pakolainen-lehti 4/2014

Hin

ta 5.

50 €.

Jul

kais

ija S

uom

en P

akol

aisa

pu ry

.

PAKOLAINEN#4 / 2014 Jäähyväiset Thaimaalle / Mr. Maahanmuuttaja Aadan Ibrahim

2 Pakolainen #4 / 2014

duskunta tilaa vaalikausittain maahanmuuttopoliit-tisen selonteon sisäministeriöltä. Eduskunnan lähtö-kohta selonteolle on arvioida »muodostavatko Suo-men säännökset, käytännöt tai taloudelliset etuudet

vetovoimatekijöitä turvapaikan hakemiselle tai humani-taariselle maahanmuutolle.»

Sisäministeriö teki työtä käskettyä ja on nyt lähettämäs-sä eduskuntaan viisikymmentä sivua analyysia siitä, mi-ten Suomi on onnistunut tavoitteessaan olla houkuttele-matta tänne ketään.

Aihe puhuttaa myös EU:ssa laajemmin, sillä pakolais-ten määrän kasvun myötä myös turvapaikanhakijoiden määrä on lisääntynyt. Sisäministeriön valtiosihteeri Mar-jo Anttoora kertoi marraskuun alussa Tampereella kor-kean tason EU-kokouksessa kylmän näkemyksensä turva-paikanhakijoiden niin sanottuun taakanjakoon: Suomi ei voi auttaa Etelä-Euroopan ylikuormittuneita turvapaikka-järjestelmiä vastaanottamalla lisää turvapaikanhakijoita, »sillä emme halua viestittää, että tänne olisi helppo tulla».

Päättäjät ovat jo ryhtyneet toimiin väitettyjen vetovoi-matekijöiden karsimiseksi. Pakolaisten perheenyhdis-tämisestä on tehty käytännössä mahdotonta jo edellisen hallituskauden aikana. Nyt eduskunta käsittelee vapaaeh-toisen paluun lakiesitystä. Esityksessä halutaan sinänsä kannatettavan vapaaehtoisen paluun vakiinnuttamisen li-säksi lakkauttaa tilapäinen oleskeluoikeus henkilöiltä, jot-ka eivät voi palata kielteisen turvapaikkapäätöksen saatu-aan kotimaihinsa. Nämä henkilöt halutaan pakottaa palaa-maan vapaaehtoisesti, ja jos he eivät siihen suostu, heidät pakotetaan paperittomuuteen, pois vastaanottokeskuksis-ta ilman minkäänlaista oleskelulupaa.

Suomalaispäättäjien into vetovoimatekijöiden karsimi-seen on hämmästyttävä – erityisesti kun katsoo tilastoja. Suomeen saapuu vuosittain noin 3000 turvapaikanhaki-jaa, Ruotsiin odotetaan tänä vuonna 80 000 hakijaa. Suomi ei ole koko kansainvälisen suojelun historiassaan 1970-lu-vulta vastaanottanut yhtä montaa henkilöä kuin Ruotsi pelkästään tänä vuonna.

Väestön ikääntyminen ja huoltosuhteen heikkenemi-nen ovat koko EU:n yhteisiä ongelmia. Seuraavien 20 vuo-den aikana 25 miljoonaa työntekijää jättää työmarkkinat

EU:ssa. Siirtolaisia tarvitaan kattamaan tämä vaje, mutta samaan aikaan pyrimme kaikin voimin estämään 400 000 turvapaikanhakijan pääsyn unionin alueelle. Sen sijaan yritämme houkutella tänne työntekijöitä, jotka eivät tän-ne halua.

Suomikaan ei innosta työn perässä muuttavia. Maahan-muuttopoliittisessa selonteossa kirjoitetaan: »[Työ]lu-pia haetaan kansainvälisesti katsoen suhteellisen vähän. Merkittävänä syynä on Suomen työmarkkinoiden vähäi-nen vetovoima.» Valtiosihteerin viesti on siis mennyt pe-rille. Ulkomaalaiset, pysykää poissa.

Mr. Maahanmuuttaja Aadan Ibrahim on edelliseen pei-lattuna juuri sellainen henkilö, jolta halutaan sulkea pää-sy Suomeen: pakolaistaustainen, ilman vanhempiaan tul-lut lapsi, joka on vieläpä yrittänyt saada perheensä Suo-meen. Lukekaa hänen tarinansa sivulta 10 alkaen. Oliko virhe vastaanottaa Aadan?

PÄÄKIRJOITUS

YKSI KÄSI HOUKUTTELEE, TOINEN TYÖNTÄÄ POIS

SUOMALAISPÄÄTTÄJIEN INTO VETOVOIMATEKIJÖIDEN KARSIMISEEN ON

HÄMMÄSTYTTÄVÄ – ERITYISESTI KUN KATSOO TILASTOJA. SUOMI EI OLE KOKO

KANSAINVÄLISEN SUOJELUN HISTORIASSAAN 1970-LUVULTA VASTAANOTTANUT

YHTÄ MONTAA HENKILÖÄ KUIN RUOTSI PELKÄSTÄÄN TÄNÄ VUONNA.

KAISA VÄKIPARTAPäätoimittaja

3Pakolainen #4 / 2014

081016

RUOTSIN JYTKY

MR. MAAHANMUUTTAJA

THAIMAASTA MYANMARIIN

Ruotsidemokraattien menestys ei vaikuta maan pakolaispolitiikkaan.

Somalialaistaustainen Aadan Ibrahim odottaa jälleen perheenyhdistämistä.

Pakolaisavun kuusivuotinen urakka Thaimaan pakolaisleireillä tulee päätökseen.

SISÄLLYS

PAKO

LAIN

EN Pakolainen ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Vuosikerran vapaaehtoinen kannatusmaksu on 22 euroa. Lehden saa myös liittymällä jäseneksi, vuosimaksu 25 euroa. julkaisija Suomen Pakolaisapu ry vastaava päätoimittaja Maija Perho päätoimittaja Kaisa Väkiparta toimituspäällikkö: Anna-Reetta Korhonen toimitus: Jenni Hamara, Carolina Runeberg yhteystiedot Kaikukatu 3, 00530 Helsinki, puh 09 - 6962 640, [email protected] tilaukset [email protected], www.pakolaisapu.fi paino Forssan Kirjapaino Oy, ISSN 0359-6435 ulkoasu Anna Kalso kannen kuva Meeri Koutaniemi kuvassa Pakolaisavun työ Thaimaassa päättyy. seuraava numero ilmestyy maaliskuussa 2015. lahjoitustilinumerot Nordea 215318-22229 I Sampo 800013-223667 I OKO 578007-59875. Pakolainen on Kultti ry:n jäsenlehti. Lehteä on tuettu ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin.

Mirva Helenius

Uudelleenrakennusta tulipalon jälkeen. s. 16

Aadan Ibrahim on Mr. Maahanmuuttaja vuosimallia 2014. s. 10.

Sierraleonelainen Marie Yarjah menestyi opinnoissaan ja sai palkinnoksi ajokortin. 07 AUTOMEKAANIKKO USKOO TULEVAISUUTEEN

Pakolaisapu kumppaneineen osoitti mieltä ulkomaalaislain heikennyksiä vastaan. 04 ULKOMAALAISLAKI AJAA PAPERITTOMUUTEEN

Monikulttuurisia konflikteja ei ole olemassa, väittää Pakolaisavun Miriam Attias.

Nakivalen pakolaisleirillä tanssittiin Kalevalan ja kongolaismusiikin tahtiin.

20

13NAAPURUUSSOPU LÖYTYY KESKUSTELEMALLA

SUOMALAISNUORET PAKOLAISLEIRILLÄ UGANDASSA

The

Bord

er C

onso

rtium


JYRKKÄ EI ULKOMAALAIS-LAIN HEIKENNYKSILLE

teksti & kuva carolina runeberg

irpaisevan kylmänä lokakuun päivänä yli sata ihmistä kokoontui Eduskun-tatalolle osoittamaan mieltä ulkomaa-

laisten oikeuksien puolesta. Pakolaisavun ja Vapaa liikkuvuus -verkoston järjestä-mässä mielenilmauksessa vastustettiin hallituksen la kiesityksiä, jotka muodostai-sivat Suomeen uuden paperittomien ryh-män ja mahdollistaisivat lasten säilöönoton hallitusohjelman lupausten vastaisesti.

Eduskun nan käsittelyssä olevan vapaaeh-toisen paluun lakiesitys poistaisi oikeuden tilapäiseen oleskeluun ihmisiltä, jotka ovat saaneet kieltei sen turvapaikkapäätöksen, mutta eivät voi palata. Sisäministeri Päivi Räsäsen mielestä nykyinen laki toimii veto-tekijänä turvapaikanhaulle, mutta näyttöä Suomen vetovoimaisuudesta ei ole. Lakiesi-tyksen toteutuessa turvapaikanhakijat aje-taan paperittomiksi vailla perus oikeuksia,

elleivät he suostu pakolliseen »vapaaehtoi-seen» paluuseen.

Mielenosoituksessa järjestäjien lisäk-si lakiesityksiä kritisoivia puheita piti-vät kansanedustajat An na Kontula (vas.), Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.), Elisabeth Nauclér (r.), viestintäsihteeri Nasima Raz-myar (sd.) sekä Ala Saeed Irakin naisten yhdistyksestä.

Seikkailu ja hyväntekeväisyys samassa paketissa

ikä yhdistää eri puolilla Suomea asuvaa juristia, opettaja-kätilöä, projektipäällikköä, yrittäjää, tra-

denomia ja it-tukihenkilöä?He kaikki ovat lähdössä helmikuussa

2015 Ugandaan tutustumaan Pakolais-avun työhön. Reissu toteutuu Kapua-ohjelman kautta. Kapua kerää varoja kehitysmaiden auttamiseksi kiipeämäl-lä maailman vuorille. Nykyään kiipe-äminen on mahdollista jättää väliin ja haastaa itsensä muilla keinoin, kuten varainkeruulla.

»Olin 80-luvun alussa Suomen Pu-naisen Ristin hommissa Ugandassa ja siitä jäi tietynlainen kaipaus. Halusin nähdä, mihin suuntaan maa on kehitty-nyt. Pakolaisasutusalueella toiveissani on päästä perehtymään paikalliseen äi-tiyshuoltoon ja Pakolaisavun aikuiskas-vatustyöhön», kertoo aiemmin kätilö-nä toiminut ja lehtorin virasta hiljattain eläköitynyt Sisko Korrensalo.

Kapualaiset keräävät ennen matkaa varoja Pakolaisavun hankkeisiin. Hei-tä voi tukea Oma Kapuan sivuilla: www.kapua.fi/oma/uganda

Mielenosoittajat eivät halua siirtolaisia kadulle eivätkä lapsia vankilaan.

teksti jenni hamara

Kapualaiset Anna Azcuy (vas.), Merja Nummi, Sisko Korrensalo ja Kati Moilanen tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa.

LAKIESITYKSEN TOTEUTUESSA TURVAPAIKANHAKIJAT AJETAAN PAPERITTOMIKSI VAILLA PERUS-OIKEUKSIA, ELLEIVÄT HE SUOSTU

PAKOLLISEEN »VAPAAEHTOISEEN» PALUUSEEN.


akolaisapu on elokuusta alkaen le-vittänyt ebolatietoutta Liberiassa samoilla osallistavilla menetelmil-

lä, joita järjestö käytti ennen epidemiaa aikuiskoulutustyössään. Syksyn aika-na on tavoitettu 180 maaseutuyhteisöä, joissa asuu noin 50 000 ihmistä. Kylissä on osattu eristää alueelle saapuneet sai-rastuneet ja ottaa yhteyttä terveysviran-omaisiin. Nyt toiminta laajenee Monro-vian pohjoispuolelle 120 yhteisöön.

Sierra Leonessa radio on ollut merkit-tävin tiedotuskanava. Eristetyistä kylis-tä on voinut soittaa paikalliskielisiin oh-jelmiin ja keskustella aiheesta.

Myös Sierra Leonessa on aloitettu va-listustyö Liberian malliin. Aluksi pyri-tään tavoittamaan 450 kylän asukkaat. Lisäksi Pakolaisapu uudistaa nuorten ammattikoulutushankettaan ja avaa uu-den terveydenhoitoalan opintolinjan.

Tue Pakolaisavun ebolatyötä osoitteessa www.pakolaisapu.fi/ebola

Ebolatiedotus laajenee Sierra Leonessa

Pakolaisuuden kasvu kysyy vastuunkantoa

Joha

nna

Rojo

la

Ebolavalistusta tekevien fasilitaattorien koulutukset alkavat käsien pesulla.

RADIO ON OLLUT MERKITTÄVÄ TIEDOTUSKANAVA.

nnu Lehtinen, 43, aloitti marraskuun alussa Suomen Pakolaisavun toimin-nanjohtajana. Lehtisen mukaan huma-

nitaariset kriisit kysyvät Suomen ja Pako-laisavun panosta yhteiseen vastuunkantoon.

»Pakolaisuus maailmassa on lisääntynyt ja lähes 90 prosenttia pakolaisista elää ke-hitysmaissa. Miten Suomi on mukana var-mistamassa, että turvaa tarvitsevat ihmiset myös saavat sen?» Lehtinen kysyy.

Lehtinen uskoo tulevien eduskuntavaa-lien vaikuttavan merkittävästi pakolaispo-litiikan suuntaan.

»Haluan olla omalla panoksellani vahvasti vaikuttamassa siihen, että Suomeen eri syis-tä saapuvilla ihmisillä on mahdollisuus olla tämän yhteiskunnan tasavertaisia jäseniä», Annu Lehtinen toteaa. Hän siirtyi Pakolais-apuun Lääkärien sosiaalinen vastuu ry:stä.

James Grear

NÄIN PUUTUT RASISMIIN: NIMEÄ JA VAADI LOPETTAMAAN


urvapaikanhakijoiden määrän kasvu näkyy tänä vuonna myös Suomeen tule-vien alaikäisten turvapaikanhakijoiden

lisääntymisenä. Ilman perhettä on syksyyn mennessä tullut arviolta jo lähes 200 nuor-ta pääasiassa Afganistanista ja Somaliasta sekä Syyriasta ja Ukrainasta.

Turvapaikkaa hakeville lapsille vertais-tukea järjestävän Tukiverkko-hankkeen johtaja Minna Lähteenmäen mukaan toi-minta on tavoittanut paljon odotettua enemmän lapsia ja nuoria.

Espoon ryhmäkodissa asuvat nuoret ovat 15–17-vuotiaita. Tukiverkko järjestää heille viikoittaisia tapaamisia, kuukausit-taisia retkiä sekä muuta ohjelmaa kuten ruoanlaittoa ja urheilua. Nuorten omaa äi-dinkieltä puhuvat vertaisohjaajat antavat tärkeää tukea epävarmojen tulevaisuuden-näkymien kanssa eläville nuorille. Kesän aikana järjestettiin muun muassa paljon

TURVAPAIKKAA HAKEVIEN LASTEN TUKENA

retkiä ja kolmen päivän leiri. Tänä syksynä ryhmissä on harrastettu luovia tukimene-telmiä, kuten sadutusta ja taidetyöpajoja.

Suomen Pakolaisapu kiittää lämpimäs-ti kaikkia lahjoittajia, jotka ovat viimeisen vuoden aikana mahdollistaneet vertaistu-kitoiminnan. Erityisesti kiitämme Micro-softia, jonka kanssa viime keväänä alkanut monipuolinen ja nuorten arkea piristänyt yhteistyö jatkuu.

teksti carolina runeberg kuva juke luoma

Elokuussa 2012 alkanutta ja ensi vuoden keväänä päättyvää Tukiverkon toimintaa rahoittaa Euroopan Pakolaisrahasto (ERF). Toiminnasta kehitetään malli, jonka tar-koitus on hyödyttää kaikkien vastaanotto-keskusten alaikäisyksiköiden toimintaa.

TUKIVERKKO JÄRJESTÄÄ HEILLE VIIKOITTAISIA TAPAAMISIA,

KUUKAUSITTAISIA RETKIÄ SEKÄ MUUTA OHJELMAA KUTEN RUOANLAITTOA JA

URHEILUA.

Vaikka turvapaikkaprosessi on raskas, taidetyöpajassa hymy nousee huulille.

Vasemmalla Tukiverkon koordinaattori Ala Saeed.

SUURI KIITOS LAHJOITTAJILLE JA TUKIJOILLE: Rahalahjoitukset• Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiö • Microsoft• NNKY• Opintokeskus Visio• Laina.fi • Laura Valtonen

Tuotelahjoitukset• Fazer• Nuorkauppakamari

Leiriyhteistyö• Uudenmaan partiopiirin SCOUTTI 2 -hanke• Kansan Raamattuseura

Lippulahjoitukset• Lastensuojelun Keskusliitto• Tiedekeskus Heureka• HJK

Maksuttoman toiminnan tarjoaminen• Tandu ja Sir.Nahary sekä ravintola

El Pacifico• Japanin suurlähetystö• Kartanon ratsastajat KARAT ry • Sibeliuspuiston minigolf• Arja Lindfors-Ristimäki


AUTOMEKAANIKKO MARIE YARJAH EROTTUU EDUKSEEN

äätin opiskella automekaanikok-si, koska se on vaativa ala, jolla ei ole paljon naisia. Erotun edukseni

miehistä työnhakutilanteessa. Intohimo-ni alaa kohtaan kasvoi, kun näin naiskol-legani työskentelevän todella taitavasti ja ansaitsevan hyvin.

Olen varma, että menestyn alallani, sil-lä hallitsen sen erinomaisesti ja minulla on ajokortti kilpailuvalttina. Suurin osa työn-antajista etsii kuljettaja-mekaanikkoa, eikä monilla mekaanikoilla ole ajokorttia. Ny-kyään naisia kannustetaan elämän eri alu-eilla Sierra Leonessa jopa enemmän kuin miehiä. Haluan erottua muista naisista, jotka opiskelevat esimerkiksi kampaajiksi tai ravintola-alalle.

Alan etsiä töitä heti ajokortin saatuani.

haastattelu & kuva mohamed kamara teksti & suomennos jenni hamara

Pakolaisapu palkitsi kolmetoista parhailla arvosanoilla automekaniikkalinjalta valmistunutta opiskelijaa tarjoamalla heille autokoulun ajokortin hankkimiseksi. Marie Yarjah oli yksi heistä.

PAKOLAISAPU SIERRA LEONESSA

• Pakolaisapu kouluttaa syrjäytymis-vaarassa olevia nuoria ammattiin ja vahvistaa paikallisia ammattikouluja Sierra Leonessa.

• Tavoitteena on parantaa nuorten asemaa työmarkkinoilla ja yhteiskun-nassa ja sitä kautta lisätä yhteiskunnan vakautta ja talouden kehittymistä konfliktin jälkeisessä tilanteessa.

• Automekaniikan lisäksi opintolinjoja ovat olleet puutyöt, metalli-, muurari- ja rakennusala, pitopalvelu, kampaaja- ja räätälikoulutus.

Janne Körkkö

Toiveissani on työ jonkun yhtiön auton-kuljettajana tai mekaanikon tehtävät kor-jaamolla, jossa voisin ansaita rehellisellä työllä taitojani myymällä.

Uskon, että minua ihaillaan ja kannuste-taan työelämässä, koska olen yksi harvois-ta naisista miehisellä alalla. Huomasin sen

jo opiskeluaikana, kun sain paljon ihailua osakseni ja nautin siitä. Tiedän, että saan paremman työn pian – se on vain ajan ky-symys.

Kiitän sydämestäni Pakolaisapua saa-mastani koulutuksesta ja toivon, että muut-kin saavat vielä saman mahdollisuuden.»

OLEN VARMA, ETTÄ MENESTYN ALALLANI, SILLÄ HALLITSEN SEN ERINOMAISESTI JA MINULLA ON AJOKORTTI KILPAILUVALTTINA.


uotsin poliittinen kenttä ja valtavirtalehdistö kuohui-vat syksyllä ruotsidemokraattien (SD) 12,9 prosentin vaalituloksen jälkeen. Vaalitomun laskeuduttua Pa-kolainen kysyi elinkeinoelämää lähellä olevalta aja-

tuspaja Timbrolta sekä ammattiyhdistysliikettä lähellä ole-valta ajatuspaja Katalysiltä heidän arvioitaan vaalituloksen vaikutuksista maan pakolaispolitiikkaan.

»En usko pakolaispolitiikan juurikaan muuttuvan. Ruotsidemokraatit vihaa muita puolueita eivätkä muut puolueet pidä ruotsidemokraateista juuri sen enempää. Muissa puolueissa ei ole halua tehdä poliittista yhteis-työtä SD:n kanssa», tutkija Victor Bernhardtz ajatuspa-ja Katalysista arvioi.

Ajatuspaja Timbron Andreas Johansson Heinö uskoo, että pakolaispoliittinen linja ainakin vastaanottomääris-

sä pysyy muuttumattomana seuraavat neljä vuotta. »Seitsemälle muulle eduskuntapuolueelle hinta pako-

laispoliittisen kannan muuttamisesta tulisi liian kalliik-si.»

Pitkällä aikavälillä muiden eduskuntapuolueiden nä-kemykset pakolaispolitiikasta saattavat muuttua, Jo-hansson Heinö arvelee. Hän muistuttaa, että esimerkiksi Tanskan kansanpuolue Dansk Folkepartilla ei ensimmäi-sen eduskuntakauden aikana ollut juurikaan vaikutus-valtaa muiden puolueiden pakolaispoliittisiin kantoihin.

»Mutta jo toisella kaudella heidän roolinsa muuttui.»Katalysin Bernhardtz taas muistuttaa, että belgialai-

nen populistipuolue Vlaams Belang kasvatti pitkään suo-siotaan muiden puolueiden eristyksestä huolimatta. Lo-pulta sen suosio lähti jyrkkään laskuun.

RUOTSIN JYTKY EI HEILAUTA PAKOLAISPOLITIIKKAA

teksti marcus floman

KUVASSA

Syksyn poliitti-nen t-paitakohu

syntyi, kun va-semmistopuo-lueen Rossana Dinamarca veti

ylleen SD = rasister -paidan

käydessään pudottamassa

ei-lappunsa ruotsidemo-

kraattien Björn Söderille

eduskunnan puhemiesvaa-

leissa.


Eli ruotsidemokraattien vaalivoitosta huolimatta Ruotsin avoin pakolaispolitiikka jatkuu. Kaikki siis hy-vin? Ei ihan niinkään.

Ruotsissa toimivien pakolaisjärjestöjen kattojärjes-tö FARRin puheenjohtaja Sanna Vestin muistuttaa tur-vapaikkajärjestelmän sisäänrakennetuista ongelmista.

»Hyvin monet pakolaisten kohtaamat haasteet juon-tavat juurensa siitä, että EU:hun ja Schengen-maihin ei turvapaikanhakijana ole mahdollista päästä lailli-sia reittejä pitkin. Ihmiset hakeutuvat EU:hun henken-sä uhalla. Mielestämme Ruotsin on oltava eturintamas-sa vaatimassa turvapaikanhakijoille laillisia teitä unio-niin.»

Pelkästään tämän vuoden tammikuusta lokakuun loppuun yli 68 000 henkilöä oli hakenut turvapaikkaa Ruotsista.

»On vaarallista ajatella, että Ruotsi on tehnyt voita-vansa, meillä on humaani pakolaispolitiikka ja olemme maailman parhaita. Itse asiassa järjestelmässä on hyvin paljon puutteita, jotka olisi syytä korjata.»

Mistä puutteista Vestin puhuu?»Järjestömme keskittyy hyvin paljon itse ydinkysy-

mykseen: oikeuteen saada turvapaikka tilanteessa, jos-sa ihminen tarvitsee suojelua. Tässä Ruotsilla on vie-lä hyvin paljon parannettavaa. Liian monelta jää tur-vapaikka saamatta, koska viranomaiset kysyvät liian vähän suojelun tarpeen syistä ja keskittävät voimansa matkareittien ja matkadokumenttien kartoittamiseen.»

Ruotsin kanta, jonka mukaan kaikki Syyriasta pa-enneet saavat käytännössä turvapaikan, on herättänyt paljon huomiota. Mutta:

»Ei voi sanoa, että olemme avanneet oven syyrialais-pakolaisille. Ei voi väittää, että ovi on auki kun se on lukossa ja päästäkseen sisään ovi on murrettava, jotta täältä voisi hakea turvapaikkaa. Keskustelussa ei saa unohtaa, että ihmisten pitää väärentää papereita tai matkustaa laittomasti päästäkseen Ruotsiin.»

MIKSI RUOTSALAISET PUOLUEET REAGOIVAT TOISIN KUIN SUOMALAISET? Yksi selitys muiden puolueiden jyrkkään asennoitu-miseen ruotsidemokraatteja kohtaan juontaa juurensa historiasta: puolue on kasvanut kansallissosialistisesta maaperästä, kun taas muut puolueet − sosiaalidemo-kraatit etunenässä − edistävät vuosikymmeniä jatku-nutta kansainvälistä solidaarisuutta.

Asetelma on kovin toisenlainen kuin Suomessa. Pe-russuomalaisissa vaikuttaa vahva muukalaisvihamie-linen siipi. Jo ennen kuin puolueesta tuli suuri poliit-tinen toimija isojen valtapuolueiden edustajat myötäi-livät sen muukalaisvihamielisiä asenteita harjoittaen samalla ennätystiukkaa ulkomaalais- ja pakolaispoli-tiikkaa. Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että Suomes-sa kuulee tänä päivänä muukalaisvihamielistä puhetta monissa eri puolueissa.

KUVISSA

Pakolaisjärjestö-jen kattojärjestö FARR kampanjoi eduskuntavaalien alla julisteilla, jotka muistuttivat, ettei kaikilla ole mahdollisuutta valita. Samalla ihmisiä kehotet-tiin äänestämään humanitäärisen politiikan puo-lesta.

»Vähemmäin maahanmuuttoa tänne, enemmän tukea pakolaisille sinne», julistivat ruotsidemokraatit mainoksissaan.

»HYVIN MONET PAKOLAISTEN KOHTAAMAT HAASTEET

JUONTAVAT JUURENSA SIITÄ, ETTÄ EU:HUN JA SCHENGEN-MAIHIN EI TURVAPAIKANHAKIJANA OLE

MAHDOLLISTA PÄÄSTÄ LAILLISIA REITTEJÄ PITKIN.»

10

oimistorakennuksen toisessa ker-roksessa avautuu nuorten maail-ma. Aulan värikkäille sohville on kerääntynyt ryhmä nuoria juttele-maan. Viereisessä huoneessa pe-

lataan konsolipeliä ja toisessa kuntosali odottaa tyttöjen liikuntakerhon alkamis-ta. Olemme Länsi-Vantaan Myyrmäessä, maahanmuuttajanuoria tukevan R3-yhdis-tyksen toimitiloissa. Täällä työskentelee 29-vuotias projektityöntekijä Aadan Ibra-him, vuoden 2014 Mr. Maahanmuuttaja.

Ibrahimin vanhimmat muistot liittyvät Somalian sotaan.

»Kun olin 4- tai 5-vuotias, lähdimme ko-ko perhe taisteluja pakoon kotikaupungis-tamme Buroasta. Pakomatkan aikana so-tilaat pelottivat minua. Pääsimme lopulta pakolaisleirille Etiopian rajalle. Siellä oli todella ankeat oltavat ja taudit levisivät. Muistan miten jonotimme avustusjärjes-töjen jakamaa riisiä.»

Ibrahimin sisko tuli ensin Suomeen ja 10-vuotias Aadan pari vuotta myöhemmin perässä. Suomeen tullessaan hän ei osan-nut kirjoittaa. Somaliassa oli sodan aikana voinut käydä ainoastaan koraanikoulua. Hän asui siskonsa kanssa, opiskeli vuoden suomea ja siirtyi sen jälkeen suoraan vii-dennelle luokalle. Ibrahim haki perheen-yhdistämistä muun perheensä kanssa, mutta prosessi tyssäsi rahaan: vanhemmat eivät taloustilanteen vuoksi päässeet Etio-piaan haastatteluun ajoissa.

»Sen takia sain kielteisen päätöksen. Koin päätöksen suurena vääryytenä. Kä-vin kaikki oikeusasteet läpi, mutta päätös oli aina kielteinen. Tuntui lamaannuttaval-ta kun muut saivat omat perheensä tänne», Ibrahim kuvailee.

Yhteys perheeseen on säilynyt. Ibrahim on päässyt sittemmin tapaamaan vanhem-piaan. Somalimaa on nyt vakaa, joten täl-lä hetkellä sukulaisten turvallisuudesta ei tarvitse olla huolissaan.

Ibrahimilla on myös oma perhe, sillä hän meni vuonna 2012 naimisiin Somaliassa. Seitsemän kuukauden ikäisen vauvan hän on nähnyt vain Skypessä. »Vauva on tosi

ISOVELIVuoden 2014 Mr. Maahanmuuttaja tuli Suomeen yksin alaikäisenä turvapaikanhakijana. Nyt hän kulkee Vantaalla muiden maahanmuuttajanuorten rinnalla.

teksti anna-reetta korhonen kuvat mirva helenius

11

ihana. Välillä hän näyttää minulta, välillä äidiltään.»

Nyt Ibrahim odottaa perheenyhdistä-mistä vaimonsa ja lapsensa kanssa. Kun perhe pääsee Suomeen, suurin haave on viettää paljon aikaa lapsen kanssa.

Avoimet ovet ja matala kynnys

Suomeen tultuaan Ibrahim asui 15 vuotta vanhemman siskonsa kanssa. Hän tsemp-pasi nuorukaista eteenpäin. Teini-iässä kaikista eniten ajoi eteenpäin tietoisuus siitä, että perhe tarvitsee taloudellista tu-kea. Ibrahim kävi lukion ja kouluttautui nuoriso-ohjaajaksi. Nyt hän tukee muita nuoria, joille Suomeen kotoutuminen tuot-taa vaikeuksia.

R3:n tiloihin nuoret ovat tervetulleita milloin vaan. Yleensä he tulevat ensin pe-lailemaan ja viettämään aikaa. Kun luotta-mus on rakentunut, he kiinnostuvat tues-ta. Työn ydin on henkilökohtainen ohjaus. Nuorten kanssa harjoitellaan ansioluette-lon tekemistä, etsitään työpaikkoja tai tar-vittaessa lähdetään mukaan virastoihin. Kun muutama nuori oli saanut työpaikan, sana yhdistyksestä lähti leviämään.

»AADAN LIIKKUU TAITAVASTI VALTAVÄESTÖN EDUSTAJIEN KANSSA MUTTA SAMALLA HÄNELLÄ ON VAHVAT JUURET JA YHTEYDET SOMALIYHTEISÖÖN. HÄN ON SILLANRAKENTAJA TYÖSSÄÄN JA VAPAA-AIKANAAN. HÄN EI AJA

VAIN OMAN RYHMÄNSÄ ASIOITA EIKÄ EDES VAIN IKÄISTENSÄ ASIOITA VAAN ON AVOIN YHTEISTYÖHÖN ERILAISTEN RYHMIEN KANSSA.»Hannele Lautiola, Monikulttuurisuusasiain päällikkö, Vantaan kaupunki

»AADAN ON OLLUT AHKERUUDEL-LAAN JA ENNAKKOLUULOTTOMUU-DELLAAN MUKANA NOSTAMASSA R3-YHDISTYSTÄ VANTAALAISTEN YHDISTYSTEN RASKAASEEN SAR-

JAAN NUORISOTYÖSSÄ. R3 ON KAU-PUNGILLE HYVÄ KUMPPANI, JOKA

TEKEE MAAHANMUUTTAJANUORTEN PARISSA SELLAISTA TYÖTÄ, MIHIN KAUPUNGILLA EI OLE RIITTÄVÄSTI

RAHKEITA.»Anu Anttila, Suunnittelija, Vantaan kaupunki

Toiminta alkoi nuorten tukemisesta työ-hön ja koulutukseen, mutta pian ilmeni, että nuorilla on paljon muitakin ongelmia: asunnottomuutta, päihdeongelmia, syrjäy-tymistä ja arjen elämän hallinnan ongel-mia.

»Monet ovat opiskelleet omassa maas-saan ja tulevat tänne kovalla höyryllä. Heil-lä on korkea motivaatio. Sitten selviääkin, että todistuksia ei hyväksytä, kielikurssil-le ei mahdu ja tämän lisäksi annetaan ta-loudellista tukea. Tämä kokonaisuus passi-voi. Nuorten pitäisi heti maahan tultuaan päästä työharjoitteluun suomalaiseen ym-

päristöön. Kaikessa työssä ei tarvitse kiel-tä. Firmat on myös haastettava antamaan nuorille mahdollisuus. Monet voivat olla esimerkiksi hyviä varastotyöntekijöitä», Ibrahim pohtii.

Joskus Ibrahim joutuu välittäjäksi suo-malaisen työnantajan ja maahanmuutta-januoren välille. »Monessa yhteiskunnas-sa elämä ei ole niin järjestäytynyttä. Ei kat-sota päiviä eikä kelloa. Kun sitten tipahtaa tällaiseen järjestelmään, jossa asiat tapah-tuvat tunnin tarkkuudella, monet palavat loppuun.» Ibrahim toivoo, että työnantajat eivät puhaltaisi peliä poikki yhdestä myö-


hästymisestä. Nuoret tarvitsevat valmen-nusta suomalaisen työkulttuurin pelisään-nöistä.

Jotkut R3:n asiakkaista ovat kasvaneet tai jopa syntyneet Suomessa, mutta eivät saa kotoa samaa tukea kuin kantasuoma-laiset nuoret, sillä vanhemmat eivät ym-märrä järjestelmää. Yhdistyksellä on ny-kyään romanityöntekijä, joka on saanut romaninuoret mukaan toimintaan. »He hallitsevat kielen, mutta heillä on saman-tyyppisiä ongelmia kuin maahanmuuttaja-nuorilla.»

Asuntoja, kielikoulutusta ja lyhempiä jonoja

Mr. Maahanmuuttajana Ibrahim haluaa tuoda esille nuoria syrjäyttäviä esteitä. Hän nimeää kolme asiaa, jotka estävät nuorten pääsyä mukaan yhteiskuntaan: järjestel-män byrokraattisuus, kielikoulutuksen on-gelmat ja asunnottomuus.

Monesti nuoret ovat menettäneet toi-vonsa viranomaisiin. »Viranomaisilla ei ole aikaa ja jonot ovat pitkät. Kun ajan saa kuukauden päähän, voi olla jo myöhäistä. Nuoren lähtiessä selvittämään asioitaan häntä heitellään paikasta toiseen.»

Toinen ongelma liittyy kielikoulutuk-

»AADANIN POIKKEUKSELLISEN AITO JA HIENOVARAINEN TAITO

KOHDATA NUORIA ON VERTAANSA VAILLA. AADAN ON AUTTANUTJA VALMENTANUT HIENOSTI MYÖS NUORTEN VANHEMPIA

OLEMAAN MUKANA NUORTENSA KASVUN TUKEMISESSA.»

Pekka Mäkelä, Aluenuorisopäällikkö, Vantaan kaupunki

»AADANIN TYÖPANOS ON KORVAAMATON – HÄNELLÄ RIITTÄÄ TUNTEJA PÄIVÄSSÄ ENEMMÄN KUIN MUILLA. NUORTEN ON HELPPO LÄHESTYÄ

HÄNTÄ ONGELMATILANTEISSA.»

Jenni Tahvanainen, Projektipäällikkö, Nuorten Aktivoiva Toimintakeskus, R3

seen. »Ihmiset jonottavat yli vuoden kie-likurssille. Miten tällainen yksinkertainen asia voi kestää vuoden?» Ibrahim ihmette-lee. Yksi mahdollisuus olisi antaa yhdistyk-sille oikeus järjestää kielikoulutusta.

Asunnon saaminen on pääkaupunki-seudulla nuorille vaikeaa. Vuokranantajat ovat nyt entistä varovaisempia, joten edes työssäkäyvät eivät välttämättä saa asuntoa. Ilman asuntoa nuori ei pysty keskittymään työhön tai opiskeluun.

Vaikein ryhmä ovat vakavasti masentu-neet ja syrjäytyneet nuoret. R3 on tavoitta-nut nuoria, jotka eivät ole yhteydessä mi-hinkään viranomaisiin. »He asuvat kave-reiden nurkissa, joku antaa heille ruokaa, eivätkä he hae edes toimeentulotukea. Hei-dän kanssaan lähdetään etenemään varo-

vasti, hoidetaan perusasiat kuntoon, käy-dään ehkä lääkärissä.»

»Tärkeää on, että pystyy menemään nuoren tasolle. Meidän tarjoamamme tu-ki on tiivistä, henkilökohtaista ja aina saa-tavilla. Autamme, oli asia pieni tai iso.»

R3 MAAHANMUUTTAJANUORTEN TUKI RY on vuonna 2003 perustettu yhdistys, jon-ka tarkoituksena on edistää 14–29-vuo-tiaiden maahanmuuttajanuorten asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa ja ehkäistä syrjäytymistä yhdessä sosiaa-liviranomaisten, kasvatusalan ammatti-laisten sekä maahanmuuttajien kanssa. www.r3.fi


lumi rinne: Odotan lentokoneen nousua ja ensimmäisen askeleen ottamista Ugandan maankamaralla. Odotan kos-tean lämpimän ilman tuntemista iholla ja auringon en-simmäisiä säteitä kukonlaulun aikaan. Odotan tuoreita hedelmiä ja vapauden tunnetta. Odotan ihanaa matkaa parhaassa seurassa. Nämä kaikki odotukseni ovat täysin totta, mutta kuulostavat minusta jotenkin vääriltä, liian it-sekkäiltä ja kepeiltä. Tuntuu siltä, että minun pitäisi olla hieman kauhuissani ja peloissani, sillä tulen kohtaamaan pakolaisten rankkoja elämäntarinoita, näkemään aidon

köyhyyden ja elämän jättämät jäljet. En kuitenkaan halua nähdä asioita mustavalkoisesti.

unna-maria hakala: Kestänkö kaiken mitä siellä tulee vas-taan? Mitä jos sairastun? Entä kun tuun kotiin takasin, tun-tuuko kaikki täällä oleva liian etuoikeutetulta?

On ihmisiä, joiden päätöksentekoa ohjailee pelko, ja ihmi-siä joiden päätöksentekoa ohjailee luottamus. Mä en halua, että mun elämää määrää pelko. Samuli Putro osas sanoo sen mun mielestä aika osuvasti: »Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?»

Kymmenen suomalaisnuorta matkusti Nakivalen pakolaisasutusalueelle tutustumaan ikätovereihinsa keskellä synkintä marraskuuta. Tuliaisiksi he veivät soittimia, mölkky-pelin ja jalkapallon sekä esittivät itse suunnittelemansa Kalevala-näytelmän. Vastalahjaksi he saivat uusia ystäviä, lämmintä vieraanvaraisuutta ja oppivat tanssimaan. Nyt heidät voi tilata kouluun jakamaan kokemuksensa muiden suomalaisnuorten kanssa.

NUORTEN MAAILMA AVARTUI UGANDASSA

KUVASSA

Henna Rwakobo Rockissa.

koonnut jenni hamara

Riikka Ilmonen


henna jaakkola: Ennen ensimmäistä koulutusta matka Ugandaan tuntui vielä kaukaiselta, joltain tuntemattomal-ta, joka odotti edessäpäin, enkä siitä osannut oikein kysy-jillekään kertoa muuta kuin kilpailun hakuprosessin.

fidéline habimana: Synnyin 1994 Ruandan kansanmurhan keskellä. Monen mutkan kautta vanhempani onnistuivat tuomaan minut ja veljeni Suomeen. Olin silloin neljävuoti-as. En muista lapsuudestani sodan keskellä juuri mitään ja koen olevani onnekas saadessani elää hyvinvointivaltiossa turvallista elämää.

Sen takia olen kiinnostunut näkemään millaista elämä pakolaisleirillä Ugandassa on. Jos asiat olisivat menneet eri tavalla, voisin itsekin asua samanlaisissa oloissa, ja elämä-ni olisi ollut aivan erilaista nykyiseen verrattuna. Odotan, että pääsy näkemään pakolaisten ja sodan uhrien elämää paikan päällä antaa minulle tietoa ja kokemuksia liittyen omaan taustaani ja historiaani. Samalla voin viedä toivoa ja toimia inspiraationa erityisesti nuorille, jotka ovat me-nettäneet elämänilon ja toivon tulevaisuudesta.

Pelot haihtuivat perillä

pyry lahdenperä: Se alkoi mahtavasti. Voisi jopa sanoa vakuuttavasti Afrikan tyyliin, nimittäin boda boda- eli moottoripyöräajelu Kampalan kaduilla. Kuskini ei tun-tunut saavan moottoripyörää käyntiin, joten yritimme mäkilähtöä, tuloksetta. Lopulta, hetken työntämisen jälkeen rupsahtanut sininen Honda pärisi epätasaista käyntiä ja lähdimme matkaan.

susanna pesonen: Saavuimme ruuhkaisen tien ylitetty-ämme kummalliseen markkinahumuun. Kojuissa pais-tettiin mitä ikinä ja musiikki raikasi. Kuvailin muu-tamia kuvia ja videonpätkiä. Mopoja tööttäili riistiin rastiin ihmisten väleistä. Minua kohti tuli kirkkaine valoineen yksi mopo. Yritin kävellä sivummalle. Luu-lin hetken, että kamerani hihna oli jäänyt kiinni mo-pon kahvaan ja tippunut maahan. Noin kymmenen se-kunnin kuluttua sain huomata, että kamera oli lähtenyt kuskin mukaan.

joakim sandelin: Muhammar Ghadaffis moské, Idi Amins tortyrkammare och Bahiatemplet är exempel på platser som vi besökte. Moskén var stor och hade dessutom ett högt torn med en magnifik utsikt över staden. Bakom varje plats gömmer sig en lång och intressant historia. Nu kände vi oss redo för resans nästa mål.

fidéline habimana: Minulla oli aluksi turhautunut olo saavuttuamme tänne Nakivaleen, koska en näyttänyt ulkopuoliselta. Ihmiset pakolaisalueella eivät reagoi-neet minuun samoin kuin muihin ryhmäläisiimme.

JOS ASIAT OLISIVAT MENNEET ERI TAVALLA, VOISIN ITSEKIN ASUA SAMANLAISISSA OLOISSA, JA ELÄMÄNI OLISI OLLUT AIVAN ERILAISTA NYKYISEEN VERRATTUNA.

KUVISSA

Nuoret tutustuivat Nakivaleen pareittain pa-kolaisoppai-den johdolla. Kuvassa Racheal ja Riikka.

Lahjakas Ben Arcnage sai tuliaisiksi kitaran ja aikoo opettaa sillä muita soittamaan.

Riik

ka Il

mon

enHilm

a Toivonen


Mutta kun menimme vierailulle tanssiryhmään, joka koostui eri kansalaisuuksista, joukossa myös ruanda-laisia, sain ihanan vastanoton! Minusta oltiin enem-män kiinnostuneita kuin muista. Nuoret ottivat minut ja Riikan mukaan tanssiin ja opettivat uusia liikkeitä, joista saimme paljon kehuja.

riikka ilmonen: Päivä oli niin älyttömän kuuma, että en-nen lounasta mentiin vielä Rachealin kotiin auringolta suojaan. Juttelin pitkään Rachealin siskon Annan kans-sa. Kymmenvuotiaana Anna kidnapattiin kotimaassaan Kongossa, kun hän oli matkalla koulusta kotiin. Anna vietiin Egyptiin, jossa hän oli pakkotöissä kotiapulaise-na 17 vuoden ajan. Vain muutama kuukausi sitten hän oli päässyt pakenemaan ja monen mutkan kautta löytä-nyt perheensä uudelleen Nakivalesta. Hänen tarinansa on uskomaton, mutta hän kertoi silti suurimmaksi haa-veekseen lapsen saamisen.

helmi partanen: Varsinainen show koitti iltapäivällä. Nuorisotalolla oli open stage -tyylinen tapahtuma, jos-sa todistettiin laulua, tanssia, draamaa ja paljon muuta. Mykistyin nuorten lahjoista. En ole todellakaan esiin-tyjä, mutta torstaina oli helppo heittäytyä. Estot kari-sivat, sillä esitys oli meidän. Toivon, että aina olisi niin helppoa päästää irti. Sitä fiilistä kannan mukanani Suo-meen.

hilma toivonen: Torstai-ilta oli tanssin ilta. Tähdet olivat kirkkaat, ihmiset iloisia, ja tanssiessa ei halunnut aja-tella muuta kuin läsnä olevaa hetkeä. Päästessäni hiki-senä ja väsyneenä telttaan viimein makaamaan lähetin vanhemmilleni viestin: »Suomea ei ole olemassa tällä hetkellä. On vain Afrikan yö ja musiikin pauhu jostain kaukaa. Nää tyypit on ihan mahtavii.»

TÄHDET OLIVAT KIRKKAAT, IHMISET ILOISIA, JA TANSSIESSA EI HALUNNUT AJATELLA MUUTA KUIN LÄSNÄ OLEVAA HETKEÄ.

KUVISSA

Pala suoma-laista kulttuu-riperinnettä pakolaisleiril-lä: Kalevala ja Sammon ryöstö.

Pyry ja Helmi leikit-tivät lapsia Nakivalen maaseu-dulla.

Hilma Toivonen

Marjaana Jaranne


iheä sademetsä peittää vuorenrinteitä. Notkelmia halkovat matalat joet sekä hiekkatiet, joita reunusta-vat bamburakennukset. On pilareiden päällä lepää-viä koteja, kioskeja, ravintoloita, kirkkoja, temppe-leitä ja hallintorakennuksia. Kaikki on rakennettu

bambusta. Ban Mai Nai Soin pakolaisleiri on ollut 15 000 myanmarilaisen väliaikainen koti yli 20 vuoden ajan Thai-maassa.

Suurin osa leirin asukkaista kuuluu karenni-vähemmis-töön ja on paennut sotaa Myanmarista, entisestä Burmas-ta. Suomen Pakolaisapu on työskennellyt karennien kans-sa Thaimaassa vuodesta 2009.

»Leireillä 40 prosenttia asukkaista ei osaa lukea. Se vai-keuttaa käytännön elämää, heikentää toimeentulomah-dollisuuksia ja pakolaisuuden jälkeen uudessa tilanteessa selviämistä», kertoo Pakolaisavun ulkomaan toiminnan suunnittelija Outi Perähuhta.

Työtä muutosten keskellä

Kun Pakolaisapu aloitti Thaimaassa, leireillä oli käyn-nissä maailman suurin pakolaisten uudelleensijoitusoh-jelma. Pohjois-Amerikkaan lähti jatkuvasti tuhansittain myanmarilaisia ja pakolaisten vaihtuvuus leireillä ja pa-kolaisten omissa järjestöissä oli suurta. Poliittinen tilanne

Pakolaisapu on järjestänyt aikuiskoulutusta Thaimaassa

pakolaisleireillä kuuden vuoden ajan. Nyt toiminta siirtyy Myanmarin

puolelle. Mitä haasteita ja onnistumisia matkan varrelle sattui?

Mitä saatiin aikaan?

HYVÄSTIT THAIMAALLE

teksti jenni hamara

KUVASSA

Thaimaan pakolaisleireillä on kasvanut su-kupolvi, jolla ei ole kotimaata, johon palata.

Meeri Koutaniem

i


KUVISSA

Suurin osa Pakolaisavun kurssien osallistujista on naisia. Heidän koulutukses-taan hyötyy koko perhe. Koulutettujen naisten lapset ovat terveem-piä ja päätyvät todennäköi-semmin itsekin koulunpenkille kuin kouluja käymättömien vanhempien lapset.

Karen- ja karen-nivähemmistöt ovat voineet opiskella omalla äidin-kielellään vasta pakolaisleirillä. Pakolaisapu on järjestänyt myös thain ja burman kielen opetusta, sillä niiden osaami-nen on tärkeää leiriltä pois muuton jälkeen työelämässä ja opiskellessa.

Myanmarissa ei vielä näyttänyt merkkejä siitä, että pa-kolaiset pääsisivät lähiaikoina palaamaan kotiin. Kym-menien vuosien pakolaisuuden aikana leireille oli syn-tynyt kokonainen sukupolvi, jolla ei ollut kotimaata. He tunsivat Myanmarin vain vanhempiensa kertomusten kautta.

Pitkittyneissä pakolaistilanteissa toimimaan tottu-nut Pakolaisapu päätti vastata haasteeseen antamalla aikuisille lukutaito-opetusta omalla kielellä ja vahvis-tamalla pakolaisten omia järjestöjä. Uudelleensijoitus-ohjelman aiheuttaman ihmisten vaihtuvuuden vuoksi leirien peruspalveluista vastaavat pakolaisten järjestöt kärsivät aivovuodosta, mikä vaikeutti niiden toimin-nan kehittämistä ja ylläpitoa.

Paluumuutto motivoi opiskelemaan

Pakolaisapu alkoi kouluttaa pakolaisista fasilitaattorei-ta, jotka vetivät toiminnallisia lukutaitopiirejä leireil-lä ja lähikylissä. Ensiaskel itsenäiseen toimeentuloon ja pakolaisten omien järjestöjen tehokkaaseen toimintaan on lukutaito. Pakolaisavun opettama lukutaito on toi-minnallista lukutaitoa, joka nousee opiskelijoiden elin-ympäristöstä.

Karenni-vähemmistö ei ollut saanut koskaan opis-kella omaa äidinkieltään kotimaassaan. Valmiita op-pimateriaaleja ei ollut. Ne täytyi kehittää alusta alka-en itse.

»Tässä kohdin hyödyimme Ugandassa pakolaisten kanssa aiemmin suunnittelemistamme oppimateriaa-leista. Käytimme niitä pohjana, mutta sovitimme har-joitusten esimerkit karennien kulttuuriin ja Thaimaan leiriympäristöön sopiviksi. Omalla kielellä opiskelu on ollut vähemmistöryhmien kulttuuri-identiteetin kan-nalta tärkeää», Perähuhta kertoo.

Burman-, karennin- ja thainkieliset opintomateri-aalit tehtiin yhteistyössä karennien lukutaitokomite-an kanssa. Kun poliittinen tilanne Myanmarin puolel-la alkoi näyttää siltä, että pakolaiset saattaisivat ehkä sittenkin pystyä palaamaan kotimaahansa, nousi eri-tyisesti burmankielisen lukutaitokoulutuksen kysyn-tä huimasti.

Siankasvatus suosikiksi

Leirillä oli tarvetta myös toimeentuloa tukevalle kou-lutukselle. Moni järjestö teki pakolaisten ammattitai-toa parantavia koulutuksia, mutta ongelmaksi nousi se, ettei rajatulla leirialueella ollut markkinoita, joilla myydä. Pakolaisilla ei myöskään ollut rahaa, jolla ostaa. Samaan aikaan leireille tuotiin niiden ulkopuolella tuo-tettuja kalliita vihanneksia myyntiin.

KARENNI-VÄHEMMISTÖ EI OLLUT SAANUT KOSKAAN OPISKELLA OMAA ÄIDINKIELTÄÄN KOTIMAASSAAN. VALMIITA OPPIMATERIAALEJA EI OLLUT. NE TÄYTYI KEHITTÄÄ ALUSTA ALKAEN ITSE.

Meeri Koutaniem

i

Meeri Koutaniem

iM

eeri Koutaniemi


»Totesimme, että pakolaiset kuluttavat vähän ja ruoka tulee ulkopuolelta. Jos pakolaiset voisivat itse viljellä vi-hanneksensa ja tehdä niillä kauppaa, perheiden toimeen-tulo paranisi», Perähuhta kertoo.

Leirin johto suhtautui myönteisesti ehdotukseen maan antamisesta pakolaisille pienimuotoista vihannesviljelyä varten.

Keskeinen kysymys oli, kuinka tehdä yrittämisestä kan-nattavaa. Aloitettiin toimeentuloa tukeva pienyrittäjyys-koulutus, jossa opeteltiin esimerkiksi perheen menojen ja tulojen hahmottamista sekä myyntiin menevien tuottei-den kuluja ja katetta.

»Toimeentulokoulutukset ovat menneet nappiin. Oppi-laat ovat olleet erittäin motivoituneita erityisesti sen jäl-keen, kun paluumuuton mahdollisuus on noussut esiin», Perähuhta sanoo.

Pakolaiset ovat saaneet itse päättää, mitä toimeentulo-aan parantavia projekteja he aloittavat. Siankasvatuksesta tuli yksi suosituimmista, sillä se ei vaadi paljon tilaa. Vuo-sikymmeniä leiriolosuhteissa eläneille ihmisille on oleel-lista saada välineitä itsenäiseen toimeentuloon, koska lei-rit pyritään sulkemaan lähitulevaisuudessa. Sen jälkeen pakolaisten on tultava toimeen omillaan.

Pakolaisavun Thaimaan maajohtaja Jörgen Baltzeria ti-lanne mietityttää:

»Miten käy leirillä syntyneille ihmisille? Eivät he voi pa-lata kotiin. Todennäköiseksi vaihtoehdoksi jää liukenemi-nen Thaimaan pimeille työmarkkinoille.»

Tulipalo vei omaisuuden, muttei opittua

Matkan varrella on jouduttu luovimaan yllättävissä ti-lanteissa. Pakolaisten järjestöjen vahvistaminen ja fasi-litaattorien kouluttaminen aloitettiin vastauksena pa-kolaisten uudelleensijoitusohjelmasta seuranneeseen aivovuotoon ja vaihtuvuuteen. Vaihtuvuus osoittautui kuitenkin vielä odotettua suuremmaksi. Niinpä luku-taitopiirien vetäjiä ja järjestöjen avainhenkilöitä jou-duttiin toistuvasti kouluttamaan uudelleen edellisten lähdettyä muualle.

PAKOLAISAVUN THAIMAAN MAAJOHTAJA JÖRGEN BALTZERIA TILANNE MIETITYTTÄÄ: »MITEN KÄY LEIRILLÄ SYNTYNEILLE IHMISILLE? EIVÄT HE VOI PALATA KOTIIN. TODENNÄKÖISEKSI VAIHTOEHDOKSI JÄÄ LIUKENEMINEN THAIMAAN PIMEILLE TYÖMARKKINOILLE.»

KUVISSA

Ban Mai Nai Soin ja Ban Mae Surinin pakolaisleirit sijaitsevat Thaimaan ja Myanmarin rajalla keskel-lä metsää.

Meeri Koutaniem

i


Myanmarilaiset ovat myös tottuneet hierarkkiseen ja ulkomuistamiseen perustuvaan opiskelutapaan, kun taas Pakolaisavun koulutuksissa pyritään toiminnallisuuteen ja oppilaiden osallistamiseen.

Fasilitaattoreina toimivat yleensä koulutetuimmat ih-miset, mikä leiriympäristössä tarkoittaa kymppiluokan tai lukion ensimmäisen luokan käyneitä. Syntyy tilanne, jossa nuori nainen opettaa vanhempia naisia tai miehiä, mikä ei perinteisesti ole ollut sopivaa karennikulttuurissa.

Vastoinkäymisistä suurin sattui keväällä 2013, kun lähes koko Ban Mae Surinin pakolaisleiri paloi maan tasalle. Ih-miset pakenivat lähimetsiin ja koko leiri jouduttiin rakenta-maan uudelleen kiireessä, sillä lähestyvä sadekausi uhkasi viedä keskeneräiset bamburakennelmat mennessään. Mo-ni menetti omaisuutensa lisäksi sukulaisia ja ystäviä. Myös Pakolaisavun kurssien opiskelijoita ja yksi fasilitaattori me-nehtyi. Samalla kirkastui koulutuksen merkitys; opitut asi-at kulkevat mukana, vaikka pakolaiset joutuisivat muutta-maan tai rakentamaan elämänsä uudelleen alusta alkaen.

Pakolaisavun vetäytyessä leireiltä vuosien varrella kehi-tetyt koulutusmateriaalit ja koulutetut opintopiirien vetä-jät jäävät pakolaisten ja muiden järjestöjen vapaasti hyö-dynnettäviksi.

»Pakolaiset ovat sanoneet, että aiemmin ei ollut, millä opettaa. Nyt on. Tulevaisuudessa Pakolaisapu jatkaa työ-tään Myanmarin puolella, jossa pystymme käyttämään pakolaisleirillä kehittämiämme opetusmateriaaleja. Saa-tamme siellä jopa tavata samoja ihmisiä, joiden kanssa työskentelimme Thaimaassa», Perähuhta kertoo suunni-telmista.

LYHYESTI:

Thaimaassa on ollut kolme miljoonaa konfliktin vuoksi paennutta ihmistä 1980-luvulta lähtien.Thaimaa ei ole allekirjoittanut Geneven pakolaissopimusta ja UNHCR toimii maassa rajoitetusti.Myanmarin rajan tuntumassa elää noin 130 000 pakolaista, joista suurin osa kuuluu etnisiin vähemmistöihin.Pakolaisapu on järjestänyt karen- ja karenni-vähemmistöihin kuuluville pakolaisille lukutaitoa ja toimeentuloa tukevaa koulutusta sekä vahvistanut pakolaisten järjestöjä kouluttamalla niitä vuoden 2009 jälkeen.Thaimaasta on otettu vuodesta 2009 alkaen 480 myanmarilaista kiintiöpako-laista Suomeen.3367 ihmisitä on osallistunut Pakolais-avun koulutuksiin Thaimaassa.

SAMALLA KIRKASTUI KOULUTUKSEN MERKITYS; OPITUT ASIAT KULKEVAT MUKANA, VAIKKA PAKOLAISET JOUTUISIVAT MUUTTAMAAN TAI RAKENTAMAAN ELÄMÄNSÄ UUDELLEEN ALUSTA ALKAEN.

KUVISSA

Siankasvatus parantaa mo-nen pakolaisen toimeentuloa leiriolosuh-teissa.

Lukutaitoryh-mässä harjoi-tellaan myös laskemista Ban Mai Nai Soin leirillä. Päivällä tilassa toimii lastentarha.

Jennii Hamara

Jenn

ii Ha

mar

a


KONFLIKTI ON KATKOS VUOROVAIKUTUKSESSA

teksti anna-reetta korhonen

Kerrostaloissa riidellään äänistä ja hajuista, omakotitaloissa aitojen, puiden ja postilaatikoiden paikoista. Konflikti naapureiden kesken voi ratketa

helpommin kuin kuvittelitkaan.


BANAANEJA POSTILUUKUSTAAfrikkalainen nainen asuu kerrostalossa. Hänen postiluu-kustaan on useamman kerran työnnetty banaaneja ja vali-tuslappuja jossa häntä kehotetaan palaamaan kotiin. Nai-nen kokee tilanteen uhkaavana. Hän tietää että uhkaaja asuu samassa rapussa sillä sinne ei pääse kuin avaimella. Nainen ei uskalla käyttää talon yhteisiä tiloja.

Tilantees ta vaikean tekee se, ettei sovitteluun löydy tois-ta osapuol ta. Miriam Attias ratkaisee siksi tilanteen toisin. Hän lähtee yhdessä naisen kanssa soittamaan naapureiden ovikelloja.

»Onko teidänkin postiluukusta työnnetty banaane-ja», he kysyvät muilta asukkailta. Naapurit ovat ihmeis-sään. Neljä naapuria pyytää naisen kotiinsa juttelemaan ja tarjoaa apua tulevaisuudessa. Yksi henkilö vetää oven heti kiinni. Kun naiselle löytyy tukea naapureista, hänen turvallisuu dentunteensa paranee. Banaaneja ei sen koom-min ole tungettu pos tiluukusta.

ovittelen monikulttuurisia konflikteja, mutta en usko niiden olemassaoloon», yllättää naapu-ruussovitteluprojektia johtava Miriam Attias Suomen Pakolaisavusta. »Kahden ihmisen koh-

taaminen ei ole monikulttuurinen tilanne. Konflikti on katkos vuorovaikutuksessa», hän tarkentaa.

Konfliktit syntyvät monesti samalla tavoin. Usein ta-kana on tulkinta, jolla ei ole tekemistä todellisuuden kanssa. »Taas ne laittaa sen sirkkelin päälle juuri kun meillä on vieraita», kuvaa tyypillistä tulkintaa Suomen Sovittelufoorumin puheenjohtaja Timo Pehrman.

Kahden kulttuurin edustajien välisissä riidoissa kuvitellaan usein olevan taustalla kulttuuriero, vaik-ka pohjimmainen syy on vuorovaikutuksen puute ih-misten välillä. Kun konflikti etnistetään, alkaa helposti ylianalysointi siitä, miten toisen kulttuurin edustajan kanssa tulisi toimia.

Monikulttuurisiksi koettuja tilanteita kannattaisi At-tiaksen mukaan käsitellä samoin kuin muitakin kon-flikteja. Maahan muuttaneen naapurin kanssa voi toi-mia niin kuin toimisi muidenkin kanssa. Jos naapu-rin käyttäytyminen häiritsee, kannattaa käydä suoraan kertomassa hänelle mikä vaivaa ja mitä toivoisit.

Suomessa ihmisiä ohjeistetaan valittamaan häiriöis-tä isännöitsijälle, vaikka useimmiten tehokkaampaa olisi puhua asiasta suoraan naapurille. Viranomais-ten kautta konfliktin perimmäinen syy ei kuitenkaan ratkea. »Tuomioistuimet eivät ratkaise itse konflikte-ja vaan niiden oikeudellisia ulottuvuuksia», muistut-taa myös Kaius Ervasti Oikeuspoliittisesta tutkimus-laitoksesta.

On helpompaa neuvoa naapurille järjestyssäännöistä kuin kertoa, että melun takia minun yöuneni häiriin-tyvät. Miksi omasta tarpeesta on niin vaikeaa puhua?

»Kun ihminen ottaa esille häiritsevän asian, se on it-selle ahdistava ja vaivaannuttava tilanne. Ne ajatukset siirtää helposti toiseen ihmiseen. Näin ihminen syn-nyttää ajatuksissaan konfliktin, jota ei ole olemassa», pohtii Pakolaisavun naapuruussovittelun koordinaat-tori Jens Gellin.

Jos jutteleminen naapurin kanssa ei onnistu, voi Suo-men Pakolaisavusta pyytää naapuruussovittelua. Sovit-telussa osapuolet kohtaavat toisensa puolueettoman so-vittelijan ollessa läsnä.

Suomen Sovittelufoorumin seminaarissa 12.11.2014 käsitel-tiin asumisen konflikteja ja naapuruussovittelua. Suomen Pakolaisapu on kehittänyt naapuruussovittelua vuodes-ta 2006.

KAHDEN KULTTUURIN EDUSTAJIEN VÄLISISSÄ RIIDOISSA KUVITELLAAN USEIN OLEVAN TAUSTALLA KULTTUURIERO, VAIKKA POHJIMMAINEN SYY ON VUOROVAIKUTUKSEN PUUTE IHMISTEN VÄLILLÄ.


TAVALLISIA PERHEITÄ

Anni Valtonen ja Milka Alanen: Uusia suomalaisiaLike 2014

teksti anna-reetta korhonen

ällä hetkellä Suomessa noin joka kahdeksas avioliitto solmitaan suomalaisen ja ulkomaan kansalaisen välil-lä. Vaikka heistä usein puhutaan poikkeuksina, mo-

nikulttuuriset parisuhteet ja perheet eivät ole enää mar-ginaalia. Uusia suomalaisia kertoo kahdentoista parin tarinan. On rakastuminen, sitoutuminen, lapsia ja arkea. Tarinoissa toistuvat ikävä toisen perheen luo ja kahden kulttuurin välinen sovittelu. Parien tarinoita lukiessa tu-lee kuitenkin selväksi, että ongelmat ovat pitkälti arkisia: miten lapset kasvatetaan ja kuka siivoaa. Suurin osa pa-reista on yhdessä, jotkut ovat eronneet. Anni Valtosen ke-räämät tarinat ovat avoimia, rouhevia ja myönteisiä. Mil-ka Alasen pysäyttävän kauniit kuvat vievät perheiden

UUSIA SUOMALAISIA ON ERINOMAINEN LAHJAKIRJA ESIMERKIKSI MONIKULTTUURISELLE

PARISKUNNALLE TAI KAHDEN KULTTUURIN AIKUISELLE LAPSELLE.

sisäpiiriin, kuten keittiöön, uimahalliin tai sänkyyn köl-löttelemään. Uusia suomalaisia on erinomainen lahjakirja esimerkiksi monikulttuuriselle pariskunnalle tai kahden kulttuurin aikuiselle lapselle. Me olemme ihan tavallisia, se tuntuu sanovan.

Turvapaikanhakijat joutuvat ylittämään monia rajoja tavoitellessaan turvaa. Kyse ei ole vain maiden välisistä maa- tai merirajoista, vaan rajat voivat olla myös rakenteellisia, sosiaalisia, kielellisiä, yhteiskunnallisia tai asenteellisia. Rajojen ylitys voi olla pakolaiselle elämän mittainen prosessi.

ELÄMÄN MITTAINEN RAJOJEN YLITYS

Katja BloiguLaittoman Rajalla2014

teksti carolina runeberg

aittoman rajalla käsittelee perusteellisesti mitä nämä rajat ovat, mistä ne johtuvat ja mitä ne aiheuttavat. Suo-men ja Euroopan rajaturvallisuus-, turvapaikka-, ja ko-

toutumispolitiikan menettelyt ja säännökset perustuvat usein kansallisiin näkökulmiin. Hädässä olevien ihmisten oma näkökulma jää usein huomioimatta.

Siksi ihminen ja turvapaikanhakijan oma ääni ovat Kat-ja Bloigun kirjan keskiössä. Laittoman rajalla kuvaa tur-vapaikanhakijoiden todellisuutta seitsemän turvapaikan-hakijan oman tarinan kautta. Kirja ei kuitenkaan perustu vain subjektiivisiin kertomuksiin, vaan sisältää myös rut-kasti tietoa ja selvityksiä. Kirja esittää ja analysoi muun muassa Euroopan rajavalvontaviraston Frontexin, EU-ROSUR-rajavalvontajärjestelmän ja YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n tilastoja ja toimintaa.

Bloigun teos käsittelee aihetta myös globalisaation ja pohdiskelevamman »me ja muut» -käsitteen kautta. Maa-hanmuutto ja liikkuvuus ovat kansallisvaltioiden rajo-ja ylittäviä prosesseja, ja niihin liittyvät ongelmat vaa-tivat kansainvälisiä ratkaisuja. Asiaa vaikeuttaa tiukka maahanmuuttopolitiikka ja turvapaikanhakijoiden näke-minen turvallisuusuhkana. Globalisaatio on täällä, mut-ta niin ovat edelleen vakiintuneet käsitykset toiseudesta ja muukalaisuudesta. Samaan aikaan tuhansien ihmisten Välimereen hukkuminen jatkuu.

Laittoman rajalla esittää näkökulmia erittäin laajasta ai-healueesta lukijan pohdittavaksi. Kirja on kirjoitettu sel-keällä kielellä ja se sopii maahanmuutto- ja turvapaikka-asioista kiinnostuneelle lukijalle.

aastoimme syyskuussa suomalaiset lukemaan ja lahjoittamaan aapisia sinne, missä lukutaito ei ole itses-täänselvyys. Kampanjoinnilla kerät-

tiin 17 829 aapista kohdemaihimme ja yhtä monta ihmistä pääsee näiden aapisten avulla aloittamaan lukutaitokoulutuksen. Tästä kiitos kuuluu sinulle, joka otit osaa kampan-jaan!

Oli mahtavaa, että mu-kaan lähtivät eri tahot omalla tavallaan. So-me täyttyi mitä haus-kemmilla haaste-kuvilla, mahtavat bloggarit kertoi-vat lukuhaastees-taan lukijoilleen ja haastoivat heidät mukaan, julkisuuden henkilöt lähtivät omalta osalta levittämään sanaa ja WSOY:n ja Tammen kirjai-lijat antoivat kasvonsa ja tukensa lukuhaasteelle. Kustantamot myös lahjoitti-vat kirjoja Pakolaisavun toimeliaiden vapaa-ehtoisten järjestämään tempaukseen, jossa lukuhaasteella varustettuja kirjoja piilotettiin ympäri Helsinkiä. Kaikkien osallistuneiden se-kä WSOY:n ja Tammen, Hela ry:n ja muiden kumppanien lahjoituksen kautta aapismäärä kasvoi tuohon upeaan 17 829 kappaleeseen.

Toivottavasti ensi vuonna voimme kasvattaa aapisten määrään entistä suuremmaksi.

Syyskuun lukuhulinasta olemme sulavas-ti siirtyneet joulun aikaan. Samaan aikaan, kun täällä valmistaudutaan kuusen koriste-luun ja jouluherkkujen valmisteluun, Länsi-Af-rikassa ebola riehuu edelleen, Ugandaan vir-

taa uusia pakolaisia niin Kongosta kuin Ete-lä-Sudanista ja väkivalta on liian

useassa pakolaisperheessä arkipäivää. Toivon, että em-

me unohtaisi joulunkaan keskellä niitä kauheuk-sia, jotka jatkuvat joka päivä konfliktien kes-kellä. Antamisen iha-nuus kuuluu onnek-si olennaisena osana

jouluun. Siksi toivonkin, että annamme toivoa

pakolaisille samalla, kun ilahdutamme ystäviämme

joulumuistamisilla. Parempi lah-ja mahdollistaa suoraan tämän. Lahjo-

jen joukkoon on jälleen tullut uusia kuvituksia ja tuotteita, joiden joukosta löytyy sopiva lahja niin sukulaiselle, ystävälle kuin työtoverille.

Ihanaa loppuvuotta ja antamisen iloa toivottaen, Johanna Huurre, Varainhankintapäällikkö, Suomen Pakolaisapu

KIITOS LUKUHAASTEESEEN OSALLISTUNEILLE!

JOULUN UUTUUS: PERHERAUHA 18 €

Levitä rauhaa jouluna myös konfliktien keskelle. Perinteiset tavat ja uskomukset aiheuttavat Pakolaisavun kohdemaissa

naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Lisäksi so-dan traumojen läpi käyminen on perheissä vaikeaa. Uudella Paremmalla lahjalla voit puuttua tähän. Lahjan turvin järjestämme

koulutusta, jossa perheet opettelevat, miten ratkoa riitoja väkivallattomasti ja

miten hallita omia tunteita.

JOULULAHJAT PUKINKONTTIIN KÄTEVÄSTI NETISTÄ.WWW.PAREMPILAHJA.FI

#LUKUHAASTEELLA

17 829 AAPISTA AFRIKKAAN!

PAREMPILAHJA.FIJoulun parhaat lahjaideat:

Tiput joulupukin

pussiin

12 €

Anna tavaran sijaan lahja, joka auttaa sodasta kärsineitä kohti uutta alkua.

Pakolaisavun työ ei olisi mahdollista ilman ihania lahjoittajiamme ja tukijoitamme. Kiitämme lämpimästi kaikkia yksityisiä lahjoittajiamme, teidän merkityksenne on hyvin suuri! Yksityishenkilöiden lisäksi haluamme kiittää yhteistyökumppaneitamme. Kiitos, että mahdollistatte tärkeän työmme pakolaisten ja paluumuuttajien hyväksi!

KULUNEESTA VUODESTAKIITOS

pakolainen-lehti 4/2014

Documents