dare 2030 - pohjois-savo · 3.3 moniarvoinen yhteiskunta tulee muttei kivuitta 30 ... 3.5 talous...

1

DARE 2030 - OPPIMISEN TULEVAISUUKSISSA

3

HELSINKI 2017

DARE 2030 - OPPIMISEN TULEVAISUUKSISSA

4

Delfoi-tutkimuksia

ISBN 978-952-6605-02-9

Tekijät: Ville Heilala, Anna-Liisa Juurinen, Milla Luoma, Mirka Nalimo-va, Daniel Fernández, Johanna Heine, Maarit Hildén, Veera Häkkinen, Petra Kiuru, Juha Koivistoinen, Asta Kurhila, Taina Laakkonen, Teija Laiho, Jaana Liukkonen, Maili Marjamaa, Lotta Meyer-Arnold, Katja Pätsi, Heidi Salokangas, Tuomas Seppälä, Jukka Tikkanen, Tiina Airaksinen, Irmeli Halinen ja Hannu Linturi

© Metodix Oy

Erik Tulindbergin kuja 100180 Helsinkiwww.metodix.fiLisätietoja: Hannu Linturi, [email protected]

Taitto: Taina Laakkonen

Kuvat ja graafit: Dare to Learn

Kansikuva: Shutterstock.com

Helsinki 2017

www.metodix.fi

5

SISÄLTÖ

1. DARE: USKALIASTA OPPIMISTA TULEVAISUUKSISSA 9 1.1 Dare-asetelma 11 1.2 Dare-metodologia 12 1.3 Dare-artikkelit 14

2. NAVAKKAA DIGITUULTA 17 2.1 Keskinäisriippuvuus: yhteisissä tuulissa 20 2.2 Jakamistalous: voimistuva puhuri 20 2.3 Ilmastonmuutos: myrskyä päin 21 2.4 Heimoutuminen: navigointia porukalla 21 2.5 Yksilöllistyminen: navakkaa tuulta jatkossakin 22 2.6 Digitaalisuus puhaltaa maailman toisenlaiseksi 23 2.7 Automatisaatio puhkuu työt uusiksi 23

3. VIISI YMPÄRISTÖSIGNAALIA 25 3.1 Tekoäly saa osallistua päätöksentekoon vain apurina 26 3.2 Uusi eliitti uhkaa yhteiskunnan tasapainoa 28 3.3 Moniarvoinen yhteiskunta tulee muttei kivuitta 30 3.4 Työn loppu tai sitten ei? 32 3.5 Talous tienhaarassa 34

4. VIRTAUKSIA TUULTEN JA TEESIEN TAKANA 37 4.1 Riittävän jaettu arvopohja 38 4.2 “Individualismin ja markkinatalouden kiihtyvä tango” 38 4.3 Työn merkitys murtumassa 38 4.4 Ilmastonmuutos 39 4.5 Hyödylliset ja hyödyttömät kansalaiset 40 4.6 Mistä löytyisi vastavoima? 41

5 OPPIMISEN PERSONOINTI 43 5.1 Kontaktiopetus jakaa paneelin 44 5.2 Poisoppiminen inspiroi ja kummastuttaa 46 5.3 Ylioppilaskirjoitukset jäävät historiaan 48

5.4 Erityispiirteisin mukaudutaan mutta varotaan luokittelua 50 5.5 Mittaavat anturit kuuluvat dystopiaan? 52 5.6 Oma mentori kelpaa kaikille 54 5.7 Onko tulevaisuudessa vaihtoehtoista oppimateriaalia? 56

6. KOLLEKTIIVINEN OPPIMINEN 59 6.1 Kiusaaminen määriteltävä uudelleen 60 6.2 Tiimeissä oppiminen yleistyy 62 6.3 Tiimeissä töihin 64 6.4 Joukkoistaminen mahdollisuutena 66 6.5 Aivojen ja tietokoneen yhdistyminen 68 6.6 Koulutuksesta talousveturi 70

7. TEKOÄLY OPPIMISEN APUNA 73 7.1 Oppimistiedon kerääminen ja hyödyntäminen 74 7.2 Opetus globalisoituu eikä se kuulosta hyvältä 76 7.3 Robottikaverit ovat tulossa kouluun 78 7.4 Vaarantaako tekoälyn käyttö opetuksen tason? 80 7.5 Voiko oppimiseen koukuttua jos mukana on tekoäly? 82 7.6 Epätasaiset oppimisen mahdollisuudet 84

8. DARE TO TEACH:OPETTAJUUDEN TULEVAISUUSPOLUT 87 8.1 Muuttuva ja erikoistuva työnkuva 88 8.2 Laadullinen kehitys määrällistä kiinnostavampi 90 8.3 Oppiminen jatkuu vaikka koulu muuttuisi 92 8.4 Opettajuus muissa ennakointitutkimuksissa 95 8.5 Kansainvälisten suuntien jäljissä 96

9. MATKA KOULUTUKSEN TULEVAISUUKSIIN 97 9.1 Miten koulutuksen tulevaisuudet syntyivät? 99 9.2 Tulevaisuustaulukon muuttujat 101 9.3 Skenaario 1: Teho 108 9.4 Skenaario 2: Turva 109 9.5. Skenaario 3: Tori 110 9.6 Skenaario 4: Tekno 111

10. MONITIETOINEN PANEELI 112

1. LUKU

DARE: USKALIASTA OPPIMISTA

TULEVAISUUKSISSA

8

1. DARE: USKALIASTA OPPIMISTA TULEVAISUUKSISSA

• Tulevaisuus muotoutuu navakoissa ympäristötuulissa

• Ennen oppija mukautui opetukseen, jatkossa opetus mukautuu oppijaan

• Merkityksellinen tapahtuu kimpassa ja kimpan takia

• Tekoäly nostaa ja nostattaa ihmisen tasoa

• Uusi opettajuus mahdollistaa monenlaisen oppimisen

• Neljä skenaariota: teho, tekno, turva ja tori

Dare 2030 - oppimisen tulevaisuuksissa -julkaisun luvuissa kerrotaan ylläolevien nostojen teemoista ja tulevaisuushavainnoista. Johdantoluku nostaa esiin keskeisiä tulevaisuusilmi-öitä ja taustoittaa julkaisua sisältöä. Seuraavat luvut perustuvat oppimisen tulevaisuutta käsittelevään Delfoi-tutkimukseen, joka koostuu kolmesta pääteemasta ja niitä yhdistä-västä toimintaympäristöanalyysistä. Teemat käsittelevät kolmea keskeistä oppimisen tule-vaisuushaastetta, joista kaksi ensimmäistä, oppimisen personoituminen ja kollektiivinen oppiminen, ovat tavallaan toistensa vastakohtia, mutta syvemmässä tarkastelussa ennem-minkin toisiaan täydentäviä kuin keskenään kilpailevia. Kolmannessa teemassa perehdy-tään siihen, miten tekoäly vaikuttaa ihmisen oppimiseen tulevaisuudessa.

Tutkimus toteutettiin kolmen tilauksen kautta. Ensimmäinen tilaaja on Tulevaisuudentut-kimuksen verkostoakatemia (www.tvanet.fi), jonka metodiopetusohjelmaan osallistava ja autenttinen tutkimuksen tekeminen kuuluu. Tilaus kohdistui siis tulevaisuudentutkimuk-sellisiin metodiopintoihin, joissa sovelletaan keskeisiä tieteenalan metodeja. Toinen tilaaja on Opetushallituksen Oppimisen tulevaisuus 2030 -barometri¹, joka monitoroi peruskoulun

¹ Oppimisen tulevaisuus 2030 -barometri (https://edelfoi.fi/oppimisen-tulevaisuus-2030) käynnistettiin vahvis-tamaan peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmien uudistustyötä. Barometri koostuu 48 tulevaisuusindikaat-torista, joiden kehitystä kolme asiantuntijapaneelia on seurannut vuodesta 2010 alkaen. Barometrin tuloksista on julkaistu useita teoksia ja artikkeleita. Dare to Learn -tutkimuksen avulla on tarkoitus uusia ja uudistaa baro-metrin tulevaisuusmittaristo.

DARE 2030 USKALIASTA OPPIMISTA TULEVAISUUKSISSA

9

ja lukion tulevaisuutta. Barometrin intressinä oli tutkimustilauksen kautta tunkeutua siihen tulevaisuuteen, joka ei vielä kunnolla hahmottunut vuonna 2009, jolloin barometri käynnis-tettiin. Kolmas tilaaja on Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL), joka järjestää kansainvälisen oppimisen tulevaisuutta käsittelevän konferenssin syyskuussa 2017 Helsingissä. Konfe-renssi “Dare to Learn”² antoi nimen koko tutkimukselle (kuten myös tälle julkaisulle). Peda-gogisesta suunnittelusta, ohjauksesta ja menetelmällisestä toteutuksesta vastasi Metodix Oy (www.metodix.fi) yhdessä Otavan Opiston Osuuskunnan (http://www.ooosuuskunta.fi/) ja Delfoi-kehittäjäyhteisön (http://edelfoi.ning.com) kanssa.

Ajatus julkaisun tekemisestä syntyi viimeisessä Delfoi-työpajassa, jossa esiteltiin tutkimuk-sessa saatuja tuloksia. Julkaisu perustuu kokonaan vapaaehtoistyöhön, josta erityiskiitok-sen ansaitsevat tutkimusryhmien yhdyshenkilöt ja taitosta vastannut Taina Laakkonen. Dare-julkaisu kohdistetaan julkaisuna opettajille ja muille opetusalalla työskenteleville. Tiedekonventioista on tingitty luettavuuden hyväksi.

1.1 Dare-asetelma

Dare-julkaisu on syntynyt hybridien tilaus-, ohjaus- ja toteuttajavoimien kohtaamisesta ja mukautuvasta organisoitumisesta, jossa suuri suunnitelma on kerrottavissa vasta lopussa. Oppimis- ja tutkimusprosessi on kokonaisuudessaan dokumentoitu Delfoi-kehittäjäyhtei-sön sivustolle³ ja Google Drive-kansioihin ja -dokumentteihin, jotka ovat avoimia. Tutkimuk-sen asetelma kuvattiin seuraavalla sivulla olevaan kuvioon, jossa jokaisella tulevaisuusky-symyksellä on oma värikoodattu paikkansa.

Dare to learn -tutkimuksessa arvioitiin seitsemää oppimisen kannalta merkittävää megat-rendinomaista ajuria, joilla on vaikutuksia siihen, miten oppiminen tulevaisuudessa mu-kautuu oppijaan (oppimisen personointi), ja kuinka oppiminen ja käsitys oppijasubjektista lavenee erilaisiin yhteisöihin eli aivojen väliseen kollektiivioppimiseen (tiimit, yhteisöt, orga-nisaatiot) ja vähitellen myös oppimiseen, joka tapahtuu kokonaan ihmisaivojen ulkopuolella (tekoäly). Eriväriset ajurit vaikuttavat varsinaisen ilmiön ulkolaidoilla (tähtikuviot).

Tutkimusmenetelmänä käytettiin Delfoi-tekniikkaa ja siihen kehitettyä yhden kierroksen Real-Time Delphi -versiota. Kukin tutkimusryhmä laati asiantuntijapaneelia varten kyselyn, johon kuului seitsemän kysymystä. Vallitseva kysymysmuoto oli tulevaisuusväite, jonka

² Dare to Learn (http://www.daretolearn.fi/) on uudenlainen vuorovaikutteinen ja kansainvälinen tapahtuma ihmisille, jotka ovat valmiita kehittämään ja jakamaan tulevaisuuden kestäviä oppimisen ideoita ja tapoja. Ta-pahtuma järjestetään Helsingin Kaapelitehtaalla 5.-6.9.2017. Dare-tutkimuksen avulla tuotettiin sisältöjä dy-naamiseen ja “morfologiseen” tulevaisuuskarttaan, josta tapahtuman osallistujat joukkoistavat oman versionsa konferenssissa.

³ Sivusto http://edelfoi.ning.com/group/tva-paja-24-15-03-2017. Tutkimus toteutettiin Metodixin eDelphi-alus-talla https://www.edelphi.org/dare-to-learn, jossa se on edelleen avoimesti tarkasteltavissa.


10

Dare to Learn -asetelma kahden dimension nelikentässä. Värit kuvaavat ajurivoimien vaikutuksia tulevaisuus-kysymyksiin.

1.2 Dare-metodologia

Delfoi-menetelmä on asiantuntijamenetelmä, jota on käytetty laajasti tulevaisuudentutki-muksessa. Delfoi-prosessissa tuotetaan erilaisia näkökulmia, hypoteeseja ja väitteitä, jot-ka saatetaan avoimen asiantuntijatestin ja argumentoinnin kohteeksi. Prosessissa pyritään seulomaan näkemykset jaetuiksi tai erimielisiksi yhteisönäkemyksiksi. Molemmat lopputu-lemat ovat arvokkaita. Erimielisiä voidaan olla paitsi argumenteista myös tavoitteista, vaih-toehtojen todennäköisyydestä ja haluttavuudesta.

Dare-tutkimuksessa ei haettu konsensusta vaan näkemysten moninaisuutta. Perustelujen moneus on lähtökohta sille, että mahdollisia, haluttavia ja pelättäviä tulevaisuuksia on usei-ta. Tulevaisuuksien moneus todennetaan skenaarioilla, jotka usein ovatkin käytetyn argu-mentatiivisen Delfoi-prosessin luonteva jatko.

Delfoi on leimallisesti asiantuntijamenetelmä. Sen paneeliksi nimettyyn raatiin valitaan tutkimusaihetta eri suunnilta hallitsevia eksperttejä. Nämä asiantuntijat saatetaan vuoro-

tähtäin asetettiin vuoteen 2030. Tulevaisuuskysymykset on sijoittavissa kahden dimension nelikenttään, jossa vastapareina ovat yksilöllinen-yhteisöllinen ja sosiaalinen-teknologinen muutos. Kukin kysymys (numeroidut pallokuviot) linkitettiin värikoodein kahteen ajuriin.


11

⁴ Gordin T. (2015) The Real-Time Delphi Method http://www.millennium-project.org/millennium/RTD-method.pdf

vaikutukseen aiheen teemojen ja toistensa kanssa tavalla, jossa korostuvat asiaperustelut vastaajien aseman ja auktoriteetin sijasta. Delfoissa asiantuntijat vastaavat ja kommentoi-vat kysymyksiä anonyymisti. Nimettömyydellä vältetään ilmaisu- ja kuuntelurajoitteita, joita kohdataan kasvokkain. Panelistin status ei näin pääse vaikuttamaan muiden mielipiteisiin.

Delfoin erottaa survey-metodeista sen iteratiivisuus ja palautteisuus (feedback). Päinvas-toin kuin gallupeissa mielipiteitä ei kerätä vain analysoitavaksi, vaan vastaustieto kierräte-tään takaisin eksperteille. Palautetiedon avulla vastaajia ohjataan perustelemaan valinto-jaan. Tiedon muodostus etenee kierroksittain niin, että edellinen kyselykierros muodostaa pohjan seuraavalle. Delfoi-prosessi käynnistetään usein jostain ajan- tai tulevankohtaisesta riita- tai kiistakysymyksestä (engl. issue = a matter that is in dispute between two or more). Ihanteellinen kiistakysymys on kiinnostava, julkinen ja ratkaisematon keskustelunaihe, joka odottaa lähitulevaisuudessa ratkaisuaan.

Dare-delfoissa käytettiin kierroksetonta Delfoi-versiota, jota tunnetaan nimellä Real-Time Delphi⁴. Sitä sovelletaan etenkin nopeissa tiedonkeruun ja kehittämistarpeen tilanteissa. Kriittisiä vaiheita siinäkin ovat fokusoidun ja silti kattavan kyselyn laatiminen, monipuolisen asiantuntijaryhmän muodostaminen, aktiivinen tiedonprosessin managerointi Delfoi-kier-roksen aikana ja kertyneen informaation analysointi ja esittäminen. Dare-delfoissa tavoi-teltiin erityisesti sitä, että tiedon keruun lisäksi paneeliin syntyy oppivia ja vuorovaikutteisia vaiheita. Niiden tuntomerkki on useat vierailut paneelissa ja dialogiketjuiksi kehittyvä tois-ten kommenttien kommentointi.

Dare-tutkimuksen kyselyt perustuvat Geelsin ja Schotin (2007) kehittämään dynaamiseen monitasomalliin, jossa yhteiskunnan sosioteknistä kehitystä tarkastellaan kolmessa keski-näisriippuvassa kerroksessa. Tässä ensimmäisessä kyselyssä arvioidaan toimintaympäris-tön (landscape) ylätasoa. Sitä vastaa tulevaisuudentutkimuksen käsitteissä ajurit (megat-rendit ja driverit). Seuraavassa kyselyssä arvioidaan trendikehitystä vallitsevan normiston, toiminnan ja käytännön (regime) tasolla, ja kolmannessa havainnoidaan signaalitason muu-tosilmiöitä (niche), jotka saattavat radikaalisti vaikuttaa tulevaan toimintaan ja toimintatapoihin.


12

Geels, F. W. & Schot, J. (2007). Typology of sociotechnical transition pathways. Research Policy. Mallista enem-män dokumentissa, joka aukeaa tästä linkistä. Kuva: Johan Schot 30.3.2017.

1.3 Dare-artikkelit

Kakkosartikkeli - ensimmäinen varsinainen tutkimusartikkeli - avaa kolmen toimintaympä-ristön kehitykseen navigoivan juttusarjan. ”Navakkaa digituulta” -artikkelissa tarkastellaan tuulimetaforan avulla megatrendien vaikutuksia tulevaisuuden oppimisen ympäristöön. Il-mastomuutos on pasaati, jonka voima vain lisääntyy kun siirrytään ajassa eteenpäin. Mah-dollisia ratkaisuja ympäristöuhkiin saattavat merkitä kaksi muuta kovaa tuulta, jotka ovat digitaalisuus (tekoäly) ja automaatio (robotisaatio). Jutussa ”Viisi ympäristösignaalia” toi-


https://docs.google.com/document/d/1rzj1_O1s--zUrgUykIpQSgkRe-_QdwgDO1hI3DUfZns/edit#heading=h.rbwdt2x1v8q3

13

mintaympäristöä tutkiva ryhmä tekee pistokokeita tulevaisuuteen. Ilmiöissä tarkastellaan muun muassa. tekoälyä, eriarvokehitystä, työn tulevaisuutta ja talouskasvua. Viimeisessä artikkelissaan ” Virtauksia tuulten ja teesien takana” toimintaympäristöryhmä syväluotaa tutkimusosuutensa diskursseja ja avaa samalla keskeisiä keskusteluteemoja yhteiskunnan ja koulutuksen kehittämiseen.

Viides artikkeli ”Oppimisen personointi” kantaa samaa nimeä kuin sen kirjoittamisesta vas-taava tutkimusryhmä. Ryhmä tutkii laajassa artikkelissaan seitsemää teemaa kontaktiope-tuksesta ja poisoppimisesta ylioppilaskirjoituksiin ja oppimateriaaleihin. Lähelle oppijaa ja hänen erityislaatuaan tulevat tulevaisuusväitteet, joissa oppijaa mitataan, mentoroidaan ja ohjataan temperamentin suhteen. Perussuunta näyttää ilmeiseltä. Kun kohta kaikki näh-dään erityisinä oppijoina, termiltä irtoavat siihen nykyään liitetyt lisämerkitykset. Se on seu-rausta siitä, että oppiminen yhä enemmän mukautuu oppijaan eikä päinvastoin. Miten re-surssit siihen organisoidaan on vielä ratkaisematon kysymys. Seuraavan tutkimusryhmän tulevaisuusluotailussa on kuitenkin viitteitä siitä, mikä voi olla osaratkaisu. Toisen tilaajan Oppimisen tulevaisuus 2030 -barometrin tulevaisuuskartassa tätä rakenteellista haastetta kuvataan monikko-oppimisen teeman kautta⁵.

Seuraava artikkeli ”Kollektiivinen oppiminen” viittaa oppimiseen, jonka merkitys korostuu työ- ja kansalaiselämässä. Niissä on keskeistä se, miten ihmiset ja ihmisten muodostamat ryhmät oppivat toimimaan yhdessä tavalla, jossa ne kykenevät toteuttamaan tavoitteitaan ja organisoimaan toimintaansa siten, että se lisää ihmisten hyvinvointia. Tätä tehtävää kol-lektiviisen oppimisen tutkimusryhmä lähestyy tuorein ja rohkein tulevaisuuväittein, joissa liikutaan joustavasti myös aikajanalla. Sen alkupäässä hahmotellaan tiimioppimista ja sitä, tullaanko töihinkin hakemaan jatkossa omissa tiimeissä. Nykyhetkeä lähellä ollaan kollek-tiivisen piilo-oppimisen teesissä, joka käsittelee kiusaamista. Kauempana tästä päivästä ollaan väitteissä, joissa tutkitaan joukkoistamisen ja “collective mind”-teknologian mah-dollisuuksia. Kansallisesta “oppimiskyvystä” kertonee se, onnistuuko Suomi valloittamaan maailman koulutusmarkkinoita omalla osaamisellaan.

Tekoälytutkimusryhmä tunkeutuu alueelle, josta vuonna 2009 suunniteltuun Oppimisen tulevaisuus 2030 -barometriin saatiin vain pari aihetta sivuavaa väitettä virtuaalioppimises-ta ja oppijaa avustavasta ohjelma-agentista. Viime mainittu on evoluutioversiona (“robotti-kaverit”) mukana myös ryhmän artikkelissa ”Tekoäly oppimisen tukena”. Tärkeät tulevai-suusteesit käsittelevät oppimistiedon dataistumista, globaalistumista ja eriarvoistumista. Jännittävä on ajatus, jonka mukaan tekoälyn avulla tylsästä koulu- ja oppimistyöstä tulee tulevaisuudessa koukuttavaa ja inspiroivaa. Dystooppisempi on tulevaisuus, jossa tekoäly johtaa opetuksen tason laskuun. Tekoälyryhmä analysoi myös opettajan tehtävien muu-

⁵ Oppimisen tulevaisuus 2030 -barometrin tuloksia on esitelty kahdessa Tulevaisuuden tutkimuksen seuran Futu-ra-lehden teemanumerossa: Futura 3/2014 Oppimisen tulevaisuus 2030 ja Futura 2/2015 Koulun tulevaisuus 2030. Oppimisen ja koulun uudelleenorganisoitumista kuvaa myös tulevaisuuskartan eksosysteeminen “vuori”, joka kuvaa miten koulu oppii kytkemään resursseikseen yhä enemmän ulkoisia voimavaroja.


14

toksia omassa kysymyksessään, jonka tulokset siirrettiin omaan opettajien tulevaisuutta käsittelevään artikkeliin.

Kahdeksas juttu käsittelee opettajatyön tulevaisuutta ja sen ainekset on koottu kolmes-ta kysymyksestä, joiden muotoilun, paneelimanageroinnin ja analyysin ovat hoitaneet toi-mintaympäristö-, oppimisen personointi- ja kollektiivisuustutkimusryhmät. Artikkelin ovat kuitenkin muotoilleet ja sitoneet aikaisempaan tutkimukseen Oppimisen tulevaisuus 2030 -barometrin tilaajien edustajat, jotka synteesillään valmistelevat myös barometrin seu-raavaa kierrosta. ”Dare to teach: opettajuuden tulevaisuuspolut”-artikkelissa pohditaan muuttuvaa työnkuvaa ja siitä avautuvia eri vaihtoehtoja. Mukana on myös vertailua sekä koulumuotojen että kansainvälisyyden suhteen. Skenaarioille luo pohjaa paneelin kaksi sii-peä, joista toinen uumoilee opetustyön lisääntyvän oppimisen henkilökohtaistumisen myö-tä, kun toinen asiantuntijapooli ennustaa opetustyön organisoituvan sote-mallisesti yhtei-selle alustalle ja toimittajien markkinoille.

Opettajuuden lisäksi muutoksen kourissa on koko koulutusjärjestelmä. Yhdeksäs juttu kä-sittelee koulutuksen tulevaisuutta koskevaa tulevaisuuspuhetta ja sen pohjalta laadit-tuja neljää skenaariota: teho, turva, tori ja tekno. Teho-skenaariossa kansallinen koulu-tusjärjestelmä rakentuu uudelleen tilaaja-tuottaja-malliin, jossa muutoksen keskeisin ajuri on globaalin keskenäisriippuvuuden seurauksena koulutukseen käytetyn rahoituksen ta-son heikkeneminen ja tehokkuusajattelu. Turva-skenaariossa koulutusjärjestelmä raken-tuu uudelleen aitojen oppivien pienyhteisöjen varaan. Keskeisinä muutosajureina toimivat koulutuksen polarisaatiokehitys ja kiinnittyminen pienyhteisöihin kansallisvaltion sijaan. Tori-skenaariossa koulutusjärjestelmä rakentuu teknologisilta ja virtuaalisilta alustoilta os-tetun koulutuksen varaan. Kansallinen osaamisen taso varmistetaan yhteiskunnan hank-kimilla koulutusseteleillä ja koulutuksen laatu varmistetaan osaamisen tunnistamiseen ja ammattitaidon sertifiointiin rakennettavalla kansallisella järjestelmällä. Koulutusta shop-paillaan globaaleissa verkoissa ja avoimuus mahdollistaa ainakin periaatteellisella tasol-la tasapuoliset mahdollisuudet oppia. Tekno-skenaariossa koulutusjärjestelmä rakentuu laajasti hyödynnetyn teknologian varaan. Tekoäly toimii yhteiskunnan kumppanina ja osal-listuu ongelmanratkaisuun parhaiden mahdollisten ratkaisujen ja oppimistulosten tuotta-miseksi. Teknologian varaan rakennetusta koulutusjärjestelmästä tulee kansakunnan kil-pailukykystrategian tärkeä osa.


15

2. LUKU

NAVAKKAADIGITUULTA

Tämän osion kysymykset käsittelevät toimin-taympäristöä, sitä kontekstia, jossa oppiminen personoituu, muuttaa luonnettaan aikaisem-paa kollektiivisemmaksi, ja jossa tekoäly nou-see monin tavoin tukemaan oppimista. Kyse-ly toimii johdantona tutkimuksen varsinaisiin teemoihin. Toimintaympäristö-kyselyssä kat-sotaan vuoteen 2040, kymmenen vuotta kauemmaksi kuin muissa kyselyissä. Toimin-taympäristöryhmä maisemoi myös tutkimus-asetelmaa ja sen teemojen ja teesien kytkey-tymistä laajempiin muutosilmiöihin.

Tutkimusryhmän jäsenet ovat Petra Kiuru, Jaana Liukkonen, Maili Marjamaa, Lotta Meyer-Arnold, Mirka Nalimova ja Jukka Tikkanen

16

2. NAVAKKAA DIGITUULTA

Tulevan oppimisen toimintaympäristöä tarkasteltiin seitsemän ajurin kautta. Muutosajurin vä-kevyyden arvioinnissa käytettiin hyväksi metaforaa virallisesta seitsenportaisesta tuulias-teikosta, jossa toisessa päässä on tyyni ilma ja toisessa hirmumyrsky. Tuuliasteikon avulla arvioitiin sitä, kuinka voimakkaasti ajurit vaikuttavat yhteiskunnan muihin ilmiöihin vuonna 2030 ja 2040, ja voimistuuko vai heikentyykö vaikutus tällä ajanjaksolla. Tuulen voimakkuut-ta luvussa kuvataan metriä sekunnissa yksikön sijaan arvoilla yhdestä seitsemään. Taulu-kossa on kuitenkin suluissa metriä sekunnissa arvot havainnollistamassa tuulen voimak-kuutta.

DARE 2030 NAVAKKAA DIGITUULTA

⁶ Megatrendi on kehityksen suuri aalto tai linja, useiden trendien tunnistettava ja historian omaava yhtenäinen kokonaisuus, jolla on selkeä kehityssuunta. Megatrendeille on ominaista laaja-alaiset ja usein tulevaisuudessa vahvistuvat vaikutukset moniin muuten toisistaan riippumattomiin ilmiöihin. Megatrendin suuntaa ei voida määritellä pelkästään tarkastelemalla yksittäisiä toimijoita tai tekijöitä, vaan megatrendi on makrotason ilmiöiden ja tapahtumakuvausten kokonaisuus, joka sisältää usei-ta erilaisia ja jopa toisilleen vastakkaisia alailmiöitä ja tapahtumaketjuja. Silti niistä muodostuvalla ilmiöllä voidaan nähdä pääkehityssuunta, jonka uskotaan usein jatkuvan samansuuntaisesti myös tulevaisuudessa.

Tyyntä (0 m/s) 1

Heikkoa tuulta (1–3 m/s) 2

Kohtalaista tuulta (4–7 m/s) 3

Navakkaa tuulta (8–13 m/s) 4

Kovaa tuulta (14–20 m/s) 5

Myrsky (21–32 m/s) 6

Hirmumyrsky (yli 32 m/s) 7

Megatrendit ovat jo määritelmänsä⁶ mukaisesti pitkään vaikuttavia voimia ja se näkyy yh-teenvetografiikassa. Kaikki “tuulet” voimistuvat paneelin käsityksen mukaan mitä kauem-mas tulevaisuuteen edetään. Väkevästi puhaltaa ilmastomuutos, johon kytkeytyvät ener-giakysymykset ja osin myös monet muut fyysisen maailman hupenevat resurssit. Vielä sitä voimallisemmin vaikuttavat teknologiamegatrendit, joita voi myös pitää ratkaisuina ympä-ristön lisääntyviin ongelmiin.

17


1,00

0,75

0,50

0,25

0,00

0,84

0,41

0,63

0,28

0,09

0,78 0,75

ILM

ASTONMUUTOS

KESKINÄIS

RIIPPUVUUS

JAKAM

ISTA

LOUS

HEIMOUTUM

INEN

YKSILÖLLIS

TYMIN

EN

DIGITA

ALISUUS

AUTOMATIS

AATIO

Vahvistuvat tuulet 2030-2040

Toimintaympäristön tuulet 2030-2040

ILMASTONMUUTOS

4,975,72

4,975,75

3,814,09

4,13

4,22

3,78

4,19

4,845,47

4,06

4,91KESKINÄISRIIPPUVUUS

JAKAMISTALOUS

HEIMOUTUMINEN

YKSILÖLLISTYMINEN

DIGITAALISUUS

AUTOMATISAATIO

vuosi 2040

vuosi 2030

3,50 4,00 4,50 6,005,oo 5,50

18

Jakamistalous: jakamistaloudella tarkoitetaan ilmiötä, jossa yksittäiset henkilöt tai muut toimijat jakavat vajaakäytöllä olevaa resurssia (esim. tuote, palvelu, aika tai osaaminen) tarjoamalla sitä muiden käyttöön usein jonkin digitaalisen alustan kautta.

Jakamistalouden vaikutus jakaa vastaajien kesken mielipiteitä: vuonna 2030 kaksi kolmesta vastaajasta näkee jakamistalouden puhaltavan vähintään navakan tuulen voimakkuudella, vuonna 2040 painotus muuttuu asteen kovemmaksi kovaksi tuuleksi ja lähes kaikki vastaa-

2.2 Jakamistalous: voimistuva puhuri

vuosi 2040

vuosi 2030


2.1 Keskinäisriippuvuus: yhteisissä tuulissa

Keskinäisriippuvuus: globalisaatio on edennyt vaiheeseen, jossa koko ihmiskunta muodostaa toisistaan riippuvaisen yhteisön. Yhä useampi ilmiö on vaikea yksiselitteisesti erottaa siihen vai-kuttavista muista ilmiöistä, jolloin on yhä tärkeämpää kiinnittää huomiota eri ilmiöiden välisiin riip-puvuussuhteisiin.

Keskinäisriippuvuuteen vastaajien joukko arvioi siirtymän voimakkuuden kasvavan vuosien 2030 ja 2040 välillä. Korkeimman keskiarvon saanut palkki siirtyy kovasta tuulesta myrs-kyyn 10 vuodessa ja muutkin palkit siirtyvät astetta kovempiin tuulilukemiin. Panelisteista etenkin tulevaisuuteen työnsä puolesta keskittyvät tekoälyasiantuntijat näkevät keskinäis-riippuvuuden merkittäväksi. Eri sektoreita edustavista asiantuntijoista erityisesti julkissek-torilla ei keskinäisriippuvuuden uskota saavan suurta painoarvoa. Yleisellä tasolla miesvas-taajien ja naisvastaajien kesken oli hieman eroja: miehet arvioivat keskinäisyysriippuvuuden alkuun maltillisemmin, mutta vuonna 2040 naisia voimakkaammin.

vuosi 2040

vuosi 2030 4,06 navakkaa tuulta

4,91 kovaa tuulta

3,78 navakkaa tuulta


19

Ilmastonmuutos: ilmastoriskillä tarkoitetaan ilmastonmuutoksen vaikutuksista aiheutuvia välilli-siä ja välittömiä riskejä yhteiskunnalle. Ilmastonmuutoksen negatiiviset vaikutukset voidaan jakaa suoriin vaikutuksiin esimerkiksi kuivuudesta johtuva viljasatojen heikentyminen ja välillisiin vaiku-tuksiin kuten viljasatojen heikentymistä seuraava ruoan hinnan nousu.

Ilmastonmuutoksen merkitys koetaan vuonna 2030 suureksi: navakka tuuli -lukema saa vastaajien suurimman keskiarvon, mutta kolmannes vastaajista näkee merkityksen myrs-kynä tai hirmumyrskynä. 10 vuotta myöhemmin kehityksen nähdään voimistuvan, vuonna 2040 ilmastonmuutoksen merkitystä pitää vähintään kovana 84 prosenttia vastaajista ja jo yli puolet antaa myrskyn tai hirmumyrskyn arvon. Etenkin naisvastaajat suhtautuvat vaka-vammin ilmastonmuutokseen, eri ammattiryhmien välillä eroja ei ole.

”Pelkään, että 2040 kärkeen kiilaa ilmastonmuutos ellei tapahdu seuraavan kymme-nen vuoden aikana merkittäviä muutoksia ihmisten käyttäytymisessä ja poliittisissa päätöksissä. Musta joutsen on turvallisuusympäristö, joka voi potentiaalisesti kiilata aivan kärkeen, jos pahin toteutuu eli maailmanlaajuinen sota. Toisaalta voi olla niin, että ilmastonmuutoksesta tulee 2040 mennessä niin valtava yhteinen uhka, että se voi yhdistää uudella tavalla ihmiskuntaa.”

vuosi 2040

vuosi 2030

2.3 Ilmastonmuutos: myrskyä päin


jat ovat sitä mieltä, että jakamistaloudella on vähintäänkin kohtalainen merkitys. Eri asian-tuntijaryhmien ja sukupuolten välillä ei ollut huomattavia eroja vastauksissa.

2.4 Heimoutuminen: navigointia porukalla

Heimoutuminen: viittaa uudenlaiseen yhteisöllisyyteen, jossa yhteisöt muodostuvat yhteisen elämäntavan ja elämäntyylin tai jaetun intohimon ympärille. Heimot tarjoavat nykyihmiselle mah-dollisuuden rakentaa identiteettiä ja kokea yhteisöllisyyttä muuten pirstoutuneelta ja epävakaal-ta tuntuvassa yhteiskunnassa.

4,84 kovaa tuulta

5,47 kovaa tuulta

20


Yksilöllistymisessä on havaittavissa sama huomio kuin edellisissä graafeissa: myös sen painoarvon ennakoidaan kasvavan vuoteen 2040 mennessä. Vuonna 2030 eniten kanna-tusta saanut navakka tuuli vaihtuu kovaksi tuuleksi kymmenen vuotta myöhemmin ja kovin mittaustulos hirmumyrsky saa parin vastaajan hyväksynnän.

”Keskinäinen riippuvuus ja heimoutuminen sekä toisaalta yksilöllisyys vahvistuvat yhtä aikaa eivätkä sulje toisiaan pois, vaikka ovatkin näennäisesti jollain tavoin vastakkaisia…”

Tulos on jossain määrin yllättävä. Joissakin tutkimuksissa on päädytty arvioon, jossa yksilöl-listymisen voimakkain vaihe on jo ohittumassa ja tuulet laantuvat mitä edemmäs mennään.

Heimoutuminen koetaan kysytyistä ajureista rauhallisimmaksi vuonna 2030, mutta astetta kovemmaksi vuonna 2040. Reilu kolmannes vastaajista antaa vähintään kovan tuulen ar-vosanan vuonna 2040. Miehet uskovat naisia lievempään heimoutumiseen vuonna 2030, naiset pitävät heimoutumista kohtalaisen merkittävänä vuonna 2040.

vuosi 2040

vuosi 2030

Yksilöllistyminen: prosessi, jossa perinteiset yhteisöt kuten perhe, suku ja asuinyhteisö ovat menettäneet merkitystään identiteettiä määrittelevinä tekijöinä. Yksilöllistymisen myötä ihmiset määrittelevät itseään mm. valinnoillaan (tekeminen, liittyminen, kuluttaminen), elämäntarinoil-laan, tunteillaan ja mielipiteillään, ja ilmaisevat näin ainutkertaisuuttaan suhteessa muihin.

vuosi 2040

vuosi 2030 4,13 navakkaa tuulta


2.5 Yksilöllistyminen: navakkaa tuulta jatkossakin



21

2.6 Digitaalisuus puhaltaa maailman toisenlaiseksi

Digitaalisuus (big data): digitalisaatiossa yhä suurempi määrä prosesseja siirtyy digitaaliseen muotoon. Digitalisoituminen on mahdollistanut valtavien datamäärien nopean analysoinnin. Big data on erittäin suurten, järjestelemättömien, jatkuvasti lisääntyvien tietomassojen keräämistä, säilyttämistä, jakamista, etsimistä, analysointia sekä esittämistä tietotekniikkaa ja algoritmeja hyö-dyntäen.

Digitaalisuus-ajuri nähdään ilmastonmuutoksen ja automatisaation ohella erittäin merkit-täväksi ajuriksi vuonna 2030, sillä 2/3 vastaajista antaa sille kovimman tai toiseksi kovim-man arvon. Keskimäärin digitaalisuuden arvioidaan vuonna 2030 puhaltavan kovan tuulen voimalla. Vuoteen 2040 mennessä digitaalisuuden merkitys vain vahvistuu. Silloin digitaa-lisuuden merkitys arvioidaan keskimäärin myrskyksi. Ajureista juuri digitaalisuuden arvioi-daan vuonna 2040 useimmiten pauhaavan hirmumyrskyn voimalla. Miehet pitävät digitaa-lisuutta naisia merkittävämpänä niin vuonna 2030 kuin 2040.

”…Digitalisaation myötä sosiaalisten suhteiden verkko siirtyy kuitenkin yhä enemmän virtuaali-ympäristöön, jolloin yhteisöjen muodostuminen jää yhä vähemmän fyysisestä sijainnista riip-pumattomaksi. Tällöin globaalisti jaettavista arvoista ja asenteista tulee uusien yhteisöjen kul-makiviä.”

vuosi 2040

vuosi 2030 4,97 kovaa tuulta

5,75 myrskyä


Automatisaatio (robotisaatio): Maailmanpankin ennusteen mukaan 55–85 prosenttia maailman työpaikoista on automatisoitavissa. Todennäköisyys vaihtelee kehittyvien ja kehittyneiden mai-den, toimialojen ja ammattiryhmien, kaupunkien ja maaseudun sekä sukupuolten mukaan. Kehit-tyvissä maissa automaatio uhkaa viedä työpaikat ennen kuin ne edes saapuvat.

2.7 Automatisaatio puhkuu työt uusiksi

22


vuosi 2040

vuosi 2030 4,97 kovaa tuulta

5,72 myrskyä

Automatisaation ja robotisaation merkityksen nähdään kasvavan. Vuonna 2030 suurin kes-kiarvo vastauksille on kova tuuli, vuonna 2040 myrsky. Myös kovin arvo, hirmumyrsky, saa useamman kannattajan. Tässä teknologiaan liittyvässä asiassa miehet näkevät automati-saation ja robotisaation merkityksen naisia voimakkaammin sekä 2030 että 2040.

”… Uudet megatrendit voivat liittyä jo 2040 robottien rooliin (uhat, mahdollisuudet, oikeudet) yh-teiskunnassa, geeniteknologiaan ja -etiikkaan, virtuaalitodellisuuteen ja yhä vahvemmin maa-pallon kestävyyteen ihmiskunnan käytössä.”

Vaikka ympäristö- ja teknologiadriverit voimistuvat, kommenteissa korostuu se, että vas-taajat näkevät tulevaisuudessa tarvittavan yhä enemmän sosiaalisia taitoja ja kykyä vuoro-vaikuttaa. Teknologinen singulariteetti, talouskasvun umpikuja ja näiden vaikutukset saavat panelistit kuitenkin miettimään työpaikkojen tulevaisuudennäkymiä samoin kuin tulevai-suuden yhteiskuntien pohjalla olevia arvomaailmoja.

3. LUKU

VIISI YMPÄRISTÖ-SIGNAALIA

Toimintaympäristöä skannaava ryhmä arvioitti paneelilla myös viisi nousevaa muutosvoi-maa, joilla saattaa olla merkitystä kolmen tee-matutkimusryhmän kannalta.

Tutkimusryhmän jäsenet ovat Petra Kiuru, Jaana Liukkonen, Maili Marjamaa, Lotta Meyer-Arnold, Mirka Nalimova ja Jukka Tikkanen.

24

3.1 Tekoäly saa osallistua päätöksentekoon vain apurina

Vuonna 2040 laki vaatii tekoälyn ottamista mukaan organisaatioiden päätöksentekoon.

Vuonna 2040 laki edellyttää kaikilta yksityisiltä yrityksiltä, julkisilta organisaatioilta ja julkisen hal-linnon eri tasoilta tekoälyn ottamista mukaan päätöksentekoon täysivaltaisena hallituksen jäse-nenä. Tekoälyllä tarkoitetaan tässä tietokonetta tai tietokoneohjelmaa, joka kykenee älykkäiksi laskettaviin toimintoihin. Älykäs toiminto on enemmän kuin rutiininomainen toiminto ja se sisäl-tää tilannekohtaista lähtötietojen yhdistelyä ilman ennalta määriteltyjä kiinteitä sääntöjä. Vahva tekoäly kykenee autonomiseen toimintaan ja päätöksentekoon.

+++ Erittäin toivottavaa

––– Erittäin ei-toivottavaa

––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16

+++ Erittäin todennäköistä

––– Erittäin epätodennäköistä

––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16 18

Teesi tekoälyn ottamisesta mukaan organisaatioiden päätöksentekoon jakaa jyrkästi mieli-piteitä toivottavuuden suhteen. Valtaosa vastaajista pitää teesiä kuitenkin todennäköisenä. Yritys- ja työelämäpuolella sekä julkisella sektorilla suhtaudutaan teesin toivottavuuteen negatiivisemmin kuin oppilaitoksissa ja kansalaissektorilla, joissa mielipiteet toivottavuu-den suhteen jakautuvat lähes tasan.

Vastaajat, jotka pitävät teesiä toivottavana, korostavat datan käsittelyn helpottumista ja no-peutumista. Sen sijaan teesiä epätoivottavana pitävien kommenteissa ei luoteta tekoälyn pystyvän eettiseen ja moraaliseen päätöksentekoon. Osin nämä näkökulmat tulevat esiin myös samoissa kommenteissa.

“Varmasti tekoälyä hyödynnetään kasvavassa määrin kaikessa päätöksenteossa, sen tukena, mutta minkä tahansa toimijan toimintaa koskevat ratkaisut ovat aina moraalisia ja poliittisia päätöksiä. Päätöksissä sinänsä tekoälyllä ei saa olla sananvaltaa, enkä usko, että sellaista tekoälylle ainakaan näin läheisessä tulevaisuudessa myöskään annetaan. Kenties sellainen

DARE 2030 VIISI YMPÄRISTÖSIGNAALIA

25

olisi mahdollista ja suotavaa, että tällainen tekoäly olisi oltava aina läsnä ja sen mielipiteet ja perustelut olisi pidettävä julkisina kaikkien päätösten suhteen?”

Vastustusta herättää teesin muotoilu tekoälyn osallistumisesta päätöksentekoon “täysi-valtaisena hallituksen jäsenenä”. Useissa kommenteissa korostetaan ihmisen roolia lopul-lisena päätöksentekijänä, mutta tekoälylle nähdään rooli päätösten laadunvarmistajana, tiedontuottajana, assistentina, ratkaisujen ehdottajana ja päätöksenteon tukena. Toinen monessa kommentissa esiin nostettu näkökulma on kysymys siitä, missä määrin te-koälyn päätökset ovat riippuvaisia ihmisten sille syöttämästä rajoittuneesta datasta, valmiiksi rajatuista ratkaisumalleista ja mahdollisesti väärin asetetuista tavoitteista ja kysymyksistä. Tekoäly nähdään ihmisen luomuksena, jonka rationaalisuus siksi asetetaan kyseenalaiseksi.

“On tärkeää huomata, että niin kauan kuin tekoäly on ihmisen renki, sen päätöksenteko perus-tuu ihmisen ennalta määrittämiin reunaehtoihin. -- Päätöksenteon metatason ongelmia ovat virheelliset lähtökohdat: kokonaisuuden kannalta väärät tavoitteet ja väärät kysymykset sekä valmiiksi rajatut ratkaisumallit.”


• Tekoäly jakaa paneelin kahteen leiriin

• Eettinen ja moraalinen kyvyttömyys

• Datariippuvuus ongelmana

26

3.2 Uusi eliitti uhkaa yhteiskunnan tasapainoa

Vuonna 2040 on muodostunut uusi eliitti, joka kehittää kilpailukykyään teknologian ja gee-nitekniikan avulla.

Uudella eliitillä on halu ja mahdollisuus hyödyntää uusimpia teknologian mahdollistamia ratkai-suja omien ominaisuuksiensa kehittämiseen ja kilpailukykynsä parantamiseen. Yhteiskuntaakin hyödyttävien ylivertaisten ominaisuuksiensa ansiosta uusi eliitti saa haltuunsa valtaosan johtavis-ta paikoista yhteiskunnassa ja yrityksissä.



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16 18



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16

Kaikissa ryhmissä vastaajat ovat melko yksimielisiä siitä, että uuden eliitin syntyminen on to-dennäköistä mutta epätoivottavaa. Eri ryhmien vastausten väliltä ei löydy merkittäviä eroja.

Monessa kommentissa teesin suuntaisen muutoksen todetaan olevan jo käynnissä, eikä vastavoimaa sille nähdä. Kuitenkin asetettua kahdenkymmenen vuoden aikaperspektiiviä pidetään useassa kommentissa liian lyhyenä teesissä kuvatun eliitin muodostumiselle, kos-ka epäillään ihmisten kykyä tai halua muokata ominaisuuksiaan näin nopeasti ja radikaalisti.

Kehityksessä nähdään enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia. Moni vastaaja pelkää eliitin todennäköisemmin toimivan itsekkäästi kuin ajavan kaikkien etua. Tästä seuraavina uhki-na pidetään polarisaatiota, eriarvoistumista sekä yhteiskunnallista vastakkainasettelua ja epätasapainoa. Toisaalta muutamassa kommentissa viitataan myös mahdollisuuteen, että eliitti muistaakin yhteiskunnallisen vastuunsa, jolloin vaikutukset voisivat olla positiivisia. Ratkaisevina kysymyksinä pidetään sitä, kuinka mahdollisuuksien kasautumista hyödyn-netään, onko muillakin kuin eliitillä mahdollisuus vaikuttaa, ja kuinka rakenteita muutetaan.


27

“Tuo voisi olla mahdollista reilun kahdenkymmenen vuoden päästä, mutta kehitys sisältää pal-jon uhkia. Kuvatun kaltaisen eliitin syntyminen/vahvistuminen tuottaa yhteiskunnallista vas-takkainasettelua ja epätasapainoa. Ja ihmisluontoa ajatellen, eliitti ei välttämättä muokkaisi ominaisuuksiaan yhteistä hyvää ja ihmiskuntaa palvelemaan.”

“Individualismin ja markkinataulouden kiihtyvässä tangossa tämä väite kuulostaa pelot-tavalta. ”Kilpailukyky” ja ”geeniteknologia” samassa lauseessa ei vielä 2040 tarkoittane muuta kuin voiton tuottamista ja sen edistämistä. Kamala kuva Donald- ja Ivanka- klooneista käväisi verkkokalvoilla …”

• Kehitys on jo käynnissä

• Polarisaatio lisääntyy

• Dystopiateesin uskotaan toteutuvan


28

3.3 Moniarvoinen yhteiskunta tulee muttei kivuitta

Ihmisvirrat muuttavat merkittävästi Suomen väestörakennetta ja synnyttävät moniarvoisen yhteiskunnan.

Ilmastonmuutos, sodat ja taloudelliset tekijät synnyttävät ihmisvirtoja, jotka muuttavat merkittä-västi yhteiskuntien väestörakennetta. Väestön monimuotoistuminen pakottaa nopeisiin ratkaisui-hin, jotta pystytään luomaan moniarvoinen, toimiva yhteiskunta.

Kaikissa vastaajaryhmissä moniarvoisen yhteiskunnan syntymistä pidettiin melko toden-näköisenä sekä melko toivottavana. Eri ryhmien välillä ei löytynyt merkittäviä eroja. Ope-tushenkilöstö suhtautui moniarvoisuuden syntymiseen hieman myönteisemmin kuin työ-elämän edustajat. Samoin naiset pitivät sitä hieman toivottavampana kuin miehet, mutta erot olivat pieniä. Osa vastaajista piti kysymyksenasettelua hankalana, koska lopputulosta pidettiin toivottavana, mutta siihen johtavia tapahtumia ei ja tämä aiheutti haastetta vas-tauksen antamiseen.

Teesin esittämä kehitys nähdään jo olevan käynnissä ja sen vauhdin koetaan kiihtyvän vuo-teen 2040 mennessä. Kehityksessä nähdään enemmän myönteisiä piirteitä kuin kielteisiä ja sitä pidettiin väistämättömänä. Suomen väestökehityksen kannalta maahanmuutto koettiin positiivisena ja talouskasvua ylläpitävänä voimana. Kommenteissa koulutuksen ja koululai-toksen roolia pidettiin merkittävänä uuden moniarvoisen yhteiskuntarakenteen luojana. Se nähtiin välittäjänä ja rakentajana eri kulttuurien välillä.

Haasteeksi koettiin kehityksen nopeus sekä yksittäisten valtioiden toimien riittämättömyys tilanteen hallitsemiseksi. Kommenteissa kyseenalaistettiin nykyisten kaltaisen kansallisval-



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16


29


tioiden tulevaisuus ja korostettiin maailmankansalaisuutta sekä kykyä toimia yhdessä. Maa-pallon resurssien tasa-arvoisempaa jakoa pidettiin myös välttämättömänä.

“Pakottavat, nopeat ratkaisut eivät tietenkään ole mikään tavoiteltava asia, mutta näyttää siltä, että omiin etuihin tuijottaminen vahvistaa kehittyneissä talouksissa otettaan ja kuluttaa mahdollisuudet proaktiiviselle toiminnalle. Pakon kautta tulevan muutoksen voi nähdä mah-dollisuutena ja siinä lepää ehkä paras toivo moniarvoisen ja yhdenvertaisen yhteiskunnan ja maailman rakentamiseen.”

“Eurooppa ja monet muutkin vanhat vahvat taloudet tulevat kokemaan suuren myllerryksen. Tulevaisuudessa Suomenkin ikäpyramidi ja huoltosuhde on nykyistä kestävämmällä pohjalla. Joudumme luopumaan joistain meille tärkeistä perususkomuksista ja laajentamaan käsitys-tämme suomalaisuudesta, pohjoismaisuudesta ja eurooppalaisuudesta - kansallisvaltioiden idea joudutaan ehkä miettimään uusiksi.”

• Kivulias mutta väistämätön prosessi

• Muutosvauhti on kiihtyvä

• Tuloksena uusi suomalaisuus

30

3.4 Työn loppu tai sitten ei?

Vuonna 2040 teknologia on vapauttanut ihmiset palkkatyöstä.

Vuonna 2040 automaatio, robotisaatio ja tekoäly ovat vapauttaneet teollistuneiden maiden ih-miset velvollisuudesta tehdä työtä. Varsinaista ammattia ei enää tarvita, vaan ihmiset kehittävät itseään omien kiinnostustensa mukaisesti ja hyödyntävät taitojaan harrastuksenomaisissa tehtä-vissä.



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16

Teesin toteutumista pidettiin yleisesti ottaen epätodennäköisenä ja useimmiten ei-toivot-tavana. Julkissektori ja kansalaissektori pitivät teesin toteutumista hieman epätodennä-köisempänä ja julkissektori oli tämän näkemyksensä kanssa muita yksimielisempi. Teesin toivottavuuteen suhtautui kielteisimmin yritys- ja työelämä ja myönteisimmin kansalaissek-tori, joka vastaajaryhmistä ainoana piti teesiä ylipäätään keskimäärin toivottavana. Asian-tuntijuuden suhteen ryhmät eivät eronneet merkittävästi toisistaan. Myöskään sukupuoli ei erotellut tässä mielipiteitä.

”Osa tuotannollisista palkkatyöstä rikkaissa maissa varmasti lakkaa, mutta ei tarvitse olla kummoinen ennustaja, jos uskoo hoiva- ym. henk.koht. palveluiden lisääntyvän. Toisaalta syn-tyy myös uusia työn muotoja, joita ei voi nyt edes kuvitella. Politiikan kysymys on, miten tulot sitten jakautuvat, kuka korjaa potin, kun tuottavuus lisääntyy.”

Kommenteissa koettiin, että työ sinällään ei lopu, mutta työn sisältö ja muodot sekä työn luonne muuttuvat. Ihmisen perustarve toteuttaa itseään ja kokea itsensä merkitykselliseksi yhteisön jäseneksi eivät katoa. Teknologia korvaa pitkälti ihmisen tuotannollisessa työssä, mutta toisaalta kasvatus- ja hoiva-alan ammattien ja mahdollisesti myös käsityötä vaativien ammattien arvostus kasvaa. Erään kommentin mukaan muutos myös luo mahdollisuuksia



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16


31


kalliin työvoiman Euroopassa. Erityisesti ne, jotka pitivät teesin toteutumista toivottavana, näkivät että kansalaissektori ja yhteisöllinen toiminta korvaavat työn merkityksenantajana ja identiteetin rakennusaineena. Panelistin sanoin siirrytään uuteen vaiheeseen:

”Palkka voi olla muutakin kuin rahaa, ja palkitsevasta tekemisestä ihminen lajina tuskin siirtyy sivuun - tekemisen määrä, laatu ja tavoitteet vain muuttuvat, kun motivaattorina on muukin kuin ulkoinen pakko. Palkkaorjuus muuntuu kohti jakamistaloutta.”

Muutamissa kommenteissa pohdittiin myös korvaavan toimeentulon malleja, joista useim-miten mainittiin perustulo, sekä tulonjakoa. Joissakin kommenteissa esitettiin myös huoli globaalista polarisaatiosta. Teesin toteutumisen aikajänne koettiin yleensä liian lyhyeksi merkittäville muutoksille. Mainittakoon, että alun perin teesissä puhuttiin yleisellä tasol-la työstä. Kommenteissa työn määritelmä koettiin liian tulkinnanvaraiseksi ja kommenttien perusteella teesiä päivitettiin niin, että siinä puhuttiin työn sijaan palkkatyöstä.

”Työn käsite muuttuu. Määritelmät ovat kuin kartta joka kuvaa maastoa. Jos kartta ei kuvaa maastoa -> pitää kartta päivittää .... eikä maasto. Ihmisen toiminta tulee kytkeytymään tavalla tai toisella elämän puitteiden rakentumiseen ja yhteisöön kiinnittymiseen. Ihmisellä on liittymi-sen ja kuulumisen tarve jota työ palvelee. Uskon että ihminen jatkossakin tarvitsee jonkin roolin osana yhteisöä ja oman identiteetin määrittelijänä. Kolmannensektorin ja kansalaisyhteiskun-nan rooli toivottavasti tunnistetaan keskeisemmäksi.”

• Työ ei lopu mutta sisällöt ja tavat muuttuvat

• Työ antaa merkityksen

• Työ määritetään uudelleen

32

3.5 Talous tienhaarassa

Jatkuvaan talouskasvuun perustuva yhteiskunta on tullut vuoteen 2040 mennessä tienhaaraan.

Vaikka maailmantaloudessa on näkyvissä piristymisen merkkejä, on kasvu silti haavoittuvaa. Haa-voittuvuus voi liittyä esimerkiksi ikärakenteeseen ja luonnonvarojen kestämättömään käyttöön. Kysymykseksi herää, mitä varten kasvua tavoitellaan? Ympäristökriisit, teknologinen kehitys ja työn ja toimeentulon arvoitus haastavat meidät pohtimaan haluammeko hakea kasvua hinnalla millä hyvänsä? Erilaiset kriisit pakottavat meidät luomaan uudenlaisen käsityksen ja mallin talou-desta, hyvinvoinnin sisällöstä ja yhteisen hyvän jakamisesta.

Jatkuvaan talouskasvuun perustuva yhteiskunta on tullut vuoteen 2040 mennessä tienhaa-raan. Vaikka maailmantaloudessa on näkyvissä piristymisen merkkejä, on kasvu silti haa-voittuvaa. Haavoittuvuus voi liittyä esimerkiksi ikärakenteeseen ja luonnonvarojen kestä-mättömään käyttöön. Kysymykseksi herää, mitä varten kasvua tavoitellaan. Ympäristökriisit, teknologinen kehitys ja työn ja toimeentulon arvoitus haastavat meidät pohtimaan haluam-meko hakea kasvua hinnalla millä hyvänsä. Erilaiset kriisit pakottavat meidät luomaan uu-denlaisen käsityksen ja mallin taloudesta, hyvinvoinnin sisällöstä ja yhteisen hyvän jakami-sesta.

Tulevaisuusväittämä jakoi mielipiteitä. Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että väittämä ei ole todennäköistä eikä toivottavaa. Toisaalta pienempi määrä vastaajista arvioi että väittä-mä on melko todennäköinen joskaan ei-toivottava. Lisäksi paneelista löytyi myös poikkea-via mielipiteitä. Yksi vastaaja piti väitettä erittäin toivottavana muttei kovin todennäköisenä. Muutama panelisti piti väittämää erittäin todennäköisenä ja toivottavana asiana. Kommen-



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16


33


tointi oli kuitenkin niukkaa, mikä saattoi johtua siitä, että viimeisen kysymyksen kohdalla vastaajien aika ja voimat olivat jo vähissä.

Yhden panelistin mukaan talousjärjestelmä ja sen rooli on ratkaiseva tekijä ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta ja piti erittäin todennäköisenä että nykyisenkaltainen kapitalistinen kasvutalous ajautuu jossain vaiheessa kriisiin. Panelisti ehdotti, että päätöksenteossa tulisi tiedostaa tulevaisuuden riskejä ja lähdettäisiin aktiivisesti etsimään vaihtoehtoisia ratkaisuja kestävälle taloudelle siirtymällä esimerkiksi uuteen maailmanjärjestykseen. Toinen pane-listi oli taas sitä mieltä, ettei tulevaisuusväittämä toteudu, ja uskoi että Suomi tulee tulevai-suudessa menestymään esimerkiksi ympäristöteknologia- ja terveydenhoitoalalla.

• Talouskasvulogiikka

• Edessä hitaan kasvun aikoja

• Epävarmuudet lisääntyvät

34


35

4. LUKU

VIRTAUKSIA TUULTEN JA TEESIEN TAKANA

Toimintaympäristöä tutkiva ryhmä löysi me-gatrendien ja tulevaisuusteesien takaa mer-kittäviä ja keskenään risteäviä teemoja. Niistä ensimmäiseksi nousevat arvot, jotka nouse-vat esiin etenkin työn muutosta, yhteiskun-nan moniarvoistumista ja uuden eliitin syntyä käsittelevien teesien yhteydessä. Arvot kes-keisesti ohjaavat tulevaisuuden tekemistä ja siten ne myös liittyvät kokemukseen vallas-ta tulevaisuuden suhteen, mahdollisuuksista vaikuttaa tulevaisuuden rakentumiseen. Eräs panelisteista nostaa demokratian todelliseksi ongelmaksi juuri megatrendeihin vaikuttami-sen mahdollisuudet. Kaikkea inhimillistä, mut-ta myös tekoälyn toimintaa koskevat ratkaisut ovat aina moraalisia ja poliittisia päätöksiä.

Tutkimusryhmän jäsenet ovat Petra Kiuru, Jaana Liukkonen, Maili Marjamaa, Lotta Meyer-Arnold, Mir-ka Nalimova ja Jukka Tikkanen.

36

4.1 Riittävän jaettu arvopohja

Keskustelua syntyy yhteisen arvopohjan merkityksestä. Kommenteissa kuvaillaan yhteis-tä arvopohjaa kompassiksi ja yhteisöjen kulmakiveksi. Globaalisti jaetun ”riittävän yhteisen” arvopohjan merkityksen nähtiin kasvavan ja sen rakennusalustana voisivat olla verkkoyh-teisöt tai digitaaliset heimot. Valtioiden rajoihin ja kansallisiin intresseihin tuijottaminen on tulevaisuudessa mahdotonta, olennaista on kyky toimia yhdessä. Vaikka panelistit pitävät yhteistä arvopohjaa tärkeänä, valtaosa pitää myös moniarvoisuuden lisääntymistä positiivi-sena asiana. Samalla kaivataan keskustelua arvoista ja hyvinvoinnin määritelmästä.

“Pakon kautta tulevan muutoksen voi nähdä mahdollisuutena ja siinä lepää ehkä paras toivo moniarvoisen ja yhdenvertaisen yhteiskunnan ja maailman rakentamiseen.”

Kaikki eivät ole yhtä toiveikkaita:

“Vaikea nähdä, että syntyisi yhteistä tai edes riittävän jaettua arvopohjaa, mutta jos sen sijaan syntyisi entistä parempia mekanismeja, joiden avulla sovitetaan yhteen erilaisia näkemyksiä, niin silläkin päästäisiin eteenpäin.”

4.2 “Individualismin ja markkinatalouden kiihtyvä tango”

Panelistit kritisoivat voimakkaasti nyky-yhteiskunnan arvomaailmaa, jota yksi panelisteista kuvaa ilmaisulla “individualismin ja markkinatalouden kiihtyvä tango”. Panelistien mielestä yhteiskunnassa vallalla olevat ja entisestään vahvistuvat arvot ohjaavat keskittymään kil-pailukykyyn, tuottavuuteen, kasvuun ja itsekkyyteen. Paljon pohdittiin sitä, ajaako mahdol-linen uusi eliitti omaa etuaan, jolloin seurauksena on jyrkkä polarisaatio, vai kykeneekö se “näkemään yhteisen hyvän”.

Kilpailuun keskittyvää arvomaailmaa pidetään kestämättömänä. Tilalle panelistit perään-kuuluttavat arvoja, jotka kilpailun sijasta kannustaisivat miettimään, kuinka voisimme me-nestyä yhdessä. Tämä edellyttäisi uutta talousmallia ja uudenlaista käsitystä hyvinvoinnin sisällöstä ja yhteisen hyvän jakamisesta.

“Tulevaisuuden skenaariot ovat nykyisin täynnä pohdintaa siitä, mistä tulevaisuuden kilpailuky-ky muodostuu. Kovin vähän on skenaarioita, joissa pohditaan vaihtoehtoja tälle mallille. Olisiko aika murtaa koko kilpailukyvyn määritelmä: jos oikeasti puhutaan kestävää tulevaisuutta edis-tävästä kilpailukyvystä, se ei ole kilpailukykyä toisia ihmisiä tai kansakuntia vastaan vaan kykyä menestyä yhdessä muiden ja yhdessä olemassaolomme mahdollistavan luonnon kanssa.”

4.3 Työn merkitys murtumassa

Kolmas arvokeskustelu syntyy työn merkityksen ympärille. Palkkatyön katoamisen pelä-tään yhtäältä johtavan merkityksen katoamiseen ihmisten elämästä, koska työ määrittelee

DARE 2030 VIRTAUKSIA TUULTEN JA TEESIEN TAKANA

37


ihmisen identiteetin ja roolin osana yhteisöä. Työtä korostavan arvomaailman muutosta pi-detään vaikeana. Toisaalta osa panelisteista pitää jopa parempana etsiä elämän tarkoitusta jostain muualta kuin palkkatyöstä. Tekemisen ja itsensä toteuttamisen tarpeen ei usko-ta katoavan, mutta sitä voidaan ehkä tulevaisuudessa toteuttaa palkkatyön sijasta entistä enemmän kolmannella sektorilla.

“Vieläkin suurempi muutos olisi yhteiskunnallisen arvomaailman työsidoksen purkautuminen, joka voi johtaa yhä useamman kohdalla merkityksettömyyteen. Millainen on yhteiskunta, jossa millään ei ole merkitystä.”

“Elämän merkityksellisyyden kannalta oleellista on se, että ihminen pystyy palvelemaan jo-tain suurempaa päämäärää tai tekemään jotain muiden ihmisten hyväksi. Valitettavasti näiden ideaalien toteutuminen nykyajan palkkatyössä jää vaillinaiseksi. Palkkatyöstä riippumaton työ mahdollistaisi luultavasti paljon suuremman merkityksellisyyden kokemuksen.”

4.4 Ilmastonmuutos

Ilmastonmuutosta pidetään tärkeimpänä tutkimuksessa käytetyistä tulevaisuuden me-gatrendeistä ja drivereista ja sen merkityksen arvioidaan edelleenkin voimistuvan tule-vaisuudessa. On selvää, että ilmastonmuutoksella on pitkällä aikavälillä kompleksisia vai-kutuksia luonnonympäristöön, ihmisten elinoloihin, työntekoon ja elantoon, talouteen ja yhteiskuntaan. Jo pitkään hyvinvoinnin kasvu on ollut sidoksissa talouden kasvuun ja luon-nonvarojen käytön kasvuun.

Paneelissa kukaan ei kyseenalaistanut ilmastonmuutosta. Ilmastonmuutoksen nähdään vaikuttavan voimakkaasti muihin ajureihin tai olevan niiden pohjana: ilmastonmuutos ja resurssiniukkuus nähdään syynä automaation nousulle, heimoutumiselle, keskinäisriippu-vuuden kasvulle, jakamistalouden nousulle ja teknologiselle kasvulle, kuten robotisaatiolle ja Big Datan merkityksen kehittymiselle. Ilmastonmuutos tulee muuttamaan rajusti yhteis-kuntia, taloutta, teollisuutta, arkea, sosiaalisia vuorovaikutussuhteita sekä arvoja ja lisää-mään ihmisvirtoja.

Erityisesti ilmastonmuutoksen nähdään kytkeytyvän muun muassa kestävään kehitykseen ja olevan suoranainen este sen toiselle ääripäälle, jatkuvan talouskasvun tavoittelulle. Moni asiantuntija kommentoi ja kaipasi suoranaista uutta talouden mallia.

“Ilmastonmuutoksen ratkaiseva rooli on tärkeä huomio. Planetaaristen rajojen osalta muita kriittisiä tekijöitä ovat ravinnekierron epätasapaino ja luonnon monimuotoisuuden kaventu-minen. Tiedeperustaisen vahvan kestävyysajattelun omaksuminen kehityksen ohjenuoraksi on välttämätöntä tulevaisuutemme kriisiytymisen ehkäisemiseksi: ilman elinkelpoisia ekosys-teemejä ei voi olla olemassa toimivaa sivilisaatiota - ilman toimivaa sivilisaatiota ei voi olla olemassa yhteiskunnallisia rakenteita kuten taloutta. On vaarallista, että meillä on vain yksi päämäärä jota palvelemme: ”kilpailukyky, tuottavuus, talouskasvu”.”

38

Ilmastonmuutokseen suhtaudutaan dystooppisesti, pelokkaastikin, se herättää komment-teja etenkin odotettavista olevien miljoonien ihmisten ihmisvirroista. Lievennys- tai rat-kaisukeinoina nähdään ihmisten käyttäytymisen muutos ja poliittiset päätökset. Nyt eri-arvoisuuden koetaan lisääntyneen, mutta pitkällä aikavälillä ilmastonmuutoksen uskotaan yhdistävän:

“.. Kansallisiin intresseihin tuijottaminen ei ole enää mahdollista, sillä olemme kaikki samassa veneessä…”

“Vaihtoehtoja on kaksi: joko sopeudumme, tai itkemme ja sopeudumme. Tässä on Suomella myös mahdollisuus olla edelläkävijä ja kehittämällä ennakkoluulottomia, myös muihin yhteis-kuntiin soveltuvia sosiaalisia ratkaisuja (molemminpuolinen sopeutuminen, koulutus, pako-laisten kokemusten ja taitojen hyödyntäminen, työllistämisvaikutus, kotouttaminen, verkostot, kasvavat markkinat...) auttaa sekä itseään että muita. Hyvä koulutuspohja ja koululaitoksen kehittäminen ovat tässä avainasemassa: yhteiskunta- ja kasvatustieteilijät erityisesti kehiin.”

“Yksi päivä tässä juuri pohdin, että mitä tekisi ”maailmanhallitus” nykytilanteessa. Jos nationa-listisia intressejä ja geopoliittisia rajoja ei pidettäisi yllä, niin miten nälänhätää, totaalista köy-hyyttä, sotia ja luonnonkatastrofeja hoidettaisiiin? Kehittyneiden maiden voi olla ilmastonmuu-toksen edessä pakko toimia proaktiivisemmin, muurit ja aidat eivät ole ratkaisu.”

Toiveikkuutta aikaperspektiivin suhteen on vielä:

“ ..Globaalitalouden tai ilmastomuutoksen kysymykset eivät ehkä nyt herätä suurta toiveikkuut-ta, mutta Trumpin kausi kestää kuitenkin vain 4 vuotta.”

4.5 Hyödylliset ja hyödyttömät kansalaiset

Polarisaation pelko niin yhteiskunnan tasolla kuin globaalisti nousee pintaan useiden tee-sien yhteydessä, erityisesti työn muutoksesta ja uuden eliitin synnystä keskusteltaessa. Työn muutoksen uskotaan joissakin kommenteissa kiihdyttävän polarisaatiokehitystä, kun digitalisaatio ja robotisaatio tekevät osasta kansalaisia taloudellisesti hyödyttömiä ja osalla työtä on entistä enemmän. Tämä voi panelistien mielestä johtaa tulojen ja resurssien jaon epätasapainoon ja sitä kautta muodostaa uhan demokratialle ja nykyiselle yhteiskuntajär-jestelmälle. Tuloksena voi olla eliitin ylivalta sekä tuloerojen ja luokkajaon voimistuminen tai jonkinlainen sosialismi.

Polarisaatiokehitys nähdään myös globaalina kehityksenä jossa maailma jakautuu vaurai-siin alueisiin ja sekasortoisiin köyhien reservaatteihin. Kuka häviää kilpailun kun kaikki ha-luavat olla edelläkävijöitä?

”Digitalisaatio ja robotisaatio tuottaa maailman ja yhteiskunnan, jossa suuri osa kansalaisista on taloudellisesti hyödyttömiä, tällöin eliitin arvomaailma ja moraali nousee ratkaisevaan ase-maan.”


39

4.6 Mistä löytyisi vastavoima?

Kehitys, jossa kyvyt ja resurssit keskittyvät, on monen panelistin mielestä jo näkyvissä. Po-larisaation aiheuttajana pidetään ensisijassa kapitalistista, kilpailuun perustuvaa yhteiskun-taa, jonka uskotaan johtavan lopulta yhteiskuntamallin kriisiytymiseen. Panelistit pohtivat, mistä tälle kehitykselle löytyisi vastavoima ja mitä rakenteellisia muutoksia polarisaatioke-hityksen pysäyttämiseksi tarvitaan. Moni näkee perustulon mahdollisena ratkaisuna, mutta myös laajempaa globaalia tasausta peräänkuulutettiin.

“Ilman muuta on lähdettävä pitkällä aikavälillä ”globaalista tasauksesta” Jos jonkun valtion väestön varallisuus ja olosuhteet olisivat yhtä räikeän polarisoituneet kuin maapallon tilanne nyt - ei sitä voisi mitenkään hyväksyä. Eurooppa ja monet muutkin vanhat vahvat taloudet tule-vat kokemaan suuren myllerryksen.”

Opetusteknologiaa koskevassa keskustelussa pohdittiin voiko tekoälyn käyttö opetuk-sessa johtaa opetuksen epätasa-arvoistumiseen. Kommentissa nähtiin mahdollisena, että taloudelliset sähköiset oppimiskanavat voidaan suunnata vähävaraisten ja yhteiskunnan kannalta vähämerkityksisten kansalaisten perusopetukseen, kun taas rikkaammilla ja lah-jakkaimmilla, yhteiskuntaa hyödyttävillä yksilöillä tulee olemaan varaa henkilökohtaiseen valmennukseen. Tämä tulisi lisäämään yhteiskunnan kahtiajakoa ensimmäisen ja toisen luokan kansalaisiin entisestään.


40


41

5. LUKU

OPPIMISENPERSONOINTI

Osion tarkoituksena on pohtia personoinnin merkitystä oppimisessa etenkin peruskou-lussa ja toisella asteella. Oppimisen perso-noinnilla tarkoitetaan oppijan henkilökohtai-sen opetussuunnitelman mukaista opiskelua, jossa myös opiskelumenetelmät, -materiaalit ja -välineet voivat olla henkilökohtaistettuja. Personointi sisältää sekä näkyvät oppimisjär-jestelyt että oppijan oman sitoutumisproses-sin opiskeltavaan asiaan. Aivan kuten eräs panelisti kommentoi, oppimisen personointi muodostaa oppimisprosessista vain osan: “Yk-silöllinen-yhteisöllinen dimensio on aivan kes-keinen omassa ajattelussakin. Ne ovat toisiaan tukevat vastavoimat, jotka meidän on huomi-oitava rakentaessamme kestäviä ja käyttäjiä inspiroivia oppimisratkaisuja.”

Tutkimusryhmän jäsenet ovat Daniel Fernández, Juha Koivistoinen, Asta Kurhila, Milla Luoma ja Heidi Salokangas.

42

5.1 Kontaktiopetus jakaa paneelin

Vuoteen 2030 mennessä on tapahtunut käänne: enemmistö oppijoista suosii kontaktiope-tusta personoidun ja teknologiavälitteisen oppimisen sijaan.

Teesiin vastasi 37 panelistia, joista 24 perusteli vastaustaan kommenttiosiossa. Vastaukset polarisoituivat sekä todennäköisyyden että varsinkin toivottavuuden osalta. Kontaktiope-tus-teesi herätti vastaajissa tunteita, jotka näkyivät argumenteissa. Kontaktiopetuksen uusi tuleminen on monelle panelisteista toivottavaa ja osalle myös todennäköistä. Eniten on kuitenkin niitä, jotka eivät väitteen toteutumiseen usko silloinkaan, kun itse pitävät sitä toi-vottavana.

Tulosten analysointi osoitti, että etenkin opetusalan asiantuntijat toivovat kontaktiopetuk-sen renessanssia. Heidän kommenteistaan nousee esille huoli siitä, että 2017 digiloikka keskittyy liikaa välineisiin, ei niinkään ihmisen luontaiseen sosiaalisuuteen, joka lisäisi oppi-joiden yhteisiä oivalluksia.

“Teknologia mahdollistaa autenttisen läsnäolon tunteen 2030 aikajänteellä. ... Oppimisryhmän dialogi ja oppiminen toimii hyvin myös etänä, kunhan ensin on rakennettu luottamus kasvok-kain. Viimeistään 2050 on laajasti käytössä teknologia, mikä mahdollistaa autenttisen kasvok-kain dialogin käymisen tunteen, vaikka henkilöt ovat fyysisesti eri paikoissa.”

Kommenteissa pohditaan myös sitä, että vuonna 2030 opetus on muuttunut ohjaamiseksi ja se on laadullisesti parempaa kuin vuonna 2017. Panelistit myös kyseenalaistavat näke-myksen, jonka mukaan kontaktiopetus on sähköisessä ympäristössä tapahtuvaa opetusta tehokkaampaa:



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16

DARE 2030 OPPIMISEN PERSONOINTI

43


“Digiloikkahypetys jää historian kummajaiseksi, ja joutaa kyllä jäädäkin. Oppiminen on dialogia ja merkitystyötä, ja sellaista tapahtuu kasvokkain ja muiden kanssa. Toki tekniset härpäkkeet ovat hyödyllinen tuki. Politiikan kysymys on ettei koulutus olisi enää leikkauslistalla, jotta dialo-gi on jatkossa mahdollista.”

Yritys- ja kansalaissektorin asiantuntijat eivät näe kontaktiopetuksen lisäämistä todennä-köisenä. Siitä huolimatta myös yritys- ja työelämän asiantuntijat arvostavat kontaktiopetuk-sen lisäarvoa sosiaalisten taitojen kasvattamisessa.

“Tulevaisuudessa tarvitaan sosiaalisia taitoja, joita ei ”kirjekurssilla” ja etänä opi.”

Kommenteissa korostuu näkemys, ettei vuonna 2030 ole enää online- ja offline-opetuksen vastakkainasettelua.

“Läsnäolo ja robotiikka ovat sulassa sovussa 2030. Kontaktiopetuksen arvonluonti ja laatu rat-kaisee. Voittajia ovat ne, jotka pystyvät tuomaan kohtaamiseen todellista lisäarvoa. Tärkeintä on tunnistaa ja innovoida sekä kohtaamis- että teknologiaratkaisuja, joihin päädytään loppu-käyttäjää kuuntelemalla.”

• Paneeli jakautuu kahteen leiriin

• Kontaktiopetusta tarvitaan sosiaalisten taitojen edistämiseen

• Kun opetus vähenee niin ohjaus lisääntyy

44

5.2 Poisoppiminen inspiroi ja kummastuttaa

Vuonna 2030 poisoppiminen on merkittävin suomalainen koulutustuote.

Poisoppiminen tarkoittaa konstruktivistisen teorian mukaista vanhan tiedon poistamista uuden tiedon tieltä. Kaikilla oppijoilla on olemassa olevia ennakkokäsityksiä mistä tahansa opittavasta aiheesta. Jotta opiskelun jälkeen uusi, tarkempi ja monimutkaisempi ymmärrys todella tulisi käyt-töön, on vanha, väärä tai yksinkertaistava ymmärrys poisopittava.



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16

Vaikka suurin osa vastaajista näkee poisoppimisen toivottavana, niin niukka enemmistö vas-tanneista ei pidä sitä todennäköisenä. Haluttu tulevaisuus ei sen mukaan tule toteutumaan. Varsinkin työelämäpanelistit arvioivat, että poisoppiminen ei välttämättä ole koulutusasia vaan liittyy laajempaan yhteiskunnan asennemuutosprosessiin. Puolestapuhujat kokevat, että asennemuutos oppimisessa, kriittinen ajattelu ja jo opitun uudelleentarkastelu on kan-natettavaa ja tarpeellista.

Painokas näkemys vastaajien keskuudessa on, että poisoppiminen voisi olla potentiaalinen menetelmä aikuisten keskuudessa:

”Ehkä aikuisopiskelussa tämä voisikin olla mahdollista ja jopa toivottavaa. Yhteiskunnan pe-rusrakenteiden murroksessa (esim. sote-uudistus jälkipyykkeineen) tämä voisikin olla merkittä-vä osa muutosjohtamista/-koulutusta jopa vientituotteeksi asti.”

Vastaajat lähestyivät poisoppimisen käsitettä monesta eri lähestymiskulmasta. Eräs pane-listi mainitsi käsitteen kuulostavan behavioristiselta termiltä, mutta toisaalta hänen mieles-tään stereotyyppisten tiedostamattomien asenteiden ja opittujen huonojen käytöstapojen


45


muokkaamiseen poisoppiminen voisi sopia hyvin. Toisen panelistin mielestä poisoppimi-nen on ”Loistava ajatus, jolla olisi sovellettavuutta esim. asennekasvatuksen saralla!”

Joillekin poisoppimistuote perustuu täysin mekaaniseen käsitykseen ihmisen oppimisesta ja muistista. Lisäksi poisoppiminen perustuu epäloogiseen ajatteluun, että jo opitut asiat voitaisiin valikoidusti poistaa vaikuttamatta muuhun tietoisuuteen. Osa vastaajista korostaa, että konstruktiivisen oppimiskäsityksen mukaan tieto muokkautuu koko ajan ja rakentuu aikaisemman tiedon päälle, jolloin poisoppimisella vaikutetaan negatiivisesti tiedon raken-tumiseen.

Myös yritysten halu käyttää poisoppimista tarkoituksellisesti henkilöstön manipuloimiseen nähtiin epätoivottavana tulevaisuudenkuvana:

”Organisaatioissa halutaan poisoppia kaikkea mahdollista tehokkaasti, jotta voidaan rynnätä kohti uutta muita nopeammin. Tällainen historiattomuus tulee kalliiksi, ja joissakin maissa jo tutkitaan ja arvioidaan niitä huomattavia taloudellisia menetyksiä, joita tällainen johtamisoppi tuottaa.”

Liiketaloudellisessa mielessä panelistit eivät näe poisoppimista yksittäisenä merkittävänä koulutustuotteena vuonna 2030, mutta ehkä osana laajempaa koulutustuoteportfoliota. Osa vastaajista näkee aikajänteen tästä päivästä vuoteen 2030 olevan liian lyhyt merkittä-vien koulutustuotteiden kehittymiselle.

”Sanoisin, että suuri ja vähän tutkittu mahdollisuus, jonka potentiaali voisi olla huikea. Ehdot-tomasti toivottava asia koko ihmiskunnan kannalta. Mutta epäilen, onko tämä ainakaan vielä 2030 merkittävin suomalainen koulutustuote.”

Panelistit epäilevät suomalaisten kykyä kaupallistaa ideoitaan. Lopuksi erään panelistin ar-gumentti, jonka mukaan poisoppiminen on portti uusien innovatiivisten ratkaisujen kehitty-miseen:

”Poisoppimisen alkupiste on pääsy tyhjään tilaan, josta aukeavat portit uusiin ratkaisuavaruuk-siin. Suomesta voisi löytyä potentiaalia tällaisten oppimisen ratkaisujen kehittämiseen esimer-kiksi tietoisen intuition viitekehyksessä (mm. tietokirjailija Asta Raami väitteli aiheesta v. 2015). Sa-noisin, että suuri ja vähän tutkittu mahdollisuus, jonka potentiaali voisi olla huikea. Ehdottomasti toivottava asia koko ihmiskunnan kannalta.”

• Murroksen miekka aikuiskoulutukseen

• Epäilyttävä ajatusmalli

• Osaksi koulutusvientiportfoliota

• Portti innovaatioihin

46

5.3 Ylioppilaskirjoitukset jäävät historiaan

Vuonna 2030 ei järjestetä ylioppilaskirjoituksia

Personoidun oppimisen alustat mahdollistavat yksittäisten opiskelijoiden osaamisen tason seu-raamisen reaaliaikaisesti. Jyväskylän yliopiston professori Jan Lundell kirjoittaa kolumnissaan, että ylioppilaskirjoitusten poistaminen säästäisi sekä rahaa että opiskelijoita. Kirjoitusten tilalle Lundell tarjoaa jatkuvaa arviointia.



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16

Yllä olevasta graafista nähdään, että suurin osa panelisteista (77 %) pitää toivottavana yli-oppilaskirjoitusten poistumista vuoteen 2030 mennessä. Ylioppilaskirjoitusten poistumisen todennäköisyys vuoteen 2030 mennessä jakaa vastaajat sekä puolesta että vastaan. Selvä enemmistö (60 %) uskoo ylioppilaskirjoitusten olevan historiaa vuonna 2030.

Panelistien ylioppilaskirjoituksia koskevat argumentit voidaan jakaa viiteen eri kategoriaan. Ensimmäisessä hahmotellaan modulaarista oppimisen mallia, jossa oppija kerää portfo-lioonsa niitä tietoja ja taitoja, joita tarvitaan jatko-opiskelupaikkaan haettaessa. Se tekee kirjoitukset tarpeettomiksi mutta varauksin.

”Mutta niiden (ylioppilaskirjoitusten) muoto saattaa hyvinkin muuttua vahvemmin esim. portfolio-perustaiseksi, jolloin niissä osoitettava osaaminen voidaan kerätä pidemmän aikavälin kulues-sa monenlaisista oppimisympäristöistä.”

Toisessa kategoriassa vastaajat ovat huolissaan nykymuotoisten ylioppilaskokeiden tavoi-tehakuisuudesta, jossa sekä opetuksen että oppimisen fokus on ylioppilaskokeiden läpäi-seminen mahdollisimman hyvillä arvosanoilla.


47


”Jos lukio-opetus voisi keskittyä kilpailun sijasta sivistykseen, ja ns. kilpailu voisi siirtyä lukiosta pääsykokeisiin valmistautumiseen, vapauttaisi se sekä luovuutta että resursseja, jotka ovat nyt yhteen kilpajuoksuun kahlehditut.”

Huolimatta kritiikistä nykyisiä ylioppilaskirjoituksia kohtaan, tässä ryhmässä nähdään yliop-pilaat perinteenä, joka tulisi säilyttää.

Kolmannessa argumenttiryhmässä vastaajat näkevät ylioppilaskirjoitusten muuttuvan elä-mykselliseksi oppimiskokemukseksi, jossa yhdistetään muista yhteyksistä tuttuja ilmiöitä ylioppilaskirjoituksiin.

”2030 voidaan järjestää ”retrohengessä” ylioppilaskirjoitukset, mutta niiden luonne, sisältö, toteutustapa ja elämyksellisyys ovat ihan toista. Ne voivatkin olla esim. pop-up tapahtumia tai hackathon-innovaatiopajoja, jossa verkostoissa ja platformilla opitut asiat etsivät oikeaa osoitetta. Paikalla mentoreita, coacheja ja futuristeja varmistamassa jokaiselle yksilölle oikeaa suuntaa ja oppimisen lähdettä niin, että varmistamme yhdessä kansallista menestystä.”

Panelisteista reilu neljännes (28 %) on sitä mieltä, että nykyisen kaltaiset ylioppilaskokeet puolustavat paikkaansa myös vuonna 2030. Perusteluina ovat oppilaiden keskinäinen ver-tailtavuus, tavoitteiden asettelu ja niiden saavuttaminen, yleispätevä mittari ja lukio-opiske-lujen viitekehys.

”Täytyyhän sitä olla tavoitteita ja mittareita. Mitä siitä muuten tulee? No en ole asian asiantunti-ja, mutta em. on ensireaktioni. Toinen se, että tarvitaan taloudellista ajattelua, vaikka kolumnis-sa ilmeisesti väitetään, että yo-kirjoitukset ovat kalliita, nähdäkseni tietynlainen massoille tehty mittaaminen on halvempaa kuin yksilöllinen.”

Viidennen kategorian panelistit näkevät, että ylioppilaskokeiden sijasta voitaisiin luoda kan-sallinen toisen asteen tutkinto, joka ei edellyttäisi lukion käymistä. Tämä yleissivistävä tut-kinto niveltyisi joustavasti korkeakouluopintoihin ja koetta päivitettäisiin yhteistyössä kor-keakoulujen kanssa ja niiden tarpeiden mukaisesti.

”Koulutuspoliittisia päätöksiä siihen suuntaan, että yleissivistävä toinen aste ja korkeakoulut voisivat tehdä yhteistyötä ja liudentaa nivelvaihetta. Kriteereitä tarvitaan jatkossakin mutta yo-tutkinnon suorittaminen vie paljon huomiota pois varsinaisilta lukion päättötodistuksen mu-kaisilta tavoitteilta.”

• Kolme neljästä toivoo lopettamista ja yli puolet uskoo siihen

• Uudistajat ideoivat portfolioita ja elämyksellisiä retrokir- joituksia

• Neljäsosalle kelpaa nykyinen tapa arvioida ja vertailla opiskelijoita

48

5.4 Erityispiirteisin mukaudutaan mutta varotaan luokittelua

Opetus mukautuu vastaamaan kunkin oppilaan temperamenttia siten, että toiset oppilaat tai huoltajat eivät tiedä lapsen temperamentti-luokitusta.

Temperamentti on ihmisen käyttäytymistyyli, hänen yksilöllinen tapansa reagoida asioihin. Tem-peramentti selittää sen, miksi jotkut ihmiset ovat helposti innostuvia ja toiset hitaasti lämpeneviä. Ujous, varautuneisuus ja syrjään vetäytyminen sosiaalisissa tilanteissa ovat synnynnäisiä tempe-ramenttipiirteitä.

Panelistien näkemykset ovat temperamenttikysymyksen osalta polarisoituneet: vajaa puo-let vastaajista ei usko väitteen toteutumiseen, mutta enemmistö kokee tärkeäksi, että asia otetaan vakavasti mahdollisin pian.

“Yksilöllisyyteen ja personointiin kuuluu, että ihmiset saavat omia persoonallisuuspiirteitään vastaavaa opetusta.”

Panelistit eivät kuitenkaan halua, että oppilaita eristettäisiin temperamenteittain eri ryhmiin:

“Pienten lasten persoonallisuus testaaminen kuulostaa hurjalta tulevaisuudelta. (...).”

Sen sijaan useimmat toivovat, että oppilaiden erityispiirteet osattaisiin ottaa paremmin huo-mioon eikä oppilaita yritetä standardisoida. Panelistit tunnistavat, että tällainen kehitys olisi osa isompaa yhteiskunnan muutosta, josta koulukin on osa.

Näkemyksistä välittyy yksilön ainutkertaisuutta korostava lähestymistapa, jossa toivotaan oppilaan erityispiirteiden nykyistä parempaa huomioon ottamista:



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16


49


“Yksilöllisyyteen ja personointiin kuuluu, että ihmiset saavat omia persoonallisuuspiirteitään vastaavaa opetusta.”

Personoidut opetussuunnitelmat olisivat työkalu sosiaalisten taitojen kehittämiseen. Avoi-meksi jää silloinkin, lopettaisiko se koulukiusaaminen. Ristiriitaa koetaan myös siinä, miten yhteensovittaa kilpailullisen markkinayhteiskunnan toimintaympäristö ja empatiakasvatus.

Osassa panelisteista teesi herättää pelkoja ja epäluuloja. He kokevat, että temperament-tiyksilöinnin seurauksena kasvaisi jonkinlaisen poliisivaltion riski etenkin, jos oppilaat eris-tettäisiin toisistaan vain saman temperamentin omaavien pienryhmiin ja oppilaiden toimin-taa ohjailtaisiin tältä pohjalta. Skeptiset myös miettivät, olisiko jaottelusta ylipäätään mitään hyötyä.

• Puolet uskoo, puolet ei

• Isoa jakoa ei kannateta

• Erityispiirteiden huomioon ottaminen

50

5.5 Mittaavat anturit kuuluvat dystopiaan?

Vuonna 2030 oppijoiden aivotoimintaa mittaavat anturit, jotka raportoivat oppimisprosessin edistymistä oppilaan henkilökohtaiseen profiiliin, joka on osa MyData-tietokantaa.

MyDatalla, suomennettuna omadatalla, viitataan ihmiskeskeisiin henkilötiedon organisointita-poihin, jossa yksityisyydensuojan ja pirstaleisuuden haasteita pyritään ratkaisemaan asettamalla ihminen tiedon hallinnan keskiöön. Organisaatio tarjoaa keräämänsä yksilöä koskevan tiedon ta-kaisin ihmiselle itselleen. Yksilö voi hyödyntää tietoaan sekä jakaa, vaihtaa tai myydä sitä edelleen muihin palveluihin.

Vastaajista enemmistö ei usko väitteen toteutuvan eikä pidä sitä toivottavana, koska monet eettiset ja tietoturvaan liittyvät kysymykset ovat ratkaisematta.

“Suhtaudun varauksellisesti mittaamisen ja teknologian tunkeutumiseen ihmisen yksityisimmil-le alueille ja vielä astetta varauksellisemmin siihen, että tietoa varastoidaan. Näen tämän kehi-tyksen isossa kuvassa uhkana ihmisyydelle. Mittaamisesta on lyhyt matka ohjaukseen ja kont-rollointiin. Ihmisestä kerätty tieto digitaalinen tieto dokumentoituu ja on aina saavutettavissa…”.

Osan mielestä anturit ovat ylipäätään mahdoton ja hyödytön ajatus.

“Kyllä oppimisen arviointi on opettajan ja oppilaan välinen ”kontaktilaji”. En usko, että aivoantu-reilla tämä voitaisi korvata.”

Panelisteja huolettaa liiallisen vallankäytön ja tiedon väärinkäytön mahdollisuudet. Monista mielestä on välttämätöntä, että anturit olisivat ulkoiset, jolloin käyttäjä voisi itse päättää, milloin häntä voidaan mitata.

<



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16


51


“Kunhan kyse ei ole aivoihin upotettavista antureista, vaan laitteista, joiden käytöstä oppija päättää itse, niin kehitys on myös toivottavaa.”

Osa vastaajista kokee oppimisen asiana, jota ei tulisi mitata teknologian avulla, koska sillä tavoitetaan vain oppimisen fysiologinen puoli.

”Kohtuus kaikessa. Myös viisautta tarvitaan, ei vain älyä eli tekniikkaa, jota se tuntuu nykyi-sin tarkoittavan.”

Positiivisesti antureihin suhtautuvat näkevät mittaamisessa potentiaalia. Oppijat voisivat tulla tietoisemmiksi omasta oppimisestaan ja vireydestään sekä oppia itsereflektiotaitoja, jota pidettiin koko mittaamisen päätavoitteena. Taitojen kartuttua välineiden avulla oman toiminnan säätely onnistuisi myös ilman mittareita. Mitattu data voisi olla ohjaamisen ja op-pimisprosessin pohja-aineistona. Lisäksi nähtiin, että mittaavat anturit voisivat olla avuksi, jos lapsella on jotain erityishaasteita oppimisestaan:

“Jos lapsen oppimisvaikeuksia ja epäsosiaalisuutta voidaan tällä tavalla hoitaa, niin OK.”

Aikanaan suhtautuminen voi muuttua, mutta monta pulmaa on ensin ratkaistava.

“Tähän liittyy sekä eettisiä kysymyksiä että tietoturvaongelmia. Mikäli ne ratkaistaan kansa-laiset voisivat hyödyntää monella tavoin data-analytiikkaa oman elämäntasonsa ja laatunsa parantamiseen. Siihen suuntaan ollaan varmaankin menossa, mutta ehkä ei vielä 2030.”

• Enemmistö vastustaa

• Ulkoiset anturit voi riisua

• Sopii itseymmärryksen kehittämiseen ja joihinkin erityis- oppimisen tarpeisiin

<

52

5.6 Oma mentori kelpaa kaikille

Vuonna 2030 jokaisella oppijalla on koko oppimispolkunsa ajan henkilökohtainen mentori (joko ihminen tai kone).

Mentori tukee oppijaa henkilökohtaisen oppimispolun suuntaamisessa, tavoitteiden asettami-sessa oppimisen arvioinnissa ja sopivimpien opetusmetodien valinnassa.

Tästä tulevaisuuskysymyksestä panelistit olivat poikkeuksellisen yksimielisiä niin todennä-köisyyden kuin toivottavuudenkin osalta. Kaikki panelistit näkevät henkilökohtaisen mento-rin toivottavana ja mielenkiintoisena, ainoastaan kaksi panelistia kokee teesin toteutumisen epätodennäköisenä.

“Henkilökohtaistaminen ja personointi ovat jo tänään arkipäivää ja todennäköistä on, että opiskelu tulevaisuudessa rakentuu niiden pohjalle. Opettajan rooli muuttunee tähän suun-taan, mutta iso osa mentoreista tullee koulujärjestelmän ulkopuolelta. Todennäköisesti vertais-mentorointi tulee myös yleistymään ja opiskeelijatiimit voinevat hyödyntää ryhmämentorointia opiskelussaan.“

Yksimielisyys on kenties vain pintaa, sillä henkilökohtainen mentori ymmärretään ilmeises-ti hyvin eri tavoin. Osa vastaajista näkee mentorin jonkinlaisena “personal trainerina”, joka avustaa ja motivoi oppilasta. Tässä asetelmassa mentori tulee usein koulujärjestelmän ul-kopuolelta. Osalle taas mentori tarkoittaa opettajan roolin monipuolistumista. Uudenlainen opettaja pystyy hyödyntämään tekoälyä ja tarjoamaan kullekin oppijalle sopivan tasoista opetusta tälle sopivilla opetus- ja opiskelutekniikoilla.



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16


53


Esiin nousee myös vertaisryhmän merkitys oppilaan tukena, mistä voidaan päätellä, että sosiaalinen puoli pysyy opetuksessa riippumatta siitä, miten opetus toteutetaan. Opetus voidaan toteuttaa lähiopetuksena tai se voi tapahtua verkon kautta, ja miksipä ei jonkinlai-sena yhdistelmänä, jossa kaksi eri luokkaa eri puolilta maailmaa kohtaavat verkon kautta, kommentoivat toistensa töitä ja tekevät yhteistyötä projekteissa. Silloin opettajan rooli olisi enemmän kevyen ohjauksen antajan rooli.

Oppijalle mentorin kanssa työskentely tuottaa lisäarvoa, merkityksellisyyttä ja elämyksel-lisyyttä. Opiskelu-uran aikana oppijalla voi olla useampia eri mentoreita. Teesi tuo esiin myös pelkoja opetuksen koneellistamisesta, jolloin opettajien palkkoja leikataan ja opettaja korvataan 24/7 tekoälyllä. Suurin osa vastaajista näkee tulevaisuuden opetuksen toteutu-van jonkinlaisena tekoälyn ja opettajan yhdistelmänä, jossa sekä näiden suhteellinen työn-jako että kulloinkin käytettävät metodit vaihtelevat.

• Oppijalle ja oppimiselle hyödyllistä personointia

• Opettajamentori vai ulkopuolinen traineri

• Vertaisryhmän vaikutus on merkittävä

• Konekin saa auttaa muttei kelpaa yksinään

54

5.7 Onko tulevaisuudessa vaihtoehtoista oppimateriaalia?

Vuonna 2030 huomataan, että yksilöllistetyt oppimateriaalit ovat sisältäneet valheellista tie-toa jo viiden vuoden ajan.

Hakkerointia ei huomattu, sillä opettajat eivät pysty valvomaan oppimateriaaleja, joita oppijat käyttävät teknologian avulla itsenäisesti. Personoidut oppimateriaalit vetävät puoleensa hakke-reita (itsenäiset, kaupalliset ja valtiolliset). Hakkeroinnin seurauksena materiaalien sekaan uju-tetaan manipuloitua tietoa, mainoksia ja jopa suoranaista propagandaa. Vuonna 2030 tällaiset tietoturvahyökkäykset ovat päivittäisiä ja kohdennettuja yksittäisille oppijoille.

Panelistien vastauksissa käy selvästi ilmi jaettu huoli tietoturvaa kohtaan:

”… jos joku hakkeri löytää sopivat keinot puuttua tiettyyn joukkoon opetusmateriaalia, keinoja voitaneen soveltaa tehokkaasti ja puuttuen materiaaliin, johon sellainenkin yleisö saattaa luot-taa, joka muuten osaisi suhtautua kriittisesti erilaisiin lähteisiin.”

Samalla kuitenkin todetaan, että ilmiö ei ole uusi, vaan totuuden määrittely perustuu kul-loinkin valtaapitävien poliittiseen intressiin:

”Tämä taitaa olla ollut tilanne niin kauan kuin oppimateriaaleja on ollut olemassa. Historia on aina sotien voittajien kirjoittamaa ja se näkyy oppimateriaaleissa. Niiden personoiminen ei mi-tenkään muuta tätä tosiasiaa, vaan päinvastoin. Hybridivaikuttamista tapahtuu entistä enem-män ja erilaiset tiedot ja näkökulmat sekoittuvat. Jo nyt verkon kautta haetaan sitä tietoa, joka tukee omia näkemyksiä asioista. Totuuden ja valheen raja on veteen piirretty viiva.”



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20


55


Kommenteissa korostuu kasvava tarve opettaa nuorille lähdekritiikkiä sekä erilaisten näke-mysten arviointia:

”Huippututkijatkin saattavat päätyä samaa asiaa tutkiessaan erilaisiin johtopäätöksiin. Tär-keämpää on tiedon ja dialogin kriittinen arviointi eri näkökulmista ja erilaista evidenssiä hyö-dyntäen.”

Paneelissa heräsi keskustelua puolesta ja vastaan siitä, laaditaanko oppimateriaaleja enää tulevaisuudessa, sillä tieto vanhenee yhä nopeammin ja tietoa on valtavasti ja helposti saa-tavilla. Verkosta löytyvän avoimen tiedon käyttö taas korostaisi arviointikyvyn ja dialogin merkitystä:

”Valheellisen tiedon ongelmia pystyy taklaamaan yhteisöllisen oppimisen keinoin: tietoa han-kitaan monipuolisista lähteistä, sitä rakennetaan yhdessä, arvioidaan kriittisesti ja tehdään yh-dessä johtopäätöksiä.”

Panelistit eivät kuitenkaan olleet verkossa olevan avoimen tiedon käytöstä yksimielisiä:

”Tässä on oletuksena että kukaan ei ylläpidä ko. materiaaleja vaan ne ovat oppilaiden itse ver-kosta onkimia. Näinhän ei missään nimessä tule olemaan.”

Paneelissa näkyy kaksijakoista suhtautumista teknologian vaikutukseen. Toisaalta verkon käyttöä opetuksessa ei haluta laajentaa, mikäli sen turvallisuutta ei pystytä varmistamaan, ja toisaalta esimerkiksi tekoälyn nähdään vähentävän turvallisuusriskejä:

”Robotiikka, tekoäly ja koneoppiminen on valjastettu jo niin hyvin oppimisen ja oppimateriaalin tueksi, että myös monia negatiivisia vaikutuksia pystytään proaktiivisesti ehkäisemään.”

Niitäkin on, joille koko kysymys ei ole kovin relevantti:

”Varmasti todellinen uhka, mutta en millään jaksa uskoa hakkereiden käyttävän energiaansa oppimateriaalin hakkeroimiseen. Tuottavammat toiminta-alueet ovat aivan muualla.”

• Laajaa huolta tietoturvallisuudesta

• Lähdekritiikkitaidot avuksi

• Oppimateriaalia ei ole vain se mitä oppilaat verkosta onkivat

• Epäilyä siitä laaditaanko tulevaisuudessa ylipäätään oppimateriaalia

56


57

6. LUKU

KOLLEKTIIVINENOPPIMINEN

Kollektiivinen oppiminen on toimintaa, jossa ryhmä yksilöitä yrittää yhdessä tietoisesti ym-märtää tai selittää jotakin ilmiötä tai asiaa. Pyr-kiessään selittämään ilmiötä, ryhmä tuottaa uutta tietoa, jota ei voida palauttaa kenenkään yksilön tuottamaksi tiedoksi. Kollektiivisen op-pimisen taustalla vaikuttaa käsitys sosiaalisen vuorovaikutuksen ja osallistuvan toiminnan merkityksestä oppimiselle ja asiantuntijuu-den kehittymiselle. Kuuden kysymyksen tee-maosiossa tarkastellaan kollektiivisen oppi-misen merkitystä tulevaisuudessa. Yksilöiden ryhmäytymisen ohella tarkastellaan myös sellaisia ”oppimisen” muotoja, joissa kollektiivi muodostuu tiimiä laajemmista kollektiiveistä kuten yrityksistä, kunnista ja valtioista.

Tutkimusryhmän jäsenet ovat Johanna Heine, Maarit Hildén, Anna-Liisa Juurinen ja Taina Laakkonen.

58

6.1 Kiusaaminen määriteltävä uudelleen

Panelistien arvio kerran viikossa kiusattujen määrän prosentuaalisesta kehityksestä perus-koulun 8. ja 9. luokilla sekä lukiokoulutuksen ja ammatillisen toisen asteen 1. ja 2. vuosikurs-seilla vuosina 2020, 2025 ja 2030.

THL:n toteuttamassa kouluterveyskyselyssä on tutkittu Suomen peruskoulujen 8. ja 9. luokka-laisten sekä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuosikurssien oppilaiden kokemaa kiusaamista. Vähintään kerran viikossa kiusaamisen kohteena on ollut 3,75–5 % ikäluokasta. Aika-sarja pohjautuu THL:n kouluterveyskyselyn tulosten keskiarvoon vuosina 2001-2015.

Perusopetuksen uuden opetussuunnitelman perusteissa todetaan, että oppilas on aktiivinen toi-mija, jonka tulee kyetä asettamaan tavoitteita ja ratkaisemaan ongelmia sekä itsenäisesti, että yhdessä muiden kanssa. Oppilas tunnistetaan aikaisempaa enemmän aktiivisena toimijana yh-teisössään ja häntä ohjataan ottamaan huomioon toimintansa seuraukset ja vaikutukset muihin ihmisiin ja ympäristöön.

Panelistien vastausten keskiarvona saatiin tulos, että kerran viikossa kiusattujen määrä vä-henee 2030 mennessä 4,0 prosentista 3,1 prosenttiin. Mielipiteet kiusattujen määrien ke-hityksestä kuitenkin jakaantuivat. Osa uskoi kiusaamisen kasvuun, osa sen vähenemiseen. Panelistit pohtivat myös kiusaamisen rajoja:

DARE 2030 KOLLEKTIIVINEN OPPIMINEN

59

• Kiusaaminen vaatii uudelleen määrittelyä ja uutta käsit- teistöä muuttuneessa, moniarvoisessa ja virtuaalisessa maailmassa

• Oppilaiden oman aktiivisen roolin, yhteisöllisyyden ja vuorovaikutuksen lisääntyminen vähentävät kiusaamista

• Eriarvoisuus, yksilöllistyminen ja yhteiskunnan monimuotoistuminen sekä lisääntyvä maahanmuutto voivat lisätä kiusaamista

“Kiusaamisen väheneminen tulee jatkumaan niin kauan kun siihen kiinnitetään julkisuudessa huomiota. Samalla se raja, mikä on kiusaamista ja mikä ei, tulee vaikeammin määriteltäväksi.”

Kiusaamista lisäävinä tekijöinä panelistit näkivät eriarvoisuuden, yksilöllistymisen ja moni-muotoistumisen vaikutukset. Kiusaaminen voi lisääntyä, jos yhteiskunta rakentuu tiiviistä, suljetuista yhteisöistä, joilla on toisistaan eroavat normit ja tiukka hierarkia. Myös lisääntyvä maahanmuutto ja moniarvoistuminen nähtiin kiusaamista lisäävinä tekijöinä ainakin lyhy-ellä tähtäimellä. Samoin yksilöllistymiskehitys, joka voitiin nähdä empatiaa vähentävänä ja sen myötä kiusaamista lisäävänä tekijänä.

Panelistit näkevät, että kiusaaminen voi vähentyä maailman muuttumisen myötä, jos mo-nimuotoistuva yhteiskunta synnyttää diskriminaatioita vastustavia liikkeitä ja tärveltyneiden verkkoyhteisöjen käyttö supistuu. Vähenemistä tukee se, että oppilaitosten työskentelyta-vat ja toimintakulttuuri muuttuvat yhteisöllisemmiksi, oppilaiden oma aktiivinen rooli vah-vistuu ja kotien aktiivinen puuttuminen käytöshäiriöihin tukee tavoitetta.

Panelistit toivat esiin, että kiusaaminen on siirtynyt uusille areenoille, virtuaalisiin ympäris-töihin, ja sen myötä monimuotoistunut. Tämä tekee sen valvonnan vaikeaksi, kun siihen on käytettävissä niukasti resursseja. Kiusaamisen hallinta ja siihen puuttuminen nähdään kuitenkin tärkeäksi, mitä myös julkinen paine lisää.

“Elämme tällä hetkellä todennäköisesti avoimuuden hypeä, joka on johtanut mm. nettikiusaa-misen ja kontrolloimattomaan anonyymiin kommentointiin. Uskon että tähän tulee korjausliike.”


60

6.2 Tiimeissä oppiminen yleistyy

Vuonna 2030 kaikki oppiminen tapahtuu tiimeissä, jotka on koottu eri ikäisistä ja eri taustai-sista oppijoista.

Opetusta ei toteuteta oppiaineittain, vaan oppiminen tapahtuu ilmiö- tai projektipohjaisesti.

Vastaajista reilu kolmasosa piti väitettä epätodennäköisenä ja reilu kaksi kolmasosaa jollain tasolla todennäköisenä. Enemmistö piti väitettä toivottavana.

Vastaajien mukaan koulutus tulee etenkin toisella ja kolmannella asteella kehittymään suuntaan, jossa oppimista tapahtuu parvissa, heimoissa ja muissa ihmisten muodostamis-sa sosiaalisissa konteksteissa. Panelistit perustelivat epätodennäköisyyttä sillä, että teesi oli ilmaistu turhan vahvasti. Oppimista tulee kyllä tapahtumaan tiimeissä ja ilmiö- tai projekti-lähtöisesti, mutta tämä ei tule koskemaan kaikkea oppimista. Panelistien mukaan tiimiyty-minen ja oppiainejakoisen opetuksen muuttaminen ilmiöpohjaiseksi haastaisi perinteisen koulun rakenteet ja opettajan työn niin laajasti, ettei muutos tulisi tapahtumaan vuoteen 2030 mennessä. Peruskoulussa opetuksen kehittymistä tiimiopetukseksi ei nähty toden-näköisenä, mutta toisella asteella ammattiopinnoissa tiimioppimisen nähtiin olevan jo tätä päivää. Eri koulutasojen ja koulun ulkopuolisten tahojen välisen tiimioppimisen muodostu-minen nähtiin kehittyvän aluksi yksittäisten projektien ympärille, myöhemmin laajemmin opetukseen.

“Suomalainen eturyhmäpolitiikka tekee tällaisesta muutoksesta todella hitaan, niin toivottavaa kuin se olisikin.”

“llmiöpohjaisuus vahvasti kyllä. Kaikki oppiminen ei kuitenkaan tapahdu tiimeissä. Oppimisme-netelminä edelleen merkittäviä ovat lukeminen. Määritelmästä riippuu luetaanko oppimiseen tii-



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16


61

meissä se, kun yksilö oppii eri verkostoissa dialogin ja erilaisissa projekteissa tekemisen kautta.”

Panelisteista suurin osa on sitä mieltä, että tiimeissä oppiminen olisi tulevaisuudessa toi-vottavaa. Oppiminen koettiin tiimeissä nopeammaksi, ja projektioppimisella nähtiin valta-vasti mahdollisuuksia esimerkiksi yliopisto-opiskelijoille työelämään siirtymisen kannalta. Ilmiö- ja projektioppimisen toivottavuutta perusteltiin sillä, että se luo kattavamman pohjan oppimiselle, sillä oppimista tapahtuu aidoissa ympäristöissä.

Tiimeissä oppiminen nähtiin positiivisena muutoksena, kunhan oppiminen pidetään toimin-nan keskiössä. Vaarana on, että äärimmäisissä tapauksissa koulutus muuttuu sosiaaliseksi puuhasteluksi, josta puuttuu oppiminen. Teesin jyrkkä muotoilu ”kaikki oppiminen tapah-tuu” ei ollut panelistien mukaan realistinen eikä näin vahvasti ilmaistuna tavoiteltava tila. Tiimien merkitys oppimisessa tulee todennäköisesti lisääntymään, mutta osa oppimises-ta tulee edelleen tapahtumaan itsenäisen oppimistoiminnan kautta yksilöllisiä kysymyksiä pohtien ja ratkoen.

“Ilmiöoppimisesta meuhkataan nyt paljon, mutta joitakin asioita on helpompi omaksua irral-laan. Tällä hetkellä ainakin toisella asteella on moni opiskelija vaikeuksissa, kun asioita pitäisi ymmärtää laajoina kokonaisuuksina, vaikkeivät osaset ole hallussa tai niitä ei oikein osata yhdistää opiskelutaitojen puuttuessa.”

• Tiimioppimista ja yksilöllistä oppimista ei tule tarkastella toisilleen vastakkaisina

• Toisen asteen koulutuksessa ja korkea-asteella oppiminen parvissa, heimoissa tai muissa sosiaalisissa konteksteissa lisääntyy

• Ilmiö- ja projektipohjainen oppiminen on nopeampaa ja tehokkaampaa sillä se luo kattavamman pohjan oppimiselle


62

6.3 Tiimeissä töihin

Vuonna 2030 enemmistö valmistuneista ei hakeudu työelämään yksilöinä vaan kouluaikana rakentuneina ja hioutuneina tiimeinä.

Tiimit ovat rakentuneet ja valmentautuneet toimimaan yhdessä saumattomasti ja parhaat tiimit ovat haluttuja rekrytointeja. Suurin osa tiimeistä perustaa yrityksen heti valmistuttuaan.

Jyväskylän ammattikorkeakoulun Tiimiakatemia on kouluttanut tradenomeja jo kaksi vuosikym-mentä uniikeilla pedagogisilla menetelmillä. Opiskelijat suorittavat opintojaan tiimiyrityksissä ratkaisemalla työympäristönsä ongelmia ja oppivat tekemällä. Tiimiakatemian menetelmät ovat saaneet vaikutteita niin opetusalan kuin liikkeenjohdon teorioista, malleista ja ideoista, mutta en-nen kaikkea ne ovat syntyneet ihmisten tarpeesta oppia yhdessä tosielämässä ja tosielämää var-ten. (Ks. http://tiimiakatemia.com/)

Panelisteista kaksi kolmasosaa piti epätodennäköisenä, että työelämään hakeuduttaisiin tiimeinä, todennäköisenä sitä piti vain joka neljäs. Todennäköisyyttä perusteltiin sillä, että kouluaikana rakennetuilla suhteilla ja verkostoilla on suuri merkitys kun hakeudutaan työ-markkinoille. Koska ideat ja innovaatiot syntyvät tiimeissä, valmiit tiimit ovat työnantajille ar-vokkaita. Tiimirekrytointien todennäköisyyttä puoltavana tendenssinä voidaan myös nähdä korporaatioiden kiinnostusta startup-hautomoihin. Toinen näkökulma on tiimien siirtyminen kokonaisuutena työelämään yrittäjyyden kautta. Menestyvät tiimit perustavat jo opiske-luaikana yrityksen, jossa työskentelyä jatkavat valmistuttuaan. Positiivisesta vastaamisesta huolimatta yleistys siitä, että enemmistö hakeutuisi tiimeinä työelämään koettiin epäto-dennäköisenä. Tällainen malli suosisi liiaksi sosiaalisia henkilöitä, introvertimmat ”helmet” saattaisivat jäädä valintojen ulkopuolelle. Sen sijaan valmiutta tiimiytyä ja monipuolisten verkostojen merkitystä korostettiin enemmän.



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16


63

“Uskon, että tämä ilmiö voimistuu, mutta tiimit eivät välttämättä ole kiinteitä vaan ne muo-vautuvat ja muuttuvat tarpeiden mukaan. Tiimit tulevat rakentumaan entistä enemmän myös harrastusten, koulutuksen ja työn rajapinnoissa.”

Hieman yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, että tiimeinä työelämään hakeutuminen olisi kehityssuuntana toivottava. Kolmasosa vastaajista näki tilanteen ei-toivottavana. Esimer-kiksi tutkimusryhmät voivat jo nyt siirtyä kokonaisuuksina organisaatiosta toiseen. Tiimien hakeutuminen työelämään edellyttäisin kuitenkin suurta uudistumista koulujärjestelmässä. Ajatus siitä, että työhön hakeutuminen olisi sidottua valmiiseen tiimiin koettiin myös ahdis-tavana. Ei-toivottavuutta perusteltiin myös nuorten osaajien halukkuudella hakeutua mo-niin samanaikaisiin ja lyhyihin työsuhteisiin. Muuttuvat elämäntilanteet ja muuttuvat urapo-lut eivät panelistien mukaan tukeneet ajatusta pitkään yhdessä toimivista tiimeistä.

“Ei päde välttämättä heti valmistumisen jälkeen mutta hioutuneet työtiimit ovat ”himoittuja”.“

“Olen nähnyt näin tapahtuvan ja tuntenut sekä hämmästystä että iloa. Esim. tutkimusryhmät voivat jo nyt siirtyä kokonaisuuksina organisaatiosta toiseen. Hyvä tiimi on enemmän kuin osiensa summa. Hyvää tulosta ei välttämättä synny kun toimivan tiimin yksilöt siirretään ku-kin eri organisaatioon. Toisaalta pitkäikäisissä tiimeissä yksilöt rooliutuvat mikä voi olla myös yksilön kehityksen jarru. Mutta - uskon että tulevaisuudessa rekrytoidaan työpareja ja tiimejä.” “Koulun ylivoimaa verkostoitumisessa korostava väite. Nykyisillä diginatiiveilla on kyky löytää näitä ad hoc -osaamistiimejä omista maailmoistaan. Panostaisin enemmän sosiaalisen pää-oman rakentamisen taitoihin kuin koulutuksen tuottamiin tiimeihin.”

• Tiimien rekrytoiminen tuskin yleistyy vaikka verkostosuh- teilla on suuri merkitys kun hakeudutaan työmarkkinoille

• Tiimien pohjalle perustetut start up yritykset yleistyvät ja kiinnostavat korporaatioita

• Muuttuvat elämäntilanteet ja mosaiikista rakentuvat ura- polut eivät tue ajatusta pitkään yhdessä toimivista tiimeistä


64

6.4 Joukkoistaminen mahdollisuutena

Vuonna 2030 globaaleja ongelmia ratkaistaan joukkoistamalla.

Joukkoistaminen on rajaamattoman joukon osallistumista rajatun tehtävän ratkaisuun. Se sopii esimerkiksi suunnitteluun, kommentointiin ja keskusteluun ja se tuo avoimuutta mm. innovaatio-toimintaan. Joukkoistamista ei tule sekoittaa verkossa käytävään avoimeen keskusteluun jonkin aihepiirin ympärillä, vaan se on tavoitteellista toimintaa ongelmien ratkaisemiseksi. Joukkoista-mista on Suomessa käytetty kuluttajapalvelujen ja -tuotteiden kehittämiseen, mutta ilmiö on laa-jenemassa teollisiin ja B2B (business to business) - yrityksiin.

Monet globaalit ongelmat, kuten muovijätteen kerääminen ja käsittely odottavat ratkaisuaan. Muovijätettä syntyy paljon, koska muovi on huokeaa valmistaa ja monikäyttöistä. Muoveja on monenlaisia ja pääosin muovit hajoavat luonnossa heikosti ja päätyvät saasteeksi. Maailmassa käytetystä muovista n. 10 % (100 miljoonaa tonnia) päätyy mereen ja aiheuttaa haittaa ekosystee-meille. Tunnetuin muovin aiheuttama ympäristöhaitta on Tyynenmeren jätepyörre: http://areena.yle.fi/1-1612376.

Joukkoistamista koskevasta teesistä vallitsi paneelissa vahva yhdenmukaisuus. Sitä pidet-tiin sekä todennäköisenä että vahvasti toivottavana kehityssuuntana. Teesin toteutumista toivottavana ja todennäköisenä pitivät lähes kaikki panelistit. Teesistä käytävästä keskuste-lusta oli tunnistettavissa kaksi näkökulmaa. Toisaalta korostettiin joukkoistamiseen liittyviä haasteita ja toisaalta tuotiin esiin joukkoistaminen inhimillisenä voimavarana.

Jotkut panelisteista kokivat, että joukkoistaminen ei voisi toimia globaalien ongelmien rat-kaisussa, koska asioista tullaan aina olemaan eri mieltä. Myös kilpailu nähtiin joukkoistami-



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16 18



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16


65

sen esteeksi. Joukkoistaminen koettiin toki hyvänä tapana ideoida asioita, mutta todelliseen ongelmanratkaisuun siitä olisi paljon matkaa. Asioiden ratkaisemiseen koettiin tarvittavan managerointia, päätösvaltaa ja asiantuntemusta.

“En usko tähän trendiin. Joukkoistamisessa kukaan ei ota vastuuta kannanotoistaan edes yk-silötasolla. Ilmiö on tuttu yleisönosastojen kirjoituksista. Oikea tapa on kasata ammattilaiset yhteen ja tiimi työskentelee vetäjän johdolla kasvotusten tai netin yli.”

Toisaalta joukkoistaminen nähtiin inhimillisenä mahdollisuutena ja inhimillisenä voimana. Panelistit ajattelivat, että globaalien ongelmien joukkoistaminen tulee mahdolliseksi, kun tekoäly ja robotit hoitavat perustehtävät. Joukkoistamalla yhteinen tieto kumuloituu, yhtei-nen innovointi mahdollistuu ja globaalien ongelmien ratkaisu tulee mahdolliseksi paikalli-sin omaan toimintaympäristöön sopivin variaatioin. Keskustelun kautta syntynyt yhteinen ymmärrys tuo joka tapauksessa ongelmien ratkaisut lähemmäksi. Panelistien näkemyksen mukaan avoin tiede ja open source kehittäminen vahvistavat kehityskulkua.

“Tämä suunta on erittäin todennäköinen ja toivottava. Hyvin johdettuna iso kuvan ja operatii-visen tekemisen joukkoistus on todellista inhimillistä voimaa. Globaali osaaminen ja intohimo saadaan parveistettua yhteisen ongelman ympärille ja ratkaisuvaihtoehdot ovat todellisia. Ro-botisaatiolle ja tekoälylle delegoidaan ”ei niin mielekkäät tehtävät”, jolloin ihminen saa keskit-tyä luovuuteen ja uuden kehittämiseen.”

• Avoin tiede ja open source kehittäminen toimivat ajureina joukkoistamisen suuntaan

• Joukkoistamalla yhteinen tieto kumuloituu ja on hyödyn- nettävissä paikallisesti ongelmanratkaisuun

• Erimielisyys globaalien ongelmien syistä ja seurauksista sekä globaali kilpailu hidastavat joukkoistamisen käyttöönottoa

• Joukkoistaminen edellyttää managerointia ja johtamista


66

6.5 Aivojen ja tietokoneen yhdistyminen

Vuonna 2030 collective mind -teknologia mahdollistaa kollektiivisen oppimisen jaetussa tie-toisuudessa

Collective mind - teknologialla tarkoitetaan teknologiaa, jonka avulla tietokoneita voidaa ohjailla ajatusten voimalla. Aivoihin asennettavan elektrodiverkon avulla aivojen ja tietokoneen yhteys muodostuisi sellaiseksi, että tieto ja ajatukset voisivat liikkua niiden välillä edestakaisin. Teknolo-giaa on kehittänyt mm. Elon Muskin omistama Neuralink.

Ajatus jaetusta tietoisuudesta kollektiivisen oppimisen mahdollistajana jakoi vastaajia sekä todennäköisyyden että toivottavuuden mukaan. Osa panelisteista koki väitteen utopistiseksi.

“Science fictionia, jossa ihmisajattelu samaistetaan tietokoneeseen ja kuvitellaan että kaikki olisi mahdollista koodata. Kuinka kielellinen ajattelu tunnistettaisiin ihmisaivoista? Kuinka koo-dataan luovaa ajattelua? Voidaanko dataa ’syöttää’ ihmisaivoihin samoin kuin tietokoneeseen.”

Osa katsoi, että tähän suuntaan mennään, mutta esitetty aikajänne on kuvatulle kehityksel-le liian lyhyt.

“Ei vielä 2030, mutta tuohon suuntaan voidaan mennä. Sisältää sekä houkuttelevia mahdolli-suuksia että samalla isoja eettisiä kysymyksiä.“

“Tekoälyn jatkuva kehitys on jo todellisuutta ja ei ole enää pitkää matkaa siihen, että tekoäly rakentaisi kollektiivista tietoisuutta. Ihmisten välinen kommunikointi voi hyvin tapahtua myös tätä väylää pitkin. Toki eettiset kysymykset ja tietoturvaongelmat ovat tässäkin läsnä.”



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16


67

Ihmisen ja koneen yhdistelmä tarjoaa mullistavia mahdollisuuksia kollektiiviseen oppimi-seen. Se hahmottelee vaihtoehtoiset skenaariot, joissa toisessa teknologia ylittää ihmisen älykkyyden ja toisessa ihmisen aivot ja teknologia yhdistyvät sosiaaliseksi tietoisuudeksi ja tajunnaksi. Toteutus sisältää erittäin isoja ratkaistavia kysymyksiä ja arvovalintoja. Hyöty-vätkö mahdollisuudesta esimerkiksi yrittäjät vai lisääkö mahdollisuus aidosti kollektiivista oppimista ja sivistystä?

• Myönteinen mahdollisuus erityisryhmien avustavassa opiskelussa

• Tekoälyn kehitys mahdollistaa jaetun tietoisuuden mutta lisää eettisiä ja tietoturvakysymyksiä

• Singulariteetin syntymisen myötä koneiden ylivalta nähdään potentiaalisena riskinä

• Kollektiivinen tajunta pelialustana mahdollistaa ihmisen manipuloinnin


68

6.6 Koulutuksesta talousveturi

Koulutusvienti tuo 15 % Suomen vientituloista vuonna 2030.

Vuonna 2015 sähkö- ja elektroniikkateollisuuden osuus viennin arvosta oli 8,4 % ja koko palvelu-sektorin osuus 29 %. Koulutus muodostaa siitä niin pienen osuuden, ettei siitä ole esittää lukuja.

Kysymys nousee ajatuksesta, että Suomikin on kollektiivi, jonka “oppiminen” näkyy kansakunnan hyvinvoinnissa, taloudellisessa menestyksessä, sosiaalisessa ja intellektuaalisessa pääomassa sekä osallistumisessa yhteiskunnan kehittämiseen. Erityinen oppimisen muoto on kyky mukaut-taa parhaita onnistumisia myös muiden käyttöön.

Koulutus talousveturina koettiin suhteellisen toivottavaksi kehityssuunnaksi, mutta sen to-teutumisen todennäköisyyttä pidettiin epävarmempana. Tavoiteltava mielipiteiden erityty-minen tapahtui teesin todennäköisyyden suhteen.

Teesistä käytävässä keskustelussa oli tunnistettavia eriäviä teemoja. Yhtäältä tuotiin esiin Suomen vahvaa koulutusbrändiä ja hyvää mainetta, mutta samalla koulutus nähtiin suo-malaisena sivistyksenä, kansallisena kotipesänä, joka ei ole kaupan. Kansallinen kotipesä näkökulmassa oli tunnistettavissa nykyistä koulutusjärjestelmää ylläpitävää puhetta, jossa rakenteet, perinteet ja niiden ylläpitäminen on kansallisesti tärkeä projekti.

“Koulutusta pitää kehittää Suomen tarpeisiin. Jos siitä tulee myyntituote, tuo fokus häviää ja Suomen tavoitteet kärsivät.”



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16


69

Toisaalta keskustelijat toivat esiin oivalluksia, kehittivät ja innovoivat koulutusta vientituot-teena: kertoivat esimerkkejä toimivista ratkaisuista, ehdottivat uudistuksia. Puheessa oli tunnistettavissa ehdotuksia koulutusvientiä vauhdittavista innovaatioista.

“Oppimisviennin osuus voi hyvinkin nousta 15%:iin, mutta se edellyttää sitä, että opimme itse integroimaan oppimisprosessit vietäviin tuotteisiin ja palveluihin. Tuotesuunnittelu ja palvelujen muotoilu ovat tässä keskeisellä sijalla.”

Kolmanneksi osassa lausumista kerrottiin koulutuksen kaupallistamisen esteistä, nostettiin esiin julkisen talouden koulutusta lamauttavat vaikutukset ja ennustettiin Suomen koulu-tustähden hiipumista. Puhujien mukaan Suomi on nukkunut onnensa ohi. Puhujat tunnistivat koulutuksen keskinäisriippuvuuden ja globaalien toimijoiden toiminnan koulutusmarkki-noilla. Lausumista oli tunnistettavissa kehityskulkuja, joissa kansallinen koulutusjärjestelmä rapautuu globaalien toimijoiden ottaessa entistä suurempaa roolia koulutusmarkkinoilla.

“Koulutusviennin kasvu on toivottavaa, muttei tällä hetkellä kovin todennäköistä ainakaan suuressa määrin. Siitä pitävät huolen koulutusleikkaukset. Suomella on vielä toistaiseksi hyvä maine koulutusmarkkinoilla, mutta merkkejä tähden hiipumisesta on jo olemassa. Parempaa ei ole näillä eväillä luvassa. Toinen ongelma omien kokemusteni perusteella näyttää olevan se, että Suomessa odotetaan asiakkaan tulevan rahatukku kourassa ostamaan palveluita, eikä olla valmiita rakentamaan rakentamaan rahoitusratkaisuja yhdessä asiakkaan kanssa. Tähän vaikuttanee osaltaan se, että korkeakoulut on isketty lamaan, jossa aikaisempikin riskinottoky-ky on karissut. Suomeen nousseet koulutusvientiyritykset ja muutamat korkeakoulut ovat toki panostaneet asiaan, mutta pienimuotoista tämä on. Suomi on nukkunut tässä asiassa parhaan nosteensa ohi.”

• Nykyinen koulutuspolitiikka kurjistaa koulutuksen tilannet- ta ja heikentää sen kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla

• Globaalit jätit kaappaavat markkinoita ja huippuyliopis- tojen muodostamat liittoumat muodostavat koulutuksen alalle kilpailevia ekosysteemejä

• Potentiaalisia vientituotteita ovat palvelukonseptit, joissa digitaaliset ja teknologiset innovaatiot yhdistetään uu- denlaisiin, eri elämänvaiheisiin sopiviin oppimisratkaisuihin

• Suomen vahvuus on koulutuksen kollektiivisen testi- alustan ainutlaatuisuus


70


71

7. LUKU

TEKOÄLYOPPIMISEN APUNA

Osion kysymykset liittyvät tekoälyn hyödyntä-miseen opetuksessa. Tekoälyllä tarkoitetaan tässä tietokonetta tai tietokoneohjelmaa, joka kykenee älykkäiksi laskettaviin toimintoihin. Älykäs toiminto on enemmän kuin rutiinin-omainen toiminto ja se sisältää tilannekoh-taisia lähtötietojen yhdistelyä ilman ennalta määriteltyjä kiinteitä sääntöjä. Argumentteja on tulkittu sosioteknisen monitasomallin ja PESTEA-analyysin perusteella.

Tutkimusryhmän jäsenet ovat Ville Heilala, Veera Häkkinen, Teija Laiho, Katja Pätsi ja Tuomas Seppälä.

72

7.1 Oppimistiedon kerääminen ja hyödyntäminen

Vuonna 2030 tekoäly kerää jatkuvasti tietoa oppimistapahtumista. Tietoa hyödynnetään pit-kin elinkaarta oppimisen ja osaamisen portfolioissa, opiskelijavalinnoissa ja näytöissä.

Opiskelijan reaktioita opetustilanteissa seurataan tekoälyyn perustuvien työkalujen avulla reaa-liaikaisesti, jolloin opetusta ja vuorovaikutusta voidaan suunnata tilanteen mukaan. Mittaus tapah-tuu esimerkiksi erilaisten fysiologisten sensorien, kasvojentunnistuksen ja oppimisdatan avulla. Koko opintopolun ja työuran oppimisdata muodostaa yksilöllisen kuvan meidän kaikkien tiedois-ta, taidoista ja taipumuksista. Tätä kuvaa voidaan hyödyntää niin henkilökohtaisen opintopolun suuntaamisessa, opiskelijavalintoja tehtäessä, tavoitteiden asettamisessa, oppimisen arvioinnis-sa ja sopivimpien opetusmetodien valinnassa.

Teesissä tarkasteltiin oppimistiedon systemaattista keräämistä ja analysointia oppimis-tapahtumista. Oppimistiedon analysointi eli oppimisanalytiikka määritellään toiminnaksi, jonka tavoitteena on oppimistietoa keräämällä, mittaamalla, analysoimalla ja raportoimalla optimoida oppijoiden oppimista ja oppimisympäristöä (Charlton ym. 2013⁷). Oppimistiedon kerääminen ja hyödyntäminen nähtiin panelistien vastauksissa joko myönteisenä tai toi-saalta epätoivottavana ja eri tavoin haastavana kehityksenä. Tekoälyn asiantuntijoiksi profi-loituneet vastaajat arvioivat teesin kuitenkin selkeästi todennäköisemmäksi ja toivottavam-maksi.

Vastauksissa mainittiin teesin suuntaisen kehityksen olevan nähtävissä selkeästi esimer-kiksi terveysteknologian osalta. Myönteisissä kommenteissa mainittiin teknologian olevan



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16

⁷ Charlton, P., Mavrikis, M. & Katsifli, D. (2013) The Potential of Learning Analytics and Big Data http://www.ariadne.ac.uk/issue71/charlton-et-al.

DARE 2030 TEKOÄLY OPPIMISEN APUNA

73

olemassa ja oppimistiedon käytössä nähtiin monipuolisia mahdollisuuksia. Oppimistietoa voitaisiin käyttää arvioinnin apuna sekä ennustamaan oppimisen vaikeuksia tai opinnoissa menestymistä. Erilaisilla laitteilla kerätään jo nyt tietoa ja sen hyödyntäminen nähtiin sekä opettajan että oppijan etuna.

Nykypäivän älylaitteet keräävät käyttäjistään erilaista tietoa, jota analysoidaan palveluiden henkilökohtaistamista varten. Oleellisena kehityskulkuna pohdittiin kyseisen tiedon käyttä-mistä oppimisen tukena.

“Paikkatieto, semanttinen tieto tuotetusta tekstistä, puheentunnistus ja esim. verkkohakujen personointi vievät oppimista väistämättä tähän suuntaan, sillä oppijat käyttävät mobiililaittei-taan oppimisessa ja ne keräävät jo nyt ison määrän erilaista dataa. En pidä todennäköisenä, että dataa alettaisiin kerätä erityisesti oppimista varten esim fysiologisilla sensoreilla, vaan että samaa dataa hyödynneittäisiin myös oppimisen tukena.”

Haasteita ja uhkakuvia panelistit näkivät muun muassa tiedon käytön eettisyyden ja tieto-turvan osalta. Eräässä vastauksessa mainittiin opetushenkilöstön “dataetiikan” nousevan keskeiseen osaan ja myös dystooppinen isoveli valvoo -yhteiskunta nousi esille. Osa vas-taajista ei pidä laajamittaista tiedonkeruuta todennäköisenä ainakaan kovin lyhyellä aika-välillä.

“Olemme matkalla isoveli-valvoo maailmaan, jossa meidän on pakko hyväksyä hyvin henkilö-kohtaisen tiedon kerääminen itsestämme ilman varmuutta siitä, mihin tarkoituksiin tietoa tul-laan käyttämään tai että tieto ylipäätään olisi turvassa.“

Kehityksen teknologisena esteenä arveltiin olevan tiedon keräämiseen liittyvät ongelmat, kuten keruussa käytettävien sensorien muuta teknologiaa hitaampi kehitys. Rakenteellisia esteitä esitettiin muutamassa vastauksessa. Vaikka oppimistiedon keräämisen ja hyödyntä-misen ennustettiin lisääntyvän, tiedon jakaminen esimerkiksi organisaatioiden välillä nähtiin ongelmallisena. Kehityksen esteenä mainittiin myös “kouluinstituution ja opettajaprofession edelleen aika syvät poterot” sekä yksityisyydensuojaan liittyvät ongelmat.

“En usko että kovin yksityiskohtainen tiedonkeruu oppimistilanteista tulee mahdolliseksi - saattaa olla ongelmallinen yksityisyydensuojan ja datan keräämisen, säilyttämisen ym. näkökulmista.”

• Mallia terveysteknologiasta

• Dataetiikkaa tarvitaan

• Tiedonkeruu ja yksityisyydensuoja esteinä


74

7.2 Opetus globalisoituu eikä se kuulosta hyvältä

Vuonna 2030 tekoälyyn perustuva opetus toteutetaan 2-4 globaalin toimijan palveluna.

Google, Microsoft, Amazon, IBM sekä muut suuret kansainväliset palveluyritykset tuottavat teko-älyteknologiaan perustuvia opetuspalveluita ylivertaisen kustannustehokkaasti, minkä ansiosta ne saavat erittäin korkean markkinaosuuden. Näin ollen tekoälyopetus-tarjonta keskittyy muu-taman keskeisen, globaalin toimijan ympärille. Suuryhtiöt myyvät lisenssejään kaikkialle maail-maan, ja eri sovellusten ja ohjelmien käyttöoikeudet ovat ostettavissa ja hyödynnettävissä kan-sallisella tasolla.

Teesissä esitettiin väite siitä, että tulevaisuuden tekoälyavusteisen oppimisen ympärille muodostuu muutaman suuren palveluntarjoajan monopoli. Opetuksen globaalistuminen koettiin todennäköisenä, mutta epätoivottavana kehityskulkuna. Globaaleja alustakeskitty-miä ei siis kaivata mutta niiden pelätään toteutuvan. Kyseessä on pedagoginen dystopiake-hitys, jonka suistaminen toiseen suuntaan olisi tärkeä jatkotutkimuskohde. (ks. Lynch 2016)⁸

“Jos jokin kehityssuunta on todennäköinen niin se on tämä. Tekoälyn kehittäminen edellyttää valtavia resursseja ja vain harvoilla on siihen tässä vaiheessa varaa. Suuret globaalit toimijat ovat etulyöntiasemassa ja heillä on tähän suuntaan myös vahvoja liiketoimintaintressejä. Toi-vottavuus riippuu siitä, miten ne ovat valmiita avaamaan ekosysteemejään pienemmille toimi-joille ja missä määrin niiden toimittamat ratkaisut palvelevat käyttäjiä eri puolilla maailmaa.”



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16 18



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16

⁸ Lynch, J. (2016) Why We Don’t Need a ’Netflix for Education’https://www.edsurge.com/news/2016-08-13-why-we-don-t-need-a-netflix-for-education.


75

Suorien vastausten yhteyteen kirjatuissa 21 erilaisessa kommentissa panelistit suhtautuivat vierastavasti ajatukseen siitä, että oppiminen tapahtuisi markkinavoimien, digitalisaation ja massaratkaisujen yhteispuristuksessa. Kommenteissa epäiltiin, että opetusmarkkinoita do-minoisivat suuryritykset, joilla olisi sekä rahaa että tietotaitoa tekoälyn ja erilaisten alustojen kehittämiseen, mutta vain vähän mielenkiintoa alueellisten erojen huomioimiseen.

Useissa kommenteissa esitettiin ajatus siitä, että isojen tahojen tuottamat alustat tarjoai-sivat ponnahduslautoja pienille toimijoille, jotka voisivat puolestaan tuottaa alueellisesti ja kulttuurisesti räätälöityjä oppimiskokonaisuuksia.

“Alustatalous tulee dominoimaan myös oppimisen toimialaa, ekosysteemit rakentuvat globaa-lin ja kansallisten kumppanuuksien verkostoina. On todennäköistä, että suuret toimijat tulevat dominoimaan, mutta ilmiölle saattaa muodostua vastavoima ja palvelun käyttäjät saattavat-kin alkaa arvostamaan pieniä ja kiinnostavan tarinan omaavia toimijoita, jotka pystyvät räätä-löimään palvelut juuri sinulle.”

• Tekoäly keskittää toimintaa

• Dystopiakehitys uhkaa toteutua

• Alustatalous voisi vapauttaa pienet toimijat


76

7.3 Robottikaverit ovat tulossa kouluun

Vuonna 2030 kouluissa on robottikavereita, jotka ovat täydentävä osa ryhmää ja tukevat mm. ryhmäytymistä olemalla empaattisia, ystävällisiä, luovia, sinnikkäitä tai haastavia kavereita.

Humanoidirobotteja on käytetty 2010-luvulta lähtien mm. vanhainkodeissa vanhusten aktivoin-nissa sekä kouluissa erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden tukena. Vuonna 2030 pienet robot-titukioppilaat toimivat ryhmädynamiikkaa oppimisen kannalta optimoivina ja oppilaita sopivasti haastavina ja kannustavina vertaisoppilaina.

Robottikaverit koettiin sekä todennäköisenä että toivottavana tulevaisuuden näkymänä.

“Tämä on osittain totta jo tänään ja kukapa tätä vastustaisi.”

Tiedossa on, että muun muassa Helsingissä kokeillaan robotteja useissa kouluissa⁹. Myön-teinen näkökulma ulottui myös kommentteihin:

“2030 robotiikka on arkipäiväistynyt oppimisen kentällä ja on kiinteä osa oppimista ja uraa.”

Tästä huolimatta tekoäly herätti kuitenkin myös kysymyksiä.

“Miksi ei, teknologia kehittyy koko ajan - kuitenkin S. Hawking lainatakseni, emme tiedä vie-lä miten tekoälyä voi lopulta kontrolloida tai miten se käyttäytyy tai miten pitkälle sen avulla



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16

⁹ Helsingin kaupunki. (2016) Kymmenessä koulussa kokeillaan robottien käyttöä opetuksessa http://www.hel.fi/www/uutiset/fi/opetusvirasto/zora-koulussa.


77

päästään. Kuitenkin jos ajatellaan esim. erityisopetuksen piiriin kuuluvia lapsia, vaikkapa vuo-rovaikutteisuuden olemassaolo olisi tässä tapauksessa todella hyvä asia. Robotit voivat sovel-tua myös erittäin hyvin opetuksen mallintamiseen ja monipuolistamaan opetuksen sisältöjä. Vertaisoppilaiksi en robotteja kuitenkaan lähtisi kutsumaan.”

Argumentteja puolesta ja vastaan kirjoitettiin 16. Useampikin kommentoija koki, että robotti voisi sopia tunteita stimuloivaksi kaveriksi, joka tarjoaisi vuorovaikutuksellisuutta, tuottaisi iloa ja auttaisi kehittämään empatiakykyä. Erityisesti robotteja kuitenkin ehdotettiin koului-hin ja työpaikoille sparraajiksi, joiden kannustavan palautteen avulla oppijat voisivat kehit-tää omia kykyjään.

Robottien ongelmakohdiksi nimettiin muun muassa hinta, tietosuojakysymykset sekä se, että sana ‘robotti’ voi herättää negatiivisen mielikuvan “korkean teknologian digikoneesta”, joka peittää kasvatuksellisesti olennaisempaa.

“Olisi hyvä, jos joku keskittyisi siihen, että mitä varten opiskellaan ja missä on tulevaisuuden työpaikat. Näistä roboteista ja muista tulee itsetarkoitus näissä touhuissa ja puheissa.”

• Robottikaverit ovat tervetulleita, kunhan eivät korvaa muita resursseja

• Hinta ja saatavuus epäilyttävät


78

7.4 Vaarantaako tekoälyn käyttö opetuksen tason?

Tekoälyn laajamittainen hyödyntäminen on v. 2030 muuttanut opetusta behavioristiseen suuntaan.

Kustannustehokkaiden tekoälysovellusten avulla opetellaan ja harjoitellaan opinnoissa ja eri työ-tehtävissä tarvittavia täsmätietoja ja -taitoja. Tekoälyn hyödyntäminen siirtää opetusta behavioris-tiseen suuntaan. Tutkimusten mukaan (mm. Simons ym. 2016) tällainen täsmätaitojen harjoittelu ei kehitä kognitiivisia taitoja yleisemmällä tasolla. Simons ym. (2016) http://journals.sagepub.com/stoken/rbtfl/hK6Y5zBI1Rv.M/full

Oppimisen pinnallistuminen jakaa mielipiteitä todennäköisyydellään ja se nähdään selkeäs-ti kielteisenä kehityksenä. Lähes kolmasosa kommenteista edusti kantaa, jonka mukaan te-koälyn ja ihmisen yhteistyö parantaa opetusta. Runsas viidesosa kommenteista oli tulkitta-vissa tekoälyn opetuskäyttöä vastustavaksi. Tekoälyn käyttöä vastustavat kommentit eivät niinkään ottaneet kantaa siihen, muuttaako tekoälyn kasvava käyttö opetusta enemmän behavioristiseen suuntaan, vaan ne olivat ylipäätään tekoälyn käyttöä vastustavia.

Moni vastaaja korosti sitä, että tekoälyn avulla ihmiset voivat keskittyä oleelliseen ja syväl-liseen, kun tekoälyn vastuulle jätetään rutiinit ja yksitoikkoiset asiat. Tämä voi jopa ohjata ihmiset “paremmin oppimaan ihmiseksi eli tekemään sitä, mihin kone ei vielä ylety”.

Vastaajat toivat myös esille sen, että “opetuksen kiepsahtaminen ympäri oppimisteorian ta-solla taaksepäin on epätodennäköistä”. Jos globaalit toimijat saavat otteen opetuksesta, on niiden huolehdittava sen tason säilymisestä tai parantumisesta. Jos ne epäonnistuvat tässä, ei kassavirta jatku vaan kilpailijat vievät markkinat.



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16


79

“Behavioristinen opetus ei ole hyvää bisnestä. Keinoäly ei vie pedagogiaa mihinkään deter-minoituun suuntaan, vaan kehitystä ohjaa käsityksemme ihmisen kyvyistä ja oppimisesta, ja behavioristinen malli on murskautunut tuusaksi jo moninkertaisesti. Siksi tekoälyä, joka on työ-kalu, kehitetään suuntaan, joka tukee vahvempaa oppimista ja kehitystä.”

Liiallinen tekoälyn ja robotisaation seuraus voi olla, että menetämme ihmisyyteen liittyvät suhteet luontoon ja toisiin ihmisiin. Jos tämä halutaan estää, tulee ihmissuhde säilyttää ai-nakin opetuksessa.

• Enemmistö kannattaa ihmisen ja koneen yhteisoppimista

• Vähemmistö näkee enemmän uhkia

• Kilpailu pitää huolen laadusta


80

7.5 Voiko oppimiseen koukuttua jos mukana on tekoäly?

Tekoälysovellukset tekevät oppimisesta suosittua ja koukuttavaa kaikille.

Tekoälysovellukset tekevät oppimisesta koukuttavaa. Oppimisesta tulee tehokkaampaa ja se kohdistuu luoviin taitoihin. Toisaalta panelistien vastauksissa nousi esiin, että elämyksellisyys ei välttämättä tue syvällistä, pitkäjänteistä oppimista.

Sekä todennäköisyyden että toivottavuuden osalta vastausten keskiarvo asettui positiivi-sen puolelle. Toivottavuuden kohdalla esiin nousi enemmän sekä huomattavan myönteisiä että hyvin kielteisiä näkemyksiä.

“On suorastaan säälittävää, jos ajaudumme siihen tilanteeseen, ettei oppimiselle löydy moti-vaatiota muualta kuin peleistä ja härpäkkeistä ja elämyksiä joudutaan hakemaan virtuaalito-dellisuudesta.”

Optimisteja oli toki enemmistö:

“Koneoppimisen sovellukset ja tekoälyn analytiikka tehostavat oppimista ja kohtaamiset kou-kuttavat.”

Myönteiset argumentit korostavat mahdollisuuksia tehokkaaseen oppimiseen ja ohjaavan oppimista luovempaan ja innovatiivisempaan suuntaan. (ks. Vander Ark 2015)¹⁰



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16

¹⁰ Vander Ark, Tom (2015, Getting Smart) 8 ways machine learning will improve education.


81

“Tärkeintä on pysyä kiinni oppimisessa vaikka keinoäly ja robotit tulevat ihmistä kyvykkäimmik-si. Luovuuden, kekseliäisyyden ja konseptuaalisen ajattelun opiskelu on koukuttavaa, ainakin minun mielestäni.”

Kielteisimmät näkemykset painottivat teknologian koukuttavuuden addiktiivisia puolia, sekä liiallisen elämyksellisyyden mahdollisia haittoja syvälliselle oppimiselle. Keskeiseksi nousi myös termin ‘koukuttava’ määritelmä, sekä arvottaminen positiiviseksi tai negatiivi-seksi.

“Koska olemme jo vahvasti koukuttuneita erilaisiin digitaalisen median muotoihin, pidän erittäin suotavana että tämä addiktio suuntautuisi oppimiseen, ei vain viihteeseen.”

“Vaarana on, että tarjotaan helppoa elämyksellisyyttä, kun oppiminen vaatisi kovaa henkistä työskentelyä vaikeiden asioiden ymmärtämiseksi ja ratkaisujen löytämiseksi niihin.” Jos huo-nosti käy niin “uskon väitteessä esitetyn ”koukuttavan oppimisen” johtavan yleisempään ajatte-lun tason laskuun.”

• Voi hyvinkin koukuttua, ja koukuttavuus saattaa edistää oppimista, mutta se voi myös vieraannuttaa


82

7.6 Epätasaiset oppimisen mahdollisuudet

Vuoteen 2030 mennessä tekoälyn hyödyntäminen koulutuksessa on johtanut oppimismah-dollisuuksien epätasaiseen jakautumiseen.

Vuonna 2030 laadukas oppimisdataa ja tekoälyä hyödyntävä opetus on kallista ja siksi siihen ei ole kaikilla palveluntarjoajilla varaa. Tämä epätasa-arvoistaa opetusta kouluissa. Varakkaammis-sa kouluissa lapsilla on omat, aina mukana kulkevat oppimislaitteet, joiden tekoäly avustaa heitä läksyjen teossa kotonakin ja rytmittää oppimista päivän mittaan yksilöllisellä tavalla. Tekoälyn avulla lapset oppivat nopeammin ja tehokkaammin kuin kouluissa, joissa tekoälyyn ei ole varaa panostaa. (Beard 2016)¹¹

Tekoälyn hyödyntämisen aiheuttamaa eriarvoistumisen todennäköisyys nähdään mahdol-lisena, mutta ei kovin todennäköisenä. Eriarvoistumista ei luonnollisesti myöskään toivota. Politiikan ja arvojen tasolla käytiin keskustelua siitä, kuinka eriarvoistuminen usein nähdään ennemminkin poliittisena ja arvoihin liittyvänä kysymyksenä kuin teknologioihin liittyvänä. Arvoihin, moraaliin ja etiikkaan liittyvien kysymysten ja koodistojen tärkeys nostettiin esille, ”kun robotiikka ja data istuvat samassa neuvottelupöydässä”.

Sosiaalis-taloudellisissa näkökulmissa vastaajat pohtivat muun muassa kysymyksiä siitä tuotetaanko teköälyn avulla tulevaisuudessa massaopetusta ja kontaktiopetus muuttuisi harvojen luksukseksi. Toisaalta tähän esitettiin myös useita vastakommentteja siitä, kuinka tekoäly ei tulevaisuudessa tule kehittämisen jälkeen maksamaan juurikaan, jolloin tekoälyn

¹¹ Beard, A. (2016) For and against: Does technology increase equality? https://www.openeducationeuropa.eu/en/blogs/does-technology-make-learning-more-or-less-equal



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16


83

käyttö ei niinkään olisi kustannuskysymys. Teknologian kehittymistä ei vastaajien joukossa kyseenalaistettu. Teknologian opetuskäytön suhteen huomautettiin, ettei tämän lisäämi-nen oppimisessa ole itsessään avain parempaan oppimiseen.

Maantieteellisiin eroihin viitattiin useasti niin Suomen sisällä kuin globaalilla tasolla. Teko-älyn kehittymisen yhteydessä pohdittiin muun muassa mahdollista epätasa-arvoisuutta globaalin pohjoisen ja etelän sekä kaupunkien ja maaseutujen välillä. Globaalilla tasolla nähtiin mahdollisena niin se, että teknologioiden kehityksessä on mahdollisuus tasa-arvon lisääntymiseen kuin toisaalta myös se, ettei teknologian kehityksen kautta uusia ratkaisuja voida levittää maantieteellisesti tasaisesti. Alueellisen tasa-arvon näkökulmasta nostettiin esille, kuinka toisaalta uusien teknologioiden kautta erilaiset oppimismahdollisuudet voi-daan tuoda aikaisempaa useampien ihmisten saataville (esim. syrjäseudut), mutta toisaalta keskustelua käytiin myös siitä, ettei varsinkaan globaalilla tasolla uusien ratkaisujen maan-tieteellisesti tasa-arvoista levittäytyneisyyttä voida taata.

Eriarvoistumisen yhteydessä käytiin myös keskustelua eriarvoistumisen vastavoimista. Osa vastaajista kuvasi jo käynnissä olevaa kehitystä siten, että sitä olisi vaikea pysäyttää. Osa vastaajista korosti vastauksissaan ihmisten aktiivista toimijuutta tulevaisuuden ja muutok-sen tekijöinä. Tällöin kuvattiin muun muassa sitä, kuinka on ihmisen tahdosta kiinni, minkä-laista kehitystä tekoälyn ja robotiikan avulla ollaan muovaamassa.

Yleisesti ottaen tekoälyn koettiin muuttavan olennaisesti opettamista ja oppimista tulevai-suudessa, mutta sen käyttöönotto ja hyödyntäminen vaatii harkintaa. Jatkotutkimuksessa voisi pohtia tarkemmin seuraavia asioita: Millaisia asioita tulevaisuudessa kannattaa oppia ja opettaa? Tekoälyn vaikutus tarvittavien inhimillisten taitojen laatuun? Vieraannuttaako yhteiskunnan yhä vahvempi koneellistuminen ‘alkuperäisestä’ inhimillisestä ja autenttises-ta? Miten koukuttavuus tulisi määritellä, jotta se tukisi oppimista? Onko tietyntasoinen ad-diktoituminen hyväksi taitojen kehittämisessä? Miten tekoäly voisi tukea monimutkaisten asioiden syvällistä oppimista? Mikä voisi olla globaalien oppimisalustojen ideaali rooli tule-vaisuudessa?

• Erilaiset mahdollisuudet: sosiaalinen, taloudellinen ja alueellinen

• Mahdollista muttei todennäköistä

• Eriarvoistumiseen voi vaikuttaa


84


85

8. LUKU

DARE TO TEACH:OPETTAJUUDEN

TULEVAISUUSPOLUT

Opettajuus näyttää olevan murroksessa, ei häviämässä vaan monimuotoistumassa kohti vuotta 2030.

Tutkimusryhmien analyysien pohjalta kirjoittaneet Tiina Airaksinen, Irmeli Halinen ja Hannu Linturi

86

8. DARE TO TEACH: OPETTAJUUDEN TULEVAISUUSPOLUT

Opettajuuden muutos kulkee rinnan koko koulutusinstituution ja sen toimintaympäristön muutoksen kanssa. Myös oppimiseen kohdistuu lisääntyviä laadullisia muutoksia. Käsitys oppimisesta vaikuttaa pedagogiikkaan ja koulun tehtävän määrittyminen tuo mukanaan toimintakulttuurin muutoksen. Opettajuuden mahdollisia tulevaisuuspolkuja on ainakin kaksi. Toisessa näkyy muun muassa teknologisen kehityksen vaikutus. Siinä painottuvat oppimistoiminnan suunnittelu ja organisoiminen sekä erilaisten koulutuspalvelujen yh-teensovittaminen, jolloin selvittäisiin vähemmällä opettajamäärällä. Toisella polulla koros-tuvat yksilölliseen ohjaukseen ja tukeen liittyvät tehtävät, mikä edellyttäisi opettajamäärän kasvua. Samanlainen koulun ja opetuksen muutoksen pohdinta on käynnissä useissa muis-sa maissa sekä suurissa kansainvälisissä organisaatioissa kuten UNESCO ja OECD.

8.1 Muuttuva ja erikoistuva työnkuva

Dare-paneeli arvioi opettajan työnkuvaa vuonna 2017 sekä sen muutosta vuoteen 2030 kymmenen tehtäväalueen prosenttiosuuksien avulla. Yleiskuva kertoo opettajan työn moniulotteisuudesta ja laajasta tehtäväkentästä: sadan prosentin työaika ylittyy arvioissa reilusti. Samalla paneelin arvio kertoo opettajuuteen ja opettajan työhön kohdistuvista suu-rista odotuksista. Opettajan työnkuvan pedagogista muutosta ilmentää käsitys perinteisen lähi- tai kontaktiopetuksen (opettaja opettaa oppilas-/opiskelijaryhmää ja välittää puheel-laan oppisisältöjä) selkeästä vähenemisestä. Sen osuus opettajan tehtävistä arvellaan tosin edelleen suureksi vuonna 2030. Samalla uskotaan tapahtuvan siirtymää yksilölliseen oh-jaukseen ja arviointiin. Ohjaustehtävien määrän arvioidaan kasvavan huomattavasti ja ylit-tävän kontaktiopetuksen määrän. Ohjaukseen liittyy usein oppilaan/opiskelijan tukeminen, myös erityisen tuen antaminen. Näiden tukitehtävien määrän nähdään kasvavan jonkin verran, mutta kasvu arvioidaan maltillisemmaksi kuin tämänhetkisen julkisen keskustelun perusteella voisi olettaa.

Työn suunnittelu- ja organisointitehtävien arvioidaan jonkin verran lisääntyvän. Tätä selit-tävät perusteluista esiin nousevat oppilaiden/opiskelijoiden aktiivisen toimijuuden ja tut-kivan, projektityyppinen opiskelun vahvistuminen sekä koulun avautuminen ulospäin. Ke-hityssuuntaan liittyy myös opiskelumateriaalien moninaistuminen, jolloin opettajan työhön sisältyy aiempaa enemmän materiaalin suunnittelua, valmistamista ja yhteensovittamista sekä oppilaiden/opiskelijoiden ohjaamista tiedon lähteille ja lähteillä.

Molemmat edellä kuvatut muutossuunnat edellyttävät opettajilta lisääntyvää yhteistyötä niin koulun sisällä kuin yhteiskunnan muiden toimijoidenkin kanssa. Erityisesti tiimitoimin-

DARE 2030 DARE TO TEACH: OPETTAJUUDEN TULEVAISUUSPOLUT

87

¹² Opettajan työn tulevaisuuden arvioinnissa painotus on peruskoulun ja lukion opettajuudessa, vaikka muitakin näkökulmia paneelissa esitetään.

SUUNNITTELU

ORGANISOINTI

KONTAKTI

OHJAUS

ARVIOINTI

SISÄLLÖT

YHTEISTYÖ

TIIMITYÖ

ANALYYTIKKA

ERITYISKASVATUS

KEHITTÄMINEN

4,074,87

3,734,20

7,20 4,93

4,005,73

4,004,20

3,473,27

3,404,67

3,474,93

2,604,00

3,274,00

3,003,87

vuosi 2030

vuosi 2017

0,00 2,00 4,00 6,00 8,00

nan merkitys korostuu. Myös opettajaprofession itsenäisyyteen ja luovuuteen uskotaan edelleen, ja arvioidaan, että oman työn kehittäminen lisääntyy nykyisestä.

Mielenkiintoista opettajuuden muutoksen kokonaiskuvassa on se, että vaikka vastaajat ar-vioivat useiden työtehtävien kohdalla niiden määrän kasvavan kohti vuotta 2030, pysyvät silti nykyhetkenä prosentuaalisesti eniten aikaavievät tehtävät merkittävimpinä edelleen vuonna 2030. Muutoksen arvellaan olevan samansuuntaista kaikissa koulumuodoissa. Da-

Opettajan tehtävät 2017 ja 2030

Graafi kuvaa panelistien vastauksia, kun he arvioivat opetustyöhön kuuluvien tehtävien prosenttiosuuksia nykyhetkessä sekä vuonna 2030¹².


88

¹³ Arvioi opetushenkilöstön lukumäärän kehitystä vuosina 2020, 2025, 2030, 2035 ja 2040. Klikkaa hiiren avulla kunkin vuoden kohdalle haluttu arvo ja perustele se trendivalintasi Kommentti-kentässä.Koulutustoimiala on 2000-luvun ollut varsin vakaa toimintasektori mitä tulee työllisyyteen ja opettajien luku-määrään. Kasvuvuodet ovat takanapäin ja pieni notkahdus on tapahtunut parina viime vuonna. Siihen nähden että ikäluokat ovat pienentyneet ja kouluverkostoa on karsittu lasku on vähäinen. Alla olevassa aikasarjassa ovat mukana kaikki julkisen ja yksityisen sektorin koulutustoimialan työlliset toimihenkilöt. Luvut ovat tuhansi-na työntekijöinä. Viimeinen luku vuodelta 2016 on 172.000 työntekijää. (Lähde: Tilastokeskuksen PX-Web-tie-tokannat: Työmarkkinat/Työvoimatutkimus: 070. Työlliset ja palkansaajat työnantajasektorin ja toimialan (TOL 2008, P Koulutus 85) mukaan, 15-74-vuotiaat.)

re-paneelin kommenttiaineistosta löytyy mielenkiintoista pohdintaa siitä, kohdentuvatko muutokset kaikkiin opettajiin vai tapahtuuko profession sisällä roolittumista tai erikoistu-mista. Yhdistäväksi ohjaavaksi ideaksi saattaa kehkeytyä erään panelistin ajatus siitä, että hyvä opettaja tehtävistään ja tekemisistään riippumatta on sellainen, “joka pystyy tuotta-maan arvoa toiselle”.

8.2 Laadullinen kehitys määrällistä kiinnostavampi

Opettajan työnkuvan muutos ja roolien mahdollinen moninaistuminen näkyvät myös Da-re-paneelin arviossa opetushenkilöstön lukumäärän kehityksestä¹³. Panelistikommenteis-ta paljastuu, että laadullinen muutos on määrällistä muutosta merkittävämpi, ja opettajien määrän kehityksen sijaan kiinnostavaa on opettajaprofession muuttuminen. Kun tekoäly ja uudet teknologiat voivat tulevaisuudessa hoitaa koneille parhaiten sopivia tehtäviä kuten useita matemaattisia, kirjallisia tai tiedonhankintaan liittyviä tehtäviä, opettajien ajankäytös-sä vapautuu tilaa vuorovaikutukselle ja inhimilliselle kohtaamiselle.

Dare-panelistien arvioiden keskiarvossa opettajien lukumäärä pysyy samana vuoteen 2040 saakka. Määrän muutoksessa on kuitenkin nähtävissä kaksi erilaista kehityspolkua.

Osa panelisteista arvioi, että opettajia tarvitaan tulevaisuudessa lisää, ja määrä kasvaa ta-saisesti vuoteen 2040. Määrän kasvua perustellaan erityisesti sillä, että henkilökohtaisen ohjauksen merkitys ja tarve kasvaa. Toiseen suuntaan viittaavat argumentit siitä, että tek-nologia lisää itsenäisen opiskelun mahdollisuuksia ja sähköisiä alustoja, joilta koulutusta voidaan hankkia, mikä tulee vähentämään opettajien tarvetta.

“Näyttää tällä hetkellä siltä, että oppiminen sijoittuu yhä suuremmalta osaltaan koulujen ja oppilaitosten ulkopuolelle. Uusi teknologia ja tekoäly tulevat myös korvaamaan osittain ope-tustyötä. Tällöin muiden toimijoiden oppimista tukeva ja ohjaava rooli korostuu ja opetustyössä toimivia työntekijöitä ei tarvita niin paljon.”

Paneelin arvioissa ja argumenteissa perinteinen (luokka)opetus ja sisältöjen opettaminen vähenee ja yksilöllisen oppimisprosessin ohjaus lisääntyy. Muutoksen ajureina nähdään muun muassa digitalisaatio, robotisaatio sekä yhteisöjen kasvu ja vahvistuminen. Opettajan


89

Panelistit arvioivat muutoksia opettajien lukumäärässä viisivuosittain vuodesta 2020 vuoteen 2040. Taustana on määrän kehitys vuosina 2005-2016.

ohjausrooliin liittyvää osaamista luonnehditaan sellaiseksi, mitä tarvitsee personal trainer tai fasilitaattori.

“Se, mitä ymmärrämme opettaja-käsitteellä tänä päivänä, voi olla huomattavasti monimuotoi-sempi vuonna 2040. Oppimisen ohjaaja, opetuksen mahdollistaja, tuutori, mentori, valmentaja, koordinaattori jne. Opetustyö itsessään ei kuitenkaan tule katoamaan, vaan koska tiedon ja-kaminen, omaksuminen ja hyödyntäminen tulee olemaan helpompaa, opettajuus sinänsä vain monimuotoistuu.”

Digitalisaation ja robotisaation vastavoimana Dare-panelistit näkevät inhimillisen vuoro-vaikutuksen, koska vuorovaikutustaitojen merkityksen arvioidaan korostuvan muuttuvas-sa maailmassa. Näiden taitojen välittäjänä opettajalla nähdään paikka oppimisen kentällä, myös opettaja-oppija-vuorovaikutussuhdetta pidetään pysyvänä ja arvokkaana. Sen mer-kitys kasvaa, mikä tarkoittaa myös sitä, että kontakti oppilaisiin/opiskelijoihin säilyy ope-tustyön keskiössä. Panelistit arvioivat, että tulevaisuudessa sosiaaliset taidot ovat nykyistä tärkeämpiä, sillä sellaiset ammatit, joissa kohtaamisen taito on keskeinen tulevat lisäänty-mään. Opetusalan lisäksi tällaisia ovat esimerkiksi hoitoala sekä erilaisten henkilökohtaisten palveluiden tuottaminen.


90

Useissa kommenteissa uusi opettajuus nähdään monimuotoistuvana ammattina, jossa työ kohdistuu yhä enemmän myös koulun ulkopuolisiin toimijoihin. Tällöin opetustyön osa-alu-eista korostuvat ohjaukselliset piirteet.

“Opettajan työn sisältö muuttuu ohjauksellisemmaksi ja fasilitoivammaksi. Sen sijaan, että opettajien määrä laskisi se pikemminkin lisääntyy, sillä osaaminen on sovellettavissa monin tavoin.”

Oppiminen laajenee oppilaitoksista informaaleihin yhteisöihin, joissa oppimisen tarpeet jaetaan ja tavoitteet asetetaan yhdessä. Muuttuvassa maailmassa ryhmät reagoivat jousta-vasti uusiin haasteisiin, ja digitalisaatio mahdollistaa globaalisti verkottuneet yhteisöt.

Erilaiset kehityssuunnat eivät ole toisilleen vastakkaisia vaan kuvaavat erilaisia tehtävä-painotuksia. Arvioihin lukumäärän kehityksestä vaikuttaa muun muassa se, missä määrin opettajuus nähdään osana kouluinstituutiota ja missä määrin taas osaamisena ja ammatti-taitona, joka on sovellettavissa myös yhteiskunnan muilla alueilla.

“Koulutus-käsitteenä tulee hämärtymään osittain (formaalioppimispaikkoja on mutta infor-maalinen oppiminen tulee laajentumaan esim. elämän hallintaan, menestymiseen tai itsensä kehittämiseen). Tulevaisuudessa on useampia oppimisympäristöjä tai kohtaamispaikkoja, jois-sa opettajat toimivat ‘personal trainer’ tai yhteisön oppimisen rakentajina ja toiminnan kehittä-jinä.”

Teemalla on laajempi yhteys koko koulun muutokseen.

“- - Oppimisen voimaa kaivattaisiin kipeästi kulttuuriseen transformaatioon kestävän tulevai-suuden yhteiskuntaan, mutta tällä hetkellä koulutus vain vahvistaa nykyistä kehitystä. Uskon, että tästä voi kasvaa jossain vaiheessa vahva koulutuksen kriisi ja koulutusinsituution sivusta nousee edellä kuvatun tapaisia riippumattomia oppivia yhteisöjä. Jos pohditaan, miten opetta-juus käyttäytyy tällaisessa muutoksessa, suunta on varmaankin kohti yhteisöllisen oppimisen fasilitoijaa ja verkostojen rakentajaa. Opettajien määrän suhteen ajattelisin niin, että tällaisten uudenlaisten oppimisen asiantuntijoiden tarve voi jopa kasvaa, mutta he eivät välttämättä ole enää ammatiltaan opettajia. En usko siihen, että oppimisen digitalisoituminen ja tekoäly kor-vaavat opettajan tehtävän. Tiedollinen oppiminen on kapea sektori oppimisesta. Tulevaisuu-dessa tarvitsemme yhä enemmän aidossa vuorovaikutuksessa tapahtuvaa oppimista, jossa ihminen on kokonaisuudessaan läsnä muille - -”

8.3 Oppiminen jatkuu vaikka koulu muuttuisi

Dare-paneeli on yksiääninen siitä tulevaisuuskuvasta, että perinteinen (luokka)opetus vä-henee ja yksilöllinen ohjaus lisääntyy, mitä pitemmälle tulevaisuuteen tunkeudutaan. Mo-lemmat ovat olennainen osa opettajan työtä jo tällä hetkellä eikä trendiä pidä tulkita niin, että ne olisivat toisilleen vastakkaisia.


91

“Face to face opetusta tarvitaan jatkossa ja sen merkitys tulee kasvamaan. Itse opetustyö tulee olemaan entistä vaativampaa, jotta kaikki saadaan pysymään mukana opetuksessa.”

Muutosta on kuitenkin pidetty toivottavana jo pitkään, mutta toteuttamisen laskuoppi ei ole helppo. Tätä voidaan havainnollistaa karkealla esimerkillä. Jos tilanteessa A opettaja pitää vuodessa 700 opetustuntia keskimäärin 20 opiskelijalle, saadaan yhteensä kokoon yhteen-sä 14000 maksettua ammattilaisen oppilastuntia. Jos tilanteessa B saman opettajan työ koostuu 400 opetus- ja 500 yksilöohjaustunnista niin oppilastunteja kertyy yhteensä 8500. Jotain systeemissä pitää tapahtua, jotta tilanne ei johda epätoivottuihin tuloksiin.

“Koulun rooli tulee muuttumaan. Edessä on samanlainen murros kuin vähän yli 100 vuotta sit-ten, kun koulu organisoitiin teollisuusyhteiskunnan mallin mukaisesti. Tuollaista yhteiskuntaa ei ole enää olemassa 2040, eikä koulua ja opettajia sellaisissa rooleissa kuin tänään.”

Radikaaleimmillaan systeemimuutosta tutkittiin väitteellä, jonka mukaan jakamis- ja alusta-talous sysää nykyisenkaltaisen opetustoiminnan marginaaliin¹⁴. Enemmistö ei pidä ammatin varsinaista katoamista todennäköisenä saati toivottavana - ainakaan annetulla aikajänteel-lä. Muutoksen toteutumiseen katsotaan vaikuttavan muun muassa alan konservatiivisuus ja toteuttamisen poliittinen vaikeus.

Panelistit jakautuivat kahteen leiriin sen suhteen, loppuuko opettajan ammatti vuoteen 2030 mennessä.

¹⁴ 2030-luvulla perinteinen opettajan ammatti katoaa. Opintojen suorittamiseksi tarvittava osaaminen os-tetaan alustoilta. Alustat ovat kuin sähköisiä kauppatoreja, joilta asiakas voi ostaa tarvitsemansa kombinaation tuotteita ja osaamista. Alustatalous muuttaa koulutuspalvelujen tuotantoa. Toimijat luovat digitaalisille alustoille oppimiseen keskittyneitä palveluekosysteemejä, joiden kautta koulutuspalveluja tarjotaan ja ostetaan tarpeen mukaan. Luokan tai ryhmän vastuuopettajia ei enää tarvita, kun tarvittava osaaminen, asiantuntijuus ja palvelut hankitaan erilaisina kombinaatioina alustoilta.




––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16



––

–

+/–

+

++

0 2 4 6 8 10 12 14 16

92

Vaikka paneeli enimmäkseen torjuu opettajan ammatti katoaa -teesin, teesi johdattelee paneelin pohdiskelemaan alustamallin mahdollisia hyviä puolia. Tällöin koulutuspalvelut muuttuvat huomattavasti enemmän “asiakkaiden” tai yhteisöjen tarpeista nouseviksi, ja alustatalouden kaltaiset ratkaisut tuovat parhaat asiantuntijat helposti oppijoiden saatavil-le. Koulutusorganisaatioiden rooli muuttuu osin välittäjäksi, palveluntarjoajina voisi toimia julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoita. Ajattelussa on yhtymäkohtia ajankoh-taiseen Sote-uudistukseen:

“Yksityisille palveluntarjoajille ja järjestöille annetaan samanlainen mahdollisuus tarjota kou-lutusta kuin julkisen sektorin kouluillekin. Opiskelijoille annetaan palvelusetelit ja he voivat va-lita itse ja vanhempiensa kanssa oppimisympäristönsä.”

Pääsy tietoon ja oppimisen lähteisiin ei ole vielä sama asia kuin korkeatasoinen oppiminen.

“Tieto ja oppi ovat saavutettavissa, mutta kielteistä se, että piiloon jäävä, asiat yhdistävä ym-märrys ei pysty välittymään mykkien alustojen kautta. Ehkä alustojen rinnalle alkaa kehittyä aidosti toimivia sosiaalisia ympäristöjä, joissa sosiaalista inhimillistä prosessia on mahdollista käydä sitten vaikka vertaisten kesken.”

Toinenkin panelisti pohtii samaa muodonmuutosta yhdistämällä vanhaa ja uutta:

“Alustatalous pitäisi valjastaa yhteisöllisen oppimisen tukemiseen. Tarvitsemme oppimisen tueksi edelleen vahvaa ryhmänmuodostusta ja aitoja kohtaamisia oppijoiden välillä. Nykyi-sestä opettajuudesta kannattaa säilyttää vähintään ryhmän ja oppimisprosessin ohjaajan ja fasilitaattorin rooli. Tämä tuki on usein oleellinen oppimiselle ja se pystyy nostamaan ryhmän yhteisen tuloksen aivan eri sfääreihin ‘yksilölliseen koulutusshoppailuun’ nähden.”

“Opettajuus ja koulu tulevat muuttumaan mutta eivät poistu. Oppiminen on luonteeltaan vuo-rovaikutuksellista, joten sitä ei voi alustoilla poistaa.”

Vuorovaikutuksen niukkuus voi pahimmillaan johtaa koulutuksen heikkoon laatuun:

“Maailman huippuyliopistot ovat huippuja siksi, että ne satsaavat opiskelijoidensa henkilökoh-taiseen opastukseen ja laadukkaaseen opetukseen. Opiskelijoita per professori on huomatta-vasti vähemmän kuin meillä. Silti niissä kehitetään MOOCSeja ja hyödynnetään teknologiaa monin tavoin. Opettajuuden arvo ei häviä, pikemminkin päinvastoin.”


93

¹⁵ Oppimisen tulevaisuus 2030, Futura 3/2014; Koulun tulevaisuus 2030, Futura 2/2015.¹⁶ Oulun Ammatillinen opettajakorkeakoulu selvitti ammatillisen opetusalan osaamisen tilaa ja tarvetta kou-lutusuudistuksen perustaksi (Parasta osaamista -projekti https://www.edelphi.org/parasta-osaamista-oamk)

8.4 Opettajuus muissa ennakointitutkimuksissa

Kun perinteinen luokkaopetus vähenee niin merkittävä osa oppimisestakin muuttaa paik-kaa. Sen puolesta puhuvat monet Oppimisen tulevaisuus 2030 -barometrin¹⁵ teesit. Moni-paikkaisessa ja -polkuisessa oppimisessa ohjaus on tärkein väline, jolla oppimisen tavoittei-ta ja sisältöjä asetetaan, seurataan ja arvioidaan. Opettajan vahvistuvista tehtävistä ohjaus ja arviointi perustuvat myös jatkossa opettajan ja oppilaan väliseen vuorovaikutussuhtee-seen (arviointiteesi), jossa osana personoituvaa prosessia vahvistuu formatiivinen arviointi. Ammatillisen koulutuksen kehityksessä trendi ohjaukselliseen opetukseen on vielä paljon vahvempi¹⁶.

Ammatillisessa koulutuksessa on kuljettu polku, jossa toisiaan seuraavien uudistusten polttopisteessä ovat vuorollaan olleet näyttötutkinnot, henkilökohtaistuvat oppimispolut ja (avain)osaamiset. Jokainen niistä on muuttanut opetustyön sisältöä ja tavoitteita. Valmis-teilla oleva reformi kokoaa yhteen aikaisempaa kehitystä, häivyttää eron nuoriso- ja aikuis-koulutuksen välillä ja lisää työpaikkakoulutuksen osuutta ja merkitystä. Yleissivistävässä koulutuksessa on samoja kehityspiirteitä etenkin osaamis- eli kompetenssisuuntautumisen suhteen. Olennainen ero on se, että peruskoululla ja lukiolla ei ole selkeää työelämään val-mistavaa funktiota, vaikka ne yleisellä tasolla valmistavatkin jatko-opintoihin, työelämään ja yhteiskuntaan.

Rikastuvat oppimisympäristöt ja henkilökohtaistuvat oppimispolut lisäävät tarvetta oppi-mistoiminnan suunnittelun ja organisointiin. Perinteisesti tämä on rehtorin tehtävä, mutta jo nykyään yhä useammin osa opettajatyön arkea. Oppimisen tulevaisuus 2030 -baromet-rissa ennakoidaan, että koulun asema monenlaisen tekemisen ja toiminnan keskuksena vahvistuu. Se tarjoaa tilaisuuksia etenkin harrastustoiminnan ja koulutavoitteiden integroin-tiin. Astetta proaktiivisempaa on monimetodinen pedagoginen toiminta, jonka voisi koota otsikon “tutkiva koulu” alle.

Opettaja-ammatti on kehittynyt enimmäkseen samaa latua kuin muutkin modernit amma-tit. Kehityksen myötä on luotu kollegiaalinen ammattikunta, joka vaalii paitsi osaamistaan myös asemaansa. Työ on normitettua yksilötyötä, jolle vertaisyhteisö tarjoaa suojaa. Toi-mintaympäristö on vähäisesti hierarkkinen, ja työ palkitsevaa ja arvostettua. Kuormittavak-si työn tekevät toimintaympäristön muutokset, jossa työn eetos ja resurssit kohtaavat toi-sensa yhä heikommin. Yksintekemällä dilemma ei ratkea, minkä myös professio tunnistaa. Useimpien Oppimisen tulevaisuus 2030 -barometrin panelistien mielestä nykyistä parem-pi tasapaino löytyy yhdessä tekemällä ja töitä jakamalla. Löytämistä hankaloittaa se, että infrastruktuurin muutokset ovat tekemättä. Työn uudelleenorganisointi onnistuu pysyvästi


94

vasta, kun työnormisto uudistetaan. Normiohjauksen höllentämistä helpottaa jos - kuten paneelissa uskotaan - “opettajiksi, kasvattajiksi ja toisten sparraajiksi noussevat ne, joilla on aito halu siihen.”

Opetustyön tulevaisuuden kannalta tuleva kehitys voi johtaa moneen eri suuntaan. Niin kauan kuin koulunpidon normit ovat entisellään, uudet tehtävät sulautetaan opettajan uu-siksi taidoiksi entisten päälle. Vastakkainen kehityspolku johtaa siihen, että tärkeimpinä pi-detyt tehtävät itsenäistyvät omiksi professioikseen kuten on tapahtunut erityisopettajien ja opinto-ohjaajien kohdalla. Kolmas tie on se, jolla Oppimisen tulevaisuus 2030 -barometritu-losten mukaan on suurin tilaus: tiimiopetusta toivotaan ja siihen uskotaan. Sama informaa-tio välittyy Dare-paneelista: se ennakoi vahvaa kasvua tehtävissä, joissa tarvitaan tiimi- ja yhteistyötaitoja. Talouskeskeisessä maailmassa kouluun kohdistuu odotuksia, jotka myös vaativat vastapainoksi vahvaa ja yhteisöllistä professiota.

8.5 Kansainvälisten suuntien jäljissä

UNESCO:n ja OECD:n piirissä valmistellaan aineistoa, joka tukisi eri maita siirtymisessä kom-petenssiperustaiseen opetussuunnitelmaan sekä vuorovaikutusta ja aktiivista oppijuutta korostavaan oppimiskäsitykseen. Siirtymän arvellaan vaikuttavan merkittävästi opettajan työhön ja opettajilta vaadittavaan osaamiseen. Valmistelutyössä esiin nousseet näkökul-mat ovat samansuuntaisia kuin Dare-paneelin tai Oppimisen tulevaisuus 2030 -barometrin tuottamat näkymät. Opettajan tulee kyetä entistä paremmin pohtimaan, milloin tarvitaan opettajan antamaa suoraa opetusta ja opettajan puheen kautta tapahtuvaa tietoperustan luomista, ja milloin taas on syytä jättää enemmän tilaa oppijoiden itsenäiselle työskente-lylle ja keskinäiselle yhteistyölle tiedon haussa, analysoinnissa, ongelmanratkaisussa ja uu-den tiedon luomisessa.

Kehittyvässä opetusprofessiossa työn ulottuvuuksista aiempaa selvemmin korostuvat (1) oppimisen ohjaaminen ja mahdollistaminen, (2) oppimisprosessin rakentaminen yhdes-sä oppijoiden kanssa, (3) oppijoiden itsenäisen, luovan oppimisotteen vahvistaminen, (4) oppijoiden kognitiivisen kehityksen ja metakognitiivisen ajattelun ohjaaminen sekä itse-ohjautuvuuden vahvistaminen, (5) oppijoiden vuorovaikutus- ja yhteistyötaitojen sekä monimuotoisen kommunikaation mahdollistaminen ja harjaannuttaminen, (6) eettisten arvojen ja asenteiden pohdintaan ohjaaminen sekä (7) oppijoiden ohjaaminen teknolo-gian tehokkaaseen hyödyntämiseen oppimisessa.

Dare-delfoissa raaputettiin oppimisen ja opetuksen pintaa. Kysymyksiä on tarjolla enem-män kuin vastauksia kuten eräs panelisti kuvaa:

“Miten määritellään opettaja, on aivan keskeinen kysymys. Kuka on kenen opettaja, kuka on auktoriteetti? Kenelle maksetaan ja kuka maksaa kohtaamisista? Virtuaalisuus vs. autentti-suus. Globaali ope vai kansallinen guru? Tässä teemassa on paljon kiinnostavia kulmia.”


95

Suhteellisen “varmaakin” tulevaisuustietoa Dare-paneelista voi silti ammentaa. Kukaan ei epäile etteikö oppimisen tarve olisi lisääntymässä. Aivan yhtä varmoja ei olla opetuksen lisääntymisestä ainakaan asetelmassa, jossa oppiminen on opetukselle alisteista. Hyviä ai-koja povataan sen sijaan sellaisille “opetuksen” muodoille, joissa opettaja asettuu tukemaan ja vahvistamaan oppijan oppimista. Kyse opettajuuden muutoksesta onkin tässä mielessä peili sille, että oppimiseen kohdistuu lisääntyviä laadullisia vaatimuksia. Tässä muutokses-sa tarvitaan sekä vanhoja että uusia taitoja. Vanhoihin voisi laskea voimistuvan

“ihmislähtöisyyden, yhteisöllisyyden ja kohtaamisen - - joista tulee entistä merkityksellisempiä ja se, kuka pystyy tuottamaan arvoa toiselle halutaan myös kohdata. Opettajiksi, kasvattajiksi ja toisten sparraajiksi noussevat ne, joilla on aito halu siihen.”

Uusia taitoja tarvitaan siihen, miten “opettajatkin siirtyvät osaksi palveluekosysteemejä tuto-roimaan navigointia ja oikeiden valintojen tekemisestä”.


96


97

9. LUKU

MATKA KOULUTUKSEN TULEVAISUUKSIIN

Dare-aineisto tarjosi näkymän koulutuksen tu-levaisuuteen vaikuttavista yhteiskunnallisista muutosilmiöistä. Aineiston pohjalta laadittu-jen skenaarioden avulla on mahdollista kuvi-tella ja analysoida, mikä tulevaisuudessa on mahdollista ja mikä on todennäköistä, ja miten niihin voi tukeutua, kun tehdään tulevaisuutta koskevia valintoja

If you do not think about your future, you cannot have one. - John Galsworthy

Kirjoittaneet Anna-Liisa Juurinen ja Tiina Airaksinen

98

DARE 2030 MATKA KOULUTUKSEN TULEVAISUUKSIIN

9. MATKA KOULUTUKSEN TULEVAISUUKSIIN

Skenaariotyöskentely on tulevaisuudentutkimuksen menetelmä, jolla tunnistetaan tutkitta-van kohteen kannalta keskeiset muuttujat ja niiden mahdolliset toteumavaihtoehdot tulevai-suudessa. Menetelmän avulla syntyneet skenaariot ovat perusteltuja tarinoita tulevaisuudes-ta, jotka auttavat tunnistamaan eri vaihtoehtoja ja yhteiskunnan toimijoiden mahdollisuuksia vaikuttaa tulevaisuuteensa.

Skenaarioilla: teho, turva, tori ja tekno, kuvataan pistetulevaisuutta 2040, joten mikään ske-naarioista tuskin toteutuu sellaisenaan. Skenaariot ovat kuitenkin mahdollisia, osin toivottuja ja todennäköisiä tulevaisuuksia, joiden toteutumisen mahdollisuus kumpuaa Dare-aineistos-ta. Lisäksi ne ovat kohtuullisen uskottavia ja toisistaan erottuvia, jotta ne kannustaisivat koulu-tuksen tulevaisuutta koskevaan keskusteluun.

Perinteisestä työpajamenetelmiin perustuvasta skenaariotyöstä poiketen koulutuksen vaih-toehtoiset tulevaisuudet syntyivät Dare-aineistolähtöisesti rikastuttamaan yhteiskunnallista keskustelua. Ne ovat tarinoita, jotka syntyivät panelistien vastausten perusteella ja rohkaise-mina ja niiden perusteella koulutuksen tulevaisuutta koskevaa keskustelua on mahdollista jatkaa ja syventää.

Nykyhetki

TEHO

TURVA

TORI

TEKNO

2017 2020 2025 2030 2035 2040

99


9.1 Miten koulutuksen tulevaisuudet syntyivät?

Tulevaisuuksia koskevat skenaariot laadittiin FAR-menetelmää (Field Anomaly Relaxation¹⁷) hyväksikäyttäen. Laadittiin ajallisesti peräkkäin eteneviä ja perusteltavissa olevia mahdol-lisia tulevaisuuskuvia ja edelleen tulevaisuuspolkuja sekä kirjoitettiin niiden pohjalta varsi-naiset skenaariot.

Ensimmäisessä vaiheessa laadittiin Dare-aineiston pohjalta tutkittavaan ilmiöön liittyvistä muuttujista tulevaisuustaulukko ja kuvattiin niiden arvot. Muuttujien tunnistamisessa hyö-dynnettiin sovellettua PESTE-analyysia. PESTE-analyysi¹⁸ on työkalu, jonka avulla käydään läpi ilmiön poliittiset (P), ekonomiset (E), sosiaaliset (S), teknologiset (T) ja ekologiset (E) teki-jät. Koska ekologiseen ympäristöön liittyvää puhetta oli aineistossa suhteellisen vähän, pe-rinteistä PESTE-luokittelua täydennettiin oppimisympäristöihin (O) liittyvällä näkökulmalla, ja valittujen ilmiöiden perusteella kehykseksi rakentui PESTO-malli.

¹⁷ Lisätietoja menetelmästä mm. teoksessa Seppälä Yrjö (1983): 84 tuhatta tulevaisuutta, Gaudemus, Helsinki.¹⁸ Lisätietoja PESTE:stä mm. teoksessa Meristö T., Molarius R., Leppimäki S., Laitinen J., Tuohima H., 2007. Laa-dukas SWOT. Työkalu PK-yrityksen innovaatiovetoisen tulevaisuuden menestyksen turvaamiseksi. Corporate Foresight Group CoFI/Åbo Akademi. Turku.

MUUTTUJA A B C D

1 P = Koulutusjärjestelmä NykytilaTilaaja-tuottaja

-malliGlobaali

pelikenttäOppivat yhteisöt

2 E = Koulutuksen talous Nykyinen tasoGlobaali keske-näisriippuvuus

Jakamistalous

3S = Yhteisöllisen toimimi-sen muodot oppimisessa

Muodollisetvirtuaaliyhteisöt

Globaali avoimuus

Kiinnittyminen pienyhteisöihin

4 T = Tekoäly, robotiikka Renki Kumppani Singulariteetti

5 O = Oppimisympäristö Face-to-FaceOppiminen

aidoissa ympä-ristöissä

Oppiminen teknologia välit-

teisesti

Oppiminen yhteisessä

tietoisuudessa -collective mind

100


Tulevaisuustalukkoon valituilla muuttujilla kuvattiin Dare-aineistosta nousevia poliittisia, ta-loudellisia, sosiaalisia, teknologisia ja oppimisympäristöön liittyviä tekijöitä, joilla on vaiku-tusta koulutuksen tulevaisuuteen. Myös muuttujien saamat arvot tuotettiin aineistolähtöi-sesti eli niillä kuvattiin muuttujien variaatiota aineistossa.

Tulevaisuustaulukon laatimisen jälkeen mahdottomien tilaparien taulukon avulla rajattiin pois sellaiset tulevaisuuden tilat, jotka ovat epätodennäköisiä (joskin joissain olosuhteissa mahdollisia). Käytännössä toteutettiin muuttujien saamien arvojen ristiintaulukointi ja kaik-kien mahdollisten tilaparien läpikäyminen ja luokittelu sillä perusteella, voivatko arvot esiin-tyä samanaikaisesti. Esimerkiksi tilapari 1B2B (tilaaja-tuottaja-malli, jakamistalous) voisi olla mahdollinen, jos poliittisesti syntyisi ratkaisu siitä, että yhteiskunta järjestää koulutusta suu-rilla kaupunkiseuduilla tilaaja-tuottaja-mallilla ja jättää syrjäseuduilla koulutuksen järjestä-mättä. Tällöin syrjäseutujen yhteisöt voisivat itse järjestää koulutusta vastavuoroisuuteen ja jakamistalouteen perustuen.

Kolmannessa vaiheessa laadittiin joukko tulevaisuuskuvia, joiden sisäinen ristiriidattomuus varmistettiin mahdottomien tilaparien taulukon avulla. Koska kaikkien mahdollisten tule-vaisuuskuvien laatiminen ei olisi ollut mielekästä, pyrittiin laatimaan persoonallisia tule-vaisuuskuvia, karsimaan samankaltaisia ja varmistamaan, että kaikki tulevaisuustaulukon tilat tulivat huomioiduksi. Tulevaisuuskuvat ovat kehityskulkujen päätöspisteitä ja tarjoavat luontevan pohjan skenaarioiden kirjoittamiselle. Kuvia rakennettiin yhteensä yhdeksän, mukaan lukien kuva nykytilasta.

Nykytila (1A,2A,3ABC,4A,5ABC) ¹⁹

Kansallisesti järjestetty, globaalisti tuotettu (1B, 2B, 3A, 4B, 5C)

Aidot oppivat pienyhteisöt (1D, 2C, 3C, 4A, 5AB)

Globaalit avoimet koulutusmarkkinat (1C, 2A, 3B, 4B, 5C)

Koulutus aitoihin ympäristöihin (1A, 2A, 3B, 4B, 5B)

Valinnanvapautta ja globaalia kilpailukykyä (1B, 2A, 3B, 4B, 5B)

Suomi oppivana yhteisönä (1D, 2A, 3A, 4B, 5BC)

Maailma oppii yhteisessä tietoisuudessa (1D, 2C, 3B, 4B, 5D)

Tekoälyn ylivalta (1C, 2B, 3A, 4C, 5D)

Laadituista tulevaisuuskuvista valittiin neljä lopullisten skenaarioiden pohjaksi ja niille ra-kennettiin tulevaisuuspolut, jotka ovat loogisia, asteittaista muutosta kuvaavia reittejä nykytilasta vaihtoehtoisiin tulevaisuuksiin. Tavoitteena oli kiinnostavien ja kattavien tule-vaisuuspolkujen kuvaaminen ja skenaarioiden laatiminen sekä niiden uskottavuus tavoitea-jankohtaa 2040 silmällä pitäen. Tämän vuoksi skenaario, jossa “maailma/ihmiskunta oppii yhteisessä tietoisuudessa” samoin kuin dystooppinen tuho-skenaario, jossa tekoäly ottaa koulutusjärjestelmän haltuunsa singulariteetin myötä, jäivät laatimatta.

¹⁹ Numero-kirjain yhdistelmällä viitataan tulevaisuustaulukon arvoihin. Esim. 5D tarkoittaa, että (5) oppimisym-päristö saa arvon (D) oppiminen yhteisessä tietoisuudessa.

101


9.2 Tulevaisuustaulukon muuttujat

Koulutusjärjestelmä (P=poliittinen)

Koulutusjärjestelmällä tarkoitetaan yhteiskunnalle ominaisten periaatteiden mukaista toimin-nallista dynaamista kokonaisuutta, millä koulutus järjestetään. Koulutusjärjestelmää säädellään koulutuspolitiikalla ja se nähdään aineiston valossa ei pelkästään dynaamisena järjestelmänä, vaan toiminnallisena kokonaisuutena, joka on voimakkaan muutoksen kourissa. Koulutusjär-jestelmälle annettiin aineiston perusteella neljä arvoa: nykytila, tilaaja-tuottaja-malli, globaali pelikenttä ja oppivat yhteisöt.

“Edessä on samanlainen murros kuin vähän yli 100 vuotta sitten, kun koulu organisoitiin teollisuus-yhteiskunnan mallin mukaisesti. Tuollaista yhteiskuntaa ei enää ole olemassa 2040, eikä koulua ja opettajia sellaisissa rooleissa kuin tänään.”

1A) Nykytilassa Suomen koulutusjärjestelmä ryhmitellään koulutusasteisiin ja koulutuksel-le määritellään tavoitteet kunkin koulutussektorin lainsäädännössä. Lainsäädännön ohella laadunvarmistukseen kuuluvat opetussuunnitelmien ja näyttötutkintojen perusteet, kou-lutuksen järjestämis- ja toimiluvat, ulkoinen arviointi sekä opettajien kelpoisuutta koskevat säädökset. Nykyinen järjestelmä perustuu koulutuspolitiikalle, jonka tavoitteena on tarjota kaikille Suomessa asuville tasaveroiset mahdollisuudet koulutukseen.

“Tämän (kaikki oppiminen tiimeihin) toteutuminen vuoteen 2030 mennessä ei kuitenkaan etene pitkälle, sillä vastassa on mm, koko koulutusjärjestelmämme historiallinen traditio ja yliopisto-jemme tiedekuntarakenne, jotka raamittavat pitkälle koulutuksemme oppiainejakoisuuden ja koulutuksen porrastuksen eri ikätasoihin. Vaikeaa on myös kuvitella, että kovin pian maaham-me tulee hallitusta, joka olisi valmis räjäyttämään peruskoulun ja lukion tuntijaosta oppiaineet pois - muistaen, kuinka pienistä asioista oppiaineiden painotusten välillä poliitikot taistelivat viimeismmässäkin OPS - uudistuksessa.”

1B) Tilaaja-tuottaja-mallissa koulutuspalvelujen järjestäminen ja tuottaminen eriytyy. Tilaa-ja-tuottaja-mallissa julkinen sektori järjestää, eli rahoittaa ja päättää, miten koulutuspalvelut hankitaan, mutta yksityiset palveluntarjoajat toimivat koulutuspalvelujen tuottajina, eli käy-tännön toteuttajina.

“Koulutusjärjestelmä väistämättä tulee muuttumaan ja miksei samaan suuntaan kuin sotekin. Yksityisille palveluntarjoajille ja järjestöille annetaan samanlainen mahdollisuus tarjota koulu-tusta, kuin julkisen sektorin kouluillekin.”

102


1C) Globaalilla pelikentällä globaalit toimijat ovat ottaneet koulutusmarkkinat täysin hal-tuunsa. Kansallinen koulutusjärjestelmä ja koulutuspolitiikka ovat murentuneet, eikä kou-lutusta enää rahoiteta kansallisesti verovaroin. Koulutuksen tuottaminen ja ostaminen on markkinaehtoista toimintaa.

“Koulutusala instituutioihin nojaavana sellaisena kuin sen nyt tunnemme tulee katoamaan vuo-teen 2040.”

“Globaalit jätit Google, Microsoft, Amazon ja kumppanit ovat jo tällä hetkellä kaappaamassa markkinoita. Korkea-asteella kansainvälisten huippuyliopitojen muodostamat liittoumat saat-tavat muodostaa kilpailevia ekosysteemejä.”

1D) Oppivat yhteisöt -mallissa oppiminen ja koulutus tapahtuvat tulevaisuudesssa yhtei-söjen järjestämänä. Oppiminen siirtyy epämuodollisiin yhteisöihin, vertaisten pariin ja siinä tullaan hyödyntämään muun muassa erilaisia oppimisalustoja.

“En uskalla sanoa, kuinka radikaali muutos on vuoteen 2040 mennessä, mutta suunta on mie-lestäni se, että oppiminen siirtyy yhteisöihin ja ylhäältä päin asetetut tavoitteet korvautuvat yh-teisöistä nousevilla tarpeilla.”

Koulutuksen talous (E=taloudellinen)

Koulutuksen taloutta koskevassa puheessa korostui huoli koulutuksen niukkenevista resurs-seista ja sen myötä koulutuksen laadusta. Dystooppisena tulevaisuutena tuotiin esiin globaalia keskenäisriippuvuutta, talouskasvun kriisiyttämää maailmaa ja sen myötä koulutuksen pola-risoitumista siten, että vain harvoilla on varaa oppimistuloksia vahvistavaan henkilökohtaiseen ohjaukseen. Koulutuksen taloudelle annettiin aineiston perusteella kolme arvoa: nykyinen taso, jakamistalous ja globaali keskenäisriippuvuus.

“Koulutuspopulismi nosti päätään ja voitti vaalit. Koulutuksesta ei saa leikata ja kaikki pitää säilyt-tää samanlaisena kuin ennenkin. Haloo. Maailma muuttuu ympärillä ja oppimisen ja koulun tulee myös muuttua. Enemmän kuin käytettävissä olevista resursseista kyse on siitä mitä resursseilla tehdään.”

2A) Nykyisellä tasolla Suomen koulutusjärjestelmä muuttuu ja mukautuu hitaasti koulu-tuspolitiikan ja valtiontalouden kehittymisen myötä. Koulutuksen rahoittaminen nähdään kansallisvaltion tärkeäksi tehtäväksi ja sitä tuetaan.

“Uskon, että määrä (koulutusinstituutiot) tulee lähitulevaisuudessa hitaasti laskemaan, mutta sitten kääntymään uudelleen kasvuun, kun talous kääntyy kasvuun....”

103


Yhteisöllisen toiminnan muodot oppimisessa (S=sosiaalinen)

Muuttujan valinnassa lähtökohtana ei ollut asettaa yksilöllistä ja yhteisöllistä oppimista vastak-kain, vaan kuvata yhteisöllisen toiminnan muotojen variaatiota aineistossa. Yhteisöllisen toimin-nan muotoihin vaikuttavat niin yhteiskunnallinen arvomaailma, teknologian suomat mahdolli-suudet kuin talouskin. Yhteisöllisen toiminnan muodoille annettiin aineiston perusteella kolme arvoa: kiinnittyminen muodollisiin virtuaaliyhteisöihin, globaali avoimuus ja kiinnittyminen pien-yhteisöihin.

“Tyypillistä on että teknologiset innovaatiot avaavat uusia mahdollisuuksia sosiaaliseen uudel-leenrakentumiseen ja yksilöllisesti hankittu taito ideaalitapauksessa valjastetaan yhteisön tavoit-teita toteuttamaan. Joukkuepeli- tai orkesterimetafora tuo hyvin tämän vuorovaikutuksen esiin.”

2B) Jakamistaloudessa yhteiskunta ei lähtökohtaisesti rahoita yleistä ja yhteistä koulutusta, vaan koulutuksen kustannukset jaetaan yhteisöllisesti ja vastavuoroisesti esimerkiksi koulu-tusta järjestävien yhteisöjen kesken. Jakamistalous nähtiin globaalin talouden vaihtoehtona ja koulutuksen polarisaatiokehityksen vastavoimana. Kaikki eivät kehityskulkuun uskoneen vaan katsoivat, että hyvät käytännöt integroidaan nopeasti ja väistämättä pääomavirtoihin.

“Hyvää tarkoittava muttei aivan realistinen on ajatus, että jakamistalous voisi olla erillinen ja todellinen vaihtoehto globaalitaloudelle, jossa Matteus-periaate vallitsee. Jakamistalous on kaunis asia, ja varmaan monenlaisia uusia muotoja ilmenee, mutta valitettavasti ne integroi-daan hyvin vikkelästi osaksi isoja pääomavirtoja, jos ne osoittautuvat vähänkin kannattaviksi.”

2C) Globaali keskenäisriippuvuus vaihtoehdossa korostuu Suomen ja myös koulutuksen talouden sidoksellisuus globaaliin maailmaan ja kansainvälisiin markkinoihin. Vaihtoehdos-sa osaaminen ja pääoma kasautuvat globaaleille toimijoille ja kansallisesta koulutuksen rahoituksesta karsitaan. Monille panelisteille vaihtoehto hahmottui dystooppisena ja sen nähtiin syventävän yhteiskunnan polarisaatiota.

“Itse ajattelen että opetusteknologiasta tulee lopulta taloudellisin koulutuksen muoto ja vain varakkaimmilla on tulevaisuudessa mahdollisuus henkilökohtaiseen ohjaukseen. Vähävarai-simmat ja sellaiset joiden osalta odotustaso on matalampi ohjataan sähköisiin oppimiskana-viin ja sellaiset joilla on paremmat resurssit tai joihin kohdistuu suuremmat odotukset saavat henkilökohtaista valmennusta.”

3A) Muodolliset virtuaaliyhteisöt vaihtoehdossa oppimiseen liittyvät yhteisöllisyyden koke-mukset siirtyvät muodollisiin virtuaaliympäristöihin (kuten koulutusorganisaatioiden omis-tamiin verkko-oppimisympäristöihin) ja henkilökohtaisten face-to-face kohtaamisten mää-rä vähenee. Virtuaalisilla maailmoilla on entistä suurempi merkitys oppimisen kannalta ja

104


samalla, kun verkossa käyty vuorovaikutus lisääntyy, muuttaa se kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta. Virtuaaliympäristöt tarjoavat tilan identiteettileikille ja ovat samalla sosi-aalisymbolisia tiloja, joissa sosiaalinen vuorovaikutus luodaan ja joissa julkinen ja henkilö-kohtainen tila kohtaavat.

“Uskon, että tulevaisuudessa koulutuspalvelut muuttuvat huomattavasti enemmän asiakkai-den tai yhteisöjen tarpeista nouseviksi. Silloin alustatalouden kaltaiset ratkaisut tuovat parhaat asiantuntijat helposti oppijoiden saataville ja koulutusorganisaatioiden roolikin muuttuu osin välittäjäksi.“

3B) Globaali avoimuus vaihtoehdolla tarkoitetaan sitä, että muodollisten instituutioiden merkitys heikkenee suhteessa yhteisölliseen kanssakäymiseen ja oppimiseen. Yksilön kiin-nittyminen ei tapahdu koulutusjärjestelmässä toimivaan muodolliseen instituutioon, vaan globaaliin toimintakenttään, esimerkiksi Google-yhteisöön. Virtuaalisuus on vahvasti läsnä ja se on ensisijainen oppimisen muoto.

“Globalisaation ja globaalien ilmiöiden myötä yhteisöt rakentuvat toisin kuin aiemmin, jolloin läheisiä olivat maantieteellisesti lähellä olevat. Tärkeitä tulevaisuudessa eivät ole valtioiden ra-jat vaan maailmankansalaisten kyky toimia yhdessä.”

3C) Kiinnittymisestä pienyhteisöihin ja heimojen esiinmarssista oli paljon mainintoja erityi-sesti tiimioppimista ja tiimien työllistymistä koskevien väitteiden aineistossa. Pienyhteisöillä tai heimoilla tarkoitetaan tässä nimenomaisesti paikallisia pienyhteisöjä, joihin kiinnittymi-nen voi tapahtua face-to-face. Valtaosassa vastauksista pienyhteisöjä tarkasteltiin myön-teisinä kehityskulkuina, jopa vastavoimana globalisaatiolle, mutta myös kriittisyyttä esiintyi. Pienyhteisöjen ahtaat normit nähtiin kiusaamista lisäävänä tekijänä. Opetuksen siirtymiseen pienyhteisöjen sisälle sisältyy myös riski pienyhteisön oman totuuden syntymisestä, kun ahtaat normit eivät välttämättä salli näkemysten kyseenalaistamista tai edes vuorovaiku-tusta pienyhteisön ulkopuolella.

“Tulevien kymmenien vuosien aikana opetushenkilöstön määrä vähenee, koska opetusta siirtyy enemmän suoraan erilaisiin yhteisöihin. Samalla myös koko opetus- ja oppimiskäsitys muuttuu ja siirtyy yksilöllisempään formaattiin.”

105


Tekoäly, robotiikka (T=teknologinen)

Yksi tutkimusasetelman muutoshaasteista oli tekoäly oppimisen tukena ja se valittiin myös tu-levaisuustaulukon muuttujaksi, sillä tekoälyä ja robotiikkaa koskevassa puheessa oli tunnistet-tavissa useita vaihtoehtoisia tulevaisuudenkuvia. Teknologiseen kehitykseen liittyen panelistit tuottivat paljon dystooppista puhetta, jossa pääoma kasautuu harvoille, joutilaisuus lisääntyy ja uusi teknologian omistamiseen perustuva eliitti syntyy. Skenaariotyössä teknologiaa päädyttiin kuitenkin tarkastelemaan teknologian roolin kautta, ei omistukseen tai pääomien kasautumi-seen liittyvänä asiana. Tekoäly ja robotiikka -muuttujalle annettiin delfoi-aineiston perusteella kolme arvoa: renki, kumppani ja singulariteetti.

“Olemmeko matkalla teknologiseen singulariteettiin, jossa ihmisen aika loppuu tekoälyn ottaessa ylivallan? Vai toteutuuko toinen esitetty skenaario sosiaalisesta singulariteetista, jossa ihmisäly yhdistyy teknologian avulla ja aiheuttaa tietoisuuden räjähdyksen? Mitä kummastakin skenaa-riosta mahdollisesti seuraa? Lisäksi on vielä kolmaskin skenaario kollektiivisen intuitiivisen älyn mahdollisuudesta. Onko se jopa kovempi juttu kuin tekoäly?”

4A) Kun vastaajat tarkastelivat tekoälyä renkinä, pitivät he ihmisiä älyllisesti ylivoimaisina toimijoina ja tekoälyä ihmisen tuottamana teknologiana. Vaikka tekoälyn nähtiin pystyvän tuottamaan ja yhdistelemään tietoa, sillä ei voisi olla kyvykkyyttä luovuuteen, moraalisiin tai poliittisiin päätöksiin, eikä inhimilliseen vuorovaikutukseen.

“Tekoäly voi avustaa, mutta ei kykene luovaan toimintaan eikä inhimilliseen vuorovaikutukseen.”

4B) Kumppani vaihtoehdossa tekoäly hahmotettiin uudella tavalla ihmisen kumppaniksi, jonka kanssa voidaan rakentaa uudenlaista yhteistyötä ja parempia ratkaisuja. Suhteessa renki-vaihtoehtoon tekoäly kumppanina osallistuu luovaan ongelmanratkaisuun ja inhimil-liseen vuorovaikutukseen. Tekoälyä voidaan käyttää hyväksi tuottamaan parempia ratkai-suja alueilla, joille inhimillinen toiminta ei yletä ja tuottamaan toimivia globaaleja ratkaisuja.

“Sitran haastekilpailuun valitun tekoälytiimin ratkaisussa luodaan uudenlaista ihmisen ja ko-neiden välistä yhteistyötä. Siinä tekoäly ja botit toimivat yksilön kumppaneina auttaen tätä tun-nistamaan osaamistaan muuttuvan työelämän tarpeisiin.“

4C) Singulariteetilla tarkoitetaan sitä, että tekoäly alkaa oppia ja uusintaa itseään lopulta ohittaen ihmisen älykkyydessä. Valtaosa singulariteettia koskevista vastauksista ja tulevai-suudenkuvista oli dystooppisia. Vastaajat katsoivat, että sigulariteettiin väistämättä liittyy tekoälyn siirtyminen rengistä isännäksi. Valvonnan, eettisten ja tietoturvaan liittyvien on-gelmien katsottiin lisääntyvän ja tekoälystä odotettiin luomakunnan hallitsijaa sigulariteetin myötä. Yksi vastaaja sentään muistutti, että vaikka emme todellisuudessa vielä tiedä, miten tekoälyä voi kontrolloida, emme myöskään tiedä, miten tekoäly käyttäytyy tai miten pitkälle sen avulla voi päästä. Singulariteettiin sisältyy myös toivon mahdollisuus.

106


“Mielestäni ainoa tie ihmiskunnan kestävään yhteiseloon on ihmisen sisäinen kasvu ja oppimi-nen sekä vastuun kantaminen omista päätöksistään. Jos me emme siihen kykene, ehkä tekoäly on parempi luomakunnan hallitsija. Mutta silloin, kun tekoäly siirtyy rengistä isännäksi loppuu ihmisen aika sellaisena kun sen ymmärrämme.”

Oppimisympäristö (O)

Viidennellä muuttujalla, tarkoitetaan sitä variaatiota, mikä aineistoista nousi suhteessa ympä-ristöihin, joissa oppiminen tapahtuu. On todennäköistä, että oppiminen tulee jatkossa tapah-tumaan sekamallissa, jossa yhdistellään muun muassa kontaktiopetusta ja verkko-opetusta, mutta muuttujan avulla kuvataan aineistosta nousevia vaihtoehtoja. Oppimisympäristö muut-tujalle annettiin aineiston perusteella neljä arvoa: face-to-face, opetus aidoissa ympäristöissä, oppiminen teknologian avulla ja oppiminen yhteisessä tietoisuudessa.

“Oppimisen muodot ja tavat tulevat todennäköisesti monipuolistumaan tulevaisuudessa. Yhä pie-nempi osa oppimisesta tapahtuu järjestetyssä koulutustilanteessa. Oppiminen integroituu arkeen, mikä väistämättä merkitsee kontaktiopetuksen määrän vähenemistä. Sen sijaan oppimista ta-pahtuu entistä enemmän sosiaalisissa verkoistoissa, joita oppijat personoivat omien kiinnostuk-sen kohteidensa mukaisesti.”

5A) Face-to-face ympäristöllä tarkoitetaan sitä, että tulevaisuuden opetuksessa kasvok-kain kohtaamiset ja aito vuorovaikutus lisääntyvät. Vaikka digitalisoituminen lisääntyy ja te-koäly kehittyy, vastaajat katsoivat, että aitoa vuorovaikutusta tarvitaan entistä enemmän, jotta oppimista voi tapahtua. Moni vastaaja katsoi, että oppiminen on kaikkein tehokkain-ta aidossa vuorovaikutuksessa. Kykyä välittää tunnetilaa ja kehollisia viestejä teknologian avulla kyseenalaistettiin. Riskiksi tunnistettiin kontaktiopetuksen kalleus ja epäiltiin, että ai-dot oppimistilanteet tapahtuvat virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella.

“Tulevaisuudessa tarvitsemme yhä enemmän aidossa vuorovaikutuksessa tapahtuvaa oppi-mista, jossa ihminen on kokonaisuudessaan läsnä muille. Jos yritämme virtualisoida ihmisten välisen vuorovaikutuksen ja viedä kohtaamiseen second world -maailmaan, kadotamme mie-lestäni ihmisyyden ytimen.”

5B) Oppiminen aidoissa ympäristöissä tarkoittaa sitä, että opetus siirtyy fyysisesti oppilai-tosten ja verkko-oppimisympäristöjen ulkopuolelle aitoihin ympäristöihin. Näin on jo tapah-tunut muun muassa toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa, jossa suuri osa ammat-tiopintoja suoritetaan aidoilla työpaikoilla. Vastaajat katsoivat, että oppiminen integroituu arkeen, mikä johtaa perinteisen lähiopetuksen määrän vähenemiseen ja erilaisten oppi-misen ohjaajien tai valmentajien lisääntymiseen perinteisten opetustyön ammattilaisten korvaajiksi.

107


“Tulevaisuudessa on useampia oppimisympäristöjä tai kohtaamispaikkoja, joissa opettajat toi-mivat ”personal trainer” tai yhteisön oppimisen rakentajina ja toiminnan kehittäjinä.”

5C) Oppimisella teknologiavälitteisesti tarkoitetaan sellaista oppimista, josta puuttuu hen-kilökohtainen kanssakäyminen tai oppimistapahtumaan liittyvä vuorovaikutus tapahtuu teknologian välityksellä. Panelistit jakoivat laajasti näkemyksen, että teknologiavälitteinen koulutus lisääntyy väistämättä. Toisaalta se nähtiin opetusta köyhdyttävänä ja tasapäistä-vänä asiana, mutta toisaalta sen mahdollisuudet tunnistettiin laajasti erityisesti tulevaisuu-dessa ja nuorten ikäryhmien keskuudessa.

“Teknologia mahdollistaa autenttisen läsnäolon tunteen 2030 aikajänteellä. Kontaktiopetus voi hyvin olla teknologiaa hyödyntävää. Voi tuntea olevansa kasvokkain ryhmässä, vaikka olisi etänä, teknologia mahdollistaa sen.”

5D) Oppimista yhteisessä tietoisuudessa käsiteltiin erityisesti collective mind -teesin ja tekoälyä koskevan kyselyn vastauksissa. Collective mind -teknologia, jossa tietokone yh-distetään ihmisaivoihin ja synnyttää ihmisten välisen jaetun tietoisuuden, nähtiin dystoop-pisena kehityskulkuna, johon liittyy riskejä. Teknologian kehittyminen jaetun tietoisuuden suuntaan nähtiin myönteisenä mahdollisuutena erityisryhmien avustavassa opiskelussa, mutta siihen katsottiin liittyvän suuria eettisiä ja tietoturvaan liittyviä kysymyksiä. Kollektiivi-sen tajunnan katsottiin mahdollistavan ihmisen manipuloinnin.

“Aikajänne vaikuttaa liian lyhyeltä. Mutta toteutuessaan tällä on mullistava vaikutus mm. oppi-miseen, identiteetteihin, uskontoihin ja etiikkaan. Se, että yksilö voisi kokea toisen ihmisen koke-muksen on mullistavampaa kuin pystymme kuvittelemaan.”

108

9.3 Skenaario 1: Teho

• Koulutusjärjestelmä rakentuu tilaaja-tuottaja-mallin varaan

• Globaalit toimijat ovat vallanneet valtaosan markkinoista

• Oppijat kiinnittyvät muodollisiin virtuaaliyhteisöihin

• Oppiminen tapahtuu valtaosin teknologiavälitteisesti

• Koulutuksen polarisaatio lisääntyy

Teho-skenaariossa kansallinen koulutusjärjestelmä on ajautunut haasteisiin globaalin ta-louden syvän laskusuhdanteen johdosta. Julkisen talouden haasteiden vuoksi Suomessa tehdään ratkaisu siirtymisestä tilaaja-tuottaja-malliin myös OKM:n hallinnonalalla ja kou-lutuksen rahoitusta leikataan. Hallituksessa uskotaan, että sote-uudistuksessa tunnistetut haasteet voidaan aiempien kokemusten pohjalta välttää. Koulutuksen järjestäminen siir-retään maakuntien tehtäväksi ja samalla maakunnat velvoitetaan järjestämään riittävästi palveluohjausta myös maakuntien syrjäseuduille, jottei koulupudokkaiden määrä lisäänny.

Globaalit koulutustoimijat valtaavat valtaosan koulutusmarkkinoista alihinnoittelemalla tuotteensa ja globaalien yritysten omistamien oppimisympäristöjen käyttöönottaminen osoittautuu välttämättömäksi. Pienille kansallisille koulutusalan yrityksille jäävät erityisop-pilaisiin liittyvien haasteiden ratkaiseminen, oppimisvalmennuksen tehtävät ja alan konsul-tointi.

Koulutus tapahtuu valtaosin teknologiavälitteisesti ja tekoäly on valjastettu globaalien toi-mijoiden kumppaniksi. Pääoman ja osaamisen kasautuminen harvoille jatkuu. Henkilökoh-taisia tapaamisia koulutusjärjestelmän palkkaamien palveluohjaajien kanssa on harvaksel-taan, mikä vaikuttaa oppimistuloksiin. Osa opiskelijoista oppii kyllä helposti, mutta osalla vaikeudet lisääntyvät. Koulutuksen polarisaatio lisääntyy väistämättä, sillä oppimista tuke-vat oppimisvalmennuspalvelut eivät kuulu verovaroin tuettavien palvelujen piiriin.

Teho-skenaariossa kuljetaan nykytilasta kohti tulevaisuuskuvaa, jossa koulutus järjeste-tään tilaaja-tuottajamallilla globaaleilla markkinoilla mahdollisimman taloudellisesti ja te-hokkaasti. Vaikka skenaariossa päädytään tilanteeseen, jossa kotimaisille yrityksille on tilaa markkinoilla vain vähän ja koulutuksen polarisaatio lisääntyy, sisältää polku myös mahdolli-suuden. Entä jos suomalaiset yritykset pärjäävätkin globaalissa kilpailussa, ja kansantalous mahdollistaa yksilöllisen oppimisen tukemisen myötä erinomaiset oppimistulokset?


109

9.4 Skenaario 2: Turva

• Koulutuksen julkinen rahoitus on rapautunut ja kansal-lisvaltion järjestämiä koulutuspalveluja on tarjolla vain kaikkein vähävaraisimmille

• Koulutusjärjestelmä rakentuu aitojen oppivien yhteisö-jen varaan

• Koulutusta järjestetään vastavuoroisessa jakamistaloudessa mutta myös ostetaan globaaleilta markki-noilta pienyhteisöjen tarpeista lähtien

• Oppijat kiinnittyvät pienyhteisöihin

• Koulutus järjestetään aidoissa ympäristöissä pienyhtei-söjen face-to-face-opetuksena sekä teknologiavälittei-sesti silloin, kun se on tarpeen

Turva-skenaariossa kansallinen koulutusjärjestelmä on ajautunut vaikeuksiin globaalin ta-louden syvän laskusuhdanteen johdosta. Rahoitus ei riitä laadukkaan opetuksen tuotta-miseen ja oppimistulokset laskevat rajusti. Kansainväliset koulutusalan yritykset työntyvät markkinoille tarjoamaan täydentävää opetusta. Julkisen sektorin järjestämään koulutuk-seen kohdistuva kritiikki lisääntyy. Yhteiskuntaan alkaa syntyä kiihtyvää vauhtia pienyhtei-söjä, jotka alkavat tuottaa kotikoulua jäsenilleen. Opiskelijamäärät julkisissa oppilaitoksissa romahtavat ja yleisestä oppivelvollisuudesta päätetään luopua. Koulutusjärjestelmä raken-tuu uudelleen aitojen oppivien pienyhteisöjen varaan. Julkista koulutusta järjestetään vain perustasolla ja kaikkein vähävaraisimmille.

Pienyhteisöjen välinen yhteistyö ja jakamistalous yleistyvät. Opettajista tulee pienyhteisö-jen yhteisiä resursseja. Opetusteknologiaa hyödynnetään valikoidusti ja erityistä osaamista ostetaan käyttöön silloin, kun se tukee pienyhteisöjen tarpeita. Oppijat kiinnittyvät vahvasti pienyhteisöihin, jotka ovat myös arvoyhteisöjä. Opetusta järjestetään monipuolisesti sekä lähiopetuksena face-to-face että aidoissa oppimisympäristöissä, ja silloin kun se palve-lee yhteisön etua, myös teknologiaa hyväksikäytetään. Yhteiskunta toimii runsaslukuis-ten pienyhteisöjen varassa ja niihin kiinnitytään vahvasti. Kehityskulkuun liittyy väistämättä myös kielteisiä piirteitä, sillä yhteisöjen vahva arvopohja ei välttämättä salli yksilöllisyyttä ja kaventaa oppijoiden mahdollisuuksia hyödyntää moniarvoista tietoverkoissa tarjolla olevaa informaatiota.


110

9.5. Skenaario 3: Tori

• Julkisten koulutuspalvelujen tuottamisesta luovutaan

• Osaamisen tunnistamiseen ja ammattitaidon sertifioin-tiin on rakennettu järjestelmä

• Koulutus ja oppimisvalmennuksen palvelut hankitaan valtion myöntämillä koulutusseteleillä teknologisten alustojen kautta

• Oppijat kiinnittyvät yhteiskuntaan virtuaalisten yhteisö-jen kautta

• Oppimista tapahtuu kaikkialla aidoissa ympäristöissä oppimisvalmentajien tukemana ja teknologia auttaa oppimaan

Tori-skenaariossa virallisten koulutusorganisaatioiden kilpailijaksi ilmaantuu erilaisilla alus-toilla laaja valikoima globaalisti tuotettua laadukasta ja personoitua koulutustarjontaa, jonka tulokset ovat kiistattomia ja perustuvat kumppanuuteen tekoälyn kanssa. Nykyistä koulu-tusjärjestelmää kohtaan esitetään pistävää ja laajenevaa kritiikkiä, sillä yleisen ja yhtäläisen peruskoulutuksen katsotaan jarruttavan parhaimpien oppilaiden kehitystä, eikä sen toisaal-ta katsota tuottavan riittävän hyviä oppimistuloksia heikommissakaan oppijaryhmissä.

Länsimaisten demokratioiden esimerkkiä seuraten kansallinen koulutusjärjestelmä pää-tetään purkaa julkisesti järjestetyn koulutuksen osalta. Koulutuksen julkista rahoitusta ei kuitenkaan pureta, vaan OKM:n hallinnonala jakaa palvelutarpeen arviointiin perustuen koulutusseteleitä kansallisen koulutustason takaamiseksi. Koulutusseteleillä kansalaisten on mahdollista hankkia perus- ja ammatillinen koulutus haluamaltaan palveluntarjoajalta. Koulutuksen laadun varmistamiseksi OKM toteuttaa laajan kehityshankkeen, jonka tavoit-teena on rakentaa osaamisen tunnistamisen ja ammattitaidon sertifiointijärjestelmä.

Järjestelmä mahdollistaa yksilöllisten opinpolkujen rakentamisen ja ainakin periaatteelli-sella tasolla tasapuoliset mahdollisuudet oppia. Se kuitenkin pirstaloi koulutusjärjestelmän pieniin osasiin ja heikentää mahdollisuuksia kollektiiviseen oppimiseen. Teknologiaa käy-tetään laajasti hyväksi koulutuksen järjestämisessä ja oppimistuloksia parantavat face-to-face kohtaamiset henkilökohtaisten oppimisvalmentajien kanssa.


111

9.6 Skenaario 4: Tekno

• Teknologisia mahdollisuuksia käytetään laajasti hyväksi oppimisen tukena sekä erityisten lahjakkuuksien tun-nistamiseen ja niiden kehittämiseen

• Kansallinen koulutuspolitiikka on samalla teknologia- ja kilpailukykypolitiikkaa

• Tekoäly on kansakunnan kumppani

• Oppimista tapahtuu aidoissa ympäristöissä kaikkialla, minkä mahdollistavat älykkäät rakennukset, edistyneet tietoverkot ja mittaavat anturit

Tekno-skenaariossa nykyistä koulutusjärjestelmää kehitetään hyödyntämään teknologiaa laaja-alaisesti. Koulutuksen toimintaympäristön kehittämiseen ollaan valmiita käyttämään rahoitusta vähintään nykytasoisesti. Koulutusjärjestelmän tuloskunto nähdään kansakun-nan kilpailukyvyn edellytykseksi ja sen kehittäminen on sekä teknologia- että kilpailukyky-politiikan näkökulmasta välttämätöntä. Kansalliseksi tavoitteeksi asetetaan, että Suomesta syntyy aito oppiva yhteisö ja valtion omistamiin virtuaalisiin oppimisympäristöihin panos-tetaan merkittävästi. Tähän kansalliseen projektiin kutsutaan mukaan myös tekoäly, joka on kehittynyt niin pitkälle, että pystyy toimimaan kansakunnan kumppanina kilpailukyvyn kasvattamisessa.

Teknologiaa hyödynnetään laajasti muun muassa oppijoiden ominaisuuksien tunnistami-sessa, parhaan mahdollisen opetuksen tuottamisessa ja oppimisen mittaamisessa antu-reiden avulla. Oppimista tapahtuu kaikkialla, sillä edistyneet tietoverkot ja älykkään ympä-ristön rakentaminen ovat osa kansallista projektia. Suomesta syntyy oppiva yhteisö, minkä takaa kumppanuus tekoälyn kanssa sekä kansakunnan kytkeytyminen moderniin suojat-tuun tietoverkkoon.


112

10. MONITIETOINEN PANEELI

Dare-paneeliin kutsuttiin henkilöitä, jotka edustavat monipuolisesti kaikkien kolmen tut-kimusteeman asiantuntijuutta ja -osaisuutta sekä erilaisia näkökulmia niihin. Mukana on kouluttajia ja opettajia, tutkijoita, yrittäjiä, opetushallintoa ja organisaatioiden tai teknologian kehittäjiä. Osa panelisteista ryhmitellään niin sanotuiksi generalisteiksi, joilla on laaja-alaista näkemystä siitä, miten yhteiskunta ja ympäristö kehittyvät. Kutsutuista panelisteista (49) neljä viidestä (40) ehti lopulta osallistua paneeliin.

Taulukkoon on listattu panelistien lukumäärä asiantuntijuuden ja asianosaisuuden mukaan järjestetyssä matriisissa. Asiantuntijapanelistien avulla Delfoi-kyselyillä haettiin ja saatiin kattavasti monipuolisia argumentteja erilaisten tulevaisuuksien puolesta ja vastaan. Argu-mentteja ja vastausjakaumia on kuvattu tutkimusryhmien raporteissa.

Dare to Learn -tutkijat kiittävät panelisteja: Aalto Hanna-Kaisa, Airaksinen Tiina, Andersson Christina, Arento Seppo, Einola-Pekkinen Virpi, Eskelinen Teppo, Haasio Ari, Halinen Irme-li, Hanhisalo Kirsi, Hassi Riikka, Huhtanen Akseli, Ikonen Hannu, Kamula Sinikka, Kannisto Tarna, Kivelä Susanna, Kokko Petri, Korhonen-Yrjänheikki Kati, Kujamäki Päivi, Kuusi Osmo, Kyllönen Marjo, Kärkkäinen Tommi, Lahti Sami, Laiho Juha, Laininen Erkka, Lehtonen Timo, Leppänen Makke, Loponen Kati, Lähteenmäki Johanna, Maaranen Susanna, Moisander Tiina, Mutanen Olli-Pekka, Myllylä Yrjö, Onnismaa Jussi, Paaso Aila, Pernaa Hanna-Kaisa, Parkkulainen Taina, Pursiainen Hannu, Rinne Jere, Ruokangas Saalas, Salstela Janne, Sil-vennoinen Essi, Soini-Salomaa Kristiina, Soudunsaari Anu, Valkonen Riitta, Vilja Jaakko ja Yrjölä Pentti.

PANEELI Oppiminen Yhteisö Opetus Tekoäly

Julkissektori 10 9 13 2

Oppilaitokset 20 15 21 4

Yritys- ja työelämä 5 18 7 5

Kansalaissektori 4 10 4 1

DARE 2030 MONITIETOINEN PANEELI

dare 2030 - pohjois-savo · 3.3 moniarvoinen yhteiskunta tulee muttei kivuitta 30 ... 3.5 talous...

Documents