4/2012

istoriallinen

Varnitsaand Joensuu

II

Joensuun historianopiskelijoiden ainejärjestölehtiVarnitsa 4/2012 ISSN 1236-3995

Julkaisija ja kustantaja: Varnitsa ry.Päätoimittaja: Leonid YakovlevToimitussihteeri: Sebastian LindstenKirjoittajat: Susanna Elenius, Jonna Härkin, Antti Härkönen, Henri Koponen, ValtteriKärkkäinen, laitos, Anni Lampinen, Juha Lehtinen, Heli Lohtander, Soila Mykkänen, Taru Nevalainen, Katri Perho, Toni Pohjatalo, Pekka Pohjola, Miika Raudaskoski, Joni YlimäkiPostiosoite: Itä-Suomen yliopisto, Historian laitos, PL 111, 80100 JOENSUUS-posti: varnitsa.ry(a)gmail.com.fi tai yakovlev(a)student.uef.fiPainos: 100 kpl

Sisällys3 Pääkirjoitus4 Puheenjohtajalta5 Kuumemittari6 Sopon ko(m)posti8 Vaihtariraportti, USA10 Professorit äänessä14 RAIlakas edari16 Fuksiaisraportti21 Futsal-ennakko25 Minä vs. Minä26 Tommin juttu?28 Matkaraportti, Japani30 Paikallishistoriaa32 Pendolino34 Alkoholi36 Taisteluraportti, Eno39 The Battle of Palaveri40 Paska lista41 10 käskyä42 V-viestit

III

PääkirjoitusPäätoimittajan naputteleman tekstin, jota nyt luet, tulisi parhaillaan syventää jotakin ajankoh-taista aihetta. Mutta minkäs teet, kun tärkeät asiat on jo mainittu juurta jaksain lehden sivuil-la: sähköisestä tenttimisestä väännetään rautalankamalli koposopomme palstalla, YO-kunnan edustajiston kokouksesta on raportoidaan minuuttiaikataululla, professorijohto avautuu järjestelmästä ja kie-liopista. Varnitsalaisten aktiivisuus urheilussa on noteerattu useaan otteeseen - jopa puheenjohtajan palstalla.

Muutenkin elämä tuntuu rullaavan eteenpäin kuin etukäteen suunnitellusti, kuin juna rautatietä pit-kin. Muutokset ovat vähäisiä: syksyä seuraa talvi, kansa äänesti taas väärin, kevään etelänmatkalle on varattava lennot jo nyt, jotkut lehden toimittajat lähettävät artikkelinsa myöhässä - jos lähettävät. Ha-vahduin, kun kahvipöytäkeskustelukumppanin kommentti oli täysin sama mitä suunnittelin sanovani it-sekin. Olenkin ollut viime aikoina täysin samalla aaltopituudella vanhempien opiskelijatovereideni kans-sa. Jatkamme toistemme lauseita ja viemme sanoja toisten suusta. Johtopäätös on selvä: olemme muhineet yhteisessä kattilassa tarpeeksi. Ainejärjestömme tulisi saada piristysruiske uudesta verestä.

Kerronpa provokatiivisen tositarinan nuorempien vuosikurssien edustajien itserakkauden tökkäämiseksi. Eräs historian sivuaineopiskelija valitti, että historian fuksit(?) eivät tunnistaneet luentodian kielinäytteestä sak-saa. Ja se oli kuulemma noloa. Peräti hölmöä, kun heidän piti vielä kysyä luennoitsijalta varmistaakseen oikean kielen. Sivuaineopiskelija tuhahti - kaikenlaisten kanssa sitä joutuukin olemaan samoilla luennoilla.

Jätän kertomuksen omaan arvoonsa, sillä lähde oli subjektiivinen, enkä itse ollut todistamassa tapahtumaa. Yksi asia on kuitenkin varma: epäsel-vyydet on kysyttävä ja selvitettävä. Sanon tämän tuutorina ja entisenä

fuksina. Uusilta opiskelijoilta ei vaadita kaiken tietämistä. Meiltä van-hemmilta sen sijaan odotetaan jo jotakin. Parhaamme myös teim-me. Enää emme pysty yllättämään. Kanssaopiskelijoiden, laitoksen henkilökunnan, opistojohdon (sekä koppavien sivuaineopiskelijoi-den) katseet kääntyvätkin hiljaiseloa viettäneisiin varnitsalaisiin.

Reilun kolmen viikon kuluttua pidetään ainejärjestön syys-kokous, jossa valitaan Varnitsalle uusi hallitus. Tämä

tehdään, jotta ainejärjestö jatkaisi olemassaoloaan. Onkin siis toivottavaa että Sinä, rakas lukija, tulisit kokoukseen ja tyrkyttäisit itseäsi tai aktiivisia kave-reitasi tämän tapahtumien soihtuviestin jatkajiksi. Iällä tai vuosikurssilla ei ole tuossa vaiheessa mitään väliä, vaan halu auttaa, osallistua ja kehittää aine-järjestöä ja itseäsi ratkaisee! Hallituksen lisäksi opin-ahjossamme on muutakin osallistumisen arvoista: kerhot, edari, teatteri, noin muutama mainitakseni.

Huomisen historiaa kirjoitetaan tänään. Kliseistä. Vuosikymmenien kuluttua on vain myöhäistä yrittää muistella itseään osana opiskeluajan tapahtumia, jos ei niissä ollut mukana: ”Onko Mikkeliin mänijöitä? Juna mänj justiinsa.”

Leonid Yakovlev

IV

PuheenjohtajaltaTätä palstaa vaivaa tässä lehdessä inspi-raation puute. Tosin ihmisten tietämät-tömyys viime vapun ilmaisesta alkoholi-tarjonnasta kertoo, ettei tämän palstan sisällöllinen köyhyys monia hetkauta. Mutta tiukat valituksen aiheet ovat tällä hetkellä vähissä. Aina on tietenkin perus KELA ja VR –marinat, mutta ne nyt het-kauttavat ihmistä yhtä paljon kuin auto-pommiräjähdykset Lähi-idässä.

Varnitsan toiminta on ollut perinteisen aktiivista ja pieniä uusia tapahtu-mia on myös järjes-tetty, kuten paint-ball ja ensi viikolla leffailta. Tällä sa-ralla kaikki on siis mallillaan. Fuksit ovat omaksuneet yliopiston tavat erit-täin hyvin ja ovat ryh-mäytyneet, varsinkin keskenään, jopa pelot-tavan hyvin. Ei siis avau-tumisen aihetta siitäkään.

ISYYkin on joko jättänyt kaikki mielipuo-liset päätöksensä keväälle tai on muuten vain tauolla. Kahviakin saa kampuksella jakaa taas normaaliin tapaan. Laitoksen sisällä oli suurta vääntöä sähköisen ten-tin järjestämisestä, mutta siitäkin asiasta päästiin sopuun. Ei siis mitään kirjoittami-sen aihetta siitäkään. No, entäs yliopisto-hallinto ja rehtorimme Perttu Vartiainen? On aivan pakko löytyä jotain järjen vastai-sia toimia pienen opiskelijan pään menok-

si. Suurennuslasi käteen ja kuuden tunnin tutkimisen jälkeen löytyy… ei niin yhtään mitään! Onko kaikilla pukumiehillä ollut koko syksyn kiire jakamassa lentolehtisiä, hernekeittoa ja sipsejä kaupungin torilla vai mistä on kyse?

Toimittajan kirjoittamattoman ohjesään-nön mukaan on turha kirjoittaa mitään,

jos tarjolla on vain hyviä uutisia. Kun asiauutisia ei ole, niin revitel-

lään kakkoskorin uutisilla kuten viihdehömpällä ja

urheilulla lööpit täy-teen. Ja tässä ta-pauksessa jälkim-mäinen sopii kuin nenä päähän, sillä Varnitsan syksy on ollut urheilumenes-tystä täynnä. Voitto l i ikuntailtapäivän

rentofutiksessa toi Varnitsan palkinto-

kaappiin ensimmäisen pokaalin, jota sinne ei

ole itse ostettu. Sählyliigan avauksessa kaatui viime kauden

mestari Praxis, ja vaikka seuraavassa ot-telussa tuli tappio, voi mestaruuskuoha-rit tuikata hankeen heti kun sellainen on omalle pihalle satanut. Saa nähdä, min-kälaisiin sankaritekoihin varnitsalaiset yl-tävätkään futsal-turnauksessa ja muissa loppusyksyn tapahtumissa!

Toni Pohjatalo, pj (seuraajaa haetaan)

V

ii LASKUSSA: iiII NOUSUSSA: II:N KUUmemiTTAri

6. Vanhempien opiskelijoiden syysvi-tutus. Kesätöiden aikana unohti miten perseestä opiskelu itse asiassa olikaan. Tuttuihin opiskelukavereihinkin ehti jo kyllästyä. Eikö joululoma voisi jo tulla?

1. Elintaso. Fuksit asuvat ruutukaa-valla, ryyppäävät porukalla baareissa arkisin ja matkustavat viikonloppuisin ympäri Suomea. Samaan aikaan van-hukset jakavat lehtiä öisessä Rantaky-lässä ja tekevät hintavertailua Euros-hopperin ja X-tran tuotteiden välillä.

4. Takinkääntö. Vaikka vaalit vasta olivat ja tämä teksti on kirjoitettu ennen niitä, ovat ensimmäi-set valitut valtuute-tut jo varmasti ehti-neet pyörtää kaikki lupauksensa.

5. Kisakunto. Van-hemmat opiskelijat eivät päivystä enää anniskelupaikoissa. Fuksit ovat erittäin pettyneitä!

1. Opiskelijaystävällisyys. Tiloja ei

enää vuokrata opiskelijoille, Kela vainoaa

ja Räsänen uhkaa pistää baarit kiinni kah-

delta ja kieltää halvan kaljan. "Me ollaan

nuoriso, missä tulevaisuus?"

5. Hippeily. Laitos on päättänyt tuhota suomalaisen metsäteollisuuden ja sääs-tää paperia. Jos talvisodassa olisi ajateltu ympäristöä...

6. Palaveri. Ei ole enää entisensä, ei.

2. Tiedotus. Tiedottamisen teemavuosi

ISYY:ssä päättyi, samoin loppui tiedotta-

minen. UEF panttaa päätöksiään ja piilot-

taa ne Intraan. Ketä kiinnostaa soitella

yökaudet hallituksen jäsenille tai UEF:n

johdolle saadakseen tietoa?

3. Politisoituminen. Fuksit jaettiin heti poliittisiin leireihin. Kokkarit koke-vat tulleensa kiusatuiksi. Vassarit ovat muuten vain katkeria.

4. Terveys. Kuume ja flussa ovat taas arkipäivää ja osa varnitsalaisista on siir-tänyt hetkekesi toimipisteensä Tikkamä-elle saakka. Tästä huolimatta yleisimpinä sairauksina säilyvät pe-su välisenä yönä ilmenevät vatsataudit sekä vkl aamuisin iskevä päänsärky ja muistinmenetys.

3. Kansalaisaktivismi. Suomessa me-

nee huonommin kuin koskaan 1990-luvun

laman jälkeen. UEF:n päätöksenteko on

kähmintää, tiedotus kusee ja kaikkia vi-

tuttaa, mutta kukaan ei tee mitään?? Pul-

lamössösukupolvea ei kiinnosta rähistä??

2. Tungos. Pyö-rätelineillä on jäätävä tungos, kirjaston tietoko-neille on kaamea tungos ja jokai-sessa ruokalassa on mammuttimai-nen tungos.

SoPonSyksy lähti vauhdikkaasti käyntiin uusia fukseja tuutoroimalla ja itse opo-fuksina pallo hukassa pyörimällä. Soporintamalta ei kuulunut mitään uutta, koporintamalla sen sijaan alkoi kiivas tu-

litus poterosta toiseen. Sähköinen tenttikriisi kuumensi ainakin allekirjoittanutta, joka sai tulitukea Corioliksen ja Loikan kopoilta Emmiltä ja Mikolta sekä ISYY:n hallituksen ko-

po-Marjolta (puol.). Keväinen päätös siirtyä HiMassa sähköiseen tenttiin oli pistetty toteen, mutta hieman erilaisena kuin osa toukokuun koulutuspäivässä olleista oli tulkinnut. Aiheen tiimoilta käytiin neuvotteluja kolmen ainejär-

jestön, ISYY:n ja HiMa-laitoksen kesken. Poterot olivat aika syviä, kun laitoksen puolelta ilmoitettiin: ot-

takaa tai jättäkää! Tuli mieleen vanha sanonta ”vallankumous söi lapsensa”, eli pitääkö tässä nyt luopua kiivasti ajamastaan uudis-

tuksesta ”tulkinnallisten erimielisyyksien” vuoksi?

Ainejärjestöjen mielestä sähköinen tentti olisi tullut ottaa käyttöön rinnakkaismallina paperi-selle tentille, laitoksen näkökulmasta tämä olisi lisännyt kohtuuttomasti henkilökunnan työ-määrää. ISYY:n kanta asiaan oli samanlainen kuin meillä, eli ei mentäisi pää edellä puuhun. Asiassa käytiin ihan hyvähenkinen keskustelu Jukka Korpelan ja Jonna Kososen sekä edellä mainittujen kopojen kesken. Neuvotteluissa ei päästy ainejärjestöjä täysin tyydyttä-vään ratkaisuun. Historian osalta tämä tarkoitti prof. Katajalan syventävien tenttien siirty-mistä vain sähköisiksi ja yo-lehtori Nevalan sosiaalihistorian siirtymistä rinnakkaismalliksi. Li-säksi päätettiin, että aiheesta kerätään ainejärjestöjen toimesta palautetta ja keskustellaan jatkosta maaliskuun aikana 2013.

Vaikka ratkaisu ei kaikilta osin tyydytä, voi sen kanssa mielestäni elää. Sähköinen tentti on tärkeä opintojen sujuvoittamiseksi esimerkiksi jo muualla asuvien osalta. Tätä palvelevat sähköiset syventävät tentit. Pääasiassa Joensuussa oleskelevien osalta tärkeintä olisi saa-da järjestelmään tentit, joissa kirjojen saatavuus on heikkoa. Uusi järjestelmä aiheuttaa aina muutosvastarintaa ja pelkoja, joita on varmasti sekä opiskelijoiden että opetushenki-lökunnan puolella. Lisäksi yliopiston tarjoamat erittäin rajalliset resurssit vaikeuttavat jär-jestelmän käyttöönottoa. Siksi on erittäin hienoa, että HiMa-laitos on tässä asiassa ottanut edistysaskelia kohti aitoa 2010-luvun yliopistoa. Täytyy myös kiittää henkilökuntaa joustosta asian suhteen. Nyt katsotaan miten homma lähtee pyörimään ja siinä pallo on jokaisella opiskelijalla: käyttäkää uutta järjestelmää ja antakaa siitä palautetta sähköpostilla, Facebookissa, kahviossa, bileissä, Varnitsan foorumilla, kirjekyyhkyil-lä tai savumerkeillä.

Kehitys kehittyy, mutta siihen voi ja pitää vaikuttaa!

Syksyisin sopokopoterveisin Miika Raudaskoski

VI

VII

Nehän ovat kuin kaksi marjaa

VRn makasiinien palo Helsingissä 5.5.2006 ->

VRn makasiinien palo Joensuussa <- 7.10.2012

:n GalLUPKannatatKo maKsullista opetusta yliopistotasolla?17 - ei! maksuttomasta koulutuksesta ei saa tinkiä!15 - ainoastaan eu:n ulkopuolisille kansalaisille.3 - ulkomaalaisten tulisi olla töissä suomessa ilmaiskoulutuksen saatuaan.3 - lakkautetaan koko yliopistolaitos!

VIII

On elokuun loppu. Lämpötila on noin 35 celsiusas-tetta, ilmankosteus samaa luokkaa kuin saunassa. Mutta onneksi sisällä on viileää. Yllättäen ikkuna avataankin asunnon lämmittämiseksi. Luojalle kiitos ilmastoinnista, ikinä en ole palellut niin paljoa näillä leveysasteilla. Ainoa ilmastoimaton kulkuneuvo onkin raitiovaunu, joka suurta melua pitäen kulkee kampuk-sen edestä. Mutta valtavien tammien ja psyykkaavan mahtipontisten huviloiden varjossa on mukava kul-kea, väistellen tammenterhoja, liskoja, torakoita ja edellisen tulvan mukanaan tuomia simpukankuoria. Oppikirjojen puute ja vähäinen opiskelumotivaatio eivät haittaa, sillä ensimmäisen viikon luennot on peruttu lähestyvän hurrikaanin takia. Seuraavat päi-vät vietämme pimeässä huoneessa elävän musiikin, kummitustarinoiden ja päihteiden parissa, tuijottaen kun vesi virtaa lattiamatolle ikkunanraosta. Kukaan ei kuitenkaan valita, vaan hauskaa on pidettävä myös täydellisen tuhon keskellä. Kun professori lähettää vielä sähköpostilla kotitehtäviä myrskyn aikana, tie-dät olevasi New Orleansissa.

Miten tätä kaupunkia kuvailisikaan? Katsokaa kart-taa, katsokaa Katrinan vuonna 2005 aiheuttamia tuhoja, ja saatatte ymmärtää miksi tämä paikka on jotain aivan muuta kuin Yhdysvallat.. Ja silti niin sel-västi Yhdysvallat. Amerikkalaisen elämän materiaa-linen puoli lienee kaikille tuttu ja se on täällä aina saavutettavissa. Se on kuitenkin vain pintaa. Parasta lienee New Orleansin asukkaiden huoleton ja iloinen elämänasenne (suosittu nimitys onkin The City That Care Forgot). Asiathan menevät aina päin helvettiä, joten miksi huolehtia liikoja? Tämän todellisuudesta paon (tai ehkä todellisuuden löytämisen?) välineeksi paikalliset ovat kehittäneet uskomattoman musiik-kiskenen, nautinnollisen ruokakulttuurin ja kaikkea suvaitsevan asennoitumisen toisiaan kohtaan. New Orleans ei suinkaan ole muuta Amerikkaa kauniimpi mitä tulee rotuerottelun, sorron ja väkivallan histori-aan. Vauras satamakaupunki Mississippin varrella on nostanut useita lippuja salkoon kolmen vuosisadan aikana; Ranskan, Espanjan, Yhdysvaltain ja Etelä-valtioiden. Samalla kun kaupungin olemus on luo-nut kärsimystä, vääryyttä ja konflikteja, on se luonut myös erittäin paljon hyvää. Tosin ei ehkä kaikkien näkökulmasta; hyvän maun rajat eivät ole kovinkaan tiukat ja kaupungin seksuaalinen, taiteellinen ja so-

siaalinen vapaus saattavat saada vakaumuksellisen kirkossakävijän varpailleen.

Vastahakoisesti käytän muutaman lauseen amerikkalaisen yliopis-

ton kuvaamiseen. Opiskelijat ovat nuorempia, opetta-

jat parempia, luen-noilla käydään,

kotitehtävät tehdään,

luke-

From NOLA with loveLoyola University, New Orleans, Louisiana

IXmista on paljon. Loppujen lopuksi asiat tuntuvat jopa jäävän päähän. Elämä kampuksella on omituista tasapainottelua opiskelun ja vapaa-ajan välillä. Yleensä vapaa-aika voittaa, kolmessa vartissa kun pääsee mihin tahansa kaupungin alueella. Ikäraja alkoholin paheille on 21, mutta paikalliset löytävät keinot. Paras kuvaus paikan luonteesta tuli udellessani toisen vuoden opiskelijalta jesuiittayliopiston suhtautumisesta railakkaaseen opiskelijaelämään: ”Ei tämä ole mikään yliopisto, tämä on huumerinki.” Neljän yliopistovuo-den uuvuttamana pystyin kuitenkin vielä löytämään aitoa opiskelun iloa täältä, ja voin lämpimästi suositel-la kokemusta sekä oppimis- että viihtymismielessä.

Jos menette Yhdysvaltoihin, jättäkää mieluummin New York ja Los An-geles väliin. New Orleans voi olla pienempi, köyhempi ja vieraampi, mutta se juuri tekee siitä mahtavan paikan. Vastaavaa vapautta ja mo-nimuotoisuutta ei monesta paikasta löydy, ja allekirjoittanutkin yrittää vielä lähes kahden kuukauden asumisen jälkeen epätoivoisesti koota listaa käymisen arvoisista paikoista. Mitä tutummaksi kaupunki tulee, sitä enemmän siihen rakastuu. New Orleans ei ole uniikki vain Amerikassa, vaan se on sitä koko maailmassa.

Avuksenne listasin muutamia asioita, joita täällä kannattaa/ei kannata tehdä.

+++ Ruoka – Mikä tahansa menee, mainettaan paljon parempi amerikkalainen pikaruoka tai paikallinen merellinen, rasvainen ja mausteinen keittiö. ”Want your water fried? You got it!”++ Bileet – Muistele elämäsi villeimpiä bileitä. Kerro se kahdella. Toista pari kertaa viikossa. Profit? Paikal-liset osaavat juhlia, suositeltavia etenkin housepartyt ja festivaalit.++ Tuntemattomille puhuminen – Itse asiassa välttämättömyys. Unohda kaikki mitä kuvittelit amerikka-laisista. Satunnaiset kohtaamiset baarissa, kadulla tai raitiovaunussa ovat New Orleansin parasta antia.+ Bourbon Street – Ranskalaisen korttelin vilkkain katu. Maineeltaan tuttu hyvin monelle, livenä jotain uskomattoman psykedeelistä ja villiä.+ Kävely – Vaikka tämä on autojen maa, täällä kävely kannattaa. Parhaat paikat löytyvät eksymällä, ja sää on aina viehättävän arvaamaton.+ Road trip – Vaikka kaupunki on saavutettavissa jalan, sen ulkopuolelta löytyy hämmentävän hienoja kohteita. Osavaltionakin Louisiana on melko uniikki. Kaupungin ulkopuolellakin ykkösiä ovat ruoka, ranta ja ihmiset.

- - - Suppeamielisyys – Ei sillä että se ikinä olisi hyväksi. Ei ainakaan täällä. Älä tuomitse. Elä ja anna mui-den elää.- - Kotiin kävely öisin – Katuvalot? Mitä ne on? Ylpeänä tilastojen kärjessä aseellisissa ryöstöissä ja rais-kauksissa, taksi kannattaa usein. - Bourbon Street – Syystäkin molemmilla listoilla: turisteja, oksennusta, alkoholia, huutoa, paljaita rintoja. Hyvää vai huonoa?- Deep fried butter – Just… Don’t. Henri Koponen

X

Varnitsa-lehden toimittaja Toivo Hyvä-Uskola yllätti laitoksen johtajan, professori Jukka Korpela kesken iltapäiväisen teetuokion eikä hellittänyt ennen kuin sai vastaukset opiskelijoita jo pitkään jäytäneisiin kysymyk-siin. Kolmannen teekupin hurmiossa professori latelikin erinäisiä totuuk-sia, joista näyttäisi diplomatia ja itsekriittisyys olevan kaukana. Toisaal-ta professori korosti entisenä diplomaattina sitä, että diplomatia ei ole kukkaispuhuntaa vaan asioiden hoitamista kulloinkin sopivin keinoin. His-toriallisessa katsannossa myös ydinsota kuuluu diplomatian keinoihin.

THU: Miten uudistaisitte UEF:iajos saisitte itse päättää?

JK: Ensiksi lakkauttaisin kaikki älyttömät, keskiaikaiset luottamuskonklaavit kuten tiedekuntaneuvostot. Ne ovat aivan tar-peettomia ja vieraita koko nykyiselle hal-lintokulttuurille. Kuten rehtori totesi net-tikolumnissaan valta edellyttää vastuuta. Näillä konklaa-veilla ei ole mitään vas-tuuta, vaan jäsenet tulevat paikalle jos tu-levat ja tekevät pää-töksiä päivän fiiliksen mukaan. Vaikka val-taa on riisuttu, voivat nämä keskusteluker-hot edelleen haitata toi-mintaa.

Toiseksi yrittäisin uudistaa yliopiston hallituksen. Siinä on valuuvika. Yliopistoa ajatellaan nykyisin suur-yrityksenä ja hallituk-sen ja sen puheen-johtajan linjaukset otetaan vakavina seniooritason neu-voina ja omistajien ammattimaisina puheen-vuoroina. Näin on pörssiyh-

tiöissä, mutta näin ei ole yliopistoissa. Suomalaiset yliopistot ovat maailmanta-soa, mutta niiden hallitukset koostuvat pääosin maakuntasarjan osaajista ja ju-nioritason tutkijoista. Ei niiltä voi odottaa mitään oikeita linjanvetoja tieteen ja yli-opiston kehittämisen osalta.

Kolmanneksi katsoisin, että yliopisto al-kaisi toimia nykyisen lain mahdollis-

tamana aitona työnantajana. Tällä hetkellä työnantajan suurin huoli

on katsoa, että viimeinenkin ns. pysyvässä työsuhteessa oleva

luuseri pysyy kirjoilla jopa omista, toisensuuntaisista aktiivisista ponnistuksista huolimatta. Tämä johtaa

tarpeettomien ja perspektiivittömien toimintojen ja yk-sikköjen ylläpitoon ja vastaavasti kehi-

tyksen estämiseen siellä, missä olisi tulevaisuutta. Hen-kilöstötasolla tämä

tarkoittaa vanhojen ja joskus jo osaamisel-

taan ja motivaatioiltaan junasta jääneiden henki-

löiden hyysäämistä ja nuor-ten syrjimistä.

Laitoksen johtaja puntarissa

XITHU: Onko Joensuulaisella

historianopiskelulla tulevaisuutta? Millainen?

JK: On ja aurinkoinen. Opiskelijamäärät eivät kasva, mutta uusilla avauksilla lisä-tään työllistymistä. Opetuksen taso on jo nyt valtakunnan kärkitasoa. Ainoa uhka on lähinnä Joensuu itse. Se ei oikein ole houkutteleva muille kuin pohjoiskarjalai-sille. Näiden määrä taas pienenee koko ajan. Laitos yrittää löytää tähän ratkaisu-ja, mutta ilman ympäröivän yhteiskunnan panostuksia tämä tuskin on mahdollista. Kaupunki ja varsinkin ympäristön kunnat ovat olleet tässä hämmästyttävän ym-märtämättömiä.

THU: Onko Joensuun kam-puksella tulevaisuutta?

JK: Tämä oikeastaan liittyy juuri edelliseen. Kun yliopis-tot yhdistyivät, oli Joensuu suurempi yksikkö. Nyt se on onnistunut sössimään tilan-teen sellaiseksi, että UEF on nyt selkeästi jo Kuopio-vetoi-nen yliopisto. Tässä on jotenkin muka-na pohjoiskarjalainen henkinen rakenne. Kokemukseni mukaan se on sekoitus hy-väuskoisuutta, itseluottamuksen puutet-ta, ennakkoluuloisuutta, katkeruutta ja onnetonta pelisilmää, mitä kaikkea täy-dentää se, että turhan työn tekemistä vältetään äärimmäisiin ponnistuksiin asti niin, että usein tarpeellinenkin jää teke-mättä. Tästä päästään eteenpäin, jos Jo-ensuun kampuksen toimijat ja Joensuun seutu yhteiskuntana ottaa sille kuuluvan tilan ja alkaa pitää huolen omista eduis-taan. Peli on menetetty, jos jatkuvasti sählätään opiskelija-asuntopolitiikassa, opiskelijoiden kesätyöpaikoissa ja yliopis-ton henkilökunnan rekrytointiin liittyvissä keskeisissä tekijöissä kuten puolisoiden

työpaikoissa. Pitäisi oikeasti nähdä se, että henkilökunnallekin tämä on vain työ-paikka. Joensuulla ja Pohjois-Karjalalla ei ole kovin suurta merkitystä monellekaan. Itse olisin aivan valmis muuttamaan Kuo-pioon ja valmis siihen, että koko yliopisto keskitettäisiin Kuopioon. Jotenkin paikal-lisen yhteiskunnan tulisi nähdä se, että yliopiston sijaitseminen täällä on vain tä-käläisen yhteiskunnan kannalta tärkeää: niiden jotka on tuomittu asumaan täällä elämänsä loppuun. Sijainti ei ole tärkeää opiskelijoille eikä henkilökunnalle, joista

valtaosa on kotoisin aivan muualta.

THU: Varnitsa vuonna 2022?

JK: Tähän en osaa kyllä vastata. Opiske-lijajärjestöt olivat minun opis-keluaikanani puhtaasti poliitti-sia toimijoita. Nyt ne eivät sitä ole. Aikoinaan osakunnat oli-vat juttu, koska ihmiset tulivat joltakin seudulta. Niiden tilal-le tulivat ainejärjestöt, koska oppiaine muodosti kotiseutua paremman identiteetin, kun opiskelijat olivat jo lapsena

muuttaneet paikkakunnalta toiselle. Saat-taa olla, että kymmenessä vuodessa jokin uusi rakenne syrjäyttää ainejärjestöt. Voi olla, että lisääntyvä sähköinen tenttiminen ja netissä opiskelu parantaa opiskelun ta-soa ja mahdollisuutta etätyöskentelyyn. Sen kääntöpuolena on tietenkin yliopis-toon sitoutuneen paikallisen yhteisöllisyy-den rapistuminen. Näin on jo tapahtunut monella sektorilla yhteiskunnassa. Tilalle kuitenkin tulee aina jotakin. Historioitsi-jan tulee muistaa, että menneisyyteen ta-kertuminen ei ole historioitsijan asenne, koska hän ymmärtää sen, että historiaa ei voi hävittää eikä tappaa, vaikka maail-ma muuttuukin.

Puhun vain omia mielipiteitäni, joita kenenkään muun ei tarvitse noudattaa eikä uskoa

XIITHU: Objektiivisuus versus historian kirjoittaminen asenteellisesti?

JK: Historia on aina mielipide, mutta kaikki mielipiteet eivät edusta tieteellistä historiaa. ”Puhdistus” tai ”Tuntematon sotilas” ei ole historiatiedettä, mutta historiatiede on aina sidoksissa tekijäänsä ja tämän taustaan. Sortavala on joko osa ”luovutettua” Karjalaa

tai ”vapautettua” Karjalaa. Kumpikin tulkinta on yhtä oi-kea ja tieteellinen. Siksi historiantutkimusta ei saisi käyttää poliittisten oikeudenkäyntien argumenttina eikä julistaa poliittisella tasolla sitä, mikä on oikeaa historiaa, kuten nykyisin on tehty mm. Ranskassa, Sveitsissä ja Venäjällä. Pyrkimys totuuteen on kaiken tieteen pyhä ydin. Siitä ei saisi antaa piiruakaan pe-

riksi ja siksi en hyväksy ajatusta siitä, että ro-maani olisi historiaa tai että historiaa kir-joitettaisiin esim. menneiden sukupolvien kunniaksi. Edellisen ongelma on siinä, että ainakin osa on fiktiivistä. Tieteellises-sä historiassa ei ole tietoisesti keksittyjä

asioita. Jälkimmäisen ongelma on poliitti-nen missio: tiede ei tietoisesti suosi ketään vaan pyrkii vain ymmärtämään. Toisaalta historian rajat on tajuttava: jokainen aika ja yksilö tulkitsee tapahtumia ja asioita omasta vinkkelistään. Siksi sellaiseen objektiivisuu-

teen ei koskaan päästä, että sitä saisi pakottaa totuudeksi jollekin toiselle. Historia on osa jatkuvaa yhteiskunnallista keskustelua.

THU: Mikä teitä ärsyttää maailmassa kaikkein eniten?

JK: Oikeassa olijat. Vastaus saattaa yllättää, koska kaukaa katsoen luulen näyttäväni varsinaiselta ”besser wisseriltä”. Tämä on kuitenkin näköharha, koska olen jo muinoin luopunut ajatuksesta, että puhuisin totuuksia. Puhun vain omia mielipiteitäni, joita kenenkään muun ei tarvitse noudattaa eikä uskoa. Minusta on vain rasittavaa hokea jotakin sellaista kuin ”että tämä on vain minun henkilökohtainen mielipiteeni”. Minus-ta tämä on jo lähtökohtaisesti selvä: kenenkään muun mielipiteitä ei voi esittää. Mutta minulla niin kuin jokaisella muullakin on rajoittamaton oikeus omiin mielipiteisiinsä! Toinen ryhmä, joka ärsyttää, ovat ihmiset, joilla on sellaisia pyhiä asioita, joita ei voi ajatella edes kokeilumielessä toisin. Tällaisia ovat esim. äärikiihkoiset uskovaiset: mi-nusta on suurinta Jumalan pilkkaa ajatella, että Jumalaa voisi pilkata. Sehän kai tar-koittaa sitä, että Jumala ei loukkaantujan mielestä ole kaikkivaltias, koska on ihmisen loukattavissa. Tämä pätee myös maallisemmissa pyhissä asioissa.

Muuttaako historian laitos, tai peräti koko yliopisto, Hanhivaaraan?

XIII

Jumankautajuunääspäivää! Matti Näsän sanoin ”On kyllä viimeaikoina hirttä-ny toi käämi kiinni”, kun monet opiske-lijat ovat kadottaneet ton possessiivisuf-fiksin! Sinä, joka nyt äimistelet, että mikä se sellainen on, olet juuri se joka on sen hukannut. Se on annet-tu sinulle äidinkielen tunnil-la jo peruskoulussa, mutta mokoma olet mennyt sen hukkaamaan.

Luin juuri gradun, jossa ei ollut yhtään posses-siivisuffiksia. Ja monesta seminaariesitelmästäkin ne ovat puuttuneet välil-lä melkein kokonaan. Ja syyllinen eli varas on vis-siin Elisa Oy:n käyttämä mainostoimisto josta on otettu mallia: ”Sinun Eli-sa”?? Voi jumakautajuunääs! Se on ”SINUN ELISASI”!!! Jo-ensuun kaupunki jatkoi tänä syksynä samassa kuorossa: ”Sinun yö”! Helekut-ta! Se on ”SINUN YÖSI”!!

Kysymys on siis omistusliitteestä, joita on suomenkielessä viisi, ja voitte iltaisin har-joitella niitä vaikkapa tähän tapaan:

- Tämä on minun kaljani- Tämä on sinun kaljasi- Tämä on hänen kaljansa- Nämä ovat meidän kaljamme- Nämä ovat teidän kaljanne- Nämä ovat heidän kaljansa

Huomaa, että yksikön ja monikon kol-mannessa persoonassa possessiivisuffiksi on sama, siksi siis vain viisi. Ei luulisi ole-van liian vaikeaa.

Vaan kun näyttää olevan. Kysyin varmuuden vuoksi asiaa suo-

menkielen professori Mar-jatta Palanderilta, jonka mukaan asiassa ei ole mi-tenkään liberalisoiduttu, vaan possessiivisuffiksia tulee asiatyylissä käyt-tää. Ongelma hänen mukaansa on, että osa nuorisosta ei osaa enää tehdä eroa puhekielen (vrt. loppuillasta: ”Tää on mun kalja”) ja asia-tyylin välillä. Paras alkaa pian tekemään!

Sellaista asiaa vaan oli tällä kertaa.

Pari vuotta sitten luin jostain jutun IKEAn asiakkaasta jolle liikkeen kahviautomaatti totesi: ”Sinun kahvi on valmis.” När-kästynyt asiakas valitti myyjälle, että hä-nen kahvistaan puuttuu possessiivisuffik-si, johon myyjä sanoi: ”Aijjaa, aamulla se oli vielä ihan hyvää.” Silloin naurat-ti, ei naurata enää.

Terveisin rohvessori Katajala

Rohvessorin rutinaa

XIV

Raportti siitä, ettei yo-vaikuttaminen ole tylsää kokoustamista tai pelk-kää rellestämistä. Käsiajanoton vuoksi ajoissa on pientä liikkumavaraa.

8:45 Ensimmäiset kaksi edaattoria saapuvat Carelian pihalle. Puolueeton ja kepulainen saavat pian seurakseen myös toisen puolueettoman9:05 Mattimyöhäset saapuvat bussiin ja matka kohti Tuusniemeä alkaa.10:25 Bussikuskin ajo-ohjeiden tulkinta ei men-nyt ihan nappiin, mutta pienen mutkan kautta myös joensuulaiset pääsivät Tuusniemen kun-nantalolle.10:30 Sämpylöitä, kahvia, mehua, rypäleitä, jo-gurttia! Kiitos Tuusniemen kunta.10:35 Kunnanjohtaja esittelee tunnuslu-kuja edaattoreille: ”Tuusniemi muuntuu moneksi!”11:30 UEF:n hallituksen edustaja Sara Remes kertoilee hallituksen kuulumiset.11:55 Tuusniemen teollisuus Oy:n mainosky-nä hajoaa. Demarinuorten kynä pelastaa pa-lautteen kirjoittamisen.12:00 Keskustelua siitä, mitä UEF:ssä tapahtuu: leikataanko vai mistä leikataan? 12:20 Edarin puheenjohtaja avaa strategiatyötä. 12:45 Happi/tupakka/wc-tauko13:11 Edarin puheenjohtaja avaa edustajis-ton kokouksen 6/2012. Alkaa armoton kokous-taminen sääntömuutoksista. Edustajisto tekee koekäs iäänestyksen hallituksen koon kas-vattamisesta 10 tai 12 henkeen. Sääntövalio-kunnan esitys 10 hen-gestä voittaa. SYL:n l i ittokokousedustajat nimetään ja hallituksen priorisoinnit liittariin hy-väksytään.14:45 Teemu Myllärinen pitää puheenvuoroon aiheesta ”Miksi minä haluan OLL:n puheen-johtajaksi”. Edari nime-ää hänet yksimielisesti ISYY:n ehdokkaaksi.

Edariviikonloppu Tuusniemellä

15:00 Happi/tupakka/wc-tauko. Puolueetto-mat suunnittelevat baarikaappirahia.15:20 Kokous jatkuu. Toimintasuunnitelmasta 2013 käydään vilkasta, hyvähenkistä lähetekes-kustelua. Viestintä, viestintä ja viestintä koetaan tärkeäksi. Joensuun asuntopolitiikka puhut-taa. RAI-brändäyksen kehittämiselle näytetään vihreää valoa.17:00 Kokousaika alkaa kääntyä loppuun. Ta-lousarvion lähetekeskustelussa keskustellaan hallituspalkkioiden nostosta. Puolueettomien pj leimautuu hallituspalkkioiden korottamisen vastustajaksi.17:30 Kokous päättyy, hallitus- ja valiokunta-kuulemiset jätetään iltaan.17:45 Shoppailuaika Tuusniemen kaupoissa päättyy. Bussi kohti Viitakkoa starttaa.18:05 Saapuminen Viitakkoon. Majoitustilan ul-koportaat osoittautuvat vaarallisiksi. Päi-vällinen maistuu kokousväelle.19:10 Edari siirtyy navettaan, jossa se märeh-tii hallitus- ja valiokuntakuulumiset. Yhteinen brainstormaus alkaa. Edarin pj:n Sony, Adobe ja PowerPoint kaatuvat. Fläppitaulu pelastaa 8-kenttäisen SWOT-analyysin viestinnästä. RAI RAIkuu RAIlakkaasti.

20:30Naiset menevät saunaan. Miehet puhuvat politiik-kaa. Taustalla soi karaokelevy.

XV21:15 Myllärisestä tulee pu-nainen, kiitos chiliviinan.22:15 Miehet menevät saunaan ja puhuvat politiikkaa. Saunassa ei puoluekirjalla saa istumapaik-koja.00:10 Viimeiset mohikaanit, eli kaksi puolueetonta, yksi demari ja yksi vihreä lopettavat vihdoin saunomisen ja keräävät ”hylsyt”00:15 Edaattorit osoittautuvat uniikeiksi karaoken tulkitsijoiksi. Chiliviina tekee sinisistäkin punaisia. 01:00 Puolueettomat tekivät tärkeitä päätöksiä heittä-mällä noppaa: kuutosella kyllä, 1-5 ei. Päätettiin: Puolueettomat kannattavat rajuja hallituspalk-kioiden korotuksia, Raudaskoski lähtee hallitukseen ja mökin ra-kentamista ei kannateta. 02:15 Karaoke-esitysten tulkin-nat muuttuvat entistä herkem-miksi. Pohjois-Karjala, Hymy-huulet ja Aikuinen nainen kuulu. Ensimmäiset ovat jo siirtyneet nukkumaan.03:00 Vanha varnitsalainen ei luovuta. Tiukkaa keskustelua Ul-jaan avustajan kanssa: ”Tätä et sitten kirjoita lehteen…”04:30 Toiseksi viimeinen hal-lituksen edustaja poistuu nuk-kumaan.05:05 Valomerkki: jäljellä on pelkkä chili ja kovakun-toisimmatkin siirtyvät nuk-kumatin maille. Varnitsalai-suudesta on selkeä etu.07:30 Leonidin herätys-kello soi: ”P*rkele. Väsyt-tää.”07:55 Raudaskosken he-rätyskello soi. 08:05 Sämpylöiden kans-sa on suolakurkkuja!!!Kiitos Viitakko.

09:00 Myllärinen tanssii vaa-litanssinsa ”Parempi kuin 100 jänistä” oransseissa OLL-tri-koissa. Salamavalot välkkyvät.09:05 Yhteenvetokeskustelua.09:10 Valiokunnat kokoontuvat. Edaripäivien suunnittelutyö ta-pahtuu tajunnanvirta-metodilla. RAIvokas RAIvautuminen kuu-lostaa hienolta teemalta. Puhu-taan RAIkakusta, RAIpiira-kasta ja RAIruohosta. 09:50 Tavarat laukkuun.10:05 Keskustelua lukukausi-maksuista. Puolueettomien pj on kerrankin samaa mieltä Myl-lärisen kanssa ja leimautuu, koska ei vastusta henkeen ja ve-reen lukukausimaksuja EU/ETA-alueen ulkopuolisille.10:30 Kuopiolaisten Petteri-bus-si saapuu. Joensuulaiset jäävät odottamaan.10:45 Joensuulaiset odottavat edelleen.11:05 Bussi on kuulemma tulos-sa Outokummussa.11:30 Joensuulaiset odottavat edelleen. Norppaburgerit pu-huttavat. Kasvisruoka aiheut-taa poliittista vääntöä.

11:45 Käyneitä luumuja, nam!12:00 Joensuulaiset odottavat edelleen.12:15 Se ei ole karhu, se ei ole

susi, se ei ole panssarivau-nu – se on LINJA-AUTO! 13:15 Joensuu toivottaa kaikki tervetulleeksi vesisa-teella. Väsynyt kokousväki on antanut kaikkensa. RAI ja nähdään 17.11. Savon-linnassa!

Puolueettomien PJ, Miika Raudaskoski

Jänishypyt naurattivat,norppaburgerit epäilyttivät

XVI

Syyskuun 27.päivä valkeni meille spurguille kau-niina ja kirkkaana. Jopa hieman liiankin kirkkaa-na, koska edellisen päivän kännistä ei enää ollut tietoakaan ja Joensuun kirkas aurinkokin paistoi ärsyttävästi Suvantosillan alle tehtyyn pieneen majaamme, herättäen meidät kauneusuniltam-me. Onneksi päivä kääntyisi kohdallamme vielä parempaan, vaikkemme sitä siinä aamutoimien lomassa tiennetkään. Siinä hieman piristytty-ämme päätimme lähteä yhdessä katselemaan löytyisikö jostain vaikka teinien viinakätköjä (on-neksi paikalliset teinit eivät osaa viinojaan kät-keä) pahimman janon sammuttamiseksi. Kello taisi olla tuolloin lähempänä neljää, koska kul-kiessamme pitkin kaupunkia töistään palaavat porvarikaupunkilaiset kohdistivat meihin ikäviä katseita ja pään pudistuksia, mutta ei se meitä haittaa, "Koska makuasia", sanoi koira… No niin, ymmärrätte kyllä mitä tarkoitamme.

Noh, saavuimme siinä metsästysreissulla sitten Ilosaareen jossa tapasimme, miten sen nyt sa-noisi, hieman epäilyttävän näköistä väkeä, joitain haalarihemmoja ne olivat. Epäilykset kuitenkin hälvenivät, kun nämä tyypit kertoivat piilotta-neessa saareen neljä pulloa jotka saisimme löy-dettyämme tyhjentää. Eipä tarvinnut montaa kertaa käskeä, kun me kaikki jo ryntäilimme pit-kin Ilosaarta pulloja etsien. Lopulta tärppäsi. Va-litettavasti nämä ihme tyypit taisivat olla astetta köyhempää porukkaa, koska pullot olivat viinejä, mutta ei se näyttänyt juontitahtia haittaavan - ei ainakaan kommuunimme konkareihin kuuluvaa Jonia. Juotuamme pahimman janon pois kehos-tamme nämä tyypit tekivät meille tarjouksen mi-hin päätimme yhteistuumin tartua. Jakauduim-me pullokunnittain viiteen ryhmään ja saimme kartat. Kartan rasteja seuratessa saisimme kuu-lemma lisää helpotusta janoomme ja jopa ehkä suolistossamme kiertävään alituiseen nälkään sekä illalla lämpimän paikan jossa olla. Joten ei muuta kun "Let´s go luteet, sänky palaa!"

Spurgu-Fuksiaiset

XVII

Lähdimme jäljittämään kartan avulla mahdolli-sia viinaksia. Ensimmäinen merkki oli sijoitettu joensuulaisen baarin tiloihin. Normaalisti emme menisi (lue: pääsisi) tällaisiin paikkoihin, mutta juotavan toivossa livahdimme sisään. Tämä kui-tenkin oli aivan turhaa työtä, koska fyysiseen ja-noomme emme sieltä mitään helpotusta saaneet. Kuitenkin ainaiseen tiedonjanoomme saimme helpotusta sitäkin enemmän urheilullisen visan puitteissa. Saatuamme tiedonjanomme sammu-tettua seuraavaksi sadaksi vuodeksi, lähdimme raahautumaan kohti seuraavaa karttamerkkiä vain ja ainoastaan himpun verran pettyneinä.

Tämä seuraava merkki veikin meidät lähelle omaa kultaista kotia eli Suvantosillan kupeeseen. Siellä meille tarjottiin ruokaa ja monen kommuu-nimme jäsenen ilmeet rupesivat pikkuhiljaa ko-henemaan. Tämä oikein maukkaan ja ravitsevan menyyn meille tarjosivat jotkut ihme haalaripo-jat, joiden nimet taisivat olla kutakuinkin Miika, Timo, Elmo ja Petri. Suurkiitos vielä näille veli-kullille, tästä ihanasta ruuasta joka pelasti kom-muunimme päivän. Jaa että mitäkös siinä oli?

Noh, menyy meni kutakuinkin näin: pääruokana ryynimakkara, puuro, hunaja, piimä, mämmi ja piltti velli ja palanpainikkeena piimä, puuro ja kahvi -mix. Maukkaan aterian päätteeksi olikin hyvä jatkaa matkaa.

Seuraavat kaksi kartan merkkiä johdattivat mei-dät takaisin Ilosaaren liepeille. Kuitenkaan nämä eivät vetäneet vertoja aiemmille rasteille huonon tarjoilupuolen vuoksi. Kaikesta huolimatta, saim-me lihakset vetreiksi nättien tyttöjen vetämän ruumiinosa-twisterin avulla sekä vuoden teatte-ri- ja esityskiintiömme täyteen uljaitten herras-miesten vetämän pantomiimipisteen luona, jo-ten eivät nämäkään nyt kuitenkaan niin huonoja merkintöjä olleet vaikkakin hörppy tai pari olisi monelle meistä maistunut palan painikkeeksi.

Näiden kulttuuri- ja urheilusessioiden jälkeen lähdimme taapertamaan kohti torin toista lai-taa ja seuraavaa merkattua paikka. Muutamien ryhmiemme harhailujen jälkeen löysimmekin paikan, joka tällä kertaa osoittautui meillekin tietyssä mielessä tutuksi Pikku Mikoksi. Sisään

XVIII

päästyämme löysimme sieltä ison joukon aikai-semmin tapaamme haalariväkeä. Saimme heiltä kaksiosaisen tehtävän selvitettäväksi, näin hy-vässä kunnossa se kyllä oli hieman vaikea mut-ta pitihän sitä yrittää. Ensin piti lapuista selittää sanoja muulle porukalla. Tämä kävi kohtuullisen helposti koska olivathan sanat spurgunkin mie-lelle sopivia. Mutta seuraava osuus tuotti suu-rimmalle osalla hieman lisää harmaita hiuksia entisten lisäksi, kun pääsisimme yhdistelemään näiden haalari-ihmisten pariutumista. Noh eihän se nyt ihan putkeen mennyt, mutta selitykset oli-vat sitäkin parempia. Erinomaisten selitysten ja vielä parempien arvausten jälkeen oli hyvä taas jatkaa matkaa.

Seuraava olikin rasti, niinkuin nämä haalarihem-mot näitä tehtäväpaikkoja kutsuivat, löytyikin Jo-ensuun Lyseon pihamaalta. Tämä se olikin oikein vekkuli toimintarasti, jos sanalla saa sanoa, jossa yhdistettiin mukavasti juominen, tukkihumala, pukeutuminen ja koripallo. Tästä yhteisömme selvisi kohtuullisen hyvin vaikka muutama pieni haaveri tapahtuikin. Aktiivisen toiminnan jälkeen olikin mukava jatkaa matkaa kohti yliopistoa ja spurgusirkusta jossa saimme seurata omiemme

hienoja esityksiä ja erityistaitoja oikein musiikin säestyksellä ja aplodien saattelemana. Leivän ja sirkushupien jälkeen oli hyvä painaa leuka taas rintaan ja lähteä kohti seuraavaa rastia.

Haalarihemmot johdattivat meitä kohti Kanerva-lan synkkiä metsiä. Viimeinen rasti ennen pääsyä sisätiloihin järjestettiin jossain, tarkkaa tietoa paikasta ei tuntunut olevan kellään enää tässä vaiheessa iltaa. Viimeiseksi testiksi saimme kak-sivaiheisen tehtävän: ensin oli tietovisa aihees-ta josta näinkin sivistyneessä lehdessä ei edes kaltaisamme ihminen kehtaa puhua. Tämän jäl-keen pääsimme kokeilemaan sitomistaitojamme. Sidoimme tosiamme puihin, jonka jälkeen otim-me aikaa siitä kuinka nopeasti sidotut pääsivät irrottautumaan. Järjen hiventähän tässä toimin-nassa ei ollut, mutta onko sitä elämässä ollen-kaan, sitä voimme jokainen itseksemme pohtia. Sitten olikin aika jo päästä sisätiloihin juomaan omia lasolejamme. Matka sinne tuntui kuitenkin mahdottoman pitkältä.

Lopulta pääsimme luvattuihin sisätiloihin juo-maan ja kuivattelemaan, juuri sopivasti alka-neen sateen edeltä. Ilta jatkui tästä eteenpäin

Nämä spurgut löysivät lopultakin akateemisen kodin

XIX

Hehän ovat kuin kaksi marjaa!

Karri Kolehmainen,metodiopiskeilja

Jack Nicholson,metodinäyttelijä

riehakkaissa meiningeissä la-solin ja limuviinojen seurassa. Valitettavasti mikään spurguilo ei kestä liian pitkään ja jo noin puoli viisi seuraavana aamuna oli viimeistenkin spurgujen aika poistua tästä mukavasta paikas-ta, painaa leuka rintaan ja lähteä kohti uusia pettymyksiä. Kuiten-kin haluamme osoittaa suuren kiitoksen tästä suurenmoisesta iltapäivästä/illasta tälle ihmeel-liselle haalariporukalle jota le-gendan mukaan myös Varnitsan ainejärjestöksi kutsutaan. Me pienet spurgut tulemme muista-maan tämän ikuisesti koko lyhy-en elämämme ajan!

-Taru ja Soila, Joensuun spur-gujen liiton velvoittamat rapor-toijat

XXVarnitsalainen saa parhaan pizzan nyt myös yöllä, sillä

PIZZAMASTERon auki pe-la aina klo 04 saakka!

Opiskelijakortilla -10% alennusta!Toimituskunnan virallinen pizzeria

XXI

FC Fuksit:

Turnauksen ensikertalaisien iskukyky on ar-voitus. Materiaalin laajuudessa fukseilla on kaikki edellytykset loistavaan turnausmenes-tykseen. Fuksien maalivahtiosasto on enna-kolta yksi turnauksen vahvimpia ja valmenta-jalla on käytössä riittävä rotaatio turnauksen läpiviemiseksi. Myös naiskiintiö täyttynee fuksien osalta ilman ongelmia, joten kenen-kään ei tarvitse juosta jalkojaan puhki en-simmäisissä otteluissa. Pelaajien aiemmat esiintymiset seurajoukkuetasolla antavat olettaa, että fuksit tarjoavat vanhemmille kovan haasteen. Myös muutamien pelaajien fyysiset otteet ovat jo herättäneet kauhua vastustajissa. Kenties Mennen-palkinto löy-tää tiensä jonkun fuksin käyttöön? Mitaleille sijoittuminen on täysin mahdollista, mikäli joukkue pystyy pitämään taktiikkansa kasas-sa läpi turnauksen.

+ Materiaalin leveys+ Jokaiselle peliapaikalle löytyy taitoa+ Fyysisyys- Kokemattomuus- Pelikuri?

Seuraa häntä: Pekka ”Zlatan” Pohjola.

Torjui Varnitsan pallopojat ja –tytöt liikuntail-tapäivän jalkapallomestareiksi. Varmaottei-nen, ulottuva maalivahti. Ehdottomasti yksi tulevien vuosien suuria varnitsalaisia maali-vahtinimiä.

Sijat 2-4.

Futsal-turnauksen ennakkoFC Kakkoset:

Kakkosilla ei ole tämän vuoden turnauksessa kuin voitettavaa. Joukkueen turnausdebyytti vuosi sitten oli katastrofaalinen, kun jouk-kue jäi jumboksi voittamatta yhtään ottelua. Edes turnauksen heittopussiksi povattu 4. vsk:n joukkue ei kaatunut fuksien käsittelys-sä. Nyt joukkue on vuoden vanhempi ja vuo-den kokeneempi, mutta kovassa kilpailussa sijoituksen parantaminen vaatii nappionnis-tumista. Joukkueen materiaali on riittävä, eikä naiskiintiön pitäisi tuottaa ongelmia. Pe-likuri oli edellisessä turnauksessa joukkueen kompastuskivi, eikä samaan ole tänä vuonna varaa.

+ Naiskiintiö täyttyy+ Tahtotila korkealla+ Vain parannettavaa- Riittääkö pelikuri?- Riittääkö taso?

Seuraa häntä: Inka ”Mennen” Koskinen.

Sai jo perintei-seksi muodostu-neen Varnitsan M e n n e n - p a l -kinnon mie-hekkä immäs -tä rymistelystä sählyturnauk-sessa. Jatkuuko sama linja fut-salissa ja joh-dattaa kakkoset pois jumbosijal-ta?

Sijat 4-6.

XXIIFC Kolmoset:

Viime vuonna pisteellä turnausvoitosta jää-neet FC Kolmoset lähtevät hakemaan vah-valla ryminällä turnausvoittoa. Joukkueen ehdottomiin vahvuuksiin kuuluu taitavat pelaajat, jotka pystyvät tarvittaessa vastaa-maan vastustajan fyysiseen pelaamiseen. Toisaalta pikkusikaa pelanneiden joukkuei-den kanssa Kolmoset ovat silloin tällöin sor-tuneet turhaan sanailuun. Kolmosten mana-geriosasto on ammattimaisesti hoidettu ja muutamista menetyksistä huolimatta myös naiskiintiö saataneen jälleen sääntöjen mu-kaan täytettyä. Siirtovuosi on hieman verot-tanut materiaalia, joten Kolmoset joutuvat venymään parhaimpaansa mikäli haluavat kirkastaa hopean kullaksi.

+ Taitotaso korkealla+ Fysiikka kunnossa- Kapeahko materiaali- Herkästi hiiltyvät pelaajat

Seuraa häntä: Juha-Matti ”Rykä” Ryynänen.

Porilaista äänenkäyttöä, pelitaitoa ja tarvittaessa kovaa pelaamista. Vuosi sitten turhautui 4.vsk:n sukillepotkijoiden kans-sa, kestääkö paketti nyt kasassa?

Sijat 3-6.

FC Neloset:

SSC on seilannut läpi turnauksien kadeh-dittavan vahvalla yhteishengellä. Materiaali on myös perinteisesti laaja ja tasokas, par-haimmillaan joukkuella on ollut reilut kaksi kentällistä pelaajia. Odotuksiin nähden viime vuoden turnaus oli suuri pettymys, kun SSC oli tuloksissa vasta viides vain kahdella otte-luvoitolla. Tänä vuonna sijoituksen paranta-minen on mahdollista, mikäli joukkue pysyy kunnossa eikä loukkaantumisia nähdä. Maa-livahtipelaaminen on hyvissä kantimissa, jo-ten menestyksen edellytykset ovat olemassa. Mitali on realistinen tavoite, mutta toisaalta kovat menestyspaineet voivat kääntyä itse-ään vastaan.

+ Tiivis joukkue+ Laaja materiaali+ Loistava maalivahtiosasto- Paineet kasvaneet liian suuriksi?

Seuraa häntä: Toni ”Abramovits” Pohjatalo.

Sählyturnauksessa kaikkensa antanut ja jal-kansa loukannut Pohjatalo on palannut. Yksi SSC:n kenttäpelaamisen kantavia voimia. Pelaa reilusti, mutta kovaa. Vaan saako pu-heenjohtaja erikoiskohtelun vastustajilta?

Sijat 1-3.

XXIIIFC Ännäs:

Materiaaliltaan ylivoimainen FC Ännäs on en-nakkoon turnauksen suurin voittajasuosikki. Viime vuoden mestarit saavat vahvistuksia pronssille sijoittuneesta joukkueesta, joten taitoa ja fyysisyyttä riittää. Joukkueen suurin ongelma on sääntöjen naiskiintiö. Joukkue on jo vuosia joutunut käyttämään lainape-laajia naiskiintiön täyttämiseksi eikä tilanne vaikuta oleellisesti paremmalta. FC Ännän-nen tilanne tarjoaa vastustajille mahdolli-suuden taktikointiin, mikä yhdessä kovien menestyspaineiden kanssa voi koitua jouk-kueen turmioksi. Pienistä ongelmista huoli-matta Ännäs pelaa jälleen mitaleista.

+ Laaja materiaali+ Menestymisen perinne+ Taito- Ei saa naisia?

Seuraa häntä: Ännännen nainen.

Kukaan ei tiedä hänestä mitään. Kukaan ei ole nähnyt häntä pitkään aikaan. Kukaan ei tiedä miten hän pelaa. Mutta kaikki kaipaa-vat häntä.

Sijat 1-3.

?

?

FC Ännäs II:

Ikinuoret vanhainkotiosaston jo valmistu-neet, ei vielä valmistuneet tai ei koskaan valmistuvat veteraanit iskevät ”vielä kerran” –mentaliteetilla tavoitteenaan turnausvoitto. N-vuosikurssin paisuminen ei varmasti miel-lytä yliopiston johtoa, mutta futsal-turnauk-seen se tuo sopivasti uutta kipinää. Koke-musta ja taitoa vanhainkodilta löytyy vaikka muille jakaa. Joukkueella on sen sijaan ollut jo aiempina vuosina ongelmia kuumaverisyy-tensä kanssa. Tunteet kuohahtavat helposti, varsinkin tappioasemassa, mikä voi pilata joukkueen menestysmahdollisuudet tässä mahdollisesti heidän viimeisessä futsal-tur-nauksessaan. Naispelaajien saaminen tulee olemaan haaste myös toiselle n-joukkueelle.

+ Kokemus+ Taito+ Pelisilmä- Riittääkö kunto?- Kestääkö pää?- Mistä naisia?

Seuraa häntä: Matti ”Kuuma” Jokiaho.

Vanha kunnon rymistelijä on tuttu naama Var-nitsan peleissä. Käy monesti kuumana kuin se kuuluisa hellankoukku. Joukkueen kan-nalta kaksijakoinen pelaaja: parhaimmillaan hoitelee vastustajan kuin vastustajan, mutta jos hermo pettää voi jälki olla tuhoisaa.

Sijat 2-4.

XXIV

Nehän ovat kuin kaksi marjaa!

Zlatan IbrahimovicMenestynyt jalkapalloilija

Pekka Pohjolamenestyneempi jalkapalloilija

Laitos:

Turnauksen musta hevonen, jonka osallistu-minen on monesti ollut hieman epävarmaa aina turnauksen alkuun asti. Kokoonpano on kokenut viime vuosina muuttunut paljon eikä naiskiintiön täyttäminenkään ole aina onnis-tunut. Laitoksen vahvuuksiin kuuluvat kovat ulkomaalaisvahvistukset, jotka osoittivat tai-tonsa vuosi sitten. Mikäli joukkue on pystynyt pitämään kiinni tärkeimmistä pelaajistaan ja maalivahtiosasto toimii, on laitos kapeahkos-ta materiaalistaan huolimatta potentiaalinen yllättäjä.

+ Kokemus+ Ulkomaalaisvahvistukset- Kapeahko materiaali- Ikä painaa?

Sijat 3-6.

Seuraa häntä: Jani ”Imatran” Karhu.

Vanha kunnon sotaratsu, johon laitoksen peli nojaa. Luotettavan varmaa tekemistä, jaksaa monesti rymistellä sekä kentällä että jatkoil-la. Piiskaa omiaan parempiin suorituksiin, jos taso alkaa tippua.

XXV

No niin Pekka Pohjola, mitenkäs se elämä siellä susirajalla on oikein lähtenyt sujumaan? Kulttuu-rishokinhan on oltava melko massiivinen kaik-kien noiden Suomen San Fransicossa vietettyjen vuosien jälkeen?

- Kiitos kysymästä Pekka. Toki kahden kuukauden perusteella on vaikea antaa kovin syväluotaavaa arviota uudesta kotikaupungistani, mutta alku vai-kuttaa varsin lupauksia herättävältä. Jos suurimmat nillittämisen aiheet liittyvät lukkoon katkenneeseen pyöränavaimeen ja asfaltoimattomiin jalkakäytäviin, olisi väärin sanoa, etten ole tyytyväinen. Varsinkin kun pyörä ei ole edes omani vaan lainassa kaveril-ta. Lisäksi täältäkin löytyy iso silta, mikä helpottaa koti-ikävää huomattavasti. Sillan olen ylittänyt vas-ta kerran ja ennen kevään saapumista pyrin olemaan ylittämättä sitä toista kertaa.

Siltojahan nyt löytyy jokaisesta kaupungista, mut-ta mitenkäs nuo jalkakäytävät?

- Sitä minäkin tässä olen ihmetellyt. Luulisi, että jalkakäytävien asfaltoiminen olisi varsin simppeliä siinä samalla kun autotietkin on siitä vierestä asfal-toitu. Ilmeisesti jollain insinöörillä on kuitenkin ol-lut erilaisia ajatuksia kaupunkisuunnittelun suhteen. Toki helpoin ratkaisu on jättää osa jalkakäytävistä hiekalle, niin kuin heti keskustan alueellakin on teh-ty. Betonilaattojen käyttämistä tien päällystämiseen en jaksa ymmärtää. Jotenkin luulisin sen olevan se, työläin ja epäkäytännöllisin vaihtoehto, varsinkin kun kyseistä metodia on käytetty varsin laajassa mit-takaavassa. Näin syksysateilla kun laatat ovat osit-tain vinossa, kertyy jalkakäytäville myös huomattava määrä vesilätäköitä, mitkä muodostavat todellisen ongelman köyhälle opiskelijalle vuotavissa conver-seissaan. Oletan kohtaavani saman ongelma taas ke-väällä jos/kun lumet sulavat.

Oletettavasti kenenkään kuntavaaliehdokkaan kampanjalupauksista ei löytynyt parannusehdo-tuksia kyseiseen, kieltämättä varsin karmaiseval-ta kuulostavaan ongelmaan?

- Tarkoitatko vuotavia kenkiä, vai jalkakäytäviä?

Niitä jalkakäytäviä. Ei kai opiskelijoiden vaatet-taminen voi olla kunnallispoliitikkojen vastuulla?

- Ei niin, mutta seuraavissa vaaleissa olisi hyvä puut-tua noihin jalkakäytäviin. Ja rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että tiesin näissä vaaleissa tasan yhden ehdokkaan numeron ja sekin johtui täysin jalkapal-loilullisista syistä.

Miten ihmeessä jalkapalloilulliset syyt liittyvät kuntavaaleihin?

- Normaaleissa olosuhteissa tuskin mitenkään, mutta yliopiston liikuntailtapäivä onnistui tällä kertaa tuo-maan kahden suuren puolueen johtavat ehdokkaat saman jalkapallokentän reunalle. Vaalituloksesta en osaa sanoa mitään, mutta ainakin kentällä varnitsan-punainen ehdokas oli täysin ylivoimainen ja ainejär-jestömme otti täysin ansaitusti historiallisen jalkapal-lomestaruuden. Mestaruusjuhlia tosin rajoitti se, että voittopokaali ei varsinaisesti tainnut olla kiertopal-kinto, parin joukkuekuvan jälkeen se otettiin meiltä pois.

Melko noloa toimintaa järjestävältä taholta. Ja koska mestaruusjuhlat on jo mainittu ja yliopisto-opiskelusta kuitenkin on kyse, niin mitenkäs on muiden juhlien suhteen? Eli onko ollut niin sano-tusti märkää?

- On kyllä, enkä nyt todellakaan puhu syksyisestä säästä. Fuksikollegani ovat osoittautuneet sopivassa määrin viinaan meneviksi, eikä vanhemmistakaan tieteenharjoittajista ole pahaa sanaa sanottavana tä-män asian tiimoilta. Sopii vain toivoa, että nyt kun kaikista pakollisista alkuriennoista on ”selvitty” niin tilanne hieman edes rauhoittuisi. Tosin edes Kelassa ei taida kukaan uskoa, että niin pääsisi käymään.

Eli yliopisto-opiskelu on tähän mennessä vastan-nut täysin kaikkia sitä koskevia, osittain jopa hie-man kliseisiä ennakkokäsityksiä?

- Ehdottomasti, ja hyvä niin.

Minä vs. Minä

XXVITässä piTi olla muuan juTTu, muTTa koska siTä ei saaTu

määräajan umpeuduTTua, onniTTeleekin koko ToimiTus-kunTa Hjk:a HisToriallisesTa, neljännesTä peräTTäisesTä

suomen jalkapallomesTaruudesTa! onneksi olkoon!

XXVII

Sacrebleu! L ‘ Histoire

-journalissa ön nyt 16

sivyä enemmän asiaa!

Magnifique!

Très bien!

Huomioonottaen nopean kehityk-sen arkistojen ja teknillisten varus-teiden osalta nykyään käytävässä

historiatieteen suursodassa, katson kriittisyyden kannalta tarpeelliseksi

siirtyä uusiin tietolähteisiin:Historia-lehteen!

Varnitsalainen! Tilaa uudistuneen

Historia -lehden joulukuun

ILMAINEN NäytENuMEro!

(Vain Varnitsa-lehden painetun version lukijoille)

Laikstis!

Uskomattomia joulutarjouksia!Kestotilaukset:

6kk + 3 aiempaa numeroa 19€12kk + 3 aiempaa numeroa 37€

Irtisanottavissa ennen jatkokautta!Puhelimeen vastaa ihminen, ei robotti.

XXVIIINousevan auringon alla

Tämän vuoden huhtikuussa en olisi voi-nut olla enempää täpinöissäni: eräs hyvä ystäväni kertoi lähtevänsä Japaniin kuu-kaudeksi syyskuussa, ja pyysi samalla minua mukaan. Pienen hetken epäröin-nin jälkeen suostuin mitä innokkaimmin, olenhan teini-ikäisestä haaveillut matkas-ta Japaniin. Nuorempana ahmin kaiken mahdollisen maan populaarikulttuurista, luin hirveästi mangaa ja katselin lapsuud-esta tuttuja japanilaisia animaatioita tau-koamatta. Vielä vuosienkin jäl-keen tunneside nousevan au-ringon maata kohtaan oli vain lujittunut, enkä voinut olla on-nellisempi, kun viimein sain mahdollisuuden matkustaa sinne, vielä japania puhuvan ystävä-ni seurassa!

Koko kesän ajan suunnittelin matkaa pää-ni sisällä, pohtien, mitä kaikkea haluaisin kokea matkani aikana. Mitä enemmän su-unnittelin, sitä suuremmaksi kasvoivat ol-etukseni maasta. Vielä lentokoneessakin olin hyvin varma omista tiedoistani: tiesin, ettei japanilaiseen kotiin mennä kengät jalassa, että ruoka syödään puikoilla, että kohteliaisuutta arvostetaan yli kaiken. että japanilaisten seksuaaliset mielty-mykset saattavat olla hyvinkin erikoisia. Uskoin vakaasti, että tiedän mikä maassa

minua odottaa, ja että lomani tulisi ole-maan unelmieni täyttymys.

Pian huomasin kuitenkin erehtyneeni. Ja-pani olikin jotain aivan muuta, mihin olin ikinä tottunut tai valmistautunut. Maa oli käsittämättömän kaunis, ihmiset olivat kauhean ystävällisiä, ruoka oli ihanaa ja nähtävyydet mitä vaikuttavampia. Silti, ensimmäistä kertaa matkoilla ollessani, koin voimakkaan kulttuurishokin: ihmis-

paljous ja lähek-käin rakennetut talot saivat minut h a u k k o m a a n henkeäni, ja käsittämättömien kirjoitusmerkkien vilinä sai allekir-joittaneen ahdis-tumaan. Joinain hetkinä tunsin olevani täysin maan kulttuurin ulottumattomis-sa, sillä suomal-

aisena en pystynyt ymmärtämään aina täysin japanilaisten ajatusmaailmaa. En ymmärrä, miksi Japanissa täytyi olla puhuvia roska-autoja, miksi kauppahal-leissa myyjät huutavat käsittämättömän kimeällä äänellä myyntihuutojaan, miksi sovituskopeissa täytyy heittää kengät pois, miksi japanilaiset myyjät kolme ker-taa näyttävät, kuinka avaat juuri ostamasi kukkaron. Välillä minua hävetti olla ulko-maalainen, koska tuntui, minun ei annet-tu unohtaa sitä. Minua kohdeltiin hyvin ja ystävällisesti, mutta koin että ulkomaal-

XXIXaisuuteni esti minua pääsemästä lähelle sitä oikeaa, aitoa Japania. Uskon, että juuri se etten osannut puhua japania, vai-kutti tähän ehkä kaikkein eniten. Erityisen karua oli englannin kielen vähäinen os-aaminen. Minus-ta on edelleen j ä r k y t t ä v ä ä ajatella, että niinkin mod-e r n i s s a yhteiskun-nassa kuin J a p a n i ei osata, tai uskal-leta, käyt-tää englantia edes yksinker-taisissa kom-m u n i k o i n t i -t i l a n t e i s s a ! Muistan elävästi erään kahvilan-työntekijän kauhis-tuneen ilmeen, kun hän näki saaneen-sa asiakkaakseen ulkomaalaisen tytön, joka ei puhu japania. Melkein sääliksi kävi poikaparkaa, onneksi osaava ystäväni pelasti tilanteen.

Matkani Japaniin oli yksi ihanimmista reissuista, joita olen koskaan tehnyt. Koin mahtavia hetkiä ystävä-ni ja uusien tuttavuuksieni seurassa, ja olen niistä ikuisesti onnel-linen. Toisaalta se oli myös ensimmäinen matka, joka järkytti minua monilla tasoil-

la. Tämän ensimmäisen kerran vasta ym-märsin, etten koskaan voi tietää jostain maasta tarpeeksi, enkä koskaan voi ym-märtää sitä ja sen asukkaita kokonaan.

Sellaista, mihin ei ole kasvanut, ei voi ko-skaan ymmärtää yhtälailla kuin ih-minen, joka on elänyt omassa kulttuurissaan

aina. On vain joten-kin outoa, että sen tajuaa vas-ta näinkin myöhään.

A j a t u k s e t J a p a n i s t a , ja mistä tah-ansa muusta maasta, jonain täydellisenä ih-memaana ovat nyt alkaneet kar-ista pois, ja halu nähdä se todel-linen maa kaikkien ennakko -o l e t t a -muksien alla on lu-jittunut entisestään. Seuraavan kerran, kun matkustan Ja-paniin, olenkin sitten jo paremmin valmistau-tunut ottamaan vastaan sen todellisen luonteen. Ainakin toivon niin.

Seuraava reissua suunnitellessa,Anni Lampinen

XXXMiElenmaIseMamAtkALlaHistoria viihdekäyttönä voi olla oikeissa ti-lanteissa rentouttavaa, jopa sivistävää. Lii-an pitkä altistuminen taas esimerkiksi Pentti H. Tikkasen tapaisille nopeasti koukuttaville aineistoille saattaa aiheuttaa akuuttia hius-tenlähtöä, kiitos 1939 –hupparin hankintaa, sekä hostiileja, yksipuolisia mielipiteitä men-neiden tapahtumien kulusta.

Itse olen vielä Tikkasesta onnistunut pysy-mään erossa, mutta altistuttuani lyhyessä ajassa liian isolle annokselle paikallishistori-aa ovat vaikutukset välittömästi havaittavis-sa. Usean päivän putken päätteeksi marssin silmät lautasina pitkin sateista Joensuuta. Ympärillä nousee kehityksen babelintorneja, mutta ne eivät tunnu todellisilta. Kauempa-na kohoava kirkontorni taas tuntuu tutulta mustavalkokuvista. Aikana jolloin edes joulu ei vedä ihmisiä kirkkoon rakennus vaikuttaa turhan fiiniltä tarkoitukseensa. Sata vuotta sitten eteläisen ruutukaavan käsityöläiset marssivat tänne kiltisti sunnuntaina varmis-tamaan taivaspaikkaansa. Nyt tonttihinnat ja järkiperäinen ajattelu ovat nousussa.

Rantatiellä maisema muuttuu tutummaksi, sillä aivan kaikkea ei ole vielä raivattu. Vanhat puutalot muistuttavat kaupungin varhaisvai-heista ja ensimmäisistä porvareista. Nyt talot ovat osittain muussa käytössä, mutta kau-pungin yksi jäljellä olevista porvareista pitää täällä vielä majaansa ja asutusperinteitä yllä. Filosofeista hän ei kuitenkaan pidä.

Satamassa Kolille menevät laivat ovat jo lyö-neet ankkurin pohjaan tältä sesongilta, eikä satama muutenkaan vaikuta yhtä eloisalta

kuin viime päivien aikana mielikuvis-sani. Tullikama-ri ja pakkahuone on tullattavien tavaroiden sijaan kesäisin täynnä keski-ikäisiä ke-sälomalaisia ja cove rbände j ä . Tukkien sijasta jo-

Eliel Saarinen,mastermind?

essakin virtaa enimmäkseen laskuhumalassa elämäänsä pettyneitä kansalaisia.

Matka jatkuu, mutta jostain kantautuu mu-siikki. Eikä se ole harrastelijaorkesterin tul-kinta Tero Vaaran hittibiisistä. Suvantokadun kulmassa seisoo talo, jossa on venäläisten upseerikerhon lisäksi sijainnut 1930 –luvun kuumin menomesta, turistihotelli. Tuona ai-kakautena minäkin olisin osannut tanssia ja pyöritellyt daameja tanssiorkesterin tahdis-sa viikonloppuisin. Paikka tuntuu oivalta sa-teensuojalta ja kolkutankin tämän kuninkaal-lisiakin majoittaneen hotelliravintolan ovelle. Oven avaava nuori mies tietää kuitenkin kertoa, että toiminta on loppunut jo vuosi-kymmeniä sitten, mutta Oi Fm:n toimitiloina toimivassa paikassa alkaisi kohta kiljupunkin teemailta. Päätän kuitenkin jatkaa matkaani.

Itäsilta häämöttää edessä, mutta sitä ennen on ohitettava kolossiaalinen kaupungintalon rakennus. Pian sadan vuoden ikään pääsevä pytinki näytti aikalaiskuvissa turhankin mas-siiviselta puutalojen keskellä ja on varmasti aiheuttanut ihastusta ja ihmetystä. Nykypäi-vänä ihastelemme, mitenkä nerokas liikeidea Eliel Saariselta oli myydä käytännössä sama rakennus sekä Lahteen että Joensuuhun. Ke-sällä viereisessä puistossa aikaansa viettävi-en nuorten joensuulaisten silmistä tuikkii mo-nesti varsin punavihreä ajatusmaailma, mutta sinne Lapuan liikkeen nousun aikoihin pysty-tetty patsas kuiskaa minulle sanat vuosikym-menten takaa: lahtareita täällä ennen oltiin.

XXXISiltaa ylittäessäni saavun kohti Ilosaarta. Kanavoinnin muistomerkkinä oleva, nuoren itsenäisen Suomen räjähdysmäisen hurmi-on kaltoinkohtelema kaksipäinen kotka on edelleen paikoillaan, mutta Ilosaari ei ole entisensä. Vaikka ilmat eivät enää olekaan suotuisat, olisi vanhan uimala hyppytornei-neen ollut silmää miellyttävä näky. Vanhan puisen huvirakennuksenkin paikalla seisoo nyt kaunista 1950- luvun arkkitehtuuria. Lauantaitanssien sijaan lauantaidiskoon vir-taa nykyään Lassi Valtosen näköisiä poikia ja 80 –lukulaisiin suuriin silmälaseihin sonnus-tuneita naisia.

Juna-asemalta otan suun-nan kohti Niinivaaraa ja tunnen kuinka nykyisyys vetää minua puoleensa. Ilmassa tuoksuu viisikym-mentäluku, mutta sitten näkökenttääni ilmestyy Ii-sakki Leppäsen hoipertele-va haamu.

Ai kenen? Antaa aikalaislähteiden kertoa lo-puksi tarina Iisakki Leppäsen juhannusyös-tä.

Juhannusyönä 1898 Rautatieasemalta Nii-nivaaralle päin matkannutta Iisakki Leppäs-tä himotti. Se, että miksi Iisakki oli jäänyt ilman naisseuraa on epäselvää, mutta se, mitä matkalla tapahtui on kirjattu aikalaisto-distajien sanoilla Kontiolahden käräjäkunnan pöytäkirjoihin.

Heikki Taivaisen ja Pekka Heinosen mu-kaan Leppänen oli Niinivaaralle päin suun-natessaan poistunut pusikkoon. Taivainen ja Heinonen seurasivat häntä ja jäivät tark-kailuetäisyydelle seuraamaan tapahtumia. Juovuspäissään toikkaroinut Leppänen oli asettunut viattoman lehmän, kutsuttakoon häntä vaikkapa Maikiksi, taakse ja avan-nut housunnappinsa. Oikeudessa todista-jat kertoivat että seuraavaksi Leppänen toteutti samat konstit kuin härkä lehmän selässä.

Näystä suivaantuneena Taivainen ja Heino-nen saivat huudollaan säikäytettyä tämän irstaan Iisakin retaleen, josta alkoi takaa-

ajo. Jahti päättyi kun paikalle sattunut ohi-kulkija Taivaisen ja Heinosen kehotuksesta pysäytti Leppäsen. Puhuteltaessa Leppänen oli antanut väärän nimen, mutta kysyttäessä tapahtuneesta sanonut, että ”jäi vähän kes-ken kun lehmä nousi ylös”.

Oikeuden eteen Leppäsen saamisessa kes-ti vuoden 1900 käräjille asti, sillä hän jätti toistuvasti saapumatta paikalle. Oikeudessa hän myönsi yrittäneensä harjoittaa lihallis-ta yhteyttä lehmän kanssa siinä kuitenkaan onnistumatta. Koska tapahtumasta oli kui-tenkin liiankin hyvät silminnäkijähavainnot, eivät Leppäsen selittelyt purreet, vaan seu-raavan vuoden ajan kiihkeää juhannusyötä Iisakki muisteli kuritushuoneella.

Tästä liiallisesta irstauden informaatiotulvas-ta hämmentyneenä lisään tahtia ja kiipeän kohti Niinivaaran huippua, jossa majani si-jaitsee. Menneen ajan mielikuvat ja ihmiset eivät enää piinaa mieltäni keskustan lailla, mutta keskussairaalan rakennus herättää vielä muiston 1950-luvun postikortista, jossa rakennus jo komeilee. Sen ympärillä ei kui-tenkaan vielä ollut Ramin grilliä eikä opiskeli-ja-asuntoja. Omaakaan taloa ei kuvasta löy-tynyt. Onneksi se kuitenkin seisoo paikallaan turvasataman lailla todistamassa, että nyky-aika ja todellisuus on viimeinkin saanut mi-nusta otteen. Iisakkiakaan ei näy missään.

Valtteri Kärkkäinen

XXXII

Pakkanen paukkaa nurkissa, räiskää pitkin aidan selkiä ja seuloo huurua puihin ja pen-saihin. Aurinko kultaa kirkon ja tapulin riste-jä, paistaa hauskasti härmäiseen koivikkoon ja valaisee joka savupatsaan joita kiemuroi-tellen kumpuilee piipuista ja lakeistorvista läheltä ja kaukaa.

Siinäpä kulki Matti pienellä autollaan kohden pappilaa talvisessa aamussa. Mitäpä lie mies ajatellut, tokkopa ajatteli mitään. Oli aamu-puolesta jo liikkeelle lähtenyt kohden pap-pilaa. Tänään piti taasen vuokraa maksaa, eipä sillä kai kiirettä olisi ollut vaan oli Liisa matkaan ajanut. Pienessä talossaan kylän lai-dalla asusteli Matti Liisansa kanssa. Vähään olivat tyytyväisiä nämä kaksi. Ei ollut lapsia jos kohta olivat sellaisia suunnitelleetkaan.

Saapuipa Matti pappilan pihalle autollaan, pysäiköi huolellisesti talon eteen ja astahti sisälle. ”Tulisin sitä vuokraa maksamaan” sa-noi Matti kun astui sisään ja oli istuuntunut ovensuuhun sille arkulle, jossa kirkonkirjoja kinkereille kuletettiin. ”Matti istuu perem-mäksi – on täälä tuolejakin”. ”Kyllä minä tässä”. Puheltiin niitä näitä joutavia, miten nyt ihmiset puhuvat kun toisiaan tapaavat. Tuli ruustinnakin Mattia tapaamaan. Kohte-liaita sanoja taas vaihdeltiin puolin ja toisin. Virkkoipa ruustinna viimein Matille ”Niin vain pitäisi sitä Matin käyttää Liisaa pendoliinoa katsomassa. Tokko lie Matti vielä itsekkään käynyt…?” ”En oo käynyt…onko se missä

kaukana?” ”Ei se ole kaukana täältä”. ”Tie-täähän Matti Lapinlahden kirkon?” kysyi rovasti. ”Kyllähän minä sen tiedän vaikken ole käynyt”. Pendolino kulkee aivan lähitse Lapinlahden kirkon”. ”Vai sieltä se kulkee?” ”Kun lähtee yhtenä aamuna ajamaan, niin on jo toisena Helsingissä”.

Kaikenlaista mietti Matti matkallaan kotia. Vai oli ruunu laittanut pendoliinon kulkemaan rautaisen tien päällä. Eikä ruunun oriille syö-tetty kauroja vaan söi vallan sähköä.

Sitä oli Matin mielestä niin paljon kummal-lista tässä maailmassa, jota ei tahtonut ym-märtää…ymmärtäneekö tuota kukaan oikein, vaikka luulevat olevansa viisaita, rovastit ja ruustinnat…Eihän tuota ennen ainakaan tämmöisiä kuulunut – tähän aikaan sitä ei muuta kuin puhuttiin oudoista asioista, toi-nen toistaan kummemmista. Kunhan eivät maailmanlopun edellä viisastuisi liian pal-jon…

Istuivat talvisena iltana pirtissään nuo kaksi, hiljaisina puuhailivat askareitaan. ”Nythän se tulee Lapinlahden kirkollekin se pendoliino…oletkos kuullut?” Liisa oli niin tiiviisti aska-reessaan sosiaalisen median ääressä että ei kuullut mitä Matti virkkoi ”Niin mikä on?” Matti koetti puhua niin huolettomasti kuin taisi. ”Onpahan vain pendoliino…ovat nyt Lapinlahtelaisetkin saaneet pendoliinon pitä-jäänsä kulkemaan.”

XXXIII

TIESITKÖ TÄMÄN?

- Juhani Aho- Vuoteen 1907 Johannes Brofeldt- s. 11.9.1861 Lapinlahti- k. 8.8.1921 Helsinki- Oli perustamassa Päivälehteä nyk. Helsingin Sanomat- Rautatie ilmestyi 1884 (Vr oli aloittanut toimintansa 1862)- Romaanista on tehty tv-elokuva 1973, Ylen televisioteatterin toimesta. Otteita elokuvasta löytyy - Ylen Elävästä arkistosta http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/rautatie_29901.html#media=29905- Pendolino 79 ohittaa Lapinlahden, mutta ei pysähdy siellä

Talvi mennä jolkotteli ja Matti eleli Liisansa kanssa pienessä mökissään. Pohtivat hiljaa mielissään pendoliinoa vaan eivät siitä juuri toisilleen puhelleet. Mutta sitten alkoi talves-ta kehitä kevät. Päivänpaiste painoi paina-mistaan hankia ja nietoksia yhä matalam-miksi maan tasalle. Koittipa vihdoin kesäkin ja juhannuslauantai. Päättivätpä Matti ja Liisa lähteä keskikesän juhlan kunniaksi La-pinlahden kirkolle sitä ihmettä, pendoliinoa, katsomaan.

Lapinlahden rautatieasema on tehty ihan metsän sisään. Kun kulkee tietä myöten, joka sinne vie, on toisella puolen sakeata metsää, toisella korkea harju. Tie kulkee harjun viertä, mutta harjun päässä se sen kiertää kuin kävyn kärjen, ja siinä on sinulla edessäsiyht’äkkiä rautatie ja asema, ennen kuin tiedätkään.

Siinäpä oli rautaista tietä ruunun hevosen kulkea. Olipa ripustettu lankaakin sen ylle. ”Pyykkiäkö ne ruunun herrat tuolla kuivat-televat?” kuiskasi Liisa kysymyksen Matille. ”Eihän ne nyt pyykkiä. Siitä saa ruunun he-vonen virtaa”. Sihahti Matti eukolleen. ”Vaan eikös tuon pendoliinin pitäisi kohtapuoliin saapua?” ihmetteli joku asemalla käyskente-levälle rautatieherralta. ”Niinpä tuon pitäisi aivan pian saapua, ihan näillä hetkillä” virkkoi herra. Vaan silloinpa kuului aseman kovaää-nisestä naisen ääni ilmoittamaan ”Pendolii-no 79 Helsingistä, Kuopion kautta Kajaaniin lähtöaika on muuttunut. Uusi lähtöaika on…”

Myöhässäpä oli ruunun kyyti. Rautatien herra arveli, että lienee ollut märkiä lehtiä radalla. Matti puisti päätään, märkiä lehtiä keskellä kauneinta ja kuivinta kesää. Hulluja ovat nuo ruunun herrat. Arvelipa joku asemalla olleis-ta etä paha vastatuuli tai ylämäki oli sattunut ruunun pendoliinolle vastaan matkalla. Päät-tivätpä siitä Matti ja Liisa kotiansa lähteä kun ei pendoliinon näkemisestä tainnut mitään tulla. Mitäpä sellaista ihmettelemään, jota ei paikalle ajallaan saada.

Eivät Matti ja Liisa kotiin päästyään sitä aja-telleet, mitä muut matkamiehet ”on sitä nyt maailmaa nähty.”- sitä ajattelivat, että ”ei ne meitä varten ole semmoiset…ei sekään pendolino…” Eivätkä he siitä ikinä sanaakaan puhuneet…eivät keskenään eivätkä muiden ihmisten kanssa. Muuhun puheensa käänsi-vät, jos se sitä sattumalta läheni, ja aloittivat vähän vaiti oltuaan toisesta paikasta. Ja kun muiden kuulivat pendoliinosta puhuvan, niin lähtivät siitä joukosta syrjempään tai eivät ollenkaan puheisiin puuttuneet, jos varoivat pendoliinon puheeksi tulevan.

Juhani Ahon Rautatien hengessä kirjoitti Juha Lehtinen

(Kursivoidulla kirjoitetut osuudet suoria lai-nauksia Juhani Ahon ”Rautatie” –teoksesta)

XXXIVHistorian

paras keksintö

Reportterit tahtovat tähdentää lu-kijoilleen, että teksti on kirjoitettu sen sisällölle uskollisena – jumalai-sen aineen, alkoholin, vaikutuksen alaisena. 2000-luvun media painottaa alkoholin vaaroja, siitä johtuvia välittömiä ja välillisiä haittoja. Tahdommekin nyt korjata ilkeästi luotua vääristelemää raottamal-la verhoja alkoholin historian positiivisuuteen ja sen mukanaan tuomiin riemuihin. (Johtuen kirjoittajien omistautumisesta aiheelleen, emme takaa tekstin luetettavuutta taikka laatua)

Mikä on yhdistänyt eurooppalaisia läpi vuosisatojen, läpi sotien, po-liittisten kriisien ja valtataistelujen? Ei, kyseessä ei ole tällä kertaa tosirakkaus vaan – VIINA. Tätä jumalten ja kuninkaiden juomaksikin kutsuttua toiset juovat, toiset (jostain järjettömästä syystä) vastus-tavat. Loppujen lopuksi alkoholi on tuonut meidät juopuneet, sivis-tyneiksi itseään kutsuvat länsimaalaiset yhteen kautta aikojen. Miksi ihmiset sitten ovat lätränneet jo aikojen alusta asti?

Tokihan jo Herra itsekin muutti veden viiniksi. Itse asiassa juoppou-desta tehtiin synti vasta 1700-luvulla. Lisäksi lukuisat jo nyky-yhteis-kunnan historialliset esikuvat ovat olleet alkoholin suurkuluttajia.

Esimerkiksi Winston Churchill joi elämänsä aikana tupla-ten enemmän alkoholinpitoisia juomia, kuin piti kuuluisia palopuheitaan. Hitler taasen oli alkoholin suuri vastusta-ja – voitte itse valita idolinne näistä kahdesta. Rakkaan kotimaammekin historia on täynnä motivoivia alkoholita-rinoita. Suomalaiset sankaritarinathan löytyvät tunnetusti joko sotien historiasta tai kieltolain aikaisista tapahtumis-ta. Kieltolaki on musta piste muuten niin puhtoisessa his-toriassamme, mutta täytyy muistaa, että tietenkin vallan-pitäjät ovat aina ja kaikkialla halunneet tavalla tai toisella taivuttaa ihanan väkijuoman valtansa ja johtamisensa vä-lineeksi.

Muinaiset egyptiläiset uskoivat, että heidän jumalan-sa Osiris oli paitsi viinin jumala, myös oluen keksijä. Siis

XXXVHIPHURRAA oluelle! Miehille tiedoksi, humaluus nähtiin makedonialaisten piireissä hyvin maskuliiniseksi piirteeksi. Paitsi, että yleensä elämän tarkoitus löytyy alkoholia nauttimalla, keskiajan Skotlannissa alkoholi juoman laimentaminen oli kuolemalla ran-gaistava rikos – joten nyt jättäkää ne blandikset sinne kauppaan ja ostakaa koko opintotuella kossua! Tällä tavoin tuette myös Suomen valtion hyvinvointia maksamalla korkeaa alkoholiveroa.

Ja, älkää myöskään murehtiko, jos baarireissulla tulee haavereita – raakaa viinaahan on käytetty myös sterilisoivana aineena.

Vaikka alkoholi sinänsä on hyvin iloinen ja positiivinen asia, on sillä hieman ikävä tapa aiheuttaa sivuoireena krapulaa. Ja tutkivi-na ja ratkaisuun pyrkivinä, ovat deekut ympäri maailmaa etsineet tähän kavalaan nautinnon tappajaan parannusta. Keinoja on ollut monia, erikoisempina (ja hyödyttömimpinä) mainittakoon voo-doonukkejen pistelyn sekä limellä vartalon pyyhkimisen. Maailmalla krapulaa on pyritty parantamaan syömällä ällöttäviä asioita kuten muussattua linnun silmää tai ankeriasta. Suoma-laiset eivät sentään ole koskaan menneet näihin äärettömyyksiin, vaan ovat kautta aikain hikoilleet krapulan pois saunassa. Historian vanhin tapa parantaa krapula, on jatkaa juomista – epäilemättä monet varnitsalaiset ovat turvautuneet tähän keinoon kerran jos toisenkin. Mutta, koska nousuhumala on hyvä ja palaverin ihmeet kutsuvat kirjoittajia juhlistamaan nestemäisiä iloja, päätämme jutun lauseeseen: ” Todellisuus on viinan puutteen aiheuttama illuusio.”

Susanna Elenius ja Jonna Härkin

XXXVI

Kauas on pohjanpoika joutunut kun kuljetetaan itärajalle sotimaan. Matkalla huomaan mi-ten paikkojen nimet jos sisältävät vaaran. ”Tämä on vaarallista aluetta”, huomauttaa so-tilas takana. Naurahdamme, vaikka tiedämme hyvin miten oikeassa hän on. Meitä on viisi tässä kuljetusajoneuvossa. Nuoremmat vielä käyvät läpi armeijan opetuksia. Itse olen ai-emmat sotani sotinut. Olen selvinnyt, mutta olen nähnyt, olen kokenut. Ajattelen jo täs-sä vaiheessa miten nuo nuoret sotilaat tulevat muuttumaan. He tulevat kokemaan kipua mitä aiemmin eivät ole kokeneet. Näkemään asioita mitkä haluavat unohtaa. En halua kuitenkaan pelotella heitä, kehotan vain unohtamaan kaiken minkä armeijassa oppivat.

Tuttuja kasvoja, vaihdettuja hymyjä. Emme kuitenkaan ehdi kyselemään kuulumisia vaan nopealla tahdilla varustaudumme. Tais-teluhaalarit eivät istu kaikille, mutta emme ehdi miettimään asusteita sen tarkemmin. Käytämme niitä mitä ryhmällemme on va-rattu, ylimääräiset vaatteet voimme jättää leiriin, mutta nyt olisi tarkoitus jo aloittaa taistelu. Saamme ryhmämme merkiksi pu-naisen huivin, tästä tunnistaa taisteluvel-jen. Vihollisellamme on käytössä sininen väri. Perkele, huivin väri erottaa ihmiset! Huivin väri määrittelee sen ketä ammut ja kuka sinua ampuu!! Tämä on hulluutta!!!

Kipua, hikeä, väriäpäiväni Varnitsan eturintamassa

Ennen ensimmäisen taistelun alkua saamme aseet joiden käyttöä vielä kertaamme. Tämä on hyvä, sillä testaamme samalla että aseemme toimivat. Haluan olla varma että voin ampua kuularuiskua kun sininen vilahtaa silmässä. Olen jo sisäistänyt asian, NE toiset ovat sinisiä. Taistelukenttä on laaja ja en tiedä onko meitä tarpeeksi puolustamaan noin laajaa aluetta. Suojanamme on puita ja rakennettuja esteitä. Näen tankin rauniot mitkä tarjoavat vielä hyvin suojaa yk-sittäisille jalkamiehille. Tankki on kuitenkin avoimella alueella ja olen varma että sen suojaa havittelevat molemmat osapuolet.

Yritämme miettiä vielä strategiaa vaikka taistelu on jo käynnissä. Ymmärrämme että ei ole aikaa, vaan täytyy keskittyä olennaiseen. Sovin tutun miehen

kanssa että me emme eroa toisistamme, vaan pi-dämme huolen. Juoksemme ensimmäisen esteen luo, katson näenkö vihollisia, katson toveriani jota ei enää näe. Olen yksin. Kohta saan kuitenkin muita lähistölle, kysyin heiltä missä kohtaa vihollinen ly-myää. Katson vielä kerran varmistaakseni. Ne ovat suoraan edessä, kiivenneet suojaan ja heitä on use-ampia. Alan tulittamaan, luulen osuvani mutta en voi olla varma. Yritän vielä uudestaan ja osuma. Samalla näen miten sivustasta iskee yksittäinen sissi. Pyydän muilta suojassa olevilta suojatulta kun alan ajojah-tiin. Seuraan ja tulitan. Tajuan että olen lähellä, olen ampumassa mutta tajuan että ammukseni loppuivat. Ei auta, kättä ilmaan ja matelen takaisin leiriin. Mat-kalla näen miten taistelu on jo vaatinut uhrinsa.

XXXVII

Yritän katsoa missä vihollinen on. Samaan aikaan huomaan että toverini joutuu jättämään taisteluken-tän. Mietin mistä häntä oli tulitettu. Katson, näen, tulitan. Tunnen osuman reidessäni. Joudun myös jättämään tämän taistelun. Sain kuitenkin viestin lei-riin että taistelu oli päättynyt eduksemme. Etenem-me seuraavaksi kaupunkialueelle.

Harmaata, panosten jälkiä seinissä, ikkunoista vain aukot jäljellä, joku on hylännyt autonsa taisteluken-tälle, keskellä torni jonka jalustana on sokkeloinen bunkkeri. Sota on karuton, tässä postikortti rinta-malta ja terveiset kotiin.

Ensimmäisessä taistelussa yl-lätimme täysin siniset. Henkilö-kohtaisesti koin sodan kauhut ja jäin suojaan mutta sen sijaan urholliset joukkomme pitivät asemansa huolimatta sinisten vyörytyksestä. Toisen taistelun alussa mietimme hyökkäystaktii-koita ja päädyimme perinteiseen ”suojatulta ja juoksuun”. Tämä toimi. Kun olin saanut jäniksem-me liikkeelle vaihdoin hieman asemaani ja huomasin asema-sota vaiheen kahden joukon vä-lillä. Päätin avustaa omaa ryh-määmme ja ammuin vihollisen. Vihollinen nosti kätensä osuman antautumisen merkiksi mutta päästin kädestä läpi. Armo on vain mielen heikkoutta. Tunsin häpeää, tämäkö minusta oli tul-lut. Painoin kuitenkin ajatuksen alas kun tunsin miten vihollinen halusi kostaa.

Metsätaistelukenttä-nä ei toiminut eduk-semme mutta yritämme vielä uudestaan. Tällä kertaa sovin tutun so-tamiehen kanssa että menemme yhdessä laidasta. Emme pääse kauas kun ammuksia viuhuu ylitsemme. Ha-keudumme suojaan.

Kaupungista oli muodostunut taistelun keskittymä eikä erinäisiä taisteluja enää erottanut toisistaan. Sinisen värin nähdessä halusin vain ampua ja toivoa että ehkä ne joskus loppuvat. Ehkä sotakin loppuu sen myötä. Kiihkeimpinä hetkinä jouduin valtaa-maan rakennusta. Heitä oli kolminkertainen määrä meidän joukkoihin verrattuna. Liikuin niin nopeasti kuin mahdollista. Olin itse ne taistelutoverit jotka eivät enää olleet läsnä. Halusin vain tuon raken-nuksen. Tulitaistelu äityi kiivaaksi mutta tällä kertaa minä selvisin. Luojan tahto tai moukan tuuri.

Sinisten sodanjohto alkoi muodostaa tehokkaampia taktiikoita. Tunsimme välillä olevamme jopa alakyn-nessä. Pahimmillaan vihollisten joukot valtasivat rakennuksia ja armotta tulittivat meitä laajalla rin-tamalla. Tehokkaan alkumme jälkeen taistelukenttä oli muuttunut sinisten alueeksi. Tehokkaat taktiikat purivat, emmekä pystyneet enää vastaamaan sa-malla tavoin. Taistelumoraalimme oli muserrettu ja enää yksittäiset taidonnäytteet pitivät meidät tais-teluissa mukana. Omaksi virheekseni nostan am-musten kuluttamisen. Sota teki minut kaltaisekseen viimeistään kun sain osumaan otsaani, selvisin säi-kähdyksellä mutta jotain minussa muuttui.

Viimeiset taistelut olin leirissä tuijottaen nuotion

liekkejä. Kohensin tulta samalla kun juttelimme

kotoisista asioista. Taistelukenttä hiljeni vähitellen,

sanoivat että ammukset loppuivat. Loppuun todis-

timme vielä sodan pienessä mittakaavassa. Kah-

den miehen välisenä taisteluna joka päättyi tark-

kuusammuntaan. Siitähän tässä taisikin olla kyse.

Paluumatkalla puhuimme jo eri asi-oista. Sota oli vain muisto. Suurin osa ryhmästä oli hiljaa, he olivat väsyneitä. Tai ehkä he ajattelivat paluuta, haluavatko palata vielä ta-kaisin yhteiskuntaan vai onko sota jo heissä itsessään ikuisesti. Eri ihmisiä he olivat, sen näki heidän silmistään. Heillä oli ainakin ollut hauskaa, niin kuin meillä kaikilla. Puhuimme jo paluusta sotimiseen. Vaikka sota muuttuu, se ei lopu koskaan.

Joni Ylimäki

XXXVIIIMainos Mainos Mainos Mainos MainosMainos Mainos Mainos Mainos Mainos

Mainos Mainos Mainos Mainos Mainos MainosM

ainos Mainos Mainos Mainos Mainos Mainos

XXXIXTaistelu

Palaverista

Vanhemmat opiskelijat kaljojensa ääressä, lukumäärä 10+ (joskus esiintyvät myös suu-rissa laumoissa).Puolustusasemat Palaverin ykkös- ja kakkos-kerroksissa ( 1 )

Fuksit, määrä satunnainen.Liikkuvat laumoissa ja ovat erittäin janoisia.Kaksihaarainen hyökkäys sekä idästä että lännestä ( 2 ja 3 ).

Ravintola Palaveri ja sen omistuksesta on jo tänä syksynä taisteltu yhä kiihtyvällä tahdilla, sillä fuksit esittävät omis-tavansa Palaverin, kun taasen vanhemmat opiskelijat ovat tätä ajatusta vastaan. Tässä on yksi kuvaus eräästäkin illas-ta, joka päättyi taistelun tuoksintaan Palaverin herruudesta.

Ylempi hyökkäys pysäytetään jo terassil-le, jossa valppaat syöpäkääryleen poltteli-jat käännyttävät fuksit takasin, mutta osa fukseista onnistuu tunkeutumaan etuoves-ta sisälle murtaen alakerran puolustuksen.(ylempi kuva)

Vanhemmat opiskelijat joutuvat peräänty-mään ja kokoamaan voimansa Jokelassa, missä riveihin liittyvät suuri joukko hyvin hu-maltuneita humanisteja ( 4 )

Humalan siivittämän raivon vallassa vuosi-kurssit 2-N tekevät yllätyshyökkäyksen ( 5 )

ja lyövät karaoken sekä alkomahoolin tur-ruttamat fuksi Palaverin kakkoskerroksessa. Paikka on taas vanhempien vuosikurssien hallussa mutta perääntyvät fuksit vannovat kostoa, ainakin seuraavana lauantaina.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.Vai onko?

S.Lindsten

1

2

3

4

5

PasKa lista-PASKIMMAT VUODET-

Maailman historiassa on ollut monta paskaa vuotta. Tässä esitellään niistä viisi. Käytän vuosista nykyistä ennen Kristusta – jälkeen Kristuk-sen -merkintätapaa, sillä se on laitoksemme johtajan erityissuojelussa.

1984

Orwellin lupaaman utopian sijasta vuosi 1984 sisälsi lähinnä paskoja tapahtumia. Etiopiassa oli äärimmäisen paha nälänhätä, mikä oli aivan saatanan hauskaa. Hollywoodissa tehtiin mon-ta mukahauskaa elokuvaa. Konstan-tin Tsernenko kuoli, ettei hänen tar-vitsisi tulla valtiovierailulle Suomeen. Lauri Hyvönen puolestaan syntyi.

2001

Kaksituhattaluvun tähän mennessä paskin vuosi oli ilman muuta 2001. Se on myös listan vuosis-ta ainoa jonka itse muistan. Vuosi kului lähinnä erilaisiin massahysterioihin. Alkuvuodesta nimi ”Lahti” sai entistäkin paskemman sävyn, mikä-li mahdollista. Syksyllä olivatkin sitten vuorossa terrorismihysteria, pernaruttohysteria ja hullun lehmän tauti -hysteria. Lisäk-si umpilisäke yritti murhata meikäläisen sopivasti kevät-talven lääkärilakon aikana.

1917

Tältä vuodelta on historiaan on jäänyt pari erit-täin paskaa tapahtumaa. Ensinnäkin brittien ulkoministeri Balfour antoi julistuksen, jonka ansiosta Palestiina on nykyisin tavallistakin pas-kempi paikka. Lisäksi Venäjällä kaadettiin tsaari. Paskasti käyntiin lähtenyt vallankumous epäon-nistui lopullisesti, kun bolsevikit puukottivat sitä selkään. Samal-la joukko pikkuvalti-oita pääsi karkuun.

1492

Tämä vuosi muistetaan ennen kaikkea Espan-joiden ansiosta. Kristoffer Kolumbus törmäsi va-hingossa Amerikkaan ja aloitti historian suurim-man kansanmurhan ja ryöstöoperaation. Kotona Euroopassa Ferdinand ja Isabella saivat päätök-seen Pyreneiden valloituksen, jossa suhteellisen sivistynyt ja suvaitsevainen muslimivalta korvat-tiin inkvisitiolla ja etnisillä puhdistuksilla. Ensim-mäiseksi saivat lähteä juutalaiset, sillä hispaanit ryöstivät niin paljon jalometalleja, ettei heidän tarvinnut ope-tella ottamaan ja maksa-maan velkaa.

1815

Napoléon I hävisi Belgiassa saksalaisille taistelun, josta britit ottivat kaiken kunnian. Wieniin ko-koontuneet suuret ja viisaat näyttivät suuntaa tuleville konservatiivipoliitikoille päättämällä, että paras tapa ratkaista ongelmat on kuvitella, ettei mitään ongelmia ole olemassakaan. Vuoden tär-kein ja paskin tapahtuma oli kuitenkin Tamboran purkaus Indonesiassa. Purkaus aiheutti seuraa-vana kesänä vuosituhannen pahimman globaalin nälän-hädän. Tämä ei kuitenkaan ole läheskään yhtä seksikäs aihe kuin Wienin tanssiva kongressi tai ruotsalaiset ho-momusiikki-ikonit, joten siitä ei yleensä puhuta mitään.

Antti Härkönen

XXXX

XXXXI

XXXVIII

v.-viestit

Opetelkaa ny P*****E laittamaan ne polku-pyöränne niihin telineisiin Carelialla. Tässä on lukuvuosi kestäny jo 2kk olis siinä ajassa pitäny jo tajuta!-TUUTORIT EI OO HOITANU HOMMIAAN!-

Täten kiistämme julkisesti osallisuutemme VRn (Joensuun) makasiinien polttamiseen. Käsialasta päätellen se oli joku amatööri tusi-natunari. Ei meillä sellaisia ole!-Varnitsan Aseellinen Siipi-

Fuksit ovat ihquja!-t:Tuutorit-

Hakekaa Varnitsan hallitukseen! Mukavia ihmi-siä, kiva tekeminen ei lopu kesken, mahdolli-suudet urakehitykseen.-Terkkuja Turusta-

Naisten osuus fukseista VAIN 25%!?!?!? Seu-raaviin pääsykokeisiin kysymyksiä suffrage-teista, Hella Wuolijoesta sekä Hertta Kuusisen SKDL:stä!-Varnitsan poikamiehet-

Minäpäs äänestin ennakkoon tyhjää. Näin säilytin valitus oikeuden. Mitkäs vaalit olivat muuten kyseessä?

Mitä te valitatte Joensuun heikosta asuntotilan-teesta? Penttilään nousee koko ajan lisää pent-houseja, opiskelijoille on tilaa sillan alta.-Mee hippi töihin!-

Minun Mannerheim oli ainakinvalkoinen kentaurihomo!-Kullervo Manner-

Olen ylpeä Vepsun puolesta! Röh!-Hjallis- Laita Juha joskus se pyöräs paikalleen!

-Nimim. Tuutorit tekivät kaikkensa, mutta...-

Minä laitan aina pyöräni telineeseen, kiitos nii-den huligaanien jotka katkaisivat viime kesänä pyörästäni jalan.-Nimim. Kekkosen aikaan kaikki oli paremmin-

Äänioikeus pois tyhmiltä! -Nimim. Viisas.-

Kerrankin Paltsussa on hissalaisia.-Nimim. Fantsuu!-

Ainejärjestön natsiläppä aikansa elänyt.-Nimim. Vastarintaliikkeen jäsen-

Voisko joku käydä laittamassa Noljakan lenkki-poluille enemmän niitä hemmetin kylttejä jotta lenkkeilijät eivät eksyisi pimeisiin metsiin.-Nimim. Huolestunut Kansalainen-

Nimim. Huolestunut kansalainen. Miten ihmees-sä Noljakan metsään voi muka eksyä?-Nimim. Kuusi vuotta Noljakassa asunut-

Miksi laitoksellamme ei käsitellä niinkin tärkeää toisen maailmansodan tapahtumaa kuin Nazisin tasitelua? Taistelivatko veteraanit turhaan?!

Tule alas norsunluutornista Korpela!-T. Vihainen opiskelija.-

Onnea Lauri "277" Hyvönen hienosta tuloksesta! -T. Äänestäjäsi-

Onnea Jukka Korpelalle fantastisesta äänisaaliista! -t. ei äänestäjä-

Onnea T.Mylläriselle ja M.Kytölälle huimasta äänisaaliista! -T. enpä äänestänyt teitä-

Puhukaa nyt s**tana jo jostain muusta kuin vaaleista!! -T. VAS-

XXXIX

NNFuksit, tässä ovat haalarivastaavat, aka

Älkää unohtako, ketkä ovatuhrautuneet puolestanne 2012-2013!

RY

historiallisia voittoja jo vuodesta 1970