HUOMIOITA 3/2004 huhtikuu No 32 Zenshindojo ry. Perustettu 1987. Kirjannut Timo Klemola KARATE * TAIJIQUAN * YIQUAN * ZEN

Huomioita wado-ryun kuzushista, taustaa Kuzushi tarkoittaa horjutusta ja on läsnä kumite gatojen viimeisessä elementissä.

Jos tutkii asiasta kirjoitettuja artikkeleita, voi huomata että Jigoro Kano (1860-1938) luodessaan modernin judon toi voimakkaasti esiin tämän periaatteen yhtenä vanhan jujutsun keskeisenä ideana.

Kenji Tomiki, nk. Tomiki-aikidon perustaja, on kirjoittanut kaksi mielenkiintoista artikkelia vanhan bujutsun periaatteista ja niiden yhteydestä moderniin budoon. Artikkelissaan "On Jujutsu and its Modernization"1 hän kirjoittaa, että vanhan jujutsun salaisuus on kiteytetty seuraavassa sanonnassa: "Todellinen luonnollinen asento (shizentai) on mushin-mielentilan2 ilmausta. Hallitse voimaa pehmeyden avulla. Nämä ovat jujutsun periaatteet." Hän toteaa, että Jigoro Kano onnistui selittämään hyvin nämä periaatteet muodostaessaan omia judon periaatteitaan. Judohan tarkoittaa "pehmeää tietä". Kano analysoi edellä kuvatun sanonnan ja muodosti siitä kolme judon periaatetta:

1 Saatavissa internetissä osoitteessa:

http://vsa.vassar.edu/~aikido/jujitsumodernization.htm 2 Mushin; tyhjä mieli, ei-mieli

2

1. Luonnollisen kehon periaate (shizentai no ri), joka liittyy asentoon. Kyse on luonnollisesta asennosta, josta voidaan vapaasti hyökätä ja puolustautua ja sopeutua kaikkiin tilanteisiin.

2. Pehmeyden periaate (ju no ri), joka liittyy puolustautumiseen. Tämä periaate tarkoittaa, että vastustajan hyökkäävää voimaa ei pidä vastustaa vastakkaisella voimalla. On parempi antaa tämän voiman valua tyhjiin siirtämällä oma vartalo pois hyökkäysvoiman tieltä (taisabaki).

3. Tasapainon murtamisen periaate (kuzushi no ri). Tämä tarkoittaa sitä, että on pyrittävä voittamaan käyttämällä hyväksi kohtaa, jossa vastustajan tasapaino murtuu horjuttamalla häntä tai imeytymällä kiinni vastustajan vartaloon.

Tomiki kuvaa edelleen3 jujutsun "salaisen periaatteen" olevan taisabakin, vartalon

siirtämisen pois hyökkääjän voiman tieltä. Hyökkäyksen näkökulmasta Tomiki tekee seuraavan kahtiajaon:

1. Vastustaja on kiinni sinussa ja yrittää kaataa tai muuten hallita vartaloasi.

Nykyään puhuttaisi tässä yhteydessä "grappling"-etäisyydestä, painietäisyydestä. 2. Vastustaja lyö tai potkaisee etäältä tai yrittää satuttaa sinua jollakin aseella. Tomiki kuvaa sitten, miten Jigoro Kano keskittyi erityisesti kehittämään tilannetta,

jota kuvataan ensimmäisessä kohdassa. Se tarkoittaa käytännössä keskittymistä nage-wazaa, heittotekniikkaan ja katame-wazaan, hallintatekniikkaan. Tilannetta kaksi, jossa käytetään myös iskuja ja potkuja, ei judossa kehitetty. Tomiki korostaa, että taisabaki on kuitenkin tekniikka, jota käytetään kaikissa tilanteissa, mitä tahansa vastustajan voimakasta hyökkäystä vastaan, ja luonnollinen asento (shizentai) on sellainen, että siitä voidaan väistää mihin suuntaan tahansa, siis tehdä taisabaki.

Edelleen Tomiki analysoi atemi-wazaa ja kanzetsu-wazaa ja löytää niistä kaksi peruspiirrettä, jotka kummatkin ovat tuleet esiin bujutsun historiassa:

1. Atemi -waza tarkoittaa vastustajan hallintaa lyömällä tai potkaisemalla jotakin

kehon heikkoa aluetta (kyusho) ja kansezu-waza tarkoittaa vastustajan hallintaa murtamalla nivel tai repäisemällä se sijoiltaan. Toisin sanoen nämä tekniikat on suunniteltu vastustajan tappamiseksi tai vammauttamiseksi.

2. Atemi-wazalla voi horjuttaa vastustajaa tarttumalla johonkin kehon mekaanisesti heikkoon kohtaan ja työntämällä (kuzushin peiraate, tasapainon murtamisen periaatet); kansezu-wazalla voidaan hallita vastustaja kevyellä voimalla käyttämällä hyväksi nivelten ääriasentoja.

3 http://www.judoinfo.com/tomiki2.htm

3

Nämä periaatteet näkyvä hyvin myös wadossa ja erityisesti kumite gatassa. Kumite gatojen kamae, lähtöasento on shizentai, luonnollinen asento. Wadon kamae ei ole matala eikä pitkä. Tämä näkyy hyvin myös veitsitekniikoiden ja miekkatekniikoiden lähtöasennoissa, joissa myös kädet ovat luonnollisti sivuilla, eivät missään erityisessä kamaessa.

Toinen, pehemeyden periaate tulee hyvin esiin kumite gatojen ensimmäisessä elementissä, jonka perusidea on juuri taisabaki niin, että vastustajan voiman annetaan mennä ohi.

Kolmas periaate, tasapainon murtamisen periaate on läsnä kumite gatojen viimeisessä elementissä.

Tomiki teki edellä erottelun kahteen kamppailuetäisyyteen: iskuetäisyyteen ja painietäisyyteen. Hän kaipaa artikkelissaan sekä judoon että aikidoon randoria, vapaata harjoitusta, jossa harjoitellaan hyökkäyksen vastaanottamista kummallakin etäisyydellä, koska hänen mielestään budo-laji ei ole "täydellinen", jos siinä ei harjoitella kumpaakin etäisyyttä.

Mutä Ohtsukan kumite gatoihin tulee, niin voi sanoa, että ne tätyttävät nämä kummatkin vaatimukset. Niissä harjoitellaan sekä iskuetäisyyttä ja siihen liittyvää vartalon väistöä (taisabaki), että grappling-etäisyyttä, ja siihen liittyvää horjutuksen periaatetta (kuzushi). Tämä on varmasti wado-tyyliin liittyvä erityispiirre, joka juontuu nimenomaan vanhasta jujutsusta ja sen periaatteista. Wadon taisabaki ja kuzushi ovat siis myös näiden kahden perustavan kamppailuetäisyyden periaatteita.

Kenji Tomiki selittää tarkemmin horjutuksen periaatetta toisessa artikkelissaan

Fundamental Principles of Judo4. Tässä pitkä lainaus ja vapaa käännös Tomikilta: "Kodokanin judossa huomattiin, että vanhojen jujutsu-koulujen tekniikoiden periaate (oli kyse paljaasta nyrkistä tai aseesta kuten miekka, keihäs, keppi jne.) koostui hyökkäyksestä vartaloon, joka oli menettänyt tasapainonsa. Sitä kutsutaan termillä kuzure-no-jotai, murtuneen tasapainon tila. Joskus vastustaja itse menettää tasapainonsa, toisinaan vastustajan tasapaino murretaan tarkoituksellisesti ja saatetaan hänet haavoittuvaan asentoon. Judossa jokainen tekniikka jaetaan kahteen vaiheeseen: tsukuri (valmistautuminen) ja kake (hyökkäys). Valmistautuminen jaetaan edelleen kahteen: aite-no-tsukuri (vastustajan valmistaminen) ja jibun-no-tsukuri (itsen valmistaminen). Vastustajan valmistaminen tarkoittaa hänen tasapainonsa murtamista ja hänen asettamistaan niin, että tekniikka on helppo tehdä, ennen tekniikan suorittamista. Samalla on asetettava itsensä sellaiseen asemaan ja asentoon, mistä tekniikka on helppo suorittaa. Tätä tarkoittaa "itsen valmistaminen". (...) "Vastustajan valmistamiseksi" on tutkittava ja harjoiteltava tasapainon murtamisen teoriaa. "Itsen valmistamiseksi" on välttämätöntä harjoitella luonnollista asentoa (shizentai) ja tutkittava ma-ain (etäisyyden ja rytmin) teoriaa."

Sitten Tomiki kuvaa oman aikido-tyylinsä perusharjoituksia (kihon dosa), joissa näitä vanhoja jujutsun periaatteita pyritään noudattamaan. Kuvaus on erityisesti

4Ks: http://www.judoinfo.com/tomiki.htm

4

kuzushin kohdalla mielenkiintoinen ja auttaa ymmärtämään kumite gatojen kuzushia. Tomiki kirjoittaa näin: "Tasapainon murtamisen periaatetta (kuzushi no ri) käytetään vastahyökkäyksessä. Se on metodi, jonka avulla luodaan hetki, joka voi johtaa voittoon hyödyntämällä vastustajan huono tasapaino kaatamalla hänet tai liimautumalla hänen vartaloonsa. Tässä erotetaan: 1. Kyynärpään hallinta jodan ja gedan tasoilla; 2. ranteen hallinta jodan ja gedan tasoilla; 3. leuan hallinta, joka jakaantuu kahteen: a. vältetään vastustajan leikkaukset ja pistot etäisyyden päästä ja b. virrataan voiman mukana, johon on tartuttu."

Kumite gatat ja kuzushin periaate Tomikin kuvaus kuzushista tuntuu heti tutulta, jos on tehnyt wadon kumite gatoja,

joiden horjutuksissa on täsmälleen samoja elementtejä. Tomikin luokittelu auttaa myös luokittelemaan kumite gatojen kuzushia. Tomiki luettelee kyynärpään ja ranteen kontrollin kahdella tasolla ja leuan hallinnan. Kaikki nämä löytyvät kumite gatoista, mutta myös muuta: ainakin edellisten lisäksi polven, olkapään ja selän hallinta horjutuksen aikaansaamiseksi. Itse asiassa näyttää siltä, että Ohtsuka on sijoittanut kumiten gatojen viimeiseen, kuzushi-elementtiin kaikki keskeiset kehon biomekaaniset kohdat, joiden kautta kehon tasapainoa vastaan voidaan hyökätä. Yksi keskeinen piirre kumite gatojen kuzushissa on, että se tehdään yhtäaikaa kahdesta tai kolmesta kohtaa, sekä alhaalta: joko polvesta tai alaselästä, että ylhäältä. Tämä on tietysti luonnollista ihmiskehon rakenteen kannalta.

Kumite gatojen kuzushia voisi luokitella siis Tomikin esitämällä tavalla niiden biomekaanisten heikkojen kohtien kautta, joihin hyökkäys kohdistuu. Näin saataisi seuraava luokitus. Kuvissa esiintyy vain yksi esimerkki jokaisesta kohdasta. Samaa tekniikkaa saatetaan käyttää myös toisissa kumite gatoissa.:

1. Ranne sekä gedan (kuva 1) että jodan (kuva 2) alueella. Esim. kumite gata 10. 2. Kyynärpää (kuva 3). Kumite gata 11. 3. Olkapää (kuva 4). Kumite gata 3. 4. Leuka (kuva 5). Kumite gata 2. 5. Alaselkä (kuva 6). Kumiten gata 8. 6. Polvi tai tukijalka. Polvihorjutus on näkyvissä kaikissa kuvissa.

5

Kuvat 1-6.

Edelleen kumite gatoissa toteutaan Tomikin kuvaamaa kuzure-no-jotain periaatetta eli hyökätään vartaloon, joka on menettänyt tasapainonsa, koska silloin se on haavoittuvimmillaan. Horjutuksen yhteydessä tehtyä atemia on vaikea torjua.

Kuzushista voidaan ottaa esiin ainakin viisi aspektia:

1. Atemilla tehtävä kuzushi, 2. kuzushi avaa tien atemiin, 3. kuzushi valmistaa heiton, 4. kuzushi estää vastustajaa hyökkäämästä, 5. kuzushin suunta.

Nämä ovat kaikki läsnä kumite gatoissa ja antavat mahdollisuuksia eri

variaatioihin. Kaikki horjutukset, jotka tehdään esimerkiksi leuasta voivat olla atemilla tehtyjä

horjutuksia, koska voimme tietenkin joko työntää leuasta tai iskeä siihen. Monissa kumite gatoissa kuzushin jälkeen tehdään atemi, kun vastustajan vartalo on taivutettu huonoon asentoon. Esimerkiksi suigetsu-alueelle tehtävä atemi on varmaan tehokkaampi, kun se tehdään taaksepäin taivutettuun vartaloon. Tietysti kumite gatojen kuzushi toimii myös heittoon tai kaatoon valmistavana. Ehkä tämä näkyy

6

parhaiten, jos siihen yhdistää ashi-barain. Kihon kumite no 10 on tästä periaatteesta hyvä esimerkki. Horjutettu vastustaja on myös niin huonossa asennossa, että hän on ainakin vähän aikaa käytännössä toimintakyvytön eikä pysty tekemään omaa hyökkäystä. Tämä antaa sitten puolustajalle aikaa tehdä, mitä tilanne vaatii.

Judossa horjutus on analysoitu kahdeksaan suuntaan. Puhutaankin happo no kuzushista. Kahdeksaa horjutussuuntaa kuvataan yleensä alalla olevalla ilmansuuntakuviolla:

Kumite gatojen horjutus suuntautuu pääasiassa taka- ja etuviistoon (kuvan

korostetut viivat), kuvat 7-10: Kuvat 7-10

7

Kyse ei ole siis samalla tavalla "happo no kuzushista" kuten judossa, vaan neljästä horjutuksen perussuunnasta, jotka ovat myös ihmiskehon herkimmät horjutussuunnat. Mutta myös suoraan taakse polvesta tehtävää horjutusta käytetään. Tätä tapaa voidaan käyttää esimerkiksi kumite gata no 1:n toisessa elementissä.

Polvien käytöstä vielä Kumite gatojen tekniikoista monet näyttävät olevan peräisin Naihanchi-katasta.

Polven aktiivinen käyttö on tässä suhteessa mielenkiintoinen. Mehän tiedämme wado-ryun historiasta, että Hironori Ohtsuka oppi Naihanchi-katan Choki Motobulta. Hän oppi Motobulta paljon myös Naihanchi katan soveltamisen periaatteita. Jos tutkii Motobun 1926 julkaisemaa kirjaa "Okinawa Kempo Karate-jutsu" ja kirjan kamppailusovelluksia, yhteys wado-ryn tekniikoihin on aika ilmeinen. Kirjan sovelluksissa Motobu näyttää myös saman polven käytön tavan, jonka Ohtsuka on sitten ottanut mukaan myös kumite gatoihin. Motobun kirjan tekstissä tekniikka ei tule esiin, mutta valokuvissa (ks. esim. Motobu 2002, s. 56, kuva 4 b) tekniikka näkyy selvästi. Erityisen mielenkiintoinen on Motobun oppilaan Marukawa Kenjin artikkeli "Talking About My Teacher", jonka Patrick McCarthy on kääntänyt Motobun vuonna 1932 julkaiseman kirjan "Watashi no Karate-jutsu" ,"Karate, My Art", johdantosivuille. Sivulla 29 Kenji kertoo opettajastaan näin: "Hänen ippon-keninsä oli hyvin voimakas ja hän käytti sitä paljon otellessaan. Hän myös liikkui paljon vastustajan liikkeen mukaan. Siihen aikaan sellaista ei paljon nähnyt, mutta Motobulle tämä oli luontaista. Opettaja oli varsinainen uudistaja. Hän käytti myös tekniikkaa, jota en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt ennen häntä enkä hänen jälkeensä: hän antoi jalkansa liukua vastustajan asennon sisään niin että hän pystyi kaatamaan tämän pudottamalla polvensa vastustajan jalan sivua vasten." Polven käyttö horjutuksessa vastustajan jalan tai polven sivusta, jonka Ohtsuka otti mukaan kumite gatoihinsa, oli siis yksi Motobun erikoistekniikoista. Tämä sitaatti antaa vinkin myös tämän tekniikan voimasta: sillä voi helposti kaataa vastustajan, jos sen tekee laajasti ja vartalon painopistettä oikein käyttäen.

8

Seuraavissa kuvissa tämän tekniikan neljä variaatiota, jotka perustuvat ai-hanmi ja

gyaku-hanmi tilanteisiin. Kuvissa 11 ja 12 on ai-hanmi -tilanne ja kuvissa 13 ja 14 gyaku-hanmi.

Kuvat 11 - 14

Jos jalka on huonossa asennossa, kun taivuttaa polvea, kierukka saattaa vaurioitua.

Tässäkin tekniikassa piilee tämä vaara. Siksi kannattaa tutkia tarkasti, miten polvihorjutus tai -kaato kannattaa teknisesti tehdä. Jos teemme sen oikealla jalalla, niin kuin se kumite gatoissa tehdään, on kaksi mahdollisuutta: tekniikka suuntautuu joko vasemmalle eli sisäänpäin tai oikealle eli ulospäin. Tehtäessä horjutus sisäänpäin ja jos seisomme naihanchi-dachissa, riittää että pudotamme painopistettä. Tämäkin tekniikka voidaan tehdä niin, että alkuasennossa jalkaterä on eteenpäin ja sitten jalka kierretään sisään ja samalla pudotetaan paino alas. Silloin on huomattava, että jalka kiertyy ylhäältä lonkasta asti ja lattiassa kantapään varassa. Samalla tavalla tehdään kierto ulospäin: ylhäältä lonkasta asti ja kantapään varassa. Voi olla että on muitakin

9

tapoja, mutta ainakin tämä tapa pitää polven kunnossa, koska siihen ei kohdistu mitään kiertoliikettä. Tämä tapa antaa myös polvelle laajan sivuttaisen liikelaajuuden ja mahdollistaa hyvin vastustajan etujalan kontrollin.

Ohtsuka oivalsi tämän tekniikan merkityksen kuzushin kannalta, koska hän oli luultavasti törmännyt samaan ajatteluun vanhassa jujutsussa. Kumte gatat edustavat hyvin wadon koryua. Löydämme sieltä Shindo Yoshin ryu jujutsun periaatteita, klassisen kenjutsun periaatteita, mutta myös okinawalaisen karaten ja erityisesti Naihanchi-katan periaatteita. Tämän lisäksi harjoittelemme niiden avulla myös Choki Motobun erikoistekniikkaa. Hieno koryu-paketti siis.

Hironori Ohtsuka kuvaa itse wadon syntyaikoja näin: "Noihin aikoihin karaten suosio kasvoi jatkuvasti. Monet tunnetut okinawalaiset opettajat olivat aloittaneet opetuksen Tokiossa ja minä aloin opetella karaten tekniikoita heiltä. Ajattelin että okinawalaisissa kamppailutaidoissa oli monia hienoja elementtejä ja päätin yhdistää ne Shinto Yoshin-ryun jujutsun parhaiden elementtien kanssa ja luoda aidon ja alkuperäisen japanilaisen taistelutaidon. Tässä prosessissa kehitin kumiten, gyakunagen, idorin, tachiain, tanken-dorin ja shinken-shirai-dorin tekniikat."5 [Ohtsukan mainitsemat japaninkieliset termit tarkoittavat, ottelua, vastaheittoja, istuen ja seisten tehtäviä tekniikoita, veitsitekniikoita ja miekkatekniikoita.]

Vielä lyhyesti kihon kumitesta ja kuzushista Kihon kumiteissa on myös koko joukko kuzushin periaatteita, jotka täydentävät

kumite gatojen horjutusideoita. Seuraavassa nämä ideat lyhyesti vain luettelomaisesti: Kihon kumite no 2. Polvi painaa jalasta. Jos teet tämän niin, että ensin painat, sitten peräännyt

kaatoon, huomaat tämän horjutuksen vaikutuksen. 4. Horjutus kädellä käsivarresta. Toimii kontrollina ja painaa vastustajaa

takaviistoon. Tähänkin voi lisätä nopean suunnan vaihdon ja kaadon. 5. Käden veto ennen kote-gaeshia toimii myös kuzushina, josta sitten heitto toiseen

suuntaan. Voidaan vahvistaa lukolla. 8. Horjutus kuin kumite gatoissa polvesta ja vartalosta. 10. Horjuta ylös ja etuviistoon ennen heittoa, kuin judossa, ote takista.

***

5 http://sa.rochester.edu/wado/article2.html

10

Taiji-leirin kertausta Teimme lauantaina 28.2. koko päivän 24-askelta ja harjoittelimme siihen liittyviä

periaatteita tekemättä kertaakaan läpi koko 24-askeleen liikesarjaa. Kokoan tähän yhteen joitakin asioita, joita kävimme läpi, lähinnä muistin tueksi heille, jotka olivat paikalla.

Ensinnäkin seisonta-harjoittelun tärkeys. Missä tahansa taijin muodon asennossa voi seistä pitempiä aikoja, mutta perusasentoja ovat alun nk. wu-chi –asento, josta koko liikesarja lähtee liikkeelle ja erityisesti nk. ”kolmen pallon” asento, jossa kädet on kohotettu rinnan eteen kannattelemaan kuviteltua palloa. Tämä asento antaa perusrakenteen kaikille liikesarjan asennoille. Sen avulla voi kehittää tunteen koko kehon voimasta, yhtenäisyydestä ja sisäisestä voimasta. Ongelmahan on, miten tämän kehon yhtenäisyyden tunteen saa sitten siirretyksi liikesarjaan ja pysymään monimutkaisen liikkeiden aikana. Harjoittelimme sitä lähtemällä liikkeelle suoraan tästä asennosta. On hyvä harjoitus etsiä ensin kehon yhtenäisyyden tunne seisomalla paikallaan viisi tai kymmenen minuuttia ja siirtyä siitä sitten suoraan liikesarjaan. Samaa ajatusta voi soveltaa myös tehdessään taiji-qigong –harjoituksia. Näihin liikkeisiin voi siirtyä suoraan seisonta-asennosta ja liikkeen jälkeen voi myös palata siihen.

Kävimme läpi liikesarjan liikkeitä yksitellen tekemällä niistä qigong-harjoituksia. Tätä harjoitustapaa voidaan kutsua taiji-qigongiksi. Silloin liike otetaan liikesarjasta, mutta sitä tehdään useita kertoja perätysten qigong-harjoitusten tapaan. Harjoituksessa pyritään silloin myös qigongin lailla kehon liikkeen, hengityksen ja mielen harmonian saavuttamiseen. Samalla pidetään yllä ja tutkitaan myös taijin liikesarjan tekemisessä keskeisiä periaatteita. Seuraavassa 24-askeleen liikesarjaan perustuvan taiji-qigongin liikkeiden luettelo, johon olen lisännyt pari liikettä, joita emme tehneet:

1. Avausliike. Tässä tutkimme sitä, miten liikkeen aikana annetaan voiman

suuntautua tietoisesti eteen, ylös, itseä kohti ja alas. Kyseessä on taijin neljä perusvoimaa: peng, lu, an, ji –ympyrä (oikea järjestys olisi: ji, peng, lu, an). Lisäsimme tähän myös kiertovoiman oikealle ja vasemmalle, jolloin kaikki kuusi perusvoimaa tulevat mukaan harjoitukseen.

2. Hevosen harjan jakaminen. Liike, kuten muutkin seuraavat liikkeet, tehdään jatkuvana niin, että kummatkin kädet tekevät omia ympyräliikkeitään ja paino siirtyy vuorotellen jalalta toiselle.

3. Harjaa polvea. 4. Torju apinan hyökkäys. Tämän teimme kahdella tavalla. Yksi tapa on tehdä liike

toinen jalka edessä ja siirtää painoa jalalta toiselle. Toinen tapa on seistä tasaseisonnassa.

11

5. Torjunta ja veto alas. Tämä oli kahden liikkeen muodostama osa ”linnunpyrstöön tarttumisesta”. Itse asiassa tästä kokonaisuudesta on helppo muodostaa useita vastaavia liikesarjoja.

6. Tartu linnun pyrstöön. (Jotkut vielä ehkä muistavat Jan Dieperslootin linnunpyrstösarjan, jonka avulla harjoittelimme keskilinjan liikkeitä.)

7. Pilvikädet ja piiska. Teimme tätä niin, että muodostimme piiskan pilvikäsistä vuorotellen oikealle ja vasemmalle. Näin saimme piiskankin harjoiteltua helposti peilikuvana.

8. Potku oikealla ja vasemmalla jalalla. 9. Isku korville. Tätä emme tehneet, mutta liike syntyy helposti, kun jatkaa ”iskun

korville” kahdeksi vaakaympyräksi. Paino tietenkin siirtyy vuorotellen taakse ja eteen. Toinen tärkeä liike syntyy, kun vaihtaa sitten käsien liikesuunnan, jolloin kädet työntyvät sisäkautta eteen sormet edellä ja sitten erkanevat ja perääntyvät ulkoa taakse. Tämä on erityisen tärkeä harjoitus taijin työnnön tekniikan opettelussa.

10. Käärme ryömii (ei niin kovin) alas. Tässä harjoituksessa oli mahdollista venyttää jalkoja, jos sen teki hieman alempaa.

11. Kaunis nainen heittää sukkulaa. Tätä emme tehneet, mutta sukkulaliike on edellisten tavoin helppo täydentää niin, että se voidaan tehdä jatkuvana liikesarjana.

12. Avaa kädet kuin viuhkat. 13. Torjunta ja lyöntiyhdistelmä. 14. Iske nyrkillä vaakasuoraan. Tässä on hyvä taiji-qigong –liikesarja, joka kannattelee tietysti taijin muodon

opettelua, mutta toimii hyvin myös itsenäisenä harjoituksena. Sitä voi opettaa budo-lajien harrastajille, koska se sisältää kaikki keskeiset keskilinjan liikkeet, voimantuoton periaatteet, avautumiset, sulkeutumiset jne. Sitä voi opettaa myös muuten ”kiinalaisena aamuvoimisteluna” erilaisissa ryhmissä, missä tämän tyyppisestä liikkeestä voi olla iloa ja hyötyä.

Yksi asia, mitä halusin korostaa on, että taijin harrastajankaan ei pidä takertua liikaa liikesarjaan ja sen tekemiseen niin, että liikesarja pitäisi aina tehdä kokonaisena. Miksi? Kannattaa kysyä, ketä varten harjoittelee. Itseä varten tietysti. Ja kuka määrittelee sen, miten ja mitä asioita tulee harjoitella. Taiji ei ole vain liikesarjan harjoittelua, vaan se on myös paljon, paljon muuta.

Aivan aluksi teimme myös Huangin ”viittä liikettä”, erilaisia käsien pyörityksiä, jotka antavat rentoutta ja keskilinjan perusliikkeet. Tämäkin viiden liikkeen sarja on erinomainen taiji-qigong –liikesarja itsenään. Will Lim, joka opetti tätä sarjaa kerran Turussa Ilpo Jalamon järjestämällä leirillä, kertoi opettavansa sitä Yhdysvalloissa asuinpaikkakuntansa hotellien aamuvoimisteluna. Se on sopivan yksinkertainen, mutta samalla sopivan haasteellinen tällaiseenkin tarkoitukseen. Siihenkin on helppo keksiä variaatioita, jos niin haluaa.

Harjoittelimme hetken myös nopeutta ja voimantuottoa. On tietysti selvää, että taiji voi toimia itsepuolustustaitona vain, jos sen kaikki itsepuolustusharjoitukset otetaan myös harjoittelun alle. Pelkkä 24-askeleen harjoittelu ei anna mitään

12

itsepuolustustaitoja, mutta jos siihen liitetään tui-shou (push hands) –harjoitukset, sovellukset parin kanssa ja nopeuden ja koko kehon voimantuottoon liittyvät harjoitukset, niin koko paketti on kasassa. Teknisesti 24-askelta sisältää kyllä tarpeeksi itsepuolustuksen tekniikkaa: sieltä löytyy torjuntasysteemi, lyöntisysteemi, potkusysteemi ja jopa joitakin heittoja ja kyynär- ja rannelukkoja.

Käsittelemme tällaisia asioita sitten seuraavalla leirillä, jonka pidämme toukokuussa.

*** Zhangin leiri Laittakaa kalentereihinne Zhangin yi quan leiri, joka pidetään Tampereella,

Saukonpuiston koululla toukokuun 22-23. päivä. Tarkemmat tiedot löytyvät kotisvuiltamme.