Kuvataiteen portfolioPOM1YKU

Syksy 2014

Annukka De Meulder

OSA 1: PäiväkirjaOma oppiminen ja tuleva opettajuusMikä toimi, mikä ei?Suhteeni kuvataiteisiin

Kuvasuhde –suhteessa kuvaan

Tämä työ kuvastaa hyvin suhdettani kuvaan ja

kuvataiteeseen sekä oikeastaan kaikkeen tekemiseeni. Tulin

kyseiselle demolle myöhässä, mutta ryhdyin silti näpertämään

suuritöistä kuvaa silkkipaperista ja liimasta. Yritin tehdä työtä hieman

joka välissä, mutta lopulta jätin työn kesken jo ihan materiaalia

säästääkseni (oranssiin seinään olin jo käyttänyt yhden rullan

silkkipaperia). Silkkipaperityöt ovat kuitenkin jääneet elävästi mieleen

koulun kuvataiteen tunneilta, ja uskon että niillä on

tulevaisuudessakin arvonsa ja perustelunsa kun toimin opettajana.

Piirtäminen

Tästä kaikki alkoi.

Lämmittelytehtävä

poisti hieman

jännityksiä, jotka

liittyvät piirtämiseen.

Tehtävästä tuli

mieleen

toimintaterapiaopinnot

, jossa keskityttiin

luovien menetelmien

käyttöön terapiassa.

(Huom! Mustavalkoinen kuva) Hiilityö oli minulle todellista mukavuusalueeni

ulkopuolelle menemistä. Kurssilla puhuimmekin piirtämisen yhteydessä siitä,

kuinka käsi ei saa aikaiseksi sitä, minkä päässään on ajatellut tai silmä näkee.

Se turhauttaa. Piirsin ensin puunrungot ja latvustot, mutta jäin jumiin siihen.

Olen kuitenkin tyytyväinen, että opettajan avustuksella pääsin työssäni

eteenpäin ja osasin piirtää puulleni monipuolisen taustan ja latvuston

elävämmäksi. Vaikka valon ja varjon piirtämisen periaatteet ovat mielessäni,

en vielä osaa käyttää niitä töissäni. Tätä työ ei kuitenkaan kurssin päätyttyä

päätynyt roskikseen, vaikka niin alussa ajattelin… Toivottavasti osaan ohjata

tulevaisuudessa omia oppilaita samanlaisten jumien yli ja läpi.

Valööriharjoitus(Huom! Kuva on mustavalkoinen.) Tästäkin harjoituksesta tuli mieleen

koulun kuviksentunnit. En kokenut tehtävää ahdistavana, sain tästä

onnistumisen kokemuksen vaikka jonkun ruudun kanssa olikin

enemmän hankaluuksia. Ala-asteella tehtävänämme oli piirtää oma

kätemme mallista. Siis pidimme vasenta kättämme pöydällä aina

samassa asennossa, ja piirsimme sen lyijykynällä. Se oli ahdistava

tehtävä, mielestäni käteni näytti kuolleelta kuvassa.

Tästä tehtävästä pidin. En kokenut piirtämistä

enää niin ahdistavana, kuin omaa kättä

piirtäessäni. Haasteita minulla toki oli, mutta silti

nautin piirtämisestä. Erityisesti juoksevalla

tussilla rypistetylle litoposterille piirtäminen oli

jännittävää ja ihanaa.

Tämän tehtävän tehtävänanto oli erinomainen,

ja voisin kuvitella itsekin käyttäväni sitä

opettajana. Se antoi jokaiselle vapauden piirtää

oman inspiraation mukaan, mutta ryhmänä

saimme aikaiseksi yhteneväisiä, hienoja töitä,

joissa jokainen onnistui ja oppi uutta.

Värioppi

Värit ovat kivoja! Värien murtaminen ja taittaminen sekä

ruskean ja harmaan sekoittaminen oli kuitenkin yllättävän

vaikeaa! Pienenä kun maalasi vesiväreillä, tuntui ettei

muita värejä saanutkaan sekoitettua. Maalauksistani tuli

yllättävän hienoja, kun niitä on katsonut jonkin ajan

kuluttua uudelleen.

Maalaaminen ja taiteen

tulkinta

Anu Tuominen – Real Colour Circles

Ensimmäinen tulkinta

Tämän työn tekeminen oli mukavaa. Taiteen tekeminen taiteen

tulkinnasta käsin poisti ainakin minulta ns. valkoisen paperin

kammon.

Valitettavasti tämä työ ei valmiina ja jonkin ajan

kuluttua enää miellyttänyt silmääni. En pitänytkään pinnasta, jotka sormivärit saivat aikaan. Loppujen lopuksi tämä työ päätyi

roskakoriin. Sen tekeminen prosessina oli kyllä hyvä ja

opettavainen.

Tulkinta tulkinnasta

Tämä vaihe tulkinnasta meinasi melkein jäädä tekemättä… Pitkän aikaa laatikko lojui keskeneräisenä, mutta lopulta päätin tehdä sen valmiiksi. Hieman oikaisin, ja liisterin ja sanomalehtien sijasta viimeistelin pallojen kiinnitykset ja pinnat maalarinteipillä. Sen jälkeen maalasin pohjaväriksi valkoisen, jonka päälle ryhdyin maalaamaan värejä ja muotoja pulloväreillä. Lopuksi viimeistelin sisäpuolen piippurasseilla ja ulkopuolen värillisillä pahveilla. Hopeanvärinen ”paspis” laatikon suulla yllätti itsenikin, yleensä en käytä kimaltavia materiaaleja…

Lopulta laatikosta tuli mielestäni hienompi ja kiehtovampi, kuin ensimmäisestä tulkinnastani. Mutta ilman ensimmäistä tulkintaa ei olisi syntynyt tätäkään tulkintaa!

SavityötSavitöitä odotin innolla, sillä

rakastan tehdä asioita käsilläni, ja

saven kanssa työskentely on

minulle lapsuudesta tuttua. Koska

innostus oli kova, halusin tehdä

kaksi työtä kupin lisäksi. Nyt osasin

kuitenkin jo varautua, enkä

aloittanut hurjan valtavaa projektia.

Ehdin siis hyvin tekemään sekä

voimaeläimen pienoisveistoksen

että reliefin. Voimaeläimeni on

karhu, ja voimakasvini on

auringonkukka.

Auringonkukka”vadista” olen

erityisen ylpeä, sain siihen hienosti

tehtyä erilaisia pintoja.

Savitöitä aion varmasti tehdä myös

omien oppilaideni kanssa

tulevaisuudessa.

Grafiikka

Rakastuin tähän tekniikkaan! En ollut ikinä ennen kokeillut grafiikkaa, ja etenkin syväpaino painui syvälle sydämeeni. Syväpainotekniikalla tehdyt työni ovat ehdottomasti kurssin parhaita, minun piti jopa tulla tekemään niitä lisää omalla ajalla. Yllä olevassa kuvassa on kuitenkin nopeat kohopaino-kokeiluni linoleumlevyillä, jotka taipuivat hetken mietinnän jälkeen isänpäiväkorteiksi.

Syväpaino mandalat

Valokuvat eivät tee oikeutta upeille

väreille, jotka mandaloissani ovat,

siksi esittelen vain parhaimmat tässä.

Grafiikan levyäni en aio kadottaa

koskaan, sillä nämä onnistuivat niin

hyvin! Ehkäpä juuri siinä piilee

grafiikan salaisuus, sitä voi aina

tehdä uudestaan ja uudestaan…

OSA 2: Flanööri

Luin flanööristä kertovan tekstin vasta

flanöörin tekemisen jälkeen, ja huomasin, että

se olisi pitänyt tehdä kaupungissa! Minun

flanöörini kuvat ovat kuitenkin metsästä,

soisen järven rannalta. Paikka on minulle

todella rakas ja käyn siellä kävelemässä aina

kun voin. Kuvaamisen myötä paikka sai

jälleen uuden ulottuvuuden mielessäni…

Saanpa minä paljon

tuhoa aikaan!

Mutta kaunista

tuhoa…

Onpa vesi ollut korkealla! Jään alla on kuin toinen maailma…

Pienten metsähiirien, hyönteisten ja keijujen maailma. Olisinpa

itsekin noin pieni!

Puut kannattelevat jäätä. Puut pukeutuvat jäämekkoihin! Jää

ei halua päästää irti…

Kävin 24.10.2014 Antwerpenin muotimuseon eli ModeMuseumin näyttelyssä MOMU NOW, jossa oli esillä valikoima museon muotikokoelmasta. Suurin osa kokoelman asuista on belgialaisilta muotisuunnittelijoilta. Näyttely oli yhdessä U:n muotoisessa salissa. Asut olivat esillä vitriineissä niin, että niitä pääsi katsomaan joka puolelta. Asut oli jaettu vitriineihin teemoittain, esim. printti, nahka, alusvaatteet ym. Näyttelyn yleisilme oli hyvin graafinen, punainen oli hallitseva väri. Yhdellä seinällä oli myös videoita suunnittelijoiden muotinäytöksistä.

OSA 3: Taidenäyttely

Valitsin tämän teoksen,

sillä se yksinkertaisesti

järkytti minua. Kyseessä

on Walter Van

Beirendonckin

suunnittelema puku

miehelle, hänen syksyn

2012 miesten mallistosta.

Valintani

KuvailuPuvun etumusta hallitsee kirjava ympyrä tummalla

taustalla. Ympyrässä on käytetty punaisia, sinisiä ja

valkoisia geometrisiä kuvioita, jotka tuovat mieleen

afrikkalaisen tms. etnisen kankaan tai kudoksen. Ympyrä

jakautuu sekä puvun takkiin että housuihin muodostaen

eheän kokonaisuuden. Muissakin Beirendockin asuissa

etumusta hallitsee ympyrä.

Asusteina pukuun kuuluvat vaaleasta nahasta tehdyt

naamio ja hanskat, joiden kynsien kohdalle on laitettu

turkista. Muissakin Beirendockin asuissa asusteena on

nahkainen naamio. Lisäksi tässä puvussa asusteina ovat

musta lukko riipuksena/solmiona sekä afrikkalaisen

veistoksen muotoinen kävelykeppi, joka on koristeltu

ketjuin, lukoin ja avaimin.

Tulkintani ja arvioniPuku sinänsä on hieno, mutta minua järkyttivät nimenomaan asusteet. Katsoin myös videon Beirendonckinmuotinäytöksestä. Kaikki hänen miesmallinsa olivat tummaihoisia, ja kaikilla oli päässään nahkaiset naamiot. Minulle nämä asusteet symboloivat orjuutta. Olisin ehkä voinut pitää puvusta ja jopa joistain asusteista, jos naamio ei kuuluisi pukuun. Minun oli yhtä aikaa vaikea katsoa ja saada silmiäni irti sekä tästä puvusta että muotinäytöksestä. Teos ei missään nimessä ollut katsojalle helppo.

Minulle teoksen kokeminen oli täysin visuaalista, sillä se oli esillä vitriinissä. Tuntoaisti olisi varmasti tuonut oman lisänsä kokemukseen, sillä minulle olennaista on myös se, miltä vaatteet tuntuvat.

Sovellus

Vierailu muotimuseossa olisi antoisinta

yläkouluikäisten kanssa, tai aikaisintaan alakoulun

viimeisillä luokilla. Sen ikäiset lapset ovat jo alkaneet

kiinnittää huomiota siihen, mitä pukevat aamulla

päälleen, ja voisivat olla kiinnostuneita erilaisista

vaatteista ja asusteista. Kiinnittäisin lasten huomion

erityisesti asuissa käytettyihin materiaaleihin,

väreihin ja muotoihin.