Puolivarjo on monelle perennalajille ihanteellinen kasvupaikka. Muhevaan

ja paksuun multapatjaan kasvaa aikanaan rehevä puutarha.

Vehreää siimeksessä Perennapuutarha

Pöntisen näytetar-han varjoisasta osasta löytyy ko-solti vinkkejä var-jotarhan perusta-jalle. Kuunliljojen lehtien kuviot ovat kauneimmil-laan kevyessä varjossa. Etualalla 'Gold Standard' komeakuunlilja (Hosta Fortunei-Ryhmä).

teksti Annikki Oikkonenkuvat Hanna Marttinen ja

Teija Tuisku

24 Kotipuutarha 8/2014 Kotipuutarha 8/2014 25

V arjotarha on kuin suojainen metsä, jossa kerroksellinen kasvillisuus luo alleen viileää kosteutta ja synnyttää ravinteikkaan kasvu-

alustan. Syvässä varjossa monen perennan kukinta jäisi vähäiseksi, mutta luonto on ratkaissut asian viisaasti. Useat varjon kasvit kukkivat parhaan va-lon aikaan keväällä, kun puiden lehdet ovat pieniä tai vielä kokonaan avautumatta.

Varjon paikat ovat erilaisia riippuen varjon laa-dusta ja määrästä sekä maaperän ominaisuuksista. Rakennuksen varjo on totaalinen, ja jyrkkä varjo siirtyy kellon mukaan. Puiden lehdistön muodos-tama varjo on sen sijaan lempeä ja valo siivilöityy oksiston lomasta aluskasveille ihanteellisesti. Täl-lainen varjo pysyy lähes samanlaisena koko

valoisan ajan. Tiheä latvusto voi tosin muodostaa niin kattavan varjon, että kasvuston harventaminen on välttämätöntä, jotta aluskasvit viihtyisivät.

Varjon kasveihin perehtynyt taimistoyrittäjä Liisa Pöntinen korostaa sitä, että maaperän laatu vaikuttaa ratkaisevasti kasvien menestymi-seen. Perennapuutarha Pöntisen näytepuutar-hassa on huomattu, että hyvin vettä läpäisevässä soramaassa kuivuus voi vaivata kasveja varjos-tuksesta huolimatta. Vettä pidättävässä maassa kosteus taas säilyy hyvin, joten kasvien lajivali-koima on siellä selvästi laajempi. Savipitoisessa maassa vesi kertyy joskus painanteisiin, jolloin syntyy kostean maan lajeille sopiva kosteikko tai lammikko.

Jalopähkinän alla kasvaa keltakiu-runkannusta (Co-rydalis lutea). Oikealla puolella seppelvarpu ja tuoksukurjenpolvi (Geranium macrorrhizum).

Jaloangervot (As-tilbe) voivat hyvin kasvaessaan tuo-reessa maassa ja puolivarjossa. Kuorikate on luo-nut otolliset olot myös herkulliselle ukonsienille.

Voimakasjuuriset kuunliljat viihty-vät vanhojen omenapuiden alle tehdyssä koho-penkissä. Puiden juuristo säilyy turveharkkoreu-nan avulla koske-mattomana.

Auringontähti (Telekia speciosa) leviää hyvin itsek-seen. Istuta tämä korkea, suurilehti-nen perhostenke-rääjä mieluiten luonnonmukai-seen ympäristöön.

Kilpiangervo (As-tilboides tabula-ris) säilyttää var-jossa nestejänni-tyksensä helteel-läkin. Maata kattaa varjoyrtti (Pachysandra terminalis).

26 Kotipuutarha 8/2014 Kotipuutarha 8/2014 27

Savi ja sora sopivat siimeksen kasveille ”Jos kuivaan varjopaikkaan pitäisi valita vain yksi laji, valitsisin rönsyansikan.

Sen lehdistö on ainavihanta ja kasvi sietää jo-pa tallaamista. Ansikka kestää vahingoittumatta pitkääkin hellettä, kunhan se on juurtunut hyvin.

Vuorenkilpi, tarhavarjohiippa ja kivikkoalve-juuri menestyvät myös kuivassa varjopaikassa. Tiarellat ja keltapeippi ovat suosikkejani erityi-sesti kuivaan varjoon.

Luonnonmukaiseen kosteaan siimekseen istuttaisin alaskankleitoniaa, kotkansiipisaniaisia ja tummakurjenpolvea, jotka leviävät itsestään. Rönsytiarella, jalokiurunkannus ja kevätkaihon-kukka kukkivat kokemukseni mukaan hyvin varjossakin.

Valkoiset kukat erottuvat erityisen hienosti, kun valoa on niukasti. Lehtimuotojen ulottuvuu-det piirtyvät varjojen ansiosta hyvin esiin, sillä kirkas valo latistaa muotoja. Valeangervot ja jouluruusut ovat varjossa kasvaessaan ilmeik-käitä juuri tästä syystä. Suunnittelussa kannat-taisi huomioida erityisesti lehtien kauneus. Laje-ja voisi käyttää runsaammin, muun muassa re-hevä rotkolemmikki varjon maanpeittäjänä saisi mielestäni yleistyä enemmän.

Maalajilla on suuri merkitys varjon perennala-jistoon ja kasvuolosuhteisiin.

Savimaassa kosteus säilyy hyvin. Hiekkamä-keen puuston alle syntyy kuiva varjonpaikka, jossa harvat lajit kasvavat kunnolla. Humuksen, kompostin ja saven lisääminen auttaa jonkin verran, mutta oikean kasvin istuttaminen oikeal-le paikalle on kestävin ratkaisu.

Maanpinnan kattaminen estää haihtumista kasvien varjostamista paremmin.

Sora on katteena ihanteellista, sillä sen läpi pääsee vesi hyvin mutta silti se estää haihtumis-ta. Kuorike käyttää hajotessaan jonkin verran maan typpivaroja, mutta samalla se myös parantaa maata.”

Liisa Pöntinen on varjopuutarhaan perehty-

nyt taimistoyrittäjä.www.perennapuutarha.fi

Kestäviä varjoperennoja

1 Lehtotaponlehti eli peitto-lehti (Asarum europaeum) muodostaa ajan myötä tiiviin, yhtenäisen maton. Taponlehti sopii aluskas- viksi syväänkin varjoon. Taponlehden kukinta on vaatimaton, kauneusarvo on kiiltävissä lehdissä. Kasvi on myrkyllinen. 10–15 cm

52 Hopeatäpläpeipin (Lamium maculatum) hopeiset lehdet erottuvat hämärässä hyvin. Kasvi viihtyy mainiosti toisten lajien aluskasvina ja sitä on helppo lisätä pistokkaista. Argenteum-lajike on vaaleanpunakukkainen.10–20 cm

6–73 Pikkutalvio (Vinca minor)kärsii paahteessa, koska sen ainavihanta lehdistö haihduttaa paljon. Talvio on parhaimmillaan, kun se saa kasvaa pitkään jakamatta ja rauhassa. 15 cm

5–64 Keltareunainen 'Wide Brim' jalokuunlilja (Hosta Tarhafunkia-Ryhmä) säilyttää parhaiten kirjavuu-tensa, kun se saa riittävästi valoa puolivarjossa.40-60 cm

7–85 Liuskavaleangervon (Rodgersia podophylla) lehdistö on puhjetessaan pronssinvärinen. Se kasvaa syvämultaisessa ja ravintek-kaassa maassa komeaksi ja säilyy pitkään kasvuvoimai-sena jakamatta. Puolivarjoi-nen tai varjoinen kasvupaik-ka on valeangervoille paras. 60–100 cm

76 Kilpirikko (Darmera peltata) kasvattaa lehdet valeangervoja myöhemmin, sillä se kukkii keväällä leh-dettömänä. Kilpirikko sopii jaloangervojen kumppanik-si, mutta myös kosteissa paikoissa viihtyvät kurjen-miekat ovat sille hyvä pari. Lehdistö peittää hyvin. 50–100 cm

7–8

Lehtimuodot

ovat

varjotarhan

rikkaus.

Näin luot varjonVarjon paikkoja syntyy yleensä vähitellen itsestään, kun puutarhan kasvit kasvavat. Kun haluat luoda li-sää varjoisuutta, kannattaa tontille ensimmäiseksi istuttaa puita ja suuria pensaita. Puut juurtuvat ja kasvavat aluksi hitaasti, mutta kun ne ovat juurtu-neet kunnolla, kasvuvauhti kiihtyy silminnähden. Nopeakasvuisia pioneeripuita ovat esimerkiksi metsävaahterat, lehmukset ja pajut. Pieniin pihoi-hin varjon luojiksi sopivat muun muassa sirokas-

vuiset pihlajat ja pensasmaiset vaahterat, jotka sie-tävät hyvin myös kuivuutta.

Puiden latvusten muoto ja lehdistön tiheys vai-kuttavat syntyvän varjon määrään. Metsävaahteran suuret lehdet ja tiheä oksisto eivät päästä alleen valoa ja alusta jää hämäräksi, jos puusto on tiheä. Sen sijaan lehdistöltään sirompi hopeavaahtera siivilöi puun alle runsaasti valoa. Jalavan korke-alle kohoavat ja sivuille suuntautuvat oksat pääs-tävät alleen kauniisti säteitä. Lehtikuusi ja mänty

Omenapuiden säännöllinen leik-kaaminen pitää oksiston varjon sopivana. Kirjo-kuunliljan (Hosta undulata) lehtien kirjavuus vähe-nee, jos valoa on liian vähän.

28 Kotipuutarha 8/2014 Kotipuutarha 8/2014 29

Kotkansiipisaniai-nen (Matteuccia struthiopteris) ja alaskankleitonia (Claytonia sibiri-ca) saavat levitä vapaasti tammien alle. Etualalla kas-vaa rantatyräkki (Euphorbia palustris).

Luonnonmukaisia leviäjiä varjoon

1 Valkotäpläimikkä (Pulmo-naria saccharata) voi hyvin, kun se saa kasvaa kosteassa varjossa. Kuivassa aurinkoi-sessa paikassa sen lehdet muuttuvat harmahtaviksi ja saavat helposti härmää. 20–30 cm

4–52 Valkokukkainen lehtosini-latva (Polemonium caerule-um) sopii luonnonmukaisiin varjonpaikkoihin. Lehtosini-latvan varret kasvavat ruu-sukemaisesti ja kestävät tu-kevasti pystyssä. Herkkä, liuskoittunut lehdistö on kaunis kukkimattomanakin. 50–80 cm

73 Isoukonkello 'Alba' (Campanula latifolia var. macrantha) kukkii runsaasti puolivarjoisessa metsäpuu-tarhassa. Se lisääntyy hel-posti itsestään siemenistä. 60–100 cm

74 Rotkolemmikki (Brunnera macrophylla) viihtyy parhiten suojaisassa kasvupaikassa toisten kasvien alla. Kasvin lehdet palavat herkästi suorassa auringonpaisteessa. 30–50 cm

5–65 Tummakurjenpolvi (Ge-ranium phaeum) leviää kukkapenkissä liikaa. Met-säisessä ympäristössä se peittää nopeasti suuriakin alueita. 40–60 cm

6–76 Alaskankleitonia (Claytonia sibirica) leviää kuten lemmikki kaikkialle, jos sen antaa vapaasti levitä. Alaskankleitonia ei kuiten-kaan tukahduta korkeampia perennoja ja se on helppo kitkeä, jos on tarpeen. Kasvi kukkii lähes koko kesän. 15–30 cm

5–9

varjostavat metsäkuusta kevyemmin. Suureksi kas-vavat pensaat, kuten mongolianvaahtera, syreeni ja sirotuomipihlaja, toimivat mainiosti varjostavina pikkupuina pienissä pihoissa. Samoin orapihlajat ja hedelmäpuut ovat hyviä varjostajia silloin, kun tila ei riitä suurille puille.

Jos tontilla on jo puustoa, varjotarhan peren-noille voi etsiä kasvupaikkoja niiden suojasta. Puiden harventaminen ja alaoksien poistaminen tuovat valoa sinnekin, missä se on käynyt vähiin.

Valon määrää on hyvä tarkkailla jatkuvasti ja pitää se kohtuullisena, sillä liian syvässä varjossa aluskasvillisuus vähenee ja saattaa lopulta jopa hävitä. Luonnonympäristöissä varjon miljöön kas-villisuutta voi rikastaa lisäämällä sinne maaperään sopivia lajeja.

Runsaasti juurivesoja muodostavat haavat ja tuomet sopivat parhaiten luonnonmukaisen ympä-ristön varjostajiksi. Syväjuuriset männyt ja syvä-multaisilla paikoilla myös koivut antavat aluskas-veille tilaa kasvaa.

Perennoja varjon puolelleTuoreessa, multavassa varjotarhassa viihtyvät aina-vihannat maanpeittäjät taponlehti, varjoyrtti ja pik-kutalvio sekä sirolehtinen tarhavarjohiippa. Myös varjorikko, tiarella ja imikkä nauttivat olostaan kos-teassa varjossa. Suurilehtinen kilpiangervo ja nau-hukset säilyttävät siimeksessä nestejännityksen ko-vallakin helteellä ja näyttävät siellä reheviltä ja elin-voimaisilta. Auringon paahteessa niiden kookkaat lehdet lerpattavat surullisesti, kun ne yrittävät suo-jata elintoimintojaan liialta haihduttamiselta. Leh-distöltään sitkeät valeangervot voivat nekin parhai-ten saadessaan kasvaa siimeksessä. Kookkaat tar-hakalliokielot ja kotkansiipisaniaiset ovat parhaimmillaan, kun ne komistavat varjoisia pui-den ja pensaiden alustoja.

Kun maaperä on hyvin vettä läpäisevää hiekkaa tai soraa ja valoa on vähän, on lajit valittava hyvin tarkkaan. Parhaiten kuivuutta kestävät sitkeä rön-syansikka ja ohutlehtinen varjohiippa. Liiallinen kuivuus näkyy perennoiden lehdissä kelmeytenä, vaikka kasvi ei kokonaan nuupahtaisikaan.

Lehdistön läpi siivilöityvä valo on useimmille perennoille ihanteellinen. Muun muassa nopeasti peittävä purppurasydän, terhakka jalopähkämö ja ylväät jaloangervot, kukkivatpuolivarjossa pidem-

pään kuin aurinkoisessa paikassa. Luonnonmukai-seen ympäristöön sopivat sinilatva ja korkea ukon-hattu, joiden kukkien sininen sävy syvenee varjossa. Keltakukkainen auringontähti leviää innokkaasti puolivarjon siimeksessä ja kerää kuk-kiinsa runsaasti perhosia. Myös lähes parimetri-seksi kasvava purppurapunalatva viihtyy parhaiten puolivarjossa ja leviää tiheäksi kasvustoksi saades-saan kasvurauhan. Maata peittävän jättipoimu-lehden ja keijunkukan ilmeikkäät lehdistöt säilyt-tävät toisten kasvien suojassa parhaiten heleän vihreytensä.

Vaaleat ja

pienet kukat

erottuvat

varjossa hyvin.

”Lehdistön läpi siivilöi-tyvä valo on ihanteelli-nen.”

30 Kotipuutarha 8/2014 Kotipuutarha 8/2014 31

Varjo sopii

monelle

harvinai-

suudelle.

Kilpihärkylä (Po-lystichum setife-rum) ja kruunuti-kankontti (Cypri-pedium reginae) ovat hyvät kasvu-kumppanit suojai-saan varjoon.

Erikoisuuksiavarjotarhaan

1 Vaahtera-angervon (Mukdenia rossii) koristear-vo piilee lehdissä, jotka py-syvät varjossa koko kesän rehevinä. Auringossa lehdet nuokkuvat.30–50 cm

62 Haltijankukka (X Heucherella) on tarha- keijunkukan ja rönsytia- rellan risteymä, jonka pitkät kukkavanat nousevat kor-kealle matalien lehtiruusuk-keiden yläpuolelle. Kirjava-lehtiset haltijankukkalajik-keet lisätään jakamalla. 20/50 cm

6–83 'Spotty Dotty' -himalajan-jalkalehti (Podophyllum hexandrum) kukkii kesä-kuussa kirkkaanpunaisin nuokkuvin kukin. Tämän harvinaisuuden talvehti- minen on epävarmaa. 30–40 cm

64 'Alba' sinikämmen (Claucidium palmatum) kukkii jo toukokuun puoli-välissä. Runsas, latvuston-täyteinen kukinta kestää pari viikkoa. Sinikämmen versoo runsaasti tuoreessa maassa ja puolivarjossa. Kasvi talvehtii yleensä hyvin. 50–60 cm

55 Isokolmilehti (Trillium grandiflorum) on kotoisin Pohjois-Amerikan itäosasta, jossa sitä kasvaa villinä. Sekä lehtiä että kukan terälehtiä on kolme. Puoli-varjoinen kasvupaikka on tälle kaunottarelle sopivin. 40–50 cm

5–66 Lännenkermesmarja (Phytolacca americana) on komea yksittäiskasvina, sillä se kasvaa pensasmai-sesti. Kukkaterttuun kehit-tyvät marjat ovat pitkään koristeelliset, sillä ne muut-tuvat limenvihreästä ensin kirkkaanpunaisiksi ja kypsy-essään asteittain tumman punavioleteiksi. 80–100 cm

6

Varjon viehätysMetsäpuutarhan siimekseen syntyy saniaisille ja monille yksittäin kasvaville erikoisuuksille suotuisa elinpiiri. Maatuva lehtijäte muodostaa ajanoloon aluskasveille humuspitoisen ja hyvin vettäpidättä-vän, ravinteikkaan kasvualustan. Moni harvinai-suus selviää paremmin toisten kasvien kasvukump-panina kuin avoimessa kukkaryhmässä. Kasvurau-ha saa varjon lajit kukoistamaan. Vähäeleinen

luonnonympäristö tuo erikoisten lajien yksityiskoh-dat esille. Siksi siimekseen kannattaa istuttaa myös herkkäpiirteisiä kasveja.

”Kun istutat kasvit niiden luonnollisia kasvuolo-suhteita vastaaville paikoille, jää kastelun ja suojaa-misen tarve vähäiseksi. Maan parantaminen pai-kallisesti on mahdollista, mutta menestymisen avain on varjon olosuhteisiin sopivien lajien löytä-minen”, Liisa Pöntinen kiteyttää.

32 Kotipuutarha 8/2014 Kotipuutarha 8/2014 33