ammatillisen peruskoulutuksen opetuksen ja ohjauksen määrä ja riittävyys

Marja-Helena SalmioMatti Mäkelä

AMMAtilliSen peruSkoulutukSen opetukSen jA oHjAukSen

Määrä jA riittävyyS

1

Marja-Helena SalmioMatti Mäkelä

AMMAtilliSen peruSkoulutukSen opetukSen jA oHjAukSen Määrä jA riittävyyS

2

© Opetushallitus ja tekijät

Taitto: Satu Hatakka, Turun ammatti-instituuttiPainopaikka: Juvenes Print – Tampereen Yliopistopaino Oy 2009

ISBN 978-952-99956-7-7 (nid.) ISBN 978-952-99956-8-4 (pdf)

3

SAAteSAnAt

Tämä raportti sisältää tietoa ammatillisen peruskoulutuksen opetuksen ja ohjauksen mää-rästä ja riittävyydestä. Opetushallitus teetti tämän suomen- ja ruotsinkielisen ammatillisen peruskoulutuksen tilannetta kartoittavan selvityksen opetusministeriön toimeksiannosta.

Pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelmassa todetaan: lähiopetuksen ja -ohjauksen määrää lisätään ammatillisessa peruskoulutuksessa. Tällä selvityksellä tuotettiin tietoa tuon hallitusohjelman linjauksen toteuttamiseen liittyvän päätöksenteon taustaksi.

Lähiopetuksen ja -ohjauksen määrää ja riittävyyttä on kartoitettu aikaisempien selvitysten ja tilastoaineiston pohjalta sekä koulutuksen järjestäjille ja opettajille osoitettujen kyselyjen ja koulutuksen järjestäjien, opettajien, opiskelijoiden ja työelämän edustajien haastattelujen perusteella. Työ on ollut haasteellista sekä opetuksen ja ohjauksen käsitteellisen monimuo-toisuuden että seurantajärjestelmien rajallisuuden vuoksi.

Ammatillisen koulutuksen houkuttelevuus on lisääntynyt ilahduttavasti viime vuosina mo-nien eri toimenpiteiden seurauksena. Kuitenkin edelleen varsin moni ei saa suoritetuksi aloittamaansa tutkintoa. Siihen on lukuisia syitä, mutta opetuksen ja ohjauksen määrällä ja laadulla on luonnollisesti keskeinen vaikutus opintojen etenemiseen ja ammattitaitovaa-timusten saavuttamiseen. Toisaalta ammatillisessa peruskoulutuksessa opiskelee opiskeli-joita, joilla olisi edellytyksiä edetä keskimääräistä nopeammin, mikäli he saisivat oikeaan aikaan ja oikein mitoitettuna ohjausta.

Raportti sisältää analyysin aiemmista selvityksistä sekä tiedot opetuksen ja ohjauksen mää-rästä tilastoaineiston sekä koulutuksen järjestäjien, opettajien ja opiskelijoiden ilmoittami-na. Lisäksi raportissa on esitetty koulutuksen järjestäjien, opettajien, opiskelijoiden sekä työelämän edustajien näkemyksiä opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä. Lopuksi tulosten perusteella on esitetty johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset.

Selvityksen toteutti Turun ammatti-instituutti yhteistyössä Turun yliopiston koulutussosio-logian tutkimuskeskuksen ja opetushallituksen kanssa. Turun ammatti-instituutista selvi-tyksen toteutuksesta vastasivat rehtori/tutkija Marja-Helena Salmio ja projektipäällikkö Matti Mäkelä, yhteyshenkilönä ja ohjausryhmän jäsenenä toimi kehitysjohtaja Pia La-gercrantz. Turun yliopiston koulutussosiologian tutkimuskeskuksesta asiantuntijana selvi-tystyössä toimi erikoistutkija Sakari Ahola. Selvitykseen sisältyvien haastattelujen tekemi-seen osallistuivat Marja-Helena Salmio, Matti Mäkelä, opinto-ohjaajat Anu Parantainen ja Ulrika Gullqvist sekä tutkimusassistentti Teppo Koponen Turun ammatti-instituutista.

Opetushallituksen ohjausryhmän jäseniä olivat yksikön päällikkö, opetusneuvos Sirkka-Liisa Kärki puheenjohtajana sekä erityisasiantuntija Lea Juhola, opetusneuvos Merja Lahdenkauppi, erityisasiantuntija Eeva-Kaisa Linna, yksikön päällikkö, opetusneuvos Mari Räkköläinen opetusneuvos Helena Taxell ja opetusneuvos Pirjo Väyrynen jäse-ninä.

Opetushallitus kiittää kaikki tähän työhön osallistuneita ja toivoo, että selvitys osaltaan auttaa löytämään myönteisiä ratkaisuja ja kehittämistoimenpiteitä riittävän ja laadukkaan opetuksen ja ohjauksen turvaamiseksi ammatillisessa peruskoulutuksessa.

Sirkka-Liisa Kärki Yksikön päällikkö, opetusneuvos Opetushallitus

5

tiiviStelMä

Ammatillisen peruskoulutuksen opetuksen ja ohjauksen määrä ja riittävyys

Tämän selvityksen taustalla on pääministeri Matti Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelman linjaus, jonka mukaan ”lähiopetuksen ja -ohjauksen määrää lisätään ammatillisessa peruskoulutuk-sessa”. Opetusministeriön toimeksiannosta Opetushallitus teetti suomen- ja ruotsinkielisen amma-tillisen peruskoulutuksen opetuksen ja ohjauksen määrää ja riittävyyttä kartoittavan selvityksen.

Selvityksen tavoitteena oli kerätä tietoa opetuksen ja ohjauksen määrästä eri koulutuksenjärjestäjillä ja koulutusaloilla, selvittää koulutuksenjärjestäjien, opettajien, työelämän edustajien ja opiskelijoi-den näkemyksiä opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä eri koulutusaloilla ja tutkinnoissa, selvittää syitä mahdollisiin resursointieroihin ja riittämättömyyteen sekä ehdottaa tarvittaessa toimenpiteitä. Selvitys rajattiin koskemaan opetussuunnitelmaperusteisia ammatillisia perustutkintoja.

Opetuksen ja ohjauksen määrää selvitettiin opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmän am-matillista peruskoulutusta koskevista tilastoista; kyselyin koulutuksen järjestäjille, opettajille ja eri alojen työelämän edustajille; sekä haastatteluin, joihin osallistui koulutuksen järjestäjien, opettajien ja opiskelijoiden edustajia.

Selvitys osoitti, että opetuksen ja ohjauksen määrä vaihteli koulutuksen järjestäjien, koulutusalojen ja tutkintojenkin välillä. Opetuksen ja ohjauksen määrän vaihtelu ja saatavuuden epätasaisuus saattaa merkitä sitä, ettei opiskelijan oikeus saada tarvitsemaansa opetusta ja ohjausta aina toteudu. Tämä koskee varsinkin opiskelijoita, joilla on erityisiä tarpeita. Opetuksen ja ohjauksen määrän määritte-lyn perusteet ovat pääosin laskennallisia eikä päätöksenteko perustu niinkään tarveharkintaan.

Koulutuksen ja työelämän välisen yhteistyön lisääntyminen, oppilaitosten laajentuneet tehtävät, monipuolistuneet yhteydet erilaisiin sidosryhmiin ja erilaisten opiskelijoiden määrän lisääntyminen ovat muuttaneet opettajien toimenkuvia. Muuttunut toimintaympäristö, sisäinen ja ulkoinen, aihe-uttaa paineita käytettävissä olevien voimavarojen kohdentamiseen uudella tavalla.

Opetukseen ja ohjaukseen suunnattujen resurssien määristä ei ole luotettavaa ja yksiselitteistä tietoa. Puutteita on opetuksen ja ohjauksen tilastoinnissa, resurssien käytön suunnittelussa ja seurannassa sekä koulutuksen järjestäjien että valtakunnan tasolla.

Selvitystyön perusteella päädyttiin seuraaviin toimenpide-ehdotuksiin:_ Koulutuksen järjestäjän vastuuta, roolia ja suunnitelmallisuutta opetuksen ja ohjauksen sekä

rahoituksen kohdentamisessa tulee korostaa. Tarvittaessa tulee harkita kansallisen tason seuran-nan lisäämistä.

_ Voimavarojen ohjaamisen yhtenäistämiseksi tulee laatia yhteiset kriteerit Opetushallituksen ja koulutuksen järjestäjien yhteistyönä. Voimavaroja tulee kohdentaa erityisesti työssäoppimisen ohjaukseen, ammattiosaamisen näyttöjen ja opiskelijoiden henkilökohtaiseen ohjaukseen.

_ Kansallista opetuksen ja ohjauksen seurantajärjestelmää sekä siihen liittyviä mittaristoja ja tilas-tointia tulee kehittää. Jatkossa tulee voida nykyistä paremmin seurata opetuksen ja ohjauksen määrää oikeiden johtopäätösten tekemiseksi.

_ Uusien oppimisympäristöjen, opetusmenetelmien ja joustavien koulutusväylien sekä yhteistyö-verkostojen hyödyntämistä tulee edelleen edistää esimerkiksi erilaisilla kehittämishankkeilla.

_ Ammatillisen opettajankoulutuksen sisältöjä ja opetus- ja ohjausmenetelmiä tulee kehittää yh-teistyössä ammatillisten oppilaitosten kanssa.

_ Opettajien täydennyskoulutuksen ja työelämäjaksojen riittävä rahoitus tulee varmistaa._ Ammatillisten opettajien kelpoisuusehtojen ajantasaisuus ja tarkoituksenmukaisuus tulee tarkis-

taa ottaen huomioon niin koulutusjärjestelmää koskevat haasteet kuin työelämän tarpeetkin._ Ammatillisen koulutuksen koko kentän hallitseminen tulee huomioida osana peruskoulun opin-

to-ohjaajien koulutusta nykyistä paremmin.

6

SAMMAndrAg

undervisningens och handledningens mängd och tillräcklighet inom den grundläggande yrkesutbildningenBakom denna utredning ligger en riktlinje inom regeringsprogrammet för statsminister Matti Van-hanens andra regering enligt vilken mängden närundervisning och handledning ska utökas inom den grundläggande yrkesutbildningen. På uppdrag av undervisningsministeriet har Utbildnings-styrelsen låtit utföra en utredning i syfte att kartlägga undervisningens och handledningens mängd och tillräcklighet inom den finska och svenska grundläggande yrkesutbildningen.Målet med utredningen var att samla information om mängden undervisning och handledning hos olika utbildningsanordnare och inom olika utbildningsområden, klarlägga utbildningsanordnar-nas, lärarnas, arbetslivsrepresentanternas och de studerandes synpunkter på undervisningens och handledningens tillräcklighet inom olika utbildningsområden och examina, utreda orsakerna ba-kom eventuella resursskillnader och otillräcklighet samt vid behov föreslå åtgärder. Utredningen avgränsades till att gälla de yrkesinriktade grundexamina som grundar sig på en läroplan.Mängden undervisning och handledning utreddes utifrån statistik om den grundläggande yrke-sutbildningen inom finansieringssystemet för undervisnings- och kulturverksamhet; med hjälp av enkäter för utbildningsanordnare, lärare och arbetslivsrepresentanter inom olika branscher samt intervjuer med utbildningsanordnare, lärare och representanter för de studerande.Utredningen gav vid handen att mängden undervisning och handledning varierar beroende på arrangör, utbildningsområde och till och med examen. Den varierande mängden och ojämna tillgången kan innebära att rätten till nödvändig undervisning och handledning för de studerande inte alltid uppfylls. Detta gäller framför allt studerande med särskilda behov. Mängden undervis-ning och handledning fastställs i huvudsak på kalkylmässiga grunder och besluten baserar sig inte egentligen på någon behovsprövning.Lärarnas arbetsbeskrivning har förändrats till följd av det ökade samarbetet mellan utbildningen och arbetslivet, läroanstalternas utvidgade uppgiftsfält, de allt mångsidigare kontakterna till olika intressegrupper och det växande antalet olika studerande. Den förändrade miljön, både internt och externt, gör det nödvändigt att allokera de tillgängliga resurserna på ett nytt sätt.Det finns inga pålitliga och entydiga uppgifter om vilken mängd resurser som anvisats för under-visning och handledning. Brister finns i statistikföringen samt planeringen och uppföljningen av resursanvändningen både på utbildningsanordnarnas nivå och nationellt sett.

På basis av utredningsarbetet fastställdes följande åtgärdsförslag:_ Utbildningsanordnarnas ansvar, roll och planmässiga verksamhet ska betonas i allokeringen

av undervisning, handledning och finansiering. Vid behov ska intensifierad uppföljning på riksomfattande nivå begrundas.

_ Gemensamma kriterier ska utarbetas i samarbete mellan Utbildningsstyrelsen och utbildning-sanordnarna för att förenhetliga anvisandet av resurser. Resurser ska anvisas framför allt till handledning för lärande i arbetet och yrkesprov samt personlig handledning av studerande.

_ Det nationella programmet för uppföljning av undervisningen och handledningen ska utveck-las, liksom även mätarna och statistikföringen i anslutning till detta. Framöver ska det finnas bättre möjligheter än tidigare att följa upp mängden undervisning och handledning för att rätta slutsatser ska kunna dras.

_ Nya inlärningsmiljöer, undervisningsmetoder och flexibla utbildningsled samt samarbetsnät-verk ska utnyttjas i allt högre grad t.ex. med hjälp av olika utvecklingsprojekt.

_ Innehållen samt undervisnings- och handledningsmetoderna inom den yrkespedagogiska lära-rutbildningen ska utvecklas i samarbete med yrkesläroanstalterna.

_ Tillräcklig finansiering ska säkerställas för lärarnas fortbildning och arbetslivsperioder._ Behörighetsvillkoren för yrkespedagogiska lärare ska ses över i fråga om aktualitet och ända-

målsenlighet med beaktande av såväl utmaningarna inom utbildningssystemet som arbetslivets behov.

_ Styrningen av hela yrkesutbildningsfältet ska beaktas i högre grad än tidigare som en del av utbildningen av studiehandledare för grundskolan.

7

SuMMAry

the quantity and sufficiency of instruction and guidance in vocational upper secondary education and training This report is based on the guideline in the Government Programme of Prime Minister Matti Vanhanen’s second Cabinet according to which “classroom instruction and guidance will be in-creased in initial vocational education and training”. By order of the Ministry of Education, the Finnish National Board of Education commissioned a report on the quantity and sufficiency of instruction and guidance in vocational upper secondary education and training provided in Finnish and Swedish language.The aim of the report was to collect information on the quantity of instruction and guidance provided in different fields of vocational education and training, to examine the opinions of the providers of education, teachers, representatives of working life and students on the sufficiency of instruction and guidance in different fields of education and for different qualifications, to explore the reasons for possible resourcing differences and insufficiency, and to suggest measures where necessary. The report focused on vocational curriculum-based upper secondary qualifications.The quantity of instruction and guidance was assessed by using statistics on vocational upper secon-dary education and training provided by the system for the financing of the provision of education and culture; by sending questionnaires to providers of education, teachers and representatives of working life in different fields; and by interviewing providers of education, teachers and students.The report showed that the quantity of instruction and guidance varied between different providers of education, fields of education and even qualifications. The variation in the quantity and availabi-lity of instruction and guidance may indicate that the right of the students to receive the instruction and guidance they need is not always fulfilled, especially in the case of students with special needs. The quantity of instruction and guidance is mainly determined on the basis of calculations, and the decision-making is not so much based on the assessment of needs.The increased co-operation between education and working life, the expanding tasks of educational institutions, the extensive connections with different interest groups, and the increased number of students with different needs have changed the nature of the teachers’ work. Changed in the wor-king environment, both internal and external, put pressure on refocusing the available resources.The information on the quantity of resources focused on instruction and guidance is unreliable and ambiguous. There are deficiencies in the compilation of statistics on instruction and guidance, as well as in the planning and monitoring of the use of resources by the providers of education and at the national level.

On the basis of the report, the following measures were suggested:_ The responsibility, role and systematic approach of the provider of education in focusing

instruction and guidance as well as funding must be emphasized. It may be necessary to increase monitoring at the national level.

_ To uniform the targeting of resources, the Finnish National Board of Education and providers of education must co-operate to establish common criteria. Resources must be particularly tar-geted at the guidance of on-the-job learning, demonstration of professional skills and personal student counselling.

_ The national monitoring system for instruction and guidance and the related indicators and statistics must be improved. In the future, the monitoring of the quantity of instruction and guidance must be facilitated to enable the drawing of correct conclusions.

_ The utilisation of new learning environments, instruction methods and flexible channels of education as well as co-operation networks must be enhanced, for example, by means of various development projects.

_ The contents of vocational teacher training as well as instruction and guidance methods must be developed in co-operation with vocational institutions.

_ Sufficient financing of teachers’ continuing education and work life periods must be ensured._ The qualification requirements for vocational teachers must be up-to-date and appropriate, with

regard to the challenges in the educational system and the needs of the working life._ Management of the entire field of vocational education and training must be taken into closer

consideration in the education of guidance counsellors.

8

SiSältö

i SelvitykSen tAuStA jA toteutuS ____________________________ 10

1 johdanto ___________________________________________________________ 101.1 Selvityksen lähtökohtia _____________________________________________111.2 Selvitystehtävän kuvaus _____________________________________________13

2 Aikaisemmat selvitykset ja keskeiset käsitteet ______________________ 152.1 Aikaisemmat selvitykset ____________________________________________152.2 Keskeiset käsitteet ________________________________________________17

3 Selvityksen toteuttaminen __________________________________________ 223.1 Tilastoaineiston käyttö _____________________________________________223.2 Kyselyt _________________________________________________________233.3 Haastattelut _____________________________________________________283.4 Tulosten yleistettävyys ja luotettavuus __________________________________29

ii tulokSet ____________________________________________________ 31

4 opetuksen ja ohjauksen määrä _____________________________________ 314.1 Opetuksen ja ohjauksen määrä tilastoaineiston perusteella __________________314.2 Opetuksen ja ohjauksen määrä koulutuksen järjestäjien vastauksissa ___________364.3 Opetuksen ja ohjauksen määrä opettajien vastauksissa _____________________404.4 Opetuksen ja ohjauksen määrä opiskelijoiden kokemana ___________________414.5 Opetuksen ja ohjauksen resursseista päättäminen _________________________424.6 Resurssien käytön seuranta __________________________________________424.7 Opetuksen ja ohjauksen määrän vaihtelu _______________________________44

5 opetuksen ja ohjauksen riittävyys __________________________________ 465.1 Koulutuksen järjestäjien näkemyksiä opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä ______46

5.1.1 Opetuksen riittävyys __________________________________________465.1.2 Ohjauksen riittävyys __________________________________________485.1.3 Resurssien riittävyys erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden tukitoimiin __515.1.4 Henkilöstön riittävyys _________________________________________525.1.5 Opetusryhmien koko _________________________________________545.1.6 Resurssien riittävyys nivelvaiheyhteistyöhön ________________________56

9

5.2 Opettajien näkemyksiä opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä ________________585.2.1 Opetuksen ja ohjauksen riittävyys ________________________________585.2.2 Opetussuunnitelmien oppimistavoitteiden saavuttaminen ______________625.2.3 Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden opetuksen ja ohjauksen

riittävyys ___________________________________________________635.2.4 Kasvatustehtävän huomioon ottaminen opetuksen ja ohjauksen

resursoinnissa _______________________________________________645.2.5 Muun ohjaus- ja tukihenkilöstön riittävyys__________________________655.2.6 Erilaisten oppimisympäristöjen hyödyntäminen______________________67

5.3 Oppilaitosten johdon ja henkilöstön näkemyksiä opetuksen ja ohjauksenriittävyydestä teemahaastattelujen perusteella ____________________________705.3.1 Oppilaitosten johdon näkemyksiä ________________________________705.3.2 Opetus-, ohjaus- ja tukihenkilöstön näkemyksiä _____________________72

5.4 Opiskelijoiden näkemyksiä opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä _____________745.4.1 Opiskelijajärjestöt ____________________________________________76

5.5 Työelämän näkemyksiä opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä ________________77

iii yHteenveto jA joHtopäätökSet __________________________ 78

6 Selvityksen keskeisimmät tulokset ja niiden pohdinta _______________ 786.1 Opetuksen ja ohjauksen määrä _______________________________________786.2 Opetuksen ja ohjauksen riittävyys _____________________________________796.3 Syitä eroihin, vaihteluun ja riittämättömyyden kokemiseen __________________806.4 Tulosten pohdintaa ________________________________________________81

7 johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset __________________________ 887.1 Johtopäätökset ___________________________________________________88

lähteet _______________________________________________________________ 91

luettelo kuvioista _____________________________________________________ 95

luettelo taulukoista ___________________________________________________ 96

liitteet ________________________________________________________________ 97

10

i SelvitykSen tAuStA jA toteutuS

1 joHdAnto

Tämän selvityksen taustalla on pääministeri Matti Vanhasen toisen hallituksen hallitus-ohjelma, jossa toisen asteen ammatillisen koulutuksen kehittämistä linjataan seuraavasti: ”Ammatillisen koulutuksen arvostusta, houkuttelevuutta ja työelämälähtöisyyttä paran-netaan. Aloituspaikkojen määrää lisätään ja niitä suunnataan alueellisen työvoimatarpeen mukaan ja kasvukeskuksiin. Erityisoppilaitosten toimintaa vahvistetaan. Nostetaan tulok-sellisuusrahoituksen osuutta ammatillisessa perus- ja aikuiskoulutuksessa. Jatketaan am-matillisen koulutuksen järjestäjäverkon kokoamista vahvoiksi kokonaisuuksiksi. Samalla turvataan pitkälle erikoistuneiden yksiköiden toiminta. Lähiopetuksen ja -ohjauksen mää-rää lisätään ammatillisessa peruskoulutuksessa.”1

Opetusministeriön koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma vuosille 2007 - 20122 linjaa ammatillisen tutkintojärjestelmän kehittämistä. Linjaukset edellyttävät ope-tuksen ja ohjauksen tarkastelua koulutuspalveluja tuottavissa organisaatioissa. Vastaavatko toimintatavat asiakkaiden, opiskelijoiden ja työelämän tarpeita? Ja toisaalta, onko kou-lutuksen järjestäjillä ja oppilaitoksilla mahdollisuudet ja edellytykset tuottaa asiakkaiden tarpeita vastaavaa koulutusta?

Opetusministeriön ja Opetushallituksen välisessä tulossopimuksessa vuosille 2007 - 20093

konkretisoituvat ammatillisen peruskoulutuksen lyhyen aikavälin kehittämissuunnat. Tu-lossopimuksen mukaan Opetushallitus selvittää ammatillisten perustutkintojen muutos-tarpeet, ottaa selvityksissään huomioon yksilöllisen oppimisen ja erityisopetuksen näkö-kulman, kehittää ammatillisen koulutuksen opetus- ja ohjausmenetelmiä yksilöllisten oh-jelmien ja oppimispolkujen mahdollistamiseksi sekä osallistuu opiskelijoiden terveyttä ja työkykyä kehittävien toimenpiteiden kehittämiseen ja toimeenpanoon.

Opetushallitus teetti tämän suomen- ja ruotsinkielisen ammatillisen peruskoulutuksen opetuksen ja ohjauksen määrää ja riittävyyttä kartoittavan selvityksen opetusministeriön toimeksiannosta. Selvityksen tarkoituksena oli kerätä tietoa siitä, mikä on opetuksen ja ohjauksen määrä suhteessa opiskelijamääriin eri koulutuksenjärjestäjillä ja koulutusaloilla. Lisäksi selvitettiin eri osapuolten (koulutuksen järjestäjät, opettajat, työelämän edustajat ja opiskelijat) näkemykset opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä eri koulutusaloilla/tutkin-noissa. Samalla selvitettiin syitä mahdollisiin eroihin resursoinnissa sekä syyt riittämättö-myyteen ja toimenpiteet asian korjaamiseksi.4

Selvitys rajattiin koskemaan ainoastaan ammatillisia perustutkintoja, joita toteutetaan ope-tussuunnitelmaperusteisena ammatillisena peruskoulutuksena. Selvitystyön toteutti Turun ammatti-instituutti yhteistyössä Turun yliopiston koulutussosiologian tutkimuskeskuksen ja Opetushallituksen kanssa.

1 Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelma, s. 29.2 Koulutus ja tutkimus 2007-2012, Kehittämissuunnitelma.3 Opetusministeriön ja Opetushallituksen välinen tulossopimus vuosille 2007 - 2009.4 Opetushallituksen tiedote 50/2007.

11

1.1 Selvityksen lähtökohtia

Koulutus ja tutkimus 2007 - 2012Opetusministeriön laatima Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma 2007 - 2012 asettaa ammatilliselle peruskoulutukselle tiettyjä tavoitteita. Määrällisesti toisen as-teen ammatillisen tutkinnon suorittaneita tulisi vuoteen 2015 mennessä olla 45 % kaikista toisen asteen tutkinnon suorittaneista. Nuorisoikäluokkien pienenemisen seurauksena nuorista saadaan vähemmän työvoimaa kuin ikääntyvien eläkkeelle siirtyminen edellyttäisi. Nuorten koulutusvalintojen kohdistuminen yhteiskunnan työvoimatarvetta vastaavasti on tämän vuoksi entistä tärkeämpää. Samalla koulutusvalintojen tulee tukea nuorten henkilö-kohtaista kasvua ja omatahtista kehitystä.5

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa 2007 - 2012 keskeisellä sijalla ovat toiminnan laadun parantaminen ja tehokkuuden lisääminen. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää oppilaitosverkon ja koulutuksen järjestäjäverkon kehittämistä. Suunnitelman mukaan ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkon palvelukykyä vahvistetaan viemällä eteenpäin ammattiopistostrategiaa. Tarkoitus on, että vahvat alueelliset ammattiopistot kattavat kaikki ammatillisen koulutuksen palvelut, kehittämistoiminnan ja opetusyksiköt. Koulutuksen järjestäjänä ammattiopisto muodostaa organisaationsa alueensa ja alojen-sa vaatimusten mukaan ja päättää oppilaitosverkostaan ja muusta palveluverkostaan. Eu-rooppalaisella yhteistyöllä halutaan nostaa ammatillisen koulutuksen laatua ja lisätä sen vetovoimaa.

Samanaikaisesti ammatillisen koulutuksen rahoitusta kehitetään siten, että se ottaa huomi-oon entistä paremmin toiminnan laadun ja laajuuden, kannustaa tulokselliseen toimintaan ja tukee koulutuksen järjestäjien toimintaedellytyksiä. Tarkoituksena on lisätä tulokselli-suusrahoituksen osuutta ammatillisen peruskoulutuksen rahoituksessa.6

Osana tuloksellisuutta kehittämissuunnitelma asettaa tavoitteita koulutuksen tehokkuudel-le ja läpäisylle. Tehokkuuden lisääminen ja läpäisyn varmistaminen edellyttävät opintojen ohjauksen kehittämistä. Riittävällä ohjauksella varmistetaan oikeat koulutusvalinnat, väl-tetään epätarkoituksenmukainen päällekkäinen koulutus ja turvataan opintojen joustava eteneminen.7 Tavoitteiden toteutumiseksi opetuksen ja ohjauksen riittävyys, voimavarojen oikea kohdentaminen sekä koulutuspalvelujen tarkoituksenmukainen ja joustava tarjonta ovat oleellisia asioita.

Tämän selvityksen aiheeseen, opetuksen ja ohjauksen määrään ja riittävyyteen, on viitattu useissa aiemmissa selvityksissä. Opettajien huoli opetussuunnitelmien tavoitteiden saavut-tamisesta säädetyssä opintoajassa on ollut ilmeinen jo pitkään. Opiskelijat, joilla on vähäi-set arkielämän taidot ja heikot perustiedot peruskoulun jälkeen, ovat lisänneet opetuksen ja ohjauksen tarvetta. Kasvanut erityisopiskelijoiden määrä muissa kuin ammatillisissa eri-tyisoppilaitoksissa kertoo osaltaan oppimisvaikeuksien lisääntymisestä. Myös opiskelijat

5 Koulutus ja tutkimus 2007 - 2012, Kehittämissuunnitelma.6 Koulutus ja tutkimus 2007 - 2012, Kehittämissuunnitelma.7 Koulutus ja tutkimus 2007 - 2012, Kehittämissuunnitelma.

12

ovat ilmaisseet opetuksen ja ohjauksen olevan tarpeisiin nähden vähäistä ja tukipalvelui-den riittämättömiä. 8

Elinkeinoelämän keskusliiton tekemissä selvityksissä työelämän viesti on ollut monitahoi-sempi. Toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta näyttää valmistuvan riittävillä ammatil-lisilla perustaidoilla varustettuja nuoria, vaikka valmistuvien lukumäärä joillakin aloilla on työelämän edustajien mielestä riittämätön. Vaikka joillakin aloilla työnantajat edellyttäisi-vät enemmän erityisosaamista tai työkokemusta, viime kädessä työmarkkinoilla työvoiman riittävyyden määrittelyyn vaikuttavat eniten työvoiman kysyntä ja tarjonta.9

Opetuksen ja ohjauksen riittämättömyydestä kertovat osaltaan tilastot opintojen keskeyt-tämisistä ja tutkintojen valmistumisajoista. Lukuvuonna 2005 - 2006 nuorille suunnatun ammatillisen koulutuksen keskeytti keskimäärin 10,5 % jatkamatta missään muussakaan koulutuksessa10. Kehittämissuunnitelma ”Koulutus ja tutkimus 2007 - 2012” perustuu ti-lastoihin, joiden mukaan ammatillisen koulutuksen läpäisy kolmessa vuodessa on 56,6 %, neljässä vuodessa 65,4 % ja viidessä vuodessa 68,7 %. Kehittämissuunnitelma asettaakin tavoitteeksi koulutuksen läpäisyn parantamisen ja keskeyttämisen vähentämisen koulutus-järjestelmän tehokkuuden lisäämiseksi.11

Vuosina 2002 - 2008 opettaja-, opiskelija- ja erityisopiskelijoiden määrissä tapahtui muu-toksia. Opettajien määrä ammatillisessa koulutuksessa kasvoi noin 18 % vuodesta 2002 vuoteen 2008 (Vuosina 2002 ja 2008 lukuihin sisältyivät myös päätoimisesti ammatillista lisäkoulutusta antavat opettajat.).12 Samalla tarkastelujaksolla opiskelijoiden määrä lisään-tyi runsaalla 15 %. Sekä määrällinen että prosentuaalinen kasvu oli suurinta tekniikan ja liikenteen sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla.13

Opettajien ja opiskelijoiden määrä on siis kasvanut suurin piirtein samassa suhteessa. Asia näyttäytyy kuitenkin hieman toisessa valossa kun sitä tarkastellaan erityisopiskelijoiden määrän kasvun näkökulmasta. Vuosina 2002 - 2008 toisen asteen ammatillisissa oppi-laitoksissa tapahtui merkittävä muutos erityistä tukea tarvitsevien, erityisopiskelijoiden määrässä (ks. liite 10). Vuonna 2002 ammatillisessa peruskoulutuksessa erityisopiskelijoita oli runsaat 8600. Heistä noin 84 % (7223) opiskeli yleisissä ammatillisissa oppilaitoksissa

8 Esim. Jaro, A. (1999). Opettajien työkuvan muuttuminen ammatillisten oppilaitosten rakenne- ja tutkintouudistusten yhteydessä tapahtuneessa opetussuunnitelmauudistuksessa.Valtiontalouden tarkastusvirasto (2007). Nuorten syrjäytymisen ehkäisy. Toiminnantarkastuskerto-mus 146/2007.Opetusjärjestelyjen monipuolistuminen ammatillisessa koulutuksessa. Opetusministeriön raportti 11:2002. Opetusministeriön työryhmien muistioita.Väyrynen P. (2005). Ammatillisen peruskoulutuksen opetussuunnitelmien uudistuminen. Opetus-hallitus.Kumpulainen T. (toim.) (2008). Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008. Opetushallitus 2008.

9 Elinkeinoelämän keskusliitto (2007). Palkataan koulutettu osaaja.10 Tilastokeskus 2008. http://www.tilastokeskus.fi/til/kkesk/2006/kkesk_2006_2008-03-11_tie_00111 Koulutus ja tutkimus 2007 - 2012. Opetusministeriö.12 Väyrynen P. (2005). Ammatillisen peruskoulutuksen opettajat kevätlukukaudella 2005. s. 42. Ope-

tushallitus.Lahdenkauppi, M. (2009). Ammatillisen peruskoulutuksen opettajat kevätlukukaudella 2008. Ope-tushallitus.

13 Kumpulainen, T. ja Saari, S. (toim.) Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2006. Opetushallitus.Kumpulainen, T. (toim.) Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008. Opetushallitus.

13

(liitetaulukon ”muu oppilaitos”). Vuonna 2007 erityisopiskelijoiden määrä oli 13 736 ja heistä yli 87 % opiskeli yleisissä ammattioppilaitoksissa. Ajanjaksona 2002 - 2007 yleisten ammatillisten oppilaitosten erityisopiskelijoiden määrä kasvoi kahdella kolmanneksella (66,3 %), kun ammatillisten erityisoppilaitosten opiskelijoiden määrä kasvoi runsaalla vii-denneksellä (22 %).14

Yleisissä ammatillisissa oppilaitoksissa erityisopetus tapahtui joko erityisryhmissä tai in-tegroiduissa ryhmissä. Suuntana on ollut integroidun opetuksen lisääntyminen. Vuonna 2004 noin 31 % erityisopetuksesta annettiin erityisopetusryhmissä, mutta vuonna 2006 enää 27 %. Muu erityisopetus yleisissä ammattioppilaitoksissa tapahtui integroiduissa opetusryhmissä. Vuonna 2006 erityisopiskelijoita oli suhteessa opiskelijamäärään eniten matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla (15,5 %), tekniikan ja liikenteen alalla (12,1 %) sekä luonnonvara- ja ympäristöalalla (10,2 %). Osuus oli pienin sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla (3,6 %).15

1.2 Selvitystehtävän kuvaus

Tämän selvityksen tarkoituksena on tuottaa tietoa ammatillisen peruskoulutuksen ope-tuksen ja ohjauksen määrästä ja riittävyydestä opetusministeriölle ja Opetushallitukselle päätöksenteon tueksi. Selvitys on rajattu ammatillisiin perustutkintoihin opetussuunnitel-maperusteisessa koulutuksessa.

Opetushallituksen tehtäväksiannon mukaan selvityksessä tulee:_ Koota tietoa, mikä on opetuksen ja ohjauksen määrä suhteessa opiskelijamääriin eri

koulutuksen järjestäjillä ja eri koulutusaloilla_ selvittää eri osapuolten näkemykset opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä eri koulutus-

aloilla/tutkinnoissa_ selvittää syyt mahdollisiin eroihin resursoinnissa, syyt riittämättömyyteen, esittää toi-

menpiteet asian korjaamiseksi.16

14 Wera – web- raportointipalvelu: Erityisopetus, toisen asteen ammatillisen koulutuksen erityisope-tuksen opiskelijamäärä (aikasarja). Päivitetty 12/2008.Kumpulainen, T. ja Saari, S. (toim.). Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2006. Opetushallitus.

15 Kumpulainen, T. (toim.) Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008. Opetushallitus.16 Opetushallituksen päätös 431/422/2007.

14

kuvio 1. Selvitystyön kuvaus

1. Mikä on opetuksen ja ohjauksen määrä ammatillisen toisen asteen koulutuksessa opetusuunnitelmaperusteisissa perustut-kinnoissa?

2. Onko opetuksen ja ohjauksen määrä riittävä?

Määrä RiittävyysOnko järjestäjä-/alakohtaisia eroja?Jos eroja on, mitkä ovat syitä?

Koulutuksen järjestäjät

Työelämän edustajatOpettajat TilastotOpiskelijat

KyselyHaastattelutTilastot

KyselyKyselyHaastattelut

_ Kustannusso-vellukset 2007

_ opiskelijamää-rätilastot 2001 - 2008

_ tulosindeksi 2008

Haastattelut, opiskelijat ja opiskelijajär-jestöt

Aineiston analyysimenetelmät:

1. Sisällön erittely: teemahaastatteluaineisto, vapaakenttäkysymykset2. Tilastollinen analyysi: SPSS-analyysiohjelma17

17 SPSS = Statistical Package for Social Sciences

17 Leppälä, R. (2004). Ohjeita tilastollisen tutkimuksen toteuttamiseksi SPSS for Windows-ohjelmis-ton avulla.

15

2 AikAiSeMMAt SelvitykSet jA keSkeiSet käSitteet

Aikaisempien selvitysten tulosten tarkastelu ulottuu 1990-luvun loppuvuosista 2000-luvulle. Rajauksen perusteena ovat 1990-luvun alkuvuosista alkaneet ja käynnissä olleet suuret ammatillisen koulutusjärjestelmän rakennemuutokset sekä organisaatio- ja opetus-suunnitelmauudistukset.

2.1 Aikaisemmat selvitykset

OAJ selvitti vuonna 1999 luottamusmiestensä näkemyksiä opettajien työnkuvan muuttu-misesta samalla kun ammatillisten oppilaitosten rakenteita, tutkintoja ja opetussuunnitel-mia uudistettiin. Tulokset kuvasivat lähinnä kontaktiopetuksen määrää. Riittävyydestä ei saatu selkeää kuvaa. Kontaktiopetuksen tuntimäärä vaihteli 27 tunnista 32 tuntiin opinto-viikkoa kohden. Vaihtelua esiintyi koulutusalojen välillä kontaktiopetuksen, itseopiskelun ja työpaikoilla tapahtuvan harjoittelun (= nykyinen työssäoppiminen) määrissä. Selvityk-sessä opettajan työn muutos jäi epäselväksi. Tulosten tulkintaa haittasivat opetusta kos-kevien käsitteiden epäselvyys ja tilastointijärjestelmien kehittymättömyys. Jatkoselvitykset opettajan työnkuvan muutoksesta sekä opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä katsottiin tarpeellisiksi.18

Opetusministeriö selvitti vuonna 2002 opetusjärjestelyjen monipuolistumista ammatilli-sessa koulutuksessa. Opetusjärjestelyillä tarkoitettiin lähi-, etä- ja monimuoto-opetusta. Selvityksessä raportoitiin koulutuksen järjestäjien ja opiskelijoiden näkemyksiä opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä. Tulokset osoittivat lähiopetustuntien määrän kääntyneen kas-vuun vuoden 1997 jälkeen. Riittävyyden arviointia vaikeuttivat opetuksen ja ohjauksen määrän suuri hajonta sekä suuret erot koulutuksen järjestäjien, koulutusalojen ja -yksi-köiden välillä. Hajontaa aiheutti muun muassa lisääntynyt tarve opetuksen eriyttämiseen. Noin viidennes koulutuksen järjestäjistä piti opetuksen ja ohjauksen määrää riittämättö-mänä. Syynä riittämättömyyteen oli koulutuksen järjestäjien taloudellinen tilanne.

Selvitys päätyi korostamaan koulutuksen järjestäjän velvollisuutta ja vastuuta riittävän opetuksen ja ohjauksen järjestämisestä. Tulosten perusteella ei kuitenkaan ehdotettu esi-merkiksi yhtenäisen opetuksen vähimmäistuntimäärän säätämistä kaikille koulutusaloille ja opiskelijoille, kuten Ruotsissa oli tehty. Perusteluna olivat opiskelijoiden erilaiset ope-tus-, tuki- ja oppimistarpeet, jotka tulivat esiin opiskelijoiden vastauksissa. Selvityksen teki-jät pohtivat opettajien eri työaikajärjestelmien vaikutusta riittävän opetuksen ja ohjauksen järjestämiseen. Eri työaikajärjestelmillä (opetusvelvollisuuteen ja ylitunteihin perustuva työaika tai kokonaistyöaika) ei nähty olevan vaikutusta. Selvityksen mukaan molemmat järjestelmät mahdollistivat riittävän opetuksen ja ohjauksen. Opettajien yhteistyön ja työ-järjestelyjen helpottamiseksi sekä hallinnon tehostamiseksi selvityksessä suositeltiin kui-tenkin opettajien palkkausjärjestelmän yhtenäistämistä.19

Edellä mainitun opetusministeriön työryhmän toimenpidesuositusten pohjalta Opetus-hallitus käynnisti ns. Opemon 2 (opetusjärjestelyjen ja opetusmenetelmien monipuo-

18 Jaro, A. (1999). Opettajien työkuvan muuttuminen ammatillisten oppilaitosten rakenne- ja tutkin-touudistusten yhteydessä tapahtuneessa opetussuunnitelmauudistuksessa. Tiedustelu ammatillisten oppilaitosten toisen asteen koulutuksen resursseista lukuvuonna 1998 - 1999.

19 Opetusjärjestelyjen monipuolistuminen ammatillisessa koulutuksessa (2002). Opetusministeriön työryhmien muistioita 11:2002.

16

listuminen) -hankkeen. Vuosina 2003 - 2005 hankkeessa kehitettiin opetusjärjestelyjä ja -menetelmiä. Hankearvioinnissa tuli esiin tarve ottaa huomioon 1) erilaiset opettamis- ja oppimistavat, 2) opetus- ja ohjausmenetelmien yksilöllistämisen ja monipuolistamisen haasteet, 3) yksilöllisten etenemismahdollisuuksien puuttuminen, 4) erilaiset tukitoimet ja niiden ennakoinnin tarve sekä 5) opiskelijoiden lisääntyneet tarpeet henkilökohtaisiin keskusteluihin. Resurssien näkökulmasta kysymys oli toisaalta resurssien puutteesta mutta toisaalta keinoista ratkaista uudella tavalla kokonaisresurssien jako niiden suuntaamisek-si entistä enemmän ohjaukseen. Erityisenä kehittämisalueena nousi esiin oppimisympä-ristöjen merkitys. Kun oppimisympäristöjä kehitettiin opetussuunnitelmien tavoitteiden mukaisiksi, tarvittiin resursointia tilamuutoksiin ja välinehankintoihin. Verkko-opetuksen vakiinnuttaminen muokkasi puolestaan opettajien lähiopetustunteja, jolloin opettajien palkkauksen perusteet muodostivat oman haasteensa verkko-opetuksen laajentamiselle. Opemon-hankkeista saatujen kokemusten mukaan opiskelijoiden oppimis- ja opiskelu-ongelmat vähenivät, kun resursseja kohdennettiin opiskelijoiden perehdyttämiseen, ryh-mäyttämiseen, yhteistyöhön huoltajien kanssa sekä opintojen eriyttämiseen ja työvaltaista-miseen. Selvityksen mukaan toiminnan kokonaissuunnittelua haittasi ajallisten resurssien niukkuus.20

Opetushallitus julkaisi vuonna 2004 raportin ammatillisen koulutuksen opetussuunnitel-mien uudistamisesta. Yhtenä tuloksena oli koulutuksen järjestäjien yksimielinen näkemys opiskelijoiden tarpeesta henkilökohtaisiin opiskelumahdollisuuksiin. Perusteluina olivat opiskelijoiden runsaat erityisen tuen tarpeet ja tavoite lyhentää opiskeluaikoja. Henkilö-kohtaiset opiskelusuunnitelmat mahdollistaisivat joustavat opintopolut. Raportin mukaan koulutuksen järjestäjien ilmoituksiin perustuen lähiopetuksen tuntimäärät olivat 24 - 35 tuntia viikossa. Muutamat koulutuksen järjestäjät porrastivat lähiopetusta vuosiluokkien mukaisesti.21

Koulutuksen arviointineuvosto arvioi vuonna 2005 työpaikalla tapahtuvaa oppimista am-matillisessa peruskoulutuksessa. Arvioinnin tuloksena havaittiin eri järjestäjillä, oppilaitok-silla, koulutusaloilla ja -muodoilla erilaisia toimintakäytänteitä ja periaatteita työssäoppimi-sen järjestelyissä. Työssäoppiminen vaikutti ala- ja oppilaitoskeskeiseltä. Järjestäjäkohtaiset erot näkyivät opettajien työnkuvissa ja osallistumisessa työssäoppimiseen. Syinä eroihin olivat taloudelliset voimavarat. Ne säätelivät opettajien mahdollisuuksia käydä työpaikoilla ja osallistua opiskelijoiden ja työpaikkaohjaajien ohjaukseen.22

Vuonna 2005 annettiin laki ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta. Opiskelija-arviointia koskeviin lain kohtiin lisättiin määräykset ammattiosaamisen näy-töistä ja niiden käyttöönotosta.23 Lain mukaan 1.8.2006 ja sen jälkeen opintonsa aloit-taneet opetussuunnitelmaperusteisen ammatillisen perusopetuksen opiskelijat suorittavat

20 Väyrynen, P. (2005) (toim.) Opemoneen. Hyviä käytäntöjä ja malleja opetusjärjestelyjen ja -mene-telmien kehittämishankkeesta ammatillisessa koulutuksessa. Opetushallitus.

21 Pihlainen, A., Väyrynen, P. (2004). Opetussuunnitelman laadinnan tilanne ja opetussuunnitelma-prosessit. Teoksessa Väyrynen, P. (toim.). Ammatillisen peruskoulutuksen tutkintoja opetussuun-nitelmauudistuksen toteutuminen. Selvitys vuosien 1999-2001 tutkintoja opetussuunnitelmauudis-tuksesta. Opetushallitus.

22 Räisänen A. (2006). (toim.) Työpaikalla tapahtuva oppiminen ammatillisessa peruskoulutuksessa. Tiivistelmä. Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja 21.

23 Laki ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta 601/2005.

17

opintojensa aikana ammattiosaamisen näytöt. Ammattiosaamisen näyttöjen käyttöönoton valmistelua ja erilaisia toteuttamistapoja arvioitiin seurantatutkimuksin. Haapakorpi24 sel-vitti näyttöjen asemaa oppimisen ohjaajana ja ammatillisen kasvun edistäjänä. Esiin nousi haasteita, joihin vastaaminen edellytti henkilökuntaa ja aikaa opiskelijoiden ohjaamiseen työssäoppimispaikoissa. Myös Hakalan25 tutkimus osoitti opiskelijoiden ohjauksen tar-peen lisääntyneen ammattiosaamisen näyttöjen käyttöönoton myötä. Opettajilta odotet-tiin lisää yhteistyötä työssäoppimispaikkojen kanssa. Molempien selvitysten tulokset edel-lyttivät ajallisten voimavarojen lisäämistä tai niiden uudelleenkohdentamista.

Equal-yhteisöaloiteohjelmaan26 liittyneen ”Työelämään integroituminen” -teematyön tuloksissa tuli esiin perusopetuksen ja toisen asteen ammatillisen koulutuksen nivelvaiheyh-teistyön merkitys ja tärkeys nuorten realististen tulevaisuudensuunnitelmien varmistami-seksi sekä koulutuksen keskeyttämisen ja virhevalintojen välttämiseksi. Samalla tuli myös esiin tarve selkiyttää eri toimintatahojen vastuita ja resurssien jakoa. Työelämään integroi-tuminen -hankkeen toimenpidesuositus oli lähiopetuksen opintoja uraohjauksen lisää-minen sekä perusopetuksessa että ammatillisessa koulutuksessa. Lisäksi tarvitaan matalan kynnyksen ohjauspaikkoja huolehtimaan syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ohjauksesta, koska oppilaitokset eivät voi vastata kaikesta ohjauksesta. Hankkeen toimenpiteinä ehdo-tettiin myös työelämään siirtymisen nivelvaiheohjausta (ammatillisesta koulutuksesta työ-elämään) pakolliseksi osaksi oppilaitosten tukipalveluja. Toiminnan toteutumisen edellytys on hankkeen toteuttajien mukaan, että valtiovalta takaa sille riittävät resurssit.27

2.2 keskeiset käsitteet

Tämän selvityksen kannalta keskeisiä määriteltäviä käsitteitä ovat seuraavat: lähiopetus, opinto-ohjaus, työssäoppimisen ohjaus, henkilökohtainen ohjaus, riittävyys. Ammatillises-sa koulutuksessa opetus ja ohjaus ovat kaikkea sitä työtä, jota opettaja tai työssäoppimi-sen ohjaaja tekevät yhteistyössä opiskelijan kanssa, jotta opiskelija saavuttaisi ammatillisen peruskoulutuksen opetussuunnitelmien perusteissa kuvatun ammattitaidon sekä kasvaisi yhteisönsä aktiiviseksi jäseneksi. Opetus ja ohjaus sisältävät myös kokonaisvaltaisen kas-vatuksen, joka määritellään ammatillisen peruskoulutuksen opetussuunnitelmien perus-teissa.

Päättäessään ammatillisten perustutkintojen opetussuunnitelman ja näyttötutkinnon pe-rusteista Opetushallitus antoi koulutuksen järjestäjiä velvoittavan määräyksen. Perusteessa todetaan, että ”koulutuksen järjestäjä varaa koulutukseen tarvittavat voimavarat. Koulu-tuksen järjestäjä huolehtii opetussuunnitelmassa siitä, että opiskelija voi saavuttaa tutkin-nolle asetetut tavoitteet, saa riittävästi opetusta ja tarvitsemaansa ohjausta koulutuksen järjestämistavasta riippumatta oppilaitoksen kaikkina työpäivinä, myös työssäoppimisen

24 Haapakorpi, A. (2008) Näytöt oppimisen ohjaajana ja ammatillisen kasvun edistäjänä. Opetushalli-tus.

25 Hakala, R. (2006) Ammattiosaamisen näyttöjen vaikutus opetusjärjestelyihin ja opetusmenetelmiin – vain hyviä ajatuksia vai todellista toiminnan muutosta?

26 Ohjelman tavoitteena oli kansainvälisen yhteistyön avulla kehittää uusia keinoja, joilla torjutaan syrjäytymistä, syrjintää sekä epätasa-arvoa työmarkkinoilla.

27 Päättäjän ohjekirja, kun on … PÄÄTÖKSEN AIKA! (2007). Equal - yhteisöaloiteohjelman raport-ti Työelämään integroituminen. Euroopan sosiaalirahasto. Työministeriö.

18

ja ammattiosaamisen näyttöjen aikana.” Opiskelijalla on siis oikeus tarvitsemaansa ope-tukseen ja ohjaukseen kaikkina oppilaitoksen työpäivinä. Opiskelijan näkökulmasta ns. opetuksettomia päiviä ei ole.28

näkökulmia opetukseen ja ohjaukseen liittyvään käsitteistöön

Opetuksen ja ohjauksen keskiössä ovat opiskelija ja hänen oppimisensa. Koska jo tämän selvityksen kysymyksenasettelu ohjaa pohtimaan mahdollisuutta, että opetusta ja ohjausta ei ehkä ole riittävästi, on tarpeen tuoda esiin näkökulmia, jotka vaikuttavat tilannetta ar-vioitaessa.

Lainsäädännön näkökulmaPäättäessään ammatillisten perustutkintojen opetussuunnitelman ja näyttötutkinnon pe-rusteista Opetushallituksella oli taustanaan ammatillisesta koulutuksesta annettu laki. Laissa todetaan opiskelijan oikeus riittävään opetukseen ja ohjaukseen. Asetus ammatilli-sesta koulutuksesta puolestaan säätää opinto-ohjauksesta seuraavaa: ”Opinto-ohjauksena opiskelijoille annetaan henkilökohtaista ja muuta tarpeellista opintojen ohjausta. Opinto-ohjauksesta määrätään opetussuunnitelmassa.”29 Lainsäädäntö ei kuitenkaan tarkemmin määrittele sisältämiään käsitteitä. Siksi niitä on syytä avata tarkemmin muiden tarkastelu-kulmien avulla.

Oppimiskäsitykseen perustuva näkökulmaAmmatillisen koulutuksen opetussuunnitelmat perustuvat konstruktivistiseen näkemyk-seen oppimisesta. Se on tuonut opetuksen rinnalle ohjaus-käsitteen uudessa merkitykses-sä. Opettajan ja opiskelijan välisessä vuorovaikutuksessa korostetaan ohjauksellisia piir-teitä. Opettajan tehtävä on opiskelijan oppimisen ja kasvun ohjaaminen ja tukeminen. Ohjaus pyrkii lisäämään opiskelijan aktiivisuutta ja itseluottamusta sekä omaa vastuunot-toa. Toisaalta se auttaa opiskelijaa rakentamaan sekä selkeyttämään tietojaan ja taitojaan. Opiskelijan ja opettajan välinen vuorovaikutus oppimistilanteissa joko tukee tai ehkäisee oppimista. Ohjauksen keskeinen kysymys onkin sen havaitseminen, milloin ja millä tavoin ohjausta voisi antaa siten, että opiskeltavalle sisällölle löytyy tarttumapintaa opiskelijan to-dellisuudessa. Oppimisen tärkeä edellytys on, etteivät opiskelun tavoitteet, sisällöt tai työs-kentelytavat ole ulkopuolelta määräyksiksi koettuja vaan omiksi tunnistettuja opiskelun ja oppimisen prosesseja.30 Opetus ja ohjaus ovat siis pitkälti samaa tarkoittavia käsitteitä tai ainakin niiden rajapinta on epätarkka.

Opetustuntien tilastoinnin näkökulmaOpetushallitus kokoaa vuosittain tietoja ammatillisen koulutuksen kustannuksista, opiske-lijakohtaisista opetustunneista (opetustuntia/opiskelija-tunnusluku) ja muista suoritteista.

28 Opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteet. www.oph.fi.29 Laki ammatillisesta koulutuksesta 630/21.8.1998, § 29.

Asetus ammatillisesta koulutuksesta 811/6.11.1998,§ 4.30 Ojanen, S. (1990). Ohjausprosessi opettajankoulutuksessa. Helsingin yliopisto, Lahden tutkimus- ja

koulutuskeskus. Täydennyskoulutusjulkaisuja. 5/1990. Välijärvi, J. (2004). Opinto-ohjaus tasa-arvoisen osaamisen mahdollistajana. Teoksessa Kasurinen, H. (toim). Ohjausta opintoihin ja elämään. Opetushallitus.

19

Ohjeissaan opetustuntien ilmoittamiseksi Opetushallitus määrittelee opetustunnin seuraa-vasti: ”Ilmoitetaan … opetustuntien lukumäärään sisältyvä opettajien ja opinto-ohjaajien johdolla oppilaitoksessa tai muussa oppimisympäristössä läsnä ollen tapahtuvan opetuk-sen ja ohjauksen tuntimäärä.”31 Ohje selkeyttää opetuksen ja ohjauksen tulkintaa. Ope-tustunti edellyttää opettajan (tai opinto-ohjaajan) läsnäoloa ja aktiivista oppimistilanteen ohjaamista. Oppimisympäristöä ei rajoiteta. Se voi olla yhtä hyvin oppilaitos, työssäoppi-mispaikka tai muu oppimisympäristö. Määrittely ei myöskään ota kantaa paikalla olevien opiskelijoiden määrään. Tällöin myös opiskelijan henkilökohtainen ohjaus kuuluu ns. ope-tustunteihin.

Koulutuksen arjen näkökulmaKäytännössä koulun arjessa opetustunnit ovat niin sanottuja lähiopetustunteja ja työssä-oppimisen ohjaustunteja. Termi lähiopetus pelkän opetuksen sijaan on syntynyt tarkenta-maan opetuksen luonnetta. Opetusmenetelmien monipuolistumisen myötä on yleistynyt termi monimuoto-opetus. Se sisältää ns. lähiopetuksen ja etäopetuksen. Lähiopetuksella viitataan opiskelijan ja opettajan samanaikaiseen läsnäoloon samassa tilassa erotuksek-si opetuksesta, jota toteutetaan esimerkiksi tietoverkkoja hyväksi käyttäen. Verkko-ope-tuksessa opettaja ja opiskelija eivät aina ole välittömässä kontaktissa vaan vuorovaikutus tapahtuu esimerkiksi sähköpostin välityksellä. Vaikka lähi- ja etäopetuksen määrittelyn problematiikka on huomattavasti laajempi, siihen ei tässä selvityksessä pureuduta syvem-mälle. Oleellista on, että termi lähiopetus on jäänyt opetuksen arkeen tarkoittamaan samaa kuin opetustunti tai opetusvelvollisuustunti.

Työehtosopimuksen näkökulmaOpetushenkilöstön työaikaa ja työtä kuvaava käsitteistö on kuvattu opetusalan työehto-sopimuksissa (esimerkiksi OVTES ja Yksityisen opetusalan työehtosopimus). Työehto-sopimusten käsitteistö on edellisistä poikkeava. Niissä opettajan työaikaa eli opettajan opetuksen ja ohjauksen määrää kuvataan käsitteillä vuosiviikkotunti, vuosiviikkoylitunti, opetusvelvollisuus, opetusvelvollisuuden huojennus, oppitunti, opetustunti, ylitunti, jne. Opettajalle suunnitellut ja osoitetut työtunnit kattavat kaikki opetus- ja ohjausmuodot (esi-merkiksi lähiopetus, työssäoppimisen ohjaus, ammattiosaamisen näytöt ja opiskelijoiden henkilökohtainen ohjaus) sekä muut tehtävät, jotka koulutuksen järjestäjä on hyväksynyt opetusvelvollisuustunteina tehtäviksi. Periaate on sama sekä opetusvelvollisuustyöaikaa että kokonaistyöaikaa (sosiaali- ja terveysala ja luonnonvara-ala) noudattavilla opettajil-la. Opettajien työehtosopimusten mukaan vuotuiset opetusvelvollisuustunnit vaihtelevat koulutusalasta riippuen. Myös yhteisten opintojen opettajien ja ammatillisten opintojen opettajien opetusvelvollisuustunnit ovat erilaiset (ks. esimerkiksi OVTES 2007 - 2009).32

Eri käsitejärjestelmiä tulkitaan ja sovitetaan yhteen pedagogisia periaatteita, opiskelijoiden tarpeita ja opettajan työn reunaehtoja ja sisältöä määriteltäessä. Erilaiset tulkintamallit joko edistävät tai estävät opettajan työn laadullista muuttumista. Eri näkökulmista huolimatta toiminnan kehittymisen ja sujuvuuden kannalta on perusteltua pyrkiä toisiaan tukeviin

31 Täyttöohje. Kustannukset, tulot ja suoritteet 2007. Opetushallitus/Rahoitus- ja kustannustietopal-velut. oph.fi/ammatillinen koulutus/lomakkeet + ohjeet.

32 OVTES 2007-2009, (2007) Kunnallinen työmarkkinalaitos, 112-147. Edita Prima Oy.Yksityisen opetusalan työehtosopimus 1.11.2007 - 28.9.2010.

20

käsitejärjestelmien tulkintoihin. Keskeiseksi nousee ajatus, joka oli jo Jaron vuonna 1999 yn selvityksen päätelmä: käsitteiden sisältö vaatii selkeytystä.33

Ammatillisen koulutuksen yksikköhinnan ja rahoituksen määräytymisperusteestaLaissa opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta (635/98) ja asetuksessa opetus- ja kult-tuuritoimen rahoituksesta (806/98) on säädetty koulutuksen järjestäjille myönnettävästä valtionosuudesta. Rahoitusta maksetaan opetusministeriön myöntämän järjestämisluvan saaneille koulutuksen järjestäjille: kunnalle, kuntayhtymälle, rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle tai valtion liikelaitokselle. Rahoituslaissa säädetään myös kunnan laskennallisesta rahoitusosuudesta opetus- ja kulttuuritoimen käyttökustannuksiin.

Valtioneuvosto vahvistaa ammatillisen koulutuksen keskimääräisen yksikköhinnan varain-hoitovuotta edeltävän vuoden syyskuussa. Rahoitus käyttökustannuksiin määräytyy rahoi-tuslain 5 §:n mukaan laskennallisin perustein.

Ammatillisen koulutuksen järjestäjän yksikköhinta määräytyy ammatillisen koulutuksen keskimääräisen yksikköhinnan ja koulutusalakohtaisen yksikköhinnan perusteella.34 Kou-lutuksen järjestäjälle maksettava rahoitus määräytyy opiskelijaa kohden yksikköhinnan ja opiskelijamäärän tulosta. Monialaisilla koulutuksen järjestäjillä yksikköhinnaksi määrätään eri koulutusaloilla opiskelevien opiskelijoiden määrien ja valtakunnallisten kokonaiskus-tannusten laskettujen yksikköhintojen perusteella laskettu opiskelijamäärillä painotettu keskiarvo.35

Yksikköhintoja porrastetaan erityisopetuksen, opiskelijoille annettavan majoitusedun ja koulutuksen tuloksellisuuden perusteella. Lisäksi osaan koulutusaloja sisältyy koulutuksia ja koulutusohjelmia, joiden yksikköhinta on korkeampi kuin muussa saman koulutusalan koulutuksessa. Edellä olevan lisäksi opetusministeriö voi korottaa yksikköhintaa koulu-tuksen järjestäjälle määrätyn erityisen koulutustehtävän perusteella tai muusta erityisestä syystä.

Koulutuksen järjestäjä päättää itse miten se ohjaa myönnettyä rahoitusta toimintaansa, muun muassa opetukseen ja ohjaukseen.

Selvityksessä käytetyt käsitteet

Selvityksessä haluttiin päästä mahdollisimman lähelle sitä todellisuutta, jossa opettajat, koulutuksen järjestäjät ja opiskelijat päivittäin työskentelevät. Sen vuoksi päätettiin käyttää sitä terminologiaa, jolla koulutuksen arjessa tuntiresursseihin liittyvät asiat ilmaistaan.

Lähiopetus = opetustunti tarkoittaa opettajien ja opinto-ohjaajien johdolla oppilaitok-sessa tai muussa oppimisympäristössä läsnä ollen tapahtuvaa opetusta ja ohjausta. Opet-tajien näkökulmasta se tarkoittaa OVTESin määrittelemiä opettajan työaikaan laskettavia työtunteja (ks. kohta työehtosopimuksen näkökulma s. 19).

33 Jaro, A. (1999). Opettajien työkuvan muuttuminen ammatillisten oppilaitosten rakenne- ja tutkinto-uudistusten yhteydessä tapahtuneessa opetussuunnitelmauudistuksessa.

34 Asetus opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta 806/1998, 8§.35 Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta 635/1998.

21

Työssäoppimisen ohjaus on erityistermi opettajan työpaikoilla tekemälle opetustyölle. Työssäoppimisen ohjaus opettajan työnä sisältää työn opettamista, pedagogista ja kasva-tuksellista ohjausta ja opiskelijan oppimisen arviointia.

Opinto-ohjauksella tarkoitetaan ohjausta, jossa opiskelija saa tietoa koulutuksesta, suo-ritettavista tutkinnoista, opintojen muodostumisesta ja sisällöistä sekä tukea valintojen tekemiseen. Opinto-ohjaukseen kuuluu myös niiden opiskelijoiden tukeminen, joilla on eri syistä johtuvia opiskeluvaikeuksia. Opinto-ohjaukseen osallistuu koko henkilökunta, vaikka päävastuu sen suunnittelusta on opinto-ohjaajalla.36

Henkilökohtainen ohjaus on oppimiseen, ammatilliseen kasvuun ja kehittymiseen sekä elämän hallintaan ja suunnitteluun liittyvää ohjausta. Ohjaus on tukena oppimaan oppi-misessa, sosiaalisessa kasvussa, tavoitteellisessa etenemisessä ja oman oppimistyöskente-lyn arvioinnissa.37 Opinto-ohjauksen ja henkilökohtaisen ohjauksen rajapinta on häilyvä. Tässä selvityksessä henkilökohtainen ohjaus painottuu oppimisen ja kasvun tukemiseen. Se on oleellinen osa opettajien ja ryhmäohjaajien työtä, ja se tulee ottaa huomioon sekä työnjaossa että resursoinnissa.

Opintoviikko on 40 tuntia opiskelijan työtä edellyttävä38 opintojen laajuutta kuvaava ter-mi.

Opetustuntia/opiskelija on opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusraporteissa käytetty opetuksen suorite/tunnusluku. Se perustuu koulutuksen järjestäjien ilmoittamaan ope-tustuntien lukumäärään, johon sisältyvät ”opettajien ja opinto-ohjaajien lähiopetuksen, etäopetuksen ja monimuoto-opetuksen tunnit sekä työssäoppimisen ohjauksen ja opinto-ohjauksen tunnit ammatillisessa peruskoulutuksessa (opetussuunnitelmaperusteisessa ja näyttötutkintoon valmistavassa koulutuksessa)”. Opetustunnit opiskelijaa kohden saadaan jakamalla ilmoitettujen opetustuntien yhteenlaskettu määrä koulutuksen järjestäjän (tai koulutusalan) opiskelijoiden määrällä. Opiskelijamäärä on ammatillisen peruskoulutuksen kyseisen vuoden tilastointipäivien painotettu (7/5) keskiarvo. Saatu luku opetustunnit/opiskelija ei kerro opiskelijan saamasta opetuksen määrästä vaan opettajien opetusvel-vollisuustunteina tekemän työn määrästä. Suoritteet raportoidaan vuosittain opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmän raporteissa.39

Opetuksen ja ohjauksen riittävyysOpetussuunnitelmien perusteissa tuodaan esiin opiskelijan oikeus saada riittävästi ope-tusta ja tarvitsemaansa ohjausta koulutuksen järjestämistavasta riippumatta oppilaitoksen jokaisena työpäivänä. Opetuksen ja ohjauksen riittävyyden määrittely on kuitenkin komp-leksinen asia. Ongelmalliseksi asian tekee erityisesti se, että eri toimijoiden näkökulmasta sama määrä opetusta ja ohjausta saattaa näyttäytyä sekä riittävänä että riittämättömänä. Viime kädessä ongelmanasettelu kiteytyy seuraaviin kysymyksiin: mikä on riittävää? kenen

36 Opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteet. www.oph.fi. Ks. esim. Opetussuunnitelman perus-teet. Sosiaali- ja terveysala, s. 143.

37 Herlevi-Turunen, M., Siipainen M (2008). Ohjaus opinpolun tukena. http://tettinetti.tampere.fi.38 Opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteet. www.oph.fi.39 Täyttöohje. Kustannukset, tulot ja suoritteet 2007. Opetushallitus/Rahoitus- ja kustannustietopal-

velut. oph.fi/ammatillinen koulutus/lomakkeet + ohjeet.

22

näkökulmasta asiaa pitää/voi tarkastella? kenen/keiden tulisi määrittää riittävyys ja riittä-mättömyys ja millä perusteella?

Riittävä-sanan synonyymeja ovat muun muassa kunnollinen, kelvollinen, hyvä, sopiva, tar-koituksenmukainen, käyttökelpoinen ja kohtuullinen. Riittämätön sen vastakohtana taas tarkoittaa muun muassa samaa kuin vaillinainen, puutteellinen, keskeneräinen, vajaa ja epätäydellinen.

Kun opetuksen ja ohjauksen riittävyyttä selvitetään ammatillisen koulutuksen näkökul-masta, oleellisia määrittäjiä ovat työelämä, opiskelijat, opettajat ja koulutuksen järjestäjät. Toisaalta kysymys on subjektiivisesta kokemisesta ja toisaalta (mahdollisesti) objektiivisin mittarein osoitettavasta riittävyydestä.

Tässä selvityksessä opetuksen ja ohjauksen riittävyydellä tarkoitetaan sopivaa ja tarkoi-tuksenmukaista opettajan/ohjaajan ja opiskelijan välistä vuorovaikutuksen määrää, jolla opiskelija saavuttaa opetussuunnitelman tavoitteena olevan ammattiosaamisen vähintään tyydyttävällä tasolla. Se on taso, jonka saavuttaminen on edellytys tutkintotodistuksen saa-miselle. Vuorovaikutuksen määrää ilmaistaan opetus- ja ohjaustunteina.

3 SelvitykSen toteuttAMinen

Selvityksen toimeksiannon mukaisesti tietoa koottiin aiemmista selvityksistä, työryhmä-muistioista, raporteista ja tilastoista. Lisäksi tietoa hankittiin nettikyselyin ja haastatteluin. Tarkempi kuvaus tiedon hankinnasta on liitteessä 2.

Opetushallituksen ohjausryhmän jäseniä olivat yksikön päällikkö, opetusneuvos Sirkka-Liisa Kärki, opetusneuvos Helena Taxell, opetusneuvos Merja Lahdenkauppi, eri-tyisasiantuntija Lea Juhola, yksikön päällikkö, opetusneuvos Mari Räkköläinen, erityis-asiantuntija Eeva-Kaisa Linna ja opetusneuvos Pirjo Väyrynen.

Ohjausryhmän työskentelyyn osallistuivat lisäksi rehtori/tutkija Marja-Helena Salmio, kehitysjohtaja Pia Lagercrantz, projektipäällikkö Matti Mäkelä ja tutkimusassistentti Teppo Koponen. Selvityksen sisällöstä neuvoteltiin ohjausryhmän kanssa useaan ker-taan työn edetessä. Selvitys toteutettiin yhteistyössä Turun yliopiston koulutussosiologian tutkimuskeskuksen kanssa, josta asiantuntijana selvitystyössä toimi erikoistutkija Sakari Ahola. Selvitykseen sisältyvien haastattelujen tekemiseen osallistuivat Marja-Helena Sal-mio, Matti Mäkelä, opinto-ohjaajat Anu Parantainen ja Ulrika Gullqvist sekä Teppo Koponen Turun ammatti-instituutista.

3.1 tilastoaineiston käyttö

Opetuksen ja ohjauksen määrää kuvataan Opetushallituksen rahoituspalvelujen tuottaman opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmän raporteista poimituin tunnusluvuin. Tun-nusluvut perustuvat Opetushallituksen koulutuksen järjestäjiltä keräämiin tietoihin. Ope-tus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmän raporteissa opetukseen ja työssäoppimiseen käytettyjä tuntiresursseja kuvataan tunnusluvulla opetustuntia/opiskelija (ks. määrittely s. 21). Selvityksessä käytetyt tunnusluvut koottiin opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjär-

23

jestelmän raporteista vuosilta 2001 - 200840. Tunnuslukuja verrattiin järjestäjätyypeittäin (kunta, kuntayhtymä, yksityinen ja valtio) ja kokoluokittain (ks. s. 24). Opiskelijamäärien tarkastelussa käytettiin myös raportointipalvelu Weran tilastoja, jotka perustuvat Tilasto-keskuksen ja Opetushallituksen kokoamiin tietoihin.

3.2 kyselyt

Koulutuksen järjestäjille ja opettajille toteutettiin kysely41, joista saatuja tietoja täydennet-tiin eri koulutuksen järjestäjien ylläpitämissä oppilaitoksissa tehdyillä haastatteluilla. Kou-lutuksen järjestäjien kysely lähettiin 143 koulutuksen järjestäjälle, jotka 20.1.2008 järjes-tivät opetussuunnitelmaperusteista ammatilliseen perustutkintoon johtavaa koulutusta42. Kysely toteutettiin 29.4. - 30.6.2008.

Ammatillisen koulutuksen opettajille kohdistettu kysely lähetettiin koulutuksen järjestä-jien välityksellä. Koulutuksen järjestäjistä poimittiin joka neljäs oletuksella, että siten ta-voitetaan riittävän edustava joukko, noin 12 000 ammatillisen koulutuksen opettajasta. Systemaattista otantaa ei voitu toteuttaa, koska opettajarekisterejä ei ollut käytettävissä. Kysely toteutettiin 5.5. - 28.8.2008.

Työelämälle osoitettu kysely lähetettiin Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n jäsenliittojen nimeämille yrityksille ja Kuntaliiton nimeämille julkisen sektorin organisaatioille. Yri-tykset ja organisaatiot ilmoittivat yhdyshenkilönsä, joille kysely lähetettiin vastattavak-si. Kyselylomake lähetettiin 42 yrityksen/organisaation yhdyshenkilölle. Kysely tehtiin 4.9. - 19.9.2008.

Kaikki kyselyt toteutettiin nettikyselynä Webropol-ohjelmaa käyttäen. Analyysissä kyse-lylomakkeiden strukturoitujen kysymysten vastaukset vietiin Webropol-ohjelmasta SPSS-tilasto-ohjelmaan. Tarkempi selvitys tiedonhankinnan toteutuksesta on luettavissa tämän selvityksen liitteessä 2. Käytetyt kyselylomakkeet ovat liitteinä 4 - 6.

Kyselyyn vastanneet koulutuksen järjestäjätKyselyn kohteena olleista 143:sta koulutuksen järjestäjästä kyselyyn vastasi 93 (65 %). Koulutuksen järjestäjät luokiteltiin koon ja järjestäjätyypin mukaan (taulukot 1, 2 ja

40 Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä: Kustannussovellus 2001. Ammatillinen peruskoulu-tus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6AOS. 24.9.2002. www.oph.fi.Kustannussovellus 2002. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6A-OS. 29.9.2003 Kustannussovellus 2003. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6AOS. 15.9.2004Kustannussovellus 2004. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6A-OS. 28.9.2005Kustannussovellus 2005. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6A-OS. 6.10.2006.Kustannussovellus 2006. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6A-OS. 25.9.2007.Kustannussovellus 2007. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6A-OS. 10.9.2008.Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä. Tulosrahoitus 2008. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. 8.10.2007. Raportti T02YHT6MS08. www.oph.fi/raportit.

41 Kyselylomakkeet liitteinä 4 ja 5.42 Rekisterilistaus: ammatillisen koulutuksen perustiedot 20.1.2008. Opetushallitus.

24

liite 3). Taulukosta 1 ilmenevät vastaajien sijoittuminen kokoluokkiin, kokoluokista jatkos-sa käytettävät nimitykset ja ruotsinkielisten vastaajien lukumäärä kussakin luokassa.

Koulutuksen järjestäjien kokoa ja järjestäjätyyppiä käytettiin muuttujina koulutuksen jär-jestäjien vastausten ristiintaulukoinneissa, vaikka niitä ei voitukaan yhtä aikaa vakioida.

taulukko 1. Kyselyyn vastanneiden koulutuksen järjestäjien kokoluokat

Koulutuksen järjestä-jän koko Nimi N n vas-

taus%joista ruotsinkie-lisiä, n

alle 200 opiskelijaa Pieni koulutuksen järjestäjä 59 30 51 1

201 - 500 opiskelijaa Pienehkö koulutuk-sen järjestäjä 26 18 69 0

501 - 1000 opiskelijaa Keskisuuri koulutuk-sen järjestäjä 22 19 86 2

yli 1000 opiskelijaa Suuri koulutuksen järjestäjä 36 26 72 0

YHTEENSÄ 143 93 65 3

Erikokoiset koulutuksen järjestäjät olivat kohtalaisen hyvin edustettuina aineistossa. Suur-ten ja keskisuurten koulutuksen järjestäjien kokoluokissa vastausprosentti oli korkea. Sillä on vastauksia arvioitaessa merkitystä, sillä yhdenkin suuren koulutuksen järjestäjän pää-tökset vaikuttavat suureen määrään opiskelijoita ja henkilökuntaa.

Taulukosta 2 ilmenee kyselyyn vastanneiden jakautuminen eri järjestäjäluokkiin ja ruotsin-kielisten koulutuksen järjestäjien osuus niissä.

taulukko 2. Kyselyyn vastanneiden koulutuksen järjestäjien jakautuminen eri järjestäjäluokkiin

Koulutuksen järjestäjän tyyppi N n vas-taus%

joista ruotsin-kielisiä, n

Valtio (edustavat yksiköt)43 5 5 100 0

Yksityinen 68 41 60 3

Kuntayhtymä 53 33 62 0

Kunta 18 14 78 0

YHTEENSÄ 143 93 65 3

43 Valtio on yksi koulutuksen järjestäjä, jota tässä selvityksessä edusti sen viisi eri toimipistettä.

25

Vastanneista koulutuksen järjestäjistä yksialaisia oli kolmannes (32) ja monialaisia kaksi kolmannesta (61). Yksialaisista yksi ja monialaisista kaksi oli ruotsinkielisiä. Taulukossa 3 esitetään kaikkien koulutuksen järjestäjien koulutusalat ja koulutusalojen esiintyminen kyselyyn vastanneiden järjestäjien koulutustarjonnassa.

Järjestäjätyypeittäin tarkastellen pienin kato oli kuntien ja kuntayhtymäjärjestäjien koh-dalla. Kyselyn saaneista (N = 18) kuntajärjestäjistä vastaamatta jätti viidennes (22 %) ja kuntayhtymäjärjestäjistä (N= 53) runsas kolmannes (38 %). Suurin kato oli yksityisten järjestäjien (N = 68) kohdalla, joista vastaamatta jätti 40 %. Tämän vahvistaa koulutuksen järjestäjien kokoluokittainen tarkasteltu. Pienistä (N = 59) jätti vastaamatta vajaa puolet, pienehköistä vajaa kolmannes (31 %), keskisuurista runsas kymmenes (14 %) ja suurista vajaa kolmannes (28 %).

Kunta ja kuntayhtymien keskisuurten ja suurten koulutuksen järjestäjien edustus aineis-tossa näyttää riittävän kattavalta.

taulukko 3. Koulutuksen järjestäjien koulutusalat kaikilla koulutuksen järjestäjillä ja koulutusalojen esiintyminen kyselyyn vastanneiden järjestäjien koulutustarjonnassa

Kaikki koulutuksen vastanneet järjestäjät44

Koulutusalat N % n %

Humanistinen ja kasvatusala 32 6 13 4

Kulttuuriala 70 13 42 12

Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala 69 13 46 13

Luonnontieteiden ala 67 12 44 13

Tekniikan ja liikenteen ala 94 17 52 15

Luonnonvara- ja ympäristöala 49 9 31 9

Sosiaali- terveys- ja liikunta-ala 77 14 54 16

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 90 16 60 18

YHTEENSÄ 547 100 342 100

Kyselyyn vastanneet koulutuksen järjestäjät järjestivät eri koulutusalojen koulutusta miltei samassa suhteessa kuin koulutusaloja on tarjolla valtakunnallisesti kaikilla koulutuksen järjestäjillä. Suurimmat poikkeamat aineistossa alaspäin ovat humanistisen ja kasvatusalan sekä tekniikan alan koulutuksen järjestäjien kohdalla (2 prosenttiyksikköä). Sen sijaan so-siaali-, terveys- ja liikunta-ala sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousala ovat saman verran yliedustettuina.

44 Opetus ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmän raportit. Kustannussovellus 2007. Ammatillinen perusopetus. Lopullinen raportointi 10.9.2008. Raportti K02LK4AZ.

26

Suurin osa vastanneista koulutuksen järjestäjistä sijoittui Etelä- ja Länsi-Suomen alueelle, mitä osaltaan selittää väestön, työpaikkojen ja koulutusorganisaatioiden muuta maata suu-rempi keskittyminen (taulukko 4).

taulukko 4. Kyselyyn vastanneiden koulutuksen järjestäjien sijainti (n = 93)

Lääni n %

Etelä-Suomen lääni 35 38

Länsi-Suomen lääni 37 40

Itä-Suomen lääni 11 12

Oulun lääni 7 8

Lapin lääni 3 3

YHTEENSÄ 93 100

Kyselyyn vastanneet opettajatAmmatillisen koulutuksen opettajista ei ole saatavissa systemaattista osoiterekisteriä. Täs-tä syystä opettajille suunnattu sähköinen kyselylomake lähetettiin koulutuksen järjestäjien kautta. Kyselyyn vastasi ammatillisen perusopetuksen opetussuunnitelmaperusteisen kou-lutuksen opettajista 647. Se on vuonna 2008 laaditun ”Opettajat Suomessa 2008”-julkaisun tietojen perusteella 5,8 % ammatillisen peruskoulutuksen opettajista. Vastaajia pyydettiin sijoittamaan itsensä yhteen luokkaan päätehtävänsä mukaisesti (yhteisten opintojen opet-taja, ammatillisten opintojen opettaja, opinto-ohjaaja, erityisopettaja, muu). Osa-aikaisesti opinto-ohjaajan tehtävissä olleet sijoitettiin aineiston käsittelyssä opettamiensa opintojen osoittamaan luokkaan (yhteiset opinnot/ammatilliset opinnot).

Vastaajista 73,1 % (473) oli ammatillisten opintojen opettajia, 19,5 % (126) yhteisten opin-tojen opettajia, 1,5 % (10) erityisopettajia, 2,8 % (18) opinto-ohjaajia, joiden työhön ei kuulunut muita tehtäviä tehtävät. 2,2 % (14) toimi muissa tehtävissä ja 0,9 % (6) ei ilmoit-tanut päätehtäväänsä. Ne, jotka ilmoittivat toimivansa muissa tehtävissä, olivat useimmiten erilaisissa toiminnan ohjaus- tai tukitehtävissä ainakin osana työtään (esim. koulutuspääl-likkö, osastonjohtaja, työssäoppimisen koordinaattori, yksikönjohtaja jne.). Vastanneista opettajista 22 eli runsas 3 % oli ruotsinkielisiä.

Opettajat Suomessa 2008 -raportin tietojen perusteella ammatillisen koulutuksen opet-tajaryhmät Suomessa jakautuivat siten, että yhteisten opintojen opettajia oli koko am-matillisen koulutuksen opettajistosta 20 % ja ammatillisten opintojen opettajia 80 %.45 Nettikyselyyn vastaajissa ammatillisten opintojen opettajat näyttivät olevan aliedustettui-na. Tilannetta selittää se, että opinto-ohjaajat ja erityisopettajat sekä osa ryhmästä ”muut” olivat taustaltaan ammatillisten opintojen opettajia.

Vastaajia (n = 633) pyydettiin määrittelemään myös koulutusala, jolla he opettivat ko-konaan tai yli puolet opetustyöstään. Tekniikan ja liikenteen alan opettajat olivat suurin ryhmä. Heitä vastaajista oli 42 %. Seuraavaksi suurimmat ryhmät olivat sosiaali-, terveys-

45 Lahdenkauppi, M. (2009). Ammatillisen peruskoulutuksen opettajat kevätlukukaudella 2008. Ope-tushallitus.

27

ja liikunta-alan (17 %) sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousalan opettajat (15 %). Vähiten vastaajia oli humanistiselta ja kasvatusalalta (2 %) sekä luonnontieteiden alalta (3 %). 14 (2 %) vastaajista ei ilmoittanut koulutusalaansa.

Kyselyyn vastanneiden (n = 454) ja Opettajat Suomessa 2008 -julkaisusta poimittujen, eri alojen ammatillisten opintojen opettajien lukumäärätietojen vertailu löytyy kuviosta 2. Suurin poikkeama oli tekniikan ja liikenteen alan ammatillisten opettajien kohdalla. Heitä aineistossa oli enemmän kuin koulutusalan ammatillisten opettajien osuus vuoden 2008 tilastossa. Aliedustetuimmat olivat luonnonvara-alan ja yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan opettajat. Muiden alojen kohdalla poikkeamat suuntaan tai toiseen olivat pieniä. Poikkeamista huolimatta kyselyyn vastanneiden ammatillisten opettajien jakautu-minen koulutusaloille vastaa suhteellisen hyvin koko ammatillisen koulutuksen ammatil-listen opettajien vastaavaa jakaumaa.

13

18

8

37

2

9

10

1

15

17

4

47

3

5

9

1

0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50

Matkailu-, ravitsemis- ja

talousala

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala

Luonnonvara- ja ympäristöala

Tekniikan ja liikenteen ala

Luonnontieteiden ala

Yhteiskuntatieteiden ja hallinnon ala

Kulttuuriala

Humanistinen ja kasvatusala

Kou

lutu

sala

t

% vastanneista, amm. opintojen opettajista

Kyselyyn vastanneet amm.opett. Opettajat Suomessa 2008 amm.opett.

13

18

8

37

2

9

10

1

15

17

4

47

3

5

9

1

0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50

Matkailu-, ravitsemis- ja

talousala

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala

Luonnonvara- ja ympäristöala

Tekniikan ja liikenteen ala


Yhteiskuntatieteiden ja hallinnon ala

Kulttuuriala


Kou

lutu

sala

t

% vastanneista, amm. opintojen opettajista

Kyselyyn vastanneet amm.opett. Opettajat Suomessa 2008 amm.opett.

kuvio 2. Ammatillisten opintojen opettajat koulutusaloittain keväällä 2008 ja koulutus-alojen opettajien esiintyminen aineistossa

Opettajien kyselyn vastausten käsittelyssä taustamuuttujina käytettiin pääasiassa kou-lutusalaa. Miltei kaksi kolmannesta (63 %) vastanneista opettajista työskenteli Etelä- ja

28

Länsi-Suomen alueella. Pienin määrä (11 %) vastauksia saatiin Lapin ja Oulun läänien ammatillisten oppilaitosten opettajilta (Taulukko 5). Tämä selittyy osaltaan koulutuksen järjestäjien sijoittumisella.

taulukko 5. Kyselyyn vastanneiden opettajien oppilaitoksen sijaintilääni (n = 647)

Lääni Opettajat lkm %

Etelä-Suomen lääni 102 16

Länsi Suomen lääni 302 47

Itä-Suomen lääni 91 14

Oulun lääni 74 11

Lapin lääni 75 11

Ei vastannut tähän kysymykseen 3 1

YHTEENSÄ 647 100

Opettajien osalta kadon tarkastelu jää puutteelliseksi johtuen siitä, että opettajakysely lä-hetettiin koulutuksen järjestäjien kautta.

Kyselyyn vastanneet työelämän edustajatTyöelämän näkemyksiä selvitettiin kyselyllä, joka lähetettiin Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n jäsenliittojen nimeämille yksityisen sektorin yrityksille. Julkisen sektorin työelämän edustajia lähestyttiin puolestaan Kuntaliiton kautta. Kysely lähetettiin 42:n yrityksen/orga-nisaation yhdyshenkilöille, joista 16 (38 %) vastasi määräajan loppuun mennessä Selvityk-sen aikataulusta johtuen vastausaikaa ei voitu tuolloin enää pidentää. Vastausten vähäisestä lukumäärästä johtuen tulokset antavat lähinnä suuntaviivoja työelämän näkemyksistä.

Vastanneet organisaatiot/yritykset olivat henkilöstömäärältään pieniä ja isoja: kaksi alle 20:n, kolme yli 100:n, viisi yli 250:n, yksi yli 500:n ja viisi yli 1000:n työntekijän organisaa-tiota. Yritykset/organisaatiot nimesivät toimialansa seuraavasti: apteekkiala, energia-ala, sosiaali- ja terveysala, kemiantekniikka, öljynjalostus, logistiikka, meriteollisuus l. laivanra-kennus, paperikemikaalit, ravintola-ala, sähkökone- ja metalliteollisuus, majoitus- ja ravit-semisala, vähittäiskauppa ja viestintä.

Vuotuiset työssäoppijoiden määrät näissä yrityksissä ja organisaatioissa vaihtelivat yhdestä opiskelijasta kolmeen sataan opiskelijaan. Hajonta oli ymmärrettävää ottaen huomioon yritysten/organisaatioiden suuret kokoerot.

Suurin osa eli vajaa kaksi kolmannesta (63 %) vastaajista oli Etelä-Suomen, vajaa viiden-nes Länsi-Suomen, runsas kymmenesosa Itä-Suomen ja loput Oulun läänistä. Vastaukset saatiin siis painotetusti Etelä-Suomen läänistä eli alueelta, jonne sijoittuu paljon sekä am-matillisen koulutuksen järjestäjiä että yrityksiä ja organisaatioita.

3.3 Haastattelut

Kyselyin koottua tietoa syvennettiin haastattelemalla eri koulutuksen järjestäjien oppilai-toksissa koulutuksen järjestäjien, henkilöstön ja opiskelijoiden edustajia. Haastattelutilai-

29

suus järjestettiin neljässätoista eri oppilaitoksessa. Haastateltavat koulutuksen järjestäjät valittiin koon, omistuspohjan ja sijainnin perusteella tulosten edustavuuden takaamiseksi. Tilaisuudet toteutettiin 7.5. - 7.10.2008. Haastatteluihin osallistui 67 johdon edustajaa, 90 opetus- ja muun henkilöstön edustajaa ja 74 opiskelijoiden edustajaa. Opiskelijoilta tätä selvitystä varten hankittiin tietoa haastatteluissa, jotka tapahtuivat oppilaitoksissa (ks. luet-telo liitteessä 2) ja haastattelemalla kahden opiskelijajärjestön edustajia. Haastattelupaikat, haastattelujen teemat ja toteutus on kuvattu lähemmin liitteessä 2.

Opiskelijajärjestöjen haastattelut toteutettiin 9. - 10.9.2008. Haastatteluun osallistui yh-teensä 10 järjestöjen edustajaa. Haastattelujen tulokset on kuvattu raportin luvussa 5.3. Kaikki haastattelut äänitettiin haastateltavien luvalla.

3.4 tulosten yleistettävyys ja luotettavuus

Koulutuksen järjestäjien kyselyyn vastasi 65 % (n = 143) koulutuksen järjestäjistä. Suu-rista koulutuksen järjestäjistä vastasi miltei kolme neljäsosaa (72 %), keskisuurista yli neljä viidennestä (86 %), pienehköistä koulutuksen järjestäjistä kaksi kolmannesta (69 %) ja pienistä runsas puolet (51%). Koulutuksen järjestäjien osalta aineistoa voidaan pitää riit-tävän edustavana.

Koska ammatillisen koulutuksen opettajista ei ollut käytettävissä yhteystietoja, opettaja-kysely lähetettiin koulutuksen järjestäjien kautta. Kyselylomakkeet lähetettiin joka neljän-nelle koulutuksen järjestäjälle pyynnöllä lähettää ne eteenpäin omalle opettajakunnalleen. Vastanneiden joukko on siis lähinnä näyte ammatillisen koulutuksen opettajista.

Ammatillisen peruskoulutuksen opettajien lukumääräksi arvioitiin noin 12 000 opetta-jaa46. Kyselyn toivottiin tavoittavan noin 3000 ammatillisen koulutuksen opettajaa. Kyse-lyyn vastasi 647 opettajaa eli noin viidennes näytteen arvioidusta kokonaismäärästä. Vas-tanneiden joukko oli kohtalainen, kun vastanneiden määrää tarkastellaan otantasuhteen perusteella47, vaikka kysymyksessä ei ollutkaan varsinainen otanta. Työelämän edustajien määrä, 16, jäi puolestaan niin pieneksi, että tulokset antavat lähinnä viitteitä tämän osa-puolen näkemyksistä.

Katoa syntyi kyselyaineistossa kahdella tavalla: osa jätti kokonaan vastaamatta (uusinta-pyynnöistä huolimatta) ja osa jätti vastaamatta osaan kysymyksistä. Koulutuksen järjes-täjien vastaamatta jättämisen syynä saattoi olla kysyttyjen tietojen puuttuminen tai niiden hankkimisen työläys. Osaltaan asiaa selittää myös se, että kyselylomakkeet, varsinkin kou-lutuksen järjestäjille osoitetut, olivat laajoja. Myös kyselyn ajankohta, huhti-toukokuu, oli hankala. Se on kiireistä aikaa sekä koulutuksen järjestäjille että opettajille. Riittävän vas-tausmäärän saamiseksi koulutuksen järjestäjien vastausaikaa jatkettiin kesäkuun loppuun ja opettajien elokuun loppuun. Selvityksen aikataulu ei mahdollistanut enempää lisäaikaa.

Vastaamatta jätetyt kysymykset koskivat mm. tarkkoja tuntiresurssitietoja. Sen vuoksi vas-taajien määrät eri kysymyksissä vaihtelivat. Syy oli ehkä se, että tarkat opetusta ja ohjausta

46 Väyrynen P. (2005). Ammatillisen peruskoulutuksen opettajat kevätlukukaudella 2005. Opetushalli-tus.

47 Holopainen, M. , Pulkkinen P. (1995). Tilastolliset menetelmät. Weilin+Göös. WSOY:n graafiset laitokset. Porvoo.

30

koskevat päätökset tehdään oppilaitoksissa ja opetuspisteissä. Näin ollen koulutuksen jär-jestäjillä ei välttämättä ollut niistä systemaattista tietoa.

Ruotsinkielisistä koulutuksen järjestäjistä vain kolme vastasi kyselyyn. Useat selvityksen kannalta keskeiset opetuksen ja ohjauksen määrää tai riittävyyttä koskevat vastaukset puut-tuivat. Sen vuoksi erillisiä ruotsinkielisiä koulutuksen järjestäjiä koskevia johtopäätöksiä ei voitu tehdä. Opettajakyselyyn vastasi 22 ruotsinkielistä opettajaa, joiden vastaukset olivat samansuuntaisia kuin suomenkielisten opettajien. Vastausten vähäisyyden vuoksi näistä-kään ei tehty erillistä analyysiä.

Kyselyyn sisältyneitä teema-alueita syvennettiin haastatteluin. Haastattelujen tulokset lisä-sivät tulosten yleistettävyyttä ja luotettavuutta. Haastatellut koulutuksen järjestäjät edus-tivat pieniä ja suuria, yksi- ja monialaisia, järjestäjätyypiltään kunta-, kuntayhtymä ja yksi-tyisiä järjestäjiä sekä suomen- että ruotsinkielisiä eri puolilla Suomea sijaitsevia järjestäjiä. Haastatteluihin osallistui neljäntoista koulutuksen järjestäjän 67 edustajaa, 90 opetus- ja ohjaushenkilöstön edustajaa ja 84 opiskelijoiden edustajaa. Viimemainittuun lukuun sisäl-tyy 10 opiskelijajärjestöjen edustajaa.

Kyselylomakkeilla saatavan tiedon luotettavuutta varmistettiin esitestauksella. Testaus kos-ki lomakkeiden aihealueitten kattavuutta ja kysymysten ymmärrettävyyttä. Koulutuksen järjestäjän lomakkeen testasi kuusi koulutuksen järjestäjän edustajaa ja opettajalomakkeen 27 opettajaa. Palautteen perusteella lomakkeisiin tehtiin pieniä muutoksia. Haastattelujen teemat poimittiin kyselyjen aihealueista. Työelämän kyselylomakkeen laadintaan osallistui työelämän asiantuntija. Lomaketta ei testattu.

Ennen aineiston analyysiä joitakin vastauksia jouduttiin poistamaan virheiden vuoksi, esi-merkiksi kun opiskelijakohtaista tietoa kysyttäessä vastaaja oli antanut vuositason tiedon. Näin poistettujen vastausten määrä oli kuitenkin pieni. Tilastollinen analyysi tehtiin SPSS-ohjelmalla (Statistical Package for Social Sciences).

31

ii tulokSet

4 opetukSen jA oHjAukSen Määrä

Resurssit määriteltiin selvityksessä aika- eli tuntiresursseina, henkilöresursseina sekä tila- ja välineresursseina. Opetukseen ja ohjaukseen käytettyjen opetustuntiresurssien määrää tarkastellaan tässä luvussa seuraavien tietojen perusteella: 1) opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusraporteissa esiintyvät tunnusluvut opetustuntia/opiskelija 2) koulutuksen järjes-täjien vastaukset kyselyyn: a) opetustuntia/opiskelija koulutusaloittain ja b) eri opetus- ja ohjausmuodoille (lähiopetus, työssäoppimisen ohjaus, ammattiosaamisen näyttöprosessi ja opiskelijoiden henkilökohtainen ohjaus), 3) opettajien vastaukset tuntiresursseista eri opetus- ja ohjausmuodoissa ja 4) haastatteluissa saatu tieto opetuksen ja ohjauksen mää-rästä opiskelijoiden kokemana. Lopuksi raportoidaan koulutuksen järjestäjien vastaukset määräraha- ja tuntiresurssipäätösten tekijöistä, osoitettujen tuntiresurssien käytön seuran-nasta sekä opetus- ja ohjaustuntien määrän vaihtelusta ja vaihtelun syistä.

4.1 opetuksen ja ohjauksen määrä tilastoaineiston perusteella

Tässä alaluvussa tuntiresurssitietoja kuvataan käyttäen opetustoimen kustannussovelluk-sia48 ensin siten, että mukana ovat kaikki tilastoissa mukana olevat koulutuksen järjestäjät ja koulutusalat sekä toiseksi siten, että mukana ovat ainoastaan kyselyyn vastanneet kou-lutuksen järjestäjät.

Kustannusraporteissa 2001 - 2007 ilmenevä opetustuntien määrä/opiskelija-tunnusluku49 poimittiin koulutusaloittain ja järjestäjätyypeittäin kahteen taulukkoon, jotka ovat liitteinä 7 ja 8. Taulukoihin laskettiin tuntimääristä myös keskiarvot ja hajonnat.

48 Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä. Kustannussovellus 2001. Ammatillinen peruskoulu-tus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6AOS. 24.9.2002. www.oph.fi/raportit.Kustannussovellus 2002. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6A-OS. 29.9.2003Kustannussovellus 2003. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6AOS.15.9.2004Kustannussovellus 2004. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6A-OS. 28.9.2005Kustannussovellus 2005. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6AOS.6.10.2006.Kustannussovellus 2006. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6A-OS. 25.9.2007.Kustannussovellus 2007. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6AOS.10.9.2008.

49 Täyttöohje. Kustannukset, tulot ja suoritteet 2007. Opetushallitus/Rahoitus- ja kustannustietopal-velut. oph.fi/ammatillinen koulutus/lomakkeet + ohjeet: Opetustuntia/ opiskelija on tunnusluku, joka sisältää ”opettajien ja ja opinto-ohjaajien lähiopetuksen-, etäopetuksen- ja monimuoto-ope-tuksen tunnit sekä työssäoppimisen ohjauksen ja opinto-ohjauksen tunnit ammatillisessa perus-koulutuksessa (opetussuunnitelma-perusteisessa ja näyttötutkintoon valmistavassa koulutuksessa)”. Koulutuksen järjestäjien vuosittain ilmoittamat tuntimäärät jaetaan kunkin vuoden opiskelijamää-rän painotetulla (7/5) keskiarvolla”.

32

Eri vuosien taulukot eivät ole suoraan vertailtavissa, koska vuodesta 2005 alkaen koulu-tusalajakoa muutettiin. Vuosina 2001 - 2004 (liite 7) koulutusalat olivat luonnonvara-ala, tekniikan ja liikenteen ala, kaupan ja hallinnon ala, matkailu-, ravitsemis- ja talousala, sosi-aali- ja terveysala, kulttuuriala sekä vapaa-aika ja liikunta-ala.50

Valtioneuvoston asetuksella 881/2003 ammatillisen koulutuksen koulutusalat muutettiin vastaamaan uutta koulutus- ja opintoalaluokitusta. Asetus tuli voimaan 1.1.2005. Sen mu-kaan ammatillista koulutusta järjestetään humanistisella ja kasvatusalalla (uusi), kulttuu-rialalla, yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla (entinen kaupan ja hallinnon ala), luonnontieteiden alalla (uusi), tekniikan ja liikenteen alalla, luonnonvara- ja ympäris-töalalla (entinen luonnonvara-ala), sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla (entinen sosiaali- ja terveysala) sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla (liite 8).51

Vertailuongelmasta huolimatta taulukkoon 6 koottiin opetustuntia/opiskelija-tunnusluku koulutusaloittain ottaen huomioon koulutusalojen muutokset vuoden 2005 alusta. Koko-naistilanteen kehitystä taulukossa kuvaavat eri koulutusalojen tunnuslukujen perusteella lasketut vuotuiset keskiarvot ja tilastoissa ilmoitetut koko ammatillisen peruskoulutuksen opetustuntia/opiskelija-tunnusluvun muutokset.

Keskiarvo laski vuodesta 2001 vuoteen 2003 ja koulutusalojen välillä oli suuriakin eroja. Vuonna 2004 tapahtui useilla koulutusaloilla selvä opetustuntia/opiskelija-tunnusluvun nousu, mikä näkyi myös vuositason keskiarvon nousuna. Mitään yksittäistä syytä muutok-selle ei yrityksistä huolimatta ole pystytty löytämään.

Vuosina 2005 ja 2006 opetustuntia/opiskelija-tunnusluku lähti laskuun, joskin koulutus-alojen välillä oli edelleen huomattavia eroja. Vuonna 2007 tapahtui lievää nousua. Amma-tillisen peruskoulutuksen kokonaistuntimäärän perusteella samoista tilastoista poimittu opetustuntia/opiskelija-tunnusluku osoittaa samaa suuntaa kuin keskiarvokin (taulukko 6).

Liitetaulukoista 7 ja 8 ilmenevät opetustuntia/opiskelija-tunnusluvun vaihtelut erityyppis-ten koulutuksen järjestäjien ja koulutusalojen välillä. Taulukot havainnollistetaan kuvioissa 3 ja 4. Ajanjaksolla 2001 - 2004 opetustuntia/opiskelija-tunnuslukujen vaihtelut koulutus-alojen sisällä eri järjestäjätyyppien välillä olivat suurempia kuin ajanjaksolla 2005 - 2007. Jälkimmäisellä ajanjaksolla koulutusalojen sisäinen vaihtelu tasaantui järjestäjätyypistä riip-pumatta. Sen sijaan koulutusalojen välinen vaihtelu säilyi.

Valtiojärjestäjä jätettiin kuvioissa huomiotta, koska valtion rooli erityisammattiopetuksen järjestäjänä poikkesi oleellisesti yleisestä ammattiopetuksen järjestämisestä ja toisaalta val-tion erityisoppilaitosten opiskelijamäärä muodostaa alle 1 % ammatillisen opetuksen koko opiskelijamäärästä (liite 1a ja 1b).

50 Asetus ammatillisesta koulutuksesta 811/1998, 1§.51 Valtioneuvoston asetus 881/2003.

33

taulukko 6. Opetustunnit/opiskelija vuosina 2001 - 2007 koulutusaloittain

Vuosi 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007

Koulutusalat t/opisk t/opisk t/opisk t/opisk t/opisk t/opisk t/opisk

Luonnonvara-ala 118 100 104 103

Luonnonvara- ja ympäristöala 116 116 117

Tekniikan ja liikenteen ala 89 87 89 121 87 85 86

Hallinnon ja kaupan ala 65 52 54 55Yhteiskuntatietieteiden, liiketalou-den ja hallinnon ala 53 54 54

Luonnontieteiden ala 56 56 57

Sosiaali- ja terveysala 73 69 74 100

Vapaa-aika ja liikunta-ala 59 83 66 65

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 72 72 74

Kulttuuriala 101 99 100 100 102 93 97

Humanistinen ja kasvatusala 66 63 63

Matkailu- ravitsemis- ja talousala 86 98 91 113 90 88 89

Kaikki ammatillisen peruskoulu-tuksen opetustunnit/kaikki am-matillisen peruskoulutuksen opis-kelijat (painotettu keskiarvo)

84 83 82 101 82 81 82

Opetustunnit/opiskelijaKeskiarvo vuosittain 84,4 84,0 82,6 93,9 80,3 78,4 79,6

Vuosina 2001 - 2004 (ks. kuvio 3) suurimmat tuntimäärät (opetustuntia/opiskelija) olivat yksityisillä koulutuksen järjestäjillä seuraavilla aloilla: luonnonvara-ala (120 - 137 opetus-tuntia/opiskelija), tekniikan ja liikenteen ala (114 - 139 opetustuntia/opiskelija) ja kult-tuuriala (135 - 145 opetustuntia/opiskelija). Pienimmät tuntimäärät olivat hallinnon ja kaupan alalla järjestäjätyypistä riippumatta (47 - 57 opetustuntia/opiskelija). Vuonna 2001 hallinnon ja kaupan alalla yksityinen järjestäjä poikkesi merkittävästi muista järjestäjistä. Tällöin yksityisten järjestäjien opetustuntia/opiskelija-tunnusluku oli muiden koulutuksen järjestäjien tunnuslukuun verrattuna miltei kaksinkertainen: yksityiset järjestäjät 103 ope-tustuntia/opiskelija ja muut 47 - 57 opetustuntia/opiskelija. Kyseessä saattoi olla todelli-nen poikkeama, mutta tilastointivirhekään ei ole poissuljettu.

Ajanjaksolla 2005 - 2007 opetustuntia/opiskelija-tunnusluku tasaantui koulutuksen jär-jestäjätyyppien välillä, kun kyse oli tietyn koulutusalan koulutuksesta (kuvio 4). Tasaantu-minen näkyi selvästi esimerkiksi sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla. Koulutusalojen väliset erot sen sijaan säilyivät edelleen (vrt. esimerkiksi luonnonvara-ala ja yhteiskuntatieteen, liiketalouden ja hallinnon ala).

Korkeimmat opetustuntia/opiskelija-tuntimäärät olivat tälläkin tarkastelujaksolla yksityi-sillä koulutuksen järjestäjillä kulttuurialalla (131 - 143 opetustuntia/opiskelija) ja tekniikan ja liikenteen alalla (129 - 135 opetustuntia/opiskelija). Pienimmät opetustuntia/opiskelija-tunnusluvut olivat luonnontieteiden ja yhteiskuntatieteiden ja hallinnon alalla järjestäjätyy-pistä riippumatta (49 - 62 opetustuntia/opiskelija).

34

120

118

108

114

87

88

103

53

53

102

82

84

73

72

74

137

88

107

60

55

0

126

90

112

122

85

82

47

52

55

96

102

85

61

70

70

135

86

105

88

55

0

130

97

106

139

86

87

51

54

56

96

91

82

73

73

74

141

86

104

64

72

0

137

94

105

130

133

88

57

53

56

100

124

85

78

120

70

145

88

99

65

64

0

0 20 40 60 80 100 120 140 160

Yksityinen

Kuntayhtymä

Kunta

Luonnonvara-ala

Yksityinen

Kuntayhtymä

Kunta

Tekniikka ja liikenne

Yksityinen

Kuntayhtymä

Kunta

Hallinto ja kauppa

Yksityinen

Kuntayhtymä

Kunta

Matk., ravits. ja talous

Yksityinen

Kuntayhtymä

Kunta

Sosiaali- ja terveys

Yksityinen

Kuntayhtymä

Kunta

Kulttuuri

Yksityinen

Kuntayhtymä

Kunta

Vapaa-aika ja liikunta

Opetustunteja/opiskelija, lkm

2004 2003 2002 2001

2004 2003 2002 2001

kuvio 3. Opetustuntia/opiskelija koulutusaloittain ja järjestäjätyypeittäin 2001 - 2004

Kou

lutu

sala

t ja

järje

stäj

ätyy

pit

Opetustuntia/opiskelija, lkm

35

92

88

81

69

73

77

115

116

116

129

83

84

62

56

55

53

54

51

131

89

88

64

59

0

97

86

78

70

72

74

121

113

121

131

82

83

55

54

59

52

53

56

138

75

97

63

63

0

99

89

77

71

73

70

122

114

110

135

84

82

54

55

56

53

54

49

143

102

104

67

66

0

0 20 40 60 80 100 120 140 160

Yksityinen

Kuntayhtymä

Kunta Matkailu-, ravitsemis- ja talousala

Yksityinen

Kuntayhtymä

Kunta Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala

Yksityinen

Kuntayhtymä

Kunta Luonnonvara ja ympäristöala

Yksityinen

Kuntayhtymä

Kunta Tekniikan ja liikenteen ala

Yksityinen

Kuntayhtymä

Kunta


Yksityinen Kuntayhtymä

Kunta

Yht.k.tiet. ja hall. ala


Kunta

Kulttuuriala


Kunta


Opiskelijakohtaisten opetustuntien määrä

v 2005 v 2006 v 2007

2005 2006 2007

kuvio 4. Opetustuntia/opiskelija koulutusaloittain ja koulutuksen järjestäjätyypeittäin 2005 - 2007

Kou

lutu

sala

t jär

jest

äjät

yype

ittäi

n

Opetustuntia/opiskelija, lkm

36

Taulukkoon 7 on koottu vuoden 2007 kustannussovellustilastoista kyselyyn vastanneiden koulutuksen järjestäjien opetustuntia/opiskelija-tunnusluvut järjestäjätyypeittäin ja koulu-tuksen järjestäjien koon mukaan. Taulukosta ilmenevät tunnusluvuissa esiintyneet minimi- ja maksimiarvot, keskiarvot sekä hajonnat.

Suurilla ja keskisuurilla koulutuksen järjestäjillä opetustuntia/opiskelija-tunnusluvut olivat pienimmät. Suurilla järjestäjillä myös tunnusluvun hajonta oli pienin. Pienillä ja pieneh-köillä koulutuksen järjestäjillä tunnusluvun keskiarvot ja niiden hajonnat olivat selvästi suuremmat kuin suurilla ja keskisuurilla koulutuksen järjestäjillä, jotka usein olivat kun-tayhtymäjärjestäjiä.

Järjestäjätyyppitarkastelussa ilmeni, että kuntajärjestäjillä ja yksityisillä järjestäjillä oli suu-remmat tunnusluvun keskiarvot ja suurempi vaihtelu kuin kuntayhtymäjärjestäjillä. Taus-tana ovat todennäköisesti suuret tunnuslukujen vaihtelut pienillä ja pienehköillä yksityi-sillä järjestäjillä sekä kuntajärjestäjillä. Opiskelijakohtaisten opetustuntien sekä määrä että hajonta olivat suurimmat valtiojärjestäjällä, mitä osaksi selittää kyseisen järjestäjän rooli ammatillinen erityisopetuksen järjestäjänä.

taulukko 7. Tilastoihin perustuvat kyselyyn vastanneiden eri järjestäjätyyppien ja eriko-koisten koulutuksen järjestäjien opetustuntia/opiskelija-tunnusluvut vuonna 200752

Koko n Minimi Maksimi Keskiarvo Hajonta

yli 1000 26 36,0 79,3 61,1 9,5501 - 1000 19 28,6 123,9 61,1 21,0201 - 500 18 32,6 199,2 73,6 36,8alle 200 30 27,4 302,1 90,0 70,7

Koulutuksen järjestäjätyyppi n Minimi Maksimi Keskiarvo Hajonta

valtio 5 66,0 302,1 189,7 92,0yksityinen 41 27,4 173 65,7 36,0kuntayhtymä 33 45,4 87,7 64,4 10,3kunta 14 27,5 234,3 71,9 49,2

4.2 opetuksen ja ohjauksen määrä koulutuksen järjestäjien vastauksissa

Koulutuksen järjestäjille osoitetussa kyselyssä kysyttiin koulutusaloittain ja opetuksen eri toimintamuodoille osoitettuja tuntiresursseja vuonna 2007. Koulutuksen järjestäjien il-moittamat alakohtaiset tunnit on kuvattu taulukossa 8, jossa niitä on vertailtu kustan-nussovellustilastoissa esiintyviin vuoden 2007 tunnuslukuihin. Ilmoitetut tuntimäärät on jaettu koulutuksen järjestäjän kustannussovellukseen 2007 ilmoittamalla opiskelijamääril-lä. Taulukossa ovat mukana sekä yksi- että monialaiset koulutuksen järjestäjät. Kaikista

52 Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä. Kustannussovellus 2007. Ammatillinen peruskoulu-tus. Lopullinen raportointi 10.9.2008. Raportti K02F6OAS.

37

luvuista on poistettu erityisammattioppilaitosten ilmoitukset niiden pienen osuuden ja poikkeavan tehtäväkuvan vuoksi.

Kun kyselyn perusteella saatuja lukuja verrataan kustannussovellustilastoissa esiintyviin vuoden 2007 tunnuslukuihin53 (koulutusalan opetustuntia/opiskelija), ovat kyselyn vasta-uksissa ilmoitetut tuntimäärät pääasiassa pienempiä, vaikkakin samansuuntaisia. Selityk-senä voivat olla erilaiset tilastointitavat tai tilastoinnin epätarkkuus. Tilastoinneissa eivät erotu riittävällä tarkkuudella ne opetusvelvollisuustunnit, jotka on ohjattu opetukseen ja ohjaukseen ja ne, jotka on osoitettu muuhun työhön (esimerkiksi vastuuopettajana toi-miminen, osa opettajien kouluttautumisesta, opetussuunnitelmatyö). Kaiken kaikkiaan voidaan kuitenkin todeta, että aineistosta lasketut koulutusalakohtaiset opetustuntia/opiskelija-tunnusluvut vastaavat riittävällä tarkkuudella kustannussovellustilastoissa olevia tunnuslukuja. Samat virhelähteet sisältyvät todennäköisesti sekä kyselyn vastauksiin että tilastojen tietoihin.

taulukko 8. Vertailu: koulutuksen järjestäjän ilmoittamat koulutusalakohtaiset opetus-tuntia/opiskelija-tunnusluvut vuonna 2007

Koulutuksen Kustannus- Kustannus-järjestäjien vas- raportista raportissatauksista laske- lasketut54, olevat kaikkitut, opetus- kysymykseen koulutuksentuntia/opiske- 20 vastanneet järjestäjätlija koulutuksen opetus- järjestäjät tuntia/opis- kelija55



Yhteiskuntatietieteiden, liiketa-louden ja hallinnon ala 30 52 57 54




Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 33 55 71 74


53 Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä. Kustannussovellus 2007.Ammatillinen peruskoulu-tus. Lopullinen raportti. Raportti K02F6AOS 10.9.2008.

54 Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä. Kustannussovellus 2007.Ammatillinen peruskou-lutus. Lopullinen raportti. Raportti K02F6AOS 10.9.2008. Kysymykseen vastanneet koulutuksen järjestäjät.

55 Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä. Kustannussovellus 2007, Ammatillinen peruskou-lutus, Lopullinen raportointi 10.9.2008. Raportti K02F6OAS. Kaikki tilastoissa esiintyvät koulutuk-sen järjestäjät.

n

38

Aineistosta lasketut eri järjestäjätyyppien opetustuntia/opiskelija-tunnusluvut koulutus-aloittain ilmenevät kuviosta 5. Suurimmat luvut, sosiaali- ja terveysalaa, luonnontieteiden ja kulttuurialaa lukuun ottamatta, ilmoittivat yksityiset koulutuksen järjestäjät. Yksityisen järjestäjän tunnusluvut olivat 47 - 105 opetustuntia/opiskelija. Suurin tuntimäärä oli kult-tuurialalla ja pienin luonnontieteiden alalla.

Kuvion tarkastelussa tulee ottaa huomioon, että niiden koulutuksen järjestäjien määrä, jotka ilmoittivat tuntimääriä, oli joillakin aloilla pieni. Kun pieni ilmoitusten määrä vielä jakautui eri järjestäjätyypeille, koulutusalaa toteuttavien oppilaitosten/toimipisteiden luku-määrä järjestäjätyyppiä kohden saattoi jäädä erittäin pieneksi. Esimerkiksi humanistisella ja kasvatusalalla vain yhdeksän koulutuksen järjestäjää kolmestatoista ilmoitti tuntiresurs-sit, jotka ne olivat kohdistaneet alan koulutukseen vuonna 2007. Näistä kolme oli kun-tayhtymäjärjestäjiä ja kuusi yksityisiä järjestäjiä. Humanistisen ja kasvatusalan koulutuksen järjestäjiä oli vuonna 2007 kaikkiaan 3256. Johtopäätöksissä tulee siis olla varovainen.

Koulutuksen järjestäjien opetukseen ja ohjaukseen osoittamat opetustuntimäärätKoska tilastojen tunnusluku opetustunnit/opiskelija ei kerro opiskelijan saamasta ope-tuksesta, koulutuksen järjestäjiltä kysyttiin myös opetustuntien ohjaamisesta opetuksen ja ohjauksen keskeisille toimintamuodoille: lähiopetus, työssäoppimisen ohjaus, ammat-tiosaamisen näyttöprosessi ja opiskelijan henkilökohtainen ohjaus (muu kuin opetussuun-nitelmaan sisältyvä opintojen ohjaus) (taulukko 9). Opetus- ja ohjaustuntien määriä kysyt-tiin opintoviikkoa tai opiskelijaa kohden tiettynä ajanjaksona (ks. esimerkiksi kyselylomake koulutuksen järjestäjille, kysymys 22). Myös opettajilta kysyttiin opetus- ja ohjaustuntien määrää samalla tavalla, eli kuinka paljon kyseisen opettajan opettamiin opintoihin osoitet-tiin tuntiresursseja opintoviikkoa tai opiskelijaa kohden (ks. opettajille osoitettu kyselylo-make, kysymys 4).

Nollatuntimääriä esiintyi niin koulutuksen järjestäjien57 kuin opettajienkin vastauksissa. Taulukko 9 ja liitteen 9 taulukosta nollat poistettiin, koska haluttiin saada esiin opetukseen ja ohjaukseen osoitettujen tuntiresurssien määrä ja mahdollinen vaihtelu silloin kun tun-teja osoitettiin. Vastauksista poistettiin myös selvästi epätodet tai poikkeuksellisiin järjes-telyihin liittyvät luvut.

Koulutuksen järjestäjien vastaukset käsiteltiin kahdessa osassa: taulukossa 9 ovat niiden koulutuksen järjestäjien tulokset, jotka vastasivat ohjaavansa tuntiresursseja kaikille koulu-tusaloille samansuuruisina. Liitteessä 9 on vastaavat tiedot niistä koulutuksen järjestäjistä, jotka vastasivat tuntiresursoinnin vaihtelevan koulutusaloittain.

Lähiopetustuntien määrä vaihteli 24:stä 35 tuntiin opintoviikkoa kohden. Suurin vaihtelu oli ammattiosaamisen näyttöihin osoitetuissa opetustuntimäärissä. Erot saattavat heijastel-la näkemyseroja näyttöprosessista osana arviointia ja työssäoppimisen ohjausta. Tulokset olivat samankaltaisia myös niillä koulutuksen järjestäjillä, jotka ilmoittivat tuntiresursoin-nin vaihtelevan koulutusaloittain (ks. liite 9). Haastattelut tukivat tulosta.

56 Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä. Kustannussovellus 2008.Ammatillinen peruskoulu-tus. Lopullinen raportti. Raportti K02F6AOS 10.9.2008.

57 Koulutuksen järjestäjien vastauksissa esiintyneiden nollien määrät: lähiopetus ei nollia, työssäop-pimisen ohjaus ei nollia, amm.osaamisen näytöt 7 nollaa ja opiskelijan henkilökohtainen ohjaus 1 nolla.

39

0 20 40 60 80 100 120

78 Yksityinen 74 Kuntayhtymä

70 Kunta Matkailu-, ravitsemis- ja talousala (n = 32)


53 Kunta Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala (n = 30)


Kunta Luonnonvara- ja ympäristöala (n = 16)


66 Kunta Tekniikan ja liikenteen ala (n = 31)

47 Yksityinen Kuntayhtymä 50 Kunta

Luonnontieteiden ala (n = 16)


47 Kunta Yht.k.tiet.,liiketal. ja hall. ala (n = 30)


90 Kunta Kulttuuriala (n = 25)


Kunta Humanistinen ja kasvatusala (n = 9)

Opetustunnit/opiskelija, lkm

kuvio 5. Koulutuksen järjestäjien ilmoitusten perusteella lasketut tunnusluvut opetustun-tia/opiskelija koulutusaloittain ja koulutuksen järjestäjätyypeittäin vuonna 2007

Kou

lutu

sala

t ja

järje

stäj

ätyy

pit

40

taulukko 9. Koulutuksen järjestäjien ilmoitus opetustuntimääristä eri opetus- ja ohjaus-muodoille kun resurssit olivat samat kaikille koulutusaloille vuonna 2007

Toimintamuodot n Minimi (t)

Maksimi(t)

Keski-arvo (t)

Hajonta

Lähiopetus t/ov 49 24 35 29,2 2,6

Työssäoppimisen ohjaus t/opiskelija/ov 49 0,25 13 1,9 2,2

Ammattiosaamisen näyttö, t/näyttö(tuntimäärä, joka ei sisälly to-ohjauk-seen) 28 0,25 42 5,5 10,1

Henkilökohtainen opintojen ohjaus tuntia/opiskelija/lv (esim. tutorointi, hops, jne)

41 0,5 30 5,4 7,5

4.3 opetuksen ja ohjauksen määrä opettajien vastauksissa

Myös opettajilta kysyttiin opetustuntimääriä, jotka heille oli osoitettu omien opintojakso-jensa opetukseen ja ohjaukseen. Opettajia pyydettiin vastauksissaan erittelemään lähiope-tuksen, työssäoppimisen ohjauksen, ammattiosaamisen näyttöjen ja opiskelijoiden henki-lökohtaisen ohjauksen resurssit.

Taulukkoon 10 on koottu opettajien ilmoittamat tuntimäärät. Myös opettajien vastauk-sista on poistettu nollat58, koska on haluttu saada esiin opetukseen ja ohjaukseen osoitet-tujen tuntiresurssien määrä ja mahdollinen vaihtelu silloin kun tunteja osoitettiin. Vaikka kysymyksellä ohjattiin vastaajaa kysymällä hänen toteuttamansa opetuksen ja ohjauksen tuntiresursseja, nolla-vastaukset saattoivat johtua useistakin syistä. Ensinnäkin, kyseisen opettajan opetusalueelle ei ollut osoitettu tunteja. Toiseksi, opettajalla ei ollut kyseisen muotoista opetusta ja ohjausta; esimerkiksi yhteisten opintojen opettajalla työssäoppimi-sen ohjausta.

Vastauksista poistettiin myös selvästi epätodet tai ainakin hyvin poikkeuksellisiin ratkai-suihin liittyvät luvut (esimerkiksi 1000 t/ov). Opettajien vastausten perusteella lähiopetus-tuntien määrä opintoviikkoa kohden oli keskimäärin 26,9 tuntia ilmoitettujen tuntimäärän vaihdellessa yhdestä tunnista 40 tuntiin/opintoviikko. Vaihtelu oli melko suurta. Suurinta se oli opiskelijoiden henkilökohtaiseen ohjaukseen osoitetussa tuntimäärissä.

Vastauksissaan opettajat toivat runsaasti esiin esimerkkejä erilaisista opetustuntimäärien muodostamisen tavoista. Suurin osa kuitenkin kytkeytyi kyselylomakkeen kysymyksessä esitettyihin laskentaperusteisiin: opintoviikkoon, yksittäiseen opiskelijaan, opiskelijoiden määrään ja/tai opetus- ja ohjausmuotoihin. Muutamat opettajat vastasivat, etteivät tien-neet miten opetustuntien määrä muodostui tai kuka päätti heidän tuntiresursseistaan.

58 Opettajien vastauksissa esiintyneiden nollien määrät: lähiopetus 10 nollaa, työssäoppimisen ohjaus 145, amm.osaamisen näytöt 439 ja opiskelijan henkilökohtainen ohjaus 314.

41

taulukko 10. Opettajien vastaukset tuntiresursoinnista opetuksen ja ohjauksen eri toi-mintamuodoille vuonna 2007

Toimintamuodot n Minimi (t)

Maksimi (t)

Keski-arvo (t) Hajonta

Lähiopetus t/ov 633 1 40 26,9 5,51

Työssäoppimisen ohjaus t/opiskelija/ov 490 0,03 30 2,25 3,84

Ammattiosaamisen näyttö, t/näyttö (tuntimäärä, joka ei sisälly to-ohjauk-seen)

194 0,16 30 2,47 3,56

Henkilökohtainen opintojen ohjaus tuntia/opiskelija/lv (esim. tutorointi, hops, jne)

319 0,05 76 4,21 9,13

Näin opettajat vastasivat”Ei ole tiedossa selkeästi. Palkkaerittelystä näkyy vain yhteismäärä: työssäoppiminen la lv (5,15), opetus yksikköhinta (4,47) oppisop (1,53), koulutusohj vastaava (2,0). Opetustunneissa kollegojen sijaisena toimimista.””Työssäoppimisen ohjaukseen ja näyttöihin ”könttäsumma”/opiskelija.””TO ohjaus 1h/opiskelija + 5h/ryhmä.””Osassa lähiopetusta on vain 24t/ov.””Työssäoppiminen 1 h/opiskelija + 5h/ov/ryhmä näyttö 28h/ryhmä.””amm. os näytöt sisältyy työssäoppimiseen.””En ole varma tilanteesta.””Lähiopetustunteja 28h/vk.””Henkilökohtainen opintojen ohjaus = ryhmänohjaajan tehtävä 38t/lv ryhmän koosta riippumatta.””tukiopetus erillisellä anomuksella tarpeen mukaan.””resursseja annetaan kork 5h/opisk, vaikka opisk olisi 7ov kentällä.”

4.4 opetuksen ja ohjauksen määrä opiskelijoiden kokemana

Osa haastatelluista opiskelijoista oli sitä mieltä, että ammatillisessa koulutuksessa on ope-tustunteja riittävästi, osa opiskelijoista taas arveli, että opetusta ja ohjausta pitäisi olla enemmän. Erot opetuksen ja ohjauksen määrissä vaihtelivat koulutusalojen välillä, mikä näkyi opiskelijoiden vastausten hajontana. Opiskelijat pitivät lähiopetustuntien määrää riittämättömänä erityisesti ammatillisten opintojen opetuksessa ja ohjauksessa, joihin toivottiin enemmän opettajan henkilökohtaista ohjausta. Osalle oppitunneista kaivattiin toista opettajaa samanaikaisopetuksen toteutumiseksi tai ohjaajaa, jonka käyttö opettajan ohella mahdollistaisi lisäohjauksen tunneilla.

Saatu ohjaus oli opiskelijoiden mukaan pääasiassa riittävää ja opiskelijoita kannustettiin suorittamaan opinnot loppuun. Ohjauksen ja tuen saamisessa nousi kuitenkin yllättävän selvästi esiin opiskelijan oman aktiivisuuden tärkeys: ohjausta oli opiskelijoiden mielestä riittävästi tarjolla kun sitä osasi itse pyytää ja hakea.

42

4.5 opetuksen ja ohjauksen resursseista päättäminen

Koulutuksen järjestäjiltä kysyttiin kuka tai ketkä päättivät ammatillisen peruskoulutuk-sen määrärahoista sekä opetukseen ja ohjaukseen käytettävistä resursseista. Opettajilta puolestaan kysyttiin kuka päätti opettajan opintojaksoihin/-kokonaisuuksiin osoitetuista tuntiresursseista.

Kaikilla koulutuksen järjestäjillä omistajatahojen asettamat luottamushenkilöelimet päät-tivät määrärahoista. Tämänkaltaisia elimiä olivat kuntayhtymissä valtuustot ja hallitukset, kaupungeissa ja kunnissa kaupungin-/kunnanvaltuustot, -hallitukset ja yksityisillä järjes-täjillä esimerkiksi säätiöiden tai yhtiöiden hallitukset. Kaikkien taustalla olivat opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslainsäädännön määrittämät valtionosuudet, jotka koulutuksen järjestäjä saa valtion talousarviosta.59

Kunnissa ja kuntayhtymissä ammatillisen koulutuksen määrärahoista päättäminen oli mo-nipolvisempi prosessi kuin yksityisillä tai valtiojärjestäjällä. Vaikutti myös siltä, että yksityi-sillä ja valtiojärjestäjällä määrärahoista päättävä taho oli lähempänä koulutusta toteuttavaa tasoa. Määrärahapäätösten tasot eri koulutuksen järjestäjillä on kuvattu liitteessä 11a.

Kun koulutuksen järjestäjä päätti opetuksen ja ohjauksen tuntiresursseista, päätöksenteos-sa olivat mukana sekä luottamushenkilöt että johtavat viranhaltijat ja esimiehet. Kahdella kuntajärjestäjällä kahdestatoista johtokunta päätti määrärahojen lisäksi myös opetukseen ja ohjaukseen käytettävistä tuntiresursseista. Sen jälkeen päätös siirtyi johtaville viranhalti-joille. Kymmenessä tapauksessa kuntayhtymän valtuusto, hallitus tai johtokunta määritteli määrärahojen lisäksi myös tuntiresurssit, minkä jälkeen päätöksenteko siirtyi oppilaitosten johdolle. Johtokunta päätti kahdeksan yksityisen koulutuksen järjestäjän tuntiresursseis-ta, jonka jälkeen päätöksenteko siirtyi oppilaitosten johdolle. Oppilaitosten sisällä johto-ryhmät ja/tai yksittäiset esimiehet (rehtorit, koulutusvastaavat, osastonjohtajat) päättivät tuntiresurssien käytöstä. Tarkempi selvitys opetuksen ja ohjauksen tuntiresurssien päättä-misen tasoista on liitteessä 11b. Opettajille osoitettavista opetuksen resursseista päättivät esimiehet. Kaikilla opettajilla ei ollut tarkkaa tietoa päättäjistä.

4.6 resurssien käytön seuranta

Koulutuksen järjestäjistä (n = 85) runsas kolme neljäsosaa (76 %) vastasi seuraavansa säännöllisesti tuntiresurssien käyttöä. Vajaa viidennes (18 %) seurasi satunnaisesti ja vajaa kymmenesosa (6 %) ei lainkaan. Opetus- ja ohjaustuntien seurannassa menettelyt oli-vat moninaiset. Osa koulutuksen järjestäjistä toimi kerran vuodessa tehtävän opetuksen toteutussuunnitelman varassa. Kun koulutuksen järjestäjä edellytti seurantaa, raportoin-ti tapahtui erilaisilla tuntiseurantalomakkeilla ja päiväkirjojen muodossa. Tuntiseurantaa tehtiin myös talousarvion toteutumisen ja tuntilaskutustietojen perusteella. Vastuu seu-rannasta oli esimiehillä (esimerkiksi koulutusalapäällikkö, linjanjohtaja, rehtori) tai talous-hallinnon henkilöstöllä (esimerkiksi kirjanpitäjä tai palkanlaskija). Vastaajat kertoivat tun-tien toteutumisen seurantaa tapahtuvan myös henkilökohtaisin keskusteluin sekä tiimi- ja johtoryhmän palavereissa. Seurantafrekvenssi vaihteli huomattavasti. Osalla koulutuksen järjestäjistä raportointi, jonka usein opettajat itse tekivät vastuuhenkilöille, tapahtui kerran kuukaudessa, toisilla neljännesvuosittain, lukukausittain tai lukuvuosittain.

59 Järjestäjäkohtainen yksikköhinta, jonka määräytymisen perusteena ovat keskimääräinen yksikköhin-ta ja koulutusalakohtainen yksikköhinta (RahA 806/1998, 8§).

43

Näin koulutuksen järjestäjät vastasivat”Vuositasolla talousarvion teossa (tuntimääräarvio) ja tulosseurannassa toteutuneiden opetustuntien osalta. Seurataan toteutuneita/peruuntuvia/perustettavia opintoja ja työssäoppimisen resursoinnin seuranta toteutu-neisiin opiskelijoiden työssäoppimisjaksoihin.” ”vuosiviikkotuntilaskelmat, lukujärjestys, päiväkirja, opettajan sähköinen tunti-ilmoitus, talousseuranta.””Taloushallintojärjestelmän avulla.””Vuosisuunnitelma, päiväkirja.””Resurssit kirjataan suunnitteluvaiheessa OK-resurssiohjelmaan. Käyttöä seurataan päiväkirjoista.””Työajan seurantalomakkeella.””Tulevalle lukuvuodelle laaditaan työsuunnitelma jokaiselle opettajalle. Toteutuneet tunnit merkitään työajan seurantalomakkeelle, joka palautetaan kuukausittain johdolle.””Opetushenkilöstön tunti-ilmoitusten perusteella.””Opettajien tuntilaskelmat 2x lukuvuodessa.””Henkilökohtaisten päiväkirjojen avulla, kokouksissa kootaan, neuvotteluissa mahdollisesta lisätarpeesta, oppimistuloksia seuraamalla.””Kehityskeskusteluissa.”

Ne, jotka eivät seuranneet tuntiresurssien käyttöä lainkaan, olivat joko pieniä tai suuria koulutuksen järjestäjiä. Tuntiresurssien käyttöä seuraamattomia oli kaikissa järjestäjätyy-peissä, mutta suhteellisesti suurin osuus oli valtiojärjestäjällä (kuvio 6).

77

75

78

67

69

78

94

71

15

22

16

0

19

22

6

21

8

3

6

33

12

0

0

8

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

kunta

kuntayhtymä

yksityinen

valtio

alle 200

201 - 500

501 - 1000

yli 1000

Säännöllisesti Satunnaisesti Ei lainkaan

77

75

78

67

69

78

94

71

15

22

16

0

19

22

6

21

8

3

6

33

12

0

0

8

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

kunta

kuntayhtymä

yksityinen

valtio

alle 200

201 - 500

501 - 1000

yli 1000

Säännöllisesti Satunnaisesti Ei lainkaan

kuvio 6. Tuntiresurssien käytön seuranta erikokoisilla ja järjestäjätyypiltään erilaisilla koulutuksen järjestäjillä (%)

Kou

lutu

ksen

järje

stäj

ät

44

Kun tuntiresurssien käytön seurannan perusteella havaittiin tarvetta kohdentaa resursseja uudelleen, näin toimittiin. Päätöksen uudelleen kohdentamisesta teki joko koulutuksen järjestäjä (edustaja), esimies (esimerkiksi rehtori) tai johtoryhmä. Uudelleen kohdentami-sen lähtökohtana olivat useimmiten opettajan oma pyyntö, tuntiseurannassa esiin tullut ongelma, opetuksen uudelleenjärjestämisen tarve (esimerkiksi pienryhmäopetuksen tarve) tai erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden lisäopetus/ohjaus. ”Pelivara” näytti säilyvän siten, ettei koko talousarvioiden mahdollistamaa tuntiresursointia otettu käyttöön ope-tuksen ja ohjauksen suunnitteluvaiheessa, vaan jo etukäteen varauduttiin todennäköisiin lisäystarpeisiin. Vain kahden koulutuksen järjestäjän vastauksista saattoi saada käsityksen, että tuntiresurssien kohdentamispäätökset tehdään suunnitteluvaiheessa lukuvuodeksi kerrallaan.

Syiksi tuntiresurssien uudelleen kohdentamiseen koulutuksen järjestäjät (n = 93) ilmoitti-vat: opiskelijamäärän muutos (73 %), opetus- ja ohjausjärjestelyjen muutos (61 %), ennalta arvaamattomat lisäopetustarpeet (76 %), ennalta arvaamaton muun tuen tarve, uusi kou-lutusohjelma ja muut syyt. Kymmenesosa vastaajista ilmoitti muita syitä, joiksi he mainit-sivat taloudelliset syyt. Mikäli uudelleenkohdennuksia ei tehty, syyt liittyivät koulutuksen järjestäjän kokoon, talouteen tai uudelleenkohdennuksen tarpeettomuuteen.

Näin koulutuksen järjestäjät vastasivat”Pienessä oppilaitoksessa toiminta on joustavaa tilanteen ja tarpeen mukaan.””Seurataan vain talousarvion toteutumista, ts. nettomenoissa pysymistä.””Taloudelliset syyt.””Ei ole tarvetta.””Ennen lukuvuoden alkua tehdyt resurssipäätökset ovat olleet riittävät. Kokemuksen perustuen osataan arvioida.”

4.7 opetuksen ja ohjauksen määrän vaihtelu

Tilastoista saatava opetustuntia/opiskelija-tunnusluku vaihteli koulutusalojen ja järjestäjä-tyyppien välillä. Vaihtelu tasaantui vuosina 2005 - 2007 koulutuksen järjestäjätyyppien vä-lillä kun tarkastelun kohteena oli yksittäinen koulutusala. Koulutusalojen välinen vaihtelu sen sijaan säilyi (ks. liitteet 7 ja 8, kuvio 3 ja kuvio 4).

Koulutuksen järjestäjien vastausten perusteella tunnusluvuissa esiintyneet vaihtelut nä-kyivät myös opetukseen ja ohjaukseen ohjattujen tuntiresurssien vaihteluna. Aineistossa koulutusalojen välinen tuntiresursoinnin vaihtelu tuli esiin (kysymykset 23 - 30 koulutuk-sen järjestäjien lomakkeessa) monialaisilla järjestäjillä, joita aineistossa oli 61. Näistä 56 vastasi vaihtelua koskevaan kysymykseen. Monialaisista koulutuksen järjestäjistä yli puolet (55 %) kertoi tuntiresursoinnin vaihtelevan koulutusalojen välillä. Muilla (45 %) tuntire-sursointi oli sama kaikilla koulutusaloilla. Vaihtelua esiintyi myös koulutusalojen sisällä eri tutkinnoissa.

Koulutuksen järjestäjän koko ja järjestäjätyyppi vaikuttivat vaihteluun (kuvio 7). Yli neljä viidesosaa (83 %) suurista koulutuksen järjestäjistä vastasi tuntiresursoinnin vaihtelevan koulutusalojen välillä. Keskisuurista koulutuksen järjestäjistä vaihtelua esiintyi vajaalla kahdella kolmasosalla (60 %), pienehköistä viidesosalla (20 %) ja pienillä ei lainkaan. Mitä isompi koulutuksen järjestäjä oli, sitä todennäköisemmin opetus- ja ohjaustuntien määrä vaihteli koulutusalojen välillä.

45

Kuntayhtymissä resursointi vaihteli koulutusalojen välillä yli kolmella neljäsosalla (77 %), kuntajärjestäjistä lähes kahdella kolmasosalla (63 %), mutta yksityisistä koulutuksen järjes-täjistä vain yhdellä viidesosalla (21 %). Valtiojärjestäjällä vaihtelua koulutusalojen välillä ei esiintynyt.

63

77

21

0

0

20

60

83

37

23

79

100

100

80

40

17

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

kunta

kuntayhtymä

yksityinen

valtio

alle 200

201-500

501-1000

yli 1000

vaihtelevat eivät vaihtele

63

77

21

0

0

20

60

83

37

23

79

100

100

80

40

17

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

kunta

kuntayhtymä

yksityinen

valtio

alle 200

201-500

501-1000

yli 1000

vaihtelevat eivät vaihtele

kuvio 7. Opetus- ja ohjaustuntien määrän vaihtelu koulutusalojen välillä monialaisilla koulutuksen järjestäjillä koon ja järjestäjätyypin mukaan (%)

Koulutuksen järjestäjät perustelivat opetustuntien määrän vaihtelua ensisijaisesti opiske-lijoiden haasteellisuudella, opintojen tavoitteiden vaativuudella ja koulutusalakohtaisilla yksikköhinnoilla sekä joidenkin koulutusalojen työssäoppimisen erityistarpeilla.

Koulutuksen järjestäjiltä kysyttiin myös opetukseen ja ohjaukseen osoitettujen tuntimääri-en vaihtelua koulutusalojen sisällä eri tutkinnoissa (kuvio 8). Tarkastelussa olivat mukana sekä yksi- että monialaiset koulutuksen järjestäjät (n = 80). Vajaalla neljänneksellä järjes-täjistä tuntiresursointi vaihteli koulutusalojen sisällä eri tutkinnoissa. Useimmin vaihtelua oli suurilla koulutuksen järjestäjillä ja kuntayhtymillä. Harvinaisinta vaihtelu oli pienillä ja yksityisillä järjestäjillä sekä valtiojärjestäjällä. Tärkeimpinä syinä vaihteluun pidettiin opin-tojen haasteellisuutta ja luonnetta (esim. kaksoistutkinnon suorittaminen).

Kou

lutu

ksen

järje

stäj

ät

46

17

40

12

0

4

13

25

46

83

60

88

100

96

87

75

54

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

kunta

kuntayhtymä

yksityinen

valtio

alle 200

201-500

501-1000

yli 1000 K

oulu

tuks

en jä

rjest

äjät

kyllä ei

17

40

12

0

4

13

25

46

83

60

88

100

96

87

75

54

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

kunta

kuntayhtymä

yksityinen

valtio

alle 200

201-500

501-1000

yli 1000

Kou

lutu

ksen

järje

stäj

ät

kyllä ei

kuvio 8. Opetustuntien määrän vaihtelu koulutusalojen sisällä koulutuksen järjestäjän koon ja järjestäjätyypin mukaan (%)

5 opetukSen jA oHjAukSen riittävyyS

Tähän alalukuun on koottu tulokset, jotka kuvaavat eri osapuolten näkemyksiä opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä. Ensin esitellään koulutuksen järjestäjän, sen jälkeen opettajien, työelämän ja opiskelijoiden näkemyksiä. Tuloksiin on liitetty myös vastaajien perusteluja näkemyksilleen.

5.1 koulutuksen järjestäjien näkemyksiä opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä

Koulutuksen järjestäjän näkemys resurssien riittävyydestä oppilaitosten perustoimintaan, opetukseen ja ohjaukseen, on oleellinen. Koulutuksen järjestäjä ohjaa, valvoo ja arvioi toimintaa sekä tekee osaltaan päätökset resursseista. Yhden suuren koulutuksen järjestäjän toiminta vaikuttaa välittömästi tuhansien opiskelijoiden opiskeluun ja satojen henkilökun-taan kuuluvien työskentelyedellytyksiin.

5.1.1 Opetuksen riittävyysKoulutuksen järjestäjistä vajaa viidennes eli 19 % (n = 86) ei mielestään pystynyt järjestä-mään riittävästi opetusta kaikille opiskelijoilleen. Eroja oli kooltaan ja järjestäjätyypiltään erilaisten järjestäjien välillä (kuvio 9). Suuret koulutuksen järjestäjät ja kuntajärjestäjät piti-vät tilannettaan heikompana kuin muut. Suurista runsas kolmannes, kuntajärjestäjistä va-jaa kolmannes ja kuntayhtymäjärjestäjistä vajaa neljännes ei pystynyt oman näkemyksensä

47

mukaan järjestämään riittävästi opetusta kaikille opiskelijoilleen. Keskisuuret koulutuksen järjestäjät pitivät tilannettaan hieman parempana. Niistä vajaa viidennes (19 %) vastasi, et-tei pystynyt järjestämään opetusta riittävästi. Pienet ja pienehköt pitivät mahdollisuuksiaan parhaina. Pienistä vain vajaa kymmenesosa ilmoitti voivansa järjestää opetusta kohtalaises-ti, loput riittävästi; pienehköistä koulutuksen järjestäjistä runsas kymmenesosa (11 %) vain vähän ja loput riittävästi. Parhaana opetuksen järjestämismahdollisuuksiaan piti valtiojär-jestäjä. Sen opetusresurssit olivat 100 % riittävät. Tämä selittyy osittain valtiojärjestäjän erityistehtävästä ammatillisen erityisopetuksen järjestäjänä, jonka rahoitusperusteet ovat toisenlaiset kuin muiden järjestäjien. Syyksi riittämättömyyteen koulutuksen järjestäjät il-moittivat taloudellisen tilanteen.

7

3

5

0

0

11

6

4

21

20

8

0

7

0

13

32

72

77

87

100

93

89

81

64

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

kunta

kuntayhtymä

yksityinen

valtio

alle 200

201-500

501-1000

yli 1000

vähän kohtalaisesti riittävästi


kuvio 9. Koulutuksen järjestäjien näkemys mahdollisuuksistaan järjestää opetusta kaikil-le opiskelijoille (%)

Ne koulutuksen järjestäjät, jotka mielestään pystyivät järjestämään riittävästi opetusta, pe-rustelivat näkemystään muun muassa oppimistuloksilla, opiskelijoiden riittävän ammat-tiosaamisen saavuttamisella, työllistymisellä, tuntiresurssien valtakunnallisen keskiarvon toteutumisella, muodollisesti kelpoisilla, osaavilla opettajilla, joilla on tuoretta työelämäko-kemusta opettamaltaan alalta sekä korkealla tulosindeksillä. Kaksi koulutuksen järjestäjää toi esiin myös selkeän priorisoinnin: koska resursseja on niukasti, on ensisijaisesti panos-tettu opetukseen ja karsittu muita toimintoja.

Kou

lutu

ksen

järje

stäj

ät

48

Näin koulutuksen järjestäjät vastasivat”…opettajien muodollinen kelpoisuus ja varsinkin tosiasiallinen osaaminen ovat kiitettävällä tasolla- ammatilliset opettajat ovat kiitettävästi käyttäneet mahdollisuutta päivittää työelämätaitojaan 2 kk työelämäjaksoilla…””Tarkka suunnittelu, opetusjärjestelyt, seuranta, arviointi, osaava henkilökunta ja hyvät yhteistyöver-kostot.””Tulosmittareiden indeksit positiiviset.””Oppimistulokset ovat olleet hyviä (korreloi varmasti jossain määrin järjestyn opetuksen ja ohjauksen kanssa).””Työelämä on pääosin tyytyväinen saavutettuun ammattitaitoon.”

Ne koulutuksen järjestäjät, jotka eivät pystyneet järjestämään riittävästi opetusta, toivat esiin ammattiosaamisen näytöt uutena opetustunteja edellyttävänä toimintana ja erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden määrän lisääntymisen. Ammattiosaamisen näyttöihin ei voitu ohjata riittävästi opetustunteja eivätkä taloudelliset voimavarat riittäneet opiskelijoi-den tarpeellisiin tukitoimiin. Erityistä tuen tarvetta aiheuttivat oppimisvaikeudet ja hen-kilökohtaiset ongelmat. Useat koulutuksen järjestäjät vastasivat voimavarojen riittävän osalle opiskelijoista, mutta yhä enemmän on niitä, jotka tarvitsevat enemmän opetusta ja ohjausta sekä oppilaitoksessa että työssäoppimisjaksoilla.

Syyt riittämättömyyteen olivat usein perimmältään taloudellisia. Vastaajat toivat toistuvasti esiin koulutuksen järjestäjän riittämättömät määrärahat. Tärkeimmät syyt taloudelliseen riittämättömyyteen olivat vastaajien mielestä seuraavat: järjestäjäkohtaiset yksikköhinnat eivät vastaa koulutuksesta aiheutuvia kustannuksia, oppilaitos ei saa käyttöönsä koko yk-sikköhintaa ja opiskelijoista entistä suurempi osa on sellaisia, joiden opinnoissa etene-minen edellyttää lisäopetusta ja -ohjausta. Suurin osa koulutuksen järjestäjistä pitikin eri tukimuotoihin käytettävissä olevia määrärahoja korkeintaan kohtalaisina.

Näin koulutuksen järjestäjät vastasivat”Periaatteessa riittävät mutta opiskelijoiden poissaolojen ja tavoittamattomuuden vuoksi kaikkia ei saada opetuksen/ohjauksen piiriin.””Tasoerot opiskelijoiden välillä suuret.””Opiskelija-aines on muuttunut viime vuosina yhä haasteellisemmaksi. Ammatilliset oppilaitokset saa-vat opiskelijoiksi huippulahjakkaita sekä vahvasti oppimisvaikeuksisia ja heikosti motivoituneita. Yk-silöllisiä tarpeita olisi erittäin paljon.””Yksikköhintojen alhaisuus ei anna mahdollisuutta vastata riittävästi.””Tutkintokohtainen yksikköhinta vaihtelee. Osalla opiskelijoista on erityistarpeita, joihin vastaaminen edellyttää lisäresurssia.”

5.1.2 Ohjauksen riittävyysKoulutuksen järjestäjiltä kysyttiin näkemystä mahdollisuuksista järjestää kaikille opiske-lijoille riittävästi yksilö- tai ryhmäohjausta. Järjestäjien mukaan ohjausta olivat mm. työs-säoppimisen ohjaus, opintoja uraohjaus, työvalmennus ja ohjaus opiskelijoiden henkilö-kohtaisissa asioissa. Ohjausta toteuttivat monet henkilöstöryhmät, kuten opettajat, opin-to-ohjaajat, psykologit, koulukäyntiavustajat ja sosiaalityöntekijät.

49

Sekä yksilö- että ryhmäohjauksen järjestämismahdollisuudet nähtiin heikompina kuin opetuksen järjestämisen. Riittävästi yksilöohjausta pystyi vastanneista koulutuksen järjes-täjistä (n = 86) tarjoamaan 44 %, kohtalaisesti 37 % ja vähän 19 %. Tarkastelu järjestäjän koon ja järjestäjätyypin perusteella toi esiin eroja. Suurista koulutuksen järjestäjistä ja kun-tajärjestäjistä noin 20 % pystyi järjestämään riittävästi yksilöohjausta, keskisuurista ja pie-nehköistä järjestäjistä runsas kaksi viidennestä (43 - 44 %). Sen sijaan pienistä koulutuksen järjestäjistä 67 % piti yksilöohjauksen määrää riittävänä (ks. kuvio 10 ja kuvio 11).

36

29

5

0

7

11

13

40

43

42

35

0

26

45

44

40

21

29

60

100

67

44

43

20

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

kunta

kuntayhtymä

yksityinen

valtio

alle 200

201-500

501-1000

yli 1000

Vähän Kohtalaisesti Riittävästi

36

29

5

0

7

11

13

40

43

42

35

0

26

45

44

40

21

29

60

100

67

44

43

20

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

kunta

kuntayhtymä

yksityinen

valtio

alle 200

201-500

501-1000

yli 1000

Vähän Kohtalaisesti Riittävästi

kuvio 10. Koulutuksen järjestäjien resurssit yksilöohjaukseen (%)

Ryhmäohjauksen järjestämismahdollisuudet koulutuksen järjestäjät näkivät hieman pa-rempina kuin yksilöohjauksen. Riittävästi ryhmäohjausta pystyi vastanneista tarjoamaan 65 % (n = 86). Kuitenkin suurista koulutuksen järjestäjistä vajaa puolet (48 %) ja kunta-järjestäjistä runsas kolmannes (36 %) piti resurssejaan riittävinä ryhmäohjukseen ja kes-kisuurista ja kuntayhtymäjärjestäjistä noin kaksi kolmannesta. Parhaana tilannettaan piti valtiojärjestäjä (kuvio 11).

Kou

lutu

ksen

järje

stäj

ät

50

14

10

3

0

11

0

6

8

50

29

21

0

15

28

25

44

36

61

76

100

74

72

69

48

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

kunta

kuntayhtymä

yksityinen

valtio

alle 200

201-500

501-1000

yli 1000


14

10

3

0

11

0

6

8

50

29

21

0

15

28

25

44

36

61

76

100

74

72

69

48

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

kunta

kuntayhtymä

yksityinen

valtio

alle 200

201-500

501-1000

yli 1000


kuvio 11. Koulutuksen järjestäjien resurssit ryhmäohjaukseen (%)

Kun koulutuksen järjestäjä piti ohjauksen määrää riittävänä, perusteluna olivat ohjaus- ja tukihenkilöstön määrän kasvu, tulosindeksin pisteluku ja saatu palaute. Perusteluista ei selvinnyt tarkemmin keneltä palautetta oli saatu. Kyselyn vapaakenttiin kirjatut lisäselvi-tykset osoittivat, että riittävällä ohjauksella tarkoitettiin useimmiten ryhmäohjauksen riit-tävyyttä. Riittävään yksilöohjaukseen voimavarat eivät liienneet. Erityisesti opiskelijahuol-lollisen ohjaustoiminnan uudelleenorganisointi ja lisähenkilöstön palkkaaminen ohjaus- ja tukipalveluihin oli tuottanut positiivista tulosta palvelujen riittävyyden paranemisena.

Näin koulutuksen järjestäjät vastasivat”Ohjaushenkilöstöä on riittävästi.””Tulosmittareiden indeksit positiiviset. Opiskelija ja työelämäpalautteet tukevat …näkemystä.””Ryhmät ovat pienet.””Ohjauspalvelut on keskitetty. Opinto-ohjaajat ovat päätoimisia ja heitä on riittävästi. ”Opiskelijahuol-toryhmät toimivat tehokkaasti ja säännöllisesti.””Tukipalveluhenkilöstöä on riittävästi.””Opinto-ohjausta on resursoitu sekä päätoimisille opinto-ohjaajille että opettajille. Opintoavustajat ovat opiskelijoiden käytettävissä koko lukuvuoden. Ryhmäohjaustunnit on resursoitu erikseen opettajille.”

Kou

lutu

ksen

järje

stäj

ät

51

Ne koulutuksen järjestäjät, jotka eivät pitäneet ohjauksen määrää riittävänä, kertoivat es-teistä, joiden vuoksi ohjausta ei voitu riittävästi järjestää. Kaksi suurinta syytä olivat talou-den niukkuus ja opiskelijoiden muuttuminen entistä haasteellisimmiksi. Monet toivat esiin yksilöohjauksen tarpeen sekä osana opetusta että muuna ohjauksena, mutta taloudellisista syistä siihen ei voitu panostaa. Erityistä tukea sekä opinnoissa että muussa elämässä tarvit-sevia opiskelijoita oli näiden koulutuksen järjestäjien mielestä entistä enemmän.

Näin koulutuksen järjestäjät vastasivat”Oppimisvaikeuksista kärsivät ja henkilökohtaisten ongelmien kanssa painiskelevat tarvitsevat enem-män yksilöllistä ohjausta ja tähän nykyiset resurssit eivät riitä.””Henkilökohtaista ohjausta ja opintojen seurantaa liian vähän. Ryhmäkohtaiseen ohjaukseen resursoitu opintojen alkuvaiheessa (tuutorointi) sekä työssäoppimisen yhteydessä.””Ryhmäohjauksen resurssit lähes riittävät, mutta haasteellisten oppijoiden kohdalla on suuri lisätarve.””Koska ammattiopistolla ei ole erityisammattiopetuksen statusta ei resursseja laajempaan erityisohja-ukseen; ei ohjausta ole mahdollista järjestää kokonaisuutena riittävästi. Niille opiskelijoille, joilla pe-rusopetuksen jälkeen on riittävät valmiudet opiskeluun toisella asteella, olemassa oleva tuki on riittävä. Kuitenkin 10 % kaikista opiskelijoista tarvitsisi erityisinterventioita ja esimerkiksi pienryhmäopetuk-sen (8-10 opiskelijaa/ope + avustaja) tulisi olla mahdollista. Näin pystyisimme parantamaan läpäisyä sekä vähentämään eroamisia.”

5.1.3 Resurssien riittävyys erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden tukitoimiinKuntajärjestäjät sekä suuret ja keskisuuret koulutuksen järjestäjät pitivät tukitoimiin osoi-tettuja määrärahoja useammin riittämättöminä kuin pienemmät ja kuntayhtymä- sekä yksi-tyiset järjestäjät (kuvio 12). Tilannetta selittänee se, että mitä suurempi koulutuksen järjes-täjä sitä enemmän erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita todennäköisesti oli. Heikoimpana tilannettaan pitivät suuret koulutuksen järjestäjät ja kuntajärjestäjät.

52

21

19

16

0

11

17

12

28

50

34

38

0

37

33

53

36

29

47

46

100

52

50

35

36

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

kunta

kuntayhtymä

yksityinen

valtio

alle 200

201-500

501-1000

yli 1000


21

19

16

0

11

17

12

28

50

34

38

0

37

33

53

36

29

47

46

100

52

50

35

36

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

kunta

kuntayhtymä

yksityinen

valtio

alle 200

201-500

501-1000

yli 1000


kuvio 12. Koulutuksen järjestäjien näkemys käytettävissä olevista määrärahoista erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden tuen järjestämiseksi (%)

5.1.4 Henkilöstön riittävyysNoin kolme neljäsosaa (74 %) koulutuksen järjestäjistä (n = 87) piti henkilöstönsä määrää riittävänä, viidennes (20 %) kohtalaisena ja noin 6 % vähäisenä.

Koulutuksen järjestäjien koon ja järjestäjätyyppien vertailu toi esiin eroja (kuvio 13). Mil-tei viidennes (16 %) suurista ja lähes kolmannes (28 %) kuntajärjestäjistä piti henkilöstön määrää vähäisenä. Suurista koulutuksen järjestäjistä runsas puolet (52 %) ja kuntajärjestä-jistä runsas kaksi viidennestä (43 %) piti henkilöstönsä määrää riittävänä. Tyytyväisimpiä olivat pienet, pienehköt ja yksityiset koulutuksen järjestäjät.

Kou

lutu

ksen

järje

stäj

ät

53

28

6

0

0

4

0

6

16

29

28

11

0

15

11

18

32

43

66

89

100

81

89

76

52

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

kunta

kuntayhtymä

yksityinen

valtio

alle 200

201-500

501-1000

yli 1000


28

6

0

0

4

0

6

16

29

28

11

0

15

11

18

32

43

66

89

100

81

89

76

52

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

kunta

kuntayhtymä

yksityinen

valtio

alle 200

201-500

501-1000

yli 1000


kuvio 13. Koulutuksen järjestäjien näkemys henkilöstönsä riittävyydestä koon ja järjes-täjätyypin perusteella (%)

Ne, joiden mielestä henkilöstömäärä oli riittävä, perustelivat näkemystään useista näkökul-mista. Ensinnäkin henkilöstön rakenne ja osaamistaso olivat oikeassa suhteessa palvelujen tarpeeseen. Toiseksi, rahoitus oli riittävää. Kolmanneksi vastaajat painottivat henkilöstön oikean asenteen merkitystä: jokainen henkilöstöön kuuluva sitoutuu oppilaitoksen kas-vatustehtävään perustyöstään riippumatta. Tyytyväisimpiä olivat ne, jotka olivat äskettäin satsanneet opiskelijoiden huolto- ja tukipalvelujen järjestämiseen. Tosin useimmat näistä-kin koulutuksen järjestäjistä totesivat suunnan olevan oikean mutta vaativan vielä lisäpa-nostuksia.

Näin koulutuksen järjestäjät vastasivat”Ainakin tällä hetkellä riittävästi. Olemme lisänneet kuraattoripalveluja hiljattain, eivätkä opiskelijat osaa vielä täysin palveluja hyödyntää. Voi olla, että tarve jatkossa kasvaa”Ohjaus ja tukihenkilöstön tarve kasvussa””Terveydenhoitajan ja asuntolanvalvojan resurssia voisi olla enemmän” ”Olemme palkanneet tarpeen mukaan ja resurssien puitteissa. Toki henkilöstöä voisi olla enemmän-kin.”

Kou

lutu

ksen

järje

stäj

ät

54

Ne koulutuksen järjestäjät, jotka katsoivat resurssit vähäisiksi tai täysin riittämättömiksi, perustelivat näkemystään opiskelijoiden lisääntyneillä oppimisvaikeuksilla, tukipalvelujen tarpeella ja opiskelijoiden terveyteen ja elämäntilanteeseen liittyvillä ongelmilla.

Näin koulutuksen järjestäjät vastasivat”Opetushenkilöstöä on riittävästi (myös opinto-ohjaajia ja erityisopettajia), mutta ongelmana on tukihen-kilöstön vähäisyys (terveydenhoitaja, kuraattori, yms) .”Monialainen oppilaitos ja heterogeeninen opiskelija-aines vaatii paljon ohjausta. Opiskelijoiden ongel-mat lisääntyneet” ”Yksikköhintarahoituksesta johtuen ei ole riittäviä määrärahoja henkilöstön palkkaamiseen”.

Näkemys opetus-, ohjaus- ja tukihenkilöstön riittävyydestä liittyi käsitykseen riittävän ope-tuksen tarjoamismahdollisuuksista. Yli 90 % koulutuksen järjestäjistä, jotka pitivät henki-löstönsä määrää riittävänä, pystyi mielestään tarjoamaan myös riittävästi opetusta. Näistä koulutuksen järjestäjistä alle 8 % ilmoitti, etteivät henkilöstön riittävästä määrästä huoli-matta voi tarjota riittävästi opetusta opiskelijoilleen.

Mahdollisuuksiin tarjota riittävästi yksilö- tai ryhmäohjausta koulutuksen järjestäjät vasta-sivat samansuuntaisesti. Yli puolet koulutuksen järjestäjistä, joilla oli mielestään riittävästi henkilökuntaa, pystyi järjestämään riittävästi yksilöohjausta. Ryhmäohjausta pystyi riittä-västi tarjoamaan yli kolme neljästä. Niistä, jotka näkivät henkilöstöresurssinsa vähäisinä, yksilöohjausta riittävästi pystyi järjestämään kolmannes ja ryhmäohjausta puolet.

5.1.5 Opetusryhmien kokoKoulutuksen järjestäjiltä kysyttiin yleisintä käytössä olevaa opetusryhmän kokoa sekä am-matillisissa että yhteisissä opinnoissa. Opetusryhmällä tarkoitettiin yhden opettajan ohja-uksessa samanaikaisesti opiskelevien opiskelijoiden joukkoa.

Tavallisin ryhmäkoko sekä ammatillisissa opinnoissa (kuvio 14) että yhteisissä opinnoissa (kuvio 15) oli 16 - 25 opiskelijaa. Ryhmäkoolla oli taipumus kasvaa järjestäjän koon kasva-essa. Suurilla ja kuntayhtymäjärjestäjillä alle 16 opiskelijan ryhmät sekä ammatillisissa että yhteisissä opinnoissa olivat harvinaisempia kuin muilla.

Ammatillisissakin opinnoissa suurilla koulutuksen järjestäjillä esiintyi yli 25 opiskelijan ryhmiä. Alle 16 opiskelijan ryhmät sen sijaan olivat harvinaisia. Myös yksityisillä järjestä-jillä esiintyi yli 25 opiskelijan ryhmiä, mutta toisaalta miltei puolet yksityisistä koulutuksen järjestäjistä järjesti opetusta alle 16 opiskelijan ryhmissä. Syynä lienee se, että suurin osa yksityisistä koulutuksen järjestäjistä oli pieniä. Kunta- ja kuntayhtymäjärjestäjistä noin nel-jännes järjesti opetusta alle 16 opiskelijan ryhmissä ja yli kolme neljännestä 16 - 25 opis-kelijan ryhmissä.

Koulutusalakohtaisessa tarkastelussa ammatillisissa opinnoissa yli 25 opiskelijan ryhmiä esiintyi vain yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla sekä luonnontieteiden alalla. Muilla koulutusaloilla ammatilliset opinnot opiskeltiin useammin 16 - 25 opiskelijan ryhmissä, joskin kaikilla aloilla oli myös alle 16 opiskelijan ryhmiä. Yleisimpiä alle 16 opis-kelijan ryhmät olivat kulttuurin (42 %), tekniikan ja liikenteen (35 %) sekä luonnonvara- ja ympäristöaloilla (32 %).

55

29

25

45

100

54

56

37

8

71

75

53

0

46

44

63

88

0

0

2

0

0

0

0

4

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

kunta

kuntayhtymä

yksityinen

valtio

alle 200

201 - 500

501 - 1000

yli 1000

alle 16 opiskelijaa 16-25 opiskelijaa yli 25 opiskelijaa

29

25

45

100

54

56

37

8

71

75

53

0

46

44

63

88

0

0

2

0

0

0

0

4

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

kunta

kuntayhtymä

yksityinen

valtio

alle 200

201 - 500

501 - 1000

yli 1000


kuvio 14. Ammatillisten opintojen ryhmäkoot erikokoisilla ja järjestäjätyypiltään erilai-silla koulutuksen järjestäjillä (%)

Myös yhteisten opintojen opiskelussa yleisin ryhmäkoko oli 16 - 25 opiskelijaa (kuvio 15). Suurilla koulutuksen järjestäjillä ja kuntajärjestäjillä alle 16 opiskelijan ryhmiä yhteisissä opinnoissa oli hieman harvemmin kuin ammatillisissa opinnoissa. Samalla yli 25 opiske-lijan ryhmiä oli hieman useammin. Mitä pienempi koulutuksen järjestäjä sitä useammin opetusryhmän koko oli alle 16 opiskelijaa. Yksityisillä ja kuntayhtymäjärjestäjillä oli myös yli 25 opiskelijan opetusryhmiä.

Yhteisten opintojen ryhmäkoot poikkesivat eri koulutusaloilla toisistaan. Humanistisella ja kasvatusalalla sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla yli 25 opiskelijan opiskeluryhmiä ei ollut lainkaan. Kaikilla muilla aloilla niitä oli, joskaan ei kovin yleisesti. Alle 16 opiskelijan ryhmät olivat tavallisimpia kulttuurin, tekniikan ja liikenteen sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousaloilla.

Kou

lutu

ksen

järje

stäj

ät

56

31

16

34

100

52

38

16

12

69

81

63

48

62

84

80

0

3

3

0

0

0

0

8

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

kunta

kuntayhtymä

yksityinen

valtio

alle 200

201-500

501-1000

yli 1000


31

16

34

100

52

38

16

12

69

81

63

48

62

84

80

0

3

3

0

0

0

0

8

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

kunta

kuntayhtymä

yksityinen

valtio

alle 200

201-500

501-1000

yli 1000


kuvio 15. Yhteisten opintojen yleisin ryhmäkoko erikokoisilla ja järjestäjätyypiltään eri-laisilla koulutuksen järjestäjillä (%)

5.1.6 Resurssien riittävyys nivelvaiheyhteistyöhönKoulutuksen järjestäjiltä kysyttiin opetus- ja ohjausresurssien riittävyyttä nivelvaiheyhteis-työhön yläkoulujen ja työelämän kanssa. Yläkouluyhteistyöllä tarkoitettiin työskentelyä yläkoulujen opiskelijoiden kanssa ennen oppilaiden siirtymistä toisen asteen ammatillisiin opintoihin. Työelämäyhteistyö nivelvaiheessa tarkoitti yhteistyötä työnantajien ja eri työ-markkinaosapuolten kanssa helpottamaan ammattiin valmistuvien sijoittumista työmark-kinoille toisen asteen tutkinnon suorittamisen jälkeen.

Vajaa viidennes suurimmista, runsas kymmenesosa keskisuurista ja noin kolmannes pie-nistä ja pienehköistä koulutuksen järjestäjistä piti resurssejaan yläkouluyhteistyöhön vähäi-sinä (kuvio 16). Yksityisistä järjestäjistä noin kaksi viidesosaa piti resurssejaan vähäisinä. Kunta- ja kuntayhtymäjärjestäjät sen sijaan pitivät resurssejaan yläkouluyhteistyöhön huo-mattavasti useammin riittävänä.

Kou

lutu

ksen

järje

stäj

ät

57

14

9

39

0

31

28

12

16

43

41

25

0

19

44

35

36

43

50

36

100

50

28

53

48

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

kunta

kuntayhtymä

yksityinen

valtio

alle 200

201-500

501-1000

yli 1000

Vähäiset Kohtalaiset Riittävät

14

9

39

0

31

28

12

16

43

41

25

0

19

44

35

36

43

50

36

100

50

28

53

48

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

kunta

kuntayhtymä

yksityinen

valtio

alle 200

201-500

501-1000

yli 1000


kuvio 16. Koulutuksen järjestäjien opetus- ja ohjausresurssit yläkouluyhteistyöhön (%)

Vielä useammin koulutuksen järjestäjät pitivät resurssejaan vähäisinä työelämäyhteistyö-hön (kuvio 17). Erityisen vähäisinä resursseja pitivät suuret ja pienehköt koulutuksen jär-jestäjät sekä kuntajärjestäjät.

Kou

lutu

ksen

järje

stäj

ät

58

50

22

27

25

22

50

6

36

29

50

30

0

30

22

47

44

21

28

43

75

48

28

47

20

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

kunta

kuntayhtymä

yksityinen

valtio

alle 200

201-500

501-1000

yli 1000


50

22

27

25

22

50

6

36

29

50

30

0

30

22

47

44

21

28

43

75

48

28

47

20

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

kunta

kuntayhtymä

yksityinen

valtio

alle 200

201-500

501-1000

yli 1000


kuvio 17. Koulutuksen järjestäjien opetus- ja ohjausresurssit työelämäyhteistyöhön (%)

5.2 opettajien näkemyksiä opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä

Opettajille osoitetussa kyselyssä vastaajia pyydettiin arvioimaan opetuksen ja ohjauksen riittävyyttä oman opetusalueensa ja opettajuutensa näkökulmasta. Riittävyyttä pyydettiin arvioimaan suhteessa opetussuunnitelmien tavoitteisiin ja niiden saavuttamiseen.

5.2.1 Opetuksen ja ohjauksen riittävyysYli kolmannes kyselyyn vastanneista opettajista (n = 568 - 641) piti kaikissa kysytyissä toi-mintamuodoissa (lähiopetus, työssäoppimisen ohjaus, ammattiosaamisen näyttöjen suun-nittelu, ohjaus ja arviointi ja opiskelijoiden henkilökohtainen ohjaus) osoitettuja resursseja vähäisinä (kuvio 18). Alle puolet (41 %) vastaajista piti lähiopetustuntien määrää riittävänä ja alle kolmannes (31 %) työssäoppimisen ohjaustuntimäärää. Vastanneiden opettajien mielestä vähiten tuntiresursseja oli osoitettu opiskelijoiden henkilökohtaiseen ohjaukseen ja ammattiosaamisen näyttöjen toteutukseen. Vain runsas kymmenesosa (13 %) piti hen-kilökohtaiseen ohjaukseen ja ammattiosaamisen näyttöihin osoitettuja tuntiresursseja riit-tävinä.

Kou

lutu

ksen

järje

stäj

ät

59

69

72

42

37

18

15

27

22

13

13

31

41

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Henkilökohtaiseen ohjaukseen/opiskelija

n = 608

Tunnit ammattiosaamisen

näyttöihin/näyttö n= 568

Työssäoppimisen ohjaustunteja/opiskelija

n = 575

Lähiopetustunteja n = 641

Riittävästi

Vähän Kohtalaisesti

69

72

42

37

18

15

27

22

13

13

31

41

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Henkilökohtaiseen ohjaukseen/opiskelija

n = 608

Tunnit ammattiosaamisen

näyttöihin/näyttö n= 568

Työssäoppimisen ohjaustunteja/opiskelija

n = 575

Lähiopetustunteja n = 641

Riittävästi

Vähän Kohtalaisesti

kuvio 18. Opettajien näkemys tuntiresurssien riittävyydestä opetukseen ja ohjaukseen (%)

Eri koulutusalojen opettajien näkemys lähiopetustuntien tuntien riittävyydestä vaihteli jossain määrin (taulukko 11). Luonnonvara- ja ympäristöalan opettajista vajaa puolet piti lähiopetustuntien määrää riittävänä ja runsas kolmannes vähäisenä. Useimmin riittämättö-myyttä toivat esiin matkailu-, ravitsemis- ja talousalan (47 %) sekä kulttuurialan opettajat (42 %).

Useammin kuin muut lähiopetustuntien määrää riittävänä pitivät sosiaali-, terveys- ja lii-kunta-alan (47 %), kulttuurialan (47 %) ja luonnonvara- ja ympäristöalan (46 %) opettajat. Näkemykset vaikuttivat osittain polarisoituneilta.

Toim

inta

muo

dot

60

taulukko 11. Lähiopetustuntien riittävyys eri koulutusaloilla

Koulutusala n Riittävästi %

Kohtalai-sesti % Vähän %



Yhteiskuntatietieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala 52 33 29 38






Myös näkemyksissä työssäoppimisen ohjaustuntien riittävyydestä oli alankohtaisia eroja (taulukko 12). Luonnonvara- ja ympäristöalan opettajista lähes puolet piti työssäoppimi-seen osoitettuja tuntiresursseja riittävinä. Muilla aloilla riittävästi tunteja työssäoppimisen ohjaamiseen oli opettajien näkemyksen mukaan vielä harvemmin.

taulukko 12. Työssäoppimisen ohjaustuntien riittävyys eri koulutusaloilla











Ammattiosaamisen näyttöihin osoitettuja tuntiresursseja suurin osa opettajista koulutus-alasta riippumatta piti vähäisinä (taulukko 13). Heikoimpana tilanteen näkivät luonnon-tieteiden ja yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan opettajat, joista useampi kuin neljä viidennestä piti tuntiresursseja vähäisinä ja harvempi kuin joka kymmenes riit-tävänä. Jonkinlaisen poikkeuksen yleistrendistä muodostivat humanistisen ja kasvatusalan

61

opettajat, joista noin kolmannes piti tuntiresursseja riittävinä. Heistäkin tosin lähes kaksi kolmannesta piti resursseja vähäisinä. Monet opettajat totesivat, ettei näyttöprosessiin ole osoitettu erikseen tuntiresursseja vaan ne sisältyvät työssäoppimisen tuntiresursseihin.

taulukko 13. Ammattiosaamisen näyttöjen tuntiresurssien riittävyys eri koulutusaloilla











Suurin osa vastaajista, 63 - 94 % koulutusalasta riippuen, oli sitä mieltä, että opiskelijoiden henkilökohtaiseen opintojen ohjaamiseen tuntiresursseja oli osoitettu vähän (taulukko 14). Suurinta tuntiresurssien puutetta ilmaisivat luonnontieteiden alan opettajat, joista 94 % piti varattuja tuntiresursseja vähäisinä, riittävinä niitä ei pitänyt heistä kukaan.

taulukko 14. Tuntiresurssien riittävyys opiskelijoiden henkilökohtaiseen ohjaukseen eri koulutusaloilla











62

5.2.2 Opetussuunnitelmien oppimistavoitteiden saavuttaminenVastaajilta kysyttiin näkemystä siitä, kuinka suuri osa opiskelijoista ei saavuta ammatillisille opinnoille asetettuja tavoitteita tavoitetasolla tyydyttävä. Tähän vaihtoehtoon vastasi 450 opettajaa. Opettajien näkemykset vaihtelivat. Kaksi viidestä (40 %) arvioi, että tavoitteita saavuttamattomia opiskelijoita on korkeintaan viisi prosenttia. Reilu kolmannes (36 %) arvioi heitä olevan 6 - 10 prosenttia, ja loput (24 %) arvioivat, että tavoitteista jääviä olisi yli 10 % oppilaista. Määrä vaikuttaa huolestuttavan suurelta.

Vastanneiden opettajien (n = 647) mielestä syyt tavoitteiden saavuttamattomuuteen olivat moninaiset. Vastaajilla oli valittavana useita vaihtoehtoja. Vastaajista 82 % piti syynä opis-kelumotivaation puutetta. Opettajakyselyn vastauksissa korostunut opiskelijoiden moti-vaation puute ei tullut lainkaan esiin haastatteluissa. Syynä saattoi olla se, että haastatellut opettajat ja ohjaajat näkivät motivaation puutteen enemmän seurauksena kuin syynä. Ky-selyyn vastanneista 58 % oli sitä mieltä, ettei opetuksen ja ohjauksen määrä vastaa opiske-lijoiden tarpeita ja 48 % mielestä syynä olivat opetussuunnitelmien liian vaativat tavoitteet. Vähiten mainintoja saivat liian vähäinen työssäoppimisen määrä (2,6 %) ja oppilaitoksen välineistön epätarkoituksenmukaisuus (5,6 %). Muina syinä opettajat mainitsivat opetus-järjestelyt, opiskelijoiden välinpitämättömän/negatiivisen asenteen opiskeluun, puutteet opiskelijoiden opiskelutaidoissa, oman puutteellisen opetustaitonsa, liian suuret opiskeli-jaryhmät, opiskelijoiden lisääntyneet mielenterveysongelmat ja erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden määrän kasvun.

Näin opettajat vastasivat”Opiskelijoiden yleinen välinpitämättömyys: ei valmistauduta kokeisiin, ei edes tulla kokeisiin.””Opiskelijoiden lähtötaso heikko.””Tunnit eivät riitä opetukseen, vaan kaikesta syntyy ”läpikäyty” asia.””Opetustunteja enää niin vähän, että opiskelijoiden päivä voi olla 2 tuntia aamulla jotain ja 2 tuntia iltapäivällä.””Poissaolot.””Opiskelijan sosiaaliset ongelmat, päihteet, mielenterveysongelmat.””Opiskelijoiden terveydellinen tilanne heikko sekä työssäkäynti opiskelun ohessa.””Opettajan perustehtävään keskittyminen vähenee koko ajan, opintojenohjauksellinen ja kuraattorina toimiminen lisääntyy koko ajan, ei mahdollisuutta ohjata opiskelijaa eteenpäin suoraan tukihenkilöille akuuteissa tilanteissa.””Erityisen tuen puutteesta.””Erityisopetuksen resurssien kohdentaminen opetukseen on liian pieni.””Liikaa oppilaita, joilla on jo tulessaan uskomattomia ongelmia, sisään otetaan tosi huonoilla papereilla ja valmiuksilla.””Opetustyöhön sopimattomat opettajat.””Opettajan pedagogiset taidot/niiden puute.””Liian suuret heterogeeniset ryhmät.”

63

5.2.3 Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden opetuksen ja ohjauksen riittävyysLähes 93 % (n = 625) opettajista vastasi, että heidän opetusryhmissään oli erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita. Vain 6 % totesi, ettei heidän ryhmissään näitä opiskelijoita ollut ja noin 1 % ei osannut sanoa. Niiltä opettajilta, joilla oli ryhmissään erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita (n = 588), kysyttiin, miten he pystyivät ottamaan huomioon nämä oppijat. Neljännes (25 %) pystyi ottamaan heidät huomioon hyvin, vajaa kaksi viidennestä (38 %) kohtalaisesti ja loput huonosti.

Opettajat, jotka pystyivät mielestään ottamaan huonosti huomioon erityistä tukea tarvit-sevien opiskelijoiden tarpeet, mainitsivat syiksi suuret opetusryhmäkoot, ryhmien hetero-geenisuuden, liian pienet opetus- ja ohjaustuntimäärät ja opetuksen eriyttämisen vaikeudet kun ryhmässä on monta erityistä tukea tarvitsevaa opiskelijaa. Eräs vastaaja kommentoi tilannetta seuraavasti: ”Eihän kokenutkaan opettaja ole mikään taikuri.” Opettajat toivat esiin myös omaan osaamiseensa liittyviä puutteita työskennellessään haasteellisten opiske-lijoiden kanssa.

Tukiopetusmuodosta riippuen 56 - 73 % vastanneista opettajista piti resursseja tukiope-tukseen vähäisinä (Kuvio 19). Vajaa viidennes (12 - 18 %) piti tukiopetuksen resursointia riittävänä.

60

56

73

24

26

15

16

18

12

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %


Samanaikaisopettajan avulla

n = 610

Tilapäisenä pienryhmäopetuksena

n = 619

Yksilöopetuksena n = 625

60

56

73

24

26

15

16

18

12

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %


Samanaikaisopettajan avulla

n = 610

Tilapäisenä pienryhmäopetuksena

n = 619

Yksilöopetuksena n = 625

kuvio 19. Lisäopetuksena annettavaan tukiopetukseen osoitetut tuntiresurssit (%)

Tuk

iope

tusm

uodo

t

64

5.2.4 Kasvatustehtävän huomioon ottaminen opetuksen ja ohjauksen resursoinnissaSuurin osa vastanneista opettajista koki, että opettajan työaikaa kuluu entistä enemmän opiskelijoiden kasvatukseen. Vastaajien mukaan tätä ei oteta huomioon määriteltäessä opetuksen ja ohjauksen tuntiresursseja. Opettajat kertoivat opiskelijoiden tarvitsevan entistä enemmän ohjausta elämän arkiasioista selviytymisessä, yhteisöissä toimimisessa (käyttäytymissäännöt), oppimisongelmissa, opiskelutekniikoissa, ja kuten eräs vastaaja ki-teytti: ”Melkein kaikissa asioissa, kaikki ovat erityisopiskelijoita.”

Väittämällä ”Oppilaitokseni on ottanut huomioon lisääntyneen kasvatusvastuun määritel-lessään opetuksen ja ohjauksen tuntiresursseja” kartoitettiin opettajien näkemyksiä työn sisällön muuttumisen vaikutuksesta siihen osoitettuihin voimavaroihin. Kuvio 20 kertoo eri opettajaryhmien näkemyksistä. Kaikissa opettajaryhmissä vähintäänkin puolet oli väit-tämän kanssa eri mieltä.

28

50

29

31

67

50

67

65

5

0

4

4

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Opinto-ohjaaja (n = 18)

Erityisopettaja (n = 10)

Ammatillisten opintojen opettaja

(n = 433)

Yhteisten opintojen opettaja

(n = 123)

samaa mieltä eri mieltä en osaa sanoa

28

50

29

31

67

50

67

65

5

0

4

4

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %




(n = 433)


(n = 123)


kuvio 20. Eri opettajaryhmien vastaus väittämään: ”Oppilaitokseni on ottanut huomi-oon lisääntyneen kasvatusvastuun määritellessään opetuksen ja ohjauksen tuntiresursseja” (%)

Ope

ttaja

ryhm

ä

65

Toisena väittämänä kasvatustehtävästä esitettiin: ”Käytän työajastani entistä suuremman osan opiskelijoiden kasvatukseen” (kuvio 21). Kaikista opettajista enemmän kuin kolme viidestä oli väittämän kanssa samaa mieltä. Opinto-ohjaajien ja erityisopettajien näkemys oli ymmärrettävä heidän tehtävänsä luonteen vuoksi, mutta yhtä lailla sekä yhteisten että ammatillisten opintojen opettajat näkivät vastuunsa nuorten kasvattajina lisääntyneen.

100

100

84

83

0

0

15

16

0

0

1

1

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %




(n = 433)


(n = 122)


100

100

84

83

0

0

15

16

0

0

1

1

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %




(n = 433)


(n = 122)


kuvio 21. Eri opettajaryhmien vastaus väittämään: ”Käytän työajastani entistä suurem-man osan opiskelijoiden kasvatukseen” (%)

5.2.5 Muun ohjaus- ja tukihenkilöstön riittävyysOpettajien vastausten perusteella heillä oli tukenaan opiskelijoiden opetuksessa ja ohjauk-sessa erilaista tuki- ja ohjaushenkilökuntaa (kuvio 22), mutta noin viidennekseltä saattoi puuttua jopa terveydenhoitajan, kuraattorin tai opinto-ohjaajan tukipalvelut. ”Muita”-ryhmässä opettajat mainitsivat esimerkiksi nuorisotyöntekijän, papin, poliisin, lääkärin, diakonissan, asuntolahenkilöstön, vapaa-ajanohjaajan, ammatillisen ohjaajan, ammatti-miehen, läksypajaohjaajan ja erityisopettajan.

Ope

ttaja

ryhm

ä

66

84

76

18

82

22

15

17

13

15

16

24

82

18

78

85

83

87

85

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Opinto-ohjaaja

Kuraattori

Koulunkäyntiavustaja

Terveydenhoitaja

Psykologi

Sosiaalityöntekijä

Uraohjaaja (tai vastaava)

Muita

Hen

kilö

stör

yhm

ä

Ohjaaja/valmentaja/valmentaja

Ei ollut käytettävissä

Käytettävissä

84

76

18

82

22

15

17

13

15

16

24

82

18

78

85

83

87

85

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Opinto-ohjaaja

Kuraattori

Koulunkäyntiavustaja

Terveydenhoitaja

Psykologi

Sosiaalityöntekijä

Uraohjaaja (tai vastaava)

Muita

Hen

kilö

stör

yhm

ä

Ohjaaja/valmentaja/valmentaja

Ei ollut käytettävissä

Käytettävissä

kuvio 22. Muuta ohjaus- ja tukihenkilöstöä käytettävissä (%)

Kysyttäessä muun ohjaus- ja tukihenkilöstön riittävyyttä, neljännes opettajista (n = 628) piti määrää kohtalaisena ja noin viidennes vähäisenä. 54 % vastasi oppilaitoksessaan ole-van käytettävissä riittävästi muuta ohjaus- ja tukihenkilökuntaa. Sen sijaan haastatteluissa valtaosa haastatelluista piti ohjaus- ja tukihenkilöstön määrää riittämättömänä.

Opettajat tukeutuivat opiskelijoiden ongelmatilanteissa opinto-ohjaajien, kuraattoreiden ja terveydenhoitajien asiantuntemukseen selvästi useammin kuin muiden asiantuntijoiden (esimerkiksi psykologit ja erityisopettajat). Syynä saattaa olla palvelujen tarjonnan vähäi-syys, niiden organisointi tai vakiintumattomuus. Esimerkiksi psykologin, koulukäyntiavus-tajan tai uraohjaajan palveluihin opiskelija ei kaikissa oppilaitoksissa tule opettajan lähet-tämänä vaan opinto-ohjaajan, kuraattorin tai terveydenhoitajan kautta. Lisäksi esimerkiksi koulunkäyntiavustajat, sosiaalityöntekijät ja valmentajat (tai vastaava) ovat ammattiryhmiä, joita on vasta viime vuosina ryhdytty entistä enemmän käyttämään ammatillisissa oppilai-toksissa. Aiemmin heitä oli vain erityisammattioppilaitoksissa.

Tuloksissa näkyi myös ryhmä opettajia, joiden toimipisteessä ei vastausten perusteella ol-lut käytettävissä muuta ohjaus- ja tukihenkilöstöä, mutta jotka kuitenkin ilmoittivat käyt-täneensä palveluja (kuvio 23). Selityksiä voi olla monia. Ensinnäkin, kyse voi olla merkin-tävirheestä, mikä ei kuitenkaan selitä näin suurta vastaajajoukkoa. Toiseksi kyseessä voi

Hen

kilö

stör

yhm

ä

67

olla kysymyksen tulkintavirhe. ”Käytettävissä” on voitu tulkita siten, että tukihenkilöstö on oman oppilaitoksen palkkaamaa. Kuitenkin kunnat ja kuntayhtymät käyttävät entistä enemmän yhteistä henkilökuntaa yli sektorirajojen esimerkiksi terveyspalveluissa. Kolman-neksi, suuret koulutuksen järjestäjät voivat palkata erilaista tukihenkilöstöä useille toimipis-teilleen yhteisinä, jolloin näin palkattua henkilöstöä ei välttämättä ole tulkittu ”käytettävissä olevaksi”.

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

Opi

nto-

ohja

aja

Kur

aatto

ri

Kou

lunk

äynt

iavu

staj

a

Ter

veyd

enho

itaja

Psyk

olog

i

Sosi

aalit

yönt

ekijä

Ura

ohja

aja

(tai

vas

taav

a)

Ohj

aaja

/val

men

taja

/työ

valm

enta

ja

Mui

ta

%

Käyttänyt jos palvelu on Käyttänyt vaikka itsellä ei palvelua

kuvio 23. Muun tuki- ja ohjaushenkilöstön käyttö (%)

5.2.6 Erilaisten oppimisympäristöjen hyödyntäminenErilaisten oppimisympäristöjen käyttöönotto mahdollistaa opetuksen ja ohjauksen yksilöl-listämisen. Lisäksi haastattelujen mukaan opiskelijat kaipasivat vaihtoehtoisten oppimis-ympäristöjen ja opetusmenetelmien käyttöä. Tästä syystä opettajilta kysyttiin käytettävissä olevista oppimisympäristöistä ja kuinka paljon niitä käytettiin. Oppimisympäristöihin liit-tyvät vastaukset käsiteltiin siten, että ensin selvitettiin kuinka monella vastaajista oli erilaisia oppimisympäristöjä käytettävissään (kuvio 24), minkä jälkeen verrattiin, kuinka suuri osa niistä, jotka olivat ilmoittaneet käytettävissään olevan tietyn ympäristön, myös käytti sitä (kuvio 25).

Yleisimpiä käytettävissä olevia oppimisympäristöjä olivat tietoverkot ja mobiilipalvelut, joi-ta oli käytettävissä 87 %:lla (n = 647) vastanneista opettajista. Heistä 86 % ilmoitti käyttä-vänsä niitä. Oppilaitoksen ulkopuolisia työpaikkoja oli käytettävissä 81 %:lla ja niitä käytti 77 % opettajista. Sähköisiä oppimisalustoja oli myös käytettävissä 72 %:lla vastaajista, jois-ta 57 % käytti niitä. Vähiten oli käytettävissä ja käytettiin oppilaitoksen ulkopuolisia pajoja (esim. nuorisopajat) ja oppimateriaalipankkeja. ”Muita”-ryhmässä oli muun muassa seuraa-vanlaisia mainintoja: omakotitalot, perinteiset luokat, työsali ja Moodle-oppimisalusta.

Käyttänyt jos palvelu on Käyttänyt vaikka itsellä ei palvelua

68

72

87

18

56

12

25

81

4

28

13

82

44

88

75

19

96

0 %

10 %

20 %

30 %

40 %

50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %

Käytettävissä Ei käytettävissä

72

87

18

56

12

25

81

4

28

13

82

44

88

75

19

96

0 %

10 %

20 %

30 %

40 %

50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %

Käytettävissä Ei käytettävissä

kuvio 24. Käytettävissä olevia oppimisympäristöjä (%)

Ne opettajat, jotka ilmoittivat käytettävissään olevan edellä mainittuja oppimisympäris-töjä, käyttivät niitä kuviosta 25 ilmenevällä tavalla. Mikään ympäristö ei ollut 100 %:sti käytössä. Tietoverkot ja mobiilipalvelut olivat eniten käytettyjä. Sähköisiä oppimisalustoja käytti runsas puolet opettajista, joilla niitä oli käytettävissään, mikä tuntui vähältä kun otetaan huomioon opiskelijoiden muun muassa haastatteluissa esiin tulleet näkemykset ja tarpeet.

Oppilaitosten ulkopuolisia pajoja (esimerkiksi nuorisopajat) oli käytettävissä vähän, ja silloinkin niiden käyttö oli suhteellisen vajaata. Myös työssäoppimispaikat oppilaitosten ulkopuolella näyttivät olevan ”vajaakäytössä”. Tosin vastaajissa oli todennäköisesti opet-tajia, joiden opetusalue ei edellyttänytkään työssäoppimispaikkojen käyttöä, esimerkiksi yhteisten opintojen opettajat. Lähes kolmella neljänneksellä vastaajista oli käytettävissään sähköisiä oppimisalustoja. Heistä runsas puolet käytti niitä.

MuitaSähköinen oppimisalusta(t)

Tietoverkot ja mobiilipalvelut

Oppimateri-aalipankki

Työ- ja harjoitus-luokat

Työpajat (oppilaitok-sen ulko-puolella)

Eri alojen työssäoppi-mispaikat oppilaitoksen sisällä

Eri alojen työssäoppi-mispaikat oppilaitoksen ulkopuolella

69

77

61

57

78

74

86

57

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

Eri alojen työssäoppimispaikat oppilaitoksen ulkopuolella

(n = 523)

Eri alojen työssäoppimispaikat oppilaitoksen sisällä (n = 162)

Työpajat (oppilaitoksen ulkopuolella)

(n = 75)

Työ- ja harjoitusluokat (n = 361)

Oppimateriaalipankki (n = 118)

Tietoverkot ja mobiilipalvelut (n = 560)

Sähköinen oppimisalusta(t) (n = 466)

kuvio 25. Erilaisten oppimisympäristöjen käyttö (%)

Opettajat vastasivat, että erilaiset oppimisympäristöt otettiin riittämättömästi huomioon opetuksen ja ohjauksen tuntiresursseissa. Heidän mielestään sähköisten oppimisalustojen, oppimateriaalipankkien ja oppilaitosten ulkopuolisten pajojen käyttöön tuntiresursseja osoitetaan vähemmän kuin muiden ympäristöjen käyttöön. Opettajien näkemys tuntire-surssien riittävyyteen on kirjattu taulukkoon 15.

taulukko 15. Oppimisympäristöjen tuntiresursointi

Oppimisympäristöt n Riittävästi %

Kohtalai-sesti %

Vähän%

Sähköinen oppimisalusta(t) 447 29 29 42

Tietoverkot ja mobiilipalvelut 519 46 30 24

Oppimateriaalipankki 260 19 25 56

Työ- ja harjoitusluokat 401 37 34 29

Työpajat (oppilaitoksen ulkopuolella) 178 26 26 48

Eri alojen työssäoppimispaikat oppilaitoksen sisällä 327 36 32 32

Eri alojen työssäoppimispaikat oppilaitoksen ulkopuolella 499 57 27 16

70

Vastaajien näkemys resurssien riittävyydestä perustui osittain oletuksiin, koska kaikki ei-vät olleet kyseisiä ympäristöjä käyttäneet. Toisaalta esimerkiksi työ- ja harjoitusluokkien käyttö liittyy opetukseen, jota resursoidaan lähiopetustunteina. Ottaessaan kantaa tähän kysymykseen vastaajat saattoivat ajatella käytettävissään olevia opetustunteja.

5.3 oppilaitosten johdon ja henkilöstön näkemyksiä opetuksen ja ohja-uksen riittävyydestä teemahaastattelujen perusteella

Tähän alalukuun on koottu oppilaitosjohdon ja henkilöstön haastattelujen tulokset tee-moittain. Haastatteluteemat olivat opetuksen ja ohjauksen resurssit koulutusaloittain ja tutkinnoittain, läpäisy ja keskeyttäminen, työelämävalmiuksien saavuttaminen, erityistukea tarvitsevat nuoret, yhteistyö muiden toimijoiden kanssa, kehitetyt ja käyttöön otetut hyvät käytännöt ja toimintamallit, toimenpide-ehdotukset ja tulevaisuuden haasteet. Haastatte-lujen toteutus on lähemmin kuvattu liitteessä 2.

5.3.1 Oppilaitosten johdon näkemyksiä

Opetuksen ja ohjauksen resurssitHaastatteluissa nousi useassa eri oppilaitoksessa esiin se, että nykyiset yksikköhinnat ei-vät vastaa todellisia kustannuksia, joita ovat lisänneet muun muassa materiaali- ja tilakus-tannukset sekä esimerkiksi tietotekniikkaan kohdennetut panostukset. Yleinen käsitys oli kuitenkin myös se, että raha ei ratkaise kaikkea vaan yhtä tärkeää on resurssien oikea koh-dentaminen ja kyky tehdä tarvittaessa joustavia ratkaisuja niin resurssien kohdentamisessa kuin pedagogisissa ratkaisuissa. Ylipäänsä opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä keskus-teltaessa korostui näkemys, että kaikessa koulutustoiminnassa laatu on sittenkin määrää tärkeämpää. Yleisesti todettiin myös yksioikoisten ohjeiden antamisen olevan vaikeaa, sillä näkemykset esimerkiksi riittävästä lähiopetuksen määrästä tai ryhmäkokojen suuruudesta vaihtelevat suuresti opetettavan aineen mukaan.

Myös kehitystyöhön on haastateltujen mukaan voitava varata riittävästi ajallisia ja taloudel-lisia resursseja. Monessa oppilaitoksessa olikin noussut esiin huoli siitä, miten tulevaisuu-dessa opetusta ja ohjausta on mahdollista kehittää tilanteessa, jossa esimerkiksi mahdol-lisuus EU-rahoituksen saantiin on – Itä-Suomen suuraluetta lukuun ottamatta – selvästi vähäisempää kuin aiemmin. Yhtenä ratkaisumallina ehdotettiin erillistä kehittämisrahaa, jonka Opetushallitus suuntaisi koulutuksen järjestäjille kehittämistoimintaa varten. Tuki olisi korvamerkitty kehittämistoimintaan ja sen käyttö raportoitaisiin Opetushallitukselle ja käyttämättä jäänyt tuki palautettaisiin rahoittajaviranomaiselle.

Laajalti haastatteluissa nousi esiin myös tarve kiinnittää entistä enemmän huomiota opet-tajien osaamiseen ja jaksamiseen sekä opettajuuden muutokseen. Haastateltujen mukaan pätevien opettajien saaminen voi tulevaisuudessa muodostua haasteeksi, sillä nykyinen vaatimustaso on korkea. Eräät haastatellut esittivätkin, että opettajien kelpoisuusehtoja pi-täisi arvioida uudelleen siten, että teoreettisen osaamisen sijasta korostettaisiin enemmän käden taitoja ja ammatillista osaamista. Tämä mahdollistaisi myös tiiviimmän yhteistyön työelämän kanssa esimerkiksi siten, että ammattitaitoisia työntekijöitä voitaisiin nykyistä helpommin palkata suoraan työelämästä opettajiksi. ”Ammattitaitoinen hitsaaja saa kyllä Suomessa hitsata ydinvoimalassa, mutta hän ei ole pätevä opettamaan hitsausta ammatilli-sessa oppilaitoksessa”, kärjisti asian eräs haastatelluista rehtoreista.

71

Sekä opettajien pedagogisen osaamisen että työelämäosaamisen vahvistamista pidettiinkin yleisesti äärimmäisen tärkeänä. Myös opettajakoulutuksessa tulisi entistä voimakkaammin huomioida opettajuuden muutos, jonka myötä opettajan rooli tiedonjakajana on vähenty-nyt kasvatuksellisen ja ohjaavan roolin vastaavasti vahvistuessa. Myös kulttuuristen muu-tosten ja sukupolvikuilun nähtiin aiheuttavan kohtaamisongelmia, jotka olisi huomioitava sekä opettajien perus- että täydennyskoulutuksessa. Kärjekkäimpien mielipiteiden mu-kaan opettajakoulutus on muuttunut kirjekurssiksi, joka ei tuota todellista pedagogista osaamista.

Läpäisy ja keskeyttäminenKeskeyttämisen syiksi haastatellut listasivat suhteellisen yksimielisesti työelämään siir-tymisen, koulutusalan vaihtamisen, terveydelliset syyt, motivaation puutteen, perhesyyt, valmistumisesta aiheutuvat paineet, mielenterveysongelmat ja opetussuunnitelmien laa-juuden/epäselvyyden. Läpäisyn tehostamiseksi ehdotettiin henkilökohtaisen ohjauksen ja erilaisten tukitoimien lisäämisen ohella esimerkiksi erilaisten tukiryhmien/tukipajojen järjestämistä opiskelijoille, joilla on runsaasti rästejä ja/tai, joilla opinnot uhkaavat venyä neljännelle tai viidennelle vuodelle. Tässäkin yhteydessä monet korostivat varhaisen puut-tumisen tärkeyttä: rästeihin pitäisi puuttua heti, ei vasta kolmannen vuoden keväällä.

Myös keskeyttämisiä voitaisiin useimpien haastateltujen johdon edustajien mukaan vä-hentää tukitoimia kehittämällä. Tiedonsiirron, tiedotuksen ja muun perusasteen ja toisen asteen ammatillisen koulutuksen välisen yhteistyön lisäksi myös perusopintojen opinto-ohjausta tulisi kehittää ja sille tulisi suunnata lisäresursseja. Lisäksi muiden toimijoiden kanssa tehtävää yhteistyötä tulisi kehittää edelleen ja sopia tarkemmin eri toimijoiden vas-tuista esimerkiksi nivelvaiheissa tai keskeyttämistilanteissa.

Työelämävalmiuksien saavuttaminenTyöelämävalmiuksien saavuttamisessa korostuvat opiskelijoiden työssäoppimisjaksot ja opettajien työelämäjaksot. Opiskelijoiden työssäoppimisjaksoja tulisi kehittää muun mu-assa työpaikkaohjaajien koulutuksia kehittämällä sekä vahvistamalla työpaikkaohjaajien pedagogisia taitoja.

Opettajien työelämäjaksoihin tulisi ohjata lisää resursseja. Useimpien haastateltujen mu-kaan työelämäjaksojen toteuttamiseen tulisi saada lisärahoitusta, sillä toimintaa ei voi riit-tävän laajasti toteuttaa nykyrahoituksen puitteissa sen kalleuden takia. Toisaalta joissakin oppilaitoksissa oli kehitetty tai kehitteillä erilaisia malleja, joiden avulla opettajien työelämä-jaksoja olisi mahdollista toteuttaa nykyistä pienemmin taloudellisin resurssein (esimerkiksi opettajien työelämäjaksojen järjestäminen yhdessä opiskelijoiden työssäoppimisjaksojen kanssa, työelämäjaksojen toteuttaminen osana opetusta esimerkiksi projektiluonteisena toimintana). Esiin nousi myös opettajien velvollisuus pitää yllä omaa ammattitaitoaan, ja eräät haastatellut esittivätkin, että ammattiaineiden opettajille tulisi säätää erikseen velvol-lisuus osallistua työelämäjaksoille esimerkiksi vähintään kerran viidessä vuodessa.

Myös erilaisten laitteiden ja koneiden ajantasaisuus oppilaitoksissa oli useimpien haas-tateltujen mukaan tärkeää, sillä vanhentuneella kalustolla on vaikea oppia tämän päivän työelämän vaatimuksia. Toisaalta osa haastatelluista muistutti, että joillakin aloilla koneet uusiutuvat niin nopeasti ja ovat niin kalliita, että oppilaitosten tulisi pystyä yhä parem-min hyödyntämään yritysten konekantaa esimerkiksi työssäoppimisen ja muun yhteistyön kautta.

72

Erityistukea tarvitsevat nuoretErityistukea tarvitsevien nuorten määrä ja tuen tarve on lisääntynyt monesta syystä. Vaati-mus koko ikäluokan kouluttamisesta näkyy haastateltujen mukaan siinä, että oppilaitoksiin joudutaan ottamaan opiskelijoiksi nuoria, joilla ei ole riittäviä opiskeluvalmiuksia voidak-seen valmistua. Tukea tarvitsevat pitäisi tunnistaa ja diagnosoida paremmin. Ratkaisuksi erityistä tukea tarvitsevien valmistumiseksi ehdotettiin muun muassa erilaisten työval-taisten tutkinnon suorittamismallien nykyistä laajempaa hyödyntämistä. Monen mielestä osalle opiskelijoista kolmen vuoden tutkinto on yksinkertaisesti liian laaja. Tämän vuoksi monet pitivät tärkeänä, että osatutkintojen käyttöä laajennettaisiin ja kehitettäisiin jopa esimerkiksi kahden vuoden ”työammattitutkintoja”. Ammatilliseen koulutukseen valmen-tavia luokkia pidettiin niitäkin merkityksellisinä erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille.

Osa haastatelluista muistutti, että myös nopeaan etenemiseen pystyvien opiskelijoiden tar-peet tulisi ottaa huomioon entistä paremmin. Esimerkiksi näiden opiskelijoiden opiskelu-motivaation ylläpitäminen voi olla haasteellista, jos opetettavat asiat ovat heille liian help-poja, eikä oppilaitoksella ole tarjota heidän opiskelutasoaan vastaavaa opetusta. Nopeaan etenemiseen pystyville opiskelijoille voitaisiin räätälöidä entistä enemmän yksilöllisiä väyliä suorittaa tutkinto joustavasti, mikä mahdollistaisi opintojen nopeamman suorittamisen tai esimerkiksi tehokkaamman valmentautumisen jatko-opintoihin.

Myös maahanmuuttajaopiskelijoiden määrän kasvaminen tuo lisähaasteita oppilaitoksille erityisesti suurissa kaupungeissa. Monet haastatelluista näkivät, että maahanmuuttajaopis-kelijoiden määrä otettaisiin huomioon koulutuksen järjestäjien valtionosuuksia tai tulok-sellisuusrahaa jaettaessa. Osa haastatelluista ehdotti maahanmuuttajaopiskelijoille mah-dollisuutta 1+3-malliin, jossa ensimmäinen vuosi olisi suomen kielen opiskelua. Toisaalta osa vastaajista oli sitä mieltä, että kieliongelmista aiheutuvien opiskeluongelmien ei tulisi olla oppilaitosten ongelma. Ennen opiskeluun ottamista opiskelijalla tulisi olla riittävä kie-litaito opinnoista suoriutumiseen. Haastatteluissa nousi esiin myös se, että lisäresurssia ei tarvita pelkästään maahanmuuttajaopiskelijoiden tukemiseen vaan myös opettajien lisä-koulutukseen vaikkapa monikulttuurisuustaitojen osalta.

5.3.2 Opetus-, ohjaus- ja tukihenkilöstön näkemyksiä

Opetuksen ja ohjauksen resurssitOpetus- ja ohjaushenkilöstön haastatteluissa esiin nousseista haasteista suurimmat liittyi-vät ryhmäkokoihin, lähiopetustuntien riittämättömyyteen, ohjaus- ja tukitoimiin ohjattu-jen resurssien vähäisyyteen sekä myös suunnittelu- ja kehittämistyöhön osoitettujen re-surssien niukkuuteen. Myös opetussuunnitelmien sisältöä ja laajuutta pidettiin ongelmana, tosin erityisesti tässä alakohtaiset erot olivat suuria.

Liian suuret ryhmäkoot niin opetuksessa kuin ohjauksessa nousivat esille useissa oppi-laitoksissa. Tämä johtaa haastateltujen mukaan muun muassa siihen, että tehokkaalle ja oikeanlaiselle ohjaukselle ja opetukselle jää liian vähän aikaa. Opettajien työn tueksi kai-vattiinkin monissa oppilaitoksissa lisää ohjaajia ja koulunkäyntiavustajia. Myös muut työt (esimerkiksi kokoukset ja eri tahojen kanssa tehtävä yhteistyö) vievät monen mielestä lii-kaa aikaa, joka on pois lähiopetuksesta ja -ohjauksesta.

Vaikka monet haastatelluista pitivätkin lähiopetustuntien määrää liian vähäisenä, suhteel-lisen yksimielisiä oltiin toisaalta siitä, että pelkkä lähiopetustuntien määrän lisääminen ei

73

yksistään riitä ratkaisemaan ongelmia. Moneen ongelmaan pystyttäisiin haastateltujen mu-kaan puuttumaan jo erilaisilla luovilla ja joustavilla ratkaisuilla (esimerkiksi työvaltaisten koulutusmallien lisääminen, ohjausresurssien lisääminen opiskelun kriittisissä vaiheissa jne.). Varsinkin suurissa oppilaitoksissa nousi tässä yhteydessä esiin myös turhautuneisuus siitä, että opettajien mielipiteitä ja näkemyksiä ei kuunnella riittävästi, vaan ratkaisut teh-dään hallinnon tasolla, joka saattaa olla kaukana arkipäivän opetuksesta ja ohjauksesta.

Lähes kaikissa oppilaitoksissa ryhmänohjaajan tehtävät koettiin niin haastavina, että niihin olisi resursoitava nykyistä enemmän. Tämä tehostaisi erityisesti alkuvaiheen opintojen oh-jausta ja osaltaan vähentäisi keskeyttämisiä sekä tukisi varhaisen puuttumisen periaatteen toteutumista.

Läpäisy ja keskeyttäminenKeskeyttämisen syyt ovat haastateltujen mukaan yksilöllisiä, jolloin myös toimintatapoja tulisi kehittää ottaen huomioon opiskelijoiden erityistarpeet. Haastateltujen mukaan kes-keyttämisten ehkäisemiseksi olisi palkattava lisää ohjaus- ja tukihenkilöstöä sekä lisättävä henkilökohtaista opetusta. Monen keskeyttäneen kohdalla yksilöllinen opetussuunnitelma ehkäisisi haastateltujen mukaan opintojen keskeyttämisen. Oikeaan koulutusalavalintaan tulisi kiinnittää enemmän huomiota, sillä oikeat alavalinnat vähentävät keskeyttämisiä. Tämä tarkoittaa sitä, että nivelvaiheyhteistyöhön ja peruskoulussa toteutettavaan opinto-ohjaukseen olisi panostettava lisää. Myös pienryhmät ja työvaltaiset tutkinnonsuorittamis-tavat voisivat vastaajien mukaan vähentää keskeyttämismääriä.

Työelämävalmiuksien saavuttaminenTyöelämävalmiuksien kehittämisessä haastateltujen huomio kiinnittyi erityisesti työssäop-pimisjaksojen kehittämiseen, ohjausresurssin riittävyyteen sekä opettajien työelämäjakso-jen lisäämiseen.

Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden työssäoppimispaikkojen etsimiseen tulisi suun-nata lisää resursseja, koska nykyään paikkoja on toisinaan vaikea löytää erityisesti kasvu-keskusten ulkopuolella. Myös erityisopiskelijoiden työssäoppimisjaksojen toteuttamiseen tarvittaisiin uusia hyviä käytäntöjä ja toimintamalleja, joiden kehittäminen varsinkin al-kuvaiheessa vaatisi sekin lisäresursseja. Myös maahanmuuttajien työssäoppimispaikkojen löytämiseen ja työssäoppimisjaksojen toteuttamiseen pitäisi suunnata enemmän resursse-ja.

Vastaajat toivoivat lisää resursseja myös opettajien työelämäjaksojen järjestämiseen niin, että opettajat voisivat osallistua niihin. Haastateltujen mukaan opettajat osallistuisivat aktiivisesti työelämäjaksoille, mutta jaksoja ei pystytä nykyrahoituksen puitteissa järjestä-mään riittävästi. Niin ikään korostettiin työelämäjaksojen säännönmukaisuutta, joka takai-si jokaiselle opettajalle mahdollisuuden osallistua työelämäjaksolle esimerkiksi vähintään kerran viidessä vuodessa. Sen sijaan suuri osa haastatelluista oli sitä mieltä, että erilaiset työssäoppimisjaksojen kulujen vähentämiseksi ehdotetut mallit – esimerkiksi opettajien työelämäjaksojen ja työssäoppimisen ohjauksen yhdistäminen – eivät takaisi opettajalle riittävää mahdollisuutta työelämäosaamisensa päivittämiseen ja kehittämiseen. Tässäkin asiassa alakohtaiset erot olivat kuitenkin suuria: esimerkiksi monet eri tekniikan alojen opettajat muistuttivat, että heillä opettaja on koko ajan niin paljon tekemisissä työelämän kanssa, että ainakaan pitkiä työelämäjaksoja ei välttämättä tarvita.

74

Haastatellut muistuttivat, että myös esimerkiksi työpaikkaohjaajat tulisi paremmin ottaa huomioon työssäoppimisjaksojen toteutuksessa. He kaipaisivat enemmän tukea ohjaus-tehtäväänsä, kuten yhdessä suunnittelua opettajan kanssa ja pedagogisen osaamisensa li-säämistä.

Erityistä tukea tarvitsevat nuoretOhjaus- ja tukipalveluiden liian vähäiset resurssit perusopetuksessa näkyvät haastateltujen mukaan toisella asteella. Monen mielestä varhaisemmalla puuttumisella ja perusopetuk-sen lähiopetus- ja ohjausresurssien lisäämisellä pystyttäisiinkin jo ennakkoon ratkaisemaan monia ongelmia, jotka nyt seuraavat opiskelijaa toisen asteen ammatillisiin opintoihin.

Haastattelujen perusteella vaikuttaa siltä, että nivelvaiheen tiedonsiirrossa on edelleen runsaasti kehittämistä, vaikka erilaisia toimintamalleja on esimerkiksi erilaisten hankkei-den puitteissa kehitetty maassamme runsaasti viimeisten kymmenen vuoden aikana. Kes-keinen syy tiedonsiirron ongelmiin näyttäisi edelleen olevan se, että käsitykset siitä, mitä tietoa ja kenen toimesta saa siirtää, vaihtelevat suuresti paikkakunta- ja jopa yksilökohtai-sesti. Lisäongelmia monessa oppilaitoksessa aiheuttaa lisäksi se, että ainoa tiedonsiirron pullonkaula ei sijoitu perusopetuksen ja toisen asteen ammatillisen opetuksen väliin, vaan myös ammatillisissa oppilaitoksissa tuntuu olevan yllättävän paljon ongelmia siirtää pe-rusopetuksesta saatua tietoa eteenpäin niille tahoille, jotka sitä tarvitsisivat. Vaikuttaa siltä, että monet opettajat niin perusopetuksessa kuin ammatillisessa opetuksessa kaipaisivat selkeämpiä ohjeita ja säännöksiä siitä, mitä tietoa saa siirtää, ja ehkä jopa siitä, minkälaisen tiedon siirtäminen olisi suoranainen velvollisuus.

5.4 opiskelijoiden näkemyksiä opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä

Suuri osa haastatelluista opiskelijoista oli sitä mieltä, että ammatillisessa koulutuksessa lähiopetustunteja tulisi olla enemmän. Kuitenkin samaan aikaan osa opiskelijoista koki, että opetusta ja ohjausta on riittävästi. Lähiopetustuntien määrä koettiin riittämättömäksi erityisesti ammattiaineiden opetuksessa, jossa toivottiin enemmän opettajan henkilökoh-taista ohjausta. Lisää tukea kaivattiin myös itsenäiseen opiskeluun. Osalle oppitunneista kaivattiin toista opettajaa samanaikaisopetuksen toteutumiseksi tai ohjaajaa, jonka käyttö opettajan ohella mahdollistaisi opiskelijoiden lisäohjauksen tunneilla. Haastateltujen opis-kelijoiden mukaan erot lähiopetuksen määrissä vaihtelevat koulutusalojen välillä, mikä tuli esiin opiskelijoiden mielipiteiden jakautumisena.

Saatu ohjaus oli opiskelijoiden mukaan pääasiassa riittävää ja opiskelijoita on kannustettu suorittamaan opinnot loppuun. Tarvittaessa kaikissa oppilaitoksissa opiskelijoille on laa-dittu HOJKS, joka on mahdollistanut yksilöllisemmän etenemisen opinnoissa. Ohjauksen ja tuen saamisessa oli kuitenkin keskeistä opiskelijan oma aktiivisuus ja halu: ohjausta on tarjolla riittävästi, kun sitä osaa itse pyytää ja hakea.

Aivan omana ryhmänään nousivat esille haastatteluissa nopeasti opinnoissaan etenemään pystyvät opiskelijat ja heidän tuen tarpeensa. Nopeammin oppivat turhautuvat usein ope-tuksen hitauteen ja haasteettomuuteen jopa ”kaksoistutkintoa” suorittaessaan, jolloin hei-dän keskeyttämisensä on vaarassa kasvaa. ”Kun sain tehtävät muita ennen tehtyä, sain järjestellä paikkoja tai kerran sain lisätehtäväksi etsiä kaiken tiedon porkkanasta”, kuvaili eräs ravintola-alan opiskelija tarjottuja lisähaasteita. On merkille pantavaa, että haastatellut opiskelijat eivät vierittäneet useinkaan syytä tilanteesta opettajan harteille, vaan totesivat ti-

75

lanteen muuttamisen vaikeaksi nykyisen suuruisissa heterogeenisissa ryhmissä. Haastatel-tavat esittivät, että opetuksen joustavuutta kehitettäessä myös tämä kasvava, nopeammin opinnoissa etenemään pystyvä opiskelijajoukko otettaisiin entistä selkeämmin huomioon opetuksen järjestelyjä ja opetuksen toteuttamista suunniteltaessa.

Opetuksen työelämävastaavuus sai sekin osakseen kritiikkiä: nykyinen opetus ei kaikkien mielestä vastaa työelämän vaatimuksia. Työelämän vaatimustason saavuttamiseksi opiske-lijat korostivat opettajien ajantasaisen ammattitaidon tärkeyttä, jonka ylläpitämisessä opet-tajien työelämäjaksot koettiin ensiarvoisen tärkeiksi.

Opiskelijat olivat yksimielisiä siitä, että työssäoppimisjaksot ovat työelämävalmiuksien kannalta olennaisia. Työssäoppimispaikassa on mahdollisuus oppia taitoja, joita ei oppilai-toksessa voida opettaa. Ongelmia työssäoppimisjaksoilla koettiin syntyvän, kun jaksoilla ei ole tarjolla riittävästi tukea ja ohjausta. Työssäoppimisjaksoja tulisi kehittää muun muassa tehostamalla työssäoppimisen valvontaa ja ohjausta sekä kehittämällä työpaikkaohjaajien ohjaustaitoja.

Opiskelijan työssäoppimisjaksot ovat keskittyneet toiselle ja kolmannelle vuodelle, mutta jaksoja olisi haastateltujen mukaan hyvä olla myös ensimmäisenä vuotena. Esimerkiksi ho-telli- ja ravintola-alalla ensimmäisen vuoden työssäoppimisjaksot olisivat tärkeitä, sillä työ-elämän vaatimukset tulevat parhaiten esille juuri harjoittelutilanteissa, joita koulutuksessa on heti ensimmäisestä vuodesta alkaen. Toisaalta kaikilla aloilla ei ole mahdollista järjestää työelämäjaksoja heti opintojen alkuvaiheessa, koska koneiden käyttö vaatii osaamista, jota opiskelijoilla ei ensimmäisenä vuotena ole. Tästä esimerkkinä esille nousi metsäkoneala, jossa koneiden käyttö vaatii opintojen aikana kehittyvää erityisosaamista.

Myös työssäoppimisjaksojen sisältöön tulisi opiskelijoiden mukaan kiinnittää huomiota. Vaikka suurimman osan mielestä jaksojen sisältö olikin oman ammattitaidon ja osaamisen kehittymisen kannalta hyödyllistä, niin osan mielestä työssäoppimisjaksoilla saattoi joutua tekemään työtehtäviä, jotka eivät lisää ja kehitä opiskelijan ammattiosaamista. Opiskeli-joilla saatetaan teettää esimerkiksi opintojen vaiheeseen nähden yksinkertaisia työtehtäviä, jolloin työssäoppimisjakson tavoitteet jäävät saavuttamatta. Syiksi ohjauksen riittämättö-myyteen työssäoppimisjaksojen aikana mainittiin muun muassa jatkuva kiire työpaikoilla sekä se, että työpaikkaohjaajia ei ole ohjeistettu riittävän hyvin tehtäväänsä. Opiskelijoi-den mukaan työpaikoilla kaivattiin enemmän tietoa ja ohjeistusta myös ammattiosaamisen näytöistä ja niiden järjestämisestä. Osalle haastatelluista oli välittynyt sellainen kuva, että opettajillakaan ei ole riittävästi tietoa näyttötilanteesta ja ohjeistamisesta.

Haastattelujen valossa opiskelijat, jotka tarvitsevat enemmän tukea, saavat sitä kyllä, jos vain osaavat hakea sitä itse. Ongelmana ovat ne opiskelijat, jotka eivät jostain syystä osaa tai pysty hakemaan tarvitsemaansa ohjausta ja tukea. Erityisesti suuret ryhmäkoot vaikut-tavat tuen saamiseen, sillä isossa ryhmässä yhden opettajan opetuksessa ja ohjauksessa tukea ei välttämättä saa tarpeeksi. Erityistä tukea tarvitsevien nuorten kohdalla kaivattiin enemmän pienryhmäopetusta, mahdollisuutta henkilökohtaisen avustajan käyttöön sekä joustavampia tapoja opiskella (esimerkiksi mahdollisuutta tentin suorittamiseen suullises-ti). Myöskään maahanmuuttajataustaiset opiskelijat eivät saaneet haastateltujen mukaan riittävästi tukea ja ohjausta.

Tuen saamiseen vaikuttaa omalta osaltaan myös opettajien motivaatio. Kaikilla opettajilla ei haastateltujen mielestä ollut riittävästi tietoa tai halua tehdä poikkeuksellisia järjestelyjä, jotka edesauttaisivat opiskelijoiden tuen saantia. Lisäksi osassa oppilaitoksia opettajien

76

suuri vaihtuvuus vaikutti opiskelijoiden mielestä tuen määrään ja laatuun. Tukea ja ohjaus-ta kaivataankin enemmän opettajien ja ohjaajien taholta, sillä tällä hetkellä tuen saaminen on haastateltujen mukaan usein liikaa opiskelijan omalla vastuulla.

5.4.1 Opiskelijajärjestöt

Opetuksen ja ohjauksen resurssitTulevista resursseista päätettäessä tulisi opiskelijajärjestöjen edustajien mukaan ottaa huo-mioon uudet opintojen monimuotoistumisesta syntyvät haasteet. Opiskelijoiden tilanne pitäisi jatkossa pystyä huomioimaan kokonaisvaltaisemmin esimerkiksi joustavampien koulutus- ja opintoratkaisujen muodossa. Ryhmäkoosta keskusteltaessa haastatellut ko-rostivat, että toimiva ryhmäkoko riippuu opetettavasta aineesta. Esimerkiksi ammatillisten opintojen tunneilla tulisi heidän mukaansa olla nykyistä pienemmät ryhmät, jotta opetus olisi tarpeeksi tehokasta.

Lisää resursseja tulisi ohjata muun muassa lähiopetukseen ja opettajien osaamisen kar-tuttamiseen. Lähiopetuksen määrän lisäämistä perusteltiin sillä, että opetettavia asioita ei nykyään ehditä opiskella kunnolla. Opettajien lisäkoulutusta kaivattiin erityisesti joustavi-en opetusmenetelmien käyttöön. Opettajille kaivattiin myös lisää ajallisia resursseja, koska nyt opettajilla ei ole riittävästi aikaa henkilökohtaiseen kontaktinottoon.

Opiskelijajärjestöjen edustajat pitivät opinto-ohjaukseen varattuja tunteja riittämättöminä. Niiden edustajien mielestä yksittäisellä opinto-ohjaajalla on liian paljon opiskelijoita ohjat-tavanaan. Lisäksi edustajat ehdottivat, että peruskoulujen opinto-ohjaajien koulutukseen tulisi sisältyä ammatillisia opintoja.

Läpäisy ja keskeyttäminenOpiskelijajärjestöt löysivät paljon kehitettävää opiskelijoiden läpäisyn edistämiseksi ja kes-keyttämisen ehkäisemiseksi. Kehittämistyö olisi aloitettava perusasteelta: peruskoulujen opinto-ohjausta tulisi kehittää väärien alavalintojen välttämiseksi. Myös toisen asteen kou-lutuksen joustavuuden lisäämistä pidettiin läpäisyä lisäävänä tekijänä. Opiskelijajärjestöt kiinnittivät huomiota poissaolojen tarkempaan seurantaan, koska seurannan puutteelli-suus johtaa usein opintojen keskeyttämiseen. Edustajat ehdottivat läpäisyn lisäämiseksi tenttimällä suorittamista lukiomallin tapaan ja näyttöjen käyttöä opinnoissa. Lisäksi opis-kelijajärjestöt kritisoivat tiedonsiirron ongelmia siirryttäessä toiselle asteelle ja oppilaitos-ten sisäistä yhteisöllisyyden puutetta.

Työelämävalmiuksien saavuttaminen ja erityistä tukea tarvitsevat nuoretOpiskelijoiden työelämävalmiuksista keskusteltaessa haastatellut nostivat esille työelä-mä- ja yhteiskuntatietouden tärkeyden osana opintokokonaisuuksia, laitteiden ja konei-den ajantasaisuusvaatimukset ja riittävien työssäoppimispaikkojen varmistamisen kaikille opiskelijoille. Kaikilla paikkakunnilla ei välttämättä ole opintoja vastaavia työssäoppimis-paikkoja, mikä hankaloittaa riittävien valmiuksien saavuttamista. Työssäoppimispaikkojen ohjausta tulisikin opiskelijajärjestöjen mukaan kehittää. Esimerkkinä haastatellut mainit-sivat kansallisen tietopankin luomisen työssäoppimispaikoista ja oppilaitosten välisen oh-jausyhteistyön lisäämisen.

77

Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden osalta opiskelijajärjestöt painottivat valmentavia koulutusmuotoja sekä ohjauksen ja joustavien ratkaisujen tarvetta. Tästä huolimatta ne vastustivat voimakkaasti esimerkiksi osatutkintojen suorittamista, koska katsoivat niiden vähentävän ammatillisen koulutuksen arvostusta ja lisäävän yleistä eriarvoisuutta. Lisäksi opiskelijajärjestöt korostivat, että ammatilliseen koulutukseen valmentavat luokat ja opin-not ovat merkityksellisiä erityistukea tarvitseville opiskelijoille sekä joustavien ja yksilöllis-ten ratkaisujen tarvetta näille opiskelijoille.

Haastatellut ehdottivat, että nopeasti etenevien opiskelijoiden kohdalla voitaisiin lisätä sekä itsenäisten että syventävien opintojen määrää, ja että heillä tulisi olla mahdollisuus suorittaa esimerkiksi oman alansa ammattikorkeakoulukursseja.

5.5 työelämän näkemyksiä opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä

Työelämän näkökulma opetuksen ja ohjauksen riittävyyteen jäi pienimuotoiseksi vastan-neiden yritysten ja organisaatioiden vähäisestä määrästä johtuen. Kun työelämän edustajia pyydettiin arvioimaan opetuksen ja ohjauksen riittävyyttä, kriteerinä käytettiin erityisesti työssäoppimisjakson onnistumista.

Vastanneista työelämän edustajista 69 % (n = 16) oli sitä mieltä, ammatillisten opintojen opetusta oppilaitoksissa oli kohtalaisesti tai vähän. 13 % piti opetuksen määrää täysin riittämättömänä ja noin viidennes lähes riittävänä. Riittävänä opetuksen määrää ei pitänyt kukaan.

Kuitenkin työssäoppimisjaksoille tulevien opiskelijoiden ammatillisia tietoja ja taitoja sekä työelämän pelisääntöjen osaamista pidettiin hyvinä. Työelämän pelisääntöjen osaamista koskevasta väittämästä puolet vastaajista oli samaa mieltä ja toinen puoli jossain määrin eri mieltä.

Opiskelijoiden ammatillisia tietoja ja taitoja pidettiin riittävinä vielä yksimielisemmin. Kaksi kolmasosaa oli väittämän kanssa samaa mieltä ja vain neljännes oli jossain määrin eri mieltä.

Neljä viidestä vastaajasta piti opettajien osallistumista työssäoppimisen ohjaukseen koh-talaisena, vähäisenä tai täysin riittämättömänä. Vastaajista yksi kymmenestä oli sitä mieltä, että opettajat osallistuivat paljon työssäoppimisen ohjaukseen. Opettajien tukea työpaik-kaohjaajille pidettiin riittämättömänä.

78

iii yHteenveto jA joHtopäätökSet

6 SelvitykSen keSkeiSiMMät tulokSet jA niiden poHdintA

Lukuun 6 on kirjattu selvityksen keskeisimmät tulokset. Alaluvussa 6.1 esitellään keskeiset tulokset opetuksen ja ohjauksen määrästä ja alaluvussa 6.2 eri osapuolten näkemykset riittävyydestä. Alalukuun 6.3 on koottu eri osapuolten näkemyksiä syistä, jotka aiheuttavat eroja ja vaihtelua sekä mahdollista riittämättömyyden kokemusta. Alaluvussa 6.4 pohdi-taan tulosten merkitystä ja verrataan niitä aikaisempien selvitysten tuloksiin.

6.1 opetuksen ja ohjauksen määrä

Tilastojen tunnusluku opetustuntia/opiskelija kuvaa opiskelijakohtaista tuntimäärää, joka saadaan jakamalla tilastoitu opetustuntien määrä opiskelijoiden määrällä60. Tilastojen pe-rusteella koulutuksen järjestäjien ja koulutusalojen väliset tunnusluvut opetustuntia/opis-kelija vaihtelivat. Vuonna 2001 ne vaihtelivat koulutusalasta ja järjestäjätyypistä riippuen 47 tunnista 145 tuntiin (kuvio 3). Vuonna 2007 vaihtelu oli 49 tunnista 143 tuntiin (kuvio 4). Merkittävää muutosta vaihtelussa ei vuosikymmenen aikana ollut tapahtunut, vaikka vaihteluväli näyttikin hieman kaventuneen. Vuotuisessa tarkastelussa tuntimäärän (opetus-tuntia/opiskelija-tunnusluku) keskiarvo osoittaa laskevaa suuntaa (taulukko 6).

Vuosina 2005 - 2007 vaihtelun tasaantuminen näkyi koulutuksen järjestäjien välisenä ta-saantumisena kun oli kyse tietystä koulutusalasta. Koulutusalojen väliset erot sen sijaan eivät muuttuneet (kuviot 3 ja 4). Vaihtelu ulottui myös koulutusalojen sisälle tutkintokoh-taisiin opetus- ja ohjaustuntimäärien vaihteluun. Kuntayhtymillä ja suurilla koulutuksen järjestäjillä tunnusluku oli pienin miltei kaikilla koulutusaloilla (liitteet 7 ja 8).

Tilastoissa näyttäytyvän opetustuntia/opiskelija-tunnusluvun perusteella ei voi suoraan päätellä toteutuneen opetuksen määrää. Tunnusluku on täysin laskennallinen suure (ks. määrittely s. 21 ja viite 60). Tästä syystä sekä koulutuksen järjestäjiltä että opettajilta ky-syttiin eri opetus- ja ohjausmuodoille osoitettuja tuntien määriä: 1) opintoviikkokohtainen lähiopetus, 2) työssäoppimisen ohjaus (tuntia/opiskelija/opintoviikko), 3) ammattiosaa-misen näyttöprosessin toteutus (tuntia/näyttöprosessi ja 4) opiskelijoiden henkilökohtai-seen ohjaamiseen (tunti/opiskelija/lukuvuosi) (muu kuin opetussuunnitelmaan sisältyvä opintojen ohjaus). Henkilökohtaisella ohjauksella tarkoitettiin muuta kuin opetussuunni-telmiin sisältyvää opinto-ohjausta.

Kyselyn perusteella koulutuksen järjestäjät jakautuivat kahteen ryhmään: ne, jotka ilmoitti-vat resursoivansa kaikkia koulutusaloja samalla tavalla (taulukko 9), ja ne, jotka ilmoittivat

60 Opetustuntia/opiskelija on opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusraporteissa käytetty opetuksen suorite/tunnusluku. Se perustuu koulutuksen järjestäjien ilmoittamaan opetustuntien lukumäärään, johon sisältyvät ”opettajien ja opinto-ohjaajien lähiopetuksen-, etäopetuksen- ja monimuoto-ope-tuksen tunnit sekä työssäoppimisen ohjauksen ja opinto-ohjauksen tunnit ammatillisessa perus-koulutuksessa (opetussuunnitelmaperusteisessa ja näyttötutkintoon valmistavassa koulutuksessa)”. Opetustunnit opiskelijaa kohden saadaan jakamalla ilmoitettujen opetustuntien yhteenlaskettu määrä koulutuksen järjestäjän (tai koulutusalan) opiskelijoiden määrällä. Opiskelijamäärä on amma-tillisen peruskoulutuksen kyseisen vuoden tilastointipäivien painotettu (7/5) keskiarvo.

79

resursoinnin olevan erilainen koulutusalasta riippuen (liite 9). Molemmissa ryhmissä ope-tustuntien määrä eri opetus- ja ohjausmuodoille vaihteli, ja vaihtelu oli melko suurta. Kou-lutuksen järjestäjillä, jotka osoittivat opetustunteja samalla tavalla kaikille koulutusaloille, lähiopetuksen tuntimäärät opintoviikkoa kohden olivat 24 - 35 tuntia/opintoviikko. Eri tavalla eri koulutusaloille resursoivien koulutuksen järjestäjien lähiopetustunnit opinto-viikkoa kohden olivat 28 - 34 tuntia/opintoviikko. Työssäoppimisen ohjaustunnit olivat 0,25 - 13 tuntia/opiskelija/opintoviikko, ammattiosaamisen näyttöihin osoitetut tunnit 0,25 - 42 tuntia/näyttöpprosessi ja henkilökohtainen opintojen ohjaus 0,5 - 30 tuntia/opiskelija/lukuvuosi. Vaihtelut olivat samantasoisia sekä samalla että eri tavalla opetus- ja ohjausmuotoja resursoivilla koulutuksen järjestäjillä.

Koulutuksen järjestäjien ilmoituksen perusteella oli järjestäjiä, jotka eivät osoittaneet ope-tustunteja lainkaan ammattiosaamisen näyttöprosessiin tai opiskelijoiden henkilökohtai-seen ohjaukseen. Nämä opetus- ja ohjaustunnit saattoivat tosin sisältyä jonkin toisen toi-mintamuodon tunteihin. Esimerkiksi ammattiosaamisen näyttöprosessin tunnit saattoivat sisältyä työssäoppimisen ohjaustunteihin.

Opettajien vastausten perusteella opetukseen ja ohjaukseen osoitettujen opetustuntien määrä opintoviikkoa kohden vaihteli. Opettajat raportoivat lähiopetusta 1 - 40 tuntia/opintoviikko (taulukko 10). Muillekin opetus- ja ohjausmuodoille osoitetut tuntimäärät vaihtelivat. Opettajien vastausten perusteella ammattiosaamisen näyttöprosessi ja opis-kelijoiden henkilökohtainen ohjaus olivat toimintamuotoja, joista useimmin puuttuivat erikseen osoitetut opetustuntiresurssit. Syy saattoi olla esimerkiksi jokin seuraavista: 1) opetus- ja ohjaustuntien huomioon ottaminen toisen toimintamuodon opetus- ja ohjaus-tunneissa, 2) opettajan tehtäväkuva: opettajalla ei tehtävässään ollut kysytyn toimintamuo-don kaltaista opetusta ja ohjausta tai 3) kyseessä oli harkittu opetusjärjestely, johon ei opetus- ja ohjaustunteja ollut osoitettu.

6.2 opetuksen ja ohjauksen riittävyys

Kaikista kysymykseen vastanneista koulutuksen järjestäjistä (n = 86) neljä viidennestä (81 %) voi mielestään järjestää opiskelijoilleen opetusta riittävästi. Vajaa viidennes (19 %) ei mielestään tähän yltänyt. Koulutuksen järjestäjien koko ja järjestäjätyyppi aiheuttivat vaih-telua järjestäjien välillä. Parhaina mahdollisuutensa näkivät pienet ja yksityiset järjestäjät sekä valtiojärjestäjä, heikompina suuremmat sekä kuntayhtymä- ja kuntajärjestäjät (kuvio 9).

Ne koulutuksen järjestäjät, jotka mielestään pystyivät järjestämään opetusta riittävästi, pe-rustelivat näkemystään riittävyydestä muun muassa oppimistuloksilla, korkealla tulosin-deksillä ja tuntiresurssien valtakunnallisen keskiarvon toteutumisella.

Ne koulutuksen järjestäjät, jotka pystyivät järjestämään opetusta kohtalaisesti tai vähän, pitivät syynä taloudellista tilannetta: järjestäjäkohtainen yksikköhinta ei vastaa koulutuk-sesta aiheutuvia kustannuksia, oppilaitos ei saa käyttöönsä koko yksikköhintaa tai erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden määrä on kasvanut niin paljon, ettei riittävää opetusta pystytä järjestämään kaikille.

Vastanneista koulutuksen järjestäjistä 44 % (n = 86) pystyi mielestään tarjoamaan riittä-västi yksilöohjausta ja 65 % ryhmäohjausta. Suurista koulutuksen järjestäjistä viidennes voi tarjota riittävästi yksilöohjausta (kuvio 10) ja vajaa puolet ryhmäohjausta (kuvio 11).

80

Koulutuksen järjestäjien näkemys opetuksen riittävyydestä poikkesi opettajien näkemyksis-tä sekä kyselyn että haastattelujen perusteella: koulutuksen järjestäjien edustajien näkemys tilanteesta oli valoisampi kuin opetus- ja ohjaushenkilöstön tai opiskelijoiden.

Opettajista(n = 568 - 641) 41 % piti riittävinä lähiopetukseen, 31 % työssäoppimisen oh-jaamiseen, 13 % ammattiosaamisen näyttöprosessiin ja 13 % opiskelijan henkilökohtaisen ohjaamiseen osoitettuja tuntimääriä (ks. kuvio 18).

Eri koulutusalojen opettajien välillä oli havaittavissa eroja: joillakin aloilla riittämättömyyttä koettiin enemmän kuin toisilla. Suurimpia puutteita osoitetuissa opetus- ja ohjaustuntimää-rissä koettiin yhteiskuntatieteen, liiketalouden ja hallinnon, luonnontieteiden ja matkailu-, ravitsemis- ja talousaloilla (ks. taulukot 11 -14 ).

Miltei kaikilla (93 %) vastanneilla (n = 610 - 625) opettajilla oli opetusryhmässään eri-tyisopiskelijoita. Lisäopetuksena annettavaan tukiopetukseen osoitettuja opetus- ja ohjaus-tuntiresursseja opettajat pitivät pääasiassa vähäisinä (56 - 73 %) tukiopetusmuodosta riip-puen. Vajaa viidennes (12 - 18 %) piti opetus- ja ohjaustuntiresursseja riittävinä (ks. kuvio 21). Haastattelut tukivat kyselyssä esiin nousseita näkemyksiä.

Myös opiskelijoiden haastattelussa ilmeni, että opetuksen ja ohjauksen määrä vaihteli kou-lutusaloittain. Jos opetuksen ja ohjauksen määrä oli opiskelijoiden mielestä riittämätön, lisää opetusta ja ohjausta kaivattiin ammatillisiin opintoihin, ja erityisesti työssäoppimisen ohjaukseen.

Opiskelijoiden mielestä opiskelijat, jotka aktiivisesti hakevat apua ja tukea, myös sitä saavat. Sen sijaan ne, jotka ehkä eniten apua tarvitsisivat, eivät sitä aina osanneet tai pystyneet ha-kemaan. Sen vuoksi opiskelijat odottivat opettajilta aktiivisempaa otetta opiskelijoiden op-pimis- ja muidenkin ongelmien tunnistamisessa ja niihin puuttumisessa (ks. alaluku 5.4).

Työelämä edellytti aiempaa suurempaa opettajien opetus- ja ohjauspanosta työpaikoilla sekä opiskelijoiden työssäoppimisen ohjaamisessa ja työpaikkaohjaajien opastuksessa. Opiskelijat, opettajat ja työelämän edustajat pitivät opettajien työelämäjaksoja välttämättö-minä opettajien ammattitaidon ylläpitämiseksi (ks. alaluvut 5.3.1, 5.4 ja 5.5).

6.3 Syitä eroihin, vaihteluun ja riittämättömyyden kokemiseen

Koulutuksen järjestäjän koko (opiskelijamäärän perusteella määriteltynä) ja järjestäjätyyppi (kunta, kuntayhtymä, yksityinen ja valtio) näytti vaikuttavan tilastojen opetustuntia/opiske-lija-tunnuslukuun. Suurilla ja keskisuurilla kuntayhtymä- ja kuntajärjestäjillä opetustuntia/opiskelija-tunnusluku oli miltei kaikilla koulutusaloilla pienempi kuin pienillä tai pieneh-köillä yksityisillä ja valtiojärjestäjällä (liitetaulukot 7 ja 8).

Myös koulutuksen järjestäjien vastausten perusteella koulutusalojen väliset opetustuntia/opiskelija-tunnusluvut vaihtelivat. Vaihtelun taustalla näytti olevan järjestäjätyyppi (ks. kuvio 5). Koulutuksen järjestäjien ilmoittamat tärkeimmät syyt opetus- ja ohjaustuntien määrän vaihteluun koulutusalojen välillä olivat 1) opiskelijoiden haasteellisuus (esimerkiksi paljon erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita), 2) koulutusalakohtaiset yksikköhinnat, 3) opintojen tavoitteiden vaativuus ja 4) alakohtaiset työssäoppimisen erityistarpeet.

Runsaalla viidenneksellä (22 %) koulutuksen järjestäjistä tuntiresursointivaihtelu ulottui tutkintoihin. Tärkeimmät vaihtelun syyt olivat opintojen luonne (esimerkiksi kaksois-, tai ”kolmoistutkinnon” suorittaminen), opintojen tavoitteiden vaativuus ja alakohtaiset työs-säoppimisen erityistarpeet. Haastattelut vahvistivat vaihtelun.

81

Koulutuksen järjestäjien vastausten mukaan syyt riittämättömyyteen, kun sitä esiintyi, oli-vat pohjimmiltaan taloudellisia: 1) järjestäjäkohtaiset yksikköhinnat eivät vastaa koulutuk-sesta aiheutuvia kustannuksia, 2) oppilaitos ei saa käyttöönsä koko yksikköhintaa ja 3) erityisopiskelijoiden määrä on kasvanut merkittävästi, mutta siihen osoitetut määrärahat eivät ole riittäviä.

Opettajien näkemyksen mukaan syitä riittämättömyyteen olivat liian pienet opetus- ja oh-jaustuntimäärät ottaen huomioon 1) suuret opiskelijaryhmät, 2) taidoiltaan, tiedoiltaan ja motivaatioltaan hyvin erilaiset opiskelijat, 3) erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden määrän kasvu yleisissä ammatillisissa oppilaitoksissa, 4) erityisopiskelijoiden lisääntynyt integrointi opetusryhmiin, mikä edellyttää opetuksen eriyttämistä, aikaa ja osaamista, 5) opiskelijoiden lisääntyneet mielenterveyshäiriöt, jotka edellyttävät erityistoimenpiteitä opintojen järjestämisessä, 6) lisääntynyt yksilöllisen opetuksen ja ohjauksen tarve, 7) liian vaativat opetussuunnitelmien tavoitteet, joita kaikki eivät pysty saavuttamaan ilman lisä-opetusta ja ohjausta ja 8) omien pedagogisten taitojen puutteet.

Ne opiskelijat, jotka pitivät opetuksen ja ohjauksen määrää riittämättömänä, toivat esiin koulutusalojen väliset erot, osa liian suuret opetusryhmät ja opettajien kiireen.

Työelämän edustajat eivät ottaneet kantaa riittämättömyyden syihin, mutta ilmaisivat tar-vitsevansa opettajaa enemmän työpaikoille osallistumaan työssäoppimisen ohjaukseen, osallisiksi ammattiosaamisen näyttöprosesseihin ja ohjaamaan työpaikkaohjaajia erityisesti ammattiosaamisen näyttöihin liittyvissä arviointitehtävissä.

6.4 tulosten pohdintaa

Opetuksen ja ohjauksen määräKeskeinen tulos oli opetus- ja ohjaustuntien määrän vaihtelu koulutuksen järjestäjien, koulutusalojen ja eri tutkintojenkin välillä tarkastelukulmasta riippumatta. Koulutuksen järjestäjien ja koulutusalojen väliset erot tulivat esiin sekä tilastoissa että koulutuksen jär-jestäjien vastauksissa tähän kyselyyn. Tilastoissa näyttäytyvien opetustuntia/opiskelija-tunnuslukujen erojen taustalla saattavat olla todelliset erot, mutta myös tilastointiin liit-tyvät epätarkkuudet. Ensinnäkin, vuotuisiin tilastoihin saatetaan kirjata kaikki opettajien opetusvelvollisuustunnit erittelemättä pois erityistehtäviä. Sellaisia voivat olla esimerkiksi oppilaitoksen työjärjestyksiin, opiskelijahallintoon tai laadunvarmistukseen liittyvät tehtä-vät. Ne ovat tärkeitä tehtäviä oppilaitoksen toiminnan kannalta ja liittyvät opetukseen ja ohjaukseen, mutta eivät ole sitä. Toiseksi, eroja tilastotietoihin voivat aiheuttaa opettaja- ja järjestäjäkohtaisesti vaihtelevat tuntitietojen kokoamis-, kirjaamis- ja seurantamenetelmät. Muun muassa seurannan kirjavuus tuli esiin kysyttäessä koulutuksen järjestäjiltä tunti-resurssien käytön seurannasta. Kolmanneksi, tilastointia vaikeuttavat opettajien erilaiset työaika- ja palkkausjärjestelmät.

Tehokkuusajattelun näkökulmasta opetustuntia/opiskelija on selkeä suoritetieto. Sen voi tulkita jopa lukuna, joka laskiessaan kertoo toiminnan tuottavuuden noususta. Tämänkal-tainen panos/tuotos-analyysi on toki mahdollinen, mutta ei kovin hedelmällinen, koska ammatillisen koulutuksen ensisijainen tavoite on vaikuttavuus, ei niinkään tuottavuus61.

61 Virtanen, H. (2006). Tulosrahoitusmittariston arviointi. Taloustieto Oy. Helsinki 2006.

82

Näin ollen panoksilla aikaansaadut vaikutukset, esimerkiksi tulosindeksin läpäisy-, työllisty-mis- ja jatkokoulutusmittarit, ovat oleellisempia toiminnan vaikuttavuuden arvioimiseksi.

Koulutuksen järjestäjien vastauksissa tulivat esiin koulutusalojen väliset erot. Koulutuksen järjestäjien perustelut eroihin nostavat esiin kysymyksen: mikä pitää yllä koulutusalojen tun-tiresursointieroja vuosikymmenestä toiseen ja mikä niitä perustelee? Yhtenä syynä näytti olevan koulutusalakohtainen yksikköhintarahoitus, jolla on oma historiansa. Aikaisemmin ammatillisen koulutuksen järjestelmä oli erilainen. Pääsääntöisesti jokaisella koulutusalalla oli omat oppilaitoksensa ja alakohtaiset väline- ja tilatarpeensa, joilla muun muassa yksik-köhintarahoituksen erilaisuutta perusteltiin. Väline- ja tilatarpeet pitävätkin edelleen jossain määrin paikkansa. Selvityksen tuloksista (taulukot 6 ja 8 sekä kuviot 3 ja 4) voisi päätellä, että koulutusalat, joilla kyseisiä tarpeita oletettiin ja oletetaan edelleen olevan, voivat tarjota opiskelijoilleen enemmän opetusta ja ohjausta kuin muut koulutusalat. Tähän kyselyyn vas-tanneiden koulutuksen järjestäjien perustelut erilaisille opetus- ja ohjaustuntimäärille olivat kuitenkin erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden lisääntyminen, lisääntyneet oppimis-vaikeudet, jne. Eivät välineet ja tilat. Haasteellisia opiskelijoita oli selvityksen perusteella kaikilla koulutusaloilla. (ks. alaluku 1.1 ja liite 10).

Myös aikaisemmat selvitykset osoittivat koulutusalojen välisiä eroja opetus- ja ohjaustunti-en määrissä. Opetusministeriön selvityksessä vuonna 2002 koulutuksen järjestäjät ilmoitti-vat opetuksen ja ohjauksen vaihtelun syyksi opetuksen eriyttämisen ja yksilölliset ratkaisut. Sekä koulutuksen järjestäjien että opettajien vastauksista voi päätellä, että eriyttämisen ja yksilöinnin tarve on ennallaan ja jopa lisääntynyt. Opemon 2:n hankkeissa vuosina 2003 - 2005 esiin nousseet haasteet ovat edelleen haasteita: vaikeus ottaa huomioon erilaiset opetus- ja oppimistavat, yksilöllisten etenemismahdollisuuksien puuttuminen ja yksilölli-sen henkilökohtaisen ohjauksen ja opetuksen järjestämisen ongelmat. Ratkaisujen löytymi-sen sijaan haasteet näyttivät jopa kasvaneen. Koulutuksen järjestäjien näkökulmasta kyse oli pääasiassa voimavaroista ja niiden kohdentamisesta. Opettajat kokivat tuntiresurssien puutteen lisäksi puutteita valmiuksissaan vastata näihin haasteisiin. He tunnistivat aukkoja pedagogisessa osaamisessaan, mistä syystä muun muassa uudet oppimisympäristöt olivat vajaakäytössä tai opetuksen eriyttäminen hankalaa. Molemmat viimemainitut asiat liittyvät osaamiseen ja sen uudistamiseen.

Opiskelijan saaman opetuksen ja ohjauksen määrän selvittämiseksi opettajien ja koulu-tuksen järjestäjien ilmoittamat opetus- ja ohjaustuntimäärät (lähiopetus, työssäoppimisen ohjaus, ammattiosaamisen näyttö, opiskelijoiden henkilökohtainen ohjaus) vaikuttivat eri-laisilta. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti, ettei kokonaisresurssimäärän ero välttämättä ollut suuri. Kyse oli resurssien jakautumisesta kokonaisuuden sisällä. Näennäisen erilaisuu-den syynä saattoi olla se, että koulutuksen järjestäjä päätti keskimääräisistä, käytettävistä olevista tuntiresursseista kun taas yksilöidystä, opettaja- ja toimintokohtaisista kohdenta-misista päättivät esimiehet ja opettajat.

Kun verrattiin aikaisemmissa selvityksissä ja tässä selvityksessä saatuja lähiopetuksen tun-timääriä, taso tämän kyselyn tuloksissa oli hieman alhaisempi kuin vuosina 1996 - 1999 tehtyjen selvitysten tuloksissa. Vuonna 2001 koulutuksen järjestäjien ilmoitus oli samaa ta-soa kuin tämän selvityksen tulos, vaikka opetustuntia/opiskelija-tunnusluku näyttää koko 2000-luvulla laskevaa suuntaa (ks. taulukko 6, kuviot 3 ja 4). Opettajien lähiopetustuntien määrä opintoviikkoa kohti oli tämän selvityksen tulosten perusteella laskenut vuodesta 1992 jälkeen suurimmillaan (keskiarvoista laskettuna) jopa 8 t/opintoviikko (ov) (taulukko 16).

83

taulukko 16. Lähiopetustuntien vertailu eri selvityksiin perustuen 1992 - 2007

Lähiopetus ennen Lähiopetusta Lähiopetusta Lähiopetusta Lähiopetusta 1992/ov, Jaro62 1992 - 1996/ov63 200164 2007/ov 2007/ov

Kysely ammatil- Koulutuksen jär- Opettajien Koulutuksen listen oppilaitos- jestäjien ilmoitus ilmoitus järjestäjien ten luottamus- (tämä selvitys) ilmoitus miehille (tämä selvitys) 32 - 35 t/ov 27 - 32 t 24 - 35 t 1 - 40 t/ov 24 - 35 t/ov

(ka. 26,4 t) (ka. 29,2 t)

Taulukko 16 tukee näkemystä, että itsenäisen opiskelun osuus on kasvanut. Ongelma on, ainakin opiskelijoiden haastatteluiden perusteella, että itsenäiseen opiskeluun annetaan riittävästi ohjausta vain harvassa oppilaitoksessa. Pohjimmiltaan kyse saattaa olla samasta asiasta, jonka Jaro raportoi jo 1999: itsenäisen opiskelun ohjauksesta opettajille ei makseta korvausta, jolloin sitä ei myöskään tehdä. Itsenäinen opiskelu nähtiinkin Jaron mukaan tuolloin säästötoimenpiteenä, ei pedagogisena menetelmänä.65 Tilanne ei näytä muuttu-neen. Asia on erittäin tärkeä opetuksen ja ohjauksen riittävyyden kannalta ja sen perinpoh-jainen selvittäminen on olennaista opetuksen ja ohjauksen kehittämisen kannalta.

Opiskelijan oikeus saada tarvitsemansa opetusta ja ohjausta siten, että hän voi saavuttaa tutkinnolle asetetut tavoitteet, jäi askarruttamaan. Opetus- ja ohjaustuntien vaihtelu koulu-tuksen järjestäjien ja koulutusalojen välillä saattoi olla harkittua ja perusteltua, yksilöllisten opintojen järjestämisestä aiheutuvaa. Kuitenkin yksilölliset tarpeet, esimerkiksi tilapäisen erityisen tuen tarve tai mahdollisuus nopeampaan etenemiseen, vaikuttivat sekä koulu-tuksen järjestäjien että opettajien vastausten perusteella suurilta haasteilta. Tämä saattaa osaltaan selittää ammatillisen koulutuksen alhaista läpäisyastetta, joka tilastojen mukaan oli kolmessa vuodessa 56,6 %66.

Jos halutaan seurata, paljonko opiskelijat saavat opetusta ja ohjausta, tulee kehittää sitä pa-remmin kuvaava mittari. Opetus ja ohjaus oppilaitoksissa ovat osa paljon kokonaisvaltai-sempaa ammattisivistystä tavoittelevaa kasvatustehtävää. Opetuksen ja ohjauksen määrän riittävyyttä voidaan tarkastella sekä oppimistulosten että kasvatustehtävän näkökulmasta. Sen vuoksi seurannan tulisikin entistä enemmän kohdistua suoritteiden mittaamisen sijas-ta tuloksiin ja koulutuksen vaikuttavuuteen sekä laajemmin kuin yhden ammattikunnan, opettajien, työpanokseen.

62 Jaro A (1999) Tiedustelu ammatillisten oppilaitosten toisen asteen koulutuksen resursseista luku-vuonna 1998 – 1999.


64 Pihlainen, A., Väyrynen, P. (2004). Opetussuunnitelman laadinnan tilanne ja opetussuunnitelma-prosessit. Opetushallitus.


66 Koulutus ja tutkimus 2007-2012. Opetusministeriö.

84

Opetuksen ja ohjauksen riittävyysSuurimpia ongelmia opetuksen ja ohjauksen riittävyydessä viestittivät suuret, monialaiset koulutuksen järjestäjät. Nämä koulutuksen järjestäjät olivat miltei poikkeuksetta kuntia ja kuntayhtymiä. Suuret koulutuksen järjestäjät ohjasivat resurssien käyttöä voimakkaammin kuin pienet. Ne ilmoittivat useammin kuin pienet, että opetukseen ja ohjaukseen osoitetut resurssit vaihtelivat koulutusaloittain ja jopa eri tutkinnoissa. Resursointierojen taustalla saattoi olla tavoite saada voimavarat riittämään kaikkein oleellisimpaan niiden opiskelijoi-den hyväksi, jotka opetusta ja ohjausta eniten tarvitsivat.

Pienillä koulutuksen järjestäjillä opetuksen ja ohjauksen tuntiresurssien vaihtelu oli harvi-naista tai sitä ei esiintynyt lainkaan. Syy saattoi olla se, että pienet koulutuksen järjestäjät olivat useammin yksialaisia ja yhden koulutusalan tutkinnoistakin vain osa saattoi kuulua yksialaisen koulutuksen järjestäjän tarjontaan. Lisäksi pienillä koulutuksen järjestäjillä näytti olevan suhteellisesti enemmän opetus- ja ohjaustuntiresursseja käytössään (ks. taulukko 7).

Tilastoissa pienet opiskelijakohtaiset opetus- ja ohjaustuntimäärät eivät kuitenkaan auto-maattisesti merkinneet riittämättömiä tuntiresursseja opetuksessa ja ohjauksessa. Haastat-teluissa monet koulutuksen järjestäjät toivatkin esiin, ettei resurssien riittämättömyytenä kuvattu ongelma ole vain määrärahojen puutetta vaan myös koulutuksen rakenteisiin, hen-kilöstön työnjakoon, työn organisointiin, johtamiseen sekä muutosten läpi viemiseen liitty-viä haasteita.

Kaiken kaikkiaan tuntiresurssijakoon vaikuttavien seikkojen moninaisuus ja perustelujen tulkinnallisuus ovat haasteellisia. Samalla koulutuksen järjestäjällä resursointiin saattoivat samanaikaisesti vaikuttaa koulutusala, sen sisällä tutkinto ja vielä opintojen vaihe. Kun pe-rusteluina käytetään esimerkiksi opintojen tai opiskelijoiden haasteellisuutta, pitäisi olla auki kirjoitettuina, mitä sillä tarkoitetaan. Olisi ajankohtaista koko toisen asteen ammatilli-sen koulutuksen tasolla määritellä tarkemmin erityisopiskelijan tai erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan tunnusmerkit. Samalla voitaisiin tarkentaa kriteerit, joilla erityisen tuen tarve otetaan huomioon yksikköhintalaskennassa.

Koulutuksen järjestäjien ja muiden selvityksessä mukana olleiden ryhmien näkemykset opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä poikkesivat jossain määrin toisistaan. Koulutuksen järjestäjien näkemys oli positiivisempi kuin opettajien ja työelämän edustajien. Opiskeli-joidenkin näkemys oli positiivisempi kuin opettajien, vaikkakaan ei yhtä positiivinen kuin koulutuksen järjestäjien. Opiskelijatkin kaipasivat lisää opetusta ja ohjausta erityisesti am-matillisiin opintoihin.

Koulutuksen järjestäjät näkivät suuria ongelmia mahdollisuuksissaan ottaa huomioon uu-sien toimintamuotojen aiheuttamat lisäresurssitarpeet. Tällaisia haasteita olivat erilaiset op-pijat ja ammattiosaamisen näytöt. Eräs keino uusien toimintojen resurssipulaan olisi tunti-resurssien uudelleen kohdentaminen. Sen tarpeellisuuden toivat esiin jo Opemon 2 -hanke ja koulutuksen arviointineuvoston vuonna 2005 julkaisema selvitys työssäoppimisen peri-aatteista ja toimintakäytänteistä. Tämä selvitys vahvisti aikaisempien selvitysten tuloksia: toimintakäytänteet ja periaatteet ovat hyvin ala- ja järjestäjäkohtaisia vaikuttaen opettajien työnkuvaan, osallistumiseen ja toiminnan organisointiin. Samat lähtökohdat näyttivät säily-neen monissa muissakin toimintatavoissa vaikuttaen opetuksen ja ohjauksen järjestämista-poihin ja riittävyyden tulkintaan. Resurssien uudelleen kohdentaminen edellyttää onnistuak-seen perinpohjaista muutosta asenteissa ja toiminnan rakenteissa sekä vahvaa johtajuutta.

85

Ammattiosaamisen näytötOpetuksen ja ohjauksen tuntiresurssien jakokäytänteissä ammattiosaamisen näyttöjen ase-ma oli vakiintumaton. Tuntiresurssien yleinen riittämättömyyden kokemus vaikeuttaa tun-tien uudelleen kohdentamista. Opiskelijat tarvitsevat opetusta ja ohjausta selviytyäkseen ammattiosaamisen näytöistä. Opettajien näkökulmasta uudelleen kohdentaminen vaatii aivan uutta lähestymistapaa opetukseen ja ohjaukseen. Koulutuksen järjestäjän näkökul-masta ammattiosaamisen näyttö on osa opetus- ja ohjaustoimintaa, jossa opettaja ja hä-nen esimiehensä tekevät operatiiviset ratkaisut. Tulosten perusteella ammattiosaamisen näytöt olivatkin selkeä opetuksen ja ohjauksen toiminta-alue, jonka toteuttamiseen arvi-ointia koskevissa ohjeissa tarkoitetulla tavalla tarvitaan lisää ns. (lähi)opetustunteja. Toisin sanoen tunteja, joiden aikana opettaja työskentelee yhdessä opiskelijan/opiskelijoiden ja työpaikkaohjaajien kanssa näyttöprosessin toteuttamiseksi. Kysymys liittyy sekä opetusjär-jestelyihin että opettajien virkaehtosopimuksen määrittämään opettajan työaikaan.

Oppimistavoitteiden saavuttaminenNiiden opiskelijoiden määrä, jotka eivät opettajan näkemyksen mukaan saavuta oppimis-tavoitteita, oli huolestuttava. Tosin osa opettajista oli sitä mieltä, ettei kukaan saavuta niin laajoja tavoitteita kuin opetussuunnitelmissa edellytetään ja osa taas arveli suurin piirtein kaikkien saavuttavan tavoitteet. Näin erilaisista mielipiteistä voisi päätellä, ettei opettajilla ole yhtenäisiä näkemyksiä opetussuunnitelmien osaamistasovaatimuksista. Yksilötasolla ongelma on oikeudenmukaisuuskysymys ja koulutusjärjestelmän tasolla koulutuksen lä-päisyongelma, joka saattaa viivästyttää valmistumista ammattiin, pidentää tarpeettomasti koulutusaikoja ja joskus jopa keskeyttää opinnot.

Syiksi oppimistavoitteiden saavuttamattomuuteen opettajat arvelivat muun muassa opis-kelijoiden muuttumisen (aiempaa enemmän erityistä tukea tarvitsevia ja heikot perustie-dot omaavia opiskelijoita) ja opetussuunnitelmien tavoitetasojen vaativuuden, mutta myös omien pedagogisten taitojensa puutteet kohdata muuttunut asiakaskunta.

Opiskelijoiden opiskelumotivaation puutteellisuus tai katoaminen opintojen aikana on haastava ja tärkeä kysymys. Se tuli esiin sekä koulutuksen järjestäjien että opettajien ta-holta, mutta ei opiskelijoiden näkemyksissä. Tällä hetkellä suuri osa toisen asteen amma-tillisen peruskoulutukseen tulevista opiskelijoista haluaa opiskelemaan valitsemaansa alaa. Toisin sanoen motivaatio on kohdallaan. Pettymyksiä, jotka syövät motivaatiota, voi tulla muun muassa virhevalinnoista, opintojen sisällöistä, menestymistoiveiden hiipumisesta tai opiskeluympäristöön (toverisuhteet, paikkakunnanvaihto, jne.) liittyvistä asioista. Ope-mon 2 -hankkeen tulokset osoittivat, että resurssien osoittaminen opiskelijoiden henkilö-kohtaiseen ja ryhmäohjaukseen (muu kuin opetussuunnitelman opinto-ohjaus) ehkäisee todennäköisesti ongelmia, jotka pitkittyessään aiheuttavat opiskelumotivaation heikkene-mistä. Tästä näkökulmasta lisätunteja pitäisi saada opiskelijoiden henkilökohtaiseen ja/tai pienryhmässä tapahtuvaan ohjaukseen varsinkin opintojen alkuvaiheessa.

Toinen kysymys ovat opiskelijat, joiden motivaatio jo opintojen alkaessa on heikko. Osan taustalla on riittämätön ohjaus opintojen nivelvaiheessa, ennen toiselle asteelle siirtymistä. Monet suuret koulutuksen järjestäjät ovat käynnistäneet nivelvaiheyhteistyön, mutta re-surssien, vastuiden ja työnjaon suhteen on vielä kehitettävää. Monet suuret koulutuksen järjestäjät, ja jotkut pienetkin, ovat nähneet yhteistyössä perusopetuksen kanssa selvän mahdollisuuden opiskelijarekrytointiin siten, että mahdollisimman moni nuori sijoittuu heti ”oikeaan” opiskelupaikkaan. Työskentely on siten myös kustannustehokasta.

86

KasvatustehtäväOpettajien näkemys lisääntyneestä vastuusta kasvattaa ja opastaa opiskelijoita aiempaa ko-konaisvaltaisemmin vaikutti tuntiresurssien riittämättöminä pitämiseen. Ammatillisen kou-lutuksen opetussuunnitelman perusteet painottavat kokonaisvaltaista kasvatusvastuuta, jo-hon eivät kaikki opettajat kyselyn ja haastattelun perusteella katsoneet voivansa sitoutua. Välijärvi toi esiin samantyyppisen haasteen siirryttäessä luokattomaan lukioon: kokemuk-set osoittivat ”kuinka vaikeaa monen opettajan on ottaa vastuulleen opiskelijaryhmän ohja-uksesta lankeavia tehtäviä, jotka muokkaavat opettajan toimenkuvaa oman aineen opetusta laaja-alaisemmaksi. Opettajien valmiudet toimenkuvansa uudistamiseen tässä suunnassa vaihtelevat suuresti”.67 Tästä lienee osittain kyse myös ammatillisella toisella asteella.

Sitoutumista haittasi kokemus vastikkeettomasta työstä, koska kasvatustyöhön ei ollut osoitettu riittävästi palkan perusteena olevia opetusvelvollisuustunteja, joihin nykyinen palkkausjärjestelmä perustuu. Opiskelijoiden henkilökohtaiseen ohjaamiseen osoitetut opetus- ja ohjaustunnit ovat vähäiset tai niitä ei ole lainkaan, jolloin moni koki tekevänsä työtä ilman palkkaa.

Erilaiset oppijatTuloksissa nousi esiin kolme erilaista opiskelijaryhmää, joiden opetukseen ja ohjaukseen tarvittavat resurssit olivat erityisen huolen aiheena: 1) lain ammatillisesta opetuksesta tar-koittamat erityisopiskelijat, 2) nopeaan etenemiseen kykenevät ja 3) maahanmuuttajataus-taiset opiskelijat, joista osalla kielitaidon heikkous edellytti lisätukea ammatillisten opinto-jen onnistumiseksi. Yhteistä näille ryhmille oli yksilöllisten oppimispolkujen tarve. Sekä koulutuksen järjestäjät että opettajat pitivät yksilöllisten opetusprosessien toteuttamista tuntiresurssinäkökulmasta vaikeana haasteena.

Erityisopiskelijoiden lisääntynyt opetuksen ja ohjauksen tarve vaikutti koulutuksen järjes-täjien näkemyksiin riittävyydestä. Kysymyksen ajankohtaisuutta osoittaa erityisopiskelijoi-den määrän kasvu 2000-luvun alusta lähtien. Ajanjaksolla 2002 - 2007 eritysopiskelijoiden määrä on kasvanut yli 66 % ammatillisissa oppilaitoksissa (ei sisällä ammatillisia erityisop-pilaitoksia). Vuonna 2002 heitä oli noin 7200 ja vuonna 2007 runsaat 12 000 (ks. liite 10). Kaikista koulutuksen järjestäjistä runsas puolet (56 %) piti riittämättöminä määrärahoja, jotka osoitettiin erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden opetukseen ja ohjaukseen. Hei-koimpana tilanteensa näkivät suuret ja kuntajärjestäjät (kuvio 12).

Oman erityisryhmänsä erityisten oppijoiden joukossa muodostivat nopeaan etenemiseen kykenevät opiskelijat, joiden tarpeita ei riittävästi voitu ottaa huomioon. Turhautuessaan myös nämä opiskelijat saattavat keskeyttää opintonsa mikäli yksilöllinen eteneminen ei ole mahdollista (ks. alaluku 5.3.1).

Haastattelujen perusteella oppilaitosjohdon mielestä (ks. s. 73) tukitoimia kehittämällä voitaisiin vähentää opintojen keskeyttämisiä molemmissa mainituissa opiskelijaryhmissä. Keskeyttämisiä arveltiin ehkäistävän myös tehostamalla opinto-ohjausta ja tiedonsiirtoa perusopetuksen ja ammatillisen peruskoulutuksen välillä.

Opiskelijoiden mielestä myös opetusryhmien kokoa ja kokoonpanoa pitäisi harkita perus-teellisesti. Suuret ryhmät, joihin on integroitu useita erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita,

67 Välijärvi, J. (2004). Opinto-ohjaus tasa-arvoisen osaamisen mahdollistajana.s. 21 - 39.

87

vaikeuttavat kaikkien oppimista. Opiskelijat toivoivat myös lisähenkilökuntaa, ohjaajia ja muita tukihenkilöitä opetukseen. Sekä hitaasti että nopeasti edistyvien joustava etenemi-nen edellytti opiskelijoiden mielestä lisäresursointia.

Opetusmenetelmät ja oppimisympäristötOpetuksen joustavuuden kehittäminen opetusjärjestelyjen uudelleenarvioinnilla on suuri haaste ammatilliselle peruskoulutukselle. Opetusministeriön selvitykseen vuodelta 2002 opetusjärjestelyjen monipuolistumisesta ammatillisessa koulutuksessa pitäisi tehdä seuran-tatutkimus kehityksen suunnan tarkistamiseksi.

Opiskelijat toivoivat uusien verkko-opetusratkaisujen entistä laajempaa käyttöönottoa ope-tuksessa ja ohjauksessa. Uusien ratkaisujen avulla, joita esimerkiksi tekniikoiden kehitys tänä päivänä tarjoaa, voitaisiin tukea yksilöllistä oppimista ja oppimispolkuja. Ongelma on, että niiden käyttö edellyttää kaikkien osapuolten osaamista ja työtapojen muutoksia. Muun muassa Opemon-hanke osoitti, että verkko-opetuksen käyttöönotto muokkasi opettajan lähiopetustunteja. Välineiden, esimerkiksi sähköisten oppimisalustojen tai tietoverkkojen ja mobiilipalvelujen, puuttuminen ei vaikuttanut esteeltä (ks. kuviot 24 ja 25).

Esteenä näytti olevan opettajien näkemys siitä, että oppimisympäristöjä ei oteta huomioon tuntiresursoinnissa riittävästi (taulukko 15). Uusien välineiden käyttö opetuksessa ei sinän-sä liene enemmän aikaa vievää kuin minkä tahansa perinteisemmänkään välineen käyttö, vaan ongelma saattaa olla työvälineiden käytön osaaminen, osaamisen hankkiminen ja so-veltaminen omaan opetukseen ja ohjaukseen. Muutos esimerkiksi verkko-opetuksen ja sähköisten oppimisalustojen käyttööntulon yhteydessä on ollut suurempi kuin siirtyminen taululta piirtoheittimelle. Osaamisen hankkiminen edellyttää aikaa. Mikäli käytön opiskelu tapahtuu kokonaan työaikana, tarvitaan lisää ns. opetusvelvollisuustunteja (nykyjärjestel-mä), ellei haluta leikata opiskelijoiden kanssa työskentelyyn tarkoitettua aikaa tämänhetki-sestä tasosta. Tuloksista voisi päätellä, että ne, joilla osaaminen on, käyttävät muun muassa sähköisiä oppimisalustoja, eikä se ole aikaresurssiongelma. Ne, joilla osaamista ei ole, eivät välineitä käytä ja toteavat tuntiresurssien vähäisyyden.

Ammatillisen koulutuksen koulutusjärjestelmän kehittämisen vaiheKyselyssä kysyttiin myös koulutuksen järjestäjien ammatillisen koulutuksen määrärahoja ja tuntiresursseja koskevasta päätöksenteosta. Tulosten tulkinta osoittautui vaikeaksi, koska päätöksenteon rakenteet olivat hyvin erilaiset. Varsinkin suurten kunta- ja kuntayhtymäjär-jestäjien päätöksentekojärjestelmät osoittautuivat vaikeasti avautuviksi.

Ammattiopistostrategian mukainen vahvojen ammattiopistojen synnyttämisen tärkeänä perusteena on ollut synergiaetujen saavuttaminen ja mahdollisuus suuremman konsernin puitteissa järjestää opetusta, ohjausta ja tukitoimia taloudellisemmin ja paremmin. Selvi-tyksen perusteella vaikuttaa siltä, että oppilaitoskoon kasvaessa mahdollisuus opetuksen ja ohjauksen riittävään järjestämiseen heikkenee.68 Toisaalta ammatillisen koulutuksen järjes-täjien rakenteelliset uudistukset ja koulutusalojen yhteistyö ovat vasta kehittymässä. Vaikka koulutuksen järjestäjien koko on yhdistämisten kautta kasvanut, organisaation rakenteen ja toimintakulttuurin muutos vie aikaa. Tämä kehittämistyö kaipaa lisätukea ja kannustusta.

68 Samaa näkemystä tukevat myös erilaiset tuloksellisuusmittarit, joissa pienet ja yksialaiset oppilaitok-set menestyvät pääsääntöisesti suuria ja monialaisia paremmin.

88

7 joHtopäätökSet jA toiMenpide-eHdotukSet

7.1 johtopäätökset

1 Selvitys osoitti, että opetuksen ja ohjauksen määrä vaihteli koulutuksen järjestäjien, koulutusalojen ja tutkintojenkin välillä. Opetuksen ja ohjauksen kohdentamisessa on epätasaisuutta, mutta selvitys ei osoita yksiselitteisesti opetuksen ja ohjauksen yleistä määrän riittämättömyyttä. Sama johtopäätös saatiin vuonna 2002 Opetusministeriön opetusjärjestelyjen monipuolistumista koskevassa työryhmämuistiossa, jonka mukaan ongelmat opetuksen ja ohjauksen määrässä liittyivät nimenomaan opetuksen ja oh-jauksen määrän kasvavaan hajontaan.69 Tilanteessa ei ole ainakaan tämän selvityksen perusteella tapahtunut muutosta.

2 Koulutuksen järjestäjien, opettajien, opiskelijoiden ja työelämän edustajien käsitykset opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä poikkesivat toisistaan. Koulutuksen järjestäjien käsitys oli positiivisempi kuin muiden ryhmien. Opettajien käsitys oli kriittisin. Työs-säoppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen arviointiin ja ohjaukseen sekä henkilö-kohtaiseen ohjaukseen suunnatut opetus- ja ohjausresurssit koettiin puutteellisimmik-si.

3 Resursointiin liittyvät ongelmat eivät ole vain määrällisiä vaan myös voimavarojen kohdentamiseen liittyviä. Voimavarojen (sekä rahoituksen että tuntiresurssien) koh-dentamisen periaatteet ja kriteerit vaihtelevat koulutuksen järjestäjien välillä.

4 Opetuksen ja ohjauksen määrän vaihtelu ja saatavuuden epätasaisuus voi merkitä sitä, ettei opiskelijan oikeus saada tarvitsemaansa opetusta ja ohjausta aina toteudu tasa-arvoisesti.

5 Opiskelijat, joilla on erilaisia tarpeita (erityisopiskelijat, nopeat etenijät, muuten haas-teelliset oppijat), eivät välttämättä saa riittävästi tarpeidensa mukaista opetusta, ohja-usta tai tukea. Opiskelijoiden tarvitseman tuen ja ohjauksen määrän eriytymisestä on keskusteltu pitkään70 ja tämä selvitys osoittaa edelleen, että tähän haasteeseen ei ole pystytty vastaamaan vaan tarve toimintamallien ja –tapojen sekä kokonaisvaltaisen ohjauksen kehittämiseksi on entisestään kasvanut.

6 Koulutuksen järjestäjien mahdollisuudet järjestää opetusta ja ohjausta, tutkinnon ta-voitteet suhteessa opetukseen ja ohjaukseen varattuihin opetustunteihin, opettajien taidot ja opiskelijoiden oppimisvalmiudet eivät kaikin osin kohtaa. Edellä mainittujen tekijöiden koettiin usein olevan opetuksen ja ohjauksen riittämättömyyden syinä.

7 Selvitys osoitti, että uusien oppimisympäristöjen ja opetusmenetelmien hyödyntämi-nen ja käyttöönotto on vähäistä. Opettajat itse kokivat osaamisensa niiden suhteen puutteelliseksi.

8 Koulutuksen ja työelämän välisen yhteistyön lisääntyminen, oppilaitosten laajentuneet tehtävät, monipuolistuneet yhteydet erilaisiin sidosryhmiin ja erilaisten opiskelijoiden

69 Opetusjärjestelyjen monipuolistuminen ammatillisessa koulutuksessa. Opetusministeriön työryhmi-en muistioita 11:2002, 43.

70 Ks. esim. Opetusjärjestelyjen monipuolistuminen ammatillisessa koulutuksessa. Opetusministeriön työryhmien muistioita 11:2002, 43.

89

määrän lisääntyminen ovat muuttaneet opettajien toimenkuvia, mutta niitä ei ole vielä riittävästi otettu huomioon opettajien työsuunnittelussa ja resurssien kohdentamises-sa.

9 Puutteet yhteistyössä ja sen suunnittelussa eri toimijoiden kanssa (esimerkiksi puut-teet perusopetuksen päättövaiheen ohjauksessa tai työpaikkaohjaajien koulutuksessa) näkyvät myös toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa aiheuttaen lisäohjauksen ja -tuen tarpeita.

10 Opetusjärjestelyjen monipuolistuminen ammatillisessa koulutuksessa -työryhmä esit-ti vuonna 2002 muistiossaan, että ”opetusjärjestelyjen tarpeellista seurantaa varten luodaan yhdessä koulutuksen järjestäjien kanssa kriteeristö, jolla opetusjärjestelyjen muutosta voidaan seurata esimerkiksi nykyisin valtionosuustilastoinnin yhteydessä ta-pahtuvaa lähiopetustuntien kirjaamista kehittämällä”.71 Toimenpide-ehdotuksen voi-daan todeta olevan edelleen ajankohtainen, sillä opetukseen ja ohjaukseen suunnattu-jen resurssien määristä ei edelleenkään ole saatavilla luotettavaa ja yksiselitteistä tietoa. Puutteita on opetuksen ja ohjauksen tilastoinnissa, resurssien käytön suunnittelussa ja seurannassa niin koulutuksen järjestäjien kuin valtakunnankin tasolla. Puutteet johtu-vat osaltaan suunnittelu- ja seurantajärjestelmien erilaisuudesta sekä käytetyn käsitteis-tön epäselvyydestä. Koulutuksen järjestäjien seurantajärjestelmät ja ohjelmistot poik-keavat toisistaan. Koottu tieto ei kaikin osin vastaa kansallisissa arvioinneissa kysyttyjä tietoja.

11 Opetuksen ja ohjauksen sekä määrää että kohdentamista koskeva päätöksenteko vaih-telee koulutuksen järjestäjittäin. Opetuksen ja ohjauksen määrän määrittelyn perusteet ovat pääosin laskennallisia eikä päätöksenteko perustu niinkään tarveharkintaan, vaan eri alojen yksikköhinnat ohjaavat opetuksen ja ohjauksen määrällistä suuntaamista.

12 Selvitys ei aivan yksiselitteisesti tue Vanhasen II hallituksen hallitusohjelmassa esitet-tyä tavoitetta, jonka mukaan lähiopetuksen määrää pitäisi lisätä ammatillisessa perus-koulutuksessa. Sen sijaan kokonaisvaltaisen ohjauksen määrää tulisi lisätä ja kohden-taa tarkemmin sitä tarvitseville. Opetuksen ja ohjauksen riittävyyteen liittyvät haasteet eivät siis ole pelkästään määrällisiä vaan myös voimavarojen kohdentamiseen liitty-viä. Kohdentamishaasteet ovat paljolti seurausta toimintaympäristön sekä opettajien ja ohjaajien roolin muutoksista. Opettajien ja ohjaajien merkitys ei suinkaan vähene, vain rooli muuttuu ja siksi uusien vaatimusten ja haasteiden tueksi tulisi kehittää uusia käytäntöjä.

7.2 toimenpide-ehdotukset

1 Koulutuksen järjestäjän vastuuta, roolia ja suunnitelmallisuutta opetuksen ja ohjauk-sen sekä rahoituksen kohdentamisessa tulee korostaa. Tarvittaessa tulee harkita kan-sallisen tason seurannan lisäämistä.

2 Voimavarojen ohjaamisen yhtenäistämiseksi tulee laatia yhteiset kriteerit koulutuksen järjestäjien käyttöön. Kriteerit tulee laatia Opetushallituksen ja koulutuksen järjestäji-en yhteistyönä.

71 Opetusjärjestelyjen monipuolistuminen ammatillisessa koulutuksessa. Opetusministeriön työryhmi-en muistioita 11:2002, 48.

90

3 Kansallista opetuksen ja ohjauksen seurantajärjestelmää sekä siihen liittyviä mittaris-toja ja tilastointia tulee kehittää siten, että jatkossa voidaan nykyistä paremmin seurata opetuksen ja ohjauksen määrää ja riittävyyttä sekä tehdä tästä ammatillisen koulutuk-sen resursointia ja kehittämistä koskevia ja ohjaavia johtopäätöksiä.

4 Voimavaroja tulee kohdentaa työssäoppimisen ohjaukseen, ammattiosaamisen näyt-töjen ja opiskelijoiden henkilökohtaiseen ohjaukseen siten, että jokaiselle opiskelijalle voidaan taata hänen tarpeitaan vastaava opetuksen ja ohjauksen määrä.

5 Erityisesti syrjäytymisvaarassa olevien nuorten osalta riittävän opetuksen ja ohjauksen määrä perusopetuksessa tulee varmistaa, koska aiemman kouluvaiheen riittävät tuki-toimet vähentävät ylimääräisten ohjaus- ja tukiresurssien tarvetta toisen asteen am-matillisessa koulutuksessa. Samasta syystä ammattistartti-kokeilu tulee vakinaistaa ja erilaisten nivelvaihekoulutusten ja tukitoimien kehittämiseen tulee edelleen panostaa.

6 Uusien oppimisympäristöjen, opetusmenetelmien ja joustavien koulutusväylien sekä yhteistyöverkostojen hyödyntämistä tulee edelleen edistää esimerkiksi erilaisilla kehit-tämishankkeilla. Uusien oppimisympäristöjen käyttöönottoon ja hyödyntämiseen tulisi koulutuksen järjestäjien investoida entistä enemmän ja siihen tulisi myös suunnata lisä-resursseja.

7 Ammatillisen koulutuksen kehittämiseen tulee varata riittävästi resursseja, vaikka esi-merkiksi ESR:n ja muiden EU-ohjelmien kautta Suomeen ohjautuvat määrärahat vä-henevätkin tulevaisuudessa todennäköisesti tuntuvasti.

8 Ammattiosaamisen näyttöjen arvioinnin yhtenäistäminen edellyttää kaikilla koulutus-aloilla panostamista opettajien ja erityisesti työpaikkaohjaajien koulutukseen siten, että tutkintojen tavoitteet, kriteeripohjainen arviointi ja osaamistasovaatimukset sisäiste-tään.

9 Opettajien täydennyskoulutuksen riittävä rahoitus tulee varmistaa joko osana järjestä-jäkohtaista yksikköhintarahoitusta tai ohjeistamalla koulutuksen järjestäjiä kohdenta-maan rahoitusta henkilöstön täydennyskoulutukseen (erityisesti ohjausmenetelmien ja -välineiden käyttöön). Myös opettajien työelämäjaksojen toteutuminen tulee varmis-taa.

10 Ammatillisen opettajankoulutuksen sisältöjä ja opetus- ja ohjausmenetelmiä tulee ke-hittää yhteistyössä ammatillisten oppilaitosten kanssa.

11 Ammatillisen koulutuksen koko kentän hallitseminen tulee huomioida osana perus-koulun opinto-ohjaajien koulutusta nykyistä paremmin.

12 Ammatillisten opettajien kelpoisuusehtojen ajantasaisuus ja tarkoituksenmukaisuus tu-lee tarkistaa huomioiden niin koulutusjärjestelmää koskevat haasteet kuin työelämän tarpeetkin.

13 Ammatillisten opettajien palkkausjärjestelmää tulee tarvittavilta osin muuttaa ottaen huomioon opettajan työhön liittyvässä toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset.

91

läHteet

pAinetut läHteet

Asetus ammatillisesta koulutuksesta 811/6.11.1998. Teoksessa Wikberg, S (toim.) (2008). Opetustoimen lainsäädäntö 2008. Talentum Media Oy. Helsinki.

Elinkenoelämän keskusliitto (2008). Palkataan koulutettu osaaja. EK:n henkilöstö- ja kou-lutustiedustelu 2007.

Haapakorpi, A.(2008). Näytöt oppimisen ohjaajana ja ammatillisen kasvun edistäjänä. Ope-tushallitus. Edita Prima Oy.

Hakala, R. (2006). Ammattiosaamisen näyttöjen vaikutus opetusjärjestelyihin ja opetusme-netelmiin – vain hyviä ajatuksia vai todellista toiminnan muutosta? Opetushallitus. Dark Oy.Vantaa.

Hippuja VaSkoolista. Tuloksia ja hyviä käytäntöjä. VaSkooli-projektin loppujulkaisu. (2007) (toim. Mäkelä, M.). Ekenäs Tryckeri Ab.

Holopainen, M., Pulkkinen, P. (1995). Tilastolliset menetelmät. Weilin+Göös. WSOY:n graafiset laitokset. Porvoo.

Jaro, A. (1999). Opettajien työkuvan muuttuminen ammatillisten oppilaitosten rakenne- ja tutkintouudistusten yhteydessä tapahtuneessa opetussuunnitelmauudistuksessa.

Kivelä, S., Ahola, S. (2007). Elämää nivelvaiheessa. Nuorten syrjäytyminen ja sen ehkäisy, VaSkooli-projektin loppuraportti. Turun yliopisto, Koulutussosiologian tutkimuskeskus, RUSE. Tammisaaren kirjapaino.

Kivirauma, J., Wallenius, L. (2004). Turkulainen erityisopettaja. Teoksessa Kivirauma, J., Rinne, R., Klemelä, K. Erityisopetus laajenevana koulutienä. Turkulainen erityisopetus op-pilaiden, vanhempien ja opettajien kokemana. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekun-nan julkaisuja A:203. Turun yliopiston kasvatustieteiden laitos. Painosalama Oy. Turku.

Koulutus ja tutkimus 2007 - 2012. Kehittämissuunnitelma (2007). Opetusministeriön julkai-suja 2008:9. Yliopistopaino.Helsinki

Kumpulainen, T. ja Saari, S. (toim.). Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2006. Opetushal-litus.

Kumpulainen, T (toim.) (2008). Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008. Opetushalli-tus.

Lahdenkauppi, M. (2009). Ammatillisen peruskoulutuksen opettajat kevätlukukaudella 2008. Teoksessa Kumpulainen, T (toim.). Opettajat Suomessa 2008. Opetushallitus. Esa Print Oy.

Laki ammatillisesta koulutuksesta 630/21.8.1998. Teoksessa Wikberg, S (toim.) (2008). Opetustoimen lainsäädäntö 2008. Talentum Media Oy. Helsinki.

Laki ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta. 601/2005. Teoksessa Wik-berg, S (toim.) (2008). Opetustoimen lainsäädäntö 2008. Talentum Media Oy. Helsinki.

92

Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta 635/1998. Teoksessa Wikberg, S (toim.) (2008). Opetustoimen lainsäädäntö 2008. Talentum Media Oy. Helsinki.

Lankinen, T. (2007). Ammatillisen koulutuksen haasteet. Luentomoniste 20.3.2007. Ope-tusministeriö.

Laurila, H. (2004). Näyttöjen kustannusvaikutusselvitys. Opetushallitus. Dark Oy.Vantaa.

Laurila, P. (2007). Ammattiosaamisen näytöt osa opiskelijan arviointia. Luentomateriaali. Opetushallitus.

Leppälä, R. (2004). Ohjeita tilastollisen tutkimuksen toteuttamiseksi SPSS for Windows-ohjelmiston avulla. Opetusmoniste B 53, 3.uudistettu painos. Matematiikan, tilastotieteen ja filosofian laitos. Tampereen yliopisto.

Nuorten ohjauspalveluiden tehostaminen (2007). Opinto-ohjauksen ja työhallinnon oh-jauspalveluiden yhteistyöryhmä. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:39. Opetusministeriö.

Ojanen, S. (1990). Ohjausprosessi opettajankoulutuksessa. Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Täydennyskoulutusjulkaisuja 5/1990. Salpausselän kirjapai-no Oy.

Opetushallituksen päätös 431/422/2007.

Opetusjärjestelyjen monipuolistuminen ammatillisessa koulutuksessa (2002). Opetusmi-nisteriön työryhmien muistioita 11:2002. Opetusministeriö. Helsinki.

OVTES 2007-2009. Kunnallinen opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimus (2007). Kunnallinen työmarkkinalaitos. Edita Prima Oy. Helsinki.

Perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen nivelvaiheen kehittämistyöryhmän muisto (2005). Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:33. Opetusministeriö. Yliopistopaino. Helsinki.

Pihlainen, A., Väyrynen, P. (2004). Opetussuunnitelman laadinnan tilanne ja opetussuun-nitelmaprosessit. Teoksessa Väyrynen, P. (toim.) Ammatillisen peruskoulutuksen tutkintoja opetussuunnitelmauudistuksen toteutuminen. Selvitys vuosien 1999 – 2001 tutkintoja opetussuunnitelmauudistuksesta, s.44-84. Opetushallitus. Hakapaino Oy. Helsinki.

Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelma 19.4.2007. Edita Prima Oy. Helsinki.

päättäjän ohjekirja, kun on … PÄÄTÖKSEN AIKA! (2007). Equal - yhteisöaloiteohjel-man raportti Työelämään integroituminen. Euroopan sosiaalirahasto. Työministeriö. Tu-run ammatti-instituutti.

Rajamäki, A. (2005). Työssäoppimisen tilannekatsaus 2005. Kysely koulutuksen järjestä-jille. Opetushallitus.

Rauste -von Wright, M-L & von Wright, Johan. (1994). Oppiminen ja koulutus. WSOY. Juva.

Räisänen, A. (2006) (toim.). Työpaikalla tapahtuva oppiminen ammatillisessa peruskoulu-tuksessa. Tiivistelmä. Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja 21. Kopijyvä Oy. Jyväs-kylä.

93

Valtiontalouden tarkastusvirasto (2007). Nuorten syrjäytymisen ehkäisy. Toiminnantar-kastuskertomus 146/2007. Edita Prima Oy.

Virtanen, H. (2006). Tulosrahoitusmittariston arviointi. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (sarja B 222). Taloustieto Oy.

Välijärvi, J. (2004). Opinto-ohjaus tasa-arvoisen osaamisen mahdollistajana. Teoksessa Kasurinen, H. (toim.) Ohjausta opintoihin ja elämään, s.21-39. Opetushallitus. Helsinki.

Väyrynen P. (2005). Ammatillisen peruskoulutuksen opetussuunnitelman uudistuminen. Seurantaraportti vuoden 2004 tilanteesta ja muutos vuodesta 2002. Opetushallitus. Edita Prima Oy. Helsinki.

Väyrynen, P (toim.) . (2005). Opemoneen. Hyviä käytäntöjä ja malleja opetusjärjestely-jen ja – menetelmien kehittämishankkeesta ammatillisessa koulutuksessa. Opetushallitus. Edita Prima Oy. Helsinki.

Väyrynen P (2005). Ammatillisen peruskoulutuksen opettajat kevätlukukaudella 2005. Teoksessa Kumpulainen T., Saari S. (toim.) Opettajat Suomessa 2005. Opetushallitus. Tammer-paino Oy. Tampere.

pAinAMAttoMAt läHteet:

Asetus opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta 806/1998, 8 §. www.finlex.fi

Herlevi-Turunen, M., Siipainen, M. (2008). Ohjaus opinpolun tukena. http://tettinetti.tampere.fi

Kyselylomakkeen laatiminen. (2008). http://www.fsd.uta.fi/menetelmäopetus

Opetushallituksen tiedote 50/2007. http://www.oph.fi/SubPage.asp?path=1,436,24368,72305,72308

Opetusministeriön ja Opetushallituksen välinen tulossopimus vuosille 2007 – 2009, s.9-10. http://www.oph.fi/info/netra/tuso2007-2009.pdf

Opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteet. Opetushallitus. www.oph.fi

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä Kustannussovellus 2001. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6AOS. 24.9.2002. http://vos.uta.fi/rap/


Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä Kustannussovellus 2003. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6AOS.15.9.2004. http://vos.uta.fi/rap/


94

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä. Kustannussovellus 2005. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6AOS.6.10.2006. http://vos.uta.fi/rap/

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä. Kustannussovellus 2006. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6AOS. 25.9.2007. http://vos.uta.fi/rap/

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä Kustannussovellus 2007. Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti: K02F6AOS.10.9.2008. http://vos.uta.fi/rap/

Opetus ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmän raportit. Kustannussovellus 2007. Amma-tillinen perusopetus. Lopullinen raportointi 10.9.2008 Raportti K02LK4AZ. www.oph.fi/raportit

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä. Perustietosovellus syksy 2008. Ammatilli-nen peruskoulutus 10.11.2008. Raportti P02ELK6A. http://vos.uta.fi/rap/

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä. Tulosrahoitus 2008. Ammatillinen pe-ruskoulutus. Lopullinen raportointi. 8.10.2007. Raportti T02YHT6MS08. www.oph.fi/raportit.

Rekisterilistaus: ammatillisen koulutuksen perustiedot 20.1.2008. Opetushallitus.

Sairasta sakkia? – Ammattiin opiskelevien hyvinvointi 2005 (2005). Suomen Ammattiin Opiskelevien Keskusliitto − SAKKI ry. http://www.sakkinet.fi/easydata/customers/sakki/files/tutkimukset/Hyvinvointitutkimus.pdf

Taanila, A. (2008). SPSS-opas. PDF-tiedosto. www.haaga-helia.fi/~taaak/k

Tilastokeskus 2008. http://www.tilastokeskus.fi/til/kkesk/2006/kkesk_2006_2008-03-11_tie_001

Tulosmittarit ja tulosindeksit vuosina 2002 – 2008. http://www.oph.fi/info/rahoitus/tu-losr.

Täyttöohje. Kustannukset, tulot ja suoritteet 2007. Opetushallitus/Rahoitus- ja kustan-nustietopalvelut. oph.fi/ammatillinen koulutus/lomakkeet + ohjeet. www.oph.fi

Valtioneuvoston asetus 881/2003. www.finlex.fi

WERA Web -raportointipalvelu. Erityisopetus, toisen asteen ammatillisen koulutuksen erityisopetuksen opiskelijamäärä (aikasarja). Päivitetty 12/2008. Opetushallitus. https://www.data.oph.fi/wera/wera

Yksityisen opetusalan työehtosopimus 1.11.2007 – 28.9.2010. http://www.finlex.fi/fi/vi-ranomaiset/tyoehto/yleissitovat/2008/3765

95

luettelo kuvioiStA

kuvio 1. Selvitystyön kuvaus _______________________________________________ 14

kuvio 2. Ammatillisten opintojen opettajat koulutusaloittain keväällä 2008 ja koulutusalojen opettajien esiintyminen aineistossa ________________________________ 27

kuvio 3. Opetustuntia/opiskelija koulutusaloittain ja järjestäjätyypeittäin 2001 - 2004 ____ 34

kuvio 4. Opetustuntia/opiskelija koulutusaloittain ja koulutuksen järjestäjätyypeittäin 2005-2007 _______________________________________________ 35

kuvio 5. Koulutuksen järjestäjien ilmoitusten perusteella lasketut tunnusluvut opetustuntia/opiskelija koulutusaloittain ja koulutuksen järjestäjätyypeittäin vuonna 2007 __ 39

kuvio 6. Tuntiresurssien käytön seuranta erikokoisilla ja järjestäjätyypiltään erilaisilla koulutuksen järjestäjillä _____________________________________________ 43

kuvio 7. Opetus- ja ohjaustuntien määrän vaihtelu koulutusalojen välillä monialaisilla koulutuksen järjestäjillä koon ja järjestäjätyypin mukaan __________________ 45

kuvio 8. Opetustuntien määrän vaihtelu koulutusalojen sisällä koulutuksen järjestäjän koon ja järjestäjätyypin mukaan ______________________________________________ 46

kuvio 9. Koulutuksen järjestäjien näkemys mahdollisuuksistaan järjestää opetusta kaikille opiskelijoille _______________________________________________________ 47

kuvio 10. Koulutuksen järjestäjien resurssit yksilöohjaukseen _____________________ 49

kuvio 11. Koulutuksen järjestäjien resurssit ryhmäohjaukseen _____________________ 50

kuvio 12. Koulutuksen järjestäjien näkemys käytettävissä olevista määrärahoista erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden tuen järjestämiseksi ________________________ 52

kuvio 13. Koulutuksen järjestäjien näkemys henkilöstönsä riittävyydestä koon ja järjestäjätyypin perusteella _________________________________________________ 53

kuvio 14. Ammatillisten opintojen ryhmäkoot erikokoisilla ja järjestäjätyypiltään erilaisilla koulutuksen järjestäjillä _____________________________________________ 55

kuvio 15. Yhteisten opintojen yleisin ryhmäkoko erikokoisilla ja järjestäjätyypiltään erilaisilla koulutuksen järjestäjillä ____________________________________________ 56

kuvio 16. Koulutuksen järjestäjien opetus- ja ohjausresurssit yläkouluyhteistyöhön _____ 57

kuvio 17. Koulutuksen järjestäjien opetus- ja ohjausresurssit työelämäyhteistyöhön _____ 58

kuvio 18. Opettajien näkemys tuntiresurssien riittävyydestä opetukseen ja ohjaukseen ___ 59

kuvio 19. Lisäopetuksena annettavaan tukiopetukseen osoitetut tuntiresurssit _________ 63

kuvio 20. Eri opettajaryhmien vastaus väittämään: ”Oppilaitokseni on ottanut huomioon lisääntyneen kasvatusvastuun määritellessään opetuksen ja ohjauksen tuntiresursseja” _____ 64

kuvio 21. Eri opettajaryhmien vastaus väittämään: ”Käytän työajastani entistä suuremman osan opiskelijoiden kasvatukseen” ___________________________________ 65

kuvio 22. Muuta ohjaus- ja tukihenkilöstöä käytettävissä ________________________ 66

kuvio 23. Muun tuki- ja ohjaushenkilöstön käyttö ______________________________ 67

kuvio 24. Käytettävissä olevia oppimisympäristöjä _____________________________ 68

kuvio 25. Erilaisten oppimisympäristöjen käyttö _______________________________ 69

96

luettelo tAulukoiStA

taulukko 1. Kyselyyn vastanneiden koulutuksen järjestäjien kokoluokat ______________24

taulukko 2. Kyselyyn vastanneiden koulutuksen järjestäjien jakautuminen eri järjestäjäluokkiin ________________________________________________________24

taulukko 3. Koulutuksen järjestäjien koulutusalat kaikilla koulutuksen järjestäjillä ja koulutusalojen esiintyminen kyselyyn vastanneiden järjestäjien koulutustarjonnassa __25

taulukko 4. Kyselyyn vastanneiden koulutuksen järjestäjien sijainti (n = 93) ___________26

taulukko 5. Kyselyyn vastanneiden opettajien oppilaitoksen sijaintilääni (n = 647) ______28

taulukko 6. Opetustunnit/opiskelija vuosina 2001 - 2007 koulutusaloittain ___________33

taulukko 7. Tilastoihin perustuvat kyselyyn vastanneiden eri järjestäjätyyppien ja erikokoisten koulutuksen järjestäjien opetustuntia/opiskelija tunnusluvut vuonna 2007 _____36

taulukko 8. Vertailu: koulutuksen järjestäjän ilmoittamat koulutusalakohtaiset opetustuntia/opiskelija-tunnusluvut vuonna 2007 ______________________________37

taulukko 9. Koulutuksen järjestäjien ilmoitus opetustuntimääristä eri opetus- ja ohjausmuodoille kun resurssit olivat samat kaikille koulutusaloille vuonna 2007 ___________40

taulukko 10. Opettajien vastaukset tuntiresursoinnista opetuksen ja ohjauksen eri toimintamuodoille vuonna 2007 ____________________________________________41

taulukko 11. Lähiopetustuntien riittävyys eri koulutusaloilla _______________________60

taulukko 12. Työssäoppimisen ohjaustuntien riittävyys eri koulutusaloilla ____________60

taulukko 13. Ammattiosaamisen näyttöjen tuntiresurssien riittävyys eri koulutusaloilla __61

taulukko 14. Tuntiresurssien riittävyys opiskelijoiden henkilökohtaiseen ohjaukseen eri koulutusaloilla ____________________________________________________________61

taulukko 15. Oppimisympäristöjen tuntiresursointi _____________________________69

taulukko 16. Lähiopetustuntien vertailu eri selvityksiin perustuen 1992 - 2007 _________83

97

liitteet

liite 1a. Ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijamäärät 2001 - 2007

liite 1b. Vuoden 2008 opiskelijamäärien jakautuminen koulutuksen järjestäjille ja kou-lutusaloille

liite 2. Selvitys tiedonhankinnan toteutuksesta

liite 3. Kyselyyn vastanneet koulutuksen järjestäjät koon ja järjestäjätyypin perusteella.

liite 4. Kyselylomake koulutuksen järjestäjille

liite 5. Kyselylomake opettajille

liite 6. Kyselylomake työelämän edustajille

liite 7. Opetustunnit/opiskelija tunnusluvut koulutusaloittain 2001 - 2004

liite 8. Opetustunnit/opiskelija tunnusluvut koulutusaloittain 2005 - 2007

liite 9. Koulutuksen järjestäjien ilmoitus tuntiresursoinnista opetuksen ja ohjauksen eri toimintamuodoille kun resurssit ovat koulutusaloille erilaiset

liite 10. Erityisopiskelijat eri koulutusaloilla opetussuunnitelmaperusteisessa oppilaitos-muotoisessa koulutuksessa, alle 24-vuotiaat vuosina 2002 - 2007 erityisoppilaitoksissa ja muissa oppilaitoksissa

liite 11a. Erityyppisten koulutuksen järjestäjien ammatilliseen peruskoulutukseen osoi-tettavista määrärahoista päättävät tahot

liite 11b. Erityyppisten koulutuksen järjestäjien ammatilliseen peruskoulutukseen osoi-tettavista opetus- ja ohjaustunneista päättävät tahot

liite 12. Keskeiset tulokset taulukon muodossa

98

liite 1aAmmatillisen peruskoulutuksen opiskelijamäärät 2001 - 2007

Opetussuunnitelmaperusteinen ammatillinen peruskoulutus, opiskelijamäärien kehitys koulutusaloittain 2001 - 2007

Koulutusala 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007

Humanistinen ja kasvatusala 1 447 1 745 2 021 2 186 2 279 2 309 2 322

Kulttuuriala 8 134 8 923 9 480 10 096 10 164 10 075 10 085

Yhteiskuntatieteiden, liike-talouden ja hallinnon ala 15 379 13 835 13 569 13 422 13 036 13 086 12 828

Luonnontieteiden ala 4 404 5 816 6 207 6 228 6 221 6 006 5 779

Tekniikan ja liikenteen ala 45 781 47 474 47 091 47 980 49 094 50 651 52 187

Luonnonvara- jaympäristöala 6 186 6 304 6 491 6 972 7 068 6 869 6 511

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 16 788 16 993 16 554 16 960 17 220 17 591 17 950

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 16 020 16 483 16 493 16 306 16 478 16 418 15 812

YHTEENSÄ 114 139 117 573 117 906 120 150 121 560 123 005 123 474

Lähde: Tilastotietojen raportointipalvelu Wera. www.oph.fi/opiskelija/ammatillinen kou-lutus/ ammatillisen opiskelijamäärä (aikasarja)

99

liite 1bvuoden 2008 opiskelijamäärien jakautuminen koulutuksen järjestäjille ja koulutusaloille

Vuoden 2008 opiskelijamäärien jakautuminen eri järjestäjätyypeille

Koulutusala n Kunta % Kunta- yhtymä %

Yksityi-nen % Valtio %

Humanistinen ja kasvatusala 2110 0 19,2 80,8 0

Kulttuuriala 9812 14,1 72,8 11,8 1,3

Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala 13168 16,1 61,4 22,1 0,4

Luonnontieteiden ala 5177 15,6 68,1 15,6 0,7

Tekniikan ja liikenteen ala 53726 21,9 73,6 3,7 0,8

Luonnonvara- ja ympäristöala 6516 11 76,1 12,1 0,8

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 17977 25,7 65 9,1 0,2

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 15315 17,5 69,7 11,8 1

Lähde: Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä. Perussovellus syksy 2008. Raportti P02ELK6A, ops-perusteinen koulutus

100

liite 2Selvitys tiedonhankinnan toteutuksesta

1 KyselytSekä koulutuksen järjestäjille että opettajille suunnattu kyselylomake esitestattiin. Järjes-täjille laaditun lomakkeen testasi kuusi koulutuksen järjestäjää edustavaa virkahenkilöä Kaarinan ja Turun kaupungista, Loimaan koulutuskuntayhtymästä, Salon seudun koulu-tuskuntayhtymästä, Raision seudun koulutuskuntayhtymästä ja Espoon seudun koulutus-kuntayhtymästä. Opettajalomakkeen testasi 27 opettajaa seuraavista oppilaitoksista: Salon seudun ammattiopisto, Loimaan ammatti- ja aikuisopisto, Raision seudun koulutuskun-tayhtymän kolme yksikköä, Kaarinan sosiaali- ja terveysalan oppilaitos ja Turun ammatti-instituutti. Lisäksi OAJ:n edustaja antoi lausuntonsa lomakkeen sisällöstä. Testauksessa saadut kommentit ja kehittämisehdotukset otettiin huomioon lopullisia kyselylomakkeita laadittaessa.

Koulutuksen järjestäjien kysely lähettiin kaikille niille koulutuksen järjestäjille, jotka Ope-tushallituksen 20.1.2008 ilmoituksen mukaan järjestivät opetussuunnitelmaperusteista ammatilliseen perustutkintoon johtavaa koulutusta. Tällaisia koulutuksen järjestäjiä oli kaikkiaan 143. Lomake lähetettiin 29.4.2008 ja vastaukset pyydettiin 16.5.2008 mennes-sä. Vastausaikaa jouduttiin kuitenkin pidentämään siten, että viimeiset vastaukset saatiin kesäkuun 2008 lopulla. Kyselyyn vastaaminen tapahtui internetissä. Kaikkiaan kyselyyn vastasi 93 koulutuksen järjestäjää, joista kolme oli ruotsinkielisiä ja 90 suomenkielisiä tai kaksikielisiä.

Ammatillisen koulutuksen opettajista ei löytynyt sellaista yhteystiedostoa, jonka avulla kyselylomake olisi voitu lähettää suoraan opettajille. Niinpä päädyttiin toimittamaan lo-makkeet koulutuksen järjestäjien kautta. Koulutuksen järjestäjät jaettiin opiskelijamäärän perusteella kolmeen luokkaan ja jokaisesta luokasta poimittiin joka neljäs järjestäjä. Lisäksi alueellisen kattavuuden varmistamiseksi Pohjois-Suomen alueelta poimittiin useampi kou-lutuksen järjestäjä, joiden opettajakunnat haluttiin tavoittaa. Kyselylomakkeet lähetettiin koulutuksen järjestäjille jatkolähetyspyynnöllä siten, että kyseisen järjestäjän koko opet-tajakunta saisi lomakkeen täytettäväkseen. Edellä kuvatulla tavalla toteutettu opettajien tavoittaminen antoi perusteen arvioida kyselyn vastaanottajien määräksi noin 3000 amma-tillisen peruskoulutuksen opettajaa. Menettelyllä oletettiin saatavan sekä määrältään että ominaisuuksiltaan riittävä joukko vastaajia, joiden vastausten perusteella saadaan kattava kuva opettajien näkemyksistä. Opettajille kysely lähetettiin 5.5.2008 ja vastaukset pyydet-tiin 15.5.2008 mennessä. Vastausaikaa kuitenkin pidennettiin 28.8.2008 saakka. Kyselyyn vastasi yhteensä 647 ammatillisen peruskoulutuksen opettajaa, joista 22 oli ruotsinkielisis-tä oppilaitoksista.

Jos kyselyyn vastanneiden opettajien määrää verrataan Opettajat Suomessa 2005 -raportin tietoihin, vastaajajoukko edustaa noin 6 % ammatillisen peruskoulutuksen opettajista1.

1 Opettajat Suomessa 2005 - raportin mukaan kevätlukukaudella 2005 ammatillisen peruskoulutuk-sen opettajia oli yhteensä 11 981. Kun tästä luvusta vähennetään opettajat, jotka opettivat vam-maisten opiskelijoiden valmentavassa opetuksessa (valmistava I ja II), maahanmuuttajien valmista-vassa opetuksessa sekä opettajat, joiden kohdalla tieto opetettavasta aineesta puuttui, opettajia oli yhteensä ammatillisessa perustutkintoon johtavassa koulutuksessa 10 884. Heistä ammatillisten opintojen opettajia oli 8994 (83 %) ja yhteisten opintojen opettajia 1890 (17 %).

101

Työelämälle osoitettu kysely lähetettiin Elinkeinoelämän keskusliiton ja Kuntaliiton väli-tyksellä työelämää edustaville organisaatioille. Vastanneet organisaatiot olivat henkilöstö-määrällä kuvattuina isoja ja pieniä: kaksi alle 20, kolme yli sadan, viisi yli 250, yksi yli 500 ja viisi yli 1000 työntekijän organisaatiota. Kysely tehtiin 4. - 19.9.2008. Vastaus saatiin 16 yritykseltä tai organisaatiolta, jotka edustivat toimialoja, joille toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa koulutetaan työntekijöitä: apteekkiala, energia-ala, sosiaali- ja terveysala, ke-miantekniikka, öljynjalostus, logistiikka, meriteollisuus (laivanrakennus), majoitus- ja ravit-semisala, vähittäiskauppa ja viestintä. Sijainniltaan yritykset/organisaatiot kattoivat hyvin koko maan. Kaksi kolmannesta sijaitsi Etelä-Suomen läänissä, vajaa viidennes Länsi-Suo-men läänissä, runsas kymmenesosa Itä-Suomen läänissä ja loput Oulun läänissä. Yritys-ten/organisaatioiden vuotuiset työssäoppijoiden määrät vaihtelivat yhdestä opiskelijasta kolmeen sataan opiskelijaan.

2 Haastattelut eri koulutuksen järjestäjien ylläpitämissä oppilaitoksissaKyselyjen ja muun tutkimustyön avulla kerätyn tiedon tueksi toteutettiin haastattelutilai-suudet 14 eri koulutuksen järjestäjän ylläpitämien oppilaitosten johdolle (67 haastatteluihin osallistunutta), opetus- ja ohjaushenkilöstön edustajille (90 haastatteluihin osallistunutta) sekä opiskelijoille (74 haastatteluihin osallistunutta). Lisäksi erikseen toteutettiin vielä kah-den opiskelijajärjestön – Sakki ry (6 haastatteluun osallistunutta) ja OSKU ry – edustajien haastattelut (4 haastatteluun osallistunutta).

Haastateltavat koulutuksen järjestäjät valittiin mukaan haastatteluihin koon (suuria, keski-suuria ja pieniä), omistuspohjan (kunnallinen, kuntayhtymä, yksityinen ja valtio) ja sijain-nin (edustus eri puolelta Suomea) perusteella. Valittuihin koulutuksen järjestäjiin otettiin ensimmäistä kertaa yhteyttä kirjeitse huhtikuussa 2008 ja pyydettiin nimeämään yhteys-henkilö haastattelujen käytännön järjestelyjen sopimiseksi.

Haastatteluajat ja osallistujat sovittiin koulutuksen järjestäjien edustajien kanssa ja ne to-teutettiin kevään ja alkusyksyn 2008 kuluessa. Yksittäinen haastattelu kesti yhden päivän ja se toteutettiin siten, että kullekin ryhmälle – johto, opetus- ja tukihenkilöstö, opiskelijat – oli varattu erillinen 1,5 - 2 tunnin mittainen haastatteluaika. Kaikki haastattelut äänitettiin haastateltavien luvalla.

Haastattelut toteutettiin seuraavan aikataulun mukaisesti:Koulutuskeskus Salpaus, (Päijät-Hämeen koulutuskonserni), Lahti 7.5.2008Lapin ammattiopisto (Rovaniemen koulutuskuntayhtymä), Rovaniemi 13.5.2008Omnian ammattiopisto (Espoon seudun koulutuskuntayhtymä), Espoo 14.5.2008Salon seudun ammattiopisto (Salon seudun koulutuskuntayhtymä), Salo 15.5.2008Jyväskylän ammattiopisto (Jyväskylän koulutuskuntayhtymä), Jyväskylä19.5.2008Etelä-Savon ammattiopisto (Etelä-Savon koulutuksen kuntayhtymä), 20.5.2008Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskus (Invalidiliitto ry), Järvenpää 21.5.2008Tampereen ammattiopisto (Tampereen kaupunki), Tampere 22.5.2008Vaasan ammattiopisto - Vaasa yrkesinstitut (Vaasan kaupunki) Vaasa 27.8.2008Nurmeksen ammattiopisto (Pohjois-karjalan koulutuskuntayhtymä) Nurmes 3.9.2008Oulun seudun ammattiopisto (Oulun seudun koulutuskuntayhtymä), Oulu 8.9.2008Yrkesinstitut prakticum (Svenska framtidskolan i Helsingforsregionen Ab), Helsinki 10.9.2008

102

Suomen Liikemiesten Kauppaopisto - Atk-Instituutti (Suomen liikemiesten kauppaopis-ton säätiö), Helsinki 11.9.2008Turun ammatti-instituutti – Åbo yrkesinstitut (Turun kaupunki), Turku 25.8. - 7.10.2008)

Kaikkiaan haastatteluihin osallistui 67 oppilaitosten johdon edustajaa, 90 opetus- ja oh-jaushenkilöstön edustajaa sekä 74 opiskelijaa.

Opiskelijajärjestöjen haastattelutilaisuudet toteutettiin seuraavasti:Sakki ry, Helsinki 9.9.2008OSKU ry, Helsinki 10.9.2008

Sakki ry:n haastattelutilaisuuteen osallistui hallituksen puheenjohtajan ja edunvalvonta-sihteerin lisäksi neljä hallituksen jäsentä. OSKU ry:tä edustivat haastattelussa puolestaan järjestön puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja kaksi hallituksen jäsentä.

Haastattelujen keskeiset teematHaastatteluiden teemarunko toimitettiin haastateltaville etukäteen. Haastattelujen keskei-set teemat olivat seuraavat:_ opetuksen ja ohjauksen resurssit koulutusaloittain ja tutkinnoittain_ läpäisy ja keskeyttäminen_ työelämävalmiuksien saavuttaminen_ erityistukea tarvitsevat nuoret_ yhteistyö muiden toimijoiden kanssa_ kehitetyt ja käyttöön otetut hyvät käytännöt ja toimintamallit_ toimenpide-ehdotukset ja tulevaisuuden haasteet

103

liite 3kyselyyn vastanneet koulutuksen järjestäjät koon ja järjestäjätyypin perusteella

Opiskelijamäärä Koulutuksen järjestäjät LKM %

Alle 200

Kunta 4 13Kuntayhtymä 0 0Yksityinen 22 74Valtio 4 13

YHTEENSÄ 30 100

201 - 500


YHTEENSÄ 18 100

501 - 1000


YHTEENSÄ 19 100

1001 - 3000


YHTEENSÄ 20 100

yli 3000


YHTEENSÄ 6 100

104

liite 4 (1/7)kyselylomake koulutuksen järjestäjille

105

liite 4 (2/7)

106

liite 4 (3/7)

107

liite 4 (4/7)

108

liite 4 (5/7)

109

liite 4 (6/7)

110

liite 4 (7/7)

111

liite 5 (1/4)kyselylomake opettajille

112

liite 5 (2/4)

113

liite 5 (3/4)

114

liite 5 (4/4)

115

liite 6 (1/4)kyselylomake työelämän edustajille

116

liite 6 (2/4)

117

liite 6 (3/4)

118

liite 6 (4/4)

119

liite 7 (1/4)opetustunnit/opiskelija tunnusluvut koulutusaloittain 2001 - 2004*) = kaikki koulutusalan tunnit/ kaikki koulutusalan opiskelijat**) = Ko. järjestäjätyypin kaikki alan tunnit/ ko. järjestäjätyypin kaikki alan opiskelijat

Vuosi 2001 **)1 Luonnonvara-ala 118 *) Tunnit/ n Minimi Maksimi Keskiarvo Hajonta alan opiskKunta 12 73 146 109,8 20,5 108Kuntayhtymä 31 39 161 96,5 30,4 118Yksityinen 9 74 178 119,8 32,8 120Valtio 3 145 214 178,7 34,5 180

2 Tekniikka ja liikenne 89 *) Tunnit/ n Minimi Maksimi Keskiarvo Hajonta alan opiskKunta 29 30 479 101,6 81,6 88Kuntayhtymä 49 23 165 86,4 24,9 87Yksityinen 23 1 525 93,2 125,5 114Valtio 4 25 262 105,6 55,2 182

3 Hallinto ja kauppa 65 *) Tunnit/ n Minimi Maksimi Keskiarvo Hajonta alan opiskKunta 21 38 104 57,1 15,1 53Kuntayhtymä 33 37 101 56,9 14,8 53Yksityinen 19 23 99 56,2 23,9 103Valtio 2 145 198 171,5 37,5 186

4 Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 86 *) Tunnit/

n Minimi Maksimi Keskiarvo Hajonta alan opiskKunta 25 15,1 155 88,2 25,2 84Kuntayhtymä 59 8 159 90,9 24,9 82Yksityinen 23 43 258 128 60,6 102Valtio 6 134 286 204,3 59,7 198

5 Sosiaali ja terveys 73 *) Tunnit/ n Minimi Maksimi Keskiarvo Hajonta alan opiskKunta 21 15 93 70,8 17,4 74Kuntayhtymä 43 42 279 88,9 39,8 72Yksityinen 13 26 227 88,2 50,8 73Valtio 4 139 208 176,3 29,7 186

6 Kulttuuri 101 *) Tunnit/ n Minimi Maksimi Keskiarvo Hajonta alan opiskKunta 19 67 185 112 40 107Kuntayhtymä 43 60 126 91,2 15,5 88Yksityinen 19 10 290 136,4 62 137Valtio 5 153 241 194,8 40,1 206

7 Vapaa-aika ja liikunta 59 *) Tunnit/ n Minimi Maksimi Keskiarvo Hajonta alan opiskKunta 0 Kuntayhtymä 6 34 95 61,2 22,3 55Yksityinen 32 33 121 65,1 19,6 60Valtio 0

120


Vuosi 2002

**)1 Luonnonvara-ala 100 *) Tunnit/ n Minimi Maksimi Keskiarvo Hajonta alan opiskKunta 12 84 163 116,3 24,8 112Kuntayhtymä 32 35 145 90,1 26,3 90Yksityinen 9 71 189 124,6 42,7 126Valtio 3 135 231 183,3 48 182

2 Tekniikka ja liikenne 87 *) Tunnit/ n Minimi Maksimi Keskiarvo Hajonta alan opiskKunta 26 27 213 98 33,7 82Kuntayhtymä 59 11 124 85,3 19,1 85Yksityinen 24 20 305 125,7 73,3 122Valtio 2 112 195 153,5 58,7 172

3 Hallinto ja kauppa 52 *) Tunnit/ n Minimi Maksimi Keskiarvo Hajonta alan opiskKunta 20 43 106 60,2 16,1 55Kuntayhtymä 34 38 103 56,9 15,3 52Yksityinen 19 15 117 58,1 31,2 47Valtio 2 120 141 130,5 14,8 172


n Minimi Maksimi Keskiarvo Hajonta alan opiskKunta 25 65 140 90,4 16,4 85Kuntayhtymä 59 60 138 90,2 20 102Yksityinen 24 28 229 111,3 53,7 96Valtio 6 115 294 203,8 64,5 196

5 Sosiaali ja terveys 69 *) Tunnit/ n Minimi Maksimi Keskiarvo Hajonta alan opiskKunta 20 45 102 67,7 15 70Kuntayhtymä 41 47 152 79,3 23,5 70Yksityinen 13 17 120 69,6 30,6 61Valtio 4 160 275 195 53,8 185

6 Kulttuuri 99 *) Tunnit/ n Minimi Maksimi Keskiarvo Hajonta alan opiskKunta 19 69 212 112,4 40 105Kuntayhtymä 32 50 165 89,3 23,5 86Yksityinen 21 58 249 127,3 45 135Valtio 5 140 269 193,8 54,6 199

7 Vapaa-aika ja liikunta 83 *) Tunnit/ n Minimi Maksimi Keskiarvo Hajonta alan opiskKunta 0 0Kuntayhtymä 5 48 96 74 17,2 55Yksityinen 32 35 163 69,7 29,1 88Valtio 0 0

121


Vuosi 2003

**)1 Luonnonvara-ala 104 *) Tunnit/ n Minimi Maksimi Keskiarvo Hajonta alan opiskKunta 8 74 149 113,7 26,5 106Kuntayhtymä 31 34 183 98,5 30,1 97Yksityinen 9 71 244 130,4 55 130Valtio 3 144 246 200,3 51,8 196

2 Tekniikka ja liikenne 89 *) Tunnit/ n Minimi Maksimi Keskiarvo Hajonta alan opiskKunta 25 67 307 100 47 87Kuntayhtymä 56 0 176 88 20,9 86Yksityinen 22 34 539 148,2 109,5 139Valtio 4 141 330 204,3 85,3 173

3 Hallinto ja kauppa 54 *) Tunnit/ n Minimi Maksimi Keskiarvo Hajonta alan opiskKunta 19 36 109 62,4 18,9 56Kuntayhtymä 35 13 112 56,3 18 54Yksityinen 20 31 343 75,4 70,2 51Valtio 2 120 141 130,5 14,8 136


n Minimi Maksimi Keskiarvo Hajonta alan opiskKunta 22 62 171 93,1 26,3 82Kuntayhtymä 57 64 898 111,1 111,9 91Yksityinen 22 25 175 100,9 38,7 96Valtio 6 144 299 192,8 59,1 180

5 Sosiaali ja terveys 74 *) Tunnit/ n Minimi Maksimi Keskiarvo Hajonta alan opiskKunta 19 49 110 71,4 16,6 74Kuntayhtymä 40 49 182 79,6 26,1 73Yksityinen 11 41 123 82,4 27,5 73Valtio 4 108 183 142 33,4 133

6 Kulttuuri 100 *) Tunnit/ n Minimi Maksimi Keskiarvo Hajonta alan opiskKunta 20 30 246 109,9 50,1 104Kuntayhtymä 32 33 134 84,3 21,5 86Yksityinen 22 29 420 146,7 80 141Valtio 5 141 247 200,8 49,4 213

7 Vapaa-aika ja liikunta 66 *) Tunnit/ n Minimi Maksimi Keskiarvo Hajonta alan opiskKunta 0 Kuntayhtymä 5 48 96 74 17,2 72Yksityinen 32 35 163 69,7 29,1 64Valtio 0

122


Vuosi 2004**)

1 Luonnonvara-ala 103 *) Tunnit/ n Minimi Maksimi Keskiarvo Hajonta alan opiskKunta 8 75 278 209,7 70,9 105Kuntayhtymä 30 30 157 92,9 29,7 94Yksityinen 9 68 271 139,1 63 137Valtio 3 135 278 209,7 70,9 205

2 Tekniikka ja liikenne 121 *) Tunnit/ n Minimi Maksimi Keskiarvo Hajonta alan opisk

Kunta 23 72 353 108,5 59,6 88Kuntayhtymä 45 64 781 113,8 130,6 133Yksityinen 22 33 566 148,2 123,8 130Valtio 4 132 182 159,3 20,8 163

3 Hallinto ja kauppa 55 *) Tunnit/ n Minimi Maksimi Keskiarvo Hajonta alan opisk

Kunta 18 44 118 61,6 19,4 56Kuntayhtymä 34 38 92 55,9 12,5 53Yksityinen 19 27 183 74,4 45,9 57Valtio 2 111 128 119,5 12 115


n Minimi Maksimi Keskiarvo Hajonta alan opiskKunta 19 62 158 89,5 23,8 85Kuntayhtymä 4 60 826 117,5 122,7 124Yksityinen 21 36 178 105,4 40,4 100Valtio 6 135 261 189 53,2 183

5 Sosiaali ja terveys 100 *) Tunnit/ n Minimi Maksimi Keskiarvo Hajonta alan opisk

Kunta 17 51 105 71,8 15,7 70Kuntayhtymä 39 49 153 74,9 20,2 120Yksityinen 11 41 125 82,2 24,3 78Valtio 4 132 399 212,3 125,5 218

6 Kulttuuri 100 *) Tunnit/ n Minimi Maksimi Keskiarvo Hajonta alan opisk

Kunta 17 61 531 137,2 114,2 99Kuntayhtymä 36 20 150 85,3 24 88Yksityinen 20 58 267 144,2 51,2 145Valtio 5 140 211 211,8 78,5 217

7 Vapaa-aika ja liikunta 65 *) Tunnit/ n Minimi Maksimi Keksiarvo Hajonta alan opisk

Kunta 0 Kuntayhtymä 6 50 114 73 23,1 64Yksityinen 32 36 137 67 25,5 65Valtio 0

Lähteet:Kustannussovellus 2001. Ammatillinen peruskoulutus, Lopullinen raportointi. Raportti K02F6AOS. 24.9.2002Kustannussovellus 2002. Ammatillinen peruskoulutus, Lopullinen raportointi. Raportti K02F6AOS. 29.9.2003Kustannussovellus 2003, Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti K02F6AOS. 15.9.2004Kustannussovellus 2004, Ammatillinen peruskoulutus. Lopullinen raportointi. Raportti K02F6AOS. 28.9.2005

123


Vuosi 2005**)

Humanistinen ja kasvatusala 66 *) t/ opisk./ n Min Maks Ka Hajonta järj.tyyppiKunta 0 0 0 0 0 Kuntayhtymä 17 41 135 71,8 30,1 66Yksityinen 25 42 117 72,7 32,8 67Valtio 0 0 0 0 0

Kulttuuriala 102 *) t/ opisk./ N Min Maks Ka Hajonta järj.tyyppiKunta 14 65 720 118,5 170,4 104Kuntayhtymä 34 45 171 91,5 28,4 102Yksityinen 20 9 224 137,0 49,2 143Valtio 5 153 311 233,0 73,9 251

Yhteiskuntatiet. ja hallinnon ala 53 *) t/ opisk./ N Min Maks Ka Hajonta järj.tyyppiKunta 15 35 163 65,1 32,9 49Kuntayhtymä 28 104 55,5 14 54Yksityinen 10 163 61,8 37,6 53Valtio 122 164 143,0 29,6 153

Luonnontieteiden ala 56 *) t/ opisk./ N Min Maks Ka Hajonta järj.tyyppiKunta 14 36 113 64,4 24,1 56Kuntayhtymä 36 33 97 55,3 14,3 55Yksityinen 15 20 106 60,9 27 54Valtio 2 157 158 157,5 0,7 157

**)Tekniikan ja liikenteen ala 87 *) t/ opisk./ N Min Maks Ka Hajonta järj.tyyppiKunta 19 50 376 103,6 71,06 82Kuntayhtymä 55 65 144 88,7 17,6 84Yksityinen 22 36 620 124,6 116,2 135Valtio 4 153 206 177,0 26,1 173

Luonnonvara ja ympäristöala 116 *) t/ opisk./ N Min Maks Ka Hajonta järj.tyyppiKunta 6 67 190 121,2 42 110Kuntayhtymä 31 28 181 97,4 31,1 114Yksityinen 10 38 221 125,2 57,7 122Valtio 3 153 310 223,7 79,6 226

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 72 *) t/ opisk./ n Min Maks Ka Hajonta järj.tyyppiKunta 15 49 113 72,0 14,8 70Kuntayhtymä 39 47 123 77,6 21,2 73Yksityinen 19 42 117 70,1 23 71Valtio 4 153 256 196,0 54,9 184

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 90 *) t/ opisk./ n Min Maks Ka Hajonta järj.tyyppiKunta 15 48 137 81,8 21,1 77Kuntayhtymä 54 54 142 94,0 20,6 89Yksityinen 21 46 172 104,4 38,2 99Valtio 6 153 310 191,2 60,6 184

124


Vuosi 2006**)

Humanistinen ja kasvatusala 63 *) t/opisk./ n Min Maks Ka Hajonta järj.tyyppiKunta 0 0 0 0 0 0Kuntayhtymä 7 43 132 72,9 36,6 63Yksityinen 25 34 113 62,2 19,6 63Valtio 0 0 0 0 0

Kulttuuriala 93 *) t/ opisk./ n Min Maks Ka Hajonta järj.tyyppiKunta 11 58 237 108,4 58,6 97Kuntayhtymä 35 45 240 88,6 32,5 75Yksityinen 20 20 230 133,3 54,5 138,3Valtio 5 66 314 218,4 104,2 243

Yhteiskuntatiet. ja hallinnon ala 54 *) t/ opisk./ n Min Maks Ka Hajonta järj.tyyppiKunta 13 43 157 74,1 33,5 56Kuntayhtymä 37 33 151 55,8 20,9 53Yksityinen 17 19 160 58,8 36,0 52Valtio 2 142 191 166,4 34,6 179

Luonnontieteiden ala 56 *) t/ opisk./ n Min Maks Ka Hajonta järj.tyyppiKunta 13 41 152 67,5 32,3 59Kuntayhtymä 38 18 133 58,4 21,7 54Yksityinen 16 18 126 63,1 38,3 55Valtio 2 145 161 153 11,3 149

**)Tekniikan ja liikenteen ala 85 *) t/ opisk./ n Min Maks Ka Hajonta järj.tyyppiKunta 16 52 162 91,5 27,8 83Kuntayhtymä 56 48 119 85 13,7 82Yksityinen 21 11 180 115,1 46,3 131Valtio 4 44 239 162 86,3 155,5

Luonnonvara ja ympäristöala 116 *) t/ opisk./ n Min Maks Ka Hajonta järj.tyyppiKunta 6 74 198 125,5 50,0 121Kuntayhtymä 31 24 148 93,1 29,4 113Yksityinen 10 79 189 126,6 55,2 121Valtio 3 66 320 234 145,5 213

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 72 *) t/ opisk./ n Min Maks Ka Hajonta järj.tyyppiKunta 14 50 84 70,6 10,9 74Kuntayhtymä 40 48 117 76 17,0 72Yksityinen 19 44 105 71,1 19,6 70Valtio 4 66 254 178,3 79,8 177,9

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 88 *) t/ opisk./ n Min Maks Ka Hajonta järj.tyyppiKunta 13 63 120 81,6 18,0 78Kuntayhtymä 55 53 143 91,8 20,1 86Yksityinen 21 42 188 102 41,3 97Valtio 6 66 337 186,7 89,3 188

125


Vuosi 2007 **)Humanistinen ja kasvatusala 63 *) t/ opisk./ N Min Maks Ka Hajonta järj.tyyppiKunta 0 0 0 0,0 0 0Kuntayhtymä 7 40 208 81,0 58,8 58,7Yksityinen 25 35 117 65,3 22,4 63,9Valtio 0 0 0 0,0 0 0

Kulttuuriala 97 *) t/ opisk./ N Min Maks Ka Hajonta järj.tyyppiKunta 11 50 232 102,0 53,6 88Kuntayhtymä 34 48 154 89,0 24,1 89Yksityinen 20 30 227 131,0 49,8 131Valtio 5 66 301 207,0 103,1 239

Yhteiskuntatiet. ja hallinnon ala 54 *) t/ opisk./ N Min Maks Ka Hajonta järj.tyyppiKunta 11 41 125 62,0 23,0 51Kuntayhtymä 38 34 121 56,0 17,0 54Yksityinen 18 20 160 69,0 45,0 53Valtio 2 120 209 165,0 63,0 190

Luonnontieteiden ala 57 *) t/ opisk./ N Min Maks Ka Hajonta järj.tyyppiKunta 11 35 168 62,0 36,7 55Kuntayhtymä 39 16 131 58,0 21,5 56Yksityinen 15 13 145 80,0 42,9 62Valtio 2 145 197 171,0 36,8 153

**)Tekniikan ja liikenteen ala 86 *) t/ opisk./ N Min Maks Ka Hajonta järj.tyyppiKunta 15 58 403 86,7 84Kuntayhtymä 53 65 121 84,0 11,3 83Yksityinen 22 46 590 141,0 109,4 129Valtio 4 66 264 172,0 87,8 179

Luonnonvara ja ympäristöala 117 *) t/ opisk./ N Min Maks Ka Hajonta järj.tyyppiKunta 5 88 149 109,0 24,7 116Kuntayhtymä 31 26 194 97,0 36,0 116Yksityinen 10 48 196 120,0 45,2 115Valtio 3 66 306 221,0 134,2 206

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 74 *) t/ opisk./ N Min Maks Ka Hajonta järj.tyyppiKunta 14 52 94 72,0 12,3 77Kuntayhtymä 41 43 119 76,0 18,7 73Yksityinen 18 43 111 68,0 21,4 69Valtio 4 66 289 176,0 93,3 155

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 89 *) t/ opisk./ N Min Maks Ka Hajonta järj.tyyppiKunta 11 62 129 83,0 19,1 81Kuntayhtymä 52 62 150 93,0 20,7 88Yksityinen 21 35 193 99,0 40,4 92Valtio 6 66 305 182,0 80,0 179

Lähteet:Kustannussovellus 2005. Ammatillinen koulutus.Lopullinen raportti. Raportti K02OF6AOS. 6.10.2006.Kustannussovellus 2006. Ammatillinen koulutus. Lopullinen raportti. Raportti K02F6AOS. 25.9.2007Kustannussovellus 2007. Ammatillinen koulutus. Lopullinen raportti. Raportti K02F6AOS.10.9.2008.

126

liite 9koulutuksen järjestäjien ilmoitus tuntiresursoinnista opetuksen ja ohja-uksen eri toimintamuodoille, kun resurssit ovat koulutusaloille erilaiset

Hum

anis

tinen

ja k

asva

tusa

laTe

kniik

an ja

liik

ente

en a

la

Lä

hiop

etus

(t/

ov)

To-o

hjau

s (t/

opisk

./ov

)A

mm

.os.n

äytö

t (t/

näyt

tö)

Hen

kilö

koht

aine

n oh

jaus

(t/o

pisk

./lv

)

Lähi

opet

us

(t/ov

)To

-ohj

aus

(t/op

isk./

ov)

Am

m.o

s.näy

töt

t/nä

yttö

)H

enki

löko

htai

nen

ohja

us (t

/opi

sk./

lv)

n

= 9

n =

15

n =

6n

= 6

n

= 2

2n

= 2

2n

= 1

1n

= 1

5M

inim

i1

0,45

0,25

0,04

Min

imi

280,

90,

250,

04M

aksim

i31

2,4

412

Mak

simi

342,

47

38K

a.19

,31,

42,

64,

2K

a.30

,21,

31,

95,

3H

ajon

ta13

,90,

54,

24,

1H

ajon

ta1,

50,

45,

39,

6

Kul

ttuur

iala

Lu

onno

nvar

a ja

ym

päris

töal

a

Lä

hiop

etus

(t/

ov)

To-o

hjau

s (t/

opisk

./ov

)A

mm

.os.n

äytö

t (t/

näyt

tö)

Hen

kilö

koht

aine

n oh

jaus

(t/o

pisk

./lv

)

Lähi

opet

us

(t/ov

)To

-ohj

aus

(t/op

isk./

ov)

Am

m.o

s.näy

töt

(t/nä

yttö

)H

enki

löko

htai

nen

ohja

us (t

/opi

sk./

lv)

n

= 1

2n

= 1

4n

= 9

n =

11

n

= 1

1n

= 1

1n

= 7

n =

9M

inim

i25

0,45

0,15

0,04

Min

imi

281

0,25

0,04

Mak

simi

342,

46

38M

aksim

i32

1,5

45

Ka.

29,7

1,3

1,5

6,6

Ka.

30,4

1,2

1,9

2,2

Haj

onta

2,3

6,6

1,8

11H

ajon

ta1,

40,

241,

31,

7

Yht

eisk

unta

tiete

iden

, liik

etal

oude

n ja

hal

linno

n al

a So

siaa

li-, t

erve

ys- j

a lii

kunt

a-al

a

Lä

hiop

etus

(t/

ov)

To-o

hjau

s (t/

opisk

./ov

)A

mm

.os.n

äytö

t (t/

näyt

tö)

Hen

kilö

koht

aine

n oh

jaus

(t/o

pisk

./lv

)

Lähi

opet

us

(t/ov

)To

-ohj

aus

(t/op

isk./

ov)

Am

m.o

s.näy

töt

(t/nä

yttö

)H

enki

löko

htai

nen

ohja

us (t

/opi

sk./

lv)

n

= 2

2n

= 2

2n

= 1

4n

= 1

7

n =

18

n =

18

n =

9n

= 1

5M

inim

i24

0,4

0,15

0,04

Min

imi

20,4

10,

250,

04M

aksim

i32

2,5

638

Mak

simi

323

312

Ka.

27,2

11,

75,

4K

a.28

,21,

41,

73,

8H

ajon

ta2,

20,

51,

78,

9H

ajon

ta2,

60,

51

3

Luon

nont

iete

ellin

en a

laM

atka

ilu-,

ravi

tsem

is- j

a ta

lous

ala

Lä

hiop

etus

(t/

ov)

To-o

hjau

s (t/

opisk

./ov

)A

mm

.os.n

äytö

t t/

näyt

tö)

Hen

kilö

koht

aine

n oh

jaus

(t/o

pisk

./lv

)

Lähi

opet

us

(t/ov

)To

-ohj

aus

(t/op

isk./

ov)

Am

m.o

s.näy

töt

(t/nä

yttö

)H

enki

löko

htai

nen

ohja

us (t

/opi

sk./

lv)

n

= 2

1n

= 2

1n

= 1

7n

= 1

5

n =

23

n =

22

n =

11

n =

17

Min

imi

240,

40,

150,

04M

inim

i28

0,9

0,25

0,04

Mak

simi

322

638

Mak

simi

322

312

Ka.

27,3

0,93

1,5

5,9

Ka.

29,9

1,2

1,2

3,1

Haj

onta

2,2

0,46

5,6

9,4

Haj

onta

1,2

0,3

0,9

3

127

liite 10erityisopiskelijat eri koulutusaloilla opetussuunnitelmaperusteisessa op-pilaitosmuotoisessa koulutuksessa, alle 24-vuotiaat vuosina 2002 - 2007 erityisoppilaitoksissa ja muissa oppilaitoksissa

2002

2003

2004

2005

2006

2007

Kas

vu

Kou

lutu

sala

Eri-

tyiso

ppi-

laito

s

Muu

op

pi-

laito

s

Eri-

tyiso

ppi-

laito

s

Muu

op

pi-

laito

s

Eri-

tyiso

ppi-

laito

s

Muu

op

pi-

laito

s

Eri-

tyiso

ppi-

laito

s

Muu

op

pi-

laito

s

Eri-

tyiso

ppi-

laito

s

Muu

op

pi-

laito

s

Eri-

tyiso

ppi-

laito

s

Muu

op

pi-

laito

s

Kas

vu%

er

ityiso

ppi-

laito

ksiss

a

Kas

vu %

m

uiss

a op

pila

itok-

sissa

Hum

anis

tinen

ja

kasv

atus

ala

312

218

239

085

013

30

133

-100

1008

Kul

ttuur

iala

113

263

102

314

141

389

140

499

161

525

158

619

4013

5

Yht

eisk

unta

tiete

i-de

n ja

hal

linno

n al

a21

830

220

540

322

448

624

358

626

564

824

967

414

123

Luon

nont

iete

iden

al

a59

8165

158

6121

867

323

8234

984

376

4236

4

Tekn

iikan

ja

liike

ntee

n al

a60

543

5062

446

1163

751

2565

456

9770

759

8574

862

3824

43

Luon

nonv

ara-

ja

ympä

ristö

ala

113

296

125

376

136

463

148

547

156

615

150

672

3333

3

Sosi

aali-

, ter

veys

- ja

liik

unta

-ala

2831

622

392

2648

122

651

2778

815

838

-46

165

Mat

kailu

-, ra

vit-

sem

is- j

a ta

lous

-al

a27

216

0330

118

2029

820

9630

622

8229

824

4331

624

6616

54

Lähd

e:W

era

– w

eb -

rapo

rtoi

ntip

alve

lu: E

rityi

sope

tus,

toise

n as

teen

am

mat

illise

n ko

ulut

ukse

n er

ityiso

petu

ksen

opi

skel

ijam

äärä

(aik

asar

ja).

Päiv

itetty

12/

2008

128

liite 11aerityyppisten koulutuksen järjestäjien ammatilliseen peruskoulutukseen osoitettavista määrärahoista päättävät tahot

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

Päättäjä lkm % lkm % lkm % lkm %

Kuntayhtymän valtuusto - - 15 29 - - - -

Kuntayhtymän hallitus - - 15 29 - - - -

Kunnan/kaupungin valtuusto 9 36 - - - - - -

Kunnan/kaupungin hallitus 1 4 - - - - - -

Vastuulautakunta 7 28 1 2 - - - -

Säätiön/yhtiön hallitus - - - - - - - -

Johtokunta 1 4 - - 8 21 - -

Kuntayhtymän johtaja - - 5 10 - - - -

Johtava rehtori/vas-tuuviraston johtaja 1 4 2 4 1 3 - -

Oppilaitoksen johtoryhmä - - 5 10 7 18 - -

Rehtori 5 20 5 10 15 39 2 67

Koulutusvastaava (tai vastaava) - - 3 6 3 8 - -

Muu 1 4 - - 4 11 1 33

MAININTOJA YHTEENSÄ 25 100 51 100 38 100 3 100

129

liite 11berityyppisten koulutuksen järjestäjien ammatilliseen peruskoulutukseen osoitettavista opetus- ja ohjaustunneista päättävät tahot

Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio

Päättäjä lkm % lkm % lkm % lkm %

Kuntayhtymän valtuusto - - 3 6 - - - -

Kuntayhtymän hallitus - - 6 12 - - - -

Kunnan/kaupungin valtuusto - - - - - - - -

Kunnan/kaupungin hallitus - - - - - - - -

Vastuulautakunta - - - - - - - -

Säätiön/yhtiön hallitus - - - - 4 7 - -

Johtokunta 2 12 1 2 4 7 - -

Kuntayhtymän johtaja - 2 4 - - -

Johtava rehtori 1 6 1 2 1 2 - -

Oppilaitoksen johtoryhmä 3 19 7 14 10 19 - -

Rehtori 7 44 18 36 19 35 2 100

Koulutusvastaava (tai vastaava) 3 19 10 20 11 21 - -

Muu - - 2 4 5 9 - -

MAININTOJA YHTEENSÄ 16 100 50 100 54 100 2 100

130

liite 12 (1/3)keskeiset tulokset taulukon muodossa

Ope

tus-

ja k

ulttu

urito

i-m

en ra

hoitu

srap

ortit

20

01 -

2007

Kou

lutu

ksen

järje

stä-

jien

vast

aust

en p

erus

-te

ella

Ope

ttajie

n va

stau

sten

pe

rust

eella

Opi

skel

ijoid

en v

asta

-us

ten

peru

stee

llaT

yöel

ämän

edu

s-ta

jien

vast

aust

en

peru

stee

lla

Selv

itettä

vät k

ysym

ykse

t

Kys

ymys

1

Ope

tuks

en ja

oh

jauk

sen

mää

rä

1. T

ilast

ojen

per

uste

ella

: op

etus

tunn

it/op

iskel

i-ja

- tun

nuslu

ku v

aiht

eli

koul

utuk

sen

järje

stäj

ien

ja

koul

utus

aloj

en v

älill

ä_

vuon

na 2

001

vaih

telu

oli

47 -

145

opet

ustu

ntia

/op

iskel

ija ja

_ vu

onna

200

7 se

oli

49 -

143

opet

ustu

ntia

/op

iskel

ija k

oulu

tusa

last

a rii

ppue

n_

vuos

ien

2001

- 20

04

kehi

tys k

uvio

ssa

3 ja

lii

ttees

sä 7

_ vu

osie

n 20

05 -

2007

ke

hity

s kuv

ioss

a 4

ja

liitte

essä

8

2. K

unta

yhty

mä-

ja su

urill

a ko

ulut

ukse

n jä

rjest

äjill

ä op

etus

tunt

ia/o

pisk

elija

-tu

nnus

luku

oli

pien

in m

il-te

i kai

killa

kou

lutu

salo

illa

(ks.

liitte

et 7

ja 8

)

1. K

ysel

yssä

saad

ut k

oulu

tuk-

sen

järje

stäj

ien

vast

auks

et

vahv

istav

at k

oulu

tusa

loje

n vä

lisen

ope

tust

untia

/op

iskel

ija tu

nnus

luvu

n va

ihte

lun

_ va

stau

sten

per

uste

ella

va

ihte

lu o

li 47

- 10

5 op

etus

tunt

ia/o

pisk

elija

ko

ulut

usal

asta

ja jä

r-je

stäj

ätyy

pist

ä rii

ppue

n (k

uvio

5)

2. O

petu

stun

tia/o

pisk

elija

-tu

nnus

luku

oli

pien

empi

su

urill

a ja

kes

kisu

urill

a ko

ulut

ukse

n jä

rjest

äjill

ä ku

in p

iene

hköi

llä ja

pie

nil-

lä (t

aulu

kko

7)3.

Ope

tuks

een

ja o

hjau

ksee

n ko

hdist

etut

tunt

imää

rät:

_ Lä

hiop

etus

: 24

- 35

t/ov

_ Ty

össä

oppi

mise

n oh

jaus

t/

opisk

./ov

: 0,2

5 - 1

3 t

_ A

mm

. osa

amise

n nä

yttö

-pr

oses

si, t

/näy

ttö:

0,25

- 42

t_

Hen

kilö

koht

. opi

ntoj

en

ohja

us, t

/opi

skel

ija/l

v:

0,5

- 20

t(ta

uluk

ko 9

)

1. O

petu

ksee

n ja

ohj

auks

een

osoi

tetu

t tun

timää

rät:

_ Lä

hiop

etus

: 1 -

40 t/

ov_

Työs

säop

pim

isen

ohja

us

t/op

isk./

ov: 0

,03

- 30

t_

Am

m. o

saam

isen

näyt

tö-

pros

essi,

t/nä

yttö

: 0,1

6 - 3

0 t

_ H

enki

löko

ht. o

pint

ojen

oh

jaus

, t/o

pisk

elija

/lv:

0,

05 -

76 t

(taul

ukko

10)

2. O

petta

jien

näke

mys

ope

-tu

ssuu

nnite

lmie

n ta

voitt

ei-

den

saav

utta

mise

sta:

40 %

m

iele

stä

5 %

opi

skel

ijoist

a ei

saav

uta

tavo

ittei

ta, 3

6 %

m

iele

stä

6 - 1

0 %

ja 2

4 %

m

iele

stä

yli 1

0 %

opi

skel

i-jo

ista

ei sa

avut

a ta

voitt

eita

el

i mää

rä o

n hu

oles

tutta

va(k

uvio

18)

3. O

petta

jien

näke

myk

set

opet

ussu

unni

telm

ien

tavo

iteta

soist

a ol

ivat

eri-

laise

t, jo

lloin

ope

tuks

en

ja o

hjau

ksen

riitt

ävyy

den

mitt

aam

iseks

i mitt

ari e

i to

imin

ut tä

ltä o

sin

1. O

pisk

elijo

iden

haa

stat

te-

luiss

a ilm

eni:

_ O

petu

ksen

ja o

hjau

k-se

n m

äärä

vai

htel

i kou

-lu

tusa

loitt

ain.

_ jo

s mää

rä o

li op

is-ke

lijoi

den

mie

lest

ä rii

ttäm

ätön

, se

oli

sitä

amm

atill

isiss

a op

inno

issa

_ O

hjau

ksen

mää

rä o

n rii

ttävä

jos s

itä it

se

aktii

vise

sti h

akee

.

(ala

luku

5.4

)

1. O

petta

jien

tunt

imää

rä

työs

säop

pim

isen

ohja

-uk

seen

pie

ni

(ala

luku

5.5

)

131

Ope

tus-

ja k

ulttu

urito

i-m

en ra

hoitu

srap

ortit

20

01 -

2007

Kou

lutu

ksen

järje

stä-

jien

vast

aust

en p

erus

-te

ella

Ope

ttajie

n va

stau

sten

pe

rust

eella

Opi

skel

ijoid

en

vast

aust

en p

erus

teel

laT

yöel

ämän

edu

s-ta

jien

vast

aust

en

peru

stee

lla

Selv

itettä

vät k

ysym

ykse

t

Kys

ymys

2

Syyt

ope

tust

unti-

en v

aiht

eluu

n

1. K

oulu

tusa

lako

htai

set

yksik

köhi

nnat

2. O

pisk

elijo

iden

haa

stee

lli-

suus

(esim

. erit

yist

ä tu

kea

tarv

itsev

at o

pisk

elija

t)

3. O

pint

ojen

tavo

ittei

den

vaat

ivuu

s

(ala

luku

4.7

)

1. K

oulu

tusa

la

2. K

oulu

tuks

en jä

rjest

äjä-

tyyp

pi

(ala

luku

5.4

)

Kys

ymys

3

Näk

emyk

siä

opet

ukse

n ja

oh

jauk

sen

riittä

-vy

ydes

tä

1. V

iiden

nes k

oulu

tuks

en

järje

stäj

istä

ei m

iele

stää

n py

sty

järje

stäm

ään

riittä

-vä

sti o

petu

sta

_ su

uret

kun

ta- j

a ku

n-ta

yhty

mäj

ärje

stäj

ät k

uu-

luiv

at u

seam

min

tähä

n jo

ukko

on k

uin

muu

t (a

lalu

ku 5

.1.1

)

(kuv

io 9

)

2. R

iittä

väst

i yks

ilöoh

jaus

ta

pyst

yi ta

rjoam

aan

viid

en-

nes s

uuris

ta k

oulu

tuks

en

järje

stäj

istä

ja ry

hmäo

hja-

usta

vaj

aa p

uole

t

(kuv

iot 1

0 ja

11)

1. L

ähio

petu

stun

nit/

ov:

41 %

ope

ttajis

ta p

iti tu

nti-

mää

rää

riittä

vänä

(kuv

io 1

8)

2. T

yöss

äopp

imise

n oh

jaus

-tu

nnit:

31

% p

iti tu

ntim

ää-

rää

riittä

vänä

(kuv

io 1

8)

3. A

mm

attio

saam

isen

näyt

öt,

tunn

it: 1

3 %

piti

tunt

imää

-rä

ä rii

ttävä

nä (k

uvio

18)

4. O

pisk

elijo

iden

hen

kilö

koh-

tain

en o

hjaa

min

en, t

unni

t: 13

% p

iti tu

ntim

äärä

ä rii

ttä-

vänä

(kuv

io 1

8)

5. E

ri ko

ulut

usal

ojen

väl

illä

oli e

roja

resu

rssie

n rii

t-tä

vyyd

essä

eri

opet

us- j

a oh

jaus

muo

doill

e(ta

uluk

ot 1

1 - 1

4)

1. O

petu

ksen

mää

rä o

n os

alle

riitt

ävä,

osal

le e

i - r

iippu

u op

iskel

ijast

a/op

iskel

uryh

mäs

tä ja

kou

-lu

tusa

last

a_

jos r

iittä

mät

töm

yyttä

, lis

ää o

petu

sta

ja o

hja-

usta

kaiv

attii

n am

mat

il-lis

iin o

pint

oihi

n

2. O

petta

jilla

ei r

iittä

väst

i ai

kaa

työs

säop

pim

isen

ohja

ukse

en

(ala

luku

5.4

)

1. T

yöel

ämän

edu

staj

ien

mie

lest

ä op

etta

jilla

on

riitt

ämät

töm

ästi

mah

dolli

suuk

sia o

sal-

listu

a op

iskel

ijoid

en

työs

säop

pim

isen

ohja

amise

en ja

työs

-sä

oppi

mise

n oh

jaaj

ien

tuke

mise

en

2. R

unsa

s kym

men

es-

osa

piti

amm

atill

isten

op

into

jen

opet

ukse

n m

äärä

ä tä

ysin

riitt

ä-m

ättö

män

ä

(ala

luku

5.5

)

liite 12 (2/3)

132

Kys

ymys

4

Syyt

ero

ihin

ja

riittä

mät

töm

yy-

teen

1. K

oulu

tuks

en jä

rjest

äjie

n ko

ko ja

järje

stäj

ätyy

ppi

aihe

uttiv

at e

roja

kou

lutu

k-se

n jä

rjest

äjie

n vä

lillä

:_

suur

empi

en su

htee

llise

t re

surs

sit (o

petu

stun

tia/

opisk

elija

-tunn

uslu

vut)

oliv

at p

iene

mm

ät k

uin

pien

ten

ja p

iene

hköj

en

koul

utuk

sen

järje

stäj

ien

1. K

oulu

tuks

en jä

rjest

äjie

n ko

ko ja

järje

stäj

ätyy

ppi

aihe

uttiv

at e

roja

kou

lu-

tuks

en jä

rjest

äjie

n vä

lillä

: Su

urist

a jä

rjest

äjist

ä ka

ksi

kolm

anne

sta

piti

opet

uk-

sens

a m

äärä

ä rii

ttävä

nä ja

pi

enist

ä ni

in te

ki 9

3 %

_ jä

rjest

äjät

yype

istä

val-

tiojä

rjest

äjist

ä ka

ikki

ja

yksit

yisis

tä jä

rjest

äjist

ä 87

% p

ysty

i mie

lest

ään

järje

stäm

ään

opet

usta

rii

ttävä

sti,

kunt

ayht

ymä-

järje

stäj

istä

siihe

n yl

si 77

% ja

kunt

ajär

jest

äjist

ä 72

%

2. T

alou

delli

set s

yyt:

_ Jä

rjest

äjäk

ohta

iset y

k-sik

köhi

nnat

eiv

ät v

asta

a ko

ulut

ukse

sta

aihe

utuv

ia

kust

annu

ksia

_ O

ppila

itos e

i saa

käy

t-tö

önsä

kok

o yk

sikkö

hin-

taa

_ K

asva

nut m

äärä

erit

yist

ä tu

kea

tarv

itsev

ia o

pisk

e-lij

oita

Syitä

riitt

ämät

töm

yyte

en:

1. P

iene

t tun

timää

rät,

suur

et

opet

usry

hmät

2. T

aido

iltaa

n, ti

edoi

ltaan

ja

mot

ivaa

tiolta

an h

yvin

eri-

taso

iset o

pisk

elija

t

3. In

tegr

oidu

t opi

skel

ijary

h-m

ät

4. K

asva

nut m

äärä

erit

yist

ä tu

kea

tarv

itsev

ia o

pisk

e-lij

oita

5. O

pisk

elijo

iden

lisä

änty

neet

m

iele

nter

veys

onge

lmat

6. L

isään

tyny

t yks

ilölli

sen

opet

ukse

n ja

ohj

auks

en

tarv

e

7. L

iian

vaat

ivat

ope

tuss

uun-

nite

lman

tavo

ittee

t

8. O

mie

n pe

dago

gist

en ta

ito-

jen

puut

teet

1. K

oulu

tusa

la

2. O

petta

jien

kiire

3. O

petta

jako

htai

set e

rot

opisk

elijo

iden

ong

elm

ien

tunn

istam

isess

a ja

niih

in

tart

tum

isess

a

Ope

tus-

ja k

ulttu

urito

i-m

en ra

hoitu

srap

ortit

20

01 -

2007

Kou

lutu

ksen

järje

stä-

jien

vast

aust

en p

erus

-te

ella

Ope

ttajie

n va

stau

sten

pe

rust

eella

Opi

skel

ijoid

en

vast

aust

en p

erus

teel

laT

yöel

ämän

edu

s-ta

jien

vast

aust

en

peru

stee

lla

Selv

itettä

vät k

ysym

ykse

t

liite 12 (3/3)

opetushallitusHakaniemenranta 6, PL 380 00530 Helsinki puhelin: 040 348 7555 (vaihde) [email protected] www.oph.fi

turun ammatti-instituuttiKellonsoittajankatu 9-11, PL 955 20101 Turku puhelin: (02) 2633 3000 (vaihde)[email protected] www.turkuai.fi

ISBN 978-952-99956-7-7 (nid.)ISBN 978-952-99956-8-4 (pdf)

ammatillisen peruskoulutuksen opetuksen ja ohjauksen määrä ja riittävyys

Documents