Itä-Suomen yliopisto

Filosofinen tiedekunta

Pro gradu -tutkielma

Suomen kieli

Marraskuu 2018

P

r

o

g

r

a

d

u

-

t

u

t

Johanna Rauste

ENGLANNIN KIELEN VAIKUTUS LUKIOLAISTEN KIRJOITETTUUN KIELEEN

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Tiedekunta – Faculty

Filosofinen tiedekunta

Osasto – School

Humanistinen osasto

Tekijät – Author

Johanna Rauste

Työn nimi – Title

Englannin kielen vaikutus lukiolaisten kirjoitettuun kieleen

Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages

suomen kieli Pro gradu -tutkielma x 27-11-2018 55

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma

Tiivistelmä – Abstract

Tutkimuksen kohteena ovat englannin kielen vaikutus lukiolaisten kirjoitettuun kieleen ja englannin kielen vaiku-

tuksesta aiheutuvat normipoikkeamat. Tutkimuskysymyksenä on se, miten englannin kielen vaikutus näkyy suoma-

laisten lukiolaisten kirjoitelmissa. Tutkimuksessa tarkastellaan englannin kielen vaikutusta sanatasoon eli leksik-

koon, välimerkkeihin ja lausetasoon eli syntaksiin.

Tutkimus on kvalitatiivinen. Tutkimusmenetelmä seuraa lingvistisen analyysin periaatteita. Anglismit on ensin

etsitty, jonka jälkeen ne on luokiteltu erilaisiin kategorioihin.

Tutkimuksen aineistona ovat Etelä-Suomessa sijaitsevan lukion eri vuosikurssien opiskelijoiden kirjoitelmat.

Aineisto koostuu 95 kirjoitelmasta. Aineiston sanemäärä on 33 395 sanaa. Keskimäärin yhdessä kirjoitelmassa on

355 sanaa. Aineisto on kerätty syksyllä 2017.

Tutkimusaineistossa englannin kielen vaikutus näkyy leksikossa, välimerkeissä ja syntaksissa. Morfologiaan

ja fonologiaan liittyviä anglismeja ei aineistossa ole. Leksikon osalta englannin kielen vaikutus näkyy lainasanoissa,

yhdyssanojen erilleen kirjoittamisessa, sanojen merkitysten laajenemisessa ja muotisanoissa sekä tiettyjen pronomi-

nien artikkelimaisessa käytössä. Lainasanoja englannista on etenkin sähköisen viestinnän ja tietoteknologian aihe-

piireistä. Yhdyssanat ovat vuosikymmenten ajan olleet yksi oikeinkirjoituksen haastavimmista osa-alueista, ja eng-

lannin mallin mukainen nominatiivialkuisten yhdyssanojen erilleen kirjoittaminen on yhä yleisempää. Yksi kiinnos-

tavimmista huomioista tutkimuksessani liittyy pronominien käyttöön. Tiettyjen pronominien artikkelimaista käyttöä

esiintyy usealla kirjoittajalla.

Välimerkkeihin liittyvät ongelmat kuuluvat osittain syntaktisiin piirteisiin. Tutkimuksen rakenteen tasapai-

nottamiseksi muutamaa välimerkitykseen liittyvää ilmiötä käsitellään omassa luvussaan. Nämä ilmiöt ovat infiniit-

tisten lausekkeiden erottaminen ja lauseenalkuisten adverbiaalien erottaminen pilkulla, pilkku topiikin ja kommentin

sekä subjektin ja predikaatin välissä, ylimääräinen pilkku sekä-sanan edessä ja puolipisteen englannin mallin mukai-

nen käyttö. Englannin kielessä pilkkua käytetään puheen tauotuksen mukaan myös kirjoitetussa kielessä. Tämän

mallin mukaan myös suomalaiset kirjoittavat toisinaan pilkun lauseenalkuisten adverbiaalien, lauseenvastikkeiden ja

topiikkien jälkeen. Sekä-sanan eteen ei suomen kielessä tule pilkkua. Lukiolaisten kirjoitelmissa sekä-sanaan on kui-

tenkin luettelon ja rinnastuksen yhteydessä lisätty normista poiketen pilkku. Puolipistettä käytetään englannin kie-

lessä luettelossa, ja tällaista käyttöä näkyy myös tutkimuksen aineistossa.

Syntaksin anglismeja ovat englannin kielen mallin mukainen virkkeen informaatiorakenne, yksikön toisen

persoonan yleistävä käyttö, genetiiviä korvaavat paikallissijat ja paikallissijaisten attribuuttien sijoittaminen pääsa-

nan jälkeen. Lauseen informaatiorakenne kääntyy englannin kielen mallin mukaisesti toisinaan siten, että uusi asia

kirjoitetaan lauseen alkuun. Yksikön toisen persoonan yleistävä käyttö on yleistynyt englannin kielen vaikutuksesta,

vaikka sillä on kotimaistakin murretaustaa. Genetiiviä korvaavat paikallissijat toimivat tiettyjen englannin preposi-

tiorakenteiden korvikkeina.

Tutkimustuloksena on se, että englannin kielen vaikutus näkyy lukiolaisten kirjoitetussa kielessä. Aineiston

jokaisessa kirjoitelmassa on englannin mallin mukaisia normipoikkeamia. Laajimmin vaikutus näkyy leksikossa,

sillä aineistossa on runsaasti erilaisia lainoja. Syntaksin osalta aiemmin puhekieleen liitetty yksikön toisen persoonan

yleistävä käyttö on aineistossa taajaa.

Avainsanat – Keywords

lukiolaiset, suomen kieli, anglismit, englannin kielen vaikutus, normipoikkeamat

Faculty

Philosophical Faculty

School

School of humanities Author

Johanna Rauste

Title

The impact of English in Finnish sixth formers’ written language

Main subject Level Date Number of pages

Finnish language Master’s thesis x 27-11-2018 55

Secondary subject diss. Candidate’s dissertation Intermediate studie’s dissertation

Tiivistelmä – Abstract

This study examines the impact of the English language in Finnish sixth formers’ written language and devia-

tions of Finnish standard language that are results of English interference. The aim of this study is to investigate

how the impact of English is shown in Finnish sixth formers’ texts. The study analyses the impact of English

to Finnish lexic, punctuation and syntax.

Research method of this study is qualitative and partly follows the principals of linguistic analysis. De-

viations from the standard language norms have been gathered and categorized. Main concepts of this study

are norm deviations and anglicisms. The data of this study is gathered from a high school in Southern Finland,

the data consists of 95 texts and has been collected in the autumn 2017. The whole data consists of 33,395

words and one text has on average 355 words.

Analysis of the data reveals that English inflects lexicon, punctuation and syntax. Syntactical anglicisms

include loanwords, using certain buzzwords or using words in new meanings, writing compounds separated

and using certain pronouns as articles. English loanwords are often related to electronic communication or

information technology. For decades, compounds have been one of the hardest parts of Finnish orthography.

As a result of the increasing use of English, young people tend to write nominative case started compounds as

separated words. This is against standard Finnish norms. One of the most interesting findings of the study is

related to pronouns, as several writers use certain pronouns as articles in the data.

Punctuation is a partly syntactic phenomenon, but in the present study it was necessary to cover some

punctuation related features in their own chapter. These punctuation related anglicisms are placing commas

with non-finite clauses and clause-starting adverbials, commas between the topic and the comment and subject

and verb. A comma, in written English, is used to mark a short break in a sentence, a chance to pause. This has

been adapted to Finnish and also occurs in the data of the present study, where adverbials, non-finite clauses

and topics are sectioned off the larger clause with the use of a comma. Also in Finnish, comma does not belong

with the word sekä. However, the data contains numerous examples of standard language deviant commas with

sekä-word in lists and comparisons. The data also shows that the English usage of semicolon between items in

a list when items contain commas has also been transferred to Finnish.

Anglicisms in syntax include a non-Finnish order of the given and new information, the generic use of

the second-person signular pronoun (writing in second person), usage of locative grammatical cases instead of

genitives and writing attributes after modificands. In Finnish, the genetive replaces some prepositions. When

the genitive in that kind of situations is replaced with a locative grammatical case, it is due to English influence.

The order of given and new information in clauses sometimes follows English lead so that the new information

is placed in the beginning of the sentence. It has become more and more common to replace Finnish passive

with a second-person pronoun and second-person singular verbs. The generic use of the second-person singular

verbs has dialectal background in Finnish, but has become more frequent nowadays because of English influ-

ence.

The result of this study is that English impacts are seen in the written language of Finnish high school

students. Every single piece of writing studied contains anglicisms and influence is most noticeable in lexicon,

as there is a great amount of loans in the data. What comes to syntax, English effects are in most cases seen in

the sentences which start with non-finite clauses and adverbials. Also, the generic use of Finnish second-person

singular verbs, which used to occur only in spoken Finnish, is prevalent among Finnish sixth formers’ writing. Avainsanat – Keywords

Finnish language, anglicisms, impact of English, norm deviation

SISÄLLYS

1 JOHDANTO 1

1.1 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset 1

1.2 Tutkimusaineisto 2

1.3 Tutkimuksen kohteena normipoikkeamat 3

1.4 Aiempaa tutkimusta 5

2 ANGLISMIT SUOMEN KIELESSÄ 7

2.1 Anglismien vuosikymmenet 8

2.2 Englannin vaikutus suomen sanastoon 10

2.3 Englannin vaikutus suomen kielen rakenteisiin 11

3 LUKIOLAISTEN KIRJOITTAMINEN 13

3.1 Oikeinkirjoituksen pulmia 13

3.2 Nuorten kieli ja englanti 14

3.3 Kirjoittamisen opetus murroksessa 14

4 LEKSIKAALISET ANGLISMIT 16

4.1 Raakalainat 18

4.1.1 Yleislainat 18

4.1.2 Erikoislainat 19

4.1.3 Sitaattilainat 20

4.2 Käännöslainat 22

4.3 Merkityslainat 25

4.4 Yhdyssanojen erilleen kirjoittaminen 27

4.5 Fraasit ja muoti-ilmaukset 28

4.5.1 Omistuksen ilmaiseminen 28

4.5.2 Sanojen merkitysten laajeneminen ja muotisanojen käyttö 30

4.6 Eräiden pronominien artikkelimainen käyttö 31

4.6.1 Määräisen artikkelin tavoin käytettävät pronominit 32

4.6.2 Epämääräisen artikkelin tavoin toimivat pronominit 34

5 VÄLIMERKKIEN ENGLANNIN MALLIN MUKAINEN KÄYTTÖ 36

5.1 Infiniittisten lausekkeiden erottaminen pilkulla 36

5.2 Lauseenalkuisten adverbiaalien erottaminen pilkulla 38

5.3 Pilkku topiikin ja kommentin välissä 39

5.4 Subjektin ja predikaatin erottaminen pilkulla 39

5.5 Ylimääräinen pilkku sekä-sanan edessä 40

5.6 Puolipisteen englannin kielen mukainen käyttö 41

6 SYNTAKSIN ANGLISMIT 43

6.1 Virkkeen informaatiorakenne 43

6.2 Yksikön toisen persoonan yleistävä käyttö 45

6.3 Genetiiviä korvaavat paikallissijat 48

7 LOPUKSI 50

LÄHTEET

1

1 JOHDANTO

1.1 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset

Tutkin pro gradu -työssäni lukiolaisten kirjoitelmia. Tarkastelen teksteissä esiintyviä poik-

keamia kirjakielen normeista. Käytän tutkimuksessani käsitettä normipoikkeama, jolla tarkoi-

tan huoliteltuun kirjakieleen kuulumatonta piirrettä. Perehdyn tutkimuksessani anglismeihin.

Anglismeilla tarkoitetaan englannin kielestä peräisin olevia ilmauksia tai piirteitä jossakin

muussa kielessä (KS s.v. anglismi). Taustaoletuksena tutkimuksessani on se, että yhtenä syynä

lukiolaisten kirjoitetun kielen normipoikkeamiin on englannin kielen interferenssi. Tutkimuk-

sessa on näin ollen kontrastiivinen näkökulma. Tutkimuskysymykseni on se, miten englannin

kieli vaikuttaa lukiolaisten kirjoitettuun kieleen. Tarkastelen englannin kielen vaikutusta syn-

taksin ja leksikon kannalta.

Tutkimusotteeni on pääosin kvalitatiivinen. Käyn aineiston läpi ja etsin kirjoituksista nor-

mipoikkeamat. Normipoikkeamista otan analyysin kohteeksi anglismit ja luokittelen ne kate-

gorioihin. Kategoriat on muodostettu aineistossa esiintyvien anglismien perusteella, minkä

vuoksi tutkimus tarkentui syntaksiin ja leksikkoon. Tutkimusaiheeni motivoituu osittain siitä

arjessa tehdystä havainnosta, että kirjakielen hallinta on heikolla tolalla usealla nuorella. Kuten

Ranta (2007: 15) kiteyttää, on huoli kirjoitustaidon heikkenemisestä ja ylioppilaskirjoitusten

äidinkielen kokeen tulosten romahtamisesta yhä vahvempi.

Tutkimukseni aihe on sen vuoksi tärkeä, ettei anglismeista lukiolaisten kirjoituksissa ole

tuoretta tutkimustietoa. Lukiolaisten kirjoittamista on tosin tutkittu monesta muusta näkökul-

masta opinnäytetöissä. Ylioppilasaineista on pro gradu -töissä tarkasteltu muun muassa kieli-

virheitä, aineistoon viittaamista ja virkerakenteita. Julkaistua tutkimustietoa lukiolaisten kirjoit-

tamisesta sen sijaan ei ole juuri lainkaan. Vasta 2010-luvun paikkeilla suomen kielen asiantun-

tijat ovat kirjoittaneet julkaistuja tutkimuksia lukiolaisten kirjoittamisesta. (Juvonen, Kauppi-

nen, Makkonen-Craig & Lehti-Eklund 2011: 27.)

Tutkimukseni koostuu kuudesta pääluvusta. Ensimmäisessä luvussa esittelen tutkimuk-

seni aineiston, menetelmän sekä käytetyt käsitteet. Kartoitan myös aiempaa tutkimusta aiheesta.

Toisessa luvussa syvennyn anglismeihin suomen kielessä ja siihen, mitä niistä on vuosien var-

rella kirjoitettu. Kolmannessa luvussa perehdyn lukiolaisten kirjoittamista koskevaan tutkimus-

tietoon. Tutkimukseni analyysi on jaettu kolmeen päälukuun (luvut neljä, viisi ja kuusi). Nel-

jännessä luvussa analysoin englannin kielen vaikutusta aineiston tekstien sanatasoon eli leksik-

koon. Viidennessä luvussa kohdistan analyysini välimerkkien englannin mallin mukaiseen

2

käyttöön. Kuudennessa luvussa tarkastelen englannin vaikutusta laajemmin lausetasoon eli syn-

taksiin. Seitsemännessä luvussa kokoan tutkimuksen tulokset ja pohdin tutkimuksen herättämiä

jatkotutkimusaiheita.

1.2 Tutkimusaineisto

Tutkimukseni aineistona on eri-ikäisten lukio-opiskelijoiden kirjoitelmat. Aineisto koostuu 94

kirjoitelmasta, jotka on kirjoitettu syksyllä 2017. Aineisto on kerätty keskikokoisesta eteläsuo-

malaisesta lukiosta neljältä eri kurssilta. Ennen aineiston keräämistä lukiolaisten vanhemmille

lähetettiin tutkimuksesta tiedote, jossa heille annettiin mahdollisuus sähköpostitse kieltää lap-

sensa osallistuminen tutkimukseen. Jokaiselta tutkimukseen osallistuvalta opiskelijalta on li-

säksi kerätty allekirjoitettu suostumuslomake ennen kirjoittamisen aloittamista. Mukana on

kaksi ensimmäisen vuosikurssin ryhmää, yksi kolmannen vuosikurssin ryhmä ja yksi valinnai-

sen puhekurssin ryhmä, jossa oli opiskelijoita kaikilta vuosikurssilta. Tehtävänä lukiolaisilla oli

kirjoittaa vähintään yhden A4-sivun mittainen kirjoitelma valitsemastaan otsikosta. Otsikot oli-

vat muunnelmia vanhoista ylioppilaskokeiden tehtävistä ja osa oli lukion toisen opettajan suun-

nittelemia. Kirjoitelmat valmistuivat pääosin yhden 75 minuutin pituisen oppitunnin aikana,

joten prosessikirjoittamiselle tai muokkaamiselle ei juurikaan jäänyt aikaa. Osa opiskelijoista

teki tekstin käsin konseptille. Suurin osa kirjoitti kuitenkin koneella ja lähetti sen sähköpostilla

tai antoi tekstiin lukuoikeuden. Opiskelijat eivät saaneet käyttää kirjoittaessaan oikolukuohjel-

maa. Abiturienteilla oli valittavanaan 14 eri otsikkovaihtoehtoa. Muilla vaihtoehdot oli karsittu

neljään otsikkoon.

Aineistonkeruun aikaan lukiolaiset opiskelivat esseiden kirjoittamista ja harjoittelivat

tekstitaitoja. Kutsun kirjoitelmia teksteiksi, sillä tehtävänannossa ei määritelty tuotoksen teks-

tilajia. Aineiston tekstit eroavat melko paljon toisistaan, sillä joukossa oli niin esseitä kuin muu-

tama tarinakin. Kirjoitusten tekstilaji ei kuitenkaan tutkimuskysymysteni kannalta ole merkit-

tävä seikka, joten sisällytin tekstilajina hieman poikkeavatkin tekstit aineistooni. Kirjoitelmat

poikkeavat toisistaan tyylin ohella myös pituuden suhteen. Lyhin teksti on alle puolen sivun

mittainen (109 sanaa), kun taas pisin on koneella kirjoitettuna kolme sivua pitkä (956 sanaa).

Yhteensä aineiston sanemäärä on 33 395 sanaa.

Aineistoni ei ole niin kutsuttu luonnollinen aineisto, vaan se on syntynyt tutkijan toimin-

nan seurauksena. Alasuutarin (2012) mukaan aineiston luonnollisuus ei takaa sen laatua. Ai-

neiston tuottamisen tilanteet voivat olla nimenomaan tutkimusta varten järjestettyjä. Oman ai-

3

neistoni kohdalla on selvää, että tekstit eivät edusta informanttien parhaita suorituksia. Varsin-

kin niissä ryhmissä, joissa tekstit tuotettiin ainoastaan tutkimustarkoitukseen eikä opettaja ar-

vostellut niitä, oli joukossa jonkin verran epämotivoituneita kirjoittajia.

Ranta (2007: 59) teki väitöskirjassaan osuvan huomion omasta aineistostaan. Hän mai-

nitsee, että annettu ohjeistus voi vaikuttaa syntyvään aineistoon. Kirjoittaja saattaa esimerkiksi

lisätä tekstiin ylimääräistä, jotta saisi pituusnormin täyteen. Oman aineistoni kohdalla tämä voi

tarkoittaa myös normipoikkeamien lisääntymistä. Opiskelijat eivät välttämättä ole jaksaneet

keskittyä enää loppuvaiheessa, mikäli ovat kirjoittaneet ikään kuin ylimääräistä saadakseen si-

vun täyteen. Annettujen otsikoiden aihepiirit voivat myös vaikuttaa kirjoitelmissa käytettyihin

käsitteisiin ja näin lisätä lainasanojen määrää.

Aineiston käsittelyn helpottamiseksi ja anonymiteetin turvaamiseksi olen nimennyt teks-

tit satunnaisessa järjestyksessä (T1, T2…). Kirjoittajia ei ole tarpeen erottaa iän tai sukupuolen

mukaan toisistaan, sillä tutkimukseni kohdistuu tiettyihin kielenpiirteisiin lukiolaisten kielessä.

1.3 Tutkimuksen kohteena normipoikkeamat

Tutkimusaineisto on analysoitu lingvistisen analyysiperinteen mukaisesti. Olen etsinyt aineis-

tosta kaikki anglismit ja jaotellut ne erilaisiin kategorioihin. Analyysimenetelmäni noudattaa

etäisesti virheanalyysin periaatteita. Tieteen termipankin mukaan virheanalyysi on soveltavan

kielitieteen menetelmä, joka pyrkii löytämään erilaista systemaattisuutta kielenoppijoiden te-

kemistä virheistä. Virheanalyysiin liitetään usein kontrastiivinen analyysi. (Tieteen termipankki

26.10.2018, s.v. kielitiede: virheanalyysi.) Virheanalyysin tuottamaa tietoa on siis käytetty vie-

raan kielen opettamisen kehittämiseen. Oma tutkimukseni keskittyy äidinkieleen ja vieraan kie-

len vaikutukseen, ei kielen oppimiseen. En nimeä tutkimusmenetelmäkseni virheanalyysia, sillä

en käytä virheanalyysin käsitteitä. Olen siis hyödyntänyt virheanalyysia menetelmällisenä työ-

kaluna aineiston käsittelyssä, vaikka omassa tutkimuksessani en tutki virheitä vaan normipoik-

keamia.

Kielioppivirheisiin suhtaudutaan nykyisin eri tavalla kuin ennen. Kielenhuollon tehtävät

ja kielenhuoltajien rooli suomalaisessa yhteiskunnassa ovat muuttuneet. Taustalla ovat laajem-

mat yhteiskunnalliset muutokset 1900-luvun loppupuolella. Peruskoulun tulo, nopeasti yleis-

tyvä lukion suorittaminen, valtaisa muuttoliike, ammattien kehittyminen ja monet muut muu-

tokset muuttivat radikaalisti myös kielimaisemaa. Käsitys hyvästä kielestä ja yleiskielen ra-

joista alkoi huojua, ja kielenhuollon tehtävät alettiin nähdä uudessa valossa. (Murto 2008: 143.)

4

Kielenhuollon asennemuutoksesta kertovat niin kielenhuoltajien kirjoittamat artikkelit

kuin deskriptiivisen kieliopin luominenkin. Suomen kielen asiantuntijat ovat käyneet keskuste-

lua siitä, millä tavalla kielenhuolto suhtautuu virheisiin. Anne Mäntynen (1996: 505) tarkaste-

lee 1990-luvun puolivälissä Virittäjässä ilmestyneessä artikkelissaan sitä, miten fennistit puhui-

vat kielestä sen ajan maallikoille suunnatuissa julkaisuissa. Tarkastelun kohteena ovat preskrip-

tiot, eli käsitykset oikeasta ja väärästä tai sopivasta ja epäsopivasta kielenkäytöstä etenkin pu-

hekielen osalta. Artikkelissaan Mäntynen (1996: 516) toteaa, että kielenhuoltajat venyttävät

toisinaan preskriptiiviset normit koskemaan myös puhekieltä, vaikka ei pitäisi. Hänen mu-

kaansa kielenhuoltajat arvottavat kirjakielen ensisijaiseksi kielimuodoksi ja samalla kielenhuol-

lon normit menevät kielen luonnollisten normien edelle.

Maamies ja Räikkälä (1997: 272–274) kirjoittivat pian Virittäjään eräänlaisen vastineen

Mäntysen tekstille. Heidän mielestään Mäntynen niputtaa eri alojen asiantuntijat sekä kaksi

fennistisen koulutuksen saanutta toimittajaa yhteisesti kielenhuoltajiksi vain sillä perusteella,

että he keskustelevat kielenhuollon kysymyksistä. He toteavat, että Mäntysen artikkelin lähtö-

kohtana on väärä käsitys siitä, että kielenhuolto arvottaisi kielimuotoja. Kielenhuoltaja pyrkii

usein selittämään ilmiöiden syitä ja sen funktioita eikä suinkaan paheksu tietynlaista kielen-

käyttöä. Maamiehen ja Räikkälän artikkeli oli jokseenkin voimakas vastaus Mäntysen esittä-

mille ajatuksille. Maamies ja Räikkälä ovat halunneet oikoa kielenhuoltajiin kohdistuvia yleisiä

ennakkoluuloja ja toteavatkin, että ajatus kielenhuoltajista pilkkupoliiseina on vanhanaikainen.

Uudella vuosituhannella Murto (2008: 143) ottaa artikkelissaan myös esille kielenhuol-

tajien kohtaamat asenteet ja niiden seuraukset. Hän siteeraa professori Harri Mantilan esitelmää

vuodelta 1992, jossa Mantila mainitsee julkisen keskustelun toisinaan kääntyvän kielenhuoltoa

vastaan. Viralliset kielenhuoltoelimet on nähty jopa kielenkäyttäjien vihollisina. Voisi ajatella,

että tällainen asenneilmasto saa kielenhuoltajat suhtautumaan lempeämmin oikeakielisyysnor-

mien vastaisuuksiin. Murto (mp.) jatkaakin, että kielenhuoltajat antavat mieluummin todelli-

seen kielenkäyttöön ja ilmiöiden yleisyyteen pohjautuvia väljähköjä suosituksia kuin ankaria

normeja.

Muitakin syitä kielenhuollon tehtävien muuttumiseen on esitetty. Maamies ja Räikkälä

(1997: 275–276) toteavat artikkelissaan, että yhteiskunnan monimuotoistumisen ja moniarvois-

tumisen myötä myös kielenhuollon sisältö on monipuolistunut. Kielenhuollon painopiste on

siirtynyt tekstin pintatason yksityiskohdista laajempiin kokonaisuuksiin ja kokonaisiin tekstei-

hin yleiskielen vakiintuessa. Käsitys kielestä on muuttunut ja saanut lisää sävyjä. Kielenhuol-

lossa ei painoteta enää oikein–väärin-ajattelua, vaan otetaan aiempaa selvemmin huomioon

tekstin konteksti ilmauksen onnistuneisuutta arvioitaessa. Kielenhuollon asema muuttuu jatku-

vasti yhteiskunnan muuttuessa.

5

Kielenhuollon tehtävien muuttuessa myös käsitteet muuttuvat. Siksi negatiivisen konno-

taation sisältämä termi ”virhe” on siirtymässä syrjään. Omassa aineistossani esiintyvistä ang-

lismeista ei voi käyttää sanaa virhe. Osa englannin kielen vaikutuksesta teksteihin tulleista piir-

teistä on suomen kirjakielestä poikkeavia, mutta ei kuitenkaan virheellisiä. Ne saattavat olla

tyylillisesti vääriä valintoja, mutta silti kieliopillisesti korrekteja. Esimerkiksi virkkeen infor-

maatiorakenteen rikkomista ei voi nimetä virheeksi, vaikka se saattaa kielikorvaan särähtääkin.

Myöskään lainasanoja ei voida kutsua virheiksi.

Hytönen (2006: 604) määrittelee normit kirjoitettujen tekstien konventioiksi, joiden pe-

rusteella tekstit rakennetaan. Hän sisällyttää normin käsitteeseen myös tekstien kontekstiin so-

pivan tyylin. Lähestymistapa normeihin on kokonaisvaltainen ja ottaa huomioon tekstien vuo-

rovaikutteisen luonteen. Myös kielitiedon opetuksessa korostetaan tekstien ja ilmausten kon-

tekstin merkitystä.

1.4 Aiempaa tutkimusta

Väitöskirjatason tutkimusta lukiolaisten kirjoittamista ei ole paljoa. Ranta (2007) tutkii väitös-

kirjassaan lukion päättövaiheessa olevien opiskelijoiden tekstintuottamismenettelyitä ja Mik-

konen (2010) puolestaan lukiolaisten yleisönosastotekstien rakennetta ja argumentointia.

Omaa aihettani sivuavia graduja on kirjoitettu aiempina vuosikymmeniä muutamia. Hie-

tanoro-Backman tutki normipoikkeamia pro gradussaan. Hän toteaa tutkimuksensa perusteella,

että 90-luvun ylioppilaiden oikeinkirjoitus oli paljon heikompaa kuin 70-lukulaisten. Hieta-

noro-Backman esittää virheiden syiksi puhekielen siirtymistä tekstiin, kirjoittajan persoonaa

sekä ajattelutaidon kehittymättömyyttä. Hän mainitsee yleisimmiksi virheiksi pilkku-, yhdys-

sana-, viittaussuhde- ja kongruenssivirheet. Mielenkiintoista on, että hänen aineistossaan esiin-

tyy alkukirjainvirheitä, joista esimerkkinä hän mainitsee isolla kirjoitetun ”Japanilainen” ja pie-

nellä kirjoitetun ”eurooppa”. Hietanoro-Backman toteaa alkukirjainvirheiden johtuvan puhe-

kielen vaikutuksesta, mutta voisiko olla, että englannin kielen vaikutus on näkynyt jo hänen

aineistossaan kansallisuuden kirjoittamisessa virheellisesti isolla alkukirjaimella? Hietanoro-

Backman toteaa myös yhdyssanojen olevan haasteellisia ja sen aikaisen kokelaan kirjoittavan

kahden substantiivin muodostamat yhdyssanat usein erikseen, vaikka määriteosa ei olisi edes

genetiivissä. (Hietanoro-Backman 1997: 18–19.)

Anglismeja on tutkittu suomen kielen kannalta vähän. Saara Löppönen (2009) tarkasteli

gradussaan anglismeja saksan- ja suomenkielisissä elokuvatekstityksissä. Hänen tutkimuksensa

6

keskittyy lainasanoihin ja on luonteeltaan enemmän kvantitatiivinen. Löppönen vertailee tutki-

muksessaan lainasanojen esiintymistä suomen- ja saksankielisissä aineistoissa. Hän ei gradus-

saan käsittele englannin kielen vaikutusta suomen kielen rakenteisiin.

7

2 ANGLISMIT SUOMEN KIELESSÄ

Kielenhuollossa painottuu nykyisin muiden kielten vaikutus, joka on lisääntynyt niin Suomessa

kuin muualla maailmassakin. Vieraiden kielten vaikutukset näkyvät kaikilla kielenalueilla syn-

taksia myöten. Muutokset näkyvät selvimmin termistössä. (Kolehmainen 2014: 16.) Etenkin

englannin kielen vaikutus suomen kieleen herättää paljon ajatuksia. Kirjassa Kolmas kotimai-

nen pohditaan syitä englannin kielen leviämiselle:

Englannin kielen maailmanlaajuiseen leviämiseen on useita syitä. Yksi syy on englannin

kieli itsessään: se on alun perin syntynyt erilaisten kielimuotojen sekoituksena ja ollut

avoin muiden kielten vaikutuksille, mikä on omiaan edesauttamaan sen rinnakkaiseloa ja

sekoittumista muiden kielten kanssa. Englantia ei myöskään aina enää mielletä minkään

tietyn kansakunnan ”omaisuudeksi”. – – Historiallisesti yksi tärkeimmistä syistä oli brit-

tiläinen imperiumi, jonka myötä englannin kielen käyttö levisi Britannian siirtomaihin

ympäri maapalloa. Toisen maailmansodan jälkeen englannin leviämistä on puolestaan

edesauttanut Yhdysvaltojen kehittyminen supervallaksi, jolla on huomattavaa taloudel-

lista, teknistä ja poliittista valtaa. Kolmas keskeinen syy englannin leviämiseen on viime

vuosikymmeninä kiihtynyt taloudellinen ja kulttuurinen globalisaatio. (Leppänen, Nikula

& Kääntä 2008: 12–13.)

Omassa tutkimuksessani tarkastelen englannin kielen vaikutusta nimenomaan nuorten

kieleen. Yhdysvallat eivät ole ainoastaan taloudellinen, tekninen ja poliittinen supervalta, vaan

myös nuorisokulttuuri saa Suomessa suurilta osin vaikutteita nimenomaan Yhdysvalloista.

Maallikon korvin julkisesta keskustelusta voi saada tunteen, että englanti koettaisiin uhkaksi

suomen kielelle. Heikkinen ja Mantila (2011: 108) osoittavat kuitenkin, että näin ei ole. Kan-

sallinen kyselytutkimus englannin asemasta Suomessa todistaa, että yleisesti englantia ei koeta

uhkaksi suomen kielelle. Englanti ei oikeastaan ole enää suomalaisille vieras kieli vaan siitä on

tullut monille osa jokapäiväistä elämää, työtä ja vapaa-aikaa. Englannin kielen vaikutusta ei

voida ajatella vain negatiivisena asiana. Suomen kieli elää ja tuottaa aktiivisesti uutta. Joskus

vieras vaikutus saa stimuloitua omaa ainesta ja nostaa sen uuteen kasvuun. (Heikkinen & Man-

tila 2011: 187.) Suomalaiset mukauttavat lainoja ahkerasti kieleen mitä luovimmilla tavoilla,

mikä rikastuttaa myös suomen kieltä ja kehittää kielellistä ajattelua.

Murto (2009) kirjoittaa kielenhuollon suosineen perinteisesti suomalaista vierasperäisen

sijasta. Vaikka sanojen ääntämys mukautuu suomen kieleen, eivät nykynuoret hyväksy vieras-

peräisten sanojen suomalaista ääntämystä. Toisinaan myös kirjoituksessa pyritään mukaile-

maan vierasperäistä kirjoitusasua, etenkin, jos kyse on nuorisokulttuuriin kuuluvista sanoista.

Esimerkiksi sanat pitsa ja rokki kirjoitettaisiin mieluummin pizzana ja rockina. Lainojen

äänne- ja kirjoitusasusta keskusteltaessa puhutaan tekstin ja sanojen tyylistä, johon ei ole selviä

8

ja yksioikoisia ratkaisuja. Niinpä virallinen kielenhuoltokin joutuu ratkaisuissaan ja ohjeistuk-

sissaan pohtimaan tarkasti, onko kyse tyyliseikasta vai yksiselitteisestä normiasiasta.

Hyvin todennäköistä on, että englannin asema vahvistuu ja se yleistyy myös suomalaisten

”omana” kielenä. Tähän viittaavat erityisesti tieteen ja talouselämän valinnat mutta myös suo-

malaisten nuorten todellisuus. Tämän ei välttämättä tarvitse merkitä suomen kielen aseman

heikkenemistä tai kielen sanaston ja järjestelmän kuihtumista. (Heikkinen & Mantila 2011:

201–202.)

2.1 Anglismien vuosikymmenet

Anglismit ja svetisismit ovat herättäneet ajatuksia niin maallikon kuin kieliasiantuntijoidenkin

keskuudessa. Hyvän läpileikkauksen kielen ammattilaisten parissa käydystä keskustelusta saa

tarkastelemalla aihetta käsitteleviä Virke-lehden kirjoituksia eri vuosikymmeniltä.

Virkkeen arkistojen perusteella vieraan kielen vaikutuksesta alettiin olla huolissaan 1960-

luvulla:

Kuitenkin juuri tässä vaiheessa monet äidinkielen opettajat lienevät havainneet, että il-

maisun omaperäisyys alkaa vähentyä: fraaseja ja epäsuomalaisia kiertoilmaisuja saa kor-

jata entistä enemmän. (Metsämäki 1966: 5.)

Kirjoituksessa, josta sitaatti on peräisin, ei puhuta englannin vaan ruotsin kielen vaiku-

tuksesta. Seuraavalla vuosikymmenellä ilmestyi Salme Aejmelaeuksen väitöskirja, joka käsit-

telee ylioppilasaineiden kirjoitusvirheitä. Kirjoittaja mainitsee ”muukalaisuudet” ja ilmoittaa

virheiden olevan usein vieraiden kielen aiheuttamia (Aejmelaeus 1972: 42). Tekstissä ei kui-

tenkaan eritellä, mistä kielistä siinä puhutaan. Vieraan kielen vaikutus on kirjoitusten perus-

teella nähty voimakkaan negatiivisena asiana.

Nimenomaan englannin kielen vaikutuksesta on maininta ensimmäisen kerran vuonna

1988. Huovinen-Nyberg (1988: 22) pohtii kirjoituksessaan, että numeron ja kirjainsarjan tai

niiden yhdistelmän hahmottaminen yhdyssanan aluksi on aikalaiskirjoittajille haastavaa juuri

englannin kielen vaikutuksen vuoksi. 1990-luvulla alettiin nostaa esille huolta anglismien tun-

keutumisesta kieleen. Ritva Haavikko (1992) on esittänyt huolensa suomen kielen muuttumi-

sesta artikkelissaan Mitä eurooppalaisuus edellyttää kielenopetukseltamme. Hän pohjustaa aja-

tuksiaan kirjoittamalla, että Suomen ja muiden Euroopan maiden välinen kanssakäynti on li-

sääntynyt, minkä vuoksi nuoret ovat aiempaa enemmän vuorovaikutuksessa toisten eurooppa-

laisten kanssa. Haavikko referoi artikkelissaan filosofian tohtori Veli Valpolan kirjoitusta, jossa

9

todetaan Haavikon mukaan suomen yleiskielen olevan köyhtymässä. Haavikko ihmettelee, mi-

ten suomen kielen monet ilmaisumuodot ovat alkaneet syrjäytyä ilman kielen asiantuntijoiden

nostamaa julkista keskustelua. (Haavikko 1992: 23–27.)

Auli Hakulinen (1992) on kirjoittanut Haavikon tekstiin vastineeksi artikkelin Köyhtyykö

kieli, kun se muuttuu. Hän toteaa, että Haavikon suomen kielen muuttumista koskevissa huo-

mautuksissa on perusteettomia väitteitä, ja esittää, ettei vastaavanlaisia muutoksia paheksuvia

kannanottoja ilmestyisi suomen kielen opetuksen foorumeilla. Hän epäilee, että paheksuva ja

tuomitseva suhtautuminen kielioppivirheisiin saattaa saada aikaan jopa vastareaktion. Toisaalta

Hakulinen esittää myös myönnytyksen ja toteaa, että mitä kiinteämmin tekemisissä suomen

kielen puhujat joutuvat olemaan vieraskielisten kanssa, sen todennäköisemmin vaikutus tuntuu.

Hänen mukaansa Euroopan enemmistökielten ihailu ja runsas vieraiden kielten opetusohjelma

voivat johtaa kirjallisen ilmaisun köyhtymiseen ja oikeinkirjoituskonventioiden lainautumi-

seen. Hakulinen mainitsee kielistä ranskan ja saksan ja niiden vaikutuksen lauserakenteisiin.

Muutoksen vauhti ei kuitenkaan voi Hakulisen mukaan olla yhtä kova tai vaikutus yhtä voima-

kas kuin kielen varhaisina aikoina, jolloin suomen kielellä tai sen varhaisilla edeltäjillä ei ollut

kirjakielestä turvaa germaanista vaikutusta vastaan. (Hakulinen 1992: 26–28.)

Juhani Pahikkala (1992) tarkastelee anglismeja omassa artikkelissaan Hajoaako lause-

hahmo? ja kysyy, aiheuttavatko muutokset suomen lauserakenteen muutoksen synteettisestä

analyyttisten kielten tapaiseksi. Hän esittää, että suomen kielen vanha lauserakenne alkaa ha-

jota, mistä merkkeinä ovat lauseenalkuiset hahmotustauot ja tauotusta mukaileva pilkun käyttö.

Artikkelissa käsitellään erityisesti lauseenalkuisten adverbiaalien englannin kielen mukaista

pilkuttamista. Pahikkala uskoo, että lausekäsite on muuttumassa, sillä lauseeseen merkityk-

sensä puolesta kuuluva konstituentti siirtyy usein lauseen ulkopuolelle. Syntyvän uudenlaisen

lauseen rakenne on analyyttisen kielen mukainen, sillä konstituentti määrittää lausetta erillään.

(Pahikkala 1992: 36–37.)

Vieras vaikutus kielen syntaksiin on periaatteessa vakavampi ilmiö kuin esimerkiksi ”lai-

nasanat” tai vieraat äänteet, sillä se kohdistuu itse kielen ytimeen eikä leksikaaliseen tai foneet-

tiseen pinta-ainekseen. Pahikkalan huoli suomen kielen tulevaisuudesta on suuri. Hän epäilee,

että suomen kielen lauserakenteen muuttuminen aiheuttaa kielen ytimen murtumisen. Kirjoit-

taja maalaa kuvaa tulevaisuudesta, jossa kielenä on suomalaisin sanoin puhuttua ja kirjoitettua

englantia. (Pahikkala 1992: 37.)

Virkkeessä 90-luvun loppupuoliskolla myös Leena Kirstinä osoittaa huolensa suomen

kielen tulevaisuudesta. Kirjoituksessa tarkastellaan sensorin silmin lukiolaisten kirjoittamista.

Kirstinä ottaa esimerkiksi ylioppilasaineet, joissa havainnollistettiin roolipelaajien keskinäistä

kielenkäyttöä. Kokelaiden kirjoittamissa repliikeissä oli yhdistelty suomea ja englanninkielisiä

10

lauseita. Kirstinä on huolissaan siitä, että tulevaisuudessa englanti sekoittuu suomeen yhä laa-

jemmin Internetin ja sähköisten viestinten käytön myötä. (Kirstinä 1996: 4.)

Silloinen äidinkielen opettajain liiton varapuheenjohtaja Tuula Uusi-Hallila (1998) on

kirjoittanut ylioppilaiden kirjoitustaidon heikentyneestä tasosta. Heikentymisen syyksi hän ni-

meää äidinkielen kurssien vähentymisen lukiossa, mutta mainitsee myös lukemisharrastuksen

hiipumisen, luokattoman lukion ja peruskouluopetuksen puutteet. (Uusi-Hallila 1998: 3.) Eng-

lannin kielen vaikutuksesta ei tekstissä ole mainintaa. Samoin puheenjohtaja Leena Kirstinä

(1998: 4) mainitsee abiturienttien kirjoitustaidon heikentymisen syiksi harjaantumisen puutteen

ja piittaamattomuuden kielenhuollon normeista.

Kaisa Turunen on 2000-luvun alun kirjoituksessaan pohtinut sitä, miten englannin kieli

vaikuttaa suomen kieleen. Hän tuo esiin sen, että ajan lehdistössä on esitetty suomen kielen

tilasta huolestuneita yleisönosastokirjoituksia. Lainasanat ja englanninkieliset ilmaukset yleis-

tyivät vauhdilla Suomen kansainvälistyessä. Turusen mukaan lainasanat eivät ole uhka suomen

kielelle, mutta muiden kielien päivittäinen käyttö heikentää suomalaisten äidinkielen taitoa, ei-

vätkä suomalaiset miellä suomen kielen opiskelua tarpeelliseksi. (Turunen 2001: 64.)

2.2 Englannin vaikutus suomen sanastoon

Anglismeista puhuttaessa tarkoitetaan usein sanoja tai lausahduksia, sillä lainasanat kiinnittävät

helpoiten huomion (Dufva 2005: 124). Sanasto eli leksikko on kielen osa-alueista se, joka muut-

tuu nopeimmin. Sanoja, lausekkeita ja sanontoja lainataan monella tavalla sitaattilainoina, mu-

kautettuina lainoina, käännöslainoina ja merkityslainoina. Tuhansien vuosien aikana lainaa on

otettu useista eri kielistä. Merkittävimmät lainasanakerrostumat ovat germaaniset, balttilaiset ja

slaavilaiset lainat. Yksi germaanisten kielten alaryhmä ovat englannin kielen lainat. (Heikkinen

& Mantila 2011: 112–113.) Kontaktikielistä varsinkin ruotsin vaikutus on ollut voimakas, mutta

nykyään eniten lainoja saadaan englannista (Koivisto 2013; Hiidenmaa 2003: 97).

Suomen yleiskielessä arvioidaan vieraslähtöisiä sanoja olevan noin viidennes koko sa-

nastosta. Lainasanojen yhteismäärä on kuitenkin tuntuvasti suurempi, kun otetaan huomioon

erikoisalojen käyttöön kuuluvat sanat. (Sajavaara 1989: 64.) Suomen kirjakielen kehittämisen

aikaan lainasanat olivat pääosin kaikille kielille yhteisiä sanoja, jotka olivat yleisimmin lähtöi-

sin uuskreikasta tai uuslatinasta (Hiidenmaa 2003: 97). Omassa aineistossani esimerkiksi sana

kommunikoida on verbijohdos yleismaailmallisesta substantiivista kommunikaatio.

Lainasanoja on jaoteltu eri tavoin. Sajavaara (1989: 65) toteaa, ettei lainasana-nimitys ole

täysin yksiymmärteinen. Hänen mukaansa lainasanat voidaan jakaa myös kahteen pääryhmään,

11

lainasanoihin ja vierassanoihin. Lainasanat ovat äänneasultaan, painotukseltaan ja tavutuksel-

taan mukautuneet lainaajakieleen, kun taas vierassanat sisältävät vieraiden kielten tuntomerk-

kejä. (Mp.) Vierassanat ja lainasanat mukautuvat kieleen moni tavoin. Englannista saatujen lai-

nasanojen mukauttaminen on yleismaailmallisia lainoja vaikeampaa englannin ja suomen orto-

grafisten ja fonologisten erojen vuoksi. (Hiidenmaa 2003: 97.) Englannin kielen konsonantti-

loppuisiin sanoihin lisätään usein vokaali, joista yleisimpiä on substantiiveihin liitettävä -i

(Dufva 2005: 121).

Lainasanoja voidaan jaotella myös iän mukaan. Suomen kielessä kieleen kotiutuneista

vanhemmista lainasanoista pidetään erillään uudehkot lainasanat, joita sanotaan myös vieras-

peräisiksi sanoiksi. Vierasperäiset sanat taas voidaan kieleen mukautumisensa perusteella kol-

meen ryhmään: sitaattilainoihin, erikoislainoihin ja yleislainoihin. (Sajavaara 1989: 70.) Uu-

dehkojen lainasanojen kolmikantainen jaottelu on oikeastaan peräisin 1900-luvun alusta kieli-

tieteilijä Eemil Tunkelolta (Itkonen 1990: 11). Tässä tutkimuksessa käytän Koiviston (2013)

esittämää jaottelua raakalainoihin, käännöslainoihin ja merkityslainoihin. Raakalainoissa eli fo-

nologisissa lainoissa kielestä toiseen siirtyy kielellinen aines sellaisenaan. Raakalainat ovat mu-

kautuneet suomen kieleen eriasteisesti siten, että yleislainat ovat mukautuneimpia ja sitaattilai-

nat vähiten mukautuneita. Käännös- ja merkityslainoissa kielestä toiseen välittyy foneemijonon

sijasta rakenne- tai merkitysmalli, johon kohdekielen aines sovitetaan. (Koivisto 2013.) Kään-

nöslainat on muodostettu vieraan kieleen mallisanan mukaisesti, mutta ne noudattavat kohde-

kielen sananmuodostusperiaatteita. Käännöslainoissa on paljon yhdyssanoja ja johdoksia, ja

nykyisin niitä saadaan englannin kielen mallisanoista. Käännöslainoissa sana on lainattu kään-

tämällä osa osalta. (Koivisto 2013.) Lainautuminen on keskeinen keino saada kieleen uusia

sanoja, ja suuri osa lekseemeistämme onkin muista kielistä lainattuja (Koivisto 2013).

2.3 Englannin kielen vaikutus suomen kielen rakenteisiin

Uudet ilmiöt vaikuttavat ensin kielen sanastoon. Myös semanttinen mukautuminen enemmistön

edustamaan maailman jäsennykseen on nopeaa ja huomaamatonta. Vähiten altis europaineille

on kielen äänne- ja muotojärjestelmä. (Hakulinen 1992: 28.) Englannin vapaa, rytmittävä pil-

kutus vaikuttaa suomalaisten pilkun käyttöön. Suomessa pilkuttaminen on kieliopillista ja yleis-

kielessä tiukasti normitettua. (Heikkinen & Mantila 2011: 132.) Englannin kirjoitetussa kielessä

pilkutus noudattaa puheen tauotusta.

Yhä useammin lause aloitetaan painottomilla adverbiaaleilla. Tämä on todennäköisesti

seurausta englannin kielen vaikutuksesta kieleemme. Lauseitten mallit ovat selvästi englannin

12

mukaisia, ja usein alkumääre erotetaan muusta virkkeestä pilkulla. Pilkkusäännöt eivät kehota

erottamaan alkumäärettä muusta virkkeestä kirjoitetussa kielessä, vaikka myös suomen kielellä

lukiessa pidetään hahmotustauko alkumääreen jälkeen. (Pahikkala 1992: 36.)

Englantilainen tapa erottaa lauseenvastikkeet ja lauseenalkuiset adverbiaalit muusta virk-

keestä pilkulla on levinnyt myös suomeen. (Heikkinen & Mantila 2011: 132.) Lauseenalkuisten

adverbiaalien pilkutus on yleistynyt vauhdilla niin lehdissä kuin kirjoissakin, sekä käännöksissä

että suomeksi kirjoitetuissa (Anhava 2008). Lauseen alun adverbiaalin ja lauseenvastikkeen ero

ei aina ole suuri. Usein pilkulla erotetaan sellaisiakin lauseenalkuisia adverbiaaleja (en-

siksi, toiseksi, kolmanneksi, lisäksi, kaiken kaikkiaan), jotka kuuluvat kiinteästi lauseeseen ei-

vätkä siksi tarvitse pilkkua. (Lehtinen 2008.)

Lauseenvastikkeella tarkoitetaan ilmauksia, jotka korvaavat kielessä sivulausetta. Lau-

seenvastikkeissa verbi on kangistuneessa infiniittimuodossa (kotiin tullessani, heidän nukuttu-

aan). Lauseenvastikkeen infiniittiverbillä on substantiivimaisia ominaisuuksia, kuten sijapäät-

teitä ja omistusliitteitä. Lauseenvastikkeet eivät ilmaise aikamuotoa tai kieltoa eivätkä kongruoi

subjektin persoonan kanssa. (Korhonen & Maamies 2015: 211).

Lauseenvastikkeen käsite on saanut eri tutkimuksissa vaihtelevia merkityksiä. Ison suo-

men kieliopin verkkoversiossa ei käytetä termiä lauseenvastike. Useimpia lauseenvastikkeiksi

aiemmin kutsuttuja rakenteita nimitetään infiniittisiksi lausekkeiksi. Niihin kuuluvat referatii-

virakenne (lähtevän, lähteneen), temporaalirakenne (lähdettyä, lähtiessä) ja finaalirakenne

(lähteäkseen). Tässä tutkielmassa käytetään infiniittisistä lausekkeista kuitenkin käsitettä lau-

seenvastike, sillä useimmissa käyttämissäni tutkimuksissa ja artikkeleissa käytetään nimen-

omaan tätä termiä.

Adverbiaaleilla on lauseessa monia erityyppisiä tehtäviä: ne voivat kuulua verbin valens-

siin eli toimia verbin adverbiaalitäydennyksenä, muodostaa olla-verbin kanssa erilaisia kon-

struktioita ja olla osana muissakin konstruktioissa. Useimmiten adverbiaalit ovat verbi-ilmaus-

ten määritteitä, mutta toimivat myös adjektiivien, substantiivien ja adverbien määritteinä tai

täydennyksinä. (VISK § 959.)

Englanti vaikuttaa suomen syntaksiin myös muilla tavoilla. Tekijän häivyttämiselle on

englannin kielestä saatu muita malleja suomalaisen passiivirakenteen ohelle. Esimerkiksi ”sä-

pasiivin” yleistyminen on englantilaisvaikutusta, vaikka ilmiöllä on kotoperäistä murretaustaa-

kin (Heikkinen & Mantila 2011: 129).

13

3 LUKIOLAISTEN KIRJOITTAMINEN

Suomessa lukiokirjoittamisen tutkimus on perinteisesti kiinnittynyt ylioppilaskirjoituksiin. Ju-

vonen, Kauppinen, Makkonen-Craig sekä Lehti-Eklund (2011: 27) kirjoittavatkin, että lukiokir-

joittamisen tutkimus on yhteydessä opetuskulttuuriin, opetussuunnitelmiin ja arviointiin. Lu-

kion kirjoittamista on tarkasteltu enimmäkseen pro graduissa, ja julkaistua tutkimustietoa on

vain vähän saatavilla.

3.1 Oikeinkirjoituksen pulmia

Suomen kielen asiantuntijat ovat esittäneet huolensa nuorten kirjoitustaitojen heikentymisestä.

Keskustelua on käyty usean vuosikymmenen ajan, ja tutkijat ovat huolestuneina seuranneet oi-

keinkirjoituksen heikkenemistä nuorten kirjoituksissa. Neljännesvuosisadassa abiturienttien äi-

dinkielen muotoseikkojen hallinta on heikentynyt radikaalisti (Lyytikäinen 2000: 127).

Kolehmainen (2016) vetoaa yleiseen havaintoon siitä, että jo 1990-luvun puolivälistä saakka

keskitasoisissakin kirjoituksissa on esiintynyt yhä enemmän yksinkertaisia oikeinkirjoitusvir-

heitä. Nopsanen (2003: 421) puolestaan toteaa, etteivät lukion opiskelijat tekstitaidon kokeilu-

jen perusteella hallitse sellaisia käsitteitä kuin lause ja virke. Hänen omat kokemuksensa vah-

vistavat havainnon termien sekoittumisesta ja lukiolaisten heikosta käsitetuntemuksesta. Ranta

(2007: 15) muodostaa käsitystä kirjoittamisen tason heikkenemisestä ja kokoaa tutkimusten

selkä sensoreiden haastattelujen tuloksia. Tutkijat ovat havainneet välimerkki- ja yhdyssanavir-

heiden lisääntymisen. Sisällöllisesti aineiden logiikka on heikentynyt, eikä syy- ja seuraussuh-

teista tahdo saada selkoa.

Huoli oppilaiden ja opiskelijoiden kirjoitustaidoista on luettavissa useista julkaisuista.

Julkisessa keskustelussa puutteelliset kirjoitustaidot eivät saa samanlaista huomiota kuin heik-

kenevä lukutaito. Kirjoitustaidon merkitys korostuu yksilön kouluttautumisessa ja ammatilli-

sessa kehityksessä, mutta samalla yhä useamman oppilaan kirjoitustaidot uhkaavat jäädä hei-

koiksi. Demokratia vaatii toimiakseen selkeään ja ymmärrettävään kirjalliseen ilmaisuun kyke-

neviä kansalaisia. (Pentikäinen, Routarinne, Hankala, Harjunen, Kauppinen & Kulju 2017:

158.) Lukiolaisten kirjoittamisen taitoja ei kansainvälisellä tasolla ole vuosikymmeniin arvi-

oitu, mutta jonkinlaisessa kriisissä kirjoittamisen opetus on (Ranta 2007: 16).

Yhtenä syynä kirjoitustaidon heikentymiseen on pidetty sitä, että kirjoitettu kieli ja puhe-

kieli lähenevät toisiaan nuorten arjessa. Kolehmainen (2016) korostaa sosiaalisen median vai-

14

kutusta nuorten kirjoitettuun kieleen. Sosiaalisessa mediassa kirjoitetaan nopealla tempolla ly-

hyitä viestejä, joiden kirjoitusasuun ei useinkaan kiinnitetä huomiota. Kolehmainen puhuu kir-

joittamisen alakulttuurista, jossa ei piitata oikeakielisyysnormeista ja kirjoittajat vahvistavat

toinen toistensa kirjoitustyylin. Vaikka useimmat ymmärtävät, ettei samaa kirjoitustyyliä voi

käyttää kaikissa yhteyksissä, pääsevät sosiaalisen median nopean kirjoitustyylin piirteet silti

vaikuttamaan nuorten kirjoitettuun kieleen muuallakin kuin sosiaalisessa mediassa.

3.2 Nuorten kieli ja englanti

Nuorten kirjoitustaidon heikkenemiseen on etsitty syytä niin äidinkielentuntien vähentymisestä

kuin tietotekniikan lisääntymisestäkin (Kolehmainen 2016). Tutkittuaan 1992 vuoden ylioppi-

lasaineita Leino (1992: 186) ilmaisee kielivirheiden syiksi englannin kielen vaikutuksen, puhe-

kielen mallin siirtämisen kirjoitettuun kieleen, liiallisen kirjakielisyyden tavoittelun ja abstrak-

tisten ilmausten yleistymisen. Useita erilaisia virhetyyppejä selittää Leinon mukaan se, että

puhe ja kirjoitus eivät suomen kielessä vastaa toisiaan. Äidinkielen opetustuntien vähäisyys ja

uusien osa-alueiden sisällyttäminen äidinkielen oppiaineen tuntimäärään ovat myös syitä äidin-

kielen osaamisen heikentymiselle. Lukemisharrastuksen suosion laskeminen on yksi keskeinen

tekijä. (Lyytikäinen 2000: 128.)

Englannista on tullut monelle suomalaiselle jokapäiväinen resurssi nimenomaan infor-

maatioteknologian myötä. Internetin välityksellä on helppoa osallistua erilaisiin verkostoihin,

ja viihdeteollisuus antaa jatkuvasti kimmokkeita uusille toimintamuodoille ja -yhteisöille,

joissa usein toimitaan osittain tai kokonaan englannin kielellä. Erityisesti nuoret ovat aktiivisia

uusien viestintämuotojen käyttäjiä. (Leppänen, Nikula & Kääntä 2008: 423.) Englanti on osa

suomalaisnuorten jokapäiväisiä nettikeskusteluja, ja nuoriso käyttää anglismeja jatkuvasti

(Heikkinen & Mantila 2011: 133–134, Dufva 2008: 117–118).

3.3 Kirjoittamisen opetus murroksessa

Kielenhuollon näkökulman muuttuessa myös kirjoittamisen opetus kokee muutoksen. 1800- ja

1900-lukujen taitteessa kirjoittamisen opetus keskittyi oikeinkirjoitukseen, käsialaan ja sane-

luihin. Nykyisin nämä sisällöt kuuluvat alkuopetukseen. Kirjoituksen didaktiikka on monipuo-

listunut, ja opettajilta odotetaan yhä enemmän osaamista. Kirjoitustaitoa pidetään yhtenä kes-

15

keisimmistä työelämätaidoista. (Pentikäinen ym. 2017: 160.) Äidinkielen ja kirjallisuuden opet-

taja joutuu valitsemaan näkökulmansa kirjoittamisen opetukseen. Pilkkusääntöjen opettaminen

on helppoa, sillä säännöt ovat lähes aukottomat. Opiskelijat harvemmin kyseenalaistavat pilk-

kusääntöjen opiskelun tarpeellisuutta, joten opettajan ei usein tarvitse käyttää aikaa aiheen tär-

keyden perusteluun. Toisaalta oikeakielisyysnäkökulman painottaminen voi heikentää lukio-

opiskelijan motivaatiota oppia kielestä uutta. Opetuksessa siirrytäänkin oikeinkirjoituksen pai-

nottamisesta tekstien tarkasteluun ja siihen näkökulmaan, että tekstit tuotetaan aina kuhunkin

vuorovaikutustilanteeseen sopiviksi. Esimerkiksi oman tekstin tuottamisessa on otettava huo-

mioon vastaanottaja. (Hytönen 2006: 603–604.)

Vaikka kielioppiin ja kielenhuoltoon suhtaudutaan nykyisin hieman eri tavoin kuin en-

nen, kuuluu kirjakielisen esitystavan hallinta yhä lukion opetussuunnitelman keskeisiin tavoit-

teisiin. Opetussuunnitelmassa yhtenä äidinkielen opetuksen tavoitteena mainitaan se, että opis-

kelija hallitsee yleiskielen normit (Opetushallitus 2015: 41). Muutoksista huolimatta kirjoitus-

taidon keskeisenä osana pidetään yhä loogisten lauseiden, kappaleiden ja tekstien rakentamista

(Pentikäinen ym. 2017: 172). Ymmärrettävien ja kontekstiin sopivien tekstien kirjoittaminen

on kirjoittamisen opetuksen päämäärä.

16

4 LEKSIKAALISET ANGLISMIT

Sajavaara (1989: 84) määrittelee anglismin laveasti: anglismi on ilmaus, joka on levinnyt kan-

sainväliseen käyttöön englannin kielen välityksellä. Ilmauksen ei siis tarvitse olla englannin

kielestä peräisin, jotta se voidaan luokitella anglismiksi. Esimerkiksi selvästi englannin välityk-

sellä levinneet kreikkalais-latinalaiset sanat ovat hänen mukaansa anglismeja.

Lainasanojen tunnistaminen tekstistä on haastava tehtävä. Suomen kielessä on useita eri-

ikäisiä lainakerrostumia eri kieliryhmistä, ja sanoja lainautuu koko ajan lisää. Englannista ja

ruotsista saadut lainasanat ovat yleensä vähemmän mukautuneita erikois- ja sitaattilainoja (Koi-

visto 2013). Se helpottaa lainasanojen tunnistamista. Keskityinkin aineistoa läpikäydessäni pää-

osin selvästi vierasperäisiä piirteitä sisältäviin sanoihin. Sellaisia oli yhteensä 276 eri sanaa,

joista osa esiintyi aineistossa useampaan otteeseen. Sellaisia lainasanoja, jotka ovat kiistatto-

masti englannin kielestä suomeen tulleita, on 88. Saman lekseemin eri sanamuotoja ei edellä

mainittuun lukuun ole laskettu erillisiksi sanoiksi, vaan saman sanan eri taivutusmuodot on las-

kettu yhdeksi esiintymäksi. Aineistossa yleisimmät lainasanat ovat yleislaina motivaatio (12 eri

tekstissä) sekä merkityslaina rooli (11 eri tekstissä).

Aineistossa on runsaasti vierasperäisiä sanoja. Suurin osa vierasperäisistä sanoista osoit-

tautui ruotsin kielestä lainautuneiksi. Toisaalta sanojen alkuperän tunnistaminen on vaikeaa,

sillä sanoja on lainattu kielistä toiseen satojen vuosien ajan. Aina ei ole selvää, mitä reittiä kukin

ilmaus on päätynyt juuri tietyn henkilön käyttämään sanastoon. Pulkkinen (1984: 7) toteaa, että

vaikka vanhimmat englantilaislähtöiset sanat ovat meille yleensä siirtyneet ruotsin välittäminä,

niin suora lainaaminen englannista on voinut yleistyä kielen tuntemuksen kasvaessa. Tässä tut-

kielmassa tarkastellaan vierassanoista englannin kielestä tai sen kautta lainautuneita sanoja.

Myös Sajavaara (1989: 73, 83) pohtii kielitaidon lisääntymistä. Aiemmin koulutus ja

vieraiden kielten osaaminen olivat harvojen etuoikeus, kun taas nyky-yhteiskunnassa yhä use-

ammat osaavat vieraita kieliä. Kielitaidon lisääntyminen onkin yksi syy kielen laina-aineksen

monipuolistumiseen. Koulutuksen ohella joukkoviestintä ja tietotekniikka ovat lisänneet eng-

lannin kielen leviämistä ja kasvattaneet englannin kielen taidon tarvetta. Englannin kieli on

kaikille aloille ulottuva kieli, joka on ehtona eteenpäin pääsemisessä esimerkiksi kaupankäyn-

nissä tai tiedemaailmassa.

Toisinaan myös tutkijoiden esittämät näkemykset sanojen alkuperästä poikkeavat toisis-

taan. Aineistossani on useita vierasperäisiä sanoja, jotka toisissa teoksissa luokitellaan anglis-

meiksi ja toisissa kerrotaan olevan ruotsin kielestä lainautuneita. Tällaisia sanoja ovat idiootti

ja karisma, jotka ovat antiikin kielistä lähtöisin. Sanakirjojen mukaan sanat ovat lainautuneet

meille ruotsista, kun taas Pulkkinen (1984) lukee ne anglismeiksi.

17

Taulukossa 1 on esitetty aineistossa esiintyvien englannista johtuvien leksikaalisten nor-

mipoikkeamien määrät. Kielenpiirteiden esiintyvyyden luku kuvaa sitä, kuinka monella eri kir-

joittajalla kukin ilmiö esiintyy.

Taulukko 1. Leksikaalisten normipoikkeamien esiintyvyys aineistossa.

Kielenpiirre Esiintyvyys eri kirjoittajilla

Raakalainat

Yleislainat

Erikoislainat

Sitaattilainat

yhteensä 65

23

31

11

Käännöslainat 18

Merkityslainat 12

Yhdyssanojen erilleen kirjoittaminen 12

Fraasit ja muoti-ilmaukset

Merkitysten laajentuminen ja muotisanat

Omistuksen ilmaiseminen

yhteensä 27

23

4

Pronominien artikkelimainen käyttö

Määräisen artikkelin tavoin käytettävät pronominit

Epämääräisen artikkelin tavoin toimivat pronominit

yhteensä 9

7

2

Yleisin leksikaalinen normipoikkeama on raakalainojen ryhmä. Raakalainoista erikoislainat

ovat yleisimpiä ja sitaattilainat harvinaisimpia. Yleislainojen määrää nosti luultavimmin kirjoi-

tuksiin valittu aihe. Yleisin yleislaina on nimittäin motivaatio, ja sanaa on käytetty oppimista ja

opetusta käsittelevissä kirjoituksissa. Erikoislainoissa on aineistossa enemmän vaihtelua.

Käännöslainoja on enemmän kuin merkityslainoja. Merkityslainoista sana rooli toistuu

usealla kirjoittajalla. Muotisanoja tai merkitykseltään laajentuneita sanoja esiintyy aineistossa

23 kirjoittajalla. Luku on yhtä suuri kuin yleislainojen kohdalla. Pronominien artikkelimaista

käyttöä on yhdeksällä kirjoittajalla.

18

4.1 Raakalainat

Raakalainat jaetaan yleislainoihin, erikoislainoihin ja sitaattilainoihin (Koivisto 2013). Vieras-

sanojen mukauttamisessa ohjenuorana pidettiin aiemmin sitä, että oikeinkirjotuksessa jokaista

äännettä vastasi yksi kirjain, eikä samalla kirjaimella merkitty useita äänteitä (Sajavaara 1989:

96). Nykyään sanoja mukautetaan myös enemmän alkuperäisen kirjoitusasun kaltaisiksi. Tämä

johtuu vieraiden kielten taidon paranemisesta. Sanojen mukauttamisella helpotetaan sanojen

ääntämistä ja taivuttamista. (Hiidenmaa 2003: 95.) Uusien englannista tulleiden lainojen mu-

kautuminen riippuu siitä, onko kielessämme olemassa jo malleja vastaavanlaisista sanoista ja

niiden mukauttamisesta. (Sajavaara 1989: 96.)

4.1.1 Yleislainat

Yleislainat ovat vierassanoista eniten lainaajakieleen mukautuneita. Tavallinen kielenkäyttäjä

ei usein edes erota yleislainoja vierasperäisiksi, sillä ne ovat kotoistuneita äänneasultaan. Yleis-

lainoissa ei ole puolivieraita konsonantteja b, d, g, f, š. Toisaalta yleislainoiksi voidaan yleisyy-

tensä perusteella lukea myös jotkut vieraita äännepiirteitä sisältävät sanat. (Sajavaara 1989: 96.)

Tässä tutkimuksessa yleislainojen osuus jää kapeaksi, sillä keskityn tarkastelemaan uudehkoja

englannin kielestä siirtyneitä lainasanoja. Yleislainat ovat usein vanhempia ja peräisin muista

kielistä.

Toisinaan on hankalaa vetää rajaa yleislainan ja erikoislainan välille. Aineiston sanat mo-

tivaatio ja innovaatio voidaan lukea yleislainoiksi. Motivaatio on lainaa englannin kielen sa-

nasta motivation (NES) ja innovaatio englannin kielen sanasta innovation (Pulkkinen 1984).

Tällaiset monitavuiset lainasanat ovat useimmiten nuoria, niiden äänneasu on originaalin ään-

neasun kaltainen, ja ne edustavat tiettyä muottia (Koivisto 2013: 164–165). Aineistossa sanasta

motivaatio on johdettu niin verbejä (motivoida) kuin adjektiivejakin (motivoiva).

Meikki- ja tiimi-sanoissa taas ei ole mitään vierasperäisyyteen viittaavaa. Meikillä tarkoi-

tetaan kasvojen ehostamiseen tarkoitettuja tuotteita tai ehostamisen tulosta (KS). Meikata on

johdos englannin verbistä make, joka esiintyy fraasiverbissä make up. Suomen kirjakielessä

arkityyliset ilmaukset meikata ja meikki ’ehostus’ ovat olleet käytössä 1960-luvulta lähtien.

(NES s.v. meikata.) Tiimi-sanalle on alkuperäiskielessä kaksi merkitystä. Sillä voidaan tarkoit-

taa pelaajista muodostuvaa joukkuetta tai yhdessä työskenteleviä ihmisiä. Tiimi-sanan sivumer-

kityksenä on usein ystävällisyys ja yhteistyö. (A dictionary of European anglicisms s.v. team.)

19

1) Jos voittaa tiiminä niin se voi nostaa onnistumisen tunnetta. (T18)

Esimerkissä 1 tiimi-sanalla tarkoitetaan pelaajista muodostuvaa joukkuetta, mutta se sisältää

myös ajatuksen yhteistyöllä voittamisesta. Musikaali ja televisio ovat viihdeteollisuuteen liitty-

viä yleislainoja (Pulkkinen 1984 ja NES).

Yleislainojen osuus on aineistossa pieni. Joitakin aineisossa esiintyviä lainasanoja ei ole

tutkimuskirjallisuudessa luokiteltu. Jouduin siis tekemään päätelmiä kirjallisuudessa esitettyjen

määritelmien perusteella. Luokittelen aineistossa esiintyneen puhekielisen sanan pinkki yleis-

lainoihin sen mukautuneisuuden ja yleisyyden perusteella. Sana ei sisällä vierasperäisiä ään-

teitä. Pinkki on värin nimi ’violettiin vivahtava vaaleanpunainen’ (KS).

4.1.2 Erikoislainat

Erikoislainat ovat osittain mukautuneet suomen kieleen. Erikoislainoissa on usein puolivieraita

konsonantteja (b, d, g, f, š), sananalkuisia konsonanttiyhtymiä, pitkiä konsonanttiyhtymiä sano-

jen sisällä tai vierasperäisiä sananloppuja. Erikoislainat ovat toisinaan jopa suomen vokaali-

soinnun vastaisia. Erikoislainoihin luetaan kuuluviksi myös sellaisia sanoja, jotka eivät äänteel-

lisesti eivätkä taivutukseltaan ole erityisen vieraita. Esimerkiksi sosiaalinen ja alkoholi ovat

erikoislainoja. (Sajavaara 1989: 96–97.)

Baari, pubi ja alkoholi ovat samaan aihepiiriin liittyviä lainasanoja. Ne kaikki on mukau-

tettu suomeen lisäämällä loppuun -i. Englannissa ne päättyvät konsonantteihin. Baari-sana on

lainattu suomeen alun perin ruotsin kielestä, mutta se on levinnyt laajalle englannin kielen vai-

kutuksesta (NES). Se voidaan siis lukea joko svetisismiksi tai anglismiksi tulkinnan mukaan.

Aineistossa esiintyvä pubi-sana taas on selvä anglismi. Englannin kielessä lyhenne pub tulee

sanoista ’a public house’. Pubi on alun perin tarkoittanut nimenomaan brittiläistä juomapaik-

kaa, mutta nykyisin sillä voidaan englannin kielessä viitata paikkoihin, jotka ovat brittiläispubin

tyylisiä. (A dictionary of European anglicisms, s.v. pub.)

Toisinaan anglismit luovat puhekielisyyden vaikutelmaa. Usein anglismeja ja vieraspe-

räisiä sanoja kuuleekin slangissa ja nuorten puheessa. Omassa aineistossani tyylillisesti puhe-

kielisiä erikoislainoja ovat dramaattinen ja jengi. Sana jengi tarkoittaa joukkoa. Dramaattinen

on suomeksi odottamattoman yllättävä tai kohtalokas (KS). Samoin fanitus on osittain puhe-

kielinen ilmaisu. Fanitus merkitsee samaa kuin ihailu, joka olisi kirjakielisempi ilmaus.

Erikoisalojen sanastot sisältävät paljon vierasperäisiä ilmauksia. Aineistossa on etenkin

psykologiaan ja lääketieteeseen liittyviä anglismeja. Behaviorismi on psykologian alan teoria,

20

jonka nimi on lainautunut englannista useisiin kieliin (A dictionary of European anglicisms s.v.

behaviorism). Samoin identiteetti ja stressi liittyvät psykologian aihepiiriin ja ovat lainautuneet

englannista (Pulkkinen 1984). Aineistossa yleinen stressi on erikoislaina (Koivisto 2013). Siitä

on muodostettu verbejä stressata ja adjektiiveja stressaava, stressiherkkä. Stressi-sanan ylei-

syys aineistossani selittyy osin tehtävänannolla, sillä yksi suosituimmista aiheista oli hyvä op-

piminen.

Psykologian ja lääketieteen ohella teknologiaan liittyviä erikoislainoja on paljon. Tekno-

logian alaan liittyviä erikoislainoja aineistossani ovat digitalisaatio, interaktiivinen, video ja

virtuaalisuus. Suhteellisen uusi on aineiston substantiivi googlettaminen, joka on muodostettu

verbistä googlettaa. Googlettaa puolestaan on verbijohdos hakukoneen Google nimestä.

Osa erikoislainoista on ollut alun perin sitaattilainoja, kuten lainasana business, joka on

mukautunut suomen kielessä muotoon bisnes (Koivisto 2013). Omassa aineistossani sana on

yhdyssanan osana sanassa urheilubisnes. Shortsit lainautui kieleemme aluksi suoraan muodossa

shorts (NES). Suomen kieleen mukautuneessa shortsit-sanassa on kaksi monikon tunnusta,

englannin kielen s ja suomen kielen t. Aineistossa taajaan esiintyvän sponsori-sanan merkitys

´takaaja´ on alun perin latinan kielestä. Nykymerkityksessään sana on kuitenkin lainautunut

englannin kielestä sitaattilainana. (NES.) Omassa aineistossani sponsori-sana esiintyy sekä sel-

laisenaan että johdoksina sponsoroida, sponsorointi ja sponsoroija.

4.1.3 Sitaattilainat

Sitaattilainat ovat täysin mukautumattomia vieraskielisiä sanoja ja sanontoja. Ohjeiden mukaan

sitaattilainat tulisi kirjoittaa ja ääntää samalla tavoin kuin lähtökielessä. Käytännössä sanojen

ääntäminen on osittain tai kokonaan muuttunut suomalaiseksi, joten nykyisissä sitaattilainoissa

sanojen sitaattiluonne säilyy vain kirjoitusasussa. (Sajavaara 1989: 97)

Sosiaalinen media ja teknologian kehitys synnyttävät uutta sanastoa. Uudistusten vauhti

on nopeaa, eikä suomentamista aina ehditä tai haluta miettiä. (Heikkinen & Mantila 2011: 116.)

Aineistossani useat sitaattilainat liittyvätkin joko joukkoviestintään tai teknologiaan. Internet,

feed ja media ovat kaikki sitaattilainoja. Media-sana tosin on peräisin latinan kielestä, mutta

sen nykyinen käyttö on yleistynyt englannin vaikutuksesta 1900-luvun jälkimmäisellä puolis-

kolla (NES). Internet tarkoittaa kansainvälistä tietokoneverkkoa (A dictionary of European ang-

licisms). Feed taas on sosiaalisen median ja erityisesti sovelluksen nimeltä Instagram mukanaan

tuoma laina. Sajavaaran (1989: 98) mukaan loppuvokaalin poisjättämisen syinä voivat olla sa-

nan harvinaisuus, erisnimisyys tai muodikkuus. Feed-sanan perusmuodossa loppuvokaalia ei

21

ole, vaan sanalla on vieras sävy. Tässä tapauksessa kyse voi olla juurikin muodikkuudesta, on-

han kyse lähinnä nuorisokulttuuriin liittyvästä sanasta.

2) Nykyään luovuus ja mielikuvitus voivat olla vaikka hieno ja esteettinen Instagram feed,

mutta se ei kuitenkaan aina viesti kehittävästä mielikuvituksesta. (T28)

Esimerkissä 2 puhutaan hienosta Instagram feedistä. Sana on tuore, eikä sitä ole esimer-

kiksi Kielitoimiston sanakirjassa. Urbaanin sanakirjan (2018) mukaan feed tarkoittaa sitä, että

käyttäjän Instagram-kuvissa on jokin yhtenäinen teema.1 Teknologian kehitykseen liittyvä, vain

kerran aineistossa esiintyvä sitaattilaina on online-maailma. Se on sitaattilainalle tyypillisessä

muodossa yhdyssanan määriteosana.

Yksi aineistossa esiintyvä joukkoviestintään liittyvä käsite on deadline. Alun perin sillä

on englannin kielessä tarkoitettu vankilassa rajaa, jota vangit eivät saaneet ylittää (dead-line).

Ilmaisulla tarkoitetaan nykykielessä, niin englannissa kuin suomessakin, aikarajaa, jonka jäl-

keen joukkoviestintää varten laadittava materiaali ei enää ehdi julkaisuun. Nykyisessä merki-

tyksessään käsite on mainittu englannin kirjoitetussa kielessä 1920-luvulla ja samalla sanojen

dead ja line välinen yhdysmerkki on jäänyt pois. (Oxford English dictionary.) Deadline-sanaa

käytetään nykyisin myös muissa kuin joukkoviestintään liittyvissä yhteyksissä:

(3) Itselleni ainakin on tuttua, kuinka deadlinet painavat päälle - -. (T72)

Kirjoittaja kertoo tekstissään nykyaikaa leimaavasta kiireen tunnusta. Hän tarkoittanee deadli-

nella aikarajoja, joita koulutehtävien palauttamiselle asetetaan.

Sitaattilainat esiintyvät usein osana suomenkielistä lauserakennetta yhdyssanan alkuo-

sana. Loppuosa selventää ilmiötä ja taipuu. Sitaattilainoja on myös usein ilman selventävää

jälkiosaa, mikä saa ilmauksen tuntumaan puhekieliseltä. (Hiidenmaa 2003: 95.) Doping ’urhei-

lussa kielletty urheilusuoritusta parantava aine’ ja fitness ovat urheiluun liittyviä sitaattilainoja,

joista jälkiosa voi jäädä poiskin. Esimerkeissä 4 ja 5 sitaattilainat toimivat yhdyssanan alkuo-

sina:

(4) Urheilun eettisyys ja etenkin doping ovat viime vuosina nousseet ihmisten huulille

dopingkäryjen johdosta. (T94)

(5) Bikini fitness- kilpailuja edeltää rankka dieetti (T78)

1 Urbaani sanakirja ei ole tieteellinen lähde, vaan käyttäjät voivat verkossa vapaasti lisätä sinne määritel-

miä. Tutkielmassa Urbaania sanakirjaa on kuitenkin käytetty, sillä joitakin aineistossa esiintyneitä lainasanoja ei löydy perinteisistä sanakirjoista.

22

Doping on esimerkissä 4 myös itsenäisenä sanana. Fitness-sanalla on monenlaista käyttöä. Sa-

nalla voidaan viitata niin fyysisesti hyväkuntoiseen henkilöön kuin tiettyyn kuntourheilun ala-

lajiinkin. Fitness-sana esiintyy usein yhdyssanan jälkiosana (KS). Esimerkissä 5 puhutaan bi-

kinifitness-kilpailuista. Bikini-sana määrittää fitness-sanaa, ja ne yhdessä muodostavat kolmi-

osaisen yhdyssanan määriteosan. Bikinifitness on yhdyssana, mutta aineistossa se on kirjoitettu

englannin mallin mukaisesti erikseen.

Myös sitaattilaina super on englannin mallin mukaisesti kirjoitettu erilliseksi sanaksi su-

per tärkeä jääkiekko joukkue. Toisella kirjoittajalla se on kirjoitettu suomen kielen normien

mukaisesti yhdyssanan alkuosaksi sanassa superauto. Super-prefiksi liitetään sanavartalon al-

kuun, jolloin muodostuu uusi lekseemi (VISK § 172). Super-prefiksin merkitys on sama kuin

sanan erittäin tai etuliitteen huippu-. Sitä käytetään enimmäkseen arkikielessä. (KS.)

Aineistossa on myös vanhempia sitaattilainoja, joilla ei ole suomenkielisiä vastineita tai

niitä ei käytetä:

(6) Sydän hakkaa voimakkaammin kuin 80-luvun rock-kappaleen rumpusoolo. (T60)

Esimerkissä 6 rock-sana on yhdyssanan alkuosana. Sanaa rock käytetään itsenäisenä sanana

myös mukautuneessa muodossa rokki, jonka vierasperäinen konsonantti c on vaihtunut kotoi-

saksi k:ksi ja perään on tullut sananloppuinen i. Sananloppuinen i lisätään usein lainanominei-

hin, jotka päättyvät konsonanttiin (VISK § 151). Erään tekstin yhdyssanan formula-auto alku-

osa taas esiintyy suomen kielessä sellaisenaan, eikä sillä ole suomen kielistä vastinetta. Sillä

tarkoitetaan yksipaikkaista avointa kilpa-autoa (KS s.v. formula).

Toisinaan vierassanalle olisi suomen kielessäkin käyttökelpoinen vastine. Sana ufo esiin-

tyy aineistossa kerran. Sillä tarkoitetaan tunnistamatonta esinettä, jonka oletetaan olevan peräi-

sin ulkoavaruudesta. Suomen kielessä sanalle on keksitty samaa merkitsevä ilmaus lentävä lau-

tanen. (KS s.v. ufo.) Onkin mielenkiintoista, miksi kirjoittaja on päätynyt valitsemaan juuri

englanninkielisen ilmauksen. Ehkä ufo kuulostaa asiatyylisemmältä kuin metafora lentävä lau-

tanen.

4.2 Käännöslainat

Sana-ainesta voidaan saada vieraista kielistä suoran lainaamisen lisäksi myös kääntämällä (Sa-

javaara 1989: 64). Käännöslainoilla tarkoitetaan sanoja ja sanontoja, jotka on muodostettu jäl-

jittelemällä vieraan kielen ilmausta. Käännöslainassa merkityssisältökin siirtyy vastaanottavaan

23

kieleen, joko olemassa olevaan tai uuteen sanaan. (Hakulinen 1955: 305.) Käännöslainoja on

suomessa paljon jo vanhastaan, ja niiden määrä on lisääntymässä (Sajavaara 1989: 64–65).

Käännöslainoissa eli morfosemanttisissa lainoissa vieraan kielen mallisanan mukaisesti muo-

dostetaan suomenkielinen sana. Sananmuodostuksessa noudatetaan tällöin suomen kielen sa-

nanmuodostusperiaatteita. Usein käännöslainat ovat yhdyssanoja, toisinaan myös johdoksia.

Morfosemanttisia lainoja on vanhastaan saatu ruotsin kielestä, nykyisin yhä useammin englan-

nista. (Koivisto 2013.)

Suurin osa omassa aineistossani olevista käännöslainoista on yhdyssanoja. Osa on kuu-

lunut jo pitkään suomen kieleen, osa taas on uudempia. Yhdessä tekstissä kirjoittaja on muo-

dostanut oman käännöksensä englanninkielisestä ilmauksesta:

(7) Ihan vain päivähaaveilukin on jo mielikuvituksen tuotetta. (T4)

Sana päivähaaveilu on suora käännös englannin kielen käsitteestä day dreaming, joka

tarkoittaa unelmointia. Kirjoittajan käyttämä uudissana tuntuu erikoiselta, sillä sanaa haaveilu

ei juurikaan esiinny nominatiivialkuisen yhdyssanan jälkiosana.

Kuten muitakin lainoja, myös käännöslainoja on muodostettu etenkin teknologian alaan

ja muihin moderneihin ilmiöihin liittyvistä käsitteistä. Teknologiaan liittyviä käännöslainoja

ovat älypuhelin, videopeli ja älylaite. Teknologian kehitys on niin nopeaa, että suomenkielisiä

vastineita ei ehditä kehittää. Kääntäminen on nopea tapa saada suomen kieleen sopiva sana

uudelle ilmiölle tai esineelle. Moderniin aikaan kiinteästi liittyviä käsitteitä ovat myös suihku-

rusketus (englanniksi spray tanning) ja betoniviidakko (englanniksi concrete jungle). Betoni-

viidakolla tarkoitetaan kaupunkia:

8) Poispääsy kylmästä, ilkeästä ja piittaamattomasta betoniviidakosta, jota kutsuin joskus

kodiksi, näkyy tuolla. (T5)

Kuten esimerkissä 8, sana betoniviidakko sisältää usein negatiivisen konnotaation. Tekstissä

puhuja haluaa pois kaupungista ja sen harmaudesta.

Kaikki käännöslainat eivät kuitenkaan liity teknologiaan tai nykyaikaan:

(9) Joukkuelaisilla oli kaikilla t-paidat ja shortsit (T39)

Esimerkissä 9 on sekä käännöslaina t-paita (englanniksi t-shirt) että erikoislaina shortsit. Myös

sana tiimihenki on käännöslaina englannin kielen sanaliitosta team spirit. Käännöslainalle ta-

valliseen tapaan yhdyssanan molemmat osat on käännetty erikseen suomen kielelle.

24

Käännöslainat ovat toisinaan sanoja laajempia kokonaisuuksia. Englannin kielessä virke

tai kappale alkaa usein lauseella they say, that, jonka suomalainen vastine on muoto sanotaan,

että. Aineistossa fraasi aloittaa usein koko kirjoitelman, kuten esimerkeissä 10–12:

(10) Sanotaan, että ihminen kyynistyy kasvaessaan. (T57)

(11) Sanotaan, että joukkueurheilulla on positiivisia vaikutuksia nuoren ihmisen sosiaa-

liseen kehitykseen. (T33)

(12) Sanotaan, että joukkueurheilu vaikuttaisi positiivisesti nuoren ihmisen sosiaaliseen

kehitykseen. (T54)

Fraasi toimii eräänlaisena asiatyylisenä versiona olipa kerran -konstruktiosta. Sillä ilmaistaan

yleisenä totuutena pidettyjä asioita.

Sanotaan, että -ilmaus implikoi lukijalle, että kirjoittaja aikoo esittää oman kantansa fraa-

silla ilmaistuun asiaan.

(13) Sanotaan, että 2000-luvun lapsilta mielikuvitus olisi heikentynyt teknologian tuo-

mien puhelimien ja tablettien takia, ja etteivät nykylapset enää leikkisi, vaan leikkien si-

jaan kääntyisivät erilaisten pelien ja sovellusten puoleen, hakiessaan viihdykettä. (T8)

(14) Sanotaan, että joukkueurheilu vaikuttaa myönteisesti nuoren ihmisen sosiaaliseen

kehitykseen, mutta onko todella näin? (T62)

Kiteytyneellä sanotaan, että -fraasilla ilmaistu kanta asetetaan esimerkeissä 13 ja 14 kyseen-

alaiseksi. Tekijät tai sanojat häivyttävällä passiivirakenteella on helppoa ilmaista vastakkaisia

mielipiteitä ja yleistyksiä, sillä silloin kirjoittaja ei aseta kenenkään tietyn henkilön tai ryhmän

mielipidettä kyseenalaiseksi.

Aineistossa on myös muutama harvinaisempi käännösfraasi.

(15) Iso mieli on rikkaus, josta kannattaa pitää kiinni, koska moneen ammattiin tarvitsee

hyvän mielikuvituksen. (T30)

(16) Vanhemmiten mielikuvitus on työkalu, jolla ajatellaan laatikon ulkopuolella. (T44)

Esimerkissä 15 käytetty ilmaus iso mieli ei oikein sovi suomen kieleen. Englannissa sanotaan

great mind, ja sana great tarkoittaa suomeksi suurta tai mahtavaa. Suomessa suuri-sanaa käy-

tetään abstraktien ilmausten yhteydessä ja iso-sanaa puolestaan konkreettisia asioita kuvaa-

maan. Ilmaukselle great mind ei ole oikein järkevää käännöstä suomeksi. Esimerkissä 16 on

käännetty englanninkielinen sanonta think outside the box, jolla tarkoitetaan luovaa sekä valta-

virrasta poikkeavaa ajattelutapaa. Käännös herättää suomenkielisessä lukijassa ajatuksen konk-

reettisesta merkityksestä niin, että lukija voi luulla kirjoittajan tarkoittavan olemista jonkin laa-

tikon ulkopuolella. Vaikutelma syntynee sijamuodoksi valitusta adessiivista.

25

4.3 Merkityslainat

Merkityslainat ovat kielessä olemassa olevia sanoja, joille saadaan vieraan mallin mukaan uusi

merkitys (Heikkinen & Mantila 2011: 112–113). Teini-sana on saanut englannin kielen vaiku-

tuksesta uuden merkityksen, sillä se muistuttaa englannin kielen yhdyssanojen teenage ja tee-

nager alkuosaa. Alun perin teineiksi on kutsuttu nuoria opiskelijoita, jotka rahoittivat opinto-

jaan kerjäämällä. (NES.) Teini-sana merkitsee nykykielessä alle 20-vuotiasta nuorta, ja tässä

merkityksessä sitä käytetään myös lukiolaisten kirjoitelmissa.

Verkko-sana on englannin kielen merkityslaina. Verkko ei tarkoita suomen kielessä enää

ainoastaan kalanpyydystä, vaan sille on saatu uusi merkitys englannin kielen sanasta net.

Verkko tarkoittaa suomen kielessäkin nykyään ennen muuta internetiä, globaalia informaa-

tiojärjestelmää. Toisille verkko-sanan merkityksessä korostuu internetin ihmisiä yhdistävä vai-

kutus. (Heikkinen & Mantila 2011: 123, 147.) Omassa aineistossani verkko-sanan merkitys on

hieman erilainen. Kirjoittaja viittaa sanalla ihmisistä muodostettuun yhteisöön. Myös Kielitoi-

miston sanakirja tuntee merkityksen keskenään tiiviissä yhteydessä olevien henkilöiden ver-

kosta (KS s.v. verkosto). Aineistossa puhutaan useassa tekstissä sosiaalisesta verkosta ja sen

tärkeydestä:

(17) Urheilujoukkue on tärkeä sosiaalinen verkko ihmiselle. (T26)

(18) Yhtenäisyyden tunne ja useat ystävyyssuhteet muodostavat yhdessä positiivisen so-

siaalisen verkon nuorelle. (T41)

Lisäksi eräs kirjoittaja mainitsee sosiaalisten rakenteiden ja kulttuurien verkon. Verkko-sanalla

on siis hyvinkin abstrakteja merkityksiä.

Suomen kielessä on kaksi merkitykseltään samankaltaista sanaa, selvä ja selkeä. Selkeällä

on suomessa ollut konkreettinen merkitys ja selvä-sanalla puolestaan abstraktimpi. Selkeää on

käytetty määrittämään asioita, jotka ovat aistein havaittavissa. Selkeällä on tarkoitettu myös

helposti hahmotettavaa. Nykyisin ilmausta selkeä käytetään yhä useammin abstrakteissa mer-

kityksissä ja se on alkanut yleistyä. (Maamies 2004.) Aineistossa selkeä-sanaa käytetään abst-

raktien asioiden luonnehtimiseen:

(19) Opettamisen kuuluu olla selkeää ja yksinkertaista. (T15)

(20) Hyvässä opetuksessa opetettavaa asiaa yritetään kertoa mahdollisimman selkeästi -

-. Koen oppivani hyvin silloin, kun olen kiinnostunut aiheesta ja opettaja osaa opettaa

selkeästi. - - Hyvä opetus on monipuolista ja selkeää. (T48)

(21) Parhaimpaan mahdolliseen opetukseen kuuluu selkeästi asioiden selittäminen arkis-

ten esimerkkien avulla - -. (T47)

26

Sanalla selkeä viitataan aineistossa opettamisen selvyyteen. Kaikissa edellä olevissa aineis-

toesimerkeissä sana selvä olisi ollut suomalaisempi ilmaus. Tällainen merkitys tulee englannin

kielen sanasta clear ’helposti ymmärrettävä tai tulkittava’ (English Oxford dictionaries 2018).

Englannin kielen sanalla clear on useita merkityksiä, joista vain osa on lainattu suomeen. Eng-

lannissa esimerkiksi käytetään sanaa kuvaamaan ajanjaksoa, jolloin ei ole mitään sovittuja ta-

paamisia tai aikatauluja, mutta suomessa sanaa ei käytetä vastaavalla tavalla.

Rooli on erittäin yleinen, englannista saatu merkityslaina. Rooli-sana on lainaa ruotsista,

ja se tarkoittaa henkilön osaa näytelmässä (NES). Kielitoimiston sanakirja antaa sanalle myös

kaksi muuta merkitystä. Ensinnäkin rooli tarkoittaa myös yksilön sosiaaliseen asemaan kuulu-

vaa odotettua käyttäytymistä (KS). Tällaisessa merkityksessä sanaa käytetään myös omassa ai-

neistossani:

(22) Suomessa opettajan rooli on muuttunut paljon vuosikymmenten kuluessa. (T91)

(23) Valmentajan rooli on tässä tilanteessa tärkeä. (T63)

Esimerkeissä 22 ja 23 puhutaan opettajan roolista ja valmentajan roolista. Molemmissa am-

mateissa odotetaan tietynlaista käyttäytymistä. Esimerkissä 22 kirjoittaja pohtii opettajan roolin

muuttumista. Rooli on ympäröivän yhteiskunnan määrittämien velvollisuuksien ja ihanteiden

summa. Tavallaan rooli siis myös tässä esimerkissä tarkoittaa ikään kuin osaa, joka on annettu

ja jonka mukaan pitää osata toimia, vaikka kyse ei olekaan näytelmästä.

Toinen merkitys rooli-sanalle on yksilön käyttäytymistapa ryhmässä (KS).

(24) Ihmisten monet roolit ovat syntyneet identiteettiemme pohjalta. (T86)

(25) Jokaisella meistä on useita rooleja. (T82)

(25) Joukkueessa kaikilla on oma roolinsa. (T39)

(26) Paremmat pelaajat saattavat saada enemmän huomiota osakseen ja tärkeämpiä roo-

leja ryhmässä. (T54)

(27) Yksilöllä on myös erilaisia rooleja erilaisissa ryhmissä (T80)

Esimerkeissä viitataan eri henkilöiden erilaisiin tehtäviin ryhmässä. Joku voi esimerkiksi toimia

ryhmän hauskuuttajana, joku johtohahmona ja joku huolehtijana. Kirjoittajat korostavat sitä,

että jokaisella ihmisellä on useita erilaisia rooleja erilaisissa ryhmissä. Rooli-sana on laajentu-

neessa merkityksessään myös muotisana, ja se näkyy myös aineistossani. Se on aineiston mer-

kityslainoista selvästi yleisin, usealla kirjoittajalla esiintyvä sana.

27

4.4 Yhdyssanojen erilleen kirjoittaminen

Suomen kielessä on paljon yhdyssanoja, kun taas englannissa ei. Voidaan ajatella, että osasyynä

runsaisiin yhdyssanavirheisiin on englannin kielen vaikutus. Englannin kielen vaikutus on to-

dennäköisesti taustalla silloin, kun kirjoitetaan erilleen kahden substantiivin muodostama yh-

dyssana, jossa alkuosa on nominatiivissa. Tällaisen yhdyssanan osista jompikumpi voi itsekin

olla yhdyssana. (Leino 1992: 174.) Kotilaisen ja Vartevan (2005: 89) tulkinnan mukaan yhdys-

sanat ovat nykykirjoittajille oikeinkirjoituksen suurimpia haasteita mahdollisesti englannin kie-

len vaikutuksen vuoksi.

Suomalaisten lukiolaisten äidinkielen taitoja kartoittavassa teoksessa on todettu, että yh-

dyssanojen oikeinkirjoitus on tutkimuksissa yleisimmin mainittuja kirjoitustaidon ongelmia

(Juvonen, Kauppinen, Makkonen-Craig & Lehti-Eklund 2011: 32). Myös tämän tutkimuksen

aineistossa sanaliitoiksi kirjoitettuja yhdyssanoja on runsaasti:

(28) paraurheilu kilpailuissa (T94)

(29) joukkueurheilu harrastuksiin (T52)

(30) jääkiekko joukkue (T82)

(31) puhe tyylistä (T21)

(32) arvo maailma (T46)

(33) identiteetti kokonaisuuden (T86)

Edellä olevissa esimerkeissä yhdyssanan määriteosa on nominatiivissa. Esimerkeissä 28–30 al-

kuosana on yhdyssana, mikä on voinut vaikuttaa erilleen kirjoittamiseen. Suomen kielessä ge-

netiivialkuisten yhdyssanojen kirjoittaminen yhteen tai erikseen riippuu kontekstista, mutta esi-

merkkien kaltaiset nominatiivialkuiset yhdyssanat on kirjoitettava yhteen.

Aineistossa on paljon -minen-loppuisia teonnimiä. Näistä teonnimistä muodostettuja yh-

dyssanamuotoja eli kompositiiveja, jotka loppuvat s:ään, on kirjoitettu usein erilleen

edusosasta. Erosen, Maamiehen ja Räikkälän (1996) mukaan juuri nominatiivialkuisissa yhdys-

sanoissa, joissa määriteosa päättyy konsonanttiin, virheet ovat yleisiä.

(34) On pohdittu kaikenlaisia opetus menetelmiä – –. (92)

(35) Esimerkiksi eri opetus vaihtoehdot kuten videot tai musiikki – – (T1)

(36) Opettajatkin voivat pyrkiä hauskahkoon opetus tyyliin – –. Oppilas voi itse harjoitella

eri oppimis menetelmiä, jos kokee haluavansa uuden oppimis tyylin. (T7)

(37) kasvatus ympäristö (6)

(38) – – harrastus mahdollisuuksia (T58)

Oppimiseen, kasvatukseen ja harrastamiseen liittyviä sanoja on paljon, sillä kirjoitelmiin

annetut otsikot liittyivät pitkälti näihin aihealueisiin. Englannin kielessä -minen-johdinta ja sen

28

s-loppuista kompositiivia vastaa pääte -ing (teaching, studying, learning), jota ei kirjoiteta yh-

teen seuraavan sanan kanssa.

Määriteosan loppuminen konsonanttiin on tuottanut hankaluuksia myös muiden yhdys-

sanojen yhteen kirjoittamisessa.

(39) saalis eläin, mielikuvitus hahmot (T43)

Esimerkissä 39 määriteosa ei ole erityinen yhdyssanamuoto, kuten edellisissä esimerkeissä.

Sekä saalis että mielikuvitus esiintyvät kielessä myös itsenäisinä sanoina.

4.5 Fraasit ja muoti-ilmaukset

Suomen kielessä on yleistynyt tietynlainen kapulakielisyys. Suomen kielen asiantuntijat neu-

vovat välttämään kuluneita ilmauksia, joista osa on saatu englannin kielestä kääntämällä. Eng-

lannista on lainautunut suomeen uudenlaisia tapoja ilmaista omistusta. Omata-rakenne on

eräänlainen muoti-ilmaus, jota esiintyy myös aineistossa. Muoti-ilmauksille ominaista on se,

että usein sanojen merkitykset hämärtyvät ja sanoja käytetään runsaasti niin puheessa kuin kir-

joitetussakin kielessä.

4.5.1 Omistuksen ilmaiseminen

Suomen kielessä omistusta voidaan ilmaista useilla tavoilla, mutta omistus- eli habitiivilause

on syntaktisesti kiteytynein ja yleisin tapa (VISK § 898). Habitatiivissa verbinä on olla, tee-

mana on paikallissijainen ilmaus ja verbin jäljessä substantiivilauseke (VISK § 895). Englannin

kielessä omistamista ilmaistaan verbillä have, joka kääntyy suomessa omistaa-verbiksi tai

omistuslauseeksi. Omistaa-verbiä käytetään muutamassa aineiston esiintymässä englannin

omistusrakenteen tapaan.

(40) Mielestäni ei, vakava voi olla, vaikka omistaisikin hyvän mielikuvituksen. (T4)

(41) Tuo henkilö omisti kiinnostavimmat silmät jotka olen koskaan nähnyt. (T12)

Esimerkissä 40 puhutaan mielikuvituksen omistamisesta. Abstraktin entiteetin ollessa omistet-

tavan roolissa käytetään yleiskielessä omistuslausetta (VISK § 898). Suomalaisen omistuslau-

seen käyttäminen vaatisi subjektin lisäämistä edelliseen lauseeseen: Mielestäni niin ei ole, sillä

29

ihminen voi olla vakava, vaikka hänellä olisikin hyvä mielikuvitus. Esimerkissä 41 objektina eli

omistamisen kohteena on ruumiinosa silmät. Omistaa-rakenteella ilmaistaan yleiskielessä pää-

osin konkreettista omistamista (VISK § 898). Sen sijaan omistuslause olisi ymmärrettävämpi

tapa ilmaista esimerkin 41 sisältö: Tuolla henkilöllä/hänellä oli kiinnostavimmat silmät, jotka

olen koskaan nähnyt. Englannin kielessä molempiin esimerkkeihin sopisi have-verbi, ja sillä

onkin laajempia käyttötarkoituksia kuin suomen omistaa-verbillä.

Suomen kieleen on muodostunut muiden kielten vaikutuksesta omistamista, kuulumista

ja hallussa pitämistä ilmaiseva verbi omata. Englannin kielessä vastaava verbi on to have. Sa-

nakirjat ja kielenkäytön oppaat suosittelevat omata-verbin korvaamista jollain toisella ilmaisu-

keinolla. Useimmiten käytettäväksi sopii omistusrakenne eli adessiivi + olla-verbi. (Maamies

1998.) Aineistossa omata-verbiä käytetään kuvaamaan etenkin abstrakteja asioita:

(42) Loppujen lopuksi, se minkälaisia numeroita saa koulussa ei ole verrattavissa siihen

”sosiaaliseen järkeen” minkä omaa. (T46)

(43) Nykyihminen joutuu hallitsemaan laajoja kokonaisuuksia ja omaamaan paljon tietoa

eri asioista, mutta on selvää, että kaikkea ei voi osata eikä oppia. (T91)

Esimerkissä 42 voisi omata-verbin tilalla käyttää omistusrakennetta: sosiaaliseen järkeen, jota

ihmisellä on. Esimerkissä 43 omata rakennetta on käytetty rinnastamisen helpottamiseksi ja

ilmaisun lyhemtämiseksi. Joutua omaamaan kuulostaa kuitenkin suomalaiseen kielikorvaan

erikoiselta (vrt. englannin has to have). Omistusrakenne muuttaisi koko virkerakenteen ja ja-

kaisi virkkeen liian moneen lauseeseen, jolloin se tulisi pilkkoa: Nykyihmisen on hallittava laa-

joja kokonaisuuksia, ja hänellä on oltava paljon tietoa eri asioista. On kuitenkin selvää, ettei

kaikkea voi osata eikä oppia.

Omata-verbin partisiippimuotoa omaava käytetään usein luetteloissa, joissa on adjektii-

veja (Kankaanpää 1999.) Aineistossa partisiippimuoto ei esiinny luettelossa, kuten seuraavat

esimerkit havainnollistavat.

(44) Kaikkien metsästyskortin omaavien pitäisi tietää mitä saa ampua, miten ja milloin.

(T93)

(45) Näistä syistä nuori oppii tuntemaan eri tilanteita ihmisten kanssa ja tarkkailemaan

muiden ihmisten käyttäytymistä ja sitä, miten kannattaa vastata vaikkapa eri arvomaail-

man omaavalle ihmiselle. (T46)

Esimerkin 44 omaava-adjektiivista puuttuu määritettävä sana. Lukija täydentää mielessään sub-

jektin muotoon kaikkien metsästyskorttien omaavien ihmisten. Suomalaisemmin ilmaistuna

virke sisältäisi habitatiivirakenteen: Kaikkien (ihmisten), joilla on metsästyskortti, pitäisi tietää

30

mistä, miten ja milloin saa ampua. Esimerkissä 45 ilmaus arvomaailman omaava toimii adjek-

tiivina.

4.5.2 Sanojen merkitysten laajeneminen ja muotisanojen käyttö

Muotisanat ovat ilmauksia, joiden merkitys alkaa hämärtyä runsaan käytön vuoksi. Muotisa-

noja käytetään usein ajattelematta sanan todellista merkitystä tai sitä, sopiiko sana juuri kysei-

seen kontekstiin. Muotisanat koetaan ärsyttäviksi, sillä niitä näkee ja kuulee jatkuvasti. (Hyvä-

rinen 2018.) Kielenhuoltajat kehottavat välttämään muotisanoja, sillä ne voivat vaikeuttaa teks-

tin ymmärtämistä. Usein muotisanojen tilalle sopisi paremmin jokin toinen, merkitykseltään

täsmällisempi ilmaus. (Sivonen 2010.)

Tiettyjen kiteytyneiden ilmauksien merkitys on laajentunut englannin kielen vaikutuksen

myötä. Suomen kielessä kanssa-postpositio yhdistää yleisimmin inhimillisiä osapuolia (Sirola-

Belliard 2016: 273). Englannin kielessä kanssa-sanaa käytetään myös abstraktien asioiden yh-

teydessä, kuten seuraava Washington post -lehden otsikko osoittaa: ”Kids color the walls with

imagination” (Smith 2004). Esimerkissä 46 kanssa-sanaa on käytetty englannin mallin mukai-

sesti:

(46) Mielikuvituksen kanssa voi tehdä aika paljonkin asioita. (T4)

Ilmaus mielikuvituksen kanssa erottuu tekstistä epäsuomalaisena. Kanssa-sana luo sanalle mie-

likuvitus ikään kuin konkreettisen merkityksen.

Verbien löytää ja löytyä merkityksen laajentuminen on myös englannin kielen vaikutusta.

Merkitysten laajentumisen juuret ovat englanninkielisessä ilmauksessa you will find. Kyse ei

ole kielioppinormien rikkomisesta vaan siitä, että usein tekstiyhteyteen sopisi tyylillisesti pa-

remmin toinen ilmaus. (Lampinen 2004.) Esimerkeissä 47 ja 48 on käytetty muoti-ilmausta

englannin mallin mukaisesti:

(47) Myös tälle mallille löytyy vastustajansa – –. (T94)

(48) – – harrastus mahdollisuuksia löytyy Suomesta useita. (T58)

Esimerkeissä löytyä-verbiin sisältyy etsimisen sivumerkitys. Etsimisen sivumerkitys tekee

virkkeestä monimutkaisemman, ja tavallaan tiedon hankkiminen jätetään lukijan vastuulle

(Lampinen 2004). Kun lukija hakee tietoa, hän löytää esimerkissä 47 mainitut mallia vastusta-

neet tahot taikka esimerkin 48 mukaan tietoa harrastusmahdollisuuksia. Löytää- tai löytyä-ver-

bit pyrkivät saamaan aikaan toimintaa (etsimistä), joten on ymmärrettävää, että niitä esiintyy

31

runsaasti mainosteksteissä. Toisin kuin mainoskielessä, ei löytää-verbi tieteellisissä teksteissä

käytettynä ole kohtelias. (Lampinen 2004.)

Löytää-verbiä käytetään esimerkissä 51 abstrakteista asioista:

(51) Siitä alkaa pitkä taival oman identiteetin löytämisessä. - - milloin ihminen voi sanoa

löytäneensä oman itsensä? (T84)

Esimerkissä 51 on käytetty nykyajan yksilökeskeisessä maailmassa hyvin kulunutta muoti-il-

mausta löytää itsensä. Mielenkiintoinen on myös ilmaus pitkä taival oman identiteetin löytä-

misessä. Inessiivin käyttö hämärtää virkkeen merkitystä.

4.6 Eräiden pronominien artikkelimainen käyttö

Puhekielessä on jo pitkään tehty havaintoja eräiden pronominien artikkelimaisesta käytöstä.

Usein määräinen artikkeli syntyy demonstratiivipronominista ja epämääräinen artikkeli ’yksi’-

merkityksistä sanoista. Suomen kielessä promomini se on puhekielessä artikkelimainen ja sitä

käytetään paljon. Epämääräisen artikkelin tavoin esiintyvä yks(i) on selvästi harvinaisempi.

(VISK § 1418.) Muitakin vaihtoehtoja suomen kielen artikkeleiksi on olemassa. Määräinen ar-

tikkeli voisi puhekielessä olla myös the tai that (Heikkinen & Mantila 2011: 129). Puhutussa

kielessä myös sanat sellainen/semmoinen, tällainen/tämmöinen, tuollainen/tuommoinen esiin-

tyvät epämääräisen artikkelin tavoin ja tämä, tuo määräisen artikkelin tavoin (Törnudd-Jalo-

vaara 1995).

Puhuttu kieli ja kirjakieli lähenevät toisiaan kielenkäyttäjien arjessa. Puhekielen ja kirjoi-

tetun kielen lähentymistä on luettavissa myös omasta aineistostani. En tarkastele tutkielmassani

erityisesti puhekielisyyksiä, mutta aiemmin puhekielessä yleistyneestä tiettyjen pronominien

artikkelimaisesta käytöstä on useita esiintymiä lukiolaisten kirjoitelmissa. Näyttäisi siltä, että

puhekieleen aiemmin liitetty piirre on siirtymässä ainakin tämän tutkimuksen informanttien

kirjoittamaan kieleen.

On vaikea päätellä, mistä kielestä pronominien artikkelimainen käytto lainautuu. Määräi-

syyttä osoitetaan kielissä eri tavoin, ja artikkeleilla voi kielessä olla muitakin tehtäviä kuin mää-

räisyyden ilmaiseminen. Mihinkään yksittäiseen kieleen vertaaminen ei näin ollen paljasta,

onko suomen kieleen kehittynyt artikkeli. (VISK § 1418.) Lisäksi artikkelia tapailevassa tehtä-

vässä se-sanaa käytetään suomen kielessä määräisyyttä osoittamassa myös erisnimien yhtey-

dessä, toisin kuin englannissa ja ruotsissa (Laury 1997: 251).

32

4.6.1 Määräisen artikkelin tavoin käytettävät pronominit

Esimerkiksi 1990-luvulla on tutkittu se-pronominin artikkelimaista käyttöä. Tutkimusten pe-

rusteella on osoitetty, että demonstratiivipronomini se on kehittynyt määräiseksi artikkeliksi

suomen puhekielessä. 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä kerätty aineisto osoittaa, että se-

sanaa käytetään määräisen artikkelin tavoin osoittamaan tarkoitteiden yleistä tunnettuutta.

(Laury 1997: 264.)

Artikkelimaista se-pronominin käyttöä voi esiintyä mainitun tarkoitteen uudelleenmai-

ninnoissa ja silloin, kun puhuja vetoaa keskustelijoiden yhteiseen tietoon, kuten aiemmassa pu-

hetilanteessa käsiteltyihin tarkoitteisiin. Artikkelimainen tarkenne se ohjaa vastaanottajaa pai-

kantamaan tarkoitteen ensisijaisesti siihen, mikä on tuttua esimerkiksi aiemmasta keskustelusta.

Se-tarkennetta käytetään myös, kun tarkoite on pääteltävissä edellä sanotusta. Toisaalta puhuja

ei aina oleta tarkoitteen olevan kuulijan mielessä aktivoituneena tai pääteltävissä keskustelusta,

vaan se-tarkenne voi vedota yhteiseksi oletettuun tietotaustaan. (VISK § 1413.)

Seuraavassa esimerkissä 52 kirjoittaja kuvailee olleensa lapsena se ujompi henkilö. Esi-

merkissä on käytetty eräänlaista kiteytynyttä komparatiivirakennetta, jossa demonstratiivipro-

nomini vetoaa yleiseen kulttuuriseen tietoon erilaisista ihmistyypeistä. Taustalla on ajatus siitä,

että lukija tunnistaa ujommat henkilöt eräänlaiseksi ryhmäksi ja ymmärtää tekstin sisältävät

merkitykset laajemmin.

(52) Itse olen lapsuudessani aina ollut se ujompi henkilö. (T40)

Myös Lauryn (1997: 256) puhekieltä koskevassa tutkimuksessa se-pronominilla viitattiin sekä

aiemmin mainittuihin että asiayhteydestä tai yhteisestä taustasta tuttuihin tarkoitteisiin.

Aineiston perusteella pronominien käyttö on hankalaa kirjoittajille. Omassa aineistossani

artikkelin tapaan toimivia pronomineja on käytetty myös englannin kielestä lainatuissa fraa-

seissa tai kiteytyneissä rakenteissa. Seuraavassa esimerkissä demonstratiivipronominia on käy-

tetty artikkelin tavoin englannin kielestä lainatussa fraasissa:

(53) Olisikohan Mike voinut olla se oikea? (T7)

Esimerkin 53 se oikea on eräänlainen kiteytynyt rakenne. Englannin kielessä vastaava ilmaus

on the right one. Suomen kielisessä vastineessa määräisen artikkelin paikan on ottanut pro-

nomini se.

33

Lukijan ja kirjoittajan yhteiseen maailmantietoon nojataan myös esimerkeissä 54–56.

(54) Mielikuvitus on juuri se asia, joka erottaa ihmiset muista eläimistä. Se on se

asia, joka sai ensimmäiset ihmisen esi-isät lähtemään Afrikan puista muualle

maailmaan. (T44)

(55) Onkohan tämä sitä rakkautta, jota hehkutetaan kaikkialla? (T7)

(56) Löytää se niin sanottu me henki oman elämänsä voimavaraksi. (T82)

Kirjoittaja osoittaa se-pronominilla, että on olemassa vain yksi kaikkien tuntema seikka, joka

erottaa ihmiset muista eläimistä. Yhteiseksi oletettua tietoa on siis myös se, että ilman yhtä

tiettyä asiaa ihmiset olisivat täysin eläinten kaltaisia. Seuraavassa virkkeessä vahvistetaan virk-

keiden sanomaa mielikuvituksen mullistavasta vaikutuksesta. Seitsemäs esimerkki erottaa eri

rakkauden lajit toisistaan. Kirjoittaja olettaa lukijan tietävän, että on olemassa tietynlainen ra-

kastamisen muoto, jota kaikkialla arvostetaan. Tekstissä ei puhuta mistä tahansa rakkaudesta,

vaan juuri yhdestä määrätystä rakkauden muodosta, joka on kaikkien silmissä ainutlaatuista ja

tavoiteltavaa. Seitsemännessä esimerkissä yhteistä maailmantietoa korostaa artikkelin lisäksi

kiteytynyt ilmaus niin sanottu. Kirjoittaja ottaa etäisyyttä käyttämäänsä me-hengen käsittee-

seen, mutta ilmaisee samalla käsitteen olevan yleisesti tunnettu. Pronominin sitä tilalle sopisi-

kin englannin kieleen käännettäessä juuri määräinen artikkeli the.

Esimerkissä 57 ei ole kyse siitä, että tietystä harrastusryhmästä olisi ollut mainintoja

aiemmin tekstissä. Artikkelimaisesti käytetty demonstratiivipronomini se vahvistaa toisinaan

muiden sanojen merkitystä.

(57) Ryhmään kuuluvuuden tunteella on useille suuri merkitys, ja joillekin se oma

harrastusryhmä on ainoa ryhmä, johon oikeasti kokee kuuluvansa. (T6)

Substantiivilausekkeen se oma harrastusryhmä ikään kuin vahvistaa pronominimaista substan-

tiivia oma. Lukija tietää, että oma-sanalla viitataan geneerisesti kenen tahansa henkilökohtai-

seen harrastusryhmään, mutta pronomini korostaa henkilökohtaisuuden merkitystä ja samalla

määräisyyttä. Kyse ei ole mistä tahansa joukkueesta. Sanojen yhteismerkitys vahvistaa myös

virkkeen merkitystä eli sitä, että se oma harrastusryhmä on ihmiselle merkityksellinen ja tärkeä

asia.

Esimerkissä 58 se-sana toimii määräisen artikkelin tavoin:

(58) Itse muistan peruskoulun ala-asteelta erityisesti sen, kuinka oli tärkeää olla

samaa mieltä omien ystävien kanssa ja esimerkiksi pukeutua siihen samaan

valkoiseen paitaan, jota kaikki muutkin käyttivät. (T87)

34

Se sama valkoinen paita olisi englannin kielessä the same white shirt. Puhuessaan siitä samasta

valkoisesta paidasta kirjoittaja ei tarkoita mitään tiettyä, yksittäistä valkoista paitaa. Artikkeli-

mainen se on silti määräinen. Substantiivilausekkeella viitataan nimittäin siihen, että kaikki ih-

miset tietävät teini-ikäisillä olevan tiettyjä pukeutumisnormeja ja muotivillityksiä, jotka identi-

fioivat heidät ryhmään kuuluviksi. Artikkelimainen se viittaa lukijan ja kirjoittajan yhteiseen

tietoon ja elämänkokemukseen nuorista ja heille ominaisesta käyttäytymisestä.

Myös se-pronominin monikkomuotoa käytetään määräisen artikkelin tavoin:

(59) Nimittäin he ovat ne ihmiset, jotka tulevat viemään ihmiskuntaa eteenpäin ja

pitävät meidät ”evoluution eturintamassa”. (T69)

Kirjoittaja käyttää esimerkissä 59 pronominia ne viittaamaan yhteisen tiedon perusteella tuttuun

tarkoitteeseen. Tekstissä kerrotaan ihmisistä, joilla on mielikuvitusta ja luovuutta. Näillä ihmi-

sillä tarkoitetaan eräänlaisia poikkeusyksilöitä, jotka vievät ihmiskuntaa eteenpäin. Kirjoituk-

sessa lukijan tunnistamaksi oletettu ajatusmaailma on se, että kaikkien ihmisten teot eivät ole

yhtä merkittäviä. On joukko yksilöitä, niitä ihmisiä, joiden panos yhteiskunnalle on muita mer-

kittävämpi.

Pronominilla se viitataan esimerkissä 60 tekstissä aiemmin mainittuun romanttiseen puo-

leen:

(60) Nämä kaikki faktat läpikäyneenä yritin miettiä sitä romanttista puolta, joka

ensimmäisenä tuli suunnitteluvaiheessa mieleen. (T89)

Kirjoittaja pohjustaa alkavaa kappaletta kertomalla kirjoitusprosessista. Kirjoituksen aihe eli

sydämen sykkeen voimistuminen on tuonut ensin mieleen ihastumisesta johtuvat ylimääräiset

sydämenlyönnit. Kirjoituksen alussa on käsitelty sydämen lyömistä romanttisesta näkökul-

masta ja lauseen sitä romanttista puolta artikkelimainen pronomini osoittaa lukijalle, että aihe

on ennalta tuttu.

4.6.2 Epämääräisen artikkelin tavoin toimivat pronominit

Tutkijoiden esittämien pronominien lisäksi aineistoni kahdessa esiintymässä käytetään pro-

nominia epämääräisen artikkelin tavoin. Esimerkissä 61 puhutaan elokuvien hahmoista ylei-

sellä tasolla. Silti kirjoittaja on lisännyt substantiiviin hahmo epämääräisyyttä osoittavan tar-

kenteen.

(61) Kun henkilö katsoo elokuvia, hän näkee miltä joku hahmo näyttää ja miltä pai-

kat näyttävät. (T8)

35

(62) Tuntui hienolta olla osa jotakin samaa muottia, johon kaikki muutkin tuntuivat

pyrkivän. (T87)

Esimerkissä 62 jokin-sanan partitiivimuotoa käytetään osoittamaan, että tarkoite on kirjoittajal-

lekin epämääräinen. Kirjoittaja etäännyttää itsensä muiden määrittelemästä samasta muotista.

Ilmiönä tiettyjen pronominien käyttäminen epämääräisen artikkelin tavoin on aineistossa mar-

ginaalinen. Omassa aineistossani ei ollut käytetty ’yksi’-merkityksisiä sanoja epämääräisen ar-

tikkelin tavoin.

36

5 VÄLIMERKKIEN ENGLANNIN MALLIN MUKAINEN KÄYTTÖ

Julkisessa keskustelussa nousee säännöllisesti esiin huoli englannin vaikutuksesta nimenomaan

suomen kielen pilkkusääntöjen hallintaan. Aineistossa pilkkua on käytetty usein silloinkin, kun

sitä ei tarvittaisi. Myös puolipisteen käytössä on joillakin kirjoittajilla haparointia.

Taulukossa 2 on kuvattu välimerkkeihin liittyvien normipoikkeamien yleisyyttä aineis-

tossa.

Taulukko 2. Välimerkkeihin liittyvien normipoikkeamien määrä aineistossa.

Ilmiö Esiintyvyys eri kirjoittajilla

Infiniittisten lausekkeiden erottaminen pilkulla 11

Sekä-sanan erottaminen pilkulla 10

Lauseenalkuisten adverbiaalien erottaminen pilkulla 6

Pilkku topiikin ja kommentin välissä 3

Puolipiste englannin mallin mukaisesti 3

Pilkku subjektin ja predikaatin välissä 2

Välimerkkeihin liittyviä haasteita on aineistossa paljon. Usein suositusten vastainen välimerk-

kien käyttäminen keskittyy tosin samoille kirjoittajille. Pilkku on merkitty eri kirjoittajilla nor-

mien vastaisesti useimmiten sekä-sanan tai infiniittisten lausekkeiden yhteyteen. Myös lauseen-

alkuisten adverbiaalien pilkulla erottamista on usealla kirjoittajalla. Puolipisteen käytön vähäi-

syys yllättää, sillä kielitieteellisissä julkaisuissa on toisinaan puhuttu jopa ”puolipistetaudista”,

mikä saa ilmiön kuulostamaan taajaan esiintyvältä. Pilkkua topiikin ja kommentin välissä tai

subjektin ja predikaatin välissä käytti vain muutama kirjoittaja.

5.1 Infiniittisten lausekkeiden erottaminen pilkulla

Aineiston infiniittisistä lausekkeista temporaalirakenne saa useimmin seurakseen pilkun. Pilk-

kua on käytetty erityisesti lauseenalkuisten temporaalirakenteiden yhteydessä, kuten seuraa-

vissa esimerkeissä:

37

(63) Muistellessani vanhoja opettajiani, muutama heistä nousee heti mieleen posi-

tiivisessa valossa. (T91)

(64) Kysyessämme itseltämme, miksi toimimme saavuttaaksemme mitkään tavoit-

teemme – – (T73)

(65) Nuorten siirtyessä uusiin kouluihin tai työelämään, on hyvä osata olla rohkea

ja tutustua muihin. (T29)

(66) Kahden ihmisen liikkuessa erilleen toisistaan, kuminauha joustaa ja venyy,

eikä mene rikki. (T42)

(67) Joukkuehengen muodostuttua, joukkueen jäsenen sosiaaliset taidot ovat ke-

hittyneet jo todella paljon lähtökohtaan nähden. (T40)

Esimerkeissä 63–66 temporaalirakenteen edussanana on E-infinitiivin inessiivi ja rakenne il-

maisee hallitsevan rakenteen kanssa osittain samanaikaista tapahtumista. Esimerkissä 67 TUA-

infiniitti ilmaisee aiemmin tapahtunutta ja sen voisi korvata sivulauseella kun on muodostunut.

Toisinaan myös lauseen keskellä olevan temporaalirakenteen jälkeen on sijoitettu pilkku.

Esimerkeissä 68–70 on noudatettu englannin kielen mallin mukaista välimerkitystä.

(68) Käytäntö on outo, sillä naisten mennessä miesten kilpailuihin, olisivat he var-

masti altavastaajia, eikä kilpailu olisi missään nimessä naisten kilpailuja hei-

kompaa. (T94)

(69) Ensimmäisten keskustelujen aloittaminen on aina vaikeaa, mutta oppiessaan

tuntemaan toisen, keskustelut helpottuvat itsestään. (T40)

(70) Tunsin heti oloni erilaiseksi, mutta saatuani myöhemmin seuran vaatteet,

tunne hälveni. (T39)

Adverbiaalimääritteinä toimivia infinitiivisiä rakenteita on aineistossa erotettu hallitsevasta lau-

seesta pilkulta. MA-infinitiivi esimerkissä 69 ja TU-partisiippi esimerkissä 70 on erotettu pil-

kulla englannin mallin mukaan. Pilkkua on käytetty normin vastaisesti sekä infiniittisen lausek-

keen edellä että jäljessä.

(71) Turhaan energiankulutukseen syyllistyy moni ihminen, sitä erityisemmin tie-

dostamatta.

Esimerkin 71 kaltaiset MATTA-infinitiivirakenteet on muodostettu abessiivista. Hamunen

(2018: 376) määrittelee MATTA-rakenteet adjunkteiksi eli finiittirakenteen vapaiksi adverbi-

aaleiksi. Abessiivi on karitiivinen sijamuoto eli se ilmaisee puuttumista. MATTA-rakenteella

kuvataan finiittiverbin toiminnan tapaa siitä näkökulmasta, mitä jää tapahtumatta. Havainto- ja

kognitioverbeistä muodostetut MATTA-rakenteet eivät ilmaise tapaa vaan olosuhdetta. (Ha-

munen 2018: 361, 370, 380.) Esimerkissä 71 kognitioverbistä tiedostaa muodostettu MATTA-

rakenne tiedostamatta ilmaisee olosuhdetta. MA ilmaisevat toiminnan hallitsevan rakenteen ku-

vaaman tilanteen oheistoimintana. (VISK § 515) Esimerkissä 71 hallitsevan rakenteen kuvaama

tilanne on syyllistyminen ja oheistoimintana tiedostaminen.

38

5.2 Lauseenalkuisten adverbiaalien erottaminen pilkulla

Irrallisiin adverbiaaleihin kuuluvat kommenttiadverbiaalit ja konnektiivit. Kommenttiadverbi-

aalit ilmaisevat puhujan arvion lauseen asiaintilasta ja voivat määrittää koko muuta lausetta.

(VISK § 963.) Lauseenalkuisia asennetta tai näkökulmaa ilmaisevia adverbiaaleja ei eroteta

muusta lauseesta pilkulla, ellei ilmaus ole erityisen painokas (Kielitoimiston ohjepankki 2018).

Konnektiiveilla puolestaan liitetään lauseita yhteen ja osa konnektiiveista toimii lauseen

adverbiaalimääritteinä (VISK § 963). Tässä tutkimuksessa kiinnostuksen kohteena ovat lauseen

adverbiaalimääritteinä toimivat konnektiivit ja lauseketta muodostamattomat irralliset adverbi-

aalit. Seuraavissa esimerkeissä lauseenalkuiset konnektiivit on erotettu hallitsevasta lauseesta

pilkulla:

(72) Toisaalta, jos lapsi tuijottaa ruutua koko päivän miettimättä mitään, se tappaa

mielikuvitusta. (T23)

(73) Toisaalta, mitä se rakkaus edes on ja minkä takia vastarakkautta muka tarvi-

taan siihen? (T42)

(74) Toisaalta, joukkueurheilussa on myös monia positiivisia puolia. (T62)

Konnektiivi toisaalta ilmaisee tekstiyhteydessä ilmaistuun tai puheena olevaan asiaan toisen

kannan. Se on usein lauseen alussa. (VISK § 1104.)

Seuraavien esimerkkien konnektiivit tuovat uuden näkökulman aiemmin esitettyyn:

(75) Silti, tuo vihreä, kaunis ja elinvoimainen paikka näyttää miljoonia kertoja kut-

suvammalta, kun toisessa suunnassa oleva uhkaava harmaus. (T5)

(76) Kuitenkin, jos me kaikki koemme olevamme yksilöitä yhdessä, asiaan tulee

muutos. (T79)

Sanoilla silti ja kuitenkin alkavat lauseet ovat saaneet mallin englannin yet- ja however-sanoilla

alkavista lausekkeista ja niitä on kirjoitetussa kielessä yhä enemmän (Pahikkala 1992: 36). Esi-

merkeissä 75 ja 76 konnektiivit on erotettu pilkulla.

Aineistossa on myös erotettu pilkulla adverbeista muodostuneita lauseenalkuisia adver-

biaaleja:

(77) Nykyään, minun ikäluokkani ei enää käytä mielikuvitustaan niin luovasti.

(T45)

(78) Loppujen lopuksi, se minkälaisia numeroita saa koulussa ei ole verrattavissa

siihen ”sosiaaliseen järkeen” minkä omaa. (T46)

Yleiskielen normien mukaisesti kummassakaan edellisessä esimerkissä ei kuuluisi olla pilkkua.

5.3 Pilkku topiikin ja kommentin välissä

39

Kirjoitetussa suomessa käytetään toisinaan normeista poiketen pilkkua topiikin ja kommentin

välissä. Pilkku toimii tällaisissa tapauksissa eräänlaisena topiikinmerkitsimenä englannin ja

ranskan mallin mukaisesti. Topiikilla tarkoitetaan lausetta hallitsevaa yleensä verbitöntä il-

mausta, joka toimii taustana kommentissa kerrotulle asiantilalle. Kommentti on verbillinen ko-

konaisuus. Topiikki määrittelee kommentissa ilmaistulle asialle ajallisen, paikallisen tai abst-

raktin kehyksen. (Pahikkala 2012.)

Kirjoitelmissa on muutama esiintymä topiikin merkitsemisestä pilkulla.

(79) Noin 500 vuotta sitten, jokapäiväinen arki oli hyvin erilaista. (T28)

(80) Teknologian kehityksen myötä, meille kerrotaan jatkuvasti uusia faktoja, mi-

ten asiat ovat. (T68)

(81) Ilman mielikuvitusta, laitteita, musiikkia tai fysiikan kaavoja ei olisi olemas-

sakaan. (T45)

Esimerkissä 79 topiikki määrittelee kommentille ajallisen näyttämön. Esimerkkien 80 ja 81 taas

voidaan katsoa luovan kommentille abstraktin kehyksen.

5.4 Subjektin ja predikaatin erottaminen pilkulla

Mitä luultavimmin pilkun merkitseminen subjektin ja predikaatin väliin on saanut vaikutteensa

englannin kielen tauotusta mukailevasta pilkutuksesta. Subjektiosa on tällöin usein pitkä tai

sisältää infinitiivin tai verbistä muodostetun teonnimen. (Lehtinen 2008.) Aineiston ilmiöön

liittyvissä esiintymissä subjektiosa on pitkä lauseke, mikä varmasti on hämännyt kirjoittajia:

(82) Yksi huono tapa opettaa, on todeta mitä pitää tehdä kertomatta miksi. (T92)

(83) Yksinkertaisilla muutoksilla omaan päivärytmiin, voi saavuttaa paljon, mutta

ongelma pitää kuitenkin ensin tiedostaa. (T79)

Esimerkissä 82 subjektina toimii lauseke yksi huono tapa opettaa ja predikaattina on olla-

verbi. Esimerkissä 83 subjektina on lauseke yksinkertaiset muuutokset omaan päivärytmiin ja

predikaattina verbilauseke voi saavuttaa. Subjektin ja predikaatin erottaminen suositusten vas-

taisesti pilkulla on harvinaista (Lehtinen 2008), eikä tämänkään tutkimuksen aineistossa ole

montaa esiintymää.

5.5 Ylimääräinen pilkku sekä-sanan edellä

40

Englannissa ja etenkin amerikanenglannissa käytetään pilkkua and-sanan yhteydessä. Anglis-

miksi voi katsoa pilkun lisäämisen luettelon lopussa olevan sekä-sanan eteen. Pilkkua ei usein-

kaan merkitä suomessa norminvastaisesti ja-sanan edelle, mutta synonyymisellä sekä-sanalla

tehtyjä rinnastuksia pilkutetaan runsaasti. (Lehtinen 2008.)

Aineistossa sekä-sanan edelle on kirjoitettu hyvin usein pilkku suomen kielen normeista

poiketen.

(84) On toki selvää, että järjestäjät haluavat erotella miesten ja naisten sarjat, sekä

saada kaikki samaa sukupuolta olevat samalle puolelle, jotta nähdään, kuka

on oikeasti paras. (T94)

(85) Hyvä opetus ei ole kuitenkaan aivan välttämätöntä, jos oppilas on itse erittäin

motivoitunut ja kiinnostunut, sekä hänellä on taitava oppimistyyli. (T59)

Esimerkissä 84 virke alkaa päälauseella on toki selvää. Sitä seuraa alisteinen sivulause ja alis-

teisen sivulauseen kanssa rinnasteinen sivulause, jotka on erotettu toisistaan pilkulla. Pilkkua

ei suomen kielessä käytetä rinnasteisten lauseiden välissä, mikäli niillä on jokin yhteinen lau-

seenjäsen (Kankaanpää ym. 2012). Esimerkissä 84 yhteinen lauseenjäsen on predikaatti halua-

vat, joten pilkku on suomen normien vastainen. Esimerkissä 85 sekä-sanalla yhdistetyt rinnas-

teiset sivulauseet on erotettu pilkulla, vaikka niillä on yhteisenä lauseenjäsenenä konjuktio jos.

Esimerkissä luetellaan opiskelijan ominaisuuksia, joita tarvitaan oppimisessa. Ensimm-äisessä

sivulauseessa ominaisuuksia kuvataan adjektiivein ja toisessa sivulauseessa omistusrakenteen

avulla. Sekä-sana tuo esimerkin 85 virkkeeseen erottelevan merkityksen, joten monikäyttöi-

sempi ja-sana sopisi tekstiin paremmin (sekä- ja ja-sanojen erosta ks. Korhonen 2011).

Sekä-sanan eteen tulee pilkku silloin, kun se erottaa kahta päälausetta. Tämä sääntö ei

päde, mikäli lauseilla on yksi tai useampi yhteinen lauseenjäsen. Esimerkissä 86 pilkku erottaa

sellaisia päälauseita, joilla on yhteisiä lauseenjäseniä.

(86) Valmentaja voi käytöksellään vaikuttaa joukkueen yhteishenkeen ja keskus-

tella pelaajien kanssa muistakin kuin pelillisistä asioista, sekä olla aidosti

kiinnostunut pelaajan elämästä, ettei nuorille tule sellaista oloa, että he ovat

vain pelinappuloita. (T2)

Yhteiset lauseenjäsenet esimerkissä 86 ovat subjekti valmentaja sekä predikaatti voi. Englannin

kielen mallin lisäksi normipoikkeaman taustalla voi olla se, että pääsääntöisesti lauseita erote-

taan suomessa pilkulla.

Norminvastaista sekä-sanan pilkutusta ilmenee aineistossa eniten kuitenkin lausetta sup-

peampien rinnastusten erottimena:

41

(87) Tällöin ihminen on siis sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja

hyvä menestys vaatii joukkuehengen, sekä tiimityön toimintaa. (T58)

(88) Hyvään opetukseen kuuluu olennaisesti tietysti myös opettajan asiantunte-

vuus, sekä mielenkiinto aihetta kohtaan. (T53)

(89) Tässä hyviä asioita ovat Suomen armeijan tehokkaampi puolustus, sekä Suo-

men puolueettomuus. (T88)

(90) Nämä voivat johtaa sydämen rytmihäiriöihin, sekä laskevaan verenpaineeseen

- -. (T89)

Pilkun lisääminen rinnastuksiin esimerkeissä 87–90 muuttaa virkkeen lauseiden painoarvoa.

Rinnastuksen jälkimmäinen osa korostuu pilkun lisäämisen vuoksi, sillä sen myötä luentaan

tulee pieni tauko.

5.6 Puolipisteen englannin kielen mukainen käyttö

Englannin malli näkyy pilkkua laajemmin suomen kielen välimerkeissä. Anhava (2008) huo-

mauttaa, että usein puolipisteillä eroteltujen lauseiden väliin riittäisi hyvin pelkkä pilkku. Hän

nimittää tätä anglismia ”englannin mukaiseksi puolipistetaudiksi”. Kankaanpään (1997) mu-

kaan puolipisteen yhdistämät lauseet kertovat samasta asiasta kaksi eri näkökulmaa joko ver-

tailevasti tai asettaen näkökulmat vastakkain. Puolipiste on yleiskielessä harvinainen väli-

merkki, joka ilmaisee merkityssuhteita. Puolipistettä käytetään norminvastaisesti usein kaksois-

pisteen tilalla. Myös pisteellä tai pilkulla voisi usein korvata puolipisteen.

Seuraavissa kolmessa esimerkissä oikea välimerkki olisi kaksoispiste, sillä niissä puoli-

pisteen jälkeen tulevat lauseet selittävät tai täsmentävät puolipisteen edellä olevaa ilmausta.

Kaksoispistettä käytetään luettelon, täsmennyksen ja selityksen erottamiseen. Kaksoispiste ker-

too lukijalle, että odotettavissa on selventävää tietoa. (Kankaapää 1997.) Esimerkissä 91 puoli-

pisteellä erotetaan selitys.

(91) Jokainen meistä osaa kuvitella itsensä tähän tilanteeseen; adrenaliini virtaa

suonissa, saaden sydämen tykyttämään kuin viimeistä päivää. (T72)

Virke esimerkissä 91 sisältää kaksi päälausetta, jotka on erotettu puolipisteellä, sekä lausemai-

sen infiniittisen rakenteen. Ensimmäinen lause vaatii täydennyksen, sillä siinä on käytetty de-

monstratiivipronominia tämä. Pronominin viittaussuhde on epäselvä, sillä lukija olettaa tarken-

teen olevan mainittu ennen pronominia. Tarkoitteena toimii virkkeessä toinen lause, joka selit-

tää ensimmäisessä virkkeessä mainittua tilannetta. On puhe tilanteesta, jossa adrenaliini virtaa.

Puolipisteen paikalle sopisi paremmin kaksoispiste ja tämä-pronominin paikalle esimerkiksi

42

sana seuraavanlainen. Toisen lauseen paikalle voisi ajatella myös sivulauseen, jolloin puolipis-

teen paikalle tulisi pilkku ja pronomini tämä jäisi pois: Jokainen meistä osaa kuvitella itsensä

tilanteeseen, jossa adrenaliini virtaa suonissa saaden sydämen tykyttämään kuin viimeistä päi-

vää. Virkkeen lopussa oleva infiniittinen rakenne saaden sydämen tykyttämään kuin viimeistä

päivää on myös erotettu muusta virkkeestä pilkulla englannin kielen mallin mukaisesti.

Esimerkeissä 92 ja 93 puolipisteellä erotetaan täsmennystä, joten oikea välimerkki olisi

kaksoispiste.

(92) Nyt kun meidän ei tarvitse enää juosta metsissä pakoon vihaisia, verenhimoisia

petoeläimiä, kuten kivikautisten esi-isiemme, täytyy adrenaliiniannos hank-

kia toisin keinoin; ajamalla ohituskaistaa yli nopeusrajoituksien, hyppää-

mällä laskuvarjohypyn tai ryöstämällä pankin. (T72)

(93) Joukkuehenki vaatii, että joukkue toimii kuin perhe; jokaisella on oma hom-

mansa, mutta kaikki puhaltavat niin sanotusti yhteiseen hiileen ja toimivat

yhteisen hyväksi. (T40)

Esimerkissä 92 puolipistettä edeltää ilmaus toisin keinoin. Adrenaliiniannoksen hankkimisen

nykyaikaisia keinoja luetellaan puolipisteen jälkeen, ja jälkimmäinen osa täsmentääkin puoli-

pistettä edeltävää ilmausta. Myös esimerkissä 93 puolipisteen jälkimmäinen osa täsmentää

edeltävää ilmausta. Perheen toiminnasta annetaan lisää tietoa, ja normin mukainen välimerkki

olisi tässäkin tapauksessa kaksoispiste.

Saman kirjoittajan tekstistä poimitussa katkelmassa 94 puolipistettä on käytetty normista

poikkeavasti useassa virkkeessä:

(94) Olympiavoittaja varmasti kuittaa voitostaan lantin jos toisenkin, mutta muulla

urheilussa liikkuu huomattavasti enemmän rahaa; sponsorit. Kova kilpailu

näkyvyydestä on ajanut brändit käyttämään jopa järjettömiä summia oman

merkkinsä esiin tuomiseksi; tästä esimerkkinä Niken miljardin dollarin spon-

sori sopimus Christiano Ronaldon kanssa. Tässä vaiheessa herää kysymys;

missä menee raja? (T70)

Puolipiste erottaa aina virkkeen veroisia ilmauksia eli vähintään lauseita (Kankaanpää 1997).

Ensimmäisessä virkkeessä oleva puolipiste täytyisi siis korvata kaksoispisteellä, sillä puolipis-

teen jäljessä on esimerkissä vain yksi sana. Kahdessa muussa virkkeessä puolipisteen jälkeen

tulevat lauseet täsmentävät puolipistettä edeltävää lausetta. Silloin puolipiste ei ole suomen kie-

len yleiskielen mukainen valinta. Toisen virkkeen puolipisteen voisi korvata pilkulla ja kol-

mannen virkkeen puolipisteen kaksoispisteellä.

43

6 SYNTAKSIN ANGLISMIT

Heikkinen ja Mantila (2011: 66) nostavat esiin englannin kielen vaikutukset suomen kielen

rakenteisiin ja oikeinkirjoitukseen. Heidän mukaansa lainasanoista kyllä puhutaan, mutta olisi

tärkeää huomata myös englannin vaikutukset muuhun kuin sanastoon.

Oman aineistoni syntaksin ongelmista suuri osa liittyy pilkun käyttöön. Suomen kielen

pilkkusäännöt on opeteltava tietoisesti, sillä välimerkeille ei ole suoria vastineita puheessa.

Englannin kielen käytäntö, jossa pilkun paikka määritetään puheen tauotuksen mukaan, voi

häiritä pilkun paikan etsimistä. (Leino 1992: 171.)

Taulukossa 3 on kuvattu syntaksiin liittyvien normipoikkeamien yleisyyttä aineistossa.

Taulukko 3. Syntaksiin liittyvien normipoikkeamien esiintyvyys aineistossa.

Ilmiö Esiintyvyys eri kirjoittajilla

Yksikön toisen persoonan yleistävä käyttö 12

Genetiiviä korvaavat paikallissijat 8

Virkkeen informaatiorakenne 6

Määritteenä toimivien paikallissijailmausten paikka 3

Syntaktisista anglismeista aineistossa yleisin on yksikön toisen persoonan yleistävä

käyttö. Yksikön toisen persoonan yleistävää käyttöä on aineistossa 12 kirjoittajalla. Toiseksi

yleisin syntaksiin liittyvä normipoikkeama on genetiivin korvaaminen paikallissijoilla. Tätä

esiintyy 8 kirjoittajalla. Virkkeen informaation englannin kielen mallin mukaista järjestystä on

kuuden kirjoittajan teksteissä. Määritteenä toimivien paikallissijojen paikka on osassa virkkeitä

englannin mallin mukaisesti kolmella kirjoittajalla.

6.1 Virkkeen informaatiorakenne

Virkkeen informaatiorakenteella tarkoitetaan sitä, että suomen kielessä lukijalle tuttu asia sijoi-

tetaan lauseen alkuun ja uusi asia lauseen loppuun. Tuttuus voi pohjata tekstissä aiemmin käsi-

teltyyn, tekstin aihepiiriin tai yleiseen tietämykseen. (Korhonen & Maamies 2015: 376-377.)

Englannin kielen mallin mukainen käänteinen informaatiorakenne näkyy useassa aineiston

tekstissä.

44

Aineistossa lauseen informaation tuttuus perustuu useimmiten tekstissä aiemmin käsitel-

tyyn. Esimerkeissä 95–97 tekstissä aiemmin käsitelty tuttu asiasisältö on sijoitettu suomen kir-

jakielen normeista poiketen virkkeen loppuun.

(95) Myös lastenhoitoon liittyvissä töissä joutuu käyttämään mielikuvitusta. Eloku-

via, kirjoja sekä televisio-ohjelmia keksiessä on myös mielikuvitus tärkeää –

–. (T9)

(96) Hyvää opetusta on myös parityöt, jossa parin kanssa keskustellaan kyseisestä

asiasta. Kielten oppimisessa tämä tapa on hyvä. (T22)

(97) Vakavimmillaan negatiivisen ääripään sosiaaliset kokemukset voivat vaikuttaa

henkilön elämään aikuisuudessakin. Esimerkiksi arkuus tuntemattomiin tu-

tustumisessa, pahimmillaan jopa työpaikalla työkavereihin tutustumisen

kohdalla, voi olla erittäin suuri nuoruudessaan kokemiensa, tällaisiin tilan-

teisiin liittyneissä negatiivisten kokemuksien takia. (T41)

Esimerkissä 95 on ensin kerrottu töistä, joissa joutuu käyttämään mielikuvitusta. Seuraavassa

lauseessa on lueteltu uusia työnkuvia, joissa mielikuvitus on tarpeen. Uusi informaatio on si-

joitettu lauseen alkuun ja tuttu informaatio, eli aiemmin puheena ollut mielikuvitus, lauseen

loppuun. Esimerkissä 96 uutena informaationa lauseen alussa on kielten oppiminen ja tuttuna

informaationa aiemmin mainittu opetusmetodi parityöt. Tuttuutta korostaa demonstratiivipro-

nomini tämä. Esimerkin 97 ensimmäisessä virkkeessä puhutaan negatiivisista kokemuksista.

Negatiiviset kokemukset mainitaan myös seuraavan virkkeen lopussa. Toisen virkkeen alussa

puhutaan sen sijaan uudesta asiasta ja annetaan esimerkkejä negatiivisten kokemuksien aiheut-

tamista ongelmista.

Esimerkin 98 toisessa virkkeessä englannin mallin mukainen informaatiorakenne kiinnit-

tää lukijan huomion, sillä tekstissä ei ole aiemmin käsitelty sanontoja.

(98) Pelko taas aiheuttaa ihmiselle nopean ja äkillisen stressireaktion, joka saa sy-

dämen hakkaamaan nopeasti. [kappale vaihtuu] Sanonta rakkauden ja vihan

kulkemisesta käsikädessä ei ole lainkaan hassumpi, kun mietitään sitä sydä-

men lyömisen kannalta. (T38)

Virke aloittaa uuden kappaleen lukijalle uudella informaatiolla. Tekstissä aiemmin mainitusta

sydämen sykkeestä puhutaan vasta virkkeen lopussa.

Käänteinen informaatiorakenne vaikeuttaa kirjoittajan ajatuskulun hahmottamista, kuten

esimerkeissä 99 ja 100:

(99) On erittäin tärkeää, että nuoret sosialisoituvat jo nuoruudessaan, sillä nuorena

yksinäisyys saattaa heijastua myös vanhempana, jonka vuoksi tämän välttä-

miseen joukkueurheilu onkin erittäin hyvä keino. (T74)

45

(100) Lähimmäisillekin koituu tuskaa identiteetin murtumisesta. Tyytyväisyys

omiin valintoihin sekä arvoihin on tärkeä identiteetin vahvuuden kannalta.

(T86)

Esimerkki 99 on kirjoitelmasta, jonka aiheena ovat joukkueurheilun positiiviset vaikutukset.

Virkkeen sisällä olevien lauseiden keskinäinen järjestys ei noudata suomen kielen informaa-

tiorakennetta. Lukemista hankaloittaa myös monimutkainen virkerakenne ja joka- sekä tämä-

pronominien norminvastainen käyttö. Informaatiorakenteen kannalta lukijalle tuttu asia on vii-

meisessä lauseessa kerrottu ajatus siitä, että joukkueurheilu poistaa yksinäisyyttä. Esimerkin

100 toinen virke on myös englannin mallin mukainen, sillä edellisen virkkeen lopun kuvaus

identiteetin murtumisesta aktivoi identiteetin vahvuuden teeman lukijan mieleen. Identiteetin

vahvuudesta kirjoitetaan kuitenkin vasta virkkeen lopussa.

6.2 Yksikön toisen persoonan yleistävä käyttö

Yksikön toisen persoonan yleistävä käyttö eli niin kutsuttu ”sä-passiivi” tulee monelle ensim-

mäisenä mieleen puhuttaessa anglismeista. Käytän tässä tutkielmassa kielitieteellistä käsitettä

yksikön toisen persoonan yleistävä käyttö (ks. esim. Uusitupa 2017), mutta referoidessani ar-

tikkeleita käytän kirjoittajien käyttämiä käsitteitä. Kuiri (2000) esittää artikkelissaan ”sä-pas-

siivin” yleistyneen 1990-luvun loppuvuosina. ”Sä-passiivilla” tarkoitetaan artikkelin mukaan

sitä, että kerrotaan oman itsen tekemisistä ikään kuin ne kokonaan kuulijalle siir-

täen sinä (tai sä) -pronominia käyttämällä. Näin puhuttaessa ei silti tarkoiteta kuulijaa eikä it-

seä, vaan nostetaan asia kaikkien ihmisten yhteiseksi.

Ojajärvi (2000) esittää ”sä-passiivista” toisenlaisen näkemyksen. ”Sä-passiivi” yleistyi

aluksi urheilussa menestyneiden keskuudessa ja esimerkiksi formulakuljettajat käyttivät ilmai-

sua paljon. Ojajärven käsitys on se, että ”sä-puheen” yleistyminen ei ole ainoastaan vieraan

kielen vaikutusta, vaan kieli heijastaa ja tuottaa myös muunlaisia valta-asetelmia. ”Sä-passiivi”

edustaa hänelle kulutukseen ja hyötyajatteluun nojaavan markkinayhteiskunnan kielellistä vas-

tiketta, jolla käytetään valtaa puhetilanteissa.

Yksikön toisen persoonan yleistävällä käytöllä on suomalaista murretaustaa (esim. Uusi-

tupa 2017: 34, ks. tarkemmin luku 2). Seppäsen (2000) mukaan yleistävä 2. persoona on mur-

teissa esiintynyt ilman sinä-pronominia, kun taas nykyisessä käytössä pronomini on tyypilli-

sesti mukana. Omassa aineistossani on esiintymiä, joissa yleistävä sinä-pronomini on objektin

tai adverbiaalin paikalla:

46

(101) Samankaltaisen reaktion sydämelle voi aiheuttaa viha, kun esimerkiksi ystä-

väsi suututtaa sinut syömällä viimeiset karkkisi – –. (T38)

(102) Kun on pelannut tarpeeksi pitkään hyvässä joukkueessa, heistä muodostuu

sinulle kuin tietynlainen perhe. (T39)

Sinä-pronomini tuo toisen persoonan käyttöön vaikutelman lukijan henkilökohtaisesta puhut-

telusta. Analyysi kuitenkin paljastaa kyseessä olevan geneerisen käytön. Esimerkin 101 ensim-

mäinen virke alkaa yleisellä toteamuksella, mikä ohjaa tulkitsemaan toistakin lausetta. Sana

esimerkiksi vahvistaa merkityksen, kyse ei ole tietystä tilanteesta vaan yleisestä kokemuksesta.

Virkkeen alku antaa tulkintavihjeen myös esimerkissä 102. Se alkaa nollasubjektilausekkeella

kun on pelannut, jossa pelaajana voi olla yleisesti kuka tahansa. Nollasubjektilauseella tarkoi-

tetaan usein myös kirjoittajaa tai lukijaa itseään (VISK § 1347), ja niin myös esimerkissä 102

kirjoittaja vaikuttaa puhuvan omasta kokemuksestaan verratessaan urheilujoukkuetta perhee-

seen. Nollasubjektin sisältävän lauseen jälkeen yksikön toisen persoonan pronominia käytetään

geneerisesti kuvaamaan sitä, että kuka hyvänsä voi saada saman kokemuksen joukkueesta per-

heenä.

Aineistossa ei esiinny yksikön toisen persoonan pronominisubjektia, vaan pronomini toi-

mii objektina ja adverbiaalina, kuten edellä esimerkeissä 101 ja 102 ja seuraavana esimerkeissä

103 ja 104.

(103) Jos hallitset sinulle parhaat oppimistavat, on sinun helpompi vaikka opiskella

ammattiin. (T24)

(104) Kun opiskelet lukiossa monia aineita, huomaat vähitellen kenen opettajan op-

pitunneille on kivointa mennä. Tämähän johtuu vain siitä, että pidät opettajan

opetustyylistä ja sinun on hyvä ja mukava opiskella. (T20)

Esimerkeissä 103 ja 104 toisen persoonan käyttöä voisi ajatella myös lukijaan kohdistuvana

puhutteluna. Konteksti ja kirjoitelman yleistävä tyyli läpi tekstin paljastavat toisen persoonan

verbimuodon ja pronominin geneerisen funktion. Mikään tekstin kohta ei anna viitteitä siitä,

että tekstille oletettaisiin tietty lukija, jota puhuteltaisiin.

Useissa kirjoitelmissa yksikön toisen persoonan geneerinen käyttö yhdistyy nollasubjek-

tilauseeseen, kuten esimerkeissä 105–107:

(105) Miten fantasiakirjan voi kirjoittaa ilman mielikuvitusta, tai maalata taulun,

joka on aivan täynnä mielikuvituksen tuotteita, jos et omista mielikuvitusta?

(T4)

(106) Nykyään on helppo päästä käsiksi erilaisiin editointi- ja kuvankäsittelyohjel-

miin, erilaisia sovelluksia ja ohjelmia on nykyään kaikkeen, mitä voisit ku-

vitella tarvitsevasi. (T8)

47

(107) Välillä tuntuu että ihmisen mielikuvitus voi olla hyvinkin rajallista, esimer-

kiksi jos yrität piirtää avaruusoliota, mitä todennäköisimmin se on saanut

paljonkin vaikutteita joistakin maapallon asukkaista. (T43)

Nollasubjektilause vaihtuu virkkeen sisällä toisen persoonan yleistävään käyttöön. Kaikissa esi-

merkeissä nollasubjekti ikään kuin pohjustaa geneerisen yksikön toisen persoonan sisältämää

lausetta.

Yhdessä esiintymässä yleistävyys on luotu viittaamalla suoraan koko ihmiskuntaan käyt-

tämällä subjektia kaikki:

(108) Kaikki tietävät tämän tunteen: yrität pysyä tyynenä ja näyttää siltä, että kaikki

on kunnossa - -. (T60)

Lausetta seuraa yleistävän toisen persoonan verbimuoto. Se tuntuu kutsuvan lukijan mukaan

samaan kokemusmaailmaan vielä vahvemmin, kuin ensimmäisen lauseen sana kaikki.

Käyttäessään yksikön toista persoonaa yleistävästi puhuja tarjoaa oman kokemuksensa

kuulijoille samaistuttavaksi (Seppänen 2000). Seuraavissa esimerkeissä 109–111 asioiden voisi

kuvitella kuuluvan puhujan omaan kokemusmaailmaan, johon lukija kutsutaan.

(109) Mielikuvituksessa pystyt unelmoimaan eli miettimään asioita, joita haluaisit

tehdä tai saada. (T30)

(110) Kirjoja lukiessa voit luoda omaa maailmaasi tapahtumista sana kerrallaan,

kun taas elokuvissa tai tv-sarjoissa kaikki on tuotu tarjottimella eteesi. (T56)

(111) Tarvitset myös rakkautta ja hyväksyntää itseäsi kohtaan, jotta voit pitää ku-

minauhasta tiukasti kiinni ja uskoa, että se ei katkea, eikä kumpikaan päästä

irti siitä. (T42)

Kaksi ensimmäistä esimerkkiä alkavat adverbiaaleilla, jotka muodostavat kehyksen koko virk-

keelle. Yleisyys tulee ilmi tekstin kontekstista ja tekstilajista. Kirjoittajat eivät osoita sanojaan

tietylle lukijalle, vaan kuvailevat ikään kuin omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan toisen persoo-

nan avulla. Edellä olevissa esimerkeissä ei ole käytetty sinä-pronominia. Vanhastaan suomen

kaakkoismurteissa yksikön toista persoonaa on käytetty geneerisesti lisäämättä sinä-pronomi-

nia verbimuotoihin. Yleistävän toisen persoonan viittauskohteena on murrekäytössä ollut en-

nemmin kuka hyvänsä kuin puhuja itse. (Seppänen 2000.) On siis vaikea sanoa, onko esimerk-

kien 109–111 kaltainen käyttö saanut mallinsa murteista vaiko englannin kielestä.

48

6.3 Genetiiviä korvaavat paikallissijat

Suomen kieli on agglutinoiva kieli, toisin kuin englanti. Heikkisen ja Mantilan (2011: 128–129)

kirjassa todetaan, että englanti ei juuri vaikuta suomen kielen sijamuotojen järjestelmään näiden

kielten rakenteiden eron vuoksi. Poikkeuksena tästä on genetiivi, joka korvautuu yhä useammin

paikallissijaisilla lausekkeilla. Taustalla genetiiviä korvaavien paikallissijojen käytölle ovat

heidän mukaansa englannin by-, of-, for-, from- ja muut sellaiset rakenteet.

Inessiivi on aineistossa yleinen genetiiviä korvaava paikallissija. Esimerkeissä 112–114

genetiivin paikalla on käytetty inessiiviä:

(112) Nykypäivän urheilussa suureksi puheenaiheeksi on noussut doping – –. (T70)

(113) Eri asioissa oppiminen vaatii eri asioita oppilaalta (T75)

(114) Ihmiset Rileyn elämässä – – (T82)

Mallina yllä oleville muodoille voidaan nähdä englannin kielen of-rakenne. Genetiivi olisi suo-

malaisempi tapa ilmaista samat asiat: nykypäivän urheilun suureksi puheenaiheeksi ja eri asi-

oiden oppiminen. Esimerkki 114 on tyypillinen anglismi, sillä siinä genetiiviä korvaava ines-

siivi tuo mukanaan jälkiattribuutin. Suomessa määritteet ovat ennen pääsanaa, kuten genetiivi-

muodossa Rileyn elämän ihmiset.

Myös adessiivi on taajaan aineistossa esiintyvä paikallissija genetiivin tilalla:

(115) Mielikuvitus on jokaisella yksilöllinen ja muokkautuu jokaisella eri tavoin. (T56)

(116) Yrityksellä alkaa sydän lyödä nopeampaan tahtiin - - eduskunnalla voi syke nousta

(T85)

(117) Esimerkiksi jos oppilas, joka oppii parhaiten itse tekemällä, on opiskelemassa sel-

laisella opettajalla, joka pitää tunnit itse, voi kokea vaikeuksia sisäistää opetusta. (T75)

Adessiivi vastaa esimerkeissä englannin kielen of-rakennetta, tai sitten asia voitaisiin englan-

nissakin ilmaista genetiivillä. Esimerkissä 115 on käytetty paikallissijaa ehkä siksi, että sana

mielikuvitus on haluttu virkkeen alkuun. Genetiiviä käytettäessä virke alkaisi sanoilla jokaisen

mielikuvitus, mikä korostaisi sanaa jokaisen. Esimerkissä 116 on personifioitu yritys ja edus-

kunta, ikään kuin puhuttaisiin yhdestä ihmisestä, jolla on yksi yhteinen mieli. Adessiivin käyttö

hieman häivyttää personifikaatiota, sillä genetiivin käyttö korostaisi ilmauksen kuvallisuutta:

yrityksen sydän, eduskunnan syke. Esimerkissä 117 hankaluuksia tuottaa lause on opiskele-

massa sellaisella opettajalla. Lauseesta syntyy kummallinen mielleyhtymä. Merkitys olisi sel-

keämpi genetiiviä käytettäessä, jolloin kirjoitettaisiin on sellaisen opettajan opetuksessa.

Myös muita paikallissijoja käytetään genetiivin tilalla. Esimerkeissä 118 ja 119 genetiiviä

korvaa elatiivi.

49

(118) Meissä on monta puolta ja tunnemme useita rooleja muista ihmisistä. (T82)

(119) Onko siis sosiaalinen kehittyneisyys syy vai seuraus joukkuelajeista? (T82)

Elatiivi vastaa esimerkissä 118 ja 119 englannin kielen of-rakennetta. Esimerkeissä paikallissi-

jailmauksen käyttö selittyy osittain sillä, mitä kirjoittajat ovat halunneet virkkeissä painottaa.

Esimerkeissä 118 ja 119 painotus muuttuisi hieman, mikäli käytettäisiin genetiiviä.

Aineistossa myös muiden genetiiviä korvaavien paikallissijojen käytöstä on muutama

esiintymä:

(120) Sanonta ”virheistä oppii ja kokemus karttuu” on täydellinen kuvaus elämään, mutta

myös urheiluun. (T63)

(121) Sanotaan, että 2000-luvun lapsilta mielikuvitus olisi heikentynyt teknologian tuo-

mien puhelimien ja tablettien takia – – (T8)

Esimerkissä 120 on käytetty illatiivia sanassa elämään. Genetiivimääritteen sisältävä substan-

tiivilauseke olisi täydellinen elämän kuvaus. Genetiivi olisi parempi tapa ilmaista asia. Esimer-

kin 121 ablatiivimuoto on vaikeaselkoinen lausekkeessa 2000-luvun lapsilta mielikuvitus. Pai-

kallissijailmaus tulisi korvata genetiivimääritteellä, jolloin lauseke olisi 2000-luvun lasten mie-

likuvitus.

50

6 LOPUKSI

Tutkimuksen päätuloksena on se, että englannin kieli vaikuttaa lukiolaisten kirjoitettuun kieleen

niin leksikon, syntaksin kuin välimerkityksenkin tasolla. Eniten anglismeja on aineistossa lek-

sikon alueella. Yleisimpiä anglismeja aineistossani ovat erikoislainat (31 tekstissä) ja muotisa-

nat (23 tekstissä). Lainasanoja on toki suomen kielessä muutenkin runsaasti. Lainasanoja oli

paljon, mutta niin on suomen kielessä muutenkin. Lainasanat ilmentävät niin kirjoituksiin an-

nettuja aiheita kuin nuorten maailmaakin. Teknologiaan ja sosiaaliseen mediaan liittyviä laina-

sanoja oli suhteessa runsaasti näinkin pienessä aineistossa. Muotisanat välittyvät nuorten kie-

leen sähköisten viestinten ja yhteisöllisten medioiden välityksellä.

Välimerkeissä on kirjoittajilla toisiksi eniten hapuilua. Etenkin pilkun käytössä on tutki-

muksen informanteilla aineiston perusteella haasteita. Infiniittisiä lauseenvastikkeita on ero-

tettu pilkulla 11 tekstissä ja sekä-sanan eteen on lisätty pilkku 10 tekstissä. Marginaalisia väli-

merkitykseen liittyviä aineistossa esiintyviä ilmiöitä ovat topiikin ja kommentin sekä subjektin

ja predikaatin erottaminen pilkulla. Myös englannin mallin mukaista puolipistettä esiintyy vain

kolmella kirjoittajalla.

Englannin kieli vaikuttaa aineiston perusteella lähes yhtä lailla syntaksiin kuin välimerk-

keihinkin. Yksikön toisen persoonan geneerinen käyttö on odotuksenmukaisesti taajaa, sillä sitä

on 12 tekstissä. Genetiiviä korvaavia paikallissijailmauksia on kahdeksalla kirjoittajalla. Virk-

keen informaatiorakenne on kääntynyt englannin mallin mukaiseksi kuuden eri kirjoittajan

teksteissä osassa virkkeitä.

Tutkimuksen tekeminen oli opettavaista ja antoisaa. Huomaan tutkimuksen tekemisen

jälkeenkin tarkkailevani ystävieni puhetta ja erottavani sieltä täältä anglismeja. Vaikka en suh-

taudukaan konservatiivisesti kielen ”puhtauteen”, kiinnitän enemmän huomiota myös omaan

kirjoittamiseeni ja pohdin vaihtoehtoisia ilmaisuja anglismien tilalle.

Aineiston keruu oli aluksi haasteellista ja aikaa vievää, sillä alun perin ajattelemani lukion

opettajalla ei ollutkaan resursseja osallistua. Saatuani suostuvaiset ja erittäin avuliaat lukion

opettajat toisesta lukiosta mukaan tutkimukseen, oli kerääminen kuitenkin lopulta helppoa.

Mietittävä oli etenkin tutkimuslupien hankintaa, vanhempien tiedottamista ja sitä, että osa in-

formanteista kirjoitti käsin. Pohdin huolellisesti sitä, että tutkimuksesta tiedottamisen ja tutki-

muksen keräämisen välille jäi riittävän monta viikkoa aikaa. Näin pyrin varmistamaan, että

nekin vanhemmat, jotka käyvät Wilmassa harvakseltaan, ehtivät tutustumaan tiedotteeseen ja

saavat mahdollisuuden kysyä lisätietoa tutkimuksesta tai kieltää lapsensa osallistumisen tutki-

mukseen jo ennen aineiston keruuta. Osa kirjoitti käsin ja osa koneella, ja voi olla, että joku on

käyttänyt oikolukuohjelmaa, vaikka niin ei saanut tehdä. Kokonaan sähköistä aineistoa olisi

51

ollut huomattavasti helpompi käsitellä, vaikka skannasinkin käsinkirjoitetut tekstit sähköiseen

muotoon.

Tarkoituksenani ei ollut tutkia normipoikkeamia yleensä, vaan vain englannin kielen vai-

kutuksesta johtuvia. Huomasin kuitenkin, että useilla kirjoittajilla kirjallinen ilmaisu oli hyvin

heikkoa ja virkkeet olivat vaikeaselkoisia. Olisikin mielenkiintoista tietää, mikä on suomalais-

ten nuorten kirjoitustaidon todellinen tila.

Jatkotutkimusta anglismeista voisi tehdä monellakin tavalla. Perehtyessäni kirjallisuuteen

huomasin, että kokoavaa teosta anglismeista suomen kielessä ei ole kirjoitettu. Olisi mielen-

kiintoista syventyä englannin kielen vaikutukseen. Oikeinkirjoituksen kiinnostava kysymys on

se, ovatko anglismit yleisempiä heikoilla kirjoittajilla. Olisi hyödyllistä tutkia, vaikuttaako eng-

lannin kieli eniten sellaisten kirjoitettuun kieleen, joille kirjoittaminen on muutenkin haastavaa.

Kirjoitetun kielen ohella myös englannin käyttäminen puhekielessä kiinnostaa. Monet

Helsingin nuorison suosimat slangisanat ovat aiemmin saaneet vaikutteensa pääasiassa ruotsin

kielestä. Olisi mielenkiintoista tarkastella sitä, missä määrin nuorten puhekieli Helsingissä ja

muualla Suomessa saa vaikutteensa englannista.

Tein aineistoa lukiessani havainnon, että anglismit vaikuttavat olevan tyypillisempiä po-

jille. Tämä ei ole varsinainen tutkimustulos, joten aiheesta olisi mielenkiintoista saada tutki-

mustietoa. Voi olla, että suuremmalla aineistolla havainto osoittautuisi paikkansapitämättö-

mäksi. Tutkimuskirjallisuudessa on esitetty huolta nimenomaan poikien äidinkielen opiskelusta

ja osaamisesta. Voi siis olla, että näillä asioilla on yhteys.

52

LÄHTEET

Tutkimusaineisto

94 Eteläsuomalaisen lukion opiskelijoiden kirjoitelmaa vuodelta 2017.

Tutkimuskirjallisuus

A dictionary of European anglicisms. A usage dictionary of anglicisms in sixteen European

languages = Manfred Görlach 2005. Oxford: Oxford University Press. Verkkoversio,

viitattu 27.10.2018. Saatavissa:

http://web.a.ebscohost.com.ezproxy.uef.fi:2048/ehost/ebookvie-

wer/ebook/bmxlYmtfXzIxMTYxOF9fQU41?sid=dc13e4f5-d81e-4217-95fd-dad-

fbfa7b04e@sessionmgr4009&vid=4&format=EB&lpid=lp_1&rid=0

AEJMELAEUS, SALME 1972: Ylioppilasaineiden virheistä. Kevään 1970 aineiden tarkastelua.

Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 20. Helsinki: Helsingin yli-

opiston kasvatustieteen laitos.

ANHAVA, JAAKKO 2008: Länsirintamalta vaikka mitä uutta. – Kielikello 2. https://www.kieli-

kello.fi/-/lansirintamalta-vaikka-mita-uutta (22.02.2018).

ALASUUTARI, PERTTI 2012: Laadullinen tutkimus 2.0. Tampere: Vastapaino.

DUFVA, HANNELE 2005: Vuoroin vieraissa käydään. – Pirkko Muikku-Werner (toim.), Kielipo-

liisin käsikirja s. 111–134. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.

ERONEN, RIITTA – MAAMIES, SARI – RÄIKKÄLÄ, ANNELI 1996: Yhdyssanat. – Kielikello 4.

https://www.kielikello.fi/-/yhdyssanat (27.10.2018).

HAAVIKKO, RITVA 1992: Mitä eurooppalaisuus edellyttää äidinkielenopetukseltamme. – Virke

4. s. 23–27.

HAKULINEN, AULI 1992: Köyhtyykö kieli, kun se muuttuu? – Virke 5 s. 26–28.

HAKULINEN, LAURI 1955: Suomen kielen käännöslainoista. – Virittäjä 59 s. 305–318.

HAMUNEN, MARKUS 2018: MATTA-rakenteen kognitiivista semantiikkaa. – Virittäjä 3 s. 356–

384.

HEIKKINEN, VESA – MANTILA, HARRI 2011: Kielemme kohtalo. Helsinki: Gaudeamus.

HIETANORO-BACKMAN, KIRSI 1997: Pilkunviilausta. – Virke 6 s. 18–19.

HIIDENMAA, PIRJO 2003: Suomen kieli – who cares? Helsinki: Otava.

HUOVINEN-NYBERG, LIISA 1988: Vaikeat oikeinkirjoitusohjeemme. Onko aikuisten kirjoitus-

taidossa puutteita? – Virke 3 s. 21–22.

HYTÖNEN, PÄIVI 2006: Kirjoitetun kielen monet kontekstit. Kirjakielen opettamisen valintoja.

– Virittäjä 110 s. 601–607.

HYVÄRINEN, RIITTA 2018: Huikean ketterä ratkaisu pelittää jäätävästi. – Kielikello 1.

https://www.kielikello.fi/-/huikean-kettera-ratkaisu-pelittaa-jaatavasti

ITKONEN, TERHO 1990: Vierassanat. Kielenkäyttäjän opas. Helsinki: Kirjayhtymä.

JUVONEN, RIITTA – KAUPPINEN, ANNELI – MAKKONEN-CRAIG, HENNA – LEHTI-EKLUND,

HANNA 2011: Mitä lukiolaisten kirjoittamisesta on tutkittu? – Anneli Kauppinen, Hanna

Lehti-Eklund, Henna Makkonen-Craig & Riitta Juvonen (toim.), Lukiolaisten äidinkieli:

Suomen- ja ruotsinkielisten lukioiden opiskelijoiden tekstimaisemat ja kirjoitustaitojen

arviointi s. 27–59. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

KANKAANPÄÄ, SALLI 1997: Puolipiste ei ole kaksoispiste. – Kielikello 3. https://www.kieli-

kello.fi/-/puolipiste-ei-ole-kaksoispiste (27.10.2018).

53

KANKAANPÄÄ, SALLI 1999: Omaatko hyvän kielitaidon ja paljon työkokemusta? – Kielikello 1.

https://www.kielikello.fi/-/omaatko-hyvan-kielitaidon-ja-paljon-tyokokemusta-

(20.11.2018).

KANKAANPÄÄ, SALLI – HEIKKILÄ, ELINA – KORHONEN, RIITTA – MAAMIES, SARI – PIEHL, AINO

(toim.) 2012: Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus.

Kielitoimiston ohjepankki 2018: Pilkku ja lauseenalkuinen valitettavasti, toisaalta.

http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/haku/adverbiaali/ohje/108 (22.11.2018).

KIRSTINÄ, LEENA 1996: Kielen muuttuminen. – Virke 4 s. 4–5.

KIRSTINÄ, LEENA 1998: Seuraava hallitus ottakoon suojelukseensa oman kielen ja kulttuurin

opetuksen! – Virke 6 s. 4–5.

KOIVISTO, VESA 2013: Suomen sanojen rakenne. https://www.ellibslibrary.com/book/978-952-

222-415-6 (27.10.2018).

KORHONEN, RIITTA 2011: Sekä valtaa alaa. – Kielikello 3. https://www.kielikello.fi/-/seka-val-

taa-alaa (27.10.2018).

KORHONEN, RIITTA – MAAMIES, SARI (toim.) 2015: Kielitoimiston kielioppiopas. Helsinki: Ko-

timaisten kielten tutkimuskeskus.

KS = Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus 2018. URN:NBN:fi:kotus-

201433. Verkkojulkaisu HTML. (15.03.2018).

KOLEHMAINEN, TARU 2014: Kielenhuollon juurilla. Suomen kielen ohjailun historiaa. Helsinki:

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

KOLEHMAINEN, TARU 2016: Ylioppilaskokelaiden oikeinkirjoituksesta. – Kielikello 1.

http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=2871 (28.11.2017).

KOTILAINEN, LARI – VARTEVA, ANNUKKA 2005: Käännöskielipoliisin erikoistumisopinnot. –

Pirkko Muikku-Werner (toim.), Kielipoliisin käsikirja s. 135–154. Helsinki: Kustannus-

osakeyhtiö Tammi.

KUIRI, KAIJA 2000: Kielellistä passiivisuutta. Miksi me mennään? – Kielikello 3.

https://www.kielikello.fi/-/kielellista-passiivisuutta-miksi-me-mennaan- (27.10.2018).

LAMPINEN, ARJA 2004: Löytää ja löytyä. – Kielikello 1. https://www.kielikello.fi/-/loytaa-ja-

loytya (27.10.2018).

LAURY, RITVA 1997: Demonstratives in interaction. The emergence of a definite article in Fin-

nish. http://web.a.ebscohost.com.ezproxy.uef.fi:2048/ehost/ebookvie-

wer/ebook/bmxlYmtfXzQxNjQzM19fQU41?sid=1a5083d0-17ff-486c-9562-

26d3cc821be6@sessionmgr4006&vid=0&format=EB&rid=1 (27.10.2018).

LEHTINEN, Raija 2008: Pilkkuja liikaa vai liian vähän? – Kielikello 3. https://www.kieli-kello.fi/-/pilkkuja-liikaa-vai-liian-vahan- (22.02.2018).

LEINO, PERTTI 1992: Ylioppilasaineiden kielivirheet: Mistä ne kertovat? – Anita Julin, Kaija

Parko, Pirkko Tiuranniemi & Sakari Viinamäki (toim.), Ylioppilasaineita 1992 s. 170–

188. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura : Äidinkielen opettajain liitto.

LEPPÄNEN SIRPA – NIKULA, Tarja – KÄÄNTÄ, LEILA 2008: Kolmas kotimainen: Lähikuvia eng-

lannin käytöstä Suomessa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

LYYTIKÄINEN, ERKKI 2000: Ylioppilasaineiden kielivirheet – lisääntymään päin? – Virittäjä

104 s. 602–609.

LÖPPÖNEN, SAARA 2009: Subit screenillä. Anglismit elokuvien tekstityksissä. Joensuu: Itä-Suo-

men yliopisto.

MAAMIES, SARI 1998: Omaako lääke sivuvaikutuksia? – Kielikello 4. https://www.kieli-

kello.fi/-/omaako-laake-sivuvaikutuksia- (27.10.2018).

MAAMIES, SARI – RÄIKKÄLÄ, ANNELI 1997: Virittäjä kielenhuollon kimpussa. – Virittäjä 101

s. 272–276.

MAAMIES, SARI 2004: Sehän on selvä. – Kielikello. https://www.kotus.fi/nyt/kolumnit/kuukau-

den_kielijuttu_(2003_2011)/sehan_on_selva! (22.11.2018).

METSÄMÄKI, OSSI 1966: Äidinkieli ja vieraiden kielten opetus. Avoin kirje ylioppilastutkinto-

lautakunnalle. – Virke 1 s. 5.

54

MURTO, MERVI 2008: Kieli puntarissa. – Anne Helttunen & Anita Julin (toim.), Kiittäen hyväk-

sytty: äidinkielen ylioppilaskokeen historiaa ja nykypäivää s. 137–144. Helsinki: Suoma-

laisen Kirjallisuuden Seura: Äidinkielen opettajain liitto.

MURTO, MERVI 2009: Äidinkielen opetus ja kielenhuolto. – Kielikello 3. https://www.kieli-

kello.fi/-/aidinkielen-opetus-ja-kielenhuolto (15.03.2018).

MÄNTYNEN, ANNE 1996: Miten normeista puhutaan – näkökulma ja normien rajat. – Virittäjä

100 s. 504–519.

NES = HÄKKINEN, KAISA 2004: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: Sanoma Pro.

NOPSANEN, MAARIT 2003: Unohtuiko kieli lukiosta? – Virittäjä 107 s. 419–422.

OJAJÄRVI, JUSSI 2000: Imperialistinen sä-puhe – kun sä ajat formulaa. – Kielikello 3.

https://www.kielikello.fi/-/imperialistinen-sa-puhe-kun-sa-ajat-formulaa (22.02.2018).

Opetushallitus 2015: Lukion opetussuunnitelman perusteet 2015. Helsinki.

http://www.oph.fi/download/172124_lukion_opetussuunnitelman_perusteet_2015.pdf

(27.10.2018).

Oxford English dictionary 2018. Oxford: Oxford University Press.

http://www.oed.com.ezproxy.uef.fi:2048/ (27.10.2018).

PAHIKKALA, JUHANI 1992: Hajoaako lausehahmo. – Virke 1 s. 36–37.

PAHIKKALA, JUSSI 2012: Puhutun kielen keinoja. Lauseen osia erottava niin. – Kielikello 3.

https://www.kielikello.fi/-/puhutun-kielen-keinoja-lauseen-osia-erottava-niin

(27.10.2018).

PENTIKÄINEN, JOHANNA – ROUTARINNE, SARA – HANKALA, MARI – HARJUNEN, ELINA – KAUP-

PINEN, MERJA – KULJU, PIRJO 2017: Oikeinkirjoituksesta monilukutaitoon: suomalainen

kirjoittamisen opetus ennen ja nyt. – Vesa Korhonen, Johanna Annala & Pirjo Kulju

(toim.), Kehittämisen palat, yhteisöjen salat. Näkökulmia koulutukseen ja kasvatukseen

s. 157–180. Tampere: Tampere University press.

PULKKINEN, PAAVO 1984: Lokarista sponsoriin. Englantilaisia lainoja suomen kielessä. Hel-

sinki: Otava.

RANTA, TUULA 2007: Kirjoittamisprosessi teksteinä: Tekstilingvistinen näkökulma abiturient-

tien tekstintuottamismenettelyihin. Joensuun yliopiston humanistisia julkaisuja 50. Joen-

suu: Joensuun yliopisto.

SAJAVAARA, PAULA 1989: Vierassanat. – Jouko Vesikansa (toim.), Nykysuomen sanavarat. s.

64–109. Helsinki: WSOY.

SEPPÄNEN, Eeva-LEENA 2000: Sinä ja suomalaiset. Yksikön toisen persoonan yleistävästä käy-

töstä. – Kielikello 3. https://www.kielikello.fi/-/sina-ja-suomalaiset-yksikon-toisen-per-

soonan-yleistavasta-kaytosta (27.10.2018).

SIROLA-BELLIARD, MAIJA 2016: Suomen komitatiivi. -Ine ja kanssa. Tampere: Tampere Uni-

versity Press. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0246-7 (27.10.2018).

SIVONEN, JARI 2010: Voimakas yhä voimissaan. – Kielikello 4. https://www.kielikello.fi/-/voi-

makas-yha-voimissaan (22.11.2018).

SMITH, LEEF 2004: Kids color the walls with imagination. – Washington post. http://www.wa-

shingtonpost.com/wp-dyn/articles/A64278-2004Jun23.html (22.11.2018)

Tieteen termipankki 2018. http://www.tieteentermipankki.fi (26.10.2018).

TURUNEN, KAISA 2001: Onko suomen kieli rappiolla? – Virke 4 s. 64.

TÖRNUDD-JALOVAARA, ELISABET 1995: Suomen kielen ”artikkelista”. – Kielikello 3.

https://www.kielikello.fi/-/suomen-kielen-artikkelista- (22.02.2018).

US = Urbaani sanakirja. https://urbaanisanakirja.com/ (27.10.2018).

UUSI-HALLILA, TUULA 1998: Taso laskee? – Virke 2–3 s. 3.

UUSITUPA, MILLA 2017: Rajakarjalaismurteiden avoimet persoonaviittaukset. Publications of

the University of Eastern Finland. Dissertations in Education, Humanities, and Theology

117. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto.

VISK = Auli Hakulinen, Maria Vilkuna, Riitta Korhonen, Vesa Koivisto, Tarja Riitta Heinonen

ja Irja Alho 2004: Iso suomen kielioppi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

55

Verkkoversio, viitattu 27.10.2018. Saatavissa: http://scripta.kotus.fi/visk

URN:ISBN:978-952-5446-35-7