eri uskonnot ja uskonnolliset yhdyskunnat pähkinänkuoressa ... · seminaarin aluksi...

MONIKKO – Monikulttuurisen kasvatustyön, kotoutumisen ja

opetuksen kehittäminen –hanke

Eri uskonnot ja uskonnolliset yhdyskunnat

pähkinänkuoressa -seminaari 13.10.2011,

Kontiolahti

Sisältö

Eri uskonnot ja uskonnolliset yhteisöt pähkinänkuoressa –seminaari 13.10.2011, Kontiolahti ................. 1

Yhtä erilaiset – Islamista ja suomalaisesta kulttuurista, lakimies, kirjailija Husein Muhammed ................. 2

Uskonto muslimien arkielämässä .................................................................................................................................. 2

Muslimit työelämässä ja asiakkaana ............................................................................................................................ 6

Muslimit ja perhe-elämä .................................................................................................................................................... 9

Katsaus katolilaiseen ja ortodoksiseen maailmankuvaan, FT, uskontotieteilijä Tuija Saarinen ............... 11

Katolinen kirkko................................................................................................................................................................. 11

Ortodoksinen kirkko ........................................................................................................................................................ 13

Pastori Kaarina Villa, Joensuun adventtiseurakunta ...................................................................................................... 15

Jehovan todistaja Reima Kasurinen, Jehovan todistajat, Joensuun srk ................................................................... 16

Pastori Pentti Impivaara, Joensuun vapaaseurakunta ................................................................................................... 18

1(18)

MONIKKO – Monikulttuurisen kasvatustyön, kotoutumisen ja opetuksen kehittäminen –hanke

Eri uskonnot ja uskonnolliset yhteisöt pähkinänkuoressa –

seminaari 13.10.2011, Kontiolahti

Eri uskonnot ja uskonnolliset yhteisöt pähkinänkuoressa –seminaarissa käsiteltiin uskonnon

vaikutusta ihmisen arjen toimintaan ja ajatteluun. Seminaarin aluksi Monikko-hankkeen

suunnittelija ja asiantuntija Sari Hammar-Suutari perusteli seminaarin alustajien valintaa. Päivän

sisältö oli suunniteltu kentältä tulleiden toiveiden perusteella. Näin seminaarissa kuultiin sekä

kokemusasiantuntijoita ja taustayhteisönsä edustajia että saatiin myös tutkijanäkökulmaa.

Eri uskonnot –seminaarissa kuultiin aluksi lakimies ja kirjailija Husein Muhammedin näkemystä

siitä, kuinka islamin uskonto vaikuttaa muslimien elämään arjessa, esimerkiksi töissä ja kotona.

Hänen oli tarkoitus käsitellä peruskysymysten jälkeen poleemista kysymystä ”islamilaistuuko

Suomi” liittyen viimeaikaiseen monikulttuurisuuskeskusteluun, mutta tähän ei seminaarin aika

kuitenkaan riittänyt. Monikko-hankkeen sivuilta löytyy kuitenkin seminaarin alustajien käyttämät

diaesitykset. Husein Muhammedin diasarjassa käsitellään Suomen islamilaistumiskysymystä

muutaman sivun verran. Islamista ja muslimeista kiinnostuneen kannattaa tutustua Husein

Muhammedin kirjaan Yhtä erilaiset - islam ja suomalainen kulttuuri (2011). Husein Muhammedin

osuutta väritti aktiivinen keskustelu hänen ja seminaariyleisön välillä. Tätä keskustelua on pyritty

toistamaan tässä seminaarin yhteenvedossa, koska keskusteluun käytettiin paljon aikaa. Lisäksi

ihmiset nostavat keskustelun kautta esiin heitä kiinnostavia tai heissä kysymyksiä herättäviä asioita.

Tuija Saarisen esityksessä tarkasteltiin katolilaista ja ortodoksista maailmankuvaa uskontotieteilijän

näkökulmasta, minkä jälkeen tutustuttiin pikaisesti muutamaan suomalaisen uskonnollisen

yhdyskunnan ajattelumaailmaan. Joensuun adventtiseurakunnan pastori Kaarina Villa pohti omaa

ajattelumaailmaansa ja mietti, mihin pohjautuu se, mitä hän ajattelee ja miten hän toimii. Jehovan

todistajien Joensuun seurakunnasta Reima Kasurinen esitteli Jehovan todistajien näkemystä

maailmasta ja siitä, miten se vaikuttaa heidän arkeensa. Lopuksi Joensuun vapaaseurakunnan

pastori Pentti Impivaara kertoi vapaaseurakunnan synnystä sekä sen toiminnasta ja

toimintaperiaatteista.

Yleisenä huomiona todettiin, että jokaisesta päivän aiheesta olisi voinut kuulla enemmänkin, mutta

yhden seminaarin aika on aina rajallinen. Seminaarin diaesitykset ovat luettavissa Monikko-

hankkeen sivuilta: Monikko-hankkeessa tuotettu aineisto. Islamilaisesta perhe- ja tapakulttuurista

kiinnostuneen kannattaa tutustua myös sivuilta löytyvän islamilaisen perhe- ja tapakulttuuri –

seminaarin yhteenvetoon, jonka ovat kirjoittaneet kyseisen seminaarin alustajat FT Sylvia Akar ja

FT Marja Tiilikainen.

http://husein.fi/yhta_erilaiset.html

http://wanda.uef.fi/tkk/liferay/projektit/monikko/tiivistelmat.php

2(18)


Yhtä erilaiset – Islamista ja suomalaisesta kulttuurista, lakimies, kirjailija

Husein Muhammed

Lakimies ja kirjailija Husein Muhammed aloitti esityksensä pohtimalla, mitä islam ja muslimit ovat.

Islamilla on periaatteessa samat juuret kuin juutalaisuudella ja kristinuskollakin. Kyseessä on

monoteistinen uskonto, jossa monet opinkappaleet ovat samoja kuin kristinuskolla.

Merkittävimpänä erona on Jeesuksen asema; islamissa Jeesusta ei pidetä Jumalan poikana.

Maailmassa on 1,5 miljardia islamin uskoista ihmistä pääasiassa Lähi-idässä, Afrikassa sekä Etelä-

ja Keski-Aasiassa. Euroopassa muslimeja on noin 50 miljoonaa, joista Länsi-Euroopan (EU:n)

alueella asuu noin 8 miljoonaa. Länsieurooppalaiset muslimit ovat pääosin maahanmuuttajia,

itäeurooppalaiset ovat osa paikallista kantaväestöä. Suomessa muslimeja on noin 40 000-45 000.

Muslimien määrän arvioiminen on hankalaa, koska ihmisen määritteleminen muslimiksi vaihtelee.

Muslimiksi voidaan laskea ihminen, joka on muslimivanhempien jälkeläinen ja joka ei ole

irtisanoutunut islamista tai vaihtanut uskontoa. Toisaalta muslimeiksi lasketaan kaikki ne, jotka ovat

tulleet muslimienemmistöisistä maista. Näistä maista tulee kuitenkin paljon kristinuskoisia ihmisiä.

Suurin osa Suomen muslimiväestöstä on maahanmuuttajia. Valtaosa Suomen muslimeista on

muuttanut Suomeen 1990- ja 2000–luvuilla työntekijöinä, perheenjäseninä, elinkeinonharjoittajina

tai pakolaisina ja heidän perheenjäseninään. Suurimmat muslimiryhmät ovat somalit (noin 12 000),

arabit (noin 9000), kurdit (7000–8000) ja albaanit (7000–8000). Tataarit ovat asuneet Suomessa jo

1800-luvun puolestavälistä lähtien. Tataariyhteisö on hyvin järjestäytynyt, he pitävät paljon yhteyttä

keskenään ja pääosa heistä asuu pääkaupunkiseudulla. Heillä on paljon yhteistä tekemistä, mutta

samaan aikaan he ovat erittäin aktiivisia myös laajemmassa yhteisössä.

Uskonto muslimien arkielämässä

Islamin uskontoon kuuluu viisi olennaista asiaa, viisi velvollisuutta, jotka ovat uskontunnustus,

päivittäiset rukoukset, paasto, almuverojen maksaminen ja pyhiinvaellus. Mitä ylempänä tässä

pilarissa oleva velvollisuus on, sitä todennäköisemmin muslimi pyrkii sitä noudattamaan. Husein

Muhammedin mukaan tiettyihin etnisiin ryhmiin kuuluvat harjoittavat uskontoa aktiivisemmin kuin

toiset; samoin arabit ja somalitaustaiset muslimit harjoittavat uskontoa paljon aktiivisemmin kuin

irakilaiset tai kurdit. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ryhmien sisällä on suurta vaihtelua.

Velvollisuuksista ylimpänä on uskontunnustus. Uskovaisen muslimin tulisi ainakin kerran

elämässään lausua uskovansa yhteen ainoaan Jumalaan ja että Muhammed on hänen

sanansaattajansa.

Arjen toiminnan kannalta erittäin olennainen asia ovat päivittäiset rukoukset. Muslimin kuuluisi

rukoilla viidesti päivässä. Yksi rukous kestää noin parista minuutista kymmeneen minuuttiin.

3(18)


Rukoushetket sijoittuvat eri kellonaikoihin: ensimmäisen rukouksen aika on ennen auringonnousua,

toinen on keskipäivällä, kolmas iltapäivällä, neljäs auringonlaskun jälkeen ja viimeinen rukoushetki

on ennen nukkumaanmenoa. Suomessa vuorokausivaihtelu asettaa omat haasteensa rukoushetkien

noudattamiselle, etenkin kesäaikana. Eri islamilaisilla yhdyskunnilla onkin laadittu

rukouskalentereita, joiden avulla voi rukouksia suorittaa vähän sopivampaan aikaan. Joka

tapauksessa aamurukous on suoritettava ennen auringonnousua. Muiden rukousten kohdalla

aikataulu on vähän väljempi. Muslimien ja oppineiden näkemykset eroavat toisistaan siltä osin,

minkä vuorokausirytmin mukaan rukoushetket tulisi viettää. Toiset ovat sitä mieltä, että pohjoisessa

ei voi noudattaa luonnollista auringonrytmiä vaan rukoukset tulisi suorittaa islamin pyhien

kaupunkien mediaaniaikataulujen mukaan. Toisten mukaan muslimien tulisi rukoilla lähimmän

muslimiuskoisen maan pääkaupungin aikataulujen mukaan. Joidenkin mielestä rukousaikataulussa

pitäisi mennä asuinkaupungin mukaan kaupungin sijainnista ja vuorokausivaihtelusta riippumatta.

Rukoukset ovat periaatteessa aikuisten noudatettavia eli käytännössä rukoukset kuuluvat murrosiän

saavuttaneen arkeen. Kuitenkin päivittäisten rukousten ja paaston opetteleminen aloitetaan jo

nuorempana, vaikka mitään ehdotonta velvollisuutta tähän ei ole. Joidenkin vanhempien mielestä

on sitä parempi, mitä aikaisemmin lapset aloittavat uskonnonharjoittamisen. Vanhemmilla on

vastuu lapsistaan ja siitä, että lapset oppivat rukoukset ja paastoamisen.

Almuverojen maksaminen oli alun perin verotussysteemi hyvinvointiyhteiskunnan

rakentamiseksi. Uskovainen muslimi maksaa omista tuloistaan ja varallisuudestaan noin 2,5 %

hyväntekeväisyyteen. Myös almuverojen maksamisesta hyvinvointiyhteiskunnassa on eri

näkemyksiä. Osa muslimeista on sitä mieltä, että almuveroa tulisi edelleen maksaa. Osa puolestaan

katsoo, että he maksavat jo veroja hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseksi ja että heidän ei enää

sen vuoksi tarvitse maksaa erikseen samaan tarkoitukseen pohjautuvaa almuveroa. Husein

Muhammed muistutti, että kyseessä on viime kädessä ihmisen ja Jumalan välinen asia. Almuveron

voi maksaa omantunnon mukaan suoraan hyväntekeväisyyteen, esimerkiksi SPR:n hätäaputilille tai

muslimiyhteisön toiminnan ylläpitämiseen.

Viimeinen velvollisuuksista on pyhiinvaellus islamin pyhiin paikkoihin Mekkaan ja Medinaan,

mikä jokaisen fyysisesti ja taloudellisesti siihen kykenevän muslimin tulisi tehdä. Tätä, kuten

muitakaan velvollisuuksia, ei kuitenkaan tarvitse tehdä, jos siihen ei fyysisesti kykene.

Velvollisuuksista paasto herätti eniten keskustelua. Paasto tarkoittaa käytännössä sitä, että

muslimin pitäisi olla syömättä, juomatta ja tupakoimatta sekä pidättäytyä seksistä Ramadan-

kuukauden ajan auringon nousun ja laskun välisenä aikana. Paastoa toteutetaan siten, että syödään

aamulla varhain ennen auringon nousua ja illalla auringon laskun jälkeen. Paasto ei koske sairaita,

raskaana olevia tai muuten fyysisesti paastoon kykenemättömiä. Auringon laskun ja nousun

välisenä aikana saa toimia vapaasti yleisten muulloinkin vallitsevien sääntöjen puitteissa.

Yleisöstä kysyttiin paaston syytä ja Ramadan-kuukauden ajankohtaa. Paaston tarkoituksena on

hiljentyä sekä muistaa köyhiä, varattomia ja nälässä olevia. Ramadan-kuukauden perustana on

muslimien virallinen kalenteri, joka perustuu kuun eikä auringon kiertoon. Kalenteri on reilu 10

päivää lyhyempi kuin länsimainen kalenteri. Tästä syystä Ramadan tulee aina noin 10–12 päivää

aikaisemmin kuin edellisenä vuonna. Tällä hetkellä Ramadan-kuukausi sijoittuu elokuun tienoille,

4(18)


ja vuorokaudet ovat kovin pitkiä. Juuri tästä syystä on pohdittu, pitäisikö paastossa noudattaa

Saudiarabian tai lähimmän muslimienemmistöisen maan aikataulua eikä pohjoista auringonkierron

rytmiä. Näkemykset vaihtelevat tämän asian suhteen. Seminaariyleisöä kiinnosti kuitenkin tietää,

kuka asian viime kädessä ratkaisee. Husein Muhammed totesi, että muslimeilla ei ole sellaista

hallintorakennetta, joka lopullisesti määräisi oikean aikataulun. Hänen mukaansa islamia pidetään

jäykkänä sääntökokoelmana, jota pitäisi orjallisesti noudattaa. Islamin uskonnossa, sunnalaisuuden

suuntauksessa, ei kuitenkaan ole samanlaista hierarkkista pappijärjestelmää kuin katolisessa

kirkossa eikä heillä näin ollen ole yleistä linjausta, jota pitäisi noudattaa. Jokainen oppinut on

oikeutettu tulkitsemaan ja olemaan yhtä oikeassa kuin toinen. Uskonoppineilta voi hakea neuvoja,

joita voi noudattaa tai olla noudattamatta. Soveltaja itse viime kädessä ratkaisee asian. Tärkeintä

olisi toimia siten, että voi hyvällä omallatunnolla seisoa tulkintansa takana.

Muslimien uskonnon harjoittamisessa nousee esille vielä kaksi yleistä arjen toimintaan vaikuttavaa

asiaa: ruokavalio ja pukeutuminen. Ruokavalion suhteen on käytännössä kaksi yleistä asiaa ja

monia pienempiä rajoituksia, joista kaikki muslimitkaan eivät välttämättä tiedä. Tärkeimmät

ruokavalioon liittyvät rajoitukset ovat pidättäytyminen sianlihasta ja alkoholista, joita pitäisi islamin

mukaan välttää. Pienempiin rajoituksiin kuuluu esimerkiksi liivatteen käyttö silloin, kun siinä on

käytetty siasta peräisin olevia ainesosia. Pukeutuminen koskee periaatteessa sekä naisten että

miesten kohdalla sopivaa, riittävän peittävää, maltillista ja vaatimatonta pukeutumista.

Aikaisemmin niin miehet kuin naisetkin käyttivät päähineitä ja peittivät päänsä, mutta tämä tapa on

miesten kohdalla poistunut käytöstä ja lisääntynyt naisten kohdalla.

Yleisö oli kiinnostunut islamin uskonnon harjoittamiseen liittyvistä asioista, kuten tarvitaanko

rukoilemiseen rukousvälineitä ja harjoittavatko naiset uskontoa kodeissaan ja miehet moskeijoissa.

Muslimimiehet käyvät moskeijoissa enemmän kuin naiset, mutta heillä ei ole velvollisuutta käydä

siellä. Perjantai on muslimien pyhäpäivä. Vain perjantain keskipäivän rukoukseen on osallistuttava,

muuten rukoiluun käy yhtä lailla koti, koulu tai mikä tahansa paikka. Naisilla ei ole rajoitteita vaan

he saavat käydä moskeijassa. Toisaalta heillä ei ole velvollisuutta osallistua perjantain keskipäivän

rukoukseen, mutta he saavat osallistua siihen. Mitään tekstejä tai pakollisia välineitä ei tarvita

rukoilun tueksi. Ainoastaan tarvitaan jokin puhdas pinta, jolla voi rukoilla. Monesti tähän käytetään

puhdasta, käärittävää mattoa, joka nostetaan pois rukouksen jälkeen. Mitään maalausta, kuten

ikonia, ei edes saa olla edessä. Monesti moskeijan seinällä on Koraanin pätkiä, tiettyjä säkeitä, jotka

on koristeltu. Islamin puolesta muslimi saa rukoilla vaikka kirkossa, kunhan ristiä ei näy.

Yleisö: Jos muslimi voi rukoilla missä vain, voivatko kristitytkin mennä moskeijaan rukoilemaan

omaa Jumalaansa?

Husein Muhammed: Jos moskeijaan mennään rukoilemaan, että Jeesus on Jumalan poika, on se

harhaoppisuutta islamin mukaan.

Muslimien Jumalan kuvaaminen ja olemus herättivät myös kysymyksiä. Jumalaa ei saa maalata

eikä Hänestä saa olla kuvaa. Myöskään profeetta Muhammedista ei ole kuvaa eikä häntä kuvata.

Jumala on olento, henki, joka on luonut ihmisen. Muslimien mielestä kaikessa ilmenee Jumala,

esimerkiksi kaunis kukka on heijastus Jumalasta. Hän ei kuitenkaan ole mikään hahmo tai henkilö

tuolla jossain vaan enemmän voima tai energia. Toisaalta esimerkiksi kaunis rakennus on ihmisille

annetun voiman kautta rakennettu, ei kuitenkaan Jumala itse. Joidenkin islamin mystisten

5(18)


suuntausten mukaan kaikessa on Jumala ja niissä uskomuksissa päästään esimerkiksi lähelle

kiinalaisten taolaista näkemystä. Yleisöstä kysyttiin myös profeetta Muhammedista sekä muslimien

Jumalan nimestä ja kuolemattomuudesta. Muhammed ei ole jumala vaan tavallinen ihminen, jolla ei

ole muita yliluonnollisia kykyjä. Hän on saanut viestejä Jumalalta välitettäväksi. Muhammed ei ole

kuolematon eikä häntä palvota vaan Jumalaa. Muslimien Jumala on kuolematon ja Hänen nimensä

on Allah. Allah on arabiaa ja tarkoittaa Jumalaa.

Keskustelun jälkeen palattiin muslimien pukeutumiseen. Musliminaisten huivikielto voisi johtaa

naisten kotiin jäämiseen. Alun perin pään peittäminen oli bysanttilaisuuden merkki ja myös kristityt

peittivät päänsä, kuten katoliset nunnat tekevät vieläkin. Myöhemmin siitä on tullut islamilaisuuden

merkki ja koko asia on kääntynyt vähän erilaiseksi. Nykyisin voisi ehkä sanoa, että osoitus

vaatimattomasta pukeutumisesta olisi olla ilman huivia. Tämän jälkeen yleisökeskustelu jatkui

ennen kaikkea huivin käyttöön liittyen. Husein Muhammed myönsi yleisön johdattelemana, että

jollain tavalla huivin käyttöön liittyy seksuaalisuus, mutta toisaalta myös soveliaisuus.

Kulttuureittain vaihtelee se, miten paljon saa olla paljaana ennen kuin se tulkitaan rivoksi.

Alkuperäisen ajatuksen mukaan suhteellisen maltillinen ja vaatimaton pukeutuminen koski sekä

miehiä että naisia. Naisten kohdalla tämä on myöhemmin viety äärimmilleen.

Yleisö: Onko huivin käyttö naisten alistamista? Eikö se vaikuta naisten yhteiskunnalliseen asemaan,

kuten naisten rankaiseminenkin? Mikä on islamilaisissa maissa naisen asema arkipäivässä?

Husein Muhammed: Pukeutuminen vaikuttaa naisten yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja myös

naisten asemaan. Samoin vaikuttaa vaatimus riisua huivi pois. Turkissa on kiellettyä olla huivi

päässä, jos opiskelee yliopistossa tai työskentelee julkisessa virassa. Tämä on vähentänyt naisten

osallistumista. Naisen tulee saada käyttää huivia, jos hän haluaa, mutta häntä ei saa pakottaa

käyttämään huivia.

Hiukan huivin käytön vapaaehtoisuutta epäillen yleisöstä ihmeteltiin naisten huivin käyttöä

nimenomaan kodin ulkopuolella, mutta ei kotona. Huivin käyttö ja sovelias pukeutuminen koskee

vieraiden miesten läsnä ollessa pukeutumista. Naisten kanssa tai omissa kotioloissa voi olla ilman

huivia.

Huivin käyttö nähtiin myös turvallisuuskysymyksenä uskonnollisen kysymyksen lisäksi. Todettiin,

että huivin käyttäjän identiteettiä ei voi jälkikäteen tunnistaa ja että burkhan sisään on helppo kätkeä

räjähteitä. Husein Muhammed suhtautui puolestaan tähän väitteeseen epäillen todeten burkhan

herättävän aina epäilyksiä. Hän jatkoi: ”Jos terroristilla olisi vähänkään älyä, hän ei pukeutuisi niin

huomiota herättävästi tavalla, joka jo itsessään herättää paljon huomiota ja epäilyksiä. Hän käyttäisi

ennemmin urheilukassia.” Huivin käyttöön liittyen yleisöstä pohdittiin vielä huivin käyttöä

Suomessa. Aikaisemmin myös Suomessa peitettiin pää, etenkin maaseudulla. 1990-luvulla huivin

käyttö politisoi lyhyessä ajassa. Ennen huivin käyttöön esimerkiksi talvella ei kiinnitetty huomiota,

yhtäkkiä se herättikin huomiota ja liitettiin islamiin. Burkhan päällään kantaminen vaatii rohkeutta,

koska ihminen joutuu silloin huomion kohteeksi ja erityistarkastuksiin. Samoin naisen hiuksiin

liittyy voimakkaita eroottisia käsityksiä kulttuurissa kuin kulttuurissa. Naisen pään peittäminen ei

ole Suomessakaan niin vieras asia, kun asiaa ajattelee vähän pidemmälle.

6(18)


Muslimit työelämässä ja asiakkaana

Huivikeskustelun jälkeen Husein Muhammed esitteli muslimeja työelämässä ja kertoi uskonnon

harjoittamisesta eri elämän alueilla. Uskonnon harjoittaminen kotona (ruokavalio ja rukoukset) on

jokaisen oma asia, oikeus ja velvollisuus. Kysymykset liittyvätkin niihin eri elämänalueisiin ja

ihmisiin, jotka ovat tekemisissä muslimien kanssa, kuten opettajat ja työnantajat. Osa päivittäisistä

rukouksista sijoittuu opiskelu- ja työaikaan. Husein Muhammed pohtikin, pitäisikö muslimin saada

harjoittaa uskontoaan työaikana ja työpaikalla, tulisiko hänen saada keskeyttää oma työnsä ja onko

se työnantajan ajasta pois. Hänen mukaansa työaikaa ei periaatteessa tarvitse saada käyttää

uskonnon harjoittamiseen, koska työntekijä voi käyttää omia lakisääteisiä taukojaan siihen. Hän

jatkoi miettimällä, saako koulussa tai työpaikalla rukoilla ja kysyi, mikä on työnantajan velvollisuus

antaa tiloja tällaiseen käyttöön. Jos muslimilla on oma työhuone, on tuskin suuri este käyttää

rukoiluun muutama minuutti. Jos hänellä ei ole omaa huonetta tai tilaa, kuten koululuokassa tai

avokonttorissa, hänen kannattaa keskustella asiasta ja yleensäkin työajalla rukoilemisesta

työnantajan kanssa. Työnantaja voi halutessaan ja jos se ei vaadi häneltä suuria uhrauksia antaa

luvan ja näyttää rukoiluun sopivan tilan. Jos työnantajalla ei ole tarjota rukoiluun tilaa tai jos

rukoileminen tapahtuu äänekkäästi, niin viimeisimmän syrjintälautakunnan antaman päätöksen

mukaan työnantajalla ei ole velvollisuutta tarjota tilaa rukoilua varten. Joillakin työnantajilla on tätä

nykyä omat rukoustilat, joita voidaan käyttää jopa houkuttimena työntekijöiden saamiseksi.

Työaikana voi periaatteessa paastota. Työnantajalla on kuitenkin oikeus vaatia, että työntekijä on

tietyssä kunnossa ja kykenee suoriutumaan hänelle määrätyistä tehtävistä eli paasto ei saa heikentää

työkykyä. Islamin mukaan velvollisuudet (uskonnon peruspilarit) väistyvät pakon edessä. Myös

rukoilu koulu- tai työajalla herätti aktiivista keskustelua. Yleisön mielestä perjantain moskeijassa

tapahtuva keskipäivän rukous vaikuttaa väistämättä työaikaan. Samoin mietittiin, onko rukousten

kohdalla tärkeämpää noudattaa koulun sääntöjä vai Jumalan sanaa. Husein Muhammedin mielestä

ei ole tarpeen verrata, kumpi on tärkeämpää. Rukoilla saa siitä hetkestä, kun rukoushetki alkaa aina

siihen saakka, kun seuraava rukoushetki alkaa. Oppilaat voivat olla erinomaisia manipuloimaan

siinä, miten oppitunnilta pääsee pois ja monet saattavat käyttää kulttuuria tai uskontoa siinä

hyväkseen. Jos vaatimus tulee vanhemmilta ja kyseessä on useampia oppilaita koskeva kysymys,

kannattaa asiasta keskustella rehtorin kanssa ja tehdä sekä oppilaille että heidän vanhemmilleen

selväksi tämä asia. Avuksi voi kutsua lähimmän moskeijan imaamin kertomaan, että mitään

velvollisuutta ei ole rukoilla heti rukoushetken alkaessa.

Työnantajan ei tarvitse suostua päästämään työntekijää rukoilemaan keskellä päivää työnantajan

ajalla. Mutta työntekijä voi selvittää, saako asian sovittua korvaamalla työajan myöhemmin tai

tehtyä rukoukseen kuluvan ajan omalla ajallaan. Vuorotyössä voi sopia, että omaa vuoroa ei olisi

perjantain keskipäivän rukouksen ajankohtana. Joustavan työajan kohdalla voi rukousta varten

kirjautua omalle ajalle. Viime kädessä, jos järjestelyistä tai poissaolosta koituu kohtuuttomia

vaikeuksia työnantajalle, työnantajan ei ole pakko suostua rukouksen mahdollistamiseen. Husein

Muhammed muistutti, että velvollisuudet väistyvät pakon edessä. Asiaan tietysti vaikuttaa myös

moskeijan sijainti suhteessa työntekijän työpaikkaan: tunti voi mennä jo pelkästään

matkustamiseen.

7(18)


Yleisö: Sanoit, että nuoret käyttävät hyväkseen uskontoa ja kulttuuria. Mitkä islamissa ovat hyveitä

ja paheita, esimerkiksi varastaminen, valehtelu, terrorismi ja tappaminen?

Husein Muhammed: Islamin mukaan muslimin pitäisi toimia rehellisesti eli valehtelu ei ole

hyväksyttävää. Varastamiseen suhtaudutaan erittäin vakavasti. Saudiarabiassa voidaan katkaista

jopa käsi toistuvasta varastelusta. Terrorismiin valtavirtaislam suhtautuu kielteisesti, koska

kenelläkään ei ole oikeutta ottaa toisen henkeä pois ellei se ole lain mukaan oikeutettua tietyille

henkilöille (kuolemantuomio rangaistuksena). Terrorismi on islamin tulkinnan vastainen, mutta

ääriliikkeet tietysti tulkitsevat asian, miten haluavat. On kuitenkin muistettava, että suurin osa

islamistiterroristien harjoittamasta väkivallasta kohdistuu nimenomaan muslimeihin, ei muun

uskoisiin. Länsimaisiin kohdistuneet näyttävät iskut ovat häviävän pieni määrä siihen verrattuna,

miten paljon iskuja kohdistuu muslimeihin muslimiuskoisissa maissa. Tietoa ääriliikkeisiin

kuuluvien määrästä ei ole. Ylipäätään suoriin iskuihin osallistuvia on vähän, mutta heillä on

ymmärtäjiä. Nämä ajattelevat, että terrorismi on heikomman ase vahvempaa vastaan ja pitävät siksi

tällaista väkivaltaa oikeutettuna.

Islamista ja talouselämästä puhuttaessa kysyttiin Husein Muhammedilta islamin suhtautumisesta

korkoon. Islamin mukaan koron kiskonta on periaatteessa kiellettyä. Alun perin, keskiajalla

kristitytkään eivät ottaneet korkoja. Ei pidetty oikeana ottaa kovaa korkoa sellaiselta, joka tarvitsi

tietyllä hetkellä rahaa lainaksi. Myös koron maksamiseen suhtaudutaan kielteisesti. Jotkut muslimit

päättävät olla ottamatta asuntolainaa ennen kuin koko rahasumma on säästettynä. Toisaalta toiset

muslimit ottavat asuntolainaa. Osa muslimioppineista on edelleen sitä mieltä, että koron ottaminen

ja maksaminen on oltava kiellettyä; osa puolestaan ajattelee, että on oikeutettua ottaa korkoa

asuntolainassa, mutta ei esimerkiksi sijoitusmielessä. Valtaosa muslimeista ei suhtaudu korkoon

kielteisesti, jos on mahdollisuus ottaa asuntolainaa.

Muslimi voi kokea, että hän ei halua olla tekemisissä kiellettyjen ruoka-aineiden tuottamisen ja

käsittelyn kanssa eikä myöskään myydä alkoholia. Uskovainen muslimi ei edes hakeudu Alkoon

töihin. Husein Muhammed ei kuitenkaan uskonut, että muslimi jättäytyisi pois vähittäiskaupan

kassan työstä sen vuoksi, että asiakas saattaa ostaa alkoholia.

Työpaikalla tarjoilussa olisi hyvä ottaa huomioon muslimit siinä mielessä, että muutakin kuin

alkoholia olisi tarjolla. Husein Muhammed kuitenkin totesi, että nykyään alkoholitarjoilu

työpaikoilla alkaa olla aika vähäistä. Toisaalta yleensä aina on vettä tarjolla. Ruoan kohdalla voisi

muslimien ruokavalion ottaa huomioon. Tämä onnistuu kätevästi siten, että muslimit voivat käyttää

samaa ruokaa kuin kasvisruokailijat, joiden ruokavalio täytyy kuitenkin tarjoiluissa huomioida.

Muslimit osaavat myös itse kysyä ja kieltäytyä tarvittaessa kiellettyjä ruoka-aineita sisältävästä

tarjoilusta.

Huivin käytöstä työpaikalla Husein Muhammed kertoi, että työtehtävät eivät saa kärsiä burkhan tai

niqabin käytöstä. Työntekijän on velvollisuus suorittaa hänelle kuuluvat tehtävät. Toisaalta missään

tehtävissä ei ole välttämätöntä ottaa huivia pois eikä huivi todennäköisesti estä tekemästä erilaisia

työtehtäviä. Työnantajat saattavat vedota huivin käytön kohdalla asiakkaiden järkyttymiseen tai

näiden kielteiseen suhtautumiseen huivia kohtaan. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen kantana

8(18)


kuitenkin on, että asiakkaiden mielipide työntekijöiden asusta ei voi olla peruste tietyn vaatteen

kieltämiselle vaan työvaatteiden tulee olla työn vaatimusten mukaisia, esimerkiksi univormujen

käyttö.

Yleisöä kiinnosti tietää, miten tarkkaan uskonto määrittelee naisen pysyttelemään vieraista miehistä

erossa työpaikalla. Keskustelussa tuli esille tapauksia, joissa nuoret naiset halusivat itselleen

ammatin, jossa tapaisi vain naisia. Tällaisena ammattina pidettiin esimerkiksi kätilön ammattia.

Husein Muhammed vastasi kätilöidenkin kohtaavan miehiä, nimittäin isiä. Hän jatkoi, että ei ole

mitään sellaista sääntöä, joka kieltäisi naista näkemästä miestä työpaikallaan. Hänestä tällaisissa

tapauksissa on rajoitteita ylitulkittu. Hän neuvoi myös selvittämään, mistä nuoret naiset ovat saaneet

sellaisen ajatuksen, että eivät haluaisi olla missään tekemisissä toista sukupuolta olevien ihmisten

kanssa. Muutenkin nuorten kanssa kannattaa keskustella koulutukseen sekä työharjoittelu- ja

työpaikkoihin liittyen kiellettyjen ruoka-aineiden ja toisen sukupuolen välttämisestä.

Keskusteluavuksi voi kutsua paikallisen imaamin tai uskonoppineen. Suomalaisessa yhteiskunnassa

ei ole mahdollista välttää täysin toisen sukupuolen kohtaamista ja sianlihan käsittelyä tavalla tai

toisella. Lisäksi sianlihan kanssa tekemisissä oleminen on eri asia kuin itse syödä sianlihaa. Husein

Muhammed ehdotti keskustelemaan näistä asioista viranomaistasolla sekä uskonnollisten yhteisöjen

kanssa. Näin tiukoista säännöistä kiinnipitäminen tulee hänen mielestään muuten aiheuttamaan

ihmisten syrjäytymistä suomalaisesta työelämästä. Yhtenä mahdollisuutena on koota erilaisia

konfliktitilanteita ja käydä niitä läpi uskonnollisten yhteisöjen kanssa. Keskustelua aiheesta on

käytävä, vaikka se ei olisi helppoa. Husein Muhammedin kirjasta löytyy joitakin ratkaisuehdotuksia

konfliktitilanteisiin.

Muslimista asiakkaana ei yleensä ole ongelmia. Joissakin tapauksissa asiakas saattaa toivoa tai

vaatia samaa sukupuolta olevaa lääkäriä tai hoitajaa. Nämä ovat aina harkinnanvaraisia ja

tapauskohtaisia tilanteita sen suhteen, kannattaako ja voiko näihin toiveisiin tai vaatimuksiin

suostua. On tilanteita, jolloin on ymmärrettävää, että asiakas vaatii samaa sukupuolta olevaa

hoitajaa tai lääkäriä, esimerkiksi intiimien asioiden kohdalla. Ei kuitenkaan ole perusteita sille, että

hammas- tai silmälääkärin tulisi olla samaa sukupuolta. Joidenkin viranomaisten saattaa olla

helpointa vaihtaa hoitaja tai lääkäri konfliktin välttämiseksi. Aina tämä ei kuitenkaan ole

mahdollista. Vaihtaminen voi olla myös kovin vaikeaa tai samaa sukupuolta olevan hoitajan

vastaanotolle pääsyssä kestää kauan. Tällöin konfliktin välttäminen ei ole ratkaisu vaan asiasta

kannattaa käydä keskustelua. Kaikki ihmiset eivät saa hoitoa samaa sukupuolta olevalta lääkäriltä

tai hoitajalta muslimimaissakaan. Yleisöstä tiedusteltiin hämmentyneenä, eivätkö naiset siis saa

samaa hoitoa kuin miehet. Husein Muhammed tarkensi, että perinteisesti muslimimaissa miehet

ovat lääkäreitä ja naiset hoitajia. Tämän vuoksi hoitoa ei ole itsestään selvästi saanut omalta

sukupuoleltaan.

Tässä vaiheessa seminaaria muutettiin seminaarin aikataulua siten, että Tuija Saarisen esitysajasta

siirrettiin puolisen tuntia Husein Muhammedin käytettäväksi. Yleisötoiveen perusteella ehdittiin

käydä läpi vielä arjen työn kannalta tärkeää aihetta eli muslimeja ja perhe-elämää.

9(18)


Muslimit ja perhe-elämä

Muslimit ja perhe-elämä –aiheessa pohdittiin muslimien käsitystä muun muassa seurustelusta ja

lasten kasvattamisesta. Periaatteessa islam, kuten muutkin uskonnot aikaisemmin, suhtautuu

kielteisesti esiaviolliseen seksiin ja sitä sisältävään seurusteluun. Tavoitteena olisi mennä ensin

avioon ja harrastaa seksiä vasta sen jälkeen. Tavallisesti nuoret eivät asu yhdessä ennen avioliittoa

vaan voivat jäädä asumaan vanhempiensa luokse ennen naimisiinmenoa. Käytännössä sekä

muslimimaissa että länsimaissa ihmiset seurustelevat ennen avioliittoa, vaikka osa ihmisistä

suhtautuukin asiaan kielteisesti ja osa vanhemmista voi vaatia lapsiaan olemaan seurustelematta. Jos

nuori ei kuitenkaan noudata vanhempien vaatimusta, vanhempien on suostuttava siihen. Joskus tästä

ristiriidasta voi seurata konflikteja, jolloin lapsi voidaan lähettää pois tai nuori saattaa salata

seurustelun. Joissakin hyvin harvinaisissa tapauksissa luvattomasta seurustelusta voi seurata

kunnia- tai häpeäväkivaltaa.

Muslimien kohdalla on puhuttu järjestetyistä avioliitoista ja pakkoavioliitoista. Pakkoavioliitoksi

kutsutaan liittoa, jossa ainakin toinen osapuoli on joutunut avioitumaan ilman osaa suostumustaan.

Järjestetyssä avioliitossa puolestaan vanhemmat järjestävät muodollisesti avioliiton, jonka taustalla

on morsiamen tai sulhasen pyyntö tai näillä ei ole mitään avioliittoa vastaan. Jotkut hankkivat

puolisonsa kotimaastaan. Syitä tähän voi olla useita. Tuleva puoliso on voinut jäädä kotimaahan.

Tämän kanssa on myöhemmin menty naimisiin ja puoliso muuttaa Suomeen. Voi olla, että

Suomesta ei ole löytynyt sopivaa kumppania ja kotimaasta haetaan sopivaa puolisoa. Avioliitto

myös toisuskoisen kanssa alkaa olla kuitenkin olla tavallista. Islamissa ei ole velvollisuutta kääntyä

muslimiksi avioliiton myötä, vaikka monet (niin muslimit kuin ei muslimitkin) niin luulevat.

Periaatteessa avioliitto toisuskoisen kanssa on sallittua muslimimiehille, mutta ei naisille.

Suomessakin on kuitenkin musliminaisia naimisissa muunuskoisen kanssa. Tämä periaate liittyy

kulttuuritekijöihin: miehillä on enemmän vapautta ja valinnanvapautta, lisäksi väestössä on paljon

enemmän nuoria miehiä kuin nuoria naisia.

Mediassa on keskusteltu alaikäisten vihkimisistä. Husein Muhammedin mielestä avioliittoon

alaikäisten kohdalla täytyy suhtautua tiukan kielteisesti. Lisäksi täytyy todella perusteellisesti

selvittää lapsen oma vapaa tahto ja selvittää lapselle, että tällä ei ole velvollisuutta mennä

avioliittoon. Suomessa on myös mahdollista ja oikeus elää avoliitossa. Moniavioisuudesta

puhuttaessa tarkoitetaan, että islam sallii monivaimoisuuden, ei monimiehisyyttä. Miehellä saa olla

enintään neljä vaimoa. Käytännössä monivaimoisuuteen on todella tiukat ehdot eri kohdissa

Koraania. Uuden vaimon ottamiseen pitää olla muiden vaimojen suostumus ja kaikkia vaimoja tulee

kyetä elättämään. Husein Muhammedin mukaan Koraani tosiasiassa suhtautuu moniavioisuuteen

hyvin penseästi. Suomessa moniavioisuus on kiellettyä. Kysymystä on kuitenkin herättänyt, ovatko

ihmiset tosiasiassa moniavioisia. Pitäisikö yhteiskunnan puuttua siihen, että ihminen on virallisesti

naimisissa yhden kanssa ja suhteessa muihinkin tai eronnut yhdestä ja on suhteessa muihin? Husein

Muhammedin mielestä asiaan pitää puuttua silloin, jos joku on pakotettu sellaiseen tilanteeseen.

Mutta jos tilanne on kaikille osapuolille vapaaehtoinen valinta, pitäisikö siihen puuttua ja millä

tavoin? Husein Muhammedin kirjassa pohditaan näitä kysymyksiä enemmän.

10(18)


Homoseksuaalisuus on islamin uskonnon mukaan kiellettyä. Myös islamilaisissa maissa

homokulttuuri on kukoistanut ja on paljon niin sanottua homokirjallisuutta. Toisinaan

homokulttuuri on hiljaisesti hyväksytty, toisinaan siihen on reagoitu väkivaltaisesti.

Perheen rooleihin ja perhe-elämään liittyen Husein Muhammed kertoi, että perinteisesti nainen on

ollut kotona ja mies on käynyt töissä. Perheen miehellä voi myös olla kohtalainen koulutus, toisin

kuin perheen naisella, mikä rajoittaa naisen yhteiskunnallista osallistumista. Nainen voi kuitenkin

sopeutua uuteen kulttuuriin paremmin, koska hän on miestä sosiaalisempi ja koska hän oppii

paremmin kieliä. Uudessa yhteiskunnassa perinteiset arvoasetelmat eivät ole pysyviä, jolloin

naisella ja miehellä on eri käsitykset rooleista. Perheen sisällä voi seurata konflikteja siitä, kun

nainen ei enää asetukaan miehen hänelle antamaan rooliin. Ainakin osa naisista on Husein

Muhammedin mukaan hyvin tietoisia omasta asemastaan ja roolistaan länsimaissa. Joissakin

tapauksissa tämä voi johtaa ylilyönteihin ja on myös johtanut avioeroihin. Edelleen muslimimaissa

avioero on ollut kohtalaisen harvinaista, vaikka islam on sen sallinutkin. Joissakin kulttuureissa

avioero koetaan häpeällisenä. Joidenkin tutkimusten mukaan Suomessa somalinaisista lähes puolet,

yli 40 % on yksinhuoltajia. Syynä voi avioeron lisäksi olla se, että mies on menehtynyt sodassa tai

hän ei ole päässyt Suomeen.

Islam ei kiellä ehkäisyä, vaikka jotkut muslimit suhtautuvatkin ehkäisyyn osittain kielteisesti.

Aborttiin suhtaudutaan kielteisesti, joskaan ei samalla tavalla kuin katolilaiset. Tavallisesti

muslimiperheet ovat suurperheitä, joissa on 5-6 lasta. Tämä ei niinkään liity kulttuuriin vaan on

tavallista kehitysmaissa. Myös vanhempien ja lasten välisissä rooleissa voi olla ristiriitoja, etenkin

jos vanhemmat ovat syntyneet ja kasvaneet toisenlaisessa arvomaailmassa ja lapset Suomessa.

Lapset osaavat kieltä paremmin kuin vanhempansa ja saavat ehkä vähän liikaa vastuuta sekä

kehitystasoonsa nähden että perhedynamiikan kannalta. Vanhemmat ovat saattaneet lähettää

”länsimaistuneita” lapsiaan ja nuoriaan kotimaahan. Joskus tarkoituksena voi olla se, että lapsi

tutustuu sukulaisiinsa ja oppii omaa äidinkieltään. Toisinaan kuitenkin nuorella voi olla uudessa

maassa ongelmia, kuten päihdeongelma tai rikollista käyttäytymistä, jolloin lapsi lähetetään

kotimaahan rauhoittumaan ja oppimaan tavoille.

11(18)


Katsaus katolilaiseen ja ortodoksiseen maailmankuvaan, FT,

uskontotieteilijä Tuija Saarinen

FT, uskontotieteilijä Tuija Saarinen aloitti oman vuoronsa kertomalla käsittelevänsä aihetta

kulttuurintutkijan näkökulmasta. Kristinuskon juuret ulottuvat 2000 vuoden taakse, jolloin kirkko

jakautui roomalaiskatoliseen ja ortodoksiseen kirkkoon. Toinen jako itäiseen ja läntiseen kirkkoon

tapahtui myöhemmin uskonpuhdistuksen yhteydessä.

Katolisella ja ortodoksisella kirkolla on joitakin eroavaisuuksia. Katolisessa kirkossa puhutaan

pyhimyksistä, ortodoksisessa pyhistä. Katolinen kirkko suhtautuu kielteisesti syntyvyyden

säännöstelyyn, mutta Tuija Saarisen mukaan ortodoksisuus, etenkin karjalainen ortodoksisuus, on

elämänmyönteistä, sallivaa, ymmärtävää, armahtavaa ja anteeksiantavaa. Syntyvyyden säännöstely

jätetään avioparin itsensä päätettäväksi. Myös lapsetonta avioliittoa pidetään merkityksellisenä eikä

lapsettomuus ole häpeä. Jumala antoi ihmiselle kumppanin, koska ihmisen ei ole hyvä olla yksin.

Puoliso on tärkeä, vaikka yhteisiä lapsia ei olisikaan. Katolinen ja ortodoksinen kirkko eroavat

toisistaan myös avioeron suhteen. Ortodoksinen kirkko hyväksyy avioeron siinä mielessä, että

eronnut ihminen voidaan vihkiä uudelleen. Avioeroa pidetään kuitenkin syntinä, jota täytyy katua ja

pyytää anteeksi Jumalalta ennen kuin vihkiminen voidaan suorittaa.

Katolista ja ortodoksista kirkkoa yhdistää usko pyhiin henkilöihin, pyhimyksiin ja ihmeisiin sekä

siihen, että nämä voivat toimia välittäjinä ihmisen ja Jumalan välillä. Kirkkoja yhdistävät myös

rippi ja Neitsyt Marian keskeinen asema luterilaisuuteen verrattuna.

Katolinen kirkko

Katolinen kirkko on suurin kristillinen kirkko. Tuija Saarisen mukaan on vaikea puhua katolisesta

maailmankuvasta, koska katolisen kirkon kannatusalueella asuu niin erilaisia ihmisiä ja kulttuureita.

Katolisuus toteutuu eri tavoin eri mantereiden ja eri maiden välillä sekä katolisuuden sisällä.

Uskonto ilmenee arjessa eri tavoin kulttuurista ja ihmisen asemasta riippuen. Vanha katolinen

kirkko on vain yksi versio katolisesta kirkosta. Noin puolet katolisista elää Etelä- ja Pohjois-

Amerikassa ja noin neljännes Euroopassa, lähinnä Etelä-Euroopassa ja Puolassa. Suomessa on yksi

katolinen hiippakunta Helsingissä. Tuija Saarinen ei käyttäisi yhteisö-käsitettä puhuttaessa

suomalaisesta katolisesta ”yhteisöstä”, koska ihmiset asuvat eri puolilla Suomea.

Ongelmaksi todettiin se, että aina on niin vähän aikaa käydä läpi jokin uskonto. Tällöin siitä

voidaan nostaa esiin vain joitakin seikkoja. Tuija Saarisen esityksessä on keskitytty kaikkien

maiden katolisille yhteisesti jaettuihin asioihin, joita ovat esimerkiksi sakramentit. Katolisen kirkon

sakramentit ovat kaste, vahvistus, eukaristia, parannus (rippi), pappisvihkimys, sairaiden voitelu ja

avioliitto. Sairaiden voitelu tarkoitti aikaisemmin viimeistä voitelua.

12(18)


Kaste annetaan mahdollisimman pian lapsen syntymän jälkeen. Nimenanto on kasteesta erillinen,

ennen kastetta tehtävä toimitus. Suomessa katoliseen uskoon kastettavaa lasta ei pääsääntöisesti

pystytä kastamaan kirkossa, koska kirkko on niin kaukana. Tapana onkin, että pappi tulee kotiin

kastamaan lapsen. Useimmat suomalaisista katolisista perheistä ovat sekaperheitä, joissa vain toinen

vanhempi on katolinen. Jos lapsi kastetaan katoliseksi, tulisi hänellä olla vähintään yksi

vahvistuksen saanut katolinen kummi. Hänen lisäkseen voi olla kristitty, ei-katolinen todistaja.

Tämä on yleistä seka-avioliitoissa, joissa halutaan todistaja myös ei-katolisen vanhemman

puoleisesta suvusta.

Hätäkaste toimitetaan välittömästi, jos lapsen henki on vaarassa. Sen voi toimittaa kuka tahansa

kristitty puhtaalla vedellä. Puhtaaksi vedeksi käy kraanavesi; veden ei tarvitse olla pyhitettyä.

Hätäkasteessa on kyse käytännön sanelemasta toimenpiteestä. Kasteenvahvistus-sakramentti on

verrattavissa konfirmaatioon. Nuori saa vahvistuksen sakramentin, kun hän ottaa vastuun omasta

hengellisestä elämästään. Vahvistuksen jakaa piispa.

Katolilaisten tulee osallistua eukaristian viettoon eli pyhään messuun ainakin sunnuntaisin ja

velvoittavina juhlapyhinä, kuten jouluna, loppiaisena ja Kristuksen taivaaseen astumisen

juhlapyhänä. Ehtoollisaineet eivät katolisessa uskossa edusta Kristuksen ruumista ja verta

symbolisella tasolla vaan ne muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi ehtoollisen asetussanojen

myötä. Keskustelua herätti kysymys kirkossa alaikäiselle tarjottavasta viinistä Suomen

alkoholilainsäädännön kiellosta huolimatta. Tuija Saarinen totesi kysymyksen olevan

mielenkiintoinen ja perusteli ehtoollisalkoholia annettavan vain pienen tipan. Lisäksi katolisessa

ajattelussa kyse ei ole viinistä vaan Kristuksen verestä. Evankelisluterilaisessa kirkossa todettiin

olevan käytössä alkoholitontakin viiniä. Tuija Saariselta tiedusteltiin myös, mitä viinille ja

ehtoollisleivälle tapahtuu seremonian jälkeen, jos ne ovat Kristuksen ruumista ja verta. Tuija

Saarinen totesi, että tällaisiin kysymyksiin tarvittaisiin vastaajaksi pappi. Hän tiesi kuitenkin kertoa,

että ainakin ortodoksisessa kirkossa käytäntönä on laittaa tarjolle yli jääneet ehtoollisleivät niin, että

ehtoollisella käyneet voivat viedä niitä perheenjäsenilleen tilaisuuden jälkeen.

Parannuksen sakramentti tarkoittaa rippiä. Katumustyö voi olla tiettyjä rukouksia. Ripillä käyminen

herätti yleisössä kysymyksiä ja myös keskinäistä keskustelua. Pappi ei voi ilmoittaa ripin

yhteydessä kuulemastaan rikoksesta, mutta hän voi antaa uskovalle ohjeen tehdä virallinen

tunnustus tekemästään rikoksesta. Vaitiolovelvollisuus koskee myös suunnitelmia ja aikeita. Pappi

ei saa kertoa kenellekään mitään, mitä hän kuulee. Toki hänen pitää pyrkiä siihen, että suunniteltu

teko ei toteudu. Syntiä tehnyt ei saa anteeksi papilta vaan papin välityksellä Jumalalta. Pappi toimii

ihmisen ja Jumalan välikappaleena ja hänen tulisi tukea ihmistä pyrkimään henkiseen kasvuun.

Käytännön perustana on kirkon erottaminen maallisesta vallasta, jolloin ihmisellä oli toinenkin

vaihtoehto sovittaa tekemänsä rikos. Tämä ei kuitenkaan poista maallisen vallan vaatimusta sovittaa

rikos. Yleisenä kristillisenä käsityksenä on, että ihminen tekisi katumustyön avulla parannuksen

eikä jatkaisi pahan tekoaan. Jos ihminen tekee parannuksen, hänelle annetaan anteeksi ja uusi

mahdollisuus. Myös ripillä käymiseen liittyy henkinen kasvu ja pyrkimys parannukseen. Ihminen

saattaa oikeasti kärsiä pienistä paheistaan ja hän voi yrittää päästä niistä irti. Jos ihminen on

uskonnollisesti niin aktiivinen, että käy ripillä, hän pyrkii kohti parannusta koko ajan. Tuija

Saarinen pohti, että ehkä vankilatunnustuksien yhteydessä kuullaan tunnustuksia myös murhista.

13(18)


Ortodoksinen kirkko

Kuten muidenkin isojen uskontojen kohdalla, myös ortodokseille yhteisten asioiden nimeäminen on

vaikeaa. Uskonnon ilmenemiseen vaikuttavat toisaalta perhe ja kulttuuri, toisaalta yksilön omat

asenteet ja mieltymykset. Ortodokseja on kaikissa maailman maissa. Eniten heitä on Itä-Euroopan

maissa, Kreikassa, Venäjällä, Bulgariassa, Romaniassa ja Ukrainassa. Myös Venäjällä ortodoksinen

uskonto säilyi, vaikka Neuvostoliitossa ei ollut uskonnon opetusta ja uskovaisia vainottiin.

Suomessa ortodokseja on hieman enemmän kuin muslimeja eli noin 1,5 % väestöstä. Suomessa on

ortodoksinen Lintulan naisluostari ja Valamon miesluostari.

Ortodoksit ovat olleet Suomessa viime maailmansodan jälkeen marginaaliasemassa. Heitä on

”ryssitelty” ja pidetty aatteellisesti Venäjän lähellä olevina. Moni evakkokarjalainen vaihtoikin

kirkkokuntaa ortodoksisesta luterilaiseksi ja kastoi lapsensa luterilaiseksi. Nykyään kääntymistä

tapahtuu toisin päin ja käännynnäisten määrä on kasvanut ortodoksisessa kirkossa. Usein

käännynnäiset ovat hyvin koulutettuja kaupunkilaisia. Ortodoksisten avioliitot ovat tavallisesti

seka-avioliittoja (yli 90 % liitoista). Tämä vaikuttaa arkeen ja uskonnon harjoittamiseen. Ihmiset

tuntevat käytännön pakosta – pienenä vähemmistönä eläessään - kahden valtakirkon perinteet ja

tavat noudattaen niitä sujuvasti. Usein samaan sukuun ja jopa perheeseen kuuluu eri kirkkoon

kuuluvia jäseniä, joten käytännön perhe-elämässä tulee soveltaa molempien kirkkojen tapoja.

Yleensä ortodoksit haudataan luterilaisten kanssa samoille hautausmaille. Hautamuistomerkit ovat

vaatimattomia. Tarkoituksena on muistuttaa elämän katoavaisuudesta: kun muistomerkki lahoaa, on

myös vainaja unohdettu siihen mennessä.

Ortodoksit viettävät nimipäivää syntymäpäivän sijasta. Lapsi saa perinteisesti nimensä sen

perusteella, kenen pyhän muistopäivänä hän on syntynyt tai jonka nimipäivä on lähellä hänen

syntymäpäiväänsä. Jos lapsella on useampi etunimi, voi ensimmäinen nimi olla muodikkaampi ja

uskonnollinen nimi toisena tai kolmantena nimenä. Ortodoksien kristinoppikoulu on samantapainen

kuin rippikoulu eli siihen kuuluu leiri ja konfirmaatiota muistuttava perhejuhla. Kyseessä on

kuitenkin pelkkä aikuistumisriitti, joka on syntynyt luterilaisen perinteen vanavedessä.

Kristinoppikoulun käyminen ei ole edellytys kummina toimimiselle eikä avioliittoon menemiselle.

Keskeisiä ortodoksisen uskon piirteitä ovat muun muassa paidan alla pidettävät kaularistit ja ikonit,

joita voi olla kotona, autossa tai työpaikalla. Myös matkalla voi olla mukana matkaikoni. Koti,

työvälineet ja kulkuvälineet voidaan siunata. Myös luterilaisilla saa olla ikoneja. Ikonimaalaus

onkin suosittua. Ortodoksi pyrkii aina viemään ikonin siunattavaksi, niin voi luterilainenkin tehdä.

Tärkein ortodoksien pyhä toimitus on ehtoollinen. Ennen ehtoollista paastotaan eli aamulla ennen

ehtoollista ei saa syödä. Kirkossa seistään liturgian aikana. Mikäli paasto aiheuttaa fyysisiä

vaikeuksia jaksaa liturgian ajan seisomisen, saa ehtoolliselle mennä paastoamatta. Nainen ei saa

mennä ehtoolliselle kuukautisten aikana, koska hän on silloin epäpuhdas.

14(18)


Ortodoksien tärkein juhla on pääsiäinen. Kaikki kynnelle kykenevät pyrkivät osallistumaan

pääsiäisyön liturgiaan. Virpomaperinteeseen ei kuulu Pohjanmaalta kotoisin oleva ja

virpomistapoihin sekoittunut trulliperinne. Pääsiäiseen kuuluu myös pääsiäispaasto, jolloin

pidättäydytään lihasta ja maitotuotteista. Paaston tarkoitus ei ole olla laihdutuskuuri vaan paastolla

on sekä hengellinen että diakoninen ulottuvuus. Ajatuksena on syödä vaatimattomasti ja

yksinkertaisesti sekä lahjoittaa näin säästyneet varat köyhille. Kuten todettua, ortodoksisissa

perheissä on usein eri uskontoon kuuluvia ihmisiä, mikä on yhtenä syynä siihen, että paastoa ei enää

nykyään noudateta kuten ennen. Paastoa viettäville on kuitenkin tehty ruokaohjeita. Asiasta

kiinnostuneet voivat tutustua esimerkiksi Kaarina Kaurinkosken Paastonajan keittokirjaan.

15(18)


Pastori Kaarina Villa, Joensuun adventtiseurakunta

Joensuun adventtiseurakunnan pastori Kaarina Villa kertoi adventtiseurakuntalaisen ajatteluun ja

toimintaan vaikuttavasta adventistisesta maailmankuvasta. Adventisteja on Suomessa noin 5000,

joista Joensuussa noin 200 henkilöä. Vaikka seurakunta on Suomessa pieni, on Seventh Day

Adventist Church levinnyt ympäri maailmaa samoin kuin esim. katolilaisuus. Adventisteja on

maailmassa noin 16 miljoonaa ja vahvimpia vaikutusalueita ovat mm. Filippiinit ja Väli-Amerikka.

Adventistinen näkemys perustuu Raamattuun. Adventtikirkko lähtee siitä, että vanha ja uusi

testamentti muodostavat kokonaisen jumalallisen ilmoituksen siitä, kuka Jumala on ja miksi

olemme täällä. Adventistin toimintaan vaikuttava merkityksellinen asia on nähdä Jumalan pelastava

toiminta läpi ihmiskunnan historian punaisena lankana koko Raamatun läpi. Yleisöstä kysyttiin,

näkevätkö adventistit Raamatun vertauskuvina vai kirjaimellisesti. Kaarina Villa vastasi, että esim.

profeetalliset kirjat puhuvat vertauskuvien kautta. Niiden sanoma on kuitenkin sopusoinnussa

kirjaimellisesti ilmaistuin sanoman kanssa. Adventistit uskovat, että Jumalalla on suunnitelmana

lähettää pelastaja korjaamaan rikkoutuneet suhteet: ihmisen suhteen itseensä, toisiin ihmisiin ja

Jumalaan. Heidän ajattelutapansa vahvana pohjana onkin toivo. He myös uskovat, että suhde

kuolemaan muuttuu siinä vaiheessa, kun ihminen tulee uskoon. Usko Jeesukseen tuo mukanaan

iankaikkisen elämän (kuolevaisuus muuttuu kuolemattomuudeksi Jeesuksen tulon yhteydessä;

kuolon uneen nukkuneille ylösnousemuksen muodossa, elävät muutetaan) Ne, jotka eivät välitä

Jeesuksen sovitustyöstä, pysyvät kuoleman alaisina. Yleisöä kiinnosti tietää, onko kuolemattomuus

varattu vain adventisteille. Kaarina Villan mukaan asia ei ole niin, vaan Jumala antaa

kuolemattomuuden kaikille niille, jotka ovat halunneet ottaa Jeesuksen vastaan.

Seminaariin osallistuvia kiinnosti myös tietää, miten adventtikirkkoihin pääsee tai miten niihin

valikoituu pastoreita. Pastori Kaarina Villa kertoi olevansa ainoa Joensuun seurakunnan palkattu

työntekijä, muut toimijat työskentelevät vapaaehtoistoimin. Seurakunnan pastorit saavat vähintään

neljävuotisen koulutuksen ulkomailla. Heidän palattuaan Suomeen heitä jossain välissä kysytään

pastoreiksi. Vaikka myös naisten on mahdollista toimia Suomessa pastoreina, ei esimerkiksi

Kaarina Villaa itseään ole vihitty pastoriksi. Syynä on se, että pastoriksi vihkiminen antaisi oikeudet

toimia pastorina kaikkialla maailmassa, mikä ei kuitenkaan ole mahdollista kaikkialla

kulttuurillisista syistä.

Kiinnostusta herätti myös adventistien näkemys sapatin vietosta: ratkaiseeko sapatti pelastuksen.

Kaarina Villa totesi, että ihmiset ovat tästä montaa mieltä, mutta hänen mielestään Jumala näkee

ihmisen sydämeen ja tietää tämän todellisen uskon sitä kautta. Adventistien sapatin vietto on

lähempänä pyhityselämäopillista näkemystä kuin pelastusopillista näkemystä. Aikaisemmin

sapattikysymys oli iso asia ja ihmiset jopa jättivät työnsä voidakseen pyhittää seurakuntayhteyden ja

yhteyden Jumalaan sapattina. Töiden jättämistä ei tapahdu enää samassa määrin kuin ennen, vaikka

lauantaityöt kuuluvat useilla aloilla työnkuvaan. Toisaalta esimerkiksi hoitoalalla katsotaan, että se

on palvelevaa työtä ja näin ollen sopusoinnussa adventistien maailmankuvaan vaikuttavan

palvelemisen ja rakastamisen ajatuksen kanssa.

16(18)


Jehovan todistaja Reima Kasurinen, Jehovan todistajat, Joensuun srk

Jehovan todistaja Reima Kasurinen esitteli, mihin Jehovan todistajat uskovat. Hänen mukaansa sitä

kautta on helpompi hahmottaa, miten usko vaikuttaa heidän elämässään. Myös Jehovan todistajien

näkemys maailmasta perustuu Raamattuun, josta voi oppia Jumalasta ja hänen luomakunnastaan.

Jehovan todistajia on Suomessa noin 19 000, ja maailmanlaajuisesti heitä on noin 7,5 miljoonaa eri

puolilla maailmaa. Joensuussa on noin 200 Jehovan todistajaa.

Reima Kasurinen kertoi seminaariyleisölle, mitä usko on Jehovan todistajien näkökulmasta ja miten

uskoon liittyvä voimakas tunne sisältää myös vakuuttuneisuuden, tiedon uskomisen perustasta. Hän

esitteli myös, mihin Jehovan todistajat uskovat ja mitkä asiat eri puolilla maailmaa eläville Jehovan

todistajille ovat yhteisiä kulttuurieroista riippumatta. Yksi tällainen asia on Isä meidän –rukouksen

kolme pyyntöä: pyyntö Jumalan persoonanimen Jehova pyhittämisestä, pyyntö Jumalan

valtakunnan tulemisesta sekä pyyntö Jumalan tahdon tapahtumisesta, jonka saa aikaan lopulta

hänen valtakuntahallituksensa.

Myös Jehovan todistajien ajattelutapaan vaikuttaa toivo ja myös heidän mukaansa Raamatun täytyy

olla sisällöllisesti sopusointuinen. Maailman nykyisen tilanteen uskotaan olevan tällainen, koska

ihmiset halusivat kokeilla maailman alussa riippumattomuutta, jolloin Jumala salli sen. Näin ollen

Jumala on nyt antanut ajan kulua ennen kuin hän tulevaisuudessa lupauksensa mukaan puuttuu

jälleen maailman asioihin. Raamattu kuitenkin antaa ihmisille vastauksia heidän kysymyksiinsä.

Jehovan todistajat pyrkivätkin kertomaan toisille Jumalan tarkoituksesta, sekä sanoillaan että

elämäntavallaan. Tärkeänä elämässä pidetään toisten ihmisten kunnioittamista.

Jehovan todistajuus valitaan tietoisesti, vaikka toki perheiden lapset ovat mukana yhteisön

toiminnassa. Seminaariyleisöstä kysyttiin, voiko lapsi tehdä ratkaisun Jehovan todistajaksi

ryhtymisestä vasta täysi-ikäisenä. Reima Kasurinen vastasi, että Jehovan todistajaksi tulemiseen ei

ole selkeää ikärajaa, mutta nuoren on ymmärrettävä, mistä on kyse ja päätöksen täytyy lähteä hänen

omasta halustaan, ei kavereiden tai vanhempien halusta. Yleisöä kiinnosti tietää, mitä sitten

tapahtuu niille ihmisille, jotka eivät valitse yhteisöä. Suljetaanko heidät pois yhteisöstä? Reima

Kasurisen mukaan heitä ei suljeta pois yhteisöstä, mutta koska yhteisöllä on paljon yhteistä

toimintaa, siitä pois jääminen voi merkitä siten myös vähäisempää yhteydenpitoa. Vanhemmat

saavat pitää lapsiinsa yhteyttä.

Kaikki työ Jehovan todistajien yhteisössä perustuu vapaaehtoisuuteen eikä heillä ole arvoasetelmia

vaan kaikki ovat veljiä keskenään. Työtä täytyy kuitenkin ohjata ja sitä varten tarvitaan välineitä,

kuten seurakunnan asioita ohjaava ja päätöksiä tekevä vanhimmisto. Vanhimmistoon ei kuitenkaan

voi kuulua naisia. Jehovan todistajat noudattavat samanlaista järjestörakennetta kuin millaista

Raamatussa kuvataan eli miehet tekevät päätökset. Naisten yhteisön hyväksi tekemää työtä

kuitenkin arvostetaan suuresti. Yleisöstä kysyttiin lasten toiminnasta Jehovan todistajien yhteisössä:

”Jos lapset voidaan kastaa ja toiminta perustuu vapaaehtoistyöhön, mitä odotuksia lapsille voidaan

asettaa?” Reima Kasurinen totesi, että vaatimukset ovat iän mukaisia ja että lapsilta ei odoteta

17(18)


samoja asioita kuin aikuiselta. Lapsi ei voi ymmärtää täysin koko Raamattua – kuten ei kukaan

muukaan – mutta lapsetkin voivat omissa olosuhteissaan tehdä sen minkä voivat ja saada siitä iloa.

Yleisökysymykset jatkuivat. Kysyttiin, mikä on Jehovan todistajien suhde Jeesukseen pelastumisen

näkökulmasta ja uskovatko he Pyhään henkeen. Reima Kasurinen vastasi Jehovan todistajien

uskovan Jeesukseen ja että hän on Jumalan poika, kuningas ja pappi. Sovinto on tärkeä ajatus

heidän uskossaan. Pyhää henkeä Jehovan todistajat eivät kuitenkaan pidä persoonana vaan se

liitetään läheisesti Jumalaan ja Hänen vaikuttavaan voimaansa. Jeesuksen asema Jehovan todistajien

uskonnossa kiinnosti kuitenkin yleisöä vielä myöhemminkin. Yleisöstä haluttiin tarkennusta siihen,

mikä rooli Jeesuksella on uskontunnustuksessa, onko Jeesuksen tehtävä pelastaa ihminen ja

maailma sekä oliko Jeesus jumala ja ihminen sataprosenttisesti. Reima Kasurinen selvensi

Jeesuksen olleen mallin ja esimerkin, jota pyritään seuraamaan. Hän oli ihmisen pelastaja, minkä

lisäksi hänellä on hallinnollinen tehtävä pyyhkiä ikävät asiat pois. Hän on Jumalan kuva, mutta ei

sama persoona kuin Jumala. Jeesus on välittäjä ihmisen ja Jumalan välillä ja ilman häntä meillä ei

olisi elämää. Taivaassa ollessaan Jeesus oli jumalallinen, mutta maanpäällä eläessään täydellinen

ihminen.

Jehovan todistajat kokoontuvat kahdesti viikossa käsittelemään raamatullisia puheita. Heillä on

myös kolme kertaa vuodessa suurempia tilaisuuksia, joissa eri puolilta maata asuvat Jehovan

todistajat kohtaavat. Välillä on myös kansainvälisiä konventteja, joihin saapuu Jehovan todistajia

useista eri maista. Kokouksia pidetään viikon kohokohtina ja suurin osa pyrkii käymään niissä

säännöllisesti. Kaikkialla maailmassa opetusohjelma on samankaltainen sisältäen samojen teemojen

käsittelyn yhtä aikaa. Joensuussa on kerran viikossa englanninkielinen ja kerran viikossa

venäjänkielinen kokous. Kokoukset avoimia tilaisuuksia, joita voi tulla seuraamaan. Kokouksissa ei

kerätä kolehtia eikä mihinkään tarvitse osallistua, mikäli ei halua. Reima Kasurinen neuvoi, että

sunnuntain kokouksessa on helppo seurata ohjelmaa.

Reima Kasurinen esitteli vielä Jehovan todistajien kehittämän pikarakennusmenetelmän, jota on

sovellettu katastrofialueilla. Vapaaehtoisuuteen ja järjestelmällisyyteen perustuvan

pikarakennusmenetelmän avulla saadaan rakennettua valtakunnansali kahtena perättäisenä

viikonloppuna.

Yleisöä jäi vielä kiinnostamaan, millä tavalla uskonto näkyy Jehovan todistajien arjessa ja

poikkeaako heidän elämänsä valtaväestön elämästä millään tavoin. Reima Kasurisen mukaan he

pyrkivät lukemaan Raamattua päivittäin ihan ajatuksen kanssa. Lisäksi he käyvät kokouksissa ja

korostavat ajasta ja paikasta riippumattomia ajattomia periaatteita. Ihmiset voivat tehdä omia

ratkaisujaan vapaan tahdon seurauksena. Jehovan todistajien pyrkimys on tehdä ratkaisuja, joissa he

ottavat huomioon toiset ihmiset sekä suhteen Jumalaan ja omaan itseensä. Heidän kaikkea

toimintaansa ohjaavat Raamatun periaatteet.

18(18)


Pastori Pentti Impivaara, Joensuun vapaaseurakunta

Katsaukset uskonnollisten yhdyskuntien ajattelumaailmaan päätti Joensuun vapaaseurakunnan

pastori Pentti Impivaaran osuus. Hän kertoi vapaaseurakunnan olevan ihan kotimaista perua, jonka

juuret ulottuvat 1800-luvun loppupuolelle. Vapaaseurakunnan jäsenmäärä on vajaa 15 000, ja

Joensuun vapaaseurakunta on perustettu vuonna 1921.

Vapaakirkollisuudessa painotetaan henkilökohtaista uskoa eli jokainen ratkaisee henkilökohtaisesti

uskonsa Jeesukseen. Vapaaseurakunnassa korostetaan myös uskonnon vapautta. He olivat aikanaan

ensimmäisiä uskonnollisen vapauden kannattajia ja pyrkivät saamaan luterilaisessa kirkossa aikaan

niitä uudistuksia, joita katsoivat kirkon vaativan.

Joensuun Vapaaseurakunnan toimintaperiaatteina on pyrkimys elää ja toimia avoimesti sekä olla

luotettavia eli pitää sanansa ja lupauksensa. Lisäksi pyrkimys on kunnioittaa ja rohkaista toinen

toisiaan sekä tarjota mahdollisuus palvella. Vapaaseurakunnan toiminta pohjautuu yhteistoimintaan

ja vapaaehtoisuuteen. Heidän pyrkimyksensä ei ole tulla täydellisiksi vaan he sallivat ihmisen

virheellisyyden. Vapaaseurakunnassa tuetaan myös ahdingossa olevia. Tämä periaate on ohjannut

toimintaa vapaakirkon syntyajoista saakka. Henkilökohtaisen uskon löytämisen lisäksi toinen tärkeä

asia oli ja on diakoninen auttamistyö, esimerkiksi Helsingissä rakennettiin ensimmäinen yömaja sitä

tarvitseville. Auttaminen on edelleen tarpeellista tänä päivänä, vaikka ihmisten tarpeet ovat

muuttuneet.

Kaikki vapaaseurakunnan tilaisuudet hallinnollisia tilaisuuksia lukuun ottamatta ovat ulospäin

suuntautuneita eli kaikille avoimia. Vapaaseurakunnassa ylintä päätäntävaltaa käyttää

seurakunnankokous, jossa jokaisella jäsenellä on yhtäläinen äänioikeus. Vanhimmisto, yhdessä

työntekijöiden kanssa, toteuttaa seurakunnankokouksen hyväksymän toimintasuunnitelman

hyväksytyn talousarvion puitteissa. Vapaaseurakunnan talous perustuu vapaaehtoisiin lahjoituksiin.

Vapaakirkon seurakuntayhteyden edellytyksenä on usko Jeesukseen. Jäsenistö jaetaan varsinaisiin

jäseniin, alaikäisiin jäseniin ja ulkojäseniin. Jäsenyydelle ei ole alaikärajaa, mutta ulkopuolisella

(siis ei vapaaseurakuntalaisen perheeseen kuuluvalla) alle 15-vuotiaalla lapsella on oltava

huoltajiensa suostumus seurakuntaan liittymiseksi. Ulkojäseniä ovat 18 vuotta täyttäneet entiset

alaikäiset jäsenet, jotka eivät halua olla tai joita ei voida hyväksyä varsinaisiksi jäseniksi. He ovat

silti tervetulleita mukaan toimintaan. Varsinaisen jäsenyyden edellytyksenä on oman uskonsa

tunnustaminen ihmisten edessä. Seurakuntaan liittymisen edellytyksinä ovat usko Jeesukseen

Kristukseen ja sen tunnustaminen ihmisten edessä. Jumala antaa voiman tulla todistajakseen.

Vapaakirkolliset eivät voi pelastaa ketään vaan ainoastaan usko Jeesukseen Kristukseen voi

pelastaa.

Naisten asema vapaakirkossa on tärkeä. Jo vapaakirkon syntyaikoina naiset olivat kärkijoukoissa

toimimassa. Tämä ei siihen maailman aikaan miellyttänyt kaikkia, mutta vapaakirkon puolelta

puolustauduttiin, että Jumala hyväksyy myös naisten työn. Tästä todisteena oli se, että lukuisat

ihmiset ottivat Jeesuksen vastaan naisten työn kautta.

eri uskonnot ja uskonnolliset yhdyskunnat pähkinänkuoressa ... · seminaarin aluksi...

Documents