Perheterapeutti2 - 2016

Konstit on monet:kouluhalutontamotivoimassa - sivu 6

Alkoholismiin tartuttava tiukemmin - sivu 22

3

Tässä numerossa

PALSTAT

PäätoimittajaltaTapahtumarikkaat kuusi vuotta!

Inbjudan för att bilda ett nätverk bland finlandssvenska familjeterapeuter

Kutsut Reykjavikissa pidettävään pohjoismaiseen Perheterapiakongressiin

PakinaVoihan tehottomuus!

KolumniOnko vaikeneminen kultaa?

ToiminnanjohtajaltaMuutoksia ja muistoja

Ilmoitustaulu

Johtokunta ja toimikunta

ARTIKKELIT

Hämmennysten normipäivätErityisopettaja luotsasi koulunkäyntiin sitoutumattomia opiskelijoita opinto-ohjauksen kehittämishankkeessa. Mitä sitten tapahtuukaan?

Professori Jarl Wahlström: Perheterapeuteilla on nyt kutkuttava näytön paikkaPerheterapiayhdistys on myöntänyt Jyväskylän yliopiston kliinisen psykologian ja psykoterapian professori Jarl Wahlströmille hopeisen kunniamerkin. Hän siirtyi eläkkeelle kesällä 2015 tehtyään merkittävän yliopistouran tutkijana, opettajana ja kouluttajana.

Syksyiset terveiset lakeudelta – kongressin jälkeenLakeudelta tuulee – viides suomalainen perheterapiakongressi on muuttunut kokemuksiksi ja muistoiksi. Seinäjoella luotiin vahvaa osallisuuden, kokemuksellisuuden ja vertaisuuden henkeä.

Muistiinpanoja ja ajatuksia eurooppalaisen perheterapiajärjestön kokouksesta LatviassaEFTAn kokoontumiset ovat hyödyllisiä ja sieltä saa paljon tietoa eri maiden terapian ja varsinkin perheterapian tilanteesta.

Hyvä käytäntö 2016 Perheterapeutit ja psykiatriset sairaanhoitajat Kristiina Jussila ja Maija Mustonen saivat tänä vuonna Hyvä Käytäntö -palkinnon perheterapeut-tisen työn kehittämisestä Simon terveysasemalla. Onneksi olkoon!

Suomalaisen perheterapian vientituote: Avoimen dialogin hoitomalliKari Valtanen työskentelee Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä ja matkustaa ympäri maailmaa kouluttamassa Länsi-Pohjassa kehitettyä Avoimen dialogin hoitomallia.

Vuoden perheterapeutti: Aino Maija RautkallioAino Maija Rautkallio valittiin vuoden 2016 perheterapeutiksi. Valintaperusteena oli hänen pitkäaikainen ja laaja-alainen työnsä perhe-terapian alalla perheterapeuttina, kouluttajana ja työnohjaajana.

6

10

12

14

16

517

Perheterapiayhdistyksen jäsenlehti 2/2016

Päätoimittaja:Ritva Karila-HietalaToiminnanjohtaja: Anita BirstolinLehden kokoajat: Anita Birstolin, Ritva Karila-Hietala,Juha MetelinenEditointi: Teija Riikola

Yhteystiedot:Anita BirstolinSuomen perheterapiayhdistys ryLinnankatu 59 C6, 20100 Turkupuh. 044 536 8531

Taitto ja graafinen suunnittelu:Heikki Kännö - Äänimaa Oyheikki.kanno@aanimaa.fi

Mediatiedot:Perheterapeuttilehti on Suomen perheterapiayhdistyksen jäsenlehti. Lehden tavoitteena on yhdistää jäseniä, tuoda esiin erilaisia perheterapian käytäntöjä ja sovelluksia sekä toimia jäsenten tiedotuskanavana. Perheterapeutti-lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Irtonumeron hinta 7 euroa.

Kirjoittajat:Anita Birstolin, Katarina Fagerlund, Micaela Grundström, Ritva Karila-Hietala, Juhani Klankki, Riitta Liinamaa, Arja Lintula, Juha Metelinen, Hilkka Räisänen, Riitta Tiitinen ja Liisa Virtanen.

Kannen kuva: Pixabay

Julkaisija:

www.perheterapiayhdistys.fi

20

26

29

ISSN 2323-9557 (Painettu) - ISSN 2341-670X (Verkkojulkaisu)

181922

Perheterapeutti klubiLänsi-Pohjan sosiaali- ja terveydenhuollossa perhekeskeisyys elää vahvana.

SUOMEN PERHETERAPIAYHDISTYKSEN

SYYSPÄIVÄT2016

KAHDEN TULEN VÄLISSÄLAPSI PITKITTYNEESSÄ AVIOEROKRIISISSÄ

(NO KIDS IN THE MIDDLE)17.-18.11.2016 – Lapinlahden sairaala, Lapinlahdentie 1, Helsinki

Lue tarkempi ohjelma: www.perheterapiayhdistys.fi

Kouluttajana toimii Justine van Lawick, hollantilainen psykologi, perheterapeutti ja koulutusjohtaja. Tilaisuus tulkataan suomeksi.

Koulutuspäivien yhteydessä pidetään syyskokous 17.11. alkaen klo 16.30.Perheterapiayrittäjien foorumi 17.11. klo 18-20.

Koulutuksen hinta jäsenille 160 €, muille 200 €Hintaan kuuluu lounas sekä aamu- ja iltapäiväkahvi

molempina koulutuspäivinä.

Ilmoittautumiset 7.11. mennessä:anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi

Maksu ennen koulutuksen alkuaSuomen perheterapiayhdistyksen tilille

FI45 1443 3000 0409 12Y-tunnus 0991310-5 • ALV 0%

253032

4 5

Päätoimittaja Ritva Karila-HietalaKuva Suomen mielenterveysseura

Päätoimittajalta

ähes kuusi vuotta Suomen perheterapiayhdistyksen pu-heenjohtajana on pian täynnä ja paikka uudelle puheen-

johtajalle on avoinna. Nyt on hyvä hetki katsoa vähän taakse-päin.

Kun vuoden 2011 alussa aloitin puheenjohtajana, psykotera-piakoulutusten uusiminen oli vasta edessä. Samana vuonna pidetyn ministeriön tiedotustilaisuuden jälkeen ymmärsimme johtokunnassa, että perheterapia jää marginaaliin verrattuna aiempiin koulutusten määriin ja näin ollen perheterapeuttien lukumäärä tulee laskemaan. Yhtaikaisesti alkanut suurten ikä-luokkien eläköityminen on vaikuttanut myös samansuuntai-sesti jäsenistömme määrään. Jokaisessa johtokunnan kokouk-sessa hyväksymme muutaman eläköitymisestä johtuvan eron. Toisaalta suuri osa koulutuksessa olevista perheterapeuteista liittyy yhdistykseen. Olemme halunneet tehdä jäsenyydestä houkuttelevan ja tästä syystä panostaneet jäsenetuihin: kou-lutuksen ja Perheterapialehden jäsenhintoihin sekä Perhetera-peutti-lehden sisällön kehittämiseen.

Yllätyksiä on ollut matkan varrella. Kun aiemmin kongressim-me ja koulutuksemme vetivät satamäärin väkeä, julkisen sek-torin säästöt koulutusten kustantamisessa ovat vähentäneet osallistujien määriä huomattavasti. Kun vielä Turun perhetera-piakongressissa 2012 oli osallistujia yli 600, niin Seinäjoella oli tänä vuonna noin puolet siitä. Tästä seuraa se, että koulutusten taloudellinen riski on suuri eikä tuottoa ole odotettavissa pal-jon, vaikka kouluttaja ja sisältö olisivat kuinka mielenkiintoisia tahansa. Taloudella on puolestaan vaikutus siihen, minkälaisia jäsenetuja pystytään tarjoamaan.

Yhdistys on kuitenkin edelleen vakavarainen. Talouden hyvä pohja on saatu aiemmista koulutuksista ja kongresseista. Joh-tokunta on pyrkinyt vaalimaan peruspääomaa ja on tehnyt pää-

töksen tietyn puskurin säilyttämisestä toiminnan mahdollista-miseksi jatkossakin.

Puheenjohtajakaudellani on järjestetty kolme kongressia. Tu-run ja Seinäjoen lisäksi järjestettiin vuonna 2014 Pohjoismainen kongressi myös Turussa. Seuraava suomalainen kongressi tulee olemaan Helsingissä ja olen lupautunut vetämään sen järjes-telyitä. Vaikka tämä puheenjohtajan pesti nyt päättyy, toimin edelleen perheterapian parissa vapaa-aikanani.

Perheterapian tilanteesta on olemassa monenlaisia ajatuksia. Huoli koulutuksen riittävyydestä on suuri. Kun perheterapiakou-lutuksen saaneita työntekijöitä jää paljon eläkkeelle, kuka jatkaa heidän työtään? Koulutusta on niin vähän, että joka paikkaan ei tulevaisuudessa perheterapeutteja riitä. Hallitus haluaa kuiten-kin sote-ratkaisujen myötä panostaa perheitten hyvinvointiin perhekeskusten ja erilaisten perhetyön mallien kautta. Meille perheterapeuteille näyttäisi siis tulevaisuudessakin olevan töitä.Nämä vuodet ovat olleet rikkaita ja opettavaisia. Oikein hyvää jatkoa teille kaikille kollegoille!

Ritva Karila-HietalaPäätoimittajaPuheenjohtajaSuomen perheterapiayhdistys ry

L

Tapahtumarikkaat kuusi vuotta

Suomen perheterapiayhdistyksen jäsenenä maksat Perheterapia-lehden

tilauksesta vain 18 €. Yhdistys maksaa loppusumman.

Tilaukset: anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi.

Perheterapian konkari palkittiin

Pekka Holm sai kunniaosoituksen Suomen perheterapiayhdis-tykseltä ansioistaan perheterapiakouluttajana, perheterapian tekijänä ja edistäjänä. Pekka Holm on sosiaalityöntekijä koulu-tukseltaan ja vaativan erityistason kouluttaja. Hän on koulutta-nut suuren määrän perheterapeutteja, toimii työnohjaajana ja on pidetty luennoitsija. Kunnianosoituksena myönnetty taulu luovutettiin Pekka Holmille Seinäjoella keväällä perheterapia-kongressissa.

Onnea, Pekka!

6 7

Teksti Arja LintulaKuvat Pixabay, Arja Lintula HÄMMENNYSTEN NORMIPÄIVÄT

Mitäköhän tästä oikein tulee?

Erityisopettaja luotsasi koulunkäyntiin sitoutumattomia opiskelijoita opinto-ohjauksen kehittämishankkeessa. Mitä sitten tapahtuukaan?

Toimin viime vuonna ammatillisena erityisopettajana ammatil-liseen perustutkintoon valmentavassa nivelvaiheen koulutuk-sessa. Ryhmässäni aloitti syksyllä joukko opiskelijoita, joilla oli suuria haasteita koulunkäynnin aloittamisessa ja sitoutumisessa opintoihinsa. Näihin samoihin aikoihin aloitin opinto-ohjaajan opinnot Hämeen ammattikorkeakoulussa ja päädyin tekemään kehittämishankkeen haastavien opiskelijoiden opintojen ohja-uksesta.

Kun näin ryhmän ensimmäistä kertaa muistan ajatelleeni, että mitäköhän tästä oikein tulee? Silmieni edessä oli sekalainen joukko hyvin erilaisia ihmisiä. Viikon sisällä huomasin, että nyt uidaan todella syvissä vesissä. Haasteet olivat valtavat. Vaikutti siltä, että sopivan ammatillisen koulutuksen löytyminen oli se pienin ongelma.

Oli elokuun kolmas kouluviikko ja kello oli 20 yli yhdeksän aa-mulla. Olin juuri aloittanut opetuksen, kun puhelimeni soi, siir-ryin toiseen tilaan puhumaan. Puhelimen toisessa päässä oli Reijon isä.

”Hei, me ollaan Reijon kanssa täällä koulun vieressä olevalla bus-sipysäkillä… ei tästä taida tulla yhtään mitään… en minä saa sitä kerta kaikkiaan tuosta yhtään mihinkään… mulla on omatkin työni tässä… minun työnihän tässä kärsii…”

Juoksin läheiselle bussipysäkille ja hetken Reijon kanssa keskus-teltuani hän suostui lähtemään mukaani katsomaan, millaiseen luokkaan hän oli tulossa. Siinä oli Reijon ensimmäisen koulupäi-vän tavoite. Ja näin mentiin muutama viikko eteenpäin.

Kehittämishankkeeni alulle saattava voima oli hämmennys.

Haasteita päin yhdessä ihmetellen Keskustellessani kollegojeni kanssa uusista opiskelijoista huo-masin, että he olivat pohtineet saman tyyppisiä asioita. Opetus-suunnitelman sisällön tavoitteet vaikuttivat olevan ylimitoitet-

tuja luokassa istuville opiskelijoille. Entä keitä nämä opiskelijat ovat, mitkä ovat heidän haasteensa, kuinka heitä ohjataan ja millaisia työkaluja tarvitaan, että saadaan arki luokassa toimi-maan?

Opiskelijoiden haastavuus ilmeni monin eri tavoin: kielteisenä asenteena lähes kaikkea kohtaan, kykenemättömyytenä aloittaa tuntityöskentely, yhdessä sovittujen asioiden toistuvana laimin-lyönti, vaikeutena sopia itseä koskevia asioita, ymmärtämisen ja muistamisen vaikeutena, motivaation ja yrittämisen puutteena, jättäytymisenä ryhmän ulkopuolelle, osallistumisesta ja yhteis-työstä kieltäytymisenä ja ylimielisenä käyttäytymisenä.

Vaikea asiakas vai haastava käytös?

Silja asui lastensuojeluyksikössä ja saapui aamulla kouluun oh-jaajan saattelemana. Edellisestä koulupäivästä oli kulunut useita päiviä. Silja istui luokan eteen ja aloitti: ”En mä tiiä tuleeks tästä yhtään mitään… ei tästä varmaan tule yhtään mitään… oon mä tällästä ennenkin kokeillu eikä siitä tullu silloinkaan mitään… ei tästä varmaan tuu yhtään mitään… antakaa vaan tää opiskelu-paikka jollekkin toiselle, joka hyötyis tästä enemmän kuin mä…” Joskus opiskelija itsekin tietää, mikä on hänelle hyväksi. Silja oli sillä hetkellä aivan liian heikossa kunnossa käymään koulua. Opinnot päätettiin keskeyttää määräajaksi. Hän halusi kertoa ajatuksiaan koko luokan läsnä ollessa, mutta opettajana koin ti-lanteen ristiriitaiseksi. Toisaalta tilanteen ohittaminen tai toisen tarpeiden huomiotta jättäminen ei edesauta ketään. Keskuste-lin hetken opiskelijan kanssa luokassa ja sovimme, että jatkam-me keskustelua välitunnilla.

Haastavaan käyttäytymiseen asennoituminen on eri asia, kuin opiskelijaan itseensä asennoituminen. On todennäköistä, että opiskelija tarvitsee apua ja tukea juuri haastavan käyttäytymi-sen taustalla vaikuttavien syiden löytämiseen. Ihminen pystyy usein jossakin vaiheessa elämäänsä muuttamaan omaa käyttäy-tymistään.

Hankalassa käytöksessä on muutoksen mahdollisuus

Markulla oli todettu käytös- ja tunne-elämän häiriö hyvin var-haisessa vaiheessa. Peruskoulussa Markku oli jaksanut keskittyä vain lyhyitä aikoja tehtävien tekemiseen. Turhauduttuaan Mark-ku oli lähtenyt vaeltelemaan luokassa ja kiusaamaan toisia op-pilaita. Yläasteella Markun käytös oli muuttunut aggressiivisem-paan suuntaan ja se kohdistui koulun henkilökuntaan. Kotona Markulla oli pakko-oireita ja raivonpuuskia.

Näin Markussa aivan toisenlaisen nuoren miehen. Hänellä oli hyvä huumorintaju ja vastaus kaikkeen. Aina ei vastaus osu-nut ihan nappiin, mutta hyvin lähelle usein mentiin. Markulla oli paha tapa myöhästellä koulusta. Kerran hän saapui reilusti myöhässä kotitaloustunnille. Markku oli innokas ruoanlaittaja ja alkoi jo ovella käärimään hihoja ylös sen näköisenä, että nyt hän alkaa valmistaa ruokaa. Markun yllätykseksi määräsin hänet hyvin opettajamaisesti luokan perälle tekstiilienhuoltotilaan. Kerroin Markulle, että tänään hän ei voi valmistaa ruokaa, koska hän tuli niin myöhässä ja ruoka on kohta valmista. Sen sijaan Markku pääsee silittämään.

Kului useampi viikko ja kokoonnuimme Markun hoitoneuvotte-luun. Äiti kertoi kokouksessa Markun alkaneen tehdä kotitöitä. Eräänä päivänä, kun äiti oli tullut töistä kotiin, oli Markku silit-tänyt perheen puhtaat pyykit. Markku ei ollut kokenut koulu-tilannetta rangaistuksena, vaan hän oli ollut iloinen uudesta oppimastaan taitosta.

”Ongelmien lisäksi on puhuttava myös onnistumisista.”

98

Olemme tottuneet pitämään ongelmien analysointia edelly-tyksenä niiden ratkaisemiselle. On kuitenkin hyvä, ettei aina puhuta pelkästään koulunkäyntiin liittyvistä ongelmista vaan myös toiveista, kehitysaskelista ja tavoitteista – kaikesta, mikä auttaa parantamaan tilannetta. Ratkaisukeskeinen terapia pyrkii tukemaan asiakkaan omaa osaamista ja omia kykyjä, sitä mikä jo toimii.

Markun tapauksessa hänen käytöshäiriöstään ei tehty numeroa. Markku oppi tunnistamaan, koska hän tarvitsee tauon opiske-luunsa. Markku saattoi käydä kesken tunnin juomassa lasillisen vettä ja palata paikalleen jatkamaan tehtäväänsä. Markku keksi

myös korvatulppien käytön halutessaan keskittyä tehtäviin il-man, että kiinnittäisi liikaa huomiota ympärillä oleviin asioihin. On hyvä myös muistaa, että opiskelijalla on kykyä tuntea iloa sekä tehdä asioita, joiden parissa hän viihtyy. Markku oli innokas lautapelin pelaaja. Hän kertoi harjoittelevansa peliä päivittäin tietokoneella ja merkitsevänsä tulokset vihkoonsa ylös. Markku osallistui myös paikallisiin peliturnauksiin ja nimesi useita tai-tavia pelaajia, joiden peliä hän kertoi seuraavansa oppiakseen heiltä nokkelia pelisiirtoja. Markku piti itseään melko hyvänä pelaajana ja kertoi, että pelaamalla hän pystyi pitämään itsensä rauhallisena ja keskittymään omaan suoritukseensa.

Ongelmat eivät koskaan vaikuta kaikkeen opiskelijan elämässä. Aina on aikoja, tilanteita, tapahtumia ja suhteita, joihin niiden vaikutus ei ulotu tai joihin se ulottuu vain rajoitetusti. Jos näistä onnistumisista ei puhuta, opiskelijat eivät useinkaan huomaa tai muista niitä. Vaikka he panisivatkin merkille poikkeukset ja positiiviset kehitysaskeleet, he eivät usein näe syytä tarkastella niitä lähemmin. Puhumalla niistä opiskelijoille tarjoutuu mah-dollisuuksia saada selville, mistä he itse pitävät eniten ja mikä heitä innostaa.

On tiedettävä syy poikkeavaan käytökseen

Erityispedagogiikkaan ja käytännön ohjaustyöhön liittyy kiin-teästi erilaisten poikkeuksien luokittelu ja nimeäminen. Ajatel-laan, että diagnoosi antaa poikkeavalle käytökselle nimen, jon-ka jälkeen voidaan lähteä pohtimaan korjaavia toimenpiteitä. Mielestäni opiskelijan diagnoosin tietäminen ei yksin riitä pul-matilanteita selvitettäessä.

Ensiaskel positiiviseen muutokseen on haastavasta käyttäyty-misestä ja sen syistä puhuminen, milloin toimintatapa on alka-nut ja mitä asioita on tähän mennessä tehty. Pitäisi pystyä pu-humaan aikaan sitomatta ja säännöllisin ajoin. Opiskelija voi itse määritellä, mitkä asiat vaikuttavat hänen toimintatapoihinsa. Tällöin ei pitäisi puhua vain opiskelijan ongelmista vaan myös rakentaa positiivisia tulevaisuuden näkymiä. Tärkeää on myös puhua läheisten toiveista opiskelijan tulevasuutta kohtaan.

Perheiden mukaan ottaminen opiskelijan tulevaisuutta mietti-mään onkin ollut useimman opiskelijan kohdalla merkityksel-listä. Koulunkäynnin alussa läheiset ovat saaneet vapaasti ker-toa kokemuksistaan nuoren rinnalla vuosien varrelta. Nuori on usein vastaanottavainen kuulemaan itseään koskevia asioita.

Joskus tilanne voi olla päinvastainen. Kouluneuvotteluun on saatettu tulla eri matkaa ja keskustelun sävy on ollut riitaisaa nuoren ja läheisten välillä. Yhteistä ymmärrystä ei ole syntynyt yrityksistä huolimatta ja sama kaava toistuu neuvottelusta toi-seen, kunnes lopulta jompikumpi osapuoli on jättänyt saapu-matta paikalle. Perheen sisäiset ristiriidat voivat heijastua niin paljon nuoren elämään, ettei hän kykene asettumaan opiskeli-jan rooliin. Nuori tarvitsisi elämänhallintaansa tukea ja ohjausta,

mutta hän ei kykene ottamaan tarjottua ohjausta perheen ulko-puolelta vastaan.

Pattitilanteessa nuorelle ehdotetaan määräaikaista opintojen keskeytystä. Opintojen määräaikaisella keskeyttämisellä on useimmiten niin hyvät kuin huonotkin seuraukset. Se pakot-taa riitaisat osapuolet saman pöydän ääreen miettimään, mi-ten tästä jatketaan eteenpäin. Se käynnistää usein muutoksen perheessä ja nuoren suhtautumisessa omaan tulevaisuuteensa. Määräaikainen keskeytys voidaan lopettaa heti kun yhteinen ymmärrys jatkosta löytyy. Tämä on lempeämpi tapa herätellä nuori ottamaan vastuuta omasta elämästään sen sijaan, että hänet kirjattaisiin pitkän poissaolojakson jälkeen suoraan opin-noista ulos.

Vanhat, hyvät keinot eivät päde kaikkiin

Vähitellen ymmärsin, että opettajana olin alkanut urautua omassa työssäni. Uudistusten myötä koin suurta kiusausta pa-lata vanhoihin ”hyväksi havaittuihin” opetustapoihin. Opettajan on helppo mennä luokkaan valmiin opetusmateriaalin kanssa sen sijaan, että hän näkisi vaivaa ja työstäisi materiaalin opis-kelijan tarpeisiin. Tulisi kysyä: Mitä sinä tarvitset ja ketkä sinua auttavat siinä, että päästäisiin sinun tilanteessasi haluttuun lop-putulokseen?

Kollegani pitivät haastavina sellaisia opiskelijoita, jotka eivät pysty tai halua osallistua opetukseen. Jos opiskelija ei halua

osallistua opiskeluun, ja käyttää kaiken energiansa suojellak-seen itseään uuden oppimiselta, onko koulunkäynti enää miele-kästä kenenkään kannalta? Haastavilta tuntuvat tilanteet voivat tuntua kaikkien kannalta kiusallisilta.

Useiden kollegojeni mukaan opiskelijan käyttäytyessä haasta-vasti, ohjaajan on hyvä pysyä rauhallisena, mutta samalla ohja-ta määrätietoisesti opiskelijan huomio opiskeltavaan asiaan ja rajata opiskelijan valinnanmahdollisuuksia. Oppilas saatetaan myös eriyttää opiskeluun tai luokkatilanteesta poistutaan het-keksi yhdessä opiskelijan kanssa. Epäasiallinen käytös otetaan puheeksi ja tilanteita rauhoitellaan ja muistutellaan, että heidän opiskelunsa on vapaaehtoista.

Opettajan normipäivään voi kuulua monenlaisia yllättäviä ti-lanteita. Kohtaamisessa tulisi kuitenkin aina muistaa, että käy-tös voi olla haastavaa, mutta ei opiskelija itse. On päiviä, jolloin opiskelija voi paremmin ja on vastaanottavaisempi. Tällöin voi tehdä aloitteen pohtia nuoren tulevaisuutta ja rakentaa yhteistä luottamusta.

Sain koulun kevätjuhlassa eräältä perheeltä lahjaksi Tommy Hellstenin Kun uskot unelmiisi, alat kasvaa niitä kohti -kirjan. Perheen äiti kiitti yhteistyöstä ja kertoi oivaltaneensa, ettei haaveita tarvitse haudata, vaan niiden toteuttamista voi siirtää myöhemmäksi, jolloin niiden toteuttaminen voi olla enemmän mahdollista.

Arja LintulaAmmatillinen erityisopettajaPsykoterapeutti, perheterapeuttiOpinto-ohjaaja

”Pattitilanteessa nuorelle ehdotetaan määräaikaista opintojen keskeytystä.”

1110

Perheterapiayhdistys on myöntänyt Jyväskylän yliopiston kliinisen psykologian ja psykoterapian professori Jarl Wahl-strömille hopeisen kunniamerkin. Hän siirtyi eläkkeelle kesäl-lä 2015 tehtyään merkittävän yliopistouran tutkijana, opet-tajana ja kouluttajana.

Jarl Wahlström on vaikuttanut tärkeällä tavalla perheterapian kehittämiseen. Menestyksekäs ura sai alkunsa, kun Wahlström valmistui psykologiksi Helsingin yliopistosta. Sen jälkeen hänen mielessään pyöri kaksi vaihtoehtoa: kehityspsykologian tutkijan työ tai kliininen lapsipsykologia.

Tutkijan työhön tarjoutui mahdollisuus silloisessa Joensuun korkeakoulussa, mutta kliininen työ voitti ja hän toimi kymme-nisen vuotta psykologina Pohjois-Karjalan keskussairaalan las-tenpsykiatrian poliklinikalla.

Milloin kiinnostuksesi perheterapiaan syntyi?

”Toimiessani Pohjois-Karjalan keskussairaalan lastenpsykiatrian poliklinikalla kiinnostukseni perheterapiaan vahvistui ja aloitin perheterapiakoulutuksen. Ajatus jatko-opinnoista oli kutenkin mielessä ja se mahdollistui, kun pääsin Jyväskylän yliopiston psykologian laitokselle perheterapian assistentiksi. Lopulta olin-kin sitten kolmekymmentä vuotta yliopiston palveluksessa. Sen ohessa toimin perheterapian kouluttajana ja työnohjaajana. Perheterapia-lehden päätoimittajana olin kahteen otteeseen, yhteensä kymmenen vuotta.”

Mikä sinua on innoittanut ja innostanut työssäsi?

”Minulla on ollut työssäni hieno mahdollisuus yhdistää opetta-minen, tutkiminen ja kliininen työ. Sain olla mukana kehittämäs-sä Jyväskylän yliopiston psykoterapian opetus- ja tutkimuskli-nikkaa yhdessä Jukka Aaltosen, Katja Hartikaisen, Juha Holman, Aarno Laitilan ja Jaakko Seikkulan kanssa. Siinä ympäristössä tämä kolmiyhteys toteutui todella hedelmällisellä tavalla. Toi-nen innostava hanke oli psykoterapian erikoispsykologikoulu-tus, jossa sain olla muotoilemassa uudentyyppistä integratiivis-ta psykoterapeuttikoulutusta mm. Kirsti-Liisa Kuusisen ja Hely Kalskan kanssa. Suurimmat innoittajat ovat varmaankin olleet lukuisat innostuneet ja lahjakkaat opiskelijat ja koulutettavat, joiden kanssa olen saanut tehdä yhteistyötä.”

Olet tutkijana ja opettajana ollut laaja-alainen: olet kiinnit-tänyt huomiota niin keskustelujen mikroprosesseihin kuin terapiaankin yhteiskunnallisena käytäntönä. Mihin tai mi-ten paikannat teoreettista lähestymistapaasi?

”Opiskelin perheterapeutiksi siihen aikaan, kun systeeminen ajattelutapa ja erityisesti sen milanolainen muoto olivat kovin suosiossa. Sitten kun kävin kouluttajakoulutuksen, jonka yhtey-dessä tein myös väitöskirjani, tuli sosiaalinen konstruktionismi vahvasti kuvaan mukaan. Narratiivisuus ja reflektiiviset työot-teet olivat keskeisiä näkökulmia siinä koulutusmallissa, jota olin kehittämässä Keski-Suomessa mm. Jukka Harmaisen, Anki Hei-kinheimon, Kaija Lajusen ja Sirkka Tasolan kanssa. Psykoterapi-an keskustelukäytäntöjen ns. diskursiivinen tutkimus on aihepii-

ri, jonka parissa olen tehnyt työtä jo yli 25 vuotta. Katja Kurri on ollut siinä tärkeä yhteistyökumppani.”

”Professorin tehtävässäni olen päässyt osallistumaan erityisesti psykoterapeuttikoulutuksen kehittämiseen. Koulutuksen jär-jestämisen vastuun siirtyminen yliopistoille oli mielestäni hyvä ratkaisu. Siihen olen pettynyt, että tässä yhteydessä ei saatu koulutustoimintaan minkäänlaista valtionrahoitusta, useista esityksistä huolimatta.”

Kertoisitko, millaisten asioiden tai kysymysten parissa ny-kyään työskentelet?

”Minua kiinnostaa edelleen kovasti psykoterapian ominaislaatu keskusteluhoitona. Erityisinä tutkimuksen kohteina ovat nous-seet esille toimijuuden ja toimijuustunnon käsitteet. Olen kah-den väitöskirjatekijän, Minna-Leena Seilosen ja Heidi Toivosen, kanssa kehittämässä malleja toimijuuspuheen tunnistamiseksi terapiakeskusteluissa. Keskeinen kysymys on, miten toimijuu-den tai ei-toimijuuden rakentuminen tapahtuu terapeutin ja asiakkaan vuoropuhelussa ja miten terapeutit voisivat tunnistaa oman osuutensa tässä. Teemme yhtäältä hyvin yksityiskohtaista diskursiivista kuvausta ja toisaalta useita eri näkökulmia yhdis-tävää teoreettista mallinnusta. Konstruktionistiseen ja narratii-viseen lähestymistapaan yritämme liittää ajatuksia toiminnan ja kognition filosofiasta sekä relationaalisesta psykoanalyysista. Tämä on oikein hauskaa puuhaa eläkepäivien ratoksi!”

Minkälaisena näet perheterapian tulevaisuuden sosiaali- ja terveysalan palvelujärjestelmässä?

”Tämän hetken tilannekuva on jollakin tavalla ristiriitainen ja hämmentävä. Kiinnostus psykoterapiaa kohtaan yleisesti näyt-tää olevan kasvamassa ja psykoterapia hyväksytään laajasti mielenterveysongelmien näyttöön perustuvana hoitomenetel-mänä. Suomessa ei olla ajauduttu mihinkään kapea-alaiseen näytön vaatimuksen tulkintaan, vaan hyväksytään se, että monenlaisia psykoterapioita tarvitaan palvelujärjestelmässä vastaamaan erilaisten potilaiden ja myös heidän vaihtelevien tilanteidensa tarpeisiin. Psykiatrian toimialoilla eri sairaanhoi-topiireissä – joitakin ilahduttavia poikkeuksia lukuun ottamatta – on kuitenkin esiintynyt hyvin vähän johdonmukaista ajattelua siitä, miten psykoterapiapalvelut käytännössä toteutetaan. Nyt olen havainnut, että esimerkiksi HUS on tässä suhteessa myön-teisellä tavalla aktivoitumassa.”

”Näyttää kuitenkin siltä, ettei perheterapia ratsasta tällä mahdol-lisella aallonharjalla. Yksi merkki tästä on perheterapiakoulutuk-siin hakeutuvien määrän väheneminen. On esitetty, että tämä johtuisi koulutusuudistuksesta. Sillä voi olla joku osuus, mutta olen ollut huomaavinani, että tuo trendi on alkanut jo aikaisem-min. Itse ajattelen, että kyse on ensisijaisesti palvelujärjestelmän toiminnasta. Julkisen terveydenhuollon palveluyksiköiden teh-tävissä olevista psykoterapeuteista ovat perheterapeutit suurin ryhmä. Olen ymmärtänyt, että heidän mahdollisuutensa tehdä perheterapiaa on kuitenkin vähäinen. Joutuu kysymään, onko se usein esitetty ajatus, että perheterapia olisi nimenomaan jul-kisten palvelujen ensisijainen psykososiaalisten hoitojen muo-to, jollakin tavalla virheellinen. Nykytilanne ei anna perhekeskei-sen työn käytettävyydestä kovin vakuuttavaa todistetta. Tämä on haaste!”

Miten nykyisiin haasteisiin tulisi tarttua?

”Perheterapeuttien tulisi mielestäni nyt tarttua ennakkoluulot-tomasti sote-uudistuksen mahdollisuuksiin. Uskommeko to-della siihen, että perhekeskeisyydellä on hyvinvoinnin, yleisen terveyden, mielenterveyden ja sosiaalisten ongelmien hoidossa sekä sisällön laatuun että kustannustehokkuuteen liittyviä etu-ja? Jos näin on, voimme ottaa vastaan palvelutarjonnan avautu-misen laajemmin kilpailulle kutkuttavana näytön paikkana. On nähtävä, että yhteiskunnan ohjaustavat ovat pysyvästi muuttu-neet. Sisältöjen tuottamisessa ei enää ole keskusjohtoisuutta, vaan niiden kehittäminen on kentän toimijoiden varassa. Halu-an olla optimisti ja uskoa, että julkisen ja yksityisen palvelutuo-tannon välille voi syntyä hedelmällisiä kytkentöjä ja ne voivat täydentää toisiaan avuntarvitsijoita hyödyttävällä tavalla. Toimi-vien yhteistyöverkostojen luomisen pitäisi kai aivan erityisesti olla perheterapeuttien osaamisen aluetta!”

Riitta Teittinen haastatteli sähköpostitsepsykiatri, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri

Teksti Riitta TeittinenKuva ?

Professori Jarl Wahlström:Perheterapeuteilla on nyt kutkuttava näytön paikka"European Family Therapy Research Groupin jäseniä ryhmän kokouksessa Thessalonikissa vuonna 2012. Ryhmä julkaisi tämän vuoden alussa kirjan Research Perspectives in Couple Therapy (Springer). Kuvassa vasemmalta Jaakko Seikkula, Evrinomy Avdi, Lisa Fellin, Maria Borcsa, Jarl Wahlström ja Juha Holma."

Jarl Wahlström

• Jyväskylän yliopiston kliinisen psykologian ja psykoterapian emeritusprofessori• Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian, erityisesti perheterapian dosentti• Psykologian tohtori• Perheterapeutti VET

12 13

akeudelta tuulee – viides suomalainen perhete-rapiakongressi on muuttunut kokemuksiksi ja muistoiksi. Kiitos teille, jotka teitte kanssamme

kongressin ja olitte luomassa vahvaa osallisuuden, koke-muksellisuuden ja vertaisuuden henkeä!

Järjestäjinä olemme todella kiitollisia paikallisista erinomaisis-ta yhteistyökumppaneistamme, joiden vankka ammattitaito, kokemus ja joustavuus mahdollistivat nopeatkin liikkeet suun-nitelmien eläessä tuon tuosta. Erityiskiitokset kokemusasian-tuntijoille sekä kongressin suojelijalle, Peter Franzenille, jotka mahdollistivat teeman toteuttamisen ja olivat valmiita avaa-maan rohkeasti omia henkilökohtaisia ja kipeitäkin tarinoitaan.

Toisaalta näissä tarinoissa oli myös positiivinen ja toivoa herät-tävä viesti siitä, miten vaikeistakin tilanteista voi selvitä. Olkkari oli kokemus- ja vertaistoimijoidensa esitysten lisäksi vahvasti mukana kaikessa kongressiin liittyvässä, ettei teema jäisi vain sanahelinäksi. Näyttää siltä, että onnistuimme tässä tavoittees-samme. Kiitos myös Suomen perheterapiayhdistykselle, joka sieti meidän ”ittellisten” joskus vähän omapäisetkin ratkaisut. Voisi kuitenkin sanoa, että kongressit ovat astuneet uuteen ai-kakauteen vertaisuuden, kokemuksellisuuden ja osallisuuden myötä.

Pohjanmaan perheterapeutit ry päätyi ottamaan kongressin järjestettäväkseen samassa kokouksessa, jossa pohdimme vaih-toehtoisesti koko yhdistyksen toiminnan lopettamista jäsenis-

tön hiipuneen aktiivisuuden vuoksi. Kongressin isännöinti oli vähän hullunrohkea päätös, mutta kaiketi se sopi pohjalaiseen kansanluonteeseemme. Työtunteja kertyi, mutta oli hienoa toi-mia innostuneessa, idearikkaassa ja vastuullisessa työryhmäs-sä – koskaan ei tarvinnut murehtia, etteivät sovitut asiat tulisi hoidetuiksi. Kongressin valmistelu virkisti alueyhdistyksemme toimintaa ja saimme lisää aktiivijäseniä mukaan.

Palautteita olemme lukeneet kiitollisina ja tunteneet rehellises-ti sanoen onnistumisen iloa. Saamamme palautteen pohjalta osaisimme nyt joitakin asioita myös korjata. Niin, aina ei voi onnistua, eikä kaikkia voi saada tyytyväisiksi. Opimme muun muassa sen, että kokonaisuuden suunnittelussa on paremmin huomioitava ihmisten perustarpeiden tyydyttäminen. Massa-tapahtumaan tullessaan ihmiset odottavat, että järjestäjät huo-lehtivat myös osallistujien riittävästä levosta, rentoutumisesta ja ravinnosta.

Kongressin teema koettiin palautteissa ajankohtaiseksi ja ko-kemusasiantuntijat rohkeiksi, kun he altistivat vaikeat elämä-kokemuksensa sekä onnistumisensa yleisölle. Järjestelyihin osallistujat näyttivät olevan tyytyväisiä. Peter Franzen sai pal-jon kiitosta kokopäiväisestä läsnäolostaan ja sitoutumisestaan kongressin suojelijan tehtäväänsä. Hän ei ollut vain nimellinen suojelija, vaan antoi panoksensa luoden toivoa jakamalla omia kokemuksiaan. Kritiikkiä sisällön osalta tuli tieteellisyyden ja tut-kimuksen puuttumisesta.

”Ruusuina ihmisten tahto jakaa omat tarinansa kanssamme. Erityisen vaikuttavaa oli kahden terapeutin rohkeus avata koke-maansa meille kollegoille. Omalta osaltaan he lisäsivät armeliai-suutta myös itseä kohtaan.”

”Alusta lähtien tuli tunne, että nyt on hyvin järjestetty kongressi.”

”Kongressin ohjelma oli kauttaaltaan kiinnostava ja aihepiirit tär-keitä. Pidin kaikista teemoista, osallisuus, kokemuksellisuus ja ver-taisuus.”

”Avajaiset olivat parhaat missä ikinä olen ollut. Tuli heti sellainen ytimeen mennyt tunne, mikä sai mielenkiinnon heräämään.”

”Ohjelma olisi voinut päättyä tuntia aikaisemmin, tuli liian kiire illanviettoon.”

”Annan yleisarvosanan 9 ½.”

”Rytmikorjaamon iltapala oli surkea.”

”Toivottavasti tämä Seinäjoen henki jää pysyvästi elämään tera-pia- ja terapeuttikenttään!”

”Aikataulu oli turhan kunnianhimoinen.”

”Narikassa kaikkina päivinä ystävällinen palvelu. Hyvät salit, lähel-lä toisiaan.”

”Tuntui ihan liikuttavalta kun järjestäjät olivat rivissä lähtöhetkellä hyvästelemässä (piste i:päälle).”

”Huikea kongressi. Paras mikä ikinä. Yhteistä jakamista, joka kos-ketti ja liikutti. Hyvä ruoka. Risuja: liian pitkä pvä perjantai klo 18 saakka. Torstain plenaarin puhujat ja yleisön vuoropuhelu jäi ha-taraksi. Ei varmaan tuntunut kivalta kokemusasiantuntijoista, kun kukaan ei kommentoinut heidän puheenvuoroa. Siihen ei annettu mahdollisuutta. Ehkä liian monta ohjelmaesitystä. Mahtoi tulla kalliiksi. Ne olisi voinut mainita ohjelmassa.”

”Terapeutin oman traumataustan vaikutus työhän aivan huikea avaus päiville. Uskomatonta rohkeutta luennoitsijoilta. Viritti hie-nosti vertaisuuden, osallisuuden ja kokemuksellisuuden teemoi-hin. Teki syvän vaikutuksen tarkastella uudelleen omaa työtapaa. Toivon tämän lähestymistavan olevan uuden alku perheterapeut-tiselle keskustelulle, eli pois teorioiden takaa lähemmäksi inhimil-listä.”

”Olkkarin sijainti kongressin keskellä teki kokemuksellisuuden, osallisuuden sekä vertaisuuden konkreettiseksi, elämänmakuisek-si todeksi. Parasta oli kokemusasiantuntijoiden läsnäolo kautta linjan. Sain rohkeutta omaan työhöni ottaa mukaan enemmän kokemusasiantuntijuutta sekä muusta kannustuksesta rohkeu-teen.”

Yli kolmen vuoden valmistelut kongressin toteuttamiseksi oli pitkä projekti ja teetti paljon työtä, mutta kolmen maaliskuisen päivän jälkeen olo oli tyytyväinen: teimme sen!

Pohjanmaalta tuulen mukana energiaa ja intoa seuraavan kon-gressin järjestelyvastuun ottavalle alueyhdistykselle!

Hilkka RäisänenPohjanmaan perheterapeutit ry

L

Syksyiset terveiset lakeudelta – kongressin jälkeen

Lakeudeltatuulee

V suomalainen perheterapiakongressiS e i n ä j o e l l a 17. - 19.3.2016

Osallisuus, kokemuksellisuus, vertaisuus

Kokemusasiantuntijoiden yhteydenpitoa varten Sei-näjoelle perustettu Olkkari oli kokemus- ja vertaistoi-mijoidensa esitysten lisäksi vahvasti mukana kaikessa kongressiin liittyvässä.

14 15

European Family Therapy assosication (EFTA) on euroop-palainen perheterapiajärjestö, joka muodostuu kolmesta komiteasta eli kamarista, joita ovat yksittäisten perhetera-peuttien kamari (EFTA-CIM), Europpalaisten perheterapia-kouluttajien kamari (EFTA-TIC) ja Eurooppalaisten kansal-listen perheterapiajärjestöjen kamari (EFTA-NFTO).

Järjestön tapaamiset järjestetään vuosittain. Niissä on tiivis oh-jelma ja iltaisin vapaamuotoisempia keskusteluja. Ennen varsi-naisia kokouspäiviä kuultiin luennot systeemisen- ja perhetera-pian kehitysvaiheista Latviassa, Liettuassa ja Virossa. Suomeen verrattuna perheterapian historia on varsin lyhyt näissä maissa. Pohjoismaiset ja saksalaiset perheterapiakouluttajapioneerit ovatkin olleet baltialaisen perheterapian kehityksessä varsin keskeisessä asemassa ja innostus on kovin suurta, Jaakko Seik-kula nimi oli näyttävästi esillä.

SCORE-15 käytöstä ja päihteistä

Puheenvuoron eurooppalaisen perheterapian tilanteesta piti EFTAn puheenjohtaja professori Maria Borcsa Saksasta. Hän kertoi mm. perheen vuorovaikutuksen SCORE-15 arviointikaa-vakkeesta, jonka EFTA on tuonut kokeiluun eri maissa. Monica Whyte Irlannista kertoi puolestaan perheterapiasovelluksista alkoholiongelmien hoidossa. Päihteiden käyttäjiä ja heidän per-heitään hoidettaessa ongelmia tuottavat riippuvuus vanhem-

mista, runsas lääkitys, vanhempien hyväksikäyttö taloudellisesti ja emotionaalisesti, välinpitämättömyys itsestään ja palvelusta toiseen hyppiminen.

Huostaanottoja vähemmäksi

Hans-Christian Michaelsen Norjasta kertoi, että lasten huos-taanottojen lisäännyttyä, Norjan valtio on ryhtynyt rahoitta-maan hanketta tätä ehkäisemään. Kymmenisen kertaa vuodes-sa kootaan perheitä viikonlopuksi hotelliin, jossa heille pidetään perheryhmiä. Malli on toiminut Norjassa jo 1980-luvulta asti ja tulokset ovat olleet hyviä. David Amias Iso-Britanniasta kertoi Tavistock-instituutin työstä pakolaisperheiden parissa: miten löytää yhteinen kieli varsin traumaattisten kokemusten käsitte-lyyn.

Edustajia eri puolilta Eurooppaa

Perjantai-iltapäivällä päästiinkin varsinaiseen EFTA-NFTOn ko-koukseen. Edustajia oli ympäri Eurooppaa: kansallisten perhe-terapiajärjestöjen puheenjohtajat tai johtokunnan edustaja. Kerroimme kuulumisiamme ja kovin samanlaisia tuntuivat tun-nelmat: pakolaiset, huono taloustilanne ja Brexit olivat kuumim-pia puheenaiheita.

Viime vuosina on Euroopassa luotu psykoterapiaan liittyvää säätelyä ja lainsäädäntöä ja vain lääkäreillä ja psykologeilla on mahdollisuus päästä opiskelemaan psykoterapeutiksi. Laissa määrätään myös, miten sairasvakuutus korvaa psykoterapiaa. Perheterapiaa korvataan sairasvakuutuksesta useissa maissa, mutta perusteet vaihtelevat paljon. Perheterapiaa haetaan kui-tenkin korvattavaksi varsin vähän, koska sairasvakuutus perus-tuu yleensä yksilön psykiatriseen diagnoosiin, ja maksettava korvauskin on usein vain yksilön sairautta koskeva. Monessa maassa sairasvakuutus korvaa vain osan psykoterapian kuluista ja terapiapalveluja toteuttavat melkein yksinomaan yksityiset toimijat, joiden on saatava rahoituksensa sairasvakuutuksesta. Psykoterapialainsäädäntö on virallistanut perheterapian ase-man, mutta toisaalta se ei ole taannut sitä, että perheet saisivat lausuntoja lääkäreiltä sairasvakuutuksen korvattavuuksia var-ten.

Suomessahan on varsin hyvä tilanne: meillä on Euroopan eniten perheterapeutteja väkilukua kohden ja heitä on myös julkisessa terveydenhuollossa. Kansalliset perheterapiajärjestöt hoitavat useimmiten perheterapeuttien rekisteröimisen ja valvonnan, kun meillä sen hoitaa Valvira.

Perheterapian asemaPerheterapian asema huolestuttaa ja päädyimme, että EFTA tarjoaa kokoontumisen kerran vuodessa kuulumisten vaihtoa ja verkostoitumista varten. Kansalliset järjestöt ovat hieman vaikeuksissa aktiivisen toiminnan ylläpitämisessä luottamus-henkilöiden kiireitten vuoksi. Keskusteluissa tuli myös hieman lannistunut olo, koska perheterapia tuntuu olevan valumassa marginaalin ja kenelläkään ei näytä tällä hetkellä olevan ajatus-ta, miten perheterapian asemaa voisi parantaa. Kokouksessa huolestuttiin keskustelun vajoamisesta epätoivoiseksi, sillä kai-kesta huolimatta tulisi nähdä myös toivoa ja mahdollisuuksia.

Tutkimus

Perheterapeuttisen tutkimuksen esiin nostamista ja kokoamista yhteiseen käyttöön kaivattiin. Ehdotettiin, että jokaisesta maas-ta koottaisiin englanniksi käännettyä tutkimusaineistoa yhteen esim. EFTA:n sivuille, eräänlaiseksi tieteelliseksi kirjastoksi. Sieltä voisi saada materiaalia oman toiminnan perusteluksi ja perhete-rapian aseman parantamiseksi.

Perheterapeutteja kokoontui keväiseen ja kauniiseen Riikaan EFTAn johtokunnan ja komitean tapaamiseen. Siellä Juha Meteliseltä syntyi muistiinpanoja ja ideoita kotiin viemiseksi.

Eurooppalaisen perheterapiajärjestön kokous Latviassa 19. − 22.5.2016

Muistiinpanoja ja ajatuksiaSuomeksi käännetyn SCORE-15 perheen vuorovaikutuksen arviointikaavaketta voi tiedustella Eija-Liisa Rautiaiselta (eija-liisa.rautiainen@suomi24.fi) tai Aarno Laitilalta (aarno.laitila@uef.fi).

16 17

å den femte Finländska Familjeterapikongressen i Se-inäjoki i mars diskuterade vi - Katarina Fagerström på Folkhälsans Förbund och Micaela Grundström från Fin-

lands Familjeterapiförenings styrelse - att det skulle vara fint att bilda ett nätverk bland finlandssvenska familjeterapeuter. Nät-verket kunde fungera som ett forum för att följa med vad som händer inom det familjeterapeutiska fältet i Svenskfinland. Tack vare språket kunde nätverket även formas till ett fönster mot de skandinaviska länderna.

I juni 2017 hålls följande nordiska kongress på Island och det kanske finns ett bredare intresse att resa dit. Som familjetera-peut kunde det vara fint att lära känna andra som har svenska som modersmål i Finland (eller gärna talar och arbetar på svens-ka) för att höra hur de jobbar, om de har möjlighet att använda sig av systemiska och dialogiska synsätt och familjeterapeutiska metoder som man lärde sig under utbildningen.

Det här är en inbjudan till den första träffen för nätverket som ordnas av Folkhälsans förbund, avdelningen för familjer och relationer den 16.11.2016 kl. 13.00 -16.00 på Topeliusgatan 20, Helsingfors.

Lägg datumet i kalendern redan nu om du är intresserad. Kom gärna med förslag om aktuella frågor som kunde behandlas. Ex-aktare program kommer senare.

Träffen sammanfaller med Finlands familjeterapiförenings höst-dagar 17-18.11. Där Justine van Lawick är inbjuden att tala om

hur hon arbetar med våld i nära relationer i grupper för föräldrar och barn där föräldrarna grälar om vårdnaden efter skilsmässa. Här några länkar om ämnet:

http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/anzf.1091/ab-stract

https://www.studentlitteratur.se/#9789144092621/V%C3%A5ld+i+n%C3%A4ra+relationer

Katarina har även öppnat en grupp på FB för den som är intres-serad att komma med där. Man hittar den på namnet Folkhäl-sans grupp för finlandssvenska familjeterapeuter. Tanken är att posta aktuella händelser och texter som berör det familjetera-peutiska fältet. Bjud gärna in dina fb-vänner som är familjetera-peuter och kunde vara intresserade.

Ifall du inte är med på FB kan du anmäla dig till nätverksträffen till Katarina:

katarina.fagerstrom@folkhalsan.fi Varmt välkommen med!Katarina & Micaela

P

Bästa familjeterapeutkollega,

Perheterapeutit ja psykiatriset sairaanhoitajat Kristiina Jus-sila ja Maija Mustonen saivat tänä vuonna Hyvä Käytäntö -palkinnon perheterapeuttisen työn kehittämisestä Simon terveysasemalla. Onneksi olkoon!

Molemmat Simon kunnan perusterveydenhuollossa työsken-televät palkinnon saajat ovat kokeneita mielenterveystyön ammattilaisia. Kristiina Jussilalla on vuodesta 1987 alkaen laa-jasti työkokemusta, aluksi sairaanhoitajaopintojen ajalta ja myö-hemmin erikoistuttuaan psykiatriaan ja avohoitopainotteiseen dialogiseen työtapaan Keroputaan sairaalassa. Perheterapeutik-si hän valmistui 1990-luvulla ja sen jälkeen työnohjaajaksi. Si-mon kunnan terveysasemalle hän siirtyi vuonna 2009.

Maija Mustonen kouluttautui ensin kodinhoitajaksi, sitten pe-rushoitajaksi ja hän on tehnyt töitä monissa Simon kunnan työyksiköissä. Vuonna 1997 hän valmistui psykiatriseksi sairaan-hoitajaksi. Mielenterveystyö perusterveydenhuollossa vei sydä-men, halu tehdä inhimillistä, kokonaisvaltaista hoitotyötä kas-voi, joten Mustonen valmistui perheterapeutiksi vuonna 2013.Työpari Kristiina Jussila ja Maija Mustonen tunnetaan Simossa. Heidän työskentelypaikka on terveysasemalla vastaanotoilla, joten asiakkaat tulevat samasta ovesta muiden kanssa ja odot-tavat samoissa tiloissa. He liikkuvat paljon yhteistyökumppa-neiden luona, esimerkiksi sosiaalitoimistossa, kouluissa, neu-voloissa, lääkärin vastaanotoilla ja kotikäynneillä. Yhtenä työn tavoitteena onkin tehdä mielenterveystyöstä helposti lähestyt-tävä, arkinen asia niin terveysasemalla kuin palveluiden käyttä-jien joukossakin.

Varhaisen puuttumisen ja ennaltaehkäisyn kehittäminen on ollut erityisen rakasta. Perheterapeutti on mukana terveyden-hoitajan työparina lastenneuvolassa jokaisen vauvan 2-kuukau-tisneuvolassa ja 5-vuotisneuvolassa. Palvelu on tarjolla valikoi-matta kaikille perheille. Käynneillä keskustellaan esimerkiksi perheen arjesta, mahdollisista haasteista, sisarussuhteista, pari-suhteesta ja vanhempien jaksamisesta. Jussila ja Mustonen ko-kevat, että yhteydenottokynnys on myöhemmin madaltunut ja yhteydenottojen ajankohta aikaistunut. Työmuoto on toisaalta antanut perheterapeuteille enemmän kokemusta ongelmatto-mista perheistä ja uskoa arjessa selviytymiseen.

Palkitut korostavat, että työntekijöiden tulee kertoa tarjolla ole-vista palveluista tarvitsijoille. Heidän tulee olla aktiivisia, mieli-kuvituksellisia ja pistää itsensä likoon. Työnteossa on myös ky-symys asenteesta: voimavaroja ei pidä kohdentaa torjumiseen, vaan asioiden selvittäminen tulee aloittaa nopeasti, oli ongelma sitten fyysinen, psyykkinen tai sosiaalinen.

Onnea Kristiina Jussilalle ja Maija Mustoselle Simoon, ja työniloa ja voimia olla jatkossakin yhtä asiakaslähtöisiä ja kokonaisvaltai-sia auttajia!

Liisa VirtanenPerheterapeutti ETHeinola

Perheterapiayhdistyksen johtokunta valitsee Hyvä käytäntö -palkinnon saajat ja näitä kannattaa myös ehdottaa yhdistyksen johtokunnan jäsenille. Palkintona on, kunnian ja ilon lisäksi, Perheterapiayhdistyksen teettämä grafiikkatyö.

Hyvä käytäntö2016

Yhteenveto

Kaiken kaikkiaan EFTAn kokoontumiset ovat hyödyllisiä ja sieltä saa paljon tietoa eri maiden terapian ja varsinkin perheterapi-an tilanteesta. Se, että perheterapiayhdistys on Suomen suurin psykoterapeuttijärjestö, herättää kateutta muualla Euroopassa. Mutta miten me voisimme Suomessa enemmän hyödyntää ter-veydenhuoltomme vahvuuksia ja aktiivisemmin toimia SOTE-uudistuksen suunnittelussa perheterapian puolesta puhujina? Puhumme paljon perhekeskeisten ja perhepalvelujen kehittä-

misestä ja se on yksi hallituksen kärkihankkeista. Siinä meillä voisi olla paikka tuoda esille perheterapiaa yhtenä toimintata-pana perhepalvelujen kehittämiseen.

EFTA:n seuraava kongressi järjestään Ateenassa 28.9.-1.10.2016.

Juha MetelinenKriisityöntekijä, vaativan erityistason terapeuttiSuomen Mielenterveysseura, Kuopion kriisikeskus

19

lyt, ettei suomalainen byrokratia kuitenkaan niin kauhean kan-keaa ole. Täällä hommat kuitenkin hoituvat.

Vaalit ovat tulossa. Onko nykyinen hallitus ollut tehokas? Kä-sittääkseni se ei ole saanut päätettyä yhtään mitään yhtään mistään. Kuntauudistus? Sote? Jokunen sata miljoonaa ellei miljardeja on rahaa palanut kaiken maailman selvityksiin ja vuo-sikausien vekslaamiseen ilman mitään tulosta. Muutama poliit-tinen virkanimitys on toki saatu junailtua siinä sivussa. Arvat-kaapa ketkä noiden poliittisten sulle-mulle -höpöhöpövirkojen palkat maksavat? Veronmaksajat. (No nyt oli populistista.) Miksi muuten samat tahot, jotka arvostelevat julkista sektoria tehot-tomaksi, ovat kuitenkin valmiita ottamaan vastaan poliittisilla virkanimityksillä saatuja hyväpalkkaisia johtovirkoja?

Olen vain pieni humanistihöpönassu, joka hämmästellen kum-mastelee maailman menoa. En siis ole mikään poliitikko tai kansantaloustieteilijä enkä muutenkaan mikään penaalin te-rävin kynä. Kaipaisin vaan tervettä maalaisjärkeä, reilun pelin henkeä, yhteen hiileen puhaltamista ja hieman enempi yksilön omaa vastuuta teoistaan. Olen kiinnostunut politiikasta, mutta en voi sietää pikkusieluista politikointia. Haluan antaa ääneni sille puolueelle ja edustajalle, joka on aidosti valmis toimimaan yhteisen hyvän puolesta kansakuntamme parhaaksi, vaikka se vaatisi kipeitäkin päätöksiä. Oman puolueen tai oman työuran-sa parhaaksi askartelevia poliitikkoja en pitemmän päälle jaksa kattella.

Elämme kovia aikoja. Elämä on toisinaan kovaa, mutta ilman ko-vaahan ei olisi edes elämää. Näillä mennään.

Juhani Klankkiisokyröläinen sosiaalityöntekijä ja perheterapeutti

ietin julkista sektoria. Miksi sitä niin syyllistetään ja mor-kataan? Tehottomaksi moititaan. Sisälläni asuva pieni

paavoarhinmäki on alkanut nostaa päätään, vaikka liiallinen yhteiskunnan hyysääminen ja holhoaminen toisinaan jurppii-kin. Mielestäni asioita on silti yksinkertaistettu liikaa. Yleensä-hän keskustelun sävy on ollut sangen populistinen. Mutkat on vedetty surutta suoriksi. Itsekin julkisella sektorilla työskentele-vänä mietin toisinaan, että olenko pelkkä kulurasite yhteiskun-nalle. Enkö tuota mitään muuta kuin niitä tehottomia julkisia palveluja? Julkinen sektorihan on viime aikojen keskusteluissa näyttäytynyt vain kilpailukykyä heikentävänä tekijänä, koska sen kustantamiseen käytetään verorahoja. Veroaste olisi paljon matalampi, jos julkinen sektori olisi pienempi jne.

Jos työntekijä saa palkkansa verorahoista, onko hän silloin au-tomaattisesti huonompi/turhempi/laiskempi/vähemmän tuot-tava työntekijä? Kyllä en tiedä. Mietitäänpä vaikkapa opettajia, lastensuojelun sossuja, kunnallista päivähoitoa jne. Ihmiset tekevät työtään niska limassa säästöpaineiden alla työmäärän vain lisääntyessä. Olisiko heidän tekemänsä työ tehokkaampaa ja laadukkaampaa yksityistettynä tai ulkoistettuna? Veronmak-sajien rahoillahan ne palvelut ostetaan yksityisiltäkin palvelun-tuottajilta. Tuleeko se sitten paljonkin halvemmaksi? Kyllä en tiedä sitäkään.

Julkinen sektori tuskin on ainoa syypää talouden huonoon ja-maan. Sosiaali- ja terveysmenot nielevät tolkuttomasti rahaa kunnilta, yli puolet kaikista menoista. Esimerkiksi lastensuoje-luun ja erikoissairaanhoitoon palaa hitokseen kahisevaa. Jokai-nen voi miettiä, miten niitä menoja saisi vähennettyä. Oikeuk-sien ohella ihmisillä pitäisi olla myös velvollisuuksia. Kaikkea ei voi kaataa yhteiskunnan vastuulle. Mutta yhteiskunnan on pak-ko hoitaa, koska eihän ihmisiä voi heitteillekään jättää.

Voisin sekä julkisella että yksityisellä sektorilla työskennelleenä näppituntumalta todeta, että ehkäpä johtaminen ja hallinto hoidetaan yrityksissä tehokkaammin. Julkisen sektorin hallintoa voisikin vähän virtaviivaistaa. Välillä tuntuu, että kaiken maa-ilman lait ja asetukset estävät terveen maalaisjärjen käytön ja touhu menee turhaksi näpertelyksi. Lait ja asetukset säädetään muuten Arkadianmäellä. Ei valtion tai kuntien virastoissa. Koska elämme demokratiassa, kaikkien on saatava soppaa sekoittaa. Sen kanssa on vaan elettävä. Sen verran olen maailmalla kierrel-

M

PakinaTeksti Juhani Klankki Kuva Pixabay

Voihan tehottomuus!

18

Jos et ole koskaan aiemmin käynyt Islannissa, voisit to-teuttaa yhdistetyn työ- ja lomamatkan sinne ensi keväänä 31.5.–3.6.2017, jolloin Reykjavikissa pidetään seuraava Pohjoismainen Perheterapiakongressi. Kongressin englan-ninkielinen nimi on ”Meeting in the middle – Family thera-py: Pathways towards Reconciliation”.

Kuten aiemmissakin pohjoismaisissa kongresseissa on tapana, plenaari – ja subplenaaripuhujat tulevat tasapuolisesti kaikista maista. Tieteellinen toimikunta pyytää ehdotuksia kansallisen perheterapiayhdistyksen johtokunnalta. Tällä kertaa ehdotim-me Pekka Holmia plenaaripuhujaksi ja subplenaaripuhujiksi ovat Suomesta menossa Aino-Maija Rautkallio, Päivi Kangas ja Juha Holma. Kongressi pidetään Reykjavikin yliopiston tiloissa aivan keskustan liepeillä.

Islanti on paikka, jossa kannattaa viipyä pitempäänkin. Olen siellä käynyt ja ihastunut saareen sekä sen ihmisiin. Islannin luonto on karun kaunis ja ihmeellinen. Geysirit, vesiputoukset, puuttomuus, jäätiköt, värit sekä laavamaisemat ovat kiehtovia. Ratsastus islanninhevosella sen autenttisessa ympäristössä on

myös kokemisen arvoista. Reykjavik on ihmisenkokoinen kau-punki, josta löytyy hienoa designia ja hyvää ruokaa.

Reykjavikiin pääsee joko suoralla lennolla Helsingistä tai välilas-kulla jonkun muun pohjoismaisen kaupungin kautta. Suomen perheterapiayhdistys selvittää ryhmämatkan mahdollisuutta, koska toivomme isoa osallistujamäärää Suomesta. Jos olet kiin-nostunut lähtemään Islantiin, ole yhteydessä Anita Birstoliniin, anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi.

Kongressin internet-sivut: http://nordiskcongress2017ice.is/

Ritva Karila-HietalaSuomen perheterapiayhdistyksen puheenjohtaja

ISLANTI KUTSUU

Kuva Pixabay

21

palveluiden kehittämistä. Palveluilta odotetaan aitoa yhteistoi-mintaa sekä asiakkaiden ja perheiden kuulemista ja ottamista mukaan hoitoon ja hoidon suunnitteluun.

Professori Jaakko Seikkulan artikkelit ja kansainväliset esiinty-miset ovat herättäneet maailmalla kiinnostusta Länsi-Pohjan avohoitoa, perhe- ja verkostokeskeisyyttä ja dialogia korostavaa hoitomallia kohtaan. Dialogisesta työskentelystä kiinnostunei-den työntekijöiden kansainvälinen verkosto on kokoontunut vuosittain yhteen yli kaksikymmentä vuotta. Mm. Tanskassa, Saksassa, Yhdysvalloissa ja Puolassa on ollut koulutusta jo usei-den vuosien ajan, mutta kiinnostus on levinnyt yhä laajemmalle ja koulutustoiveita satelee maailmalta. Länsi-Pohjassa on myös jo monia vuosia käynyt useita kymmeniä kansainvälisiä vieraili-joita vuosittain.”

Missä olet ollut kouluttamassa ja minne olet menossa?

”Britanniassa on parhaillaan meneillään kaksi laajaa koulutus-projektia, joihin molempiin minulla on ollut mahdollista osalta-ni osallistua. Usean NHS:n (National Health Service) mielenter-veysyksikön kattavassa kehittämis- ja tutkimusprojektissa on menossa jo toinen laaja koulutus, jossa dialogiseen työskente-lyyn yhdistetään vertaistyö. Lontoossa on myös meneillään kan-sainvälinen kolmivuotinen avoimen dialogin terapiakoulutus, jolle on jo kaavailtu ensi vuonna jatkoksi uutta koulutusryhmää. Italiassa alkoi viime joulukuussa seitsemän alueellisen mielen-terveysyksikön vuoden mittainen avoimen dialogin koulutus, johon myös liittyy tutkimusprojekti. Koulutukseen osallistuu noin 80 ihmistä, meitä kouluttajia on Suomesta, Tanskasta ja Saksasta.

Länsi-Pohjaan on myös tullut kansainvälisiä pyyntöjä workshop-koulutuksista vuosien varrella. Itse olen ollut ja olen mukana kouluttamassa mm. Venäjän Arkangelissa, Kreikassa, Singa-poressa, Japanissa ja Australiassa. Kouluttaminen toteutetaan aina työparina, nyt olemme kouluttaneet yhdessä torniolaisen perheterapeutin Mia Kurtin kanssa. Muita suomalaisia koulu-tuskumppaneita ovat helsinkiläiset Jorma Ahonen ja Pekka Bor-chers. Eri puolilta maailmaa on esitetty toiveita pidemmistäkin koulutuksista.”

Onko perheterapia ollut jo tuttua kaikissa paikoissa aiem-min? Onko siinä eroa verrattuna Suomeen?

”Suomi vaikuttaa olevan perheterapian edelläkävijä. Perhetera-peutteja sekä perheterapeuttista ajattelua ja käytäntöä näyttää

olevan meillä enemmän kuin muualla. Suomessa suurin osa perheterapeuteista työskentelee julkisissa palveluissa, joissa perhekeskeistä ajattelua on jo paljon. Varsinkin lasten ja nuor-ten asioissa perheen ja muun sosiaalisen verkoston rooli on selkeästi läsnä. Mutta aikuisten mielenterveyspalveluissa sosi-aalisten suhteiden merkitys keskeisenä ihmisten voimavarana on usein hämärtynyt ja niitä pyritään korvaamaan suhteilla am-mattilaisiin, mikä on minusta käsittämätöntä.”

Näkyvätkö yhteiskunta- ja kulttuurierot eri maissa perhete-rapian suhteen?

”Lyhyissä koulutuksissa on tietenkin vaikea luotsata syvälle kulttuurisiin eroihin. Jotain pohdintoja tietenkin kulttuurierot aiheuttavat. Esimerkiksi Japanissa sosiaalisten suhteiden raken-tuminen perheissä ja organisaatioissa vaikuttaa erilaiselta, jon-kinlainen hierarkkisuus, pidättyvyys ja kasvojen säilyttäminen näyttäisi korostuvan. Onkin mielenkiintoista nähdä, millaiseksi avoimeen dialogiseen suhteeseen tähtäävä työskentely muo-toutuu tuossa kontekstissa.

Avoimesta ja usein äänekkäästäkin ilmaisusta huolimatta Itali-assa näyttää korostuvan hierarkkisempi sosiaalisten suhteiden määrittely. Tältä vaikuttaa ainakin pohjoismaiseen tasavertai-sempaan perhe- ja työkulttuuriin tottuneemmalle. Hoitajan ja lääkärin esiintyminen tasavertaisena koulutusparina jo itses-sään herättää joskus myönteistä hämmästystä, kuten myös työryhmän tasavertainen toiminta. Hierakiset suhteet ja kapeat ammatilliset työroolit näyttävät vallitsevan maailmalla ainakin psykiatrisissa palveluissa.”

Riitta LiinamaaPsykiatrian erikoissairaanhoitaja, YTM,Vaativan erityistason perheterapeuttiRovaniemi

Kari Valtanen, s.1962• lääketieteen lis. 1991• lastenpsykiatri 1999• erityistason perheterapeutti 2000• vaativan erityistason perheterapeutti 2004

Suomalaisen perheterapian vientituote:

Avoimen dialogin hoitomalli

20

Teksti Riitta Liinamaa

Rovaniemeläinen perheterapeutti Kari Valtanen on yksi Avoimen dialogin hoitomallin lähettiläistä.

Kari Valtanen työskentelee Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä ja matkustaa ympäri maailmaa kouluttamassa Länsi-Pohjassa kehi-tettyä Avoimen dialogin hoitomallia. Keskustelimme Karin kanssa hoitomallista ja hänen siihen liittyvistä kansainvälisistä koulutus-kytköksistään.

Miksi kiinnostuit juuri perheterapiasta?

”Yksilökeskeinen näkökulma on minusta vaikuttanut aina kovin kapealta lähtökohdalta ihmisten hyvin- ja pahoinvoinnin syiden ja voimavarojen arviointiin. Olen myös kokenut, kuinka merkit-täviä ja kannattelevia sosiaaliset suhteet ovat – ja kuinka suh-teisiin liittyvät pelot, syyllisyys ja häpeä ovat elämän suurimpia ahdinkoja. Kun tulemme ihmissuhteissamme kuulluksi, nähdyk-si ja ymmärretyksi, moni ongelma ainakin helpottuu. Se, että vain terapeutti kuulee ja ymmärtää, voi olla merkittävää sekin, mutta vielä merkittävämpää ja kannattelevampaa on, kun tulet kuulluksi ja ymmärretyksi läheisissä ihmissuhteissa. Lääkärin tai lastenpsykiatrin peruskoulutukseni eivät ole juurikaan antaneet eväitä näiden suhdemaailmojen kanssa työskentelyyn ja niiden edistämiseen, joten perheterapiakoulutuksiin hakeutuminen on ollut minulle kovin luonteva valinta.”

Mikä on perheterapeuttisen työskentelysi lähtökohta?

”Olen työskennellyt yli 20 vuotta lasten ja nuorten psykiatrian parissa sekä lastensuojelun ja perheneuvoloiden konsultoivana lääkärinä. Olen kuitenkin tuntenut aina vierautta yhä enemmän medikalisoituvaa ja asiantuntijamäärittelyjä korostavaa psykiat-riaa kohtaan. Työfilosofiassani olen enemmänkin kiinnostunut siitä, kuinka nuoret ja heidän arkensa aikuiset saavat kasvatet-tua omaa toimijuuttaan ongelmissaan ja haasteissaan. Yhteis-toiminta lasten ja nuorten perheiden verkostojen kanssa on keskeinen osa työtäni. Usein toivonkin, että oireilevien lasten ja nuorten ympärillä oleva aikuisten rinki voisi tiiviistyä. Kuinka tärkeää olisi, että tässä ringissä voitaisiin kuunnella toinen toisi-aan sekä rakentaa yhteistä ymmärrystä ja toimijuutta ongelmis-

sa. Työni fokus onkin juuri näissä ihmisten keskinäisissä väleissä, suhteissa, eikä niinkään yksilöissä. Usein mietinkin, kenen olisi hyvä olla paikalla, ketä tulisi kuulla, keiden olisi hyvä kuulla toisi-aan, kuinka itsekin kuulisin paremmin, kuinka vastaisin niin, että osaisin olla hyödyksi jne.”

Miten tutustuit Avoimen dialogin hoitomalliin?

”Olen Kainuusta lähtöisin ja asunut siellä opiskelujeni jälkeen 1990-luvun alussa. Jo 1980-luvulla oli Länsi-Pohjassa ryhdytty mielenterveyslain muutoksen myötä rakentamaan alueellista hoitomallia. Kainuussa Länsi-Pohjan kehittämistyö tuli tutuksi ja sieltä haettiin koulutusta ja työnohjausta paikalliseen psykiat-risen hoidon kehittämiseen. Jo silloin työskentelyote vakuutti maalaisjärkisyydellään ja yhteistoiminnallisuudellaan. Muutet-tuani Rovaniemelle 1990-luvun puolivälissä olin jo perheterapi-an puraisema ja tuntui luontevalta hakea tukea perhe- ja ver-kostotyön kehittämiseen läheltä. Avoimen dialogin hoitomallin ajatukset tuntuivat hyvin sopivan myös Lapin olosuhteisiin. Tääl-lä välimatkat ovat pitkät, erityispalvelut vähäisiä ja kaukana sekä paikallisilla verkostoilla on tottumusta ja halua toimia yhdessä. Yhteistyöni Länsi-Pohjan väen kanssa juontaa siis 1990-luvun loppuun. Sittemmin hain sieltä VET-koulutukseni ja aloin työs-kentelemään etenkin nuorisopsykiatrian tiimin kanssa.”

Mistä kiinnostus Avoimen dialogin hoitomallia kohtaan johtuu?

”Psykiatrista hoitokulttuuriamme kohtaan on kaikkialla maa-ilmassa kasvavaa tyytymättömyyttä niin mielenterveysam-mattilaisten kuin palveluita käyttäneiden ja heidän perheiden piirissä. Palveluiden käyttäjät tai perheet eivät koe tulevansa kuulluiksi ja toisaalta ammattilaiset eivät voi toimia omien ar-vojensa mukaisesti.

Palveluiden ja hoitosuhteiden pirstoutuneisuus ja vastuun siir-tely, lisääntynyt lääkkeiden käyttö, laitoskeskeisyys, palveluiden hierarkkisuus, epätasa-arvo ja vallan väärinkäyttö ym. teemat nousevat toistuvasti esille koulutuksissa. Etenkin palveluiden käyttäjien ja perheiden äänet ovat voimistuneet ja he vaativat

22 23

omat lapsuuden kokemukset. Hän on oppinut salaamaan, peit-telemään ja pitämään kulisseja kaikin tavoin pystyssä. Erilaiset roolit ovat tyypillisiä alkoholistiperheiden lapsille: on ongelma-tapauksia, pellejä ja hauskuttajia, sankareita ja täydellisyyden tavoittelijoita, näkymättömiä lapsia jne.

Tietoperusta, välineet ja ymmärrys alkoholistiperheiden koh-taamiseen ja hoitamiseen ovat perheterapiassa vähäiset. Asiois-ta pitäisi puhua suoraan ja niiden oikeilla nimillä. Hyssyttely ja lillukanvarsissa roikkuminen eivät johda mihinkään, vaan tur-hauttavat ja vievät kaikkien voimavaroja. On uskallettava puhua häpeästä, syyllisyydestä ja pelosta. On osattava tunnistaa saira-us nimeltä alkoholismi tai päihderiippuvuus, joka aiheuttaa hä-peää ja häpeä puolestaan kieltämistä. Mitä komeammat kulissit, sitä vahvempaa kieltäminen on. Jos tunnistaa häpeän ja saa sen väistymään, kieltäminenkin alkaa murtua.

Kukaan normaalisti alkoholia käyttävä henkilö ei juo pannuhuo-neessa, kellarissa tai puuvarastossa. Kukaan normaalisti alkoho-lia käyttävä ei piilottele juomiaan. Vain alkoholisti toimii näin. Kyseessä on koko perheen sairaus. Jatkuva huoli ja pelko sekä turvattomuuden, avuttomuuden ja arvottomuuden tunteet ovat arkipäivää. Seuraukset ovat läheisille kipeitä. Lapset kanta-vat sisällään selittämätöntä pahaa oloa myös aikuisiällä.

Perheiden hyvinvoinnin kannalta olennainen asia on kodin il-mapiiri, perheenjäsenten kokema turvallisuuden tunne ja se, miten perheissä käsitellään tunteita. Perheterapiasta on hyötyä vasta sitten, kun sairaus nimeltä alkoholiriippuvuus on tunnis-tettu ja tunnustettu, ja sairas on saatu hoidon piiriin. Ensiarvoi-sen tärkeää on antaa läheisille tietoa sairaudesta ja vapauttaa heidät syyllisyydestä ja häpeästä. Viha, kauna, katkeruus, häpeä

ja syyllisyys ovat tunteita, joita lukemattomat suomalaiset kan-tavat sisällään. Ei auta, vaikka yhteiskunta kustantaisi kaikille oman terapian. Asiat on osattava ottaa puheeksi ja käsitellä niin, että ihmiset vapautuvat häpeästä ja syyllisyydestä. On keskityt-tävä traumojen taustalla oleviin syihin, eikä vain seurauksiin.

Alkoholi on Suomen yleisin salarakas. Se satuttaa, sairastuttaa, rikkoo ja tuhoaa perheitä. Alkoholismi on sairaus, johon voi sai-rastua riippumatta sukupuolesta, ammattiryhmästä, koulutus-tasosta, taloudellisesta tuloluokasta, iästä tai vakaumuksesta. On hyvä pitää mielessä, että noin 10 prosenttia kaikista alkoho-lia käyttävistä sairastuu jossakin elämänsä vaiheessa päihderiip-puvuuteen. Sen aiheuttamat henkiset kärsimykset ovat hirveitä, ja siitä koituvat välittömät ja välilliset kustannukset lohkaisevat valtavan siivun yhteiskunnan sosiaali- ja terveysmenoista. Ryh-dytään kaikki talkoisiin ja nostetaan kissa pöydälle! Vaikenemi-nen ei ole kultaa.

Juhani KlankkiPerheterapeutti, sosiaalityöntekijäex-päihderiippuvainen

iksi perheterapian piirissä ei puhuta enemmän al-koholismista ja alkoholiongelmien aiheuttamasta pahoinvoinnista suomalaisissa perheissä? Alkoho-

li- ja päihdeongelmat ovat suurin yksittäinen syy perheiden pa-hoinvointiin. Hoidamme kyllä perheenjäsenten näkyviä oireita, kuten masennusta, ahdistusta, pelkotiloja, työuupumusta, pa-risuhdeongelmia, vuorovaikutus- ja neuropsykiatrisia häiriöitä jne., mutta taustalla vaikuttavista syistä vaikenemme - kenties omien pelkojemme ja kokemustemme takia. Tai sitten silkkaa tietämättömyyttämme.

Suomessa on karkean arvion mukaan 400 000 alkoholistia. Useimmat heistä ovat vielä työelämässä. Monet ovat työpaik-kansa parhaimpia työntekijöitä ja vieläpä varsin vastuullisissa tehtävissä. Silloin kun alkoholista aiheutuvat ongelmat alka-vat näkyä työpaikalla, sairaus on jo edennyt todella pitkälle, ja perheessä läheiset ovat kärsineet vuosia. Alkoholistilla on kes-kimäärin 5 − 10 läheistä, joiden elämään päihdeongelmat hei-jastuvat. Alkoholismi koskee siis miljoonia suomalaisia. Onko se enää jokaisen yksityisasia?

Pelko ja häpeä ovat alkoholistiperheen arkea. Kyseessä on su-kupolvesta toiseen ulottuva ketju. Alkoholisti-isän tytär löytää kumppanikseen sangen usein alkoholistimiehen, jonka sitten haluaa rakastamalla raitistaa. Huonoin tuloksin. Tavalliset mie-het ovat kenties tylsiä, ja siksi tytär hakee vierelleen ehkä tie-dostamattaan herkkää, värikästä ja särmikästä miestä, jonka persoona muuttuukin vuosien päihteiden käytön myötä kul-taisesta kusipäiseksi. Välillä elämä on hirvittävän ihanaa, välillä taas ihan hirvittävää. Läheiset alkavat pitää itseään hulluina, kun elämä heittelee ylös ja alas. Pahimmillaan sekä läheinen että al-koholisti saavat psykiatrisen diagnoosin, koska oireet sopivat juuri niihin. Masennus ja ahdistus eivät useinkaan aiheuta alko-holismia vaan alkoholismi aiheuttaa masennusta ja ahdistusta. Terveydenhuoltojärjestelmässä tätä ei haluta ymmärtää.

Alkoholisti hakee juomiselleen syyn aina itsensä ulkopuolelta: vittumainen akka, raskas työ, vaikea lapsuus jne. Hän osaa olla vakuuttava ja puhuu viranomaisetkin pyörryksiin. Onko se sit-ten läheisriippuvuutta, että alkoholistista irti päästäminen on läheisille kovin vaikeaa? Tai ehkäpä läheiset alkavat hävetä ja syyllistää itseään. Monesti taustalla ovat alkoholistin puolison

Teksti Juhani KlankkiKuvat Pixabay

M

Onko vaikeneminen kultaa?

25

Toiminnanjohtajalta

nsi vuoden vaihteessa jään eläkkeelle varsinaisesta leipä-työstäni lasten ja nuorisopsykiatrian ylihoitajana. Tulevaan

muutokseen liittyy paljon odotuksia ja hieman haikeutta, mel-kein vuoden kestänyt eroprosessi on ollut tarpeen.

Lastenpsykiatrian työntekijät järjestivät yllätyksen, he lah-joittivat minulle pyykkinarun, jossa on 15 oranssia ja vihreää pyykkipoikaa, yksi jokaista jäljellä olevaa työviikkoa kohden. Pyykkipojat ovat kortteja varten, joita saan kerran viikossa eri työntekijöiltä. Korteissa niiden lähettäjät kertovat muistoja yh-teisestä taipaleestamme ja suhteestaan minuun. Sitä keneltä kortin saan en tiedä etukäteen.

Ensimmäisessä kortissa siili pitelee herkkutattia. Olen nimittäin innokas metsässä liikkuja, marjojen poiminta ja sienien kerää-minen ovat mielipuuhaani. Kortin kuvaan liittyy tarina siitä, että myöhästyin eräästä maaseudulla pidetystä kehittämispäivästä sen vuoksi, että olin nähnyt metsässä matkalla sieniä, joita syök-syin poimimaan.

Muutoksia jamuistojaE Toinenkin kortti on jo tullut, se merkitsee, että minulla on 13 työviikkoa jäljellä, hieno tapa konkretisoida jäljellä olevaa työai-

kaa ja jättää kauniita muistoja.

Jäsenmaksuja on vielä runsaasti maksamatta. Suurin osa jäsen-maksukirjeistä lähti sähköpostilla, mahtaako olla niin että säh-köpostin liitteenä lähtevät laskut unohtuvat helpommin kuin paperiset? Syys-lokakuun aikana lähettelen jäsenmaksujen karhulaskuja, kun kirje tulee postissa paperisena on se merkki siitä, ettei minulla ole tiedossa ajantasaista sähköpostiosoitetta. Ilmoitelkaa sähköpostiosoitteitanne, vaikka lähettämällä pieniä tervehdyksiä, minäkin lähetän muitakin jäsentiedotteita sähkö-postitse kuin laskuja.

Anita BirstolinToiminnanjohtajaSuomen perheterapiayhdistys

Toiminnanjohtaja Anita BirstolinKuva Anita Birstolin

26 27

ino Maija Rautkallio valittiin vuoden 2016 perhetera-peutiksi. Valintaperusteena oli hänen pitkäaikainen ja

laaja-alainen työnsä perheterapian kentällä perheterapeut-tina, kouluttajana ja työnohjaajana.

Espoossa asuva vuoden perheterapeutti Aino Maija Rautkallio syntyi 1960-luvulla Raumalla perheen viidenneksi lapseksi. Juu-ret kasvoivat kuitenkin Espoon Tapiolaan, jossa hän asui suu-rimman osan lapsuudestaan ja kävi koulunsa. Hänen äitinsä oli karjalaisortodoksi ja isä savolaiskörtti, joten lapsuudenperheen juuret ovat moniääniset.

Kertoisitko lapsuutesi vaikutuksesta alan valintaan?

Kasvoin kiireisen perheen nuorimmaisena ja sain tuta, miten sotienjälkeistä Suomea rakennettiin henkisesti ja aineellisesti. Tunnen saaneeni lapsena osakseni huolenpitoa ja rakkautta, mutta nuoruudessa elin myös raskaita aikoja kantaen liiankin suurta taakkaa. Veljeni psyykkinen hajoaminen ja sen vaiku-tukset meihin kaikkiin perheenjäseniin ovat varmasti olleet osaltaan suuntaamassa minua perheterapeutiksi. Kymmenen-vuotiaana ihmettelin, miksen pääse mukaan psykiatrin vastaan-otolle veljeni kanssa. Minulla olisi ollut kerrottavaa, kysyttävää ja ehdotettavaa.

Mikä on ollut polkusi perheterapeuttina? Miksi alun perin valitsit perheterapian?

1980-luvun lopulla Hesperian päivystyksessä työskennellessäni kuulin kuopiolaisesta ja keroputaalaisesta psykoosityöryhmä-

työskentelystä ja dialogisista perhetapaamisista. Silloin tiesin, mitä haluan työkseni tehdä ja 1991 hakeuduin töihin Espoon Jorvin sairaalan psykoosityöryhmään, jossa pääsin osalliseksi yhdestä suomalaisen psykiatrian huikeimmista vaiheista: avoi-men dialogin, tarpeenmukaisen, tapauskohtaisen ja perhekes-keisen hoitomallin kehittämistyöhön. Jorvin psykoosityöryh-män jäsenyys oli sekä ammatillisesti että henkilökohtaisesti sanoinkuvaamattoman hienoa aikaa.

Jorvin psykoosityöryhmässä 1990-luvulla todentui se, että psy-koterapeuttista työtä voi tehdä täällä etelässäkin myös väestö-vastuussa; kun hallinto on kliinisen työn palveluksessa, työnäky on yhteinen, tarpeetonta hierarkiaa puretaan, perhe ja potilas tunnustetaan aidosti oman elämänsä asiantuntijoiksi ja koulu-tus ja työnohjaus ovat samassa linjassa.

Valmistuin perheterapeutiksi 1997 ja VET-perheterapeutiksi 2002. Jorvissa meitä kouluttivat ja työnohjasivat suomalaiset ja ulkomaiset gurut. Teimme opintomatkoja Keroputaalle ja toim-me sieltä oppia dialogisesta ja tarpeenmukaisesta hoitomallista etelään. Kaiken keskiössä oli perhe, dialogi ja kroonistumisen ehkäiseminen.

2000-luvulla käymäni pariterapiakoulutus, EMDR-koulutus ja tuoreimpana psykofyysisen hengitysohjaajan koulutus ovat vii-toittaneet työskentelyäni keho-orientoituneempaan suuntaan ja olen alkanut työskennellä enemmän parien ja lapsiperheiden sekä vanhemmuuden kysymysten kanssa. Vuonna 2003 siirryin kokonaan yksityiseksi ammatinharjoittajaksi ja jatkoin pari- ja perheterapian tekemistä privaatissa.

Traumatisaation vaikutusten ymmärtäminen yksilön elämässä, parien ja perheiden vuorovaikutuksessa ja pari- ja perhetera-peuttisessa hoidossa on muuttanut merkittävästi työotettani. Koko hoitourani ajan olen etsinyt keinoja vähentää asiakkaitteni turvattomuuden ja arvottomuuden kokemuksia hoitotapaami-sissa. Traumaterapian kolmivaiheisen hoitomallin vakauttavan vaiheen sisällöt ja osin EMDR- terapian protokolla innostivat kokeiluun muokata niitä perheterapian prosesseihin sopiviksi.

Loimme vakauttavan perhe- ja pariterapian hoitomallin 2011 Sisko Karisen ja Minna Koskisen kanssa ja Minnan kanssa olem-me jatkaneet kouluttamista ja mallin edelleen kehittämistä. Va-kauttavan perheterapian täydennyskoulutuksen on käynyt jo 63 perheterapeuttia. Käynnistämme kerran tai kaksi vuodessa uuden koulutusryhmän. Suunnitteilla on myös koulutusta va-kauttavasta työskentelystä pariterapian, vanhemmuuden ohja-uksen ja verkostokokouksen merkeissä.

Kerro yhteistyöstä Tom Andersenin kanssa.

Tom Andersen oli työnohjaajana ja kouluttajana Jorvissa 1990-luvulla useamman vuoden ajan ja hän teki meihin kaikkiin valtavan vaikutuksen. Saimme harjoitella reflektointia ja evalu-ointia, yhteisen tutkimisen haastattelua, workshopeissa. Innos-tuin reflektiivisen tiimin ideasta ja tein siitä perheterapiakoulu-tuksen lopputyön.

Kuuluin Jorvissa ryhmään, joka osallistui Jaakko Seikkulan ja Tom Andersenin johtaman kansainvälisen psykoositutkijaver-koston vuosittaisiin kokoontumisiin ja saimme Tom Anderse-

nilta työnohjausta ja koulutusta useamman vuoden ajan. Olin myös kerran hänen kanssaan pitämässä workshopia Riikan psy-kiatrian klinikassa Latviassa: eräs ammatillisen urani huippuko-kemuksista!

Tom Andersen nosti esille kehon ja erityisesti hengityksen vai-kutuksen sekä informaation antajana että vuorovaikutuksen säätelijänä. Neurotiede vahvistaakin nyt hänen havaintojaan. Reflektion materiaalina on Tom Andersenin mukaan reflektoita-van kehollinen (emotionaalinen ja affektiivinen) reaktio omaan sanaansa. Tämän sanan ympärille hän kehottaa rakentamaan reflektiopuheen. Ainakin suorissa työnohjauksissa tai terapiais-tunnoissa soisi reflektion alkuperäisen idean olevan mielessäm-me.

Vuonna 2007 sain erään perheterapeuttiryhmän kanssa kon-sultoida Tomia salaisuuden merkityksestä hoitoprosessissa ja sen vaikutuksesta evaluaatiohaastatteluuun. Konsultaatio oli vaikuttava ja opimme siitä paljon. Se nousi myöhemmin arvoon arvaamattomaan, kun Tom kuoli tapaturmaisesti saman vuoden syksyllä. Jäin kaipaamaan häntä kovasti ja vaalin hänen perintö-ään mielelläni.

Miten teatteritaide ja -tiede liittyvät elämääsi?

Kuuluin lukioaikana koulun teatteriryhmään ja luulen, että se pelasti minut kiinnisidotun kohtalolta. Luimme näytelmiä ja teimme teatteria. Absurdin taju, kauneuden ja tragiikan yhtey-den taju kehkeytyi, käsittämätön kohtuuttomuus sai edes jon-kinlaisen muodon.

Pyrin lukion jälkeen teatterikouluun, jonne en päässyt ja yliopis-toon, jonne pääsin opiskelemaan teatteritiedettä. Ymmärsin pian, etten saisi tästä koulutuksesta itselleni ammattia, joten erilaisten mutkien kautta opiskelin sairaanhoitajaksi ja erikois-tuin psykiatriaan.

Tein kuitenkin teatteritieteen maisterin tutkinnon loppuun 2011. Tein gradun Jouko Turkan dramaturgian päätännän pe-riaatteista. Vaikka elämä ei ole teatteria, vaan sitä suurempaa, niin draaman kaarien ja perheterapian prosessien analogia on kiinnostavaa ja toivottavasti kirjoitan siitäkin joskus.

Mitä on vakauttaminen perheterapiassa?

Traumatisaatio liittyy hallinnan menettämiseen, joten vakaut-tavassa perheterapiassa vältetään hallinnan menettämisen

Aino Maija Rautkalliovuoden 2016 perheterapeutti

Teksti Ritva Karila-HietalaKuva Minna Koskinen

A

29

tunnetta ja harjoitellaan vahvistamaan hallinnan kokemusta. Vakauttava työote tarjoaa perheenjäsenille mahdollisuutta säädellä tapaamisen kulkua oman turvallisuudentunteensa ja vireystasonsa pohjalta.

Vakauttaminen perheterapiassa edellyttää terapeuteilta tietoa traumatisaation vaikutuksista vuorovaikutukseen. Se edellyttää myös keho-orientaatiota sekä tietoa hermojärjestelmän toimin-nasta vuorovaikutuksen säätelyssä. Vakauttava perheterapeut-ti on tietoinen traumatisaation vaikutuksesta muistamiseen ja mieleen palauttamisen mekanismeihin. Suhde kerrontaan on keho-orientoitunut, tiedon keruussa katsomalla saadun infor-maation osuus korostuu. Perheterapian menetelmiin on huo-mattavan mutkatonta kytkeä vakauttavia elementtejä, koska perheterapia lähtöjään pohjautuu liikkeeseen ja suhteiden täs-sä-ja-nyt- havainnointiin.

Olet menossa puhumaan Pohjoismaiseen kongressiin ensi vuonna, mistä aiot puhua?

Puhun Islannin kongressissa vakauttavasta pari- ja perheterapi-asta sekä vanhemmuuden vakauttamisen periaatteista. Kerron mallimme kehityskaaresta ja sen kouluttamisesta ja toivottavas-ti ehdin esitellä myös kehittämäämme kehopeilaukseen perus-tuvaa työnohjausmalliamme.

Mitä Vuoden perheterapeutti -nimitys sinulle merkitsee?

Vuoden perheterapeutti -nimitys merkitsee minulle paljon! Mie-heni sanoi siitä kuultuaan, että kiitos omien suunnalta tuntuu parhaalta, ja niinhän se on! Kiitos siitä vielä kerran!

Ajattelen, että tunnustus tulee toisaalta pitkän linjan puurtami-sestani perheterapeuttina ja kouluttajana ja toisaalta tästä va-kauttavan pari- ja perheterapian kehittämistyöstä. Tuntuu myös ristiriitaiselta saada tunnustus yksin, koska perheterapiaa ja ke-hitystyötä ei tehdä yksin, joten tunnustus kuuluu myös teille ar-von kollegat, jotka tiedätte kanssani näitä polkuja kulkeneenne!

Missä teet työtäsi nykyisin ja mitä se pitää sisällään?

Työskentelen eri puolilla Suomea Helsingin Meilahdesta käsin. Työnohjaan, koulutan ja tapaan perheitä ja pariskuntia sekä jonkin verran yksilöitä EMDR:n merkeissä. Työnohjaan enim-mäkseen työryhmiä ja koulutan Jyväskylän yliopiston ja Vuoro-

vaikutusprosessien tutkimuskeskuksen pari- ja perheterapeut-tikoulutuksissa sekä Vakauttavan perheterapian koulutuksissa.

Hoitoprosessien yhteisen tutkimisen haastatteluita olen tehnyt viimeisten viidentoista vuoden aikana paljon. Hengityskou-luryhmiä vedän lähinnä kollegoille. Työni pitää sisällään myös jatkuvaa kehittämistyötä ja uuden ideointia kollegoiden kanssa. Kirjoittaminen on innostavaa!

Mitä muuta meidän pitäisi sinusta tietää?

Nykyperheestäni sen verran, että olen naimisissa savolaissielui-sen miehen kanssa ja meillä on 14- vuotias savolaissieluinen poika. Ehkä minusta voisitte vielä saada tietää sen, että osaan mielestäni kolme asiaa keskivertoheppua paremmin; taskupar-kin, reflektiivisen tiimin ja karjalanpiirakoiden teon.

Ritva Karila-HietalaPäätoimittajaPuheenjohtajaSuomen perheterapiayhdistys ry

Koulutus- ja psykoterapiapalvelut Aino Maija Rautkallio järjestää

yhdessä Vuorovaikutusprosessien tutkimuskeskuksen kanssa

”VAKAUTTAVA HOITO PERHETERAPIASSA” –

1-VUOTINEN KRIISI- JA TRAUMAKOULUTUS PERHETERAPEUTEILLE

12.1.-27.10.2017 Hakuaika 30.11.2017 saakka!

&Koulutus- ja psykoterapiapalvelut Aino Maija Rautkallio järjestää

”VAKAUTTAVA TYÖOTE PERHE- JA VERKOSTOTYÖSSÄ”-

1-VUOTINEN TÄYDENNYSKOULUTUS SOSIAALI-

JA TERVEYDENHUOLLON AMMATTILAISILLE

23.3.2017-20.1.2018

&VIRTAUS- JA KERTAUSPÄIVÄ VAKAUTTAVAN PERHETYÖN

KOULUTUKSEN KÄYNEILLE

28.1.2017 klo 9-17 Helsingissä

&SUUNNITTEILLA : Vakauttavan pariterapian koulutus sekä

Vakauttavan verkostoneuvottelun koulutus

Esitteet ja lisätietoa ilmoittautumisesta:

www.vuorovaikutus.fi ja www.ainomaijarautkallio.fi

Kun perheterapeutit kokoontuvat, ei varmasti tule hiljaista hetkeä, vaan keskustellaan monenlaisista asioista.

Tammikuun viimeisenä lauantaina puoliltapäivin joukko länsi-pohjalaisia perheterapeutteja kokoontui talvitamineissa Torni-on Aineen taidemuseoon. Ohjelmassa oli Painu patsaille -veis-tosreitti taidemuseon amanuenssi Virpi Kanniaisen johdolla. Mielenkiintoisella kierroksella kaupungin keskustassa saimme paitsi ihailla julkisia taideteoksia myös annoksen paikallis- ja taidehistoriaa eri tyylisuuntineen. Kävellessä pohdittiin taiteen merkitystä ja olemusta. Sää oli otollinen ulkoilulle, ilmassa oli hieman jo kevään aavistusta. Kierroksen jälkeen ihailimme tai-demuseossa viimeistä päivää olleen Kirsi Kaulasen Gaia, kotona metsässä -näyttelyn teoksia.

Sitten olikin aika siirtyä Tirlittaniin, Tyttöjen talolle, joka on vie-hättävä satavuotias puutalo. Ulkoillessa oli tullut nälkä, joten maukas keitto ja muut pöydän antimet kävivät hyvin kaupaksi. Mukaan tuli lisää väkeä, sillä kaikki eivät olleet ehtineet veistos-reitille, vaan tulivat mukaan vasta Tyttöjen talolle. Varsinainen klubikokoontuminen alkoikin vasta klo 15. Veikeät villakoirat Sulo ja Onni pyörivät mukana.

Länsi-Pohjan alueen sosiaali- ja terveydenhuollossa perhekes-keisyys elää vahvana. Perheterapiakoulutuksia on ollut yli 25 vuoden aikana useita ja Keroputaan mallina tunnetuksi tullut

Avoimen dialogin hoitomalli on herättänyt kansainvälistä kiin-nostusta ympäri maailman. Toiminnan perusteena on ollut hen-kilökunnan laaja kouluttautuneisuus. Koulutusperinteen jatku-minen herättääkin huolta. Kouluttajia olisi omasta takaa, mutta psykoterapia-asetus siirsi koulutukset yliopistojen psykologian ja psykiatrian oppiaineiden järjestettäväksi. Kustannukset ovat nousseet moninkertaisiksi, sillä yliopisto ottaa isot maksut jär-jestämisvastuusta.

Juttua riitti monista muistakin teemoista, kuten peruspalvelui-den työn tärkeydestä ongelmien varhaisessa puuttumisessa, erilaisista työmenetelmistä ja perheterapiayhdistyksen toimin-nasta.

Lähdin ajamaan kohti kotia reilun kolmen tunnin päästä. Ajel-lessani noin 100 kilometrin kotimatkaa, muistelin Virtasen Liisan lähettämää klubikutsua, jossa luki, että tavataan toisia perhete-rapeutteja, iloitaan toisistamme, laajennetaan ajatuksiamme ammatillisesti, vaihdetaan kuulumisia, levätään ja nauretaan.

Niin se ainakin minulla meni.

Riitta LiinamaaPsykiatrian erikoissairaanhoitaja, YTM,Vaativan erityistason perheterapeutti.Rovaniemi

Länsi-Pohjan sosiaali- ja terveydenhuollossa perhekeskeisyys elää vahvana.

Perheterapeuttiklubi Länsi-Pohjassa

Kuva Pixabay

30

Yhdeksäs Euroopan perheterapiayhdistyksen konferenssi Ateenassa 28.9. – 1.10. 2016. Muista ilmoittautua.

Lisätietoja: efta2016athens.gr

POHJOISMAINEN PERHETERAPIA-KONGRESSI REYKJAVIKISSA 31.5. – 3.6.2017

nordiskcongress2017ice.is

Family Therapy: Pathways towards Reconciliation

Ilmoitustaulu

Kirjoita PerheterapeuttiinPerheterapeutissa julkaistaan perheterapeutin työhön, tutki-mukseen, koulutukseen, ammattikirjallisuuteen tai ammattitai-don kehittämiseen liittyviä kirjoituksia. Juttu voi olla tyypiltään kolumni, haastattelu, reportaasi, uutinen, päiväkirja, kirja-arvos-telu tai laajempikin kokonaisuus.

Vuoden 1. Perheterapeutti Valmiit jutut valokuvineen viimeistään 25.1. Ilmoitukset 5.2. Vuoden 2. Perheterapeutti Valmiit jutut valokuvineen viimeistään 25.8. Ilmoitukset 5.9.

Ota yhteyttä päätoimittaja Ritva Karila-Hietalaan keskustellak-sesi jutun sisällöstä, näkökulmasta ja pituudesta. Mikäli kirjoitat

yhden sivun jutun, kuten pakinan tai kirja-arvion, tekstiä voi olla enintään 3800 merkkiä välilyönteineen (1,5 liuskaa Times New Roman –fontilla kokoa 12, riviväli 1,5), pisimmät jutut voivat olla 13 000 merkkiä välilyönteineen. Jutut lähetetään päätoimittajalle osoitteeseenritva.karila-hietala@netikka.fi.

Nettisivuja ja pelveluntuottajarekisteriä koskevissa asioissa ota yhteyttä Juha Meteliseen

juha.metelinen@gmail.com

Yhdistyksen jäsenmaksu on 40 euroa, eläkeläisille 30 euroa. Pankkiyhteys: FI45 1443 3000 0409 12 - BIC: NDEAFIHH

Tapaamisessa on mahdollisuus keskustella ja jakaa ajatuksia ja ideoita toisten yrittäjinä toimivien tai yrittäjäksi aikovien per-heterapeuttien kanssa. Otamme mielellään vastaan ehdotuksia tapaamisen aiheiksi. Ilmoittautumisen yhteydessä kerro:

• mitkä asiat sinua yrittäjänä tällä hetkellä puhuttelevat? • millaisista teemoista haluaisit keskustella toisten ammatinharjoittajien kanssa?

Tilaisuus on maksuton ja siellä tarjotaan pieni iltapala, minkä vuoksi tilaisuuteen on ennakkoilmoittautuminen. Ilmoittautu-miset 30.10.16 mennessä:

anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi

Perheterapiayrittäjien tapaaminen syyskoulutuspäivien yhteydessä 17.11.2016 klo 18

KokouskutsuSuomen perheterapiayhdistys ry:n sääntömääräinen syyskokous 2016

17.11.2016 klo 16.30

Lapinlahden sairaala, Lapinlahdentie 1, 00180 Helsinki

Kokouksessa käsitellään Suomen perheterapia-yhdistyksen säännöissä syyskokoukselle määräämät

asiat, mm. toimintasuunnitelman ja talousarvion vahvistaminen vuodelle 2017, sekä johtokunnan

jäsenten valinta toimikaudelle 2017-2018.

Yhdistyksen jäsenet tervetuloa!Suomen perheterapiayhdistyksen johtokunta

Johtokunta Toimikunta

Puheenjohtaja, Ritva Karila-Hietala,perheterapeutti, sh, VETritva.karila-hietala@netikka.fip. 044 5801 478, Helsinki

Varapuheenjohtaja, Riitta Liinamaa, sh, YTM, VETriitta.liinamaa@rovaniemi.fip. 050 5905 760, Rovaniemi

Toiminnanjohtaja, Anita Birstolin, TtM, VETanita.birstolin@perheterapiayhdistys.fip. 044 5368 531, Turku

Alueyhdistysten koordinaattoriRiitta Teittinen, psykiatri, ETrteitti@hotmail.comp. 050 5164 268, Jyväskylä

Ilkka Määttä, nuorisotyöntekijä, ETilkka.maatta@hel.fip. 050 3121 852, Järvenpää

Minna Leivo, sosiaalikasvattaja, VETminna.leivo@kolumbus.fip. 050 5717 015, Helsinki

Sirpa Lindroos, psykiatri, VETsirpa.lindroos@pshp.fip. 050 4407 077, Lempäälä

Tiedotusvastaava, Juha Metelinen, mth,VETjuhametelinen@gmail.comp. 050 3692 893, Kuopio

Micaela Grundström, sosiaalityöntekijä, ETmicaela.grundstrom@gmail.comSipoo

Hilkka Räisänen, psykiatrian erikoissairaanhoitaja, EThkata.raisanen@gmail.comp. 045 1084 842, Seinäjoki

Liisa Virtanen, yleislääketieteen erikoislääkäri, ETliisa.virtanen@tornio.fi p. 050-3562 445, Tornio

Seppo Airaksinen, lähihoitaja, ETseppo.airaksinen@yahoo.uk.comp. 050-5291 938, Oulu

EETTINEN TOIMIKUNTA:

Ritva Karila-Hietala

Hannu Kantola hannu.kantola@aina.net

Marja-Leena Käyhty malla.kayhty@kolumbus.fi

Klaus Lehtinen meklle@uta.fi

Pirjo Tuhkasaari psyko-consult@mail.htk.fi

YRITTÄJIEN JA AMMATINHARJOITTAJIEN VERKOSTO:

Minna Leivo, pjAnita Birstolin

perheterapiayhdistys.fi

Ilmoita Perheterapeutti-lehdessä

• Koko aukeama (420 x 270 mm) 980 €• 3. kansilehti (210 x 270 mm) 980 €• 1/1 sivu (210 x 270 mm) 480 €• 1/2 sivua (pysty: 102 x 270 mm, vaaka: 210 x 132 mm) 340 €• 1/3 sivu (pysty: 90 x 270 mm, vaaka: 210 x 90 mm) 220 €• 1/4 sivu (102 x 132 mm) 170 €• 1/6 sivu (66 x 132 mm) 150 euroa

Ilmoituksiin lisättävä 5 mm leikkuuvara. Kuvat: 300 dpi.Toimitus painovalmiissa PDF-muodossa osoitteeseen:heikki.kanno@aanimaa.fiIlmoitustilan varaukset:anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi puh. 044 5368 531Apua ilmoitusten valmistukseen:heikki.kanno@aanimaa.fi puh. 040 726 6239