luontopolku - helsingin kaupunki · na sakkoihin pirtun myymisestä. kalastajanvaimo fanny Åberg...

Luontopolku

JulkaisijaHelsingin kaupungin liikuntavirasto 2010

JakeluLiikuntavirasto, puh. (09) 310 8771

TekstiEero Haapanen

KuvatPiirrokset: Timo VartiainenMuut kuvat: Eero Haapanen, Timo Vartiainen

UlkoasuOlli Turunen, Tovia Design Oy

KarttaTimo Vartiainen

Paino | TryckeriDelta-Sky Oy, Helsinki 2010

Sisältö1 Virolaisten Kaunissaari ........................................................................... 52 Koiruoho, koin karkottaja ..................................................................... 83 Naapuri, Pirttisaari ................................................................................... 94 Kaunissaaren tuulisaha ........................................................................105 Salakuljetusta Sipoon saaristossa ....................................................116 Silakkaa ......................................................................................................127 Söderskärin majakka ............................................................................128 Kaupunkilaiset kesänviettäjät ...........................................................139 Saarelaiset ja hylkeet ............................................................................1410 Kaunissaaren metsät ja niityt ............................................................1511 1918 – pakomatkalaisia Suomenlahden jäällä ...........................1612 Haahka ja muita merilintuja...............................................................1713 Vesiliskoja, sammakoita ja käärmeitä .............................................1814 Nuolihaukka ja sepelkyyhky, naapurukset ...................................1915 Tyrskyrannan kasveja ...........................................................................2016 Metsälintuja: peukaloinen ja pikkusieppo ...................................2117 Muurahaiset ovat naaraita ..................................................................2218 Sarvipäitä ja repolaisia .........................................................................23

Lähteet ..................................................................................................................23

K aunissaaren luontopolku on merkitty maas-toon numeroiduin tolpin. Luontopolun voi kiertää niin, että lukee jokaisen tolpan koh-

dalla tästä vihkosta tekstin, joka vastaa tolpan nume-roa. Tolpat on sijoitettu niin, että teksti liittyy paikan maisemaan – vaikka itse nuolihaukkaa tai hyljettä ei näkyisi, sen voi ainakin kuvitella.

Tämän luontopolkuvihkon voi tietenkin lukea myös kotona nojatuolissa tai missä tahansa mukavassa pai-kassa. Vihko on myös luettavissa ja tulostettavissa in-ternetissä osoitteessa www.hel.fi/liikunta.

Luonnon lisäksi luontopolussa kerrotaan paljon saa-ren historiasta. Kierrosta voisi siis kutsua myös Kaunis-saaren luonto- ja historiapoluksi. Saarella asuneet kalas-tajat elivät elämää, joka on meille kiehtovaa, koska se on niin kaukaista mennyttä aikaa: hylkeenpyyntiä jäillä, kaupankäyntiä yli Suomenlahden, silakankalastusta...

Tämän polkukierroksen tavoitteena on tarjota tietoa ja tarinoita kauniista saaresta. Mukaan on otettu väläh-dyksiä purjelaiva-ajan haaksirikoista, salakuljetukses-ta ja vuoden 1918 sodastakin. Myös muutamista tär-keimmistä naapurisaarista löytyy tietoa.

Kaunissaari on laaja muutenkin kuin sadalta heh-taariltaan maapinta-alaansa. Tämä luontopolkukier-ros on vain pieni raapaisu saaren kiehtovaan maail-maan. Antoisaa retkeä!

Helsingissä joulukuussa 2009Eero Haapanen

Tervetuloa Kaunissaareen!

4 Kaunissaar i l Fagerö

Kaunissaari 1865.KansallisarKisto.

1Virolaisten Kaunissaari

K aunissaaressa asui 1700-luvun jäl-kipuoliskolla peräti yhdeksän viro-laista. Suomenlahden pohjoisran-

nan kalastajatorppiin hakeutui 1700-luvul-la virolaisia miehiä, jotka pakenivat maa-orjuutta ja armeijan pakko-ottoja. Virolai-sia oli myös renkeinä isoissa kartanoissa. Sipoolaiset eivät aina pitäneet virolaistu-lokkaista, joiden katsottiin ryöstökalasta-van, haaskaavan metsää ja sytyttävän met-säpalojakin. Talonpojat vetosivat valtio-päiviin, jotta Virosta ja Liivinmaalta tullei-ta karkulaisia ei suojeltaisi. Tulokkaita yri-tettiin jäljittää ja palauttaa kotimaahansa, mutta monet osasivat välttää lain kouran. Suomen tultua osaksi Venäjää 1809 pa-kolaisia suojelleita paikkakuntalaisia ryh-dyttiin rankaisemaan määrätietoisesti, ja muutto tyrehtyi väliaikaisesti. Virolaisia asettui kuitenkin Sipoon saaristoon läpi vuosikymmenet, aina viime sotiin asti. Vi-rosta tultiin Sipooseen rengeiksi ja piioiksi vielä 1920- ja 30-luvulla. Piikominen joh-ti usein avioitumiseen. Kaupankäynti yli lahden oli vilkasta, Suomesta myytiin ka-laa, virolaisilta ostettiin viljaa ja perunoita.

Kaunissaarella asui 1800-luvulla Åber-gien kalastajasukua, joista ainakin osa oli virolaissyntyisiä.

Saarelaiset olivat Sipoonjoen suulla si-jaitsevan Skräddarbyn kartanon torppa-reita (Joensuun kartano), kunnes kalastaja Elias Åberg (1818–1900) osti koko Kaunis-saaren omakseen vuonna 1865. Saaressa asui tuolloin kuusi kalastajaperhettä. Kun saari myytiin, maanmittari teki siitä tar-

kan kartan. Saaressa oli isoja perunamai-ta, koko itäpää oli niittyä. Nykyisen pääta-lon kohdalla oli kolme tilaa, kylämäinen rakennusten keskittymä. Saaren koillis-osan maanmittari määritteli kaskimaaksi.

Moses Åberg (1847–1916) oli yksi kau-nissaarelainen. Hän oli naimisissa virolai-sen Marian kanssa. Moses kuului vapaa-ehtoiseen meripelastusseuraan vuodes-ta 1888 (Förening till undsättning till sjö-nöd) ja täällä oli tuon seuran yksi asema. Hän oli lapsenlapsiensa mukaan hyvin tiukka mies. Lapset perkasivat silakoita ja

5Kaunissaar i l Fagerö

kutoivat verkkoja. Silakkaveneessä kaksi pikkulasta souti yhtä airoa, ja lapset sou-tivat jo kolmivuotiaina.

Kaunissaaresta Moses muutti Eestiluo-toon. Hän purki talonsa vuonna 1904, ja pystytti sen Eestiluodon itäosaan, Träs-klandetiin, jossa se on edelleen. Isoko-koisessa talossa toimi kiertokoulu. Yksi Moseksen pojista hukkui vuonna 1911. Myös Moses hukkui vapunpäivänä 1916, 69-vuotiaana. Lesken avuksi tuli Mosek-sen veli. Hukkuminen koitui hänenkin koh-talokseen veneen kaaduttua saman vuo-den uudenvuodenyönä. Sen jälkeen per-heen jo avioitunut tytär tuli äitinsä avuksi.

Moseksen poika Oskar Åberg (1878–1949) avioitui kalastaja Liljebergin tyttä-ren Fannyn kanssa 1901. Liljebergien per-he oli muuttanut Pirttisaaresta Eestiluo-toon vuonna 1894. Lopulta myös Oskar Åberg muutti Eestiluotoon ja rakensi sin-ne talonsa. Eestiluotoon syntyi aivan lä-heistä sukua olevien kalastajien kolmen talon yhteisö. Liljebergin talo oli raken-nettu karille ajaneen laivan tavarasta. Lil-jeberg rakensi talonsa taakse kalliolle tä-hystystornin, josta katseltiin ajopuutava-raa ja hylkeitä.

Kieltolain aikana Eestiluodon rantave-siä käytettiin pirtun talvivarastointiin. Me-reen upotetuille valtaville spriivarastoil-le ei löytynyt omistajaa, kun viranomai-set joskus löysivät ja takavarikoivat niitä.

Eestiluotolaiset jäivät joitakin kertoja kiinni salakuljetuksesta. Oskar Åberg tuo-mittiin vain yhden kerran, jo 60-vuotiaa-na sakkoihin pirtun myymisestä.

Kalastajanvaimo Fanny Åberg kirjoit-ti vanhoilla päivillään lyhyen elämäker-ran. Hän kertoi elämän ulkosaarella olleen nuorelle tytölle toisinaan rasittavaa ja yk-sitoikkoista, ”puuttui vaihtelua”. Fanny et-si turvaa uskonnosta ja lähetysseurasta.

Edgar Åberg syntyi Eestiluodossa maa-liskuussa 1918. Isä Oskar kävi hakemas-sa kätilön Östersundomista Kamsholmas-ta potkukelkalla. Matka ei ollut vaaraton, sillä Oskar oli etsitty mies, koska hän toi-mitti ruokaa saaristossa piilotteleville val-koisille. Punaisilla oli vahteja tarkkailemas-sa kulkijoita.

Eestiluodossa oli kolme lehmää, jokai-sella kalastajaperheellä yksi. Kesäisin ha-ettiin vielä 1930-luvulla veneellä Kaunis-saaresta sonni Eestiluodossa käymään, jotta lehmien suku jatkuisi.

Edgar seilasi merimiehenä ja konemes-tarina maailman valtameret. Näitä luonto-polkutekstejä kirjoittaessani (2009) kävin Edgar Åbergin luona kuuntelemassa tari-noita menneistä ajoista. Hänen kerrotaan puhuneen, että heidän sukunsa tulee Vi-ron Käsmusta. Edgar ”Eddi” Åberg asuu Helsingissä vaimonsa kanssa, ja muistaa elämänsä Eestiluodossa tarkasti.

Maria ja Moses Åberg.Kuva osKar Åbergin periKunta.

Fanny Liljebergin vanhemmat, Fredrik (s. 1833) ja Anna Liljeberg, Anna oli syntyjään virolainen.Kuva osKar Åbergin periKunta.


Mooses Åbergin talo Eestiluodossa. Raken-nus on siirretty vuonna 1904 Kaunissaaresta Eestiluotoon. Talon salissa toimi kiertokoulu.Kuva eero Haapanen 2006

Oskar Åberg ja vaimonsa Fanny os. Lilje-berg vuonna 1901. Vaimo oli kotoisin vierei-sestä Pirttisaaresta. Oskar Åberg asui Kau-nissaaressa syntymästään 1878 noin vuo-teen 1904.Kuva osKar Åbergin periKunta.

Edgar Åberg ja taulu hänen syntymä- ja ko-titalostaan Eestiluodossa.Kuva eero Haapanen 2009


2 Koiruoho, koin karkottaja

S aaren päätalon piha-aukealta löytyy harvinaiseksi käyneitä niittykasveja, joista erikoisin on koiruoho eli mali.

Aukea niitty rauhoitettiin vuonna 2003 juu-ri malin ja sillä viihtyvän harvinaisen mali-kaapuyökkösen elinympäristönä.

Mali on pujonsukuinen ja hieman pu-jon näköinen kauniin hopeanharmaa kas-vi. Se on vanha arvostettu yrtti- ja rohdos-kasvi, jolla on ollut monenlaista käyttöä, esimerkiksi mausteena absintissa. Myös vermutissa se on mauste, ja vermutti on ollut alkujaan matolääke. Matoja häätä-mään malia on käytetty kahvissakin. Vä-kevän hajuista kasvia on käytetty myös karkottamaan kirppuja, lutikoita ja jopa rottia. Eestiluodossa malia laitettiin vaa-tekaappiin karkottamaan koiperhosia. Runsaasti käytettynä mali on vaarallisen myrkyllinen.

Raamatussa koiruoho on katkeran koh-talon ja epäonnen vertauskuva:

Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vai-mon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi. Mutta lopulta hän on kar-vas kuin koiruoho, terävä kuin kaksi-teräinen miekka. San 5:3–4.

Ja tähden nimi oli Koiruoho. Ja kol-mas osa vesistä muuttui koiruohoksi, ja paljon ihmisiä kuoli vedestä, koska se oli karvaaksi käynyt. Joh ilm. 8:11

Pihapiirin suojeltavia perinnekasveja ovat myös keltamatara ja ketoneilikka. Jälkim-mäinen kukkii aniliinin punaisin kukin.

Mali v Malört v Wormwood v Artemisia absinthiumKeltamatara v Gulmåra v Lady´s Bedstraw v Galium verumKetoneilikka v Ängsnejlika, backneijlika v Maiden Pink v Dianthus deltoides


3Naapuri, Pirttisaari

P irttisaari on Kaunissaaren merkit-tävin lähinaapuri. Sen kalastajaky-lässä asui 1800-luvulla enimmillään

satakunta ihmistä. Saarella oli luotsiasema vuodesta 1842. Kaunissaarelaiset kävivät Pirttisaaressa kansakoulua, joka perustet-tiin vuonna 1891.

Pirttisaaressa asui Liljebergien iso mai-neikas kalastajasuku. Suku sai alkunsa Hai-kosta muuttaneesta Johan Didrik Lilje-bergistä (s. 1769). Yksi hänen monista pojistaan oli Abraham Liljeberg (1814–1899).

Abraham oli mestaripurjehtija, rannik-kopitäjissä tunnettu kilpailija. Kalastajat järjestivät itse kilpailuita, joista kerrottiin sanomalehdissäkin. Taitojaan mies oli har-joittanut matkoilla Viroon. Hän toimi luot-sina myrskysäillä, kun muut eivät uskal-taneet lähteä merelle. Sanomalehdessä häntä luonnehdittiin myös ”ensiluokan salakuljettajana.” Abrahamin vaimo Lisa os. Klamaspak oli kotoisin Rammun saa-relta Viron länsirannikolta.

Liljebergin kahdesta pojasta tuli maan-kuuluja urheilumiehiä, itseoppineita mo-niottelijoita. Purjehdus, ammunta, hiihto ja luistelu olivat heidän lajejaan. Fredrik Liljebergin (s. 1858) ura huipentui 1892 Tukholmassa pidettyihin ensimmäisiin pohjoismaisiin hiihtokisoihin. 30 kilomet-rin osuudella Suomi sai kolmoisvoiton. (Juho Ritola 2 h 23 min 13 s, Juho Räihä 2 h 28 min 12 s, Fredrik Liljeberg 2 h 35 min 16 s) .”Vaikka hän hiihtäessään käytti omatekoisia, painavia ja kömpelönnäköi-

siä suksia, ja vaikka hänen hiihtotapansa ei suinkaan ollut mallikelpoinen, suorit-ti hän kuitenkin tehtävänsä verrattain ly-hyessä ajassa. Fredrik Liljeberg, harvinai-sen kestävä ja voimakas kalastaja, herät-ti myöhemmin luistelijanakin huomiota. Kieltämättä hän on sen ajan etevin, rah-vasluokkaan kuuluva suomalainen voi-mailija, joka innokkaasti harrasti urheilua itse urheilun vuoksi”, luonnehdittiin mies-tä vuonna 1886, jolloin hän Helsingissä osallistui yhteen ensimmäisistä Suomen hiihtokilpailuista (tuli toiseksi 16 km:n hiihdossa ajalla 1h 21 min 46 s).

Fredrik Liljeberg kirjoitti lehtiin kat-sauksia metsästyksestä ja hyljeretkistä. Mahdollisuus tehdä kauppaa ja liikkua ve-sitse pitkiä matkoja erotti saaristolaisia si-sämaan maaseutuväestöstä. Sosiaaliset pii-rit olivat suurempia, virolaisilta saatiin vai-kutteita ja vieraita kieliä osattiin, ainakin viroa. Viroon yksinkertaisesti vain purjeh-dittiin, ja virolaiset olivat saaristolaisille lä-heisempiä kuin suomenkieliset.

Fredrik Liljeberg.Kuva sporten


4 Kaunissaaren tuulisaha

K aunissaaressa toimi tuulivoimaa käyttävä saha vuosina 1728–1742. Tämän erikoislaatuisen sa-

han esikuva, metalliosat ja laitoksen mes-tari tulivat Hollannista.

Itse sahalla oli töissä alle kymmenen henkeä, perheet mukaan lukien sahan aikana Kaunissaarella asukkaita oli pa-rikymmentä.

Tuulivoimalla kyettiin sahaamaan vuo-dessa noin 5 000 järeää lankkua, paksuu-deltaan 10 senttiä. Puutavaraa laivattiin rannalla sijainneelta sahalta aina Tukhol-maan, Englantiin ja Hollantiin asti.

Kaunissaareen tukit uitettiin kaukaa Si-poonjoen varresta, jossa talonpojat hoiti-vat metsänkaadon ja uiton. Metsät hupe-nivat niin, että puunkaatoa piti voimak-kaasti rajoittaa.

Sahateollisuus oli 1700-luvulla luvan-varaista, koska viranomaiset pelkäsivät metsien loppuvan. Kaunissaaren saha perustettiin ajan tavan mukaan ilman lu-paa. Myös saarelta suoraan tapahtuva ul-komaanvienti oli laitonta, kun vientikau-pasta ei maksettu tulleja. Helsingin porva-rit valittivatkin vuosikausia Kaunissaaren sahasta, joka kilpaili Vantaanjoen varren lainmukaisemman sahatoimen kanssa. Vii-mein 1739 kuningas määräsi, että kauppa on käytävä Helsingin sataman kautta, tul-lit maksaen. Sahan toiminta kävi kannat-tamattomaksi. Sahan olemassaolo päät-tyi lopullisesti pikkuvihan aikana, kun ve-näläiset tuhosivat Kaunissaaren raken-nukset ja veivät lankut Tallinnaan vuon-na 1742. Myös myrskyt olivat koetelleet rannalla ollutta laitosta.

Kaunissaarta kaavailtiin teollisuuskeskuk-seksi 1700-luvun alussa.Kuva Helsingin yliopiston Kirjasto


5Salakuljetusta Sipoon saaristossa

L äpi vuosisatojen salakuljetus oli ul-kosaarien yksi elinkeino. Se ei to-dellakaan kuulunut vain kieltolaki-

aikaan, ja saaristolaiset kuljettivat yli Suo-menlahden paljon muutakin kuin spriitä.

Kaunissaarella oli 1800-luvulla maine salakuljettajien pesäpaikkana, ja tullimie-het tekivätkin toisinaan isoja löytöjä. Kau-nissaaren metsästä tulli otti marraskuus-sa 1842 yli 1 000 litraa spriitä, jolle ei löy-tynyt omistajaa. Huhtikuussa 1844 tulli-miehet takavarikoivat jäältä saaren ran-nasta kaksi hevosta ajopeleineen, kah-dessa reessä oli melkein kolmesataa lit-raa viljapirtua. Syyskuussa 1845 Kaunis-saaresta löytyi 1 700 litraa spriitä. Aineen omistajat jäivät tuntemattomiksi, ja näi-den takavarikoitujen lastien omistajaa kuulutettiin Suomen virallisessa lehdessä.

Näistä ajoista kirjoitti myöhemmin kan-satieteilijä K. M. Melander. ”Aikaisemmin asui Sipoon Fageröllä useita virolaisia, jois-ta tuossa pitäjässä ajoittaisin nuoruudes-saan asunut isävainajani usein kertoi. Nä-mä virolaiset olivat kuuluisia salakuljetta-jia, ja muuan heistä, Fagerön Kustaa, oli koko ympäristössä tullut laajalti tunne-tuksi rohkeudestaan salakuljetusmatkoil-laan. Kun hän ja hänen ammattitoverin-sa pursillaan lähenivät Viron rannikkoa, tähystivät he, oliko näkyvissä rantaa pit-kin ratsastavaa tullivartijaa. Jos sellainen nähtiin ja oltiin pyssynkantaman päässä hänestä, ammuttiin hänet kohta. Sen jäl-keen laskettiin rantaan ja saatettiin tuo-

dut tavarat nopeasti piilopaikkoihin. Täl-laisista tullivartijain murhista kerrottiin Kustaan usein istuneen tunnustuksella ”punaisessa tornissa” Tallinnassa, mutta kun hän ei mitään tunnustanut ja todis-tajia puuttui, hän pääsi aina jonkin ajan kuluttua vapaaksi.”

Naapuriin, Pirttisaarelle, perustettiin tul-liasema vuonna 1842. Tullin käyttöön ra-kennettiin korkea tähystystorni, josta voi-tiin seurata meriliikennettä.

Pirttisaarelainen Abraham Liljeberg muisteli ystävilleen erästä matkaa, jol-loin hän purjehti Virosta väkiviinalastis-sa pahimmassa myrskyssä, mihin oli elä-mässään joutunut. Kotona odotti vasta-syntynyt poika, jonka Abraham uskoi jää-vän nyt isättömäksi. Myrskyn silmässä mies vannoi lopettavansa salakuljetuk-sen, jos selviää kotiin hengissä. Niin kävi ja hän lopetti, niin kuin hänen virolainen vaimonsa oli jo pitkään vaatinut.

Näin hyvin eivät kaikki matkat päätty-neet. Lokakuun viimeisenä päivänä vuon-na 1855 lähtivät Pirttisaaren kolme tulli-miestä Söderskärille tarkastamaan alus-ta, jonka arveltiin tuovan Virosta salakul-jetuspirtua. Pirttisaaren asukkaat kuuli-vat illansuussa avunhuutoja ja laukauk-sia. Tullimiesten vene löytyi ajelehtimas-ta, siinä oli verta ja tappelun jälkiä. Koko tulliaseman miehistö oli saanut surmansa.

Huhut kiertelivät, teosta vangittiin lo-pulta kaksi kalastajaveljestä Simsalöstä

sekä eräs virolainen. Virolainen oli paen-nut sotaväenottoja, esiintyi väärenne-tyllä kastetodistuksella ja eli salakulje-tuksella. Tämän joukon oli määrä luovut-taa viinalasti Söderskärillä jatkokuljetuk-seen. Tullimiehet kuitenkin tulivat väliin, ja kahakan jälkeen onnistuivat takavari-koimaan tavaran. Palatessaan Pirttisaa-reen tullin vene juuttui kiinni karille, jol-loin salakuljettajat hyökkäsivät ja heitti-vät tullin miehet mereen.

Tulliasema menetti koko henkilökun-tansa, kolme perhettä jäi ilman elättäjää. Tämän jälkeen miehistön määrä nostet-tiin neljään, joista yhden oli aina jäätä-vä asemalle.

Pirttisaaressa kerrottiin erilaisia tarinoi-ta tästä murhatapauksesta. Oli esimerkik-si nähty halkoja hakkaamassa kadonnut tullimies, joka haihtui kummituksena il-maan, kun miestä lähestyi.


76Silakkaa

S ilakka on Itämeren kalastuksen tär-kein kala, ja on ollut sitä vuosisato-ja. Suolasilakalla on maksettu ve-

roja kuninkaalle ja käyty kauppaa viro-laisten kanssa.

Sipoon ulkosaarien asuttamiselle oli syynä juuri silakanpyynti. 1700-luvulla Kaunissaaren rantojen mainittiin olevan hyviä silakan kalastukseen. Kaunissaares-sa saarnaamassa käyneille papeille mak-settiin palkkio silakoissa, ja saarnoja kut-suttiin sen vuoksi silakkasaarnoiksi. Silak-ka on vaikuttanut jopa rannikkoväestön terveystilaan. Saariston ihmiset kasvoi-vat aina saatavissa olevan veden viljan avulla kookkaammiksi kuin muu väestö.

Tärkein silakan pyyntimenetelmä oli ai-koinaan nuottaus rannalta, nuotta-apa-jalta, jossa pohja tiedettiin riittävän sile-

äksi. Nuotta oli helpointa vetää sopival-le rantakalliolle, jossa kalat ja pyydykset selvitettiin. Nuottakuntaa johti nuottaku-ningas, vetoon tarvittiin useampi mies. Myöhemmin nuottaa vedettiin myös ve-neestä ja jäältä. Silakkaa pyydettiin myös verkoilla. Suuret silakkarysät tulivat ran-nikollemme 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Silakan troolipyynti alkoi 1950-lu-vulla. Eestiluodossa asunut Erik Liljeberg oli yksi ensimmäisiä suomalaisia troola-rinomistajia.

Merkittäviä sipoolaisia silakankalastajia olivat Winbergit Kamsholmasta. Silakkaa kalastettiin aina 1990-luvulle silakkarysil-lä Sipoon saaristossa, ja Kaunissaarenkin etelärannalla. Nyt silakkarysät ovat koko-naan mennyttä aikaa, troolaus on ainoa kalastusmuoto.

Söderskärin majakka

S öderskärin majakan toiminta alkoi syys-kuussa 1862. Viidentoista meripeninkul-man päähän näkyvä valo syttyi viidek-

si sekunniksi 90 sekunnin välein. Majakan syt-tyminen oli suuri tapahtuma paikkakunnalla. Pirttisaaren kalastajat pelkäsivät kalaparvien säikkyvän majakkaa ja katoavan seudulta. Niin ei käynyt. Majakka ja saarella palvellut luotsi-asema tarjosivat työtä seudun kalastajasuvuil-le, jotka olivat jo harjoittaneet luotsausta vaa-rallisen kivisillä vesillä. Luotsimaja Söderskäril-le oli rakennettu jo 1839.

Vuonna 1957 majakka automatisoitiin. Luot-siasema lakkautettiin 1961. Nykyään majak-ka on yksityisessä omistuksessa elämysmat-kailukohteena.

Kaunissaarelaiset amerikkalaisia pelastamassaSipoon edustan vaarallisilla vesillä tapahtui purjelaiva-aikoina paljon onnettomuuksia. Yk-si paha haaksirikko tapahtui vain pari viikkoa Söderskärin majakan sytyttämisen jälkeen. Amerikkalainen alus ”Emperor” oli viemässä 700 tonnin tiikkipuulastia Kronstadtiin Venä-

Silakka v Ströming v Herring v Baltic herring v Clupea harengus membras


Söderskärin majakkajän laivastolle. Alus ajoi karille ja juuttui kiinni Kallbådagrundilla Söderskärin edustalla. Mie-histö jäi laivalle odottamaan, kun laivan omis-taja lähti Pietariin pyytämään apua Yhdysvalto-jen konsulaatista. Uutinen laivan karilleajosta varmasti levisi paikkakunnan saaristossa nope-asti, ja myös Kaunissaaressa oltiin valmiina toi-mintaan. Lokakuun alussa yltyi myrsky. Kaunis-saaren Elias Åberg kävi hakemassa veneellään 10 amerikkalaista turvaan Söderskärille. Laiva hajosi myrskyssä ja koko lasti jäi ajelehtimaan aalloille. Oman henkensä vaarantanut Åberg sai ”Yhdys-waltakuntain” hallitukselta hengen-pelastusmitalin ja rahapalkkion. Sanomalehti luonnehti kalastaja Åbergia mainesanoilla ”ri-vakaksi ja uskomattomaksi ja määrätietoiseksi.”

Voimme vain kuvitella, kuinka monta sanaa englantia kalastaja Åberg oppi tuolla hengen-pelastusmatkallaan.

Tämä hengenpelastusmitali ei jäänyt kau-nissaarelaisten ainoaksi.

Ulkosaarien asukkaille oli haaksirikois-ta myös arvaamatonta hyötyä. He keräsivät merenajoa, ja käyttivät puutavaraa talojen-sa rakentamiseen.

8Kaupunkilaiset saaressa

K esälomailu Sipoon saaristossa ku-ten muuallakin alkoi, kun kalasta-jat vuokrasivat asumuksiaan ha-

lukkaiden käyttöön. Åbergitkin ilmoittivat sanomalehdessä vuonna 1905 vuokraavan-sa taloaan Kaunissaaressa. Useat taidemaa-larit viettivät kesää Sipoon saaristossa, ja tekivät sen luonnonkauneutta tunnetuk-si. Louis Sparre maalasi vuosisadan alus-sa Söderskärin ja Eestiluodon maisemia, ja piti ateljeetaan majakanvartijoiden va-jassa. Maalari Johannes Gebhardin tiede-tään viettäneen kesiä Kaunissaaressa. Hu-vila-asutus levittäytyi Sipooseen höyrylai-vayhteyksien vauhdittamana 1900-luvun alkupuoliskolla. Åbergien jälkeen Kaunis-saaren omistanut kalastaja Jonasson ei pilk-

konut maaomaisuuttaan huvilatonteiksi, vaan rakennutti huviloita vuokrattavaksi 1930-luvulta alkaen. Nuo kymmenen hu-vilaa ovat vieläkin paikoillaan, muun mu-assa kalastuskerhojen käytössä.

Kaupunki osti saaren rakennuksineen kaikkineen vuonna 1959. Suomenkieli-nen nimi Kaunissaari tuli viralliseksi vasta 1960-luvulla. Kaunissaaresta tuli nopeas-ti monen helsinkiläisten rakkain kesäsaa-ri. 1960-luvun alussa saaressa mainitaan olleen samanaikaisesti 1 500 telttailijaa. Helsingin omistuksen aikana saareen on rakennettu kaksi saunaa, nuotiokatokset ja huoltorakennuksia. Vuonna 2009 saa-reen vedettiin vesijohto. Vuosittain saa-ressa käy noin 17 000 vierailijaa.


9 Saarelaiset ja hylkeet

S ata vuotta sitten Itämeressä arvioi-tiin olevan norppia ja harmaahyl-keitä 100 000 kumpiakin. Nykyi-

set hyljekannat ovat vain rippeet niistä. Tehokkaat tuliaseet, tapporahajärjestel-mä sekä ympäristömyrkyt romahdutti-vat Itämeren hyljekannat. Harmaahylje-kannat ovat lähteneet uuteen nousuun, mutta norppa on Suomenlahdella perin harvalukuinen.

Ennen muinoin hylje oli ulkosaarelai-sille eläin, josta saatiin monenlaisia hyö-dykkeitä. Väkevän makuista hylkeenlihaa keitettiin maidossa ja syötiin, rasvaa käy-tettiin veneiden suojaamiseen, nahasta tehtiin saappaita. Hylkeenpyyntiin läh-dettiin helmi–huhtikuussa. Silloin hylkeet kokoontuivat synnyttämään Suomenlah-den keskelle ajojäävyöhykkeeseen. Mat-kaa tehtiin työntämällä jäätä pitkin ka-lastajavene, jolla voitiin ylittää avovesi-alueita. Venettä käytettiin nukkumiseen ja tukikohtana. Leiripaikkoina käytettiin

myös ulkosaarille rakennettuja kalama-joja ja Söderskärin majakkaa.

Pirttisaarelaisen Abraham Liljebergin (1814–1899) sanottiin elämänsä aikana ampuneen yli tuhat hyljettä. Hänen poi-kansa Fredrik kirjoitti hyljematkoista yksi-tyiskohtaisia kuvauksia urheilu- ja metsäs-tyslehteen Sporteniin jo 1880-luvulla. Ke-vään 1885 aikana kolmen miehen pyynti-joukko sai saaliiksi 75 hyljettä, keväällä 1883 puolestaan 41 hyljettä. Hyljematkat ulottui-vat Viron rannikolle ja Suursaaren vesille as-ti. Matkat olivat uhkapeliä sää- ja jääolojen kanssa. Myrsky saattoi möyhentää jääken-tät, joille oltiin leiriydytty. Kotiinpaluu lyk-kääntyi joskus päiväkausia ajojäävyöhyk-keisiin juuttumisen takia. Myrskystä selviy-tyminen saattoi vaatia, että saalis oli pak-ko heittää takaisin mereen. Hyljematkoista kertyi kerrottavaa, niitä muisteltiin ja niiden juttuja kuunneltiin aikoinaan innokkaasti.

Oskar Åbergin vaimo kirjoitti eräästä tapauksesta:

”Min man, min bror och en dräng vo-ro ute på sälfångst våren 1915. De sökte sig nattkvarter i lä av östra Kall-bodan, på vars grund isen tornat upp en väldig bank, och bäddade åt sig i båten som vanligt. Kamraterna som-nade, men maken rökte ännu sin pi-pa tom, medan han begrudade den röda solnedgången – han var ej rätt nöjd med dess färg. Så slumrade han till och drömde att hans bror – drunk-nad 1911 – kom till honom och sa-de: ”Nu kommer du väl mig”. Han vak-nade – det blåste hårt. Ropade: ”Opp med er, kvickt”. De hunno ej vänta på drängen, som fumlade med sina stöv-lar, uton drogo på tvåmanhand båten längre bort från isbanken, som mi-nuten efteråt rasade och säkerligen skulle ha begravt dem helt och hållet, om ej drömmen varit.”

(Fanny Åberg, En livsväg, 1947)

Harmaahylje v Gråsjäl v Grey seal v Halichoerus grypusNorppa v Vikare v Ringed seal v Pusa hispida


10Kaunissaaren metsät ja niityt

A lavan Kaunissaaren valtapuu on kuusi. Vanhimmat kuusikot ovat 120-vuotiaita ja läpimitaltaan ty-

vestä noin 0,5 m. Kuivia kalliomäntykan-kaita Kaunissaaressa on vain muutamil-la nyppylöillä.

Aikoinaan Kaunissaaren metsiä on lai-dunnettu voimakkaasti. Alava Kaunissaari on ollut erikoisen edullinen paikka karjal-le, jo 1500-luvulle Viikin kuninkaankarta-no laivasi tänne karjaa ja hevosia kesälai-tumille. Saaressa oli lehmiä ja laajoja niit-tyjä aina 1950-luvulle asti. Vuoden 1932 ja 1865 kartoissa koko saaren itäpää on niittyä. Niittyjä ja viljelyksiä on ollut jopa viidennes saaren pinta-alasta.

Vuoden 1865 kartassa laajat alueet saa-ren metsistä on merkitty kasketuiksi, nuor-ta puustoa kasvaviksi. Sellaisissa metsissä on ollut karjankin hyvä laiduntaa. Vanhan-aikaisessa maataloudessa karja kulki met-sälaitumilla, niityt olivat aidattuja ja nii-tyille karja päästettiin laiduntamaan vas-ta sydänkesällä, kun heinä oli korjattu. Ul-kosaarien kalastajat pitivät yksittäisiä leh-miä kaikkialla Sipoon saaristossa. Lehmä oli 1900-luvun alussa jopa Söderskärin majakalla, joka on aivan paljas kallioluo-to. Heinää oli tuotava näille lehmille muu-alta, myös kesällä. Suuri Kaunissaari laa-joine niittyineen on sitä vastoin ollut re-hun puolesta omavarainen, ja siinä suh-

teessa tämä saari on ollut erikoisen edul-lisessa asemassa naapureihinsa nähden. Kaunissaaressa oli varaa pitää jopa son-nia 1930-luvulla, ja sonnia kuljetettiin ve-neellä astutusmatkoilla Eestiluodossa asti.

Vanhat niityt ja viljelykset ovat Kaunis-saaressa metsittyneet. Tervalepät, haavat ja koivut kasvavat vanhoilla hakamailla. Karjankellon kilkatuksen voi enää vain kuvitella. Kaunissaari 1930-luvulla.


11 1918 – pakomatkalaisia Suomenlahden jäällä

S isällissotaa käytiin myös ulkosaaris-ton jäällä helmi–maaliskuussa 1918. Sodan alussa punaiseen Etelä-Suo-

meen jääneet valkoiset koettivat yhdistyä, ja aseellisia kahakoita käytiin muun muas-sa Pellingissä. Helmikuussa useita satoja valkoisia perääntyi Helsingistä, Porvoosta ja Pellingistä saaristoon. Valkokaartilaiset piiloutuivat Pirttisaareen, jossa kalastajat suojelivat heitä. Punaiset löysivät piilopai-kan muutamassa viikossa. Piilottelijat sai-vat onnekseen tiedon tulevasta hyökkäyk-sestä muutamia tunteja etukäteen, ja ehti-vät lähteä pakomatkalle jäätä pitkin. Am-muksia vastarinnan tekemiseen valkoisil-la ei enää juuri ollut, ja he tekivät päätök-sen hajaantumisesta. Osa pakeni kauem-maksi saaristoon, osa yritti kotipaikoilleen Helsinkiin ja muualle. Söderskärillä valkoi-set piiloutuivat ahtojääröykkiöiden taak-se, kun punakaartilaiset tutkivat majakka-saaren. Kalastajat majoittivat heitä talois-saan, päiväsaikaan valkokaartilaiset me-nivät ulkosalle piiloon ja vartioon. Valkoi-sia jäi ulkoluotojen kalamajoihin. Osa saa-ristoon jääneistä valkoisista vaelsi lopulta jään yli Viroon. Jotkut kulkivat jäämatkan Suursaaren kautta kiertäen, osa joukoista meni suorempaan.

Sodan jälkeen Kaunissaaren ja muun Sipoon kalastajia kiitettiin valkoisten aut-tamisesta. Kalastajat eivät pitäneet puna-kaartilaisista. Sisällissodan aikana kalas-tajien asenne ärsytti punaisia:

”Från Sibbo meddelas: Fiskarbefolk-ningen i Sibbo är i grund och botten socialistisk, men då den lever så avs-kild från andra arbetsläger och stän-dig är under inflytande av de borger-liga elementen, så är det icke att för-vana sig över att den har röstat på si-na egna förtryckare. Sibbobornas tur att vakna ur sömnen skall väl också komma.”

Arbetarnas Notisblad 15.2.1918

Kalastajien ajatuksia kuvasi eestiluotolai-nen Klarissa Liljeberg:

Om något ord har dålig klang i skär-gårdsbefolkningens öron så är det or-det: kommunist. Här på våra klintar fingo öborna bevis på kommunister-nas broderlighet, och delningsförmå-ga redan under upprorsvintern, då dessa herrar kommit hit och tömt alla huspå allt som tagas kunde och pen-ningsbbörsar plockats ut t. o.m. från öbornas fickor. Likvälhar knappast en enda av dessa fanatiska kommunister behövt arbeta hälften så mycket i sitt liv för dagliga bröd som en uthavsfis-kare får arbeta. Någon annan yrkesar-betare behöver ej numera stå i redet 15–18 timmar i dygnet, än uthavsfis-karen, om han vill leva.

Nyland 3.7.1930


12Haahka ja muita merilintuja

S inisimpukkaa syövä haahka on aito merilintu. Haahkakoiraat mouruavat pesimärannoilla toukokuulle. Sitten

ne muuttavat ulkomerelle, jossa viettävät kesänsä lentokyvyttöminä sulkasatonsa ajan. Haahkakoiraita ei kesäkuukausina näe. Samaan tapaan myös isokoskelokoi-raat katoavat ulkomerelle kesäksi.

Niin haahkat kuin isokoskelot ovat ul-kosaariston aikaisimpia pesijöitä, jotka munivat varhain huhtikuussa ja ensim-mäiset uittavat poikasiaan jo toukokuus-sa. Näiden kummankin lajin isot munat ovat aikoinaan olleet kaivattua ravintoa saaristolaisten kevätaikaiseen niukkaan ruokapöytään.

Haahkan pesimisessä erikoisimpia piir-teitä on, että naaras ei koko kuukauden kestävän haudonnan aikana syö, ja hau-donnan aikana se menettää painostaan noin puolet. Haahkapoikueet liittyvät yh-teen, muodostaen lastentarhoja. Puolus-tautuminen poikasia saalistavia merilok-keja vastaan on emojen joukkovoimalla tehokkaampaa.

Haahkasta on tullut 1900-luvun alku-puoliskolla vallinneen liikametsästyk-sen loputtua Itämeren yleisin merilintu.

Söderskärin saaristossa on parhaimmil-laan pesinyt muutamia tuhansia haah-kapareja. Siellä toimineella Riista- ja ka-latalouden tutkimusasemalla on tehty seikkaperäistä haahkan pesimäbiologi-an tutkimusta.

Haahkapoikueille Kaunissaaren ma-talat rannat ovat hyviä sukeltelupaikko-ja, mutta haahkat pesivät mieluimmin lähistön pikkuluodoilla, joilla on vähem-män nelijalkaisia petoja. Näillä rannoilla pesiviin vesilintuihin kuuluu myös silkki-uikku, sinisorsa, telkkä, tukkakoskelo ja kyhmyjoutsen.

Haahka v Ejder v Eider v Somateria mollissimaIsokoskelo v Storskrake v Goosander v Mergus merganser


13 Vesiliskoja, sammakoita ja käärmeitä

V esiliskon näkeminen on varminta saariston kalliolammikoissa. Tou-kokuussa vesiplotteihin kokoon-

tuu kirkasvärisiä kutuasuisia koiraita naarai-ta houkuttelemaan. Kutu tapahtuu veden alla. Heinäkuussa kirkasvetisissä lätäköis-sä voi nähdä joukolla vesiliskon toukkia. Lähelle tarkentavalla kiikarilla noita otuk-sia huomaa helpoimmin. Vesilisko kuuluu pyrstösammakoihin. Toisin kuin samma-kot, aikuiset vesiliskot jäävät elämään ve-sielämää kudun jälkeen lammikoihin, jois-sa niitä näkee vielä sydänkesällä.

Rannoilla luikertavan ja uivan ranta-käärmeen ruokaa ovat pikkukalat, nuija-päät ja aikuiset sammakot. Rantakäärme munii munansa rannalla mätäneviin rak-kolevävalleihin. Kyykäärmettä on Sipoon saaristossa paikoin runsaasti, mutta Kau-nissaaressa sitä ei nykyään tavata. Käär-meitä oli Kaunissaaressa aikoinaan sata-määrin, mutta niitä hävitettiin, ja niiden nahkoilla mainitaan tapetoidun jopa yh-den saaren verannan. ”Ormar är förstås ett pågoris, men eftersom vakterna dö-dade 200 i fjol och över 100 i år så börjar de försvinna.” Nya Pressen 2.7.1960

Kaunissaaresta Eestiluotoon muuttanut Moses Åberg asettui oikeaan käärmepe-sään muutettuaan Eestiluotoon – kerro-taan hänen ennätyksensä olleen 16 kyytä matkalla venerannasta talolle (ja matka ei ollut pitkä). Eestiluotoon hankittiin siilejä, ja kyyt hävisivät vähitellen kokonaan. Siili levisi Suomeen 1800-luvun loppupuolel-la Viron rannikolta ihmisten avustuksella. Pirttisaareen kerrotaan siilejä tuodun 1912 Virosta. Siilin kotiutuminen Suomeen on yksi vähemmän tunnettu seuraus vanhois-ta yhteyksistä Suomenlahden yli.

Vesilisko v Mindre vattenödla v Smooth newt v Driturus vulgarisRantakäärme v Vanlig snok v Grass snake v Natrix natrixKyy v Huggorm v Viper v Vipera berus


14Nuolihaukka ja sepelkyyhky, naapurukset

U lkosaariston yleisin petolintu on sukkulamainen, sulavaliikkeinen nuolihaukka. Se pesii Kaunissaa-

ressa säännöllisesti, ja löytyy pesivänä lu-kuisilta Helsingin ja Sipoon metsäsaaril-ta. Nuolihaukka pitää avarista näkymis-tä, korkeakasvuisesta metsästä. Se munii vanhaan korpin risulinnaan tai variksenpe-sään, omaa pesää se ei rakenna.

Nuolihaukka saalistaa sudenkorentoja ja pikkulintuja, ainoana petolintuna se saa kiinni mestarilentäjä tervapääskynkin. La-ji on myöhäinen pesijä, poikaset ovat pe-sässä usein vielä elokuun alussa. Poikasia sillä on korkeintaan kolme. Poikasten iske-vä kimitys ”kjee kjee kjee” raikaa puiden latvoissa, ja lentoharjoitusten aikaan pe-säpaikalla on hyvin äänekästä.

Nuolihaukka hakeutuu saariin pesi-mään, koska saarilla kanahaukka ja nää-tä eivät uhkaa, ja pesäpaikan vartiointi on helpompaa. Nuolihaukan pesän lä-heisyys puolestaan antaa turvallisuut-ta sepelkyyhkylle, joka hakeutuu hyvin usein saariin pesimään nuolihaukan lä-himmäksi naapuriksi. Nuolihaukka kar-kottaa kiivaasti pesänsä läheltä varikset

ja muut munarosvot – siten myös sepel-kyyhky saa suojaa nuolihaukan lähellä. Se-pelkyyhkyn kumea kujerrus kaikaa Kau-nissaaren kuusikosta pöllömäisesti. Hy-vänä lentäjänä kyyhky voi käydä hake-massa ruokaa mantereen pelloilta. Lop-pukesällä sepelkyyhky käy mustikassa Kaunissaaren metsissä.

Nuolihaukka v Lärkfalk v Hobby v Falco subbuteoSepelkyyhky v Ringduva v Wood pigeon v Columba palumbus


15Tyrskyrannan kasveja

M eren alavia hiekkarantoja kattaa paikoitellen tiivis, matala, vie-hättävä kasvimatto. Se on suo-

la-arho, jonka lehtien möyheys ja kiiltävyys tuo mieleen maksaruohon. Suola-arho kes-tää suolaveteen ja hiekkaankin hautautu-mista. Sillä ei ole hätää, kunhan itse kasvu-paikka pysyy avoimena, puhtaana muista kasveista. Se levittäytyy juurakkonsa avul-la, jonka silmuista nousee ilmaversoja. Yk-si kasvusto voi siis olla yhtä ainoaa yksilöä.

Vielä rohkeammin meren tyrskyjen kas-teltavana kasvaa suolasolmukki, joka sin-nittelee meren huuhtomilla kareillakin.

Se tulee toimeen meren kanssa, mutta on heikko kilpailemaan muiden kasvi-en keskellä.

Merinätkelmä on kolmas tältä hiekka-rannalta tavattava aito merikasvi. Tuo her-nekasvin kaltainen kasvaa vähän edellisiä ylempänä somerikoilla ja paikoilla, joissa on jo muutakin kasvillisuutta.

Kaunissaaren niittyrannoilla kasvaa myös harvinainen komea kenttäorakko. Sillä on Suomessa vain kymmenen tun-nettua kasvupaikkaa Sipoosta Kirkkonum-melle. Laji ja sen kasvupaikat ovat rau-hoitettua.

Suola-arho v Saltarv v Sea Sandwort v Honckenya peeploidesSuolasolmukki v Saltnarv v Lesser Sand-spurrey v Spergularia salinaMerinätkelmä v Strandvial v Sea Pea v Lathyrus japonicusKenttäorakko v Stallört v Rest-harrow v Ononis arvensis


16Metsälintuja: peukaloinen ja pikkusieppo

K uusikoiden siimeksessä piilotte-lee varovainen pikkusieppo, jo-ka on Kaunissaaressa säännölli-

nen pesijä. Harvinainen pikkusieppo on linnustossamme yksi selvimpiä luonnon-tilaisen metsän eläjiä. Se tekee pesänsä lahopuun puoliavoimeen onteloon. Tuu-lenkaadoista, soistuneista painanteista ja pystyyn nousseista juurakoista pitää myös pieni peukaloinen. Peukaloiskoiraan laulu on pontevaa muutamien säkättävien tee-mojen vaihtelevaa virtaa.

Puukiipijä on hiirimäinen, pieni lintu. Sekin on luonnontilaisen metsän suosi-ja, jossa se löytää pesäpaikakseen myrs-kyn silpoman kuusenkannon.

Kaunissaaren kuusikoissa pesivät myös laulurastas, hippiäinen ja rautiainen.

Pikkusieppo v Liten flugsnappare v Red-breasted flycatcher v Ficedula parvaPeukaloinen v Gärdsmyg v Wren v Troglodytes troglodytesPuukiipijä v Trädkrypare v Treecreeper v Certhia familiaris


17 Muurahaiset ovat naaraita

K aunissaaren keskeltä muurahaiset ovat löytäneet sopivan aurinkoi-sen metsämäen. Muurahaispesä

voi olla satakin vuotta vanha. Muurahais-pesän kuningattaret elävät syvällä pesän kammioissa. Yksittäinen kuningatar voi ol-la parikymmentä vuotta vanha, ja se mu-nii kesäkaudella työläisten hoidettavaksi jopa satoja munia päivässä. Aivan merkil-listä on, että nuo munat on hedelmöitet-ty yhden ainoan parittelun avulla, joka on tehty sen elämän ensimmäisenä kesänä.

Kuningattaret tulevat ulos kammiois-taan vain ensimmäisinä kevätaurinko-päivinä keon pinnalle. Sitten ne alkavat munia, ja jo kesän alussa voidaan nähdä siivekkäitä uusia kuningattaria ja siivek-käitä kuhnureita, koirasyksilöitä. Kuhnu-rin ainoa tehtävä on lentää kuningatta-

ren kanssa pois pesältä ja hedelmöittää se. Sitten se kuolee.

Uudet kuningattaret palaavat useim-miten vanhaan pesäänsä, ja alkavat mu-nia. Yhdessä keossa voi olla kymmeniä ku-ningattaria. Lähekkäin olevat keot kuulu-vat samaan yhdyskuntaan (niin kuin täs-sä männikkömäellä). Työläismuurahaiset, jotka ovat surkastuneita naaraita, huoleh-tivat ravinnonhankinnan. Yhdessä pesäs-sä niitä voi olla puoli miljoonaa.

Joskus harvoin uusi kuningatar onnis-tuu perustamaan uuden pesän. Se tun-keutuu mustan muurahaisen pesään ja surmaa siellä olevat kuningattaret. Vieras yhdyskunta alistuu palvelemaan valloit-tajaa ja sen jälkeläisiä. Kun mustat muu-rahaiset kuolevat, muuttuu yhdyskunta puhtaaksi kekomuurahaisyhdyskunnaksi.

Kekomuurahainen v Röd skogsmyra v Southern wood ant v Formica rufa -ryhmä


18Sarvipäitä ja repolaisia

K aunissaaren metsien kuningas on hirvi. Sarvipäitä saapuu saarel-le vuosittain kevätaikaan, usein

viimeisillä heikoilla jäillä. Toisinaan saares-sa on elellyt vasova hirvilehmäkin. Hirviä on alkukesästä paikalla muutamasta aina seitsemään eläimeen. Hirvet kuitenkin jat-kavat matkaa ennen sydänkesää toisaalle, uiden saaresta saareen.

Tarkkasilmäinen löytää Kaunissaaresta metsäjänisten talvisia papanoita ja syön-nösjälkiä, parhaiten myrskyssä kaatuneen lehtipuun luota. Rusakkoa, joka on taaja-maseuduilla syrjäyttänyt metsäjäniksen, ei ulkosaaristossa ole.

Metsäpoluilta löytyy merkkejä oravas-

ta, syötyjä kuusenkäpyjä. Huonona kä-pyvuonna oravat turvautuvat kuusen kukintosilmuihin, ja maassa lojuu suu-ria määriä kuusen oksan kärkien verso-jen pätkiä, jotka orava on katkonut syö-däkseen silmut.

Kettu on saariston perusnisäkkäitä, ja sille Kaunissaari lienee riittävän suuri pe-simiseenkin. Nisäkkäiden läsnäolon huo-maa parhaiten lumijälkien aikaan. Jäätal-vina ketut tekevät pitkiä matkoja ulko-luodoille asti.

Kevättalvella 2009 Kaunissaaresta löy-tyi ilveksen jäljet. Emo ja kaksi poikasta olivat liikkuneet jäitä pitkin. Se on erikoi-simpia saaren nisäkäshavaintoja.

Lähteetn Helsingius, Torsten, Pellingekåren. Holger

Schildts, Helsingfors 1918.n Jern, Hans (toim.), Sibbo skärgård. Villor. Liv.

Folk. WS Bookwell Oy, Porvoo 2003.n Kuvaja, Christer & Rantanen, Arja, Sipoon pi-

täjän historia vuoteen 1868, I–II. Gummerus, Jyväskylä 1994.

n Lindblad, Ethel & Mikander, Gunda, Mono-grafi över Pörtö ögrupp. Från äldsta kända tid fram till utgången av år 1962. Pro Pörtö r.f., Lovisa 1972.

n Melander, K. R., Virolaista asutusta Suomen etelärannikolla ja sen saarilla. Teoksessa Va-loa kansalle. Artikkeleita Kotiseutu-lehden kahdeksalta vuosikymmeneltä. Toim. Laak-sonen Pekka ym. Suomen kotiseutuliitto, Forssa 1989.

n Mikander, Jack & Westerback, Christian, Sö-derskär. Schidts, Jyväskylä 2000.

n Wilskman, Ivar, Suomen urheilut vuosisadan alkuvuosina. Weilin & Göös, Helsinki 1907.

n Åberg, Fanny, En livsväg. Helsingfors 1949.

Lehdetn Sportenn Historiallinen sanomalehtiarkisto (Suomen

virallinen lehti ym.)

Painamattomat lähteetn Svenska Litteratursällskapets Arkivn Sibbo Hembygdsförenings Arkivn Suomen kansallisarkiston Helsingin kaupunginarkisto (sanomalehtiar-

tikkelikokoelma)n Helsingin yliopiston erikoiskokoelma

Haastattelutn Gustav Nordensvan (linnut, luonto)n Harriet Jonasson (Kaunissaari 1940-luvulla)n Markku Koskinenn Edgar Åberg

Kiitokset avusta haastatelluille, sekä luontopol-kutekstien kommentoinnista Kaisa Pajaselle.

Hirvi v Älg v Elk, moose v Alces alcesMetsäjänis v Hare v Arctic hare v Lepus timidusOrava v Ekorre v Red squirrel v Sciurus vulgarisKettu v Räv v Fox v Vulpes vulpesIlves v Lodjur v Lynx v Felis lynx


luontopolku - helsingin kaupunki · na sakkoihin pirtun myymisestä. kalastajanvaimo fanny Åberg...

Documents