KÄSIKIRJA(toim.) Liisa Ansala, Tuomas Vanhanen ja Johanna Nuorteva

Kunta vaikutta misen

KÄSIKIRJA(toim.) Liisa Ansala, Tuomas Vanhanen ja Johanna Nuorteva

Kunta vaikutta misen

Kuntavaikuttamisen käsikirja(toim.) Liisa Ansala, Tuomas Vanhanen ja Johanna Nuorteva

Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ryLapinrinne 2

00180 Helsinki www.syl.fi

SYL-julkaisu 2/2008ISBN 978-951-703-257-5 (nid.)ISBN 978-951-703-258-2 (pdf) ISSN 0356-8245

Taitto: Kalle EronenKannet: Maija Mäntykoski ja Kalle Eronen

Ykkös-Offset OyVaasa 2008

SISÄLLYSLUETTELO

Johdanto Liisa Ansala, Tuomas Vanhanen, Johanna Nuorteva 8

Kunnan toimintaKunnan rakenteet Antti Kuopila 11

Kunta ♥ylioppilaskunta Matti Kuronen 17

Virallisen vallan ja näkymättömän vallan suhde kuntapolitiikassa Aimo Ryynänen 23

Kuntatalous – miten kunnatsuunnittelevat talouttansa ja mitä talouden tunnuslukujen taakse kätkeytyy Tuomas Vanhanen 31

Ajoitus, ajoitus, ajoitus!– ajatuksia kuntavaikuttamisesta ja siihen valmistautumisesta Tatu Rauhamäki 47

Vaikuttamistyön ajoittaminen

Vaikuttamisen aikataulu vaalien alla Johanna Nuorteva 52

Kunnallisvaaleista yleisestiPuolueiden ohjelmat kunnallisvaaleissa Ilkka Miettinen 56

Kuntavaalien ehdokasasettelu opiskelijaliikkeen näkökulmasta Ville Tuominen 62

Uusi valtuustokausi – suhteiden luominenKaupunginvaltuusto – ylimmän vallan haltija Tuomo Puumala 66

Kaupunginhallitus – arjen poliittinen johtaja Osku Pajamäki 69

Lautakunnat – oman sektorinsa asiantuntijat

Mikä lautakunta onElina Laavi 73

Miten lautakuntaan vaikutetaanJohanna Nuorteva 76

Valtuustoryhmät – poliittisen pelin joukkueet Tiia Aarnipuu 81

Kunnallispoliittisia teemoja opiskelijan silminYmpäristökysymykset ylioppilaskuntien vastuulla Kaarina Huhtinen 86

Kestävä liikenne – joukkoliikenne, kävely ja pyöräilyMikko Laaksonen 92

Kuinka kunnat hyödyntävät korkeakouluopiskeli-joista muodostuvia innovaatiotaskuja? Tuija Hirvikoski 102

Kansainväliset opiskelijat kunnissamme Jarkko Seppälä 106

Opiskelijoiden toimeentulotuki ja sosiaalinen luototus Marjaana Koskinen 110

juLkiset paLveLut opiskeLijaLLe

Liikunta on kunnan peruspalvelu– myös opiskelijalleJussi Ansala 116

Lapsiperheet kuntapalveluiden pyörteissäNiina Kiviaho 121

Nuorten ja opiskelijoiden terveydenhuoltoLauri Pakkanen 127

Kulttuuripalvelut vastapainoa opiskelulleIina Korkiamäki 131

8Jo

hdan

to Hyvä ylioppilaskunnan aktiivi,

kädessäsi oleva teos on Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) teet-

tämä käsikirja opiskelijalähtöiseen kuntavaikuttamiseen. Käsikirja

on tarkoitettu sinulle ja ylioppilaskunnallesi avuksi kohti opiske-

lijoiden kannalta menestyksekkäitä kuntavaaleja vuonna 2008 ja

vaikuttamistyöhön myös tulevaisuudessa. Ylioppilaskuntien on

tärkeää tehdä ajoissa suunnitelma työstä ja tavoitteista joihin täh-

dätään sekä vaaleissa että vaalien jälkeen.

Kuntatasolla tehtävät päätökset vaikuttavat suoraan opiskelijoiden

arkeen. Kunnallisessa päätöksenteossa tehdään ratkaisuja esimer-

kiksi asumisen mahdollisuuksista, opiskelijaterveydenhuollosta ja

liikkumisesta vaikkapa kevyenliikenteen väylillä. Näissä asioissa

vaikuttaminen valtakunnallisiin päättäjiin, esimerkiksi eduskun-

taan on tuloksetonta. Kunnallisissa asioissa valta, asiantuntijuus ja

mahdollisuudet ovat Teillä!

On sitten kyseessä maankäyttöstrategian hyväksyminen valtuus-

tossa tai toimeentuloasioiden käsittely sosiaali- ja terveyslauta-

kunnassa, on tärkeää että opiskelijat antavat oman näkemyksensä

käsiteltäviin asioihin. Opiskelijoita voidaan sanoa omaksi väestö-

ryhmäkseen, jonka tarpeet ja ongelmat ovat usein yhtenevät kau-

pungista riippumatta. Me opiskelijat olemme omien tarpeidemme

asiantuntijoita ja on tärkeää että voimme tuoda esille oman näkö-

kulmamme valtuustoissa, hallituksissa ja lautakunnissa.

9

Osallistuminen kunnalliseen päätöksentekoon onnistuu muun

muassa asettumalla ehdolle vaaleihin, kokoamalla avuksi tuki-

joukko ja miettimällä hyvät vaaliteemat. Rohkeita ja järkeviä nuo-

ria tarvitaan kaikissa puolueissa. Tai jos ehdokkuus vaaleissa ei

tunnu luontevalta vaikuttamisen keinolta, kertoo tämä käsikirja

myös muista mahdollisuuksista.

Nuorten ja opiskelijoiden osallistumisen merkitystä voidaan tukea

tarkastelemalla tulevien vuosikymmenten demografisten muutos-

ten ennusteita. Väestön ikääntymisestä ja huoltosuhteen heikke-

nemisestä voidaan päätellä kunnan elinvoimaisuuden kannalta

olevan tärkeää, että nuoret ja opiskelijat voivat hyvin ja viihtyvät

omassa kunnassaan Alue voimistuu tasaisella verotulokehityksellä,

asukkaiden hyvinvoinnilla sekä väestömäärää eli esimerkiksi per-

heen perustamisen mahdollisuuksia lisäämällä. Opiskelijoiden ei

pidä kainostella vaatimuksissaan paremmasta huomisesta.

Kirjassa esitellään kunnan toimintaa yleisellä tasolla sekä kunnal-

lisvaalien näkökulmasta. Tarkoituksenamme on antaa yleiskatsaus

kunnan toimielimiin ja talouteen sekä seikkoihin jotka ovat opiske-

lijoiden kannalta tärkeitä.

Yhtä nopeasti kuin vaalit tänä vuonna, saapuvat myös kunnallis-

vaalit vuonna 2012. Koska monet kunnallista päätöksentekoa vaati-

vat asiat vievät useita vuosia ja useita valtuustokausia päästäkseen

käytäntöön, on tärkeää että tämän käsikirjan sisältö ja aiheet pysy-

vät mielessä tulevinakin vuosina.

10

Haluamme kiittää kaikkia kirjoittajia heidän antamastaan asian-

tuntemuksesta ja panoksesta opiskelijalähtöisen kuntavaikuttamis-

oppaan toteuttamisessa.

Antoisia lukuhetkiä ja tsemppiä vaikuttamistyöhön,

Liisa Ansala, SYL:n hallituksen jäsen 2007

Tuomas Vanhanen, SYL:n hallituksen jäsen 2008

Johanna Nuorteva, SYL:n sosiaalipoliittinen sihteeri

11Kunnan toim

inta

kunnan rakenteet

Kunnallinen itsehallinto on tärkeä lähtökohta paikallisten asioiden

hoidossa. Perustuslain (121.1 §) mukaan ”Suomi jakaantuu kun-

tiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehal-

lintoon.” Perustuslaissa säädetään lisäksi ”kuntien hallinnon ylei-

sistä perusteista ja kunnille annettavista tehtävistä” sekä kuntien

verotusoikeudesta. Olennainen osa tätä kunnallista itsehallintoa on

kunnan oikeus päättää hallinnostaan ja organisaatiostaan.

Kunnallishallinnon perustana on kuntalaki (365/1995), jonka

mukaisesti kunta voi järjestää hallintonsa. Ylin päätösvalta kun-

nassa on asukkaiden valitsemalla valtuustolla. Valtuuston on pää-

tettävä kunnan hallinnon järjestämisestä. Tämä tapahtuu valtuus-

ton hyväksymillä johtosäännöillä, joihin sisällytetään valtuuston

ohjausvallan kannalta tarpeelliset asiat. Käytännössä johtosään-

nöissä siis määrätään kunnan organisaation rakenteista sekä toi-

mivallan jaosta.

Kunnan toimielimet ovat luottamushenkilöorganisaation ydin.

Keskeisimmät toimielimet on kuvattu kuviossa 1.

12

Kuvio 1: Kunnan organisaatiorakenne

Lakisääteisiä toimielimiä ovat valtuusto, kunnanhallitus ja tarkas-

tuslautakunta. Valtuuston valitsevat asukkaat joka neljäs vuosi.

Valtuusto päättää kunnan asioista, vastaa kunnan taloudesta ja

toiminnasta. Kunnanhallitus, jonka valtuusto nimittää, vastaa

kunnan hallinnon ja taloudenhoidon käytännön sujumisesta, val-

mistelee valtuustoasiat, valvoo kunnan etua sekä edustaa kuntaa.

Lautakunnat eivät ole pakollisia, mutta käytännössä jokaisessa

kunnassa on asetettu luottamushenkilöistä koostuvia lautakun-

tia hoitamaan koulutusasioita, sosiaali- ja terveyspalveluja sekä

ympäristö- ja yhdyskunta-asioita. Lisäksi jokaisessa kunnassa tulee

olla valtuuston valitsema kunnanjohtaja (tai pormestari), joka joh-

KUNNANHALLITUS

LAUTAKUNNAT

Päätehtävät:

Opetus ja sivistys

Sosiaali- ja terveydenhuolto

Ympäristö ja tekninen infrastruktuuri

Tarkastuslautakunta

VALTUUSTO

13

taa kunnanhallituksen alaisena kunnan hallintoa ja taloutta sekä

muuta toimintaa.

Kuntalaissa korostetaan asukkaiden ja palvelujen käyttäjien suoran

vaikuttamisen ja osallistumisen tärkeyttä edellä mainitun edus-

tuksellisen demokratian rinnalla. Valtuuston on pidettävä huolta

siitä, että kunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on edellytyk-

set osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Kuntalaisten suoran

vaikuttamisen keinoina on kuntalaissa mm. kuntalaisten oikeus

tehdä aloitteita kunnan asioista sekä mahdollisuus neuvoa anta-

vaan kansanäänestykseen. Avoimuus ja julkisuus ovatkin Suomen

kunnallishallinnon perusperiaatteita.

Kunnilla on myös velvollisuus tiedottaa asukkailleen vireillä ole-

vista asioista, asukkaita koskevista suunnitelmista, asioiden käsit-

telystä, tehdyistä ratkaisuista ja niiden vaikutuksista. Asukkaille

on lisäksi tiedotettava, millä tavoin he voivat esittää kysymyksiä

ja mielipiteitä asioiden valmistelijoille ja päättäjille. Viranomaiset

ovat velvollisia edistämään tiedonsaantia ja hyvää tiedonhallin-

tatapaa sekä toimimaan julkisuusmyönteisesti. Kuntien viestintä

lisää niin yhteisöllisyyttä kuin kuntalaisten osallistumis- ja vuoro-

vaikutusmahdollisuuksia.

Palvelujen tuottaminen

Kunnat tuottavat kansalaisten peruspalvelut, joista tärkeimmät

liittyvät sosiaali- ja terveydenhuoltoon, opetus- ja sivistystoi-

14

meen, ympäristöön sekä tekniseen infrastruktuuriin. Palvelut

eivät kuitenkaan ole itseisarvo, vaan välineitä vaikuttavuuden

aikaansaamiselle: Terveyspalveluja tuotetaan kuntalaisten ter-

veyden edistämiseksi ja koulupalveluja tietojen ja taitojen kehit-

tämiseksi.

Perinteisesti kunnat ovat tuottaneet palvelut itse oman hierark-

kisen toimintatapansa avulla. Tämä tarkoittaa sitä, että palvelu-

jen tuottaminen tapahtuu kunnan sektoriorganisaation alimmalla

tasolla. Käytännön palveluja tuottavat muun muassa koulut, ter-

veyskeskukset, vanhainkodit, lastenpäiväkodit, puistoyksiköt tai

liikuntapalveluyksiköt. Näiden yksikköjen toimintaa ohjaavat ensi-

sijaisesti hierarkiassa ylempänä olevat toimijat valtuusto, kunnan

hallitus ja lautakunnat.

Tämä ohjaus perustuu valta-asetelmaan eli ylempi hierarkiataso

voi säädösten asettamissa rajoissa ohjata alemman tason toi-

mintaa. Keskeisimmät ohjauksen välineitä ovat talousarviot ja

-suunnitelmat. Ohjaus tapahtuu pääsääntöisesti ns. resurssioh-

jauksella, jolla pyritään osoittamaan riittävät resurssit (riittävä

henkilökunnan määrä ja osaaminen) ja ohjeistamaan resurssien

oikea käyttö. Toisin sanoen ohjaavat yksiköt osoittavat talous-

arviossa määrärahat tuotantoyksiköille tarvittavien resurssien

hankkimiseen (esim. henkilöstön palkat, tarvikkeet). Resurssien

käyttöä taas säädellään toiminnan aikana esimerkiksi kouluissa

opetussuunnitelmilla.

15

Vaihtoehtoisia toimintatapoja tulevaisuudessa

Toimintamalli, miten kunnassa organisoidaan päätöksenteko- ja

palvelutoiminta, vaikuttaa aina käytännön toimintaan. Kunta- ja

palvelurakenneuudistuksen yhteydessä kunnat miettivät vaihto-

ehtoisia tapoja palveluiden tuottamiseen. Tällaisia tapoja ovat mm.

tilaaja–tuottaja-toimintatapa ja elämänkaarimalli. Uusien palvelu-

jen tuottamistapojen käyttöönottaminen vaikuttaa myös kuntien

rakenteisiin. Vaikka keskeiset toimielimet kunnassa edelleen säi-

lyvätkin, niin toimielinten tehtävät, ohjausvälineet ja toimintalo-

giikka muuttuvat.

Esimerkiksi tilaaja–tuottaja-toimintatavan soveltaminen muuttaa

perinteistä hierarkkista toimintatapaa siten, että kunta toimii ensi-

sijaisesti palvelun järjestäjänä ja tilaajana. Kunta ei siis välttämättä

tuota palvelua enää omassa organisaatiossaan. Tilaaja–tuottaja-

toimintatavassa aikaisemmin kuvatun hierarkkisen mallin valta

ja vastuu jaetaan kahtia siten, että tilaajat (luottamushenkilöelin)

vastaavat palveluiden järjestämisestä ja tuottajat (esim. kunnan

organisaatio, toinen kunta, yritys, säätiö, jne.) palvelun tuottami-

sesta kuntalaisille.

Toimintatavassa palvelujen tuottamista ohjataan tilaajan ja tuottajan

välisellä sopimuksella, jossa määritellään mm. palvelun tavoitteet

ja vastuunjako. Vaikka toimintatavan perusajatus on yksinkertai-

nen, sen sijoittaminen kunnan todelliseen toimintaan ja organisaa-

tioon ei välttämättä ole kovin yksinkertaista.

16

Elämänkaarimallissa saman väestöryhmän (esim. lapset ja nuoret,

vanhukset) palvelut kootaan ehyemmiksi kokonaisuuksiksi niin,

että kuntalaisen on helpompi käyttää väestöryhmälle tarkoitettuja

palveluja. Tavoitteena on edistää samankaltaisten tehtävien parissa

olevien toimijoiden yhteistyötä. Tavoitteena on siis madaltaa kun-

nan eri sektorien välistä kynnystä. Tällainen toiminnallinen yhteis-

työ on ilmeistä esim. lasten- ja äitiysneuvolan, päivähoidon, koulu-

laisten oppilashuollon, lastensuojelun ja nuorisotyön kesken.

Antti Kuopila

erityisasiantuntija, Suomen Kuntaliitto

17Kunnan toim

inta

kunta ylioppilaskunta

Laissa säädetään kuntien verovaroillaan hoidettavaksi erilaisia teh-

täviä. Tällaisia ovat muun muassa perusopetus, sairaanhoito, lasten

päivähoito ja katujen kunnossapito. Tämän vuoksi harvalla on kun-

nasta puhuttaessa päällimmäisenä mielessä, että perustuslaki takaa

kunnille itsehallinnon – tehtäväthän tulevat pääosin ylhäältä annet-

tuna. Kunta voi kuitenkin ottaa itselleen minkä tahansa muunkin

tarpeelliseksi katsomansa tehtävän, esimerkiksi aloittaa sosiaalisen

luototuksen pikavippien kurimuksessa sinnitteleville opiskelijoille.

Lainsäätäjän kunnalle antamat tehtävät kuitenkin sitovat kunnan

budjetin suurelta osin, kansalaisten hoidontarve ja tiedonjano näet

ovat jokseenkin rajattomat. Ennakkoluuloton opiskelijavaikuttaja

voi silti saada aikaan paljon käyttämällä kunnan resurssien vipu-

vartta omiin tarkoitusperiinsä.

Kuntien – toisin kuin valtion – luottamustoimet ovat aina sivu-

toimisia eikä eläkeläisiä lukuun ottamatta kukaan hoida niitä

täysiaikaisesti. Kunnissa ei myöskään ole valtakunnanpolitiikan

hallitus–oppositio-rintamajakoa, vaan kaikissa luottamuselimissä

on edustettuna kaikki valtuustoryhmät, joiden äänimäärä niihin

riittää. Kaikilla on yhtä suuri mahdollisuus saada äänensä kuu-

luviin, tosin ison ryhmän valtuutetulla on tietysti mahdollisuus

saada aikeelleen suurempi tuki.

♥

18

Kenen kanssa?

Opiskelijajärjestöille on kunnissa runsaasti mahdollisia yhteistyö-

tahoja: virkamiehet, kaupunginjohto, yksittäiset poliitikot, valtuus-

toryhmät ja puolueiden paikallisjärjestöt sekä lautakunnat. Minkä

tahansa edellä mainitun tahon kanssa tehtävällä yhteistyöllä on

omat vahvuutensa, mutta myös kompastuskivensä.

Virkamiehet tietävät asioista ja niiden valmistelusta sekä pystyvät

halutessaan jouduttamaan tai viivyttämään käsittelyä. On hyvä

tiedostaa, että esitellessään uuden asian virkamiehelle voi helposti

tulla rivien välissä viestineeksi myös siitä, että hän ei tähän asti ole

hoitanut sarkaansa parhaalla mahdollisella tavalla.

Kaupunginjohto ymmärtää opiskelijoiden merkityksen kaupun-

gille ja sen taloudelle. Yleisluontoisella keskustelulla esimerkiksi

hyvinvoinnista voi saada poliittisen johdon puolelleen. Kääntö-

puolena vain on, että asia ei etene yhtään sillä perusteella, että kau-

punginjohtaja on samaa mieltä, mikäli asia ei etene valmisteluun.

Yksittäiset poliitikot ovat tehokkaita nostamaan asioita esiin, jos se

sopii heidän profiiliinsa. Toisaalta päivätyön, perheen ja luottamustoi-

men yhdistävät kuntapoliitikot ovat myös erinomaisia unohtamaan

asioita, jotka heille esitetään kerran puhelimitse tai sähköpostitse.

Valtuustoryhmissä käy usein erilaisia lobbaustahoja omine vies-

teineen ja tällöin asioista on mahdollista keskustella useamman

19

valtuutetun kanssa. Niissä lautakunnissa, joissa päätöksenteko

valmistellaan koko lautakunnan kesken eikä poliittisten ryhmien

erillisissä kokouksissa, on myös mahdollista saada kuuluviin puo-

luepolitiikan ulkopuolelta tulevia viestejä. Lisäksi on muistettava,

etteivät kunnissa käsiteltävät asiat useinkaan ole niitä, joista on

puolueiden periaateohjelmissa erikseen mainittu. Tästä kertoo

sekin että monessa kunnassa sitoutumattomien ryhmät tai pai-

kallisliikkeet ovat hyvin merkittäviä toimijoita. Kunnissa saate-

taan valtuustoryhmästä riippumatta ryhmittyä päätöksenteossa

henkilökohtaisten intressien mukaan hyvinkin erilaisten asioiden

taakse.

Kuntien päätöksenteko ja sen rakenteet ovat keskenään hyvin eri-

laisia. Ei sovi unohtaa sitäkään, että opiskelijat ovat kuntalaisia

asuinkunnassaan, vaikka oppilaitos olisi naapurikunnassa. Opis-

kelijajärjestö voi siis joutua lobbaamaan asiaansa useammassa kuin

yhdessä kunnassa palvellakseen jäsenistöään tasaveroisesti. Toi-

saalta myös naapurikunnassa voi olla korkeakoulu, joten työnjako

ja yhteistyö opiskelijajärjestöjen kesken on tärkeää.

Miten teen vaikutuksen?

Ota selvää asioista. Kuka päättää haluamastasi muutoksesta? Mitä

asialle on aiemmin tehty, vai tuotko päätöksentekoareenalle aivan

uuden asian? Vain yhtä asiaa tai tavoitetta ajavien lobbareiden

merkitys poliitikoille ja virkamiehille on usein juuri siinä, että he

ovat perillä edustamastaan asiasta paremmin kuin kukaan muu.

20

Viranhaltijat ovat velvollisia antamaan tietoa ja netistä löytää myös

hyvin tietoa, jos osaa etsiä. Tämä vaatii useimmiten kunnan pää-

töksenteko-orgaanien tuntemista.

Ole ajoissa liikkeellä. Tehtyjä päätöksiä ei hevin oteta uudelleen

käsittelyyn, joten käsittelyssä olevia asioita on syytä seurata sys-

temaattisesti, mikäli mielii vaikuttaa useampaan kuin yhteen

asiaan.

Käytä julkisuutta ja osallistu asiasta käytävään keskusteluun sillä

foorumilla, jolla kunnassa käydään keskustelua. Paras foorumi ei

aina ole se suurin ja kaunein; esimerkiksi Espoossa Helsingin Sano-

mien levikki on pienempi kuin Länsiväylä-paikallislehden.

Perustele vaatimuksesi hyvin ja niillä argumenteilla, jotka lobatta-

vasi tuntee ja hyväksyy. Muista, että opiskelijoiden arki ei ole tuttu

ihmiselle, joka ei itse sitä elä ja tällöin käsitykset voivat olla jopa

virheellisiä. Kuva stereotyyppiopiskelijasta elää vahvana, vaikka

totuus on että opiskelijat ovat eri-ikäisiä ja heidän perhetilanteensa

ja tulotasonsa poikkeavat toisistaan yhtä paljon kuin muullakin

väestöllä. Virheellistä tietoa on oltava valmis oikomaan ja itselle

päivänselviä asioita toistamaan. Opiskelijajärjestöt – ylioppilas-

kunnat, SYL, Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus, Nyyti sekä

myös YTHS tuottavat tutkimustietoa, jonka arvo vaikuttamistyössä

on mittaamaton.

21

”Mäkin sua” – oikeat argumentit

Opiskelijan arvo kunnalle ei ole tämän päivän verotulokertymässä.

Sen sijaan monessa korkeakoulukaupungissa on huoli, että val-

mistuneet muuttavat muualle paremman asumisen perässä mutta

jatkavat kaupungin katujen ruuhkauttamista työmatkoillaan. Toi-

saalta opiskelijat ovat tutkitusti niitä, jotka käyttävät keskustojen

palveluja, kampaamoita ja kapakoita, absoluuttisestikin suurilla

rahamäärillä.

Lisäksi opiskelijat ovat aina osa korkeakouluaan eikä ole olemassa

sellaista korkeakoulukaupunkia, joka ei olisi valmis kuulemaan

oppilaitoksensa huolia. Usein paikkakunnan omasta opinahjosta

on myös valmistunut koko joukko luottamuspäättäjiä ja virka-

miehiä.

Jälkihoito

Säännölliset yhteydenotot ovat kultaakin kalliimpia. Sähköposti

on hyvä tapa jakaa tietoa, mutta vieraalta ihmiseltä tulleen viestin

sitouttava vaikutus on hyvin pieni. Puhelin on parempi, henkilö-

kohtainen tapaaminen kaikkein paras. Kun ihmiset ovat tuttuja,

tulevat asiatkin tutuiksi ja meneillään olevista asioista on helpom-

paa keskustella luotetun yhteistyökumppanin kuin satunnaisen

lobbarin kanssa. Toisaalta yksittäisen poliitikon mahdollisuudet

tehdä asialle jotain ovat rajalliset. Tämän vuoksi on syytä tehdä

yhteistyötä useamman poliitikon ja poliittisen ryhmän kanssa.

22

Yhden toimintavuoden aikana ei saa aikaan muutosta. Pelkät

yksittäiset budjettialoitteet tulee suurissa kaupungeissa tehdä jo

alkuvuodesta. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että asioita ollaan val-

miita ajamaan pitkäjänteisesti vaikka opiskelijasukupolvet vaihtu-

vatkin.

Matti Kuronen

kaupunginvaltuutettu (vihr.), Espoo

23Kunnan toim

inta

virallisen vallan ja näkymättömän vallan suHde kuntapolitiikassa

Kunta on jännitteisempi toimintaorganisaatio kuin vaikkapa

mikään yksityinen yritys. Tämä tuo kuntaorganisaation kanssa

asioivalle suuria vaikeuksia: kenen puoleen kannattaa asiassaan

kääntyä, keihin vaikuttaa ja keillä on tosiasiallista vaikuttamisval-

taa ratkaisuihin. Ongelma on pysyvä siitä huolimatta, että kunnat

ovat viime vuosina panostaneet voimakkaasti palveluperiaatteen

toteutumiseen. Sitä edesauttavat muun muassa päätösvallan siir-

täminen mahdollisimman lähelle asiakaskontaktia, organisaation

keventäminen ja tiedottamisen vahvistaminen. Mutta toisaalta

kunnan toiminta on tullut läpinäkymättömämmäksi: kunnat teke-

vät runsaasti yhteistyötä, verkottuvat eri asioissa ja kunnan sisäl-

läkin tehtävät ovat jakautuneet ns. kuntakonsernin suhteellisen

itsenäisten yksiköiden ja yhtiöiden hoitovastuulle.

Päätösvalta luottamushenkilöelimillä

Periaatteessa kunnan toimintajärjestelmä on yksiselitteinen: kyse

on kunnan asukkaiden itsehallinnosta, omasta vastuusta paik-

kakunnan asioiden hoitamisessa ja hyvinvoinnin edistämisessä.

Asukkaat valitsevat käytännön tehtävien hoitamista varten val-

tuuston ja se puolestaan muun luottamushenkilöorganisaation

(hallituksen sekä lautakunnat ja johtokunnat). Luottamushenkilö-

elinten alaisina toimivat viranhaltijat, jotka vastaavat valmistelusta

ja täytäntöönpanosta.

24

Tämä perusperiaate on ankkuroitu niin kansainvälisoikeudelli-

siin sopimuksiin kuin kunnan hallinnosta säätävään kuntalakiin.

Euroopan neuvoston paikallisen itsehallinnon peruskirjan (SopS

66/1991) 3 artiklassa asia ilmaistaan seuraavasti:

Paikallinen itsehallinto tarkoittaa kuntien oikeutta ja kelpoisuutta

säännellä ja hoitaa lain nojalla huomattavaa osaa julkisista asioista

omalla vastuullaan ja paikallisen väestön etujen mukaisesti.

Tätä oikeutta käyttävät valtuustot tai kokoukset, joiden jäsenet on

valittu salaisessa äänestyksessä vapailla välittömillä vaaleilla, yhtä-

läisen ja yleisen äänioikeuden periaatteen mukaisesti, ja joilla voi

olla niille vastuussa olevia toimeenpanevia elimiä. Tämä määräys

ei millään tavoin vaikuta kansalaiskokousten tai kansanäänestysten

järjestämiseen tai muunlaiseen kansalaisten suoraan osallistumi-

seen, milloin se on lainsäädännössä sallittu.

Kunnallishallinnon peruslaki, vuoden 1995 kuntalaki, perustuu

edustukselliseen demokratiaan. Sen mukaisesti kunnan asukkai-

den itsehallintoa hoitavat vaaleissa valitut valtuutetut ja heille vas-

tuulliset valtuuston valitsemat muut luottamushenkilöt.

25§§Hyvän hallinnon vaatimukset

Vaatimukset hyvästä hallinnosta ovat nousseet yhä tärkeämmiksi. Oikeudellisina merkkeinä tästä voidaan pitää ainakin seuraavia syitä:

EU:n perusoikeuskirjan � laatiminen (Nizzan sopimuksessa poliitti-sena julkilausumana ja nyt uuteen perustuslailliseen sopimuk-seen sisällytettävänä oikeudelliset vaikutukset omaavana);EU:n valkoinen kirja hyvästä hallinnosta � 2001 (taustalla viisi poliit-tista periaatetta: avoimuus, osallistuminen, vastuun selkeys, tehokkuus ja johdonmukaisuus);Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6-artikla: � oikeussuojaa antavan viranomaistoiminnan on oltava myös ulkonaisesti uskottavaa (ko. periaate on heijastunut myös hallintomenettelyyn vaati-muksena viranomaistoiminnan puolueettomuudesta ja uskot-tavuudesta);Suomen perustuslain 21 § � : ”Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hal-linnon takeet turvataan lailla.”;Hallintolaki � tuli voimaan vuoden 2004 alusta (korvaten vuodelta 1982 olevan hallintomenettelylain): lain tarkoituksena on toteut-taa ja edistää hyvää hallintoa sekä oikeusturvaa hallintoasioissa, samoin kuin edistää palvelujen laatua ja tuloksellisuutta. Lain 7 §:ssä on säädetty palveluperiaatteesta: ”Asiointi ja asian käsittely viranomaisessa on pyrittävä järjestämään siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomai-nen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti.”;Perusoikeusmyönteinen tulkinta � (muun muassa eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausuma edellytys hallintoharkinnan käyttämiselle); jaEettisten periaatteiden � huomioonottamisen vaatimus (Euroopan neuvoston taholta annetut suositukset) asettaa virkatoiminnalle lainsäädännön kirjainta pidemmälle meneviä vaatimuksia.

26

Edellä kuvatut oikeudelliset reunaehdot ovat luonnollisesti kun-

nallisessa itsehallinnossa keskeiset päätöksentekoa ohjaavat, mutta

eivät kuitenkaan ainoat. Merkittävää nimittäin on myös se, miten

kuntaorganisaatio toimii. Keskeisen jännitteen siinä muodostaa

politiikan (kunnan asukkaita edustavan luottamushenkilöjärjes-

telmän) ja hallinnon (virkaorganisaation) välisen työnjaon toimi-

vuus. Aikaisempi näkemys politiikan ja hallinnon keskinäisestä

erosta on nyttemmin väistynyt lisääntyvän yhteenkytkeytymisen

ja symbioosin seurauksena.

Konkreettisesti politiikan ja hallinnon vastuunjaon toteuttamisen osalta tämä tarkoittaisi seuraavaa:

Politiikkakehittää kunnan tavoitteet ja sanoo, mitkä niistä kunnan �itsensä on aikaansaatavasopii suoritus- ja rahoituspäämääristä �päättää budjetista ja antaa hallinnolle tehtäväsuoritukset �kontrolloi ja tarpeen vaatiessa sovittaa tehtäväksiantoja �

Hallinto (virkakunta)tukee politiikkaa sen työssä ja valmistelee valtuuston päätök- �sentekoasuorittaa tehtäväksiannot �informoi politiikkaa täytäntöönpanosta ja poikkeamista siinä �

27

Ihanne – käytäntö

Edellä on suhteellisen tiiviisti tarkasteltu kunnallisen toiminnan

ihanteellista mallia. Millainen sitten on käytäntö? Todelliset valta-

suhteet eivät aina noudata virallista organisaatiorakennetta. Viral-

lisorganisaationkin toimivuuden ratkaisevat ihmiset. ”All politics is

local” on amerikkalainen toteamus. Siihen voisi lisätä: All politics is

personal. Politiikka on aina paikallista, siis kunnallista ja se on aina

henkilöiden toteuttamaa.

Suomalaista kunnallishallintoa leimaa kansainvälisesti vertailtuna

viranhaltijoiden vahva asema. Se korostuu vielä sen johdosta, että

ainakin johtavilla viranhaltijoilla on yleensä puoluekytkentä: he

istuvat ikään kuin kahdella tuolilla. Heillä on myös poliittista val-

taa, mutta he ovat pelkästään virkavastuussa.

Mutta nämä erityispiirteet eivät voi tehdä tyhjäksi julkisen vallan-

käytön oikeudellisia periaatteita, virkavastuuta, virkatoiminnan

objektiivisuuden vaatimusta tai velvollisuutta hyvän hallinnon

periaatteen noudattamiseen ja toteuttamiseen. Niinpä toimivaltai-

nen viranhaltija on pääsääntöisesti aina oikea osoite asian vireille

saattamiseen. Hän on myös velvollinen neuvomaan asiakasta sen

suhteen, miten hän pääsee oikeuksiinsa.

28

Miten asioida kunnan kanssa?

Kunnallishallinnon uudistuksissa on tavoitteena pidetty sitä, että

asiakas pääsisi heti oikeuksiinsa ilman pitkäkestoisia jälkikätei-

siä oikeusprosesseja. Tämä ilmenee niin sanottujen ennakollisten

oikeussuojakeinojen vahvuudessa, kuten vaatimuksessa riittävään

asian selvittämiseen ja asianomaisen kuulemiseen.

On myös kehitetty kunnallisia ”oikeusasiamiesjärjestelmiä”: sosi-

aalitoimen alueella jokaisessa kunnassa on oltava nimetty sosiaali-

asiamies ja terveyskysymyksissä potilasasiamies. Heidän tehtävä-

nään on opastaa asiakasta pääsemään oikeuksiinsa.

On viisasta pyrkiä käyttämään kaikki kunnan organisaation kana-

vat hyväksi ennen kuin ryhtyy esimerkiksi kantelun kautta perää-

mään oikeuksiaan. Luottamushenkilöt ovat tällöin luonnollisesti

se taho, jota kannattaa lähestyä. Jos asia koskee jotain yksittäistä

toimialaa, on oikea taho kyseisen lautakunnan tai johtokunnan

puheenjohtaja tai jäsen. Jos taas asialla on laajempi ulottuvuus,

on valtuutettu tai hallituksen jäsen sovelias keskustelukumppani.

Tämän päivän luottamushenkilöt ovat pääsääntöisesti suhteellisen

herkkäkorvaisia kuuntelemaan kuntalaisia. Jo kaksikin puhelua

samasta asiasta kerrotaan helposti kokouksessa ”kansalaiskäsityk-

senä”. Ja aina parempi, jos voi osoittaa luottamushenkilölle myös

hänen hyötyvän asian eteenpäin viemisestä. Vaikka mahdolliset

äänet seuraavissa kunnallisvaaleissa unohdettaisiinkin, on luot-

tamushenkilön kannalta aina tärkeää profiloitua jossain asiassa

29

ensimmäisenä tai sitä kautta huomiota saavana. Merkitystä on siis

sillä, miten asia ”myydään” luottamushenkilölle.

Tällaisessa menettelyssä on valitettavasti myös ongelmansa. Val-

misteluvastuu on aina viranhaltijalla. Jos hän kokee itsensä syr-

jäytetyksi asian vireille saattamisessa, voi asia maata pitkänkin ajan

ns. valmisteltavana. Viranhaltijan passiivisuus on ongelma, vaikka-

kin hyvään hallintoon tänä päivänä ilman muuta kuuluu asioiden

hoitaminen ilman tarpeetonta viivästystä.

Puhelinsoiton ohella voi joku muukin tapa olla suositeltava yhtey-

denottokeino luottamushenkilöihin. Sähköposteihin ihmiset kui-

tenkin tuppaavat työlääntyä. Tavallisen kirjeen saaminen voi siksi

olla jossain tilanteessa huomattavasti mukavampaa. Eivätkä luot-

tamushenkilöt varmaankaan paheksu, että heidän vastaanotoilleen

tai kahvitilaisuuksiinsa (joita silloin tällöin muulloinkin kuin vaa-

lien alla pidetään) tulee yleisöä esittämään myös asiallista asiaa.

Periaatteellisissa asioissa kunnan asukkaan kannattaa tehdä joko

yksin tai yhdessä useamman kanssa kuntalaisaloite. Kunnan on

aina reagoitava aloitteisiin ja annettava vastaus niiden johdosta

tehdyistä toimenpiteistä. Kuntalaisaloitetta käytetään yllättävän

vähän sen käytön helppoudesta huolimatta.

Mutta jos kunnan oman organisaation kautta ei tunnu asia edis-

tyvän, on tietysti käytettävissä kantelumahdollisuus. Tällöin on

kuitenkin asiassa onnistuakseen pyrittävä osoittamaan, että kunta

30

toimii lainvastaisesti tai ei täytä lakisääteisiä velvoitteitaan. Tämä

ei välttämättä aina ole helppoa. Asianomainen lääninhallitus voi

kantelun johdosta tutkia, onko kunta toiminut lainvastaisesti.

Kantelun kautta ei kuitenkaan voi saada muutosta konkreettiseen

päätökseen. Sellainen on mahdollista ainoastaan valittamalla konk-

reettisesta päätöksestä hallintotuomioistuimeen, siten kuin pöy-

täkirjan liitteenä olevasta valitusosoituksesta kulloinkin ilmenee.

Lautakuntien ja kunnanhallituksen päätöksiin tyytymättömän on

ensin tehtävä oikaisuvaatimus asianomaiselle toimielimelle.

Aimo Ryynänen

kunnallisoikeuden professori

Tampereen yliopisto, oikeustieteiden laitos

31Kunnan toim

inta

kuntatalous – miten kunnat suun-nittelevat talouttansa ja mitä talouden tunnuslukujen taaksekätkeytyy

Kunnan toimintaa ja taloutta ohjataan vähintään kolmeksi vuo-

deksi laadittavalla taloussuunnitelmalla. Taloussuunnitelman

ensimmäinen vuosi on talousarviovuosi. Talousarvio ja -suunni-

telma laaditaan samanaikaisesti. Laadintaprosessin aloittaa taval-

lisesti valtuustoseminaari, jossa käydään läpi kunnan toiminnan

kehittämistarpeet ja -tavoitteet sekä taloudellinen tilanne.

Tavoiteasettelun ja budjetoinnin pohjana ovat tehtäväkohtaiset

palvelusuunnitelmat, joissa esitetään, miten kunnan eri toimialo-

jen palvelut tuotetaan lähivuosien aikana kuntalaisille. Suunnitel-

massa huomioidaan palvelutarpeiden kehitys, kunnan voimava-

rojen riittävyys sekä yhteistyömahdollisuudet muiden kuntien ja

yritysten kanssa. Oman palvelutuotannon vaihtoehtona voidaan

käyttää ulkopuolista yksityistä tai toisen kunnan tai kuntayhtymän

palvelutarjontaa.

Kunnanhallitus antaa talousarviovuotta edeltävänä keväänä

talousarvion ja -suunnitelman laadintaohjeen toimielimille. Laa-

dintaohjeessaan kunnanhallitus asettaa toimialue- tai tehtävä-

kohtaiset meno- ja tulokehykset sekä esittää arvion merkittävien

meno- ja tulolajien muutoksista. Toimielimet laativat toimialueen

talousarvioehdotuksen tavallisesti ennen kesälomakauden alkua.

32

Käytännössä toimielimet rakentavat ehdotuksensa alustavien teh-

täväkohtaisten käyttösuunnitelmien pohjalta.

Keskushallinto laatii alkusyksystä toimielinten ehdotuksista

yhdistelmän ja tasapainotusehdotuksen kunnanhallitukselle tai

taloussuunnittelusta vastaavalle kunnanhallituksen jaostolle. Tätä

ehdotusta on viime vuosina nimitetty kunnanjohtajan budjettiesi-

tykseksi. Talousarvion tasapainotukseen vaikuttavat olennaisesti

ratkaisut, jotka valtion budjetissa tehdään muun muassa kuntien

valtionosuuksista ja verotuksesta.

Valtuuston on hyväksyttävä seuraavan vuoden talousarvio laadin-

tavuoden loppuun mennessä. Käytännössä talousarvion valtuusto-

käsittelyn takaraja ajoittuu marraskuun puoliväliin, jolloin valtiolle

on ilmoitettava talousarvion suurimman tuloerän eli kunnallisve-

ron veroprosentin määrä. Jos valtuusto ei ensimmäisessä käsitte-

lyssä hyväksy talousarviota tai vaatii siihen muutoksia, ehdotus

palautuu hallitukselle uudelleen valmisteltavaksi. Valtuuston

talousarviokäsittelyjen lukumäärää ei rajoiteta laissa. Talousarvion

kaikki osat päätetään yksinkertaisella enemmistöllä.

Valtuuston hyväksyttyä talousarvion tarkistavat toimielimet aiem-

min kesän aikana valmistelemansa tehtäväkohtaiset käyttösuun-

nitelmat. Niissä toimielimet ja toimialajohto jakavat talousarvion

määrärahat ja tuloarviot osakokonaisuuksiksi. Samalla tarkenne-

taan valtuuston palvelualuetasoista tavoiteasettelua tehtäväkohtai-

sesti palvelujen määrää ja laatua koskeviksi tuotantotavoitteiksi.

33

Suunnitelmien tavoitteet

Talousarviossa ja -suunnitelmassa hyväksytään kunnan toiminnal-

liset ja taloudelliset tavoitteet, joita voidaan luokitella eri tavoin.

Luokitusperusteena voi olla muun muassa toiminnan kohde, tavoi-

tetilan yleisyys, toteuttamisaika tai päätöksentekotaso. Näiden

kriteerien perusteella on mahdollista muodostaa kolme tavoite-

luokkaa: strategiset tavoitteet, vaikuttavuustavoitteet ja tuotanto-

tavoitteet.

Strategisia tavoitteita ovat kunnan toimintavalmiutta (esimerkiksi

maareservin hankkiminen tai oman palveluntuotannon ulkoistami-

nen), aluetta ja asemaa (esimerkiksi visioita, jossa kunta nähdään

tietyn sektorin maakunnallisena tai valtakunnallisena keskuksena)

koskevat tavoitteet, kunnan väestöä tai väestöryhmää (esimerkiksi

koulutustason kohentaminen tai syrjäytymisen ehkäiseminen) kos-

kevat tavoitteet sekä kokonaistaloudelliset (esimerkiksi vero- tai

maksuperusteet, omaisuuden myynti) tavoitteet.

Vaikuttavuustavoitteet ovat tehtäväkohtaisia palvelutavoitteita,

jotka määrittävät palvelun aikaansaamaa muutosta asiakkaan

hyvinvoinnissa. Palvelulla tavoiteltuja muutoksia eli asiakasvaiku-

tuksia ovat esimerkiksi suoritetut tutkinnot, asiakkaan tuleminen

hoidetuksi, asiakkaan työllistyminen koulutuksen ansiosta tai asi-

akkaan selviytyminen laitoshoidon sijasta avohoidossa. Palvelun

vaikuttavuutta mitataan usein epäsuorasti palvelun saatavuutena,

riittävyytenä, kohdentuvuutena ja asiakastyytyväisyytenä.

34

Tuotantotavoitteita ovat tuotannontekijöiden ja palvelusuorittei-

den määrää ja laatua koskevat tavoitteet. Tuotantotavoitteita ovat

myös tuotantovälineiden kapasiteettia koskevat tavoitteet sekä

tuottamis- tai järjestämistapaa koskevat kehittämis- ja toimenpi-

detavoitteet kuten suunnitelmat, selvitykset, tutkimukset ja asia-

kaskyselyt.

Tuotantotavoitteelle voidaan yleensä asettaa määrää ja laatua

kuvaava tavoitearvo. Määrätavoite määrittelee kuinka paljon suo-

ritteita tai tuotteita tulee saada tehdyksi määritellyllä ajanjaksolla.

Laadun tavoitearvo perustuu yleensä määrättyyn laatukriteeris-

töön. Laadun tavoitearvoksi voidaan esimerkiksi ottaa lain säätämä

vähimmäistaso tai toimialakohtaisen keskiarvon ylittäminen.

Suunnitelmien sitovuus

Valtuuston talousarviossa asettamat toimintaa ja taloutta koskevat

tavoitteet sitovat kunnan toimielimiä ja työntekijöitä. Tavoitteiden

sitovuudesta seuraa, että niistä poikkeaminen tai niiden tarkista-

minen edellyttää valtuuston hyväksymistä. Määrärahasitovuus

tarkoittaa, ettei rahan käyttö saa ylittää valtuuston kyseiseen toi-

mintaan myöntämiä varoja. Jos määräraha ei riitä menoon, on toi-

mielimen haettava valtuustolta määrärahan korotusta. Toisaalta

toimielin ei ole velvollinen käyttämään määrärahaa kokonaisuu-

dessaan, mikäli toiminnalle asetetut tavoitteet muutoin saavute-

taan.

35

Talousarviota on noudatettava myös tuloissa siten, että vähintään

arvioitu tulojen määrä toteutuisi. Nettomääräinen toimintakate

on samalla tavoin sitova kuin määrärahakin. Olennaiset vajaukset

tuloissa on käsiteltävä menoylitysten tapaan valtuustossa lisätalo-

usarviossa tai erillisenä asiana.

Myös toimintaa koskevat tavoitteet tulee pyrkiä määrittelemään

talousarviossa sitovalla tavalla. Valtuusto voi esimerkiksi edellyt-

tää, että myönnetyllä määrärahalla on tuotettava vähintään mää-

rätty määrä tuotteita tai että tietyn palvelun osuutta kohdeväes-

tölle lisätään määrättyyn rajaan taikka että vähintään määrätyn

osuuden kuntalaisista tulee olla tyytyväisiä kyseisen toiminnan

palvelutasoon.

Kehysbudjetointi

Kunnissa noudatetaan yleisesti kehysbudjetointia, joka merkitsee,

että valtuusto myöntää määrärahat ja asettaa tuloarviot toimieli-

mille rahamäärältään suurina kokonaisuuksina. Toimielimille siir-

retään samalla toimivaltaa jakaa määrärahat annetun kehyksen

sisällä tehtävittäin pienempiin osiin. Kehysbudjetoinnin käyttöön-

otto on vähentänyt oleellisesti tarvetta tehdä muutoksia valtuuston

hyväksymään talousarvioon.

Valtuustolla on laaja harkintavalta päättää talousarvion määrära-

hakokonaisuuksista. Pääsääntöisesti määräraha tulisi asettaa tehtä-

väkohtaisena, jolloin toiminnan tavoitteet ja niiden saavuttamiseen

36

varatut varat on yhdistettävissä toisiinsa. Joissakin tapauksissa

talousarvion kehysajattelussa on saatettu mennä tätä pidemmälle,

esimerkiksi siten, että lautakunnalle tai kokonaiselle palvelualueelle

on osoitettu kokonaismääräraha useiden eri tehtävien hoitamiseen.

Tällöin valtuuston mahdollisuus palvelutoiminnan tehtäväkohtai-

seen ohjaamiseen voi olennaisesti heikentyä. Kuntalain mukaan

valtuusto ei voi hyväksyä talousarviota niin yleispiirteisenä, ettei

sen enää voida katsoa käyttävän sille kuuluvaa talousarviovaltaa.

Velvollisuus talouden tasapainoisuuteen

Kuntalaki velvoittaa kuntaa huolehtimaan tulorahoituksen riit-

tävyydestä ja maksuvalmiuden säilyttämisestä. Suunnitellun toi-

minnan ja hankkeiden on oltava realistisia suhteessa käytettäviin

varoihin. Taloussuunnitelmassa on esitettävä toimenpiteet edel-

lisiltä tilikausilta kertyneen tai kuluvalta tilikaudelta kertyvän

alijäämän kattamiseksi. Muodollista tulojen ja menojen tasapai-

nottamista vuositasolla ei sen sijaan edellytetä. Talouden tasapai-

noperiaate sisältää myös sen, etteivät kunnan sitoumukset ja niihin

liittyvät riskit saa ylittää sen voimavaroja. Erityinen riski liittyy

muun muassa lainatakauksiin ja vakuuksiin yhteisöille, jotka eivät

ole kunnan määräysvallassa.

Kuntatalouden tunnuslukuja

Suosittelen, että lukiessasi tätä kappaletta etsit käsiisi oman kuntasi

tilinpäätöksen, jonka löydät luultavasti kätevimmin oman kuntasi

37

kotisivuilta. Näin tämän kappaleen ymmärrettävyys paranee ja

saat lisäksi samalla vaivalla käsityksen kuntasi taloustilanteesta.

Voit vertailla kuntasi tilannetta valtakunnalliseen keskiarvoon ja

siihen onko kuntasi taloudellisesti lähempänä heikointa vai parasta

kuntaa.

Toimintakertomuksessa kunnanhallitus antaa selvityksen olennai-

sista tapahtumista kunnan toiminnassa ja taloudessa päättyneellä

tilikaudella sekä selvityksen toiminnanrahoituksesta ja rahoitus-

asemasta. Lisäksi toimintakertomuksessa tai sen antamisen yhte-

ydessä kunnanhallitus tekee esityksen tilikauden tuloksen käsit-

telystä ja talouden tasapainottamista koskevista toimenpiteistä.

Toimintakertomuksen erityisenä tehtävänä kunnassa ja kuntayh-

tymässä on selvittää valtuuston hyväksymien toiminnallisten ja

taloudellisten tavoitteiden toteutumista.

Kunnan toiminnan rahoitusta tarkastellaan tuloslaskelman ja

rahoituslaskelman sekä niiden tunnuslukujen avulla. Tuloslaskel-

massa osoitetaan tulorahoituksen riittävyys palvelujen järjestämi-

sestä aiheutuviin kustannuksiin. Rahoituslaskelmassa osoitetaan,

miten investoinnit, sijoitukset ja lainanlyhennykset tulorahoituk-

sen lisäksi muutoin rahoitetaan.

38

Tuloslaskelma

Tuloslaskelman välituloksia ovat toimintakate, vuosikate ja tilikau-

den tulos.

Toimintakate on toimintatuottojen ja -kulujen erotus, joka osoittaa

veronmaksajan osuuden toiminnan kuluista.

Palvelun käyttäjän maksuosuutta kuvataan toimintatuottojen pro-

senttiosuutena toimintakuluista:

= 100 x Toimintatuotot / (Toimintakulut – Valmistus omaan käyt-

töön)

Tunnuslukuarvot 2006: koko maa keskiarvo 25,0 %, suurin 46,3 %,

pienin 9,1 %.

Kunnan koko, toimintojen yhtiöittäminen, liikelaitostaminen tai

oppilaitosten ylläpitäminen vaikuttavat tunnusluvun arvoon ja

selittävät kuntakohtaisia eroja.

Verotulot vaihtelevat kuntien välillä merkittävästi. Kunnilla on

itsehallintoon perustuva oikeus verottaa asukkaitaan ja kiinteis-

tönomistajia alueellaan. Lisäksi kunnat saavat osuuden alueellaan

toimivien yhteisöjen tuloverosta. Keskimäärin kunnat rahoitta-

vat verotuloilla puolet menoistaan, vaihteluvälin ollessa 25–65 %

(2002). Kunta voi päättää itsenäisesti kunnan tuloveroprosentista.

Kiinteistöveroprosenteissa kunnan päätösvaltaa on rajattu määrät-

39

tyihin vaihteluväleihin. Verotulojen käytöstä kunnan tehtäviin ei

laissa ole rajoituksia. Eduskunta voi verolaeilla säännellä sellaisia

kuntien veropohjaan liittyviä seikkoja kuten verovelvollisuutta,

tulon veronalaisuutta, verovähennyksiä, veronkantoa ja verotu-

lojen tilittämistä veronsaajille. Kunnallisveron veropohjaan olen-

naisesti vaikuttavia verovähennyksiä ovat muun muassa ansio-

tulovähennys ja tulonhankkimisvähennys. Viime vuosina näiden

verovähennysten korotukset ovat aiheuttaneet kunnille merkittäviä

verotulon menetyksiä. Tämän on katsottu murentaneen kunnallista

itsehallintoa merkittävästi.

Kunnan verotulot koostuvat kunnallisverosta, osuudesta yhteisö-

veron tuottoon, kiinteistöverosta ja koiraverosta.

Tunnuslukuarvot 2006: koko maa ka. 2874 euroa/as., suurin 4793

euroa/as., pienin 1672 euroa/as.

Kuntien valtion avut ovat joko valtionosuuksia tai valtionavustuk-

sia. Valtionosuudet määräytyvät laskennallisesti. Ne myönnetään

hakemuksetta ja maksetaan säännöllisesti kuukausierinä. Valtion-

avustukset ovat puolestaan harkinnanvaraisia. Ne myönnetään

hakemuksesta ja maksetaan kertasuorituksena tai useammassa

erässä.

Valtionosuusjärjestelmän tavoitteena on tasata kuntien kustannuk-

sia peruspalvelujen tuottamisessa. Valtionosuus määräytyy kunnan

palvelujen tarvetta kuvaavien ja tuotantokustannuksiin vaikutta-

40

vien laskennallisten tekijöiden perusteella. Kunnalle maksetaan

valtionosuutta laskennallisten kustannusten ja asukaskohtaisen

rahoitusosuuden erotuksen määrä. Laskennalliset kustannukset

määräytyvät kuntakohtaisesti. Asukaskohtainen rahoitusosuus on

sen sijaan kaikille kunnille yhtä suuri. Kuntakohtaisia olosuhde-

tekijöitä, jotka vaikuttavat palvelutarpeeseen ja kustannustasoon

ovat taajama-aste, syrjäisyys, saaristoisuus ja kaksikielisyys. Sosi-

aali- ja terveydenhuollon valtionosuuteen vaikuttavat lisäksi ikä-

ryhmittäiset väestömäärät. Opetustoimessa valtionosuus määräy-

tyy oppilas- ja opiskelijamäärien perusteella.

Vaikka valtionosuudet myönnetään ja maksetaan palvelualoittain,

järjestelmä ei sido valtionosuuksia eri käyttötarkoituksiin.

Harkinnanvarainen rahoitusavustus on muuta valtionosuusjärjes-

telmää täydentävä tuki. Avustusta haetaan sisäasianministeriöltä

ja sitä voidaan myöntää kunnalle, joka ensisijaisesti poikkeuksel-

listen tai tilapäisten kunnallistaloudellisten vaikeuksien vuoksi

on lisätyn taloudellisen tuen tarpeessa. Tarpeeseen vaikuttavina

seikkoina otetaan huomioon myös paikalliset erityisolosuhteet.

Tuen myöntämiselle voidaan asettaa ehtoja. Toistuvasti avustusta

saaneilta kunnilta edellytetään hyväksyttävää suunnitelmaa kun-

tatalouden tasapainottamiseksi.

Tunnuslukuarvot 2006: koko maa valtionosuudet ka. 1042 euroa/

as. maksimi 3108 euroa/as., minimi 18 euroa/as.

41

Vuosikate prosenttia poistoista = 100 x Vuosikate/Poistot

Tunnuslukuarvot 2006: koko maa ka. 118 %, suurin 662 %, pienin

-326 %.

Tulorahoituksen riittävyyden arvioinnissa on vakiintunut käyttöön

tunnusluku, joka osoittaa vuosikatteen prosenttiosuuden poistoista.

Vuosikate osoittaa tulorahoituksen, joka jää käytettäväksi inves-

tointeihin, sijoituksiin ja lainan lyhennyksiin. Perusoletus on, että

mikäli vuosikate on siitä vähennettävien poistojen suuruinen (100

%), kunnan tulorahoitus on riittävä. Edellytyksenä tällöin on, että

poistojen määrä vastaa keskimääräistä vuotuista korvausinvestoin-

titasoa. Kuntataloudessa tavoitteena ei ole taloudellisen tuloksen

maksimointi vaan tulorahoituksen riittävyys. Tämä tarkoittaa, että

useamman tilikauden tarkastelujaksolla tuloslaskelmaan merkittyjen

tulojen tulisi kattaa tuloslaskelmaan merkityt menot. Toisaalta tulojen

ei myöskään tulisi pitkällä aikavälillä olla menoja suuremmat.

Vuosikate euroa/asukas

Tunnuslukuarvot 2006: koko maa ka. 327 euroa/as., suurin 1308

euroa/as., pienin -453 euroa/as.

Vuosikate asukasta kohden on toinen yleisesti käytetty tunnusluku

tulorahoituksen riittävyyden arvioinnissa. Keskimääräistä, kaik-

kia kuntia koskevaa tavoitearvoa tunnusluvulle ei voida asettaa.

Kunnan koko, taajama-aste, tekniset verkostot ja toimintojen orga-

42

nisointi ovat tekijöitä, jotka määrittävät asukaskohtaisen vuosika-

tetavoitteen kunnassa. Asukasmääränä tunnusluvussa käytetään

väestölaskennan mukaista asukaslukua tilikauden lopussa.

Tilikauden tulos on tilikaudelle jaksotettujen tulojen ja menojen

erotus, joka lisää tai vähentää kunnan omaa pääomaa. Tilikauden

tulokseen saattaa olennaisesti vaikuttaa satunnaiset tuotot tai kulut,

mistä syystä tulorahoituksen riittävyyden arviointia ei voida mää-

ritellä sen perusteella. Tilikauden tuloksen jälkeen esitettävät erät

ovat tuloksenkäsittelyeriä. Ylijäämäinen tilikauden tulos voidaan

siirtää varauksiin, rahastoida tai liittää tilinpäätöstä seuraavan

vuoden tilinpäätöksessä edellisiltä vuosilta kertyneeseen yli- tai

alijäämään. Ylijäämää lisääviä tai alijäämää vähentäviä eriä ovat

varausten ja rahastojen vähentäminen.

Tilikauden tulos euroa/ asukas

Tunnuslukuarvot 2006: koko maa 193 euroa/as., suurin 1876 euroa/

as., pienin -664 euroa/as.

Rahoituslaskelma

Investointien tulorahoitus, %: = 100 x Vuosikate / Investointien

omahankintameno

Tunnuslukuarvot 2006: koko maa ka. 62 %, suurin 5100 %, pienin

-1677 %.

43

Investointien tulorahoitus -tunnusluku kertoo kuinka paljon inves-

tointien omahankintamenosta on rahoitettu tulorahoituksella. Tun-

nusluku vähennettynä sadasta kertoo prosenttiosuuden, mikä on

jäänyt rahoitettavaksi pääomarahoituksella eli käyttöomaisuuden

myynnillä, lainalla tai vähentämällä kassavarojen määrää. Inves-

tointien omahankintamenolla tarkoitetaan rahoituslaskelman käyt-

töomaisuusinvestointeja, joista on vähennetty rahoituslaskelmaan

merkityt rahoitusosuudet.

Kassan riittävyys (pv): = 365 pv x Kassavarat 31.12. / Kassasta

maksut tilikaudella

Tunnuslukuarvot 2006: koko maa ka. 43 pv, suurin 385 pv, pienin

-17 pv.

Kunnan maksuvalmiutta kuvataan kassan riittävyytenä päivissä.

Tunnusluku ilmaisee, monenko päivän kassastamaksut voidaan

kattaa kassavaroilla. Maksuvalmiuden hoidon kannalta riittävänä

voidaan pitää kahden viikon kassan riittävyyttä.

44

Tulorahoituksen riittävyyden arviointi

Tulorahoituksen riittävyydestä korvausinvestointeihin ja lainan

lyhennyksiin voidaan tehdä johtopäätöksiä tuloslaskelman ja

rahoituslaskelman erien ja niistä laskettujen tunnuslukujen avulla

seuraavalla tavalla:

Kunnan talous on ylijäämäinen tai vahvistuva, kun vuosikate kat-

taa sekä pitkäaikaisten lainojen lyhennykset että korvausinvestoin-

nit. Ylijäämäisessä taloudessa tulorahoitusta jää vielä sen jälkeen,

kun pitkäaikaisten lainojen lyhennykset ja korvausinvestoinnit on

rahoitettu. Kunnan talous voi tilapäisesti olla ylijäämäinen esimer-

kiksi omaisuuden myynnin seurauksena. Mikäli kunnan talous on

useana perättäisenä vuotena ylijäämäinen, joudutaan asiantilaa

perustelemaan toimintakertomuksessa. Jos kyse ei ole kriisitalou-

den tervehdyttämisestä tai varautumisesta poikkeuksellisen suu-

reen investointimenoon tai vastaisen menetyksen korvaamiseen,

joudutaan tuntuvasti ylijäämäisen talouden tuloperusteita tarkis-

tamaan esimerkiksi veroprosenttia alentamalla.

Vahvistuvassa taloudessa kunnan tulorahoitus riittää sekä korva-

usinvestointeihin että lainojen takaisin maksuun, mutta merkit-

tävää ylijäämää ei kunnalle vielä kerry. Vahvistuvassa taloudessa

kunnan omavaraisuusaste paranee.

Kunnan talous on tasapainossa, kun vuosikate kattaa poistot.

Poistojen on vastattava keskimääräistä korvausinvestointien tasoa

45

kunnassa. Tasapainoisessa taloudessa tulorahoitus riittää paitsi toi-

mintamenoihin myös pitämään palvelujen tuotantovälineet kuten

rakennukset ja verkostot toimintakunnossa, ilman lainanottoa tai

omaisuuden myyntiä.

Tasapainossa olevassa taloudessa vuosikate kattaa suunnitelman

mukaiset poistot. Poistojen on kuitenkin vastattava keskimääräistä

vuotuista korvausinvestointien tasoa. Näin ei läheskään aina ole

tilanne; keskimäärin poistot ovat kunnissa alimitoitetut, jolloin

vuosikate ei riitä korvausinvestointeihin, vaikka kattaakin pois-

tot. Tulorahoituksen riittävyyttä arvioitaessa onkin syytä verrata

vuosikatteen, poistojen että poistonalaisten investointien omahan-

kintamenojen määrien samansuuruisuutta. Omahankintameno-

jen määrä, joka saadaan vähentämällä investointimenoista niihin

saadut rahoitusosuudet, vastaa likimäärin kunnan korvausinves-

tointien tarvetta, kun määrä lasketaan useamman vuoden keski-

arvona.

Kunnan talous on heikkenevä, kun vuosikate on positiivinen,

mutta tilikauden tulos negatiivinen. Heikkenevässä taloudessa

vuosikate ei riitä poistoihin. Kunnan on otettava lisää velkaa, rea-

lisoitava käyttöomaisuuttaan tai pitkäaikaisia sijoituksiaan taikka

vähennettävä toimintapääomaansa pitääkseen tuotantovälineet

toimintakunnossa.

Kunnan talouden tila on heikko, kun vuosikate negatiivinen. Kun-

nan taloutta voi kuvata heikoksi, kun vuosikate on merkittävässä

46

määrin negatiivinen. Erityisen vaikeana talouden tilaa on pidet-

tävä silloin, kun negatiivinen vuosikate toistuu vuodesta toiseen.

Heikossa taloudessa kunta joutuu ottamaan velkaa, realisoimaan

omaisuuttaan tai vähentämään toimintapääomaansa juoksevien

menojensa kattamiseksi. Talouden ongelmat näkyvät kunnan

taseessa oman pääoman vähentymisenä ja omavaraisuuden heik-

kenemisenä.

Tuomas Vanhanen

hallituksen jäsen,

Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) 2008

Lähteet:Kuntatalous – monen muuttujan summa, Suomen Kuntaliitto 2004, toim. Oiva

MyllyntausTaloudelliset tunnusluvut: www.kunnat.net

47Vaikuttam

istyön ajoittaminen

ajoitus, ajoitus, ajoitus!– ajatuksia kuntavaikuttamisesta ja siiHen valmistautumisesta

Oletko ajamasi asian kanssa jo liikkeelle lähtiessäsi myöhässä?

Olet, jos valtuuston esityslista on jaettu ja asiasi on listalla, mutta

et ole sen sisältöön sitä ennen ollut vaikuttamassa. Tämä on karu

tosiasia ja valitettavan totta ainakin suurimmissa kaupungeissa.

Hyvin harva – varsinkaan merkittävämpi – asia muuttuu enää val-

tuuston käsittelyssä.

Tämä harvoin ääneen sanottu tosiasia on liian harvalle vaikutta-

miseen pyrkivälle tuttu, mutta hiemankin kunnalliseen päätök-

sentekoon tutustuneelle sen pitäisi olla itsestäänselvyys. Meidän

valtuutettujen suusta harvoin kuulee korostettavan tätä, mikä lie-

nee vain inhimillistä. Onhan meidät valittu kaupunkilaisten äänillä

tekemään päätöksiä.

En osaa, enkä pyrikään, arvioimaan kuntavaikuttamista pienissä

kunnissa tai kaupungeissa, joita suurin osa Suomen kunnista on.

Pienet muutaman tuhannen asukkaan kunnat eroavat totaalisesti

päätöksenteko- ja valmistelukoneistoltaan suurista kaupungeista.

Kunnan koko vaikuttaa merkittävällä tavalla myös vaikuttamis-

keinoihin.

Kun mietin omaa hallituskauttani Helsingin yliopiston ylioppilas-

kunnassa HYYssä 1990-luvun puolessavälissä, niin olin autuaan

48

tietämätön kunnallisen päätöksenteon mekanismismeista. Kunta-

vaikuttamista ei tuolloin tunnuttu pitävän erityisen kiinnostavana

opiskelijapiireissä, vaikka merkittävä määrä opiskelijan arkeen liit-

tyvästä päätöksenteosta tehdäänkin kuntatasolla. Menneitä aikoja

muistellen ja nykyistä kokemuspohjaani hyödyntäen, kiteytyivät

alla olevat muutamat kuntavaikuttamisen perusopit:

I Tutustu kaupunkisi valmistelu- ja päätöksentekomekanismiin

Ennen kunnallisen päätöksentekojärjestelmän tuntemista on turha

kuvitella, että voisit saada ajamiasi asioita eteenpäin. Samalla valot-

tuu myös se, miksi olet autuaasti nukkunut onnesi ohi, jos asia on

jo valtuuston esityslistalla.

Vaikka kaupunginvaltuusto onkin kunnallisen päätöksenteon ydin,

on suurin osa päätöksistä käytännössä siunattu jo joko lautakun-

tavaiheessa tai kaupunginhallituksessa. Tämä tosiasia ei suinkaan

tarkoita, että me valtuutetut toimisimme vain kumileimasimina.

Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta valtuutetut miehittävät

merkittävimmät luottamushenkilöpaikat kaupunginhallituksissa,

kuntayhtymissä ja tärkeimmissä lautakunnissa.

II Tutustu aikaisempiin päätöksiin ja linjauksiin

Jotta voit aidosti vaikuttaa tuleviin päätöksiin, on syytä tuntea asi-

aasi vaikuttavat aikaisemmat päätökset. Jos esimerkiksi otetaan

vaikkapa opiskelija-asuntojen lisäämistarve, on ennen lobbaamista

syytä tutustua ainakin kaupungin voimassa olevaan yleiskaavaan,

asuntopoliittiseen ohjelmaan, aikaisempiin hankkeisiin jne.

49

III Tunne asiasi ja sen mahdolliset laajemmat vaikutukset

Muista, että sinun kauttasi vaikuttamisen kohteena oleville hen-

kilöille muodostuu kuva asiastasi ja sen merkityksestä. On siis

syytä tuntea ajamasi asian taustat ja vaikutukset mahdollisimman

laaja-alaisesti – toista tilaisuutta ensivaikutelman luomiseen ei tule.

Asiantuntemus myös vakuuttaa kuulijan siitä, että olet tosissasi ja

myös nähnyt vaivaa opiskellaksesi taustat.

Erityisesti luottamushenkilöt, mutta myös keskeiset virkamiehet

saavat valtavasti ja hyvin eritasoisia yhteydenottoja, joilla pyritään

vaikuttamaan mitä erilaisimpiin asioihin. Joukosta erottuvat eduk-

seen ne, jotka ovat tehneet kotiläksynsä kunnolla.

Hyvä lobbaaja osaa myös tarvittaessa mittasuhteuttaa oman asiansa

suurempiin kokonaisuuksiin. Esimerkiksi kaupungin asuntopoli-

tiikka on moniulotteinen kokonaisuus, jossa opiskelija-asuminen

on vain yksi, jopa melko pienehkö, osa-alue.

IV Tunne avainvirkamiehet ja luottamushenkilöt

Päätöksenteon valmistelussa olennaisessa asemassa ovat virka-

miehet. Hyvä vaikuttaja tuntee ainakin omalle asialleen keskei-

set toimijat – niin virkamiehet kuin luottamushenkilöt. On hyvin

pieni vaiva kaivaa esiin oikeat henkilöt – suurissa kaupungeissa

valtuutettujen on pakko keskittyä tiettyihin osa-alueisiin ja siksi

on turha olettaa, että valtuutettu kuin valtuutettu voisi tuntea

asiaasi.

50

V Ajoita oikein ja mieti lähestymistapa

Kirjoitus on otsikoitu vallitsevan trendin mukaisella toistolla:

ajoitus, ajoitus, ajoitus. Tämä onkin vaikuttamiseen opastavan

kirjoittajan arvokkain neuvo. Ajoittamalla (ja luonnollisesti koh-

distamalla) vaikuttaminen oikein, säästää valtavasti työtä. Ehkä

lobbaaminen asioiden valmisteluvaiheessa ei ole niin seksikästä

kuin perinteinen kärkipoliitikkojen ja kaupunginjohtajien tapaa-

miset, mutta aivan varmasti tehokkaampaa. Tosiasia vain on, että

mitä paremmin ajoitat ja kohdistat vaikuttamisesi, sitä tuloksek-

kaampaa se on.

Mieti myös lähestymistapaasi. Kuten aikaisemmin mainitsin,

niin yhteydenottoja tulee melkoisesti. Yksittäinen sähköposti

tylsällä mitään sanomattomalla otsikolla, jossa pahimmillaan on

kymmenen sivun liite kirjoitettuna 10-fontilla, päätyy helposti

lukemattomien sähköpostien mustaan aukkoon. Hyvä vaikuttaja

osaa kiteyttää ja ilmaista asiansa lyhyesti ja mielenkiintoisesti niin

sähköisen viestinnän välityksellä kuin henkilökohtaisesti tavat-

taessa.

VI Pyri vaikuttamisessa pitkäjänteisyyteen

Opiskelijoiden edunvalvonta- ja vaikuttamistyötä hankaloittaa sen

parissa toimivien henkilöiden nopea vaihtuvuus. Tämä kuuluu

luonnollisesti opiskelijoiden edunvalvonnan luonteeseen ja juuri

siksi tiedon siirtäminen seuraavalle vaikuttajapolvelle on olennai-

sen tärkeää, mutta harmiteltavan laiminlyötyä. Päättäjän kannalta

taas pitkäjänteisyys ja kauemmas tulevaisuuteen katseen siirtämi-

51

nen palvelisi tarkoitusta paremmin. Älä siis pety vaikka tulokset

eivät ole välittömiä – kuntapolitiikka vaatii pitkäjänteisyyttä ja sitä

vaaditaan myös vaikuttamaan pyrkiviltä!

Tatu Rauhamäki

asuntoministerin erityisavustaja

Kirjoittaja on ollut Helsingin kaupunginvaltuutettu vuodesta

2000 lähtien ja toimii tällä hetkellä myös YTV:n hallituksen

puheenjohtajana. Kirjoittaja on toiminut myös Helsingin yli-

opiston ylioppilaskunnan HYY:n hallituksessa 1996.

52Va

ikut

tam

isty

ön a

joitt

amin

en vaikuttamisen aikataulu vaalien alla

Puolueiden valmistautuminen vaaleihin alkaa jo yli vuosi ennen

vaaleja. Puolueet valitsevat hyvissä ajoin muun muassa vaalipäälli-

kön sekä usein poliittisen sihteerin tai vaalisuunnittelijan, joka kir-

joittaa ja kokoaa pohjaa puolueen vaaliohjelmalle. Ylioppilaskun-

nissa vaikuttaminen valtakunnallisiin vaaliohjelmiin kannattaakin

aloittaa ajoissa. Puolueiden kunnallisvaaliohjelmia valmisteltiin

jo vuoden 2007 lopusta lähtien, ja suurin osa puolueista vahvisti

valtakunnalliset tavoitteensa vuoden 2008 ensimmäisten kuukau-

sien aikana. Paikallisten vaaliohjelmien kirjoittaminen aloitetaan

yleensä täydellä teholla valtakunnallisten tavoitteiden päättämisen

jälkeen. Ylioppilaskuntien on hyvä olla aktiivisesti yhteydessä puo-

lueisiin ja yrittää ajaa omia tavoitteitaan läpi jo vaaliohjelmiin. Näin

opiskelijoille tärkeitä teemoja on helpompi nostaa sekä ehdokkai-

den että median tietoisuuteen kuin ainoastaan ylioppilaskuntien

omien kampanjoiden kautta. Paikalliset poliittiset opiskelija- ja

nuorisojärjestöt ovat vaaliohjelmavaikuttamisessa keskeisiä yhteis-

työkumppaneita.

Ennakkoäänestyspaikkojen sijoittelu on opiskelijoiden ja nuorten

äänestysaktiivisuuden parantamisen kannalta tärkeää. Kunnan

keskusvaalilautakunnat muotoilevat ehdotuksensa ennakkoää-

nestyspisteistä ja lopullisen päätöksen tekevät kaupunginvaltuus-

tot. Vuoden 2008 kunnallisvaalien ennakkoäänestyspaikat ovat

keväällä 2008 kaupunginvaltuustoissa päätettävänä. Aikataulut

53

vaihtelevat kunnittain ja vaalilaissa on määritelty ainoastaan, että

äänestyspisteet on määrättävä ”hyvissä ajoin”. Ylioppilaskuntien

on oltava loppukevääseen saakka aktiivisesti yhteydessä keskus-

vaalilautakuntaan ja vielä ennen lopullista päätöstä kaupungin-

valtuutettuihin. Äänestyspisteitä sijoitellaan usein suuriin kaup-

pakeskuksiin ja automarketteihin, joissa nuoret liikkuvat harvoin.

Olisikin perusteltua, että opiskelija-asuntojen tai kampusten lähei-

syydessä on omia äänestyspisteitä. Joissain yliopistokaupungeissa

ylioppilaskunnat ovat saaneet kampuksille äänestyspisteitä, osassa

kampuksille tulee äänestysbussi. Kuitenkin esimerkiksi Helsingissä

keskusvaalilautakunnan mielestä yliopisto ei ole riittävän julkiseksi

koettu alue, jotta sinne voitaisiin laittaa äänestyspiste. Asenteisiin

vaikuttaminen sekä vaalilautakuntien näkökulmiin vaikuttaminen

on tärkeää ja se on aloitettava ajoissa.

Ylioppilaskunnat voivat yrittää saada opiskelijoita ehdokkaiksi esi-

merkiksi kokoamalla sähköpostiin eri puolueiden opiskelijajärjes-

töjen yhteystiedot ja kannustaa opiskelijoita hakeutumaan ehdok-

kaiksi. Puolueita voi houkutella mainostamaan ylioppilaslehdissä

tai ylioppilaslehtiä voi kannustaa kirjoittamaan ennakkoartikkeli

kunnallisvaaleista ja ehdokasasettelusta. Mitä enemmän on nuoria

ehdokkaita, sitä todennäköisempää on, että nuoret saavat myös

enemmän ääniä. Vuoden 2004 kunnallisvaaleissa 20–24-vuotiaita

ehdokkaita koko maassa oli yhteensä 1 519, kun 55–59-vuotiaita oli

ehdolla 6 148 henkilöä. Kunnallisvaaleissa 2008 ehdokasasettelu on

kuumimmillaan kevään lopulla sekä kesällä. Esimerkiksi eduskun-

tavaaleissa ehdokkaat valitaan jo aikaisemmin.

54

Myös esimerkiksi vaihto-opiskelijat saavat äänestää ennakkovaa-

leissa opiskelukaupunkinsa suurlähetystössä tai konsulaatissa.

Vaihtoon lähtevien infopakettiin voikin liittää paperin, jossa ker-

rotaan mahdollisuudesta äänestää myös ulkomailla. Vaihtoaika-

tauluista riippuen tietopaketti voi olla hyvä liittää jo keväällä jär-

jestettävään vaihto-opiskeluun lähtevien tiedotustilaisuuteen.

Ylioppilaskuntien näkyvä rooli vaalien taustavaikuttajana ja kes-

kustelun aiheiden määrittelijänä on juuri vaalien alla. Äänestys-

aktiivisuus ennakkovaaleissa on tilastojen mukaan kasvanut kai-

kissa vaaleissa. Esimerkiksi vuoden 2004 kunnallisvaaleissa äänistä

noin 40 prosenttia annettiin jo ennakkovaaleissa. Ennen varsinaista

vaalipäivää ehdokkaat ovat usein niin kiireisiä kaduilla kam-

panjoinnissa, että keskustelutilaisuuksiin voi olla vaikeaa saada

ehdokkaita. Myös yleisön houkutteleminen paikalle on helpompaa

silloin, kun ihmiset eivät vielä ole kyllästyneet vaaleihin, ja oman

ehdokkaan etsiminen on käynnissä. Mitä lähemmäs vaaleja tul-

laan, sitä vähemmän on aikaa ja kiinnostusta osallistua erilaisiin

tilaisuuksiin. Opiskelijoille keskeisten teemojen nostaminen kes-

kusteluun on aloitettava jo muutama viikko ennen ennakkovaaleja.

Näkyvät ja uudet ideat sekä provosoivat tempaukset herättävät

kiinnostusta ja huomiota ja voivat olla hyviä välineitä keskustelun

herättämiseksi.

Vaaleista saa lisää tietoa osoitteesta http://www.vaalit.fi. Tältä

sivustolta löytyy myös tilastotietoa vaaleista sekä muun muassa

nuorten ehdokkaiden määristä ja nuorten äänestysaktiivisuudesta.

55

Tärkeimmät päivämäärät vuoden 2008 kunnallisvaaleissa:

Vaalipäivä sunnuntai 26.10.2008 �Ennakkoäänestys kotimaassa 15. � –21.10.2008Ennakkoäänestys ulkomailla 15. � –18.10.2008Ehdokasasettelu vahvistetaan 25.9.2008 �Ehdokashakemukset jätettävä viimeistään 16.9.2008 ennen klo �16.00Äänioikeustiedot määräytyvät 5.9.2008 ja äänioikeusrekisteri �perustetaan 10.9.2008.

Johanna Nuorteva

sosiaalipoliittinen sihteeri, Suomen ylioppilaskuntien

liitto (SYL)

kaupunginvaltuuston varajäsen (vihr.), Helsinki

56Ku

nnal

lisva

alei

sta

ylei

sest

i

puolueiden oHjelmat kunnallisvaaleissa

Puolueiden kunnallisvaaliohjelmat jakautuvat ainakin kolmen

alueellisen tason ohjelmiin: valtakunnallisiin, maakuntatason sekä

kuntakohtaisiin ohjelmiin. Lisäksi yksittäisillä ehdokkailla on omia

tavoitteitaan ja teemojaan.

Valtakunnallinen ohjelma sisältää yleiset linjaukset

Puolueiden aikataulut valtakunnallisten ohjelmien hyväksymiselle

ja julkaisemiselle vaihtelevat. Viime aikoina yleinen suuntaus on

ollut se, että varsinaiset vaaliohjelmat on julkaistu yhä lähempänä

vaaleja. Tällä pyritään siihen, etteivät ohjelmalliset avaukset ehtisi

väljähtyä ennen varsinaista vaalikampanjaa. Ohjelmien valmistelu

aloitetaan puolueissa kuitenkin hyvissä ajoin, useimmiten noin

vuosi ennen vaaleja. Lisäksi on huomattava, että puolueet tekevät

erilaisia ohjelmallisia kannanottoja, avauksia ja tavoitetarkennuk-

sia linjauksiinsa myös ennen ja jälkeen varsinaisen vaaliohjelman

hyväksymisen.

Valtakunnallisten ohjelmien kirjoittamisen haaste on siinä, että

niissä puolueiden pitää linjata tavoitteensa hyvinkin erikokoisia

ja erilaisissa taloudellisissa tilanteissa olevia kuntia ja niiden asuk-

kaita varten. Valtakunnalliset ohjelmat sisältävät puolueen suuret ja

yleiset tavoitteet. Voisi arvioida, että puolueiden suuria ”kattotee-

moja” syksyn 2008 kunnallisvaaleissa ovat ainakin peruspalvelujen

57

turvaaminen kuntalaisille, viihtyisän elinympäristön edistäminen,

yrittäjyyden ja elinkeinotoiminnan edellytysten kehittäminen kun-

nissa, kuntien työntekijöiden asema, vaikuttamisen ja paikallisde-

mokratian edistäminen sekä kuntien vakaan talouden turvaami-

nen.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus, Paras-hanke, sekä siihen liit-

tyvät suunnitelmat ja toimenpiteet tuovat ohjelmiin varmuudella

uusia elementtejä verrattuna aiempiin vaaleihin. Vaalien ”kuu-

mat”, vahvasti mediassa esille nousevat teemat tarkentuvat yleensä

vasta varsinaisen vaalikamppailun aikana. Vuonna 2004 tällaiseksi

aiheeksi muodostui kysymys kuntien palveluiden tuottamista-

voista, siis yksityistämisestä, ulkoistamisesta ja kunnan omasta

palvelutuotannosta.

Maakuntaohjelmassa etsitään menestystekijöitä

Kunnallisvaaleilla on myös maakunnallista merkitystä. Maakun-

taliiton hallituksen ja valtuuston kokoonpano määräytyy kunnal-

lisvaalien tuloksen perusteella. Siksi puolueiden piiriorganisaatiot

panostavat yhä enemmän kunnallisvaalien yhteydessä myös maa-

kunnallisten ohjelmien laadintaan.

Maakuntaohjelmissa puolueet pyrkivät erittelemään alueen vah-

vuuksia ja löytämää uusia menestystekijöitä maakunnan vetovoi-

man ja kehityksen edistämiseksi. Puolueet ottavat ohjelmissaan

kantaa niin aluekehityksen yleisiin edellytyksiin, yrittämisen,

58

osaamisen ja koulutuksen edistämiseen, liikennehankkeisiin,

yhdyskuntarakenteeseen, ympäristöön kuin asumiseenkin. Seutu-

kuntayhteistyö ja maakunnalliset hallintokysymykset ovat myös

osassa ohjelmista vahvasti esillä.

”Räätälöity” kuntakohtainen ohjelma

Menestyäkseen vaaleissa puolueiden täytyy ”räätälöidä” jokai-

seen kuntaan oma ohjelma. Valtakunnalliset ja maakunnalliset

ohjelmat ovat liian yleisluontoisia ajatellen hyvinkin erilaisia kun-

tia ja niiden asukkaita. Kuntakohtaisten ohjelmien laadinnasta

vastaavat puolueiden kunnallisjärjestöt tai paikallisosastot ja

-yhdistykset.

Ohjelmien teemat ja etenkin niiden painotukset vaihtelevat suu-

resti. Kunnan asukasmäärä ja pinta-ala, maantieteellinen sijainti,

väestörakenne ja -kehitys, taloudellinen tilanne, palvelujen tuotta-

mistavat sekä elinkeinorakenne ovat esimerkkejä tekijöistä, jotka

vaikuttavat puolueiden teemojen ja näkökulmien valintaan ohjel-

makirjoituksessa.

Etelän suurissa kaupungeissa ohjelmissa otetaan maaseutukun-

tia enemmän huomioon esimerkiksi asuntojen saatavuuteen ja

kohtuuhintaisuuteen, viher- ja virkistysalueisiin ja päivähoito-

paikkojen riittävyyteen liittyviä kysymyksiä. Harvaan asutuissa

muuttotappiokunnissa puolestaan pinnalla olevia asioita ovat pal-

veluverkon ja palveluiden turvaaminen, elinkeinoelämän ja yrit-

59

tämisen vireyttäminen sekä yleensäkin tiukkaan kuntatalouteen

liittyvät kysymykset.

Puolueen koko ja valta-asema kunnassa vaikuttaa jonkin verran

ohjelmien sisältöön, näkökulmiin ja tyyliin. Vaikka kunnissa ei ole-

kaan samalla tavalla hallitus–oppositio-asetelmia kuin valtakun-

nan politiikassa, suuren ja vaikutusvaltaisen puolueen ohjelmiin

vaikuttaa ”vastuunkantajapuolueen” rooli. Se joutuu ”haastaja-

puolueita” enemmän ottamaan ohjelmassaan huomioon sen, että

harjoitettu ja tulevan vaalikaudenkin politiikka on pitkälti heidän

johtamaansa joko yksin tai yhdessä joidenkin muiden puoluei-

den kanssa. Kunnan suurten puolueiden ohjelmat saattavatkin

muistuttaa kunnallispoliittisia hallitusohjelmia, joissa on melko

yksityiskohtaiset toimenpide-ehdotukset seuraavalle valtuusto-

kaudelle. Haastajapuolueiden ohjelmat ovat usein oppositiohen-

kisempiä: kriittisiä, räväkämpiä ja vahvemmin vaihtoehtoja esit-

täviä.

Kuntakohtaisten ohjelmien ja tavoitteiden pohjalta puolueet raken-

tavat paikalliset kampanjansa, joilla pyritään vakuuttamaan kunta-

laiset äänestäjinä. Harva kuntalainen tutustuu kokonaisuudessaan

sen enempää puolueiden valtakunnallisiin tai edes kuntakohtaisiin

ohjelmiin. Siksi puolueet pyrkivät tiivistämään ohjelmalliset tavoit-

teensa mainonnan, käsiesitteiden tai muiden kampanjamuotojen

avulla. Sähköinen media – ja etenkin internet – on ohjelmien ja

teemojen esille tuonnissa yhä tärkeämpi väline, jonka merkitystä

mikään puolue ei voi enää väheksyä.

60

Yhteenvetona voisi sanoa, että kuntakohtaisissa ohjelmissa linja-

taan tavoitteet tulevalle valtuustokaudelle ensinnäkin puolueen

omaa päätöksentekoa ja toimintaa varten. Vielä tärkeämpää on se,

että niiden avulla puolueet tuovat esille ohjelmalliset tavoitteensa

ja jopa toimenpide-ehdotuksensa, joille ne haluavat äänestäjien

luottamuksen vaaleissa entistä paremman kunnan rakentamiseksi

asukkaille.

Ehdokkaat antavat kasvot puolueiden sanomalle

Tärkein menestystekijä puolueille kunnallisvaaleissa on hyvät

ehdokkaat. He antavat kasvot puolueille ja niiden sanomalle. Harva

ehdokas tekee pitkiä ohjelmajulistuksia, mutta omat pääteemat

vaaleissa ja tavoitteet kunnallispolitiikassa on jokaisen vakavasti

otettavan ehdokkaan tehtävä selväksi itselleen. Ja ne on tuotava

esille myös äänestäjille.

Hyvällä ehdokkaalla on siis omat selkeät vaaliteemansa, jotka ovat

konkreettisia, ajankohtaisia ja koskettavat kuntalaisia; arkipäivän

teemoja, joilla pääsee äänestäjän ”iholle”. Puiston penkkien koh-

talo saattaa joillekin kuntalaisille olla äänestyspäätöstä tehtäessä

ratkaisevampaa kuin vuosikatteen suuruus kunnan tilinpäätök-

sessä.

On yleisesti hyväksyttyä ja tunnustettua, ettei yksittäisen ehdok-

kaan tarvitse olla kaikkien kuntapolitiikkaan liittyvien kysymysten

asiantuntija. Taitava ehdokas ammentaa teemansa itselleen lähei-

61

sistä asioista ja arkipäivän kokemuksista. Asiantuntemus syntyy

kuntapolitiikassa usein jopa huomaamatta, elämällä aivan taval-

lista elämää.

Ilkka Miettinen

suunnittelupäällikkö, Suomen Keskusta

62Ku

nnal

lisva

alei

sta

ylei

sest

i

kuntavaalien eHdokasasetteluopiskelijaliikkeen näkökulmasta

Opiskelijaliikkeen – ja erityisesti sen lipunkantajan ylioppilaskun-

tien – kannalta kuntavaikuttamisessa on huikeita mahdollisuuksia

kerran neljässä vuodessa. Toisin kuin yleisesti ajatellaan, on tehok-

kain aika noin vuosi ennen vaaleja. Opiskelijapoliitikkojen kunta-

vaikuttamisen kulta-aika on siis ehdokasasettelun ja vaalivalmis-

telun aika, ei niinkään vaalit tai sen jälkeinen aika.

Ehdokasasettelu ja vaalivalmistautuminen on hyvää aikaa kaikille

eturyhmille, mutta aivan erityisesti opiskelijaliikkeelle. Opiskeli-

jaliikkeen kannalta ajankohdassa yhdistyy tilanne jossa liikkeen

heikkoudet eivät näyttäydy, mutta vahvuudet korostuvat. Se, ett-

eivät opiskelijaliikkeen rivit ole kovin tiiviit, ei näyttäydy kaikessa

mitassaan. Lobbareiden kokemattomuus tai vähät varatkaan eivät

näyttele keskeistä roolia. Erityisiä vahvuuksia on se, että opiskelija-

poliittisessa vaikuttamisessa voidaan käyttää normaalia laajempaa

joukkoa aktiiveja ja se, että opiskelijoilla on usein mahdollisuus

käyttää hetkellisesti paljon aikaa vaalityöhön.

Ylioppilasliikkeen keskeisimpiä ongelmia on rivien harvuus ja seka-

vuus. Vaikka ylioppilaskunnat edustavatkin yli 145 000 opiskelijaa,

on kaikille lobattaville selvää, etteivät ylioppilaskunnat kykene

mobilisoimaan valtaosaa jäsenistöstään toimintaan. Tämä erottaa

ylioppilaskunnat monesta muusta eturyhmästä. Opiskelijoiden

joukko on muutenkin varsin pieni, kun sitä verrataan esimerkiksi

63

eläkeläisiin, ammattiliittoihin tms. Tämän vuoksi perinteinen lob-

baaminen ei välttämättä ole tehokkain tapa edistää opiskelija-asiaa,

vaikka se onkin monissa tapauksissa välttämätöntä ja tarpeellista.

Sen sijaan ehdokkuus ja vaikuttaminen suoraan ehdokkaisiin esi-

merkiksi näiden henkilökohtaisissa tukiryhmissä on tehokasta

vaikuttamista. Tässä työssä voidaan hyödyntää samanaikaisesti

useampaa toimijasukupolvea. Ehdokasasetteluun osallistuminen

opiskelijapoliittisena vaikuttamisena on helppoa ja tuloksekasta,

mutta edellyttää pieniä muutoksia opiskelijapolitiikan toiminta-

filosofiassa. Lähinnä uudelleen ajattelua tarvitaan sitoutumatto-

muus- ja poliittisuus-linjausten kohdalla.

Tehokas opiskelijaliike pitää huolen, että sen edustajia on runsaasti

ehdolla kunnallisvaaleissa. Opiskelijaliikkeen ehdokkaiden tulee

koota itselleen vahva tukiryhmä ja tässäkin ylioppilaskunnan aktii-

vit voivat luoda merkittävän pohjan. Useimmissa kunnissa opiske-

lijapoliitikon on helppo päästä ehdokkaaksi, ainakin Vihreiden ja

luultavasti myös muiden puolueiden listoille. Kunnallisvaaleissa

hyvä kampanja tuo varsin helposti ainakin joitain kunnallisia luot-

tamustoimia, vaikka läpimeno ei heti onnistuisikaan. Ylioppilas-

kunnan on siis aidosti helppo saada omia aktiivejaan kunnalliseen

päätöksentekoon ja puolueiden kunnallispoliittiseen sisäpiiriin,

jossa vaikuttaminen on paitsi helppoa, myös tehokasta.

Opiskelijaliikkeen tavoitteiden kannalta olennaisinta on suhtautua

eri puolueiden toimintaan osallistuviin ylioppilaskunnan jäseniin

64

omina edustajina ja pitää huoli, että ehdokkaat kokevat olevansa

opiskelijaliikkeen yhteisellä asialla. Poliittisesti sitoutuneisiin opis-

kelijoihin suhtaudutaan usein kuten ulkopuolisiin, ja tämä on opis-

kelijaliikkeen tavoitteiden edistämisen kannalta vahingollista. On

tärkeää pitää huoli siitä, että valtuustoissa on itsensä opiskelijaliik-

keeseen kuuluviksi kokevia edustajia.

Ylioppilaskuntien kannattaa käyttää energiaansa siihen, että sen

aktiivit lähtevät ehdolle ja kokevat ehdokkuudellaan edistävänsä

opiskelijoille tärkeitä asioita. Tämän lisäksi opiskelijoita kannattaa

kannustaa osallistumaan vapaaehtoisina myös muiden kuin opis-

kelijaehdokkaiden kampanjoihin. Kampanja-aktiivit muodostuvat

parhaissa tapauksissa ehdokkaiden luotetuiksi tukihenkilöiksi ja

saavat omien vahvuusalojensa osalta asiantuntijastatuksen koh-

tuullisen helposti. On opiskelijaliikkeen etu, että useilla ehdok-

kailla on lähipiirissään opiskelija-aktiiveja.

Sen lisäksi, että opiskelija-aktiiveja kannustetaan ehdokkaiksi ja

vaalityöhön, tulee ylioppilaskunnan pitää heihin yhteyttä ja kertoa

tavoitteistaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Ohjelmatavoitteiden

viestinnän jatkeeksi kannattaa muodostaa perinne kunnallisissa

luottamustoimissa toimivien ja niihin pyrkivien opiskelijoiden

ja ylioppilaskunnan johdon tapaamisista esim. puolivuosittain.

Tapaamisissa ylioppilaskunnan johto saa tärkeää tietoa mm. kun-

nallispolitiikan aikatauluista ja kykenee pitämään läheiset suhteet

omiin edustajiinsa.

65

Kunnallisasiat ovat kaikkien kunnassa asuvien asioita, ja siten

myös opiskelija-asioita. Tehokas ja ajoissa liikkeellä oleva opiskeli-

jaliike voi varmistaa äänensä kuulumisen aktiivisella osallistumi-

sella kunnallisvaaleihin. Mitä enemmän kunnallispolitiikassa on

opiskelijaliikkeeseen itsensä mieltäviä poliitikkoja, sitä paremmin

opiskelijoiden tarpeet huomioidaan päätöksenteossa.

Ville Tuominen

kampanjapäällikkö, Vihreät De Gröna

Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunnan TOKYOn

hallituksen puheenjohtaja 2003

66U

usi v

altu

usto

kaus

i – s

uhte

iden

luom

inen kaupunginvaltuusto

– ylimmän vallan Haltija

Suomessa kunnilla on perustuslailla turvattu itsehallinto. Demo-

kratia toteutuu kunnallisessa itsehallinnossa siten, että kuntalaiset

valitsevat luottamushenkilöt päättämään kunnan asioista. Kunnan

korkein päättävä elin on valtuusto. Neljän vuoden välein järjestet-

tävissä kunnallisvaaleissa valitaan valtuuston jäsenet ja varajäsenet

eli valtuutetut ja varavaltuutetut. Valtuutettuja on 13–85 kunnan

asukasluvusta riippuen. Valtuusto valitsee keskuudestaan puheen-

johtajan ja tarvittavan määrän varapuheenjohtajia. He edustavat

yleensä suurimpia valtuustoryhmiä. Valtuusto on järjestäytynyt

valtuustoryhmittäin, jotka usein vastaavat vaaleissa ehdokkaita

asettaneita ryhmittymiä. Valtuustoryhmän voi muodostaa yksikin

valtuutettu. Valtuusto on päätösvaltainen, kun vähintään kaksi kol-

masosaa valtuutetuista on läsnä.

Ylimpänä päättävänä elimenä valtuuston tehtävänä on vastata

kunnan toiminnasta, palveluista ja taloudesta päättämällä nii-

den yleisistä periaatteista. Valtuusto päättää myös kunnan hal-

lintosäännöstä, jolla määrätään kunnan hallintomenettelystä. Val-

tuusto valitsee kunnanjohtajan ja kunnanhallituksen sekä asettaa

lautakunnat. Käytännön työn tekevät päätettyjen suuntaviivojen

mukaisesti lautakunnat, virkamiehet ja kunnanhallitus. Hallitus

valmistelee valtuustoon menevät asiat sekä vastaa niiden täytän-

töönpanosta ja laillisuudesta.

67

Pääsääntöisesti valtuustossa käsiteltävät asiat ovat kunnanhallituk-

sen ehdotuksia. Valtuusto voi hyväksyä asiat esitysten mukaisesti

tai tarvittaessa päättää toisin. Kuntalain mukaan kunnanhallituk-

sen on valmisteltava kaikki valtuustossa käsiteltävät asiat. Poikke-

uksen tähän muodostavat valtuuston toiminnan sisäistä järjestelyä

koskevat asiat, valtuuston asettaman tilapäisen valiokunnan tai

tarkastusvaliokunnan valmistelevat asiat. Valtuuston käsiteltäväksi

voivat myös valtuutetut tai kuntalaiset esittää asioita. Valtuutetut

voivat tehdä valtuustoaloitteita. Niistä ei ole säädetty kuntalaissa,

vaan yleensä kuntien hallintosäännöissä tai valtuustojen työjärjes-

tyksissä. Tästä seuraa, että kunnissa saattaa olla eroja valtuusto-

aloitteiden käsittelyssä. Usein valtuustoaloite lähetetään kunnan-

hallituksen valmisteltavaksi. Tähän liittyen voidaan valtuustossa

käydä myös lähetekeskustelu.

Kunnan asukkailla on oikeus tehdä kunnalle aloitteita sen toimin-

taa koskevissa asioissa. Kuntalaisaloitteen tekijälle on ilmoitettava

toimenpiteet, jotka on suoritettu aloitteen johdosta. Valtuustoa on

vähintään kerran vuodessa informoitava sen toimivaltaan kuulu-

vissa asioissa tehdyistä aloitteista ja niiden johdosta suoritetuista

toimenpiteistä. Kuntalaisaloite on otettava valtuuston käsittelyyn,

mikäli sen toimivaltaan kuuluvassa asiassa aloitteen tekijöinä on

vähintään kaksi prosenttia äänioikeutetuista kunnan asukkaista.

Valtuusto voi käsitellä asian, joka on mainittu kokouskutsussa ja

valmisteltu kuntalain edellyttämällä (yllä kerrotulla) tavalla. Jos

asia on kiireellinen, valtuusto voi päättää ottaa asian käsiteltäväk-

68

seen, vaikka sitä ei ole mainittu kokouskutsussa. Jos asiaa ei ole

lainkaan valmisteltu, se voidaan ottaa käsittelyyn vain yksimieli-

sellä päätöksellä. Valtuuston kokoukset ovat pääsääntöisesti jul-

kisia, toisin kuin kunnanhallituksen tai lautakuntien kokoukset.

Kokouksen julkisuudesta voidaan poiketa silloin, jos kokouksessa

käsitellään asiaa tai asiakirjaa, joka on lailla säädetty salassa pidet-

täväksi tai valtuusto muuten painavan syyn vuoksi niin päättää.

Tuomo Puumala

kansanedustaja (kesk.)

kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, Kokkola

69U

usi valtuustokausi – suhteiden luominen

kaupunginHallitus – arjen poliittinen joHtaja

Kunnallispolitiikka on aika vähän tunnettu politiikan lohko. Ja

vielä huonommin tunnetaan kunnallisissa asioissa käytetyt vallan-

käyttötavat. Turun yliopiston valtio-opin professori Matti Wibergin

laajassa oppikirjassa Politiikka Suomessa ei löydy asiahakemistosta

kaupunginhallitusta, eikä kunnanhallitusta. Ainoa kunnallispo-

litiikkaan liittyvä hakusana on kunnallinen työmarkkinalaitos.

Lukion yhteiskuntatiedossa kunnanhallituksesta kerrotaan suo-

raan vain puolen sivun verran. Kirjassa ylikorostuu kunnan pal-

velutehtävien ja niiden hallinnoinnin kuvailu suhteessa itse poliit-

tiseen päätöksentekoprosessiin.

Tästä on hieman vaikea syyttää oppikirjantekijöitä, sillä suuri osa

kunnallispolitiikoista on itsekin omaksunut tämän heille tarjotun

hallinnollisen roolin. He ovat usein unohtaneet olevansa kaikesta

päättäviä poliittisia toimijoita.

Tässä nykyisessä käytännössä hämärtyy se tosiasia, että poliitti-

sesti valittu kaupunginhallitus käyttää ylintä toimeenpanovaltaa

kaupungissa. Se myös johtaa kaupungin hallintoa, ja vastaa sen

talouden hoidosta. Se myös valmistelee kaupunginvaltuustossa

käsiteltävät asiat, ja huolehtii sitten niiden käytäntöön panosta ja

laillisuuden valvonnasta.

70

Kaupunginhallitus koostuu kaupunginvaltuuston valitsemasta

15:sta henkilöstä, jotka istuvat yleensä koko vaalikauden (Hel-

singissä tosin vain kaksi vuotta kerrallaan). Yleensä hallitukseen

valitaan vaaleissa valittuja kaupunginvaltuutettuja, joilla on sekä

vaaleissa hankittu kansalaisten, että oman valtuustoryhmänsä luot-

tamus. Tämä käytäntö tuo mukanaan tietyn poliittisen vastuunalai-

suuden ja sidonnaisuuden. Poliittisesti valitut luottamushenkilöt

noudattavat yleensä poliittisen ryhmänsä kannanottoja, vaikka täl-

laista sidonnaisuutta ei missään suoraan vaadita. Tätä käytäntöä

kutsutaan myös tutummalla nimellä ryhmäkuri.

Äskeinen selostus on mielestäni tarpeen tietää, jos opiskelija haluaa

lähestyä kaupunginhallitusta. On tiedettävä keitä kaupunginhalli-

tuksen jäsenet ovat ja millä valtuuksilla he toimivat. Muuten odo-

tukset saattavat olla kohtuuttomat, ja johtavat vieraantumiseen

politiikasta. Kaupunginhallituksen jäsenet ja ryhmät kun voivat

vain luvata, sen mihin heillä on valtuudet ja mihin heidän rah-

keensa riittävät.

Valtaa kaupunginhallituksella kuitenkin on.

Itsekään ei oikein tule ajatelleeksi kuinka rankka työkalu kau-

punginhallitus poliitikkojen käsissä on. Sitä voi verrata maan

hallitukseen, tosin sillä erolla, että Helsingin kaupunginhallituk-

sessa ovat edustettuna äänimääriensä suhteessa kaikki suurem-

mat puolueet. Näin sillä ei käytännössä ole edes sitä tarkkailevaa

oppositiota.

71

Kaupunginhallitus on elin, joka pystyy reagoimaan nopeimmin

tärkeisiin ajankohtaisiin asioihin; on kyseessä sitten Elimäenkadun

talonvaltaus tai sairaanhoitajien joukkoirtisanoutumisen uhka. Näissä

tapauksissa kaupunginhallitus kuulee asiantuntijoita, ja ohjeistaa

osaltaan kaupungin johdon toimimaan haluamallaan tavalla.

Kaupunginhallitus voi myös alistaa kaupungin lauta- ja johtokun-

tien tekemiä päätöksiä itselleen. Asioita alistetaan kohtuullisen

harvoin, mutta kuitenkin useita kertoja vuodessa. Kussakin lauta-

ja johtokunnassa istuu myös kaupunginhallituksen edustaja, joka

valvoo, että kaupunginhallituksen periaatepäätöksiä noudatetaan

myös lautakuntatasolla.

Vaikuttaminen kaupunginhallituksen jäseniin

Olisi helppo koettaa vähätellen ja huumorin kautta esitellä tapoja,

joilla kaupunginhallitukseen on parasta vaikuttaa. Sillä on osin

totta, että puhelinsoittaja, joka esittelee itsensä äänestäjäksi, otetaan

aina vakavasti, vaikka skeptiset kellot soisivatkin.

Paras ja toimivin vaikuttamisen muoto on kohtelias asiallinen kirje,

ja sen jälkeen suora yhteydenotto puhelimitse. Perinteisiin van-

hoihin puolueorganisaatioihin, kuten esimerkiksi edustamaani

SDP:hen vahva vaikutustapa on kirjoittaa kirje jollekin isolle puo-

lueosastolle, ja vedota, että he vaikuttaisivat puolueensa edustajiin

kaupunginhallituksessa. Tämä toimii aina, ja puolueaktiivit hoita-

vat lobbauksen puolestasi.

72

On hyvä tuntea politiikan yleinen logiikka. Kokoomusta ei ensisi-

jaisesti kannata lähestyä, jos haluat rajoittaa yksityisautoilua, eikä

vastaavasti Vihreitä, jos Malmin lentokentän toiminta on sinulle

tärkeä asia. Samat ideologiset rajoitteet koskevat kaikkia puolu-

eita.

Ketään ei voi pakottaa olemaan kiinnostunut kunnallispolitiikasta,

mutta on hyvä muistaa, että tietyistä asioista ei pääse mihinkään.

Kunta on pakkoyhteisö, koska jokaisella kansalaisella on oltava

kotipaikka. Kotipaikan voi kukin valita vapaasti, mutta kuntalai-

sen velvollisuuksista eikä palveluista pääse mihinkään.

Ilmastonmuutokseen, ihmisoikeuksiin ja Itämeren suojeluun voi

toki edelleen osallistua hurskaasti facebook-klikkauksilla, mutta

jos todella haluat vaikuttaa näihinkin asioihin, on sinun otettava

vastuuta myös kaupunkilaisena.

Ei parane ulkoistaa itseään yhteiskunnan päätöksenteosta. Ja kyyni-

syys kunnallispolitiikan suhteen on vain laiskuutta ja itsepetosta.

Osku Pajamäki

kaupunginvaltuutettu (sd.), Helsinki

kaupunginhallituksen jäsen

73U

usi valtuustokausi – suhteiden luominen

mikä lautakunta on

Kuntalailla on määrätty ainoastaan kaupunginhallituksen ja tar-

kastuslautakunnan toiminnasta. Valtuusto voi johtosäännöllään

delegoida päätösvaltaa lautakunnille, jotka ovat erikoistuneet

kunnallisen toiminnan eri sektoreille. Lautakunnat ovat oman sek-

torinsa asiantuntijoita ja toisaalta ensimmäisen asteen poliittinen

juntta.

Lautakuntien nimet eivät ole standardeja, vaan valtuuston päät-

tämiä. Kouluasioista voi siis päättää nimeltään koululautakunta,

sivistyslautakunta tai osaamislautakunta. Lautakunnille dele-

goidut tehtävät myös vaihtelevat, mutta jako on melko perinteinen:

koululautakunta, sosiaalilautakunta, terveyslautakunta, tekninen

lautakunta, liikuntalautakunta, kulttuurilautakunta, yhdyskunta-

suunnittelun lautakunta, ympäristölautakunta, jne. Lautakuntien

työnjako noudatteleekin pitkälti hallinnon rajoja.

Lautakunta valmistelee ja päättää sille delegoidut asiat. Toisaalta

taho, joka on delegoinut päätöksiä alemmalle tasolle, voi ottaa alem-

man tason päätöksen itselleen päätettäväksi. Lautakunnan alaisena

toimii virkahenkilöstö, joka toimeenpanee päätöksiä henkilökun-

nan kautta. Lautakunta siis valmistelee ja päättää sille delegoidut

asiat ja valmistelee edelleen kaupunginhallitukselle ja valtuustolle

päätettäväksi määrätyt asiat, jotka kuuluvat sen hallinnonalaan.

Esimerkiksi koululautakunta päättää koulujen opetussuunnitel-

mista, joita opetushenkilöstö toimeenpanee kouluissa. Toisaalta

74

taas koululautakunta valmistelee ja esittää kaupunginhallitukselle

ja edelleen valtuustolle päätettäväksi hallintokuntansa budjetin.

Lautakunta kokoontuu noin kerran kuukaudessa, isommissa kau-

pungeissa useammin. Viranhaltijat ovat valmistelleet ja esittelevät

päätettävät asiat lautakunnan kokouksessa ja lautakunnan jäsenet

– luottamushenkilöt – tekevät päätökset. Pääasiassa lautakunnan

käsittelemät asiat tulevat siis viranhaltijoiden toimesta johtosään-

nön määräämänä. Osa päätettävistä asioita noudattaa vuosikel-

loa (kuten budjettivalmistelu) ja osa on kertaluonteisia päätöksiä

(kuten kotihoidon lisän kriteerit).

Epävirallisesti ja parhaassa tapauksessa puheenjohtaja ja virasto-

päällikkö suunnittelevat yhdessä lautakunnalle päätettäväksi tule-

via asioita. Hyvään hallintoon kuuluu, että merkittävissä asioissa

kuullaan tahoja, joita päätös erityisesti koskettaa. Esimerkiksi jul-

kisen liikenteen reittien isosta muutoksesta on hyvä järjestää avoin

keskustelutilaisuus. Kouluverkkouudistuksesta on hyvä keskus-

tella vanhempainilloissa.

Lautakunta käyttää merkittävää valtaa. Usein tuntuukin, että

lautakunnissa tehdään päätöksiä, jotka koskettavat kuntalaisia

konkreettisesti. Lautakunnan merkittävin henkilö on lautakunnan

puheenjohtaja, sillä hän usein pystyy parhaiten ohjaamaan valmis-

telutyötä, tuntee asiat ja niiden taustat sekä omaa kontaktit merkit-

tävimpiin poliittisiin tahoihin kunnanhallinnossa. Merkittävimpiä

päätöksiä lautakunnassa ovat budjetti ja investointeihin liittyvä

75

valmistelu sekä erilaiset toimintaohjelmat. Päätösten lisäksi lähes

yhtä tärkeää on seurata, että toimeenpanossa noudatetaan lauta-

kunnan sanallisia ohjeita eikä vain euroja. Tarkastuslautakunta

tekee tätä seurantatyötä, mutta vasta vuoden viiveellä.

Elina Laavi

pääsihteeri, Kokoomuksen Naisten Liitto ry

76U

usi v

altu

usto

kaus

i – s

uhte

iden

luom

inen miten lautakuntaan vaikutetaan

Lautakuntien merkitys sekä päätöksiä tekevinä että valmistele-

vina kuntapolitiikan osa-alueina on keskeinen. Vain pieni osa asi-

oista tulee kaupunginhallituksen käsittelyyn, ja vielä pienempi

osa valtuustoon. Opiskelijoille tärkeitä lautakuntia ovat muun

muassa kaavoitusasioista ja kaupunkisuunnittelusta vastaava

lautakunta, asuntolautakunta, sosiaali- ja terveyspalveluista vas-

taava lautakunta, terveyslautakunta, joukkoliikennelautakunta,

rakennuslautakunta, opetuslautakunta, kulttuuri- ja kirjastolau-

takunta sekä nuorisolautakunta. Kunnissa lautakunnat toimivat

eri nimillä ja niiden vastuualueet vaihtelevat alueittain. Kannat-

taa selvittää, mistä asioista oman kunnan lautakunnat vastaavat ja

mitkä lautakunnat päättävät opiskelijoille keskeisistä tavoitteista.

Kunnallispoliitikot tuntevat yksittäisiä kysymyksiä usein melko

huonosti, jolloin aktiivisella vaikuttamisella voi olla suurempi mer-

kitys kuin mitä ylioppilaskunnissa uskalletaan edes toivoa.

Mikäli vaikuttamistyö lautakunnan jäseniin epäonnistuu ja yliop-

pilaskunnassa ollaan pettyneitä lautakunnan päätökseen, kannat-

taa olla nopeasti ja aktiivisesti yhteydessä kaupunginhallituksen

jäseniin ja pyytää kaupunginhallitusta alistamaan lautakunnan

päätös omaan käsittelyynsä. Usein esimerkiksi paljon keskuste-

lua tai vaikkapa pikaisia mielipidekirjoituksia ja yhteydenottoja

kirvoittanut lautakunnan päätös voidaan nostaa jatkokäsittelyyn,

vaikka se ilman yhteydenottoja tai julkista käsittelyä olisi hyväk-

sytty sellaisenaan.

77

Kaavoitus ja asuntotuotanto ovat opiskelijoille keskeisiä kunnan

toiminnan osa-alueita. Pääministeri Matti Vanhasen toisen halli-

tuksen ohjelmassa on linjattu, että erityisryhmien asuntotuotannon

investointiavustuksia korotetaan, ja opiskelija-asuntotuotannon

investointiavustusten tukiprosenttia päätettiinkin vuoden 2008

alussa korottaa viidestä kymmeneen prosenttiin. Ylioppilaskuntien

on hyvä painostaa kuntia kaavoittamaan tilaa opiskelija-asunnoille

ja hakemaan tukea asuntojen rakentamiseen sekä perusparannuk-

siin. Olemalla yhteydessä oman alueensa opiskelija-asuntoyhtei-

söihin voi saada taustatietoa oman kaupunkinsa opiskelija-asun-

totuotannon erityiskysymyksistä ja tarpeista. Kunnissa voidaan

päättää monista asuntotuotantoon vaikuttavista kysymyksistä.

Muun muassa Tampereella opiskelija-asunnot on vapautettu kiin-

teistöverosta, koska kunnallispoliitikot ovat tulkinneet opiskelija-

asunnot yleishyödylliseksi toiminnaksi.

Kuntien asunnontuotantoon sekä kiinteistöjen valvontaan vaikut-

taa usein moni eri lautakunta tai toimikunta. Kaavoituksen näkö-

kulmasta kiinteistölautakunnan jäsenet ovat keskeisiä vaikuttami-

sen kohteita kiinteistöviraston virkahenkilöiden ohella. Esimerkiksi

Helsingissä kaupunkisuunnittelulautakunnan tehtävänä on valvoa

ja ohjata muun muassa asemakaavoitusta ja liikennesuunnittelua

sekä tehdä esityksiä kaupunginhallitukselle. Sen sijaan asuntolau-

takunta huolehtii muun muassa asuntotuotantolain toteuttamisesta

ja kiinteistölautakunta kiinteistöjen, rakennusten ja huoneistojen

hallinnoinnista. Asunto- ja maankäytön ohjelma sekä vastaavat

laajemmat linjaukset ohjaavat kuntien toimintaa ja niihin on syytä

78

vaikuttaa jo niiden suunnitteluvaiheessa. Ylioppilaskuntien kan-

nattaakin pyrkiä vakiinnuttamaan asemansa kunnassa siten, että

heiltä pyydetään lausunto opiskelijoita koskevissa kysymyksissä

jo niiden valmisteluvaiheessa. Säännöllinen yhteydenpito valmis-

televiin virkahenkilöihin on tärkeää.

Opiskelijoihin vaikuttavia päätöksiä tehdään useissa lautakun-

nissa ja siksi kaikkien lautakuntien toiminnan seuraaminen voi

olla haastavaa. Voikin olla hyvä valita keskeisimmät tavoitteet,

joiden tiimoilta on yhteydessä lautakuntiin. Sosiaalilautakunnissa

tai opetuslautakunnissa, kunnista riippuen, päätetään esimerkiksi

lastenhoidon järjestämisestä. Opiskelijoiden kannalta joustavat

päivähoitomahdollisuudet sekä kunnallinen tai kunnan tukema

lapsiparkki helpottavat opintojen, lapsen saamisen sekä työssä-

käynnin yhteensovittamista. Terveyslautakunta päättää muun

muassa potilasmaksuista sekä mielenterveyspalveluiden järjestä-

misestä kunnallisessa terveydenhuollossa. Kuntien lakisääteinen

tehtävä on huolehtia opiskelijoiden terveyspalveluiden järjestämi-

sestä, mutta kunnat ovat ulkoistaneet yliopisto-opiskelijoiden vir-

ka-aikaisen terveydenhuollon YTHS:n järjestettäväksi. Opiskelijat

maksavat vuosimaksun tästä palvelusta ja siten alennetut maksut

kunnallisiin terveyspalveluihin olisivat perusteltuja. Joukkolii-

kenne sekä alennetut hinnat ovat tärkeitä opiskelijan asumiseen

ja toimeentuloon vaikuttavia tekijöitä. Joukkoliikennelautakunta

on keskeinen taho valmisteltaessa opiskelijoiden alennuksia sekä

linjaratkaisuja muun muassa opiskelija-asuntojen ja kampusten

välillä. Kulttuuritapahtumat ovat usein opiskelijoille kalliita ja

79

nämä hyvinvoinnin kannalta tärkeät palvelut ovat vähävaraisten

opiskelijoiden ulottumattomissa. Kulttuurilautakunnan kautta on

mahdollista lisätä opiskelija-alennuksia kunnan kulttuuripalve-

luissa.

Lautakuntien jäsenet ovat harvoin asiantuntijoita kaikissa lauta-

kunnan käsittelemissä asioissa, jolloin todellinen valta päätök-

senteossa on päätöksen valmistelijoilla. Kuntalaiset ovat huomat-

tavasti harvemmin yhteydessä yksittäisiin lautakuntien jäseniin

kuin usein julkisuudessa oleviin kunnallispoliitikkoihin tai kan-

sanedustajiin. Siksi vaikutusmahdollisuudet lautakunnan jäseniin

ovat hyvät. Esimerkiksi lautakunnassa, jossa toimin, on saatettu

kokouksessa keskustella lautakunnan jäsenille lähetetystä sähkö-

postista. Tietoa kokousten välillä ei tule paljon, joten valtuutettujen

on mahdollista paneutua yksittäisten tahojen yhteydenottoihin.

Mikäli ylioppilaskunta on esimerkiksi jättänyt hakemuksen lap-

siparkin tukemiseksi, on virallisen hakemuksen lisäksi syytä olla

erikseen yhteydessä eri ryhmien valtuustojen jäseniin sekä vara-

jäseniin. Hakemuksia tulee yleensä paljon, eikä niihin paneuduta

kirjallista hakemusta perusteellisemmin. Huomion kiinnittäminen

omaan hakemukseen sekä sen merkityksen perusteleminen voivat

olla ratkaisevia hakemuksen hyväksymisen kannalta.

Ajoitus on tärkeää ja usein asian tullessa lautakunnan käsittelyyn,

valmisteluprosessi on voinut olla käynnissä jo pitkään. Lautakun-

nasta riippuen kynnys käsiteltävän asian palauttamiseksi valmis-

teluun ja pöytäämiseksi on matala, mikäli lautakunnan jäsenet saa

80

vakuutettua asian riittämättömästä valmistelusta. Tärkeää on muis-

taa olla yhteydessä sekä lautakunnan varsinaisiin että varajäseniin.

Myös varajäsenet osallistuvat yleensä valmistelevaan keskusteluun

kokouksessa käsiteltävistä asioista eikä etukäteen voi tietää, onko

kokouksessa paikalla varsinainen vai varajäsen. Ylioppilaskunnan

kannalta tärkeimpien lautakuntien jäseniä ja varajäseniä voi myös

kutsua ylioppilaskuntaan vierailulle ja siten luoda pohjaa luonte-

valle ja tuttavalliselle suhteelle lautakunnan jäseniin. Lautakuntien

jäseniin ollaan yhteydessä vain harvoin ja siksi poliitikko voi olla

imarreltu huomionosoituksista, yhteydenotoista ja vierailukut-

suista, ja ylioppilaskunnan nimi jää muistiin.

Johanna Nuorteva

kaupunginvaltuuston varajäsen (vihr.), Helsinki

terveyslautakunnan varajäsen

81U

usi valtuustokausi – suhteiden luominen

valtuustoryHmät – poliittisen pelin joukkueet

Valtuustoryhmä tarkoittaa samalta listalta valittujen valtuutettujen

joukkoa, useimmiten siis niitä valtuutettuja, jotka kuuluvat samaan

poliittiseen puolueeseen. Rakenne on toisin sanoen samanlainen

kuin eduskunnassa, jossa esimerkiksi Vasemmistoliiton kansan-

edustajat muodostavat Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän. Val-

tuustoryhmät järjestäytyvät aina vaalien jälkeen ja valitsevat itsel-

leen puheenjohtajiston ja sihteerin. Valtuustoryhmään kuuluvat

varsinaisten valtuutettujen lisäksi myös varavaltuutetut, mutta

käytännöt heidän kutsumisestaan ryhmän kokouksiin vaihtelevat.

Ryhmän sihteeri ei välttämättä itse kuulu valtuustoryhmään, vaan

voi olla vaikkapa puolueen työntekijä.

Valtuustoryhmä kokoontuu vähintään yhtä usein kuin valtuusto-

kin, useimmiten juuri ennen valtuuston kokousta – näin ainakin

Helsingissä. Ryhmässä valtuutetut käyvät yhdessä läpi valtuuston

kokouksen asiat ja valmistautuvat kokoukseen. Lisäksi voidaan

käsitellä ryhmän jäsenten suunnittelemia tai tekemiä aloitteita ja

kyselytuntikysymyksiä, myöhemmin kaudella käsittelyyn tulevia

merkittäviä aiheita, ryhmän saamia kutsuja, järjestettäviä tilaisuuk-

sia ja niin edelleen.

Parhaimmillaan valtuustoryhmä toimii opintopiirin tavoin: johon-

kin asiaan erityisesti perehtynyt valtuutettu alustaa aiheesta muille

ja keskustelu auttaa kaikkia muodostamaan mielipiteensä. Ryhmä

82

voi myös kuulla kokouksissaan ulkopuolisia asiantuntijoita tai esi-

merkiksi käsiteltävästä asiasta vastuussa olevaa kunna tai kaupun-

gin viranhaltijaa. Joissain valtuustoryhmissä sovitaan usein ryhmän

yhteisestä ja yhtenäisestä kannasta, jolloin sillä on erityisen paljon

merkitystä, mitä ja miten asiasta keskustellaan ryhmän kesken.

Valtuustoryhmän kokouksissa päätetään myös, kuka kulloinkin

pitää ryhmän puolesta ns. ryhmäpuheenvuoron. Ryhmäpuheen-

vuoroja pidetään yleensä kaikkein suurimpien tai tärkeimpien asi-

oiden käsittelyn yhteydessä eli esimerkiksi budjettikokouksissa ja

keskeisiä ohjelmapapereita hyväksyttäessä. Jos siis haluaa saada

argumenttinsa esille jonkun ryhmän ryhmäpuheenvuorossa, on

syytä tietää, kuka sitä valmistelee.

Valtuustoryhmän kokoukset ovat hyvä paikka tavata koko ryhmää

kerralla. Audienssia voi pyytää ryhmän puheenjohtajan tai sihtee-

rin kautta. Kannattaa samalla selvittää, onko valtuuston käsittelyyn

tulossa asioita, johon tapaamisen aihe liittyy. Mitä ajankohtaisempi

aihe, sitä todennäköisemmin ryhmä järjestää aikaa tapaamiselle.

Valmistele tiivis alustus ja varaudu kysymyksiin. Valitse muutama

pääasia, jotka haluat kuulijoiden todella kuuntelevan. Muista sel-

keät arkiset esimerkit sekä kuvien ja numeroiden voima! Poliitik-

kojen pään läpi kulkee leveä virta informaatiota, ja mieleen jäävät

parhaiten kaikkein iskevimmät argumentit ja esimerkit.

Pelkkä tutustumistapaaminen ilman erityistä aihetta on parempi

järjestää joskus muulloin ja ehkä myös muualle kuin valtuusto-

83

ryhmän kokouksen yhteyteen. Tällaisessakin tapaamisessa voi

olla ideaa, varsinkin pian kunnallisvaalien jälkeen. Valtuustoryh-

miä voi kutsua yksitellen vierailulle ylioppilaskuntaan tai vaikka

tavata paikassa, joka liittyy johonkin ylioppilaskunnalle tärkeään,

käsittelyyn tulossa olevaan asiaan. Tuttujen kasvojen kanssa on

helpompi kommunikoida myöhemmin ja myös poliitikot ottavat

tietoa tarvitessaan todennäköisimmin yhteyttä johonkuhun, jonka

kokevat tuntevansa. Myös yksittäisiin lautakuntiin tutustuminen

vastaavalla tavalla voi olla hyödyllistä, mutta oman ryhmänsä

kesken poliitikot todennäköisesti keskustelevat vapaammin kuin

tilanteessa, johon on kutsuttu valtuutettuja monista ryhmistä.

Helsingissä jokaisella valtuustoryhmällä on myös ryhmäkohtainen

sähköpostiosoite, jonka kautta periaatteessa tavoittaa vaivattomasti

koko ryhmän. Pelkän sähköpostin varaan lobbaamista ei kannata

kuitenkaan jättää – eikä varsinkaan kollektiivisen sähköpostiosoit-

teen varaan. Kasvokkain tapaaminen on kaikkein vaikuttavinta.

Kaikista asioista ei välttämättä kannata lähteä valistamaan koko

valtuustoryhmää, vaan joskus voi vaikka käydä kahvilla ryhmän

puheenjohtajan tai puheenjohtajiston kanssa. He ovat – hiukan ryh-

mästä riippuen – myös poliittisia johtajia, joiden kautta voi joissain

tapauksissa vaikuttaa laajemminkin ryhmien näkemyksiin.

Opiskelijoiden asioissa kannattaa myös etsiä valtuustoryhmistä

avainhenkilöitä: nuorten valtuutettujen ja opiskelijoiden ohella

hyviä kontakteja voivat olla esimerkiksi minkä tahansa ikäiset oman

yliopiston alumnit. Lobbauksen aiheesta riippuen avainhenkilö

84

voi tietenkin olla myös se valtuutettu, joka on erityisen perehtynyt

asuntopolitiikkaan, joukkoliikenteeseen, kulttuuripalveluihin jne.

Jos ryhmän puheenjohtajiston profiili on sellainen, ettei ylioppilas-

kunnan näkökulmien ymmärtäminen tunnu todennäköiseltä, ole

yhteydessä avainhenkilöösi ja pyydä häneltä tarkempia strategisia

neuvoja. Kannattaa tarkistaa myös varavaltuutettujen taustoja.

Valtuuston suurimpien ryhmien kantojen selvittäminen ja tarvitta-

essa pään kääntäminen on usein kaikkein tärkeintä, mutta monessa

päätöstilanteessa voi joku pienemmistä ryhmistä olla se, joka jää

vaa’ankielen asemaan. Jos haluat vaikuttaa valtuutettujen äänes-

tyskäyttäytymiseen jonkun tietyn asian kohdalla, ei siis kannata

jättää keskisuuria ja pieniä ryhmiä huomioimatta. Jos lobbauksen

tavoitteena on saada joku uusi asia valtuuston agendalle, voi olla

hyvä poimia kokoon avainhenkilöt kaikista ryhmistä ja pyytää

heitä edistämään asiaa sekä omassa ryhmässään että yli ryhmä-

rajojen.

Olemassaolevien valtuustoryhmien lisäksi lobbausta kannattaa

harkita myös tulevien valtuustoryhmien kohdalla. Puolueiden

kunnallisvaaliohjelmien sisältöihin vaikuttaminen ja kunnallisvaa-

liehdokkaiden lähestyminen ovat hyviä tapoja solmia kontakteja jo

valmiiksi uutta valtuustokautta varten. Ei pidä myöskään unoh-

taa valtuustoryhmän mahdolliseen kokoonpanoon vaikuttamista:

rohkaise ylioppilaskuntasi aktiiveja ehdokkaiksi ja innosta ihmi-

siä äänestämään! Kunnallispolitiikka on merkitykseensä nähden

valitettavan aliarvostettua. Ylioppilaskunnilla voisi olla keskeinen

85

rooli siinä, että uudet opiskelijasukupolvet hahmottaisivat nykyistä

paremmin kunnallispolitiikan rakenteita – ja ennen kaikkea tie-

dostaisivat sen, miten iso osa arjessa tärkeistä asioista päätetään

nimenomaan kuntatasolla.

Tiia Aarnipuu

Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtaja, Helsinki

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) sosiaalipoliit-

tinen sihteeri 2003–2005

86Ku

nnal

lispo

liitt

isia

teem

oja

opisk

elija

n sil

min ympäristökysymykset ylioppilaskun-

tien vastuulla

Ympäristökysymykset kuuluvat ylioppilaskunnissa yhteisen

hyvän ajamisen piiriin. Nostamalla esille ympäristökysymyksiä

ylioppilaskunnat osoittavat, että ylioppilaita kiinnostaa oma ja

yhteiskunnan tulevaisuus myös pidemmällä tähtäimellä. Suomen

perustuslaissa pykälässä 20 on määritelty niin sanottu ympäristö-

perusoikeus:

”Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä

ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.

Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus ter-

veelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinym-

päristöään koskevaan päätöksentekoon.”

Näin ollen myös ylioppilaskunnilla on vastuuta ympäristökysy-

myksistä ja oikeus osallistua ympäristöä koskevaan päätöksente-

koon. Vaikka ylioppilaskunnan sisällä oltaisiin erimielisiä joistakin

ympäristökysymyksistä, löytyy varmasti sellaisiakin tavoitteita,

joiden edistäminen yhdessä on mahdollista. Monien ympäristö-

ongelmien, kuten vaikkapa Itämeren rehevöitymisen ja ilmaston-

muutoksen, olemassaolosta on saavutettu tieteellinen yksimieli-

syys. Elämäntapamme muuttaa ympäristöä ja valitettavasti usein

huonoon suuntaan.

87

Kuntien vastuu ympäristönsuojelusta on myös määritelty laissa,

esimerkiksi kunta- sekä maankäyttö- ja rakennuslaissa. Ympäris-

tönsuojelu on huomioitava samalla tavalla kunnan toiminnassa

kuin esimerkiksi sosiaali- ja terveys-, opetus- ja kulttuuriasiat tai

työllisyys- ja elinkeinopolitiikka.

Ympäristönsuojelun keinoja kunnissa ovat esimerkiksi:

ympäristönsuojeluohjelmat ja -strategiat, �kestävän kehityksen ohjelmat eli ns. paikallisagendat, �ympäristöselvitykset ja -julkaisut �ympäristön tila -raportit, ympäristötilinpäätökset �ympäristöjärjestelmät, laatujärjestelmät �ympäristötiedotus ja -neuvonta �kaavalausunnot ja yhteistyö kaavoittajan kanssa �

Ympäristökysymyksissä kuntien päättäjiin voidaan vaikuttaa

monin eri tavoin, esimerkiksi järjestämällä tilaisuuksia ja seminaa-

reja, antamalla lausuntoja, lobbaamalla ympäristöasioita puoluei-

den vaaliohjelmiin sekä kirjoittamalla lehtien yleisönosastoihin.

Asioiden ja hankkeiden valmisteluvaiheessa on hyvä olla aktiivi-

nen, sillä silloin vaikutusmahdollisuudet ovat parhaat.

Ympäristökysymyksiä kannattaa tuoda esille kunnan eri politiik-

kaohjelmien käsittelyn yhteydessä, ei vain varsinaisten ympäris-

töpoliittisten ohjelmien kohdalla. Ympäristöasiat liittyvät monen

eri lautakunnan työhön, eivät vain ympäristölautakunnan päätet-

tävänä oleviin asioihin.

88

Ympäristöongelmat ovat monitahoisia ja usein globaaleja. Kysy-

mykset, kuten esimerkiksi ilmastonmuutokseen sopeutuminen,

ovat kuitenkin paikallisia. Paikallistason teoilla on merkitystä ja

kuntatasolla vaikuttaminen voi jopa olla valtakunnan tasoa tulok-

sekkaampaa ja luontevampaa.

Oman kuntavaikuttamisohjelman kirjoittaminen selkiyttää yliop-

pilaskunnan kuntavaikuttamista. Vaikuttamistyöstä tulee järjestäy-

tyneempää ja valmiin ohjelmapaperin kanssa on helpompi lähestyä

päättäjiä ja osoittaa tietämystään. Ympäristökysymyksillä on paljon

yhtymäkohtia muihin kuntavaikuttamisen teemoihin ja ne onkin

järkevää nivoa osaksi kokonaisuutta. Opiskelijoiden näkökulmasta

esimerkiksi joukkoliikenteessä opiskelija-alennukset ja toimivat

yhteydet kampuksille ovat tärkeitä. Ne lisäävät joukkoliikenteen

suosiota ja vähentävät liikenteen ympäristöhaittoja.

Ylioppilaskunnan oma ympäristöohjelma helpottaa ympäristöky-

symysten esille nostamista myös ylioppilaskunnan ulkopuolella.

Kun oma takapiha on hoidettu, on helpompaa edellyttää vastuul-

lisuutta muiltakin.

Maankäyttöratkaisut, kuten asemakaavapäätökset luovat raamit

monille suunnitelmille, joihin on vaikea enää myöhemmin vaikut-

taa. Ympäristönäkökulma maankäytön suunnittelussa on tärkeä,

sillä maankäyttöpolitiikalla on paljon vaikutuksia ympäristöön.

Esimerkiksi hajautunut maankäyttö vaikeuttaa toimivan jouk-

koliikenteen järjestämistä ja lisää autoliikennettä. Autoliikenteen

89

hiukkaspäästöt ja erityisesti keväisin autojen renkaiden jauhama

hiekoituspöly heikentävät ilmanlaatua ja aiheuttavat terveydellisiä

ongelmia monille. Kestävä yhdyskuntarakenne edellyttää asumi-

sen, työpaikkojen, palvelujen ja muiden toimintojen sijoittamista

siten, että liikkumistarve vähenee ja etäisyydet pysyvät kohtuulli-

sina. Kevyen liikenteen tukeminen tarkoittaa paitsi pyörä- ja käve-

lyteiden rakentamista, myös pyörien säilytyksen ja esimerkiksi

suihkutilojen tarpeen huomioimista rakentamisessa. Usein esimer-

kiksi yliopistoilla on runsaasti parkkipaikkoja autoille, mutta pyö-

rätelineet ja tilat pyöräilijän varusteiden säilyttämiseen puuttuvat

tai ovat vähäiset.

Ilmastonmuutoksen hillinnässä kuntasektorilla on merkittävä

vastuu. Energiantuotanto, energiansäästö sekä yhdyskuntaraken-

teeseen ja liikennetarpeeseen vaikuttaminen ovat tärkeitä keinoja

vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Maankäytön suunnittelussa

tulee ottaa huomioon energiatehokkaat rakentamisen ratkaisut

sekä uusiutuvat ja paikalliset lämmitysenergian lähteet. Kunnat

ovat merkittäviä energiantuottajia ja juuri energiantuotannosta

syntyy suuri osuus Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Ilmaston

kannalta merkittävät toimet ovat myös taloudellisesti järkeviä.

Ilmastonmuutos todennäköisesti lisää myrskyjä, sateita, tulvia,

kuivuutta ja muita sään ääri-ilmiöitä.

Ilmastonmuutoksen hillinnän lisäksi myös sopeutumistoimet on

otettava huomioon jo nyt maankäytön ohjauksessa ja kunnallisen

infrastruktuurin rakentamisessa. Ilmastonmuutoksen seurauksiin

90

on varauduttava, koska palveluista on huolehdittava myös poik-

keusolosuhteissa.

Yhtenäiset, rakentamattomat viher- ja metsäalueet ovat kaupungin

keuhkot ja niitä kannattaa puolustaa kaavoituksessa. Elinympäris-

töjen pirstoutuminen on uhka luonnon monimuotoisuuden säily-

miselle. Lähiluonnon arvostus ja metsien, rantojen, niittyjen sekä

peltojen virkistysarvon säilyttäminen on tärkeää.

Materiaalitehokkuutta parantamalla vähennetään luonnonvarojen

kulutusta ja jätteiden määrää. Kunnat voisivat tukea kierrätys-, kor-

jaus- ja vuokraustoimintaa sekä esimerkiksi käyttökelpoisten raken-

nusosien palauttamista uudelleen käyttöön. Julkiset hankinnat kun-

nissa ovat tärkeä keino ympäristön kannalta parempien tuotteiden

ja palvelujen lisäämiseksi. Hankintojen kilpailuttamisessa kriteerinä

tulisi olla esimerkiksi tuotteen kestävyys ja korjattavuus.

Melu on ympäristöongelma, jota usein pidetään melko vähäpätöi-

senä, vaikka melulla on runsaasti terveysvaikutuksia. Ei ole itses-

tään selvää, että kaupungissa pitää asua melun keskellä, siihen on

vain totuttu. Meluun voidaan vaikuttaa suunnittelulla, esimerkiksi

rakentamalla meluvalleja liikenteen ja asutuksen välille sekä säilyt-

tämällä metsäalueita ja puistoja. Opiskelija-asuntoja ei tulisi raken-

taa meluvalleiksi muun asutuksen ja liikenteen väliin.

91

Turun ja Helsingin kaupungit tekivät kesäkuussa 2007 sitoumuksen

Itämeren tilan parantamiseksi ja esittivät haasteen muille kunnille.

Ylioppilaskunnat voisivat myös liittyä haasteeseen ja olla yhtey-

dessä kuntiin Itämerialoitteen tukemiseksi ja suojelutoimenpitei-

den viemiseksi eteenpäin.

Sekä tieteellistä että kansantajuisempaa tietoa ympäristöasioista on

saatavilla runsaasti, esimerkiksi ympäristöhallinnon ja kuntaliiton

internetsivuilta: www.ymparisto.fi ja www.kunnat.net/yty.

Lähes kaikilla asioilla kunnan tasolla on jotakin vaikutusta ympä-

ristöön. Opiskelija on myös kuntalainen, joten vaikutusmahdol-

lisuudet ympäristökysymyksissä kannattaa käyttää. Maailman

muuttaminen on mahdollista.

Kaarina Huhtinen

suunnittelija, Suomen ympäristökeskus

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) hallituksen

puheenjohtaja 2004

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) hallituksen

kaupunki- ja ympäristövastaava 2002

92Ku

nnal

lispo

liitt

isia

teem

oja

opisk

elija

n sil

min kestävä liikenne

– joukkoliikenne, kävely ja pyöräily

Kestävä kaupunkiliikenne

Auton käytön kasvu ei ole luonnonlaki, vaan se johtuu kaupunki-

rakenteen ja palveluiden hajauttamisesta sekä kävelyn, pyöräilyn

ja joukkoliikenteen palvelutason heikkenemisestä.

Kestävä kaupunkiliikenne merkitsee liikennetarpeen vähentä-

mistä, kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen osuuden lisäämistä

sekä omiin tarpeisiin järkevästi mitoitetun, mahdollisimman vähä-

päästöisen auton käytön edistämistä. Näillä keinoilla vähennetään

liikenteen aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä, ilmansaasteita,

melua, onnettomuuksia ja kustannuksia.

Kyselytutkimukset osoittavat, että suomalaiset haluavat kävelyn,

pyöräilyn ja joukkoliikenteen parantamista. Muut tutkimustulok-

set osoittavat, että kestävän liikenteen edistäminen hyödyttää myös

taloutta ja esimerkiksi keskustojen kaupankäyntiä.

Poliitikot tekevät usein päätöksiä äänekkään lisää tilaa autoille vaa-

tivan vähemmistön ehdoilla. Ylioppilaskuntien tehtävänä on toi-

mia kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen parannuksia toivovan

enemmistön edustajana kuntapäättäjien suuntaan.

Kestävää kaupunkiliikennettä voidaan suunnitella ja toteuttaa

93

käyttäen apuna liikennejärjestelmäsuunnitelman, jollainen on

laadittu useimmille Suomen kaupunkiseuduille. Suunnitelmissa

esitetyt kestävien liikennemuotojen hankkeet ovat jääneet toteutu-

matta tai olleet liian vaatimattomia. EU:n komissio on suositellut

kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien (SUTP – Sustainable

Urban Transport Project) laatimista kaikille yli 100 000 asukkaan

seuduille.

Ylioppilaskunta voi liikenteen ohjauksen keinoin opastaa opiske-

lijoita sekä yliopistojen henkilökuntaa käyttämään kestäviä kul-

kumuotoja. Ylioppilaskunnat voivat ehdottaa korkeakouluille ja

kunnille liikkumisen ohjauksen toteuttamista.

Freiburgin yliopistokaupunki Etelä-Saksassa (215 000 as.) on mää-

rätietoisesti laajentanut raitiotietä ja seudun joukkoliikennettä,

toteuttanut kattavan pyörätieverkon ja kävelykes-

kustan sekä toteuttanut uudet asuntoalueet

joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn

ehdoilla. Joukkoliikenteen ja pyöräilyn

määrä on kaksi- ja puolikertaistunut 30

vuodessa. Auton omistus ja kulkumuoto-

osuus on kääntynyt laskuun.

Lähteitä kestävästä kaupunkiliikenteestäLiikenneministeriö www.mintc.fi , julkaisut www.mintc.fi/julkaisutHallituksen liikennepoliittisen selonteon valmistelu www.mintc.fi/selontekoBUSTRIP – projekti www.bustrip-project.netCivitas-projekti www.civitas-initiative.orgEltis – tietopankki www.eltis.org/

94

Kävely ja pyöräily

Katujen, jalkakäytävien ja pyöräteiden liikennejärjestelyt ja yllä-

pito on asemakaava-alueella kunnan vastuulla. Asemakaava-

alueen liikennejärjestelyistä päätetään katusuunnitelmilla. Jalka-

käytävien talvikunnossapito on eräiltä osin viereisen kiinteistön

omistajan vastuulla. Tiehallinto vastaa valtion tieverkon varren

kevyen liikenteen väylistä sekä valtion tieverkon yli- ja alikuluista.

Yliopistoalueilla merkittävä osa kävelyn ja pyöräilyn verkostosta

on tonteilla. Kävelyn ja pyöräilyn olosuhteiden kehittämisessä

vaikuttaminen voidaan kohdistaa kuntaan, tontinomistajaan tai

tiehallintoon.

Kävely ja pyöräily ovat liikennemuotoina erilaisia ja niitä ei tule

niputtaa ”kevyen liikenteen” käsitteen alle. Vastuulliset viranomai-

set ja kehittämistoimet ovat kuitenkin usein yhteisiä.

Kävely liikennemuotona edellyttää lyhyitä etäisyyksiä sekä viihtyi-

sää ja virikkeellistä ympäristöä. Turvallisessa ja kauniissa ympäris-

tössä ollaan valmiita kävelemään selvästi pidempiä matkoja kuin

epäviihtyisässä. Kävellen halutaan kulkea suorinta mahdollista

reittiä. Kävely-ympäristön esteettömyys on tärkeä tekijä jokaiselle

jalankulkijalle.

Pyöräily liikennemuotona soveltuu kaupunkimatkoille. Pyöräily

edellyttää sujuvia ja nopeita pyöräilyreittejä. Terveet nuoret ja

aikuiset voivat pyöräillä kaduilla myös ajoradalla, mikäli liiken-

95

teen nopeudet ovat rauhallisia ja liikennemäärät kohtuulliset.

Vilkkailla kaduilla ja vilkkailla pääreiteillä tarvitaan erilliset pyö-

rätiet.

Kävelyn ja pyöräilyn kehittämiskeinoja

Autottomien alueiden toteuttaminen keskustoihin ja kampusalu- �eille edistää voimakkaasti kävelyä ja pyöräilyä. Kävelykeskustat edistävät tehokkaasti keskustan kauppaa. Suomen lainsäädän-nön mukaan kävelykaduilla saa pyöräillä enintään 20 kilometrin tuntinopeudella.Liikenteen rauhoittaminen 30–40 km/h nopeustasoihin lisää lii- �kenneturvallisuutta sekä helpottaa pyöräilyä ajoradalla.Pyörätieverkoston täydentäminen ja parantaminen on keskeinen �tarve monilla korkeakoulupaikkakunnilla. Verkostossa on puut-teita erityisesti kampusalueilla ja keskustoissa.Pyöräpysäköinnin parantaminen on ensisijaisesti kiinteistön- �omistajien vastuulla. Kunta voi parantaa pysäköintiä katualu-eilla.Oikoreittien toteuttaminen erityisesti maastoesteiden sekä tei- �den ja rautateiden ylittämiseen lyhentää välimatkoja ja edistää siten kävelyä ja pyöräilyä.Talvipyöräilyn edistäminen esimerkiksi nastarenkaita ja kerros- �pukeutumista esittelevillä kampanjoilla säästää opiskelijan niuk-koja rahavaroja.

Lähteitä kävelystä ja pyöräilystäSuomen pyöräilykuntien liitto: www.poljin.fiTiehallinto www.tiehallinto.fi

96

Joukkoliikenne

Joukkoliikenne kaupungeissa

Helsingissä, YTV-alueella (Espoo, Kauniainen, Vantaa sekä Kerava

ja Kirkkonummi), Turussa ja Tampereella joukkoliikenne on jouk-

koliikenneviranomaisen järjestämää joukkoliikennettä. Kunta päät-

tää reitit, aikataulut ja lipunhinnat ja maksaa liikennöitsijälle lip-

putuloilla ja verovaroista maksettavalla tuella. Helsingissä, Turussa

ja YTV-alueella bussiliikenne on pääosin kilpailutettua sopimuslii-

kennettä. Helsingin metro- ja raitiovaunuliikennettä ajaa HKL,YTV

– alueen paikallisjunia VR Oy sekä Tampereen sisäisiä linjoja Tam-

pereen liikennelaitos yksinoikeudella. Liikennöintimenoista noin

20–40 % maksetaan verovaroista.

Tällaiseen liikenteeseen on mahdollista vaikuttaa suhteellisen hel-

posti. Linjat, aikataulut, lipun hinta ja joukkoliikenteen tuki sekä

käytettävä kalusto ovat poliittisia päätöksiä, jotka tekee kunta.

Helsingissä, YTV-alueella, Turussa ja Tampereella on ylioppilas-

kuntien esityksestä käytössä edulliset opiskelija-alennukset kausi-

ja sarjalipuissa.

Muissa kunnissa joukkoliikenne on linjalupaliikennettä. Yksityi-

set liikennöitsijät anovat eri reiteille ja vuoroille etuoikeutta eli

linjalupaa. Useimmat korkeakoulupaikkakunnat kuten Joensuu,

Jyväskylä, Kuopio, Lahti, Lappeenranta, Oulu, Pori, Rovaniemi ja

Vaasa päättävät oman alueensa liikenneluvista. Muissa kunnissa ja

97

kuntarajan ylittävässä liikenteessä lupaviranomainen on lääninhal-

litus. Myös Turun ja Tampereen seutuliikenne ja YTV-alueen rajan

ylittävä liikenne ovat linjalupaliikennettä.

Linjalupaliikennettä tuetaan epäsuorasti lipputuella (seutuliput

ja kaupunkiliput), matkakorvauksilla sekä kannattamattomien

reittien ja vuorojen ostoilla. Linjalupaliikenteen opiskelijaliput

ovat osa epäsuoraa tukea. Linjalupaliikenteen KELAn tukemat

opiskelijaliput koskevat vain keskiasteen opiskelijoita. Eräät kau-

pungit, mm. Jyväskylä, Kuopio ja Oulu ovat sopineet liikennöitsi-

jöiden kanssa myös korkeakouluopiskelijoita koskevasta tuetusta

lipusta.

Kunta ja valtio maksavat liikennöitsijälle seutu- ja kuntalippujen

sekä opiskelijalippujen ja liikennöitsijän sarjalippuhinnan erotuk-

sen. Kunnat ja lääninhallitus saavat ostaa vain reittejä ja vuoroja,

joita mikään liikennöitsijä ei halua liikennöidä siitä saatavilla lip-

putuloilla ja korvauksilla. Linjaluvilla liikennöitävä paikallisbussi-

liikenne sai v. 2005 yhteiskunnan rahoitusta 173,7 miljoonaa euroa

(47,6 % liikevaihdosta). Tuesta 86,8 miljoonaa euroa oli matkakus-

tannusten korvauksia ja 87 miljoonaa euroa lipputukea sekä liiken-

teen ostoja.

Linjalupaliikenteeseen vaikuttaminen on vaikeaa. Kunta voi päät-

tää vain tuettujen lippujen hinnan. Lupaviranomainen voi neuvo-

tella liikennöitsijän kanssa linjoista, aikatauluista ja käytettävästä

kalustosta, mutta se ei voi määrätä liikennöitsijää.

98

Joukkoliikennettä koskevaa lainsäädäntöä uudistetaan EU:ssa ja

Suomessa. Vireillä olevan EU-asetuksen mukaan julkista tukea

saava yksityisen yrityksen ajama joukkoliikenne on kilpailu-

tettava eräin poikkeuksin. Useiden arvioiden mukaan Suomen

epäsuorasti tuettu linjalupaliikenne tulisi kilpailuttaa, mutta lii-

kennöitsijöiden etujärjestö Linja-autoliitto on vastustanut tätä

tulkintaa.

Joukkoliikenteen kehittämistä esittäessä on syytä muistaa, että

nopea ja tehokas joukkoliikenne on edullisempaa liikennöidä ja

houkuttelee enemmän matkustajia. Tällöin lipunhinta on mahdol-

lista pitää edullisena.

Suomen korkeakoulukaupungeissa mahdollisia joukkoliikenteen

kehittämiskeinoja:

Seudullisten joukkoliikenneviranomaisten perustaminen eli koko

seudun joukkoliikenteestä vastaa yksi taho, joka suunnittelee reitit,

päättää lipunhinnoista ja järjestää liikenteen. Ruotsista ja Saksasta

on erinomaisia kokemuksia tästä mallista.

Joukkoliikenteen etuudet ja joukkoliikennekaistat erityisesti kes-

kusten sisääntuloreiteillä nopeuttavat joukkoliikennettä, alentavat

kustannuksia ja lisäävät matkamääriä.

Runkolinjasto tarkoittaa tiheästi, esimerkiksi kymmenen minuutin

välein päivisin ajettavia päälinjoja, jotka yhdistävät keskukset, tii-

99

viit asuntoalueet, korkeakoulut ja kaukoliikenteen asemat. Tällai-

nen linjasto on edullinen liikennöidä ja houkutteleva.

Raitiotiet, paikallisjunat ja metro ovat nopeampia ja houkut-

televampia kuin bussit. Helsingin lisäksi Turun ja Tampereen

seuduilla on esitetty raitiotien ja paikallisjunien toteuttamista.

Muilla korkeakoulupaikkakunnilla on syytä tutkia mahdolli-

suudet raideliikenteeseen.

Opiskelija-alennukset oppilaskuntien jäsenille ovat oikeudenmu-

kainen tapa tukea opiskelijoiden matkustamista.

Kaukoliikenne

Rautateiden henkilöliikenne on Suomessa valtionyhtiö VR Oy:n

yksinoikeus. VR Oy liikennöi kaukoliikenteessä kaukojunia tuote-

nimillä Pendolino, IC-juna, pikajuna ja taajamajuna sekä Helsingin

lähijunaliikennettä, osittain YTV:n alihankkijana. Osa pikajunista

ja lähes kaikki taajama- ja lähijunat ovat VR Oy:n mukaan kannat-

tamattomia ja ne liikennöidään liikenne- ja viestintäministeriön

sekä YTV:n ostoliikenteenä, josta maksetaan 54,5 miljoonan euron

tuki. VR Oy myöntää 50 % opiskelija-alennuksen junalippujen

hinnasta. Rataverkon ja osan asemista ylläpidosta ja kehittämi-

sestä vastaa Ratahallintokeskus (RHK) ja rautatieturvallisuudesta

Rautatievirasto, jotka ovat valtion virastoja. VR Oy ei vastaa rata-

verkosta.

100

Rautateiden henkilöliikenteeseen on vaikea vaikuttaa. Vaikuttami-

nen tulisi yleensä kohdistaa sekä VR Oy:yn että liikenne- ja viestin-

täministeriöön. Ratojen kehittämistä koskien vaikuttaminen tulee

kohdistaa Ratahallintokeskukseen ja ministeriöön.

Linja-autojen kaukoliikenne on Suomessa yksityisten yritysten

liikennöimää linjalupaliikennettä. Kaukoliikenteen rahoituksesta

vain pieni osa tulee valtiolta ja kunnilta. Suuri osa pikavuoroista

liikennöi ExpressBus-markkinointinimen alla. Linja-autoliikennöit-

sijöiden omistama Matkahuolto ylläpitää linja-autoasemia, myy lip-

puja ja hoitaa rahtitoimintoja. Matkahuolto ja linja-autoliikennöitsi-

jät myöntävät 50 % opiskelija-alennuksen yli 80 km matkoilla.

Linja-autojen kaukoliikenteeseen voi vaikuttaa parhaiten vetoa-

malla liikennöitsijöihin tai Matkahuoltoon.

Laivat ja lentoliikenne ovat Suomessa yksityistä liiketoimintaa.

Lentokenttiä ylläpitää Ilmailulaitos ja satamia kunnat. Merkittä-

vää matkustajalaivaliikennettä on Helsingistä, Turusta ja Vaasasta

Ruotsiin, Viroon ja Saksaan. Rahtilaivoissa on myös matkustaja-

paikkoja.

Mikko Laaksonen

hallituksen jäsen, Suomen liikenneliitto (SuLi)

101

Linkkejä joukkoliikenteestäMatka.fi – reittiopas www.matka.fiYTV www.ytv.fiHKL www.hkl.fiTampereen joukkoliikenne www.turku.fi/joukkoliikenneTurun joukkoliikennetoimisto www.turku.fi/bussitVR Oy www.vr.fiRatahallintokeskus RHK www.rhk.fiMatkahuolto www.matkahuolto.fiLinja-autoliitto www.linja-autoliitto.fiPaikallisliikenneliitto www.paikallisliikenneliitto.fiJoukkoliikennefoorumi jlf.fiSuomen raitiotieseura www.raitio.org

102Ku

nnal

lispo

liitt

isia

teem

oja

opisk

elija

n sil

min kuinka kunnat Hyödyntävät korkea-

kouluopiskelijoista muodostuvia innovaatiotaskuja?

Ihminen hakeutuu – jos mahdollista – asumaan ja työskentele-

mään sellaiselle alueelle, jossa kokee voivansa maksimoida oman

ja perheen hyvinvointiin ja onnellisuuteen vaikuttavat tekijät kuten

ystävyyssuhteet, luovan toimintaympäristön, turvallisen ja yhtei-

söllisen kasvuympäristön lapsille, kiinnostavat työ- ja harrastus-

mahdollisuudet. Kansainvälisten tutkimusten mukaan yritykset

ja osaamisintensiiviset työpaikat menevät osaavan ja luomisvoi-

maisen työvoiman perässä. Ikääntyvässä yhteiskunnassa kunnilla

on siis lähtökohtaisesti kiinnostusta käydä keskustelua lähiseudun

korkeakoulujen opiskelijoiden, potentiaalien tulevan työvoiman

ja veronmaksajien kanssa. Synnyttääkseen hyvä elämää ja elinvoi-

maisuutta elin- ja toimintaympäristömme kaipaavat huolenpitoa,

kiinnostuksen osoitusta, yhteistä keskustelua ja yhteisöllisyyden

synnyttämistä. Kunnat voisivat nykyistä aktiivisemmin kutsua

opiskelijat ja korkeakouluyhteisöt mukaan seudun elin- ja toimin-

taympäristön kehittämiseen.

Opiskelijat, nuoremmat kollegamme, voivat muodostaa myös kiin-

nostavan ”innovaatiotaskun” ja ”yhteisöllisyyden generaattorin”

paikkakunnalle. Korkeakouluilla on lakisääteinen aluekehitysteh-

tävä ja sen tehtävän puitteissa opiskelijat voidaan ottaa mukaan alu-

een ja korkeakoulun väliseen vuorovaikutukseen ja seutukunnan

elinkeinoelämän ja ihmisten hyvinvoinnin kehittämiseen. Perintei-

103

sesti on ajateltu että tutkimus- ja kehittämistoiminta ja patentit sekä

niistä käynnistyvä liiketoiminta ovat aluekehityksen moottoreita.

Ne ovatkin oiva tapa integroida opiskelijoiden opinnäytetöitä tai

oppimistehtäviä tieteellisen ja ammatillisen oppimisen rinnalla seu-

tukunnan ja sen elinkeinoelämän kehittämiseen. Kansainvälisessä

vertailututkimuksessa todettiin kuitenkin, että korkeakoulujen roo-

lit ja vaikutusmekanismit eri alueilla ovat monimuotoisemmat ja ne

vaihtelevat alueittain, kaikilla alueilla työvoiman kouluttaminen

on tärkein aluetta kehittävä tehtävä. Parhaimmillaan korkeakou-

luyhteisö, nuoremmat kollegat mukaan lukien, toimii kriittisenä ja

tulevaisuutta luotaavana ”tulkitsevana tilana” seutukunnalle, sen

yrityksille ja väestölle.

Ovatko kunnat ja korkeakoulut sitten kiinnostuneet opiskelijois-

taan nuorempina kollegoina korkeakoulun ja alueen dynamiikan

kehittämiseksi ja ovatko opiskelijat kiinnostuneet tästä roolista?

Antamalla perinteisen opetuksen rinnalla opiskelijoille suurem-

paa vastuuta paitsi korkeakoulun omassa yhteisössä myös paik-

kakunnan erialaisissa innovaatioalustoissa voidaan seutukunnalle

luoda uutta keskustelukulttuuria ja löytää uusia luovia ja dynaa-

misia ratkaisuja, joilla seutukunnan kiinnostavuutta ja elämänlaa-

tua voidaan parantaa. Yritysten kilpailukyvyn kannalta, julkisten

organisaatioiden ja kolmannen sektorin toiminnan kehittymisen

kannalta tällaiset luovat innovaatiotaskut voivat sysätä alueen

positiivista, ihmisläheistä kehitystä liikkeelle. Innovaatioiden

uudet synty- ja leviämismekanismit ovat kiinnostava mahdollisuus

kytkeä opiskelijat sekä käyttäjinä että kehittäjinä avoimiin innovaa-

104

tioverkostoihin. Myös opiskelijoiden näkyvä rooli ja toiminta niin

katukuvassa kuin kunnan verkkokeskusteluissa tai ”tupailloissa”

on omiaan generoimaan vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä paitsi

nuorten myös vanhempien sukupolvien keskuuteen. OECD:n tuo-

reen maavertailun mukaan eräässä tanskalaisessa korkeakoulussa

merkittävä osa opiskelusta tapahtuu alueen ja sen yritysten yhteis-

projekteissa.

Kouluttautuminen vaatii paitsi oman alan korkeaa tiedollista ja

taidollista osaamista myös henkilökohtaisten valmiuksien kehit-

tämistä. Opiskelu vanhempien kollegoiden rinnalla lisää sekä

ammatillista itsetuntoa että antaa rohkeutta kantaa vastuuta. Oman

osaamisen kehittyminen ja arvostus sekä mahdollisuus vaikuttaa

yhteisiin asioihin ja tulevaisuuteen lisäävät kiinnostusta ja uskal-

lusta myös kriittiseen ajatteluun. Oman kokemukseni mukaan

myös motivaatio sekä onnistuneen tiimiprosessin aikaansaamiseksi

että tarvittavaan työntekoon lisääntyvät merkittävästi. – Siinä kehi-

tyt mihin aikaasi käytät, totesi eräs opiskelija yllettyään ryhmänsä

kanssa kiitettävään lopputulokseen projektitehtävässä.

Opiskeluaikaiset yhteisprojektit antavat oivan mahdollisuuden

kehittää omaa osaamistaan, taitojaan ja vaistojakin sen suhteen

kuinka asuinpaikkakuntaa voidaan kehittää hyvänä paikkana elää

ja tehdä töitä. Jos omassa korkeakoulussa tai opiskelukunnassa

ei tällaisia yhteisprojekteja ole vielä tarjolla, voi opiskelija tehdä

kunnalle aloitteen projektista ja korkeakoululle esityksen ”vaihto-

ehtoisesta suoritustavasta”. Elinvoimaiset suhteet kunnan ja kor-

105

keakoulun välillä ovat molemmille elintärkeät, ja myös opiskelija

voi olla verkoston rakentaja. Organisaatiot eivät maailmaa muuta,

ihmiset sen tekevät. Jonkun on vain otettava ensimmäinen askel.

Tuija Hirvikoski

aluerehtori, Laurea-ammattikorkeakoulu

LähteitäFlorida, Richard (2002), The Rise of the Creative Class, New York: Basic Books.Florida, Richard (2005) The Flight of the Creative Class: The new competition for

talent, New York: HarperCollins Publishers.OECD (2007) Higher Education and Regions; Globally competitive, locally enga-

ged.www.kka.fi (korkeakoulujen aluevaikuttavuus)www.laurea.fi (Learning by Developing -menetelmä)Innovation, Universities and the Competitiveness of Regions: http://www.tekes.

fi/julkaisut/universities.pdf

106Ku

nnal

lispo

liitt

isia

teem

oja

opisk

elija

n sil

min kansainväliset

opiskelijat kunnissamme

Kansainvälisillä opiskelijoilla tarkoitetaan kaikkia ei-suomalaisia

opiskelijoita, jotka ovat suomalaisessa korkeakoulussa suoritta-

massa tutkintoa, opiskelijavaihdossa tai suorittamassa Suomessa

kansainvälistä harjoittelujaksoa. Kansainväliset opiskelijat ovat

hyvin kirjava joukko: he saapuvat ympäri maailman Suomeen

opiskelemaan, toiset lyhyemmäksi, toiset pidemmäksi aikaa.

Joillain on tarkoituksena jäädä Suomeen, toiset ovat vain käy-

mässä.

Kansainväliset opiskelijat kuuluvat eri viiteryhmiin. Toisaalta he

ovat opiskelijoita siinä missä suomalaisetkin opiskelijat. He eivät

kuitenkaan ole oikeutettuja täysimääräisesti suomalaiseen sosiaa-

liturvaan. Toisaalta he ovat myös maahanmuuttajia, joilla on omat

erityistarpeensa, niin kielenopiskelun kuin kulttuuriin sopeutu-

misen suhteen. Kansainvälisillä opiskelijoilla on mahdollisuus

opiskella kieltä ja kulttuuria muiden opintojen yhteydessä yliopis-

tossa.

Käytännössä kansainväliset opiskelijat tulee nähdä opiskelijoina

siinä missä suomalaisetkin ja lähtökohtaisesti heihin pätevät samat

edunvalvonnalliset tavoitteet kuntatasolla. Heillä on kuitenkin

omia erityistarpeita. Tietyissä asioissa heille tulisi antaa erityisoi-

keuksia, sillä heillä ei ole esimerkiksi mahdollisuutta kotikuntaan,

mikäli he ovat vaihto-opiskelijoita.

107

Syyskuun alusta 2007 tuli voimaan lainmuutos, jonka mukaisesti

opiskelu rinnastetaan työhön oleskelun vakinaisuutta osoittavana

seikkana ja täten vähintään kahdeksi vuoden Suomeen opiskele-

maan tuleva ulkomaan kansalainen saa kotikuntaoikeuden. Tämä

on merkittävä uudistus, sillä kotikuntaoikeus siirtää kansainväli-

sen opiskelijan kunnallisen terveydenhuollon piiriin.

Lainmuutoksella on haettu myös yhtenäisyyttä maistraattien eri-

laisiin tulkintoihin kansainvälisten opiskelijoiden kotikuntaoikeu-

desta. Uuden muotoilun ei pitäisi jättää enää tulkinnanvaraa. Asiaa

on kuitenkin syytä seurata paikallistasolla, sillä kansainvälisten

opiskelijoiden kannalta epäsuotuisat tulkinnat asettaisivat heidät

epäsuotuisaan tilanteeseen.

Kotikuntaoikeus ei kuitenkaan anna kaikkia samoja etuja kuin mitä

Suomen kansalaisuus tarjoaa sosiaaliturvan piirissä laajemmin.

Tästä syystä esimerkiksi taloudellinen tuki tulee muualta kuin suo-

malaisesta opintotuesta, se tulee opiskelijan kotimaasta, perheeltä

ja henkilökohtaisista säästöistä.

Kansainvälisten opiskelijoiden joukko on määrältään marginaali-

nen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö heidänkin asiaansa

tulisi huomioida kunnallistasolla. Tässä heidät tulee osaltaan linkit-

tää myös maahanmuuttajiin ja varmistaa, että palveluita on saata-

villa myös tilanteessa, jossa palvelun käyttäjä ei osaa kumpaakaan

kotimaista kieltä.

108

Kunnan näkökulmasta kansainväliset opiskelijat nähdään läh-

tökohtaisesti voimavarana, mutta suuria rahallisia panostuk-

sia heidän hyväkseen ei tehdä. Sangen yleistä kuitenkin on, että

opiskelupaikkakunnallaan he saavat esimerkiksi joukkoliikenteen

kausiliput samaan hintaan kuin kaupungissa kirjoilla olevat suo-

malaisopiskelijat. Tällaiset pienemmätkin kädenojennukset ovat

merkittäviä kansainvälisille opiskelijoille.

Korkeakoulut ovat alkaneet panostamaan englanninkielisen

materiaalin saatavuuteen ja kielellisen epätasa-arvon korjaami-

seen muun muassa kampusalueelle sijoitetuin englanninkielisin

opastein. Kielikysymyksen näkökulmasta myös kuntatasolla olisi

suotavaa tehdä samanlaisia esteettömyyteen liittyviä kartoituksia.

Palveluiden tasa-arvoinen saatavuus ja vaivaton liikkuminen kau-

pungissa on turvattava.

Kunnissa olisi syytä miettiä myös, mitä kansainvälisillä opiske-

lijoilla on tarjota kunnille. Esimerkiksi peruskoulun alaluokat

hyötyisivät suuresti, mikäli he kävisivät kertomassa lapsille koti-

maastaan ja kulttuuristaan. Tämä toki edellyttää jo jonkintasoista

suomen kielen taitoa tai tulkin apua. Monikulttuurisuustaitojen

kehittyminen ei kuitenkaan tapahdu itsestään.

Vaikuttamistyössä kunnan suuntaan sekä kuntavaalien alla kannattaa

kansainväliset opiskelijat mieltää osaksi maahanmuuttajien laajempaa

ryhmää ja näin tukea myös muita maahanmuuttajia paikkakunnalla.

Yhtenä ideana voisi olla projekti maahanmuuttajanuorten työllisty-

109

misen edistämiseksi. Parhaimmassa tapauksessa projekti hyödyttäisi

paitsi maahanmuuttajanuorta itseään myös kuntaa ja yrityksiä.

Yliopistot tekevät omalta osaltaan työtä kansainvälisten opiske-

lijoiden integroimiseksi suomalaiseen akateemiseen yhteisöön ja

yhteiskuntaan. Kunnan tulisi olla mukana näissä talkoissa. Kunnan

tulisi luoda kansainvälisille opiskelijoille viihtyisä elinympäristö,

joka kannustaisi jäämään Suomeen opintojen jälkeen tai palaamaan

Suomeen myöhemmin joko opiskelemaan tai työskentelemään.

Integroimisen kannalta voisi olla perusteltua vaatia jopa merkittä-

vämpiä alennuksia kulttuuripalveluihin, kuten museoihin ja teatte-

riin kuin mitä suomalaiset opiskelijat saavat. Varsinkin museoiden

kautta historiaan tutustuminen antaa kansainvälisille opiskelijoille

uusia näkökulmia Suomeen ja suomalaisuuteen.

Yliopistopaikkakunnilla kansainvälisten opiskelijoiden ja maahan-

muuttajien määrä kasvaa vuosittain. Tämän pitäisi toimia kannus-

timena kunnille kehittää palveluita myös heille. Jokaisen yliopis-

topaikkakunnan virkamiehistössä tulisi olla nimetty henkilö, joka

on vastuussa maahanmuuttajien asioista.

Jarkko Seppäläkaupunginvaltuuston varajäsen (kok.), KarkkilaSuomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksen jäsen ja kansainvälisten asioiden vastaava 2007Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan (JYY) hallituksen puheenjohtaja 2006

110Ku

nnal

lispo

liitt

isia

teem

oja

opisk

elija

n sil

min opiskelijoiden toimeentulotuki ja

sosiaalinen luototus

Toimeentulotuesta säädettiin sosiaalihuoltolaissa 1982, mutta toi-

meentulotuen tasosta ja muista sen perusteista säädettiin erillisellä

asetuksella. Vuonna 1997 toimeentulotuesta säädettiin laki ja se

tuli voimaan 1998. Toimeentulotuensaajien määrä kasvoi rajusti

vuosina 1990–1996 asiakasmäärän ollessa korkeimmillaan 609 747

asiakasta vuonna 1996, mutta vuonna 2006 toimeentulotukiasiak-

kaiden määrä oli laskenut 360 000 asiakkaaseen. Toimeentulotuen

saantiehdot ovat vuosien myötä tiukentuneet eikä toimeentulotu-

keen ole tehty tasokorotusta, joskin vuosittain tukea tarkistetaan

elinkustannusindeksillä. Tämä ja vuoteen 2006 voimassa ollut

ttt:n leikkauslaki, joka velvoitti toimeentulotukiasiakkaiden mak-

samaan 7 prosentin osuuden vuokrastaan osaltaan selittää asiak-

kaiden määrän vähentymisen. Toimeentulotuki on viimesijainen

tukimuoto ja lain toimeenpanijoina kunnissa ovat sosiaalityönteki-

jät, sosiaaliohjaajat ja etuuskäsittelijät. Kunnat noudattavat yleensä

sosiaali- ja terveysministeriön toimeentulotukiopasta, mutta laati-

vat kuntakohtaiset täsmentävät ohjeet.

Opiskelijoiden toimeentulotuesta on tarkat ohjeistukset. Toimeen-

tulotukiedellytys voi täyttyä silloin kuin tuloillaan ei tule toimeen

tai opiskelijan ensisijaiset etuudet (opintotuki, koulumatkatuki ja

opintolaina) eivät ole käytettävissä. Opiskelijoiden ensisijaisiksi

etuisuuksiksi lasketaan opintotuki (siis opintoraha ja asumislisä),

koulumatkatuki ja opintolaina, mutta kotona asuvien alaikäisten

111

opiskelijoiden ei edellytetä nostavan opintolainaa. Mikäli opiskelija

ei ole hakenut opintotukea ja hänelle myönnetään toimeentulotukea

opintotuen saamiseen asti, häneltä voidaan periä toimeentulotukea

takaisin takautuvasti maksettavasta opintotuesta, mutta ei opinto-

lainasta. Takautuva opintolaina voidaan kuitenkin ottaa kokonai-

suudessaan maksupäivästä lähtien huomioon hänen käytettävissä

olevina tuloinaan jäljelle jääville opiskelukuukausille. Kelan myön-

tämä koulumatkatuki (lukiolaisille ja ammatillisen peruskoulutuk-

sen opiskelijoille) on ensisijainen etuus. Jos opiskelija on saanut

opiskelupaikan toiselta paikkakunnalta, voidaan toimeentulotu-

kea myönnettäessä ottaa huomioon kohtuullisen ajan matkakulut

halvimman kulkuneuvon mukaan. Opiskelijalla on näin mahdol-

lisuus etsiä asuntoa opiskelupaikkakunnalta. Oppilaitosten pääsy-

koemaksuihin samoin pääsykokeisiin osallistumisesta aiheutuviin

matkakustannuksiin ei myönnetä toimeentulotukea. Lukiossa ja

ammattiin johtavassa toisen asteen oppilaitoksessa opiskelevalle

voidaan pääsääntöisesti ottaa huomioon oppikirjoista aiheutuvat

menot, mutta opiskelijan on tuotava selvitys, ettei kirjoja ole saa-

tavilla muutoin.

Opiskelijoiden asumismenoista on myös tarkkoja tulkintaohjeita.

Kotona asuvan nuoren muuttoa tuetaan toimeentulotuesta vain eri-

tyissyistä, esimerkiksi vaikean perhetilanteen vuoksi. Opiskelijalle

ensisijaiseksi asuntovaihtoehdoksi on määritelty opiskelija-asun-

not soluasunnot mukaan lukien. Jos opiskelija asuu kohtuuttoman

kalliissa asunnossa, vuokra voidaan kohtuullistaa. Asumislisän

vuokrakatto on arvioitu opiskelija-asuntojen hinnan perusteella.

112

Opiskelijan näkökulmasta tulkinta vaikuttaa liian tiukalta, varsin-

kaan suurimmilla opiskelupaikkakunnilla ei kaikille opiskelijoille

riitä edullisimpia asuntovaihtoehtoja.

Opiskelijoiden toimeentulotuen saannin edellytyksiä voidaan myös

leikata toimeentulotuen perusosan alentamisella (yksinäisen perus-

osa 1.1.2007 on 372,62 euroa / kk 2. kuntaluokassa ja sitä voidaan

leikata 20 prosentista 40 prosenttiin). Yleensä on kyse pitkittyneistä

opinnoista, ja opiskelijalla on oikeus toimeentulotukeen, koska hän

ei saa esimerkiksi opintososiaalisia etuuksia tai esimerkiksi luot-

tohäiriön takia hänelle ei myönnetä opintolainaa. Pitkittyneiden

opintojen taustalla ovat moninaiset syyt, mutta pienituloisuus ja

köyhyys lienevät melko tavallisia syitä; eli opiskelija käy työssä

ja suorittaa opintoja kausiluonteisesti. Myös terveydelliset ja per-

hepoliittiset syyt pitkittävät opintoja, joten on aivan kohtuutonta

leikata perusosaa, joka jo lähtötasoltaan on alhainen. Jos opiske-

lija kieltäytyy hakemasta kesäajaksi työtä eikä opiskele kesäkuu-

kausina opintososiaalisilla etuuksilla, opiskelijalle tulee myöntää

toimeentulotukea, mutta hänen perusosansa voidaan maksaa alen-

nettuna. Edelleen opiskelijan hakiessa toimeentulotukea kesäajalle

tilanteessa, jossa hän ei ole nostanut opiskelukuukausille valtion

takaamaa opintolainaa (johon hänellä olisi ollut oikeus), voidaan

nostamatta jäänyt opintolaina huomioida hakijalle käytettävissä

oleviksi tuloiksi (opintolaina on nostettavissa 31.7. asti). 1.1.2008 on

tullut voimaan lainsäädäntö, joka tarkentaa toimeentulotuessa nou-

datettavia määräaikoja. Kiireellisestä toimeentulotuesta pitää saada

päätös samana päivänä tai seuraavana ja kiireettömästä seitsemän

113

arkipäivän sisällä eli noin puolessatoista viikossa. Länsi-Suomen

lääninhallituksessa on käsitelty opiskelijoiden toimeentulotukeen

koskevaa kanteluratkaisua. Kantelussa oli kyse opiskelijoiden toi-

meentulotukihakemusten käsittelyn viipymisestä kesällä Turun

kaupungissa. Käsittely oli kesäkuussa kestänyt yli kolme viikkoa.

Lääninhallitus kiinnitti huomiota siihen, että opiskelijoiden kesä-

aikaisen toimeentulotuen hakemukset on käsiteltävä viivytyksettä

ja kaupungin tulee varautua vuosittain siihen, että opiskelijoiden

toimeentulotukihakemukset keskittyvät alkukesään. Turku sai

ruuhkan purettua lisäämällä käsittelijöitä ja ylitöillä. Käsittelyaika

oli näiden toimenpiteiden jälkeen 6.7.2007 lähtien 4 työpäivää. Uusi

laki lyhentää käsittelyajan kiireellisissä tapauksissa samaan tai seu-

raavaan päivään.

Sosiaalinen luototus

Laki sosiaalisesta luototuksesta on ollut voimassa 1.1.2003 alkaen.

Sosiaalinen luototus on sosiaalihuoltoon kuuluvaa luotonantoa,

jonka tarkoituksena on ehkäistä taloudellista syrjäytymistä ja yli-

velkaantumista sekä edistää henkilön ja perheen itsenäistä suo-

riutumista. Ongelmana vain on se, että kunta voi järjestää sosiaa-

lista luototusta tai sitten olla järjestämättä. Sosiaalinen luototus on

kunnille vapaaehtoista, ja siksi tämä lainsäädäntö ei ole toteutunut

kuin murto-osassa Suomen kuntia. Lähestulkoon kaikki kunnat

yhtä lukuun ottamatta ovat rajanneet opiskelijat pois luototuksen

piiristä.

114

Vain muutamassa Suomen kunnassa ja kaupungissa sosiaalinen

luototusta annetaan, esim. Helsingissä, Eurassa, Hämeenlinnassa,

Pirkkalassa ja Vantaalla. Turussa ja Tampereella sosiaalista luoto-

tusta ei ole, mutta Lahdessa aletaan sosiaalista luototusta jakaa

keväällä 2008. Useimmissa kunnissa tai kaupungeissa, joissa sosi-

aalista luototusta jaetaan, ei opiskelijoita ole hyväksytty luoton

saajiksi. Esimerkiksi Vantaa perustelee seuraavasti opiskelijoiden

eväämistä sosiaalisesta luototuksesta seuraavasti: opiskelijoille

ei myönnetä, koska vuosibudjetin volyymi on suhteellisen pieni,

niin se uppoaisi kokonaan opiskelijoihin, koska heitä on niin pal-

jon. Eurassa sosiaalinen luototus on ollut käytössä vuodesta 1999

alkaen, jolloin kokeilulaki tuli voimaan. Luottoja myönnetään

vuosittain 6–8, mutta opiskelijoille sosiaalista luottoa ei myön-

netä. Helsinki on ainut, joka myöntää sosiaalista luototusta myös

opiskelijoille. Helsingin kaupungin sosiaalivirasto määrittelee

seuraavasti kenelle sosiaalinen luotto on tarkoitettu: Helsingissä

vakinaisesti asuville pienituloisille ja vähävaraisille henkilöille,

joille eri syistä, esimerkiksi vakuuksien puuttumisen tai maksu-

häiriömerkinnän vuoksi ei ole mahdollisuutta saada kohtuueh-

toista luottoa, sosiaalista luottoa voidaan myöntää henkilön tai

perheen selviytymistä tukeviin tarkoituksiin mm. kohtuullisiin

kodin hankintoihin, pienehköihin asunnon muutostöihin, työn

edellyttämän auton tai työvälineiden ostamiseen, osamaksuräs-

teihin, vuokravelkoihin tai muiden pienehköjen velkojen järjestä-

miseen. Luoton määrä on yleensä vähintään 200 euroa ja enintään

10 000 euroa. Luotossa on tarkat takaisin maksuehdot. Sosiaali-

nen luototus on hyvä tukimuoto täydentämään toimeentulotukea

115

ja laki pitää tehdä kunnille sitovaksi ja luototusta pitää myöntää

myös opiskelijoille.

Marjaana Koskinen

kansanedustaja (sd.), sosiaalityöntekijä

sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen, tarkastusvaliokunnan

jäsen

116Ku

nnal

lispo

liitt

isia

teem

oja

opisk

elija

n sil

min liikunta on kunnan peruspalvelu

– myös opiskelijalle

Suomessa liikunnan työnjako on järjestetty siten, että valtio ja kun-

nat luovat liikunnan edellytykset, liikuntapaikat ja liikunnan muun

infrastruktuurin. Liikunta- ja urheilujärjestöt sekä -seurat ovat lii-

kuntatoiminnan pääasiallisia järjestäjiä. Tämä työnjako perustuu

liikuntalakiin (Liikuntalaki 18.12.1998/1054), jossa on säädetty:

2 § Vastuut ja yhteistyövelvoitteet

Yleisten edellytysten luominen liikunnalle on valtion ja kun-

tien tehtävä. Liikunnan järjestämisestä vastaavat pääasiassa

liikuntajärjestöt.

Ministeriö, jonka toimialaan kuuluu liikuntatoimi, jäljempänä

ministeriö, vastaa liikuntatoimen yleisestä johdosta, kehittä-

misestä ja yhteensovittamisesta liikunnan yhteistyössä val-

tionhallinnossa. Alueellisella tasolla nämä tehtävät kuuluvat

läänin liikuntatoimelle ja paikallistasolla kunnille.

Kunnan tulee luoda edellytyksiä kuntalaisten liikunnalle

kehittämällä paikallista ja alueellista yhteistyötä sekä terveyttä

edistävää liikuntaa, tukemalla kansalaistoimintaa, tarjoamalla

liikuntapaikkoja sekä järjestämällä liikuntaa ottaen huomioon

myös erityisryhmät.

117

Kuntien liikuntatoimi ja päätöksenteko

Liikunnan taloudessa kuntien liikuntatoimet ovat merkittävä tekijä.

Kun veikkausvoittovaroista koostuva valtion liikuntabudjetti oli

vuonna 2007 hieman yli 100 miljoonaa euroa, niin kunnat käyttivät

liikuntaan arviolta noin 600 miljoonaa euroa, josta käyttökustan-

nukset olivat noin 500 miljoonaa ja investoinnit noin 100 miljoonaa

euroa. Kunnille myönnetään veikkausvoittovaroista valtionosuutta

liikuntatoimen käyttökustannuksiin asukasluvun mukaan. Vuonna

2007 liikunnan yksikköhinta oli 10,80 euroa asukasta kohden. Valti-

onosuus kattaa nykyisellään noin 3,5 prosenttia kuntien vuotuisista

liikuntatoimen käyttökustannuksista.

Käynnissä olevalla kunta- ja palvelurakenteen uudistuksella tul-

lee olemaan merkitystä myös kuntien liikuntatoimien kehitykselle.

Suuremmissa kuntakokonaisuuksissa liikuntaan erikoistuneen

strategisen henkilöstön palkkaaminen saattaa olla helpompaa kuin

pienissä kuntayksiköissä. Myös rahoituksen ja palveluiden järjes-

tämiseen on todennäköisesti enemmän mahdollisuuksia. Käytän-

nössä suurin merkitys on kuitenkin sillä, kuinka liikunta ja liikun-

tatoimi huomioidaan kunnan yleisessä suunnittelutyössä.

Kuntien liikuntapolitiikan siirtyessä laajempaan hyvinvointinäkö-

kulmaan, jossa yhteistyötä tehdään yhä enemmän esimerkiksi sosi-

aali- ja terveystoimen sekä elinkeinoelämän kanssa, myös liikun-

ta-asioiden linjaamiseen ja päätöksentekoon vaikuttavat kanavat

lisääntyvät. Perusasetelma on kuitenkin se, että liikunta-asioiden

118

valmistelusta vastaavat pitkälti kunnan liikuntatoimi ja liikuntalau-

takunta tai liikunta-asioista vastaava muu lauta- tai johtokunta.

Opiskelijat ovat erityisryhmä – opiskelijajärjestöjen kunnallispoliit-

tisesta yhteistyöstä Tampereella

Opiskelijoiden Liikuntaliitto ry:n (OLL) Opiskelijaliikunnan stra-

tegiaan 2006–2010 sisältyvässä ehdotuksessa opiskelijaliikunnan

toimintakentäksi ja työnjaoksi todetaan kuntien osalta:

Kuntien tehtävä on perusliikuntamahdollisuuksien järjestämi-

nen kaikille kuntalaisille, myös opiskelijoille. Erityisasemassa

ovat kuntien liikuntapaikat kuten uimahallit ja urheiluken-

tät. Kuntien liikuntapalvelut ovat tärkeä osa myös opiskelijan

arkea ja niissä tulee huomioida opiskelijat taloudellisena eri-

tyisryhmänä. Kunnan kevyen liikenteen verkosto tulee kehit-

tää arkiliikuntaa suosivaksi kampusalueet huomioiden.

119

Alla on yksinkertaistettu prosessikuvaus Tampereen korkeakoulujen opiskelija- ja ylioppilaskuntien kunnallispoliittisesta yhteistyöstä Tam-pereen uimahallien opiskelija-alennusten parantamiseksi. Tampereen noin 200 000 asukkaasta korkeakouluopiskelijoita on noin 35 000.

Vuonna 2004 opiskelijajärjestöjen kunnallispoliittinen ohjelma. � Pirkanmaan ammattikorkeakoulun opiskelijakunta, Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijakunta, Tampereen teknillisen yli-opiston ylioppilaskunta ja Tampereen yliopiston ylioppilaskunta valmistelevat ensimmäisen yhteisen kunnallispoliittisen ohjelman kunnallisvaaleihin 2004. Ohjelmaan sisällytetään myös liikunnan tavoitteita, kuten ”[u]imahallien opiskelija-alennuksia laajennetaan siten, että ne eivät jatkossa ole sidottuja tiettyyn kellonaikaan.”Keväällä 2005 kaupungin strategiaprosessiin liittyvä kysely opis- �kelijoille. Opiskelijajärjestöjen kunnallispoliittinen työryhmä toteut-taa opiskelijoille suunnatun kyselyn, jossa selvitetään opiskelijoiden tyytyväisyyttä kaupunkiin ja sen tarjoamiin palveluihin. Kyselyn tuloksia esitellään kaupungin johdolle toukokuussa 2005.Kesällä 2005 opiskelijoiden kirjaaminen Tampereen strategiaan. �Kaupungin päivitetyssä strategiassa Kaikem paree Tampere opis-kelijat mainitaan tärkeinä yhteistyökumppaneina.Vuonna 2006 liikuntapalvelut painopisteeksi. � Kunnallispoliittinen työryhmä päättää ottaa painopisteiksi vuonna 2006 liikuntapalve-luiden ja kevyen liikenteen väylien kehittämisen. Erityiseksi tavoit-teeksi asetetaan uimahallien opiskelija-alennusten parantaminen. Toukokuussa 2006 kannanotto ”Opiskelijan liikuntamahdolli- �suuksia parannettava”. Jo ennen kannanoton julkaisua työryhmä on yhteydessä kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluiden lautakunnan puheenjohtajaan, joka suhtautuu asiaan myönteisesti ja lupaa viedä asiaa omalta osaltaan eteenpäin. Kannanotto lähetetään valtuusto-ryhmien puheenjohtajille, kulttuuri – ja vapaa-aikapalveluiden lau-takunnan jäsenille sekä kunnan liikuntatoimen johtajalle.Vuoden 2007 alusta aikarajat poistuvat Tampereen kaupungin �uimahalleista.

120

Opiskelijoiden Liikuntaliiton tärkein tehtävä on opiskelijoiden

liikunta-asioiden valtakunnallinen koordinointi ja vaikuttamistyö

sekä paikallisen vaikuttamistyön tukeminen, joten liittoon kannat-

taa olla yhteydessä myös kuntien liikuntapolitiikkaan kohdistu-

vissa pyrinnöissä ja kysymyksissä.

Jussi Ansala

projektisihteeri, Opiskelijoiden Liikuntaliitto (OLL)

Opiskelijoiden Liikuntaliiton (OLL) puheenjohtaja 2007

121Kunnallispoliittisia teem

oja opiskelijan silmin

lapsiperHeet kuntapalveluiden pyörteissä

Perheellisistä opiskelijoista ei voi muodostaa yhtä homogeenistä

ryhmään vain sillä perusteella, että heitä yhdistävät perheellisyys

ja opiskelijastatus. Opiskelijaperhe voi olla opiskeleva pariskunta

tai yksinhuoltaja, opiskeleva ja työssäkäyvä, opiskelut tauolle

jättänyt lapsiaan kotona hoitava opiskelija. Perheellistyminen ei

noudata tarkkaa kaavaa, vaan lapsia voi olla jo ennen opiske-

lun aloittamista. Lapsiperheeksi tullaan erilaisista elämäntilan-

teista.

Perheellisille opiskelijoille kunta on tärkeä palvelun tuottaja. Usein

juuri perheellistymisen myötä opiskelijat siirtyvät käyttämään kun-

nallisia sosiaali- ja terveyspalveluita. Viimeistään lapsellisena moni

huomaa minkä takia veroja on tullut maksettua. Kunnat eivät kui-

tenkaan ole samanlaisia. Kuntien on huolehdittava lakisääteisistä

palveluista, mutta kunnat voivat järjestää ne eri tavoin ja tarjota

erilaisia palveluita.

Ylioppilaskunnat perheellisten opiskelijoiden asialla

Ylioppilaskunnat voivat halutessaan olla perheellisten opiskelijoi-

den äänitorvi. Ylioppilaskunnat voivat esimerkiksi kerätä yhteen

tietoa perheellisten opiskelijoiden kunnallisista palveluista. Yli-

oppilaskuntien järjestämät perheellisten tapaamiset voivat toimia

hyvänä keskustelufoorumina, joka muodostaa perheellisten opis-

122

kelijoiden kantoja. Asioita on helpompi ajaa, kun voi vedota siihen,

että ongelma tai puute koskee useampaakin henkilöä. Ylioppilas-

kunnat voivat esimerkiksi koota lapsiperheellisiä tukevat palvelu

sivustoilleen.

Samassa kaupungissa toimivien ylioppilaskuntien on järkevää

tehdä yhteistyötä kuntavaikuttamisessa. Ylioppilaskunnat voivat

edistää sidosryhmiensä asiaa kunnallispolitiikassa ja samalla huo-

mioida perheellisten tarpeita. Tästä esimerkiksi käynee tonttipoli-

tiikka. Ylioppilaskunnat voivat ajaa yhdessä paikallisten opiskelija-

asuntosäätiöiden kanssa sellaisia linjauksia, että on mahdollista

rakentaa perheasuntoja hyvin yhteyksien varrelle.

Kunnalliset palvelut

Perheellisten toimeentulon osalta kuntien vastuulle kuuluvat aino-

astaan toimeentulotuki ja mahdollisten elatusapusopimusten laa-

timinen ja elatustuen maksaminen. Kela huolehtii toimeentulosta.

Sen sijaan palvelupuolella kunnat ovat ylivoimaisesti merkittävin

toimija. Kunnat järjestävät päivähoidon, perusopetuksen, sosiaali-

palvelut ja terveyspalvelut, kuten äitiys- ja lapsineuvolat. Kunnat

järjestävät palveluita hyvin eri tavalla ja eri laajuudessa. Esimer-

kiksi Tampereella perhetyön kodinhoitajat tulevat perheen kotiin

esimerkiksi sairauden tai muun akuutin tilanteen vuoksi. Jotkut

kunnat tarjoavat myös niin sanottua kuntalisää kotihoidontuen

lisäksi vanhemmalle, joka hoitaa lapsensa kotona. Kuntalisä on

merkittävä etuus.

123

Hyvien käytäntöjen kerääminen ja niiden soveltaminen ja esittämi-

nen oman kunnan toimintaan on kannatettavaa. On kuitenkin hyvä

muistaa nykypäivän realiteetit. Kuntien mahdollisuuteen kunnal-

listaa uusia palveluita on suhtauduttava varauksella. Hyvinvointi-

valtion rakentamiskaudella alkujaan yksityisesti järjestettyjä palve-

luita muutettiin kunnallisiksi, jotta ne olisivat kaikkien saatavilla.

Mutta nykyisin suuntaus on pikemminkin se, että kunnallisia pal-

veluita ulkoistetaan ja hyvin harvoin ryhdytään järjestämään aivan

uutta palvelua.

Miksi tarvitaan lapsiparkkia ja lapsivakuutuksia?

Perheellisten opiskelijoiden toimeentulon ja lastenhoidon kysy-

mykset liittyvät usein yhteen. On olemassa erilaisia mahdollisia

yhdistelmiä, joista pitää valita omaan tilanteeseen sopivin. Päi-

vähoidon ei kuitenkaan tarvitsisi olla joko tai -kysymys. Perheel-

listen opiskelijoiden kannalta olisi hyvä, jos tarjolla olisi jousta-

via päivähoitopalveluita. Päivähoito on subjektiivinen oikeus.

Kunnalla on yleensä päiväkoti, jossa tarjotaan niin sanottua

vuorohoitoa. Tämä vuorohoito on tarkoitettu vuorotöissä ole-

ville, joten se ei ole ratkaisu pulmaan. Kunnallisten palvelui-

den järjestämisen kannalta perusratkaisu olisi yliopiston lähellä

sijaitseva päiväkoti, jossa olisi tarjolla sekä koko- että puolipäi-

vähoitopaikkoja.

Perheellisten opiskelijoiden erityispiirre on se, että päivähoitoa

tarvitaan usein jopa puolipäivähoitoa vähemmän. Kuitenkin jo

124

muutaman luennon ajaksi ostettu lastenhoitopalvelu saattaa tulla

yllättävän kalliiksi. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta ylläpitää

lapsiparkkia, jonne voi tuoda lapsensa hoitoon lyhyeksi ajaksi.

Tällaisessa lapsiparkkitoiminnassa ylioppilaskunta pystyy sub-

ventoimaan juuri omien opiskelijoidensa tarvitsemaa lastenhoi-

toa. Lapsiparkkitoiminnan laajentaminen voisi olla yksi keino hel-

pottaa lapsiperheellisten opiskelijoiden tilannetta. Keskustelun ja

suunnittelun tueksi kannattaa ensinnä kartoittaa palvelutarvetta

kyselyllä ja miettiä sitten miten siihen voidaan parhaiten vastata.

Lapsiparkkiasiassa kannattaa yrittää saada yliopisto osallistumaan

kustannuksiin.

Nykyisin on tullut yleiseksi tavaksi ottaa yksityinen sairausvakuu-

tus lapselle, joka korvaa yksityispuolen terveyspalveluiden käyt-

töä. On perusteltua kysyä mikä ajaa perheelliset pois kunnallisista

terveyskeskuksista. Mikä tekee terveyskeskuksista sellaisia, että

vanhemmat eivät halua asioida niissä lastensa kanssa? Löytyisikö

parannettavaa aivan peruspalveluista? Muun muassa päivystys-

asemat voivat olla aikuiselle aika hurjia paikkoja asioida, saati sit-

ten kun mukana on sairas lapsi.

125

Lobbauksen perusteet

Kovin usein kuntien palvelujärjestelmät ovat melko kankeita ja ne

on useimmiten suunnattu perinteisessä päivätyössä olevien tarpei-

siin. Opiskelijalobbareiden on hyvä muistuttaa päätöksentekijöitä

siitä, että todellisuus ei ole niin yksiselitteinen. Sekä palvelujärjes-

telmien että työntekijöiden koulutuksen pitäisi tähdätä siihen, että

kaikki ihmiset saavat tarvitsemansa palvelut..

Kuntalobbarin on syytä tiedostaa mihin toimialaan kyseinen per-

heellisten palvelu kuuluu. Kunnat voivat autonomiansa myötä jär-

jestää toimialansa erilailla. Se, mihin toimialaan palvelut kuuluvat,

kannattaa huomioida argumentoinnissa. On hyvä varautua siihen,

että kunnissa viitataan kuntatalouden niukkuuteen. Toisaalta lap-

siperheiden asemaa haluavat lähes kaikki parantaa. Ei siis ole kiel-

lettyä vedota tunteisiin!

Kunta on useiden palveluiden tuottaja tai järjestäjä, mutta ei

pidä unohtaa valtakunnan tason politiikkaa. Lainsäädäntö mää-

rittelee mitä palveluita on järjestettävä, missä ajassa ja millai-

sia maksuja niistä voidaan periä. Valtakunnallista politiikkaa

on esimerkiksi hallituskauden alussa keskustelussa ollut ajatus

poistaa niin sanottu päivähoidon 0-maksuluokka. Tämä olisi

vaikuttanut pienituloisimpien lapsiperheiden talouteen. Samoin

subjektiivisesta oikeudesta päivähoitoon päätetään valtakunnal-

lisella tasolla.

126

Opiskelijaperheiden asema paranee kehittämällä kaikkien perheel-

listen palveluita ja etuuksia.. Samoin esteetön ja viihtyisä ympäristö

sekä toimiva infrastruktuuri ja julkinen liikenne auttavat perheelli-

siä opiskelijoita arjessa.

Niina Kiviaho

sosiaalipoliittinen sihteeri, Tampereen yliopiston ylioppilas-

kunta – TAMY

kaupunginvaltuuston varajäsen (vas.), terveyttä ja toimintaky-

kyä edistävien palveluiden lautakunnan jäsen sekä lasten ja

nuorten palveluiden lautakunnan varajäsen, Tampere

127Kunnallispoliittisia teem

oja opiskelijan silmin

nuorten ja opiskelijoidenterveydenHuolto

Yliopisto-opiskelijat terveydenhoidon piirissä

Yliopisto-opiskelijoiden perusterveydenhoidon vastuu on kansan-

terveyslain mukaisesti kunnilla ja käytännönjärjestelyistä huolehtii

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö (YTHS), joka tarjoaa ajanmu-

kaisia terveyspalveluja maan noin 145 000 yliopisto-opiskelijalle.

Säätiö toimii valtakunnallisesti omilla terveysasemillaan kaikissa

yliopistokaupungeissa. Yli 50 vuoden kokemuksensa pohjalta

YTHS on kehittynyt opiskeluterveydenhuollon osaamiskeskuk-

seksi, jonka asiantuntemusta voidaan käyttää muun opiskeluter-

veydenhuollon kehittämistyön apuna. Lisäksi YTHS on Suomen

johtava yhteisöterveyden asiantuntija. YTHS tuottaa yleis- ja eri-

koislääkäritasoisen avosairaanhoidon lisäksi mielenterveystyön

sekä suun terveydenhuollon avoterveydenhuoltopalveluja.

Yliopisto-opiskelijat käyttävät kunnallisia terveyspalveluita

YTHS:n ollessa kiinni, eli lähinnä iltaisin ja viikonloppuisin.

Muut opiskelijaryhmät

Ammattikorkeakoulujen ja toisen asteen (lukiolaiset ja ammatti-

kouluissa opiskelevat) ovat myös opiskeluterveydenhuollon pii-

rissä. Koska heillä ei ole omaa järjestelmää, ovat he kunnallisen

terveydenhuollon palveluiden varassa. Nämä palvelut vaihtele-

128

vat suuresti opiskelupaikkakunnittain. Yleisesti ottaen tilannetta

on selvästi parannettava, jotta tarvittavat perusterveydenhuollon

palvelut ovat kaikkien opiskelijoiden saatavilla heidän omilla opis-

kelupaikkakunnillaan. Ylioppilaskuntien toimijoiden kannattaa

nostaa esille myös esimerkiksi ammattikorkeakoulujen terveyden-

huollon tilanne keskusteluissa opiskelijoiden terveydenhuollon

järjestämisestä. SYL:n mielestä kuntien on kannettava vastuunsa

opiskelijoiden terveydenhuollon järjestämisestä. Nykyisellä rahoi-

tusrakenteella muiden opiskelijaryhmien ottaminen YTHS:n toimi-

piiriin ei tällä hetkellä ole kuitenkaan mahdollista.

YTHS:n toiminnan rahoitus

Lähd

e: Y

TH

S

Kelan korvaus toimintaan 62,3 %

YTHS:n toiminnan rahoitus talousarviossa 2008

Yliopisto- ja kor-keakoulupaikka-kuntien toiminta-avustukset 11,4 %

Opetusministeriön vuokra-avustus 7,7 %Muut tuotot 0,9 %

Opiskelijat 17,7 %

129

YTHS toiminnan rahoittavat opiskelijat, Kela, yliopistokaupungit ja

opetusministeriö. YTHS on sopimusrahoitteinen järjestelmä. Tämä

tarkoittaa sitä, että eri rahoittajatahojen kanssa on tehty sopimus

rahoitusosuuksien suuruudesta ja niitä ei voi muuttaa ilman kaik-

kien osapuolten suostumusta. Myöskään maksuosuuksien raha-

määrää ei voi, eikä kannata yksipuolisesti kenenkään muuttaa.

Yliopistokaupunkien rahoitusosuus YTHS:n toiminnasta on sopi-

muksen mukaan 11–12 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että yliopis-

tokaupungit maksavat noin 30 euroa opiskelijaa kohden. YTHS:n

toiminta on erittäin kustannustehokasta ja asiantuntevaa – tästä

kaikki rahoittajat ovat yhtä mieltä.

Opiskelijoilla on YTHS:ssä suuri omavastuuosuus, joten ylioppilas-

kuntien automaatiojäsenyys on ehdoton edellytys YTHS:n nykyi-

sen laajuiselle toiminnalle. Automaatiojäsenyyden merkityksestä

puhuttaessa kannattaa muistaa sen merkitys myös opiskelijoiden

terveydenhuollon järjestämisessä. YTHS:n kustannuskehitys on

rahoituspaineista huolimatta onnistuttu pitämään kohtuullisella

tasolla. Tämän takia YTHS:n rahoituspohja on ehdottomasti tur-

vattava myös tulevaisuudessa.

Yliopistokaupunkien rahoitusosuutta ei SYL:n mielestä kannata

nyt yrittää nostaa. Kuten edellä on mainittu, näin ei voida sopimus-

rahoitteisessa järjestelmässä toimia. Asia myös irrotetaan helposti

kontekstista, jolloin se kääntyy yliopisto-opiskelijoita ja YTHS:ää

vastaan.

130

On huomattava, että tässä artikkelissa puhutaan vain perustervey-

denhuollon rahoituksesta. Erikoissairaanhoito on edelleen täysin

kuntien vastuulla ja sen rahoitusta ei käsitellä tässä artikkelissa.

YTHS:n ja kunnan yhteistyö

Yliopistokaupunkien ja YTHS:n paikallisten yksiköiden välinen

yhteistyö on kehittynyt vuosien varrella hyvälle tasolle. Tiedon-

kulkua ylioppilaskunnan, YTHS:n ja kaupungin toimijoiden välillä

on kuitenkin aina hyvä tehostaa. Varsinkin yhteisten koulutustilai-

suuksien järjestämisestä olisi hyötyä niin kaupungille kuin YTHS:n

henkilökunnalle. Myös ajankohtaisten asioiden ja tulevien toimin-

tamuutosten viestiminen on erittäin järkevää kaikkien näkökul-

masta. Ylioppilaskuntien viestinnällistä roolia olisi syytä lisätä,

jotta kaikki tieto varmasti kulkisi niin YTHS:n kuin kunnankin

toimijoille.

Lauri Pakkanen

sosiaalipoliittinen sihteeri, Suomen ylioppilaskuntien liitto

(SYL) ry

131Kunnallispoliittisia teem

oja opiskelijan silmin

kulttuuripalvelutvastapainoa opiskelulle

Kulttuuri on olennainen osa opiskelijaelämää. Se rakentaa yhtei-

söllisyyttä, toimii vastapainona opiskelulle ja tukee opiskelijan

hyvinvointia ja jaksamista. Opiskelijajärjestöillä ja ylioppilaskun-

nalla on merkittävä rooli kulttuuripalvelujen tuomisessa lähelle

opiskelijoita. Kaupungit tarjoavat laajasti erilaisia mahdollisuuksia

kulttuurin kuluttamiseen: teattereita, konsertteja, elokuvia, näyt-

telyitä, mutta myös mahdollisuuksia itse tuottaa kulttuuria. Esi-

merkiksi bändikämppien ja harrastelijateattereiden kirjo vaihtelee

eri kaupungeissa. On pitkälti kunnan päättäjistä kiinni, kuinka

paljon tiloja ja resursseja kohdennetaan nuorten ja opiskelijoiden

kulttuurinharrastamismahdollisuuksiin. Ylioppilaskunta voi oman

kulttuuritarjontansa lisäksi vaikuttaa siihen, mitä ja millä hinnalla

kunta tarjoaa opiskelijoille.

Kulttuurin harrastamismahdollisuuksista, kuten erilaisista tiloista

ja avustuksista, päätetään kunnanvaltuustossa. Valtuusto käyttää

virallisesti ylintä päätösvaltaa kunnassa, mutta käytännössä monet

asiat sovitaan valmiiksi jo ennen valtuustokäsittelyä. Kulttuuriasiat

valmistellaan valtuuston alaisessa kulttuurilautakunnassa. Lau-

takunnan nimi saattaa vaihdella eri kunnissa, myös esimerkiksi

vapaa-ajan lautakunnat käsittelevät kulttuuriasioita. Vaikuttaak-

seen kulttuuriasioita koskevaan päätöksentekoon, kannattaa ottaa

hyvissä ajoin yhteyttä lautakunnan jäseniin. Lautakuntien lisäksi

valtuuston päätettäväksi tulevista asioista sovitaan usein eri puo-

132

lueiden muodostamissa valtuustoryhmissä. Mikäli on poliittisia

kontakteja, kannattaa niitä käyttää rohkeasti hyväksi ja pyrkiä vai-

kuttamaan valtuustoryhmissä käytävään keskusteluun.

Vaikuttaminen poliittisiin päättäjiin on tärkeä, mutta ei ainoa tapa

edistää kulttuurin asemaa kunnassa. Perinteisen lobbauksen lisäksi

on olennaista vaikuttaa yleiseen keskusteluun ja mielipiteeseen.

Vahva yleinen mielipide kuntalaisten keskuudessa painostaa päät-

täjiä harkitsemaan asioita tarkasti. Yleiseen mielipiteeseen vaikut-

taminen tapahtuu helpoiten ylioppilaskunnan kannanotoilla tai

mielipidekirjoituksilla. Hyvät suhteet paikallislehtien toimituksiin

ja toimittajiin eivät ole pahitteeksi, sillä kannanotolle on tärkeää

saada näkyvyyttä.

Esimerkkinä ylioppilaskunnan kulttuurikannanotosta voidaan

mainita Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan (Tamy) kannan-

otto Kino-Palatsin historiallisen interiöörin säilyttämisen puolesta1.

Kino-Palatsi (avattu vuonna 1929) on Tampereella sijaitseva käy-

töstä poistettu elokuvateatteri, jonka sisustus on lähes alkuperäi-

sessä, uusklassismia edustavassa muodossaan. Tilaan suunniteltiin

suurta remonttia ja ravintoloitsija Seppo ”Sedu” Koskisen yöker-

hoa, jota kaupungin kulttuuritoimijat vastustivat voimakkaasti.

Tamykin otti kannan, että Kino-Palatsin historiallista interiööriä

tulee kunnioittaa ja tilat on jatkossakin varattava kulttuurikäyttöön.

Myös muu yleinen mielipide muodostui vahvasti Kino-Palatsin

säilyttämisen kannalle, eikä lupaa remonttiin tähän mennessä ole

1 Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan kannanotto 7.12.2006, www.tamy.fi/kannanotot

133

myönnetty. Tilan lopullinen kohtalo on edelleen epäselvä, mutta

Tampereen kaupunki selvittää parhaillaan erilaisia vaihtoehtoja

kulttuuritoiminnan jatkamiselle.

Kunnan kulttuuritarjontaan vaikuttamisen lisäksi ylioppilaskunta

voi tukea opiskelijoiden kulttuurin nälkää neuvottelemalla opiske-

lija-alennuksia. Useat teatterit, elokuvateatterit, konserttien järjes-

täjät sekä taidemuseot myöntävät jo nyt opiskelija-alennuksia. Osa

alennuksista kuuluu valtakunnallisten neuvottelusopimusten pii-

riin (esimerkiksi Finnkino), mutta paikallisten toimijoiden kanssa

on syytä keskustella erikseen. Perinteisten alennuslippujen lisäksi

toimijoille voi ehdottaa opiskelijoille räätälöityjä teemapäiviä ja eri-

tyisesti opiskelijoille suunnattua mainontaa.

Ylioppilaskunnan kannattaa miettiä, minkälaista kulttuuritoimin-

taa se haluaa tukea. Erityisesti on tärkeää tukea sellaisia kulttuu-

rin muotoja, jotka lisäävät yhteisöllisyyttä ja antavat opiskelijoille

mahdollisuuden toteuttaa itseään. Perinteistä elokuvissa käyntiä

ei pidä vähätellä, mutta sen jokainen voi tehdä omatoimisestikin.

Ylioppilaskunta voi panostaa sellaiseen kulttuurityöhön, joka ei

välttämättä muuten olisi kyseisessä kaupungissa mahdollista.

Mahdollisuus voi puuttua siksi, ettei kyseistä toimintaa ylipää-

tään järjestetä, sille ei ole tiloja tai sellaisenaan se on liian kallista

opiskelijalle.

Kulttuuritoiminta ja siihen vaikuttaminen voi saada hyvin erilaisia

muotoja eri kunnista ja tilanteista riippuen. Tässä artikkelissa on

134

tuotu esille vain muutamia esimerkkejä kannustimeksi kulttuu-

rivaikuttamiseen. Vaikka kunnan tarjoamat rakenteet ja palvelut

ovat tärkeitä, on hyvä muistaa myös oman ylioppilaskunnan ja

alayhdistysten tarjoaman kulttuuritoiminnan merkitys. Ylioppi-

laskulttuuri on historiallinen ja merkittävä osa opiskelijaelämää,

olkaamme siitä ylpeitä.

Iina Korkiamäki

kansanedustajan avustaja (sd.)

Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksen jäsen ja

kulttuurivastaava 2007

Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan (Tamy) hallituksen

jäsen ja kulttuurivastaava 2006

135

136

kunnissa tehtävät päätökset vaikuttavat suoraan opiske­lijoiden elämään asumisesta ja joukkoliikenteestä lasten päivähoitoon ja kaavoitukseen. opiskelijoiden tarpeet ovat usein paikkakunnasta riippumatta samankaltaisia ja opis­kelijat ovat oman elämänsä parhaita asiantuntijoita.

suomen ylioppilaskuntien liitto (sYL) on toimittanut kunta­vaikuttamisen käsikirjan ylioppilaskuntien vaikuttamis­työn tueksi. kirjan artikkeleissa nousee esille erilaisia näkö­kulmia kunnalliseen ja opiskelijalähtöiseen vaikuttamiseen sekä toimintaan kunnallisvaalien alla. kirjan kirjoittajien joukossa on kunnan toiminnan asiantuntijoita, kunnallis­poliitikkoja, kansanedustajia ja sYL:n edustajia.

opiskelijat tietävät, minkälainen kunta on opiskelijoille ja nuorille paras mahdollinen kunta. kunnan tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että heidän äänensä kuuluu.