POHJOIS-SUOMEN MONIALAISET SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUT –KEHITTÄMISRAKENNE JA TOIMINTAMALLI

KESKI-POHJANMAAN OSAHANKE

LASTENSUOJELUN JA PERHETYÖN KEHITTÄMINEN

Loppuraportti Lokakuu 2011 Liisa Ahonen kehittäjäkoordinaattori

2

SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ 3 1. JOHDANTO 4

2. NUPPU-HANKE 6

2.1. Hankkeen taustaa 6 2.2. Hankkeen tavoitteet 6 2.3. Hankkeen resurssit ja organisoituminen 8 2.4. Hankkeen viestintä 11 2.5. Hankkeen koulutus 12 2.6. Hankkeen verkostoituminen 15

3. PERHEKESKUKSEN KEHITTÄMINEN

3.1. Varhainen avoin yhteistoiminta 17 3.2. Perhekeskus 18 3.3. Monitoimijainen perhevalmennus 20 3.4. Neuvolan perheohjaaja 20 3.5. Perhesosiaalityöntekijä 23 3.6. Osallisuus 24

4. SOSIAALIALAN OPETUS- JA TUTKIMUSKLINIKAN KEHITTÄMINEN

4.1. Valtakunnalliset taustat 26 4.2. Paikalliset taustat 26 4.3. Käytännön opettaja sosiaalityön kehittäjänä 27 4.4. Sosiaalityöntekijöiden ja sosionomien työparityöskentely ja

tehtäväkuvausten selkeyttäminen 28 4.5. Opetusyhteistyö yliopiston ja ammattikorkeakoulun välillä 29 4.6. Sosiaalialan koulutuksen ja työelämän yhteyksien tiivistäminen 30 4.7. Sosiaalityön vaikuttavuuden arviointi 31 4.8. Opinnäytepörssi 31

5. HANKKEEN KUSTANNUKSET 32 6. HANKKEEN ARVIOINTI 33 7. POHDINTA 34

Lähteet Liitteet Väliarviointi Päättöarviointi Viestintäsuunnitelma

3

Tiivistelmä raportista Nuppu-hankkeella oli kaksi päätavoitetta: perhekeskuksen toimintamallin kehittäminen sekä opetus- ja tutkimusklinikkatoiminnan kehittäminen liittyen edelliseen. Toiminnan painopiste on varhaisen tuen palvelujen kehittämisessä. Kehittämisen kohteina ovat olleet: Varhainen avoin yhteistoiminta Moniammatillinen ja –toimijainen yhteistyö edellyttää yhteisesti sovittuja työmenetelmiä ja työkäytäntöjä, joiden perusteena on tasavertainen ja kunnioittava vuoropuhelu niin viranomaisten kuin asiakkaidenkin välillä. Yhteiseksi viitekehykseksi on valittu Arnkill&Erikssonin huolen vyöhykkyeistö sekä siihen liittyvät verkostodialogiset työmenetelmät. Opas varhaiseen avoimeen yhteistoimintaan löytyy http://www.sosiaalikollega.fi/kaste/varhainen-avoin-yhteistyo-keski-pohjanmaan-kunnissa/view. Yhteydenpidon helpottamiseksi on myös laadittu lapsiperheiden erityispalvelujen oppaat sekä Kokkolaan että Jyta-alueelle. Kokkolaan on laadittu Opas lapsiperheille, johon on laajasti koottuna Kokkolan alueen lapsiperheille suunnattuja julkisia ja järjestöpalveluja. Perhekeskuksen kehittäminen Perhekeskus on matalan kynnyksen paikka kaikille perheille, mitä kautta myös perheille suunnatut palvelut tulevat paremmin lähestyttäviksi. Perhekeskuksen hankesuunnitelma on luettavissa: http://www.sosiaalikollega.fi/kaste/keski-pohjanmaa/perhekeskuksen-perustamisen-hankesuunnitelma/view. Kokkolassa vietettiin perhekeskuksen avajaisia 12.5.11 saman katon alla kansalaistoiminnan keskuksen kanssa. Jyta-alueella perhekeskus toimii ensisijaisesti palveluverkostona. Pilottikuntia ovat olleet Kannus ja Kaustinen, jossa yhteistyötä on viritelty järjestötoimijoiden kanssa. Osana perhekeskuksen kehittämistä on toteutettu neuvolan perheohjaajapilotti Kokkolassa vuoden mittaisena ja Jyta-alueella puolen vuoden mittaisena. Neuvolan perheohjaajan työllä pystyttiin varhaisessa vaiheessa tukemaan perheitä ja vahvistamaan heidän omia voimavaroja arjen haasteissa selviämisessä ennen kuin ongelmat kriisiytyivät lastensuojelu-/mielenterveysongelmiksi. Jyta-alueella on meneillään monitoimijaisen perhevalmennuksen toimintamallin rakentaminen. Kumppanina on Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun opiskelijoita. Kokkolassa kehittäjäsosiaalityöntekijän tehtävänkuva on kohdistettu perhesosiaalityöhön. Perhesosiaalityöntekijä toimii sosiaalityön asiantuntijana perheiden ja yhteistyökumppaneiden keskuudessa silloin, kun perheillä ei ole lastensuojelun asiakkuutta, mutta perheellä on tuen tarvetta erilaisista perhetilanteista johtuen. Perheiden osallisuus on punaisena lankana kaikessa toiminnassa niin, että perhe on mukana tasaveroisena kumppanina heti huolen herättyä. Sosiaalialan opetus- ja tutkimusklinikan kehittäminen Opetus- ja tutkimusklinikan kehittämisessä alettiin rakentaa ja vakiinnuttaa alueen korkeakoulujen välistä yhteistyötä ja opetusta sekä kiinnittää mukaan myös työelämän toimijoiden näkökulman. Hanke toteutti yhteistyössä korkeakoulujen kanssa sosionomi- ja sosiaalityöntekijäopiskelijoiden ohjaajille yhteisen ohjauskoulutuksen. Lisäksi on järjestetty opiskelijoille ja työelämätoimijoille yhteisiä koulutuspäiviä, joissa on hyödynnetty paikallista työelämän osaamista. Sosionomien ja sosiaalityöntekijöiden työparityöskentely on ollut kehittämistyön alla liittyen aiheesta tehtyyn opinnäytetyöhön. Yhteinen harjoittelujakso ei toteutunut. Moniammatillisesti suunnatut koulutukset ovat olleet tukemassa työntekijöiden työtä varhaiseen avoimeen yhteistyöhön läpi kaikkien em. teema-alueiden.

4

1. JOHDANTO

Suomi on ollut maailmalla tunnettu lasten ja nuorten hyvästä asemasta. Kattava ja maksuton äitiys- ja lastenneuvolajärjestelmä tuottaa terveitä ja hyvinvoivia lapsia. Kansainvälisen Pisa-tutkimuksen mukaan suomalaisten nuorten osaaminen on maailman huippua lukutaidossa, matematiikassa luonnontieteissä ja ongelmanratkaisutaidoissa, mikä on tasa-arvoisen ja tasokkaan koulujärjestelmän ansiota. Lähemmin asiaa tarkastellessa tilanne ei kuitenkaan näytä yhtä valoisalta. 1990-luvun laman yhteydessä lasten ja perheiden peruspalveluja karsittiin: koululaisten terveystarkastuksia vähennettiin, neuvolan perhevalmennuksia karsittiin ja lapsiperheiden kotipalvelut ajettiin lähes alas. Päivähoidon henkilöstön mitoitus toteutui vain osittain ja kouluissa opetusryhmien koot kasvoivat. Lapsiperheiden peruspalvelujen heikkeneminen näkyy erityispalvelujen käytön kasvuna. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja huostaan otettujen lasten määrä on kasvanut. Lasten ja nuorten psykiatrinen erikoissairaanhoito on lisääntynyt, samoin kuin perheneuvolan palvelujen kysyntä. Myös erityisopetuksessa olevien lasten määrä on kasvanut. (lähde: THL: Lasten asema ja palvelut 1990-luvun lamasta tähän päivään. Diasarja 2009) Tässä raportissa esitellyssä Nuppu-hankkeessa on mukana ns. hallinnollinen Keski-Pohjanmaa, johon kuuluvat Kokkolan ja Kannuksen kaupungit sekä Halsuan, Kaustisen, Lestijärven, Perhon, Toholammin ja Vetelin kunnat. Kunta- ja palvelurakenneuudistukseen liittyen kaikissa kunnissa tapahtui isoja hallinnollisia ja organisatorisia muutoksia 1.1.2009 alkaen. Seitsemän Lesti- ja Perhonjokilaakson kuntaa muodostivat vuoden 2009 alusta sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueen, jonka järjestettäväksi kunnat siirsivät kaikki sosiaali- ja terveyspalvelunsa päivähoitoa lukuun ottamatta. Yhteistoiminta-alue toimii Keski-Pohjanmaan erikoissairaanhoito- ja peruspalvelukuntayhtymä Kiurun liikelaitoksena. Kälviän, Lohtajan ja Ullavan kunnat liittyivät Kokkolan kaupunkiin samoin 1.1.2009 alkaen. Samalla purkautui Kokkolan seudun terveydenhuollon kuntayhtymä, ja sen toiminta liitettiin osaksi kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluja. Kokkolan kaupunki hoitaa myös Kruunupyyn sosiaali- ja terveyspalvelut ns. isäntäkuntaperiaatteella. Himangan kunta liittyi 1.1.10 alkaen Kalajoen kaupunkiin ja näin irtaantui Keski-Pohjanmaan maakunnasta. Näiden muutosten seurauksena maakuntaan on muodostunut kaksi sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnallista kokonaisuutta: Kokkolan kaupunki ja Kiurun Peruspalveluliikelaitos, jota jäljempänä kutsutaan nimellä Jyta (Jokivarsikuntien yhteistoiminta-alue). Kokkolan väkiluku on 46 260 ja peruspalveluliikelaitos Kiurun kuntien yhteensä 22 061 (31.12.2010).

5

Kuvio 1. Hallinnollinen Keski-Pohjanmaa ja hankkeessa mukana olevat kunnat. Lastensuojelun ja perhetyön kehittämisen hanke tuli ”kreivin aikaan” kappaleessa kaksi kuvattuun, myös keskipohjalaiseen sosiaaliseen todellisuuteen. Keski-Pohjanmaalla ei ole toteutettu aikaisemmin yhtään varsinaista lastensuojelun kehittämishanketta eikä alueella toimi lastensuojelun kehittämisyksikkö. Siten myös PERHE-hankkeen (2005-2007) perhekeskusajattelu ja toimintamalli eivät ole alueella tuttuja. Joitakin lääninhallituksen rahoittamia lasten ja nuorten palvelujen kehittämiseen kohdistuneita hankkeita viime vuosina on kuitenkin ollut: - Terveet eväät elämään 2006-2008, Halsua - Nuorten pyörät pyörimään, Kälviä - Perhepäivähoidon ammattikuvan ja työn kehittäminen Keski-Pohjanmaalla

2006-2008, Himanka - Verkkoa kutoen – osaamista kehittäen – Keskipohjanmaan perhetyön

kehittämishanke 2006-2008, Kannus - Näkymättömän lapsen tukiverkostoprojekti 2004-2005, Keski-Pohjanmaan

sairaanhoitopiiri - Varpunet, Lasten ja nuorten syrjäytymistä ehkäisevä hanke 2003-2005,

Kokkola Lapsiperheiden peruspalvelujen tila noudatti myös Keski-Pohjanmaalla valtakunnan kehityslinjoja. Lapsiperheiden kotipalvelua oli tarjolla hyvin rajoitetusti niin Kokkolassa kuin Jyta-alueen kunnissa. Äitiys- ja lastenneuvolan sekä kouluterveydenhoidon henkilöresurssit olivat alimitoitettuja STM:n suosituksiin nähden. Joissakin neuvoloissa oli karsittu myös vanhempien äitiys- ja perhevalmennusten ryhmiä. Sikainfluenssapandemian rokotukset 2009-2010 toteutettiin pääosin neuvolan terveydenhoitajien työpanoksella, jolloin neuvoloiden varsinainen toiminta loppui muutamiksi kuukausiksi lähes kokonaan. Avointa matalan kynnyksen lapsille ja perheille suunnattua toimintaa oli kunnallisena saatavissa

6

ainoastaan Kokkolan Koivuhaan asuinalueen asukastuvalla. Perhetyö oli suunnattu lastensuojelun asiakkaana oleville perheille. Perusongelma oli, että huolen herättyä lapsen tai perheen tilanteesta, työntekijällä ei ollut peruspalveluissa ”osoitetta”, josta perhe olisi saanut helposti apua.

2. NUPPU-HANKE

2.1. Hankkeen taustaa Kansallisen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelman, Kasteen 2008-2011, myötä kehittämishankkeiden hakumenettely ja organisoituminen muuttuivat. Kaste-ohjelmaa toteutetaan viiden alueellisen johtoryhmän ohjauksessa, jotka ovat yhteneväisiä ns. erva-alueiden kanssa. Näin Keski-Pohjanmaa kuuluu Pohjois-Suomen alueeseen. Samaan aikaan maakunnassa on käyty kiivastakin keskustelua maakunnan suuntautumisesta valtion aluehallinnon uudistamisessa etelään vai pohjoiseen. Osaamiskeskusverkostossa Keski-Pohjanmaa kuuluu Pohjanmaan maakuntien sosiaalialan osaamiskeskukseen kumppaneinaan Seinäjoki ja Vaasa. Yksi Pohjois-Suomessa hankerahoituksen saanut hanke on Pohjois-Suomen monialaiset sosiaali- ja terveyspalvelut – kehittämisrakenne ja toimintamalli (PaKaste). Kehittämishanke koostuu neljästä erillisestä maakunnallisesta osahankkeesta: Lappi, Kainuu, Pohjois-Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaa. Osahankkeilla on omat kehittämisteemansa, mutta niiden yhteisenä päämääränä on rakentaa Kaste-ohjelmakauden aikana yhteinen sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisrakenne ja toimintamalli Pohjois-Suomeen. Keski-Pohjanmaan Nuppu-osahankkeen teemana on Lastensuojelun ja perhetyön kehittäminen.

2.2. Hankkeen tavoitteet Valtakunnallisen Kaste-ohjelman tavoitteet ovat taustatavoitteina kaikille myönnetyille Kaste-hankkeille. Tavoitteena niiden mukaan on, että kuntalaisen

- osallisuus lisääntyy ja syrjäytyminen vähenee - hyvinvointi ja terveys lisääntyvät sekä hyvinvointi- ja terveyserot

kaventuvat - palvelujen laatu, vaikuttavuus ja saatavuus paranevat ja

alueelliset erot kaventuvat Tavoitteisiin pyritään

- ehkäisemällä ongelmia ja puuttumalla niihin mahdollisimman varhain - varmistamalla alan henkilöstön osaaminen ja riittävyys - luomalla sosiaali- ja terveydenhuollon ehyet palvelukokonaisuudet ja

toimintamallit.

7

Keski-Pohjanmaan osahankkeen tavoitteiksi on hankesuunnitelmassa kirjattu:

1. Luodaan paremmat edellytykset eheille palvelukokonaisuuksille perhetyön keskuksen koordinoimana, erityisesti perhetyöhön ja lastensuojeluun.

2. Kehitetään tiedon tuotannon, vaikuttavuuden ja arvioinnin menetelmiä, vuoropuhelussa käytännön toimijoiden kanssa.

3. Tuotetaan pysyvä sosiaali- ja terveysalan kehittämisrakenne Keski-Pohjanmaalle alueen omat lähtökohdat ja edellytykset huomioiden.

4. Organisoidaan alueen tutkimus-, koulutus- ja kehittämisresurssit hankkeen aikana yhdessä perhetyön keskuksen kanssa lastensuojelun ja perhetyön käytännön toimintaa tukeviksi, ja myöhemmässä vaiheessa toimintaa laajennetaan muualle sosiaali- ja terveysalalle.

Hankesuunnitelman tavoitteet muotoutuivat kahdeksi käytäntöä palvelevaksi päätavoitteeksi: 1. Perhekeskusmallin rakentaminen. Tavoitteena on perhekeskus, joka toimii

monitoimijaisesti ja joustavasti vastaten lapsen ja perheen tarpeisiin. Perhekeskus voi toimia yksikkönä tai se voi olla toimijoiden verkosto, jossa yhteistyölle on luotu vakiintuneet käytännöt.

Päätavoite ilmenee mm. seuraavina toimenpiteinä:

Nivotaan lasten ja perheiden peruspalvelujen toimijat toiminnallisesti ja/tai rakenteellisesti yhteen ja sovitaan yhteiset toimintamallit, esim. neuvolan ja perhetyön yhteiset kotikäynnit ja työparityö

Luodaan ehkäisevän lastensuojelun alueelle työkäytäntöjä ja palveluja, joilla voidaan vähentää korjaavan lastensuojelun tarvetta

Kehitetään työmuotoja, joilla vahvistetaan perheen omia voimavaroja Kehitetään matalan kynnyksen työmuotoja, esim. leikkitoiminta,

perhekahvilat Edistetään vertaisryhmätoimintaa, esim. vauva-vanhempiryhmät,

isäryhmät Kehitetään asiakkaiden avoimen osallistumisen muotoja Järjestetään asiantuntijaluentoja/koulutusta työntekijöille,

yhteistyökumppaneille ja lapsiperheille Otetaan käyttöön yhtenäiset arviointimenetelmät/mittarit

2. Sosiaalialan opetus- ja tutkimusklinikkamallin rakentaminen. Opetus- ja

tutkimusklinikka on verkostomainen yhteistyöorganisaatio, joka toiminnallaan

kehittää sosiaalialan koulutus-, tutkimus- ja kehittämistoiminnan

välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä alueella lisää sosiaalialaa koskevaa tietoisuutta ja ymmärrystä, ammatillista

osaamista sekä alan arvostusta kehittää keskipohjalaista sosiaalialaa ja sitä kautta laajemmin

alueen sekä siellä asuvien ihmisten hyvinvointia

8

2.3. Hankkeen resurssit ja organisoituminen

Sosiaali- ja terveysministeriö myönsi ”Pohjois-Suomen monialaiset sosiaali- ja terveyspalvelut-hankkeelle” valtionavustusta yhteensä 3 810 000 euroa ajalle 2009-2011. Hankkeen kokonaiskustannukset voivat olla siten 5 087 075 euroa. Kokonaishankkeen hallinnoijana on Kolpeneen palvelukeskuksen kuntayhtymä Rovaniemellä. Keski-Pohjanmaan osahanke sai valtionavustusta 337 500 euroa, kuitenkin enintään 75 % toteutuneista kustannuksista. Hankkeen valtionavustuksen perusteena ovat 448 230 euron kokonaiskustannukset. Keski-Pohjanmaan osahanketta hallinnoi Kokkolan kaupunki, joka on tehnyt yhteistyösopimuksen Jyta-alueen kanssa. Kuntien omat rahoitusosuudet ovat 25 % toteutuneista kustannuksista ja ne jakaantuvat asukasluvun mukaisessa suhteessa, jolloin Kokkolan osuus on noin 67 % ja Jytan osuus noin 33 %. Hankkeeseen on palkattu kokoaikainen kehittäjäkoordinaattori Liisa Ahonen 17.8.2009 alkaen. Kokkolaan ja Jytaan palkattiin osa-aikaiset (50 %) kehittäjäsosiaalityöntekijät. Jyta-alueella aloitti sosiaalityöntekijä Anne Saarela 1.6.2009 alkaen ja Kokkolassa sosiaalityöntekijä Sanna Sarkkinen-Vuorinen 1.1.2010 alkaen. Kokkolassa Torkinmäen alueella toteutettiin neuvolan perhetyön pilotti, johon palkattiin sosionomi AMK, perheohjaaja Tanja Hemmoranta ajalla 2.5.2010-30.4.2011. Halsua-Kaustinen-Veteli alueella toteutettiin ajalla 22.3.–31.10.2011 toinen neuvolan perhetyön pilotti, jossa työntekijänä oli sosionomi AMK Anne-Maarit Karhula. Nuppu-hankkeen ohjausryhmän tehtävänä on seurata ja arvioida hankkeen toteutumista, käsitellä ja hyväksyä hankkeen suunnitelmat, tavoitteet ja aikataulut sekä hoitaa yhteyksiä ja tiedotusta omiin taustatahoihin. Ohjausryhmän kokoonpano taustatahoineen: Kokkolan kaupunki Seppo Mattila, palvelujohtaja Tuija Tuorila, kehittämisjohtaja Pirjo Höri, perhepalvelujen palvelupäällikkö Jyta Tarja Oikarinen-Nybacka, peruspalvelujohtaja Kalle Pokela, sosiaalityön päällikkö SonetBotnia Pirjo Knif, kehittämissuunnittelija, ohjausryhmän pj. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu Pirjo Forss-Pennanen, sosiaalialan yliopettaja Kla Leena Raudaskoski, sosiaalialan yliopettaja Yka Kokkolan yliopistokeskus Chydenius Aila-Leena Matthies, sosiaalityön professori Kallion peruspalvelukuntayhtymä Pirjo Matikainen, palvelujohtaja Raahen kaupunki Kirsti Isokoski, vt.perusturvajohtaja Vaasan kaupunki Erkki Penttinen, tulosaluejohtaja

9

Kolpeneen palvelukeskus/Pohjois-Suomen osaamiskeskus Kaisa Kostamo-Pääkkö, kehitysjohtaja Sosiaali- ja terveysministeriö Lotta Silvennoinen, hallitusneuvos Hankkeen aikana ohjausryhmä kokoontui yhdeksän kertaa. Hanketyöntekijöiden työn tueksi ja valmistelevaksi toimielimeksi nimettiin työrukkanen, jonka jäseniksi nimettiin yhteistyöorganisaatioiden avainhenkilöt. Työrukkasta on matkan varrella täydennetty terveys- ja sivistyspalvelujen edustajalla. Työrukkasen kokoonpano on: Kokkolan kaupunki/So Mattila Seppo, palvelujohtaja Höri Pirjo, palvelupäällikkö Kokkolan kaupunki/Te Tikkakoski-Alvarez Hannele, hoitotyön johtaja 1.12.2009 alkaen Lohilahti Satu, osastonhoitaja 1.12.2009 alkaen Kokkolan kaupunki/Siv Niini Uusitalo, koulutussuunnittelija 1.10.2010 alkaen Jyta Tarja Oikarinen-Nybacka, peruspalvelujohtaja SonetBotnia Pirjo Knif, kehittämissuunnittelija Yliopisto Anu-Riina Svenlin, yliopiston opettaja Ammattikorkeakoulu Pirjo Forss-Pennanen, yliopettaja Työrukkanen kokoontui 13 kertaa, joista yksi kokous oli yhteinen Kokkolan ja peruspalveluliikelaitos Kiurun sosiaali- ja terveysjohdon kanssa.

Kokkolaan ja Jytaan on nimetty kumpaankin oma, moniammatillinen kehittäjätiimi, jonka tehtävänä on paikallisten kehittämisideoiden ja -tarpeiden esiin nostaminen, paikallistason osaaminen ja asiantuntijuus sekä vuorovaikutus omien taustayhteisöjen välillä. Kesästä 2010 alkaen kehittäjätiimeihin on saatu myös vanhempien edustus. Kehittäjätiimit laativat omaa aluettaan koskevat kehittämissuunnitelmat. Kokkolan alueen kehittäjätiimin jäsenet taustayhteisöineen: Neuvola Kerttu Peltola, terveydenhoitaja Seija Ritamäki, terveydenhoitaja Lapsiperheiden kotipalvelu Anita Pöyhönen, kotipalvelunohjaaja

Varhaiskasvatus Anne-Mari Uusitalo, päiväkodinjohtaja Koulujen sosiaalityö Simo Säippä, koulukuraattori Perheneuvola Seppo Parviainen, psykologi 28.2.10 saakka, Sonja Petäjä, psykologi 1.3.2010 alkaen Ensi- ja turvakoti Marita Loukiainen, toiminnanjohtaja Lapsiperheiden sosiaalityö Johanna Alatalo, sosiaalityöntekijä Koivutupa Sirpa Lehtomaa, toiminnanohjaaja Lastensuojeluyksikkö Teli Pirkko Kivistö, johtaja Lasten psykiatria Anne Myllykangas, sosiaalityöntekijä Vanhemmat Jaana Kallio/ Minttu Nikula/ Marjut Niemi/ Anita

Välimaa

10

Kehittäjätiimi kokoontui 16 kertaa. Jytan kehittäjätiimin jäsenet taustayhteisöineen: Neuvola Inkeri Jussila, johtava terveydenhoitaja Varhaiskasvatus Terhi Elamaa, päivähoidon johtaja, Toholampi Perheneuvola Merja Heikkilä, sosiaalityöntekijä, Pajalan yksikkö Lapsiperheiden sosiaalityö Ulla Siirilä, lapsiperheiden johtava sosiaalityöntekijä Perhetyö, kotipalvelu Kirsi Takkinen, perhetyöntekijä, Toholampi Koulujen sosiaalityö Niina Hietala, koulukuraattori, Kaustinen Vanhemmat Annika Kivioja, Kaustinen Kehittäjätiimi kokoontui 15 kertaa. Sosiaalialan opetus- ja tutkimusklinikan työstämistä varten on koottu klinikkaryhmä. Sen kokoonpano on: Ammattikorkeakoulu Helinä Jokitalo, harjoittelujen koordinaattori AMK Juha Pekola, opettaja AMK (perhetyö) Savolainen Marja, opettaja AMK, opinto-ohjaaja Yka Satu Paloranta, opiskelija Yliopistokeskus Anu-Riina Svenlin, opettaja yo 30.8.10 saakka Tuomo Kokkonen, opettaja yo 1.9.10 alkaen Sirkka Alho-Konu, opettaja yo Lillhonga Tarja, opiskelija Työelämä/Kokkola Oili Hagström, johtava sosiaalityöntekijä/lastensuojelu Anne Meriläinen, sosiaaliohjaaja Työelämä/Jyta Pokela Kalle, sosiaalityön palvelupäällikkö Työelämä/Terveydenhoito Tina Sandström, sosiaalityöntekijä kpshp Klinikkaryhmä kokoontui kymmenen kertaa. Neuvolan perheohjaajan työn tukemiseksi ja kehittämiseksi koottiin moniammatillinen neuvolan varhaisen tuen kehittämisryhmä. Sen kokoonpano on: Neuvola Satu Lohilahti, osastonhoitaja Anne Vuollet-Kettunen, terveydenhoitaja 30.9.2010 saakka Henna Lohilahti, terveydenhoitaja 1.10.2010 alkaen Jaana Rönnqvist, terveydenhoitaja Lapsiperheiden kotipalvelu Anita Pöyhönen, kotipalveluohjaaja Kiertävä erityislastentarhanopettaja Jaana Hotakainen Lastensuojelun perhetyö Päivi Järvelä Vauvatiimi, last.psyk Mia Kauppinen, sairaanhoitaja

11

Perheneuvola Arja Seppälä, perheneuvolan johtaja Ensi- ja turvakoti Marita Loukiainen, toiminnanjohtaja Ev.lut seurakunta Päivikki Kivistö, johtava lastenohjaaja Kehittämisryhmä kokoontui vuoden kestäneen pilotin aikana kuusi kertaa ja jatkoi tapaamisiaan myös pilotin päätyttyä.

2.4. Hankkeen viestintä

Viestinnän perustavoitteena on antaa tietoa hankkeen etenemisestä ja lisätä näin tietoisuutta lastensuojelun asioista sekä pidemmällä aikavälillä vaikuttaa asennemuutokseen. Ajantasaisella viestinnällä kerrotaan, mitä hankkeessa tavoitellaan ja siten saadaan aikaan yhteisymmärrystä muutoksen tarpeellisuudesta. Tieto on edellytys osallistumiseen ja vaikuttamiseen. Ennen kaikkea avoin ja rehellinen viestintä synnyttää luottamusta toimijoiden kesken, mikä on edellytys rakentavalle yhteistyölle. Viestinnän varmistamiseksi ja vastuiden selkeyttämiseksi hankkeelle laadittiin viestintäsuunnitelma, joka hyväksyttiin ohjausryhmässä marraskuussa 2009. Hankkeen alussa laadittiin lehdistötiedote, joka lähetettiin kaikkiin keskipohjalaisiin lehtiin. Joulukuussa 2009 saatiin vielä radio Keskipohjanmaahan yksi uutisjuttu. Hankkeen aikana alueella ilmestyvissä sanomalehdissä, Keski-Pohjanmaassa ja Kokkola-lehdessä on ollut muutamia juttuja Nuppu-hankkeen ajankohtaisista asioista, kuten neuvolan perheohjaajasta, perhekeskustoiminnan aloittamisesta, perhekahvilasta jne. Syksyllä 2010 saatiin Yle-keskipohjanmaan kautta juttu tv:n alueuutisiin ja nettiin. Maakunnan seitsemän kunnan alueella ilmestyvien Lestijokilaakso ja Perhonjokilaakso –lehtien kanssa sovittiin juttusarjasta, jossa esiteltiin muutaman kuukauden välein joku perheiden palveluihin kuuluva tehtävä ja työntekijä. Tekemällä työntekijöiden työtä tunnetuksi, voidaan palveluihin hakeutumisen kynnystä madaltaa. Hankkeen aikana laadittiin yhteensä kuusi henkilöstötiedotetta, jotka lähetettiin sähköpostitse laajalla jakelulla Kokkolan kaupungin ja Jytan lapsiperheiden kanssa työtä tekeville sekä yhteistyökumppaneille. Hankkeella toimii ”kummeina” muutamia vaikutusvaltaisia poliitikkoja, joiden kautta voidaan varmistaa tiedon kulkua hankkeen ja päätöksenteon välillä. Vanhempainryhmä on perustanut yhteisöpalvelut Facebookiin oman ”Kokkolalaisten perheiden parhaaksi” – ryhmän, jossa on mukana noin 100 perhettä. Vanhempainryhmä on ollut aktiivisesti mukana hankkeen eri toiminnoissa. Kokkolan kaupungissa ja Jytan alueella koottiin Lapsiperheiden erityispalvelujen palveluopas, johon koottiin lapsiperheiden käyttämät julkiset

12

ja järjestöjen tuottamat erityispalvelut. Oppaan tarkoituksena on helpottaa yhteistyötä eri toimijoiden kesken sekä ohjeistaa myös vanhempia palvelujen käytössä. Opasta on saatavilla sekä paperisena oppaana että nettiversiona: https://www.kokkola.fi/perusturva/fi_FI/etusivu/ http://www.jyta.fi/uploads/lapsiperheiden_erityispalvelut_opas.pdf Hankkeen verkkosivut ovat osoitteessa: http://www.sosiaalikollega.fi/kaste/keski-pohjanmaa. Sivuille pääsee myös Kokkolan kaupungin perusturvan ja Jytan sivuilta linkin kautta. Sivuille kootaan ajankohtaista tietoa hankkeen etenemisestä.

2.5. Hankkeen koulutus

Nuppu-hanke järjesti Pohjois-Suomen Kaste-hankkeen toisen työntekijätapaamisen joulukuussa 2009. Samaan yhteyteen järjestettiin Keski-Pohjanmaan hankkeen aloitustilaisuus alueen toimijoille avoimena koulutusiltapäivänä teemalla ”Yhteistä voimaa kehittämiseen”. Koulutusiltapäivään osallistui yhteensä 60 alueen työntekijää ja 19 sosionomiopiskelijaa, jotka osallistuivat tapahtuman järjestämiseen. Nuppu-hankkeen työntekijät ovat esitelleet hankkeen sisältöjä, tavoitteita ja käytäntöjä erilaisissa sosiaali- ja terveydenhuollon sisäisissä koulutustapahtumissa ja vanhempainilloissa sekä alueen kouluissa koulun työntekijöille ja vanhemmille Hankkeen alussa tehtiin henkilöstölle koulutustarvekartoitus, johon perustuen on suunniteltu hankkeen aikainen koulutustarjonta. Koulutukset on suunnattu pääsääntöisesti kaikille lapsiperheiden kanssa työskenteleville yli hallintokuntarajojen. Koulutusten tavoitteena on dialogisuuden vahvistaminen eri toimijoiden kesken sekä osaamisen vahvistaminen lasten hyvinvointiin ja varhaiseen tukeen liittyvissä asioissa ja menetelmissä. Seuraavassa taulukossa Nuppu-hankken järjestämä alueellinen koulutustarjonta ja osallistujien lukumäärä. Yhteensä osallistujia on ollut 1622. Koulutus Luennoija Aika Osall. Yhteistä voimaa kehittämiseen

mm. YTT Kaarina Mönkkönen

2-3.12.2009 80

Lastensuojeluilmoituksen tekeminen

Anne Saarela Minna Lönnbäck

9/2009 2 tilaisuutta

100

Perhekeskusseminaari Riitta Viitala, Marjatta Kekkonen, Teija Karvonen

26.2.2010 115

Lastensuojeluilmoituksen Anne Saarela 9.3.2010 20

13

tekeminen / Perho, siv.palv. III maakunnallinen sosiaalialan seminaari

mm. dos. Raija Julkunen

17.3.2010 60

Eväitä yhteistoimintaan – dialogisuus ja verkostot

Jukka Pyhäjoki 26-27.5.2010 112

Tutustuminen Jyväskylän perhehankkeen aikana kehitettyihin toimintoihin

Jyväskylän työntekijät 11.6.2010 10

Miten puhua seksuaalisuudesta?

Awen/Maaret Kallio 18.8.2010 100

Rajaa vähän! - nettimaailman vaarat - lapsen ja nuoren kehitysportaat; miten suojaan ja tuen

Nico Jäväjä, Jussi Taala, Kai Markkanen, Raisa Cacciatore, Talvikki Isomaa, Sari Kotaja

15.9.2010 22.9.2010 29.9.2010

200

Lastensuojeluilmoituksen tekeminen / Kaustisen koulut

Anne Saarela 9/2010 20

Ryhmäohjaajakoulutus Keski-Pohjanmaan kulttuuriopisto

syys-joulukuu 2010

16

Käytännön opettaja sosiaalialan työn kehittäjänä

Anu-Riina Svenlin, Pirjo Forss-Pennanen, Leena Isosomppi, Sirkka Huhtakangas, Antti Särkelä, Erkki Penttinen, Päivi Mäkinen

touko 2010- tammi 2011

15

Sosiaalialan työmenetelmät ja parityöskentely

Antti Särkelä 19.10.2010 50

Huoli puheeksi Gunda Öman kolme alueellista ryhmää

57

Luovuus ja rohkeus ehkäisevän työn avaimiksi

Lastensuojelun keskusliitto

12-13.10.10 18

Sosiaalityöntekijän ja sosionomin työtehtävät yhdessä ja erikseen

Päivi Sinko 10.12.2010 20

Lasten suojelu – jokaisen tehtävä

Omia asiantuntijoita ja Hanna Heinonen

13.1.2011 119

Salassapito moniammatillisessa yhteistyössä

FCG/Esko Lukkarinen 27.1.2011 145

Lapsilähtöinen työskentely Pesäpuu 22-23.2.2011 24-25.2.2011

25 25

IV maakunnallinen sosiaalialan seminaari

mm. Heikki Hiilamo, Outi Airola

15.3.2011 48

Yhteistyökysymykset ja sosiaalityöntekijän rooli lastensuojelun asiakasprosessissa

Päivi Sinko 11.3.2011 33

Kehityn vanhempana Tuula Pukkala 10.3.2011

14

keskittyessäni lasten tarpeisiin Parisuhde ja perheemme vuorovaikutussuhteet

5.4.2011 24.3.2011 27.4.2011

60

Vertaisryhmäohjaajakoulutus MLL/Raija Marttala huhti-toukokuu 2011

16

Mitä on läheisneuvonpito? Porstua/Eeva-Liisa Tamski

28.3.2011 20

Läheisneuvonpidon koollekutsujakoulutus

Porstua/Eeva-Liisa Tamski

26-27.4.2011 16

Huoli puheeksi -koulutus Päivi Kaustinen huhti-toukokuu 2011

28

Vanhempien parisuhde on lapsen koti

Leena Harjunpää 5.5. ja 11.5. 2011

59

Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi

Saara Pikkarainen Marjatta Repo

14.6.2011 18

Hyvien käytäntöjen dialogi: Lastensuojelutarpeen selvittäminen Jyta-alueella

Anne Saarela Liisa Ahonen

31.8. ja 19.9.2011

17

Hankkeen työntekijät ovat osallistuneet mm. Jyväskylän yliopiston sosiaalityön tutkimuksen päiville helmikuussa 2010 ja PaKasteen työntekijätapaamisiin Rovaniemellä, Kuusamossa, Kajaanissa ja Levillä. Työntekijät ovat myös osallistuneet sekä valtakunnallisiin että alueellisiin Kaste-hankkeen/lapset ja nuoret seminaareihin, joita on järjestetty mm. Helsingissä, Vaasassa ja Seinäjoella. Toukokuussa 2010 työntekijät osallistuivat Pohjoismaiseen Perhekeskuskonferenssiin Espoossa. Työntekijät ovat osallistuneet myös erilaisiin THL:n järjestämiin työkokouksiin ja seminaareihin ja ovat kouluttautuneet Huolen puheeksiottamisen ja työyhteisöjen huolta huojentavien käytäntöjen kouluttajiksi. Koulutuksissa on ollut mukana eri hallintokuntien työntekijöitä sekä peruspalveluista että erityispalveluista. Yhteiset koulutukset ovat tehneet työntekijät tietoisiksi, keitä kaikkia ammattilaisia asiakkaan asioissa on mukana. Koulutukset ovat lisänneet osaamista, yhteistä ymmärrystä ja yhteistä kieltä yli sektorirajojen. Sektorikeskeisestä yksinpuurtamisesta ollaan vähitellen siirtymässä ylisektoraaliseen asiakkaan asian hoitamiseen, mikä käytännössä on näkynyt mm. yhteistyön tekemisen helpottumisena.

2.6. Hankkeen verkostoituminen Hanke on osa Pohjois-Suomen laajaa PaKaste-hanketta, jolloin luontevin verkostoituminen tapahtuu siihen. Yhteistyötä tehdään myös Väli-Suomen Perhe-hankkeiden kanssa.

15

Opetusklinikkaa koskevan kehittämisosion osalta ollaan mukana Sosnet-verkoston koordinoimassa valtakunnallisessa Sosiaalityön koulutuksen työelämälähtöisyys-hankkeessa, jonka yhteisiin työkokouksiin on osallistuttu. SonetBotnian Keski-Pohjanmaan kehittämistyön toimijat on tärkeä yhteistyökumppani. Kehittäjäsosiaalityöntekijä Anne Saarela toimi myös Sosiaaliportin Lastensuojelun avohuollon konsulttiryhmän yhdyshenkilönä. Yhteistyösopimus on tehty THL:n ja SonetBotnian kesken 1.11.2010-31.10.2011. Alueellisesti ja paikallisesti on verkostoiduttu eri julkisten sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden kanssa. Kumppanuutta on toteutettu myös mm. seurakuntien ja järjestöjen lapsiperhetyötä tekevien kanssa sekä alueella toimivien muiden hanketyöntekijöiden kanssa. Esimerkiksi Keski-Pohjanmaan Liikunnan järjestämässä Perheliikuntakampanjan aloitustilaisuudessa Nuppu-hanke oli mukana mm. keräämässä vanhempien mielipiteitä perhekeskustoiminnan tarpeesta ja sisällöistä. Nuppu-hankkeen kehittämiskohteita ja teemoja on saatu sisällytettyä Keski-Pohjanmaan hyvinvointistrategiaan, Keski-Pohjanmaan lasten- ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaan sekä Keski-Pohjanmaan turvallisuus-, päihde- ja mielenterveysstrategiaan. Olennaista on, että tavoitteet ja toimenpiteet saadaan sisällytettyä virallisten organisaatioiden toimintarakenteisiin.

3. PERHEKESKUKSEN KEHITTÄMINEN Perhekeskuksen kehittämisen viitekehykseksi otettiin STM:n PERHE- hankkeen toimintakonsepti. Perhekeskus on paikallisesti kehittyvä toimintamalli.

Sen palvelurakenne muodostuu äitiys- ja lastenneuvolan, varhaiskasvatuksen, koulutoimen sekä varhaisen tuen ja perhetyön paikallisista palveluista.

Perhekeskuksen perhelähtöiset työkäytännöt edistävät lasten hyvinvointia, antavat tukea vanhemmuuteen, parisuhteeseen ja ovat ongelmia ennaltaehkäiseviä.

Perhekeskukseen kuuluu perheiden kohtaamispaikkana toimiva tila asuinalueella

Perhekeskuksen toimintatapana on yhteistyö perheiden, järjestöjen, seurakunnan, vapaaehtoisten ja muiden toimijoiden kanssa.

Perhekeskuksen palveluohjaus varmistaa tarvittavien erityispalvelujen saannin.

Perhekeskus on osa kunnan lapsi- ja perhepalvelujen organisaatiota. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2008, 23)

16

Lastensuojelun kokonaisuudessa hankkeen työ kohdistuu ensisijaisesti peruspalvelujen sekä ehkäisevien palvelujen ja varhaisen tuen osa-alueille. Riittävät ja hyvin toimivat peruspalvelut lasten ja perheiden normaaleissa kehitysympäristöissä mahdollistavat lasten ja perheiden hyvinvoinnin. Ne myös ehkäisevät ongelmien kasvamisen ja laajenemisen kalliisti ja pitkäkestoisesti hoidettaviksi erityisongelmiksi.

Kuvio 2. Lastensuojelun kokonaisuus ja perhekeskuksen sijoittuminen siihen (mukaillen Helsingin kaupungin mallia) Perhekeskus voi toimia fyysisenä kohtaamispaikkana, joka tarjoaa perheille sekä tiettyjä palveluja että tilat vertaisryhmä- ja muuta toimintaa varten. Perhekeskus voi olla myös toimijoiden ja palvelujen verkosto, jossa on sovittu moniammatilliset yhteistyökäytännöt eri toimijoiden kesken. Olennaista kummassakin mallissa on lasten ja perheiden oma osallisuus toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen. Kehittämiskohteiden valinta Molemmilla toiminta-alueilla (Kokkola, Jyta) kehittäjätiimien työskentely aloitettiin tulevaisuusverstas-työmenetelmällä. Kehittämiskohteiksi valittiin molemmilla alueilla:

Riittävät resurssit Moniammatillisen yhteistyön kehittäminen Ennaltaehkäisevien työmuotojen kehittäminen ja lisääminen Lapsiperheiden asioiden ja palvelujen esillä pitäminen mediassa

Lapsen kasvua ja kehitystä edistävät palvelut: neuvola, varhaiskasvatus, koulu, oppilashuolto, kirjasto, järjestöt jne

Lapsen kasvua tukevat palvelut: Monitoimijaisen perhekeskuksen palvelut (perhetyö, perheryhmätyö), perheneuvola, kohdennettu oppilashuolto, ”avoimet” psykososiaaliset palvelut

Lapsen kasvua korjaavat palvelut: LsL:n mukaiset toimet, Psykiatriset palvelut

EHKÄISEVÄT PALVELUT VARHAINEN TUKI

KORJAAVAT PALVELUT

PERUSPALVELUT

17

3.1. Varhainen avoin yhteistoiminta

”Miksi aina, kun lapsen tai nuoren elämässä tapahtuu jotain kamalaa, joku taho kertoo, että olivathan ongelmat jo vuosia sitten nähtävillä? Jos ne kerran nähdään ja tiedetään, miksi ei puututa ajoissa?” Moniammatillisen ja –toimijaisen yhteistyön keskeisimmäksi työvälineeksi on noussut varhainen avoin yhteistoiminta lapsiperheiden kanssa työskentelevien kesken. Tavoitteena on luoda työtapa, jolla lasten ja perheiden ongelmiin voidaan puuttua mahdollisimman varhain, mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman hyvässä yhteistyössä. Varhaisella puuttumisella tarkoitetaan toimintaa, jolla pyritään ehkäisemään tiettyjen riskitilanteissa olevien lasten/perheiden ongelmia tukemalla heitä riittävän varhaisessa vaiheessa, silloin kun mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja on vielä runsaasti käytettävissä. Varhaisella tuella pyritään ehkäisemään pienten ongelmien kasaantumista isoiksi ongelmiksi ja perhetilanteen kriisiytymistä. Toimintamalli perustuu Arnkil&Erikssonin kehittämään neljään ”huolen vyöhykkeeseen”, jolla työntekijä mittaa omaa huolta lapsen/perheen tilanteesta:

1. Ei huolta; asiat toimivat. 2. Pieni huoli mielessä: Ota asia puheeksi, muuta toimintaasi niin että huoli

häviää. 3. Huolen harmaa vyöhyke; pienten ja suurten huolten epäselvässä

välimaastossa, harmaalta vyöhykkeltä pois pääsemiseksi tarvitset yhteistyökumppaneiden apua.

4. Suuri huoli: Ota yhteys lastensuojeluun. Toimintamallista on laadittu opas Varhainen avoin yhteistyö Keski- Pohjanmaan kunnissa. Oppaaseen on koottu varhaisen puuttumisen käsitteet ja selkeytetty työntekijän toimintaa huolen eri vyöhykkeillä olevissa tilanteissa. Toiminta perustuu kunnioittavaan, avoimeen yhteistyöhön asiakkaiden ja muiden viranomaisten kanssa.

Toimintamallin perustana on, että peruspalvelujen työntekijöitä on koulutettu avoimiin ja dialogisiin kohtaamisiin. Oppaaseen on koottu myös kuvaus erilaisista dialogisista työmenetelmistä, joita voi käyttää huolen eri vyöhykkeillä. Opas on luettavissa http://www.sosiaalikollega.fi/kaste/varhainen-avoin-yhteistyo-keski-pohjanmaan-kunnissa/view

Varhainen avoin yhteistoimintamalli on tarkoitus juurruttaa osaksi lapsiperheiden kanssa työtä tekevien perustyötä neuvoloissa, päivähoidossa, kouluissa ja muissa palveluissa. Tämä edellyttää paitsi työntekijöiden myös esimiesten ja päättäjien sitoutumista toiminnan periaatteisiin. Tämän vuoksi varhaisen avoimen yhteistyön opas sekä toimintaperiaatteet verkostodialogisten menetelmien käytöstä lähetettiin Keski-Pohjanmaan kuntien sosiaali- ja terveystoimen sekä sivistystoimen lautakunnille käsiteltäväksi ja hyväksyttäväksi.

18

Varhainen avoin yhteistyö sekä verkostodialogisten menetelmien käyttäminen tulee sisältyä kuntien strategioihin ja sitä kautta taloussuunnitelmiin. Varhaisen puuttumisen periaate on jo kirjattuna Kokkolan kaupungin ja Jytan strategioihin sekä valtuustojen hyväksymän lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman yhdeksi toimintaperiaatteeksi. Tavoitteena on saada nimetyksi toimialojen rajat ylittävä päällikkötason ohjausryhmä varhaisen tuen palvelujen koordinointia ja ehkäisevän työn kehittämistä varten.

Syyskuussa 2010 ja 2011 kaikissa Jytan kunnissa järjestettiin lasten ja nuorten kanssa työskenteleville varhaisen tuen toimijatapaamiset, joissa on päivitetty toimijoiden tilanteet ja käyty keskustelua kunnan lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin huolta aiheuttavista tilanteista ja kehittämistarpeista. Kokouksissa on vakioesityslista, jonka mukaan edetään. Mukana on ollut työntekijöitä ja esimiehiä varhaiskasvatuksesta, neuvolasta, koululta, perheneuvolasta, sosiaalityöstä, perhetyöstä, nuorisotyöstä, psykiatrian avopalveluista ja seurakunnasta. Tapaamisia jatketaan osallistujien toiveiden mukaan joko puolivuosittain tai vuosittain. Samoilla teemoilla asiaa käsitellään Kokkolan kaupungissa ammattiryhmien sisäisissä työkokouksissa.

3.2. Perhekeskus Lapsiperheiden palvelujen kokoaminen perhekeskuksiksi on kirjattu hallitusohjelmaan sekä kahteen politiikkaohjelmaan – terveyden edistämisen politiikkaohjelmaan ja lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelmaan. Niissä korostetaan perheiden voimavarojen vahvistamista ja toimivaa vanhemmuutta. ”Perhekeskus tekee perheiden palveluista paremmin lähestyttäviä. Perhekeskuksen asiantuntijaverkosto auttaa havaitsemaan lasten ja perheiden ongelmia sekä tarjoamaan apua mahdollisimman varhain. Perhekeskus on lähipalvelua, jonka perhe kohtaa arjen haasteissa:” Näin kuvaili peruspalveluministeri Paula Risikko puheessaan perhekeskuskonferenssissa Espoossa toukokuussa 2010. Perhekeskuksen voivat olla monenlaisia. Suomesta löytyy perhekeskuksia, joissa perheiden palvelut on koottuna saman katon alle. Perhekeskuksen palvelut voivat toimia myös eri toimipisteissä, mutta keskenään kiinteässä yhteistyössä. Perhekeskus voi olla myös toimijoiden verkosto, jossa eri toimijoilla on sovitut toimintamallit. Jyta-alueella perhekeskustoiminta ajatellaan toimijoiden verkostona, joka perustuu kappaleessa 3.1. esitettyyn varhaiseen avoimeen yhteistoimintaan täydennettynä mm. seurakuntien, järjestöjen ja perheiden omaehtoisella toiminnalla. Kokkolan kehittäjätiimi piti tärkeänä, että perhekeskuksella on myös fyysinen toimipaikka, joka kokoaa perheiden oman ja ammattilaisten toiminnan. Monialainen kehittäjätiimi on ollut työstämässä Perhekeskuksen perustamisen hankesuunnitelmaa. Lisäksi hankesuunnitelma perustuu 25.5.10 pidettyyn

19

dialogiseen teemaneuvonpitoon, jossa oli mukana vanhempia, järjestöjen edustajia ja alan työntekijöitä. Myös päättäjiä ja virkamiesjohtoa oli kutsuttu tilaisuuteen, mutta paikalla oli vain yksi keskijohdon virkamies. Hankesuunnitelma on lähetetty Kokkolan lapsiperheiden palveluista vastaavalle johdolle sekä hankkeen kummipäättäjille ennen vuoden 2011 talousarviokokousta. Hankesuunnitelmassa on selvitetty miksi ja keitä varten perhekeskusta tarvitaan, mitä on tarkoitus saada aikaan ja mitä tavoitteen toteutumiseksi tarvitaan sekä mitkä tulevat olemaan perhekeskustoiminnan kustannukset. Hankesuunnitelma on luettavissa seuraavassa osoitteessa: http://www.sosiaalikollega.fi/kaste/keski-pohjanmaa/perhekeskuksen- perustamisen-hankesuunnitelma/view Kokkolassa perhekeskus sai maaliskuussa 2011 yhteiset toimintatilat Ray:n rahoittaman kansalaistoiminnan keskuksen, Yhteisöklubi Sillan kanssa kaupungin keskustasta. Tiloihin muuttivat lapsiperheiden kotipalvelutoimisto, hankkeen perhesosiaalityöntekijä sekä perheohjaaja. Syksyn 2011 ajan mukana on myös terveydenhoitaja osa-aikaisesti. Perhekeskus profiloituu toimijoidensa mukaan varhaisen tuen yksiköksi, jossa palvelujen koordinoinnista vastaa perhesosiaalityöntekijä. Perhekeskus on matalan kynnyksen paikka, josta saa tietoa niin sosiaali- ja terveyspalveluista kuin järjestöjen tarjoamista palveluista. Toiminta on käynnistynyt syksyllä 2011 ja hakee vielä muotoaan. Perhekahvila toimii kerran viikossa, lisäksi erilaisia joko ammattilaisten tai vertaisohjaajien vetämiä ryhmiä on alkamassa, esim. uusperheiden ryhmä, erovanhempien lasten ryhmä, vanhempi-vauvaryhmä jne.. Perhekeskuksessa on alkamassa myös seniorikahvila, jota kautta yhteistyötä voidaan viritellä ikäihmisten ja lapsiperheiden välille. Yhteisöklubi Sillan kanssa etsitään uudenlaisia yhteistyön mahdollisuuksia verkottumalla kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Jytassa perhekeskustoiminnan pilottikunniksi on valittu Kannuksen kaupunki ja Kaustisen kunta. Molemmissa kunnissa järjestettiin maalis-huhtikuussa 2011 kysely perhekeskustoiminnan tarpeellisuudesta ja mahdollisista sisällöistä. Kyselyn tulosten perusteella yhdessä kunnissa toimivien järjestöjen kanssa on selvitetty toiminnan järjestämisen mahdollisuuksia ja muotoja. Toiminta rakentuu ensisijaisesti toimijoiden verkostoon ja tukeutuu seurakuntien perhekerhoihin ja MLL:n perhekahvilatoimintaan.

3.3. Monitoimijainen perhevalmennus Ennaltaehkäisevässä työssä neuvolan rooli nousee keskeiseksi, koska neuvola tavoittaa lähes 100 % perheistä sekä raskauden aikana että pikkulapsivaiheessa. Perhevalmennuksen kehittäminen/uudistaminen otettiin Jytan yhdeksi kehittämisen kohteeksi. Perhonjokilaaksossa valmennuksista vastaavat äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitajat. Lisäksi terveyskeskuspsykologi, suuhygienisti ja

20

fysioterapeutti pitävät oman osuutensa. Synnytyksen jälkeen ei enää järjestetä valmennusta. Lestijokilaakson kunnista vain Kannuksessa perhevalmennus toimii saumattomasti. Kannuksessa perhevalmennus jatkuu synnytyksen jälkeen Mammis kerhona, joka kokoontuu ohjatusti viisi kertaa ja sen jälkeen äidit usein jatkavat kokoontumista keskenään. Kunnissa pidetyissä varhaisen tuen työkokouksissa nousi lähes kaikissa esille tarve synnytysten jälkeisiin äiti-vauvaryhmiin vanhemmuuden vahvistamiseksi. Kummassakin jokilaaksossa oli kuntia, joissa perhevalmennusta ei viime aikoina ole järjestetty lähinnä resurssipulasta johtuen. Yhdessä pienessä kunnassa valmennus annettiin henkilökohtaisesti, koska synnyttäjien määrä oli niin alhainen. Tavoitteena on yhtenäistää perhevalmennusten sisältö koko yhteistoiminta-alueella ja uudistaa sitä monitoimijaiseen suuntaan. Nuppu-hanke on tehnyt sopimuksen Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun kanssa kahden opiskelijan terveydenhoitajatutkintoon liittyvän opinnäytetyön ja kehittämistehtävän kohdentamisesta perhevalmennuksen kehittämiseen. Kyselyt vanhemmille ja terveydenhoitajille toteutetaan syys-lokakuussa. Työn tuloksena saadaan sekä teoreettinen katsaus hyvään perhevalmennukseen että käytännönläheinen perhevalmennuksen käsikirja.

3.4. Neuvolan perheohjaaja Varhaisen tuen ongelmakohdaksi muodostui erityisesti Kokkolan ja Perhonjokilaakson kuntien (HaKaVe) alueella se, että kunnissa ei ollut tarjolla varhaisen tuen palveluja perheille, joiden kohdalla neuvolan terveydenhoitajan huoli oli herännyt. Lapsiperheiden kotipalveluja oli tarjolla rajoitetusti, mutta tarpeeseen nähden riittämättömästi. Lastensuojelun perhetyön palveluja voitiin antaa vain lastensuojeluasiakkuuden omaaville lapsille ja perheille. Neuvolan perhetyön tavoitteeksi asetettiin seuraavaa:

tuetaan vanhempia arjessa jaksamisessa vahvistetaan perheen omia voimavaroja autetaan vanhempia näkemään ja kokemaan pikkulapsen tarpeet, oma

vanhemmuus ja parisuhde sekä sosiaalinen verkosto tunnistetaan ja tarjotaan tukea erityistä tukea tarvitseville perheille ohjataan ja rohkaistaan vanhempia muihin palveluihin

Neuvolan perhetyön kohdistetaan erityisesti ensimmäistä lastaan odottaville vanhemmille, joilla ei ole mielikuvaa vauvasta ja/tai vanhemmuudesta. Muita mahdollisia kohderyhmiä ovat hyvin nuoret vanhemmat, jotka tarvitsevat tukea vauvan hoitoon ja vauvan tarpeiden tunnistamiseen sekä yksinhuoltajavanhemmat. Vanhemmat voivat olla myös uupuneita, heillä voi

21

alavireisyyttä ja/tai suuria elämänmuutoksia. Useimmilta vanhemmilta puuttui myös sosiaalinen tukiverkosto. Kokkolan kaupungissa neuvolan perheohjaajapilotti toteutettiin 1.5.2010-

31.4.2011 ensisijaisesti Torkinmäen neuvolan alueella. Perheohjaajan tueksi nimettiin moniammatillinen kehittämisen tukiryhmä. Pilottikauden aikana perheohjaajalla on ollut yhteensä 40 asiakasperhettä. Kerrallaan aktiivivaiheessa on ollut noin 7 perhettä. Suurin osa perheistä on ohjautunut asiakkaaksi neuvolan terveydenhoitajan kautta. Asiakkuuden kesto on vaihdellut kahdesta käyntikerrasta puoleen vuoteen. Pääasialliset tulosyyt ovat olleet mm. vanhemman uupumus tai lievä mielenterveysongelma, vauvan tai taaperon uniongelmat ja päivärytmi, lapsen uhmaiän haasteet, hyvin nuoret vanhemmat, yksin odottajat, lähiverkoston vähäisyys.

Mahdollisuuksien mukaan perheohjaaja on tavannut perheen ensimmäisen kerran yhdessä terveydenhoitajan kanssa, jolloin perhetyön aloittamisesta on sovittu. Ensimmäisellä kotikäynnillä on kartoitettu perheen tarpeet ja laadittu yhdessä perheen kanssa perhetyön suunnitelma. Tapaamisissa käytetään erilaisia perhetyön työmenetelmiä ja –välineitä. Asiakkuuden puolivälissä suunnitelman toteuttamista arvioidaan ja asiakkuuden päätteeksi pyydetään asiakkaalta palaute. Perheohjaaja toteutti pilottiaikana kaksi vanhempi-lapsi ryhmää, joissa

toisessa työparina toimi neuvolan terveydenhoitaja ja toisessa seurakunnan lastenohjaaja.

Vanhemmilta tulleissa palautteissa perheet olivat kokeneet saaneensa apua.

Heille tärkeitä asioita oli käsitelty ja käyntejä ollut riittävästi. Eräs äiti oli kokenut pelkästään tiedon siitä, että apua on saatavilla, kun sitä tarvitsee hyvänä ja helpottavana tietona. Vanhemmat kokivat myös hyvänä, että heillä oli mahdollisuus ottaa uudelleen yhteyttä perheohjaajaan, jos oli tarpeen. Hyvänä koettiin myös se, että ohjeita ja neuvoja annettiin, mutta ei painostettu toimimaan tietyllä tavalla.

Yhteistyökumppaneilta tulleissa palautteissa perheiden auttaminen

varhaisessa vaiheessa koettiin erittäin tärkeänä. Perheillä itsellään on ollut halu ottaa tuki vastaan ja löytää perheohjaajan tukemana omat voimavarat arjessa selviytymiseen. Varhaisessa vaiheessa annettu tuki ehkäisee ongelmien pahentumisen, perhetilanteen kriisiytymisen ja ajautumisen tarpeettomasti erilaisiin erityispalveluihin. Nähdään myös, että jos perheet saavat apua ja neuvoja jo ongelmiensa alkuvaiheessa, niin lastensuojeluasiakkaiden määrä alkaa kääntyä laskuun. Tärkeää on ollut, että perheohjaaja on ollut osa neuvolan moniammatillista työryhmää ja läsnä neuvolassa. Silloin herääviin huoliin on ollut helppo puuttua heti ja yhdessä laaja-alaisesti etsiä keinoja perheen asioiden kuntoon saattamiseksi. Eräs terveydenhoitaja kuvaa asiaa osuvasti: ”Tanja teki itsensä nopeasti tarpeelliseksi. Yht´äkkiä aloin huomata perheitä, jotka tarvitsivat matalan kynnyksen puuttumista. Esim. masentuneet äidit, unikouluasiat ja uusavuttomuus. Aikaisemminkin tietysti pyrin auttamaan perheitä, mutta usein oli niin, että lähetin heidät perheneuvolaan, unikouluuun, vauvatiimiin, psyk

22

sh:lle tai psyk.polille. Nyt pystyttiin Tanjan avulla hoitamaan useimmat pulmat jo ennen kuin asiat olivat menneet liian pitkälle.”

Yhteistyökumppaneiden toiveena on, että Kokkolan saataisiin useampi

perheohjaaja. Sopivana määränä pidetään yhtä ohjaajaa kahta neuvolaa kohden. ”Tällä tavoin säästettäisiin varmasti korjaavassa hoidossa. Inhimilliset kärsimykset vähenisivät”

Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun kaksi sosionomiopiskelijaa ovat tehneet opinnäytetyön Varhainen neuvolaperhetyö Kokkolassa - tukemalla vanhemmuutta edistetään hyvää lapsuutta. Opiskelijat kartoittivat neuvolan perhetyön tarvetta ja työn vaikuttavuutta perheiden arjessa. Neuvolan perheohjaaja jatkaa työtään 1.5.2011 alkaen kaupungin työntekijänä sijoittuen fyysisesti perhekeskukseen. Perheohjaaja on jatkossa kaikkien neuvoloiden käytössä. Syksyn aikana yksi terveydenhoitaja on irrotettu osa-aikaisesti omasta perustyöstään ja hän toimii perheohjaajan työparina niin kotikäyntityössä kuin ryhmien vetämisessä. Saman katon alla toimii nyt lapsiperheiden kotipalvelu, joka suuntaa osan työntekijöidensä työpanosta varhaiseen tukeen. Jytassa, Halsuan, Kaustisen ja Vetelin kuntien alueella toteutettiin hankkeen perheohjaajapilotti 22.3.2011–31.10.2011. Perheohjaajan päätoimipiste sijaitsi Kaustisen neuvolassa. Työn tavoitteet olivat yhteneväiset Kokkolan alueen pilotin kanssa. Kevätkaudella työn painopisteenä oli varhaisen tuen perheohjauksen tunnetuksi tekeminen neuvolan ja muiden yksikköjen työntekijöille sekä alueen lapsiperheille vierailemalla mm. perhekahviloissa ja perhekerhoissa. Perheohjaajan työ painottui perhekohtaiseen kotikäyntityöhön, ryhmätoimintoja ei pilotin aikana ehditty aloittaa. HaKaVe- alueella uudenlaisena toimintamuotona syksystä 2011 alkaen perheohjaaja tapaa yhdessä terveydenhoitajan kanssa kaikki ensimmäistä lastaan odottavat äidit raskausviikolla 28-30. Vauvan ollessa 2-3 kk:n ikäinen perheelle tarjotaan perheohjaajan käyntiä, jolloin perheen kanssa käydään läpi vauvaperheen arjen voimavaralomake. Tapaamisen tavoitteena on kartoittaa perheen omia voimavaroja ja tarvittaessa tarjota perheelle varhaista tukea. Jyta on kirjannut ennalta ehkäisevän perhetyön strategiseksi tavoitteekseen ja meneillään tehtävän täyttäminen vakinaisesti.

3.5. Perhesosiaalityöntekijä Varhaisen avoimen yhteistoiminnan toteutuminen (kts. luku 3.1.) edellyttää toimivia yhteistyöverkostoja. Tavoitteena on saada tukea tarvitsevat perheet mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tuen piiriin – jo ennen kuin perheellä on tarvetta lastensuojelun asiakkuuteen. Lastensuojelun sosiaalityön resurssien vähäisyydestä johtuen sosiaalityöntekijöiden työpanos Kokkolan kaupungin alueella suuntautuu yksinomaan lastensuojelun asiakkuuden omaavien perheiden kanssa tehtävään korjaavaan työhön. Lasten ja

23

perheiden kanssa työskentelevät peruspalvelujen ammattilaiset ovat kokeneet ongelmana sosiaalityön osaamisen puuttumisen yhteistoimintaverkostosta silloin kun lapsella/perheellä ei ole vielä lastensuojelun asiakkuutta. Lasten ja perheiden ongelmien havaitsemisessa, tunnistamisessa ja varhaisessa tuessa ensisijainen rooli on neuvolan, päivähoidon ja koulun työntekijöillä. Usein tulee kuitenkin tarvetta saada myös sosiaalityön näkökulma asiakastilanteeseen, vaikka varsinaista lastensuojelun tarvetta ei olekaan eikä perheellä ole lastensuojelun asiakkuutta. Perheessä voi olla jonkinlaista tuen tarvetta tai sosiaalisia riskitekijöitä kuten vanhemman jaksamattomuutta, isoja elämäntilanteen muutoksia tai neuvonnan ja ohjauksen tarvetta. Olennaista lastensuojelutarpeen kannalta on se, että havaitut riskitekijät eivät vielä vaikuta lasten hyvinvointiin ja perheellä on vielä omia voimavaroja. Toimimalla mahdollisimman varhain, mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman hyvässä yhteistyössä voidaan estää pienten ongelmien kasautuminen ja muuttuminen suuriksi lastensuojeluongelmiksi. Kokkolan alueen kehittäjäsosiaalityöntekijän tehtäviä täsmennettiin 1.5.2010 alkaen niin, että hän toimii perhesosiaalityöntekijänä erityisenä työalueenaan neuvolaikäiset lapset ja perheet. Tavoitteena oli selvittää, millaisiin perheiden tarpeisiin perhesosiaalityöllä pystytään vastaamaan ja voidaanko lastensuojeluongelmia havaita herkemmin. Selvityksen kohteena oli myös, voidaanko varhaisen tuen avulla ehkäistä lastensuojelutarpeen syntymistä perheissä. Syyskuun 2011 loppuun mennessä perhesosiaalityöntekijälle on ohjautunut yhteensä 26 asiakasperhettä. Vuoden aikana toteutunut tiiviimpi yhteistyö neuvoloiden kanssa on helpottanut varhaisen tuen tarpeiden tunnistamista ja niihin tarttumista. Lastensuojelun neuvoloiden vastuusosiaalityöntekijä kiersi yhdessä perhesosiaalityöntekijän kanssa kantakaupungin neuvolat. Tapaamisilla haettiin yhteisymmärrystä vallitsevaan tilanteeseen sekä tuntumaa uudelle tavalle toimia. Uusi tapa toimia lähtee liikkeelle yhteisestä ymmärryksestä. Kiireen ja työn kuormittavuuden johdosta yhteistyö ei aina toimi toivotulla tavalla. Tapaamisten jälkeen ilmeni selvä tarve jatkaa tiiviimpää yhteistyötä perhesosiaalityön kanssa. Varhaisen tuen perheitä, joilla ei vielä ole tarvetta lastensuojeluasiakkuuteen on kentällä paljon. Syksyn 2011 alkaessa yhteistyötapaamisiin liittyivät mukaan neuvolan perheohjaaja ja erikoissairaanhoidon vauvaperhetyön työntekijät. Säännöllisten tapaamisten kautta saavutetaan luottamus siihen, että kaikki saman asian äärellä työskentelevät kantavat yhteisvastuuta varhaista tukea tarvitsevista perheistä. Kokkolan kaupungin lastensuojelun vastuulla olleet varhaiskasvatuksen hoito- ja kasvuryhmät siirtyivät vuoden 2011 alusta perhesosiaalityöntekijälle. Säännölliset yhteydenpidot ja tapaamiset ovat olleet luomassa pohjaa varhaiselle puuttumiselle. Toimivimmat rakenteet luodaan alueen verkostoja

24

ylläpitämällä ja yhteistyötä vahvistamalla. Tulevan vuoden aikana sivistystoimen ja perhesosiaalityön yhteistyössä toivotaan tapahtuvan edistystä. Hankkeen tuottaman ”Varhainen avoin yhteistyö Keski-Pohjanmaan kunnissa” – oppaan kautta yhteistyön lähtökohdat ovat selvenneet. Oppaan sisäistäminen ja käytäntöön vieminen vaativat yhteistyön tiivistämistä. Perhesosiaalityöntekijä eli varhaisen tuen sosiaalityön asiakkuus perustuu vanhemman suostumukseen ja asiakkaana on aina aikuinen. Perhesosiaalityössä vanhemman elämäntilannetta tarkastellaan aikuisen lähtökohdista ja tuen tarpeista käsin. Elämäntilannetta tarkastellaan tietoisemmin vanhemmuuden näkökulmasta kuin aikuissosiaalityössä. Varhaisen tuen palveluiden kehittäminen on perhesosiaalityöntekijän ensisijainen tehtävä. Neuvolan perhetyöntekijä ja perhesosiaalityöntekijä toimivat Nuppu-hankkeen toisena tavoitteena olleessa Perhekeskus Sillassa. Keskus avattiin 1.5.2011 ja virallisia avajaisia perheille vietettiin 5.9.2011. Perhekeskus toimii kerran viikossa perhekahvilana ja vertaisryhmätoiminnan keskuksena. Keskuksessa työskentelevät lapsiperheiden kotipalvelu ja järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan työntekijät Kosti ry:sta. Keskuksessa toimivien toimijoiden intressi ja päämäärä ovat yhteisiä. Tavoitteenamme on kehittyä varhaisessa yhteistyössä ja ennaltaehkäisevien palveluiden näkyvyydessä. Varhainen tuki vaatii toimiakseen pystyvät rakenteet ja työntekijät sekä sitä kautta juurtuneet toimintatavat.

3.6. Osallisuus

Viranomaiskeskeisyys on osa suomalaista työkulttuuria. Asiakkaiden aito osallistuminen ja heidän asiantuntijuuden käyttö esim. palvelujen suunnittelussa on harvinaista. Vielä harvinaisempaa on lasten osallisuuden toteutuminen, vaikka lapsen oikeus osallisuuteen on yksi Lapsen oikeuksien sopimuksen määrittämistä perusoikeuksista jo kahdenkymmenen vuoden takaa. Lastensuojelulain mukaan lasten tulee saada osallistua paitsi itseään koskevien asioiden käsittelyyn, myös palvelujen kehittämiseen. Osallistuminen paitsi parantaa suunnitteluprosessia myös vahvistaa lapsen itsetunnon kehitystä ja antaa kokemuksen omista vaikutusmahdollisuuksista.

Lasten osallisuutta lähdettiin konkreettisesti toteuttamaan Toholammin kunnassa, jossa kehittäjäsosiaalityöntekijän johdolla suunniteltiin ja toteutettiin leikkipuiston rakentaminen. Alusta asti mukana oli innokas porukka, joka nopealla aikataululla vei hanketta eteenpäin. Seurakunnan päiväkerhojen ja päivähoidon lapset sekä esikoululaiset ja 1. ja 2. luokan oppilaat ideoivat, millainen on unelmien leikkipuisto. Lapset osallistuvat myös työryhmän kokouksiin ja olivat koko ajan mukana hankkeen suunnittelussa ja toteutuksessa.

Kokkolan alueella lapsiperheiden vanhempia haastettiin osallisuuteen kutsumalla heitä teemaneuvonpitoon koskien perhekeskuksen toiminnan sisältöjä. Lehtijutun ja yleisen kutsun perusteella tilaisuuteen tuli vain kaksi

25

äitiä. Mukana olleesta sosionomiopiskelijaryhmästä saatiin kuitenkin hyvä ryhmä äitejä mukaan. (Kts. myös 3.2.) Nuppu-hanke oli mukana Keski-Pohjanmaan liikunnan järjestämässä perheliikuntakampanjan aloitustapahtumassa. Vanhemmille esiteltiin perhekeskushanketta ja kerättiin kyselylomakkeella tietoa mm. perhekeskustoiminnan sisällöistä (N=44). Suosituimmaksi toiminnaksi osoittautui avoin kahvilatoiminta (63 % vastaajista). Erilaisiin vanhempi- lapsiryhmiin ilmoitti kiinnostuksena yli puolet vastaajista. Eniten tukea vanhemmuuteen saatiin sukulaisilta (91 %) ja toisilta vanhemmilta (77 %). Myös neuvola ja päivähoito koettiin hyvin tukea antavina. Kysyttäessä ”minkälaista tukea kaipaisit lisää?” vastaukset hajosivat varamummosta yhteisiin harrastusmahdollisuuksiin. Jytan alueella Kannuksessa ja Kaustisella selvitettiin joka kotiin menneen kyselyn avulla vastaavia asioita maalis-huhtikuun 2011 aikana. Kannuksessa vastaajia oli 54 ja Kaustisella 33. Kannuksessa suurimman suosion sai toiminnoista avoin kahvilatoiminta (64 % vastaajista), Kaustisella oli kolme kärjessä: avoin päiväkoti, maksullinen lastenhoitopalvelu ja teemallinen vanhempi-lapsiryhmä (60 % vastaajista). Kannuslaisista vastaajista 85 % sai eniten tukea vanhemmuuteen sukulaisilta, Kaustisella eniten tukea saatiin sukulaisilta ja neuvolasta (79 %). Internet oli molemmissa kunnissa samanveroinen tuenantaja päivähoidon kanssa. Tilapäinen lastenhoitoapu oli molemmissa kunnissa selvästi kärjessä kysyttäessä millaista tukea kaipaisit lisää. Yhteiset harrastusmahdollisuudet olivat toisella sijalla. Perhekeskuksessa kerätään jatkuvasti asiakaspalautetta, jonka mukaan toimintaa suunnataan. Yhtenä osallisuusmuotona perhekeskuksessa on viritelty aikapankkitoimintaa. Aikapankissa vaihdetaan palveluita aikaa vastaan. Periaatteena on, että kaikkien aika, työ ja avun tarve ovat yhtä arvokkaita. Ideana on vaihtaa palveluita niin, että vaihdon yksikkönä on aika: 1 tovi vastaa yhtä tuntia. Esimerkiksi ompelusta pitävä henkilö tarjoaa korjausompelua muille jäsenille ja saa itselleen apua esimerkiksi leipomisessa. Elämässä ei tarvitse pärjätä yksin, vaan tarvitsemme toisiamme ja saamme pyytää apua. Vertaisryhmätoiminnan viriämiseksi Nuppu-hanke järjesti keväällä 2011 vertaisryhmäohjaajakoulutuksen. Koulutuksen toteutti Mannerheimin lastensuojeluliitto. Koulutukseen osallistui 15 vanhempaa/ryhmänvetäjää. Tällä hetkellä Kokkolan alueella toimii viisi vertaisryhmää. Erilaisiin toimintoihin osallistumisen helpottamiseksi Kokkolan alueella on sosionomiopiskelijan harjoittelutyönä koottu ”Opas lapsiperheille”. Oppaaseen on koottu ja esitelty kaupungin, seurakuntien ja järjestöjen lapsiperheille suunnatut, kaikille tarkoitetut toiminnat yhteystietoineen. Opas on luettavissa myös sähköisesti osoitteessa: https://www.kokkola.fi/perusturva/fi_FI/etusivu/ Opas lapsiperheille.

26

4. SOSIAALIALAN OPETUS- JA TUTKIMUSKLINIKAN KEHITTÄMINEN

4.1. Valtakunnalliset taustat Käytännön opetus on olennainen ja pakollinen osa sekä sosiaalityön maisteritutkinnossa että sosionomi (AMK)-tutkinnossa. Sosiaalityön yliopisto- opetuksessa ei kuitenkaan ole luotu vakiintunutta järjestelmää käytännön opiskeluun kuten on esim. luokanopettajakoulutuksessa. Sosiaalityön neuvottelukunta (2003) ja korkeakoulujen arviointineuvosto (2004) ovat raporteissaan ottaneet kantaa sosiaalialan opetusklinikan perustamisen puolesta. Varsinaisena alkusysäyksenä voidaan kuitenkin pitää Opetusministeriön työryhmämuistiota 2007:43 Sosiaalialan korkeakoulutuksen suunta, jossa ehdotetaan perustettavaksi sosiaalityön koulutusta antavien yliopistojen yhteyteen opetus- ja tutkimusklinikka sosiaalityön koulutuksen ja tutkimuksen rakenteeksi ja yhteistyön areenaksi yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja työelämän välille. (Opetusministeriö 2007) Valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto Sosnet toteuttaa Lapin yliopiston koordinoimana Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman projektin Sosiaalityön koulutuksen työelämälähtöisyys. Hankerahoitus on ajalle 2009- 2011. Hankkeen tavoitteena on valtakunnallisesti vakiintuneen yhteistyörakenteen luominen työelämän kanssa käytännön opetuksen kehittämiseksi ja organisoimiseksi.

4.2. Paikalliset taustat

Sosiaalityön maisteriopinnot käynnistyivät aikuisopintona Jyväskylän yliopiston Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa vuonna 2006. Alueella toimi entuudestaan Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu, jolla oli sosionomi AMK-koulutusta vuodesta 1996 alkaen sekä Kokkolassa että Ylivieskassa. Oppilaitosten yhteistyöhankkeena toteutettiin vuonna 2008 selvitys Keskipohjalaisen sosiaalialan työn tila ja tulevaisuus. Raportin yhtenä toimenpide-ehdotuksena esitetään selvitettäväksi mahdollisuuksia ottaa käyttöön sosiaalityön ja sosiaalialan opetuksessa nk. klinikkamalli oppilaitosten yhteistyökäytäntöjen, käytännönharjoittelujen ja opinnäytetöiden koordinoimiseksi ja systematisoimiseksi (Rantamäki, 84). Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen toimeenpanemana toteutettiin selvitys Sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä sosiaalialan opetus- ja tutkimusklinikkatoiminnan kehittämiseen (Niemi 2008). Selvityksessä kartoitettiin ryhmähaastatteluin yliopistokeskuksen sosiaalityön koulutuksen toimialueella työskentelevien sosiaalityöntekijöiden odotukset klinikkatoimintaa kohtaan.

27

Kehittämiskohteiden valinta Klinikkatyöryhmän työskentely aloitettiin tulevaisuusverstas – työmenetelmällä, jonka avulla kartoitettiin kehittämiskohteet. Sisällöllisiksi kehittämiskohteiksi valittiin

sosiaalityöntekijöiden ja sosionomien työparityöskentelyn kehittäminen ja tehtävärakenteen selkeyttäminen mm. yhteisten harjoittelujaksojen avulla

käytännön opetuksen ohjaajien valmennus ja koulutus; selvitetään mahdollisuudet yhteistyöhön ammattikorkeakoulun kanssa

sosiaalialan koulutuksen ja käytännön työelämän yhteyksien tiivistäminen esim. lisäämällä työelämän edustajien osuutta opetuksessa

yliopiston ja ammattikorkeakoulun välisen opetusyhteistyön tiivistäminen ja toisen toiminnan tuntemuksen lisääminen

käytännönopetukseen ja työelämään integroituvat opinnäytetyöt ja yhteisen opinnäytepörssin aikaansaaminen

Sosiaalialan opetus- ja tutkimusklinikkatoiminnasta tehdään lukuvuosittain toimintasuunnitelma, joka on luettavissa osoitteessa: http://www.sosiaalikollega.fi/kaste/keski-pohjanmaa/keski-pohjanmaan-sosiaalialan-opetus-ja-tutkimusklinikan-toimintasuunnitelma-lukukaudelle-200920132010/view

4.3. Käytännön opettaja sosiaalialan työn kehittäjänä Käytännön opetus/harjoittelu on pakollinen osa sosiaalialan opintoja niin yliopistossa kuin ammattikorkeakoulussa. Käytännön opetus on työssä oppimista, joka tukee ja syventää oppilaitoksessa annettavaa teoreettista opetusta. Työskentelyä ohjaa sosiaalityöntekijän tai sosionomin tutkinnon suorittanut työntekijä. Käytännön opetus etenee prosessin luonteisesti ja se on suunnitelmallista ja selviin tavoitteisiin tähtäävää opetusta. (Svenlin 2010) Sosiaalityön opetusta antavissa yliopistoissa käytännön opettajina toimivien sosiaalityöntekijöiden koulutus/valmennus on ollut yliopistokohtaista. Esimerkiksi Helsingissä koulutusta on ollut jo kymmenen vuoden ajan ja koulutus on haluttua. Monissa yliopistoissa koulutusta ei ole järjestetty tai siihen ei ole ollut kysyntää, vaikka sitä olisi järjestettykin. Kokkolan yliopistokeskuksen sosiaalityön yksikössä ei koulutusta ole järjestetty aikaisemmin. Ammattikorkeakoulussa ohjaajien koulutusta on järjestetty useamman vuoden ajan ”Taitava ohjaaja” –nimikkeellä. Koulutukseen osallistujat ovat olleet pääosin terveydenhuollon yksiköistä. Käytännön opettaja sosiaalialan työn kehittäjänä –koulutus päätettiin järjestää sekä sosionomi- että sosiaalityöntekijäopiskelijoiden ohjaajille. Koulutus suunnattiin Keski-Pohjanmaan alueen lisäksi Vaasan ja Raahen kaupunkien

28

sekä Kallion ja Selänteen peruspalvelukuntayhtymien alueelle. Opiskelijoilta kysyttiin myös halukkuutta toimia ylikunnallisesti ohjaajana siten, että opiskelija suorittaa harjoitteluaan joko toisessa kunnassa tai toisessa työyksikössä. Lisäksi kysyttiin hakijoiden halukkuutta toimia sosionomi- sosiaalityöntekijäopiskelijatyöparin ohjaajina. Koulutuksen tavoitteena oli vahvistaa käytännön opettajien pedagogisia ja työnohjauksellisia ohjausvalmiuksia sekä tarjota välineitä oman asiantuntijuuden pohtimiseen ja kehittämiseen. Koulutuksen tuotoksena saadaan alueelle ammattikäytäntöjen opetusta ja kehittämistä tukeva asiantuntijaverkosto, joka myös aktiivisesti luo toimivaa käytännön opetusympäristöä (Svenlin 2010). Koulutuksen laajuus oli 5 opintopistettä ja se toteutettiin aikavälillä toukokuu 2010 – tammikuu 2011. Koulutuksesta sai todistuksen 13 opiskelijaa, joilla kahdeksalla oli sosiaalityöntekijän pätevyys, neljällä oli sosionimitutkinto ja yhdellä oli sosiaalityön maisteriopinnot kesken. Neljällä opiskelijalla oli molemmat tutkinnot. Koulutettavat olivat tyytyväisiä koulutukseen ja molempien ammattiryhmien mukanaolo koettiin hyvänä. Koulutuksen rakenne: http://www.sosiaalikollega.fi/kaste/keski-pohjanmaa/Kaytannon%20opettaja_koulutuskutsu_ohjelma.pdf Koulutukseen osallistuneiden kanssa sovittiin jatkotapaaminen loppusyksylle 2011. Syksyllä 2011 selvitetään myös uuden valmennuskurssin tarve.

4.4. Sosiaalityöntekijöiden ja sosionomien työparityöskentely ja tehtäväkuvausten selkeyttäminen

Sosiaalialan koulutusjärjestelmää on uudistettu ja kehitetty vastaamaan paremmin väestön haasteisiin 1990-luvulta lähtien. Yliopistoissa sosiaalityö on saanut pääaineen statuksen ja sosiaalityöntekijän kelpoisuutena on ylempi korkeakoulututkinto. Korkeakoulujärjestelmää täydennettiin ammattikorkeakouluilla, minkä seurauksena sosiaalialalle syntyivät uudet ammattikorkeakoulututkinnot, mm. sosionomi AMK ja YAMK. Sosiaali- ja terveysministeriössä koottiin työryhmä 2005-2006, jonka tehtävänä oli antaa suositukset sosiaalihuollon tehtävärakenteen kehittämiseksi. Taustalla olivat myös henkilöstön riittävyys ja työssä jaksaminen. Valmistuneiden suositusten tarkoituksena on selkiyttää sosiaalihuollon keskeisten ammattiryhmien työnjakoa ja muuttaa sosiaalialan tehtävärakennetta vastaamaan entistä paremmin asiakkaiden tarpeisiin sekä hyödyntää täysimääräisesti sosiaalialan uudistuneen koulutuksen tuottamaa osaamista (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007). Suositukset ovat vain harvoissa kunnissa johtaneet muutoksiin työnkuvissa ja tehtävärakenteissa. Kuntien taloudellinen tilanne ei ole mahdollistanut sosiaalityön resurssien lisäämistä asiakasmäärän kasvusta huolimatta. Lisäksi

29

sosiaalityö halutaan edelleen nähdä vaativana ammattityönä, joka edellyttää kaikilta osin sosiaalityöntekijän pätevyyttä. Sosiaalityöntekijäpulasta johtuen lisää hämmennystä tehtäväkuvissa aiheuttaa se, että sosionomi AMK toimii usein pitkiäkin aikoja sosiaalityöntekijän sijaisena, kun muodollisesti pätevää työntekijää ei saatavissa. Uusittu lastensuojelulaki korostaa sosiaalityön merkitystä siinä, että lapsen asioista vastaavalla työntekijällä tulee olla sosiaalityöntekijän pätevyys. Hankkeessa selvityksen kohteena on erityisesti sosiaalityöntekijän ja sosionimin työparityöskentely lastensuojelussa. Lastensuojelulain perusteella lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä vastaa koko prosessista, mutta asiakasprosessin eri vaiheissa tavoitteena on hyödyntää kummankin ammattiryhmän osaamista tarkoituksenmukaisesti. Ammattiryhmien yhteinen tiimityöskentely prosessin aikana antaa myös uusia näkökulmia työhön ja sen vaikuttavuuteen. Tavoitteena oli toteuttaa harjoittelujakso, jossa sosionomi ja sosiaalityön opiskelija voivat käytännössä tutkia yhdessä tehtävärakenteen mukaista työskentelyä. Tavoite ei toteutunut, yhteistä harjoittelujakson aikaa ei löytynyt. Työparityöskentely ja tehtävärakenteiden selkeyttäminen oli hankkeen aikana kuitenkin laajalti esillä, sillä sosionomi YAMK Outi Björkskog teki aiheesta opinnäytetyön ”Jaetaan taakkaa kevyemmäksi kantaa” – Sosiaalityöntekijä-sosionomi AMK – työparityöskentelyn kehittäminen ja tehtävärakenteiden selkiyttäminen lastensuojelutyössä Kokkolan ja Jytan alueella. Kohderyhmänä olivat Keski-Pohjanmaan alueella olevat lastensuojelun eri tehtävissä olevat työntekijät, johto ja päättäjät. Syksyn 2010 aikana pidettiin kaksi avointa foorumia kohderyhmien kanssa, jossa malleja työstettiin vastaamaan käytännön toiminta. Mallien työstäminen jatkui alueellisissa työntekijäryhmissä.

4.5. Opetusyhteistyö yliopiston ja ammattikorkeakoulun välillä Kokkolassa Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa sosionomien koulutusta on toteutettu vuodesta 1996 alkaen ja Kokkolan yliopistokeskuksessa sosiaalityön maisterikoulutusta vuodesta 2006 alkaen. Pitkiä perinteitä ei siis ole kummallakaan korkeakoululla. Hankkeen aikana on järjestetty muutamia yhteisiä teemallisia koulutuspäiviä, joista opiskelijat ovat saaneet korvaavuuksia tutkintoonsa. Kansainvälisten opettajavierailujen yhteydessä olevia luentoja on markkinoitu myös työelämätoimijoille. Viime vuosien aikana korkeakouluilla on ollut erilaista hankeyhteistyötä. Opetusyhteistyötä ei juuri ole ollut, vaan molemmat oppilaitokset ovat pitäytyneet omissa työsuunnitelmissaan. Sosionomiopiskelijat ovat voineet valita yliopistokeskuksen sosiaalityön perusopinnot osaksi vapaavalintaisia opintoja. Hankeaikana on järjestetty neljä yhteistä neuvottelua korkeakoulujen opetushenkilöstön, SonetBotnian ja hankkeen kesken, jossa yhteistyökuvioita on rakennettu. Samanaikaisesti esillä on ollut laajemmalla foorumilla

30

sosiaalialan osaamiskeskuksen ja perusterveydenhuollon pysyvät kehittämisrakenteet ja toimintamallit Keski-Pohjanmaalla, mihin neuvotteluun ovat osallistuneet edustajat Kokkolan kaupungista, erikoissairaanhoito- ja peruspalvelukuntayhtymä Kiurusta, SonetBotniasta, yliopistokeskuksesta, ammattikorkeakoulusta, koulutuskuntayhtymästä ja maakuntaliitosta. Parhaillaan on meneillään monia alueellisia ja valtakunnallisia opetukseen ja tutkimukseen liittyviä uudistushankkeita, joilla on vaikutuksia niin korkeakoulujen toimintaan kuin erilaisiin kehittämisrakenteisiin.

4.6. Sosiaalialan koulutuksen ja työelämän yhteyksien tiivistäminen

Hankesuunnitelmassa tästä asiasta on kirjoitettu: ..”opiskelijoiden osallistuminen tärkeänä lisäresurssina toimintaan. Heidän, työntekijöiden ja asiakkaiden kanssa olennaista on myös uudenlaisten toimintojen käynnistäminen sekä syvällisempi ongelmatilanteisiin perehtyminen: tehdä sitä, mitä front-line-työntekijät tekisivät, jos heillä olisi aikaa” Klinikkaryhmässä käytiin keskusteluja siitä, miten opiskelijat voisivat tiiviimmin olla mukana erilaisissa työelämän toiminnoissa, esimerkiksi käytännön jakson suorittaminen pidemmällä aikavälillä esim. asiakkaan tai perheen tukihenkilönä, asiakasryhmien vetäjänä jne. Hankkeen aikana kysyntä ja tarjonta eivät ole kuitenkaan kohdanneet. Perhekeskustoiminnan aloittamisen myötä voidaan mahdollisuuksia kartoittaa uudelleen. Ammattikorkeakoulussa opiskelu perustuu työelämälähtöisyyteen ja – läheisyyteen. Opiskeluun sisältyy käytännön harjoittelujaksoja yhteensä 45 op:n laajuisesti. Harjoittelujen ohjauksessa tavoitteiden asettaminen ja harjoittelujakson arviointi tehdään pääsääntöisesti yhdessä työelämäohjaajan kanssa harjoittelupaikalla. Myös opinnäytetyöt ovat 100 % työelämälähtöisiä. Erilaisia kehittämis- ja projektitöitä tehdään yhteistyössä työelämän kanssa tai työelämän tilauksesta. Ammattikorkeakoulun järjestämä alan jatko- ja täydennyskoulutus on kiinteässä yhteistyössä työelämän kanssa. Alueen osaamistarvetta kartoitettaessa ja koulutusten sisältöjä suunniteltaessa työelämän edustajien toimiminen koulutuksen ohjausryhmissä ja neuvottelukunnassa lisää merkittävästi järjestettävän koulutuksen kohdentamista ja vaikuttavuutta alueella. Koulutuksia toteutetaan myös työelämän tilauksesta. Yliopistokeskuksen opiskelijat ovat jo työelämässä toimivia aikuisopiskelijoita pääosin Pohjanmaan maakunnista, mutta myös koko Suomen alueelta. Lähtökohtaisesti heidän opintojensa työelämäyhteytensä on jo tiivis. Opintojen erityisenä haasteena onkin vahvistaa tieteellistä ja tutkimuksellista otetta sosiaalityöhön. Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen sosiaalityön opetukseen onkin kehitetty erityiset työelämälähtöiset opiskelumenetelmät. Se tarkoittaa sitä, että jokaisessa opintojaksossa huomioidaan opiskelijoiden kokemus työelämästä, analysoidaan erilaisin etätehtävin työelämän kysymyksiä ja sovelletaan tieteellistä tietoa suoraan käytännön työelämään. Opinnäytetyöt, projektiopinnot ja käytännön työjaksot linkittyvät niin ikään

31

opiskelijoiden työelämän yhteyksiin, kehittämishankkeisiin ja tutkimustarpeisiin. Opetusklinikan kautta järjestetään myös jossain määrin alan täydennyskoulutusta. Koulutustoiveita on kyselty työelämässä toimivilta.

4.7. Sosiaalityön vaikuttavuuden arviointi

Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus/Lapin toimintayksikkö on vuonna 2007 tehnyt ensimmäisen tiedonkeruun seitsemässä Lapin kunnissa. Sosiaalitoimistoissa kerättiin tieto kaikista asiakkaiden ja työntekijöiden välisistä kohtaamista 6-8 kk ajalta. Posken julkaisusarjassa on tänä vuonna julkaistu asiasta raportti Sosiaalityön vaikuttavuuden arvioinnin ensiaskeleet Lapista – Tutkimus sosiaalitoimistojen työn vaikuttavuudesta. Hankealueen kuntien työntekijöillä oli mahdollisuus osallistua yhteistyössä Lapin yliopiston ja Pohjois-Suomen osaamiskeskuksen kanssa tutkimukseen sosiaalitoimistojen sosiaalityön vaikuttavuudesta. Tutkimuksessa kerätään asiakkaisiin liittyvää perustietoa, työskentelyn kohteena olevaan ilmiöön ja sen muutoksiin liittyvää tietoa sekä työskentelyyn ja asiakasprosessiin liittyvää tietoa. Ensimmäinen tiedonkeruukuukausi toteutettiin syyskuussa 2011. Jyta-alueen kuntien koko sosiaali- ja perhetyön henkilöstö osallistui tiedonkeruuseen. Kokkolassa lastensuojelusta osallistui kolme työntekijää ja aikuissosiaalityöstä kahdeksan työntekijää. Tutkimuslupa on voimassa vuoteen 2015 saakka. Kerättyä tietoa analysoivat ja käyttävät Lapin yliopiston ja Kokkolan yliopistokeskuksen opettajat ja tutkijat opetuksessa sekä sosiaalityön opiskelijat erilaisissa opinnäytetöissään. Analysoitu tieto palautetaan myös takaisin tiedon kerääjälle oman työn kehittämiseen.

4.8. Opinnäytepörssi

Klinikkatoiminnassa yhtenä tavoitteena on, että käytännön sosiaalialan työ, opetus-, tutkimus- ja kehittämistoiminta nivoutuvat toisiinsa niin, että saadaan vastavuoroisen toiminnan malli. Käytännön työelämästä nostetaan ajankohtaisia kehittämis- ja tutkimusaiheita opiskelijoiden opinnäytetöiden aiheiksi. Työelämälähtöisiä aiheita voidaan hyödyntää myös esim. sosiaalityön projektiopinnoissa. Hanke on ollut sopimuskumppanina kolmessa sosionomi AMK- opinnäytetyössä. Lisäksi hankkeeseen välillisesti liittyviä opinnäytetöitä ja kehittämistehtäviä on tehty useita.

32

5. HANKKEEN KUSTANNUKSET Keski-Pohjanmaan osahankkeen tarkennettu kokonaisbudjetti oli 448 230 euroa. Valtionosuutta myönnettiin yhteensä 336 173 euroa, joka jakautuu siten, että lääninhallituksen

vuoden 2008 määrärahasta myönnetty osuus oli 172 057 euroa, joka oli käytettävä 31.10.2010 mennessä. Kokonaiskustannukset saivat siten olla 229 409 euroa.

vuoden 2009 määrärahasta myönnetty osuus oli 164 116 euroa, joka oli käytettävä 31.10.2011 mennessä. Kokonaiskustannukset saivat olla 218 821 euroa.

Kuntien omavastuuosuus on 25 % kokonaiskustannuksista eli 112 057 euroa, joka jakautuu kunnille asukasluvun mukaisessa suhteessa. Kokkolan kaupungin osuus tulee näin olemaan hankkeen koko ajalta noin 75 078 euroa (67 %), ja Jytan osuus yhteensä noin 36 979 euroa (33 %). Vuoden 2008 määrärahasta myönnetyllä rahoituskaudella kulujen toteuma oli noin 87 %. Valtionavustusta jäi käyttämättä n. 22 140 euroa, kokonaismenoissa 29 500 euroa. Tämä johtui mm. siitä, että henkilöstön rekrytointi viivästyi useilla kuukausilla, esimerkiksi Kokkolan alueen kehittäjäsosiaalityöntekijä pääsi aloittamaan vasta vuoden 2010 alussa. Näin myöskään muita toimintamenoja ei vielä aloitusvuonna 2009 syntynyt. Säästynyttä määrärahaa ei voitu siirtää 1.11.2010 alkavalle rahoituskaudelle. Toisen rahoituskauden aikana toimintaa jouduttiin sen sijaan jo rajoittamaan määrärahojen riittävyyden varmistamiseksi. Kulujen toteuma oli 100,6 %. Lisäksi noin 900 euroa kuluja toteutui tilitysajankohdan (17.10.) jälkeen.

33

Hankkeen menojen toteutuminen kululajeittain ja rahoituskausittain:

Vuoden 2008 Vuoden 2009 Yhteensä Määräraha määräraha määräraha 448 230 229 409 218 821 Henkilöstömenot, joista 315 000 142 083 147 356 289 439 projektiin palkattava henkilöstö 105 292 127 646 232 938 työpanoksen siirto 36 791 19 710 56 501 Palvelujen ostot yhteensä, josta 113 500 45 935 60 813 106 748 toimisto-, pankki- ja asiantuntija 6 365 2 345 8 710 painatukset ja ilmoitukset 7 603 4 627 12 230 majoitus- ja ravitsemuspalvelut 5 626 5 998 11 624 matkustus- ja kuljetuspalvelut 13 466 7 928 21 394 koulutuspalvelut 12 175 39 791 51 966 muut palvelujen ostot 700 124 824 Aineet, tarvikkeet, tavarat 6 510 4 181 10 691 Vuokrat 16 500 5 361 7 882 13 243 Investointimenot 3 230 Menot yhteensä 448 230 199 889 220 232 420 121 Kokkolan omarahoitus 75 078 33 636 37 279 70 915 Kiurun omarahoitus 36 979 16 336 17 779 34 115 Valtionavustus 336 173 149 916 165 174 315 090

6. HANKKEEN ARVIOINTI Hankkeen työryhmissä (työrukkanen, Kokkolan kehittäjätiimi, Jyta-alueen kehittäjätiimi ja klinikkaryhmä) tehtiin elo-syyskuun 2010 aikana väliarvioinnit itsearviointina. Hankkeen työntekijät tekivät myös itsearvioinnin omana ryhmänään. Arvioinnin painopiste oli hankkeen tavoitteiden toteutumisessa ja hankkeen etenemisen tukeminen tavoitteiden suuntaisesti. Arvioinnissa käytettiin seitsemää arviointikysymystä:

1. Mikä on mielestäsi hankkeen tavoite/tavoitteet ja visio? 2. Missä määrin olemme edenneet tavoitteiden suuntaan? 3. Ovatko tavoitteet muuttuneet, jos niin miten ja miksi? 4. Missä asioissa on onnistuttu? 5. Mitä olisi kannattanut tehdä toisin? 6. Mitä olet itse tehnyt hankkeen tavoitteiden eteenpäin viemiseksi? 7. Mihin tulisi keskittyä jatkossa? Väliarvioinnin raportti on liitetiedostona

34

Hankkeen päättöarviointi tehtiin 22.9.2011 kaikkien ryhmien yhteisenä arviointidialogina. Kutsuttuna oli yhteensä 50 eri työryhmän jäsentä, joista dialogiin osallistui yhteensä 22 ryhmän jäsentä ja viisi työntekijää. Arviointi eteni seuraavin kysymyksin 1. Mikä Nuppu-hankkeessa on edustamanne tahon kannalta toteutunut hyvin

tähän mennessä? 2. Mikä on ollut edustamanne tahon rooli näiden hyvien tulosten

saavuttamisessa? 3. Oletteko olleet huolissanne jostakin hankkeen aikana? 4. Miten Nuppu-hankkeen toisessa vaiheessa edetään?

Päättöarvioinnin raportti in liitetiedostona.

7. POHDINTA Hankkeen nimi ja logo kuvastaa aukeamassa olevaa kukkaa. Kukassa ovat valmiina olemassa kaikki ne tekijät, joita kukka tarvitsee auetakseen täyteen kukoistukseensa, mikäli kasvuolosuhteet ovat suotuisat. Näin on jokaisella lapsella ja perheelläkin mahdollisuudet hyvään elämään, jos kasvuolosuhteista pidetään huolta ja perhettä tuetaan silloin kun erilaisista syistä tukea tarvitaan. Nuppu-logossa on kirkkaita ja tummia värisävyjä – niin kuin ihmisen elämässäkin voi olla. Lapsella ja perheellä voi olla hyvinkin isoja vaikeuksia ja ongelmia, mutta kun niihin puututaan ajoissa ja tuetaan perhettä löytämään ratkaisut niihin, vaikeudet voidaan voittaa ja elämä jatkuu. Nuppu-hankkeen pääteemaksi muodostui varhainen avoin yhteistoiminta ja siihen liittyvien työmallien luominen lapsiperheiden kanssa toimiville yli hallintokuntarajojen. Kehittämisen keskiöön nousivat vanhemmuuden tukeminen ja tuen saaminen perheen arkeen. Yhteisenä viitekehyksenä on huolen puheeksiottaminen ja oikea-aikainen tuki. Moniammatilliset kehittäjätiimit löysivät ja sitoutuivat lujasti yhteisiin kehittämiskohteisiin. Päättöarvioinnissa asian ilmaisi hyvin eräs hallinnossa työskentelevä työntekijä näin: ”Tästä hankkeesta hehkuu yhteinen tahtotila, yhteiset tavoitteet ja päämäärät. On tapahtunut todellista verkottumista. Hankkeen asioita on pidettävä esillä ja turvattava jatko.” Hankkeessa työskenneltiin eri hallintokunnista ja eri toimintakulttuureista tulevien ihmisten kanssa. Kahdessa vuodessa päästään tekemään vasta pieni pintaraapaisu toimintatapojen kehittämiseen. Vaikeampaa kuin uusien toimintatapojen oppiminen on entisistä tavoista pois oppiminen. Varhaisessa avoimessa yhteistyössä tekoja tärkeämpää on uudenlainen asenne ja toimintakulttuuri: dialoginen ja tasavertainen kohtaaminen, omasta asiantuntijuudesta luopuminen ja yhteisen ymmärryksen etsiminen. Toimintakulttuuri muuttuu hitaasti ja se mahdollistuu vastaa silloin, kun kaikki toimijat voivat osallistua muutoksen tekemiseen.

35

Osallisuus ja vanhempien aito kumppanuus ovat vasta tulossa osaksi toimintakulttuuria. Osallisuuden edellytyksenä on tiedon saaminen palveluista ja avoimuus toimintatavoissa. Hankkeen aikana tiedon jakamiseen on kiinnitetty erityistä huomiota. Varhaisen tuen merkitystä ja palveluja on pidetty esillä mediassa. Kunnan, järjestöjen ja seurakuntien palveluntuottajat ovat ”löytäneet toisensa uudelleen”, tulleet tietoisiksi toistensa tarjoamista palveluista ja oppineet myös tuntemaan toisiaan ja toistensa osaamista. Merkityksellistä on ollut myös palveluoppaiden kokoaminen niin verkostossa oleville toimijoille kuin lapsiperheille itselleen. Palvelujen esillä olo mediassa ja keskusteluissa tekee niistä myös helpommin saavutettavia ja hyväksyttäviä myös omalle kohdalleen. Uudenlaisen toimintakulttuurin juurtuminen arjen käytäntöihin edellyttää sekä perustason toimijoiden moniammatillista työotetta että poikkihallinnollista johtamisrakennetta. Hankkeen aikana on päästy hyvään kehittämisen alkuun hyödyntämällä käytännössä toimivien asiantuntemusta ja osaamista moniammatillisissa tiimeissä. Yhdistämällä voimavarojamme voimme samalla sekä kehittää palveluja asiakaslähtöiseen suuntaan että helpottaa omaa työkuormaa ja parantaa omaa jaksamista. Moniammatillisuuden ja monitoimijaisuuden leviäminen työyksiköihin ja työtapoihin läpi koko organisaation vaatii vielä aikaa. Hankkeen seuraavan vaiheen ponnistus on saada varhaisen tuen asiat pysyviin kuntien kehittämisen ja johtamisen rakenteisiin. Tarvitaan kaupungin/kunnan johdon asettama varhaisen tuen poikkihallinnollinen johto- /ohjausryhmä, jossa ovat edustettuna kuntien toimialat ja mielellään myös kolmannen sektorin edustus. Ryhmän edustajien tulee olla riittävän korkealta organisaatiotasolta siten, että heillä on valtuudet päättää lasten ja perheiden palveluista sekä välittää tietoa omalle organisaatiolleen. Ryhmällä tulee olla yhteinen tahtotila ja visio varhaisen tuen työn merkityksestä ja tarpeellisuudesta omalla toimialallaan ja koko organisaatiossa. Yhteisen vision taustalla on kuntien strategiat. Esimerkiksi Kokkolan kaupunkistrategian yhdeksi kriittiseksi menestystekijäksi on kirjattu Varhainen puuttuminen ja syrjäytymisen ehkäisy hyvinvointia edistävien sidosryhmien kanssa. Tavoitteena varhainen puuttuminen ja syrjäytymisen ehkäisy on kirjattuna hallitusohjelmasta lähtien moniin kansallisiin ja alueellisiin ohjelmiin, joten asiana aihe on hyvin tunnistettu. Olennaista on saada yhteisiä tekoja ja toimenpiteitä tavoitteiden toteutumisen tueksi kunnallisessa päätöksenteossa ja toiminnassa. Unelmamme on, että jonakin päivänä varhainen tuki ja ehkäisevä työ nähdään kunnissa säästävänä investointina. Kunnat tuskastelevat tällä hetkellä kalliiden korjaavien palvelujen kustannusten kasvun kanssa niin lastensuojelussa, erikoissairaanhoidossa kuin muissakin erityispalveluissa. Kuntatalous on vaikeuksissa ja menoja on karsittava. Mistä silloin säästetään? Tähän saakka on ”säästetty” ehkäisevästä työstä. Sen seurauksena kuntalaisten ongelmat kehittyvät isoiksi ja jälleen korjaavien palvelujen kustannukset kasvavat.

36

Kulkemalla vastakkaiseen suuntaan voimme odottaa sen sijaan huomattaviakin säästöjä pitkällä aikavälillä. Suomessakin on jo näyttöä siitä, että panostamalla tuntuvasti varhaisen tuen palveluihin korjaavien kustannusten kasvu saadaan taitettua jopa jo vuodessa. Pitemmällä aikavälillä panostus alkaa näkyä sekä suorien että välillisten kustannusten vähenemisenä sekä tuottavuuden lisääntymisenä. Tätä asiaa Nuppu- hankkeen toimijat ovat pitäneet esillä ja jatkavat asian puolesta toimimista edelleen hankkeen kakkosvaiheessa. Lähteet Myllärniemi, Anniina 2007: Perhesosiaalityön raportti Varhainen tuki perheiden kanssa tehtävässä sosiaalityössä Niemi, Kristiina 2008: Sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä sosiaalialan opetus- ja tutkimusklinikkatoiminnan kehittämiseen; Kokkolan Yliopistokeskus Chydenius Opetusministeriö 2007: Sosiaalialan korkeakoulutuksen suunta. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:43 Rantamäki, Niina 2008: Keskipohjalaisen sosiaalialan työn tila ja tulevaisuus; Kokkolan Yliopistokeskus Chydenius Sosiaali- ja terveysministeriö 2007: Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävärakennesuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2007:14 Sosiaali- ja terveysministeriö 2008: Perhekeskustoiminnan kehittäminen, PERHE- hankkeen loppuraportti; Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2008:12 Svenlin Anu-Riina (2010): Luentomateriaali: Käytännön opettaja sosiaalialan työn kehittäjänä 11.5.2010 Tuohino, Noora (2007); Käytännön opetus sosiaalityön koulutuksessa. Valtakunnallinen selvitys sosiaalityön käytännön opetuksesta http://varttua.stakes.fi/FI/index.htm diasarja: Lasten asema ja palvelut 1990-luvun lamasta tähän päivään http://www.videonet.fi/thl/20101005/3/3.pdf diasarja: Ehkäisevä työ kustannuksia säästävänä investointina, Jukka Mäkelä