Kytäjän luontopolku

Puulajit

Suomen valtion omistamaan metsään lähdettiin suunnittelemaan metsän oppimispolkua vuonna 2000. Omistajavaihdosten kautta Vanhassakylässä sijaitseva metsä on nyt yksityisen omistuksessa. Kytäjän kyläyhdistys on ollut hankkeessa aktiivinen ja raivannut pois polulta sinne Janika -myrskyn aikana v. 2002 kaatuneet puut. Polku kulkee harjulla, korkealla sijaitsevan pienen suokasvillisuuden ohi, jäkälien peittämien kallioiden laella ja palaa metsän sisässä takaisin harjupolulle.

Kytäjän luontopolulta löytyvät lähes kaikki puulajimme. Ne on merkitty tervatuilla paksuilla seipäillä, joissa on numero. Numero kertoo, mikä puulaji on kysymyksessä näiltä internet-sivuilta katsottuna.

Anttilanmäessä on pöydät ja penkit, joiden ääressä voi ihailla Kytäjärveä. Itse polku kiertää Ämmämäkeä ja seuraa aluksi ja lopuksi golffaajien käyttämää reittiä. Tämän takia on syytä ilmoittaa Kytäjän Golf Oy:lle päivä ja mieluiten tarkka aika, milloin aikoo metsäpolulle mennä

1. Tammi2. Tuomi3. Pihlaja4. Saarni5. Metsälehmus6. Kynäjalava ja vuorijalava7. Tervaleppä8. Kataja9. Haapa10. Mänty11. Lehtikuusi12. Kuusi13. Koivu14. Vaahtera

1

1. TammiQuercus robur

Tammi on katajan ohella meikäläisen puumaailman metusalem ja voi elää jopa 2000-vuotiaaksi ja kasvaa rehevissä metsissä tai istutettuna. Tammi on iso puu 15 - 30 metrisen pituuden ja tyvestä ja tyvestä kahden metrin läpimittan. Suomessa tammia on luonnonvaraisena vain aivan etelärannikolla keskieurooppalaisen lehtimetsävyöhykkeen äärirajoilla. Toisin kuin jalava ja saarni se pystyy meillä muodostamaan kunnon metsiköitäkin.

Usein metsässä liikkujan huomio kiinnittyy tammeen maassa lojuvien tammen pähkinöitten eli terhojen tai niiden maljamaisten suojuskuppien perusteella. Terhot kehittyvät vuosikasvaimien tyven lehtihangoissa vaatimattoman näköisistä emikukista, hedekukat ovat pitkissä riippuvissa norkoissa. Terhot ovat monen kasvinsyöjän mieliruokaa. Esimerkiksi oravat piilottavat niitä koloihinsa, joissa ne unohdettuina alkavat itää seuraavana keväänä. Heti alkuun päästyään taimet kasvattavat laajan juuriston maanpäällisen elämänsä turvaksi.

Iäkäs yksinäinen tammi herättää kunnioitusta ja kiehtoo mielikuvitusta paksuine, ryhmyisine runkoineen ja jykevine, lähes vaakasuoraan levittäytyvine oksineen. Vanhasta tammesta löytyy monenlaista koloa ja uloketta alivuokralaisille. Puu voi olla todellinen pienoisekosysteemi, jossa harvinaisilla lahottajaeliöilläkin on sijansa. Tammen lehdet ovat tyypillisen mutkalaitaiset, täysikasvuisina kiiltävän vihreät ja kovat. Tammi säilyttää lehdet kuivettuneina myöhään syksyyn, joskus jopa talvenkin yli. Myrskyn murtama latva ei lopeta tammen elinpäiviä, vaan sinnikkäästi se vielä pitkään kasvattaa keväällä hennon vihreät lehtensä.

Kukkii lehtien puhjetessa toukokuussa. Kukat 1 -neuvoiset, 1 -kotiset, hedekukat hoikissa, harsuissa, riippuvissa tähkissä. Emikukat lyhyissä, pystyissä tähkissä, kutakin kukkaa suojaa suomuinen kehto, mikä on hedelmäasteella kova, maljamainen vain pähkinän terhon tyvellä. Lehdet ovat parihalkoiset, liuskat pyöristyneet.

Tammen puuaines on arvokasta, etenkin tumma ja raskas sydänpuu. Se on erittäin kestävää ulkoilmassa, jopa vedessä ja maassakin. Vain trooppinen tiikki ylittää sen kestävyydessä. Puu on kuivattava huolellisesti, jottei se halkeilisi. Kuivana sen työstäminen on helppoa ja siihen saa kiillottamalla kauniin pinnan. Tammea näkee vuosisatain patinoimissa paneleissa, parketeissa, puuleikkauksissa, huonekaluissa, ovissa ja ikkunoissa. Se oli aikanaan ehdoton laivanrakennuspuu, ja viini saa kunnon aromin vain tammitynnyrissä.

Tuntomerkkejä• kasvaa rehevissä metsissä tai istutettuna• iso puu, 15 - 30 metriä. Voi vuosisataisen uurastuksen tuloksena saavuttaa yli 30 -metrisen pituuden ja

tyvestä kahden metrin läpimitan• elää jopa 2000 -vuotiaaksi• lehdet ovat tyypillisen mutkalaitaiset, täysikasvuisina kiiltävän vihreät ja kovat• säilyttää lehdet kuivettuneina myöhään syksyyn, joskus jopa talvenkin yli• sydänpuu on tumma ja raskas• erittäin kestävää ulkoilmassa, jopa vedessä ja maassakin• Suomessa on luonnonvaraisena vain aivan etelärannikolla • terhot kehittyvät vuosikasvaimien tyven lehtihangoissa vaatimattoman näköisistä emikukista• hedekukat pitkissä riippuvissa norkoissa

2

• Käyttö• paneeleina• parketteina, • puuleikkauksissa, • huonekaluina, • ovina ja ikkunoina• viini saa kunnon aromin vain tammitynnyrissä•

2. TuomiPrunus padus

Tuomi on yleinen Suomessa, Keski-Euroopassa, Venäjällä ja rajatulla vyöhykkeellä Aasiassa. Se voi elää 60 - 80 -vuotiaaksi. Kauniista ulkonäöstään huolimatta tuomi usein raivataan taloudellisesti arvokkaampien puiden tieltä. Tuomi on keskikokoinen puu tai usein iso pensas 3 -12 metriä, kukkii touko-kesäkuussa valkoisin, monikukkaisin, pitkin tertuin, jotka tuoksuvat voimakkaasti. Monien mielestä tuoksu on niin voimakas, ettei oksia voi tuoda sisälle maljakkoon ja lisäksi ne saattavat olla usein pienten vihreitten kirvojen peitossa. Tuomen lehdet ovat syvänvihreät, soikeat ja hienosahalaitaiset. Runko on mustanruskea, pienipilkullinen. Tuomi on voimakkaasti kaksivärinen puulajimme pihlajan ohella. Tuomen marjat ovat mustia luumarjoja. Ne eivät ole hyviä, mutta vastoin yleistä luuloa ei myöskään myrkyllisiä, onhan tuomi sukua kirsikoille. Marjoja on käytetty esimerkiksi liköörin mausteena.

3

Tuomen lehdissä ja kuoressa on kitkerää amygdaliiniksi kutsuttua ainetta, samaa kuin karvasmantelissa. Siksipä tuomi saakin olla rauhassa karjan ja metsiemme suuren kasvinsyöjän hirven hampailta.

Tuntomerkkejä• keskikokoinen puu tai usein iso pensas 3 -12 metriä• lehdet ovat syvänvihreät, soikeat ja hienosahalaitaiset• runko on mustanruskea, pienipilkullinen • kukkii touko-kesäkuussa voimakkaasti tuoksuvin valkoisin, monikukkaisin, pitkin tertuin•• marjat ovat mustia luumarjoja•

Käyttö• viljalaarin pohja, luokkeja hevosille, pytyn ja kiulun vanteita ja haravan piikkejä• marjoja liköörin mausteena

4

3. PihlajaSorbus aucubaria

Pihlaja on Suomessa yleinen ja sitä tavataan kaikkialla Euroopassa Atlantilta Uralille. Syynä lienee se, että puu ei ole turhan nirso kasvupaikan suhteen. Se viihtyy rehevissä lehdoissa, mutta sietää myös kuivan kankaan karuja olosuhteita. Puu kasvaa 4 -10 metriseksi joskus vielä pidemmäksi monenlaisella kasvualustalla. Suurimmat puuyksilöt voivat kuitenkin olla jopa 19 metrin korkuisia ja tyvestä läpimitaltaan lähes 70-senttisiä.

Pihlajan tunnistaa päätöparisista kerrannaislehdistä, joissa keskisuonen vastakkaisilla puolilla on pareittain kymmenkunta pikkulehden näköistä sahalaitaista lehdykkää ja päätteenä vielä yksi pariton; suurista teevadin muotoisista kellertävistä kukintohuiskiloista kesäkuussa tai punaisista marjoista syksyllä. Pihlaja on harmaakuorinen. Kukkivat pihlajat koristavat monin paikoin järviemme rantoja, ja kukkien voimakas, makeanimelä tuoksu on osa pihapiirien tunnelmaa alkukesällä.

Vielä lehtien pudottuakin punaoranssiset marjat koristavat pihlajaa, kunnes hälisevät tilhi- ja rastasparvet napsivat ne suihinsa. Joskus tilhet saattavat marjasadolla herkuteltuaan käyttäytyä kuin humalaiset. Ja humalassa ne ilmeisesti ovatkin. Tutkijat ovat todenneet, että pihlajanmarjoissa tapahtuu tietyissä oloissa jonkin verran alkoholikäymistä. Vanha sananlaskukin tietää pihlajanmarjat happamiksi, mutta puuyksilöissä on eroa. Kannattaa maistella eri puiden marjoja kerätessään aineksia pihlajanmarjahyytelöä varten. Hyytelö vaatii toki runsaasti sokeria, mutta kelpaa sitten hienoimpienkin ravintoloitten ruokalistalle. Marjoista saa melkoisen annoksen A- ja C-vitamiinia, mikä onkin ollut pulavuosina hyvä lisä suomalaisessa ruokavaliossa.

Pihlajaa on pidetty pyhänä puuna. Monet kansat ovat uskoneet pihlajan maagisiin ominaisuuksiin, saavathan sen lehdet ennen putoamistaan verenpunaisen värin.

Tuntomerkkejä• yleinen Suomessa aina Lappia myöten• ei ole nirso kasvupaikan suhteen• puu kasvaa 4 -10 metriseksi joskus vielä pidemmäksi monenlaisella kasvualustalla• lehdet päätöparisia kerrannaislehtiä, joissa keskisuonen vastakkaisilla puolilla on pareittain

kymmenkunta pikkulehden näköistä sahalaitaista lehdykkää ja päätteenä• vielä yksi pariton• harmaakuorinen• puuaines on melko kovaa, sitkeätä ja taipuisaa • pintapuu on punertavanvalkoista tai kellertävää, sydänpuu kellanruskeaa ja pituussuunnassa kauniisti

kuvioitunutta• lehtien pudottuakin punaoranssiset marjat koristavat pihlajaa

Käyttö• huonekaluteollisuuden käyttöön, • hevosen vempeleiksi ja aisoiksi • puuharavan piikeiksi. • koriste- ja käyttöesineiden tekoon• kuori on parkkihappoista ja nahka saa sillä käsiteltynä kauniin ruskean sävyn• marjoista saa A- ja C-vitamiinia

5

4. SaarniFraxinus excelsior

Saarni on meillä valitettavan harvinainen. Kasvaa lehdoissa ja lehtoniityillä maaperässä, jossa on kalkkia. Vain Ahvenanmaalla sitä tapaa enemmälti ja etelärannikollamme siellä täällä yksittäisinä puuryhminä. Metsäpuuna sen levinneisyyden pohjoisraja on Pori - Heinola -linjan eteläpuolella. Puistopuuna sitä näkee joskus pohjoisempanakin. Pakkasen ohella saarni on tammen ja kuusen lailla arka alkukesän halloille, vaikka se puhkeaa lehteen hyvin myöhään.

Yksittäin kasvaessaan saarnet pyrkivät haaroittumaan joka suuntaan muodostaen näin mahtavan latvuksen. Metsässä kasvaneen saarnen runko on suora ja hoikempi. Parhailla kasvupaikoilla nopeakasvuinen saarni saattaa venähtää pituutta jopa 80 senttiä kesässä. Ikääntynyt saarni voi Keski-Europassa saavuttaa 40 metrin korkeuden ja metrin läpimitan tyvestään, Suomessa suurin tunnettu saarni on 34 metriä pitkä. Euroopassa se on tärkeimpiä puulajeja.

Kukkii toukokuussa, kukat mustahkon sinipunaiset vailla terälehtiä, lehdet vähän kuin pihlajalla, mutta pidemmät ja suipommat: ristikkäin vastakkaiset, pääteparisesti parilehdykkäiset, lehtien väri on puhtaan vihreä verrattuna pihlajan vähän ruskehtavaan vivahteeseen. Kukat ovat 1- tai 2-neuvoiset, kukintona terttu. Hedelmä on siivekäs, pitkulainen litteä pähkylä ja ne ovat suurina kimppuina. Nuoren puun kuori on oliivinvihreä, vanhemmiten se tummuu. Harvinaisuudesta johtuen saarnella ei Suomessa ole taloudellista merkitystä. Puuaineksen väri voi vaihdella melko vaaleasta harmaaseen ja punertavan

6

ruskeaan, mutta aina se on kauniin pitkittäiskuvioista, kovaa ja painavaa. Se ei kuitenkaan kestä vettä ja säänvaihteluita, joten se ei sovellu ulkorakenteisiin.

Saarnen puuaines on joustavaa ja siksi sitä käytetä än vielä urheiluvälinetuotannossa, vaikka muut materiaalit ovatkin sen syrjäyttämässä. Kokopuutaivutusta vaativissa huonekalumuodoissa saarni on edelleen puu paikallaan.

Tuntomerkkejä• kasvaa lehdoissa ja lehtoniityillä maaperässä, jossa on kalkkia• harvinainen• etelärannikolla siellä täällä yksittäisinä puuryhminä• Yksittäin kasvaessaan saarnet pyrkivät haaroittumaan joka suuntaan muodostaen mahtavan latvuksen.

Metsässä kasvaneen saarnen runko on suora ja hoikempi• nuoren puun kuori on oliivinvihreä, vanhemmiten se tummuu• kukkii toukokuussa, kukat mustahkon sinipunaiset vailla terälehtiä, kukintona terttu• hedelmä on siivekäs, pitkulainen litteä pähkylä ja ovat suurina kimppuina• lehtien väri on puhtaan vihreä • puuaineksen väri vaihtelee vaalean harmaasta punertavan ruskeaan ja se on pitkittäiskuvioista, kovaa ja

painavaa.

Käyttö• urheiluvälinetuotannossa kokopuutaivutusta vaativissa huonekaluissa.•

•

7

5. MetsälehmusTilia cordata

Lehmuksen tieteellinen nimi cordata tarkoittaa sydämen -muotoista ja sen lehdet ovat sydämen muotoiset. Metsälehmus eli niinipuu on kaunis tummanvihreä ja lehtevä puu. Se sietää hyvin varjostusta ja osaa asettaa lehtensä ja oksansa oikeaan asentoon hyödyntääkseen mahdollisimman tehokkaasti vähäistäkin valoa. Tällöin se kasvattaa suoran ja hoikan rungon, mutta ilman kilpailijoitten häirintää se kasvaa järeäksi, tyvestä yli metrin läpimittaiseksi ja jopa 30 metriä korkeaksi. Se versoo tehokkaasti kannosta ja romahtaneesta rungosta. Elinvoimaisena puuna lehmus sietää monenlaisia vaurioita ja korjaa ne tehokkaasti. Kaupunkien katupuuna suositaankin sen lähisukulaista puistolehmusta.

Metsälehmus kukkii heinäkuussa vihrein, tuoksuvin kukin, eivätkä sen siemenet ehdi kaikkina kesinä valmistua itämiskykyisiksi. Lehmus on puuaineeltaan ja vaalealta väriltään tasalaatuista. Vuosikasvainten erot ovat vaikeasti nähtävissä ja tunnettavissa. Siksi se on hyvä veistopuu, samoin kuin leppä, jossa on kuitenkin enemmän voimakkaan kasvun mukanaan tuomia työkaluja tylsyttäviä mineraaleja. Sen hedelmä on melkein pallomainen, särmätön. Lehmus viihtyy rehevissä, hyväkasvuisissa metsissä. Metsälehmus elää Suomessa levinneisyytensä pohjoisilla äärirajoilla Keski-Pohjanmaalta Pohjois-Karjalaan. ja sitä tavataan Brittein saarilta Uralille asti.

Tuntomerkkejä

• tummanvihreä ja lehtevä puu• varjoisassa paikassa se kasvattaa suoran ja hoikan rungon, mutta ilman kilpailijoita se kasvaa järeäksi,

tyvestä yli metrin läpimittaiseksi ja jopa 30 metriä korkeaksi• sietää hyvin varjostusta• asettaa lehtensä ja oksansa oikeaan asentoon hyödyntääkseen mahdollisimman tehokkaasti vähäistäkin

valoa• versoo tehokkaasti kannosta ja romahtaneesta rungosta• kukkii heinäkuussa vihrein, tuoksuvin kukin• puuaineeltaan ja vaalealta väriltään tasalaatuista• hedelmä on melkein pallomainen, särmätön

Käyttö• saunan sisustusmateriaaliksi • mehiläiset valmistavat kukkien medestä hunajaa• niintä saadaan kaadetusta puusta irrottamalla sen kuori pitkinä suikaleina • niintä käytetään mm. kukkakaupoissa sidontaan, voidaan valmistaa siveltimiä, koreja, mattoja, säkkejä,

köysiä, jopa kenkien päällyksiä ym. • metsälehmuksen kukkia on kerätty ja kuivattu vilustumislääkkeeksi.

8

6. Kynäjalava ja vuorijalavaUlnus laevis ja Ulnus glabra

Suomessa tavataan luonnonvaraisina hyvin harvinaisina kynä- ja vuorijalavia. Kynäjalava viihtyy lehtometsissä Etelä-Hämeeseen saakka ja vuorijalava suosii nimensä mukaisesti kallionalus ja puronvarsilehtoja istutettuna jopa Lapin etelärajoilla. Vuorijalava voi parhaimmillaan kasvaa todella mahtavaksi, lähes 40-metriseksi ja tyvestä läpimitaltaan kolmemetriseksi puuksi. Kynäjalavan latva voi yltää 30 metriin ja tyven läpimitta vähän yli metriin. Jalavaviljelysten uhkana ovat erityisesti jänikset ja myyrät. Kukat ovat punertavat, aukeavat toukokuussa ennen lehtimistä. Lehdet ovat vinotyviset vuorijalavalla päältä karheat ja osa lehtisuonista haarautuu päistään, kynäjalavalla lehdet päältä jokseenkin sileät ja lehtisuonet haarautumattomat. Puut erottaa parhaiten kukinta-aikana: vuorijalavan kukat ovat lyhytperäisiä, kynäjalavan pitkäperäisiä. Molemmille kehittyy kukinnan jälkeen runsaasti joka puolelta lenninsiivellä varustettuja isohkoja pähkylöitä, vuorijalavan pähkylät ovat kaljuja ja kynäjalavan pähkylät reunoiltaan karvaiset.

Jalavat ovat todellisia jalopuita, joiden puuaines on arvostettua moneen tarkoitukseen. Puuaines on kovaa, raskasta ja väriltään harmahtavaa tai punaruskeaa.

Jalavasta saa kauniita huonekaluja tai sitä voidaan viilutettuna käyttää vähemmän arvokkaiden puiden pintana. Kauneimman viilun saa jalavan juurista. Niistä myös taitavat puusepät Keski-Euroopassa loihtivat koristeellisia puuveistoksia. Jalavapaneeli seinillä antaa sisustukselle arvokkaan ilmeen,

9

jalavaparketti on lattiana kestävää. jalava sietää myös hyvin veden vaikutusta, joten siitä voi tehdä vateja, kulhoja, tarjottimia, jopa vesirännejä.

Aiemmin puusta valittiin sen omien muotojen antamia yksityiskohtia rakentamisen ja kuljetusvälineiden tarpeisiin. Teollisessa tuotannossa tämä ei ole mahdollista, vaikka sielläkin pyritään valitsemaan puu käyttökohteen mukaan.

Suomessa molemmat lajit on harvinaisina rauhoitettu.

TuntomerkkejäKynäjalava

• viihtyy lehtometsissä Etelä-Hämeeseen saakka• latva voi yltää 30 metriin ja tyven läpimitta vähän yli metriin• kukat ovat punertavat pitkäperäisiä, aukeavat toukokuussa ennen lehtimistä• vinotyviset lehdet ovat päältä jokseenkin sileät ja lehtisuonet haarautumattomat• kukinnan jälkeen runsaasti lenninsiivellä varustettuja reunoiltaan karvaisia pähkylöitä• puuaines on kovaa, raskasta ja väriltään harmahtavaa tai punaruskeaa.

Vuorijalava

• suosii kallionalus ja puronvarsilehtoja istutettuna jopa Lapin etelärajoilla• parhaimmillaan kasvaa lähes 40-metriseksi ja tyvestä läpimitaltaan kolmemetriseksi puuksi• kukat ovat punertavat ja kaljuja lyhytperäisiä• vinotyviset lehdet ovat päältä karheat ja osa lehtisuonista haarautuu päistään• puuaines on kovaa, raskasta ja väriltään harmahtavaa tai punaruskeaa.

Käyttö• huonekaluina• viilutettuna käyttää vähemmän arvokkaiden puiden pintana• 0koristeellisia puuveistoksia• seinäpaneelina• lattiaparkettina• vateja, kulhoja, tarjottimia, jopa vesirännejä

10

7. TervaleppäAlnus glutinosa

Normaalisti kehittynyt tervaleppä on kookas jopa 32-metrinen puu, jolla on suora, rosoinen ja tummakuorinen latvaan asti ulottuva päärunko, jossa oksaista latvusta vain yläosassa. Isot, tummanvihreät ja kiiltävät lehdet tuntuvat käsin kosketellen vähän tahmeilta, varsinkin nuorina. Lehdet ovat lanttopäisiä (kärjessä on pieni lovi) sekä vastapuikeita (kärkiosa lehtilavasta leveämpi kuin tyviosa).

Se on valikoiva kasvuympäristönsä suhteen. Kasvaa kosteilla paikoilla pääasiallisesti vesien läheisyydessä, kuten rannoilla, ajoittain tulvan vallassa olevissa metsiköissä, ja ravinteisten soitten reunamilla. Elää harvoin 120 vuotta vanhemmaksi. Meillä on monin paikoin rauhoitettuja tervaleppäkorpia ja -lehtoja, joissa lepän seuralaisina on harvinaisia ja vaateliaita lajeja.

Tervaleppä kukkii ennen lehtimistä varhain keväällä. Hede- ja eminorkot ovat samassa kasvissa, hedenorkot oksankärjessä ja eminorkot tyvempänä. Vaikka lepät ovat lehtipuita, niillä kehittyy eminorkoista kukinnan jälkeen pieniä, aluksi vihreitä, myöhemmin ruskeita käpymäisiä muodostumia. Ne ovat jo syksyllä valmiina seuraavan kevään varhaista kukintaa varten. Tuulipölytteisten leppien siitepöly onkin yksi ensimmäisiä allergikoille oireita aiheuttavia. Siemenet, tai oikeastaan pähkylähedelmät, odottavat kuitenkin seuraavia keväthankia pudottautumisalustakseen. Sulavedet levittävät sitten leppiä uusille kasvupaikoille. - Tervaleppä pystyy lisääntymään myös kantovesoista.

Se ei kasva Tunturi-Lappiin, vaan raja kulkee Kemin tienoilla.

11

Tuntomerkkejä• kookas, tummakuorinen, rosoinen ja tukeva suora runko• lehdet isoja, tummanvihreitä ja lanttopäisiä sekä varsinkin nuorena käsin kosketellen tahmeita• kasvaa kosteilla paikoilla, pääasiassa vesien läheisyydessä• levinneisyys yltää Kemin korkeudelle• kukkii ennen lehtimistä varhain keväällä• hede- ja eminorkot samassa kasvissa• eminorkoista kehittyy pieniä käpymäisiä ruskeita muodostumia• tuulipölytteinen• lisääntyy siemenistä ja kantovesoista• puuaines kaadettaessa vaaleta, muuttuu valon ja ilman vaikutuksesta punertavaksi

Käyttö• vanerina huonekaluihin• seinä- ja kattopaneelina• käyttöesineisiin• lasi- ja valuteollisuuden puumuoteiksi

12

8. KatajaJuniperus communis

Kataja on havupuu, mutta silti se kehittää siemeniä muodostumissa, joita kutsutaan marjoiksi. Sitä tavataan kaikilla pohjoisilla mantereilla arktiselta alueelta subtropiikkiin. Se kasvaa hitaasti, mutta varmasti; usein pensasmaisena, toisinaan pylväsmäisenä ja joskus jopa puumaisena. Pylväs- ja puumaiset katajat ovat rauhoitettuja. Kataja korvaa hitaan kasvun pitkäikäisyydellä. Ne voivat elää jopa 2000-vuotiaiksi, meillä tosin vain 1000 -vuotiaiksi. Pylväsmäiset ja puumaiset katajat ovat rauhoitettuja.

Puumaiset katajat voivat tulla jopa 13 metrin pituisiksi. Kataja kasvaa siellä missä on liian karut ja ankeat olosuhteet muille, kunhan vain on valoa riittävästi.

Välimeren maissa kasvava sypressi on sen koristeellinen sukulainen.

Kataja voi lisääntyä myös kasvullisesti. Kaarevat oksat taipuvat maahan ja juurtuvat. Näin kataja levittäytyy laajalle ja kaikki pensaikon yksilöt ovat perintötekijöiltään samankaltaisia eli muodostavat kloonin.

Katajan puuaines on miellyttävän hajuista, kellertävän ruskeata, tiivistä ja sitkeätä.

Se kukkii myöhään keväällä. Siementen kypsymiseen kuluu hedelmöityksestä lähtien kolme vuotta. Kasvitieteilijät selittävät marjojen itse asiassa olevan pienoiskäpyjä, joissa kolme käpysuomua kasvaa yhteen. Kypsyttyään suomut eivät suinkaan kuivu kuten muissa kävyissä, vaan päinvastoin tulevat mehevämmiksi. Ensimmäisenä kesänä ne ovat kellertäviä, sitten vihreitä ja vasta kolmantena kesänä sinisiä, vahapeitteisiä.

Tuntomerkit• kasvaa pensas- pylväs- tai puumaisena • kasvupaikka on karu, tarvitsee kuitenkin riittävästi valoa• kasvu on hidasta, mutta ovat pitkäikäisiä, jopa 1000 - 2000 vuotta• puuaines on kellertävää, tiivistä ja sitkeätä. Siinä on myös miellyttävä haju• siinä on marjoja käpyjen sijasta ja marjojen kypsyminen kestää hedelmöityksestä kolme vuotta

Käyttö• marjoja mausteeksi juomiin ja ruokiin, • marjoista puristettua öljyä lääkkeisiin ja yrttivoiteisiin• koriste- ja käyttöastioita• huonekaluja ja niiden osia• havuja käytetään kalan savustukseen•

13

9. HaapaPopulus tremula

Haapa on nopeakasvuinen, jopa 25 metriä korkea puu. Komeat, ikääntyneet haavat alkavat lahota sisältä päin ja tarjoavat näin asuinsijan monelle kolopesijälle ja uhanalaiselle eliölajille. Puu kasvaa kaikkialla Suomessa ja Pohjoismaissa, Euroopassa ja Aasiassa samoilla leveysasteilla. Haavalla on harmaa kuori, jota jänikset syövät talvella mielellään. Haapa viihtyy mieluiten muhevan ravinnerikkaassa lehtomullassa, muttei pelkää melko karujakaan kasvupaikkoja. Suuria yhtenäisiä metsiköitä se ei meillä yleensä muodosta, tavallisesti vain muutaman puun ryhmiä, jotka usein saavat alkunsa yhdestä ainoasta yksilöstä ja tyvivesoista lisääntyen säilyvät paikalla sukupolvesta toiseen.

Haavan tieteellinen lajinimi tremula tarkoittaa värisevää. Ilmiö on tuttu: ei niin pientä tuulenhenkäystä, ettei se saisi haavan suuria pyöreitä ja mutkalaitaisia lehtiä liikkumaan. Lehtiruoti on lehden pituinen ja sivusuunnassa litteä. Lehden liikkuminen varmistanee sen, että kaikki haavan suuren lehtimassan osaset hyötyvät kohtuullisesti tarjolla olevasta valosta, jota haapa tarvitsee runsaasti. Haavan harmaa kuori miellyttää monia kasvinsyöjiä myyristä hirviin. Haavan kellanpunainen syysruska on haikeankaunis hyvästijättö kesälle. Kuulaan pakkasyön jälkeen lehdet putoavat hiljaa maahan, antaakseen taas hajottajien avulla uutta kasvuvoimaa tulevien kesien lehtikerroille.

Kaksikotinen haapa kukkii vapun tienoilla. Kesäkuun alussa villakarvaiset siemenet leviävät tuulen mukana lumihiutaleitten tavoin. Vaikka siementuotanto on erittäin runsasta, suvullinen lisääntyminen on vähäistä ja tehotonta.

14

Puuaines on melko pehmeätä, kevyttä ja valkeata. Sitä voi käyttää hirsirakenteisiinkin, sillä kerran kuivuttuaan ja maasta eristettynä haapa on hyvin lahonkestävää. Käyttö tulitikkupuuna Suomessa vuoteen 1995 asti jolloin viimeinen tehdas suljettiin.

Tuntomerkkejä• kasvaa kaikkialla Suomessa• maaperä yleensä muhevaa, myös tavataan karuimmillakin mailla• kasvaa jopa n. 25 metriseksi• harmaakuorinen• lehdet suuria ja pyöreitä, lehtiruoti lehden pituinen ja sivusuunnassa litteä.• kasvaa yleensä muutaman puun ryhmissä• puuaines pehmeää, kevyttä ja vaaleaa• kolopesijöiden ja kasvinsyöjien suosima

Käyttö• paperimassan valmistukseen • saunanlauteiksi, puutarhakalusteiksi, veneitten• veneiden istuinlaudoiksi ja laitureiksi • nuoria haapoja kaadetaan riistanhoitosyistä talvella jänisten ruuaksi

15

10. MäntyPinussylvestris

Maapallollamme kasvaa lähes sata mäntylajia. Suomen metsissä kasvaa kuitenkin vain yhtä mäntylajia. Latinankielisen nimen voisi kääntää vaikkapa metsämännyksi.

Mänty on yleinen puu ja sitä kasvaa melkein koko Suomessa. Sitä on yli puolet metsiemme puista. Se on " nälkätaituri", joka on pystynyt valtaamaan Suomen karun maan lähes kokonaan. Sillä on suuri valontarve, joten muut puulajit valtaavat siltä parhaita kasvupaikkoja.

Vain pohjoisimman Lapin tuntureilta se puuttuu, mutta vuonoja ja jokivarsia myöten se yrittää Norjasta käsin kivuta sisämaahan.

Se on kuitenkin kasvutavaltaan joustava: saariston kallioilla ja tuntureiden alarinteillä se tarrautuu lujasti alustaansa ja painaa nöyrästi latvansa vallitsevan tuulensuunnan mukaisesti

Mänty on kasvualustaan nähden nopeakasvuinen, ja parhaimmillaan se voi saavuttaa lähes 40 metrin korkeuden ja elää satoja vuosia. Maailman vanhimmat yhä elävät puut, ovat erään amerikkalaisen mäntylajin edustajia. Ne ovat aloittaneet kasvunsa 4000 vuotta sitten! Suomalaisen männyn kasvu päättyy Etelä-Suomessa noin 150 - 250 -vuotiaana "lakkapäänä". Lapissa kasvu kestää pidempään. Inarista on löydetty jopa 700 - 800 -vuotiaita mäntyjä.

Tuntomerkkejä• Yksinäinen mänty on paksuoksainen, mutta metsän tungoksessa siitä tulee solakka, pitkärunkoinen ja

sen yläpäässä on latvus sekä lisäksi alaoksat ovat karsiutuneet pois. • Puunkuori on vanhetessa paksu ja harmaa. Latvassa kuori on ohut ja pysyy kauniin punaruskeana. • Männyn neulaset kasvat pareittain kääpiöversoissa. Kävyt ovat 3 - 6 cm pitkiä ja kartiomaisia • Se kukkii kesäkuussa viikkoa paria myöhemmin kuin kuusi. • Hedekukat ovat keltaisia ja emikukinnot purppuranpunaisia.

KäyttöKäyttö on monipuolista:

• rakennushirsiksi, sisustuspaneelina • rakennuspuuksi ikkuna- ja oviteollisuudessa• kaivos- ja muita pylväitä, mastoja, ratapölkkyjä • painopapereissa lujitemassana • sahattua puutavaraa, vaneria • polttopuuta • sorvattuja tarve-esineitä•

Lisäksi männystä sai pihkaa,

• pihkasta hartsia, tervaa, pikeä sekä juurista köysiä• suurina katovuosina sitä lisättiin leipään

Mekaanisten ja kemiallisten massojen valmistuksessa saadaan myös paljon hyödyllisiä sivutuotteita. Mäntysellun sivutuotteena saadaan esim. kasvisrasvassa käytettävää kasvisterolia, jonka on todettu alentavan tehokkaasti veren kolesterolia

16

11. LehtikuusiLarix sibirica

Suomessa kasvaa viljeltynä useita lehtikuusilajeja, yleisin on siperianlehtikuusi. Sen lisäksi tavataan euroopanlehtikuusta (Larix decidua), saattaapa eteen osua dahurianlehtikuusen (Larix gmelinii) lukuisia muunnoksia.

Puu ei ole Suomessa yleinen. Lehtikuusen useimmat istutusmetsiköt Suomessa ovat Pori-Jyväskylä-Joensuu linjan eteläpuolella, mutta tavataan niitä Lapissakin. Vanhimmat Suomessa tunnetut lehtikuusikot on perustettu jo venäjänvallan aikana 1800-luvulla.

Tutkimusten mukaan puut ovat kasvaneet hyvin, mutta niiden luontainen uudistuminen on niukkaa. Lehtikuusi on vaatimaton kasvupaikan suhteen, kunhan se saa valoa tarpeeksi.

Lehtikuusi kasvaa hyvin nopeasti ja tuottaa sopivilla kasvupaikoilla puuta nopeammin kuin kuusi ja mänty. Vanhana se jatkaa kasvuaan pitempään kuin muut havupuumme. Puu voi kasvaa 40 -metriseksi hyvällä kasvupaikalla. 200 vuoden iässä männyn tavoin sen latvus pyöristyy. Kuori kehittyy iän myötä hyvin paksuksi kaarnaksi, joka muistuttaa männyn kilpikaarnaa. Puun tyvellä se voi olla jopa 10 - 15 senttiä paksu. Lehtikuusen tunnistaa oksissa olevista pyöreistä kävyistä, joita on useita lähekkäin.

Nimensä tämä ihan aito havupuu on saanut siitä, että se varistaa pehmeät ja vaaleanvihreät, pieninä kimppuina kääpiöversoissa kasvavat neulasensa joka syksy kuten lehtipuut. Vaikka neulaset ovatkin

17

pehmeitä, ne eivät lahottajien käsittelyssä hajoa helposti. Ennen kuin neulaset syksyllä putoavat, ne ehtivät antaa oman kullankeltaisen värinsä syysruskaan.

Tuntomerkit• neulaset vaalean vihreitä ja pehmeitä, jotka kasvat kimppuina kääpiöversoissa• pudottaa neulaset joka syksy ja ennen kuin ne tippuvat maahan saavat ne kullankeltaisen värin• kävyt pieniä, pyöreitä ja kasvaa useita lähekkäin ja niissä kehittyvät siemenet • vanhat kävyt säilyvät puissa pitkään• nuoren lehtikuusen latvus on kapeahko ja vanhempana se pyöristyy• oksat ovat hauraita• kuori kehittyy iän myötä hyvin paksuksi kaarnaksi ja muistuttaa männyn kilpikaarnaa• vaatimaton kasvupaikkansa suhteen • hyvällä kasvupaikalla kasvaa jopa 40 metriseksi ja elää 200 -vuotiaaksi • puuaines kovaa ja painavaa ja ydinpuu on punertavaa

Käyttö• laivan rakentamiseen lankkuina• ulkorakenteisiin• seinäpaneeleina• huonekaluina

18

12. KuusiPicea abies

Suomalaisella kuusella (Picea abies) tavataan useita alalajeja ja muotoja.

Kuusen latvus on kartiomainen ja sen runko suora, latvaan asti ulottuva ja kuoreltaan ohut.

Kuusi kasvaa nopeasti. Jo 60 - 70 vuodessa se on Etelä-Suomessa tukkipuu, Lapissa se tarvitsee kaksin verroin aikaa. Suurimmat kuuset ovat olleet 43 metriä korkeita ja tyvimitaltaan yli metrisiä. Iältään nämä komeat kuusivanhukset ovat monisatavuotiaita. Kuusta olisi enemmän kuin kolmasosa maamme metsistä ilman ihmisen toimintaa, hakkuita, kaskenpolttoa sekä määrätietoista männyn suosimista.

Se on erittäin yleinen ja laajasti levinneenä. Kuusi kasvaa kaikkialla vähänkään sille suotuisilla kasvupaikoilla. Vain karuimmilla hiekkakankailla se ei kasva, sillä sen laaja pinnanmyötäinen juuristo ei saa vettä syvältä. Meillä alalajeista yleisin on Pohjois-Suomessa esiintyvä siperiankuusi, Picea abies subsp.obovata. Sen latvus ja on kapean kartiomainen ja käpy pienempi kuin tavallisella kuusella.

Se on sopeutunut runsaslumisiin talviin kasvattamalla melko lyhyet oksat, jolloin latvuksesta muodostuu hyvin kapea.

Tuntomerkkejä• suora runko ja latvus kapean kartiomainen • ohut kuori • hedekukinnot tuottavat runsaasti siitepölyä ja ovat samanvärisiä kuin hedekukat, mutta muuttuvat

auettuaan keltaisiksi ja lakastuvat pian tehtävänsä suoritettuaan • alkukesästä kuusessa pieniä viininpunaisia tai vihreitä emikukintoja, tulevia käpyjä • siivekkäät siemenet lähtevät ruskeiksi kypsyneistä kävyistä seuraavan kevään kuivattaessa käpysuomut

Käyttö• sahatavara rakennusmateriaaliksi• vaneria • puunjalostusteollisuuden raaka-aineeksi esim. korkealaatuista painopaperia• pirttikalustoja• soittimien kaikupohjaksi• kankaita ns. keinosilkit • esim. viskoosi on valmistettu kuusiselluloosaasta

19

13. HieskoivuBetula pubescens

Hieskoivun nimi kertoo puun kasvavan "hikevillä", kosteammilla mailla kuin rauduskoivu. Ero ei ole kovin ehdoton: näitä sisarlajeja tapaa usein ihan rinnakkain. Hieskoivun lehti on pehmeä, kauniin soikiomainen ja säännöllisen sahalaitainen. Hieskoivuun tulee lehdet noin viikkoa myöhemmin kuin rauduskoivuun. Oksan kärjet ovat lehtien lailla pehmeänukkaiset ja niissä ei ole rauduskoivulle ominaisia hartsinystyjä. Hieskoivun kuori ei myöskään rungon tyvestä paksuunnu yhtä voimakkaasti kuin rauduskoivun. Hieskoivu jää yleensä rauduskoivua pienemmäksi 25-metriseksi ja vähän solakammaksi. Koivujen kuoren valkea väri johtuu betuliinista. Aina ei näiden kahden lähilajin erottaminen toisistaan onnistu lainkaan.

Hieskoivun alalajina pidetään, kasvutavaltaan omenapuuta muistuttavaa käyräoksaista Lapin tunturikoivua. Metsänrajalla tunturikoivu risteytyy helposti vaivaiskoivun (Betula nana) kanssa, jolloin sen kasvutapa, lehtimuoto ja ruskan väri vaihtelevat kaikkina mahdollisina välimuotoina hieskoivun ja vaivaiskoivun välillä.

Oksissa näkee joskus tuulenpesäsienen aiheuttamia epämuodostumia ja rungoilla pahkoja.

Tuntomerkkejä• kasvaa kosteammilla paikoilla kuin rauduskoivu• lehdet ilmestyvät viikkoa myöhemmin kuin rauduskoivuun• lehti pehmeä, kauniin soikiomainen ja säännöllisen sahalaitainen• oksankärjet pehmeänukkaiset eikä ole hartsinystyjä

Käyttö• keväällä koivusta voi juoksuttaa mahlaa maanomistajan luvalla.

20

• nuoria koivun lehtiä voi kuivattuna käyttää teeaineksena kohtuudella nautittuna. • kestävä saunavasta tehdään rauduskoivusta, mutta sitomiseen käytetään hieskoivun vesaa• sellunvalmistuksen raaka-aineena

Koivu- ja kuusiselluloosasta saadaan arvokasta CMC:tä eli karboksimetyyliselluloosaa. Pesupulvereissa CMC imee itseensä lian - ilman sitä pyykki jäisi laikukkaaksi. Öljynporauksessa CMC on korvannut voiteluaineena käytettävää öljyä ympäristöystävällisyytensä ansiosta. CMC:tä jopa syödään, sillä jäätelössä se estää kiteytymisen, lääketableteissa edistää liukenemista, kalanrehuissa kellumista sekä jugurteissa ja salaattikastikkeissa säätelee sakeutta ja takaa maun tasaisuuden.

14. Vaahtera

Acer platanoides

Vaahtera menestyy hyvin vain Etelä-Suomessa, puisto- ja kujannepuuna sitä tavataan Oulun korkeudella. Se on iso puu, 10 - 20 metriä, kasvaa lehtomaisissa metsissä (usein istutettuna). Yli 30-metriseksi vaahtera ei usein kasva, ja metrin läpimittakin jää hiuksenhienosti saavuttamatta. Vaahtera on helposti tunnistettava ja ulkonäöllään huomiota kiinnittävä puu. Sen suuret, kourasuoniset lehdet ovat tosiaan kuin kämmeniä, joissa sormet osoittavat eri suuntiin. Latvus on kesällä syvänvihreä ja tuuhea. Vaahtera kehittää kauniita, pieniä, kellanvihreitä huiskiloon asettuneita kukkia hyönteisten nautittaviksi usein jo ennen lehtien puhkeamista tai samanaikaisesti niiden kanssa touko-kesäkuussa. Kukista kehittyy myöhemmin siivekkäitä lohkohedelmiä jonka siivet ovat vinosti ulospäin. Hedelmä on 2-lohkoinen.

Vaahteroita on useita kymmeniä lajeja eri puolilla maapalloa. Sen siemenet itävät helposti, mutta pakkanen voi tuhota pikkutaimet tai jänikset ja myyrät pistellä poskeensa. Saadessaan kasvaa yksin tai puistopuuna vaahtera levittäytyy komeaksi, metsässä kilpailu muiden kanssa kuristaa sen solakaksi karsien alaoksat. Syksyllä vaahtera "pukeutuu" upeaan keltaiseen ja punaiseen ruskaan.

21

Vaahteran puu on vaalean punertavaa, melko kovaa, raskasta, tiivistä ja sitkeää. Halonhakkaajalle se on haaste, mutta taitavan puusepän käsissä vaahterasta syntyy monenmoista. Viulunrakentaja koputtelee huolella kuivaamiaan vaahteralautoja sopivaa viulunpohjamateriaalia etsiessään. Kauniisti taivuteltu tuolin istuinosa voi olla vaahteravaneria tai pinnaltaan kenties vaahteraviilua. Vaahteran puu ei kuitenkaan kestä kosteutta hyvin ja tummuu helposti. Kaikkien vaahteralajien keväinen mahla on hyvin sokeripitoista, varsinkin amerikkalaisen sokerivaahteran. Suomessa vaahtera on enemmänkin maisemien kaunistus kuin taloudellisesti merkittävä hyötypuu.

Tuntomerkkejä• menestyy hyvin vain Etelä-Suomessa• kasvaa lehtomaisissa metsissä, usein istutettuna• suuret, kourasuoniset lehdet ovat kuin kämmeniä, joissa sormet osoittavat eri suuntiin• syksyllä "pukeutuu" upeaan keltaiseen ja punaiseen ruskaan• puuaines on vaalean punertavaa, melko kovaa, raskasta, tiivistä ja sitkeää

Käyttö• vaahteralautaa soittimiin,• huonekaluina• vaahteravanerina ja -viiluna• maisemapuuna

22