Piennarten pituushyppääjät...

Toisin kuin heinäsirkat, hepokatit ovat petoja: ne syövät pääasiassa muita hyönteisiä ja etanoita. Saaliinsa ne tavoittavat pitkillä hypyillään. Petoina hepokattien leuat ovat voimakkaat ja häirittäessä ne voivat puraista ihmistäkin. Hepokateilla on siivet, mutta ne eivät varsinaisesti lennä. Siivet kuitenkin pitkittävät hepokatin muutenkin ilmavia hyppyjä jopa useaan metriin asti.

Hepokattien siritys syntyy koiraiden hangatessa siipiään yhteen. Näin syntyvä ääni on korkeampi kuin heinäsirk-kojen siritys. Hepokatit ovat pääasiassa ilta- ja yöaktiivisia ja lämpiminä öinä ne voivat sirittää myöhään yöhön asti. Erityisesti suuri idänhepokatti järjestää konserttoja lämpiminä kesäiltoina.

T ervetuloa Hepokatin polulle! Täällä pääset tutustumaan erilaisiin elinympäristöhin ja niissä eläviin lajei-hin. Ensimmäiseksi esitellään polun nimikkoeläin, hepokatti ja sen sukulainen, heinäsirkka.

Kuten heinäsirkatkin, hepokatit talvehtivat munavaiheessa. Kuoriuduttuaan alkukesällä ne luovat nahkansa useasti ennen aikuistumista. Hepokateilla ja heinäsirkoilla sanotaankin olevan epätäydellinen muodonvaihdos, jossa niiden koko kasvaa ja ulkonäkö muuttuu vaiheittain jokaisen nahanluonnin aikana. Epätaydellisessä muodonvaihdoksessa kotelovaihe, joka on tyypillinen monilla muilla hyönteisillä, esimerkiksi perhosilla, puuttuu.

Kuvassa Suomen suurimpiin hepokattilajeihin kuuluva Idänhepokatti, jota tavataan myös Mannilassa! Se on väritykseltään upean vihreä ja siritykseltään kovaääninen.

© Päivi Väänänen 2010

Hepokatit

Heinäsirkat ja hepokatit pitävät lämmöstä ja auringonpaisteesta, siksi ne viihtyvät etelärinteillä, niityillä ja teiden penkereillä. Myös rannoilla ja soilla on oma lajistonsa. Heinäsirkat ja hepokatit muistuttavat toisiaan ulkoisesti kovastikin, mutta erojakin löytyy: heinäsirkat ovat yleensä pienempiä kuin hepokatit ja heinäsirkkojen tuntosarvet yltävät korkeintaan puoleen selkään asti. Hepokattien komeat tuntosarvet ovat ruumista pidemmät.