yhteisten vesialueiden edunvalvonnasta

19.03.2010 Hannu Wirola

Yhteisten vesialueiden edunvalvonnasta

Valvonko osakaskuntani etua

- aktiivisesti ja vastuullisesti

vai

-passiivisesti eli vastuuttomasti?

DI Hannu Wirola, Laukaa 19.03.2010


Yleisiä trendejä ja ongelmia• Omistajuuden merkitys on korostunut kaikkialla yhteis-

kunnassa, mutta vesialueiden (ja vesijättöjenkin) omistus on hämärtynyt (syytä muistaa: sisävedet ja merenrantavedet ovat kylän rajaan saakka yksityistä omaisuutta)

• Vesistön yleiskäyttöoikeuksien rajat ovat venyneet

• Hakemusasioiden yksityisen haitan-kärsijän asema (mm. korvausasioissa) lainsäädännössä muodollisesti kunnossa, mutta käytännössä asema on heikohko ja yksinäinen

• Vahingon näyttö/todistelu on vaikeata (ja kallista), vaikka hakemusasiassa, jossa vahingot arvioidaan etukäteen, korvausperusteeksi tulee riittää vahingon ilmeisyys


Edunvalvontamotivaatiota ”nakertaneita” hallinnon ongelmia

• Käytännön kalastuksen tuntemus sekä vaikutusten arvioinnin ja vahingonarvioinnin osaaminen valvonta- ja lupaviranomaisissa edelleen vähenemässä

• Selvitysmies- ja vahingonarviointikoulutus on loppunut ympäristö-hallinnossa käytännössä kokonaan

• Valvontaviranomaiset (ELY-keskuksen kalatalousryhmä, ympäristö-vastuualue, kunnan ympäristölautakunta) eivät ole saaneet puolustaa yksityisiä haitankärsijöitä korvausasioissa

• Kun kunta ollut hakijana, kunnalliset lautakunnat asettueet usein (kenties virkamiesten johdattelemina ?) kunnan puolelle yksityistä haitankärsijää, kuten vesialueen osakaskuntaa tai jaetun veden omistajaa vastaan

• Vesialueiden omistajien kuuleminen ollut liian usein muodollista


Oman omistajuuden ymmärtämättömyyttä –

näkyy mm. korvausasioissa • Omia oikeuksia ei tunneta, ei pidetä niistä kiinni tai ei välitetä• Maksujen ja korvausen luonnetta ei ymmärretä (korvaus on

normaali markkinatalouden mukainen tapa hoitaa käytön vastine tai edunloukkaus rahalla, korvaus EI OLE RANGAISTUS!)

• Korvauksia vähätellään, pienehköt vahingot jätetään vaatimatta pienuuden vuoksi, mikä johtaa periaatteiden romuttumiseen niin, ettei sitten isojakaan makseta

• Tiedollinen ja taloudellinen kyky valvoa etuja on ollut heikko• Harhakäsityksiä: luullaan, ettei olla oikeutettuja korvauksiin, jos

jollain tapaa itse hyödytään hankkeesta• Suhteellisuudentajun puutetta: uskotaan hakijoiden väittämiä,

että korvaukset nostaisivat kustannuksia ja hintoja (korvaukset ovat kustannusten kannalta todellakin marginaalikysymys!)


Lupaviranomaistoiminta heikentänyt omistajuutta mm. korvausasioiden kautta• Virallisperiaate ei toimi (mm. korvauskysymyksissä) kunnolla• (Haitta)korvaukset usein symbolisia tai vielä useammin jätetty

kokonaan maksamatta• Korvausten määräämistä vältellään• Pienehköt vahingot jätetään määräämättä pienuuden vuoksi

(Väärin! - palautetaanhan verojakin muutamaan euroon saakka!), menettely johtaa periaatteidenkin romuttumiseen

• Korvausten maksamattomuutta perustellaan usein lupamääräyksiin laitetulla yleisellä velvollisuudella korvata mahdolliset vahingot, kuitenkin korvausten saantimahdollisuudet jälkikäteen (laittamalla vireille korvaushakemus AVI-virastossa tai nostamalla kanne käräjäoikeudessa) ovat käytännössä teoreettisia - korvaukset olisi aina määrättävä tai sovittava jo lupavaiheessa)


Vastuullisuus eri tahoihin• Omaan osakaskuntaan, omistajaosakkaisiin

• Toisiin vedenomistajiin

• Yhteiskuntaan yleisesti

• Asiakkaisiin (vesialueen käyttäjät)

- perinteisiin asiakkaisiin (kalastajat)

- ”puoliperinteisiin” asiakkaisiin (ravustajat, metsästäjät)

- uusiin mahdollisiin asiakkaisiin


Edunvalvontaa omistajan (osakkaita) puolesta – on huolehtimista

• Kuin kiinteistöstä ja tuotantovälineestä pääomana• Vesialueiden kala-, rapu- ja riistataloudellisen tuotto-

kyvyn turvaamisesta • Vesialueiden tuoton saalistettavuudesta• Yhteisten vesialueiden omistajaosakkaiden (ja yksi-

tyisten vesitilojen omistajien) oikeuksista • Vesialueen ja vesijättöjen omaisuusarvon säilyttä-

misestä, mieluiten kasvattamisesta• Asianmukaisen vastikkeen (korvauksen) saamisesta

alueen käytöstä niin normaali- kuin edunloukkaus- ja lunastustilanteissa


Omistajan vastuullisuus toisia veden-omistajia kohtaan (”solidaarisuus”)

• Määrällä ja järjestelmällisyydellä on merkitystä:

- vaatimuksiin suhtaudutaan vakavammin, kun useat veden omistajatahot (ja eri puolilta Suomea) esittävät vaatimuksia

• Hyvistä esimerkeistä suunnaton apu:

- oikeus- ja muita käytäntöjä saadaan muutettua, jos kaikki vedenomistajat kulloistakin asiaa järjestelmällisesti vaativat

• Passiivisuus toimii vedenomistajia itseään vastaan:

- vastapuoli käyttää hyväkseen: ” ... kun ei sielläkään vaadittu, emme me täälläkään suostu tekemään ...”


Omistajan vastuullisuus yhteiskuntaa kohtaan

• Toiminta on eettisesti hyväksyttävää• Toiminta on luontoa ja luomakuntaa kunnioittavaa• Toiminta tähtää omarahoitteisuuden vahvistamiseen• Toiminta on kansallisomaisuudesta huolta pitävää

(mm. vesien tilasta ja virkistysarvoista huolehtimista)• Toiminta on kansallisvarallisuutta lisäävää• Toiminta tähtää myös siihen, että veden vilja on osa

kansallista elintarvike- ja rehuhuoltovarmuutta


Vastuullisuus asiakkaita kohtaan• Toimintaa tuottaa monipuolisia (- siis moni-

puolisia) palveluita kalastajille, ravustajille ja metsästäjille

• Toiminta (voi) tuottaa palveluita muillekin kuin em. ryhmille

• Toiminta tuottaa vesistön (rakentaja)käyttäjille oikeusturvaa ja palveluita: säästää asiakasta mm. tarpeettomalta (lupa)byrokratialta, yli-määräiseltä ajan ja rahan kululta


Edunvalvonnan vahvistamiselle on luotu erinomaiset edellytykset

• Yhteisaluelaki 2001 + täydennys: vesialueomaisuus vesijättöineen selkeästi osakaskunnan hallinnassa

• Omistajuuden rehabilointi: Mm. KHO:n 18.10.2004 päätös pysyvän käyttöoikeuden myöntäminen viran-omaisluvalla toisen vesialueeseen on pakkolunastukseen verrattavaa ja vaikka edes välittömiä vahinkoja ei aiheutunutkaan, käyttöoikeus piti korvata

• Viime vuosina saatu runsaasti vedenomistajan kannalta oikeuden-mukaisia (korvaus)päätöksiä ja yksityisoikeudellisia sopimuksia

• Saatu myös tunnustusta: Toiset lupaviranomaiset alkaneet suorastaan toivoa vedeomistajien muistutuksia, ”... koska ovat omistajat parhaita paikallisten olosuhteiden tuntijoita ...”

• Maanmittaushallinnon kiinteistötietojärjestelmät kehittyneet huimasti


Omistajuuden oivaltamisen hyötyjä ja mahdollisuuksia

• Vesialuetta on todella lupa ajatella tuottavana omaisuutena• Enemmän ”markkinatalousajattelua”, enemmän rahankiertoa• Tarkoituksenmukaista fuusioajattelua, yhteistoimintaa, yhdistämisiä• Enemmän ammattimaisten palveluiden käyttöä (omistajat enemmän

omistajan töihin ja osaavat rengit muihin opratiivisiin töihin)• Enemmän ja parempia palveluita, joista ”kehtaa” myös rahastaa

kunnon hinnan• Enemmän omistajaehtoisuutta: sillä hakijoiden ja vesialueiden

omistajien välillä tehdyt korvaussopimukset ovat olleet veden-omistajien kannalta paljon parempia kuin lupaviranomaisten päätökset ja hakijoillekin halvempia (win-win-periaate)

• Äänen kuuluvuutta vedenomistajille


Kehittämistä ja kehittämisehdotuksia – palloja myös etujärjestöille

• Edunvalvontaoppaan (julk.nro 152 vlta 2004) uudis-taminen käynnistynyt, oikeustapauksia luetteloidaan

• Valtionhallinnossa on parhaillaan meneillään tuotta-vuusohjelma sekä koko aluehallintojärjestelmän uudistus (ALKU-hanke, mm. AVI:t ja ELY:t)

• Meneillään myös luvanhakukynnysten tarkistus, joten nyt olisi oivallinen aika tehdä ehdotuksia ministeriöille ja etujärjestöille

• Sopimisen helpottamiseksi valtakunnallisella etu-järjestötasolla sovittaisiin suositushinnoista ja korvaus-automatiikasta (korvauskiistojen välttämiseksi)


Käyttöoikeuskorvausesimerkkejä(kertakaikkisina korvauksina)

• 40 - 200 mm:n vesijohdot 30 - 50 Snt/m

• 200 - 400 mm:n vesijohdot 50 - 100 Snt/m

• yli 400 mm:n vesijohdot yli 100 Snt/m

• viemärien yksikkökorvaukset 1,5 - kertaiset

• jakelujännite(220-400V)kaapeli 20 - 40 Snt/m

• siirtojännite(5-20 kV)kaapeli 50 - 100 Snt/m

• tavallinen puhelinkaapeli 20 Snt/m

• tietoliikennevalokaapeli 40 Snt/m


Kalastushaittakorvausperiaate• Vuosikorvaus = (normaalisaalis x haitta-alueen pinta-ala

x haittaprosentti/100) x (kalan vähittäishinta – kalastus-kustannukset)

• Normaalisaalis yleensä 5 – 30 kg/ha/v• Haitta-alueen pinta-ala hehtaareina (ha)• Kalan vähittäishinta = 2 x kalastajahinta (eur/kg), esim.

v. 2003 Näsijärven saaliskoostumuksella 3,5 eur/kg• Kalastuskustannukset, vahinkoarvioissa yleensä 30-40 %• Haittaprosentti: 0, jos ei lainkaan haittaa ja

100, mikäli alue on täydellisesti menetetty• Kertakaikkinen korvaus = 20 x vuosikorvaus


Korvaukset ruoppausvahingoista kutu- ja poikasten syönnös-/suoja-alueilla

• Arvion perusteena käytetty ajatusta, että hyvä alue tuottaisi yhtä kesän vanhaa arvo-kalanpoikasta vastaavan poikastuoton neliömetriä kohti vuodessa

• Vuosikorvaus = [Ruopattavan alueen pinta-ala (m2)] x [esim. kesän vanhan kuhan tai siian poikasen hinta (snt/v)] x [vaikutuksen kesto (v)]

• (korvaukset pitäisi periaatteessa diskontata)• Mikäli vaikutus on pysyvä, kertakaikkinen korvaus

= vuosikorvaus 20-kertaisena


Vesijättöjen lunastuksista• KHO:n linjaus: Korvaushintaa arvioidaan lähtien siitä,

minkälaiseen käyttöön (eli minkä arvoiseen maahan) vesijättö liitetään, ja muutama kymmenen % siitä)

• Jos vesijättö liitetään tonttimaahan, on se arvokkaampaa kuin esim. maa- ja metsätalous-maahan liitettäessä

• Vuoden 2008 syksyllä Pirkkalassa, Tampereen Aitolahdella ja Kangasalla toteutuneissa lunastuksissa tonttiin liittämisissä hinnat 4 – 10 €/m2

• Mikäli esim. kalatalousvahinkoja vaikkapa arvokkaan poikastuottoalueen menetyksenä, lisäkorvaus pysyvän haitan periaatteen mukaisesti eli kertakaikkinen korvaus = vuosikorvaus 20-kertaisena

Näkökohtia turvetuotannosta• Kuormituksen luonteesta voi olla seurauksena:

• Kiintoaineen kulkeutuminen (humusta, voi kulkeutua myös mineraalimaa-ainesta)

• Veden väriä lisäävän humuksen kulkeutuminen

• Happamoittavaa kuormitusta

• Voi kulkeutua ravinteita

• Voi kulkeutua myös ilman kautta (turvepöly)

• Vesien kulkeutumisen reitit saattavat muuttua

• Vesien virtaamat saattavat äärevöityä19.03.2010 Hannu Wirola

Miten kuormitusta mm. voidaan hallita?• Huolellisella suunnittelulla• Kuivatusojien loivuudella/kaltevuudella• Kuivatusojien säädöillä esim. padoilla, munkeilla jne.

(siten, että myös ojia voidaan käyttää karanneen kiintoaineen pidättämiseen, samalla saatetaan voida virtaamiakin tasata)

• Valtaojien loivuudella/kaltevuudella ja eroosioherkkien kohtien kiveyksillä

• Laskeutusaltailla • Pintavalutuskentillä• Turpeennoston välttämisellä kovalla tuulella (pöly)


Mihin vesialueenomistajan kannattaa kiinnittää huomiota? 1

• Suunnitelmat, onko tehty kaikki voitava kuormituksen minimoimiseksi (ojien kaltevuudet ja säädöt, laskeutusaltaat ja pintavalutuskentät + alan riittävyys

• Onko muu vesiin vaikuttava infra kunnossa, kuten työkoneiden polttoainesäiliöt tai vaikkapa tuulimittari tai -pussi

• Tuottaako tarkkailu sellaisen tiedon, että vedenomistajalla on oikeusturva, jos vahinkoja aiheutuu (näyttövastuuta vahingoista ei saa sälyttää vedenomistajalle)


Mihin vesialueenomistajan kannattaa kiinnittää huomiota? 2

• Tarkkailun pitää tuottaa tietoa perinteisten vedenlaatu- ja kalastotietojen lisäksi veden pohjasta: liettyminen, madaltuminen, pohjaeläimistö

• Vesien tarkkailun lisäksi tarkkailussa arvioitava ilman kautta vesiin tuleva pöly

• Tärkeätä, että myös vedenomistaja saa tiedon tarkkailun tuloksista


Korvausjärjestelmästä• Ensijaisesti vahinkojen syntyminen tulee estää

(esim. teknisin toimin)• Jos vahinkoja ei voida (kokonaan) estää, vahingot

kompensoidaan toimenpitein (kompensaatioistutukset, turvelietteiden poisto, kunnostusvelvoite jne.)

• Jos vahinkoja ei voida kompensoida, korvataan vahingot rahalla

• Mahdollinen on myös kompensaation ja rahakorvauksen yhdistelmä


Sudenkuoppia edunvalvonnassa• Yleislupaehdot (”Luvan saaja on velvollinen

korvaamaan vahingot, jos niitä syntyy”) ovat kuolleita kirjaimia – luvassa pitää olla selkeästi sanottuna, miten vahinko todetaan, kuka laittaa asian vireille jne. On kohtuutonta, että haitankärsijäasianosaisen pitää näyttää toteen toisen tekemä vahinko ja ponnistella korvauksen saamiseksi

• Vahingot pitää arvioida jo hakemuksessa ja maksaa etukäteen


Edunvalvontatilanteita ja keinoja• Muistutus hakemuksesta

• Muutoksenhaku ”huonosta” päätöksestä Vaasan hallinto-oikeudesta

• Muutoksenhaku korkeimmasta hall.oikeudesta

• Kantelu laittomuudesta valvontaviranomaiselle (ELY-keskus tai kunnan YS-viranomainen)

• Hallintopakon haku asian kuntoon panemiseksi (haku itse, tai vielä parempi, jos saa valvontaviranomaisen hakemaan), hallintopakkoa voi hakea myös vaikkapa korvaushakemuksen vireille saattamiseksi siten, että toiminnanharjoittaja velvoitetaan se tekemään

• Korvauskanne käräjäoikeudessa

• Tutkintapyyntö poliisille (jos epäillään rikosta)19.03.2010 Hannu Wirola


EDUNVALVONTA kunniaan!

Kiitosmielenkiinnosta!

yhteisten vesialueiden edunvalvonnasta

Documents