luento 4 - markkukoivusalo.files.wordpress.com · the human condition 1958 (vita activa) työ,...

Luento 4

Markku Koivusalo: Hannah Arendt. Luento 3 Diat 1

Katkennut perinne ja poliittinen

toiminta


Luento 28.11. 2017

VTT, dos. Markku Koivusalo

https://markkukoivusalo.org/thinkers/arendt

Helsingin työväenopiston yleinen luentosarja

Tiistaisin 7.11-5.12.2017.

Työväenopiston luentosali. Kultuurikeskus

Stoa

Perinteen uudelleen ajattelu

Ei Marx kirjaa → länsimaisen perinteen uudelleen ajattelu

Kolme kirjaa

The Human Condition 1958 (Vita activa)

Työ, valmistaminen ja toiminta

Between past and future 1961

Kuusi poliittisen ajattelun harjoitelmaa

Perinne, Historia, Auktoriteetti, Vapaus, Kasvatus,

Kulttuuri

On Revolution 1963

Vallankumous uutena alkuna

Tradition ketjun katkeaminen → uudelleen ajattelu


René Char (1907-1988)

“Saimme perintömme ilman

testamenttia.”


Alexis Tocqueville (1805 – 1859)

”Mennyt on lakannut valaisemasta tulevaisuutta,

ihmishenki harhailee hämärässä.”

Tocqueville: Demokratia Amerikassa.


Toimiva elämä (vita activa)

Johdatus politiikkaan (Jaspers: Johdatus filosofiaan)

Pidetään usein Arendtin poliittisen teorian pääteoksena

Ihmisten välinen toiminta = poliittisen alue antiikissa

Unohdettu tai alistettu

Poliittinen julkisena näyttäytymistilana

Julkinen ≠ yksityinen → sosiaalinen

Toimivan elämän muodot

Työ, valmistaminen ja toiminta

The Human Condition (1958)

Vita Activa oder Vom tätigen leben (1960)

Vita Activa: Ihmisenä olemisen ehdot (2002)


Ihmisolemisen ehdot

Olemisen ehdot ≠ ihmisluonto

Elämä maapallolla on annettu ihmiselle (Sputnik)

“Kaikki mikä koskettaa ihmiselämää tai on pysyvästi tekemisissä sen

kanssa, saa inhimillisen olemassaolon ehdon luonteen. Siksi ihmiset

ovat aina ehdollisia olentoja riippumatta siitä, mitä he tekevät.”

Kolme perusaktiviteettia vastaavat ihmisen elämän perusehtoja.

Työ ↔ Elämä itse

Valmistaminen ↔ Maailmallisuus

Toiminta ↔ Moninaisuus


Aristoteles

Teoreettinen (theoretike) ajattelu

Periaatteet eivät voi olla toisin, Hyve: tosi /epätosi

Päämäärä itse aktiviteetissa

Käytännöllinen (praxis) ajattelu

Periaatteet voivat olla toisin, Hyve: hyvä toimija

Päämäärä itse aktiviteetissa

Tuotannollinen (poiesis) ajattelu

Periaatteet voivat olla toisin, Hyve: hyvä tekijä

Päämäärä ulkoinen → tulos


Arendt

Mielen elämä (Vita contemplativa)

Teoreettinen ajattelu → Ajattelu, tahtominen ja arvostelma

Toimiva elämä = vita activa

Käytännöllinen (praxis) ajattelu → Toiminta (action)

Tuotannollinen (poiesis) ajattelu → Valmistaminen (work)

Elämän uusintaminen → Työ (labor)



Toiminnan muodot ja ehdot

Aktiviteetti TYÖ VALMISTAMINEN TOIMINTA

e. labor, s. arbeiten, i.laborare, r.

travailler

e. work, s. werken,

i. facere, r. ouvrer

e. action kr. praxis

arkhein – aloittaa

prattein - läpikäydä

agere - laittaa liikkeelle

gerere – kannattaa

Alue Ihmisruumiin biologinen

prosessi, ruumiin kasvu ja

aineenvaihdunta

Ihmisten valmistama

keinotekoinen maailma

Ihmisten välinen toiminta ilman

esineiden tai aineen välitystä

Ehto elämä itse maailmallisuus moninaisuus

Hahmo animal laborans homo faber bios politikos

Yksilön ja lajin

henkiinjääminen

Pysyvyyden ja

kestävyyden

aikaansaaminen

Muistaminen ja

historia


ANIMAL LABORANS HOMO FABER BIOS POLITIKOS

kiertokulku - kulutus kesto uuden aloittaminen

ei alkua tai loppua selkeä alku ja loppu alku - ei ennustettavaa loppua

elämän välttämättömyyksistä

riippuvaisuus

herruus - luonnon ja esineiden

ylitse

toisista riippuvuus

ikuinen paluu kesto odottamattomuus

välttämättömyys hyöty - keino – välineellisyys merkitys

Kuolevaisuus

Työ turvaa yksilön ja lajin henkiinjäämisen

Valmistaminen = maailma = pysyvyys ja kestävyys kuolevaiselle elämälle

Toiminta luo edellytykset muistamiselle ja historialle


Kuolemattomuus ≠ ikuisuus

Ihmiset ainoat kuolevaiset

Eivät olemassa vain lajinsa jäseninä → yksittäinen elämäntarina

irtaantuu biologisesta elämästä → liikkuminen suoraan viivaa pitkin

eikä syklisesti

Kuolemattomuus = kestävyyttä ajassa

Maailman säilyminen

Tarinan kerronta luo merkityksen toiminnasta

Ikuisuuden kokemus sanaton

Eräänlainen kuolema → ei enää ihmisten keskuudessa

Tätä ei vastaa mikään aktiviteetti


Syntyväisyys

Ihmiset myös syntyvät ja ovat syntyväisiä

Työ, valmistaminen, toiminta ovat juurtuneet syntyväisyyteen siinä

määrin kuin niiden tehtävä on tuottaa ja säilyttää maailma sekä

ennakoida ja huomioida maailmaan muukalaisina syntyvien tulokkaiden

jatkuva virta”

Kyky uuden aloittamiseen

Koska ihmiset syntyvät = synnyttäviä = kyky aloittaa uutta

Voivat vaikuttaa maailmassa koska jokainen tulokas aloittaa jotakin

todella uutta

Liittyy vahvimmin toimintaan = Varsinainen poliittinen aktiviteetti

”Syntyväisyys, ei kuolevaisuus, on kenties poliittisen ajattelun –

erotettuna metafyysisestä – keskeisin kategoria.”


Maailma uuden alun ehtona

Ei puhdas syntymän biologinen tosiasia

Ihminen voi osana biologista lajia syntyä ja kuolla ilman uuden

aloittamista

Tarvitsee maailman, jossa voi ilmaantua uutena alkuna

Uusi alku vasta kuin uusi tulokas ilmaisee itsensä ainutkertaisella

tavalla jaetussa sanojen ja tekojen maailmassa

Ilmaantuu elämänkerrallisena tarinana

Toinen syntymä

”Sanoissa ja teoissa liitämme itsemme ihmisten maailmaan ja tämä

liittyminen on kuin toinen syntymä, jonka kautta me sekä

vahvistamme että hyväksymme alkuperäisen fyysisen

ilmaantumisemme alastoman tosiasian. Liittyminen ei ole

välttämättömyyden pakottamaa kuten työ eikä hyödyllisyyden alkuun

panemaa kuten valmistaminen.”


Näyttäytymistila (appearance)

”Näyttäytymistila syntyy aina kun ihmiset toimivat ja puhuvat yhdessä.

Siksi se edeltää kaikkea virallista julkisen alueen muodostamista ja julkisen

alueen eri järjestäytymismuotoja.”

Ihmisen moninaisuus toiminnan ja puheen perusedellytyksenä

Kaksijakoinen: yhdenvertaisuus ja erityisyys

Paradoksaalinen ainutkertaisten olentojen moninaisuus

Itsensä paljastaminen puheessa ja toiminnassa

“Kuka” joku on, ei mikä joku on – usein ei itse tunnista

Suhteiden verkosto

Toiminta erotettuna valmistamisesta ei ole koskaan mahdollista eristyksissä

tai yksin, silloin puuttuu kyky toimia

Ihmisten toimien hauraus


Anteeksianto ja lupaus

Perustuvat moninaisuuteen

Anteeksianto

Pelastaa ajan kohtalolta = Tehtyä ei saa tekemättömäksi

Ilman anteeksiantoa toiminta sidottu yhteen tekoon

Vastakkainen kostolle = kierre = ennustettava re-aktio

Anteeksianto ei ole reaktio vaan aito aktio uuden aloittamisena

Lupaus

Pelastaa tulevaisuuden ennustamattomuudelta ja kaoottiselta

epävarmuudelta

Ilman lupausta ei ole identiteettiä

Ilman lupausta ihminen tuomittu vaeltamaan ilman suuntaa


Sosiaalinen – yhteiskunnallinen ?

Julkinen = yhteinen

Yksityinen = omaisuus, oma

Kuilu, joka ylitettävä – ei-kenenkään maa

Sosiaalinen sekoittaa

Sosiaalisen nousu (työn keskeisyys)

Muuttaa polis/oikos erottelun

Sekoittaa yhteisen (julkisen) ja yksityisen (omaisuuden)

Julkinen alistetaan yksityisen alueelle, yhteiskunnalle,

omaisuudelle, työlle

Välttämättömyys tunkeutuu politiikkaan


Arvostusten paikanvaihdos

bios politikos = arvokkainta ilmaantuminen julkisella kentällä

bios theoreticos = arvokkainta ajatella rauhassa

homo faber = suurinta on ihmisen tuotokset ja teokset

Maailman muuttaminen - välineellisyys

Valtio nyt teoksena tai koneena

animal laborans – suurinta on elämä itse

Tuotanto ja kulutus → sykli

Valtio tuotantolaitoksena → kuluttaja kansalainen

Maailman katoaminen

Elämästä itsestään = tuotannon ja kulutuksen syklistä →

keskeisin arvo


Menneen ja tulevan välissä (1961)

Ajattelu asettuu outoon välitilaan – mikä ei enää ole – mikä ei vielä ole

Menneen ja tulevan kuilu - asettuu mielen kokemuksena

Vuosisadan kokemus → pako ajattelusta toimintaan – teot pakottavat

ajattelemaan

Ajattelun tradition langan katkeaminen – ei kuilun ylistystä

Poliittisen ajattelun harjoituksia

Eivät reseptejä siitä miten ajatella tai mihin totuuksiin kiinnittyä.

Eivät pyri solmimaan perinteen katkennutta lankaa tai keksimään

uudenaikaisia korvikkeita, joilla kuilu voitaisiin täyttää.

Kiinnostus ainoastaan siinä kuinka liikkua tässä kuilussa, ainoalla alueella,

jossa totuus saattaa lopulta ilmaantua.


Kafkan ”Hän” (Er)

Ajattelu-tapahtuma

”Hänellä on kaksi vastustajaa: ensimmäinen painaa häntä takaapäin,

alkuperästä. Toinen sulkee hänen tiensä edestä. Hän taistelee molempien

kanssa. Itse asiassa ensimmäinen tukee häntä taistelussa toisen kanssa, koska

se haluaa työntää häntä eteenpäin, ja samalla toinen tukee häntä taistelussa

ensimmäisen kanssa; koska se ajaa häntä takaisin.”

Ajattelun taistelukokemus menneen ja tulevan ristiaallokossa

”Kun perinteen lanka lopulta katkesi, kuilu menneen ja tulevan välillä lakkasi

olemasta ainoastaan ajattelulle ominainen ehto ja ainoastaan ajattelijoille

varattu kokemus. Siitä tuli konkreettinen todellisuus ja hämmennys kaikille,

siitä tuli poliittista merkitystä omaava tosiasia.”


Menneen ja tulevan välissä (1961)

Perinne, Historia

Ensimmäinen osa käsittelee modernia katkosta perinteessä ja

historian käsitettä, jolla moderni aika toivoi voivansa korvata

perinteisen metafysiikan käsitteet.

Auktoriteetti, Vapaus

Toinen osa käsittelee kahta keskeistä ja toisiinsa liittyvää

poliittista käsitettä. Kysymykset siitä mitä on auktoriteetti tai

vapaus voivat ilmaantua ainoastaan jos perinteen meille antamat

vastaukset eivät ole enää saatavilla tai päteviä.

Kasvatus, Kulttuuri

Pyrkimys ajatella tässä valossa välittömiä ajankohtaisia asioita.


Ajattelun perinne (traditio)

Alku Platon luolavertauksessa

Ihmisten asioiden alue yhteisessä maailmassa pimeyden,

sekaannuksen ja harhaan johtamisen termeillä.

Käännyttävä pois löytääkseen ikuisten ideoiden kirkkaan

taivaan.

Loppuu Marxin julistukseen

Filosofia ja sen totuus eivät ole yhteisen maailman

ulkopuolella

Filosofia pitää “todellistaa” ainoastaan yhdessä elämisen

alueelle, jota Marx kutsui yhteiskunnaksi.

”Perinteen alulle ja lopulle on yhteistä, että perustavat politiikan

ongelmat eivät koskaan tule yhtä hyvin valoon välittömässä ja

yksinkertaisessa vakavuudessaan kuin silloin kuin ne ensi kertaa

muodostetaan tai kun ne kohtaavat lopullisen haasteensa.”Markku Koivusalo: Hannah Arendt. Luento 3 Diat 23

Kolme suurta haastajaa

”Kierkegaard, Marx ja Nietzsche ovat meille kuin tienviittoja auktoriteettinsa

menettäneeseen menneisyyteen. He olivat ensimmäisiä, jotka uskalsivat ajatella ilman

minkäänlaisen auktoriteetin opastusta ja kuitenkin heitä pidätti (parempaan tai

pahempaan) edelleen suuren perinteen kategorinen kehikko.”

Kierkegaard hyppy järjestä ja epäilystä uskoon

Marx hyppy teoriasta toimintaa, mietiskelystä työhön

Nietzsche hyppy yliaistimellisesta aistimelliseen

Yhteiskunnan toimivuuden määrittämät arvot = ainoat ”yhteiskunnallistetulle

ihmiselle” jätetyt ideat.

”Kyse on ihmisistä, jotka ovat päättäneet olla koskaan jättämättä sitä mitä Platon kutsui

ihmisten jokapäiväisten asioiden ”luolaksi”. He eivät koskaan rohkene itsekseen

maailmaan ja elämään, josta kenties modernin yhteiskunnan kaikkialla läsnä oleva

toimivuudellistaminen on riistänyt yhden sen perustavimmista luonteenpiirteistä,

ihmettelyn sitä kohtaan mikä on, niin kuin se on.”


Historia – merkitys

Toiminnan historia

Herodotukselle sanat, teot ja tapahtumat - eli asiat jotka ovat

olemassaolonsa velkaa ennen kaikkea ihmiselle - tulevat historian kohteeksi

Kuolevaisten yksittäiset teot ↔ luonnon ja lajin kuolemattomuus

Kaikkein häilyväisimpiä – merkitys säilyy muistissa → kuolemattomuus

Tekemisen historia

Merkitys historian päämääränä – ajatus historian tekemisestä

Historian prosessi

Historiasta prosessi ilman alkua ja loppua

Moderni maailma ja sen kasvava maailmasta vieraantuminen on johtanut tilanteeseen

missä mihin tahansa ihminen meneekin, hän kohtaa ainoastaan itsensä. Kaikki maan ja

universumin prosessit ovat paljastaneet itsensä joko ihmisen tekeminä tai mahdollisesti

ihmisten tekeminä.


Auktoriteetti

Mikä oli? Ennemmin kuin mikä on? Ei enää tietoa

Vaatii hierarkkista herruutta

Ero sekä väkivaltaan että suostutteluun

”Missä käytetään voimaa, auktoriteetti on epäonnistunut.”

”Missä käytetään argumentteja, auktoriteetti on asetettu

viralta.”

Auktoriteetti kaadetaan naurulla

Auktoritaarinen ≠ totalitaarinen

Alkuperä autoritaarisissa hallinnoissa

Aina ulkoisessa ja hallinnon ylittävässä voimassa

Moderni totalitarismi = immanentti hallinto


Poliittinen kriisi

Poliittinen kriisi

“Nykymaailman kriisi on perustavasti poliittinen ja kuuluisa “länsimaiden

perikato” muodostuu ensisijaisesti Roomalaisen uskonnon, tradition ja

auktoriteetin kadosta.”

Ei paluuta

”Eläminen poliittisella alueella ilman auktoriteettia ja ilman tähän

liittyvää tietoisuutta siitä että auktoriteetin alkuperä ylittää vallan ja

vallassa olevat, tarkoittaa että olemme uudestaan haastettu kohtamaan

ihmisten yhdessä elämistä koskevat perustavat ongelmat ilman

uskonnollista luottamusta pyhään alkuun ja ilman traditionaalisten ja

täten itsestään selvänä otettujen käytöksen muotojen suojaa.”


Mitä on vapaus?

Luento: Vapaus ja politiikka 1960. Chicago Review.

Mitä on Vapaus?

Mitä on poliittinen vapaus?

Vapauden teoria ≠ käytäntö

Vapaan tahdon teoreettinen ongelma

Vapaa tahto ja kausaalisuus

Vapaata egoa ei voida todentaa tieteellisesti

Tiede opettaa välttämättömyydestä

Vapaus koetaan käytännössä


Vapaus politiikan raison d’etre

Vapaus aina tunnettu poliittisen alueella

Toiminta ja politiikka mahdotonta käsittää ilman vapautta

Ilman vapautta poliittinen elämä merkityksetöntä

Vapaus on poliittisen elämän olemassaolon syy

Joskus myös politiikan päämäärä

“Tulemme ensi kertaa vapaudesta tai sen vastakohdasta tietoisiksi

suhteissamme muihin, emme suhteessa itseemme. Ennen kuin

vapaudesta tuli ajattelun ominaisuus tai tahdon määre, vapaus

ymmärrettiin vapaan miehen asemana, joka mahdollisti hänen

liikkua, lähteä kotoa, mennä ulos maailmaan ja tavat muita ihmisiä

sanoissa ja teoissa.”


Poliittinen vapaus ≠ sisäinen vapaus

Sisäinen vapaus

Tila, johon paetaan ulkoisia pakotteita

Tuntuu vapaalta

Puuttuu ulkoiset ilmentymät → poliittisesti epäolennainen.

Poliittinen vapaus alkuperäisempi

Sisäinen seurausta maailmasta etääntymisestä

Maalliset kokemukset itsen sisällä koetuiksi

Sisäisyys absoluuttisen vapauden kokemuksena myöhäisantiikissa

niiden osalta, jolta puuttui paikka maailmassa


Epiktetos (hankittu) – stoalaisuus

Myöhäisantiikki: poliittisen vapauden vähentyminen Roomassa

Poliittisesta vapaudesta filosofiseen vapauteen

Mahdollisuus olla orja ja vapaa – sisäinen vapaus

”Vapaa on se, joka elää kuten haluaa”

Ihminen on vapaa jos rajoittaa itsensä siihen, joka on omassa vallassa

Erottelu omassa vallassa oleviin asioihin ja ulkoisiin asioihin, joita ei voi

muuttaa

Kuinka erottaa vieras maailma jonka ylitse ihmisellä ei ole valtaa itsestä,

joka voidaan järjestää sopivaksi nähdyllä tavalla.

Absoluuttinen valta itsensä ylitse

Ajattelun vapaus – sisäinen dialogi


Tahdon vapaus – kristillisyys

Vapaus yhdistetään tahdon kykyyn – lähes tuntematon antiikille

Paavali löysi vapauden muodon, jolla ei ollut suhdetta politiikkaan

Vapaasta tahdosta ja vapaudesta synonyymejä

Vapauden koetaan tapahtuvan kanssakäymisessä minän ja itsen välillä

ja erillään ihmisten välisestä kanssakäymisestä.


Augustinus: Sisäinen tahdon taistelu

Augustinus: Vapauden kokemus täydellisessä yksinolossa

”Minäkin ikävöin päästä vapauteen, vaikka minä en ollutkaan vieraan

kahleissa vaan oman tahtoni kahleissa.”

Tahdon konflikti ”sydämen kammarissa” missä kukaan muu ei voi häiritä

itseni kanssa käymää taistelua

Tahdon ja en tahdo

”Sielu käskee ruumista ja tämä tottelee heti: Sielu käskee itseänsä ja saa

vastustusta osakseen.”

”Sielu käskee sielua tahtomaan ja ilman toista se ei kuitenkaan toimi,

Mistä tämä luonnottomuus? Ja mikä on sen syy?”

”Se olin minä, joka tahdoin ja en tahtonut, minä itse. Minä en täysin

tahtonut enkä täysin ollut tahtomatta. Taistelin itseni kanssa ja hajotin

itseäni.”


Tahdon ≠ kykenen

Tahdon ja kyvyn erottaminen – tahdon mutten voi

Ajatteluprosessi ≠ tahdon prosessi

Kaksi yhdessä (dialogi) aloittaa ajatteluprosessin

Kaksi yhdessä (tahto) halvaannuttaa tahdon ja lukitsee sen itseensä

Tahtominen yksinäisyydessä on aina tahtoa ja ei tahtoa samaan aikaan.

Tahdon ≠ Kykenen (Augustinus)

Tahto koettuna: Tahdon ja en voi/kykene

Antiikki: ei eroa sillä mitä toivoo ja voi

Tahdonvoima (voimattomuus) → vallan halu

Tahdon ≠ Voin/kykenen

“Vapaus liittyneenä politiikkaan ei ole tahdon ilmiö”


Poliittinen vapaus ≠ liberium arbitrium

Ei valinnan vapautta annetuista vaihtoehdoista

Valintaa (ei varsinaista vapautta) määrittää motiivi

Annetut vaihtoehdot

Vapaus luoda yhdessä uutta

Vapaus kutsua jotakin olemassaoloon, jota ei tunnettu aikaisemmin

Valinnan vapaus = yksilön vapaus

Poliittinen vapaus = yhdessä toimisen vapaus


Vapaus ≠ Suvereenius

Tahto = vapaus = tyrannia

Ideaali vapaa tahto = itsenäinen muista ja toisia vastaan asettuva tahto

Tyrannia on ainoa hallitusmuoto, joka juontuu suoraan Tahdosta

Valta käskeä – voima ja heikkous, ei vapaus

Suvereeni

“Vapauden ja suvereenisuuden yhdistäminen on kaikkein vaarallisin

seuraus vapauden ja vapaan tahdon samaistamisesta.”

Ihmiset eivät koskaan suvereeneja

Ajatus, että yhden vapaus (ihmisen, ryhmän, kansan) voidaan

ostaa kaikkien muiden vapauden kustannuksella.

”Jos ihmiset haluavat olla vapaita heidän on luovuttava

suvereniteetista.”


Carl Schmitt: Päätös ja tahto poliittisia

Suvereeni päätös

”Suvereeni on se, joka päättää poikkeustilasta”

Ei normaalikäsite vaan rajakäsite

Oikeusjärjestys ei voi itse päättää omasta voimassaolostaan.

Liberaali ikuinen keskustelu ≠ konkreettinen päätös, tahto

Oikeusjärjestys

Oikeusvaltiollinen osa: Lain hallinta

Poliittinen osa tahto

Demokratia = kansantahto

Kansantahto edeltää ja ylittää valtiomuodon

Kokonaispäätös perustaa kansan ykseyden


Periaatteet

Poliittista vapautta ei ohjaa päämäärät ja välineet

Ei motiivit vaan toimintaa inspiroivat periaatteet

Kunnia, tasa-arvon rakkaus, hyve, loistokkuus, myös pelko, viha

Ilmenevät vain toiminnassa, eivät kulu, voidaan toistaa uudestaan

Periaate ei oikeuta keinoja vaan määrittää ne

Tasa-arvo päämääränä → epätasa-arvoiset keinot

Tasa-arvo periaatteena → kaikkien yhdenvertainen toiminta


Performanssivapaus

Machiavelli virtú – virtuositeetti

Erinomaisuus, jolla ihminen vastaa maailman avaamiin

mahdollisuuksiin

Kreikkalaisten analogiat politiikan ja tanssin jne. kanssa

Politiikka ei taideteoksen tekemistä – valtio taideteoksena

Analoginen esittäville taiteille

Toimijat riippuvaisia yleisöstä, toisista ja toiminnan jatkuvuudesta

Poliittinen vapaus aina riippuvainen toisista

Politiikka eräänlainen teatteri, jossa vapaus voi ilmaantua

Kritiikki: Politiikasta politiikan performanssia


Vapaus toiminnan aloittamisena ja säilyttämisenä

Vapaus aloittaa

Kreikan arkein – aloittaa ja johtaa

Latinan agere – saattaa jotakin liikkeeseen

Aloittamisen kesto

Kreikan prattein - saattaa joku loppuun.

Latinan gerere – säilyttää ja tukea menneiden tekojen jatkumoa

Toiminta kahdessa eri tasossa

Alkaminen jonka kautta jotakin tulee maailmaan.

Vapaus koettiin spontaanisuudessa.

Kestää ainoastaan jos kyetään säilyttämään

Vapaan toiminnan jatkaminen ja kesto


Vapaus ihmeenä

”Koko olemassaolomme lepää loppujen lopulta ihmeiden/

sattumien varassa”

Keskeyttää automaattiset prosessi

Historialliset ihmeet (tapahtumat) – syntyvät ihmisten toiminnasta

Kyky aloittaa ja olla uusi alku

Mahdollisuus että huominen on radikaalisti erilainen

Historian kentällä ihmiset voivat luoda ihmeitä

Carl Schmitt: päätös on ihme

Poikkeus oikeusjärjestyksessä vastaa ihmettä teologiassa

Päätös tulee ei mistään


Liberalismi: yksilön vapaus politiikasta

Nimestään huolimatta karkottanut vapauden käsitteen poliittisen alueelta

”Mitä vähemmän politiikkaa sitä enemmän vapautta”

Vapaus identifioituu turvallisuuden kanssa

Politiikka elämän säilyttämistä ja sen intressien suojelua.

Missä elämä on pelissä kaikki toiminta määritelmänsä mukaan

välttämättömyydelle alisteista

Sosiaalinen ja taloudellinen alue huolehtii elämän välttämättömyyksistä

Totalitarismi

Sekä yksilöllisen että poliittisen vapauden tuhoaminen

Isaiah Berlin: Negatiivinen ja positiivinen vapaus

Arendtin poliittinen vapaus ei sovi jakoon

Poliittinen vapaus ≠ yksilön vapaus


Vallankumous ja vapaus


“Yksisarvisilla ja haltijoilla vaikuttaa olevan enemmän todellisuutta

kuin vallankumouksen menetetyllä aarteella”

Julkinen onnellisuus – vapaus

Vallankumous yhteisenä toimintana

Vallankumous uutena alkuna

Vallankumous ja väkivalta

On Revolution. New York: Viking, 1963.

Revised second edition, 1965.

Über die Revolution. Piper, München 1963.

Vallankumouksen moderni perinne


“Siinä määrin kuin poliittinen terminologiamme on lainkaan moderni se on

alkuperältään vallankumouksellinen”

Unkarin kansannousu 1956: Vallankumous ↔ Totalitarismi

Vallankumousvuosi 1989

Itä-Euroopan vallankumoukset

Puola, Unkari, Itä-saksa, Bulgaria, Tsekkoslovakia, Romania

Samettivallankumous (sametová revoluce)

Taivaallisen rauhan aukion mielenosoitus

Viimeinen vallankumous vuosi?

200 -vuoden moderni perinne 1789-1989

2000 –luku: uusi maailman järjestys

2010 → oikeistopopulismin nousu

Opiskelijoiden ”vallankumoukset” 1968


”Tämän liikkeen teoreettinen steriiliys ja analyyttinen typeryys ovat aivan yhtä

silmiinpistäviä ja masentavia kuin sen ilmentämä toiminnan ilo on

tervetullutta.”

“Mitä tosiasiassa tapahtui? Näkemykseni mukaan ensimmäistä kertaa pitkään

aikaan nousi spontaani poliittinen liike, jossa ei ainoastaan levitetty propaganda

vaan toimittiin ja ennen kaikkea toimitettiin lähes kokonaan moraalisten

motiivien pohjalta. Tätä moraalista tekijää pidetään harvinaisena usein

pelkkänä valta tai intressipelinä koetussa politiikassa, mutta nyt yhdessä sen

kanssa mukaan tuli myös toinen ajallemme uusi kokemus. Kävi selväksi, että

toiminta oli hauskaa. Nuoriso löysi sen mitä 1700 –luku oli nimittänyt ”julkiseksi

onnellisuudeksi” mikä merkitsee, että kun ihminen ottaa osaa julkiseen elämään

hänelle avautuu aivan uusi ihmiskokemuksen ulottuvuus, joka olisi muuten

häneltä suljettu. Nyt hän huomasi, että tämä muodostaa osan täydestä

”onnellisuudesta”.

“Yliopistot mahdollistavat nuorille ihmisille elämän sosiaalisten ryhmien ja

velvollisuuksien ulkopuolella ja olla todella vapaita. Jos opiskelijat tuhoavat

yliopistot, ei mitään tällaista enää ole olemassa, vastaavasti mitään kapinaa

yhteiskuntaa vastaan ei enää ole.

”Vallankumouksen sankaritar”


Erittäin tasavaltainen tulkinta Rosa Luxemburgin ajattelusta

Dialektiikan hylkäys - tasavaltaisuus - neuvostot

Rosa vastaan Lenin, vallankumous alhaalta - ylhäältä

Sodan hyödyn hylkääminen - Politiikan erottaminen taloudesta

”Hän oli enemmän huolissaan epämuodostuneesta kuin onnistuneesta

vallankumouksesta.”

”Hän oli aina huolissaan vallankumouksen etiikasta.”

”Hän aloitti aina historiallisesta analyysistä”

”Hän [Rosa] oli oppinut vallankumouksellisista neuvostoista.. ettei hyvä

organisaatio ole edellytys toiminnalle vaan sen tulos… että vallankumouksellisen

toiminnan järjestäytyminen täytyy oppia itse vallankumouksesta, kuten uimaan

voi oppia ainoastaan vedessä, että vallankumouksia ei kukaan tee vaan ne

puhkeavat spontaanisti ja että paine toimintaan tulee aina alhaalta päin.”

Pelastaa kadotettu henki


Yhteisen toiminnan uuden alun henki

Ero liberaaleihin ja marxilaisiin tulkintoihin

Unohtanut poliittisen toiminnan ”yhteiskunnallisen” tai ”yksityisen”

hyväksi.

Vallankumous kansalaisoikeuksien perustamisena, ei sosiaalisten tai

yksityisten oikeuksien.

Ero Amerikan ja Ranskan vallankumouksien välillä

Sosiaalisen kysymyksen ongelma

Välttämättömyys ja politiikka

Poliittisen vapauden perustaminen – säilyttäminen

Sodat ja vallankumoukset


”Sodat ja vallankumoukset ovat määrittäneet 1900- luvun fysionomian

aivan kuin itse tapahtumat olisivat kiirehtineet toteuttamaan Leninin

varhaiset ennustukset.”

Sota = vanhimpia ihmisten asioihin kuuluvista ilmiöistä

Tekninen kehitys (ydinaseet) asettaa sille nyt rajat

Vallankumous = uusimpia suuria poliittisia ideoita

Päämäärä on aina ollut vapaus

Unohdettu vallankumouksellisessa sanastossa

Vapaudesta on tullut ainoa sodan oikeutus

“Ydinsodan täydellisen tuhon edessä esitetty hilpeä “vapaus tai kuolema”

argumentti ei ole vain ontto vaan täysin järjetön”

Uusi alku


”Vallankumoukset ovat ainoita poliittisia tapahtumia, joissa

kohtaamme suoraan ja väistämättömästi alkamisen ongelman.”

Ei vain kapina, vallanvaihdos tai vallan kaappaus, Coup d'etat

”Moderniin vallankumouksen käsite on tiiviisti sidottu ajatukseen

historian kulun yhtäkkisestä uudelleen alkamisesta. Se, että aivan

uusi ennen kuulumaton ja kertomaton tarina on alkamassa, oli

tuntematon ennen kahta suurta vallankumousta 1700 -luvun

lopussa.”

Ainoastaan siellä missä tämä uutuuden tunne yhdistyy vapauden

tunteeseen voimme puhua vallankumouksista.

Väkivalta – sana


”Kain tappoi Abelin ja Romulus Remuksen; alussa oli

väkivalta ja siten väkivalta oli alussa, ei ole aloitusta

ilman väkivallan käyttöä ilman vahingoittamista…

Vakaumus siitä, että alussa oli rikos – josta fraasi

“luonnontila” on vain teoreettisesti puhdistettu parafraasi

- on ollut vuosisatoja yhtä itsestään selvästi vakaumus

ihmisten toimien suhteen kun Johanneksen evankeliumin

ensimmäinen lause – alussa oli sana – on ollut pelastusten

toimien suhteen.”


Kain tappoi Abelin ja Romulus Remuksen; alussa oli

väkivalta ja siten väkivalta oli alussa, ei ole aloitusta

ilman väkivallan käyttöä ilman vahingoittamista. Carl

Schmitt

Kansan tahto


Carl Schmitt: Ranskan vallankumouksen poliittisuus

“Ranskan vallankumouksen suuruus lepää siinä tosiasiassa, että

huolimatta sen liberaaleista ja oikeusvaltiollista periaatteista, ajatus

Ranskan kansan poliittisesta ykseydestä oli jatkuvasti sen ratkaiseva

toimintaohje.”

Arendt: Yleistahto = sekularisoitu Jumalan tahto

“Teoreettisesti kansan jumalallistaminen Ranskan vallankumouksessa oli

välttämätön seuraus pyrkimyksestä johtaa sekä laki että valta samasta

lähteestä. Absoluuttinen monarkia oli väittänyt perustuvansa jumallisiin

oikeuksiin ja näin tehnyt maallisesta hallitsijasta jumalan kuvan, joka on

sekä kaikkivaltias että universumin lainsäätäjä, toisin sanoen kuvana

Jumalasta, jonka Tahto on Laki. Rousseaun ja Robespierren yleistahto on

edelleen jumalallinen Tahto, jonka tarvitsee vain tahtoa tuottaakseen

lain.

Absoluutin ongelma


“Sana on tullut lihaksi”

absoluutti ilmaantui historiallisessa maallisessa

todellisuudessa

Perustan legitimiteetti ongelma

Konstitutiivinen hetki


Emmanuel Joseph Sieyès: erottelu

Pouvoir constituant – Konstituoiva (perustava) valta

Pouvoir constitué – Konstituoitu (perustettu) valta (kansakunta)

Schmitt ↔ Arendt

Perustava valta = poliittinen elementti = ei mistään

Perustava ykseys ≠ perustava moneus

Suvereeni ≠ ei suvereeni

Tahto ≠ pluraali toiminta, sitovat keskinäiset liitot

Tasavallasta kansaan

Ihmisille yhteisistä maallisista instituutioista kansan itsensä

tahtoon.

Constitutio libertatis


Vallankumouksen päämäärä

Vapauden perustaminen

Uuden valtiosäännön asettaminen julkisen vapauden tilana

Vapaus olla “osallinen hallintoon”

Perustaa tila vapaalle poliittiselle toiminnalle

Epäonnistuminen toiminnan

säilyttämisessä


“Vallankumouksen epäonnistuminen kestävien omien vapauden

instituutioiden luomisessa edelsi jälkivallankumouksellisen ajattelun

epäonnistumista muistaa vallankumouksellinen henki ja ymmärtää

se käsitteellisesti.

Silloin kuin vallankumous ei loppunut terrorin katastrofiin se loppui

tasavallan muodostamiseen, joka vallankumousmiesten mielestä oli

“ainoa hallitusmuoto, joka ei ole ikuisesti avoimessa tai salatussa

sodassa ihmiskunnan oikeuksien kanssa”.

Mutta tässä tasavallassa, sellaisena kuin se lopulta ilmaantui, ei

ollut varattu tai jätetty lainkaan tilaa niiden toimintojen

harjoittamiselle, jotka olivat olleet keskeisinä keinoja sen

rakentamisessa.

Vallankumoukselliset neuvostot


Horisontaaliset organisaatiot vs. vertikaaliset organisaatiot

Federaatiojärjestelmä suvereniteettia vastaan

Neuvostojen valtio - poliittisten yhdistysten ja paikallishallinnon

välillä

Neuvostot uutena hallinnon muotona

Vallankumouskokemuksen synnyttämiä

“Nousevat itse poliittisen toiminnan kokemuksesta.”

Paikallisneuvostot, naapuristoneuvostot, työläisneuvostot,

sotilasneuvostot.

Neuvostot ≠ Puolue


Spontaanit organisaatiot ilmaantuneet kaikissa

vallankumouksissa

Amerikan ja Ranskan vallankumoukset, Pariisin kommuuni,

Venäjän vallankumouksen ensimmäiset neuvostot, Unkarin

kansannousu

Tuhottiin aina puolueen ja valtion järjestöjen taholta

Nimestään huolimatta Neuvostoliitto ei ollut neuvostovaltio

vaan päinvastoin tuhosi vallankumoukselliset neuvostot.

Desentralisoitu järjestelmä


Organisaatio, joka alkaa välistä ja alhaalta

“Neuvosto sanoo: me haluamme väitellä, haluamme saada oman

äänemme kuuluviin julkisuudessa ja haluamme mahdollisuuden

määrittää maamme poliittisen suunnan.

Koska maamme on liian suuri, jotta voisimme kaikki kokoontua

yhteen määrittämään kohtaloamme, me tarvitsemme useita

julkisia tiloja sen sisällä. Äänestyskoppi, jossa annamme

äänemme on selkeästi liian pieni, sillä tuossa kopissa on tilaa

ainoastaan yhdelle.”

Tahdon terrori


Keskinäisestä suostumukesta yhteen tahtoon

Julkisesta mielipiteestä tulee yleistahdon yksimielisyys

“Tahdon, jotta se voi toimia lainkaan, täytyy todellakin olla

yksi ja jakamaton.”

Terrori: Kansan tahto vihamielisenä yksittäisen kansalaisen

tahtoa kohtaan.

Sosiaalinen kysymys (köyhyys)


Yritys vapauttaa ihminen köyhyydestä (pelkällä) politiikalla

Tuo biologisen välttämättömyyden politiikkaan

Kansalaisten oikeuksista ”polvihousuttomien” (sans culottes) oikeuksiin

Vaatetus, ruoka, lajin lisääntyminen

Välittömät ihmisten tarpeet päästivät terrorin irti

“Tuloksena välttämättömyys valtasi poliittisen alueen, ainoan alueen,

jossa ihminen voi olla todella vapaa.”

Luonnollisen ihmisen vapauttaminen


Terrori tekopyhyyden metsästämisenä

Naamioiden riisuminen

Hyve (virtue) vastaan hyvä ja paha


Absoluutin tuominen poliittiselle kentälle

“Absoluuttinen hyvyys on tuskin vähemmän vaarallista kuin absoluuttinen

pahuus.”

“Laki on tehty ihmisille eikä enkeleille tai paholaisille. Lait ja kestävät

instituutiot eivät hajoa ainoastaan jatkuvan perustavan pahan

hyökkäyksiin vaan myös absoluuttisen viattomuuden vaikutuksen alla.”

Myötätunto (compassion) tuhoaa poliittisen välitilan – mykkää

Jeesus Nasaretilaisen malli

Melville: Billy Budd

Dostojevski: Suurinkvisaatori

Melville: Billy Budd


Olettakaamme, että vallankumouksellisten

”luonnollinen ihminen” yhteiskunnallisten

asemien ulkopuolella syntynyt, ”löytölapsi”,

joka on varustettu ainoastaan barbaarisella

viattomuudella ja hyvyydellä kävelisi jälleen

kerran maanpäällä.

Billy: Hyveen ylittävät luonnollinen hyvyys

Glaggart: Paheen ylittävä luonnollinen pahuus

Kapteeni Vere: Hyve absoluuttisen hyvän ja

pahan konfliktissa

Mykkä väkivalta: Glaggartiin iskee Jumalan

enkeli ja kuitenkin enkeli on hirtettävä

Billy Buddin eleellinen myötätunto

”Jumala siunatkoon kapteeni Vereä”

Dostojevskin suurinkvisiittori


Suurinkvisiittori = kaunopuheinen sääli (pity)

Kristus = mykkä myötätunto (compassion)

Myötätunto ainutkertaista, yhdessä-kärsimystä, ei voida yleistää

“Suurinkvisaattorin synti oli, että hän kuten Roberspierre, tunsi

kiinnostusta heikkoja ihmisiä (les hommes faibles) kohtaan, ei ainoastaan

siksi, että tällainen kiinnostus oli erottamaton vallan halusta, vaan myös

siksi, että hän teki kärsivistä persoonattomia, niputti ne yhteen

kokonaisuudeksi, kansa aina onneton (toujours malheureux), kärsivät

massat jne.”

Myötätunnon passio → perversoituu säälin tunteellisuudeksi (sentiment)

Vaihtoehtona solidaarisuus – yleistettävyys

Yhteinen ihmisyys kurjien kanssa, ei myötätunto tai sääli

Voi inspiroida poliittista toimintaa

Väkivallasta


Kritiikki vallankumouksen väkivaltaistamista vastaan

Kritiikki vallankumousväkivallan ihailua kohtaan

Ajatus väkivallattomasta toiminnasta ja politiikasta

Valta ≠ väkivalta


Ilmaantuvat usein yhdessä mutta olemukseltaan toisille

vastakkaisia

Valtion yhdistäminen väkivaltaan (Weber) ainoastaan

järkeä jos ajattelee sen puhtaaksi vallanluokan käyttämäksi

alistamisen välineeksi (Marx)

Väkivalta pakkovaltaa = käskyvalta = hallitsemista =

alistaminen = aina välineellistä

Väkivalta voi tuhota vallan – ei koskaan luoda sitä

Välineellinen luonne - voi olla oikeutettua mutta ei

koskaan legitiimiä

Käsitteelliset erottelut


Valta (Power)

Ihmisten kyky toimia yhdessä - ei koskaan yksilön omaisuutta

Kuuluu ainoastaan ryhmälle ja on olemassa niin kauna kuin tuo ryhmä toimii

Ei tarvitse oikeutusta vaan legitimaation - itse perustaminen muodostaa

Vahvuus (Strenght)

Yksilöllinen ihmisen ominaisuus – tosi monet voivat yhdistää

Voima (Force)

Pitäisi ymmärtää vain energiana – luonnon voimat

Auktoriteetti:

Eniten väärinkäytetty – persoonaan tai asemaan kuuluva

Ei pakolla tai suostuttelulla – kunnioitus: Viholliset: halveksunta ja nauru

luento 4 - markkukoivusalo.files.wordpress.com · the human condition 1958 (vita activa) työ,...

Documents