1  

   

Kestävän luonnonvaratalouden merkitys ammatilliseen tutkintorakenteeseen ja 

tutkintojen sisältöihin   

6/2013 Savon koulutuskuntayhtymä  

Kati Lundgren     

   

2  

 

Sisällys  

1. Ennakointiselvityksen tausta, tavoitteet ja menetelmät ............................................................................... 3 

1.1. Hankkeen tavoitteet ............................................................................................................................... 3 

1.2. Ennakointiselvityksessä käytetyt menetelmät ....................................................................................... 3 

2. Kestävä luonnonvaratalous ja biotalous ....................................................................................................... 5 

2.1. Biotalous osana kestävää luonnonvarataloutta ..................................................................................... 5 

2.2. Luonnonvaratalouden kestävyyden arviointi ......................................................................................... 7 

2.3. Biotalouden määritelmiä ja kriteerejä .................................................................................................... 8 

3. Kestävän luonnonvaratalouden ja biotalouden osaamistarpeet ................................................................ 11 

3.1. Kestävän luonnonvaratalous tuo osaamistarpeita kaikille toimialoille ................................................ 11 

3.2. Biotaloudessa luonnonvara‐alalla tarvitaan monialaisia osaajia ......................................................... 12 

3.3. Toimialakohtaisia osaamistarpeita ....................................................................................................... 16 

4. Biotalouden haasteet luonnonvara‐alan koulutukselle .............................................................................. 19 

Lähdeluettelo ............................................................................................................................................... 25 

Liite 1. Biotalouden määritelmiä ................................................................................................................. 27 

Liite 2. Yhteenveto osaamistarvekyselyn tuloksista .................................................................................... 30 

 

     

      

3  

1. Ennakointiselvityksen tausta, tavoitteet ja menetelmät 

1.1. Hankkeen tavoitteet  Selvitystyön lähtökohtana oli biotalouden visio vuonna 2050:  ”Vuonna 2050 Suomi on biotalouden edelläkävijämaa, jossa hyvinvointi perustuu uusiutuvien luonnonvarojen kestävään ja monipuoliseen hyödyntämiseen, korkeaan jalostusasteeseen sekä luovaan osaamiseen.” (Kohti biotaloutta 2011)  Hankkeen tavoitteena oli selvittää kestävän luonnonvaratalouden merkitystä osaamistarpeisiin yleisesti ja erityisesti luonnonvara‐ ja ympäristöalalla sekä lisäksi tunnistaa, millaisia tutkintojen kehittämistarpeita tämä aiheuttaa. Selvitystyön painopiste oli ammatti‐ ja erikoisammatti‐tutkinnoissa, mutta yleisellä tasolla oli tavoitteena tarkastella osaamistarpeiden aiheuttamia muutostarpeita myös muiden alojen tutkintoihin sekä korkea‐asteen koulutukseen.   Hankkeen tavoitteena oli selvittää: 

• Mitä kestävällä luonnonvarataloudella (biotalous, vihreä talous) tarkoitetaan? Tavoitteena on muodostaa selkeä kuvaus, joka on käyttökelpoinen koulutustoimikunnan ennakointityössä. 

• Millaisia osaamistarpeita kestävään luonnonvaratalouteen (biotalouteen) siirtyminen merkitsee? Tavoitteena on saada hahmotettua minkälaisia uusia osaamistarpeita tämä tuo esiin verrattuna nykyiseen luonnonvarojen käyttöön. 

• Millaisia ammatillisten tutkintojen kehittämistarpeita osaamistarpeista tulee esiin? Tavoitteena on saada selville, miten luonnonvara‐ ja ympäristöalan ammatillisia tutkintoja tulisi kehittää (painotus ammatti‐ ja erikoisammattitutkinnoissa), millaisia uusia sisältöjä nykyisiin tutkintoihin ja millaisia mahdollisia uusia tutkintoja tulisi olla tutkintorakenteessa. Lisäksi katsotaan yleisellä tasolla osaamistarpeiden muutoksen aikaansaamia muutostarpeita muiden alojen tutkintoihin sekä korkea‐asteen koulutukseen.   

 Selvityshankkeen toteutti Savon koulutuskuntayhtymä Opetushallituksen toimeksiannosta. Käytännön toteutuksesta vastasi projektipäällikkö Kati Lundgren. Työtä ohjasi Opetushallituksesta opetusneuvos Anne Liimatainen sekä maatalous‐ ja ympäristöalan koulutustoimikunta, erityisesti koulutustoimikunnan puheenjohtaja Jyrki Wallin (Agronomiliitto) sekä varapuheenjohtaja Johan Åberg (MTK).    

1.2. Ennakointiselvityksessä käytetyt menetelmät  Työ aloitettiin perehtymällä kestävää luonnonvarataloutta ja biotaloutta käsittelevään kirjalli‐suuteen, mm. laadittuihin selvityksiin ja strategioihin. Kirjallisuudesta haettiin elementtejä erityisesti kestävän luonnonvaratalouden ja biotalouden määrittelyyn sekä osaamistarpeiden hahmotteluun.   Helmikuussa (4.2.2013) Opetushallitus sekä maatalous‐ ja ympäristöalan koulutustoimikunta  järjestivät Helsingissä asiantuntijatyöpajan, jonka tavoitteena oli määritellä, mitä kestävä luonnonvaratalous merkitsee ja millaisia uusia osaamistarpeita tai kokonaan uusia ammatteja se 

 

tuottaa erikestävän lukunnan jässekä erilaistoimisto Kuvarataloud Maaliskuuosaamistarnousseita opuutarhataeritasoisisstyöntekijä suunnittelutehtävät (y Sähköiseen(yliopistot 6). Vastaajyritysten eesim. maaterilaisissa t Toukokuustavoitteensekä määritutkintoihitutkintojärtutkintoihilisäksi luonkolmisenky 

Kuva 1. Sel Hankkeen jossa oli mosoitteessa

ityisesti luouonnonvaraseniä. Kutsusia näkökulmuule Oy. Työden/ biotalo

n aikana totrpeista. Senosaamistarpalous, metssa työtehtäv(ammattituu‐ ja kehittäyliopisto, ko

n kyselyyn v5, ammattiina oli myöedustajia. Kytalouden, ptyötehtävis

ssa (20.5.20a oli täsmenitellä, millain sekä tutkrjestelmän kn. Työpajaannonvara‐ jaymmentä h

lvityshankke

eri vaiheideahdollisuusa: http://ww

nnonvara‐aatalouden autut asiantumia luonnoöpajan tuloouden määr

teutettiin sän avulla täsmpeita. Kyselätalous, luovissä ja eri kutkinto), alaämistehtäväorkeakoulu)

vastasi yhtekorkeakouls hallinnon,yselyssä pyypuutarhatalosä tarvitaan

013) selvitysntää kestävisia kehittämintorakentekehittämishan osallistuia ympäristöenkilöä.  

een toteutu

en, kuten tys myös komww.kestava

alalle. Tilaisuasiantuntijaantijat edustnvarojen käoksia hyödynrittelyssä ett

ähköinen kymennettiin yssä osaamontoala, ymkoulutusastan vaativat tät (ammatti.  

eensä 41 heut 15, amm, tutkimuksydettiin arviouden tai mn.  

shankkeen pvän luonnonmistarpeita eeseen. Työhankkeen (T maatalousöalan asiant

uksen vaihee

yöpajojen jamentoida jaaluonnonva

4 

uuteen osala sekä maativat monipäyttöön. Työnnettiin tästä sähköise

ysely kestävensimmäise

mistarpeita kmpäristöala, teilla: alan ptyötehtävätikorkeakou

nkilöä, joistmatillinen aien ja kehityioimaan anmetsätaloud

puitteissa jänvarataloud ne tuovat löpajassa poTUTKE2) vais‐ ja ympäristuntijoita ja 

et 

a kyselyn tua ottaa kanratalous.blo

llistui kymmtalous‐ ja ympuolisesti eröpajan fasilsä selvityksen osaamist

vän luonnonessä työpajakartoitettiinkalatalous,perustehtävt ja työnjohtlu) sekä tut

ta valtaosa kuiskoulutuyksen, järjesnettuja osaden näkökul

ärjestettiin den ja biotaluonnonvarhdittiin myökutuksia luostöalan koututkintotoi

lokset julkataa tuloksiiogspot.fi/ 

menkunta bimpäristöalai hallinnonaitoinnista vessä sekä karvekyselyn

nvarataloudassa ja kirjan eri toimialmuu luonn

vät (perustuto (erikoisakimus ja eri

(23) edusti us 6, ammatstöjen ja neamistarpeitmasta: mill

toinen työplouden osaaa‐ ja ympärös ammatillonnonvara‐lutustoimikmikuntien e

aistiin hankkn. Hankkee

iotalouden an koulutusaloja, toimijvastasi viestkestävän luon laatimises

den/biotaloallisuudessaoilla (maatanonvara‐alautkinto), ammmattitutkityisasiantu

koulutussetillinen perueuvonnan seta oman toilaista osaam

paja, jonka amistarpeitristöalan amlisen koulut‐ ja ympäriskunnan jäseedustajia, y

 

keen blogisen blogi on 

ja stoimi‐jaryhmiä intä‐onnon‐ssa. 

ouden  esiin alous, ) ja 

mmatti‐kinto), ntija‐

ktoria uskoulutus ekä imialan, mista alan 

ta eri aloillammatillisiin tuksen töalan enten yhteensä 

ivuilla, 

 

 

2. Kestäv  SelvityshanpääasiassaOsaamistaosaamisee

2.1. Biota Kestävän lutyöpajassaasiantuntijSuomen tataloutta tuedellyttäväSuomessa  Hellström talouden okuva 2). Keekosysteemkiertoihin. arvosykleih  

 Kuva 2: Luo4.2.2013. 

vä luonno

nkkeen alusa uusiutuviinarpeiden taren. 

lous osana

uonnonvara. Aihetta vaa Eeva Hellalous on vahulee tarkasteät toisaalta ja toisaalta

käsitteli bioosia ovat veeskeisiä haamipalveluidTulevaisuuhin perustu

onnonvarat

nvaratalo

ssa tehtiin ran luonnonvarkastelu raja

a kestävää

atalouden jalotettiin enström esittehvasti kytköella myös gluonnonvar globaalin k

otaloutta yhsitalous, miasteita kestäen turvaamden biotalovissa teollis

talouden os

ous ja biot

ajaus, että aroihin, jotkattiin erityis

ä luonnonv

a biotaloudnsin muutameli aluksi keöksissä globlobaalilla tarojen käytökehityksen j

htenä luonnineraalitaloävään biotaminen. Ainekoudessa kessissa symbio

sa‐alueet ja 

5 

talous 

luonnonvarka ovat luonsesti luonno

varataloutt

den määritemilla asiantestävän luonaaliin ainekasolla. Kestäöstä aiheutua hyvinvoin

nonvaratalous sekä näialouteen siirkierrossa tustävää kasvuooseissa.  

niiden välis

 

ratalouden nnonvara‐ jonvara‐ ja y

ta 

lmää pohdiuntija‐alustnnonvaratakiertoon, jotävä kehitys juvan ekolognnin edistäm

uden osa‐aden puitteisrtymisessä oulisi päästä mua luodaan 

set kytkenn

tarkastelussja ympäristömpäristöala

ttiin hankkeuksilla. Sitralouden globten maammja kestävä lisen jalanjämistä. 

lueena. Mussa toimivatovat kestävmahdollisimyhä enemm

ät. Lähde: E

ssa keskitytäöalan keskiöan ammatil

een ensimman johtava baalia kokome luonnonvuonnonvaräljen pienen

uita luonnont ekosysteevä ainekiertomman suljetmän paikalli

 

Eeva Hellstr

ään össä. lliseen 

mäisessä 

naiskuvaa. vara‐atalous ntämistä 

nvara‐emit (ks. o ja ttuihin siin 

röm, esitys 

6  

Ekosysteemipalveluiden eli ekosysteemien toimintojen ja rakenteiden turvaaminen on kestävän biotalouden edellytys. Luonnonvarojen tarjoamat aineettomat arvot, palvelut ja hyödyt tarjoavat myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Hellström korosti myös kestävän kulutuksen merkitystä. Kestävä luonnonvaratalous edellyttää kestävien tuotantotapojen lisäksi myös kulutuksen sopeuttamista kestävälle tasolle.   Elinkeinoelämän näkemyksiä luonnonvara‐alan kehitykseen ja osaamistarpeisiin valotti Elinkeinoelämän keskusliiton asiantuntija Jouni Lind. Hän korosti ympäristöosaamisen ja kestävien ratkaisujen merkitystä uuden liiketoiminnan ja kasvun lähteinä. Tähän tarvitaan myös uudenlaista osaamista ja asennetta. Lind peräänkuuluttikin muutoksia koulutuksessa. Erityisesti yliopistoissa työelämäyhteistyötä, harjoittelua ja projektioppimista tulisi lisätä. Koulutuksen tulisi vahvistaa keskeisiä työelämätaitoja, kuten verkosto‐osaamista ja yhteistyötaitoja, ongelmanratkaisutaitoja sekä liiketoimintaosaamista ja liiketoiminnallista ajattelua.   Määritelmiä työstettäessä työpajassa pohdittiin, olisiko kestävä luonnonvaratalous vai kestävä biotalous parempi viitekehys luonnonvara‐alan osaamistarpeiden tarkasteluun. Biotalous sopii hyvin luonnonvara‐ ja ympäristöalan viitekehykseksi, koska alan ammattilaiset työskentelevät pääasiassa uusiutuvien luonnonvarojen hoidon, tuotannon ja jalostuksen parissa. Koska biotalous on kuitenkin yksi luonnonvaratalouden osa‐alue ja se on vahvasti kytköksissä muihin osa‐alueisiin, on alan toimijoiden ymmärrettävä myös näiden kestävyyden edellytyksiä ja luonnonvaratalouden yleisiä reunaehtoja.  Biotalouden ja kestävän luonnonvaratalouden rinnalla käytetään usein myös käsitettä vihreä talous. OECD:n määritelmän mukaan vihreä talous (Green Economy) tarkoittaa talousjärjestelmää, jossa ekosysteemien hyvinvointi otetaan huomioon sen kiinteänä osana. Taloustoiminnoissa otetaan huomioon vaikutukset ympäristöön, ihmiseen ja talouteen. Samaan aikaan pyritään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä, luonnonvarojen käyttöä ja jätteen syntyä sekä sosiaalista eriarvoisuutta. Vihreä talouden päätavoite on vähentää riippuvuutta fossiilisesta energiasta ja ekosysteemien köyhtymistä, edistää maailmantaloutta sekä luoda uusia työpaikkoja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. (Kohti biotaloutta. TEM 2011)  Vihreä talous on siten näistä käsitteistä laajin ja sisältää myös sosiaalisen kestävyyden tavoitteita. Näiden käsitteiden suhdetta toisiinsa voi kuvata oheisen kuvan avulla (kuva 3). Vihreä talous on laaja viitekehys kestävän kehityksen mukaiselle taloudelliselle toiminnalle. Sen sisällä luonnon‐varatalous perustuu elottomien (mm. vesi, mineraalit) ja elollisten (mm. metsä, peltokasvillisuus) luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen. Biotalous keskittyy nimenomaan uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön ja ekosysteemien toimintakyvyn ylläpitämiseen.     

 

 

Kuva 3. Bio 

2.2. Luonn Luonnonvakehityksensosiaaliseserilaiset aitasot (paikluonnonvakulutukses Asiantuntijedistäminearviointiin ole erillisiäprosessienkestävyyte Ekologinenuusiutumistehokasta Yhtenä ekoturvaamineilmastonmilmastovaik

otalous ja ke

nonvarata

arataloudenn periaatteidti ja taloudekajänteet (tkallinen, aluaraketjussa:ssa sekä ma

jatyöpajan en, sillä perja määritteä, kun prosen jätettä ja seen: hyvinvo

n kestävyys sen puitteiskierrätystä.ologisen kesen. Luonno

muutoksen hkutusten nä

estävä luon

louden ke

n kestävyyttden mukaisellisesti kestämänhetkieellinen ja g raaka‐aineteriaalien p

keskustelusinteisesti bielyyn. Toisaaesseissa hyösivuvirtoja. Kointiin, oike

edellyttää ssa ja uusiut. Tämä edelstävyyden knvarojen kähillintään, mäkökulmast

nnonvaratal

stävyyden

tä tulee arvesti luonnotävää. Kestänen ja ylisuglobaali kesiden käyttöpalauttamise

ssa korostuiiotalous ja lalta tehokkaödynnetäänKestävä kuleudenmukai

mm. uusiuttumattomiellyttää ainekkriteerinä oäytössä tulemutta ekologa. 

7 

 lous osana v

n arviointi

vioida laaja‐onvaratalouävyyden mäukupolvinenstävyys). Keöönotossa, tessa takaisi

i erityisesti uonnonvaraan ainekie tuotantopautus kytkeyisuuteen ja 

tuvien luonnen luonnonvkiertojen hun biodiversee pyrkiä vägista kestäv

vihreää talo

alaisesti ja kden tulee oäärittelyssän oikeudenmestävyyttä tutuotannon ein luonnon a

luonnonvaratalouskeskerron taloudanoksina ja ytyy vahvastkäsitteesee

nonvarojenvarojen suljuomattavaaiteetin ja ekähähiilisiin rvyyttä ei pid

 

outta. 

kokonaisvalolla samanai on otettavmukaisuus) sulee tarkasteri vaiheissaainekiertoo

rojen kestävkustelu keskdessa kuluturaaka‐aineeti myös sosien hyvästä e

käyttöä enettua kiertoa tehostamikosysteemipatkaisuihin dä arvioida p

ltaisesti. Keikaisesti ekova huomioosekä maanttella koko a, kuljetukson (ks. kuva 

vä kulutus jkittyvät tuous ja tuotanena toisteniaaliseen elämästä. 

nintään niideoa tai erittäista nykyisepalveluidenja pelkästään 

estävän ologisesti, n myös tieteelliset 

sissa, 4). 

a sen otannon nto eivät n 

en äin estä. n 

 

 Kuva 4. Luososiaaliselt  Sosiaalisesluonnonva(esim. työokestävyydetuottavuud 

2.3. Biota Biotalous‐tmerkitystäon vaihtoepohjautuvanimenomabiotaloudesäilyttäminja uusiutuvmäärittely Käytettyjen 1. Luonno

Uusiutuheiken 

onnonvaratta, kulttuuri

sti kestävä larojen kulutolot sekä tuellä viitataaden maksim

louden mä

termiä on kä. Joissain yhehto nykyisealle taloudeaan uusiutuven ekologistnen) tai biotvien luonnoitä on kuvat

n määritelm

onvarojen kuvia luonnotämättä nii

talouden keiselta ja talo

uonnonvaratuksen jakauottojen ja hn mm. luon

mointiin sekä

ääritelmiä 

käytetty vashteyksissä belle fossiilisielle (vrt. vihvien luonnota kestävyyttalouden tuonvarojen hyttu liitteess

mien pohjalt

kestävä käytonvaroja käyden uusiutu

estävyyttä tuoudelliselta

atalous tarkutumisessa hyötyjen reinnonvarojenä toiminnan

ja kriteere

ta hyvin lyhbiotaloudellin polttoainreä talous).onvarojen kttä (ekosystuomia liiketoyödyntämisä 1. 

ta voidaan t

ttö ytetään kesumiskykyä

8 

ulee arvioida kannalta. 

koittaa mmsekä luonnilu jakautumn pitkäjänten taloudellis

ejä 

hyen aikaa ela tarkoitetaneisiin ja luo. Joissain mkäyttöä. Eri yteemipalveloimintamahstä uudessa

tunnistaa jo

stävästi enin

da kaikissa e

. oikeudenmonvara‐alanminen tuotaeiseen hyödseen kanna

eikä sillä oleaan laajasti onnonvarojääritelmissäyhteyksistäuiden ja luohdollisuuksia liiketoimin

oitakin biota

ntään niide

elinkaaren v

mukaisuuttan tuotannosantoketjussayntämiseenttavuuteen

e täysin vakiottaen kesten kestämää biotaloudriippuen paonnonvarojia, kuten bionassa.  Erila

alouden yht

n uusiutum

vaiheissa ek

a ja reiluuttssa ja jalosta). Talouden, luonnonvn. 

iintunutta stävää talouättömään kädella tarkoitainotetaan en uusiutumologisten paisia biotalo

teisiä nimitt

misen puittei

 

kologiselta, 

ta tuksessa llisella vara‐

sisältöä ja tta, joka äyttöön etaan joko miskyvyn rosessien ouden 

täjiä: 

issa ja 

9  

2. Ekosysteemipalveluiden turvaaminen Luonnonvarojen käyttö ei heikennä ekosysteemien tuottamia ekosysteemipalveluita eli niitä hyötyjä, joita ihmiset saavat suoraan tai epäsuorasti ekosysteemin toiminnoista, kuten juomaveden tuotanto, ravinteiden kierrätys, vakaan ilmaston ylläpito tai luonnon tuottamat virkistyspalvelut.  

3. Suljettu/tehokas materiaalikierto Tuotannossa ja kulutuksessa pyritään suljettuun tai ainakin mahdollisimman tehokkaaseen materiaalikiertoon. Keinoina ovat esimerkiksi ympäristömyötäinen tuotesuunnittelu, resurssitehokas tuotanto ja luonnonvaratuottavuuden maksimointi. Tällä tarkoitetaan sitä, että yhteiskunnan käyttöön otettavat luonnonvarat pyritään pitämään talousjärjestelmän piirissä pitkään siten, että ne tuottavat mahdollisimman suuren lisäarvon ja mahdollisimman vähän arvokkaita materiaaleja poistuu lopullisesti talousjärjestelmästä. Yhdyskuntien tasolla kestävällä yhdyskuntasuunnittelulla on keskeinen rooli materiaalikierron tehostamisessa.   

Useissa biotalouden määritelmissä nousevat esiin myös seuraavat näkökohdat:  4. Biologisten prosessien hyödyntäminen tuotannossa 

Nykyisin käytössä olevien lukuisten biologisia prosesseja hyödyntävien tuotantomenetelmien lisäksi biotaloudessa kehitetään uusia tuotteita ja prosesseja. Tulevaisuudessa biomassan kuidut erotellaan biojalostamossa tarkkaan erilaisiin, jopa nanomittakaavan suuruisiin, osiin. Esimerkiksi selluntuotantoprosessissa syntyy selluloosan ohella lopputuotteina muun muassa biodieseliä, etanolia, biopohjaisia kemiallisia yhdisteitä sekä tulevaisuudessa erilaisia kosmetiikka‐, lääke‐, elintarvike‐ ja luontaistuoteteollisuuden tuotteita. Todennäköistä on, että esimerkiksi olemassa olevista biomassan lähteistä löydetään monia terveysvaikutteisia aineita ja nykyisiä öljypohjaisia tuotteita korvaavia tuotteita.  

5. Uusiutuviin luonnonvaroihin pohjautuvat tai niitä hyödyntävät liiketoimintamallit Esimerkiksi luonnonvarojen hyödyntämiseen pohjautuva luontoyrittäjyys voi olla elintarvike‐, käsityö‐ tai matkailuyrittäjyyttä. Myös kestävien ratkaisujen kehittäminen ja tuotteistaminen liiketoiminnaksi voi olla keskeinen osa biotaloutta (esim. uusiutuvan energian hajautetut ratkaisut, ekosysteemipalveluiden tunnistamiseen ja turvaamiseen liittyvät palvelut).  

 6. Hajautettu tuotanto ja luonnonvarojen paikallinen hyödyntäminen 

Luonnonvaratuotannolla on usein alueellisesti ja paikallisesti merkittävä vaikutus työllisyyteen, väestön hyvinvointiin sekä asutusrakenteen pysyvyyteen. Alueelliset, hajautetut tuotantomallit vähentävät luonnonvarojen kuljetuksen tarvetta, kasvattavat huoltovarmuutta ja turvaavat paikallista hyvinvointia. Lisäksi paikalliset luonnontuotteet sekä luonnonvarojen aineettomat arvot (esim. maisema ja virkistys) sisältävät merkittäviä mahdollisuuksia lisätä ihmisten hyvinvointia ja luoda liiketoimintaa.   

7. Uusiutuvien luonnonvarojen systeemitason tarkastelu Tarve ymmärtää luonnonvaroihin vaikuttavia muutosvoimia ja niiden välisiä kytkentöjä lisääntyy. Luonnonvarakysymyksiä tulee tarkastella kokonaisvaltaisesti yli sektorirajojen. Biotaloudessa luonnonvarojen käyttöä ja suojelua tuleekin tarkastella yhtenä kokonaisuutena ja suunnitella riittävän pitkäjänteisesti. Lisääntyvä kilpailu tuottavasta maasta, 

10  

mineraalivaroista ja biomassojen käyttömuodoista luovat suunnitteluosaamiselle myös kansainvälistä kysyntää.  

8. Kestävän kulutuksen merkitys ja kulutuksen ohjaus Koska luonnonvarojen saatavuusongelmat sekä käytöstä aiheutuvat ympäristöhaitat kasvavat, kasvaa myös tarve löytää keinoja ohjata luonnonvarojen käyttöä. Niitä ovat esimerkiksi viranomaisten toimet, joilla ihmisiä ja yrityksiä pyritään ohjaamaan luonnonvarojen kestävään käyttöön ja joilla luonnonvaroille haitallista käyttäytymistä pyritään rajoittamaan.   Jotta kuluttajat voisivat ottaa käyttäytymisessään huomioon luonnonvarojen kestävän käytön, on kuluttajan tiedostettava tämä omassa kotitaloudessaan. Tämä edellyttää, että kuluttajan käytössä on oltava ymmärrettävää ja luotettavaa informaatiota ja työkaluja, joiden avulla kuluttaja voi seurata ja verrata ostopäätöstensä vaikutuksia luonnonvarojen kestävään käyttöön. 

     

11  

3. Kestävän luonnonvaratalouden ja biotalouden osaamistarpeet   

3.1. Kestävän luonnonvaratalous tuo osaamistarpeita kaikille toimialoille  Helmikuun asiantuntijatyöpajan toisessa vaiheessa pohdittiin kestävän luonnonvaratalouden ja biotalouden synnyttämiä osaamistarpeita ja kokonaan uusia osaamisaloja. Tässä vaiheessa osaamistarpeita tarkasteltiin yleisesti, ei pelkästään luonnonvara‐alan näkökulmasta.  Substanssiosaamisista biotaloudessa korostuu erityisesti perusluonnontieteiden osaaminen (kemia, fysiikka ja biologia) ja sen soveltaminen. Syvällistä tietoa ja ymmärrytä tarvitaan esimerkiksi biologisten prosessien soveltamisessa tuotantoprosesseissa. Ekosysteemipalveluiden ja teollisen ekologian näkökulma edellyttävät vahvaa ekologian osaamista ja ekologisen osaamisen soveltamista, esimerkiksi luonnonvarojen kestävän käyttötason määrittely ja materiaalien palauttaminen kiertoon. Biotaloudessa tarvitaan myös teknologian osaamista ja teknologian (tarjoamien ratkaisumahdollisuuksien) ymmärtämistä.  Luonnontieteellisen osaamisen lisäksi korostuvat myös liiketaloudellinen osaaminen (biotaloudesta liiketoimintaa, uudet liiketoimintaratkaisut), yhteiskuntatieteellinen ja ihmistieteellinen osaaminen (yhteiskunnan toimintojen ja kulutuksen ymmärtäminen ja sopeuttaminen kestävälle tasolle).   Kestävässä luonnonvarataloudessa korostuvat mm. seuraavat taidot ja osaamisalat:  

• Ekologinen ja asiakaslähtöinen tuote‐ ja palvelusuunnittelu (Ecodesign), koko elinkaaren aikaisten vaikutusten huomioon ottaminen jo suunnitteluvaiheessa 

• Elinkaaritarkastelu taloudellisten ja ekologisten taseiden kautta (esim. bioenergian tuotannon taloudellinen ja ekologinen kestävyys ja kannattavuus) 

• Materiaalivirtojen hallinta ja kokonaisuuksien hallinta  • Ekoteollisten järjestelmien suunnittelu, materiaalin ja energian sivuvirtojen hyödyntäminen 

toisissa tuotantoprosesseissa ja suljetut kierrot • ICT‐osaaminen ja soveltaminen, esimerkiksi seurantatietojen ja muun 

ympäristöinformaation käsittely, ekosysteemipalveluiden ja ainevirtojen mallintaminen • Laaja‐alainen, kokonaisvaltainen ajattelu ja systeemitason tarkastelu • Logistiikan suunnittelu taloudellisesti ja ekologisesti tehokkaasti, jotta hajallaan olevien 

luonnonvarojen logistiikka saadaan optimoitua • Luonnon yhteys ihmisen hyvinvointiin, sosiaaliset ekosysteemipalvelut ja niiden tuottamat 

hyödyt ihmisille (esim. Green Care)  • Säästäminen sekä taitona että asenteena, pelkkä resurssitehokkuus ei riitä, jos kulutus 

samaan aikaan kasvaa. Täytyy pystyä kulutuksen absoluuttiseen vähentämiseen. • Ongelmanratkaisutaidot, ratkaisukeskeinen työote ja rohkeus kokeilla uusia ratkaisuja (nk. 

kokeilukulttuuri) • Biotaloudessa tarvitaan monialaista yhteistyötä ja eri alojen asiantuntijoiden/toimijoiden 

on kyettävä löytämään yhdessä kokonaisvaltaisesti kestäviä ratkaisuja. Tämä edellyttää mm. ”poikkitieteellistä kielitaitoa” ja hyviä yhteistyö‐ ja vuorovaikutustaitoja. 

12  

• Eettinen osaaminen ja tarkastelu, sekä paikallisella, alueellisella että globaalilla tasolla (esim. olisiko Suomessa eettistä tuottaa energiakasveja pelloilla, jos maailmalla vallitsee ruokapula).  

 Nämä osaamistarpeet heijastuvat laajasti eri toimialoille ja asettavat vaatimuksia eri koulutus‐aloille. Kestävä luonnonvaratalous/biotalous ei rajoitu vain luonnontieteellisille ja teknisille aloille vaan tulevaisuuden ratkaisuissa tarvitaan laajasti eri koulutusalojen näkemystä. Ratkaisut voivat edellyttää esimerkiksi yhteiskuntatieteellistä ja käyttäytymistieteellistä osaamista, talousosaa‐mista, muotoiluosaamista, kulttuuriosaamista ja/tai tietoteknisten sovellusten osaamista.   Eri aloilla tarvitaan osaamista kestävän luonnonvaratalouden ja biotalouden perusteista, kuten luonnonvarojen kestävästä käytöstä, ekosysteemipalveluiden turvaamisesta ja kestävästä materi‐aalikierrosta. Yhtä lailla tärkeää on tunnistaa eri alojen mahdollisuudet kestävien ratkaisujen edistämisessä. Tämä näkökulma voi joillakin aloilla olla huomattavasti merkittävämpi kuin toiminnan päästöt ja muut suorat ympäristövaikutukset. Esimerkiksi ICT‐alan ratkaisut voivat olla keskeisessä roolissa energiatehokkuuden edistämisessä tai hajautetun uusiutuvan energian tuotannossa. Tai uudenlaisilla rahoitusmalleilla voidaan edistää investointeja puhtaisiin teknologioihin ja biotalouden ratkaisuihin.   

3.2. Biotaloudessa luonnonvara‐alalla tarvitaan monialaisia osaajia  Maaliskuun aikana toteutettiin kysely biotalouden osaamistarpeista, jolla kartoitettiin nimenomaisesti luonnonvara‐ ja ympäristöalan osaamistarpeita kestävään luonnonvaratalouteen ja biotalouteen siirryttäessä.  Kyselyssä pyydettiin arvioimaan annettuja osaamistarpeita oman toimialan näkökulmasta: millaista osaamista alan erilaisissa työtehtävissä tarvitaan. Arvioitavat osaamistarpeet pohjautuivat kirjallisiin lähteisiin sekä helmikuussa järjestetyn asiantuntijatyöpajan tuloksiin. Osaamistarpeet oli kyselyssä jaoteltu seuraaviin luokkiin: 

• Materiaalivirtojen hallinta  • Teknologia‐ ja prosessiosaaminen  • Ekosysteemit ja luonnonvarojen käyttö  • Kestävä tuote‐ ja tuotannon suunnittelu  • Liiketoimintaosaaminen  • Muut biotalouden osaamistarpeet  • Yleiset taidot  

 Kyselyn tuloksia käsiteltiin selvityshankkeen toisessa työpajassa, jossa osaamistarpeita vielä täsmennettiin ja määriteltiin niiden pohjalta koulutuksen kehittämistarpeita. 

Luonnonvara‐alalla tarvitaan ekosysteemien ymmärrystä 

Luonnonvara‐ ja ympäristöalan merkityksen nähtiin kasvavan biotalouteen siirryttäessä, sillä uusiutuvien luonnonvarojen hallinta ja kestävä käyttö ovat biotalouden keskiössä. Kestävä luonnonvaratalous ja biotalous tuovat alalle myös muutostarpeita ja haasteita. Nykyisten tuotteiden ja palveluiden, kuten ruuan, puutavaran, bioenergian ja elämyspalveluiden lisäksi luonnonvarataloudessa tulisi varmistaa ekosysteemipalveluiden ylläpito ja ainekiertojen kestävyys sekä tuottaa ratkaisuja ekologisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Tämä edellyttää kestävyysnäkökulman integroimista kaikkeen luonnonvarojen hallintaan ja käyttöön.  

13  

 Kaikki luonnonvara‐alan ammattilaiset tarvitsevat myös ymmärrystä ja osaamista kestävän luonnonvaratalouden ja biotalouden perusteista oman ammattialansa näkökulmasta. Tämä edellyttää osaamista mm. kestävästä ainekierrosta, ekosysteemipalveluista ja niiden merkityksestä. Ekosysteemien toiminnan ymmärtäminen korostuu myös ilmastonmuutoksen myötä, kun luonnonvarojen tuotantoa ja hallintaa on sopeutettava muuttuvaan ilmastoon. Keskeisiä ammatillisia taitoja luonnonvaratalouden kestävyyden turvaamisessa ovat mm. uusiutuvien luonnonvarojen käytön seuranta ja mittaaminen, vesitalouden hallinta ja luonnonvarojen kierrättäminen, erityisesti ravinteiden hyödyntämiseen esimerkiksi tuhkan tai lietteen muodossa.   Luonnonvara‐alan ammattilaisten keskeistä osaamista on myös oman toiminnan ja oman ammattialan ympäristövaikutusten tunnistaminen ja huomioon ottaminen toiminnassa. Kokonaisvaltainen kestävän kehityksen ulottuvuuksien ymmärtäminen ja huomioon ottaminen luonnonvarojen käytössä nousi kyselyssä esiin keskeisenä osaamisena. (Kuva 5)   

 Kuva 5. Ote osaamistarvekyselyn tuloksista: Ekosysteemipalveluihin ja kestävään luonnonvarojen käyttöön liittyvät osaamistarpeet eri työtehtävissä ja koulutusasteilla. Pylväsdiagrammit osoittavat, kuinka moni vastaajista on arvioinut kyseistä osaamista tarvittavan erilaisissa työtehtävissä ja eri koulutusasteilla. Vastaajat ovat voineet valita useamman koulutus‐asteen/työtehtävän, jos ovat arvioineet osaamista tarvittavan eri tasoilla.  

0 50 100 150

Uusiutuvien luonnonvarojen käytön kestävyydenarviointi

Biologisen ja geneettisen monimuotoisuudenedistäminen luonnonvarojen käytössä ja

tuotannossa

Hiilinielujen (mm. suot, metsät,maaperä)tunnistaminen ja hallintailmastonmuutoksen hillitsemiseksi

Luonnonvarojen hallintaan ja käyttöön liittyväturvallisuusosaaminen (huoltovarmuus ja kriisien

hallinta)

Toimialan luonto‐ ja ekosysteemivaikutustentunnistaminen ja arviointi

Ekosysteemipalveluiden tunnistaminen ja hallinta

Kokonaisvaltainen kestävän kehityksennäkökulmien huomioon ottaminen

luonnonvarojen käytössä (ekologinen,…

Uusiutuvien luonnonvarojen käytön seuranta jamittaaminen

14  

Pylvään kokonaispituus kuvastaa siis osaamisen merkitystä yleisesti ja pylvään jakautuminen eri tasoihin/väreihin kuvaa osaamistarpeen painottumista eri työtehtävissä ja eri koulutusasteilla. Vastauksissa painottuu vahvasti ammattikorkeakoulutason osaaminen, mikä johtunee ainakin osittain ammattikorkeakoulujen edustajien suuresta vastaajaosuudesta (37% kaikista vastaajista).  Yrittäjyyttä ja liiketoimintaosaamista  

Biotalouden myötä uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen, jalostamiseen ja hyödyntämiseen liittyvien palveluiden kysyntä kasvaa ja valtaosa näistä palveluista tullaan tuottamaan (pien)yri‐tysten kautta. Luonnonvara‐alan yrittäjät voivat tuottaa esimerkiksi viljeltyjen ja luonnontuottei‐den jalostukseen, energiantuotantoon, matkailuun tai terveyden‐ ja hyvinvoinnin edistämiseen liittyviä tuotteita ja palveluita.  Substanssiosaamisen lisäksi luonnonvara‐aloilla tarvitaan myös yrittäjyys‐ liiketoimintaosaamista, kuten uusien liiketoimintamallien soveltamista, asiakaslähtöistä tuote‐ ja palvelusuunnittelua, markkinointia ja hinnoittelua sekä tuottajien verkostoitumista ja yhteistyötä. (Kuva 6)   

 Kuva 6. Liiketoimintaosaamisen tarpeissa korostui erityisesti yrittäjyysosaaminen.     

0 50 100 150

Ympäristöviestintä ja –markkinointi

Aineettomien luontoarvojentunnistaminen ja hyödyntäminen…

Innovaatio‐osaaminen, uusien tuotteidenja palveluiden kehittäminen

Tuotteistaminen ja uusien liikeideoidenkaupallistaminen

Asiakaslähtöinen tuote‐ japalvelusuunnittelu

Luonnonvaratuottavuuden(ekotehokkuuden) maksimointi

Uusien liiketoimintamallien soveltaminenja käyttöönotto

Yrittäjyys, yrittäjämäinen asenne

15  

Teknologian soveltamista kestäviin ratkaisuihin  Kestävät ratkaisut edellyttävät luonnonvara‐alan ammattilaisilta teknologista osaamista ja prosessien hallintaa. Osaamista tarvitaan erityisesti bioenergian sekä suljettuihin ainekiertoihin perustuvien tuotantojärjestelmien toteuttamiseen, käyttöön ja ylläpitoon. Informaatioteknologian osaamista ja soveltamista tarvitaan mm. hajautetun tuotannon hallintaan ja ohjaukseen. ”High tech” ‐osaamisen lisäksi tarvitaan myös yksinkertaiseen ja toimintavarmaan teknologiaan perustuvien ratkaisujen hallintaa.   Biotalouteen liittyy keskeisesti myös ekologisten ja biologisten prosessien ymmärrys ja soveltaminen. Osaamista tarvitaan esimerkiksi luonnonmukaisesta tuotannosta, biologisista kasvinsuojelu‐ ja torjuntamenetelmistä sekä muista kestävistä viljelyteknologioista, joilla edistetään maaperän tuotantokykyä ja ravinteiden tehokasta hyödyntämistä. Myös tuotannon sopeuttaminen muuttuvaan ilmastoon edellyttää ekologisen osaamisen soveltamista esimerkiksi kasvatettavien/viljeltävien lajikkeiden valinnassa. Kaiken kaikkiaan perusluonnontieteiden, kuten kemian ja fysiikan osaamisen ja soveltamisen tarve kasvaa.  Biotaloudessa tarvitaan monipuolisia työelämätaitoja  Biotalouteen liittyvä uudenlainen lähestymistapa luonnonvarojen hallintaan ja käyttöön edellyttää alan ammattilaisilta myös monipuolisia yleisiä työelämätaitoja. Uusien ratkaisujen tarve edellyttää innovatiivisuutta, rohkeutta etsiä ja kokeilla uusia ratkaisuja sekä ongelmanratkaisutaitoja, tiedon ja osaamisen soveltamista käytännön ongelmien ratkaisussa. Uusien ratkaisujen jalkauttaminen ja laaja käyttöönotto edellyttää alan ammattilaisilta ja palveluntuottajilta myös neuvonta‐ ja ohjaustaitoja. (Kuva 7)  Monet biotalouden ratkaisut ja mahdollisuudet edellyttävät monialaista lähestymistapaa ja osaamista, joten luonnonvara‐alan ammattilaiset tarvitsevat taitoa työskennellä monialaisissa ryhmissä. Luonnonvara‐alan osaaminen voi yhdistyä esimerkiksi sosiaali‐ ja terveysalan, rakennusalan, elintarvikealan, energia‐alan tai matkailualan osaamiseen.   

16  

 Kuva 7. Biotalouden myötä korostuvat yleiset työelämätaidot. 

 

3.3. Toimialakohtaisia osaamistarpeita  Toukokuun työpajassa pohdittiin koulutusalakohtaisissa ryhmissä kestävän luonnonvaratalouden ja biotalouden osaamistarpeita myös ammatti‐ ja koulutusalakohtaisesti. Osallistujat jakautuivat kolmeen ryhmään: (1) maatilatalouden, karjatalouden ja hevostalouden ryhmään, (2) metsä‐talouden ryhmään sekä (3) puutarhatalouden ja muun luonnonvara‐ ja ympäristöalan ryhmään. Ryhmillä oli käytettävissään keskustelun pohjana ja aineistona maaliskuussa toteutetun osaamistarvekyselyn tulokset.   Tilakokojen kasvu tuo maatiloille uusia osaamistarpeita   Maatilataloudessa, karjataloudessa ja hevostaloudessa yrittäjyys‐ ja liiketalousosaaminen korostuvat erityisesti tilakokojen kasvun myötä. Luonnonvaratalouden merkityksen kasvaessa ja toimintaympäristön muuttuessa tilakoot kasvavat, mikä synnyttää monia osaamistarpeita maatalousyrittäjille. Maatiloilla tarvitaan entistä enemmän liiketalousosaamista ja johtamistaitoja. Suuret tilat työllistävät myös ulkopuolisia työntekijöitä, usein ulkomaalaisia, joten esimiestaitojen merkitys korostuu. Maatiloilla korostuu myös laadunhallinta‐ ja omavalvontaosaaminen.  

0 50 100 150 200

Kokonaisvaltainen ja monialainen, erinäkökulmia yhdistävä systeemitarkastelu…

Kestävän kehityksen kokonaisvaltainenosaaminen

Kansainvälisyystaidot

Neuvonta‐ ja ohjaustaidot

Innovatiivisuus, rohkeus etsiä ja kokeilla uusiaratkaisuja

Ongelmanratkaisutaidot, tiedon soveltaminenongelmien ratkaisussa

Verkostoitumistaidot

Eettinen osaaminen, ratkaisujen eettinentarkastelu ja arviointi

Kyky työskennellä monialaisessa ryhmässä

Yhteistyö‐ ja vuorovaikutustaidot

17  

Luonnonvara‐alan toimintaympäristön muuttuessa korostuu strategisen ajattelun, tulevaisuuden ennakoinnin ja suunnittelun merkitys. Alan yrittäjien täytyy osata jatkuvasti arvioida, ylläpitää ja kehittää omaa osaamistaan. Alalla pärjääminen edellyttää entistä enemmän taitoa verkostoitua oman alan ja muiden alojen toimijoiden kanssa.  Tilakokojen kasvamisen myötä yrittäjän ajanhallintataidot sekä omasta työhyvinvoinnista ja työssä jaksamisesta huolehtiminen korostuvat. Tähän liittyvät myös hinnoittelutaidot sekä resurssien ja kustannusten hallintaosaaminen: kuinka paljon yrittäjä voi realistisesti tehdä itse ja mitä töitä on mahdollista ja järkevää teettää ulkopuolisilla palveluntarjoajilla.   Myös teknologisen osaamisen merkitys kasvaa. Maataloudessa tarvitaan ymmärrystä teknologisista ratkaisumahdollisuuksista ja niiden hyödyntämisestä. Erityisesti bioenergian ja siihen liittyvän tuotantoteknologian osaaminen kasvaa, sillä maatilat voivat olla sekä bioenergian (lämmön, sähkön ja polttoaineen) tuottajia että käyttäjiä.   Metsäalalla tarvitaan ekosysteemiosaamista ja palvelutaitoja  Myös metsätalouden työtehtävissä yrittäjyystaidot korostuvat biotalouteen siirryttäessä. Tulevaisuudessa metsän tuottamia ekosysteemipalveluita ja hyötyjä tarkastellaan monipuolisemmin, mikä vaikuttaa mm. metsänhoitomalleihin ja metsänhoitopalveluiden kysyntään. Metsissä tuotetaan nykyistä monipuolisemmin erilaisia lopputuotteita: paperin ja puutavaran lisäksi energiaa, teollisuuden raaka‐aineita ja metsäluontoa hyödyntäviä aineettomia palveluita. Esimerkiksi hyvinvointipalveluilla voi olla kasvava merkitys luontoyrittäjyydessä.    Metsänhoidon monipuolistumista edistää myös metsien omistajarakenteen muutos. Yhä useammat metsänomistajat ovat kaupunkilaisia, joiden tavoitteet ja toiveet metsänhoidolle voivat poiketa huomattavasti nykyisistä. Tämä edellyttää alan ammattilaisilta asiakaslähtöisyyttä sekä palvelu‐ ja tuotteistamisosaamista, jotta erilaisten asiakkaiden tarpeet osataan tunnistaa ja tarjota tarpeisiin vastaavia palveluita. Myös laatuajattelun ja laadunhallintataitojen merkitys kasvaa.  Metsänhoidon monipuolistuessa ja omistajarakenteen muuttuessa konkreettisia osaamistarpeita ovat esim. pehmeämmät metsänkäsittelymuodot, jotka vaativat enemmän käsityötä, uusia välineitä ja teknologisia ratkaisuja. Esimerkiksi hevosmetsuripalveluiden kysynnän arveltiin kasvavan tulevaisuudessa. Metsänhoitotöiden seurantaan liittyvät palvelut voivat yleistyä, kun useammat metsänomistajat asuvat kaukana metsistään.   Keskeinen osaamistarve kaikille metsäalan ammattilaisille on biologian osaaminen, erityisesti metsän ekosysteemipalveluiden tunnistaminen ja turvaaminen. Tämä osaaminen on perusta kestävän metsänhoidon palveluiden kehittämiselle ja tarjoamiselle.  Resurssitehokkuutta ja biologisen osaamisen soveltamista  Puutarhatalouden ja muun luonnonvara‐ ja ympäristöalan ryhmässä keskustelussa korostui yhteinen, kaikilla luonnonvara‐aloilla tarvittava biotalousosaaminen ja ymmärrys ekosysteemipalveluiden merkityksestä koko luonnonvara‐alan perustana. Laaja näkemys kestävästä luonnonvarataloudesta ja siihen liittyen oman työn ja ammattialan merkityksen ymmärtäminen lisäävät ammattiylpeyttä ja oman työn merkityksellisyyttä. Koulutuksessa kestävän 

18  

luonnonvaratalouden ja biotalouden perusteita tulee käsitellä ensisijaisesti oman alan ja työtehtävien kautta, esimerkiksi integroituna ammattiaineisiin, jotta ne eivät jäisi työstä irralliseksi teoriatiedoksi.  Puutarha‐alalla biotalouden myötä korostuvat mm. materiaalitehokkuuden ja jätehuollon osaaminen, energiatalouden hallinta, tulvasuojelu ja hulevesien hallinta, viherkasvien käyttö pienilmaston säätelyssä (esim. viherseinät) sekä paikallisten ja kestävien, myös muuttuvaan ilmastoon sopeutuvien, lajikkeiden käyttö. Biologian ja ekosysteemien osaamisen soveltamista tarvitaan mm. ekologisessa puutarhasuunnittelussa, jolla voidaan edistää biodiversiteettiä, vähentää tulvariskejä ja minimoida puutarhan hoitotarve.  Paikallisen ruoantuotannon korostuessa tarvitaan puutarha‐alalla osaamista koko lähiruokaketjusta: mm. tuotannon suunnittelun, logistiikan, markkinoinnin ja verkostoitumisen osaamista.  Ryhmässä käsiteltiin myös muutamia muita luonnonvara‐ ja ympäristöalan tutkintoja ja niiden uusia osaamistarpeita:  • Vesihuoltoalalla korostuvat materiaalitehokkuus ja lietteen hyödyntäminen 

energiantuotannossa.   • Ympäristöhuoltoalalla uutena osaamistarpeena nousee bioraaka‐aineen käsittely ja 

hyödyntäminen esimerkiksi toisen sukupolven biopolttoaineiden tuotannossa (jäte, maa‐ ja metsätalouden sivuvirrat). 

• Luontoalalla korostuvat ekosysteemipalveluiden ymmärtäminen sekä liiketoimintaosaaminen: palveluiden tuotteistaminen, myynti ja markkinointi.  

• Golfkentänhoidossa tarvitaan osaamista kentän ympäristöhaittojen tunnistamiseen, mittaamiseen, seurantaan ja vähentämiseen. Yksi keino on alan oma sertifiointijärjestelmä, joka kattaa mm. syntyvät jätteet, käytettävät lannoitteet ja ympäristövaikutusten mittauksen. 

  

19  

4. Biotalouden haasteet luonnonvara‐alan koulutukselle     Biotalous edellyttää monella tapaa uudenlaista ajattelua ja uutta osaamista luonnonvara‐ ja ympäristöalalla ja myös muilla aloilla.  Tämä edellyttää muutoksia koulutuksessa. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää mm. biotalouden perusteiden ymmärtämiseen, monialaisen opetuksen kehittämiseen sekä liiketoimintaosaamisen ja yrittäjyyden edistämiseen.  Biotalouden perusteet kaikkeen koulutukseen  Luonnonvara‐alan ammattilaiset tarvitsevat syvällistä kestävän luonnonvaratalouden ja biotalouden osaamista, mm. luonnonvarojen kestävästä käytöstä, ekosysteemipalveluiden turvaamisesta, biologisista prosesseista, elinkaariajattelusta ja kestävästä ravinne‐ ja muusta materiaalikierrosta.  Biotalouden osaamistarpeet heijastuvat laajasti myös muille toimialoille ja asettavat vaatimuksia eri koulutusaloille. Kestävän luonnonvaratalouden ja biotalouden perusteet – kuten kestävä materiaalikierto – tulisikin integroida osaksi kaikkea koulutusta ja opetusta. Yleissivistävän koulutuksen jälkeisissä opinnoissa, ammatillisessa ja korkeakoulutuksessa on oleellista kytkeä nämä sisällöt osaksi omaa ammattialaa. Ympäristöasioiden opetus ei saisi jäädä vain yleisen ympäristötiedon tasolle, vaan niitä tulisi tarkastella syvällisesti osana alan opetusta.   Koulutuksessa tulisi antaa valmiudet mm. oman ammatti‐ tai toimialan ympäristövaikutusten tunnistamiseen, ympäristövastuullisten toimintatapojen hallintaan ja ympäristöhaittojen vähentämiseen. Yhtä lailla tärkeää on tunnistaa eri alojen mahdollisuudet ympäristöongelmien ratkaisemisessa ja biotalouden kestävien ratkaisujen edistämisessä. Tämä näkökulma voi joillakin aloilla olla huomattavasti merkittävämpi kuin toiminnan päästöt ja muut suorat ympäristö‐vaikutukset.   Yrittäjyyttä kaikkeen luonnonvara‐alan koulutukseen  Liiketalous‐ ja yrittäjyysosaaminen korostuu biotalouden myötä. Luonnonvara‐alan koulutuksessa tulisi olla vahvasti mukana liiketaloudellisen ajattelun ja yrittäjyyden tukeminen. Työpajoissa esitettiin yrittäjyystaitojen koulutuksesta kahdenlaisia näkemyksiä: toisaalta esitettiin, että yrittäjyysopintojen tulisi olla alakohtaisia, jotta oman ammattialan erityiskysymykset ja prosessit voidaan riittävässä määrin ottaa huomioon opinnoissa. Toisaalta eri luonnonvara‐aloille ehdotettiin yhteisiä yrittäjyysopintoja, jotka voitaisiin mieluiten toteuttaa aidosti monialaisissa ryhmissä, mikä tukisi myös laaja‐alaisen näkemyksen kehittymistä sekä eri luonnonvara‐alan toimijoiden verkostoitumista ja yhteistyötä.  Yrittäjyysosaamista tulisi pystyä tarkemmin avaamaan eri tasoille eri tutkinnoissa. Joissakin luonnonvara‐alan perustehtävissä tarvitaan lähinnä sisäistä yrittäjyyttä, kun taas esimerkiksi maatalousyrittäjien tulee hallita jo perustutkintotasolla kattavasti ja syvällisesti yritystoiminnan taitoja.     

 

Monialaist Monet bioammattialamateriaalioosaamista.toimijoidenkoulutuksetutkinnoille BioenergiamaataloudammattilaimaatalousLuonnon hpuutarha‐aterveysalanymmärryst  

  Kuva 8. Moliittyä osak Jo nykyinemahdollistenemmän sijaita kaukMonialaisemyös opet 

ta koulutus

talouden syaan liittyviäominaisuud. Esimerkiksn yhteistyötessa vastatae.  

aan ja biopoden, metsätisille. Kestävtuottajat, ehyödyntämialan, matkankin osaamtä ja koko k

onet biotaloksi eri alojen

n ammatillita. Tätä voitmonialaisekana toisistaen opetuksetusratkaisuj

sta, yhteisty

ynnyttämätä. Tulevaisudet ja tuoteksi ravinne‐ jtä ja kokonaa monialaisi

olttoaineisiinalouden, ymvän elintarvelintarvikejanen hyvinvoailun, hevosmiseen. Yhteetjun toimij

ouden osaamn tutkintoja

nen tutkinttaisiin edellen opetukseaan tai eri aen kehittäma monialais

yötä yli tutk

 osaamistarudessa tarvkehitys) liitta muiden aaisuuden ymlla opintoko

n liittyvä osmpäristöhuovikeketjun jalostajat, logointipalvelualan, luontoiset opetusjoiden välis

mistarpeet. 

torakenne oeen helpottn käytännöalojen opiskmiseksi oppilsuutta edist

20 

kintorajojen

rpeet ovat jvitaan koko tyvää poikkinekiertojenmmärrystä.okonaisuuk

saaminen jaollon, logista paikallisegistiikan ja uissa (Greenoalan, kaunskokonaisuustä yhteistyö

ovat lähtök

on niin jousttaa valinnaiön toteutukskelijoiden oplaitosten yhävästi. 

n  

jo lähtökohtketjuun (alitieteellisemn sulkemine Näihin osaksilla, jotka o

a opetus voitiikan sekä en ruoantuokaupan toimn Care) voiseudenhoitoudet voisivaötä. 

kohtaisesti m

tava, että msuutta lisääsessa: esimpetus etenehteistyötä o

taisesti monkutuotantompää ja moen edellyttäamistarpeisolisivat yhte

si olla osittaenergia‐ ja ptannon osamijoita sami kuulua niinoalan kuin st edistää er

monialaisia

monialainenämällä. Haaserkiksi opetee erilaisissalisi syytä tiiv

nialaisia ja mo, jalostus, nialaisempaää kaikkien siin voitaisiieisiä eri aloi

ain yhteistäprosessitekaaminen yhdaan arvoken luonnontusosiaali‐ ja ri toimijoide

 

a ja osaamin

n opetus on steet ovatktusyksiköt va jaksoissa.vistää ja ke

moneen 

aa ketjun in myös ille ja 

ä kniikan distää mm. tjuun. uotealan, 

en välistä 

nen voi 

in voivat  hittää 

 

Monialaisuopintojen akansainvälprojektimaasteiden, kkokeilla uu Pääpaino n Sähköisessalan tutkinarveltiin syhyvinvointenergiaan päivitystaruudenlaise Myös CEDEon tunnisteammattienosaamisee9).  

 Kuva 9. BioammattienosaamiseeLähde: AntBioeconom

uuden lisäksalusta alkaeisesti, työelaisen oppimkoulutusalojudenlaisia, r

nykyisten t

sä kyselyssäntoja ja ammyntyvän joitipalveluihinliittyvät amrve on kuiteessa yhdiste

EFOP:n (Eurettu vastaavn päivittämien. Kokonaa

otaloudessan päivittämien. Kokonaatonio Raniermy ”–confer

si koulutuksen. Yhteistylämän kansmisen kauttajen ja työelrohkeita liik

utkintojen 

ä vastaajia pmatteja tulisakin kokonan, materiaalmmatit sekä nkin olemaelemisessä. 

ropean Cenvat osaamisisessä ja ”vian uusien am

a ja laajemmisessä ja ”vian uusien amri, CEDEFOPence (20.11

sen tulisi kaötä ja verkosa kuin kulua kehittää jaämän väliseetoimintam

päivittämis

pyydettiin asi päivittää aan uusia alivirtojen habiotalouteessa olevien 

tre for the starpeet: bihertämisesmmattien ja

minkin vihreihertämisesmmattien jaP, Skills for G1.2012) 

21 

nnustaa veostoitumistuttajienkin a pilotoida uessä yhteistmalleja. 

sessä, ei uu

rvioimaan, vastaamaammatteja jallintaan, bien liittyvät  ammattien

Developmeiotaloudessssä” eli ympa osaamisal

eässä taloudssä” eli ympa osaamisalGreen Grow

rkostoituma tulisi ediskanssa. Kouuusia kestävtyössä. Pilot

sissa tutkin

miten nykyn biotalouda työnkuviaoenergiaanneuvonta‐ jn täydentäm

ent of Vocata suurin taräristönäkökojen tarve s

dessa on supäristönäköklojen tarve owth –presen

iseen ja yhttää niin oppulutuksessa viä ratkaisujttikokeiluiss

nnoissa 

isiä luonnonen osaamisa. Useimmitn ja muuhuna suunnittemisessä ja o

tional Trainirve on olemkohtien sisäsen sijaan o

urin tarve okohtien sisäon vähäinentation, ”Ne

teistyöhön jpilaitosten kvoidaan esja eri koulusa voidaan m

nvara‐ ja ymstarpeita. Aten mainittin uusiutuvaelutehtävätsaamisten 

ing) ennakomassa olevieällyttämiseson vähäinen

olemassa olällyttämisesn.  ew Skills for 

jo kesken, imerkiksi tus‐myös 

mpäristö‐lalle in an . Suurin 

ointityössä en ssä alan n (ks. kuva 

 

levien ssä alan 

European 

22  

 Toukokuun työpajassa ryhmät ottivat kantaa myös joidenkin yksittäisten koulutusalojen ja tutkintojen rakenteisiin ja nimityksiin: • Maatilatalouden tutkintorakenteeseen tulisi lisätä myös erikoisammattitutkinto, jonka 

osaamisalat muodostuisivat pitkälti nykyisistä tutkinnoista. Maatalousalan eat:n osaamisaloja voisivat olla nykyiset maaseudun vesitalouden eat, maaseudun kehittäjän eat, tarhaajamestarin eat ja uutena esityksenä eläinten sairaanhoitamisen osaamisala. Maatilatalouden ammattitutkinnoista voisi muodostaa yhden maatalousalan ammattitutkinnon.  

• Eläintenhoitamisen sijoittaminen uuteen tutkintorakenteeseen on haasteellisempaa, koska se ei itsestään selvästi kuuluisi maatalouden ammattitutkintoon. Myös seminologin ammattitutkinnon sijoittuminen on hankalaa, mutta se voisi mahdollisesti soveltua yhdeksi osaamisalaksi maatalousalan ammattitutkintoon. 

• Hevostalouden perustutkinnon voisi luontevasti jakaa kahteen osaamisalaan, hevostenhoitajan ja ratsastuksenohjaajan oa. 

• Hevostalouden ammatti‐ ja erikoisammattitutkinnot tulisi myös sallia alalletulotutkintoina, eikä välttämättä tarvitsisi edetä perustutkinnon kautta ammatti‐ tai erikoisammattitutkintoon. 

• Bioenergian koulutuksen voisi sisällyttää osaksi metsäkonealaa, koska kyseessä on pääasiassa puubiomassan korjuu. Metsäalan perustutkintoon esitettiin neljää osaamisalaa: metsätalouden osaamisalan lisäksi metsäkonealalta metsäkoneasennuksen oa, metsäkoneen‐kuljetukseen oa ja metsäenergian oa.  

• Arboristin tutkinnon voisi siirtää puutarha‐alan tutkinnosta metsäalan tutkinnoksi.  Biotaloutta tukeva tutkintorakenne – toimialoista prosesseihin ja ratkaisuihin?  Kestävä luonnonvaratalous edellyttää luonnonvara‐alan ammattilaisilta syvällistä biotalouden osaamista, mm. luonnonvarojen kestävästä käytöstä, ekosysteemipalveluiden turvaamisesta, biologisista prosesseista, elinkaariajattelusta ja kestävästä ravinne‐ ja muusta materiaalikierrosta.   Perinteinen näkökulma tämän osaamisen kehittämiseen on integroida biotalouden perusteiden osaaminen eri luonnonvara‐alan tutkintoihin, toimialojen ja koulutusalojen näkökulmasta. Vaihtoehtoisesti biotalouden perusteet voisi olla koko luonnonvara‐alan yhteinen osaamisperusta, josta eriydytään ja erikoistutaan eri koulutusaloille. Biotaloudessa oleellista on ekologisten reunaehtojen ja biologisten prosessien ymmärtäminen ja tämän osaamisen soveltaminen luonnonvarojen kestävässä tuotannossa ja käytössä, olipa kysymys sitten ruoan, puuaineksen tai muun biomassan, bioenergian tai palveluiden tuotannosta.   Luonnonvara‐alan toimijoiden yhteinen osaamisperusta helpottaisi myös eri toimialojen ja toimijoiden yhteistyötä ja verkostoitumista, minkä merkitys biotaloudessa korostuu, kun uudet liiketoimintamallit pohjautuvat entistä enemmän paikallisiin arvosykleihin.   

 

   Kuva 10. Bnäkökulmaosaamispeajattelun k  Ensimmäis Biotaloudetutkintoraktutkintojenantavat potarpeiden ja tunnistaopetuksee Ammatillinopetus‐ ja muista tutbiotaloudetukevat tälyksilölliset  Toinen askmm. moniayhteistyönkestävien rennakkoluPienimuotokokeilukultkoulutuskotutkintorak

iotalousosaasta tai bioterustaksi. (Kkuperkeikkoj

set askeleet

en osaamistkenteen pän perusteitaohjaa ala‐ jalisäksi on täa alan yhten, esimerki

nen tutkintokoulutusratkinnoista). Aessa tarvittallaista opetuoppimispo

kel biotalousalaisten ope kautta. Tämratkaisujen ulotonta ajaoisten kokettuuria tarvokeilujen kakenteen pä

aaminen voitalousosaamKuvassa on hoja”, 7.6.201

t: tutkintoje

tarpeisiin vaivittämistä.a uusitaan ja tutkintokoärkeää käydiset biotaloksi eri tutki

orakenne ontkaisut osaaAmmatilliseavaa osaamusta (esim. lut henkilök

sosaamisenetuskokonamä edellyttedistämiseattelua sekäeilujen kauttvitaan myös autta voidaaivittämisee

           

idaan integminen voidahyödynnetty13)  

en sisältöje

astaaminen Biotaloudea päivitetäähtaisten pädä keskustelouden osaamntojen yhte

n jo nykyiseamistarpeisessa koulutuista, sillä ravahvat työekohtaistami

n kehittämisaisuuksien, pää myös opssä tarvitaaä rohkeaa ata löytyvät jbiotalousoan löytää hyn. 

23 

           

groida luonnaan ottaa luty Eeva Hells

en ja opetus

 edellyttää en osaamistän. Tässä seäivitysten lalua laajasti mistarpeet jeisiin tutkin

elläänkin vasiin vastaamuksessa on kenteet ja oelämäyhteyisen kautta)

sessä onkinpedagogistepetushenkilöan aktiivistaasennetta eja jalostuvaosaajien kouyviä toimint

nonvara‐alauonnonvaraströmin esit

smenetelm

luonnonvartarpeet tulelvityksessä atimiseen. koko luonnja mahdollinon osiin.

rsin joustavmisessa (esimmuutenkin olemassa oydet mm. ty) (ks. kuva 1

opetuksenen ratkaisujöstön osaam kokeilukulttsiä ja testaat hyvät toimulutuksen ketatapoja ja m

an tutkintoiha‐alan yhteistystä ”Biota

ien kehittä

ra‐alan tutkee ottaa huoesiin noussTutkintokohonvara‐alansuudet mon

va ja mahdom. tutkinnohyvät edelllevat käytänyössäoppim11). 

toteutustajen, verkostmisen kehittttuuria: innoata erilaisia mintamallit.ehittämisesmalleja tutk

hin eri toimseksi alous edelly

minen 

kintojen sisäomioon, kunseet osaamihtaisten osan koulutuksnialaiseen 

ollistaa monn osien suolytykset kehnnöt mahdoisen kautta

pojen kehittoitumisen jtämistä.  Biovatiivista jtoimintatap. Samanlaisssä: opetus‐kintojen ja 

ialojen 

ttää 

ältöjen ja n starpeet aamis‐sen osalta 

nenlaiset orittaminen hittää ollistavat jaja 

ttäminen, ja otalouden ja poja. ta ‐ ja 

 

24  

  Kuva 11. Samoilla koulutuksen kehittämisen toimenpiteillä voidaan edistää monien eri biotalouden osaamistavoitteiden toteutumista. (Kuva: Ympäristöosaajat2025 – kuinka tulevaisuuden osaamistarpeisiin vastataan, Lundgren 2012, s. 5)      

25  

Lähdeluettelo    The Bioeconomy to 2030: designing a policy agenda. Main findings and policy conclusions OECD. 2009  Biotalous Suomessa – arvio kansallisen strategian tarpeesta Biotaloustyöryhmän loppuraportti. 2010.  Kansallinen luonnonvarastrategia: Älykkäästi luonnon voimin Sitra. 2009.  Kansallisen luonnonvarastrategian taustaraportti: Luonnonvaroissa muutoksen mahdollisuus Sitra. 2009.  Kohti biotaloutta. Biotalous konseptina ja Suomen mahdollisuutena Työ‐ ja elinkeinoministeriön julkaisuja 6/2011.  Muutosvoimat osaamistarpeiden taustalla ‐ Maatalous‐ ja ympäristöala  Pellervon taloustutkimus PTT. 29.3.2012. Leena Kerkelä  Sustainable Bio‐Economy: Potential, Challenges and Opportunities in Finland. Sitra studies 51. 3/2011. Magnus Gustafsson, Robert Stoor & Anastasia Tsvetkova  Vastuullinen biotalous tarvitsee ekosysteemiosaamista Artikkeli Ympäristöasiantuntija‐lehdessä 2/2012. s. 26–27. Jukka‐Pekka Jäppinen & Kati Lundgren   Vihreä talous suomalaisessa yhteiskunnassa Ympäristöministeriön raportteja 1/2013. Riina Antikainen, Katja Lähtinen, Maija Leppänen ja Eeva Furman  Ympäristöosaajat2025 – kuinka tulevaisuuden osaamistarpeisiin vastataan  Suomen ympäristöopisto SYKLI. 2012. Kati Lundgren   Ympäristöosaajat2025 – tulevaisuuden osaamistarpeet ympäristöaloilla Suomen ympäristöopisto SYKLI. 2012. Kati Lundgren   Älykäs ja vastuullinen luonnonvaratalous. Valtioneuvoston luonnonvaraselonteko eduskunnalle Työ‐ ja elinkeinoministeriön julkaisuja 69/2010.  Kansallisen biotalousstrategian www‐sivusto, www.biotalous.fi, mm. sivuston blogitekstit: 

• Kestävä biotalous on luonnon kantokyvyn rajojen kunnioittamista Ylitarkastaja Merja Saarnilehto, ympäristöministeriö 

• Puurakentamiselle ja puutuoteratkaisuille on kasvavaa kysyntää Kehittämispäällikkö Markku Karjalainen, Valtakunnallinen puurakentamisohjelma / MSO 

  

26  

Lähdeaineistona on hyödynnetty myös seuraavia esityksiä: • Eeva Hellström, Sitra, Biotalous edellyttää ajattelun kuperkeikkoja (7.6.2013) • Eeva Hellström, Sitra, Kohti biotalousyhteiskuntaa (4.2.2013, Kestävä luonnonvaratalous ja 

osaamistarpeet ‐työpaja) • Jouni Lind, EK, Elinkeinoelämän näkemyksiä luonnonvara‐alan kehitykseen ja 

osaamistarpeisiin (4.2.2013, Kestävä luonnonvaratalous ja osaamistarpeet ‐työpaja) • Antonio Ranieri, CEDEFOP, Skills for Green Growth, (20.11.2012, New Skills for European 

Bioeconomy)          

27  

Liite 1. Biotalouden määritelmiä  1) Biotalous tarkoittaa taloutta, joka käyttää biologisia resursseja ruoan ja rehun, energian sekä muuhun teolliseen tuotantoon. Biotalouteen kuuluu myös biopohjaisten prosessien hyödyntäminen kestävässä teollisuustuotannossa. (EU:n Biotalousstrategia)  2) Vuonna 2030 biotalouteen kuuluu todennäköisesti kolme elementtiä: edistynyttä tietoa geeneistä ja monimutkaisista solutason prosesseista, uusiutuva biomassa sekä bioteknologian soveltaminen eri sektoreilla. (The Bioeconomy to 2030: designing a policy agenda, OECD 2009)  3) Biotaloudessa kaikki tuotannon sivuvirrat joko hyödynnetään tai palautetaan haitattomina takaisin osaksi luonnon kiertoa. (Kohti biotaloutta, TEM 2011)  4) Biotalous on uusiutuvien luonnonvarojen kestävää hoitoa ja käyttöä sekä niistä valmistettujen tuotteiden ja palveluiden tuotantoa sekä biologisten ja teknisten menetelmien käyttöä tuotannossa. (Kohti biotaloutta, TEM 2011)  5) Biotalous sisältää uusiutuvien luonnonvarojen kestävän hoidon ja käytön, niistä valmistettavien tuotteiden ja palveluiden tuotannon (ml. elintarvikeketju), biologisten prosessien käytön tuotannossa (bioteknologia), luonnon voimavarojen hyödyntämisen laajasti hyvinvoinnin lähteenä (esim. luonnon virkistyskäyttö) sekä niihin liittyvän osaamisen. (TEM, tiedote 4.10.2012, Biotalousstrategian valmistelu alkaa)  6) Biotaloudessa luonnonvaroja hyödynnetään biologisia prosesseja soveltaen ja jäljitellen kestävällä tavalla. Sen sovellusalueet voivat kattaa koko yhteiskunnan mukaan lukien energian, materian, elintarvikkeiden ja terveyspalveluiden tuotannon. (Älykkäästi luonnon voimin, SITRA 2009)   7) Biotalous perustuu biomassan kestävään tuotantoon, muuntamiseen (conversion) ja laaja‐mittaiseen hyödyntämineen monilla eri teollisuuden ja tuotannon aloilla. Biomassatuotannon paikallisuus ja pitkien kuljetusmatkojen kestämättömyys (low sustainability) edellyttää hajautettua biotaloutta, joka koostuu useista erilaisista pienen mittakaavan ratkaisuista.  Biotalous pyrkii eri teollisuudenalojen biomassavirtojen integrointiin niin, että yhden teollisuuden/tuotannon jätteestä tai päästöstä tulee toisen teollisuuden raaka‐ainetta. Tämä lähestymistapa on keino luoda tehokkaita materiaalikiertoja (material loops) ja samalla torjua ilmastonmuutosta ja raaka‐ainepulaa. (Sustainable Bio‐Economy: Potential, Challenges and Opportunities in Finland, Sitra 2010)  8) Biotalous perustuu biologisiin prosesseihin nojaaviin tuotantomalleihin ja kuten luonnon ekosysteemit, käyttävät luonnollisia raaka‐aineita, käyttävät mahdollisimman vähän energiaa eivätkä tuota jätettä, vaan yhden prosessin jäämät ovat toisen prosessin raaka‐aineita.  (Franz Fischler, WWF Denmark 2010)  9) Biotalous on  

• uusiutuvia luonnonvaroja tuottavaa, käyttävää ja jalostavaa tuotantoa • uusiutuvista luonnonvaroista valmistettujen tuotteiden markkinointia ja kulutusta 

28  

• luonnonvarojen aineettomiin arvoihin perustuvien palvelujen, osaamisen ja liiketoiminnan kehittämistä  

• globaalien materiaalikiertojen tehostamista sekä alueellisten voimavarojen hyödyntämistä • poikkitieteellistä tutkimusta, joka yhdistää biotieteitä mm. kemiaan sekä nano‐ ja 

informaatioteknologiaan • vastakohta fossiilisiin polttoaineisiin perustuvalle nyky‐yhteiskunnalle 

(Suomesta biotalouden huippu, MTT 2011)  10) Uuden sukupolven biotaloudessa biomassoista saatavat monipuoliset kuidut ja kemialliset yhdisteet sekä biologiset prosessit toimivat uusien innovaatioiden lähteenä (…)   Puu ja muut runsaat uusiutuvat luonnonvarat ja vesivarannot ovat kansallinen vahvuutemme biotalouteen tähdättäessä. Biotalous tarvitsee myös mineraaleista valmistettuja korkealaatuisia materiaaleja ja laitteita, ja bioteknologiaa voidaan hyödyntää mineraalitaloudessa. (…)  Bioliiketoiminnalle ja sen tuotteille syntyy lisäarvoa raaka‐aineiden lähteinä olevan ympäristön turvallisuudesta, puhtaudesta ja vastuullisesta hoidosta. Biotaloutta on myös luonnonvarojen aineettomiin arvoihin perustuvien palvelujen, osaamisen ja liiketoiminnan kehittäminen. Kestävän lisäarvon tuottaminen edellyttää, että luonnonvaroja ja prosesseja vaalitaan. (Älykkäästi luonnon voimin, SITRA 2009)   11) Biotaloudessa taloutemme perustuu uusiutuvien luonnonvarojen ja biologisten prosessien monipuoliseen ja kestävään hyödyntämiseen. Biotalouden strateginen ja taloudellinen merkitys korostuu entisestään, kun luonnonvaroista, tuottavasta maa‐alasta ja vedestä tulee niukkuutta.  (Vastuullinen biotalous tarvitsee ekosysteemiosaamista. Jäppinen & Lundgren, Ympäristöasiantuntija‐lehdessä (2/2012)  12) Työryhmän määritelmä:  

• Biotalous on uusiutuvien luonnonvarojen kestävää hoitoa ja käyttöä sekä niistä valmistettujen tuotteiden ja palveluiden tuotantoa sekä biologisten ja teknisten menetelmien käyttöä tuotannossa. 

• Biotalous on uusi toimintatapa, uuden ajan materiaalitalous. Uusiutumattomia luonnonvaroja korvataan uusiutuvilla, luonnonvaroja käytetään kestävästi ja materiaalien kierto on suljettu.    

• Biotalous tarkastelee kokonaisvaltaisesti biomassoja, niiden hyödyntämistä ja markkinoita sekä niihin liittyviä palveluita. Tavoitteena on vähentää riippuvuutta fossiilisesta energiasta, ehkäistä ekosysteemien köyhtyminen sekä edistää talouskehitystä ja työllisyyttä kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. 

• Biotaloudessa on kyse siitä, millaisiin jalostaviin käyttöihin biomassaa voidaan ohjata. Kyse voi olla sekä suurten määrien massatuotannosta (esim. bioenergia) tai pienistä suuren arvonlisän tuotteista (esim. biopohjaiset lääkkeet) 

• Biotalous on näkökulmana ihmisen taloutta. Sitä voidaan tarkastella kolmella tasolla (1) bioperäiset tuotteet, (2) biologisten prosessien käyttö tuotannossa ja (3) aineen ja energian kierrot osana biosfääriä. 

29  

• Biotalouden tuotteet ovat bioperäisiä ja samalla biohajoavia, eli uusiutuvia sekä ”alussa” että ”lopussa”. Näiden tuotteiden ominaisuuksia voidaan muotoilla biotekniikan ja geenimanipulaation avulla. 

• Biologiset prosessit biokemian kautta, esim. entsyymit ja bakteerit muuntavat materiaaleja energeettisesti tehokkaasti. Uusi näkökulma biotaloudessa on, että tuotannon kaikki vaikutukset ekosysteemeihin ja luonnonkiertoihin pyritään ottamaan huomioon, jolloin tuloksena on ns. teollinen ekologia. Biotalouden tavoitteena kaikki tuotannon sivuvirrat joko hyödynnetään tai ne palaavat haitattomina osaksi luonnon kiertoja. Teollinen talous ja luonnontalous ikään kuin rakennetaan yhteen.   

(Biotalous Suomessa. Arvio kansallisen strategian tarpeesta, 2010).    

   

30  

Liite 2. Yhteenveto osaamistarvekyselyn tuloksista Seuraavat taulukot on kuvattu kappaleessa 3.2. 

• Ekosysteemit ja luonnonvarojen käyttö  • Liiketoimintaosaaminen  • Yleiset taidot  

 Kestävä tuote‐ ja tuotannon suunnittelu 

  

0 50 100 150

Suljettuihin ainekiertoihin perustuvientuotantojärjestelmien suunnittelu, joissa prosessin

jätteitä ja energian sivuvirtoja hyödynnetään…

Ekologinen tuote‐ ja palvelusuunnittelu (nk.Ecodesign), jossa koko elinkaaren aikaiset vaikutukset

otetaan huomioon suunnitteluvaiheessa

Lähiruokaketjun suunnittelu ja toteutus

Tuotteiden ja tuotantoprosessien elinkaaritarkastelutaloudellisten ja ekologisten taseiden kautta(taloudellinen ja ekologinen kestävyys ja…

Hajautetun energiantuotantoyksikön suunnittelu(mm. mitoitus, laitevalinnat)

Suljettuihin ainekiertoihin perustuvientuotantojärjestelmien käytännöntoteuttaminen/rakentaminen

Hajautetun energiantuotantoyksikön toteutus (mm.asennus, huolto)

Suljettuihin ainekiertoihin perustuvientuotantojärjestelmien käyttö ja ylläpito

Tuotannon riskien ja epävarmuuksien ennakointi jahallinta

Tuotannon/toiminnan ympäristövaikutustentunnistaminen ja haittojen ehkäiseminen

31  

Muut biotalouden osaamistarpeet  

  

0 50 100 150

Luonnonvarojen hyödyntämisenaluetaloudellisten vaikutusten tunnistaminen

ja arviointi

Kestävä aluesuunnittelu

Hajautetun tuotannon koordinointi ja ohjaus

Kuluttajien ohjaaminen kestäviinkulutusvalintoihin

Logistiikan optimointi ja suunnittelutaloudellisesti ja ekologisesti tehokkaasti (esim.

biomassan keräys)

Maaseudun kehittäminen (ekologisesti,taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti

kestävästi)

Luonnon hyvinvointivaikutuksen tunteminen,luonnon hyödyntäminen terveyden ja

hyvinvoinnin edistämisessä (Green Care)

Luonnontuotteiden jalostaminenelintarvikkeiksi tai hyvinvointituotteiksi

Paikallisen maaseudun luontoon ja kulttuuriinliittyvien vahvuuksien tunnistaminen ja

tuotteistaminen

Kestäviin ratkaisuihin liittyvä neuvonta jaohjaus (yrityksille)

Luonnontuotteiden hyödyntäminenhyvinvoinnin edistämisessä

Tuottajien verkostoituminen ja yhteistyö

32  

Teknologia‐ ja prosessiosaaminen 

 

 

0 20 40 60 80 100 120

Kestävien lajikkeiden jalostus (mm. sopeutuminenmuuttuvaan ilmastoon)

Bioteknologia, biologiset prosessit ja niidensoveltaminen tuotantoprosesseissa

Tuotannon sopeuttaminen muuttuvaan ilmastoon(esim. kuivuuteen, tulviin, uusiin tuholais‐ ja

tautiriskeihin varautuminen)

Teknologian tarjoamien ratkaisumahdollisuuksientunnistaminen

Viljelyvarmojen lajikkeiden (eläintuotannossa:kestävien rotujen) tunteminen ja valinta

Muu hajautettu uusiutuvan energian tuotanto(aurinko, tuuli, maalämpö)

Toimialan vähähiiliset ratkaisut ja tuotannonkasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen

(ilmastonmuutoksen hillintä)

Lannoite‐, viljely‐ ja kasvatusmenetelmät, jotkaedistävät ravinteiden tehokasta hyödyntämistä

Teknologinen perusosaaminen, teknologistenratkaisujen käyttö

ICT‐osaamisen soveltaminen

Yksinkertaiseen teknologiaan pohjautuvat edulliset jatoimintavarmat ratkaisut (ns. Low tech ‐ratkaisut)

Perusluonnontieteiden osaaminen (kemia, fysiikka jabiologia)

Luonnonmukainen (luomu) ruuantuotanto

Bioenergian tuotanto (sähkö, lämpö, polttoaineet)

Biologiset torjunta‐ ja kasvinsuojelumenetelmät

33  

Yhteenveto kyselyn avoimista vastauksista 

Millaista osaamista biotalous edellyttää maataloudessa? 

• Liiketalousjohtamista, ennakointia (kykyä nähdä tulevaisuus) • Tarvitaan uusia työ‐ ja liiketoimintamahdollisuuksia perusmaatalouden lisäksi, esim. green 

care, luomutuotanto, viljeltyjen ja luonnontuotteiden jalostaminen ja markkinointi. • Ekonomia ja johtaminen huomioiden kestävän talouden vaatimukset sekä eläin‐ ja 

kasvituotannon perusosaaminen • Eettinen maatalous (esim. eläintenhoito) • Ravinnetalouden hallinta • Biotaloudellinen energiankäyttö • Maatalouden merkitys biotalouden kokonaisuudessa; kestävä kehitys; liiketoimintaosaaminen, 

verkostoituminen, monialainen toiminta, kv‐osaaminen; materiaalivirrat; teknologian hyödyntäminen; johtaminen; kestävät energiaratkaisut 

• Ajattelun pohjana on oltava perusluonnontieteiden hyvä hallinta. Ulkokohtaisesti opitut asiat eivät luo pohjaa innovatiiviselle ajattelulle. Syvällinen asioiden osaaminen on luovuuden perusta.  

• Terävä sektorin ydinosaaminen • Ravinnekierron, hiilen kierron sekä vesitalouden ymmärrys • Uudenlaista liiketaloudellista ajattelua: monialaiset maatilat tuottavat tulevaisuudessa esim. 

ruokaa, energiaa ja matkailu‐ tai hyvinvointipalveluita • Markkinointi‐ ja tuotteistamisosaamista • Ravinteiden nykyistä parempi hyödyntäminen, kierrätys • Koko tuotantoketjun elinkaaritarkastelu • Täsmäviljelyn laajempi käyttöönotto • Oman toiminnan ympäristövaikutusten (erityisesti vesistöt) arviointitaito • Erityisesti karjatalouden merkitys osana biotaloutta, myös kasvintuotanto sekä maatilojen 

metsätalous  • Maatilojen yleinen ympäristönhoito mukaan luettuna maisemanhoito • Bioenergia saattaa olla tärkeä asia osana maataloutta tulevaisuudessa • Toimintaa säätelevä ja ohjaava lainsäädäntö • Maatilan kokonaistuotantopotentiaalin tunnistaminen ja hyödyntäminen (maatalous, 

metsätalous, jne.) • Kannattava maataloustuotanto EU:n ja kansallisia ympäristötukiehtoja noudattaen • Maatalouden biologisten prosessien ymmärrys, kokonaisuuksien hahmottaminen ja 

kustannustietoisuus  Millaista osaamista biotalous edellyttää puutarhataloudessa? 

 • Liiketalousjohtamista, kykyä nähdä tulevaisuus  • Luotava puutarhatuotteiden markkinat, esim. suurten kauppaketjujen ylivalta hankaloittaa • Ekonomia ja johtaminen huomioiden kestävän talouden vaatimukset sekä kasvituotannon 

perusosaaminen • Jätteiden lajittelu ja kierrätys • Luonnonvarojen palauttaminen kiertoon 

34  

• Veden taloudellinen käyttö (sisäinen kierto) • Ravinnetalouden hallinta • Biotaloudellinen energiankäyttö • Kasvillisuuden, maaperän ja hulevesien osaamista • Terävä sektorin ydinosaaminen • Ravinnekierron, hiilen kierron sekä vesitalouden ymmärrys • Suljettujen kiertojen ratkaisut, puutarhat osana yritysryhmiä tms. jotka hyödyntävät toistensa 

sivuvirtoja • Puutarhataloudessa näkökulmana voi olla ammattimainen kasvintuotanto tai 

puutarhaharrastamiseen liittyvä toiminta. Ammattimaisessa tuotannossa tehokkuus pitäisi suhteuttaa ympäristöasioihin.  Puutarhaharrastuksessa voi olla monenlaisia mahdollisuuksia ekosysteemipalveluiden alla. Maisemasuunnittelu luetaan usein osaksi puutarhataloutta ja siinä ekosysteemipalvelut vaikuttaa olevan tärkeä tulevaisuuden trendi. 

• Toimintaa säätelevä ja ohjaava lainsäädäntö • Kannattava maataloustuotanto EU:n ja kansallisia ympäristötukiehtoja noudattaen  Millaista osaamista biotalous edellyttää metsätaloudessa?  • Liiketalousjohtamista, kykyä nähdä tulevaisuus  • Ekonomia ja johtaminen huomioiden kestävän talouden vaatimukset • Innovaatiotaidot ja rohkeus vanhoista toimintamalleista irrottautumiseen • Metsätalouden merkitys biotalouden kokonaisuudessa; kestävä kehitys; 

liiketoimintaosaaminen, verkostoituminen, monialainen toiminta, kv‐osaaminen; bioenergian tuotanto ja hyödyntäminen 

• Terävä sektorin ydinosaaminen • Moninaiset metsänhoitotavat • Viestintäosaaminen eri ryhmille, ymmärrys metsän erilaisista arvoista ja hyödyistä eri ryhmille, 

ei monopolia metsätiedossa ja metsäasioissa • Metsien tuottamat ekosysteemipalvelut ja metsien rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä • Oman toiminnan ympäristövaikutusten arviointitaito • Liiketoimintaosaaminen, myyntiosaaminen • Metsäalan hyvää perusosaamista suunnistamisesta ihmissuhdetaitoihin • Toimintaa säätelevä ja ohjaava lainsäädäntö • Metsien hoitaminen metsänhoitosuunnitelman mukaisesti  Millaista osaamista biotalous edellyttää luontoalalla? 

 • Luonto ihmisen hyvinvoinnin (sosiaalisen, taloudellisen ym.) kokonaisvaltainen lähde • Luontoyrittäjyydessä ekonomia ja johtaminen huomioiden kestävän talouden vaatimukset • Edellyttää opiskelijoita maaseudun asukkaiden ja ‐yrittäjien näkökohtien ymmärrystä ja tämän 

oppimista ja erityisesti oivaltamista • Terävä sektorin ydinosaaminen • Ekosysteemipalveluiden ymmärtäminen, luonnon ja ekosysteemipalveluiden merkitys 

ihmisille, mm. taloudellisesti, hyvinvoinnin ja terveyden kannalta yms. • Ilmastonmuutoksen vaikutusten havainnointi ja seuranta • Toimintaa säätelevä ja ohjaava lainsäädäntö 

35  

• Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen luonnonvara‐alan näkökulmasta kestävällä tavalla  Millaista osaamista biotalous edellyttää muilla luonnonvara‐aloilla?  • Luonnontuoteala; syötävien, juotavien ja hoitavien tuotteiden tuotekehitys, raaka‐

ainetuotannon osaaminen • Biotalouden johtaminen: laaja osaaminen koko luonnonvarakentästä sisältäen alaan liittyvän 

teknologisen, biologisen ja yhteiskunnallisen osaamisalueen • Maisemasuunnittelu on paljolti biotaloutta, mutta osittain rakentamistoimintaa. 

Biotaloudessa maisemasuunnittelu on tärkeä osa ekosysteemipalveluiden hyödyntämistä kaupungeissa ja taajamissa ja sitä voisi korostaa koulutuksessa. 

• Ympäristöhuolto: bioraaka‐aineen käsittelyn ja hyödyntämisen vaihtoehdot (nyt vain kompostointi mukana tutkinnossa), hyödyntämisen vaatimukset jätehuollolle 

 Millaista osaamista biotalous edellyttää ympäristöalalla?  • Luonto ihmisen hyvinvoinnin (sosiaalisen, taloudellisen ym.) kokonaisvaltainen lähde • Luontoyrittäjyydessä ekonomia ja johtaminen huomioiden kestävän talouden vaatimukset, 

erityisesti ekosysteemin kestävyys • Yritysten ja maatilojen lähtökohdista liikkeelle, viranomaishapatus ja valvonta pois tästä • Ympäristöalalla tarvitaan laajaa näkemystä perusluonnontieteistä (kemia, fysiikka, biologia) 

mutta myös soveltavista aloista (ekologia, toksikologia, limnologia jne.) • Tarkastelukulmana pitäisi olla valuma‐alueen ja vesistöjen muodostama ekologinen 

kokonaisuus. Nyt on hallussa vain jompikumpi ja esim. maatalouden ymmärrys puuttuu. • Terävä sektorin ydinosaaminen • Ympäristöviestintä: ympäristötiedon viestintä selkeästi, kiinnostavasti ja ymmärrettävästi • Kulutuksen ohjaus: kulutuskäyttäytymisen ymmärtäminen & ohjaus • Ympäristöala liitettynä maatalouteen, puutarhatalouteen ja maisemasuunnitteluun on 

oleellinen osa biotaloutta. • Toimintaa säätelevä ja ohjaava lainsäädäntö • Ympäristön puhtauden, monimuotoisuuden ja toimintakuntoisuuden säilyttäminen  Millaista osaamista biotalous edellyttää kalataloudessa?  • Terävä sektorin ydinosaaminen • Kestävä kalastus, järvikalan tuotteistaminen, jakeluketjut & saatavuuden parantaminen • Toimintaa säätelevä ja ohjaava lainsäädäntö • Kalakannan monimuotoisuuden säilyttäminen siten, että arvokalojen ja roskakalojen suhde 

säilyy oikeana. Vesistöjen kunnosta huolehtiminen  Syntyykö biotalouden myötä kokonaan uusia ammatteja ja osaamisaloja? 

• Mahdollista, mikäli koulutusta kehitetään ja suunnataan uusiin työ‐ ja liiketoiminta‐mahdollisuuksiin 

• Luontolähtöisten hyvinvointipalvelujen konsultointi ja tuotekehitys • Hyvinvointipalveluja yhdistettynä luonnonvara‐alaan, hyvinvointiammatteja 

36  

• Logististen ratkaisujen asiantuntija (materiaalien kuljetusratkaisut) • Teknologiaosaajia useille eri osa‐alueille • Syntyy koko ajan, ei haketusyrityksiä vielä joku vuosi sitten montaa ollut • Biotalouden kehittäjät; neuvojat; opettajat; yrittäjät • Hulevesien osaaja, viherkattojen osaaja, rakentamisen ja luonnon yhteensovittaminen • Syntyy sekä ammatteja (esim. ekosysteemi‐insinööri) ja uusia aloja • Ekosysteemipalvelujen asiantuntija‐ ja tutkijajoukko tulee kasvamaan • Energiatoimiala, palvelut, asiantuntijuus sektoreittain • Uusiutuvan energian asiantuntija ja/neuvonta • Hyvin todennäköisesti syntyy uusia ammatteja, esim. sivuvirrat, kierrätys, bioenergia, green 

care, luontomatkailu, luonnontuoteala, metsäbiomassat, terveysvaikutteiset elintarvikkeet, ympäristön tilan seuranta, ympäristönhoito ja ympäristöteknologia 

• Syntyy, mutta lähinnä niiden taustalla on maatilojen/yritysten kustannussäästöjen etsintä. Taloudellinen kestävyys yksittäisen yrityksen näkökulmasta on avaintekijä siinä, tuleeko uusia ammatteja/osaamisaloja. Toki tutkimus‐ ja tuotekehitys työllistää hetken, mutta ei kestävästi, jos taloudellinen kannattavuus kehittämistyön tuotteilta puuttuu 

• Yritysten ja esim. maatilojen neuvonta bioraaka‐aineen hyötykäytön mahdollisuuksista (joko omassa toiminnassa tai ohjaaminen muualle) 

• Tuskin ellei erityiset uusiutuvien energiaratkaisujen suunnittelu ja rakentaminen vaadi sellaista. Siinä olisi kyllä myös mahdollisuus kansainvälistyä. 

• Uusien puunkäyttömuotojen osalta ‐ raaka‐aineen ominaisuuksien tunnistamisen ja puun jalostusmenetelmiin liittyvä osaaminen, mahdollisesti liittyen myös metsän kasvatukseen 

• Metsien hyödyntäminen hyvinvointipalveluissa ‐ ainakin uutta näkökulmaa metsäluonnon ominaisuuksien tunnistamiseen ja hyödyntämiseen 

• Todennäköisesti monien nykyisten ammattien osaamistarpeet ja osaamisalat muuttuvat, ehkä joitakin kokonaan uusia ammattejakin syntyy, esim. uusiutuvan energian tai suljettujen kiertojen neuvojat ja kestävien ratkaisujen suunnittelijat 

• Mahdollisesti harrastusviljelyyn liittyvä osaamisala kasvaa ja siinä yhdistyy maisema ja puutarhatalous sekä ympäristöala 

• Harrasteviljelyn neuvontaan saattaa tulla uusia ammatteja, mutta hortonomi ja puutarhuri ovat niihin sopivia ammattinimikkeitä 

• Biotalous on vielä täysin lapsen kengissä. Uusia osaamisaloja syntyy tulevaisuudessa paljon, vaikkakin niiden nimeäminen tässä vaiheessa on vaikeaa. 

• Voi syntyä, mutta biotalous on enemmän jo olemassa olevien toimintojen merkityksen korostamista ja osuuden kasvattamista fossiilitalouden rinnalla 

• Ei ole tarvetta. Koulutusta uudelleen ryhmittelemällä päästään samaan tulokseen. Uudenlaisia kampusrakenteita, joissa yhdistyvät useat luonnonvara‐alat, ravitsemus ja ympäristöalan toimijat, oppilaitokset, kehittämisorganisaatiot ja yritykset.  

• Luonnonvara‐ ja ympäristöalasta tehdään biotalouden toimiala ja koulutusala  • Biotaloudesta tehdään toimiala • Ei välttämättä, mutta nykyisiin syntyy lisäosaamisalueita • Syntyy, ala muokkautuu kovaa vauhtia, monialaosaajia tarvitaan • Voi syntyä, mutta palkanmaksukyky on sitten eri asia.   

37  

Miten nykyisiä ammatteja pitäisi muuttaa, jotta ne vastaisivat biotalouden aiheuttamiin osaamistarpeisiin? 

• Koulutuksen kehittäminen ja uusien suuntautumisvaihtoehtojen/koulutusohjelmien luominen • Pohjaksi hyvä kasvi‐, eläin ja talouden perusosaaminen ja sen päälle rakentaa erityisosaamista 

esim. hyvinvointi, ympäristönsuojelu, paikkatietoa, kansainvälisyys • Puhtaan lähiruoan tuottamisen mahdollisuudet • Luomutuotannon opetuksen lisäys • Materiaalien kierrätyksen lisäys eri työvaiheissa • Luonnonvarojen palauttaminen kiertoon (kompostointi ‐ kasvualustat) • Monitieteisiä tutkintoja • Monialaista, biotalouden perussoveltaminen eri tarkoituksiin tärkeää • Kaupallistaminen, lopputuotteiden ja markkinoiden näkeminen sekä yrittäjyystaidot ovat aivan 

olennainen osa biotaloutta • Tapa ajatella ammattityötä, ammattisisältöjä ja niiden nopeaa muuttumista. Muovista takaisin 

puuhun • Luonnontieteiden osaamista tulisi parantaa, on tosin enemmän peruskoulutuksen kuin 

ammattikoulutuksen tehtävä. Ammattikoulutuksessa liiketaloudellisen osaamisen merkitys on jäänyt liian pieneksi. Luultavasti tarvitaan uusia ammattinimikkeitä, jotta kaikki biotalouden vaateet tulisivat koulutuksessa täytettyä. 

• Tieto‐ ja viestintäteknisten taitojen osuutta lisättävä ts. edellytykset uuden tiedon hankinnalle • Laajentaa/syventää ja toisaalta erikoistua esim. energia‐asioissa ja palvelutuotannossa • Viherrakentaminen on niin lähellä rakentamisteollisuutta, että se taitaa mennä biotalouden 

ulkopuolelle. Perinteiselle puutarha‐alalle enemmän soveltavan biologian osaamista • Materiaalikierron tehostaminen taloudellisella tavalla • Erityisen uhkan näen huonossa pohjakoulutuksessa. Uutta ei synny, jos tietämys ei seuraa 

aikaa. Kemian ja sen käytännön merkitystä ei ymmärretä riittävästi. Väärät neuvot tulevat kalliiksi. Kehitys ei mene kokeilemalla eteenpäin tai se on ainakin hidas ja kallis tie. Mikään ei ole niin käytännöllistä kuin hyvä teoria. Siitä lähtevät ajatukset lentoon. 

• Asennoituminen biotalouteen on suurin muutettava kohta. On opittava etsimään ja laskemaan prosesseja, jotka eivät hyödynnä fossiilisia energiamuotoja, tai muita miljoonia vuosia vaativia prosesseja, vaan niitä, joiden kierto järjellisessä ajassa voidaan osoittaa olevan olemassa. 

• Biotalous samoin kuin fossiilitalous ovat sellaisia yläkäsitteitä, että niillä on käyttöä vain filosofia‐tasolla. Käytännön toiminta pitää lähteä liikkeelle selkeämmistä termeistä, kuten ravinteiden kierrätys, uusiutuvan energian käyttö, energiatehokkuus, materiaalitehokkuus, aiheettomat palvelut yms. Näihin liittyviä osaamisia tarvitaan juonteina nykyisen kaltaisiin ammatteihin. 

• Kapea‐alaisista osaajista tulisi kehittää laajakatseisia osaajia • Terävä ydinosaaminen säilyy, mutta tarvitaan kykyä löytää uusia ratkaisuja yhteiskunnan 

tarpeisiin • Otetaan biotalouden näkökulmat kaikessa toimialan suunnittelussa ja opetussuunnitelmissa 

paremmin huomioon • Osaaminen: metsätalouden kestävä raaka‐ainetuotanto teollisuuden tai muiden puun‐

/metsänkäyttäjien (lääke, virkistys, energia) tarpeisiin turvattava ‐ ei saa unohtaa metsään menemistä... 

• Myyntiosaaminen ja liiketoimintaosaaminen 

38  

• Nykyisen ammattiosaamisen lisäksi ehkä tarvitaan enemmän sosiaalisektorin ja humanististen asioiden tuntemusta 

• Puuraaka‐aineen uusien käyttömuotojen mahdollisesti aiheuttamien metsän kasvatus‐, puunkorjuu‐ ja tuotteiden valmistusmenetelmien ja niiden kehittämisen koulutus, samoin metsän aineettomien hyötyjen tuotteistamiseen ja tuottamiseen liittyen 

• Mielestäni hyvät toimintatavat osataan valtaosin jo nyt, mutta niiden käyttöönotossa on puutteita. 

 Millaista täydennyskoulutusta tai nykyisten tutkintojen kehittämistä tarkastelemallasi toimialalla tarvitaan biotalouteen liittyen?  • Riittävästi aloituspaikkoja alkutuotantoon • Luonnontuotealan EAT mahdollisimman nopeasti ja vähintään 5‐6 osaamistasolla toteutukseen • Biotalouden lyhytkurssit / koulutuspäivät, käytännön esimerkkejä työelämästä, 

tutustumiskäyntejä yrityksiin, biotalouden rakennuskohde‐esimerkit käytännössä • Biotalouden perusteet • Biotalouden perussoveltaminen jo lukion oppiin, kapeista koulutusrakenteista pitää päästä 

näkemään koko biotalouden kokonaisuus • Mitkä ovat biotalouden uudet mahdollisuudet: ideoita, näkökulmia, Pelle Pelottomien ja 

Visionäärien ajatukset • Materiaali‐ ja ravinnevirtojen sekä hyödyntämismahdollisuuksien kuvausta ja liiketaloutta lisää • Biojätteen käsittelyn näkökulman laajentaminen (nyt tutkinto (YHAT) kattaa vain biojätteen 

laitosmaisen kompostoinnin, josta oma tutkinnon osa) • Enemmänkin on kyse siitä, että koulutetaan ihmisiä, jotka ovat valmiita itse etsimään uusia 

asioita. Rohkaistaan jatkuvaa oppimista ja itsensä kehittämistä. • Koko luonnonvara‐ ja ympäristöalan tutkintojärjestelmä tulee uudistaa vastaamaan 

biotalouden kokonaisuutta. • Biotooppipohjaisen viheralueiden suunnittelu, hulevedet, kattovihreä yms. • Biotalous lähtee maasta. Sen toiminnat pitäisi hallita syvällisesti, jotta systeemi oikeasti pystyy 

toimimaan. Tunteen tilalle tietoa.  • Kemia • Tulevaisuuden ennakointia, strategista johtamista, yritysjohtamista, luonnonvarojen aseman 

muutoksen tunnistamista yhteiskunnassa • Ravinteiden kierrätys, elinkaariajattelun edistäminen • Metsiin liittyvien ekosysteemipalvelujen tuotteistaminen, biotalouden talousosaaminen ja 

biotalouden sähköiset palvelut • Haluaisin perusteellisen selvityksen koko biotaloudesta alkaen siitä, että mitkä ovat 

hiilijalanjäljen laskentaperusteet. Kotieläintuotannon opetuksessa olen törmännyt heti hyvin moninaisiin sovellutuksiin tämän asian suhteen. 

• Täydennyskoulutusta liittyen kytkentöihin ja kokonaisuuksien hahmottamiseen