Hin

ta 4

.50

€. J

ulka

isija

Suo

men

Pak

olai

sapu

ry.

PAKOLAINENKaupunkipakolaisuus / Apua Somaliaan /Asiaton oleskelu kielletty#3 / 2011

2 Pakolainen #3 / 2011

eneven kansainvälisen pakolaissopimuksen mu­kaan ihmisellä, jota kotimaassaan vainotaan, on oikeus turvapaikkaan. Sopimus velvoittaa sen al­lekirjoittaneita valtioita, ja se antaa Suomen Pako­laisavun työlle sen oikeudellisen pohjan. Geneven

sopimus on historiallinen saavutus, vaikka sen heikkou­tena onkin, että oikeus turvapaikkaan kuuluu käytännös­sä vain niille, jotka pääsevät sopimusmaahan anomaan turvapaikkaa.

Sopimus ei edellytä vieraanvaraisuutta vastaanottavil­ta mailta. Pakolaisen oikeudet ovat voimassa riippumat­ta siitä, miten hyvin esimerkiksi rasismin torjunnassa on onnistuttu. Tästä syystä on väärin peräänkuuluttaa lain­tulkinnan tiukentamista vetoamalla kansalaisten oikeus­tajuun.

Toimivan demokratian laeissa heijastuu kansalaisten oikeustaju. Viime kädessä pakolaisten auttamisen ydin on ihmisten kyky tunnistaa lähimmäinen toisessa ihmisessä. Lakiin kirjataan, usein viiveellä, kansalaisten käsityksiä siitä, mitä unelma kaikkien ihmisten yhtäläisestä, louk­kaamattomasta ihmisarvosta meille käytännössä merkit­see. Jos kansalaisten oikeustaju kääntyy pakolaisten ih­misarvoa vastaan, tämä heijastuu ennemmin tai myöhem­min myös lakiin.

Suomen Pakolaisapu auttaa pakolaisia uuden elämän al­kuun lähellä kotimaitaan ja toisaalta edistää onnistunut­

PÄÄKIRJOITUS

THOMASWALLGRENSuomen Pakolaisavun puheenjohtaja

PAKOLAISAVUN YDIN

Päätoimittajan tervehdys

o yli puolet maailman väestöstä – ja lähes puolet pako­laisista – asuu kaupungeissa. Pakolaisille kaupunki tar­joaa vapautta ja mahdollisuuksia, mutta myös vaaroja.

Pakolaisjärjestö UNHCR pyrkii ottamaan nykyään myös leirien ulkopuolella elävät huomioon, mutta etenkin re­kisteröimättömät kaupunkipakolaiset ovat yhä vailla suo­jelua. Myös Suomen Pakolaisapu on tarttunut muuttu­vaan pakolaisuuteen ja tekee työtä kaupunkipakolaisten elinolojen parantamiseksi esimerkiksi Kampalassa. Lue aiheesta lisää sivulta 8 alkaen.

Pakolaisapu tekee maailmalla pitkäjänteistä kehitysyh­teistyötä, jonka kestävät tulokset näkyvät vuosien päästä. Onnistuneen esimerkin sinnikkäästä työstä voit lukea si­vulta 12, jossa kerrotaan Liberian aikuislukutaitomateri­aalin kansallistamisesta.

Pakolaisapu reagoi äkillisiin pakolaiskriiseihin kerää­mällä varoja UNHCR:n työhön. Sivulta 14 voit lukea miten myös Suomen somalit ovat kantaneet kortensa kekoon.

Kiinnostavia hetkiä uudistuneen Pakolaisen parissa!

TOIMIVAN DEMOKRATIAN LAEISSA HEIJASTUU KANSALAISTEN OIKEUSTAJU. VIIME KÄDESSÄ PAKOLAISTEN AUTTAMISEN YDIN ON IHMISTEN KYKY TUNNISTAA LÄHIMMÄINEN TOISESSA IHMISESSÄ.

ta kotoutumista Suomessa. Tässä humanitaarisessa työssä järjestömme on nopeasti kehittyvä, kovan luokan asian­tuntija.

Työmme ei useinkaan nouse uutisten pääaiheeksi, vaan vaikuttaa arjen tasolla. Konkreettisen ja monimuotoisen työnsä kautta Pakolaisapu on mukana kehittämässä kan­salaisten oikeustajua suotuisaan suuntaan. Voi koittaa sekin päivä, jolloin myönnämme laissa oikeuksia uusille ryhmille, kuten ympäristöpakolaisille. Tällaiselle perus­työlle on yhä suurempi tarve maamme kiristyneessä il­mapiirissä.

teksti kaisa väkiparta

3Pakolainen #3 / 2011

060814 18

PERHEENYHDISTÄMIS KESKUSTELU

KAUPUNKIPAKOLAISUUS

ITÄ-AFRIKAN KRIISI VAPAA EHTOISTEN VARASSA ITALIASSA

Suomalaista perheenyhdistämis­keskustelua ohjaa poliittisten irtopisteiden kalastelu

Kaupungissa pakolainen on suojaton, mutta saa työskennellä ja liikkua vapaasti.

Suomensomalit matkustivat Mogadishuun jakamaan ruokaa ja vettä keräämillään avustuksilla.

Maahanmuuttajat ovat Italiassa vapaaehtoistyön varassa. Eniten maahanmuuttajia Euroopassa vastaanottava yhteiskunta ei juuri julkista tukea tarjoa.

Paperittomat Suomessa.

R3 auttaa nuoria alkuun.

Pakolaisavun syksyn tapahtumat.Pakolaisavun materiaali leviää.

Opettajien palkat kahvilatuloista. Chris Cleaven kirja koskettaa.

21

16

2312

10 22

ASIATON OLESKELU KIELLETTY

PARASTA KOTOUTTAMISTA

KALENTERIAIKUISLUKUTAITO LIBERIASSA

KAMPALAN KAHVILAYRITTÄJÄT

Lukutaitoa Burman pakolaisille.09 TYÖ THAIMAASSA KÄYNNISTYI

TURVAPAIKANHAKIJA ENGLANNISSA

SISÄLLYS

PAKO

LAIN

EN Pakolainen ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Vuosikerran vapaaehtoinen kannatusmaksu on 18 euroa. Lehden saa myös liittymällä jäseneksi, vuosimaksu 25 euroa. julkaisija Suomen Pakolaisapu ry vastaava päätoimittaja Thomas Wallgren päätoimittaja Kaisa Väkiparta toimitus Katri Aalto, Aino Koskelo ja Mirjami Rustanius yhteystiedot Kaikukatu 3, 00530 Helsinki, puh 09 - 6962 640, kaisa.vakiparta@pakolaisapu.fi tilaukset toimisto@pakolaisapu.fi, www.pakolaisapu.fi paino Forssan Kirjapaino Oy, ISSN 0359-6435 ulkoasu Anna Kalso kannen kuva Anne Heinonen kuvassa Kirkon ylläpitämä koti kongolaispakolaisille Kampalassa seuraava numero ilmestyy joulukuussa 2011 lahjoitustilinumerot Nordea 215318-22229 I Sampo 800013-223667 I OKO 578007-59875. Pakolainen on Kultti ry:n jäsenlehti. Lehteä on tuettu ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin.

Leffafestarit ja lukutaitoa.04 UUTISIA

Salaad Hassan AliAn

ne H

eino

nen

Kanavan aktiivit avustustyössä pakolaisleirillä Somaliassa. Sivu 14.

Kongolaispakolaisten piha-piiri Kampalassa. Sivu 8.

4 Pakolainen #3 / 2011

akolaisavun uudessa julkaisussa ää­nen saavat naiset, jotka elävät sisäl­lissodasta toipuvassa Sierra Leones­

sa. Kirjoittamalla näkyväksi: lukutaito, naiset ja rauha Sierra Leonessa pohjautuu yhteisöpedagogi Mirjami Rustaniuksen Sierra Leonen paluumuuttajayhteisöissä tekemään kenttätutkimukseen. Kirjassa Pakolaisavun lukutaitoryhmiin osallistu­vat naiset kertovat lukutaidon oppimisen merkityksestä itselleen ja yhteisöilleen. Kirja tarjoaa myös tietoa osallistavasta REFLECT­opetusmenetelmästä ja toimii johdantona aikuiskoulutustoimintaan yhteiskunnan jälleenrakennusvaiheessa.

Runsaasti valokuvia sisältävä kirja julkaistiin nykytaiteenmuseo Kiasmas­sa kansainvälisenä lukutaitopäivänä 8.9.

Julkaisutilaisuudessa Rustanius totesi, että rauhan vahvistamiseksi ja tulevien konfliktien ennaltaehkäisemiseksi Sier­ra Leone tarvitsee oikeutensa sekä vai­kutusmahdollisuutensa tuntevia miehiä ja naisia. Lukutaitoryhmiin osallistuneet naiset olivat Rustaniuksen mukaan voi­maantuneet aktiivisiksi toimijoiksi ja yh­teisöjensä kehittäjiksi. »Moni kertoi, et­tä lukutaitoryhmään osallistumisen myö­tä heistä on tullut näkyviä yhteisössään», Rustanius kuvaili lukutaidon oppimisen aiheuttamaa muutosta naisissa.

Kirjoittamalla näkyväksi: lukutaito, naiset ja rauha Sierra Leonessa -kirjan voi tilata toimituskuluja vastaan osoit-teesta katri.aalto@pakolaisapu.fi tai numerosta 045 1333 803.

LUKUTAITOISET NAISET RAUHANRAKENTAJINA

yyskuun 1. päivä toi muutoksia kansain­välistä suojelua hakevien vastaanot­toon sekä kotouttamistoimiin. Edellinen

laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta jaet­tiin kahteen eri lakiin.

Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta

Uuden lain tarkoituksena on selkeyttää vastaanoton sääntelyä sekä edistää vas­taanottopalveluiden yhdenmukaisuutta. Vastaanottopalveluihin kuuluvat majoi­tus, vastaanotto­ ja käyttöraha, sosiaalipal­velut, terveydenhuoltopalvelut, tulkki­ ja käännöspalvelut sekä työ­ ja opintotoimin­ta. Myös viranomaisten tehtäviin ja vas­taanottopalveluiden järjestämiseen tuli uu­den lain myötä säädöksiä. Kansainvälistä suojelua hakevat eivät enää saa toimeen­tulotukea vaan heille maksetaan erillistä vastaanottorahaa joka on määritelty vas­taanottolaissa.

Laki kotoutumisen edistämisestä

Uuteen kotoutumislakiin sisällytettiin myös muista syistä kuin pakolaisina tai paluu­muuttajina Suomeen muuttaneet. Tavoit­teena on tehostaa entisestään kotoutumisen alkuvaiheen ohjausta. Laissa muun muassa määrätään, että kotoutumistoimia pitää ke­hittää ja toteuttaa monialaisena yhteistyö­nä. Tämä tuo mahdollisuuksia esimerkik­si maahanmuuttajajärjestöille palveluiden suunnittelussa ja toteuttamisessa. Aikuis­ten kohdalla erityistavoitteena on työllisty­misen nopeuttaminen. Laissa painotetaan erityisesti perheiden, lasten ja nuorten ko­toutumista.

VASTAAN -OTTOLAKI KAHTIA

Sierraleonelaiset naiset saavat luku- ja kirjoitustaidon oppiessaan myös äänen ja mahdollisuuden osallistua päätöksentekoon.

5Pakolainen #3 / 2011

Siirtolaisuus näkyy elokuvissa

änä syksynä siirtolaisuus on vah­vasti esillä elokuvissa. Rakkautta ja anarkiaa ­festivaaleilla nähty bel­

gialaisohjaaja Olivier Masset-Depas-sen Illégal tarjoaa harvinaisen näköalan paperittoman kohtaamaan kolkkoon to­dellisuuteen 2010­luvun Euroopassa. Aki Kaurismäen Le Havre sivuaa sa­maa teemaa taiteellisesti eri keinoin. Yhteistä elokuville on se, että niissä eu­rooppalainen kantaväestö kohtaa ihmi­siä, jotka jäävät laittomana siirtolaisuu­tena kutsutun ilmiön alle. Inhimillisen

emenissä toimiva järjestö Society of Humanitarian Solidarity (SHS) voitti vuoden 2011 Nansen Refu­

gee ­palkinnon. UNHCR:n vuosittain myöntämä 100 000 dollarin arvoi­nen palkinto annettiin tunnustuksena elintärkeästä ja omistautuneesta työs­tä Jemeniin saapuvien pakolaisten hy­väksi. Järjestön työntekijät käyvät läpi Jemenin 2000 kilometriä pitkää ranta­viivaa ja keräävät venematkalta sel­viytyneitä pakolaisia, tarjoavat heille ensiapua ja hautaavat matkalla me­nehtyneitä.

»Tämän palkinnon voittaminen on iso kannustus. Työmme on humanitää­rinen velvollisuus», sanoi järjestön pe­rustaja Nasser Salmi Ali Al-Hamairy. Hän lisäsi, että haluaa saamallaan pal­kinnolla herätellä kansainvälistä yhtei­söä Somalian tilanteen parantamiseksi, jotta somalialaisten ei tarvitsisi ottaa hengenvaarallista riskiä ylittäessään Punaistamerta ja Adeninlahtea.

UNHCR:n arvioiden mukaan noin 60 000 pakolaista on vuoden 2011 aika­na saapunut Afrikan sarvesta vesiteit­se Jemeniin ja vähintään 120 ihmistä on hukkunut yrittäessään matkaa.

Nansen Refugee ­palkinto Jemeniiin

Vertaistukea Itä­Suomessa

asvokkain­toiminta on avannut uu­den toimipisteen Joensuuhun. Syk­syllä koulutetaan lisää vertaisoh­

jaajia sekä käynnistetään uusia ryhmiä muun muassa Lieksassa. »Tavoitteena on vahvistaa edelleen maahanmuutta­jien vertaistukea Pohjois­Karjalan alu­eella», toteaa Pakolaisavun aluekoordi­naattori Anne Korppinen.

akolaisavun päivätyökeräyksen kohde on tänä vuonna Ugandan pakolaisten lukutaito­opetus. Lukutaidottomuus on

yleistä pakolaisten keskuudessa, sillä kon­fliktialueilla koulut eivät ole voineet toimia normaalisti.

Ugandassa on tällä hetkellä 147 000 pa­kolaista. Heistä 60 prosenttia on lapsia ja nuoria. Lukutaidon avulla pakolaiset voi­vat parantaa sekä hyvinvointiaan että toi­meentuloaan.

Jos koulusi ei vielä ole valinnut päivä­työkeräyksen kohdetta, ilmoita koulusi mukaan keräykseen osoitteessa www.pa­kolaisapu.fi/paivatyo.

Päivätyö ­keräyksellä lahjaksi lukutaito

apiskeräyksellä saatiin tänä syksynä kasaan 35 628 aapista. Facebookissa ja Parempi lahja ­sivustolla toteutet­

tu kampanjaan lähti yksittäisten lahjoitta­jien lisäksi mukaan myös yrityksiä. Gen­worth sai kerättyä omalla kirpputorillaan 606 aapista ja Autoasi­korjaamot lahjoitti­vat kampanjalle varat 7500 aapiseen. Kii­tos kaikille tukijoille!

www.facebook.com/parempilahja

Lukutaito keräyksellä yli 35 000 aapista

kohtaamisen seurauksena he ovat au­tomaattisesti sidottuja yksilöiden koh­taloon ja joutuvat tekemään ratkaisuja, jotka lopulta määrittävät heidän arvo­jaan ja moraaliaan.

Marraskuun lopussa pakolaisteemas­ta ja elokuvista kiinnostuneille paljon sisältöä tarjoaa Helsinki Refugee Film Festival. Pakolaisneuvonta ry:n järjes­tämä festivaali lisää tietoisuutta muun muassa kansalaisuudettomuudesta, ih­miskaupasta ja poliittisesta vainosta. Elokuvien lisäksi tapahtumassa kuul­laan lyhyitä alustuksia ja yleisöllä on mahdollisuus osallistua keskusteluun.  Esillä on myös Pakolaisavun juliste­ ja karttanäyttely, joka vie Ugandan pako­laisleireille ja johdattaa tarkastelemaan kansainvälistä muuttoliikettä uusin sil­min. Festivaalille on vapaa pääsy.

Helsinki Refugee Film Festival 25. −26.11.2011 Lisätietoja www.pakolaisneuvonta.fi

MARRASKUUN LOPUSSA PAKOLAIS TEEMASTA JA ELOKUVISTA KIINNOSTUNEILLE PALJON SISÄLTÖÄ TARJOAA HELSINKI REFUGEE FILM FESTIVAL.

6 Pakolainen #3 / 2011

sa muutoksista on korjauksia, joilla yritetään puuttua väärinkäytösten mahdollisuuksiin. Näihin voidaan laskea esimerkiksi biometristen tunnisteiden käyttöönotto. Biomet­

risten oleskelulupakorttien käyttöönot­to perustuu EU­asetukseen, ja ne otetaan käyttöön vuoden 2012 alusta. Oleskelulu­pakortin sirulle sisällytetään biometrisinä tunnisteina kasvokuva ja kaksi sormenjäl­kikuvaa. Oleskelulupahakemuksen voi siis jatkossa jättää vain hakija itse. Suomessa asuva perheenkokoaja ei voi enää jättää hakemusta ulkomailla olevan perheenjä­senensä, edes lapsensa, puolesta.

Ulkomaalaislain muutos kasvattilapsia koskien tuli voimaan niin ikään elokuussa 2010. Maahanmuuttovirasto voi nyt teh­dä kielteisen oleskelulupapäätöksen huol­tajien osalta, jos kasvattilapsena maahan tullut ihminen hakee myöhemmin oles­kelulupaa biologisille vanhemmilleen ja jos hakuvaiheessa on tietoisesti kierretty maahantulosäännöksiä.

Osa muutoksista on tehty varsin hätäi­sesti. Ne heikentävät perheenyhdistämi­seen oikeutettujen oikeusturvaa, ovat ky­seenalaisia lapsen edun periaatteen kan­nalta sekä vaikeuttavat oleskelulupaan oikeutettujen todellisia mahdollisuuksia

päästä elämään Suomen lain ja kansainvä­listen sopimusten takaamaa perhe­elämän suojaa.

Elokuusta 2010 lähtien perheenyhdistä­mistä hakevan lapsen pitää olla alaikäinen vielä päätöksen saadessaan. Tätä ennen riitti, että hakija on alaikäinen hakemuk­sen vireillepanohetkellä. Sisäasiainminis­teriön mukaan poikkeus tehdään, jos ha­kemuksen käsittely on merkittävästi vii­västynyt hakijasta tai perheenkokoajasta riippumattomasta syystä ja hakija on myö­tävaikuttanut asian selvittämiseen. Sää­dös on tältä osin kuitenkin varsin tulkin­nanvarainen.

Suomen ulkomaalaislainsäädäntö on muuttunut viime vuosina vauhdikkaasti. Varsin paljon on keskitytty kansainvälistä suojelua hakeneiden ihmisten perheenyhdistämiskäytännön muuttamiseen.

teksti heikki kerkkänen

family ticketadmit two admit one

PERHEENYHDISTÄMISKESKUSTELULLA KALASTELLAAN POLIITTISIA IRTOPISTEITÄ

7Pakolainen #3 / 2011

Tilanne on vaikea erityisesti silloin, kun huoltaja on Suomessa ja hakemuksen te­kijäksi jää lähtömaassa oleva lapsi. Lap­sen täytyy oleskella laillisesti siinä maas­sa, jossa perhesidehaastattelut tehdään riippumatta siitä, kuinka akuutti tilanne kotimaassa on lähtöhetkellä ollut. Esimer­kiksi somalialaisten kohdalla kyseessä on yleensä Etiopia tai Kenia, joissa lähimmät Suomen edustustot sijaitsevat. Lapsen tu­lisi itse olla yhteydessä Etiopian maahan­muuttoviranomaisiin tai UNHCR:ään ja selvittää oleskelunsa laillisuus jo ennen saapumistaan edustustoon oleskelulupa­hakemuksen vireillepanoa tai perheside­haastattelua varten. Hänen on myös mak­settava tähän liittyvät kulut. Lisäaikaa laillisen oleskeluoikeuden osoittamiseen edustustot eivät anna.

Kaikki nämä tekijät voivat merkittä­västi hidastaa hakemuksen vireillepanoa ja asettaa henkilön vaaratilanteisiin: hä­nen tulee kantaa mukanaan Afrikan olois­sa huomattavaa varallisuutta, jotta hän voi edes teoriassa päästä perhesidehaas­tatteluun. Oleskeluoikeuden, matkareitin ja muiden hakemukseen liittyvien seik­kojen selvittäminen tuntuvat melkoisilta osaamisvaatimuksilta alaikäisten kohdal­la, etenkin jos tämä on luku­ ja kirjoitus­taidoton. Niitä silti tuskin lasketaan »ha­kijasta riippumattomiksi» syiksi, jos lupa­hakemus hylätään.

Aiemmin Suomen valtio maksoi dna­testikulut ja perheenjäsenten matkaku­lut Suomeen myönteisen päätöksen jäl­keen, jos Suomessa asuva perheenkoko­aja oli kansainvälisen suojelun tarpeen perusteella oleskeluluvan saanut henki­lö. Nykyisin vain kiintiöpakolaisten mat­kakulut kustannetaan. Muut joutuvat itse kustantamaan kaikki kulut lentolipusta, maastapoistumisviisumista ja haastattelu­matkoista lähtien. Tämä vähentää yksise­litteisesti haavoittuvassa asemassa olevi­en, luvan jo saaneiden ihmisten mahdolli­suuksia matkustaa perheensä luokse.

Vuonna 2010, jolloin matkat vielä kus­tannettiin, pakolaisten ja suojelua saa­

neiden henkilöiden perheenjäseniä saa­pui kaikkiaan Suomeen 392. Luku on kansantalouden ja muuttoliikkeen koko­naisuudessa äärimmäisen pieni. Kaikki­aan oleskelulupia myönnettiin vuonna 2010 yhteensä 16 322, joista kansainväli­seen suojeluun liittyviä myönteisiä pää­töksiä oli 1 784. Koska matkakustannuk­sia ei enää kustanneta, perhesiteen kautta maahan tulleiden määrä voi olla tulevai­suudessa yhä pienempi.

Voidaan siis väittää, että perhesidekäy­täntöä on Suomessa merkittävästi tiuken­nettu viime vaalikaudella, ja osittain lap­sen edun kannalta varsin kyseenalaisella tavalla. Tästä syystä onkin syytä ihmetellä suomalaisten poliitikkojen intoa tiukentaa perhesidekäytäntöä edelleen, ennen kuin jo toteutuneiden lakimuutosten vaikutuk­sia on ehditty tutkia.

Helsingin Sanomien mukaan esimer­kiksi hallituspuolue kokoomus kirjasi, et­tä perheenyhdistämiskäytäntöjä tiukenne­taan muiden kuin kiintiöpakolaisten osal­ta. Kokoomuksen ja keskustan mukaan tiukennukset jäivät edellisellä vaalikau­della tekemättä.

On syytä kysyä kovaan ääneen: mitä muuta kuin tiukennuksia tämänkin teks­tin alkupuolella mainitut, edellisellä vaali­kaudella tehdyt muutokset ovat? Miksi jo mainitut tiukennukset eivät riitä?

Yleisradio uutisoi kesän alussa näky­västi siitä, että somalialaisten perheen­yhdistämiset Ruotsissa ovat käytännössä loppuneet. Syynä on se, että maahan tu­

levilta perheenjäseniltä vaaditaan henki­löllisyyspapereita, joita ei ole ollut saata­villa 20 vuoteen, eikä muita todisteita hy­väksytä. Poliitikot ja virkamiehet riensivät kertomaan, että Suomeen on odotettavissa tiukennuksia Ruotsin malliin, ja tässä käy­tettiin vanhaa koodia: »yhtenäinen menet­tely, vertailukohtana muut Pohjoismaat.»

Näyttää vahvasti siltä, että niin halli­tuksen kuin oppositionkin kova poliittinen tahto on de facto lopettaa perheenyhdistä­miset. Suoremmin sanottuna puolueet ha­luavat luopua lapsen edun periaatteesta ja perhe­elämän suojasta sekä irrottautua Eurooppa­neuvoston perheenyhdistämis­direktiivistä (2003/86/EY) ja YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksesta, jonka ar­tiklassa 9.1 taataan, ettei lasta eroteta van­hemmistaan heidän tahtonsa vastaisesti.

Yleensä edellä mainitun kaltaiset kan­sainväliset ihmisoikeusinstrumentit ovat oikeusvaltioiden suosiossa, koska ne li­säävät maiden välistä vertailukelpoisuut­ta ja muodostavat yhtenäisen minimitason niin hallinto­ kuin rikosoikeusasioissakin. Maahanmuuton ja maahanmuuttajien yh­teydessä suosionkipeät poliitikot ovat kui­tenkin valmiita luopumaan keskeisimmis­täkin ihmisoikeusperiaatteista.

Kirjoitus perustuu maahanmuuttoviraston, sisäasiainministeriön ja ulkoasiainministe-riön tiedotteisiin ja verkkosivuihin sekä Hel-singin Sanomien ja Yleisradion 9.6.2011 jul-kaisemiin uutisiin.

TURVAPAIKKA-PÄÄTÖKSET YHTEENSÄ

5 837 1 784 5 500 329*

31 267 8 732 21 460 3 166

MYÖNTEISET TURVAPAIKKA-

PÄÄTÖKSET

PERHEEN-YHDISTÄMISET

YHTEENSÄ

PAKOLAISTEN PERHEEN-

YHDISTÄMISET

TURVAPAIKAT JA PERHEEN­YHDISTÄMISET VUONNA 2010

*) keskiarvo vuosilta 1999-2010

8 Pakolainen #3 / 2011Pakolainen #3 / 2011

onfliktit kestävät nykyään yhä pi­dempään ja siten myös pakolaisten oleskelu tilapäisiksi tarkoitetuilla pakolaisleireillä saattaa venyä useik­

si vuosiksi. Kun paluu kotimaahan näyt­tää yhä epätodennäköisemmältä, uutta elämää ja elantoa lähdetään etsimään kau­pungeista.

Kaupunkipakolaisuuden lisääntymiseen on vaikuttanut kiihtyvä kaupungistumi­nen. Myös pakolaisista enenevä osa on kau­punkilaisia, ja heille urbaanit olot ovat pa­komaassakin luontevampi elinympäristö kuin maaseutu.

Vaaroja vai vapautta?

Kaupungissa asuvat pakolaiset ovat haa­voittuvassa asemassa. Maissa, joissa ei ole pakolaisleirejä, rekisteröimättömiä pako­laisia uhkaa kaupungissa pidätys, ahtaat säilöönottokeskukset ja käännytys. Naisil­le ja lapsille seksuaalinen ja muu hyväksi­käyttö sekä ihmiskaupan uhriksi joutumi­nen ovat erityisiä uhkia.

KAUPUNGISSA PAKOLAINEN ON OMILLAAN Jo lähes puolet maailman pakolaisista asuu kaupungeissa. Kaupungissa pakolainen ei välttämättä saa terveydenhuoltoa, mutta puutteellinenkin arki urbaanissa ympäristössä on monelle houkuttelevampi vaihtoehto kuin elämä maaseudun pakolaisleireillä.

teksti katri aalto kuvat anne heinonen

9Pakolainen #3 / 2011

PAKOLAISIA UGANDASSA

YHTEENSÄ 151,108

KAUPUNGEISSA 39,339

Vaikka kaupunki voi olla pakolaiselle kalliimpi ja turvattomampi ympäristö, se tarjoaa myös mahdollisuuksia. Osa pako­laisista löytää kaupungista töitä tai opis­kelupaikan ja voi näin kehittää itseään ja hankkia elantonsa.

Maaseutumainen pakolaisleiriympäris­tö turhauttaa ja passivoi monia. Joskus ko­timaan konfliktin vastakkainasettelut ki­ristävät välejä leireillä, jolloin se voi olla pakolaiselle jopa vaarallisempi ympäristö kuin kaupunki.

Arkisten haasteiden voittaminen ja itse­näinen toimeentulo kasvattavat itsetuntoa ja parhaimmillaan pakolaisen elämä kau­pungissa voi normalisoitua samankaltai­seksi kuin ennen pakoa kotimaassa. Sa­masta maasta tulevat pakolaiset muodos­tavat usein kaupungeissa tiiviin yhteisön, joiden sisällä perustetaan omia järjestöjä ja yrityksiä.

Eri valtiot suhtautuvat kaupunkipako­laisiin eri tavoin. Ugandassa pakolaiset saavat pitää pakolaisstatuksensa ja liik­kua vapaasti, mutta valtio ei tarjoa heille

asuinpaikkaa, ruoka­avustusta tai muita palveluja pakolaisleirien ulkopuolella.

Thaimaa on yksi valtioista, joka ei ole allekirjoittanut vuoden 1951 pakolaissopi­musta ja käytäntö on erilainen. Pakolai­set eivät saa poistua leireiltä lainkaan, ja leirien ulkopuolella elävät pakolaiset lue­taan automaattisesti laittomiksi siirtolai­siksi. Poliisilla on oikeus vangita tai kään­nyttää heidät alkuperämaihinsa. Toisaalta kaupunkipakolaiset saavat oleskella ja teh­dä töitä melko vapaasti – ovathan he myös valtiolle halpaa työvoimaa. Ongelmia syn­tyy vasta kun pakolainen esimerkiksi sai­rastuu tai joutuu rikoksen uhriksi, jolloin suojelu on olematonta.

Uusia haasteita avustusjärjestöille

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR keskittyi pitkään pääosin leireillä asuvien pako­laisten auttamiseen. Vuoden 2009 toimin­taohjeessa kaupunkipakolaiset luvataan ensimmäistä kertaa yhtäläiset oikeudet pakolaisleirien asukkaiden kanssa.

Kaupunkiympäristö on aiheuttanut jär­jestöjen työlle uusia haasteita. Pakolaisten saavuttaminen ja rekisteröiminen ei ole yhtä helppoa kuin rajatuilla leireillä. Tä­mä vaikeuttaa avuntarpeen kartoittamista ja työn suunnittelua. Eläminen kaupungis­sa on kallista, mutta rahallisen avustuksen antaminen pakolaisille koetaan usein kes­tämättömänä. Toisinaan pakolaisten aut­taminen myös aiheuttaa närää kaupunki­alueilla, joilla työttömyys tai köyhyys on kantaväestönkin keskuudessa suurta. Tä­män välttääkseen pakolaisjärjestöjen työn tuleekin tapahtua yhteistyössä valtion jul­kisten ja yksityisten instituutioiden kans­sa ja hyödyttää yhteisöä myös laajemmin.

10 Pakolainen #3 / 2011

KAMPALASSA OPETTAJIEN PALKAT SAADAAN KAHVILATULOISTAFacebook on suurin syy siihen, miksi nuoret käyvät istumassa uudessa internetkahvilassa Nsambyan kaupunginosassa Kampalassa. Paikallisen nuorisojärjestö Yaridin ylläpitämä nettikahvila avattiin keväällä. Kahvilan tulot ohjataan järjestön englanninopettajien palkkoihin.

Asiakas Jean Bonanne, Yaridin apulaisjohtaja Robert Hakisa, teknikko Amani Nkubonage ja sihteeri Sedrick Murhula (takana) uudessa inter-netkahvilassa.

Asiakas Jean Bonanne, Yaridin apulais-johtaja Robert Hakisa, teknikko Amani

Nkubonage ja sihteeri Sedrick Murhula (takana) uudessa internetkahvilassa.

teksti & kuva anne heinonen

11Pakolainen #3 / 2011

hteistyö Pakolaisavun ja kongo­laispakolaisten nuorisojärjestö Yaridin kanssa alkoi vuonna 2008. Alussa tuki kohdistui Yaridin jär­jestämien englanninkurssien ope­

tusmateriaaleihin ja opettajien koulu­tukseen. Opettajien suuri vaihtuvuus osoittautui kuitenkin ongelmaksi.

»Oppilaat, joilla oli siihen varaa, mak­soivat aina silloin tällöin pieniä summia opettajille. Toisinaan luokissa ei kuiten­kaan ollut opettajaa. Kun heiltä kysyi syytä poissaoloon, he kertoivat, että hei­dän piti myös hankkia perheilleen ruo­kaa. Kysyimme Pakolaisavulta mitä voi­simme tehdä asialle», Yaridin varajohta­ja Robert Hakisa kertoo.

Pakolaisavun ehdotuksesta järjestö al­koi hankkia opettajien palkkiot oman yritystoiminnan avulla. Yarid kirjoitti kahvilatoiminnalleen viiden miljoonan shillingin eli noin 1300 euron projekti­suunnitelman, ja Pakolaisapu päätti ra­hoittaa summasta puolet. Tuella ostettiin muun muassa kolme käytettyä tietoko­netta, printteri, skanneri ja huonekaluja.

Kirjanpidolla kannattavuutta

Pakolaisavun tuella Yaridissa opittiin myös suunnittelemaan yrityksen toi­mintaa. »Opimme pitämään tilikirjaa. Ennen meillä oli vain papereita, joihin kirjoitimme asiakkaiden maksuja. Nyt tiedämme tulomme ja menomme. Aina kun ostamme kyniä tai paperia, kirjoi­tamme summan ylös. Myös asiakkaat kirjoitamme muistiin. Kirjanpito auttaa näkemään, onko yritys tuottava», Haki­sa kuvailee.

Kahvilassa käy päivittäin noin kym­menen asiakasta. Suurin osa heistä viet­tää internetissä puoli tuntia, josta he maksavat 500 shillinkiä, 13 senttiä. »Nyt ihmiset tietävät, että täällä on kahvila. Kun aloitimme, joinain päivinä asiakkai­ta oli vain kaksi. Tänään osa joutui jonot­tamaan tietokoneelle pääsemistä», Haki­sa kertoo.

Sähkökatkot kiusana

Kahvilan kiusana ovat olleet toistuvat, joskus useita päiviä kestävät sähkökatkot. Katkojen ajalta tuloja ei tule, mutta vuok­ra ja internetyhteys pitää silti maksaa joka kuukausi. Järjestö haaveileekin nyt gene­raattorista. Kilometrin päässä sijaitsevilla kilpailevilla kahviloilla sellaisia jo on.

Internetkahvilasta vastaavat nuoret eivät ole aikaisemmin olleet yrittäjiä. Robert Hakisa kertoo olevansa nyt val­mis vaikka toisenkin yrityksen perusta­miseen. »Ihmisillä on Nsambyassa pal­jon pienyrityksiä, mutta heidän on vai­kea nähdä, kuinka kannattavaa toiminta oikeasti on. Pitää tietää miten yrityksen saa kestämään kolmen kuukauden pää­hän ja ennen kaikkea mitä voi tehdä eri tavalla, jotta asiat kolmen kuukauden päästä olisivat paremmin», Hakisa sa­noo.

YRITYKSILLÄ TURVATAAN KAUPUNKIPAKOLAISTEN OPETUS

akolaisapu alkoi tukea Kampalassa sijaitsevien pakolaisjärjestöjen yri­tystoimintaa vuonna 2009. Valti­ollisen ja kunnallisen rahoituksen puuttuessa ugandalaisten järjestöjen

koulutustyön ongelmana oli se, ettei opet­tajille pystytty maksamaan palkkioita. Opettajat opettivat ryhmäänsä kuukauden tai kaksi, ja lähtivät sitten palkkatyöhön.

»Ajattelimme, että jos alkaisimme mak­saa opettajille suoraan palkkioita, meidän lähtiessämme sama ongelma palautuisi», Pakolaisavun projektikoordinaattori Salo-me Awidi toteaa.

Osalla aikuiskoulutusta Kampalassa te­kevillä järjestöillä oli jo yritys, jonka avul­la he keräsivät varoja toimintansa ylläpitä­miseen. Osa oli suunnitellut yritystoimin­nan aloittamista.

Pakolaisapu päätti tukea viittä aikuis­koulutusjärjestöä näiden yritystoiminnan tehostamisessa. Yritysten tuloista suurim­man osan tuli mennä opettajien palkkioi­hin.

»Järjestöt maksavat opettajilleen 13–26 euroa kuussa. Yritykset ovat pieniä, mut­ta kun ne toimivat ne takaavat edes vähän tuloja joka kuukaudelle. Nyt opettajat py­syvät pidempään, kun he tietävät saavansa kuun päätteeksi palkkaa», Awidi kertoo.

Rahan lisäksi järjestöille on annettu koulutusta yritystoiminnasta. Pakolaisapu seuraa yritysten toimintaa tarkastuskäyn­neillä ja joka kolmas kuukausi järjestöjen pitää raportoida yritystoiminnan etenemi­sestä. Tänä vuonna projektiin on tarkoitus ottaa mukaan kolme uutta aikuiskoulutus­järjestöä.

KAHVILASSA KÄY PÄI VIT TÄIN NOIN KYMMENEN ASIAKASTA. SUURIN OSA HEISTÄ VIETTÄÄ INTERNETISSÄ PUOLI TUNTIA, JOSTA HE MAKSAVAT 500 SHILLINKIÄ, 13 SENTTIÄ.

Robert Hakisa

teksti anne heinonen

12 Pakolainen #3 / 2011

ämä on suuri saavutus maassa, jossa ei aiemmin ole ollut mitään virallista aikuisille suunnattua koulutusohjel­maa tai oppimateriaalia», kommen­toi Pakolaisavun Liberian hankejoh­

taja Markku Vesikko.Sisällissodasta toipuvassa Liberiassa yli

18­vuotiaista kaksi kolmasosaa on lukutai­dottomia. Pakolaisavun ja NAEAL:n aikuis­koulutuksiin osallistui viime vuonna noin 4 000 aikuista. Vesikko arvioi, että opetus­ohjelman kansallistamisen myötä tämän vuoden loppuun mennessä koulutettavien määrä voi olla jopa 15 000 henkilöä.

Arjen hyödyt herättivät kiinnostuksen opiskeluun

»Olennaista ohjelmassa on se, että yhteisöt voivat toteuttaa sen itse alusta loppuun», Vesikko painottaa. Yhteisössä perustetaan lukutaitokomitea ja NAEAL ohjeistaa yh­teisön keskuudestaan valitsemat henkilöt oppimateriaalin käyttöön.

Ohjelmassa opitaan luku­ ja laskutaitoa sekä kansalaistietoa. Arkeen liittyvien tee­mojen käsittelyn ja toiminnallisten menetel­mien ansiosta myös aikuisten neuvottelu­, sovittelu ja kaupankäyntitaidot kehittyvät. Tällä tavoin jälleenrakennusvaiheessa ole­vat yhteisöt hyötyvät kokonaisvaltaisesti.

Vesikko kertoo, että opiskelu ei aiem­min kiinnostanut lukutaidottomia aikui­sia, koska nämä eivät nähneet, mitä hyötyä kieliopin tankkaamisesta heille on. »Luku­taito­ohjelmassa oppitunti voi alkaa vaik­ka sillä, että kylässä kierretään tarkastele­massa ympäristöä ja mietitään, mitä sano­ja oppilaat haluaisivat osata kirjoittaa. Jos oppilas haluaa oppia kirjoittamaan sanan kaivonkansi, hän oppii sen. Jos hän halu­aa oppia puhelimenkäyttöön liittyvää sa­nastoa, hän oppii sitä», Vesikko kuvailee.

Miksi aikuiskoulutusta tulisi lisätä?

Sodista kärsineissä maissa kokonaisia su­kupolvia jää vaille koulutusta, mutta jäl­

teksti katri aalto kuvat benedict roberts

AIKUISTEN LUKUTAITO-OHJELMA

KANSALLISTETTIIN LIBERIASSA

Pakolaisavun ja NAEAL:in (National Adult Education Association of Liberia) yhdessä kehittämä aikuisten lukutaito-ohjelma on nyt käytössä koko Liberiassa.

Liberian opetusministeriö hyväksyi kesäkuussa julkaistun oppimateriaalin ja opetusohjelman. Vuoden

loppuun mennessä se on virallisesti käytössä kaikissa Liberian viidessätoista maakunnassa.

Lukutaito-ohjelmassa kieltä opitaan arjen tarpeisiin.

13Pakolainen #3 / 2011

leenrakennusvaiheessa budjetti suun­nataan yleensä lasten peruskoulutuksen turvaamiseen. Aikuisten ja nuorten luku­taidottomuudella voi olla kohtalokkaita seurauksia sodan jälkeiselle kehitykselle.

»Jos aikuiset eivät ymmärrä mitä on korruptio, he eivät voi taistella sitä vas­taan», Vesikko kertoo. Oma lukunsa on de­mokratiakehitys ja vaalit. Kuinka lukutai­dottomat aikuiset voivat saada objektiivis­ta tietoa ehdokkaista?

Vesikko on seurannut työn tuloksia ky­lätasolla ja todistanut kuinka lukutaito­komiteoista on yllättäen muotoutunut riitojen sovittelukomiteoita, ja kuinka perheiden terveys ja toimeentulo ovat li­sääntyneet luku­ ja laskutaidon perustei­den oppimisen myötä.

Aikuislukutaito­ohjelman kansallista­minen on tunnustus aikuiskoulutuksen merkityksestä. »Lukutaito­ohjelman kan­sallistamisen myötä paikallisten aikuis­kouluttajien on helpompi saada tukea, sa­maan tapaan kuin lasten peruskoulutuk­seen liittyvät hankkeet vetävät puoleensa lahjoittajia», Vesikko pohtii.

Pakolaisapu ja NAEAL ovat toteuttaneet aikuiskoulusta paluumuuttajayhteisöissä vii den vuoden ajan. Myös monet muut kan­salaisjärjestöt hyödyntävät ohjelmaa ja sii­

akolaisavun työ Thaimaan pakolaislei­reillä on alkanut. Pakolaisapu perusti Thaimaan toimiston jo vuonna 2009,

mutta lupien saaminen aikuiskoulutuksen aloittamiseen pakolaisleireillä kesti odo­tettua kauemmin. Lupia odottaessa Pako­laisapu on muun muassa kouluttanut pai­

hen liittyvää oppimateriaalia. Tulevaisuudessa järjestöt jatkavat luku­

taito­ohjelman levittämistä yhteisöihin, mutta opetusministeriö tulee seuraamaan ja arviomaan perustettuja lukutaitopiire­jä ja koordinoimaan ohjelman toteutusta kansallisella tasolla.

Lue lisää Pakolaisavun työstä Liberiassa www.pakolaisapu.fi/liberia. Tue pakolaisten ja paluumuuttajien lukutaito-opetusta www.parempilahja.fi

Burman pakolaisten koulutus alkoi

teksti katri aalto

kallisia Burman pakolaisten järjestöjä ja tukenut lasten turvataloa Mae Sotissa Län­si­Thaimaassa.

»Meillä on ollut kahden vuoden aikana mahdollisuus valmistella toimintaa ja oppi­materiaaleja perusteellisesti kohderyhmäl­lemme sopiviksi», kommentoi Pakolais­avun Thaimaan maajohtaja Jörgen Baltzer. »Tietämyksemme Thaimaassa asuvien Burman pakolaisten tilanteesta ja tarpeista on myös vahvistunut», Baltzer lisää.

Pakolaisapu järjestää pakolaisleireil­lä toiminnallista lukutaito­opetusta, jossa valittavina on neljä kieltä: burma ja thai sekä karen ja karenni­heimojen omat kie­

let. Ensimmäiset kymmenen fasilitaattoria koulutettiin kesällä ja he ohjaavat nyt yh­teensä 27 lukutaitoryhmää.

PAKOLAISAPU JÄRJESTÄÄ PAKOLAISLEIREILLÄ TOIMINNALLISTA LUKUTAITO-OPETUSTA, JOSSA VALITTAVINA ON NELJÄ KIELTÄ: BURMA JA THAI SEKÄ KAREN JA KARENNI-HEIMOJEN OMAT KIELET.

Liberian varaopetusministeri Yonton B. Kesselly Sr. vastaanotti julkaisutilaisuudessa Markku Vesikolta 500 uutta oppikirjaa.

Peruslaskutaidon ansiosta kauppaa voi käydä tulematta huijatuksi.

14 Pakolainen #3 / 2011

ITÄ-AFRIKAN KRIISI KOSKETTAA SOMALEITA SUOMESSA

Somaliaa ja laajemminkin Itä-Afrikkaa riivaava kuivuus on ajanut tuhansia somalialaisia kotiseuduiltaan. Nälänhätä on alueen pahin 60 vuoteen ja YK:n mukaan pelkästään Somaliassa jopa 750 000 ihmistä on vaarassa kuolla lähikuukausina, jos apua ei saada ajoissa perille. Kriisi on puhuttanut myös Suomessa asuvia somaleita.

Abdinasir Gafoow osallistui Kanava nuorison

keräyksille ostettujen avustusten jakamiseen.

teksti mirjami rustanius kuva yusuf nur maxamad

15Pakolainen #3 / 2011

omalialaisilla on hätä. »Kokoonnuimme järjestönä yhteen miettimään mitä voisimme tehdä», toteaa Gafoow Abdinasir. Hän on yksi Helsingissä pääma­jaa pitävän nuorisojärjestö Kanava ry:n vapaaehtoi­sista.

»Päätimme kerätä vuotuisen jalkapallotapahtu­man yhteydessä varoja ruoka­avustuksiin. Ne jaettiin ih­misille, jotka olivat paenneet taisteluita ja nälkää Somali­an pääkaupunkiin Mogadishuun», Abdinasir kertoo. Hei­näkuussa Helsingissä toteutettu Kanavan keräys tuotti ruoka­apua 500 perheelle. Ruokapakettien jaossa Kanava teki yhteistyötä Mogadishun yliopiston kanssa.

Aalto­yliopistossa it­alan maisteritutkintoa opiskeleva Abdinasir matkusti elokuussa Mogadishuun tapaamaan vanhempiaan ja sisaruksiaan. Samalla hän pääsi seuraa­maan Kanavan avustusten perille pääsyä. Abdinasir oli käynyt sukulaistensa luona Mogadishussa edellisen ker­ran vuonna 2005. »Kaupunki on nyt aivan erilainen», hän toteaa. »Joka puolella on nälkäisiä, maaseudulta tul­leita ihmisiä.»

Kanavan keräämillä lahjoituksilla hankittiin riisisäk­kejä, maitojauhetta ja taateleita. Abdinasirin mieleen jäi erityisesti iäkkäämpi nainen, joka oli tullut Mogadishuun yksin. Perhettä hänellä ei enää ollut. »Nainen oli niin voi­maton, että kannoimme hänet ensin majapaikkaan ja pe­rässä ruokasäkit.»

Muslimimaiden järjestöt heränneet hätään

Kanavan vapaaehtoisten aktiivisuus on huomattu myös muualla. Laajat suhteet muun muassa arabimaihin poiki­vat yhteistyötä. Kolme Kanavan toimijaa kävi syyskuussa Mogadishussa saudiarabialaisen lahjoittajan tuella koor­dinoimassa avustuksia. Mukana oli Kanavan toiminnan­johtaja Mohamud Musse, puheenjohtaja Abdulkadir Hadafow sekä toimistopäällikkö Saed Guleed. Apua ka­navoitiin Kanavan aktiivien verkostojen ja järjestön So­maliassa olevien toimintakeskusten kautta.

»Olemme kahden päivän aikana jakaneet noin 4000 perheelle ruoka­apua», kertoo Mohamud Musse puheli­mitse Mogadishusta. »Tarkoituksena on jakaa muun mu­assa riisiä ja öljyä yhteensä 7000 perheelle eli lähes 60 000 ihmiselle.»

Musse kertoo, että Mogadishun katukuvassa näkyy vä­hemmän länsimaalaisia avustusjärjestöjä kuin mediasta saadun kuvan perusteella voisi olettaa. Sen sijaan musli­mimaista tulleita avustusjärjestöjä on runsaasti. »Muun muassa Qatarista, Kuwaitista ja Egyptistä on tullut paljon apua. Turkkilaiset toivat Mogadishuun juuri ambulans­sin», toteaa Musse.

UNHCR:n mukaan lähes 300 000 somalilaista on tämän vuoden aikana hakenut turvaa naapurimaista. Suurin osa heistä on paennut Kenian ja Etiopian pakolaisleireille, alu­

eille, joita myös koettelee kuivuus. Maailman suurimmas­sa pakolaisleirissä Dadaabissa Keniassa on jo 450 000 ih­mistä ja päivittäin sinne saapuu keskimäärin 1100 ihmistä lisää. Matka pakolaisleireille saattaa kestää jopa viikkoja ja heikoimmat nääntyvät matkalle. Perille pääsevät ovat pahoin nälkiintyneitä ja kärsivät nestehukasta. Somalian sisäisiä pakolaisia on yli 1,5 miljoonaa, joista noin kolman­nes on Mogadishussa.

»Ihmiset ovat kävelleet jopa 700 kilometriä päästäk­seen Mogadishuun», kertoo Musse. Ensin ihmiset pakeni­vat väkivaltaisuuksia, nyt kuivuus ja ruuan hinnan nou­su ajavat heitä kotiseuduiltaan. »Avustusjärjestöt eivät ole päässeet Somalian kaikkiin kolkkiin muun muassa isla­mistijärjestö al­Shabaabin vastarinnan takia. Mogadishu on tällä hetkellä hallituksen joukkojen hallinnassa, mikä helpottaa työtämme.»

Suomessa tiedottaja Abdirahim Hussein on seurannut tiiviisti Kanavan aktiivien avustusmatkaa. Viestit kul­kevat eteenpäin Suomessa asuville somalialaisille, mut­ta myös laajemmin avustustyöstä kiinnostuneille. »Ihmi­set haluavat kuulla Mogadishun tilanteesta sekä siitä, on­ko avustukset saatu niitä tarvitseville», kertoo Hussein.

Apua tarvitaan nyt

Ruoka­avun lisäksi Kanavan aktiivien mukana on kulke­nut somalialaisia lääkäreitä ja sairaanhoitajia, jotka ovat ehtineet hoitaa lähinnä lapsia ja naisia. Vessoja ei pako­laisten leireissä juurikaan ole, joten sairaudet uhkaavat levitä entisestään. Myös puhtaasta vedestä on pulaa. Ri­puli koettelee erityisesti lapsia, lisäksi muun muassa tuh­karokko on levinnyt maansisäisten pakolaisten keskuu­dessa.

Mogadishuun saapuneilla perheillä on usein vain muo­vipressu suojanaan. Mattoja tai muita alustoja ei kaikilla ole. »On vaikea sanoin kuvailla ihmisten kärsimystä, jota olemme nähneet», kertoo Musse.

Noin 13,3 miljoonaa ihmistä on Itä­Afrikassa välittö­män hätäavun tarpeessa. »Kansainvälisten järjestöjen pi­tää reagoida nälänhätään paljon tehokkaammin ja nope­ammin tai ihmisten hätä kasvaa entisestään», painottaa Musse. »Pelkkä ongelmasta puhuminen ei riitä.»

SUOMEN PAKOLAISAPU KERÄÄ VAROJA AFRIKAN SARVEN PAKOLAISKRIISIIN. LAHJOITUKSET OHJATAAN UNHCR:N TYÖHÖN. PAKOLAISAVUN TILINUMERO ON FI71 8000 1300 2236 67. VIITENUMERO LAHJOITUKSILLE ON 6282.

KANAVA NUORISO RY

Kanava on vuonna 1998 rekisteröity nuoriso-järjestö, jonka yli 500 jäsenestä suurin osa on maahan-muuttaja-taustaisia. Järjestö tekee yhteis-työtä Suomen Pakolais avun Järjestö-hautomon kanssa.

16 Pakolainen #3 / 2011

MAAHANMUUTTAJIEN KOTOUTTAMISTA PARHAIMMILLAANR3 Maahanmuuttajanuorten tuki ry on vuonna 2003 perustettu Vantaan Myyrmäessä toimiva maahanmuuttajayhdistys. Sen tarkoituksena on edistää 14–26-vuotiaiden maahanmuuttaja-nuorten asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa ja ehkäistä syrjäytymistä. Palvelukeskuksessa käy nuoria asiakkaita kaikkiaan yhdestätoista eri kieliryhmästä.

teksti & kuva aino koskelo

17Pakolainen #3 / 2011

ärjestö perustettiin, koska huoma­simme maahanmuuttajanuorten vai­keudet sopeutua suomalaiseen yhteis­kuntaan. Haluamme toiminnallamme tukea nuoria ja auttaa heitä integroi­

tumaan», sanoo R3 Maahanmuuttajanuor­ten tuki ry:n projektivastaava Said Hassan.

R3:n perustajat ovat itse maahanmuut­tajia, joten he tavoittavat maahanmuutta­januoret usein muita viranomaisia parem­min. Järjestö ottaa nuoret hoiviinsa ja tar­joaa apua elämänhallintaan. R3 on myös työllistänyt ihmisiä ja parantanut niiden nuorten elämää, jotka ovat vaarassa syr­jäytyä yhteiskunnassa.

Toiminta perustuu pitkälti vapaaeh­toistyöhön. Aktiiviset vapaaehtoiset par­tioivat Länsi­Vantaan alueella, ja järjestö on saanut paljon hyvää palautetta parti­on vaikutuksesta alueen nuorisoon. Lisäk­si R3 järjestää liikuntapainotteisia viikon­lopputapahtumia sekä tarjoaa nuorille neuvontaa ja koulutusta arkielämään liit­tyvissä kysymyksissä.

»Hienoin saavutuksemme on, että olem­me saaneet maahanmuuttajanuoret kou­luun tai työhön. Pyrimme tuomaan maa­hanmuuttajanuoret osaksi suomalaista yh­teiskuntaa. Olemme saaneet hyviä tuloksia ja palautetta sekä paljon uusia asiakkaita», sanoo Hassan.

Yhdistyksen toiminnassa on mukana sa­toja Vantaan alueella asuvia maahanmuut­tajanuoria ja sitä kautta yhdistys on saanut laajaa, kokemusperäistä tietoa maahan­muuttajanuorten ongelmista.

»Nuoriin keskittyminen tuntui luonnol­liselta, koska olen itse maahanmuuttaja­nuori. Olen asunut Suomessa jo kauan ja tiedän, mitä haasteita sopeutumisessa voi olla. Tuntuu, että mediassa korostetaan paljon maahanamuuttajanuorten huonoja puolia. Halusimme porukalla muuttaa ih­misten mielikuvia positiivisempaan suun­taan», toteaa Said.

Tukea ja neuvontaa maahanmuuttajanuorille

Vuonna 2010 R3 käynnisti info­ ja palve­lukeskusprojektin, jonka tarkoituksena on tarjota tukea vantaalaisille alle 25­vuotiaille työttömille maahanmuuttajanuorille. Pro­jektia rahoittavat Vantaan kaupunki sekä

» MEIDÄN ETUMME ON SE, ETTÄ MEILLÄ ON NIIN SANOTTUA SISÄPIIRITIETOA, KOSKA OLEMME ITSE MAAHANMUUTTAJIA. NUORET USKALTAVAT PUHUA MEILLE TOISIN KUIN SUOMALAISILLE VIRANOMAISILLE »

»Meidän etumme on se, että meillä on niin sanottua sisäpiiritietoa, koska olem­me itse maahanmuuttajia. Nuoret uskal­tavat puhua meille toisin kuin suomalai­sille viranomaisille», toteaa Said Hassan. »Meillä on paljon tietoa kentältä, esimer­kiksi missä Vantaan alueilla eri maahan­muuttajanuorten ryhmät kokoontuvat ja mitä he tekevät vapaa­ajallaan. Meillä on myös enemmän kontakteja muihin maa­hanmuuttajajärjestöihin.»

Taustastaan huolimatta R3 on kohdan­nut haasteita nuorten tavoittamisessa. »Yritämme tehostaa toimintaa eri kontak­tien avulla ja tavoittaa nuoria sitä kautta helpommin. Toimintamme on vielä alussa, joten koemme luonnollisesti erilaisia haas­teita päivittäin.»

R3 toimii siltana maahanmuuttajien ja kantaväestön välillä. Se järjestää suoma­laisille info­ ja keskustelutilaisuuksia ja perehdyttää suomalaisia erilaisiin kult­tuureihin esimerkiksi tarjoamalla perin­neruokia. »Haluamme tuoda kantaväes­tölle esiin maahanmuuttajanuorten hyviä puolia», Hassan kertoo.

Erikoisosaamista Järjestöhautomolta

Suomen Pakolaisavun Järjestöhautomo on toiminut konsulttina R3:lle ja ollut isossa roolissa toiminnan ideoinnissa. R3 on osal­listunut useille Järjestöhautomon kursseille ja saanut projektin aikana tukea ja neuvoja.

»Järjestöhautomon työ on ollut erittäin arvokasta ja suuri kiitos toimintamme to­teuttamisesta kuuluu heille ja muille ta­hoille, jotka ovat olleet mukana suunnitte­lussa ja toteuttamisessa. Jatkossa toivom­me edelleen apua arkipäiväisissä järjestön toimintaan liittyvissä asioissa. Yhteis­työmme on toiminut hyvin ja tulevaisuus näyttää, miten olemme työssämme onnis­tuneet», Hassan sanoo.

»Syrjäytynyt maahanmuuttaja maksaa yhteiskunnalle 30  000 euroa vuodessa ja noin miljoona euroa yhteensä elämänsä ai­kana, jos häntä ei saada osaksi yhteiskun­taa», toteaa Järjestöhautomon järjestökon­sultti Matti Forsberg. »Vähemmällä ra­halla voi saada enemmän vaikutusvaltaa. R3:n työ on kotouttamistyötä parhaimmil­laan.»

ELY­keskus. Vantaan kaupunki on ollut pit­kään järjestön tärkeä yhteistyökumppani. Syyskuussa voimaan tulleen kotouttamis­lain mukaan kuntien tulee tukea maahan­muuttajien kotouttamista ja toimia tiiviis­sä yhteistyössä järjestöjen kanssa. Vantaan kaupungin ja R3:n yhteistyö jatkuu siis var­masti myös tulevaisuudessa.

R3 neuvoo nuoria käytännönläheisissä asioissa: miten hakea työtä, miten käyttäy­tyä työpaikalla ja mitkä ovat työelämän pe­lisäännöt. Nuorten edistymistä seurataan säännöllisin tapaamisin ja keskusteluin.

»Henkilökohtaisen haastattelun jälkeen

tunnemme nuoren taustat ja tavoitteet, jo­ten koulutuksen tai työnhaun suunnittelu on helpompaa. Pyrimme kuuntelemaan, kannustamaan ja aktivoimaan nuorta», Hassan kertoo. Järjestö huomioi myös nuorten vanhemmat esimerkiksi järjestä­mällä vanhempainiltoja.

Maahanmuuttajanuoret ovat kokeneet vaikeuksia pysyä perässä teknisessä kehi­tyksessä ja yhteiskunnan vaatimustaso on tuntunut kasvavan entisestään.

»Nuoret ovat kokeneet palveluiden ja erilaisten hakulomakkeiden sähköistymi­sen vaikeaksi. Nuoret voivat tulla toimis­tomme tietokoneelle ja saada apua ja neu­vontaa hakemusten täyttämisessä. Palvelu oli alun perin nuorten toivoma ja tulokset ovat olleet erittäin hyviä», Hassan sanoo.

Maahanmuuttajat tukevat maahanmuuttajia

R3 on tavoittanut maahanmuuttajanuo­ret hyvin ja saanut erinomaista palautetta niin nuorilta itseltään kuin viranomaisilta.

18 Pakolainen #3 / 2011

ITALIASSA MAAHAN MUUTTAJAT OVAT

VAPAA EHTOISTEN VARASSA

Italiassa maahanmuuttajien määrän kasvu on Euroopan nopeinta, mutta yhteiskunta ei tulijoille paljon tukea tarjoa. Julkisen systeemin puuttuessa

tavalliset italialaiset ovat ottaneet maahanmuuttajien kotouttamisen ja kielikouluttamisen harteilleen.

Vierailimme kolmessa Roomassa toimivassa vapaaehtois-järjestössä kysymässä, miten he sen tekevät. Ja miksi.

talian pääkaupungissa Roomassa asuu kymmenesosa kaikista maan maahanmuuttajista, ja kaupunki on täynnä tuttuja tarinoita siirtolaisuu­desta. Katukuvassa näkyvät niin rih­

kamaa myyvät bangladeshilaismiehet, Pohjois­Afrikan venepakolaiset kuin itä­eurooppalaiset kodinhoitajatkin. Kan­sainvälisen siirtolaisjärjestö IOM:n mu­kaan Italiassa on 3,6 miljoonaa pysyvää maahanmuuttajaa – ja luvatta maassa saattaa olla jopa yli puoli miljoonaa.

Millä näiden tarinoiden ihmiset siis selviävät? Tulijoiden määrästä huoli­matta, tai ehkä sen takia, maalla ei ole toimivaa järjestelmää maahanmuutta­jien kotouttamiseen tai pakolaisten aut­tamiseen. Tavalliset italialaiset ovat ot­taneet tulokkaiden tukemisen tehtä­väkseen, ja tuhannet heistä toimivat kirkollisissa, poliittisissa ja sitoutumat­tomissa järjestöissä.

Kielen avulla alkuun

Italiaan tuleva maahanmuuttaja tai pa­kolainen on alusta asti omillaan. Sen ohella, että apua ei valtiolta heru, vaa­timukset kiristyvät jatkuvasti. Viime vuonna voimaan tulleessa laissa kiris­tettiin kielivaatimuksia: pysyvän oles­keluluvan ehtona on italian kielen pe­rusteiden hallinta.

Koska kielikoulutusta ei kuiten­kaan ole saatavilla, opiskeluun voi saa­da apua muun muassa radikaalivasem­mistolaiselta Luokattoman koulun ystä­vät ­järjestöltä (Amici della scuola senza classi). Kielen ohella koulussa opetel­laan vapaaehtoisten voimin myös mui­ta tärkeitä taitoja, kuten oleskelulupa­papereiden täyttämistä, ansioluettelon tekemistä ja maan perustuslakia.

Tunneilla käyvien viitisenkymmenen opiskelijan joukossa on myös paperitto­mia siirtolaisia. Koulu ei kuitenkaan vä­litä statuksesta, vaan painottaa hyvän tahdon tärkeyttä kiristyneessä ilmapii­rissä. »Kantavana ajatuksena on auttaa

teksti veera vehkasalo & lea pakkanen kuvat veera vehkasalo

Bangladeshilainen Mohiuddin helpottaa koti-ikäväänsä

uusien ystävien avulla.

19Pakolainen #3 / 2011

päivittäin 1500 ihmistä, joista valtaosa on ulkomaalaistaustaisia.

Rooman keskustassa sijaitsevan ruoka­lan vieressä kadulla makaa öisin satakun­ta koditonta huopiin kääriytyneinä. Heis­tä useimmat ovat pakolaisia tai paperitto­mia. Kattoa vailla oleville Caritas tarjoaa myös asuntopalveluita, mutta kapasiteetti on pieni ja huoneen saa vain kolmeksi vii­koksi. »Melkein kaikki asukkaat ovat pa­kolaisia, koska valtiomme ei tarjoa heille mitään», Chialastri kertoo.

Rooman Caritaksen maahanmuuttotoi­minnassa on mukana tuhatkunta vapaaeh­toista. Chialastrin mukaan toimintaan on jopa tunkua. Vuosittain vapaaehtoistöihin hakee 300 uutta ihmistä, joista vajaa kol­masosa lopulta otetaan mukaan. »Me pa­nostamme paljon vapaaehtoisen koulut­

Sosiaalisten oikeuksien talolla etiopialaiset aktiivikävijät ovat innokkaita pelaamaan. Nimeään shakki mestari ei paljastanut.

ja tuottaa solidaarisuutta. Päämääränäm­me on itsenäiseksi opettaminen», kertoo Leyla Wahedi, eräs koulun monista vapaa­ehtoisista opettajista. Maahanmuuttajien on lopulta tultava toimeen omillaan, ja täs­sä kielitaito on vasta ensimmäinen askel.

Myös sitoutumattoman Sosiaalisten oi­keuksien talon (Casa dei Diritti Sociali) päätehtävä on italian kielen opetus, joka on suunniteltu vastaamaan maahanmuut­tajien vaihtelevia tarpeita ja aikatauluja. Joustavuus pyritään pitämään huipussaan ja tunneille saa osallistua milloin pystyy. Oppilaita on korkeakoulutetuista lukutai­dottomiin.

Opetus on pyritty järjestämään vastaa­maan uuden lain vaatimuksia, ja kokei­ta järjestävä taho kontrolloi opetusta. So­siaalisten oikeuksien talon koordinaattori Augusto Venanzetti kritisoi oleskeluluvan tasokoetta. Hänen mielestään laki on koh­tuuton. »Kokeita on liian harvoin, paikko­ja liian vähän ja monelle maahanmuutta­jalle kokeet ovat myös liian kalliita. Tämä laki on este, jonka pyrimme kiertämään kaikin keinoin auttaaksemme maahan­muuttajia», Venanzetti sanoo. Suurin on­gelma on kuitenkin se, että kielen opetus nojaa vapaaehtoisiin.

Laupeus paikkaa hyvinvointivaltion puutteita

Katolinen järjestö Caritas (laupeus) on teh­nyt maahanmuuttotyötä jo vuodesta 1981. »Aloittaessamme maahanmuuttajia oli niin vähän, että koko ilmiöstä oli vaikea puhua», kertoo Lorenzo Chialastri Roo­man Caritaksesta. Nyt ongelma on päin­vastainen: maahanmuuttajia auttavaan keskukseen tulee noin 5  000 uutta asia­kasta joka vuosi. Entiset mukaan lasket­tuna tiloissa pyörii vuosittain 25 000 maa­hanmuuttajaa 140 eri maasta.

Keskuksen tarkoitus on auttaa maahan­muuttajia ymmärtämään yhteiskuntaa, oppimaan kieltä, löytämään töitä, hoita­maan lakiasioita tai vain täyttämään vat­sansa. Järjestön Rooman ruokaloissa käy

KANSAINVÄLISEN SIIRTOLAISJÄRJESTÖ IOM:N MUKAAN ITALIASSA ON 3,6 MILJOONAA PYSYVÄÄ MAAHAN MUUTTAJAA – JA LUVATTA MAASSA SAATTAA OLLA JOPA YLI PUOLI MILJOONAA.

20

tamiseen», Chialastri korostaa. Kahden kuukauden peruskurssin jälkeen vapaa­ehtoinen toimii kolmen kuukauden ajan kokeneemman kuunteluoppilaana.

Keskusteltaessa Italian maahanmuut­totilanteesta ja kiristyneistä laeista eräs ensimmäisistä positiivisista viesteistä liittyy kansalaisten omaan aktiivisuu­teen. »Ihmiset haluavat auttaa. Vapaa­ehtoisuus on Italiassa hieno liike», Chia­lastri kuvailee ylpeänä.

Kaikki hyötyvät

Augusto Venanzettin mukaan vapaaeh­toisliike on harvinaisen vahva etenkin Roomassa. Vaikka italian opetus on Sosi­aalisten oikeuksien talon keskeisiä tehtä­viä, Venanzetti painottaa muun toimin­nan olevan kävijöille jopa tärkeämpää. He järjestävät vapaaehtoisvoimin muun muassa historiallisia kävelyretkiä, eloku­vailtoja ja shakkiturnauksia, joissa italia­laiset ja muunmaalaiset voivat kohdata.

Vaikeista oloista tuleville ihmisille itse­ilmaisun ja tekemisen muodot voivat olla elinehto. »Maahanmuuttajia ei pidä koh­della ihmisinä, joiden täytyy vain täyttää tarpeensa syödä ja nukkua. He ovat ihmi­siä, joilla on haluja, toiveita ja kulttuuri, joka on tullut mitätöidyksi. Heidän pitää rakentaa identiteettinsä uudelleen», Ve­

nanzetti sanoo. Mainittua tukea kohtaamisten muodos­

sa ovat esimerkiksi viikoittaiset shak ki ­illat. Pelejä vetävä vapaaehtoinen Gior-gio painottaa shakin olevan erinomainen, kulttuurista riippumaton kommunikoin­titapa.

Bangladeshilaisen oppilas Mohiud-din pitää vapaaehtoisia ystävinään. »He ovat meille kuin isä ja äiti. Tulen tänne kun minulla on ikävä kotiin, ja he saavat minut tuntemaan oloni paremmaksi.»

Myös vapaaehtoiset saavat osallistumi­sesta paljon irti. »Vapaaehtoistyö on yk­sinkertaisin asia, jonka voin tehdä tutus­tuakseni minulle tuntemattomaan maa­ilmaan», pohtii uusien vapaaehtoisten koulutusiltaan osallistunut parikymppi­nen Martina. Hänen ystävänsä Alice li­sää, että vapaaehtoisuus on tapa tehdä jo­tain järkevää surkeassa työllisyystilan­teessa.

Uusien illassa tyylikäs eläkeläisrouva Daniela Giannini on myös aloittamas­sa vapaaehtoisuraansa. Hän on innokas tutustumaan uusiin ihmisiin ja kulttuu­reihin, mutta on huolissaan toiminnan rahoituksen puutteesta. Giannini vaatii yhteiskuntaa katsomaan asioita kauas­kantoisemmin. »Nykymaailmassa ei voi enää ajatella, että olen italialainen ja au­tan vain italialaisia.»

ervi Leppäkorven mielestä po­liittinen keskustelu Suomes­sa niin sanotuista laittomista siirtolaisista oli kaukana sii­tä, mikä ihmisten realiteetti

on ollut maissa, missä kirjailija on ol­lut paljon tekemisissä paperittomien siirtolaisten kanssa. Suomessa käytävä keskustelu oli ja on Leppäkorven mu­kaan uhkapainotteista, mikä ei sopinut hänen omiin kokemuksiinsa paperitto­mista ihmisistä Euroopassa. Suomessa paperittomia ei juuri nähdä.

»Olin kiinnostunut selvittämään, keitä ne ihmiset ovat. Suomessa ei ollut yhdistystä tai paperittomien omaa jär­jestöä, jossa he olisivat järjestäytyneet

KUKAAN EI OLE LAITONSosiologi ja aktivisti Mervi Leppäkorpi toimi vuosia paperittomien parissa ulkomailla. Suomeen palattuaan häntä hämmästyttivät yhteiskunnan ksenofobiset asenteet ja viranomaiskäytännöt sekä se, että paperittomat olivat täysin näkymätön osa suomalaista yhteiskuntaa.

Leyla (vasemmalla) harjoittelee ammattinimikkeitä italian kielen alkeisryhmäläisten kanssa.

teksti kaisu suopanki kuva topi laiti

KIRJA

iukkaa faktaa, kiinnostavia haas­tatteluja ja henkilötarinoita sopi­vassa suhteessa sisältävä Asiaton oleskelu kielletty jatkaa Suomessa­

kin vihdoin aloitettua keskustelua pa­perittomista. Paperittomien määrää ei kukaan tiedä, mutta Mervi Leppäkor­ven arvion mukaan Suomessa kyse on marginaali­ilmiöstä. Tämä käsitys vah­vistuu ehkä tahattomasti myös siinä, että kirjassa esiintyvät henkilötarinat ovat lähes kaikki jo muista medioista tuttuja. Eikö Suomessa riitä uusia pa­perittomia joka kirjalle?

Leppäkorpi taustoittaa ansiokkaas­ti mediassa usein sekoittuvia termejä, tärkeimpänä laiton siirtolainen ­ter­min korvaaminen paperittomalla – sil­lä kukaan ei ole laiton. Paperittomille käy helposti samalla tavalla kuin maa­hanmuuttajille: kaikki niputetaan yh­deksi kontrolloimattomaksi ryhmäksi taustasta riippumatta. Paperittomien osalta tosin myös lainsäädäntö tekee sa­maa: lain edessä australialainen päivän viisuminsa yli oleskellut turisti on sa­massa asemassa kuin kymmenen vuot­ta maan alla elänyt entinen turvapai­kanhakija.

Paperittomat ovat yhteiskunnassam­me kaikkein heikko­osaisimpia. Oi­keuksiaan he eivät voi vaatia karkotuk­sen pelossa ja joutuvat siksi usein hy­väksikäytön uhreiksi. Kirjan päätteeksi Leppäkorpi heittääkin pallon lukijalle: mitä sinä voisit tehdä näiden ihmisten auttamiseksi?

ASIATON OLESKELU KIELLETTY

21Pakolainen #3 / 2011

keskenään. Aloin etsiä ja penkoa, miten ih­miset järjestelevät asiansa. Oletuksena oli, että pakkohan täälläkin on paperittomia olla, mutta minulla ei ollut käsitystä sii­tä, missä ja keitä he ovat, tai vaikkapa ku­ka heille antaa töitä», Leppäkorpi kertoo.

Leppäkorpi ei pidä uhkaavana sitä, et­tä Suomessakin on henkilöitä tai ryh­miä, joita emme tunne tai voi kont­rolloida. Paperittomien demoni­sointi turhauttaa.

»Puhe henkilöryhmistä kuulostaa siltä, että pu­hutaan järjestäytyneestä toiminnasta. Todellisuu­dessahan meillä on jouk­ko yksilöitä, jotka ovat yleensä olleet jonkin aikaa joillain papereilla Euroopas­sa tai Suomessa ja sitten yht­äkkiä eivät enää ole», Leppäkor­pi sanoo.

Paperittomat ovat ihmisiä, jotka tipah­tavat kaiken mahdollisen statistiikan ul­kopuolelle, jolloin heitä ei tunneta. Uhka­kuvalähtöisessä keskustelussa vedotaan Leppäkorven mukaan täysin vääriin fak­toihin. Esimerkiksi ihmissalakuljetus, ih­miskauppa ja paperittomuus vedetään sa­maan säkkiin ja mukaan lisätään vielä huume­ tai elinkauppaa, järjestäytynyttä rikollisuutta tai prostituutiota.

»Toki näitäkin tekijöitä voi olla mukana, mutta se ei ole mikään automaatio. Osa pa­perittomista on tullut maahan ihmissala­kuljettajan avustuksella ja päätynyt turva­paikanhakijaksi. Vasta kielteisen päätök­sen saatuaan he ovat menneet maan alle. Kuva siitä, että ihmiset tulisivat rajan yli Suomeen ollakseen täällä ilman papereita, ei käsittääkseni perustu mihinkään», Lep­päkorpi toteaa.

Paperittomat eivät ole pelkästään lait­tomasti rajan ylittäneitä tai kielteisen tur­vapaikkapäätöksen saaneita, vaan usein henkilö on esimerkiksi saattanut olla maassa opiskelijastatuksella vuosia, mut­tei opiskelujen päätyttyä saakaan jatket­tua oleskelulupaansa. Luvan voi menettää

myös avioeron tai työttömyyden vuoksi. »Ajatus palauttamisesta tai kotiinpa­

luusta on hieman outo. Turvapaikkapro­sessit ovat pitkiä ja ihmiset ovat usein ol­leet todella pitkään liikkeellä. Ihmisen ko­ko sosiaalinen elämä on Suomessa siinä vaiheessa, kun pitäisi lähteä.»

Monet ovat lähteneet kotimaastaan tei­ni­ikäisinä ja olleet vuosia Euroopassa karkotuspäätöksen tullessa. Leppäkorven on vaikea nähdä, miksi heidän pitäisi pa­lata maahan, missä heillä on joskus ollut passi tai missä he ovat eläneet lapsuuten­sa. Erityisesti kun ne ihmiset, jotka halua­vat jäädä Eurooppaan, ovat usein hyvin in­tegroituneita. Heillä on täällä jotain, min­kä vuoksi piilotella.

Leppäkorpi viittaa Juha Suorannan kir­joittamaan Piilottajan päiväkirjaan, jossa kerrotaan turvapaikkaa hakevan Asra-fin tarina. Asrafin status tarinan kuluessa vaihtelee jatkuvasti. Lopulta hän sai Suo­mesta pysyvän oleskeluluvan humanitaa­risilla perusteilla.

»On totta, että Asraf oli jossain vaihees­sa laittomasti maassa. Onko se väärin, kun loppujen lopuksi todettiin, että hänellä on humanitaariset perusteet jäädä?»

teksti kaisa väkiparta

Mervi LeppäkorpiAsiaton oleskelu kielletty

Into-kustannus 2011

22 Pakolainen #3 / 2011

KIRJA

mpäri Eurooppaa Little Been tarinaa markkinoinut Chris Cleave on saa­punut sateiseen Helsinkiin ja saanut hyvän käsityksen Suomen maahan­muutto­ ja pakolaiskeskustelun suun­

nasta. Cleave kertoo aistineensa kiristyneen ilmapiirin kaikkialla Euroopassa.

»On helpompi heittää ilmaan rasistisia kommentteja kuin kumota niitä faktoilla. Britanniassa maasta muuttaa pois enem­män ihmisiä kuin mitä sinne tulee, mut­ta maahanmuuttoa vastustavat tahot jät­tävät todelliset luvut kertomatta. Osittain siksi kirjoitin kirjan, oikaistakseni näitä käsityksiä», Cleave kertoo.

Little Been tarina kertoo nigerialaisen ty­tön pakomatkasta Englantiin. Kohtalo si­too englantilaisperheen ja Little Been kar­mivan kauniisti yhteen.

»Mediaa ei kiinnosta ihmisen tarinan kertominen, vaan se antaa kuvan hallitse­mattomasta maahanmuuttajien tulvasta. Loin Little Been ensisijaisesti kiinnosta­vaksi, pidettäväksi ja hauskaksi ihmisek­si, joka toissijaisesti sattuu olemaan pako­lainen», Cleave sanoo.

Little Been tarina alkaa englantilaises­sa säilöönottokeskuksessa. Säilöt on hiljat­tain nimetty todenmukaisemmin immigra-tion removal centreiksi, siirtolaisten poisto­

keskuksiksi. »Keskuksiin tuodaan ihmisiä suoraan

lentokentiltä ja sinne säilötään alaikäisiä turvapaikanhakijoita. Nämä ihmisethän ei­vät ole tehneet mitään rikosta. Ihmeellisintä tässä on, ettei vangitsemista pidetä edes ou­tona!» Cleave toteaa.

Maahanmuutto oikeaan perspektiiviin

Maahanmuuttoon tulisi Chris Cleaven mu­kaan suhtautua positiivisena ongelma­na. »Teillähän on mahtava tilanne: Suo­mi on niin rikas maa ja hyvä paikka elää, että muutkin haluavat tulla tänne!» Clea­ve muistuttaa. »Teillä ei ole sisällissotaa tai nälänhätää, vaan ainoastaan eettinen ky­symys siitä, kuinka montaa ihmistä te voit­te – ja haluatte – auttaa.»

Kun pakolaisilta kysytään, miksi he ovat tulleet Englantiin, ensimmäinen syy on, et­tä Englannilla on oikeudenmukaisen maan maine. Perille päästyään he huomaavat, et­tä niin ei enää olekaan. Toinen syy on eng­lannin kieli.

»Suomellahan on nämä samat ominai­suudet. Kun Britanniassa aletaan kiristää rajoja, turvapaikanhakijat joutuvat etsi­mään uusia paikkoja. Jos olisin itse paos­

sa, tulisin Suomeen tai muihin Pohjoismai­hin, jossa pakolaisia kohdellaan paremmin kuin kotimaassani», Cleave sanoo.

Yksilöt määräävät politiikan suunnan

Cleaven mukaan kaikkien suomalaisten ei tarvitse olla samaa mieltä pakolaisista vaan riittää, että osa väestöstä puoltaa heidän oikeuksiaan. Poliittisten päätösten odot­telun sijaan Cleave patistaa ihmisiä teke­mään henkilökohtaisia valintoja ja uhrauk­sia. Vastaanottokeskuksissa voi vierailla, turvapaikanhakijoille voi kirjoittaa kirjei­tä, paperittomia siirtolaisia voi piilottaa ko­tiinsa ja poliitikkoja voi lobata. Cleave ker­too vaimonsa isoisän piilottaneen henkensä uhalla juutalaisia kotiinsa Natsi­Saksassa.

»Samaa ’peliä’ voi pelata edelleen. Ny­kyään erona on vain se, että jos jäät kiinni, saat ehkä sakot kuolemantuomion sijaan», Cleave sanoo.

Kirjallaan Cleave haluaa kysyä ihmisil­tä, miten he haluavat määritellä itsensä. »Oikea elämä on kiinnostavampaa kuin televisio ja videopelit. Tekemillämme va­linnoilla on merkitystä. Yksi ihminen voi tehdä niin vähän tai paljon kuin haluaa», Cleave summaa.

»Kun olet lukenut kirjan, haluat toivottavasti kertoa siitä ystävillesi. Älä kuitenkaan kerro heille kirjan juonta – tarinan taika on sen lukemisessa.» Little Been tarinan kannessa esitetty toivomus tekee kirja-arvion tekemisestä haasteellisen, mutta onneksi maailman mukavimmaksi kirjailijaksi tituleerattu Chris Cleave on paljon muutakin kuin kirjansa.

CHRIS CLEAVE USKOO YKSILÖÖN

teksti & kuva kaisa väkiparta

Chris CleaveLittle Been tarinaGummerus Kustannus 2011

23Pakolainen #3 / 2011

PÅ FLYKT UNDAN SVÄLTEN *(text: Håkan Streng, musik: afrikansk trad.)

På flykt undan svälten vandrar små barn veckotals,för att söka hjälp i grannland, där brödsäd ännu mals.De svaga dör på vägen, medan mödrarna ser på...Kämpar vidare ändå... måste ännu orka gå...

Tusentals är de som kommer till flyktinglägren, varje dag – Allvarligt undernärda, var och en sjuk, trött och svag.Deras enda hopp är stödet, du och jag kan ge,Via UNHCR och Finlands flyktinghjälpare.

Det är bråttom! Folk behöver vattenkannor, mat och tält,köksutrustningar och tvål, för dem som inte dog av svält...Ännu kan vi rädda många från en fruktad hungerdöd,så låt oss snabbt donera medel, ur vårt överflöd!

* Med anledning av världens största humanitära katastrof, hungersnöden i Afrikas horn.

SYKSYN KALENTERITURVAPAIKKAILTAMAT, HELSINKIKiertuenäyttämön Paperiankkuri­näytelmän yhtey­dessä Kansallisteatterissa pidettävissä Turvapaikkail­tamissa kohtaavat entiset turvapaikanhakijat, maa­hanmuuttajat, poliitikot ja kantaväestö. Tervetuloa mukaan keskustelemaan ja nauttimaan tanssi­ ja mu­siikkiesityksistä!

MAAILMAN PÄIVÄ, VAASAMusiikkia, tanssia ja kohtaamisia koko perheen ta­pahtumassa Vaasan Mira­talolla! Mukana myös vuo­den pakolaisnainen Saido Mohamed.

MAAHANMUUTTAJAYHDISTYSTEN KATTOJÄRJESTÖJEN VERKOSTOTAPAAMINEN, TAMPERE

Kattojärjestöt kokoontuvat ensimmäistä kertaa valta­kunnallisesti Järjestöhautomon kutsumana.

NAAPURIKAHVIT, TURKUKOTILO tarjoaa kahvit Varissuon Majanummen toi­mitalolla, luvassa myös etiopialainen kahviseremonia. Tapahtuma on osa Turun kulttuuripääkaupunkivuo­den haastekampanjaa sekä Varissuon kaupunkiosa­viikkoa. Kutsu naapurisikin mukaan!

KIRJAMESSUT, HELSINKIPakolaisapu on mukana Kultti ry:n pisteellä esittele­mässä uudistunutta lehteään. Myyntipuolelta löytyvät uusimmat julkaisut, ugandalaiset paperihelmikorut ja paljon muuta!

HELSINKI REFUGEE FILM FESTIVALPakolaisaiheisia elokuvia, keskusteluja ja seminaareja sekä Pakolaisavun valokuvanäyttely Ugandasta Kino K­13:ssa Katajanokalla. Tervetuloa!

21.10.

22.10.

22.10.

06.11.

27.- 30.10.

25.- 26.11.

PAKOLAINENVuoden viimeinen

Pakolainenilmestyy joulukuussa.

I september skickade en visdiktare från Jakobstad en sångtext till oss på Pakolainen. I samband med att ha donerat pengar till offren för hungersnöden på Afrikas horn hade Håkan Streng skrivit den här sången som han sjunger till en sydafrikansk traditionell melodi.

Kuukausilahjoitus on loistava tapa tukea työtämme, sillä apu on sään-nöllinen. Voit valita itsellesi sopivan lahjoitussumman. Apuremmiläisenä saat Pakolainen-lehden sekä jäsen-tiedotteemme.

Lisää tietoa Apuremmistä:www.pakolaisapu.fi

Jos sinulla ei ole mahdollisuutta ryh-tyä säännölliseksi lahjoittajaksi, voit tukea toimintaamme myös satun-naisesti. Liittymällä infokirjeemme tilaajaksi saat kuusi kertaa vuodessa tietoa työstämme sekä pankkisiirto-lomakkeen, jonka kautta voit halu-tessasi tukea toimintaamme.

Liity postituslistalle sähköpostitse: johanna.huurre@pakolaisapu.fi.

Anna joulu- tai syntymäpäivälahjak-si tavaran sijaan aapinen tai vuohi ja autat samalla pakolaisen tai paluumuuttajan kohti uutta alkua.

Parempi lahja -ideoita: www.parempilahja.fi

Anna Parempi lahja

Ryhdy kuukausilahjoittajaksi

Tilaa infokirje

Sotaa pakenemaan joutuneet tarvitsevat koulutusta voidakseen huolehtia itsestään ja perheistään. Lukutaito-, ammatti- ja maanviljelyopetus antaa keinoja aloittaa alusta. Sinäkin voit olla monella tavalla mukana tukemassa työtämme. Tässä niistä on muutama:

»Kaikki muuttuu. Tulevaisuuteni on kirkas.Tunnen, että opin uutta koko ajan. Oppiminen

auttaa myös unohtamaan Somaliassa tapahtuneet

pahat asiat.»AYAAN SALEEBAN,

NAKIVALEN PAKOLAIS-ASUTUSALUE

1.

2.

3.

kohti uutta alkuaYHDESSÄ

»Opiskelu tuntuu niin hyvältä. Sen ansiosta tuntuu,

että elämä muuttuu.»ALPHONSINE NTAKIRUTA,

KYANGWALIN PAKOLAISASUTUS-

ALUE