luomulehti 1/2015

Paras brändion totta

lehti

Tietoa & kokemuksia luomusta. Nro 1/2015 10,00 €

s.34

s.10

ww

w.lu

omul

ehti

.fi

Kasvisten jalostustoiminnassaja markkinoinnissa

kehitettävää

Vilomix Finland OyYrittäjäntie 1, 21530 Paimio puh. 010 402 7700 www.vilomix.fi

TIEDUSTELE TUOTTEITA PALVELEVALTA ALUE-EDUSTAJALTASI: www.vilomix.fi/edustajat

VILOMIX FINLAND OY:N VALIKOIMASTA LUOMUTUOTANTOON SOVELTUVAT:

• ADE–vitamiinivalmisteet

• E-vitamiini- ja seleenivalmisteet Useita orgaanista seleeniä sisältäviä valmisteita

• Mira-kivennäisrehut

• Nuolukivet naudoille

• Natriumbikarbonaatti, merilevä ja magnesiumoksidi tilaseoksiin

• Lisäksi runsas valikoima luomutiloille soveltuvia puhdis-tus- ja pesuaineita mm. vedinkastot ja kiertopesuaineet.

varma ja satoisaEBENA

Suomen suosituin rehuvirna

www.naturcom.fi

Myynti alan liikkeet sekä

92400 Ruukki, Puh. (08) 270 7200, (02) 762 6200

LuomuLehTi 1/2015 3

Vilomix Finland OyYrittäjäntie 1, 21530 Paimio puh. 010 402 7700 www.vilomix.fi

TIEDUSTELE TUOTTEITA PALVELEVALTA ALUE-EDUSTAJALTASI: www.vilomix.fi/edustajat

VILOMIX FINLAND OY:N VALIKOIMASTA LUOMUTUOTANTOON SOVELTUVAT:

• ADE–vitamiinivalmisteet

• E-vitamiini- ja seleenivalmisteet Useita orgaanista seleeniä sisältäviä valmisteita

• Mira-kivennäisrehut

• Nuolukivet naudoille

• Natriumbikarbonaatti, merilevä ja magnesiumoksidi tilaseoksiin

• Lisäksi runsas valikoima luomutiloille soveltuvia puhdis-tus- ja pesuaineita mm. vedinkastot ja kiertopesuaineet.

Kuinka suuri osuus suomalaisten ruoasta ja maataloustuotan-nosta voisi olla luomua? Käsitykset siitä vaihtelevat varmaan-kin nollasta sataan prosenttiin.

Nykyään peltoalasta lähes 10 prosenttia on luomutuotannos-sa. Kuitenkin ruokakorissa luomua on merkittävästi vähemmän.

Jyrki Kataisen hallitusohjelmaan sisältyi kirjaus luomualan ja lähi-ruoan kehittämisohjelmasta, jonka avulla tuotantoa monipuolistetaan ja lisätään kysyntää vastaavaksi, kehitetään luomuruokaketjua sekä nos-tetaan lähiruoan jalostusastetta.

Ensimmäistä kertaa luomu- ja lähiruoka otettiin Suomen maatalous- politiikan strategiseksi tavoitteeksi.

Viime joulukuussa EU:n komissio hyväksyi uuden maaseutuohjel-man, jossa tavoitteena on nostaa luomun osuus Suomen peltoalasta 20 prosenttiin. Ohjelma on myös resursoitu niin, että tuo prosenttimää-rä voidaan saavuttaa. Luomutukiin on varattu 326 miljoonaa euroa.

Vielä kunnianhimoisemman tavoitteen esitti Jorma Ollilan johtama maabrändityöryhmä. Se esitti, että luomun osuus suomalaisesta maata-loudesta olisi vähintään puolet vuoteen 2030 mennessä.

Kaikki nuo strategiat, ohjelmat ja päätökset kertovat, että luomuun us-kotaan ja sitä halutaan edistää. Mistä luomun menestys sitten on kiinni?

Luomun menestyksen ratkaisee kuluttaja omilla valinnoillaan. Yhtä lailla siihen vaikuttaa olemassa oleva tarjonta.

Kuluttaja haluaa nykyään, että ruoka on terveellistä ja tuotettu ympäris-tö huomioiden sekä eettisesti oikein. Luomuruoka täyttää nuo kriteerit.

Tarjontaan vaikuttaa kysynnän lisäksi se, onko volyymi jalostavan teollisuuden ja kaupan mielestä riittävä. Muuten ne eivät kiinnitä luo-muun riittävästi huomiota ja nosta sitä markkinoinnissaan kärkeen.

Edellä mainitun kotimarkkinanäkökulman lisäksi on syytä katsoa asi-aa myös laajemmin. Suomen maatalous ei pysty kilpailemaan kansain-välisillä markkinoilla massatuotteilla. Emme pärjää hintakilpailussa luonnonolosuhteiden takia.

Siinä mielessä maabrändityöryhmän ja hallitusohjelman strategiset va-linnat ovat tärkeitä. Laadulla, terveellisyydellä ja luomulla suomalainen ruoka menestyy tulevaisuudessa myös kansainvälisillä markkinoilla.

Luomuliitto haluaa toimia niin, että luomutuotanto, jalostus ja kaup-pa pystyvät tyydyttämään kasvavan kysynnän. Siksi on tärkeää, että luo-mu kirjataan myös tulevaan hallitusohjelmaan strategiseksi valinnaksi.

Pauli Talvitie Luomuliiton puheenjohtaja

Paljonko luomua

varma ja satoisaEBENA

Suomen suosituin rehuvirna

www.naturcom.fi

Myynti alan liikkeet sekä

92400 Ruukki, Puh. (08) 270 7200, (02) 762 6200

Riik

ka T

alvi

tie

Satotukku Oy | Tuupakantie 32, 01740 Vantaa | 010 581 6000 | [email protected] | satotukku.fi

Laajin valikoima. Paras saatavuus. Kilpailukykyiset hinnat. Tarjoamme huolellisesti valitut tuoreet luomuhedelmät, -vihannekset, -juurekset ja -yrtit

Suomen laajimmasta luomuvalikoimasta kilpailukykyiseeen hintaan ympäri vuoden. Kun haluat kehittää suomalaista luomukulttuuria, valitse yhteistyökumppaniksi Satotukku.

Me osaamme luomun.

RAKKAUDESTA LUOMUUN

LuomuLehTi 1/2015 5

lehtiSisällys 1/2015

> Ryhmämentoroinnilla täsmätietoa viljelyn kehittämiseen s. 14

> Hinnoittelu on yrityksen kannattavuuden kulmakivi s. 36

Kannen kuva: heikki mahlamäki

Palstat6 Alkupalat

8 Luomuliitto 30 v.

18 Lisää puutarhatuotantoa

20 edunvalvontaa euroopassa

27 På Svenska

34 KANNESSA: Kasvot luomulle 1

36 Kasvot luomulle 2

38 Kehitetään luomua

50 mentorin vinkit

52 Luomua opiskelemassa

54 Palveluksessanne

58 Kysymyksiä

63 Yhdistyksistä

Rikkaruohojen esiintyminen ja niiden torjuntas. 38

3 PÄÄKiRJoiTuS: Paljonko luomua

10 KANNESSA: Kasvisten jalostustoiminnassa ja markkinoinnissa kehitettävää

12 mitä uutta? Luomukorvaus 2015

14 Ryhmämentoroinnilla täsmätietoa viljelyn kehittämiseen

16 Kuinka fosfori kiertää luomutiloilla?

22 Suomen mittakaavassa valtava lypsykarja

25 Laatulihasta kiitosta asiakkailta

28 Työ helpottui ja tuotanto kasvoi uuden navetan myötä

30 eurooppalaisen maidontuotannon merkittävimmät haasteet tuottajien näkökulmasta

32 Luomuinstituutille voitto hyvä Sato -tutkimuskisassa

41 millä luomussa saa lannoittaa?

44 Luonnosta villiä ja valvottua luomua

48 hyvinvointipalvelut sopivat luomutilalle

56 Keskustelua ja vaikuttamista laajasti

60 Tampereella kokeiltiin sesonkikauppaa

63 Luomuliitto lausui luomukorvauksesta

6 LuomuLehTi 1/2015

SuomeN GALLuP elintarviketieto oy:n (2014) kyselytutkimuksen mukaan 60 prosenttia sellaisista kotieläintiloista, joilla pellot ovat luomutuotannossa ja siten tiloilla on jo kokemusta luomuval-vonnassa mukanaolosta, ilmoittivat luo-mueläintuotantoon siirtymisen esteeksi byrokratian ja tarkat säädökset. epäilyk-sistä huolimatta tutkimuksesta ilmenee, että luomutuotantoon siirtymiseen on niin paljon kiinnostusta, että luomueläin-tuotantokin joka tapauksessa laajenee.

Vuoden 2015 alusta alkoi kaksivuo-tinen Luomuvalvonta pakollisesta ru-tiinista vahvuudeksi luomueläintiloilla -hanke, jolla pyritään helpottamaan kynnystä siirtää tavanomaisessa tuotan-nossa oleva kotieläintuotanto luomuun. hanke toimii myös kuluttajan hyväksi.

hALLiTuKSeN eSiTYS laeiksi luomutuotannon valvonnassa menee eduskunnalle lähes samanlaisena, kuin se tuli lausuntokierrokselle reilu vuosi sitten. esityksen mukaan valvonta säilyy eviralla ja mukaan ei tule yksityisiä toimijoita.

epäselvää on vielä se, miten jatkossa hoidetaan niiden luomutilojen ja -toimijoiden valvonta, joilla toiminnot tapahtuvat kotirauhan piirissä. Perus-tuslakivaliokunnan lausunnon mukaan nämä tarkastukset pitää olla valvon-taviranomaisen toteuttamia eikä valtuutettujen tarkastajien. Tällä hetkellä tar-kastusta ei ole lainkaan tekemässä eviran virkamiehet vaan nimenomaan sen valtuuttamat tarkastajat.

Paul

i Tal

vitie

Luomueläintuotannon valvontaa kehitetään uudella hankkeella

Luomutuotanto on ainoa Suomessa käytössä oleva eläinten hyvinvointiin vaikuttaville hoito-oloille peruslainsää-dännön vaatimukset ylittäviä vaatimuk-sia asettava järjestelmä, johon liittyy vaatimusten toteutumisen valvonta.

eviran ohjaamaa ja paikallisten eLY-keskusten toteuttamaa luomuvalvontaa ei tällä hetkellä mielletä kaikin osin kovin positiivisesti, eikä siten osata myöskään täysimääräisesti hyödyntää. hankkeen tavoitteena on, että luomuvalvonnan toimivuus ja tunnettuus lisääntyvät ja luomulaadun arvostus paranee koko luomuruokaketjussa.

Kentällä nähdään osana ongelmaa se, että luomueläintuotannon kaikista vaa-timuksista on riittävät tiedot vain har-voilla luomueläintuotannon neuvojilla.

Luomulaki eduskuntaan

Neuvontaa ei ole kattavasti saatavissa koko Suomen alueella, eikä varsinkaan kaikkien tuotantosuuntien osalta. myös eLY-keskusten välillä on eroja vaatimus-ten tulkinnoissa. hankkeella pyritään parantamaan tilannetta siten, että koko maassa olisi tiedossa ja käytössä samat yksityiskohtaiset vaatimukset.

Lisäksi parhaillaan meneillään ole-va luomutuotantoa koskevan eu-ase-tuksen uudistuskeskustelu aiheuttaa epävarmuutta. Siltä osin hankkeen ta-voitteena on auttaa luomutuottajia ja valvontaketjua seuraamaan tilannetta.

hanke on kaksivuotinen. hanketta to-teuttavat yhdessä helsingin yliopiston Ruralia-instituutti, ProAgria Keskusten liitto ja Luomuliitto.luomu.fi/tietopankki/luomuvalvonta-elaintiloilla

Vesa

Lin

dqvi

st/e

dusk

unta

LuomuLehTi 1/2015 7

Hollantilaistutkijoiden menetelmä paljastaa väärennöksetmAAiLmALLA KAuPATAAN luonnonmu-kaisesti viljeltyinä myös yksittäisiä elintarvike-eriä, jotka ovat vää-rennöksiä. Väärennöksiä etsies-sämme etsimme jotain, mitä silmä ei näe. Pelkkä torjunta-ai-nejäämien puuttuminenkaan ei ole tae luomutuotteesta, hollan-tilaisen Wageningenin yliopiston vanhempi tutkija Felice Simeone totesi Luomuinstituutin tutkimusse-minaarissa marraskuussa.

hänen tutkimusryhmänsä alkoi kehittää menetelmää, joka osoittaisi eroja tavanomaisesti ja luonnonmukai-sesti viljeltyjen kasvien kemiallisessa koostumuksessa. ensin ryh-mä vertaili typen eri isotooppien määriä tuotteissa. Lannoitteiden lisäksi eroavaisuuksia voivat aiheuttaa maaperä, viljelykierto, eri-laiset viljelymenetelmät, maankäyttö tai ilmakehästä tuleva typpi.

eroja pystyttiin löytämään tomaateista, mutta esim. lehtisalaatil-la tai porkkanoilla, tutkijat eivät löytäneet riittävän selkeitä eroja, jotta niitä olisi voitu yksin hyödyntää väärennösten osoittamiseen.

Ryhmä otti lisäksi tarkasteluun myös muun muassa magnesiumin, natriumin, raudan, kalsiumin, kaliumin pitoisuuksia, mutta sekään ei tuottanut yksiselitteisesti tulkittavia tuloksia. myöskään pelkästään nitraatteja, sulfaatteja tai fosfaatteja vertailemalla ei löytynyt selke-ästi tulkittavia eroja. Ryhmä päätyi kehittämään menetelmää laajan, monia eri tekijöitä yhdistävän analysoinnin perusteella.

Kananmunien eroja tutkittiin kaasukromatografilla ja havaittiin, että keltuaisten erot ovat niin selkeitä, että tutkijat ovat pystyneet todistamaan tuomioistuimessa luomumunaerän väärennökseksi tai aidoksi. Selkeitä eroja löytyi myös kahvien väliltä.

– erot yhdisteprofiileissa ovat selviä, mutta en tiedä, mistä yh-disteistä erot johtuvat. Tämän tyyppisessä analysoinnissa on omat rajansa, mutta väärennöksiä pystytään näin löytämään, Simeone sanoo.

Ranskassa tuloksia laajasta kuluttajatutkimuksestaeuRooPPALAiSiiN LuomuTuoTTeideN käyttäji-en kärkikaartiin sijoittuva Ranska on käynnistänyt laajan tutkimuksen, jossa vertaillaan tavanomaisia elintarvikkeita ja luomutuotteita ostavia kuluttajia. Kymmenen vuotta kestävässä seurantatutkimuk-sessa on mukana 120 000 ihmistä, joita on haasta-teltu ja lisäksi tutkijat analysoivat myös noin 20 000 veri- ja virtsanäytettä.

Tutkimusta esitteli Luomuinstituutin tutkimus-seminaarissa marraskuussa emeritusprofessori Denis Lairon iNSeRm/iNRA-tutkimuskeskuksesta marseillesta. Laironin tutkimusryhmän ensimmäi-sissä tutkimustulosten julkaisuissa on kerrottu kuluttajien käsityksiä omista kulutustottumuksis-taan ja terveydentilastaan.

ensivaiheessa oli mukana yli 54 000 kuluttajaa, joista naisia oli 77 prosenttia. Korkea koulutustaso oli liki 65 prosentilla. Vastaajilta kysyttiin luomu-ruoan hintaan, laatuun, makuun, terveysvaikutuk-siin, ympäristövaikutuksiin ja muihin mielikuviin liittyviä kysymyksiä verkkopohjaisella lomakkeella.

Vastausten perusteella erottui viisi erilaista ku-luttajaryhmää. Noin 9 000 kuluttajaa luomuruoka ei kiinnostanut, noin 5 700 vältteli luomuruokaa, noin 4 500 piti sitä liian kalliina, noin 27 500 ih-mistä käytti luomuruokaa ajoittain ja noin 7 600 säännöllisesti.

Säännöllisesti luomutuotteita käyttävät olivat vastausten perusteella yleensä tupakoimatto-mia, korkeammin koulutettuja ihmisiä. he har-rastivat enemmän liikuntaa, heillä oli vähemmän ylipaino-ongelmia eikä heillä ollut yleensä ruo-kaan liittyviä allergioita. he myös suosivat kasvi-pohjaista ruokavaliota.

Jatkossa tutkimus keskittyy eri kuluttajaryhmien välisten terveyserojen tarkempaan analysointiin.

Lue lisää luentoaineistosta:luomuinstituutti.fi/en/organic-food-2014/presentations

mar

jo K

oivm

äki

Pixa

bay

http://luomuinstituutti.fi/en/organic-food-2014/presentations/











8 LuomuLehTi 1/2015 8 LuomuLehTi 1/2015

Luomuliitto

30v.

”Halusimme silloin tehdä “lm-vil-jelystä” uskottavan kotimaisen vaihtoehdon, totesi Luomuliiton ensimmäinen puheenjohtaja Kari Ilmarinen Luomuliitto 20-vuotta -julkaisussa Heikki Koskimiehen

haastattelemana.Uskottavuutta tuntui silloin lisäävän

se, että suuret tilat siirtyivät luomuun. Sa-masta ilmiöstä on puhuttu myös viime vuosina. Keskimäärin luomutilat ovatkin jo suurempia kuin tavanomaiset tilat.

Leppäkerttu valtakunnalliseksi tarkastusmerkiksi 1989Luomuliiton ensimmäisiksi tehtävik-si tuli luoda tarkkailujärjestelmä luomu-tuotannolle. Etelä-Savossa perustettiin

Leppäkerttu-merkki 1987 ja 1989 Leppä-kerttu-merkki otettiin valtakunnalliseksi tarkastusmerkiksi.

– Kun kaupankäynti tapahtui suoraan viljelijän ja kuluttajan välillä, myyjän per-soona pystyi silottamaan tuotteen kar-keuden. Kun haluttiin myydä tavaraa myl-lyille ja leipomoille, se ei enää toiminut, toteaa Luomuliiton toiminnanjohtajana 1987-1991 toiminut Hannu Kovanen Luomuliitto 20-vuotta -julkaisussa Brita Suokkaan haastattelemana.

Kovasen mukaan valtakunnallista jär-jestöä tarvittiin myös kohottamaan am-mattitaitoa. Moni luomuviljelijä oli maallemuuttaja. Ammattitaidon kehittä-

minen on edelleen Luomuliiton keskeisiä tehtäviä. Asiantuntijapalvelun ja mentor-toiminnan lisäksi ammatillisia vinkke-jä ja näkökulmia halutaan Luomulehden artikkeleista sekä Luomupäiviltä.

Luomutuotannon valvonta siirtyi Luomuliitolta valtion vastuulle EU:hun liittymisen myötä vuonna 1995. Lep-päkerttu-merkki pysyi yksityisen val-vontajärjestelmän tunnuksena. MMM lanseerasi Aurinkomerkin ja sitä teh-

Tuottajat määrittävätLuomuliiton tehtävät

TeKSTi: eLiSA Niemi

Luomuliitto perustettiin kesäkuussa 1985. Silloin luonnonmukaisesti tuottavia maatiloja oli alle 50 eri puolella Suomea. Nyt 30 vuotta myöhemmin maatiloista 8 prosenttia on luomutuotannossa ja peltoalasta lähes 10 prosenttia. messuilla Luomuliitto kohtaa tuottajia

yhdessä paikallisen luomuyhdistyksen kanssa. Kuvassa ekoviljelijöistä markku isoluoma ja Ville Kari.

Vanha Leppäkerttu-merkki poistui käytöstä uuden tultua tilalle.

Leppäkerttu pystyy nykyään tuomaan esiin lähiluomutuotteet.

Tarja

mus

ikka

LOUNAIS-

SUOM

I

LuomuLehTi 1/2015 9LuomuLehTi 1/2015 9

tiin tunnetuksi kampanjoilla. EU:n luo-mutunnuksen käyttäminen pakkauksis-sa tuli pakolliseksi vuonna 2010. Tämän jälkeen Luomuliitto uudisti Leppäkerttu-merkin ja se toimii nyt edelleen varmana kotimaisen luomun merkkinä ja voi ker-toa myös alueen, jolla tuote on tuotettu.

Edunvalvonta Luomuliiton tärkein tehtävä– Vuoden 2003 Luomuliiton Järjestöpäi-vässä “maakunnan miehet” muotoilivat ankaran ukaasin: Luomukotieläintuki on tultava tai muuten kotieläimet lähte-vät valvonnasta, muistelee 1999-2004 pu-heenjohtajana toiminut Esa Partanen.

Tämä kuuluu varmasti dramaattisim-piin edunvalvonnan tapahtumiin. Enim-mäkseen työ on sitkeää valmistelua ja vaikuttamista erilaisissa työryhmissä. Esi-merkiksi vuonna 2014 tehtiin paljon vai-kutustyötä niin uuteen ohjelmakauteen kuin EU:n luomusäädöksen uudistami-seenkin liittyen. Joskus jäsenistöltä tulee palautetta, että tiedottamista edunval-vonnasta pitäisi tehdä enemmän, mutta ongelmana on se, että neuvotteluiden alla olevista asioista on haastava tiedottaa.

1995 Luomuliiton puheenjohtaja-na aloittanut Kimmo Tiilikainen kier-si Suomea aktiivisesti ja on tuonut kes-tävän tuotannon teemoja esille myös kansanedustajana.

– Ekologisuus on se, millä luomutuo-tannon tukeminen perustellaan nyt ja tu-levaisuudessa. Tähän on hyvä liittää esi-merkiksi ilmastonmuutoksen torjunnan ja energiaratkaisuista vaikkapa biokaasun mahdollisuuksia, Tiilikainen toteaa.

Luomulehti sai nimensä 1997Luonnonmukaisen viljelyn aiheista kir-joitti vuodesta 1981 Omavarainen maata-lous -lehti. Vuonna 1997 nimi muutettiin muotoon Luomulehti. Silloin huomat-tiin, että lehden kohderyhmä jo tuntee riittävän hyvin sanan luomu.

Kuluttajien keskuudessa on luomua vii-meisen kymmenen vuoden aikana jon-kin verran sekoitettu mm. lähiruokaan ja mediakin on halunnut kysyä määri-telmistä. Luomulehteä on erityisesti vii-meisen viiden vuoden aikana kehitetty siihen suuntaan, että kuluttajat voisivat tilaajina, tai tapahtumissa lehden käteen saatuaan, kurkistaa mitä luomutuotanto on ja miten se liittyy kotimaiseen ja kan-

Luomuliiton perustajajäsenet- ekoviljelijät ry- Biodynaaminen yhdistys ry- elävä maa ry- etelä-Savon luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry- Savonlinnan seudun luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry- Suomussalmen ekoviljelijät ry

Luomuliitto perustettiin 16.6.1985 suomalaisen luonnonmukaisen viljelyn tutkimuksen alkusolussa Partalassa Juvalla.

Luomulehden taitto uudistettiin viime vuoden alusta.

Luomuliitto kokoaa jäseniään keskustelemaan tavoitteistaan. Luomuliiton strategiaa 2015-2020 olivat Jyväskylässä viime lokakuussa kommentoimassa Jukka Lassila, Janne Rauhansuu ja Sari mäkinen-hankamäki.

sainväliseen ruokakeskusteluun. Myös ta-vanomaisia tuottajia on lehden tilaajina jonkin verran.

Tuottajille Luomulehti on viime vuo-sina pystynyt tarjoamaan yhä enemmän tutkimustuloksia, joita mm. Luonnonva-rakeskuksen (ent. MTT) tutkijat ovat tar-

jonneet. Käytännön vinkkejä ja ajankoh-taisia näkemyksiä tulee haastatelluilta luomutuottajilta eri puolilta Suomea. ◀

Luomuliitto 20 v. -julkaisu luettavissa: www.luomuliitto.fi/jarjesto/historiaa

elis

a N

iem

i

10 LuomuLehTi 1/2015

Ruokaperuna, porkkana ja si-puli ovat viljelyalaltaan mer-kittävimpiä luomukasviksia Suomessa. Viljelmistä valta-osa on pienehköjä alle puolen hehtaarin viljelmiä. Pienten

viljelmien lukuisa määrä onkin kuvaava Suomen nykyisessä luomukasvistuotan-nossa. Jos taas tarkastellaan luomukasvis-ten tuotantomääriä, voidaan todeta, että muutama suuri luomutila tuottaa valta-osan kotimaisista luomukasviksista.

Tuotantopinta-alaltaan pienet luomu-tilat myyvät kasvikset tavallisesti paikal-lisiin vähittäiskauppoihin, yksityisen sek-torin ammattikeittiöille, ruokapiireille tai torikauppana. Asiakkaat ovat yleensä pai-kallisella tasolla ja toiminta on tyypillises-ti yksinyrittämistä. Suuret tuottajat toimi-vat pääasiassa valtakunnallisten tukkujen ja kaupan keskusliikkeiden kanssa. Myyn-timääristä riippumatta tuottajat myyvät luomukasvikset pääosin jalostamattomi-na, korkeintaan pestyinä.

Ketju ammattikeittiöön voidaan rakentaa Suurkeittiöiden tehokkuusvaatimusten lisääntymisen myötä kasvisten pitäisi olla vähintään valmiiksi kuorittuja. Osa tuot-tajista on luopunut kokonaan suurkeit-tiöasiakkaista siksi, että asiakkaiden odo-tusten täyttymiseksi jalostusastetta pitäisi nostaa. Tuottajat toimittavat useimmiten vain sellaisille suurkeittiöille, jotka pys-tyvät käsittelemään jalostamatonta raa-ka-ainetta. Käytännössä tämä rajoittuu pestyn luomuperunan toimittamiseen. Ruralia-instituutin tutkimuksessa haasta-teltujen tuottajien näkökulmasta katsot-tuna jalostustoiminta ei ole kiinnostavaa

Kasvisten jalostustoiminnassaja markkinoinnissa kehitettävää

TeKSTi: SARi iiVoNeN JA hANNA-mAiJA VÄiSÄNeN, heLSiNGiN YLioPiSToN RuRALiA-iNSTiTuuTTiKuVA: mARJo SÄRKKÄ-TiRKKoNeN

Jalostamisella voidaan monipuolistaa kotimaisten luomukasviksien markkinoita. Ammattikeittiöt yhteistyökumppanina ovat selvittämisen arvoinen mahdollisuus.

sen työläyden, investointivaatimusten ja toisaalta jalosteista maksettavan alhaisen hinnan takia.

Tuottajat näkivät luomukasvisten kor-kean hinnan rajoittavan luomukasvisten kysynnän kasvua erityisesti ammattikeit-tiösektorilla, minkä vuoksi mitään nope-aa kysynnän kasvua ei ole odotettavissa. Julkisen sektorin kiristyvässä talousti-lanteessa hintakysymys kärjistyy entises-tään. Toisaalta ammattikeittiöt nähdään potentiaalisina asiakkaina. Yksityiset am-mattikeittiöt, jotka arvostavat makua ja laatua, ovat potentiaalisia ostajia kriteerit täyttävälle tuotteelle. Myöskään hinta ei ole tässä tapauksessa kriittinen tekijä.

Voisiko kohtuuhintaisen luomu-kasvistuotteen toimittaminen julkisil-le keittiöille olla mahdollista? Tuottaji-en näkökulmasta jalostus voidaan nähdä merkityksellisenä hävikinhallinnan nä-kökulmasta. Jos hävikkiin menevät kas-vikset voidaan ohjata järkevästi jalos-tukseen, se voi parantaa tilan tuotannon kannattavuutta. Hävikkiin menevän raa-ka-aineen hinta on todennäköisesti al-haisempi, jolloin jalostuksen hintalisä ei nostane hintaa julkisen keittiön saavutta-mattomiin. Luomutuottajan ja jalostajan väliset alihankintasopimukset mahdollis-tavat jalostamisen ilman, että tilan tarvit-see investoida omiin laitteisiin.

Kasviskohtaista hinnoittelua voidaan jossain määrin myös miettiä innova-tiivisesti. Esimerkiksi luomuparsakaa-lia markkinoitaessa keittiölle voitaisiin myydä nuppu joko varsiosan kanssa tai il-man. Nupun hinta on tällöin edullisem-pi, jos ostaa myös varsiosan. Ideana tässä mallissa on se, että myös parsakaalin var-siosa hyödynnetään.

Tuottajien ja ammattikeittiön tulisi käydä keskustelua tapauskohtaisesti siitä mikä olisi sopiva luomutuote keittiöön, minkä hintainen tuote on mahdollista tuottajan valmistaa tai valmistuttaa sekä keittiön ostaa. Toimitusketjun rakenta-minen on monen osasen summa ja sen onnistumisen edellytykset ovat riippuvai-sia mm. sopivista kumppaneista alueella.

Ammattikeittiöt ovat useimmiten kiin-nostuneita uusista tuotteista, jopa hyvin-kin yksinkertaisista. Onkin tärkeää saada ammattikeittiö tutustumaan paikallisiin lähi- ja luomutuotteisiin. Hyvät koke-mukset auttavat ”keittiöiden ovien aukea-misessa” tuotteille ja sitä myötä tuottajil-le sekä jalostajille. Näillä keinoin voidaan myös lisätä alueen tuotteiden tunnettuut-ta ammattikeittiöiden keskuudessa ja si-ten edistää luomutuotteiden käyttöä.

Hinta ja laatu puhuttavatKotimaisten luomukasvisten kuluttaja-hinnat ovat useimmiten selvästi korke-ampia kuin vastaavien tavanomaisten tuotteiden, mikä selittyy osittain kor-keammalla tuottajahinnalla. Luomutuot-teiden tuottajahinta vähittäiskauppatoi-mituksissa oli haastattelujen perusteella tavallisesti 45–88 prosenttia korkeampi vaihdellen hyvin paljon jakelukanavas-ta riippuen. Eurooppalaisten toimijoiden haastatteluissa tuli esille se, että luomu-markkinat ovat herkkiä ylituotannolle. Toisaalta hyvässä markkinatilanteessa saksalaisen toimijan mukaan luomukas-viksilla on 50–60 prosenttia korkeampi hinta kuin tavanomaisesti tuotetuilla. Yh-dysvaltain markkinoilla luomuporkkanan hintataso oli keskimäärin 78 prosenttia korkeampi kuin vastaavan tavanomaisen

LuomuLehTi 1/2015 11

Tuoreen paikallisen luomuparsakaalin nupun toimitusketjua ja käyttöä on testattu eteläsavolaisissa ammattikeittiöissä.

porkkanan. Nämä luomusta maksettavat korkeammat hinnat vastaavat hyvin ny-kyistä tilannetta Suomessa.

Luomukasvisten heikkoa laatua on pi-detty yhtenä alan kehittymisen pullon-kaulana. Tuotteiden hidas kiertonopeus kaupassa nostaa tuotteiden hyllyikää ja heikentää loppukäyttäjän kokemaa laa-tua. Laadun heikkeneminen hyllyiän pidentyessä näkyy etenkin lyhyttä va-rastointiaikaa kestävien kasvisten, ku-ten salaattien ja kaalikasvien kohdalla. Näissä pieni kysyntä ja pitkä logistinen ketju hankaloittaa laadun ylläpitämis-tä. Maku ja tuoreus koetaankin erityises-ti lyhyiden toimitusketjujen toimitusten menestystekijöiksi.

Kotimainen tuotanto voi kilpailla tuo-reudella ja paikallisuudella, joita suoma-laiset kuluttajat arvostavat. Lyhyisiin toimitusketjuihin perustuvaa toimintaa olisi kehitettävä koko ketjun toimijoiden yhteistyössä. Tarvitaan rohkeita kokeiluja ja tiedon välittämistä kokeiluista laajem-min. ◀

Tämä artikkeli perustuu Ruralia –instituutin raportteihin 125 ja 140, jotka ovat ladattavissa kokonaisuudessaan osoitteesta www.helsinki.fi/ruralia/julkaisut.


Tässä artikkelissa esitetyt asiat pitää vielä tar-kistaa lopullisesta asetuksesta, kunhan se on hyväksytty. Nyt on kuitenkin oikea hetki is-tua alas ajan kanssa ja aloittaa perehtyminen uusiin tukijärjestelmiin. Paljon on opiskelta-vaa ja pois oppimista. Luomukorvaus on ensi

keväästä lähtien ihan oma erillinen sitoumus. Se ei ole enää osa ympäristökorvausjärjestelmää. Korvauksen tavoitteena on saavuttaa 20 % luomutuotantoala vuonna 2020.

Korvauskelpoiselle peruslohkolle on sama määritelmä kuin ympäristökorvauksessa. Korvausta voidaan maksaa maatalousmaalle, joka on ollut 2013 tukikelpoinen luon-nonhaittakorvauksessa tai ympäristötukijärjestelmässä ja on maatalousmaata vuonna 2015. Lisäksi korvauskelpoi-seksi alaksi katsotaan 2015 alkaen eräät erikseen määritel-tävät vuonna 2014 maatalousmaana olleet alat.

Korvauskelpoisuus on pysyvä ominaisuus edellyttäen, että alat säilytetään maatalousmaana. Lähtökohtaisesti voi-daan sanoa, että luomusitoumuksen piiriin on mahdollista saada lähes kaikki pellot. Pois jäävät vuoden 2004 jälkeen raivatut tukikelvottomat pellot ja vuoden 2004 jälkeen jär-jestelmiin ilmoitetut uudet tukikelvottomat lohkot.

Kasvintuotannon ehtoihin muutoksia Luomusitoumus on viisivuotinen ja tilalla on oltava luo-muviljelyssä koko sitoumuskauden ajan katkeamattomas-ti vähintään 5 ha peltoa tai puutarhakasvien viljelyssä ole-vaa peltoa 1 ha. Tilan on kuuluttava luomuvalvontaan ja viljelijällä täytyy olla käytynä viiden päi-vän luomuperuskurssi tai vastaava kou-lutus. Tilan kaikki pellot on siirrettävä luomutuotantoon viimeistään toisena sitoutumisvuonna.

Luomukorvauksen määrä on 160 €/ha vuosittain sitoumuksessa olevalle korvauskelpoiselle alalle. Avomaan vi-hannesten viljelyssä olevalle alalle tuki on vuosittain 600 €/ha.

Pellonvuokrausrumba poistuuTodella iso muutos on, ettei vuokrasopimusten tarvitse olla sitoumuskauden pituisia. Lyhyemmätkin vuokra-sopimukset saadaan jatkossa luomukorvauksen piiriin. Luomusitoumukseen voi liittää vuosittain luomuloh-koja rajoituksetta ilman erillistä päätöstä. Tavanomaisi-en lohkojen lisääminen voimassa olevaan sitoumukseen on vielä auki. Esillä on ollut kaksi vaihtoehtoa: vuosina 2016-2018 tai toisena ja kolmantena vuonna voi lisätä enintään 5 hehtaaria valtion talousarvion määrärahojen puitteissa.

Jos liitettävä ala on suurempi kuin 5 ha, niin silloin teh-dään aina kokonaan uusi sitoumus. Uusia sitoumuksia tehdään vuosittain valtion talousarvion määrärahojen puitteissa. Sitoumusalan pieneneminen ei johda takaisin perintään, vaikka lohko vuokrasopimuksen päättymisen jälkeen päätyisi tavanomaiseen viljelyyn.

Korvauksen ulkopuolelle jää suojavyöhykeSitoumuksen ulkopuolelle on jätettävä energian tuotan-toon viljeltävät ruokohelpialat, sekä alat joille on tehty ympäristösopimus (kosteikko-, monimuotoisuus ja mai-seman hoito- tai kurki-, hanhi- ja joutsenpellot).

Lisäksi luomukorvausta ei makseta aloille, joille on va-littu ympäristökorvauksen suojavyöhyke. Näillä aloilla myyntikasvivaatimusta ei voida toteuttaa, joten ne on rajattu sen takia sitoumuksen ulkopuolelle.

Mitä uutta?Luomukorvaus 2015

TeKSTi: ReiJo KÄKiKuVAT: mARJo KoiVumÄKi

Komissio on hyväksynyt Suomen tukijärjestelmän seuraavalle tukikaudelle. Asetusluonnokset ovat lausuntokierroksella ja pieniä muutoksia tai tarkennuksia voi vielä tulla.


Viherlannoitusnurmet voi ilmoittaa tuotantonurmiksi

Luomutilalle ei makseta viherlannoitusnurmesta kor-vausta ympäristösitoumuksessa, koska luomuehdot vaa-tivat typensitojakasvien käyttöä. EU-säädösten mukaan tilalle ei voida maksaa toimenpiteistä, jotka ovat tilalle pakollisia vaatimuksia ilman sitoumustakin.

Tilannetta helpottaa se, että LHP-nurmilla tukitaso on tuotantonurmiakin korkeampi. Sadonkorjuuvelvoite

poistuu vuodesta 2015 alkaen ja täydentä-vien ehtojen mukaan riittää, että vil-

jelijä toimii siten, että korjuu- ja markkinakelpoisen sadon tuot-taminen on mahdollista. Luo-mutilalla viherlannoituksen voi siis toteuttaa myös ilmoit-tamalla lohkon kasvulohko-

lomakkeella esimerkiksi säi-lörehuksi ja niittää kasvuston

viherlannoitukseksi.

Myyntikasveja 30 prosenttia sitoutumusalastaMyyntikasveja on tilalla oltava sitoumuskauden aika-na keskimäärin vähintään 30 prosenttia sitoumusalas-ta. Myyntikasvit määritellään kansallisissa säädöksissä. Myyntikasvien määritelmää ei olla muuttamassa, joten nurmista ainoastaan valvottu siementuotanto täyttää myyntikasvivaatimuksen. Myyntikasvit todetaan vuo-sittain tukihakemuksen kasvilohkolomakkeelta kasvi-koodien mukaan.

Alkavilla luomutiloilla myyntikasvivaatimus on täy-tyttävä neljännestä vuodesta alkaen. Koko sitoumusala voi olla nurmea vain maatilalla, jotka käyttävät pääosan sadostaan oman karjan rehuksi tai säännöllistä yhteistyö-tä tekevien luomukotieläinsitoumuksen tehneiden tilo-jen karjan rehuksi.

Tavanomaisia eläimiä tuottaville tiloille myyntikasvivaatimus 5-vuoden sitoumuksen jälkeen Toinen merkittävä muutos tulee luomutiloille, joil-la eläimet ovat tavanomaisia. Viisivuotisen sitoumuk-sen jälkeen sitoumus luomukasvintuotannosta uusitaan kotieläintilalla, jos tilalla viljellään myyntikasveja kes-kimäärin vähintään 30 % sitoumusalasta tai tilan omat eläimet siirretään luomutuotantoon.

Myyntikasvivaatimus on sama kuin muillakin kas-vintuotantositoumuksen tehneillä tiloilla. Vaatimuksen toteuttamista helpottaa se, että sadon käytölle ei ole ra-joitteita ja sadon voi käyttää myös oman tavanomaisen karjan rehuksi.

Luomuvihanneksia tavanomaisen tilan luomulohkoilta

Puutarhakasveja viljelevälle ti-lalle on tullut mahdollisuus tehdä luomusitoumus vain osalle tilan lohkoista. Täl-löin sitoumukseen liitetään ne lohkot, joilla sitoumus-kauden aikana viljellään avo-maan vihanneksia. Sitoumus-lohkojen viljelykierrossa voidaan viljellä myös muita luomukasveja.

Luomukotieläintuotantoon muutoksiaLuomukotieläintuotannon sitoumus on viisivuotinen ja se pitää sisällään myös luomukasvintuotannon eh-dot. Luomukotieläintilan tuen perusteita on muutettu aikaisemmasta. Uudessa sitoumuksessa tilalla on oltava vähintään 0,3 eläinyksikköä korvauskelpoista hehtaa-ria kohti. Pinta-alaa ja kalenterivuoden keskimääräistä eläinmäärää tarkastellaan aikaisemmasta poiketen sa-malta vuodelta. Pinta-alan tai eläinmäärän muuttuessa pitää olla tarkkana, että eläintiheys pysyy vaaditulla ta-solla. Kannattaa myös muistaa, että LFA tuessa eläinti-heys on 0,35 eläinyksikköä korvauskelpoista hehtaaria kohti. Ensimmäisenä sitoutumisvuonna eläinten lasken-ta-aika on poikkeuksellisesti 1.5 –31.12.

Uusi sitoumus tuo joustavuutta luomukasvi- ja luo-mukotieläintilan sitoumusten välillä. Jos eläintiheys ei enää täyty, niin sitoumus mukautetaan luomukasvintuo-tannon sitoumukseksi, eikä maksettua kotieläinkorotus-ta tarvitse palauttaa. Jos sitten eläinmäärä tilalla kasvaa vähintään 0,3 eläinyksikköä korvauskelpoista hehtaaria kohti, niin tila voi muuttaa voimassa olevan sitoumuk-sen kotieläinsitoumukseksi.

Kotieläintuotannon sitoumus voidaan uusia 5 vuoden jälkeen vain, jos tila on tuottanut luonnonmukaisia ko-tieläintuotteita tai luomueläimiä myyntiin viimeistään viidentenä sitoumusvuonna. Luomutuotteita tai -eläimiä ei ole pakko myydä luomuna, ne voidaan myydä myös tavanomaisena.

Uusilta luomuun siirtyviltä ja luomukotieläinsitou-muksen tekeviltä henkilöiltä vaa-ditaan kasvintuotannon viiden päivän koulutuksen lisäk-si kahden päivän koulutus luomukotieläintaloudes-ta. Luomukotieläintuki on 134 €/ha ja se maksetaan pellolle maksettavan kasvi-tuen 160 €/ha lisäksi. ◀

Kirjoittaja on luomuviljelyn asiantuntija.


Ryhmämentoroinnilla täsmätietoa viljelyn kehittämiseen

Pirjo

Kiv

ijärv

i

Jos viljelykasvin jäljiltä on runsaasti typpeä saatavilla, muokkausretikka kasvattaa runsaan lehvästön ja estää ravinnehuuhtoutumia.

Mentorointi perustuu tiedonvälityk-seen viljelijöiltä viljelijöille. Usein ti-loilla on samantyyppisiä ongelmia, joita voidaan ratkoa hyvin eri ta-voin. Kun kokemuksia vaihdetaan, löytyy uusia näkökulmia oman tilan

kehittämiseen.Ryhmämentoroinnin tarkoituksena on tehostaa

tiedonsiirtoa ja soveltamista pienryhmän avulla. Ryh-mä tapaa toistuvasti vuoden aikana ja perehtyy tiet-tyyn ajankohtaiseen aihepiiriin eri näkökulmista. Ta-paamiset järjestetään jonkun alueen mentorin tilalla tai esimerkiksi pellonpiennarpäivänä. Luomuliiton asiantuntijat ovat käytettävissä tapaamisten keskuste-lun herättäjinä.

Jos haluat, että Luomuliitto järjestää ryhmämento-rointia jonkun itseäsi kiinnostavan aiheen ympäriltä, vinkkaa aiheista [email protected]. ◀

uusi ympäristökorvaus tekee kerääjäkasvien käytöstä erittäin houkuttelevaa, mutta miten kerääjäkasvit sovitetaan viljelykiertoon? entä miten niistä saadaan eniten hyötyä maaperän hoidon kannalta? entä miten kerääjäkasvien maahanmuokkaus onnistuu? entä kylvö?

TeKSTi: TuomAS mATTiLA


Ryhmämentoroinnilla täsmätietoa viljelyn kehittämiseen

Pirjo

Kiv

ijärv

i

Viljan sekaan kylvetty aluskasvi jatkaa kasvuaan pitkälle marraskuuhun. Kuvassa kaksivuotinen typensitoja valkomesikkä (melilotus alba).

Kasvintuotantoryhmä aloittaa kerääjäkasveillaensimmäinen vuoden 2015 mentorointiryhmä käynnistyy helmikuussa uudellamaalla. Kasvintuotantoon keskittyvän ryhmän aiheena on kasvipeitteisyys ja minimimuokkaus luomussa. helmikuun lopussa (la 28.2., klo 13–16) pidettävän ensimmäisen tapaamisen tarkempana aiheena on kerääjäkasvit ja niiden käyttö.

Tapaaminen pidetään magnus Seleniuksen isännöimällä Nybyn tilalla espoossa. ulkopuolisena asiantuntijana on Kari Koppelmäki, joka kertoo Raha-hankkeen kokemuksista kerääjäkasveista sekä uusista tutkimustuloksista. Ryhmää koordinoi Luomuliiton kasvi- ja maaperäasiantuntija Tuomas mattila. Seuraavien tapaamisten sisältö sovitaan ensimmäisen tapaamisen aikana, alustavasti suunnitelmissa on tutustua pellonpiennartapahtumilla myös minimimuokkauksen kylvötekniikkaan sekä jankkurointiin. mukaan mahtuu 10 ensimmäiseksi ilmoittautunutta.

ilmoittaudu viim. 15.2.: [email protected]

Tuom

as m

attil

a

Mihin pyrit viljelyllä? Tietysti saamaan toimeentuloni viljelystä. Tärkeä ta-voite on parantaa maan rakennetta ja sen avulla pois-taa ne ongelmat viljelyssä, joihin törmäsin savipelto-jen oltua lähes 30 vuotta yksipuolisessa viljanviljelys-sä. Tärkeätä oli saada maan eliötoiminta sille tasolle, että ruokaa taas löytyy traktorin perässä kevättöiden yhteydessä lokeille ravinnoksi. Tämä osoittaa, että peltojen elinvoima on parantumassa. Lisäksi viljely-varmuuden parantaminen ja pellon sisäisen ravin-nekierron ja ravinnehuollon toimivuus ovat tärkeitä, jotta en ole riippuvainen vuosittaisista ulkopuolisista tuotantopanoksista.

Mikä on nyt viljelyn isoin ongelmakohta jota pitäisi ratkoa?Typen kierron hallitseminen pellolla. Jos tämä saa-daan ratkottua, satotasot nousevat lähelle tavanomai-sen viljelyn satoja. Typen kierto on varmaan tekemi-sissä myös maan biologisen toiminnan kanssa, mutta luulen, että erityisesti maan kaasunvaihtokyvyn ja ve-den liikkumismahdollisuuksien kanssa. Jos nämä saa-daan kuntoon, vältytään mm. typen liialliselta denit-rifikaatiolta ja huuhtoutumiselta epäsuotuisten olojen takia.

Miltä haluat Nybyn tilan näyttävän 20 vuoden kuluttua? Entä viiden?20 vuoden päästä olen toivottavasti ymmärtänyt siir-tyä eläkkeelle ja katson sivusta, kun joku muu jatkaa ponnistelujani kestävän maatalouden edistämiseksi. Ja toivottavasti jatkaja huomaa ja arvostaa sitä panos-ta, jonka olen yrittänyt pistää peltojen kasvukunnon parantamiseen.

Lyhyemmällä 5–10 vuoden perspektiivillä toivon, että olen siihen mennessä osannut aikaansaamaan vakaan, viljelyvarman ja tuottoisan viljelyjärjestelmän. Siinä viljelykierto pitkälle sisältää sellaisia “itsekorjaa-via” toimenpiteitä, ettei joku ongelma voi “ryöstäytyä käsistä” (esim. juolavehnä tai ohdake) ja että kiertoon sisältyy mahdollisuuksia korjaaviin toimenpiteisiin tarvittaessa (puolikesantoa tms.).

Magnus Selenius, Nybyn tila • Viljelyksessä 106 ha.

• Viljelykasvit: speltti, hevosheinä, härkäpapu, kevätrypsi ja heinänsiemenet.

• monipuolisesti viljelykokeita vesitalouden hallinnasta sekä kasvilajikkeista.

mailto:[email protected]








Kuinka fosfori kiertää luomutiloilla?

Fosforin kestävän kierrätyk-sen kannalta, on tärkeää tar-kastella missä määrin luo-mutiloille saapuu ravinteita kaupallisten valmistajien os-torehuissa ja -lannoitteissa.

Tutkimuksessa kerättiin seitsemältä BERAS-hankkeeseen osallistuneelta tilal-ta tiedot ostoista ja myynneistä. Aineistoa täydennettiin kansallisilla tilastoilla, jol-

loin saatiin luotua arvio Uudenmaan, Kanta-Hämeen ja Varsinais-Suomen alu-een luomumaatalouden kokonaisfosfo-rivirroista. Arvion mukaan alueen kai-kesta luomutiloille vuosittain tulevasta fosforista vain noin 20 prosenttia pois-tuu rehu, lannoite - ja elintarviketeolli-suuteen tai suoraan kuluttajille. Vaikka luomutiloille saapuvista fosforivirroista lähes 90 prosenttia on lannoitteita, tu-losten mukaan vain puolet peltoon lisä-tystä fosforista saataisiin korjattua sa-dossa. On huomioitava, että aineisto on kerätty vuosilta 2010–12, jolloin esim. viiden vuoden viljelykierron vaikutuk-set eivät näy tuloksissa. Tuloksia kui-tenkin tukevat useat eurooppalaiset luomututkimukset.

Luomutuotanto nojaa tavanomaisen maatalouden fosforiinTulosten mukaan luomumaatalou-den fosforivirrat, kyseisellä alueella, ei-

vät merkittävästi poikkea tavanomaisen maatalouden fosforivirroista. Suomessa yhtä luomukotieläintilaa kohden on noin yhdeksän luomukasvintuotantotilaa. Eri-koistumisen seurauksena kasvintuotan-totilojen käyttämien ostolannoitteiden ravinteet päätyvät rehun mukana koti-eläintiloille. Kasvintuotantotiloilla pääs-tään hyvään fosforin kierrätykseen. Kos-ka kotieläintiloilla lannan lisäksi ostetaan myös ostolannoitteita, on alueellinen ra-vinteiden kierrätys tehotonta. Vaikka luomutilojen ostolannoitteet koostuvat kierrätysravinteista, kuten liha- ja luujau-hot, on merkittävä osa niiden sisältämistä ravinteista peräisin tavanomaisesta maa-taloudesta, jolloin luomutuotanto nojaa tavanomaisen maatalouden ravinteisiin.

Luomumaatalous 2020-luvullaTutkittavan alueen fosforin kierrätykseen ei saada merkittävää parannusta vuoteen 2020 mennessä, ellei luomumaatalous ala

TeKSTi: mARiA KÄmÄRi

Luomumaatalouden yleistyessä ja luomupeltopinta-alan kasva-essa on tärkeää arvioida, miten luomumaatalouden fosforin kierrätys toimii tänä päivänä sekä luoda tulevaisuuden näky-miä luomumaatalouden fosfori-virroista.

Arki

sto

/ mar

kett

a Ri

nne


Kuinka fosfori kiertää luomutiloilla?

hyödyntää peltomaan fosforivarantoja ja kierrättäviä fosforivirtoja. Koska alueella ei yleisesti muutoinkaan saavuteta mer-kittävää sadonlisäystä fosforin lisäyksel-lä, voitaisiin osalla luomutiloja vähentää lannoitteiden ostoa tai luoda maatilojen välisen yhteistyön kautta mahdollisuuk-sia tehokkaammalle lannan kierrätyksel-le ja jakelulle.

Jotta ravinteiden kierrätys onnistui-si, tulisi luomumaatalouden pohjautua suuressa määrin nautaeläimiin ja nur-mivaltaiseen peltoalaan. Näin ei kuiten-kaan, mitä todennäköisimmin, tule ta-pahtumaan vuoteen 2020 mennessä. TNS Gallup Elintarviketiedon mukaan luo-mumaidon tuotannon lisäksi myös luo-musianlihan tuotanto kaksinkertaistuu, ja luomupellon pinta-alaksi jää noin 14 pro-senttia. Tällöin ei saavuteta fosforin kier-rätyksen kannalta toivottua muutosta.

Koska hallitus on sitoutunut tekemään Suomesta ravinteiden kierrätyksen mal-limaan, on vuodelle 2020 visioitu, että kaikki Suomen maatilat käyttäisivät en-

◁ Koska tutkittavan alueen luomusadon fosforista vain 38 prosenttia siirtyy eläinten rehuksi, joudutaan alueen karjan ruokintaa täydentämään ostorehuilla. Tilayhteistyön kautta luomupinta-alaa voitaisiin hyödyntää kenties tehokkaammin myös rehun tuoton kannalta.

△ Lannan hyödyntäminen on tärkeä osa ravinteiden kiertoa. multauslaitteiden avulla myös lietelanta saadaan nykyään levitettyä hyvin.

Arki

sto

/ Vis

a Vi

lkun

a

Kierrättävän maatalouden hankeTutkimus toteutettiin osana BeRAS-hanketta (Baltic ecological Recycling Agriculture and Society). Tulokset ovat kirjoittajan pro gradu -tutkielmasta. Tutkielma on tarkastettu helsingin yliopistossa, maatalous- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa, ja se löytyy helsingin yliopiston digitaalisesta arkistosta heldasta: helda.helsinki.fi/handle/10138/144227

sisijaisesti orgaanisia kierrätyslannoittei-ta, kuten elintarvike- ja rehuteollisuuden sivuvirtoja, yhdyskuntajätteitä sekä vesis-töistä kerättyjä ravinteita. Jos 2020-luvul-la myös tavanomaisten tilojen lannoitus perustuu orgaanisiin lannoitteisiin, kil-pailu kiihtyy, mikä voi edelleen heijastua lannan arvoon ja lannoitteiden hintaan,

kotieläintuotantoon ja kotieläinten mää-rään, lannan saatavuuden kautta luomu-kasvien satotasoihin ja edelleen tuotan-non kannattavuuteen. ◀

Kirjoittaja on pian valmistuva agronomi, jonka opintosuuntana on agroekologia ja sivuaineena Luomu-opinnot.

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/144227


Palstalla haastatellaan Luomuliiton puutarhatyöryhmän jäseniä.

Lisää puutarhatuotantoa

”Luomualan eri toimijoilla tulisi olla yhtenevä käsitys, missä mennään. Nyt kaupalla, hallinnolla ja viljeli-jöillä on erilaisia näkemyksiä siitä, missä kysyntää on, toteaa eteläsavo-lainen luomukaalinviljelijä Antti

Vauhkonen Kalliolan luomutilalta.– Kaupat viestivät, että kysyntää on. Mo-

nien tuottajien tuntuma kuitenkin on, että kysynnän lisäämisen mahdollisuudet ovat melko pieniä. Tuotekirjoa varmasti mahtuisi lisää kauppojen hevi-hyllyille.

Vauhkoset tuottavat Haukivuorella suu-rimman osan Suomessa vähittäismyyntiin menevästä keräkaalista. Lisäksi tuotteina on parsa- ja lehtikaalia. Kaalikasvien taimet Vauhkoset tuottavat itse, koska kotimais-ta luomutaimituotantoa ei ole. Vauhkonen pohtii, että luomutaimituotannolle voisi tu-levaisuudessa olla tilausta.

Luomuliiton puutarhatyöryhmää Antti Vauhkonen pitää kiinnostavana kanavana vaikuttaa ja viedä yhteisiä asioita eteenpäin. Esimerkiksi puutarhatuotannon kannatta-vuutta ja tuoretuotteiden saatavuutta täytyy kehittää yhdessä - ja sitä, että saadaan lisää laadukkaiden luomutuotteiden tuottajia.

Yhteistyö mahdollistaa tehokkaan tuotannonHaukivuoren seudulla on poikkeukselli-sen paljon luomutiloja. Yhteistyötä tehdään

TeKSTi: eLiSA Niemi

Kysynnästä ristiriitaista viestiämiten puutarhatuotteiden kysyntä, tarjonta ja kulutus saadaan tulevaisuudessa kohtaamaan nykyistä paremmin? Antti Vauhkonen haluaa lisää keskustelua ja ratkaisujen etsintää yhdessä.

Pakkaukseen painetun qr-koodin avulla mobiililaitteen käyttäjä pystyy nopeasti avaamaan web-sivun, jossa on lisätietoa tuotteesta ja tuottajasta. Kalliolan luomutila tuottaa myös lehtikaalia.

Ant

ti Va

uhko

nen

Ant

ti Va

uhko

nen

Ant

ti Va

uhko

nen


koneiden, tuotantotilojen sekä työvoi-man osalta, myös tavanomaisten tilojen kanssa.

– Lietlahden tilan Paavo Pulkkisen kanssa meillä on paljon yhteistyötä. Hyö-dynnämme samoja tuotantotiloja sekä peltolohkoja viljelyssä. Paavon porkkanat ja meidän kaalit sopivat hyvin samaan viljelykiertoon, kertoo Vauhkonen. Ilman monipuolista yhteistyötä alueen viljeli-jöiden kanssa emme pystyisi tuottamaan luomua tässä mittakaavassa.

– Viljelijöiden on hyvä pitää mahdol-lisimman paljon yhteyttä. Luonnollises-ti samoilla markkinoilla kilpaileminen saattaa rajoittaa keskustelua, mutta pal-jon voimme hyötyä toisistamme.

Myös sivuvirrat hoidetaan Haukivuo-rella yhteistyössä: Kalliolan tilalta tulee vuodessa 30–40 tonnia kaalinkuorintajä-tettä, jotka toimitetaan porkkanan kaup-pakunnostuksen sivuvirran kanssa lähei-selle Harjun luomun emolehmätilalle. Pakkaamisesta syntyvää muovijätettä py-ritään vähentämään muun muassa bio-muovin käyttöä kehittämällä.

Vauhkoset ovat osallistuneet aktiivi-sesti Ruralia- ja Luomuinstituutin sekä MTT:n hankkeisiin. Tilalla on tehty mm. lajikekokeita yhteistyössä tutkijoiden kanssa.

– Lisää tutkimusta tarvitaan; tällä het-kellä suuri osa viljelytekniikan kehityk-sestä tapahtuu tilojen normaalin toimin-nan yhteydessä. Myös lajikekokeita ja

tautitutkimusta tehdään paljon tilatasol-la, koska resurssit luomututkimukseen on pienet. Lajikkeita tilalla kokeillaan omas-ta toimesta joka vuosi ja jonkin verran myös uusia kasveja. Kaaleihin erikoistu-misesta varmastikin pidetään kiinni.

Luomuliiton puutarha-asiantuntija Mikko Rahtolan kanssa selvitetään par-haillaan, miten on mahdollista saada jatkossa tuhoeläintorjuntaan käytettyä pyretriiniä tai vastaavaa käyttöön Suo-messa jatkossakin. Haasteena ovat korke-at koemaksut aineiden myyjille.

– Lähinnä kaalikoin ja kovakuoristen tuholaisten, kuten kuoriaisten takia täy-tyy olla jotakin luonnonmukaiseen tor-juntaan soveltuvaa ainetta käytössä siltä varalta, että viljelykierron avulla ei saa-da tuholaisia pidettyä riittävästi kurissa, Antti Vauhkonen kertoo.

Yhteys kuluttajiin kannustaaTilan tuotteista 80-90 prosenttia menee tukkujen kautta kauppaketjujen vähit-täismyyntiin ympäri Suomen.

– Sijaintimme on syrjäinen, joten suora-myynti tilalta on pientä ja painottuu ke-säaikaan. Kuluttajiin halutaan kuitenkin säilyttää aktiivinen yhteys ja siksi on teh-ty omat nettisivut ja Facebook-sivut.

– Olemme saaneet hyvää palautetta meidän jokaviikkoisesta Kaalikeskiviik-ko-tilapäivityksestä, jolloin jaamme Fa-cebookissa maatilan kuulumisia ja myös kaalireseptejä. Sesongin aikana viestimi-

nen tuntuu hieman työläältä, mutta pa-laute kannustaa.

Tuotepakkauksiin on pian tulossa qr-koodi, jonka avulla kuluttajat löytävät nettisivut entistä helpommin. Vauhko-nen pitää tärkeänä, että kuluttaja kiinnit-tää huomiota tuotteen alkuperään.

Ammattikeittiöt vaihtoehtoinen myyntikanava– Puutarhatuotteille täytyy koko ajan et-siä uusia myyntikanavia. Yksi vaihtoehto tulevaisuudessa on varmasti julkiset keit-tiöt. Ammattikeittiöiden kanssa käytyjen keskustelujen perusteella näyttää tosin siltä, ettei sieltä voi kannattavuutta ha-kea - ammattikeittiöt eivät käytännössä voi maksaa enempää kuin tavanomaises-ta tuotteesta.

Päättäjien pitäisi kuitenkin miettiä, voisiko luomua edistää tukemalla julkis-ten ruokapalvelujen hankintoja. Tuen voisi kohdentaa esimerkiksi terveysvai-kutuksien kannalta kriittisten ryhmien, lapsien ja vanhuksien ruokailuun, mikä-li ei haluta tukea julkista luomuruokailua kokonaisuudessaan.

Luomuliitto pyrkii vaikuttamaan sii-hen, että uuteen hallitusohjelmaan saa-daan luomutuotannon ja julkisten han-kintojen osalta hyvät tavoitteet. ◀

△ Antti Vauhkonen tuottajien yhteisellä vihannespakkaamolla.

▷ Kalliolan tilalla tehdään omia viljelykokeita vuosittain. Kesällä 2014 kokeiltiin erilaisia saneerauskasveja maan kasvukunnon parantamiseksi.

Ant

ti Va

uhko

nen

Pekk

a Va

uhko

nen


EU-maat voivat kieltää gmo-viljelyn jatkossa vedoten esi-merkiksi kaavoitukseen, so-sioekonomisiin vaikutuksiin, muuntogeenien muissa tuot-teissa esiintymisen välttämi-

seen ja maatalouspoliittisiin tavoitteisiin.– Luomuala on tyytyväinen jäsenvalti-

oiden oikeuteen kieltää gm-kasvien vil-jely, mutta pahoittelee, että hallitukset, jotka eivät halua kieltää gm-viljelykas-veja, eivät ole pakotettuja suojelemaan gmo-vapaata viljelyä saastumiselta, toteaa IFOAM EU-ryhmän tiedotteessa toimin-nanjohtaja Marco Schlüter.

– Luomuala on gmo-vapaa ja sen täytyy pysyä sellaisena. Luomuruoka ja -maata-lous tarjoavat ympäristö-, talous- ja sosi-aalisia hyötyjä kuluttajien luomutuottei-den kysynnän kasvaessa. Jäsenvaltioiden on varmistettava luomu- ja gmo-vapaiden elintarvikkeiden ja maatalouden puhtaus kieltämällä gmo-viljely. Gmo-viljely on jo tehnyt luomutuotannon mahdottomak-si joillakin alueilla ja tehnyt siitä yleisesti kalliimpaa. Gmo-viljelyn lisääntyminen pahentaisi tilannetta entisestään, Schlü-ter jatkaa.

Vuonna 2012 Euroopassa viljeltiin 11,2 miljoonaa hehtaaria luomuna ja luomu-vähittäismyynti saavutti 22,7 miljar-dia euroa. Asiantuntijat arvioivat mark-kinoiden kaksinkertaistuvan vuoteen 2020 mennessä. Gmo-saastumisen seu-rauksena luomuviljelijät ovat kuiten-

kin vaarassa menettää luomusertifikaat-tinsa ja korkeammat hintansa, IFOAM EU:n tiedotteessa todetaan. Gmo-vapaat tavanomaiset viljelijät kohtaavat saman-laisia ongelmia gmo-saastumisesta siitä aiheutuvien kohonneiden kustannusten vuoksi.

– Tämä direktiivi ei muuta tilannetta maissa, jotka ovat haluttomia kieltämään gm-viljelykasvit. Luomu- ja muita gmo-vapaita viljelijöitä uhkaa silti saastumi-nen ja siihen liittyvät kustannukset, to-teaa IFOAM EU:n politiikkajohtaja Eric Gall.

Jäsenvaltioille oikeus säätää gmo-kieltoja

ToimiTTANuT: eLiSA Niemi

euroopan parlamentti hyväksyi 13.1. direktiivin, joka antaa jäsenvaltioille oikeuden säätää kieltoja geenimuunnelluille viljelykasveille tai ominaisuuksille.

Gmo-direktiivistä oli keskustelemassa aamu-tv:ssä 19.1. Luomuliiton toiminnanjohtaja elisa Niemi ja kaupallinen neuvos Leena mannonen mmm:stä.

hel

i Pel

tola

marco Schlüter piti direktiivin hyväksymistä hyvänä, joskaan ei riittävänä toimena suojella gm-vapaata viljelyä.

– Pahoittelemme, että neuvosto menetti tilai-suuden ottaa askeleen eteenpäin gmo-vapaan ruoka- ja maatalousalan suojelussa kieltäyty-mällä sisällyttämästä pakollisia toimenpiteitä saastumisen estämiseksi ja vastuujärjestelmik-si. Tämä uusi direktiivi ei voi myöskään korvata tarvittavia parannuksia EU:n riskinarviointi- ja lupamenettelyprosesseissa, Gall jatkaa.

Tänä vuonna ei ole odotettavissa uusia lupia gm-kasvien viljelyyn, koska komissio sitoutui olemaan hyväksymättä gm-kasveja viljelyyn en-nen uuden direktiivin voimaantuloa.

Selvä enemmistö kannatti kiisteltyä ehdotustaEuroopan parlamentissa 480 äänesti puolesta, 159 vastaan ja 58 tyhjää. Lakiehdotus on kui-tenkin ollut kiistanalainen. Se otettiin alun pe-rin käsittelyyn jo vuonna 2010, mutta käsittely viivästyi monta vuotta gmo-myönteisten ja -vas-taisten jäsenmaiden erimielisyyksistä johtuen.

Mietinnön esittelijänä toimineen Frédérique Riesin (ALDE) mukaan nyt saavutettu sopimus takaa jäsenvaltioille enemmän vapautta, jousta-vuutta ja oikeudellista varmuutta gmo-päätös-ten suhteen. Hänen mielestään nykyjärjestelmä ei ollut kestävä pakottaessaan jäsenvaltiot tai alueet oikeuteen, mikäli ne haluaisivat rajoittaa gmo-viljelyä.

Vihreät taas vastustivat ehdotettua järjes-telmää, koska se antaa heidän mielestään jä-senmaille takaisin päätösvallan gmo-viljelyn suhteen ilman riittävää riskiarviointia. Heidi Hautalan (Vihr.) mielestä uusi järjestelmä hel-pottaa gm-lajikkeiden pääsyä Eurooppaan. Hä-nen mukaansa geenimuuntelua vastustaville maille tarjottiin porkkanaksi mahdollisuutta asettaa kansallinen kielto jälkikäteen, mut-ta kieltoa koskeva laillinen perusta jäi kuiten-kin niin heikoksi, että se jättää suuryrityksille mahdollisuuden haastaa kieltäytyvät jäsenmaat oikeuteen.

Uusien sääntöjen puolesta äänestivät suoma-laisista mepeistä ECR:n Jussi Halla-aho ja Sam-po Terho, ALDE:n Anneli Jäätteenmäki, Olli Rehn, Paavo Väyrynen ja Nils Torvald, EPP:n Henna Virkkunen sekä S&D:n Liisa Jaakonsaa-ri ja Miapetra Kumpula-Natri. Vastaan äänesti-vät Vihreiden Heidi Hautala, EPP:n Sirpa Pieti-käinen ja GUE/NGLL:n Merja Kyllönen. EPP:n Petri Sarvamaa oli sairastumisen takia poissa äänestyksestä. ◀

Lähteet: www.ifoam-eu.org, www.eurooppalainensuomi.fi/meppivahti

http://www.ifoam-eu.org







http://www.eurooppalainensuomi.fi/meppivahti/








Luomupäivien (25.–26.11.) osal-listujat jakaantuivat Seinäjoelta retkille eläintiloille, lisäksi tu-tustuttiin elintarvikejalostuksen yrityksiin ja kauppa&ravintola-retkelle. Eläintuotannon eläin-

tiloista tutustuttiin ensimmäisenä Kurikassa Tikan luomutilalle. Ilmassa oli aistittavissa pientä hämmennystä, kun alettiin käydä läpi tilan tunnuslukuja.

Tikan luomutilalle tuotetaan rehu-ja 550 omalla hehtaarilla, 250 vuokra-hehtaarilla ja lisäksi saadaan sato 200 yhteistyöhehtaarilta.

– Hightensil-aidat ovat hyvät; ne ovat valmiina pystyssä keväällä eikä tarvitse murehtia. Karkaamisia ei ollut aitojen ta-kia viime kesänä laisinkaan, kertoo Päivi Tikka.

Inhimillisille erehdyksille on silti mahdollisuus. – Viime viikolla 80 hiehoa karkasi, kun työntekijä unohti oven auki. Ne ehtivät aika kauas, mutta ihmeen vähällä siitä selvittiin. Pahin haaveri oli vain yhden hiehon alahuulen repeäminen. Poliisi oli ohjaamassa liikennettä kantatiellä, ker-too emäntä ja retkeläisille annetaan hyvä tilaisuus ihmetyksessään vähän rentou-tua naurun voimalla. Karjan karkaamis-tarinat ovat kaikille tuttuja – joskin niis-säkin mittakaava on yleensä vähän eri.

Rutiinien täytyy toimia 350 lypsävää ovat kolmessa ryhmässä. Yhtä ryhmistä lypsetään kolme kertaa

päivässä, muita kaksi. Ryhmät laiduntavat vuorotellen; aina jokin ryhmä on laitumella. Lai-tumilla viljellään valkoapiloita, jotka ovat maittavia ja lehmät siirtyvät innokkaasti laidunta-maan navetasta. Tuotokset ovat parantuneet laidunkaudella ja lehmät heruneet hyvin.

– Laitumilla lehmien liikutte-lussa ovat mönkijät apuna. Por-teille laitetaan paljon hiekkaa, jottei mudassa liukastelu aiheuta sekaannusta, jatkaa Päivi Tikka.

– Antibiootteja ei ole tarvin-nut käyttää 1,5 vuoteen. Jos uta-reongelmia ilmenee, tihennet-ty lypsy kolme kertaa päivässä ja utareen verenkierron lisäämi-nen omenaviinietikkavoitelulla on parantanut utareet ilman antibioot-tia. Noin viikko seurataan tapauksia tiu-haan. Eläinlääkäri käy säännöllisesti ker-ran kuukaudessa.

Työntekijöille kannustuspalkkausTyöntekijöitä on kuusi miestä navetas-sa ja lisäksi on kolme konetyön työnteki-jää. Tällä hetkellä kaikki työntekijät ovat Moldovasta. Vahvaa yhteistä kieltä ei ole – jännittävimmillään apuna on googlen tekstinkääntäjä. Kaikki työohjeet ovat muutenkin kirjallisina ja käytäntöjä on hiottu paljon.

– On tärkeää, että työntekijät ovat mo-tivoituneita. Systeemin pitää olla oikeu-denmukainen. Palkan lisät toimivat hy-

TeKSTi JA KuVAT: eLiSA Niemi

Suomen mittakaavassa valtava lypsykarjaPäivi ja Vesa Tikan luomutilalla on 350 lypsävää ja se on Suomen suurin luomutila. Työn organisointi vaatii johtotaitoja.

△ Päivi Tikka kertoi toisen lypsynavetan vintillä suuren tilan arjesta.

vänä apuna. Eloonjääneillä vasikoilla, kiiman huomaamisella, alhaisella mai-don solupitoisuudella ja lypsynopeudella on omat palkan lisänsä.

– Tuntipalkka on lisien myötä selkeästi yli 10 euroa, mutta suomalaisia työnteki-


jöitä ei oikein saa. Lypsyasemalla huhki-taan paita märkänä. Tämä on kovaa työtä, kuvaa Päivi Tikka.

Kaikki työsopimukset ovat vakitui-sia kolmen viikon koulutuksen jälkeen. Vaihtuvuutta on jonkin verran, mutta uudet työntekijät on saatu nykyisin aina tuttujen kautta. Joskus esimerkiksi työn-tekijän tyttöystävä on tullut Moldovasta samalle tilalle töihin.

– Mikä on haastavinta tilan hoidossa? kysyy Luomupäivien retkeläinen.

– Kyllä se on tämä työntekijöiden joh-taminen. Olemme jo päättäneet, että hankimme lypsyrobotit. Sitten voimme pitää vain parhaat työntekijät, kun teki-jöitä tarvitaan vähemmän. Robotteja tu-lee molempiin lypsävien rakennuksiin kolme.

– Robotin kanssa on oma opettelemi-sensa, mutta onhan siihen mentoreita, huikataan retkeläisporukasta.

– Mistä olette ottaneet mallia aiemmin? Kuinka olette saaneet kokonaisuuden toi-mimaan? kysyy seuraava.

– Esimerkiksi Yhdysvaltojen reissuil-ta. Siellä meksikolaisten työläisten avulla hoidetaan monta tilaa, vastaa Päivi Tikka.

Paperityöt ulkoistettuTikan tilalla oli muutama viikko sitten luomutarkastus. Se sujui neljässä tunnis-sa, kun tarkastajia oli kaksi.

– Kahden tarkastajan systeemi on uusi toimintatapa ja siitä on tullut pelkkää kii-tosta, kommentoi retkeläisistä eviralai-nen Sampsa Heinonen.

– Mitenkäs paperityöt saatte sujumaan? kysyy yksi tuottajista.

- ProAgria ja tilitoimisto selvittävät pa-perit. Se on stressitön vaihtoehto, hymyi-lee Päivi Tikka.

Tila on osakeyhtiö, jonka omistaa ti-lan isäntä ja emäntä. Maito myydään Hämeenlinnan osuusmeijeriin, jonne vaihdettiin paremman hinnan takia Rii-himäeltä Valion meijeristä. Liha myy-dään Atrialle.

Maitoa tuotetaan 2,7 miljoona kiloa vuodessa. Maitoauto hakee 13 000 litraa

joka toinen päivä. Keskituotos on noin 8 700 ja poikimakertoja 2,4–3 lehmän eliniässä. Hiehot kasvatetaan itse.

– Onko ympäristöluvat saatu helposti? yksi retkeläisistä kysyy.

– Kyllä on. Lähin naapuri on pienen metsikön takana. Naapuri ei olisi valitta-nut, mutta säädöksien takia lietelaguuni piti sijoittaa kuitenkin kauemmas kuin se oli alkuperäisessä suunnitelmassa.

Pienestä suureksi ja luomuunKun tila siirrettiin nykyiselle isännäl-le Vesa Tikalle sukupolven vaihdoksel-la vuonna 1993, lehmiä oli 12 vanhassa navetassa.

Tavanomaisen siemenviljan tuotannos-sa isäntä vihasi myrkyttämistä. Kasvin-suojeluaineista tuli huono olo moneksi päiväksi. Alun epäröinnin jälkeen luo-muun lähdettiin. ▷▷

△ Vieraat pääsivät katsomaan lypsykarjaa parvelta.


rityö on silti aika haastavaa, mutta sehän on siis ProAgrian tekijän huoli, hymyilee Tikka.

Tila tuottaa rehut karjalle näillä järjes-telyillä pääosin itse. Rypsi ostetaan ja jon-kin verran hernekauraa ja härkäpapua. Rehusatoa korjataan suurimmalta osalta peltoja kolme kertaa kesässä. Nevapelloil-le rehu tehdään aumoihin ja kuljetetaan talvella tilakeskukselle.

Isäntä Vesa Tikka on vierailun aikana matkoilla ja Päivi alleviivaa, että kasvin-tuotanto kuuluu isännän vastuulle – na-vetat emännän vastuulle.

– Pystyttekö lomailemaan yhdessä? Us-kaltaako kokonaisuutta jättää?

– Kyllä 3–4 päivän lomia ollaan pidet-ty yhdessäkin. Nykyään on hyvä, jos van-himmat lapset ovat tilalla silloin, kertoo neljän lapsen äiti. Vanhin lapsista on 18- ja nuorin 13-vuotias.

– Tikan pellot ovat vaikuttavia. Ne kas-vavat kyllä todella hyvin, toteaa eteläpoh-jalainen retkeläinen bussissa. Bussi suun-taa seuraavalle tilakohteelle Valkaman emolehmätilalle. ◀

Lypsylehmiä Tikan tilalla 350etelä-Pohjanmaalla luomussa keskimäärin 65 lehmää / tilaLuomutilalla keskimäärin 43Tavanomaisella tilalla keskimäärin 32

– Nyt kovempia luomuihmisiä ei ole olemassakaan, hymyilee retken johtaja Ulla-Maija Leskinen ProAgria Etelä-Poh-janmaasta. Luomuun siirtyminen niin so-siaalisena kuin tuotantoteknisenä proses-sina on puheenaiheista yksi kestosuosikki Luomupäivillä ja retkillä.

– Luomun avulla työhön löytyi uuden-lainen mielenkiinto, kertoo Päivi Tikka, kuten moni muukin tuottaja.

– Kun peltoa viljellään hyvin, niin vuokrapeltoakin löytyy, jatkaa Ulla-Mai-ja Leskinen.

Tikat ovat lisäksi raivanneet nevaa, jota on ollut helppo saada ostettua.

– Ovatko ne tukikelpoisia? kysyy yksi retkeläisistä.

- Osa on ja osa ei, vastaa Päivi Tikka yti-mekkään asialliseen, mutta ystävälliseen tyyliinsä.

– Miten yhteistyötilojen kanssa toimitaan?

– Me levitämme lantaa heidän pel-loilleen ja korjaamme sadon. He tekevät muokkaukset, mikä on työmäärämme kohtuullisuuden kannalta hyvä asia. So-pimukset on tehty yli 5-vuotisina. Pape-

PL 12, 27511 EuraPuh. 02 549 1681, fax 02 549 [email protected] I www.novarbo.fi

Lannoitteet ja kasvualustat luomuviljelyyn


TeKSTi JA KuVAT: eLiSA Niemi

Laatulihasta kiitosta asiakkailtaValkaman luomutilalla ollaan iloisesti ylpeitä kehutuista suoramyyntilihoista. myös jatkokasvatukseen menevät naudat ovat tänä vuonna saaneet kaikki jatkaa elämää luomuna.

▷▷

V uosina 1997–2006 tilalla pidettiin 45 lehmän lypsy-karjaa. Sitten tuottajaparis-kunta kävi kurikkalaisella tilalla tutustumassa emo-lehmätuotantoon ja pala-

sikin kotiin 20 emolehmän omistajana.Lypsynavetta muutettiin emolehmille

sopivaksi lämminparsipihatoksi. Vuonna 2009 siirryttiin luomuun ja 2011 valmis-tui uusi kylmäpihatto.

– Rakennuksien muuttaminen emo-lehmätuotantoon ja luomuun ei ollut ko-

Luomulihan suoramyynnistä tuleva hyvä palaute motivoi, Teija Valkama toteaa. Taustalla näkyy vinokuivikepohja, jonka avulla pystytään säästämään turpeenkäytössä verrattuna toisella puolella käytävää olevaan tasapohjaan.

vin kallista. Alkuvaiheessa vanhat raken-nukset olivat jo maksussa, mikä helpotti alkua. Olemme vapaita kehittämään ti-laa edelleen rakennuksiin kohdistuvi-en maltillisten investointikustannusten vuoksi. Arvojamme on tehdä kehittä-mistä eläinten ehdoilla, ekologisesti ja kustannustehokkaasti.

Peltoa on 60 hehtaaria omaa ja saman verran vuokralla. Emolehmiä on nyt noin 100 ja eläimiä yhteensä vuoden ajasta riippuen 150–250.


Teija Valkama on mukana Luomuliiton mentor-toiminnassa eli hänet voi pyytää mentoriksi, jos omalla tilalla on ajankohtaista esimerkiksi emolehmätuotannon tai suoramyynnin aloittaminen tai laajentaminen.

◁ Valkaman tilalla vierailtiin Seinäjoen Luomupäivien retkellä. Valkamien eläimistä osa on kuvan vanhassa lypsynavetassa, joka muutettiin emolehmille sopivaksi.

Asiakkaan kohtaaminen on arvokastaVuodesta 2012 Valkaman tila on tehnyt suoramyyntiä suoraan asiakkaille. Hävik-ki on haluttu minimoida. Ennakkotilauk-sien mukaan Piffi- ja HerkkuPoxit toimi-tetaan asiakkaille kotiin asti. Myymälän perustamistakin on mietitty, mutta se vaatisi oman työntekijän ja lisäisi siten paljon kuluja.

– Ennakkotilaussysteemissä mainos-budjetti ollaan pystytty pitämään todel-la pienenä. Facebookissa ja tekstiviesteil-lä on pääasiassa tiedotettu jo syntyneelle asiakaskunnalle.

Hahtolan teurastamosta lihat siirtyvät Rantalan lihalle Kauhajoella, joka pakkaa ne valmiiksi. Valkamat hakevat ne sieltä toimituksiin.

– Asiakkaat kehuvat tuotteitamme ja kyllä niistä on kiva olla ylpeä. Teurastam-me suoramyyntiä varten noin viisi 20–24 kuukauden ikäistä sonnia vuodessa. Val-tavista määristä ei siis ole kyse, mutta se on kiva osa tilan toimintaa. Negatiivis-ten palautteiden määrä on yhdellä kädel-lä laskettavissa ja nekin ovat liittyneet sii-hen, miten liha on esimerkiksi leikattu – ei suoraan meidän työhömme.

Luomutuotanto on kiinnostavaaTyöt on kolmihenkisessä perheessä jaettu selkeästi.

– Minä äestän, niitän ja olen siilolla, Kari kylvää ja kerää rehun noukinvaunul-la tai paalaimella kertoo emäntä esimer-kein. 14-vuotias Milla-tytär haluaa auttaa esimerkiksi paalien siirtelyssä pellolla.

– Luomuun siirtymisen jälkeen ol-laan innokkaampia seuraamaan kasvus-toja ja katsomaan mennään vaikkapa iltalenkillä.

Laitumia on tilan ympärillä 10 heh-taaria ja lisäksi eläimiä kuljetetaan kesän aikana muutamille kaukaisemmille lai-tumille. Laiduntamista venytetään loka-kuun puolen välin jälkeen.

Limousin-karjaa on jonkin verran ris-teytetty Herefordin kanssa. Poikimiset sujuvat yleensä hyvin ja vain harvoja täy-tyy auttaa. Lehmät kasvattavat itse vasik-kansa noin 6 kuukauden vieroitusikään saakka. Emolehmät saavat elää niin kau-an kuin ovat terveitä. Astujasonneja on noin viisi.

– Tänä vuonna kaikki myydyt vasikat ovat saaneet jatkokasvatuspaikan luomu-tilalta, iloitsee Teija Valkama.

– Joskus on kuultu kritiikkiä, että ras-kaat rodut eivät soveltuisi luomuruokin-taan. Kyllä liharodut pärjäävät luomus-sa, näkeehän sen näistä, että hyvin voivat, vastaa pontevasti retken vetäjä Ulla-Maija Leskinen ProAgria Etelä-Pohjanmaasta. ◀


På svenska

A llt sedan år 2010 har so-jabönor odlats i ekolo-giska försök på Åland. Det hela tog sin början då Luomuliittos sakkunni-ge, Mikko Rahtola, försåg

Christina Mattsson på Ålands försökssta-tion med en liten påse estniska sojabönor. Bönorna odlades det första året i blygsam omfattning i ett litet observationsförsök, för att se om de överhuvudtaget skulle hinna mogna fram till mogen skörd i våra förhållanden. Det gjorde de och försöket med sojabönor har därefter utökats med fler sorter, år för år. Christina Mattsson har dessutom ett gott samarbete med den svenske forskaren Fredrik Fogelberg som har varit behjälplig med sin kunskap och att föreslå och hitta nya sorter. Det här samarbetet har resulterat i att de ekolo-

Odling av sojabönor på Åland

TexT: SoiLe WARTiAiNeNBiLd: ChRiSTiNA mATTSSoN

giska försöken med sojabönor år 2014 be-stod av hela åtta olika sorter.

Sojabönan (Glycine max) är en balj-växt som är rik på många näringsämnen och i synnerhet på protein (30–50%). Det här gör den till en mycket intressant pro-teinkälla både för människan och våra husdjur. Att kunna odla eget proteinfoder är angeläget, inte minst på ekologiska går-dar. Sojan är en något problematisk växt såtillvida att den sätter sina baljor väldigt långt nere på plantan. Den bör därför od-las på så stenfria jordar som möjligt. Växt-tiden är lång vilket sannolikt begränsar odlingsområdet till endast landets sydli-gaste delar. Då bönorna skördas har plan-torna redan utsatts för ett antal frostnät-ter. Bladen skrumpnar ihop av frosten vilket å andra sidan gör tröskningen enk-lare. Sojabönans långa växttid gör att vis-

i sojabönan finns det mycket protein.

sa sorter helt enkelt inte hinner avmog-na. 2014 drabbade detta två av åtta sorter. Sorten ’Saaremaa’ har förekommit i försö-ken alla år och har sedermera bytt namn till ’Laulemaa’. ◀

Odlingsresultat för åren 2010-2014:

www.luomulehti.fi Skribenten är ekologisk rådgivare och entreprenör på Åland. [email protected]

SEURAAVASSA LUOMULEHDESSÄAhvenmaan soijapapukokeista suomeksi – sisältäen myös uusimmat tulokset.

http://www.luomulehti.fi



Työ helpottuija tuotanto kasvoi uuden navetan myötä

Valtimon Verkkojoen kyläs-sä Pohjois-Karjalassa lehmät elävät aivan uudessa rytmis-sä. Marraskuun alussa päät-tyivät aamu- ja iltalypsyt kylmäpihattonavetan kalan-

ruotolypsyasemalla. Nyt uudessa luomu-pihatossa lehmät käyvät lypsyllä omaan tahtiinsa. Emännän asemesta vetimiin tarttuu määrätietoisella otteella laserin ja kameran ohjaamana VMS-lypsyrobotti.

− Robotti osaa määritellä maidos-ta muiden muassa sähkönjohtavuuden, mikä johdattaa alkavan utaretulehduksen jäljille, kertoo Teija Hämäläinen.

− Lypsyrobottia en enää antaisi pois, Hämäläinen naurahtaa.

Panostus hyvinvointiinHämäläisten uusi yhden lypsyrobotin luo-mupihattonavetta valmistui lokakuussa.

Timolan tilan uusi navetta Valtimolla on helpottanut Arto, Teija ja Aleksi hämäläisen työtä. Bonuksena tuli vielä maitomäärän kasvu.

TeKSTi JA KuVAT: RiiTTA mAKKoNeN

Navetta rakennettiin avaimet käteen –pe-riaatteella Vana-valmisnavettakonseptil-la. Isäntäväki oli suunnittelussa mukana tiiviisti, mutta ammattilaiset rakensivat ja koneistivat navetan. Näin ollen Hämä-läiset saivat keskittyä karjanhoitoon.

Investoinnille tuli hintaa 1,4 miljoonaa euroa, mutta ainakaan tässä vaiheessa se ei tunnu Hämäläisistä liian suurelta. On-han tilalle tulossa nuori isäntä, 17-vuotias Aleksi opiskelee maatalousyrittäjäksi op-pisopimuksella kotitilalla.

Painavin syy navettainvestoinnille oli Arto Hämäläisen mukaan työtaakan hel-pottaminen ja vapaa-ajan lisääminen. Ro-bottilypsy mahdollistaa pitkästä aikaa myös harrastukset. Uusi navetta on pa-rantanut isäntäväen hyvinvoinnin lisäksi myös karjan hyvinvointia.

Päivä alkaa tietokoneeltaHämäläisten päivä navetalla alkaa toi-mistohuoneen tietokoneelta.

− Sieltä saa tarkkaa tietoa eläinten ter-veydentilasta, maitomääristä ja ravinto-tarpeesta. Enää ei eletä arvailun varassa, Arto Hämäläinen korostaa.

Tietokoneen mukaan lehmät käyvät lypsyllä 2,8–3 kertaa vuorokaudessa. Lyp-

sykertojen lisääntymisen myötä myös maitomäärä on kasvanut. Elinkeinosuun-nitelmassa tavoitteena oli 560 000 kiloa vuodessa, mutta jo nyt vaikuttaa siltä, että maitomäärä voi hyvinkin olla jopa 600 000–700 000 kiloa vuodessa.

Uudessa navetassa risteilee edestakaisin lantarobotti, joka pitää lattiat puhtaina. Lehmät osaavat väistellä hiljakseen liik-kuvaa matalaa robottia.

Tuorerehun Arto ja Aleksi Hämäläi-nen sekoittavat appeeksi ja jakavat trak-torilla ja apevaunulla läpiajettavalle ruokintapöydälle.

Väljissä karsinoissa vasikoilla ja hie-hoilla on tilaa liikkua ja makailla. Tyt-tövasikat jäävät tilalle, joten karja kasvaa omavaraisesti. Sonnivasikat menevät jo ternivasikoina välitykseen lihatiloille.

△ Arto hämäläisen työpäivä alkaa navetan toimistohuoneen tietokoneen äärestä.

◁ Jippo tuli lypsylle.


△ Arto ja Teija hämäläisen luomupihattonavetta valmistui marraskuussa. maatalousyrittäjäksi opiskelevan Aleksin on hyvä aikanaan jatkaa vanhempiensa työtä uudessa navetassa.

Luomutuotannon ei tarvitse olla pienimuotoistaTällä hetkellä lehmiä navetassa on 61, paikkoja on 80 lehmälle ja nuorta karjaa toiset 60. Suunnitelmissa on kasvattaa lehmämäärää ja mahdollisesti 2–5 vuo-den kuluttua hankkia toinen lypsyrobot-ti. Hämäläisten mukaan luomutuotan-non ei tarvitse olla pienimuotoista.

− Suomessa elintarvikkeiden jalostus on mennyt niin suuriin yksiköihin, että sin-ne ei edes riitä pienet määrät, Teija Hämä-läinen pohtii.

Luomulisä luomumaidolle oli vielä vii-me kevääseen saakka 20 senttiä litralta, mutta keväällä siitä pudotettiin kolme senttiä pois. Arto Hämäläisen mukaan luomulisä on vielä siedettävällä tasolla, mutta suurta laskua ei enää toivota.

Timolan tilan pellot ovat olleet luomu-tuotannossa vuodesta 1998 ja karja vuo-desta 2002.

− Luomutuotanto tuntui meille sopi-valta, sillä kumpikaan meistä ei halunnut käyttää kasvinsuojeluaineita eikä keino-lannoitteita. Ratkaisun taloudellisuutta

laskettiin myös tarkasti, Teija Hämäläi-nen kertoo.

− Luomutuotanto tosin teettää jonkin verran enemmän työtä ja vaatii pitkäjän-teistä suunnittelua, mutta parempi mai-don hinta korvaa vaivan, Arto Hämäläi-nen vakuuttaa. ◀

LUOMULANNOITTEITA suursäkeissä edulliseen hintaan.Nyt myös lannoite joka sisältää 12,5% typpeä!

Lue lisääwww.lannoite.comtai soita 0400 224 224


SOLID (Sustainable Organic and Low Input Dairying) hankkeessa pidettiin kan-sainvälinen maidontuo-tannon tulevaisuustyöpa-ja Vantaalla viime keväänä,

jossa yksitoista osallistujaa seitsemästä eri maasta pohti maitoalan tulevaisuu-den haasteita kaksipäiväisessä työpajassa. Suurin osa osallistujista oli itse maidon-tuottajia ja muut edustivat alkutuotantoa lähellä olevia tahoja. SOLID-hankkeen ta-voitteen mukaisesti keskusteltiin sekä ta-vanomaisesta matalapanoksisesta tuo-tannosta että luomumaidon tuotannosta. Työpajan tavoitteena oli selvittää mahdol-lisia näkemyseroja eri maantieteellisillä alueilla Euroopassa kolmessa maantieteel-lisessä ryhmässä: pohjoismainen, länsieu-rooppalainen ja itäeurooppalainen.

Pohjoismaissa tunnistettiin haasteita tilatasolla ja markkinoillaJokainen ryhmän osallistujista toi esiin oman näkemyksensä tärkeimmistä haas-teista ja sen jälkeen ryhmä tarvittaessa ni-putti haasteet isompiin kokonaisuuksiin. Pohjoismainen ryhmä toi esiin kaiken kaikkiaan kahdeksan haastetta, joista kol-me käsitteli tilatason haasteita: tilatason kannattavuutta, kotoisen valkuaisrehun tuotantoa sekä ruokintastrategioihin liit-tyviä haasteita.

TeKSTi: TeRhi LATVALA

Eurooppalaisen maidontuotannonmerkittävimmät haasteet tuottajien näkökulmastamaidontuotannon tulevaisuustyöpajassa tunnistettiin maidontuotannon haasteita euroopan eri alueilla. Yhteisiä haasteita kaikille olivat tilatason kannattavuuteen liittyvät haasteet sekä kotoisen valkuaisrehun saatavuuteen ja tuotantoon liittyvät haasteet. Vaikka painopiste oli tuottajien näkemyksissä, useimmat tunnistetut haasteet liittyivät markkinoiden toimintaan ja kuluttajien käyttäytymiseen.

Kannattavuuden kompastuskivinä pi-dettiin korkeita investointikustannuksia, alhaista maidon hintaa sekä maitokiin-tiön poistumista. Valkuaiskasvien vilje-lyssä toivottiin uusia lajikkeita ja haas-teena pidettiin kotoisen valkuaisrehun saatavuutta ja viljelyä: erityisesti lupii-nien, herneen ja härkäpavun osalta. Ruo-kintastrategioista haasteena pidettiin siirtymistä nurmirehuvaltaisempaan ruo-kintaan sekä erilaisten sivutuotteiden laa-jempaa hyödyntämistä.

Markkinoihin ja kuluttajiin liittyviä haasteita esitettiin kolme. Ensiksikin maito juomana kilpailee muiden virvoi-tusjuomien kanssa. Kuluttajille pitäisi selkeämmin avata maidon reittiä tuot-tajalta kuluttajalle ja maitotuotteen hin-nanmuodostumista. Lisäksi haasteena on kaupan hyllyllä olevien luomutuot-teiden harvalukuisuus. Märehtijöillä ja niistä saatavilla tuotteilla on maine pää-asiallisina kasvihuonekaasupäästölähtei-nä. Tähän liittyen on tunnistettava, mi-ten ruokinnan tehokkuudella, erilaisilla ruokintastrategioilla sekä lehmien rotu-valinnoilla voidaan päästövähennyksiin vaikuttaa.

Pohjoismainen ryhmä tunnisti lisäk-si kaksi politiikkaan liittyvää haastetta. Luomutuotannon kehittämiseen tarvi-taan pitkää poliittista sitoutumista. Osit-tain poliittisilla päätöksillä aikaansaatu

tuotannon alueellinen eriytyminen in-tensiiviseen kotieläintuotantoon yhtääl-le ja kasvinviljelytuotantoon toisaalle, li-sää luomumaidontuotannon haasteita tilatasolla esimerkiksi lannanlevityksen suhteen.

Täysmaidon terveellisyys puhutti itäeurooppalaisiaItäeurooppalaisista haasteista suurin osa liittyi kuluttajiin ja markkinoihin. Myös tilatasolla kannattavuus ja valkuaisrehu-jen saatavuus ja hinta olivat haasteina, sillä tuotantokustannuksia pidettiin kor-keina suhteessa luomumaidon tuottaja-hintaan. Investointeja nykyiseen tuotan-toteknologiaan pidettiin myös kalliina. Tilatason ongelmana on myös sonni-vasikoiden myyminen liian alhaisella hinnalla.

Kaksi haastetta nimettiin tarjontaket-jun toimintaan liittyviin haasteisiin: kyl-mäketjun pitävyys ja myymättä jääneen maidon kaataminen viemäriin. Itä-Eu-roopan maissa luomutuotteiden kulutus on vielä alkutekijöissään ja markkinat osin kehittymättömät. Kuluttajilla on myös heikko luottamus luomutuottei-den merkintöjen paikkansapitävyyteen. Tässä ryhmässä keskusteltiin myös täys-maidon terveysvaikutuksista, josta ryh-män sisällä oli osin eriävät näkemykset. Ryhmä keskusteli myös luomutuottei-


den hinnoittelusta tarjontaketjussa; vä-likäsien katsottiin korjaavan suurimman osuuden arvonlisästä. Eräs luomutuotan-non haasteista liittyy tuotannon alueelli-seen hajasijoittumiseen, jolloin keräily-erät ovat liian pieniä.

Länsieurooppalainen ryhmä keskusteli eniten eläinten hyvinvoinnistaLänsieurooppalainen ryhmä keskittyi ryhmistä eniten tilatason haasteisiin. Ti-latason kannattavuuden ja valkuaisre-huntuotannon haasteet tunnistettiin muiden ryhmien tapaan. Muita enem-män keskusteltiin eläinten terveydestä etenkin utareterveydestä sekä antibioot-tien käytön vähentämisestä.

Tarpeen olisi myös tunnistaa parhai-ta käytäntöjä, sillä esimerkiksi nurmire-huvaltaisessa matalapanoksisessa tuotan-nossa erot tilojen välisessä tuottavuudessa ovat valtavat. Markkinoiden ja kuluttaji-en puolella maidonjalostajien ja kaupan markkinavoimaa pidettiin merkittävänä haasteena. ◀

Kirjoittaja on mukana SOLID –projektin työpaketissa 5, jossa analysoidaan matalapanoksisen ja luomutuotannon kilpailukykyä koko tarjontaketjun näkökulmasta. SOLID-hankkeen raportti työpajasta julkaistaan 2015 vuoden alkupuolella.

△ moni tunnistetuista haasteista liittyi kuluttajalle välittyviin viesteihin luomutuotannosta.

△△ itäeurooppalaiset pohtimassa maitoalan tulevaisuuden haasteita.

mau

rizio

Saj

eva

mau

rizio

Saj

eva

evel

iina

Paka

rinen


Sini- ja rehumailasvaltaisen nurmen yli 11 600 kilon kui-va-ainesato hehtaarilta tuot-ti myyntituloja säilörehu-paaleista miltei 1 500 euroa, kun sadon hintana käytet-

tiin 25 euroa paalilta. Tukia kertyi luo-mutuen kanssa yli 700 euroa hehtaarille. Tuottoja kertyi yhteensä noin 2 200 eu-roa. Muuttuvia kustannuksia olivat sie-men- ja sadonkorjuukustannukset – yh-teensä noin 950 euroa. Työkustannuksia kertyi kolmesta sadonkorjuusta runsaat 100 euroa hehtaarille. Kustannuksia ker-tyi yhteensä yli 1 000 euroa hehtaarille. Kun tuotoista vähennettiin muuttuvat kustannukset ja työkustannukset niin ka-tetuotto B:tä jäi 1 153 euroa hehtaarille.

Toiseksi tulleen Bernerin joukkueen kate yli 3 700 kilon syysrapsisadolla oli noin 1 100 euroa hehtaarilta. Kolmannel-le sijalle ylsi Nylands Svenska Lantbruks-källskapetin joukkue syysrapsilla 560 eu-ron katteella.

Luomuinstituutin talouskilpailun voit-toa auttoi suuren ja laadukkaan nur-misadon lisäksi se, että nurmi viljeltiin kokonaan ilman vuotuislannoitusta. Bio-loginen typensidonta huolehti valkuais-pitoisen sadon typentarpeesta. Fosforia, kaliumia ja muita kivennäisiä riitti maas-ta sadon tarpeisiin.

Tutkimusta joukkueissaHyvä sato -tutkimuskisassa 7 joukku-etta viljelevät itse valitsemiaan kasve-

ja parhaaksi katsomallaan tavalla. Tut-kimus käynnistyi vuonna 2009 ja sen on suunniteltu päättyvän vuonna 2015. Kokeessa seurataan sadon määrää ja laa-tua sekä viljelyn taloudellisuutta. Lisäk-si seurataan ravinteiden hyväksikäyttöä, maan viljavuuden muutoksia sekä ym-päristötekijöitä ja viljelyn kestävyyttä. Koeruudut Helsingin yliopiston Viikin koetilalla hoidetaan maatilan koneilla, koska ruutujen koko on 10 x 50 metriä. Kerranteita on kolme. Luomuinstituutti on ollut kokeessa mukana omalla luomu-joukkueellaan vuodesta 2013.

Vuonna 2014 nurmesta korjattiin kolme hyvää satoaVuonna 2014 sadot korjattiin 17.6., 5.8. ja 22.9. Sadon määrät olivat 4 537, 4 439 ja 2 698 kg, yhteensä 11 674 kiloa kuiva-ai-netta hehtaarilta. Hyvälaatuista valkuais-ta saatiin yli 2 200 kiloa hehtaarilta. Juu-rinystyräbakteerit hoitivat tarvittavan typen ennätyssadon tarpeisiin. Typen-sidonta oli huomattavasti yli 200 kiloa hehtaarille.

Kasvilajijakauma vaihteli korjuuker-roittain; ensimmäisessä korjuussa mai-lasia oli 51 %, timoteita 28 % ja ruokona-taa 10 % sekä rikkakasveja 11 %. Toisessa ja kolmannessa korjuussa mailasta oli 92 %, timoteita 4 %, ruokonataa 1 % ja rikka-kasveja 3 %.

Sadon valkuais- ja kalsiumpitoisuudet olivat korkeita. Valkuaista oli keskimää-rin 196 g/kg ka, D-arvo 613, kuitua 447,

hyvä Sato -viljelykilpailun voitti vuonna 2014 Luomuinstituutin joukkue mailasnurmella. Sini- ja rehumailasvaltainen nurmi tuotti valkuaispitoista rehua yli 11 600 kiloa kuiva-ainetta hehtaarilta. myyntituloja säilörehusta kertyi miltei 1 500 euroa ja katetta kertyi 1 150 euroa hehtaarilta.

Luomuinstituutille voitto hyvä Sato -tutkimuskisassa

TeKSTi: JuKKA RAJALA

erikoissuunnittelija Jukka Rajala vastaanotti onnittelut hyvä Sato -tutkimuskisan vuoden 2014 voitosta tutkimusryhmän kokouksessa.

hel

i Pel

tola

sulamatonta kuitua 155 ja sokeria 66 g/kg ka sekä energiaa 9,8 MJ. Kivennäisistä sa-dossa oli kalsiumia 12, fosforia 3,5 ja kali-umia 32,6 g/kg ka.

Ensimmäisen ja toisen sadon laatua heikensi korjuun viivästyminen. Ensim-mäisessä sadossa timotei oli korsiintunut-ta ja toisessa sadossa sinimailanen oli osin jo täyskukinnan ohittanut. Ensimmäinen sato olisi kannattanut korjata noin viik-koa ja toinen sato noin kahta viikkoa ai-kaisemmin. Tällöin myös kolmannen sa-don kehitys olisi ehtinyt pidemmälle ja ruokinnallinen arvo olisi parantunut. ◀

Kirjoittaja on erikoissuunnittelija ja Hyvä Sato -tutkimuskisan joukkueen johtaja Luomuinstituutissa. [email protected], puh. 044 303 2210



Rei

jo K

äki

△ Luomuinstituutin mailasnurmi jankkuroitiin ensimmäisenä nurmivuotena toisen sadonkorjuun jälkeen heinäkuun lopulla. Kuohkeutussyvyys oli noin 35 cm ja kuohkeutusväli 90 cm. Kuvaajana Reijo Käki, joka on mukana Luomuinstituutin joukkueessa. h

eli P

elto

la

△ mailasen juuristo.

Nurmensiemenseos 2012 Osuus %

Rehumailanen Karlu 10

Rehumalainen Juurlu 30

Sinimailanen Pondus 15

Sinimailanen Vela 5

Timotei iki 8

Timotei Vega 7

Timotei Tenho 5

Ruokonata Retu 20

Siemenmäärä kg/ha 22

Mailasnurmen sadon määrä 2014

kg ka/ha

17.6. 4 537

5.8. 4 439

22.9. 2 698

Yhteensä 11 674

Luomuinstituutin taloudellinen tulos vuonna 2014.

Mailasnurmen kannattavuus 2014

Luomuinstituutti Säilörehu

Sadon määrä kg 11 674

TuoToT

Sadon arvo eur/ha 1 498

Tuet yhteensä eur/ha 719

Tuotot yhteensä eur/ha 2 217

muuttuvat kustannukset eur/ha

954

Työkustannukset eur/ha 109

Kustannukset yhteensä eur/ha

1 063

KATe B tukien kanssa eur/ha

1 153

Luomuinstituutin taloudellinen tulos vuonna 2014.

Luomuinstituutin koeruuduilla kasvoi vuosina 2013 ja 2014 sinimailasvaltainen säilörehunurmi. Nurmi oli perustettu keväällä 2012 syysvehnään. Nurmensiemenseoksessa oli mailasia 60 prosenttia ja timoteita 30 ja ruokanataa 20 prosenttia. Siemenseos oli Naturcomin monilajikkeinen Alfa1-luomuseos. Siemenmäärä oli 22 kg/ha.

Hyvän sadon koe 2014, Luomuinstituutti Sinimailasnurmen laatu 1., 2. ja 3. korjuu. Valion laboratorion rehuanalyysi

Yksikkö 1. sato 17.6.

2. sato 5.8.

3. sato 22.9.

2014

Kuiva-aine g/kg 202 284 171 219

Raakavalkuainen g/kg ka 171 186 230 196

Kuitu (NdF) g/kg ka 482 454 405 447

d-arvo g/kg ka 612 581 645 613

Sokeri g/kg ka 91 57 50 66

Sulamaton kuitu (iNdF) g/kg ka 154 184 128 155

Tuhka g/kg ka 78 76 94 83

Rehuarvot

me (energia-arvo) mJ/kg ka 9,8 9,3 10,3 9,8

oiV g/kg ka 78 77 88 81

PVT g/kg ka 56 74 103 77

Kivennäiset

Kalsium g/kg ka 9,6 12,5 12,7 12

Fosfori g/kg ka 3,3 3,1 4,2 3,5

Kalium g/kg ka 30,2 30,9 36,6 32,6

mailasnurmisadon laatu korjuukerroittain vuonna 2014.


”Yksinkertaisimmillaan brändää-misellä tarkoitetaan niitä keino-ja, joiden avulla kuluttajalle ker-rotaan, miksi juuri tämä tuote tai palvelu on paras. Mitä lisäar-voa sillä on verrattuna muihin?

Brändäämisen merkitys kasvaa etenkin, jos tuote on kalliimpi kuin muut vastaa-vat tuotteet, sanoo tuotantotalouden tut-kijaopettaja Petri Niemi Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta. Niemi on tut-kinut erityisesti lähiruoan toimitus- ja tuotantoverkostoja.

– Lähiruoan maine, brändi, kuluttajien mielikuvat siitä, ovat hyviä. Lähellä tuo-tettu ja ruoan jäljitettävyys ovat asioita, joita kuluttaja arvostaa. Elintarviketeolli-suus käyttää hyväkseen tätä hyvää brän-diä, kun melkein mihin tahansa tuottee-seen voi mainonnalla liittää lähiruoan ja kotoisuuden ominaisuuksia.

Petri Niemi tuumii, että luomu ei sinäl-lään ole vielä brändi. Ei riitä, että sanoo tuotteen olevan luomua. Sen oheen tai päälle on saatava muuta lisäarvoa.

– Luomutuotteita on marketeissa val-tavasti, suuri osa ulkomaista alkupe-

rää. Pelkkä luomu tai edes kotimainen luomu myyntiargumenttina on liian epämääräinen.

Yritysten viestinnässä tarinallisuus on moderni markkinointitapa. Lähiluomun tuottajilla tarina on helppo kirjoittaa, sil-lä se on todellinen ja lähellä:

– Paras tarina on usein tosi. Ei sen tarvit-se olla sen kummempaa. Jos tuottaja kertoo tilansa taustat ja avaa arjen toimintaansa, se riittää autenttisuutta hakeville ruokapii-rin jäsenille, esimerkiksi. Tuotteen taustat, erityislaatu ja sen asiakkaalle tuoma lisäar-vo on vain osattava tuoda esiin.

Brändikään ei ole rahasampo Petri Niemi tuo esiin mielenkiintoisen näkökulman: hyvä, tunnettukaan brändi ei takaa tuotteen ja sen tekijän taloudel-lista menestystä. Esimerkin hän antaa ve-neteollisuudesta. Pietarsaarelainen Swan-venemerkki niitti mainetta maailmalla, mutta taloudelliseksi menestystarinak-si se muuttui vasta omistuksen siirryttyä Italiaan.

– Hyväkin brändi voi olla tappiollinen, ellei sillä ole kasvun mahdollisuuksia.

Paras brändi on tOttaTeKSTi: KiRSi hAAPAmATTi

Brändi on mielikuva, mutta tuulesta sitä ei voi temmata. mistä maatilan, maataloustuotteen tai jatkojalosteen brändäämisessä oikein on kysymys?

Kasvot luomulle

hei

kki m

ahla

mäk

i

Petr

i Nie

mi

Laidun herefordin brändilauseena on "eettisesti kasvatettu liha".

Tutkija Petri Niemi sanoo, että hyvä tuote ei riitä. on osattava kertoa kuluttajalle, mikä siitä tekee erityisen.


Esimerkiksi fine dining -ravintolat ovat viime aikoina kertoneet vaikeuksistaan. Niiden brändinä on käyttää laadukkaita raaka-aineita, myös luomua. Kalliit kus-tannukset ja vähäiset asiakasmäärät eivät kenties tuota toivottua tulosta.

Niemi vertaa fine dining -ravintoloi-ta muihin pieniin toimijoihin, joiden tuotantovolyymi on vähäinen ja tavoit-teena ei olekaan kasvaa. Tällöin on kyse premium-tuotteesta, joka on väistämättä kallis. Markkinointityöllä on osoitettava, mihin hinta perustuu. Ja pitää myös miet-tiä, löytyykö asiakaskuntaa riittävästi.

– Pienuus on toki mahdollista, mut-ta on pohdittava, käykö se yrittäjälle lii-an raskaaksi. Perustuuko yrittäminen sii-hen, että töitä tehdään 80 tuntia viikossa, ja tienataan vain “ihan hyvin”?

Petri Niemi sanoo, että jos brändäys on-nistuu ja tuote kelpaa markkinoille, hom-ma tyssää usein toimitusvaikeuksiin.

– Verkostoitumisen arvoa pientuotta-jien kesken ei voida liikaa korostaa. Voi miettiä, kannattaisiko muodostaa yksi yh-teinen brändi, jonka alla on monta toimi-jaa. Se voi olla hyvä ratkaisu silloin, kun laatutaso ja kohderyhmä on yhteinen.

Jussi-paita vaihtui lännentyyliinPihvikarjanlihaa tuottava Laidun Here-ford on tehnyt brändäystyötä suunni-telmallisesti. Verkostoituminen on ollut yrityksen toiminnassa tunnettuuden li-säämisessä mukana alusta asti.

– Homma ei toimisi, jos kukin meistä ti-lallisista tekisi tätä yksin. Aika ei riittäi-si, eivätkä rahatkaan (markkinointiin). Ja mikä tärkeintä, useampien mukana olevi-en tilojen ansiosta lihan saatavuus on asi-akkaille taattu, Jussi Harju Laidun Here-fordin Harjun tilalta sanoo.

Laidun Herefordin myyntiargument-teina, tarinana, on korostaa lihan eet-

Paras brändi on tOttatisyyttä, lisäaineettomuutta ja jäljitet-tävyyttä. Merkin alla tuotetaan myös luomulihaa, mutta se ei korostu markki-noinnissa. Miksei?

– Jatkossa korostamme sitä enemmän, varsinkin jos saamme mukaan lisää luo-musopimustiloja, Harju vastaa.

– Nyt emme ole kovin nostaneet luo-mua markkinoinnissa, koska saatavuus on vaihtelevaa. Lisäksi näyttää siltä, että luomu tuo lisäarvoa pääkaupunkiseu-dun asiakkaille, muttei niinkään muual-la Suomessa.

Harju kuitenkin lisää, että luomuun satsataan.

– On tarkoitus, että osa osakkaista siir-tyy luomuun, kunhan tilat saavat hankit-tua tai raivattua lisää peltoa.

Eettisyydellä Laidun Herefordissa tar-koitetaan sitä, että eläin on saanut elää mahdollisimman lajinmukaisen elämän,

laitumella. Jäljitettävyyttä identifioidaan kertomalla jokaisessa kuluttajapakkauk-sessa, minkä nimisestä eläimestä tuote on peräisin. Ulkoisista erottautumiskeinoista yrityksellä on käytössään stetsonit ja logo.

– Kun aloitimme yritystä 2010-luvun taitteessa, tuntui että eteläpohjalaisuutta mainostetaan jo liikaakin salmiakkikuvi-olla ja jussipaidoilla. Valitsimme amerik-kalaisen tyylin jo kasvattamamme rodun-kin vuoksi mutta myös, siksi että onhan Etelä-Pohjanmaa Suomen Amerikka. ◀

Artikkeli on tuotettu Kasvot luomulle -hankkeessa, jota rahoittaa Hämeen ELY-keskus Manner-Suomen maaseudun kehitysohjelmasta valtakunnallisena hankkeena. luomu.fi/kasvot-luomulle

Mikä on brändi?

Markkinoinnin tutkija ilona mikkonen Aalto-yliopistosta määrittelee on-nistuneen brändin olevan tuote, pal-

velu, henkilö, paikka tms. jonka kuluttaja kokee relevantiksi ja ainutlaatuiseksi, joka tuo hänelle jatkuvasti lisäarvoa, ja joka so-pii hänen tarpeisiinsa.

Brändi on tuote, jolla on identiteetti, per-soonallisuus ja selkeä lupaus. Brändäämi-nen on tärkeää, sillä hyvä brändi auttaa sekä yritystä että kuluttajaa: yritys erottuu hyvällä brändillään muista. Brändillä voidaan perus-tella myös tuotteen (korkeampaa) hintaa. Ku-luttaja puolestaan voi luottaa siihen, mitä saa.

Ilona Mikkosen videoluento Markkinoinnin perusteet, Aalto yliopiston kauppakorkeakoulu. 11.9.2014 Ilona Mikkosen väitöskirja Consumer Resistance as Struggle over Subjectivity. Aalto ylipioston kauppakorkeakoulu 2010.

hei

kki m

ahla

mäk

i

hei

kki m

ahla

mäk

i

Pelkkä luomu myyntiargumenttina ei riitä. on oltava myös muuta.


Kasvot luomulle

Niin tylsältä kuin se kuulos-taakin, on tuotekehityksen, hinnoittelun ja myynnin perustuttava analyysei-hin, oman toiminnan seu-raamiseen ja vankkoihin

faktoihin. Mutu- eli musta tuntuu -me-netelmällä voi onnistua kerran tai kak-

si, mutta pelkän hyvän tuurin ja arvailun varaan tuskin kukaan haluaa perustaa liiketoimintaansa.

Meidän tilamme pellot siirrettiin luo-muun keväällä 2011. Samalla syntyi aja-tus karjankasvatuksesta ja lihan suora-myynnistä. Monen tekijän summana päätimme hankkia tilallemme muuta-man kyytön ja testata sitä, miltä karjan pitäminen tuntuisi – mitään aikaisempaa kokemusta kun ei naudoista ollut. Ensim-mäisen kesän jälkeen kyyttöjä oli viisi, jouluna viisitoista ja seuraavana kesänä jo kolmisenkymmentä. Nykyisin Kyyttö-tila Ylikallion karjan koko on runsaat 70 eläintä, lisäksi meillä on kuutisenkym-mentä lammasta. Eli lihaa on tosiaan pi-tänyt opetella tuotteistamaan, hinnoitte-lemaan ja myymään.

Riittävän hyvä hintaMeidän kyytönlihantuotantomme perus-tuu täysin suoramyyntiin. Tämä asettaa haasteeksi sen, että jokainen lihakilo pi-täisi saada myytyä ja vielä mahdollisim-

man hyvään hintaan. Hinnoittelu onkin eräs suurimmista haasteista.

Perusasia on, että hinnan pitää kattaa tuotantokustannukset ja vielä tuoda voit-toa, eli palkkaa yrittäjälle. Mitä vähem-män alalla on kilpailua, sitä vapaammin yrittäjä pystyy tuotteensa hinnoittele-maan. Silti oikean hinnan määrää pitkäl-le kuluttaja ja hänen käsityksensä oikeas-ta hintatasosta.

Usein kuulee tuottajan pohtivan sitä, että en voi pyytää tuotteestani niin pal-jon, kun tuo toinen on niin paljon hal-vempi. Entäs sitten? Pelkällä hinnalla kil-paileminen on luomutuotteiden kohdalla varsin kyseenalainen tapa tehdä bisnestä. Tosiasia on, että asiakas, joka haluaa tie-tyn luomutuotteen, on siitä valmis myös maksamaan. Luomun ostamista pystyy myös tukemaan sekä vankoilla faktoilla että hyvällä tarinankerronnalla.

Älä huijaa itseäsiYleisestä hintatasosta pitää siis olla tie-toinen, mutta sitä ei voi seurata sokeas-

onnistuminen ja menestyminen omassa liiketoiminnassa ei ole sattumaa, vaan pitkäjänteistä oikeiden asioiden tekemistä. Luomutilamme Kyyttötila Ylikallion toiminta perustuu lihan suoramyyntiin. moni asia on pitänyt opetella kantapään kautta, esimerkiksi tuotteiden oikea hinnoittelu.

Hinnoittelu on yrityksen kannattavuuden kulmakivi

TeKSTi: ANNe RiNTAmÄKi

Kyyttötila Ylikallio tuottaa kyytön- ja karitsanlihaa. Kaikki liha myydään suoraan itse, joten tuotteistaminen, hinnoittelu ja asiakkuuksien hoitaminen ovat jatkuva työmaa.

Anne

Rin

tam

äki

Anne

Rin

tam

äki

Siitossonni ismo ja iisakki Rintamäki.


ti. Esimerkiksi jokaisen luomulihatilan tuotanto- ja toimintamalli on omanlai-sensa, jokaisen logistiikkaketju hieman erilainen, samoin eläimistä vuosittain kertyvät lihakilot. Lihan suoramyynnissä hintaerot eivät äkkiseltään näytä suuril-ta, mutta tosiasiassa niiden pienten ero-jen kertautuminen pitkällä aikavälillä te-kee yllättävänkin plussan tai miinuksen kassaan.

Näin ollen hinnoittelun lähtökohtana tulisikin olla se tieto, mitä yhden liha-kilon tuottaminen ja sen toimittaminen asiakkaalle asti maksaa. Itse sorruin alku-aikoina siihen virheeseen, että en laske-nut rehellisesti kaikkia syntyviä kustan-nuksia. Jokainen työtunti, ajokilometri ja asiakashankintaan käytetty maistiaisliha-pala kuitenkin maksaa. Omaan pakasti-meen päätynyt liha maksaa. Pakkasvaras-tolla odottava liha maksaa. Suunnittelu-, hinnoittelu- ja markkinointityöhön käy-tettävä aika maksaa. On siis täysin itsensä huijaamista jättää nämä kustannusteki-jät laskematta. Purkamalla tuotantopro-sessin pieniin paloihin ja laskemalla jo-kaiselle vaiheelle hintalapun saa jo varsin realistisen kuvan omista kustannuksista.

Tee helpoksi ostaaHinnoittelua ja markkinointia voimak-kaasti tukeva tekijä on tuotteistaminen. Yksinkertaisesti sanottuna siis oman tuotteen paketoiminen niin, että asiak-kaan on mahdollisimman helppo kiin-nostua tuotteesta ja tehdä siihen liittyvä ostopäätös.

Lihan suoramyynnissä tuotteistamista on ajateltava myös omasta eli tuottajan näkökulmasta. Oma tavoitteeni on ensi-sijaisesti saada yhden ruhon kaikki mah-dolliset kilot myytyä. Ei siis lohduta, jos paistit ja fileet menevät kaupaksi, mutta patalihoja ja jauhelihaa on pakkasvarasto pullollaan.

Koska jokaisen tilauksen vastaanotta-minen, toimittaminen ja laskuttaminen maksaa, olisi myös ehdottomasti kustan-nustehokkainta saada myytyä samalle asiakkaalle mahdollisimman iso määrä lihaa kerralla. Tässä vaiheessa on kuiten-kin tarkasteltava ja selvitettävä se, missä muodossa ja minkälaisina määrinä asia-kaskohderyhmäni on halukas lihansa os-tamaan. Käytännön työ ja asiakaskyselyt ovat osoittaneet, että harvalla on halua tai säilytystiloja ostaa yli kymmenen kilon

lihaerää kerralla. Lisäksi tuon kymme-nen kilon paketin on pysyttävä hinnal-taan asiakkaan kipurajan alapuolella, eli mukaan on saatava monipuolinen sekoi-tus erihintaisia ja eri käyttötarkoituksiin sopivia lihoja. Kun tällä lihapakkauksella on vielä nimi ja selkeä hintalappu, se on jo tuote, jonka ostaminen on tehty asiak-kaalle kohtuullisen helpoksi.

Enemmän kuin odotetaanJokaiselle suoramyyntiä harjoittavalle tuottajalle olisi edullista saada kertaosta-jista uskollisia kanta-asiakkaita. Yksi pe-rustekijä asiakkaiden sitouttamisessa on se, että asiakas kokee saavansa enemmän, kuin on alun perin odottanut. Käytän-nössä esimerkiksi lihamyynnin kohdal-la tämä on meillä toteutettu tarjoamal-la lihalajitelmien kanssa käyttöohjeita ja hyväksi testattuja reseptejä, sekä kuvia ja tarinoita tilastamme, eläimistämme ja tuotteistamme. Oheispalveluja voivat olla myös erilaiset tilaus- ja toimitusmahdol-lisuudet (ruokapiirit, kotiinkuljetus jne.), erilaiset asiakaskohtaiset räätälöinnit

sekä opastus tuotteiden mahdollisimman monipuoliseen käyttöön. Meillä myös so-siaalinen media ja sähköinen uutiskirje ovat työkaluja, jotka toimivat tehokkaasti yhteydenpidossa asiakkaisiin.

Hinnoittelua ja tuotteistusta tukevien toimenpiteiden ei siis tarvitse olla suuria ja kalliita, vaan periaatteena on asiakkaan saaman hyödyn maksimointi minimaali-silla kustannuksilla. Suunnitelmallisesti, askel kerrallaan ja tuloksia seuraten. Näi-den asioiden kanssa ei koskaan tule val-miiksi eikä asioihin ole yhtä ainoaa rat-kaisumallia, mutta omat onnistumiset kantavat toimintaa eteenpäin. ◀

Kirjoittaja toimii luomukyytön- kasvattajana Alavetelissä Pohjanmaalla.

Artikkeli on tuotettu Kasvot luomulle -hankkeessa, jota rahoittaa Hämeen ELY-keskus Manner-Suomen maaseudun kehitysohjelmasta valtakunnallisena

hankkeena. luomu.fi/kasvot-luomulle

◁ Suoramyynnissä sekä yksittäisten pakkausten että isompien lihalajitelmien koko on hinnan ohella yksi tekijä, joka voi ratkaista asiakkaan ostopäätöksen.

△ ReKo-lähiruokapiirit ovat tuottajille helppo ja kustannustehokas malli saada tuotteensa isomman kuluttajajoukon ulottuville. ReKo-malli perustuu Facebook-ryhmän kautta tehtyihin tilauksiin, ja on levinnyt Pohjanmaalta nopeasti koko Suomeen.

Jona

s har

ald

Anne

Rin

tam

äki

Virp

i män

tyni

emi


Kehitetään luomua

Sopivalla viljelykierrolla luodaan pohja vankalle viljelyjärjestel-mälle. Tarkoituksenmukainen vaihtelu yksivuotisten ja mo-nivuotisten, syys- ja kevätkyl-vöisten viljelykasvien ja moni-

vuotisten lajien (nurmien) välillä ehkäisee ennalta vastaavia elinkiertoja omaavia rik-karuohoja. Rikkaruohoihin vaikuttavat myös merkittävästi muokkauksen ajan-kohta ja välineistön toimintamekanismi. Tämän vuoksi viljelykierto on sovitettava yhteen sopivien maanmuokkausstrategioi-den kanssa.

Lyhyellä tähtäimellä kaikkien taktisten ja käytännön maanmuokkaustoimenpitei-den on edistettävä kilpailukykyisen kas-vuston perustamista. Viljelykasvit ja rikka-ruohot kilpailevat keskenään tilasta (valo), vedestä ja kasviravinteista. Tiivis ja nopea-kasvuinen viljakasvusto pystyy normaalis-ti kilpailemaan hyvin siemenistä kasvavia rikkaruohoja vastaan (Riesinger 2006, s. 94–117).

Useat monivuotiset rikkaruohot leviä-vät siementen lisäksi maavarsista tai juuris-ta. Juolavehnän maavarressa ja ohdakkeen juurissa on muutaman senttimetrin välein kasvupisteitä, joista voi kasvaa uusia silmu-ja. Vaikka niitä pilkottaisiin maanmuokka-uksessa, sisältävät nämä lisääntymiselimet merkittävästi enemmän energiaa ja kas-viravinteita kuin siemenet. Rikkaruohon kasvullisesti lisääntyvät silmut kilpailevat näin voimakkaammin viljelykasvin kanssa kuin siemenestä kasvavat rikkaruohon tai-met. Pilkotut ja maahan käännetyt maavar-ren ja juuren palaset voivat säilyttää kykyn-sä kasvattaa uusia versoja jopa yli vuoden edellyttäen, että niillä on riittävä energia-varasto (Riesinger 2006, s. 150–182).

Tutkimuksen tavoite ja menetelmätRikkaruohojen esiintymistä luomuviljel-lyillä kevätviljoilla tutkittiin 30 viljelyksel-lä. Joka tilalla valittiin maalajin ja viljely-

Rikkaruohojen esiintyminen ja niiden torjunta

Rikkaruohojen torjunta perustuu luomuviljelyssä ennen kaikkea ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin. Nämä toimenpiteet tulee yhdistää määrätietoisesti toisiinsa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

TeKSTi JA KuVAT: PAuL RieSiNGeR

Kuva 1. Näytteenottoa luomuviljellyllä kevätvehnällä. Kuvassa Julia Birney Ahvenanmaan kokeilla.


toimenpiteiden kannalta edustava lohko (Luomulehti 1/2014, Riesinger 2014a). Työn tarkoituksena oli kartoittaa rikka-ruohokasvuston koostumus, määrittää rikkaruoholajien määrä ja biomassapaino sekä viljelykasvin versotiheys ja biomas-sapaino, jotta voidaan selvittää erilaisten viljelytoimenpiteiden vaikutus eri rik-karuoholajeihin sekä yksilöidä toimen-piteet, jotka edistävät parempaa rikka-ruohojen torjuntaa.

Joka lohkolla korjattiin viljelykasvi ja rikkaruohot neljältä 0,25 m² kokoiselta ruudulta. Ruudut sijoitettiin tasaisin vä-lein lohkon pisimmälle lävistäjälle (kuva 1). Näytteiden otto suoritettiin viljan mai-totuleentumisvaiheessa (DC 70–79). Rik-karuohojen määrä ilmoitetaan taimia/m², viljakasvuston tiheys versoja/m² ja bio-massapainot kg kuiva-ainetta (5 prosen-tin vesipitoisuus)/ha. Biomassalla tarkoi-tetaan biomassaa maapinnan yläpuolella, termi koko biomassa käsittää sekä viljely-kasvin että rikkaruohot (Riesinger & Hy-vönen 2006 a ja b).

Eroja alueittainRikkaruohokanta ja rikkaruohojen esiin-tyminen vaihtelevat tutkimuksen mu-kaan Etelä-Suomen ja Pohjanmaan välil-lä. Koko lajivalikoima ja keskimääräinen lajimäärä lohkoa kohti olivat korkeam-pia Etelä-Suomessa kuin Pohjanmaalla. Etelä-Suomessa löytyi joitakin harvinai-sia rikkaruoholajeja kuten ruisunikko. Etelä-Suomessa yleisiä lajeja peltoemäk-

kiä ja punapeippiä ei tässä tutkimuksessa tavattu Pohjanmaalla. Pohjanmaalla 74 prosenttia koko rikkaruohobiomassasta muodostivat vain kaksi lajia (juolavehnä ja jauhosavikka), Etelä-Suomessa sen si-jaan tarvittiin seitsemän eri rikkaruoho-lajia (jauhosavikka, juolavehnä, rypsi/rapsi/rikkasinappi, kiertotatar, vesiheinä, peltovalvatti ja pillike) muodostamaan 70 prosenttia koko rikkaruohobiomassasta.

Linnunkaalin, peltolemmikin, piha-tattaren, saunakukan ja hiirenvirnan kappalemäärät ja biomassapainot olivat korkeammat Etelä-Suomessa, kun taas juolavehnä, ukontatar ja peltohatikka oli-vat yleisempiä Pohjanmaalla.

Syynä rikkaruoholajien suurempaan monimuotoisuuteen Etelä-Suomessa on luultavasti monille rikkaruohoille suotui-sammat ilmasto- ja maaperätekijät sekä aikaisempi monipuolisempi kasvinvilje-ly, joka yhdistyi laajaan eläintalouteen. Eläintalous on eteläsuomalaisilla ran-nikkoseuduilla vähentynyt voimakkaasti 1960-luvulta, ja sen suotuisat vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen vähene-vät samoin, tosin tietyllä viiveellä.

Rikkaruohojen kappalemäärä oli lähes sama sekä Etelä-Suomessa että Pohjan-maalla (565 vs. 570 tainta per m²), kun taas rikkaruohojen biomassan kuivapai-no oli kaksinkertainen Pohjanmaalla (697 vs. 1 594 kg per ha) (ks. taulukko). Etelä-Suomessa muodosti keskimääräinen rik-karuoho-osuus 11,4 prosenttia koko bio-massasta, Pohjanmaalla 20,6 prosenttia.

Keskimäärin molemmilla alueilla vastaa-vat keskimääräinen kappalemäärä, bio-massapaino ja biomassaosuus sitä tasoa, jonka Mukula & kumpp. (1969) 1960-lu-vun alkupuoliskolla määrittivät suoma-laisen maatalouden keskiarvoiksi.

Juolavehnä hyötyy pitkäikäisistä nurmistaPohjanmaalla viljelykasvin ja rikkaruoho-jen muodostamat suuremmat biomassat voidaan selittää maaperän ominaisuuk-silla ja kasvivuorottelun vaikutuksella. Pohjanmaalaisissa viljelymaissa on suh-teellisen suuret varastot kasveille saata-villa olevaa vettä. Myös sekä viljelykasvi-en että rikkaruohojen kasvua hyödyttää runsas lannan saatavuus. Pohjanmaal-la viljellään monivuotisia nurmia re-huksi merkittävämmässä määrin kuin Etelä-Suomessa.

Harvat ja pitkäikäiset nurmet sallivat erityisesti juolavehnän leviämisen. Niit-tonurmet, joita ei korjata ajoissa ja lai-dunnurmet, joita ei tasoitusniitetä lai-dunnuksen jälkeen, suosivat ohdakkeen ja hierakan leviämistä. Monivuotisia rikka-ruohoja suosivat yleisesti ottaen vähäinen maanmuokkaus ja yhä laajemmin käy-tetty yksivuotisten kasvien suorakylvö ja nurmen uudistaminen ilman sitä edeltä-vää maanmuokkausta.

Pohjanmaalla rajoittaa lyhyt kasvukau-si maanmuokkauksen ajankohtaa, eikä vähiten sänkimuokkausta viljan, öljy- ja palkokasvien puinnin yhteydessä. Kevyet

Etelä-Suomi Pohjanmaa

Keskiarvo mediaani Keskihajonta Keskiarvo mediaani Keskihajonta

Kappaletta (versoa/m²)

Kevätvilja 685 657,5 205,5 528 505,5 153

Yksivuotiset rikkaruohot 483 363,5 399,5 344 255,5 265

monivuotiset rikkaruohot

82 44 116 226 190 196,5

Kuivapaino (kg/ha)

Kevätvilja 6 183 6 565 2 112 6 685 6 533 2 390

Yksivuotiset rikkaruohot 522 328 504 615 494 379

monivuotiset rikkaruohot

175 98 189 979 759 869

Taulukko. Viljelykasvi ja rikkaruohot luomuviljellyllä kevätviljalla (n = 30).

▷▷


Kehitetään luomua

hieta- ja turvemaat, jotka paikoitellen val-litsevat Pohjanmaalla, vaikeuttavat lisää mekaanista monivuotisten rikkaruoho-jen torjuntaa. Näillä mailla tarttuvat rik-karuohojen juuret ja rönsyt työkoneisiin sen sijaan, että ne pilkkoutuisivat kappa-leiksi kuten savimailla. Näiden kaikkien tekijöiden yhteisvaikutuksen myötä juo-lavehnän esiintyminen oli merkittäväm-pää Pohjanmaalla kuin Etelä-Suomessa (10,8 prosenttia verrattuna 1,8 prosenttia koko biomassasta).

Kriittinen rikkabiomassan määräKun rikkaruohobiomassa viljalla nousee yli viiteen prosenttiin koko biomassas-ta, voidaan jokaisen yli menevän rikka-ruohopainoyksikön olettaa aiheuttavan saman painoyksikön verran viljelykas-vitappiota. Puolessa Etelä-Suomen tut-kituista viljalohkoista ja seitsemäsosassa Pohjanmaan lohkoista oli rikkaruohobio-massan kuivapaino alle 500 kg hehtaa-rilla. Tällä tasolla ei rikkaruohojen esiin-tyminen rajoita viljan tuottoa ainakaan luomuviljelyssä. Löytyi kyllä tapaus, jos-sa rikkaruohojen kuivapaino ylsi peräti 3 500 kg:aan hehtaarilla. Tällaisessa ta-pauksessa väheni viljelykasvin kasvutila merkittävästi (kuvat 2 ja 3).

Jos oletamme, että koko biomassan tuo-tanto on 8 000 kg hehtaarilla ja se koostuu viljelykasvista 6 500 kg ja rikkaruohosta 1 500 kg hehtaarilla, niin silloin rikka-ruoho muodostaa lähes 20 prosenttia koko biomassapainosta. Rikkaruohon biomassapaino ylittää edellä mainitun rajan noin 15 prosenttiyksiköllä, mikä tarkoittaa viljelykasvin biomassan ale-nemaa noin 1 100 kg hehtaarilla ( 75 pro-senttia 1500 kg:sta). Kevätviljalla vastaa

jyvätuotto karkeasti ottaen puolta bio-massatuotannosta. Esimerkissämme jy-vätuotto vähenee siis rikkakasvuston seu-rauksena 550 kg hehtaarilla. Toimivalla rikkaruohontorjunnalla olisi muiden kasvutekijöiden, kuten veden ja typen, mahdollistama sato ollut 3 800 kg jyviä hehtaarilla.

Pitkäaikainen luomuviljely ja rikatEtelä-Suomessa näytti rikkaruohojen esiintyminen kasvavan sen myötä, kuin-ka pitkään oli harjoitettu luomuviljelyä, kun taas Pohjanmaalla tätä ilmiötä ei ha-vaittu. Seuraavassa vaiheessa verrattiin yksittäisten rikkaruoholajien esiintymis-tä suhteessa luomuviljelyvuosiin ja myös muihin tekijöihin kuten alueeseen, maa-lajiin, viljelykiertoon, sänkimuokkauk-seen, maan pH-arvoon, lannoitukseen, viljelykasviin, rikkaharaukseen ja sato-kasvin biomassapainoon.

Analyysi osoitti, että eräiden yksittäis-ten rikkaruoholajien esiintyminen vilja-kasvustossa selittyy ainoastaan kahdella tekijällä, nimittäin luomuviljelyvuosilla ja satokasvin biomassapainolla.

Niiden rikkaruohojen joukossa, jotka li-sääntyivät luomuviljelyvuosien myötä oli ennen kaikkea juolavehnä, mutta myös ohdake, saunakukka ja pillike. Viljelykas-vin kanssa sen sijaan kilpailivat vain ne lajit, joilla on hyvä typenottokyky (rypsi/rapsi/rikkasinappi ja jauhosavikka), kii-peävät kasvit (kiertotatar ja kierumatara) ja varjossa viihtyvät kasvit (esimerkiksi pelto-orvokki).

Luomuviljelyyn siirtymisestä kulu-nut aika on tekijä, joka kokoaa yhteen kaikki strategiset toimenpiteet. Niin-pä menestyksellinen rikkaruohojen tor-

junta edellyttää viljelykierron ja maanmuokkauksen pitkäaikaista yhteenso-vittamista: kasvinvuorotuksen tulee en-naltaehkäistä rikkaruoho-ongelmaa ja maanmuokkauksen estää rikkaruohojen leviämistä. Luomuun siiirryttäessä voi alkukesän kesannoinnin sisällyttäminen viljelykiertoon ehkäistä rikkaruohojen li-sääntymistä kunnes muita viljelytoimen-piteitä on saatu hiottua sopiviksi.

Viljelykasvin kilpailukyky rikkaruoho-ja vastaan määräytyy viime kädessä sen kyvystä kasvattaa biomassaa. Ihanteelli-nen kasvuunlähtö ja kasvuston kehitty-minen pitävät sisällään taktisia ja ope-ratiivisia viljelyteknisiä toimenpiteitä kasviravinteiden tuonnin, kylvöalustan valmistelun ja kylvön yhteydessä.

Kaksi tekijää: luomuviljelyyn siirtymi-sestä kulunut aika ja huonotuottoinen sa-tokasvi, yhdistyvät eri rikkaruoholajien ryhmiin, mikä osoittaa, ettei luomuviljely itsessään johda runsaaseen rikkaruohojen esiintymiseen ja alhaisiin satoihin, vaan syynä ovat puutteet tämän viljelymuodon ymmärtämisessä. ◀

Kirjoittaja on maataloustieteen tohtori, joka on mukana Helsingin yliopiston maataloustieteellisen tiedekunnan agroekologian tutkimusryhmässä. Haasteita luomukasvinviljelyssä -tutkimusprojektia ja artikkelien kirjoittamista ovat rahoittaneet R. Erik Serlachiuksen säätiö (näytteiden ottoa) ja Louise ja Göran Ehrnroothin säätiö (analyysiä ja julkaisua). Artikkelit on julkaistu aikaisemmin Landsbygdens Folk -lehden Lantmän och Andelsfolk -liitteessä (2011 ja 2012), mutta julkaistaan tässä uudelleenmuokattuna ja päivitettynä. Ruotsista kääntänyt Marja Nuora.

Ks. viitteet ja ruotsinkielinen teksti: www.luomulehti.fi

◁◁ Kuva 2. Tiheät kasvustot kilpailevat tehokkaasti rikkaruohoja vastaan. Kuvassa luomuohraa ja vain vähän rikkakasveja 0,25 neliömetrin näytteenottoruudussa.

◁ Kuva 3. Juolavehnä on syrjäyttänyt paitsi satokasvia, myös niitä rikkaruohoja, jotka kasvavat siemenestä. 0,25 neliömetrin näyteruudussa oli ohra-hernekasvustoa.

http://www.luomulehti.fi


Millä luomussa saa lannoittaa?

TeKSTi: TuomAS mATTiLA

Runsas puna-apilanurmi sisältää huomattavia määriä pää- ja sivuravinteita.

Arki

sto

/ Pau

l Rie

sing

er

Suomessa viljavuusanalyysia on totuttu tulkitsemaan vil-javuusluokkien avulla. Aina ei ole kuitenkaan selvää, mi-ten viljavuusluokkia tulki-taan tai miten pellon vilja-

vuusluokkia saa nostettua. Kasvien vaste lannoitukseen seuraa vä-

henevän rajatuoton lakia. Kun pitoisuu-det maassa ovat alhaisia, tietyllä ravinne-lisäyksellä saadaan suuri satovaste. Kun pitoisuudet ovat korkeampia, lisäyksen satovaste on alhaisempi. Tietyn kriitti-sen ravinnepitoisuuden yläpuolella lan-noituksella ei ole merkittävää satovas-tetta. Viljavuusluokkien määrittämisessä

hyvä viljavuus määritetään tähän kriitti-seen ravinnepitoisuuteen (100 % satotaso) ja muut luokat suhteutetaan siihen. Pitoi-suutta, jolla saavutetaan 95 % satopoten-tiaalista, kutsutaan tyydyttäväksi tasoksi. Kun pitoisuudet rajoittavat sadon alle 50 % potentiaalisesta, ollaan huonon vilja-vuuden alueella. Suomessa huonon ja tyy-dyttävän väliin on lisätty kaksi luokkaa: välttävä (75–95 % satotaso) ja huononlai-nen (50–75 % satotaso).

Viljavuusluokkien avulla saadaan kar-kea arvio siitä, mitkä ravinteet ovat kul-lekin lohkolle kriittisimmät. Esimerkiksi, jos karkealla hietamaalla sinkin pitoisuus on 0,7 mg/l (huono viljavuusluokka), sin-

Luonnonmukaisessa maataloudessa ravinnehuolto perustuu ravinteiden kierrätykseen ja viherlannoitukseen. Syväjuuriset kasvit rikastavat ravinteita pohjamaasta ruokamultakerrokseen. Aina tämä ei kuitenkaan riitä, vaan viljavuuden nostoon tarvitaan erilaisia täydennyslannoitteita.

▷▷


kin puute rajoittaa todennäköisesti sato-tason noin puoleen potentiaalisesta. Jos taas samalla lohkolla on fosforia 12 mg/l (tyydyttävä), fosforin lisäyksellä ei pitäisi olla vaikutusta satotasoon. Jotta lohkon satotasoja saataisiin nostettua, sinkki pi-täisi saada nostettua tyydyttävälle tasol-le (2 mg/l) ja fosfori pidettyä sillä tasolla.

Tarvittava sinkin lisäysmäärä saadaan laskettua, kun arvioidaan kuinka suurta tilavuutta viljavuusnäyte edustaa. Riittä-vän tarkan arvion lisäysmäärästä (kg/ha) saa kertomalla pitoisuuden (mg/l) kahdel-la. (20 cm paksuinen ruokamultakerros on 2 000 0000 litraa hehtaarilla. Arvio-ta voi halutessaan tarkentaa muokkaus-syvyyden ja maan irtotiheyden avulla, mutta useimmiten karkeampi tarkkuus riittää.) Esimerkkilohkon tapauksessa sin-kin pitoisuutta pitäisi nostaa 1,3 mg/l, eli 2,6 kg/ha. Miten tämä määrä sinkkiä saa-daan helpoiten peltoon?

Viherlannoitus ja sadon mukana poistuvat ravinteetLuonnonmukaisen maatalouden ravinne-huolto perustuu suurelta osin viherlannoi-tukseen. Runsas puna-apilanurmi sisältää

huomattavia määriä pää- ja sivuravinteita. Esimerkiksi kahdeksan tonnin satotasolla sadossa voi olla typen lisäksi 220 kg/ha ka-liumia, 20 kg fosforia, 15 kg rikkiä, 20 kg magnesiumia, 110 kg kalsiumia sekä eri hivenravinteita (Taulukko 1).

Viljavuusluokkien noston näkökulmas-ta hivenravinteita on kuitenkin liian vä-hän. Jos runsas viherlannoitusnurmi si-sältää sinkkiä 0,2 kg/ha ja lisäystarve on 2,6 kg/ha, tarvitaan 13 vuoden viherlan-noitus viljavuuden nostoon. Lisäksi hi-venravinnepuutteesta kärsivällä lohkolla ei välttämättä ole pohjamaassa tai niuk-kaliukoisessa muodossa sinkkiä, jota vi-herlannoitus voisi tuoda liukoisempaan muotoon. Tämän lisäksi sinkin puute ra-joittaa myös apilan kasvua, joten viher-lannoitusvaikutus voi jäädä heikoksi.

Luomukasvinviljelytiloilla kerran vil-jelykierrossa lisättävä täydennyslannoi-tus on hyvä tapa ylläpitää ja nostaa pää- ja sivuravinteiden määrää, mutta niiden si-sältämät hivenravinnemäärät ovat melko alhaisia. Esimerkiksi 400 kg/ha lihaluu-jauhoa korvaa viljasadon mukana pois-tuvan fosforin ja rikin, mutta esimer-kiksi sinkkiä se lisää vain noin 20 g/ha.

Kuva 1. Sinkin viljavuusluokat ja satovaste. Lannoituksessa pyritään pitämään pitoisuudet tyydyttävän ja hyvän tason välillä.

50%

100%

95%

YlläpitoTäydennys Vähennys

1 mg/l 2 mg/l 6 mg/l

Sinkin (Zn) satovaste viljavuusanalyysin tulkinnan mukaan

Sato

pote

ntiaa

li (%

mak

simist

a)

Kananlanta sisältää runsaasti fosforia ja kalsiumia sekä melko runsaasti hiveniä, mutta 2,6 kg/ha sinkkimäärään tarvittai-siin noin 13 t/ha lannoitus, mikä sisältäisi fosforia jo 140 kg/ha.

Käytännössä viherlannoituksella ja täydennyslannoituksilla voidaan ylläpi-tää hyvää viljavuutta, jos tasot ovat tyy-dyttäviä. Ne jopa soveltuvat viljavuuden nostoon välttävältä tyydyttävälle tasol-le. Huonojen viljavuusluokkien korjaa-miseen tarvitaan kuitenkin varsinaisia hivenlannoitteita.

Luomulannoiteluettelon kokoaminen vaatii salapoliisityötäEvira ylläpitää listaa luonnonmukai-seen tuotantoon sopivista lannoitteista ja maanparannusaineista. Luettelossa ole-vat hivenlannoitteet ovat kuitenkin joko nestelannoitteita tai melko laimeita seok-sia. Esimerkiksi Yaran rakeinen sinkkira-vinne sisältää 2 % sinkkiä, mikä on saman verran kuin useissa lehtilannoitteissa. Kahden kilon lisäys hehtaarille vaatii sa-dan kilon lannoitusta.

Eviran luettelo ei ole kattava, sen li-säksi ”luonnonmukaisessa tuotannossa

LuomuLehTi 1/2015 43LuomuLehTi 1/2015 43

voi käyttää niitä lannoitevalmisteita ja maanparannusaineita, jotka on lueteltu toimeenpanoasetuksen liitteessä I ja täyt-tävät lannoitevalmisteita koskevan lain-säädännön vaatimukset” (Evira, 2013. Luonnonmukainen tuotanto 1. Yleiset ja kasvintuotannon ehdot. 4. painos).

Toimeenpanoasetuksella viitataan ase-tukseen EC 889/2008, jonka liitteessä vii-tataan hivenravinteiden osalta säädöksen 2003/2003 liitteen 1 osaan E. Tämän 200 sivuisen asetuksen syövereistä löytyy lo-pulta luettelo, joka kattaa huomattavan määrän yksiravinteisia hivenlannoittei-ta. Esimerkiksi sinkin osalta luettelos-sa sallitaan sinkkisuolat, -kelaatit, -oksi-dit, sekä näiden seokset. Tämä helpottaa lannoitussuunnittelua, sillä esimerkiksi sinkkisulfaatti sisältää 22 % sinkkiä. Esi-

merkkilohkon 2,6 kg/ha vajaus hoituu siis lisäämällä 12 kg/ha sinkkisulfaattia. Levitys onnistuu sekoittamalla sulfaat-ti lietelantaan, siemeniin tai rakeisiin luomulannoitteisiin tai nestemäisenä kasvinsuojeluruiskulla. Sulfaateilla ker-takorjauksen hehtaarikustannus jää ny-kyhinnoilla alle 50 €/ha. Koska viljan mukana sinkkiä poistuu vain noin 100 grammaa vuodessa, parin kilon lisäys riit-tää jopa vuosikymmeniksi.

Lannoituslaskuri auttaa päätöksenteossaHivenlannoituksen suunnittelu yksittäi-sille ravinnepuutteille ei ole sinänsä vai-keaa, mutta jos ravinnepuutoksia ja käy-tettäviä lannoitteita on useita, suunnittelu muuttuu monimutkaiseksi. Tein tämän

Ravinne Kevätvehnä4 t/ha

Puna-apila5 t/ha

Lihaluujauho400 kg/ha

Kananlanta3000 kg/ha

Kalium (K) 20 220 12 70

Fosfori (P) 15 20 16 30

Rikki (S) 6 15 6 5

magnesium (mg) 5 20 3 8

Kalsium (Ca) 1 110 44 70

Sinkki (Zn) 0,1 0,2 0,02 0,6

mangaani (mn) 0,08 0,2 0,002 0,6

Kupari (Cu) 0,02 0,09 0,002 0,1

Boori (B) 0,02 0,03 0,01 0,04

Lannoite Koostumus Hinta €/kg

Käyttö

Kiseriitti mg 15%, S 20% 0,23 magnesiumlisä kevyille ja ylikalkituille maille.

Kaliumsulfaatti K 42%, S 18% 0,85 Kaliumin ja rikin täydennyslannoite.

Kalsiumboraatti Ca 20%, B 10% 1,33 Kerran kierrossa lisättävä hidasliukoinen boorin lähde.

Sinkkisulfaatti Zn 22%, S 11% 4,00 Sinkin puutoksen korjaaminen.

Kuparisulfaatti Cu 40%, S 20% 3,00 Kuparin puutoksen korjaaminen.

mangaanisulfaatti mn 32%, S 15% 2,24 mangaanin puutoksen korjaaminen, lehtilannoite.

Kipsi Ca 10%, S 20% 0,59 Luonnonkipsi, kalsiumlähde, jos ph on jo korkea.

Rikki S 99% 0,56 Rikin täydennykseen, ph:n alentamiseen.

Taulukko 2. Joitain luonnonmukaisessa maataloudessa käyttökelpoisia lannoitteita, joille on yleinen hyväksyntä toimeenpanoasetuksessa.

johdosta yksinkertaisen taulukkolasken-tapohjan, jonka avulla voi suunnitella kullekin lohkolle sopivan pää- ja hivenra-vinneseoksen. Avoimen lähdekoodin li-senssillä oleva laskuri on vapaasti ladatta-vissa osoitteesta www.luonnonkoneisto.fi/lannoituslaskuri.

Laskelma perustuu viljelykasvien ra-vinnetarpeeseen, lohkon viljavuusana-lyysiin ja tavoitetasoon viljavuusluokille. Laskuriin on myös kerätty tietoja nykyi-sin saatavilla olevien luomulannoitteiden ominaisuuksista ja kustannuksien suu-ruusluokasta. Laskelman avulla voi toi-vottavasti tehdä parempia päätöksiä kun-kin lohkon kasvukunnon kehittämiseksi. ◀

Taulukko 1. Vehnä- ja apilasadon sisältämät ravinnemäärät, sekä eräissä luomuyleislannoitteissa lisätyt ravinteet. Lähde: mTT Rehutaulukot, lannoitteiden tuoteselosteet.

http://www.luonnonkoneisto.fi/lannoituslaskuri

http://www.luonnonkoneisto.fi/lannoituslaskuri


Luonnosta villiä ja valvottua

luomua

Vientikaupassa ja matkailussa luomu on markkinavaltti ja tae laadusta. myös suomalaiset jatkojalostusyritykset ovat yhä kiinnostuneempia luomukeruutuotteista.

TeKSTi JA KuVAT: BRiTA SuoKAS


Marjat, sienet ja villiyrtit mielletään usein luomuk-si sellaisenaan. Oikeasti ne ovat luomua vasta sil-loin, kun ne on kerätty luomuvalvonnassa ole-

vilta luomukeruualueilta. Suomessa poimitaan luomukeruutuot-

teita pääasiassa Lapin, Koillismaan ja Kai-nuun alueilla. Etelä-Savossa on pohdittu, voisiko alueen metsiä sertifioida luomu-keruualueiksi Lapissa kokeillulla erillisen selvittäjän mallilla.

Maailman suurin luomukeruualue LapissaLuomua luonnosta! -tilaisuudessa Etelä-Savossa marraskuussa innostettiin luo-maan yhdessä luomukeruualueita, koska kysyntää on.

Luonnontuotealan toimialapäällikkö Anne Ristioja Lapin ely-keskuksesta ker-toi, että vuonna 2008 EU:n luomuase-tus antoi mahdollisuuden luomukeruu-alueen selvitystyön tekemiseen uudella mallilla. Sen mukaisesti takeet luomualu-een laadusta voisivat tulla, paitsi maan-omistajilta, myös muista luotettavista lähteistä. Paikallisen ely-keskuksen luo-muvalvonnassa mukana oleva luomuke-ruutuotannon vastuullinen toimija voi olla tuotteiden ostaja, metsänomistaja tai erillinen selvittäjä.

LuomuLappi-kehittämishankkeessa on käytetty erillisen selvittäjän mahdol-lisuutta. Suomen 4H liitto/4H Lappi on selvittäjä ja luomuvalvontaan ilmoittau-tunut toimija. Eviran luomuvalvonnassa olevat yrittäjä-ostajat saavat tiedon alueis-

ta, joilta luomukeruutuotteita voi poimia ja keräillä. Perusidea Lapissa takeiden ko-koamisessa on, että metsäalueilta etsittiin alueet, jotka pitää sulkea pois luomuke-ruun piiristä. Nämä alueet merkitään kar-toille, jotka ovat yrittäjien käytettävissä.

Lapin 4H:n LuomuLappi-selvityshank-keen hankevastaava Eija Vuorela kertoi, että Lapissa ei-luomukelpoinen pinta-ala oli 2013 vuonna 325 ha ja viime vuon-na 1 320 ha. Tämä alue on saatu selville lähettämällä kyselyt metsänhoitoyhdis-tyksille, Metsähallitukselle, metsäyhtiöil-le, yhteismetsien ja yhteisöjen edustajil-le. Kyselyn sisältö: onko metsäalueillanne käytetty tai onko aikomuksena käyt-tää lannoitteita tai muita kemiallisia ai-neita ja jos on niin alueista pyydetään paikkatiedot.

Yksityisten metsänomistajien osalta, noin 30 000 omistajaa, samat tiedot on kysytty Suomen metsäkeskukselta. Sitä varten ely-keskus teki tiedonluovutus-pyynnön Suomen metsäkeskukselle. Met-säkeskuksella on tiedot niistä lannoituk-sista ja käsittelyistä, joihin yksityinen metsänomistaja on saanut kestävän met-sätalouden rahoitustukea. Kielletyillä ai-neilla käsitellyt metsät ja tietosuojasyistä lisätyt varoalueet rajataan keruualuekar-toilta pois. Näin menetellen on saatu ta-keet luomukeruualueesta, jonka pinta-ala on 9 miljoonaa hehtaaria. Alue on 99,99 prosenttia Lapin metsäpinta-alas-

Luomutilan metsät keruutuotevalvontaan metsänomistaja-luomuviljelijä voi itse liittää metsänsä luomukeruutuotevalvontaan. ilmoittautuminen tulee tehdä hyvissä ajoin, vähintään kuukautta ennen, ensimmäisen tuotteen keruukauden alkua. Valvontaan ilmoittaudutaan paikalliseen ely-keskukseen, joka antaa keruualueen tarkastuksen toimeksi tilalle tulevalle luomukasvintuotannon tarkastajalle.

metsäalueiden soveltuvuudesta pitää tehdä selvitys etukäteen ja alueista tulee hankkia valmiiksi kartat, joille luomukelpoiset alueet merkitään. Tarkat ohjeet kannattaa kysyä etukäteen ely:n luomuvalvonnasta. Viljelijä voi poimia ja myydä luomukeruutuotteet itse tai opastaa alueet muiden hyödynnettäväksi.

Luomukeruutuotteita yhdistetään muiden luomuraaka-aineiden kanssa jalosteiksi. Valion luomujogurtteihin käytetään suomalaista luomumustikkaa ja -puolukkaa.

Luomukeruualueen muodostaminen ei kiellä metsänomistajilta mitään metsänhoitotoimenpiteitä. Luomuun sopimattomilla lannoitteilla tai torjunta-aineilla käsitellyt alueet rajataan vain pois luomukeruun piiristä. Kuvassa puolukka kukinta-aikaan keväällä.


ta. Se on maailman suurin yhtenäinen luomukeruualue.

Sopisiko Lapin malli esimerkiksi Etelä-Savoon- Etelä-Savossa luomukeruuta eniten ra-joittava toimenpide on urealla tehtä-vä juurikäävän torjunta. Kantokäsitte-lyä tehdään noin 13 500 ha:lla vuodessa. Männyn ja kuusen juurikäävän torjun-ta tehdään riskialueilla 80 prosenttisesti urealla, orvakkasientä käytetään vesistö-jen rannoilla, kertoi Antti Heikkilä Suo-men metsäkeskuksesta.

Lannoitusta tehdään hyvin vähän, vain noin 3 500 ha:lle vuodessa. Kemiallinen heinäntorjunta on hyvin harvinaista ja pienialaista. Luomukriteereihin sopi-mattomia toimenpiteitä tehdään vuosit-tain noin 1,5 prosentilla Etelä-Savon metsäpinta-alasta.

Mikä tekee luonnonalueesta luomukeruualueen?• metsän hakkuu- ja uudistustöiden tekemisen tapaa

ei rajoiteta. Luomusertifiointijärjestelmä ei kiellä metsänomistajilta mitään toimenpidettä, vaan kerää tiedon metsissä tapahtuneista toimenpiteistä.

• Jos alueella on käytetty edellisten 3 vuoden aikana luonnonmukaisessa tuotannossa kiellettyjä tuotantopanoksia, alueet rajataan pois luomukeruualueesta. eu:n luomuasetus 889/2008 liite 1 ja 2 luettelevat sallitut lannoitteet ja kasvinsuojeluaineet, kaikki muut ovat kiellettyjä.

• Kemiallisilla heinäntorjunta-aineilla ruiskutetut ja juurikäävän torjumiseksi ureakäsitellyt alueet rajataan pois. harmaaorvakkasienen kantokäsittely on hyväksyttyä. helppoliukoisilla metsälannoitteilla lannoitetut alueet rajataan myös pois. Tuhkalannoitus on hyväksyttyä.

• Kasvinosien keruumäärien pitää pysyä sellaisella tasolla, että kasvien uusiutuminen ei vaarannu, eikä keruusta aiheudu muutakaan haittaa luonnolle.

• Tuotteita ei saa kerätä aivan teiden varsilta eikä tavanomaisesti viljeltyjen peltojen reunoilta. Noudatetaan hyvän käytännön laatuohjeita luonnontuotteille.


– Sertifioitua raaka-ainetta tarvitsevat jatkojalostajat, jotka tekevät luo-mujalosteita, totesi Lapin 4h:n LuomuLappi-selvityshankkeen hanke-vastaava Eija Vuorela Luomua luonnosta! -tilaisuudessa etelä-Savossa marraskuussa.

– marjat ovat yleisin luomukeruutuote, erityisesti puolukka ja mustikka, lakkaakin poimitaan jonkun verran. hilloja ja mehuja tehdään vain vähän, luomusokerin korkean hinnan vuoksi. myös hyvinvointituotteiden valmis-tuksessa kysyntä kasvaa.

mahla, pihka, männynkuori, pettu, pakurikääpä, villiyrtit ja sienet ovat tulossa marjojen rinnalle. on kuitenkin muistettava, että osalle luonnon-tuotteista on oltava maanomistajan lupa keruuseen. marjoja ja sieniä saa kerätä jokamiehenoikeudella.

– Teollisuudelle on tärkeää saada tuotteita suurina erinä. Kaikki luomu-laatuinen mustikka ja puolukka ostetaan Suomesta. Kustannuksia nostaa se, että hyvinä vuosina marjoja on ostettava varastoon huonojen marja-vuosien varalle. Luomumarjojen ostomäärät ovat kasvaneet viime vuosi-na, kertoi Tomi Helin Valion hillotehtaalta Suonenjoelta.

Kaikki riippuu kuitenkin luomujalosteiden tuotevalikoimasta, joka taas riippuu kysynnästä. Ns. clean label -tuotteet ovat luomun kilpailijoita. Clean label on liukuva käsite. Tuotetta kuvaillaan esimerkiksi sanoilla ”säi-löntäaineeton” ”ei muita kuin luonnollisia komponentteja”

– Jos tuote on suomalainen ja hinta luomua halvempi se valitaan täl-lä hetkellä kaupassa varsinaista luomutuotetta mieluummin, arvioi helin.

Jatkojalostusyrittäjä Taina Laitinen Vavesaaren tilalta Kangasniemeltä kertoi, että ostaisi luomumarjoja hyvin mielellään paikallisilta toimittajilta niin kuivattuna kuin pakastettunakin. Yritys on aloitellut vientiä Kiinaan ja Saksaan. ostajat haluavat nimenomaan luomua.

Arktiset Aromit ry:n Simo Moision mukaan erityisesti japanilaiset ostajat arvostavat luomua. Japanissa myös seurataan radioaktiivisuuden säteily-arvoja ja marjojen sisältämien polyfenolien määrää. Pohjoismaiset marjat eroavat Valkovenäjän ja ukrainan marjoista erityisesti säteilyarvoiltaan.

– Valitettavasti on myös toimijoita, jotka ostavat marjoja molemmilta alueilta ja sekoittavat vähemmän säteileviä marjoja enemmän säteileviin ja saattavat jopa hyödyntää luomusertifikaattia koko erän myynnissä, va-roittaa moisio.

Luomua luonnosta! -tilaisuuden järjestivät Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti, Luomuinstituutti, Suomen Metsäkeskus sekä Laadukasta liiketoimintaa luonnosta ja Luomulla Etumatkaa Etelä-Savolle -hankkeet, joita rahoittavat Etelä-Savon ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta.

Kuka tarvitsee luomu-keruutuotteita ja miksi?

Lappiin verrattuna Etelä-Savossa on paljon alueita, joille pitää määrätä 3 vuo-den siirtymäaika. Heikkilän mukaan koh-teita voi olla ainakin 10 000 kappaletta ja nämä sijaitsevat tuhansilla tiloilla, tällöin kohteiden hallinnointi muodostuu työ-lääksi. Yksityisiä metsänomistajia on Ete-lä-Savossa noin 24 000.

Heikkilä näki varteenotettavana vaih-toehtona sen, että Etelä-Savossa aloitet-taisiin luomualueiden etsiminen suuris-ta saman omistajan omistamista alueista, joiden omistaja on yritys tai yhteisö. Näi-tä ovat esimerkiksi seurakunnat ja metsä-yhtiöt. ◀

Kirjoittaja on tehnyt artikkelin osana Luomulla etumatkaa Etelä-Savolle -hanketta.

marjat ovat yleisimmin kerättyjä luomukeruutuotteita. Pihka, pettu, sienet ja villiyrtit ovat tulossa hiljalleen rinnalle.

△ Ppoimulehti

◁ Kultapiisku


Hyvinvointipalvelut sopivat luomutilalle

Green care on käännet-ty suomeksi mm. luon-tohoivana. Se tarkoittaa luontoon ja maaseutuym-päristöön liittyvää toi-mintaa, jonka tavoitteena

on tuottaa hoivaa, kuntoutusta ja hy-vinvointia eri kohderyhmille. Sen pe-ruslähtökohtia ovat luonto, toiminta ja yhteisö. Green Care perustuu paikalli-siin mahdollisuuksiin ja voimavaroihin ja sen avulla pyritään edistämään maa-seutualueiden yrittäjyyttä ja elinvoi-

Green care on yksi tapa tuoda hyvinvointipalveluja luomuti-lalle. Siinä osallistujat osallistu-vat tilan töihin. Luomutila saa talkoilijoita ja korvauksen.

Hyvinvointipalvelut sopivat luomutilalle

TeKSTi: KiRSi JoKeLA

maa. Tärkeitä periaatteita ovat vastuul-lisuus, ammatillisuus ja tavoitteellisuus. Luomutuotannon taustalla on vastaa-vanlaisia ajatuksia ja perusteita. Sekin on luontoon pohjautuvaa toimintaa, jossa tuotannon ohessa halutaan lisätä ympä-ristön ja sen toimijoiden hyvinvointia ja taata tasaveroiset toimeentulomahdolli-suudet myös taajamien ulkopuolella asu-ville. Mitä yhteyksiä luomun ja Green Caren välillä on? Voivatko ne hyötyä toi-nen toisistaan?

Green Caren pohja on ekopsykologias-sa, jossa ihminen nähdään osana muu-ta luontoa ja luonnolla katsotaan olevan vaikutusta hyvinvointiin. Tavoitteena on ehkäistä ihmisen vieraantumista luon-nosta ja rakentaa kestävän kehityksen mukaista elämäntapaa. Luontoympäris-tössä voidaan tehdä monenlaisia harjoi-tuksia, joiden tarkoituksena on rentout-taa ja helpottaa stressaantunutta oloa,

virkistää ja kohentaa mielialaa tai löytää itsestä uusia voimavaroja. Mikä tahansa luonnossa oleminen ja puuhastelu ei kui-tenkaan ole Green Carea, vaan sen avulla pyritään tavoitteellisesti tukemaan ihmi-sen hyvinvointia.

Maatilan töillä kuntoutustaYksi Green Caren toimintamuoto on maatilan käyttö kuntoutustoiminnas-sa. Luomutila luo tähän tarkoitukseen erinomaiset puitteet. Ikäihmisiä, lapsia, nuoria ja hoitolaitoksissa eläviä voidaan tuoda maatilavierailuille, jolloin he osal-listuvat tilan töihin ja näin pääsevät lä-helle luontoa virkistäytymään. Luomuti-lat ovat monimuotoisia, niillä on yleensä monenlaisia eläimiä ja viljelykasveja. Työt voidaan suunnitella asiakaslähtöi-sesti yksilön tai ryhmän tarpeisiin ja jo-kainen osallistuu kykyjensä mukaan. Tehtävät eivät ole keksittyä puuhastelua,

Sann

a Vi

nbla

d


vaan osallistujat voivat tuntea olevansa aidosti hyödyksi.

Maatilalla tapahtuvan Green Caren avulla voidaan kohentaa toimintaan osal-listuvien henkilöiden elämänlaatua. Se voi olla terveyden palauttamista, mutta myös sosiaalista kuntoutusta, joka täh-tää aktivoitumiseen ja arjen taitojen op-pimiseen, elämänhallinnan lisäämiseen ja yhteisöihin kiinnittymiseen. Luonnon-läheinen ympäristö innostaa ihmistä toi-mimaan, opettaa arvioimaan omia taitoja ja auttaa hakemaan ja ottamaan vastaan apua. Ihmistä ei arvioida ongelman kaut-ta, vaan tekemisellä korostetaan sitä, mitä hän osaa ja mihin hän kykenee.

Luomu antaa Green Carelle lisäarvoa Luontoa säästävät tuotantomenetelmät ja pehmeän teknologian suosiminen vai-kuttavat positiivisesti ympäristöön ja sitä kautta suoraan ihmisen terveyteen ja hy-

Green Care• tarkoittaa luontoon ja maaseutuympäristöön liittyvää hoivaa,

kuntoutusta ja hyvinvointia tuottavaa toimintaa

• luonnossa tapahtuvan toiminnan on todettu vahvistavan ja nopeuttavan terveyttä edistäviä ja parantavia prosesseja → aiheeseen liittyvän kansainvälisen tutkimuksen ja keskustelun tuloksena on syntynyt Green Care -käsite

• kohderyhmiä esim. lapset ja nuoret, ikäihmiset, mielenterveys- ja päihdekuntoutujat, vammaiset sekä pitkäaikaistyöttömät

• toimintamuodot sisältävät kasvatusta ja opetusta, terapiaa, kuntoutusta, päivätoimintaa, asumispalveluja ja hoivamaataloutta, lisäksi voidaan tuottaa matkailu- ja hyvinvointipalveluja

• jaetaan luontohoivaan ja -voimaan: luontohoiva on sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten suorittamaa luontoavusteista hoito- ja kuntoutustoimintaa ja luontovoima ennaltaehkäisevää ja terveyttä tukevaa toimintaa sekä omaehtoista luonnossa oleilua ja virkistäytymistä

• aiheeseen liittyviä hankkeita ym. toimintaa käynnissä eri puolilla Suomea, lisätietoa www.gcfinland.fi

vinvointiin. Monipuoliset työt tuovat päiviin vaihtelua ja mielekästä tekemis-tä ja ne tehdään luonnon hyväksi ja luon-non ehdoilla. Mielen virkistymisen lisäk-si voidaan hoitaa myös fyysistä terveyttä nauttimalla puhtaasti tuotettua luomu-ruokaa. Myös muita kuin maatilalla tuo-tettuja raaka-aineita voidaan hyödyntää hyvinvoinnin edistämiseksi. Esimerkik-si Lapissa metsät ovat lähes kaikki luo-mukelpoisia, joten tarjolla olevat luon-nontuotteet täyttävät luomuvaatimukset. Niitä voitaisiin markkinoida Green Care -toiminnassa ja -yrityksissä erilaisina ruo-ka- ja hoitotuotteina. Koska nykyajan ih-miset arvostavat ekologisuutta ja aitout-ta, tulisi raaka-aineen puhtautta, korkeaa laatua ja paikallista alkuperää korostaa entistä enemmän.

Luomutuotannon tavoitteisiin kuuluu vahvistaa yhteyttä elintarvikkeiden tuot-tajien ja kuluttajien välillä ja lisätä ruo-

antuotantoon ja viljelyyn liittyvän toi-minnan läpinäkyvyyttä. Lisäksi halutaan luoda kumppanuuksia, jotka takaavat oi-keudenmukaisuuden suhteessa ympäris-töön ja elämisen mahdollisuuksiin.

Green Care edistää näiden tavoitteiden toteutumista. Kun sosiaali-, hoiva- ja kas-vatusalojen edustajat tekevät yhteistyö-tä maaseudun yrittäjien kanssa, tarjou-tuu maaseudun ulkopuolisille toimijoille mahdollisuus saada hyvä kuva maatalou-desta, sen erilaisista tuotantomenetelmis-tä sekä niiden vaikutuksista ympäristöön ja tuotteiden laatuun. Näin maatilan työt tulevat tutuiksi, jolloin ihmisten tietämys maaseudun merkityksestä lisääntyy ja maatalouden arvostus voisi kasvaa. Green Caren ja luomun yhdistäminen on tilai-suus markkinoida maaseutua positiivi-sessa hengessä. Samalla voidaan yhdistää voimavaroja taajamien ulkopuolisen elin-keinotoiminnan kehittämiseksi. ◀

Seuraava toimitus HUHTIKUU 2015www.anvianet.�i/valkamantila/

Kalle

San

tala

△ Luonnonläheinen ympäristö aktivoi ja innostaa esimerkiksi kuntoutujia toimimaan.

◁ mikä tahansa luonnossa oleminen ja puuhastelu ei ole Green Carea, vaan sen avulla pyritään tavoitteellisesti tukemaan ihmisen hyvinvointia.

http://www.gcfinland.fi


Mentorin vinkit Tällä palstalla esitellään Luomuliiton mentoreita ja muutamia käytännön esimerkkejä heidän ratkaisuistaan. Voit hakea mentoria tueksesi, jos kaipaat kokeneemman näkemystä ja keskusteluapua. myös uusia mentoreita otetaan mukaan! Lisätietoja mentor-sivulta: www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/mentor

Maaseutuyrittäjät painivat pääosin samantyyppisten ongelmien kanssa, joten myös erilaisten tuottajien kokemuksesta on paljon hyötyä. Ruokosen rapu

tarjoaa sesonkituotteita ympärivuotisesti.– Tämänluonteisesta toiminnasta voi-

sin sanoa, että vaarana on jäädä jumiin

tuotetta nopeasti, eikä pelkästään joitakin pieniä epämääräisiä määriä.

– Tavoitteet pitää olla, ja niiden pi-tää olla riittävän kunnianhimoiset, mut-ta uudet asiat kannattaa opetella käytän-töön ja rakentaa portaittain, hän kertaa.

Raukola vinkkaa, että kannattaa et-siä sellaisia yhteistyökumppaneita, joi-den avulla pääsee tekemisiin asiakkaiden kanssa.

– Sitä kautta kun tajuaa sen, että missä on kysyntää ja minkälaisella volyymilla, niin sieltä se suunnitelma lähtee selkiy-tymään sinne tuotantopäähän. Eli ei tuo-tanto edellä, vaan markkinat ja asiakkaat edellä, hän selventää.

Markkinoinnissa tärkeintä on henkilökohtainen kontaktiRaukosen asiakkaat alkoivat löytymään ahkeran verkostoitumisen ja fyysisen nä-kyvyyden avulla osallistumalla erilaisis-

Tuottamaan markkinoiden ehdoillaTeKSTi: JuhA ALASAAReLA

ilkka Raukolan yritys Ruokosen Rapu kasvattaa rapuja orivedellä. Raukolan rooli mentorina on toimia keskustelukumppanina niille, jotka miettivät esimerkiksi yrityksen markkinointia, asiakaskuntaa ja tuotekehitystä.

elävät ravut kuljetetaan useimmiten styrox-laatikossa.

näpertelyyn. Kliseinen sanonta, että maa-seutuyrittäjillä ongelma ei ole itsensä työllistäminen, vaan ansion saaminen saattaa toteutua helposti, Ilkka Raukola varoittaa.

– Eli aikaa kuluu, ollaan touhuavinaan, oikeasti tehdäänkin jotain, saadaan jopa konkreettista aikaiseksi, mutta päivän päätteeksi siitä ei ole oikeasti syntynyt kunnolla liikevaihtoa. Tehty on kauheas-ti, mutta myyntiä ei synny.

Raukola neuvoo aloittamaan homman ensin pienessä mittakaavassa opettele-malla kasvattamaan kapasiteettia portait-tain vasta kysynnän ohjaamana. Lisäksi kannattaa katsoa yrittämistä laajemmin, eikä pelkästään tuottamisen näkökulmas-ta. Liiallinen investointi tuotantokapa-siteetin kasvattamiseksi esimerkiksi in-vestointituen ohjaamana saattaa koitua turhaksi, jos tuotteita ei saadakaan myy-dyksi. Tärkeintä olisi päästä myymään

ilkka

Rau

kola

http://www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/mentor


Luomu ja rapuLuomurapua ei ole tällä hetkellä markkinoilla. Vesiviljelylle ei ole Suomessa vielä edes luomutuotanto-ohjeita.

- markkinat perustuvat luonnonvesistä pyydettyihin joki- ja täplärapuihin ja en itse edes näe välitöntä lisäarvoa luomuravuilla. Rapujen tuotantoketjussa ei ole suurimpana haasteena itse tuote ja sen ominaisuudet, vaan suuret vaihtelut rapusaaliissa sekä sesongin lyhyys, ilkka Raukola toteaa.

- Vaikka näin toteankin, niin silti luomutuotteet sopivat hyvin rapujuhlien muuhun tarjontaan; rapuhan ei ole vain ruoka vaan kokonainen käsite, josta syntyy assosiaatio hyvästä ruoasta, yhdessäolosta ja tunnelmallisuudesta, jatkaa Raukola.

Luomuliiton elintarvikeasiantuntija Jaana Elo toteaa yleisemmin vesiviljelystä:

- Tavoitteena on saada Suomeenkin kotimaista luomukalaa. Tuottajan ei välttämättä tarvitse olla kalanjalostuslaitos vaan luomukalan kasvatuksen voisi toteuttaa vaikka jo olemassa olevalla luomutilalla kuten Tanskassa on tehty. olisi kuitenkin erittäin tärkeää saada ala itse mukaan kehittämään tuotanto-ohjeita, jolloin ne varmasti vastaisivat parhaiten käytännön tarpeita.

△ ilkka Raukola on rapuyrittäjä, joka on kiinnostunut mentorina jakamaan ajatuksia pienyrittäjyyden kehittämisestä.

Mentor maksutta mentor-toiminnassa on aikaisemmin ollut käytössä vuosi- ja kertamaksut. Vuoden alusta lähtien mentorin on saanut maksutta - vain ryhmätapaamisilla on pieni osallistumismaksu.

mentoroitavat korvaavat kuitenkin matkakulut, jos mentor tulee vierailemaan mentoroitavan maatilalla tai muussa yrityksessä. molemminpuoliset vierailut kuuluvat mentor-toiminnan perusajatukseen.

Luomuliitto haluaa aktiivisesti edistää tuottajien välistä kokemuksien vaihtoa, jolla on tottakai pitkät perinteet. mentor-nettisivun ansiosta kiinnostuneiden on nyt helpompi saada tietoa, kenen kanssa voisi pohtia suunnitelmia esimerkiksi luomutilan laajentamisesta. mentoreiden osaamisalueet ja sijainti ovat esillä mentor-sivulla.

sa näyttelyissä, hankkeissa ja messuilla. Yrityksellä on lisäksi kotisivut ja oma fa-cebook-sivu internetissä. Myös puskara-diolla on ollut tärkeä merkitys asiakkai-den löytymisessä.

– Olen koittanut olla aktiivinen asi-akkaiden etsimisessä. Jos on tuntunut, että tuossa voisi olla ravuista kiinnostu-nut asiakas, niin olen yrittänyt kartoit-taa mitä voisin tehdä asiakkaan hyväk-si. Myyminen taitaa olla enemmän 24/7 asenne kuin tietty erikseen määritelty tehtävä yrityksessä, Raukola kertoo.

– Riippuu tietenkin asiakkaasta, miten kannattaa lähestyä, sillä lähestymistapa tukkuasiakkaisiin on pikkuisen erilainen kuin yksityisasiakkaisiin. Tukkuasiakkai-den kanssa pitää olla jämpti ja pyrkiä yh-teistyöhön eikä vain tuijottaa hintaa. Yk-sityisasiakkaiden kohdalla taas palvelu nousee ylitse muiden.

Yhteistyö asiakaspalvelussaTuottajien välisellä yhteistyöllä asiakas saa parempaa palvelua, mihin yksi yrittä-jä pystyisi.

– Jos joku rapuja haluaa, niin tärkein-tä on se, että asiakas saa ne ravut, ja ni-menomaan kotimaiset ravut. Se on viime kädessä minusta sama keneltä tuote tu-lee. Jos minulla ei jotain ole, niin ohjaan asiakkaan soittamaan jollekulle kollegal-le, Raukola kertoo. Asiakassuhteiden yllä-pitämiseksi on tärkeää, että asiakas tulee tässäkin tilanteessa palvelluksi ja itselle syntyy yhteistyöverkostoa, mikä hyödyn-tää kaikkia. ◀

eri kokoisilla ravuilla on eri hinta. Koolla tarkoitetaan ravun pituutta otsapiikistä pyrstön kärkeen.

ilkka

Rau

kola

Riik

ka R

auko

la


Luomua opiskelemassa

Ravintoloissa menekkiä luomuyrteille

Mitä ravintoloissa ajatel-laan luomuyrttien käyt-tämisestä, miksi luomu-yrttejä käytetään tai ei käytetä ja minkälainen on ravintoloiden kiin-

nostus tehdä yhteistyötä luomuyrttivil-jelijöiden kanssa? Näihin kysymyksiin et-sittiin vastausta ravintoloille suunnatulla kyselyllä. Kyselyyn vastasi 29 ravintolaa.

Yksitoista näistä oli hinnaltaan keski-määräisiä ravintoloita, kahdeksan oli fine dining -ravintoloita ja loput olivat joko bistro-, brasserie-, buffet-ravintoloita tai pikaruokaloita. Viisi ravintolaa sijaitsi pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

Vastaajat olivat joko ravintoloiden omistajia, keittiömestareita tai pääkok-keja. 17 vastaajaa käytti parhaillaan luo-muyrttejä ruokalajeissaan ja lähes puolet heistä oli käyttänyt luomuyrttejä yli kol-me vuotta. 12 vastaajaa ei tällä hetkellä käyttänyt luomuyrttejä.

Yli puolet (58 %) kyselyyn vastanneis-ta tavanomaisia yrttejä käyttävistä ravin-toloista uskoo, että luomuyrtit toisivat li-säarvoa heidän ravintolansa tarjontaan. Loput eivät usko luomuyrttien käytön ruokalajeissa tuovan lisää asiakkaita kustannustehokkaasti.

Luomuraaka-aineita käyttävien am-mattikeittiöiden määrä kasvaa vuosi vuo-

delta. Kyselytutkimus tukee suuntaus-ta: seitsemän tällä hetkellä tavanomaisia yrttejä käyttävää ravintolaa ovat valmiita käyttämään luomuyrttejä jatkossa.

Ravintolat haluavat helpon ostokanavanRavintolat haluaisivat mieluiten ostaa luomuyrtit ja samalla kaikki tuoretava-rat yhdeltä tukkukauppiaalta. Kolmas-osa tavanomaisten yrttien käyttäjäravin-toloista olisi kuitenkin valmis ostamaan suoraan viljelijältä perustuen laatuun ja tuoreuteen. Kolme tällä hetkellä tavan-omaisten yrttien käyttäjää harkitsivat luomuyrttien itsekasvatusta tai villiyrt-tien poimintaa, jos aika sallii.

Luomuyrttien käyttäjät ostivat suo-raan viljelijöiltä, jos halusivat kiinnittää erityistä huomiota alkuperään, tuotan-totapaan, hyvään makuun ja tuoreuteen. Muutamat fine dining -ravintolat kasvat-tivat yrttejä itse joko kaupungissa (teras-si, kattopuutarha, takapiha), naapurivil-jelijän mailla tai poimivat villiyrttejä itse luonnosta.

Kymmenen luomuyrttejä käyttävää ra-vintolaa mainitsi luomuyrttien tuotan-

TeKSTi: iViKA hiRS

Luomuyrteistä usein todetaan, että ne ovat aromikkaita ja hyvälaatuisia. Keittiömestareita kuitenkin huolettaa luomuyrttien korkea hinta ja erityisesti tuoreyrttien saatavuus talvella.

Pix

abay

Pix

abay

Pix

abay

Rakuuna

Basilika

Tinjami


0 2 4 6 8 10 12 14 16 18

Ympäristöystävällisyys

Maku

Julkisuuskuva

Terveydelliset syyt

Trendi

Eettiset kysymykset

Kustannukset

Muu

Mikä on tärkeää valittaessa luomuyrttejä?

Käyttäjät

Ei-käyttäjät

Mistä yrttejä ostetaan/ostettaisiin ravintolaan

0 2 4 6 8 10 12

Suoraan viljelijöiltä

Tukkukauppiaalta

Kasvatan itse

Kerään itse luonnosta

Käyttäjät

Ei-käyttäjät

yhteistyöstä sertifioituihin luomuvilje-lijöihin ja tuottamaan uusia yrttejä vilje-lijän kanssa, puoltavia perusteluja olivat laaja tuotevalikoima, taattu laatu, ruoka-kulttuurin kehitys, uusien tuotteiden saa-minen ja uusien jännittävien makuyhdis-telmien luominen.

Sitova yhteistyö vaatii aluksi ylimää-räistä ponnistelua molemmilta osapuo-lilta, mutta lopulta investointi maksaa itsensä pois, kun ravintolat saavat halu-amiaan yrttejä, joita ei ole tukkukauppi-aiden valikoimissa. Viljelijät voivat oppia, mitä asiakkaat tarvitsevat nyt ja mihin tu-levaisuudessa ravintoloissa suunnataan. Viljelijöiden erityisosaaminen antaa to-dennäköisemmin toivottuja tuloksia kuin ravintoloiden omat viljelmät. Ravinto-lat ostaisivat luomuviljelijöiltä, jos nämä osoittautuisivat ammatillisiksi osaajiksi ja tehokkaiksi esittelemään ja myymään tuotteitaan.

Ravintoloilla oli vaikeuksia löytää luo-mutuottajia. Usea suhtautui positiivises-ti tulevaisuuteen odottaen useamman luomutoimijan tulemista markkinoille. Jotkut ravintolat kokivat ympärivuoti-sen tuoreluomutuotteiden saatavuuden

haasteelliseksi. Tarvetta on luomuviljeli-jöille, jotka voisivat kasvattaa tuoretuot-teita kasvihuoneissa myös talvikaudella. Aloittelevan tai laajentavan luomuviljeli-jän kannattaa siis miettiä tarkkaan ympä-rivuotisen tai kesäaikaisen kasvihuoneen välillä.

Pienviljelijän täytyy miettiä, riittävät-kö volyymit ravintoloiden tarpeisiin. Usein pienten tuottajien on helpompi myydä tuotteitaan tukkukauppiaille tai yksityishenkilöille.

Keittiöpäälliköt valikoivat, mistä os-tavat valikoiman ja hinnan perusteel-la. Yleensä luomuviljelivät eivät voi eikä heidän kannatakaan myydä halvemmalla kuin tavanomaiset viljelijät.

Tarvetta on suomalaiselle tutkimuksel-le ravintolakävijöistä. Äänestävätkö asi-akkaat jaloillaan ravintolassa tarjottavan luomuruoan puolesta? Huokutteleeko ra-vintolan tarjoama luomuruoka lisää asi-akkaita? ◀

Kyselytutkimuksen tekijä Ivika Hirs opiskelee Kokemuksen ja hyvinvoinnin johtamista (Experience and Wellness Management) HAAGA-HELIA:n ammattikorkeakoulussa.

non olevan eettisempää kuin tavanomais-ten. Tärkeimmät yrttien ominaisuudet ravintolakäytössä olivat kuitenkin maku, laatu ja kotimaisuus. Enimmäkseen serti-fioitu luomuviljely tai maaperää ja luon-toa säästävä viljely olivat vähemmän merkityksellisiä ravintoloille. Yrttien kul-jetusetäisyys ei ollut niin tärkeä kuin hin-ta ja päivittäinen toimitusmahdollisuus.

Selvityksen mukaan, maku pitäisi tul-la ensin (molemmissa tutkimuksen ryh-missä), mutta kun vastaajia pyydettiin valitsemaan yrtin alkuperän ja ravintoar-von tai maun väliltä, niin suurin osa luo-muyrttien käyttäjistä pitivät alkuperää ja ravintoarvoa tärkeämpinä kuin makua. Tavanomaisia yrttejä käyttäneet pitivät makua tärkeämpänä kuin alkuperää ja ravintoarvoa. Makua yli alkuperän ja ra-vintoarvon painottaneet ravintolat eivät olleet mahdollisesti tutustuneet luomu-viljelytavoilla syntyvään luomuyrttien erityiseen makuun.

Tiivistä yhteistyötä viljelijän kanssaLähi- ja luomuruokatarjontaa ravintoloi-hin lisäisi oma lähimaanviljelijä. Kun ky-syttiin, ovatko ravintolat kiinnostuneita

Pix

abay

ivik

a h

irsiv

ika

hirs

Rakuuna

Basilika


on Polka.hyvä ja lisää viljelijöitä tarvitaan. Hintaan sisältyy

Tuotantomme on viranomaisten valvomaa.

Luomu- mansikantaimia

Tilaukset nettikaupasta: www.keskitalontila.fi

puh: 040-509 2326

2015

PalveluksessanneSeuraava Luomulehti ilmestyy 20.3.2015.

LuomuViLJeLYYN SiemeNiÄ

LuomuTuoTTeiTA

KARJATiLALLe

LuomuTuoTTeiTA

Laatusiemenet luomuun!

Suomen Luomusiemen Oy 0400-273 873 f. 017-758 [email protected]

- viljat, timoteit, raiheinät- nadat, apilat, virnat- nurmiseokset, ympit

Toimitukset koko maahan.Rahoitusjärjestelyt.

Haetaan sopimusviljelijöitä!

Uusitilantie 65, Karkkila puh. (09) 2256 819

KIVEN SÄÄSTÖPOSSUT i l a t e u r a s t a m o

LUOMULIHAAMAATILALTA

www.luomupossu.fiNoudot suoraan tilalta tai toimitus kotiovelle Itellan Termo-kyydillä.

SuoRAmYYNTiÄ


IlmoitusmyyntiMaritta Humala, puh. 040 709 9856

[email protected]

KoNeiTA

KARJATiLALLe

p. 010 3211 950www.eurotrading.fi

Melassoitu, erittäin maittava nuolukivi, jossa korkeat vitamiini- ja hivenainepitoisuudet. Hyväksytty luomuun. 20 kg astia.

Sisältää mm: A-vitamiini 250.000 k.y., D3-vitamiini 50.000 k.y., E-vitamiini 500 mg, Sinkki 6000 mg, Mangaani 4000 mg, Kupari 1200 mg, Jodi 100 mg,Koboltti 18 mg, Seleeni 40 mg

Detamin Mineral Lick Plus-nuolukivi

LuomuViLJeLYYN

McCONNEL vaakatasomurskaimella hoidat nopeasti ja taloudellisesti viher-lannoitusnurmet. Köckerling ALLROUNDER äkeellä ja TRIO kultivaattorilla tarvitset vähemmän muokkauskertoja sekä JOCKEY äes-kylvökoneella muokkaat ja kylvät samalla koneella.

Combcut rikkaruohon leikkuri ja KVICK-FINN juolannosto kultivaattori ovat tutkitusti erittäin tehokkaita, taloudellisia ja nostavat satoja. Tätä monet käyttäjätkin kertovat.

Uudistettu tositarkka AEROSTAR EXACT rikkaäes

CHOPSTAR rivivälihara ROW-GUARD kameraohjauksella

Meiltä tutkitusti parhaat koneetmekaaniseen rikkaruohojen torjuntaan

Luomutuotantoon tarkoitetut koneet

Yhteystiedot: Boris 0500-567611 www.bt-agro.fi

UUTUUS

Pohjois-Pirkanmaan Tattariosuuskuntatekee viljelysopimuksia LUOMU Tattarista tulevalle satokaudelle.

Tiedustelut: Juha Anttila p. 0400 337 [email protected] www.tattariosk.�

Keskisen Mylly Oy myy:

-1 kpl jauhon kartonkipakkauskone (1kg)

-1 kpl jauhon pussipakkauskone (1kg)

Tiedustelut: markku.vitikainen@keskisenmylly.�p. 0500 468 276

mYYdÄÄN KoNeiTA

TehdÄÄN ViLJeLYSoPimuKSiA


TeKSTi: eLiSA Niemi

Keskustelua ja vaikuttamista laajastiTyöryhmien avulla Luomuliitossa työstetään kaikkien tuotantosuuntien asioita.

Hallitus 2015

PAuLi TALViTiE Puheenjohtaja Luomulehden päätoimittaja [email protected] puh. 044 550 1850

JANNE RAuHANSuu varapuheenjohtaja Työryhmät: Kasvintuotanto, Valkuaisyhteistyö, Työvaliokunta Lounais-Suomen Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys [email protected] puh. 0500 533 408

ANDERS NORRbAcK 2. varapuheenjohtaja Työryhmät: Liha, markkinointi, Työvaliokunta Svenska Österbottens ekologiska förening [email protected] puh. 050 374 9955

SOiLE PROKKOLA Työryhmät: Neuvonta ja mentor-toiminta, Kasvintuotanto, Puutarha, markkinointi, Jäsenhankintakampanja Pohjois-Pohjanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys [email protected] puh. 040 708 4789

ERKKi ViHONEN Työryhmät: Kasvintuotanto, Valkuaisyhteistyö ekoviljelijät ry (etelä-Pohjanmaa) [email protected] puh. 040 678 7689

PEKKA VäLiNEN Työryhmät: edunvalvonta, Neuvonta ja mentor-toiminta, maito Kainuun Luomuyhdistys [email protected] puh. 0400 299 254

TARJA MuSiKKA Työryhmät: edunvalvonta, Neuvonta ja mentor-toiminta, Liha, Jäsenhankintakampanja Savo-Karjalan luomuyhdistys [email protected] puh. 040 735 6336

alan kehittämiseen, kuvaa puheenjohta-ja Pauli Talvitie Luomuliiton toimintaa.

Luomuliiton asiantuntijat (s. 56–57) avustavat työryhmiä oikean taustatiedon kokoamisessa.

Lausuntojen valmistelusta tiedote-taan jäsenistöä Luomuyhdistykset- ja tuotantosuuntakohtaisten sähköposti-ryhmien kautta, jotka ovat kaikille avoi-mia. ◀

Hallituksen työryhmien avulla tehostetaan asioiden valmistelua. Olennaisen tärkeää on silti, että jäsenet yleisesti ovat yhteyksissä Luomuliittoon päin, kun

vaikuttamisen tarvetta nähdään. – Mentorit ja asiantuntijat auttavat

tuottajia tilakohtaisissa haasteissa. Työ-ryhmät keskittyvät edunvalvontaan ja

AuVO HEiKKiLä Työryhmät: Kasvintuotanto Lounais-Suomen Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys [email protected] puh. 0400 526 278

HANNELE SiPPu Työryhmät: maito, Puutarha Luomuliiton suorajäsen [email protected] puh. 040 582 2178

AiRi TiMONEN Työryhmät: Liha, Puutarha Savo-Karjalan luomuyhdistys (Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala) [email protected] puh. 050 494 2079

HANNu YLiNEN Työryhmät: maito, Kasvintuotanto, Valkuaisyhteistyö ekoviljelijät ry (etelä-Pohjanmaa) [email protected] puh. 044 342 1988

ANNA-LEENA ViERiMAA Työryhmät: edunvalvonta, Valkuaisyhteistyö Pohjois-Pohjanmaan luomuyhdistys [email protected] puh. 040 506 5626

SAMuLi LEiNONEN Työryhmät: edunvalvonta, Liha, Valkuaisyhteistyö Kainuun luomuyhdistys [email protected] puh. 040 526 6350

Hallituksen varajäsenet

www.luomuliitto.fi/yhteystiedotwww.luomuliitto.fi/jarjesto/verkostot/tyoryhmat-ja-edustukset


Luomuliiton edustajiaMMM:n luomualajaos: Pauli Talvitie ja Jaana elo

MTK:n luomuvaliokunta: Pauli Talvitie (Samuli Leinonen varajäsen)

Luomu.fi-sivuston toimituskunta: elisa Niemi

Pro Luomu ry:n tiedotusryhmä: elisa Niemi

Arvoketjutyöryhmät: maito: heli Ahonen (Katarina Rehnström varajäsen) Liha: Tarja musikka (Katarina Rehnström varajäsen) Kasvis: hannele Sippu (Soile Prokkola varajäsen)

Elintarvikkeiden lainsäädännön ja valvonnan jaosto, ELV: Liha- ja eläinlääkintä: Tarja musikka (Katarina Rehnström varajäsen) elintarvikkeet: Jaana elo

Torjunta-ainejäämäasiantuntijaryhmä: Soile Prokkola

Kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön kansallinen ohjausryhmä (Nappi): Soile Prokkola

HankeohjausryhmiäSuomalainen kannattava ja voimistuva luomupuutarhatuotanto, 2013-2016 MTT: Soile Prokkola ja Airi Timonen

Luomulla etumatkaa Etelä-Savolle, 1.4.2012–30.6.2014: elisa Niemi

Luomuinstituutin vakiinnuttaminen: elisa Niemi

TyöryhmätTyöryhmissä toimivat hallituksen jäsenet ja varajäsenet, Luomuliiton työntekijät sekä kutsutut asiantuntijat.

Edunvalvonta

Pauli Talvitie, Samuli Leinonen, Pekka Välinen, Tarja musikka, Anna-Leena Vierimaa, erkki Vihonen

Kansainvälinen edunvalvontaPauli Talvitie, Jaana elo, Brita Suokas, Petri Leinonen

Neuvonta ja mentor-toiminta

Tarja musikka, Pekka Välinen, Soile Prokkola sekä Luomuliiton asiantuntijat

Maito

Pekka Välinen, hannu Ylinen, hannele Sippu, heli Ahonen, Katarina Rehnström

Liha

Samuli Leinonen, Airi Timonen, Anders Norrback, Tarja musikka, Katarina Rehnström

Kasvintuotanto

Janne Rauhansuu, erkki Vihonen, Auvo heikkilä, hannu Ylinen, Soile Prokkola, Tuomas mattila – yhteys essi Parviainen Suomen Rehu

Valkuaisyhteistyö

Janne Rauhansuu, erkki Vihonen, hannu Ylinen, Anna-Leena Vierimaa, Samuli Leinonen – yhteys essi Parviainen Suomen Rehu

Puutarha

Soile Prokkola, Airi Timonen, mikko Rahtola, Kaijus Ahlberg, Petri Leinonen, hannele Sippu, Antti Vauhkonen, mari Vänskä-Ruotsalainen

Markkinointi

Anders Norrback, Soile Prokkola, Toivo Laitinen, Anna Rauhansuu– Sisältää Leppäkerttu-merkin kehittämisen

Jäsenhankintakampanja

Soile Prokkola, Tarja musikka

Työvaliokunta

Pauli Talvitie, vpj Janne Rauhansuu, 2. vpj Anders Norrback

Tule mukaan sähköpostiryhmiin!Tuotantosuuntakohtaisissa sähköpostiryhmissä on esillä tiedotteita, tapahtumia sekä vaikuttamismahdollisuuksia. www.luomuliitto.fi/jarjesto/verkostot/sahkopostiryhmat


Luomuliiton asiantuntijat vastaavat

Kysymyksiä

Luomuliiton puhelin- ja sähköposti-neuvonta ovat ilmaisia. Suuremmissa pohdinnoissa ohjataan eteenpäin. Katso lisää kysymyksiä ja vastauksia: www.luomuliitto.fi

[email protected] | puh. 040 936 0377www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/neuvonta

@

Haluaisimme valmistaa vitaminoituja luomumehuja - onko se mahdollista?

LuomuASeTuKSeSSA oN määritelty luomuelintarvik-keille jalostukseen sovellettavat erityiset periaatteet ja säännöt. Sen mukaan vitamiinien lisääminen luomue-lintarvikkeisiin on mahdollista vain, jos niiden käyttö on lakisääteistä. Lakisääteisesti vain lastenruoat on vi-taminoitava ja näin ollen vitamiinilisät on sallittuja vain luomulastenruokiin. (Komission asetus 889/2008 art. 27 eräiden tuotteiden ja aineiden käyttö elintarvikkeiden jalostuksessa, kohta 1. f)

Elintarvikeasiantuntija Jaana Elo puh. 040 9641 518

Kuuluuko suomalaisilla luomutiloilla tehtäviin valvontatarkastuksiin myös eläinten hyvinvoinnin toteutumisen tarkastaminen luomun kriteerien mukai-sesti? tarkastaako samaa tilaa aina sama Eviran tarkastaja vai vaihtuuko henkilö? Ja toimiiko tarkastaja yksin vai tiimissä?

eNSiN VASTAuS koskien tarkastajia. Luomutarkasta-jat tekevät tarkastukset tiloilla pääosin yksin. Sama tarkastaja saa käydä kullakin tilalla vain kaksi kertaa peräkkäin ja tämän jälkeen tarkastajaa on vaihdettava. Kun taukoa on pidetty, voi tarkastaja parin vuoden tau-on jälkeen taas tarkastaa saman tilan.

Luomukotieläintarkastuksessa tarkastetaan myös eläinten hyvinvointiin liittyviä asioita. osittain nämä voivat olla suoraan eläinsuojelulain määrittelemiä koh-tia, koskien vaikkapa vesipisteiden tai ruokintapaikko-jen riittävää määrää eläinsuojassa. Luomukotieläinten tuotantoehdoissa on paljon eläinten hyvinvointiin liittyviä kohtia, jotka tarkastetaan jokaisella tarkas-tuksella. Tällaisia kohtia ovat esimerkiksi: Täyttyvätkö kaikilla eläimillä niille asetetut tilavaatimukset sisä- ja ulkotiloissa, käytetäänkö eläinsuojassa riittävästi kui-vikkeita ja ovatko eläimet puhtaita, missä ja koska eri eläinryhmät ulkoilevat, saavatko vastasyntyneet tar-peeksi kauan maitoa, onko kanoilla tarpeeksi orsi- ja pesätilaa, jne. Tarkastaja kiinnittää huomiota myös terveydenhoitoon ja lääkkeiden käyttöön sekä eläinten lajityypilliseen ruokintaan.

Eläintuotannon asiantuntija Katarina Rehnström puh. 040 9362 150

Luomuliiton asiantuntijat vastaavat

Kysymyksiä

Luomuliiton puhelin- ja sähköposti-neuvonta ovat ilmaisia. Suuremmissa pohdinnoissa ohjataan eteenpäin. Katso lisää kysymyksiä ja vastauksia: www.luomuliitto.fi


@

Are

lla R

ahto

latiimissä mukana myös

Puutarhatuotannon asiantuntija Mikko Rahtola puh. 040 573 4791

hann

a Tu

omin

en

Voit soittaa tai lähettää kysymyksiä

osoitteeseen [email protected].

Niihin vastaavat Luomuliiton

asiantuntijat.


http://www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/neuvonta











Parin viikon odotuksen aikana nurmen pinta pehmenee ja kostuu multakatteen alla. Toinen ajokerta tehdään 5–6 cm syvyyteen leveillä 30 cm hanhenjaloilla, jolloin leikataan nur-men juuristo poikki. muokkaus toistetaan rikkakasvitilanteen mukaan 1–2 kertaa, minkä jälkeen pelto on useimmiten kyl-vökunnossa.

Kultivaattoreihin saa tätä nykyä pikavaihtokärkiä, jotka helpottavat sopivien kärkilappujen valintaa tarpeen mukaan. hintaluokka pikavaihtosovitteelle on noin 10–40 €/piikki.

Kasvi- ja maaperäasiantuntija Tuomas Mattila puh. 040 9331 694

KuLTiVAATToRiN PiiKiN maahakuisuus riippuu sen kärjen kulmasta. Periaatteessa hanhenjalkakultivaattorin kärjessä pitäisi olla pieni ”nokka”, joka vetää kärjen maahan. Sen jäl-keen siipiterien sopiva kulma (3–5 astetta) pitää piikin maassa. Laadukkaammissa kärjissä (esim. kanadalainen Bourgault) hanhenjalka on myös muotoiltu niin, että sen kärki pysyy te-rävänä kärkilapun kuluessa. Tylpäksi kulunut kärki ei uppoa maahan, vaikka hanhenjalka olisi muutoin käyttökelpoinen. Lisäksi joissain tapauksissa nurmen pinta on niin kova, että edes uudet terät eivät uppoa maahan.

ecodyn-kultivaattorien ja luomusuorakylvökoneiden val-mistaja suosittelee nurmien rikkomiseen kahta vaihetta. ensin nurmi rikotaan 15 cm kärkilapuilla noin 8 cm syvyyteen (25 cm piikkivälillä). Tällä saadaan pintaa rikki. Samalla pintaan saa-daan irtomaata haihtumissuojaksi ja aloitetaan kertyneiden kasvinjätteiden pintakompostointi.

Millä kultivaattorin saa uppoamaan maahan? Nurmen lopetus pikakesannolla olisi ilmeises-ti hyvä sekä maan rakenteen että rikkaruohojen torjunnan kannalta. Mutta millä kultivaatto-rin saa uppoamaan kovaan ja kuivaan nurmipintaan? Nyt hanhenjalat vain raapivat pintaa.


mar

kku

Lass

ila

Kultivaattorin kärjen keskeiset kulmat. Siiven kulma määrittää maahan uppoamisen, piikkikulma maassa pysymisen. (Lähde: pami.ca)

NOKKA KULMA

PIIKKIKULMA

KÄRJEN

VARSIKULMA

VARREN

KULMA

KÄRKIKULMA

PAKSUUS

NOSTE

PIIKIN LEVEYS












L uomumyymälä teki Tampereella alalle harvinai-sen pikajuoksun. Luomu- elintarvikeliike Runsaudensarvea pitävä Ansku Kinnunen sai viime syksynä kuulla kaupun-

gin toisella puolella tyhjäksi jääneestä lii-ketilasta. Syntyi Luomuherkkujen pop up & outlet, joka olisi auki vain vuoden loppuun.

– Tämä on ajankuvan mukaista. Muis-sa pop up -sesonkikaupoissa on myyty esimerkiksi vaatteita, ja me päätimme ko-keilla ruokaa.

Kinnusen ja hänen yrittäjäkumppa-ninsa Mari Kososen pyörittämän seson-kiliikkeen idea oli tarjota suosituinta ja toisaalta edullista luomuruokaa. Suklaan, pähkinöiden ja kuivahedelmien lisäksi kaupassa myytiin suomalaisten luomu-tukkujen poistoeriä.

– Tukku halusi esimerkiksi teetä nope-asti jakoon, kun pakkausten ulkonäkö ja tuotteiden viivakoodi oli vaihtumassa. Oli myös tuotteita, joiden päiväys loppuu pian, kertoo Kinnunen.

TeKSTi JA KuVA: PÄiVi mATTiLA

Tampereella kokeiltiinsesonkikauppaaKeskustan uusi luomuruokamyymälä toimi tarkoituksellisesti ainoastaan kolme kuukautta.

Mainosrahaa nolla euroaSesonkikauppa oli pystyssä parissa vii-kossa. Kinnusen mukaan haasteena oli mainostaminen.

Rahaa ei kannattanut käyttää, joten asi-akkaita tavoiteltiin Facebookin, julistei-den ja lentolehtisten avulla.

– Paikalla sijaitsi aiemminkin luomu-kauppa, joten saimme sen entisiä asiak-kaita. Liikkeessä oli isot ikkunat ja kadul-la ständi, mikä pysäytti ohikulkijoita.

Joulukuun ajaksi sesonkikauppa laajeni uuteen suuntaan. Paikalliset ympäristö- ja eläinjärjestöt pitivät liiketilan hanka-lasti hyödynnettävässä alakerrassa joulu-myyjäiset pientä vuokraa vastaan.

Tilaa nyt!

www.luomulehti.fi

Luomulehti maksaa

postimaksun

LUOMULEHTITunnus 500914433003 VASTAUSLÄHETYS

lehti

Tilaa Luomulehti. 6 nroa vuodessa. Tilaushinnat 66 € / 44 €

Lue luomun tarinat.

◁ Pop up -kaupassa palvellut mari Kosonen kertoo, että myymälöiden asiakkaille kerrottiin myös yrittäjien toisen kaupan olemassaolosta.

– Yhteistyöstä hyötyivät kaikki. Järjestöillä oli intres-si mainostaa myymälää mahdollisimman tehokkaasti omia tiedotuskanaviaan myöten, yrittäjä Mari Kosonen sanoo.

Mielenkiintoista mutta raskastaKinnunen toteaa, että kahden eri myymälän samanai-kainen pyörittäminen lisäsi yrittäjien työtaakkaa. Kum-pikin omistajista teki pitkää päivää, ja etenkin joulukuu oli sunnuntaiaukioloineen raskas.

Taloudellisesti sesonkikauppa ei tällä liikesijainnilla osoittautunut kultakaivokseksi.

Kinnunen on kuitenkin yhä kiinnostunut konseptista:– Ehkä voisin tehdä uusiksi, mutta yrittäjiä ei tule ajaa

piippuun.Jotain kokemuksesta seuraa mukana:– Luomutukkujen outlet-tuotteiden myyntiä on tar-

koitus jatkaa Runsaudensarvessa. Alehylly on ennenkin ollut suosittu, Kinnunen suunnittelee. ◀

Kirjoittaja on ympäristöasioihin erikoistunut toimittaja.


☐ Kestotilaus 60 € (sis. ALV 10 %)

☐ Yhden vuoden tilaus 66 € (sis. ALV 10 %)

☐ olen jäsen, kestotilaus 44 € (sis. ALV 10 %)

☐ opiskelijatilaus 30 € (sis. ALV 10 %)

Nimi:

osoite:

Puhelinnumero: Sähköposti:

Luomuliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää liiton omiin tilaus- ja suoramarkkinointitarkoituksiin. 1/2015

☐ Laita rasti niin lähetämme lisätietoa. Leppäkerttu-merkki 150 € / 3 vuotta + jäsenyys + Luomulehti 0 €.

☐ Näytenumero 1 kpl 0 €

☐ muu: Voit esimerkiksi pyytää tarjouksen monen kappaleentilauksesta yritykseesi tai tapahtumassa jaettavastaLuomulehdestä.

lehti

Pinssi 1 € kpl

t-paita 25 € kpl

Haluan liittyä luomuyhdistyksen jäseneksi Luomuyhdistyksien jäsenet ovat myös Luomuliiton jäseniä. hinnat vaihtelevat hieman yhdistyksittäin, mutta ovat suun-nilleen samat kuin Luomuliitolla.

☐ TuoTTAJAJÄSeN ☐ KuLuTTAJAJÄSeN ☐ KANNATuSJÄSeN

☐ eSVY ry (etelä-Suomi)☐ Kuhilas ry (Kymenlaakso)☐ Saimaan luomu ry (etelä-Karjala ja etelä-Savo)☐ Savo-Karjalan luomuyhdistys (Pohjois-Savo ja

Pohjois-Karjala)☐ Päijänteen luomu ry (Päijät-häme)☐ Lounais-Suomen Luonnonmukaisen viljelyn

yhdistys ry☐ Pirkanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry☐ Satakunnan luomutuottajat ry

☐ ekoviljelijät ry (etelä-Pohjanmaa)☐ Keski-Pohjanmaan Luonnonmukaisen viljelyn

yhdistys ry☐ Pohjois-Pohjanmaan Luonnonmukaisen viljelyn

yhdistys ry☐ Svenska Österbottens ekologiska förening☐ Kainuun Luomuyhdistys ry☐ Keski-Suomen luomuyhdistys ry

Haluan liittyä Luomuliiton suorajäseneksi☐ Tuottajajäsen 60 € ☐ Kannatusjäsen 100 € (yritys tai henkilö)

☐ Kuluttajajäsen 25 € ☐ Yhdistyksemme haluaa liittyä jäseneksi 140 €

LuomuLehTi 1/2015 631/2015

PÄÄToimiTTAJAPauli [email protected] 550 1850ToimiTuSSihTeeRielisa [email protected] 0400 534 003 ToimiTuSPL 145, 00101 helsinki iLmoiTuSmYYNTimaritta humala/Palmera ky [email protected] 709 9856

TiLAAJAPALVeLu arkisin klo 9–15 [email protected] 040 738 4448uLKoASueveliina Pakarinen [email protected] 515 6900JuLKAiSiJATLuomuliitto ryPAiNoesa Print oyiSSN 1455 0660 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

PuheeNJohTAJAPauli [email protected] 550 1850ToimiNNANJohTAJAelisa Niemielisa.niemi@ luomuliitto.fi 0400 534 003 ASiANTuNTiJAPALVeLuN YhTeYSheNKiLÖmentor-toimintaKs. s. 50AsiantuntijapalveluKs. s. 58

LuomuLehTi www.luomulehti.fi LuomuLiiTTo www.luomuliitto.fi

Yhdistyksistä

Luomuliitto vastasi vuoden alussa MMM:lle lau-suntopyyntöön valtioneuvoston luomukorva-usasetuksesta. Luomuliitto nostaa esiin mm. että korvauskelpoisen alan poistaminen luo-musitoumuksesta ei saisi Luomuliiton mieles-tä johtaa takaisinperintään, jos se johtuu vilje-

lijästä riippumattomista syistä.Luomuliitto pitää tärkeänä, että kaikki viljelty pelto-

ala olisi mahdollista saada luonnonmukaisen tuotannon korvauksen piiriin, eikä sitä olisi rajattu koskemaan vain ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston ase-tuksen tarkoittamaa peltoalaa. Tämä olisi tärkeää luo-mun kasvutavoitteen saavuttamiseksi ja tilusrakenteen parantamiseksi. ◀

Lausunnot: www.luomuliitto.fi/kategoria/tiedotteet

Luomuliittolausui luomukorvauksesta

mar

kku

Lass

ila

Eteläpohjalaisen luomuyhdistyksen ekovilje-lijöiden uutena puheenjohtajana on aloitta-nut Sini Hakomäki.

Etelä-Pohjanmaalla on vahvoja sekä luo-mukotieläin- että kasvintuotantotiloja, jo-ten molempien edunvalvonnan erityiskysy-

mykset kiinnostavat jäsenistöämme. Odotan aktiivista keskustelua, toteaa Hakomäki.

Hakomäki työskentelee osa-aikaisesti ProAgrial-la lammasneuvojana (haastattelu Luomulehdessä 5/2014). Agrologiopinnot Seinäjoella ovat puolivälis-sä. Oma satapäinen luomulammastila sijaitsee Ylista-rossa. ◀

Sini Hakomäkiekoviljelijöiden uusi puheenjohtaja

Ark

isto

/ Ki

rsi h

aapa

mat

ti

mar

kku

Lass

ila

BIO VAL VENOSTA OMENAT RAKKAUDELLA KASVATETUT LUOMUHEDELMÄT.

IT BIO 013 Tarkastettu: ABCERT srlTarkastusnumero: BZ-42880-B

Vain luonto tuntee kaikki laadun salaisuudet.Tällä tavoin kasvatetaan parhaat luomuomenat. Ne ovat terveellisiä, 100 % luonnonmukaisia ja Val Venostan 130:n luomutuottajan oikein viljelemiä. Kiitos heidän huolenpitonsa, omenamme kypsyvät hitaasti ja kunnioittaen EU:n, Biolandin ja Demeterin tiukkoja direktiivejä. Ja todellakin, omenamme voivat olla ylpeitä saamastaan EU:n arvostetusta ja halutusta PGI -todistuksesta. Bio Val Venosta omenat. Niin maukkaat. Kertovat kaiken maullaan.

Sinun tarvitsee vain lukea QR-koodi Bio Val Venosta -tarrasta puhelimellasitai tabletillasi ja pääset uudenaikaiselle ja interaktiiviselle matkalle tutustumaan luomuomeniemme laatuun ja laaksoomme.

VI.P Coop. Soc. Agricola, Reparto Bio, Zona Industriale 9, l-39021 Laces (BZ), Alto Adige Tel +39 0473/723327 Fax +39 0473/723460, www.vip.coop, [email protected]

luomulehti 1/2015

Documents