HE 209/2004 vp

292409

Hallituksen esitys Eduskunnalle Rahoitustarkastukses-ta annetun lain sekä kirjanpitolain 8 luvun 1 ja 2 §:n muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi Ra-

hoitustarkastuksesta annettu lakia siten, että Rahoitustarkastuksen tehtävänä olisi sen ny-kyisten tehtävien lisäksi valvoa kansainväli-siä tilinpäätösstandardeja noudattaen laadit-tuja tilinpäätöksiä. Valvonta koskisi sellaisia kirjanpitovelvollisia, jotka ovat kirjanpitolain nojalla velvollisia laatimaan tilinpäätöksensä kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja noudat-taen (IFRS-kirjanpitovelvollinen). Tällaisia kirjanpitovelvollisia olisivat yritykset, joiden liikkeeseen laskemia arvopapereita on julki-sen kaupankäynnin kohteena. IFRS-kirjan-pitovelvollisiin rinnastettaisiin myös yrityk-set, joiden arvopapereita on haettu julkisen kaupankäynnin kohteeksi.

Ehdotuksen mukaan Rahoitustarkastus voi-si antaa tilinpäätöksensä virheellisesti tai puutteellisesti laatineelle IFRS-kirjanpito-velvolliselle oikaisukehotuksen ja asettaa sen tehostamiseksi tarvittaessa uhkasakon. IFRS-kirjanpitovelvollinen, joka on eri mieltä Ra-hoitustarkastuksen kanssa tilinpäätöksensä oikeellisuudesta, voisi pyytää asiasta kirjan-pitolautakunnan lausunnon. Rahoitustarkas-tus ei saisi asettaa uhkasakkoa oikaisukeho-tuksen tehosteeksi ennen kuin kirjanpitolau-

takunnan lausunto on saatu tai lausunnon hankkimiselle asetettu määräaika on päätty-nyt.

Valvontatehtävä ehdotetaan ulotettavaksi myös Vakuutusvalvontaviraston valvottaviin mutta Rahoitustarkastuksen olisi pyydettävä Vakuutusvalvontaviraston lausunto ennen oikaisukehotuksen antamista Vakuutusval-vontaviraston valvottavalle. Jos asia koskee yksinomaan vakuutustoimintaa koskevan standardin soveltamista, Rahoitustarkastus ei voisi antaa oikaisukehotusta ilman Vakuu-tusvalvontaviraston puoltavaa lausuntoa.

Kirjanpitolakia ehdotetaan lisäksi muutet-tavaksi siten, että kirjanpitolautakunnan toi-mivalta antaa lausuntoja kansainvälisten ti-linpäätösstandardien soveltamisesta koskisi ainoastaan tilanteita, joissa Rahoitustarkastus tai Vakuutusvalvontavirasto pyytää lausuntoa valvontatehtäväänsä varten taikka IFRS-kir-janpitovevollinen pyytää lausuntoa asiassa, joka on ehdotuksessa tarkoitetun oikaisu-kehotuksen kohteena. Lisäksi kirjanpitolakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kirjanpi-tolautakuntaan voitaisiin perustaa ehdotuk-sessa tarkoitettujen lausuntopyyntöjen käsit-telyä varten erillinen jaosto (IFRS-jaosto).

—————

HE 209/2004 vp

2

SISÄLLYSLUETTELO

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ .........................................................................1

SISÄLLYSLUETTELO ...........................................................................................................2

YLEISPERUSTELUT..............................................................................................................4

1. Johdanto .......................................................................................................................4

2. Nykytila.........................................................................................................................4

2.1. Kirjanpitosäännösten noudattamisen valvonta ja kirjanpitolain yhtenäi-sen soveltamisen edistäminen ......................................................................................4

2.2. Arvopaperimarkkinalain noudattamisen valvonta .....................................5

2.3. Kansainvälinen kehitys...................................................................................6

2.3.1. Standardien täytäntöönpanojärjestelmä Euroopan yhteisössä ..................6

2.3.2. Taloudellisen informaation valvontaa koskevat CESR:n suositukset .......7

2.3.3. Standardien tulkinnat ....................................................................................7

2.3.4. Tilinpäätössäännösten noudattamisen valvonta Euroopassa .....................9

3. Nykytilan arviointi.....................................................................................................12

3.1. Toimintaympäristön muutos .......................................................................12

3.2. Euroopan yhteisön sääntelystä johtuvat vaatimukset ...............................12

3.3. Tilinpäätössäännösten noudattamisen valvonnan kehittämistarpeet Suo-messa ........................................................................................................................13

3.4. Vaihtoehtoiset valvontamallit Suomessa.....................................................14

3.5. Yhteenveto .....................................................................................................15

4. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset............................................................16

4.1. Esityksen tavoitteet .......................................................................................16

4.2. Keskeiset ehdotukset.....................................................................................16

5. Esityksen vaikutukset ................................................................................................21

5.1. Kokonaistaloudelliset vaikutukset...............................................................21

5.2. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset ......................................................21

5.3. Kustannusvaikutukset yrityksiin.................................................................21

6. Esityksen valmistelu ..................................................................................................22

7. Muut asiaan vaikuttavat seikat ................................................................................22

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT............................................................................23

1. Lakiehdotusten perustelut ........................................................................................23

1.1. Laki Rahoitustarkastuksesta .......................................................................23

1.2. Kirjanpitolaki................................................................................................26

2. Voimaantulo ...............................................................................................................27

3. Säätämisjärjestys .......................................................................................................27

LAKIEHDOTUKSET ............................................................................................................28

Rahoitustarkastuksesta annetun lain muuttamisesta..............................................28

kirjanpitolain muuttamisesta ....................................................................................30

HE 209/2004 vp

3

LIITE .......................................................................................................................................32

RINNAKKAISTEKSTIT.......................................................................................................32

Rahoitustarkastuksesta annetun lain muuttamisesta..............................................32

kirjanpitolain muuttamisesta ....................................................................................36

HE 209/2004 vp

4

YLEISPERUSTELUT

1. Johdanto

Kansainvälisten tilinpäätösstandardien so-veltamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (2002/1606/EY, jäl-jempänä asetus) mukaan julkisesti noteerattu-jen yhtiöiden konsernitilinpäätökset on laa-dittava vuoden 2005 alusta lukien noudattaen kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja (IAS/IFRS-standardit, jäljempänä standardit). Standardien käyttöön siirtymisen tavoitteena on asetuksen mukaan tilinpäätöstietojen yh-tenäistäminen ja niiden läpinäkyvyyden ja vertailtavuuden korkean tason varmistaminen sekä siten pääomamarkkinoiden ja sisämark-kinoiden tehokkaan toiminnan edistäminen.

Asetuksen johtolauseen mukaan asetuksen asianmukainen ja tiukka täytäntöönpanojär-jestelmä on ratkaisevan tärkeä sijoittajien luottamuksen varmistamiseksi rahoitusmark-kinoihin. Jäsenvaltioiden on tämän mukaises-ti toteutettava aiheelliset toimenpiteet stan-dardien noudattamisen varmistamiseksi. Vii-meaikaiset kirjanpitoskandaalit sekä Yhdys-valloissa että Euroopassa korostavat lisäksi entisestään tarvetta parantaa tilinpäätösin-formaation luotettavuutta luottamuksen li-säämiseksi arvopaperimarkkinoiden toimin-taan.

Standardit poikkeavat eräiltä osin merkittä-västikin Suomessa vakiintuneesta kirjanpito-käytännöstä ja ovat valtaosalle yrityksistä vielä suhteellisen vieraita. Tämän vuoksi nii-den asianmukaisessa soveltamisessa saattaa etenkin alkuvaiheessa ilmetä ongelmia. Li-säksi standardien kansainvälisyydestä johtuu, että yritysten on kyettävä seuraamaan myös säännösten kansainvälistä soveltamiskäytän-töä. Myös näistä syistä standardien noudat-tamisen valvontaan ja niiden soveltamiskäy-tännön yhtenäisyyteen on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota, kun standardit otetaan käyttöön.

2. Nykyti la

2.1. Kirjanpitosäännösten noudattamisen valvonta ja kirjanpitolain yhtenäisen soveltamisen edistäminen

Kirjanpitolain (1336/1997) mukaan kaup-pa- ja teollisuusministeriöllä on yleinen toi-mivalta valvoa kirjanpitolain noudattamista. Ministeriöllä on lain mukaan oikeus saada kirjanpitovelvolliselta valvontaa varten tar-peellisia tietoja sekä tarvittaessa poliisilta virka-apua lain noudattamisen valvonnassa. Käytännössä ministeriöllä ei kuitenkaan ole voimavaroja valvoa yksittäisiä kirjanpitovel-vollisia.

Rahoitustarkastus valvoo luottolaitostoi-minnasta annetun lain (1607/1993), sijoitus-palveluyrityksistä annetun lain (579/1996), sijoitusrahastolain (48/1999) sekä kaupan-käynnistä vakioiduilla optioilla ja termiineillä annetun lain (772/1988) nojalla kirjanpitolain sekä mainittuihin lakeihin sisältyvien tilin-päätössäännösten noudattamista luottolaitok-sissa ja sijoituspalveluyrityksissä sekä niiden konsolidointiryhmiin kuuluvissa rahoituslai-toksissa samoin kuin rahastoyhtiöissä, sijoi-tusrahastoissa ja optioyhteisöissä. Rahoitus-tarkastuksella on tässä valvonnassa käytettä-vissään kaikki ne Rahoitustarkastuksesta an-netussa laissa (75/2003) tarkemmin säädetyt valtuudet, joita se voi muutoinkin käyttää valvottaviaan kohtaan. Tällaisia valtuuksia ovat muun muassa uhkasakon asettaminen, julkinen huomautus tai varoitus sekä viime kädessä toimiluvan peruuttaminen. Vakuu-tusvalvontavirasto valvoo lisäksi vakuutus-yhtiölain (1062/1979) nojalla vastaavalla ta-valla omien valvottaviensa osalta niitä kos-kevien tilinpäätössäännösten noudattamista.

Kirjanpitolain yhtenäisen soveltamisen edistämiseksi kauppa- ja teollisuusministe-riön yhteydessä toimiva kirjanpitolautakunta

HE 209/2004 vp

5

voi antaa viranomaisen, elinkeinonharjoitta-jien tai kuntien järjestön tai kirjanpitovelvol-lisen hakemuksesta ohjeita ja lausuntoja kir-janpitolain soveltamisesta. Rahoitustarkas-tuksella ja Vakuutusvalvontavirastolla on li-säksi oikeus antaa valvottavilleen määräyk-siä, ohjeita ja lausuntoja niitä koskevien ti-linpäätössäännösten soveltamisesta. Ennen kirjanpitolain yleisen soveltamisalan kannal-ta merkittävän määräyksen, ohjeen tai lau-sunnon antamista valvontaviranomaisen on kuultava kirjanpitolautakuntaa.

2.2. Arvopaperimarkkinalain noudatta-

misen valvonta

Arvopaperimarkkinalain (495/1989) mu-kaan julkisen kaupankäynnin kohteena ole-van arvopaperin liikkeeseenlaskijan on jul-kistettava arvopaperimarkkinalaissa tarkem-min säädetyllä tavalla säännöllisesti tilinpää-tös, tilinpäätöstiedote ja osavuosikatsaus sekä arvopaperien liikkeeseenlaskun yhteydessä esite. Viimeksi mainittu velvollisuus on myös sillä, joka hakee arvopaperin ottamista julkisen kaupankäynnin kohteeksi. Lisäksi liikkeeseenlaskijan, jonka tilikautta on pi-dennetty, on laadittava vuosikatsaus, johon sovelletaan, mitä osavuosikatsauksesta on säädetty. Mitä tässä esityksessä todetaan osa-vuosikatsauksesta, sovelletaan vastaavasti vuosikatsaukseen.

Tilinpäätöksen tulee arvopaperimarkkina-lain mukaan antaa oikea ja riittävä kuva liik-keeseenlaskijan toiminnan tuloksesta ja ta-loudellisesta asemasta ja sen tulee sisällöl-tään ja esittämistavaltaan vastata kirjanpito-lain vaatimusten lisäksi arvopaperimarkkina-lain nojalla annetussa valtiovarainministeriön asetuksessa asetettuja vaatimuksia. Tilinpää-töstiedotteen taas tulee sisältää tilinpäätöksen pääkohdat. Osavuosikatsaus on arvopaperi-markkinalain mukaan laadittava hyvän kir-janpitotavan mukaisesti ja sen tulee, samoin kuin tilinpäätöksen, antaa oikea ja riittävä kuva liikkeeseenlaskijan toiminnan tulokses-ta ja taloudellisesta asemasta. Esitteessä on lain mukaan oltava olennaiset ja riittävät tie-dot muun muassa liikkeeseenlaskijan varois-ta, vastuista, taloudellisesta asemasta ja tu-loksesta. Käytännössä sekä osavuosikatsauk-seen että esitteeseen sisältyvät liikkeeseen-

laskijan taloudellista asemaa ja tulosta ku-vaavat luvut on laskettava samojen periaat-teiden mukaisesti kuin vastaavat tilinpäätök-sen luvut.

Arvopaperin liikkeeseenlaskijan säännölli-sestä tiedonantovelvollisuudesta annetussa valtiovarainministeriön asetuksessa (538/2002) säädetään tilinpäätöksen, tilinpää-töstiedotteen ja osavuosikatsauksen sisällöstä arvopaperimarkkinalakia tarkemmin. Lisäksi asetuksessa säädetään, miten annettavat tie-dot esitetään. Siinä säädetään myös erikseen, että standardeja noudattava kirjanpitovelvol-linen voi antaa standardien mukaisesti laadi-tun tilinpäätöksen, tilinpäätöstiedotteen ja osavuosikatsauksen. Asetuksessa säädetään myös tarkemmin perusteista, joilla kirjanpi-tolautakunta, Rahoitustarkastus tai Vakuu-tusvalvontavirasto voivat kukin omalla toi-mialallaan myöntää poikkeuksen tilinpäätök-sen ja osavuosikatsauksen sisällöstä.

Rahoitustarkastuksella on yleinen toimival-ta valvoa, että julkisen kaupankäynnin koh-teena olevien arvopaperien liikkeeseenlaski-jat noudattavat arvopaperimarkkinalakia. Ra-hoitustarkastus valvoo, että yritykset noudat-tavat arvopaperimarkkinalain säännöksiä ti-linpäätöksissään, tilinpäätöstiedotteissaan ja osavuosikatsauksissaan ja että yritykset il-moittavat esitteissään arvopaperimarkkina-lain edellyttämät tiedot. Rahoitustarkastuksen tehtäväksi ei sitä vastoin ole säädetty valvoa sitä, että arvopaperimarkkinalain nojalla il-moitettujen tietojen perustana oleva tilinpää-tös on laadittu kirjanpitolain mukaisesti.

Rahoitustarkastuksella on arvopaperimark-kinalain mukaisessa valvontatehtävässään samat tarkastus- ja tietojensaantioikeudet kuin muussakin valvontatoiminnassaan. Ra-hoitustarkastuksella on siten oikeus tehdä tarkastus liikkeeseenlaskijan toimipaikassa sekä saada liikkeeseenlaskijalta ja tämän ti-lintarkastajalta valvonnan kannalta tarpeelli-set tiedot ja asiakirjat. Rahoitustarkastus voi myös käyttää ulkopuolista asiantuntijaa.

Jos Rahoitustarkastus havaitsee liikkee-seenlaskijan menetelleen rahoitusmarkkinoita koskevan lainsäädännön vastaisesti, Rahoi-tustarkastus voi velvoittaa liikkeeseenlaski-jan uhkasakon uhalla oikaisemaan lainvastai-sen tilanteen. Lisäksi Rahoitustarkastus voi antaa julkisen huomautuksen tai varoituksen,

HE 209/2004 vp

6

jos liikkeeseenlaskija on tahallaan tai huoli-mattomuudesta menetellyt arvopaperimark-kinalainsäädännön vastaisesti.

2.3. Kansainvälinen kehitys

2.3.1. Standardien täytäntöönpanojärjes-telmä Euroopan yhteisössä

EU:n komissio laati vuonna 1999 rahoitus-palvelujen toimintasuunnitelman (Financial Services Action Plan), jonka tavoitteena on kehittää ja yhtenäistää rahoitusmarkkinoiden sääntelyä ja valvontaa yhtenäisten pääoma-markkinoiden luomiseksi Eurooppaan. Toi-mintasuunnitelma sisältää useita arvopaperi-markkinalainsäädännön uudistushankkeita, joiden avulla pyritään lisäämään avoimuutta ja tietojen vertailtavuutta sekä parantamaan tietojen saantia liikkeeseenlaskijoista. Tähän liittyen komissio uudisti kesällä 2000 myös EU:n tilinpäätösraportoinnin strategian. Stra-tegian mukaan tilinpäätösnormiston tehokas täytäntöönpano koostuu korkeatasoisista ti-linpäätösnormeista, ajankohtaisista tulkin-noista ja toimeenpanon ohjauksesta, lakisää-teisestä tilintarkastuksesta, viranomaisval-vonnasta ja tehokkaista sanktioista. Tilinpää-tösstrategian toteutuksen keskeinen elementti on siirtyminen noudattamaan IFRS-standar-deja.

Euroopan yhteiseksi tilinpäätösnormistoksi valitut IFRS-standardit ovat kansainvälisesti hyväksyttyjä ja maailmanlaajuisia standarde-ja, joilla tulee olemaan laaja käyttäjäkunta myös Euroopan ulkopuolella. Standardit laa-tii ja antaa yhteisön ulkopuolinen, yksityisoi-keudellinen elin IASB (International Ac-counting Standards Board). Standardien käyttöönotto EU:ssa edellytti järjestelyjä, jot-ta standardit tulisivat yhteisön tasolla sitovik-si. Tätä standardien hyväksymismenettelyä varten perustettiin kaksi uutta komiteaa: ti-linpäätösasiain sääntelykomitea ja asiantunti-joista koostuva tekninen komitea (European Financial Reporting Advisory Group, EF-RAG). Komiteat tukevat komissiota standar-dien arvioinnissa ja hyväksymisessä osaksi EU:n sitovaa tilinpäätössääntelyä. EFRAG:in tehtävänä on myös vaikuttaa standardien si-sältöön Euroopan näkökulmasta osallistumal-la IASB:n järjestämiin konsultaatioihin stan-

dardi- ja tulkintaluonnoksista. Kansalliset mahdollisuudet vaikuttaa tulevaan tilinpää-tössääntelyn sisältöön edellyttävät vastaaval-la tavalla kansallisten viranomaisten osallis-tumista konsultaatioihin ja muuhun toimin-taaan kansainvälisillä foorumeilla. Kansain-välisiin tilinpäätösstandardeihin siirtyminen on täten merkinnyt suurta ajattelutavan ja toimintatapojen muutosta Euroopan tilinpää-tössääntelyssä.

Standardien kansainvälisestä luonteesta seuraa myös se, etteivät standardien tulkinnat voi perustua yksinomaan kansallisiin näke-myksiin, koska tällöin standardien käyttöön-otolla tavoiteltu tilinpäätösten vertailukelpoi-suus vaarantuisi. Tästä syystä komissio on ti-linpäätösstrategiassaan nostanut esiin sen, et-tä tilinpäätösnormiston tehokas täytäntöön-pano edellyttää myös tulkintojen ja ohjauk-sen järjestämistä. Lisäksi standardien tinki-mätön ja yhdenmukainen soveltaminen edel-lyttää komission mielestä sekä toimivaa tilin-tarkastusinstituutiota että viranomaisvalvon-taa. Viranomaisten harjoittaman valvonnan on katsottu lisäävän luottamusta markkinoille annettavaan informaatioon. Viranomaisella on mahdollisuus yrityksen johdosta ja tilin-tarkastusinstituutiosta riippumattomana taho-na ottaa tarkasteluun valvonnan ja ohjauksen kannalta merkittäväksi katsottavia kysymyk-siä. Riittävän tehokas valvonta on edellytys myös tilinpäätösnormien vastavuoroiselle tunnustamiselle erityisesti Yhdysvaltojen kanssa.

Komission mielestä arvopaperimarkkina-valvojat ovat viranomaisvalvonnan osalta ratkaisevassa asemassa varmistettaessa, että julkisesti noteeratut yhtiöt noudattavat tilin-päätösraportoinnille asetettuja vaatimuksia. Kansainvälistyneillä pääomamarkkinoilla il-menee lisäksi pyrkimyksiä yhtenäistää kan-sallisia valvontakäytäntöjä. Valvonnassa esiintyvien erojen katsotaan vaikeuttavan yri-tysten toimimista samanaikaisesti useammas-sa jäsenvaltiossa. Valvonnan yhdenmukai-suus on myös sijoittajien etujen mukaista. Asetuksen johtolauseen mukaan komissio ai-kookin pitää yhteyttä jäsenvaltioihin erityi-sesti Euroopan arvopaperimarkkinoiden val-vojien komitean (The Committee of Europe-an Securities Regulators; jäljempänä CESR) avulla yhteisen lähestymistavan kehittämi-

HE 209/2004 vp

7

seksi standardien noudattamisen valvontaan. Asetus ei sisällä varsinaisia säännöksiä val-vonnan järjestämisestä tai toimivaltaisesta vi-ranomaisesta.

2.3.2. Taloudellisen informaation valvon-

taa koskevat CESR:n suositukset

CESR:n tehtävänä on kehittää valvontavi-ranomaisten yhteistyötä, yhtenäistää valvon-tamenetelmiä ja toimia EU:n komission neu-vonantajana EU:n lainsäädäntöä kehitettäes-sä. Taloudellisen informaation valvonnan alueella CESR on jo useamman vuoden ajan työskennellyt yhtenäisten valvontaperiaattei-den luomiseksi Eurooppaan. CESR:n valvon-taperiaatteet sisältyvät sen julkaisemiin val-vontastandardeihin, joita on tällä hetkellä kaksi. Ensimmäisen valvontastandardin CESR julkaisi keväällä 2003 ja toisen vuotta myöhemmin. Valvontastandardit ovat luon-teeltaan suosituksia. CESR:n jäsenet ovat osaltaan sitoutuneet saattamaan suositusten sisällön voimaan parhaan kykynsä mukaan. CESR jatkaa valvonnan kehittämistyötä laa-timalla uusia valvontastandardeja tai ohjeita.

CESR:n taloudellista informaatiota koske-vat valvontaperiaatteet käsittelevät yleisellä tasolla valvonnan tavoitteita, laajuutta, val-vontamenetelmiä, valvojan toimenpiteitä ha-vaittujen rikkomusten yhteydessä, valvojien välistä yhteistyötä sekä valvojan toiminnan läpinäkyvyyttä. CESR:n tehtävänä ei sen si-jaan ole ohjata sitä, miten valvonta tulisi or-ganisoida eri jäsenmaissa. CESR on kuiten-kin valvontaperiaatteissaan ottanut kantaa tiettyihin kriteereihin, jotka valvojan tulisi sen mielestä täyttää.

CESR:n mukaan taloudellisen informaation valvojan tulisi olla toimivaltainen hallintovi-ranomainen, joka on riippumaton poliittisesta päätöksenteosta ja markkinaosapuolista. Teh-tävien delegointi olisi CESR:n mielestä hy-väksyttävää mutta delegoinnin tulisi täyttää tietyt edellytykset. Valvojalla tulisi olla riit-tävästi resursseja sekä riittävät toimivaltuudet suoriutua valvontatyöstä. Tällaisia toimival-tuuksia olisivat esimerkiksi valtuudet saada tietoja yrityksiltä ja tilintarkastajilta sekä val-tuudet ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin vir-heellisen tai puutteellisen taloudellisen in-formaation korjaamiseksi markkinoilla.

CESR:n valvontaperiaatteiden luomiseen ovat osallistuneet myös CESR:iin kuulumat-tomat valvojat. Näin on haluttu varmistua, et-tä valvonta toimii myös silloin, kun tilinpää-tösten valvonta on osoitettu muulle kuin CESR:n jäsenelle.

2.3.3. Standardien tulkinnat

Standardien virallinen tulkinta kuuluu yk-sinomaan IASB:n yhteydessä toimivalle kan-sainvälisten tilinpäätöskysymysten tulkinta-komitealle (International Financial Repor-ting Interpretations Committee, jäljempänä IFRIC). IFRIC:n tulkinnat ovat standardeja soveltavia yhtiöitä sitovia. IFRIC:n tehtävänä on antaa ohjeistusta sellaisissa uusissa esiin tulevissa tilinpäätökseen liittyvissä kysymyk-sissä, joita ei nimenomaisesti käsitellä IFRS-standardeissa, taikka sellaisissa asioissa, jois-ta on syntynyt tai näyttää todennäköisesti syntyvän ei-toivottavia tai ristiriitaisia tulkin-toja. IFRIC ottaa ratkaistavakseen vain sel-laisia kysymyksiä, joilla on suppeaa yritys-joukkoa laajempaa merkittävyyttä. IFRIC:n mahdollisuudet ottaa tulkintatapauksia käsi-teltäväksi ovat resurssisyistä hyvin rajalliset. Lisäksi standardien periaatepohjaista lähes-tymistapaa ei edes haluta kumota yksityis-kohtaisilla ja runsaslukuisilla tulkinnoilla

Tilinpäätösraportoinnin strategiassa ei ole mainintaa siitä, miten ajankohtaiset tulkinnat ja toimeenpanon ohjaus järjestetään Euroo-passa, vaikka tähän olisi tarvetta komission mielestä ainakin alkuaikoina. Komissio ko-rostaa IFRIC:n asemaa ainoana virallisena tulkintatahona ja sitä, että kansallisten tulkin-tojen syntymistä standardeista tulee pyrkiä ehkäisemään. Kansainvälisten tilinpäätös-standardien käyttöönotto johtaa väistämättä siihen, ettei Eurooppaan voida luoda raken-netta, jossa kussakin jäsenvaltiossa olisi oma tulkintaelin, joka loisi standardien tulkintojen kautta oman kansallisen sovelluksen standar-deista.

Useammassa jäsenmaassa tilinpäätössään-telystä vastaavat tahot ovat pohtineet tulevia tehtäviään muun muassa standardien tulkin-tojen antamisen suhteen. Järjestelyt ovat kui-tenkin tällä hetkellä vielä kesken. Todennä-köistä kuitenkin on, että osa näistä tahoista tulee jatkamaan toimintaansa myös antamalla

HE 209/2004 vp

8

jonkinlaisia tulkintoja tai ohjeita standardien soveltamisesta. Kansalliset tulkinnat eivät kuitenkaan voi olla sitovia, vaan ne ovat luonteeltaan suosituksia ja IFRIC voi aina kumota kansallisen tulkinnan antamalla oman virallisen tulkinnan asiasta.

Toisaalta viimeisimmän keskustelun valos-sa näyttää siltä, että IFRIC toivoo eri tahojen laajaa osallistumista standardien soveltami-sen ohjaukseen ja koulutukseen. Tästä esi-merkkinä ovat jo tällä hetkellä toimivat yksi-tyissektorin eri tahot kuten suuret tilintarkas-tusyhteisöt ja koulutusorganisaatiot. Ongel-mallisemmaksi tilanne muuttuu silloin kun toimiva taho on viranomainen. Tällöin on tärkeää, että yleisesti ymmärretään ja tiedos-tetaan ohjeiden annon luonne ja sitovuus. Li-säksi rajanveto tulkintojen ja toisaalta ohjei-den välillä tulisi kyetä määrittelemään, vaik-ka se ei ole mitenkään selkeää. IFRIC ei täy-sin sulje pois kansallisten tulkintojen mah-dollisuutta, mutta näiden tulisi liittyä vain sellaisiin kansallisiin erityispiirteisiin kuten vero- tai yhteisölainsäädäntöön, joista on vaikea antaa kansainvälistä tulkintaa. Lähtö-kohtana on se, että tällaisen roolin ottavan vi-ranomaistahon tulee olla yhteistyössä IF-RIC:in kanssa ja sen tulee olla osa kansain-välistä verkostoa.

Komissio on puolestaan kiinnittänyt eri-tyistä huomiota valvontaviranomaisten me-nettely- ja päätöksentekotapoihin standardien noudattamisen valvonnassa. Tämä johtuu sii-tä, että valvonta ja valvontapäätösten teko edellyttää väistämättä standardien tulkintaa. CESR onkin tiivistämässä valvojien yhteis-työtä, jolla tavoitellaan standardeihin liittyvi-en valvontapäätösten yhdenmukaisuutta Eu-roopassa. CESR ehdottaa, että yhteistyöhön voisivat osallistua CESR:n jäsenet sekä sii-hen kuulumattomat standardien noudattamis-ta valvovat tahot. Yhteistyötä koskevien CESR:n valvontaperiaatteiden mukaan val-vojien tulisi ottaa huomioon muiden valvo-jien aikaisemmat päätökset ja mahdolliset muut kannanotot valvontapäätöksiä tehdes-sään. Näin syntyneet uudet päätökset tulisi saattaa muiden eurooppalaisten valvojien tie-toon esimerkiksi yhteisen tietokannan avulla. Lisäksi CESR ehdottaa, että tiedonkulun varmistamiseksi valvojat kokoontuisivat säännöllisesti keskustelemaan päätöksistä.

CESR:n valvontaperiaatteet sisältävät myös kannanoton siitä, ettei valvojien tulisi antaa yleisiä ohjeita standardien soveltami-sesta, koska valvojat eivät ole norminantaja-taho. Yleiset ohjeet ja suositukset voivat tulla kysymykseen esimerkiksi tilinpäätöksissä esitettävien lisätietojen osalta, mikäli tällaiset ohjeet laaditaan asianmukaisia menettelyta-poja noudattaen, muun muassa huolehtimalla eri ulkopuolisten tahojen kuulemisesta. Val-vojan mahdollisesti antamat ohjeet tai neuvot voisivat kuitenkin liittyä tiettyihin yksittäis-tapauksiin ja kyseisten tapausten erityisolo-suhteisiin kuten kansallisiin erityispiirteisiin. Muutaman nykyisen jäsenmaan valvojat an-tavat liikkeeseenlaskijoille pyynnöstä neuvo-ja tilinpäätössäännösten soveltamisesta yleensä epävirallista menettelyä mutta joskus myös virallista menettelyä noudattaen (ns. pre-clearance-järjestelmä). Yhdysvalloissa menettely on tavanomainen, arvopaperi- ja pörssikomissiolle (The Securities and Ex-change Commission, SEC) kuuluva tehtävä. Euroopassa suhtautuminen tällaisten ohjei-den ja neuvojen antoon on kuitenkin pidätty-vämpää, koska standardien edellyttämien yh-denmukaisten ohjeiden anto on erityisen vai-keaa Euroopan eri jäsenmaihin hajautuvassa valvontajärjestelmässä ja tällainen toiminta on valvojan resursseja kuluttavaa ja siten kal-lista. Kansallisten sovellusten syntymisen es-tämiseksi ohjeiden ja neuvojen antoa tulisi koordinoida samalla tavalla kuin valvonta-päätöksiä.

Tilintarkastajat ovat tilinpäätössäännösten käytännön soveltamistilanteita lähellä, joten tilintarkastajien asiantuntemusta ja kansain-välisiä yhteyksiä on syytä hyödyntää stan-dardien yhtenäisen soveltamisen edistämises-sä. Esimerkiksi Euroopan tilintarkastajaliitto (Fédération des Experts Comptables Eu-ropéens, jäljempänä FEE) onkin tarkastellut valvontajärjestelmään liittyviä kysymyksiä kuten eri valvontatahojen koordinaatiota. FEE:n mielestä Eurooppaan ei tule luoda erillistä tulkintamekanismia, vaan Euroopan tulee osallistua IASB:n luomaan järjestel-mään. Sen sijaan FEE kannattaa komission ja CESR:n tavoin tiedonkulun varmistamista koordinaatiojärjestelmän avulla, jossa kaikki tilinpäätöskysymysten kannalta relevantit ta-hot olisivat edustettuna.

HE 209/2004 vp

9

2.3.4. Tilinpäätössäännösten noudattami-sen valvonta Euroopassa

Tilinpäätössäännösten noudattamisen val-vonnassa on huomattavia eroja eri jäsenmai-den välillä. Organisointitapaan ovat keskei-sesti vaikuttaneet erot arvopaperimarkkina-valvojien tehtävissä sekä itsesääntelyn ase-massa (esimerkiksi arvopaperipörssien ase-ma). Itsesääntelyllä on perinteisesti ollut var-sin merkittävä rooli arvopaperimarkkinoilla, mutta painopiste on ollut siirtymässä viran-omaissääntelyn ja valvonnan suuntaan. Suun-tausta tukevat myös uusimmat arvopaperi-markkinoita koskevat direktiivit.

Osassa yhteisön vanhoista jäsenmaista ti-linpäätösten valvontatehtävä on perinteisesti kuulunut arvopaperimarkkinavalvojalle (Bel-gia, Espanja, Italia, Ranska, Portugali). Tanskassa valvontaa on hoitanut muu viran-omaistaho ja Isossa-Britanniassa asiantunti-joista koostuva paneeli. Ruotsissa arvopape-ripörssi on hoitanut valvontaa. Enemmistössä vanhoista jäsenmaita tilinpäätössäännösten valvonta on perustunut lakisääteisen tilintar-kastukseen (Alankomaat, Irlanti, Itävalta, Kreikka, Luxemburg, Saksa, Suomi) joskin niin, että arvopaperimarkkinavalvojat tai ar-vopaperipörssit ovat olleet jossain määrin mukana myös tilinpäätösten valvonnassa. Yhteenvetona voidaan todeta, että valvonnan mallit ovat Euroopassa hyvin erilaiset.

EU:n tilinpäätösraportoinnin strategian uu-distamisen jälkeen on useassa jäsenmaassa ryhdytty järjestämään standardien noudatta-misen valvontaa. Toisaalta osa uudistuksia suunnittelevista maista on ryhtynyt toimenpi-teisiin myös siitä syystä, että sijoittajien luot-tamus markkinoiden toimintaan on haluttu palauttaa esiin nousseiden kirjanpitoskandaa-lien jälkeen. Tilinpäätösten viranomaisval-vonnan järjestämisellä on myös yhteys arvo-paperimarkkinavalvonnan kehittämiseen ja valvonnan järjestämisellä ennakoidaan tule-vien arvopaperimarkkinoita koskevien direk-tiivien vaatimuksia.

Alankomaat, Norja, Ruotsi, Saksa ja Tans-ka ovat varsin pitkällä IFRS-valvontaa kos-kevissa hankkeissa. Isossa-Britanniassa on meneillään olemassa olevan valvontajärjes-telmän kehittäminen. Myös muutamassa muussa vanhassa jäsenvaltiossa asia on vi-

reillä (Irlanti, Itävalta, Kreikka). Tämän het-kisen tiedon perusteella näyttää siltä, että valvonnan ratkaisut jäsenmaissa tulevat jää-mään edelleen erilaisiksi. Todennäköistä kui-tenkin on, että tilinpäätössäännösten noudat-tamisen valvontaa tullaan vahvistamaan ja niissä maissa, joissa valvonta on perustunut ainoastaan lakisääteiseen tilintarkatukseen tai arvopaperipörssin suorittamaan valvontaan, viranomaisten osuutta valvonnassa tullaan li-säämään. Lisäksi CESR:n valvontaperiaatteet on hyvin laajasti hyväksytty kehittämissuun-nitelmien pohjaksi.

Ruotsi Ruotsissa hallitus asetti 11.7.2002 asiamie-

hen selvittämään valvontaviranomaisen (Fi-nansinspektionen) tehtäviä ja resurssitarpeita rahoitusmarkkinoita koskevan sääntelyn suurten muutosten takia. Finansinspektionen valvoo luotto-, vakuutus- ja arvopaperimark-kinoilla toimivia yrityksiä. Asiamiehen mie-tinnössä (SOU 2003:22) todetaan muun muassa, että valvontaviranomaiselle kuuluu luonnollisesti toimivaltaisen viranomaisen asema arvopaperimarkkinoiden toimivuuteen tähtäävissä EU-hankkeissa. Kuitenkin stan-dardien valvonnan osalta ehdotetaan valvo-jaksi muuta viranomaistahoa eli kirjanpito-lautakuntaa (Bokföringsnämnden). Bokfö-ringsnämndenin toiminta järjestettäisiin ja re-surssoitaisiin uudelleen, koska sille osoitet-taisiin muitakin uusia tehtäviä, joten käytän-nössä ehdotus tarkoittaa uuden viranomaisen luomista. Ehdotusta perustellaan sillä, että synergiaetuja haetaan keskittämällä tilinpää-tössääntely ja sen noudattamisen valvonta sekä tilintarkastajien valvonta yhdelle viran-omaistaholle Ison-Britannian organisointi-mallin mukaisesti. Kaikkien näiden tehtävien ei katsottu luontevasti kuuluvan Finansin-spektionenille. Bokföringsnämndenin tehtä-vien arvioidaan vaativan 35—45 hengen henkilökuntaa. Vastaavaan ehdotukseen on sittemmin päätynyt myös erityinen komitea, jonka hallitus asetti syyskuussa 2002 selvit-tämään ja analysoimaan sitä, miten varmiste-taan luottamuksen säilyminen ruotsalaista elinkeinoelämää kohtaan. Komiteamietinnös-sä (SOU 2004:47) uutta viranomaista kutsu-taan Redovisningsinspektioneniksi ja sen

HE 209/2004 vp

10

toiminta arvioidaan maksavan noin 50 mil-joonaa kruunua, joka rahoitettaisiin suurim-maksi osaksi valtion budjetista

Asiamiehen mietinnössä pohditaan ehdo-tuksen etuja ja haittoja. Se seikka, että stan-dardien valvonnan koordinoija Euroopassa on CESR eikä Bokföringsnämnden ole tämän komitean jäsen, katsotaan heikkoudeksi, kos-ka kansainvälinen yhteistyö on oleellinen osa standardien valvontaa. Tätä seikkaa ei kui-tenkaan pidetä ratkaisevana, koska todennä-köisenä pidetään sitä, että CESR:n työskente-lyyn voivat jatkossakin osallistua myös muut tahot kuin CESR:n jäsenorganisaatiot ja että standardien valvonta edellyttää joka tapauk-sessa Finansinspektionenin ja Bokförings-nämndenin tiivistä yhteistyötä Finansinspek-tionenille ehdotetun esitteiden hyväksyntä-tehtävän takia.

Toinen keskeinen piirre valvonnan järjes-tämisessä on mietintöjen mukaan käytännön valvontatyön delegointi. Sekä asiamiehen mietinnön että komiteamietinnön lähtökohta-na on, että olemassa olevia itsesääntelyorga-nisaatioita tulisi hyödyntää mahdollisimman paljon, koska se olisi kaikkein tehokkainta osaamisen ja voimavarojen kannalta. Ruotsin arvopaperimarkkinoilla itsesääntelyllä on pe-rinteisesti ollut vahva asema ja yksityisoi-keudellisia itsesääntelyorganisaatioita on useita.

Ruotsissa tilinpäätössääntelyn yksi it-sesääntelyorganisaatio on Redovisningsrådet, jonka tehtävänä on kehittää hyvä kirjanpito-tapaa antamalla tilinpäätössuosituksia, jotka ovat viime vuosina perustuneet standardei-hin, sekä antamalla tulkintoja suositusten so-veltamisesta. Suositukset ovat olleet notee-rattuja yhtiöitä sitovia, koska suositusten noudattaminen on ollut listautumissopimuk-seen sisältyvä arvopaperipörssin vaatimus. Redovisningsrådetin toiminnan taustalla on Tukholman pörssi, tilintarkastajayhdistys (FAR), vakuutusyhdistys (Sveriges Försäk-ringsförbund), pankkiyhdistys (Svenska Bankförening), välittäjäyhdistys (Svenska Fondhandlareföreningen), elinkeinoelämän järjestö (Svenskt Näringsliv) ja kaksi kaup-pakamaria (Sydsvenska Industri- och Han-delskammaren, Västsvenska Industri- och Handelskammaren).

Redovisningsrådet perusti keväällä 2003

Ison-Britannian valvontaelintä muistuttavan paneelin (Panelen), jonka tehtävänä on tutkia mahdollisia virheitä ja puutteita noteerattujen yhtiöiden taloudellisessa raportoinnissa. Tut-kinta voi alkaa valituksen tai paneelin oman havainnon perusteella. Paneeli julkaisee pää-töksistään tiedonannon, joita tähän mennessä on ollut 7 kappaletta. Sen sijaan rikkomusten sanktioinnista vastaa pörssi. Käytännön val-vontatyön delegointi kyseiselle paneelille on mietintöjen mukaan yksi todennäköisimmistä standardien noudattamisen valvonnan orga-nisointivaihtoehdoista.

Iso-Britannia Isossa-Britanniassa tilinpäätössäännösten

noudattamista on valvonut vuodesta 1991 lähtien taloudellisen raportoinnin paneeli (The Financial Reporting Review Panel). Pa-neeli tutkii julkisten yritysten ja yksityisten suuryritysten virallisten tilinpäätösten nor-minmukaisuutta. Osavuosikatsauksia valvoo sekä esitteet hyväksyy valvontaviranomainen (The Financial Services Authority; FSA). Valvontaviranomaisen valtuudet ulottuvat myös tilinpäätöksiin, mutta käytännössä val-vonnan on suorittanut yksinomaan paneeli. Paneelin jäsenet, joita on 20, ovat itsenäisiä asiantuntijoita ja hoitavat tehtäväänsä sivu-toimisesti. Paneelin rahoituksesta vastaavat valtio ja elinkeinoelämä yhdessä ja määrälli-sesti yhtä suurin osuuksin paneelin riippu-mattomuuden takaamiseksi.

Paneeli toimii reaktiivisesti eli se toimii vain kun ilmenee epäilys siitä, että yrityksen tilinpäätös ei ole lain tai tilinpäätösstandardi-en mukainen. Yleensä tapaukset tulevat esiin valitusten perusteella, joita on ollut vuodessa yli 50 viimeisten vuosien aikana. Paneeli pe-rustaa jokaista yksittäistä tapausta varten työ-ryhmän käsittelemään tapausta. Paneeli kes-kustelee ensin yrityksen johdon kanssa ja pyrkii löytämään ratkaisun vapaaehtoisuuden pohjalta. Tällöin yrityksen johto tekee tarvit-tavat oikaisut (oikaisee kyseessä olevaa tai seuraavaa tilinpäätöstä) ja julkistaa toimenpi-teet. Paneeli voi hakea myös tuomioistuimen päätöstä tilinpäätöksen oikaisemiseksi, mikä-li yritys ei hyväksy paneelin päätöstä. Paneeli julkaisee säännöllisesti tekemiään valvonta-ratkaisuja.

HE 209/2004 vp

11

Paneelin asema ja tehtävät on määritelty osakeyhtiölaissa ja sen nojalla annetuissa säädöksissä. Paneeli on osakeyhtiö ja Finan-cial Reporting Councilin tytäryhtiö. Finan-cial Reporting Council on riippumaton, tilin-päätös- ja tilintarkastusstandardeja Isossa-Britanniassa antava ja valvova elin, jonka toiminta muodostuu sen eri tytäryhtiöiden toiminnasta. Isossa-Britanniassa itsesäänte-lyllä on perinteisesti ollut vahva asema tilin-päätös- ja tilintarkastuskysymyksissä.

Yhdysvaltain kirjanpitoskandaalit käynnis-tivät myös Isossa-Britanniassa selvitystyön koskien muun muassa tilinpäätössääntelyä ja sen noudattamisen valvontaa. Ministeriön asettama Co-ordinating Group on Audit and Accounting Issues julkaisi tammikuussa 2003 lopullisen raportin. Työryhmä katsoi rapor-tissaan, että Financial Reporting Councilin hallintoa, organisaatiota ja sääntöjä tulisi ke-hittää vastaamaan uusimpia kansainvälisiä linjauksia koskien sääntely- ja valvontaor-ganisaatiota. Tilinpäätösten valvonnan osalta työryhmä ehdotti, että valituksiin perustuvas-ta valvonnasta tulisi siirtyä proaktiiviseen valvontaan ja että paneelin ja FSA:n yhteis-työtä tulisi tiivistää ja FSA:n roolia vahvistaa tilinpäätöskysymyksissä. Tilinpäätössäännös-ten noudattamista valvonta olisi kuitenkin jatkossakin paneelin tehtävä.

Työryhmän ehdotuksista on joulukuussa 2003 valmistunut lakiehdotus. Siinä ehdote-taan muun muassa paneelin valvontavaltuuk-sien laajentamista koskemaan tilinpäätösten lisäksi yritysten muita taloudellisia raportteja ja valvojan tiedonsaantioikeutta ehdotetaan laajennettavaksi koskemaan yritysten lisäksi yritysten tilintarkastajia. FSA:lle on osoitettu uusia tehtäviä kuten paneelin auttaminen ris-kien tunnistamisessa ja tutkintaan otettavien yritysten valinnassa. Paneelin toiminnan muuttaminen proaktiiviseksi ja valvontateh-tävän laajentuminen arvioidaan nostavan pa-neelin toiminnasta aiheutuvia kustannuksia tämän hetkisestä 0,3 miljoonan punnan tasos-ta noin 3 miljoonaan puntaan. Paneeli ei alus-tavien arvioiden mukaan tule täyttämään EU:n uudistuvan arvopaperimarkkinalain-säädännön asettamia vaatimuksia toimival-taisesta valvontaviranomaisesta, joten FSA tulisi olemaan ylin toimivaltainen viranomai-nen, joka delegoisi valvontatyön paneelille.

Muiden valtioiden uudistamishankkeita Niissä maissa, joissa arvopaperimarkkina-

valvojat valvovat jo nyt tilinpäätössäännösten noudattamista, ei ole vireillä muita hankkeita kuin mahdollisesti valvonnan kehittäminen täyttämään uusien direktiivien ja CESR:n valvontaperiaatteiden vaatimukset. Tämä voi johtaa valvonnan lisäämiseen tai systema-tisointiin. Sen sijaan suurin muutostekijä on kansallisten tilinpäätössäännösten korvaan-tuminen kansainvälisillä standardeilla, mikä tulee edellyttämään näiltäkin valvontatahoilta osaamisen kehittämistä ja kansainvälisen yh-teistyön lisäämistä.

Tanskassa standardien noudattamisen val-vonta perustuisi maaliskuussa 2004 annetun ehdotuksen mukaan viranomaisvalvontaan ja se käsittäisi julkisesti noteerattujen yritysten tilinpäätösten ja osavuosikatsausten valvon-nan. Valvontaviranomaisia olisi useampia si-ten, että toimivaltaisen viranomaisen (Fonds-rådet) sihteeristönä toimisi kaksi eri viran-omaista, joille käytännön valvontatyö olisi delegoitu. Fondsrådetille tehtävä olisi uusi. Toinen valvontatyötä suorittavista viran-omaistahoista olisi Erhverves- og Selskabsst-ryrelsen, joka on talousministeriön (Ekono-mi- og Erhvervministeriet) alainen virasto. Se hoitaa tällä hetkellä yhteisölainsäädäntöön, mukaan lukien tilintarkastuslaki, liittyviä ky-symyksiä, minkä lisäksi se toimii rekisterivi-ranomaisena. Erhverves- og Selskabsstryrel-sen valvoo jo nyt tilinpäätössäännösten nou-dattamista jossain määrin. Kolmas ehdotettu viranomaistaho olisi Finanstilsynet, joka val-voo tällä hetkellä koko rahoitus- ja vakuutus-sektoria ja siten myös valvottaviensa talou-dellista raportointia. IFRS-valvonnan jaosta edellä mainittujen viranomaisten kesken esi-tetään, että Finanstilsynetin valvonnassa oli-sivat sen nykyiset valvottavat, kun taas Erh-verves- og Selskabsstryrelsen valvoisi stan-dardien noudattamista muiden yritysten osal-ta. Valvonnan sisältöön, tiheyteen ja laajuu-teen on odotettavissa muutoksia nykykäytän-töön verrattuna.

Kesällä 2002 Saksan liittohallitus julkisti 10 kohdan ohjelman, jonka tarkoituksena on vahvistaa sijoittajan suojaa ja yritysjohdon integriteettiä. Ohjelman yksi toimenpide-ehdotus koski standardien valvonnan järjes-

HE 209/2004 vp

12

tämistä, josta on sittemmin julkaistu lakieh-dotus (Entwurf eines Gesetzes zur Kontrolle von Unternehmensabschlüssen) joulukuun alussa 2003. Ehdotuksen lähtökohtana on it-sesääntelyyn perustuvan järjestelmän luomi-nen, joka mahdollistaisi tilinpäätösten am-mattitaitoisen valvonnan yhteistyössä yritys-ten kanssa. Valvojan tulisi kuitenkin olla riippumaton. Standardien valvojaksi ehdote-taan Ison-Britannian valvontamallin mukai-sesti uutta yksityisoikeudellista elintä, jonka tehtävät ja asema perustuisivat lakiin. Val-vonta koskisi kaikkia säännellyillä markki-noilla noteerattuja yhtiöitä kuitenkin niin, et-tä valvontaviranomainen (Bundesanstalt des Finanzdienstleistungsaufsicht) olisi ensisijai-nen valvoja koskien sen valvonnassa olevia noteerattuja pankkeja ja vakuutusyhtiöitä. Valvottavat yhtiöt rahoittaisivat valvontaeli-men toiminnan. Mikäli tutkinnan kohteena oleva yhtiö ei ole yhteistyöhaluinen tai yhtiö on valvontaelimen kanssa eri mieltä tutkitta-vasta tilinpäätöskysymyksestä, siirtyy ta-pauksen käsittely valvontaelimeltä arvopape-rimarkkinoita valvovalle valvontaviranomai-selle (Bundesanstalt des Finanzdienstleis-tungsaufsicht), jolla on valtuudet tarvittavien toimenpiteiden täytäntöönpanoon. Touko-kuussa 2004 15 eri elinkeinoelämää ja tilin-tarkastusalaa edustavaa tahoa perustivat pa-neelin, joka tulisi ottamaan vastaan edellä mainittuun lakiehdotukseen perustuvan val-vontatehtävän lain tultua voimaan.

Alankomaissa standardien valvojaksi on myös ehdotettu arvopaperimarkkinavalvojaa (Autoriteit Financiele Markten). Hanketta koskeva lainsäädäntötyö on varsin pitkällä.

3. Nykyti lan arvioint i

3.1. Toimintaympäristön muutos

Arvopaperimarkkinoiden suhteellisen mer-kityksen kasvu, markkinoiden kansainvälis-tyminen ja monet muut tekijät ovat johtaneet pyrkimyksiin luoda Eurooppaan yhtenäiset arvopaperimarkkinat. Tavoitteena on luoda Eurooppaan globaalisti kilpailukykyiset ja tehokkaat pääomamarkkinat, joiden toimi-vuuteen voidaan yleisesti luottaa. Tämän ke-hityksen seurausta on tilinpäätössääntelyn kansainvälistyminen, mikä merkitsee sitä, et-

tä kansallinen näkökulma tilinpäätöskysy-myksiin poistuu. Tällaiset merkittävät toi-mintaympäristön muutokset varsinkin yhdes-sä viime aikoina esiin nousseiden kirjanpito-skandaalien kanssa asettavat uusia vaatimuk-sia tilinpäätösten ja muun taloudellisen in-formaation valvonnalle. Kansainvälisten pääomamarkkinoiden toimijoiden keskinäi-sen luottamuksen vahvistamisen onkin kat-sottu edellyttävän tilinpäätösten ja muun ta-loudellisen informaation viranomaisvalvon-nan lisäämistä EU-alueella. Se merkitsee valvonnan vahvistamista useimmissa EU-maissa, Suomi mukaan luettuna.

3.2. Euroopan yhteisön sääntelystä johtu-

vat vaatimukset

Kansainvälisten tilinpäätösstandardien so-veltamisesta annetussa EU-asetuksessa ei säädetä tarkemmin standardien noudattami-sen valvonnan toimivaltaisesta viranomaises-ta, sen tehtävistä tai toimivaltuuksista. Ase-tuksen johtolauseessa viitataan siihen, että jä-senvaltioiden on Euroopan yhteisön perusta-missopimuksen 10 artiklan nojalla toteutetta-va aiheelliset toimenpiteet standardien nou-dattamisen varmistamiseksi. Asetuksen toi-sen johtolauseen mukaan komissio aikoo pi-tää yhteyttä jäsenvaltioihin erityisesti CESR:n avulla yhteisen lähestymistavan ke-hittämiseksi standardien noudattamisen val-vontaan.

Parhaillaan hyväksyttävänä oleva avoi-muusdirektiivi (direktiiviehdotus säännellyil-lä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaati-musten yhdenmukaistamisesta ja direktiivin 2001/34/EY muuttamisesta) ottaa sen sijaan tarkemmin kantaa toimivaltaiseen viranomai-seen sekä sen tehtäviin ja toimivaltuuksiin. Direktiiviehdotus koskee julkisesti noteerat-tujen yhtiöiden tiedonantovelvollisuutta ja li-putussääntöjä. Direktiiviehdotuksessa sään-nellään muun muassa tilinpäätöksen ja puoli-vuosikatsausten sisällöstä, julkistamisesta ja valvonnasta. IFRS-valvontaa järjestettäessä on näin ollen tarpeen ottaa huomioon myös tämän direktiiviehdotuksen säännökset. Di-rektiiviehdotus ei sen sijaan puutu tilinpää-töksen tai osavuosikatsauksen laadinnan sel-

HE 209/2004 vp

13

laisiin osa-alueisiin, joita standardit sääntele-vät.

Direktiiviehdotuksen mukaan jäsenvaltioi-den on nimettävä toimivaltainen keskushal-lintoviranomainen varmistamaan direktiivis-sä asetettujen velvoitteiden noudattamista. Jäsenvaltio voi kuitenkin nimetä muun toi-mivaltaisen viranomaisen hoitamaan tilinpää-tössäännösten noudattamisen valvontaa, minkä lisäksi kyseisen tehtävän delegointi on mahdollista. Tehtävien siirrolle asetetaan tiettyjä riippumattomuus- ja salassapitovaa-timuksia ja lopullisen valvontavastuun tulee säilyä toimivaltaisella viranomaisella. Uudis-tuvan EU-arvopaperimarkkinalainsäädännön yleinen suuntaus on rajoittaa tehtävien siir-toa, mutta avoimuusdirektiivissä tällaista ra-joitetta ei ole ulotettu koskemaan tilinpäätös-säännösten noudattamisen valvontaa.

Edelleen direktiiviehdotuksessa säädetään, että toimivaltaisella viranomaisella tulee olla vähintään sellaiset valtuudet, että se kykenee tutkimaan, että taloudellista asemaa koskevat raportit on laadittu vaadittuja tilinpäätös-säännöksiä noudattaen ja että viranomaisella on tarvittavat valtuudet ryhtyä asianmukai-siin toimenpiteisiin havaittuaan rikkomuksen. Direktiiviehdotuksessa ei säädetä tätä katta-vammin viranomaisen tehtävistä tai tutkimis-tehtävän sisällöstä. IFRS-asetuksen johto-kappaleen mukaan komissio kääntyy CESR:n puoleen yhteisen lähestymistavan kehittämi-seksi standardien noudattamisen valvontaan, joten CESR:n valvontaperiaatteilla tullee olemaan keskeinen asema myös direktiivin tarkoittaman taloudellisten raporttien val-vonnan sisällön määrittelyssä. Lisäksi val-vonnan tehokkuus taataan direktiiviehdotuk-sessa sillä, että direktiivissä myönnetään toi-mivaltaisille viranomaisille yhtenäiset vä-himmäisvaltuudet.

Valvova viranomainen on yrityksen koti-jäsenvaltion viranomainen. Avoimuusdirek-tiiviehdotuksen mukaan osakkeiden liikkee-seenlaskijan ja sellaisten joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskijan, joiden yksikkökohtainen nimellisarvo on pienempi kuin 1000 euroa, kotijäsenvaltio on se valtio, jossa yritys on rekisteröity. Muissa tapauksissa liikkeeseen-laskija voi valita kotijäsenvaltiokseen rekiste-röintivaltion tai jonkin muun listausvaltiois-taan. Suomalaisten liikkeeseenlaskijoiden

valvonta tulee siten pääosin Suomessa hoi-dettavaksi.

3.3. Tilinpäätössäännösten noudattamisen

valvonnan kehittämistarpeet Suomes-sa

Rahoitustarkastuksella on yleinen toimival-ta valvoa, että julkisen kaupankäynnin koh-teena olevien arvopaperien liikkeeseenlaski-jat noudattavat arvopaperimarkkinalakia. Ra-hoitustarkastus valvoo siten muun muassa si-tä, että yritykset noudattavat arvopaperi-markkinalain sisältämiä tiedonantovelvolli-suuteen liittyviä säännöksiä muun muassa ti-linpäätösten osalta. Tilinpäätöksen tulee ar-vopaperimarkkinalain mukaan antaa oikea ja riittävä kuva liikkeeseenlaskijan toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Oikean ja riittävän kuvan syntymisen katsotaan ylei-sesti seuraavan siitä, että yritys noudattaa voimassa olevia tilinpäätössäännöksiä. Ra-hoitustarkastuksen tehtäviin ei ole kuitenkaan kuulunut valvoa tilinpäätössäännösten nou-dattamista, vaan tehtävä on kirjanpitolaissa annettu kauppa- ja teollisuusministeriölle. Käytännössä Rahoitustarkastus on arvopape-rimarkkinalain perusteella päätynyt yksittäis-tapauksissa arvioimaan myös liikkeeseenlas-kijan noudattamien tilinpäätösperiaatteiden asianmukaisuutta silloin, kun on ollut erityis-tä syytä epäillä, etteivät liikkeeseenlaskijan taloudelliset raportit anna oikeaa ja riittävää kuvaa. Tilinpäätössäännösten noudattamisen valvonnan ei kuitenkaan tulisi rajoittua vain niihin tapauksiin, joissa oikean ja riittävän kuvan vaarantuminen on ilmeistä, vaan val-vonnan tulisi olla siinä määrin systemaattista ja kattavaa, että tilinpäätössäännösten mah-dolliset rikkomukset pystyttäisiin muissakin tapauksissa havaitsemaan.

Nykytilan saattaminen vastaamaan globaa-lien markkinoiden ja erityisesti Euroopan yh-teisön vaatimuksia edellyttää lainsäädännön muuttamista tilinpäätössäännösten noudatta-misen tehokkaan valvonnan järjestämiseksi Suomeen. Valvonnan järjestämisessä on tar-peen varautua siihen, että valvoja voi toimia osana eurooppalaista valvontajärjestelmää kansainväliset vaatimukset täyttävällä taval-la. Valvonnan järjestämisessä tulee huolehtia myös siitä, että valvojalla on valvontatehtä-

HE 209/2004 vp

14

vän edellyttämät riittävät valvontavaltuudet. Valvojan toimivaltuuksien osalta on lisäksi tarpeen varautua siihen, että valtuudet tulevat uudelleen tarkasteluun avoimuusdirektiivin kansallisen voimaan saattamisen yhteydessä.

3.4. Vaihtoehtoiset valvontamallit Suo-

messa

Tarkoituksenmukaista valvontamallia haet-taessa on kansallisten olosuhteiden lisäksi syytä ottaa huomioon yleinen kansainvälinen kehitys, jossa keskeisiä tekijöitä ovat komis-sion tilinpäätösraportoinnin strategia, CESR:n valvontaperiaatteet sekä arvopape-rimarkkinoita koskevat muut EU-hankkeet kuten edellä viitattu avoimuusdirektiiviehdo-tus.

Yhtenä valvontamallina Suomessa voisi tulla kyseeseen uuden valvontaviranomaisen perustaminen. Tällainen viranomainen voisi olla kauppa- ja teollisuusministeriön yhtey-dessä toimiva uusi valvontaviranomainen tai sen yhteydessä jo nykyisin toimiva kirjanpi-tolautakunta vahvistettuna pysyvällä henki-lökunnalla. Tällainen toimintamalli edellyt-täisi hallinnollisten käytäntöjen ja organisaa-tion luomista alusta eikä mallilla saavutettaisi synergiaetuja koko julkisen hallinnon kannal-ta. Uuden viranomaisen haittana olisi lisäksi vähäinen tunnettavuus listayhtiöiden keskuu-dessa ja toiminnan vakiintuminen saattaisi ylipäänsä kestää pitkään. Tilinpäätössäänte-lyn, standardien tietämyksen ja kansainvälis-ten suhteiden osalta uusi viranomainen pys-tyisi hyödyntämään kauppa- ja teollisuusmi-nisteriön ja kirjanpitolautakunnan jäsenten nykyistä osaamista ja yhteistyöverkkoa. Suh-teet muihin valvontaviranomaisiin tai muihin valvontaelimiin Euroopassa olisi kuitenkin luotava alusta.

Toisessa mahdollisessa valvontamallissa toimivaltainen viranomainen delegoisi val-vontatyön ulkopuoliselle, mahdollisesti yksi-tyisoikeudelliselle organisaatiolle kuten pörs-sille tai asiantuntijoista koostuvalle lautakun-nalle eli paneelille. Mallin etuna olisi viran-omaisnäkökulmasta sen organisoinnin ke-veys. Se ei kuitenkaan välttämättä johda te-hokkaaseen ratkaisuun kokonaisuuden kan-nalta, koska myös delegoiva taho joutuisi osallistumaan valvontaan vaikkakin ylem-

mällä, ohjaavalla tasolla. Yksityisoikeudelli-sen tahon suorittamaan valvontaan liittyy runsaasti hallinto-oikeudellisia ja käytännön vaikeuksia mm. valtuuksien, tietojen vaihdon ja kansainvälisen valvontayhteistyön kannal-ta. Valtuuksien ja erityisesti hallinnollisiin seuraamuksiin liittyvien valtuuksien osoitta-minen yksityisoikeudelliselle organisaatiolle on hankalaa. Esimerkiksi Saksassa asia on pyritty ratkaisemaan siten, että tapaukset joissa tarvitaan erityisiä valvontavaltuuksia, siirtyvät yksityisoikeudelliselta paneelilta valvontaviranomaiselle. Tällainen rakenne edellyttää valvontaviranomaiselta jatkuvia valmiuksia prosessoida myös tilinpäätösky-symysten kiistatapauksia, mistä seuraa, että järjestelmä kokonaisuudessaan on raskas. Etuna saattaisi olla palkkausjärjestelmään liittyvä suurempi liikkumavara standardien asiantuntemusta hankittaessa ja ylipäänsä osaamisen korkea laatu, mikäli talouselämän eri tahot sitoutuisivat toimintaan. Suomessa delegointiin perustuvan järjestelmän vaikeu-tena voidaan erityisesti pitää sitä, ettei Suo-mella ole perinteitä itsesääntelystä eikä täl-laisia organisaatioita ole olemassa, jotka muodostaisivat valmiin lähtökohdan valvon-nalle kuten esimerkiksi Ruotsissa. Riippu-mattomuuden varmistaminen taloudellisista toimijoista edellyttäisi myös erityisjärjestely-jä delegoinnin vastaanottavan tahon osalta.

Kolmas vaihtoehto on määrätä standardien noudattamisen valvonta rahoitus- ja arvopa-perimarkkinoita valvovalle viranomaiselle eli Rahoitustarkastukselle. Mallin etuna olisi hallinnollinen yksinkertaisuus sekä keskite-tystä markkinavalvonnasta aiheutuva järjes-telmän selkeys listayhtiöiden kannalta. Toi-minnan käynnistäminen olisi helppoa Rahoi-tustarkastuksen nykyisen organisaation pe-rusteella, joka sillä on rahoitusmarkkinoiden valvontaa varten. Synergiaetuja saavutettai-siin hyödyntämällä Rahoitustarkastuksen ko-kemusta rahoitus- ja arvopaperimarkkinaval-vojana ja tietämystä markkinoista. IFRS-val-vonnan tulisi ainakin ensisijaisesti koskea julkisesti noteerattuja yhtiöitä, joiden osalta Rahoitustarkastus valvoo jo nyt arvopaperi-markkinalain mukaista tiedonantovelvolli-suutta. Lisäksi mallin etuna olisivat Rahoi-tustarkastuksen kansainväliset suhteet muihin valvojiin ja arvopaperimarkkinavalvojien yh-

HE 209/2004 vp

15

teistyöelimiin ja näistä etenkin CESR:iin, jo-ka kehittää yhteisiä valvontamenetelmiä Eu-rooppaan komission aloitteesta. Rahoitustar-kastuksen toimintaedellytyksiä kuten valvon-tavaltuuksia ja yleistä hallintoa on myös py-ritty viime aikoina lainsäädäntöteitse kehit-tämään, joten Rahoitustarkastuksella on hy-vät edellytykset valvontaan, joka täyttää kan-sainväliset suositukset muun muassa valvon-nan läpinäkyvyydestä, luottamuksellisuudes-ta ja yhteiskunnallisesta vastuunalaisuudesta.

Standardien noudattamisen valvonta asettaa kuitenkin osaamiselle merkittäviä haasteita. Rahoitustarkastukseen keskittyvässä valvon-tavaihtoehdossa haasteena olisi nimenomaan tilinpäätöskysymysten substanssiosaamisen syventäminen ja laajentaminen koskemaan eri toimialoihin liittyviä erityiskysymyksiä. Valvonta olisi resursseiltaan suhteutettava valvottavien lukumäärään, joten valvonta ei volyymiltään voisi olla kovin mittavaa. Tästä huolimatta Rahoitustarkastuksen tulisi kyetä valvomaan myös suuria, globaaleja suoma-laisia yhtiöitä, jotka toimivat kansainvälisillä pääomamarkkinoilla. Vaikka viranomaisval-vonnan tarkoituksena on valvoa standardien noudattamista siten, että se ottaa huomioon myös muun suoritetun tarkastustyön, kuten lakisääteisen tilintarkastuksen, ei tämä sulje pois sitä, että myös valvojalla tulee olla hyvä standardien substanssiosaamisen taso. Osit-tain tästä syystä useassa Euroopan maassa on päädytty ehdottamaan asiantuntijoista koos-tuvan valvontaelimen perustamista.

Neljäntenä vaihtoehtona voitaneen pitää mallia, jossa edellä mainittua mallia pyritään vahvistamaan sillä, että Rahoitustarkastuksen valvonnan tueksi asetetaan asiantuntijaelin esimerkiksi nykyinen kirjanpitolautakunta sekä vakuutustoiminnan osalta Vakuutusval-vontavirasto. Viimeksi mainitut tahot voisi-vat antaa Rahoitustarkastuksen pyynnöstä lausuntoja standardien tai kansallisten tilin-päätössäännösten soveltamisesta yksittäisissä valvontatapauksissa. Järjestelmän etuna olisi mahdollisuus hyödyntää markkinoiden osaamista kuten tilintarkastusyhteisöjen, standardeja soveltavien yhtiöiden ja muiden tahojen IFRS-asiantuntemusta. Vakuutusyh-tiöiden tilinpäätöskysymysten osalta Vakuu-tusvalvontavirastolla on vakuutustoimialan valvojana hyvät edellytykset toimia Rahoi-

tustarkastuksen ulkopuolisena asiantuntijana. Mallin toimivuuden kannalta on oleellista, et-tä kirjanpitolautakuntaan saadaan kootuksi sellainen asiantuntemus, jonka avulla voi-daan osaltaan varmistaa valvontapäätösten korkea laatu ja kansainvälinen yhdenmukai-suus. Standardeja soveltavilla suuremmilla yrityksillä sekä tilintarkastusyhteisöillä on yhteys kansainvälisiä tulkintoja luoviin toi-mielimiin ja tahoihin, joten käytännön edel-lytykset ovat tällaiseen menettelyyn olemas-sa.

Missään mallissa Rahoitustarkastuksen ja Vakuutusvalvontaviraston nykyistä tehtävää valvoa kirjanpitolain noudattamista omissa valvottavissaan ei ole tarkoituksenmukaista ainakaan keskeisiltä osiltaan muuttaa, koska valvotuilla toimialoilla kyseinen tehtävä on tärkeä myös yleisen pankki- ja vakuutusval-vonnan näkökulmasta.

3.5. Yhteenveto

Kansainvälinen kehitys edellyttää, että la-kiin lisätään tarpeelliset säännökset kansain-välisten tilinpäätösstandardien noudattamisen valvonnasta. Tärkeä lähtökohta muun muassa kirjanpitovelvollisen tasapuolisen kohtelun ja tilinpäätösinformaation vertailukelpoisuuden kannalta on, että arvopaperimarkkinoilla toimivat ovat tilinpäätössäännösten noudat-tamisen valvontaan liittyvissä kysymyksissä yhden ja saman valvojan alaisuudessa ja siten samojen menettelytapojen kohteena. Julkisen hallinnon tehokkuuden kannalta on tarpeen välttää uusien viranomaisten perustamista ja nykyisten viranomaisten toiminnan päällek-käisyyttä. Lisäksi on tarpeen varmistaa, että standardien yhdenmukaisen soveltamisen edellyttämä kansainvälinen yhteistoiminta voidaan järjestää tehokkaasti.

Muun muassa näistä syistä vaikuttaa perus-telluimmalta, että Rahoitustarkastus vastaisi kaikkien julkisesti noteerattujen yhtiöiden ti-linpäätössäännösten noudattamisen valvon-nasta toimialasta riippumatta. Koska standar-dien valvonnan kohteeksi tulisi tällöin myös jo valvonnassa olevien vakuutusyhtiöiden ti-linpäätöksiä, on asianmukaista edellyttää, et-tä Rahoitustarkastus ottaa huomioon Vakuu-tusvalvontaviranomaisen suorittaman työn ja erityisasiantuntemuksen päällekkäisen val-

HE 209/2004 vp

16

vonnan välttämiseksi. Vakuutustoimintaan liittyvät tilinpäätöskysymykset vaativat sel-laista erityisosaamista, että Vakuutusvalvon-tavirastolle on tarpeen varata mahdollisuus antaa Rahoitustarkastukselle lausuntoja stan-dardien ja kansallisten tilinpäätössäännösten soveltamisesta vakuutusyhtiöihin ja vakuu-tustoimintaan. Mahdollisimman laajan asian-tuntemuksen varmistamiseksi ja kirjanpito-velvollisten oikeusturvan parantamiseksi kir-janpitolautakunnalle on lisäksi perusteltua antaa Rahoitustarkastuksen valvontatehtävää täydentävää toimivaltaa siten, että kirjanpito-lautakunta voisi antaa tähän valvontatehtä-vään liittyviä lausuntoja kansainvälisten ti-linpäätösstandardien soveltamisesta.

4. Esityksen tavoitteet ja keskeiset

ehdotukset

4.1. Esityksen tavoitteet

Esityksen tavoitteena on järjestää standar-dien noudattamisen valvonta kansainväliset vaatimukset täyttävällä tavalla, kun standar-dit otetaan käyttöön vuoden 2005 alusta lu-kien. Esityksen tavoitteena on siten varmis-taa, että ainakin kaikissa julkisesti noteera-tuissa yhtiöissä standardeja sovelletaan asianmukaisesti ja mahdollisimman yhtenäi-sesti ja sillä tavoin turvataan tilinpäätösin-formaation vertailukelpoisuus sekä edistetään yleisesti arvopaperimarkkinoiden tehokkuut-ta ja luottamusta niiden toimintaan.

Esityksen tavoitteena on lisäksi järjestää standardien noudattamisen valvonta mahdol-lisimman kustannustehokkaasti ja pitäytyen mahdollisimman laajasti voimassa olevassa lainsäädännössä jo omaksuttuun viranomais-ten työnjakoon ja valvontajärjestelmään.

4.2. Keskeiset ehdotukset

Valvontaviranomainen ja valvonnan sovel-tamisala

Standardien noudattamisen valvonta ehdo-

tetaan säädettäväksi Rahoitustarkastuksen tehtäväksi. Standardien pakollinen sovelta-misala (julkisen kaupankäynnin kohteena olevien arvopapereiden liikkeeseenlaskijat) vastaa olennaisilta osiltaan Rahoitustarkas-

tuksen nykyistä toimivaltaa valvoa arvopape-reiden liikkeeseenlaskijoiden tiedonantovel-vollisuutta. Rahoitustarkastuksella on jo ny-kyisin oikeus saada valvonnan edellyttämiä tietoja julkisen kaupankäynnin kohteena ole-vien arvopapereiden liikkeeseenlaskijoilta ja niiden tilintarkastajilta sekä tehdä tarpeellisia tarkastuksia kuten myös käyttää ulkopuolista asiantuntijaa valvonnan kannalta tarpeellisen asian selvittämiseksi. Rahoitustarkastus voi lisäksi uhkasakolla velvoittaa liikkeeseenlas-kijan täyttämään velvollisuutensa ei-vähäisen laiminlyönnin yhteydessä. Myös Rahoitus-tarkastuksen käytettävissä nykyisen lain pe-rustella oleva mahdollisuus antaa julkinen huomautus tai varoitus soveltuu sellaisenaan IFRS-valvonnan tehosteeksi. Ehdotus vastai-si siten tältä osin nykyisen lain arvopaperi-markkinavalvontaa koskevia periaatteita.

Koska standardien noudattamisen valvon-nan ensisijaisena tavoitteena on luottamuksen varmistaminen arvopaperimarkkinoiden toi-mintaan, valvonnan soveltamisala ehdotetaan lähtökohtaisesti rajoitettavaksi julkisen kau-pankäynnin kohteena olevien arvopaperien liikkeeseenlaskijoihin. Soveltamisala vastaisi tältä osin sitä, mitä kirjanpitolaissa ehdote-taan säädettäväksi standardien pakollisesta soveltamisesta. Rahoitustarkastuksen nykyis-tä toimivaltaa vastaavasti valvonta koskisi li-säksi niitä kirjanpitovelvollisia, jotka vasta hakevat arvopaperin ottamista julkisen kau-pankäynnin kohteeksi. Näiden kirjanpitovel-vollisten sisällyttäminen valvonnan sovelta-misalaan on perusteltua sen vuoksi, että ne tulisivat valvonnan piirin joka tapauksessa kun listautuminen on saatettu loppuun, vaik-ka standardien soveltaminen vielä listautu-misvaiheessa ei olekaan niille kirjanpitolain mukaan pakollista. Merkittävimmät riskit esitteiden sisältämän taloudellisen informaa-tion kannalta sisältyvät juuri listautumisvai-heeseen muun muassa siitä syystä, että listau-tuva yritys saattaa tällöin ensimmäistä kertaa esittää standardeihin perustuvia tilinpäätös-tietoja.

Ehdotettuja säännöksiä sovellettaisiin suo-malaisiin liikkeeseenlaskijoihin, riippumatta siitä missä valtiossa niiden liikkeeseenlaske-mat arvopaperit listataan. Vastaavasti ulko-maiset yritykset, joiden arvopapereita on lis-tattu Suomessa, jäisivät IFRS-valvonnan ul-

HE 209/2004 vp

17

kopuolelle. Alueellinen soveltamisala on tar-peen ottaa uudelleen tarkasteltavaksi siinä vaiheessa, kun esitedirektiivin (2003/71/EY) ja avoimuusdirektiivin vastaavat sovelta-misalakysymykset saatetaan kansallisesti voimaan.

Niistä rahoitusmarkkinoilla toimivista, jot-ka edellä sanotun mukaisesti kuuluisivat val-vonnan soveltamisalaan, ehdotetaan laissa käytettäväksi nimitystä IFRS-kirjanpito-velvollinen.

Valvontaa ei ehdoteta ulotettavaksi niihin kirjanpitovelvollisiin, jotka soveltavat stan-dardeja vapaaehtoisesti. Sen lisäksi, että täl-lainen valvonta ei olisi lain tavoitteiden kan-nalta keskeistä, se laajentaisi siinä määrin nykyisen valvonnan soveltamisalaa ja edel-lyttäisi vastaavasti lisää valvontaresursseja, että sitä ei ole pidetty perusteltuna.

Ehdotetut säännökset koskisivat myös Va-kuutusvalvontaviraston valvottavia. Rahoi-tustarkastuksen toimivalta ryhtyä ehdotettui-hin valvontatoimenpiteisiin olisi siten ensisi-jainen suhteessa Vakuutusvalvontaviraston toimivaltaan myös Vakuutusvalvontaviraston valvottavien osalta. Koska pelkästään vakuu-tustoimintaan sovellettavien tilinpäätösperi-aatteiden osalta tarvittava erityisasiantunte-mus on käytännössä Vakuutusvalvontaviras-tolla, Rahoitustarkastus ei kuitenkaan saisi kohdistaa ehdotettuja valvontatoimenpiteitä Vakuutusvalvontaviraston valvottaviin täl-laisten tilinpäätösperiaatteiden osalta ilman Vakuutusvalvontaviraston puoltavaa lausun-toa. Esitys ei muuten vaikuttaisi Vakuutus-valvontaviraston nykyiseen toimivaltaan val-voa omien valvottaviensa tilinpäätösten oi-keellisuutta. Säännökset Vakuutusvalvonta-viraston oikeudesta antaa ohjeita ja lausunto-ja valvottavilleen niiden tilinpäätöstä koske-vissa asioissa on tarkoitus sisällyttää parhail-laan valmisteltavana olevaan vakuutusyhtiö-lain muutokseen, jossa säädettäisiin IFRS-standardien soveltamisesta vakuutusyhtiöi-hin. Ehdotus ei myöskään vaikuttaisi Rahoi-tustarkastuksen oikeuteen antaa valvottavil-leen niiden tilinpäätöstä koskevia ohjeita ja lausuntoja.

Konsernitilinpäätös on osa emoyrityksen ti-linpäätöstä. Lisäksi tilinpäätökseen on liitet-tävä toimintakertomus. Näiden asiakirjojen on kirjanpitolain mukaan muodostettava yh-

tenäinen kokonaisuus. Tämän vuoksi valvon-ta on tarkoituksenmukaista ulottaa emoyri-tyksen tilinpäätökseen myös siinä tapaukses-sa, että emoyrityksen tilinpäätös laaditaan kansallisten säännösten mukaisesti ja ainoas-taan konsernitilinpäätökseen sovelletaan standardeja. Samasta syystä valvonta on tar-peen ulottaa kattamaan toimintakertomus. Mitä jäljempänä sanotaan tilinpäätöksestä, koskee siten myös konsernitilinpäätöstä ja toimintakertomusta.

Arvopaperimarkkinalain mukaan julkisen kaupankäynnin kohteena olevan arvopaperin liikkeeseenlaskijan on julkistettava säännölli-sesti tilinpäätöksen lisäksi tilinpäätöstiedote ja osavuosikatsaus. Koska tilinpäätöstiedote muodostuu tilinpäätöksen pääkohdista ja koska osavuosikatsaus on osavuosijaksolta laadittava tilinpäätöksen lyhennelmä, ehdote-taan valvonta ulotettavaksi tilinpäätöksen li-säksi myös tilinpäätöstiedotteeseen ja osa-vuosikatsaukseen. Käytännössä tilinpäätös-tiedotteiden ja osavuosikatsausten valvonnas-ta saattaa nousta esiin kysymyksiä ja ongel-mia, joiden ratkaiseminen ennen tilinpäätök-sen lopullista valmistumista on sekä yrityk-sen että markkinoiden nopean tiedonsaannin kannalta toivottavaa.

Ehdotetut säännökset eivät koskisi esittee-seen sisältyvien tietojen valvontaa, koska esitteiden sisältämät tilinpäätös- ja osa-vuosikatsaustiedot olisivat jo muutoinkin IFRS-valvonnan soveltamisalan piirissä. Eri-tyistä IFRS-valvontaa ei myöskään ole tar-peellista ulottaa koskemaan esitteiden sisäl-tämää muuta taloudellista informaatiota, koska Rahoitustarkastuksen tehtävänä on jo nykyisen lain nojalla valvoa esitteiden tieto-sisältöä osana esitteen hyväksymisprosessia ennen esitteen julkistamista.

Valvonnan sisältö Laissa ei erikseen säädettäisi siitä, miten

Rahoitustarkastuksen tulisi käytännössä val-voa standardien noudattamista. Valvontame-netelmät on katsottu tarkoituksenmukaisem-maksi jättää, kuten Rahoitustarkastuksen muunkin valvontatoiminnan osalta, Rahoitus-tarkastuksen itsensä harkittavaksi Rahoitus-tarkastukselle nykyisin laissa säädettyjen valvontavaltuuksien puitteissa.

HE 209/2004 vp

18

Kansainvälisten tilinpäätösstandardien käyttöönotto edellyttää kuitenkin standardien yhdenmukaista soveltamista kansainvälisellä tasolla, joten valvojan tulee mahdollisuuksi-en mukaan varmistaa valvontapäätösten kan-sainvälinen hyväksyttävyys. Arvopaperi-markkinoiden jatkuvan globalisoitumisen on katsottu vaativan myös valvontamenetelmien yhdenmukaistamista yli rajojen. Siten Rahoi-tustarkastus on valvontamenetelmien valin-nassa kiinteästi sidoksissa kansainväliseen kehitykseen.

CESR:n valvontaperiaatteiden mukaan valvonnan tulisi olla ennakoivaa, joten pel-kästään valituksiin reagointi ei olisi riittävää. IFRS-valvonta olisi käytännön syistä pääosin jälkikäteen tapahtuvaa. CESR:n mukaan val-voja valitsisi tietyin otantamenetelmin tilin-päätökset tai vain näiden asiakirjojen tietyt tuloslaskelma- tai tase-erät tarkastelun koh-teeksi. Otannan ja tarkastuksen syvyys mää-räytyisi yhtiöön liittyvistä riskeistä, kuten yh-tiön mahdollisista aikaisemmin rikkomuksis-ta, heikosta taloudellisesta asemasta tai toi-mialasta. Valvonnan pitäisi kuitenkin olla siinä määrin tiheää, että kaikilla valvonnan piiriin kuuluvilla yrityksillä olisi kohtuulli-nen todennäköisyys joutua tarkastuksen koh-teeksi. CESR on edelleen määritellyt, että valvontapäätösten yhtenäisyys Euroopassa edellyttää sitä, että valvojien tekemät valvon-tapäätökset tulee saattaa kaikkien valvojien tietoon yhteisen tietokannan ja muun yhtey-denpidon avulla.

Valvonnan käytännön toteutuksen varmis-tamiseksi lakiin ehdotetaan nimenomaista valtuutussäännöstä, jolla Rahoitustarkastus oikeutettaisiin antamaan IFRS-kirjanpito-velvollisille määräyksiä tilinpäätösasiakirjo-jen säännöllisestä toimittamisesta Rahoitus-tarkastukselle. Näiden asiakirjojen lisäksi valvoja tarvitsee yleensä myös muuta tietoa ja tarkempia selvityksiä IFRS-kirjanpito-velvolliselta valvontaansa varten. Sen var-mistamiseksi, että Rahoitustarkastuksella oli-si oikeus saada yksittäistapauksissa tällaisia tietoja tarvittavassa laajuudessa, Rahoitustar-kastuksen tietojensaanti- ja tarkastusoikeutta tarkistettaisiin siten, että se koskisi myös IFRS-kirjanpitovelvollisia ja niiden tytäryri-tyksiä. Ehdotetut säännökset kattaisivat myös tietojen saannin yrityksestä, joka hoitaa

IFRS-kirjanpitovelvollisen tai sen tytäryri-tyksen toimeksiannosta niiden kirjanpitoon liittyviä tehtäviä.

Jos Rahoitustarkastus havaitsisi saamiensa tietojen perusteella virheen IFRS-kirjanpito-velvollisen tilinpäätöksessä, Rahoitustarkas-tuksen tulisi ensin pyrkiä selvittämään asiaa yrityksen kanssa. Valvonnan keskeisenä ta-voitteena tulisi olla, että markkinoille saate-taan mahdollisimman nopeasti tieto todetusta olennaisesta virheestä. Yritys voisi itse jul-kistaa ja oikaista virheen. Jos yritys ei yhtyisi valvojan näkemykseen virheestä, Rahoitus-tarkastus voisi ehdotettujen säännösten mu-kaan tehdä päätöksen tällaista virhettä kos-kevan oikaisukehotuksen antamisesta kirjan-pitovelvolliselle. Päätös olisi julkinen viran-omaisten toiminnan julkisuutta koskevien yleisten periaatteiden mukaisesti ja Rahoitus-tarkastus voisi tehostaa kehotuksen vaikutus-ta tiedottamalla päätöksestä erikseen julki-suuteen. Lisäksi Rahoitustarkastus voisi eh-dotetuista säännöksistä riippumatta tarvit-taessa antaa IFRS-kirjanpitovelvolliselle jul-kisen varoituksen tai huomautuksen, jos nii-den antamiselle Rahoitustarkastuksesta anne-tussa laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Huomautus tai varoitus voitaisiin sen mukai-sesti, mitä niiden antamisen edellytyksistä säädetään Rahoitustarkastuksesta annetun lain 4 luvussa, antaa joko oikaisukehotuksen antamisen yhteydessä tai myöhemmin esi-merkiksi sen jälkeen, kun jäljempänä ehdo-tettu lausuntomenettely on päättynyt. Jos huomautus tai varoitus annettaisiin ennen kuin asia olisi tullut lainvoimaisesti ratkais-tuksi, huomautuksesta tai varoituksesta olisi käytävä ilmi, että Rahoitustarkastuksen pää-tös ei ole lainvoimainen.

Edellä mainitun oikeuden vaatia oikaisua voi katsoa sisältyvän nykyiseenkin lakiin Rahoitustarkastuksesta, koska liikkeeseen-laskijalla on velvollisuus säännöllisesti jul-kistaa laissa säädetyt vaatimukset täyttävä ti-linpäätös ja koska Rahoitustarkastuksella on yleinen oikeus uhkasakon uhalla vaatia liik-keeseenlaskijaa täyttämään sille rahoitus-markkinoita koskevassa lainsäädännössä ase-tetut vaatimukset sekä oikeus antaa julkinen huomautus tai varoitus. Nykylain perusteella ei ole kuitenkaan täysin selvää, voisiko Ra-hoitustarkastus kehottaa esimerkiksi uhkasa-

HE 209/2004 vp

19

kon uhalla tilinpäätöksen varsinaiseen oikai-semiseen vai ainoastaan virheestä tiedottami-seen. Lisäksi nykyisen lain perusteella Ra-hoitustarkastuksen vatimus virheen oikaise-misesta tulisi markkinoiden tietoon vain vä-lillisesti uhkasakon asettamisen ja siihen liit-tyvän erityisen tiedottamisen yhteydessä tai julkisen huomautuksen tai varotuksen yhtey-dessä, mikä olisi tarpeettoman jäykkä ja usein myös hidas menettelytapa. Oikaisuke-hotus olisi siten erityinen, pelkästään IFRS-valvontaan liittyvä valvontavaltuus, jonka käyttö olisi täsmällisempää ja joustavampaa kuin Rahoitustarkastuksen käytettävissä ole-vien yleisten hallinnollisten seuraamusten määrääminen.

Laissa ei ehdoteta erikseen säädettäväksi siitä, millä tavoin IFRS-kirjanpitovelvollisen tulisi korjata Rahoitustarkastuksen havaitse-ma virhe, koska tilanteet vaihtelevat huomat-tavasti riippuen muun muassa siitä, missä asiakirjassa virhe on havaittu, milloin virhe on havaittu tai millaisesta virheestä on kysy-mys. Esimerkiksi osavuosikatsauksessa ole-van virheen korjaaminen on huomattavasti helpompaa verrattuna virheen oikaisemiseen yhtiökokouksen vahvistamasta tilinpäätök-sestä ja vastaavasti tilinpäätöksessä esitettä-vien tietojen täydentäminen on helpommin toteutettavissa kuin omaisuuserän arvostus-virheen oikaiseminen, joka edellyttää oi-kaisukirjauksia. Oikaisutapa olisi arvopape-rimarkkinalain ja kirjanpitolain mukaisissa rajoissa ensisijaisesti kirjanpitovelvollisen it-sensä harkittavissa, mutta Rahoitustarkastus arvioisi myös oikaisutavan asianmukaisuutta. Kirjanpitovelvollinen voisi siten laatia uuden tilinpäätöksen ainakin niissä tapauksissa, joissa sitä ei ole ehditty vahvistaa, mutta myöskään vahvistetun tilinpäätöksen kor-jaamiselle ei ole lakisääteisiä esteitä kunhan menettelyssä noudatetaan yhtiöoikeudellisia säännöksiä. Julkistamisen ajankohta ja julkis-tamistapa määräytyisi osakkeen arvoon vai-kuttavien seikkojen julkistamista koskevien arvopaperimarkkinalain periaatteiden mukai-sesti. Virheiden korjauksessa tulee ottaa huomioon myös standardien säännökset siitä, miten oikaisut toteutetaan kirjanpidollisesti.

Ehdotettujen säännösten mukaan Rahoitus-tarkastuksen valvontatehtävää täydentäisi kirjanpitolautakunta, joka voisi antaa Rahoi-

tustarkastuksen pyynnöstä lausuntoja stan-dardien soveltamisesta kuten nykyisinkin kir-janpitolain asianmukaisen soveltamisen osal-ta. Jos IFRS-kirjanpitovelvollinen olisi Ra-hoitustarkastuksen kanssa eri mieltä standar-dien oikeasta soveltamisesta, myös IFRS-kir-janpitovelvollisella olisi mahdollisuus pyytää lausuntoa kirjanpitolautakunnalta.

Standardeja koskevan riittävän erityisasian-tuntemuksen varmistamiseksi kirjanpitolakia ehdotetaan samalla muutettavaksi siten, että kirjanpitolautakunnassa olisi erityinen IFRS-jaosto. Tarkemmat säännökset jaoston tehtä-vistä, kokoonpanosta ja menettelytavoista annettaisiin kirjanpitolautakunnasta annetus-sa asetuksessa (1339 /1997).

Standardien lähtökohtana on, että niitä ei voi täydentää kansallisilla sitovilla säännök-sillä tai tulkintapäätöksillä, vaan standardien tulkinta on standardien laatimisesta vastaa-van IASB:n tulkintaelimen IFRIC:n yksinoi-keus. Tämän mukaisesti Rahoitustarkastuk-sen oikeus vaatia IFRS-kirjanpitovelvollista oikaisemaan tilinpäätöksessään oleva virhe rajoittuisi käytännössä tapauksiin, joissa kir-janpitovelvollinen on selvästi menetellyt standardien tai IFRIC:n tulkintojen vastaises-ti. Sekä Rahoitustarkastuksen päätökset että kirjanpitolautakunnan ja Vakuutusvalvonta-viraston lausunnot olisivat standardien ja IF-RIC:n tulkintojen soveltamista yksittäistapa-uksiin, jolloin nämä päätökset ja lausunnot soveltuisivat vain yksilöityihin olosuhteisiin.

Rahoitustarkastuksella on Rahoitustarkas-tuksesta annetun lain 4 §:ssä säädettyjen teh-täviensä ja viranomaisten toimintaa koskevi-en yleisten periaatteiden mukaisesti edellä ehdotettujen erityisten toimivaltuuksien li-säksi oikeus ja velvollisuus yleisesti ohjata neuvoin ja ohjein Rahoitustarkastuksen toi-mialaan kuuluvissa asioissa. Rahoitustarkas-tuksen mahdollisuus antaa yleisiä ohjeita standardien soveltamisesta on kuitenkin käy-tännössä rajallista standardien kansainvälisen luonteen takia. Rahoitustarkastuksen ohjeet voisivat liittyä esimerkiksi tilinpäätöksessä esitettäviin tietoihin tai muihin vastaaviin tiedonantovelvollisuuteen liittyviin tilinpää-töskysymyksiin, joista kansainvälisillä foo-rumeilla on ensin luotu yhteinen näkemys.

Laissa säädettäisiin erikseen oikaisukeho-tuksen täytäntöönpanemisesta sen jälkeen,

HE 209/2004 vp

20

kun edellä tarkoitettu kirjanpitolautakunnan lausunto on saatu tai on käynyt ilmi, että lau-suntoa ei anneta. Rahoitustarkastus voisi panna oikaisukehotuksen täytäntöön asetta-malla sen tehosteeksi uhkasakon noudattaen, mitä voimassa olevassa laissa on uhkasakosta säädetty. Ehdotuksen mukaan uhkasakkoa ei saisi asettaa ennen kuin kirjanpitolautakun-nan lausunto standardien soveltamisesta on saatu taikka, jos lausuntoa ei ole pyydetty tai lausuntoa ei ole annettu lausunnon antamisel-le säädetyssä määräajassa, ennen määräajan päättymistä. Tällä tavoin voitaisiin varmistaa, että lausuntoviranomaisen näkemys tulee tar-vittaessa riittävästi huomioiduksi.

Koska kirjanpitolautakunta ei ole varsinai-nen lainkäyttöviranomainen eikä kirjanpito-lautakunnan osalta ole esimerkiksi säädetty muutoksenhakujärjestelmää, viranomaisten työnjaon säilyttämiseksi selkeänä ehdotetaan, että Rahoitustarkastuksella olisi lausunnon saamisen jälkeen itsenäinen päätösvalta panna oikaisukehotus täytäntöön. Rahoitus-tarkastus ei siten olisi muodollisesti sidottu kirjanpitolautakunnan lausuntoon. Koska IFRS-kirjanpitovelvollisella olisi kuitenkin Rahoitustarkastuksesta annetun lain mukai-nen valitusoikeus oikaisukehotuksen täytän-töönpanoa koskevasta Rahoitustarkastuksen päätöksestä ja muutoksenhakutuomioistui-men käytettävissä olisi myös kirjanpitolauta-kunnan lausunto, käytännössä on odotettavis-sa, että Rahoitustarkastus ei tekisi tällaisen asiantuntijaviranomaisen lausunnon vastaisia päätöksiä, koska päätös todennäköisesti kui-tenkin muuttuisi muutoksenhaun johdosta. Jos oikaisukehotuksen yhteydessä annetaan julkinen huomautus tai varoitus, sitä koske-vaan muutoksenhakuun sovellettaisiin sitä, mitä siitä on erikseen säädetty.

Kirjanpitolautakunnan roolin täsmentämi-

nen IFRS-ympäristössä Ehdotettuun uuteen kirjanpitolain 7a lu-

kuun on sisällytetty säännökset kansainvälis-ten tilinpäätösstandardien pakollisesta ja va-paaehtoisesta soveltamisesta. Koska kirjanpi-tolautakunnan lakisääteisenä tehtävänä on kirjanpitolain 8 luvun 2 §:n 1 momentin mu-kaan antaa ohjeita ja lausuntoja kirjanpitolain soveltamisesta, voitaisiin lautakunnan toimi-

valtuuksien katsoa voimassa olevan lain no-jalla mahdollisesti pitävän sisällään myös IFRS-standardien soveltamisen ja tulkinnan.

Tällainen tilanne muodostuisi edellä esite-tyistä syistä ongelmalliseksi. Kansallisten soveltamisohjeiden antaminen loisi erilaisia jäsenvaltiokohtaisia soveltamiskäytäntöjä. Tätä nimenomaisesti tulisi välttää ottaen huomioon IFRS-standardien kansainvälisen luonteen sekä sen, että standardien virallinen tulkinta on yksinomaan IASB:n tulkintaeli-men IFRIC:n tehtävä. Vaikka tällaiset ohjeet olisivat epävirallisia ja ei-sitovia, niillä olisi käytännössä edellä kuvattu vaikutus. Tällä hetkellä käytettävissä olevien tietojen mu-kaan vain osa kansallisia kirjanpitonormeja päätehtävänään antavista tai tulkitsevista vi-rallisista toimielimistä yhteisön alueella suunnittelee IFRS-tulkintaviranomaisen roo-lia ja nämä suunnitelmat ovat vielä kesken. Tällaisesta tehtävästä suoriutuminen edellyt-tää yhteistyötä muun muassa IFRIC:n ja muiden kansainvälisten tahojen kanssa. Näis-tä syistä kirjanpitolautakunnalle ehdotetaan edellä kuvattua suppeaa ja rajattua lausun-nonantajan roolia standardien soveltamisessa sellaisissa yksittäistapauksissa, joissa lausun-non tarvitsijana on joko suoraan tai välillises-ti valvontaviranomainen. Kirjanpitolauta-kunnan tehtävä liittyisi siten kiinteästi Rahoi-tustarkastuksen suorittamaan IFRS-valvon-taan ja olisi nähtävä osana tätä valvontako-konaisuutta. Kirjanpitolautakunnalle ei ehdo-tettaisi tässä vaiheessa yleistä velvollisuutta antaa ohjeita ja lausuntoja standardien sovel-tamisesta, koska tällaisen roolin antaminen voisi osoittautua käytännössä mahdottomaksi ja Euroopan yleisen linjauksen vastaiseksi.

Edelliseen nähden johdonmukaista on, ettei myöskään niille kirjanpitovelvollisille, jotka soveltavat IFRS-standardeja vapaaehtoisesti, ehdoteta yleistä oikeutta pyytää kirjanpito-lautakunnalta standardien tulkintaohjeita. IFRS-standardien laajuus korostaa huolelli-sen kouluttautumisen merkitystä standardien käyttöön siirryttäessä. Erityisesti tilanteessa, jossa standardeja ryhdytään soveltamaan va-paaehtoisesti, korostuu kirjanpitovelvollisen oma vastuu siitä, että IFRS-tilinpäätös pysty-tään laatimaan voimassa olevan normiston mukaisesti.

Edellä kuvattua linjausta voidaan perustella

HE 209/2004 vp

21

myös standardien rakenteesta johtuvasta huomattavasti vähäisemmästä lisäohjeistuk-sen tarpeesta. Laajuudeltaan yli 2000-sivuiset standardit eivät pelkästään korvaa Suomen lainsäädäntöön sisältyvää tilinpäätösnormis-toa. Ne sisältävät myös sellaista yksityiskoh-taista ohjeistusta, jota meillä ovat tuottaneet kirjanpitolautakunta sekä pankki- ja vakuu-tusalan sääntelyviranomaiset. Karkeasti rin-nastaen voidaan sanoa, että IFRS-standardit vastaavat sisällöltään pitkälti kirjanpitolauta-kunnan yleisohjeita. Vastaavasti standardien suppeahkot SIC- ja IFRIC-tulkinnat ovat rin-nastettavissa lautakunnan antamiin lausun-toihin. Voimassa olevia virallisia standardi-tulkintoja on vain runsaat 30 kappaletta, mi-kä osaltaan kuvastaa itse standardeihin sisäl-tyvän ohjeistuksen kattavuutta ja toisaalta si-tä, että IASB haluaa tietoisesti välttää liian yksityiskohtaisten sääntöjen antamista.

5. Esityksen vaikutukset

5.1. Kokonaistaloudelliset vaikutukset

Ehdotus on osa laajempaa koko Euroopan yhteisön kattavaa pyrkimystä luoda Euroop-paan syvät ja yhtenäiset pääomamarkkinat. Taloudellisen informaation valvonnan infra-struktuurin vahvistamisen koko Euroopan yhteisön alueella ja edellä esitetyn mukaisesti Suomessa arvioidaan parantavan markkinoil-le annettavan informaation laatua ja luotetta-vuutta ja siten vahvistavan sijoittajien luot-tamusta markkinoille annettavaan taloudelli-seen informaatioon ja rahoitusmarkkinoiden toimintaan. Valvonnan järjestämisen ja eri maiden valvojien välisen keskinäisen yhteis-työn lisääntymisen arvioidaan myös yhtäältä tehostavan markkinoiden toimintaa sekä toi-saalta vahvistavan rahoitusmarkkinoiden va-kautta. Ehdotuksella olisi siten yleisellä ta-solla suotuisia vaikutuksia arvopaperimark-kinoilla ja erityisesti kansainvälisillä markki-noilla toimivien yritysten kilpailuedellytyk-siin. Valvonnalla arvioidaan olevan myöntei-siä vaikutuksia myös tilintarkastusinstituuti-on toimintaan, sillä valvontarakenteiden ke-hittämisen arvioidaan vahvistavan tilintarkas-tusinstituution asemaa osana tehokasta täy-täntöönpanojärjestelmää. Toisaalta valvon-

nan järjestäminen antaa valvojalle mahdolli-suuden yrityksen johdosta ja tilintarkas-tusinstituutiosta riippumattomana tahona ot-taa tarkasteluun valvonnan ja ohjauksen kan-nalta merkittäväksi katsottavia kysymyksiä.

5.2. Organisaatio- ja henkilöstövaikutuk-set

Ehdotuksella ei olisi välittömiä julkisen hallinnon organisaatiovaikutuksia, koska valvonnasta vastaisivat olemassa olevat vi-ranomaistahot. Valvonnan järjestämisellä oli-si kuitenkin henkilöstövaikutuksia julkiseen hallintoon, koska valvonnan järjestäminen kansainväliset kriteerit täyttävällä tavalla ei ole mahdollista ilman lisäresursseja. Resurs-sien hankinnassa suurimman ongelman muo-dostaa tarvittava standardien erityisasiantun-temus, jonka osalta viranomaiset joutuvat kilpailemaan yritysten ja tilintarkastustoimis-tojen suunnalta tulevan kysynnän kanssa. Valvonnan alkuvaiheessa erityisasiantunte-muksen tarjonta on myös erittäin niukkaa. Uskottava ja tehokas IFRS-valvonta edellyt-tää kuitenkin riittäviä ja erityisasiantunte-musta omaavia resursseja. Rahoitustarkas-tuksen valvontaresurssitarpeeksi on käynnis-tysvaiheessa arvioitu 5—6 asiantuntijaa, joka ainakin osittain merkitsee Rahoitustarkastuk-sen henkilöstön lisäämistä. Tämän lisäksi kauppa- ja teollisuusministeriön yhteydessä toimivan kirjanpitolautakunnan sihteeri-resursseja olisi tarpeen vahvistaa yhdellä asi-antuntijalla. Standardien noudattamisen val-vonnalla ei ole arvioitu olevan henkilöstö-vaikutuksia Vakuutusvalvontavirastolle.

5.3. Kustannusvaikutukset yrityksiin

Valvonnasta Rahoitustarkastukselle synty-vät välittömät vuotuiset henkilöstökustan-nukset ovat arviolta noin 550 000 euroa. Valvonta edellyttää myös tietojärjestelmien kehittämistä vastaanottamaan valvottavien ti-linpäätökset, osavuosikatsaukset ja muut ta-loudelliset raportit sekä käsittelemään näitä tietoja. Tämän lisäksi IFRS-valvonnalle tulee kohdistettavaksi Rahoitustarkastuksen yleis-kustannuksia muun muassa hallintoon, toimi-

HE 209/2004 vp

22

tilojen käyttöön, virkamatkoihin ja valvonta-tapausten yhteydessä tarvittavaan Rahoitus-tarkastuksen omien ja mahdollisten ulkopuo-listen asiantuntijoiden palvelujen käyttöön liittyen.

Rahoitustarkastukselle aiheutuvat kustan-nukset katettaisiin maksuilla, jotka perittäi-siin IFRS-valvonnan kohteena olevilta yri-tyksiltä siten kuin parhaillaan valmisteltava-na olevassa Rahoitustarkastuksen kustannus-ten kattamista koskevassa laissa säädettäisiin. Vuodesta 2005 lähtien maksut perittäisiin suomalaisilta liikkeeseenlaskijoilta, joiden osakkeita on julkisen kaupankäynnin kohtee-na. Näitä yrityksiä on tällä hetkellä 140. Vuodesta 2007 lähtien standardien pakolli-nen soveltamisala laajentuu koskemaan liik-keeseenlaskijoita, jotka ovat laskeneet liik-keelle vain velkakirjoja. Myös näiltä yrityk-siltä perittäisiin IFRS-valvonnasta aiheutuvia maksuja mutta vasta vuodesta 2007 lähtien. Tällaisia yrityksiä on noin 115, joista suurin osa on jo nyt Rahoitustarkastuksen luottolai-toksia koskevan valvonnan alaisia.

Ehdotus lisää jonkin verran Vakuutusval-vontaviraston valvontakustannuksia henki-löstön IFRS-asiantuntemuksen kehittämisen, kansainvälisen yhteistyön lisääntymisen sekä määräysten ja ohjeiden uudistamisen johdos-ta. Myös Vakuutusvalvontaviraston kustan-nukset katetaan valvottavilta perittävillä val-vontamaksuilla ja kohdistuvat siten viime kädessä yrityksiin.

6. Esityksen valmistelu

Esitys perustuu kauppa- ja teollisuusminis-teriön työryhmän ehdotukseen IFRS-stan-dardien noudattamisen viranomaisvalvonnan järjestämisestä Suomessa (Kauppa- ja teolli-suusministeriön työryhmä- ja toimikuntara-portteja 7/2003). Esityksestä on saatu kaup-pa- ja teollisuusministeriön, oikeusministeri-ön, sosiaali- ja terveysministeriön, Rahoitus-tarkastuksen, Suomen Pankin, Vakuutusval-vontaviraston, kirjanpitolautakunnan, KHT-yhdistys — Föreningen CGR ry:n, Keskus-kauppakamarin, Suomen Pankkiyhdistyksen, Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton sekä HEX Integrated Markets Oy:n lausun-not.

7. Muut asiaan vaikuttavat se ikat

IFRS-valvontaa koskevat ehdotukset perus-tuvat hallituksen esitykseen (126/2004) kir-janpitolain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. Mikäli mainituun esitykseen sisältyviä lakiehdotuksia muutetaan esityksen eduskuntakäsittelyssä, tähän esitykseen sisäl-tyviä lakiehdotuksia saattaa olla tarpeen vas-taavasti muuttaa. Lisäksi parhaillaan on val-misteltavana hallituksen esitys vakuutusyh-tiölain muuttamisesta, johon sisällytettäisiin vakuutusyhtiöiden osalta mainittua kirjanpi-tolain muutosta vastaavat säännökset.

HE 209/2004 vp

23

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Lakiehdotusten perustelut

1.1. Laki Rahoitustarkastuksesta

4 §. Toiminta. Pykälään lisättäisiin uusi 3 a kohta, jossa säädettäisiin yleisesti Rahoi-tustarkastuksen tehtäväksi valvoa laissa tar-kemmin säädettävällä tavalla kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja noudattaen laadittuja tilinpäätöksiä. Ehdotetun kirjanpitolain 7 a luvun 2 §:n mukaan sellaisen kirjanpito-velvollisen, jonka arvopapereilla käydään ar-vopaperimarkkinalaissa tarkoitetulla tavalla julkisesti kauppaa, on laadittava konserniti-linpäätöksensä, tai jos kirjanpitovelvollinen ei ole velvollinen laatimaan konsernitilinpää-töstä, erillistilinpäätöksensä standardien mu-kaisesti. Rahoitustarkastuksen toimivallasta standardien valvonnassa säädettäisiin tar-kemmin jäljempänä ehdotetussa 24 a §:ssä si-ten, että valvonta rajoittuisi pääasiassa kir-janpitolain 7 a luvun pakollista soveltamis-alaa vastaavasti sellaisiin kirjanpitovelvolli-siin, joiden liikkeeseen laskemia arvopape-reita on arvopaperimarkkinalaissa tarkoitetul-la tavalla julkisen kaupankäynnin kohteena.

Vakuutusyhtiölain ja kirjanpitolakiin ehdo-tetun uuden 8 luvun 1 §:n 4 momentin mu-kaan Vakuutusvalvontavirasto valvoo kirjan-pitolain noudattamista kirjanpitovelvollisissa, jotka ovat Vakuutusvalvontaviraston valvot-tavia. Jäljempänä ehdotetun 24 a §:n mukaan kyseistä pykälää sovellettaisiin kuitenkin myös siltä osin kuin se kohdistuisi Vakuu-tusvalvontaviraston valvottaviin. Rahoitus-tarkastuksella olisi siten yksinomainen toi-mivalta vaatia oikaisua tilinpäätöksessä ole-vaan virheeseen niissäkin tapauksissa, joissa julkisen kaupankäynnin kohteena olevien ar-vopapereiden liikkeeseenlaskija olisi samalla Vakuutusvalvontaviraston valvottava. Jäl-jempänä ehdotetun mukaisesti Rahoitustar-kastuksen olisi kuitenkin aina pyydettävä Vakuutusvalvontaviraston lausunto, jos eh-dotetussa 24 a §:ssä tarkoitettu oikaisukeho-tus koskee Vakuutusvalvontaviraston valvot-tavaa. Jos asia koskee yksinomaan vakuutus-toimintaan sovellettavan standardin tai muun standardin yksinomaan vakuutustoimintaan

sovellettavan osan soveltamista, Rahoitustar-kastus ei voisi vaatia oikaisua ilman Vakuu-tusvalvontaviraston puoltavaa lausuntoa.

6 §. Muu rahoitusmarkkinoilla toimiva. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 1 a kohta jäljempänä ehdotetun 24 a §:n joh-dosta. Kohta kattaisi sellaiset suomalaiset ar-vopapereiden liikkeeseenlaskijat, jotka laati-vat tilinpäätöksensä kansainvälisiä tilinpää-tösstandeja noudattaen ja joiden liikkeseen-laskemia arvopapereita on julkisen kaupan-käynnin kohteena ainoastaan toisen Euroo-pan talousalueeseen kuuluvan valtion sään-nellyillä markkinoilla. Kohta kattaisi lisäksi sellaiset IFER-standardeja käyttävät kirjanpi-tovelvolliset, joiden arvopapereita koskeva arvopaperimarkkinalaissa tarkoitettu listalle-ottoesite on jätetty Rahoitustarkastuksen hy-väksyttäväksi. Säännöksellä varmistettaisiin että Rahoitustarkastuksella on 24 a §:ssä sää-dettävän valvontatehtävän edellyttämät val-vontavaltuudet kaikkien mainitussa lainkoh-dassa tarkoitettujen kirjanpitovelvollisten osalta.

24 a §. Kansainvälisiä tilinpäätösstandar-deja noudattaen laadittujen tilinpäätösten valvonta. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin Rahoitustarkastuksen toimivallasta sen to-teuttaessa edellä ehdotetussa 4 §:n 3 a –koh-dassa tarkoitettua IFRS-valvontatehtävää.

Ehdotetun 1 momentin mukaan IFRS-valvonta koskisi kaikkia kirjanpitovelvollisia, jotka ovat ehdotetun kirjanpitolain 7a luvun 2 §:n mukaan tai muun lain kuten vakuutus-yhtiölain tai osuuspankeista ja muista osuus-kuntamuotoisista luottolaitoksista annetun lain nojalla velvollisia noudattamaan kan-sainvälisiä tilinpäätösstandardeja. IFRS-val-vonta koskisi myös sellaisia suomalaisia kir-janpitovelvollisia, joiden liikkeseenlaskemia arvopapereita on arvopaperimarkkinalaissa tarkoitettua julkista kaupankäyntiä vastaavan kaupankäynnin kohteena ainoastaan toisen Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion säännellyillä markkinoilla.

Lisäksi valvonta koskisi niitä kirjanpito-velvollisia, jotka vasta hakevat arvopaperin ottamista julkisen kaupankäynnin kohteeksi. Nämä kirjanpitovelvolliset olisivat mainitun

HE 209/2004 vp

24

luvun säännösten mukaan aina tämän lain 5 §:ssä tarkoitettuja valvottavia taikka 6 §:ssä tarkoitettuja muita rahoitusmarkkinoilla toi-mivia, joiden valvonnassa Rahoitustarkastuk-sella on muutoinkin tämän lain mukaiset val-vontavaltuudet. Ehdotettu säännös ei siten laajentaisi tämän lain yleistä soveltamisalaa.

IFRS-valvonta ei sitä vastoin koskisi muita kuin edellä mainittuja kirjanpitovelvollisia, vaikka ne laatisivatkin tilinpäätöksensä stan-dardien mukaisesti. Tällaisten kirjanpitovel-vollisten osalta standardien soveltaminen pe-rustuu edellä sanotun mukaisesti aina vapaa-ehtoisuuteen. IFRS-valvonta ei koskisi myöskään ulkomaisia yrityksiä, vaikka ne laskisivatkin liikkeeseen arvopapereita Suo-messa.

Koska IASB on päättänyt ryhtyä käyttä-mään kansainvälisistä tilinpäätösstandardeis-ta lyhennystä IFRS aikaisemman IAS:n sijas-ta, ehdotetussa pykälässä sen soveltamisalaan kuuluvista kirjanpitovelvollisista käytettäisiin nimitystä IFRS-kirjanpitovelvollinen.

Koska standardien lähtökohtana on, että niitä voivat varsinaisesti tulkita ainoastaan niiden laatimisesta vastaava IASB:n oma tul-kintaelin IFRIC, pykälä tulisi käytännössä sovellettavaksi sellaisiin kysymyksiin, joissa IFRS-kirjanpitovelvollinen on menetellyt selvästi standardien tai virallisten IFRIC:n tekemien tulkintojen vastaisesti.

Ehdotetun 1 momentin mukaan pykälässä tarkoitettu tilinpäätösvalvonta kohdistuisi koko tilinpäätösasiakirjojen muodostamaan kokonaisuuteen, mukaan lukien konserniti-linpäätös ja toimintakertomus. Valvonta kohdistuisi siten koko tähän tilinpäätösasia-kirjojen kokonaisuuteen riippumatta siitä, sovelletaanko standardeja myös emoyrityk-senä olevan IFRS-kirjanpitovelvollisen eril-listilinpäätökseen vai ainoastaan siihen liitty-vään konsernitilinpäätökseen.

Momentissa säädettäisiin lisäksi, että val-vonta koskisi paitsi edellä mainittua tilinpää-töksen ja siihen liittyvien asiakirjojen koko-naisuutta, myös arvopaperimarkkinalaissa tarkoitettua tilinpäätöstiedotetta, osavuosikat-sausta ja vuosikatsausta. Vaikka näihin asia-kirjoihin sisällytettävät toiminnan tulosta ja taloudellista asemaa koskevat tiedot tulee il-man erityistä säännöstäkin ilmoittaa noudat-taen samoja tilinpäätösperiaatteita kuin viral-

lisessa tilinpäätöksessä, momentilla varmis-tettaisiin, että Rahoitustarkastuksen toimival-ta vaatia standardien virheellisen soveltami-sen perusteella oikaisua ulottuu myös tilin-päätöstiedotteessa, osavuosikatsauksessa ja vuosikatsauksessa olevaan virheeseen.

Rahoitustarkastuksella ei olisi ehdotetun säännöksen nojalla toimivaltaa valvoa esittei-siin sisältyviä muita taloudellisia tietoja kuin tilinpäätöksiä ja osavuosikatsauksia, vaan näiltä osin Rahoitustarkastuksen toimivalta määräytyisi sen mukaan, mitä arvopaperi-markkinalaissa säädetään tarjous- ja listalle-ottoesitteiden hyväksymisestä sekä yleisesti Rahoitustarkastuksen toimivallasta valvoa arvopaperimarkkinalain noudattamista.

Ehdotetun 2 momentin mukaan Rahoitus-tarkastus voisi antaa IFRS-kirjanpitovelvol-liselle oikaisukehotuksen, jos Rahoitustarkas-tus havaitsisi, että tilinpäätös on laadittu vir-heellisesti. Virheellä tarkoitettaisiin momen-tissa sekä väärää että puuttuvaa taikka puut-teellisesti tai harhaanjohtavasti esitettyä tie-toa. Momentissa tarkoitettu Rahoitustarkas-tuksen päätös olisi julkinen viranomaisten toiminnan julkisuutta koskevien yleisten pe-riaatteiden mukaisesti.

Laissa ei erikseen säädettäisi siitä, miten oikaisu tulee tehdä. Virhe voitaisiin siten oi-kaista laatimalla kokonaan uusi tilinpäätös, jos se on mahdollista ilman kohtuutonta hait-taa IFRS-kirjanpitovelvolliselle. Tällainen ti-lanne olisi esimerkiksi silloin, kun tilinpää-töstä ei vielä ole vahvistettu yhtiökokoukses-sa taikka kun virhe vaikeuttaa niin olennai-sesti oikean kuvan saamista koko kirjanpito-velvollisen toiminnan tuloksesta tai taloudel-lista asemasta, että tilinpäätös on tarpeen laa-tia ja vahvistaa uudestaan.

Useimmissa tapauksissa IFRS-kirjanpito-velvollinen voisi oikaista tilinpäätöksessään tai muussa taloudellista asemaansa koskevas-sa raportissa olevan virheen julkistamalla sen ja huomioimalla seikan tulevissa rapor-teissa. Samalla olisi julkistettava virheen vai-kutus toiminnan tulokseen ja taloudelliseen asemaan. Virheen julkistamiseen olisi sovel-lettava niitä periaatteita, joita arvopaperi-markkinalain 2 luvun 7 §:n mukaisesti on so-vellettava arvopaperin arvoon olennaisesti vaikuttavan seikan julkistamiseen. Tästä syystä IFRS-kirjanpitovelvollisen olisi

HE 209/2004 vp

25

useimmissa tapauksissa julkistettava tieto kehotuksesta heti sen antamisen jälkeen sii-näkin tapauksessa, että IFRS-kirjanpitovel-vollinen jäljempänä tarkemmin selostetulla tavalla saattaa asian kirjanpitolautakunnan käsiteltäväksi, jos asia kirjanpitovelvollisen käsityksen mukaan saattaa vaikuttaa arvopa-perin arvoon. Jos asia on saatettu tai se on tarkoitus saattaa kirjanpitolautakunnan käsi-teltäväksi sen vuoksi, että IFRS-kirjanpito-velvollinen on Rahoitustarkastuksen kanssa eri mieltä standardien soveltamisesta, IFRS-kirjanpitovelvollisen julkistama tieto ei tässä vaiheessa tarkoittaisi vielä virheen oikaise-mista vaan ainoastaan tietoa siitä, että Rahoi-tustarkastus on asettanut kyseenalaiseksi so-velletun tilinpäätösperiaatteen ja että asiasta on pyydetty kirjanpitolautakunnan lausuntoa.

IFRS-kirjanpitovelvollisen oikeusturvan parantamiseksi momentissa ehdotetaan, että kehotuksesta olisi käytävä ilmi, että kirjanpi-tovelvollinen voi pyytää asiasta kirjanpito-lautakunnan lausunnon niin kuin 3 momen-tissa säädetään. Kehotuksesta olisi käytävä ilmi myös 3 momentissa tarkoitettu määräai-ka ja määräajan laiminlyömisen vaikutus se-kä Rahoitustarkastuksen toimivalta sen jäl-keen, kun lausuntoa on pyydetty. Oikaisuke-hotuksesta voisi myös valittaa siten kuin Ra-hoitustarkastuksen tekemistä päätöksistä ja niitä koskevasta muutoksenhakumenettelystä on säädetty.

Vakuutusvalvontavirastolla olevan vakuu-tustoimintaa koskevan erityisasiantuntemuk-sen huomioon ottamisen varmistamiseksi momentissa säädettäisiin lisäksi, että silloin kun oikaisukehotus koskee pelkästään vakuu-tustoimintaan sovellettavan standardin tai muun standardin pelkästään vakuutustoimin-taan sovellettavan osan soveltamista, Rahoi-tustarkastus ei saisi antaa oikaisukehotusta ilman Vakuutusvalvontaviraston puoltavaa lausuntoa. Rahoitustarkastuksella olisi kui-tenkin ensissijainen toimivalta oikaisukeho-tuksen antamiseen Vakuutusvalvontaviraston valvottavalle kaikkien standardien osalta.

Ehdotetun 3 momentin mukaan IFRS-kir-janpitovelvollinen voisi pyytää 2 momentissa tarkoitetun oikaisukehotuksen kohteena ole-vasta kysymyksestä kirjanpitolautakunnan lausuntoa, jos IFRS-kirjanpitovelvollinen oli-si Rahoitustarkastuksen kanssa eri mieltä sii-

tä, onko tilinpäätös laadittu voimassa olevien säännösten mukaisesti. Asia olisi saatettava kirjanpitolautakunnan käsiteltäväksi yhden kuukauden kuluessa siitä, kun kirjanpitovel-vollinen on saanut tiedon oikaisukehotukses-ta. Kirjanpitolautakunta voisi käsitellä asiaa, vaikka se saatettaisiin sen ratkaistavaksi sää-detyn määräajan jälkeenkin, mutta se ei es-täisi Rahoitustarkastusta heti määräajan päät-tymisen jälkeen asettamasta ja tuomitsemasta uhkasakkoa oikaisukehotuksen tehostamisek-si.

Kirjanpitolautakunnan tehtävänä olisi ottaa kantaa siihen, onko standardeja tai IFRIC-tulkintoja sovellettu oikein tietyssä yksittäis-tapauksessa. Sitä vastoin kirjanpitolautakun-nan tehtävänä ei olisi muuten ottaa kantaa Rahoitustarkastuksen menettelyyn oikaisu-kehotuksen antamisessa. Jäljempänä ehdote-tun kirjanpitolain muutoksen mukaisesti kir-janpitolautakunnassa olisi erityinen IFRS-jaosto, jonka tehtäviin momentissa tarkoite-tun lausunnon antaminen kuuluisi.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että 2 momentissa tarkoitettu oikaisukehotus voi-daan panna täytäntöön velvoittamalla IFRS-kirjanpitovelvollinen noudattamaan kehotus-ta 24 §:n mukaisen uhkasakon uhalla. Rahoi-tustarkastuksen olisi kuitenkin odotettava kir-janpitolautakunnan lausuntoa taikka, jos IFRS-kirjanpitovelvollinen ei saata asiaa kir-janpitolautakunnan käsiteltäväksi, lausunto-pyynnön tekemiselle 3 momentissa asetetun määräajan päättymistä, ennen kuin se voisi asettaa uhkasakon. Momentissa ehdotetaan lisäksi valvontamenettelyn nopeuttamiseksi, että jos kirjanpitolautakunta ei ole momentis-sa säädetyssä neljän kuukauden määräajassa oikaisukehotuksen tiedoksiantamisesta lukien käsitellyt asiaa, Rahoitustarkastus voisi mää-räajan päättymisen jälkeen ilman kirjanpito-lautakunnan lausuntoakin asettaa uhkasakon oikaisukehotuksen tehostamiseksi.

Viranomaisten tehtäväjaon ja viranomais-ten päätöksiä koskevan muutoksenhakujär-jestelmän säilyttämiseksi selkeänä Rahoitus-tarkastus ei olisi muodollisesti sidottu kirjan-pitolautakunnan lausuntoon tehdessään pää-töstä oikaisukehotuksen täytäntöönpanemi-sesta. Rahoitustarkastus voisi siten lausunnon antamisen jälkeen asettaa uhkasakon oi-kaisukehotuksen tehostamiseksi lausunnosta

HE 209/2004 vp

26

riippumatta. Pykälän 5 momentissa säädettäisiin stan-

dardien noudattamisen etukäteisvalvonnan helpottamiseksi, että Rahoitustarkastuksella olisi oikeus antaa IFRS-kirjanpitovelvollisille määräyksiä tilinpäätöksen sekä tilinpäätök-seen ja sen laatimiseen liittyvien asiakirjojen säännöllisestä toimittamisesta Rahoitustar-kastukselle. Määräystenanto-oikeus olisi ra-joitettu IFRS-valvonnan kannalta tarpeellis-ten asiakirjojen toimittamisvelvollisuuteen. Momentti koskisi ainoastaan säännöllistä asiakirjojen toimittamista. Rahoitustarkas-tuksen oikeus saada pyynnöstä yksittäistapa-ukseen liittyviä asiakirjoja IFRS-kirjan-pitovelvolliselta ja tämän tilintarkastajalta määräytyisi 15 §:n mukaisesti, jota ei ehdote-ta muutettavaksi. Ehdotetun 1 momentin mu-kaisesti määräystenanto-oikeus koskisi myös tilinpäätöstiedotetta, osavuosikatsausta ja vuosikatsausta.

Pykälän 6 momentissa säädettäisiin val-vonnan edellyttämästä Rahoitustarkastuksen tarkastus- ja tietojensaantioikeudesta. Mo-mentin mukaan Rahoitustarkastuksella olisi sama tarkastus- ja tietojensaantioikeus IFRS-kirjanpitovelvollisen tytäryrityksissä kuin 15 §:n mukaan IFRS-kirjanpitovelvollisessa. Lisäksi tarkastus- ja tietojensaantioikeus eh-dotetaan momentissa ulotettavaksi 15 §:n 5 momenttia vastaavasti yrityksiin, jotka IFRS-kirjanpitovelvollisen tai sen tytäryri-tyksen toimeksiannosta hoitaa niiden kirjan-pitoon liittyviä tehtäviä.

36 §. Oikeus ja velvollisuus antaa tietoja. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin oikeus an-taa tietoja myös kirjanpitolautakunnalle. Säännöksellä varmistettaisiin, että Rahoitus-tarkastus voi pyytää lausuntoa kirjanpitolau-takunnalta jäljempänä ehdotetun kirjanpito-lain 8 luvun 2 §:n 3 momentin mukaisesti sil-loinkin, kun lausuntopyyntö sisältää tietoja, joiden nojalla lausunnon kohteena oleva yri-tys on yksilöitävissä. Lisäksi momenttia täs-mennettäisiin siten, että tietojen luovuttami-sen edellytyksenä olisi aina se, että tiedon vastaanottaneella viranomaisella on vastaava salassapitovelvollisuus kuin Rahoitustarkas-tuksella. Säännös kattaisi myös ne ulkomaan viranomaiset, jotka hoitavat edellä ehdotettua Rahoitustarkastuksen IFRS-valvontatehtävää vastaavia tehtäviä. Ulkomaan viranomaisiin

rinnastettaisiin myös sellaiset ulkomaiset yh-teisöt, joille laissa olevan valtuutuksen perus-teella on delegoitu vastaavia tehtäviä. Tällai-sia voisivat olla esimerkiksi toimialan it-sesääntelyyn perustuvat lautakunnat. Tietojen luovutuksen edellytyksenä olisi kuitenkin ai-na, että tällaisen lautakunnan tai muun toi-mielimen jäseniä ja niiden palveluksessa ole-via koskee samantasoinen salassapitovelvol-lisuus kuin Rahoitustarkastusta.

1.2. Kirjanpitolaki

8 luku. Erinäiset säännökset 1 §. Lain valvonta. Pykälän 3 momentin

terminologiaa tarkistettaisiin eräiden rahoi-tusmarkkinalainsäädännön viimeaikaisten muutosten vuoksi. Lisäksi momenttiin lisät-täisiin edellä ehdotetun Rahoitustarkastuk-sesta annetun lain 24 a §:n johdosta uusi 7 kohta, josta kävisi ilmi, että Rahoitustar-kastus valvoo myös sellaisten kirjanpitovel-vollisten tilinpäätöksiä, jotka ovat kirjanpito-lain nojalla velvollisia noudattamaan tilin-päätöksessään kansainvälisiä tilinpäätösstan-dardeja. Näiltä osin ehdotettu säännös tulisi ensisijaisesti sovellettavaksi myös suhteessa Vakuutusvalvontaviraston toimivaltaan, josta säädettäisiin jäljempänä ehdotetussa 4 mo-mentissa. Rahoitustarkastuksen toimivalta ra-joittuisi kuitenkin Vakuutusvalvontaviraston valvottavien osalta mainitun pykälän mukai-sesti ainoastaan oikaisukehotuksen antami-seen ja sen tehostamiseksi mahdollisesti an-nettavan uhkasakon asettamiseen sekä julki-sen huomautuksen tai varoituksen antami-seen sellaiselle Vakuutusvalvontaviraston valvottavalle, joka on samalla mainitussa lainkohdassa tarkoitettu julkisen kaupan-käynnin kohteena olevan arvopaperin liik-keeseenlaskija tai jonka arvopapereita on ha-ettu julkisen kaupankäynnin kohteeksi.

Rahoitustarkastuksen olisi aina tällaisissa tapauksissa pyydettävä ehdotetun Rahoitus-tarkastuksesta annetun lain 24 a §:n 1 mo-mentin mukaisesti Vakuutusvalvontaviraston lausunto ennen toimenpiteeseen ryhtymistä. Rahoitustarkastuksen toimivaltaa rajoittaisi lisäksi mainitun momentin säännös, jonka mukaan oikaisukehotuksen antaminen asias-sa, joka koskee yksinomaan vakuutustoimin-

HE 209/2004 vp

27

taa koskevan standardin tai standardin osan, edellyttäisi Vakuutusvalvontaviraston puol-tavaa lausuntoa.

Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin vastaavalla tavalla kuin nykyisin Rahoitustarkastuksen osalta 3 momentissa, että vastuu tämän lain valvonnasta on Vakuu-tusvalvontavirastolla tämän valvottavien osalta. Standardien yhtenäisen soveltamisen edistämiseksi ensisijainen toimivalta ryhtyä toimenpiteisiin tällaistenkin IFRS-kirjanpito-velvollisten tilinpäätöksen oikaisemiseksi olisi kuitenkin Rahoitustarkastuksella edellä ehdotetussa Rahoitustarkastuksesta annetun lain 24 a §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa.

2 §. Kirjanpitolautakunta. Pykälän 3 mo-mentissa säädettäisiin edellä ehdotettua Ra-hoitustarkastuksesta annetun lain 24 a §:ää vastaavasti, että mitä 1 ja 2 momentissa sää-detään kirjanpitolautakunnan toimivallasta ja tehtävistä, ei sovelleta kirjanpitolain 7 a lu-kuun siltä osin kuin on kyse mainitun luvun 1 §:ssä tarkoitettujen kansainvälisten tilin-päätösstandardien tulkinnasta eikä ehdotetun 1 §:n 3 ja 4 momentissa mainittuihin Rahoi-tustarkastuksen ja Vakuutusvalvontaviraston valvottaviin. Momentin mukaan kirjanpito-lautakunta voisi kuitenkin edellä mainitun es-tämättä antaa lausuntoja standardien sovel-tamisesta Rahoitustarkastukselle ja Vakuu-tusvalvontavirastolle niiden tämän luvun 1 §:n mukaista valvontatehtävää varten sekä Rahoitustarkastuksesta annetun lain 24 a §:ssä tarkoitetulle kirjanpitovelvollisel-le, joka on pyytänyt lausuntoa mainitun py-kälän mukaisesti.

Ehdotetulla rajauksella jätettäisiin nimen-omaisesti kirjanpitolautakunnan toimivallan ulkopuolelle 7 a luvussa tarkoitettujen IFRS-standardien tulkinta, joka kuuluu standardien mukaan pysyvälle tulkintakomitealle IF-RIC:lle. Lautakunnalla olisi kuitenkin oikeus antaa lausuntoja standardien soveltamisesta momentissa määritellyissä IFRS-valvonta-

tehtäviin liittyvissä yksittäistapauksissa. Lau-takunta voisi myös ottaa kantaa IFRS-tilin-päätösten laadintaan liittyvin kysymyksiin siltä osin kuin niissä on sovellettava kirjanpi-tolain säädöksiä. Uudella muotoilulla ei ole myöskään tarkoitus rajoittaa lautakunnan viime vuosina antamissaan yleisohjeissa ja lausunnoissa vakiintunutta käytäntöä, jonka mukaan kirjanpitolain soveltamisessa voi-daan – tilinpäätösdirektiivien pakottavat säännökset huomioon ottaen – noudattaa täy-dentävänä tai vaihtoehtoisena normistona IFRS-perusteisia kirjaustapoja.

Pykälän 6 momenttia muutettaisiin siten, että kirjanpitolautakunnassa olisi kuntajaos-ton lisäksi toisena pakollisena jaostona IFRS-jaosto. IFRS- jaoston tehtävistä, kokoon-panosta, asettamisesta ja päätösvaltaisuudesta säädettäisiin kuten kuntajaostonkin osalta kirjanpitolautakunnasta annetussa asetukses-sa (784/1973).

2. Voimaantulo

Lakiehdotukset on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1. 2005 lukien, jolloin myös sään-nökset standardien soveltamisesta on tarkoi-tettu tulemaan voimaan. Sellaisten liikkee-seenlaskijoiden osalta, jotka ovat laskeneet liikkeeseen ainoastaan joukkovelkakirjoja valvonta tulisi kuitenkin voimaan standardien soveltamista koskevia voimaantulosäännök-siä vastaavasti 1.1.2007 lukien.

3. Säätämisjärjestys

Säännösehdotuksissa Rahoitustarkastuksel-le ehdotettu toimivalta ei merkittävästi poik-kea siitä, mitä Rahoitustarkastuksen toimi-vallasta säädetään nykyisessä laissa. Lakieh-dotukset voidaan siten hallituksen käsityksen mukaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjär-jestyksessä.

HE 209/2004 vp

28

Lakiehdotukset

1.

Laki

Rahoitustarkastuksesta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan Rahoitustarkastuksesta 27 päivänä kesäkuuta 2003 annetun lain (587/2003)

36 §:n 1 momentti sekä lisätään 4 §:ään uusi 3 a kohta, 6 §:ään uusi 1 a kohta ja lakiin uusi 24 a § seuraavasti:

4 §

Toiminta

Tehtävänsä toteuttamiseksi Rahoitustarkas-tus: — — — — — — — — — — — — — —

3 a) valvoo kansainvälisiä tilinpäätösstan-dardeja noudattaen laadittuja tilinpäätöksiä niin kuin jäljempänä tässä laissa tarkemmin säädetään; — — — — — — — — — — — — — —

6 §

Muu rahoitusmarkkinoilla toimiva

Muulla rahoitusmarkkinoilla toimivalla tarkoitetaan tässä laissa — — — — — — — — — — — — — —

1a) muuta kirjanpitovelvollista, joka laatii tilinpäätöksensä kansainvälisiä tilinpäätös-standardeja noudattaen, jos sen arvopapereita on 1 kohdassa tarkoitettua julkista kaupan-käyntiä vastaavan kaupankäynnin kohteena Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion säännellyillä markkinoilla tai jos sen arvopa-pereita koskeva arvopaperimarkkinalaissa tarkoitettu listalleottoesite on jätetty Rahoi-tustarkastuksen hyväksyttäväksi; — — — — — — — — — — — — — —

24 a §

Kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja nou-dattaen laadittujen tilinpäätösten valvonta

Rahoitustarkastus valvoo sellaisten kirjan-pitovelvollisten tilinpäätöksiä, jotka ovat kir-janpitolain tai muun lain nojalla velvollisia noudattamaan tilinpäätöksessään kirjanpito-lain 7 a luvussa tarkoitettuja kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja (IFRS-kirjanpitovel-vollinen). Mitä tässä pykälässä säädetään IFRS-kirjanpitovelvollisesta, sovelletaan myös 6 §:n 1 a kohdassa tarkoitettuun kirjan-pitovelvolliseen. Mitä tässä pykälässä sääde-tään tilinpäätöksestä, sovelletaan vastaavasti toimintakertomukseen, tilinpäätöstiedottee-seen, osavuosikatsaukseen ja vuosikatsauk-seen.

Jos IFRS-kirjanpitovelvollinen on Rahoi-tustarkastuksen käsityksen mukaan laatinut tilinpäätöksensä virheellisesti, Rahoitustar-kastus voi kehottaa IFRS-kirjanpitovelvol-lista oikaisemaan virheen (oikaisukehotus). Oikaisukehotuksesta on käytävä ilmi, että IFRS- kirjanpitovelvollinen voi pyytää asias-ta kirjanpitolautakunnan lausunnon niin kuin 3 momentissa säädetään. Rahoitustarkastuk-sen on ennen oikaisukehotuksen antamista Vakuutusvalvontaviraston valvottavalle tai sellaiselle vakuutusomistusyhteisölle tai ra-hoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta

HE 209/2004 vp

29

annetun lain (699/2004) 2 §:ssä tarkoitetulle ryhmittymän omistusyhteisölle, joka on Va-kuutusvalvontaviraston valvottavan emoyri-tys, pyydettävä asiasta Vakuutusvalvontavi-raston lausunto. Jos tässä momentissa tarkoi-tettu oikaisukehotus koskee yksinomaan va-kuutustoimintaan sovellettavan kansainväli-sen tilinpäätösstandardin tai muun standardin yksinomaan vakuutustoimintaan sovelletta-van osan soveltamista, oikaisukehotusta ei saa antaa ilman Vakuutusvalvontaviraston puoltavaa lausuntoa.

Jos IFRS-kirjanpitovelvollinen katsoo, että se ei ole menetellyt oikaisukehotuksen koh-teena olevassa asiassa siihen sovellettavien säännösten vastaisesti, IFRS-kirjanpitovel-vollinen voi kuukauden kuluessa oikaisuke-hotuksen tiedoksisaannista pyytää asiasta kir-janpitolautakunnan lausunnon.

Rahoitustarkastus voi panna oikaisukeho-tuksen täytäntöön velvoittamalla IFRS-kir-janpitovelvollisen noudattamaan oikaisuke-hotusta 24 §:ssä tarkoitetun uhkasakon uhal-la. Rahoitustarkastus ei saa tehdä edellä tässä momentissa tarkoitettua päätöstä ennen 3 momentissa tarkoitetun lausunnon antamis-ta tai, jos kirjanpitovelvollinen ei pyydä lau-suntoa, ennen 3 momentissa säädetyn määrä-ajan päättymistä. Päätös voidaan kuitenkin tehdä edellä sanotun estämättä, jos lausuntoa ei ole annettu neljän kuukauden kuluessa oi-kaisukehotuksen tiedoksiantamisesta IFRS-kirjanpitovelvolliselle.

Rahoitustarkastus voi antaa tämän pykälän soveltamisen kannalta tarpeellisia määräyk-siä IFRS-kirjanpitovelvolliselle tilinpäätök-sen ja siihen liittyvien asiakirjojen säännölli-sestä toimittamisesta Rahoitustarkastukselle.

Mitä 15 §:ssä säädetään Rahoitustarkastuk-sen muuta rahoitusmarkkinoilla toimivaa kuin valvottavaa koskevasta tarkastus- ja tie-tojensaantioikeudesta sovelletaan myös IFRS-kirjanpitovelvollisen tytäryritykseen. Mitä 15 §:n 5 momentissa säädetään, sovelle-taan myös yritykseen, joka IFRS-kirjan-pitovelvollisen tai sen tytäryrityksen toimek-siannosta hoitaa niiden kirjanpitoon liittyviä tehtäviä.

36 §

Oikeus ja velvollisuus antaa tietoja

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta an-netussa laissa (621/1999) säädetyn salassapi-tovelvollisuuden estämättä Rahoitustarkas-tuksella on oikeus antaa tietoja Vakuutusval-vontavirastolle, Valtion vakuusrahastolle ja muulle rahoitusmarkkinoita valvovalle tai niiden toimivuudesta vastaavalle viranomai-selle niiden tehtävien hoitamista varten sekä esitutkinta- ja syyttäjäviranomaiselle rikok-sen selvittämiseksi. Lisäksi Rahoitustarkas-tuksella on oikeus antaa valvottavan tai muun rahoitusmarkkinoilla toimivan yhteisön tai säätiön selvitystila- tai konkurssimenettelyyn osallisena olevien toimielinten valvonnasta vastuussa olevalle viranomaiselle tietoja, jot-ka liittyvät valvottavan tai muun rahoitus-markkinoilla toimivan yhteisön tai säätiön selvitystila- tai konkurssimenettelyyn, ja val-vottavan tai muun rahoitusmarkkinoilla toi-mivan yhteisön tai säätiön tilintarkastajan valvonnasta vastuussa olevalle viranomaisel-le tietoja, jotka liittyvät valvottavan tai muun rahoitusmarkkinoilla toimivan yhteisön tai säätiön tilintarkastajan valvontaan. Rahoitus-tarkastuksella on lisäksi oikeus kirjanpitolain 8 luvun 2 §:n 3 momentissa tarkoitetun lau-suntomenettelyn yhteydessä antaa 24 a §:ssä säädetyn valvontatehtävän kannalta tarpeelli-sia tietoja kirjanpitolautakunnalle. Mitä tässä momentissa säädetään, sovelletaan myös tie-tojen antamiseen sellaiselle ulkomaan viran-omaiselle tai yhteisölle, joka kotimaassaan lain nojalla hoitaa vastaavaa tehtävää kuin Rahoitustarkastus, sekä muulle tässä momen-tissa tarkoitettua viranomaista vastaavalle ul-komaan viranomaiselle tai yhteisölle, edellyt-täen että niitä koskee vastaava salassapito-velvollisuus kuin Rahoitustarkastusta. — — — — — — — — — — — — — —

——— Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammi-

kuuta 2005.

—————

HE 209/2004 vp

30

2.

Laki

kirjanpitolain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 30 päivänä joulukuuta 1997 annetun kirjanpitolain (1336/1997) 8 luvun 1 §:n

3 momentti sekä 2 §:n 3 ja 6 momentti sekä lisätään 8 luvun 1 §:ään uusi 4 momentti, seuraavasti:

1 §

Lain valvonta

— — — — — — — — — — — — — — Rahoitustarkastus valvoo tämän lain nou-

dattamista: 1) luottolaitostoiminnasta annetussa laissa

tarkoitetuissa luottolaitoksissa ja niiden kon-solidointiryhmiin kuuluvissa rahoituslaitok-sissa;

2) osuuspankeista ja muista osuuskunta-muotoisista luottolaitoksista annetussa laissa (1504/2001) tarkoitetuissa osuuspankkien yhteenliittymissä;

3) luottolaitostoiminnasta annetussa laissa tarkoitetuissa talletuspankkien vakuusrahas-toissa ja talletussuojarahastossa sekä sijoitus-palveluyrityksistä annetussa laissa tarkoite-tussa sijoittajien korvausrahastossa;

4) sijoituspalveluyrityksistä annetussa lais-sa tarkoitetuissa sijoituspalveluyrityksissä ja niiden konsolidointiryhmiin kuuluvissa ra-hoituslaitoksissa;

5) sijoitusrahastolaissa tarkoitetuissa rahas-toyhtiöissä ja sijoitusrahastoissa;

6) kaupankäynnistä vakioiduilla optioilla ja termiineillä annetussa laissa (772/1989) tar-koitetuissa optioyhteisöissä;

7) kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja noudattavissa kirjanpitovelvollisissa siten kuin Rahoitustarkastuksesta annetun lain (587/2003) 24 a §:ssä tarkemmin säädetään.

Vakuutusvalvontavirasto valvoo tämän lain noudattamista kirjanpitovelvollisissa, jotka

Vakuutusvalvontavirastosta annetussa laissa (78/1999) on säädetty Vakuutusvalvontavi-raston valvottaviksi, jollei 3 momentin 7 kohdasta muuta johdu

2 §

Kirjanpitolautakunta

— — — — — — — — — — — — — — Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään kirjanpi-

tolautakunnan toimivallasta ja tehtävistä, ei sovelleta 1 §:n 3 momentin 1-6 kohdassa ja 4 momentissa tarkoitettuihin kirjanpitovel-vollisiin eikä muihinkaan kirjanpitovelvolli-siin siltä osin, kuin kyse on 7 a luvun 1 §:ssä tarkoitettujen kansainvälisten tilinpäätösstan-dardien soveltamisesta. Kirjanpitolautakunta voi kuitenkin edellä mainitun estämättä antaa lausuntoja standardien soveltamisesta Rahoi-tustarkastukselle ja Vakuutusvalvontaviras-tolle niiden 1 §:ssä tarkoitettua valvontateh-tävää varten sekä Rahoitustarkastustarkas-tuksesta annetun lain 24 a §:ssä tarkoitetulle kirjanpitovelvolliselle, joka on pyytänyt lau-suntoa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla. — — — — — — — — — — — — — —

Kirjanpitolautakunnassa on kuntajaosto ja IFRS-jaosto. Kirjanpitolautakuntaan voidaan asettaa muitakin pysyviä tai määräaikaisia jaostoja. Jaostoihin voidaan kutsua kirjanpi-tolautakunnan ulkopuolisia jäseniä. Kirjanpi-tolautakunnan jaostojen tehtävistä, kokoon-panosta, asettamisesta sekä päätösvaltaisuu-

HE 209/2004 vp

31

desta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. — — — — — — — — — — — — — —

———

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammi-kuuta 2005. Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyt-tämiin toimiin.

—————

Helsingissä 29 päivänä lokakuuta 2004

Tasavallan Presidentti

TARJA HALONEN

Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos

HE 209/2004 vp

32

Liite Rinnakkaistekstit

1.

Laki

Rahoitustarkastuksesta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan Rahoitustarkastuksesta 27 päivänä kesäkuuta 2003 annetun lain (587/2003)

36 §:n 1 momentti sekä lisätään 4 §:ään uusi 3 a kohta, 6 §:ään uusi 1 a kohta ja lakiin uusi 24 a § seuraavasti:

Voimassa oleva laki Ehdotus

4 §

Toiminta

Tehtävänsä toteuttamiseksi Rahoitustar-kastus: — — — — — — — — — — — — — —

3 a) valvoo kansainvälisiä tilinpäätös-standardeja noudattaen laadittuja tilinpää-töksiä niin kuin jäljempänä tässä laissa tar-kemmin säädetään; — — — — — — — — — — — — — —

6 §

Muu rahoitusmarkkinoilla toimiva

Muulla rahoitusmarkkinoilla toimivalla tarkoitetaan tässä laissa — — — — — — — — — — — — — —

1a) muuta kirjanpitovelvollista, joka laatii tilinpäätöksensä kansainvälisiä tilinpäätös-standardeja noudattaen, jos sen arvopape-reita on 1 kohdassa tarkoitettua julkista kaupankäyntiä vastaavan kaupankäynnin kohteena Euroopan talousalueeseen kuulu-van valtion säännellyillä markkinoilla tai jos sen arvopapereita koskeva arvopaperi-markkinalaissa tarkoitettu listalleottoesite

HE 209/2004 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

33

on jätetty Rahoitustarkastuksen hyväksyttä-väksi; — — — — — — — — — — — — — —

24 a §

Kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja nou-dattaen laadittujen tilinpäätösten valvonta

Rahoitustarkastus valvoo sellaisten kir-janpitovelvollisten tilinpäätöksiä, jotka ovat kirjanpitolain tai muun lain nojalla velvolli-sia noudattamaan tilinpäätöksessään kir-janpitolain 7 a luvussa tarkoitettuja kan-sainvälisiä tilinpäätösstandardeja (IFRS-kirjanpitovelvollinen). Mitä tässä pykälässä säädetään IFRS-kirjanpitovelvollisesta, so-velletaan myös 6 §:n 1 a kohdassa tarkoitet-tuun kirjanpitovelvolliseen. Mitä tässä pykä-lässä säädetään tilinpäätöksestä, sovelle-taan vastaavasti toimintakertomukseen, ti-linpäätöstiedotteeseen, osavuosikatsaukseen ja vuosikatsaukseen.

Jos IFRS-kirjanpitovelvollinen on Rahoi-tustarkastuksen käsityksen mukaan laatinut tilinpäätöksensä virheellisesti, Rahoitustar-kastus voi kehottaa IFRS-kirjanpitovelvol-lista oikaisemaan virheen (oikaisukehotus). Oikaisukehotuksesta on käytävä ilmi, että IFRS- kirjanpitovelvollinen voi pyytää asi-asta kirjanpitolautakunnan lausunnon niin kuin 3 momentissa säädetään. Rahoitustar-kastuksen on ennen oikaisukehotuksen an-tamista Vakuutusvalvontaviraston valvotta-valle tai sellaiselle vakuutusomistusyhteisöl-le tai rahoitus- ja vakuutusryhmittymien val-vonnasta annetun lain (699/2004) 2 §:ssä tarkoitetulle ryhmittymän omistusyhteisölle, joka on Vakuutusvalvontaviraston val-vottavan emoyritys, pyydettävä asiasta Va-kuutusvalvontaviraston lausunto. Jos tässä momentissa tarkoitettu oikaisukehotus kos-kee yksinomaan vakuutustoimintaan sovel-lettavan kansainvälisen tilinpäätösstandar-din tai muun standardin yksinomaan vakuu-tustoimintaan sovellettavan osan sovelta-mista, oikaisukehotusta ei saa antaa ilman Vakuutusvalvontaviraston puoltavaa lau-suntoa.

Jos IFRS-kirjanpitovelvollinen katsoo, et-tä se ei ole menetellyt oikaisukehotuksen

HE 209/2004 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

34

kohteena olevassa asiassa siihen sovelletta-vien säännösten vastaisesti, IFRS-kirjan-pitovelvollinen voi kuukauden kuluessa oi-kaisukehotuksen tiedoksisaannista pyytää asiasta kirjanpitolautakunnan lausunnon.

Rahoitustarkastus voi panna oikaisukeho-tuksen täytäntöön velvoittamalla IFRS-kir-janpitovelvollisen noudattamaan oikaisuke-hotusta 24 §:ssä tarkoitetun uhkasakon uhalla. Rahoitustarkastus ei saa tehdä edel-lä tässä momentissa tarkoitettua päätöstä ennen 3 momentissa tarkoitetun lausunnon antamista tai, jos kirjanpitovelvollinen ei pyydä lausuntoa, ennen 3 momentissa sää-detyn määräajan päättymistä. Päätös voi-daan kuitenkin tehdä edellä sanotun estä-mättä, jos lausuntoa ei ole annettu neljän kuukauden kuluessa oikaisukehotuksen tie-doksiantamisesta IFRS-kirjanpitovel-volli-selle.

Rahoitustarkastus voi antaa tämän pykä-län soveltamisen kannalta tarpeellisia mää-räyksiä IFRS-kirjanpitovelvolliselle tilin-päätöksen ja siihen liittyvien asiakirjojen säännöllisestä toimittamisesta Rahoitustar-kastukselle.

Mitä 15 §:ssä säädetään Rahoitustarkas-tuksen muuta rahoitusmarkkinoilla toimivaa kuin valvottavaa koskevasta tarkastus- ja tietojensaantioikeudesta sovelletaan myös IFRS-kirjanpitovelvollisen tytäryritykseen. Mitä 15 §:n 5 momentissa säädetään, sovel-letaan myös yritykseen, joka IFRS-kirjanpitovelvollisen tai sen tytäryrityksen toimeksiannosta hoitaa niiden kirjanpitoon liittyviä tehtäviä.

36 §

Oikeus ja velvollisuus antaa tietoja

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetyn salas-sapitovelvollisuuden estämättä Rahoitustar-kastuksella on oikeus antaa tietoja Vakuu-tusvalvontavirastolle tai muulle rahoitus-markkinoita valvovalle tai niiden toimivuu-desta vastaavalle viranomaiselle tai sellai-selle yhteisölle, joka kotimaassaan lain no-jalla hoitaa vastaavaa tehtävää kuin Rahoi-tustarkastus, ja Valtion vakuusrahastolle

36 §

Oikeus ja velvollisuus antaa tietoja

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetyn salas-sapitovelvollisuuden estämättä Rahoitustar-kastuksella on oikeus antaa tietoja Vakuu-tusvalvontavirastolle, Valtion vakuusrahas-tolle ja muulle rahoitusmarkkinoita valvo-valle tai niiden toimivuudesta vastaavalle vi-ranomaiselle niiden tehtävien hoitamista varten sekä esitutkinta- ja syyttäjäviran-omaiselle rikoksen selvittämiseksi. Lisäksi

HE 209/2004 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

35

niiden tehtävien hoitamista varten sekä esi-tutkinta- ja syyttäjäviranomaiselle rikoksen selvittämiseksi. Lisäksi Rahoitustarkastuk-sella on oikeus antaa valvottavan tai muun rahoitusmarkkinoilla toimivan yhteisön tai säätiön selvitystila- tai konkurssimenette-lyyn osallisena olevien toimielinten valvon-nasta vastuussa olevalle viranomaiselle tie-toja, jotka liittyvät valvottavan tai muun ra-hoitusmarkkinoilla toimivan yhteisön tai säätiön selvitystila- tai konkurssimenette-lyyn, ja valvottavan tai muun rahoitusmark-kinoilla toimivan yhteisön tai säätiön tilin-tarkastajan valvonnasta vastuussa olevalle viranomaiselle tietoja, jotka liittyvät valvot-tavan tai muun rahoitusmarkkinoilla toimi-van yhteisön tai säätiön tilintarkastajan val-vontaan.

Rahoitustarkastuksella on oikeus antaa val-vottavan tai muun rahoitusmarkkinoilla toi-mivan yhteisön tai säätiön selvitystila- tai konkurssimenettelyyn osallisena olevien toimielinten valvonnasta vastuussa olevalle viranomaiselle tietoja, jotka liittyvät valvot-tavan tai muun rahoitusmarkkinoilla toimi-van yhteisön tai säätiön selvitystila- tai kon-kurssimenettelyyn, ja valvottavan tai muun rahoitusmarkkinoilla toimivan yhteisön tai säätiön tilintarkastajan valvonnasta vastuus-sa olevalle viranomaiselle tietoja, jotka liit-tyvät valvottavan tai muun rahoitusmarkki-noilla toimivan yhteisön tai säätiön tilintar-kastajan valvontaan. Rahoitustarkastuksella on lisäksi oikeus kirjanpitolain 8 luvun 2 §:n 3 momentissa tarkoitetun lausuntome-nettelyn yhteydessä antaa 24 a §:ssä sääde-tyn valvontatehtävän kannalta tarpeellisia tietoja kirjanpitolautakunnalle. Mitä tässä momentissa säädetään, sovelletaan myös tietojen antamiseen sellaiselle ulkomaan vi-ranomaiselle tai yhteisölle, joka kotimaas-saan lain nojalla hoitaa vastaavaa tehtävää kuin Rahoitustarkastus, sekä muulle tässä momentissa tarkoitettua viranomaista vas-taavalle ulkomaan viranomaiselle tai yhtei-sölle, edellyttäen että niitä koskee vastaava salassapitovelvollisuus kuin Rahoitustarkas-tusta. — — — — — — — — — — — — — —

——— Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tam-

mikuuta 2005. ———

HE 209/2004 vp

36

2.

Laki

kirjanpitolain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 30 päivänä joulukuuta 1997 annetun kirjanpitolain (1336/1997) 8 luvun 1 §:n

3 momentti sekä 2 §:n 3 ja 6 momentti sekä lisätään 8 luvun 1 §:ään uusi 4 momentti, seuraavasti:

Voimassa oleva laki Ehdotus

1 §

Lain valvonta

— — — — — — — — — — — — — — Rahoitustarkastus valvoo tämän lain nou-

dattamista: 1) luottolaitostoiminnasta annetussa laissa

(1607/1993) tarkoitetuissa luottolaitoksissa ja niiden konsolidointiryhmään kuuluvissa rahoituslaitoksissa;

2) osuuspankkilaissa (1271/1990) tarkoite-tuissa osuuspankkien yhteenliittymissä;

3) luottolaitoslaissa tarkoitetuissa talletus-

pankkien vakuusrahastoissa ja talletussuoja-rahastoissa;

4) sijoituspalveluyrityksistä annetussa

laissa (579/1996) tarkoitetuissa sijoituspal-veluyrityksissä ja niiden konsolidointiryh-mään kuuluvissa rahoituslaitoksissa;

5) sijoitusrahastolaissa tarkoitetuissa ra-hastoyhtiöissä ja sijoitusrahastoissa; sekä

6) kaupankäynnistä vakioiduilla optioilla ja termiineillä annetussa laissa (772/1988) tarkoitetuissa optioyhteisöissä.

1 §

Lain valvonta

— — — — — — — — — — — — — — Rahoitustarkastus valvoo tämän lain nou-

dattamista: 1) luottolaitostoiminnasta annetussa laissa

tarkoitetuissa luottolaitoksissa ja niiden kon-solidointiryhmiin kuuluvissa rahoituslaitok-sissa;

2) osuuspankeista ja muista osuuskunta-muotoisista luottolaitoksista annetussa lais-sa (1504/2001) tarkoitetuissa osuuspankkien yhteenliittymissä;

3) luottolaitostoiminnasta annetussa lais-sa tarkoitetuissa talletuspankkien vakuusra-hastoissa ja talletussuojarahastossa sekä si-joituspalveluyrityksistä annetussa laissa tarkoitetussa sijoittajien korvausrahastossa;

4) sijoituspalveluyrityksistä annetussa laissa tarkoitetuissa sijoituspalveluyrityksis-sä ja niiden konsolidointiryhmiin kuuluvissa rahoituslaitoksissa;

5) sijoitusrahastolaissa tarkoitetuissa ra-hastoyhtiöissä ja sijoitusrahastoissa;

6) kaupankäynnistä vakioiduilla optioilla ja termiineillä annetussa laissa (772/1989) tarkoitetuissa optioyhteisöissä;

7) kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja noudattavissa kirjanpitovelvollisissa siten kuin Rahoitustarkastuksesta annetun lain (587/2003) 24 a §:ssä tarkemmin sääde-tään.

HE 209/2004 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

37

Vakuutusvalvontavirasto valvoo tämän lain noudattamista kirjanpitovelvollisissa, jotka Vakuutusvalvontavirastosta annetussa laissa (78/1999) on säädetty Vakuutusval-vontaviraston valvottaviksi, jollei 3 momen-tin 7 kohdasta muuta johdu.

2 §

Kirjanpitolautakunta

— — — — — — — — — — — — — — Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään kirjan-

pitolautakunnan toimivallasta ja tehtävistä, ei sovelleta 1 §:n 3 momentissa tarkoitettui-hin yhteisöihin eikä vakuutus- tai eläkelai-toksiin taikka muihin yhteisöihin, jotka har-joittavat vakuutustoimintaa.

— — — — — — — — — — — — — — Kirjanpitolautakunnassa on kuntajaosto.

Kirjanpitolautakuntaan voidaan asettaa mui-takin pysyviä tai määräaikaisia jaostoja. Ja-ostoihin voidaan kutsua kirjanpitolautakun-nan ulkopuolisia jäseniä. Kirjanpitolauta-kunnan jaostojen tehtävistä, kokoonpanosta, asettamisesta sekä päätösvaltaisuudesta sää-detään tarkemmin asetuksella.

2 §

Kirjanpitolautakunta

— — — — — — — — — — — — — — Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään kirjan-

pitolautakunnan toimivallasta ja tehtävistä, ei sovelleta 1 §:n 3 momentin 1-6 kohdassa ja 4 momentissa tarkoitettuihin kirjanpito-velvollisiin eikä muihinkaan kirjanpitovel-vollisiin siltä osin, kuin kyse on 7 a luvun 1 §:ssä tarkoitettujen kansainvälisten tilin-päätösstandardien soveltamisesta. Kirjanpi-tolautakunta voi kuitenkin edellä mainitun estämättä antaa lausuntoja standardien so-veltamisesta Rahoitustarkastukselle ja Va-kuutusvalvontavirastolle niiden 1 §:ssä tar-koitettua valvontatehtävää varten sekä Ra-hoitustarkastustarkastuksesta annetun lain 24 a §:ssä tarkoitetulle kirjanpitovelvollisel-le, joka on pyytänyt lausuntoa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla. — — — — — — — — — — — — — —

Kirjanpitolautakunnassa on kuntajaosto ja IFRS-jaosto. Kirjanpitolautakuntaan voi-daan asettaa muitakin pysyviä tai määräai-kaisia jaostoja. Jaostoihin voidaan kutsua kirjanpitolautakunnan ulkopuolisia jäseniä. Kirjanpitolautakunnan jaostojen tehtävistä, kokoonpanosta, asettamisesta sekä päätös-valtaisuudesta säädetään tarkemmin valtio-neuvoston asetuksella. — — — — — — — — — — — — — —

——— Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tam-

mikuuta 2005. Ennen tämän lain voimaantu-loa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

———