2

Kirjailija, pohdiskelija ja uneksija FernandoPessoa kirjoitti Levottomuuden kirjansa yhdessäfragmentissa: “Valtion ja kaupungin asiat eivätkosketa meitä. Meitä ei kiinnosta vähääkään,vaikka ministerit ja valtaapitävät hoitaisivat huo-nosti kansakunnan asioita. Se kaikki lipuu ohiulkona kuin lieju sadepäivinä. Meillä ei ole mi-tään tekemistä sen kanssa millä olisi samanaikai-sesti tekemistä meidän kanssamme.

Meitä ei myöskään kiinnosta suuret mullis-tukset kuten maiden väliset sodat ja kriisit. Niinpitkään kun ne eivät tunkeudu meidän taloom-me, meille on yhdentekevää mitä ovia kolkuttele-vat. Tuo saattaa kuullostaa syvältä halveksunnal-ta muita ihmisiä kohtaan, mutta itse asiassa kai-ken pohjalla on vain skeptinen suhtautuminenitseemme.” ( Suom. Sanna Pernu )

Toki maailma ja sen meno on nykyisin hie-man erilaista kuin Pessoan aikana, mutta suh-tautumisemme yhteiskuntaan on aika lailla sa-manlaista, ja kaiketi se yhä kertoo jotakin oleel-lista vastaanottamisemme prosesseista ja valmiu-desta.

Kansan suussa on kerrottu kaskua innokkaas-ta ja kovassa yhteiskunnallisessa timmissä ole-vasta kansanedustajasta, joka piti pitkää, polvei-levaa ja erittäin sekavaa puhetta eduskunnan va-liokunnan kokouksessa. Puheen loputtua valio-kunnan puheenjohtaja tiedusteli, tekikö edusta-ja jonkun ehdotuksen vai puhuiko hän muutenvain. “Herra puheenjohtaja, muuten vain’, vas-tasi kansanedustaja.

“Muuten vain” -mentaliteetti näyttää yhäedelleen voivan hyvin. Valtaosa kansanedusta-jista ja muista yhteiskunnan päättäjistä elävät lä-hinnä myötäilijän roolissa. Ilman sen kummem-paa kahakkaa he luovuttavat yhteiskunnallisetaloitteet hyperkilpailun pelimiehille ja naisille.Tyytyvät muualta heiIle räätälöityyn työnku-vaan, etäispäätetyökaluiksi talouden mahtison-neille. Suostuvat vääntymään mihin asentoonhyvänsä miellyttääkseen globaalia taloutta.

Kun kaikki yhteiskunnan osa-alueet on alis-tettu työn, työssä parjäämisen, rahanhankinnan,tulosohjauksen ja tulospalkkauksen periaatteil-le, ei aikaa ole juurikaan jätetty itse elämälle. Yh-den vaihtoehdon politiikka on luonut koko yh-teiskunnan lävistämän hyberkilpailun, jossaratamestareina hyvät ahneuden ammattilaisetovat jo nyt piiskanneet suuren osan kilpailijoistamaitohapoille.

Rikkailla ei ole hätää helvetissäkään, köyhävielä sielläkin puut alle kantaa.

Yhteiskunnassa ja sen työyhteisöissä loukka-ukset ja nöyryytykset sekä överit vedätykset ovattyylittömästi rikottujen lupausten kanssa tätäpäivää. Pätkätöitä, köyhyyttä ja syrjäytymistäjaellaan kuin miehittäjä-liittoutuma purukumiaja demokratiaa.

Toisinajattelijasta tuntuu ja näyttääkin siitä,että uusi uljas yhteiskunta, etenee purjeet pullol-laan perä edellä lähtöruutuun, missä eletyn elä-män ja talouden riskit kantaa työntekijä, muttakaikki voiton hedelmät poimii työnantaja. Niillekun kaikki yhteinen hyvä on kavahduttavaa jaaivan liian kallista. Leveällä rintamalla lanseera-tulla yksilöllisellä monimuotoisuudella onkin on-nistuneesti saatu taottua kahleet työntekijöidenja työnhakijoiden kinttuihin. Kaikki arvot on nip-pusitein kiinnitetty kansakunnan taloudelliseenmenestykseen, joka käytännössä tarkoittaa sitä,että todellinen vauraus on ohjattu harvoille jamieluummin heti.

Muut saavatkin sitten tyytyä lähipiirissäänhiljaa urputtamiseen, epävarmaan kädestä-suu-hun elämiseen ja torppariajan takaisin tulemi-seen.

Kyllä kai asiat voisivat olla toisinkin, parem-min. Mutta kuka enää viitsii tai ehtii luoda vaih-toehtoa vallitsevalle käytännölle, saatikka alkaatoteuttaa sitä? Laajat asiayhteydet eivät näytäkiinnostavan ihmisiä. Tyydytään sisäistämään,kuuntelemaan ja matkimaan tätä kaikkialle le-vinnyttä uusjaon mölinää, puhe- ja kirjoitusvirtaasinun napasi nöyhdästä minun napani nöyhtään.Sitä sanotaan edistykseksi, joka mielestäni on aikalailla kritiikitön ja tolkuton luonnehdinta.

Kyllä sitä joskus heikkoina hetkinään, vaik-kapa vessassa istuessaan ja lehtiä selaillessaan,kaipaisi lehtijutuista useampia rintamalinjoja ta-vallista ihmistä koskettavista keskeisistä asiois-ta kirjoitettaessa. Kaipaisi erilaisia ääniä, moni-puolisempaa ja kriittisempää tulkintaa, aitoa dia-logia, joka synnyttäisi muutakin ajatuksen näky-vyyttä kun tätä yhtä ja samaa konsensuspihinää.

Tarpeesta synnytetty erilaisuus on hukattuhistorian mutaisille pelloille ja toimittajakunta onikään kuin yhteisesti päättänyt mitkä aiheet jaminkälaiset käsittelytavat ovat tämän kesän kyn-nyksellä sallittuja. Omien polkujensa kulkijat ovatäkkiä entisiä toimittajia tai lievemmässä tapauk-sessa enemmän tai vähemmän tuuliajolle heitet-tyinä täysivaltaisesta hyvä-veli ja rakas-siskokuppikunnasta

Liian usein tyydytään katsomaan toisaalle kunpitäisi katsoa kohti. Liian usein asioita ja niidenkokonaisuuksia tarkastellaan yksinkertaistetustija valehdellaan kun ei siedetä totuutta. Vähä vä-hältä “vallan kammarit” muokkaavat ja manipu-loivat meidät arkipäivän fasisteiksi.

Edistyksellisyyden keskellä

3

Kirjo 2 / 2005Kirjo 2 / 2005Kirjo 2 / 2005Kirjo 2 / 2005Kirjo 2 / 2005

Päätoimittaja Jussi Rusko

Julkaisija:Kirjallisuus- ja kulttuuriseura Kirjo

Toimitussihteeri J. K. IhalainenGraafinen avustaja: Max Ernst

Painopaikka: Siuronkosken Paino

Posti: PL 17, 37101 NokiaSähkö: kirjo@nic.fi

P u h e l i m e tP u h e l i m e tP u h e l i m e tP u h e l i m e tP u h e l i m e t 050 - 592 4878 (Jussi Rusko) 050 - 592 4878 (Jussi Rusko) 050 - 592 4878 (Jussi Rusko) 050 - 592 4878 (Jussi Rusko) 050 - 592 4878 (Jussi Rusko)040 - 841 8362 (Pia Hyttinen)040 - 841 8362 (Pia Hyttinen)040 - 841 8362 (Pia Hyttinen)040 - 841 8362 (Pia Hyttinen)040 - 841 8362 (Pia Hyttinen)

050 - 370 71 70 (J. K. Ihalainen)050 - 370 71 70 (J. K. Ihalainen)050 - 370 71 70 (J. K. Ihalainen)050 - 370 71 70 (J. K. Ihalainen)050 - 370 71 70 (J. K. Ihalainen)

Tilaukset 4 nroa vuodessa15 euroa tilille 114630 - 1034880

ISSN 1457 - 4985Seuraava numero syyskuussa 2005.

Päätoimittaja Pia Hyttinen.Toimitukselle toimitettava materiaali

on oltava perillä 10.9. mennessä.

IrtonumeromyyntiAkateemisissa kautta maan.

Kansi:

Venäläinen Oliver kirjoituskone1800-luvun lopulta,

Tarton Yliopiston Museo

Selaillessani Risto Ahdin uunituoretta Runo-aapis kakkosta löysin sieltä sattumalta tällaisenkohdan:

“Näin tässä kävi. Kaikki pantiin töihin.Ei edes lapsen leikki, kuulemma,ole lapsen leikkiä vaan työtä.Oi maailma, nuku hyvin. Hyvää yötä.”

Nro 2 / 05

Pääkirjoitus ... 2

Juha Siro: Älkää ampuko lukijaa ... 4

Erkki Kiviniemi: Rikos kannattaa ... 5

Teemana VIRO

Ville Htyönen: Etnofuturismi ... 7

Jaan Kaplinskin haastattelu ... 9

Kauksi Üllen haastattelu ... 14

Setukuninkaan hovissa ... 15

Runonlaulaja Taarka ... 16

Kauksi Üllen runoja

(Suom. Hannu Oittinen) ... 17

Aapo Ilveksen haastattelu ... 19

Aapo Ilveksen runoja

(Suom. Hannu Oittinen)... 21

Pia Hyttinen: Meyerhold

ja teatterin lokakuu ... 22Erkki Aura: Tunnetsunami ... 25Armi Janhunen: Divaanilta ... 28

Arvostelut:

Juhani Ahvenjärvi: Yhä kiihtyvätauko (Jussi Rusko) ... 30

Eero Tarasti: Arvot ja merkit(Jukka Mikkonen) ... 31

Minna Canth: Työmiehen vaimo(Erkki Kiviniemi) ... 32Asko Sahlberg: Yhdyntä(Kati Ala-Ilomäki) ... 33

Jukka Salmi: Hunajametsä(J.K.Ihalainen) ... 34

K. Lehtimäki: Verner Lehtimäki(Kai Kyösti Kaukovalta) ... 35

Pirkkalaiskirjailijat ... 36Hannu Paronen: Aamu kävelyllä

(Ville Hytönen) ... 38

Kaikesta huolimatta minä olen kuitenkin suu-ri optimisti, sillä globaalin markkinatalouden jaliberalismin nimeen vannojat ovat osoittautuneetjuuri täsmälleen sellaisiksi valehteleviksi pas-kiaisiksi, jollaisina olen heitä aina pitänyt.

Jussi Rusko

4

Älkää ampuko lukijaa

Juha Siro

Kiire. Aina sen tuhannen kiire.Painan kaasua ja puristan rattia.

Pitäisi ehtiä Heinäjoen Valssifesti-vaaleille ja tehdä päätöskonsertistajuttu lehteen. Kuvittelen jo kauniinnaisen keveässä shifonkikoltussaan.Illan päätteeksi me pyörimme niin, et-tei parketti piisaa.

Käännyn väärästä risteyksestä jahetkessä olen hukassa. Tie käy yhäkapeammaksi, enkä saa autoa kään-nettyä. Päädyn taloröttelön pihaan,mikä lie – kummituslinna. Pitäisi pa-lata samaa tietä, mutta uteliaisuusvoittaa. Kävelen lahonneelle kuistilleja avaan oven.

Olen pitänyt yhdistettyä kirjastoaja viinikellaria hullujen houreena,mutta tässä se nyt on. Pölyisten hyl-lyjen puristuksessa lojuu lepotuoli,jonka lukulampun keltainen kehä onvanginnut paikalleen. Tuolin lämminsyli kutsuu minua.

Ovi takanani loksahtaa lukkoon. Kuljetan kättäni kirjojen selkä-

myksillä: Maugham, Meri, Moravia,Mustapää, Mann. Olkoon. Kuolemavenetsiassa ei kiinnosta tänään. Viini-hyllystä löytyy argentiinalaista Graf-fignaa – menköön. Valitsen seuraksiSirkka Turkan kootut runot ja huo-kaisen tuolissani. Avaan kirjan ja luo-tan sattuman voimaan:

” Hyvä ystävä, siteeraan heti aluksi erästä ru-noilijaa: täällä sinä et ole dosentti, täällä sinä oletkylässä. Vieraita me olemme todella näissä elä-män juhlissa.”

Unohdan Heinäjoen daamit, kun löydän sat-tumalta kirjan, jossa on kuva Faye Dunawaysta.Chinatownin filmaamisen aikaan hän oli minul-le maailman aistillisin nainen. Hän astuu uloskirjan sivulta ja lupaa hieroa kipeää niskaani.

Kiroan kouluni Clasun, jossa luettiin latinaa,saksaa ja ruotsia. Mitään niistä en osaa. Muttame emme tarvitse sanoja, viereisessä huoneessaon vuode.

Minulla on kirjoja, nainen ja viiniä. Mietin,onko sanojen järjestys oikea ja puuttuuko maa-ilmastani mitään. Kohta himoni alkaa yltyä jahuuhailen taas hyllyjen välissä. Käsiin sattuuJaan Krossin romaani Vastatuulen laiva. Luen sitäpitkään. Yksikätisen neron tarina imaisee mu-kaansa. Voiko olla niin, että kyetäkseen luomaan

jotain todella suurta, ihmisen on luovuttava kai-kesta muusta, myös rakkaudesta. Kross itse an-saitsisi Nobelin.

Selaan taidekirjojen kuvia. Luen välipalaksikaksi novellia Milan Kunderan Naurattavienrakkauksien kirjasta. Löydän hyllystä pullonCalvadosta ja luen muutaman sivun Italo Calvi-noa.

Sitten löydän Yoshida Kenkon Joutilaan miet-teet, ja alan kiistellä hänen kanssaan kirjakääröjensäilytystavasta: pitäisikö ne asettaa pajusta pu-notulle hyllylle pitkittäin vai poikittain. Lopultakävelen kirjan kansien välistä suoraan hänen huo-neeseensa. Ikkunan takana kukkii kirsikkapuu.

Erotan vielä kaukaisia ääniä, kun minua et-sitään. Joku hullu ampuu haulikolla lukitun ovenlävitse ja säleet lentelevät sisään.

Hiiteen koko Heinäjoki. Minä en aio palata.

Geofroy Tory (1480-1533):Champ Fleury

Kirjallisen varkauden eli plagioinnin historiaalkaa Antiikin Roomasta. Siellä kerrotaan tapah-tuneen tekstien anastamisia, siten että kuulijakirjoitti puhetta ylös ja käytti sitä toisaalla oma-naan, ehkä hieman muunnellen.

Tekijänoikeuslain kehitys on liitetty aluksisensuurisääntöihin. Suomessa annettiin 1829sensuuriasetus, jossa tekijänoikeutta käsitelläänkirjesalaisuutena ym. laadittuna henkisenäomaisuutena. Tämä säädös on jatkoa Ranskassa1700-luvulla määritellylle tekijän luontaiselle omis-tusoikeuden kaltaiselle oikeudelle teoksiinsa.

Vuonna 1961 säädettiin Tekijänoikeuslaki,joka 1984 sai nimikkeen laki tekijänoikeudesta kir-jallisiin ja taiteellisiin teoksiin. Tätä lakia ontäydennetty sittemmin noin 20 kertaa, lähinnätietotekniikan kehitykseen liittyen.

Plagiointioikeudenkäyntejä on ollut Suomes-sakin. Ulkomuistista tulee mieleen Paavo Rinta-lan 1960-luvun Mummoni ja Mannerheim teokses-sa esiintynyt tanssiaiskohtaus, joka oli lähesidenttinen Leo Tolstoin vastaavan tanssiaisku-vauksen kanssa. Kirjailija arveli kohdan siirty-neen teokseensa tiedottomana plagiaattina alitajui-sen muistin sanelemana.

Postmodernismi toi kirjallisuudentutkimuk-seen intertekstuaalisuuden käsitteen, joka on kä-sitettävä laajennetuksi vertailevan kirjallisuus-tieteen uudeksi esiinmarssiksi. Levisi myös ajat-telu, että kaikki lainaavat kaikilta, joten erään-lainen rohkea vapaamielisyys käyttää alluusioitaja sitaatteja ilman lähdeviitteitä yleistyi.

Julkaistun teoksen lainaaminen onkin oma la-jinsa ja kirjallisuuden yhteisen kentän oikean-laista ymmärtämistä. Lainaaminen on vain sil-loin tuomittavaa, jos selvän tahallisesti yrittää

esittää huomattavanlaajoja tekstikokonai-suuksina ominaan.Muutoin kirjallisuu-den kentässä rehotta-koon yhteisten ajatus-ten, kuvien ja sanon-tojen loistava käyttö-vapaus.

Aivan toisenlai-seen ongelmaan tör-mätään, jos todetaanjonkun käyttäneenjulkaisematonta käsi-kirjoitusta luvatta o-

maksi hyödykseen. Silloin ollaan tekemisissä sekäsalassapitorikkomuksen että plagiointirikko-muksen kanssa. On vaikea tietää, kuinka yleistäon, että kustantajat antavat heille lähetettyjä kä-sikirjoituksia luettavaksi omille kirjailijoilleen.Toimenpide voidaan naamioida taustalukijantyöksi, mutta entä jos sisältöä jollain tavalla myö-hemmin löytyykin taustalukijan omista teoksis-ta?

Kuvatun kaltainen hyväksikäyttö on paljas-tunut äskettäin. Arno Kotro oli saanut Likeltänaisen runokäsikirjoituksen luettavakseen. To-distettavasti tämä oli tapahtunut vasta sen jäl-keen, kun naiselle oli ilmoitettu, että teosta ei jul-kaista Likeltä. Naisen pyytäessä käsikirjoitustaantakaisin luvattiin se hävittää. Kuukausia myö-hemmin Kotro alkoi pommittaa naista teksti-viesteillä, joissa hän yritti suostutella tätä anta-maan käyttöönsä runoja käsikirjoituksesta, kos-ka hän kirjoitti juuri naisnäkökulmasta runoteosta.Kun nainen kieltäytyi, lähetti Kotro viestin: Mämuutan niitä sopivasti ja sit mä en jää kiinni. Saatu-aan tietää, että nainen oli tallentanut viestit teks-tasi Kotro: Ehdotan tekijänoikeuskäyntiä suurinotsikoin, saadaan myyntiä. Saitko nauhalle?

Teoksesta Musta morsian nainen löysi 27muunneltua plagiointia. Olen tutustunut niihinja vastaaviin kohtiin naisen käsikirjoituksessa.Näyttää ilmeiseltä, että Kotro on käyttänyt laa-jasti haltuunsa saamansa käsikirjoituksen ajatuk-sia ja sanontoja. Näytteet muistuttavat naisenideoita ja aihevalintoja selkeästi. Ei ole kuiten-kaan varmaa, voiko muunneltua plagiointia

Rikos kannattaa kirjallisuudessa(Oy Like Kustannuksen slogan)

Erkki Kiviniemi

osoittaa oikeudessa kiistattomaksi pelkkien teks-tinäytteiden perusteella.

Huomioon ottaen edellä kuvatun tekstailunja käsikirjoituksen seikkailut Likeltä Kotrolle onkuitenkin plagiointi todennäköisesti osoitettavis-sa. Kotro on itse tunnustanut tekonsa, joka on siistahallinen. Hän on myös muuttanut lehdistössäpuheitaan oman teoksensa valmistumisajankoh-dasta.

Tässä tapauksessa on syyllistytty plagioinninlisäksi salassapitorikkomukseen. Rikoslain 49luku Eräiden aineettomien oikeuksien loukkaa-misesta on uudistettu lailla (21.4.1995/578) ja sen1 § Tekijänoikeusrikos kuuluu: Joka ansiotar-koituksessa tekijänoikeuslain säännösten vastai-sesti: ja siten, että teko on omiaan aiheuttamaanhuomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oike-uden haltijalle, loukkaa toisen oikeutta (1.) kir-jalliseen tai taiteelliseen teokseen, on tuomittavatekijänoikeusrikkomuksesta sakkoon tai vankeu-teen enintään kahdeksi vuodeksi Käsikirjoituk-sen kopiointi tai julkistaminen ilman oikeuden-haltijan lupaa on kiellettyä. Joka käyttää salaisuu-deksi määriteltyä tekstiä omaan tai toisen hyö-dyksi tuomittakoon tämän lain perusteella.

Kyseisessä tapauksessa on sovellettavissamyös tekijänoikeuslain kohtia, joissa sanotaan,että teoksen käyttäminen vastoin tekijänoikeus-lain määräyksiä eli tekijänoikeutta loukaten ai-heuttaa joka tapauksessa, tuottamuksesta riippu-matta, velvollisuuden suorittaa tekijälle kohtuul-linen hyvitys. Jos käyttäminen tapahtuu tahalli-sesti tai varomattomuudessa, hyvityksen lisäksion suoritettava korvaus muustakin menetykses-tä sekä aineettomasta vahingosta: kärsimyksestäja muusta haitasta.

Kyseinen salassapitorikkomus ja luvaton käyt-tö on aiheuttanut tekijälle suuria henkisiä kärsi-myksiä sekä tuhonnut käsikirjoituksen julkai-semismahdollisuudet tärvelemällä sen ideat. Onpakko lisätä, että lukemieni kohtien perusteellanäyttää siltä, että naisen käsikirjoitus on huomat-tavasti lahjakkaampi ja vaikuttavampi kuin ArnoKotron Mustan morsiamen kokonaisuus.

Priit Pajos: Uhrivaras

Suomen Kustannusyhdistyksen asia olisipuuttua tällaiseen väärinkäytökseen. Aikookokirjallinen eliitti vain hymistellä ja hieman voi-votella, että eihän noin pidä toki tehdä. Suurin vas-tuu on tilanteessa Likellä, jonka olisi tultava esiinja otettava kantaa ikävään tapahtumasarjaan.

Lähetin Suomen Kirjasäätiön toimitusjohta-jalle Veikko Sonniselle ja Oy Liken Kustannuksentoimitusjohtajalle Hannu Paloviidalle kirjeet, jois-sa vaadin puuttumista näihin tapahtumiin ja te-koihin. Molemmat ovat vaienneet kaikilla kie-lillään, samaan aikaan kun Arno Kotro tekee it-sestään uhria viikkolehtien sivuilla. Saatuaankohulla lisättyä tuntuvasti teoksensa myyntiä onKotro päässyt kaiketi tavoitteeseensa. Seuraa-vaksi häneltä voisi odottaa markkinoille lapsennäkökulmaa rakkauteen, ja sitten vaikka koiran.Ainakin jälkimmäisessä tapauksessa plagiointion vaikeaa. Täytyisi osata siis kirjoittaa itse.

Onko julkaisemattomien tekstien hyväksikäy-töstä tullut vaiettu maan tapa?

Sirkka TurkkaWimme SaariKai NieminenHeikki NiskaMarkku Into &Turun RomantiikkaJouni TossavainenAapo Ilves (Eesti)

Annikin puukorttelin sisäpihalla - Annikinkatu 11 - Tampere

Runoryhmä MuuntajaÄäniteos “Uralin perhonen”(Katariina Lillqvist & Hannu Salama)

FestivaaliklubiFestivaaliklubiFestivaaliklubiFestivaaliklubiFestivaaliklubiTELAKALLATELAKALLATELAKALLATELAKALLATELAKALLA21.00 - 02.1521.00 - 02.1521.00 - 02.1521.00 - 02.1521.00 - 02.15

www.annikinkatu.net/runofestivaali05

Annikin Runofestivaali 4. 5. klo 12.oo - 21.oo

7

Teema: Viro

Etnofuturismin palo

Priit Pajos: Viimeinen laululintu

Ville Hytönen

Etnofuturismi on sanana kumouksellisen kuu-loinen, voimakkaita ja ristiriitaisia tunteita he-rättävä yhdistelmä, joka tuo mieleen niin alku-peräiskansojen tilanteen kuin koneromantii-kankin.

– Etnofuturismi on etninen pelastusohjelmapienten kieliryhmien ja kansojen eloonjäänninvarmistamiseksi. Se leviää Uralin alueen ja Bal-tian nuoren älymystön keskuudessa. Latviassapuhutaan liivinkielisestä runorenesanssista, Ou-lun yliopiston professori, etnofuturisti Kari Salla-maa tiivistää.

Tartossa 1980-luvun lopun laulavan vallan-kumouksen aikaan kokoontunut viiden nuorenkirjailijan, amerikanvirolaisen kuvataiteilijanMark Kalev Kostabin mukaan itsensä EestiKostabi $eltsiksi (Viron Kostabi-$eura) nimennytryhmä otti taiteelliseksi linjauksekseen etno-futurismin. S-kirjaimen korvaaminen dollarimer-killä tarkoitti myönteistä suhtautumista rahaanja postmoderniin ajatteluun, tietoverkkoihin jamaailmanlaajuiseen tietoon.

Kauksi Üllen, Karl Martin Sinijärvin ja myö-hemmin muun muassa Aapo Ilveksen, Jan Rah-manin ja Veiko Märkan edustama suuntaus yh-disti myyttistä kansanperinnettä, kansallista ro-mantiikkaa, klassista modernismia ja länsimaa-laista postmodernia ajattelua saman katon alle.Syrjäytetty vôrolainen kieliperinne, futuristisetkuvaukset ja globaali tiedonvaihto oli mahdol-lista yhdistää.

Liike muodostui yleiseksi aatesuunnaksi.Etnofuturismi levisi suomalais-ugrilaisia jalanjäl-kiä pitkin Itämeren ympärille sekä Venäjälle voi-makkaimmin ehkä Udmurtiaan. Vuonna 1997järjestetty toinen etnofuturismikonferenssi järjes-tettiin juuri Izkarissa, Udmurtian pääkaupungis-sa paikallisen performanssi- ja käsitetaiteilijaKuzyran Jurin, oikealta nimeltään Juri Lobanovinvoimakkaalla panostuksella.

Etnofuturismin käsite oli jatkanut matkaansataiteesta ja filosofiasta kaupunkisuunnittelun,turismin ja rakentamisen alueille. Se oli levittäy-tynyt itäisimmillään hantien ja mansien keskuu-teen Siperian nurkille, etelässä Udmurtian jaMarin alueen lounaiskolkkiin ja pohjoisessa saa-melaisten synnyinsijoille. Yleisenä aatteena sevoitiin kokea useissa ei-ugrilaisissa kulttuureis-sa länsimaalaisen neromyytin, genrekaanonin ja

sosiaalisen nousun tarinoiden vastavoimanaluonnonläheisyyden ja heimoveljeyden puoles-ta.

Etnofuturismi-käsitteen väljyyttä on useastikritisoitu ja yhtä usein myös puollettu. Puolus-tajat näkevät sen sateenvarjomallin läpi; erään-laisena erilaisten ystävysten kokoontumispaik-kana. Kaikilla on jotain yhteistä, mutta myös ai-nutlaatuiseksi tekevät omat juurensa. Näin var-jon alla voi sadetta pitää ersäläisen vieressälyydiläinen, luulajansaamelainen kuin suomalai-nenkin. Sallamaa jäljittää sen perusfilosofian pal-jon kauemmas, Lars Levi Laestadiukseen jakomilaisen filosofin Kallistrat Zhakovin (1866–1926) limitismiin.

– Limitismissä uskontojen, tieteiden ja taitei-den väliset keinotekoiset rajat katoavat. Etnofutu-rismikaan ei pyri olemaan tiukka teoria tai es-teettinen normi, vaan väljä raami joka antaa ti-laa yksilöllisyydelle ja kansallisille muunnelmille.

Käsitteen monimuotoisuus on myös mahdol-listanut sen uusiutumisen uuden sukupolventuodessa ajatuksensa mukaan. Viron etnofutussakapinoitiin alkuperäistä ideaa vastaan jo puolivuosikymmentä liikkeen perustamisen jälkeen.

Suomalaiseksi etnofutuksi voidaan laskeaVärttinän, CMX:n, Ilja Saastamoisen, karjalan-suomalaisen Myllärit-orkesterin ja viipurilaisenSanttu Karhun musiikin sekä aiemmin mainitunKari Sallamaan sekä Olli Heikkosen runouden.Osa kotimaisista taiteilijoista ei kuitenkaan oleperehtynyt itse aatteeseen vaan tekevät sen ide-aaleihin sopivaa taidetta tietämättään.

Vuonna 1999 Tarton kolmannessa etnofutu-ristisessa maailmankonferenssissa pitämässäänesitelmässä professori Sallamaa luettelee etno-futurismin voittoja. Yhä useammalla uralilaisellakielellä on viime vuosina ilmestynyt uusia, niinnuoria kuin vanhojakin runoilijoita. On jopa syn-tynyt aivan uusia kirjallisia kieliä, toisin sanoen

8

kieliä joilla ei ennen ole ilmestynyt painettua kau-nokirjallisuutta - lyydiläinen Miikul Pahonov,vepsäläinen Nikolai Abramov sekä ensimmäisenkolttasaamenkielisen runokokoelman julkaissutClaudia Fofonoff. Harvinaisella luulajansaamenkielellä on Stig Rierabbe Gaelok julkaissut tois-takymmentä teosta. Vôrolainen Jan Rahman onjulkaissut yhteiskokoelman Maapuupäev suoma-laisen suosikkirunoilijan, Heli Laaksosen kans-sa. Samoin useat etnofuturistiset kuvataiteilijatovat saaneet jo maailmanlaajuista mainetta.

Kauksi Üllen sanoin “Etnofuturismi, jokasysää luomisvoimat liikkeelle, ei ole ideologia,vaan hengissäpysymisen tapa, elämäntapa.”

Etnofuturismin filosofiasuomalais-ugrilaisten kansojen säilymisen perustana

Etnofuturismin III maailmankonferenssi, Tartto 5.5. 1999

Kari Sallamaa

Teesit

(1) Etnofuturismi on vahvistettava suomalais-ugrilaisen (uralilaisen) taiteen ja kulttuurinperusfilosofiaksi ja estetiikaksi. Se on jo tuottanut uusia kirjallisuuksia ja kirjailijoita.

(2) Etymologia: etnos = enemmistökansan paineessa elävä pieni kansa tai kieliryhmä.Futurismi = tulevaisuus kansallisen perinnön ja postmodernin yhdistämisen kautta.Kansallista kaupunkikulttuuria pienille kansoille.

(3) Uralilaisten kielten rakenne luo indoeurooppalaisesta maailmankuvasta poikkeavanajatus- ja tuntemistavan. (Friedrich Nietzsche ja Uku Masing)

(4) Uskonnon, tieteen ja taiteen keinotekoiset rajat ylitettävä perimmäisen ykseydennimissä. (Kallistrat Zakovin ‘’limitismi”)

(5) Uskonto, rukous ja ekstaasi energian uudelleensuuntaamisen muotona. (L.L. Laestadius)

(6) Uralilaiset vastamyytit länsimaista Järkeä, neokolonialismia ja teorian imperialismiavastaan. (Emmanuel Levinas)

(7) Ikuinen paluu alkuun, myyttiin, arkkityyppiin, Pyhään. (Mircea Eliade)Uralilaiset myytit länsimaista individualismia, nerokulttia, laji- ja genrekaanonia vastaan,myös postmodernin intertekstuaalisuuden kautta.

(S) Yhteisen alun myytit, alkukotiteoria, kielisukupuu välttämättömänä ja romanttisenaideologiana. “Vesilinnun kansa” (Lennart Meri), “Taivaanpeuran kansat” (Uku Masing),“Ison karhun kansa” (Kari Sallamaa)

(9) Luonnonmyytit, luontomotiivit kansallisen pelastuksen kuvina uralilaisessa taiteessa.

(10) Etnofuturismi taiteellinen “eloonjäämisoppi”, jossa pienten kielten säilyttäminenja kehittäminen mahdollistuu.

9

Jaan KaplinskiKIRJO-lehden haastatteluTartossa 28.2.05

Kirjoitat että kohtasit sivullisen ongelman mur-rosiässä. Onko tämä kohtaaminen hukutettu viihteenja unohduksen hullunmyllyyn?

En usko. Se on aina olemassa mutta olen yk-sinkertaisesti tottunut siihen. En ole koskaan on-nistunut tulemaan minkäänlaisen ryhmän kun-non jäseneksi, vaikka olen yrittänyt. Olen ainavähän sivulla.

Kuten Ekelöf sanoi, jag är en annan.Just det. Minä olen erityisesti pitänyt tästä

Ekelöfin runosta, jossa hän sanoo jotainsenkaltaista että allt vad finns här är något annattai jotain sellaista.

Onko tämä toiseus sitten kaikilla?Melkein uskon että jollain tavalla sen tuntevat

kaikki, vaikka se ei ehkä ole niin pinnalla tai seunohdetaan, laiminlyödään. Ihminen sopeutuuja tekee kompromisseja. Ehkä koko elämä onjonkinlainen kompromissi. Kaikki säännöt, kaikkilait, kaikkialla on kompromissia. Kyllähän siihentottuu, ja voi tottua varsin hyvin, vaikka tarvi-taankin jonkinlaista vastapainoa, taidetta, huma-laa, tai jotain sellaista.

Miten Viron itsenäistyminen vaikutti kirjalli-suuteen?

Monin tavoin. Yhtäkkiä me syöksyimme täy-sin toisenlaiseen maailmaan, emmekä olleetvalmistautunut siihen, se tuli eräänlaisenashokkina, hyvin monelle, ennen kaikkea kult-tuuri-ihmiselle. Kaikki muuttui, ja kirjallisuusyksinkertaisesti menetti hyvin paljon merkityk-sestään. NeuvostoViron aikana olivat kirjallisuusja teatteri erityisiä ilmaisumahdollisuuksia.Vaikka monista asioista ei voinut puhua suoraan,niin silti kirjallisuudessa puhuttiin, vähän ver-tauskuvallisella kielellä tai kansan ymmärtäminsanakääntein, ja puoluevirkailijat ja sensorit useinteeskentelivät etteivät he ymmärtäneet, hekinomaksuivat sen kielenkäytön. Kansa tulkitsiomalla tavallaan, viranomaiset toisella tavalla, jamolemmat olivat enemmän tai vähemmäntyytyväisiä. Se oli sellaista peliä.

Stalinin kaudella kirjallisuus oli niin politi-soitua ettei sitä kirjallisuutena ollut olemassa.Terrori lakkasi Stalinin kuoleman jälkeen, senjälkeen tulivat hyvin rauhalliset ajat. Ei se ollutvapaa yhteiskunta, mutta toisaalta se oli yhteis-kunta jossa oli mahdollista elää, jopa kirjoittaa jajulkaistakin. 50-luvun lopulla syntyi itse asiassataas ilmiö jota voidaan kutsua kirjallisuudeksi.

Onko totta että viron itsenäistymiseen vaikuttilaulaminen?

No, se on kaunis myytti. Kyllä kansa ko-koontui muutaman kerran lauluaukiolle Tallin-naan, ja se oli tärkeätä siinä mielessä, että syntyijonkinlainen yhtenäisyyden tunnelma, ja jonkin-lainen optimismi, halu muuttaa asiat. Itse lauluoli pikemminkin symboli.

Tallinnan ja Tarton kirjalliset kulttuurit, ovatkone kilpailijoita?

En usko että Tallinnan ja Tarton välillä olisiniin paljon erilaisuuksia, kuitenkin eletään sel-laista postmodernia aikakautta että voidaanhyvin kysyä onko sellaista ilmiötä kuin yhte-näinen Viron kirjallisuus ylipäätään edes ole-massa, kirjallisuus on hajaantumassa kaiken-laisiin virtauksiin ja tyyleihin…

Viron kansa ja kulttuuri olivat ehkä yhtenäi-simmillään juuri Neuvostoaikana, kun vastarintayhdisti ihmiset. Sehän on sosiaalipsykologiassatunnettu asia että vihollisen olemassaolo yhdis-tää, niin se oli meilläkin. Nyt yhtäkkiä vihollistaei ole, sitä ei enää siinä mielessä ole, ja näinhajaannus on hyvin hyvin vahva.

Tunnetko veljeyttä etnofuristeihin?Kyllä. Olen ehkä niin paljon tieteellistä kou-

lutusta saanut ihminen, että minua vähän naurat-taa sellaisten iskulauseiden keksiminen, muttatoisaalta etnofuturismi on hyvin tärkeä asia.Minusta on hyvin nerokasta että yhdistetään asiatjoita on aina pidetty erossa, toisaalta huippu-moderni futurismi, joka käsittää tulevaisuudentaiteen ja kulttuurin, ja toisaalta etno, joka yh-distää meidät hyvin kaukaiseen menneisyy-teemme…

Loppujen lopuksi kaikessa ratkaisee se,ovatko ne ihmiset todella lahjakkaita ja kykene-vätkö he saamaan aikaan jotain arvokasta.

Vanhoja rituaaleja ja menoja on ryhdytty vaali-maan erityisesti Etelä-Virossa.

Setumaa on erikoistapaus siinä mielessä,vähän kuin Itä-Karjala, setut ovat aina olleetortodokseja, ja heidän vanha perinteensä onparemmin säilynyt kuin muualla. Siellä mistäminä olen Setumaalta peräisin asui merkittäväkansanrunouden kerääjä Jakob Hurt, ja siellämissä Hurt asui ja missä minun esivanhempaniasuivat, lähellä Polvaa, ei ole enää säilynyt mitäänvanhasta kansanrunosta, vaikka 150 vuottaaikaisemmin sitä vielä laulettiin kylässä. Protes-tanttinen kirkko on ollut vähän jäykkä näissäasioissa ja halunnut paitsi sivistää ihmiset, niinmyös muuttaa ne stantard average europeanihmisiksi, ja tästä on ollut radikaalit seuraukset.

Suomalainen tutkija Väisänen kävi Setumaallakyllä. Olen itse tavannut niitä vanhuksia, jotkaolivat sen aidon perinteen edustajia, pystyivätlaulamaan täysin vapaasti, improvisoimaan, jamuistivat myös ikivanhoja lauluja. Se oli täysinelävä perinne.

10

Kerron Kaplinskille käyneeni Evarin ja Üllenluona Obinitsassa. Esitin heidän välittämänsä kutsuntulla kylään.

Kyllä minä olen ollut sinne menossa, on vaanaika niin kortilla. Kirjoitin Joulusaarnan, senotsikkona oli Jeesus Obinitsasta, koska Jeesus olimyös itse tällainen setukaispoika, häntä hal-veksittiin, hän ei ollut hyvin koulutettu, hän olisieltä kaukaisesta Galileasta jossa eli villiä jasivistymätöntä kansaa, Jerusalemissa sitten nehuippuintellektuellit ja papit nauroivat että mitätämä poika yrittää, mitä hyvää voi tulla Nasa-retista? Tai Obinitsasta?

Minun opiskeluaikoinani Obinitsa oli sellai-nen sana. Neuvostoaikana piti yliopiston jälkeenmennä johonkin työpaikkaan joka annettiin,parhaat ylioppilaat saivat paljon paremmatpaikat, heillä oli valinnanvaraa, mutta viimeisetsiinä listalla, ne saivat sitten Obinitsat ja muutsyrjäiset paikat. Obinitsa oli tällainen, silläpeloteltiin nuoria, että jos et opi kunnolla niinjoudut Obinitsaan koulun opettajaksi.

Mitä luet parhaillaan?Luen hyvin erikoista kirjaa, psykologi Frank

Tallisin kirjaa Love sick, rakastumisen psykolo-giasta ja psykopatologiasta, erittäin kiinnostavaja hyvin kirjoitettu kirja. Hän itse on kirjailija,hänellä on hyvin paljon siteerauksia, ja hän tunteeShakespearen ja Danten.

Mitä sinulla on itse tekeillä?Tekeillä on lasten kirja, kirja kaukaisten ei-

eurooppalaisten kansojen saduista ja muinaisistatarinoista. Siinä on australialaisia tarinoita, jopayksi tasmanialainen, melkein ainoa joka onsäilynyt Tasmaniasta, ja sitten tarinoita Pohjois-Amerikasta, Etelä-Amerikasta, Amazoneilta,Mikronesiasta, Melaniasta, Siperiasta, ja kaksiirlantilaista tarinaa, jotka ovat myös hyvin omi-tuisia, ja sitten 2 virolaista.

Eräs nuoremman polven taiteilija on kuvitta-nut sen. Halusin antaa lapsille toisenlaisia, någotannat, toisenlaisia satuja, joissa ei ole aina niitäkuninkaita ja prinssejä, joka on täysin muuta.Ihminen lentää kuolleiden maahan ja tapaa sielläainoastaan varjoja, ei ihmisiä, tai toinen papua-lainen tarina, jossa luurangot tanssivat ja siitäsyntyy kova meteli koska luut hakkaavat yhteen,tai sitten tarina siitä kun delfiini nousee rannalleja muuttuu ihmiseksi ja hänestä tulee kalastajanvaimo, ja myöhemmin hän pakenee taas mereen.Usein hyvin kummallista mielikuvituksen lentoa,erittäin toisenlainen maailma. Minusta ne ovatlapsille tärkeitä. Kirja ilmestyy nyt keväällä.

Karhu ja Kristus

Erityisen kauniisti ja oivaltavasti kirjoitat essees-säsi ”Karhu ja Kristus”, miten karhunpalvelus sovi-tusrituaalina on verrattavissa Jeesuksen palvele-miseen.

Karhunpeijaisissa en ole koskaan ollut muka-na, toisin kuin entinen presidenttimme ja elo-kuvantekijä Lennart Meri. Minusta karhun-palvelus on hyvin erityinen ja tärkeä rituaali,jossa kutsutaan paikalle kaikki tämän paikan,kaikki tämän mikrokosmoksen jumalat ja hengetja eläimet, ja ihminen tapaa tämän elävän maa-ilman kaikkine edustajineen. Tässä karhu onvälittäjä Taivaan ja Maan välillä, Taivaan val-koisen isämme ja Maisen maailman olentojenvälillä, välittäjä niin kuin Jeesus, niin että neyhteneväisyydet ovat kyllä olemassa.

Onko Viron kielessä Otava Suuri Karhu?Viron kielessä luultavasti on ollut sen nimitys

Otamus, mutta yleensä se on Suuri Vankkuri, SuurVanker. Kiinalaiset ja muut Itä-Aasiassa kutsuvatsitä kauhaksi tai sellaiseksi jolla nostetaan vettä.

Onko vanhojen rituaalien palauttaminen mahdol-lista ja onko se tarkoituksenmukaista?

Virossa vanhojen tapojen ja vanhan uskonelvyttäminen on vain hyvin pienen piirin asia.Postmoderni maailma on jakaantunut loputto-miin virtauksiin ja koulukuntiin, uskontoihin,halusimme tai emme. Mutta minkälainen oliViron muinainen uskonto ennen kristinuskoa, seon todella arvoitus. Me tiedämme enemmänViron keskiajasta, tavoista ja uskomuksista,mutta se kaikki oli synkretismiä, Keski-Euroo-passa kaikki oli sellaista synkreettistä, ja sitävastaan taistelivat luterilaiset papit, joille myöskatolilaisuus oli epäuskoa ja taikauskoa ja keretti-läisyyttä. Katolilaisuuden yhteydessä yritettiin

11

poistaa kaikki nämä vanhat kristinuskoa edeltä-neet tavat, eikä se koskaan täysin onnistunut.

Siellä missä minä asun maaseudulla, lähelläsiinä on luultavasti ollut yksi vanhojen virolaistenpyhä paikka, ja siitä on pari legendaa jotka mie-lestäni kertovat siitä, että katolilaisuuden tultuarakennettiin pieni kappeli samaan paikkaan, sitensiinä jatkui sen pyhän paikan kultti, ihmisettulivat ja uhrasivat. Lähellä oli vanha järvi jokaoli varmasti pyhä paikka. Kerrotaan että siihenoli rakennettu kirkko. Legenda kuului että kirkkooli sinne rakennettu, ja lähellä kirkkoa oli vanhapyhä puu, ja kerran sunnuntaiaamuna jumalan-palveluksen aikaan tuli puusta ulos vanha ukko.Hän otti ison kiven syliinsä, vei sen kirkkoon jalaittoi sen lattialle, ja sitten kirkko rupesi vajoa-maan maan alle, ja ihmiset kaikki kansa pappei-neen pääsi pakoon, mutta kirkko vajosi maansyvyyteen ja siihen syntyi järvi ja järvessä onselkeällä säällä näkyvissä vielä kirkontorninhuippu.

Myöhemmältä ajalta, kenties 1800-luvulta, onmyös tarina, papista joka tuli renkinsä kanssahakkaamaan pyhää puuta, ja renki oli kieltäy-tynyt kunniasta sanoen ettei hän uskalla, se onpyhä puu, hän ei uskalla puuttua siihen, koskauskomus oli että siitä ihminen sairastuu tai jopasaattaa kuolla. Sitten pappi, luterilainen kirkko-herra, oli itse ottanut kirveensä ja kaatanut senmännyn, ja puusta oli kuulunut ääni, ”minä olenasunut tässä puussa 1500 vuotta, mihin minunnyt on mentävä” Siihen pappi oli sanonut ettämene sinne johonka ihminen ei koskaan astu.

Sinä olet opiskellut täällä Tartossa?Kyllä. Itse asiassa minun gymnaasini näkyy

tästä ikkunasta. Aikoinaan se oli Tarton ensim-mäinen keskikoulu.

Oli muuten onnellinen tapahtuma, että KustaaAadolf allekirjoitti Tarton yliopiston perustamis-kirjan illalla ennen Lützenin taistelua jossa hänkaatui. Olisiko hänen jälkeläisensä sen alle-kirjoittanut?

Mutta virolaisille on tärkeämpää se että nekansakoulut perustettiin. Ja sitten seminaari,jossa koulutettiin opettajia, se oli Tartossa.Venäjän vallan aikana kuri ja rangaistukset olivatkevyempiä, Ruotsin vallan aikana teloitettiinpaljon ihmisiä. Ruotsin valta oli paljon epäinhi-millisempi, ja noitia poltettiin paljon. Venäjänvallan aikana ei esiintynyt suoranaista vainoa.

Viihde uskontona

Mielenkiintoisella tavalla asetat vastakkain uskonja viihteen. ”Viihde on rikkaiden usko ja usko onköyhien viihdettä.” Onko pyhä ja pyhyys kadottanutmerkityksensä maallistuneessa maailmassa?

Siitä syntyi juuri pieni väittely Tarton Post-meehen sivuilla, kun nuori uskontotieteilijä väitti,että virolaiset elävät pyhyyden pelossa, koska ei

ole uskontoa joka puhdistaa ihmisiä pyhyydenedessä, että ihmiset elävät alituisessa pelossa.Minua se vähän ärsytti ja kirjoitin vastaan, ettäei pyhyys ole välttämättä sen pelottavampi asia.

Totta on että protestanttisessa maailmassa eiole oikeastaan mitään pyhää, sen sijaan katolilai-suudessa, ortodoksisuudessa on pyhät paikat,pyhät kuvat, pyhäinjäännökset ja muut.

Olin Japanissa juuri marraskuun alussa, olialle kaksikymmentä lämpöastetta, kaunis sää jame kävelimme paljon Tokiossa. Keskellä Tokiotaon suuri shintolainen temppeli ja sen ympärilläon metsää, jonne ei kukaan saa mennä, joka ontabu. Aivan sen lähellä on suuri loistokortteli,jossa kävelee huippumuodikasta nuorisoa, muttametsä on pyhä, aivan kuin meillä Virossa on hiisi.

Kyllä luterilaisetkin, tai kalvinistit, sanoivatettä jumala on pyhä, mutta jumala, se on jotainniin abstraktia, se on jossain toisessa todellisuu-dessa. Minun mielestäni uskonnossa hyvin tärkeäasia olisi, että täällä maan päällä on jotain pyhää,jota emme saa koskea, tai jonka kanssakäyminenvaatii meiltä jotain erikoista, lähestymistä,puhdistautumista, hartautta. Tämän on mieles-täni länsimainen maailma täysin menettänyt.

Mikä on illuusioteknologian asema Virossa tällähetkellä?

No, se on hyvin vahva ja vahvistuu jatku-vasti, koska virolainen aina enemmän elää siinämaailmassa, jossa tärkeimmät asiat, tärkeintapahtuma esimerkiksi tänään tai huomenna, onjoku TV-sarja, tai huippu-urheilun jonkinlaisetMM-kisat jossain, ja lapsille on tärkeätä ettäheilläkin olisi oma barbi, jota voi pukea. Tieto-konepelit ja virtuaalitodellisuus tunkeutuvat ainasyvemmälle ihmisten elämään ja sen takia lapsettulevat aina vähemmän tietämään esimerkiksiluonnosta. Hyvin useat lapset eivät tiedä enäämistä tulee maito tai mistä tulee porkkana taiperuna, nämä kaikki tulevat jostain puodista.Vieraantuminen luonnosta ja elämän lähteistä onmennyt hyvin pitkälle.

Suora kokemus jää pois, kaikki välineellistyy?Kyllä, ja sen sijaan että tehtäisiin veitsellä ja

valmistettaisiin jotain puusta, mitä kaikki pojatovat tehneet, sen sijaan pelataan tietokonepelejä.

Tietokonemaailma on 2-ulotteinen. Psykologitovat todistaneet, että 3-ulotteisen maailmantajuaminen ja ymmärtäminen kehittyy ainoastaanlapsen tehdessä kaikenlaisia pikkutöitä ja isojatöitä tavallisilla työkaluilla, oppiessa käyttämäänpuuta ja savea ja kiveä, hiekkaa. Tavalliset perin-teiset lasten leikit ovat korvaamattoman tärkeitä.

Mitkä olisivat parhaat keinot kulttuurin moni-naisuuden säilyttämiseksi kapitalistisessa maa-ilmassa?

Minulla ei ole mitään selvää reseptiä ja olensen suhteen hyvin epätoivoinen, koska globaali-sen massakulttuurin hyökkäys on niin voima-kasta, että on hyvin vaikea tulla toimeen, säilyttää

12

jotain. Kiinnostavaa olisi oppia niiltä kansoilta,jotka ovat oppineet säilyttämään sen, kuten jotkutAmerikan intiaanit tai muut. Niitä sentään onmaailmassa. Miten se on tapahtunut?

Miten suuri merkitys omalla kielellä on pienenheimon säilymisen kannalta?

Varmasti kieli on erittäin tärkeä, mutta toi-saalta minusta irlantilaiset ovat jatkuvasti irlan-tilaisia, vaikka suurin osa heistä ei enää osaakaaniiiriä eikä käytä sitä jokapäiväisenä kielenä. Ehkäpääasia on jonkinlaisen jatkuvuuden perinteenkunnioittaminen ja sen elvyttäminen, hyväksi-käyttäminen. On siinäkin omat vaaransa, josjollain kulttuurilla on vaara muuttua täysin folk-loristiseksi, niin se voi menettää tärkeimmätyhteytensä nykyaikaan, siinäkin pitää löytääjonkinlainen kompromissi, tasapaino niidenvälillä. Loppujen lopuksi me elämme nyky-maailmassa, ja siinä mielessä tämä etnofuturismi-käsite on kiinnostava, että se pyrkii yhdistämäänkaksi asiaa ja tarjoamaan juuri nykymaailmalletai tulevaisuuden maailmalle jotain sellaistaarvokasta joka on peräisin menneisyyden maail-masta. Se on hyvä ajatus.

Mikä on oman kirjoittamisesi suhde vanhaanvirolaiseen perintöön?

Omassa runoudessani olen hyvin paljonkäyttänyt vanhan virolaisen kansanlaulun poe-tiikkaa, mutta se ei ole nyt näin ilmiselvää, enkäytä suoria siteerauksia tai muuta. Mutta olenoppinut kovin paljon viron kansanlauluista, seon ollut minulle hyvin tärkeätä. Olen kirjoittanutmyös oman pikku eepokseni aikoinaan vanhoistalauluista, se ilmestyi Looming-lehdessä. Minulleeräs tärkeä avainsana oli kulta. Kulta oli viro-laiselle talonpojalle vähän maagista ja mystistä,koska hän ei ollut koskaan pidellyt sitä käsissään,siitä kullasta aina puhutaan, kultaneidon taon-nasta lauletaan, myös Inkerissä tai Karjalassa.Loppujen lopuksi rajat eivät erottaneet kansojakovinkaan paljon ennen vanhaan.

Runoteknisesti minun eepokseni, pitkälaulu,on kirjoitettu niin että sitä voi laulaa vanhallatyylillä, metriikka on säilytetty niin kuin sen pitääolla. Esimerkiksi Kreutzwald ei tuntenut sitä, tailaiminlöi sen täysin. Ensimmäinen joka minunmielestä kirjoitti kunnon, oikean mitallisen kan-sanrunon oli Gustav Suits, joka oli hyvin koulu-tettu kielitieteilijä.

Taolaisuus

Eräässä suomennetussa runossasi kirjoitat,”Elämää ei saa koskaan valmiiksi”. Se, että olemmekeskeneräisiä, ja kaikki on kesken, on hyvin taolainenajatus, ja semmoisenaan se on vapauttava kokemus,että maailma on yksi kokonainen tapahtuma, jokatapahtuu meidän läpi tai kauttamme. Miten tao-laisuus ja itämainen ajattelu ovat vaikuttaneet si-nuun?

No taolaisuus tai mitä se taolaisuus sitten onja on, on niin monta taolaisuutta, mutta olen itsekääntänyt Laotsen Tao Te Chingin kiinasta käyt-täen hyväksi kaikenlaisia apuvälineitä, vähänosaan klassista kiinaa. Se on minulla hyvin lähei-nen, mutta enemmän ehkä vielä Chuangtse, jostaon olemassa hyvä suomenkielinen käännös.Pertti Niemisen. Myös buddhalainen, erityisestiKauko-Idän chan-buddhalaisuus ja muut sellaisetvirtaukset, ne tuntuvat luonnonomaisilta jakodikkailta, niitä on paljon helpompi ymmärtääja ottaa vastaan kuin jotain länsieurooppalaistamodernia filosofiaa.

Onko runous sakraalisena kielenä sukua vanhoillekirkollisille kielille, kuten mantra, tai litania?

Voi olla, mutta ei nykypäivänä, tässä maail-massa, se on harvinaista. Sen sijaan selvästisakraalisia ovat 1900-luvun ranskalaiset runoi-lijat kuten Paul Claudel tai St. John Perse, jatavallaan myös Walt Whitman. Heihin kaikkiinon vaikuttanut raamatun kieli, ja tavallaan myössurrealistit ovat lähestyneet sitä pyhää kieltä.

Minä muistan hyvin suomalaisen tutkijanLehtisalon pitkän, erittäin kiinnostavan kirjoi-tuksen shamanistisesta kielenkäytöstä, jota hänoli itse suoraan tutkinut samojedien parissa. Hänkirjoittaa miten sitä samankaltaista suhtautumis-ta kieleen esiintyy paljonkin muualla maailmassa,esimerkiksi saamelainen joiku on sellainen, vähäntoisenlainen kieli. No, itse olen ostjakkien luonaollut ja kielen tutkijana kääntänyt niitä tekstejä,sielläkin runon kieli on täysin jotain muuta.Amerikkalaisesta shamaanien kieli on täysinymmärrettävää tekstiä, joka on siis lintujen taihenkien kieltä, ja usein sillä on selvä yhteysrunoon. Yhteydet nykyrunoon, no, sitä on vaikeasanoa, vaikka sellainen runoilija kuin Paul Celan,hänellä varmaan sitä on. Ehkä tämän pyhyydentuhoutumisen yhteydessä sakraalisen kielenkäyttökin häviää, sitä ei ole jäljellä paljon enää.

Elo Liivi Ristimäki

13

Tällaista arkaaista eläinkieltähän käyttävät ääni-runoilijat, oletko kuullut?

Viisi vuotta sitten olin Oulussa ja siellä oliopettajana ja esiintyjänä tämä edesmennytvirolaisruotsalainen Ilmar Laaban, kulttuurihen-kilö, runoilija ja mitä tahansa.

Kristinuskossakin on yksi sellainen shamanis-tinen piirre, jota yhteyttä he itse varmaan kiel-täytyvät näkemästä, on tämä glossolalia, jotaharjoittavat helluntailaiset, jotka muuten ovathyvin dogmaattisia ja jyrkkiä omassa kristin-uskossaan, mutta käyttävät samanlaista tek-niikkaa, ekstaattista ja shamanistista, ja siitä tuleese että he puhuvat kielillä ja tajunnanvirtaa.

Oliko sinulla ongelmia saada kirjojasi julki ennenViron itsenäistymistä?

Oli, mutta en haluaisi sitä dramatisoida, niitäei ollut niin hirveän paljon. 90% vähintäänkaikesta kirjoitetusta pääsin julkaisemaan.

Kirjoitat myös muilla kielillä?En kirjoita ruotsiksi, suomea käytän vapaasti,

Johannes Salmisen kanssa teimme Valkea yöt jamustat, oman osuuteni kirjoitin suomeksi. Näinoli helpompi, toimittaja Anja Salokannel korjasiminun suomen kieleni virheet. Englanniksi,venäjäksi ja suomeksi olen kirjoittanut pikkuisenrunoja. Ne ovat kaikki kovin erilaisia kieliä. Kieliantaa meille jonkinlaiset raiteet joita meidänajatuksemme kulkee, kuten Nietzsche on sano-nut, hän oli myös hyvä kielitieteilijä.

Onko helpompi leikkiä vieraalla kielellä kuinomalla?

Tietyssä mielessä kyllä. Löydät kiinnostaviaasioita joita tämä native speaker ei kykene löytä-mään, hänellä se kieli on niin tuttu niin tavallinenasia, mutta minulla siinä on aina jotain uutta, ainasyntyy kysymyksiä että miten sitä voi sanoa,miten on oikein, mutta sitten löytyy mahdolli-suus sanoa sillä ja sillä tavalla...

Jaan Kaplinski (s. 1941 Tartossa) on kan-sainvälisesti tunnettu virolainen runoilija,filosofi ja kulttuurikriitikko.

Kaplinski on julkaissut yhteensä 14 ru-nokokoelmaa sekä joitakin esseekokoelmia,lastenkirjoja ja proosaa. Lisäksi hän on kään-tänyt viron kielelle runoutta ranskasta,englannista, espanjasta, kiinasta (mm. TaoTe Ching) ja ruotsista (Tomas Tranströmer).Kaplinskin teoksia on käännetty suomeksi,norjaksi, ruotsiksi, hollanniksi, unkariksi,islanniksi, japaniksi, latviaksi, venäjäksi jatsekiksi. Kaplinskin runoissa ja esseissä nä-kyy hänen kiinnostuksensa ympäristö-kysymyksiin, kielen filosofisiin kysymyk-siin, klassiseen kiinalaiseen runouteen ja fi-losofiaan, buddhalaisuuteen ja esikristilli-seen virolaisuuteen.

Kaplinski opiskeli kielitiedettä Tarton yli-opistossa ja on työskennellyt kielentutkijana,sosiologina, ekologina ja toimittajana. Neu-vostoliiton romahdukseen jälkeen Kaplinskioli Viron parlamentin Riigikogun jäsen.

Tuuli ei puhalla. Tuuli on puhaltamista.Onko tuulta, joka ei puhalla? Aurinkoa, joka ei paista?Jokea, joka ei virtaa? Aikaa, joka ei virtaa?Aika onkin virtaamista. Vaikka en tiedä, mitäse sitten virtaa. Vai onko sittenkin olemassaaika, joka odottaa, on paikallaan kuin järvipadon takana? Onko tulta, joka ei ole vieläalkanut palaa, ei edes hehkua?Onko kylmää tulta? Salamaa, joka ei ole vielä iskenyt?Ajatusta, jota ei ole vielä ajateltu? Elämää,joka on vielä elämättä ja ehkä jääkintyhjäksi kohdaksi, mustaksi aukoksi kuivuneessa tuulenpesässä,aalloksi, joka kivettyi ennen rannalle ehtimistä, ja nytkatsoo pöydän reunalta minuunja koputtaa unessa sydämelle?

Jaan Kaplinski: Rukous, mantra, runo,suom. Katja Meriluoto, Nihil Inherit 1996

14

Kauksi Ülle

KIRJO-lehtihaastatteliFenno-Ugriantoimistollahelmikuussa 2005

Kauksi Ülle istuu tyttärensä Leelon (Laulun)kanssa pienessä Fenno-Ugrian Kulttuurisäätiöntoimistossa. Pöydällä on värikäs, riehakkaaniloitteleva venäjänkielinen lehti Futuetno 6, jos-sa dokumentoidaan Udmurtiassa vuosittain jär-jestettävää etnofuturistista kokoontumista. Ta-pahtuman ohjelmistoon kuuluu taidetta, laulua,tanssia, teatteria, sekä perinteisiä riittejä ja me-noja.

Kauksi Ülle on koordinaattori ja managerilukuisille eri projekteille, julkaisuille ja konser-teille.

Fenno-Ugria on riippumaton, valtion tukemakulttuurisäätiö, jolla on kuusi työntekijää Tallin-nassa ja yksi Tartossa. Tärkein projekti on tällähetkellä ekoturismi, eli järjestää matkoja Komi-maalle, Mordvaan, Udmurtiaan ja Marimaallesiten, että ihmiset maksavat kylissä ihmisille sau-nasta, kalastamisesta ja kotiruoasta. Lokakuus-sa järjestetään fennougri heimopäivät, mikä kä-sittää kansanmusiikin seminaarin, taidenäyttelyjäja konsertteja. (www.suri.ee)

Tällä erää Kauksi Ülle toimittaa kirjaa etno-futurismista; se on kenties hänen 20. kirjansa.

Kun tulin 80-luvulla Tarttoon opiskelemaan,oli Jaan Kaplinski minun opettajani. Hän puhuiminun kanssani eteläviron kieltä, hänen äitinsäoli vorulainen. Pääsin yliopistoon opiskelemaantoimittajaksi. Ensimmäisellä kurssilla yliopistos-sa ryhdyin tutkimaan kansanperinteitä, kansan-lauluja ja kansanmusiikkia, ja hyvin pian perus-timme ystävättäreni kanssa oman kansanmusiik-kiryhmän, Tzlet.

Maauskoon, luonnon uskoon en tutustunutopiskeluaikanani Tartossa, vaan tutustuin luon-touskovaisiin matkustaessani heimokansan alu-eilla. Meillä on olemassa naisten seura, jossa meteemme riitti ja menot, kevään tullessa, syksyntullessa ja talven tullessa. Kun suvi alkaa me me-nemme hiiteen ja laulamme, ja keitämme pyhääpuuroa jota jaamme kaikille kotiin vietäväksi.Loitsuja oli Virossa säästynyt jonkin verran, jo-ten keräsin niitä, ja kokosin loitsuja ja rukouksiamordvilta, mareilta ja udmurteilta, tein niistäuuden kokonaisuuden.

Teimme naisten riittejä Aleksander Heittalonvaimon Elo Liivin kanssa, kirjoitin itse riitteihinsanat. Hänen kanssaan kävimme Udmurtiassa jahaastattelimme siellä vanhempia naisia, tallen-simme tietoa. Hänen miehensä AleksanderHeittalon (Vigalan Sassin) kirjoissa oli se samateoriassa, mutta me toteutimme sitä käytännöntasolla, ja koristelimme sitä perinnettä.

Maauskon perintöä on yhä tallella. Viljandi-maalta tutkijat ovat löytäneet pyhän kiven, ja kunhe menivät sitä etsimään niin ihmiset tunsivatpolut sinne kivelle, ja ihmiset tiesivät missä py-hät kivet ja pyhät lähteet olivat.

Haanjan kylässä Etelä-Virossa on korkeamäki, ja siellä asuu kymmenkunta nuorta per-hettä. He ovat tehneet jo kymmenen vuoden ajanvanhoja täysikuun riittejä, uhri- ja polttomenoja,puhumatta siitä kenellekään. Nyt tapasimmeheitä ja annoimme heille kirjallisuutta ja teimmeriittejä heidän kanssaan.

Taara uskonto syntyi Viron tasavallan aika-na, kun viranomaiset halusivat lopettaa sodanJeesus Kristusta vastaan ja perustaa oman uskon-non. Uskonto rakennettiin keräämällä yhteensopivia uskomuksia eri kansoilta Itämeren alu-eilta. Ylimmät virkamiehet ja osa oppineistoaomaksui tämän Taara uskonnon. Se on liian kir-jallista ja teoreettista se uskonto, ei se toimi. Seu-ra on yhä olemassa, kaikki kodat ovat ulkoviro-laisilla. Me sanomme että koputus on kuin kota,seurat ovat kuin kota. Tällä hetkellä on neljäkotaa, Saarenmaalla Saarenpään kota, Tallinnas-sa Härjänpäänkota, ja vanhin kota Emujärvenkota on Valumaalla. Tartossa on myös yksi kota,mutta minä olen niin vapaa ihminen etten haluasinne mennä.

Grafiikka Kauksi Üllen teokseenKäänüpäiv - Evar Riitsaari 2003

15

Kauksi Ülle asuu miehensä Evar Riitsaarenkanssa Obinitsassa, kuusi kilometriä Venäjänrajalta Setumaalla.

Evar perusti vuonna 2001 Obinitsa Grupeeninkulttuuriryhmän. He tapasivat vuonna 2001mordvalaisten ollessa vierailulla Vorumaalla.

Evar osti vanhan kolhoosin konttorina toimi-neen rakennuksen kulttuuritaloksi, jonka nimiVihreä Konna. Rikas mies oli aikoinaan raken-tanut sen meijeriksi, mutta sittemmin hänellä tulilähtö Siperiaan. Alakerrassa on vielä maalattia,mutta viime kesänä talossa oli jo varsin värikästaidenäyttely.

Evar valittiin vuosina 2004 ja 2005 Setukunin-kaaksi. Perinne on peräisin setufolkloristi PaulHagulta, joka vuonna 1993 keksi ajatuksen ettäSetumaalla on yhden päivän ajan kuningas.Kuninkaanvaalit pidetään elokuussa, kaikki nai-set tuovat sinne omaa hantsa-oluttaan ja piira-koita, ja katsotaan kellä on parhaat juomat jasärpimet, lapset kilpailevat siitä kuka on kou-lussa paras, ja pillimiehet äänestävät kuninkaan.Vaaleja juhlallistetaan sotaväen paraatilla, jossamarssivat laulupataljoona, kotiseutupataljoonahevosineen, ja Pekon sodanväki.

Kuningasehdokkaat asettuvat lavalle seiso-maan, ja ihmiset tulevat valitsemansa ehdokkaaneteen seisomaan, ja se jonka edessä on suurintungos, on sitten kuningas. Evarin kuninkuus eiole rajoittunut yhteen päivään, sillä hän kiertääyhtyeensä Lokoriqin kanssa kouluilla ja festivaa-leilla, ja lehdistö kirjoittelee hänestä ahkerasti.

Setukuningas on kuin paikallinen president-ti. Setukongressi on kokoontunut vuodesta 1921

lähtien kuusi kertaa. Setukongresseissa valitaansetuvanhemmat, jotka istuvat setuparlamentissa.

Evarin kansanmusiikkiyhtye Lokoriq on kä-site, mikä tarkoittaa naurua. SananmukaisestiLokoriq tarkoittaa pikkukinkereitä, juhlia, truba-duureja ja bardeja. Ensimmäinen levy, Seturap,myytiin vauhdilla loppuun. Perinteisten etelä-virolaisten kappaleiden lisäksi ohjelmistoon kuu-luu mm. Nick Cavea, Leevi & Leavingsiä ja JuiceLeskistä voruksi. Minulta ainakin petti pokka.

Mennessäni Obinitsan pieneen kylään ohjau-dun kylämuseoon, jossa ranskalainen kuvausryh-mä on juuri lopettanut setukaisnaisten kuvaami-sen. Huomatessaan minut innostuvat vanhat vä-rikkäästi pukeutuneet naiset laulamaan vielä mi-nulle kolme pitkää kansanlaulua. Riemullinen,nostattava esitys!

Evarin kotipihassa uteliaat puustaveistetyteläinhahmot ottavat tulijan vastaan. Vanha kel-tainen pikkubussi jököttää pihalla kesää vartoen.Evar on sydämellinen hahmo, eivätkä kieli-vaikeudet meitä juurikaan häiritse. Seuraavanpäivän huhkimme metsäsavotassa, ja illallalämmitämme satavuotta vanhan savusaunan.

Saunomisen jälkeen Evar näyttää minulle jul-kaisematonta Aleksander Heintalun eli VigalanSassin kansalliseeposta Kultainen Äiti, Kuldmam-ma. Evar on kuvittanut tuon lähes 700-sivuiseneepoksen. Vaikuttaa upealta. Hän kertoo Kulta-nainen esityksestä kesällä 2002 kansanfestivaa-leilla Paldessa. Kahdeksan tuntisen esityksen ai-kana veistettiin männystä Kultanainen ja laulet-tiin lauluja hänestä.

J. K. Ihalainen

Setukuninkaan hovissa

Grafiikka Kauksi Üllen teokseenKäänüpäiv - Evar Riitsaari 2003

Setukuninkaan kruunajaisetValokuva painetusta julisteesta

16

Kauksi esittelee minulle uusinta teostaanTaarka, jonka kannessa on Peeter Lauritsin kuvateoksen päähenkilöstä, maankuulusta runon-laulajasta Taarkasta.

Taarka-näytelmä saa ensi-iltansa elokuunalussa. Se on enemmän ooppera kuin näytelmä,sillä siinä on paljon laulua ja tanssia.

Taarka syntyi 1869 pieneen kylään Setumaal-la. Taarkan äiti oli rikas, ja Taarkalle oli jo lapse-na varattu naapurikylästä rikas mies. Hänen isän-sä kuitenkin joi ja pelasi maat ja mannut. Per-heen jouduttua vaivaistaloon ei Taara päässytnaimisiin. Taarkan ollessa 26 ikäinen hänen isän-sä kuolee. Taarka saa lapsen, ja he asuvat sau-nassa jossa katosta satavat lumet sisään. Hän saakaikkiaan viisi lasta, joista kolme kuolee jo vau-voina. Vanhin poika lähtee Venäjälle eikä hänes-tä kuulla sen koommin. Viimeinen lapsi oli tytärjonka hän sai 23 vuotiaana.

Vuonna 1913 tulee Armas Otto Väisänen Suo-mesta keräämään ja tallentamaan setukaislaula-jien lauluja. Taarkan laulua kuultuaan hän sanooettä tämä on genius. Hän tinkii lahjoja Taarkalle,ja palaa takaisin vielä kymmenen vuoden kulut-tua Taarkaa tapaamaan. Tällöin hän hakeeTaarkan mukanaan lentokoneella (luhilahi) lau-

lamaan Suomen presidentille. Taarkaa pyörite-tään kouluissa ja konferensseissa. Väisänen tuomukanaan maalari Alpo Sailan ja kuvanveistä-jän, jotka ikuistavat Taarkan ja kaksi muuta suur-ta naislaulajaa.

Viron kansantieteilijät ostavat hänelle talonkolme vuotta ennen hänen kuolemaansa, muttase on toisessa kylässä, eikä Taarka halua asuasiinä. Kaiken aikansa hän vain haluaa kävelläsynnyinseudullaan, ei pysytellä kotona.

Taarka haluaa opettajaksi, mutta hänestä tu-lee skitsofreenikko. Hänellä on kolme koiraansamukanaan kun hän kulkee talosta taloon ja ker-jää. Hän kuolee vuonna 1933 metsään. Pappi kir-joitti, että käsitöitä kun ei tehnyt, maata kun eiomistanut, niin kansanlaulaja.

Lukemistoksi:Timo Leisiö: Setumaalta Harjumaalle.A. O. Väisäsen tutkimusmatka Viroon vuonna 1913.Tampereen yliopisto 1992Hagu, Paul – Suhonen, Seppo (toim.): Peko.Setu rahvuseepos – Setukaiseepos – The Setu Epic —Laulanut Anne Vabarna, Snellman-instituutti,Kuopio 1995

Sukunimet Setumaalla

Vuonna 1921 annettiin Setumaalla sukunimet,koska heillä ei aikaisemmin niitä ollut. Eräskinkylä halusi sukunimensä korttipakan kuva-korteista. Yleensä ihmiset halusivat kauniin ni-men. Taarkalta kun kysyttiin että onko maata,hän vastasi ”vähä on”. Siitä hän nimeksi Pisumaa(Vähämaa).

Taarka

17

KAUKSI ÜLLE

Sanat tuuleen

Jos viron mielivallansanomalehdet eivätetusivuillaan julkaiseKauksi Üllen ylistystäoman kulttuurin voimallekauneudelle ja hyvyydellevaan kiittelevät setomaan kaappaustaja myönnytyksiä venäläisilleniin minä kirjoitan runonlaulan laulunja jos kukaan ei lueei näeei tunneei tahdo kuunnellaniin minä laulan nuorelle tammellevanhalle vaahteralletakiaisille nokkosilleohdakkeille omenillerentukoilleulpukoillehoitakoot ne omat asiansa

Varoituslaulu neitokaiselle

Luoja naista armahtakoonMaria sitä varjelkoonjoka elää aikanammehiukset hyvin värjättyinätukka tuiki tupeerattusävytetty sävy sävyynkauniit kasvot kalvakoitupunat pantu poskillensasinet sievään silimän päällekulmakarvat kiskottuinatoiset tehdään rauhasetkinkellä pannaan paljon päälleliikaan vielä lisättäneensilikonein sievitellenrasvaimuin lievitellenselluliitein vyörytellenkinttuloista kitsastellenperäpeilit piilutellenettei jää perseestä tukeaettei reikää pierun päästä

Bussissa Tallinnasta Tarttoon

kaiken aikaamatkapuhelinsinfoniatai varuskunnan soittokuntafür elisestä marseljeesiinufojen laskeutumisestamarssiin

kun sinä minulle soitatsaan kerrankin kuullasetukaislauluatsilk tsilk tsilgakõnõ

enkä sielunikaan silmillä näepikkutakkimiesten joukossasuoraselkäistä setukaismiestäpitkävartisine saappaineen huopahattuineenjoka two-stepissä panee koreastikädellä ja jalalla

Niin kuin Olli-muorilla oli mielessäänniin kuin hän minua opettiniin kuin me vielä tanssimme

Aamurukous

No hyvää huomentatulee kaunis päiväja minähaluan että se sujuu mukavasti

Kaiken ilon jonka se tuo mukanaanolen valmis ottamaan vastaanja sitten jakamaan sitähymyillenniin paljon kuin tarvitaan

Olen valmis tuntemaankoko ajanettä käsikivenä rinnassanijauhaa sydänloppumatonta hyvääetsien uusia jyviäja valvoen ettäse ei pysähdypahan silmän katseesta

Sopii tullahyvän lämpimän valkean päivän

18

Iltarukous

Ilta tule onnellinenkiikuta hyvä hämärälusikka suo nälkäisellemakuusija väsyneelleillalle suo ilosionnesta että kaikki hyvin

ja suo mahdollisuusparantaa jotaintai viedä eteenpäintai sanoa uudestaanjo huomennakun koittaa taaskaunis päivä

voin astua unen kehtoonpuhtain mielinjotta uni vie väsymyksenja luo minut uudeksi

levolle kaunis päiväolen valmis odottamaan uuttatäynnä ilon yllätystäja onnen taakkaa

ja kun minä uinunniin sinä pyhä yövalvot ja suojeletminun rakkaitani

Suomentanut Hannu Oittinen

Kauksi Ülle

Etelävirolainen toimittaja, runoilija, kirjailija jaetnofuturisti Kauksi Ülle (pohjoisvirolaisittainÜlle Kahusk) on syntynyt vuonna 1962 Võrussa.Hän on toiminut mm. Viron kirjailijaliiton Tar-ton osaston virkailijana, Vorun radion päätoimit-tajana ja kulttuurisäätiön Fenno-Ugrian Tartonosaston virkailijana. Viron kirjailijaliiton jäsenvuodesta 1990.

Võrolaisessa ja etnofuturistisessa kulttuuri-liikkeessä Kauksi Ülle on ollut johtavia hahmojaaina 1980-luvun lopulta lähtien. Hänet tunnetaan-kin etnofuturismin äitihahmona laajalti suomen-sukuisten kansojen keskuudessa.

Võronkielisen esikoisrunokokoelmansa Keskumma mäke (1986) jälkeen Kauksi Ülle on julkais-sut säännöllisesti võron kielellä runoja ja balla-deja, näytelmiä sekä proosaa.

Muita runoteoksia: Hanõ vai luigõ. Tossinlugulaulu. (1989), Jyriyy (1991), Käänüpäiv (2003).Proosaa: Säng (1997), Paat (1998), Huuv (2000).Kaksikieliset kokoelmat: Agu ni Eha – Morn andEve (translated by Jonathan Roper, Elmatar,1995). Kultanainen - Kuldnaanõ (suom. HannuOittinen, Helsinki, 1996). Runosuomennoksiamyös kokoelmassa Sano, tuuli. Itämerensuomalais-ta runoutta (2002).

Kauksi Ülle on käynyt usein esiintymässäSuomessa.

Absurdia on julkaissut Kauksi Üllen novellinSoiva postikortti (suom. Hannu Oittinen) syksyllä2003 ilmestyneessä antologiassa Tallinnasta pois– groteskia virolaista proosaa.

Runot Sanat tuuleen ja Varoituslaulu neito-kaiselle on julkaistu aikaisemmin heimo-runoantologiassa Sano, tuuli (Helsinki2002). Muut runot on suomennettu Turunkirjamessujen yhteydessä 2003 pidettyärunomaaottelua Suomi–Ruotsi–Viro var-ten. Viron voittajajoukkueen muodostivatKauksi Ülle ja Veiko Märka.

Grafiikka Kauksi Üllen teokseenKäänüpäiv - Evar Riitsaari 2003

19

Aapo Ilves

KIRJO-lehti haastatteli Pool kuudessaTartossa helmikuussa 2005

Olet syntynyt Räbinässä. Miten Räbinän maan-kuulu paperifabriikki liittyy sinuun?

No, ei se muuten, kun olen tehnyt kolme kir-jaani, niinkutsutun ”Räbinä-trilogian”, sen teh-taan kierrätyspaperille. Kolme kirjaa muodosta-vat käärmeen joka puree häntäänsä, viimeinenosa palaa ensimmäiseen.

Trilogian päähenkilö on Herman JuliusSchmalz, joka eli sata vuotta sitten (1870-1945).Hän perusti ensimmäisen setukielisen kansan-musiikkiyhtyeen, ja hän sävelsi useita hittejä,kuten «Setukõsõ sõitsõva» ja «Sauna taga tiigi ääres»,joista tuli nopeasti kansansävelmiä. Hän oli siiseräs ensimmäisistä etnofuturisteista.

Jossain vaiheessa Schmalzista tuli vähän hul-lu. Hän ryhtyi tekemään sadetta ja poutaa viu-lua soittamalla, ja samaan aikaan jatkoi laulujentekemistä ja konserttikiertueita. Niin ikään hänvalmisti itselleen kunniakirjoja, ja koska Puolankuningas ei myöntänyt hänelle kunniakirjaa, hänvalmisti itselleen Puolan kuninkaan kunniakirjan.Hänellä oli myös oma raha, jota hän teki Räbinän

paperitehtaan paperille.Hyvin arvokas raha jokatoimi joka puolella maail-maa. Ensimmäinen •uro.Mutta tarvitessaan rahaahän opetti musiikkia ihmi-sille ja sanoi aina että kos-ka hänen oma rahansa onniin arvokasta, niin hän ot-taa palkkion mieluumminvaltion rahassa.

Missä kävit taidekoulusi?Opettajani Boris Lukatsi (1907-1996) oli Ees-

tin Taiteilijaliiton ensimmäinen puheenjohtaja.Liitto synty toisen maailmansodan aikana Neu-vostoliiton sisällä. Lukatsi oli kuuluisan Pallak-sen taidekoulun kasvatti. Hän oli johtajana vainlyhyen ajan, sillä häntä ei pidetty kunnon sta-linistina, hän ei sortanut ihmisiä, ja kun hänetsyrjäytettiin, oli hän kunnolla underground.

Opetus tapahtui Polvassa. Olin yksi kolmes-ta hänen viimeisestä oppilaastaan. Valmistimmetyön kotona ja veimme sen sitten hänen kotiinsaja hän opetti meidät näkemään ja arvioimaantekemäämme teosta. Hänellä oli pitkä lumivalkeaparta ja lumivalkeat hiukset. Hän näytti gurulta,tai pyhimykseltä. Hänellä oli myös pitkä sauva,kuin Gandalfilla.

Lukatsi oli niin perusteellinen, esoteerinen,että hän loi pohjan kaikelle luovuudelle. Hänenopetuksensa ydin kattoi maalaustaiteen lisäksimyös musiikin, kirjoittamisen ja muut taiteet.Hän opetti ymmärtämään omaa luovuutta ja ot-tamaan siitä vastuun.

Mikä on Tarton merkitys sinulle?Tartosta on tullut Etelä-Viron henkinen pää-

kaupunki, heimokulttuurin keskus. Erityisestivoisin kertoa siitä, miten NAK, Tartu NoorteAutorite Koondise, syntyi. Tuo KirjailijaliitonNuorten jaosto oli Neuvostoliiton aikana erään-lainen ala-aste, jossa aivopestiin nuoret kirjaili-jat ja runoilijat, ja kun heidät oli kunnolla aivo-pesty niin he saivat kirjoittaa vapaasti. Sitten tuliSven Kivisildnik, skandaalimaakari, jota ei oltuhuolittu Kirjailijaliittoon, niin, hän elvytti läheshajonneen NAK:n vuonna 1996, ja kampesi senavulla itselleen työtilan kirjailijatalosta. Siihenuudelleen perustettuun NAK:iin kokoontui sel-lainen hyvin sosiaalinen porukka, jossa kaikkirakastivat esiintymistä ja yleisöä. Sitä kutsuttiinraskaan sarjan rynnäkköryhmäksi, ja siihen kuu-luivat ystäväni Jan Rahman, Olavi Ruitlane,Contra ja minä. NAK on yhä toiminnassa, po-rukka vain on vaihtunut. Sanotaan että NAK oneräänlainen syöpä, joka on pesiytynyt kaikkialleeikä siitä päästä millään eroon.

Etnofuturismi

Minä kuulun siihen porukkaan, joka on saa-nut eniten innoitusta isovanhempien kulttuuris-ta. Omalla tekemiselläni yritän maksaa velan ta-

20

kaisin ja antaa jotain nykyisille ja tuleville suku-polville.

Innoitteeni kurkkulaulamiseen sain tuvalai-sesta kurkkulaulamisesta. Osasin sitä jonkin ver-ran jo aiemmin, mutta muutama vuosi sitten käviniin, että putosin ikkunasta, kolmannesta ker-roksesta, siinä meni luita poikki, selkäranka olisohjona, päässä soi. Kävin hyvin lähellä kuole-maa, mikä kokemus poisti esteet ja sen jälkeenosasin kurkkulaulamisen, höömin. Olen myössaanut vaikutteita Angelin tytöiltä, jotka näinyksitoista vuotta sitten.

Luetko muiden runoutta kun kirjoitat?Minulla on sen verran hassusti, että kaikki

mielikirjailijani, -runoilijani, ja lempimuusikkoniovat läheisiä ystäviäni. Niitä tulee luettua.

”Ilmeisesti on pakko lukea,” nauraa kääntäjäLauri Lehmus vierestä.

Mikä on tallinnalaisen ja tartolaisen kirjallisenkentän ero?

Minulla on sellainen ”marginaalisen keskuk-sen liikuttamisen” teoria. Tässä on keskus, sano-taan vaikka Tallinna, ja tässä olemme me, ja josmeillä on tarpeeksi voimaa niin keskus tuleemeidän luoksemme.

Aivan alussa tallinnalaiset pelkäsivät kova-äänistä etelän porukkaa, mutta nyt he ovat jotottuneet. Olavi Ruitlasella oli jonkin aikaa esiin-tymiskielto Tallinnassa, koska hän oli kerran lu-kenut kolme kertaa saman runon ja niin kovaanääneen ettei sitä kukaan kestänyt kuunnella. Jasitten hän kaatoi olutta pianoon. Tallinnassa syn-tyi sanonta, että jos joku oli tarpeeksi humalassaniin hän teki ”ruitlaset”.

Miten syntyi uusin teoksenne Viie pääle?No, se syntyi juuri tällä porukalla, Jan Rah-

man, Olavi Ruitlane, Contra, kansanlaulaja PulgaJaan ja minä. Kokoonnuimme Lauritsien luona,he asuvat paikassa joka on Viron syvin alku-laakso, urg org. Se on juuri oikea paikka tehdätällaisia asioita yhdessä. Siellä on sellainen hu-vittava piirre, ettei siellä käytännössä tule lain-kaan krapulaa. Pieni vapina kyllä, mutta ei kank-kusta.

Laulat ”Tsiisus halle lujaa”. Ovatko Jeesus ja Le-nin bluesmiehiä?

He ovat dadamiehiä, minä olen bluesmies.Minussa sykkii pyhän Vihanto-joen suiston blues.

Olit skandaalin aiheena eilisessä iltapäivälehdessä.Mistä oli kysymys?

No, lasten kulttuurilehti (Ajakiri Täheke) Täh-tönen julkaisi neljä runoani, ja kolme niistä olisynnyttänyt pedagogisen ongelman. Kerron vainyhden niistä. Yksi runo kertoi kaverista, joka va-rasti lehmänlantaa, raapusti lantakakkujen pääl-le juustoa ja möi ne sitten pizzoina. Tienaamil-laan rahoilla hän matkusti Ibizzalle. Lukijat otti-vat runot kuitenkin hyvin vastaan, nettikom-mentit olivat hyvin myönteisiä.

Mikä on muutos Viron itsenäistymisen jälkeen?Olen hyvin onnellinen että sain elää surrea-

listisella Neuvostoliiton kaudella. Jälkeen päinkatsoen se avartaa ulottuvuuksia. Tällä hetkelläasiat ovat minulla hyvin. Olen saavuttanut erään-laisen unelmieni täyttymyksen, en enää tee sitämitä muut haluavat, vaan teen asioita koskamuut haluavat että tekisin niitä.

Etelävironkielinen kappaleesi Tii (Tie) voitti Vi-ron euroviisut vuonna 2004. Miltä se tuntui?

Se oli kaunista happeningiä. Se auttoi suurestivorulaista heimoliikettä, ja eräs Voru Instituutinihminen sanoikin, että Ilves teki meidän kymme-nen vuoden työn. Sanoitus oli tietoisesti tehtyosoittamaan virallisen viron ja vorun kielen eri-laisuutta mahdollisimman hyvin, ja tekemänikäännös viron kielelle oli tahallisesti kömpelö.Mutta kappaleen menestyminen sai ihmisetkuuntelemaan muita etelävirolaisia ääniä. Kap-paleen pääsanoma oli että joka paikassa on hyväolla.

Mitä teet parhaillaan?Menen kotiin ja kirjoitan uudestaan erään ke-

sällä ilmestyvän näytelmän kohtauksen, ja myösmuutaman laulun tekstin. Teen myös runoilijaOlavi Ruitlaselle kirjan kuvitusta. Lähitulevai-suudessa teen oman levyn.

Aapo Ilves on syntynyt Räpinassa Eteleä-Virossavuonna 1970. Tarton NAK-ryhmittymän jäsen on opit-tu tuntemaan runoilijana, kirjailijana, laulajana, laulun-tekijänä, taiteilijana ja kuvittajana.

Runokokoelmat No vot! (1996), Üks pedajas (1998),runoja kokoelmissa Põlvamaa luule (1999), punkruno-valikoimassa Tagasi prügimäele (2000) sekä Pohjoismai-den runofestivaalikokoelmassa Viie tunni tee – Five hoursaway (2001). Proosakokoelma Ema on kajaka juures (2001).Näytelmä Ööpik Võhandu kaldalt (2002).

Ilves on käynyt esiintymässä Suomessa Turussa,Espoossa ja Helsingissä.

Absurdia on julkaissut Aapo Ilveksen novellit Tal-linnasta pois (suom. Raija Hämäläinen) ja Tarinoita Polva-maan suurmiehistä (suom. Hannu Oittinen) syksyllä 2003ilmestyneessä antologiassa Tallinnasta pois – groteskiavirolaista proosaa.

21

AAPO ILVES

Sina joka etsitmottojen ja alkusanojenryteiköstäensimmäistä kappalettaja minäjoka kirjoitin senaivan toiseen kirjaan…Jos lupaat auttaaniin seuraavassa raamatussaniomistan Sinulle pilkun

*

halusi puhuaotti suun täyteen vettäparas puheenvuorosanoivat toisetjoka on koskaan pidettykalojen elämästä

*

Ihmelapselle

viime yönä kuvittelinettä joku tunki Jeesusta perseeseensätuli omituinen tunne nukahdinja näin unessa popkornia

Alkuräjähdys

meidän on opittavalaskemaan tuntemaan tähtiänyt tiedän ettäsillä oli ihmisen kasvotjolta purskahti kosmokseen

Sienet

Kuljin kurja kulkuanitahdoin mennä sieneentatti oli tavoitteenityytynyt en pieneen

kotona tein tattikeitonniissä houreissanipelkäsin kuin ydinturmaaalushousujani

nyt sen tietää aapo ilvestietää petri niikkokintatti siintää punaisenasiintää täplin valkoisin

Setukaisnainen

Setukaisnainen salakammiossakukaan ei saa nähdä häntäsitoo palmikot ristiinkaksinkertaisella paulalla

Kalevalaisella ratsulla

Minä olen invalidilesboneekerivammaisuutta mulle antaaaivokoppaniminä en käy kylpemässäsaunalauantainayskiessä ole käsisuuni eessä aina

lesbotarinaani lisääkromosomipuolinaisia mä rakastanmiehistä en huoliäitimandelasta otanmallin roolipeliinvaikka haarojeni jatkeviittaa ugriveliin

korvantaukseni on mustatmustuaiset tukossasilti olen neekerienkä vironmustikkapoliittista hyväksyntääosoittakaa kohtaanipian plankkaan naamataulunkun saan direktiivini

antaa massan lyödämua päähän pannullaanitseni tuon markkinoilletakapuolta vuokraamaankaitseliit myös perustaltaanmuuttuu ku-klux-klaniksikunhan mustaan hevosenipääsen Viron pressaksi

Suomentanut Hannu Oittinen

22

Pia Hyttinen

[Modernin teatterin suuret nimet – 2]

Vsevolod Meyerhold loihti esteettistä teatte-ria pelkistämällä ja tyylittelemällä. Ajan oloonneuvostoviranomaiset alkoivat syyttää häntäformalismista, ja lopulta hän kuoli hämärissä olo-suhteissa.

Jos Bertolt Brecht korosti näytelmän tekstinsanomaa, Vsevolod Meyerhold (1874–1940) pititeatterissa tärkeimpänä näyttelijää ja ruumiillis-ta ilmaisua. (Myöhemmin hän osoittautui kuiten-kin ohjaajaa korostavaksi.) Jos Brecht vastustiKonstantin Stanislavskia, Meyerhold ei suoranai-sesti kannattanut Stanislavskin ajattelua, muttahän toimi uransa alkajaisiksi Moskovan Taiteel-lisen teatterin näyttelijänä (1898) eikä hän näinollen ole voinut välttyä stanislavskilaisuudenvaikutteilta. Tuntiessaan Stanislavskin läheltäMeyerhold tiesi tarkalleen, mitä hän ei halunnutteatterinsa olevan: naturalistinen teatteri sai väis-tyä uuden ajattelun tieltä. Stanislavskin sym-bolismia vastaan Meyerhold ei koskaan asettu-nut. Kritiikki koski ainoastaan synteettisyyttä elitekotaidetta. Meyerhold oli siis niin puhdas es-teetikko tehdessään teatteria kuin vain mahdol-lista.

Katharsiksen pauloissa

Meyerhold teki ensimmäiset ohjaustyönsäseuraillen näyttelijänä oppimiaan keinoja (so.stanislavskilaisuus), mutta pian työt alkoivatmuistuttaa enemmän symbolistisia ja tunnelma-teatterin tuotoksia. Meyerhold palasi vielä Tai-teelliseen teatteriin ohjaajana, mutta 1900-luvunpuolella hän alkoi saada osakseen poliittistaahdistelua ja työ katkesi Moskovassa. Siirrytty-ään Pietariin vuonna 1906 Meyerhold keksi”staattisen teatterin”, klassikot ja AdolpheAppian rytmiikan. Kokeilujaan hän toteutti

omassa studiossaan peitenimellä Dr. Dap-pertutto; muu ohjaustyö suuntautui Pietarinkeisarillisille näyttämöille.

1910-luvun tuotantoa leimasi esteettisyys,tanssillisuus ja taitava naamiointi (esimerkiksiMolièren Don Juan ja Lermontovin Naamiaiset).Vallankumouksen jälkeen Meyerholdin suhdeteatteriin muuttui. Aikaisemminhan Meyer-holdilla oli jo ollut kahtiajakautunut suhde teat-terin tekemiseen (studio/muu ohjaustyö). 1910-luvun studiokokeilut olivat viihteellisiä ja haki-vat perustaansa kansanomaisista näytelmistä.Nämä kokeilut toimivat 1920-luvun tuotannonpohjana.

Ulospääsy naturalismista tapahtui muun mu-assa antiikin tyyliteatterin ja pelkistämisen avul-la. Antiikin katharsis sai Meyerholdin pau-loihinsa, ja hän vaati ulkoisen toiminnan vähen-tämistä ja puhdistavan toiminnan lisäämistä.Katsoja oli saatava aktiivisesti mukaan esityk-seen, joten ramppi poistettiin. Rytmi ja liikehallitsivat dialogia. Lavastuksesta tuli muunmuassa japanilaisten mallien mukaan näytteli-jästä lähtevä ilme: liike, vuoropuhelu ja laulu toi-mivat näyttämökuvana. Kaikki toimi äärimmäi-sen tyyliteltynä. Meyerhold alkoi pitää näytteli-jää kolmiulotteisena hahmona eikä vanhan tavanmukaisena taustareliefinä.. Appiaa seuraillenmusiikki toimi tärkeänä elementtinä. Myös eu-rytmian tuntemus oli Appian ansiota. Comme-dia dell’arte ja sirkus vaikuttivat ratkaisevastiMeyerholdin jo vanhaan kiinnostukseen kansa-nomaista teatteria ja viihdettä kohtaan. SuhdeRichard Wagneriin oli ihailua kokonaistaidete-oksia kohtaan: Meyerholdin liike toimi samoinkuin Wagnerin orkesteri. Kaikki taidelajit voisi-vat toimia yhdessä tiiviin esityksen luomiseksi.

Symbolismin pysähtyneisyys ei ajan oloontyydyttänyt Meyerholdia. Teatterin mysteerio eitoiminut viihteen ja kansanomaisuuden kanssa.Huvin piti tulla ennen opetusta, liikkeen ennensanaa. Keskeisiksi esikuviksi nousivat 1600-lu-vun italialaiset ja espanjalaiset teatterit ilvei-lijöineen ja markkinatapahtumineen. Tärkeää oligroteski tyyli, sen epäloogisuus ja elämänilo,myös sen tietty tyylitelty romanttisuus ja toden-vastaisuus. Samoja tyylikeinoja käyttivät myössaksalaiset kabareet. Esikuvia Meyerholdilla olisiis riittävästi.

Akrobaattien taituruutta ihmisen parhaaksi

Groteski voi olla komediaa tai tragediaa. Nä-kökulmia vaihtamalla sai monennäköistä teat-teria (vrt. Jouko Turkka). Tragedia kiinnostiMeyerholdia henkilökohtaisesti enemmän (so.katharsis). Groteski toimi myös muodon ja sisäl-

Vsevolod Meyerhold ja teatterin lokakuu

23

lön tasolla: niiden välillä oli ristiriitaa, eli esi-merkiksi tanssi muotoutui yksinkertaisen perus-kaavan mukaan, vaikka se sisällöltään muo-dostaisi koristeellisen ilmiön, luonteen tai tee-man. Stanislavski kritisoi Meyerholdin uuttasuuntausta sisällöltään merkityksettömänä.

Meyerholdin menetelmät vaativat näyt-telijältä enemmän kuin aikaisemmin. Aluksimielialojen ja inspiraation mukainen näyttele-minen vaihtui tekniseksi näyttelemiseksi.Meyerhold sai osakseen samaa kritiikkiä kuinmitä hän osoitti muille: henkilöt olivat elotto-mia marionetteja. Symbolistisen teatterin aikoi-hin näyttelijä oli ulkonaisesti tyyni, mutta sisäl-tä syvä ja merkityksekäs. Tekniikka kasvoi pianakrobaattien taituruudeksi. Menetelmää alettiinkutsua biomekaniikaksi. Kyseessä oli liikkeen jatyön tehokas yhdistäminen. Näyttelijäntyössä oliMeyerholdin mukaan kuitenkin enemmän kysemarxilaisesta työnkuvasta: työ tapahtui ainaihmisen parhaaksi. Näyttelijä ja hänen materiaa-linsa muotoutuivat samaksi. Lieneekö pinnanalla vaikutusyhteys myös Stanislavskin lihas-muistiin?

Näyttelijän oli aina saatava laajentaa omaaaluettaan eikä jäädä oman fakkinsa orjaksi. Roolioli rakennettava nimenomaan ulkoa sisäänpäin.Se lähti liikkeestä, ilmeistä ja sanoista, ei tun-teesta. Liikettä voitiin käyttää tehokkaasti hy-väksi jo harjoitusvaiheessa, ns. esinäytelmissä.Näyttelijä selitti roolinsa liikkein ja ilmein, ilmansanoja. Tässä on selkeää yhtenevyyttä Jouko Tur-kan käyttämiin harjoitusmenetelmiin. Toisaaltayhteys voidaan nähdä Brechtin vieraannutta-miseen: modernin tekniikan ja behaviorisminlähtökohdat olivat sekä Meyerholdilla ettäBrechtillä samat.

Vallankumouksen muoto esille

Ohjaaja toimi tekstin muokkaajana. Näyttä-mötyötä varten ohjaaja loi liikkeet, jotka kaikkiolivat yhteydessä toisiinsa. Niistä muotoutui ryh-mitetty toimintakokonaisuus. Meyerhold puhuimusiikin termein kontrapunktista, joka alunperintarkoittaa ”toista sävellystä säestävää sävelmää”.Tässä liikkeet säestivät näytelmää.. Kyse oli siisennen kaikkea rakenteiden dialektiikasta. Ryt-mitys toimi tiukkojen sääntöjen mukaan, ja ko-konaisuus oli useimmiten montaasimainen. Vai-kka näyttelijä oli tärkeä ja keskeinen toimija teat-terissa, ohjaaja oli se, jonka näkemykset toteu-tuivat näyttelijän kautta. Toisin sanoen Meyerholdarvosti kumpaakin ohjaajan hyväksi. (Meyerholdkritisoi kuitenkin Stanislavskin ohjaajan valtaa!)

Katsoja asettui vuorovaikutukseen näyttelijänkanssa. Katsoja täydensi mielikuvituksellaan nekohdat, jotka jäivät viitteiden ulottumattomiin.Kyseessä ei liene ollut poliittinen tietoisuus, ku-ten Brechtillä. Meyerhold ei selittänyt tarkoit-tamaansa kokonaiskuvaa muutoin kuin muodonkautta: teatterin oli esitettävä vallankumouksenmuoto, jotta katsojat saisivat käsityksen vallan-kumouksen sisällöstä. Katsomot saivat olla pul-lollaan tuhatpäistä yleisöä; mitä enemmän senparempi. Päivänvalovalaistus, tasainen valo kat-somossa, lähensi katsojia näyttelijöihin: näytteli-jöiden piti nähdä yleisön reaktiot. Se kohottaisimyös katsojan kokemusta. Katsoja ei saanut kos-kaan unohtaa olevansa teatterissa. Meyerhold olisiis samalla kannalla kuin Brecht, Stanislavskiavastaan.

Yhteistyö kaikkien taidealojen edustajien kans-sa käsitti myös kiinteän yhteyden lavastajiin. La-vastus muuttui Meyerholdilla alun alkaen abst-raktista tunnelmakuvasta dynaamiseksi osaksiesitystä: hämyiset valo- ja väripintojen tunnelmatmuuttuivat etunäyttämön irtoseiniksi ja verhoik-si. Osa lavastuksista pyrki olemaan suurempiakuin esineet todellisuudessa olivat: esimerkki tulimahdollisesti Maeterlinckin Sinisestä linnusta.Esineet, jotka olivat kosketuksissa näyttelijänkanssa, olivat muodoltaan plastisia: näin liikenäyttelijästä esineisiin ja päinvastoin jatkui kitkat-tomasti. Vallankumouksen jälkeen lavastuksistatuli niukkoja ja konstruktiivisia.

Teatteritekniikka ei Meyerholdin mielestä voi-nut koskaan korvata näyttelijää (kuten esimerkiksiPiscator ajatteli). Tekniikan kehitys nimenomaanvelvoitti näyttämökuvan koruttomuuteen ja näyt-telijän ja liikkeen vaikutuskentän muodostami-seen. Tekniset uudistukset olivat pyrkimystä kokoteatteritaiteen uudistamiseen, eivät ainoastaantekniseen uusiutumiseen.

Musiikkiin Meyerhold suhtautui vakavasti jase väritti koko tuotantoa. Hänen mukaansa teat-teri oli musiikkia: tämän osoitti jo puhuminenkontrapunktista. Meyerhold loi kehitystä Wagne-

24

rin teatterikäsityksille käyttämällä ideana musii-kin ja draamallisten ainesten saumatonta yhteyt-tä. Elokuva, varsinkin mykkäelokuva, oli taide-muoto, jota Meyerhold seurasi – tosin hiemansekavin ajatuksin. Mykkäelokuva oli hänen mie-lestään kuvataidetta, samoin teatteri oli kuvatai-teen sukulainen. Näyttämöllä Meyerholdia kiin-nosti erityisesti elävän näyttelijän ja hänestä teh-dyn filmin yhdistäminen.

Klassikkojen vahvaa uudelleentulkintaa

Meyerholdin teatterin yhteiskunnallisuus olihillitympää kuin monella muulla: teatteri ei saa-nut olla yhteiskunnallisten kysymysten keskus-teluareena, vaan teatterin piti säilyä teatterina.Taiteellinen vastakohtaisuus toimi Meyerholdillaparemmin kuin poliittinen. Tärkeämpää oli se,miten sanottiin kuin se, mitä sanottiin. Groteskija satiiri toimivat tyylikeinoina vastaamassa mui-den taiteilijoiden harrastamaa agitaatiota. Kuiten-kin Meyerhold sisällytti ohjelmistoonsa vallanku-mousteeman (so. teatterin lokakuu). 1920-luvunteattereissa tämä oli verrattain harvinaista. Uu-sin neuvostonäytelmä loisti teattereissa yleisestipoissaolollaan, vaikka sitä olisi ollut kaupan. Vuo-nna 1920 Meyerhold perusti vallankumous-teatterin, joka ei saanut paljoakaan kannatustapoliittisilta johtajilta. Tukea sitä vastoin löytyimuilta vasemmistolaisilta taiteilijoilta (konkretis-teilta ja formalisteilta), mikä auttoi vaikeuksissakamppailevaa Meyerholdia pitämään teatterin-sa jotenkuten pystyssä.

Klassikkojen uudelleentulkinta oli Meyer-holdin tuoreimpia oivalluksia. Tekstiä käsiteltiinohjaajan näkemysten mukaan eli verrattain va-paasti. Kirjailijan osuus ei ollut itsestään selvä,vaikkakin tärkeä.. Tukea Meyerhold sai natura-lismista irtautuneilta kirjailijoilta ja päinvastoin:Meyerhold kiitti kirjailijoita avunannosta natu-ralismin romuttamiseksi (esimerkiksi AntonTshehov, Nikolai Gogol, Ilja Ehrenburg). Kau-den parhaana Meyerhold-näytelmänä pidettiin-kin vuoden 1926 Gogolin Reviisoria, joka oli gro-teski näytelmä.

Neuvostonäytelmä joutui kuitenkin pian krii-siin, ja jo vuosikymmenen loppuun mennessäneuvostonäytelmiä ei tehnyt edes Meyerhold.Moni suunnitelma haihtui viranomaisten vastus-tukseen: Meyerholdia syytettiin formalismista.Kun Meyerholdin teatteri lakkautettiin vuonna1938, Stanislavski tarjosi Meyerholdille suoja-paikan ja apulaisjohtajan tehtävät oopperastud-iostaan. Pari vuotta myöhemmin Meyerholdpidätettiin varsin hämärissä oloissa ja tiettävästisurmattiin.

Lähteet:

Irmeli Niemi, Nykyteatterin juuret: teorioita, tavoit-teita, saavutuksia 1900-luvun eurooppalaisessa teatte-rissa. 2. painos. Helsinki: Tammi 1984 (1975).

K. S. Stanislavski, Elämäni näyttämötaiteen palve-luksessa. Suomentanut Eino Westerlund. 2. painos.Helsinki: WSOY 1966.

J. L. Styan, Modern Drama in Theory and Practice3. Expressionism and Epic Theatre. Cambridge: Cam-bridge University Press 1981.

25

Tunnetsunami ja moraali

Erkki Aura

Aasian tsunami 26.12. 2004 nosti pintaan paljonmuutakin kuin suunnattoman määrän merivettä.Samalla kun aalto tuhosi satojatuhansia ihmishen-kiä sen synnyttämä “tunnetsunami” osoitti, mitenvaltava voima ihmisen tunteisiin sisältyy. Iltapäi-vä- ja juorulehdistö käytti tilannetta välittömästi hy-väkseen saalistaen uhrien omaisia ja läheisiä täy-sin piittaamatta heidän tunteistaan. Kirkon edusta-jat ottivat välittömästi esisurijan roolin, ja ihmisil-le - erityisesti niille, joiden elämään hyökyaalto oliankaralla tavalla kirjoittanut äärimmäisen traagi-sen juonenkäänteen - alettiin tuputtaa ja opettaa,miten henkilökohtaista surua “oikealla tavalla “ pitikokea.

Kun julkinen sanan ja mediat sekä poliittiset eli-met (eli kaikissa tapauksissa näidenkin järjestelmi-en sisällä ratkaisuja tekevät yksityiset ihmiset!) al-kavat manipuloida tunteita tilanteessa, jossa ih-misten suojaus on heikoimmillaan, se on eräs selväosoitus yhteiskuntamme moraalin mädännäisestätilasta ja henkisestä luhistuneisuudesta.

Nykyistä käyttäytymistämme aineistavat jalietsovat hybriksen eli ylimielisyyden monet läsnä-oloilmentymät sekä hedonismi eli korostettuihinaistikokemuksiin ja nautintoihin pyrkivä tunne-käyttäytyminen. Tällaisesta käyttäytymisestä ja toi-minnasta heijastuu erittäin selvästi yhteiskunnalli-sen ja yksilöllisen moraalin pelko. Moraalikäsitteis-tä on tehty räkäisen naurun ja halveksunnan koh-teita. Inhimillinen vapaa tahto käsitetään mielival-taiseksi oikeudeksi toimia ilman minkäänlaistaitsehillintää. Inhibitio eli yksilön käyttäytymistäjäsentävät estot ja torjunta käsitetään nykyisin vainkielteiseksi, jopa yksilöä vahingoittavaksi.

Ihmisen lajiselle oliolle on ominaista psykofyy-sinen läsnäolo ja toiminta. Huolimatta väitteestä,jonka mukaan Descartesin slogani “cogito ergo sum”(ajattelen siis olen) perustuisi virheellisesti mielenja ruumiin erilleen hahmottamiselle, käytännössäkartesiolainen elämänjäsennys näyttää tapahtuvansangen korostetusti. Elämämme koostuu vitaalisistaläsnäolotiloista. Näistä muodostuu kaksi tavatto-man laajaa maisemaa: ensinnä yleensä aktivoituvatvälittömät, autenttiset tajunnalliset momentit elipresentaatiot, joissa herätteen ja reaktion välinen ai-kaero pyrkii minimoitumaan ja toiminta käynnis-tyy nopeasti usein ilman kontrolloivaa harkintaa.Presentaatioita seuraavat lukuisat representaatiot,joiden sisällöissä mm. aistinkokemusten ja muidenmielellis-tajunnallisten prosessien tapahtumistaseuraa pienellä tai suuremmalla viiveellä psykofyy-sinen reagointi. Näin syntyvät elämän jokapäiväisetsekä toistuvat että uusiutuvat aktit. Nämä elämänvitaaliset merkit synnyttävät ja muokkaavat syvyy-

deltään vaihtelevaa vuorovaikutusta muiden ihmis-ten ja ympäristön kanssa. Mm. näistä tapahtumistamuodostuu ihmisen yleinen elämänvirta, jonkakulussa hahmottuu - tässä tekstissä lähinnä omanmoraalifilosofisen kehykseni lävitse tarkasteltuna- aivan keskeisesti ihmisen Minuuden ja Toiseudenvälinen paikantamistapahtuma.

Tässä tapahtumasarjassa tunteilla on oma, ai-van erityinen osuutensa; ja aivan erityinen merki-tyksensä ja vaikutuksensa on erilaisilla pitämisenja nauttimisen sekä itsensä hyvittelemisen tunteil-la eli erilaisilla empatian ja sympatian kokemus-tiloilla, jotka nykyisin liian helposti synnyttävätsekä hybristä että hedonismia, jotka näyttävätohjailevan yhä laajempien ikäryhmien, myös vieläaivan lastenkin käyttäytymistä, asenteita ja arvon-muodostusta.

Yleinen kiinnostus myös tunteiden arkiseen ole-mukseen ja vaikutukseen sai populaaria pontta javauhtia 1990-luvun puolessa välissä kun DanielGolemanin teos Emotional Intelligence (Tunneäly,suom, Jaakko Kankaanpää Otava 1997) ilmestyi1995. Goleman korostaa tunteiden eli emotiivistenenergioiden merkitystä ja suhdetta lajimme mui-hin tajunnallisuuden reaktiivisiin prosesseihin ku-ten yksilön kokonaisintelligenssiä rakentaviin tie-don, ymmärryksen ja tahdon toimintoihin. Yksilönkokonaispersoonallisuuden rakentajana tunteidenläsnäolo, läpäisevyys ja ohjauskyky osoittautuvatainakin yhtä merkittäviksi tekijöiksi kuin vuosisa-tojen ajan korostettu rationaalisen ajattelun käyttö.Toisaalta myös tunteiden neurofysiologinen perus-ta ja toiminta on alkanut paljastua monimutkaisem-maksi kuin vain “minusta tuntuu” kokemukseksi.

Golemanin tapainen näkemys herätti yleistä in-nostusta tunnetutkimuksen piirissä ja myös ylei-semmin. Samalla kun tunteiden läsnäoloa ja vai-kutusta ihmisen käyttäytymiseen alettiin havaita,tunteita alettiin myös hyväksyä kritiikittömämminerilaisten ongelmakäyttäytymisten syiksi. 1980-lu-vulta alettiin sekä yksilön että yhteisöllisen käyt-täytymisen malleissa hahmottaa kokonaisia “riip-puvuuskulttuureja”. Heideggerilainen täälläolo(Dasein) sai addiktiivisen sisällön. Tunteet ja neuro-fysiologia kytkettiin kiinteästi toisiinsa. Käyttäyty-misen ongelmat yhdistetään nykyisin aivojen vä-littäjäaineiden toiminnan muutoksiin ja häiriöihin,milloin serotoniin ja dopamiinin, milloin jonkunmuun yli- tai alituotantoon tms. Löytyi korrelaati-oita aggressioiden ja yliseksuaalisuuden ilmenemi-siin jne.

Hyvä niin, että löytyi, mutta kummallista jahälyttävää on, että samalla kun tutkimukset ovatpaljastaneet ihmisen kemiallisesta sisällöstä piirtei-tä, jotka mekanisoivat maailmassaoloamme, samal-la ihmisenä olemisen perustavanlaatuiset vastuu-ja velvollisuustekijät ovat jääneet pahasti unohduk-siin. Mm. yksilökohtaisten modaalisten ja moraa-listen tahtotoimintojen kehittäminen on jäänytkesannolle. Daseinimme on jäänyt tunnemössö-koukkuun.

26

Jyrkkä ristiriita muodostuukin paradoksaalisestijuuri tieteen kehityksen ja tulosten synnyttämien ar-vojen sinänsä ja niiden konkretisaatioiden hyöty-käytön törmätessä toisiinsa käytännössä. Ihmiskun-nan jatkuvan kehityksen eräänä periaatteena pitäi-si olla - tiedon ja taidon kasvun myötä - lajimmeintelligenssin ja sen ytimen eli eettisen ymmärryk-sen syveneminen. Tämä tarkoittaa ainakin sitä, ettäelämämme ja olemassaolomme maapallolla tulisisisältää riittävästi sellaisia elämäntapahtumia, joi-den avulla pyritään poistamaan sellaisia havaittujaongelmia, joiden haitallinen vaikutus koskettaakoko luontoa, yhtä hyvin elämän merkein varus-tettua eli orgaanista maailmaa kuin myös sitäepäorgaanista maailmaamme, jonka aineksia ja ra-kenteita me koko ajan käytämme hyväksemmeja ennen kaikkea kulutamme.

On surullista ja raivostuttavaa havaita - eikä tä-hän havaintoon tarvita sen kummempia historian-tulkintoja - että kaikki merkittävimmät teknologi-set uudistukset on aina välittömästi otettu väki-valtakoneistojen hyötykäyttöön ja suunnattu ainajonkin kansanosan lannistamiseksi, pelottamiseksi,alistamiseksi ja myös tuhoamiseksi. Ekonomistitsekä poliitikot toitottavat jatkuvan talouskasvunvälttämättömyyttä. Teknologit ja -kraatit julistavatteknisen innovaation väistämättömyyttä. Kun nämäkaksi jatkuvaa kehityslinjaa sukurutsataan siinämediokraattisessa bordellissa, jonka nykyinenvirtualisoituva informaatiotaivas muodostaa, ontuloksena nykyinen skitsofreninen hybris ja hedo-nismi. Se ilmenee politiikan yläpuolella ekono-mistisella maailmanhallintatasolla, jossa ei pas-kaakaan piitata ihmislajin tulevaisuudesta. Heilleriittää koko ajan vain tässä ja nyt, hic et hunc. Vä-hemmän vaikutusvaltaisella valtionjohtotasolla jasuppeammassa pikkupolitiikassa sama hybris jahedonismi paistaa demokratiailveilijöiden kasvois-ta heidän kuvauttaessaan itseään jatkuvissa luok-kakokouksissa ympäri maailmaa.

Sama hybris ja hedonismi ilmenevät - onneton-ta ja vaarallista kyllä - myös pienyksikkötasolla. Esi-merkiksi suomalaista “mediakulttuuria” hallitsee“pikkukloppi- ja pikkupimpulamanerismi”. Tällänimikkeellä tarkoitan niitä lukuisia ohjelma-formaatteja, jotka syöttävät koteihimme kesken-kasvuisia “mediakasvoja”, joiden typerryttävätpuheenpälätykset onnettomine artikulaatioineen jatyhjänpäiväisine aiheenkäsittelyineen sulostuttavataistejamme. Nämä ohjelmaformaatit syöttävät ih-misille käsitystä, jonka mukaan ihmisenä olemisenydin on jotain jatkuvaa “runkkurobisonismia”; ettätärkeintä elämässä on ekstreemi huuma, tajunnanhimmentäminen, kaljapullo ja kännykkä räkä pos-kella housut persuuksissa kumman kaa-kaltaisetäärikokemukset nuoren elämässä.

Eri tunnetutkimussuunnat ja psykologiat hah-mottavat fundamentaalisia perustunteita puolestatusinasta tusinaan. Näihin kuuluvat mm. viha, suru,

pelko, nautinto, rakkaus, ilo, yllätys, kiinnostus,inho, häpeä jne. Jokainen “yksinkertainen” perustilasisältää lukuisia aste-eroja, alalajeja, laadullisesti jamäärällisesti varioituvia tunnemuunnelmia ym.Mitään kovin yhtenäistä rakennetta tunteillammeei näyttäisi olevan.

“Puhtaina” ilmenevien perustunteiden ja niidenvariaatioiden lisäksi lajimme muodostaa erilaisia,sangen hallitseviakin tunnesysteemejä kerros-tamalla fundamentaalisia perusenergioita joko toi-silla perustunteilla tai rakentamalla useiden perus-tunteiden kanssa eräänlaisia “algoritmisia” tunne-kaavoja eli tunnekoreografioita. Näistä tyypillisim-piä ovat erilaiset nautintosessiot. Pitkäaikaisia jasyvästi käyttäytymiseen vaikuttavia ovat myös eri-laiset depressiot ja ahdistustilat, piinaava koston-himo, sairaalloinen mustasukkaisuus, helpostipurkautuva aggressiivisuus sekä helposti toistu-vasta tai pitkäaikaisesta nautinnon halusta synty-vä riippuvuus eli addiktio, jonka tunnusmerkkeinäon alituinen tarve saada jotain yhä uudestaan,enemmän ja vaikutukseltaan rajumpaa

Perustunteiden ja em. tunnekerrostumien ohel-la emotiivinen arsenaalimme sisältää myös lukui-sia synteettisiä sosiaali- ja kulttuurisidonnaisia tun-teita, joita syntyy yhteiskunnan ja erilaisten yhtei-söjen vaikutuksesta. Niiden tarkoituksena on jokosopeuttaa yksilöä erilaisiin yhteiskunnallisiin tilan-teisiin tai joskus myös muodostaa kriittistä asen-netta tms. laadullistamalla ja muokkaamalla yksi-löllistä reaktioherkkyyttä ja kanavointimalleja.Kaikki em. ominaisuudet tekevät tunteista välillämyös sekä puolustus- että hyökkäysaseen, johonihminen turvautuu erittäin helposti.

Yhteiskunnassamme on lukuisia systeemejä, jot-ka käyttävät ihmisen havaittuja tunnekäyttäyty-misen malleja röyhkeästi hyväkseen, kuten erilai-sissa altistavissa addiktiivisissa systeemeissä. Al-tistuminen erilaisille tunteille paljastuu selkeästivarsinkin erilaisten nautintoaktien reunaehtojenmuodostuessa. Näitä nopeasti syttyville haluille,toiveille ja tunteille ja erityisesti tarpeille ja välttä-mättömyyksille altistavia reunaehtoja muodoste-taan erittäin helposti sekä yksilöllisesti että yhtei-söllisesti. Addiktioista on muodostunut globaalinkapitalismin eräs merkittävimmistä tulolähteistä.Ja juuri tunnetekijöillä on ihmisten hyväksikäytössäerittäin merkittävä osuutensa.

Nyky-yhteiskunta sisältää valmiina monenlai-sia instituutioita, jotka ovat keskittyneet ihmisentunteiden manipuloimiseen, ja niistä hyötymiseen.Erilaiset uskonnolliset yhteisöt ja kirkkokunnatovat koko historiansa ajan keskittyneet manipuloi-maan ihmisen kaikkein primitiivisimpiä, alitajui-sen tuntemattoman pelkoon liittyviä tunnejärjes-telmiä; samoin lukuisat teollisuuden haarat ovatkeskittyneet nautintokulutuksen hyödyntämiseenkäyttäen inhimillisiä tunnerakenteita ja reaktio-malleja hyväkseen. Esimerkkeinä näistä yhteiskun-nallisista loisjärjestelmistä ovat markkinatalouden

27

ydinmekanismeihin kuuluva, kasvavaan nuorisoonsuunnattu sokeri-, nikotiini- ja alkoholiriippuvuus,yhä nuorempiin kohdistettu eroottisseksuaalinenriippuvuus sekä jo myös aivan lapsille suunnattuäärikokemus- eli ekstremiteettiriippuvuus. Tätäaddiktiokenttää muokkaavat ja altistavat myösmonet musiikkiviihteen organisaatiot sekä erityi-sesti lukuisat median muodot, jotka ovat erikoistu-neet keskitetysti tuottamaan ja markkinoimaan eri-laisia psyykkisiä ja fyysisiä riippuvuuksia, kuteninteraktiivisia konsolipelejä tms. Näille kaikillesysteemeille - ja lukuisille, erittäin tietoisesti (ja jul-masti) erilaisiin kulutus- ja nautintoriippuvuuteentähtääville järjestelmille - on yhteistä ihmisen tun-ne-energioiden hyväksikäyttö sekä yleisten perus-moraaliarvojen hämärtäminen ja yksilön moraalis-ten oikeuksien täydellinen hylkääminen ja torjumi-nen.

Analysoimalla mm. erilaisia kriisejä, kuten suu-ria onnettomuuksia (Thaimaan tsunami ja sen uh-rit) ja uhkatilanteita sekä myös erilaisten kulttuu-risten ja yhteisöllisten rakenteiden jatkuvasti tois-tuvia rituaaleja kyseiset manipulaatiojärjestelmätupottavat vaikutusmekanismejaan erityisen aktii-visti juuri silloin kun jokin “järistys” on aktiivi yh-teiskunnassa. Ilmeisesti tällöin myös eri-ikäiset yk-silöt ovat herkemmin poikkeavasti värähtelevässätunnetilassa, jolloin heihin voidaan myös vaikut-taa helpommin.

Upottamalla herkistyneisiin tilanteisiin tunne-houkutteita, tilanteita ja akteja, joiden ytimessä ko-rostuu ja mahdollistuu erilaisia äärinautintoja, mo-net systeemit saavat

käyttöönsä yhteiskuntammearinta energiavarastoa eli kasvavien lasten ja nuor-ten emotiivisia voimavaroja, joita käytetään häikäi-

lemättä hyväk-si. Tällaisenbrutaalin pro-vokaation jat u h l a a m i s e nseuraukset ovatkoko ajan ene-nevästi näky-vissämme ih-mislajin neuro-fysiologisessa ja

psyykkisessä rappeutumisessa. Sen vai-kutukset koko maapallon struktuuriin ovat vielätuhoisammat kuin ilmansaasteiden ja siitä aiheu-tuvan maapallon lämpenemisen.

Esseeni ydinajatus muodostuu havaitsemastaniperusristiriidasta, joka liittyy tunteiden aitouden jank. vapaan tahdon ja moraalisen, sekä näistä muo-dostuvan ihmisoikeudellisen legitiimisyyden prob-lematiikkaan. Yleisessä keskustelussa ja käytännös-sä nk. normaalin arkielämän tasolla ihmisillä on ta-pana puolustaa ja korostaa omien tunteittensa ai-toutta ja oikeutusta. Väitetään ja oletetaan, että tun-teiden vapaa ilmaisu on välttämätöntä ja nimen-omaan oikeutettua nk. demokraattisessa yhteiskun-

tajärjestelmässä. Omalaatuista kuitenkin on, ettädemokratiaan implisiittisesti ja olennaisesti kuulu-va dialektinen polariteetti on erittäin usein tehok-kaasti poistettu ja kielletty tai se on upotettu jahämärrytetty sananvapauden ja tasa-arvokeskuste-lun nomenklatuuraan, mediatiiviseen “lörpötte-lyyn” kuten meidän maassamme on tapana. 1 Siel-lä muodostuvaan yhteiskuntapoliittiseen ja kulttuu-riseen lörpöttelyyn hukkuu, sotkeutuu ja vaimenne-taan jokainen kriittinen ääni, jolla yritetään nostaaesiin todellista kriittistä keskustelua moraalin osuu-desta ja oikeudesta. Sana “moralisointi” saadaankalskahtamaan tosipahasti vanhentuneelta vitsiltä.

Televisio ja muut audiovisuaaliset mediat olisi-vat eräs vaikutusvaltainen, jokapäiväisen arjen jasaavutettavuuden tasolla välineistö, jonka kauttakriittinen aistinavaruuksiemme aukaisu ja akti-vointi olisivat vielä mahdollisia. Eri medioidenohjelmien selaaminen paljastaa kuitenkin niidenpöyristyttävän kehnouden, sekä tekijöiden ammat-titaidollisen vajavuuden että varsinkin sisällöllisenrappeutuneisuuden. Olen puhunut tästä ongelmas-ta aiemminkin joissain Kirjon artikkeleissani. Esi-merkiksi tv-ohjelmien järjestelmällinen heikkous onniin silmiinpistävää, että kyseessä on todellinenmediallinen hätätila, johon pitää puuttua välittö-mästi.

Hedonistinen tunnekauppa kytketään nykyisinkaikkeen ihmisen hyvinvointiin. Nykyiset kaupal-listen systeemien valtaistuimilla löhöävät ja voit-tojaan kasvattavat “paavit” vetävät härskiydessäänja röyhkeydessään vertoja kirkollisille paaveille,jotka nekin kyllä ovat osanneet materiaalisen lei-viskänsä aina hoitaa omaksi edukseen käyttämälläihmisen arinta ainesta, hänen tunteitaan hyväkseen.Esimerkiksi kristinuskon ytimeen kuuluva Jeesuk-sen sijaiskärsimyksen viesti on manipulatiivisenhybriksen ja hedonismin huippusuoritus. Nokke-lampaa ja julmempaa kaksinaismoraalista asettakirkko ei enää voi kehittää ihmisen menoksi. Päänsaavat sekaisin maalliset mediat... ja sydämen sot-kevat kaikenmaailman uskonnot.

Väläyttäisikö Da Vinci-koodin tapainen fiktiovaloa sittenkin uskontojen ylläpitämään henkiseenpimeyteen...

Helsingin piispa huohotteli Thaimaan tsunaminjälkeen julkisessa mediassa ja vaikerteli miksi kris-tittyjen Jumala käänsi selkänsä. Minulle heräsi kyl-lä kysymys, että milloinkahan mikään jumala onuskaltanut kasvokkain ihmisen todellisuuden kans-sa kulkea?

1) Olen lainannut “lörpöttelyn” ilmeikkään ja ilmaise-van käsitteen Pertti Julkusen (2005) tuoreesta ja massiivisestaväitöskirjasta Julkisuus ja nomenklatuura. Acta Universitatis

Tamperensis 1057.

28

Huokaus divaanilta

Armi Janhunen

Psykoanalyysin suurta läpimurtoa voisi sanoamoderniteetin rinnakkaisilmiöksi. Moderni tus-ka ja onnettomuus eivät tosin ole peräisin Sig-mund Freudin hoitohuoneen divaanilta. Päinvas-toin, tohtori halusi lisätä kulttuuriolennon onnentunteita ja työkykyä. Hoitohuoneen tapahtumatolivat tosin suuri mysteerio useammalle viimevuosisadan alussa.

Sigmund Freudin (1856–1939) vauraat poti-laat kärsivät usein moderniteetin haitoista: lisään-tyvistä nopeuksista, hälinästä ja uusista, epäter-veellisistä lemuista. Junien vauhti ja jyskytys,moottoriajoneuvojen vilkas liikenne, tehtaidenhäly ja hajut aiheuttivat masennusta. Kyseessäolivat todellakin yhteiskunnan ylimmät luokat,sillä tavallisen työläisen ansiotulot eivät aina riit-täneet edes kaikista välttämättömimpiin tarpei-siin.

Yksi potilasryhmä on siitä lähtien ollut jatku-vasti ajankohtainen analyysin ja hoidon kohde:traumapotilaat. Tämä potilasryhmä on kasvanutja käsittää nykyään laiva- ja sotaonnettomuudet,luonnonkatastrofit, tulipalot, sodat, ongelma-perheet sekä terrori-iskujen uhrit.

Freudin aikana keskusteltiin paljon juna- jasotauhrien kärsimyksistä. Nämä julkisuudessatapahtuneet onnettomuudet herättivät paljonhuomiota ja lehdistön raportointi oli tunnon-tarkkaa. Freud vakuutti voivansa parantaa, lie-ventää oireita ja palauttaa työkyvyn. Laaja, jul-kinen keskustelu traumoista alkoi epäilemättä1800-luvun lopulla.

Katastrofijournalistiikka on tänään alue, jokamyy hyvin. Julkisuuden haittavaikutukset il-maantuivat joulukuisten tsunamiuhrien yhtey-dessä. Trauman lisäksi uhrien koteihin mur-tauduttiin ja monet saivat uhka- tai kerjäyskir-jeitä. Heistä tuli luonnonkatastrofin yhteydessäkaksoisuhreja, mikä on hälyttävää ja viittaa sii-hen, että ihmisen arvo on alhainen.

Koko maailman käsittävässä perheessä onpaljon huolta mustista lampaista. Yhteiskunnal-linen kehitys on ollut vapaampaan suuntaanmelkein kaikkialla viime vuosisadalta lähtien, jaesimerkiksi homoseksuaalinen käyttäytyminenkatsotaan tänään normaaliksi. Epäonni löytyysiksi usein muilta kuin seksuaalisilta alueilta:esimerkiksi ala-arvoisuuden ja rakkaudetto-muuden tunteista suoritusyhteiskunnassa.

Vahva voima

Traumaa voisi kuvata ylivoimaiseksi. Se mur-taa kuoremme läpi ja tunkeutuu jopa uniin. Sig-mund Freud totesi jo vuonna 1920: ”Traumaat-tisen neurootikon unielämä palaa jatkuvasti ta-kaisin onnettomuustilanteeseen, josta hän herääkauhua täynnä.” (Freud, Sigmund 1916, s. 263,käännös: Armi Janhunen)

Tsunamiuhrit ovat kokeneet vaikean ajan, jamonilla se tulee jatkumaan painajaisunien muo-dossa. Kuvaukset 1800-luvun traumaattisesta”rautatieselästä” viittaavat siihen, että traumanvoima on mahtava. ”Rautatieselkä” oli mystinenvaiva, joka ilmaantui vasta viikkoja onnettomuu-den jälkeen. Senaikainen asiantuntija selitti, ettätämä johtui siitä, että kyse oli vakavista onnetto-muuksista, joiden seurauksia vähäteltiin. Freudehdotti, että junien jyske aikaansai myös seksu-aalista kiihtymistä.

Junien jyske ja tärinä on jatkunut onnetto-muuksista huolimatta, ja nykyään ihminen mat-kustaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Li-sää onnea, kun kaukaisen ystävän tavoittaa muu-tamassa tunnissa. Sähköposti ylläpitää maail-manlaajuista perhettä, ja matkapuhelin voi jopapelastaa henkemme. Elämme todellakin miel-lyttävämpää aikaa kuin viime vuosisadan alus-sa ja olemme ehkä onnellisempia. Freud ehdottiseuraavan tulkkauksen junaunista luennollaanjoskus vuonna 1932–33: ”Kuolema korvataanunessa lähdöllä, junamatkalla, kuolemantila onepäselvä ja esiintyy pelkäävissä viittauksissa alas-tomuuteen vaatteissa ja univormuissa.” (Freud,Sigmund 1932–33, s. 147, käännös: Armi Jan-hunen)

29

Trauma = totta

Kärsimyksemme on lisääntynyt. Esimerkiksitraumauhrien kärsimys viittaa siihen suuntaan.Traumakeskustelu liitetään tosin usein diag-noosifuskaajiin, ja lehdistön esimerkit löytyvätusein kaunokirjallisuudesta. Tällaisessa ”ilma-keskustelussa” ehdotetaan melkein aina, ettäfuskaajien määrä on korkea ja että se tulee kas-vamaan. Kaunokirjallinen esimerkki on useinJoseph Hellerin legendaarisen Moment 22 -romaa-nin päähenkilö, sotalentäjä, joka teeskentelee ole-vansa psyykkisesti sairas. Itse oletan, että fus-kaajia tulee aina ilmaantumaan systeemeistä, jot-ka uhkaavat ihmisarvoa ja yksilön vapautta. Tä-nään on tosiasiassa melkein mahdotonta löytääyhteiskuntaa, joka ei jollakin tavoin uhkaisi ih-misoikeuksia. Yksi ihmisen oikeus pitäisi kaik-kialla olla juuri se, ettei tarvitsisi tappaa.

Omat kokemukseni pakolaiskeskuksesta vuo-silta 1987–91 ja omasta tutkimuksestani osoitta-vat tosin sen, että fuskaajia ei löydy edes tur-vapaikanhakijoiden joukosta. Omalla tutki-musalueellani, siviiliväestön elinehdot sodan ai-kana, olen tavannut useita ihmisiä, jotka eivät olesaaneet minkäänlaista hoitoa ja kärsivät vielätänäänkin paljon toisen maailmansodan tapah-tumista. Tämä on mielestäni järkyttävää.

Äskettäin lukemassani ”kohuartikkelissa”amerikkalainen toimittaja, Paul Lesley, kauhis-teli sitä, että jopa kertomukset kärsimyksestä jakauhusta voivat aiheuttaa hoitoa vaativantrauman. Paul Lesley viittasi Harvard-psykolo-gi Richard Mc Nallyn ajankohtaiseen lehdistö-lausuntoon. Tämä ei todellakaan ole mikään uu-tuus. Jos esimerkiksi raa’at televisio-ohjelmatvoivat aiheuttaa trauman, niin vastaavaa reakti-ota voi myös odottaa samankaltaisista tarinois-ta. Ruotsalainen lastenlääkäri Gustav Jonsson

esitti jo väitöskirjassaan vuonna 1967 ajatuksensiitä, että ihmisen perintö käsittää myös hengel-lisen perinnön. Traumat kulkevat sukupolvestatoiseen, ja traumat ovat myös osa kulttuuria.Suomessa esimerkiksi rintamamiesten rakenta-mat talot muistuttavat jatkuvasti sota-ajoista.

Armi Janhusen tutkimusalue vuodet 1997–2004: Siviili-väestön elinehdot sodan aikana.

Lähteet:Freud, Sigmund (1932–33) Föreläsningar, Band I.Freud, Sigmund (1916) Metapsykologi, Band IX.Jonsson, Gustav (1969) Det  sociala arvet, Tidens förlag;englanniksi: Delinquent boys, their parents andgrandparents (1967).Svenska Dagbladet 27.3 2005: Ångesten breder ut sig,Paul Leslie.

Dali: Freudin muotokuva, 1939

30

Juhani Ahvenjärvi: Yhä kiihtyvä tauko.Teos 2005. 46 s.

Juhani Ahvenjärven neljäs runokokoelma Yhäkiihtyvä tauko on jo pelkkänä esineenä miellyttä-vän tyylikäs. Sitä on kiva hipelöidä, se houkut-telee tutustumaan, se vaatii: Avaa minut, lueminut ja astu minun minuuteni maailmaan, jon-ka olen pukenut sanoiksi tai vaihtoehtoisesti rii-sunut sanoilla.

Juhani Ahvenjärven kaikissa kokoelmissa onomaääninen ote. Niiden pienessä suuressa kuvi-en tilassa on kauneutta ja tragiikkaa, jolle metkahuumori antaa sydämen lyönnit.

Esikoiskokoelma Hölkkä sisälsi tarkkoja ab-surdeja havaintoja maailmasta, jossa “Itse asias-sa talon isäntä jätti omenat poimimatta ja söivariksen’. Toisessa kokoelmassa Viivoitettu uniAhvenjärvi teki omine ajatuksineen irtiottoa kaik-keen totuttuun: “Nuket nousevat nokkosten kes-keltä puuhun. / Osa hirttäytyy, osa syö omenaa/ Leikkijän suulla. / Puhe kietoutuu pihasta poisviileiden kivien taakse”.

Kolmannessa kokoelmassa Kahvin hyvyydes-tä runoilija havahtuu kun ‘Näsinneulan juuret onlevinny Jyväskylään asti. / Mää pelkään että Jy-väskylä imeytyy mun paukkuun.” Hän äityy hul-vattomaksi omien runojensa selittäjäksi ja tul-kitsijaksi; metkasti hän myllyttää “minkätapai-sista fragmenteista runo voidaan halutessa koos-taa”.

Tänä keväänä ilmestyneessä kokoelmassa Yhäkiihtyvä tauko Ahvenjärven yksilöllinen ääni per-sonoituu runoihin lujasti. Sitä mukaa kun tan-golla painojen puntit ovat vähentyneet kevyt koti-seutunostalgiakin on alkanut vallata tilaa, muttaei lukija kuitenkaan törmää lyyriseen tunteiluun,kaukana siitä. Oma individuaalinen tyyli ja senjäljittelemätön konkreettisuus pysyvät runojenkivijalkana, josta lukijan on hyvä ponnistaa mu-kaan matkalle. Matkanteko on kiehtova elämys,joka mennen tullen hakkaa television esittämätja ainakin minua passivoivat elämysmatkat sunmuut pelkokertoimet ja selviytyjät.

Jo kokoelman motto on paljon sanova, pel-kistetysti jäntevä runo, joka kuvallaan avaa mah-tavasti tuntevan, tuhat wattia värisevän näkö-alan: “Tällaisessa kuivuudessa / särö munan-kuoressa saa tulvan mittasuhteet”.

Ja sitten mennäänkin hana auki erikoisko-keesta toiseen. Ohjeita kartanlukijalle sisältää kah-talaisuutta ja yhtäläisyyttä, missä heikoin ja vah-vin lenkki ovat molemmat lenkit. Jos toinen mur-tuu niin murtuu toinenkin. Toimiva kokonaisuuson kiinni fysiikasta (kuljettaja) ja psyykestä (kar-tanlukija). “‘Älä väheksy vaihetta / kun kuskialkaa narista: / hänen täytyy yhtä aikaa / ohjata

ja sietää selkäsärky. / Kunnioita istuimesi ergo-nomiaa, / mutta tee se niin kuin insinööri kuun-nellessaan ensi kertaa soittorasiaa, / epäillessäänballerinan asennossa vikaa “.

Tampere-osassa runoilija vierailee ja viipyileeeri kaupunginosissa. Säästeliäästi hän kirjoittaaKaukajärvellä runon kuvaksi, joka aukenee kuinsilittäisi ryppyistä kangasta: “Soudellessani /rantapallo puhkeaa ja / esiin nousee mädänty-nyt käsi. / Sama joka joskus laittoi / tomaatin jakiivin eri kelmuun. / Takatuhdon paarma näyt-tää / haukottelevan, pyörittelee / silmiään kuinpakeneva airopari vettä”.

Kaupunginosa-runot ovat realistisen konkreet-tisia, mutta niissä on myös vahva kiteytymä tun-teiden maailmaan, jossa on samaan aikaan ilma-vaa sekä tiivistä kokemuksellisuutta ja ennakoi-mattomuutta joka viehättää. Ulkoisen maisemankuvaus on runoissa vähäistä, mutta sitäkin tär-keämpää sillä niiden kautta tihentyy se henki-nen tila missä kulloinkin ollaan. Ulkoinen kuvaja sisäinen kuva sekä runon välittämä kokonais-kuva ovat toimivassa suhteessa ja ajattelun tasa-painossa niin, että muutamalla säkeellä hommaon tallennettu perusteellisesti putkeen.

Askelmerkkejä-osassa Ahvenjärvi ottaa suoraanja hieman provosoidustikin kontaktia luki-jaan.Kysymysten ja kuvailemisen kautta tai avulla häntiivistää runossaan kekseliäästi ja tavanomai-suuksia vältellen omien runojensa teesit ja teori-at, jotka saattaisivat olla sitä tai tätä, mutta ei ai-nakaan tylsää mitäänsanomattomuutta. Jossakinhaastattelussa hän on muistaakseni todennut jo-tenkin niin, että omassa runoudessaan hän pyr-kii välttämään yhdessä runossa liikaa kuvalli-suutta, kuvatykitystä, joka pistää hengästymään,ja siksi toivookin kunkin kirjoittamansa runonvälittävän tai synnyttävän lukijassa vain yhdenlaajan ja puhuttelevan kuvan.

Koiranputken neljä vuodenaikaa on kokoelmanviimeinen osio ja siinä runoilija on luovuttanuthieman ironisesti tunnelmoivan äänensä koiran-putkille: “Tiedoksi omaisille: / ennen kuin tekaavailette / edesmenneille kukkamerta. / istut-takaa kalmistoonne meidät. / Tarkkoina ja pa-reittain kuin / kiikarit me painaudumme / rak-kaittenne verkkokalvoille. / Valitkaa haudallemeidät! Vainajien putkinäkö / vaatii juuri mei-dät!”

Yhä kiihtyvä tauko on kokoelma, joka avautuumoneen suuntaan. Se on ominaislaadultaan ja yk-sityiskohdiltaan harkittu kokonaisuus, ulkoises-ti pieni mutta ajatuksellisesti suuri.

Jussi Rusko

Kielen kautta katsotut toisiinsa takertuneet kissat

31

Eero Tarasti: Arvot ja merkit.Johdatus eksistentiaalisemiotiikkaanGaudeamus, 2004, 252 s.

Eero Tarasti on Helsingin yliopiston musiik-kitieteen professori ja kansainvälisesti tunnettusemiootikko. Semiotiikka puolestaan on suhteel-lisen uusi, näkökulmasta riippuen joko lähesty-mistapa tai tieteenala, joka tutkii merkkejä jamerkkiprosesseja, ihmisten merkkeihin perustu-vaa toimintaa. Uusimmassa teoksessaan Arvot jamerkit – johdatus eksistentiaalisemiotiikkaan Taras-tin tarkoituksena on esittää kehittämäänsä eksis-tentiaaliseen semiotiikkaan liittyvät “tähänasti-set huomiot“ ja näkemykset. Tarasti toteaa hetialkuun projektin olevan yhä keskeneräinen, eikähän vielä pyrikään teoriansa systemaattiseen esi-tykseen.

Eksistentiaalisemiotiikka on Tarastin 1990-lu-vun loppupuolella nimeämä teoria, joka koros-taa subjektin roolia merkityksen muodostamises-sa ja jossa tarkastellaan merkkien liikkumista jamuuttumista “olemassaoloni“ ja sen ulkopuolenvälillä. Teorian juuret ovat klassisessa semio-tiikassa ja etenkin saksalaisessa aateperinnössä;sen taustalla vaikuttavat muiden muassa eksis-tentiaalifilosofit Sören Kierkegaard, Martin Hei-degger, Karl Jaspers, Jean-Paul Sartre, Simone deBeauvoir sekä suuri joukko muita filosofeja Ge-org Wilhelm Friedrich Hegelistä TheodorAdornoon.

Tarastin teorian kaksi keskeisintä termiä ovatDasein ja transsendenssi. Alun perin ’täälläoloa’,minun olemassaoloani ja maailmaani tarkoitta-nut, Jaspersilta ja Heidggerilta periytyvä, Daseinkattaa eksistentiaalisemiotiikassa myös muutsubjektit ja objektit;Daseinissä on kyse tavasta,jolla subjekti kokee ympäröivän maailman ja toi-mii siinä. Transsendenssi-termi on puolestaanperäisin Immanuel Kantilta ja Edmund Hus-serlilta, joskin Tarasti käyttää sitä eri merkityk-sessä. ‘Transsendenttia’ ei teoksessa määritellä,vaan se koetetaan erottaa sitä lähellä olevistakäsitteistä ja sitä yritetään havainnollistaa muunmuassa kaunokirjallisuudessa esiintyviä esimerk-kejä luettelemalla. Itse asiassa ‘transsendentille’on vaikeaa ellei mahdotonta antaa selkeää ja yk-siselitteistä määritelmää: kyseessä on Daseininulkopuoli eli se, mikä on olemassaoloni “tuollapuolen“; transsendenssi on ikään kuin merkinmerkitys tai idea.

Semiotiikassa ei ole aiemmin arvoja juuri kä-sitelty, ja näin ollen Arvot ja merkit on eräänlai-nen suonraivaus. Tarastin pyrkimyksenä on teok-sessa tutkia, kuinka transsendenttiset ideat, ku-ten arvot, muuttuvat merkeiksi ja kuinka ne vai-kuttavat Daseinissa. Teoksen systemaattisinta ja

mielenkiintoisinta antia ovat loppupuolen luvut“Ideologia, näkyvä ja näkymätön“ sekä “Post-kolonialistinen semiotiikka“, joissa Tarasti pitkänjohdattelun jälkeen viimenkin tarkastelee arvojaja niiden realisoitumista, ideologioiden syntymis-tä sekä koloniaalistamisen tekniikoita, kutenvaientamista. Tarastin teoriassa arvot ovat var-sinaisesti “maailmani“ ulkopuolella, mutta nevaikuttavat sen sisällä. Alkujaan arvot ovat “vir-tuaalisessa olotilassaan“ transsendenssissa, jos-ta yksilö tai yhteisö ne valiten kokoaa aksiolo-giaksi eli arvokokoelmaksi. Aksiologiat puoles-taan manifestoituvat ideologioissa, kun niitälegitimoidaan “täälläolossa“ toisille subjekteille.

Arvot ja merkit loppuu töksähtäen VladimirSolovjeviä (1853–1900) ja Josiah Roycea (1855–1916) käsittelevään “Eksistentiaalisemiotiikanedelläkävijöitä“ -lukuun. Luvussa Tarasti esitte-lee biografisista taustoista lähtien kahden hyvinerilaisen ajattelijan näkemyksiä, joista hän onsaanut virikkeitä teoriaansa. Muuten mielenkiin-toinen osio sijaitsee väärässä päässä kirjaa, ja sil-lä on taannuttava vaikutus mainioiden ideolo-gia- ja jälkikolonialismilukujen jälkeen.

Arvojen ja merkkienaihe on hyvin kiinnostava,sen esitystapa puolestaan hajanainen ja sekava.Jotta lukija ymmärtäisi teoksesta vähääkään, onhänellä oltava erittäin kattavat fenomenologianja semiotiikan taustatiedot. Kiivastempoisessatekstissä teoreetikkoja ja termejä pudotellaanmaanisella tahdilla, ja jälki on lähempänä semio-tiikkakonferenssin lounaskeskustelua kuin joh-datusteosta. Lyhyet, usein pinnalliset vertailutherättävät myös kysymyksen siitä, vertautuvatkoTarastin referoimat teoriat – kuten Lucretiuksenatomimalli – todellakin näin helposti eksistenti-aalisemiotiikkaan. (Tarasti tuntuu tiedostavantämän epäkohdan, sillä hän puhuu välillä “häi-käilemättömästä tulkinnasta“.) Sen sijaan esimer-kit, kuten esteettisiä arvojen käsiteltäessä viitta-ukset Tarastin hyvin tuntemaan klassiseen mu-siikkiin, havainnollistavat onnistuneesti muutenvaikeaselkoista esitystä. Mielenkiinnolla jäämmeodottamaan eksistentiaalisemiotiikan muotoutu-mista ja sitä seuraavaa kokonaisesitystä.

Jukka Mikkonen

Kotimaista merkkioppia arvoillahöystettynä

32

Suruttomateli välinpitämättömät

Kun Minna Canthin Työmiehen vaimo tuli ensi-iltaan Suomalaisessa teatterissa 1885, syntyiskandaalimainen myrsky. Puhuttiin “jumalatto-masta ja siveettömästä kappaleesta, joka ei kun-nioittanut mitään kristillisiä arvoja tai aatteita”.Näytelmä oli ennen kaikkea hyökkäys naisenheikkoa asemaa kohtaan, mutta ehkä vielä louk-kaavampana kokivat monet sen säälimättömästikärjistävän kuvauksen uskonnollisiin arvoihinnojaavan yläluokan edustajista.

Ilmeisen sysäyksen Työmiehen vaimoon Min-na Canth sai 1882 tehdystä lakialoitteesta ja senhylkäämisestä valtiopäivillä. Aloitteessa pyrittiinturvaamaan naiselle hänen työansionsa, joka olituolloin miehelle kuuluvaa omaisuutta. Lehdis-tössä polemiikkia naisten puolesta vetivät ennenkaikkea Minna Canth ja Elisabet Stenius.

Työmiehen päiväkirjaan piti tulla kaikinpuoli-nen “mätäisen yhteiskunnan” kritiikki. Kirjailijapyrki näyttämään köyhyyden, juoppouden, nai-sen aseman, kirkon tekopyhyyden ja säätyjaonirvokkuuden. Miespäähenkilö Risto pettää kah-ta naista ja juo kaikki saamansa rahat ryyppy-kaverinsa Toppon kanssa. Vaimo Johanna hirt-täytyy, kun häntä luullaan perättömästi huoraksija varkaaksi. Hän edustaa näytelmässä sokeastiosaansa tyytyvää kärsijää, joka yrittää viimeiseenasti suojella miestään. Mustalaistyttö Homsantuupuolestaan ei siedä petosta. Hän on anarkistinensuhteessaan yhteiskuntaan ja loppukohtaukses-sa yrittää surmata Riston ampumalla.

Kun Suomalaisessa teatterissa tammikuussa1885 Homsantuuta esittänyt Ida Aalberg kään-tyi kohti yleisöä ja puuskahti kuuluisan repliikin“Teidän lakinne ja oikeutenne, niitähän minunpitikin ampua”, putosivat monet monokkelit etu-rivissä istuvien miesten kulmilta. Agathon Meur-man laati Finlandia-lehteen vastalauseenomaisenarvostelun, mutta Uusi Suometar kirjoitti ;ylei-sön tunteneen viillon sisuksissaan;.

Minna Canthin kunnianhimoa osoittaa se, et-tei hän ollut tyytyväinen näytelmään. Hänenmielestään ;kappale ei sisältänyt elämän totuut-ta;. Kirjailija toivoikin onnistuvansa seuraavallakerralla paremmin. Kovan onnen lapsista tulikinCanthin hurjin näytelmä. Siinä kapinan ja kumo-uksen sankari, työmies Topra-Heikki johti rosvo-joukkoa, joka teki jopa tuhopolttoja. Heikki myösvarastaa rikkailta ja antaa köyhille ja sairaille.Heti ensi-illan jälkeen Kovan onnen lapsia laitet-tiin esityskieltoon.

Tampereen Työväenteatterin ohjaaja, kirjaili-ja Sirkku Peltola sai kymmenen vuotta sitten ide-an sovittaa Työmiehen vaimo musikaaliksi. Hänsai Esko Roineen suostumaan ja tuekseen Suo-men kulttuurirahaston apurahan. Minna Cant-

hin tekstiä kunnioittaen Peltola dramatisoi näy-telmän ja laulut sanoitti Heikki Salo ja koko mu-sikaalin sävelsi Matti Puurtinen. Lavastuksen tekiHannu Lindholm, puvustuksen Marjaana Muta-nen ja koreografian Virve Varjos.

Canthin tekstissä on tragediapainotteisuu-desta huolimatta jonkin verran huumoria. Musi-kaalissa Suruttomat komediallinen aines kasvaa,mutta ei syö traagisuutta. Johannan itsemurhaja sitä edeltävä mielenhäiriökohtaus on PetraKarjalaisen erinomainen roolihuippu ja onnistuujärkyttävyydessään. Tragedian ja komedian sä-vyt vaihtelevat ja punoutuvat paikoin yhteen,kun esim. Aimo Räsänen Kustaana toljottaatyhjästi eteensä, vaikka kuolema tapahtuu muu-taman metrin päässä.

On ollut varmasti mietinnän paikka siinä,missä kohdin tässä musikaaliversiossa viitataannykyaikaan. Ratkaisu on looginen: juopottelu onyhteiskunnallisista ristiriidoista säilynyt selkeim-min, vaikkakin muuttanut ilmiasuaan. Niinpäkapakkakohtaus on alkuosin puvustettu nyky-ajan tuulipukupubin tyyliin. Viittaus toimii hy-vin sormena, joka saa katsojan mielen osoittele-maan muittenkin epäkohtien nykytilaa: missämielessä köyhyys ja naisen asema olivat edelleenongelmia?

Toisaalta kappaleen on sallittu, ja sen on ol-tava, yhä klassikko. Sen maailma on osittain täy-sin historiaa, kuten naisen aseman puolesta.Mutta ongelmat elävät eikä niitä sivuuteta, vaik-ka ei viittauksia enempää olekaan. Tyylilaji mu-sikaali vie voiton ja katsojalle jää älyllistä vas-tuuta kylliksi.

Dramaturgia on ollut sinänsä iso työ. SirkkuPeltola paljastaa, että 146 näytelmän sivustamuotoutui 55 sivun mittainen musikaali. Tämäsilti että mukana on uuttakin, ja nimenomaansuuri mustalaistanssikohtaus, jota Canthilla ei

Wiiralt: Absindijoojad

33

Yksinäisyydestäja yhdynnästäAsko SahlbergYhdyntäWSOY 2005

Kun kirjan nimi on Yhdyntä, ovat ennakko-odotukset kahdenlaisia; joko luvassa on ihanmieletöntä seksihurjastelua tai sitten yhdyntääkäytetään symbolisena vertauskuvana jonkin sy-vällisen tunnetilan kuvaamiseen. Sahlbergin kuu-dennessa teoksessa yhdyntä näyttäytyy toisaal-ta yksinäisyyden ja sodan vertauskuvana, toisaal-ta uhmana kohtaloa vastaan, ja lopulta jonkin-asteisena huipentumana, täydellistymänä, jonkaaikana kaiken muun merkitys lakkaa.

Yhdyntä tapahtuu Helsingissä vuonna 1944pommituksen aikana lähes kalustamattomassamutta kookkaassa asunnossa Bulevardilla. Nai-nen ja mies, eli Valma ja Axel, päätyvät miehenasuntoon kumpikin uskoen toisen olevan aivanjotain muuta kuin hän oikeasti on.

Yhdynnässä yhdyntä lähtee liikkeelle vääris-tynein mielikuvin. Se pitää siis keskeyttää. Kes-keytyksistä huolehtivat taloon jääneet asukkaat.Ensin hämäräpuuhissa liikuskeleva talonmiesyllättää lemmiskelevän pariskunnan. Sitten ovel-le ilmestyy suttuinen pikkutyttö. Aika ajoinräjähtelevät pommit rikkovat keskittymiskyvyn.

Vasta lopussa, kun pariskunta on kokenut pie-nen palan elämää yhdessä, saattaa yhdyntäkinsaavuttaa huippunsa.

Sahlbergin kieli on tyylipuhdasta. Seksiakti,puhumattakaan seksiaktin rinnastamisesta laa-

jempiin kokonaisuuk-siin, on haaste kielel-le. Seksi on yksi niistäasioista, joita sanoillaon hyvin vaikeata ku-vata. Sahlberg onnis-tuu tehtävässä kuiten-kin hyvin. Hän ei sor-ru liian karuun realis-tiseen kuvaukseen,mutta ei heittäydyimeläksikään.

Sahlberg kuvaa teok-sen päämieshenkilön,Axelin, taitavasti. Alasti liikuskele-van, konjakkia hörppivän miehen Bulevardinhuoneistossa voi melkeinpä nähdä silmiensäedessä. Axelista ja hänen suhteestaan naisen ruu-miiseen ja omiin tuntemuksiinsa jää lukijalle miel-lyttävä, monivivahteinen käsitys.

Kirjan naispuolinen päähenkilö, Valma, jääkuitenkin Axelin varjoon. Sahlberg ei tavoita Val-man monimuotoisuutta, saatika hänen suhdet-taan seksuaalisuuteen, samalla tavalla kuinAxelin. Valman taustoista kerrotaan pienessäteoksessa suhteellisen paljonkin, mutta kuvausjää kuitenkin jossain määrin pintapuoliseksi.

Teoksen anonyymi kertoja tarkkailee kirjan ta-pahtumia mielenkiintoisella tavalla, sopivanetäällä lukijasta mutta samalla hänet haastaen.Yhdynnän kerrontamuodossa on vivahde vanhaa.Se on tuttua ennen 1950-lukua kirjoitetuista ro-maaneista mutta harvinaista nykykirjallisuudes-sa.

Tähän tarinaan se sopii erinomaisen hyvin.

Kati Ala-Ilomäki

ole. Dramaturgia on onnistunut tekemään kap-paleesta jäntevän ja jännitteisen, mitä alkuperäi-nen näytelmä ei ole. Siinä on paljon viivyttelyä,venytettyä puhetta ja ylimääräisiä pikku kohta-uksia.

Oma lukunsa on Heikki Salon sanoitus. Tai-dokkaasti pyydettyä sanomaa kärjistävien biisienosuus on viihteellisesti potentiaalisin, mutta myöstaiteellisesti osuva. “Ei saa moittia juomari-poikaa” on Salon viittaus nykyaikaan, jossa juo-mari pyörittää viinaverojen kautta hyvinvointi-valtiota. Tämä asiahan ei Canthin aikana ollutlainkaan näin. Matti Puurtisen musiikki on tart-tuvaa, kaunista ja viihteellistä. Salon ja Puurti-sen yhteistyönä kaikuu moni laulu suorastaantenhoavana. Häälaulu kirvoittaa onnellisen alun:“Kadehtivat morsianta lehtojen liljat,/ voimaahehkuu punaposki,/ uuma on kuin kevätkoski”ja “Sulhasella silmissänsä niittyjen viljat”.

Vertikaalisuus toimii väkevästi. Laulussa Vai-moväen onni Johanna kuvittelee, “että tuuli tart-tuu lakanaan/ ja se kantaa minut ylös pouta-pilviin keinumaan,/ ja kun lennän kylän ylle,kaikki kansa nähdä saa,/ kuinka pyykkipadantakaa taivaita voi tavoittaa”. Tämä on ironiaa,sillä Johanna joutuu taivaisiin hirttäytymällä elialaspäin putoamalla. Lopussa Homsantuu las-keutuu kuin taivaasta jyrkkiä portaita alas sur-maamaan Ristoa.

Risto pelastuu ja miesten valtakunta jatkuu.Sinettinä Homsantuuta vietäessä poliisin huos-taan Risto toteaa “Olkaa huoleti. Hänen kanssaanmenetellään lain ja oikeuden mukaan.” Siis nii-den, joita Homsantuun olisi pitänyt ampua. TässäMinna Canthin kärki. Musikaalissa se on histo-riaa, mutta kaikinpuolisesti hyvin ja antaumuk-sella tehdyn esityksen perusteella toivoo saman-tapaista työtä ja onnea suomalaisen musikaalinmenestymiseksi.

Erkki Kiviniemi

34

Jukka Salmen teos alkaa yksinäisellä lauseel-la: ”Satakahdeksankymmentätuhatta kyynärääpitkä hius.” Jo tällainen aloitus herättää odotuk-set gargantuamaisesta otteesta, ja kun tarina al-kaa siitä miten sillanrakentaja Koprogolos junt-taa pystytolppansa flirttailevan seuraneidon kes-kelle, jotta tämä voisi kääntyä vaakatasossa tol-pan ympäri kuin jokeen rakennettu kääntösilta,niin lukijan suusta rupeaa syntymään hyvingargantuamaisia äänteitä, jotka herättävät julki-sella paikalla vaivautunutta hiljaisuutta.

Hunajametsän vilkkaasti ja värikkäästi etene-vä tarina ajoittuu Aleksanteri Suuren aikaan. Pää-henkilön, nuoren pojan Hadukhaddurin äitiMadhu-Bana on kurtisaanin ja keinottelijantanssahteleva risteytys, rietas ja ovela nainen jon-ka kunnianhimo keskittyy maallisen omaisuudenkartuttamiseen keinolla jos toisella. Madhu-Banan räävitön replikointi ja laskelmoiva mies-tenkampittaminen ovat romaanin riemastutta-vinta antia. Madhu-Bana on verbalistina melkoi-nen suunsoittaja, kuin heikkopäinen torikaup-pias, joka valehtelee, rienaa ja mairittelee kaik-kia kenraaleista orjiin.

Hänen poikansa Hadukkhaddur taas on kas-vanut vanhan laulujen miehen Kippu-Ra´n opis-sa.

Äiti noutaa poikansa kasvatusisältä Kippu-Ra´lta ja myy hänet kirjailijalle Onesikritokselle.Nuori poika lataa kuitenkin kirjailijalle sellaisensielunhätkähdyttämislitanian, että tämä ajautuupyörremyrskyn silmään ymmärrettyään, oi tur-huuksien turhuus, palvelleensa väärää herraa.

”Säkeiden miehelle mustekoukerot ovat yhtätarpeettomat kuin suurta vatsaa kannattelevatnahkaremmit. Hän kulkee laihana laulujen teitä,mukanaan vain kolmikielensä. Laulut pyrähtäväthänen kieleltään, kun hän avaa suunsa,” poikapuhuu Kirjailijalle.

Pojasta tulee tarinan edetessä mestarillinenrunonlaulaja, joka hallitsee kolmikielisen vinansoitannan sekä eeppiset laulut. Kenraalin juhlis-sa äiti menee haastamaan poikansa pään pantik-si siitä, että tämä lausuu seitsemän säettä Ho-merosta siinä missä kenraali Aristobulos juoviinikupillisen. Seuraa voimien mittely, joka päät-tyy Hadukkahaddurin voittoon. Aleksanteri sa-noo pojalle: ”Pyydä mitä haluat.” Poika vastaa:

”Anna minulle siivet.” Kireän hiljaisuuden jäl-keen Aleksanteri pyytää paikalle metsästys-haukan. Pojan äiti kuvittelee haukan hyökkäävänkuninkaan kimppuun, joten hän vääntää haukal-ta niskat nurin. Myöhemmin lintu valmistetaanpojalle syötäväksi ja linnun siivet ommellaanhänen hattuunsa. Kohtauksessa voi aavistaa Tu-hannen ja yhden yön satujen läsnäolon.

Teoksen kielellinen juoksutus ei kuvaa hen-kilöiden sisäisiä ajatuksenkulkuja, vaan ihmisettoimivat puhumalla ja tekemällä. Tämä kerron-nan muoto saattaa olla perua siinä, että kirjailijaon toiminut muun muassa Kaurismäkien eloku-vien lavastajana. Teksti ei siis ole kirjallista vaanelokuvallista. Historiallisena satiirikkona JukkaSalmi tuo mieleen jugoslavialaisen MiodragBulatovicin, jonka teos Gullo Gullo (1981) käsit-tää samanlaatuisen arvojen romahtamisen kuinHunajametsä.

Kielellisesti teos on paikoin rahvaanomainen,jopa siinä määrin, että Aleksanterin sammalta-vasta suusta onnahteleva puhe kuulostaa ylimi-toitetun keskentekoiselta. Aleksanteri tuppaavaihtamaan puhetyyliä jopa kesken kappaleen.Sama kielellinen kulmikkuus häiritsee joissainrunomittaisissa säkeissä.

Teoksen kustantajan omalaatuinen ratkaisuliittää teokseen Mari Hatavaran jälkipuhe on mie-lestäni erikoinen, sillä Hatavaran sinänsä loista-va kritiikki ja luonnehdinta teoksesta toistaa kir-jan kulkua ja valaisee sitä, mikä ei mielestäni siu-naa lukukokemuksen jälkeistä tilaa. Jälkipuhe eisisällä niin paljoa historiallista taustatietoa, ettäse puolustaisi paikkaansa.

Hunajametsä on lukukokemuksena riemulli-nen ja haastava, ja luetun ymmärtämisen jälkeenharmittelee, että tarinassa on vain 136 sivua. Jäänmielenkiinnolla odottamaan jatkoa, ja niin jääkirjafriikki tyttärenikin.

J. K. Ihalainen

Anna minulle siivet!

Jukka Salmi:Hunajametsä,Sanasato 2004144 sivua

Verner Lehtimäki

35

Kimmo Lehtimäki: Verner Lehtimäki,Punapäällikkö. Revontuli 2005. 365 s.

Turun lähellä Vahdossa syntyneiden Lehtimä-en veljesten elämänkaari oli kaikkea muuta kuintavanomainen. Köyhän ja monilapsisen perheenpoikien keskuudessa heräsi varhain voimakas yh-teiskunnallisen oikeudenmukaisuuden vaatimus.Tunnetuin veljeksistä oli Konrad, “hehkurinta”,sosialidemokraattinen kansanedustaja, itsenäisyys-mies ja aikanaan erittäin tunnettu kirjailija. Hänenkohtalolleen on kuvaavaa, että Suomen 1918 sisäl-lissodan jälkimainingeissa hänet tuomittiin kuole-maan, mutta Juhani Ahon ja eräiden muiden kirjai-lijoiden vetoomuksen jälkeen hänet armahdettiin jahänelle myönnettiin valtion kirjailijaeläke. Kirjalli-set ansiot eivät ehkä armahdukseen vaikuttaneetvaan enemmänkin Konradin ansiot mm. jääkäri-liikkeen perustamisessa. Hän jopa joutui olemaanmaanpaossa Yhdysvalloissa tsaarinvallan vastais-ten mielipiteittensä takia.

Kimmo Lehtimäki on Konradin pojanpoika janyt hän on koonnut yksiin kansiin isoisänsä jaisosetiensä tarinan. Elämäkerran päähenkilönä onVerner, mutta hänen mukanaan kulkee myösJalmar-veljen kohtalo, sillä niin läheisesti heidänelämänkaarensa sivusivat toisiaan. Paitsi pelkkäelämäntarina, on tämä kirja, josta tekijä huomaut-taa ettei se ole tieteellinen teos, myös kuvaus tutki-musprosessin vaiheista. Verner toimi “reippaanalännenlokarina” eri ammateissa Amerikassa, mis-tä siirtyi Vauxhallin autotehtaan palvelukseen Pie-tariin. Sitten tuli helmikuun vallankumous, suur-lakko Suomessa ja pian Verner ja Jalmar olivatkinjo perustamassa Maarian Raunistulassa Turun pu-nakaartin ratsuväkieskadroonaa. Kevään 1918 tais-teluissa tämä yksikkö taisteli Tampereen pohjois-puolella Lylyn-Väärinmajan linjalla, missä Verneritoimi rintaman päällikkönä. Erikoinen on kuvaussiitä, kuinka Vernerin avustuksella Britannian Pie-tarin lähetystö pakomatkallaan saatettiin valkois-ten puolelle. Valkoisten oli vaikea käsittää, ettäpunaiselta puolelta saapuu saattue kantaen sekäBritannian että valkoista neuvottelulippua. Man-nerheim tiesi asiasta kyllä etukäteen. Kirjassa onmyös valokuva tästä tilanteesta.

Kun punaiset vetäytyivät Tampereelle, lankesirintamatoimien päällikkyys Verner Lehtimäelle.Kun tappio näytti väistämättömältä, murtautuiVerner saattueensa kanssa Näsijärven kautta Hä-meenkyröön ja sieltä Toijalaan, missä he liittyivätmuihin punakaartilaisiin näiden suureksi yllätyk-seksi. Pian Verner olikin jo Pietarissa ja lähti sieltä

englantilaisjohtoiseen Muurmannin legioonaan,jonka entisistä punakaartilaisista koostuva miehis-tö äänesti hänet päällikökseen. Brittiarmeija mie-hitti Muurmannin radan vartta Suomen kautta tu-levan Saksan hyökkäyksen varalta. Kun tämäkintilanne oli ohi, oli Verner Jalmarin kanssa perusta-massa Puna-armeijan laivaston ilmavoimia. Tämänjälkeen alkoi Vernerin elämän arvoituksellisin vai-he. Hän oli kahdeksan vuotta ilmailuteollisuudenpalveluksessa Yhdysvalloissa, missä hän jo valo-kuvienkin mukaan vietti vaurasta elämää. Hänensiellä olonsa todelliset tarkoitusperät jäävät edel-leen hämärän peittoon. Mahdollisesti hän oli neu-vostohallituksen tai Kominternin palveluksessahoitamassa kauppasuhteita, erityisesti lentokone-teollisuuden alalta. Koska dokumentteja ei ole, eiole hänen tehtävästään tarkkaa tietoa.

Verner palasi Pietariin 1930-luvun alussa, mis-sä sielläkin vietti etuoikeutetun henkilön elämää.Kirjan mukaan hän tiesi Stalinin vainojen alkami-sesta jo 1933, mutta jäi Pietariin. On vaikea selvit-tää, miksi hän toimi näin, sillä juuri tuona vuonnamonet neuvostohallituksen palveluksessa olleetSuomen kansalaiset pakenivat maasta henkensäkaupalla. Verner kohtasi matkansa pään huhtikuus-sa 1938, tasan 20 vuotta Tampereen valtauksen jäl-keen. Monien muiden suomalaisten ja korkea-ar-voisten punaupseerien tavoin hänet teloitettiin.Hänet rehabilitoitiin 4. lokakuuta 1957.

Vernerin ja myös hänen veljensä Jalmarin koh-talot herättävät monenlaisia kysymyksiä. Jalmarkuoli ennen Verneriä kyseenalaisissa olosuhteissaeikä ole varmaa tietoa, kummasta syystä Verner“puhdistettiin”, suomalaisuuden vai neuvosto-hierarkiassa korkealla olevan henkilön ominaisuu-dessa. Ylipäätään punaveljesten elämässä on pal-jon valkoisia läiskiä. Kimmo Lehtimäki on tehnytperusteellista tutkijantyötä heidän vaiheitaan sel-vittäessään. Hän on löytänyt harvinaisia asiakirjo-ja Venäjän arkistoista ja muualta, hänen käytössäänon ollut mm. Heikki Ylikankaan Tie Tampereelle -teoksen lähdemateriaali. Erikoisia lähteitä ovat ve-näläisen kirjailijan Gennadi Fishin kaksi Verner-aiheista kaunokirjallista teosta ja Vernerin omavuonna 1935 kirjoittama muistelma Muurmanninlegioonasta. Muutenkin kirjan lähdeluettelo on kat-tava, myös kirjan kuvitus, josta osa on peräisin Leh-timäen suvun perhealbumeista.

Kimmo Lehtimäen kirja avaa kiintoisan näkö-kulman 1900-luvun alun kuohuviin vuosiin. Se ker-too sekä idealismista että vehkeilystä, petoksista javaltataisteluista, urkinnasta ja raakuudesta ja pal-josta siitä, mitä me emme koskaan tule tietämään.Kaikessa perusteellisuudessaan tämä elämäkerta onpiristävä lukukokemus, vaikka aiheen huomioonottaen kaikki eivät varmastikaan ole kirjoittajankanssa samaa mieltä.

Kai Kyösti Kaukovalta

Cowboy vallankumoustenpyörteissä

36

Pirkkalaiskirjailijat ry. on Suomen ensimmäi-nen maakunnallinen kirjailijayhdistys. Perusta-miskokous pidettiin 21. marraskuuta 1943. Jäsen-määrä on tällä hetkellä 131.

Sääntöjen mukaan jäseneksi voidaan hyväk-syä henkilö, joka on julkaissut riittävästi alkupe-räistä kaunokirjallista tuotantoa ja jota taiteelli-sen tai ammatillisen tason perusteella voi pitääkirjailijana.

Pirkkalaiskirjailijat ry:n hallitus vuonna 2005

Timo Malmi, puheenjohtaja, 050-5617667 vuosikokoukseen 2007Kari Aronpuro, 045-673 8098 vuosikokoukseen 2006Jaana Paju, 050-308 6967 vuosikokoukseen 2005Jussi Rusko, 050-592 4878 vuosikokoukseen 2005Markku Turunen, varapuheenjohtaja, 050-366 1323 vuosikokoukseen 2007Juha Siro, 040-520 9229 vuosikokoukseen 2007Tuija Välipakka, 040-777 6505 vuosikokoukseen 2006

Markku Turunen on Kirjailijaliiton hallituksen jaKirjailijayhdistysten neuvottelukunta Suunta ry:nhallituksen jäsen.

Toimisto:Sammonkatu 2 as. 1, 33540 TamperePuhelin 03-212 1685Sähköposti: pirkkalaiskirjailijatry@pp.inet.fiwww.pirkkalaiskirjailijat.net

Taloudenhoitaja:Irmeli Hihnala

Pirkkalaiskirjailijoiden toiminta-ajatus

Pirkkalaiskirjailijat ry:n tarkoituksena on toimia Pir-kanmaan kirjailijain yhdyssiteenä ja tehdä työtäkirjailijantyön henkisten ja aineellisten edellytysten ke-hittämiseksi. Yhdistyksen yleisenä tavoitteena on edis-tää kirjallista kulttuuria. Pirkkalaiskirjailijat on poliit-tisesti sitoutumaton ja sen kotipaikka on Tampere.Pirkkalaisten toimintaan kuuluu kuukausikokoustenlisäksi koulutustilaisuuksia, kursseja ja retkiä. Yhdis-tys järjestää monenlaisia kirjallisia yleisötilaisuuksiayksin ja yhdessä Tampereen kirjallisten piirien kans-sa.

Jo perinteeksi on muodostunut harrastajakirjoitta-jille ja aloitteleville kirjailijoille suunnattu arvostelu-palvelu. Yhdistyksen jäsenet toimivat luovan kirjoitta-misen opettajina ja luennoitsijoina.

Viita-akatemia on perustettu yhdistyksen aloittees-ta. Pirkkalaiset on nykyäänkin edustettuna akatemianseurantaryhmässä.

Yhdistys pitää yllä kontakteja tiedotusvälineisiin,kustantajiin, kirjastoihin, kulttuurialan viranomaisiinja järjestöihin. Pirkkalaiskirjailijat pyrkii tekemään tun-netuksi alueen kirjallisuutta ja työskentelee äidinkie-len aseman lujittamiseksi. Lisäksi yhdistys kerää ar-kistoonsa kirjallisuushistoriallista aineistoa.

Pirkkalaiskirjailijat jakaa viiden vuoden välein AlexMatson -palkinnon ansioituneelle kirjoittajalle.

37

Julkaisut ja kivikirjoitukset

Pirkkalaiskirjailijat ry on julkaissut kolme kir-jaa: Luova sana ja yhteiskunta: esseitä ja puheenvuoro-ja vuonna 1973. Saara Sarkkisen kirjoittama histo-riikki Minä ja me ilmestyi 1993 ja Kari Aronpuronkokoama Augustan tanssikenkä julkistettiin 60-vuo-tisjuhlan kunniaksi vuonna 2003.

Pirkkalaiskirjailijat on jättänyt jälkensä myösTampereen kaupunkikuvaan. Kesällä 2004 julkis-tettiin Keskustorin pohjoispäässä Runopolku. Se onyhdistyksen jäsenten kirjoittama ketjuruno, joka onhakattu kivilaattoihin.

Kahta vuotta aikaisemmin avattiin Keskustorinetelälaidassa Radoslaw Grytan veistämä Kivi-kirjasto. Se koostuu pirkkalaiskirjailijoiden teksteis-tä. Mukana ovat Yrjö Jylhä, Viljo Kajava, Eeva-Lii-sa Manner, Erno Paasilinna, Kalle Päätalo LauriViita ja nobelisti F.E. Sillanpää. Väinö Linnan laat-ta paljastettiin Puuvillatehtaan kadun varressa 2004ja Eeva-Liisa Mannerin Ojakadulla kesällä 2005.

Yrjö Jylhällä on runoilijapatsas Punakylässä jaLauri Viidalla Pyynikillä. Minna Canthin suurimuistomerkki on nähtävissä Hämeenpuistossa.Vanhan kirjaston eteen Keskustorille on sijoitettuAleksis Kiven monumentti.

Pirkkalaisten historia

Pirkkalaiskirjailijat ry. perustettiin HotelliTammerissa sotavuoden 1943 syksyllä. Perustaja-jäseniä olivat mm. Heikki Asunta, Viljo Kajava, IlpoKaukovalta, Auni Nuolivaara, Erkki Palolampi jaOiva Paloheimo. Ensimmäisenä puheenjohtajanatoimi Fanny Sartto.

Kolmentoista kirjailijan ryhmästä toiminta onvuosikymmenten varrella laajentunut huomatta-vasti, ja yhdistys on varttunut pirkanmaalaiseenkulttuurielämään väkevästi vaikuttavaksi voimak-si.

Perustamisestaan lähtien yhdistykseen on kuu-lunut kaikkiaan yli 250 jäsentä. Monet valtakunnal-liset tunnetut kirjailijanimet ovat olleet ja ovat Pirk-kalaisten jäseniä. 2000-luvun jäsenistö edustaa mo-nipuolisesti kirjallisuuden eri lajeja ja suuntauksia.

Pirkkalaiskirjailijoiden puheenjohtajina ovattoimineet seuraavat henkilöt:1943 Fanny Sartto1945-46 Ilpo Kaukovalta1947-48 Eino Paloheimo1949 Esti Heiniö1950 Eino Paloheimo1951 Naemi Levas1952-56 Eino Arohonka1957-73 Ilpo Kaukovalta1974 Jaakko Syrjä1975-82 Jorma Kannila1983-95 Kullervo Järvinen1996-01 Vuokko Tolonen

Mannerille laatta

Eeva-Liisa Mannerin kotitalon seinustalle Oja-kadulle pystytetään heinäkuun 6. päivänä klo 14.00laatta. Siihen on ikuistettuna hänen kasvonsa ja teks-tiksi on poimittu lause hänen tuotannostaan.

Laatan muotoilee Mauno Kivioja Nokialta. Hänteki viime vuonna Väinö Linna kotitalon seinäänPuuvillatehtaankadulle muistomerkin.

Kadunnimilautakunta on pyytänyt ehdotuksiakirjailijoiden ikuistamiseksi Tampereen kaduissa.Työryhmä on vastannut ja nostanut jäsenistämmeesiin henkilöitä, jotka ovat vaikuttaneet ajatteluunja alueeseen. Mukana on myös kirjailijanimiä en-nen yhdistyksen perustamista. Periaate on, että onensin kuoltava, ennen kuin voi ajatella edes pääsyälistalle, jolta ikuistettavat poimitaan.

Arvostelupalvelua harrastajakirjoittajille

Tarvitsetko ulkopuolisen lukijan näkemystätekstistäsi? Pirkkalaiskirjailijoista löytyy useita am-mattitaitoisia kirjailijoita, jotka analysoivat harras-tajakirjoittajien teoksia. Asiantuntemus kattaa kaik-ki kaunokirjallisuuden lajit:ROMAANIT, NOVELLIT, ESSEET, RUNOT, AFO-RISMIT, SADUT, PAKINAT, NÄYTELMÄT,KUUNNELMAT, TV- JA ELOKUVAKÄSIKIRJOI-TUKSET.

Kiinteä hinta 40 euroa, tekstin lajista ja laajuu-desta riippumatta. Vastineeksi saat perusteellisenja perustellun arvion kirjallisena. Sen avulla on hel-pompi päästä eteenpäin sanataiteen sokkeloissa.

Ota yhteyttä Pirkkalaiskirjailijat ry:n toimistoonpuhelimella, meilaamalla tai kirjeitse:Puh. 03-2121685, sähköposti:pirkkalaiskirjailijatry@pp.inet.fiSammonkatu 2 as.1, 33540 Tampere.

(Huom! Emme vastaa kadonneista teksteistä!Tekijällä tulee olla töistään kopiot!)

38

Kirjana elämäon sata kertaa parempi

Hannu Paronen:Aamu kävelylläSiniplaneetta 2005

Viime vuosien määrällisesti heikosta aforismi-tarjonnasta aletaan selviytyä jo toisen tänä vuon-na julkaistun kokoelman perusteella. Lisäksi ku-luvana vuonna perustettu aforismiyhdistys sekäviime vuonna ensimmäisen kerran järjestetytaforismipäivät kielivät tiivistetyn viisauden uu-desta tulemisesta, ehkä jopa buumista.

Tamperelaisen toimittajan Hannu ParosenAamu kävelyllä marssii reippaasti yhteiskunnal-lisen aforismin polkuja kuuluisamman Parosenjalanjäljissä. Kokoelma huomauttaa unohtuneenja syrjäytyneen ihmisryhmän olemassaolosta,puolustaa perinteistä duunaria ja kritisoi medi-an kaupallistumista.

Kiinnostavinta ja kärkevintä Parosen kieli onlihateollisuutta vastaan hyökkäävässä sarjassa.Yhden sivun sarjassa rakennetaan sipulin ympä-rille vihainen lihantuotannon ja roskaruoan kri-tiikki -

”Tylsä veitsi tekee sormeen kipeämmän haa-van kuin terävä”. Aamu kävelyllä on muuten-kin moralisoivaa aforistiikkaa, näinä konsensus-politiikan vuosina erittäinkin kiinnostavaa.

Ajoittain Paronen sortuu turhiin sanaleikeillävarustettuihin kikkailuihin, kuten ”Nauti päätyöstä, päätyöstä / Pää työstä”, toisaalla hänonnistuu pienessä vitsissään yhdistäen leikinvakavamielisyyteen: ”Elämässä valtit ovat kor-tilla”. Yhdyssanojen eriyttäminen ja yhdistämi-nen tuovat mieleen Tuomas Juseliuksen runoko-koelman Ohi mennen (Kullervo 2001) ja senaforistiikalla leikittelevät lauseet.

Ilahduttavaa, että aforismi ei ole lajina täysinhalvaantunut värssykirjojen ja onnittelukorttienmuotoon. Parosen kokoelmalta silti odottaisi hie-man jäntevyyttä ja kielen mahdollisuuksien käyt-tämistä enemmän. Mustapekka sanoo MikkiHiirtä kikkanokaksi ja hieman samanlaista vii-sastelua on Aamu kävelyllä ottanut vastaan.Paronen ei vielä yllä Rekolan, Envallin, Paasilin-nan tai vanhemman Parosen rinnalle, mutta tu-levaisuus lupaa silti hyvää.

Ville Hytönen

Arto Melleri1956 - 2005

39

Risto Ahti:RunoAapinen 2

Sanaluvun koetus

Sanasato OyPL 184

33101 Tampere

Tilaukset myössanasato@vip.fi

Kuva: Irmeli Jung

“Tämä ulkomaanpolitiikankama on hiukan turhauttavaa.”

George W. Bush - Unohtumattomimmat(toim. ja suom. Ville Sutinen)

www.savukeidas.com