lasten vertaissuhdetaitojen kehittäminen

LASTEN VERTAISSUHDETAITOJEN KEHITTÄMINEN

Ohjeita Lapsen vertaissuhdetaitojen arviointi

-työkalun käyttöön

Vilja Laaksonen 2014

Ei ole olemassa täydellistä viestijää.

Jokainen meistä on sopiva ja upea,

juuri sellaisena kuin olemme.

Taitoja voi kuitenkin oppia ja harjoittaa,

jotta osaamme toimia erilaisissa viestintätilanteissa,

tuoda oman äänemme kuuluviin

toisia loukkaamatta.

Opettaja ja vanhempi voi tukea lapsen toimijuutta

kannustajana ja kuuntelijana, rohkaisijana ja neuvojana.

(Laaksonen 2014)

Vilja Laaksonen 19.1.2014 2

”MÄ TYKKÄÄN NIINKU OLLA SILLEIN LAUMASSA. MÄ VÄHÄN PELKÄÄN YKSINÄISYYTTÄ.”

Lapsi tarvitsee erilaisia vuorovaikutustaitoja vertaistensa kanssa. Toisten huomioon ottaminen, leikin säännöistä neuvotteleminen ja leikkiin liittyminen ovat esimerkkejä vuorovaikutustaidoista, joita opitaan ja harjoitellaan tasapainoisissa vertaissuhteissa.

Koska vuorovaikutustaitoja harjoitellaan vuorovaikutuksessa vertaisten kanssa, voi vertaisryhmän torjunta vaarantaa vuorovaikutustaitojen kehittymisen ja siten heikentää lapsen mahdollisuuksia aktiiviseen toimijuuteen omassa vertaisryhmässään.


VERTAISTEN HYVÄKSYNTÄ

VUOROVAIKU-TUS VERTAISTEN

KANSSA

VUOROVAIKU-TUSTAITOJEN

KEHITTYMINEN

VERTAISTEN HYVÄKSYNTÄ

…

LASTEN VERTAISSUHDETAIDOT JAKAANTUVAT NELJÄÄN OSA-ALUEESEEN

Lapsen tasapainoisen kehityksen tukeminen ja toimijuuden vahvistaminen lähtevät siitä, että tunnistetaan lapsen vahvuudet samoin kuin ne alueet, joissa lapsi tarvitsee erityistä tukea. Lapsen vertaissuhdetaitojen arvioinnista saatu tieto tukee lapsen henkilökohtaisen opintosuunnitelman laatimista.

Lasten vertaissuhdetaidot jakaantuvat neljään osa-alueeseen, joiden tunnistaminen antaa syvällistä tietoa lapsen vuorovaikutustaitojen tasosta kokonaisuudessaan. On mahdollista, että lapsella on puutteita yhdessä osa-alueessa ja vahvuuksia toisessa.


Tilanteenmukaisen vuorovaikutus-käyttäytymisen

taidot

Vuorovaikutuksen ylläpitämisen ja

vertaisten tukemisen taidot

Vuorovaikutukseen liittymisen taidot

Toisten huomioon ottamisen taidot


TILANTEENMUKAISEN VUOROVAIKUTUS-KÄYTTÄYTYMISEN TAIDOT

Lasten tilanteenmukaisen vuorovaikutuskäyttäytymisen taitoja voidaan arvioida neljän väittämän avulla:

1. Lapsi osaa viestiä toisten lasten kanssa tilanteeseen sopivalla tavalla (esim. sopiva äänenvoimakkuus leikkitilanteessa/ opetustuokion aikana).

2. Lapsi osaa viestiä tarkoituksenmukaisella tavalla huomioiden vuorovaikutuskumppanin viestintätyylin ja mielentilan (esim. käytetty kieli ja tuttavallisuuden osoittaminen).

3. Lapsi ymmärtää ja osaa noudattaa yhteisiä pelisääntöjä (esim. oman vuoron odottaminen ryhmäkeskustelussa tai pukeutumistilanteessa).

4. Lapsi osaa sitoutua ryhmän toimintaan (esim. leikkiin) pitkäjänteisesti.

Kiinnitä arvioinnissa huomiota erityisesti viestinnän

tarkoituksenmukaisuuteen.


VUOROVAIKUTUKSEN YLLÄPITÄMISEN JA VERTAISTEN TUKEMISEN TAIDOT

Lasten vuorovaikutuksen ylläpitämisen ja vertaisten tukemisen taitoja voidaan arvioida neljän väittämän avulla:

1. Lapsi osaa antaa tukea toisille lapsille oma-aloitteisesti (esim. toisen auttaminen/ tuen tarjoaminen).

2. Lapsi osaa hallita konflikteja ja sovitella oma-aloitteisesti (esim. ristiriitatilanteessa toimiminen ja niiden oma-aloitteinen sopiminen).

3. Lapsi rohkaisee ja kannustaa toisia lapsia esimerkiksi ryhmätoiminnassa (esim. toisen mielipiteen kysyminen).

4. Lapsi osaa antaa ja vastaanottaa palautetta toisilta lapsilta (esim. oman näkemyksen esiin tuominen ja toisen mielipiteen kuunteleminen).

Kiinnitä arvioinnissa huomiota erityisesti vuorovaikutusta ylläpitävään viestintään ja viestinnän oma-aloitteisuuteen.


VUOROVAIKUTUKSEEN LIITTYMISEN TAIDOT

Lasten vuorovaikutukseen liittymisen taitoja voidaan arvioida neljän väittämän avulla:

1. Lapsi osaa rakentavasti ja oma-aloitteisesi lähestyä muita lapsia ja mennä mukaan ryhmän toimintaan (esim. leikkikaverin löytäminen ja meneillään olevaan leikkiin pääseminen).

2. Lapsi osaa lähestyä myös muita kuin omia parhaita kavereita (esim. vieraisiin lapsiin tutustuminen).

3. Lapsi suhtautuu muiden osallistumiseen myönteisellä tavalla (esim. leikkikutsuun vastaaminen).

4. Lapsi pystyy sopivassa määrin saavuttamaan tavoitteitaan vertaisryhmässä (esim. leikin kulkuun vaikuttaminen).

Kiinnitä arvioinnissa huomiota erityisesti rakentavaan ja aktiiviseen vuorovaikutuskäyttäytymiseen.


TOISTEN HUOMIOON OTTAMISEN TAIDOT

Kiinnitä arvioinnissa huomiota erityisesti toisten huomioimiseen ja loukkaamisen välttämiseen.

Lasten toisten huomioon ottamisen taitoja voidaan arvioida neljän väittämän avulla:

1. Lapsi ottaa toiset lapset huomioon (esim. kohdistaa puheenvuorot opetustilanteessa kaikille tasapuolisesti).

2. Lapsi kykenee tekemään kompromisseja toisten lasten kanssa (esim. yhteisen sopimuksen saavuttaminen/ kaikille sopivan vaihtoehdon hakeminen).

3. Lapsi välttää loukkaamasta tai satuttamasta toisia lapsia (esim. lapsi ei eristä, hauku tai satuta toisia lapsia).

4. Lapsi on ystävällinen toisille lapsille (esim. vastaa ystävälliseen käytökseen ystävällisesti).


Millaisia vertaissuhdetaitoja esimerkkitilanteissa on havaittavissa?

HARJOITUS: VERTAISSUHDETAITOJEN TUNNISTAMINEN JA ARVIOIMINEN

Esimerkki 2: Sanni, Milja, Anniina ja Aimi leikkivät kotileikkiä. ”Minä olen äiti, Milja on isosisko ja Anniina on pikkusisko”, Sanni luettelee. ”Ole sinä taas perheen kissa”, Sanni sanoo Aimille ja tarttuu Miljaa ja Anniinaa kädestä. Aimi nyökkää vaitonaisena ja seuraa muita leikkimökkiin. Hän ei enää haluaisi olla kissa. Kissa ei saa koskaan puhua leikissä.

Esimerkki 1: Iro katsoo pihalla leikkivää lapsiryhmää. Monsterijahti -leikki näyttää hauskalta. Iro ei ole leikkinyt Monsterijahtia täällä uudessa päiväkodissa. Iro ottaa askeleen kohti leikkivää ryhmää. Monsterijahdin päämonsteri, Niklas, vilkaisee yksin seisovaan Iroon ja kääntää katseensa pois. Iro huokaisee ja jää katsomaan leikkiä.

Esimerkki 3: ”Kuka tietää tämän vuodenajan nimen?”, opettaja kysyy ja katsoo ryhmää. Jesse nostaa käden ylös valmiina vastaamaan, mutta samaan aikaan Kaisa huutaa: ”No syksy!”. Emmi näki, että Jesse oli vastaamassa ennen Kaisaa. Emmi viittaa ja sanoo: ”Opettaja, Jessellä oli asiaa.” Jesse katsoo kiitollisena Emmiin ja ottaa puheenvuoron.

Esimerkki 4: Iida juoksee kohti lokeroaan ja kurkistaa sinne odottavaisena. Lokero on tyhjä. Vieressä Senni ja Samuli huiskuttavat ilmaan vihreitä syntymäpäiväkutsuja. ”Eikö ole kivaa!”, Senni huutaa Iidalle. Iltapäivällä syntymäpäivätyttö, Maija, kokoaa Vihreiden Salaseuran suunnittelemaan juhlien leikkejä. Iida jää kokoamaan palapeliä.

ARVIOINNISTA SAATU TIETO TUKEE LASTEN VERTAISSUHDETAITOJEN KEHITTÄMISTÄ


Onnistunut vertaissuhdetaitojen arviointi- ja harjoitteluprosessi nojaa kolmeen keskeiseen periaatteeseen.

1. KEHITYSTÄ TUKEVA ARVIOINTI ON SYSTEMAATTISTA JA TARKOITUKSENMUKAISTA: Yhden lapsiryhmän (esim. 6–10 lasta) vertaissuhdetaitojen arviointiin on hyvä varata yhden opettajan päivän työpanos. Näin opettaja voi arvioida lapsiryhmäänsä ilman vetovastuuta arkirutiineista. Vertaissuhdetaitojen kehitystä on hyvä arvioida kuukausittain läpi vuoden.

2. ARVIOINNIN TAVOITTEENA ON TUNNISTAA YKSILÖLLISET VAHVUUDET JA KEHITYSKOHTEET: Vertaissuhdetaitojen arvioinnin tavoitteena on tunnistaa lapsen yksilölliset vahvuudet samoin kuin alueet, joiden harjoitteluun tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Vertaissuhdetaitojen vahvistaminen yksilöllisestä näkökulmasta tukee myös realistisen viestijäkuvan muodostumista.

3. OPETTAJA JA VANHEMPI VOIVAT TUKEA LAPSEN TAITOJEN KEHITYSTÄ: Arvioinnin tuloksista on hyvä keskustella sekä henkilökunnan kesken että nostaa pääkohdat myös vanhempien tietoon. Taitojen harjoittelussa on hyvä keskittyä yhteen tai kahteen taitoalueeseen kerrallaan.

VINKKEJÄ VERTAISSUHDETAITOJEN TUKEMISEEN JA KIUSAAMISEN EHKÄISEMISEEN


Lapsen vertaissuhdetaitojen arviointi -työkalun (2014) käyttämiseen ja vertaissuhdetaitojen kehittämiseen on lisäohjeita puheviestinnän väitöskirjassa: Lasten vertaissuhdetaidot ja kiusaaminen esikoulun vertaisryhmissä (https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/42805). Etenkin opetushenkilö-kunnan käyttöön noin 4–8-vuotiaiden lasten vertaissuhdetaitojen arviointiin tarkoitettu työkalu on viimeisen artikkelin liitteessä (pdf-kirjan sivu 111).

MIETITTY JA TARKOITUKSENMUKAINEN PALAUTE TUKEE LAPSEN VALMIUKSIA TOIMIA TOISTEN LASTEN KANSSA. Hyvä palaute on oikea-aikaista ja tukee lapsen toimijuutta. On hyvä miettiä, millaiset harjoitteet tukevat lapsen kehitystä ja innostavat lapsia osallistumaan.

KIUSAAMINEN KOSKETTAA KOKO LAPSIRYHMÄÄ. Siksi lasten vertaisryhmässä on hyvä käydä avointa keskustelua muun muassa vertaisten kanssa toimimisesta, toisten huomioimisesta sekä kiusaamisesta.

https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/42805












LUE LISÄÄ Laaksonen, V. 2014. Lasten vertaissuhdetaidot ja kiusaaminen esikoulun vertaisryhmissä. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä Studies in Humanities 221. Laaksonen, V. (painossa). Lasten vertaissuhdetaitojen ja kiusaamisprosessien arviointi: Työkaluja vertaissuhdetaitojen systemaattiseen tukemiseen. Teoksessa J. Stolzmann-Frankenhaeuser & M. Stoor-Grenner (toim.) Kompisväskan – ett inspirationsmaterial för att jobba mobbningsförebyggande bland småbarn. Folkhälsan. Kuvituskuvat on tehnyt Vilja Laaksonen (2014)

Vilja Laaksonen [email protected] www.creamentors.fi/vilja-laaksonen/

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-5564-9

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-5564-9

lasten vertaissuhdetaitojen kehittäminen

Education