ViestintäViestistä

vuorovaikutukseenSuomen hiihdonopettajat ry / Vuokatin Urheiluopisto 2013

Nimilista

Versio 1.0 / 22.3.2013

1. Viestistä vuorovaikutukseen

2. Ensivaikutelma

3 Vastaanottaja

4. Kuunteleminen

> 4.1 Eläytyvä kuuntelu

5. Vastuu vuorovaikutuksesta

6. Avoimuus

7. Samalla aaltopituudella

8. Vuorovaikutuksen vaikutus

Sisällysluettelo

Suomen hiihdonopettajat ry / Vuokatin Urheiluopisto 2012

Tuomas Immonen, Jussi Hynninen, Markus Soini, Jussi Räsänen, Michael Holler, Petteri Vihmalo, Ville Vihola, Mervi Nevala ja Santtu Harjulehto

1. Viestistä vuorovaikutukseen

Hiihdonopettajan työ on asiakkaan kohtaamista sekä vastuullista läsnäoloa. Yh-dessä kulkemista, jossa asiakas ansaitsee tulla nähdyksi. Kuunteleva, keskuste-leva sekä luottamusta herättävä työote synnyttävät asiakkaan ja opettajan vä-lille positiivisen siteen. Hyvät vuorovaikutustaidot luovat oppilaalle ja opettajal-le yhteisen työalustan – positiivisen tartuntapinnan, jossa motorista suoritusta voidaan vuorovaikutuksen keinoin tarkastella ja edistää itse oppimista. Näin op-pilaalle avautuu mahdollisuus tutkia ja pohtia omaa oppimistaan tasavertaises-ti opettajan kanssa. Perinteinen opettaja oppilas asetelma saa väistyä. Parhaim-millaan oppilas omien kokemustensa kautta kokee oivalluksen, joka johtaa oppi-miseen. Oppilaalle syntyy halu ja tahto vaikuttaa itse oppimiseensa. Oppilaan si-säinen motivaatio vahvistuu! Onnistunut vuorovaikutus voi sytyttää oppimisen liekin oppilaan sydämessä!

Kun tapaamme toisemme välillemme syntyy viestintää: et voi tavata ketään vies-timättä itse tai ottamatta toiselta vastaan viestejä. Kahden ihmisen välinen vuo-rovaikutus on viestinnän perustapahtuma. Vuorovaikutukseen sisältyy kielen li-säksi myös sanaton viestintä. Se voi ratkaisevasti muuttaa sanojen merkitystä. Aidoimmillaan vuorovaikutus on enemmän kuin sanoma ja siihen reagoiva palau-te. Parhaimmillaan siihen kuuluu valinnan ja vaikuttamisen mahdollisuus, jossa osapuolet ovat vuorotellen -tasapuolisesti ja tasavertaisesti - viestinnän lähettä-jä ja vastaanottaja. Hyvällä keskustelijalla on puhetaidon lisäksi valmius kuunnel-la ja havainnoida herkästi keskustelukumppaniaan.

Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran

Kohdatessasi asiakkaan ensivaikutelma muodostuu pääasiassa eleistä, ulkoises-ta olemuksesta sekä äänen sävystä. Sanojen vaikutus on alle 10 %. Jos oheisvies-tinnän sisältö on eri kuin sanojen, mielikuva tilanteesta rakentuu oheisviestinnän perusteella. Sanoihin luotetaan myös vähemmän kuin non - verbaaliseen viestin-tään.

Aina kun tapaamme uuden ihmisen luomme hänestä käsityksen heti ensi sekun-nilla. Ensivaikutelman syntymiseen vaikuttaa ensisijaisesti henkilön ulkoinen ole-mus: ryhti, kehon asennot, ilmeet ja eleet, siisteys ja raikkaus, sekä vaatetus ja käyttäytyminen. Ulkoisesta olemuksesta heijastuvat myös itsetunto ja itsekun-nioitus.

Oma mielikuvamme itsestämme voi myös olla toisenlainen kuin miltä näytämme toisten silmin. Meillä voi olla monia tiedostamattomia tapoja ja tottumuksia, joita emme itse huomaa mutta jotka saattavat kiinnittää toisten huomion, esim. ruma kielenkäyttö. Toisaalta voi olla myös niin, ettemme havaitse itsessämme piirteitä tai ominaisuuksia, joita muut pitävät positiivisina asioina, esim. iloinen olemus tai avoimuus uusille ihmisille. Tuttuja ihmisiä kannattaakin käyttää peilinä ja pyytää kertomaan miltä näytämme muiden ihmisten silmin.

Kun kohtaat toisen ihmisen, hän luo sinusta mielikuvan ulkonäön lisäksi myös kat-sekontaktin ja äänenkäytön perusteella. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu silmiin katsominen. Alaspäin suuntautunut katse viestii omiin ajatuksiinsa vaipuneesta henkilöstä, joka tuskin välittää kuunnella keskustelukumppaneitaan. Harhaileva ja pälyilevä katse antaa taas helposti epäluotettavan kuvan. Näyttää kuin henki-löllä olisi jotain salattavaa, eikä hän uskalla sen vuoksi kohdata toisen katsetta.

2. Ensivaikutelma

Äänenkäyttöön kannattaa kiinnittää myös huomiota. Siitä voi tunnistaa mm. hen-kilön tunteita, mielialoja ja vireystilaa. Olemme herkkiä aistimaan pelkän äänen-sävyn perusteella lausumattomia ajatuksia. ”Onkohan hän suuttunut jostain, kun ääni on noin kireä?” ”Eipä taida minun asiani kovin kiinnostaa kun hän kuulostaa niin poissaolevalta.” Puhetyylin perusteella luodaan myös vaikutelma henkilön luonteenpiirteestä. Nopeaa puhetta saatetaan pitää tehokkaana ja hidasta puhu-jaa saamattomana, vaikka asia ei suinkaan ole näin yksioikoinen.

Puhuminen ei ole pelkästään kurkunpäässä tapahtuvaa toimintaa vaan ilmaisu, johon koko keho osallistuu. Kaikki puhuminen tapahtuu koko vartalolla, päästä varpaisiin. Eleillä ja ilmeillä puhuja saa äänensä sävyjä ja vivahteita, jotka teke-vät puheesta mielenkiintoista ja miellyttävää kuulijoille.

ENO – Ennakoiva ohjaus työelämässä:Työelämän sosiaaliset- ja vuorovaikutustaido

3. Vastaanottaja

Vastaanottajan merkitys viestinnässä

Vuorovaikutus ei ole vain viestien teknistä siirtämistä ihmiseltä toiselle. On hyvä muistaa, että viesti saa todellisen merkityksensä vasta kuulijan käsittelyssä. Et voi itse päättää, miten toinen sanomasi ymmärtää tai miten hän siihen suhtau-tuu. Opetettaessa asioita on tärkeää säätää lähetin oikealle pituudella. Tämä aal-lonpituus löytyy keskustelemalla ja kuuntelemalla oppilasta. Saat sanomasi te-hokkaammin perille, kun asetat vastaanottajan keskipisteeseen:

• mene viestinnässä yli puolivälin vastaan

• varmista, tee havaintoja

• käytä yhteistä kieltä

• osoita yhteinen tavoite ja yhteinen etu - tarjoa samaistumisen mahdollisuus

• arvosta, ole myönteisen kiinnostunut

• ota selkeästi kantaa

• suosi mutkatonta arkikeskustelua

• ota vastuu viestinnän onnistumisesta

• hiihdonopetuksen ammattilainen ei käyttäydy huonosti

• luo myönteinen ilmapiiri, näin viesti menee perille

4. kuunteleminen

Kuuntelemisen tahto ja taito

Kuuntelu on paljon enemmän kuin viestin vastaanottamista. Kuuntelemalla voi osoittaa empatiaa, kunnioitusta ja aitoutta puhujaa kohtaan. Tasapuolinen vuo-rovaikutus syntyy vain silloin kun osapuolilla on kykyä todella kuulla toisiaan. Aito aktiivinen kuuntelu on vaikuttamista tehokkaimmillaan. Kuuntelu sisältää viestinnän suopean ilmapiirin kannalta olennaisen tärkeän sanoman: ” Olen kiin-nostunut sinusta. Otan huomioon mitä ajattelet ja tunnet.” Kyky ja halu kuulla ja nähdä on yli puolet keskustelun ja vaikuttamisen taidosta. Vahvimmat vaikutta-jat ja osaajat ovat aina hyviä kuuntelijoita.

Avaudu!

• keskity toisen puhuessa kuunteluun – älä oman puheenvuorosi valmisteluun • ilmaise kehon kielellä avointa, suopeaa asennetta

Arvosta!

• etsi toisen puheesta yhteisiä näkemyksiä - älä tarjoa aina vain omiasi….. • anna toisen sanoa sanottavansa loppuun • muista, että on epäkohteliasta puhua päälle tai kuiskutella • vastaa katseeseen, kun puhuja katsoo sinuun

Keskity!

• kun keskityt kuunteluun, et ehdi ihailla maisemia, säätää siteitä, tai räplätä hissilippua…. • luota, että muistat olennaisen puheenvuoroista

Vastaa!

• jatka toisen aiheita tai ajatuksenkulkuja • esitä kysymyksiä • esitä eriävät mielipiteesi vaihtoehtoina

Eläytyvä kuuntelu

Eläytyvä kuuntelu on käyttökelpoinen menetelmä kun halutaan esimerkiksi joh-dattaa oppilasta itse oivaltamaan omaa käyttäytymistään ja oppimistaan. Eläy-tyvässä kuuntelussa vastaanotettu viesti lähetetään omin sanoin takaisin vies-tin lähettäjälle vahvistettavaksi tai korjattavaksi. Kuullun asian lisäksi palaute-taan puhujalle harkiten myös viestistä välittyvä tunne. Kuultua voidaan selven-tää esittämällä puhujalle lisäkysymyksiä. Koska kommunikaatiossa kehonkieli on tärkeää, on eläytyvästi kuunnellessa kiinnitettävä huomiota puheen lisäksi puhujan sanattomiin viesteihin, kuten ilmaisutapaan, eleisiin, esiintymiseen ja katsekontaktiin. Niiden avulla saadaan puhujan olotilasta enemmän tietoa kuin mitä hän pystyy tai haluaa pukea sanoiksi.

Eläytyvän kuuntelun seurauksena puhuja kokee tulleensa kuulluksi ja ymmärre-tyksi. Eläytyvä kuuntelu auttaa viestin lähettäjää selventämään omia tunteitaan ja ajatuksiaan ja ratkomaan ongelmiaan. Kuulluksi tulemisen kokemuksessa ihmis-ten välille muodostuu yhteys, jossa koetaan hyväksyntää. Tämä yhteys helpot-taa itsensä löytämistä ja hahmottaa ja kehittää itsetuntemusta. Kun tulee kuulluk-si, alkaa ymmärtää itseään paremmin ja on halukkaampi muuttamaan omaa käyt-täytymistään. Kuuntelija joutuu tulkitsemaan omia kokemuksiaan uudelleen toi-sen ihmisen avoimen kokemisen seurauksena. Siksi eläytyvä kuuntelu vaikuttaa myös kuuntelijaan.

4. kuunteleminen

Oppilas: ”Mä en saa millään suksea leikkaamaan ja treenaaminenkin on tosi vaikeaa kun mun selkä on ihan jumissa!”

Ope: ”Onks sulla selkä ihan jumissa?”

Oppilas: ”Joo, on tullu treenattua ihan sikana.”

Ope: ”Koita ottaa varovaisesti.”

Eläytyvän kuuntelun kautta opetuksen ilmapiiri parantuu. Oppilaan kuuntelemi-nen ja hänen tuntemuksiensa hyväksyminen ”voimat ja taidot loppuvat”-tilan-teessa antaa oppilaalle lisämotivaatiota ja potkua suoritukseen. Oppilaat alka-vat myös aiempaa avoimemmin puhua omasta voinnistaan ja tuntemuksistaan. Lintunen, Kuusela, Klemola, Jyväskylän yliopisto, liikuntatieteiden laitos: Eläyty-vä kuuntelu

5. Vastuu vuorovaikutuksesta

Vastuu vuorovaikutuksestaon aina vuorovaikutuksen ammattilaisella.

Se tarkoittaa aktiivista huolenpitoa omasta toiminnasta. Kun hankaluuksia tulee, on tärkeää pitää ”pää kylmänä” ja koettaa ratakaista asiat ammattimaisesti. Se voi tosin joskus olla hankala, koska opetustyössä saatu kritiikki koetaan helposti moitteiksi omaa persoonaa kohtaan - silloin täytyy muistaa ammattimainen vas-tuu omista tunteista ja teoista. Hiihdonopettaja palvelee maksavia asiakkaita, jol-loin sanallisiin hyökkäyksiin ei voi vastata samalla mitalla.

Korkeaan ammattietiikkaan kuuluu yleisesti hyväksytty ja sisäistetty ajatus ih-misen arvosta ihmisenä ja oikeudesta tulla aina kunnioittavasti kohdelluksi am-matti-ihmisten taholta. Sitä ei tarvitse erityisesti ansaita, eikä kenenkään tarvit-se miettiä, että olenko ollut juuri tuon ammattilaisen silmissä riittävän hyvä an-saitakseni hänen kunnioituksensa. Onnistuneessa vuorovaikutuksessa on hy-vää tahtoa - välittämistä, joka näkyy aktiivisena pyrkimyksenä kohti yhdessä asetettuja tavoitteita. Välittämistä on, että on aidosti kiinnostunut toisesta ih-misestä ja jaksaa vaikeuksistakin huolimatta yrittää hoitaa vuorovaikutusta si-ten, että tavoitteet saavutetaan. Se, että tavoitteita ei yrityksistä huolimatta aina saavuteta, ei saa vaikuttaa yrittämiseen.

Rehellisyys on vuorovaikutuksen kulmakiviä. Se ei kuitenkaan tarkoita sellaista suoruutta, jota voidaan käyttää omassa porukassa. Täytyy muistaa, että on ole-massa, myös hienotunteisuuden ihanne, joka on yhtä tärkeää kuin suoruus. To-dellisuudessa viisas on se, joka osaa toimia noudattaen molempia periaatteita. Useimmiten asiasta voi sanoa hienotunteisesti suoraan.

6. Avoimuus

Avoimuutta puolin ja toisin

Aidosti avoimeen viestintään kuuluu siis asioiden avoin kertominen, tahto ja taito keskustella ja kuunnella, mitä toinen kertoo. Tärkeää on myös keskustelun ylläpi-täminen ja kehittäminen palautteen avulla. Palaute tarkoittaa vastaanottajan rea-gointia sanomaan, kommentteja ja moitteitakin. Avoin keskustelu sisältää siis pal-jon palautetta, kun sen vain oikein oivaltaa:

• Palaute ei ole poikkeus vaan olennainen osa viestintää. Edistyt vain palautteen avulla.

• Huomaa sanaton ja epäsuora palaute. Hyväksy, ettei palaute aina tule suoraan sinulle.

• Ota myönteisesti vastaan myös kielteinenkin palaute. Kritiikki ei kerro katastrofista.

• Älä selittele, kokeile uutta.

• Sinä päätät, miten otat palautteen huomioon.

• Negatiivisella palautteella voit vaikuttaa toimintoon, mutta positiivisella palautteella itse toimintaan.

7. Samalla aaltopituudella

Hyvä vuorovaikutus on mahdollista silloin kun oivalletaan, että on olemassa ero maailman ja ihmisten maailmankuvan välillä. Maasto ja kartta ovat eriasia. Emme reagoi suoraan todellisuuteen, vaan jokaisella on oma tapansa muokata ympäröi-vää maailmaa maailmankuvaksi. Piirrämme yksilöllisen kartan maailman maastos-ta. Kartta pitää sisällään sanojen ja kokemusten merkitykset, mikä on mahdollista ja mikä ei, mikä on tärkeää ja mikä ei, minäkuvan, asioiden ja ihmisten väliset suh-teet, lainalaisuudet elämässä ja niin edelleen. Vuorovaikutustilanteessa yhteys syntyy vain, kun ihminen kohdataan hänen omalla kartallaan. Jos yhteyttä ei syn-ny, viestin perillemeno ja vaikuttavuus ei onnistu.

Opettajan kannalta pohtien kartta-ajatus avaa uuden mahdollisuuden opetus-työhön. Esimerkiksi oppijan kartalla joko on tarvittavat ainekset tehtävän suo-rittamiseen tai ei ole. Voidaan ajatelle, että paraskin neuvo on tehoton, jos se koskee asiaa, jota oppilaan kartalla ei yksinkertaisesti ole. Jos oppijalla on vaik-kapa itseään koskeva (tiedostamaton) uskomus ”Olen huono laskija, koska …..” - ohjeet laskutaidon korjaamiseksi voivat kaikua kuuroille korville. Oppilaalta ei siis löydy kokemuksellista tietoa hiihdosta tai hän ei oikeastaan ymmärrä mer-kitystä koko asialle.

”Ongelma ei ole, ettei maailmassa ole vaihtoehtoja,vaan se ettei pysty näkemään vaihtoehtoja,”

Opettaja voi vuorovaikutustilanteessa rikastuttaa oppilaan karttoja lisäämällä hänen valinnan mahdollisuuksiaan. Opettajan joustavat vuorovaikutus- ja ope-tusmenetelmät mahdollistavat oppilaalle tehokkaamman oppimiskokemuksen. Joustavuus ja vaihtoehdot ovat toimivan vuorovaikutuksen avaimia ja mahdol-listavat toimimisen oppilaan kartoilla.

Monipuolistamalla viestintään pääsemme helpommin samalle aaltopituudella erilaisten oppijoiden kanssa. Visuaalisen ihmisen vahvin kanava on näkö. Näköih-minen toivoo, että toinen näyttää hänelle asiat kuvina tai kuvailee niitä sanoin sekä näkee selkeät näytöt. Apuvälineiden kuten värikkäiden kartioiden käyttö rin-teessä edistää siis visuaalisen oppilaan oppimista. Kuuloihminen kiinnittää huo-mionsa ympärillä oleviin ääniin ja keskusteluihin. Hän pitää siitä, että asiat kerro-taan hänelle. Kinesteettinen ihminen hahmottaa ihmisten tarkoitukset ilmeiden, eleiden ja liikkeiden kautta. Opetuksen tulisi sisältää näkömielikuvia ja kuuloku-via ruokkivia sanoja sekä tarjota kinesteettiselle mahdollisuus sitoutua tunteen avulla asiaan.

Vuorovaikutusta voidaan tehostaa tekemällä havaintoja oppilaan vuorovaikutuk-sesta ja mukauttamalla omaa käyttäytymistä saadun palautteen mukaisesti. Hy-vät viestijät vaihtelevat hienovaraisella tavalla viestintäänsä sen mukaan kenen kanssa he ovat tekemisissä. Viestit menevät paremmin perille kun otetaan huo-mioon se, millaisia eleitä, ilmeitä, äänensävyjä, puhenopeutta, puheen voimak-kuutta, sanoja jne. viestin vastaanottajan maailmassa käytetään. Näin tuodaan omaa viestintää lähemmäksi toisen henkilön viestintätyyliä ja luodaan sitä kaut-ta samanlaisuutta, joka toimii viestien perillemenon pohjana. Oppilaan viestinnäs-tä saat tietoa kun katsot ja kuuntelet tarkasti - teet havaintoja!

8. Vuorovaikutuksen vaikutus

Vuorovaikutuksella voidaan vaikuttaa

Hyvä opettaja edistää vuorovaikutuksen keinoin yksittäisen oppilaan edistymis-tä, mutta viestinnällä voidaan vaikuttaa myös koko ryhmän toimintaa. Huomioi-malla tasapuolisesti ryhmän jäseniä, jakamalla vastuuta, toimimalla demokraat-tisesti, keskustelemalla ja kuuntelemalla avoimesti jokaista vuorollaan sekä salli-malla virheitä opettaja edistää positiivisen ryhmädynamiikan syntyä. Opettajan tulee ymmärtää, että ryhmä muodostuu erilaisista ihmisistä ja heidän vahvuuk-siensa huomioimisesta. Sanoilla, eleillä ja ilmeillä sekä teoilla opettaja osoittaa luottavansa ryhmäänsä sekä siihen, että yhdessä asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa. Hyvä vuorovaikutus siis tukee oppilaan yhteisöllisyyden tunnetta. Syntyy luottamus ryhmän jäseniä ja itseään kohtaan ja usko siihen, että yhdes-sä saamme jotain suurta aikaiseksi. Työyhteisössä emme voi valita työtoverei-tamme tai asiakkaita, joiden kanssa teemme yhteistyötä. Me itse voimme kuiten-kin vaikuttaa siihen kuinka onnistumme talviliikunnan mielenkiintoisissa ja haas-tavissa työtehtävissä yhdessä työtovereidemme ja asiakkaidemme kanssa.