Sanna Jokinen, 2014

NUORTEN SYRJÄYTYMISEN KUSTANNUKSET SUOMALAISELLE

YHTEISKUNNALLE

Johdanto

• Koulutusjärjestelmän rakenteisiin ja resursseihin vaikuttavat vahvasti vallalla olevan koulutuspolitiikan ja yleisen yhteiskunnan ilmapiirin vaikutukset. Suomessa koulutusta on pidetty pitkään tasa-arvoisena ja sivistystason nousun on huomattu nostavan myös taloudellista tasoa.

• Koulutuksesta puhutaan sijoituksena joka palautuu takaisin opiskelijan siirtyessä työelämään, jos näin ei käy tappiot jäävät yhteiskunnan maksettavaksi. Koululla on myös tärkeä asema lasten ja nuorten hyvinvoinnissa ja syrjäytymisen ehkäisyssä sillä oppivelvollisuus vaatii jokaiselta yhdeksänvuotisen taipaleen.

Suomessa

• Syrjäytymiskeskustelua on Suomessa käyty jo 1980-luvulta lähtien. Keskusteluun on erityisesti vaikuttanut nuorten hyvinvointi ja syrjäytymisen kustannukset yhteiskunnalle.

• Keskeisinä kysymyksinä keskusteluissa on esiintynyt kysymykset nuorten integroitumisesta osaksi yhteisöä ja yhteisölliset elämäntavat. (Notkola et. al. 2013, 55)

• Myös taloudelliset vaikeudet ovat saaneet päättäjiä pohtimaan tuloksellisuuden maksimoimisesta.

• Kun resursseja on rajallinen määrä, ne on osattava kohdentaa mahdollisimman tuottavasti.

Määrittely

• Sosiaalinen syrjäytyminen (engl. social exclusion) tarkoittaa kasautunutta yhteiskunnallista huono-osaisuutta, joka koskee tyypillisesti koulutusta, työmarkkina-asemaa, elintasoa, terveyttä, sosiaalisia suhteita ja elinympäristöä. Syrjäytyminen voidaan nähdä hyvinvoinnin vastakohtana, sen puutostilana. Syrjäytyminen voi olla yksilöllistä, ryhmiä koskevaa tai tiettyä aluetta koskevaa. ()

• Tässä työssä käsitän syrjäytymisen koulutuksen kannalta haitallisena toimintana. Tällöin syrjäytyminen näkyy ennen kaikkeaan pitkäaikaisena ja uusiutuvana työttömyytenä sekä koulutuksesta putoamisella.

Määrittelyä…

• Nuorten syrjäytymisessä koskevissa tutkimuksissa keskeisenä esiintyy nuorten huono-osaisuus. Se voi ilmetä kasautumisena tai todennäköisyyksien vaikuttamisena eli syrjäytymisriskinä. Nuorista puhuttaessa ongelmallista on nuorten toiminnan ”epärationaalisuus”, joka voi heijastua etenkin tuotannollisen panoksen odottamattomuutena. Usein syrjäytymishuoli syntyy vasta kun käyttäytyminen alkaa poiketa normaalista kasvusta ja kehityksestä poikkeavaksi. (Notkola, et. al. 2013, 56)

• Yläikärajan määritteleminen eri tutkimuksissa vaikeaa ja päättymisen ikärajat usein vaihtelevat. Määrittelyissä on käytetty nuorten aikuisuuteen siirtymisen ja yhteiskuntaan kiinnittymisen määrittäjiä. Voidaan todeta että aikuisuutta määrittely on sosiaalisesti määrittynyttä ja maakohtaista. (Notkola, et. al. 2013, 57) Työssäni olen rajannut kenttää julkisten keskustelujen tavoin, joissa määritellään syrjäytyneeksi korkeintaan perusasteen suorittaneet työvoiman ja opiskelun ulkopuoliset nuoret. Tähän ryhmään sisällytetään työttömiä tai työvoiman ulkopuolisia 18–29-vuotiaita, toimenpidepohjaisia lukuja käyttäen tai tarkastellen erilaisten puutteiden kautta. (Notkola, et. al. 2013, 57–58)

Syrjäytymisen riskit ja syyt

Sanna Jokinen, 2014

Syrjäytymisen riskit ja syyt

• Kuten useat muut sosiaaliset vaikeudet myös syrjäytymistä voidaan lähestyä useasta näkökulmasta. Syrjäytyminen voi näkyä köyhyytenä, avuttomuutena ja poikkeavuutena. Näihin vaikuttavat osaltaan yhteisön vaatimukset yksilöltä, kuinka kannustetaan ja otetaan vastaan. Esimerkiksi köyhyyden esiintymistä on vaikea määritellä käytössä olevilla mittareilla. Avuttomuuden määrittelyssä Notkola, et. al. (2013) viittaavat Lämsän (2009) määritelmään, jossa avuttomuus syrjäytymisen ulottuvuutena on osa työ- ja toimintakyvyn ongelmien ja toimintavajeiden jatkumoa. Avuttomuus voi ilmetä fyysisinä, psyykkisinä ja sosiaalisina rajoituksina. (Notkola, et. al. 2013, 57)

• Arviot syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten määrästä vaihtelevat syrjäytymisen määritelmien ja mittareiden mukaan. Ongelmaksi Notkola, et. al. (2013) mainitsevat että tilastot eivät kuvaa kovin hyvin köyhyyttä ja huono-osaisuutta moniulotteisena ilmiönä. Lisäksi tilastojen kautta on vaikea huomioida tai ennustaa syrjäytymisen kasaantumista. Seuraavat luvut ovat Notkola, et. al. (2013) esille tuomia Moision (2012) katsaukseen ja yleisesti käytettäviä lukuja syrjäytyneistä tai syrjäytymisvaarassa olevista nuorista:

• 95 000 työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevaa (15–24 v.) nuorta vuonna 2005

• Yli 33 000 alle 25-vuotiasta työtöntä työnhakijaa tammikuussa 2012

• 4 000 virallisten rekisterien ulkopuolista nuorta vuonna 2005

• 10 000 alle 25-vuotiasta nuorta, jotka elävät toimeentulotuella ilman työttömyysturvaa tai muuta sosiaaliturvaa

• yli 78 500 lasta tai nuorta lastensuojelun rekisterissä, joista kodin ulkopuolelle sijoitettuja vuonna 2010 oli 17 000 (s.58)

Riskit ja syyt…

• Syrjäytymisen syitä etsiessä voidaan tukeutua työelämän, koulutuksen ja yhteiskunnalliseen muutokseen. Siihen on vaikuttanut teollisuusvaltaisesta palveluvaltaiseen tuotantomalliin, joka on tuottanut työttömyyden laajenemista. Työvoiman kysyntä on Notkola, et. al. (2013) mukaan siirtynyt koti psykososiaalista kyvykkyyttä vaativia tehtäviä. Tähän liittyy pelko ihmisten korvaaminen koneilla. Muutokset ovat aiheuttaneet yhteiskuntaan epävarmuutta ja turvattomuutta vakaista työurista. Epävakaa urakehitys puolestaan on yhteydessä heikentyneeseen terveyteen tai toimintakykyyn, joka puolestaan vaikuttaa fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin alentavasti. Nuorten kohdalla kysymykset työmarkkinoiden ja hyvinvointivaltion muutoksesta koskettavat heidän mahdollisuuksia siirtyä tavanomaisena pidettyyn aikuisuuteen. Koulutusjärjestelmän huomattava laajeneminen on Notkola, et. al. (2013) mukaan nostanut työmarkkinoille siirtymisen ikää kaikkialla Euroopassa. Se on myös vaikuttanut kokonaisvaltaisesti nuorten aikuisuuteen siirtymiseen perheiden perustamisajankohdan ja avioitumisen viivästymisellä. Muutos opiskelujen pitkittymisessä näkyy myös nuorten aikaisempien sukupolvia alempana työvoimaan kuulumisena ja myöhäisempänä työmarkkinoille kiinnittymisellä. (Notkola, et. al. 2013, 58–60)

•  Yhteenvetona voidaan todeta että nuorten syrjäytymiseen liittyy vahvasti hyvinvoinnin uhat. Syrjäytyminen kokemuksena on yleensä subjektiivinen. Tämä näkyy siten että henkilö voi kokea olevansa syrjäytynyt, kun taas toinen samassa tilanteessa oleva ei niin koe. Syrjäytymisen taustalla voi olla myös erilaisia oppimisvaikeuksia, heikkoa koulumenestystä epäonnistumisen pelkoa tai välttämiskäytöstä. Myös sosiaalinen tausta (perhe, talous, kannustus, kaveripiiri) ja epärealistiset hakutoiveet peruskoulun jälkeen vaikuttavat syrjäytymiseen sekä koulutuksessa etenemiseen. (Kärkkäinen 18.4.2011)

Katsaus nuorten syrjäytymisen lukuihin Suomessa• Vuonna 2010 syrjäytyneitä 15–29-vuotiaita nuoria oli arviolta 51300. Luku vastasi

viittä prosenttia kaikista samanikäisistä nuorista. Työttömiä työnhakijoita syrjäytyneistä oli 18 800 ja muita työvoiman ulkopuolisia 32 500. Syrjäytyneiksi luokiteltiin työvoiman ja opiskelun ulkopuolelle jääneet nuoret joilla ei ollut peruskoulun lisäksi muuta koulutusta. Kriittiseksi tilanteen arvioitiin olevan 32 500 nuoren kohdalla. Tämänlaisia nuoria varjostaa seuraamattomuus. He eivät ole rekisteröityneet työttömiksi työnhakijoiksi joka johtaa siihen, ettei heitä näy tilastoissa. Kukaan ei tarkkaan tiedä keitä he ovat ja mitä he tekevät. (Myrskylä 2010, 1) Toisaalta on myös olemassa ihmisiä jotka eivät halua hypätä yhteiskunnan tarjoamaan uraputkeen, vaan astuvat suosiolla sivuun. Heitä ei välttämättä kuvaa syrjäytyneisyys, vaan he ovat valtavirrasta erottautuneisuudesta huolimatta valintaansa tyytyväisiä. (Kärkkäinen 18.4.2011)

• Syrjäytyminen on erityisesti Suomessa yleinen nuorten miesten ongelma. Tästä kertoo erityisesti tulokset vuodelta 2010 jolloin kaksi kolmasosaa syrjäytyneistä nuorista oli miehiä. Huomattavassa asemassa näissä luvuissa ovat vieraskieliset ja perusasteen koulutuksen varassa olevat miehet. Kaikkiaan lähes neljännes syrjäytyneistä oli maahanmuuttajataustaisia. Luvuista huolimatta syrjäytyminen näyttäisi olevan laskussa. Myrskylän mielestä tilanne on kuitenkin huolestuttava. Vaarana voidaan katsoa olevan syrjäytyneiden hiljainen kasautuminen. Perhetausta ja asumismuodot vaikuttavat syrjäytymiseen ja heikko-osaisuuden voidaan katsoa periytyväksi. (Myrskylä 2010, 3-7; Karppinen et. al. 159-160)

Katsaus nuorten syrjäytymisen lukuihin Suomessa• Leinonen tarkasteli lukuvuosien 2004–2009 koulutuksensa

keskeyttäneitä. Hän jakoi peruskoulun keskeyttäneet kokonaan laiminlyöneisiin ja ilman päättötodistusta eronneisiin. Peruskoulun keskeyttäneiden määrät ovat pysyneet suhteellisen tasaisina koko 2000-luvun ajan. Potentiaalisien syrjäytyneiden määrä kuitenkin muodostuu toisen asteen opinnot keskeyttäneet nuoret. Peruskoulun keskeyttäneiden luvut vaihtelevat 40–220 henkilön välillä, mutta lukiossa 3,9–4,2 %, ja ammattiopinnoissa sekä ammattikorkeakouluissa luvut vaihtelevat 8,5–10,5 % välillä. Luvuista ei ole kuitenkaan eroteltu positiivisia ja negatiivisia keskeytyksiä toisistaan. Huomattavaa on että tutkimuksien mukaan 25-vuotiasita perusasteen jälkeen tutkinnoista jättäytynyt näyttäisi 90-prosenttia jäävän vaille jatkokoulutusta. Voidaan siis todeta että opiskelujen siirtäminen nuorena vanhemmalle iälle laskee todennäköisyyttä todella aloittaa opiskelut. Samalla on myös todennäköistä että heidän toimeentulonsa tulevat muodostumaan lyhyemmistä työsuhteista, työkorvauksista ja sosiaalisista tulonsiirroista (Leinonen 2012, 5)

NUORTEN SYJÄYTYMISEN KUSTANNUKSET JA NIIDEN MINIMOINTI

• Syrjäytyminen on esiintynyt jo pitkään eri muodoissa tieteellisissä tutkimuksissa, mutta vasta viime vuosikymmeninä yksityiset ja tuottavat koulut ovat nostaneet päätään eri puolilla maailmaa. Suomessa koulua on pidetty yleisesti ilmaisena, tasa-arvoisena ja kaikille avoimena paikkana. Kiristynyt kilpailu ja tuottavuus ovat kuitenkin saaneet suomalaiset laskemaan rahojaan. Eri medioista voi lukea kuinka paljon rahaa menee mihinkin, mutta mikä on todellisuus? Seuraavissa luvuissa käsittelen kustannuksia ja niiden minimointia. Luvut perustuvat viime vuosina tehtyihin tutkimuksiin ja niistä heränneisiin ajatuksiin.

Nuorten syrjäytymisen kustannukset• Kärkkäinen kirjoittaa 18.4.2011 Taloussanomissa: ”Nuori putoaa putkesta - lasku 1,2

miljoonaa”. Opetusministeriön laskelmien mukaan jokainen syrjäytynyt nuori tulee maksamaan yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa. Mutta mistä kustannukset muodostuvat?

• Kustannuksien muodostamisen havainnointiin Leinonen käyttää apuna aikajanaa. Aikajana alkaa kun nuori keskeyttää koulutuksen ilman että jatkaa opiskelemaan muualla tai aloittaa työt. Hän perustelee aloitusta sillä että opiskeluun liittyvien kustannusten voidaan ajatella olevan yhteiskunnan tekemä investointi tulevaisuuteen. Näin ollen ajatellaan että koulutuskustannukset eri osa-alueineen ovat investointi jotka maksavat ajan myötä itsensä takaisin ja tuottavat tulevaisuudessa tuloja koko yhteiskunnalle. Koulutuksen keskeyttäminen ja nuoren siirtyminen koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle tarkoittaa hukkainvestointia ja tuloksellisuuden sijaan tuottamattomia yhteiskunnallisia kustannuksia. (Leinonen 2012, 1)

• Tuottamattomuuden lisäksi työttömät tulevat maksamaan yhteiskunnalle eri tukimuotojen kautta. Toimeentulotuen tulisi olla viimesijainen tuki, mutta siitä usein muodostuu nuoren pääasiallinen toimeentulo ja useissa tapauksissa se täydentää muita sosiaalisia tukimuotoja. Leinonen kuvaa yhteiskunnallisia kustannuksia kolmen käsitteen kautta: Bruttokustannus (ei huomioida yhteiskunnalle palautuvia eriä), nettokustannus 1 (huomioitu työmarkkinatuesta perittävä veron osuus) ja nettokustannus 2 (huomioitu kulutuksesta aiheutuva verojen muodostama palautuva osuus). Näitä hän perustelee yhteiskunnan rahamäärällä, verojen osuudella ja rahan kulutuksella sekä yhteiskunnan verottavuudella. (Leinonen 2012, 6)

Kustannukset…

• Vuosikustannuksia laskettaessa oletettiin tietyt ehdot: henkilö on keskeyttänyt opintonsa, ilmoittautunut työttömäksi, asuu omassa asunnossaan ja saa satunnaisesti toimeentulotukea. Kustannuksissa ei huomioida esimerkiksi mielenterveys- tai muita terveydenhuollon palveluja. Vuoden 2010 laskelmien mukaan yhden henkilön kustannukset liikkuivat vuodessa 7200–9700 € välillä. 30 % ajasta toimeentulotukea saaneiden kustannukset liikkuivat puolestaan 8000–10700 € välillä. Kustannuksissa ei ole huomioitu mahdollisia syrjäytymisen aiheuttamia muita yhteiskunnallisia kustannuksia. Perusasteen suorittaneita työttömiä on arvioitu olevan noin 40 000. Seuraava taulukko (Leinonen 2012, 7) kuvaa työmarkkinatuen ja asumistuen yhteiskunnan kustannuksia näiden henkilöiden kohdalta:

• Kuntoutujien kokonaiskustannuksia on hyvin vaikea määritellä, sillä ne ovat yleensä hyvin yksilöllisiä ja niissä saattaa olla useita muuttujia. Bruttokustannukset valmentautujille vuonna 2010 oli arvioitu 1237 € kuukaudessa, mutta siinä ei ole huomioitu yksityissektorille myytyjen palvelujen yhteiskunnan kustannusta vähentävää vaikutusta. Kuuden kuukauden valmennusjakson perusteella esimerkkikuntoutuksen kustannukset nousevat noin 7400 €, johon lisätään vielä perustoimeentulon kustannukset samalta ajanjaksolta. Nuoren kuntoutus voi tapahtua esimerkiksi työpajalla tai muussa aktiivitoiminnassa. (Leinonen 2012, 8-9)

Tappioiden minimoiminen

• Vuonna 2013 eduskunnan tarkastusvaliokunnan toimeksiannosta tehtiin tutkimus, jossa selvitettiin millä edellytyksillä voidaan parantaa syrjäytymisen ehkäisytoimien vaikuttavuutta, tuloksellisuutta ja kustannustehokkuutta. Tutkimus osoitti että nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä on tuloksellisia ja toimivia malleja ja palveluita. Syrjäytyminen on kuitenkin moniulotteinen ilmiö jonka vuoksi vain yksi palvelu ei riitä, vaan palveluja tarvitaan monitasoisesti. Ongelmana nähtiin julkisen sektorin palvelujen koordinoimattomuus. Tämä tarkoittaa nuoren itsenäisen työn kasautumista ja useilla luukuilla juoksemista omatoimisesti. Tällöin kynnys saattaa nousta liian korkeaksi tai sopivaa palvelua ei näytä löytyvän. Notkola, et al. (2013, 8) korostavat seuraavaa: ”Syrjäytymisen ehkäisyn kannalta pääpaino palvelujen kehittämisessä pitäisi olla julkisissa peruspalveluissa, joiden avulla voidaan ennalta ehkäisevästi tukea lapsia, nuoria ja heidän perheitään.” Tämän myötä peruspalveluja tulisi yhä kehittää pyrkien vähentää kalliiden erikoispalvelujen käyttämistä taloudelliselta kannalta katsottuna. Näitä tulisi keskittää erityisesti nuorten kriittisiin elämän nivelvaiheisiin. (Notkola, et. al. 2013, 8)

Minimointi…

• Notkola, et. al. (2013, 9) Tutkimuksen taloustieteellisten laskelmien mukaan nuorten syrjäytymistä ennaltaehkäiseviin palveluihin käytetään vuosittain noin 230 miljoonaa euroa. Summaa on verrattavissa toimeentulotukeen käytettävään määrään (noin 230 miljoonaa euroa). Huomattavaa on että tutkimuksen laskelmassa huomioitiin myös lastensuojelusta vain myös täysi-ikäisille tarkoitettu jälkihoito. Todistetusti varhaisella puuttumisella peruspalveluissa voidaan säästää kustannuksia. Avohoidon ja kriisiytyneen huostaanoton tilanteiden kustannuserot ovat huomattavat. Avohoitoon riittää arvioiltaan 5500 €, kun kriisiytynyt huostaanotto voi maksaa vuoden sijoituksen jälkeen jo 110000 €. (Notkola, et. al. 2013, 9)

• Nykyinen palvelujen tuloksellisuus- ja vaikuttavuustiedot keskittyvät pääosin yksittäisiin palvelukäytäntöihin ja palveluihin kun puolestaan palvelukokonaisuuksista ei ole juurikaan saatavilla käyttökelpoista arviointitietoa. Tilannetta vaikeuttaa tiedontuotannon ja tilastoinnin epäyhteneväisyys, jonka vuoksi tutkimuksen tuloksista ei voida vetää suoria johtopäätelmiä. Resurssien lisäämisen nykyisiin syrjäytymistä ehkäiseviin palveluihin voitaisiin varmuudella vähentää toimeentulotuen ja työttömyysturvan menoja. Toinen ongelma on että samanaikaisesti tuotettavien palvelujen vaikuttavuuden arviointia vaikeuttaa että eri rekistereissä olevan tiedon yhdistäminen on hyvin hankalaa. Eri sektoreissa tuotetut lasten ja nuorten palveluihin liittyvä pitkäaikainen seurantatieto on puutteellista ja epäyhtenäistä eikä se nykyisellään tarjoa riittävän käyttökelpoista tietoa asiakastyön kehittämisen ja päätöksen teon tueksi. Näiden havaintojen vuoksi on laadittu tutkimuksen kehittämissuositukset. (Notkola, et. al. 2013, 9)

Minimointi…

• Eri tutkimustiedot osoittavat että parhaimpaan tulokseen päästään suunnitelmallisten ja tavoitteellisten integroitujen palvelukokonaisuuksien avulla, eikä nuorille satunnaisesti tarjottavien yksittäisten palvelujen kautta, jotka harvoin johtavat irti syrjäytymiskierteestä. Myöskään pelkkä toimeentulotuki tai muu taloudellinen etuus ei ole tuloksellista toimintaa. Nuorelle tulee tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden lisäämiseksi taloudellisten etuuksien ohella tarjota henkilökohtaista tukea ja ohjausta. Ytimenä on yhden ”matalan kynnyksen nuorten yhteispalvelupisteen” tarjoaminen, josta nuori ohjattaisiin yhdellä kerralla hänen tarvitsemiinsa palveluihin sekä tarjottaisiin kokonaisvaltaista huolehtimista eri sektoreiden osalta. (Notkola, et. al. 2013, 9-10)

• Ensisijaiseksi ehkäisyn keinoksi Myrskylä (2010) ehdottaa nuoren nostoa takaisin työmarkkinoille koulutuksen kautta. Huomattava osa ulkopuolisiksi tai työttömiksi päätyneistä nuorista ei myöhemminkään suorita perusastetta korkeampaa tutkintoa. Pidempi aika vähentää todennäköisyyttä. Huomattavaa on että lähes neljännes syrjäytyneistä nuorista on maahanmuuttajataustaisia. Syrjäytymisen kerrotaan kuitenkin lisääntyneen viime vuosina vain vähän. Vaihtelua 1990-luvun alusta on ollut yhdeksästä prosentista viiteen. Myrskylä huomauttaa että vaikka luku on pysynyt suhteellisen tasaisena, eivät syrjäytyneet ole vuodesta toiseen samoja henkilöitä. Suomessa viiden vuoden kuluessa syrjäytyneistä 60 % siirtyy töihin tai opiskelemaan. (Myrskylä 2010, 1)

• Voidaanko menetettyjä rahoja kuitenkaan saada takaisin? Takaisin maksun pitäisi alkaa heti kun nuori työllistyy. Elinkeinoelämän keskusliiton koulutusjohtaja Markku Koponen muistuttaa että syrjäytyminen tulee kalliiksi, mutta tilanteessa täytyy muistaa myös työvoiman saatavuusnäkökulma. Hän muistuttaa vanhan ikäluokan siirtymisestä eläkkeelle joka tarkoittaa nuorille lisää työpaikkoja. Koponen ehdottaakin että kunnat alkaisivat osoittaa koulutus- tai työpaikan perusopetuksen päättäville nuorilla ja koulutuksen keskeyttäneille ja muille työttömille työnhakijoille paikan osoittaisi työ- ja elinkeinotoimisto. Pidennetty työura tarkoittaisi eläkeiän nostamisen ohella myös nuorten nopeaa valmistumista ja siirtymistä työelämään, joka vaatii elinkeinoelämältä koulujärjestelmän muutosta. Koposen mukaan käytännössä tämä tarkoittaisi opiskelijavalintojen kehittämistä, välivuosien vähentämistä ja tehokasta opintojen suoritusta loppuun. Tätä edistettäisiin opintotukijärjestelmään puuttumisella ja opintomaksuilla. Tästä hyvänä esimerkkinä hän näkee suuremmat opintolainat ja verohelpotukset, jotta vähävaraisemmatkin selviäisivät opiskeluista. (Kärkkäinen, 18.4.2011)

Pohdinta

Sanna Jokinen, 2014

Pohdinta

• Nuorten syrjäytymisestä keskusteleminen on tärkeää niin yhteiskunnan kuin yksilön tasolla. Resursseja ja kohdentamisissa usein kuitenkin törmää tuottavuuden ja hyvinvoinnin keskinäiseen kiistaan. Miten voidaan tehdä yksilöllinen mutta tuottava yksilö? Kannattaako rahaa sijoittaa jos siitä ei saa varmaa voittoa? Nuorten pitkä syrjäytyminen on kallista yhteiskunnalle, joten yhden uuden organisaation luominen juuri nuorten neuvontaan olisi kannattava sijoitus Suomelle.

• Nykyisessä Suomen mallissa peruskoulu ja muu koulutus katsotaan investoinniksi, joka maksaa itsensä takaisin lapsen kasvamalla yhteiskunnan tulokselliseksi jäseneksi aikuisuudessa. Tämän vuoksi, kuten aiemmin on tullut jo ilmi, on tärkeää taata jokaiselle tasavertaiset mahdollisuudet koulutukseen. Toisaalta yhteiskunnan tulee myös luoda tasaisesti valmistuneita nuoria työntekijöitä tarvitseviin ammatteihin. Tämä mielestäni paineita koulutuksen saralle siten että toisen asteen koulutukseen pääsyä ei voida avata kaikille avoimeksi vaan sitä tulee säädellä esimerkiksi pääsykokein ja kiintiöin. Tämä puolestaan luo tilanteita, joissa yksilöksi kasvatettu ei voi toteuttaa itseään haluamallaan tavallaan, joka voi johtaa siihen että hän syrjäytyy. Yksi ratkaisu tilanteeseen voisi olla maksulliset yksityiset koulut jotka pystyisivät vastaamaan tähän tarpeeseen tai stipendit.

 

• Yhä enemmän kilpailua arvostavassa maailmassa nuorisotutkimuksen professori Helena Helveä korostaa inhimillistä puolta, elämänkulun merkitystä jota ei voi laskea rahassa. (Kärkkäinen, 18.4.2011) Tästä herää kysymys miten käy nuorten jotka eivät tahdo kilpailla?

LÄHTEET 

Karppinen, K., Keltikangas-Järvinen, L., Savioja, H. 2007. Koulu, syrjäytyminen ja sosiaalinen pääoma – Löytyykö huono-osaisuuden syy koulusta vai oppilaasta?

Sitran raportteja 75 http://www.sitra.fi/julkaisut/raportti75.pdf?download=Lataa+pdf 

Kärkkäinen. 18.4.2011. Nuori putoaa putkesta - lasku 1,2 miljoonaa. Taloussanomat. http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2011/04/18/nuori-putoaa-putkesta-lasku-12-miljoonaa/20115003/139

 

Leinonen, T. 2012 Nuorten koulutuksen keskeyttäminen ja sen hinta. http://www.sosiaalikehitys.com/uploads/Nuorten_syrjaytymisen_kustannukset.pdf

 Myrskylä, P. 2012 Hukassa – Keitä ovat syrjäytyneet nuoret? Eva-analyysi No 19

1.2.2012. http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2012/02/Syrjaytyminen.pdf 

Notkola,V., Pitkänen, S., Tuusa, M., Ala-Kauhaluoma, M., Harkko, J., Korkeamäki, J., Lehikoinen, T., Lehtoranta, P., Puumalainen, J. 2013. Nuorten syrjäytyminen - Tietoa,

toimintaa ja tuloksia? Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2013 http://web.eduskunta.fi/dman/Document.phx?documentId=jz32213140909180