Perheterapeutti1 - 2016

TEEMA: MAAHANMUUTTAJUUS

Maahanmuuttajille tukea ja terapiaa - sivu 6

Mistä vihapuhe kumpuaa? - sivu 28

Kotimajoittajien kokemuksia - sivu 16

2 3

Tässä numerossa

PALSTAT

Päätoimittajalta

ToiminnanjohtajaltaYksi soppa, monta lusikkaa

Pakina Armoa –ilon kautta!

Kirja-arvioLärobok i familjeterapi på svenska

Ilmoitustaulu

Johtokunta ja toimikunta

ARTIKKELIT

Avoimuutta ja kulttuurisensitiivisyyttäHelsingissä toimiva SOS-kriisikeskus tarjoaa lyhytkestoista keskusteluapua kriisistä selviytymisen tueksi maahanmuuttajille yksin, pariskuntana tai perheenä. Kriisivastaanotolla näkyvät maailman konfliktit ja niihin liittyvä raaistunut väkivalta.

Taikinaterapiaa − ystäväperheenä turvapaikanhakijaperheelleTorniolainen perhe meni mukaan turvapaikanhakijoiden ystävätoimintaan. He eivät ole vain antajia, sillä he ovat saaneet kurdiperheeltä paljon.

Familjeterapeut som frivilligarbetare bland asylsökandeDå en familjeterapeut som i 25 år har jobbat inom den kommunala sociala sektorn, går med i frivilligarbete bland flyktingar, ändras rollen som hjälpare till att bli mera interaktiv och personlig.

Turvapaikan hakijoiden kotimajoittajanaOlen 54-vuotias suomalainen lääkäri ja puolisoni on 63-vuotias saksalainen insinööri. Meidän lisäksemme fuusiokodissamme asuvat 57-vuotias irakilainen insinööri, 28-vuotias irakilainen lääketieteen opiskelija sekä ajoittain 27-vuotias meteorologityttäremme ja15-vuotias koiramme.

Kokemushistorian merkitys terapiatyössä Kun olemme sinut itsemme ja kokemushistoriamme kanssa, onhelpompi hyväksyä elämämme sellaisena kuin se on, ilman pelkoa, häpeää tai syyllisyyden tunteita. Kaikki tunteet voivat olla läsnä sellaisina kuin ne oikeasti ovat.

Mikä on perheterapeuttiklubi?Monet perheterapeutit kaipaavat verkostoitumista, mutta yhdistysbyrokratian pyörittämiseen harvalla riittää voimavaroja. Siksi ideoitiin vapaamuotoinen perheterapeuttiklubi.

Syyskoulutuspäivät: Asiakkaan hyvinvointia ja elämänhallintaa edistämässäAllergiatalolle Helsinkiin kokoontui marraskuussa reilu sata perheterapiasta kiinnostunutta mielenkiintoisten puheenvuorojen ja innostuneen keskustelun äärelle.

6

10

12

16

18

521

Perheterapiayhdistyksen jäsenlehti 1/2016

Päätoimittaja:Ritva Karila-HietalaToiminnanjohtaja: Anita BirstolinLehden kokoajat: Anita Birstolin, Ritva Karila-Hietala,Juha MetelinenEditointi: Teija Riikola

Yhteystiedot:Anita BirstolinSuomen perheterapiayhdistys ryLinnankatu 59 C6, 20100 Turkupuh. 044 536 8531

Taitto ja graafinen suunnittelu:Heikki Kännö - Äänimaa Oyheikki.kanno@aanimaa.fi

Mediatiedot:Perheterapeuttilehti on Suomen perheterapiayhdistyksen jäsen-lehti. Lehden tavoitteena on yhdistää jäseniä, tuoda esiin erilaisia perheterapian käytäntöjä ja sovelluksia sekä toimia jäsenten tiedo-tuskanavana. Perheterapeutti-lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Irtonumeron hinta 7 euroa.

Kirjoittajat:Seppo Airaksinen, Anita Birstolin, Katarina Fagerlund, Micaela Grundström, Anne Hakasalo, Ritva Karila-Hietala, Paula Jukkola, Juhani Klankki, Riitta Liinamaa, Juha Metelinen, Marja Rask, Päivi Santalahti, Tuija Tiainen, Riitta Tiitinen ja Liisa Virtanen.

Kannen kuva:Shutterstock

Julkaisija:

www.perheterapiayhdistys.fi

20

22

26

28

ISSN 2323-9557 (Painettu) - ISSN 2341-670X (Verkkojulkaisu)

27323436

Lyhytterapiaa itsemurhaa yrittäneilleSuomen Mielenterveysseurassa on alkanut 2013 projekti, joka tarjoaa tukipalvelua itsemurhaa yrittäneille.

Vihapuheen juuret ja kontekstiVihapuhe on yhteiskunnallinen ongelma. Vihapuheen ymmärtäminen monitasoisena ilmiönä on tärkeää, jotta voimme säilyttää myötätunnon.

Pohjan

valtatie

Va

pa

ud

en

tie

Kirkko

katu

Valtio

nkatu

NURM

O

ILMAJOKI

YLIS

TA

RO

1

2

3

4

56

7

8

9

KutsuSuomen Perheterapiayhdistys ja Pohjanmaan Perheterapeu-tit kutsuvat Sinua osallistumaan viidenteen suomalaiseen perheterapiakongressiin Seinäjoella.

Kongressin läpikäyvinä teemoina ovat osallisuus, kokemuksel-lisuus ja vertaisuus. Luvassa on keskustelua ja vuoropuhelua asiakkaan osallistumisesta omaan hoitoon, perheterapeuttisen hoidon osallisuudesta hoitotarjonnassa. Tulemme käsittelemään kokemuksellisuutta, kuulluksi tulemista, asiakkaan oman elämän ja asiantuntijuuden huomioon ottamista. Puhumme vertaisuu-desta, tasa-arvoisuudesta niin asiakkaan ja terapeutin välillä, asiakkaan ja toisen asiakkaan välillä. Kongressissa on mukana joukko koulutettuja kokemusasiantuntijoita.

Kongressin suojelijana toimii näyttelijä Peter Franzen. Hän on taiteellisessa työssään, kirjassa ja elokuvassa käsitellyt elämän-kokemuksiaan yhtenä kokemusasiantuntijana.

Tervetuloa Seinäjoelle 17.–19.3.2016

KongressipaikkaSeinäjoki Areena, Kirkkokatu 23, 60220 SEINÄJOKI

Huom! Viimeinen ilmoittautumispäivä1.3.2016

OsallistumismaksutPerheterapiayhdistyksen jäsen 320 €ei jäsen 350 €eläkeläinen, päätoiminen opiskelija 150 €

Osallistumismaksut sisältävät päivittäisen ohjelman, lounaan ja kahvit.

Kaikki osallistujat ovat tervetulleita kongressin iltaohjelmiin torstaina 17.3. Seinäjoen Rytmikorjaamolla ja perjantaina 18.3. Seinäjoki Areenassa. Näistä peritään erillinen maksu.

1. Seinäjoki Areena Kirkkokatu 23

2. Rytmikorjaamo Vaasantie 11

3. Matkakeskus Valtionkatu 1

4. Alvar Aalto -keskus

Kaupungintalo, kaupunginkirjasto,

kaupunginteatteri, seurakuntatalo,

lakeuden risti, suojeluskuntatalo,

valtion virastotalo, kansalaistori

Lakeudeltatuulee

V suomalainen perheterapiakongressi

Se inä joe l l a 17 . - 19 .3 .2016

Osallisuus, kokemuksellisuus, vertaisuus

5. Sokos Hotel Lakeus Torikatu 2

6. Sokos Hotel Vaakuna Kauppatori 3

7. Hotelli Cumulus Kauppakatu 10

8. Hotelli Fooninki Kaarretie 4

9. Hotelli Sorsanpesä Törnäväntie 27

www.perheterapia2016.fi

Ritva Karila-HietalaSuomeen PerheterapiayhdistysPuheenjohtaja

Tieteellinen toimikuntaJarl Walhström, puheenjohtajaPäivi Kangas, sihteeriJuha HolmaAntero LassilaVeli-Matti Saarinen

Veli-Matti SaarinenJärjestelytoimikunnan puheenjohtaja

Hilkka RäisänenPohjanmaan Perheterapeutit ryPuheenjohtaja

HUOM! Viimeinen ilmoittautumispäivä7.3.2016

4 5

Päätoimittaja Ritva Karila-HietalaPäätoimittajalta

Tervehdys kaikille!

On hyvä tunne saada toimia suojelijana suomalaiselle

Perheterapia-kongressille 2016.

Toivon tuovani kongressille paitsi näkyvyyttä, myös

omakohtaisen kokemukseni ja ajatuksia lasten, nuor-

ten ja koko perheyhteisön tueksi. Yritän parhaani

mukaan antaa todellisen kuvan myös siitä, miten lap-

suuteni haasteellisessa, mutta myös ymmärtävässä

perheyhteisössä on vaikuttanut suhtautumiseeni elä-

mään tähän mennessä.

Yhtenä tärkeimpänä elämänohjeena itselleni olen pi-

tänyt tällaista ajatusta: ”Jos epäonnistun tai päämäärä

karkaa hetkeksi saavuttamattomiin, koen ne vaiheiksi

matkallani päämäärää kohti.”

Peter Franzén

Lakeudeltatuulee

V suomalainen perheterapiakongressiS e i n ä j o e l l a 17. - 19.3.2016

Osallisuus, kokemuksellisuus, vertaisuus

Näyttelijä-ohjaaja Peter Franzén on kirjoittanut romaanit Tumman veden päällä (Tammi 2010) ja Samoilla silmillä (Tammi 2013).

uomen perheterapiayhdistyksen johtokunta kokoontui tammikuun alussa suunnittelemaan tämän vuoden toimin-

taa. Kokouksessa syntyi yksimielinen päätös tukea Perheterapia-lehden tilaamista. Tämä tarkoittaa sitä, että jos olet yhdistyksen jäsen, on Perheterapia-lehden hinta sinulle ainoastaan 18 eu-roa. Tilaukset tehdään toiminnanjohtaja Anita Birstolinin kautta, joka tarkistaa jäsenyyden.

Perheterapeutti on edelleen jäsenlehtemme. Kyselimme teiltä viime vuonna, olisiko järkevää muuttaa lehti kokonaan digitaali-seksi. Vastauksia ei tullut kovin monta, mutta niistä tuli selväksi, että me perheterapeutit haluamme lukea paperille painettua lehteä.

Tämän vuoden päätapahtuma on V Suomalainen Perheterapia-kongressi Seinäjoella 17. - 19.3.2016. Kongressin aiheita ovat osallisuus, kokemuksellisuus, vertaisuus. Kongressin verkkosi-vut löytyvät osoitteesta www.perheterapia2016.com. Ilmoit-tautumisaikaa on 1.3.2016 asti. Perheterapiayhdistyksen jäse-nenä saat kongressin hinnasta hyvän alennuksen. Tieteellinen ohjelma on hyvin ajankohtainen ja monipuolinen. Kokemus-asiantuntijat ovat näkyvästi läsnä kongressissa omine puheen-

vuoroineen ja esityksineen. Tämän lisäksi he siirtävät oman Olkkari-toimintansa kongressin osallistujien tutustuttavaksi. Toivon, että teitä tulee paikalle mahdollisimman paljon.

Kädessäsi oleva Perheterapeutti-lehti on varsin ajankohtainen ja toivottavasti myös puhutteleva. Pääaiheena on maahan-muuttajuus. Millä tavalla ja minkälaisissa konteksteissa me per-heterapeutteina ja lähimmäisinä kohtaamme maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita? Ulkomaalaistaustaisia ihmisiä on maas-samme nyt enemmän kuin koskaan aiemmin. Tämä merkitsee myös sitä, että kohtaamme heitä jatkossa niin työssämme kuin yksityiselämässämmekin entistä enemmän. Toivottavasti leh-den artikkeleista on apua näihin kohtaamisiin.

Seinäjoella nähdään! Tarttukaa hihasta kiinni ja tulkaa juttelemaan. Tapaamisia odotellen.

Ritva Karila-Hietalapuheenjohtaja

STeemana maahanmuuttajuus

Suomen perheterapiayhdistyksen jäsenenä maksat Perheterapia-lehden

tilauksesta vain 18 €. Yhdistys maksaa loppusumman.

Tilaukset: anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi.

Teksti Ritva Karila-HietalaKuvat Suvi Piironen, Shutterstock

AVOIMUUTTA JA KULTTUURISENSITIIVISYYTTÄTyöskentely maahanmuuttajien kanssa vaatii

Helsingissä toimiva SOS-kriisikeskus tarjoaa lyhytkestoista kes-kusteluapua kriisistä selviytymisen tueksi maahanmuuttajille yksin, pariskuntana tai perheenä. Kriisivastaanotolla näkyvät maailman konfliktit ja niihin liittyvä raaistunut väkivalta.

-kriisikeskuksen maahanmuuttajatyön asian-tuntija Suvi Piironen on työskennellyt Suo-men Mielenterveysseurassa 2013 lähtien.

Koulutukseltaan Piironen on kasvatustieteiden maisteri, sosi-aalipedagogi ja sosiaalityöntekijä. Aikaisemmin hän on tehnyt monikulttuurista nuorisotyötä Berliinissä sekä pakolais- ja maa-hanmuuttajatyötä Suomessa.

SOS-kriisikeskuksessa tehtävä työ ei ole psykoterapiaa, vaan krii-sityötä, johon liittyy terapeuttisia elementtejä. Tapaamiskertoja on keskimäärin viisi, mutta etenkin maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kohdalla tapaamisia on usein enemmän.

Asiakkailla on paljon huolia ja ongelmia, joiden läpikäymiseen tarvitaan aikaa. Lisäksi vaikeista asioista puhuminen vaatii tur-vallisuuden tunnetta ja luottamusta, jotka eivät synny hetkessä. Vastaanotolla käytetään usein tulkkia, joten tapaamisiin varaan tällöin enemmän aikaa.

Kuinka ihmiset löytävät SOS-kriisikeskuksen?

Maahanmuuttajataustaiset asiakkaat tulevat kriisivastaanotolle useimmiten jonkun yhteistyötahon, kuten vastaanottokeskuk-sen tai maahanmuuttajapalvelun, lähettäminä. Jonkin verran asiakkaita tulee myös perusterveydenhuollon ja kolmannen sektorin yhteistyötahojen kautta. Asiakkaat ottavat myös itse suoraan yhteyttä. Silloin he ovat saaneet tietoa internetistä tai tuttavansa suosituksena.

Mistä päin asiakkaat tulevat ja onko jou-kossa turvapaikanhakijoita?

Kansalaisuuksia on kaikista maanosista. Tulosyyt ovat monen-laisia, mutta usein ne liittyvät turvapaikka- tai maahanmuutto-prosessiin sekä kotimaassa tapahtuneisiin traumaattisiin tapah-tumiin. Kriisivastaanotolla näkyvät maailman konfliktit ja niihin liittyvä raaistunut väkivalta.

Turvapaikanhakijoiden määrä ei ole lisääntynyt huomattavasti SOS-kriisikeskuksessa viime aikoina, mutta heidän tilanteensa ovat erityisen monimutkaisia. Taustalla on monia traumaattisia tapahtumia ja elämää levottomissa ja turvattomissa olosuhteis-sa useita vuosia.

SOS

”Asiakas on oman kulttuurinsa asiantuntija ja häneltä saa kysymällä tietoa.”

98

Minkälaisiin ongelmiin haetaan apua?

Useimmat tulevat vastaanotolle yksin tai pariskuntana. Kokonai-sia perheitä on harvemmin. Ongelmat liittyvät usein kuitenkin perhetilanteeseen, erityisesti perheenyhdistämiseen liittyviin vaikeuksiin. Monet ovat erossa perheenjäsenistään, jotka ovat jääneet vaikeisiin olosuhteisiin ja huoli heistä vaikeuttaa elämää täällä Suomessa. Perheenyhdistämisprosessi on pitkä ja kallis ja moni kokee pelkoa siitä, ettei perhettä saa koskaan Suomeen. Toisinaan tilanne on tosi, esimerkiksi 18 vuotta täyttäneiden las-ten kohdalla perheenyhdistämispäätös voi olla kielteinen. Tämä on luonnollisesti vanhemmille järkyttävää ja vaikuttaa voimak-kaasti mielenterveyteen.

Onko turvapaikanhakijoitten yleensä mahdollista saada apua ennen oleskeluluvan saamista Suomeen?

Laki velvoittaa tarjoamaan turvapaikanhakijoille heidän tar-vitsemansa kiireellisen sairaanhoidon lisäksi myös muita ter-veydenhuollon ammattihenkilön välttämättömiksi arvioimia terveyspalveluja. Vastaanottokeskusten perusterveydenhuol-losta ohjataan arvion mukaan jatkohoitoon esimerkiksi lääkä-rikeskuksiin. Keskusteluapua on vähän tarjolla, vaikka monella on suuri tarve tulla kuulluksi omassa vaikeassa elämäntilantees-saan.

Oleskeluluvan myöntämisen jälkeen siirrytään normaaleihin kunnallisiin palveluihin, mutta niihin on usein vaikea löytää ja päästä, ja kielimuuri voi hankaloittaa asioiden hoitoa. Usein ei myöskään tunnisteta monen maahanmuuttajan kompleksisia elämäntilanteita tai esimerkiksi traumatisoitumista.

Minkälaisia ohjeita haluaisit antaa maahan-muuttajia ja turvapaikanhakijoita kohtaa-ville perheterapeuteille?

Perheiden varhainen tuki on erityisen tärkeää. Tutkimuksissa on todettu, että jo toisen vanhemman traumatisoituminen vai-kuttaa lapsiin, ja maahanmuuttajaperheissä usein molemmat vanhemmat voivat olla traumatisoituneita. Myös lapset ovat voineet kohdata vaikeita tapahtumia. Tästä syystä olisi erittäin tärkeää saada perheille varhaista kuntoutusta ja tukea, joissa jokainen perheenjäsen ja perhedynamiikka tulevat huomioi-duiksi.

Monessa kulttuurissa mielenterveyteen liittyvistä asioista pu-huminen voi aiheuttaa häpeää tai pelon siitä, että on ”hullu”. Kohtaamisessa on tärkeää selvittää, miten kukin ymmärtää käsitteet ja minkälaisia merkityksiä niillä on. Yhtä lailla meidän kulttuurimme ja tapamme käsitellä asioita voi tuntua vieraalle tai oudolle. Myös tapa kasvattaa lapsia voi olla erilainen kuin meillä suomalaisilla.

Maahanmuuttajataustaisen kanssa työskentelyssä avoimuus ja läpinäkyvyys ovat kaiken a ja o. On tärkeää pitää dialogi avoime-na, pohtia yhdessä asiakkaan kanssa näitä asioita ja antaa tietoa myös siitä, miten Suomessa on tapana toimia.

Työntekijän on hyvä pitää avoin asenne sekä käyttää aikaa asi-oiden tutkimiseen ja pohtimiseen yhdessä asiakkaan kanssa. Asiakkaan kulttuurisen taustan huomioon ottaminen on tärke-ää, mutta ei vaadi työntekijältä toisen kulttuurin perinpohjaista tuntemusta. Asiakas on oman kulttuurinsa asiantuntija ja hänel-tä saa kysymällä tietoa.

Stereotyyppisiä yleistyksiä tulisi välttää, sillä asiakas tulee näh-dä oman yksilöhistoriansa kautta. Tämä saattaa joskus olla työn-tekijän kompastuskivi, jos mielikuva jostain kulttuuriominai-suudesta on vahva ja johtopäätökset syntyvät sen perusteella. Kulttuurisensitiivisyys tarkoittaa myös työntekijän omaa kult-tuuritietoisuutta. Työntekijä itsekin kantaa oman kulttuurinsa ominaisuuksia mukanaan.

Oletko kokenut vaaratilanteita?

Olen työskennellyt noin seitsemän vuoden ajan pakolaisten, turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien parissa erilaisissa työympäristöissä. Itselläni ei ole koskaan tullut yhtään vaarati-lannetta vastaan. Ihmisten paha olo, epätoivo ja ahdistus ovat näkyneet eri tavoin, mutta tilanteista on aina selvitty puhumal-la. Ihmisillä on voimakas tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi omas-sa, usein epätoivoisessa tilanteessaan ja näille kohtaamisille on annettava aikaa.

Minkälaisia kokemuksia sinulla ontulkin käytöstä?

Tulkki mahdollistaa vuorovaikutuksen ja varmistaa, että asiat tu-levat ymmärretyiksi. Hyvä tulkki tekee keskustelusta soljuvaa ja on aktiivinen osa työskentelyprosessia. Asiakkaan tulee luottaa työntekijän lisäksi myös tulkkiin. Siksi alussa on hyvä käydä läpi vaitiolovelvollisuuteen sekä tulkin rooliin liittyviä asioita: tulkin tehtävä on tulkata kaikki mitään muuttamatta, poistamatta ja li-säämättä. Pulmatilanteita voi syntyä silloin, jos tulkkaus ei mene asianmukaisesti vaan puhutun sisältö muuttuu matkalla tai sii-hen lisätään jotain asiaan kuulumatonta. Koulutetun ja luotetta-van tulkin kanssa tätä pulmaa ei kuitenkaan synny. Tulkkia valit-taessa onkin tarpeellista kiinnittää huomiota siihen, että tulkki on koulutettu ammattitulkki, joka hallitsee ammattisanaston. Tulkkia valittaessa kannattaa huomioida myös sukupuolisensi-tiiviset asiat: on teemoja, joissa esimerkiksi naistulkin läsnäolo on välttämätöntä.

Ritva Karila-HietalaPäätoimittajaPuheenjohtajaSuomen perheterapiayhdistys ry

kriisikeskuksessa tehtävä työ ei ole psykoterapiaa, vaan

kriisityötä, johon liittyy terapeuttisia elementtejä. Tapaamiskertoja on keskimäärin viisi, mutta etenkin maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kohdalla tapaamisia on usein enemmän.”

”SOS

1110

arva voi vaikuttaa rauhanneuvotteluihin tai siihen, minne turvaa hakevat ihmiset ovat päätyneet. Tornio-

lainen perhe meni mukaan turvapaikanhakijoiden ystävä-toimintaan. He eivät ole vain antajia, sillä he ovat saaneet kurdiperheeltä paljon.

Torniossa asutettiin alkusyksyllä 2015 yhden vastaanottokes-kuksen verran turvapaikanhakijoita. Heidän arkensa on turva-paikkapäätöksen odottelua epämääräisen ajan. Se tuntuu pa-halle. Vastaanottokeskuksessa asuu enimmäkseen parhaassa työ- ja koulunkäynti-iässä olevia ihmisiä, vanhempia ja lapsia, jotka vain odottavat. Monella on varmaan muualla Suomessa sukua tai tuttavia, mutta he eivät ole voineet itse vaikuttaa, mi-hin vastaanottokeskukseen heidät sijoitetaan.

Maahantulijoiden määrä herätti monet miettimään, mitä voisi tehdä, jotta ensivaikutelma uudesta maasta olisi turvallinen ja

inhimillinen. Perheessämmekin käytiin tätä keskustelua. Jotain halusimme tehdä, jotta edes hieman voisimme helpottaa joi-denkin elämistä täällä.

Auttamisen motiivitepäitsekkäitä ja itsekkäitä

On vaikea sanoa, kuinka paljon tämä auttamisen halu on inhi-millistä, hyvää, oman tavoitemaailman luomista ja paljonko se on oman hyödyn tavoittelua eli perheen sisällä uuden yhteisen harrastuksen saamista ja lasten maailmankuvan avartamisen tarvetta. Todennäköistesti tulijat hyötyvät suomalaisten tapaa-misesta. Itse ainakin haluaisin vastaavassa tilanteessa, että per-heelleni esiteltäisiin uuden maan tapoja ja paikkoja. Me puoles-taan haluamme, että lapsemme oppivat eri kulttuureita, tapoja

Elämässä on tarinaa ja tarinat kantavat elämää

TAIKINATERAPIAA − ystäväperheenä turvapaikanhakijaperheelle

ja kieliä ja että ihmiset ovat tasa-arvoisia keskenään. Toiveena olivat myös keskustelut maailmanmenosta.

Täytimme SPR:n verkkosivuilla yhteydenottokaavakkeen ja sieltä soitettiin takaisin melko pian. Syksyllä SPR järjesti pika-koulutuksen ystävätoimintaan. Saimme sopivuushaastattelun yhteydessä valita muutamasta tarjolla olevasta perheestä ystä-väperheen. Valinnassa tärkeimpänä pidimme sitä, että perheen lapset olivat lähellä omien lastemme ikää.

Ensimmäisessä tapaamisessa oli SPR:n työntekijä läsnä ja kä-vimme puhelintulkkauksen välityksellä läpi ystävätoiminnan perusasiat. Ne olivat meille itsestäänselvyyksiä, mutta oli tärke-ää, että myös ystäväperheemme tietää ne. Tunnin tulkkauksen jälkeen olemme olleet omillamme. Olisi helpompaa, jos ystävä-perheemme puhuisi soranin lisäksi jotain muuta kieltä. Googlen kuvahaku on tullut tutuksi, samoin piirtäminen ja käsillä selos-taminen sujuu kohtuullisesti.

Kommunikointi vaikeaa, muttatekeminen sujuu

Ystäväperheemme isä on jonkin verran käynyt kouluja ja osaa latinalaisen kirjainjärjestelmän niin, että ymmärrämme. Äiti ei ole koskaan päässyt kouluun ja osaa vaivoin oman kielensä kir-jaimet ja numerot. On hämmentävää huomata, että älykkään ja fiksun oloinen aikuinen nainen ei osaa pitää kynää kädessään oikein ja kellonajat, päivämäärät, kuukausien nimet ja kilomet-rimäärät tuntuvat olevan vieraita perheen äidille. Kouluja käy-neempi on todellakin perheen pää. Suomen kielen oppiminen alkoi siis puhumalla.

Leikkipuistossa lasten touhut ja aikuisten valvonta vaikuttavat toimivan seurueessamme samalla tavalla. Kirjastossa näytimme kädestä pitäen, miten kirjoja lainataan. Kirjaston henkilökunta esitteli pyytämättä helppoja suomenkielisiä kuvakirjoja. Pulkka-mäki on lapsille yhtä hauskaa - ja aikuisille yhtä rankkaa - kult-tuurista riippumatta. Hiihtämistä lapset ovat päässeet kokeile-maan. Sekin vaikutti heistä kivalle, mutta vaikealle. Uimahallissa ei tullut yllätyksiä. Koko nais-tyttöporukkamme istui saunas-sa suomalaisittain ja hallin puolella polskittiin uimapuvuissa. Uintitaito on ystäväperheeltämme Irakin vuoristossa jäänyt oppimatta, mutta silti vesi ei ainakaan lapsia pelottanut. Hama-helmet, piirtämiset ja muistipelit onnistuvat. Musiikkiopiston oppilaskonsertit ja Lucia-juhla on katsottu.

Olemme tehneet yhdessä ruokaa. Päälinja tässä on niin, että meidän kotiruoka on mautonta ja yksinkertaista. Heillä syödään puolestaan maukasta, huolella tehtyä ja kaunista. Perheen äiti on todella hyvä kokki. On ollut ihanaa maistaa, haistaa ja nähdä monenlaisia kurdiruokia. Mies ilmeisesti pysyy kokkausasioiden ulkopuolella heidän kulttuurissaan.

Ystäväperheharrastus tuntuu oikealle. Emme ole antajia, vaan tasavertaisesti myös saamme. On surullista, että heidän elämäs-tään ja kulttuuristaan ei voi näillä kielitaidoilla juuri keskustella. Aivan selvästi heillä on traumaattista taustaa: kuten kulkeminen yli vuoriston sekä ampumisten ja teloitusten näkeminen. Täs-tä on kartan ja eleiden kanssa harhauduttu vähän puhumaan, vaikka aihetta välttelemme. Uskontojen eroista olemme joten-kin onnistuneet kommunikoimaan, toinen toisiltamme oppien. Omista arkipulmista ei nykyään oikein kehtaa ääneen puhua.

Ystäväperheen lasten oppimiskyky on hämmentävän hyvä. He oppivat viikoittain uusia sanoja ja taitoja, varsinkin nyt, kun pää-sivät kouluun. Ei tule kestämään kauan, kun he ovat vanhem-piensa tulkkeja. On vaikea uskoa, että perheen aikuiset alkavat toden teolla kotoutua ja oppia ennen turvapaikkapäätöstä. Tämä on myös omassa toiminnassamme pulma. On vaikea tie-tää, paljonko voi kieltä opettaa, kun ei tiedä, haluaako toinen juuri nyt oppia. Toivottavasti perheen aikuisten mieli jaksaa tä-män elämänvaiheen. He ovat jättäneet paljon taakseen, mutta tulevaisuudesta vielä ei ole mitään varmaa tulevaisuuden.

Meillä on tarjota vain tätä taikinaterapiaa, eli arjen puuhailua. Ehkä yhteiset hetkemme antavat vähän voimaa heille kestää eteenpäin. Tuntuu epäreilulta, että ystäväperhetoiminta on meille vain lisä muun mielekkään elämän joukossa, kun heille se voi olla hyvinkin tärkeä kannatteleva voima arkeen tässä nyt.

Liisa VirtanenPerheterapeutti ETTornio

”Emme ole antajia, vaan tasavertaisesti myös saamme.”

Teksti Liisa VirtanenKuvat Shutterstock

H

12 13

n socialarbetare och familjeterapeut har en viss roll i förhållandet till sina kunder. Förhållningssättet till klienterna är sakligt, empatiskt, professionellt

men också på ett plan distanserat. Då en familjeterapeut som i 25 år har jobbat inom den kommunala sociala sek-torn, går med i frivilligarbete bland flyktingar, ändras rollen som hjälpare till att bli mera interaktiv och personlig. Detta väcker tankar om att människor kan mötas på olika nivåer och ändå göra en skillnad i andra människors vardag.

Jag har jobbat inom den kommunala sociala sektorn med så gott som alla frågor inom den öppna vården. Barnskyddet, fa-miljerådgivning samt ärenden gällande barns bästa och välmå-ende har alltid varit de teman jag brunnit för. För att förstå växel-verkan mellan familjemedlemmar på ett djupare plan utbildade jag mig till familjeterapeut år 2008. Mitt personliga intresse och min nyfikenhet att bekanta mig med varje individ i en familj och att förstå de olika system som finns i familjer, har bara tilltagit med åren och gör att arbetet ännu känns mycket meningsfullt.

Erfarenhet av flyktningarsedan 1980-talet

Mitt intresse för främmande kulturer och utlänningars situa-tion i vårt land har också funnits med under hela min arbets-karriär. På 1980-talet var jag ansvarig flyktingarbetare i en liten kommun och situationen var helt en annan än vad den är idag. Kommunen tog emot 20 flyktingar från Vietnam. Finlands eko-nomiska läge var stabilt och den allmänna inställningen till flyk-tingar var avvaktande men också nyfiken och positiv. Privata bolag och fabriker tog kontakt med den flyktingansvariga och erbjöd vietnameserna arbete. De kunde välja och vraka bland arbeten som stod till buds. Flyktingarna var mycket omtyckta och duktiga arbetstagare. På den tiden fanns det också frivilliga som tog sig an flyktingarnas integrering i samhället och de bild-ade vänskapsband som säkert har bestått till dags dato.

Förra året fick vårt land uppleva något helt annat och det tog oss alla på säng. Ingen var förberedd på den stora flyktingvågen

Tekst Micaela GruntströmBilder Freeimages

E

Familjeterapeut som

frivilligarbetare bland

asylsökande

som drog ut över Europa och som också utsträckte sig till våra nordligaste länder. Det har lätt till en stor kris i landet och har delat finska folket. Den ekonomiska situationen idag är mycket mer ansträngd än den på 1980-talet då jag var aktiv inom flyk-tingarbetet inom ramen för min kommunala tjänst.

Senaste höst, då de asylsökande strömmade in i landet i stora grupper, tvingades vi finländare bemöta våra egna rädslor för det främmade och det nya. Tankar om ovisshet och osäkerhet införframtiden har dykt upp och vi har varit tvungna att omvär-dera våra attityder. För många av oss har det inte varit lätt. Sam-tidigt har vi fått uppleva en uppslutning av människor som vill göra gott och som vill önska våra nya invånare välkomna och göra deras integrering en aning lättare. Många organisationer har lagt märke till ett stort antal nya aktiva i frivilligverksam-heten. Folk har också tagit egna initiativ i olika delar av landet och t.ex. olika Facebookgrupper har samlat människor kring projekt. Man har snabbt och effektivt kunnat engagera stora massor i flyktingfrågan. Jag själv gick med i frivilligverksam-heten just genom en dylik Facebookgrupp.

Vänlighet och hjälp där det finns behov

Mottagningscentralen där jag fungerar som frivillig, är en bygg-nad som tidigare fungerat som åldringshem. Det är en gammal anstalt med små rum där de asylsökande har egna sängar men inte plats för så mycket mer. Det är en mottagningscentral för barnfamiljer vilket satt sin egen prägel på just denna central. Många av de frivilliga som startade i Facebookgruppen har se-dermera blivit anställda som personal och det har varit mycket lyckat eftersom personerna verkligen har ett brinnande intresse för att jobba med de asylsökande.

Vi frivilliga är administrerade under FRK:s verksamhet för fri-villigarbete. Den frivillige kan själv bestämma över sin egen arbetsinsats, hur ofta och hur aktivt hen deltar. De frivilliga har inte heller någon direkt arbetsuppgift utan kan själva ganska långt bestämma vad hen vill göra. Vi frivilliga har deltagit i ut-delning av maten p.g.a. att denna förläggning inte har utrym-

14 15

men för de asylsökande att själv göra mat. Meningen är att de asylsökande småningom skall sköta de flesta praktiska dagsyss-lorna självständigt. De frivilligas största och viktigaste uppgift är att finnas till hands för flyktingarna och bemöta dem på det mänskliga planet.

Ett nytt språk via lek och musik

Man har som frivilligarbetare också kunnat organisera grupper med olika teman. På mottagningscentralen finns frivilliga som drar t.ex. en ”Suomi-klubi” där man diskuterar frågor gällande Finland, grupper för finska lektioner, pysselklubb och två musik-lekklubbar för barn.

Jag har deltagit som hjälpledare i den ena musiklekklubben och det har varit inspirerande. Barnen är ca. 20 till antalet och alla är ivriga när de första sångtonerna tas. Föräldrarna följer ofta nöjt med hur deras barn så intensivt och med ett visst allvar tagit del i klubben. Musikklubbens ändamål har varit att erbju-da ett roligt avbrott i vardagen samt att med hjälp av sång och ord småningom lära ut det nya landets språk. Huvudansvariga i klubben är en utbildad sångpedagog och har själv hittat på de flesta sångerna.

Vi har tragglat igenom t.ex. veckodagarna med hjälp av en viss melodi som sen upprepas varje gång. Barnen har mest av allt gillat ”pää-olkapää-peppu” sången och de sjunger den ibland tillsammans med föräldrarna efter klubben. När instrumenten tas upp ur kassen och barnen en stund spelar var sitt instru-ment, står glädjen högt i tak.

Jag själv sjunger i kör på min fritid så sång och musik är en viktig del i mitt liv och det har varit upplyftande att få bemöta barn på också detta plan. Det kunde jämföras med de situationer då jag i mitt dagliga arbete försöker få barn med i diskussioner angåen-de deras familjeliv vilket ibland kan kännas utmanande.

Trots att vi endast är två ledare med 20 barn, har det aldrig upp-stått några större konflikter mellan barnen, vilket ofta sker i sto-ra barngrupper. De större barnen har också på ett myndigt sätt rättat till de mindre barnens beteenden. Den glada stämningen under musikklubben har ofta lett till både planerade eller mera spontana musikaliska stunder mellan både asylsökanden och frivilliga.

Magdans skaparsamhörighet

Vid vissa tillfällen ordnades magdansstunder för endast kvin-norna. Då kunde jag ta i bruk en av mina mer skapande intres-sen som är dans och på det viset via rörelse och musik uppleva en samhörighet med människor jag inte har ett gemensamt språk med. Den händelse som starkast etsat sig i mitt minne är den gången när några av männen, som är musiker, började spe-la på de instrument som barnen använt i musikklubben. Snabbt fylldes hela korridoren av människor, både asylsökande och fri-villiga, som sjöng, spelade och dansade tillsammans. Stämning-en kan inte beskrivas utan bara upplevas.

Jag har lagt märke till att musik och dans är en viktig faktor i de asylsökandes liv. Musiken får dem att glömma vardagen och alla bekymmer för en stund men samtidigt också komma sin egen kultur lite närmare. Det är viktigt att lyssna på sånger som är bekanta och viktiga för en. Jag tror att allt detta hjälper dem att integreras bättre i samhället. Frivilliga har också arrangerat en insamling av instrument som asylsökanden har i sina respektive hemländer för att de skall kunna musicera på egen hand.

Som frivillig har jag haft nytta av min utbildning som terapeut och socialarbetare. Några av de asylsökande har berättat om de traumatiska händelserna under den långa flykten från sina hemländer, om sin saknad av sina nära och kära och över sin oro över framtiden. Det är också viktigt att vara lyhörd och t.ex. lägga märke till små tecken som visar på att någon inte mår bra. En mamma kom en dag inte till maten och då jag frågade hen-nes man om det, berättade han att hon gråter och är ledsen. Han bad mig gå och prata med henne. Jag gick till hennes rum där hon satt på sängen och grät och jag sade att hennes man bett mig komma. Hon sade att hon saknade sina släktingar så

mycket. Mannen var lite besviken på att han hade övertalat hen-ne att fly och nu är hon bara ledsen. Åt mannen sade jag att han kunde låta henne gråta för det känns kanske bättre efteråt. Det att hon saknar sin familj behöver inte betyda att hon inte tyckte att det var ett bra beslut att fly. Familjen kommer från ett mycket svårt område där ISIS är aktivt. Med mamman tittade vi på foton på hennes släktingar, hon grät en stund och jag gav henne en kram. Efter en stund kom hon ut ur rummet och verkade vara samlad.

Vid dylika tillfällen kommer de kunskaper jag har från mitt ar-bete bland t.ex. traumatiserade människor, väl till användning och jag känner sig trygg med att bemöta människor med deras känslor. Samtidigt kan jag som frivillig vara mera personlig än vad jag är som professionell hjälpare. En frivilligarbetare når in-dividerna i deras vardagsmiljö.

Människorna på mottagningscentralen väcker också mera käns-lor hos en själv och det är svårt att lämna ”jobbet” bakom sig efter en dag där. Man blir något mellan hjälpare och vän i rollen som frivillig.

I jobbet som frivillig bland asylsökande, har jag kunnat glömma min professionella roll och fått användning för mera personliga och skapande kunskaper. De asylsökande har också gett mig och lärt mig mycket. Jag har fått uppleva deras stora tilltro till framtiden och en stor glädje och medmänsklig värme trots allt det tunga de har varit med om. Det har gett perspektiv på eget liv och också på det dagliga arbetet med tanke på hur lätt vi fin-ländare kanske faller in i mera pessimistiska tankebanor.

De asylsökandes värme inom familjen har också varit skönjbar. Det betyder ju inte att inte det finns svårigheter och problem angående dagens flyktingsituation i vårt land. Men det finns mycket vi medmänniskor kan göra med små insatser.

Micaela GrundströmSocialarbetare och familjeterapeutFamiljerådgivningsbyrån i Helsingfors

”Man blir något mellan hjälpare och vän i rollen som frivillig.”

1716

Vasemmalta: Josua Gierens, Yarub Al-Jareh, Thaer Ibrahim.

Teksti ja kuva Päivi Santalahti

Turvapaikanhakijoiden kotimajoittajana

lokuussa turvapaikanhakijoita tuli Euroopan halki Suomen perukoille. Hieman hitaasti lämpenevänä seurailin tilannetta sohvalla, kun puolisoni ja monet ystäväni olivat jo keräämässä ja lajittelemassa vaat-teita tulijoille. Facebookissa ryhmät organisoituivat.

He tiedottivat ennen Tornion järjestelykeskuksen avaamista, missä turvapaikanhakijoita on jäämässä kadulle ja ohjasivat ja kuljettivat ihmisiä poliisiasemille ja sieltä hätämajoituskeskuk-siin. Huomasin, että meillähän on tyhjää tilaa, kun lapset ovat jo omillaan.

Viikonlopun aikana sovin perheeni kanssa, että majoitamme tu-lijaperheen. Järjestin pienen erillisen keittiön ja petasin sängyt. Pieni jännityksen tunne ja perhosia vatsassa.

Byrokratia tuntui tuskastuttavan hitaalta. Maahanmuuttoviras-ton sivuilta näin, että kotimajoituksen organisointi on ohjattu facebook-ryhmän verkostolle. Mieheni meni mukaan Turun ryh-män toimintaan ja pian pakolaisperhettä odottavat huoneem-me ammottivat tyhjyyttään pyyheliinat sängyn päälle viikattui-na.

Tutustuimme muutamiin mukaviin maahan tulleisiin turvapai-kanhakijoihin. Kerroimme heille, että haemme majoitettavia ja kuvailimme perhettämme ja kotiamme. Työskentelen viikot Helsingissä ja puolisoni Josua on työn lisäksi vapaaehtoistöissä, joten emme ole aina paikalla, eikä ruoka, vaate ja siivoushuoltoa ole. Yhteisen pohdinnan jälkeen vaikutti siltä, että tuntemillam-me lapsiperheillä on kotiamme paremmat olot lähimmässä hä-tämajoitusyksikössä. Siellä on muita lapsiperheitä ja englantia osaamattomille äideille omanmaalaisia ystäviä.

Kotiimme muutti siten kaksi irakilaista miestä: 57-vuotias bag-dadilainen insinööri Thaer ja hänen 28-vuotias Ukrainassa lääke-tiedettä opiskellut poikansa Yarub. Sielujen yhteys oli jo löytynyt Thaeriin, jota olimme nähneet enemmän ja myöhemmin myös Yarubiin. Kun puitteet oli käyty läpi, tuntui tarpeettomalta tehdä pikkuasioista sen suurempaa säännöstöä. Vieraamme ovat hie-notunteisuuden ja yksityisyyden kunnioittamisen mestareita. Olen itse 54-vuotias suomalainen lääkäri ja puolisoni on 63-vuo-tias saksalainen insinööri. Meidän lisäksemme fuusiokodissam-me asuvat nyt siis 57-vuotias irakilainen insinööri, 28-vuotias

irakilainen lääketieteen opiskelija sekä ajoittain 27-vuotias me-teorologityttäremme ja 15-vuotias koiramme.

Mitä olemme saaneet? Olemme vuosia käyneet puolisoni kans-sa perjantaisin saunassa ja avannossa, jonka jälkeen olemme syöneet, juoneet viiniä ja katsoneet tv:tä. En olisi ikinä uskonut, että jonain perjantaina lähden saunasta hiljaisessa lumisateessa miettien, miltäköhän tämä tuntuu mukana olevalta irakilaisel-ta? tv:n katsominen tuntuu nyt kalpealta, kun vertaa sitä iraki-laiseen illalliseen ja tarinoihin maasta, josta en oikeastaan pom-mitusten ja massatuhoaseiden etsimisen lisäksi tiedä mitään. Joskus Yarubilla ja Thaerilla on menoa, ja on kiva poikkeus olla kotona kahden.

Tuntuu ihmeelliseltä, kun kävelyllä metsässä syntyy jaettu oival-lus täysin meillä vieraassa ympäristöstä tulevan ihmisen kanssa siitä, että kivestä kasvava puu näyttää materialisoituneelta Mag-ritten maalaukselta.

Mediassa vellova ja usein epäinhimillistävä puhe turvapaikan-hakijoista tuntuu käsittämättömältä. 32 000 maahan tullutta turvapaikanhakijaa ovat yksilöitä: joku on korkeasti koulutettu, joku ei, joku uskonnollinen toinen ei. Monet ovat intohimoisia jalkapalloilijoita, mutta joku soittaa mieluummin udia, toinen pianoa, kolmas viulua ja neljäs harrastaa kuvataiteita. Kaikki yk-silöitä.

Tämä oli minun tarinani, onnellinen toistaiseksi. Tällä hetkellä on tyven suvantovaihe. Jos turvapaikkapäätös on positiivinen, alkaa varsinainen integroituminen yhteiskuntaan. Se on toden-näköisesti helpompaa, jos jo hakuvaiheessa on nähnyt läheltä suomalaista arkea. Kielteinen päätös on puolestaan todennä-köisesti traaginen paitsi hakijalle myös häneen läheisesti tutus-tuneelle kotimajoittajalle.

Kotimajoituksesta kiinnostuneille on koottu tietoa osoitteeseen refugees-welcome.fi.

Päivi SantalahtiLastenpsykiatrian erikoislääkäriperheterapeuttidosentti

E

18 19

siantuntijuus ei ole pelkää teoriaviisautta vaan sen lisäksi on tärkeää käyttää tunneälyä, herkkyyttä ja in-tuitiota. Ihmisten elämä ei ole sovitettavissa teorioihin,

vaan terapiaprosessi on elävää prosessia kahden ihmisen välillä. Se on yhdessä ymmärtämistä ja tilan luomista välillemme.

Terapeutteina työhömme vaikuttaa oma kokemushistoriamme, kuten missä, milloin ja millaiseen elämäntilanteeseen olemme syntyneet. Meidän ei tulisi olla oman mielemme kahleissa, vaan osata tunnistaa, mikä meitä liikuttaa ja miten se liittyy elämän-historiaamme, vai liittyykö? Kuinka me valjastaisimme mielem-me liikkeet hyvällä tavalla asiakkaidemme eduksi?

Näiden asioiden tiedostaminen ja hyväksyminen on meille tera-peuteille tärkeää ja ne auttavat meitä saamaan kosketuspintaa niin omiin kuin asiakkaidemme tarinoihin ja kokemuksiin. Myös omaan ammatinvalintaan vaikuttaneiden asioiden tiedostami-nen on tärkeää, ja on hyvä ymmärtää, miksi juuri meistä tuli te-rapeutteja ja mikä vaikutus sillä on elämäämme.

Kokemushistorian merkitys terapiatyössä

”Uusi ei synny pelkästään uudesta vaan vanhan oivaltamisesta uudella tavalla.” Søren Kierkegaard

Niin terapeuttien kuin asiakkaidenkin sukupolvien ketju ja omaksumamme roolit heijastuvat työhömme ja herättelevät si-säisiä ääniämme, joita joko tuotamme tai jätämme tuottamatta terapiatilanteissa.

Kyky virittäytyä erilaisiin tunnetiloihin on merkityksellistä. Sii-hen vaikuttavat tavat, joilla meitä on pidetty sylissä, lohdutettu, rakastettu ja annettu tilaa tunteillemme, myös negatiivisille. Ne jäävät kehomuistiimme ja vapauttavat meidät olemaan aidosti läsnä asiakkaillemme.

Emme voi irrottaa omaa elämänhistoriaamme itsestämme työs-säkään, vaan se on läsnä. Kuunnellessamme toistemme tarinoi-ta muistamme samalla omiamme, kuten Kauko Haarakangas on sanonut. Kun olemme sinut itsemme ja kokemushistoriamme kanssa, on helpompi hyväksyä elämämme sellaisena kuin se on, ilman pelkoa, häpeää tai syyllisyyden tunteita. Kaikki tunteet voivat olla läsnä sellaisina kuin ne oikeasti ovat.

Elämänhistoriastamme nousevat kiinnostuksen kohteet, kuten musiikki, kirjallisuus, urheilu tai valokuvaus, saattavat olla käyt-tövoimana terapiatilanteissa kunhan ne eivät vie tilaa asiakkail-tamme. Ne otetaan käyttöön silloin, jos niistä löytyy yhteinen peilipinta asiakkaidemme kanssa. Muuten ne voivat toimia tera-peuttien omana työssä jaksamisen välineenä.

Lisäksi uskomusjärjestelmämme vaikuttavat tapaamme tehdä työtä, mutta ne eivät saa toimia esteenä asiakastyössä sulkien jotain tärkeää väliltämme. Tuokaamme läpinäkyvyys kunniaan.

Meidän ei myöskään tarvitse yrittää hallita terapiatilannetta, vaan voimme antaa tilanteen viedä olemalla lähellä ja läsnä. Asi-akkaan kuuleminen ja oivalluksen kunnioittaminen lisäävät asi-akkaidemme toimijuutta. Ei tarvitse niin kovasti yrittää auttaa, vaan osata olla niin, ettei meistä olisi haittaa.

Oman sisäisen äänemme hiljentämisen taito siten, että antai-simme tilaa asiakkaidemme äänille ja tarkentaisimme heidän

ajatuksiaan tarjoamatta omia oivalluksiamme. Joku päivä tuo-limme voivat vaihtua, jolloin kykenisimme ehkä paremmin asettautumaan asiakkaidemme asemaan. Asiakkaat ovat meille arvokkaita työpareja, jolloin saamme heidän asiantuntijuutensa ja toimijuutensa yhteiseen käyttöön.

Haluamme haastaa lukijoita pohtimaan artikkelimme herättä-miä ajatuksia. Otamme mielellämme ja kiitollisin mielin vastaan palautetta.

Marja Raskmarja.rask@kotiportti.fi Tuija Tiainentuija.tiainen@pp1.inet.fi

”Osallisuus synnyttää oikeanlaista nöyryyttä, osattomuus synnyttää uhmaa.” Hilkka Olkinuora

Teksti Marja Rask, Tuija TiainenKuva Freeimages

A

20 21

Toiminnanjohtajalta

uomen perheterapiayhdistyksen tarkoituksena on kehittää ja vahvistaa perheterapiaa ja perheterapeuttista työskente-

lyä sekä lisätä perheterapeuttien välistä yhteistyötä. Eri puolel-la Suomea onkin hyvin toimivia perheterapia-alueyhdistyksiä, mutta monin paikoin paikallinen toiminta on hiipunut. Lain mukaan rekisteröity yhdistystoiminta vaatii toimihenkilöt, ta-lousarvion, toimintasuunnitelman, toimintakertomuksen, tilin-päätöksen yms., olipa toiminta kuinka pienimuotoista tahansa.

Monet perheterapeutit kaipaavat verkostoitumista, mutta yhdistysbyrokratian pyörittämiseen kenelläkään ei riitä voi-mavaroja. Torniossa verkostoitumista ryhdyttiin kehittämään ideoimalla vapaamuotoinen perheterapeuttiklubi. Tarvitaan vain perheterapeuttien kokoon kutsuminen tiettyyn paikkaan. Kokoontumisia on aina, kun vain joku innostuu lähettämään ko-kouskutsun. Suomen perheterapiayhdistyksen johtokunta piti ideaa loistavana ja toivoo toiminnan leviävän ympäri Suomen. Perheterapeutit voisivat järjestää Perheterapeuttiklubien ver-koston avulla esimerkiksi koulutuksia paikkakunnalleen. Maksut sekä muu virallinen puoli kulkisi Suomen perheterapiayhdistyk-sen kautta, sillä rahaliikenne vaatii rekisteröidyn yhdistyksen. Mietinnässä on myös muunlainen klubitoiminnan tukeminen.

Perheterapeuttiklubi Rovaniemellä 14.5.2016

Tapaaminen aloitetaan yhteisellä omakustanteisella lounaalla klo 12.

Ilmoittaudu sähköpostilla jollekulle meistä, vappuun mennessä, osoitteet alla. Varaamme paikan, kunhan tiedämme klubilaisten määrän. Ilmoitamme osallistujille paikan sähköpostitse.

Nähdään!

Anne Hakasalo, Paula Jukkola, Riitta Liinamaa

Kutsu

Mikä on Perheterapiaklubi?

Ilmoittautumiset:anne.hakasalo@hotmail.com

paula.jukkola@gmail.com

riitta.liinamaa@luukku.com

S

iides suomalainen perheterapiakongressi on aivan ovella. Kongressiin ilmoittautumisia on tullut odotettua vähem-

män. Tämä on yllätys, koska kongressin teemat ovat mitä ajan-kohtaisimpia ja ohjelma todella priimaa. Olen jo pidempään ollut mukana STM:ssä lasten ja nuorten mielenterveystyön työ-ryhmässä, jossa viimeiset pari vuotta on keskusteltu myös las-ten, nuorten ja perheiden palveluista tulevassa sote-organisaa-tiossa. Soten toimintaperiaatteiksi on nostettu mm. osallisuus palveluiden suunnittelussa ja kehittämisessä aito kohtaaminen, vertaistuki ja yhteisöllisyys. Juuri näistä teemoista tulevan kon-gressin monipuolinen ohjelma koostuu.

Palveluita ollaan sotessa toteuttamassa täydellisellä horisontaa-lisella ja vertikaalisella integraatiolla, mikä tarkoittaa kansanval-taisuuden voimaannuttamista ja julkisvallan uudistusta. Uudes-sa toimintamallissa kansalaisille mahdollistetaan monin tavoin osallistuminen itseään koskevaan päätöksen tekoon, hoitoonsa ja hoidon suunnitteluun. Läpinäkyvyys ja tiedon saati lisäänty-vät. Kokemusasiantuntijoita on alettu kouluttamaan yhä enem-män eri puolilla maata, Seinäjoki ja Etelä-Pohjanmaa ovat siinä edelläkävijöitä.

Osallisuus, perheet ja soteV Yhteistyöllä hyvinvointia ja terveyttä 2025-hankkeen tavoittee-na on lasten, nuorten ja perheiden voimavarojen ja elämänhal-

linnan vahvistaminen sekä osallisuus ja kohdatuksi tuleminen. Kansalaiset pitää saada mukaan palveluiden suunnitteluun, huomio kiinnitetään lapsiperhelähtöisyyteen ja väestön kuule-miseen.

Käykääpä tutustumassa kongressin ohjelmaan www.perhetera-pia2016.fi ja osallistukaa, hintakin on todella edullinen.

Anita BirstolinToiminnanjohtajaSuomen perheterapiayhdistys

Lakeudeltatuulee

V suomalainen perheterapiakongressiS e i n ä j o e l l a 17. - 19.3.2016

Osallisuus, kokemuksellisuus, vertaisuus

perheterapia2016.fi

Toiminnanjohtaja Anita Birstolin

22 23

uomen perheterapiayhdistys ry:n syyskoulutus-päivät järjestettiin marraskuussa Helsingissä. Koulutuspäivien sisällöstä vastasivat Dialogicin ja

Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen järjestämän perhe- ja pariterapian kouluttajakoulutuksen opiskelijat ja ohjaajat.

Allergiatalolle kokoontui reilu sata perheterapiasta kiinnostu-nutta mielenkiintoisten puheenvuorojen ja innostuneen kes-kustelun äärelle.

Koulutuspäivien tarkoituksena oli haastaa osanottajia pohti-maan kahta kysymystä. Miten minä ja me perheterapeutteina voimme edistää asiakkainamme olevien ihmisten hyvinvointia? Miten meidän kannattaa toimia palvelujärjestelmissä ja autta-missysteemeissä, jotta asiakkaittemme omat kyvyt jatkaa elä-määnsä omissa sosiaalisissa verkostoissa vahvistuisivat?

Asiakkaan hyvinvointia ja elämänhallintaa edistämässä

S

Teksti Seppo AiraksinenKuvat Juha Metelinen, Shutterstock Kuvamuokkaus Heikki Kännö

Suuria muutoksia tapahtumassaEnsimmäisessä puheenvuorossa Jaakko Seikkula ja Pekka Holm herättelivät keskustelua dialogisesta ihmiskäsityksestä ja sen merkityksestä hyvinvointiin ja mielenterveyteen.

Jaakko Seikkulan mukaan elämme parhaillaan huikeaa kehityk-sen ja muutoksen aikaa: psykiatrinen työ sekä eri hoitomuotoja integroiva perhekeskeinen työ ovat kehittymässä koko ihmisyy-den huomioivan psykososiaaliseen suuntaan. Terapiassa psyko-sosiaalisen toimintakyvyn lisääminen on tärkeä tavoite. Toinen kehityssuunta on, että ihmisten väliset dialogiset suhteet ovat aiempaa tärkeämpiä terapiatilanteiden tutkimisessa.

Kohtaaminen sekä asiakkaan ja terapeutin välisen suhteen tutki-minen ovat terapiatilanteissa merkityksellisiä. Dialogi ei ole vain kielellistä kommunikaatiota, vaan se on ruumiillinen prosessi. Psykoterapiassa tämä muutos merkitsee siirtymistä kielellisten

asioiden tutkimisesta aistimusten tutkimiseen. Ollaan kiinnos-tuneita siitä, miten terapiatilanteissa ollaan. Seikkula muistutti, että jo nyt tiedetään asiakkaiden vastaavan enemmän siihen, miten terapeutti asiansa sanoo kuin siihen, mitä hän sanoo.

Pysähdy hetkeentässä ja nyt

Terapeutteina meidän on tarkoitus vastata toisten tarpeisiin ja olla avuksi. Pekka Holm kuvasi dialogista suhdetta ihmisten vä-lisissä kohtaamisissa, jotka ovat ainutkertaisia ja eläviä. Yleisen ymmärryksen sijaan pitäisi kiinnostua siitä, mitä tapahtuu tässä ja nyt. Inhimillisiä prosesseja tulisi kohdata ja kuvata elävinä ko-konaisuuksina.

Auttamistyössä vaikuttavuutta tulisi arvioida suoritteiden mää-rän sijaan tutkimalla suhteen laatua. Pekka Holm kysyi: Toi-mimmeko niin, että ihmisten omat toimintamahdollisuudet

vahvistuvat? Tulevatko tapaamisissa asiakkaiden omat äänet kuulluksi? Kysytäänkö sitä, mitä asiakkaat itse tapaamisilta ha-luavat ja onko tapaamisista apua asiakkaille? Onko tuen ja avun perusta tilanteiden ainutkertaisuus vai joku muu?

Terapeutti ujuttautui mukaan tapaamisiin

Toisessa osiossa valotettiin dialogisuutta peruspalveluissa. Tii-na Tuominen pohti lapsen peruskoulun mittaisen koulupolun vaiheita, ja sen matkan varrella tapahtuneita kohtaamisia ja suh-teita. Esimerkkitapauksen vaiheisiin liittyi myös peruspalvelujen tukitoimia. Keskeisenä hyvinvointia lisäävänä tekijänä erottui-vat erityisesti merkitykselliset ihmissuhteet ja kunnioittavat kohtaamiset. Tilanteet, joissa oli mahdollista tulla kuulluksi ja kokea aitoa arvostusta sellaisena kuin on. Esimerkkitapauksessa opettaja kuvasi suhdetta oppilaisiin osuvasti termillä rakkauden pedagogiikka.

Syyskoulutuspäivät Helsingissä 12. -13.11.2015

24 25

Kristiina Jussila esitteli psykiatrisen sairaanhoitajan työtä perus-palveluissa toimivien työntekijöiden kanssa. Psykiatrisen työn erityisosaamisessa korostui taito vuoropuhelun synnyttämiseen työntekijöiden ja asiakkaiden hyvin erilaistenkin kokemusmaail-moiden ja selitysmallien välille. Tärkeässä osassa oli psykiatrisen työntekijän liittyminen sujuvasti osaksi peruspalvelujen tavan-omaisia käytäntöjä ”ujuttautumalla” mukaan yhteisiin tapaami-siin ilman jäykkiä lähete-, diagnosointi- tai arviokäytäntöjä.

Rakkauden edistämistälastensuojelussaPäivän kolmannessa esityksessä Laura Cantell ja Tanja Pihlaja jäsentelivät työtä lastensuojelussa rakkauden edistämisen nä-kökulmasta kolmella eri tasolla.

Yksilötasolla sijoitetun lapsen identiteetin rakentamista aute-taan itsetuntoa ja empatiaa kehittämällä. Tehdään tilaa turvalli-suuden ja arvostuksen kokemuksille, jotka muutoin voisivat olla vaarassa jäädä huomaamatta.

Toisella tasolla tuetaan merkittävien ihmissuhteiden ylläpitä-mistä ja tunnesiteiden uudelleen rakentumista yhdessä lapsen ja lapsen läheisten kanssa. Tärkeää on myös esimerkiksi syylli-syyden, vihan ja häpeän tunteiden käsittely. Työntekijöiden teh-tävänä ei ole korvata vanhempien rakkautta vaan vahvistaa ja sanoittaa sitä.

Kolmannella tasolla mukaan tulee palvelujärjestelmä, jossa on keskeistä työntekijöiden kunnioitus vanhempia kohtaan, avoin dialogi ja aito halu auttaa ja kuunnella toista. Tätä ajatusta ku-vaa hyvin lastensuojelun näkökulman muuttaminen huostaan-otosta huostaan antamisen suuntaan. Avun pyytäminen silloin, kun ei itse pysty tai jaksa, osoittaa vanhemmilta suurta rakkaut-ta lasta kohtaan. Cantell ja Pihlaja konkretisoivat työskentelyä terapeutin ja äidin välisen koskettavan kirjeenvaihdon avulla.

Terapeutin omat kokemukset aina mukana

Ensimmäisen päivän viimeisessä osiossa Laura Cantel, Marja Rask, Heimo Spelman ja Tuija Tiainen pohtivat perhetera-peutin kokemusmaailman merkitystä asiakastilanteissa: mikä

hienovarainen ja ääneen sanomaton vaikuttaa asiakastilantei-siin?

Terapeuttina tulemme väistämättä jokaiseen asiakastilanteen omasta henkilökohtaisista lähtökohdistamme ja se vaikuttaa siihen, mitä kuulemme ja miten eri tilanteissa olemme. Terapia-prosessissa mielensisäiset äänet, tilanteeseen liittyvät aistimuk-set sekä läsnä olevien kokemushistoriat ovat jatkuvassa saumat-tomassa suhteessa.

Heimo Spelman kertoi tapausesimerkin, jossa hyödynnettiin Pe-ter Roberin sisäisen dialogin tutkimisen mallia. Terapiaistunnos-sa käyty keskustelu oli litteroitu ja siihen oli jälkikäteen liitetty terapeutin kertomana, mitä hän oli ajatellut ja kokenut kuvatus-sa hetkessä.

Toisen päivän ensimmäisessä osiossa Lassi Pruuki, Heimo Spel-man ja Tuula Syrjälä herättelivät keskustelua vertaisryhmien merkityksestä kaikkia koskevana yhteisenä kokemuksena. Muis-tutettiin, että vertaisuus on ilmiönä ikiaikaista ja olemme kaik-ki vertaisia jossakin kontekstissa. Tehtävä, jossa mietittiin omia vertaisuuden kokemuksia, herättikin vilkasta keskustelua.

Esimerkin vertaisryhmien osallistujat kokivat seuraavaa: yhtei-syyden kokemus, emotionaalinen tuki, uusi ymmärrys, uuden-laisen identiteetin rakentuminen, uudet ihmissuhteet, selviyty-misen tuki arkielämän muutoksissa ja auttamisen ilo.

Kotona tehtävällä työllä merkitystä

Päivän toisessa osiossa Jonna Lehtinen, Jani Lehtinen ja Tiina Pouta esittelivät videohaastattelun avulla asiakaspariskunnan keskustelua terapiaprosessistaan yhdessä terapeutin kanssa ja pohdintaa kotona tehtävän työn merkityksestä terapiaproses-sille. Se merkitsi asiakkaille kokemusta kunnioituksesta, hyväk-symisestä ja helpotti hyvän yhteyden syntymistä terapeuttei-hin. Terapeuttien arvion mukaan kotona tehtävä työ myös lisäsi valta-aseman symmetriaa, tapaamisten peruutukset vähenivät ja vaikuttavuus lisääntyi.

Toisen päivän viimeisessä osiossa Päivi Jordan-Kilkki, Marko Lamberg, ja Lassi Pruuki esittelivät yhteistyön arvioimista asia-

kasnäkökulmasta. Silloin asiakkaista tulee yhteistyön arvioinnin asiantuntijoita ja työntekijän tehtävänä on kuulla asiakasta. Yh-teistyön arviointi parantaa hoitotuloksia ja sitoutumista yhteis-työhön.

Syyskoulutuspäivistä jäi itselleni mukava olo pitkäksi aikaa. Arkeen ja asiakasperheiden pariin tuntui miellyttävältä palata virkistyneenä ja jälleen hiukan uusin eväin. Vielä näin myöhem-minkin tätä kirjoittaessani, sain kokea miellyttäviä aistimuksia innostavista esityksistä, kohtaamisista ja keskusteluista, joita koulutuspäivillä sattui kohdalleni.

Seppo AiraksinenLähihoitaja, erityistason perheterapeuttiOulun kaupunki, lasten- ja nuorisopsykiatrinen työryhmä

”Vaikuttavuutta tulisi arvioida suoritteiden määrän sijaan tutkimalla suhteen laatua.” Pekka Holm

26 27

Rupes risomaan. Sananlaskujen itkuvirsimäinen itsesääli, vaike-neminen, nöyristely ja vaatimattomuus alkoivat tökkiä. Niiden pääsanoma tuntuisi olevan lannistaminen. Älkää kuvitelko it-sestänne mitään, vaan olkaa itsenne äänekkäimpiä kriitikoita. Ruoskikaa itseänne. Istukaa nurkassa turpa kiinni. Älkää naura-ko, puhuko tai pussatko.

Ei noilla kansanviisauksilla ainakaan mitään innovaatio-Suomea rakenneta. Tämmöiset olivat seuraukset, kun iskä alkoi lukea neljännen luokan uskonnon kirjaa poikansa kanssa. Otimme uuden startin. Tällä kertaa avasimme kirjan kohdasta armo.

Evankeliumia elämään, tyypit! Keep on rockin´! Ilon kautta!

Juhani Klankkiisokyröläinen sosiaalityöntekijä ja perheterapeutti

ueskelin menneellä viikolla toukkani kanssa uskonnon ko-keisiin. Alkuun tiedustelin, mitä koealueemme tällä kertaa

pitää sisällään. Vastaus kuului: ”Emmätiärä, jotain Jumalasta sii-nä kai puhutaan, mutta iskä hei, onko Ronaldo muka 400 mil-joonan euron arvoinen pelaaja?” Näillä koordinaateilla lähdim-me liikkeelle.

Ei aikaakaan, kun keskustelimme sujuvasti fariseuksista ja pub-likaaneista. Synnin käsitettäkin toukalle avasin. Tuli raskas mieli. Kuulostimme melkeinpä vanhoilta hengenmiehiltä. Toki olem-me vankkumattomia kristillisten arvojen kannattajia.

Nöyryyttä korostimme. Ja kiitollisuutta myös. Iskänhän pitäisi olla näissä karkeloissa paras asiantuntija. Mutkien kautta eksyin kuitenkin aiheesta ja mieleeni hiipivät suomalaiset sananlaskut. Makustelimme niitä hetken.

Tässä muutamia mieleeni tulleita sananlaskuja: Kell’ onni on, se onnen kätkeköön. Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsah-taa. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Vaikeneminen on kultaa. Räkänokastakin tulee mies vaan ei tyhjännaurajasta. Ja niin edelleen.

L

PakinaTeksti Juhani Klankki Kuva freeimages

ARMOA - ilon kautta!

uomen Mielenterveysseurassa on alkanut 2013 projekti, joka tarjoaa tukipalvelua itsemurhaa yrittäneille. Lyhytin-

terventio itsemurhaa yrittäneille eli Linity-malli perustuu Sveit-sissä Bernin yliopiston psykiatrisella poliklinikalla kehitettyyn ja tutkittuun Attempted Suicide Short Intervention Program eli ASSIP-malliin. Tuki on tarkoitettu kaikille itsemurhaa yrittäneille.

Tavoitteena on tarjota keskustelutukea mahdollisimman pian itsemurhayrityksen jälkeen ja ennaltaehkäistä uusia itsemur-hayrityksiä. Hanke toteutetaan yhteistyössä Helsingin ja Uu-denmaan sairaanhoitopiirin, Helsingin kaupungin psykiatrian yksikön, Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kanssa. Hankkeen työntekijöitä on Helsingis-sä, Seinäjoella ja Kuopiossa.

Linity-mallissa yhdistyvät toiminnan teoria, kiintymyssuhde-teoria ja kognitiivinen käyttäytymisterapia. Terapiaan kuuluu neljä istuntoa, jonka lisäksi yksi istunto läheisten tai hoitavan tahon kanssa. Tukimalli perustuu itsemurhaa yrittäneen oman elämäntilanteen käsittelyn valmiuksien lisäämiseen sekä itse-murha-alttiuden ja itsemurhayritystä laukaisevien tekijöiden tunnistaminen. Terapiassa luodaan turvasuunnitelma, jolla pyri-tään välttämään ajautuminen uuteen itsemurhayritykseen. Kes-kustelujen jälkeen asiakkaaseen pidetään kahden vuoden ajan yhteyttä kirjeitse.

Viisivuotisen Linity-hankkeen päätavoitteet ovat itsemurhayri-tysten ja itsemurhien vähentäminen ja ehkäiseminen Suomessa itsemurhaa yrittäneiden jälkihoitoa lisäämällä ja kehittämällä. Yksi tavoite on mallin levittäminen ja jalkauttaminen pysyväksi kriisituen muodoksi Suomessa yhteistyössä paikallisten kriisi-keskusten kanssa sekä osaksi julkisen terveydenhuollon palve-luja.

Juha MetelinenKriisityöntekijä, vaativan erityistason terapeuttiSuomen Mielenterveysseura, Kuopion kriisikeskus

SLyhytterapiaa itsemurhaa yrittäneilleTeksti Juha Metelinen Kuvat Juha Metelinen, Shutterstock

Linity-tiimi. Ylärivi vasemmalta oikealle: Juha Metelinen (Kuopio), Harri Sihvola (Helsinki). Alarivi vasemmalta oikealle: Jannecke Lindqvist (Helsinki), Jaana Lap-palainen (Seinäjoki) ja projektipäällikkö Marena Kukkonen (Helsinki)

2928

Teksti Riitta Teittinen Kuvat Minna Martin, Shutterstock

VIHAPUHEEN JUURET JA KONTEKSTIVIHAPUHEEN JUURET JA KONTEKSTIihapuhe on yhteiskunnallinen ongelma. Vihapuheen ymmärtäminen monitasoisena ilmiönä on tärkeää, jotta voimme säilyttää myötätunnon.

Arabikevään 2011 jälkeen olemme seuranneet Syyrian paina-jaismaisen sodan laajentumista ja Isisin leviämistä. Ihmiset pa-kenevat Välimeren yli Italiaan ja Kreikkaan, monet hukkuvat. Katastrofi on tapahtunut etäällä meistä.

Kun noin vuosi sitten turvapaikanhakijat tulivat laajassa mitassa Eurooppaan, siitä puhuttiin kuin luonnonvoimasta, vaikka kyse oli hädästä ja liiketoiminnasta. Syyrian pakolaisia on naapuri-maissa yli neljä miljoonaa. Eurooppaan tuli viime vuonna noin miljoona ihmistä ja Amnestyn mukaan puolet heistä on lähte-nyt pakoon Syyrian sotaa.

Kesällä yleisen saunan lauteilla purettiin ajatuksia. Tavalliset, mukavat naiset kuulostivat vihaisilta ja kylmiltä. Ihmettelivät, miksi nuoret miehet ovat lähteneet ja jättäneet naiset ja lapset sodan jalkoihin. Yllättäen kaikki eivät tunteneetkaan myötätun-toa hädässä olevia ihmisiä kohtaan. Kysyttiin myös: kenellä on varaa ottaa vastaan pakolaisia, ellei meillä?

Vuodenvaihteessa Suomessa odotti 30 000 ihmistä päätöstä turvapaikasta tai oleskeluluvasta. Vastaanottokeskuksiin tehtiin useita polttopulloiskuja, mutta rikosten tutkinnasta tai pidä-tyksistä ei juurikaan kuultu. Poliisitarkastaja Tommi Reen totesi joulukuussa, että polttopulloiskuissa ei ole näyttöä rasististen järjestöjen toiminnasta, vaan ne ovat ”päähänpistoja, joissa al-koholi on vaikuttanut asiaan”. Helsingin Sanomien pääkirjoituk-sessa otettiin joulukuussa kantaa, ettei alkoholilla tule selittää väkivaltarikoksia. Vastuussa ovat myös ne, jotka yllyttävät iskui-hin.

Vihapuhe, seksismi ja rasismiVihakirjoittelu internetissä on lisääntynyt Suo-messa jo usean vuoden ajan, mutta viime vuon-na se räjähti. Poliisi sai vuoden 2016 tammi-kuuta edeltävän puolen vuoden aikana 13 831 nettivinkkiä internetissä julkaistusta epäilyttä-västä aineistosta. Vinkeistä 4600 koski rasistisia rikoksia tai vihapuhetta.

Viha on tarttuvaa ja yhteiskunnan muutos on ruokkinut sitä. Taloudellinen eriarvoisuus on lisääntynyt, yritystoiminnan malli on läpäissyt hyvinvointivaltion rakenteet ja hälyttävä mää-rä nuoria putoaa peruskoulun jälkeen kärryiltä. Ministeriöiden tutkimus näytti, että suomalais-ten tulevaisuudenusko ja luottamus romahtivat vuosien 2011 ja 2012 välillä.

Vihapuheen lisääntyminen on kansainvälinen ilmiö. Rebekka Bohlin on tutkinut, että joka kolmatta ruotsalaista toimittajaa on uhattu in-ternetissä työhön liittyen. Heistä joka kolmas kertoi alkaneensa pelätä, jotkut alkoivat ajatella itsemurhaa ja joka neljännellä oli univaikeuksia uhkailun jälkeen.

Vihaviestit liittyvät sellaisiin aiheisiin kuin suku-puolten tasa-arvo, maahanmuutto ja etnisyys. Heidi Kurvisen mukaan naistoimittajat ovat mieskollegoitaan useammin nettivihan koh-

teena. Naisiin kohdistuu seksististä nimittelyä, raiskausfantasioita ja tappouhkauksia.

Toimittajien lisäksi myös maahanmuuttajat, tutkijat, blogin pitäjät ja keskustelupalstoilla demokratian, suvaitsevuuden ja feminismin puolustajat ovat joutuneet uhkailujen kohteek-si. Vihapuheet luovat ilmapiiriä, jossa kynnys vihatekoihin madaltuu.

Vihapuhe ja myötätunnon puuteVihapuhe on väkivallan muoto. Kun se kohdis-tuu heikossa asemassa oleviin, tuo se mieleen perheväkivallan. Arnon Bentovim on kuvannut perheväkivaltatilannetta trauman organisoima-na systeeminä, jossa väkivallan tekijän kokema, käsittelemättä jäänyt traumatisoituminen vai-kuttaa hänen välittömään kokemukseensa ja todellisuuden tulkintaansa.

Asiat kääntyvät päälaelleen: konfliktitilantees-sa tekijä kokee itse olevansa uhri ja pitää omaa tekoaan oikeutettuna. Bentovim tarkastelee perheväkivaltaa monitasoisena sosiaalisena ilmiönä, joka kytkeytyy yksilön ja yhteisön nar-ratiiveihin. Samankaltaista uhriasetelmaa voi nähdä vihapuheissa ja polttopulloiskuissa vas-taanottokeskuksiin.

V

3130

Mitä tarvitaan, että myötätunnon puute saa vihan mittasuh-teet? Professori Heikki Hiilamon mukaan vihamielisyys muuka-laisia kohtaan nousee toimeentulon epävarmuudesta ja toivot-tomuudesta. Hyvinvointivaltion heikentyminen ja työpaikkojen katoaminen ovat saaneet erityisesti vähän koulutetut miehet puolustuskannalle. Heille, globalisaation häviäjille, kansainväli-syys näyttäytyy uhkana.

Turvapaikanhakijoiden kohtaaminen ja heidän tarinansa kuule-minen voivat häivyttää joidenkin pelkoja. Auttaminen ja yhteis-työ luovat turvallisuutta kaikille osapuolille.

Pelko politiikan välineenäMaahanmuuttovastaisuus on tehnyt tilaa rasismille. Suomen Vastarintaliike ja ”Odinin soturit” partioivat jo viidessä kaupun-gissa. Esimerkiksi MV-lehti levittää järjestelmällisesti vihapuhet-ta ja tekaistuja uutisia internetissä.

Turvallisuudentunnettamme horjutetaan nyt myös legitiimi-en johtajien puheissa. Pelko on vallankäytön väline, sillä pelko on riskiyhteiskunnan keskeisimpiä tunteita, toteaa toimittaja Anna-Liisa Kauhanen. Hän pohtii, että joistain asioista puhutaan turvallisuuskysymyksinä sen sijaan, että niistä puhuttaisiin tasa-arvo- tai ihmisoikeuskysymyksinä. Tästä seuraa toimintatapoja, jotka ovat autoritaarisia ja kyseenalaistavat demokratian perus-arvoja.

Filosofi Sara Heinämaa varoittaa, että olemme kadottamasta yhteiset päämäärämerkitykset ja yhteisen tekemisen mielen. 1930-luvun Saksassa merkityksestä tyhjentyneiden sääntöjen noudattaminen johti tuhoamisleireille. Heinämaa ehdottaa vas-talääkkeeksi päämäärien peräämistä silloin, kun valtiontalous hahmotetaan vain säästämisen käsittein ja kun koulutuksessa ja terveydenhoidossa menetetään visio siitä, mihin pyritään ja minkä vuoksi.

Vihapuhe on yhteiskunnallinen ongelma. Se kertoo yhteiskun-nan tilasta. Vihapuheen ymmärtäminen monitasoisena ilmiönä on tärkeää, jotta voimme säilyttää myötätunnon. Pelkojen ja uhkien pohtiminen sekä turvallistamisen kyseenalaistaminen lisäävät joustavuuttamme kohdata muutoksia. Luottamuksen ja yhteisten päämäärien rakentamiseksi tarvitaan laajaa keskuste-lua ja tukea ihmisten arkeen.

Lähteet:www.amnesty.org

Arnon Bentovim: Trauma-Organized System, Physical and sexual abuse in families.

H.Karnac (Books) Ltd., 1995.Helsingin Sanomat: Suomen kriisi kadottaa

yhteiset merkitykset, Sara Heinämaa 7.11.2015.Iskuja pakolaiskeskuksiin ei voi selittää

humalalla, pääkirjoitus 31.12.2015.Turvapaikanhakijoiden tapaaminen

häivyttää pelkoja, mielipide 15.1.2016. Miten selvitä vihapuheesta,

Anna-Liina Kauhanen 17.1.2016. Hätä pyörittää miljardibisnestä, Paavo Teittinen 24.1.2016.

Pelko myy poliittisesti ja turvapuhe kukoistaa, Anna-Liisa Kauhanen 7.2.2016.

Muukalaisvihamielisyys kumpuaa keskiluokan ahdingosta ja alistetusta köyhälistöstä, Heikki Hiilamo 14.2.2016.

Nordicom-Information 37(2015) 3-4: Rebecka Bohlin: Att trotsa farorna.

Anna Celsing: Skjut inte bubdbäraren, Om ökade hoten mot journalister och vad man kan göra åt

saken. Heidi Kurvinen: Reporting How Feminism and Immigration Triggers Hate Speech in Finland. http://suomenkuvalehti.fi/rajalla/2016/02/12: Suomalaisten tunnelmat romahtivat jo 2012,mutta siitä ei haluttu kertoa, Lari Lohikoski.

www.image.gi/uuninpankkopoikasakutimonen

“Myötätunnon syntyminen ja ylläpitäminen vaativat psyykkistä työtä”Psykologi Minna Martin, mikä myötätunnon mahdollistaa ja mikä estää?

”Ihminen on syntymästään lähtien viritetty kohtaamaan ja tun-temaan myötätuntoa. Se tulee mahdolliseksi, kun koemme, että toinen on meitä kohtaan myötätuntoinen. Meidän tulisi havaita että, sama henkilö on lämmin ja myötätuntoinen myös itseään ja muita kohtaan. Perheessä se tarkoittaa sitä, että vanhemmat ovat toisilleen ja lapsille myötätuntoisia. Lapsen tulee saada kokea myötätuntoa erityisesti hetkinä, jotka herättävät pelkoa, häpeää, kateutta tai syyllisyyttä. Jos näiden tunteiden kanssa ei saa käsitte-lyapuna myötätuntoa (noin voi kokea, tuo on ymmärrettävää, mi-näkin olen tuntenut noin jne.), tunteet joudutaan lohkomaan pois, piilottamaan itseltä tai koetaan ahdistusta tunteen kokemisesta. Lapsi tarvitsee vahvistusta myös silloin, kun hän harjoittelee il-maisemaan myötätuntoa toiselle. Kun lapsi huomaa vanhemman ilahtuvan siitä, se vahvistaa lapsen itsetuntoa paljon enemmän kuin suorituksista kehuminen.”

”Myötätunnon puute jättää meihin perustavanlaatuisen tyhjiön, joka täyttyy usein kriittisyydellä, arvostelevuudella, hyväksymät-tömyydellä, suvaitsemattomuudella ja äärimmillään vihalla. Ellei perustarve myötätuntoon tyydyty, jää tila sellaiselle, mitä ihmisen on hyvin vaikea itsessään sietää ja säädellä. Mieli ei kykene toimi-maan ”säiliön” tavoin, vaan se alkaa ”vuotaa”. Saatetaan projisoi-da vaille jäämisestä seuranneita pettymyksiä ja pettymykseen liit-tyvää raivoa kohteeseen, joka on etäällä itsestä ja oman elämän todellisista henkilöistä. Pidetään oma mieli ja ”pesä” likaamatto-mana. Onhan turvallisempaa vihata vierasmaalaista muukalaista kuin kokea itseään arvottomaksi, tai vihata vanhempiaan, joilta ei ole saanut myötätuntoa ja rakkautta.”

”On perustavanlaatuisen tärkeää tulla kohdatuksi ja nähdyksi myötätuntoisin silmin. Jos jää sitä vaille, siitä on usein seurauksia: jotkut sairastuvat fyysisesti tai psyykkisesti, toiset kokevat suuria

ihmissuhdevaikeuksia tai on vaikea kasvaa yhteiskunnan raken-tavaksi jäseneksi. Vihan lietsominen on paljon helpompi ratkaisu kuin sisäisten pulmien ratkominen. Myötätunnon synnyttäminen ja ylläpitäminen vaativat psyykkistä työtä ja sietokykyä, vihan lietsominen taas liittyy tilanteeseen, jossa mitään sietokykyä ei ole lainkaan.”

Riitta TeittinenPsykiatri, et-perheterapeuttiKeski-Suomen sairaanhoitopiiri

Minna Martin toimii psykologina Turun YTHS:ssä ja Hengittävä mieli Oy:ssä. Hänet valittiin vuo-den psykologiksi 2015. Hän on tullut tunnetuksi 1980-luvulla alkaneen hengityskoulun yhtenä ke-hittäjänä ja kouluttajana. Menetelmää sovelletaan eri tavoin oirehtivien potilaiden hoidossa psyko-terapiassa, pari- ja perheterapiassa ja esimerkiksi luovassa ilmaisussa.

32 33

om information för alla svenskspråkiga familjeterapeuter i Finland kom det ut en ny lärobok i familjeterapi på svenska

förra året. Den här grundboken är skriven av de norska famil-jeterapiutbildarna Astri Johnsen och Vigdis Wie Torsteinsson. Boken är översatt till svenska av Gustaf Berglund och Solveig Halvorsen Kåven.

Boken börjar med familjeterapins pionjärer från 1950-talet som ifrågasatte de traditionella individualterapeutiska behandlings-modellerna och fortsätter med dagens aktuella utmaningar för familjeterapin som disciplin. Författarna presenterar olika in-riktningar och tillämpningsområden inom familjeterapins kun-skapsfält. Spännvidden mellan psykodynamisk och systemisk familjeterapi behandlas genom flergenerationsperspektivet, därefter skriver författarna om strukturell familjeterapi och Mi-lano-skolan som systemisk familjeterapi. Den språksystemiska inriktningen får ett eget kapitel. Författarna talar för att ha barn med i terapirummet och kombinerar ett utvecklingspsykolo-giskt perspektiv med språksystemiskt tänkande. Därefter följer en presentation av strategisk och lösningsfokuserad terapi och slutligen narrativ terapi.

I boken synas med kritisk blick bl.a. diagnoser och manualise-ring av arbetsformer i en tidsålder av New Public Management. Författarna skriver om forskningsbaserade arbetsmetoder och presenterar evidens som finns om metodernas verkan. I slutet av boken diskuteras familjeterapins nutid och framtid. Speciellt aktuell blir boken i behandlingen av speciella metoder för sär-skilda problem, populationer och grupper. Här lyfter författarna bl.a. fram arbete med flyktingar. Kunskap om trauma och resi-liens betonas, men också beaktande av kultur och etnicitet i det terapeutiska arbetet.

Framför allt har boken ett nordiskt perspektiv. Det kan vara in-tressant och givande att läsa om familjeterapins utveckling i våra skandinaviska grannländer. I jämförelse med våra skandi-

naviska grannar har kanske den språksystemiska inriktningen fått mest fotfäste i finländsk familjeterapi tack vare Jaakko Seik-kulas forskning och utveckling av öppna dialoger inom vuxen-psykiatrin. Men sett i ett nordiskt perspektiv har däremot distan-sen mellan lösningfokuserad terapi och familjeterapi vuxit sig onödigt stor i vårt land, kanske på grund av skilda föreningar (Finlands familjeterapiförening och Ratkes). I samband med den stora SOTE- reformen, d.v.s. social- och hälsovårdsreformen och i en strävan om ett förbättrat samarbete mellan social- och häl-sovård har vi också orsak att blicka västerut mot våra grannar i Norge och Sverige gällande koncept som Familiens Hus eller fa-miljecentraler som insats inom socialtjänsten och hälsovården.

Det har inte skrivits någon motsvarande grundbok i familjetera-pi på Finska. I sin helhet är boken lättläst och tydligt strukture-rad och kan varmt rekommenderas såväl för nyblivna familjete-rapeuter som för mera erfarna terapeuter.

Katarina FagerströmPM, sakkunnig i förebyggande barnskyddFolkhälsans förbund

Lärobok i familjeterapi på svenska

S

Johnsen, Astri & Torsteinsson, Vigdis Wie (2015) Lärobok i familjeterapiStudentlitteratur.

Olen toiminut vähän yli vuoden Suomen edustajana Pohjois-maiden vanhimman perheterapialehden, Fokus på Familien -lehden toimituksessa. Käytännössä toimitustyö on palautteen antamista kirjoittajille ja yritystä auttaa kirjoittajia tekstiensä ke-hittämisessä, jotta ne voitaisiin julkaista lehdessä julkaisuehto-jen mukaisesti. Lehti julkaisee tieteellisiä artikkeleita ja perheterapeuttien kir-joittamia tekstejä käytännön perheterapeuttisesta työstä. Myös muunlaiset tekstit ovat tervetulleita, esimerkiksi aihepiiriin sopi-vat esseet tai novellit. Lehden kielet ovat norja, ruotsi, tanska ja englanti. Kirjoitukset tulisi siis olla englanniksi tai ruotsiksi.

Perheterapiaa on kehitetty pitkälle Suomessa monella alueella ja olisi hienoa julkaista pohjoismaisille lukijoille enemmän suo-malaisia tekstejä Fokus på familien -lehdessä.

Lehteä julkaisee Universitetsforlaget yhteistyössä muutaman norjalaisen järjestön sekä Norjan, Tanskan, Ruotsin ja Suomen perheterapiayhdistysten kanssa. Lehden päätoimittajia ovat norjalaiset Ottar Ness ja Vigdis Wie Torsteinsson. Toimituksen jäseninä toimivat Arild Aambö ja Bård Bertelsen Norjasta, Svend Aage Rasmussen ja Susanne Bargmann Tanskasta, Gustaf Berg-lund ja Fanny Marell Ruotsista ja Katarina Fagerström Suomesta.

Suomen edustajana toimituksessa vastaan mielelläni kysymyk-siin artikkeli-ideoista tai jo kirjoitetuista teksteistä, jotka voitai-siin julkaista lehdessä.

Sähköpostiosoitteeni on katarina.fagerstrom@folkhalsan.fi

Katarina FagerströmVTM, ennaltaehkäisevän lastensuojelun asiantuntijaFolkhälsans förbund

Kirjoita Fokus på Familien -lehteen!

Lehteä voi tilata lähettämällä sähköpostia osoitteeseen: abonnement@universitetsforlaget.notai sähköisesti osoitteesta: www.idunn.no

Hyvä käytäntö -tunnustus jaetaan vuosittain.

Ehdotukset perusteluineen osoitetaan johtokunnalle ja lähetetään yhdistyksen toiminnanjohtajalle:

Anita Birstolin, Linnankatu 59 C 6, 20100 Turku

Sähköpostitse: anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi

Ilmianna perheterapian hyvä käytäntö!

Aiheesta kiinnostuneille tiedoksi, että Turun kesäyliopisto on järjestämässä 27.11.-29.2.2017 pari- ja perheterapeuteille suun-natun Hengittävä parisuhde ja hengittävä perhe -koulutuksen. Lisätietoja www.turunkesayliopisto.fi/

34

Yhdeksäs Euroopan perheterapiayhdistyksen konferenssi Ateenassa 28.9. – 1.10. 2016. Muista ilmoittautua.

Lisätietoja: efta2016athens.gr

POHJOISMAINEN PERHETERAPIA-KONGRESSI REYKJAVIKISSA 31.5. – 3.6.2017

nordiskcongress2017ice.is

Family Therapy: Pathways towards Reconciliation

Ilmoitustaulu

Kirjoita PerheterapeuttiinPerheterapeutissa julkaistaan perheterapeutin työhön, tutki-mukseen, koulutukseen, ammattikirjallisuuteen tai ammattitai-don kehittämiseen liittyviä kirjoituksia. Juttu voi olla tyypiltään kolumni, haastattelu, reportaasi, uutinen, päiväkirja, kirja-arvos-telu tai laajempikin kokonaisuus.

Vuoden 1. Perheterapeutti Valmiit jutut valokuvineen viimeistään 25.1. Ilmoitukset 5.2. Vuoden 2. Perheterapeutti Valmiit jutut valokuvineen viimeistään 25.8. Ilmoitukset 5.9.

Ota yhteyttä päätoimittaja Ritva Karila-Hietalaan keskustellak-sesi jutun sisällöstä, näkökulmasta ja pituudesta. Mikäli kirjoitat

yhden sivun jutun, kuten pakinan tai kirja-arvion, tekstiä voi olla enintään 3800 merkkiä välilyönteineen (1,5 liuskaa Times New Roman –fontilla kokoa 12, riviväli 1,5), pisimmät jutut voivat olla 13 000 merkkiä välilyönteineen. Jutut lähetetään päätoimittajalle osoitteeseenritva.karila-hietala@netikka.fi.

KokouskutsuSuomen perheterapiayhdistys ry:n

sääntömääräinen kevätkokous 2016 17.3.2016 klo 17.00

Seinäjoki Areena, Kirkkokatu 23, 60220 Seinäjoki

Kokouksessa käsitellään Suomen perheterapiayhdistyksen

säännöissä kevätkokoukselle määräämät asiat.

Yhdistyksen jäsenet tervetuloa!

Suomen perheterapiayhdistyksen johtokunta

Nettisivuja ja pelveluntuottajarekisteriä koskevissa asioissa ota yhteyttä Juha Meteliseen

juha.metelinen@gmail.com

Yhdistyksen jäsenmaksu on 40 euroa, eläkeläisille 30 euroa.

Pankkiyhteys: FI45 1443 3000 0409 12BIC: NDEAFIHH

Vuoden 2016 jäsenmaksukirjeiden lähettäminen on käynnissä. Suurin osa kirjeistä tulee sähköpostin liitteenä, mutta yhä edel-leen noin kolmas osa sähköpostiosoitteista on vanhentunut ja kirjeet palautuvat takaisin. Jos saat paperisen jäsenkirjeen pos-tissa, niin se merkitsee sitä, ettei minulla ole olemassa sinulle ajantasaista sähköpostiosoitetta. Minulta säästyisi paljon aikaa jos osoitteet toimisivat, niinpä toivon että päivitätte sähköposti-osoitteenne minulle anita.birstolin@perheterapiayhdistys osoit-teeseen.

Jäsenmaksukirjeitäliikkeellä

Johtokunta Toimikunta

Puheenjohtaja, Ritva Karila-Hietala,perheterapeutti, sh, VETritva.karila-hietala@netikka.fip. 044 5801 478, Helsinki

Varapuheenjohtaja, Riitta Liinamaa, sh, YTM, VETriitta.liinamaa@rovaniemi.fip. 050 5905 760, Rovaniemi

Toiminnanjohtaja, Anita Birstolin, TtM, VETanita.birstolin@perheterapiayhdistys.fip. 044 5368 531, Turku

Alueyhdistysten koordinaattoriRiitta Teittinen, psykiatri, ETrteitti@hotmail.comp. 050 5164 268, Jyväskylä

Ilkka Määttä, nuorisotyöntekijä, ETilkka.maatta@hel.fip. 050 3121 852, Järvenpää

Minna Leivo, sosiaalikasvattaja, VETminna.leivo@kolumbus.fip. 050 5717 015, Helsinki

Sirpa Lindroos, psykiatri, VETsirpa.lindroos@fstky.fip. 050 4407 077, Lempäälä

Tiedotusvastaava, Juha Metelinen, mth,VETjuhametelinen@gmail.comp. 050 3692 893, Kuopio

Micaela Grundström, sosiaalityöntekijä, ETmicaela.grundstrom@hel.fi Sipoo

Hilkka Räisänen, psykiatrian erikoissairaanhoitaja, EThkata.raisanen@gmail.comp. 045 1084 842, Seinäjoki

Liisa Virtanen, yleislääketieteen erikoislääkäri, ETliisa.virtanen@tornio.fi p. 050-3562 445, Tornio

Seppo Airaksinen, lähihoitaja, ETseppo.airaksinen@yahoo.com p. 050-5291 938, Oulu

EETTINEN TOIMIKUNTA:

Ritva Karila-Hietala

Hannu Kantola hannu.kantola@aina.net

Marja-Leena Käyhty malla.kayhty@kolumbus.fi

Klaus Lehtinen meklle@uta.fi

Pirjo Tuhkasaari psyko-consult@mail.htk.fi

YRITTÄJIEN JA AMMATINHARJOITTAJIEN VERKOSTO:

Minna Leivo, pjAnita Birstolin

perheterapiayhdistys.fi

Ilmoita Perheterapeutti-lehdessä

• Koko aukeama (420 x 270 mm) 980 €• 3. kansilehti (210 x 270 mm) 980 €• 1/1 sivu (210 x 270 mm) 480 €• 1/2 sivua (pysty: 102 x 270 mm, vaaka: 210 x 132 mm) 340 €• 1/3 sivu (pysty: 90 x 270 mm, vaaka: 210 x 90 mm) 220 €• 1/4 sivu (102 x 132 mm) 170 €• 1/6 sivu (66 x 132 mm) 150 euroa

Ilmoituksiin lisättävä 5 mm leikkuuvara. Kuvat: 300 dpi.Toimitus painovalmiissa PDF-muodossa osoitteeseen:heikki.kanno@aanimaa.fiIlmoitustilan varaukset:anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi puh. 044 5368 531Apua ilmoitusten valmistukseen:heikki.kanno@aanimaa.fi puh. 040 726 6239