ympäristökasvatus sisältöinen, leirikoulu ohjelma muotoiluneen, karelian anture school,päivi...
Post on 27-Jul-2015
96 Views
Preview:
DESCRIPTION
TRANSCRIPT
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 1
YMPÄRISTÖKASVATUKSELLINEN LEIRIKOULUOHJELMA, SISÄLTÖ
MUOTOILUINEEN
Karjalan Luontokoulu ®
1. JOHDANTO
1.1. Leirikouluohjelman tarkoituksesta ja käytöstä
Leirikoulu ohjelman KÄSIKIRJOITUS sisältää yksityiskohtaisen suunnitelman 3-4. päiväiselle
leirikoululle. Käsikirjoitus on suunnattu 5. - 6. -luokkille ja soveltuu toteutettavaksi sulan maan
aikana, käytännössä keväällä ja syksyllä. Suurimman osan tämän leirikoulukäsikirjoiutksen
ohjelmista voi vetää yhdellä ohjaajalla ja opettajan ja muutaman vanhemman avustuksella.
Pienryhmiä (2 – 5- henkeä) käytetään paljon, sillä oppimisen varmistamiseksi on tärkeää, että
jokainen lapsi pääsee itse aktiivisesti tekemään.
Ohjelmien teema on pääasiassa luonto ja ympäristö, mutta päivissä on elementtejä myös taiteesta ja
esim. matematiikasta ja biologiasta. Ohjelman tärkein elementti on kuitenkin ympäristökasvatus ja
oppilaiden ympäristöherkkyyden lisääminen. Siksi ohjelmasta on pyritty tekemään mahdollisimman
elämyksellinen ja oppilaiden aktiiviseen kokemiseen ja tekemiseen perustuva, teoreettisen tiedon
osuus on toissijainen.
Paketin kirjaimellinen noudattaminen ei ole tärkeää eikä aina edes mahdollista, mutta on tärkeää,
ettei harjoitteiden paikkoja liikaa sotketa eikä harjoitusten esivalmistelussa ”oiota” esim. jättämällä
välineitä pois. Kaikki tässä paketissa kuvatut harjoitteet on jo tehty suoritettavaksi mahdollisimman
pienellä välineistöllä, joten tarpeellisten välineiden poisjättäminen haittaa harjoitusten suorittamista.
Ryhmien tulo- ja lähtöaika vaihtelee, joten jo tämä tuo tarvetta muuttaa ohjelman kulkua hieman.
Suurin osa paketin harjoituksista on jo testattu perusteellisesti eri lapsiryhmien kanssa, mutta
sujuvuuden varmistamiseksi on tärkeää, että ohjaaja harjoittelee vetämistä (vaikka tuttujen lasten tai
aikuisten kanssa, tai edes itsekseen vetämällä harjoitukset ääneen kuvitellulle ryhmälle) ennen
ensimmäistä ”oikeaa” ryhmää.
Leirikouluohjelman alussa kuvataan ohjelman pedagogista taustaa: sen tavoitteita, periaatteita ja
yhteyksiä opetussuunnitelmaan. Ohjelmassa on tärkeimpänä teemana ympäristökasvatus, sen
periaatteita ja peruskäsitteitä käsitellään luvussa x. Tämän ohjelman pedagogisen taustan
ymmärtäminen on tärkeää, kun ohjelmasta halutaan kertoa esimerkiksi opettajille. Pakettiin on
koottu myös lyhyt opas lapsiryhmien ohjaamisesta luonnossa. Se on tarkoitettu avuksi ja ajatusten
herättämiseksi, eikä sen kirjaimellinen noudattaminen ole tarkoituksenmukaista; jokaisella oppaalla
on oma persoonallinen tyylinsä ohjaamiseen. Tämän jälkeen käydään läpi leirikoulun
ohjelmarunko, joka sisältää luonnoksen päivän rakenteesta. Yksityiskohtainen kuvaus ohjelmista
käydään läpi seuraavissa luvuissa; ensin esitellään pääohjelmakokonaisuudet (Ympäristötaide ja
Metsäntutkija), tämän jälkeen käydään läpi lyhyemmät ohjelmat, ilta-aktiviteetit ja ilta-ohjelmat.
Ohjelmakokonaisuuksiin on liitetty ”kursiivilla lainausmerkkien väliin” kirjoitettuja juontoja
varsinaisten harjoitusten väliin. Jälleen kerran totean, ettei tarkoitukseni ole antaa valmiita sanoja
oppaiden ulkoa opeteteltaviksi, vaan jokaisen ohjaajan tulisi löytää omat, juuri hänelle luontevat
sanat. Juontojen osuus ohjelmissa on kuitenkin merkittävä, sillä ne sitovat yksittäiset leikit ja
tehtävät loogiseksi, jouhevasti eteneväksi kokonaisuudeksi. Mannilan leirikouluohjelman lukuisista
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 2
liitteistä löytyy myös oheismateriaalia ja lisätietoa ohjelmien vetämistä varten sekä varsin mittava
leikkiliite, joka sisältää 36 testattua, hauskaa, ryhmäyttävää ja luontoteemaa tukevaa leikkiä.
1.2. Leirikouluohjelman yhteydet opetussuunnitelman perusteisiin
Peruskoulun opetussuunnitelmien perusteiden arvopohjassa mainitaan luonnon monimuotoisuuden
ja ympäristön elinkelpoisuuden säilyttäminen. Viidennessä aihekokonaisuudessa, joka on ”Vastuu
ympäristöstä, hyvinvoinnista ja kestävästä tulevaisuudesta” todetaan, että perusopetuksen
tavoitteena on kasvattaa ympäristötietoisia, kestävään elämäntapaan sitoutuneita kansalaisia.
Opetussuunnitelmat siis itsessään sisältävät ajatuksen ympäristökasvatuksesta ja toiminnasta
kestävämmän tulevaisuuden puolesta.
Biologian opetuksen teemoja 5.-6.-luokalle ovat mm. eliöiden elinympäristöt ja lähialueiden
keskeisen eliölajiston tunnistaminen, luonnon monimuotoisuus, jokamiehenoikeudet sekä luonnon
vaaliminen ja suojeleminen. Biologian opetussuunnitelmassa mainitaan myös erikseen kasvien
ohjattu keruu, joka leirikouluohjelmassa on otettu mukaan yhdeksi valinnaiseksi ilta-aktiviteetiksi.
Koulun kuvaamataidon opetuksen tavoitteena on tukea oppilaan kuvallisen ajattelun ja esteettisen ja
eettisen tietoisuuden kehittymistä. Myös kuvataide on mukana rakentamassa kestävää tulevaisuutta:
opetussuunnitelmissa todetaan, että ”Kuvataiteen opetuksessa kehitetään taitoja, joita tarvitaan
kestävän tulevaisuuden rakentamisessa.”. Kuvaamataidossa on oleellista harjoittaa monipuolisesti
aistihavaintojen tekoa ja mielikuvituksen käyttöä. Kuvaamataidon opetuksen tavoitteena on oppia
arvioimaan ympäristön esteettisiä ja eettisiä arvoja, viihtyisyyttä ja toimivuutta. Luokkien 5-9
opetussuunnitelmissa mainitaan keskeisissä sisällöissä tilataide ja taide ympäristössä.
Oppimistilanteiden halutaan myös tukevan oppilaiden mahdollisuuksia yhdessä työskentelyyn ja
vuorovaikutukseen sekä yhteisiin taide-elämyksiin. Näitä teemoja on sisällytetty
leirikouluohjelmassa ympäristötaiteen opetuskokonaisuuksiin.
Matematiikan opetussuunnitelman perusteiden tavoitteissa 3.-5. -luokalle mainitaan kokemusten
hankkiminen matematiikan käsitteiden ja rakenteiden omaksumisen pohjaksi. 6. -9. -luokan
kohdalla mainitaan lisäksi tavoitteena saada oppilas ymmärtämään matematiikan ja reaalimaailman
välisiä yhteyksiä. Molempien luokka-asteiden kohdalla mainitaan myös oppiminen noudattamaan
ohjeita ja työskentelemään pitkäjänteisesti ja toimimaan ryhmässä. Matematiikan sisällöistä
mainitaan3.-5.-luokan kohdalla mm. ympyrän piiri ja pinta-ala, koordinaatisto, tietojen kerääminen
ja esittäminen sekä keskiarvon käsite. Näitä teemoja käsitellään kokemuksellisesti ja monipuolisesti
leirikoulupaketin Metsäntutkija-ohjelmassa.
Useat tässä leirikoulupakettiin sisällytetyistä tehtävistä tukevat myös osaltaan äidinkielen opetusta:
kirjoittamista, esiintymistä ja vuorovaikutustaitoja.
Mannilan leirikouluohjelma tukee siis hyvin opetussuunnitelman tavoitteita ollen monialainen ja
moniin oppiaineisiin liittyvä elämyksellinen kokonaisuus.
1.3. Ympäristökasvatuksesta
Ympäristökasvatuksella tarkoitetaan elinikäistä oppimisprosessia, jossa ihmiset tulevat tietoisiksi
ympäristöstä ja ympäristökysymyksistä ja myös omasta roolistaan ympäristön hoitajina ja
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 3
säilyttäjinä. Ympäristökasvatus tähtää nimenomaan käytännön toiminnan muutokseen ihmisten
elämässä.
Jo Sokrates on todennut, että tieto ei välttämättä johda tekoihin. Sama ristiriita on havaittu myös
monessa ihmisen käyttäytymistä ja ympäristöasenteita käsittelevässä tutkimuksessa; asenteet ja
arvot ovat vihreät, mutta käytännössä tapahtuu kovin vähän ympäristön puolesta.
Ympäristökasvatuksen tehtävä ei olekaan pelkästään välittää tietoa ympäristöasioista ja kestävän
kehityksen mukaisesta elämästä, vaan todella aikaansaada muutos ihmisen elämässä. Miten tämä
tehdään; siitä on olemassa monia teorioita ja malleja. Ympäristökasvatus voidaan nähdä toimintana,
joka edesauttaa kestävän kehityksen toteutumista yhteiskunnassa. Kasvatus on hidas, mutta
syvällisesti vaikuttava keino aikaansaada muutoksia yhteiskunnassa.
Ympäristöherkkyydellä tarkoitetaan ihmisen kokemusten ja aistihavaintojen pohjalta luotua
tunnepitoista suhdetta ympäristöön. Monissa ympäristökasvatuksen malleissa ja teorioissa
korostetaan ympäristöherkkyyden merkitystä ympäristövastuullisen käyttäytymisen tärkeimpänä
selittävänä tekijänä. Sitä mitä rakastaa, sitä haluaa myös suojella! Ympäristöherkkyyden
muodostumiselle otollisinta aikaa ovat lapsuus ja nuoruus ja sen muodostumiselle tärkeimpänä
edellytyksenä omakohtaiset, luonnosta saadut kokemukset. Siksi ympäristökasvatuksen tulisi lasten
kohdalla sisältää paljon ympäristöherkkyyden voimistamiseen tähtääviä elementtejä sekä oleskelua
luonnonympäristössä.
Nykänen (VUOSI) puolestaan kirjoittaa: ”Luonnossa liikkuessa saavutettu tieto on koettua tietoa,
paljon jalompaa kuin informaatio, ja siksi vaikuttavampaa. Sellainen tieto voi johtaa ymmärrykseen.
Ratkaiseva oivallus ihmisen ja luonnon suhteesta ja ihmisen vastuusta voi toki syntyä vaikka lehteä
lukiessa. Silti varmasti paljon kuljettu ja varma tie elämää varjelevaan elämäntapaan kulkee aluksi
myös hiljaista polkua halki hiirenkorvaisen metsän ja linnunlaulun.”
1.4. Ohjaamisen perusperiaatteista
Kaikki oppaat ovat erilaisia, ja jokaisella oppaalla on oma persoonallinen tyylinsä ohjata. On
kuitenkin olemassa joitakin yksinkertaisia tekniikoita, jotka helpottavat ohjaajan työtä ja saavat
päivän sujumaan mutkattomammin. Seuraavat ohjeet eivät ole tarkoitettu säännöiksi oppaille, vaan
vinkiksi, josta voi olla paljon hyötyä erityisesti hieman vaikeampien ja suurikokoisten ryhmien
kanssa.
Innostaminen ja inspiroiminen
Vetäjällä on suuri vaikutus päivän onnistumiseen. Jos olet itse innostunut päivän ohjelmasta, saat
todennäköisesti ryhmänkin innostumaan. Ole itse innostunut ja tosissasi mukana tekemässä ja
touhuamassa ryhmän mukana. Tekopirteys on toisaalta ärsyttävää, joten on tärkeää olla mukana
aidosti ja omalla persoonalla. Omaa innostustasi käsiteltävään aihepiiriin saat tuotua esille
tekemällä itsekin tehtäviä, silloin kun siihen on mahdollisuus. Älä siis jää istumaan paikallasi, kun
lapset tekevät, vaan tee itse mukana silloin kun ryhmä näyttää toimivan hyvin ilman sinun
puuttumistasi/ohjaamistasi. Kerro myös itse rohkeasti omista tunnelmistasi ja töistäsi. Näin annat
esimerkkiä oikeasta tavasta toimia ilman korostettua ohjaamista tai opettamista. Joissakin
vaativimmissa tehtävissä ja joidenkin ryhmien kanssa tosin saattaa olla parempi ennemmin kierrellä
oppilaiden keskuudessa ja tukea heidän työskentelyään.
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 4
Piiri
Oppilaat kannattaa aina seisottaa tai istuttaa piiriin, kun haluaa puhua heille. Luontokoulupäivän
alussa on hyvä opettaa piirin tekeminen eli siinä on kaveri molemmille kyljille, ei ketään selän
takana ja edessä ei näy kenenkään peppu ja varpaat kannattaa vielä tarkastaa, että nekin ovat
hienosti piirin kehällä. Tässä muodostelmassa kaikki näkevät kaikki ja ohjaaja pystyy tarkkailemaan
kaikkien ilmeitä. Piiristä kannattaa myös aina pitää kiinni eli tehdä se aina ennen harjoitusten
aloittamista. Ryhmä oppii tämän tavan nopeasti, mikä helpottaa oppaan työtä. Jos koko ryhmä on
levoton tai esimerkiksi erityisluokka, kannattaa aina istuttaa lapset alas ja istua itsekin, kun juttelee
ryhmälle.
Piirin voi muodostaa helposti silloin, kun lapset kulkevat jonossa oppaan perässä. Opas halutessaan
laittaa oppilaat piiriin yksinkertaisesti kulkee eteenpäin kääntyen piirin kehälle, jolloin oppilaat
seuraavat häntä ja muodostavat näin piirin. Näin piirin tekeminen sujuu nopeasti ilman kähinöitä.
Pilli
Ohjaajalla kannattaa olla mukanaan kello tai pilli, millä kutsua ryhmänsä koolle. Hyviä ovat
esimerkiksi karhun kellot ja lintupillit, joita saa eräkaupoista. Mikä tahansa pilli kuitenkin kelpaa,
kunhan ääni kuuluu tarpeeksi kauas. Äänimerkin käyttäminen säästää vetäjän ääntä ja hermoja ja
mikä tärkeintä, estää sen, ettei hänestä tule vihaista mielikuvaa. Muutenkin huutaminen rikkoo
luontokoulupäivän mukavaa ja keskittynyttä tunnelmaa. Kannattaa ennen ohjelman aloittamista
sopia ryhmän kanssa, että aina äänimerkin kuuluessa kaikki kokoontuvat piiriin vetäjän luokse.
Leikkimisestä
Leikkejä voidaan käyttää moneen eri tarkoitukseen: energian purkamiseen luokan ollessa levoton,
mukavana siirtymänä käsiteltävään aihepiiriin, piristykseksi ”raskaampien” harjoitusten jälkeen,
ryhmän yhteishengen parantamiseen tai vaikkapa mielialan nostoon ja lämmittelyyn kylmänä,
sateisen alakuloisena päivänä. Leikkiminen ei ole pelkästään pikkulasten puuhaa, vaan hyvä ohjaaja
voi innostaa kaikenikäiset ihmiset vauvasta vaariin leikkimään.
Oheisessa leikkiliitteessä (LIITE X; sivu X) olevat leikit liittyvät kehystarinaltaan luontoon ja
ympäristöön ja ne kannattaa mahdollisuuksien mukaan valita niin, että ne sopivat päivän aikana
käsiteltävään teemaan. Leirikouluohjelman yhteydessä on annettu ehdotuksia teemaan sopivista
leikeistä.
Turvallisuudesta
Vetäjän tehtävänä on ennakoida mahdolliset fyysiset tai henkiset riskit ja pyrkiä ehkäisemään ne tai
ainakin varautumaan niihin. Tässä paketissa kuvatut tehtävät eivät aiheuta sen suurempaa fyysistä
riskiä kuin normaali metsässä oleminen tai leikkiminen. Henkisellä puolella on huolehdittava, että
kukaan ei joudu naurunalaiseksi tai koe liian suuria paineita tehtävistä. Esimerkiksi
ryhmäyttämistehtävistä jotkut voivat tuntua pelottavilta tai taidetehtävien purkaminen koko luokan
edessä saattaa tuntua hiljaisemmista lapsista haastavalta. Ohjaajan tulee kannustaa, mutta pakottaa
(ei myöskään henkisesti kiristämällä) tai nolata ei saa!
Kysymys -ja vastaus -peli
Opettajat kyselevät paljon. Kysymällä opettaja haluaa tietää, mitä oppilaat tietävät tai muistavat.
Joskus kysymykset joskus herättävätkin oppilaissa ajattelua, näin ei kuitenkaan aina tapahdu.
Joillekin kysyminen ja tenttaaminen voi olla ahdistava tilanne ja ajattelu menee lukkoon, erityisesti
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 5
kun päivää vetää oppilaille tuntematon ihminen. Ongelmaksi kyselemisessä tulee myös se, että
usein ennen oikeaa vastausta tulee kymmenittäin vääriä vastauksia ja ohjaaja joutuu kaivelemaan
oikeaa vastausta erilaisten vihjeiden avulla. Tällöin oppilaalle saattaa jäädä paremmin mieleen
kaikki väärät vastaukset oikean vastauksen sijaan. Opettajat myös välillä kysyvät asioita, joita
oppilaat eivät voi tietää. Tällöin kyselemisestä saattaakin tulla pitkällinenkin lypsyoperaatio.
Kysymykset kuuluvat normaaliin koulutilanteisiin ja luokkahuoneeseen. Metsässä ollessa oppimista
voi tukea monilla muilla menetelmillä, jotka eivät normaalisti koulussa ole mahdollisia. Kysymys-
ja vastauspeliä kannattaa pääsääntöisesti ohjaamisessa välttää. Se ei tee ohjaamisesta
vuorovaikutteista, siihen on muitakin, parempia tapoja. Kysymyksiä toki saa kysyä, varsinkin
silloin, kun on kyse kysymyksestä, johon ei ole oikeaa vastausta (”Mikä oli teidän mielestänne
hauskinta tänään?”, ”Mikä on sinun lempipuulajisi?”) tai kun on syytä odottaa oppilaiden tietävän
vastauksen. Kuitenkin jos näyttää siltä, että oppilaat eivät tiedä vastausta tai eivät halua vastata, on
parempi vain lopettaa lypsäminen, kertoa oikea vastaus ja liikkua ohjelmassa eteenpäin.
Käytösongelmista ja opettajan roolista
Leirikoulupaketin ohjelmakokonaisuudet on rakennettu niin, että helpommat tehtävät pohjustavat ja
lämmittelevät haastavampiin tehtäviin. Silti osa oppilaista saattaa kokea annetut tehtävät liian
haasteellisina ja saattaa heittää homman leikiksi ja ryhtyä pelleilemään. Tämä on usein heille tapa
suojautua epävarmalta tilanteelta tai pitää yllä omaa ”koviksen” roolia. Paras tapa reagoida
pelleilyyn on olla huomaamatta sitä ja suhtautua edelleen vakavasti oppilaan työskentelyyn. Jos
oppilas ei tee työtään ollenkaan, vaan vaikkapa vain kuljeskelee, mene tarjoamaan hänelle apua. Tai
ehdota, että hän menisi joidenkin kanssa tekemään työtään. Jos taasen oppilas on esimerkiksi
taideohjelman ”Etsi taulu”-harjoituksessa vaikkapa vain läntännyt kehyksensä johonkin sen
kummemmin miettimättä, katsokaa työ aivan kuin muidenkin ja anna siitä normaalista
kommentteja. Joskus auttaa myös, että häiritsevästi käyttäytyvälle oppilaalle annetaan jokin
erityisvastuutehtävä (esimerkiksi hän on vastuussa vaikkapa istuinalustojen kantamisesta tai muiden
töiden dokumentoinnista kameralla). Älä kuitenkaan anna äänensävylläsi tai eleilläsi oppilaan
ymmärtää, että kyseessä on rangaistus vaan että hän tekee sinulle/luokalle palveluksen.
Häiriökäyttäytymistä ehkäisee usein tehokkaasti myös se, ettei ryhmätyöskentelyssä anneta ryhmien
syntyä luonnollisesti, vaan ryhmät jaetaan satunnaisesti. Usein häiriökäyttäytyminen on sidottua
tiettyihin tilanteisiin ja toisten oppilaiden myötävaikuttamiseen, satunnaisella ryhmiinjaolla
ehkäistään tämä kun vanhat ”klikit” luokan sisällä jäävät syntymättä. Monipuolinen ryhmien käyttö
edesauttaa myös oppilaiden ryhmätyötaitojen kehittymistä ja ryhmäytymistä. Vaikka ryhmiinajaosta
olisikin vaivaa, kannattaa erikokoisia ryhmiä käyttää monipuolisesti jokaisessa
ohjelmakokonaisuudessa.
Vasta jos oppilaan käytös häiritsee muidenkin työskentelyä, on tarpeen puuttua siihen
voimakkaimmin keinoin. Usein häiriökäyttäytymiseen puuttuu myös luokan oma opettaja. Ja
häneltä voit myös pyytää apua, sillä oma opettaja tuntee ryhmänsä parhaiten. Paras olisikin, että
opettaja vanhempien avustuksella hoitaa ryhmän kurissa pitämisen, jotta sinä saat keskittyä
ohjaamiseen. Tästä voi ja kannattaa myös sopia opettajan kanssa etukäteen, opettajalta voi yleisesti
ottaen ennen leirikoulua kysellä, minkälainen luokka on ja onko luokassa oppilaita, joiden
ohjaaminen voi vaatia erityishuomiota. Aluksi yksittäisen oppilaan häiritsevään käyttäytymiseen
kannattaa puuttua moittivin katsein ja pienin huomautuksin. Jos tämä ei auta, kannattaa oppilas
jonkun tehtävän kohdalla ottaa sivuun tai pyytää kävelemään vierelle ja keskustella asiasta
rauhassa. Puhutellessa oppilasta kannattaa aloittaa kysymällä, mikä hänestä tuntuu pahalta ja miksi
hän häiritsee muiden työskentelyä. Kannattaa myös vedota toisille työrauhan antamiseen ja siihen
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 6
että vaikka ollaankin metsässä, ollaan silti koulussa ja koulussa joutuu välillä tekemään asioita,
jotka eivät ole mukavia. Muiden oppilaiden kannalta on parempi antaa yhden vaikka istua sivussa
kuin kiskoa häntä väkisin mukaan, joka vie valtavasti aikaa ja ohjaajan energiaa.
Joskus häiriökäyttäytyminen ei rajoitu yhteen tai kahteen oppilaaseen, vaan koko ryhmä on hyvin
levoton. Silloin voi joissakin väleissä vetää vauhdikkaan (mutta teemaa tukevan) hippaleikin, joka
sopivasti purkaa energiaa. Samoin, jos päivä on kylmä ja sateinen ja ryhmä on apaattisen oloinen,
kannattaa säännöllisin väliajoin vetää lämmittävä juoksuleikki ja pitää muutenkin paikallaan
seisoskelua tai istuskelua vaativien ohjelmien osuus mahdollisimman lyhyenä. Yksi hyvä vaihtoehto
näihin tarkoituksiin on 36 -leikki (LEIKKILITTE sivu z), joka on hyvin vauhdikas ja yleisesti
erittäin pidetty leikki.
Tehtävien dokumentointi ja leirikoulupäiväkirja
Leirikoulupäivän aikana tarjoutuu monta tilaisuutta dokumentoida päivän kulkua ja luokan
aikaansaannoksia. Nykyään oppilailla usein onkin kameroita mukana, mutta luokkaa voi innostaa
myös kuvaamaan teokset huolellisesti vaikkapa koulusta mukaan otetulla kameralla. Entäpä jos yksi
ryhmä toimisi kussakin ohjelmanumerossa valokuvaajana (esim. taideohjelmassa teosten
valmistumisen jälkeen dokumentoi jokaisen ryhmän teokset)? Kuvamateriaalista voi tehdä
vaikkapa Power Point -show tai valokuvanäyttelyn koulussa! Monet tekevät leirikoulusta myös
leirikoululehden jälkikäteen jaettavaksi oppilaiden koteihin. Tämä dokumentointi ja kuvien käsittely
eri yhteyksissä koulussa palauttaa päivän tekemiset vielä uudestaan mieleen ja syventää siten
oppimista.
Jotkut opettajat haluavat oppilaiden kirjoittavan päivittäin leirikoulupäiväkirjaa. Tällöin kannattaa
varata jokin tietty ajankohta päivästä päiväkirjan kirjoittamista varten (esimerkiksi
leirikouluohjelmassa iltaohjelma/ilta-aktiviteetit). Leirikoulupäiväkirjaa ei tarvitse kuitenkaan
täyttää pöydän ääressä luokkamaisessa huoneessa, ulkona koivun alla tai rantakalliolla teksti luistaa
varmasti paremmin!
2. LEIRIKOULURUNKO
Oheinen leirikoulurunko sisältää pääkohtaisen ohjelman koko leirikoulun ajalle. Herääminen,
ruokailut ja nukkumaanmeno rytmittävät päivää ja tapahtuvat aina suurinpiirtein samaan aikaan.
Ohjelmarunko ei ole tarkoitettu noudatettavaksi kirjaimellisesti, vaan muutoksia ohjelmaan tuovat
ryhmän saapumisaika ja lähtöaika, sää sekä yleinen aikataulun eläminen.
Ohjelmaa on päivän ajalle suunniteltu aamulla 3,5 h (8:30 -12:00), alkuiltapäivällä 2h (13:00 –
15:00). myöhään iltapäivällä 2h (15:30 – 17:30), illansuussa 2h (18:30 -20:30) sekä illalla 1 – 1,5h
(21:00 -22:00). Kaikkia ohjelmapaikkoja ei ole tarkoitus (ainakaan joka päivä) täyttää ohjatulla
tekemisellä, vaan luokalle voi ja pitää antaa myös vapaata aikaa. Vapaa-aikaa oppilaille jää myös
ruokailujen yhteyteen, niihin on varattu välipalaa lukuunottamatta tunti. Sopikaa vielä opettajan
kanssa erikseen nukkumis- ja heräämisajoista sekä ohjelman kokoonpanosta ennen luokan
saapumista leirikouluun.
Pimeä on joidenkin ohjelmien edellytys, toisten suorittamisen se puolestaan estää. Leirikoulun
ohjelmaa suunniteltaessa yhdessä opettajan kanssa kannattaa nämä seikat huomioida. Mannilan
leveysasteilla aurinko laskee keväällä 1.4. noin kello 19:45 ja syksyllä 30.9. jo 18:30. Ilta-
aktiviteetit kannattaa siis suunnitella vuodenaikaan sopivaksi myös valoisuuden suhteen.
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 7
1. PÄIVÄ
9:00 Tervetuloa! Saapuminen . Majoittuminen. (Aamupalaa, jos luokka on
lähtenyt liikkeelle aikaisin?)
10:00 Tutustuminen tiloihin ja pihapiiriin. Tutustumiskierros ja jokaiseen paikkaan liittyvät
säännöt ja ohjeet
10:30 KAVERIPOLKU (sivu z) tai jos aikaa on vähemmän kuin 1,5 h tuntia, niin
VALOKUVASUUNNISTUS (sivu z) tai ryhmäyttäviä leikkejä (sivu x - y)
12:00 Lounas
13:00 TAIDEOHJELMA, osa I (sivu z)
15:00 Välipala (voidaan syödä mahdollisuuksien mukaan myös luonnossa, aikataulun
kannalta usein parempi)
15:30 TAIDEOHJELMA, osa II (sivu z)
17:30 Päivällinen
18:30 ILTA-AKTIVITEETIT (sivu z)
20:30 Iltapala
21:00 ILTAOHJELMAA/vapaa-aikaa
22:00 Nukkumaan!
2. PÄIVÄ
8:00 Herätys, aamutoimet
8:30 Aamupala
9:15 OPPIMISPOLKU (sivu z)
12:00 Lounas
13:00 METSÄNTUTKIJA alkaa (sivu z)
14:30 Välipala (maastossa?)
15:00 METSÄNTUTKIJA jatkuu
17:30 Päivällinen
18:30 ILTA-AKTIVITEETIT
20:30 Iltapala
21:00 ILTAOHJELMA
22:30 Nukkumaan!
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 8
3. PÄIVÄ
8:00 Herätys, aamutoimet
9:00 Aamupala
9:30 Retkipäivän ohjelma alkaa:
***
17:30 Päivällinen
18:30 ILTA-AKTIVITEETIT
20:30 Iltapala
21:00 ILTAOHJELMA
23:00 Nukkumaan!
4. PÄIVÄ
8:30 Herätys, aamutoimet
9:00 Aamupala
9:45 Tavaroiden pakkaaminen
10:15 OPPIMISPOLKU (sivu z) tai leikkejä (LEIKKILIITE; sivu z) tai muuta tekemättä
jäänyttä ohjelmaa (Kasvio?)
12:00 Lounas
13:00 Hyvästi Mannila, kotiinlähtö! (sivu z)
3. YMPÄRISTÖTAIDE -ohjelma
Ensimmäisen ohjelmakokonaisuuden teemana on ympäristötaide. Ympäristötaide on taidetta, joka
tehdään tiettyyn paikkaan ja ympäristöön (vrt. maalaus tai veistos, joka on esillä galleriassa tai
museossa ja voidaan siirtää yhtä hyvin johonkin toiseen paikkaan). Ympäristötaidetta tehdään niin
luonnossa kuin kaupunkiympäristössä. Ympäristötaiteessa voi olla mukana monenlaista taidetta,
esimerkiksi tiettyyn paikkaan ja hetkeen tehty performanssi voi myös olla ympäristötaidetta.
Runojen ripustaminen puiden oksille voi myös muodostaa ympäristötaideteoksen.
Ympäristötaidetta tehdään usein luonnon omista materiaaleista ja silloin sitä voidaan kutsua myös
maataiteeksi. Ympäristötaideteos on silloin hetken taidetta, se on tarkoitettu sillä hetkellä
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 9
koettavaksi eikä se jää pysyväksi. Taideteosta muuttaa luonto itse. Esimerkiksi hiekkaan tehtyä
kuviota muuttavat tuuli, sade ja eläimet, risuista tai heinästä tehty teos alkaa maatua ja katoaa
hiljalleen ympäristöönsä, takaisin osaksi luontoa. Ympäristötaidetta voidaan toki dokumentoida
esimerkiksi kirjoitusten tai valokuvien muodossa.
Ympäristötaide on hienoa tapa kokea luonnon kauneutta ja oppia havainnoimaan luonnon suuria ja
pieniä asioita. Ympäristötaide harjoittaa tekijän havainnointikykyä ja herkkyyttä luonnolle. Se on
siksi mitä parhaimpia keinoja luontosuhteen kehittämisessä ja hyvä tapa toteuttaa
ympäristökasvatusta.
Ympäristötaideohjelma kehittää oppilaan havainnointikykyä kaikilla aisteilla. Tavoitteena on
ensisijaisesti luonnon kauneuden huomaaminen ja sitä kautta arvostuksen lisääminen. Oppilaat
pääsevät myös itse tekemään ympäristötaidetta luonnon omista materiaaleista, mikä kehittää
kädentaitoja ja luovuutta, kuten myös pitkäjänteistä työskentelyä. Liikunnallisuus on osa päivän
antia, vauhdikkaat leikit ja metsässä vapaasti ja ohjatusti liikkuminen. Ympäristötaidepäivä opettaa
myös oppilaille luonnon merkitystä suomalaisessa taiteessa ja inspiraation lähteenä. Tärkeintä on
kuitenkin antaa oppilaille mahdollisuus löytää luonnosta esteettinen ja rauhoittava vaikutus itselle ja
herättää kiinnostusta luontoa ja luonnossa liikkumista kohtaan. Luonnossa liikkuminen voi olla
muutakin kuin erätaitoja tai luonnontuntemusta!
3.1. Tarvikkeet ympäristötaidepäivää varten:
- Luuppeja (yksi jokaiselle lapselle tai ainakin 1/pari)
- Taulunkehyksiä (yksi jokaiselle lapselle)
- Villalankaa (esim. kahta eri väriä) ja sakset
- Istuinalustoja
- Kirjoitusalustoja (ei aivan välttämätöntä, mutta jos helposti saatavilla niin hyvä juttu)
- Kankainen pussi, jossa seuraavia pieniä värilappuja, jokaista 3-4 kappaletta: vihreä , ruskea,
valkoinen, harmaa, musta, keltainen, oranssi, punainen, sininen – liila. Jos ryhmä on pieni, jätä pois
oranssi.
- Munakennoja (1 jokaiselle ryhmälle, ryhmiä yleensä 5-7 kpl)
- Valkoisia paperiarkkeja (1 jokaiselle ryhmälle, ryhmiä yleensä 5-7 kpl)
- Kontaktimuovia (1 a4-kokoinen palanen jokaiselle ryhmälle, ryhmiä yleensä 5-7 kpl)
- (HUOM! Valkoiset paperit ja kontaktimuovit voi korvata myös valkoiselle kankaanpalasella
jokaiselle ryhmälle!)
- Laminoituja kuvia Akseli Gallen-Kallelan taideteoksista (1-3 kpl, kuvien hankinta onnistuu esim.
ostamalla kirjakaupasta taidekalenterin/teosluettelon, josta kuvan voi irrottaa ja laminoida), esim.
Maisema Kuhmosta 1890
Palokärki 1892
Heijastuksia 1902
Auringonlasku 1899
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 10
Imatra talvella 1893
Keitele 1905
Jäiden lähtö 1918
- Laminoituja kuvia Eero Järnefeltin teoksista (1-3 kpl, kuvien hankinta onnistuu esim.
ostamalla kirjakaupasta taidekalenterin/teosluettelon, josta kuvan voi irrottaa ja laminoida)
Esim:
Metsäpolku 1887
Kaislikkoranta 1905
Ahvenruohon 1859
Syysmaisema Pielisjärveltä
Marjastajat 1888
3.2. Ympäristötaide -ohjelma, ensimmäinen osa (klo 13:00 – 15:00)
Huom! Ennen varsinaisen ohjelman alkua voidaan leikkiä leikki tai kaksi (10 – 20 min), jotta
saadaan turhat energiat pois! Esim. leikkiliitteen leikit (s z) x – y sopivat hyvin tähän tarkoitukseen
hyvin. Jos taideohjelma vedetään ensimmäisenä päivänä kaveripolun tai muiden leikkien jälkeen, ei
alkuleikkiä välttämättä tarvita.
Aloitus (5 min)
”Luontoa voi katsoa monella eri tavalla tavalla. Jokainen meistä näkee asiat eri tavalla, sillä me
ajattelemme ennakkoon asioista eri tavalla ja me tiedämme eri asioita. Samaa metsää katsoessaan
voi marjastaja nähdä, että siellä kasvaa mustikoita, eläimistä kiinnostunut voi huomata vaikkapa
jäniksenjäljet tai metsuri miettiä, että tuolla pitäisi käydä muutama puu kaatamassa pois. Sama
asia näyttäytyy erilaiselta eri ihmiselle, koska jokaisella ihmisellä on omat kokemuksensa ja
tietonsa, mikä vaikuttaa siihen, miten jonkin asian tulkitsemme.
Tänään me lähdemme katsomaan luontoa taiteilijan silmin. Yritämme löytää luonnon kauniita ja
mielenkiintoisia yksityiskohtia. Ja löytää luonnosta niitä asioita, jotka ovat innostaneet taiteilijoita
kautta aikojen. Pääsemme toki myös itse tekemään taidetta päivän aikana.”
Käpykoru (Noin 10 min)
”Jotta meidän olisi helpompi eläytyä taiteilijan rooliin, teemme kaikille tällaisen käpykorun
(NÄYTÄ MALLIKORUA) luontotaiteilijan symboliksi. Näin muutumme päivän ajaksi
luontotaiteilijoiksi!”
Ohjeet käpykorun tekoon: Jokainen oppilas etsii itselleen kauniin kävyn jostain lähistöltä, sekä
kuusen että männynkävyt kelpaavat. Villalangasta leikataan sopivanmittainen palanen ja lanka
sidotaan lähelle kävyn kantaa kiinni. Koko komeus ripustetaan sitomalla langat niskan takaa yhteen.
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 11
Jokaisella päivään osallistujalla olisi hyvä käpy koko ajan kaulassa, myös opettajilla ja
vanhemmilla! Eli kehota myös opettajaa ja vanhempia etsimään itselleen kävyt, jos he eivät sitä
omaehtoisesti tee. Ihastelkaa kaikkien lopputuloksia hetken.
Ryhmiinjako ja värien etsintä (35 min)
” Seuraavaksi jaetaan teidät ryhmiin. Tulkaa jokainen hakemaan täältä minun pussistani itselleen
väri. Sitten etsitte toiset, joilla on sama väri kun teillä ja näin saadaan syntymään ryhmät
seuraavaa tehtävää varten”
”Kaikki ovat löytäneet ryhmänsä? Hienoa! Seuraavaksi kuljemme eteenpäin metsässä ja matkalla
saatte kerätä kukin ryhmä ryhmän omaa väriä. Eli se ryhmä, jolla on vihreät laput, kerää vihreää ja
punainen ryhmä punaista. Tavoitteena on löytää mahdollisimman monta eri sävyä omasta
väristänne. Voitte kerätä kaikenlaisia asioita jotka ovat täällä metsässä, ei kuitenkaan mitään
sellaista, jonka ihminen on tänne jättänyt. Ja muistakaa ottaa elävistä kasveista näytteitä hyvin
säästeliäästi. Ottakaa muutenkin vain pieniä paloja kutakin sävyä. Osa väreistä on tietysti
helpompia löytää kuin toiset, toiset taas vaativat enemmän tarkkaavaisuutta, jotta löytää edes
jotakin. Jokainen ryhmä saa munakennon, johon väriä voi kerätä, mutta tarkoituksena ei ole kerätä
kennoa täyteen, vaan pienet värinäytteet riittävät hyvin. Ja tehtävänä on siis etsiä mahdollisimman
montaa eri sävyä. Onko kysyttävää? Sitten voidaan lähteä liikkeelle, muistakaa katsella tarkasti!”
Lähde kävelemään melko hiljaista vauhtia ja anna ryhmille aikaa aikaa noin 10 minuuttia etsiä
värejä. Sopivaan avoimeen paikkaan käveltyänne pysähdy ja kokoa ryhmä jälleen piiriin.
”Nyt on aika järjestää nämä löydöksemme sävyjen mukaan paperille. Eli tehkää löydöistänne jana
tai ympyrä tai spiraali, jonka toisessa päässä ovat vaaleimmat sävyt ja toisessa tummimmat.
Järjestäkää ne saamanne paperin päälle. Sen jälkeen saatte kontaktimuovinpalan, jolle saatte
asetella värisävyjananne. Eli järjestäkää palat ensin paperille ja sitten ottakaa muovista paperi
pois ja siirtäkää kuva muoville. Ei kannata yrittää laittaa muovia paperin päälle, se on hankalaa,
vaan laitatte palat muoville ja sitten paperin siihen päälle. Muistakaa kääntää palat laittaessanne
niin, että tarkoittamanne sävy tulee muovia vasten, sillä toisinaan lehdet ja muut on eri sävyisiä eri
puolilta. Jos löytönne eivät meinaa mahtua muoville, niin repikää niitä pienemmiksi, pienistäkin
paloista näkee kyllä sävyn. Ja kun kaikki palat on muovilla laittakaa paperi siihen päälle eli
liimaatte muovin paperille. Onko kysyttävää? Meitä on täällä useampi aikuinen auttamassa, joten
pyytäkää ihmeessä apua, jos tarvitsette.”
Jaa A4 kokoiset paperit ja kontaktimuovinpalat. Anna neuvoja tarvitseville. Kun kaikki ryhmät ovat
valmiina, kokoontukaa piirin ja ihailkaa janoja. Vaihtoehtoisesti ja etenkin sadesäällä ryhmät voivat
toteuttaa janan kankaan päälle. Tämän jälkeen ryhmät kiertävät katsomassa toisten ryhmien työt,
joita yhdessä ihaillaan. Jos mukana on kamera, kannattaa jokaisen ryhmän janat ikuistaa sillä.
”Löytyipä täältä metsästä paljon erilaisia värejä ja sävyjä. Huomaatte varmaan, mitä täällä on
eniten. Mutta kyllä muitakin värejä löytyy, kun tarkasti katsoo. Ja näin syksyllä / keväällä
värimaailma on erilainen kuin kesällä. Ja talvella kaikki muuttuu jälleen, mutta kyllä silloinkin
metsästä löytyy yllättävän paljon muitakin värejä kuin valkoista”
Kuuntelu (15 min)
”Kuljetaan seuraavaksi hetki aivan hiljaa. Jokainen saa hetken aikaa nauttia luonnon kauneudesta
ilman ylimääräisiä ääniä. Ihailkaa kävellessänne ympärillänne olevaa värien paljoutta. Katsokaa
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 12
myös minkälaisia muotoja näette. ”
Kulkekaa seuraavaksi rauhassa 5-10 min, tarvittaessa jopa hetken pidempään. Tavoitteena olisi
päästä paikkaan missä on monenlaista luontoa eli erilaisia puita, kiviä, kasveja jne. Jos paikka mihin
lopetitte edellisen tehtävän on mieluinen, niin toki voitte myös jäädä siihen. Laita oppilaat piiriin,
sään salliessa on parempi istua alas (istuinalustat!), mutta tämän tehtävän voi tehdä myös
seisaaltaan, kun pitää ajan hieman lyhempänä.
”Taiteilijalle aistit ovat erittäin tärkeät. Luonnossa kulkemisestakin saa enemmän irti kun aistit ovat
avoinna ja herkkinä. Toisinaan käy niin, että tulemme metsään kaupungin hälystä, jossa suljemme
korvamme liikenteen melulta ja nenämme pahoilta hajuilta. Ja silloin voi käydä niin, että korvat ja
nenät jäävätkin suljetuiksi ja monet asiat metsässä kuulematta ja haistamatta. Nykyihminen ei enää
oikein edes osaa käyttää kaikkia aistejaan hyväksi, kun ei ole siihen oppinut. Mutta kulkemalla
aistit avoinna kokee paljon enemmän. Seuraavaksi terästämme kuuloamme. Laittakaa kaikki
molemmat kädet nyrkissä esille. (Laita omat kätesi nyrkissä näkyvästi syliin) Suljemme kohta
silmät, sillä yhden aistin poissulkeminen parantaa muita, ja kuuntelemme ääniä metsästä meidän
ympäriltämme. Emme siis ota tästä piiristä kuuluvia ääniä mukaan. Jokaisesta uudesta äänestä
nostakaa yksi sormi ylös. Katsotaan montako erilasta ääntä tässä kevät/syyskonsertissa oikein on.
Onko kysyttävää? Laitetaan sitten silmät kiinni.”
Pidä itse silmiäsi kiinni ja laske ääniä muiden mukana. Jos piiristä kuuluu hälinää, avaa silmät ja
yritä katseella vaientaa häiriköt. Olkaa silmät kiinni, hiljaa muutaman minuutin verran.
”Hyvä, saa avata silmät. Minkälaisia ääniä kuulitte?” Anna oppilaiden kertoa kuulemastaan.
Täydennä itse lopuksi jos on jotain vielä. Myös omia tunnelmia saat kertoa.
Taulu luonnossa (30 min)
”Ympärillämme on valtavasti kauniita asioita, pieniä yksityiskohtia ja suuria maisemia. Me emme
kuitenkaan useinkaan huomaa niitä. Seuraavaksi nostamme joitakin näistä kauniista asioista esille.
Kokoamme ympärillemme metsätaidenäyttelyn. Jokainen saa tällaiset puiset kehykset, joilla taulu
rajataan. Voitte laittaa tämän mihin tahansa paikkaan vaikkapa maahan tai puuhun tai voitte myös
ripustaa sen johonkin, jolloin taulu katsotaan siitä läpi. Tarkoituksena on kuitenkin löytää teos, joka
on jo luonnossa, eikä muuten tehdä sitä itse mitenkään. Ja niinkuin taidegallerioissa ja
museoissakin, tauluille annetaan myös nimet. Esimerkiksi voisin laittaa kehykseni tähän. Ja
teokseni nimi voisi olla vaikkapa ”vihreys”, ”uusi elämä”, ”pehmeys” (anna muutamia
esimerkkejä, joista osa on helppoja väriin, muotoon tms. liittyviä ja ainakin joku filosofisempi).
Kun olette löytäneet sopivan paikan, jättäkää kehys siihen ja tulkaa tähän takaisin. Ja viimeistään
kun kello kilahtaa on aika lähteä taidenäyttelyyn.”
Jaa kehykset kaikille, myös opettajalle ja vanhemmille. Etsi myös omalle kehyksellesi paikka,
mutta pidä silmät auki siltä varalta, että joku tarvitsee apua. Pidä huolta, ettei kukaan jää ilman
teosta ja tarjoa apuasi sellaisille, joilla on hankaluuksia. Tarkkaile ryhmää, kun kaikki ovat saaneet
valmiiksi, soita kelloa. Kokoa ryhmä piiriin ja jaa se kahteen tai tarvittaessa kolmeenkin osaan
(yhdessä ryhmässä voi olla 10 -15 henkeä).
”Nyt lähdetään katsomaan teoksia. Tämä puoli piiristä lähtee minun mukaani ja toiset oman
opettajan matkaan. Katsokaa kaikki taulut yksi kerrallaan läpi, taiteilija kertoo teoksen nimen ja
muut voivat kommentoida teoksia, vaikkapa hienoja värejä, muotoja, kontrasteja jne. Ja kaikille
töille annetaan tietysti myös aplodit. Ja muistakaa ottaa kehykset mukaanne sitä mukaa kun olette
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 13
katsoneet teokset. Kun ollaan valmiita, palataan tähän.”
Kiertäkää ryhmän kanssa järjestyksessä teokset. Huolehdi, että kaikki tulevat katsomaan taulut.
Kysy taiteilijalta teoksen nimen. Jos ei ole, niin ei haittaa, onhan taidenäyttelyissä aina
nimettömiäkin teoksia, tai voit ehdottaa jotain nimeä myös. Kommentoi aina jotakin jokaisesta
teoksesta, värien kirkkautta, kontrastia, pehmeyttä, muotoja, nimeä –mitä vaan. Ja aina tietysti
myönteisiä kommentteja. Ja sitten aplodit päälle ja seuraavan luokse. Eli kaikille annetaan aikaa ja
huomiota, mutta ei liikaa. Kun molemmat ryhmät ovat kokoontumispaikalla, pyydä kehykset
takaisin.
Luonto suomalaisessa taiteessa (10 min)
”Kävellään taas hetken matkaa uusiin maisemiin. Katselkaa ympärillenne, miten joka paikassa on
hienoja paikkoja, mihin kehykset voisi laittaa.”
Hieman käveltyänne laita oppilaat piiriin istumaan (istuinalustat!).
”Sen lisäksi, että tehdään erityistä ympäristötaidetta on luonto ollut taiteessa aiheena aina. On
maalattu maisemia, eläimiä ja kasveja. Ja erityisesti Suomessa on paljon maalauksia ja sävellyksiä,
joissa luonto on teemana.”
”Kansallisrunoilijamme Runeberg on kirjoittanut vuonna 1832 seuraavasti: ”Ei mikään voi
vaikuttaa mahtavammin mieleemme kuin äärettömien sydänmaan metsien syvyys. Niissä vaeltaa
kuin meren pohjalla, muuttumattomassa yksitoikkoisessa hiljaisuudessa, ja kuulee vain korkealla
pään päällä tuulen humisevan kuusein ja pilvenkorkuisten honkain latvoissa. Silloin tällöin tapaa
siellä, niin kuin käytävänä manan majoille, metsälammen jonka jyrkkäin rantain reunustamaan
uomaan ei tuulenhenkäys ole hairahtanut.” Luonnolla tuntuu olleen Runebergille suuri merkitys.”
”Vuosia 1880-1910 kutsutaan Suomen taiteen kultakaudeksi, jolloin syntyi Suomalaisen taiteen ilme
ja se sai myös kansainvälistä mainetta. Taiteilijat kuvasivat tuolloin Suomen luontoa ja kansaa ja
saivat ihmiset huomaamaan oman maansa kauneuden.”
”Yksi keskeisimmistä kultakauden taitelijoista oli Akseli Gallen-Kallela. Tässä on muutamia hänen
luontoa esittäviä teoksiaan. (Esittele teokset ja laita ne kiertämään)
”Hän kirjoittaa näin: "Minä tunnen, että kohta taas avautuu minulle se ihana taiteen maailma,
jonka kauneuksia saan mieleni mukaan nauttia. Maailmassa, elämässä ja luonnossa ei olekaan
muuta kuin kauniita satuja, ja kun ovi aukenee, mene sisään ja ota sielusi täyteen." Akseli Gallen-
Kallella maalasi paljon luonnossa ja haki sieltä innoitusta töilleen.”
Eero Järnefelt, myöskin kultakauden taiteilijoita on taasen sanonut: "Taiteilija, joka ei rakasta
luontoa eikä sen sisällistä elämää, vaan tajuaa ja ajattelee vain omaa nerollisuuttaan, on kuin kala
ilman ilmarakkoa." Luonnolla oli siis kaikille heille iso merkitys.” (Esittele Järnefeltin teokset ja
laita kiertämään)
”Muutkin kuin kuvataiteilijat ovat innoittuneet luonnosta. Esimerkiksi kansallissäveltäjämme Jean
Sibelius sävelsi paljon luonnon rauhassa. Hänelle luonto oli pyhättö ja hän kuunteli paljon mm.
lintujen laulua. Sibeliuksen loppuvaiheen sävellys Tapiola on saanut säveltäjän omien sanojen
mukaan innoituksen kokonaan luonnosta. Teoksessa voi kuulla koskemattoman korven tunnelmaa,
kuivien havumetsien tuoksua, metsän rauhallista hengitystä ja raivoavan myrskyn ryskettä.
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 14
(Kuuntelemme vielä myöhemmin tänä iltana hieman Sibeliuksen musiikkia, jota luonto on
innoittanut.)”
”Kultakauden kirjailijoista taas Eino Leino on yksi tunnetuimmista. Myös hänelle luonto ja
kotiseutu olivat hyvin tärkeitä. Yksi hänen tunnetuimmista runoistaan on Nocturne, jossa hän kuvaa
kesäyötä Kainuun Paltamossa lapsuusmaisemissaan. Runo valmistui vuonna 1903 ja siitä on
myöhemmin tehty sävellys, joka edelleen kuuluu suomalaisten suosikkeihin. (Jos haluatte, voidaan
kuunnella myös se illalla.)”
”Luen teille nyt runon ensimmäisen säkeistön. Laittakaa vaikka silmät kiinni ja kuvitelkaa itsenne
runon kertojan rooliin kulkemaan kuulaassa kesäyössä. ” (Lue runo hitaasti antaen aikaa
kuvittelulle).
Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
”Sellainen runo, voitte avata silmät. Oliko upeita maisemia? (retorinen kysymys johon odota
lähinnä nyökkäyksiä tms. vastaukseksi, toki jos joku kovasti haluaa kertoa, anna puheenvuoro). Ja
vaikkei taide kuvailisikaan luonnon ympäristöä hakevat monet taiteilijat innoitusta luonnosta.
Metsä tai vaikka meren ranta ovat muutenkin sellaisia paikkoja, joihin ihmiset hakeutuvat olemaan
ja miettimään asioita. Luonto on itse asiassa kaikenlaisille ihmisille paikka rauhoittumiseen ja
ihmiset usein hakeutuvat luontoon kun haluavat ajatella rauhassa. Suomalaisilla on valtavasti
kesämökkejä, joihin lähdetään luonnon helmaan rentoutumaan lomilla ja viikonloppuisin. Monesti
kun ihmisiltä kysyykin heidän lempipaikkaansa kertovat he sen löytyvän luonnosta. Luonto siis
innoittaa kaikenlaisia ihmisiä, taiteilijoiden lisäksi.”
Puusokko (15-20 min)
”Seuraavaksi harjoitellaan tuntoaistia. Pareittain johdatamme kaverin silmät kiinni jonkun puun
luokse. Kuljettaessa pitää olla todella varovainen. Pidämme kiinni hartioista, näin (ota joku
kaveriksi ja näytä) ja kuljetamme oikein hitaasti. Kannattaa myös kertoa jos edessä on kiviä,
juurakko tai muuta varottavaa. Kun olet vienyt parisi puun luo, anna hänen tunnustella rauhassa
puutaan. Eli tunnustella saa niin pitkään kuin haluaa. Kun tunnustelija on valmis, tuo hänet
takaisin samaa reittiä tähän. Sen jälkeen tehtävänä olisi löytää sama puu uudestaan silmät auki.
Puita saa siis käydä tunnustelemassa. Sitten kun toinen on löytänyt puun vaihdetaan osia eli
molemmat saavat olla kuljettajina ja etsijöinä. Kysyttävää? Ottakaa sitten parit itsellenne ja
lähtekää matkaan. Paria voi pyörittää varovasti ennen lähtöä niin suuntavaisto menee hivenen
sekaisin.”
Jos parien tekeminen vapaasti ei onnistu, voi käyttää vaikkapa kuvakortteja tai sanoja eli pussista
löytyy lappuja, joissa on aina kaksi samaa ja niiden avulla etsitään parit. Tämän kaltaiset
luottamustehtävät on kuitenkin mukavampi tehdä tutun parin kanssa.
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 15
VÄLIPALA (15:00-15:30)
3.3. Ympäristötaideohjelma, II-osa (15:30 -17:30)
Jotain pehmeää, jotain karheaa (20 min)
”Sitten päästäänkin taas jatkamaan matkaa. Seuraavalla välillä pyydän jokaista etsimään matkan
varrelta jotakin, joka tuntuu poskea vasten karhealta ja jotain, joka tuntuu pehmeältä. Kuten
aikaisemminkin, saa ja kannattaakin poiketa polulta. Eli lähdetään liikkeelle etsimään jotain
pehmeää ja jotain karheaa!”
Kun on kuljettu seuraavaan sopivaan paikkaan, noin 5-10 minuuttia, koko oppilaat kahteen
sisäkkäiseen piiriin, sisäpiirin kasvot ulospäin ja ulkopiirin kasvot sisäänpäin. Piirit pyörivät eri
suuntiin ja merkistäsi pysähtyvät. Vastakkain seisovat oppilaat ovat pari. Sano karheaa/ pehmeää ja
ruumiinosa, jota vasten sitä kokeillaan (esim: Pehmeä ja nenänpää! Karheaa ja kämmenselkä! ).
Tämän jälkeen pistä piiri taas pyörimään parien vaihtamiseksi. Toista muutaman kerran eri
yhdistelmillä. Tämän jälkeen muodosta normaali piiri.
Muistokuvat ihmiskameralla (10 – 15 min)
”Nyt on aika ottaa muistovalokuvat tästä päivästä. Mutta me emme käytäkään tavallista kameraa ja
vain aivan huippulaadukasta ihmiskameraa. Tulehan minulle malliksi (nappaa joku piiristä). Eli
tässä meillä on ihmiskamera, uusinta ja hienointa tekniikkaa. Kameran linssit eli silmät ovat aina
kiinni, kun ei oteta kuvaa. Kameraa kuljetetaan varovasti pitämällä molemmin käsin kiinni
hartioista. Kameralle voi antaa suullisesti ohjeita eli varoittaa kannoista tms., ajatelkaa miten
hienoa! Samoin kuvaushetkellä voi pyytää kameraa kumartumaan tai menemään kyykkyyn. Ja
ohjeita siitä onko kuva lähikuva vai kenties panoraama, jolloin kameran linssi pyörähtää 180
astetta (liikuta päätäsi sivulta toisella). Kuva otetaan koskettamalla kevyesti kameran päätä ja
sanomalla KLIK. Eli katsokaas. (Näytä kuinka varovasti kuljetat kameraasi ja otat kuvan.) Nyt
ottakaa itsellenne pari ja menkää ottamaan 5 kuvaa kummallakin kameralla. Kuvattuanne palatkaa
tähän.”
Jos ei mene tasan laita oma opettaja jollekin pariksi. Nopeimmille kuvaajille voit antaa ekstrafilmit,
joissa on vaikkapa kolme ruutua. Jos on paperia ja kynää voi näitä otettuja kuvia vaikkapa
luonnostella paperille. Tässä on myös mahdollisuus sisätehtävälle oikein kurjalla säällä.
Kulkekaa lyhyt matka seuraavan pysähdyspaikkaan, jossa pitäisi kasvaa erilaisia puita (ei siis
tasaikäiseen männikköön vaan johonkin, josta löytyy monenlaisia puita).
Puurunot (40-50 min)
Seuraavassa harjoituksessa tarvitaan 4-5 oppilaan ryhmiä (mieluummin neljän kuin viiden, ja
ehdottomasti enemmän kuin kolmen). Ryhmän voi muodostaa, miten ohjaaja parhaaksi näkee,
esimerkiksi yhdistämällä edellisen harjoitusten pareista ryhmiä tai jakamalla ryhmät satunnaisesti.
”Nyt käytetäänkin hetkinen sanataiteeseen! Kuten Eino Leinokin aikoinaan, myös me haemme
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 16
innoitusta luonnosta ja kirjoitamme runon puulle! Jokainen ryhmä saa paperin ja kynän (sekä
kirjoitusalustan?). Etsikää tästä läheltä puu, joka kiinnostaa teitä. Puu voi olla millainen tahansa,
nuori tai vanha, pieni tai iso, ja mitä lajia tahansa. Sen jälkeen valitkaa joukostanne kirjuri. Etsikää
sen jälkeen yhdessä erilaisia paikkoja katsoa puuta. Katsokaa aivan läheltä runkoa, maatkaa
maassa ja katsokaa latvaa, menkää kauemmaksi katsomaan puutanne ja keksikää vielä pari muuta
tapaa katsoa puuta. Eli yhteensä viisi erilaista paikkaa. Voitte tehdä vaikka niin, että jokainen
ryhmän jäsen saa etsiä yhden paikan. Jokainen keksii jokaisesta paikasta yhden sanan, joka tulee
mieleen juuri teidän puustanne ja kirjuri kirjoittaa nämä sanat ylös. Ne voivat olla substantiiveja,
verbejä tai adjektiiveja, ja hyvä olisikin kun olisi sanoja eri sanaluokista. Eli sillon teille tulee
yhteensä (ryhmän jäsenten määrä toiseen potenssiin) sanaa runon rakennuspalikoiksi.
Kun teillä on kasassa kaikki sanat istukaa johonkin hyvään paikkaan, mistä näette puunne ja
kirjoittakaa siitä runo. Sanoja saatte taivutella miten haluatte ja käyttää missä järjestyksessä vaan.
Ja muistakaa, ettei runoissa tarvitse olla loppusointuja vaan ne voivat olla aivan vapaamuotoisia.
Onko kysyttävää? Sitten vain hommiin. Aikaa on tehdä aivan rauhassa.”
Kierrä katsomassa ryhmiä ja antamassa heille tarvittaessa lisäneuvoja ja apua. Jos runon
sommitteleminen tuntuu mahdottomalta, voit antaa luvan käyttää vaikka kolmea ylimääräistä sanaa
apuna. Osalle ryhmistä tehtävä on hyvin haastava, ha kaipaavat paljon apua ja tukea. Tälläisen
ryhmän kanssa voi olla parasta istua heidän kanssaan alas ja kirjoittaa vaikka, on kuitenkin
mukava, että kaikki saavat runon tehdyksi. Oma opettaja voi myös kierrellä katsomassa ja
auttamassa.
Kun ryhmät ovat valmiina anna heille seuraava tehtävä. Eli kullekin ryhmälle kerrallaan, sitä mukaa
kuin ovat valmiina:
”Hieno runo. Nyt saatte tehdä tästä esityksen meille muille. Esitys voi olla kuunnelma, jonka yleisö
kuuntelee silmät kiinni. Jos taas haluatte tehdä ennemmin teatteri tai tanssiesityksen niin sitten
yleisö toki katsoo silmät auki. Tai voitte liittää runonlukemiseen eleitä ja kehon kieltä elävöittämään
runoa. Ja jos teillä syntyy runoon sävel voitte tehdä myös laulun. Kunhan esityksessä on muutakin
kuin runon lukeminen. Harjoitelkaa myös esityksiänne. Aikaa on vielä riittävästi, ei hätää!”
Tässäkin työvaiheessa ryhmät voivat tarvita apua, sekä sinulta että opettajalta ja vanhemmilta. Jos
jollekin ryhmälle on todella vaikeaa keksiä esitystä, niin voit antaa heille lopuksi luvan vain lukea
runon elävästi. Kunhan kaikki runot voidaan runomatineassa kuulla.
Jos aikataulu on tiukka tässä vaiheessa jätetään esitysten tekeminen pois ja runot vain luetaan
puiden luona. Eli kehota ryhmiä vain valmistelemaan runon lukemisen eli sopimaan kuka lukee
mitäkin, jokaisen ryhmän jäsenen tulee kuitenkin osallistua jollakin tavalla esiintymiseen!
Kun ryhmät alkavat olla valmiina kutsu heidät koolle. ”No niin arvon runoilijat. Nyt on aika lähteä
kuulemaan runomatinea.”
Menkää kunkin puun luokse kuulemaan runot. Kysy esiintyjiltä, mihin yleisö asettuu ja ovatko
silmät kiinni vai auki. Jos kiinni, niin katsokaa puuta ennen esitystä. Huolehdi, että yleisö on hiljaa
esitysten alkaessa sillä esitykset alkavat hiljaisuudesta. Anna ryhmälle lupa sanomalla ”Olkaa
hyvä”. Lopuksi aplodit. Kun kaikki esitykset on kierretty kiitä koko ryhmää hienoista esityksistä.
”Olipas hienoja esityksiä. Vau. Antakaa teidän omalle opettajalle puurunonne. Ne kannattaa
koulussa kirjoittaa puhtaaksi ja vaikka kuvittaa ja laittaa seinälle. Niistä saa hienon puutaulun.”
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 17
Ohessa vielä esimerkki valmiista puurunosta, joka syntyi ympäristötaidekurssiin vuonna 2008
osallistuneiden 5 aikuisen toimesta:
Pesäpuuksiko
Kurottaa, kenottaa puolikuollut vinossa
Lämmin, rapea, kaukaisuuteen kaareutuu, kaatuu
Karhean ritisevä, terävä tuoksu
pyöreän hento viiva silmuilee
söpöä, kaunista haarovaa
kukkean mutkikas
nuorekas aurinkoon
(Runossa käytetyt sanat: pesäpuu, kurottaa, kenottaa, puolikuollut, vino, lämmin, kaukaisuus, rapea,
kaareutua, kaatua, karhea, ritisevä, terävä, tuoksu, pyöreä, hento, viiva, silmu, söpö, kaunis,
haarova, kukkea, mutkikas, nuorekas, aurinko).
Runosta saa siis tehtyä varsin hienon pelkästään asettelemalla valmiit sanat runon muotoon!
Loppusoinnut eivät ole tarpeellisia ja tässä harjoituksessa usein mahdotonta toteuttaa, siksi
loppusoinnuttomuutta kannattaa korostaa ja vaikka lukea edellä mainittu runo esimerkkinä
ryhmälle, jolla on suuria vaikeuksia tehtävän kanssa.
Luontokolo (25 – 30 min)
”Nyt on edessä erittäin hieno tehtävä, joka on kyllä myös samalla päivän haastavin tehtävä. Tästä
eivät ole kaikki suoriutuneet kovin helposti ja osalle tämä voi olla suorastaan mahdoton! Jokainen
saa etsiä itselleen oman luontokolon. Paikan, jossa on hyvä olla ja pysähtyä. Istua tai maata aivan
paikallaan ja nauttia luonnossa olemisesta. Luontokolon ei tarvitse olla nimensä mukaisesti kolo,
vaan se voi olla vaikkapa puun tai kiven juurella, pehmeällä mättäällä tai muussa mukavassa
paikassa. Tärkeää on, että olet kolossasi yksin ja sellaisessa paikassa, ettet voi nähdä muita tai
ainakaan kenenkään kasvoja, jotta kukaan ei pääsisi häiritsemään sinun rauhaasi. Kolossa on myös
syytä välttää turhaa meteliä etteivät muut häiriinny. Ja muista, että vaikkei sinua innostaisi kolossa
oleminen, niin anna muille mahdollisuus nauttia olemisestaan. (Voit kertoa tässä kohti oman
tarinasi, esim: Luontokolo on muuten oiva tapa päästä näkemään eläimiä läheltä. Sillä kun istut
paikallasi eivät ne huomaa sinua ja saattavat tulla aivan lähelle katselemaan. Kerran loikoilin
omassa kolossani kun pari sinitiaista ja talitiaista lensi aivan vieressäni olevaan pensaaseen. Ne
eivät ollenkaan huomanneet läsnäoloani!)
Tänään kuitenkin kolossamme keskitymme tunnelmaan, yritämme kaikin aistein tutkia miltä metsä
ja tämä paikka meille itsellemme tänään tuntuu. Ja jokaisellehan tuo kokemus on omanlainen.
Yritämme tänään tallentaa tuota kokemusta paperille luonnon materiaaleilla. Eli saatte tästä
(kirjoitusalustan?) ja paperin. Ja erilaisista lehdistä ja kasveista saa paperiin hierottua väriä (näytä
mallia). Ja nyt ei siis tarvitse tehdä mitään esittävää vaan kuvata sitä miltä teistä siinä kolossa
ollessanne tuntuu. Miltä kuulostaa, näyttää, tuoksuu, tuntuu? Millaisia värejä on ympärillänne? Eli
kannattaa istua ensin silmät kiinni ja vain olla hetken aikaa ja ryhtyä vasta sitten kuvaamaan
tunnelmaa paperille. Teillä on rauhassa aikaa olla ja nauttia. Eikä haittaa vaikkei paperille olisi
tullutkaan niin paljoa kolossa ollessanne.
Jotta kolo löytyisi helpommin ja nopeammin on jokaisella vain 30 askelta käytettävissä kolon
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 18
etsimiseen. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla niin erikoinen, kunhan siinä on hyvä istua. Kun aika on
kulunut kilahtaa kello ja palatkaa tähän takaisin. Onko kysyttävää? Sitten vain otatte istuinalustan,
(kirjoitusalustan?) ja paperin. Nauttikaa!”
Osa oppilaista ei meinaa millään löytää itselleen sopivaa koloa. Jos näyttää, että joku vain pyörii
käy juttelemassa hiljaa hänen kanssaan. Osoita hänelle erilaisia hyviä paikkoja aivan vierestä. Ja
tarvittaessa pakota hänet istumaan johonkin. Mene itse heti kun mahdollista omaan koloosi ja tee
myös itse tunnelmakuva. Kuuntele kuitenkin koko ajan tilannetta ja tarvittaessa käy rauhoittamassa
levottomia lapsia. Tehtävä tosiaan on osalle mahdoton. Katso kellosta aika koloiluun. Hyvällä säällä
20 min tai enemmänkin, huonolla 10 min. Oikein huonolla säällä tämä tehtävä kannattaa jättää
väliin ja pelata sen sijaan vaikka taidehenkinen 36 -peli. Kutsu oppilaat pois kolosta kellolla ja tee
heistä seisova piiri. Jokainen näyttää oman kuvansa piirin keskustaan ja muut saavat katsella
toistensa töitä. Kysy vielä josko joku haluaisi kertoa jotain omasta kolokokemuksestaan:
”Minkälaista oli luontokolossa? Tuntuiko vaikealta olla hetki aivan paikallaan? (kuuntele
vastaukset) Touhuamme niin paljon tavallisesti, että pysähtyminen voi olla vaikeaa, mutta sitä oppii
kun harjoittelee. Oman luontokolon voi myös etsiä oman kodin läheltä vaikkapa lähimetsästä. Voi
ottaa vaikka tavaksi käydä siellä istuskelemassa ja vaikka kirjoittamassa tai piirtämässä omaan
luontokolopäiväkirjaan. Luonnosvihot ovat tärkeitä kaikille taiteilijoille. Nämä tunnelmakuvat ovat
syntyneet luonnon inspiroimana, ihan samalla tavalla kuin taiteilijat ovat hakeneet luonnosta
inspiraatiota työlleen.”
Lopetus (10 min)
Jos työskentelyä on vielä tarkoitus jatkaa illemmalla ympäristötaiteen teemasta, ei varsinaista
lopetusta tarvita. Riittää, että todetaan, että vielä ruuan jälkeen päästään vielä itse tekemään oikeaa
ympäristötaidetta. Lopetuksen voi silloin aikataulun salliessa vetää ilta-aktiviteetin jälkeen.
Voit myös vetää leikin numero z (LEIKKILIITE, sivu z), ”Mielipidejana”.
Kokoa lapset vielä rinkiin loppusanojen ajaksi.
”Nyt on päivän taidetehtävät tehty. Olemme katsoneet tätä metsää koko päivä ajan taiteilijan silmin
ja heittäytyneet itsekin taiteilijoiksi useamman kerran. Olette toivottavasti jokainen löytäneet useita
kauniita ja mielenkiintoisia asioita tästä metsästä tänään. Halusin tänään näyttää teille, mitä
kaikkea kaunista ja mielenkiintoista meidän kotiplaneetallamme oikein on. Tämä meidän sininen
avaruusaluksemme on upea paikka. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan muista ajatella sitä ja miettiä
miten kohtelevat maapalloamme. Tämä on meidän ainoa kotimme ja meidän pitäisi pitää siitä
hyvää huolta. Toivon, että tämän päivän jälkeen muistaisitte miettiä miten te jokainen voisitte
toimia niin että maapallolla säilyy kaunista luontoa ja on kaikkien otusten hyvä elää ja olla. Ehkä
sitten kun palaatte kotiin, voitte etsiä itsellenne oman luontokolon rauhoittumista ja nautiskelua
varten! Mutta nyt varmaan kaikilla jo vatsa kurnii, kiitoksia kaikille hyvästä työskentelystä tänään
ja lähdetään katsomaan, mitä keittiöstä meille löytyisi!”
4. METSÄNTUTKIJA -ohjelma
Tarvikkeet:
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 19
Kirjoitusalustoja, kyniä (kynät voi laittaa roikkumaan naruun, joka pujotetaan kaulaan. Näin pysyy
tallessa, muuten kynien hukka muodostaa aika suureksi)
Istuinalustoja
Pienet (5 cm x 5cm) laminoidut laput, jossa kirjan A-G
Askelparilomakkeet jokaiselle
Oman puu -lomake /pari
Metsänlomakkeet (kasvilomake, metsälomake)/ryhmä
10 m mittaisia köydenpätkiä yksi jokaiselle ryhmälle
1 metrin mittaisia narunpätkiä yksi kullekin ryhmälle (paksua narua, joka ei mene solmuun helposti)
Merkkauslippuja 4 kpl / ryhmä (noin 20 cm pitkä, päästä teroitettu keppi, jonka päässä esim.
värillisestä kontaktimuovista valmistettu lippu tai muovinauhaa)
Taskulaskimia pari kappaletta
Metsäntutkija-ohjelma, osa I (13:00 – 15:00)
Aloitus (5 min)
”Eilen katseltiin maailmaa taiteilijan silmin, tänään siirrymme taiteiljoista tieteilijöiksi! Tänään
pääsemme tekemään metsäntutkijan hommia; mittailemaan puita ja tutkimaan lajistoa. Metsä on
monien lajien elinympäristö ja koti. Metsästä saadaan myös puuta, josta voidaan tehdä paperia ja
rakennustarvikkeita. Puu onkin hyvä raaka-aine, koska se on uusiutuva luonnonvara, toisin kuin
esimerkiksi öljy tai metalli, puuta kasvaa koko ajan lisää, mutta öljyä tai metallia ei. Metsien on
yhdessä pohjaveden kanssa on sanottu olevan Suomen suurin rikkaus! Siksi Suomessa onkin paljon
metsiin kohdistuvaa tutkimusta.”
Askelparin mittaus (10 -15 min)
Kannattaa tehdä tämä vaikkapa metsäautotiellä tai vaikkapa vielä Mannilan pihassa, enennkuin
lähdette varsinaiseen tutkimusmetsään. Lappu askelmitan muistiinmerkitsemistä varten on liitteessä
10.
”Metsäntutkijat joutuvat työssään mittaamaan paljon asioita ja sen helpottamiseksi määritellään
teille jokaiselle oma askelmitta! Sillä on helppo mitata etäisyyksiä, joita tänään tarvitaan. Ottakaa
metrinarunne ja mitatkaa sillä maahan kahden metrin matka. Tämän jälkeen kävelkää matka
päästä päähän ja laskekaa, montako askelta siihen menee. Jos tulokseksi tulee esimerkiksi 3 ja ¾
askelta, kannattaa ehkä yrittää ottaa hieman pienempia tai isompia askelia, jotta päästään
tasalukuun, niin on helpompi mitata asioita. Seuraavaksi voitte tulla mittaamaan tänne 10 metrkin
matkan, ihan samalla tavalla. Muistakaa harjoitella askelmitan käyttöä, jotta pääsette tarkkaan
lopputulokseen. Kun olette valmiita, kirjoittakaa saamanne tulos tähän paperille Onko kysyttävää?
Sitten hommiin!”
Oppilaiden mitatessa kahden metrin matkaa, merkitse maahan muutama 10 metrin matka.
Matkan mittaus (20 min)
Mittaa metsään noin 50 -80 metrin mittainen matka ennen tehtävän aloittamista. Matka voi olla
suora linja hiekkatiellä, mutta se voi olla myös vaativampi, mutkitteleva reitti. Jos valitset
vaikeamman tavan, pidä reitti lyhyempänä ja täysissä kymmenissä. Merkkaa matkan aloitus ja
lopetus jollakin näkyvällä merkillä.
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 20
”Nyt testataan, kuinka teidän askelmittanne toimii käytännössä! Onhan nyt jokaisella oma
askelmitta kahden metrin matkalle muistissa? Lähdetään kävelemään yksitellen pieni matka,
tehdään se jonossa pitkillä väleillä. Reitti alkaa tuosta merkistä, eli kun ohitatte sen, alkakaa laskea
matkaa askelilla. On olemassa pari tapaa tehdä tämä: joko laskette aina kahden metrin matkoja ja
kun pääsette perille, kerrotte saamanne luvun kahdella. Tai sitten voitte laskea pelkkiä askeleita, ja
sitten perillä laskea, kuinka pitkää matkaa se oikein vastaa. Voitte käyttää kynää ja paperia apuna,
esimerkiksi aina kun kuljette kymmenen metriä, merkitsette paperille viivan. Kun pääsette toisen
merkin kohdalle, lopettakaa laskeminen. Älkää sanoko tulostanne ääneen, käydään tulokset läpi
yhdessä ,kun kaikki ovat päässeet perille. Onko kysyttävää? Voitte vähän aikaa miettiä
strategiaanne ja keskustella toisten oppilaiden kanssa aiheesta, ja sitä mukaa kun olette valmiita,
voitte lähteä mittaamaan matkaa!”
Jätä joku aikuisista lähettämään oppilaita ja mene itse reitin loppupäähän odottamaan perille
saapuvia. Tarjoa apuasi niille, joiden on vaikea saada matkaa laskettua. Kun kaikki ovat perillä,
kokoa piiri ja kysele tulokset seuraavalla tavalla:
”Kuinka moni on sitä mieltä, että matka oli yli 50 metriä? Käsi pystyyn!” ”Kuinka moni on sitä
mieltä, että matka oli yli 55 metriä?” jne, kunnes pääsette oikeaan tulokseen.
Oman puun mittaaminen (60 min)
(tämän tehtävän aukikirjoittaminen vielä kesken)
Tehtävä tehdään pareittain. Parhaimmillaan alueella, jossa kasvaa suurehkoja (noin 15 -20 metrisiä)
puita suhteellisen harvassa, jotta on tilaa touhuta. Puulajilla ei niin väliä. Kokoa kaikki maahan
mukavasti istumaan ja käy läpi ohjeet ennen toimeen ryhtymistä.
Tehtävät tehdään pareittain ja kumpikin oppilas mittaa valitsemansa puun (korkeuden ja läpimitan)
kahdella eri menetelmällä. Tuloksesta lasketaan keskiarvo, jota käytetään seuraavissa
laskutoimituksissa. Kuinka paljon on puun tilavuus? Kuinka paljon paperia siitä saataisiin? Kuinka
paljon rahaa siitä voitaisiin saada, jos se myydään puuta ostavalle yritykselle esim. paperin
valmistamiseen? Tämän jälkeen käydään läpi miten monta lajia puuta voi hyödyntää, jos se saa
kuolla metsässä ja todetaan, että puulla on tehtävä myös kuolleena metsässä.
Metsänhaltija (15 min)
Seistään piirissä. Ohjaaja on ensimmäinen metsänhaltija ja seisoo piirin keskellä. Hän sanoo seisoo
jonkin piiriläisen edessä ja sanoo näin: ”Hyvää päivää, minä olen metsänhaltija ja suojelen metsää
säästämällä paperia. Teetkö sinä näin?” Jos vastaus on kyllä, metsänhaltija keksii toisen keinon
suojella metsiä (kysymyksen alku säilyy samana). Jos vastaus on ei, kaikki vaihtavat paikkaa ja
Metsänhaltija yrittää päästä piiriin seisomaan jonkun paikalle. Paikatta jääneestä tulee seuraava
metsänhaltija. Jos suojelukeino herättää keskustelua, hyvä niin, käytä hetki asian selvittämiseen!
Leikkiä voi soveltaa moneen eri tarkoitukseen: sähkön säästöön, veden säästöön, saasteiden
vähentämiseen jne.
VÄLIPALA (15:00 -15:30)
Metsäntutkija -ohjelma, osa II (15:30 -17:30)
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 21
Pisin keppi? (20 min)
Kerää 7 erimittaista keppiä (noin 1 – 2 m). Asettele kepit maahan satunnaisessa järjestyksessä (eli
sikin sokin, mutta ei toistensa päälle eikä riviin, josta pituuserojen näkeminen on helppoa) ja jätä
niiden ympärille paljon tilaa. Merkitse puut kirjainlapuilla.
”Nyt päästään vielä kokeilemaan oman kehon käyttöä mittaamiseen! Tässä meillä on 7 erimittaista
keppiä, jotka on merkitty kirjaimilla a:sta g:n. Keppeihin ei saa koskea. Tehtävänä on selvittää
keppien pituusjärjestys käyttäen askelmittaa ja muitakin tapoja, mitä tulee mieleen! Paitsi
metrinaruja ei tässä tehtävässä käytetä. Kirjoittakaa keppien pituusjärjestys muistiin. Aikaa teillä
on tehtävän suorittamiseen 10 minuuttia, ja minä annan merkin, kun aikaa on vielä 2 minuuttia
jäljellä. Onko kysyttävää? Hyvä, sitten liikkeelle, aika alkaa nyt!”
Tehtävän suorittamisen jälkeen laita kepit riviin niin, että pituuserot näkyvät selvästi. Keskustelkaa,
mitä menetelmiä käytettiin, mikä oli hyvä menetelmä ja mikä ei.
Ryhmiinjako (5 min)
Pyydä jokaista oppilasta etsimään itselleen lähiympäristöstä mahdollisimman nopeasti yksi lehti.
Tämän jälkeen pyydä oppilaita asettumaan jonoon lehden suuruusjärjestyksen mukaisesti. Tämän
herättää varmaan keskustelua oppilaiden kesken siitä, mitä suuruus tarkoittaa: suurinta pinta-alaa,
pituutta, paksuutta tms. (keskustelu on hyvä asia!). Kun jono on muodostettu, ota jako neljään, ja
ryhmät ovat valmiita.
Yleiskuva metsästä (20 min)
”Seuraavaksi lähdetään tutustumaan meidän tutkimusmetsäämme! Kuljetaan yhdessä, minun
perässäni pieni matka, jonka aikana katselkaa ympärillenne ja havainnoikaa, mitä kaikkea
metsässä näkyy: mitä puita? Suuria vai pieniä? Eläimiä? Lintuja? Millainen tunnelma metsässä on,
onko se valoisa vai pimeä, kuiva vai kostea? Kun ollaan yhdessä kävelty jonkin aikaa, pysähdytään
ja käydään läpi teidän havainnot! Kulkekaa siis puhumatta ja väljässä jonossa, seuraavaan
metsäntutkijaan voi pitää ihan reilun välimatkan. Onko kysymyksiä? Lähdetään sitten liikkeelle!”
Kulje seuraavaan paikkaan. Kulkemisen jälkeen pyydä oppilaita istumaan alas ryhmissä ja jaa
kaikille Yleiskuva -lomakkeet (löytyy liitteestä 3). Anna hieman aikaa tehtävien tekemiseen, ja
käykää sitten jokainen tehtävä yhdessä läpi.
Oma metsä -tehtävät (45 - 60 min)
Piirissä:
”Seuraavaksi jokainen ryhmä saa etsiä itselleen oman tutkimusmetsän! Etsikää oma metsänne tästä
läheltä niin, että edelleen näette tälle paikalle, missä nyt seison. Kun sopiva paikka on löytynyt,
mitatkaa metsikön keskelle sivuiltaan 10 metrinen neliö, teidän tutkimusalueenne. Sitä tarkoitusta
varten täällä on näitä 10 m pitkiä naruja, joita riittää jokaiselle ryhmälle 1. Merkitkää tämän
tutkimusalueen kulmat näillä lipuilla (merkkausliput 4 kpl). Katsokaa alueen sijainti niin, että
alueen sisälle tulee puita vähintään 2 kpl. Kun olette valmiita, tulkaa tänne hakemaan minulta
lisäohjeita. Kysyttävää? Hyvä, ottakaa sitten narut ja liput mukaanne ja lähtekää etsimään teidän
omaa tutkimusmetsikköä!”
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 22
Kun ryhmä on valmis, anna heille puututkimuslomake (Liite 3) ja käy se läpi heidän kanssaan. Siis
ei tarvitse odottaa, että koko luokka on valmis, vaan tämän voi tehdä omaan tahtiinsa. Tämän
jälkeen samalla systeemillä tehkää myös kasvikartoituslomake. Dokumentoikaa myös jokaisen
tutkimusmetsä ottamalla siitä kuva kameralla. Lopuksi, kun kaikki ovat valmiita, kokoa kaikki
piiriin:
”Nyt on metsätutkimus sitten tehty. Katsokaa, että papereissa on tutkijoiden nimet ja tuokaa paperit
tänne minulle. Näitä tuloksia pääsette sitten hyödyntämään myöhemmin ensi viikolla, kun olette jo
palanneet takaisin kouluun. Hyvää työtä kaikki, olette työskennelleet oikein ahkerasti!”
Seuraavaksi voi ryhmän tunnelman ja jäljellä olevan ajan mukaisesti vetää joko Kerrostalo-
arvoituksen tai 36 -pelin (Leikkiliite, Liite 1), varsinkin jos sitä ei ole vedetty jo taidepäivän
aikana. Liitteestä 5 löytyy matematiikkapainotteiset tehtävät 36-peliin.
Kerrostaloarvoitus (15 min)
”Ottakaa itsellenne pari! Nyt jokainen pari käy etsimässä tästä lähistöltä kävyn, kiven, tikun,
lehden, kukan ja kaarnan. Eli yhden jokaista. Eli käpy, kivi, tikku, lehti, kukka ja kaarna.
Tarvitsemme niitä seuraavassa tehtävässä.”
Jos kukkia ei ole vaihda siihen jotakin muuta mitä voi löytää, kuten heinä, marja, sieni. Vaihda se
asia sitten loruunkin. Tekopaikkana hiekkaranta tai hiekkatie on hyvä, tai sitten tehtävään
tarvittavan ruudukon voi tehdä kepeistä.
”Seuraavaksi annan teille pienen arvoituksen. Sen nimi on kerrostaloarvoitus, ja tarkoituksena on
ratkaista vihjeiden perusteella, kuka asuu kenenkin naapurissa. Piirtäkää parin kanssa tähän
lähelle maahan ruudukko tai tehkää kepeistä ruudukko, joka kuvaa kaksi kerroksista kerrostaloa tai
rivitaloa, jossa on kuusi asuntoa. Kolme alakerrassa vierekkäin ja kolme toisessa kerroksessa
vierekkäin.”
”Nyt sitten seuraa loru, jossa kerrotaan kuka kenenkin vieressä asuu. Luen sen niin monta kertaa
kuin tarvitsee eli ei hätää. Kuuntele kuitenkin tarkkaan.
Herra käpy valittaa yläkertalaisten metelistä
Kiven naapurin toisella puolella asuu neiti tikku
Rouva lehdellä on enemmän naapureita kuin kukalla
Herra kaarna asuu kauimpana neiti tikusta
Kukka ei ole kävyn seinänaapuri.”
Lue lorua monta kertaa aluksi, ja sitten voit kierrellä auttamassa ryhmiä. Kaikkien ei ole pakko
saada ratkaistua tehtävää, mutta kannattaa antaa aikaa ratkaista sen verran kun intoa riittää.
(Oikea vastaus on: Yläkerrassa vasemmalta: kaarna, lehti, kukka. Alakerrassa vasemmalta: kivi,
käpy, tikku. Reunimmaiset asukkaat voi myös kääntää eli vastaus voi olla tuo myös oikealta.
5. LYHYET OHJELMAT
Lyhyet ohjelmat ovat lyhytkestoisia, irrallisia ohjelmanumeroita, jotka on merkitty päiväohjelmaan.
Niiden paikkoja voi vaihdella joustavasti, sillä niillä ei ole yhteyttä suurempiin
ohjelmakokonaisuuksiin. Ne ovat myös luonteeltaan täyteohjelmia, eli voidaan tehdä, jos luokan
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 23
aikataulu niin sallii. Välttämättömiä ne eivät ole.
5.1. Valokuvasuunnistus
Tarvikkeet: Valokuvia, paperia, muovitaskuja
Kesto: 1h
Lisätietoja: Valokuvasuunnistuksen idea on auttaa lapsia tutustumaan uuteen ympäristöön leikin
avulla. Leikkiä ei välttämättä kannata aloittaa aivan vieraasta ympäristöstä, vaan ensin voidaan
oppilaiden kanssa kiertää katsomassa keskeiset paikat (makuuhuoneet, vessat, ruokasali,
ulkorakennuksen jne).
Valokuvasuunnistukseen tarvitaan valokuvia paikasta, jossa leikitään. Valokuvat ovat kuvia
yksityiskohdista ympäristöstä (esim. liikennemerkki, ruokasalin ovi, lipputangon alaosa, sauna),
joiden tunnistamiseen tarvitaan hieman mielikuvitusta. Näihin paikkoihin viedään ennen leikin
alkua A5-kokoiselle paperinpalalle piirretty numero, sekä muovitaskullinen postimerkinkokoisia
paperinpaloja (yhtä monta kuin leikkiin osallistuvaa ryhmää), johon on kirjoitettu kirjain (siis yksi
kirjain kullekin numerolle) tai tavu. Kirjaimet muodostavat oikein järjestettynä jonkin sanan tai
lyhyen lauseen. Noin 10 -12 valokuvaa on riittävästi.
Numeroidut (vastaavat siis numeroa, joka kyseiseen paikkaan on viety) valokuvat kiinnitetään
johonkin tiettyyn paikkaan (esim. riviin eteisen seinälle tai jollekin ulkoseinälle). Leikkijät jaetaan
pareihin (HUOM! Tässä voi hyvin käyttää ensin pareihinjakoleikkiä, joita löytyy leikkiliitteestä).
Ohjaaja antaa kullekin parille aloitusnumeron, jonka mukaan he etsivät sitä vastaavan valokuvan
seinältä, ja lähtevät sitten etsimään valokuvan esittämää paikkaa lähiympäristöstä (etukäteen on
hyvä sopia leikin rajat). Kun he ovat löytäneet kuvan esittämään paikkaan kätketyn kirjaimen, pari
palaa takaisin seinälle ja katsoo seuraavan valokuvan. Näin jatketaan, kunnes kaikki parit ovat
löytäneet kaikki kirjaimet. Tämän jälkeen parin tehtävänä on selvittää, minkä sanan löydetyt
kirjaimet muodostavat.
5.2. Opettamispolku
Tarvikkeet: Lunttikortit, luuppeja
Kesto: 1h
Lisätietoja: Erittäin tehokas, aktiiviseen tekemiseen perustuva luontopolku, jossa oppilaat toimivat
toistensa opettajina. Lunttikortit syksyyn ja kevääseen (LIITTEET z ja z) löytyvät ohjelman lopusta.
Myös erityisteemaisia polkuja voidaan tehdä (esim. syksyllä sienet ja niiden tunnistaminen).
Opettamispolussa oppilaat jaetaan pareihin. Ohjaaja lähtee ensimmäisen parin kanssa metsään
toisen ohjaajan (lähettäjän) jäädessä valvomaan muita oppilaita aloituspaikalle. Ohjaaja vie
ensimmäisen perin ensimmäiselle rastille ja pitää heille sen heille. Tämän jälkeen opettaja
varmistaa, että oppilaat ovat ymmärtäneet asian, antaa heille tarvittaessa rastiin liittyvän
vinkkikortin ja jää odottamaan heidän kanssaan seuraavan parin saapumista. Sovitun ajan jälkeen
lähettävä ohjaaja päästää seuraavan parin ensimmäiselle rastille, jossa ensimmäinen pari opettaa
seuraavalle parille rastiin liittyvän asian. Tämän jälkeen sekä ohjaaja ja toinen pari jatkavat
matkaa seuraavalle rastille ensimmäisen parin jäädessä odottamaan seuraavien parien saapumista.
Näin jatketaan, kunnes kaikille lapsille on annettu oma rasti pidettäväksi. Kun viimeinen pari on
lähtenyt aloituspaikalta ensimmäiselle rastille, on ensimmäisen parin vuoro mennä toiselle rastille.
Viimeiseltä rastilta opettaja ohjaa lapset lähettäjän luokse aloituspaikalle. Näin jatketaan, kunnes
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 24
kaikki parit ovat käyneet kaikki rastit läpi ja saapuneet takaisin aloituspaikkaan.
5.3. Kaveripolku
Tarvikkeet: Köyttä, lauta (noin 3 metriä), maton palanen (1,5x1,5m), lautoja ja maitokoreja (tms)
Kesto: 1,5 - 2h
Lisätietoja: Kaveripolkutehtävät toimivat ryhmäyttämisen apuvälineenä. Erinomaisia ensimmäisen
leirikoulupäivän tehtäviä, mutta voidaan toki tehdä myöhemminkin sopivassa välissä. Voidaan
yhdistää viuhkasuunnistukseen (selitys alempana) tai toteuttaa muunlaisena suunnistusratana
(kartan kanssa tai merkittynä).
Jaa oppilaat 6-7 hengen ryhmiin. Voit tehdä tämän esim. käyttämällä leikkiliitteessä kuvattuja
menetelmiä tai vain muodostamalla jonon ja ottamalla jaon neljään tai viiteen. Jokaiselle rastille
tarvitaan aikuinen valvomaan tehtävän suoritusta, sekä käytettäessä viuhkasuunnistusta, myös yksi
aikuinen valvomaan lähettämistä. Ohessa on kuvattu 5 rastia, joten voit jättää osan poiskin
(minimimäärä rasteja on ryhmien lukumäärä).
Jokaisessa tehtävässä on tarkoitus saada lapset toimimaan ryhmänä ja auttamaan toisiaan, aikuisen
tehtävä on tarkkailla sivusta, kannustaa tarvittaessa, mutta ei osallistua. Jokaisen tehtävän
suorittamiseen annetaan reilusti aikaa, tarkoitus on tehdä huolella, ei kiireellä. Tämän vuoksi
tehtävää ei kelloteta eikä sitä muuteta kilpailuksi! Jos tehtävä epäonnistuu, suorittaminen alkaa
alusta. Tämä kerrotaan ryhmälle ennen suorituksen aloittamista.
1. Hämähäkinverkko
Kahden puun väliin pingotetaan naruja hämähäkinverkoksi. Ryhmän tehtävänä on päästä verkon
toiselle puolelle verkon läpi niin, että naruihin ei kosketa ja että jokaista reikää käytetään vain
yhden kerran. (Tarkempi selostus LEIKKILIITE sivu z)
2. Pituusjärjestys
Lapset laitetaan seisomaan tukin/maassa olevan laudan päälle pituusjärjestyksessä. Tehtävänä
on maahan astumatta vaihtaa järjestys päinvastaiseksi.
3. Kannonnokka
Oppilaiden tehtävänä on asettua jollekin pienelle alueelle (esimerkiksi juuri kannon päälle,
maahan rajattu ympyrä käy myös) niin, ettei mikään ruumiinosa kosketa maata. Tällä alueella
on pysyttävä jokin tietty aika, esimerkiksi 5 sekuntia.
4. Taikamatto
Taikamatto on noin 1,5m X 1,5 m kokoinen matonpalanen, jonka päälle koko ryhmä asettuu.
Tehtävänä on kääntää matto ympäri (alapuoli ylös) ilman, että kukaan ryhmän jäsenistä
koskettaa maata.
5. Suon ylitys
Ryhmän pitää ylittää kuviteltu, upottava suo käyttäen apuna maitokoreja tai laudanpätkiä.
Tarvikkeet pitää ottaa mukaan vastarannalle ja koko ryhmän on tehtävä ylitys samanaikaisesti.
Viuhkasuunnistuksessa oppilaat kulkevat 3-5 hengen ryhmissä rastilta toiselle. Rasteja pitää olla
yhtä monta kuin on ryhmiäkin. Jokaisen tehtävän suorituksen jälkeen käydään opettajan/ohjaajan
luona, joka ohjaa seuraavalla, vapaana olevalle rastille. Lähtiessään ohjaajan luota rastille oppilaat
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 25
ottavat mukaansa tehtävän suorittamiseen tarvittavat välineet sekä numeroidun kartan, johon on
merkitty rastin numero. Näin ohjaaja tietää, mikä rasti on tyhjillään ja minne rastille ei voi vielä
mennä. Suorituksen jälkeen oppilaat palauttavat numeroidun kartan ohjaajalle.
Kun on kyse pienemmistä lapsista, kannattaa reitti ohjaajan luota rastille merkitä vaikkapa
kuitunauhoilla. Kartan sijasta lapset voivat ottaa mukaansa ohjaajalta vaikkapa kortin, johon on
merkitty rastin numero. On tärkeätä, että lapset ottavat mukaansa aina jonkin tunnuksen lähtiessään
ohjaajan luota rastille. Muuten ohjaajan on mahdotonta ohjata ryhmiä tyhjille rasteille. Samalla
ohjaaja voi kontrolloida ja valvoa tilannetta.
5.4. Muistorinki
Tarvikkeet: Jokin kierrätettävä luonnonesine, illalla esim. lyhdyssä oleva kynttilä
Kesto: 15 min
Lisätietoja: Tämä on tarkoituksena suorittaa leirikoulun lopussa, joko iltanuotiolla tai sitten
viimeisenä päivänä juuri ennen lähtöä.
Laita oppilaat piiriin, mielellään istumaan:
”Nyt alkaa olla meidän yhteinen leirikoulumme koettu ja on yhteenvedon aika. Laitan täältä
kiertämään yhden tuon meidän pihakuusen kävyistä, ja se henkilö, jolla käpy kulloinkin on
hallussaan, saa puheenvuoron, muut kuuntelevat hiljaa. Pyytäisin siis teitä jokaista vuorollaan
sanomaan YHDEN asian, jonka tänä aikana täällä Mannilassa on oppinut. Ihan yksi lause tai
pelkkä sanakin riittää, tarkoitus on sanoa sanottavansa tiiviisti. Laitetaan käpy kiertämään”
”Seuraavaksi laitetaan kädet tällä tavalla kuppiin. Ja ajatellaan niitä asioita hiljaa itseksemme,
jotka eivät menneet ihan nappiin leirikoulussa. Ehkä varpaita paleli jonakin päivänä, ehkä välillä
jokin asia tuntui tylsältä, ehkä keitosta löytyi kärpänen. Toivottavasti ei tule kovin montaa asiaa
mieleen. (Pidä pieni tauko) Ja nyt nämä ikävät asiat heitetään tästä olan yli tuulen pois vietäviksi.
Seuraavaksi mietitään hyviä asioita: saatiinko kenties uusi kaveri, mikä oli mukavaa, mitä kaunista
metsästä löytyi ja miten aurinko meitä toissapäivänä lämmitti. (Pidä pieni tauko). Nämä asiat
painetaan talteen tänne sydämeen, muistoksi teidän leirikoulusta.”
(Oppaan omat kiitossanat)
6. ILTA-AKTIVITEETIT (KELLO 18:30 – 20:30)
Ilta-aktiviteetit ovat ohjelmanumeroita, jotka sijoittuvat päivällisen ja iltapäivän väliin. Osa niistä
liittyy suoraan päivän aikana käsiteltyihin asioihin (esim. ympäristötaiteen perusteet), osa taas
muodostaa oman kokonaisuutensa. Jokaiselle päivälle ei ole välttämätöntä laittaa ilta-aktiviteettia,
ja joskus opettajalla voi olla suunnitelmia tälle ajalle. Keskustelkaa näistä yksityiskohdista
tarkemmin opettajan kanssa!
6.1. Ympäristötaiteen perusteet
Tarvikkeet: Laminoituja kuvia ympäristötaiteesta (katso Liite 2)
Kesto: 1,5 - 2h
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 26
Lisätietoja: Tämä ohjelma sopii luonnollisesti hyvin ympäristöpäivän jatkoksi. Teoriaosan voi vetää
hyvin sisätiloissakin, mutta säiden salliessa kannattaisi silti mennä jo ulos, seuraavan osan
(ympäristötaideteos) tekopaikkaan.
”Tämän päivän teemanamme on ollut ympäristötaide. Ja haluaisinkin kertoa teille, mistä siinä
oikein on kysymys. Se ei nimittäin ole vain lasten puuhaa metsässä, vaan Suomessa ja maailmalla
on monia ympäristötaitelijoita, jotka tekevät ympäristötaidetta työkseen.
Ympäristötaidetta on hyvin monenlaista, mutta se mikä tekee teoksesta ympäristötaidetta on se, että
se on tehty tiettyyn paikkaan. Kuvataiteilijat, jotka maalaavat tauluja tekevät ne yleensä sellaisiksi,
että ne voi ripustaa mihin tahansa roikkumaan. Tai jos te teette piirustuksen koulussa niin se voi
ensin roikkua luokan seinällä ja sitten kotona seinällä eikä se haittaa työtä, se on koko ajan sama.
Mutta ympäristötaideteoksessa on oleellista se missä teos on, minkälaisessa paikassa ja mitä siinä
on ympärillä. Aina ei ole edes selvää mistä teos alkaa tai mihin se loppuu, ympäristö on kiinteä osa
teosta. Taiteilija tekee siis teoksensa tiettyyn paikkaan, eikä sitä voi siirtää muualle ilman, että se
muuttuu. Ympäristötaideteokset eivät olekaan museoissa tai gallerioissa, vaan niitä näkee
kaupungeissa, metsässä, rannoilla tai vaikkapa pihoilla. Ja teosta katsottaessa ei katsota vain itse
teosta, vaan myös sen ympäristöä.”
”Ympäristötaideteokset eivät säily muuttumattomina pitkään. Ja muutos onkin oleellinen osa teosta.
Ulkona erilaiset sääilmiöt muuttavat teoksia. Tuuli, sade ja aurinko muuttavat teosta hitaammin tai
nopeammin. Myös eläimet, ihminen mukaan lukien muuttavat teoksia kulkiessaan. Kun tänään
teemme omat teoksemme ovat ne samanlaisia ehkä tämän päivän jos sitäkään. Mutta huomenna jos
tulisitte uudestaan niitä katsomaan olisi todennäköisesti jokin muuttunut. Toki osa teoksista on niin
kiinteitä, että ne muuttuvat vain hitaasti, mutta kyllä sammal ja muu kasvaa kivellekin hiljalleen.”
”Ympäristötaidetta tehdään myös paljon luonnon ympäristöissä metsissä, soilla, niityillä ja
rannoilla. Välillä ne tehdään luonnon omista materiaaleista, jolloin voidaan puhua myös
maataiteesta. Tässä on Erja Laakkosen kaksi työtä Kesäillan valssi ja Risumökit. Laittakaa kuvat
kiertämään, jotta kaikki saavat nähdä.
Erja Laakkonen itse kertoo työskentelystään näin: ”Luonto ja ympäristö ovat työskentelyni
lähtökohdista tärkeimmät. Luonnossa kiehtovat erilaiset muodot, niiden sattumanvarainen
järjestelmällisyys, sekä se mielikuvitukseen vetoava myyttinen elementti, joka silloin tällöin yllättää.
Monet teokseni olen tehnyt luonnonmateriaaleista. Niitä ei ole tarkoitettu kestämään pitkiä aikoja
vaan niiden tilapäisyys liittyy niiden sisältöihin: kasvuun, kiertokulkuun sekä ajan ja paikan
merkityksiin. Teokset on suunniteltu tiettyyn tilaan ja usein ne on myös rakennettu paikanpäällä.”
Hän siis hakee ideansa luonnosta ja myös materiaalit. Ja paikka mihin teos rakennetaan on
oleellinen osa teosta.
(Kirjoitus taiteilijan työskentelystä on otettu suoraan hänen nettisivuiltaan. Se voi olla laminoituna
omalle paperilleen, vaikkapa sen kuvan taakse joka kuvaa häntä työssään, jotta tekstin voi lukea
aivan suoraan.)
HUOM! Jos on tietoa paikallisesta taitelijasta, joka tekee ympäristötaidetta, kannattaa ehdottomasti
käyttää hänen töitään esimerkkeinä! Tämä Erja Laakkosesta kertova teksti on vain esimerkki, jota
voi paremman puutteessa käyttää. Paikallista esimerkkiä käytettäessä luokalla on ehkä jopa
mahdollisuus käydä katsomassa teoksia itse paikan päällä, mikä tietysti on hauska kokemus sen
jälkeen, kun ympäristötaidetta on opiskeltu ja jopa itse tehty.
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 27
”Tässä on kuva Erja Laakkosesta tekemässä teosta Pesämuna. (kuva kiertämään) Taiteilija siis
ensin ideoi teoksensa ja tutustuu huolellisesti siihen ympäristöön mihin teos on tulossa, joskus tämä
tutkimus saattaa olla hyvinkin perusteellinen, jos vaikka halutaan kuvata paikan historiallista
merkitystä, toisinaan taas teos vain laitetaan paikkaan ilman sen suurempia tutkimuksia. Taitelija
suunnittelee usein teostaan piirtelemällä luonnoksia ja sitten vasta toteuttaa teoksen. Toiset
suunnittelevat enemmän ja toiset saattavat vain ryhtyä tekemään ja antavat tekemisen näyttää
minkälainen teos lopulta on. Ja usein tekeminen muuttaakin teosta ja siitä saattaa tulla muuta kuin
mitä alun perin ajatteli. Sen takia teoksen nimi useimmiten päätetään vasta teosta tehdessä tai sen
valmistuttua. Tässä on vielä kuva valmiista teoksesta, jota Erja Laakkonen tuossa kuvassa teki.
Teoksen nimi siis Pesämuna. (kuva kiertämään)”
”Toisinaan teoksia taasen tehdään ihmisen valmistamista materiaaleista luontoon. Esimerkiksi
saatetaan vaikkapa kiertää puun ympärille kangasta tai tuoda ihmisen esineitä luontoon. Taidetta
tehdään myös paljon kaupungeissa. Kaupungeissa kulkee paljon ihmisiä, joten sinne kannattaa
taidetta viedäkin. Ja kun teos on esillä kadulla eikä museossa niin siihen törmää paljon useampi
ihminen.”
”Ympäristötaide ei aina ole sellaista, että sen voisi esitellä muille. Toisinaan teoksen tekeminen on
oleellisempaa kuin valmis tuotos. Eli tavallaan taidetta on itse tekeminen. Esimerkiksi
englantilainen Richard Long on tehnyt teoksia, joissa hän on etukäteen määritellyt reitin kartalta,
esimerkiksi Himalajan vuoristossa tai Saharan autiomaassa, ja sen jälkeen hän on kävellyt sen.
Matkalla hän on tehnyt sopivaan paikkaan merkkejä, esimerkiksi ympyrän maahan löytämistään
materiaaleista. Ja hän on valokuvannut kävelyn jäljet ja ympyrät ja nämä dokumentit ovat olleet
yleisön nähtävissä, mutta varsinainen taiteellinen teko ei. Tämän voisi myös tehdä kaupungissa
vaikka piirtämällä kartalle harpilla ympyrän ja yrittämällä kulkea sen mahdollisimman tarkasti ja
tehdä havaintoja matkalla sekä vaikka runoja ja luonnoksia tms. Ympäristötaide voi olla myös
erilaisia teatterillisia esityksiä, kuten musiikkia, runoja tai performansseja tietyssä paikassa ja
tilassa.”
Ympäristötaideteos
”Nyt on aika meidän tehdä jälleen itse jotain. Me ollaan huomattu päivän aikana, kuinka hienoja
asioita ympärillämme onkaan. Värejä löytyi vaikka minkälaisia ja kehysten sisäänkin upeita
tauluja. Seuraavaksi teemme itse ympäristötaideteokset tai pikemminkin maataideteokset. Sillä
teemme ne tähän metsään ja käytämme vain luonnosta löytyviä materiaaleja. Teoshan voi tosiaan
olla hyvinkin yksinkertainen, voisin vaikka laittaa tämän ”vihreän lehden tähän kivelle ja teoksen
nimenä voisi olla vaikka ”Ennen aikojaan tippunut”” (tee joku pieni teos eli laita jotakin johonkin
ja kerro se ja keksi nimi). Toki on hauskempaa jos teoksessa on vähän enemmän nähtävää ja
oivallettavaa. Teos voi esittää jotain tai olla vain kaunis.
Saatte tehdä työnne yksin tai parin kanssa. Aikaa on tehdä huolella ja rauhassa teos. Noin puoli
tuntia. Kulkekaa rauhassa ja etsikää sellainen paikka, joka tuntuu teistä hyvältä, johon haluatte
teoksenne tehdä. Jos on vaikea keksiä ideaa niin tulkaa kysymään apua, minulla on täällä pussissa
myös sanoja, joita voi ottaa aiheeksi ja päässäkin ideoita mitä voi tehdä. Ja tehdään työ siis
pelkistä luonnon materiaaleista. Muistakaa kunnioittaa luontoa tehdessänne eli ei kovin paljon
revitä eläviä kasveja. Ei puiden oksia eikä myöskään revitä suuria määriä sammalta tai jäkäliä,
parempi olisi käyttää pääasiassa jo kuolleita kasvinosia. Kun olette valmiita tulkaa tähän
istuskelemaan niin näen kuinka työt edistyy. Kun kaikki ovat valmiita kierretään katsomassa teokset.
Kysyttävää? Työn iloa!”
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 28
Pussissa olevat laput ovat siis vain ideoiden antamiseen, jos lapset eivät itse pääse työn alkuun.
Sanat on tarkoituksella aika haastavia. Lasten voi antaa nostaa useampia lappuja, jos ensimmäinen
ei innosta. Oleellisinta on saada kaikki tekemään. Ja voit myös ehdottaa heille esimerkiksi spiraalin
tekemistä tai matoa erilaisista aineksista kiemurtelemaan, eläimen kuvia tai pesiä.
Käsitelaput: Ystävyys, Ilo, Suru, Maapallo, Voitto, Pelko, Kateus, Pahuus, Elämä, Kuolema, Koulu,
Perhe, Lapsuus, Nuoruus, Kasvaminen, Luonto, Luonnon suojelu, Sota, Rauha, Tulevaisuus,
Huolehtiminen
Kiertele katsomassa oppilaiden töitä, auttamassa tarvittaessa ja kannustamassa. Tässä sinun ei
tarvitse itse tehdä omaa työtä, jos et tahdo. Jos haluat esitellä yhden maataiteen työn, tee mandala
eli ympyrä maahan, jonka täytät erilaisilla materiaaleilla kokonaan sen mukaan miltä sinusta tällä
hetkellä tuntuu. Mandala on siis tunnelmakuva eikä sitä tarvitse välttämättä kuvailla mitkä ne
tunnelmat on mitä olet siinä luonnonmateriaalein kuvannut. Sen esitteleminen kuitenkin tuo esille
itsetutkiskelua ja sen mahdollisuuksia luonnossa. Se on myös opettajalle vinkki, mitä voisi luokan
kanssa tehdä koulussa.
Anna varoituksia ajan loppumisesta, vaikkapa 20 min jälkeen ja kun on enää 5min jäljellä. Kun
kaikki ovat valmiita, lähtekää jälleen taidenäyttelyyn. Mutta huolehdi, että kaikilla on mahdollisuus
käyttää halutessaan koko varattu aika työskentelyyn, etteivät muut häiritse tai painosta olemaan
valmis. Jos monet ovat tehneet pareittain, jolloin töitä ei ole 15 enempää kiertäkää kaikki yhdessä.
Jos suurin osa on tehnyt yksin, jaa ryhmä kahteen osaan ja kierrätte vain kussakin ryhmässä olevien
teokset. Kannattaa myös kuvata teokset!
6.2. Metsän äänet ja kuvat
Tarvikkeet: Piirustuspaperia, liituja (tai vesi/sormivärejä)
Kesto: 20 - 30 min
Lisätietoja: Hiljainen leikki, sisäleikki, soveltuu erityisen hyvin taidepäivän jälkeen
purkamisleikiksi.
Oppilaat jaetaan kahteen ryhmään. Toinen ryhmä muodostaa väljän ringin, jonka keskelle toinen
ryhmä asettuu. Ringin pitää olla niin väljä, että sisäryhmällä on riittävästi tilaa istua maassa
piirustuspaperin kanssa. Sisäryhmä ryhtyy piirtämään liidulla heidän omaa mielikuvaansa metsästä.
Ulkoryhmä laittaa silmät kiinni ja luo omilla äänillään metsän äänimaiseman sisäryhmän
inspiraatioksi: ringin jäsenet voivat tehdä eläinten ääniä, tuulen suhinaa, lintujen huutoja, sateen
ropinaa, kaislikon suhinaa, tuulen ulvontaa... ääntelyiden lisäksi voidaan käyttää myös käsien
hankaamista yhteen, kynsien rapinaa lattiaa vasten.. jne. 10 minuutin kuluttua vaihdetaan vuoroa.
Työt voidaan laittaa taidenäyttelyksi seinälle tai vaikka liitteeksi leiripäiväkirjaan.
Jos käytetään taidepäivän jälkeisenä purkamisena, voi taiteellista työskentelyä vielä jatkaa
kirjoittamalla puurunon puhtaaksi paperilla ja piirtämällä aiheeseen liittyvän kuvan.
6.3. Kierrätyspaperi -työpaja
Tarvikkeet:Paperia (käytettyä konttoripaperia, munakennoja, sanomalehteä), saavi/iso ämpäri
paperimassan tekoon, viira (=puukehikko, johon on pingotettu seulakankaaksi hyttysverkkoa),
neliskulmainen pesuvati(viiran tulee mahtua vaakatasossa vatiin, kuten myös käsien, jotka viiraa
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 29
kannattelevat), pesusieniä tai superlonia, sanomalehtiä tai kangasta (jonka päällä valmis paperi voi
kuivua). Paperiin voi yhdistää myös kuivattuja kasvinosia, esimerkiksi ruohon palasia tai
villalankaa.
Kesto: noin 2 h. Paperin kuivamiseen menee lisäksi normaalissa huoneilmassa noin 1 päivä, mutta
jos käytössä on esim. kasvikuivuri, selviää lyhyemmällä ajalla.
Lisätietoja: Kannattaa harkita luokan jakamista kahteen ryhmään, jos ohjaajia ja välineitä
useampia. Toinen puolisko voi myös viettää vapaa-aikaa tai osallistua muihin aktiviteetteihin toisen
ohjaajan johdolla.
Revi paperia noin postimerkin kokoisiksi paloiksi ja laita palat saaviin tai isoon ämpäriin. Lisää
vettä niin, että paperi vettyy hyvin. Hienonna palat veden kera sauvavatkaimella mössöksi. Mössön
ei tarvitse olla aivan tasalaatuista, seassa saa olla hieman isompiakin paloja. Äläkä hienon liikaa,
tällöin paperin kuidut ovat lyhyitä ja paperista tulee ehkä pinnaltaan tasaisempaa, mutta
vaikeammin tehtävää. Paperimassan voi tehdä valmiiksi myös edellisenä päivänä. Aikaavievin osa
on paperin silppuaminen käsin paloiksi, mutta jos lapset osallistuvat massan tekoon, aikaa menee
alle tunti.
Täytä pesuvati vedellä puolilleen ja lisää sekaan hienonnettua paperimassaa muutama kupillinen.
Vatiin voi paperimössön lisäksi silputa esim. kuiduiksi purettua villalankaa n. 0,5 cm:n pätkinä,
jolloin saadaan Pariisin paperin kaltainen ulkonäkö, pilkottuja kuivattuja kasveja tai tekstiiliväriä.
Laita seos kädellä liikkeeseen ja vie viira (verkko ylöspäin!) vadin pohjalle ja nosta saman tien viira
ylös, jolloin sen pinnalle jää paperimassaa ohuena kerroksena. Jos kerros on liian paksu (paksumpi
kuin noin 3 mm), lisää vettä pesuvatiin vettä, jos taas liian ohut, lisää paperimassaa. Kuivaa arkkia
hieman viiran alapinnan kautta sienellä. Kumoa arkki sanomalehdelle tai kankaalle. Älä irroita
viiraa vielä, vaan kuivaa sienellä painelemalla viiran läpi, sillä viira irtoaa sitä helpommin mitä
kuivempi arkki on. Nosta viira varovasti arkilta ja jätä arkki kuivumaan. Alla olevaan kankaaseen
voidaan laittaa palanen maalarinteippiä, jossa lukee tekijän nimi, niin jokainen saa juuri itse
tekemänsä arkin. Irroita arkki kuivatusalustasta varovasti joko hivenen kuivuneena (tämän jälkeen
voidaan kuivata kuivurissa). Jos arkit on laitettu siirrettävälle alustalle, voidaan arkit laittaa myös
kuivumaan ulos aurinkoon.
(Lisätietoa ja havainnekuvia paperimassan teosta: http://www.funsci.com/fun3_en/paper/paper.htm )
6.4. Kasvien keruu -työpaja
Tarvikkeet:
Kesto: 2 h ensimmäisenä päivänä, 1,5 h kansion kokoamiseen
Lisätietoja: Luokka olisi hyvä jakaa kahteen kasveja kerättäessä. Pienemmällä ryhmällä tunnelma
on tiiviimpi ja keräämistä on helpompi valvoa.
JUONTO
Kasvien kerääminen
Tarvikkeet: Muistiinpanovälineet ja kynä, muovipussi
Kesto: 1 h
Kerätkää kasvit mieluiten niiden kukinta-aikaan, jolloin niiden tunnistaminen on helpointa.
Kerätkää pienikokoiset kasvit kokonaisina niin, että maansisäisiä osia (juuria) tulee kasvin mukaan.
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 30
Näin helpotetaan myös kasvin tunnistamista. Pitkä kasvi voidaan taitella tai ottaa siitä sekä latva-
että tyviosaa talteen. Kerättävän kasvin tulee olla ehjä, terve ja tyypillinen kasviyksilö. Kasvit tulee
kerätä kuivalla säällä. Keräämisen jälkeen niistä puhdistetaan mahdolliset roskat esim. multa, jotta
näytteiden jatkokäsittely on siistiä. Useimmiten kannattaa kerätä kasvit isoihin muovipusseihin ja
sulkea pussi, jolloin kasvit eivät heti pääse lakastumaan. Heti keräysretken jälkeen kasvit asetellaan
kuivausalustalleen, katso ohjeet kasvin kuivaamiseen! Kerätessäsi samanaikaisesti useampia
kasveja kirjoita kasvin nimi, kasvupaikka ja keräyspäivämäärä sekä muut mahdolliset muistiinpanot
erilliselle paperille, josta tiedot on helppo siirtää kasvioon. 5 -8 kasvia /lapsi on riittävä määrä, koko
kasviota ei ole tarkoitus koota täällä vaan opettaa keräämisen perusteet, jotta työtä voidaan jatkaa
koulussa tai kotona!
Kasvin kuivaaminen
Tarvikkeet: Valkoista kopiopaperia, sanomalehteä, kasviprässi (kovalevyä ja painoja), kasvikuivain
(?)
Kesto: 1h, edellisen perään
Aseta sanomalehtipaperi kovalevyn päälle ja sanomalehtipaperin päälle valkoinen paperi. Valkoinen
paperi estää lehden painomusteen siirtymisen kuivattavaan kasviin. Aseta ja oio kasvi siististi
valkoisen paperin päälle. Kasvin paksuja kohtia, lähinnä juuria, voit hieman ohentaa terävällä
veitsellä. Olisi hyvä, jos kasvin lehden sekä ylä- että alapinnat tulisivat hyvin esille. Kukinnosta
olisi hyvä näkyä yläpinta ja sivusta. Pane kasvin päälle taas valkoinen paperi ja sanomalehtipaperia.
Voit tehdä kasveista useita samanlaisia kerroksia. Aseta lopuksi kovalevy päällimmäiseksi ja sen
päälle painot. Anna kasvien olla puristuksessa, kunnes ne ovat täysin kuivia. Kasvi on kuiva, kun
kasvin pehmeät osat eivät taivu vartta varovasti kohotettaessa.
Kasvion teko
Tarvikkeet: valkoista piirustuspaperia (hätätilassa kopiopaperikin käy), kontaktimuovia tai teippiä,
liimaa, kansioon lisäksi 2 palaa paksua kartonkia/oppilas (koko hieman isompi kuin A4, 3 cm
leveyssuunnassa ja 4 cm korkeussuunnassa), naskali, vesivärejä, kontaktimuovia, nauhaa noin 1
metri/oppilas
Kesto: 1,5 h, ilman kansiota 1 h
Lisätietoja: Tämä vaihe toteutetaan kun kasvit ovat kuivuneet
Siirrä kuivat kasvit paperiarkille (paksumpi paperi kuin kopiopaperi olisi parempi vaihtoehto, mutta
kopiopaperikin kelpaa). Laita jokaiselle paperille vain yksi kasvi. Kiinnitä kasvi pahville
kontaktimuovilla tai teipin paloilla. Ole kasveja kiinnittäessäsi varovainen ja huolellinen, koska
kuivat kasvit rikkoutuvat herkästi. Kontaktimuovin laittaminen voi olla hankalaa, ja sitä laittaessa
kannattaa laittaa kasvi muoville ja laittaa sen jälkeen paperi päälle. Toisaalta siinä saa kestävimmän
lopputuloksen, varsinkin jos päädytään käyttämään kopiopaperia. Tässä oppilaat voivat tarvita
paljonkin apua, joten harkitkaa tämän vaiheen tekoa pienemmissä ryhmissä. Paperiin kasvin alle tai
viereen kiinnitetään tarra tai liimataan nimilappu, josta ilmenevät kasvi- ja keräystiedot. Tarrassa tai
nimilapussa olisi hyvä olla kasvin suomalainen ja tieteellinen nimi (voidaan katsoa vaikka
kasvikirjoista) ja kasvin keräysaika ja paikka (paikkakunta ja kylän nimi). Lisäksi voit tarrassa tai
nimilapussa luonnehtia kasvupaikkaa muutamalla sanalla ja kertoa kerääjän nimen.
7. ILTAOHJELMAT (21:00 -22:00/22:30)
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 31
Iltaohjelmat ovat pääasiassa sisätiloihin suunniteltuja tai ulkona pimeän aikana tehtäviä, lyhyehköjä
ohjelmanumeroita. Monet niistä sopivat viimeiseksi aktiviteetiksi ennen nukkumaan menoa. Tämän
kohdan ohjelmassa voi myös välillä jättää tyhjäksi, näistä yksityiskohdista kannattaa sopia
paremmin opettajan kanssa!
7.1. Heijastinmetsästys
Tarvikkeet: 10 -12 heijastinta merkittynä tavuilla tai kirjaimilla
Kesto: 45 min
Lisätietoja: Leikin idea on varsin yksinkertainen, mutta erityisesti syksyllä iltojen pimetessä se
tarjoaa jännää tekemistä illaksi. Jatkuvaan katuvalojen hehkuun tottuneet kaupunkilaislapset
pitävät liikkumista pimeässä luonnossa ilman aikuisia, ainoastaan taskulamppujen kanssa oikeana
elämyksenä!
Ohjaaja vie lasten ollessa sisällä heijastimet ulos. Tavut muodostavat lauseen tai sanan, joka on
tehtävän ratkaisu. Heijastimet ripustetaan esim. puun oksaan tai muuten näkyvälle paikalle tarpeeksi
kauas toisistaan. Leikkialueella tulee olla leikin aikana pimeää (jos leikitään pihalla, pihavalot tulee
sammuttaa tai heijastinten tulee olla piha-alueen ulkopuolella. Mutta mieluummin leikitään tietysti
metsässä).
Leikki voi alkaa sisätiloissa, jossa ohjaaja jakaa leikkijät 2-3 hengen ryhmiin. Kullakin ryhmällä
saa olla yksi taskulamppu, eikä ryhmä ei saa leikin aikana hajaantua! Ohjaajan antaessa luvan parit
lähtevät etsimän heijastimia taskulamppujen kanssa. Heijastimen löytäessään ryhmä lukee
heijastimessa olevan tavun. Tavuja ei saa kirjoittaa paperille, vaan ryhmän tulee muistaa ne ulkoa.
Kun ryhmä on löytänyt kaikki heijastimet, se palaa takaisin lähtöpaikkaan, jossa heidän tulee
muodostaa löytämistään tavuista mielekäs lause.
7.2. Heijastinrata
Tarvikkeet: 10 -12 kappaletta heijastimia
Kesto: 30 min
Lisätietoja: Muunnelma edellisestä
Heijastimet laitetaan ulos niin, että ne muodostavat radan yhdestä paikasta toiseen paikkaan.
Etäisyyden tulisi olla sellainen, että yhdeltä heijastimelta löytää toisen heijastimen lampulla
osoittamalla. Lapset jaetaan pareihin. Kullakin parilla on yksi taskulamppu. Ohjaaja lähettää parit
yksitellen (noin 1 minuutin välein) radalle. Parien tehtävänä on löytää radan päähän, joka voi olla
esimerkiksi iltanuotio tai muu illanviettopaikka. Radan päässä tulisi olla yksi ohjaaja ottamassa
pareja vastaan. Kun kaikki parit ovat paikalla, iltaohjelma voi alkaa!
7.3. Runo- tai satupolku
Tarvikkeet: 6 – 10 kappaletta runoja laminoituna, tai esim. Satu ikivihreistä puista (LIITE z)
laminoituna kuudelle erilliselle lapulle. Kynttilöitä lyhdyssä tai vaikkapa tuikkuja pilttipurkissa.
Kesto: 45 min
Lisätietoja: -
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 32
Runopolku sopii hienosti iltarauhoittumiseen ja päivän viimeiseksi ohjelmanumeroksi. Kokoa
oppilaat yhteen tilaan, jossa yksitellen lähetetään runopolulle (vaikka noin 1 minuutin välein). Muu
ryhmä voi leikkiä tai laulaa odotellessaan vuoroaan. Reitti tulee merkitä kynttilälyhdyillä tai
jollakin muulla tavalla niin, ettei eksymisen vaaraa ole. Myös voidaan tehdä niin, että kohteet ovat
niin lähellä toisiaan, että seuraava kohde näkyy aina edellisestä paikasta. Laita jokaiseen kohteeseen
kynttilä palamaan sekä runo tai sadun osa. Runopolun tulisi päättyä eri paikkaan, kuin mistä se
alkoi, esimerkiksi illanviettopaikkaan tai iltanuotiolle.
7.4. Iltanuotio-ohjelma
Tarvikkeet: Vanhoja vaatteita (ei välttämätöntä), muuta rihkamaa
Kesto: noin 1 -1,5 h
Lisätietoja: Mukava viimeisen illan ohjelmanumero. Toimi sinä illan juontajana ja vetäjänä, joko
omana itsenäsi tai jossakin roolissa. Voit itsekin vetää jonkin ohjelman, laulun, leikin tai kilpailun,
lahjojesi ja halukkuutesi ja tilaisuuden mukaan! Soveltuu myös leirikouludiplomien tms. tai jonkin
leirikoulumuistoesineen jakotilaisuudeksi.
Anna oppilaille aikaa valmistella iltanuotiolle ohjelmaa, esimerkiksi ilta-aktiviteettien ajan.
Oppilaat voidaan jakaa tätä varten ryhmiin tai käyttää jotain luonnollista ryhmää (vaikkapa
huoneittain) tai antaa tähän vapaat kädet. Ohjelma voi olla näytelty sketsi, kerrottu vitsi, yhteislaulu
tai lauluesitys, kilpailu tms. Pyydä oppilaita ilmoittamaan etukäteen ohjelmansa nimen, jotta voit
juontajana suunnitella illan ohjelmien järjestyksen ja kuuluttamisen. Avuksi voi tarjota erilaista
rekvisiittaa: vanhoja vaatteita, hattuja, peruukkeja, ehkä jopa kasvovärejä yms., mutta lapset
pystyvät yleensä järjestämään tämän myös omia vaatteitaan luovasti käyttäen. Useimmat lapset
nauttivat ohjelmien suunnittelusta kovasti!
Iltanuotioon voidaan myös yhdistää runopolku (katso edellinen iltaohjelma) tai iltapalan syönti.
Iltanuotiolla voidaan myös herkutella esim. paahdetuilla vaahtokarkeilla, letuilla, tikkupullalla tai
muulla erityisellä herkulla! Iltaohjelman lopuksi sopii tarina tai vaikkapa jokin rauhallinen
yhteislaulu. Yhteislaulua varten kannattaa koota laminoituja laulunsanoja, joita riittää vaikkapa yksi
kolmea lasta kohti.
7.5. Muita ideoita iltaohjelmaan
On mukava tapa päivän päätteeksi ja ennen nukkumaanmenoa viettää pieni hetki (vaikkapa vain 15
minuuttia) yhdessä rauhoittuen. Tähän sopii edellisten ohjelmien lisäksi erittäin hyvin esimerkiksi
musiikin kuuntelu (vaikkapa Sibeliuksen Tapio tai Eino Leinon Nocturne Vesa-Matti Loirin
esittämänä) rauhallisesti selällään maaten ja silmät kiinni, tai vaikkapa jonkin
rentoutumisharjoituksen tekeminen. Myös metsään liittyvä iltasatu on mukava lopetus päivälle,
kunhan tarinan pitää tarpeeksi lyhyenä.
Jos ilta on kirkas, on tähtitaivaan katselu yhdessä selällään maaten varmasti mieleenpainuva
kokemus. Samassa yhteydessä voidaan myös tunnistaa tähtikuvioita (jos ohjaajalla on tästä tietoa)
ja vaikkapa katsoa kuuta tavallisilla kiikareilla (näyttää upealta!), mutta jo pelkästään taivaan
ihailussa on ohjelmaa kyllikseen.
Yhteisen iltahetken jälkeen on mukava toivottaa hyvää yötä ja painua pesulle, pisulle ja petiin!
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 33
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 34
LIITE x: KIRJALLISUUS
Aalto, Mikko. Ryppäästä ryhmäksi. 2000. Ryttylä: My Generation.
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 35
LIITE X: Kerättävien kasvien lista
Tuoreiden metsien kasvillisuus: Mustikka, Käenkaali, Metsävalvejuuri, Kerrossammal, Vanamo,
Oravanmarja, Valkovuokko (kevät)
Kuivien metsien kasvillisuus: Puolukka, Kanerva, Metsätähti, Kielo, Variksenmarja, Seinäsammal,
Kynsisammal
Pihapiirin kasveja: Voikukka, Piharatamo, Poimulehti, Pihasaunio, Valkoapila, Pihatatar,
Kylänurmikka, Pihatähtimö, Nokkonen
Tienvarsien ja niittyjen kasveja: Koiranputki, Päivänkakkara, Harakankello, Niittyleinikki,,
Siankärsämö, Metsäkurjenpolvi, Puna-ailakki, Leskenlehti
Puita: Pihlaja, Hieskoivu, Rauduskoivu, Mänty, Kuusi, Haapa, Harmaaleppä, Tervaleppä, Kataja
© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 36
LIITE X: Oheislukemistoa
Heikki Willamo: Kultaturkki
Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia
Heli Karjalainen ja Marja-Liisa Pitkäranta: Metsäneläinten tarinoita
Zacharias Topelius: Vattumato
Kirsti Kutila: Muorimenninkäisen tarinoita
©Päivi Väänänen 2010
Päivi Väänänen
e-mail: paivi.vaananen@klk.fi
lisää ympäristökasvatuksesta, leirikoulu, opintomatkoista ja niiden sisällöistä:
Dokumenttikansiosta : Päivi Väänänen sekä Karjalan Luontokoulu
top related