julkaisija - etelapohjalaiset-juuret.fi · suuden muokata ja esittää toivomuksia artikkelin...

2 Eteläpohjalaiset Juuret 1/2009

Julkaisija:EtEtEtEtEteläpeläpeläpeläpeläpohjalaiset Juuret rohjalaiset Juuret rohjalaiset Juuret rohjalaiset Juuret rohjalaiset Juuret ryyyyy

puheenjohtaja: Matti Lehtiösihteeri: Pertti Vierirahastonhoitaja: Pirjo Hirvelämuut jäsenet: Pentti Jokela

Ilmari KarhuAllan ValtariTapani PihlajainenJari ViitalaHeikki LatvataloArto Uusihaka

Toimitus ottaa vastaan artikkeleita, kysymyksiä japieniä uusia havaintoja. Artikkeleiden asiasisällöstävastaa kirjoittaja, mutta toimitus varaa mahdolli-suuden muokata ja esittää toivomuksia artikkelinsisällön sekä esitystavan suhteen. Julkaisu ei sovel-lu hitaan ilmestymistiheytensä vuoksi useammanjulkaisun mittaiseksi keskusteluareenaksi. Tällai-sissa tapauksissa keskustelu siirretään henkilöidenväliseksi, ja lehti esittää siitä tiivistelmän.

Artikkeleissa olevien tietojen osittainen lainauson sallittua lähde mainiten. Kokonaisten artikke-lien lainaus on mahdollista vain artikkelin kirjoitta-jan luvalla. Artikkeleiden maksimipituus on 10 si-vua, toivottavimmin kuitenkin vain 4–6 sivua. Toi-mitus pidättää oikeuden valita kirjoituksille sopi-van julkaisuajankohdan.

Artikkelissa esitettyjen tietojen lähteiden tuleekäydä ilmi joko tekstin yhteydessä tai ilmoittamallariittävän tarkka lähde artikkelin lopussa. Internet-lähteiden tulee olla muodossa: Tekijä. Vuosi. Otsik-ko. Julkaisumuoto => hakasulkeissa sana [verkko-dokumentti/verkkolehti/]. Julkaisija. WWW-osoi-te. Viittauspäivä. Lähdeviitenumerointi merkitääntekstiin yläindeksinä.

Vuoden 2009 julkaisujen tavoiteaikataulu: Numero Ilmestyminen

2/2009 26.6.20093/2009 25.9.20094/2009 11.12.2009

Eteläpohjalaiset Juuret

YYYYYhththththteyeyeyeyeyshenkilöt:shenkilöt:shenkilöt:shenkilöt:shenkilöt:puheenjohtaja ja päätoimittaja:

Matti LehtiöVanha Korventie 67,66440 TERVAJOKI(06) 478 5565matti.lehtio(ät)netikka.fi

Jäsenrekisteri:epjuuret(ät)gmail.com

Lisätilaukset:epjuuret(ät)gmail.com

yhdistyksen tilitiedot:Kyrönmaan Op 472700-136

toimiston avain ja mikrokorttien katseluvaraus:(huom! Kyrönmaan Opiston sukututki-muspiiri kokoontuu torstaisin, jolloinlaitteet ovat varattuna):Tarja Ollila, 050 565 0509tarja.ollila(ät)netikka.fi

taitto ja ulkoasu:Malcast Oy, Heikki Malkamäkih.malkamaki(ät)saunalahti.fi

paino: Kyröprint Oy

kartat: © Maanmittauslaitos,lupa nro POH/J109/2003

Internet-sivut:http://www.etelapohjalaiset-juuret.fi

ISSN 1795-3189 IX vuosikerta

Etukannen suunnittelu ja toteutus Steve Siltanen

Eteläpohjalaiset Juuret 1/2009 3

Historian havinaa

Vanha lehtileike maaliskuun 18. päivältä vuodelta1999 haastaa historiasta kiinnostuneita ihmisiätulemaan keskiviikkoiltana 24. maaliskuuta ko-koukseen, jossa pohdittaisiin mahdollisuuksiaperustaa ”yhteenliittymä”, joka tutkii ja julkaiseesukututkimus-, historia- ja asutustietoutta. Sa-mainen lehtileike tiesi myös kertoa, että asiastakiinnostuneita ihmisiä on ilmoittautunut jo mu-kaan yli 40 henkilöä. Kysymys on tietysti Etelä-pohjalaiset Juuret -toiminnan alkuvaiheista.Maaliskuussa tulee siten kuluneeksi tasan 10vuotta siitä, kun toiminta alkoi ja samana syksynäilmestyi myös ensimmäinen Juuret-julkaisu. Jäl-kikäteen ajatellen kysymyksessä on jo varsin mit-tavaan ikään ehtinyt toimintamuoto.

Juhlavuottaan Eteläpohjalaiset Juuret -yhdistysjuhlistaa tietysti koko vuoden, jotka kuitenkinpainottuvat pääasiassa syksyyn, jolloin ensim-mäinen lehti ilmestyi. Osa juhlavuoden tapahtu-maa on kuitenkin Amerikan siirtolaisuussemi-naari, jonka ohjelma julkaistaan toisaalla lehdes-sämme. Odotammekin teitä runsaslukuisestimielenkiintoiseen seminaariin. Kevään ohjel-maan kuuluu myös vuosikokous, josta myös toi-saalla.

Taantumasta ja mustista aukoista

Tuoreessa aikakauslehtikolumnissa kirjoittajapohti meneillään olevan taantuman aikaansaa-maa henkistä lamaa. Kolumnin pohdinnan aiheoli paikallaan. Sukututkimus on harrastus, jokapystyy toimimaan oivallisena henkisen lamantorjujana. Sukututkimus antaa harrastajalleenrunsaasti aivovoimistelua, jossa ulkopuolisen ny-kymaailman ongelmat unohtuvat. Harrastuksenhyvänä puolena voidaan pitää myös sitä, että sii-hen kuluvien eurojen määrää pystyy säätelemääntarpeidensa mukaisesti. Eteläpohjalaiset Juuret-julkaisun vuosimaksu on pyritty pitämään sen-kin vuoksi kohtuuhintaisena sivu- tai sisältömää-

rästä tinkimättä. Lukunautinnon ja vuosimaksunsuhde on mielestämme edullinen ja lehti tilaami-sen arvoinen jatkossakin.

Eteläpohjalaiset Juuret -julkaisun sisällön yksivoimassa oleva kriteeri on se, että artikkeleidensukututkimuksellinen tai historiallinen aikajanapäättyy käytännössä 1700-luvun loppuun men-nessä. Valittu linja perustuu siihen yksinkertai-seen tosiasiaan, että väestön määrä alkaa lisään-tyä nopeasti 1700-luvun lopulta alkaen. Laaja-alainen julkaisu ei pysty yksityiskohtaisesti pa-neutumaan enää 1800- ja 1900-lukujen historiaankoko lukijakuntaa kattavasti palvellen.

Myöhemmän ajanjakson historiatarjontaa vartenon kehitetty kerran vuodessa julkaistava Histori-allinen Vuosikirja, joista ensimmäinen näki päi-vänvalon viime kesänä Isossakyrössä, ja seuraavavuodenvaihteessa Laihialla. Julkaistut vuosikirjatovat saaneet erittäin positiivista palautetta ja li-sää vuosikirjoja on jo luvassa. Uusia hankkeita onkäynnistetty Vähässäkyrössä, Ylistarossa ja Jur-vassa, mutta vuosikirjojen katraan ei tarvitse jää-dä vielä tähänkään. Tavoitteena onkin tulevaisuu-dessa mahdollisimman usean pitäjän tavoittava,samalla formaatilla julkaistava vuosikirjojen ver-kosto. Asiasta kiinnostuneiden kannattaa ottaayhteyttä.

Myöhemmän ajan historia-aukkoa on mahdolli-suutta kuroa umpeen myös sukututkimuksen sa-ralla. Olemme kiinnostuneita teidän lukijoidensukututkimuksista, ja aivan erityisesti sellaistensukujen osalta, joista lehdessä on julkaistu tutki-muksia varhaisemmalta ajalta. Tavoitteenammeon saada aikaan kaikille avoin arkisto jostakin va-litsemastanne kantahenkilöstä nykypäivään päinhaluamassanne laajuudessa. Arkiston esitysfor-maatti vaatii vielä miettimistä, mutta kannattaajo nyt ottaa yhteyttä yhdistyksen toimihenkilöi-hin.

Sota apatiaa ja historian mustia aukkoja vastaan


Ripaus sivistystä — tarinaa LaurentiusPetrin jälkeläisistä

Matti Lehtiö

Elävää Historiaa -hankkeen jatko

Vuoden 2008 aikana toteutettu Elävää Historiaa-hanke poiki runsaasti yhteydenottoja erilaistenyhteistyöhistoriaprojektien toteuttamiseksi erihistoriatoimijoiden taholta. Eteläpohjalaiset Juu-ret -yhdistys pyrkii vastaamaan näihin haasteisiinparhaan kykynsä mukaan. Ensimmäinen toimen-pide yhdistyksen taholta on ollut hankkia projek-tityöntekijöitä. Heidän työpanostensa avulla pai-kallisia historiahankkeita on mahdollisuus viedäyhdessä eteenpäin. Kysymys kuuluukin: Olisikoteillä lukijat tallennus- tai puhtaaksikirjoitustar-peita? Näissäkin tarpeissa ja ideoissa kannattaaolla aktiivinen ja ottaa yhdistyksen toimihenkilöi-hin yhteyttä.

Jäsenyys vai ei?

Ennen lumien sulamista joudumme valitettavastilähestymään lukijoita myös laskun myötä. Vuon-na 2008 lehtimaksu oli sama, olipa henkilö jäsentai ei. Jäsenille annoimme muita tilausetuja. Tili-siirroista oli kuitenkin vaikea erotella, kumpaan

ryhmään henkilö halusi kuulua. Selkeän erotte-lun aikaansaamiseksi yhdistys onkin pakotettunostamaan ei-jäsenten vuosimaksua. Miksi asiaon sitten tärkeä?

Verotuksellisesti on olemassa ero jäsenlehdellä jamuulla julkaisuilla. Kun julkaisu luokitellaan jä-senlehdeksi, se on vapaa arvonlisäverosta, jokatarkoittaa 22 prosentin helpotusta paino- ja posti-tuskuluihin, joka täytyy muuten lisätä hintaan.Kysymys on siten merkittävästä kustannuspotis-ta, jota emme halua sälyttää lukijoiden kannetta-vaksi. Kun jäsenyys ei sisällä niin halutessa lisä-velvoitteita, vaan päinvastoin vaikuttamismah-dollisuuksia, joita haluamme tukea jäsenillesuunnatuilla painotuotteiden erikoisalennuksilla,lienee tämäkin ongelma poistettavissa jatkossa.Julkaisemme jäsenistölle suunnatut alennustuot-teet tässä julkaisussa toisaalla.

JuhlavuositerveisinMatti Lehtiö

Kyrönmaalaiset eivät juuri pääse ylpeilemään si-vistyneillä sukujuurillaan. Tämä ei kylläkään tar-koita, etteikö Kyrönmaalta olisi lähdetty opintiel-le ja aikaansaatu vuosisatojen kuluessa sivistyssu-kuja. Tavalliselle tallaajalle sivistyneet sukujuurettarkoittavat valitettavasti käytännössä sitä, ettäsuvussa on tapahtunut alaspäin vievää sukukier-toa. Isonkyrön kappalaisena 1600-luvulla toimi-nutta Laurentius Petriä sanotaan vaasalaiseksi,mutta ainakin hänen vaimonsa juuret näyttävätjohtavan Isonkyrön Hevonkosken kylään. Lau-rentiuksen vävy oli myöhemmin myös kappalai-sena Kyrönmaalla, mutta hänen jälkeläisensä

näyttävät maallistuvan aivan tavallisiksi talonpo-jiksi tai talon emänniksi. Laurentiuksen tyttärellätunnetaan neljä lasta, joista ainakin kaksi avioitui.Harmittavaa kyllä tutkimus ei ole paljastanut yh-dellekään lapselle jälkeläisiä. Neljän aikuiseksikasvaneen lapsen jääminen lapsettomaksi tuntuuepätavalliselta. Toivottavaa onkin, että tulevai-suus paljastaisi yllätyksen ja löytäisimme heillejälkeläisiä. Nyt mahdollisesti sammuvaksi tuo-mittu sukuketju kannattaa kuitenkin nostaa esiin,sillä näinkin he muodostavat usean kymmenenvuoden mitalta kyröläistä asutus- ja sukuhisto-riaa.


Kappalainen Laurentius PetriVasensis

Isonkyrön kirkonarkiston tietojen mukaan Lau-rentius Petri toimi piispa Erik Sorolaisen apulai-sena Suomalaisen Postillan puhtaaksikirjoitta-mistyössä vuodesta 1623 alkaen. Isonkyrön pitä-jänapulaiseksi hänet määrättiin vuonna 1628, jos-sa toimessa hän toimi vuoteen 1658 saakka. Li-sänimi Vasensis viittaa siihen, että hän oli synty-jään vaasalainen. Vasensis-nimi tavataan käytän-nössä vain kirkonarkiston kappalaisten listassa,muutoin hän yleisesti kutsuttiin vain Herra Lau-rentiukseksi. Oikeammin Vasensiksen nimi oliLauri Pietarinpoika, mutta tähän aikaan oli tapa-na muuntaa pappien nimet latinalaisiksi.

Virasta luopumisvuosi 1658 ei ole Laurentius Pet-rin kuolinvuosi, sillä hän esiintyy käräjillä ainakinvielä 1661.1 Mainittu käräjämerkintä on mielen-kiintoinen, sillä siitä käy ilmi, että hänen vaimon-sa oli kyröläinen. Asiakirjassa Laurentius esiin-tyy anoppinsa asiamiehenä Hevonkosken Väl-män talossa suoritetun perinnönjaon epäselvyyk-sissä. Valitettavasti asiakirja on niin niukkasanai-nen, että siitä ei käy sukulaisuussuhde tarkem-min ilmi. Laurentius Petrin vaimon äiti oli jokoVälmän tytär tai miniä. Veroluettelot tai muut kä-räjäpöytäkirjat eivät mainitse Laurentiuksen vai-moa nimeltä. Tässä yhteydessä ei ole mahdolli-suutta perehtyä tarkemmin Välmän talonväkeen,mutta äkkipäätä Laurentiuksen kovin heikonlai-selta vaikuttanut aviopuolisovalinta ei todellisuu-dessa ollut mitätön juttu. Laurentiuksen vaimooli tunnettua Mottisen maakauppiaitten sukua.

Laurentius Petrin asuinpaikka hänen toimensa al-kuaikana on epäselvä, mutta viimeistään vuodes-ta 1640 alkaen tapaamme hänet Isonkyrön Palon-kylän Pernulasta, tarkemmin sanottuna Pukkisentalosta. Vakinaisen asuinpaikan hankkimisen jäl-keen Laurentius alkaa määrätietoisesti hankkia li-sämaata kasvattaen näin Pukkisen talon tiluksia.

Kappalainen Clemet Martinus Röök

Laurentius Petrin lopettaessa kappalaisen toimenKyröön saatiin uusi kappalainen Clemet Martinuseli kotoisemmin Klemetti Martinpoika Röök, jon-ka tiedetään syntyneen Isonkyrön Ritaalan kyläs-sä Martti Matinpoika Ritarin poikana.2 Klemetintoimialueena oli Ylistaro, jonne puuhattiin omaakappelia hänen virkaanastumisensa aikaan. Ylis-taron kappalaisena Klemetti toimi kuolemaansasaakka vuonna 1669.

Klemetti Röökin vaimo oli nimeltään Inkeri Lau-rintytär ja Isonkyrön kappalaisten luettelo var-mistaa Klemetin Laurentius Petrin vävyksi. Kle-metin kuoltua Inkeri haluaa palata kotiin Pukki-seen perheensä kanssa, ja joutuu tässä yhteydes-sä käymään kamppailua kotitaloa hoitamaan jää-neen siskonsa kanssa.3 Kamppailu kotitalosta var-mistaa talon emännän Anna Laurintyttären Lau-rentius Petrin toiseksi tyttäreksi.

Kappalainen Laurentius Petri VasensisLapsia:Anna Laurintytär, pso Heikki Tapaninpoika, mai-nitaan Pukkisen isäntäparina vuonna 1677. Annamainitaan itsellisenä vielä 1683 ja Heikki vuonna1686. Mahdollisista lapsista ei ole tietoa.Inkeri Laurintytär, pso kappalainen KlemettiRöök, ks. oma perhetaulu seuraavana.

Klemetti Martinpoika Röök, ent. Ritari IsonkyrönRitaalan kylästä, Ylistaron kappalainenpsoInkeri Laurintytär VasensisLapsia:Iisakki, mainitaan vain vuoden 1680 kymmenys-veroluettelossa, ei muuta tietoa.Abraham, mainitaan ensimmäisen kerran Pollarinrenkinä vuonna 1683. Vaimo Inkeri HeikintytärPollari. Vuodesta 1686 kotitalonsa isäntä vuoteen1692 saakka. Abraham kuolee todennäköisesti tä-män jälkeen, sillä Inkeri mainitaan tämän jälkeenyksin kotitalossaan Pollarissa. Ei tietoa mahdolli-sista lapsista.Marketta, mainitaan kotonaan Abrahamin sisko-na vuonna 1688, ei muuta tietoa.Jaakko, mainitaan Abrahamin veljenä kotonaanvuonna 1691. Asuu kotona olon lisäksi isänsä syn-tymäkodissa Ritarissa. Jaakon myöhempiä vaihei-ta ei tunneta.

Viitteet kymmenysveroluetteloiden ja Isonkyrönkirkonarkiston tietojen lisäksi:1.) Kyrön käräjät 17.–20.6.1661 s. 15v:

Vanha (kappalainen) Laurentius Petri moittiVälmässä 22.4. tänä vuonna pidettyä perin-nönjakoa, jossa on jätetty mainitsemattaomaisuutta ja ilmoitettu epämääräisiä velkoja.Laurentius Petri palaa myöhemmin anoppinsapuolesta testamenttiin.Suomennos Pauli Kukko.

2.) Kylkkälän, Palhojaisten, Ritaalan ja Yryselänkylien historiaa – Siltoja Eilisen. Oy Fram Ab,Vaasa 1999, sivu 94.


3.) Raimo Salokangas: Ylistarolaisten historia,Ykkös-Offset Oy, Vaasa, 2005, s. 216Kirjassa mainitaan Klemetin vaimon olleen syn-tyisin Isonkyrön Pernulasta pienestä talosta. Tie-to on oikea, mutta kuten artikkelista käy ilmi, In-kerin isä oli Isonkyrön kappalainen.

Tarinaan liittyviä asiakirjoja:

21. ja 22. helmikuuta 1687 Isokyrö ES 2082s. 138–:Abraham Klemetinpoika Palosta antoi oikeudelletiettäväksi, että kun hänen appensa Heikki Paa-vonpoika, samasta paikasta, on häneltä jotain vel-kaa saatavana, mutta - - Heikki myönsi tämän,mutta vaati talosta esitetyn muistion mukaan - -pyytäen että talo huudatettaisiin hänen turvak-seen.

Oikeus päätti tästä niin, että koska Heikki olikylvänyt pellon ja nauttinut sadon, niin on aiheel-lista että hän maksaa verot. Talo on nyt näin hä-nen mainitusta saamisesta huudatettu ensimmäi-sen kerran. Markku Pihlajaniemen arkistot

17. elokuuta 1694 Isokyrö ES 2085 s. 185–186:Jaakko Klemetinpoika Palosta vaati talon hallin-taoikeutta Yrjänä Jaakonpojalta, samasta paikas-ta, koska hän on oikeampi perintöoikeuden omis-taja taloon ja Yrjänä on ainoastaan hänen nuo-remman veljensä Abraham Klemetinpojan luvallatullut asumaan taloa.

Yrjänä esitti kruununvoudin lupakirjan taloon21. päivältä viime heinäkuuta, koska nuorempiveli Abraham Klemetinpoika, joka oli aiemminasunut taloa, oli siirtänyt oikeutensa taloon lan-golleen Yrjänälle. Talo on muutoin hyvin velkaan-tunut.

Kruununvouti selvitti nyt talon olevan 133 ho-peataalarista 5 äyristä huudatettu kolme kertaalaillisesti oikeudessa, sekä tämä on myös sittem-min saanut lain voiman, mutta ei ole ehtinyt vieläantaa arvioida irtainta, minkä hän ensi tilassa lu-pasi suorittaa, että nähtäisiin, josko irtain ilmankiinteää riittäisi rästien maksuun, pidättäen itsel-lään siksi aikaa saantonsa taloon.

Sitten esiin tuli Heikki Paavonpoika Palonky-lästä esittäen kihlakunnantuomiokirja 21. päivältähelmikuuta 1687, että hänellä on saatavaa talosta123 kuparitaalaria ja on tämän vuoksi antanuthuudattaa talon ensimmäisen kerran. Hän esittitämän lisäksi vielä oikeudessa, että hänellä onsaatavaa 17 kuparitaalaria pitäjänlaskusta.

Oikeus harkitsi asiaa ja katsoi Jaakon olevanlähimpänä perintöoikeuden omistajana oikeutet-tu asumaan taloa, jos hän pystyy maksamaan ve-lat. Ensin pitää myös arvioida irtain, jos se riittäärästien maksuun, mutta pahimmassa tapauksessakiinteä menee tähän.

Yrjänä väitti, että hän on viime talvena tullutasumaan taloa ja tämän jälkeen on kylvänyt ohraapeltoihin, minkä vuoksi hän vaati maksuaan. Niinpäätettiin, että Yrjänä korjaa tänä vuonna sadontalossa ja tämän vuoksi maksaa tänä vuonna talonverot. Hänen pitää talosta lähtiessään jättää ru-kiille kylvetyt pellot niin, kuin hän ne vastaanotti.Markku Pihlajaniemen arkistot

14. päivä jne. helmikuuta 1695 Isokyrö ES 2085s. 162–163:Jaakko Klemetinpoika Palosta vaati talon hallin-taoikeutta Yrjänä Jaakonpojalta, koska hän on tä-hän perintöoikeuden omistaja. Tämä asiaa on tut-kittu viime vuoden kihlakunnan kesäkäräjilläsuurista kruununrästeistä ja yksityisistä rästeistä,joita taloon on kerääntynyt, jos irtain arvioitaessailman kiinteää voisi riittää niiden maksuun, koskatalo oli jo 133 hopeataalarin kruununrästeistä kol-me kertaa huudatettu ja asia oli saanut lainvoi-man. Lokakuun 15. päivänä viime vuotta kiinteä jakaikki irtain arvioitiin, mikä ei kuitenkaan riittä-nyt maksuun, vaan 15 kuparitaalaria kruununräs-tejä 140 kuparitaalarin yksityisten rästien lisäksijäi maksamatta. Tästä esitti Yrjänä hänen armon-sa korkeasti jalosyntyisen herra maaherran pää-töksen 28. päivältä marraskuuta 1694, että hänel-le annetaan talon hallintaoikeus ja Jaakko irtisa-notaan tästä kokonaan.

Oikeus harkitsi asiaa ja koska talo on kolmekertaa laillisesti huudatettu ja asia on saanut lainvoiman ja sittemmin on arvioitu, ettei irtain riitäkruununrästien maksuun, eikä kukaan perillisistäintra fatalia, minkä käräjäkaaren 27. luku määrit-telee, ole hakenut lunastamalla periä taloa. Tä-män vuoksi tuomitaan se perintötalosta näinkaikkine omistuksineen maalla ja merellä kruu-nulle. Mitä tulee talon hallintaan, niin hänen ar-monsa päätös on, että Yrjänä tulee taloon ja Jaak-ko lähtee talosta. Markku Pihlajaniemen arkistotKäännös tai selitys: intra fatalia

Vuoden 2009 jäsenetuKaikki ennen vuotta 2007 julkaistut yhdis-tyksen omat julkaisut 50 %:n alennuksella.

Tilaukset: Tapani Pihlajainen(osoitetiedot löytyvät kakkossivulta

ja Internetsivuiltamme)


Ylistaron Topparlan kylässä sijaitsevan Latvatalo-asutusnimen sijaintia ilmaiseva tarkoite on harvi-naisen yksiselitteinen. Mikäli lukija tietää talonsijainnin ja sen aseman kahden Topparin talon ta-kana, voi hän näistä kahdessa seikasta tehdä var-malta tuntuvan johtopäätöksen talon asukkaidenyhteisestä asutushistoriasta Topparin talojenkanssa. Yhteys Toppareihin tuo jälleen kerranesiin omalla yksinkertaisella esimerkillään entis-aikaisen asutuksen lisääntymistavan, vaikkaemme olekaan esittäneet muita todistetta suvunyhteyksistä Topparin asukkaisiin.

Latvalan talon syntyhistoria

Alkuperäisen Topparlan ydinkylän muodosti kah-den Topparin talon ryhmä. Manttaaliarvoiksi ta-loille vakiintui 1 ja 1 1/4 manttaalia. SuurempaaTopparin taloa isännöi veroluetteloiden perus-teella 1600-luvun alkupuolella 1500-luvun lopullasyntynyt ratsutalollinen Sippo Pentinpoika. Sip-po Topparia talon isäntänä seuraa hänen poikan-sa Lauri Siponpoika 1660-luvulla. 1660-luvun ve-roluetteloissa esiintyy jonkin verran katkelmalli-suutta, mutta vuoden 1669 maakirjassa Laurinisännöimän talon veromanttaalin voidaan todetapudonneen 3/4 manttaaliin. Laurin veromanttaa-lin lasku näyttää olevan siis 1/2 manttaalia (1 1/4 -3/4 = 1/2). Lauri Siponpojan veromanttaalin las-kemisen yhteydessä kylään ilmestyy kokonaanuusi 1/2 manttaalin talo, jonka isännäksi on mer-kitty Kalle Siponpoika. Kalle Siponpoikaa kutsu-taan joissakin yhteydessä Toppariksi. Vaikka sel-keää Topparin talon jakoasiakirjaa ei olekaan esit-tää, on selvää, että Kalle Toppari oli Laurin veli jaettä he jakoivat Topparin talon 1660-luvulla. Ta-lonjaon ajankohta on varsin harvinainen, sillä tä-hän aikaan ne olivat Kyrönmaalla harvinaisia.Raimo Salokankaan kirjoittamasta Ylistarolaistenhistoriasta saamme hieman lisätietoa talojaonsuhteen, vaikka siitä ei selviäkään Latvatalonnimi. Salokangas täsmentää jonkin verran jakoa-jankohtaa kertoen sen ajoittuvan 1660-luvun

puoliväliin ja jakajien olleen veljekset Lauri jaKalle Siponpojat.1 Kalle Siponpoika Toppari olisiis Latvatalon ensimmäinen isäntä.

Vävyisäntä Antti

Kalle Toppari lienee ollut jo suhteellisen iäkäsLatvatalon perustamisen aikaan, sillä isännyydenpaikalta hänet näyttää syrjäyttäneen hänen vä-vynsä Antti Hannunpoika jo vuoteen 1674 men-nessä. Antti Latvatalon syntymäkoti ei tutkimuk-sen aikana käynyt selville. Lisätutkimuksen koh-teeksi voisi kuitenkin ottaa saman kylän Ookilantalon, jossa 1620-luvun lopulla esiintyy isäntänäHannu Hannunpoika. Ookilan talo on sikäli mie-lenkiintoinen, että talo joutuu Hannun jälkeenKalle Topparin eli Latvatalon veljen haltuun. Mi-tenkään harvinaista ei olisikaan, jos asiaan liittyi-si jokin laajempi sukuyhteyksien ketju. Antti olisiis Kalle Topparin vävy ja Antin vaimo oli KerttuKallentytär. Täysi-ikäisiä lapsia Antille ja Kertullatiedetään veroluetteloiden perusteella olleen vainkaksi, molemmat tyttöjä. Vanhempi tytöistä olinimeltään Maria ja nuorempi oli nimeltään Vap-pu. Talon vanhemmasta tyttärestä tulee aikanaansyntymäkotinsa emäntä, mutta Vapun vaiheetovat valitettavasti jääneet hämärän peittoon.Vappu asuu veroluetteloiden tiedon perusteellakotonaan v. 1690–1691, sekä uudelleen vuonna1695.

Perhetaulu:Antti HannunpoikapsoKerttu KallentytärLapsia:Maria, talon seuraava emäntäVappu

Vävyisäntä Erkki

Antti Latvatalon tyttärelle ilmestyy puoliso vuo-den 1686 henkiveroluettelossa, avioliitto lienee

Latvatalo — talo kylän latvassa

Matti Lehtiö


siten tapahtunut viimeistään vuonna 1685. Talonedellisen isännän tavoin taloon tarvittiin isäntäulkopuolelta. Kun edellisen vävyisännän synty-mäkodin suhteen tehtiin pieni lisätutkimuksenarvoinen havainto, Erkin kohdalla ei ole esittääminkäänlaista arvausta syntymäkodista. Latvata-lon isäntänä Erkki toimii v. 1697–1708. Kahdentyttövoittoisen sukupolven jälkeen näyttää Latva-talossakin opittu pojan teko ja perheeseen syntyyainakin kaksi poikaa, Antti ja Matti, sekä tyttöMaria.

Perhetaulu:Erkki KnuutinpoikapsoMaria AntintytärLapsia:Antti, talon seuraava isäntäMatti, Latvatalon isäntä veljensä Antin jälkeen.Maria, mainitaan kotona vielä 1730-luvun lopulla.Mahdollisesti naimaton.

Antti isäntä

Syntymäkotinsa isännäksi Antti nousee vuonna1709 ja on ainakin vuoteen 1713 saakka. Seuraavatarkastuspiste isännyyksien suhteen voidaan teh-dä vasta 1719, ja silloin isäntänä mainitaan jo hä-nen veljensä Matti. Antti Erkinpoika kuolee siisisonvihan aikana. Antti avioituu vuonna 1706 So-fia Matintyttären kanssa. Antin ja Sofian aviolii-tosta tiedetään syntyneen lapsi, mutta tämä olikuollut alaikäisenä. Lapsen kuoleman johdosta ti-lan omistusoikeus siirtyi Antin leskelle Sofialle.

Leskeksi jäänyt Sofia avioituu uudelleen useanleskeysvuoden jälkeen vuonna 1731 leski SimunaKnuutinpoika Kahilan kanssa ja muuttaa Kahilantorppaan Kylänpäähän. Avioliiton jälkeisenävuonna Sofia myy tilan langolleen Matille, jokatosiasiassa oli jo useamman vuoden hoitanut ti-laa. Toisen avioliiton solmiessaan Sofia oli jo lähes50-vuotias, joten avioliitto oli lapseton. SimunaKahilan kuoltua Sofia muuttaa takaisin Latvata-loon, jossa kuolee vuonna 1749.

Perhetaulu:Antti Erkinpoikapso vih. 1706Sofia MatintytärSofia MatintytärSofia MatintytärSofia MatintytärSofia Matintytär, s. 1683, k. 7.10.1749Ei aikuiseksi eläneitä lapsiapso II vih. 14.11.1731Simuna Knuutinpoika KahilaEi lapsia.

Matti isäntä

Matti Erkinpoika mainitaan Latvatalon isäntänäjo vuonna 1719, mutta hänen asemansa ei vielätällöin ollut laillinen. Virallisesti Latvatalo oliedelleen hänen kälynsä leski Sofian hallussa. Vi-rallinen isännyyden siirto tilalla tehtiin vuonna1732, kuten alla olevasta käräjäpöytäkirjasta sel-viää. Ajankohta talokaupalle selittyy Sofian uu-delleen avioitumisella.

Isonkyrön käräjät 23.8.1732 s. 821Topparlan kylästä oleva Matti Erkinpoika esittiitsensä ja velivainajansa Antti Erkinpojan leskenSofia Matintyttären kesken tällä käräjäpaikallalaaditun ja lautamiesten Yrjänä Pohdon, JuhoRengon ja Matti Reinin vahvistaman sopimuksen,josta ilmenee, että Matti Erkinpoika on sitoutu-nut maksamaan edellä mainitun edesmenneenvanhemman veljensä Antti Erkinpojan perintöoi-keudesta 1/2 manttaalia käsittävään Latvatalo-ni-miseen verotaloon, joka hänen kuolemansa jäl-keen on siirtynyt hänen lapselleen ja tämän kuo-leman jälkeen edelleen hänen leskelleen SofiaMatintyttärelle, rahallisena korvauksena kaikenkaikkiaan 180 kuparitaalaria 18 vuoden aikana, 10kuparitaalaria vuosittain, sekä tämän lisäksi vieläyhden lehmän ja tietyn syytinkiosuuden Sofianelinajaksi.Artikkelin kirjoittajan arkisto, käännös Leijo Keto

Perhetaulu:Matti Erkinpojan perhetaulu on todennäköisestivielä puutteellinen, johtuen tutkimuksen aikanakäytettävissä olleesta rajallisesta rippikirjamate-riaalista.Matti Erkinpoika, s. 1693, k. 25.10.1761psoVappu Antintytär, s. 1696, k. 29.1.1764Lapsia:Susanna, s. 30.11.1720. Avioituu 28.12.1742 IisakkiSimunanpoika Kahilan kanssa, jonka isä oli Su-sannan sedän vaimon Sofia Matintyttären toinenaviopuoliso.Antti, s. 6.11.1722Matti, s. 7.2.1724Jaakko, s. 9.3.1728Vappu, s. 16.4.1730, k. 11.7.1730Sofia, s. 1.7.1731, k. 22.2.1736Priita, s. 25.7.1734Pietari, s. 24.6.1737, k. 23.10.1737Vihittyjen luettelossa esiintyvät lisäksi Latvata-lossa asujina seuraavat henkilöt, joita ei kuiten-kaan tässä yhteydessä uskalla yhdistää Matin jaVapun perheeseen:


Maria, vihitty 4.5.1740, puoliso sotamies JaakkoNordqvist ruodusta no 2.Priita, s. 1737, puoliso Kalle Matinpoika Toppari.Priita saattaa olla sama henkilö kuin perheeseenvuonna 1734 syntynyt nimikaima.Matti. s. 1740, puoliso Susanna Samelintytär KukiKaukolasta. Matista tuli Latvatalon seuraava isän-tä. Matin kuoltua hänen vaimonsa avioituu uu-delleen Juho Loukon kanssa Heikkolasta.Liisa s. ?, puoliso Matti Jaakonpoika

Niin hyvin kuin nuijapäälliköt tunnetaankin ni-miltä, sisältävät heidän elämänvaiheensa suuriaarvoituksia. Nuijapäällikkö Perttu Palon kohdallasuurin arvoitus liittyy hänen isännyysaikaansa,jota pidetään liian pitkänä yhden miehen osalle,useiden arvostettujen tutkijoiden julkisuuteensaatetuissa tutkielmissa. Suurimmillaan PerttuLaurinpoika Palo -nimisen miehen nimen katso-taan esiintyvän veroluetteloissa yhtäjaksoisestilähes 100 vuotta. Nimen esiintymisaika huomioi-den ei ole hämmästyttävää, että on katsottu ol-leen kaksi Perttu Laurinpoika -nimistä isäntää sa-massa talossa – isoisä Perttu Laurinpoika ja hä-nen samanniminen pojanpoikansa nuijapäällikköPerttu Laurinpoika ilman, että heidän välissä ole-va sukupolvi olisi esiintynyt veroluetteloissa, jokasinänsä on hyvin rohkea päätelmä.

Palon talon asutushistoriaan liittyy läheisestiPerttu Palon henkilöllisyyden lisäksi vanhan Pa-lon kantatalon jakamisprosessi. Nämä kaksi toi-siinsa liittyvää seikkaa ovat saaneet huomiotamm. Etelä-Pohjanmaan historiassa, jossa ArmasLuukko toteaa Nuijasodan selvityksen yhteydes-sä:1 ”Varsin merkittävää osaa Pohjanmaan talon-poikien keskuudessa joutui näinä vuosina esittä-mään myös Perttu Laurinpoika Palo. V. 1558 oliIsonkyrön Palon kylässä 5 taloa, joista kolmen pe-räkkäin mainitun isäntinä toimivat ilmeisesti vel-jekset Perttu, Martti ja Niilo Laurinpojat. Ensinmainitulla oli peltoa 25 ja molemmilla jälkimmäi-

Latvatalon eli Topparin talonhaltijat:Kalle Siponpoika n. 1665–n. 1673Antti Hannunpoika n. 1674–1696Erkki Knuutinpoika 1697–1708Antti Erkinpoika 1709–1732Matti Erkinpoika 1732–

Lähteet veroja rippikirjojen lisäksi:

1.) Raimo Salokangas: Ylistarolaisten historias. 106

sellä 16 panninalaa. Oletettujen veljesten talossaoli siis yhteensä 57 panninmaata peltoa ja nokka-veroa maksavia asukkaita 22 henkilöä ja lehmiä21. Kaikki nämä kolme Laurinpoikaa ovat merkit-ty verokirjoihin jo 1540-luvulla, mikä osoittaa,että vanha kanta-Palo, josta koko kylä oli saanutnimensä, oli jo keskiajalla ollut vauras talo, niinettä se oli voitu jakaa kolmia. Yhtä näistä sisarta-loista hallitsi nuijasodan Perttu Laurinpoika Palo,joka todennäköisesti oli edellä mainitun samanni-misen isännän pojanpoika. 1560-luvulta lähtienhänen talossaan oli 30 panninmaata peltoa, jotentalo oli hieman keskikokoa suurempi.”

Tutustuminen tutkimusalueeseen

1600-luvulla lopullisen muotonsa saanut Palon-kylä on yksi Isonkyrön pisimpiä kyliä. Nykyisintuntemamme Palonkylä muodostui alun perinuseammasta erillisestä itsenäisestä kyläyhteisös-tä. Ylimpänä sijaitsi alkuperäinen Palon alue, siitäseuraavana alajuoksulle Pernula ja kolmantenaTummunkila. Alimmaisena sijaitsi Loukon kylä,joka tunnetaan 1500- ja 1600-luvuilla paremminPenttalan eli Kontsalan nimisenä. Nämä nykyisenPalonkylän neljä kyläkokonaisuutta sijaitsivat sel-keästi toisistaan erillään ja kunkin kylän asutusra-kenne oli tiivis. 1600-luvun loppupuolella, jolloinPalonkylän alueen asutus vakiintui eikä tapahtu-nut enää talojen autioitumisia, kylässä sijaitsivatseuraavat talot:

Nuijapäällikkö Perttu Palon arvoitus

Matti Lehtiö


PaloIso-PaloVähä-PaloPernulaPollariOllilaVarpolaPukkinen (sijaitsi hieman erillään Pernulankylän muista taloista alajuoksulla)TummunkilaTummunkiReiniLoukoPispaVaismaaPenttalaKontsasLuoma

Tutkimuksellisesti kylän asutuksen selvittäminenon haastavaa pitkän muotonsa vuoksi. Verottajasaattoi eri vuosina luetteloida kylän asutusta erijärjestyksessä. Joskus kuljettiin vastavirtaan, jos-kus myötävirtaan ja joskus verottaja siirtyi joenvastarannalla sijaitsevasta Ventälän kylästä suo-raan keskelle nykyistä Palonkylää Tumminkilaan,jossa hänellä oli taas kaksi kulkumahdollisuutta –ensiksi vastavirtaan tai vaihtoehtoisesti myötä-virtaan. Kulkipa verottaja sitten missä järjestyk-sessä tahansa, yhtä asiaa hän ei kuitenkaan se-koittanut – Palonkylän neljän eri kylän talot löy-tyvät aina omana rykelmänä.

Verottaja vai tulkitsijat hakoteillä?

Ensimmäinen tehtävä on tutustua vuoden 1546veroluettelon nimilistaan, johon eri tutkijatkinovat mieluusti viitanneet. Veroluettelosta tehtävähuomio on se, ettei se mainitse ketään Niku (Nii-lo) Laurinpoika -nimistä isäntää, kuten eivätmuutkaan 1540-luvun veroluettelot vastoin Ar-mas Luukon tietoa. Niku Laurinpoika ilmestyyensimmäisen kerran veroluetteloihin vasta 10vuotta myöhemmin, vuonna 1556. Niku Laurinpo-jan nimen tilalla veroluetteloissa esiintyy LauriOllinpoika, jota on ehkä syystäkin pidetty vanhanyhtenäisen Palon kantatalon viimeisenä isäntänä.Käytännöllistä merkitystä tässä seikalla onkinjuuri silloin, kun pohditaan Palon vanhan kanta-talon jakautumisprosessia, mutta myös siinä, ettäjulkaistut tutkimustulokset välttämättä eivät pidämuussakaan suhteessa paikkaansa.

Vanhin tunnettu veroluettelo vuodelta 1546 jakoimyöhemmän Palonkylän kahteen erilliseen ky-

lään. Palon kylään, johon on sisällytetty Pernula,sekä Tumminkilaan, johon on sisällytetty Pentta-lan kylä. Päällisin puolin verojen kerääjä näyttääkulkeneen tässä tapauksessa yläjuoksulta ala-juoksua kohden. Verovelvollisten nimijärjestysnäyttää noudattavan talojen oikeaa järjestystäyläjuoksulta alajuoksulle päin – vain oliko niin?

Puhtaaksikirjoitettu veroluettelo vuodelta 1546,johon artikkelin kirjoittaja on merkinnyt isäntiennimien perään heidän asumansa talon:PPPPPaloaloaloaloaloMarkus Vilpunpoika Palossa sijainnut

autioituva taloErkki Matinpoika SeppäLauri Ollinpoika Mahdollisesti Palon

suvun kantataloVilppu Vilpunpoika Autioituva talo, joka on si-

jainnut Kyrönjoen toisellapuolella.

(Pernulan k(Pernulan k(Pernulan k(Pernulan k(Pernulan kyyyyylä)lä)lä)lä)lä)Matti Pernu PollariOlli Pernu OllilaMarkus Pernu VarpolaPerttu Laurinpoika Tutkijoiden mukaan

nuijapäällikkö PerttuPalon isoisä.

Martti Laurinpoika Tutkijoiden mukaanVähä-Palon isäntä

Klemetti Laurinpoika PukkinenTTTTTummunkilaummunkilaummunkilaummunkilaummunkilaPentti Vilpunpoika Reini IVilppu Vilpunpoika Myöhemmin autioituva

talo, sijaitsi ehkä joenvastarannalla.

Martti Vilpunpoika Reini IITuomas Matinpoika Tummunki(Kontsalan k(Kontsalan k(Kontsalan k(Kontsalan k(Kontsalan kyyyyylä)lä)lä)lä)lä)Pietari Pispa PispaErkki Heikinpoika VaismaaPietari Korvola Autioituva taloLauri Pentinpoika PenttalaVappu leski KontsasLuoman talo puuttuu vielä, sillä se ilmestyy vastavähän myöhemmin veroluetteloihin.

Verrattaessa edellä esitetyn veroluettelon selite-osassa merkittyä talojärjestystä tutkielman alku-puolella julkaistuun Palonkylän talojärjestykseen,voidaan siitä hyvin nopeasti huomata, että ArmasLuukon ja monen muunkin tutkijan yksilöimätPerttu Laurinpoika Palon ja Vähä-Palon isännänMartti Laurinpojan nimet sijaitsevat veroluette-lossa väärässä paikassa, ainoina poikkeuksina ky-län muun asutuksen luettelointijärjestyksestä.


Aiheellinen kysymys onkin, miksi veroluettelonlaatija olisi ensiksi kirjannut kylän yläpäässä si-jaitsevasta Palon kylän kuuden talon ryhmästävain 4 taloa ja jättänyt kaksi keskeistä taloa kir-jaamatta. Kulkenut sen jälkeen runsaan kilomet-rin matkan alajuoksulle Pernulaan, josta kirjan-nut neljästä talosta vain kolme, palannut takaisinPalon kyläryhmään ottaakseen luetteloon kaksiunohtunutta taloa ja sen jälkeen taas takaisin Per-nulaan, josta hän oli unohtunut Pukkisen. Voikotästä jo tässä vaiheessa vetää sen johtopäätöksen,että Perttu ja Martti Laurinpojat eivät olekaanPalon talon poikia? Ei vielä, tarvitaan lisätutki-musta.

Mitä kertovat vuoden 1548 ja 1549veroluettelot?

Säilyneiden veroluetteloiden kummallisuudet ei-vät kuitenkaan lopu vielä tähän. Vuoden 1546vuoden veroluetteloa seuraa välivuoden jälkeenvuoden 1548 veroluettelo, josta suureksi häm-mennykseksi puuttuvat sekä Perttu että MarttiLaurinpoikien nimet. Vuoden 1549 veroluettelos-ta löydämme jälkeen Martti Laurinpojan nimen,joka sijoittautuu aivan oikealle paikalle, Martinnimi on koko Palonkylän ensimmäinen nimi, mut-ta Perttu Laurinpojan nimeä ei tavata vieläkään.Veroluetteloissa täytyy mennä aina vuoteen 1556,ennen kuin Pertun nimi mainitaan ja silloin sensijainti on Martti Laurinpojan kanssa perätystenPalonkylän alkupään niminä, kuten pitääkin.Martti Laurinpoika siis puuttuu veroluetteloista 2vuoden ja meitä eniten kiinnostavan Perttu Lau-rinpojan nimi peräti 10 vuoden ajan. Perttu Lau-rinpojan kohdalla on lisäksi huomioitava tärkeäseikka. Perttu näyttää seuraavan vuosina 1549–54 yhtä Palon alueen taloa isännöinyttä leski Sis-laa. Miksi siis Perttu Palo olisi siirtynyt isännän-paikalta sivuun 10 vuodeksi ja aloittanut sen jäl-keen isännöinnin uudelleen. Yhdistämällä kaksitietoa, vuonna 1546 Perttu Laurinpoika -nimisenisännän talo sijaitsee Pernulan kylän alueella jaoikealla paikalla veroluetteloissa sijaitsevaa jamyöhemmin Perttu Palon isännöimää taloa isän-nöi leski Sisla vuosina 1549–1554. Tästä voidaanpäätellä, että kysymyksessä on tuskin sama hen-kilö.

Keitä ja missä olivat Pernulan Perttuja Martti Laurinpojat?

Vuoden 1546 veroluettelossa, joka on ollut tarkas-telussamme, sisältää yhden merkittävän lisätie-

don: Pertun ja Martin nimien jälkeen veroluette-lossa sijaitsi Pukkisen isäntä Klemetti Laurinpoi-ka. Veroluettelossa on siis peräjälkeen kolmeLaurinpoikaa. Todennäköinen vastaus arvoituk-seen onkin se, että vuonna 1546 veroluettelossamainitut Perttu ja Martti Laurinpojat olivat Kle-metti Laurinpoika Pukkisen veljiä. Kolmen Per-nun ja Pukkisen talon väliin mahtui kyllä tarvit-taessa kaksi veljeksille jaettua uudistilaa, jotka ei-vät menestyneet, mutta on myös mahdollista,että Perttu ja Martti asuivat uudistilaansa todelli-suudessa Lehmäjoella. Lehmäjoen varhaisintaasutusta on vaikea todistaa, mutta ensimmäisetvarmuudella Lehmäjoella asuneet uudistilallisetmainitaan Palonkylän asukkaiden seassa. Syynämenettelyyn oli se, että Lehmäjoen uudisasutuk-sen perustamissuunta oli pääasiassa Palonkylänalue, mikä onkin luonnollista.

Uusi arvio Perttu Palon elinkaarenalkuajasta

Arvovaltaiset tutkijat ovat Perttu Palon isännyys-aikaa tutkiessaan päätyneet kahteen eri henki-löön myös siitä syystä, että he ovat katsoneet hä-nen olleen liian vanha osallistumaan nuijasotaan.Mikäli lähdemme siitä yleisestä tosiasiasta, jossaleskiemännät isännöivät taloa vain pakon sanele-missa olosuhteissa, niin tavallisin syy tähän oli se,että leskellä oli alaikäisiä, mutta täysi-ikäisyydenkynnyksellä olevia lapsia. Vanhin poika pystyi joosallistumaan talon töihin, mutta ei ollut täysival-tainen. Jos lähdemme hahmottamaan tällaista ti-lannetta leski Sislan taloon, tarkoittaisi se sitä,että Perttu Laurinpoika Palo oli mahdollisesti hä-nen tai hänen lähisukulaisensa poika, joka saa-vutti täysi-ikäisyyden 1556. Jos tähän vaadittiin20 vuoden ikä, oli Perttu Laurinpoika syntynytnoin 1535, joka tarkoittaa, että hän oli nuijasodankynnyksellä 1695 60-vuotias. 60-vuotias mies olituohon aikaan vielä asekuntoinen ja elämänsäparhaimmassa vaiheessa. Veroluettelot siis anta-vat täyden tuen siihen, että nuijapäällikkö PerttuPalo oli sama mies, joka mainitaan ensimmäisenkerran veroluetteloissa 1556.

Milloin Perttu Palo kuolee?

Perttu Palon isännyyden loppumisajasta löytyymyös useampia tulkintoja. Eteläpohjalaiset Juuret3/2008 julkaistussa allekirjoittaneen artikkelissa”Perttu Palon seuraajat” päädyttiin veroluetteloi-den antaman informaation kautta vuoteen 1623.Tämän perusteella Perttu Palo olisi ollut kuolles-


saan 87-vuotias. Saattoiko ihminen sitten tähänaikaan saavuttaa näin korkean iän, eli romuttaakoPertun korkea ikä koko tutkielman?

Vuoden 1627 ruodutusluettelossa, joka ajoittuulähelle Pertun kuolinaikaa löytyy Ylistaron jaIsonkyrön alueelta seuraavia ”ikämiehiä”:Matti Jaakonpoika 80 v. TopparlaAntti Knuutinpoika 90 v. TopparlaErkki Simunanpoika 90 v. TopparlaPerttu Antinpoika 80 v. KaukolaTuomas Siponpoika 90 v. HeikkolaEsko Heikinpoika 90 v. LaurolaEsko Yrjänänpoika 99 v. LaurolaTuomas Tuomaanpoika 80 v. PalonkyläJussi Heikinpoika 82 v. VentäläAntti Martinpoika 80 v. VentäläKlemetti Siponpoika 90 v. TuuralaHeikki Matinpoika 80 v. TuuralaMatti Erkinpoika 80 v. PalhojainenMartti Jaakonpoika 98 v. YryseläHeikki Matinpoika 80 v. HiiripeltoMikki Jussinpoika 90 v. Hevonkoski

Yhteensä ruodutusluettelo mainitsee 15 80-vuo-tiasta tai siitä vanhempaa talon isäntää Ylistaronja Isonkyrön alueella. Heistä oli syntynyt samaanaikaan vähintään 8 ja kaksi isäntää aikaisemmin.Perttu Palo ei siten ollut kuollessaan pitäjän van-hin talon isäntä, samanikäisiä oli useita ja kaksi 10vuotta vanhempaa, jotka olivat varsinaisia tervas-kantoja.

Yksi vai kaksi Perttu Paloa?

Perttu Palon nimen esiintyminen veroluetteloissaajoittuu vuosien 1556 ja 1623 väliseen aikaan, jon-ka perusteella hän on syntynyt noin 1536 ja olikuollessaan 87-vuotias. Nuijasodan aikaan Perttuoli näistä lähtökohdista laskien 60-vuotias —mies parhaassa iässä. Johtopäätöksenä voidaantodeta, että oli olemassa vain yksi Perttu Laurin-poika Palo ja että vuoden 1546 Pernulassa esiinty-vä nimikaima oli Pukkisen veljessarjaan kuuluvauudistilan isäntä, joka yritys kariutuu jo 1540-lu-vulla. Perttu Laurinpoika Pukkisen uudistila saat-toi sijaita Pernulan kylän lisäksi aina Lehmäjoellasaakka.

Lyhyt katsaus Palon kantatalonjakautumiseen

Jakamattoman Palon kantatalon viimeisenä isän-tänä on pidetty syystäkin Lauri Ollinpoikaa, joka

isännöi syytinkitaloaan vuoteen 1557 saakka. Lau-ri Ollinpojan kadottua veroluetteloista seuraahäntä hänen todennäköinen poikansa Niku Lau-rinpoika vuoteen 1574 saakka, jolloin Niku jättäätalonsa autioksi ja muuttaa Lehmäjoelle veljensäYrjänän perustamaan taloon.

Palon talonryhmään yhtenä isäntänä mainitaanvuodesta 1549 alkaen Martti Laurinpoika, jonkatalo tunnetaan myöhemmin Marttilana eli Vähä-Palona. Martti lienee yksi Lauri Palon pojista.Lauri Palolla lienee ollut lisäksi yksi ennen vuotta1546 kuollut poika, jonka leski Sisla isännöi taloav. 1549–54. Sislaa talon isäntänä seuraa Lauri Pa-lon poika Perttu eli myöhempi nuijapäällikkö.

Lauri Palon viides poika Yrjänä lienee Lehmäjoenkylän Nikulan talon perustanut mies. Yrjänänkuoltua vuoden 1574 tienoilla hänen veljensäNiku muuttaa Palonkylästä hänen työnsä jatka-jaksi. Nikusta talo saa myöhemmin nimen Nikula,joka osaltaan todistaa mielenkiintoisesti Niku-ni-men käyttöä henkilöiden etunimenä alueellam-me.

Lauri Palon perhetaulu:Lauri OllinpLauri OllinpLauri OllinpLauri OllinpLauri Ollinpoika Poika Poika Poika Poika Paloaloaloaloalo, vanhan kantatalonisäntänä vuoteen 1557.Lapsia:MarMarMarMarMarttittittittitti, vanhan jaetun Palon kantatalon isäntäv. 1558–Poika NNNNNNNNNN, kuollut ennen vuotta 1546, talonisäntänä seuraa hänen leskensä Sisla vuodesta1549 alkaen vuoteen 1554 saakka.PerPerPerPerPerttuttuttuttuttu, myöhemmin Iso-Palona tunnetun talonisäntä, viimeistään vuodesta 1556 alkaenNikNikNikNikNikuuuuu, isänsä seuraaja, muuttaa Lehmäjoelle noin1574, seuraa siellä isäntänä veljensä aloittamassatalossa, joka tunnetaan myöhemmin hänenmukaansa Nikulana.YYYYYrjänärjänärjänärjänärjänä, Lehmäjoen Nikulan talon perustajav. 1566–74.

Lähteet veroluetteloiden lisäksi:

1.) Armas Luukko, Etelä-Pohjanmaan historia,I–II s. 536 (Tekstin vahvennukset artikkelinkirjoittajan)

2.) Suur-Palon Sukuseura ry:n Sukukirja: Suur-Palon sukua — Pohjanmaalta maailmalle,Heikki Ylikankaan historiikki Perttu Palosta.


Spitaali eli lepra Etelä-Pohjanmaalla

Markku Pihlajaniemi

Tartuntataudit ovat muokanneet merkittävästihistoriaa, myös meillä Suomessa. Rutto kauheuk-sineen on jäänyt historiankirjoista mieleen. Muil-lakin taudeilla on ollut omat vaikutuksensa. Yksisellainen on lepra, vanhemmalta nimeltään spi-taali. Pohjolaan spitaali lienee levinnyt viikinki-retkien mukana. Irlannissa tautia oli 900-luvulla,Islannissa 1100-luvulla ja Tallinnassa 1200-luvul-la.

Suomessa varhaisin merkintä spitaalista on vuo-den 1355 maininta tähän tautiin sairastuneidenhoitoon tarkoitetusta Pyhän Yrjänän hospitaalistaTurun seudulta Aninkaisista. Vuonna 1440 annet-tiin määräys spitaalisairaiden eristämisestä, jotentauti oli saanut valtakunnan päättäjät huolestu-maan. Vasta 1600-luvulla oli ilmeisesti taudinhuippukausi Suomessa. Spitaalisairaaloita perus-tettiin Turkuun, Savonlinnaan, Poriin, Helsinkiin,Kruunupyyhyn, Kajaaniin ja Ahvenanmaan Glos-käriin. Tauti keskittyi 1700-luvun alkupuolellaVarsinais-Suomeen ja Pohjanmaalle.

Taudin toteaminen ja hoito

Spitaalia esiintyi monissa eri muodoissa ja sen to-teaminen oli vaikeaa. Taudissa saattoi olla lieviäihomuutoksia, toisaalta käsien ja jalkojen ulkoisiavaurioita. Sormien, varpaiden ja nenän menetysedellytti pitkää sairautta. Kasvojen keskiosanmuutokset aiheuttivat äänen muuttumisen kähi-seväksi ja törähteleväksi. Tartunta edellyttiyleensä pitkäaikaista ja läheistä yhdessäoloa sai-rastuneen kanssa. Taudin itämisaika oli vuosia.Lepran aiheuttama kuolleisuus oli vähäistä. Silläei ollut väestöllistä merkitystä. Spitaalin merkitysoli sosiaalisesti leimaava tauti, sillä se kohdistuiyksilöön ja aiheutti eristämisen. Lepra oli myösharvinaisempi kuin muut tartuntataudit eikä tau-tia voida pitää yleisenä 1600-luvullakaan.

Vanhastaan spitaalia pidettiin Jumalan kiroukse-na, jolla merkittiin moraaliset hylkiöt ja syntiset.Vanhassa Testamentissa epäpuhtaat suljettiinmuiden yhteydestä. Tautia epäiltäessä kiinnitet-tiin tutkintaan erityistä huomiota. Kirkon rooli olitutkinnassa merkittävä. Kirkolta diagnoosin tekosiirtyi lääkäreille. Lääkäreitä toimi vuonna 1640toimintansa aloittaneessa Turun akatemiassa. Tu-run piispa Johannes Gezelius antoi vuonna 1673ohjeen: jos epäillään vaarallisesta taudista, ei voioleskella muiden joukossa ennen kuin lääkärit va-pauttavat.

Leprasta löytyy kirjallisia lähteitä, koska siihenliittyi sosiaalinen ja kollektiivinen pelko. Toisaaltatautia pyrittiin myös salaamaan. Käräjäpöytäkir-joista löytyy mainintoja spitaalista, koska sairaatpiti lunastaa hospitaaliin rahalla. Varojen puut-tuessa pitäjästä kerättiin varat yhteisvastuullises-ti. Hospitaaliin passittaminen merkitsi unohdustaja kuolemaa.

Spitaalitapauksia Etelä-Pohjanmaalla

Lapuan ylimääräisillä käräjillä 1668 käsiteltiinPetronella-nimisen naishenkilön kohtaloa. Käsit-telyssä tulee hyvin ilmi yhteisön tarve eristää sai-rastunut ja sairastuneen tuska yksinäisyydestä.Sairastunutta kohtaan tunnettiin myös syväämyötätuntoa, jota Latikaisen emäntä tässä jutus-sa edustaa.1

Ylimääräiset käräjät hänen kreivillisen ylhäisyy-tensä ja armonsa, korkeasti jalosyntyisen KlausTottin kreivikunnassa Kaarleporissa Lapuan pitä-jän rahvaan parissa koskien surkeaa tapahtumaaviime vuoden syyskuussa, kun Isonkyrön pitäjäs-sä syntynyt irtolaisnainen Petronella nimeltäänoli ottanut hengen itseltään ja hukuttautunut jo-keen.


Vuonna 1663 oli Matti Latikaisen vaimo Ylinur-mosta tullut Pappilaan ja kertonut kirkkoherraCarl Prochmanille, että liikkeellä oli yleinenhuhu, että oliko tämä edesmennyt Petronella,joka silloin palveli Latikaisella, ollut sairastunutspitaaliin. Hän oli pyytänyt, että kirkkoherra ot-taisi asian tarkastettavakseen. Tämän kirkkoher-ra oli tehnyt, mutta ei ollut tuolloin täysin kyen-nyt sulkemaan häntä kohtuullisesta kanssakäy-misestä muiden ihmisten kanssa, vaan oli kehot-tanut heitä molemmin puolin varovaisuuteen,minkä jälkeen molemmat olivat menneet meno-jaan. Kuitenkin silloin ja aina oli väki sietänyt hä-nen käytöstään aina viime syksyyn saakka, jolloinsairaus tuli aina vain näkyvämmäksi, niin ettärahvas ei voinut antaa hänen oleskella keskuu-dessaan kylässä, vaan oli hän pakotettu oleskele-maan eräässä ladossa metsässä, missä kristillinenväki häntä sitten ruualla ja muilla tarpeellisillaylläpiti syksyyn ja kun kylmyys lisääntyi ja lisään-tyi, niin ettei hän enää pitempään kyennyt lados-sa olemaan, oli kirkkoherra Petronellan äidintoistuvista pyynnöistä määrännyt rahvasta maini-tussa Nurmon kylässä, että he rakentaisivat hä-nelle erillisen lämpimän rakennuksen, mistä kyl-myys ja pakkanen saataisiin pidettyä poissa.Tämä oli toteutettu, mutta ennen kuin rakennusoli varustettu ovella ja ikkunaluukuilla, lähti hänaiemmalta paikaltaan, niin ettei kukaan tiennyt,eikä osannut ajatella, mihin hän oli lähtenyt jät-täen latoon jälkeensä 7 leipää ja kaikki vaatteen-sa.

Tämän vuoksi kirkkoherra oli ollut pakotettukuuluttamaan tästä saarnastuolista rahvaallemuistuttamalla ja kehottamalla, että jos he saavatjotain tietoa hänestä, että joko hän on jossain la-dossa kuoliaaksi paleltuneena tai muuten menet-tänyt henkensä, sama voisi sitten sulkea ladonoven tai hänet risuilla peittää, niin ettei villieläi-met söisi hänen ruumistaan. Kuitenkaan hänenruumiilleen ei saisi tehdä mitään ennen laillistatutkintaa. Mutta kovan tarkan etsinnän tuloksenaei hänestä voitu saada mitään tietoa, minne hänoli mennyt ennen kuin 1.5. Kun jää oli lähtenyt, olihänet löydetty joen rannasta täysin alasti. Siihenhänet oli jätetty makaamaan, kattaen hänet kuu-sen oksilla siihen asti, kunnes Matti YrjänänpoikaLatikaisen vaimo Marketta Heikintytär oli piikan-sa kanssa laittaneet pajuköyden kuolleen kaulaanja näin vetäneet ruumiin heinälatoon, missä se onaina tähän asti maannut. Tätä Marketta Heikinty-tär ei voinut kieltää, vaan tunnusti, että oli mää-rännyt piikansa tämän tekemään, kuitenkin kaik-ki tietämättömyydestä ja siinä tarkoituksessa,

että hänelle ei siellä ulkona olisi tehty pahaa. Hänkertoi kirkkoherran kuuluttaneen Petronellasta,että mistä ruumis löytyy, pitää hänet laittaa ja säi-lyttää ladossa, minkä kirkkoherra kielsi osoittaenlautakunnan todistuksella, ettei ole muutoin kuinmitä aiemmin on Petronellan ruumiista puhuttu.

Koska nyt on selvää, että Petronella on ottanutitse itseltään hengen ja hukuttautunut, niin tie-dusteltiin tästä lautamiehiltä, oliko hän tehnyt tä-män pahan ja surkuteltavan teon vakain tuuminvai oliko hän niin mielenvikainen, ettei häntäkyetty varjelemaan.

Lautakunta sekä kaikki Nurmon kylän läsnäolevat asukkaat todistivat hänen aina siitä asti,kun hän heidän keskuudessaan noin 14 vuotta olioleskellut aina ollut täysissä järjissään ja Petro-nellasta ei koskaan muuta tiedetty, vaikka Mar-ketta Heikintytär kertoi hänen kolme vuotta sit-ten langenneen rikokseen haluten näin päättää jalukea tämän Petronellan pahanteon tehdyksiheikkoudesta ja näin peitellä totuutta, mihin eiollut yhtään näyttöä tai todistusta. Näin koko ky-län asukkaat sekä ne, joiden luona Petronella olipalvellut usean vuoden ajan sekä muut, jotka oli-vat olleet hänen kanssaan tekemisissä, olivat tätävastaan ja sanoivat, ettei tämä ole totta.

Kunnialliset naiset Marketta Pertuntytär jaRaakel Tapanintytär mainitusta kylästä todistivat,että he olivat hänen kanssaan puhuneet ja loh-duttaneet häntä, että hän voisi lähteä rauhassa.Tähän Petronella oli vastannut, että ennen kuinminä lähden siihen pirttiin ja sellaiseen yksinäi-syyteen jään, ennemmin otan itseni hengiltä,minkä hän oli kahdeksan päivää tämän jälkeentehnyt, mistä lautakunta päätti, ettei hän ole ym-märryksestä ja heikkoudesta itseään tappanut,vaan vakain tuumin.

Tämän vuoksi päätettiin lautakunnan tutkin-nan, todistuksen ja päätöksen jälkeen, että Petro-nellan ruumis viedään metsään ja poltetaan ro-violla valtiorikoskaaren 4. luvun mukaan. MitäMarketta Heikintyttären asiaan tulee, että hänsiirtänyt Petronellan ruumiin, jota ilmoitettiin kä-sitellyksi ja vedetyksi, jätetään muun muassa kor-kean kuninkaallisen hovioikeuden armolliseen jakorkea-arvoiseen tuomiovaltaan suurimmallanöyryydellä ja alamaisuudella.

Lapuan talvikäräjillä 1674 vaati Martti Yrjänän-poika Kauhavalta puolen manttaalin Näykkiläntaloa.2 Hänen edesmennyt isänsä Yrjänä Matin-poika oli perillinen taloon. Hän oli lähtenyt soti-laaksi talon puolesta ilman palkkaa. Martin isännuorempi veli Matti Matinpoika oli sairastunut


spitaaliin ja jättänyt talon suureen köyhyyteen.Taloa hallitsi Matin leski Brita Pietarintytär lapsi-neen. Talo oli ollut niin velkainen, ettei kenelle-kään ollut jäänyt siitä perintöä. Brita oli lunasta-nut talon veloista. Tuomiokirjasta ei selviä, mikäoli Matti Matinpojan kohtalo. Ehkä hänet lunas-tettiin hospitaaliin, mikä osaltaan selittäisi talonvelkaantumista. Sairaudella oli yksilö- ja perheta-solla iso taloudellinenkin merkitys.

Laihian kesäkäräjillä 1690 kerrotaan, että pitäjäs-sä on monta spitaaliin sairastunutta ihmistä.3

Raatimies Vaasasta luotettu Petter Wilstadius an-toi esittää kirjelmän 28. päivältä kuluvaa kuu-kautta, missä hän pyytää, että kihlakunnan oi-keus vaatisi pitäjää pitämään poissa kaupungistakaksi heikkopäistä henkilöä Heikki ja Agda, taihankkimaan heidät hullujenhuoneeseen, koskahe saavat suurta suuttumusta aikaan kaupungis-sa, niin ettei kukaan voi olla heistä varmoja. Lau-takunta, kuten muutkin pitäjän miehet kertoivat,että Heikki on mennyt parempaan suuntaan jaettä Agda on syntynyt Isonkyrön pitäjässä Na-puen kylässä, mutta hänen miehensä on lähtenytsotilaaksi tässä pitäjässä. Pitäjänmiehet valittivat,että tämän lisäksi tässä pitäjässä on monta spitaa-lin tartunnan saanutta ihmistä, joita he eivät ky-kene lunastamaan hospitaaliin.

Närpiön ja Lapväärtin talvikäräjillä 1695 kerättiinkollektiivisesti uupuvia hospitaalimaksuja.4

Sitten esitti pastori, että vielä 6 kuparitaalaria uu-puu spitaalisen Maria Juhontyttären Lålbystä si-säänottorahoista Kruunupyyn hospitaaliin. Tä-män vuoksi päätettiin, että lautamiehet kukin yö-kunnassaan ulosottavat sen, mikä vielä on rästis-sä ja suorittavat mainitut varat kirkkoherralle.

Uudessakaarlepyyssä 1699 oli esillä spitaalitapa-us.5 Merkille pantavaa tässä on se, että lääkäri olitutkinut potilaan ja todennut taudin. Tässäkin ta-pauksessa kannettiin sairaalaan lunastamisen ku-lut pitäjästä. Mainittu hopeataalarimäärä oli tuol-loin huomattava summa. Se oli noin neljän leh-män arvo.Nimismies luotettu Mathias Crichou esitti oikeu-dessa lääkäri (chirurgi) Petter Wattsin todistuk-sen päivättynä Uudessakaarlepyyssä 4.1.1699esittäen, että piika Kaarina Pietarintytär Kirkon-kylästä Uudenkaarlepyyn pitäjästä on tarttuvantaudin spitaalin vaivaama. Nimismies kertoi, etteitämä ole ollut pitkään aikaan kirkossa tämän sai-rauden vuoksi. Samoin hänen on täytynyt pidät-täytyä muun väen seurasta, koska sairaus yhä

enenevässä määrin etenee. Tämän vuoksi nimis-mies pyysi, että pitäjä määrättäisiin lunastamaanhänet hospitaaliin. Ei ollut ketään, joka tätä vas-tusti. Hänellä oli jonkin verran vaatteita, mutta eiollut ketään, joka olisi halunnut lunastaa ne. Niinmäärättiin pitäjä, koska hänellä ei ollut yhtään su-kua, joka hänet voisi lunastaa, kirkkolain 28 lu-vun 6§ mukaan kantamaan edellä mainitun Kaa-rina Pietarintyttären lunastamisesta 20 hopea-taalaria. Hänen armoltaan herra maaherralta,korkeasti jalosyntyiseltä Johan Ehrensköldiltä pi-tää pyytää nöyrästi armollista päätöstä ja rukouk-sen kuulemista.

Mustasaaren syyskäräjillä 1700 Pentti Pentinpoi-ka Tölbystä valitti, että hänen pojallaan ErkkiPentinpojalla on välskäri Michael Knåckin anta-man todistuksen mukaan tarttuva tauti.6 Penttikertoi, ettei hän saa taloonsa ketään palveluk-seen, ennen kuin poika on lähtenyt. Yhteisön pel-ko oli näin niin suuri, että isän piti pyytää omanpoikansa lunastamista Kruunupyyn hospitaaliin.Koska kyseessä oli Kruunupyyn hospitaali, niintodennäköisesti tauti oli spitaali, vaikka sitä eiasiakirjassa mainitakaan. Tässä tapauksessa ErkkiPentinpoika oli äitinsä jälkeen perillinen taloon.Päätettiin tutkia riittääkö perintöoikeus hospitaa-liin lunastukseen. Vajaus katettaisiin pitäjästä ke-rätyillä varoilla.

Lapväärtissä oli vuonna 1700 esillä tapaus, jossanainut vaimo Kaarina Matintytär oli saanut renkiJuho Pentinpojan kanssa aviottoman lapsen.7

Kaarina Matintytär valitti, että hänen miehensäMartti Pietarinpoika oli seitsemän vuotta sittenlunastettu hospitaaliin tarttuvan taudin vuoksi.Nainen arveli, että se tekisi rikoksen hänen koh-dallaan miedommaksi. Oikeus selvitti hänelle, et-tei hän ole laillisesti erotettu miehestään, jotenhänet tuomitaan niin kuin laki sanoo. Kirkkoran-gaistuksen lisäksi tuomittiin Kaarinalle sakkojaperäti 80 hopeataalaria, jotka hän kärsi varatto-mana ruumiillisesti.

Mustasaaren talvikäräjien 1701 asiakirja kertooesimerkin miten tarttuvaa tautia muun muassatutkittiin.8

Raatimies luotettu Hindrich Eggerts muistutti,että hän oli tämän oikeuden pyynnöstä tutkinutMatti Simonpojan ja Juho Pertunpojan Walgrun-dista, sekä Kreko Antinpojan Karkmosta sairaut-ta, oliko se tarttuvaa vai ei. Hän todisti nyt, etteikylmän ilman vuoksi ole suonta iskemällä voitutodeta sairautta, niin on hän havainnut varmasti,


että edellä mainitut henkilöt eivät suinkaan sai-rasta mitään spitaalia, eikä tarttuvaa tautia, vaanheitä vaivaa pitkäaikainen paha limakalvojen tu-lehdus tai keripukki, mikä on aiheutunut vanhas-ta suolaamattomasta ja hapantuneesta ruoasta.Hän vakuutti, että hän antaa iskeä suonta näistähenkilöistä, kun on sopiva hetki ja lämmin sää jakertoo sitten tarkemmin, miten heidän kanssaanon meneteltävä. Siksi aikaa hän vakuutti, ettänämä eivät voi aiheuttaa kanssakäymisessäänmuiden kanssa mitään tarttuvaa vahinkoa.

Mustasaaressa 1706 käsiteltiin tapausta, jossavaimo oli joutunut ahdinkoon miehensä sairau-den vuoksi.9 Varojen puutteessa tässäkin tapauk-sessa turvattiin pitäjään.Vaimo Liisa Pertuntytär Walgrundista valitti, ettähänen miehensä Juho Pertunpoika on sairastunutspitaaliin ja hänet on erotettu muusta väestä. Hänei halua pitää tätä enää talossa, koska hänen ti-lansa huononee. Tämän lisäksi ei kukaan haluaauttaa ja palvella talossa pelon takia niin kauankuin mies jää taloon. Pyydettiin, että Juho lunas-tetaan pitäjän varoin hospitaaliin.

Koska kaikilla on tiedossa tämä vaikea sairaus,josta hakijan mies kärsii, on hän pitkään oleskel-lut poissa väen joukosta eri rakennuksessa. Tämäon käynyt hänen vaimolleen kestämättömäksi,koska talo on jo asian johdosta joutunut niin huo-noon tilaan, ettei ole varoja miehen lunastami-seen hospitaaliin, minkä koko käräjärahvas ja lau-takunta todisti. Niin asetettiin tämä hänen ar-monsa herra maaherran korkeasti jalosyntyisenJohan Ehrensköldin päätäntävaltaan, annetaankopitäjän kirkkolain 2. luvun § 6:n mukaan lunas-taa Juho Pertunpoika hospitaaliin 20 hopeataala-rilla.

Lapväärtissä 1727 kerrottiin lääninlääkäri Hastinyrittäneen turhaan parantaa nuorta poikaa vai-keasta sairaudesta.10 Arvelu siitä, että tauti olisispitaalia, riitti rahvaalle pojan lunastamiseksiKruunupyyn hospitaaliin.

Kirkkoherra kunnianarvoisa herra Eric Sand ja pi-täjänmiehet valittivat, että erästä rutiköyhää isä-töntä ja äiditöntä 14 vuotta vanhaa poikaa AnttiAntinpoikaa Sidebyssä tässä pastoraatissa on vai-vannut jonkin aikaa vaikea sairaus, jonka arvel-laan olevan spitaalia ja näyttää samalta, mihin hä-nen äitinsä oli viime talvena kuollut. Mainittupoika on jonkin aikaa pitäjästä suoritetulla ke-räyksellä oleskellut Vaasassa lääninlääkärin Her-man Henrich Hastin parannusyrityksissä, joista ei

ole todettu kuitenkaan mitään vaikutusta. Niinpyytää rahvas tarttuvan taudin pelossa saada tä-män lunastukseen Kruunupyyn hospitaaliin kerä-tä riittävästi varoja sitten, kun mainittu lääkäritämän sairauden ominaisuuksista on todistuk-sensa antanut. Tämä hakemus asetetaan nöyrim-mästi kenraalimajurin ja maaherran, korkeasti ja-losyntyisen paronin herra Reinholt Wilhelm vonEssenin armolliseen hyväksyntään.

Lapuan talvikäräjillä 1730 kerrottiin välskärikisälliArendt Bejerin tutkineen sotilaan lesken.11

Nimismies sekä lautamiehet ja käräjärahvas valit-tivat, että eräs köyhä sotilaan leski Raakel Mikin-tytär, joka on noin 40 vuotta vanha, on sairastu-nut vaikeaan ja tarttuvaan tautiin, minkä vuoksihänet on erotettu kanssakäymisestä muun väenkanssa. Tämän vuoksi pitäjänmiehet pyytävätsaada lunastaa hänet Kruunupyyn hospitaaliin.He suostuivat keräämään hänelle tavanomaisenhospitaalin palkkion. Tämän lisäksi esitettiinvälskärikisällin Arendt Bejerin toisena päivänänyt kuluvaa kuukautta antaman todistuksen,kuuluen, että hän on tarkastanut Raakel Mikin-tyttären ja todennut hänen olevan spitaalin vai-vaama. Tämän vuoksi jätettiin nöyrimmästi tämähakemus kenraalimajurin ja maaherran, korkeastijalosyntyisen paronin herra Reinholt Wilhelmvon Essenin armollisesti hyväksyttäväksi.

Kruunupyyn hospitaali

Kruunupyyn hospitaali perustettiin vuonna 1628Korpholmenin saarelle spitaalisairaalaksi.12 1700-luvulla sinne vietiin enenevässä määrin ns. heik-kopäisiä, jopa kuuromykkiä. 1700-luvulla hospi-taalia kutsutaankin käräjäpöytäkirjoissa useinhullujenhuoneeksi. Kirkko oli asettanut hospitaa-liin saarnamiehen pitämään huolta potilaiden sie-lunhoidosta. Rakennusten ränsistyessä niitä jou-duttiin rakentamaan uudelleen isonvihan jälkeen1726.13

Koska Kruunupyyn hullujenhuone (dårhuus) onränsistynyt ja pitää rakentaa uudelleen, niin mää-räsi kenraalimajuri ja maaherra korkeasti jalosyn-tyinen paroni herra Reinholt Wilhelm von Essen,että rahvaan pitää hankkia sinne rakennusmate-riaalia tulevana talvena, jolloin rahvas selvitti,että he lähettävät Kruunupyyhyn valtuutettuja,jotka sopivat joidenkin siellä asuvien kanssa, jot-ka rakentavat tämän hullujenhuoneen kohtuullis-ta maksua vastaan niin, että se valmistuu seuraa-vana keväänä.


Kirjallisuus:

Rutto & Rukous, tartuntataudit esiteollisen ajanSuomessa, Mika Kallioinen Otavan Kirjapaino OyKeuruu 2005Petronellan tapauksesta on myös käännös tässäkirjassa. Tässä artikkelissa oleva käännös on kir-joittajan, ja se käsittää koko asiakirjan käännök-sen.

Lähteet:1 Lapuan ylimääräiset käräjät 4.6.1668.

mf ES 2078 s.2 Lapuan käräjät 23–27.3.1674. mf ES 2079

nro 54 s. 863 Laihian käräjät 28–29.8.1690. mf ES 2083

s. 358–359

4 Närpiön ja Lapväärtin käräjät 28.1.1695.mf ES 2085 s. 62

5 Uudenkaarlepyyn käräjät 24. ja 26.1.1699.mf ES 2087 s. 125-126

6 Mustasaaren käräjät 10.9.1700. mf ES 2088s. 748–749

7 Lapväärtin käräjät 22.9.1700. mf ES 2088s. 911–912

8 Mustasaaren käräjät 21.3.1701. mf ES 2089s. 535–536

9 Mustasaaren käräjät 18.–19.1.1706.mf ES 2092 s. 23

10 Lapväärtin käräjät 24.8.1727. mf ES 2097s. 477–478

11 Lapuan käräjät 17.1.1730. mf ES 2097 s. 11012 http://kronobyhembygd.jimdo.com/

korpholmens_hospital.php, luettu 6.2.200913 Pedersören käräjät 21.8.1725. mf ES 2097 s. 474

Eteläpohjalaiset Juuret 4–2008

Artikkeli: Ihmisiä Iivarin talossa

Artikkelissa Esa Enholmin perhetaulun muotoiluon hieman sekaannusta aiheuttava. Taulussa mai-nittu II pso Liisa Matintytär saatetaan helpostitulkita Esan samannimisen pojan toiseksi vai-moksi. Kysymys on siis kuitenkin isä Esan toisestapuolisosta. Sama sekaannus saattaa ulottua LiisaMatintyttären alle mainituissa kahdessa lapsessa,joita saatetaan myös helposti arvella poika Esanlapsiksi. Perhetaulu sisältää myös yhden virheen.Esan lapseksi mainittu, 14.8.1770 syntynyt Esa ontodellisuudessa Esan tyttären Priitan poika. Tar-kastustutkimuksessa Esalle ja hänen toiselle vai-molleen Liisalle löytyi myös yksi lapsi lisää, Mar-ketta, joka oli syntynyt 6.1.1773. Harri Ristiniemenhuomion mukaan Esan Ilmajoelle avioituneenAnna-tyttären poika Hermanni avioituu Könnintyttären kanssa ja perhetaulu löytyy Könnin su-kuseuran sukukirjasta. Ylistaron kuolleiden luet-telosta löytyy myös melkoisen hämmentävä tieto.18.12.1753 kuolee Antti Antinpoika -nimisen ren-kipojan Priita-tytär 1 viikon ja 6 päivän vanhana.Priita Antintytär oli siten syntynyt noin 5.12.1753

kuoliniän perusteella laskettuna. Ylistaron synty-neidenluettelossa ei tähän aikaan esiinny isänämuuta kuin Antti Antinpoika Iivari, jonka vaimosynnytti kaksoset Liisan ja Kaisan 4.12.1753. Syn-nyttikö Antin vaimo siten todellisuudessa kolmo-set vai onko kysymyksessä nimivirhe?

Artikkeli: Ritari Kalsilan kylässä

Harri Ristiniemen arvelun mukaan, Kaisa Simu-nantytär Ritarille ja hänen puolisonsa SimunaAntinpojan perheeseen kuului todennäköisestimyös aikuiseksi kasvaneet lapsetAnttiAnttiAnttiAnttiAntti, s. 29.10.1734TTTTTuomasuomasuomasuomasuomas, s. 10.12.1739Antti ja Tuomas eivät esiinny Vähänkyrön synty-neiden luettelossa.Lisätutkimuksia ilmeisesti kannattaisi tehdämyös perheen tyttären Liisan suhteen. VoisikoLiisa olla se tyttö, joka solmi avioliiton laihialai-sen Juho Iisakinpoika Konsterin kanssa 2.11.1742,ja joka olisi silloin syntynyt 13.10.1719.

Täydennyksiä ja täsmennyksiä

Matti Lehtiö


YYYYYrjänä Pentinprjänä Pentinprjänä Pentinprjänä Pentinprjänä Pentinpoika oika oika oika oika on ensimmäinen IlmajoenPalon kylässä sijaitsevan Kahman talon isäntä,jonka työtä varmuudella jatkoi hänen poikansa.Isäntiä ennen Yrjänää kyllä löytyy ja patronyy-mistä päätellen sama suku on voinut hallita taloajo ainakin vuonna 1546, mutta varmuutta ei ole.Ennen Yrjänää tilan isäntinä Kanta-Ilmajoen ta-lonhaltijaluettelossa mainitaan Matti Niileksen-poika (1546–1553), Pentti Matinpoika (1554), leskiLucia (1556) ja Pentti Matinpoika uudelleen(1557–1589). Pentti Matinpojan ajalta on merkin-tä talon veronmaksukyvyttömyydestä vuonna1585, jolloin Penttiä on myös sakotettu käräjillä.

Yrjänä aloitti isäntänä v. 1591 ja työ jatkui vuoteen1641 talonhaltijaluettelon mukaan. Se ei liene oi-kea lopettamisajankohta. Yrjänän sanotaan vuo-den 1627 ruotu- ja väenottoluettelossa olevan 70-vuotias ja samassa luettelossa jo vuodelta 1629isäntänä on Tuomas Yrjänänpoika.

Maantarkistuksessa v. 1608 Kahma oli yhdenmanttaalin talo. Yrjänän aikana talosta varustet-tiin henkivartija (drabantti) vuosina 1614–1615 jaratsumies vuosina 1627–1633. Ratsumies vuonna1627 oli nimeltään Samuel Klemetinpoika. Yrjä-nällä oli kolme poikaa Tuomas, Antti ja Mikki.

TTTTTuomas Yuomas Yuomas Yuomas Yuomas Yrjänänprjänänprjänänprjänänprjänänpoikaoikaoikaoikaoika oli siis seuraava isäntäluultavasti vuodesta 1629, vaikka isä esiintyy kä-räjillä riita-asioissa vielä 1635. Tuomaan aikana ti-lalla asuivat myös veli Antti perheineen ja ainakinvuonna 1647 myös Antin pojan vaimo.

Antti oli vuoden 1627 ruotu- ja väenottoluettelonmukaan 40-vuotias. Hän on myös kantajana kä-räjillä 1638, kun Antti ja Ketelän isäntä HeikkiKreonpoika tuomittiin saamaan seitsemän tynny-riä tervaa korvausta Heikki Matinpojalta, jokaheidän puolestaan oli kuljettanut tervaa armeijanskuutalle Petsamoon.

Tuomaan toinen veli Mikki, joka luultavasti olisotilas, mainitaan talvikäräjillä 1652, kun Antti Yr-jänänpoika lupasi maksaa veljensä lasten osastaAune Pertuntyttärelle Peltoniemestä 5 hopeataa-laria, jonka Aunen mies, sotilas Jaakko Martin-poika oli lainannut Antin veljelle Mikki Yrjänän-pojalle. Antti halusi pitää Kahman talon perinnönjaon sisarustensa välillä maksamalla Mikin velanennen perinnön jakoa. Tuomaasta itsestään ei kä-räjäpöytäkirjoista tietoja löydy.

Taneli Tuomaanpoika

Tuomas Yrjänänpoikaa seurasi hänen poikansaTaneli Tuomaanpoika, jolle isännyys siirtyi vuon-na 1648 ja jatkui vuoteen 1681.

Taneli oli vastaajana käräjillä 1663, kun JaakkoAntinpoika (Jacob Andersson) Kristiinankaupun-gista tuli esiin ja kanteli Taneli TuomaanpoikaKahmasta Palonkylästä perinnöstä, jonka hän ar-velee isänsä jälkeen saavansa Kahmalan talosta.

Taneli esitti sovittelukirjan ja päätöksen itsen-sä ja Jaakko Antinpojan välillä 3. marraskuuta1651, jonka heidän järjestelyn ja sovittelun kihla-kunnanoikeuden nimittämät luotetun miehet oli-vat vahvistaneet allekirjoituksin. Kirjassa esitet-tiin, että Jaakko Antinpoika on tehnyt Taneli Tuo-maanpojan kanssa sellaisen sopimuksen ja järjes-telyn, että hän Jaakko on saapa Tanelilta sekäperintösaamisesta itselleen ja sisaruksilleen, ettätaloon laittamistaan rahoista 90 kuparitaalaria.Tästä sovittelusta ja tehdystä erosta hän ei oletähän mennessä valittanut, mutta näyttää nyttehneen tästä valituksen siitä syystä, että Kahma-lan talo, kun hän Tanelin kanssa perintösaamisis-ta omasta ja sisarustensa puolesta sovitteli, olivelkaantunut niin kruunulle kuin muillekin vel-kojille, jotka isäntä on sitten maksanut ja nosta-nut talon veloista ja taloa kohentanut melkoisesti,minkä lautakunta yksimielisesti todisti.

Kahman isäntiä, poikia ja tyttäriä

Irja Hirsivaara


Tiedusteltiin läsnä olevalta kirkkoherralta ar-voisalta herra Henrich Peldanukselta, herra Eskil-liltä ja Jaakko Yrjänänpojalta, jotka olivat olleetläsnä sovittelussa Jaakon ja Tanelin välillä, olikoJaakko sen vapaaehtoisesti päättänyt ja tehnyt,mihin he kaikki vastasivat, että Jaakko oli maini-tun sovittelun tehnyt harkiten ja vapaaehtoisesti,koska hän totesi, ettei voi talosta enempää saada.

Annoin tämän tapauksen lautakunnan käsitte-lyyn tiedustellen voivatko he pitää Jaakon vaati-musta tässä asiassa pätevänä. Lautakunta päättiäänestyksen jälkeen, että koska luotetut miehetovat vahvistaneet Jaakon sovittelun ja todistavathänen tehneen sopimuksen vapaaehtoisesti eikähän ole valittanut siitä 12 vuoden aikana, vaikkahän on ollut samassa maassa. Niin ei voi mainit-tua sopimusta perua, vaan mieluummin vahvis-taa. Niin tuomitsin minä usein mainitun JaakkoAntinpojan sovittelun Taneli Tuomaanpoika Kah-man kanssa vahvistetuksi ja pitäväksi 3 markanuhkasakolla kihlakunnantuomion valittamisestaperintökaaren 15. luvun ja maakaaren 18. luvunmukaan.

Jaakko Antinpoika vaati vielä Taneli Kahmalal-ta useista tavaroista 55 hopeataalaria 4 äyriä ker-toen Antti Kahman vuonna 1624 antaneen merki-tä ne, jotka oli laitettu asiakirjaan, kuitenkaan ke-nenkään allekirjoittamatta. Jaakolla ei ollutmyöskään muuta todistetta toteen näyttääkseentämän vaatimuksen. Tämän lisäksi kerrottiin tä-män vanhan toimituksen olevan sovittelussa mu-kana, niin oikeus ei voinut mainitusta asiakirjastaantaa mitään todistusta, vaan Jaakon vaatimusnäistä 55 hopeataalarista 4 äyristä mitätöitiin.

Jaakko Antinpoika esitti vielä Matti Antinpo-jan kirjeen päivättynä Helsingissä 24. päivänä ke-säkuuta 1638, missä Matti Antinpoika ilmoittaaantaneensa korjata pistoolin piipun, joka kuiten-kin oli valmis, kun hän oli armeijan katselmuk-sessa ja matkustanut pois kotoa. Jaakko arvelisaavansa isännältä nämä 6 taalaria, mitkä Mattioli laittanut pistoolin piipun korjaamiseen ja hä-nen kirjeensä pitää sisällään. Mutta koska todet-tiin, että hänen pistoolin piippunsa ei ole mennytpilalle valtakunnan palveluksessa, vaan ylenpalt-tisesta huvittelussa, niin ei tätä vahinkoa pidäkantaa Tanelilta.

Mitä tulee Jaakon muihin vaatimuksiin, mitäMatti Antinpojan kirjeessä on, niin päätettiin nemitättömiksi. Taneli palauttaa ainoastaan Jaakol-le sen varsan, mikä kirjeessä on merkitty ja minkälautakunta sekä Taneli itse todistivat olevan ta-lossa jäljellä.

Tätä tuomiota vastaan asetti Jaakko oikeassaajassa vetorahansa.

Tanelilla oli kaksi tytärtä AgnetaAgnetaAgnetaAgnetaAgneta ja LiisaLiisaLiisaLiisaLiisa ensim-mäisen vaimonsa kanssa, mutta sen sijaan jois-sain tiedoissa mainittu Kristo Tanelinpoika, jokaperusti Huhtalan tilan Seinäjoelle, ei ole Kahma-lasta. Se selviää varmuudella vuoden 1695 tal-vikäräjien pöytäkirjasta, jossa Tuomas Laurinpoi-ka Seinäjoelta ja Jaakko Mikinpoika, samasta pai-kasta, valittivat Kristo Tanelinpojasta, uudisasuk-kaasta. Niin protestoivat he myös, koska hän onpitäjän ulkopuolelta toisesta maaherrakunnasta,jonka kuninkaallisen päätöksen mukaan pitäälähteä omalle kotiseudulleen ja täällä on montapitäjässä syntynyttä, jotka ovat lähempiä ja oi-keutetumpia ottamaan uudistilan.Asia siirrettiin maaherran päätettäväksi.

Agneta ja Liisa avioituivat Härkösen veljestenkanssa Alavudelta. Agnetan valinta oli Sipi Yrjä-nänpoika ja Liisan Matti Yrjänänpoika. Liisan jaMatin vihkiaika oli 2.2.1678. Matti oli AlavudenHärkölän tilan isäntä.

Taneli avioitui uudelleen 3.1.1692 Priita Laurin-Priita Laurin-Priita Laurin-Priita Laurin-Priita Laurin-tyttärentyttärentyttärentyttärentyttären kanssa. Heille syntyi kaksi lasta Mar-Mar-Mar-Mar-Mar-kkkkkettaettaettaettaetta 1693 ja SimoSimoSimoSimoSimo 1694.

Taneli kuoli 25. huhtikuuta 1697. Toisesta vaimos-ta Priita Laurintyttärestä on kirjoitus Eteläpohja-laisissa Juurissa no 2/2005.

Tanelin toisesta avioliitosta ollut Marketta oli it-sellinen ja asui Kahmalassa. Hän sai pojan, Matin,sotilas Matti Springfeltin kanssa toukokuussa1723. Marketta kuoli 27.2.1758. Poika Matti työs-kenteli renkinä monissa taloissa ja kuoli karjapai-menena syyskuussa 1783. Marketan veljen Simonjäljet loppuvat vuonna 1712, jolloin hän oli renkinäKahmalassa.

Vävy isäntänä

Seuraava isäntä, Tanelin tyttären Agnetan miesSipi YSipi YSipi YSipi YSipi Yrjänänprjänänprjänänprjänänprjänänpoikaoikaoikaoikaoika, näyttää kuuluvan niihinmaan hiljaisiin, joista ei juuri käräjäpöytäkirjoissaole merkintöjä. Kesäkäräjillä 1695 Sipi sentään oliesillä äitinsä perinnönjaossa, kun Sipi Yrjänän-poika Kahmalasta pyysi oikeuden vahvistusta so-vittelulle, minkä hän oli tehnyt sisarustensa kans-sa heidän äidinpuoleisesta perinnöstään, mikäkirjallisesti tehtynä kuului seuraavasti: Vuonna1691 joulukuun 29. päivänä pyysivät kaikki peril-liset meitä allekirjoittaneita Kahmalaan sovitte-luun perillisten kesken heidän autuaan äitinsävaimo Valpuri Simontyttären jälkeen koskien tä-män kolmasosaa. Tämä sovittelu meni seuraavas-


ti, nimittäin, että kukin tytär saa äidin jälkeen 100kuparitaalaria ja niin on siis Matti YrjänänpoikaHärkönen saapa veljeltään Sipi YrjänänpojaltaKahmalasta edellä mainitun 100 kuparitaalaria,mihin kumpikin osapuoli tyytyi ja näin heidänkesken asia hoidettiin ja kädenpuristuksella so-vittiin, minkä me todistamme allekirjoituksillam-me sekä puumerkeillämme.Actum ut supraEsa Valentininpoika kruunun nimismiesYrjänä Mikinpoika kihlakunnan lautamiesKoska, kun tämä julkisesti oikeudessa luettiin,kukaan ei valittanut, vaan se edelleen hyväksyt-tiin, niin vahvistettiin mainittu sovittelu kaikkineosineen ja asetettiin 3 hopeamarkan uhkasakkokihlakunnanoikeuden tuomion rikkomisesta.

Sipi isännöi Kahmalaa kuolemaansa asti. Hänkuoli 20. kesäkuuta 1697 ja Agneta vuonna 1724noin 80-vuotiaana.

Agnetan ja Sipin aikuiset lapset

1. Y. Y. Y. Y. Yrjänä Sipinprjänä Sipinprjänä Sipinprjänä Sipinprjänä Sipinpoikaoikaoikaoikaoika vihittiin Kurikassa vuonna1698 VVVVValpuri Matintyttärenalpuri Matintyttärenalpuri Matintyttärenalpuri Matintyttärenalpuri Matintyttären kanssa. Hän isännöiKahmalaa vuosina 1699–1712 ja kuoli 1712 ollenkuolleiden luettelossa olevan kuoliniän mukaanvain 34-vuotias. Lapsia ehti syntyä melkoisesti.Isän kuollessa heistä kuitenkin suurin osa olikuollut. Lasten holhoojaksi syyskäräjillä 1712 mää-rättiin Pietari Yrjänänpoika Seppälä.

Valpuri Matintytär vihittiin toiseen avioliittoon24.6.1713 Mikki Jaakonpoika Pietilän kanssa. Mik-ki oli Kahmalassa isäntänä 1714–1719.

Mikki oli toisena vastaajana talvikäräjillä 1726,kun Valentin Simonpoika Luopajärveltä vaatiiesitetyn laskelman mukaan edesmenneen YrjänäKahman seuraajalta avioliitossa Mikki Jaakonpo-jalta ja Yrjänän alaikäisten lasten holhoojalta Pie-tari Seppälältä Kirkonkylästä 84 kuparitaaleria,jonka mainittu Yrjänä Sipinpoika on hänelle Köy-källe velkaantunut.Mikki Jaakonpoika ei voinut täysin kieltää, ettähänen mainittu edeltäjänsä oli ollut kantajalle jo-tain velkaa, mutta kuinka paljon, sitä ei hän tien-nyt. Hän kertoi maksaneensa tätä velkaa kolmellatynnyrillä tervaa, mitä ei ole otettu laskelmaan.Nyt kuitenkin hän sekä mainittu holhooja tyytyi-vät todistusten puuttuessa siihen, että ValentinKöykkä vahvistaa valallaan mainitun laskunsa,minkä hän teki sen jälkeen, kun laskelmaan vie-dyn 30 taalerin hopeapikarin arvoa alennettiin 21

taaleriin ja siksi hän saa nyt vaadittavakseen 75kuparitaaleria. Tämän summan edesmenneen Yr-jänä Sipinpojan kuolinpesä tuomitaan maksa-maan Valentin Köykälle sekä 2 kuparitaaleria 8äyriä kuluista kauppakaaren 8. luvun ja oikeu-denkäynninkaaren 16. luvun mukaan.

Mikillä ja Valpurilla ei ollut yhteisiä lapsia. Valpu-ri kuoli 20. tammikuuta 1738 ja Mikki pari vuottamyöhemmin.

2. Juho Sipinp. Juho Sipinp. Juho Sipinp. Juho Sipinp. Juho Sipinpojastaojastaojastaojastaojasta ei ole paljon tietoa. Hänetkastettiin 12. huhtikuuta 1685 ja hän asui koto-naan vielä 1705. Vuonna 1707 Juhosta tuli sotilas,aika mainitaan talvikäräjillä 1729, kun Heikki Yr-jänänpoika Palon kylästä kertoo, että hänen isän-sä, edesmennyt Yrjänä Kahma oli vuonna 1707pantannut Jooseppi Valentininpojalle, Seinäjoel-ta, kuparikattilan, jonka Heikki Yrjänän poika ha-luaa takaisin.

Jooseppi Valentininpoika vastaa, että YrjänäKahma ei pantannut mainittua kattilaa, vaan väit-tää, että Heikin isän veli Juho, sitten kun hänvuonna 1707 tuli kirjoitetuksi sotilaaksi ja piti läh-teä rykmenttiin, ei voinut kantaa kattilaa muka-naan, niin tämä myi sen hänelle, Jooseppi Valen-tininpojalle, hopeapikaria ja yhtä karoliinia vas-taan, minkä Jooseppi tarpeellisten todisteidenpuuttuessa, kantajan suostumuksella, itse valaeh-toisesti vakuutti. Niin luovutaan kantajan syytök-sestä tässä asiassa.

Vuoden 1726 talvikäräjillä Heikki Katila Isonky-rön pitäjän Orismalasta vaati Mikki Jaakonpojal-ta Palonkylästä vaimonsa edellisen miehen edes-menneen Juho Sipinpojan Kahman talosta jäljelläolevaa isänpuoleista perintöä edesmenneen SipiYrjänänpojan jälkeen, mikä perintö oli vuoden1697 syksyllä tapahtuneen laskelman mukaan 61kuparitaaleria.

Mainitun Sipi Yrjänänpojan pojan Yrjänä Sipin-pojan seuraaja avioliitossa mainittu Mikki Jaa-konpoika, sekä hänen alaikäisten lasten holhoojaPietari Seppälä osoittivat, että mainittu Juho Si-pinpoika oli lunastanut itsensä vapaaksi isän puo-len perinnöllään sotilaan palveluksesta niin, etteisiitä enää ollut mitään jäljellä.

Tämän lisäksi he muistuttivat, mitä tulee äi-dinpuoleiseen perintöön Sipi Yrjänänpojan vai-mon myös edesmenneen Agneta Tanelintyttärenjälkeen, että edellä mainittu Juho Sipinpoika jahänen lapsensa olivat kuolleet ennen Juhon äitiä.

Näin olosuhteet huomioon ottaen ei kantajallavoinut olla enää perintöä jäljellä.


Heikki Katilan vaimo oli Liisa MatintytärLiisa MatintytärLiisa MatintytärLiisa MatintytärLiisa Matintytär, jokakuoli 23. helmikuuta 1748 Ala-Katilassa. Hän olisilloin kuolleiden luettelon mukaan 58-vuotias.

3. Matti Sipinp Matti Sipinp Matti Sipinp Matti Sipinp Matti Sipinpoikaoikaoikaoikaoika asui koko elämänsä Kahma-lassa, ja kirkonkirjoissa hänen sanotaan olevanrenki. Hän avioitui Maria YMaria YMaria YMaria YMaria Yrjänäntytär Myrjänäntytär Myrjänäntytär Myrjänäntytär Myrjänäntytär Myllärinllärinllärinllärinllärinkanssa. Heille syntyi seitsemän lasta, joista vainkahdesta on aikuisena tietoja. Matti kuoli 80-vuotiaana Kahmalassa 10. lokakuuta 1767 ja vai-mo Maria samana vuonna joulukuussa.

Heidän pojastaan JaakJaakJaakJaakJaakosta, osta, osta, osta, osta, joka oli syntynyt25.3.1727, tuli sotilas. Hänen sotilasnimensä oliWikberg. Jaakko vihittiin 24.11.1751 Susanna Ma-tintytär Hoppalan kanssa. Jaakolle ja Susannallesyntyi kolme lasta, joista ainakin kaksi kuoli pie-nenä eikä kolmannestakaan löydy muuta tietoakuin syntymäaika. Jaakko kuoli 17. huhtikuuta1748. Susanna palasi kotiinsa Hoppalaan ja kuolisiellä 29.5.1791.

4. Maria Sipintytär Maria Sipintytär Maria Sipintytär Maria Sipintytär Maria Sipintytär vihittiin 30.11.1711. Antti Ma-tinpoika Rannon kanssa. He asuivat ensin Kah-malassa, muuttivat sitten Röyskölän Ojanperälle.Vuonna 1722 Antista tuli uudistalollinen Alasei-näjoen kylään, tilan nimi oli Katila. Marialla jaAntilla oli 8 lasta, joista osa kuoli pienenä. Tilanisäntänä jatkoi poika Absalom. Maria kuoli tam-mikuussa 1766. Antti oli kuollut kuukautta aikai-semmin.

Heikki Yrjänänpoika isäntänä

Yrjänä Sipinpojan lapsista viisi oli elossa isänsäkuollessa. Heistä kaksi, Agneta kuoli 15-vuotiaa-na ja Susanna 10-vuotiaana. Nuorin poika kuolialle 1-vuotiaana. Aikuiseksi kasvoivat vain HeikHeikHeikHeikHeik-----kikikikiki, joka oli syntynyt 19.10.1702, ja 14.8.1709 synty-nyt PerPerPerPerPerttuttuttuttuttu, joka esiintyy rippikirjassa 1732–1738(Hiskin kuolleissa virhe) ja asuu myös 1731 Kah-malassa henkikirjan mukaan.

Heikistä tuli Kahmalan isäntä vuonna 1723 talon-haltijaluettelon mukaan. Hänet vihittiin samanavuonna AnnaAnnaAnnaAnnaAnna JaakJaakJaakJaakJaakontytär Nikkontytär Nikkontytär Nikkontytär Nikkontytär Nikkolanolanolanolanolan kanssa.Isäntä oli silloin 21-vuotias ja emäntä täyttänyt 17vuotta. Nuorille harteille vastuu tilasta asetettiineikä se ihan kivuttomasti näytä käyneen, silläHeikki haastaa isäpuolensa Mikki Jaakonpojan januoremman veljensä käräjille 1730 tarkoitukse-naan erottaa heidät isänsä perintötalosta yhdenmanttaalin Kahmasta.

Kuitenkin Mikki vaimoineen asui Kahmalassakuolemaansa asti, kun taas Heikin veljen Pertun,jonka viimeinen ehtoollisella käynti Kahmalassaasuessa on vuodelta 1735, jäljet katoavat rippikir-joista.

Heikille ja Annalle syntyi kolme tytärtä: MariaMariaMariaMariaMaria14.7.1728, LiisaLiisaLiisaLiisaLiisa 9.8.1733 ja SusannaSusannaSusannaSusannaSusanna 2.1.1737.

Heikki oli syyskäräjillä 1736 lautamiesvalan teh-tyään valittu lautamieheksi. Häntä sanottiin sil-loin kunnialliseksi, hyvän maineen omaavaksi ta-lolliseksi. Pesti ei jäänyt pitkäaikaiseksi, Heikkikuoli 18. marraskuuta 1737.

Lapsille määrättiin käräjillä 1740 holhoojaksiHeikki Seppälä.

Juho Juhonpoika

Anna Jaakontytär vihittiin toiseen avioliittoonJuho Juhonpojan kanssa 2.7.1740. Juho oli ollutLatva-Nikkolassa renkinä ja oli syntynyt kesä-kuussa 1714.Juho oli Kahmalan isäntänä 1741–1746 talonhalti-jaluettelon mukaan, mutta hän näyttää jatkaneenisäntänä, sillä Juho on vastaajana käräjillä 1753,kun laillisesti määrättynä holhoojina edesmen-neen perintötalon isäntä Heikki Yrjänänpojanlapsille, tyttärille Liisa ja Susanna Heikintyttäril-le, kanteli yhdessä vanhimman tyttären MariaHeikintyttären miehen Tuomas Simonpojankanssa herastuomari ja lautamies Heikki Seppäläja isäntä Juho Vähä-Kurikka Kurikan kylästä mai-nittujen lasten isäpuolesta Juho Kahmasta Palon-kylästä, joka on naimisissa heidän äitinsä AnnaJaakontyttären kanssa, koskien heidän viimeksimainitun luona olevaa isänpuoleista perintöosaa,mikä heille tulee 25.2.1738 tehdyn perinnönjako-kirjan mukaan Heikki Yrjänänpojan jälkeen.Tämä on irtaimesta jokaisen tyttären osalta 244kuparitaalaria 12 2/3 äyriä ja kiinteästä heidänisän perintömaasta yhden manttaalin Kahman ta-losta Palonkylästä mainitun perinnönjakokirjanmukaan kullekin 235 kuparitaalaria 24 äyriä. Tätätaloa Juho Kahma on hoitanut tähän asti. Muttahänen edesottamuksistaan voidaan nyt päätellä,että talo menee heikkoon kuntoon ja saattaa vajo-ta autioksi, jos sitä ei tämän jälkeen hoideta janautita paremmin. Tämän vuoksi pyysivät hol-hoojat Tuomas Simonpojan kanssa, että JuhoKahma määrättäisiin luovuttamaan talo TuomasSimonpojalle, jonka hoitoon ja asumiseen hol-


hoojat selvittivät haluavansa sen uskoa. Tämänlisäksi Juhon pitää heti maksaa Heikki Yrjänän-pojan lasten tähän asti hallussaan pitämä isän-puoleinen perintö, ennen kuin joutuu niin heik-koon tilaan, ettei sitä heille pysty tyydyttämään.

Vastaajalla Juho Kahmalla ei ollut tätä vastaanmuuta muistutettavaa, kuin että hän kertoi ole-vansa kykenemätön maksamaan lapsipuoltensatäysiä isänpuoleisia perintöosuuksia, koska hänon joutunut tapahtuneiden onnettomuuksienvarsinkin hevosten ja kotieläinten ruton vuoksirutiköyhään tilaan. Tämän lisäksi hän todisti, ettälasten omaisuus on käytetty talon kunnossapi-toon, siinä määrin mitä mahdollista on ollut. Tä-män johdosta kantajat pyysivät, että kruununni-mismies Juho Birling lautamiesten Heikki Koivis-ton ja Efraim Lauroselan kanssa voitaisiin määrä-tä tekemään perunkirjoituksen irtaimesta, mikäpesässä on, että saataisiin selville mitä perillistentyydyttämiseksi saataisiin. Vastaajakaan ei vas-tustanut tätä, vaan selvitti tämän lisäksi tyyty-vänsä siihen, että luovuttaa talon Tuomas Simon-pojalle, jonka vaimo ja tämän kaksi siskoa ovatoikeat perilliset taloon.

Tämän vuoksi katsoi oikeus hyväksi määrätämainitut ehdotetut suoritusmiehet toivotun pe-runkirjoituksen suorittamiseen kaikkien asian-omaisten läsnä ollessa. Mikäli tällöin selviää, ettäHeikki Yrjänänpojan lasten perintöä ei täysinsuoriteta, niin pidättää oikeus oikeuden tarkem-paan päätökseen olosuhteiden mukaan, kun kan-tajat tästä tarkemmin ilmoittavat. Tänä aikana pi-tää Tuomas Simonpojan holhoojien pyynnöstä jaluvalla saada haltuunsa Kahman perintötalo. Tätävastaan ei myöskään vastaajalla ollut mitäänmuistutettavaa, varsinkin kun hän ei sitä hoitanutkuten asuja, vaan holhoojien luvalla hoitomiehe-nä.

Asiaa käsiteltiin uudelleen saman vuoden syyskä-räjillä, jolloin Tuomas Simonpoika esitti 14.5.1753tehdyn sovittelun, jonka mukaan Kahman talonsaa Heikki Yrjänänpojan vanhin tytär miehensäTuomas Simonpojan kanssa asuttavaksi. Juhovaimonsa kanssa ei tästä päivästä puutu talonasumiseen ja nauttimiseen, mutta Juho ja Annanauttivat kuitenkin omaksi ja pienten lastensa yl-läpidoksi 20 kapanalaa peltoa ja 10 krinninalaaniittyä ja saavat heti 2 lehmää, nuoren naudan, 8lammasta, sian, 2 viikatetta, vuolukirveen, sirpin,kuokan, rautalapion, pienen hopeapikarin, pie-nen jalkapannun ja sängyn. Hopeapikari meneeheidän kuolemansa jälkeen Heikki Yrjänänpojanlapsille.

Tuomas maksaa vaimonsa Liisan ja Susannan pe-rintöosuudet perinnönjakokirjan 25.2.1738 mu-kaan. Anna Jaakontyttärellä ei ole saamista edes-menneen miehensä jälkeen, mutta hän saa kantaaRinta-Nikkolan talosta äitinsä perinnöstä 89 ku-paritaalaria 20 äyriä.

Tuomas maksaa myös kauppiasvelat Vaasaan Pet-ter Widmarkille 404 kuparitaalaria 6 äyriä ja CarlLöfgrenille 53 kuparitaalaria. Tuomaan vaimonsisko Liisa saa myös sänkyvaatteita ja 2 lammastaja toinen sisko Susanna sänkyvaatteita ja 4 lam-masta.

Marialla ja Tuomaalla oli 1/3 osa Kahman taloaomistuksessaan. He ostivat loput 2/3 osaa26.2.1755 ja 22.9.1757 Liisan mieheltä isäntä AnttiLatikalta Lapuan Ylinurmosta ja Susannan mie-heltä isännän poika Niiles Mikinpoika HakalaltaTeuvasta. Kiinnekirja esitettiin vuoden 1759 kärä-jillä.

Anna Jaakontytär kuoli 14. syyskuuta 1771. Juhomeni jo seuraavana vuonna toiseen avioliittoon jamuutti viimeisiksi vuosikseen Röyskölän kylänYli-Kuhnalaan, jossa hänen ja Annan yhteinen ty-tär Helena oli emäntänä.

Lähteet:

Niilo Liakka. Ilmajoen pitäjäJaakko Sarvela: Kanta-Ilmajoentalonhaltijaluettelo 1546–1900Tapio Piirto: Ilmajoki 1546–1634Suomen asutuksen yleisluetteloIlmajoen kirkonkirjat

Markku Pihlajaniemen kotiarkistosta:

Ilmajoen talvikäräjät 1639Ilmajoen talvikäräjät 1652Ilmajoen talvikäräjät 1663Ilmajoen talvikäräjät 1695Ilmajoen syyskäräjät 1712Ilmajoen talvikäräjät 1726Ilmajoen talvikäräjät 1729Ilmajoen talvikäräjät 1730Ilmajoen syyskäräjät 1736Ilmajoen käräjät 1753Ilmajoen käräjät 18.10.1759

Kiitos Markku Pihlajaniemelle.


Tässä lehdessä eli vuoden 2009 ensimmäisessäEteläpohjalaiset Juuret-lehdessä julkaistiin ar-tikkelini “Kahman isäntiä, poikia ja tyttäriä.”Yksi poika jäi kuitenkin pois kirjoituksesta,tämä kirjoitus täydentää tuon aukon.1

Matti Sipinpoika KahmalanMatti Sipinpoika KahmalanMatti Sipinpoika KahmalanMatti Sipinpoika KahmalanMatti Sipinpoika Kahmalan ja hänen vaimon-sa Maria YMaria YMaria YMaria YMaria Yrjänäntytär Myrjänäntytär Myrjänäntytär Myrjänäntytär Myrjänäntytär Myllärinllärinllärinllärinllärin (Eteläpohjalai-set Juuret 1/2009 sivu 21, kohta 3.) nuorimmas-ta pojasta Heikistä tuli räätäli.

Heikki Matinpoika syntyi 11.5.1738 ja oli Matinja Marian lapsista toinen, joka kasvoi aikuisek-si. Hänellä oli myös vanhempi veli Jaakko,s.25.3.1727, josta tuli sotilas nimeltä Wikberg.

Missä Heikki sai räätälinoppinsa, siitä ei ole tie-toa, mutta arvailla voi, että samassa kylässäasunut pitäjänräätäli Petter Hällström on saat-tanut olla oppimestarina.

Heikki näyttää olleen vilkas ja iloinen nuorimies. Hän ei kuitenkaan ehkä muistanut, ettäkirkkokuri vaati tiettyä käytöstä eikä naurami-nen tai muu häirintä kirkossa ollut sallittua.Sellaisesta toiminnasta Heikki oli vastaamassaIlmajoen talvikäräjillä 1758, siitä kertoo käräjä-pöytäkirja seuraavaa:

Varasotamies Juho Samelinpojan kirkonkylästäja itsellisen räätäli Heikki Matinpojan Palostaläsnä ollessa esitti kruununnimismies kunnioi-tettu Juho Birling, että kun hän oli 30. päivä vii-me lokakuuta, joka oli sunnuntai, istunut en-simmäisessä penkissä tämän pitäjän emäkir-kossa, oli hän huomannut, kuinka nämä henki-löt, jotka olivat kirkon toisessa päässä ja heilläoli penkki heidän välissään, olivat aikaansaa-neet pahennusta saarnan aikana sillä, että heolivat virnistelyn ja nauramisen lisäksi kovallaäänelle vetäneet toisiaan tukasta hurjasti, niinettä suurimmalta osin koko seurakunta oli tä-män huomannut.

Räätäli Heikki Matinpoika Kahmala-Katila ja hänenlapsensa

Irja Hirsivaara

Nimismies jätti asian oikeuden tutkittavaksi il-moittamalla, että hän ei ollut selvittänyt, olivatkohe silloin olleet juovuksissa.

Ilmiannetut kielsivät tämän nimismiehen heitävastaan tekemän ilmoituksen. Juho Samelinpoikaväitti, että hän oli ainoastaan Heikin tullessa si-sään ja istuutui hänen edessään olevaan penkkiin,ottanut kädellään Heikkiä olkapäästä ja tervehti-nyt sekä tämän lisäksi puhunut tämän kanssamuutaman sanan ilman, että hän muistaisi, ettäolisi tuolloin sattunut hymyilemään.

Syyttäjä esitti todistajiksi asiassa uudistilallisenHeikki Matinpoika Kalajaisen, sotilas PerttuBeckmanin ja palveluksesta eronneen sotilaanHeikki Smedströmin, kaikki Kokkolan kylästä.Näistä tunnustettiin Heikki Smedström ja HeikkiKalajaninen jäävittömiksi, mutta Perttu Beckma-nia vastaan ilmoittivat vastaajat jääväyksen, ettätämä oli ilmiantanut asian nimismiehelle, jokakuitenkin tämän kielsi. Beckman kertoi, että hänoli nimismiehen tiedustellessa, etteikö hän myösollut huomannut tätä vastaajien aiheuttamaa pa-hennusta, oli hän ainoastaan vastannut myöntä-västi tähän. Tätä vastaan Juho Samelinpoika sa-noi, että hän kykenee seuraavilla käräjillä todista-maan, että Beckman oli puhunut yhdelle jos toi-sellekin, sekä saanut huhun aikaiseksi rikoksesta,mistä hänet nyt on ilmiannettu.

Asianomaisten poistuttua päätettiin:Että koska Juho Samelinpoika ei nyt pysty toteennäyttämään sotilas Beckmania vastaan ilmoitta-maansa jääväystä, että tämä olisi levitellyt huhuatästä rikoksesta, niin oikeudenkäynnin kaarenXVII luvun §8 mukaan ei Perttu Beckmania otetavalaehtoisesti kuultavaksi, kuitenkin jätetäänJuho Samelinpojalle miettimisaikaa seuraavillekäräjille hankkia todistus jääväyksestä, jos hänhaluaa. Siinä tapauksessa ja asian päätöksellä asiasiirretään siihen asti, mikäli ei muutoin muilta to-distajilta voida saada riittävää valaistusta asiassa.


Tämän jälkeen antoivat todistajan hyvämaineisi-na valansa ja sen jälkeen kun heitä oli varoitettupysymään totuudessa todistivat he erikseen.

Ensin Perttu Beckman, että hän oli 30. päivä vii-me lokakuuta istunut penkissä Ilmajoen emäkir-kossa Juho Samelinpojan kanssa, mutta HeikkiMatinpoika oli ollut toisessa penkissä heidänedessään, niin että yksi penkki oli heidän välis-sään. Todistaja ei ollut huomannut ilmiannettu-jen välillä mitään poikkeavaa, vaan oli Juho Sam-elinpoika kädellä ottanut kovasti kiinni todista-jalle tuntemattomasta poikasesta, joka oli istu-nut välissä olevassa penkissä, ensin käsivarrestaja sitten päästä, sekä tällöin vetänyt kossia tu-kasta. Tuolloin myös Heikki Matinpoika oli ker-ran nipistänyt mainittua poikasta käsivarteenvähän naureskellen ja vallattomasti, niin ettämonet jotka olivat istuneet lähellä ja jotka silloinsattuivat siihen suuntaan katselemaan huomasi-vat heidän näyttäytymisensä. Todistus hyväk-syttiin ja todistaja poistui.

Toiseksi Heikki Kalajainen sanoi mainittuna sun-nuntaina istuneensa seuraavassa penkissä JuhoSamelinpojan ja aiemmin kuullun todistajanedessä, mutta Heikki Matinpoika oli ollut todis-tajan edessä olevassa penkissä. Ilmiannettujenvälillä ei todistaja ollut huomannut mitään, mitävoisi kutsua pahennusta herättäväksi. Mutta to-distaja oli nähnyt, että Juho Samelinpoika olisaarnan aikana tukistanut 17 vuotta vanhaa ren-kipoikaa Jaakko Heikinpoika Blixtiä Röysköläs-tä, mikä ei myöskään voinut tapahtua pahansuo-puudesta, koska Juho oli tähän hymyillyt, jokahuomasi tämä teon tapahtuneen vallattomuu-desta. Heikki Matinpoika oli samalla kertaa ni-pistänyt mainittua kossia käsivarresta ja purista-nut tämän pään käsivarsiensa väliin ja vaikkatämä oli tapahtunut hiljaisuudessa oli kuitenkinuseat henkilöt niistä jotka istuivat ympärillä ole-vissa lähimmissä penkeissä huomanneet tämän.Todistus luettiin, hyväksyttiin ja todistaja pois-tui.

Tällöin Juho Samelinpoika myönsi, että hän oliilmoitettuna ajankohtana pilanpäitten tukistanutrenkipoika Jaakko Blixtiä, sekä Heikki Matinpoi-ka myönsi, että hän oli tuolloin piloillaan nipis-tänyt Jaakkoa käsivarresta, mutta sanoi, etteihän muista puristaneensa Jaakon päätä. Molem-mat ilmiannetut ilmoittivat, että tämä pila olisaanut alkunsa siitä, että varasotamies Kalle Si-

monpoika Palosta, joka oli istunut penkissä Ju-hon ja sotilas Beckmanin välissä oli ensin alka-nut riehumaan kossin kanssa. Tämän vuoksi kut-suttiin todistaja takaisin ja tiedusteltiin tästä. Heeivät voineet muistaa eikä tietää, oliko ja missäKalle Simonpoika sinä sunnuntaina kirkossa.

Muutoin ei Beckman ollut huomannut, ettäHeikki Matinpoika olisi puristanut kossin päätä,koska hän oli enemmänkin kiinnittänyt huomio-taan pappiin, joka oli saarnannut kuin heidänedesottamuksiin. Samoin todisti Heikki Kalajai-nen, ettei nähnyt sitä, että Juho Samelinpoika oliottanut kossia kiinni käsivarresta.

Kolmanneksi kuultiin Heikki Smedströmiä, jokakertoi, että hän oli istunut seuraavassa penkissäJuho Samelinpojan ja sotilas Beckmanin jälkeensekä että oli huomannut, että Juho oli saarnanaikana piloillaan tai vallattomuudesta rutistanutkäsivarresta kossia, joka oli ollut seuraavassapenkissä hänen edessään ja tämän jälkeen vetä-nyt samaa kossia tukasta, mutta Heikki Matin-pojan ei todistaja nähnyt koskevan poikaseen,vaan tämä oli ainoastaan hymyillyt Juho Sam-elinpojan toimille, minkä monet henkilöt lähim-missä penkeissä olivat huomanneet. VarastomiesKalle Simonpojan todistaja kyllä tuntee, mutta eivoi muistaa missä kirkossa tällä silloin oli istuin-paikka, vielä vähemmän sitä, että tämä olisi kos-kenut poikaan. Kuitenkin todistaja oli varma sii-tä, että ettei Kalle Simonpoika istunut Juho Sam-elinpojan ja sotilas Beckmanin välissä. Todistushyväksyttiin ja todistaja poistui.

Oikeus katsoi aiheelliseksi kuulla asiassa varas-otamies Kalle Simonpoikaa, sekä edellä mainit-tua kossia Jaakko Blixtiä, minkä vuoksi määrät-tiin nimismies, että huolehtii heidän paikalle tu-losta ennen käräjien loppua.

Niin myös tapahtui ja vielä samoilla käräjillä jut-tu puitiin seuraavasti loppuun.

Nimismies vastaan varasotamies Juho Samelin-poika ja räätäli Heikki Matinpoika, kirkkohäiriöRenkikossi Jaakko Heikinpoika Blixt 17 v ja va-rasotamies Kalle Simonpoika kuultavaksi.

Renki sanoi olleensa sunnuntaina viime syksynäkirkossa, mutta ei muista mikä sunnuntai. JuhoSamelinpoika ja Heikki Matinpoika olivat ilmoi-tetulla tavalla nipistäneet käsivarresta ja vetä-


neet tukasta. Juho oli lisäksi lyönyt kirjalla pää-hän. Renki sanoi, että oli tapahtunut piloillaan javallattomuudesta. Renki ei muista Kalle Simon-pojan koskeneen häneen eikä nähnyt tätä kir-kossa. Hän ei muista ketä istui ympärillä, kun eituntenut heitä.

Kalle Simonpoika ei muista olleensa tuolloin kir-kossa. Juho Samelinpoika väitti, että oli, muttahänellä ei ollut todisteita.

Juho Samelinpoika ja Heikki Matinpoika saivatkumpikin sakkoa 25 hopeataalaria ja joutuvatyhtenä sunnuntaina antamaan julkisen ripinedellä mainitussa emäkirkossa. Sakotetut lupasi-vat maksaa sakot rahassa.

Pari vuotta tuon tapahtuman jälkeen Heikki avi-oitui. Hänen valittunsa oli Susanna TSusanna TSusanna TSusanna TSusanna Taavaavaavaavaavetin-etin-etin-etin-etin-tytärtytärtytärtytärtytär. Heidät vihittiin 24.6.1760. Susanna oli syn-tynyt 14.10.1739 ja hänen vanhempansa olivatsorvari Taavetti Matinpoika (4.1.1704–6.5.1769)ja Marketta Erkintytär (1.7.1702–23.6.1762).

Oikeuteen joutui Heikki myös talvikäräjillä1769, kun nimismies vaati räätäli Heikki Matin-pojalle Seinäjoelta rangaistusta siitä, että tämäoli 21. päivä viime syyskuuta pidetyillä markki-noilla ollut Lauroselan talossa juovuksissa jahaukkumalla isäntä Matti Sihtoa tästä kylästärikkonut markkinarauhaa.

Vastaaja kielsi olleensa juovuksissa, muttamyönsi, että jossain sananvaihdossa Sihdonkanssa oli sanonut joko että Sihto on kelmi, kun-nes osoittaa puheensa tai hän puhuu kuin kelmi.

Todistajaksi isäntä Jaakko Juhonpoika YlkänenPelmaan kylästä Isonkyrön pitäjästä, sekä isän-nänpojat Antti Matinpoika kirkonkylästä ja Ant-ti Heikinpoika tästä kylästä (Peltoniemi).

Ylkänen oli kuullut vastaajan sanovan, että huns-votti ja kelmi maksaa räätälin palkan sillä tavalla.Näytti olevan juovuksissa, mutta ei pysty var-muudella sanomaan.

Antti Matinpojalla ei ollut muuta sanottavaakuin, että hän oli kuullut vastaajan riitelevänSihdon kanssa.

Antti Heikinpoika, että vastaajan käytös oli olluttavallisuudesta poikkeavaa, mutta juopumukses-ta sitä hän ei tiedä.

Vastaajan pitää antaa valansa, ettei haukkunutSihtoa hunsvotiksi. Sen vastaaja antoi. Kelmiksihaukkumisesta hän sai 3 hopeataalaria sakkoa jamarkkinarauhan rikkomisesta 10 hopeataalaria.Juopumisepäilystä sen sijaan vapautettiin.

Heikki ja Susanna saivat 13 lasta, joista viisi kuolipienenä. Heikki kuoli 1.lokakuuta 1794 ja Susan-na 17.kesäkuuta 1805.

Heikin ja Susannan aikuiseksi kasvaneet lap-Heikin ja Susannan aikuiseksi kasvaneet lap-Heikin ja Susannan aikuiseksi kasvaneet lap-Heikin ja Susannan aikuiseksi kasvaneet lap-Heikin ja Susannan aikuiseksi kasvaneet lap-setsetsetsetset:

1. MarkettaMarkettaMarkettaMarkettaMarketta syntyi 9.9.1762. Hän muutti Nur-moon ja avioitui siellä 24.6.1784 Juho Juhonpo-Juho Juhonpo-Juho Juhonpo-Juho Juhonpo-Juho Juhonpo-janjanjanjanjan kanssa. Juhosta, joka oli syntynyt 1.1.1765,tuli Yli-Kortesniemen isäntä. Heille syntyi 11 las-ta, joista kaksi kuoli pienenä. Juho kuoli27.5.1843 ja Marketta 6.6.1849.

2. HeikkiHeikkiHeikkiHeikkiHeikki syntyi 13.10.1764 ja hänestä tuli isänsätavoin räätäli. Hän kuitenkin kuoli jo 3.huhtikuu-ta 1786 poikamiehenä.

3. Susanna,Susanna,Susanna,Susanna,Susanna, joka oli syntynyt 23.1.1767, muuttihänkin Nurmoon ja avioitui siellä JaakkoJaakkoJaakkoJaakkoJaakko Jaa-Jaa-Jaa-Jaa-Jaa-konpojankonpojankonpojankonpojankonpojan kanssa 2.10.1791. Jaakko oli Jaskarintorppari. Vuoden 1793–1799 rippikirjassasanotaan Jaakon joutuneen Sveaborgiin 31.elo-kuuta 1800. Näyttäisi olevan niin, ettei häntävielä tuolloin ole viety, koska perheeseen syntyilapsi vielä 17.9.1801. Kun vuoden 1806 lokakuus-sa syntyi Herman, sanotaan hänen isänsä Jaakonolevan vankikarkuri. Sen jälkeen kirkonkirjoissaei enää ole merkintää Jaakosta. Susanna löytyyrippikirjasta 1824–31 itsellisenä ja leskenä.

4. JuhoJuhoJuhoJuhoJuho syntyi 5.3.1771 ja myös hänestä tuli rää-täli. Hän avioitui Liisa Antintytär TalvitienLiisa Antintytär TalvitienLiisa Antintytär TalvitienLiisa Antintytär TalvitienLiisa Antintytär Talvitienkanssa 7.6.1796. Liisa oli syntynyt 16.4.1768.Juho käytti räätälinä sukunimeä Rask. Juho jaLiisa asuivat Talvitiellä. Heille syntyi kolme las-ta, jotka kaikki kuolivat pienenä. Liisa kuoli28.6.1800. Kaksi vuotta myöhemmin Juho vihit-tiin toiseen avioliittoonsa 23.9.1802. Uusi vaimooli myös nimeltään Liisa Antintytär Liisa Antintytär Liisa Antintytär Liisa Antintytär Liisa Antintytär, ja hän olisyntynyt Ylistarossa 22.4.1786. Juho ja Liisamuuttivat Ylistaroon, missä heille syntyi neljälasta, joista ainakin kaksi kuoli pienenä.Juho kuoli 3.3.1809 Ylistarossa talollisena ja Liisaavioitui hänen jälkeensä vielä kaksi kertaa.


5. SalomonSalomonSalomonSalomonSalomon syntyi 11.3.1777 ja myös hänestä tuliräätäli. Nurmoon Salomon muutti 1813 ja hänhukkui 11.5.1817 Seinäjoella. Hän oli poikamies.

6. HetaHetaHetaHetaHeta syntyi 17.4.1778 kaksosena, toinen kak-sosista, Jaakko, kuoli puolivuotiaana. Hetamuutti 1796 Nurmoon, missä hänen syntymäai-kansa on rippikirjoissa virheellisesti 17.4.1772.Heta avioitui 6.4.1801 Juho YJuho YJuho YJuho YJuho Yrjänänprjänänprjänänprjänänprjänänpoika Lati-oika Lati-oika Lati-oika Lati-oika Lati-kan kan kan kan kan (s..... 2.6.1781) kanssa. He asuivat ensin muuta-man vuoden Alavudella, muuttivat sitten takai-sin Nurmoon. Juhosta tuli Tepon torppari, tor-pan nimi oli Rajakorpi. Hetalle ja Juholle syntyikaksi poikaa Alavudella ja ainakin viisi lasta lisääNurmossa. Heistä vain yksi oli tyttö. Juho kuoli31.1.1820 ja Heta 17.6.1833.

7.. Anna Anna Anna Anna Anna syntyi 2.3.1780 ja muutti hänkin Nur-moon ja sieltä edelleen Jalasjärvelle. Siellä hänetvihittiin 30.10.1802 TTTTTuomas Tuomas Tuomas Tuomas Tuomas TuomaanpuomaanpuomaanpuomaanpuomaanpoikaoikaoikaoikaoikaKuhanKuhanKuhanKuhanKuhan kanssa. Tuomas oli syntynyt 17.12.1772. Jakuinka ollakaan, Tuomas on vihittäessä räätälinkisälli, ensimmäisen lapsen syntyessä jo räätäli.Hän käytti räätälinä sukunimeä Saxberg. Tuo-maasta tuli myös Lammin talon torppari, torpannimi oli Tupakkimäki.

Annalle ja Tuomakselle syntyi kuusi lasta, jotkakaikki selviytyivät aikuisiksi.

Tuomas kuoli 11.6.1823 ja Anna 21.3.1862 Jalasjär-ven Oja-Mantilassa, jossa Tuomaan ja Annanvanhin lapsi Salomon oli isäntänä.

8. Liisa, Liisa, Liisa, Liisa, Liisa, pahnan pohjimmainen, syntyi 27.5.1782.Myös hän muutti Nurmoon ja sieltä edelleen La-pualle, missä hänen syntymäaikansa on hiemanvirheellinen, 27.7.1782 ja lopulta rippikirjanvaihtuessa jopa 27.3.1784. Liisa ja YYYYYrjänä Yrjänä Yrjänä Yrjänä Yrjänä Yrjä-rjä-rjä-rjä-rjä-nänpnänpnänpnänpnänpoika Yoika Yoika Yoika Yoika Yli-Saarili-Saarili-Saarili-Saarili-Saari vihittiin 24.6.1805. Yrjänäoli rippikirjan mukaan syntynyt 29.8.1779. Liisaja Yrjänä saivat kaksi poikaa, jotka molemmatkuolivat pieninä. Yrjänä kuoli kirkonkylän Lah-den talon isäntänä 8.6.1828. Liisa avioitui uudel-leenvielä kaksi kertaa, ensin 6.9.1829 Erkki Juhon-Erkki Juhon-Erkki Juhon-Erkki Juhon-Erkki Juhon-pojanpojanpojanpojanpojan kanssa ja hänen kuoltuaan vielä Juho Ma-Juho Ma-Juho Ma-Juho Ma-Juho Ma-tinpoika Nyfrändintinpoika Nyfrändintinpoika Nyfrändintinpoika Nyfrändintinpoika Nyfrändin kanssa. Lapuan Nyfrändintilalla Liisa kuoli 21.10.1846.

Lähteet:

Rippikirjat: Ilmajoki, Jalasjärvi, Lapua ja Nurmo

Markku Pihlajaniemen kotiarkisto:Ilmajoen käräjät 8. helmikuuta 1758 UK 1256Ilmajoen käräjät 11. helmikuuta 1769 UK 1273

1 Irja Hirsivaara julkisti täydentäviä tietoja Heik-ki Matinpoika Kahmalasta Eteläpohjalaiset Juu-ret -lehden numerossa 1/2010.


Isonkyrön Palonkylän Vähä-Palon eli myöhem-män Niemen talo on yksi niistä kyröläisistä maa-tiloista, jotka ovat saaneet Sukutilakunniakirjan,tunnustuksena pitkään saman suvun hallinnassaolleesta maatilasta. Sukutilakunniakirjan mukaanVähä-Palon eli Niemen tila on siirtynyt yhtäjak-soisesti isältä pojalle vuodesta 1697 alkaen. Suku-tilakunniakirjan periytymisjärjestykseen ei olemitään erikoista sanomista, mutta kunniakirjantiedot ovat todellisuudessa alkupään osalta päinprinkkalaa, usko tai älä.

Sukutilakunniakirjan tiedot

Vähä-Palon saaman kunniakirjan tietojen perus-teella tilaa ovat hallinneet vuoteen 1757 mennessäseuraavat henkilöt:

Antti BAntti BAntti BAntti BAntti Berntinperntinperntinperntinperntinpoikaoikaoikaoikaoika*) v. 1697–1710Edellisen pEdellisen pEdellisen pEdellisen pEdellisen perikerikerikerikerikuntauntauntauntaunta v. 1710–1722Klaus AntinpKlaus AntinpKlaus AntinpKlaus AntinpKlaus Antinpoikaoikaoikaoikaoika v. 1722–1757

*) Käyttökelpoisempi nimimuoto on Pärninpoika.

Mitä tutkimus paljastaa?

Sukutilakunniakirjan ilmoittama Antti Pärninpo-jan isännyyden alkamisaika on täysin oikea, jaajankohta liittyy maatamme kohdanneeseen ka-tovuosien sarjaan. Antti, saati hänen vaimonsa eiollut ainakaan läheistä sukua Palon talon aikai-semmalle isäntäväelle. Antin vaimo oli kyllä iso-kyröläinen, mutta Antin sukulaisia löytynee var-mimmin Ilmajoen suunnasta. Antin isännyydenpäättymisajassa sitä vastoin on todettavissa suu-remman luokan virhe.

Veroluetteloissa Antti esiintyy vuoteen 1711 saak-ka, joten jo tässä vaiheessa voidaan todeta yhdenvuoden virhe, jolla sinällään ei ole sellaista merki-tystä, että siitä artikkelia kannattaisi kirjoittaa.Vuonna 1712–13 talon isännäksi mainitaan Antinvävy Simuna, jolle on mahdollisesti joissakin tut-

kimuksissa asetettu pojan titteliä. Tässä vaihees-sa isoviha katkaisee veroluetteloiden sarjan, jotentutkijalle jää epäselväksi, perustuuko isännyydenvaihdos Antin kuolemaan, kuten Sukutilakunnia-kirja tietää kertoa. Juuri ennen isovihaa veroluet-teloissa kirjurit siirtyvät käyttämään isännän pat-ronyymin sijasta talonimeä, jolloin Vähä-Palon si-jasta nimenä käytetään Rinta-Paloa.

Seuraavan kiinnekohdan Palon talon asujiinsaamme vuoden 1719 Ryssänmanttaaliveroluette-losta, jossa yllätyksellisesti talon isäntänä komei-lee Antti Vähä-Palon nimi. Veroluettelon mukaankuolleeksi mainittu Antti onkin tanakasti hengis-sä. Lopullisen varmuuden Antin hengissä oloontarjoaa Isonkyrön kuolleidenluettelo, jonka mu-kaan Palonkylässä kuolee 15.7.1723 Antti Pärnin-poika 63-vuotiaana. Antti oli syntynyt siten vuon-na 1660. Lopullisen varmistuksen asian todenpe-räisyyteen saamme vielä seuraavana talvena käy-dyiltä Isonkyrön talvikäräjiltä, jossa Klaus Antin-poika Palo pyysi nimismiestä ja lautamiehiä JuhaArkkolaa ja Matti Kauppilaa pitämään perinnön-joen isänsä Antti Pärninpojan jälkeen.1 Asiakirjavarmentaa kysymyksessä olleen oikean Antin jatalon seuraavan isännän olleen Antin poika. Su-kutilakunniakirjassa vuonna 1710 kuolleeksi mai-nittu Antti Pärninpoika olisi siten hengissä vuo-teen 1723 saakka ja kunniakirjasta tulee poistaaAntin ja hänen poikansa Klausin väliin merkittyperikunnan omistusvaihe.

Korjattu omistukseen pohjautuva Vähä-Palon isäntäluettelo:

Antti PärninpAntti PärninpAntti PärninpAntti PärninpAntti Pärninpoikaoikaoikaoikaoika v. 1697–1722Klaus AntinpKlaus AntinpKlaus AntinpKlaus AntinpKlaus Antinpoikaoikaoikaoikaoika v. 1723–

Lähteet veroluetteloiden ja Isonky-rön kirkonarkiston tietojen lisäksi:

1. Isonkyrön talvikäräjät 1724, s. 498

Vähä-Palon isäntiä — oikein, mutta kuitenkin väärin

Matti Lehtiö


Berg on verotalo Mustasaaren Veikkaalassa ja ku-ten tunnettua, nimi tarkoittaa kalliota. LaihianIsossakylässä on vanha Kallion talo, josta isäntäluopui kokonaan ja osti sen sijaan Veikkaalan Ber-gin talon. Talo vaihtui isännällä, muttei talonni-men merkitys. Kallion isännän siskokin oli muutta-nut Mustasaareen asuen Koivulahdessa ja Tauri-lassa. Mutta Veikkaalan Bergistäkin oli tullut asut-tajia Laihialle. Sekä Kallioita että Bergejä on useas-sa Pohjanmaan pitäjässä, Mustasaaressa yksinäänon ollut Bergin vanha verotalo mm. Höstvedellä,Iskmossa, Sundomissa ja Tuovilassa. Siten eri su-kulinjat on aiheellista selvittää sekaannusten vält-tämiseksi. Seuraavassa on lähtökohtana joidenkinlaihialaisten sukujen suhteet Veikkaalan Bergin ta-loon. Valotetaan mm. Mustasaaren Bergin ja Lai-hian Kallion vaiheita ja yhdistetään talojen vanhatsuvut keskenään. Muitakin Laihian sukuja tuleeesiin ja myös tukku vähäkyröläisiä. Lopuksi kartoi-tellaan erästä Bergin talon kautta Laihialle tulluttasukua, jonka alkuperästä ei paljoa toistaiseksi tie-detä, mutta yritetään antaa avaimia selvitystyönjatkamiseksi.

Veikkaalan Bergin asuttajat1567–1680

Bergin talo eroaa Veikkaalan muista kantataloistasikäli, että sen paikka oli vielä verottamaton jaehkä asuttamatonkin, kun Mustasaaren veroluet-telot alkavat vuonna 1546. Vuosina 1546–67 Veik-kaalan veroluettelot sisältävät 8 taloa, joista kaksierottuvat myöhemmin omaan Martoisen kylään,vaikka jo ennen sitäkin tämä osakylän nimi tuleeilmi. Varsinaiset Veikkaalan kuusi kantataloa oli-vat Groop, Paiti(nen), Pörn, Studd ja kaksi Veika-rin taloa, joista toista nimitettiin myöhemmin Ke-doksi. Berg näkyy vuotuisveroluettelossa vuodes-ta 1568 alkaen, jolloin kylän taloluku nousee seit-semään ja Morten Sigfridinpojan nimi ilmaantuusinne uutena. Samalla toinen Veikarin taloista,Olof Lassenpojan omistama, katoaa ensin vuosiksi1570–73, ja 1581 alkaen kokonaan veroluettelosta,joten kylän taloluku palautuu kuuteen, mutta nou-see sitten takaisin seitsemään, kun Pörnistä halo-taan uusi Kullan verotalo.

Yhden uuden talon (Bergin) synnyllä ja yhdenvanhan poistumisella Veikkaalasta ei näytä kui-tenkaan olevan keskinäistä yhteyttä. Bergiin onmerkitty vuonna 1568 peltoalaksi 13 panninmaa-ta ja Veikariin 17 pannia, eikä Bergin peltoalalisäänny toisen Veikarin väistyessä pois. Muttatuskin Berg oli aivan tuliterä raivio, vaan ehkäverotaloksi kohotettu verottamaton torppa. Tä-hän viittaa se, että sen peltoala on heti alussa 13pannia (1568–74) ja laskee 12 panniin vuonna1575. Ja vasta vuonna 1581 se nousee 15 panniin,jossa se pysyi seuraavat 20 vuotta. Lisäksi Ber-gillä esiintyy yleisesti tunnettu vaihtoehtonimiNissilä mm. vuosina 1724 ja 1767. Nimi juontu-nee Nisse-nimisestä muinaisesta asuttajastaBergin sijoilla. Koska veroluettelot eivät sellaistaetunimeä tuo esiin, Nissen on täytynyt elää joennen veroluetteloitten alkua. Vuoden 1608 (Ju-hana Ottenpojan) verontarkistuksessa Berginvero laitettiin 2/3 manttaaliin. Talon perustajanapidettävä Morten Sigfridinpoika hallitsi taloa1567–1620 eli 53 vuotta. Vuoden 1621 lyhennys-luettelo kertoo, että talossa asui sokea BertilMorteninpoika, jolla oli apunaan siskon poika;sisko asui yhteisessä pesässä aviossa ja omistikaksi lehmää. Sokea isäntä oli Bergin perustajanpoika Bertil Morteninpoika, joka jäi lapsetto-maksi, hallitsi taloa 1621–40 ja hänelle suotiinverovähennys 1/2 manttaaliin. Vuoden 1627 ruo-dutuksessa hänet on kirjattu 45-vuotiaaksi jasiskonpoika Bertil Grelsinpoika 17-vuotiaaksi,mutta vuoden 1629 ruodutuksessa hänet onmerkitty 55-vuotiaaksi ja siskonpoika 30-vuoti-aaksi ja vuonna 1630 kummankin ikä on vuottaenemmän. Bertil Grelsinpoika on se mies, jokajatkoi talon sukua. Hänet on ilmoitettu 38-vuoti-aaksi vuonna 1637 ja 47-vuotiaaksi 1640. Vuoden1637 ikä antaa Bertil Grelsinpojan syntymävuo-deksi 1599, vuoden 1627 ikä antaa 1609. Josedellinen pitää paikkansa, Bertil olisi ollut vet-reä mies viimeiseen asti, sillä hänelle on kastettuMaria-niminen tytär vielä vuonna 1679 ja hänitse kuoli 14.6.1679. Bertil Grelsinpojan isännyyskesti 1641–1675. Hänellä oli nuorempi veli Hen-rik, joka oli koko ajan apuna talossa ja isäntänä1676–80.1)

Veikkaalan Bergin laihialaiset

Matti Lund


Se, että Bertil Grelsinpoika varmasti oli Bertil Mor-teninpojan siskonpoika tuli esille Mustasaaren kä-räjillä 1646, kun tämä esitti oikeudelle itsensä jasiskonsa pojan välillä 26.3.1644 laaditun lahjoitus-kirjan, jonka olivat allekirjoittaneet Vaasan kappa-lainen herra Iisak Brenner, Jöran Påhlinpoika Mar-toisesta ja Anders Påhlinpoika Veikkaalasta, ja jon-ka hän pyysi oikeuden edessä vahvistettavaksi.Bertil kertoi, että kun hänen siskonsa poika BertilGrelsinpoika on jo niin kauan aikaa hallinnut taloa,ja kun sen pellot ja niityt olivat olleet alkuaan niinpahassa kunnossa, niin saa tämä hänen kuoltuaanpitää kaiken talon kiinteän ja irtaimenkin omaisuu-den itsellään, jonka hän oli tälle kiinnittänyt jo kau-an sitten tämän häiden yhteydessä, ja koska ennensitä jo Morteninpojan sisar oli oman osansa talostasaanut eikä ollut asiasta sen koommin valittanut.Lautamiehet vakuuttivat, että kaikki Bertil Morte-ninpojan sanoma piti paikkansa ja lausuivat, etteikukaan voi hänen kirjoitustaan kyseenalaistaa.2)

Bertil Grelsinpoika oli tämän sopimuksen solmimi-sen aikaan jo noin 45-vuotias ja äitinsä veljen sano-misesta päätellen jo itse asiassa isännöinyt taloakoko miehuusikänsä ja pitänyt sitä veronmaksuky-kyisenä, vaikka näkyykin veronmaksajana vastavuodesta 1641 alkaen. Toisaalta hän saisi talon lo-pulliseen omistukseensa vasta enonsa kuoltua.

Kun Bertil Grelsinpoika 14.6.1679 kuoli, tuli esiin jokesäkäräjillä 1679 hänen leskensä Klaara Jaakonty-tär Veikkaalasta kantaen autuaan miehensä nuo-rempaa veljeä Henrik Grelsinpoikaa vastaan 2/3veromanttaalin talon omistuksesta anoen sitä itsel-leen neljän alaikäisen lapsensa kanssa esikoisoi-keudella. Leski halusi lunastaa lankonsa ulos talos-ta, sillä enempää asuttajia sinne ei tahtonut hänenmielestään mahtua. Henrik vastasi, ettei halua tätäveljensä leskeä ajaa lapsineen ulos talosta, vaan lu-pasi itse lähteä, ja hakea vain oikeuttaan sen kihla-kunnantuomion 12.3.1677 nojalla, josta ilmenee,että Henrikin pitää saada oma puoliosansa maini-tusta talosta irtaimen ja kiinteän osalta sekä ren-ginpalkan sieltä lähtiessään. Lisäksi hän pyysi ar-vioitavaksi molempien vaimojen taloontuomiset jaoman pitkäaikaisen tilanhoidon talolle tuoman pa-rannuksen. Tätä päätöstä oikeus ei voinut jättäähuomiotta, vaan panna sen asianmukaisesti toi-meen. Se lausui, että Henrik saa oikeutenaan naut-tia puolta osaa mainitusta talosta autuaan Bertilinlapsia vastaan irtaimen ja kiinteän osalta, ja ettäpitää molempien osapuolten tuoda julki kaikki ta-lon varat valalla, ja mitä he ovat yhteensä talossaansainneet. Ja tämän anomuksen mukaisesti tuleelautamiesten Simuna Torkon Vähästäkyröstä ja Si-

mon Jöraninpojan Martoisesta ottaa varteenkaikki siinä ilmennyt ja huomioida tarkoinmyös Henrikin lasten tekemä työ talolle.3)

Vuoden 1677 talvikäräjistä, joilla Bergin perin-nönjako osapuolten välillä oli vahvistettu, ei olesäilynyt arkistokopiota, mutta kysymys näyttääolleen talossa olevan omaisuuden puolittami-sesta kahteen pojan osaan. Ja siis ilmenee, ettäKlaaralla oli neljä alaikäistä lasta; ja kun Klaaranpuolelta nimitetty pesänselvittäjä oli SimunaTorkko Vähästäkyröstä, Klaara näyttäisi olleenkotoisin sieltä päin.

Henrik Grelsinpojan perhe siirtyyBergistä Veikkaalan Ketoon

Jouduttuaan lähtemään kotitalostansa HenrikGrelsinpoika Berg ryhtyi toimeen saadakseenhaltuunsa Veikkaalasta Sissla Thomasintyttärenautioksi ja verohylyksi jättämän Kedon talon.Sissla vastusti Henrikiä talon suvulle vieraana,muttei pystynyt esittämään mitään sen vasta-painoksi, kun Henrik lupasi maksaa Kedon yli100 taalarin kruununrästit. Henrik hankki to-distuksen käräjiltä 6.3.1680, jolla lautamiehetpäättivät, ettei Kedon omistusta voida jättääenää Sisslan vastuulle (Sisslalla oli apunaanJaakob-niminen poika, joka jättäytyi itsellismie-heksi). Käräjien todistus ja Henrikin anomusKedon saamisesta lähetettiin korkeasyntyisenherra paronin ja maaherran ratkaistavaksi.Maaherra teki Henrikin hyväksi ratkaisun, jokaluettiin osapuolille talvikäräjillä 1681. Niillä pää-tettiin, ettei Sissla voi häiritä Henrikiä enää mil-lään taloa koskevilla vaatimuksilla. Henrik esittitakuumiehikseen vakaat talolliset AnixoristaElias Lallin ja Anders Grelsinpoika Flammingin,joihin nojaten hän lupasi maksaa pois kaikentalon vanhan velan. Näin Keto oli joutunut Hen-rik Bergin haltuun.4)

Kun seurataan Kedon veroluetteloa tämän ta-pauksen jälkeisiltä vuosilta, nähdään Sisslannimi maakirjassa viimeisen kerran 1681 ja ta-loon ilmaantuu uusi isäntä Johan Henrikinpoi-ka 1683, jolla on kaksi siskoa Helga ja Gertrud.Henrik Grelsinpoika siis siirsi veloista lunasta-mansa kruununtalon suoraan poikansa Johaninnimiin. Johanilla näkyy vaimo Valborg Jaako-bintytär vuodesta 1682 alkaen.

Bergissä syntynyt Johan Henrikinpoika hallitsiKedossa ainakin 1683–1722. Tosin isännän ni-meksi on merkitty jo 1713 Mats ja hänen alleen


äiti Valborg, mutta kesäkäräjillä 1722 oli hakijannimi Johan Henrikinpoika, kun hän anoi 1/2manttaalin Kedon talolle Veikkaalassa vapaavuo-sia. Hän kertoi, että tilan rakennukset ovat sortu-neet, 1/3 pelloista makaa kesantoina ja loput niis-tä ovat pahoin vuotuisten tulvien turmelemia. Ai-taukset ja ojat ovat luhistuneet sekä niityt metsit-tyneet. Talolla on kyllä metsiä ja laidunmaata,muttei kalavettä. Isäntä omistaa 1 härän, 1 leh-män, 1 vasikan ja 6 lammasta. Oikeus puolsi kol-mea vapaavuotta.5) Vaikuttaa siltä, että isoviha oliajanut Kedon väen muutaman vuoden evakkoonsamalla tavoin kuin Bergin talonkin väen.

Kun veroluettelot alkavat isonvihan jälkeen 1724,Kedon isännän nimenä on Mats vuoteen 1730.Tämä Mats näyttää olleen naimaton ja hänen täy-tyy olla se Mats Johaninpoika Keto, jonka kuolin-päivä oli 19.8.1730 ja ikä 39 vuotta. Hän oli JohanKedon vanhin poika. Kirjataan myös poika Mår-ten Johaninpoika (siten hänen alleen, että hänetvoisi tulkita hänen poikapuolekseen, mutta niinei siis voi olla). Mårten Johaninpoika isännöi Ke-toa 1731–47 ja hänen poikansa Johan 1751–99. Jo-han Mårteninpoika Keto siis oli erittäin pitkäai-kainen isäntä, jos luotetaan hänen asemaansa rip-pikirjassa, eli koko 1700-luvun lopun, vaikka jou-tui jo 9.5. 1778 leskeksi. Hänet oli vihitty Vähässä-kyrössä 28.12.1751 erään talollisen tyttären MariaMatintyttären kanssa. Kun tutkitaan Vähänkyrönrippikirjoja, löydetään Merikaarron Törvistä sa-manniminen tytär, joka muuttaa Mustasaareenvuonna 1752 ja joka oli kastettu 17.1.1731 (Musta-saaren rippikirjassa on hänelle syntymävuosi1731). Ja ikäkirjan sivulla 184 ilmoitetaan hänenvihkimisestään talollisen Juho Martinpoika Keto-lan Veikkaalasta kanssa ja annetaan muuttotodis-tus Mustasaareen 3.6.1752. Siten oli sukuside Vä-hänkyrön Törvin ja Veikkaalan Kedon välillä(myös Marian veli Mikki Matinpoika muuttiMustasaareen 13.10.1753). Lisäksi Johan Kedonsisko Liisa vihittiin 17.12.1758 erään Pertteli Simu-nanpojan kanssa, jonka kotipaikaksi ilmoitettiinmyös Vähäkyrö. Tämä Pertteli näyttää sitten asu-van Ketoa kotivävynä Johanin apuna (Hänentaustaansa ei ole tähän selvitetty, sillä hän jää täy-sin lapsettomaksi).

Kedon avioliitot merikaartolaisten kanssa jatkui-vat seuraavassakin polvessa, sillä Johanin poikaAnders vihittiin Jaakko Jaakonpoika Vähänsau-son ja Priita Juhontyttären tyttären Marjan kans-sa 15.10.1789. Pariskunnan kaikki neljä tytärtä,Anna, Elisabet, Maria ja Brita sekä poika Mikael

avioituivat. Mikaelista näyttää tulleen heti 21vuotta täytettyään Kedon isäntä. Kedon sukunäyttäisi jatkuneen tästä eteenpäin hyvin. Ketovaikuttaa siis olleen 1800-luvulla merkitsevästivähäkyröläisistä juurista koostuva Mustasaaressaasuva suku.

Veikkaalan Bergit isovihastapikkuvihan aikaan

Bergin isovihan vaikutukset ilmenevät talon isän-näksi sinä aikana astuneen Iisak Thomasinpojanvapaavuosianomuksesta Mustasaaren kesäkärä-jillä 1722:

“Iisak Thomasinpoika Veikkaalasta anoo vapaa-vuosia 2/3 mtl:n Bergille, jossa talon rakennuksetovat enimmäkseen luhistuneet ja puolet pelloistamakaavat kesantoina ja ovat tulvien vaurioitta-mat. Ojat ja aitaukset ovat sortuneet sekä niitytmetsittyneet. Talolla on kyllä laidunmaata ja met-sää, muttei kalavettä. Isäntä omistaa 1 hevosen,3 lehmää, 3 vasikkaa ja 4 lammasta sekä tarvitsee4 vuoden vapauden, joka toki myönnettiin jne.” 6)

Tämä Iisak Thomasinpoika Berg eli Nissilä olis. 28.10.1699, lienee avioitunut jo 1717 tai 1718 jajoutunut talon isännäksi jo vähän ennen täysi-ikäiseksi tuloaan. Hänen vanhin lapsensa Elisabetoli nähtävästi syntynyt 1723. Iisak Thomasinpoikaoli pakotettu pian luopumaan talonpidosta, kunhänen kaatumatautinsa paheni talvella 1731 niin,ettei hän kyennyt enää ilman pahoja vaaratilan-teita työntekoon. Hän anoi sen takia vapautustaniin isännyydestä kuin henkirahojen maksustakinsyksyllä 1731 ja käräjät sitä puolsivat.7) Iisak eli tä-män jälkeen vielä 6 vuotta kuollen 1.11.1737 (IisakNissilä Veikkaalassa, ikä 40 v?).

Berg joutui Iisak Thomasipojalta ensin hänen vel-jellensä Gustaville jonkinlaisena talon välivai-heen ylläpitäjänä. Talon määräysvalta pysyi vielätyökyvyttömällä Iisakilla ja hänen kuoltuaan hä-nen vaimollaan Lisalla. Mutta talon verot makset-tiin Gustavin nimissä 1732–1738. Jo vuonna 1738Bergin talo sai uuden isännän, Markus Simonin-pojan. Vuoden 1739 talvikäräjillä Markus Berg va-litti, että talon rasituksena olivat sen kaksi liiansuurta syytinkiviljelystä, joista Iisakin leskelläLisa Matsintyttärellä oli 12 kapanalan pelto ja 18krinniä heinäniittyä ja Margeta Matsintyttärellä(Thomas Bertilinpojan leski) 7 kapan pelto ja 19talvikuormaa heinäniittyä. Markus sanoi, ettänämä olivat liian suuret siihen nähden, että hänoli ottanut maksaakseen Lisan jäljiltä 660 taalaria


talon velkoja, jonka päälle tulevat talon vuotuisetulosmaksut, joten hän anoi näiden syytinkietujenvähentämistä.8)

Syyskäräjillä 1739 leski Lisa Matsintytär Veikkaa-lasta esitti, että talollinen Markus SimoninpoikaKarkkimalasta oli ostanut 1 1/2 v sitten hänen jahänen lastensa 2/3 manttaalin perintötalon ni-meltään Berg, sillä ehdolla, että tämän poika ot-taa Lisan vanhimman tyttären Lisa Iisakintyttä-ren aviopuolisokseen. Tämän jälkeen Markus Si-moninpoika on suorittanut talolle 2 riidatontahuudatusta, mutta sittemmin on Lisan tyttärenLisan ja Markuksen pojan Jonas Markuksenpojanvälille syntynyt epäsopu, eivätkä he tahdo enääavioitua keskenään. Tästä sopimuksesta MarkusSimoninpoika antoi ilmoituksen Mustasaarensyyskäräjillä 1738 (Siinä on kylläkin mainittu nai-tettavan pojan nimeksi Jaakob). SopimuksessaMarkus sitoutuu maksamaan pois edesmenneenperintötalollisen Iisakin ja hänen leskensä Lisankerryttämän 660 taalarin 13 äyrin velan ja 1 tyn-nyrin rukiita, jonka johdosta hän anoi 2/3 mant-taalin Bergin verotalon laillista huudatusta, jokatapahtui ilman vastalauseita.

Kun Lisan tyttärillä, jo mainitulla Lisalla ja nuo-remmalla tyttärellä Anna Iisakintyttärellä ei ollutholhoojaa, nimitettiin siksi lautamies Mats Fant.Markus sanoi tulleensa asumaan Bergin taloa sil-lä tarkoituksella, että hän siellä pysyy.9)

Kyse oli Markus Simoninpoika Karkmon 1/2manttaalin Hoijarin talosta. Siitä 1/4 manttaalinosan oli ostanut ensin Juho Juhonpoika Kasikauppakirjalla 11.5.1731 Anders ja Gabriel Hoijaril-ta ja sitten Markus oli tullut sinne kauppakirjalla21.8.1736 ja 150 taalarin hinnalla, kun Juho Kasi olimyynyt talon hänelle ja siirtynyt takaisin Laihial-le vaimonsa perintötaloon Torstilan Kinnariin.Markus oli tullut Hoijariin Tölbystä, jossa hän oliollut vuokraviljelijänä Pohjanmaan rykmentinvirkatalossa Ruuthissa.10) Nyt siis Bergin talo olilähes kaksi vuotta tämän Markus Simoninpojanhallussa, mutta hän joutui siis siitä luopumaan,koska naimakauppa ei onnistunut.

Pian tämän jälkeen leski Lisa Matsintytär löysitilalle uuden syytinkimiehen samoilla ehdoilla.Mustasaaren käräjillä tämä mies osoittautui JuhoJaakonpojaksi Laihialta Isonkylän Kallion talosta.Hänen poikansa Juho naitettiin nyt Lisa Iisakin-tyttärelle 20.12.1741, jolla sinetöitiin uusi kauppa.

Veikkaalan Bergit saavat laihialais-voimia pikkuvihan ajoista alkaen

Veikkaalan Bergin talo oli näin läpikäynyt moniavälivaiheita ennen laihialaisten tuloa sinne vuon-na 1740. Keitä nämä Laihialta tulijat olivat?

Laihian muuttaneitten luettelosta selviää, ettäJuho Kallio, vaimo Malin ja heidän poikansa Juhoolivat muuttaneet 7.4.1740 päivätyllä todistuksel-la Veikkaalaan. Laihian käräjiltä 1741 ilmenee se,millä tavalla Kallion talon hallinta tällöin järjes-tettiin:

“Matti Matinp Leikas esitti oikeudelle kirjoituk-sen, jonka hänen appensa Juho Jaakonpoika oliantanut laatia todistajien nimismies Antti Schö-ringin ja lautamies Jooseppi Junkkarin läsnäolles-sa 8.4.1740, jolla Juho Jaakonpoika luovuttaa tällevävyllensä Matti Matinpojalle omistamansa 1/2manttaalin Kallion perintötalon kaikkine siihenkuuluvine osineen ikuiseksi omaisuudeksi itsel-leen, lapsillensa ja jälkeentulevillensa, sekä tä-män irtaimen omaisuuden: 1 hevosen, 1 lehmän,1 vasikan, 5 lammasta, 1 viikatteen, 1 sirpin ja1 varstan, seuraavia ehtoja vastaan:1:o että Matti Matinpoika lunastaa ulos hänenvaimonsa kanssasiskot Maria ja Susanna Juhon-tyttäret 20 taalarilla samaa rahaa maksamallakumpaisellekin kykynsä mukaan, ja 2:o niin, et-teivät he eikä Matin vaimo voi sen jälkeen nauttiaenempää isänsä Juhon eikä äitinsäkään perintöoi-keutta siitä omaisuudesta, jonka nämä saattavatjättää jälkeensä, ja 3:o on Matti velvoitettu mak-samaan Kallion talon vuosille 1738 ja 1739 kerty-neet kruununrästit, jotka nousevat 80 taalariin29 äyriin kuparirahaa, sekä 4:o velvoitetaan hänetmaksamaan vanhojen perillisten jäljelläolevat pe-rintövaatimukset talossa, nimittäin Knuutti Kar-hulle 12 taalaria 3 /:, Vappu Jaakontyttärelle 21taalaria 17 /: ja Maria Jaakontyttärelle 20 taalaria28 /:, jotka maksut tekevät yhteensä 135 taalariakuparirahaa. Mutta kaiken muun niin kaupungis-sa kuin maalla tekemänsä velan sitoutuu JuhoJaakonpoika itse maksamaan, mihin Matti Matin-poika ilmoitti olevansa tyytyväinen ja valmis. Sit-temmin on Juho Jaakonpoika saanut vahvistuk-sen tälle kauppakirjalleen 12.11.1740 sillä lisäyksel-lä, että Matti maksaa hänelle vielä 1/2 tynnyriärukiita. Ja nyt Matti Matinpoika anoo tämän ak-tin liitettäväksi tuomiokirjoihin.” 11)

Siis selviää, että Kallion talo oli joutunut kruu-nun- ja perintövelkojen raskauttamaan tilaan,


josta Juho Jaakonpoika Kallio hankki ulospääsynvävynsä Matti Matinpoika Leikkaan avulla. JuhoKallion vanhin tytär Aune oli vihitty 13.1.1740Matti Matinpoika Leikkaan kanssa, siis vähän en-nen em. sopimuksen solmimista ja hän jäi per-heen ainoana lapsena kotitaloon Laihialle, kunmuut muuttivat Mustasaaren Veikkaalaan. Perin-nönjaosta ilmenevät tyttäret Maria (s. 1.2.1727) jaSusanna (s. 9.10.1729) kyllä seurasivat mukana,vaikka heidät onkin unohdettu muuttotodistuk-sesta. Juho Juhonpojan syntymätietoa ei ilmenemistään asiakirjasta. Laihian henkiveroluetteloonhänet kirjataan 1738–39. Vanhempi sisko Aune,joka oli syntynyt 30.11.1718, kirjataan 1735–39, Ju-hon syntymävuosi on 1722 hänen kuolinikänsämukaan.

Asutusluettelon mukaan Juho Jaakonpoika Kalliooli ensin Bergin isäntänä 1741–43 ja hänen poi-kansa Juho, Bergin vävy, 1744–1772. Mustasaarenkirkonkirjasta Juholle ja Lisa Iisakintyttärelle voi-daan rekisteröidä 17 lasta, jotka kaikki kuolevatpieninä. Niinpä Juho jäi itselliseksi Bergiin LisaIisakintyttären kuoleman 14.3.1772 jälkeen. Hänkuitenkin avioitui uudestaan 23.10.1772 Anna Jo-hanintytär Bussin kanssa Gerbynkylästä, jonkakanssa sai vielä neljä lasta. Näistä kolme kuolipieninä, mutta kaikkein nuorin Anna Maria, jokasyntyi 20.1.1778, eli ainoana aikuiseksi Juhon 21lapsesta ja vihittiin 8.7.1798 sundomilaisen talol-lisen Iisak Andersinpoika Falckin kanssa. Heilläoli ainakin kolme avioitunutta lasta, joista sukujatkui Mustasaaressa. Mutta Bergin talossa Juhonsuku ei jatkunut. Lisäksi Juhon siskon Susannansuku jatkui Veikkaalan Kullan talossa, jonkaemäntänä Susanna oli.

Vanhempi Juho vaikuttaa olleen kiivas mies, pu-kari, joka riiteli vähän väliä naapureitaan vastaan,mutta pahin riita hänellä oli poikaansa Juhoa vas-taan. Riitaa käsiteltiin mm. Mustasaaren käräjillä1754 (§ 67.). Asiasta oli jo hovioikeuden päätös19.11.1753, jonka mukaan vanha talollinen JuhoJaakonpoika on eripurassa elänyt poikansa JuhoJuhonpoika Bergin ja miniänsä Lisa Iisakintyttä-ren Veikkaalasta kanssa, ja pitää hänen erota Li-san 1 manttaalin perintötalosta Bergistä, jota heovat tähän asti asuneet yhtiönä, jotta pahoilta rii-doilta vastedes säästyttäisiin. Ja koska Juho Jaa-konpojan vaimo Malin Jaakontytär on kuollut vii-me keväänä, on hänen jäämistönsä laillisesti jaet-tava lasten kesken. Ja oli viime syyskäräjien ke-hoituksesta perunkirjoitus pidetty 8.2.1754, jol-loin Juho Jaakonpojan tuomiset ja yhtiön lyhen-nykset oli eroteltu jaon ulkopuolelle, ja ne tulisi

arvioida tiettyyn summaan ja laatia sen jälkeenperinnönjakoluettelo edesmenneen Malin Jaa-kontyttären jälkeen. Perunkirjoituksesta ei kui-tenkaan päästy yhteisymmärrykseen, ei varsin-kaan sen suhteen, mitä Juho Jaakonpoika oli tuo-nut mukanaan yhtiöön. Ja Juho oli tästä haasta-nut poikansa näille käräjille. Nyt oli vakavasti ve-dottu osapuoliin, myös Juho Jaakonpojan vävyi-hin; talolliseen Matti Kallioon Laihialla, joka onaviossa Aune Juhontyttären kanssa, ja Maria Ju-hontyttären mieheen, sotamies Eerik Snecken-bergiin sekä kievarinpitäjään Elias Kulliin Veik-kaalasta vaimonsa Susanna Juhontyttären puo-lesta. Tällöin Juho Jaakonpojan valtuutettu raati-mies Samuel Lithovius esitti, että Juho Jaakon-poika oli luovuttanut verotalonsa Kallion vävyl-lensä Matti Kalliolle sekä ottanut haltuunsavuonna 1739 Bergin talon, joka oli silloin joutu-maisillaan verohylyksi, sillä tarkoituksella, ettäpelastaisi sen autioitumiselta ja pitäisi sen LiisaIisakintyttären ulottuvilla rakentamalla avioliitontämän ja poikansa Juhon välille. Ja oli Juho Jaa-konpoika tuonut kaiken irtaimen omaisuutensamukanaan Bergin taloon ja käyttänyt sen talonvelan maksamiseen ja ylläpitoon. Nyt esitti val-tuutettu näiden tuomisten erottamista jakamat-tomaan pesään ja sen jälkeen jäännöksen jaka-mista lasten äidinperintönä. Ja siitä, mikä on yh-tiöön kartutettu, tulisi lisätä puolet Juho Jaakon-pojalle. Lisäksi tulisi jaettavaa perintöä lieventää,ja jos Juho vaatimukseen yhtiöön kartutetustapuolesta ei suostuttaisi, tulisi siinä tapauksessaJuhon ja hänen vaimonsa työstä yhtiön eteenmaksaa vuotuisen palkan mukaan sekä maksaakorvaus hänen yhtiöön tuomastaan omaisuudes-ta. Juho Juhonpojan valtuutettu ei kiistänyt JuhoJaakonpojan korvausvaatimusta (Seuraa hyvinpitkä omaisuuden osien tarkastelu, jossa Juho Ju-honpoika vastusti tiettyjä korvauksia 12 kohtaanjaotellulla ohjelmalla ja johon tässä ei ole tilaa).Yhtiöstä jäi maksettavaksi takaajille 289 taalaria13 äyriä ja oikeus määräsi yhtiön jakotoimituksenyhtiömiesten välillä ja lisätodistuksia vuosien1739 ja 1740 siirroista.12)

Uusi Samuel Heikinpojan sukuLaihialta Bergiin 1767

Laihian “lastenkirjan” jaksolla 1749–69 ilmoite-taan Jokikylän itsellisten sivulla, että paimenenpoika ja renki Samuel Heikinpoika s. 1730, vaimoSusanna s. 29.3.1742 ja lapsi Mikki s. 30.7.1766ovat muuttaneet 1767 Veikkaalan Nissilään.— Heidät veti sinne Bergin verotalon syytinkiso-pimus:


Renki Samuel Henrikinpoika ilmoitti lailla vah-vistettavaksi Mustasaaren käräjillä 16.11.1767(48. §), Bergin 21/64 manttaalin verotaloa Veik-kaalassa koskevan itsensä ja vaimonsa SusannaMikintyttären sekä Juho Juhonpoika ja Lisa Iisa-kintytär Bergin allekirjoittaman sopimuksen, jos-sa mm. luki “kun kerran rakkaan vaimoni Lisa Ii-sakintytär Bergin siskon poika, nuori renki Mika-el Jaakobinpoika, jolta todistajan läsnäollessa ontiedusteltu, haluaako hän käyttää lähimpänä pe-rillisenä yhtiömiesoikeuttaan omistamamme Ber-gin 21/94 manttaalin verotalon hallintaan Musta-saaren Veikkaalassa niin, että yhdessä meidänkanssamme ylläpitäisi taloa ja tulisi meidän kuol-tuamme sen omistajaksi, kun kerran meillä itsel-lämme ei ole sille yhtään perillistä elossa, ja kunpainostava vanhuus on jo saanut meissä vallan, jakun varattomina ilman muuta palvelusväkeä yri-tämme ylläpitää taloa viljeltävänä, niin ei hän ha-lua ottaa taloa näillä sanotuilla vastaan, vaan onhän ainoastaan halukas ostamaan pois talomme,mihin puolestaan me emme ole halukkaita, jotenolemme päätyneet turvataksemme talomme yllä-pidon ja elantomme voimiemme vähetessä jatyön ja vaivannäön lisääntyessä, sellaiseen pää-tökseen, että minä Juho Juhonpoika Berg otanvaimoni Lisa Iisakintyttären (lukee Jaakobin-tytär) suostumuksella yhtiömieheksemme nai-neen rengin Samuel Henrikinpojan Laihian pitä-jästä sillä ehdolla, että hän maksaa meille 2000taalaria kuparirahaa, sekä että tekee ahkerastityötä kanssamme talossamme ja on uskollinen jakuuliainen meille ja antaa haudata meidät kunni-allisesti kuolemamme jälkeen, jonka johdosta pi-tää mainitun Bergin talon langeta meiltä hänelle,ja niin kauan kuin me itse pidämme omistukses-samme taloa, tulee Samuelin saada työstä 120taalaria vuotuista palkkaa, kuten laillisesti pesta-tun rengin kuuluu, ja jos tavalla tai toisella emmevastaisuudessa tule tyydyttävästi toimeen yhdes-sä, jätän minä rakkaan vaimoni suostumuksellatalon omistuksen ja hoidon kokonaan SamuelHenrikinpojalle, jossa tapauksessa velvollisuu-temme vuosipalkan maksuun lakkaa ja me pidä-tämme itsellemme talosta kohtuullisen syytinki-osuuden, joka koostuu vuotuisesti niin kauankuin elämme: …” Vaasan kaupungissa 17.11.1767Juho Juhonp. Berg Lisa Iisakint. Berg13)

Bergin verotalon 21/94 manttaalin rintaperijöi-den joukko oli siis huvennut Juho Bergin vaimonLisan siskon Anna Iisakintyttären ja tämän mie-hen salpietarinkeittäjän Jaakob JaakobinpoikaHögbomin 26.9.1750 syntyneeseen poikaan Mi-

kaeliin, jolla ei ollut halua ottaa taloa, mikä antoitilaisuuden Samuel Henrikinpojalle Laihialta.Mikael ei jäänyt kuitenkaan ainoaksi rintaperilli-seksi, sillä hänellä oli sisko Maria s. 27.12.1762,joka avioitui 28.1.1781 renki Mikki JaakonpoikaStarckin (s. Laihialla 23.4.1755 k. 25.5.1813) kans-sa. Mikki lähti ensin rengiksi Vaasaan 1774, jotakautta päätyi Veikkaalaan. Näin syntyi yksi Ber-gin laihialaisyhteys lisää, sillä Mikin vanhemmatolivat Jaakko Heikinpoika Starck, s. 14.4.1734k. 19.2.1756 ja Liisa Mikint. Sorvari s. 4.1718k. 19.6.1784, molemmat Kupparlankylästä.

Mikael Högbom pestattiin myöhemmin sotamie-heksi nimellä Trumpet. Hän ehti saada kahdestaaviosta 14 lasta, joista kaikki 5 ensimmäisestä lii-tosta kuolivat pieninä. Toisen liiton yhdeksästälapsesta oli vuonna 1800 elossa kolme: Fredrik,Ulla ja Beata Lisa. Tällöin rippikirja ilmoittaa hä-nen muuttaneen Alavudelle ilman todistusta. Jat-kuiko suku Mikael Trumpetista, jää vielä tutkitta-vaksi? Koivulahdella vihittiin Karl MikaelinpoikaTrumpet Veikkaalasta Anna Jaakobintyttärenkanssa 11.2.1818 ja pariskunta sai Koivulahdessamuutaman lapsen. Mutta ensin on varmistettavatämän Karl Trumpetin alkuperä.

Samuel Henrikinpojan vanhemmat olivat paimenHenrik Matinpoika (s. 1703 s. 23.1.1774) jaBeata Juhontytär Somppi (s. 1.10.1703 Sulvak. 27.2.1793). Perhe asui ensin Kupparlan Sorva-rissa ja sitten Jokikylän Tuomarissa ja Tarkkases-sa. Beatan isä Juho Matinpoika oli ensin syytinki-miehenä Sulvan Westerbyn Södermanin talossa.Leskeydyttyään 7.2.1714 Maria Mikaelintytär Ny-gårdin jälkeen, hän nai 24.6.1715 Kupparlan Som-pin leskiemännän Maria Martintyttären ja toimiSompin isäntänä joinakin isonvihan jälkeisinävuosina. Jokikylän Tuomarin talossa oli emäntänäBeatan sisko Kirstin. Beatalla oli kaksi muutakinsiskoa Maria ja Liisa (emäntänä Luntilan talossa).Kirstinin miehen Matti Hannunpoika Tuomarin(Mallin) kanteista selviää, että Beatan äiti MariaMikaelintytär oli lähtöisin Helsingbyn Nygårdintalosta.28) Täten pojan Samuelin tie johti luonte-vasti Mustasaareen.

Vaikuttaa siltä, että Samuelin suku iskeytyisi lu-jasti Bergin taloon, kun hänen poikansa Mikael(s. Laihia 8.8.1766 k. 31.10.1811) jatkoi siellä hallin-taa hänen jälkeensä, mutta Mikaelin kuolemanjälkeen talo näyttää livenneen hänen vävyl-tänsä Anders Andersinpoika Stenbergiltä(s. Korsnäs 30.11.1782) ja tyttäreltään Elisabetilta


(s. 20.9.1785) jälleen uusille omistajille. Samuelinsuku näyttäisi kylläkin jatkuneen Mustasaaressa,lähinnä nuorimman tyttären Susannan s. 1.2.1783ja hänen miehensä Israel Markuksenpoika Svarf-varin s. 22.12.1784 kautta (vih. 30.11.1806), mutteienää Bergissä.

Samuel Henrikinpojan perhetaulu:

Taulu 1I. Samuel Henrikinp. Tarkkanen Bergs. 24.1.1730 k. (eli vielä 1806)Pso 21.12.1760 Susanna Mikint. Tarkkanens. 29.3.1742 k. (eli vielä 1806)Lapset, II.:Heikki s. Laihia 6.11.1761 k. 8.12.1761Matti s. Laihia 1.1.1764 k. 15.7.1764Mikael Berg s. Laihia 8.8.1766 k. 31.10.1811Pso 23.1.1785 Beata Andersint. Kullas. 21.12.1764Maria Berg s. 20.2.1771 k. 14.8.1780Brita Berg s. 15.3.1775Pso 14.12.1804 Gabriel Andersinp. SundbladSamuel Berg s. 8.8.1778, ntonSusanna Berg s. 1.2.1783Pso 30.11.1806 Israel Markuksenp. Svarfvars. 22.12.1784

Bergin talo 1760 kahtia, toisessakinosassa laihialaisvoimia

Bergin 2/3 manttaalin verotalo oli jaettu ensin1760 kahteen 1/3 manttaalin osaan ja vuodesta1764 alkaen 21/94 manttaalin osiin. Bergin toista21/94 manttaalin osaa piti hallussaan 1760 alkaenMats Gustavinpoika Berg s. 21.2.1736, joka oli LisaIisakintyttären isän veljen Gustav ThomasinpoikaBergin poika ja ehti olla muutaman vuoden en-nen sitä salpietarinkeittäjänä. Voitialassa oli van-ha ruutitehdas, jonka takia salpietarinkeittäjiä oliMustasaaressa tavallista enemmän. Mats Berg olikäynyt hakemassa vaimonsa Laihian MiettylänFranssin talosta 13.2.1757, Simuna JaakonpoikaFranssin tyttären Marian, s. 24.2.1732. Tämä yhte-ys olisi kirkonkirjojen puutteiden takia epäselvä,mutta sen varmistaa Laihian käräjien 19.9.1776 §15. Niillä verotalollinen Jaakko SimunanpoikaFranssi esitti 27.9.1776 päivätyn sopimuksen kos-kien 7/12 manttaalin Franssin verotaloa, josta hänoli lunastanut ulos yhteensä 450 taalarilla veljen-sä ja lankonsa. Allekirjoittajina ovat veli TuomasSimunanpoika, lanko Filpus Sorvari vaimonsa Lii-san puolesta ja lanko Mats Berg vaimonsa Marianpuolesta. Lisäksi Jaakko Franssi oli lunastanut joaikaisemmin veljensä Matti Franssin ulos puoles-

ta Franssin taloa. Tämän jälkeen tuli Franssi huu-datettua ensimmäisen kerran Jaakon toimesta. 14)

Näin laihialaisia voimia oli jossain muodossaVeikkaalan molemmissa Bergin taloissa, niinväistyvässä kuin uudessakin väessä. Mats Bergkuoli jo 27.2.1777, jolloin kaikki hänen lapsensaolivat vielä kovasti alaikäisiä. Sen jälkeen leskiMaria Simunantytär näyttäisi hallinneen tätäBergin toista puolta kuolemaansa 30.9.1785 asti.Marian tytär Magdalena vihittiin 21.10.1784vöyriläisen Anders Simoninpoika Grannasinkanssa, josta tuli isäntä siksi aikaa, kunnes Ma-rian poika Gustav Berg nähtävästi vuonna 1792astui isännyyteen, joka kesti hänen kuolemaansa28.5.1808 asti.

Veikkaalan Bergin 2/3 manttaalin verotalon isän-täluettelo 1567–1759:

Morten Sigfridinp. (perustaja) 1567–1620Bertil Morteninp., poika 1621–40Bertil Grelsinp., siskonpoika 1641–75Pso Klaara Jaakont., VähästäkyröstäHenrik Grelsinp., edellisen veli 1676–80Juho Juhonpoika, Klaaran 2:o 1681–97Pso (1) Klaara Jaakont.Thomas Bertilinp., poikap. 1698–1713Pso Maria Matsint. VoitialastaIisak Thomasinp., pk 1719–31Pso Lisa Matsint.Gustav Thomasinp., veli 1732–38Pso (1) Anna Eliaant.Markus Simoninp., Karkkimalasta 1739–40Juho Jaakonp. Kallio Laihialta 1741–43Pso Malin Jaakont. NyystiJuho Juhonp. Kallio Berg 1744–59Pso (1) Lisa Iisakint. Berg

Veikkaalan Bergien sukutaulu seitse-mänteen polveen:

Taulu 1I. Mårten Sigfridinp. Berg s. n. 1540 k. 1620Pso NNLapset:Bertil Mårteninp. Berg s. 1574, elossa 1646.Lapseton.NN Mårtenint. Berg, Tauluun 2.

Taulu 2 (Taulusta 1)II. NN Mårtenint. BergPso Grels NNninp. BergLapset, III.:Bertil Grelsinp. Berg s. 1599, Tauluun 3.Henrik Grelsinp. Berg Keto, Tauluun 10.


Taulu 3 (Taulusta 2)III. Bertil Grelsinp. Berg s. 1599 k. 14.6.1679Pso Klaara Jaakontytär s. VähäkyröLapset, IV.:Brita BergNN Berg s. 6.10.1672Thomas Berg kast. 14.12.1673, Tauluun 4.Agnes Berg kast. 17.1.1675Maria Berg s. 1679

Taulu 4 (Taulusta 3)IV. Thomas Berg kast. 14.12.1673Pso Maria (Margeta) Matsintytär (elossa 1739)Lapset, V.:Mats Berg s. 23.9.1698Iisak Berg s. 28.10.1699 k. 1.11.1737, Tauluun 5.

Simon Berg s. 19.10.1700Maria Berg s. 14.1.1702NN Berg s. 23.1.1705Maria Berg s. 12.1.1707 k. 2.5.1707Sakris Berg s. 6.8.1708Gustav Berg s. 6.8.1708, Tauluun 7.

Taulu 5 (Taulusta 4)V. Iisak Berg s. 28.10.1699 k. 1.11.1737Pso Lisa Matsintytär (Voitialasta)s. 1701 k. 23.8.1761Lapset, VI.:Maria Berg s. 31.5.1720 k. 1.8.1721Iisak Berg s. 13.11.1721 k. 20.7.1722Lisa Berg s. 12.5.1723 k. 14.3.1772, Tauluun 6.Anna Berg s. 8.5.1725 k. 27.6.1803Pso Jaakob Jaakobinp. Högboms. 1726 k. 9.8.1785Susanna Berg s. 14.5.1727 k. 21.6.1727Johan Berg s. 2.6.1728 k. 1.8.1729Maria Berg s. 16.2.1730 k. 7.5.1730Jaakob Berg s. 29.5.1731 k. 26.7.1731Karin Berg s. 12.2.1733 k. 26.7.1733

Taulu 6 (Taulusta 5)VI. Lisa Berg s. 12.5.1723 k. 14.3.1772Pso 20.12.1741 Juho Juhonp. Kallios. 1722 k. 30.10.1781Lapset, VII.:Iisak Berg s. 2.12.1742 k. 18.1.1743Johannes Berg s. 24.6.1744 k. 29.6.1744Maria Berg s. 19.6.1745 k. 11.8.1745Lisa Berg s. 26.9.1746 k. 11.10.1746Brita Berg s. 8.9.1747 k. 22.11.1747Anders Berg s. 10.1.1749 k. 21.1.1749Anna Berg s. 4.12.1749 k. 13.12.1749Thomas Berg s. 4.12.1749 k. 17.12.1749Malin Berg s. 29.1.1751 k. 7.9.1751

Jaakob Berg s. 17.3.1752 k. 4.4.1752Anders Berg s. 24.10.1754 k. 2.11.1754Karin Berg s. 24.10.1754 k. 2.11.1754Agneta Berg s. 6.1.1756 k. 26.7.1756Maria Berg s. 7.4.1757 k. 19.6.1757Karin Berg s. 21.10.1758 k. 3.3.1760Mats Berg s. 5.1763 k. 7.8.1767Sakris Berg s. 2.1764 k. 25.7.1764

Taulu 7 (Taulusta 4)V. Gustav Berg s. 6.8.1708 k.Pso 1:o 12.12.1731 Anna Eliaantytärs. 1699 k. 16.12.1742Pso 2:o 26.6.1743 Maria Simunantytärs. VähäkyröLapset, VI.:Abram Berg s. 3.5.1733 k. 17.8.1733Elias Berg s. 21.10.1734 k. 8.7.1735Mats Berg s. 21.2.1736 k. 27.2.1777, Tauluun 8.Iisak Berg s. 28.7.1737 k. 18.10.1737Katarina Berg s. 20.9.1738 k. 14.11.1739Elisabet Berg s. 21.10.1740 k. 25.10.1740

Taulu 8 (Taulusta 7)VI. Mats Berg s. 21.2.1736 k. 27.2.1777.Pso 13.2.1757 Maria Simunant. Franssis. 24.2.1732 Laihia k. 30.9.1785Lapset, VII.:Anna Berg s. 15.12.1757 k. 16.4.1761Beata Berg s. 10.12.1759Jaakob Berg s. 10.4.1762 k. 24.9.1762Mats Berg s. 12.6.1763 k. 12.12.1763Magdalena Berg s. 29.10.1764Pso 21.10.1784 Anders Simoninp. Grannass. Vöyri 21.5.1761Gustav Berg s. 27.3.1772 k. 28.5.1808,Tauluun 9.Anders Berg s. 26.11.1775, torppari, nton?k.s.p.l. 27.2.1777 k. 27.2.1777

Taulu 9 (Taulusta 8)VII. Gustav Berg s. 27.3.1772 k. 28.5.1808.Pso 19.2.1792 Maria Matsint. Padas. 8.10.1768 k. 15.4.1808Lapset, VIII.:Maria Fredrika Berg s. 21.12.1792

Pso 13.8.1809 Jaakob Jaakobinp. DalinAnders Berg s. 27.11.1793 k. 4.1.1794Johanna Berg s. 12.11.1794 k. 25.8.1796Gustav Berg s. 30.12.1795 k. 13.5.1796Stina Beata Berg s. 22.2.1797 k. 12.5.1798Johan Abraham Berg s. 10.6.1799 k. 7.7.1799Mats Herman Berg s. 3.7.1800 k. 16.7.1800Herman Berg s. 21.2.1802 k. 1.3.1802


Taloa nimitettiin noin vuoteen 1730 asti Helgalak-si, jonka jälkeen Kallio-nimi tuli tilalle. Vanhempinimi johtui Helga-leskestä, joka mainitaan talonveronmaksajana vuonna 1546.

KALLIO eli HELKALLIO eli HELKALLIO eli HELKALLIO eli HELKALLIO eli HELGALAGALAGALAGALAGALA, 1/2 mt., Nro 27 LaihianIsossakylässäIsännät 1750-luvulle asti:

Leski Helga 1546Pietari Tuorinp. 1548Simuna Pietarinp. 1549–1591Sippo Simunanp. Helgala 1592–1634Paavo Pertunpoika (syytinkimies) 1635–1637Olli Tuomaanpoika (syytinkimies) 1637–1642

Kallio eli Helgala, taloLaihian Isossakylässä

Taulu 10 (Taulusta 2)III. Henrik Grelsinp. Berg KetoPso NNLapset, IV.:Brita Henrikint. Berg KetoHelga Henrikint. Berg KetoGertrud Henrikint. Berg Keto Studd,Tauluun 11.Johan Henrikinp. Berg Keto s. 1653, Tauluun 12.Karin Henrikint. Berg Keto

Taulu 11 (Taulusta 10)III. Gertrud Henrikint. Berg Keto Studds. 1660 k. 16.2.1730Pso 1685 Henrik Eerikinp. StuddLapset, IV.:Elisabet Studd s. 23.10.1687Jaakob Studd s. 1689Simon Studd

Taulu 12 (Taulusta 10)III. Johan Henrikinp. Berg Ketos. 1653 k. 13.11.1742Pso Valborg Jaakobint. k. 19.6.1763Lapset, IV.:Mats Keto s. 1691 k. 19.8.1730(isäntä 1713, 1723–30; nton?)Mikael Keto s. 31.7.1699Mårten Keto s. 6.11.1700 k. 11.6.1754, Tauluun 13.NN Keto s. 17.11.1703Anders Keto s. 27.10.1704NN Keto s. 5.11.1704 k. 5.11.1704NN Keto s. 18.7.1705Mikael Keto s. 19.9.1708Simon Keto s. 19.9.1708Marja Keto s. 13.1.1710Beata Keto s. 1712

Taulu 13 (Taulusta 12)IV. Mårten Keto s. 6.11.1700 k. 11.6.1754Pso 22.12.1728 Anna Hansint. 1702 k. 1.2.1758Lapset, V.:Anders Keto s. 1.11.1729 k. 14.7.1730Anna Keto s. 9.12.1730 k. 2.12.1797 (nton).Valborg Keto s. 23.4.1732Pso 11.12.1748 Elias Eliaanp.Johan Keto s. 9.5.1733 k. 25.1.1799, Tauluun 14.Kaarina Keto s. 27.2.1735 k. 5.7.1735Lisa Keto s. 15.9.1736 k. 19.2.1809Pso 17.12.1758 Bertil Simoninp. s. 1735 k. 5.3.1813Jaakob Keto s. 18.3.1740

Taulu 14 (Taulusta 13)V. Johan Keto s. 9.5.1733 k. 25.1.1799Pso 28.12.1751 Maria Matint. Törvis. 17.1.1731 k. 9.5.1778Lapset, VI.:Lisa Keto s. 25.9.1753 k. 1.11.1753Anders Keto s. 16.10.1756 k. 29.8.1803,Tauluun 15.Brita Keto s. 9.9.1758 k.Maria Keto s. 28.3.1761 k. 13.4.1761Anna Keto s. 22.7.1763 k.

Taulu 15 (Taulusta 14)VI. Anders Keto s. 16.10.1756 k. 29.8.1803Pso 15.10.1789 Maria Jaakont. Vähäsausos. 18.10.1770Lapset, VII.:Anna Keto s. 4.12.1790Pso 2.10.1808 Mårten Matsinp. Flemmings. 4.7.1787Elisabet Keto s. 13.7.1793Pso 2.7.1815 Johan Niklas Kristianinp. Ahlbäcks. 16.8.1794 k. 6.10.1834Maria Keto s. 15.3.1795Pso 3.9.1820 Iisak Eerikinp. Groops. 16.8.1797Mikael Keto s. 30.9.1797 k. 31.10.1849Pso 6.1.1820 Maria Johanint. HerrgårdBrita Keto s. 28.12.1800Pso 3.6.1821 Jaakob Johaninp. HjortJohannes Keto s. 3.8.183 k. 17.9.1803


kä jälkeen hän joutui myymään talonsa kauppa-kirjalla 3. lokakuuta 1642 Sippo Pentinpojalle, ku-ten uskottujen miesten allekirjoitus osoittaa. Sit-temmin ostaja kuoli, mutta hänen leskensä ottitalon haltuunsa. Paavo huomautti, että lainlukijankirje on vahvistanut heidän perintöoikeutensa jakukaan ei ole tullut sitä oikeuteen moittimaan 16vuoteen. Tuomittiin maankaaren 18. luvun nojal-la, ettei talon omistusoikeudesta saa enää kiistel-lä eikä Vapun kanne ole minkään arvoinen”.17)

Päättyikö tähän vanhan suvun taru Helgalassa,jää arvattavaksi.Vapun täytyi olla vuonna 1652 joaika iäkäs, koska hänen isänsä oli saanut talon jovuonna 1592, ja omata aikuisiässä olevia lapsiayrityksensä tueksi, mutta se, miten Helgalan van-ha suku lienee jatkunut Vappu Sipontyttärenkautta, ei ole selvinnyt.

Syyskäräjillä 1652 esittivät Sippo Pentinpojan les-ki Vappu Tuomaantytär ja hänen uusi miehensäPietari Heikinpoika, joka toimi isäntänä seitsemi-sen vuotta, keskinäisen testamentin. He olivat joikäihmisiä:“Mies testamenttasi sydämellisestä rakkaudesta(“af Hjertelig kiärlek”) vaimollensa ja ainoastaanhänelle lahjakirjeellä kaiken sen omaisuuden,jonka hän oli tuonut Helgalan taloon, kun oli sin-ne tullut avioliiton kautta … niin, että ei kukaanhänen syntynyt tai syntymätön perillinen voi saa-da “penninkiäkään”, vaan kaikki jää vaimon ja ta-lon nautinnoksi. Ja jos vaimo Vappu kuolisi ennenrakasta miestänsä, hän lahjoittaa miehensä Pieta-rin nautittavaksi kaiken taloon tuomansa irtai-men omaisuuden, vastaten niin hyvin hänen mie-hensä tuomisia, ettei siitä lapsia hyvitetä enem-pää kuin kahdella tynnyrillä viljaa, ja ovat he lah-joituksestansa tehneet tilit selviksi Pietarin poi-kapuolen Erkki Siponpojan kanssa ja he vaativatkihlakunnan oikeuden vahvistusta tahdolleen japoikapuoli kaikkeen tähän myöntyy. Lahjakirje,jonka oli kirjannut herra Pertteli Jackeus (“HerBertil Hindrici Jachao”) 8.2.1652 ja todistivatMikki Laulaja ja Simuna Nyysti (“Talman MichelNielson Laula och Simon Olofsson Nysti”), vah-vistettiin sekä lapsipuolia velvoitettiin lisäämäänPietarin testamentin arvoon kaiken häneltä talonparannukseksi tulevan.” 18)

“Sitten leski Vappu Tuomaantyttären uusi miesPietari Heikinpoika teki tiettäväksi kesäkäräjillä1654, että hänen poikapuolensa Erkki Siponpoikaoli ottanut uskottujen miesten läsnäollessa isänsätalon Helgalan, niin maat kuin rakennuksetkin,hallintaansa. Toisaalta Pietari väitti, että Erkki olisiskonsa Priitan ja heidän äitinsä kanssa täydessä

Sippo Pentinp. Helgala (k. 1644) 1643–1644Leski Vappu Tuomaantytär (os. Leikas)

1645–1647Uusi mies Pietari Heikinpoika 1647–(1654)

1668Pk Erkki Siponp. Helgala (k. 1684) (1654)

1669–1683Pso Anna Klemetint. Puska (Nyystilästä)Vävy Jaakko Matinpoika 1684–1715(Alapotin.muk. Leikas Isostakylästä k. 1725)Pso (1681) Marketta Erkintytär HelgalaPk Juho Jaakonp. Kallio 1716–1740(siirtyi Veikkaalan Bergiin)Pso (1715) Mallu Jaakont. Nyysti (Isostakylästä)Vävy Matti Matinp. Leikas (Isostakylästä) 1740–Pso Aune Juhont. Kallio

Leski Helgan jälkeläiset asuivat taloa, kunnes ku-vaan astui Sippo Helgalan syytinkimies PaavoPertunpoika. Oltuaan vain vuoden isäntänä Paa-vo esitti Laihian syyskäräjillä 1636:“Hän on iäkäs, omaa vain yhden pojan, joka olijättänyt talon eikä voi sen töissä auttaa, jonka ta-kia hän oli ottanut yksissä tuumin vaimonsakanssa turvaksi nuoren syytinkimiehen Olli Tuo-maanpojan, jolle he lupasivat kaiken irtaimen jakiinteän omaisuutensa kuolemansa jälkeen kutenomalle lihalliselle pojalleen.” 15) Mutta talvella1639 Paavo tuomittiin käräjillä maksamaan OlliTuomaanpojalle palkat hänen palveluksistaan.16)

Irtisanominen ei heti siitä toteutunut, vaan Ollioli talon veronmaksajana vuoteen 1643 asti.17)

Sippo Pentinpojan suku ottaa Helga-lan haltuunsa

Se miten Paavo Pertunpoika oli tullut taloon jajoutui siitä luopumaan selviää tarkemmin vuoden1652 talvikäräjillä:“Entisen isännän tytär Vappu Sipontytär vaatiiPaavo Pertunpojalta 1/2 manttaalin verotaloaIsossakylässä itselleen perintötalona vanhem-piensa jälkeen, jotka olivat ottaneet Paavo Per-tunpojan syytinkimiehekseen. Paavo vastaa, ettäVappu oli jättänyt vanhemmat oman onnensa no-jaan, ryhtynyt sotilaaksi ja jättänyt talon verohy-lyksi, jonka jälkeen Paavo oli ottanut sen haltuun-sa ja maksanut verot (“lät wija sig till såldat sådett hoon i lika mått legat sigh ifrån hemmanetoch dett i wrack lemnet, som Påhl sedan inneha-de och skattade läre”). Kuitenkin Paavo oli joutu-nut ottamaan avuksi ja syytinkinsä antajaksi en-sin Olli Tuomaanpojan, joka asui taloa muutamanvuoden (“några år”) nojautuen lainlukija JaakkoNiileksenpojan tuomioon 22. elokuuta 1636, min-


yhteisymmärryksessä luvannut hänelle puoletHelgalan taloa niin kiinteän kuin irtaimen osalta-kin. Erkki myönsi nyt julkisesti oikeuden edessäniin luvanneensa, mutta alkaneensa suurestiepäillä, onnistuuko yhteiselo sittenkään, sillä hä-nellä oli jatkuvaa kinaa isäpuolensa kanssa”19)

Samaan vuoteen 1654 osui muutenkin vastoin-käymisiä. Isossakylässä oli ryöstäytynyt 18.6. kir-konmenojen aikaan tuli irti, erään talon katoltalähteneestä kipinästä, ja neljä taloa oli tuhoutu-nut rakennuksiltaan ja kaikelta irtaimistoltaan.Ne olivat Pertteli Tapaninpojan (Leikas), PietariHeikinpojan (Helgala), Juho Perttelinpojan(Wiik) ja Pentti Hartviikinpojan (Viikus) talot.19)

Erkki Siponpoika ja Anna Klemetin-tytär tulevat Helgalan isäntäväeksi

Pietaria seurasi Helgalan isäntänä hänen poika-puolensa Erkki Siponpoika. Hänen vaimonsa oliNyystilän Puskan talosta. Erkki kohdisti lankonsaJaakko Jaakonpojan9) kanssa perintökanteen tois-ta lankoa, Juho Puskaa vastaan Laihian talvikärä-jillä 1681: “Kantajat vaativat langoltaan Juho Puskalta vuo-si sitten kuolleen autuaan anoppinsa Priita Ma-tintyttären jälkeenjättämää omaisuutta vuoden1658 jakoluettelon mukaisesti. Tästä luettelosta jaPriitan omaisuudesta Juho Puska ei tiennyt sentarkemmin, vaan esitti 11.10.1672 laaditun itsensäja isänsä siskon välisen perinnönsovittelun, jonkalopussa määrättiin, että autuaan Priitan vuoden1658 jakoluettelossa kirjattu omaisuus siirtyy hä-nen kuolemansa jälkeen yksistään Juholle, koskahänen vaimonsa muut sisaret olivat nauttineetperintöosansa jo vainajan elinaikana. Nyt Juhovaati lainvoimaa mainitulle jakoluettelolle, var-sinkin kun hän oli tarjonnut syytingin autuaalleanopilleen ja saattanut hänet hautaan, minkä lau-tamiehet tunnustivat. Oikeus julisti mainitunomaisuuden Juho Puskan hyväksi kuninkaallisenhovioikeuden 21.12.1664 päätöksen nojalla, muttaErkki halusi vielä näyttää nyt poissaolevan Johan-nes Laibeckin kirjoittaman todistuksen vainajanviimeisellä ehtoollisellaan ilmaisemasta tahdos-ta.” 20)

Erkin vaimo Anna Klemetintytär oli siis Puskantalosta. Puskan isäntänä toimi veroluetteloidenmukaan Klemetti Mikinpoika vuoteen 1621 asti.Hän oli täten anopin Priita Matintyttären mies jasiis Annan isä. Puskan sai haltuunsa 1623 SippoKlemetinpoika, joka oli syntynyt vuonna 1601.1)

Erkin vaimo Anna oli syntynyt 1617, sillä hän kuoli16.9.1706 89-vuotiaana. Siten Priita Matintytär

Puska oli elänyt noin 100-vuotiaaksi. KlemettiPuskasta voidaan verotietojen perusteella päätel-lä, että hänen isänsä Mikki Matinpoika Puskakuoli jonkin verran ennen vuotta 1604, jolloinPuskan verot maksoi leski Priita, joka oli ilmeises-ti Klemetti Puskan äiti. Klemetti nimetään taloonjo vuonna 1608, jolloin Puskaa alettiin verottaa1/4 manttaalista. Talon isännäksi nimettiin ennenvuotta 1571 Matti Juhonpoika, Klemetin ilmeinenisoisä.

Erkki Siponpoika oli Helgalan isäntänä vuoden1683 loppuun, jolloin hän kuoli. Hän kanteli myl-lynjakoriidassa vielä vuoden 1683 talvikäräjilläMatti Klemetinpoika Ketoa ja Olli NiileksenpoikaLaitista vastaan21), mutta vuoden 1684 syyskärä-jillä jo autuaan Erkki Sifferinpojan leski AnnaKlemetintytär anoi vapautusta siitä, että hänenolisi väitetty harjoittaneen noituutta.22) Hänet va-pautettiin syytöksistä, mutta noituutta ei epäiltyensi kertaa Helgalassa, sillä kun Annan mies Erk-ki oli syyttänyt vuoden 1679 kesäkäräjillä isokylä-läistä Maria Erkintytärtä varkaaksi, tämä oli alka-nut syyttää Erkkiä noituuden harjoittajaksi. Mik-ki Yrjänänpoika Isostakylästä todisti tämän, mut-ta Maria vetosi äitinsä ja Isonkylän Yrjänä Knuu-tinpojan väen tietävän enemmänkin Erkin kons-teista ja vaati heitä todistajiksi seuraaville käräjil-le.23) “Noitavaino” ei kuitenkaan päättynyt tähän,koskapa Turun tuomiokapituli langetti 1699 AnnaKlemetintyttärelle kirkonrangaistuksen kansan-parantamisesta. Piispa Juhana Getzelius oli alle-kirjoittanut tuomion.24)

Juho Jaakonp. Kallion, Berginperhetaulu:

Taulu 1I. Juho Jaakonp. Kallio Bergs. 24.6.1696 k. 13.1.1756Pso 29.9.1715 Malin Jaakont. Nyystis. 18.7.1691 k. 30.3.1753Lapset, II.:Aune Kallio s. Laihia 30.11.1718 k. 1.7.1788Pso 13.1.1740 Matti Matinp. Leikas Kallios. 12.1.1713 k. 29.11.1777, taloll. Laihialla.Juhani Kallio Berg s. 1722 k. 30.10.1781Pso 1:o 20.12.1741 Elisabet Iisakint. Berg,ks. Bergin Taulu 6.Pso 2:o 23.10.1772 Anna Juhont. , Tauluun 2.Maria Kallio Berg Sneckenberg s. 1.2.1727Pso 14.7.1747 Erik Johaninp. VeikarSneckenberg s. 28.2.1727, sotam.Susanna Kallio Berg Kullas. 9.10.1729 k. 7.6.1809


Pso 18.1.1747 Elias Andersinp. Kullas. 11.12.1727, k. 30.5.1787, taloll. Veikkaalassa.

Taulu 2II. Juho Juhonp. Kallio Berg s. 1722 k. 30.10.1781Pso 2:o 23.10.1772 Anna Johanint. Buss(Gerbystä) s. 1.10.1745 k. 6.5.1825Lapset, III.:Mikael Berg s. 31.8.1773 k. 25.3.1775Jaakob Berg s. 19.7.1774 k. 25.2.1775Anna Berg s. 2.12.1775 k. 10.1.1777Anna Maria Berg Falck s. 20.1.1778Pso 8.7.1798 Iisak Andersinp. Falcks. 31.10.1774, taloll. Sundomissa.

Erään Juho Juhonpojan suku saapuuBergin kautta Laihialle

Laihian Perälänkylän 1 1/2 manttaalin Perän perin-tötalo jaettiin vuonna 1675 sen vanhan isännänMarkku Matinpojan kahden vanhimman pojanMatin ja Markun kesken niin, että vanhin poikaMatti sai 1 manttaalin osuuden ja Markku 1/2 mant-taalia, jota nimitettiin Panuksi. Itse asiassa jako olipalautumista vanhaan talojakoon, sillä Panu olisaanut aivan ilmeisesti nimensä taloa 1500-luvunpuolivälissä asuttaneen Panun mukaan ja tämä Pa-nun asuma talo oli liitetty vain myöhemmin takai-sin Perän taloon.

Markku Markunpoika, jolla oli vaimonaan AunePentintytär, ehti hallita Panua 1675–1681, jolloinkuoli. Leski Aune joutui ylläpitämään taloa 1682–1685, kunnes sai avukseen vävyn, erään Pietari Ju-honpojan, joka ilmaantuu veroluetteloon 1686 vai-monaan Marketta Markuntytär Panu.

Niihin niukkoihin tietoihin, mitä Pietari Juhonpo-jan alkuperästä on, päästään käsiksi eräästä kan-teesta Laihian talvikäräjillä 16.1.1695. Siinä Juho Ju-honpoika Mustasaaren Veikkaalasta esitti laskun javaati 7 taalaria kuparirahaa veljeltänsä Pietari Ju-honpojalta Perälänkylästä. Pietari puolestaan to-disti lautamies Henrik Simoninpojan (Pörn) todis-tuksella 14.1.1695, että oli suorittanut tähän vaati-mukseen sisältyviä ulosmaksuja jo 3 taalaria, mitäJuho ei voinut kiistää. Lisäksi Pietari oli toimittanutJuholle erän viljaa ja tehnyt tälle 9 viikkoa päivät-yötä, josta ei ollut saanut vastinetta. Juho kiisti Pie-tarin tehneen niin paljoa päivätyötä, jolloin oikeusvaati Pietaria kertomaan totuuden valalla. Pietarivahvisti asian valalla, jonka jälkeen oikeus katsoivoivansa tehdä päätöksensä kompensoimalla kum-mankin esittämiä suorituksia. Mutta sen lisäksi,Juho vaati Pietarin maksettavaksi 5 leiviskää tu-

pakkaa, jotka hänen isänsä oli jäänyt velkaa,koska Pietari oli saanut haltuunsa kaiken isänirtaimiston. Isä oli paikalla ja vastasi, että olimaksanut Juholle 6 taalaria kahdella leiviskällähaukia ja kahdella vakalla ohrajauhoja, minkäJuho yritti kiistää. Tämän takia osapuolet pois-tuivat joksikin aikaa selvittämään keskenääntätä riitaa. Kun he palasivat takaisin oikeudeneteen, he sopivat kädenpuristuksella, että isäsuorittaa Juho Juhonpojalle 1/2 tynnyriä viljaa jaasia on sillä selvä. Oikeus jätti asian riippumaantämän suorituksen toteutumisesta.25)

Tämän Juho Juhonpojan (siis Pietari Panun vel-jen) asuma talo Veikkaalassa oli Berg, jonne hänoli tullut Bertil Grelsinpojan lesken Klaara Jaa-kontyttären uudeksi mieheksi Mustasaaren vi-hittyjen luettelon mukaan 28.12.1681 “Saarijär-veltä”. Voidaan päätellä, että Juhon isä Juho Ju-honpoika ja veli Pietari Juhonpoika olivat olleetjonkin aikaa hänen apunaan Bergin talossa,mutta sitten Pietarin avioitumisen johdosta, isäoli tullut poikansa Pietarin mukana Laihian Pa-nuun ja ottanut Bergiin tuomaansa irtaimistoamukaansa sinne. Siitä siis Juho haki Bergistäkäsin hyvitystä keskinäisen sopimuksen mu-kaan.

Juhon lähtöpaikan selitys “Saarijärveltä” ei suo-raan selvitä hänen ja veljensä alkuperää. MuttaJuholle ilmenee veljenpoikien kautta vanhin veliMarkku, joka asui käräjälähteen ja henkikirjojenmukaan Pedersören Lehtimäessä (kotivävynäSuokon talossa). Vanhempaa Juho Juhonpoikaaei voida kuitenkaan tunnistaa Pedersörestä ve-roluetteloiden perusteella. Järviseudun histo-rian liitteen “Järviseudun talonhaltijat 1548–1750” mukaan Markku oli Suokon talon isäntä1697 ja 1702–05? Joka tapauksessa Markku onhenkikirjoissa ainakin vuoteen 1697 asti itselli-senä, huonemiehenä, mutta vuosien 1700 ja1706 maakirjassa Suokon haltijaksi on kirjattuMarkku eli kaksi vuotta yli em. talonhaltijaluet-telon (haltija-aikaan lienee käytetty jotain muu-takin lähdettä?). Markulle ilmenee luetteloistavielä kaksi poikaa Antti ja Matti, jotka näyttäisi-vät pysyneen Lehtimäessä.0)

Jotta löydettäisiin Juhon veljenpojat, pitää ensinhuomioida tärkeä elämänmuutos Bergin talos-sa: Juhon vaimo Klaara kuoli 1697 ja hänen poi-kapuolensa Thomas oli tullut 1694 täysi-ikäisek-si ja saattoi ottaa talon hallintaansa. Juho pääsipuolestaan uuteen avioon 10.4.1698 Laihian Ku-maalan Leikkaan taloon, 19-vuotiaan Priita Er-


kintyttären kanssa. Kumaalan Leikkaan isäntänäJuho pestasi rengikseen veljensä pojan SimunaMarkunpojan. Ja juuri tämä Simuna kertoo palk-kakanteessaan 1709 setäänsä Juhoa vastaan pa-laavansa isänsä luo Lehtimäenkylään Pedersöres-sä.26) Simuna Markunpoika ehti olla SAY:n mu-kaan Suokon haltijana Lehtimäessä 1723–35. Siel-lä hänen lapsistaan tulevat ilmi Lehtimäessä syn-tyneet Eeva ja Juho.

Simuna Markunpoika selviää veroluetteloista en-nen tätä Yrjäälänkylän Tuorin talosta, jossa hänkorvaa 1699 sen renkinä 1695–98 olleen YrjänäMarkunpojan. Näyttää siltä, että Yrjänän pestiäjatkoi hänen veljensä Simuna, josta tuli myösvävy taloon. Juho Juhonpoika ja hänen veljenpoi-kansa, kaikki kolme avioituivat Laihialla vuonna1698. Juhon veljenpojat naivat setänsä malliiniäkkäänpuoleiset leskiemännät. He saivat kuiten-kin muutaman jälkeläisen ja ainakin Simunansuku näyttää jatkuneen Lehtimäen Suokon eli Sa-volaisen talossa. Juho Juhonpojankin suku jatkuiLeikkaasta kahden tyttären kautta. Tytär Sofiianlapset Filpus Jaakonpoika Hopan eli Sandberginkanssa kuolivat kuitenkin kaikki pieninä. Juhontoinen tytär Valpuri muutti ensin Vöyriin. Hänlienee se Valpuri Juhontytär, joka vihittiin21.2.1731 Lombyssä Simon Henrikinpoika Ohlsinkanssa. Tämä Simon oli Ohlsin isännän HenrikOhlsin veli. Pari muutti sitten Vähäänkyröön, jos-sa he palvelivat mm. Merikaarron Seppälässä.Henki- ja rippikirjat eivät kuitenkaan anna täyttävarmuutta siitä, oliko tämä juuri Juho LeikkaanValpuri. Kun Priita Erkintytär Leikas kuoli 1747,riiteli hänen vävynsä, räätäli Taneli Tanelinpoikaviinapannusta, jonka Priita oli saanut ensimmäi-seltä mieheltänsä Juho Juhonpojalta huomenlah-jana häiden yhteydessä 1698. Priita oli kuitenkintestamentannut pannun viimeisillään toisellemiehelleen Matti Perttelinpojalle. Asiaa sovitel-tiin oikeudessa, jolloin Matti Perttelinpojan tytär-puoli kertoi olevansa yhtä oikeutettu perimäänkuin vävykin, mutta saaneensa jo täysin isänpe-rintönsä. Valpurista ei kuitenkaan mainita senenempää, jotta hänen silloinen tilanteensa var-mistuisi.27)

Juho Juhonpojan sukutaulut:

Taulu 1I. Juho Juhonpoika k. Laihialla 10.6.1697Pso NNLapset, II.:Markku, Tauluun 2.Juho s. 1648, Tauluun 6.Pietari s. 1660, Tauluun 8.

Taulu 2 (Taulusta 1)II. Markku Juhonpoika s. 1640 k. 21.5.1732Pso 1676 Maria Eskont. Laukkonen, Suokko(Elivät Pedersören Lehtimäellä)Lapsia, III.:Yrjänä, Tauluun 3.Simuna s. Lehtimäki?, Tauluun 5.Antti s. LehtimäkiMatti s. Lehtimäki

Taulu 3 (Taulusta 2)III. Yrjänä Markunp. SuokkoPso 2.10.1698 Kerttu Tuomaant. Loukos. 1657 k. 1.10.1737Lapsia:IV. Maria Yrjänänt. Ojanperä Sorvaris. 16.3.1700, Tauluun 4.

Taulu 4 (Taulusta 3)IV. Maria Yrjänänt. Ojanperä Sorvaris. 16.3.1700 k. 17.1.1766Pso 22.10.1738 Mikki Joosepinp. Sorvaris. 9.1687 k. 16.8.1764(Lapsettomia)

Taulu 5 (Taulusta 3)III. Simuna Markunpoika Suokkos. 1680Lehtimäki? k. 26.3.1743Pso 1:o 30.10.1698 Johanna Tuomaant. Tuoris. 1670 k. 28.1.1708Pso 2:o 31.5.1710 Mallu Erkint. Pohto(Olli Laitisen leski, Lehtimäellä Heikintytär?)Lapsia:Malin s. 15.7.1699Juho s. 19.6.1703, k. 9.3.1706Erkki s. 5.5.1706Eeva Suokko s. 16.9.1710 Lehtimäki, k. 4.4.1776Pso 29.3.1725 Heikki Yrjänänp. Laukkonen,Suokko s. 1700, k. 11.5.1757Juho Suokko s. 1713, k. 8.12.1766pso 1728 Marja Erkint. Finniläs. 20.6.1707, k. 24.3.1792

Taulu 6 (Taulusta 1)II. Juho Juhonpoikas. 1648 Pedersöre? k. 7.3.1709 LaihiaPso 1:o 28.12.1681 Klaara Jaakontytärs. Vähäkyrö k. 1697 MustasaariPso 2:o 10.4.1698 Priita Erkint. Leikass. 1679 k. 4.1.1747Lapsia, III.:Maria Leikas s. 15.5.1699 k. 26.7.1702Sofiia Leikas s. 1.5.1700 k. 21.2.1738Valpuri Leikas s. 31.3.1702 k. 27.5.1702Valpuri Leikas s. 6.4.1703


Susanna Leikas s. 6.2.1705 k. 29.7.1705Matti Leikas s. 26.7.1706 k. 7.1.1710Maria Leikas s. 19.2.1709 k. 8.9.1709Susanna Leikas s. 19.2.1709(kuolleissa nimi Susanna)

Taulu 10 (Taulusta 1)II. Pietari Juhonpoika s. 1660 k. 23.3.1709Pso 1681 Marketta Markunt. Panus. 1662 k. 15.3.1718Lapsia:III. Priita Panu s. 1681, Tauluun 11.

Taulu 11 (Taulusta 10)III. Priita Panu s. 1681 k. 7.3.1758Pso 1:o 2.2.1700 Lauri JaakonpoikaPso 2:o 30.11.1706 Mikki Laksos. 9.1682 k. 19.2.1714Pso 3:o 2.4.1716 Simuna s. 1693, k. 8.3.1718Lapsia, IV.:Valpuri s. 30.4.1707, k. 14.7.1707Liisa s. 18.10.1708, k. 25.10.1708Antti s. 19.11.1709, k. 15.9.1711Tuomas Panu s. 6.11.1712, Tauluun 12

Taulu 12 (Taulusta 11)IV. Tuomas Panu s. 6.11.1712Pso 1728 Kaarina Erkint. Viikus s. 10.1696Lapsia, V.:Liisa Panu s. 4.10.1728Maria Panu s. 8.3.1731Heikki Panu s. 8.1.1733Vappu Panu s. 28.3.1736(Tuomas Panu jätti viljelykset 1739 autioiksi jamuutti perheineen paikkaan, jota tässä yhtey-dessä ei ole selvitetty.)

Lähdeviitteet:

0 Voudintilit TMA 1539–1635, 4589…4971(mf ES817–ES854), läänintilit, ruodutus-luettelot. Järviseudun historiatiedot HilleviTyniltä. Suokon SAY-linkki Digiarkistosta jaLehtimäen tiedot IGI-tiedostoista ja HisKistä.

1 Mustasaaren käräjät 5.3.1646, KA 1646,RR6: 137 (mf ES2028)

2 Mustasaaren käräjät 15.–16.1.1649 KA 1649,RR6: 365 (mf ES2028)

3 Mustasaaren käräjät 11.–13.,15.9.1679KA 1679, SS4: 247–248 (mf ES2080)

4 Mustasaaren käräjät 17.–20.10.1681 KA 1681,SS4: 357–358 (mf ES2080)

5 Mustasaaren käräjät 8.10.1722 KA 1722,SS36: 841 (mf ES2095)

6 Mustasaaren käräjät 8.10.1722 KA 1722,SS36: 839–840 (mf ES2095)

7 Mustasaaren käräjät 4.10.1731 KA 1731,SS44: 1019–1020 (mf ES2100)

8 Mustasaaren käräjät 20.-25.10.1739,KA 1739 SS53: (mf ES2105)

9 Mustasaaren käräjät (ilm) 23.–25.10.1739,KA 1739 SS65: (mf ES2112)

10 Mustasaaren käräjät 14.–16.10.1736,KA 1736 O43: (mf ES1368)

10 Mustasaaren käräjät 12.–14.3.1739,KA 1739 SS53: 301 (mf ES2104)

11 Laihian käräjät 11.4.1741 KA 1741: SS55 :199–200, (mf ES2105)

12 Mustasaaren käräjät 6.4.1754, KA 1754:a68/I: 784–790, (mf UK1249)

13 Mustasaaren käräjät 17.1 1.1767 KA 1767:KO b4 :348–351, (mf UK1320)

14 Laihian käräjät 23.9.1776 KA 1776: KO b4 :1599, (mf UK1321)

15 Laihian syysäräjät 22.8.1636 KA 1636:RR4:49–50, (mf ES2028)

16 Laihian talvikäräjät 20.2.1639KA 1639:RR4:201, (mf ES2028)

17 Laihian talvikäräjät 24.2.1652KA 1652:RR7:415–416 (mf ES2029)(Sotilas oli kantajan mies.)

18 Laihian syyskäräjät 13.9.1652KA 1652:RR7:585 (mf ES2029)(Välin … tavaraluettelo ei mukana.)

19 Laihian talvikäräjät 2.–3.3.1654KA 1654: RR8: 363, 364 (mf ES2029)

20 Laihian talvikäräjät 11.–13.2.1681KA 1681: SS4: 112 (mf ES2080)

21 Laihian talvikäräjät 30.–31.3.–2.4.1683KA 1683 SS5: 217 (mf ES2081)

22 Laihian syysäräjät 7.–9.8.1684KA 1684: SS6: 66–67 (mf ES2081)

23 Laihian kesäkäräjät 16.–19.9.1679KA 1679 SS4: 294-295 (mf ES2080)

24 Laihian syyskäräjät 12.–15.10.1681KA 1681 SS4: 318–319 (mf ES2080) jaLaihian kesäkäräjät 25.–28.8.1688KA 1688 SS10: 85-86 (mf ES2082).Laihian Alapoti-arkisto, kortit nro 350–363.

25 Laihian talvikäräjät 16.1.1695KA 1695 SS18: 3–4 (mf ES2085)

25 Laihian talvikäräjät 16.1.1695KA 1695 SS18: 3–4 (mf ES2085)

26 Laihian talvikäräjät 4.–6.2.1709KA 1709 SS31: 123 (mf ES2093)

27 Laihian talvikäräjät 11.04.1747 KA 1747SS61: 194 (mf ES2109)

28 Laihian syyskäräjät 29.11.1748 KA 1748SS63: 456 (§13) (mf ES2111)


Ylihärmän Haapojan talon vaiheet alkavat 1600-luvun alkupuoliskolta. Talon todennäköinen pe-rustaja tai ainakin ensimmäinen tiedossa olevaasukas oli nimeltään Erkki Eskonpoika Pohjalai-nen.1 Taloa kutsuttiin aluksi Haapaluomaksi, mut-ta vähitellen tämä muoto jäi syrjään ja tilan nimek-si vakiintui Haapoja. Molemmat muodot esiinty-vät vielä 1750-luvulla yhdessä ja samassa käräjäju-tussa, jonka yhteydessä talon alkuvaiheita selvitet-tiin.2

Koska Erkki Eskonpojan saapumisvuosi on tunte-maton, ei ole tiedossa, kuinka kauan hän jaksoiuudistilaansa rakentaa. Hänen isännyytensä päät-tymisvuosi on joka tapauksessa 1642, jolloin hänmyi Haapojan 200 kuparitaalerilla Tuomas Pentin-poika Järvelle. Vuonna 1649 Tuomas Pentinpoika,vaimonsa Liisa Sipintyttären suostumuksella, luo-vutti tilan eteenpäin pojalleen Juho Tuomaanpo-jalle.3 Hänestä alkaa suku, jota tässä artikkelissakäsitellään.

Alahärmän kuolleiden luettelossa ilmoitetun iänperusteella Juho Tuomaanpoika Haapoja syntyi1610.4 Varhaisin tunnettu maininta hänestä onvuodelta 1643, jolloin hänet ensimmäisen kerrankirjattiin Lapuan väenottoluetteloon.5 Lisäksi hänjoutui kyseisenä vuonna käymään Lapuan syyskä-räjillä selvittelemässä nuorena menehtyneen puo-lisonsa Liisa Pentintyttären perintöasioita. Liisa olikuollut lapsettomana, joten hänen isänsä PenttiErkinpoika Vuoskosken kylästä oli ainoa perilli-nen.6

Jonkin aikaa Liisa Pentintyttären kuoleman jäl-keen Juho Tuomaanpoika solmi uuden avioliitonLiisa Laurintyttären kanssa. Liisa Laurintytärtä eimainita missään asiakirjassa hänen elinaikanaan,mutta hänen nimensä on säilynyt jälkipolville La-puan syyskäräjien 1758 pöytäkirjan ansiosta. Siinänimittäin siteerataan nyttemmin kadonnutta,19.11.1697 laadittua Haapojan perinnönjakoasiakir-jaa, jossa mainitaan nimeltä Juho Tuomaanpoikapuolisoineen.7

Liisa Laurintyttären syntyperästä ei tiedetä mi-tään. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että Liisa olisi ollutjonkun Juho-nimisen miehen leski. Tähän viittaase, että Lapuan vuoden 1666 talvikäräjillä mainit-tiin Juho Tuomaanpojan poikapuoli Jaakko Juhon-poika Naarasluomalta.8 Se, että Juho Tuomaanpo-jalla oli lapsipuoli tai lapsipuolia, joilla oli samapatronyymi kuin hänen omilla lapsillaan, aiheuttaatietenkin epävarmuutta sukututkijalle.

Juho Tuomaanpoika kuoli 87-vuotiaana vuonna1697 (haud. Dn. 19. p. Trin.). Liisa Laurintyttärenkuolinaika ei ole tiedossa, mutta koska häntä eimainita kertaakaan nimeltä henkikirjassa, hän onsaattanut kuolla jo kauan ennen miestään. Varhai-sin henkikirja, jossa muutkin perheenjäsenet kuinruokakunnan päät mainittiin nimeltä, laadittiinvuonna 1674.

Juho Tuomaanpojalla oli ainakin kahdeksan lasta,joiden kaikkien äiti oli ilmeisesti Liisa Laurintytär(lasten ikäjärjestys on osin epäselvä):

1. Olli; todettiin Lapuan kesäkäräjillä 1702 kihla-kunnan ja laamannin tuomiolla Juho Tuomaanpoi-ka Haapojan aviolapseksi ja rintaperilliseksi.9 Mi-tään selitystä tällaisen vahvistuksen tarpeelle eiannettu, mutta lienee mahdollista, että Olli olivanhempiensa ensimmäinen lapsi ja syntyi pianhäiden jälkeen. Olli lienee ollut sairaalloinen, sillähäntä ei mainita nimeltä henkikirjassa. Ollin puoli-so vaikuttaa olleen miestään vanhempi.Puoliso jo 1674 Priitta Maununtytär, s. n. 1627,k. 1697

2. Daavid, ks. erillinen selvitys ohessa

3. Jaakko; mainitaan vuoden 1674 henkikirjassaJuho Tuomaanpojan poikana,10 ja onkin syytä us-koa, että kyseessä on eri henkilö kuin Juho Tuo-maanpojan samanniminen poikapuoli. Jaakkomyös mainitaan Daavidin jälkeen, joten hän ehkäoli veljeksistä nuorempi. Jaakko toimi mahdollises-ti hetken Haapojan isäntänä ennen Daavidia, silläLapuan vuoden 1680 talvikäräjillä mainittiin tä-

Haapojan sukua

Kimmo Kemppainen


männiminen uudistalollinen Haapaluomalta javuoden 1704 talvikäräjillä Daavid Juhonpojan mai-nittiin olleen edeltäjänsä veli.11

Puoliso jo 1674 Maliina Matintytär12

4. Liisa, s. n. 1650, k. (haudattiin?) Kauhavalla14.12.1740. Liisa vaati Antti-poikansa kanssa perin-töään Haapojasta Lapuan talvikäräjillä 1722.13

Puoliso n. 167614 Kustaa Martinpoika Lööpäri

5. Yrjö (Georgius) Asproth, ylioppilas Uppsalassa1671.15 Alahärmän kappalainen jo 1680.16 K. 1690.17

Yrjö mainitaan Liisa Juhontytär Lööpärin veljeksiLapuan talvikäräjillä 1699.18

Puoliso 167719 Vendla Carlintytär Prochman

6. Aune, mainitaan Haapojassa tyttärenä henkikir-jassa 1678.20

7. Kaisa, mainitaan henkikirjassa Daavidin sisare-na jo 1680.21 k. 1710 Isossakyrössä (merkintä kir-kontileissä Dn. 1. Adv.).Puoliso n. 168522 Matti Antinpoika Luoma. Maini-taan Lapuan kesäkäräjillä 1706 Daavid Haapojansiskonmieheksi.23

8. Sofia, s. n. 1658, k. -.10.1751 YlistarossaPuoliso n. 168724 Jaakko Rekonpoika Pouttu. Mai-nitaan Lapuan kesäkäräjillä 1706 Daavid Haapojansiskonmieheksi.25

Daavid Juhonpoika mainitaan ensimmäisen kerrannimeltä Lapuan vuoden 1674 henkikirjassa.26 Täl-löin hän oli jo naimisissa Valpuri Yrjänäntyttärenkanssa. Daavidin syntymävuosi ei ole tiedossa,mutta Valpuri oli kuolleiden luettelon ikätiedonmukaan syntynyt vuoden 1647 paikkeilla. Valpurinsyntyperä käy ilmi Lapualla 16.7.1692 pidettyjenylimääräisten käräjien pöytäkirjasta.27 Käräjillä oli-vat paikalla vanha Juho Tuomaanpoika ja hänenpoikansa Daavid Juhonpoika sekä Kustaa ja MattiDaavidinpojat. Jutun varsinainen päähenkilö olikuitenkin renki Lauri Laurinpoika ”Haapajärvel-tä”. Jutusta käy ilmi, että Laurin isä oli Lauri Yrjä-nänpoika Heroja, ja että isän sisko oli naimisissaDaavid Juhonpojan kanssa. Tältä pohjalta DaavidJuhonpojan appi on pääteltävissä. Silmäys Lapuanvuoden 1658 väenottoluetteloon nimittäin paljas-taa, että Kuortaneen Herojalla asui Yrjänä Vilpun-poika poikansa Lauri Yrjänänpojan kanssa.28 Näinollen on ilmeistä, että Valpuri Yrjänäntytär oli Yrjä-nä Vilpunpoika Herojan tytär.

Viimeistään isänsä kuoltua 1697 Daavid sai Haapo-jan talon haltuunsa. Isännyyttä kesti kuitenkin

vain kuutisen vuotta, sillä Daavid kuoli syyskuussa1703.29 Daavid ehti ennen kuolemaansa tunnustaaerään syntinsä papille, mikä johti Daavidin hauta-jaisten viivästymiseen.30 Vaikuttaakin siltä, etteiDaavid koskaan saanut kristillistä hautausta, sillämerkintä siitä puuttuu Alahärmän haudattujenluettelosta. Valpuri kuoli vuonna 1707 60 vuodeniässä.

Daavidilla ja Valpurilla oli ainakinseuraavat lapset:

1. Kustaa, s. n. 1664, ks. erillinen selvitys alla.

2. Matti; sai Takalan(maan) uudistilan isoisänsäJuho Tuomaanpojan testamentin mukaisesti.31

Puoliso jo 1695 Priitta (Kustaantytär)32

3. Kalle; mainitaan Lapuan kesäkäräjillä 1702.33

4. Valpuri, s. -.6.1672,34 k. 23.4.1753 KauhavallaPuoliso 1692 (Festo SS. Trinit) Lapualla Simo Tuo-maanpoika Tiitulasta (sittemmin Pernoja). KustaaHaapojan lanko Simo Pernoja mainitaan Lapuantalvikäräjillä 1708.35

5. Venla, mainitaan Kustaan sisarena jo 1695.36

6. Yrjänä, mainitaan Kustaan veljenä jo 1701.37

Puoliso jo 1701 Liisa Kustaantytär38

7. Liisa, s. -.5.1684, k. (haudattu) 17.4.1767 Lapualla.Puoliso 23.2.1708 Lapualla Matti Juhonpoika Yli-selä

Näiden edellä mainittujen lasten lisäksi esiintyyepävarmoja hajatietoja Daavid Haapojan lapsista.Lapuan vuoden 1703 kesäkäräjillä mainitaan nimit-täin pojat Jaakko Ranta ja Juho.39 On mahdollista,että Jaakko Ranta on sama henkilö kuin JaakkoJoonaanpoika Rannanjärvi. Viimeksi mainitunpuoliso oli nimeltään Venla Daavidintytär, jotenJaakko saattoi olla Daavid Haapojan vävy. Samoillakäräjillä mainitaan myös Daavid Haapojan miniäLiisa Erkintytär.40 Lisäksi Alahärmän syntyneittenluettelossa mainitaan vuonna 1712 Kustaa Matin-poika ja tämän puoliso Anna Daavidintytär, jotkasaattoivat vaimon patronyymin perusteella ollaDaavid Haapojan vävy ja tytär.

Kustaa Daavidinpoika Haapoja syntyi kuolleidenluettelon ikätiedon mukaan vuoden 1664 tienoilla.Hänen vanhempansa ovat olleet hänen syntyes-sään varsin nuoria, mutta hänen syntymäaikaansa


ei ole erityistä syytä epäillä, sillä vuoden 1663 hen-kikirjan mukaan Juho Tuomaanpoika Haapojallaoli jo miniä.41 Haapojan isännyyden Kustaa saiisänsä kuoltua 1703.42 Kustaa joutui kokemaan iso-vihan vaikeat vuodet, mutta selvisi niistä ja pititaloa hallussaan aina 10.3.1737 tapahtuneeseenkuolemaansa asti.

Kustaa Daavidinpoika solmi avioliiton viimeistään1689, jolloin henkikirjassa mainitaan puoliso Kai-sa.43 Kuten Juuret-lehden numerossa 4/2008(s. 6–10) on osoitettu, tämä Kaisa Tuomaantytäroli Tuomas Matinpoika Iivarin ja Maria SipontytärTopparin tytär Ylistarosta. Kaisa kuoli viimeistään1724,44 mutta hänen perintöasioitaan käsiteltiinvasta Lapuan syyskäräjillä 1731.45

Kustaa Daavidinpojan toinen puoliso oli Kirsti Ma-tintytär, jonka kanssa hän toimi kummina jo1724.46 Kirsti oli kuolleiden luettelon ikätiedonmukaan syntynyt vuoden 1674 paikkeilla. Hänensyntyperästään ei tiedetä mitään, mutta Lapuanvuoden 1743 syyskäräjillä mainittiin, että hänelläoli sisar Kokkolassa.47 Avioliitto Kustaan kanssa oliilmeisesti lapseton, ja niinpä Kirsti teki testamen-tin poikapuolelleen Elias Kustaanpojalle ja tämänlapsille.48 Kustaa näyttääkin pitäneen äitipuoles-taan huolta, sillä Kirsti asui kuollessaan 14.8.1743Eliaan kotitalossa Järvessä.

Sukututkijan kannalta on huomionarvoista, missämäärin SAY49 johtaa lukijaa harhaan juuri Haapo-jan kohdalla. SAY nimittäin ilmoittaa 1720-luvullaHaapojan asukkaiksi Antti Tapaninpojan, vaimoKirstin, tytär Susannan ja poika Eliaan. Todellisuu-dessa Kirsti ei lainkaan ollut Antti Tapaninpojanvaimo vaan Kustaa Daavidinpojan, joka ei vanhuu-tensa tähden enää näkynyt henkikirjoissa. TytärSusanna ja poika Elias eivät liioin olleen Antti Ta-paninpojan jälkikasvua vaan Kustaa Daavidinpo-jan lapsia ja Kirstin lapsipuolia.

Kustaa Daavidinpoika Haapojalla jaKaisa Tuomaantyttärellä oli seuraavatlapset:

1. Susanna s. n. 1689, k. (haud.) Dn. Invoc. 17032. Maria; hänet, samoin kuin Liisa, Valpuri, Sofia,Kaisa ja Aune mainitaan Elias-veljensä perinnön-jaon yhteydessä Lapuan syyskäräjillä 1758.50

Puoliso Elias Markuksenpoika51

3. Liisa4. Valpuri

5. SofiaPuoliso Juho Ollinpoika Kojonen52

6. KaisaPuoliso Gustaf Bärs Ytterjepposta53

7. Aune8. Venla, s. 1700/1701, k. (haud.) 20.1.17019. Venla, s. 6.4.1702, k. (haud.) Dn. 9. p. Trin. 170210. Juho, s. 22.5.1703, k. (haud.) Dn. 6. p. Trin.170311. Susanna, s. 8.10.1704, k. 1726/27. Lapuan syys-käräjillä 1722 puitiin Susannan ja alanurmolaisenrenki Heikki Heikinpojan kihlausta, jossa oli il-mennyt ongelmia.54 Vuoden 1726 henkikirjassaSusannan mainitaan olevan Lööperissä, johon il-mestyykin Susanna Juho-pojan vaimoksi.55 Kunvuoden 1725 kastettujen luettelossa 8.7. vielä mai-nitaan kummeina Juho Antinpoika Lööperi ja vai-mo Susanna Kustaantytär,56 voidaan olla varmoja,että kyse on samasta henkilöstä.Puoliso n. 1725 Juho Antinpoika Lööperi12. Elias, s. 1706, k. 15.11.1753. Toimi Haapojan isän-tänä isänsä jälkeen; hänen aikanaan talo jaettiin1732/33 varusmestarin puustelliksi.57 SittemminElias isännöi ensimmäisen vaimonsa kotitalon Jär-ven osuutta aina kuolemaansa asti. Eliaan kuole-man jälkeen laadittiin perukirja, joka on säilynyt.58

Perintöasioita käsiteltiin laajasti niin ikään Lapuansyyskäräjillä 1758.59 Käräjien pöytäkirja sisältääpaljon arvokasta tietoa Haapojan talon vaiheista jaluettelon Eliaan esi-isistä aina Juho Tuomaanpoi-kaan asti.1. Puoliso 1726/2760 Maria Tuomaantytär Järvi,s. 25.3.1705, k. 3.4.17432. Puoliso 15.1.1744 Liisa Juhontytär Drakala

Lopuksi esitän hyvästä yhteistyöstä kiitokseniMarkku Pihlajaniemelle, Hillevi Tynille ja MattiLehtiölle.

Viitteet:

1 Lapuan talvikäräjät 26.–27.1.1649.Mf. ES 2028–2029

2 Lapuan syyskäräjät 1758; Markku Pihlaja-niemen kokoelma

3 Lapuan talvikäräjät 26.–27.1.1649(Mf. ES 2028–2029): ”Tedde sigh för RättenThomaß Bengtßon aff Naras luoma Uplysteoch Witterligit giordhe dett Han aff itt gådtoch Wellberådt Modh medh sijn hustrusH: Lijsa Sigfrezdotterß ja och samtyckiehaffuer affwittrat sijn sonn Johan Thomaßonifrån sigh på itt Köphemman som honom 1/4Mantals skatt aff Erich Eskillßon pohiolajnenKöpt och affhandlat haffue för EtthundradheOch 30 D.r KoparM:t”


4 Tässä artikkelissa käytetyt historiakirjatiedoton saatu Suomen Sukututkimusseuran histo-riakirjajäljennöksistä.

5 Een wiß och oförfalskat Mantals ochRoteringz Rulla aff Lapå Sochn Åhr 1643.Mf. WA 773–774

6 Lapuan kesäkäräjät 13.9.1643 (Mf. ES 2028):”Bengt Ehrichßon i Wuosikåskj fordradhe sijndåtters Lijsa Bengtßdåtters infördningar hooßdes effterlefne man Johan Thomaßon i Naras-luoma alldenstundh hon inga barn haf.r efftersigh”

7 Markku Pihlajaniemen kokoelma8 Markku Pihlajaniemen kokoelma9 Markku Pihlajaniemen kokoelma10 Mantal el.r Persone Lengd aff Lappo Sochn

pro Ao 1674 (12.–13.2.) Mf. CD 99511 Markku Pihlajaniemen kokoelma12 Mantal el.r Persone Lengd aff Lappo Sochn

pro Ao 1674 (12.–13.2.) Mf. CD 995; HilleviTynin tiedonanto lähteenä Lapuan vuoden1675 henkikirja

13 Markku Pihlajaniemen kokoelma14 Hillevi Tynin tiedonanto15 Eero Kojonen (toim.) Sursillin suku (s. 127).

Weilin & Göös. Tapiola 1971.16 Manthals el.r Persone Längdh aff Lapo Sochen

Pro Anno 1680 (24.2.). Mf. LT 1565.17 Eero Kojonen (toim.) Sursillin suku (s. 127).

Weilin & Göös. Tapiola 1971.18 Markku Pihlajaniemen kokoelma19 Eero Kojonen (toim.) Sursillin suku (s. 127).

Weilin & Göös. Tapiola 1971.20 Hillevi Tynin tiedonanto21 Manthals el.r Persone Längdh aff Lapo Sochen

Pro Anno 1680 (24.2.). Mf. LT 1565.22 Matti Lehtiön tiedonanto23 Markku Pihlajaniemen kokoelma24 Matti Lehtiön tiedonanto25 Markku Pihlajaniemen kokoelma26 Mantal el.r Persone Lengd aff Lappo Sochn

pro Ao 1674 (12–13.2.) Mf. CD 99527 Markku Pihlajaniemen kokoelma28 Roterningz Lengd aff Lappo Sochn Pro Anno

165829 Lapuan talvikäräjät 1704; Markku Pihlaja-

niemen kokoelma30 Lapuan talvikäräjät 1704; Markku Pihlaja-

niemen kokoelma31 Lapuan talvikäräjät 1693; Markku Pihlaja-

niemen kokoelma32 QwarnTulls Mantals Lengdh öfwer Södra

Häradh och Lapå Sochn Pro Anno 1695. Mf. LT1276; Britan patronyymi käy ilmi Alahärmänkastettujen luettelosta.

33 Markku Pihlajaniemen kokoelma34 Hillevi Tynin tiedonanto lähteenä Kauhavan

rippikirja35 Markku Pihlajaniemen kokoelma36 QwarnTulls Mantals Lengdh öfwer Södra

Häradh och Lapå Sochn Pro Anno 1695.Mf. LT 1276

37 Förtechning Uppå Allmogens Barn och Legoh-jon Hwar Effter Contribution Betalas böör AffLapå Sochn Pro A:o 1701. Mf. LT 544

38 Förtechning Uppå Allmogens Barn och Legoh-jon Hwar Effter Contribution Betalas böör AffLapå Sochn Pro A:o 1701. Mf. LT 544. Liisanpatronyymi käy ilmi Alahärmän kastettujenluettelosta.

39 Markku Pihlajaniemen kokoelma40 Lapuan kesäkäräjät 1703; Markku Pihlaja-

niemen kokoelma41 Mantals quarnetuls Längd aff Lappå Sochn

Pro A:o 1663. Mf. LT 150642 Lapuan syyskäräjät 1758; Markku Pihlaja-

niemen kokoelma43 Qwarntuls Manttals Lengd Af Lappå Sochn

pro Anno 1689. Mf. LT 152544 Kustaa Daavidinpoika Haapoja oli Alahärmän

kastettujen luettelon kummiluettelon perus-teella jo 7.5.1724 naimisissa Kirsti Matintyt-tären kanssa. Hillevi Tynin tiedonanto

45 Markku Pihlajaniemen kokoelma46 Kustaa Daavidinpoika Haapoja oli Alahärmän

kastettujen luettelon kummiluettelon perus-teella jo 7.5.1724 naimisissa Kirsti Matintyt-tären kanssa. Hillevi Tynin tiedonanto

47 Markku Pihlajaniemen kokoelma48 Lapuan syyskäräjät 1743; Markku Pihlaja-

niemen kokoelma49 Suomen asutuksen yleisluettelo 1720–173950 Markku Pihlajaniemen kokoelma51 Qwarntulls Mantals Längd aff Österbottns

Södre Häradz Norre dehl och Lapo Sochn ProAnno 1709. Mf. LT 141; Alahärmän kastettujenluettelo 1709

52 Hillevi Tynin tiedonanto53 Lapuan syyskäräjät 1731; Markku Pihlaja-

niemen kokoelma; Hillevi Tynin tiedonanto54 Markku Pihlajaniemen kokoelma55 Qwarntulls Mantals Längd. Öfwer Lappå

Sochn. Pro anno 1726. Mf. 101256 Hillevi Tynin tiedonanto57 Lapuan syyskäräjät 1758; Markku Pihlaja-

niemen kokoelma58 Mf. ES 352859 Markku Pihlajaniemen kokoelma60 SAY 1720–1739


Aikojen saatossa kieleemme on lainautunut suu-ri määrä muinaisgermaanisia ja muinaisruotsa-laisia sanoja, jotka ovat muokkautuneet joskushyvinkin erilaisiin sanamuotoihin ja merkityk-siin. Hyvinkin selkeältä kuulostava sana saattaatodellisuudessa olla kaukaista lainaa sekä ajalli-sesti että maantieteellisesti. Tässä artikkelissatarkastelemme erästä omistamiseen liittyvää sa-najoukkoa, jonka juuret ulottuvat kauas molem-missa mittapuissa.

Muinaisruotsissa hälge thorsdagar tarkoitti yli-jumala Thorille pyhitettyä päivää ja sama sisältöoli muinaisnorjan sanoilla helgi thórsdagr. Suo-malaisillekin päivä on tullut tutuksi, sillä yliju-mala Torin päivää me vietämme kerran viikossatorstaina, joka on laina ruotsin thorsdagarista –´thorinpäivästä´. Muinaisskandinaaviset pyhäätarkoittavat sanat: hälge, helgi. heilagr lienevätlainaa muinaisnaisgermaanisesta hailaga- sanas-ta, jonka kirjoitusasu saksassa on nykyisin heiligja ruotsissa helig. Jos suomenkieleen on lainattutorstai-sana, sama koskee myös näitä läpikäytyjäpyhää merkitseviä sanoja, ja aivan yhtä yleiseenkäyttöön. Jeesuksen taivaanastumisen muistoksinykysuomalainenkin viettää neljäntenäkymme-nentenä päivänä taivaaseen astumisen muistoksihelathelathelathelathelatorstaitaorstaitaorstaitaorstaitaorstaita, joka pohjautuu muinaisruotsinhälge thorsdagar -ilmaukseen. Ruotsinkielen´pyhää´ merkitsevä sana on siis lainautunut suo-menkieleen muodossa hela-hela-hela-hela-hela-. Lainaukset eivätkuitenkaan ole rajoittuneet tähän, sillä myös toi-nen kirkollinen juhlapäivä helluntai helluntai helluntai helluntai helluntai eli heluntai,vanhemmiten myös helluntaki, kantaa muistoasamasta merkityksestä. Helatorstain ja hellun-tain tienoilla poltettiin ennen vanhaan helaval-keata, huudettiin helaa eli helkaa ja laulettiinhelkavirsiä.1 Helkajuhlaa vietetään edelleenkinhelluntaisin Sääksmäen Ritvalassa kalevalamit-taisia helkavirsiä laulamalla. Pakanallisena aika-na juhlan tarkoitus oli taata tulevan viljan kasvu.Nykyruotsinkielen pyhää merkitsevä helig-sanaon siten lainautunut juhlapyhien nimiin ilmais-ten niiden suuren merkityksen.

Edellisessä kappaleessa esiteltyjä ruotsinkielenpyhää merkitsevän sanan lainautumisissa pysyt-tiin erilaisissa juhlapäivissä. Arvata kuitenkin saat-taa, että sopivan sanan lainautuminen ei jäänytnäin vähiin. Henkilönimien HelkaHelkaHelkaHelkaHelka ja HelkHelkHelkHelkHelkeeeee synty-historia palautuu samaan pyhään merkitseväänsanaan, samoin on laita venäjänkielen OlgOlgOlgOlgOlgaaaaa-nimenlaita. Listaa voitaisiin jatkaa muutamalla muulla-kin nykypäivän henkilönimellä ja saattavatpa ny-kypäivän heila ja hellukin olla lainautuneet samas-ta merkityksestä.

Henkilönimien lisäksi lainautumista on tapahtu-nut myös luontonimistöön, jossa on haluttu esiin-tuoda jonkin alueen kuulumisesta jonkin henkilönomistukseen, eli kertomaan alueen pyhittämisestämaallisessa elementissä jonkin hallintaan.

Pyhä-sanan lainautuminen omistustaosoittavaan nimistöön

Isonkyrön Ritaalan kylän vähintään 1400-luvullepalautuva peltovainio kantaa edelleenkin nimeäHelaalaHelaalaHelaalaHelaalaHelaala, joka palautuu edellä esiteltyyn hela-sa-naan. Sama kantasana esiintyy Etelä-Pohjanmaallaomistusoikeudesta kertovana nimenä myös muu-alla. Ylihärmästä tapaamme paikannimen Helaan-Helaan-Helaan-Helaan-Helaan-kkkkkyyyyydönnedönnedönnedönnedönnevavavavava ja Laihialta liki Jurvan rajaa nimiparin:HelaalanneHelaalanneHelaalanneHelaalanneHelaalannevavavavava, HelaalanluhtaHelaalanluhtaHelaalanluhtaHelaalanluhtaHelaalanluhta, sekä näistä muo-toillun nykypäivän asutusnimen HeliöHeliöHeliöHeliöHeliö.

Laihian Helaala-nimistö liittyy todellisuudessalaajaan nimiryppääseen, sillä vähän matkaa tästälöydämme paikannimet HelineHelineHelineHelineHelinevavavavava, HelineHelineHelineHelineHelinevan-van-van-van-van-kkkkkurururururkkkkkkkkkkuuuuu ja HelineHelineHelineHelineHelinevankalliovankalliovankalliovankalliovankallio, sekä Maalahden puo-lelta StStStStStorororororhelnehelnehelnehelnehelne, jossa Helineva esiintyy hiemankuluneessa muodossa. Nimimuoto heli esiintyylaajemmallakin alueella, sillä sekä Alavudelta ettäJalasjärveltä löytyy Helimäki.Helimäki.Helimäki.Helimäki.Helimäki.

Vöyriltä, liki Isonkyrön rajaa löytyy HelanmaaHelanmaaHelanmaaHelanmaaHelanmaa jasen ruotsinkielinen nimivastine HelgHelgHelgHelgHelgamaamaamaamaama, jossaselkeästi tulee esiin kaksi ruotsinkielen pyhä-sa-

Pyhitetyt paikat — osa omistuskulttuuriamme

Matti Lehtiö


nan suomalaista muotoa. Helanmaa on osa Ison-kyrön puolella laajemmin sijaitsevaa Hälvänne-Hälvänne-Hälvänne-Hälvänne-Hälvänne-vanvanvanvanvan aluetta. Isojaonjärjestelykartoissa 1730-luvul-la Hälvä-sanan kirjoitusmuoto on HelvHelvHelvHelvHelvenneenneenneenneennevavavavava,joka kirjoitusmuoto ei ole sattumankauppaa, silläsamanlainen nimivaihtelu löytyy Suomalaisenpaikannimikirjan mukaan myös Kerimäen sa-mannimisestä kylästä ja saaresta. Kerimäen Häl-västä löytyy myös kirjoitusasu helluän. Paikanni-mikirjassa nimiä pidetään kylläkin alun perin kar-jalaislähtöisenä sukunimenä, mutta IsonkyrönHälvän alueeseen rajoittuvan Helanmaa l. Helga-ma paljastaa meille nimen etymologian.

Ruotsinkielen pyhää tarkoittava sana on taustallamyös Lapuan HellanmaaHellanmaaHellanmaaHellanmaaHellanmaa-luontonimessä. Lapuanhistorian mukaan sana esiintyy myös kirjoitus-asuissa: HelläHelläHelläHelläHellä, HälläHälläHälläHälläHällä. Jälkimmäinen kirjoitusasuon sikäli mielenkiintoinen, että siinä voisi olla vii-te Hämeen Hälläpyörä -nimen etymologiaan-Hellanmaalla tiedetään olleen HellbackaHellbackaHellbackaHellbackaHellbacka-nimi-nen torppa, jonka nimi juontaa Hella-nimeen.

Huomio on mielenkiintoinen, sillä se selittää osanrunsaasta hell-alkuisesta nimistöstä, joskaan eikaikkia, sillä osa nimistä yhdistyy ruotsinkielen´kallio´-merkitykseen. Erityisesti kyrönmaalaisil-le on tuttu kesämökkeilyn satamapaikkaan liitty-vä ja merenrantaan rajoittuva HällnäsHällnäsHällnäsHällnäsHällnäs l. HellnäsHellnäsHellnäsHellnäsHellnäs,sisältänee myös kallio-merkityksen sijasta omis-tusta sisältävän merkityksen. Hellnäs sijaitseeHallnässundetinHallnässundetinHallnässundetinHallnässundetinHallnässundetin rannalla, jossa puolestaan sijait-see saari nimeltä HallörenHallörenHallörenHallörenHallören.

Esitettyjen esimerkkien kautta olemme tulleethuomaamaan, että omistamista osoittava ja meil-le ruotsin kautta rantautunut pypypypypyhähähähähä-sanan merki-tys on jättänyt moninaiset jäljet myös omallealueellemme, muusta Suomesta puhumattakaan,josta löytäisimme useita kymmeniä samansisäl-töisiä paikannimiä ja niiden merkityksiä.

Lähteet:

1. Suomen kielen etymologinen sanakirja.

Kauhavan Hirsimäki on ollut parin viime vuodenaikana sukututkijoiden kiinnostuksen kohteena.Vaikka se onkin suhteellisen nuori talo, perustet-tu runsaat 300 vuotta sitten, niin alkuvaiheidenselvittämisessä on ongelmia aivan riittävästi. Ai-neistoa on tosin tuolta 1600-luvun loppuajaltamoninkertaisesti verrattuna vaikkapa sata vuottaaiempaan nuijasodan ajankohtaan. On mm. rippi-kirja, jonka tiedot alkavat n. vuoden 1685 tienoil-ta. Kirjassa komeilee kylläkin vuosiluku 1667,mutta käyttöön se otettiin vasta parikymmentävuotta myöhemmin. Kirjan ensimmäiset nimet onkirjoitettu pappi Martti Mullanderin selvällä kä-sialalla ja latinankielisiä titteleitä ja nimimuotojakäyttäen. Kirjan viimeistä edellisellä aukeamallaon Hirsimäen uudistalo. Seuraava rippikirja kat-taa ajanjakson, joka alkaa n. vuodesta 1704 japäättyy isovihan jälkeen v:een 1722. Rippikirjojen

lisäksi tietoa löytyy veroluetteloista ja käräjäpöy-täkirjoista.

Sukututkija tietää, että tämä kolminkertainenkirjanpito ei pelkästään selvennä isännyyksiävaan jopa sekoittaa niitä. Rippikirjassa isännäksimerkitty on voinut olla jo pitkään syytinkiläisenä,vaikka hänet on käräjiä käydessään merkittyisännäksi. Veroluetteloissakin saattaa olla nimiä,joita ei löydy rippikirjasta: he eivät ole perheenjäseniä ja siksi heidän tietonsa ovat jossakinmuussa kohdassa tai syynä voi olla isonvihan ajanpuutteellinen kirjanpito. Näihin hankaluuksiinHirsimäenkin selvittäjä törmää, kun yrittää sel-vittää, kuka on ollut kukin Hirsimäessä. Olikotalo jossakin vaiheessa tilapäisten asujien läpikul-kupaikka vai löytyisikö kumminkin jokin sukuyh-teys tiheään vaihtuneiden isäntien välille?

Monta sukua Hirsimäessä

Hillevi Tyni


Hirsimäen uudisraivaajat ja talon-pitäjät 1668–1772

Allaolevassa luettelossa on mukana kolme sel-laista isännäksi mainittua, joita esimerkiksi SAYei tunne. Heidät on merkitty isänniksi rippikirjas-sa tai isännyys mainitaan käräjäpöytäkirjoissa.Heillä näyttää olevan yhteyksiä perustajasukuunomien tai lastensa avioliittojen kautta. Perustajansuku näyttää näin asuneen Hirsimäkeä ainakintoista sataa vuotta. Luettelon viimeisenä olevaElias Eliaksenpoika luopui isännyydestä ja siirtyitalon torppariksi. — Isonvihan jälkeen taloa asut-tiin parinkymmenen vuoden ajan kahdeksi jaet-tuna ja nämä “ylimääräiset” isännät liittyvät sii-hen vaiheeseen. Jako oli ilmeisesti laiton, sillä ve-roluetteloissa on vain yksi talonpitäjä kerrallaan.Ilman järjestyslukua olevia ei mainita ainakaanSAY:ssa.

1. Yrjänä Jaakonpoika Laitinen sai torpan paikan1668.2. 1682–1700 Yrjänä Matinpoika, vävy,

uudisasukas3. 1701–1716? Heikki Yrjänänpoika,

edellisen poika4. –1719– Matti Hirsimäki5. 1723–1727 Tuomas Heikinpoika 1723–1732 Juho Tuomaanpoika 1730– Mikki Pietarinpoika6. 1727–1734 Antti Mikinpoika 1726–1730 Matti Sipinpoika La(a)sanen7. 1735–1749 Yrjänä Mikinpoika8. 1750–1772 Elias Matinpoika

Porkkunen, vävy9. 1772–1790-luvulle

Elias Eliaksenpoika, poika

Talon perustaminen

Kauhavan vanhimmassa rippikirjassa (1685–) onHirsimäen talossa ensimmäisenä nimenä HerusGeorgius Jacobi eli isäntä Yrjänä Jaakonpoika,joka on merkitty kuolleeksi 1694. Vaimo Market-ta Pertuntyttären nimen jälkeen on kolmantenaGener Georgius Mathiae eli Yrjänä Matinpoika janeljäntenä on tämän vävyn vaimo Sofia Yrjänän-

tytär. Yrjänä ja Marketta ovat siis Yrjänä Matin-pojan appivanhemmat. Herus merkitsee Mullan-derin luetteloissa yleensä isäntää, joskin sen voitulkita tarkoittavan myös perheen vanhaa isän-tää. Veroluetteloista löytyy tietoja heistä jo hiu-kan aiemmilta vuosilta ja käräjien tiedoista sel-viää lisää:

Yrjänä Matinpoika on Laitilanluoman uudisasu-kas jo 1682:Kun Yrjänä Matinpoika Kauhajoelta on korkeastijalosyntyisen herra paronin ja maaherran, sekäkihlakunnanoikeuden luvalla ottanut torpanpai-kan Laitilanluomalta hallittavakseen neljännes-manttaalin verolla kahden vuoden verovapauttavastaan, mistä hän esitti toimittaneensa takuutasianomaisille, niin määrättiin hänet Yrjänä asu-maan siellä kenenkään häiritsemättä, niin ettäsiskon Marketta Matintyttären vaatimus häntävastaan sen asumisesta katsottiin mitätöidyksi.Ainoastaan Yrjänä lupasi hänen siellä tekemästätyöstä kaikkiaan 10 kuparitaalaria, mihin heidänmolemmin puolin tulee tyytyä.1

Tämän Laitilanluoman torpan nimi muuttui Laiti-nen-nimiseksi, kun siitä tuli uudistalo. Laitisenase mainitaan vielä pitkään. Nimeksi vakiintuu sit-ten vähitellen Hirsimäki lähellä olevan mäen mu-kaan. Arvattavasti samannimisten talojen erilläänpitäminen oli hankalaa. Rippikirjassa nimenä onalun alkaen Hirsimäki.

Sisarusten Yrjänän ja Marketan henkilöllisyys eiole toistaiseksi selvinnyt. Marketta on todennä-köisesti se rippikirjassa mainittu leski MarkettaMatintytär, joka on merkitty kuolleeksi 1692. Hä-nellä on poika Matti Juhonpoika, josta lisää tuon-nempana. Kun Heikki Jaakonpoika Kauhajoeltalupaa maksaa syksyllä 1678 sotilas Juho Yrjänän-pojan vaimolle Marketta Matintyttärelle jotain,niin kyseessä on todennäköisesti tämä Marketta,joka olisi siis sotilaan leski. Hänen asumisensaveljensä luona on näin ollen selitettävissä sillä,että hänellä ei ollut leskeksi jäätyään muutaasuinpaikkaa ja hän olisi osallistunut tilan raivaa-miseen ja vaatinut jonkinlaista osuutta. (Edell.kappale.) Toinen vaihtoehto on tietenkin se, ettäYrjänällä ja Marketalla oli jokin aiempi sukuyh-teys taloon. — Yrjänän mainitaan olevan naapu-rustossa vieras eli kauempaa kotoisin.

Yrjänä Jaakonpojan syntyperä selviää seuraavas-ta: Uudistilallinen Yrjänä Matinpoika esitti tar-kastuskirjan 3.10.1685. Tuomas Simonpoika Finni


on jutussa kantajana ja uudistilallinen Yrjänä Ma-tinpoika vastaajana. Kanne koskee uudistilaa.

Kauhajoelta olevan uudistilallisen Yrjänä Matin-pojan appi, vanha sotilas Yrjänä Jaakonpoika Lai-Lai-Lai-Lai-Lai-tinentinentinentinentinen on rakentanut Laiti(lan)luomalle talonedesmenneen veljensä Tuomas Jaakonpojan lu-valla. Tuomas oli asunut 1/4 mt kruununtaloa. Yr-jänä oli perintösaamisesta raivannut peltoa ja ky-län yhteismaalta käyttänyt niittyä.

Yrjänän vävy Yrjänä Matinpoika (on) saanut maa-herralta luvan uudistilaan.2

Hirsimäen kartta

Oheinen kartta on osa isompaa, jossa ovat Hirsi-mäen, Honkosen, Laitisen ja Finnin omistukset.Tässä Hirsimäen talo, pellot ja niityt. Kartta onpäivätty 27. toukokuuta 1708. Huom! nimivirhe:Heikki Hirsimäki isännöi vasta 1701–.3

Kartan tietoja: Uudistilallinen Heikki Hirsimäkiesitti kihlakunnanoikeuden luvan 20.3.1682 saadaottaa tämän uudistilan. Hän on sittemmin nautti-nut verovapautta vuoteen 1691, jolloin häntä onverotettu neljännesmanttaalista.

Tällä uudistilalla on hyvät laitumet, sekä tukki-puu- ja tervapuumetsää, polttopuuta, sekä hyvinmuuta tarvemetsää mitä tarvitaan, voidaan saadakytömaaviljelystä Tucka Suolla ja Salon alustassa,ei tuohimetsää, kolmasosa myllystä Jylhän Kos-kessa talon tarpeisiin, ei kalavettä, viljelee pelto-ja, vuosittain puolet kesannolla, on myös hyvinhallanarka. (Paikannimiä korjailtu!)

Talossa on peltoa ja peltoaihio yhteensä n. 11tynnyrinalaa (n. 5,5 ha), humalatarha 40 tankoaja niittyä n. 55 tynnyrinalaa.

Vanhoja yhteyksiä Kauhavansukuihin

Yrjänä Jaakonpoika Laitisen ja hänen veljensäTuomas Jaakonpojan välinen sovittelukirja perin-nöstä esitettiin Lapuan talvikäräjillä 1668. Senmukaan Yrjänä oli läheisen Laitisen talon poika jatalon entinen sotilas. Vuoden 1648 sotilasrullassamainitaankin Laitisen isännän Jaakko Jönsinpo-jan nihtinä poika Yrjänä. Toinenkin viittaus Yr-jänän sukuun mainitaan vielä paljon myöhemmineli vuoden 1749(!) Lapuan käräjillä, kun MarttiYrjänänpoika KarjanlahtiKarjanlahtiKarjanlahtiKarjanlahtiKarjanlahti (70 v) ja Taneli HonkHonkHonkHonkHonkooooo(60 v) todistivat, että PelkPelkPelkPelkPelkosenosenosenosenosen talon sukulainenoli asunut Hirsimäkeä. Kumpikin mies oli asunutnuoruudestaan saakka Hirsimäen naapurustossa.Tuolloin Hirsimäen vanha isäntä Yrjänä Jaakonpoi-ka oli vielä elossa. Todistus sisältää myös viitteensiihen jo entuudestaan tiedossa olleeseen asiaan,että Laitisen talo oli 1600-luvun alkupuoliskolta al-kaen Pelkosen suvun hallussa.4 Kun ei ole löytynyt


viitteitä, jotka osoittaisivat vävyn Yrjänä Matinpo-jan kuuluvan Pelkosiin — mahdotonta se ei toki ole— niin tuo todistus kertonee myös siitä, että Laiti-sen isäntäväki oli edelleen samaa Pelkosen sukua.

Kun Yrjänä on merkitty nihdiksi 1648, niin siitävoisi arvella hänen syntyneen n. 1620–30.Yrjänän vaimo Marketta Pertuntytär on kotoisinKauhavan PerPerPerPerPerttulastattulastattulastattulastattulasta. Sukulaisuus varmistuu pa-ristakin asiakirjasta: Perttu Pertunpoika Perttulanjälkeen tehdyssä perinnönjakoluettelossa 20.1.1651on mainittu yhtenä perillisenä (vävy) Yrjänä Jaa-konpoika.5 Perinnönmaksussa ei pidetty kiirettäsiitä päätellen, että osa perinnöstä oli maksamattavielä muutamaa vuotta myöhemmin:Yrjänä Jaakonpoika Kauhajoelta syytti vaimonsaMarketta Pertuntyttären veljiä Yrjänä Pertunpoi-kaa ja Knuutti Pertunpoikaa samasta paikasta tä-män perinnöstä. Tästä esitettiin nimismies Taavet-ti Ollinpojan toimitus 9. päivältä tammikuuta 1651,että Marketta Pertuntytär on saapa veljeltään Yrjä-nä Pertunpojalta 12 kuparitaalaria, mutta muutenon hänen osakseen tullut 48 kuparitaalaria. Tämänvuoksi tuomittiin Yrjänä Pertunpoika maksamaanedellä mainittu 12 taalaria, ja muu perintöosuus,mitä Yrjänä Jaakonpoika vaatii, pitää hoitaa, kunperinnönjakokirja esitetään. 6

Yrjänänpoikia

Yrjänä Matinpojan ja Sofian lapsista tiedetään po-jat Heikki ja Matti. Heikki tuli isännäksi v. 1701.Hän kuoli isonvihan aikana mahdollisesti jo ennenisäänsä (Heikin kuolinvuoden viimeinen numeroon epäselvä). Leski Susanna avioitui uudelleenPurmoon. Heikin ja Susannan poika Tuomas ehtiisännöidä Hirsimäkeä joitakin vuosia isonvihanjälkeen. Alaikäisen Tuomaan odotellessa täysival-taiseksi tuloa taloa asui useampikin isäntä. Pitkäänhän ei ehtinyt olla isäntänä, sillä hän kuoli jo 1727.Hän oli ehtinyt avioitua Hirsimäen uuden isännäntyttären Vendelan kanssa ja siksi hänet on merkit-ty rippikirjassa vävyksi. Leskeksi jäätyään Vendelaavioitui toisen uuden isännän pojan kanssa. Tätävyyhteä puretaan seuraavassa jaksossa.

Yrjänän nuorempi poika Matti toi Hirsimäkeenminiän. Liisa Heikintytär on merkitty rippikirjassakuolleeksi 1713. Matti ja ilmeisesti ainoa tytär Jus-tiina siirtyivät Kantolan uudistilalle juuri isonvi-han edellä. Matin toinen vaimo Liisa Juhontytärtiedetään käräjäasiasta, jossa Justiina pyytää äiti-puolensa (tekstissä äiti) kanssa Kantolan uudeltaisännältä Martti Antinpojalta maksamatta olevialunastusrahoja:

Piika Justiina Matintytär Kauhavalta yhdessä van-han äitinsä leskivaimo Liisa Juhontyttären kanssakertoo, että heidän miehensä ja isänsä edesmennytMatti Yrjänänpoika juuri ennen ja vihollisen aika-na oli asunut Kantolan taloa samassa paikassa jaoli silloisen nimismiehen Juho Ahlgrenin, sekä lau-tamiehen Antti Passin 20.9.1717 tekemän tutkin-nan mukaan parannuksista rakennusten, peltojenja aitojen osalta saanut seuraajaltaan ja talon pe-rintömieheltä Martti Antinpojalta saamista 53 ku-paritaalaria, sen jälkeen, kun oli laskettu ja vähen-netty se, mitä hänen piti talontarkastusasetuksenmukaan tehdä. Tämän vuoksi pyysi piika ja hänenmainittu äitinsä apua saadakseen tämän sekä 10kuparitaalaria, mikä Martti Antinpojalla oli jäljellätalon perinnöksi lunastuksesta.

Vastaajalla ei ollut muuta tätä saamista vastaan,kuin että hän valitti kykenemättömyyttään mak-saa koko tätä sekä useita hänelle asetettuja yksityi-siä velkavaatimuksia. Tämän vuoksi hän sovittelivapaaehtoisesti kantajan kanssa siten, että hänmaksaa heille kaikkiaan 30 kuparitaalaria, nimit-täin piialle 20 ja hänen äidilleen 10 kuparitaalariaja vapautuu näin heidän enemmistä vaatimuksis-taan tässä asiassa. Tämä sovittelu vahvistettiintuomiolla kuninkaallisen asetuksen 4.7.1695 § 23mukaan.7

Justiina on niin harvinainen nimi tuohon aikaan,että hän on melko varmasti sama henkilö kuin se,joka avioitui lappajärveläisen Soinin Laasalasta ko-toisin olleen Heikki Heikinpoika Laasasen kanssa.Kuollessaan entiseksi timpuriksi merkitty Heikkion mahdollisesti se 5. ruodun Heikki Heikinpoika,joka oli 1740-luvulla Karlskronassa.8

Yrjänä Jaakonpojan perhe

Taulu 11. Y1. Y1. Y1. Y1. Yrjänärjänärjänärjänärjänä JaakJaakJaakJaakJaakonponponponponpoikaoikaoikaoikaoika, HirsimäkiHirsimäkiHirsimäkiHirsimäkiHirsimäki, nihti,Hirsimäen talon perustaja, s. Kauhava, Laitinen,k. 1694 Kauhava.Puoliso n. 1650 MarMarMarMarMarkkkkkettaettaettaettaetta PerPerPerPerPertuntytärtuntytärtuntytärtuntytärtuntytär PerPerPerPerPerttulattulattulattulattula,k. Kauhava. Isä: Perttu Pertunpoika Perttula,s. 1575, k. 1650.Lapsia:Sofia YSofia YSofia YSofia YSofia Yrjänäntytärrjänäntytärrjänäntytärrjänäntytärrjänäntytär. Tauluun 2.

Taulu 22. Sofia2. Sofia2. Sofia2. Sofia2. Sofia YYYYYrjänäntytärrjänäntytärrjänäntytärrjänäntytärrjänäntytär HirsimäkiHirsimäkiHirsimäkiHirsimäkiHirsimäki, Taulusta 1,k. 1725 Kauhava.Puoliso e. 1682 YYYYYrjänärjänärjänärjänärjänä MatinpMatinpMatinpMatinpMatinpoikaoikaoikaoikaoika, HirsimäkiHirsimäkiHirsimäkiHirsimäkiHirsimäki,vävy, uudisasukas 1682–, k. 1715 Kauhava. Yrjänäl-lä on Hirsimäessä sisar MarMarMarMarMarkkkkketta Matintytäretta Matintytäretta Matintytäretta Matintytäretta Matintytär jatällä poika Matti JuhonpMatti JuhonpMatti JuhonpMatti JuhonpMatti Juhonpoikaoikaoikaoikaoika.


Lapset:HeikkiHeikkiHeikkiHeikkiHeikki. Tauluun 3.MattiMattiMattiMattiMatti. Tauluun 5.Taulu 33. Heikki3. Heikki3. Heikki3. Heikki3. Heikki YYYYYrjönprjönprjönprjönprjönpoikaoikaoikaoikaoika HirsimäkiHirsimäkiHirsimäkiHirsimäkiHirsimäki, Taulusta 2, ta-lollinen Hirsimäessä 1701–1713–, k. isonvihan aika-na 1716 tai 1718).Puoliso n. 1701 Kauhava SusannaSusannaSusannaSusannaSusanna PentintytärPentintytärPentintytärPentintytärPentintytärSomppiSomppiSomppiSomppiSomppi, HirsimäkiHirsimäkiHirsimäkiHirsimäkiHirsimäki, s. 1678 Kauhava. Vanhem-mat: Pentti Eskonpoika Somppi ja Sofia Tapanin-tytär. Susannan toinen aviopuoliso oli n. 1722–Hans JohaninpHans JohaninpHans JohaninpHans JohaninpHans Johaninpoika Sisbackaoika Sisbackaoika Sisbackaoika Sisbackaoika Sisbacka Purmosta. Hans oliSisbackan vävy, jonka 1. vaimo Olof OlofinpoikaSisbackan tytär Anna kuoli e. 1722.9

Lapset:TTTTTuomasuomasuomasuomasuomas. Tauluun 4.SofiaSofiaSofiaSofiaSofia

Taulu 44. T4. T4. T4. T4. Tuomasuomasuomasuomasuomas HeikinpHeikinpHeikinpHeikinpHeikinpoikaoikaoikaoikaoika HirsimäkiHirsimäkiHirsimäkiHirsimäkiHirsimäki, Taulusta 3,talollinen viim. 1723 v:een 1727, s. n. 1701, haudattu25 p Trin (19. marraskuuta).Puoliso VVVVVendlaendlaendlaendlaendla JuhontytärJuhontytärJuhontytärJuhontytärJuhontytär HirsimäkiHirsimäkiHirsimäkiHirsimäkiHirsimäki,s. n. 11.1700, k. 9.1.1772 Kauhava, Lammi.Vanhemmat: Juho Tuomaanpoika ja VendlaLaurintytär. Heistä seuraavassa.

Taulu 53. Matti3. Matti3. Matti3. Matti3. Matti YYYYYrjönprjönprjönprjönprjönpoikaoikaoikaoikaoika HirsimäkiHirsimäkiHirsimäkiHirsimäkiHirsimäki, KantKantKantKantKantolaolaolaolaola, Taulus-ta 2, talollinen Kantolassa “juuri ennen ja viholli-sen aikana”, k. 1716 Kauhava.1. Puoliso 25.10.1703 Lappajärvi LiisaLiisaLiisaLiisaLiisa HeikintytärHeikintytärHeikintytärHeikintytärHeikintytärSironenSironenSironenSironenSironen, HirsimäkiHirsimäkiHirsimäkiHirsimäkiHirsimäki, s. 1679 Lappajärvi, Haapa-järvi, k. 1713 Kauhava. Vanhemmat: Heikki Sipin-poika Sironen ja Priita Matintytär Girs.2. Puoliso LiisaLiisaLiisaLiisaLiisa JuhontytärJuhontytärJuhontytärJuhontytärJuhontytärLapset:1. JustiinaJustiinaJustiinaJustiinaJustiina s. noin 1705. Tauluun 6.

Taulu 64. Justiina4. Justiina4. Justiina4. Justiina4. Justiina MatintytärMatintytärMatintytärMatintytärMatintytär , LaasanenLaasanenLaasanenLaasanenLaasanen, Taulusta 5,s. noin 1705, k. 12.5.1784 Lappajärvi, Savonkylä,Tarvonen.Puoliso 25.7.1733 Kauhava, Hemminki HeikkiHeikkiHeikkiHeikkiHeikkiHeikinpHeikinpHeikinpHeikinpHeikinpoikaoikaoikaoikaoika LaasanenLaasanenLaasanenLaasanenLaasanen, timpuri, s. noin 9.1715,k. 22.3.1766 Lappajärvi, Tarvonen. Vanhemmat:Heikki Matinpoika Laasanen ja Maria JuhantytärLilltarvonen.

Rippikirjassa on Matti Yrjänänpojan kuolinvuosi1716. Toisaalta edellä olevasta v:n 1729 syyskäräjienotteesta saa sen käsityksen, että hän oli elossa vie-lä syyskuulla 1717.

Hirsimäki selviää isovihasta

Alussa oli jo puhe eri lähteissä olevien tietojeneroista. Isoviha kesti vajaat 10 vuotta, mutta senaikana näyttäisi Hirsimäkeä asuneen useampikinperhe. He ovat avioliittojen kautta sukulaisia jaovat ehkä vuorotelleet veronmaksajina. V:n 1704–1722 rippikirjassa isännäksi merkittyjä on 6:Yrjänä MatinpoikaHeikki YrjänänpoikaMatti JuhonpoikaJuho TuomaanpoikaTuomas HeikinpoikaMatti Sipinpoika

Yrjänän ja Heikin jälkeen on isäntänä Matti Hirsi-mäki. Nimi on ainoassa isonvihan ajan veroluette-lossa v:lle 1719 (ns. ryssänrulla). Kun patronyymipuuttuu, niin mahdollisia Matteja on parikin. Edel-lisen isännän Heikin veli olisi itseoikeutettu isäntäkotitaloonsa. Hänen nimensä on rippikirjassa yli-viivattu, sillä hän oli siirtynyt jo ennen isoavihaapois Hirsimäestä, ilmeisesti Kantolaan. Hänelle onlisäksi merkitty Hirsimäkeen kuolinvuosi 1716. Hä-nen vaimonsa Liisa Heikintytär kuoli jo 1713. Kärä-jillä esiintynyt leski Liisa Juhontytär näyttäisi asu-van Kantolassa itsellisenä vielä myöhemminkin.Tytär Justiina asuu Hirsimäessä ennen avioitumis-taan, itselliseksi merkittynä. Todennäköisempivaihtoehto onkin Marketta Matintyttären poikaMatti Juhonpoika, joka on rippikirjaankin merkit-ty isännäksi. Isännyys ei kestänyt kovin pitkään,sillä Matti Juhonpojan nimen edelle on rivien vä-liin kirjoitettu sana Inhyses, eli hän ja vaimo PriitaYrjänäntytär olivat sittemmin itsellisiä.

Seuraavana isäntälistassa on mielenkiintoinenhenkilö. Juho Tuomaanpoika näyttää pitäneenhuolta monesta eri talosta. Hän on Kauhavan en-simmäisen lukkarin Lauri Yrjänänpojan vävy. Lauriisännöi Koppalaa lyhyen ajan 1690-luvun lopulla.Talo siirtyi sitten vävylle, joka oli appiukkonsa jäl-keen Koppalan isäntänä 1699–05. Seuraavaksi hänoli isäntänä pari vuotta Lapuan Talvitiessä.10 Juhonisännyys Talvitiessä mainitaan myöhemminkin:v. 1726 mainitaan, että taloa isännöi Erkki Kustaan-poika ja hänen edeltäjänsä oli ollut Juho Tuomaan-poika Koppalainen. Lapuan historian isäntäluet-telo ei tunne Juhoa ollenkaan. Lyhytaikainen lisä-nimi Koppalainen jäi pois käytöstä Lapuan “vierai-lulla”. Juhon alkuperääkään ei ole toistaiseksi saa-tu selville. Juhon isännyys oli Hirsimäessäkin ly-hytaikainen. Mutta kun isonvihan jälkeen hänenvävyistään kaksi on isäntinä Hirsimäessä, niin Ju-holla on rippikirjassa merkintä “Husb.” eli ´vanha-isäntä´?


Vävyistä nuorena kuollut Tuomas Heikinpoika olialkuperäistä sukua. Toinen vävy Matti Sipinpoikaasui talon toista puolta. Tuomas Heikinpoika olikuollessaan alle 30-vuotias. Kuolinsyy ei ole tie-dossa, mutta kun hän edellisen vuoden aikana(1726) järjesteli talon asioita, voi ainakin arvailla,että taustalla oli jokin vaikea sairaus. Ainoaksi jää-nyt tytär Anna syntyi isänsä kuoleman jälkeen.

Talo oli selvinnyt sekä hyvin että huonosti isonvi-han ajasta: ketään ei surmattu eikä ketään vietyVenäjälle. Toisaalta on tiedossa, että talo oli ryös-telyn jäljeltä heikossa kunnossa. Heikin leskenkanssa avioitunut Hans Johaninpoika Sisbackavaati lapsipuoltensa perintöjä, jotka olivat vielä1730 suorittamatta. Perillisistä Tuomas oli jo kuol-lut, sisar Sofia oli ilmeisesti elossa. Sisaruksiin voi-daan laskea Tuomaan tytär Anna? Hans Johanin-poika Sisbacka Pedersören pitäjästä vaati nyt läs-nä olevien lapsipuoltensa puolesta heidän Hirsi-mäen verotalossa Kauhavalla olevaa perintöäedesmenneen poikapuolensa Tuomas Heikinpo-jan leskeltä vaimo Vendela Juhontyttäreltä ja tä-män myöhemmältä apelta Mikki Pietarinpojalta,joka mainittua taloa omistaa ja sovitteli kantajankanssa vapaaehtoisesti erikseen, että ottaen huo-mioon heikon tilan johon mainittu talo oli viholli-sen ryöstelyn jälkeen joutunut, maksetaan kaik-kiaan mainitun Tuomas Heikinpojan sisaruksillenyt heti 20 kuparitaalaria, mitä vastaan he tämänjälkeen aina tulevaisuudessa enemmistä vaati-muksista vapaiksi tunnustavat. Tämä sovittelumerkittiin pyynnöstä pöytäkirjaan.11

Samoilla käräjillä esiintyi Matti Sipinpoika, Juhontoinen vävy: Matti Lasanen Uudenkaarlepyyn pi-täjästä kertoo asuneensa 3 v. Hirsimäen taloa Kau-havalla. Oli varustanut tuolloin sotilaan, jonkapalkasta maksanut 140 kuparitaalaria. Nyt palkas-ta on jäljellä 8 kuparitaalaria ja pestirahasta 7 taa-laria 16 äyriä. Pyytää, että seuraaja maksaa. Seu-raaja talossa on Mikki Pietarinpoika.12

Seuraavilla käräjillä asia on vielä esillä: Matti Si-pinpoika Lasanen Uudenkaarlepyyn pitäjästä onantanut haastaa Yrjänä Matinpoika (p.o. Mikin-poika) Hirsimäen Kauhavalta, vaatien häneltä sel-vitystä niistä 140 kuparitaalarista, jotka Mattivuonna 1726 oli lainannut Yrjänän edeltäjälle avio-liitossa Tuomas Heikinpojalle sotilaan varustami-seksi. Asiaa käsiteltäessä esitettiin kokkolalaisenporvarin Mårten Mulanderin todistus 21.6.1726,jossa sanottiin, että Matti saa puolet Hirsimäentalosta. Hän suorittaa vuosittaiset maksut ja asuu

taloa kunnes laina on maksettu. Matti sanoi, etteihän ollut saanut nauttia kuin 3 v. ja oli tuona aika-na maksanut velkoja 15 kuparitaalaria. Yrjänä il-moitti, että Matti oli valmistanut tervaa ja vienyt,jolloin ei maksanut veroja.13Matti Sipinpojan rahoilla talo varusti v. 1726 soti-laan, Benjami Stångbergin. Tuo rahasumma 140kuparitaalaria oli kohtalaisen talon hinta. Benjamija vaimo Marketta Joosepintytär siirtyivät 1740-luvulla talollisiksi Niemeen ja Hirsimäkeen tuliuusi sotilas Jaakko, joka peri Stångberg-nimenedeltäjältään.

Matti ja Valpuri muuttivat Hirsimäestä Uuteen-kaarlepyyhyn Ytterjeppon Högvägiin v. 1730. Mat-ti on siellä aluksi yhtiömiehenä kymmenkuntavuotta, sitten talollisena Lillhögvägissä. Muuta-mat lapsenlapsista avioituivat Kauhavalle ja Här-mään (Matin nimi on todennäköisesti Laasanen,ei Lasanen. Lasanen mainitaan vain näissä käräjä-otteissa).

Juho Tuomaanpojan perhe

Taulu 1I Juho TI Juho TI Juho TI Juho TI Juho Tuomaanpuomaanpuomaanpuomaanpuomaanpoikaoikaoikaoikaoika, talollinen Koppalassa1699–1705, Talvitie n. 1706–1708, Hirsimäkin. 1709–, s. n. 1671, haudattu 15.11.1741 Kauhava.1. Puoliso VVVVVendela Laurintytär Koppalainenendela Laurintytär Koppalainenendela Laurintytär Koppalainenendela Laurintytär Koppalainenendela Laurintytär Koppalainen,k. n. 1708. Vanhemmat: Lauri Yrjänänpoika,Koppalainen, pappilan renki, lukkari n. 1677–Kauhavalla, surmattiin 1714, ja Vendela Matin-tytär. Lauri-lukkari on yksi niistä Jylhän alueella1670–80 -luvulla asuneista torppareista, joita eiollut verotettu. Rippikirjassa hänet on perheineenmerkitty Toppariin n. v:een 1695 asti.2. Puoliso Anna ArAnna ArAnna ArAnna ArAnna Arvintytär Eskvintytär Eskvintytär Eskvintytär Eskvintytär Eskolaolaolaolaola, s. n. 12.1670Kauhava, k. 20.6.1764 Kauhava, Lill-Karjanlahti.Vanhemmat: Arvi Heikinpoika Hemminki, Eskolaja Saara Tuomaantytär, k. 1701 Kauhava. —Annallakin 2. avio.Lapset:1. V1. V1. V1. V1. Valpuri Juhontytäralpuri Juhontytäralpuri Juhontytäralpuri Juhontytäralpuri Juhontytär, s. 1693. Tauluun 2.1.1.1.1.1. Maria JuhontytärMaria JuhontytärMaria JuhontytärMaria JuhontytärMaria Juhontytär, s. n. 1700. Tauluun 3.1. V1. V1. V1. V1. Vendela Juhontytärendela Juhontytärendela Juhontytärendela Juhontytärendela Juhontytär, s. n. 1701. Tauluun 4.

Taulu 2 (taulusta 1)II VII VII VII VII Valpuri Juhontytär alpuri Juhontytär alpuri Juhontytär alpuri Juhontytär alpuri Juhontytär , s. 1693, k. 30.6.1763Uusikaarlepyy, Lillhögväg. (s. aika Uuden-kaarlepyyn rk!)Puoliso e 1723 Mats SipinpMats SipinpMats SipinpMats SipinpMats Sipinpoika, Högvägoika, Högvägoika, Högvägoika, Högvägoika, Högväg, talol-linen Hirsimäessä 1726–, Högvägin yhtiömies jatalollinen 1730–39, Uusikaarlepyy, Ytterjeppo,Högväg, s. 1684, k. 3.11.1762 Uusikaarlepyy.(Kummankin syntymävuosi voi olla väärä.)


Lapsia:Mats MatsinpMats MatsinpMats MatsinpMats MatsinpMats Matsinpoika Boika Boika Boika Boika Backackackackack, s. 1724 Kauhava?k. 15.4.1788 Uusikaarlepyy, Back.Johan MatsinpJohan MatsinpJohan MatsinpJohan MatsinpJohan Matsinpoikaoikaoikaoikaoika, s. 1726 Kauhava?k. 23.10.1805 Uusikaarlepyy.Henrik MatsinpHenrik MatsinpHenrik MatsinpHenrik MatsinpHenrik Matsinpoikaoikaoikaoikaoika, s. 14.1.1737 Uusikaarlepyy,Ytterjeppo, k. 7.6.1796 Uusikaarlepyy, Lillhögväg.

Taulu 3 (taulusta 1)I Maria JuhontytärI Maria JuhontytärI Maria JuhontytärI Maria JuhontytärI Maria Juhontytär, Lill-Karjanlahti, Lill-Karjanlahti, Lill-Karjanlahti, Lill-Karjanlahti, Lill-Karjanlahti, s. n. 1700,haudattu 28.4.1736 Kauhava.Puoliso Matti AntinpMatti AntinpMatti AntinpMatti AntinpMatti Antinpoika Lill-Karjanlahti,oika Lill-Karjanlahti,oika Lill-Karjanlahti,oika Lill-Karjanlahti,oika Lill-Karjanlahti,talollinen Kauhavan Luoma 1729–, s. 8.1701,k. 9.4.1775 Kauhava, Lill-Karjanlahti. — MattiAntinpojan 2. vaimo on Marian sisarpuoli,Anna Arvintyttären tytär.

Taulu 4 (taulusta 1)II VII VII VII VII Vendela Juhontytär Hirsimäki,endela Juhontytär Hirsimäki,endela Juhontytär Hirsimäki,endela Juhontytär Hirsimäki,endela Juhontytär Hirsimäki, s. n. 1701,k. 9.1.1772 Kauhava, Lammi.1. Puoliso TTTTTuomas Heikinpuomas Heikinpuomas Heikinpuomas Heikinpuomas Heikinpoika Hirsimäkioika Hirsimäkioika Hirsimäkioika Hirsimäkioika Hirsimäki, vävy,talollinen n. 1723–1727, s. 1701, k. 1727 Kauhava.Vanhemmat: Heikki Yrjänänpoika Hirsimäki jaSusanna Pentintytär Somppi, Hirsimäki, s. 1678Kauhava. (ks. Yrjänä Jaakonpojan perhe.)2. Puoliso n. 1728 YYYYYrjänä Mikinprjänä Mikinprjänä Mikinprjänä Mikinprjänä Mikinpoika Hirsimäki,oika Hirsimäki,oika Hirsimäki,oika Hirsimäki,oika Hirsimäki,LammiLammiLammiLammiLammi, talollinen Hirsimäessä 1735–49,Lammissa 1750–, majatalon isäntä, s. 5.1711,k. 13.9.1773 Kauhava. Vanhemmat: Mikki Pietarin-poika, Finni, Hirsimäki, talollinen Finnissä –1729,s. 9.1670 Ruovesi(?), k. 12.3.1752 Kauhavaja Marketta Yrjänäntytär, s. n. 1672, k. 1723.(ks. Mikki Pietarinpojan perhe.)Lapsia:1. Anna T1. Anna T1. Anna T1. Anna T1. Anna Tuomaantytäruomaantytäruomaantytäruomaantytäruomaantytär, s. 12.1727. Tauluun 5.

Taulu 5 (taulusta 3)III Anna TIII Anna TIII Anna TIII Anna TIII Anna Tuomaantytär Hirsimäkiuomaantytär Hirsimäkiuomaantytär Hirsimäkiuomaantytär Hirsimäkiuomaantytär Hirsimäki,s. 12.1727, k. 25.9.1753 Kauhava.Puoliso Vihitty 4.3.1744 Kauhava Elias MatinpElias MatinpElias MatinpElias MatinpElias Matinpoi-oi-oi-oi-oi-ka Porka Porka Porka Porka Porkkkkkkkkkkunen, Hirsimäkiunen, Hirsimäkiunen, Hirsimäkiunen, Hirsimäkiunen, Hirsimäki, talollinen, s. 4.1720Kuortane, k. 19.6.1772 Kauhava. Vanhemmat:Matti Markunpoika, vävy, talollinen Porkkusessaja Aune Yrjänäntytär Porkkunen. — Elias avioituiAnnan kuoltua Liisa Matintytär Aution (s. 5.1730)kanssa.14 Tästä Eliaksen toisesta avioliitosta olilapsia, joiden jälkeläisiä asuu nykyään Hirsimäes-sä.Lapsia:Elias EliaksenpElias EliaksenpElias EliaksenpElias EliaksenpElias Eliaksenpoikaoikaoikaoikaoika, talollinen 1772–1790-luvulle,torppari, s. 27.6.1745 Kauhava, k. 8.6.1809 Kauha-va. 1. Puoliso Vihitty 1.6.1766 Kauhava Maria Ma-Maria Ma-Maria Ma-Maria Ma-Maria Ma-tintytär Näytintytär Näytintytär Näytintytär Näytintytär Näykki, Hirsimäkikki, Hirsimäkikki, Hirsimäkikki, Hirsimäkikki, Hirsimäki, s. 4.4.1750 Kauhava,k. n. 1802 Kauhava. Vanhemmat: Matti Tuomaan-poika Näykki, talollinen Näykissä n. 1740–,

s. 9.1723 Kauhava, k. 5.4.1795 Kauhava ja LiisaAntintytär Hakola, Storstråka, Näykki,s. 7.1723 Naarasluoma, Hakola, k. 10.6.1772 Kauha-va, Näykki. 2. Puoliso Vihitty 30.12.1804 KauhavaLiisa Juhontytär , HirsimäkiLiisa Juhontytär , HirsimäkiLiisa Juhontytär , HirsimäkiLiisa Juhontytär , HirsimäkiLiisa Juhontytär , Hirsimäki, s. 1787.TTTTTuomas Eliaksenpuomas Eliaksenpuomas Eliaksenpuomas Eliaksenpuomas Eliaksenpoika Finni, Huhmaroika Finni, Huhmaroika Finni, Huhmaroika Finni, Huhmaroika Finni, Huhmarkkkkkoskioskioskioskioski,talollinen Huhmarkoskessa 1768–1772,s. 3.11.1746 Kauhava, k. 12.6.1772 Kauhava. PuolisoVihitty 6.11.1768 Kauhava Liisa Matintytär Finni,Liisa Matintytär Finni,Liisa Matintytär Finni,Liisa Matintytär Finni,Liisa Matintytär Finni,StStStStStorororororpassipassipassipassipassi, s. 21.9.1751 Kauhava. Vanhemmat: Mat-ti Matinpoika Finni, s. 1.1725 Kauhava Finni ja So-fia Yrjänäntytär Lahti, s. 1.1723 Kauhava. Vihitty25.11.1744 Kauhava.

Talon väliaikainen jako

Tekstin alussa olevassa isäntien luettelossa maini-taan Mikki Pietarinpoika. Hän oli Hirsimäen naa-puritalon Finnin vävy. Isonvihan jälkeen hän avi-oitui kolmannen kerran. Toinenkin suuri elämän-muutos oli edessä: pojille tarvittiin elintilaa jaMikki osti puolet Hirsimäen talosta sen perintö-mieheltä Tuomas Heikinpojalta ja siirtyi Hirsimä-keen. Toinen puoli talosta oli sopimuksen mukaanMatti Sipinpojan hallinnassa.

Mikin vanhempi poika Antti on merkitty koko(!)talon isännäksi (SAY 1728—34). Sitä ennen hänelläoli tekeillä naimiskauppa Vuoskoskella Köykkärintyttären Sofia Erkintyttären kanssa. Sofia oli äi-tinsä ja holhoojansa hyväksymänä myynyt parivuotta aiemmin perintötalonsa velipuolelleenMatti Pentinpojalle. Nyt heidän äitinsä MariaGabrielintytär halusi perua kaupan, koska hän ha-lusi luovuttaa talon tulevalle vävylleen Antti Mi-kinpojalle, Mikki Pietarinpojan pojalle. Oikeus eihyväksynyt kaupan purkamista.15 Sofia on vieläpari vuotta merkittynä Köykkäriin. Sen jälkeenhänestä ei löydy tietoja, ei liioin siitä, toteutuikosuunniteltu avioliitto. Antti avioitui Uudenkaarle-pyyn Kyrkobyn Bäckin talon tyttären kanssamuutamaa vuotta myöhemmin. He muuttivat An-nan kotitaloon ja Hirsimäen isännyys siirtyi Mikinnuoremmalle pojalle Yrjänälle, joka oli avioitunutTuomaan lesken kanssa. Tuomaan tytär, Yrjänäntytärpuoli Anna Tuomaantytär avioitui kuortane-laisen Elias Matinpoika Porkkusen kanssa.16

Hirsimäkeä oli asuttu vuodesta 1726 kahtena talo-na. Nyt Yrjänä Mikinpojan vävypuoli Elias halusikoko talon hallintaansa: Elias Matinpoika Hirsi-mäki Kauhavalta on antanut haastaa kanssaanHirsimäen 1/4 mt:n perintötalossa asuvan MikkiPietarinpojan koskien mainitun talon hallintaoi-keutta. Elias Matinpoika oli nainut 1743 kynttilän-


messun aikaan edesmenneen Tuomas Heikinpo-jan tyttären, joka (Tuomas) on ollut yksin talonperintömies, mutta oli vuonna 1726 myynyt puo-let talosta vastaajalle, mutta kun talo ei kestä jaka-mista, niin pyytää kantaja saada palauttaa vastaa-jalle kauppasumman, niin että hän hallitsisi taloayksin.

Vastaajan valtuutettu raatimies Samuel Litho-vius Uudenkaarlepyyn kaupungista (ilmoitti), ettähänen päämiehensä oli vuonna 1726 laillisella kau-palla tullut tämän Hirsimäen talon puolikkaanomistajaksi. Vastaaja oli sittemmin mennyt naimi-siin edesmenneen Tuomas Heikinpojan leskenVendela Jaakontyttären (Juhontyttären) kanssa,niin että hän (Mikki) on kantajan (vaimon!) isä-puoli. Päämies oli maksanut huomattavat velat.Oikeus kehotti sovittelemaan.17

Asiaan palattiin seuraavilla käräjillä Lapualla.Tämän pitäjän viime käräjillä oli tämä oikeus jät-tänyt aikaa harkita ja sovitella hallinta- ja omis-tusriidassa koskien Kauhavan kylän Hirsimäenneljännesmanttaalin verotaloa, jonka talon kruu-nu on pidättänyt veroista.Vastaajan valtuutettu raatimies Uudenkaarlepyynkaupungista Samuel Lithovius (ilmoitti), että pää-mies ei (ollut sovitellut) vävypuolensa Elias Mi-kinpojan kanssa.

Kauppakirja, johon on viitattu:Minä allekirjoittanut myönnän ja tunnustan, ettäminä myyn hyvin harkittuani ja vakain tuuminpuolet talostani kiinteästä ja irtaimesta, läheltä jakaukaa, Hirsimäen neljännesmanttaalin perintö-talosta Lapuan pitäjästä Kauhavan kylästä MikkiPietarinpojalle 180 kuparitaalarista. Tätä kauppa-summaa vastaan saa mainittu Mikki pitää ja naut-tia puolikasta mainitusta talosta ikuisesti jälkeläi-sineen ilman minun ja jälkeläisteni valituksia. Tä-män edellä mainitun kaupan vahvistan minä Mik-ki Pietarinpoika kaikilta osin pitäväni ja täyttävä-ni. Suuremmaksi vakuudeksi annamme piirtää tä-män alle tavanomaiset puumerkkimme ja kirjoit-taa nimemme. Tämä jätetään kuitenkin kunnioite-tun kihlakunnanoikeuden tuomiovaltaan.Lapualla 5.10.1726Tuomas Heikinpoika (pm) Mikki Pietarinpoika(pm)18

Asian jatkokäsittely siirrettiin sitten kevääseen,jolloin suoritetaan mittaus, kestääkö jaon. Kärä-jöinnin loppuvaiheita ei ole enää selvitetty tämänpidemmälle. Mikin testamentista selviää, ettäElias lopulta osti Mikin talon ja näin Hirsimäki ontaas yhtenä talona: Edesmenneen isäntä Mikki

Hirsimäen Kauhavan kylästä leski Sofia Erkinty-tär esitti mainitun miehensä elinaikanaan teke-män testamenttikirjan.

Allekirjoittanut, sairauden päivittäin ottaessakovemman otteen, testamenttaa vaimolleen SofiaErkintyttärelle ja pienelle tyttärelle Kirstille. Saa-vat kaiken omaisuuden: rahat, hevoset, eläimetjne. paitsi 100 kuparitaalaria, jonka luvannut Hir-simäen nykyiselle asujalle Elias Matinpojalle sum-masta, jolla ostanut puolet talosta aiemmin tämänapelta, niin että vaimoni ja tyttäreni saavat naut-tia huonetilaa ja muita etuja, kuten minä olennauttinut tähän asti.Lapset edellisestä avioliitosta eivät saa jäämistös-tä mitään.Allekirjoitus 7.3.1752 Mikki Pietarinpoika Hirsi-mäki.19

Testamentista huolimatta Mikin vanhemmat lap-set olivat vaatineet perintöä isänsä jälkeen Eliak-selta ja äitipuoleltaan Sofia Erkintyttäreltä, silläsamoilla käräjillä (syksy 1752) Antti MikinpoikaBäck esitti sovittelun omasta ja sisarustensa Yrjä-nä Mikinpoika Lammin, sekä vaimojen Maria,Valpuri ja Anna Mikintyttären puolesta. Sen mu-kaan “Elias Matinpoika maksaa näille perillisilleirtaimesta ja kiinteästä omaisuudesta kaikkiaan130 kuparitaalaria ja Sofia Erkintytär, heidän äiti-puoli, (saa) minulle tulleesta irtaimesta 190 kupa-ritaalaria.Lapualla 17.10.1752 Elias Matinpoika Sofia Erkin-tytär.”

Mikki Pietarinpojan perhe

Mikki PietarinpMikki PietarinpMikki PietarinpMikki PietarinpMikki Pietarinpoika, Finni, Hirsimäkioika, Finni, Hirsimäkioika, Finni, Hirsimäkioika, Finni, Hirsimäkioika, Finni, Hirsimäki, vävyFinnissä 1729, talollinen 1730– Hirsimäessä,s. 9.1670, k. 12.3.1752 Kauhava.1. Puoliso Vihitty n. 1688 Kirsti TKirsti TKirsti TKirsti TKirsti TuomaantytäruomaantytäruomaantytäruomaantytäruomaantytärFinni,Finni,Finni,Finni,Finni, k. 1697. Vanhemmat: Tuomas SimonpoikaFinni, talollinen ja Liisa Filpuntytär.2. Puoliso MarMarMarMarMarkkkkketta Yetta Yetta Yetta Yetta Yrjänäntytärrjänäntytärrjänäntytärrjänäntytärrjänäntytär, s. n. 1672,k. 1723.3. Puoliso Vihitty n. 1727 Sofia ErSofia ErSofia ErSofia ErSofia Erkintytärkintytärkintytärkintytärkintytär, Hirsi-, Hirsi-, Hirsi-, Hirsi-, Hirsi-mäki, Lahtimäki, Lahtimäki, Lahtimäki, Lahtimäki, Lahti, s. 1700, k. 4.8.1778 Kauhava.Lapsia:1. Maria Mikintytär1. Maria Mikintytär1. Maria Mikintytär1. Maria Mikintytär1. Maria Mikintytär FinniFinniFinniFinniFinni, s. 6.1694,k. 1780 Kauhava, Finni. Puoliso Matti MatinpMatti MatinpMatti MatinpMatti MatinpMatti Matinpoi-oi-oi-oi-oi-ka Finnika Finnika Finnika Finnika Finni, s. 9.1693, k. 25.6.1756 Kauhava Finni.Vanhemmat: Matti Tuomaanpoika Finni jaMarketta Eliaksentytär Pelkola.2. V2. V2. V2. V2. Valpuri Mikintytär Honkalpuri Mikintytär Honkalpuri Mikintytär Honkalpuri Mikintytär Honkalpuri Mikintytär Honkolaolaolaolaola, s. 5.1703 Kauha-va, k. 1780 Kauhava. Puoliso Matti DanielinpMatti DanielinpMatti DanielinpMatti DanielinpMatti Danielinpoi-oi-oi-oi-oi-ka Honkka Honkka Honkka Honkka Honkolaolaolaolaola, s. 2.1695 Kauhava,k. 17.3.1759 Kauhava.


Vanhemmat: Daniel Knuutinpoika Perttula,Honkola, s. n. 1654 Kauhava, k. 1708 Kauhava jaSofia Heikintytär Honkola, s. 1664 Kauhava.2. Anna Mikintytär Klåckare2. Anna Mikintytär Klåckare2. Anna Mikintytär Klåckare2. Anna Mikintytär Klåckare2. Anna Mikintytär Klåckare, s. 12.1705,k. 22.5.1769 Kauhava. Puoliso Olli YOlli YOlli YOlli YOlli Yrjänän-rjänän-rjänän-rjänän-rjänän-pppppoika Klåckareoika Klåckareoika Klåckareoika Klåckareoika Klåckare, lukkari, koulumestari, s. 1699,k. 13.12.1786 Kauhava. Vanhemmat: Yrjänä Ju-hanpoika, Sippola, Klåckare, lukkari, s. 1665,k. 17.4.1743 Kauhava ja Susanna JuhontytärSippola, s. 2.1667 Kauhava, k. 3.2.1761 Kauhava,Skuggila.2. Antti Mikinp2. Antti Mikinp2. Antti Mikinp2. Antti Mikinp2. Antti Mikinpoika Bäckoika Bäckoika Bäckoika Bäckoika Bäck, talollinenHirsimäessä, yhtiömies, isäntä Bäckissä,s. n. 1710, k. 3.12.1775 Uusikaarlepyy, Kyrkoby,Bäck. Puoliso Vihitty n. 1729 Anna AntintytärAnna AntintytärAnna AntintytärAnna AntintytärAnna AntintytärBäck, HirsimäkiBäck, HirsimäkiBäck, HirsimäkiBäck, HirsimäkiBäck, Hirsimäki, s. n. 1706 Uusikaarlepyy, Bäck,k. 1.6.1778 Bäck. Vanhemmat: Anders Mattsin-poika Bäck, talollinen Bäckissä, k. 1723 Uusi-kaarlepyy, Bäck ja Brita Knutintytär.2. Y2. Y2. Y2. Y2. Yrjänä Mikinprjänä Mikinprjänä Mikinprjänä Mikinprjänä Mikinpoika Lammioika Lammioika Lammioika Lammioika Lammi, talollinen Hirsi-mäessä, sitten Lammissa, majatalon isäntä,s. 5.1711, k. 13.9.1773 Kauhava. Puoliso Vihittyn. 1727 VVVVVendela Juhontytär Hirsimäki,endela Juhontytär Hirsimäki,endela Juhontytär Hirsimäki,endela Juhontytär Hirsimäki,endela Juhontytär Hirsimäki, s. n.1701, k. 9.1.1772 Kauhava, Lammi. Vanhemmat:Juho Tuomaanpoika, Koppalainen, Hirsimäki,talollinen, s. n. 1671 ja Vendela LaurintytärKoppalainen, Hirsimäki, k. 1708. Vendelan1. pso TTTTTuomas Heikinpuomas Heikinpuomas Heikinpuomas Heikinpuomas Heikinpoika Hirsimäkioika Hirsimäkioika Hirsimäkioika Hirsimäkioika Hirsimäki.3. Kristiina (Kirsti) Mik3. Kristiina (Kirsti) Mik3. Kristiina (Kirsti) Mik3. Kristiina (Kirsti) Mik3. Kristiina (Kirsti) Mikontytär Lahtiontytär Lahtiontytär Lahtiontytär Lahtiontytär Lahti,s. 28.5.1741, haudattu 27.12.1797 Kauhava. Puoli-so 18.6.1758 Kauhava TTTTTuomas Matinpuomas Matinpuomas Matinpuomas Matinpuomas Matinpoika Lah-oika Lah-oika Lah-oika Lah-oika Lah-tititititi, talollinen, s. 9.12.1739 Kauhava, k. 30.5.1816Kauhava. Vanhemmat: Matti YrjänänpoikaLahti, talollinen, s. 2.1710 Kauhava, k. 22.1.1789Kauhava ja Anna Tuomaantytär Nahkala, s.2.1711 Kauhava Nahkala, k. 14.7.1804 Kauhava.

Lopuksi

Anna Tuomaantyttären ja Elias Matinpojan lap-sista vanhempi poika Elias peri talon ja hänestätuli isäntä isänsä kuoltua. Myöhemmin hän ontalossa torpparina. Nuorempi poika Tuomas“kutsuttiin” isännäksi Huhmarkoskeen: talvikä-räjillä 1768 isäntä Elias Simonpoika Huhmarkos-ki Kauhavalta, hänen vaimonsa Marketta Hei-kintytär ja heidän poikansa Juho Eliaanpoika il-moittivat, että he ottavat isännänpojan TuomasEliaanpoika Hirsimäen isännäksi. Huhmarkos-ken perillisiksi ilmoittautui välittömästi Elias Si-monpojan sisaren lapset. He aloittivat käräjöin-nin, mutta ainakaan uutta talonpitäjää heistä eilöytynyt. Tuomas kuoli jo muutaman vuodenkuluttua ja Huhmarkoskeen etsittiin uudelleenisäntää.

Kyseisenä aikana Hirsimäen taloa oli isännöinyt vä-hintään kolme eri sukua. Avioliittojen kautta suvutyhdistyivät keskenään. Sukujen vanhimpien alku-perä, perustajaa lukuun ottamatta, jäi lukijoidenselvitettäväksi.Käräjäpöytäkirjaotteet Markku Pihlajaniemen ar-kistosta. Kiitokset yhteistyöstä.Veikko Ekolalle kiitos Elias Porkkusen tiedoista.

Lähteet:

Kauhavan ym. rippikirjatKauhavan historia IAlahärmän historia IJärviseudun historia I

Viitteet:1 Lapuan syyskäräjät 1682.2 Lapuan talvikäräjät 1686.3 Vanhat maakirjakartat internetissä: Index of /

pub/sci/geo/carto/vanhatkartat/maakirjakar-tat/medres/e , Kartan koodi e26_46_.bmp

4 Kauhavan veroluetteloissa on Laitisen talonisäntinä 1600-luvun alkupuolella Pelkosia.

5 Markku Pihlajaniemi: Knuutti Karhun juuretKauhavalla. Eteläpohjalaiset Juuret 2/2004.

6 Lapuan syyskäräjät 1655.7 Lapuan syyskäräjät 1729.8 Järviseudun historia, s. 815.9 Tommy Olin: Sisbacka hemman i Neder-

purmo. 1996.10 Lapuan talvikäräjät 1708: “Vanha mies Matti

Talvitie pyysi saada ottaa avuksi talonsa asu-miseen tyttärensä (tyttären) pojat Erkki jaKustaa Kustaanpojat, koska ei luota poikaansaErkkiin, joka 2 v. ollut poissa talosta ja Matinottama syytinkimies Juho Tuomaanpoikaottanut toisen talon Finnilän Kauhavankylästä- -.” Käräjäpöytäkirjassa mainitaan Juhon otta-mana kauhavalaistalona Finni, Lapuan rippi-kirjassa Hirsimäki ja vaimo Vendela Laurin-tytär. Finnissä asuva Juho Tuomaanpoika oneri henkilö.

11 Lapuan syyskäräjät 1730.12 Lapuan syyskäräjät 1730.13 Lapuan talvikäräjät 1731.14 Hillevi Tyni: Autiossa riittää asujia. Taulu 9.

Eteläpohjalaiset Juuret 3/2008.15 Uudenkaarlepyyn pitäjän talvikäräjät

18.2.1723, f. 193.16 Veikko Ekolalta saatu tieto.17 Lapuan syyskäräjät 1745.18 Lapuan talvikäräjät 1746.19 Lapuan syyskäräjät § 6.


Oppaan talon alkuvaiheet

Kurikan kylän Luovan talon kaakkoispuolelle Ja-lasjärven suuntaan perustettiin uudistila Op-paanmaalle, jossa kukaan ei ollut asunut. Jotaintoimintaa alueella on kuitenkin ollut, koska kärä-jäasiakirjassa vuodelta 1669 todetaan, että Op-paanmaa on metsittynyt ja kesäkäräjillä 1680mainitaan, että Luovan ja Lipaskuusen isännilläosaveljineen oli ollut sauna Oppaanmaalla (Åp-pan Maa).1 Uudistilan asiat olivat ensimmäisenkerran esillä Ilmajoen syyskäräjillä 1669.2

Simo Yrjänänpoika Jalasjärveltä astui esiin ja pyy-si saada ottaa uudistilan tai torpanpaikan Jalas-järveltä nimeltään Oppaanmaa (Oppama), jotaautiomaata kukaan ei ollut aiemmin asunut, jaajan mittaa maksaa siitä asianmukaisesti veroakuninkaalliselle majesteetille ja hänen kreivilli-selle armolleen, niin kuin laki velvoittaa.

Tarkan tutkinnan ja lautakunnan yksimielisentodistuksen mukaan todettiin, että mainittuOppaanmaa on metsittynyt ja emäkylälle ei tehdämitään haittaa.

Koska emäkylä ei ole liian lähellä, eikä silletehdä haittaa, eikä yhtään valitusta ole tehty an-netaan mainitun Simo Yrjänänpojan kuninkaalli-sen majesteetin julistuksen ja hänen korkeankreivillisen ylhäisyytensä ja armonsa armollisentahdon mukaan ottaa ja viljellä mainittua Op-paanmaan erämaata. Rakennuskaaren 40 ja 41 lu-vun mukaan asetettiin Simon takuumiehiksi silläehdolla ja etupuheella, mikäli Simo Yrjänänpoikavapaavuosien jälkeen ennen laillista aikaa luopuuOppaanmaan uudistilasta, pitää Pentti Luuk-kaanpojan Peuralasta ja Heikki Krekonpojan Pa-losta vastata ja suorittaa täysin verot, jotka Simol-le voidaan määrätä. Mutta verovapaus siirretäännöyrimmästi hänen korkealle kreivilliselle armol-leen tai hänen korkeutensa kreivillisen ylhäisyy-tensä edusmiehelle.

Aiemmin tämän artikkelin kirjoittaja on todennutartikkelissa Luopa ja kourallinen taalareita:3

”Simon toisena takuumiehenä oli Pentti Luuk-kaanpoika Peuralasta. Pentti oli tuolloin jo siirty-nyt Luovasta Korven talon isännäksi.

Ilmajoen talvikäräjillä 1673 Simo Yrjänänpojanleski Kaarina Pentintytär viittasi edellä mainittui-hin vuoden 1669 käräjiin ja kertoi miehensä naut-tineen neljä vuotta verovapautta uudistilallaan,kun naapurit yrittivät omia tilaan kuuluvia maita.Näiden käräjätekstien perusteella uskaltaa väit-tää, että Pentti Luukkaanpoika oli ollut takaa-massa vävyään, Oppaan uudistilan ensimmäistäisäntää Simo Yrjänänpoikaa ja että Kaarina Pen-tintytär oli takaajan tytär.”

Kauaa ei Simo Yrjänänpoika Oppanmaalla yrittä-nyt. Syyskäräjillä 1673 valittivat Tuiskulan kylänasukkaat seuraavasta Oppaan asujasta YrjänäKnuutinpojasta.4

Tuiskulan asukkaat valittivat uudistilallisesta sa-masta kylästä Yrjänä Knuutinpojasta, että hän onheidän markillaan ja metsässään kylälle suureksihaitaksi. Vastaavasti valitti mainittu uudistilalli-nen heistä, että he ovat lähellä hänen torpanpaik-kaansa Oppaanmaata kuorineet ja kuivattaneettervapuitaan, minkä hän arveli olen vastoin lailli-sia lupakirjoja, jotka hän hopmannilta saatuina30.9.1669 ja 9.10 kuluvaa vuotta esitti. Tämänvuoksi oikeudesta määrättiin Mikki Joosepinpoi-ka, Antti Ollinpoika, Kreko Filpunpoika ja JuhoPertunpoika tarkastamaan ja tutkimaan hänen ti-lansa, kumpi osapuoli toista haittaa vastoin laillis-ta kirjaa. Tästä he voivat sitten tehdä oikeudelleselvityksen, niin että kummankin osapuolen oi-keaa ja laillista omistusta selvitetään.Seuraavilla käräjillä valitukset jatkuivat:5

Esko Pietarinpoika Nenättömästä osaveljiensäTuiskulankylän asukkaiden kera valitti edelleen

Oppaan uudistila ja Juho Eskonpoika

Markku Pihlajaniemi


uudistilallisesta Oppaanmaalla Yrjänä Knuutin-pojasta, että tämä haittaa kovasti heidän vero-omistuksillaan protestoiden, että tämä pitää mää-rätä lähtemään mainitusta Oppaanmaan torpan-paikasta, jonka hopmanni luotettu Johan Fors-man on hänelle antanut edellisen asujan Simo Yr-jänänpojan jälkeen. Esitettiin maaherran luotetunJohan Granin kirjelmä 12.12.1673, jossa tuomariavaroitettiin, ettei hän sallisi uudistilaa liian lähellekylän asutusta ja olisi haitaksi niiden vero-omis-tuksille. Kesäkäräjillä 10. ja 11.10.1673 on tästämäärätty tarkastus, mitä asianomaiset eivät olevielä suorittaneet, niin pitää näiden määrättyjensuorittaa tämä tarkastus mitä pikimmin, heti kunlumi sulaa, suorittaa ja tutkia heidän tilansa tar-kasti. Jos he toteavat torpparin olevan kylässävastoin lakia ja sen vero-omistuksia liian lähellä janiille vahingoksi, niin silloin pitää mainittu Op-paanmaan torppari saada sieltä pois ja jättämääntämän torpanpaikan.

Juho Eskonpoika isännäksi

Yrjänä saatiin pois Oppaanmaalta ja edellä maini-tun valittajan Nikkolan isännän Esko Pietarinpo-jan poika Juho Eskonpoika ilmoitti Ilmajoen kesä-käräjillä 1686 halukkuutensa ottaa Oppaan uu-distila haltuunsa.6

Juho Eskonpoika Nenättömästä tuli esiin ja kertoiolevansa halukas ottamaan uudistilan Jalasjärvenkylästä, Opas nimeltään (Åppas), jonka eräs huo-nemies autuas Simo Yrjänänpoika oli 16 vuotta(tekstissä 6 vuotta) sitten ottanut viljeltäväksi,mutta oli heti kuollut, ennen kuin hän oli saanutsen jonkinmoiseen viljelykseen, minkä lautakun-ta vakuutti todeksi. Juho pyysi, että pitäisi myöstodistaa millaiset tilat siellä on. Näistä kerrottiin,että siellä on tilaa pellolle ja niitylle neljännes-manttaalin tarpeisiin, mutta melko vähäiset met-sät. Todettiin myös, että hän tarvitsee tämä maanedistämiseksi välttämättä kymmenen vuoden ve-rovapauden. Tämä, sekä mitä istuvassa oikeudes-sa on käsitelty merkittiin pöytäkirjaan ja siitä an-nettiin Juholle todistus, että hän voi heti hakeaedelleen lupaa hänen armoltaan jalosyntyiseltäherra maaherralta.

Samoilla käräjillä mainittiin, että Juho Eskonpoi-ka nauttii 10 vuoden verovapauden Oppaan uu-distalossa.7 Juho Eskonpojan ensimmäinen vaimooli Beata Matintytär Lammin talosta. Syyskäräjil-lä 1680 Lammin isäntä Matti Eskonpoika maini-taan Juhon appena.8

Koska Juho Eskonpoika Nenättömästä ei ole tyy-tyväinen jakoon, jonka laillisesti määrätyt miehetviime vuonna olivat tehneet hänen ja hänen ap-pensa, Matti Eskonpojan Jalasjärveltä välillä kos-kien Juhon vaimon äidinpuoleista perintöä. Tätenmäärättiin uudelleen lautamiehet Juho Pertun-poika ja Erkki Matinpoika tämän suorittamaan,kunnes osapuolet pääsevät yhteisymmärrykseen.

Beata Matintyttären sukua on käsitelty tämänkirjoittajan aiemmassa artikkelissa Lammin kesti-kievaritalo Jalasjärvellä.9

Luottamustoimia ja talonpitoa

Kesäkäräjillä 1694 kirkkoväärti Juho Pirilä vaatiKurikan kirkon korjauksista rästeissä olevia mak-suja.10 Juho Eskonpojalla oli maksamatta kellora-hoista 10 äyriä, lehterirahoista taalari, sekä kello-tapulin korjauksista taalari 16 äyriä. Pappien vali-tuksen mukaan Juholla oli lasten ruumisrahaarästissä 24 äyriä vuodelta 1695 Jacob Haustram-niukselle.11 Edellä mainituista huolimatta hänesiintyi luottamustoimessa Kurikan kappelin val-tuutettuna, kun Kohtalan taloa hankittiin kappa-laisen taloksi.12 Talvikäräjillä 1698 hän esiintyimyös ensimmäisen kerran lautamiehenä kihla-kunnanoikeudessa.13

Ilmajoen talvikäräjillä 1695 esitettiin luettelo uu-distiloista, jotka maanmittari Jonas Gedda oli mi-tannut vuonna 1689.14 Luettelossa mainitaanmuun muassa: Juho Eskonpoika Opas, ottanutuudistilan 1686, jota todetaan voitavan verottaa1695 neljännesmanttaalista. Talvikäräjillä 1696Juho Opas kuitenkin ”kinusi” vuoden verova-pautta lisää.15

Juho Eskonpoika Jalasjärveltä esitti korkeasti ja-losyntyisen herra paronin ja maaherran, autuaanHerra Gustaf Grassin päätöksen 10. päivältä kesä-kuuta 1686, että hän nauttii hyväkseen ottamal-laan uudistilalla vuoteen 1696 asti vapautta ta-vanomaisista maksuista lukuun ottamatta mant-taalirahoja. Hän kertoi samoin nyt kuin viimevuoden talvikäräjillä, että hänelle on määrätty ve-rotus jo viime vuodelta, mistä häntä kruununkantokirjan mukaan on velotettu, mutta sitä eikykene näinä kalliina aikoina saamaan aikaan.Niin huolimatta siitä, että oikeus viime vuodentalvikäräjillä oli todennut Juhon voivan uudisti-lastaan maksaa veroa jo viimeksi päättyneeltävuodelta 1695, kuitenkin myös tietämättä hänen


armonsa korkeasti jalosyntyisen päätöksestä ve-rovapaudesta ja nyt näinä kalliina aikoina tässämaan osassa tapahtuneesta yleisestä kadosta,minkä vuoksi Juholle annetaan vielä vuosi ar-mahdus veroista. Siksi merkittiin tämä pöytäkir-jaan ja jätetään nöyrimmästi hänen armonsa ....

Talvikäräjillä 1699 pyysi Juho Eskonpoika Op-paan taloa jo perintötaloksi, mutta kruununtilak-si se vielä jäi.16

Juho Eskonpoika Jalasjärveltä esitti kihlakunnantodistuksella 8. päivältä kesäkuuta 1686 ja herramaaherra Grassen tästä antamalla armollisellapäätöksellä tätä seuraavalta 10. päivältä, että hänEskonpoika on ottanut 10 vuoden verovapaudellaneljännesmanttaalin uudistilan Opas nimeltään.Tämä on nyt viety maakirjaan kruunun tilaksi,mutta koska se ei ole koskaan ollut autiona, senjälkeen, kun se on villistä metsästä otettu, eikä seole vajonnut suuriin kruunun rästeihin, niin hänpyysi saada nauttia vertaistensa lailla siitä perin-töoikeutta.

Lautakunnalta tiedusteltiin tämän uudistilankelpoisuudesta. Tällöin yleisesti todistettiin, ettäennen tätä Juho Eskonpoikaa toinen torppari 6vuoden ajan oli siellä asunut, mistä Juho sai 10

vuoden verovapauden niin, että häntä tullaan ve-rottamaan 1696, sekä että tämä uudistila ei olekoskaan ollut autiona, sen jälkeen, kun se autio-maasta on otettu. Tämä merkittiin pöytäkirjaan jasiitä annettiin asianomaiselle julkinen todistus.Muutoin pitää hänen esittää nöyrimmästi pyyn-tönsä hänen armolleen herra maaherralle kor-keasti jalosyntyiselle herra Johan Ehrensköldille.

Juho Eskonpoika oli kruununtalon isäntänä kan-tajana metsäriidassa Ilmajoen kesäkäräjillä 1701.17

Syyskäräjillä 1704 hän oli vastustamassa GabrielYrjänänpojan uudistalohanketta Ilvesluomalla.18

Talvikäräjillä 1707 Juho vastusti Yrjänä Paavonpo-jan Viitaniemen (Kasari) talohanketta.19

Menestyksen jälkeen vaikeuksia

Juho Oppaan vaimon Beata Matintytär kuoli1697. Samana vuonna hän meni naimisiin kappa-laisen tyttären Elisabet Forlundian kanssa. En-simmäinen vaimo oli Lammin kestikievaritalostaja toinen säätykierrossa ”pykälää” korkeammalla.Oppaan uudistila menestyi ja Juholla oli arvostet-tuja luottamustoimia. Hän oli uransa huipulla.


Tämän jälkeen alkoi Juho Oppaan alamäki. Ilma-joen kesäkäräjillä 1709 Juho valitti, että Simo Ki-vistö oli levitellyt juttua, että hän olisi varastanutkaloja kirkkoherran katiskoista Luopajärveltä.20

Asian käsittelyä jatkettiin seuraavan vuoden tal-vikäräjillä.21 Kirkkoherran entinen kalastaja Kle-metti Matinpoika oli ollut vuonna 1706 kutomas-sa verkkoja Oppaalla. Klemetti ja Juho olivat tuol-loin ottaneet muutaman hauen kirkkoherran ka-tiskoista, hiillostaneet ne ja syöneet. Kumpikinsai sakkoja varkaudesta ja heidän piti korvata ot-tamansa hauet.

Samoilla käräjillä Juho Eskonpojan lanko Kurikankappalainen Sigfred Saringius kertoi lähettä-neensä vuonna 1705 lautamies Juho Oppaan Tur-kuun lunastamaan hänen kappalaisen valtakir-jan.22 Tässä tarkoituksessa oli kappalainen toimit-tanut Oppaalle 28 kuparitaalaria, sekä antanutmatkaan hevosen ja rahaa kuluihin. Turusta kui-tenkin tiedustellaan, että miksi valtakirja on vielämaksamatta? Juho kertoi toimittaneensa tuomio-kapituliin Erich Nybergille 20 taalaria. Saringiusesitti Nybergin kirjeen 29.5.1708, missä tämäkielsi saaneensa mainittuja 20 taalaria. Juho väit-ti, että Nyberg oli ottanut rahat vastaan omassatalossaan, mutta ei ollut suostunut kuittaamaanniitä. Juho Opas tuomittiin maksamaan rahat.Epäselväksi jää kumpi valehteli, Opas vai Nyberg.

Samalla kappalainen Saringius tiedusteli myösoliko Opas kantanut hänen anopin lesken vilja-tynnyriä vuodelta 1708. Juho kertoi ainoastaankantaneensa Pirkkalan kappalaiselta Johan Ly-diukselta 20 kappaa vanhoja rästejä, mutta hän eiollut kantanut vuoden 1708 lesken tynnyriä. Ky-seessä olivat Harjun kappalaisen osapuolten apenLaurentius Forlundiuksen lesken Margareta Birk-manin saamiset.

Edelleen talvikäräjillä 1710 todettiin, että lauta-mies Juho Opas oli kymmenysverotuksessa jättä-nyt merkkaamatta kuhilaita.23 Huonenaisen Jo-hanna Markuksentyttären kuhilaat oli tämänpyydellessä jätetty kokonaan verottamatta. Vää-rinkäytösten vuoksi Juho Opas erotettiin lauta-miehen toimesta.

Isovihan jälkeen

Isovihan aika jättää paikalliseen historiaan mus-tan aukon. Käräjäteksteistä löytyy joitain harvojaviittauksia venäläisten miehityksen ajalta. 1720-luvulla vihollisuuksien jälkeen suoritettiin Juho

Oppaan lähipiirissä muutamat perunkirjoitukset.Ehkä perinnöt saivat elämän taas raiteilleen, vaik-ka porvarivelkojakin oli.

Ilmajoen syyskäräjillä 1721 Juho Opas pyysi tuo-maria, sekä kahta lautamiestä suorittamaan pe-rinnönjaon hänen ja kanssaperillisten välillä hei-dän edesmenneen isänsä Esko Pietarinpojan jäl-keen.24

Talvikäräjillä 1725 todettiin Juhon anopin testa-mentanneen hänelle ja hänen vaimolleen vähäi-sen jäämistön. Asiakirjassa viitataan vihollisai-kaan vuoteen 1716.25

Jaakko Marttila Kauhajoelta ja hänen vaimonsasisko vaimo Agneta Matintytär Kristiinankau-pungista pyytävät päästä osallisiksi tinasta (af nå-got teen) edellisen anopin ja jälkimmäisen äidinäidin edesmenneen vaimo Margareta Birkmaninjälkeen. Tämä tina on hänen toisella vävylläänJuho Oppaalla Jalasjärveltä.

Opas esitti kappalaisen herra Nils Prochmaninkäräjäaikana antaman todistuksen, joka ilmoit-taa, että kun kappalainen kävi viimeisen kerranherran pyhällä ehtoollisella edellä mainitun vai-mo Margareta Birkmanin luona 1716 keväällä, olitämä testamentannut vävylleen Juho Oppaalle javaimo Elisabet Förlundialle kaiken vähäisen jää-mistönsä koostuen joistain tinavadeista ja lauta-sista.

Tätä vastaan ei kantajalla ollut huomautetta-vaa. Tämän vuoksi katsoi oikeus aiheelliseksi an-taa Juho Oppaalle mainittu testamentti kunin-kaallisen asetuksen 3.7.1686 mukaan. Tämän li-säksi määrättiin vaimo Agneta Matintyttärenpyynnöstä nimismies Juho Rein suorittamaan hä-nen edesmenneen isänsä kappalaisen MathiasSorauksen perillisten kesken heidän perintönsäperintökaaren 15. luvun mukaan.

Juho Oppaalle oli jäänyt myös lankonsa kappalai-sen Mathias Soraeuksen jäämistöä, josta häneltäpyydettiin selvitystä 1726.26

Jaakko Marttila, Kauhajoelta vaatii Juho Eskon-pojalta Jalasjärveltä tekemään selkoa Marttilanapen edesmenneen kappalaisen herra MathiasSoreuksen jäämistöstä, joka joltakin osin pitäisiolla Juho Eskonpojalla.

Vastaaja myöntää, että osa Soreuksen omai-suudesta on hänen luonaan, eikä hän kieltäydytekemästä siitä selkoa.

Täten nimismies Juho Rein määrättiin suoritta-maan mainitun Soreuksen ja hänen seuraajansaavioliitossa herra Sigfrid Saringiuksen perillisten


välillä heidän tässä ja useassa paikassa olevat janyt yhteen sekoitetut perinnöt.

Juhon pitää kaikki mitä hänellä on niin oikeelli-sesti ilmoittaa, että hän voi sen oikeaksi vannoa.

Talvikäräjillä 1727 Juho Eskonpoika selvitti testa-menttiaan pojalleen Juho Juhonpojalle, Oppaantalon seuraavalle isännälle.27

Juho Eskonpoika Opas esittää hänen, 8. päivänäjoulukuuta 1726 allekirjoittamaa kirjelmää, kuu-luen, että koska kaikki hänen poikansa edellises-tä katraasta, jotka ovat: Matti, Iisakki ja PerttuJuhonpojat, ovat hänet hylänneet ja torjuneet hä-nen tarjouksensa ottaa hänen talonsa, 1/4 mant-taalin Oppaan, Jalasjärveltä, jonka hän, Juho Es-konpoika on metsästä ja maasta nostanut. Niinovat he 11. päivänä marraskuuta 1719, kappalaisenherra Joseph Stenbäckin antaman sekä 20. päivämarraskuuta 1721 pöytäkirjaan merkityn kirjel-män mukaan, saaneet täysin äidin puolen perin-tönsä. Tämän vuoksi lupaa ja testamenttaa nytJuho Eskonpoika nuoremmalle, myöhemmässäavioliitossa saadulle pojalle, Juho Juhonpojallemainitun, hankitun talon Oppaan, sekä 100 kupa-ritaalaria ennen muita lapsiaan, tämän lisäksi, josjoku hänen vanhemmista pojistaan pystyisi hä-net, Juho Juhonpojan, ajamaan pois talosta, onJuho Eskonpoika luvannut hänelle vuosipalkaksi30 kuparitaalaria, alkaen siitä kun hän on mennytnaimisiin, mikä tapahtui vuonna 1722 joulukuus-sa. Tämän palkan pitää sen maksaa, joka tätä vas-taan rikkoo.Tämä kaikki merkittiin pöytäkirjaan Juho Eskon-pojan pyynnöstä.

Isovihan jälkeen Juho Eskonpoika näyttää saa-neen ympäristön luottamuksen takaisin. Hän toi-mi holhoojana.28 Kurikan kappelin asukkaat oli-vat valinneet Juhon edustajakseen Jaakko Pantinja Niiles Tassin kanssa, kun Jalasjärven asukkaatvaativat palauttamaan Kurikan kappelin kirkko-rakennuksiin uhraamiaan varoja, koska heillä olinyt oma kappelikirkko ylläpidettävään.29 Palau-tetusta 206 kuparitaalarin summasta oli Juho Op-paan osuus 4 taalaria. Porvarit olivat saatavineenkimpussa. Juho Oppaalta vaadittiin raatimiesOlof Isakssonin ja raatimies Johan Reinbominkauppasaamisia.30 Meijerin kuolinpesä vaati saa-taviaan Juhon kuoleman jälkeen.31

Pientä riitaa

Juho Eskonpojalla oli riitaa naapurinsa luutnanttiJaakko Peldanin kanssa laiduntamisesta Lapio-

lahden aution torpan mailla.32 Luutnantilla olilupa hyödyntää näitä kruununtalossaan Antilas-sa. Kun Juhoa ei tässä asiassa tuomittu, niin Pel-dan valitti, että Opas oli ollut epäystävällinen jakutsunut häntä nuorukaiseksi. Hän oli kuitenkin6. päivänä maaliskuuta 1723 saanut uskollisestapalveluksestaan kuninkaalliselta majesteetiltakaikkein armollisimman virkaeron luutnantin ar-volla, minkä virkaa hän on hoitanut Pohjanmaanjalkaväkirykmentissä. Hän vaatii, että Opasta sel-laisesta hävyttömyydestä pitää rangaista. Asia jäikäsittelemättä, koska Opasta ei oltu haastettu vi-rallisesti käräjille tästä ”haukkumisesta”.

Pitkä elämä

Vuosi ennen kuolemaansa Juho Eskonpoika Opasoli vielä käräjillä todistajana Lusan ja Nisulan vä-lisessä niittyriidassa.33

Sitten toi vastaaja Sipi Lusa esiin todistajansaJuho Oppaan Jalasjärveltä, joka todisti valaehtoi-sesti, että hän on 85 vuotta vanha ja hän on näh-nyt tämän Lusan isän isän edesmenneen Sipi Lu-san, kun kulkureitti oli sieltä mennyt, raivaavanmetsää nyt riidanalaiselta ja länsipuolelta edellämainittua jokea olevalta niityltä. Raja Nisulansiellä rintaa vasten olevan niityn ja Lusan raivion,joka on takamaata vasten, välillä oli siellä, missäJuho sen joitain vuosia sitten oli näyttänyt lauta-miehille Arvi Harjalle ja Kalle Plosilalle, mihin hemerkkinsä laittoivat ja että tämä on näin oikeinesitetty ja varmaa tekee tämä todistaja siitä va-lansa.

Juho Eskonpoika Opas eli ajankohtaan nähdenpitkän elämän. Hän oli kolmannen kerran naimi-sissa Anna Simontyttären kanssa vielä vanhallaiällään. Juho Oppaan jälkikasvua on nykypäivänäpaljon ja esivanhempiaan tutkivien joukossa hän-tä kohtaan tunnetaan suurta kiinnostusta. Tämänesi-isäni minäkin olisin halunnut tavata.

Henkilöt:

Juho EskJuho EskJuho EskJuho EskJuho Eskonponponponponpoikaoikaoikaoikaoika, syntynyt 12.1654 Kurikka,kuollut 14.9.1739 Kurikka. Vanhemmat EskoPietarinpoika ja Brita Matintytär KurikanNikkolasta.

I puoliso BI puoliso BI puoliso BI puoliso BI puoliso Beata Matintytäreata Matintytäreata Matintytäreata Matintytäreata Matintytär, vihitty 1678 Ilma-joki, haudattu 14.2.1697 Kurikka. VanhemmatMatti Eskonpoika ja N.N. PertuntytärJalasjärven Lammista.


Lapsia:MattiMattiMattiMattiMatti, kastettu 19.9.1680 Ilmajoki. MainittuSAY:ssa 1705–6 vaimon kanssa. Elossa 1726käräjäpöytäkirjan mukaan. Vihitty 28.12.1704Ilmajoki. Vaimo Agneta Matintytär. Isä MattiPietarinpoika Kurki Kurjenkylä Virrat.

VVVVValpurialpurialpurialpurialpuri, kastettu 14.4.1682 Ilmajoki.

IisakkiIisakkiIisakkiIisakkiIisakki. Vihitty 6.10.1707 Kurikka. MainittuSAY:ssa 1708 ja 1710 vaimon kanssa. Elossa 1726käräjäpöytäkirjan mukaan. Itsellinen Kaukolassa1711–12. Vaimo Maria Laurintytär.

PerPerPerPerPerttuttuttuttuttu. Mainittu SAY:ssa 1713 vaimon kanssa.Elossa 1726 käräjäpöytäkirjan mukaan.

HeikkiHeikkiHeikkiHeikkiHeikki, kastettu 13.1.1687 Kurikka, kuoli20.10.1740 Kurikka ikä 40 vuotta. Kappelinkirjauksissa syntymäaika 1.1692 ja Kurikanrippikirjassa 1698. Käräjäpöytäkirjassa mainittuedesmennyt velipuoli Heikki Glansberg.Kannattaa varustaa ?-merkillä, että onkokysessä koko ajan sama Heikki.

MariaMariaMariaMariaMaria, kastettu 2.7.1690 Kurikka.

AnnaAnnaAnnaAnnaAnna, kastettu 5.9.1692 Ilmajoki.

EliasEliasEliasEliasElias, syntynyt 2.3.1694 Kurikka.

VVVVValpurialpurialpurialpurialpuri, syntynyt 8.4.1696 Kurikka.

Nimeltä mainitsemattomat lapset haudattiinIlmajoella 20.2.1687, 2.7.1689 ja 6.7.1690, sekäKurikassa 1691.

II puoliso ElisabII puoliso ElisabII puoliso ElisabII puoliso ElisabII puoliso Elisabet Fet Fet Fet Fet Forororororlundialundialundialundialundia. Vihitty 1.7.1697Kurikka. Kuoli 5.4.1724 Kurikka ikä 48 vuotta3 kuukautta. Vanhemmat Ylöjärven kappalainenLaurentius Forlundius ja Margareta Birkman.Lapsia:MarMarMarMarMarkkkkkettaettaettaettaetta, syntynyt 28.4.1698 Kurikka,haudattu 23.3.1761 Jalasjärvi. Puoliso MattiAntinpoika Korkiakoski, syntynyt 2.1694,haudattu 16.7.1758 Jalasjärvi.

MariaMariaMariaMariaMaria, syntynyt 7.6.1699 Kurikka, kuollut22.9.1765 Kurikka. Puoliso Heikki JuhonpoikaHomi, syntynyt 1.1685, kuollut 23.11.1764 Kurikka.

JuhoJuhoJuhoJuhoJuho, syntynyt 10.6.1700 Kurikka, kuollut8.10.1774 Kurikka. Puoliso Marketta Kallentytär,syntynyt 11.3.1696, kuollut 3.6.1779 Kurikka.

LiisaLiisaLiisaLiisaLiisa, syntynyt 2.10.1702 Kurikka,kuollut 1.2.1704 Kurikka.

KalleKalleKalleKalleKalle, syntynyt 3.2.1704 Kurikka.

Susanna Susanna Susanna Susanna Susanna ja AnnaAnnaAnnaAnnaAnna, kaksoset, syntyneet17.12.1705 Kurikka, kuolleet 1.2.1706 Kurikka.

JaakkJaakkJaakkJaakkJaakkooooo, syntynyt 24.6.1707 Kurikka, kuollut19.9.1781 Kurikka. Kurikan Kaukolan isäntä.Puoliso Agneta Kallentytär, syntynyt 17.7.1701Kurikka.

MarMarMarMarMarttittittittitti, syntynyt 10.1710 Kurikka. Kurikankappelin lukkari. Puoliso Marketta Heikintytär,syntynyt 6.1703

III puoliso Anna SimontytärIII puoliso Anna SimontytärIII puoliso Anna SimontytärIII puoliso Anna SimontytärIII puoliso Anna Simontytär, syntynyt 2.1679,kuollut 11.2.1751 Kurikka. Annan äiti oli KerttuMikintytär rippikirjan mukaan. Kerttu kuoli Op-paan talossa 2.11.1733 ikä 81 vuotta. Isä on mah-dollisesti sotilas Simo Markuksenpoika. Rippikir-jassa Kerttu on mainittu sotilaan vaimona.

Lähteet henkilöissä:

Ilmajoen, Kurikan ja Jalasjärven kirkonkirjatSuomen asutuksen yleisluettelo (SAY)Jutun käräjäpöytäkirjat

Lähteet:1 Ilmajoen käräjät 20., 22. ja 23.9.1680

mf ES 2027 s. 2192 Ilmajoen käräjät 1. ja 2.10.1669 mf ES 20783 Eteläpohjalaiset Juuret 2/2008, Luopa ja

Kourallinen taalareita, Markku Pihlajaniemi4 Ilmajoen käräjät 10. ja 11.10.1673 mf ES 2079

nro 16 s. 95 Ilmajoen käräjät 16., 17. ja 18.3.1674

mf ES 2079 nro 25 s. 25-266 Ilmajoen käräjät 8., 9. ja 10.6.1686 mf 2082

s. 55–567 Ilmajoen käräjät 8., 9. ja 10.6.1686

mf 2082 s. 478 Ilmajoen käräjät 20., 22. ja 23.9.1680

mf ES 20279 Eteläpohjalaiset Juuret 2/2007, Lammin

kestikievaritalo Jalasjärvellä, MarkkuPihlajaniemi

10 Ilmajoen käräjät 6.9.1694 mf ES 2085s. 319–320



Vähänkyrön Kuuttilan kylässä sijaitsi osittain ai-van tiheänä rivinä jo 1540-luvulla 8 taloa. Hallin-nollisesti Kuuttilan kylään luettiin vielä Marto-lankin kylä, jossa laskutavasta riippuen oli 3—5taloa. Suurimmillaan Kuuttilan kylässä esiintyysiten 13 taloa. Kuuttilan ydinkylän rakenne onharvinaisen selkeä, eikä kylän talomäärässä ta-pahdu muutoksia tai autioitumisjaksoja. Nimis-töllisesti kylän asutus on haastava ja kuvastaa ky-län pitkää asutushistoriaa yhdessä suuren talolu-vun kanssa. Merkittävänä havaintona kylän ja-kautumisprosessista voidaan lisäksi mainita, ettäkylän varhaisempien isäntien isännimissä vuonna1546 on vain kaksi samaa nimeä, toisaalta kylänasutusnimistöstä kumpuaa esiin voimakas am-mattinimikkeistö, yksi jakautumisesta kertovatunnuspiirre.

Varhaisemmassa veroluettelossa vuodelta 1546kylän yhtenä asujana mainitaan Jussi Maunun-Jussi Maunun-Jussi Maunun-Jussi Maunun-Jussi Maunun-pppppoikaoikaoikaoikaoika, joka pystytään myöhemmin yksilöimään

Taipumattomat Taittoset

Matti Lehtiö

Taittosen talon isännäksi. Seuraamalla Taittosentalon asukkaita veroluetteloista saatavin tiedoinpaljastuu merkittävä ja entuudestaan tuntematontieto. Taittosen talon alkuperäiseksi nimeksi pal-jastuu verrattain yleinen asutusnimi, jota ei kui-tenkaan ole ennen yhdistetty Kuuttilan kylään.Taittosen isäntä Maunu Jussinpoika mainitaanvuonna 1563 veroluettelossa nimellä Maunu Kui-Maunu Kui-Maunu Kui-Maunu Kui-Maunu Kui-vinenvinenvinenvinenvinen. Ensimmäinen merkintä nimestä Taittonenlöytyy vasta 1600-luvulla.

Asutusnimi Kuivinen on Kyrönmaalla yleinen jalähimmät Kuivisen talot löytyivät tähän aikaanjoen vastarannan lähimmästä kylästä Hiiripellos-ta. Hiiripellon Kuivisen lisäksi nimi tavataan ylei-senä Kyrönmaan alueen yläjuoksulla, mm. Kuivi-lan kylässä ja Kaukolassa. Kuivinen-nimi näyttääolevan luontonimi ja se yhdistyy mitä todennä-köisimmin kuiva-adjektiiviin. Kuiva-sanan yhty-mäkohta asutusnimistöön on ymmärrettävä,asuinpaikan luonto-olosuhteet olivat tärkeitä va-


13 Ilmajoen käräjät 11.1.1698 mf ES 2087 s. 2914 Ilmajoen käräjät 21.1.1695 mf ES 2085

s. 44–4615 Ilmajoen käräjät 13.1.1696 mf ES 2085

s. 32–3316 Ilmajoen käräjät 3. ja 4.3.1699 mf Es 2088

s. 379–38017 Ilmajoen käräjät 16.8.1701 mf ES 2089 s. 76318 Ilmajoen käräjät 9. ja 10.9.1704 mf ES 2091

s. 1073–107419 Ilmajoen käräjät 6. ja 7.2.1707 mf ES 2092

s. 203–20420 Ilmajoen käräjät 27. ja 28.8.1709 mf ES 2093 s.21 Ilmajoen käräjät 7., 8. ja 9.2.1710 mf ES 2094

s. 176–17722 Ilmajoen käräjät 7., 8. ja 9.2.1710 mf ES 2094

s. 137–139

23 Ilmajoen käräjät 7., 8. ja 9.2.1710 mf ES 2094s. 172–176

24 Ilmajoen käräjät 20.11.1721 mf ES 209525 Ilmajoen käräjät 21.1.1725 mf ES 2096

s. 137–13826 Ilmajoen käräjät 17.8.1726 mf ES 209727 Ilmajoen käräjät 18.2.1727 mf ES 209728 Ilmajoen käräjät 23.1.1725 mf ES 2096

s. 113–118 ja 11.9.1731 mf ES 2100 s. 86629 Ilmajoen käräjät 25.9.1732 mf ES 2100

s. 1006–100830 Ilmajoen käräjät 5.2.1728 mf ES 2098

s. 196–197 ja 10.2.1731 mf ES 2099s. 317–318

31 Ilmajoen käräjät 19., 20. ja 21.2.1740 mf ES2105


33 Ilmajoen käräjät 2., 3. ja 4.10.1738mf ES 2104


v. 1605–n. 1610. Pietari Maununpoika on ilmisel-västi ns. väliaikainen isäntä, sillä hänen seuraa-jansa ruodutusluetteloiden mukaan vuonna 1575–77 syntynyt Mikki YMikki YMikki YMikki YMikki Yrjänänprjänänprjänänprjänänprjänänpoikaoikaoikaoikaoika lienee ilmanepäilyksen häivää Yrjänä Maununpojan poika.

Mikki Yrjänänpojalla mainitaan jo vuoden 1627ruodutusluettelossa 17-vuotias poika TTTTTuomasuomasuomasuomasuomasMikinpMikinpMikinpMikinpMikinpoikaoikaoikaoikaoika, josta talo saa seuraavan isännännoin vuodesta 1640 alkaen, Tuomas oli siten syn-tynyt 1610. Isännyyden vaihtumisen ajankohta einäytä perustuvan Mikin kuolemaan, sillä hänetmainitaan vielä satunnaisesti talon isäntänä vuo-den 1647 ruodutusluettelossa. Tuomaksen isän-nyys kestää vuoteen 1677 saakka. Tuomas Mikin-pojasta on jäänyt muutama merkintä käräjäpöy-täkirjoihin. Mustasaaren käräjillä vuonna 1658hänet mainitaan muutamien muiden kyröläistennimilistassa, joiden ilmoitettiin harjoittavan meri-kalastusta.1 Tuomas Mikinpoika haastettiin myössamana vuonna Kyrön käräjillä vastaamaan pu-heistaan. Tuomaan mainitaan toimineen jonkin-laisena kansankiihottajana ja kehottaneen ihmi-siä pidättäytymään joistakin maksuista.2

Asiakirjojen perusteella Tuomaalla oli ainakinkaksi veljeä. Toinen veljeksistä oli nimeltäänHeikki, mutta toisen nimi ei selviä asiakirjoista.Tuntemattomaksi jäänyt Tuomaan veljen maini-taan asiakirjojen perusteella kuolleen sotilaanaSaksassa vuoden 1648 tienoilla, vaikka samanai-kaiset sotilasruodutukset eivät sitä paljasta. Ni-meltään tuntemattomaksi jääneen veljen vaimok-si mainitaan Kerttu Nikuntytär, jonka mainitaanlapsettomana asuvan vuonna 1649 Palonkylässä.3

Tuomaksen veljen olemassaolo varmistuu vielätoisestakin asiakirjasta, vuonna 1650 Luukas Pen-tinpoika Ventälästä haki Tuomaalta tämän veljel-le Saksassa lainattua rahasummaa.4

Tuomas Mikinpoika Taittosen puolisona maini-taan veroluetteloissa Kaisa Juhontytär, joka pal-jastuu saman kylän Mahlasen tyttäreksi.5 Jäljem-pänä esiin tulevan asiakirjan perusteella Tuomasja Kaisa olivat lapsettomia. Tuomas Taittonenmainitaan perillisenä eräässä käräjäpöytäkirjassavuodelta 1661.6 Asiakirja mainitsee muina perilli-sinä kaksi anitsorilaista isäntää, Klemetti RitarinKalsilasta ja Yrjänä Pukin Kuuttilasta. Keskeisenähenkilönä asiakirjassa on kuitenkin kuuttilalai-nen isäntä Sippi Nikunpoika, joka oli ollut Maa-miehen talon isäntä. Olisiko niin, että Tuomaanäiti olisi ollut Maamiehen talon tytär?

linnan perusteita — asutus tuli rakentaa maastol-taan kuivaan paikkaan.

Asutusnimi Taittonen on ongelmallisempi. Kunnimestä tavataan muutamin vuosin kirjausmuotoTaittola, rakentuu nimi taitto ja taito- sanojen ym-pärille. Sanaparista taito vaikuttaa luontevam-malta, sillä luontonimen lähtökohdaksi hyvin so-pivalle taitto-sanalle ei tahdo löytyä lähtökohtaakylän asutuksesta tai alueen luonnosta.

Maunu JussinpMaunu JussinpMaunu JussinpMaunu JussinpMaunu Jussinpojanojanojanojanojan varmistuttua Kuiviseksi löy-tyy sakkoluetteloista muutama häntä koskevasakkotuomio. Vuonna 1546 käydyillä käräjillä lan-getettiin 3 markkaa sakkoa kuuttilalaiselle Mau-nu Jussinpojalle yhdestä mustelmasta, jonka hänoli aiheuttanut heikkolalaiselle Heikki Karhunvaimolle. Vuonna 1550 Maunu Jussinpojalle tuo-mittiin uudelleen sakkoja. Tällä kertaa pahoinpi-telyn uhri on Joupin renki ja sakkojen määrä oli 12markkaa, joka määräytyi kolmesta mustelmasta.Maunu Jussinpojan asuinpaikaksi ei mainita kui-tenkaan Kuuttilaa, vaan KuivinenKuivinenKuivinenKuivinenKuivinen. Edettäessävuoteen 1558 löydämme Maunun jälleen käräjä-tuvasta tappelun merkeissä. Tällä kertaa tappeluoli ollut tasaväkisempi, sillä molempia tappeluunosallistuneita sakotettiin yhdestä mustelmasta.Maunun tappelupukari oli samasta kylästä MarttiOllinpoika. Kolmen sakkoluettelon merkinnänperusteella Maunu Jussinpoika Kuivisen asuin-paikka varmistuu edelleen varmimmin Kuuttilankyläksi, erotukseksi muista Kuivisen asuinpai-koista. Varmistus samanaikaisista veroluettelois-ta varmistaa myös osaltaan asiaa, muista Kuivi-sen suvun asuttamista paikoista ei löydy nimikai-maa. Vuoden 1558 veroluettelosta saamme hie-man taustatietoa Kuivisen eli Taittosen talon ti-lanteesta. Maunulla mainitaan olleen kylvössä 2punnanmaata, hän omisti 5 lehmää ja talossa oli 6verovelvollista. Kuivisen eli Taittosen isäntänämainitaan yllättävästi vuonna 1561 Jussi Mau-Jussi Mau-Jussi Mau-Jussi Mau-Jussi Mau-nunpnunpnunpnunpnunpoikaoikaoikaoikaoika, jonka jälkeen seuraa taas Maunu Jus-Maunu Jus-Maunu Jus-Maunu Jus-Maunu Jus-sinpsinpsinpsinpsinpoikaoikaoikaoikaoika. Kysymyksessä täytyy olla sama henki-lö, eikä uudet sukupolvet. Maunu mainitaan talonisäntänä viimeisen kerran vuonna 1574.

Kuten niin monessa talossa, nuijasodan aikainenhenkilötieto talon isännistä tänä aikana on tulkin-nanvaraista. Maunu Jussinpoikaa seuraa isäntänähänen poikansa YYYYYrjänä Maununprjänä Maununprjänä Maununprjänä Maununprjänä Maununpoikaoikaoikaoikaoika, jonkaisännyysaika veroluetteloiden perusteella sijoit-tuu aikaan 1575–1604. Kuoleeko Yrjänä kuitenkinjo nuijasodassa, on mahdollista. Yrjänä seuraaisäntänä hänen veljensä Pietari MaununpPietari MaununpPietari MaununpPietari MaununpPietari Maununpoikaoikaoikaoikaoika


Mikki Kuivisen perhetaulu:

Mikki YMikki YMikki YMikki YMikki Yrjänänprjänänprjänänprjänänprjänänpoika Kuivinenoika Kuivinenoika Kuivinenoika Kuivinenoika Kuivinen, s. 1575–77Lapsia:TTTTTuomasuomasuomasuomasuomas, s. 1610, pso Kaisa Juhontytär MahlanenPoika NNPoika NNPoika NNPoika NNPoika NN, pso Kerttu NikuntytärHeikkiHeikkiHeikkiHeikkiHeikki, pso Anna, erillinen selvitys

Menneisyyden synkkä salaisuus

Tuomas ja Kaisa Taittonen poistuvat veroluette-losta ennen vuotta 1680. Veroluetteloita tutki-malla näyttää siltä, että talossa vaihtuu kokonaanisäntäsuku. Talon uudeksi isännäksi mainitaanvielä naimaton Kreki Heikinpoika, jonka mukanataloon on saapunut hänen äitinsä leski Anna sekäveljensä Tuomas. Tutkimalla veroluetteloita en-nen vuotta 1680, tutkija vetää Vähänkyrön osaltavesiperän: Krekiä tai hänen perhettään ei löydy.

Vähänkyrön käräjillä vuonna 16927 käsiteltiin allaolevan mukainen testamentti, josta selviää, ettäuusi isäntä Kreki Heikinpoika oli Tuomaksen vel-jenpoika:Kreki Heikinpoika esitti kappalaisen Alstadiuk-sen läsnä ollessa ja tämän muistiinkirjoittamanatestamentin, jonka mukaan Tuomas MikinpoikaKuuttilasta lupasi veljensä pojille Kreki, Tuomasja Antti Heikinpojille, kaiken kiinteän ja irtaimenmitä TTTTTaittaittaittaittaittolassaolassaolassaolassaolassa on, ja muut perilliset tyytyköötsiihen, mitä sopimuskirjassa 31.12.1677 heidänkesken on sovittu. Suomennos Pauli Kukko.

Esitellyn asiakirjan mukaan sopimus isännyydenvaihdosta oli tehty vuoden viimeisenä päivänä1677. Mahdollisesti Tuomaan veli Heikki oli testa-mentin tekohetkellä vielä elossa, mutta hänestäei ollut isännäksi. Vuodelta 16778 peräisin olevaasiakirja paljastaa suvun synkän salaisuuden.Asiakirja kertoo Tuomaksen veljen sairastavanspitaalia. Oikeus määräsi Tuomaksen joko majoit-tamaan veljensä kauas muusta asutuksesta taikustantamaan hänelle laitospaikan. Veli Heikinkohtaloksi tuli siten joutua eristetyksi muista ih-misistä loppuelämäkseen. Päätös vaikuttaa erityi-sen raa’alta nykypäivän mittapuun mukaan. Mie-lenkiintoista ja jollakin tapaa jännittävää on se,että Heikki Taittonen on valtavan suuren ihmis-joukon esi-isä, artikkelin kirjoittaja mukaan lu-kien.

Testamentatessaan Taittosen veljensä pojille Tuo-mas mainitsee perijöinä kolme poikaa: Krein,Tuomaan ja Antin. Veroluetteloiden perusteellapoikia oli kuitenkin viisi. Edellä mainittujen lisäk-si pojat Mikki ja Heikki. Mahdollisesti Mikki ja

Heikki olivat testamentin laatimisaikana vieläalaikäisiä.

Heikki Taittosen perhetaulu:

Heikki Mikinpoika TaittonenpsoAnnaLapsia:KrekiKrekiKrekiKrekiKreki, erillinen selvitysTTTTTuomasuomasuomasuomasuomas, mainitaan veroluetteloissa v. 1680–81 javielä kerran vuonna 1695, pso MariaMariaMariaMariaMaria, joka maini-taan 1695–98 ja vuonna 1701. Ei muuta tietoa.MikkiMikkiMikkiMikkiMikki, mainitaan veroluetteloissa v. 1686–90. Eimuuta tietoa.AnttiAnttiAnttiAnttiAntti, mainitaan veroluetteloissa v. 1688–1691 jaRiiassa sotilaana 1704. Antin sotilaana olo paljas-tuu Vähänkyrön käräjillä 13.8.1704 (s. 824), jol-loin käy ilmi, että hän oli jäänyt kiinni lihallisuu-den synnistä Savilahdessa tällöin asuneen AnnaErkintytär kanssa. Antin mainitaan olleen perkiö-läisen Juho Siponpojan sotilas. Vähänkyrön syn-tyneiden luettelossa mainitaan syntyneen aviolii-ton ulkopuolella Antti Heikinpojalle ja Anna Kal-lentyttärelle pienokaisen. Todennäköisesti kysy-myksessä on samat henkilöt. Kumpi Annan isän-nimistä on oikea jää nyt epäselväksi.HeikkiHeikkiHeikkiHeikkiHeikki, mainitaan veroluettelossa v. 1695, psomahdollisesti vaimo LiisaLiisaLiisaLiisaLiisa, joka mainitaan talossav. 1696–99

Veljenpoika isännäksi

Tuomas Mikinpojan jälkeen isännäksi tuleva vel-jenpoika Kreki Heikinpoika oli kahdesti aviossa.Ensimmäinen vaimo oli Liisa, jonka isännimi eiasiakirjoista käy ilmi, sekä toisena vaimona LiisaSimunantytär vuodesta 1692 alkaen. Krein en-simmäisen vaimon isä saattaisi olla Matti Heikki-lä Tervajoelta ja vastaavasti toinen vaimo Liisasaattaisi olla Kuuttilan kylän Jussilasta, muttakumpaakaan olettamukseen ei ole löytynyt kum-misuhteita lukuun ottamatta muita todisteita.Krekin lapsia molemmista avioliitoista jää eloonja he jatkavat sukua. Kreki luovuttaa Taittosenisännyyden pojalleen Simunalle 1712, mutta Si-muna kaatuu Napuen taistelussa 1713. Todennä-köisesti Kreki joutuu ottamaan uudelleen isän-nöinnin isovihan aikana, jonka loppupuolella ta-loon saadaan vävy, jolle isännyys heti siirtyy. Tait-tosen talo varustaa sotilaan vuonna 1710, nimel-tään Juho Martinpoika, joka ei näytä olevan ta-lonväen sukua. Juho selviää hengissä Napuentaistelusta, mutta kuolee sitten Norjan sotaret-kellä 2.2.1719.


Kreki Taittosen perhetaulu:

Kreki HeikinpKreki HeikinpKreki HeikinpKreki HeikinpKreki Heikinpoikaoikaoikaoikaoika, s. 1668, k. 28.5.1738pso I vih. n. 1682LiisaLiisaLiisaLiisaLiisaLapsia:MattiMattiMattiMattiMatti, mainitaan 1708, ei muuta tietoa.SimunaSimunaSimunaSimunaSimuna, kaatuu Napuen taistelussa. Mainitaanensimmäisen kerran veroluetteloissa vuonna 1711.MarMarMarMarMarkkkkkettaettaettaettaetta, s. Ks. oma taulu, pso Juho Heikinpoi-ka, mainitaan ensimmäisen kerran 1713MariaMariaMariaMariaMaria, s. ?. Maria näyttää pysyvän naimattomanakoko ikänsä ja asuvan kotitilallaan.pso II, vih. n. 1692Liisa SimunantytärLiisa SimunantytärLiisa SimunantytärLiisa SimunantytärLiisa SimunantytärLapsia:PriitaPriitaPriitaPriitaPriita, s. 1698, k. 1.9.1758. Puoliso Mikki Simu-nanpoika Tarkkanen, Isokyrö Kylkkälä, vihitty.Priitalla ja Mikillä oli iso perhe, jonka kautta Tait-tosen suku levisi voimakkaasti Isonkyrön alapää-hän.MattiMattiMattiMattiMatti, s. 27.8.1703, ei muuta tietoa.LiisaLiisaLiisaLiisaLiisa, s. 23.9.1704, ei muuta tietoa.

Vävy isännäksi

Taittosen isäntänä mainitaan jo vuonna 1719 vävyJuho Heikinpoika, jonka syntymäpaikka näyttääolevan ongelmallinen ja jää tässä yhteydessä auki.Juhon vaimo oli Kreki Taittosen tytär Marketta.Marketan kuollessa vuonna 1732 Juho avioituulaihialaisen Vapun kanssa. Talon seuraavaksiisännäksi tulee kuitenkin poika Mikki, joka oliMarketta Taittosen poika, eikä suku siis katkeatässäkään yhteydessä.

Juho Heikinpojan perhetaulu:

Juho HeikinpJuho HeikinpJuho HeikinpJuho HeikinpJuho Heikinpoikaoikaoikaoikaoika, Taittosen vävyisäntäpsoMarMarMarMarMarkkkkketta Kreintytär Tetta Kreintytär Tetta Kreintytär Tetta Kreintytär Tetta Kreintytär Taittaittaittaittaittonenonenonenonenonen, s. ?, k. 22.10.1732Lapsia:MariaMariaMariaMariaMaria, kast. 18.7.1723LiisaLiisaLiisaLiisaLiisa, kast. 7.4.1726MikkiMikkiMikkiMikkiMikki, kast. 27.9.1730. Taittosen seuraava isäntä.pso II, vih. 16.5.1733VVVVVappu Tappu Tappu Tappu Tappu Tuomaantytär Svaruomaantytär Svaruomaantytär Svaruomaantytär Svaruomaantytär Svarttittittittitti Laihia.9

Ei tiedossa olevia lapsia

Kuivisen eli Taittosen talon talonhaltijaluettelo:Jussi MaununpJussi MaununpJussi MaununpJussi MaununpJussi Maununpoikaoikaoikaoikaoika mainitaan 1546Maunu JussinpMaunu JussinpMaunu JussinpMaunu JussinpMaunu Jussinpoikaoikaoikaoikaoika 1548–1560Jussi MaununpJussi MaununpJussi MaununpJussi MaununpJussi Maununpoikaoikaoikaoikaoika 1561Maunu JussinpMaunu JussinpMaunu JussinpMaunu JussinpMaunu Jussinpoikaoikaoikaoikaoika 1562–1574YYYYYrjänä Maununprjänä Maununprjänä Maununprjänä Maununprjänä Maununpoikaoikaoikaoikaoika 1575–1604

Pietari MaununpPietari MaununpPietari MaununpPietari MaununpPietari Maununpoikaoikaoikaoikaoika 1605–n. 1610Mikki YMikki YMikki YMikki YMikki Yrjänänprjänänprjänänprjänänprjänänpoikaoikaoikaoikaoika n. 1610–n. 1640TTTTTuomas Mikinpuomas Mikinpuomas Mikinpuomas Mikinpuomas Mikinpoikaoikaoikaoikaoika n. 1640–1677Kreki HeikinpKreki HeikinpKreki HeikinpKreki HeikinpKreki Heikinpoikaoikaoikaoikaoika 1678–1711Simuna KreinpSimuna KreinpSimuna KreinpSimuna KreinpSimuna Kreinpoikaoikaoikaoikaoika 1712–1713Juho HeikinpJuho HeikinpJuho HeikinpJuho HeikinpJuho HeikinpoikaoikaoikaoikaoikaMikki JuhonpMikki JuhonpMikki JuhonpMikki JuhonpMikki Juhonpoikaoikaoikaoikaoika

Lähdeviitteet:

Vähänkyrön veroluettelot ja kirkonarkistot,ruodutusluettelot1. Mustasaaren käräjät v. 1658, s. 5942. Kyrön käräjät 4.–8.10.1658, s 625v3. Kyrön käräjät 19.1.1649, s. 3734. Kyrön käräjät 28.4.16505. Vähänkyrön käräjät 21.–28.1.1681 s. 46. Vähänkyrön käräjät 21.–25.10.1661 s. 3v7. Vähänkyrön käräjät 10.3.1692, s. 4768. Vähäkyrö 7.–8.2.1673 s. 44: Tuomas Taittonen

velvoitetaan majoittamaan spitaalinen veljen-sä Heikki erilleen muista tai lunastamaan hä-nelle laitospaikka. Käännös Pauli Kukko

9. Vähänkyrön käräjät 12.2.1735 s. 266

Mielenkiintoinen uusi kirja

OJANIEMEN HISTORIAAJA NYKYPÄIVÄÄ

Vähänkyrön Ojaniemi on ollut aikoinaanmerkittävä kylä, jolla on tärkeä osuus Etelä-Pohjanmaan historiassa. Kyrönmaan Opis-tossa kokoontuneen Ojaniemen historiapii-rin työn tuloksena on valmistumassa kirja,joka on samalla maatalouden, pläkkyreidenja muun yritteliäisyyden sekä osuustoimin-nan historiaa. Kirja kertoo myös mielen-kiintoisia tarinoita kylän asukkaista. Yli300-sivuisen ja A4-kokoisen kirjan hintaon 40 Eur (+ mahdolliset lähetyskulut).

Tilaukset: Simo Välimaapuh. (06) 478 4391 tai 0400 724 396,sähköposti: simo.valimaa(ät)netikka.fiKirja ilmestyy keväällä 2009.


Vähänkyrön Kuuttilan kylässä mainitaan jo vuo-den 1546 veroluettelossa Heikki Piittari (Hendr

Bitzari). Piittarin talo sijaitsi muutaman talonmuodostamassa talorivissä, jotka jostain kum-man syystä eivät sijainneet aivan Kyrönjoen ran-nalla. Piittarin lähimmät naapurit olivat Taitto-nen, jota kutsuttiin tuohon aikaan Kuiviseksi,sekä Tankka.

Etelä-Pohjanmaan Historiassa1 Armas Luukko tuoesiin professori Jaakkolan näkemyksen nimenhistoriasta. Jaakkolan mukaan hansakaupunkienlaajalle ulottuneen kulttuurivaikutuksen ansiostaoli Etelä-Pohjanmaan alueelle pesiytynyt jo kes-kiajalla useiden käsityöläisammattien edustajia.Luukko mainitsee Jaakkolan arvelleen, että Koke-mäen Simon Bitzarin (bitzar, v. 1551) ja NakkilanMatti Bitzarin (bidzar, v. 1541) nimet olivat muistovanhasta ammatista, jonkinlaisesta leikkaajasta,koska keskiajan ruotsissa bitzare merkitsee leik-kaajaa.

Jaakkolan selitys on mielenkiintoinen ja vanhojaammattinimikkeitä onkin lainautunut asutusni-mistöön runsain määrin. Nimessä oleva ri tekijä-johdin tukee omalta osaltaan nimen taustaa.Muuttuiko nimi sitten PitsaristaPitsaristaPitsaristaPitsaristaPitsarista PiittariksiPiittariksiPiittariksiPiittariksiPiittariksi aiko-jen saatossa, vai kävikö toisinpäin? Muuttivatkoruotsinkieliset kirjurit heille oudon nimen sa-mantapaiseen ja heille tutumpaan muotoon? Kos-ka näyttää siltä, että löytyy tapauksia, joissa ni-men ”vääntäminen” on nimenomaan tapahtunutjälkimmäisellä tavalla, lähdemme tutkimaan ni-men merkitystä siitä lähtökohdasta, että muotoPiittari on alkuperäinen ja oikea.

Indoeurooppalaisen kantakielen sanavartalobheid-Piitta-sana on liittynyt alun perin veneentai rakennuksen pääpalkin tai pohjalankun kiin-nittämiseen. Suomeen sana on lainattu skandi-naaveilta. Muinaisnorjassa se oli biti, samoin Is-lannissa ja Norjassa bite. Sivistyssanakirjojen mu-

kaan sana on laajalle levinnyt. Englannissa se onbitts ja bits, ranskassa bitte, italiassa bitta, venä-jässä bet. Tutkijoiden mukaan veneen tukilaudatja poikkilaudat näyttävät yhteenpurruilta ham-pailta, jonka vuoksi he katsovat, että lähtökohta-na oli indoeurooppalaisen kantakielen sanavarta-lo bheid-, halkaista, josta ovat kehittyneet purra-verbit, muinaisnorjan bita, goottien beitan, ang-losaksien bitan ja muinaisyläsaksan bizzan. Millätavoin tällaisista lähtökohdista olisi sitten voitupäästä asutusnimeen Piittari?

Piitta-sanalla on edellisen kappaleen mukaan ha-luttu kuvata erilaisia pykäliä laajemminkin, niin-pä saunan- ja veneenpenkkiä on kutsuttu piitaksi.Frans Eemil Sillanpää käyttää piitta-sanaa teok-sessaan ”Hurskas kurjuus”: ”Talo tanhuoineen si-jaitsi vainioiden keskellä järvenrannan piitassa”.Piitta tarkoittaa tässä yhteydessä paikkaa rintees-sä, ”ei juuri päällä asti, vaan hiukan siitä alas-päin”, joka merkitys sillä on erityisesti hämäläis-satakuntalaisessa murteessa. Tutkittaessa piitanesiintymistä Suomen paikannimistössä nousee-kin selkeästi esiin sen yleisyys erilaisten kumpa-reiden ja mäkialueiden nimissä. Merkityksen lai-nautuminen on tapahtunut haluttaessa kuvatarinteen pykälämäistä muotoa. Piittari esiintyymyös yleisenä asutusnimenä. Asutusnimistö kes-kittyy asuinpaikkoihin, jotka sijaitsevat rinteidenreuna-alueilla. Useimmalla on lisäksi tuttu polku-pyörän tavaratelineestä käytetty rinnakkaisnimi-tys piitta. Nimitys lienee siirtynyt tavaratelineenmuodosta, pykälästä polkupyörän takaosassa.

Kuuttilan piitta

Kuuttilan kylän Piittarin talon sijainti selkeästinormaalia kauempana Kyrönjoen rannasta näyt-tää tukevan kovin huonosti piitta-sanan merki-tyksen sopimista tutkimaamme sanaan. Tutkit-taessa vanhaa isojaon valmistelukarttaa tilannekuitenkin muuttuu. Tervajoki, joka ennen uo-

Piittarin piitalla

Matti Lehtiö


mankääntymistään virtasi vielä tällä kohdin Ky-rönjoen suuntaisesti, näkyy 1750-luvulla piirre-tyssä kartassa selkeänä painanteena ja pienenäpurona. Aikana, jolloin Piittarin talo perustettiin,se sijaitsi siten todellisuudessa vanhan Tervajoenuoman rinteessä. Piittari asutusnimessä oleva ri-johdin on katsottava tässä tapauksessa asukastaja hänen asumaansa paikkaa ilmaisevaksi päät-teeksi, sillä onhan asuminenkin tavallaan teke-mistä.

Runsaan piitt-luontonimistön lisäksi Sirkka Paik-kala arvelee myös Piitis-määriteosan sisältävienpaikannimien palautuvan samaan merkitykseen.Ruotsin Piitimenkin lähtöjuuret lienevät samassamerkityksessä.

Käytetyt lähteet:

Nykysuomen sanakirja, WSOY 1980Sirkka Paikkala: Suomalainen paikannimikirja,Gummerus kirjapaino 20071.) Etelä-Pohjanmaan historia osa I—II s. 66

Karttakuva Piitta-nimistön alueellisesta sijoittumisessa Suomessa.

Poormarkun Piittala, jonka sijainti oivallisesti ku-vaa nimen merkitystä ja sopii esikuvaksi Kuutti-lan Piittarille. Asuinpaikka sijaitsee pienen kum-pareen reuna-alueella määritelmän mukaisesti.


Historian tutkijan kannalta Kyrönmaan aluemuodostaa aarreaitan, jossa edelleen on mahdol-lista tehdä historiankin kannalta merkittäviä löy-töjä. Käräjäpöytäkirjareferaatissa lainausmerkeinkirjoitettu talonimi, joka ei tunnu sopivan mihin-kään historiakirjoissa mainittuun taloon, asettaatutkijalle mielenkiintoisen haasteen. Millaista li-sätietoa on löydettävissä pienestä ja kadonneesta1/8-manttaalin talosta Vähänkyrön Saarenpäänkylästä?

Veroluetteloiden kertomaa

Vuonna 1602 suoritetussa veronkannossa Vähän-kyrön Saarenpään kylässä mainitaan kaksi Kaisa-nimistä emäntää. Kaisoista toinen mainitaan les-kiemännäksi ja toinen omistaa tuhruisen nimen,joka useita vuosia sitten suoritetussa veroluette-lon puhtaaksikirjoituksessa on jäänyt selvittä-mättömäksi, nimen ensimmäistä S-kirjainta lu-kuun ottamatta.

Kymmenysveroluettelot 1610-luvulla tietävätmainita kylässä edelleen kaksi Kaisaa, joista leski-Kaisan talo näyttää saavan miespuolisen isännän,mutta epäselvällä lisänimellä mainitun Kaisanasema muuttuu viimeistään vuodesta 1616 alkaenitselliseksi. Mainittu vuoden 1616 veroluettelo an-taa kuitenkin ymmärtää, että kysymyksessä ei oleaivan tavallinen itsellisnainen, koskapa veroluet-telon laatija on katsonut aiheelliseksi mainitaKaisan nimen perään autio-merkinnän. Kymme-nysveroluetteloista Kaisan nimi häviää vuoden1620 jälkeen useaksi vuodeksi, palatakseen sittenyllättäen vuonna 1629 takaisin yhdeksi vuodeksi.Vuoden 1619 veroluettelo tietää kertoa, että Kai-san maita viljelee Esko Laurinpoika.

Talojen olemassaolosta paremmin kertovat vuo-tuisveron luettelot muistavat kertoa Kaisan asu-masta tilasta enemmän. Vuoden 1616 veroluettelo

mainitsee Kaisan talon manttaaliarvoksi 1/3manttaalia ja talon olevan autio. Vuoden 1618veroluettelo sijoittaa hänen nimensä paikalleKreki Laurinpojan ja samana vuonna käy myösselväksi, että Kaisan talon veromanttaali oli las-kettu 1/8:aan. Näiden merkintöjen jälkeen Kaisanasuma talo häviää veroluetteloista.

Arvoituksellinen talon nimi

Käytettävissä olevat käräjäpöytäkirjalähteet an-tavat jokaisella esiintymiskerrallaan erilaisen kir-jurin henkilökohtaisen tulkinnan talon nimeksi.Käyttävissämme on kolme erilaista nimiversiota:SkirreläSkirreläSkirreläSkirreläSkirrelä—SkirrulaSkirrulaSkirrulaSkirrulaSkirrula—SkierrulaSkierrulaSkierrulaSkierrulaSkierrula. Mikä näistä sit-ten vastaisi lähimpänä oikeaa ja mikä kansankäyttämä nimi talolle oli? Säilyneiden niminäyt-teiden pohjalla Kaisan asuman talon nimi saattai-si olla Kirre(lä) tai Kirru(la), mutta mitä se voisitarkoittaa, jää ainakin tässä vaiheessa pääasiassaarvailujen varaan. Yhtenä lähtökohtana voisi ollaruotsinkielen skär skär skär skär skär = luoto, kari, pieni saari, jolloinnimen suomenkielisen vastineen voisi ajatella ol-leen SaarelaSaarelaSaarelaSaarelaSaarela.

Mitä Kaisan maalle tapahtui?

Vaikka Kaisan nimi ja hänen omistamansa talosinnittelikin veroluetteloiden sivuilla, todellisuu-dessa Kaisan talo oli joutunut jo ennen vuonna1608 suoritettua Johan Ottosonin laajaa veron-mittausta voimansa tunnossa olleen Vähänkyrönnimismiehen ja Ojaniemen kylän Vanhakartanonsilloisen isännän Kreki Laurinpojan haltuun. Vuo-tuisveron luettelossa vuonna 1618 talon viljelijänämainittu Kreki Laurinpoika oli siten Vanhakarta-non isäntä ja vuonna 1619 veroluetteloissa mainit-tu Esko Laurinpoika ehkä Krein tuntematon veli.Kaisan talon siirtyminen vähäkyröläisiä maatilojahallintaansa hamuavan nimismiehen haltuunpoistaa talon lähes unohdukseen saakka paikal-listen asukkaiden muistista ja veroluetteloista.

Saarenpään Kaisan kadonnut talo

Matti Lehtiö


Tarkemmin määrittelemättömänä ajankohtana1630-luvulla Kaisan pieni tila jaetaan vielä kah-teen osaan. 2/3 maasta eli verotusarvoltaan 1/12manttaalia pysyy Vanhakartanon omistuksessa,mutta 1/3 maasta, eli verotusarvoltaan 1/24 mant-taalia siirtyy Saarenpään kylän Talosen hallin-taan. Kaisan tilan veromanttaali 1/8 siirtyy kui-tenkin kokonaan Talosen isännän verorasituksek-si, sillä 1620-luvun 1 manttaalin Talonen muuttuu1 1/8 manttaalin verotilaksi. Syy verorasituksensiirtymisestä kokonaan Talosen maksettavaksi eiasiakirjoista käy selville, mutta vielä niinkin myö-hään kuin vuonna 1686 verorasitukseen nojau-tuen Talosen talon asukkaat halusivat saada Kai-san kaikki maat hallintaansa. Käytettävissä olevatasiakirjalähteet eivät ota tarkasti kantaa Kaisanmaiden jakoon, mutta tekstistä saa sen vaikutel-man, että kysymyksessä on perinnön kautta Talo-seen liitetty Kaisan tilan osa. Minkälaisia 1630-luvulle ulottuvia sukukiemuroita sitten voisi olet-taa taustalla olevan? Tutkittaessa Vanhakartanonja Talosen talon asukkaita jää käytännössä var-teenotettavia vaihtoehtoja vain yksi. Talosen ta-loa isännöi 1640-luvulla vuonna 1613 syntynytJaakko Matinpoika Talonen, kun veromanttaali-luku kohosi, ja on todennäköistä, että yksi KrekiVanhakartanon tyttäristä oli avioitunut Matinkanssa 1630-luvulla.

Saarenpään kylään puuhataan uuttataloa

Jaakko Talosella oli useita lapsia, joista yksi olihänen kaimansa Jaakko. Jaakko Jaakonpoika pää-see kotitalonsa isännäksi vuonna 1675. Jaakonisännäksi pääsy johtui hänen vanhemman veljen-sä ennenaikaisesta kuolemasta. Isännöityäänmuutaman vuoden Talosta Jaakon veljenvaimoonnistuu syrjäyttämään Jaakon aikuistuvien lap-siensa avulla, joilla oli taloon suurempi oikeusisänsä kautta. Vuonna 1680 Jaakko näyttää edel-leen asuvan Talosessa, mutta isännäntittelin sijas-ta hänet on merkitty itselliseksi.

Kärsittyään kirvelevän tappion Talosen isänomistuskiistassa omaa elinpaikkaansa etsiväJaakko Jaakonpoika Talosen mieleen muistuuKaisan vanha autioitunut tila, ja hän haluaa sentakaisin yhdeksi kokonaiseksi savuksi aloittaak-seen sen viljelemisen itsenäisenä tilana. Toimis-saan Jaakko oli edennyt jo niin pitkälle, että hänoli hakannut hirsiä uutta taloa varten. Asia käsi-teltiin Vähänkyrön käräjillä vuonna 1680 ja jäl-leen kerran Jaakko kokee tappion oikeuden tode-

tessa vallitsevien omistusolojen säilyvän entisel-lään ja oikeus määrää Talosen ja Vanhakartanontalojen asukkaat lunastamaan Jaakon hankkimathirret. Hirsien ja haihtuneen uudistilan ohellamyös Jaakko Jaakonpoika näyttää katoavan Saa-renpään kylästä, eikä uusia vaateita Kaisan mai-den suhteen enää käräjillä esiinny. Ainoa pysyvämuisto Kaisasta esiintyy enää Talosen manttaali-luvussa, joka on normaalista poikkeavan pieni 1/8-manttaalia.

Käytetyt Markku Pihlajanimen kääntämät asia-kirjat, veroluetteloiden lisäksi:Vähänkyrön käräjät 10.–11.9 1678Vähänkyrön käräjät 17.–19.3.1680 s. 127Vähänkyrön käräjät 27.–28.2.1682Vähänkyrön käräjät 22.–23.2.1686

Eteläpohjalaiset Juuret ry.

Kutsu sääntömääräiseenvuosikokoukseen

sunnuntaina 24.5.2009 klo 13.00Paikka: Kyrönmaan Osuuspankin

kerhohuone, IsokyröVuosikokouksessa käsitellään

yhdistyksen sääntömääräiset asiatTervetuloa

Hallitus


Kahdessa vanhemmassa Etelapohjalaiset Juuret-julkaisussa on käsitelty prof. Raimo Salokankaanja allekirjoittaneen toimesta Lottilan ja Ookilan ta-lojen sijaintiongelmaa. Selvitetyksi on tullut, ettänykyisin Ookilana tunnetun talon paikalla Kyrön-joen etelärannalla sijaitsi alun perin Lottila ja ettäalkuperäinen Ookila sijaitsi joen pohjoispuolella.Mystiseksi salaisuudeksi on kuitenkin jäänyt, ketkätätä autioitunutta Lottilan taloa isännöivät ja mil-loin?

Raimo Salokankaan kirjoittamassa Ylistarolaistenhistoriassa selvitetään laajasti kappalaisen virkata-loksi perustetun Ookilan syntyhistoriaa, jonka ydinrakentui autioituneen Lottilan tiluksille. Esiin nos-tamana ja asiaa selvittävän asiakirjan oheistuottee-na käräjätuvassa selvitettiin myös Lottilan talonautioitumista.

Ylistarolaisten historiaa lainataksemme, käräjätu-vassa kerrottiin vuonna 16831 mielenkiintoisia jaosin värittyneitäkin muistitietoja Lottilan autiotilanvaiheista. Käräjätupaan oli tuotu vuodelta 1569tuomiokirja, jonka mukaan Perttu Pyhäkoskelta olilunastanut sukuun Pyhäkosken Kristolta yhdenkarpionmaan pellon ja yhden kuorman niityn 18markalla Lottilasta. Samassa yhteydessä Matti Viitakertoi, että Viidasta oli ollut joku asumassa Lotti-lassa, jossa yhteydessä maita oli lunastettu Viidantaloon. Tiedettiin myös kertoa, että Lottila oli 1560-lukua uudempi viljelysmaa. Perttu Plökki kertoi,että Lottila oli ollut kolme vuotta verolla, jonka jäl-keen asuja oli muuttanut Perälään. AutioituneenLottilan peltoja kerrottiin lunastetun myös Muuri-mäen taloon nyt jo edesmenneeltä Matti LongiltaVaasasta. Hieronymus Markuksenpojan 80-vuotiasleski Kaisa kertoi lisäksi isänsä Perttu Laurinpojanasuneen Lottilaa jonkin aikaa yli 40 vuotta sitten,muutettuaan pois kotoaan Muurimäestä.

Sirpaleiden yhteen kokoaminen

Käräjillä 1683 esitetty tuomiokirja vuodelta1569 paljastaa, että Lottilan aluetta oli raivattujo 1560-luvulla. Pyhäkosken Kristo paljastuuKukin ja Perttu Kelton isännäksi joen yläjuok-sulta. Käräjätuvassa kerrottu tieto Lottilan uu-disasukkaan muuttamisesta Perälään tarkentuu1600-luvun alkupuolen veroluetteloissa Keltontaloksi, mistä seuraa, että Pyhäkosken Perttu jaLottilasta Perälään muuttanut Lottilan uudis-asukas asuivat samaa taloa.

Pyhäkosken Perttu oli isännimeltään Matinpoi-ka ja hänen ensiesiintymisensä veroluetteloissatapahtuu vuonna 1564. Vuonna 1564 ja vielävuonna 1566 Perttu esiintyy veroluettelossa si-ten, että hänen asuinpaikkaansa ei pysty pai-kantamaan mihinkään tunnettuun taloon. Vuo-sina 1567–69 Keltossa vapautuu isännänpaikka,jonka Perttu täyttää. Todennäköisesti Perttu oliKelton talon poika ja seurasi isäpuoltaan Keltonisäntänä. Perttu Matinpojan sijoittumattomuusmihinkään tunnettuun taloon vuosina 1564–66ratkeaa, jos sijoitamme hänet tänä aikana Lotti-lan isännäksi. Tieto siitä, että Lottila olisi ollutvain kolme vuotta veroa maksava talo, täsmäälisäksi Pertun esiintymiseen veroluetteloissaennen muuttoaan Kelttoon. Suvultaan PerttuMatinpoika oli Ryönä, joiden vanha asuinaluesijaitsi hieman Lottilan alapuolella.

Perttu Matinpoika Ryönä aloitti siten todennä-köisesti uudisraivauksen jo 1550-luvulla saadenaikaan vuonna 1564 veroa maksavan talon. Syn-tymäkodista Keltosta vapautunut isännän-paikka muuttaa kuitenkin Pertun tulevaisuu-den suunnitelmat — Lottilan raiviot jäävätkauppatavaraksi — uusi tulevaisuus odotti syn-tymäkodissa.

Lottila paljastaa salaisuuksiaan

Matti Lehtiö


Kauppatavaran asemaan joutuneet Lottilan rai-viot ja rakennukset näyttävät joutuvan osittainmyös vaasalainen porvarin Matti Longin haltuun.Vaasan historiassa mainitaan 1620-luvulla vaikut-tanut vakavarainen porvari Matti VilpunpoikaLong, jonka sukujuurien arvellaan olevan Skot-lannissa. Mielenkiintoiseksi Matti Longin tekeese, että hänen vaimonsa Magdalena Heikintytäroli syntyisin Vähänkyrön Tervajoen Kempuksentalosta. Matin ja Magdalenan tytär Maria avioituitaas suurporvari William Rossin kanssa.

Lottilan rakennukset näyttävät olleen autioitumi-sen jälkeen ahkerassa käytössä, asujien asemanollessa ensisijaisesti itselliseksi luokiteltavia. Yksitällainen asuja oli Perttu Muurimäki 1630–40-luvuilla.

Saatteeksi

Riitaisan maariidan sivutuotteena näyttää paljas-tuvan uutta tietoa Ylistaron varhaisesta asutuk-sesta 1500-luvulla. Laajan Ryönän suvun edusta-jilla näyttää olevan aina vain lisää säikeitä moni-vaiheiseen asutushistoriaansa. Lottilan itsellis-luonteiset asujat 1500-luvun lopulla saattavat jää-dä ikuiseksi ajaksi historian hämärään, mutta eh-käpä tulevaisuudessa meillä on mahdollisuus saa-da lisää tietoa 1600-luvun alkupuolen asutukses-ta?

Lähteet veroluettelotietojen lisäksi:

1.) Raimo Salokangas: Ylistarolaisten historia,s. 223 alkaen.

Aika: Lauantai 28.3.2009Paikka: Isonkyrön koulukeskus

Ohjelma:

Klo 9.00 Siirtolaisuusnäyttely avataanKlo 10.00–12.00 Seminaarin avaus

Amerikan siirtolaisuuden taustaa ja syitäProf. Reino Kero

Klo 12.00–13.00 LounasKlo 13.00–14.00 Erään siirtolaisperheen vaiheita

FM, kirjailija Marjatta Yli-OlliKlo 14.00–14.30 KahvitaukoKlo 14.30–16.00 Löydä Amerikan sukujuuret erilaisista rekistereistä Internetin avulla

KL, tietopalvelupäällikkö Jouni KorkiasaariKlo 16.00 Seminaarin päätös

Seminaarin yhteydessä aiheeseen liittyvä näyttely (mm. Titanic aihe).Näyttelyvastaavana toimii FM Tellervo Lahti

Seminaarin järjestetään yhteistyössä Kyrönmaan Opiston, Suomen Siirtolaisuus-instituutin, Eteläpohjalaiset Juuret ry:n ja Isonkyrön kulttuuritoimen kanssa.

Sitovat ilmoittautumiset maksamalla perjantaihin 20.3.2009 mennessäosallistumismaksun 25,- Eur. Osallistumismaksu sisältää ruokailun ja kahvin.Maksu tilille: Kyrönmaan Opisto 119330-111269

“Kun minä kotoani läksin” – seminaari Amerikansiirtolaisuuden historiasta

Tässä Eteläpohjalaiset Juuret 1/2009 -julkaisussa:

Lähettäjä:Eteläpohjalaiset Juuretc/o Matti LehtiöVanha Korventie 6766440 TERVAJOKI

3. Sota apatiaa ja historian mustia aukkoja vastaanMatti Lehtiö

4. Ripaus sivistystä — Laurentius PetriMatti Lehtiö

7. Latvatalo — talo kylän latvassaMatti Lehtiö

9. Nuijapäällikkö Perttu Palon arvoitusMatti Lehtiö

13. Spitaali eli lepra Etelä-PohjanmaallaMarkku Pihlajaniemi

17. Täydennyksiä ja täsmennyksiäMatti Lehtiö

18. Kahman isäntiä, poikia ja tyttäriäIrja Hirsivaara

23. Heikki Matinpoika Kahmala-KatilaIrja Hirsivaara

27. Vähä-Palon isäntiä — oikein/väärinMatti Lehtiö

28. Veikkaalan Bergin laihialaisetMatti Lund

36. Kallio eli HelgalaMatti Lund

42. Haapojan sukuaKimmo Kemppainen

46. Pyhitetyt paikat — osa omistuskulttuuriammeMatti Lehtiö

47. Monta sukua HirsimäessäHillevi Tyni

56. Oppaan uudistila ja Juho EskonpoikaMarkku Pihlajaniemi

62. Taipumattomat TaittosetMatti Lehtiö

66. Piittarin piitallaMatti Lehtiö

68. Saarenpään Kaisan kadonnut taloMatti Lehtiö

70. Lottila paljastaa salaisuuksiaanMatti Lehtiö

julkaisija - etelapohjalaiset-juuret.fi · suuden muokata ja esittää toivomuksia artikkelin...

Documents