korttelitason kaupunki innovaatiot 050911

KORTTELITASON KAUPUNKI-‐INNOVAATIOT 1

Kaupunki-innovaatioiden pika-analyysit KORTTELITASON KAUPUNKI-INNOVAATIOT Moduulirakentaminen Lähilogistiikka Talo palveluilla Movense Oy Kimmo Rönkä & Kirsten Sainio 5.9.2011

Sisällysluettelo

Alkusanat

Tiivistelmä

1. Lähtötilanne: kokemuksia kaupunki-innovaatioista

2. Kaupunki-innovaatiot kaupunkirakentamisen muutosprosessina

3. Korttelitason kaupunki-innovaatiot

3.1 Korttelitason paikallisinnovaatiot 3.2 Moduulirakentaminen 3.3 Lähilogistiikka 3.4 Talopalveluilla

4. Johtopäätökset ja kehittämisehdotukset

Haastattelut Lähdeluettelo


Alkusanat Innovaatioiden leviämiseen vauhtia! Kaupunki-innovaatiot -toimintamalli tähtää keinoihin, joilla innovaatiot saadaan nykyistä nopeammin käytäntöön ja joilla uudet käytännöt leviävät skaalautuen nykyistä tehokkaammin erilaisille alueille. Toimintamallin tarkoituksena on kuroa kapeammaksi tutkimuksen ja käytännön isoa kuilua panostamalla toteutumisen paikallisiin edellytyksiin. Kaupunki-innovaatiot -toimintamalli on vuosina 2010–2011 toteutettava Helsingin metropolialueen kaupunkien ja valtion (YM, LVM, OKM ja TEM) yhteinen ohjelma laaja-alaisten kaupunki-innovaatioiden toteuttamiseksi. Mikä on kaupunki-innovaatio? Kaupunki-innovaatio on paikallisesti sovitettu kaupunkiympäristön parannus, uudistus, yhdistelmä tai muutos. Innovaatio voi liittyä asumiseen, liikkumiseen, palvelujen tarjontaan tai ihmisten arkeen ja osallisuuteen. Kaupunki-innovaatiot juurrutetaan yhdessä paikallistason käyttäjien, kuntien, asukkaiden ja yritysten kanssa. Mitä tarkoitetaan pika-analyysilla? Pika-analyysit ovat tiiviitä selvityksiä lupaavien toimintamallien, menetelmien ja palveluiden levittämis-, skaalautumis- ja kasvuedellytyksistä. Korttelitason kaupunki-innovaatiot. Tässä selvityksessä toteutetaan kolmen korttelitasoisen kaupunki-innovaation pika-analyysit. Nämä kaupunki-innovaatiot ovat moduulirakentaminen (teollinen lisärakentaminen), jakelulogistiikka ja sen edellyttämät vastaanottotilat ja –palvelut sekä ns. talo palveluilla –konsepti (korttelitason hyvinvointipalvelut). Selvitys aloitettiin maaliskuussa 2011 ja työ valmistui syyskuussa 2011. Työtä ovat ohjanneet erityisasiantuntija Peter Fredriksson ympäristöministeriöstä sekä Boost Brothers Oy:n konsultit Jyrki Jalli, Matti Sivunen ja Katharina Mead. Työn ovat toteuttaneet DI Kimmo Rönkä ja TaM Kirsten Sainio Movense Oy:stä.

Tiivistelmä Korttelitason kaupunki-innovaatiot on osa meneillään olevaa kaupunki-innovaatiot –ohjelmaa. Selvitys käsittää kolme korttelitason kaupunki-innovaatiota, jotka ovat moduulirakentaminen (teollinen lisärakentaminen), jakelulogistiikka ja sen edellyttämät vastaanottotilat ja –palvelut sekä ns. talo palveluilla -konseptit (korttelitason hyvinvointipalvelut). Selvitys keskittyy olemassa olevaan kaupunkiympäristöön mutta hyödyntää myös uudisrakentamista innovaatioiden levittämisen väylinä. Monessa tutkimuksessa ja selvityksessä on todettu, että nykyisillä esikaupunkialueilla ja lähiöissä on paljon mahdollisuuksia lisä- ja täydennysrakentamisella. Vaikka erilaisia kehityshankkeita ja kokeiluja on tehty, eivät ratkaisut tai toimintamallit ole levinneet. Tässä pika-analyysissa on keskitytty korttelitasoon siksi, että tarkastelutavan avulla on pyritty analysoimaan valittujen kaupunki-innovaatioiden juurtumiseen, leviämiseen ja skaalautumiseen liittyviä seikkoja. Panostaminen asunto-osakeyhtiöihin ja kiinteistöyhtiöihin eri riitä, vaan lisäksi tarvitaan panostamista paikallistasoon, jota tässä selvityksessä kutsutaan korttelitasoksi. Kaupunki-innovaatioita on paikallisesti sovitettu kaupunkiympäristön parannus, uudistus, yhdistelmä tai muutos. Yleistyäkseen kaupunki-innovaatio tarvitsee tarjonnan ja kysynnän keskinäistä ns. vastavuoroista sopeuttamista. Korttelitason kaupunki-innovaatioita voidaan hahmottaa näiden neljän innovaatiotyypin pohjalta. Parannusinnovaatio on yleensä mahdollista toteuttaa ilman erityisiä mahdollistamistoimia normaalin tuote- ja palvelukehityksen antamilla raameilla. Tällainen kaupunki-innovaatio on tunnetun ja olemassa olevan tuotteen, palvelun tai prosessin kehitetty versio. Yhdistelmäinnovaatio syntyy kahden tai useamman eri toimialan toimijan kesken ja sen uutuusarvo tulee toimialojen keskinäisestä uudesta rajapinnasta, joka näkyy uutena palveluna loppukäyttäjälle. Uudistusinnovaatio edellyttää jo innovaation sopeuttamista sekä toimijoissa että vastaanottajassa. Kaupunkiympäristössä tarvitaan esimeriksi uusia kaavoitus- ja rakennuslupakäytäntöjä. Muutosinnovaatio on vaativin kaupunki-innovaation muoto, koska siinä yhdistyy useamman toimialan tuote ja palvelu uutena kokonaiskonseptina. Muutosinnovaatio edellyttää yleensä ohjeiden, määräysten ja käytäntöjen uudelleen ajattelua. Muutosinnovaatio edellyttää myös toteutuakseen muutosprosessin, jotta rakennettu ympäristö pystyy sopeutumaan uuteen kaupunki-innovaatioon.


Moduulirakentaminen on Suomessa uusi rakentamismenetelmä, jonka etuina ovat rakentamisen nopeus, sääolosuhteilta suojattu rakentaminen sekä etenkin rakennusten korottamisen mahdollistava rakenteellinen keveys. Moduulirakentamisen yleistymisessä avainroolissa ovat kunnalliset rakennuttajat, jotka voisivat toimia uuden teknologian tienraivaajana. Moduulirakentamisen ensimmäisinä sovelluskohteina voisi olla tasakattoisten kerrostaloille tuleva kattorakentaminen. Taloudellisesti kannattavinta ovat keskusta-alueet ja muut korkean hintatason alueet (esim. merenrannan läheisyys). Toteutettujen pilottien avulla moduulirakentamisen menetelmät voivat siirtyä myös asunto-osakeyhtiöpuolelle, jossa prosessien käynnistyminen on hitaampaa. Lähilogistiikan rooli ja merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa kansainvälisten esimerkkien mukaisesti. Uudisrakentamisessa tulee ottaa huomioon nettipohjaisen kaupan tarpeet mm. varaamalla kerrostaloihin tiloja lähilogistiikan monimuotoisia tarpeita varten. Kaupunki-innovaation leviäminen edellyttää kuitenkin näkyvyyttä (palvelueteiset), kuluttajien ajansäästöön liittyvää viestintää että uudenlaisen ja kuluttajalähtöisemmän vähittäiskaupan kulttuurin syntymistä. Talo palveluilla (ns. hyvinvointikortteli) on näistä kolmesta kaupunki-innovaatiosta vielä eniten kehittämisvaiheessa. Kiinteistökohtaisia ja pelkästään talon asukkaita palvelevia seniori- ja palvelutaloja on toteutettu lähes parin vuosikymmenen ajan. Taloon liitettävä paikallistason palvelualusta (ns. talo palveluilla) on muutosinnovaatio, joka edellyttää sekä toimijaverkoston rakentamista että paikalliselle korttelitasolle juurruttavaa prosessointia.

Uusi rakentamisteknologia-, käytetty materiaaliratkaisu tai palvelu on helpointa tuoda markkinoille uudisrakentamisessa. Korttelitason kaupunki-innovaatiot toteutuu nopeimmin uudessa ympäristössä (moduulirakentaminen uudisrakentamisena, palvelueteiset Suurpellossa ja Talo palveluilla uudiskortteleissa). Siksi uudisrakentamisella on tärkeä rooli innovaatioiden näkyväksi tekemisessä. Tämän jälkeen ratkaisu on helpompi skaalata olemassa olevaan ja kehitettävään ympäristöön. Tehdyissä pika-analyyseissa arvioitiin näiden kaupunki-innovaatioiden elinkelpoisuutta ja potentiaalisuutta, jonka avulla kaupunki-innovaatiota voidaan sekä juurruttaa että jalkauttaa. Korttelitaso on kaupunki-innovaatioiden leviämisen ja juurtumisen kannalta keskeinen viranomaistaso. Kokemukset lisä- ja täydennysrakentamisesta osoittavat, että taloyhtiö on usein liian pieni taso ja vastaavasti kaupunginosa liian suuri kysynnän ja tarjonnan kohtaamiseksi. Kannattavan yritystoiminnan näkökulmasta korttelitaso luo paremmat puitteet kannattavalle liiketoiminnalle. Myös rakennuslupaa koskevat ohjeet, pysäköintinormit, asemakaavoituksen periaatteet ja tontti/hinnoitteluun liittyvät periaatteet on hyvä määritellä niin, että niitä voidaan soveltaa korttelitasolla. Korttelitaso on entistä tärkeämpi taso myös käyttäjien roolin vahvistamisessa ja palveluajattelun tuomisessa. Korttelitaso tuo mukanaan asumiseen kuuluvan toiminnallisuuden, jalan kulkemisen ja luontaiset kohtaamiset. Kortteli muodostaa riittävän ison asukaspopulaation, jossa voidaan toteuttaa asiakastarpeen mukaisia palvelumalleja – markkinalähtöisestä palvelusta yhteisölähtöiseen itsepalveluun. Innovaatiorakennuttajilla on tärkeä rooli uusien innovaatioiden tunnetuksi tekemisessä. Kaupunkien kehittämisessä omaan omistukseen rakennuttavilla rakennuttajilla on pitkäkestoinen motiivi asuinalueen kehittämiseen. Kehittämisalueita tarvitaan vaikuttavuuden lisäämiseksi. Markkinavetoisuus luo lähtökohdat keskusta-alueiden ansaintalogiikalle. Yhteiskunnan kannalta tarvitaan myös kehittämisalueita, joissa kokeillaan uusia toimintamalleja ja haetaa myös suurempia muutosprosesseja. Prosessia voidaan tukea myös esikaupallisten julkisten hankintojen avulla. Kaupunki-innovaatiot tarvitsevat puolueettomia välittäjiä, jotka kertovat riippumattomasti eri vaihtoehdoista ja niiden kustannuksista. Tarvitaan hissiasiamiehen tapaisia toimintamalleja, jotta kysyntä ja tarjonta kohtaavat nykyistä paremmin. Julkisella sektorilla on tässäkin avainrooli markkinoiden – kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen edistämisessä.

1. LÄHTÖTILANNE: Kokemuksia kaupunki-innovaatioista


Kaupunki-innovaatiotarkastelun avulla pyritään selventämään kaupunkiympäristöön liitettäviä innovaatioita. Kompleksinen kaupunki-innovaatio tarvitsee systeemistä tukea juurruttamiseen, levittämiseen ja skaalautuvuuteen. Lisätietoa: Valovirta, Ville; Pelkonen, Antti; Kivisaari, Sirkku & Hyytinen, Kirsi 2011: Kaupunki-innovaatioiden skaalaaminen. VTT Tutkimusraportti.

1. Lähtötilanne: kokemuksia kaupunki-innovaatioista Miksi asumisen ja rakentamisen innovaatiot leviävät hitaasti? Varsinkin olemassa olevat kaupunginosat uudistuvat hyvin hitaasti. Tässä luvussa käsitellään kaupunki-innovaatioiden juurtumista ja skaalautumista sekä kotimaisen että kansainvälisen kirjallisuuden pohjalta. Kaupunki-innovaatioiden skaalautuvuuteen vaikuttaa useita, erilaisia ja monimutkaisesti toisiinsa liittyviä asioita. VTT (Valovirta et al 2011) on nostanut esille seuraavat tekijät:

• Kaupunki-innovaatiot ovat tyypillisesti systeemisiä innovaatioita, jotka leviävät hitaammin kuin autonomiset innovaatiot.

• Innovaatioiden käyttöönotto on vastavuoroista sopeuttamista. Käyttöönottotilanne edellyttää sekä innovaation että ympäristön sopeuttamista.

• Kaupunki-innovaation skaalaaminen on prosessi, jota tulee johtaa neuvottelevalla verkostojohtamisen periaatteilla.

• Kaupunki-innovaatioiden todentamiseksi ja niiden vaikuttavuuden mittaamiseksi tarvitaan arviointia ja hyötyjen arviointia. Tähän tulisi kehittää työkaluja ja menetelmiä.

• Kaupunki-innovaatio ei juurru ilman puolueetonta välittäjää. Varsinkin olemassa olevilla asuntoalueilla uuden innovaation ostajat ovat maallikkoja tai ei-asiantuntijoita, joten päätöksen tekemisen tueksi tarvitaan usein riippumatonta tietoa ja neuvontaa. Esimerkkinä puolueettomasta välittäjästä on Helsingissä vuodesta 2001 toiminut hissiasiamies.

• Julkisella sektorilla ts. valtiolla ja kunnilla on erilaisia keinoja käytettävissään (kaavoitus, hankinnat ja sääntely), mutta niitä ei käytetä innovaatioiden edistämiseksi vaan toimialojen sisäisten tapojen ja kulttuurien mukaisesti.

Lisätietoa: Valovirta, Ville; Pelkonen, Antti; Kivisaari, Sirkku & Hyytinen, Kirsi 2011: Kaupunki-innovaatioiden skaalaaminen. VTT Tutkimusraportti.

Kaupunkiympäristössä toimivat sekä yritykset, kaupunki (julkinen sektori) että yksityiset ihmiset yksilöinä ja taloyhtiöiden jäseninä. Asuinalueen arvoverkko on usein jäsentymätön, jolloin alueen kyky viedä innovaatioita eteenpäin on puutteellinen. Erilaiset kaupunki-innovaatiot toimivat erilaisella dynamiikalla, joita ei tunnisteta ja joita ei siksi osata tukea. Kaupunki-innovaatioilla on kolme erilaista kasvustrategiaa, jotka ovat (lähde: Valovirta et al 2011) :

1. Yritysten ja yritysverkostojen liiketoimintakonseptit. Tämä kasvustrategia perustuu yrityksen tai yritysverkoston kaupalliseen intressiin. Kaupunkiympäristössä on usein sääntelyä, joka rajaa innovaation leviämistä. Julkisella sektorilla on erityinen rooli edellytysten luojana (infrastruktuuri ja täydentävät palvelut). Yritysvetoiset liiketoimintakonseptit edellyttävät kilpailuneutraaliutta, jotta määräyksillä ja normeilla ei suosita joitakin teknologioita tai materiaaleja. Kaupunkien keskeiset keinot edistää skaalautumista ovat kaavoituksessa, julkisissa hankinnoissa, kokeiluympäristöjen luomisessa, arviointi- ja sertifiointityökaluissa sekä vaikutusten arvioinnissa.

2. Julkisen sektorin palveluinnovaatiot. Tämä kasvustrategia koostuu sektorirajat ylittävistä palvelukonsepteista, joissa tyypillisesti toimitaan moniammatillisissa tiimeissä. Innovaatiot edellyttävät myös ammattiryhmien hyväksyntää. Edistämiskeinoina ovat ns. muutosagenttien ja välittäjätoimien synnyttäminen ja tukeminen, moninäkökulmaisen kokonaishyötyajattelun korostaminen, vertaisuuden ja vertaiskehittämisen tukeminen sekä erillisten oppimisprosessien ja –ympäristöjen luominen.

3. Julkisten ja yksityisten palvelujen yhdistelmät. Kasvustrategia edellyttää fyysistä infrastruktuuria, jossa molemmille palveluille on tilaa ja kasvumahdollisuuksia. Näissä palveluyhdistelmissä on usein kysymys digitaalisista palvelualustoista ja niiden luomisesta sekä erillisten palveluintegraattorien perustamisesta. Julkisten ja yksityisten palveluiden innovaatiot edellyttävät yhteispanostuksia sekä yhteisiä hankintoja ja investointeja. Ongelmana on julkisen ja yksityisen sektorin erilainen päätöksenteko ja sen aikajänne.


Kuva 1. Kaupunki-innovaatioiden syntyminen edellyttää paikallisen alasysteemin (niche) ja järjestelmän (regime) välistä vastavuoroista sopeuttamista. Kaupunkia ja sen tuotteita ja palveluja kehitetään rajattujen kokeilujen ja pilottien avulla. Tulosten ja oppien siirtäminen käytäntöön ja kulttuuriin varmistetaan systemaattisilla oppimisen menetelmillä. Lisätietoa: van den Bosch, Suzanne & Rotmans, Jan 2008: Deepening, broadening and scaling up. KCT.

Järjestelmä oppii kokeilujen avulla Hollannissa on tutkittu sosio-teknisen järjestelmien vaikutusta innovaatioiden juurtumiseen. Tutkimuksen kohteena olivat energia- ja liikennejärjestelmät sekä varsinainen muutosprosessi strategisesti merkittävistä kokeiluista (niche) vallitsevan järjestelmän (regime) tasolle. Tuloksissa korostettiin mm. kulttuuristen tekijöiden vaikutusta, siksi onnistuneessa prosessissa panostetaan ymmärryksen lisäämiseen ja koko toimijaverkoston oppimista. (ks. Valovirta 2011, s. 32; alkuperäinen lähde: Lovio & Kivisaari 2010). Innovaatioiden siirtymiseen kuuluneet rakenteelliset siirtymät koostuvat syventämisestä (deepening), laajentamisesta (broadening) ja skaalaamisesta (scaling up) (van den Bosche & Rotmans 2008): SYVENTÄMINEN (Deepening)

- Kokeilun avulla oppinen käytännössä (paikalliset alasysteemit ns. nichet) - Vallitseva järjestelmä (regime): Uudet käytännöt, kulttuurit ja rakenteet

LAAJENTAMINEN (Broadening)

- Erilaiset kokeilut (ja kokemukset) muissa käytännöissä (nichet) - Käytäntöjen linkittäminen (niche-taso tai niche-regime –taso) - Vallitsevan järjestelmän (regime) muutosmahdollisuudet

SKAALAAMINEN (Scaling up)

- Kokeilut liitetään vallitsemaan järjestelmään (regime) - Mahdollisuudet muuttaa kulttuuria, käytäntöjä ja rakenteita

Rajattujen kokeilujen (niche) merkitys on innovaation tunnistamisessa ja sen näkyväksi tekemisessä on merkittävä. Tämän lisäksi on panostettava oppien siirtämiseen vallitsevaan järjestelmään (regime). Koska järjestelmä on myös opittujen tapojen ja kulttuurien, oppimisen edistämiseksi on luotava erilaisia strategisia foorumeita ja keskusteluyhteyksiä. Kaupunki-innovaatioiden syntyminen edellyttää paikallisen alasysteemin (niche) ja järjestelmän (regime) välistä vastavuoroista sopeuttamista (Valovirta et al 2011). Paikallisen alasysteemin syntymiseksi tarvitaan paikallisen toimijaverkon luomista (korttelitaso).

Kuva 2. Parannus, uudistus, yhdistely vai muutos? Kuvan ja menetelmän alkuperäinen lähde: Charles Leadbeater: Choosing the right social innovation strategy. Sosial Innovation Global Academy, Bilbao April 2011.

Parannus, uudistus, yhdistely vai muutos? Kaupunki-innovaatioiden kompleksisuus tulee esille erityisesti silloin, kun tavoitteena on strategisen tason innovaatio. Kaupunki-innovaatio saattaa edellyttää usean toimialan välistä uudenlaista työjakoa, jolloin innovaatiot eivät leviä ilman toimijoiden itsensä uudenlaista asemointia. Kaupunki-innovaatioilla on paljon sosiaalisen innovaation piirteitä. Pelkästään olemassa oleva kaupunkiympäristö on sosiaalinen konteksti, jossa on paljolti kysymys paikallisen arvoverkon tunnistamisesta ja hyötyjen ja muutostarpeiden ymmärtämisestä. Innovaatiot voidaan jakaa inkrementaalisiin eli vähittäisiin innovaatioihin ja strategisiin eli radikaaleihin innovaatioihin. Inkrementaaliset eli askelittaiset innovaatiot pohjautuvat teknologiseen jatkuvuuteen ja niitä tehdään jatkuvasti kaikilla toimialoilla. Radikaalit innovaatiot ovat epäjatkuvia ja joihin ei päästä pelkästään muokkaamalla nykyisiä tuotteita, järjestelmiä tai prosesseja. (lähde: Möller, Rajala & Swahn 2004). Leadbeater (2011) on luonut analyysikehikon sosiaalisten innovaatioiden strategioiden valitsemiseksi. Tätä analyysikehikkoa hyödynnetään tarkemmin myöhemmissä luvuissa. Neljä erilaista ja vaihtoehtoista kaupunki-innovaatiostrategiaa (lähde: Leadbeater 2011): Inkrementaaliset eli vähittäiset innovaatiot 1. PARANNUS (improve): Sama lopputulos, parempi versio nykyisillä keinoilla. 2. YHDISTELY (combine): Sama lopputulos laajemmalla keinovalikoimalla. Strategiset eli radikaalit innovaatiot 3. UUDISTUS (reinvent): Uudelleen suunniteltuja ratkaisuja uudistetuin maalein. 4. MUUTOS (transform): Erilaiset lopputulokset, erilaiset keinot Analyysimallia sovelletaan seuraavissa luvuissa.


2. Kaupunki-innovaatiot muutosprosessina

Kuva 3. Kattorakentaminen on uudistusinnovaatio. Tukholmassa olemassa olevien kerrostalojen katoille rakennetaan kevytrakenteisia rivitaloja. Kuvan lähde: http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2010/10/tukholmassa_rakennetaan_taloja_toisten_katoille_2064134.html?origin=rss

2. Kaupunki-innovaatiot muutosprosessina Kaupunki-innovaatio on paikallisesti sovitettu kaupunkiympäristön parannus, uudistus, yhdistelmä tai muutos. Tässä luvussa kerrotaan, miten kaupunki-innovaation muutosprosessia voidaan arvioida, jotta osataan valita oikea strategia innovaation levittämiseksi. Käsittelytavassa on hyödynnetty Kaupunki-innovaatiot –toimintamallin aikana kehitettyä pika-analyysimallia sekä VTT:n tekemää kaupunki-innovaatioiden skaalaamisen raporttia (Valovirta et al 2011).Tässä selvityksessä on sovellettu myös kahta kehitettyä teoriaa: sosiaalisen innovaation kasvustrategiaa (lähde: Leadbeater 2011) ja ns. siirtymien johtamisen (transition management) strategiaa (lähde: van der Bosch & Rotmans 2008). Kaupunki-innovaatiot ovat käytännössä vielä huomattavasti kehitettyjä teorioita kompleksisempia ja luonteeltaan hyvin systeemisiä, joihin sekoittuu vielä rakentamisen ja kiinteistöhoidon normit ja käytännöt sekä myös kestoltaan lyhytaikaisen suomalaisen kaupunkiasumisen tavat ja kulttuurit. Uudisrakentamisessa voidaan tuoda markkinoille uusia innovaatioita nopeastikin, koska innovaatiota ei tarvitse erityisemmin sovittaa. Tämä vastaanottokyky ja tarvittavat sovittamistoimet nousevat etusijalle silloin, kun ollaan vanhassa, olemassa olevassa ympäristössä. Mikäli viranomaisten normit ja käytännöt ovat lisäksi kaupunki-innovaatiota vastaan tai että ne hankaloittavat käytäntöön viemistä, pysähtyy kaupunki-innovaation eteneminen viimeistään siihen. Pika-analyysimallin tarkoituksena on systematisoida se prosessi, jonka avulla kaupunki-innovaatiota voitaisiin levittää nykyistä laajemmin ja nopeammin. Siksi pika-analyysimenetelmät ovat luonteeltaan sekä strategisia että operatiivisia. Strateginen osa pika-analyyseista korostaa prosessiluonnetta, kun taas operatiivinen osa nostaa esille kaupunki-innovaation paikallisuuteen liittyvän luonteen.


”Kiez is a quiet residential neighbourhood. Yet within it is contained everything necessary for daily living – which makes it a kiez.” ”A kiez is defined as a small community within a larger town.” ”A kiez can be quiet or bustling, trendy or suburban, grungy or leafy.”

http://blog.goethe.de/meet-the-germans/archives/92-My-Kinda-Kiez.html

Kaupunki-innovaatiot juurtuvat paikallisesti kortteliajattelulla Korttelitason kaupunki-innovaatiot. Asukkaan, kaupunkilaisen ja kaupungissa toimivan näkökulmasta merkittävä osa kaupunki-innovaatioista keskittyy asumisen, työnteon, palvelujen ja liikkumisen uuteen yhdistelyyn. Metropolialueella liikkumisen merkitys nostaa asemanseutujen merkitystä. Tulevaisuudessa korttelitaso yhdistää asumisen palveluja uusien yhdistelmien muodossa. Tässä selvityksessä toteutetaan kolmen korttelitasoisen kaupunki-innovaation pika-analyysit (ks. luku 3). Kortteli on kaupunkiasumisessa yhteiselon muoto, vaikuttamisen taso ja kuluttamisen väylä. Kortteli on paikallisyhteisö, joka on kooltaan rajallinen. Kortteli voi olla pienimmillään usean kymmenen perheen alue tai sitten on kyseessä kaupunkimainen paikallisyhteisö, jossa voi olla jopa 500-700 asukasta. Oleellista on se, että asukkaat voivat oppia tuntemaan toisensa ja alue tuntuu naapurustolta (oma talo ja lähinaapurit). Kortteli voi olla kaupunkimainen, ruutukaavan kortteli tai se voi olla toisiinsa luontaisesti liittyvä talorykelmä. Kortteli on eräänlainen asukas- ja osakasdemokratian muoto, jossa on kyseessä oma talo ja korttelinaapurit. Yleensä kaavoitushankkeessa kuullaan myös tonttia rajautuvia naapureita. Kortteli on myös palvelualusta, joka mahdollistaa lähipalvelut sekä kuluttajille (asukkaat) että palvelujen tuottajille. Korttelin koko takaa riittävän lähivolyymin yritystoiminnalle. Riittävä koko antaa myös mahdollisuuksia lähipalvelujen erilaisille tuottamisen tavoille. Korttelitasolla ratkaistaan myös pysäköintipaikat ja sen välittömässä läheisyydessä tulisi olla joukkoliikenteen pysäkki. Kiez – kortteliajattelua Berliinistä. Berliini on historiallisesti jakautunut pieniin asukkaiden muodostamiin yhteisöihin, Kiezeihin. Kiez on kaupunkialueen yhteiskunnallinen viitekehys, se muodostaa asunnon ulkopuolisen kodin ja se on yleensä rauhoitettu läpikulkevalta liikenteeltä. Kieziin kuuluvat asukkaiden päivittäiset reitit ja niiden varrelle syntyneet lähipalvelut. Kiez-alueilla asukkaat ovat keskenään tuttuja, naapureita, ja naapurusto syntyy ”tuttujen naamojen” avulla. Alueen asukkaat ovat palvelujen tärkein kohderyhmä.

Kuva 4. Kaupunki-innovaatio on paikallisesti sovellettu kaupunkiympäristön parannus, uudistus, yhdistelmä tai muutos.

Neljä erilaista ja vaihtoehtoista kaupunki-innovaatiostrategiaa Edellisessä luvussa esiteltiin malli, jonka avulla voidaan luoda erilaiset kasvustrategiat erilaisille innovaatioille. Seuraavassa on kuvattu esimerkkien avulla, miten nämä strategiat poikkeavat toisistaan sekä syntyvän kaupunki-innovaation että mukana olevien toimijoiden näkökulmasta. Inkrementaaliset eli vähittäisten innovaatioiden kasvustrategiat: 1. PARANNUS (improve): Yleisin rakentamisen tapa, jossa yhden kiinteistön sisällä tehdään korjauksia tai laatutason parannuksia. Korjauksia tehdään yhdessä kiinteistössä (as.oy tai kiint.oy) ja rakentaminen tapahtuu nykyisen asemakaavan, rakennusluvan ja pysäköintinormien puitteissa. Esimerkkinä parannuksesta on putkiremontti tai julkisivun korjaus. 2. YHDISTELY (combine): Yhdistelmä tehdään kahden tai useamman toimijoiden kesken, mutta toiminta on nykyisten määräysten ja käytäntöjen mukaista. Esimerkkinä alueen pysäköintijärjestelyt tai rakennuksen käytön kehittäminen usean toimijan välillä. Korttelitasolla voidaan toteuttaa yhteistä kilpailuttamista, yhteishankintaa tai –suunnittelua. Strategiset eli radikaalien innovaatioiden kasvustrategiat: 3. UUDISTUS (reinvent): Uudistamisella tarkoitetaan rakennuksen kehittämistä siten, että talon alkuperäinen käyttö ajatellaan uudelleen (esim. rakennuksen käyttötarkoitus vaihdetaan toimistotalosta asuintaloksi) tai rakennuksen ajateltua korkeutta tai massoittelua muutetaan (esim. kerrostalon päälle rakennetaan pientaloja). Uudistus edellyttää muutoksia ohjeissa, määräyksissä ja käytännöissä, mistä aiheutuu yleensä innovaation hidas käytäntöön vienti. 4. MUUTOS (transform): Muutokseen osallistuvat useat toimijat useilta eri toimialoilta, lisäksi muutos edellyttää määräysten, normien ja käytäntöjen uudelleen ajattelua. Tällaiset kaupunki-innovaatiot etenevät hyvin hitaasti tai ei ollenkaan, mikäli ratkaisuissa ei paneuduta prosessin systeemisyyteen. Esimerkkeinä voidaan mainita erilaiset korttelitason lisä- ja täydennysrakentamishankkeet, jotka ovat pysähtyneet joko asukkaiden vastustukseen tai vallitsevien normien kalleuteen (pysäköinti). Muutosinnovaatioiden syntyminen edellyttää sekä uusien toimijoiden ja uusien palvelutuottajien välistä keskinäistä kehitysprosessia että paikallistasolla (korttelitaso) pitkäjänteistä vuorovaikutteista prosessia. Mitä laajemmasta muutoksesta on kysymys, sitä enemmän tarvitaan paikallistason toimijaverkoston luomista (asukkaat ja paikallistoimijat) sekä järjestelmätasoista vastavuoroista sopeuttamista (kaupunki).


Kuva 5. Kokeilujen ja pilottien avulla voidaan muuttaa myös asemakaavoitusta, lupamenettelyä ja normeja. Kehittyvä kerrostalo -ohjelmalla lisätään kerrostaloasumisen houkuttelevuutta, joustavuutta ja yksilöllisiä ratkaisuja. Helsingissä on ryhdytty määrätietoisesti kehittämään kerrostalorakentamista, jotta se tarjoaisi yksilöllisiä asumisratkaisuja ja olisi kilpailukykyinen vaihtoehto myös niille, jotka voivat valita asumistapansa. Kehittyvä kerrostalo -ohjelma vastaa suunnitteluun ja rakentamiseen liittyviin teknisiin, toiminnallisiin, esteettisiin, sosiaalisiin, asuntopoliittisiin ja rakentamisprosessiin liittyviin kehittämistarpeisiin. Lisätietoa: www.kerrostalo.hel.fi/

Kokeilut ja pilotit muutoksen välineinä Rakennushankkeet ovat viime vuosina olleet tonttikohtaisia, jolloin rakennettavat uudet talot ovat olleet yhden kiinteistön (asunto- tai kiinteistöosakeyhtiö) alueelle. Tonttikohtaisuuteen mentiin osin 1990-luvun laman seurauksena. Tonttikohtaisuus on mahdollistanut nopean toteutuksen ja myös erilaiset kokeilut, mutta kokeilut ovat olleet melko rajattuja ja siksi kehitetyt innovaatiot eivät ole olleet varsin radikaaleja. Kehittämismyönteisyys on kuitenkin selvästi kasvanut 2000-luvulla. Esimerkkinä muutoksesta on Helsingissä v. 2009 käynnistetty Kehittyvä kerrostalo –ohjelma (www.kerrostalo.hel.fi), jossa kaupunki oman maanomistuksensa avulla hakee ja mahdollistaa uudenlaisten kaupunkiasumisen innovaatioiden kehittymisen. Jotta päästään yksittäisistä kokeiluista ja piloteista rakenteellisiin muutoksiin, tulee kokeilujen pohjalle luoda malli kokemusten syventämisestä, laajentamisesta ja skaalaamisesta. Lähtökohtana ovat muutoshaasteet – megatredit kuten energiatehokkuus (hiilijäljen pienentäminen), väestön ikääntyminen (palvelujen ja ympäristöjen saavutettavuus) ja olemassa olevan kiinteistökannan korjaukset ja nykyaikaistaminen. Vallitsevaan järjestelmään (laki, normit ja käytännöt) kuuluvat mm. asemakaavoitus, rakennuslupamenettely, pysäköintinormit, hankintamenettelyt ja suunnittelukäytännöt. Kokeilujen avulla innovaatio konkretisoituu, siitä tulee näkyvä ja sen vaikuttavuutta voidaan arvioida todellisten havaintojen avulla. Myös kokeilun kustannuksia voidaan verrata saatuihin hyötyihin. Kokeilut ja pilotit ovat oleellinen osa kaupunki-innovaatioiden levittämistä. Kaupungit ovat avainasemassa, kun kokeilukohteita etsitään ja kun luodaan kokeilulle suotuisaa ympäristöä (asemakaava, lupamenettely, normit ja käytännöt).

Täydennysrakentamisella tarkoitetaan rakentamista nykyisen yhdyskuntarakenteen osaksi tai sen välittömään läheisyyteen. Siitä käytetään myös käsitteitä yhdyskuntarakenteen tiivistäminen ja eheyttäminen. Täydennysrakentaminen voi kattaa usean tontin tai kymmenien rakennusten alueita tai vain yhden tontin. Lisärakentaminen on täydennysrakentamisen muoto, jossa rakentaminen tapahtuu olemassa olevalla tontilla. Esimerkiksi tontilla olevaa kerrostaloa korotetaan tai tontille rakennetaan uusi kerrostalo nykyisen lisäksi. Täydennysrakentamisen päämääränä on rakentaa uusia asuntoja paikkaan, jossa on olemassa tärkeimmät peruspalvelut ja joukkoliikenne. Näin voidaan esimerkiksi saada lisää palvelujen käyttäjiä tai monipuolistaa alueen asuntokantaa ja väestön ikärakennetta. Lisäksi säästetään kustannuksia, kun ei tarvitse rakentaa uutta infrastruktuuria (mm. vesi- ja viemäriverkostot). Lähde: www.uuttahelsinkia.fi/osiot/taydennysrakentaminen

Kuva 6. Rakennuksen korottaminen Laajasalossa. Kuva: www.ulputiuri.com/

Lisä- ja täydennysrakentaminen – kompleksinen kokonaisuus Lähiöiden ja esikaupunkialueiden lisä- ja täydennysrakentaminen on ollut tutkimuksen ja kehittämisen kohteena 1990-luvulta lähtien. Ensimmäisinä tapaustutkimuksen kohteina olivat Espoon Karakallio ja Järvenpään Jampassa (Kallio 1992). Uusimpia alueellisia tarkasteluja on tehty Riihimäen Peltosaaressa (VTT 2010) ja Helsingin Siltamäessä (RTT 2009-). Kenties pisimpään ja säännöllisimmin kehittämisen keskusteluja on ylläpidetty Helsingin Maunulassa, jossa onkin toteutettu useita erilaisia kaupunginosan kehittämishankkeita (ks. www.maunula.net). Ongelmallisimpana ovat olleet sodanjälkeiset kerrostalot, joissa kiinteistöjen korjaamiseen ei ole panostettu riittävästi. On syntynyt ns. korjausvelkaa, joka on alkanut leikkaamaan jo kiinteistön todellista arvoa. Vanhojen rakennusten julkisivut ja parvekkeet tarvitsevat kiireisiä korjauksia, mutta myös rakennusten putkistoja pitää uusia. Lisäksi rakennusten laatutason nosto edellyttää kylpyhuoneiden uusimista, hissittömät kerrostalot tarvitsevat aikaisemmin puuttuneen hissin. Monet kaupunginosat ovat siksi korjaamiskierteessä, jossa rahaa on vain välttämättömiin korjauksiin, jolloin varsinaiseen lisärakentamisen ytimeen - uudistamiseen ja laatutason nostamiseen – ei ole edes päästy. Aluetasolla ongelmia on muodostunut myös siitä, että alkuperäisen asemakaavan mukaiset pysäköintitalot on toteuttamatta. Ja mikäli alueelle ehdotetaan lisärakentamista, on samassa yhteydessä tehtävä aikaisemmin toteuttamattomat pysäköintipaikat. Lisä- ja täydennysrakentamisen kompleksisuus muodostuu seuraavista tekijöistä:

- Kiinteistöillä on korjausvelkaa, joka on nyt kasaantumassa. Korjauksissa toteutetaan kiireisimpiä korjauksia.

- Rakennusten laatutasossa on puutteita (esim. hissittömyys) sekä nykystandardiin verrattuna vajavaisuuksia (pienet keittiöt ja kylpyhuoneet)

- Asemakaavan mukaiset pysäköintipaikat on toteuttamatta (ns. pysäköintivelka) Kompleksisuus aiheuttaa yhtälön, jota ei voida enää toteuttaa kiinteistökohtaisesti. Tarvitaan isompaa aluekokonaisuutta, jotta kaupunkiasumiseen liittyvät asiat voidaan järjestellä nykyajan edellyttämällä tavalla. Tämän takia tarvitaan korttelitason lähestymistä ja kehittämisorientoituvaa sekä tulevaisuuteen tähtäävää keskustelevaa asennetta.


Täydennysrakentamiskorvaus - vuokratontit Kaupunki maksaa vuokralaiselle täydennysrakentamis-korvausta, jonka suuruus on 1/3 kaavamuutoksen tuomasta rakennusoikeuden nettoarvonnoususta. Korvaus voi olla suurempikin, enimmillään 2/3 nettoarvonoususta, jos nykyisten autopaikkojen toteutus aiheuttaa merkittäviä korvausinvestointeja (esim. maantasossa olevat autopaikat siirretään laitokseen tai maan alle). Korvaus maksetaan vuokrasopimuksen uusimisen yhteydessä sen jälkeen, kun kaavamuutos on saanut lainvoiman. Maankäyttösopimus – vuokratontit Käytännössä korvaus lasketaan siten, että ensin määritetään lisärakennusoikeuden arvo, joka lasketaan kunkin alueen kohtuullisen hintatason mukaan. Sen jälkeen rakennusoikeuden arvosta vähennetään sen aikaansaamiseksi tarvittavat kustannukset ns. korvaus-investoinnit kuten rakennusten purkaminen, johtosiirrot sekä piha- ja autopaikkajärjestelyt. Lopuksi nettoarvonnousu jaetaan siten, että vuokralainen saa siitä pääsääntöisesti 1/3 tai enimmillään 2/3.

Omistustonteilla neuvotellaan maankäyttösopimus, kun tontinomistajalle koituu kaavamuutoksesta merkittävää hyötyä (1 000 000 euroa tai enemmän). Tontinomistajan kanssa käytävissä maankäyttösopimusneuvotteluissa määritetään, minkä arvoinen kaavamuutoksen tuoma lisärakentamisoikeus on ja sovitaan kaupungille maksettavasta korvauksesta yhdyskuntarakentamisen kustannuksiin. Maankäyttösopimusta ei tehdä ja korvausta ei makseta, jos arvonnousu jää alle 1 000 000 euron.

Kun arvonnousu on vähintään 1 000 000 euroa, tontinomistaja on velvollinen maksamaan kaupungille korvauksen, joka on 1/3 osuus perusvähennyksellä 500 000 euroa vähennetystä arvonnoususta (esim. arvonnousu 1,4 M€–0,5 M€ : 3 = 300 000 e). Korvaus erääntyy maksettavaksi, kun kaavamuutos saa lainvoiman.

Korvaus on mahdollista maksaa esim. uuden rakennusoikeuden myymisestä saatavilla tuloilla ja siksi tontinomistajan on syytä jo kaavoitusvaiheessa sopia rakennuttajan tai rakennusliikkeen kanssa rakennusoikeuden myymisestä esim. kiinteistökaupan esisopimuksella. Korvauksen maksamisen ajankohta määritellään maankäyttösopimuksessa. Lähde: www.uuttahelsinkia.fi/osiot/taydennysrakentaminen

Sijainti kaupunkirakenteessa antaa lähtökohdat lisärakentamiseen Sijainti ja maanhinta vaikuttavat eniten lisärakentamisen kannattavuuteen. Eniten lisärakentamiseen vaikuttaa hyvä sijainti ja siitä johtuva korkeat asuntojen hinnat. Helsingin seudulla korkeimmat asuntojen hinnat ovat keskustassa ja sen läheisyydessä sekä merenrannan läheisyydessä. Myös joissakin aluekeskuksissa korkea maanhinta voi olla lisärakentamisessa käynnistävänä tekijänä. Taloyhtiö voi myydä lisärakennusoikeuden ja käyttää saatuja rahoja korjauskulujen peittämisessä. Taloyhtiö voi myydä kaavoitetun uuden tontin tai muuten järjestää lisärakennusoikeudelle toteuttajan ja saada siten rakennusoikeuden myynnin avulla rahallista tuloa taloyhtiölle. Keskustoissa samaa periaatetta on käytetty ullakoilla olevan rakennusoikeuden hyödyntämisessä (ks. Ullakkorakentaminen lisärakentamisen suunnannäyttäjänä). Oma vai vuokratontti? Erityisesti Helsingin kaupunki on maanomistajana edelleen monessa asunto-osakeyhtiössä. Lisä- ja täydennysrakentamisessa vuokratontin rakentaminen on ollut taloudellisesti kannattavampaa kuin omistustontin rakentaminen. Kaupunki voi luovuttaa 1/3 kaavoituksen tontille tuomasta nettoarvonnoususta asunto-osakeyhtiölle. Korvaus voi olla suurempikin, mikäli täydennysrakentaminen aiheuttaa merkittäviä korjausinvestointeja (mm. pysäköinti). Omistustontin arvonnoususta leikataan kolmannes kaupungille. Lisä- ja täydennysrakentamiseen sovelletaan uudisrakentamisen maankäyttösopimusta, jossa kolmasosa kaavoituksen tuomasta lisäarvosta leikataan kaupungille. Vaikka ylärajaa on nostettu (1 milj. euroa), voi tällä periaatteella olla silti lisärakentamiseen ryhtymistä hillitsevä vaikutus. Täydennys- ja lisärakentamisen edistämiseksi tulee kehittää entistä kannustavampia työkaluja. Esikaupunkialueiden ja lähiöiden kehittämiseksi tarvitaan yhtenäisiä periaatteita, jotka kannustavat sekä paikallistason toimijoiden verkottamiseen että rakentajien ja palveluntuottajien väliseen yhteistyöhön. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla eräänlaiset korttelitason kehittämissopimukset, jossa yhteydessä kaupunki voisi luopua arvonnousun leikkauksista. Näihin sopimuksiin voisi sisällyttää myös korttelipalveluihin, energiatehokkuuteen ja pysäköintiin liittyviä kannusteita.

Kuva 7. Erilaisia tapoja toteuttaa pysäköinti kustannuksineen. Lähde: Autopaikkatyöryhmä 31.1.2009. Autopaikkojen toteuttamiskustannukset ja niiden kohdistaminen nykyistä suuremmassa määrin autopaikkojen käyttäjille. Helsingin kaupunki.

Pysäköintinormi vai kaupunkimainen elämäntapa? Pysäköinti akilleen kantapäänä. Lisä- ja täydennysrakentamisen yhteydessä joudutaan ratkaisemaan myös autojen pysäköintiin liittyviä kysymyksiä. Esikaupunkialueet ja lähiöt toteutettiin aikana, jolloin autoja oli huomattavasti vähemmän kuin nykyään. Asemakaavojen mukaiset pysäköintinormeihin annettiin usein 60 % lievennys. Vuokrataloalueilla annettiin tästäkin lisälievennyksiä. Tämän takia pysäköintipaikat voitiin toteuttaa edullisesti, isoina maantasoisina pysäköintialueina. Kun lisä- ja täydennysrakentamista tarvitaan, joudutaan samalla ratkaisemaan pysäköinti. Pysäköinnin järjestämiseen liittyy useita, toisiinsa sidoksissa olevia kysymyksiä:

- Kantakaupunki: monella kiinteistöillä ei ole kiinteistökohtaisesti toteutettuja autopaikkoja, vaan pysäköinti on hoidettu kadunvarsipysäköintinä.

- Yhteiskäyttöautojen rooli: Car share –palveluja on kehitetty omistusautoa korvaavana palveluna. Tämä palvelu voi korvata useiden autojen tarpeen.

- Vuorottaispysäköinti: Kun työpaikkoja ja asuntoja on kaavoituksella onnistuttu yhdistämään, on voitu myös kehittää vuorottaispysäköintiä. Länsi-Pasilassa järjestelmä on toiminut hyvin.

- Autoton elämäntapa: Viime vuosina on yleistynyt autoton elämäntapa. On todennäköistä, että energianhinnan kallistuessa ja ennen sähköautojen yleisty-mistä hyvien liikenneyhteyksiä varrella opetellaan elämään ilman omaa autoa.

- Autollinen elämäntapa: Esikaupunkialueilla ja lähiöissä asuminen on edullisempaa kuin keskusta-alueilla. Tämä saattaa lisätä halukkuutta auton hankkimiseen, jolloin pysäköintitarve kasvaa. Varallisuuden jatkuva kasvu lisää myös autojen määrää.

Tarvitaan uudenlaista ajattelua ja uudenlaisia pysäköinnin konsepteja. Pysäköintikysymykset tulee ratkaista osana alueen kehittämisstrategiaa. Vaihtoehtoisia kehittämisstrategioita:

1. Autollinen kerrostalokortteli. Alueellinen, monitasoinen pysäköintilaitos. Toteutetaan osana lisä- ja täydennysrakentamista. Radikaalia korttelitasoista lisärakentamista.

2. Autoton tai vähäautoinen joukkoliikennekortteli. Hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella oleva asumisen korttelialue toteutetaan vähäautoisena. Asukkaat ovat tietoisia siitä, että autopaikkaa ei asuntoon kuulu. Viikonloppu- ja mökkiautoille on järjestetty kauempana olevat pysäköintialueet. Korttelitasolle on järjestetty palveluna yhteiskäyttöautoja.

3. Erilaiset kombinaatiot (1-2). Pysäköintialueiden käyttöastetta nostetaan päällekkäiskäytöllä (asuminen, työpaikat, kauppa ja harrastukset)


Kuva 8. Ullakolle–esite (Helsinki suunnittelee 2010:1)

Kuva 9. Laajasalossa kerrostaloja on korotettu lisäkerroksilla, korjattu julkisivua ja rakennettu hissit. Kuvat: www.ulputiuri.com

Ullakkorakentaminen lisärakentamisen suunnannäyttäjänä

Helsingin keskustassa ullakkojen hyödyntämistä on tuettu ohjeilla ja määräyksillä. Helsingin kantakaupungissa vanhoissa taloissa on kylmiä tai puolilämpimiä ullakkotiloja, joita alettiin ottaa asumiskäyttöön 1980-luvulta lähtien. Vuonna 1987 tehtiin Helsingin kantakaupunkialueen kattava määräaikainen poikkeamispäätös ullakoiden rakentamisesta. Kaupunkisuunnitteluun ja lupamenettelyyn luotiin erityiset ohjeet siitä, miten ullakkoja voidaan ottaa asumiskäyttöön. Ullakolle–esitteessä (Helsinki suunnittelee 2010:1) kerrotaan yksityiskohtaisesti, miten Helsingissä ullakkojen rakennusoikeutta voidaan hyödyntää. Tällä hetkellä ullakkorakentamiselle on sekä kysyntää (haluttu ja arvostettu asumismuoto) että kysyntää (taloyhtiöt saavat korjausrahaa myymällä rakennusoikeutta ullakolta). Kun markkinat ovat näin syntyneet, etenee uudistus itsestään. Kattorakentaminen on vielä yksittäisten esimerkkien varassa. Teollisesti rakennetuissa kerrostaloissa on tasakatot, jolloin ne ovat lähtökohtaisesti mahdollisia kattorakentamisen kohteita. Vuonna 1998 pidetyssä ideakilpailussa arkkitehti Juha Ilonen ehdotti ”Kallion katot” –nimisessä ehdotuksessaan, että kantakaupungin tasakattoisille rakennuksille voitaisiin tehdä kattoasuntoja. Tyypillisesti ensimmäisessä aallossa innovaatio jäi ideoinnin asteelle. Helsingin Laajasalossa toteutettiin v. 2007 arkkitehti Ulpu Tiurin suunnitelmien mukaan osana laajempaa peruskorjausta lisäkerros samalla kun asennettiin hissit ja korjattiin julkisivuja. Uudet rakennusmääräykset mahdollistavat lisäkerroksien rakentamisen. Uusi E1-määräys mahdollistaa yhden lisäkerroksen rakentamisen enintään 7-kerroksiseen kerrostaloon. Tällä määräyksellä on haluttu edistää kevytrakenteisten lisäkerrosten rakentamista. Suomessa on nyt valmiudet kattorakentamisen innovaatioiden leviämiselle. Meneillään olevat ilmiöt tukevat kattorakentamista: Asuntojen korkeat hinnat, keskusta-asumisen trendi, kattojen hyödyntäminen (saunat, puutarhat, energiajärjestelmät jne) sekä viranomaisten tekemät myönnytykset tukevat rakennuksia korottavaa lisärakentamista. Matalampien kerrostalojen (3-4 kerrosta) korotus voidaan toteuttaa samalla, kun rakennukseen asennetaan hissit.

Kuva 10. Kaupungin omistamat asuinkiinteistöyhtiöt karttaesityksenä. Kaupunkien vuokrataloyhtiöillä on avainrooli uusien innovaatioiden levittämisessä ja myös niiden näkyväksi ja tutuksi tekemisessä. Lähde: Helsingin kaupunki, talous- ja suunnittelukeskus, kehittämisosasto. 12.3.2010.

Kuva 11. Kompleksinen korttelitaso.

Kompleksinen lisä- ja täydennysrakentaminen – systeemistä kaupunki-innovaatioajattelua tarvitaan Esikaupunkialueilla ja lähiöissä on korjaustarpeita. Niiden nykyaikaistamiseksi on korjattava julkisivuja ja parvekkeita sekä uusittava putkistoja. Monet näistä rakennuksista tarvitsevat myös nykyaikaistamista, asumisen laatutason nostamista ja kulkemista helpottavia hissejä. Lisä- ja täydennysrakentaminen on nähty myös tapana nostaa alueen arvoa lisäkaavoituksen avulla. Tavoitteena on ollut se, että taloyhtiö voi toteuttaa samanaikaisesti kiinteistöön liittyviä korjauksia kiinteistöstä saadun myytävän lisärakennusoikeuden avulla. Keskustaa rakennetaan tonttikohtaisesti, esikaupunkeja korttelikohtaisesti. Keskusta-alueilla ja vanhimmissa aluekeskuksissa alueet on rakennettu tonttikohtaisesti, jolloin myös talojen korjaaminen ja uudistaminen etenee talo kerrallaan. Esikaupungeissa, joissa tontit voivat olla myös isoja, tarvitaan alueittaista kehittämistä lähtökohtien kompleksisuuden takia. Lisärakentamisen kompleksisuus. Lisärakentamiseen liittyy monia systeemisiä asioita, jotka pitää samanaikaisesti ratkaista:

1. Pysäköinti: lisärakentaminen edellyttää uusien autopaikkojen rakentamista. Vanhoilla kiinteistöillä on ennestään toteuttamatta asemakaavan edellyttämät autopaikat, joten lisärakentamisen toteuttamiseksi pitää rakentaa monitasoinen pysäköintialue.

2. Arvonleikkausperiaate omistustontilla: nykykäytännön mukaan 1/3 syntyneestä hyödystä leikataan kaupungille. Vaikka yläraja onkin melko korkea, tämä periaate vähentää taloyhtiötason laskelmien kannattavuutta.

3. Kehittämistradition puute asunto-osakeyhtiöissä. Taloyhtiöissä ei ole syntynyt kehittämistraditiota lisärakentamisessa. Hankkeet edellyttävät pitkäjänteisyyttä, jota vaihtuva hallitus ei pysty säilyttämään eikä isännöinti tällaista tahtoa ole yleensä pystynyt luomaan.

Lisärakentamisen edistämiseksi tarvitaan kokeiluja ja pilotteja. Uusien mallien löytämiseksi ja käytäntöön viemiseksi kunnalliset vuokrataloyhtiöt ovat avainasemassa. Asunto-osakeyhtiöt tulevat perässä vasta sen jälkeen, kun vuokrataloissa on todettu uudistusten toimivuus.


Kaupunki-innovaatioiden levittäminen edellyttää korttelitason vahvistamista. Asumista kehitetään yhä enemmän palvelunäkökulmasta ja palvelunäkökulma tulee esille paremmin, kun käsitellään isompaa kokonaisuutta. Tässä selvityksessä käsitellään moduulirakentamista (teollinen lisärakentaminen), lähilogistiikkaa (vastaanottoinfra) sekä talo palveluilla –konsepteja (painottuen korttelitason hyvinvointipalveluihin). Lupaavia korttelitason kaupunki-innovaatioita ovat esimerkiksi pysäköinnin palvelut (korttelitaso ja liityntäpysäköinti), Car share –palvelut (autojen vuokra- ja yhteiskäyttöpalvelut) sekä ryhmärakennuttaminen ja sen erilaiset urbaanit variaatiot (uudis- ja uudistamisrakentaminen). Myös erilaisten kortteli- ja paikallistason energiaratkaisujen levittämisessä ja skaalaamisessa voitaisiin hyödyntää kaupunki-innovaatioiden menetelmiä.

Korttelitaso edellyttää palveluajattelua – palveluajattelu edellyttää korttelitasoa Korttelitaso muuttaa osan tuotteista palveluiksi. Autopaikasta siirrytään liikkumispalveluihin, joita ovat oma auto, vuokra-auto (yhteiskäyttöauto) tai julkinen liikenne – kävelystä tai pyöräilystä puhumattakaan. Muuttamalla kiinteistökohtaisen tuotteen korttelikohtaiseksi palveluksi voidaan tehostaa maankäyttöä ja luoda suotuisat olosuhteet kaupunki-innovaation etenemiselle. Moni nykyään kiinteistötasoinen palvelu voisikin olla korttelitasoinen (pysäköinti, lähilogistiikka, erityistilat kuten kattosaunat). Tällä tehostettaisiin korttelitason maankäyttöä sekä lisättäisiin palvelun tuottamisen kannattavuutta. Taulukko 1. Palvelujen ja tilojen keskinäinen suhde asunto-, kiinteistö- ja korttelitasoilla.

3. Korttelitason pika-analyysit


3.1 Pika-analyysi korttelitasolla Pika-analyysi on menetelmä, jolla arvioidaan lupaavien toimintamallien, menetelmien ja palvelujen levittämistä, skaalautumista ja kasvua. Seuraavissa luvuissa analysoidaan korttelitason kaupunki-innovaatioita. Niitä on arvioitu kahdesta näkökulmasta, uudisrakentamisen ts. uuden rakennuksen tai uudistamisrakentamisen ts. nykyisen korjaamisen näkökulmasta. Pika-analyysi keskittyy olemassa olevissa kaupunginosissa ja niiden korttelitasolla tapahtuvaan uudistamisrakentamiseen ja siihen liittyvien kaupunki-innovaatioiden tunnistamiseen. Valitut kaupunki-innovaatiot ovat moduulirakentaminen, lähilogistiikka ja talo palvelulla –konsepti (palveluvarustuksella toteutettu lisärakennus).

Korttelitason kaupunki-innovaatiot - analyysikehikko Kaupunki-innovaatio on kaupunkiympäristöön tuleva parannus, uudistus, yhdistelmä tai muutos. Jokainen näistä kaupunki-innovaatiotyypeistä on hieman toisistaan poikkeavia. Seuraavassa on kuvattu erilaiset kaupunki-innovaatiot strategiana. Tarkastelutapa perustuu luvussa 2 esitettyyn analyysimalliin. Innovaatiot voidaan jakaa kahteen eri tasoon, jotka ovat inkrementaalinen (vähittäinen) ja radikaali innovaatio. Radikaali on luonteeltaan strateginen ja inkrementaalinen operatiivinen. Varsinaiset kaupunki-innovaatiot voidaan jakaa tontti- tai kiinteistökohtaisiin innovaatioihin sekä korttelitason (useaa kiinteistöä koskeva) innovaatioihin. Taulukko 2. Kaupunki-innovaatioiden analyysikehikko. Esimerkkinä pysäköintiratkaisut

Tontti / kiinteistökohtainen Kortteli / usean kiinteistön keskeinen

Radikaali innovaatio (strateginen) Uudistus Muutos

Inkrementaalinen eli vähittäinen innovaatio (operatiivinen)

Parannus

Yhdistelmä

Parannus: Innovaatio ei edellytä erityistä muutosta, vaan toimitaan nykyisten prosessien mukaisesti. Parannetaan nykytilannetta toteuttamalla asemakaavan mukainen pysäköintitalo. Esimerkkinä korkean hintatason alueet (esim. keskusta-alueet ja keskustan laajenemissuunnat sekä merenrannan läheisyys) Uudistus: Innovaatio edellyttää uudelleen ajattelua. Muutetaan pysäköintinormia tarvetta vastaavaksi (esim. asemanseudun lähistöllä pienasunnoissa ei suurta tarvetta pysäköintipaikoille. Yhdistelmä: Innovaatio edellyttää pysäköinnin käytön tehostamista eri toimijoiden kesken (asuminen, työpaikat, palvelut ja harrastukset yhdessä). Toteutetaan vuorottaispysäköintiin perustuva pysäköintitalo. Muutos: Innovaatio edellyttää pysäköinnin uudelleen ajattelua, toimintojen yhdistelemistä ja uusia palveluja. Toteutetaan vuorottaispysäköinti, alennetaan pysäköintinormia ja lisätään Citycar-palveluja.


3.2 Moduulirakentaminen Suurin osa suomalaisista esikaupungeista ja lähiöistä on teollisesti rakennettuja. Voitaisiinko nämä kerrostalot korjata myös samalla tavalla, teollisesti – nopeasti ja kustannustehokkaasti? Moduulirakentamisen pika-analyysissa selvitetään uuden teollisen rakentamistekniikan kasvumahdollisuuksia. Moduulirakentaminen on Suomessa uusi menetelmä, joka perustuu pitkälle vietyyn tehdasrakentamiseen. Varsinainen rakentaminen tontilla on lähinnä asentamista, valmiin rakennuksen liittämistä perustuksiin ja LVIS-verkostoihin. Moduulirakentamisessa rakennus koostuu valmiiksi toteutetuista asuntomoduuleista, jotka viimeistellään suunnitelmien mukaisesti tehtaalla. Valmis rakennus kuljetetaan joko osissa tai jopa kokonaisena rakennuspaikalle. Moduulirakentamisen edut perustuvat teolliseen, tehdasmaiseen rakentamiseen, jossa työmaa on säätiloilta suojatuissa sisätiloissa. Rakennustyömiehet voivat tehdä työnsä turvallisissa tehdasolosuhteissa, myöskään rakennustarvikkeet eivät ole säätilojen armoilla. Sisätilaolosuhteiden avulla laatutasovaatimuksia voidaan nostaa korkeammalle tasolle. Valmiit moduulit kuljetetaan rakennuspaikalle, jossa ne asennetaan etukäteen tehtyjen perustusten mukaisesti. Koska suurin osa rakentamisesta tehdään tehtaalla, lyhenee rakentamisen aika huomattavasti. Moduulirakentamisen keveys tuo rakentamistekniikalle erityisiä ominaisuuksia. Moduulirakentaminen mahdollistaa olemassa olevien rakennusten korottamisen. Keveät moduulit eivät tarvitse erillistä runkorakennetta vaan ne voidaan kiinnittää suoraan korotettavan rakennuksen yläpohjaan. Suomessa moduulirakentamisen edelläkävijä on Uudessakaupungissa toimiva Neapo Oy, joka on tuonut laivarakennusalalle kehitetyn teräskennorakenteen talonrakentamiseen. Neapo Oy on yrityksenä nuori, perustettu vuonna 2007 mutta tullut nopeasti markkinoille erityisesti valmiin jälkiasennukseen tarkoitetun hissimoduulin avulla. Moduulirakentamista käsitellään etupäässä lisä- ja täydennysrakentamisen kannalta, mutta uudisrakentamisen avulla moduulirakentaminen tulee tutuksi ja tämän jälkeen menetelmää on todennäköisesti helpompi levittää myös lisä- ja täydennysrakentamiseen.

5-kerroksinen asumisoikeusasunto. Helsinki, Myllypuro.

Vuokrakerrostalo (53 huoneistoa). Vantaa, Viertola

Toimisto- ja huoltorakennus. Turku, Lauttaranta. Kuva 12. Toteutettavia moduulirakentamisen kohteita. Kuvien lähde: www.neapo.com

Näkökulmia moduulirakentamisen yleistymiseen Moduulirakentamisessa on selvästi etuja, mutta uutena rakennusteknologiana se kohtaa sekä suunnittelujärjestelmään, normeihin että erityisesti käytäntöihin liittyviä esteitä. Merkittävin este lienee kuitenkin teknologian tuntemattomuus, ja koska esimerkkejä ei ole, siihen ei myöskään osata suhtautua yhtenä todellisista vaihtoehdoista.

Kuva 13. Näkökulmia moduulirakentamiseen. Lisärakentaminen on taloyhtiölle samalla myös lisävaiva, joten siitä tulee selkeästi hyötyjä (lisäarvoja): myytävää rakennusoikeutta (rahoitusta talon muille korjauksille), uusia laadukkaita asuntoja (talon oman väen asumistarpeet) ja uusia talon yhteisiä tiloja (esim. talosauna).


Kuva 14. Suunnitelma kerrostalon korottamiseksi. Helsinki, Myllypuro. Kuvan lähde: www.neapo.com

Moduulirakentamisen skaalautuvuus

Moduulirakentamisen leviää nopeimmin uudisrakentamisen avulla. Näiden pilottikohteiden jälkeen teknologia, rakentamisen tapa ja hyödyt tulevat tutuksi. Myös moduulirakentamisen toteutukset hissirakentamisessa (vanhoihin taloihin jälkeenpäin asennetut hissikuilut) antavat näyttöjä moduulirakentamisen mahdollisuuksista korttelitasolla. Moduulirakentamisen yleistymisessä tarvitaan kuitenkin sellaisia rakennuttajia, jotka lähtevät hakemaan kokemuksia uudesta rakentamistavasta. Siksi erilaisilla omaan omistukseen rakennuttavilla rakennuttajilla (esim. kunnalliset vuokratalorakennuttajat) on tärkeä rooli ensimmäisten näyttöjen saamiseksi. Vasta myöhemmässä vaiheessa toteutustapa tulee yleistymään asunto-osakeyhtiöissä. Taulukko 3. Kaupunki-innovaatioiden analyysikehikko.


Radikaali innovaatio (strateginen)

Uudistus (kattorakentaminen)

Muutos (korttelitason muutosprosessi)


Parannus (uudisrakentaminen)

Yhdistelmä (korttelitason lisärakentaminen

ilman muutosprosessia)

Parannus: Moduulirakentaminen kiinteistökohtaisena uudisrakentamisena, jolloin voidaan toimia nykyisten prosessien mukaisesti. Moduulirakentaminen tuo rakentamiseen nopeutta, säältä suojattua tehokkuutta sekä moduulirakentamiseen kuuluvia teknisiä etuja. Uudistus: Kattojen päälle toteutettava, kiinteistökohtainen moduulirakentaminen on radikaalia lisärakentamista, joka edellyttää julkiselta sektorilta innovaation sopeuttamistoimia (asemakaavoitus, rakennusvalvonta). Yhdistelmä: Moduulirakenteinen lisä- ja täydennysrakentaminen ilman korttelitason muutosprosessia (isot oman korttelin muodostavat kiinteistöt). Muutos: Korttelitasoinen lisä- ja täydennysrakentaminen on radikaali innovaatio, jossa ratkaisun löytyminen edellyttää strategisen tason prosessia. Korttelitason lisäarvoja syntyy vasta sitten, kun laskelmiin liitetään pysäköinti, palvelut (kotiin tuotavat ja palvelutiloja edellyttävät), lähilogistiikka, viherrakentaminen (mm. kattopuutarhat) ja vapaa-ajan tilat.

Lisärakentamisessa on kahdenlaisia omistajia: sijoittajaomistaja (esim. kunnalliset vuokrataloyhtiöt), joiden motiivina on pitkäaikainen omistaminen – toimintaa tehdään omalla rahalla ja riskillä. Asunto-osakeyhtiöt, joiden taustalla on tavallisia, erilaisia asunnonomistajia, motiivin (=rakennusoikeuden myynti korjausten rahoittamiseksi) syntyminen edellyttää tahtotilaa (=taloyhtiöllä kiinnostava visio tulevaisuudesta) sekä riskitöntä toteuttamista (=tietoa siitä, että valittu menetelmä toimii myös pitkällä aikavälillä). Alueellisten kehittämisprojektien roolina on vaikuttavuuden lisääminen. Kun yhdellä alueella kehittämistyö tehdään kokonaisvaltaisemmin, voidaan toteutusta viedä tavanomaista pitemmälle. Korttelitason kompleksisuuteen voidaan löytää uusia ratkaisuja ja toteutettu uudistamisrakentaminen saa myös tarvittavaa näkyvyyttä. Onnistunut kokonaisuus, jota voidaan käydä katsomassa ja jonka dokumentoituja ratkaisuja voidaan arvioida, edistää myös lisä- ja täydennysrakentamisen houkuttelevuutta. Lisä- ja täydennysrakentamisen paikallinen motiivi pohjautuu ennen kaikkea taloudellisiin seikkoihin. Keskusta-alueilla, joissa asuntojen hinnat ovat korkeita, on kaavoituksella tuotettavalla lisärakennusoikeudella kysyntää. Asuntoyhtiö voi myydä rakennusoikeuden ja käyttää syntyvän rahan rakennuksen välttämättömiin pakollisiin korjauksiin. Mitä korkeammat asuntojen hinnat, sitä enemmän lisärakennusoikeudesta tulee jaettavaa rakennuksen erilaisiin korjauksiin (pakollisiin korjauksiin ja myös arvokorjauksiin).

Jalkauttamispajan (12.8.2011) tuloksia Moduulirakentamista käsiteltiin 12.8.2011 pidetyssä korttelitason pika-analyysien jalkauttamistyöpajassa. Moduulirakentaminen liitettiin lisärakentamisen viitekehykseen oheisen kuvan mukaisesti.

Kuva 15. Lisärakentamisen viitekehys. Jalkauttamispajassa keskeiseksi nousi taloyhtiön ansaintalogiikka sekä toteutumista edistävän paikallisen arvoverkoston määrittäminen. Jotta päästäisiin myös puhumisesta tekoihin, tarvitaan yksityiskohtaisia, kaupungin organisaation (kaavoitus, rakennuslupa, kiinteistö- ja tonttiasiat) eri toimialoille ulottuvia tehtävälistoja. Mitä esimerkiksi kattorakentaminen edellyttää eri hallintokunnilta: kaavoitusperiaatteiden määrittämistä, rakennusluvan edellytysten kirjaamista sekä tonttipolitiikkaan liittyvien toimintamallien läpikäymistä. Valmiit toimintamallit helpottavat tulevien hankkeiden käynnistymistä.


Kuva 16. Moduulirakentaminen lisä- ja täydennysrakentamisen mahdollistajana. Kuva: Kirsten Sainio, Movense Oy.

Teollinen lisärakentaminen tarvitsee edelläkävijöitä, ja kunnallisilla vuokrataloyhtiöillä voisi olla kykyä ja mahdollisuuksia toimia kaupunki-innovaation avaajana. Kaupunki-innovaation leviämiseksi tarvitaan uskottavia pilot-kohteita, jotta erityisesti asunto-osakeyhtiöt saivat tukea lisärakentamisprosesseilleen. Erillisten kehittämisalueiden roolina voisi olla vaikuttavuuden hakeminen – esimerkkialueina ja näytön antajina toimiminen. Lähiöt rakennettiin teollisesti, tavoitteena edullisia asuntoja kaiken ikäisille suomalaisille. Tämä sama asenne tulisi tuoda näiden lähiöiden uudistamiseen. Sekä pakolliset korjaukset että laatutasoa nostavat arvokorjaukset tulisi pystyä toteuttamaan teollisesti ts. esivalmistettuja ja modulaarisia rakennusosia hyödyntäen. Moduulirakentamisella voisi olla merkittävä rooli kaupunginosien uudistamisessa ja laatutason päivittämisessä. Kaupunginosien uudistamisessa tarvitaan kustannustehokkaita, laadukkaita ja asukkaita innostavia esimerkkejä.

Johtopäätöksiä Moduulirakentaminen on uusi, kasvussa oleva rakentamisteknologia, jota on pitempään hyödynnetty muualla maailmalla. Jotta moduulirakentaminen tulee tutuksi, tarvitaan hyviä esimerkkikohteita. Väylä markkinoille on uudisrakentamisen avulla, jossa kunnallisilla, omaan omistukseen tekevillä rakennuttajilla on tärkeä avaajan rooli. Moduulirakentamisen yleistyminen edellyttää suunnittelu- ja hankintakäytäntöihin kilpailuneutraaliteettia (materiaali- ja teknologiariippumattomuutta). Moduulirakentamiselle hyvänä vertailukohteena on puurakentaminen, jonka toimintaedellytyksiä on myös pyritty edistämään – samalla kun puurakentamista edistetään, voidaan tuoda vaihtoehtona myös moduulirakentamista. Laajempi lisä- ja täydennysrakentaminen edellyttää isomman kokonaisuuden (ns. korttelin) määrittämistä. Moduulirakentaminen on yksi ratkaisuvaihtoehto tilanteissa, joissa on uusittavaa ja korjattavaa sekä nykyaikaistamistarpeita. Kunnalliset vuokrataloyhtiöt, joissa voidaan toteuttaa laajoja lisärakennushankkeita, ovat tärkeässä roolissa. Kokemukset siirretään asunto-osakeyhtiöihin vasta sen jälkeen, kun on saatu kokemuksia ja näkyvyyttä. Pilottien ja kokeilujen dokumentointi on erityisen tärkeää. Lisä- ja täydennysrakentamisen edistämiseksi tulee olla valmiit toimintamallit ja periaatteet (kaavoitus, rakennuslupa, tonttipolitiikka), jotta ideatasolta päästään myös toteutukseen. Erilaiset moduulirakentamisen kasvustrategiat

1. Teknologia tutuksi ja näkyväksi. Uudisrakentaminen. Kunnallisten vuokrataloyhtiöiden avainrooli.

2. Kattorakentaminen. Ullakkorakentamisen tradition jatkaminen. Kiinteistökohtaiset sovellukset. Erityisesti korkean hintatason alueet. Keskusta-alueet ja meren lähistöllä olevat kaupunginosat.

3. Kattorakentaminen /Hissirakentamisen eteenpäin konseptointi. Olemassa olevan hissittömän kerrostalon varustaminen hissillä, samalla lisäkerroksen rakentaminen taloon. Kärkenä kunnalliset vuokrataloyhtiöt.

4. Alueellisen kehittämisprojektin toteuttaminen moduulirakentamisella. Kunnallisten vuokrataloyhtiöiden avainrooli. Alueellisen kehittämisprojektin laajentaminen esikaupunkialueelle.

5. Moduulirakentamisen leviäminen asunto-osakeyhtiöihin. Kokemuksen ja näkyvyyden avulla asunto-osakeyhtiöt alkavat viedä hitaasti kehitysprosesseja eteenpäin.


3.3 Vastaanottoinfra - lähilogistiikka Palvelujen tarpeen kasvu tarkoittaa myös korttelitason palvelutilojen määrän kasvua. Mitä enemmän kotiin kuljetetaan tavaroita ja palveluja, sitä enemmän tarvitaan myös tätä palvelua tukevia tiloja. Lähilogistiikalla tarkoitetaan tavaroiden ja palvelujen kotiinkuljetusta ja vastaanottoinfralla tätä tukevia tilaratkaisuja. Kun suomalaisia esikaupunkeja ja lähiöitä alettiin rakentaa 1950-luvulta lähtien, kuului sen aikaiseen palvelurakenteeseen nykyistä huomattavasti enemmän palveluja. Asuntoaluekohtaisesti toteutetuissa pienissä ostoskeskuksissa oli lähikauppoja ja muita lähipalveluja myyviä yrityksiä. Vuosikymmenien kuluessa myös palvelujen tuotantoa tehostettiin, jolloin kaupan yksikkökoko kasvoi ja kauppa keskittyi suuriin kehäteiden varsille sijoittuneisiin kauppakeskuksiin. Asuntoalueilta – sekä vanhoista esikaupungeista ja lähiöistä että uusista kaupunginosista – ei enää ole tarjolla perinteisiä lähipalveluita. Viime vuosina lähi- ja luomuruuan kysynnän kasvu on lisännyt pienten lähikauppojen tarjontaa, toistaiseksi lähinnä keskusta-alueilla. Kuljetusteknologian kehittymisen seurauksena myös lähi- ja pienlogistiikkaa on alettu kehittää. Päivittäiskaupan nettikaupassa johtava maa Euroopassa on Englanti, jossa koko vähittäiskaupasta runsas 10 % myydään netin kautta ja päivittäistavarasta (=lähinnä ruokaa) 2,8 %. Kasvu on ollut yli 10 % vuodessa. Markkinajohtajana on Tesco (www.tesco.com). Suomessa nettipohjainen kotiinkuljetus alkoi yleistyä vasta vuoden 2010 aikana. Markkinoilla on nyt useita kilpailijoita, joiden kuljetuskonsepti poikkeaa jonkin verran toisistaan. Toimijat ovat S-ryhmä (Alepa-ketju yhdessä Gastronautti-kuljetuspalvelun kanssa), Ruokanetti Oy ja Seulo-Palvelut Oy. Seulo-Palvelut Oy:n juuret ovat 1990-luvun lopulla, jolloin kaupunki- ja seutulogistiikkaa alettiin kehittää myös Suomessa. Seulo on ollut mukana Espoon Suurpellon rakentamisessa siten, että jokaiseen taloyhtiöön on toteutettu kellarin autopaikkojen yhteyteen palvelujen vastaanottotila, ns. palvelueteinen. Seulon palveluikkunaan kuuluu elintarvikekaupan lisäksi lähi- ja luomuruokaa, pesulapalveluja, toimistotarvikkeita ja kaupunginkirjasto. Seulossa jokainen tuottaja vastaa palvelutarjonnasta. Seulo suunnittelee palvelumallin yleistymisen edistämiseksi tarjoavansa palvelukaappejaan myös kilpailijoiden käyttöön. Ks. www.seulo.fi

Kuva 17. Palvelujen vastaanottamiseksi tarvitaan lukittava tila tai kaappi, johon palvelun tuottaja voi jättää kuljetukset ja asukas vastaavasti hakea tavarat – molemmat omien aikataulujensa mukaisesti. Palvelueteinen helpottavaa verkkokaupan lisääntyvää käyttöä. Seulo-Palvelussa palvelueteiseen on vuokrattavissa lukittava kaappi, jolloin tilaajan ei tarvitse olla paikalla vastaanottamassa tuotteita. Ruokaostokset toimitetaan lämpöeristetyssä ja kylmägeelillä varustetussa kiertävässä kuljetuslaatikossa, jota voidaan käyttää sekä pakasteiden kuin lämpimänkin ruoan kuljetukseen.

Kuva 18. Kylmägeeleillä varustettu kuljetuslaatikko. Lähde: http://www.seulo.fi/seulo/images/stories/seulo/seulolaatikko1.jpg Seulo tarjoaa nyt vastaanottokaapin neljäksi kuukaudeksi veloituksetta Suurpellon asukkaille. Lähde: www.seulo.fi / heinäkuu 2011

Näkökulmia lähilogistiikan yleistymiseen

Suomessa on vahva postiin liittyvä kotiinkuljetusperinne. Vaikka nettikauppa on viimeisen kymmenen vuoden aikana lisääntynyt, ei kotiin tuomisen infrastruktuuria ole juurikaan lisätty. Erityisesti elintarvikkeiden kotiin tuomisessa on toistaiseksi pitänyt vastaanottajan olla paikalla. Espoon Suurpeltoon toteutetaan jokaisen asuinrakennuksessa ns. palvelueteinen, jossa on lukittua tilaa nettikaupan kautta tuleville kuljetuksille.

Kuva 19. Näkökulmia vastaanottotilojen toteuttamiseen.


Kuva 20. Espoon Suurpellossa VVO:n rakennuttamaan asuintaloon toteutettu yhdistetty lastenvaunu- ja palvelueteistila, joka sijaitsee hissin vieressä pohjakerroksessa ja josta on yhteys autopaikoille.

Kuva 21. Kerrostalon pohjakerroksessa olevaa vastaanottoinfraa Hollannissa v. 2011.

Pika-analyysi levittämisstrategiaksi Uudisrakentamisen avulla on voitu esitellä lähilogistiikka-kokonaiskonseptia, jossa kerrostaloihin on jo suunnitteluvaiheessa tehty palvelueteiset. Taulukko 4. Kaupunki-innovaatioiden analyysikehikko. Tontti / kiinteistökohtainen Kortteli / usean kiinteistön

keskeinen


Uudistus (palvelueteinen)

Muutos (palvelueteiset sekä korttelitason

palvelualusta)


Parannus (vastaanottokaapille tila

kiinteistöstä tai piha-alueelta)

Yhdistelmä (postin jakelukeskuksen

laajentaminen vastaanottotilaksi)

Parannus: Innovaatio ei edellytä erityistä muutosta, vaan toimitaan nykyisten prosessien mukaisesti. Etsitään vastaanottokaapille tilaa kerrostalon varastotiloista, autopaikkahallista tai pihalta. Yhdistelmä: Innovaatio edellyttää lähilogistiikan käytön tehostamista eri toimijoiden kesken (asuminen, työpaikat, palvelut ja harrastukset yhdessä). Laajennetaan postikeskukseen tila vastaanottokaapeille. Uudistus: Innovaatio edellyttää lähilogistiikan uudelleen ajattelua. Toteutetaan uudisrakentamisen yhteydessä monikäyttötila, johon asennetaan vastaanottokaapit (esimerkkikohde: Espoon Suurpelto). Muutos: Innovaatio edellyttää lähilogistiikan uudelleen ajattelua, toimintojen yhdistelemistä ja uusia palveluja. Toteutetaan korttelitasoinen palvelukeskus, jossa asukkaat voivat hakea sekä tavaroita että palveluja. Tilassa on jokaiselle asukkaalle oma henkilökohtainen vastaanottokaapisto.

Esimerkkilaskelma. Korttelitason lähilogistiikka / vastaanottotilan mitoitus. Suurkortteli, jonka korttelitehokkuus e=2 (400 asuntoa, noin 700 asukasta). Keskimääräinen esteetön jalankulkuetäisyys vastaanottotilasta n. 120 metriä. Aukioloaikana keskimäärin 7 ihmistä käy vastaanottotilalla (luontaisen kohtaamispaikan luominen) Tilatarve 0,8 m2/asunto. Lähde: Panu Lehtovuori, 12.8.2011. Riittävän iso korttelitason avulla vastaanottotilasta voi tulla luontainen korttelin kohtaamispaikka. Samalla kun ruokalaatikot haetaan, vaihdetaan naapurien kesken kuulumisia. Lähilogistiikalla ja vastaanttotilojen suunnittelulla voisi olla positiivisia, luontaisen toimivia, asukkaiden välistä yhteisöllisyyttä lisääviä vaikutuksia. Korttelitason logistiikka edellyttää myös korttelitason täydellistä toimivuutta (esteettömyyttä). Myös ruokalaatikoille tulisi olla vetokärryjä tms. pyörillä kuljetettavia, kantamista helpottavia välineitä.

Jalkauttamispajan (12.8.2011) tuloksia Lähilogistiikkaa käsiteltiin 12.8.2011 pidetyssä korttelitason pika-analyysien jalkauttamistyöpajassa. Työskentelyssä nousi esille korttelitason vastaanottotilojen kehittäminen. Toimenpiteet / toteutumisen esteitä 1.Logistiikan muutosprosessia hidastaa nykyisten toimijoiden nykyinen, jo rakennettu logistiikkaketju (suurten toimijoiden market-verkosto). Ratkaisuna on muutosta haluavien toimijoiden yhteistyön vahvistaminen. Lähilogistiikan pienten toimijoiden arvoverkoston rakentaminen ja uusien näkyvyyttä edistävien pilottien toteuttaminen. Myös tässä kaupunki-innovaatiossa ns. innovaatiorakennuttajilla (omaan omistukseen rakennuttavilla rakennuttajilla) on avainrooli uuden ajattelun ja liiketoiminnan vahvistamisessa. 2.Lähilogistiikkaan tukeutuvan jakelulogistiikan toteuttaminen korttelitasolle. Ratkaisuna ovat erilaiset korttelitason yhteistilat ns. korttelitalot, joissa lähilogistiikka on osana korttelitason palvelukeskittymää. Tämä edellyttää parempien kohtaamispaikkojen luomista korttelitasolla (esim. tunnistamalla ja hyödyntämällä luontaisten kulkuväylien varret). Lähilogistiikka vahvistaa korttelitason yhteisöllisyyttä, koska ruokatavaroiden hakeminen lisää ihmisten luontainen liikkumista ja kohtaamista korttelitasolla. 3.Kiinnostavien ja haluttavien esimerkkien luominen ja näkyväksi tekeminen. Houkuttelevuutta ja haluttavuutta lisätään hyvän suunnittelun ja muotoilun avulla. Lähilogistiikka tuodaan tutuksi ja myös kiinnostavaksi erilaisten esimerkkitoteutusten avulla (Suurpelto – Kruununhaka – Suomenlinna). Olisi hyvä, että myös käyttäjistä löytyisi sellaisia innostuneita puolestapuhujia, joista myös media olisi kiinnostunut. 4.Vastaanottotilan toteuttamisen edistäminen. Suuremmat muutokset kaupunkiympäristössä edellyttävät sekä asemakaavoitusta että vähintään rakennuslupatason hyväksyntää. Uusien alueiden asemakaavoituksessa olisikin nykyään syytä suunnitella korttelialueet niin, että lähilogistiikka on keskeinen osa paikallista toimivuutta. Korttelitason palvelukonseptien kehittäminen edellyttää myös erilaisia toteutusmalleja. Vaihtoehtoina ovat täysin kaupallisesti hoidettu lähilogistiikka (asukkaan itsepalvelu), osa-aikainen avustava henkilöstö palvelua tukemassa tai erilaiset asukkaiden itse muodostamat palvelupiirit osana korttelitason vastaanottokeskusta.


Kuva 22. Vastaanottotilan laajentaminen korttelitason kohtaamispaikaksi. Kuva: Kirsten Sainio, Movense Oy.

Lähilogistiikan edistäminen on minimissään sitä, että vastaanottokaapeille etsitään tila jostain kiinteistön omistuksessa olevasta yhteisestä tilasta. Vastaanottoinfra (lähilogistiikka) voidaan toteuttaa hyödyntämällä nykyisiä postin käytäntöjä (paikka, johon kuljetuslaatikot jätetään). Vastaanottoinfraa voidaan strategisesti kehittää korttelitasolla muiden logistiikkatoimijoiden kanssa (korttelitason vastaanottokeskus) tai porraskohtaisesti palvelueteisiä toteuttamalla. Myös kierrätykseen liittyvät tavaravirrat ja palvelumallit voitaisiin yhdistää osaksi lähilogistiikkakonsepteja. Pidetyssä jalkauttamistyöpajassa (12.8.2011) korostui korttelitaso, jossa vastaanottotila voisi olla osana korttelin yhteisiä tiloja. Potentiaalisimpana nähtiin ratkaisut, jossa talon toiminnallisuutta parantavan vastaanottotila toteuteaan korttelin luontaisten reittien varrelle. Lähilogistiikka yleistyy parhaiten siten, että vastaanottotilat (palvelueteiset) vakiinnutetaan osana nykyaikaista kerrostalokorttelia. Kehittämisen kärkenä kunnalliset vuokrataloyhtiöt (omaan omistukseen rakennuttavat), korkeatasoisen asumisen kehittäjät (esim. laadukas vuokra-asuminen) ja rakennusliikkeet (palvelueteisten vakioiminen osaksi laadukasta kerrostaloasumista). Investoinnin pitkän aikavälin hyödyt tulee pystyä kuvaamaan.

Johtopäätöksiä Lähilogistiikan rooli ja merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa sitä mukaa, kun kuluttajat alkavat arvottaa kaupassa käymisen aikaa osana kotitalouden ajankäyttöä. Edelläkävijöinä tulee olemaan todennäköisesti perheelliset, joilla ruuan kotiinkuljetus tuo arvokkaita lisätunteja. Ruuan kotiinkuljetuksen kuljetusapua hyödyntävät todennäköisesti ne, joiden lähellä ei ole kauppaa ja joilla ei myöskään ole autoa käytettävänä. Lähilogistiikan sovellusten kasvun suurimmat esteet ovat kuluttamisen ja ajankäytön kulttuurissa. Kaupassakäynti on juurtunut tiiviiksi osaksi arkea. Lähilogistiikkapalvelujen laajempi yleistyminen edellyttää kulttuurillisia ajan käyttöön liittyviä muutoksia. Lähilogistiikan kulttuurin vahvistamiseksi tarvitaan korttelitason kehittämistä, jossa kehitetty palvelu tukee asukkaiden ajankäyttöä (säästää kaupassa kulkemisen aikaa ja oman auton käyttökustannuksia) sekä luo uuden väylän naapuruston keskinäisen yhteydenpidon vahvistamiseksi. Palvelun laajentumisen kannalta olisi tärkeää tuoda esille kuluttajia kiinnostavia ja houkuttelevia ratkaisuja. Tuote ja teknologia (nettipohjainen tilausjärjestelmä ja vastaanottokaapisto) eivät riitä, vaan tarvitaan asukkaiden omia, kulutustottumuksia muuttavia kokemuksia. Erilaiset lähilogistiikan kasvustrategiat

1. Palvelueteinen tutuksi ja näkyväksi. Palvelueteisten (ml. lastenvaunuvarastot) vakiinnuttaminen osana uudisrakentamista. Palvelueteisten variaatiot (myös piha-alueet). Suurpelto-kokemusten dokumentointi ja tulosten ja oppien levittäminen. Palvelueteisen RT-kortti suunnittelijoiden avuksi. Palvelueteisen markkinointi suoraan rakennuttajille, rakentajille, asukkaille ja kiinteistönomistajille.

2. Vastaanottotilojen kehittäminen korttelitasolla. Yhteisöllisten, toiminnallisten ja taloudellisten lisäarvojen arvioiminen.

3. Lähilogistiikan toteuttaminen osana alueellista kehittämisprojektia. Korttelitason toiminnallisuus (esteettömyys) Kunnallisten vuokrataloyhtiöiden avainrooli.

4. Asukkaiden välisen yhteistyön ja verkottamisen lisääminen korttelitasolla. Vastaanottotilojen toteuttaminen osana kortteliuudistusta.

5. Käyttäjien keskinäinen verkottaminen ja lähiruokarinkien syntymisen tukeminen. Lähilogistiikka osana lähi- ja luomuruuan kehittämistä. Sosiaalisen median hyödyntäminen.


Jätkäsaaren keskustakortteleiden konsepti Jätkäsaaren keskustakortteleiden konsepti –hankkeen tavoitteena on koota taustatiedot ja määritellä tavoitteet konseptille, jolla keskuskortteleista tehdään kaikkien jätkäsaarelaisten, niin asukkaiden kuin muuten Jätkäsaaressa asioivien, eri-ikäisten ja eri elämäntilanteissa olevien yhteinen toiminta- ja kohtauspaikka. Keskuskortteleista on tavoitteena luoda ainutlaatuinen paikka, josta syntyy uusi kaupunginosakeskuksen malli. http://livingbusiness.fi/uusimaa/images/Raportit/110318_jatkasaaren_keskuskorttelit_vaihe%20a_raportti.pdf

Palveluasuminen on asumismuoto, johon liittyy asiakkaan tarpeen mukainen hoito ja hoiva sekä tarvittavat muut palvelut. Helsingissä palveluasuminen tarkoittaa samaa kuin muualla maassa tehostettu palveluasuminen eli ympärivuorokautista hoitoa. Palveluasumiseen ihminen valikoituu sijoitusprosessin kautta sitten, kun hän ei enää pysty asumaan omassa asunnossaan. Palveluasumisesta, hoivasta ja hoidosta peritään kunnan päättämä maksu, joista asiakaan tulot kattavat tietyn osan. Senioriasuminen taas on vapaaehtoista (omaehtoista ja omakustanteista) ja asumiseen ei välttämättä liity hoiva- ja hoitopalveluja tai näitä voi tuottaa palveluyrittäjä vaikka talon ulkopuolelta kotihoidon tapaan. Lähde: Timo Vierelä, 16.8.2011.

3.4 Talo palveluilla – korttelitason hyvinvointipalvelut Korttelitaso konkretisoi myös hyvinvointipalvelujen tarpeen. Läheisyys on tärkeää sekä palvelujen tarvitsijan että niiden tarjoajan näkökulmasta – apu lähellä tuo turvallisuutta sekä myös lyhyiden etäisyyksien takia kannattavuutta palvelun tuottajalle. Kolmas korttelitason kaupunki-innovaatio on nimetty ”talo palveluilla” –konseptiksi. Tällä tarkoitetaan osaksi lisärakentamista liitettävää palvelukonseptia, joka voidaan toteuttaa useamman taloyhtiön alueella. Hyvinvointipalvelut kehittyivät Suomessa samantapaisesti kuin muutkin asuinalueen julkiset ja yksityiset palvelut. Jokaiseen kuntaan ja kaupunginosaan suunniteltiin myös terveyspalveluja varten oma keskittymänsä. Julkisen sektorin lisäksi yritykset ovat alkaneet tuottaa yhä enemmän terveys- ja hyvinvointipalveluja. Väestön ikääntyminen on lisännyt varsinkin 2000-luvulla erilaisia seniorien asumis- ja palveluratkaisuja. Lähitulevaisuudessa ikäsidonnaisista palveluista tullaan siirtymään yhä enemmän erilaisiin yksilöllisiin, eri elämänvaiheisiin ja –tilanteisiin liittyviin palveluihin, joista osa tullaan tarjoamaan myös kotiin tai kodin läheisyydessä tuotettavina palveluina. Tässä pika-analyysissä korttelitason kaupunki-innovaatioksi on määritelty hyvinvointipalveluina sellainen kotiympäristöön, osana lisärakentamiseen tarjottavana palvelukonsepti, ns. talo palvelulla –konsepti. Tällä tarkoitetaan olemassa olevaan ympäristöön toteutettavaa seniori- tai palvelutaloa, jonka mukana tulee ympäristön lähiasukkaille erilaisia lähipalveluita – sekä palvelutiloja ja kotiin tuotavia erilaisia palveluja. Erilaisia yksityisiä palvelun tuottajia ovat esimerkiksi Folkhälsän, Mainiovire Oy ja Diakonissalaitoksen Hoiva Oy, joilla kaikilla on hieman toisistaan poikkeavat palvelukonseptit. Vertailuun on otettu myös julkisen sektorin hanke, Helsingin Riistavuoren palvelukoti ja sen lähellä oleva lisärakentaminen.

Kuva 23. Isonnevan alue Helsingin Haagassa. Riistavuoren palvelukeskus muodostaa tärkeän lähipalvelun, jota tulisi hyödyntää osana uudisrakentamista.

Näkökulmia korttelitasoisten palvelujen yleistymiseen Palvelurakenteen muutos vaikuttaa myös korttelitason tulevaan muutokseen. Samalla kun julkisia ja kaupallisia palveluja on keskitetty, on syntynyt uudenlaista kysyntää lähellä oleville ja helposti saatavilla oleville palveluille. Väestön ikääntymisen trendi loi 2000-luvulla Suomeen suuren määrän senioritaloja. Esikaupungeissa asuu paljon ikääntyviä ihmisiä, joiden oli helpompi ostaa asunto uudesta hissitalosta kuin yrittää saada vanhaan taloon hankittua jälkiasennushissi. Palvelurakenteen muutos tulee etenemään niin, että uudenlaisille lähipalveluille tulee kysyntää varsinaisen senioriasumisen lisäksi. Mitä suurempi, toisiinsa sidoksissa oleva alue on, sitä enemmän syntyy myös taloudellista potentiaalia palveluyrittäjyyttä varten.

Kuva 24. Näkökulmia Talo palvelulla –konseptin toteuttamiseen.


Pika-analyysi levittämisstrategiaksi Talo palveluilla –konsepti on laajennus nykyisin hyvin yleiseen senioritalo-konseptiin. Talo palveluilla tarjoaa palveluja myös lähellä oleville kiinteistöille, sekä työpaikoille että asunnoille. Taulukko 5. Kaupunki-innovaatioiden analyysikehikko.



Uudistus (Talo palveluilla, jossa palvelut

on markkinoitu lähiseudulle)

Muutos (Talo palveluilla, jossa mukana

palvelujen käyttöön sitoutuneita toimijoita)


Parannus (Talo palvelulla – /senioritalo/

konseptissa uusia palveluja)

Yhdistelmä (senioritalo, jossa palveluja

lähiympäristölle)

Parannus: Innovaatio ei edellytä erityistä muutosta, vaan toimitaan nykyisten prosessien mukaisesti. Senioritalo on aina parannus lähiympäristön asukkaille, mikäli heillä on varaa tai muuten mahdollisuus muuttaa esteettömään asuntoon. Yhdistelmä: Innovaatio edellyttää pysäköinnin käytön tehostamista eri toimijoiden kesken (asuminen, työpaikat, palvelut ja harrastukset yhdessä). Palveluilla varusteltu senioritalo tuo suoraan lisäarvoa alueelle. Yleensä palvelujen käyttäminen on vapaaehtoista ja siksi edellyttää palveluintegraattorilta aktiivisuutta ja yhteydenpitoa lähistön asukkaisiin ja taloyhtiöihin. Uudistus: Innovaatio edellyttää senioriasumisen uudelleen ajattelua. Uusi talo tuo lisätiloja, toimintoja ja palveluja lähiseudulle. Muutos: Innovaatio edellyttää senioriasumisen uudelleen ajattelua ja aktiivista yhteistyötä toimintojen yhdistelemistä ja uusia palveluja.

Talo palveluilla –konseptin soveltaminen Palvelujen tuominen vanhalle asuinalueelle, jossa paljon ikääntyneitä asukkaita (”normaali” esikaupunkialueen tilanne): Monimuotoinen palvelu (ruokaa tai kuntoutusta); palvelun tuottaminen tulee kannattavammaksi, mitä enemmän asiakkaita samassa talossa/korttelissa. Palveluja voidaan tuottaa jo sellaiseen taloon, jossa kuusi (6) maksavaa asiakasta. Mitä enemmän talossa/korttelissa on asiakkaita, sitä kannattavampaa palvelun tuottaminen on palvelutuottajalle. Uudenlaiset Talo palvelulla –konseptit, esim. Jallukka - vanhojen rokkareiden taitelijakoti

Jalkauttamispajan (12.8.2011) tuloksia Talo palveluilla -konseptia käsiteltiin 12.8.2011 pidetyssä korttelitason pika-analyysien jalkauttamistyöpajassa. Toimenpiteet / toteutumisen esteitä 1. Talo palvelulla –konsepti yleistyminen edellyttää uusien toimijoita ja uusia toteutusmalleja. Palvelujen pysyminen on ollut ongelmaista jopa uusissa senioritaloissa, joissa ei ole ollut riittävästi palveluja tarvitsevia asukkaita. Asunto-osakeyhtiö on yleensä liian pieni yksikkö asukaspalvelujen kehittymiseksi. Sen sijaan korttelitasolla, mikäli siellä on sekä kysyntää että tahtotilaa, on todennäköisesti palvelun tuottamisen kannalta kasvava toimintataso. Korttelitaso edellyttää kuitenkin arvoverkoston tunnistamista ja luomista sekä palvelu organisointia (kuka on ns. palveluintegraattori, miten palvelu organisoidaan ja kuka toteuttaa?). Korttelitason palvelujen kehittyminen edellyttää korttelitason toimivuutta (esteettömyyttä). 2. Korttelitason palvelujen järjestämisestä tarvitaan tutkimustietoa. Mikä on ns. kortteliajattelun rooli ja merkitys tällä hetkellä ja tulevaisuudessa: miten korttelitason arvoverkostot tunnistetaan ja miten palvelu organisoidaan? Uudet alueet luodaan suunnittelulla (top down-toteutus/palvelumalli osana toteutuskonseptia). Vanhoissa kaupunginosissa tarvitaan ns. bottom up –tyyppistä arvoverkoston luomista. 3. Korttelitason palvelujen vahvistaminen edellyttää muutoksia lainsäädännössä. Tällä hetkellä korttelitason palveluilla voi olla hyvin erilainen arvonlisäverotus. Yrityksillä, kaupungilla, 3.sektorin toimijoilla ja vapaaehtoistyöllä on erilainen alv-käytäntö. Lainsäädäntöä tulisi vahvistaa palvelukulttuurin synnyttämiseksi. 4. Julkisen, yritysten ja kuluttajien organisoitumista (PPP-mallit) tulisi edistää. Korttelitaso tulee nostaa yhdeksi kasvavaksi palvelujen tasoksi. Oleellista on selventää, mm. kuka ja miten palvelut organisoidaan, tuotetaanko palvelut ostettuna palveluna (itse maksavat asukkaat) vai itsepalveluna (pienituloiset asukkaat/talkoohenkiset asukkaat, palvelun toteuttaminen yhteisön avulla). Lisäksi tilojen kasvava käyttö taloyhtiöissä / korttelitasolla edellyttää väliaikaisen vuokraamisen erilaisten mallien kehittämistä (esim. korttelitason tilaverkosto). Palvelujen välittäjäksi tarvitaan ns. palveluintegraattoreita.


Kuva 25. Talo palveluilla –konseptissa palvelu toteutetaan useamman taloyhtiön verkostossa. Kuva: Kirsten Sainio, Movense Oy.

Kuva 26. Folkhälsan-talo Espoon Tapiolassa. www.folkhalsan.fi

Kuva 27. HoivaViikki Helsingin Viikissä. www.hoiva.fi

Johtopäätöksiä Viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomessa on rakennettu paljon senioritaloja osana vanhojen kaupunginosien kehittämistä. Tällä tavalla alueelle on saatu alueelle esteetöntä palveluasumista. Seuraavassa kehitysvaiheessa on näitä rakennettavia uusia esteettömiä senioritaloja voitava hyödyntää palvelualustoina, myös näiden senioritalojen tilat tulee suunnitella korttelitason tarpeiden pohjalta. Talo palveluilla -konsepti edellyttää naapurikiinteistöjen kesken sopimuksia siitä, miten uudisrakennuksen tiloja ja palveluja voidaan hyödyntää. Korttelitason kokonaistoimivuus on tärkeä osa korttelitason palvelujen käyttöä – tavoitteena tulisi olla korttelitason ominaisuuksien kehittäminen. Korttelitasolla korostuvat kokonaistoimivuus, liikkumisreittien esteettömyys ja korttelin eri ominaisuuksien hyödyntäminen. Talo palveluilla –konsepti edellyttää jatkokehittämistä. Erityisen tärkeää on luoda ja vahvistaa korttelitason yhteyksiä. Esimerkiksi esikaupungin kaavoitusprosessissa tulisi varta vasten luoda rakenteita, joiden avulla voidaan toteuttaa erilaisia variaatioita Talo palveluilla –konseptista yhdessä eri palvelutuottajien kanssa. Erilaiset talo palveluilla -konseptin kasvustrategiat

1. Uuden senioritalon rakentaminen ympäristöön, jossa paljon hissittömiä kerrostaloja. Uudisrakentaminen. Uusien hyvinvointipalvelujen dokumentointi ja tulosten ja oppien levittäminen.

2. Senioritalon toteuttamisessa hyödynnetään naapurikiinteistöjä, yhdistellään tiloja ja toimintoja. Korttelitason tilaverkoston luominen ja sen ylläpito (esim. tilojen tuntivuokraus ulkopuolisille palveluntuottajille).

3. Senioritalon toteuttamisen mukana tulee korttelitason palveluvarustus. Tehdään naapurien kanssa sopimus käytettävistä palveluista ja tiloista.

4. Talo palvelulla -konseptin toteuttaminen osana alueellista kehittämisprojektia. Kunnallisten vuokrataloyhtiöiden avainrooli.

5. Talo palvelulla –konseptin toteuttaminen korttelitason uudisrakentamisessa.


4. Johtopäätökset ja kehittämisehdotukset

Parannusinnovaatiot. Koko uudistuotanto, jossa rakennetaan tonteittain uusia rakennuksia, on potentiaalinen parannusinnovaation kohde. Tätä mahdollisuutta onkin hyödynnetty modernissa tontinluovutuskilpailussa ja muutenkin kaikessa uudisrakentamisessa. Jokainen uusi rakennus tulisi olla parempi kuin aikaisemmin rakennettu. Yhdistelmäinnovaatiot. Hyvinvointikonseptit perustuvat lähtökohtaisesti useamman toimialan osaamisen yhdistämiseen. Uudistusinnovaatiot. Monessa kaupungissa on tunnistettu uudisrakentamisen uudistava rooli. Esimerkiksi Helsingin kaupungin Kehittyvä kerrostalo –ohjelman avulla kannustetaan rakennusalaa uudelleen ajatteluun. Omaan omistukseensa rakennuttavat rakennuttajat (esim. kunnalliset vuokrataloyhtiöt) ovat uudistusinnovaatioissa avainroolissa, koska niillä on oman pitkäjänteisen omistuksensa avulla mahdollista kokeilla radikaalisti uusia innovaatioita. Muutosinnovaatiot. Vaikutuksiltaan merkittävimmät ja myös toteutuvuudeltaan haastavimmat kaupunki-innovaatiot perustuvat useamman toimialan yhteistekemiseen ja uudelleen ajatteluun. Ne myös edellyttävät prosessia toteutuakseen, mutta niiden yhteiskunnallinen vaikuttavuus on myös suurin.

4. Johtopäätökset ja kehittämisehdotukset Edellä olevissa luvuissa käytiin läpi, miten kompleksisia ja systeemisia kaupunki-innovaatiot ovat. Tässä luvussa esitetään johtopäätöksiä korttelitason kaupunki-innovaatioista sekä kehittämisehdotuksia siitä, miten kaupunki-innovaatioiden leviämistä ja skaalautuvuutta erilaisiin kaupunkiympäristöihin voidaan edistää. Kaupunki-innovaatiot ovat lähes aina systeemisiä innovaatioita, joiden käyttöönotto edellyttää sekä innovaation että ympäristön sopeuttamista. Tästä syystä kaupunki-innovaation skaalaaminen on prosessi, johon tarvitaan sekä muutosagentteja että puolueettomia välittäjiä. Julkinen sektori (valtio ja kunnat) voi omalla toiminnallaan myös edistää kaupunki-innovaatioiden leviämistä, mutta joissakin tapauksissa passiivinen läsnäolo voi jopa pysäyttää tai estää menossa olevan muutosprosessin. Kaupunki-innovaatio on paikallisesti sovitettu kaupunkiympäristön parannus, uudistus, yhdistelmä tai muutos. Parannusinnovaatio on yleensä mahdollista toteuttaa ilman erityisiä tuki- tai mahdollistamistoimia. Kaupunki-innovaatio parannuksena on tunnetun ja olemassa olevan tuotteen, palvelun tai prosessin kehitetty versio. Uudistusinnovaatio edellyttää jo muutoksia sekä toimijoissa että vastaanottajassa. Kaupunkiympäristössä tarvitaan yleensä uusia kaavoitus- ja rakennuslupakäytäntöjä. Yhdistelmäinnovaatio syntyy kahden tai useamman eri toimialan toimijan kesken ja sen uutuusarvo tulee toimialojen keskinäisestä uudesta rajapinnasta, joka näkyy uutena palveluna loppukäyttäjälle. Muutosinnovaatio on vaativin kaupunki-innovaation muoto, koska siinä yhdistyy useamman toimialan tuote ja palvelu tavalla, jossa kokonaiskonsepti on ratkaistu uudella tavalla. Muutosinnovaatio edellyttää yleensä ohjeiden, määräysten ja käytäntöjen uudelleen ajattelua. Muutosinnovaatio edellyttää myös toteutuakseen muutosprosessin, jotta rakennettu ympäristö pystyy sopeutumaan uuteen kaupunki-innovaatioon. Järjestelmätaso muuttuu vain kokeilujen ja pilottien avulla. Kaupunki kehittyy vaihe vaiheelta ja pala palalta. Dynaaminen kehittäminen edellyttää kokeiluja ja pilotteja. Niistä saadut kokemukset siirretään järjestelmätasolle, jolloin innovaatio voi skaalautua erilaisiin ympäristöihin. Tulosten ja vaikuttavuuden synnyttämiseksi kaupunki-innovaatioiden toteuttamisprosessi sekä pitkän aikavälin tulokset tulee dokumentoida hyvin.


Korttelitason kaupunki-innovaatiot ovat kompleksisia ja systeemisiä. Lisä- ja täydennysrakentamista on yritetty toteuttaa Suomessa viimeisen 20 vuoden aikana ilman suurempaa menestystä. Hitauden syynä on pidetty suomalaista asunto-osakeyhtiömallia sekä jähmeää paikallistason toimintaa (sekä asukkaat että viranomaiset). Lisäksi uudistukset ovat jääneet kiinteistöjen parannustason korjausten jalkoihin. Korttelitason monimutkaisuus tulee tunnistaa mm. panostamalla riittävän pitkäkestoisiin kehittämisprosesseihin. Keskusta-alueilla lisä- ja täydennysrakentaminen on mahdollista, koska hyvä sijainti antaa rakennusoikeudelle arvoa. Keskusta-alueilla yleinen ullakkorakentaminen on perustunut sekä rakennusoikeuden hintaan että samanaikaisiin kiinteistön korjaustarpeisiin (taloyhtiö on myynyt rakennusoikeuden rakentajalle). Kattorakentamisen tueksi tarvitaan samanlaisia toimintamalleja ja käytäntöjä (mm. yhtenäiset ohjeet). Innovaatiorakennuttajilla on keskeinen rooli ja merkitys. Omaan omistukseensa rakennuttavat rakennuttajat (kunnalliset vuokrataloyhtiöt ja valtakunnalliset rakennuttajat) ovat tärkeässä roolissa, jotta kaupunki-innovaatiot leviävät myös asunto-osakeyhtiöpuolelle. Kilpailuneutraaliutta tulee edistää. Kaupunki-innovaatioiden edistämiseksi tarvitaan materiaali-, teknologia- ja palveluriippumattomuutta. Kattorakentaminen, lähilogistiikan ja korttelitasoiset hyvinvointipalvelut yleistyvät sitä paremmin, mitä laajemmin erilaiset toimijat voivat tuoda omia kehittämiään ratkaisuja. Julkisen hankinnan rooli ja merkitys uusien innovaatioiden edistämisessä (mm. kilpailuneutraliteetti) tulee kirjata selkeästi. Kaupunki-innovaatioiden edistäminen tarvitsee innovaatiojohtamista. Julkisen sektorin toimijoiden, rakennusala sekä palvelutuottajat saadaan toimimaan samansuuntaisesti hyvällä johtamisella, joka on avointa, läpinäkyvää ja strategista. kaupunki-innovaatioiden roolia ja merkitystä tulee korostaa Metropolialueen kaupunkipolitiikassa (esim. MAL-ohjelma). Innovaatiotuottajien rooli sekä puolueettoman tiedon levittämisen rooli. Puolueettoman tiedon levittäjän rooli (vrt. hissiasiamies) on keskeinen erityisesti asunto-osakeyhtiöiden keskuudessa. Lisäksi tulee edistää taloyhtiöiden vertaisuutta ja keskinäistä toisiltaan oppimista. Kaupunki-innovaatiot tehdään näkyväksi uskottavalla ja kiinnostavalla viestinnällä. Hyvät esimerkit pitää dokumentoida ja niistä pitää kertoa eri viestimissä. Tarvitaan myös ohjeita ja esimerkkejä (web ja printti).

Korttelitason pika-analyysien tulokset Pika-analyysi on menetelmä, jolla arvioidaan lupaavien toimintamallien, menetelmien ja palvelujen levittämistä, skaalautumista ja kasvua. Pika-analyysi on siten eräänlainen kaupunki-innovaation elinkelpoisuus- ja potentiaalisuusarvio, jonka avulla kaupunki-innovaatiota voidaan sekä juurruttaa että jalkauttaa. Pika-analyysi keskittyy olemassa olevissa kaupunginosissa ja niiden korttelitasolla tapahtuvaan uudistamisrakentamiseen ja siihen liittyvien kaupunki-innovaatioiden tunnistamiseen. Valitut kaupunki-innovaatiot ovat moduulirakentaminen, lähilogistiikka ja talo palvelulla –konsepti (palveluvarustuksella toteutettu lisärakennus). Mitä laajemmasta muutoksesta on kysymys, sitä enemmän tarvitaan paikallistason (=korttelitaso) toimijaverkoston luomista (asukkaat ja paikallistoimijat) sekä järjestelmätasoista vastavuoroista sopeuttamista (kaupunki). Moduulirakentaminen on Suomessa uusi rakentamismenetelmä, jonka etuina ovat etenkin rakentamisen nopeus, sääolosuhteilta suojattu rakentaminen sekä etenkin rakennusten korottamisen mahdollistava rakenteellinen keveys. Moduulirakentamisen yleistymisessä avainroolissa ovat kunnalliset rakennuttajat, jotka voisivat toimia uuden teknologian tienraivaajana. Moduulirakentamisen sovelluskohteena voisi olla tasakattoisten kerrostaloille tuleva kattorakentaminen. Taloudellisesti kannattavinta ovat keskusta-alueet ja muut korkean hintatason alueet (esim. merenrannan läheisyys). Toteutettujen pilottien avulla moduulirakentamisen menetelmät voivat siirtyä myös asunto-osakeyhtiöpuolelle, jossa prosessien käynnistyminen on hitaampaa. Lähilogistiikan rooli ja merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa kansainvälisten esimerkkien mukaisesti. Uudisrakentamisessa tulee ottaa huomioon nettipohjaisen kaupan tarpeet mm. varaamalla kerrostaloihin tiloja lähilogistiikan monimuotoisia tarpeita varten. Kaupunki-innovaation leviäminen edellyttää kuitenkin näkyvyyttä (palvelueteiset), kuluttajien ajansäästöön liittyvää viestintää että uudenlaisen ja kuluttajalähtöisemmän vähittäiskaupan kulttuurin syntymistä. Talo palveluilla (ns. hyvinvointikortteli) on näistä kolmesta kaupunki-innovaatiosta vielä eniten kehittämisvaiheessa. Kiinteistökohtaisia ja pelkästään talon asukkaita palvelevia seniori- ja palvelutaloja on toteutettu lähes parin vuosikymmenen ajan. Taloon liitettävä paikallistason palvelualusta (ns. talo palveluilla) on muutosinnovaatio, joka edellyttää sekä toimijaverkoston rakentamista että paikalliselle korttelitasolle juurruttavaa prosessointia.


Korttelitason kaupunki-innovaatioiden edistäminen Korttelitaso on kaupunki-innovaatioiden leviämisen ja juurtumisen kannalta keskeinen viranomaistaso. Kokemukset lisä- ja täydennysrakentamisesta osoittavat, että taloyhtiö on usein liian pieni taso ja vastaavasti kaupunginosa liian suuri kysynnän ja tarjonnan kohtaamiseksi. Korttelitaso muodostaa sellaisen paikallisen toimintatason, jossa voi muodostua naapuruston kesken kysyntää. Kannattavan yritystoiminnan näkökulmasta korttelitaso luo paremmat puitteet kannattavalle liiketoiminnalle. Julkisen sektorin kannattaa panostaa tällaiseen paikallistasoon tukemalla kehittämisprosessien syntymistä ja ylläpitoa. Myös rakennuslupaa koskevat ohjeet, pysäköintinormit, asemakaavoituksen periaatteet ja tontti/hinnoitteluun liittyvät periaatteet on hyvä määritellä niin, että niitä voidaan soveltaa korttelitasolla. Korttelitaso on entistä tärkeämpi taso myös käyttäjien roolin vahvistamisessa ja palveluajattelun tuomisessa. Korttelitaso muodostaa sellaisen paikallisen toimintatason, jossa voi muodostua naapuruston kesken kysyntää. Korttelitaso tuo mukanaan asumiseen kuuluvan toiminnallisuuden, jalan kulkemisen ja luontaiset kohtaamiset. Kortteli muodostaa riittävän ison asukaspopulaation, jossa voidaan toteuttaa asiakastarpeen mukaisia palvelumalleja – markkinalähtöisestä palvelusta yhteisölähtöiseen itsepalveluun. Innovaatiorakennuttajilla on tärkeä rooli uusien innovaatioiden tunnetuksi tekemisessä. Kaupunkien kehittämisessä omaan omistukseen rakennuttavilla rakennuttajilla on pitkäkestoinen motiivi asuinalueen kehittämiseen. Erityisesti kunnan omistamilla yhtiöillä tulisi olla erityinen, kokeilevampi rooli. Muutoksen kannalta on tärkeää tunnistaa ja myös vahvistaa toimijoiden motiiveja, ja tarpeen mukaan tukea ja mahdollistaa tällaisten uusien innovaatioiden esilletuomista. Kehittämisalueita tarvitaan vaikuttavuuden lisäämiseksi. Markkinavetoisuus luo lähtökohdat keskusta-alueiden ansaintalogiikalle. Yhteiskunnan kannalta tarvitaan myös kehittämisalueita, joissa kokeillaan uusia toimintamalleja ja haetaa myös suurempia muutosprosesseja. Prosessia voidaan tukea myös esikaupallisten julkisten hankintojen avulla. Kaupunki-innovaatiot tarvitsevat puolueettomia välittäjiä, jotka kertovat riippumattomasti eri vaihtoehdoista ja niiden kustannuksista. Tarvitaan hissiasiamiehen tapaisia toimintamalleja, jotta kysyntä ja tarjonta kohtaavat nykyistä paremmin. Julkisella sektorilla on tässäkin avainrooli markkinoiden – kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen edistämisessä.

Kehittämisehdotukset kaupunki-innovaatioiden edistämiseksi Seuraavassa on esitetty toimijoittain kaupunki-innovaatioiden levittämiseen ja skaalaamiseen keskittyviä kehittämisehdotuksia.

1. Kaupunki-innovaatiot –toimintamallin roolia ja merkitystä vahvistetaan osana Helsingin metropolialueen kilpailukyvyn vahvistamista sekä osana uusien ja uudistettavien kaupunginosien kehittämisestä. Helsingin metropolialueen kilpailukykyä tavoitteleva aiesopimus allekirjoitettiin keväällä 2010. Kaupunki-innovaatioiden edistäminen oli yksi kymmenestä toimenpiteestä. Noudatetaan tehtyä aiesopimusta ja vakiinnutetaan kaupunki-innovaatiot osana kilpailukykyä edistäväksi välineeksi. Vastuutahot: Ministeriöt (YM, TEM, LVM, STM), HSY ja Helsingin metropolialueen kaupungit /aiesopimuksen toteuttamisesta vastaava sihteeristö

2. Kaupunki-innovaatioiden roolia ja merkitystä vahvistetaan osana kehittyvän ja uudistuvan kaupungin johtamisperiaatteita. Tunnistetaan ja hyödynnetään innovaatiojohtamisen keinoja kaupungin ja julkisen sektorin mahdollisuuden innovaatioiden edistämisessä. Järjestetään organisaatioiden kehittämiseksi hallintokuntien yhteistä koulutusta kaupunki-innovaatioiden edistämiseksi. Vastuutahot: Helsingin metropolialueen kunnat ja kaupungit

3. Kaupunki-innovaatioiden mahdollistamisen keinot ja periaatteet viedään osaksi hallintokuntien käytäntöjä. Kaupunki-innovaatiot ovat kompleksisia ja systeemisiä, joten niiden edistämiseksi tulee kaupungeissa tehdä strategista poikkihallinnollista yhteistyötä. Tunnistetaan kaupunki-innovaatioiden toteuttamiseen vaikuttavat tekijät sekä etsitään keinoja kaupunki-innovaatioiden edistämiseksi. Vastuutahot: Kaavoitus (asemakaavojen periaatteet ja käytännöt), rakennusvalvonta (lisärakentamisen ohjeistus mm. kattorakentaminen), kiinteistötoimi (kaavoitusmaksujen yhtenäistäminen lisä- ja täydennysrakentamista kannustavaksi; korttelitason sopimusmallien kehittäminen)


4. Kaupungin omistamilla yhtiöillä on edelläkävijärooli kaupunki-innovaatioiden

tunnistamisessa, kokeiluissa ja piloteissa sekä käytäntöön viemisessä. Kaupunkiympäristössä julkisella sektorilla on avainrooli uusien innovaatioiden edistämisessä. Kaupunkien omistamien yhtiöiden periaatteisiin tulisi kuulua innovatiivisuus, jolloin samalla luotaisiin systemaattinen väylä lupaavien yhteiskunnallisesti vaikuttavien kaupunki-innovaatioiden edistämiseksi. Vastuutahot: Kuntien omistamat vuokrataloyhtiöt ja rakennuttajat

5. Käynnistetään kaupunkikohtaisia korttelitason kokeilualueita, joissa kehitetään menetelmiä ja käytäntöjä korttelitason kaupunki-innovaatioiden edistämiseksi. Korttelitason kaupunki-innovaatiot ovat kompleksisia ja systeemisiä, jolloin yksittäisen kaupunki-innovaation edistäminen voi olla hankalaa ilman korttelitason hyötyjen mahdollisuuksien tarkastelua. Kehitetään prosesseja ja toimintamalleja, joiden avulla jokainen korttelialue voi tunnistaa omat mahdollisuutensa lisä- ja täydennysrakentamiseen. Vahvistetaan käyttäjien, kuluttajien ja asukkaiden asemaa korttelitason prosessissa.

Vastuutaho: Kaupunkien lisä- ja täydennysrakentamisen projektit

Haastattelut Holappa, Erkki. Hissiasiamies. Talous- ja suunnittelukeskus. Helsingin kaupunki. Kytösaho, Ifa. Kehittämisinsinööri. Talous- ja suunnittelukeskus. Helsingin kaupunki. Manninen, Rikhard. Toimistopäällikkö. Kaupunkisuunnitteluvirasto. Helsingin kaupunki. Pulkkinen, Juha. Yliarkkitehti. Rakennusvalvontavirasto. Helsingin kaupunki. Siivola, Mari. Arkkitehti. Talous- ja suunnittelukeskus. Helsingin kaupunki. Timmerbacka, Erkki. Toimitusjohtaja. Seulo-Palvelut Oy. Vanhanen, Tero. Kehitys- ja myyntijohtaja. Neapo Oy. Vikkula, Pekka. Projektijohtaja. Espoon kaupunki. Helsingin kaupunki. Jalkauttamistyöpajan (12.8.2011) osallistujat Peter Fredriksson, Ympäristöministeriö Jyrki Jalli, Boost Brothers Oy Seppo Junnila, Aalto-yliopisto Anne Koskinen, Hoiva Oy Satu Lehtonen, WDC Helsinki 2012 Panu Lehtovuori, Livady Oy/Tallinnan taideakatemia Katharina Mead, Boost Brothers Oy Ville Mensio, Culminatum Innovations Leena Rautanen-Saari, Helsingin seudun liikenne HSL Kimmo Rönkä, Movense Oy Kirsten Sainio, Movense Oy Matti Sivunen, Boost Brothers Oy Erkki Timmerbacka, Seulo-Palvelut Oy Pirjo Tulikukka, Helsingin kaupunginosat Helka ry Tero Vanhanen, Neapo Oy Timo Vierelä, Helsingin kaupunki Pekka Vikkula, Espoon kaupunki


Lähdeluettelo 3

Asuinkiinteistöyhtiöiden täydennysrakentamisselvitys. Helsingin kaupunki, talous- ja suunnittelukeskus, kehittämisosasto. 12.3.2010 van den Bosch, Suzanne & Rotmans, Jan 2008: Deepening, broadening and scaling up. KCT. Kallio, Marja 1992: Lisärakentamisen merkitys alueellisen perusparannuksen rahoituksessa. LISME. Asuntohallituksen tutkimuksia. Kallio, Mirva 2011. Asukaspysäköinnin tarve ja pysäköintinormien määrittäminen. Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulun yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitoksella tehty diplomityö. Leadbeater, Charles 2011: Choosing the right social innovation strategy. Sosial Innovation Global Academy, Bilbao April 2011. Lukkarinen, Sanna 2011: Asunto-osakeyhtiön lisärakentamisen taloudellinen kannattavuus. Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulun yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitoksella tehty diplomityö. Lehti, Konsta 2010: Täydennysrakentaminen Helsingin Siltamäessä. Tampereen teknillisessä yliopistossa rakennetun ympäristön tiedekunnan arkkitehtuurin laitoksella tehty diplomityö. Lovio, Raimo & Kivisaari, Sirkku 2010: Julkisen sektorin innovaatiot ja innovaatiotoiminta. Katsaus kansainväliseen kirjallisuuteen. VTT Tiedoteita 2540. Möller, Kristian; Rajala, Arto & Swahn, Senja 2004: Tulevaisuutena liiketoimintaverkot. Johtaminen ja arvonluonti. Teknologiateollisuuden julkaisuja nro 11/2004. Rauhala, Kari 1999: Näkemyksiä ja kokemuksia eheyttävästä rakentamisesta. Liikenneministeriö. Rönkä, Kimmo; Rauhala Kari; Harmaajärvi, Irmeli & Lahti, Pekka. 1995: Ekologinen lähiöuudistus. Kestävän kehityksen mukainen lisä- ja täydennysrakentaminen. Ympäristöministeriö. Santaoja, Tero 2004: Täydennysrakentaminen kaupungin ja asuinympäristön kehittämisessä. Helsingin kaupunginsuunnitteluvirasto. TRM Täydennysrakentamismallit. 2007. Arkkitehdit MOD ja työryhmä. Valovirta, Ville; Pelkonen, Antti; Kivisaari, Sirkku & Hyytinen, Kirsi 2011: Kaupunki-innovaatioiden skaalaaminen. VTT Tutkimusraportti. Åkerblom, Satu & Hälikkä, Sasu 2011: Jätkäsaaren keskustakortteleiden konsepti. Asumisen ja arjen hyvinvointi. Työvaiheen A loppuraportti. Culminatum Innovation.

korttelitason kaupunki innovaatiot 050911

Documents