�

�

�

�

56789101213151618202224272832363839

PääkirjoitusAvautuminenKäytävägallupm-klubin käsitys lehtijutustaAnna hyvän kiertää!Työ ja koulu saman katon allaVuosijuhlatervehdysTiesitkö tämän vuosijuhlista?Kyllin hyvääUrilla: Outi RekolaVaaleanpunaista markkinatalouttaKyleisöäPupujen ääripäätVuosi maailmallaLähdetään vetämäänPakko olla kaunisLeffa- ja levyarvostelutKyliste testaa: Outoja TYYppejäApinagalleriaTakasivun kolumni

Sisällys

�

�

teksti SAMPO ROUHIAINEN kuva SXC.HU

päätoimittajatHenna Turto ja Misme Yrjölä

toimittajat, kuvaajat ja taittajatJoonas Hokka, Maarit Huhtala, Eveliina Lahtinen, Lauri Liljen-bäck, Ville Nurminen, Samuli Pasanen, Ida Peltonen, Jussi

Taipalharju, Ville Talvitie, Kalle Toikka, Juho Vaiste

painopaikka

Newprint, Raisio

34. vuosikertaISSN 1458-4077

ilmestymispäivä 8.10.2010

julkaisijaTurun kauppatieteiden

ylioppilaat ryRehtorinpellonkatu 3

20500 TURKUwww.tuky.fi

mediakorttiwww.tuky.fi/palvelut/kyliste

Kyliste ilmestyy neljä kertaa lukuvuoden 2010-2011 aikana.

Toimitus pidättää oikeuden muo-kata ja lyhentää juttuja.

kannen kuvaJoonas Hokka

Palaute osoitteeseenkyliste@tse.fi

Opiskele, luo verkostoja ja valmistu tavoiteajassa. Syö samal-la terveellisesti ja urheile viidesti viikossa, jotta pysyt kunnossa. Ai niin, rakenna myös toimiva parisuhde, hanki työkokemusta, kansainvälisty, pidä perhesuhteet kunnossa, harrasta kulttuuria... Ole superihminen! Hetkinen, etkö onnistunut? Ahdistu, uuvu ja masennu.

Ympäristön asettamat paineet ja vaatimukset voivat tuntua yli-voimaisilta ja sitähän ne usein ovatkin. Kun omat tavoitteet eivät täyty, on tuloksena huolestuttavaa oireilua. Liialliset vaatimukset itseltä syövät itsetuntoa, ja pian eletään symbioosissa mittanauhan ja vaa’an kanssa tai hukutaan henkiseen pahoinvointiin. Opiskeli-joiden ajatuksia ulkonäköpaineista voi lukea syksyn ensimmäisen Kylisteen sivuilta 28–30. Kyliste tarjoaa vaihtoehtoja henkiseen pahaan oloon myös sivulla 27.

Jotta Kylisteen lukijat eivät täysin vaipuisi syysapatiaan, kä-sittelemme myös kevyempiä aiheita. Pilkettä silmäkulmaan voi saada esimerkiksi koulumme uusilta ja innokkailta pupuilta, joi-den edesottamuksia on taltioitu Kyleisöön (s.20–21) ja artikkeliin ääripäitten pupuista (s.22–23).

Pidetään siis mieli virkeänä, vaikka vaikeaa se on. Etenkin kun syksyn kunniaksi Suomesta on sammutettu valotkin.

Kaikesta huolimattahuikeaa syksyä!

päätoimittajat

Suoritetaan!

pääkirjoitus

�

�

”Haluaisin uuden kännykän ja tarvitsisin talvikengät, mutta ei voi mitään kun vuokra pitää maksaa…” Opiskelijoiden keskuu-dessa raha on melko yleinen puheenaihe siihenkin nähden, että ollaan kauppakorkeakoulussa. Erityisesti rahan puute tuntuu puhuttavan. Aina haluaisi jotain ja koskaan ei ole rahaa sitä var-ten. Ottaa päähän, kun kerran oikein iskee silmänsä johonkin ja joutuu toteamaan, että budjetti ei kerta kaikkiaan jousta tuon ihanuuden ostamiseen.

Opiskelu maksaa. Asuminen maksaa. Syöminen maksaa. Telkkari maksaa. Ihan kaikki maksaa ja paljon maksaakin. Erääs-sä lehtiartikkelissa todettiin, että asumismenojen ei pitäisi ylittää neljääkymmentä prosenttia kaikista kuukausittaisista menoista. Alkaa kuitenkin tuntua siltä, että tähän tavoitteeseen ei voi ny-kyisellä vuokratasolla yltää. Kateeksi käy niitä onnekkaita, jotka asuvat halvemmissa opiskelija-asunnoissa.

Myös opiskelu vie rahaa. Pitää ostaa prujuja kursseille ja kirjojakin, jos jollain siihen oikeasti muka on varaa. Normaali köyhä opiskelija raahautuu kopioliikkeeseen ja syytää sinne koko opiskeluaikanaan sanomattoman paljon rahaa kopioidakseen törkeän kalliita ja paksuja kurssikirjoja. Jos aika olisi rahaa, niin kopiointi olisi järkyttävää tuhlausta. Luentomateriaalien ja kirjo-jen lisäksi opiskelijan täytyy törsätä muihin oheistarvikkeisiin ja tietenkin opiskeluun saumattomasti kuuluvaan nesteytykseen.

Syöminenkin on kallista. Kyllä makaronilla ja tonnikalalla elää, mutta kun niitä on syönyt viikon putkeen, alkaa ruokavalio jo hiukan tökkiä. Liha maksaa aivan liikaa ja turhalta tuntuu edes ostaa mitään vihanneksia ja hedelmiä, kun ne kuitenkin ehtivät homehtua kaappiin ja raha menee hukkaan. Ja loppujen lopuksi jos tarkkailee jokaista senttiä ruokakaupassa ollessaan, saa hyvin todennäköisesti pahaa ruokaa.

Olisipa vain opintotuki isompi. Kuka muka oikeasti jaksaa kituuttaa vuodesta toiseen vajaalla 500 eurolla kuukaudessa? Onhan maailmassa tietenkin myös ihmisiä, joilla ei ole varaa edes siihen makaroniin ja tonnikalaan. Kaikki tietävät, että on typerää valittaa näinkin rikkaassa maassa kuin Suomi, mutta silti. Lisää rahaa opiskelijoille! Tai enemmän alennuksia. Olisi hienoa, jos opiskelijat saisivat jokaisesta ostoksesta alennusta ja veroja ei tarvitsisi maksaa ollenkaan. Helpottuisi tämä elämä huimasti.

Köyhäilyä

“Ruotsalainen päätöksenteko

johtaa nynnyjen voittoon.”

Björn Wahlroos

kuva

SXC

.HU

�

KäytävägallupYTHS:n tekemästä terveystarkastuskyselystä on käynyt ilmi, että Turussa on valtakunnal-lisessa vertailussa eniten yksinäisiä yliopisto-opiskelijoita.

1. Mistä luulet tämän johtuvan?2. Mitä yliopistot ja opiskelijajärjestöt voisivat tehdä tilanteen parantamiseksi?3. Miten yksittäiset opiskelijat voivat vaikuttaa siihen, että kukaan ei jää yksin?

Lauri Mäenpäävuosikurssi 2007

1. Turkulaiset ehkä on vähän sellaisia mulkkuja. Täällä on kuitenkin muualtakin tul-leita, niin luulisi, että jonkun kanssa tulee toimeen.2. Varsinkin kun oli itse tutorina, niin huomasi, että on hiljaisempia ihmisiä, jotka eivät juo alkoholia. Se vaatisi ehkä sen, että muutkaan eivät joisi mitään, mutta voisi harkita enemmän alkoholittomia tapahtumia.3. Kun luennoilla katsoo, että joku aina istuu yksin ja lähtee yksin ja katsoo vain maa-han, niin menee kyselemään, että lähtisikö hän mukaan johonkin toimintaan.

teksti TUUKKA TOPPARIkuvat JOONAS HOKKA

Maija Sappinenvuosikurssi 2010

1. Ehkä ei ole tarpeeksi toimintaa, jossa voisi tutustua ihmisiin. Itse olen tutustunut mui-hin aika helposti, mutta meitä onkin aika pieni porukka, joka aloitti kansantaloustieteen opiskelun, niin on ollut helppo tutustua.2. Järjestää tapahtumia, joissa ihmiset voisivat helposti tavata toisiaan, ja tehdä helpoksi toimintaan mukaan lähtemisen.3. Ottaa kaikki mukaan porukkaan, eikä jätä ketään roikkumaan. Menee vaikka kysy-mään mitä kuuluu, jos näkee jonkun yksinäisen ihmisen.

Sampo Aleksi Riikonenvuosikurssi 2010

1. Moni muuttaa tänne muualta Suomesta opiskelemaan heti lukion jälkeen ja tavallaan läh-tee ensimmäistä kertaa pesästään, niin kai siinä on sitten yksin. Joku varmaan vastaisi, että turkulaiset on niin saatanan sisäsiittoisia, mutta tuskinpa se siitä johtuu.2. Just tätä mitä on tehtykin. Onhan meillä ollut kaikenlaisia tutustumisbileitä, joissa pakos-takin tutustuu jengiin ja koko ajan pitää olla ryyppäämässä ja näin poispäin.3. Jos huomaa jonkun kaverin, joka on aina yksin jossain luennoilla tai ei ole ikinä messissä missään, niin tulee repimään sen mukaan ihan konkreettisesti. Ihmiset on varmaan jossain määrin nuoressa iässä vielä semmoisia, että eivät uskalla tehdä tuttavuutta oma-aloitteisesti, niin ne pitää repiä mukaan siihen hommaan.

�

m-klubi mentoroi YLY-kurssilaisia varainkeruukampanjan suunnittelussa.

Mistä tässä kaikessa on oikein kysymys?Markkoinnin ainejärjestö m-klubi ja markkinoinnin aine järjestävät yhdessä varainkeruukampanjan, joka toteutetaan tämän syksyn YLY-kurssin yhteydessä. Reippaat YLY-kurssilaiset suunnittelevat kaksi erillistä kampanjaa, joista toinen käsittää isot bileet diskojytäkompleksi Börsissä ja toista kampanjaa kypsytellään vielä YLY-kurssilaisten kesken. Bileet järjestetään torstaina 18.11. Projektilla on yliopiston varainkeruuorganisaation ja Turun kaupungin tuki.

Miksi m-klubi tunkee itsensä tähänkin?Mielestämme tämä on mainio tapa päästä osallistumaan varainkeruukam-

LAKKI KOURASSA

Tanssiterveisin,

panjaan ja meitä kysyttiin mukaan. m-klubi toivoo, että toimintamme kan-nustaa myös muita yliopiston toimijaryhmiä antamaan oman panoksensa varainkeruukampanjaan. Lisäksi me saadaan vähän päteä.

Miten bileet liittyvät varainkeruuseen?Lahjoittaminen on haluttu tehdä mahdollisimman hauskaksi ja helpok-si. Siksi pääsylipuista saadut tulot menevät lyhentämättöminä varainke-ruu kassaan. Lisäksi valtio 3,5-kertaistaa illan lipputulot. Bilettämällä tuet siis Turun yliopiston toimintaa ja saat nimesi lahjoittajalistaan. m-klubi kehottaakin kaikkia merkitsemään päivämäärän 18. marras-kuuta kalenteriinsa ja kiillottamaan tanssisklobot eli stiflat eli kengät.

m-klubi tekee homman rakkaudesta lajiin. Ja laminoiduista vip-kor-teista.

teksti TEEMU SORSA kuva SXC.HU

��

Polkupyörillä voidaan myös tehdä hyvää. Loistava esimerkki siitä on Recykkeli-pyöräverstas. Kylisteen toimittaja lähti otta-maan selvää siitä, kuinka pol-kupyörien avulla voidaan tukea hyvää asiaa.

Vanhalla Hämeentiellä ko-meilee pieni voittoa tavoittele-maton pyöräverstas, Recykkeli, jonka toiminnassa yhdistyvät kierrätys ja sosiaalityö. Recyk-keli on osa Turun seudun mie-lenterveyspalveluyhdistyksen toimintaa, jolla tuetaan mielen-terveyskuntoutujien ja pitkäai-kaistyöttömien työllistymistä.

Pirteän värinen liila polku-pyörä on nostettu kunnostus-pukille. Sen kyljessä komeilee teksti Nopsa LaFemme, pyö-rätehdas Haapala. Pala Suomi-historiaa ja oiva aloituspiste kiehtovalle matkalle kierrätys-ideologiaan.

Uusiokäyttö ja tuunaus ku-vaavat hyvin vajaakuntoisten ajokkien kunnostamista. Pieni maaginen kosketus on tarpeen, jotta jo kerran hylätty ajope-li löytää takaisin tien päälle. Useimmat osat loksahtavat pai-koilleen ajan kanssa osaavissa käsissä, vaihteiston säädöt vaa-tivat useimmin jo onnea mu-kaan.

Korjaamon toiminnassa tulee esille ryhmätyön tärke-

ys. Työtä tehdään yhdessä ja erikseen. Apua kysellään ja sitä myös ilomielin tarjotaan kolle-goiden kesken. Verstaan täyttää kiireinen hulina. Hymylle ja palvelulle on aikaa.

Pyöräverstaalla ahertavat työssä oppineet työntekijät. Käyttöpyörät perusmalleista huomiota herättäviin tuunat-tuihin malleihin ovat heidän käsialaansa. Suurin kysyntä kohdistuu yksinkertaiseen ja varmatoimiseen munamanke-liin, komeat tuunaukset Ame-

rican Chopper -sarjan tapaan ovat lähinnä erikoisprojekteja. Paikalla kuvaushetkellä ollut tuunattu hopeanuoli on jo luultavasti tyytyväisen ostajan käsissä.

Näyttävän kustomin saa ra-kennettua sopimalla väristä, yk-sityiskohdista ja kuvioinneista kunnostajien kanssa. Oma mie-likuvitus lienee ainoa rajoite. Hillitty ja pelkistetty on toinen tavoiteltu tyylisuunta.

Kierrätysaate tukee kestävää toimintaa: useat pyörät on ai-

koinaan tehty hyvin laadukkais-ta osista. Tällainen kulkuväline kestää kylterin alla pupusta toh-toriksi, jos pitkäkyntiset eivät ota sitä omakseen.

Usein pyöriä ostavat opiske-lijat, joiden budjeteille palvelu sopii. Jostain syystä erityisen asiakasryhmän muodostavat saksalaiset ja espanjalaiset vaih-to-opiskelijat. Lieneekö joku heitä vinkannut tänne päin kampuksella? Recykkelissä us-kotaan hyvän palvelun ja puska-radion tuovan lisää asiakkaita.

teksti ja kuvat KALLE TOIKKA

Anna hyvän kiertää!

“Tällainen kulkuväline kestää

kylterin alla pupusta tohtoriksi”

Kenellepä eivät olisi tuttuja jokapäiväiset taistelut pyöräbarrikadin läpi kauppakorkean oville pyrkiessä? Lukuisat kylterit ovat todenneet polkupyörät oivallisiksi ajoneuvoiksi. Emmekä me ole ainoita. Turku on täynnä pyöriä!

�

�0�0

Työ ja koulu saman katon allaKauppakorkeakoulun opiskelijat kertovat, millaisia työpaikkoja koulustamme löytyy.

Antti Leivo, mitä teet työksesi?Olen projektiavustajana markkinoinnin laitoksella.

Miten sait toimeksiannon kauppakorkeakoululta?Olin ilmoittautunut graduryhmään kevääksi. Sain kuitenkin kansainvälisen liiketoiminnan laitokselta mailin, jossa tarjottiin mielenkiintoista projektitoimeksiantoa, joka vastasi loistavasti pää- ja sivuainekokonaisuuttani. Kesällä sain tarjouksen tulla osa-aikaiseksi projektiapulaiseksi markkinoinnin laitokselle sa-maan projektiin.

Mitä sanoisit työsi hyviksi ja huonoiksi puoliksi?Hyvä puoli on mahdollisuus tehdä tutkimusta aiheista, jotka kiinnostavat itseä. Huonona puolena mainittakoon yhteydenpi-don hankaluus toimeksiantajaan.

Miten koet tämän työn hyödyntävän uraasi ekonomina?Työkokemuksen nyt ei koskaan kuvittelisi olevan huono asia. Projektin kautta uskoisin myös saavani uusia kontakteja koulul-ta ja työelämästä.

Kuinka suuren korvauksen saat toimeksiannosta?Lähtökohtaisesti korvaus on tutkimusapulaisen kuukausipalkka (880 euroa kuussa, 20 työtuntia viikossa). Projektin päättyessä voi mahdollisesti saada vielä erillisen pienemmän korvauksen.

Simo Keuramo, mitä teet työksesi?Olen töissä kauppakorkeakoulun helpdeskissä atk-neuvojana.

Mitä edellytyksiä sinulta vaaditaan, että pärjäät työssäsi?Asiakaspalvelutaito ja ongelmanratkaisukyky ovat ehkä ne tärkeimmät. Ja se auttaa tietysti myös, jos ei ole ihan aloittelija tietokoneiden kanssa.

Mitä sanoisit työsi hyviksi ja huonoiksi puoliksi?Iso plussa on ehdottomasti hieno työporukka. Hyviä puolia ovat myös työpaikan sijainti koululla ja joustavat työajat. Huonoja puolia on vaikeampi keksiä, mutta ehkä yksi olisi sama kuin varmaan muutenkin opiskelujen ohessa työssä käydessä eli täyden työpäivän jälkeen on vähän hankala enää löytää motivaatiota koulujuttujen tekemiseen.

Miten koet tämän työn hyödyntävän uraasi ekonomina?Työ helpdeskissä sivuaa ainakin tietojärjestelmätieteen ”alan hommia” ja työkokemus yli-päätään on varmasti hyvä asia tulevaisuuden kannalta.

Teet 20 tuntia viikossa töitä, tuleeko opiskelusta mitään?Ei ehkä ihan niin paljon saa aikaan, kuin jos keskittyisi vain opiskeluun. Toisaalta työt aamupäivällä repivät sopivasti ylös sängystä ja koululle, siellä sitten tulee opiskeltuakin.

Millasta palkkaa atk-neuvojat saavat?Tuntipalkka on reilut 12 euroa ja työntekijät tekevät sopimuksen mukaan yleensä noin 15–20 tuntia viikossa.

teksti ja kuvat VILLE NURMINEN

�0

��

Jaakko Männistö, mitä teet työksesi?Olen TuKY:n omistaman yrityksen KY-Dealingin toimitusjohtaja.

Millainen johtaja olet?Tätä ehkä pitäisi kysyä meidän työntekijöiltä! Ainakin pyrin olemaan aina mahdollisimman avoin ja tasapuolinen kaikkia kohtaan. Kädet-kin liataan, jos siihen tulee tarve.

Mitä sanoisit työsi hyviksi ja huonoiksi puoliksi?Ehdottomasti suurimpia hyviä puolia ovat kokemuksen karttuminen ja oman työn tulosten näkeminen. Jos jotain huonoa täytyy mainita, se varmaankin on kiireen lisääntyminen. Toisaalta kenelläpä ei kiirettä olisi.

Miten koet tämän työn hyödyttävän uraasi ekonomina?Työssäni oppii paljon käytännön liiketoiminnasta ja pääsee sovelta-maan koulussa opittuja asioita aitoon liiketoimintaan. Tämän jälkeen kynnys siirtyä työelämään on varmasti paljon matalampi perusasioi-den ollessa hallussa.

Kuinka paljon opiskelu kärsii suuren työmäärän vuoksi?Tämä asiahan on täysin siitä kiinni, kuinka pitkiä päiviä jaksaa painaa. Työn kuormittavuus vaihtelee vuoden mittaan, joten työtä ja koulua voi melko hyvin vuorotella, mutta tottakai työnteko jonkin verran hidastaa opiskelutahtia.

Eini Laaksonen, mitä teet työksesi ja missä?Olen tohtorikoulutettavana (entinen nimitys assistentti) Pan-Eurooppa Instituutissa Turun kauppakorkeakoulussa. Tehtäväni vaihtelevat graduryhmän ja YLY-kurssin ve-tämisestä aina instituutin tilaisuuksien järjestämiseen. Lisäksi teen tutkimustyötä ja kirjoitan tutkimusartikkeleita muiden tehtävien lomassa.

Miten väitöskirjan tekeminen sujuu?Valmistuin keväällä 2010 ja minut vasta hyväksyttiin jatko-opiskelijaksi, joten jatko-opinnot ja väitöskirja ovat vasta suunnitelmavaiheessa.

Miksi juuri sinä olet hyvä työssäsi?Koen olevani hyvä hoitamaan tohtorikoulutettavan tehtävää järjestelmällisen luon-teeni ansiosta. Myös kielitaidosta - etenkin venäjän taidosta - on hyötyä esimerkiksi tiedonhaussa ja yhteydenpidossa ulkomaalaisiin yhteistyökumppaneihin. Lisäksi pi-dän itsenäisestä tutkimustyöstä; kun aikaa jää, minusta on mukava keskittyä rauhassa lukemiseen ja kirjoittamiseen.

Mitä sanoisit työsi hyviksi, entä huonoiksi puoliksi?Pääsen tutustumaan monenlaisiin ihmisiin opiskelijoista tutkijoihin ja päättäjiin sekä kuulemaan heidän näkemyksiään maailmanmenosta. Työ on välillä hektistä, mutta samalla antoisaa.

Miten koet tämän työn hyödyttävän uraasi tulevaisuudessa?Tohtorikoulutettavana luomistani kontakteista on varmasti hyötyä tulevaisuudessa. Työn kautta kehitän myös organisointi-, analysointi-, esiintymis- ja kielitaitoani, jois-ta kaikista on varmasti hyötyä ekonomille, toimi sitten missä tehtävissä tahansa.

��

��

Meillä, emännällä ja isännällä, on ilo toivottaa Sinut tervetul-leeksi Turun kauppatieteiden ylioppilaiden 60. Wuosijuhliin. Luvassa on vuoden tyylikkäimmät juhlat, joita fiilistellään ei päiviä, vaan jopa viikkoja!

Wuosijuhlaviikolla on luvassa perinteisesti tanssikurssi, jossa kylterit voivat hioa tanssitaitonsa terävimpään huip-puunsa ja etikettikurssi, jossa jokainen oppii kuinka daamil-ta hurmataan jalat alta! Lisäksi 13.10. järjestetään perinteiset Rahvaanjuhlat.

Itse juhlapäivän koittaessa kutsuvieraat saavat vetää juh-lapuvut niskaansa jo klo 16 ja siemailla kuohuvaa tervehdys-ten lomassa kutsuvieraiden cocktail-tilaisuudessa. Suuri juh-lakansa kokoontuu paikalle Turun VPK-talon loisteeseen klo 18 alkaen ja toden teolla juhlinta alkaa klo 19.00. Tulethan ajoissa, sillä ennen juhlaa on paras aika käydä potrettikuva-uksessa ikuistamassa juhlapäiväksi sliipattu tukka ja kylterille epätavallisen siisti asustus. Illan hämärtyessä lautasilta häviävät maukkaat ruoat, puhujankorokkeelta kiirivät puheet, kuoro-

laiset laulavat ja maljoja nostellaan sekä iltajuhla päätetään tanssin pyörteisiin.

Tämän jälkeen ovat vuorossa riehakkaat jatkot, jotka jär-jestetään pohjoismaiden kuumimmassa yökerhossa, Montus-sa. Sisukkaimmat sissit voivat jatkaa juhlintaa aamuun asti Parkilla. Seuraavan aamun sarastaessa juhlijat kuljetetaan sa-laiseen paikkaan silliaamiaiselle, jossa edellisen illan väsymys-tä voi lääkitä hyvällä ruoalla ja kurkunkostukkeella. Aamulla odotellaankin uteliaana, ketkä eivät ole löytäneet kotiin asti vaihtamaan frakkia tai iltapukua haalareihin sekä teeman mu-kaiseen asustukseen…

Koska tänä vuonna juhlitaan pyöreitä vuosia, on juhla-kansalle luvassa myös jos jonkin sorttisia ennennäkemättömiä yllätyksiä. Tule siis katsastamaan uuden kujeet ja nauttimaan vuoden tyylikkäimmistä juhlista!

Lisätietoja aikatauluista, vuosijuhlaviikosta, etikettisään-nöstä ja kaikesta muusta juhliin liittyvästä löydät vuosijuhlien nettisivuilta osoitteesta www.tuky.fi/vuosijuhlat.

Tervetuloa juhlaan!

Nähdään juhlissa,

Sanna Laaksonen Emäntä

&

Janne HaikonenIsäntä

kuva LAURI LILJENBÄCK

��

����

Vuosijuhlat ovat aina olleet tapahtumarikasta aikaa. Juhlijat ovat kokeneet useita ikimuistoisia hetkiä juhlahistorian aikana. Tässä niistä muutamia.

Tiesitkö tämän vuosijuhlista?

TuKY:n vuosijuhlien ensimmäisenä emäntänä toimi Maija Grundström, jonka mukaan on nimetty myös TuKY:n kaik-kein korkein huomionosoitus.

Ensimmäisessä vuosijuhlassa kauppaneuvos Hugo Helan-der luovutti Turun kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnalle oman lipun.

Vuosijuhlaviikolla on aikaisemmin järjestetty muun muassa pupujaisia, pornoiltaa, Kylumpialaisia, valokuvanäyttelyjä sekä konsertti- ja teatterimatkoja.

1970-luvulla vuosijuhlia juhlittiin farkuissa ja villapaidoissa. Tarjoiluna oli keskiolutta, nakkeja, perunasalaattia ja alado-bia kertakäyttöastioilta.

Vuonna 1993 ei haitannut, jos avecia ei ollut löytynyt ennen juhlia, sillä halukkaat pystyivät ilmoittautumaan sinkkulis-talle, josta arvottiin seuralaiset vuosijuhliin.

Vuonna 2000, kun TuKY juhli 50-vuotista taivaltaan, juhlien korkea-arvoisimpina vieraina olivat korkeakoulun 1. vuosi-kurssin entinen opiskelija Tellervo Koivisto ja presidentti Mauno Koivisto.

30-vuotisjuhlien jatkot teki ikimuistoiseksi vuosikymmenen lumimyrsky, joka esti juhlaväkeä poistumasta Montun jat-koilta ennen aamuyhdeksää. Juhlijat siirtyivätkin suoraan silliaamiaiselle Kårenille juhlavaatteissaan.

Vuonna 2005 Wild Wild West -teemalla juhlittua silliskan-saa ilahdutti mekaaninen härkä.

Aikataulu:13.10.

Rahvaanjuhlat

18.10.TuKy ry:n vuosijuhlakokous

19.10.Tanssikoulu

20.10.Etikettikurssi

22.10.Wuosijuhlat

23.10.Sillis

teksti SANNA LAAKSONEN kuva JOUNI MUSTALAHTI

��

��

��

Kylteri: Miten Kauppalehden saa tilattua?Kylli: Kaikille TuKY ry:n jäsenille, joilla ei ole markkinointikieltoa, on lähtenyt SEFEstä maili, jossa on linkki Kauppalehden sivuille. Vaikka sinulle ei olekaan tullut mailia, voit käydä tilaamassa lehden osoitteesta www.kauppalehti.fi/kylteri . Jotta tilaus onnistuu, tarvitset jäsennumerosi, joka löytyy mm. Ekonomi-lehden kannesta, tai sitten sitä voi kysyä Kylliltä. HUOM! Kaup-palehti-etu on voimassa viiden ensimmäisen opiskeluvuoden ajan.

Kylteri: Olen maksanut TYYn (Turun yliopiston ylioppilaskunta) vuosimaksun, miksi en saa SEFEn etuja?Kylli: Vuodenvaihteessa tapahtunut yliopistojen konsortio on aiheuttanut suurta hämmennystä. Ennen vuodenvaihdetta SEFEn opiskelijajäsenyyden sai, kun maksoi TuKYn (Turun Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta) vuosimaksun. Vuodes-ta 2010 lähtien SEFEn opiskelijaetuudet saa, kunhan on liittynyt TuKY ry:n (Turun kauppatieteiden ylioppilaat) jäseneksi. HUOM! SEFEn opiskelijajäsenyys on siis edelleen maksuton.

Kylteri: En ole vieläkään saanut jäsentarraa tai liittymisvahvistusta SEFEstä, mitä nyt pitää tehdä?Kylli: Tarrat ja liittymisvahvistukset tulevat postissa, kun TuKY ry:n maksu on kirjattu SEFEn jäsenrekisteriin. Kannattaa muistaa, että jos olet liittynyt kylterijäseneksi jo esim. kesällä, tarra on todennäköisesti lähtenyt silloiseen osoitteeseen.

Kylteri: Olen kuullut juttua SEFEn järjestämistä Kylteripäivistä, koska ne ovat ja mistä sinne voi ostaa lippuja?Kylli: Kylteripäivät (KYPÄ) järjestetään helmikuun alussa Turussa. KYPÄ koostuu asiantuntijoiden puheenvuoroista, juhlail-lallisesta ja seuraavan päivän silliksestä. Ja mikä parasta, se kokoaa yhteen kylterit ympäri Suomea. Lipunmyynti alkaa lokakuun lopulla, seuraa mailiasi syksyllä ja saat lisäohjeita!

Kylteri: Koska IAET-kassaan kannattaa liittyä?Kylli: IAET-kassaan, eli siis työttömyyskassaan, kannattaa liittyä jo opiskeluaikana jos tekee töitä vähintään 18 tuntia viikossa. Kun työssäoloviikkoja on kertynyt 34, olet oikeutettu saamaan ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa, jos vaikka valmistumis-vaiheessa et löydäkään oman alasi töitä. HUOM! Työssäoloviikot kertyvät kätevästi myös kesällä.

Vaikkakin tänä vuonna tulee kuluneeksi satakymmenen vuotta Urho Kaleva Kekko-

sen syntymästä, ei tämä artikkeli tule käsittelemään häntä, koska Suomen Ekonomi-

liitolla ja Kekkosella ei (ainakaan tietääkseni) ole mitään yhteistä.

SEFE, TuKY ry, TYY, IAET-kassa ja muut kirjainyhdistelmät ovat aiheuttaneet niin pu-

puille kuin muillekin kyltereille päänvaivaa. Kuka nyt onkaan SEFEn opiskelijajäsen

ja mistä sen Kauppalehden saa tilattua? Tässä teille tiiviissä paketissa UKK:t (eli Usein

Kysytyt Kysymykset)!

SEFE ja UKK

Ihanaa syksyä kaikille! Ja jos jokin kysymys

vielä askarruttaa mieltäsi, ota yhteyttä!

Raisa RäisänenKylteriyhdyshenkilö, TSEp. 040 508 4 508raisa.raisanen@sefe.fi www.kylterit.net

terkuin

Kylli-täti

��

��

Myynnillä maineeseenUrilla

Viimeiset vuodet ovat olleet vaikeita monille yrityksille. Etenkin media-alalle taantuma on tuonut mukanaan suuria haasteita. Laman keskellä on myös voittajia, joista yksi on SBS Finland Oy. Vuonna 2009 yritys onnistui kasvattamaan myyntiään ja nousemaan radiotoimialan markkinajohtajaksi. Avain menestykseen on vahva myyntitiimi, jonka johdossa on Outi Rekola.

Myynnin ja markkina-aseman kasvu ei ole helposti saavutettavissa taloudellisesti vaikeina aikoina. Tästä huolimatta SBS Finland Oy, joka tunnetaan parhaiten The Voice- ja Iskelmä-radiokanavista, onnistui parantamaan tulostaan. Yksi SBS Fin-land Oy:n vahvuuksista on vuoden 2009 Radiogaalassakin palkittu herkeämätön myyntitiimi. Myyntitoiminnasta on jo kymmenen vuoden ajan vastannut kau-pallinen johtaja Outi Rekola. Rekolan johdettavana ovat SBS Finland Oy:n koko myyntiorganisaatio sekä myynnin suun-nittelu, kehitys ja tukitoiminnot.

Ensikosketuksen kaupalliseen alaan Rekola sai vuonna 1983, jolloin hänet valittiin Turun kauppakorkeakoulun ul-komaankaupan linjalle. Pääaineenaan Rekola opiskeli markkinointia. Ekonomi-koulutuksen hyödyksi työurallaan Rekola

kokee kielitaidon sekä kriittisen ajatteluta-van, jonka avulla hän on oppinut omaksu-maan tietoa. ”Varsinaista eksaktia tietoa en ole työurallani tarvinnut. Asia on tietenkin eri esimerkiksi laskentaekonomilla, jonka todella täytyy olla perillä siitä, miten asiat ovat. Itse koen opintojeni antaneen minul-le pitkäjänteisyyttä – kyvyn pinnistää lop-puun asti”, Rekola toteaa.

Vielä ennen valmistumistaan Rekola hakeutui 80-luvun lopun asuntobuumin myötä töihin OP-kiinteistökeskukselle. Jos Rekola jotain muuttaisi opinnoissaan, olisi hän tehnyt gradunsa ennen ensim-mäistä varsinaista työsuhdettaan eikä vasta kun oli aivan pakko. ”Työelämän ohessa on huomattavasti helpompi suorittaa uupuvia tenttejä kuin syventyä graduun, joka vaatii pitkäaikaisempaa panostusta”, sanoo Reko-la ja neuvookin kaikkia tekemään gradunsa

ennen kokopäiväisiin töihin siirtymistä.Myyntityön Rekola kertoo oppineen-

sa vain työtä tekemällä. Asuntomyyn-nistä Rekola jatkoi uraansa Helsinkiin MTV3:lle myymään mainosaikaa. MTV3:lla Rekola viihtyi viisi vuotta, jon-ka jälkeen hän aloitti SBS Finland Oy:n kaupallisena johtajana.

Media toimintaympäristönä ei ole tuo-nut mukanaan suuria muutoksia Rekolan työtehtäviin. ”Myynti on aina myyntiä, teki sitä missä vain. Media kuitenkin antaa vaihtelevan toimintaympäristön”, Rekola toteaa ja jatkaa: ”Voisi kyllästyttää myy-dä vuodesta toiseen samaa voidepurkkia. Media tarjoaa loistavan näköalapaikan, jonka avulla pääsee katsomaan syvällisesti erilaisten yritysten markkinointia.”

Rekolan työpäivät ovat täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, joten rutinoitumi-

teksti HENNA TURTO kuvat OUTI REKOLA

��

��

nen on mahdottomuus. Esimiestyötehtä-vät vievät kuitenkin suurimman osan hä-nen ajastaan. Hallinnoitavanaan Rekolalla on 55 henkilön myyntiryhmä, joka on le-vittäytynyt pitkin Suomea omiin yksik-köihinsä. Rekola tekee tiivistä yhteistyötä myyntiyksiköiden kanssa määritellessään myynnin tavoitteita ja keinoja. Ohuen organisaatiorakenteen ansiosta päätöksen-teko on nopeaa ja oman kädenjälkensä nä-kee nopeasti. Hän osallistuu edelleen myös asiakastyöhön. ”On tärkeää pitää kosketus asiakkaisiin. Jollei varsinaista myyntityötä tee ollenkaan, katoaa tuntuma siihen no-peasti”, Rekola kertoo.

Haasteellisimmaksi työssään Rekola kokee työn sitovuuden. ”Myynnistä ei voi hetkeksikään hellittää etenkään radioalal-la, jossa automaatiokauppaa ei juuri ole”, huomauttaa Rekola. Hän kertoo asiakas-suhteiden hankintaprosessin, voimassapi-don ja kehityksen olevan jatkuvaa. Työn hektisyyttä kuvaa hyvin Rekolan kom-mentti: ”Jos jää lepäämään laakereilleen, joku tulee takavasemmalta ja menee ohi.” Hän toteaa työnsä sisältävän paljon painei-ta, joiden kanssa oppii kuitenkin elämään. Vastapainona Rekolaa odottaa kotona toi-nen maailma: ymmärtäväinen aviomies

ja 7-vuotias poika. Silti Rekolan työt seu-raavat ajoittain kotioven sisäpuolellekin: ”Vaikka työni ja vapaa-aikani väli on häi-lyvä, en koe sitä raskaana. Kun lapsi menee nukkumaan, niin työt alkavat uudestaan.”

”Työelämän ohessa on huomattavasti helpompi suorit-taa uupuvia tent-

tejä kuin syventyä graduun, joka vaatii

pitkäaikaisempaa panostusta.”

Työuransa aikana Rekola on oppinut kaiken olevan kiinni ihmisistä. Työelämäs-sä kukaan ei pärjää yksin, joten oikeiden ihmisten löytäminen ja mukaan saaminen on tärkeää, mutta haastavaa. Ongelmia tuottavat valtava kilpailu ja kova pula hy-

vistä osaajista, mutta myös ennakkoluu-lot myyntityötä kohtaan. ”Kun haemme markkinointiin työntekijää, hakemuksia tulee sata. Kun taas haemme myyntiin, hakemuksia tulee 20, vaikka myynnis-sä palkat voivat olla jopa nelinkertaisia markkinoinnin tarjoamiin palkkoihin verrattuna”, kertoo Rekola ja jatkaa: ”B-to-B-myyjän työ on hyvin erilaista kuin se, mikä on kuluttajalle puhelinmyynnis-tä tuttua. Kun asiakkaina on yrityksiä, ta-voitteena on rakentaa asiakassuhde, josta molemmat hyötyvät.”

Käsitykset siitä, mitä myyjältä vaadi-taan, voivat myös olla virheellisiä. Rekolan mukaan on täysin väärä mielikuva, että myyjän tulisi olla hillittömän sosiaalinen ja supliikki; suurempi merkitys menesty-misessä on ahkeruudella, tilannetajulla ja vuorovaikutustaidoilla. ”Hyvän myyjän pitää olla ahkera ja tiedonhaluinen. Hä-nen pitää elää ajan hermolla muuttuvas-sa ympäristössä sekä luonnollisesti sietää painetta. Jos on fiksu ja jaksaa tehdä riit-tävästi töitä, saavutetaan yleensä toivottu lopputulos”, täsmentää Rekola. Rekola suositteleekin lämpimästi hakemaan as-sistenttityön sijasta ensimmäiseksi myyn-tipositiota – se voi yllättää iloisesti.

��

��

Vaaleanpunaiseksi rahaksi kutsutaan homojen käyttämää rahaa. Kyseisellä vähemmistöllä mielletään olevan enemmän ostovoimaa, koska miehillä on keskimäärin naisia korkeampi palkka, eikä homoilla useimmiten ole myöskään jälkikasvua huollettavanaan. Tulot voikin siis teorian mukaan käyttää kokonaan omaan hyvinvointiin. Onko asia kuitenkaan näin, vai onko kyseessä taas yksi liiaksi värittynyt käsite? Kyliste haastatteli aiheesta kandin kirjoittanutta Eetu Simpasta sekä Mr. Gay Finland Kenneth Liukkosta.

Vaaleanpunaista markkinataloutta

teksti IDA PELTONEN kuvat MIKKO RASILA, LAURI LILJENBÄCK

Kenneth Liukkonen

��

��

ritykset ja kaupungit ovat alkaneet kiinnittää huomiota homojen suurempaan ostovoimaan. Yhä enenevässä määrin myös yksittäisiä mainos-kampanjoita suunnataan juuri sateenkaarikansal-

Yle. ”On todettu, että homoseksuaalit suosivat homoystävällisiä brändejä sekä muiden homojen liikkeitä ja yrityksiä ja paljolti perustavat tämän mielikuvan mainontaan. Eräiden tutkimus-ten mukaan homot ovat hyvin brändilojaaleja. Parhaan vastauk-sen voi saada selkeästi kohdiste-tuilla mainoksilla, mutta aihees-ta on valitettavan vähän tietoa, ja siksi sitä pitäisi vielä tutkia”, tietää 24-vuotias kansainvälisen liiketoiminnan pääaineopiskelija Eetu Simpanen Turun kauppa-korkeakoulusta. Hänen mukaan-sa heterot jopa seuraavat usein homojen kulutustottumuksia, koska homoseksuaalit mielletään yleisesti trendien edelläkävijöiksi.

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa valittu Mr. Gay Finland, 27-vuotias Åbo Akademissa oikeustiedettä opiskeleva Kenneth Liukkonen, on Simpasen kanssa osin samoilla linjoilla: ”Mi-nulle tulevat ensimmäisenä mieleen jotkut kapakat ja lehdet sekä tietyt matkatoimistot, jotka ovat suunnanneet markki-nointiaan homoille. Jos miettii, millä voi tehdä rahaa ja bisnes-tä, niin tottakai on hyvä kohdentaa palveluita mainostamalla tietyissä medioissa. Näistä esimerkkeinä voi mainita NHL:n eli Normihomolehden ja ”homojen Facebookin” Cruisen. Kyllä niitä juttuja kannattaa vähän miettiä, mutta loppujen lopuksi eivät ne elämäntavat niin eriytyneitä ole.”

Myös monet kaupungit yrittävät houkutella vaaleanpu-naista rahaa mielikuvamainonnalla. Esimerkiksi New York, San Francisco ja Amsterdam ovat kuuluja homomyönteisestä asenteestaan, ja Helsingilläkin on oma ”Gay Friendly” -kam-panjansa.

Aina seksuaalivähemmistöille suunnatut tai heistä kertovat mainoskampanjat eivät kuitenkaan saavuta tavoitettaan, vaan stereotypioiden luominen ja vahvistaminen saattavat ärsyttää. Liukkonen mainitsee esimerkkinä uuden Åttå-drinkero -mai-noksen: ”On kyse sitten homoista tai ruotsalaisista, niin mai-nos on vaan surkea, se ei ole edes hauska. Joskus on mainos-tajienkin hyvä tehdä vähemmistöhuumoria, mutta aina, kun sille linjalle lähtee, on oltava aika tarkka.”

Simpasen mukaan homojen kuviteltu suurempi ostovoima on osin vääristyneen selvityksen tulosta. ”Tutkimukset tehtiin alun perin yhdysvaltalaisten homolehtien mukana olleilla ky-selyillä, ja näistä saatiin tulos ja vedettiin johtopäätös, jonka mukaan homot tienaavat keskimäärin enemmän. Otos ei kui-tenkaan mitenkään kuvannut koko populaatiota, koska ky-seessä olivat vain näiden lehtien lukijat, jotka usein muutenkin ovat parempituloisia kuin ne, jotka eivät tilaa lehtiä.” Homoja on kuitenkin kaikissa tuloluokissa ja Simpasen mielestä ”olisi hyvä, jos asiaa tutkittaisiin lisää, jotta olisi oikeita faktoja en-nen kuin aletaan luoda stereotypioita”.

Yksi näkökulma on myös, että usein seksuaalivähemmis-töjen edustajat voivat joutua homofobian uhreiksi esimerkiksi koulussa, ja joillakin se saattaa johtaa opintojen keskeyttämi-

seen. Koulutuksen taso heijastuu sitten myöhäisempään tu-lotasoon. On myönnettävä, että joskin vaaleanpunainen raha -käsitteessä varmasti on jonkinlaista perää, se voidaan nähdä myös hyvin arvolatautuneena ja kategorisoivana näkökulma-na. Ei välttämättä ole myöskään järkevää olettaa, ettei yhä useammalla homoparilla voisi tulevaisuudessa olla lapsia. Täl-lä hetkellä ”lähtökohtaisesti esimerkiksi koira yleensä korvaa

lapsen, että kyllä tavallaan silloin se rahankäyttö on erilaista”, myön-tää Liukkonen.

Itse sanapari ”vaaleanpunainen raha” tai ”pink money” ei Liukko-sen mielestä ole aivan ongelmaton: ”Itse miellän pinkin feminiiniseksi ja jotenkin prinsessamaiseksi, eikä omalla kohdallani homous ole teh-nyt minusta mitään prinsessaa.”

Samaa mieltä kaikki ovat var-masti siitä, että asia kaipaa tutki-musta ja ehkä myös käsitteen uu-delleenmäärittelyä. Mainonnan ja palveluiden suuntaamista vähem-mistöryhmille kannattaa harkita,

mutta toisaalta Liukkosen mukaan markkinoinnin ja kulu-tustottumusten välisiä yhteyksiä on vaikea havaita: ”Yritän kauheasti miettiä mikä olisi sellainen tuote, jonka mainonnan uhri olisin juuri homouteni takia ja sen vuoksi olisin homona mennyt ostamaan kyseisen tuotteen, mutta ei tule mieleen.”

“Heterot jopa seuraavat usein homojen

kulutustottumuksia, koska homoseksuaalit

mielletään yleisesti trendien

edelläkävijöiksi.”

Eetu Simpanen

��

�0

Kyleisöä

��

Kyleisöäkuvat LAURI LILJENBÄCK

��

Puput, nuo ensimmäisen vuoden kirkassilmäiset opiskelijanalut, ovat saaneet jälleen Mercatorin ja tutoreiden päät sekaisin. Kyliste päätti selvittää, mistä nämä jänöjussit on todella tehty. Oikeaoppisten tutkimusmetodien mukaisesti hylkäsimme keskiarvot ja haastoimme kuulusteluumme kaksi ääripäätä: vuoden 2010 nuorimman ja vanhimman kanin!

teksti MAARIT HUHTALA, JUSSI TAIPALHARJUkuvat JUSSI TAIPALHARJU

Pupujen ääripäät

��

Raimo Laaksonen kertoo hymyssä suin saaneensa YLY-kurssin hyväksiluettua se-littämällä. Siihen tarvittiin vain 10 vuotta yrittäjyyttä ja toinen vuosikymmen johta-van virkamiehen toimia. 53-vuotias Raimo-pupu valmistui vuonna 1982 koneenraken-nusinsinööriksi ja toimii käyttöpäällikkönä Turun seudun puhdistamossa. Hän haki uusia näkökulmia työelämään avoimesta yliopistosta, jäi koukkuun opiskeluun ja aloitti syksyllä virallisesti opinnot Turun

kauppakorkeakoulussa.Raimo otti kesälomaa päästäkseen pe-

rehdytysviikolle, ja mukava tutorryhmä sekä yliopistoalueeseen tutustuminen saa-vatkin häneltä kiitosta. Raimo kertoo saa-neensa kannustavia kommentteja opiske-lujen aloittamisesta myös lapsiltaan, joista kahdella nuorimmalla on vielä opinnot kes-ken. Lapsille tulee kuulemma kiire valmis-tua, jottei isi mene vasemmalta ohi.

Opiskelukuviot ovat Raimolle kadehdit-tavan selvät. Laskentatoimen ja talousmate-matiikan kauhukurssit on kahlattu läpi jo avoimen puolella, pääainevalinta kohdistuu johtamiseen ja kandiaihekin on jo mietitty-nä. Aivan kaikki ei kokeneeltakaan kuiten-kaan suju helposti; ruotsi ja alkeista aloitet-tu venäjä tuottavat viimeksi keskikoulussa kieliä lukeneelle Raimolle vaikeuksia.

Raimon nuoruuteen verrattuna opetta-jat ovat hänen mukaansa nykyään ennem-minkin opastajia. Aikaisemmin opettajan käsky tarkoitti, että ”laitetaan turpa kiinni ja sukelletaan”, mutta nyt absoluuttises-ta auktoriteetista on jäljellä vain rippeet. Lisäksi opiskeleminen on muuttunut har-vojen etuoikeudesta suorastaan pakoksi. Perimmäinen opiskelijamentaliteetti on kuitenkin pysynyt samana vuosien vaihtu-

essa. Meno saattaa olla aavistuksen villim-pää, joskaan ei siinä Raimonkaan aikana paljoa tolkkua ollut.

Julkisella sektorilla työskentelevä Rai-mo kertoo, että siellä paikat jaetaan pitkälti muodollisesti päteville. Se onkin toiminut motivaattorina opiskeluille, sillä hän arvi-oi jatkavansa työelämässä valmistumisensa jälkeen vielä 15 vuoden ajan. Kunnallinen ja valtiollinen ala vaativat kuulemma työn-tekijältä lehmän hermoja, sillä asiat eivät välttämättä tapahdu kovin nopeasti ja lai-tokset ovat usein byrokraattisia. Nopeista liikkeistä ja omien rajojen koettelemisesta pitäville julkinen sektori ei välttämättä ole paras vaihtoehto, mutta se tarjoaa vakautta ja paljon tehtävää.

Raimo pohtii, ettei itse ehkä olisi ollut vielä 17-vuotiaana valmis korkeakoulu-opintoihin. Nuorempia opiskelutoverei-taan hän neuvoo, että kiirehtiä ei kannata, ja opiskeluajasta kannattaa ottaa kaikki irti, sillä työelämässä ehtii olla kyllästymiseen asti. Esimerkiksi vaihto-opiskelua Raimo pitää hienona mahdollisuutena, jota ei hä-nen opiskeluvuosinaan oikeastaan ollut. Nykypäivän opiskelijat eroavatkin hänen mukaansa aikaisemmista sukupolvista eri-tyisesti kansainvälisyytensä osalta.

17-vuotias Susanna Sarkki aloitti koulun-käynnin 5-vuotiaana Singaporessa. Hänen vanhempansa toimivat kansainvälisissä yrityksissä johtotehtävissä, mikä vei per-heen ulkomaille Susannan lukioikään asti. Hän puhuu englannin, suomen ja ruotsin lisäksi kiinaa ja ranskaa. Pääainevalinta oli luonnollisesti kansainvälinen liiketoiminta, mutta Turun kauppakorkeakoulun lisäk-si Susanna olisi päässyt opiskelemaan sitä

myös Bostonin ja Havaijin yliopistoihin. Vaihto-opinnot Havaijilla ovat kyllä suun-nitelmissa, mutta teekkariveljeltä paljon kehuja saanut Suomen ja Turun opiskelu-kulttuuri haalareineen oli asia, jota Susanna ei halunnut jättää kokematta. Yhdeksi syyk-si Turkuun jäämiselle Susanna kertoo sen, että oppilaitoksemme on korkeatasoinen ja arvostettu. Olkaamme siis ylpeitä.

Susanna huokuu innostusta koulun-käyntiin ja oheistoimintaan. Pupuinfot on kierretty, ja halu lähteä mukaan toimijaryh-miin on kova. Yritämme tivata jotain asiaa, joka ei olisi ollut tytön mieleen, mutta sii-henkin löytyi vastaus vasta pitkän mietinnän jälkeen: interaktiivisuuden puute haittaa massakursseilla, joskin Susanna uskoo sen muuttuvan opintojen edetessä. Lokakuun alussa 18 vuotta täyttävä neito kertoo, että alaikäisyys ei ole hidastanut menoa, sillä

muun porukan mukana on ollut helppo su-jahtaa bileisiin. Ihmettelyä ja hassuja kysy-myksiä Susanna on saanut osakseen, mutta sanoo tottuneensa jo lukiossa siihen, että on aina joukon nuorin.

Toimittajakaksikkomme on hämmäs-tynyt ihmelapsimaisesta Susannasta. Gol-fia pelaavalla tytöllä ovat jopa ekonomin vapaa-ajantaidot hallussa, ja talousmatik-kakin on IB-lukion pitkän matematiikan kahlanneelle helppoa. Kun kysymme, missä Susanna näkee itsensä 53-vuotiaana, hän vastaa toivovansa, että toimii kansainvä-lisen yrityksen johtotehtävissä ja on mat-kustellut paljon. Kun haastattelun lopuksi pyydämme Susannaa piirtämään fiilisku-vaa, hän nauraa ja tunnustaa, ettei oikein osaa piirtää. Huokaisemme helpotuksesta: on olemassa ainakin yksi asia, jota Susanna ei hallitse.

Raimo• Nykynuorten vahvuus on kansainvälisyys• Vaihto-opiskelu on hieno mahdollisuus• Opiskeluajasta kannattaa ottaa kaikki irti

Susanna• Asunut 2 vuotta Belgiassa ja 7 vuotta Singaporessa• Puhuu viittä eri kieltä, mm. kiinaa• Aikoo lähteä Havaijille vaihtoon• On todella innostunut opiskelusta sekä kaikesta oheistoiminnasta

����

Vaihtohakuajan päätyttyä keväällä 2009 Elina Vuo-

rilalle oli tarjolla kaksi paikkaa: syksyksi hänen oli tarkoitus lähteä Moskovaan ja kevääksi Chileen. Chilen kurssitarjon-ta ei kuitenkaan vakuuttanut kansainvälistä liiketoimintaa lukevaa Elinaa, ja jostain syys-tä Aasia veti häntä puoleensa. Myös halu vahvistaa espanjan kielen taitoa ja toisaalta oppia jokin uusi, harvinaisempi kieli vaikuttivat Elinan päätökseen lopulta hakea Indonesiaan ja Argentiinaan.

Balille Elina haki Asia Exchangen kautta, ja ha-

kuprosessi sujui mutkattomasti. Buenos Airesin vaihtopaikan hän hankki itsenäisesti. Elina surffaili argentiinalaisten kou-lujen nettisivuilla ja otti lopulta yhteyttä yksityisen UADE Bu-siness Schoolin kansainväliseen

toimistoon. Toimistolta hän sai hyvät ohjeet hakupapereista ja espanjan opettajilta tarvittavista suosituskirjeistä. Oman maus-teensa hakuprosessiin antoi Balille lähtö; käytännössä Eli-nan Argentiinan koulupaikan täytyi olla varmistunut ennen kuin hän lähti pois Suomesta, sillä Indonesiasta käsin asioiden hoitaminen olisi ollut huomat-tavasti hankalampaa. Molem-missa vaihtokohteissa opiskelu oli maksullista, mutta koululta haetut apurahat kattoivat opis-kelukulut lähes kokonaan.

Elina korostaa oman aktiivi-suuden tärkeyttä niin hakupro-sessin kuin vaihto-opiskelunkin aikana. Olosuhteista huolimatta vaihdosta voi hänen mukaansa tehdä juuri omanlaisensa koke-muksen. Asia Exchangen kautta suomalaiseen vaihto-oppilasryh-mään opiskelemaan päätynyt Elina halusi tietää, minkälaista

elämä Balilla on paikallisille. Sen sijaan, että hän olisi jäänyt saaren turistialueille, hän päätyi alivuokraamaan huoneen kes-keltä balilaista perheyhteisöä. Turistirysien villat uima-altai-neen vaihtuivat yhteisölliseen elämään perheen arjessa, jossa hindulainen hengellisyys oli vahvasti läsnä ja englantia pu-huivat vain perheen vanhem-mat. Ensimmäisestä päivästä saakka Elina joutui kommuni-koimaan indonesiaksi, jota hän oli alkanut opiskella vaihtokou-lussaan.

Balilainen elämäntyyli teki syvän vaikutuksen Elinaan. Hän kertoo ihmisten stressittömästä jutustelusta, keskipäivän kai-ken hiljentävästä kuumuudes-ta ja hindulaisesta harmonian kunnioittamisesta. Balin ei siis tarvitse olla pelkkää loputonta rantalomaa ja vaaleanpunaisia drinkkejä, kuten voisi luulla.

Vaihtonsa aikana Elina myös tutustui lastenkodin ylläpitä-miseen omistautuneeseen nai-seen ja päätyi tekemään paljon vapaaehtoistyötä lasten parissa. Hän opetti heille muun muassa englantia ja käytti suomalaisia kontaktejaan kerätäkseen lah-joituksia lasten koulutuksen ja elinolojen ylläpitoon.

Keskeltä kiireetöntä Indone-siaa Elina syöksyi argentii-

nalaiseen miljoonakaupunkiin, Buenos Airesiin. Jättäessään Balin hän kertoo miettineensä, oliko koko suunnitelma täysin hullu. Uusi alku Argentiinas-sa tarkoitti aloittamista jälleen kerran nollasta. Asunnon etsi-misenkin hän aloitti vasta pai-kan päällä ja majoittui ensim-mäiset viikot tuttavansa luona. Elina on kuitenkin tyytyväinen siitä, että lähti Argentiinaan. Buenos Airesin vaihto-ohjel-

Vuosi maailmallaKaksi vaihtokohdetta, kaksi mannerta, yksi vuosi. Elina Vuorilan mukaan vaihto-oppilasvuosi voi olla elämää mullistava kokemus. Vuonna 2007 Turun kauppakorkeakoulussa aloittanut Elina vietti viime syksyn Balilla Indonesiassa ja siirtyi sen jälkeen Argentiinan pääkaupunkiin, Buenos Airesiin.

teksti MAARIT HUHTALAkuvat ELINA VUORILA

��

��

ma muistutti hänen mukaansa enemmän Erasmus-tyylistä ko-kemusta vaihtariporukoineen ja bileineen. Elinan espanjan kie-len taidot olivat alusta asti hyvät verrattuna muihin vaihto-oppi-laisiin, ja hän sai myös paljon paikallisia ystäviä. Argentiinassa Elina piti erityisesti vaihtoyli-opistonsa opiskelumetodeista; jokaiselle luennolle luettiin jopa satasivuiset materiaalit, ja niille tultiin keskustelemaan luen-noitsijan johdolla materiaalien aiheesta. Keskustelu oli hyvin kriittistä, ja luennoitsijat saivat tiukoilla kysymyksillään oppi-laat pohtimaan aiheita monelta eri kannalta.

Kokonaisuutena Elina sanoo saaneensa ajaltaan Balilla

suuntaa siihen mitä haluaa teh-dä elämässään ja Buenos Airesis-ta työkaluja siihen, kuinka voi toteuttaa ajatuksiaan työelämäs-sä. Elina toivoo suuntautuvansa kestävän kehityksen, luonnon hyvinvoinnin ja kenties myös ihmisoikeuksien edistämiseen

ekonomin uran kautta. Hän sanoo ymmärtäneensä, kuinka paljon hän voi tutkinnollaan tehdä suuntautumalla asioihin, jotka todella kiinnostavat hän-tä. Espanjan kielen kehittymi-nen vahvaksi oli myös yksi vaih-

don selkeistä eduista. Vinkkinä vaihtoon hakijoille Elina kehot-taa lähtemään oikeasti kiinnos-tavaan paikkaan välittämättä niinkään siitä, miltä kokemus tulee näyttämään CV:ssä. Kie-len oppimisen mahdollisuus

kannattaa hänen mukaansa myös käyttää hyödyksi. Eli-na suosittelee myös olemaan rohkea ja lähtemään reissuun, vaikka aluksi tuntuisikin siltä, ettei uskalla.

Bali, Indonesia

Buenos Aires, Argentiina

��

��

Koulut ovat avanneet ovensa uusille opiskelijoille ja kesän lämpimät tuulet ovat enää vain sähköimpulsseja aivokuorella. Big Brother tyhmentää ja viihdyttää kansaa, elämä sisätiloissa alkaa. Ilma on raikasta hengittää ja elo tuntuu siedet-tävältä, vaikka taakse jäävä kesä on vielä haikeana kulman takana. Lehtivihreä valuu puiden solukoissa ja ruska maalaa väreillään uuden maiseman. Illat pime-nevät ja ystävien läheisyys lämmittää sielua ja mieltä. Muutos tapahtuu hitaasti ja mieli ehtii tottua ajatukseen pimeistä ja kylmistä päivistä, joita seuraavat kuu-kaudet tuovat mukanaan. Asfaltin pinta kiiltää yössä ja sitä rataa. Ehkä syksy ja tuleva talvi eivät olekaan niin kauheita asioita. Ne tuovat perspektiiviä elämään ja saavat seuraavan kesän tuntumaan taas ihanalta ja ainutlaatuiselta.

Mutta Sinnemäen sanoin äkkiä tajuaa, ettei ruumis elä ilman aurinkoa, eikä henki ilman laulua. Entäs nyt? Totuus kuitenkin on, että nyt on aika masentua. Aika taantua elämään, jossa au-ringon vähäiset säteet nähdään luentosalien penkeiltä ja kotiin laahustaessa päivä on jo muuttunut illaksi. Keinovalo, luuyti-miin iskeytyvä kylmyys ja ikuisuudelta tuntuva pimeys imevät meistä energiat ja jäljelle jää vain varjo siitä, mitä voisimmew olla. Sangria vaihtuu Sana-soliin, vitamiinibisnes kukoistaa. Lii-allinen alkoholinkäyttö, kiire ja stressi pahentavat syöksykier-rettä, jonka loppua ei tämän vuoden kalenterista löydä. Valo ja pelastus häämöttävät jossakin kaukana: keväässä ja lintujen laulussa.

Olisi mielenkiintoista nähdä, minkä näköiset masokistit vuosituhansia sitten majoittuivat näille leveyspiireille. Ehkä juuri näistä pronssikauden emoilijoista kumpuaa viehätyksemme melankoliaan ja taipumus masennukseen. Kuka tie-tää. Syksyn ja talven romantisointi on helppoa, mutta arjessa rämpivää realistia kynttilän liekki ei lämmitä. Loimuavaa takkatulta ilman palokunnan väliintu-loa ei opiskelijayksiössä saa aikaiseksi. Ainoa pakokeino on ottaa siivet alleen ja lähteä sinne missä palmut vielä kasvavat. Kiitos Wrightin veljesten meillä on mahdollisuus paeta tätä kaikkea ja päästä edes hetkeksi pois kylmästä ja takaisin ihmisen alkusijoille etelän lämpöön. Intia, Afrikka, Thaimaa, Caribia; valinnan varaa on. Kanarian saaretkin toimivat pahimpaan hätään, kun vain lähtee oikeal-la asenteella ja ei unohda huumorintajua kotiin. Otetaan siis kaikki opintolainaa ja lähdetään vetämään. Ei siksi, että se tekisi meidät onnellisiksi, mutta oltaisiin edes vähän vähemmän masentuneita ja valkoisia.

Lähdetään vetämään

teksti SAMULI PASANEN kuva SXC.HU

“Totuus kuitenkin on, että nyt on aika

masentua.”

��

��

Pakko ollakaunis

2010-luvun raadollinen maailma ja raadolliset kauneuskäsitykset. Miten ne vaikuttavat yliopisto-opiskelijoihin?teksti MISME YRJÖLÄkuvat JOONAS HOKKA, MIKKO LAAKSONEN, SXC.HU

��

��

Pakko ollakaunis

Tuoreen tutkimuksen mukaan 15–25-vuo-tiaat suomalaiset yhdistävät kauneuden ja elämässä menestymisen toisiinsa. He us-kovat, että nuoret ja kauniit saavat parhaat työt, puolisot ja perheen. Toisen, Trendi-lehden toteuttaman tutkimuksen mukaan yli 90 prosenttia nuorista suomalaisnaisista haluaisi muuttaa jotain ulkonäössään, ja 23 prosenttia olisi valmis konsultoimaan asias-sa plastiikkakirurgia.

Kokevatko yliopisto-opiskelijat muit-ten suorituspaineitten lisäksi stressiä myös ulkomuodostaan? Lähdimme selvittämään asiaa.

Aurinkoisena syyskuisena päivänä haa-viimme joutuu ensimmäisenä ensimmäis-tä vuottaan Turun kauppakorkeakoulussa opiskeleva Sara Snäll. Hän uskoo, että ul-konäköpaineet ovat yksilökoh-taisia. ”Kyl-lähän kaup-pakorkealaiset yleisesti ottaen pukeutuvat siis-tisti ja tyylik-käästi. Toisaalta eihän töihin voikaan ihan verkkareissa mennä.”

Snällin mielestä stereotypiat elävät vah-voina. ”Kauppakorkealaiset ovat pitkähiuk-sisia blondeja ja pojat kulkevat pikkuta-keissa, kun taas biologeilla on rastat. Eihän meidän koulussa näe juurikaan myssypäitä, hevareita tai punkkareita.”

Myös historiaa opiskeleva Ali Abdallah myöntää stereotypioitten elävän. ”Huma-nistit ovat taidetyyppejä, esimerkiksi kaup-pislaiset edustavat nuorekkaampaa tyyliä.”

Hän toteaa kuitenkin myös poikkeustapa-uksia löytyvän. ”En ole itse ehkä tyypillinen historian lukija.” Alin mielestä yliopisto-opiskelijat eivät kuitenkaan enää koe niin suuria ulkonäköpaineita kuin esimerkiksi lukioiässä.

Tämän syksyn toisen kauppispupun, Otto Sulinin, mukaan kauneimmat naiset tulevat kauppakorkeakoulusta. ”Myös Åbo Akademin tyttöjä kohtaan on kovat odo-tukset.”

Otto tunnistaa opiskelijoitten ulkonä-köpaineet, mutta uskoo miesten kokevan niitä vähemmän kuin naiset. ”Kyllä mä haluan näyttää hyvältä. En silti koe asias-ta paineita.” Otto uskoo suorituspaineitten voivan edesauttaa esimerkiksi masennuk-

sen kehitty-mistä. ”En kuitenkaan usko, että ne yksinään aiheuttavat masennus -ta.”

Us k o n -t o t i e d e t t ä opiskelevat

Saana Talja ja Valde Orrenmaa uskovat stereotypioitten elävän lähinnä läppätasol-la. Vakavasti puhuttuna ulkonäöllä ei ole väliä. Toisaalta Saana toteaa, että uusista ihmisistä etsii usein tiettyjä piirteitä, joita heillä ennakkoluulojen perusteella odottaa olevan.

Valden mukaan todella moni opiskeli-ja kokee paineita ulkonäöstään. ”Mulle on kyllä yksi lysti miltä mä näytän. Yliopisto on niin laaja paikka, että se tuo vapauksia. Jokainen saa kulkea minkä näköisenä halu-aa.”

Ali Abdallah ei ole tyypillinen historian opiskelija.

Sara Snällin mielestä stereotypiat elävät.

Otto Sulin haluaa näyttää hyvältä.

Saana Talja ja Valde Orrenmaa eivät ota paineita.

“Kauppakorkealaiset ovat pitkähiuksisia blondeja ja pojat kulkevat pikku-

takeissa.”

�0

Turun ylioppilaiden terveydenhoito-säätiön ylilääkäri Ilpo Lahti, miten on, ovatko opiskelijoitten ulkonäköpaineet lisääntyneet?

”Kyllä ulkonäköpaineet tulevat enemmän esille kuin 15–20 vuotta sit-ten. Oma ulkomuoto ja etenkin sen ver-tailu kiinnostaa enemmän. Kiinnitetään enemmän huomiota pukeutumiseen ja ulkonäköön, siihen, kuinka trimmattu on.”

Lahden mukaan syömishäiriöt ovat lisääntyneet pitkällä aikavälillä tarkas-teltuna, mutta viime aikoina oireilevien määrä on pysynyt tasaisena. Vastaan-otolle tulevista opiskelijoista muutama prosentti kärsii syömishäiriöistä. Usein heidät ohjataan hoitoon yleisterveyden-huollon puolelta heidän haettuaan apua johonkin muuhun vaivaan. Syömishäi-riöt eivät ole ainoastaan naisten taakka,

vaan myös miehet kokevat entistä enem-män paineita esimerkiksi lihasmassan kasvatuksesta. Anorektista käyttäytymistä useammin miehillä on tosin taipumusta ahmimiseen.

Jopa kymmeneltä prosentilta vastaan-otolle tulevista löytyy sivulöydöksenä anorektista oireilua tai ahmimishäiriöön liittyviä piirteitä. Usein keskeinen sairaus näitten oireitten taustalla on kuitenkin masennus.

Noin kolmasosa Turun YTHS:n toi-mipisteen vuotuisista 1500 asiakkaasta kärsii masennuksesta. Ilpo Lahti arvelee, että masennukseen vaikuttavat suoritus-paineet ja koventunut kilpailu yhteiskun-nassa. Yhtäaikaisella opiskelulla ja työn-teolla voi myös ajaa itsensä burnoutiin. Burnoutien määrän Lahti arvioi lisäänty-neen hieman viime vuosina.

”Moni kokee, ettei ole kelvollinen.

Nuoret tuntevat häpeää ulkonäöstään. Usein taustalla vaikuttavat myös lapsuu-den kokemukset, kuten koulukiusaus. Joillain esimerkiksi lihavuus voi muo-dostua jopa esteeksi sosiaaliselle elämäl-le.”

Eroavatko kauppatieteiden opiske-lijat sitten jollain lailla muista yliopis-to-opiskelijoista? Ilpo Lahden mukaan kyllä.

”Kauppakorkeakoulun opiskelijoilla – samoin kuin oikeustieteen opiskelijoil-la – tuntuu olevan enemmän paineita ulkonäöstä, menestymisestä ja suorit-tamisesta. Kauppakorkean opiskelijat hakeutuvat kuitenkin keskimääräistä vä-hemmän meille hoitoon, koska kynnys hakea apua tuntuu olevan heille korke-ampi. Avun hakeminen koetaan leimaa-vaksi. Tämä on valitettavaa.”

Kauppakorkealaisilla enemmän suorituspaineita?

Hallitseva Miss Turku Wilma Yläjärvi todistaa, että kauneus ja fiksuus eivät sul-je toisiaan pois. 22-vuotias kaksikielinen kaunotar opiskelee Åbo Akademissa pää-aineenaan kaupallista lakia ja sivuainei-naan markkinointia ja johtamista. Viime talvena kauppatieteiden kandidaatiksi valmistunut Wilma opiskelee kaksoistut-kintoa varten myös oikeustieteitä. Tällä

hetkellä hän suorittaa opintojaan vaihto-opiskelijana Ranskassa, Nizzassa.

Tunnetun kansanviisauden siitä, et- teivät kauneus ja äly pesi samassa pääs-sä, Wilma tyrmää pelkäksi sanonnaksi. ”Ei se fiksuus ole kauneudesta kiinni.” Mallin töitä jo ennen Miss Turku -kisaan osallistumistaan tehnyt Wilma sanookin huomanneensa mallikollegoistaan, että nämä ovat usein hyvin kunnianhimoisia ja ahkeria opiskelijoita.

Keväiseen Miss Turku -kisaan Wilma

osallistui turkulaisen mallimamma Mar-jo Sjöroosin ehdotuksesta. ”Ajattelin, että se on hyvä kokemus ja jotain mitä voi sitten muistella vanhana.” Hän ei ole tarkemmin miettinyt, onko tittelistä tu-levalla työuralla hyötyä tai haittaa, mut-ta toteaa uskovansa, ettei siitä ainakaan haittaa ole. ”Ainakin mallimaailmassa tittelistä voi olla hyötyä.”

Vaikka kauniit ja hoikat ihmiset joittenkin tutkimusten mukaan saavat-kin työstään enemmän palkkaa tai ovat korkeammassa asemassa työssään, Wil-ma ei usko ulkonäön olevan edellytys menestykselle. Hän ei myöskään usko ulkonäköpaineitten lisääntyneen viime aikoina. ”En koe, että minulla olisi mi-tään ulkonäköpaineita. Uskon, että tänä päivänä moni opiskelija seuraa omaa tyyliään.”

Mitä ulkonäkö sitten merkitsee Tu-run kauneimmalle tytölle?

”Ulkonäkö on jokaisen oma asia. Omasta mielestäni on hyvä huolehtia omasta ulkonäöstään, mutta ei mene-mällä liiallisuuksiin. Mielestäni on hyvä, että ihminen osaa olla myös luonnolli-nen. Aina ei tarvitse olla sataprosentti-sen pyntätty.”

Miss Turku 2010 on kunnianhimoinen kylteri

“En koe, että minul-la olisi mitään ulko-

näköpaineita.”

kuva Mikko Laaksonen / Monsuuni Dressingmimia 2009

��

��

Ohjaus: Sylvester StalloneKäsikirjoitus: Sylvester Stallone, David Callaham Pääosissa: Sylvester Stallone, Jason Stat-ham, Jet Li, Dolph Lundgren, Mickey Rourke, Steve Austin, Randy Couture uvlmn

Sylvester Stallone, Jason Statham, Jet Li, Dolph “Ivan Drago” Lundgren, Mickey Rourke. Lisätään showpainilegenda “Stone Cold” Steve Austin, eräs kaikkien aikojen menestyksekkäimmistä vapaaottelijoista Randy Couture sekä pikaiset näyttäytymiset Bruce Willisiltä ja Arnold Schwarzeneggeriltä, ja saadaan nimilista, joka lupaa paljon. Muutamalla sanalla kuvailtuna The Expendables on testosteronia, räjähdyksiä ja nyrkkitappeluita, testosteronia, väki-näisiä puujalkavitsejä ja testosteronia. Lupaukset lunastettu.

Elokuvan pituus on viisaasti rajattu reiluun puoleentoista tun-tiin, sillä kuten arvata saattaa, teoksen juoni tai näyttelijöiden taidot eivät tarjoa riittäviä aineksia kolmetuntiseen spektaakkeliin. Myös-kään ohjauksesta tai erikoistehosteista ei jää mieleen mitään, mitä ei olisi aikaisemmin nähty. Sen sijaan riittää näyttäviä taistelukoh-tauksia, joista useimpien koreografioissa on kiinnitetty huomiota kunkin näyttelijän erityisosaamiseen. Näin ollen yleisölle annetaan juuri sitä, mitä he haluavat näiltä machomiehiltä nähdä.

Elokuvassa mikään ei sinänsä ärsytä enempää kuin hampaiden väliin juuttuneet popcornit tai vierustoverin naurunhörähdykset väärissä kohdissa, mutta se ei myöskään tarjoa juuri mitään tavan-omaisesta action-pätkästä poikkeavaa. Ennakko-odotukset elokuva kuitenkin täyttää moitteetta; koossa on nimekkäin ryhmä sitten Ocean’s Elevenin, ja kuten edellä todettiin, siitä osataan ottaa hyöty irti. Juonen tavanomaisuus ja yllätyksettömyys saavat kuitenkin kat-sojan unohtamaan koko elokuvan muutamassa päivässä, ja DVD-julkaisua tuskin monikaan jää odottamaan siinä toivossa, että leffan saa katsoa uudestaan.

Intellektuellin elokuvataiteen ystävän hermoille saattaa käydä The Expendablesin jatkuva machoilu ja yliampuva tuhon kylvämi-nen siitäkin huolimatta, että sitä osasi odottaa. Kuitenkin testoste-roninkatkuisen actionin ystävien sekä niiden, joille näyttelijäkaarti tuo nostalgia-arvoa, on nähtävä tämä raina. JT

Resident Evil -elokuvasarjan kolmas osa jatkaa edeltäjiensä tapaan selviytymistarinaa zombien valtaamalla maapallollamme. Zombie-invaasion aiheutti Umbrella-yhtiön kehittämä T-virus, joka pääsi leviämään ihmisten keskuuteen muuttaen ihmiset zombeiksi. Ai-kaisempien elokuvien tapaan elokuvan päähenkilö on Alice (Milla Jovovich), jolla on luonnostaan DNA:ssa T-virusta. Hänestä ei kui-tenkaan ole muuttautunut zombieksi, vaan hänellä on epäinhimil-lisiä voimia.

Elokuvan intro sijoittuu maanalaiseen Tokioon, jossa sijaitsee Umbrella-yhtiön tukikohta. Päähenkilö Alicen tehtävänä on tuhota yhtiön johtaja, Albert Wesker (Shawn Roberts). Alice kuitenkin epäonnistuu tehtävässänsä menettäen samalla epäinhimilliset voi-

mansa – hänestä on tullut ’tavalli-nen ihminen’.

Itse elokuva sijoittuu aikaan puoli vuotta myö-hemmin, jolloin Alice lähtee Alas-kaan hätäsanoman

Ohjaus: Paul W. AndersonKäsikirjoitus: Paul W. AndersonPääosissa: Milla Jovovich, Ali Larter, Kim Coates, Shawn Roberts, Spencer Locke, Boris Kodjoe, Wentworth Miller uklmn

The Expendables (USA 2010)

Resident Evil: Afterlife(USA 2010)

perässä. Hätäsanoma on peräisin terveiltä ihmisiltä, jotka tarjoavat ruokaa, vettä ja suojaa muille terveille ihmisille. Alice toivoo löytä-vänsä ystävänsä suojapaikasta, Arcadiasta.

Elokuva ei ole juonellisesti mikään mestariteos, vaan tavallinen toimintapläjäys, jossa luoteja lentää ja zombeja kuolee. Visuaalises-ti elokuva on hienosti toteutettu niin kuin mikä tahansa muukin 3d-elokuva. Muuta hyvää elokuvasta ei oikein voi sanoa. Bullet time -efektiä käytetään elokuvassa niin paljon, että paikoitellen se ärsyttää katsojaa. Elokuva toistaa liian paljon itseään, sillä lähes jokainen dialogi tai rauhallinen kohtaus keskeytyy zombien, zom-bielauman tai muun häiritsevän tekijän takia.

Lyhyesti elokuva on kuin mikä tahansa muu elokuva, jossa on huono juoni, mutta hieno visuaalinen toteutus. Tämäkään elokuva ei tarjoa katsojalle mitään erikoista. VT

leffa-arvostelut

SPONSSAA EERIKINKATU 8 (02) 4695004 WWW.8RAITA.FI

Röyksopp: SeniorRöyksoppin uunituore Senior täyttää kaikki mahdolliset odotukset, jotka sen edeltäjä Juni-or viime vuodelta asetti. Jälleen kerran paketti on tehty huolellisesti miettien albumia ko-konaisuutena. Albumi on jossain määrin synkempi ja herkempi kuin useita hittejä sisältänyt edeltäjänsä, mutta kappaleet kuulostavat paremmin sävelletyiltä modulaatioineen ja erikoisine sävelkulkuineen. Sen lisäksi Senior on kokonaan instrumentaalinen albumi. Ensimmäinen kunnon kappale Tricky Two on kuin Junior-levyn Tricky Trickyn hieman häiriintyneempi ver-sio. Seuraava kappale The Alcoholic kuulostaa taas juuri sellaiselta Röyksoppilta kuin vuosi-en takaisilla levyillä. Kappale sisältää kuitenkin akustisella kitaralla soitetun melodian, kuten moni muukin kappalle tällä albumilla, mikä ei ole kovin tavallinen ilmiö elektronisessa mu-siikissa. Forsaken Cowboyn akustiset kitarat ja piano saavat sen vaikuttamaan lauantai-illan lounge-musiikilta laahaavalla rumpukompilla. Päähän jäävät jumittamaan myös The Drug ja The Fear, joka on kuin Kummisetä-elokuvien teemamusiikki 2000-luvulta. Coming Home on täydellinen kappale rankan viikon jälkeiseen sunnuntai-oloon, joka usein jatkuu vielä seu-raavankin viikon alkuun. Levyn alussa ja lopussa on epämääräisistä äänistä koostuvat alku- ja loppusoitot, jotka päästävät kuuntelijan levyn tunnelmaan ja siitä pois.uvwxn JH

Superchrist: Rocket ScienceSuperchristin kolmas kokopitkä julkaisu Rocket Science on rentoa ja huumorilla terästettyä haaveilevaa poprockia. Sanoitukset ovat määrältään suppeita mutta eivät turhan yksinkertai-sia. Taustalla pyörii eletrovaikutteinen discobeat, joka aiheuttaa ainakin pään nytkymistä, jos ei muuta. Tämä on varmaan jotain sellaista, miltä The Ark mahdollisesti kuulostaisi, jos The White Stripesin Jack White soittaisi siinä. Oikeastaan levyn kansi summaa kappaleiden tun-nelman aika mallikkaasti: kaksi astronauttia, kuu ja sydän. Ehkä teemaa olisi kuitenkin voinut viedä vieläkin pidemmälle. Nyt kappaleet sekoittuvat liikaa toisiinsa, ja levy sopiikin mielestäni enemmän taustamusiikiksi kuin pimeässä syysillassa viinilasi kädessä analysoitavaksi taideteok-seksi. Levy ei juuri syviä tunteita herätä, mutta toisaalta tuskin se on ollut tarkoituksenakaan. Ilmeisesti bändillä kuitenkin keikkoja riittää, ja levyjäkin arvostetaan, ainakin valtamedia niin tuntuu tekevän. Albumin ensimmäisen singlejulkaisun video ”Journey Is My Destination” on tehty kokonaan Googlen Street View -kuvista, ja saa epileptikot lähelle vaarallisia tiloja. Toi-saalta videon jännyys ja idean tuoreus saa melkein unohtamaan, ettei itse kappale ole kovinkaan kummoinen. Voin kuitenkin sanoa suosittelevani, siis videon katsomista!uvwmn IP

Sweatmaster: Dig Up The KnifeSynkkä kuin pimeä yö. Sweatmaster on lisännyt sointiinsa paljon tummuutta ja metallia. Kal-janhuuruiset ilon hetket ovat harvassa, ne on korvattu illoilla, joina kääriydytään masennuk-seen viinan voimalla. Välillä odotetaan seuraavaa päivää, välillä mietitään todellisuuden syvintä olemusta, välillä nähdään vilahdus elämänhalusta. Syksyllä saa olla masentunut! Levyn alussa päästään joissain sielunmaisemissa inhoihanaan hurmioon. Loppuosa Turnoverin jälkeen me-nee lähinnä toipuessa. En ole koskaan tutustunut Sweatmasterin lyriikoihin. Harmonialtaan ne soljuvat yhtä hienosti kuin ennenkin. Tykkäsin matkastani Dig Up The Knifen kanssa, mutta... Kuuntelin levyä myös Spotifyn kautta. Dig Up The Knifen jälkeen pamahti soimaan Sharp Cut. Tuli ikävä. Ainakin vielä.uvwxn JV

levyarvostelut

��

��

����

��

Turun kauppakorkeakoulun ja Turun yliopiston yhdistymisen myötä kyltereistä tuli osa Turun yliopiston ylioppilaskuntaa. Koska jaostot ja toimijaryhmät ovat lähellä jokaisen kauppatieteilijän sydäntä, Kyliste päätti testata TYY:n erikoisimpia alayhdistyksiä selvittääkseen, mitä uutta ne tuovat TuKY:läisten elämään.

Outoja TYYppejä

teksti MAARIT HUHTALA, JUSSI TAIPALHARJUkuvat JUSSI TAIPALHARJU, UTU.FI

��

��

Löysimme Turun Yliopiston Rooli- ja Strategiapeliseura ry TYR-MÄ:n TYY:n sivuilta. Seuralla on tapahtumia tai ainakin päivys-tyksiä viikoittain. TYRMÄ keskittyy niin rooli-, strategia-, lauta-, kortti- kuin live-roolipeleihinkin. Tämä on pakko nähdä!

Ylioppilastalon Turku-salissa istuu pieni porukka avaruusaihei-nen lautapeli edessään. Parrakas mies selittää pelin kulkua toisille ja tervehtii meitä ystävällisesti. Toinen meistä mahtuu vielä mukaan. Jussi nakittaa minut pöydän ääreen. Kiroan mielessäni ideaa tulla kokeilemaan TYRMÄ:n joka toinen sunnuntai järjestettävää peli-iltaa. Ennen saliin astumista epäröimme ovella pitkään. Entä jos joudumme pukemaan päällemme jonkinlaisen larppausasun? Entä jos emme tajua nokkelia Star Trek -sutkautuksia? Entä jos jäämme koukkuun ritariseikkailuihin, ja meistä tulee nörttejä?

Aluksi näyttää pahalta. En ymmärrä, mitä minun pitäisi teh-dä pienillä muovisilla avaruusalusnappuloilla ja hyökkäyskorteilla ja valitsenkin pelihahmoni vain sen hienolta kuulostavan nimen perusteella: Chosen. Näen Luke Skywalkerin mielessäni, ja yritän välttää Jussin katsetta, jotta en alkaisi nauraa.

Pelin edetessä alan päästä jyvälle galaktisesta sodankäynnistä. Parrakas mies, jolta jännityksissämme emme muistaneet kysyä nimeä, auttaa meitä ja kertaa sääntöjä tarvittaessa. Hän on hyvin karismaattinen ja heittää alien-läppää, jolle huomaan nauravani vilpittömästi.

Peli kestää hieman yli tunnin, jona aikana rakennan onnistu-neesti kolonioita vastustajieni planeetoille. Niin onnistuneesti, että lähes voitan. Parrakas mies vie lopulta pidemmän korren, mutta en ole katkera. Lopuksi hän selittää taktiikkansa ja katselemme yhdes-sä eri alien-rotujen spesiaaliominaisuuksia. Jussi seuraa sillä välin toisessa pöydässä käynnissä olevaa formulalautapeliä.

Pelin loputtua jäämme juttelemaan TYRMÄ:läisten kanssa ja he näyttävät meille toimistonsa, joka on täynnä lautapelejä ja ai-heeseen liittyvää kirjallisuutta. Keskustellessamme huomaamme, että ennakkoluulomme alkavat väistyä. Parrakas mies kertoo, että väkeä on mukana monilta eri tieteenaloilta ja jopa yliopiston ulko-puolelta. Vaikka pistimme itsemme likoon alun perin hieman huu-morimielessä, kokemus on erittäin positiivinen. Emme nähneet roolipelaamista, mutta strategiapelailu oli yllättävän hauskaa. Nört-tijengiksi itseään nimittävä porukka otti meidät vastaan avoimin mielin ja olisi halunnut meidän jäävän pidemmäksikin aikaa. Voi olla, että jonain sunnuntaina suuntaamme taas kohti Turku-salia, vaikka sitä tuskin koskaan tulemme kenellekään tunnustamaan.

TYY:n alajärjestöissä osakunnat on listattu omaan osioonsa. Emme tiedä, mistä on kyse, mutta huomaamme osakuntien olevan jaettu maantieteellisten alueiden mukaan. TPO, Turun yliopiston Pohja-lainen osakunta, kattaa molempien toimittajien kotipaikkakunnat, joten tuntuu luonnolliselta alkaa selvittää mysteeriä TPO:n järjes-tämästä Uusien illasta.

Ylitämme Rehtorinpellonkadun rohkeasti, mutta joudumme soittamaan humanistiystävällemme löytääksemme TPO:n toi-mistoon, jossa Uusien ilta on määrä järjestää. Menemme sisään ovesta, jonka yläpuolella kyltissä lukee S-OSIS. Tiloista löytyy useammankin osakunnan toimisto, mutta TPO:n logo, puukkoa kantava poro, ohjastaa meidät oikeaan huoneeseen, ennen kuin hä-täännymme ja perumme koko seikkailun. Pieni toimisto on täynnä pohjalaisia vaakunoita ja seinällä roikkuu kehystetty Häjyt-elo-kuvajuliste. Uusien ilta on kerännyt paikalle kuusi uteliasta uutta kasvoa meidät mukaan lukien. Lisäksi paikalla on vanhoja elämän-tapaosakuntalaisia, jotka yrittävät selittää meille, mistä hommassa oikein on kyse.

Selviää, että osakunnat ovat jäänne ajalta, jolloin ylioppilaskun-nan sijaan opiskelijat kuuluivat automaattisesti kotialueensa osa-kuntaan. Alueellisuus tuntuu edelleen olevan tärkeä osa poikkitie-teellisen opiskelijajärjestön identiteettiä, mutta osakuntien väliset rajat ovat kuitenkin häilyviä; kaikki TPO:laiset eivät ole kotoisin osakunnan vaikutusalueelta, ja joidenkin pohjalaisten tiedetään kuuluvan myös muihin osakuntiin.

Menemme nopeasti sekaisin eri termien, järjestönimien ja lu-kemattomien perinteiden kanssa. Meitä muutaman vuoden van-hemmat osakunta-aktiivit jakavat selvästi oman juttunsa, johon ulkopuolisen on vaikea päästä sisälle. Osakuntalaiset vaikuttavat kuitenkin siltä, että haluaisivat hieman uutta verta joukkoonsa. Hyvää fiilistä hehkutetaan, ja pupuinfoistakin tuttua vergiboolia tyrkytetään biletarinoilla höystettynä.

Osakunnat järjestävät erilaisia tapahtumia ja pitävät aluekult-tuuria yllä. Näistä tapahtumista ainakin tervabileet kuulostavat oivalta mahdollisuudelta kokea pohjalaista hulluutta. Tervaliköö-rin, -karkkien ja -limsan lisäksi tarjolla on ihka aitoa tervaa, jota voi nauttia sokeripalojen kera. Kotimatkalla lyöttäydymme yhteen kahden paikalla olleen tytön kanssa, jotka paljastuvat LEXiläisiksi. Syvää yhteenkuuluvuutta tuntien juttelemme hieman Status-sit-seistä ja Pikkulaskiaisesta. Kurkistus sisälle S-OSIS-rakennukseen tuntuu kaukaiselta unelta.

TYRMÄ

TPO

��

��

Apinagalleria

Seuraava Kyliste ilmestyy 26.11.

ja mitä toimittajat tekevät luennoilla...

��

Nöyryyden perusteetSain tietää pääsystä opiskelemaan Turun kauppakorkeakouluun kesäl-lä 2007, jolloin työskentelin myös Soneralla matkapuhelinliittymien myyjänä. Eipä aikaakaan, kun seuraavassa kuukausipalaverissa ilmoitin esimiehelleni, että minähän voisin sitten ensi kesänä työskennellä jos-sain markkinointiosastolla tai muulla hallinnollisella tasolla tekemässä jotain hienoa ja paljon haastavampaa. Ajatukseni oli jotakuinkin ”nyt loppuu tämä lattiatason kaikenkarvaisten asiakkaiden kanssa neuvotte-leminen, ja on aika siirtyä siistiin toimistotyöhön, olenhan minä sen-tään kohta opiskelemassa kauppakorkeakoulussa!” Olin töissä liittymiä myymässä vielä pari vuotta opintojen ohella, enkä koskaan päässyt hal-lintoon, onneksi.

Opiskeluaika on oiva ajankohta saada tärkeää kokemusta lattiata-son kuluttaja-asiakaskasrajapinnasta, jossa pääsee tutustumaan laajaan ihmiskuntaan. Toisella on vaikeuksia saada sopimusta maksuhäiriöiden takia, toinen taas pitäisi saada houkuteltua vaihtamaan firmansa 10 pu-helinliittymää pois kilpailijalta. Molemmat ovat tärkeitä potentiaalisia asiakkaita. Vain tällaisella kokemuksella voi saada hyvän ja uskottavan lähtökohdan esimiestehtäviin ja alaiset arvostamaan käskijäänsä. Pel-kän KTM-paperin heiluttelu pomokopissa ei taida herättää kovinkaan kummoista kunnioitusta alemman koulutustaustan omaavilla, asia-kasrajapinnassa työskentelevillä ihmisillä. Jotain heidän hommistaan pitäisi ymmärtää myös ihan käytännössä. Teoriapuolen opiskelu kaup-pakorkeakoulussa sekä työelämän käytännön kokemus tukevat ajatte-lumallin kehittymistä loistavasti, sillä samanaikainen teorian ja käy-tännön vastaanottaminen johtaa kriittisen ajattelun muodostumiseen. Kahden erityyppisen perspektiivin läpi katsomalla pääsee lähemmäs erinomaista lopputulosta.

Vaikka kauppakorkeakoulussa saakin alan ylintä koulutusta, ei se meistä mitään heroja sentään tee. Tämä on varsin tärkeää tiedostaa tilanteessa, jossa muut saattavat yhdistää kylterit lähtökohtaisesti jo-honkin ylimieliseen nokka ylhäällä -meininkiin. Nöyryyden hallinnan lisäksi suosittelen lämpimästi myös, että joskus voisi olla vähän hiljem-paa, antaa muidenkin puhua - eikä sitä opiskelualaa tarvitse aina kysyä ensimmäiseksi.

teksti VILLE NURMINENkuva WILLIAM NURMI

takasivun kolumni

��

ja mitä toimittajat tekevät luennoilla...

�0