1. virkistysalue kaavoissa1.virkistysalue kaavoissa · 1. virkistysalue kaavoissa1.virkistysalue...

1. Virkistysalue kaavoissa1. Virkistysalue kaavoissa

Kaupungin maankäytön pääpiirteet määritellään yleiskaavoilla. Nekattavat koko kaupungin alueen, kuten Jyväskylän yleiskaava 1982,taikka vain osia siitä, kuten Laajavuoren, Taka-Keljon, Keljonkankaanja Sippulanniemen osayleiskaavat.

Kaavojen tavallisimpia maankäyttömuotoja ovat kerrostalovaltainen(AK) ja pientalovaltainen (AP) asuntoalue, julkisten palvelujen ja hal-linnon alue (PY), teollisuus- ja varastoalue (T) ja virkistysalue (V).

Tämä polkureitti sijoittuu yleiskaavan virkistysalueelle lukuun otta-matta lähtöpaikkaansa, joka lähistöineen on koulun ja sairaalan mah-dollisten laajennustarpeiden varalle piirrettyä PY-aluetta.

Virkistysalueet tarkentuvat asemakaavoissa asutuksen lähituntumanpuistoihin (VP) sekä etäisempiin lähivirkistysalueisiin (VL), joilla istu-tusten sijaan vallitsevat luonnonkasvit. VL-metsien käsittelyssä asuk-kaiden tarpeet ovat tärkeä lähtökohta. Avohakkuukin on mahdollinen,kunhan säästetään luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät pai-kat.

Kaupungin maankäytön pääpiirteet määritellään yleiskaavoilla. Nekattavat koko kaupungin alueen, kuten Jyväskylän yleiskaava 1982,taikka vain osia siitä, kuten Laajavuoren, Taka-Keljon, Keljonkankaanja Sippulanniemen osayleiskaavat.

Kaavojen tavallisimpia maankäyttömuotoja ovat kerrostalovaltainen(AK) ja pientalovaltainen (AP) asuntoalue, julkisten palvelujen ja hal-linnon alue (PY), teollisuus- ja varastoalue (T) ja virkistysalue (V).

Tämä polkureitti sijoittuu yleiskaavan virkistysalueelle lukuun otta-matta lähtöpaikkaansa, joka lähistöineen on koulun ja sairaalan mah-dollisten laajennustarpeiden varalle piirrettyä PY-aluetta.

Virkistysalueet tarkentuvat asemakaavoissa asutuksen lähituntumanpuistoihin (VP) sekä etäisempiin lähivirkistysalueisiin (VL), joilla istu-tusten sijaan vallitsevat luonnonkasvit. VL-metsien käsittelyssä asuk-kaiden tarpeet ovat tärkeä lähtökohta. Avohakkuukin on mahdollinen,kunhan säästetään luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät pai-kat.

YMPÄRISTÖVIRASTO 2001YMPÄRISTÖVIRASTO 2001

Täydennysrakenta-misen mahdollisestitoteuduttua Kangas-vuoren maastossaon edelleen runsaatmetsäalat erilaistenulkoilutoimien tarpei-siin.

= mahdollistatäydennys-rakentamista

= mahdollistatäydennys-rakentamista

Kangaslampi

Vääräjärvi

Yleiskaavanvirkistysaluetta (V)

Vuorilampi

Kaakkolampi

2. Metsän tyyppejä2. Metsän tyyppejä

Peruskallio on näillä kohdin hyvin pinnassa ohuen humuskerroksenalla ja pilkistää jäkälä- ja sammalpeitteisenä paikoin näkyviinkin.

Kallio on kuiva kasvupaikka. Se ei moreeni- tai multamaan tavoin pidä-tä itseensä vettä. Roimastikin ropisevat sadevedet valuvat samantienkasveilta karkuun. Niin käy myös hiekkaisilla harjumailla. Isot ja pienetkivijyväset eivät juuri vettä sido, vaan se suotautuu syvälle maan uu-meniin pohjavedeksi kasvien juuriston ulottumattomiin.

Kallioiden ja harjujen kasvistot ovatkin siksi niukat ja paljolti toistensakaltaiset. Pääpuulajina on mänty, pensaana etenkin kataja, ja varvi-kossa vallitsevat mm. kanerva ja puolukka, lisäksi löytyy jokunen ruo-ho- ja heinälaji. Suomalaisen metsätyyppijaon pohjana on paikallaesiintyvä kasvilajisto.

Peruskallio on näillä kohdin hyvin pinnassa ohuen humuskerroksenalla ja pilkistää jäkälä- ja sammalpeitteisenä paikoin näkyviinkin.

Kallio on kuiva kasvupaikka. Se ei moreeni- tai multamaan tavoin pidä-tä itseensä vettä. Roimastikin ropisevat sadevedet valuvat samantienkasveilta karkuun. Niin käy myös hiekkaisilla harjumailla. Isot ja pienetkivijyväset eivät juuri vettä sido, vaan se suotautuu syvälle maan uu-meniin pohjavedeksi kasvien juuriston ulottumattomiin.

Kallioiden ja harjujen kasvistot ovatkin siksi niukat ja paljolti toistensakaltaiset. Pääpuulajina on mänty, pensaana etenkin kataja, ja varvi-kossa vallitsevat mm. kanerva ja puolukka, lisäksi löytyy jokunen ruo-ho- ja heinälaji. Suomalaisen metsätyyppijaon pohjana on paikallaesiintyvä kasvilajisto.


Jäkälätyypin karukkokangas (Cl), joka on saanutnimensä poronjäkälän ( adonia) mukaanCl

Kanervatyypin (CT) kuiva kangas( alluna=kanerva)C

Eteläisen Suomen metsätyypit:

Puolukkatyypin (VT) kuivahko kangas( accinium=puolukan suku)V

Mustikkatyypin (MT) tuore kangas( yrtillus=mustikka)M

Käenkaali-mustikkatyypin (OMT) lehtomainen kangas( xalis=käenkaali, yrtillus=mustikka)O M

Käenkaali-oravanmarjatyypin (OMaT) lehto( xalis=käenkaali, ianthemum=oravanmarja)O Ma

Ravinteisuus kasvaaRavinteisuus kasvaa

Kosteus

kasvaa

Kosteus

kasvaa

3. Uhanalainen eliöstö3. Uhanalainen eliöstö

Tässä metsikössä ja muualla lähimaastossa on nähty jälkiä liito-oravasta, siperialaisesta metsänisäkkäästä, jota Euroopan Unioninalueella esiintyy vain Suomessa ja vähän Virossa.

Liito-orava kuuluu EU:ssa lajeihin, joita varten on osoitettava erityis-ten suojelutoimien alueita ja jotka edellyttävät tiukkaa suojelua. Suo-men lakien mukaan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojenhävittäminen ja heikentäminen onkin kielletty.

Maamme eliölajien uhanalaisuudesta on tehty arvio viimeksi vuonna2010. Tällöin oli riittävin tiedoin arvioitavissa noin 21 600 lajin tilanne.Kaikkiaan lajeja Suomessa on vähintään 45 000.

Lajeistamme on äärimmäisen uhanalaisia 313, erittäin uhanalaisia726 ja vaarantuneita 1208. Liito-orava kuuluu jälkimmäisiin. Vaaran-tuneisiin lajeihin "kohdistuu suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitäluonnosta".

Tässä metsikössä ja muualla lähimaastossa on nähty jälkiä liito-oravasta, siperialaisesta metsänisäkkäästä, jota Euroopan Unioninalueella esiintyy vain Suomessa ja vähän Virossa.

Liito-orava kuuluu EU:ssa lajeihin, joita varten on osoitettava erityis-ten suojelutoimien alueita ja jotka edellyttävät tiukkaa suojelua. Suo-men lakien mukaan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojenhävittäminen ja heikentäminen onkin kielletty.

Maamme eliölajien uhanalaisuudesta on tehty arvio viimeksi vuonna2010. Tällöin oli riittävin tiedoin arvioitavissa noin 21 600 lajin tilanne.Kaikkiaan lajeja Suomessa on vähintään 45 000.

Lajeistamme on äärimmäisen uhanalaisia 313, erittäin uhanalaisia726 ja vaarantuneita 1208. Liito-orava kuuluu jälkimmäisiin. Vaaran-tuneisiin lajeihin "kohdistuu suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitäluonnosta".

YMPÄRISTÖNSUOJELU 2014YMPÄRISTÖNSUOJELU 2014

Jyväskylän alueella esiintyy ainakin puolensataauhanalaista lajia. Ohessa niistä muutama. Monen lajinhiipumisen syynä ovat maankäyttötapojen muutokset.Suojelualueiden perustaminen pelastanee monia laje-ja, ja metsänhoidon tarkentuneet käytännöt voivat nii-den vähenemistä ainakin viivyttää. Ilmastonmuutos lie-nee nykypäivän kattavin ja vakavin uhka niin lajeillekuin muillekin luonnonoloille.

Jyväskylän alueella esiintyy ainakin puolensataauhanalaista lajia. Ohessa niistä muutama. Monen lajinhiipumisen syynä ovat maankäyttötapojen muutokset.Suojelualueiden perustaminen pelastanee monia laje-ja, ja metsänhoidon tarkentuneet käytännöt voivat nii-den vähenemistä ainakin viivyttää. Ilmastonmuutos lie-nee nykypäivän kattavin ja vakavin uhka niin lajeillekuin muillekin luonnonoloille.

Siperianlillukka

Liito-orava

Hienouurresulkukotilo

Valkoselkätikka

4. Graniitti4. Graniitti

Tässä se on. Suomalainen graniitti ja suomalainen peruskallio, joistaniin monessa paikassa puhutaan lujuuden, pysyvyyden symbolina.

Mikä on puhuessa. Keskisen Suomen graniiteilla on ikää jo liki kaksimiljardia vuotta. Kallioperämme vanhimmat osat, Itä-Suomen graniit-tigneissit, ovat yli 2,6 miljardin vuoden ikäisiä. Ei löydy muualta maail-masta monesta paikasta tätä vanhempia pintakallioita.

Graniittiset kivilajit ovat Suomen yleisin kivilajiryhmä. Graniitti onkinvuonna 1989 valittu Suomen kansalliskiveksi. Samalla äänestettiinmaakuntakivistä. Keski-Suomesta sellaiseksi tuli dioriitti, joka sekinon graniitin kaltainen syväkivi, mustaksi graniitiksi sanottu.

Tässä se on. Suomalainen graniitti ja suomalainen peruskallio, joistaniin monessa paikassa puhutaan lujuuden, pysyvyyden symbolina.

Mikä on puhuessa. Keskisen Suomen graniiteilla on ikää jo liki kaksimiljardia vuotta. Kallioperämme vanhimmat osat, Itä-Suomen graniit-tigneissit, ovat yli 2,6 miljardin vuoden ikäisiä. Ei löydy muualta maail-masta monesta paikasta tätä vanhempia pintakallioita.

Graniittiset kivilajit ovat Suomen yleisin kivilajiryhmä. Graniitti onkinvuonna 1989 valittu Suomen kansalliskiveksi. Samalla äänestettiinmaakuntakivistä. Keski-Suomesta sellaiseksi tuli dioriitti, joka sekinon graniitin kaltainen syväkivi, mustaksi graniitiksi sanottu.


Suomen luonnon keskimää-räinen karuus on seuraustamm. siitä, että kallioperästä ylipuolet on graniitin ja vas-taavien happamien, niukka-ravinteisten ja hitaasti ra-pautuvien kivilajien vallassa.

Rehevän ja vaateliaan kasvilli-suuden kaipaamat kalkkipitoi-set, emäksiset ja helposti ra-pautuvat kivilajit ovat vähem-mistönä.

Kivilajit jaetaan oheisiin hy-vyysluokkiin sen mukaan, mikäon niiden käyttökelpoisuus kas-vien ravinnetarpeiden kannal-ta. Graniitti ei menesty tässäkisassa.

IV luokkaIV luokka

- hiekkakivi, kvartsiitti- hiekkakivi, kvartsiitti

III luokkaIII luokka

- graniitti, gneissi- graniitti, gneissi

II luokkaII luokka

- amfiboliitti, dioriitti- amfiboliitti, dioriitti

I luokkaI luokka

- kalkkikivi, dolomiitti- kalkkikivi, dolomiitti

5. Hakkuita ja jättöpuita5. Hakkuita ja jättöpuita

Tältä mäeltä kaadettiin 1990-luvun puolivälissä huomattava määrärunsaan sadan vuoden ikäisiä, vankkoja petäjiä. Toimenpide oli ns.ylispuiden poisto eli paikalta kaadettiin isot puut, jotka varjostivat nou-sevaa nuorta metsää, kilpailivat sen kanssa vedestä ja ravinnosta jaolivat uuden latvuston kasvun tiellä. Jokunen maisemapuu olisi tokivoitu jättää eri puolille.

Metsänhoidon yksi keskeinen oppi on, että metsikkö uudistetaan sil-loin, kun se tulee rahalla mitaten puuston edelleen kasvattamista edul-lisemmaksi. Tällaisella karulla maalla on aika uudistaa, kun puustonkeskiläpimitta on 25-27 cm.

Jyväskylän kaupunki on Keski-Suomen metsäkeskuksen toimi-alueen kattavan ryhmäsertifioinnin kautta mukana Suomen metsä-sertifiointijärjestelmässä (FFSC). Sen kriteeri 21 edellyttää, että uu-distusaloilla jätetään hehtaaria kohden vähintään viisi biologisen moni-muotoisuuden kannalta hyödyllistä puuta kaatamatta.

Tältä mäeltä kaadettiin 1990-luvun puolivälissä huomattava määrärunsaan sadan vuoden ikäisiä, vankkoja petäjiä. Toimenpide oli ns.ylispuiden poisto eli paikalta kaadettiin isot puut, jotka varjostivat nou-sevaa nuorta metsää, kilpailivat sen kanssa vedestä ja ravinnosta jaolivat uuden latvuston kasvun tiellä. Jokunen maisemapuu olisi tokivoitu jättää eri puolille.

Metsänhoidon yksi keskeinen oppi on, että metsikkö uudistetaan sil-loin, kun se tulee rahalla mitaten puuston edelleen kasvattamista edul-lisemmaksi. Tällaisella karulla maalla on aika uudistaa, kun puustonkeskiläpimitta on 25-27 cm.

Jyväskylän kaupunki on Keski-Suomen metsäkeskuksen toimi-alueen kattavan ryhmäsertifioinnin kautta mukana Suomen metsä-sertifiointijärjestelmässä (FFSC). Sen kriteeri 21 edellyttää, että uu-distusaloilla jätetään hehtaaria kohden vähintään viisi biologisen moni-muotoisuuden kannalta hyödyllistä puuta kaatamatta.


Männyn pituuskasvu hidastuu sel-västi 100-150 ikävuoden vaiheilla,mutta hengissä puu voi säilyä 500-600 vuotta, Lapin mänty jopa 800vuotta. Puusta tulee vanhemmitentasalatvainen lakkapää.

6. Jään kyydissä6. Jään kyydissä

Vieressä on jääkauden aikaisen mannerjään mistä lie kallioperän ruh-jeesta mukaansa rouhaisema siirtolohkare. Kivenmurikat kulkeutui-vat jään mukana alkusijoiltaan joskus jopa satojen kilometrien pää-hän. Muinainen kivenkuljetin oli samalla mylly, jonka matkassa multerijauhautui pienemmiksi jakeiksi.

Jään seasta sen sulaessa paljastunutta, monenkokoista mineraalira-etta lohkareista pölyäviin hiukkasiin sisältävää maa-ainesta sanotaanmoreeniksi. Sulamisvedet kuljettivat ja asettelivat aineksia raekoon japainon mukaan eri paikkoihin - syntyivät lajittuneet maalajit sora, hiek-ka, hieta ja savi sekä niistä koostuvat maanpinnan muodot, kuten har-jut, hiekkakentät ja savitasangot.

Kivennäismaiden päälle versoi kasvillisuus ja sen varaan muu eliöstö.Tämän orgaanisen aineksen osittaisen hajoamisen seurausta ovatsitten eloperäiset maalajit humus, multa, turve ja lieju.

Vieressä on jääkauden aikaisen mannerjään mistä lie kallioperän ruh-jeesta mukaansa rouhaisema siirtolohkare. Kivenmurikat kulkeutui-vat jään mukana alkusijoiltaan joskus jopa satojen kilometrien pää-hän. Muinainen kivenkuljetin oli samalla mylly, jonka matkassa multerijauhautui pienemmiksi jakeiksi.

Jään seasta sen sulaessa paljastunutta, monenkokoista mineraalira-etta lohkareista pölyäviin hiukkasiin sisältävää maa-ainesta sanotaanmoreeniksi. Sulamisvedet kuljettivat ja asettelivat aineksia raekoon japainon mukaan eri paikkoihin - syntyivät lajittuneet maalajit sora, hiek-ka, hieta ja savi sekä niistä koostuvat maanpinnan muodot, kuten har-jut, hiekkakentät ja savitasangot.

Kivennäismaiden päälle versoi kasvillisuus ja sen varaan muu eliöstö.Tämän orgaanisen aineksen osittaisen hajoamisen seurausta ovatsitten eloperäiset maalajit humus, multa, turve ja lieju.


Uusin tutkimus tietää, ettäviimeisen kauden aikanamannerjää peitti Suomentantereita vain noin 20 000vuoden ajan yltäen laajim-mil laan Saksan poh-joisosiin.

Suomen alue on kokenutainakin viisi eri jääkautta;vanhin oli todennäköi-sesti yli 0,5 miljoonaa vuot-ta sitten. Viimeisin eli ns.Veiksel-kausi alkoi runsassatatuhatta vuotta sitten.

Jäätikköä

7. Suolampi7. Suolampi

Valtaosa Suomen soista on saanut alkunsa kohta maanpinnan vapau-duttua jääkauden jälkeisten vesien alta taikka vähän myöhemmin,kun jo metsittyneet maat alkoivat soistua.

Noin 5-10 %:n osuus on syntynyt pienten vesien umpeenkasvun kaut-ta. Monen lajin vesi- ja kosteikkokasvit levittäytyvät lammen laiteiltapohjaa ja pintaa myöten ja välivedessä vaivihkaa keskustaa kohti jalopulta umpeuttavat viimeisenkin vesisilmäkkeen. Ilmiö ei näy ih-misiän mitassa, vaan satojen ja tuhansien vuosien kuluessa.

Tämäkin Vuorilammen allas on vesipinnan sijaan suurelta osin suota,jolla kasvavat männyn lisäksi monet muut rämesuon tunnuskasvit:mm. vaivaiskoivu, suopursu, suokukka, karpalo, juolukka, variksen-marja, muurain ja tupasvilla. Tunnistatko ja löydätkö ne maastosta?

Valtaosa Suomen soista on saanut alkunsa kohta maanpinnan vapau-duttua jääkauden jälkeisten vesien alta taikka vähän myöhemmin,kun jo metsittyneet maat alkoivat soistua.

Noin 5-10 %:n osuus on syntynyt pienten vesien umpeenkasvun kaut-ta. Monen lajin vesi- ja kosteikkokasvit levittäytyvät lammen laiteiltapohjaa ja pintaa myöten ja välivedessä vaivihkaa keskustaa kohti jalopulta umpeuttavat viimeisenkin vesisilmäkkeen. Ilmiö ei näy ih-misiän mitassa, vaan satojen ja tuhansien vuosien kuluessa.

Tämäkin Vuorilammen allas on vesipinnan sijaan suurelta osin suota,jolla kasvavat männyn lisäksi monet muut rämesuon tunnuskasvit:mm. vaivaiskoivu, suopursu, suokukka, karpalo, juolukka, variksen-marja, muurain ja tupasvilla. Tunnistatko ja löydätkö ne maastosta?


8. Mäntytaimikko8. Mäntytaimikko

Mänty kasvaa Suomessa mitä erilaisimmilla maapohjilla etelän saa-ristoista Taka-Lappiin asti. Se tulee toimeen karulla paikalla, muttakasvu on suurinta viljavilla mailla. Hyvillä mailla taimi jää kuitenkinusein muiden lajien varjoon ja menehtyy.

Luonnonkulojen ansiosta mänty oli entisajan luonnonmetsien valta-puu - paksukaarnaiset ylispuut selvisivät metsäpaloista hengissä, janopeakasvuiset taimikot valtasivat kuloalat ennen muita puita. Lajinsuuri arvo sahatavarana, rakennuspuuna on turvannut sen sijan myösnykyisissä talousmetsissä. Metsiemme alasta 62 % on mäntyvaltai-sia. Lajin osuus puuston tilavuudesta on 44 %.

Tällainen parisen vuosikymmentä sitten perustettu yhden lajin taimik-ko on monin tavoin köyhä miljöö. On monelle asialle eduksi, että nyky-päivän metsänhoidossa sallitaan ja suositaankin pääpuulajin lisäksimuita puulajeja.

Mänty kasvaa Suomessa mitä erilaisimmilla maapohjilla etelän saa-ristoista Taka-Lappiin asti. Se tulee toimeen karulla paikalla, muttakasvu on suurinta viljavilla mailla. Hyvillä mailla taimi jää kuitenkinusein muiden lajien varjoon ja menehtyy.

Luonnonkulojen ansiosta mänty oli entisajan luonnonmetsien valta-puu - paksukaarnaiset ylispuut selvisivät metsäpaloista hengissä, janopeakasvuiset taimikot valtasivat kuloalat ennen muita puita. Lajinsuuri arvo sahatavarana, rakennuspuuna on turvannut sen sijan myösnykyisissä talousmetsissä. Metsiemme alasta 62 % on mäntyvaltai-sia. Lajin osuus puuston tilavuudesta on 44 %.

Tällainen parisen vuosikymmentä sitten perustettu yhden lajin taimik-ko on monin tavoin köyhä miljöö. On monelle asialle eduksi, että nyky-päivän metsänhoidossa sallitaan ja suositaankin pääpuulajin lisäksimuita puulajeja.


Männyn taimen oksakiehkuroiden

lukumäärä ilmaisee puun iän:

2. vuosi2. vuosi

3. vuosi3. vuosi

4. vuosi4. vuosi

5. vuosi5. vuosi

6. vuosi6. vuosi

1. vuosi1. vuosi

9. Muurahainen - pistiäinen9. Muurahainen - pistiäinen

Muurahaisyhteisö on yhdenlainen superorganismi. Yksittäisen muu-rahaisen toimet ovat melko yksinkertaisia joko - tai -touhuja, muttayhteisönä pesän miljoonainen väki kykenee jo monimutkaisiin suori-tuksiin (mm. pesän rakennus, ylläpito ja puolustus, jälkeläisten hoito,ruoanhaku, saalistus).

Joku on arvioinut muurahaislajeja olevan maailmassa jopa 20 000.Oman maamme noin puolensataa lajia ovat kahta eri tyyppiä. On myrk-kypistimellä varustettu -alaheimo ja pistimetön

-alaheimo.

Ensinmainittuja ovat ns. viholaiset, joita tapaa mm. kedoilta ja nii-tyiltä. Moni on saanut pistävänpolttavan äkkilähdön, kun on ryhtynytloikoilemaan niiden piilossa olevan pesän ääreen. Mm. punakeko-muurahainen on jälkimmäistä alaheimoa. Se ei pistä, mutta nipis-telee ihoa leukapihdeillä ja suihkauttaa puremaan tuimaa muurahais-happoa. Kyllä kirvelee sekin. Tällä rastilla voit kokeilla.

Myrmicinae Formi-

cinae

Muurahaisyhteisö on yhdenlainen superorganismi. Yksittäisen muu-rahaisen toimet ovat melko yksinkertaisia joko - tai -touhuja, muttayhteisönä pesän miljoonainen väki kykenee jo monimutkaisiin suori-tuksiin (mm. pesän rakennus, ylläpito ja puolustus, jälkeläisten hoito,ruoanhaku, saalistus).

Joku on arvioinut muurahaislajeja olevan maailmassa jopa 20 000.Oman maamme noin puolensataa lajia ovat kahta eri tyyppiä. On myrk-kypistimellä varustettu -alaheimo ja pistimetön

-alaheimo.

Ensinmainittuja ovat ns. viholaiset, joita tapaa mm. kedoilta ja nii-tyiltä. Moni on saanut pistävänpolttavan äkkilähdön, kun on ryhtynytloikoilemaan niiden piilossa olevan pesän ääreen. Mm. punakeko-muurahainen on jälkimmäistä alaheimoa. Se ei pistä, mutta nipis-telee ihoa leukapihdeillä ja suihkauttaa puremaan tuimaa muurahais-happoa. Kyllä kirvelee sekin. Tällä rastilla voit kokeilla.

Myrmicinae Formi-

cinae

Painomitoilla ilmaisten muurahaisiaja ihmisiä on maailmassa jokseenkinsama määrä. Ei liene maapallon elol-lisen luonnon ja ympäristöolojen kan-nalta yhdentekevää, millaisiin toi-miin nämä valtalajit planeetalla ai-kansa käyttävät.

Painomitoilla ilmaisten muurahaisiaja ihmisiä on maailmassa jokseenkinsama määrä. Ei liene maapallon elol-lisen luonnon ja ympäristöolojen kan-nalta yhdentekevää, millaisiin toi-miin nämä valtalajit planeetalla ai-kansa käyttävät.

Myrmicinae:

Keskiruumiissa kaksi jaokettaKeskiruumiissa kaksi jaoketta

Formicinae:

Keskiruumiissa yksi jaokeKeskiruumiissa yksi jaoke


pistin

10. Pitkospuut10. Pitkospuut

Entisajan maaseudulla polut soita ylittävine pitkoksineen olivat arki-elämän ylläpidon välttämättömiä väyliä. Niitä pitkin siirryttiin milloinmilläkin asialla kylistä ja taloista toisiin, käytiin metsällä ja metsän töis-sä, paimenessa, kaskimailla, luonnonniityillä heinänteossa jne.

Nykyisin polut ovat lähinnä vapaa-ajan virkistysreittejä, ja pitkoksetniille on rakennettu kulkijan iloksi sekä suojaamaan maaperää tai kas-villisuutta kulumiselta soilla ja muilla kosteikoilla ja myös hietikoilla jakallioilla.

Ennen pitkokset olivat osin upoksissa suovedessä ja saattoivat sääs-tyä laholta vuosikymmenet. Nykypitkokset ovat usein laholle alttiistikosketuksessa kostean maan, veden ja ilman kanssa. Houkutus kyl-lästetyn puun käyttöön on suuri. Tällaisen "kestopuun" haittana ovatsiitä luontoon mahdollisesti erittyvät raskasmetallit. Lahottuaan puutatulee käsitellä erityisjätteenä eikä sitä saa esimerkiksi polttaa.

Entisajan maaseudulla polut soita ylittävine pitkoksineen olivat arki-elämän ylläpidon välttämättömiä väyliä. Niitä pitkin siirryttiin milloinmilläkin asialla kylistä ja taloista toisiin, käytiin metsällä ja metsän töis-sä, paimenessa, kaskimailla, luonnonniityillä heinänteossa jne.

Nykyisin polut ovat lähinnä vapaa-ajan virkistysreittejä, ja pitkoksetniille on rakennettu kulkijan iloksi sekä suojaamaan maaperää tai kas-villisuutta kulumiselta soilla ja muilla kosteikoilla ja myös hietikoilla jakallioilla.

Ennen pitkokset olivat osin upoksissa suovedessä ja saattoivat sääs-tyä laholta vuosikymmenet. Nykypitkokset ovat usein laholle alttiistikosketuksessa kostean maan, veden ja ilman kanssa. Houkutus kyl-lästetyn puun käyttöön on suuri. Tällaisen "kestopuun" haittana ovatsiitä luontoon mahdollisesti erittyvät raskasmetallit. Lahottuaan puutatulee käsitellä erityisjätteenä eikä sitä saa esimerkiksi polttaa.

Paras puu pitkoksiin onlehtikuusi. Mutta sitä ei oleaina saatavilla.

Tiheäsyinen sydänpuu-mänty saattaa kestää yhtähyvin.

Lämpökäsitelty puu on kel-po aines vaikkapa pihaka-lusteisiin, mutta jatkuvas-sa maa- tai vesikosketuk-sessa sen lahonkesto onhuono.

Paras puu pitkoksiin onlehtikuusi. Mutta sitä ei oleaina saatavilla.

Tiheäsyinen sydänpuu-mänty saattaa kestää yhtähyvin.

Lämpökäsitelty puu on kel-po aines vaikkapa pihaka-lusteisiin, mutta jatkuvas-sa maa- tai vesikosketuk-sessa sen lahonkesto onhuono.


11. Maisemia11. Maisemia

Kaupunki-ihminenkin halajaa silmäinsä eteen ajoittain mieltä lepuut-tavia luonnonmaisemia. Vaikka ihmislaji on tietoisesti osannut ihaillaniitä vasta parin vuosisadan ajan, on estetiikan kaipuu meissä niinsisäsyntyistä, että selitys sille lienee enempi ihmislajin biologiassakuin kasvatuksessa tai muussa kulttuurissa.

Kunnasta kuin kunnasta löytyy matkailuesitteissä mainittavaksi vähin-tään yksi näköalapaikka, josta sopii silmäillä laaksoja ja kukkuloita,sinitaivaita ja siintäviä järvenselkiä, metsien ja peltojen vuorottelua.

Jyväskylä on vuorineen ja järvineen hyvä paikka maisemien katse-luun. Tämä paikka on noin 170 metriä meren pinnan yläpuolella (mpy.)ja noin 35 m alapuolisen Kaakkolammen pintaa ylempänä. Mahta-vampia maisemia avautuu vaikkapa Laajavuoresta ja monin paikoinPäijänteen rannoilta. Ns. Struven kolmiomittausketjua esittelevältäOravivuorelta Puolakan kylässä avautuu oheinen näkymä koilliseenkohti Kärkistensalmen siltaa.

Kaupunki-ihminenkin halajaa silmäinsä eteen ajoittain mieltä lepuut-tavia luonnonmaisemia. Vaikka ihmislaji on tietoisesti osannut ihaillaniitä vasta parin vuosisadan ajan, on estetiikan kaipuu meissä niinsisäsyntyistä, että selitys sille lienee enempi ihmislajin biologiassakuin kasvatuksessa tai muussa kulttuurissa.

Kunnasta kuin kunnasta löytyy matkailuesitteissä mainittavaksi vähin-tään yksi näköalapaikka, josta sopii silmäillä laaksoja ja kukkuloita,sinitaivaita ja siintäviä järvenselkiä, metsien ja peltojen vuorottelua.

Jyväskylä on vuorineen ja järvineen hyvä paikka maisemien katse-luun. Tämä paikka on noin 170 metriä meren pinnan yläpuolella (mpy.)ja noin 35 m alapuolisen Kaakkolammen pintaa ylempänä. Mahta-vampia maisemia avautuu vaikkapa Laajavuoresta ja monin paikoinPäijänteen rannoilta. Ns. Struven kolmiomittausketjua esittelevältäOravivuorelta Puolakan kylässä avautuu oheinen näkymä koilliseenkohti Kärkistensalmen siltaa.


silta

12. Kuusikko12. Kuusikko

Synkeä kuusikko on ulkoilumetsänä epämieluisa. Isomman alueenosana sillä on silti paikkansa; pimeys ja viileys tuovat kulkuun vaih-telua. Tiedä vaikka menninkäisiäkin näkisi. Ja onpa tuore kuusik-kokangas usein hyvä sienimaasto.

Kuusella on ohut kuori, ja sen juuret kulkevat lähellä maan pintaa. Sik-sipä harventaen hakatun metsän kuusi saa helposti mekaanisia vauri-oita ja on altis kaatumaan tuulessa ja kuivumaan auringon paahtees-sa. Varttuneen kuusikon kohtalona on siksi useimmiten avohakkuu.Tässä paikassa on vielä selvitty harvennuksin.

Vanhat kuusikot ovat huomattava luonnon monimuotoisuudensäilyttäjä. Puulajeistamme kuusi on suosituin kääpäsienien isäntä-puu; parista sadasta kääpälajistamme noin kolmannes elää kuu-sella, ja kääpäsienistä uhanalaisimpia ovat luonnontilaisten ikikuusi-koiden lajit.

Synkeä kuusikko on ulkoilumetsänä epämieluisa. Isomman alueenosana sillä on silti paikkansa; pimeys ja viileys tuovat kulkuun vaih-telua. Tiedä vaikka menninkäisiäkin näkisi. Ja onpa tuore kuusik-kokangas usein hyvä sienimaasto.

Kuusella on ohut kuori, ja sen juuret kulkevat lähellä maan pintaa. Sik-sipä harventaen hakatun metsän kuusi saa helposti mekaanisia vauri-oita ja on altis kaatumaan tuulessa ja kuivumaan auringon paahtees-sa. Varttuneen kuusikon kohtalona on siksi useimmiten avohakkuu.Tässä paikassa on vielä selvitty harvennuksin.

Vanhat kuusikot ovat huomattava luonnon monimuotoisuudensäilyttäjä. Puulajeistamme kuusi on suosituin kääpäsienien isäntä-puu; parista sadasta kääpälajistamme noin kolmannes elää kuu-sella, ja kääpäsienistä uhanalaisimpia ovat luonnontilaisten ikikuusi-koiden lajit.

Koko maassa kuusella tavallisenkantokäävän värejä ovat oranssi,viininpunainen ja sinimusta.

Koko maassa kuusella tavallisenkantokäävän värejä ovat oranssi,viininpunainen ja sinimusta.

Kaatuneilla puilla kasvava oranssirusokääpä on kantokäävän seura-lainen, mutta sitä paljon harvinai-sempi.

Kaatuneilla puilla kasvava oranssirusokääpä on kantokäävän seura-lainen, mutta sitä paljon harvinai-sempi.


Jalava

Lehmus

Saarni

Tammi

Vaahtera

Lajit on helppo tunnistaa lehdistään:

13. Lehmus - jalopuu13. Lehmus - jalopuu

Termillä jalopuu tarkoitetaan lehtipuulajeja, jotka vaativat emäksistä jarunsasravinteista kasvualustaa.

Suomen jalopuita ovat kynä- ja vuorijalava, lehmus, vaahtera ja saar-ni. Tammikin luetaan meillä sellaiseksi, onhan se Lounais-Suomen leh-tojen vakiopuu. Meitä etelämpänä tammi kyllä kasvaa huonommilla-kin mailla. Tervaleppä on rehevien korpikuvioiden puolivaatelias puu,mutta ei yllä aivan jalopuuksi asti.

Lehmus on lajeista maassamme yleisin ja laajimmalle levinnyt. Met-sälehmuksen luontaisen levinneisyyden pohjoisraja on noin linjallaKaskinen-Lieksa. Viljeltynä se viihtyy Etelä-Lapissa asti. Puistojen leh-muslaji voi olla myös isolehtilehmus taikka sen ja metsälehmuksen ris-teymä, mukurarunkoinen puistolehmus.

Parhaat lehmusmetsät ovat huvenneet ilmaston kylmenemisen vuok-si, mutta huomattava on myös ihmisen merkitys. Lehtoiset kasvupai-kat on raivattu aikoinaan viljelykseen, ja lehmuksen kuoresta kiskottuniini oli ihmisen entisaikaisessa luontaistaloudessa tärkeä aines. Siitäpunottiin mm. köysiä ja kalaverkkoja.

Termillä jalopuu tarkoitetaan lehtipuulajeja, jotka vaativat emäksistä jarunsasravinteista kasvualustaa.

Suomen jalopuita ovat kynä- ja vuorijalava, lehmus, vaahtera ja saar-ni. Tammikin luetaan meillä sellaiseksi, onhan se Lounais-Suomen leh-tojen vakiopuu. Meitä etelämpänä tammi kyllä kasvaa huonommilla-kin mailla. Tervaleppä on rehevien korpikuvioiden puolivaatelias puu,mutta ei yllä aivan jalopuuksi asti.

Lehmus on lajeista maassamme yleisin ja laajimmalle levinnyt. Met-sälehmuksen luontaisen levinneisyyden pohjoisraja on noin linjallaKaskinen-Lieksa. Viljeltynä se viihtyy Etelä-Lapissa asti. Puistojen leh-muslaji voi olla myös isolehtilehmus taikka sen ja metsälehmuksen ris-teymä, mukurarunkoinen puistolehmus.

Parhaat lehmusmetsät ovat huvenneet ilmaston kylmenemisen vuok-si, mutta huomattava on myös ihmisen merkitys. Lehtoiset kasvupai-kat on raivattu aikoinaan viljelykseen, ja lehmuksen kuoresta kiskottuniini oli ihmisen entisaikaisessa luontaistaloudessa tärkeä aines. Siitäpunottiin mm. köysiä ja kalaverkkoja.


Tekopohjaveden kulun periaate Vuonteella: VESITORNI

R A N T A -PUMPPAAMO

ASUNTOYM.

VESIJOHTO-VERKOSTO

SADETUS

T E K O -POHJAVETTÄ

KAIVOJA

VEDEN KÄSITTELY

JÄRVI

pH

14. Ilman vettä ei elämää14. Ilman vettä ei elämää

Vettä tarvitsevat kasvit, eläimet ja pienimmät bakteeritkin. Kasvienpainosta vettä on yli 90 %, selkärankaisten eläinten painosta 60-75 %.Kuivimmat hyönteisetkin sisältävät vettä noin 10 %.

Jyväskylän asukkaiden elämänvesi on peräisin Laukaasta Vuon-teelta, Jyväskylän Kaivovedeltä ja Palokasta sekä KeljonPekonniemestä. Vesi on joko pohja- taikka ns. tekopohjavettä.Pintaveden eli Tuomiojärvestä puhdistetun veden käyttöjuomavetenä loppui vuonna 2000.

Juomavesi pumpataan yleensä yöllä halvan sähkön aikaan vesi-torneihin. Jyväskylässä vesitorneja on mm. Keltinmäessä, Kypärä-mäessä, Harjulla, Kuokkalassa ja Kangasvuoressa.

Kangasvuoren 30 metrinen vesitorni on valmistunut vuonna 1975.Tornin painepiiri eli alue, jolle vettä jaetaan, kattaa Kangasvuorenalueen lisäksi Seppälänkankaan, Kangaslammen, Sulun, Huhta-suon ja Pupuhuhdan. Säiliön tilavuus on 2000 m . Määrä riittää ao.alueen tarpeeseen noin puoleksi vuorokaudeksi. Koko kaupunginvedenkulutus on asukasta kohti noin 260 litraa vuorokaudessa.

3

Vettä tarvitsevat kasvit, eläimet ja pienimmät bakteeritkin. Kasvienpainosta vettä on yli 90 %, selkärankaisten eläinten painosta 60-75 %.Kuivimmat hyönteisetkin sisältävät vettä noin 10 %.

Jyväskylän asukkaiden elämänvesi on peräisin Laukaasta Vuon-teelta, Jyväskylän Kaivovedeltä ja Palokasta sekä KeljonPekonniemestä. Vesi on joko pohja- taikka ns. tekopohjavettä.Pintaveden eli Tuomiojärvestä puhdistetun veden käyttöjuomavetenä loppui vuonna 2000.

Juomavesi pumpataan yleensä yöllä halvan sähkön aikaan vesi-torneihin. Jyväskylässä vesitorneja on mm. Keltinmäessä, Kypärä-mäessä, Harjulla, Kuokkalassa ja Kangasvuoressa.

Kangasvuoren 30 metrinen vesitorni on valmistunut vuonna 1975.Tornin painepiiri eli alue, jolle vettä jaetaan, kattaa Kangasvuorenalueen lisäksi Seppälänkankaan, Kangaslammen, Sulun, Huhta-suon ja Pupuhuhdan. Säiliön tilavuus on 2000 m . Määrä riittää ao.alueen tarpeeseen noin puoleksi vuorokaudeksi. Koko kaupunginvedenkulutus on asukasta kohti noin 260 litraa vuorokaudessa.

3


15. Lehtimetsä, havumetsä15. Lehtimetsä, havumetsä

Suomen hapan maaperä ja viileä ilmasto kasvattavat metsät luonnos-taan havuvaltaisiksi; kuivilla mailla männiköiksi, tuoreilla kuusikoiksi.Seasta löytyy toki myös lehtipuita. Metsiemme puuston kuutiomää-rästä (m ) männyn osuus on noin 46%, kuusen 37 % ja lehtipuun 18 %.Lehtimetsiä on luontaisesti vain entisillä kuloaloilla, kosteilla mailla, au-keiden laiteilla taikka lehdoissa.

Lehtojen osuus metsäpinta-alasta on alle prosentti. Lehto onkin eri jut-tu kuin lehtimetsä. Lehto on kasvupaikkatyyppi. Sen valtapuina ovathyvinkin koivut ja muut lehtipuut, jalopuutkin, mutta voi se olla puh-taasti kuusenkin vallassa.

Metsän polttoon perustuva kaskiviljelys tuotti meillä etenkin itäiseenSuomeen runsaasti lepän ja koivun vallitsemia metsiä. Jäänteitä näis-tä on laikkuina vielä siellä täällä, mutta pääosin ne ovat luontaisestitaikka istutusten kautta kuusettuneet. Metsiämme on teollisten tarpei-den vuoksi palautettu tositoimin mänty- ja kuusivaltaisiksi.

3

Suomen hapan maaperä ja viileä ilmasto kasvattavat metsät luonnos-taan havuvaltaisiksi; kuivilla mailla männiköiksi, tuoreilla kuusikoiksi.Seasta löytyy toki myös lehtipuita. Metsiemme puuston kuutiomää-rästä (m ) männyn osuus on noin 46%, kuusen 37 % ja lehtipuun 18 %.Lehtimetsiä on luontaisesti vain entisillä kuloaloilla, kosteilla mailla, au-keiden laiteilla taikka lehdoissa.

Lehtojen osuus metsäpinta-alasta on alle prosentti. Lehto onkin eri jut-tu kuin lehtimetsä. Lehto on kasvupaikkatyyppi. Sen valtapuina ovathyvinkin koivut ja muut lehtipuut, jalopuutkin, mutta voi se olla puh-taasti kuusenkin vallassa.

Metsän polttoon perustuva kaskiviljelys tuotti meillä etenkin itäiseenSuomeen runsaasti lepän ja koivun vallitsemia metsiä. Jäänteitä näis-tä on laikkuina vielä siellä täällä, mutta pääosin ne ovat luontaisestitaikka istutusten kautta kuusettuneet. Metsiämme on teollisten tarpei-den vuoksi palautettu tositoimin mänty- ja kuusivaltaisiksi.

3


64,8 %

MÄNTY

0,3 %

HAAPA

1,7 %

RAUDUS-KOIVU

6,2 %

HIES-KOIVU

25,1 %

KUUSI

0,3 %

LEPPÄ

0,1 %

MUUHAVUPUU

1,5 %

PUUTON

Metsäalamme jakaantuu vallitsevanpuulajin mukaan seuraavasti (1998):Metsäalamme jakaantuu vallitsevanpuulajin mukaan seuraavasti (1998):

16. Metsästä kaupunkiin16. Metsästä kaupunkiin

Ihminen on lähimpien vuosituhanten kuluessa siirtynyt kiertelevästäkeräilijästä, metsästäjästä ja paimentolaisesta paikallaan asuvaksimaanviljelijäksi ja sittemmin alati laajenevaan määrään erilaisia am-matteja pienissä ja suurissa taajamissa.

Ihmisen suvulla on kuitenkin ikää pari vuosimiljoonaa. Ovatko lajin pe-rintötekijät, geenit, ja niistä lähtöisin olevat mielihalut pysyneet muka-na nopeassa ulkoisen käytöksen muutoksessa? Mikä lie meidän oi-kea olotila?

Vaikka kuinka urbaaneja asfaltin, betonin, lasin ja teräksen lapsiaolemme kummasti sitä niin kesän kuin talven vapaa-aikoina hakeudu-taan syrjäisten mökkimaisemien usein askeettisiinkin oloihin. Kau-punkiasuntoina arvostetaan citykolossien sijaan enempi omaa taloarannalla ja puiston laidalla. Luonnon äänet, tuoksut, tapahtumat ja mai-semat kutsuvat.

Ihminen on lähimpien vuosituhanten kuluessa siirtynyt kiertelevästäkeräilijästä, metsästäjästä ja paimentolaisesta paikallaan asuvaksimaanviljelijäksi ja sittemmin alati laajenevaan määrään erilaisia am-matteja pienissä ja suurissa taajamissa.

Ihmisen suvulla on kuitenkin ikää pari vuosimiljoonaa. Ovatko lajin pe-rintötekijät, geenit, ja niistä lähtöisin olevat mielihalut pysyneet muka-na nopeassa ulkoisen käytöksen muutoksessa? Mikä lie meidän oi-kea olotila?

Vaikka kuinka urbaaneja asfaltin, betonin, lasin ja teräksen lapsiaolemme kummasti sitä niin kesän kuin talven vapaa-aikoina hakeudu-taan syrjäisten mökkimaisemien usein askeettisiinkin oloihin. Kau-punkiasuntoina arvostetaan citykolossien sijaan enempi omaa taloarannalla ja puiston laidalla. Luonnon äänet, tuoksut, tapahtumat ja mai-semat kutsuvat.


Polkukierros päättyi tähän. Kiitos käynnistä.Tervetuloa uudelleen!Polkukierros päättyi tähän. Kiitos käynnistä.Tervetuloa uudelleen!

90 %90 %

1890 1970 1995 1998

10 %10 %

65 %65 %

35 %35 %

23 %23 %

77 %77 %

50 %50 %

maaseutuasutus

taajama-asutus

Muuttovirta maalta kaupunkiin Suomessaviimeisten sadan vuoden aikana:Muuttovirta maalta kaupunkiin Suomessaviimeisten sadan vuoden aikana:

1. virkistysalue kaavoissa1.virkistysalue kaavoissa · 1. virkistysalue kaavoissa1.virkistysalue...

Documents