Hin

ta 5.

50 €

. Ju

lkai

sija

Suo

men

Pak

olai

sapu

ry.

pakolainen#4 / 2011 Burman pakolaiset / Kaupunginosien eriytyminen / Euroopan rasismi

2 3Pakolainen #4 / 2011 Pakolainen #4 / 2011

erveisiä Thaimaasta! Pattayan sijaan marraskuinen matkani kohdistui Pohjois-Thaimaan pakolaisleiril-le. Inhimillisen kehityksen indeksillä maailman toi-seksi köyhin maa, Burma, on ajanut satoja tuhansia kansalaisiaan kotoaan. Suurimman vastuun pako-

laisista kantaa itänaapuri Thaimaa.Yli 30 vuotta jatkunut pakolaistilanne on unohtunut

suomalaisista uutisotsikoista. Burman sotilashallinto – nykyään puettuna nimeen siviilihallinto – pakottaa edel-leen maansa vähemmistöjä niin ahtaalle, ettei rajanyli-tykselle jää muuta vaihtoehtoa. Kyliä poltetaan, oikeudet elinkeinoon evätään ja väkivaltakoneisto pitää yllä jatku-vaa pelkotilaa. Tiukan sensuurin alla eläneet burmalaiset eivät välttämättä edes tiedä vain parinkymmenen kilo-metrin päässä Thaimaan puolella sijaitsevista pakolaislei-reistä. Vuoret ylittävä pakomatka on monelle loikka tun-temattomaan.

Thaimaan hallitusta kritisoidaan länsimaissa siitä, ettei se oli ratifioinut YK:n pakolaissopimusta. Todellisuudes-sa maa kantaa vastuun huomattavasti suuremmasta mää-rästä pakolaisia kuin moni länsimaa yhteensä. Toki Thai-maan pakolaispolitiikassa on paljon parannettavaa – mut-ta missäpä ei olisi.

Pelkästään Ban Mae Nai Soin pakolaisleirillä asuu 14 000 burmalaista pakolaista – siis lähes 20 kertaa enem-män kuin Suomi ottaa vuosittain vastaan kiintiöpakolai-sia. Thaimaan yhdeksällä leireillä asuu tälläkin hetkellä noin 150  000 burmalaista. Rekisteröimättömiä pakolai-sia leirien ulkopuolella on vielä huomattavasti enemmän. Vertailun vuoksi, lähes 40-vuotisen pakolaishistoriansa Suomeen on muuttanut yhteensä alle 38 000 pakolaista. Burmasta Suomeen tuli viime vuonna 131 kiintiöpakolais-ta.

Suomessa käytävä maahanmuuttokeskustelu ja ainakin median mukaan lisääntynyt maahanmuuttovastaisuus näyttäytyy tässä perspektiivissä suorastaan naurettaval-ta. On käsittämätöntä, että yksi maailman rikkaimmista ja parhaiten voivista maista vetoaa taloudellisiin syihin sul-kiessaan porttinsa. Pakolaiskiintiötä ei ole kymmeneen vuoteen nostettu, eikä näillä näkymin nykyisen hallituk-sen aikana tulla nostamaankaan.

Ne pakolaiset, jotka saavat kerättyä voimansa ja rohkeu tensa hakea uudelleensijoituspaikkaa kolmanteen maahan, nähdään länsimaissa valitettavan usein parem-man elintason perässä juoksevilta pyrkyreiltä. Kohtaama-ni pakolaiset eivät toivoneet tulevaisuudelta muuta kuin mahdollisuutta koulutukseen, työntekoon ja turvaan. Pa-kolaisia tai ei, luulisi että ikääntyvässä Euroopassa olisi tällaisille henkilöille tilausta.

Kymmeniä vuosia leirillä asuneista pakolaisista val-taosa ei kuitenkaan edes haaveile muutosta kolmanteen maahan, vaan mielessä on paluu Burmaan. Unelmansa to-teuttamiseen pakolaiset pyytävät myös apua meiltä suo-malaisilta: tietäkää länsimaissa, mitä täällä tapahtuu. Pai-nostakaa Burman hallitusta lopettamaan sortonsa ja pääs-tämään meidät takaisin kotiin.

pääkirjoitus

Thaimaa 150 000 – Suomi 131

Thaimaan halliTuSTa kriTiSoidaan länSimaiSSa SiiTä, eTTei Se oli raTifioinuT Yk:n pakolaiSSopimuSTa. TodelliSuudeSSa maa kanTaa vaSTuun huomaTTavaSTi SuuremmaSTa määräSTä pakolaiSia kuin moni länSimaa YhTeenSä.

070812 16

ugandaSSa filmaTaan

Thaimaa-Teema: Boo meh

SiirTolaiSuuden moneT kaSvoT hYviä uuTiSia liekSaSTa

Kyangwalin pakolaisasutusalueella tehdään seurantadokumenttia englanninryhmäläisistä.

Thaimaan pakolaisleirillä asuva burmalainen Boo Meh kertoo tarinansa.

Köyhästä Burmasta muutetaan länsinaapuriin paremman elämän toivossa.

Pakolainen kävi tutustumassa koko syksyn otsikoissa pysytelleeseen Lieksaan. Maahanmuuttajat ja kantaväestö toimivat sujuvan yhteiselon eteen.

Kouluvierailut avartavat.

Siirtolaisuus puhuttaa.

Rasismi tuli valtiopäiville.

Muutos vai mahdollisuus?

22

20

18

14oivallukSia oppiTunnilla

vilkaS kirjaSYkSY

euroopan häpeä

eriYTYneeT kaupunginoSaT

Lapsen etu unohtuu perheenyhdistämisten tiukennuksissa.06 kolumni: halliTTua maahanmuuTTopoliTiikkaa?

SiSällYS

pako

lain

en Pakolainen ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Vuosikerran vapaaehtoinen kannatusmaksu on 22 euroa. Lehden saa myös liittymällä jäseneksi, vuosimaksu 25 euroa. julkaisija Suomen Pakolaisapu ry vastaava päätoimittaja Thomas Wallgren päätoimittaja Kaisa Väkiparta toimitus Katri Aalto, Aino Koskelo ja Mirjami Rustanius yhteystiedot Kaikukatu 3, 00530 Helsinki, puh 09 - 6962 640, kaisa.vakiparta@pakolaisapu.fi tilaukset toimisto@pakolaisapu.fi, www.pakolaisapu.fi paino Forssan Kirjapaino Oy, ISSN 0359-6435 ulkoasu Anna Kalso kannen kuva Kaisa Väkiparta kuvassa Burmalainen Ma Then Yee asuu perheineen kaatopaikalla Mae Sotissa. seuraava numero ilmestyy maaliskuussa 2012 lahjoitustilinumerot Nordea 215318-22229 I Sampo 800013-223667 I OKO 578007-59875. Pakolainen on Kultti ry:n jäsenlehti. Lehteä on tuettu ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin.

Lisäksi: Pakolaisavun ensimmäinen Etvo-vapaaehtoinen matkaa Ugandaan.04 uuTiSia: Sierra leone kuuluu radioSSa

Mirjam

i Rustanius

Kais

a Vä

kipa

rta

Muqtar Nuur rakentaa parempaa Lieksaa. s. 16

Ban Mae Nai Soin leirillä on odottava tunnelma. s. 8.

kaisa väkipartaPäätoimittaja

4 5Pakolainen #4 / 2011 Pakolainen #4 / 2011

TohTori maTkaa vapaa ehToiSekSi ugandaan

pakolaiSavun neTTiSivuT ovaT uudiSTuneeT! käY TuTuSTumaSSa värikkäiSiin Sivuihin: www.pakolaiSapu.fi

oimittaja Airi Leppänen vieraili Sier-ra Leonessa juttumatkalla lokakuussa. Matkalta tehtävässä radio-ohjelmissa

Leppänen kertoo aikuisten lukutaidotto-muudesta ja sen vaikutuksista.

Sierra Leonen aikuisväestöstä peräti kaksi miljoonaa on lukutaidottomia. Use-asti köyhillä alueilla, erityisesti Keski-Aa-siassa, vieraillut Leppänen ei ollut ennen kohdannut vastaavaa lukutaidottomuutta.

Matkallaan Leppänen tapasi lukutaitoa opiskelevia naisia ja opintopiirien vetäjiä. »Oli uskomatonta nähdä osallistujien opti-mismi ja into – heidän kasvoiltaan paistoi oppimisen riemu», Leppänen iloitsee.

Yhteisön arjesta ja tarpeista liikkeel-le lähtevä REFLECT-opetusmenetelmä te-ki myös toimittajaan vaikutuksen. Mene-telmää voisi hänen mukaansa hyödyntää myös Suomessa lukutaidottomien maa-hanmuuttajien koulutuksessa.

Airi Leppäsen radiodokumentti lähete-tään Ylellä ensi vuoden puolella. Lähetys-ajat löydät seuraamalla Pakolaisavun sivu-ja www.pakolaisapu.fi ja www.facebook.com/pakolaisapu.

Pakolaisavun ensimmäinen Etvo-vapaaehtoinen on Mari Maasilta. Maahanmuuttoa ja viestintää viime vuodet tutkinut Maasilta matkustaa Ugandaan tammikuussa ja viipyy maassa noin puoli vuotta. Luvassa on muun muassa blogin ja juttujen kirjoittamista sekä tapahtumien järjestämistä. Mikä sai tohtorin hakemaan vapaaehtoispaikkaa?

len koko ikäni harrastanut kehitys-maakysymyksiin liittyviä asioita ja ollut ensimmäistä kertaa Afrikas-

sa vapaaehtoisena 1980-luvun puolivälis-sä. Nyt kun lapset ovat lähteneet kotoa, pidempään matkaan avautui taas mahdol-lisuus. Tämä tehtävä oli täsmälleen sitä, mikä liittyy nykyiseen työhöni», Maasilta kertoo innoissaan.

Nuoruuden vapaaehtoiskokemuksen jäl-keen Maasilta on ehtinyt Afrikkaan mo-nesti, niin toimittajan kuin tutkijan roo-lissa. Viimeksi hän oli mantereella vuonna 2006 kouluttamassa paikallisia journalis-min opiskelijoita Dar es Salaamin yliopis-tossa Tansaniassa.

Tutkijantyössään Maasilta on kohdan-nut paljon pakolaisia ja turvapaikanhaki-

Radiossa tunnelmia Sierra Leonesta

sallistumme perinteisille Tuomaan markkinoille 7.–22.12.2011, jotka järjestetään tänä vuonna Senaatin-

torilla. Suomen Pakolaisavun kojulta löydät ugandalaisia paperihelmiä, sier-raleonelaisia kookoskoruja ja burma-laisten pakolaisten käsitöitä. Tervetuloa aistimaan joulutunnelmaa ja tekemään joululahjalöytöjä!

Joulutunnelmaa Tuomaan markkinoilla

Kirja naapuruus-sovittelusta

Kattoliitot vaikuttajina

aahanmuuttajayhdistysten katto-järjestöt ovat Suomessa suhteel-lisen uusi ilmiö, toisin kuin muis-

sa Pohjoismaissa. Tulisiko Suomessa seurata muiden Pohjoismaiden mallia? Entä millaisia näkymiä Suomessa toi-mivilla maahanmuuttajajärjestöillä on vaikuttamisen saralla?

Näihin kysymyksiin paneudutaan Matleena Seppälän Jyväskylän yliopis-toon tehtävässä pro gradu -tutkimuk-sessa. Kansalaisyhteiskunnan maiste-riohjelmassa opiskeleva Seppälä tekee tutkimuksen Järjestöhautomolle.

otilo-projektilta ilmestyy loppu-vuodesta 2011 naapuruussovitte-luun pureutuva julkaisu. Kirjas-

ta löytyy asiantuntija-artikkeleita sekä käytännön kokemuksia naapu-ruussovittelusta monikulttuurisil-la asuinalueilla. Julkaisussa taustoi-tetaan sovittelun keskeisiä termejä sekä monikulttuuristen asuinaluei-den sekä maahanmuuttajien asumi-sen erityispiirteitä Suomessa. Jul-kaisua voi tilata alkuvuodesta 2012 kotilon sivuilta, www.kotiloprojekti.fi.

joita. »Uskon vapaaehtoistyön Ugandassa auttavan ymmärtämään paremmin pako-laisten kokemusta ja erityisesti sitä, mistä he tulevat», Maasilta kertoo.

Kongon konflikti parempaan tietoisuuteen

Vapaaehtoisena Maasilta vierailee Pako-laisavun aikuiskoulutusryhmissä ja kir-joittaa pakolaisten arjesta. Ugandassa pakolaisia on erityisen paljon Kongon de-mokraattisesta tasavallasta. Pitkittynyt Kongon konflikti on Maasillan mielestä jäänyt mediassa liian vähälle huomiolle. Hän toivookin voivansa tuoda konfliktin ja erityisesti siitä kärsineiden naisten koke-mukset parempaan tietoisuuteen.

Luku- ja kirjoitustaidon lisäksi Pakolais-avun kursseilla opiskellaan muun muassa mediataitoja. Tutkijana Maasiltaa kiinnos-taa myös se, millä tavoin pakolaiset osallis-tetaan mediamaailmaan: »Voivatko he itse vaikuttaa siihen, minkälainen kuva heistä länsimaissa annetaan?»

Etvo on Kepan vapaaehtoisohjelma Afrikas-sa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Lisätietoja:www.etvo.fi

teksti katri aalto kuva anne heinonen

Mirj

ami R

usta

nius

rauhalliSTa joulua! gud jul!

Suomen Pakolais apu toivottaa hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2012 kaikille Pakolainen -lehden lukijoille!

6 7Pakolainen #4 / 2011 Pakolainen #4 / 2011

isäministeriö selvittää parhaillaan, millaisia perheenyhdistämissäädök-siä muissa Euroopan maissa on käy-tössä. Virkamieskielellä tavoitteena on yhtenäistää käytäntöjä ja huoleh-

tia siitä, ettei Suomi pidä yllä tarpeettomia vetovoimatekijöitä. Lainvalmistelijan mie-lestä tärkeintä on varmistaa, ettei kukaan tule Suomeen vain siksi, että täällä mah-dollisesti on käytössä muita maita löyhem-mät säädökset.

Ajatusrakennelma on absurdi, sillä esi-merkiksi Somaliasta Suomeen saapu-va alaikäinen turvapaikanhakija ei poh-di Suomen ja Ruotsin perheenyhdistä-missäädösten välisiä eroavaisuuksia. Hän haluaa kaiken keskeneräisyydestä huo-limatta elää inhimillistä elämää, jonka määritelmään kuuluu, että arjen voi jakaa läheistensä kanssa.

Tässä todellisuudessa lapselle voidaan ilmoittaa, ettei viranomainen usko hänen antamaansa selvitystä omista perhesuh-teistaan. Tai että hänen kertomuksessaan on ristiriitoja. Tai että näyttäisi siltä, että perheen yhteinen elämä on päättynyt va-paaehtoisesti. Tai että yhteisestä elämästä ei ainakaan ole asiakirjatodisteita.

Vaikka perheeseen uskottaisiinkin, lasta saatetaan yhtäkkiä pitää ainoas-taan läheistensä »maahantulon välinee-nä», jolloin kyseessä onkin kätevästi maahantulosäännösten kiertäminen. Sille

samalle lapselle, jonka paria vuotta aiem-min uskottiin olevan kansainvälisen suo-jelun tarpeessa, ilmoitetaan hänen olleen-kin pelkkä »ankkuri» – ei turvaa kaipaa-va lapsi.

Millaista haavoittuvassa asemassa ole-van lapsen kiinnittymistä ja luottamusta uuden kotimaan yhteiskuntaan edistää se, että hänen kohtalostaan päättävä viran-omainen kohtelee häntä näin ristiriitai-sesti? Ei minkäänlaista. Miten siis voidaan kuvitella, että juuri nyt on syytä selvittää, miten säädöksiä yhä voitaisiin tiukentaa? Eikö pikemminkin olisi huutava tarve ar-vioida, millaisia aktuaalisia tilanteita jo tehdyt säädösmuutokset ovat tähän men-nessä synnyttäneet, ja miten niiden lisään-tymistä ja kriisiytymistä voitaisiin ehkäis-tä?

Maahanmuuttovirasto väittää, että sää-dösten tiukennuksissa on tähänkin as-ti ollut kyse vain vakiintuneiden käytän-töjen kirjaamisesta lakiin. Jos tämä pitää paikkansa, se tarkoittaa, että virasto on tähän asti rikkonut lakia, ja lainsäätäjä on silti katsonut, että lakia tiukempi käytän-tö on parempi tapa kohdella ihmisiä kuin käytäntöä höllempi laki. On myös mahdo-tonta uskoa, että suoritetussa lainsäädän-tötyössä olisi tällöin pohdittu, osaammeko todella kantaa vastuuta ihmisestä, jota olemme luvanneet suojella.

Meillä ei ole varaa hylätä yhtäkään niis-

Perheenyhdistämisen säädöksiä tiukennetaan, mutta onko kukaan pysähtynyt miettimään, miten jo tehdyt tiukennukset vaikuttavat pakolaisiin?

»joS lapSi meneTTää oTTeenSa TulevaiSuuTeen SikSi, eTTä viranomaiSeT haluavaT eSTää ihmiSiä käYTTämäSTä järjeSTel-mää Siihen, mihin Se on TarkoiTeTTu, on kYSe vaka-vaSTa laiminlYönniSTä.»

teksti jussi förbom

ÄlÄ hylkÄÄ ainuttakaan

uvausryhmä saapui Kyangwaliin en-simmäisen kerran heinäkuussa ja nyt takana on muutamia vierailuja ja ku-vauskertoja alueella. Ohjaaja Kaz Ka-sozi kertoo, että vastaanotto Kyang-

walissa on yleisesti ottaen ollut hyvä. »Meidän pitää kuitenkin viettää asutuk-

sessa vielä enemmän aikaa elokuvassa seu-rattavien pakolaisten ja heidän yhteisön luottamuksen voittamiseksi. Osa asukkais-ta suhtautuu meihin epäilevästi. He saatta-vat pelätä, että meidän läsnäolomme johtaa johonkin negatiiviseen muutokseen heidän elämässään », Kasozi pohtii.

Aiemmin musiikista ja yhteiskunnalli-sista aiheista dokumentteja tehneelle Ka-sozille pakolaisuus oli uusi mutta mie-lenkiintoinen aihepiiri. Hän kokee, et-tä hirvittävistä kokemuksista huolimatta pakolaisten keskuudessa korostuu tule-vaisuuden ajattelu. Hän toivoo välittävän-sä tämän myös katsojille. »Ihmiset halu-avat jatkaa eteenpäin elämässään», Kaso-zi sanoo.

Pakolaisavun Ugandan maajohtaja Tar-ja Saarela-Kaonga on valtavan iloinen löy-tämästään ohjaajasta. »Kaz Kasozi on itse kotoisin Ugandasta ja pääsee eri tavalla lä-

ugandaSSa filmaTaan

dokumenTTielokuvan liSäkSi kaSozin kuvauS rYhmä TallenTaa vierailuillaan lYhYi Tä videopäTkiä pakolaiSTen arjeSTa ja elinYmpäriSTöSTä kYangwaliSSa. kaT-So videoiTa pakolaiSavun neTTiSivulla: www.pakolaiSapu.fi/uganda

kolumni

tä, jotka keskuudessamme elävät. Jos siis lapsi menettää otteensa tulevaisuuteen siksi, että viranomaiset haluavat estää ih-misiä käyttämästä järjestelmää siihen, mi-hin se on tarkoitettu, on kyse vakavas-ta laiminlyönnistä. Ja sitten ministeri Rä-sänen vielä kehtaa väittää, ettei tämä ole »tiukkaa», vaan ainoastaan »hallittua» ulkomaalaispolitiikkaa.

Kirjoittaja on tietokirjailija, joka työstää kirjaa Maahanmuuttovirastosta. Kolumnin taustatiedot perustuvat kirjaa varten tehtyihin asiantuntijahaastatteluihin.

helle kuvattavia kuin valkoihoiset euroop-palaiset. Toisaalta Kasozi on asunut vuosia Iso-Britanniassa ja tuntee myös eurooppa-laisen yleisön, jolle dokumentti tehdään», Saarela-Kaonga kommentoi.

Kielitaidon hyödyistä ja pakolaiselämän realiteeteista

Englannin kielen opiskelu voi eurooppa-laisesta katsojasta tuntua äkkiseltään epä-olennaiselta toiminnalta kaikkensa me-nettäneen pakolaisen elämässä. Monille ranskankielisille kongolaispakolaisille kurs-si voi kuitenkin avata tien itsenäiseen elä-mään ja elinkeinonharjoittamiseen Ugan-dassa, jonka virallinen kieli on englanti.

Kasozi näkee dokumentissa myös toisen mahdollisuuden. »Jos elokuvaa näytetään Kyangwalissa, tai missä vain muussa pako-laisasutuksessa, pakolaiset voivat ymmär-tää, millaisen muutoksen englannin oppi-minen voi heidän elämäänsä tuoda», hän kuvailee.

Vuosien ajan pakolaistyötä tehnyt Saa-rela-Kaonga tuntee kuvausympäristön ja myös siellä esiintyvät haasteet. »On mah-dollista, että dokumentissa seurattava henkilö muuttaa pois pakolaisasutuksesta tai lopettaa osallistumisen koulutukseen, mutta siinäkin tapauksessa katsoja saa tie-toa syistä, miksi näin voi käydä›» Saarela-Kaonga toteaa.

Pakolaisapu on vuonna 2012 toiminut Ugandassa 15 vuoden ajan. Noin tunnin pi-tuinen dokumentti valmistuu lokakuussa, jolloin sen ensi-iltaa tullaan juhlimaan niin Ugandassa kuin Suomessakin 15-vuotisjuh-lallisuuksien yhteydessä.

Kyangwalin pakolaisasutusalueella Ugandassa kuvataan dokumenttielokuvaa, jossa seurataan

englanninryhmään osallistuvan pakolaisen ja ryhmän ohjaajana toimivan pakolaisen elämää.

teksti katri aalto kuva tarja saarela-kaonga

Ohjaaja Kaz Kasozi (keskellä) sekä kuvaaja Steven Kato tutustuivat Kyangwalin pakolaisasutukseen.

8 9Pakolainen #4 / 2011Pakolainen #4 / 2011

BurmaSSa on eri eTniSiä rYhmiä 135, joiSTa valTaoSalla on oma kieli. karenniT kuuluvaT karen-vähemmiSTöön, joka muodoSTaa noin SeiTSemän proSenTTia Burman väeSTöSTä.

suin ennen pienessä kylässä lähellä Thaimaan ja Burman rajaa. Kylässä oli taisteluja armeijan ja karennijoukkojen välillä. Karennit hävisivät, ja jouduimme pakenemaan. Olimme kolme vuotta maansisäisinä pakolaisina lähistön kylissä, jon-

ka jälkeen päätimme palata kotiin. Taistelut puhkesivat kuitenkin pian uudestaan. Karennit hävisivät taas, ja kylämme poltettiin. Sotilaat tuhosivat myös oman ko-tini, ja serkkuni kuoli tulipalossa.

kareniT ovaT käYneeT SiSälliSSoTaa Burman armeijan joukkoja vaSTaan vuodeSTa 1949 lähTien.

Piileskelimme metsässä, ja kun palasimme kotiin, siellä ei ollut enää mitään: ei ruokaa, ei taloa, ei mitään. Le-vitimme puiden väliin suuren kankaan, jonka alla nu-kuimme. Emme halunneet jättää kotiseutuamme, joten rakensimme uudelleen pienen talon bambusta, ja ase-tuimme siihen.

Muutaman kuukauden päästä sotilaat tulivat takai-sin ja syyttivät kylänjohtajaa ja monia muitakin kylä-läisiä yhteyksistä karennikapinnallisiin. Sotilaat pidät-tivät meitä kyläläisiä, hakkasivat ja kiduttivat. Minut-kin vietiin armeijan leirille vangiksi, vaikka olin vasta 14-vuotias. Minua hakattiin kepeillä useita kertoja. Ha-lusin itkeä, koska minuun sattui niin paljon, mutta en uskaltanut. Äitini ja isäni onneksi säästyivät väkival-lalta.

Nuori ikäni oli minulle onni. Sotilaat yrittivät suu-della ja halata minua, mutta tein kaikkeni estääkseni sen. Jos olisin ollut vanhempi ja kehittyneempi, minul-le olisi todennäköisesti käynyt samalla tavalla kuin pari vuotta vanhemmalle ystävälleni. Hänet vietiin kylästä pois, ja eräs sotilas pakotti hänet vaimokseen. Ystävä-ni oli kaksi kuukautta sotilaiden hyväksikäytettävänä. Hänet raiskattiin useita kertoja. Vastaavia tapauksia oli useita. Kaksi tyttöä tuli raskaaksikin, mutta molem-mat saivat onnekseen keskenmenon.

Burmalainen pakolainen Boo Meh, 29, joutui pakenemaan kotikylästään etnisiä vainoja. Karennivähemmistöön kuuluva

Boo Meh on asunut yksitoista vuotta Ban Mae Nain Soin pakolaisleirillä Pohjois-Thaimaassa, jossa asuu

noin 14 000 pakolaista. Tämä on hänen tarinansa.

teksti & kuvat kaisa väkiparta

Kerroimme kyläpäällikölle raiskauksista, mutta hän oli voimaton armeijan edessä. Häntäkin hakattiin. Kor-kea-arvoisemmat sotilaat kohtelivat meitä paremmin, hyväksikäyttäjät olivat alempiarvoisia rivisotilaita.

Kaiken tapahtuneen jälkeen totesimme, ettemme ole enää turvassa. Piilouduimme metsään neljäksi kuu-kaudeksi. Minulla kävi sikäli onnekkaasti, että tapasin metsässä karennisotilaan, jonka kanssa menin naimi-siin. Olin silloin 16-vuotias.

Burma vai mYanmar? Sotilashallinto vaihtoi maan nimen Myanmariksi vuonna 1989. Nimi on hyväksytty YK:ssa, mutta sotilashallitus-ta vastustavat tahot – mukaan lukien pakolaiset – käyttä-vät maasta vanhaa nimeä Burma.

armeija

luopui nimellisesti vallasta vuonna 2010. Epädemo-kraattisin vaalein valittu siviilihallitus koostuu kuitenkin samoista henkilöistä, vain hallituksen nimi muuttui.

kuvaSSa Vasemmalla: Burma-laispakolaiset käyvät salaa lähikylien riisipelloilla töissä pakolaisleiriltä käsin.

burma

thaimaa

pakolaisleiri

ban mae nai soinaypyidawban mae surin

mae ra ma luangmae la oon

mae la

umpium

nu po

ban don yang

tham hin

pääkaupunki

bangkok

Boo mehin Tarina

10 11Pakolainen #4 / 2011 Pakolainen #4 / 2011

Metsässä kohtasimme muita kyläläisiä, jotka kertoivat meille pakolaisleiristä Thaimaan puolella. Päätimme yrittää sinne. Matkustimme viidakon ja vuorten läpi kymmenen päivää, vaikka matkaa oli vain 20 kilomet-riä. Meitä oli yli sata ihmistä kylästämme, joukossa 30 alle viisivuotiasta lasta. Thaimaan rajan ylitettyäm-me asuimme kolme kuukautta kukkuloilla ennen saa-pumistamme leiriin. Kun olimme ylittämässä suurta jokea, karennijoukot huomasivat meidät ja auttoivat meidät perille leirille. Olin 18-vuotias, kun saavuin lei-rille. Olen asunut täällä nyt 11 vuotta.

pelkäSTään iTäiSeSSä BurmaSSa 540 000 ihmiSTä on jouTunuT jäTTämään koTinSa. Thaimaan pakolaiSleireillä aSuu YhTeenSä 150 000 BurmalaiSpakolaiSTa.

Vanhempani päättivät jäädä Burmaan. Ajattelen hei-tä usein ja suurin haaveeni on, että saisin nähdä heidät vielä kerran. He eivät välittäneet siitä, mitä tapahtuisi, jos he jäisivät, vaan halusivat kuolla Burmassa – vaikka

Jos en voi palata kotiini, haluaisin asettua kolman-teen maahan. Mieheni mielestä muutto ulkomaille oli-si kuitenkin liian vaikeaa, ja siksi olemme jääneet tän-ne. Lisäksi hänen terveydentilansa on nyt huono, joten muutto on mahdoton.

Suomeen valiTTavaT BurmalaiSeT kiinTiö-pakolaiSeT valiTaan mae hong Sonin kahdelTa leirilTä. vuonna 2010 SuomeSTa Sai Turvan 131 BurmalaiSpakolaiSTa.

Haluaisin lähettää terveisiä suomalaisille. Ei ehkä ole kohteliasta pyytää lisää tukea teidän hallitukselta, mutta toivoisin sitä. Olen jo nyt hyvin kiitollinen saa-mastani tuesta. Lisäksi toivon, että levittäisitte Suo-messa tietoa meidän tilanteestamme täällä leireillä ja Burmassa.

nuoriSo-TYöTTömYYS BurmaSSa

on suurta, korkea-koulutuksen taso heikko, eikä koulutus korreloi työllistymi-sen kanssa.

kuvaSSa

Alla: Pakolaisleirillä tapetaan aikaa lento-pallon parissa.

sitten sotilaiden toimesta. Ikävöin usein kylääni, mut-ta kun muistelen sitä, muistan heti myös sotilaat ja ne kauheudet, mitä he tekivät. Rakastan kylääni ja maa-tani, ja haluaisin asua siellä. En kuitenkaan halua jou-tua burmalaissotilaiden vangiksi enää uudestaan, joten paluu on mahdotonta niin kauan kuin sotilaat ovat val-lassa.

On helpottavaa olla täällä leirillä. Tunnen oleva-ni turvassa, ja se on tärkeintä. Mieheni liittyi karen-nijoukkoihin ja on ollut paljon taistelemassa, joten hä-nestä ei ole ollut paljon apua perheen elättämisessä. En nähnyt häntä kovin usein, sillä hän oli taistelemassa ra-ja-alueella ja asui siellä. Nyt mieheni on täällä, mutta hän on ollut pitkään sairaalassa. Olen yksin, ja arjen hoitaminen on täysin minun vastuulla.

Minulla on neljä lasta, joista vanhin on 11-vuotias, nuorin kuusi. Kaikki lapseni saavat käydä leirillä kou-lua. Minulla ei tähän asti ole ollut tuloja, vaan olemme joutuneet tulemaan toimeen pakolaisleirillä jaettavil-la ruoka-avustuksilla. Annosten määrä pienenee koko ajan, jopa suolaa on jouduttu vähentämään.

BurmaSSa noin puoleT lapSiSTa jäTTää koulun keSken. vähemmiSTökielTen opeTTaminen kou-luiSSa on kielleTTY. Thaimaan pakolaiSleireillä peruSkouluTuS TarjoTaan kaikille lapSille.

Kävin koulua viidenteen luokkaan asti kylässäni Bur-massa. Viime vuonna kouluttauduin Pakolaisavun opettajaksi, ja nyt opetan karenneille oman kielen lu-kutaitoa ja kirjoittamista. Olen todella onnellinen työs-täni. Toimin ensin vuoden vapaaehtoisena opettajana, mutta nykyään saan pientä palkkaa, joka auttaa arjes-sa selviämisessä. Välillä pelkään, ettei oma koulutus-taustani riitä opettamiseen, sillä kävin koulua niin vä-hän. Minua jännittää vähän olla luokan edessä, enkä usko, että oma puhetyylini on välttämättä sopivin opet-tajalle. Haluaisin opettaa aikuisten lisäksi myös nuoria ja lapsia, sillä heissä huomaa edistyksen nopeammin.

pakolaiSapu anTaa lukuTaiTokouluTuSTa pako-laiSleireillä karenikSi, karennikSi ja BurmakSi Sekä leirin lähikYliSSä paikalliSille aSukkaille ThaikSi.

BurmalaiSeT köYhYYSrajanalapuolella

32,7%kuvaSSa

Burman kielen opiskelu valmistaa pakolaisia paluu-muuttoon.

tilaa lehti lahjaksi!Vain 29€/vuosi!> tilaa nyt joululahjaksi kerran kuussa ilmestyvä Maailman Kuvalehti ystävällesi. Tilaus maksaa 29/vuosi. Tilauksen voit tehdä netissä: www.maailmankuvalehti.fiKampanja koskee vain kotimaan tilauksia.

lukutaitoisille

13Pakolainen #4 / 2011

akolaisleirin tomuisten teiden kes-kellä Dow Boe astelee rauhallisesti kohti Pakolaisavun leiritoimistoa.

Boe on asunut leirillä kahdeksan kuu-kautta. Hän pakeni Burmasta, koska perhe ei ollut enää turvassa kotikyläs-sä.

Boen 18-vuotias poika ja 15-vuotias tytär olivat kotimaassa vaarassa. Täy-si-ikäisen pojan olisi pitänyt liittyä ar-meijaan, jos he olisivat jääneet maahan.

teksti johanna huurre kuvat kaisa väkiparta

pakolaiSuuden moneT kaSvoT

Kaikille Thaimaa ei ole aurinkoa, rantoja ja lomaa. Monelle burmalaiselle maa on turvapaikka pakon edessä. Pitkittynyt sisällissota Burmassa on

ajanut sadattuhannet rajan yli. Siirtolaisuuteen ei kuitenkaan ole vain yhtä muottia. Burmalaisille

elämä Thaimaassa voi olla odottelua suljetulla pakolaisleirillä, poliisinpelkoa laittomana

siirtolaisena tai roskien lajittelua kaatopaikalla. Kaikkia yhdistää kuitenkin yksi asia: ikävä kotiin.

akolaisavun burmankielisen lukutai-toryhmän opettaja Pleh Reh, 20, on ajoissa pakolaisleirin koulun ovella ot-

tamassa vastaan riisipelloilta kouluun saapuvat opiskelijat. Kaikki oppilaat ovat opettajaansa vanhempia, oppilaiden jou-kossa on jopa Rehin täti.

Rehin perhe pakeni Burmasta, kun poi-ka oli 6-vuotias. Reh ei muista kotimaas-taan mitään, mutta hänen vanhempansa ovat kertoneet niistä ajoista. Perhe pake-ni, koska sotilaat polttivat heidän kylänsä.

Reh ei ole käynyt leirin ulkopuolella sin-ne saapumisensa jälkeen.

»Haluaisin opiskella lisää ja kerätä elä-

mänkokemusta, mutta se on vaikeaa lei-rin sisällä». Reh sanoo. Hän pitää opetta-misesta, koska haluaa auttaa oman yhtei-sönsä jäseniä.

vihdoin turvassasuurin osa elÄmÄstÄ leirillÄ

ae Sotin kaatopaikalla Shwe Naoe San astuu bambus-ta ja muovista rakennetusta kodistaan ulos parikuu-kautinen lapsi sylissään. Sanilla on neljä lasta. Hänen

miehensä jätti perheen muutamia kuukausia sitten, ja nyt San elättää yksin koko perheen roskia keräten.

San lähti Burmasta taloudellisista syistä, sillä maassa ei ollut töitä. Hän on Thaimaassa paperittomana siirtolaise-na. Sanin suunnitelma on tehdä töitä ja säästää rahaa ko-tiinpaluuta varten.

Nyt hän ei voi tehdä töitä, koska vauva on vielä niin pie-ni. Kun työnteko jälleen onnistuu, San uskoo, että pystyy säästämään tarpeeksi rahaa kaatopaikalla, vaikka päivä-ansiot ovat alle euron.

ParemPi elÄmÄ kaatoPaikalla

ae Sotin pienellä sivukadulla on Ka-ren Student Network Group -järjes-tön toimisto. Järjestön presidentti Sha

Moo työskentelee siellä, vaikka pakolai-sena hän ei saisi poistua pakolaisleiriltä. Thaimaassa leirien ulkopuolella oleskele-vat pakolaiset katsotaan laittomiksi siirto-laisiksi.

Moon perhe pakeni Thaimaahan, kun

Moo oli vasta seitsenkuukautinen vauva. He lähtivät, koska armeija poltti heidän kylänsä, tuhosi pellot ja vei ruoat. Moo muutti 31-vuotiaana pakolaisleiriltä Mae Sotin kaupunkiin, koska hänet valittiin järjestön johtoon. Moo ei tunne oloaan tur-valliseksi Mae Sotissa, koska poliisi voi py-säyttää hänet koska vain. Silti hän on on-nellisempi leirin ulkopuolella.

PaPerittomana siirtolaisena jÄrjestötyössÄ

Boe ei halunnut pojan joutuvan taiste-lemaan omia arvojaan vastaan, siksi oli parempi lähteä karkuun.

Boe pelkäsi myös tyttärensä puolesta. Sotilaat saattoivat tulla heidän kotiinsa yöllä ja satuttaa tytärtä. Perhe pake-ni yhdessä, mutta pakomatkan aikana perheen isä joutui erilleen muista. Boe asui rajaseudulla vuoden, jonka jälkeen hän ylitti rajan ja päätyi lopulta pako-laisleirille. Vaikeasti sairas aviomies tu-li perässä leirille, ja kuoli pian sen jäl-keen.

»Tunnen oloni turvalliseksi, kun en näe Burman armeijan sotilaita», Boe sanoo. Hän haluaa olla politiikassa mu-kana ja kertoa nuorille heidän taustas-taan ja siitä, miten Burman pitäisi olla heidän, ei armeijan.

»jokaiSelle ihmiSelle kuuluu oikeuS puhua, Toimia ja elää vapaaSTi ilman pelkoa.» – dow Boe

»leirillä minulla ei oliSi miTään TekemiSTä enkä SaiSi TieToa

ulkomaailmaSTa. kaupungiSSa voin oppia koko ajan uuTTa.

olen iloinen SiiTä, eTTä voin opeTTaa ja auTTaa muiTa

pakolaiSia TYöni kauTTa.» – Sha moo

»elämä Täällä on parempaa kuin BurmaSSa. lapSeT pääSeväT kouluun, ja minulla on edeS joTain TYöTä, joTTa voin TarjoTa perheelleni ruokaa pöYTään. välillä iSommaT lapSeT auTTavaT minua keräämiSeSSä.» – Shwe naoe San

12 Pakolainen #4 / 2011

15Pakolainen #4 / 201114 Pakolainen #4 / 2011

atja Vilkama tarkastelee tuoreessa väitöskirjassa Yhteinen kaupunki, eriytyvät kaupunginosat muutto-liikettä pääkaupunkiseudulla. Vilkaman tutkimuk-sesta käy ilmi, että kantaväestön eli äidinkielenään suomea tai ruotsia puhuvien muutot suuntautu-

vat ennemmin vieraskielisten asumiskeskittymistä pois kuin niitä kohti. Vapautuneet, usein suhteellisen edulli-set vuokra-asunnot saavat yhä useammin asukkaakseen maahanmuuttajan, jolloin alueiden prosentuaalinen vie-raskielisten määrä kasvaa.

Syyt kantaväestön muuttoon ovat monet. Luonnollinen asumisuran kehitys vuokra-asumisesta omistusasumi-seen sekä asuntomarkkinoiden kehitys vaikuttavat muut-toliikkeeseen.

»Osalla poismuuttajista voi toki myös olla huoli aluei-den monietnistymisestä tai palveluiden huonontumises-ta», toteaa Vilkama. Hän kuitenkin painottaa, että var-sinaista kiihtyvää kantaväestön pakoa ei toistaiseksi ole nähtävissä.

Haaveena oma tupa

Edulliset vuokra-asunnot toimivat maahanmuuttajataus-taiselle monesti sisäänheittoasuntoina suomalaisille asun-tomarkkinoille. Usein näihin asuntoihin, tai asuinalueil-le, jäädään kuitenkin pidemmäksi aikaa. Omistusasunnon hankkiminen jää monelle maahanmuuttajalle taloudelli-sista syistä vain haaveeksi. Osa Suomeen muuttavista ei ole varma jääkö tänne pysyvästi, mikä vaikuttaa myös asumisvalintoihin.

Niin suomalaisilla kuin maahanmuuttajilla on saman-kaltaisia toiveita asumiseen liittyen: kaivataan tilaa, omaa taloa ja pihapiiriä, johon on ehkä kotimaassa totuttu.

»Toisaalta esimerkiksi urbaanimmista oloista muutta-neet kokevat elämisen kotoisaksi juuri kerrostaloasun-nossa», toteaa somalialaisten ja venäläisten asumistoivei-ta tutkinut Hanna Dhalmann.

Monen maahanmuuttajan toiveissa on suomenkieliset naapurit. Pihapiirissä voisi harjoittaa suomenkieltä se-kä tutustua suomalaiseen arkeen. Toisaalta omankielinen naapurusto luo turvaa ja tarjoaa seuraa. Vaikka sukulai-set tai ystävät ovatkin yksi syy muuttaa tietylle asuinalu-eelle, painottaa Vilkama, että Suomesta ei löydy yksittäis-ten maahanmuuttajaryhmien muodostamia pikku-Moga-dishuja, niin kuin torikeskusteluista voisi joskus päätellä. Todellisuudessa vieraskielisten asumiskeskittymissä se-koittuvat monet eri kielet ja kansat.  

Uhkakuvasta voimavaraksi

Väestökeskittymien uhkakuvat piirtyvät usein Euroopan suurkaupunkien lähiöiden tapahtumien pohjalta.  Dhal-

mann muistuttaa, että maahanmuutolla on Suomessa oma historiansa, kuten myös sillä, miten yhteiskuntapolitiik-kaa tehdään ja toteutetaan. Asumismuotojen sekoittami-sella sekä asukasvalinnolla voidaan hidastaa keskittymi-en syntymistä.

Myös maahanmuuttajien kotoutumisen onnistumi-nen heijastuu asuinalueille. Työllisyystilanne vaikuttaa mahdollisuuksiin ostaa oma asunto. Kuva suomalaises-ta elämänmenosta saattaa vääristyä monietnisillä vuok-ratalovaltaisilla asuinalueilla. Näillä alueilla voi esiintyä enemmän sosioekonomisia haasteita kuin omistusasujien keskuudessa, sillä vuokrataloalueilta löytyy monesti päih-deongelmaisia ja pitkäaikaistyöttömiä kantaväestön edus-tajia.

Vaikka ghettoja tai slummeja ei Suomesta löydy, ennus-teet asumiskeskittymistä on otettava poliittisissa toimis-sa huomioon. Vieraskielisten määrän syynäämisen sijaan olisi tärkeää miettiä, miten asuinalueiden fyysistä ja so-siaalista ränsistymistä pystytään estämään. Dhalmann ja Vilkama painottavat, että palvelusektoreita pitää tukea sekä panostaa asuinalueiden viihtyvyyteen. Alueiden mo-nikulttuurisuus voidaan kääntää voimavaraksi – samalla saattaa kääntyä myös muuttoliikkeen suunta.  

 

Pakolaisavun KOTILO-projekti on vuodesta 2006 toiminut monietnisillä asuinalueilla asumisviihty-vyyden parantamiseksi. Projekti kouluttaa asuk-kaita ja asumisen toimijoita, tuottaa monenkielistä materiaalia asumisopetuksen tueksi sekä kehittää verkostoyhteistyötä. Toiminnoilla ennaltaehkäis-tään naapurustossa syntyviä konflikteja.

Naapuruussovittelumallin avulla sovitellaan jo olemassa olevia ristiriitatilanteita. Sovittelijoina on runsaasti maahanmuuttajataustaisia ihmisiä. Loppuvuodesta 2011 ilmestyy naapuruussovitteluun pureutuva julkaisu. Julkaisua voi tilata KOTILOn in-ternet-sivuilta, www.kotiloprojekti.fi.

KOTILOn päärahoittaja on Raha-automaattiyh-distys, mutta tärkeän lisän projektille on tuonut vuoden 2011 lopussa päättyvän Lähiöohjelman tuki.

 

eriYTYneeT kaupunginoSaT – uhka

vai mahdolliSuuS?  Vieraskielisten osuus Suomessa kasvaa, se on fakta. Tutkimuksissa on myös todettu, että Suomestakin

löytyy maahanmuuttajien asumiskeskittymiä. Mistä ne johtuvat – ja mihin johtavat – onkin sitten

monisyisempi keskustelu.

teksti mirjami rustanius kuva kaisa väkiparta

16 17Pakolainen #4 / 2011 Pakolainen #4 / 2011

hYviä uuTiSia liekSaSTa

Pohjoiskarjalainen Lieksan kaupunki on päätynyt tänä syksynä otsikoihin, kun syntyperäiset

suomalaiset ja uudet tulokkaat ovat ottaneet väkivaltaisesti yhteen. Uutisoinnissa jää

kuitenkin usein varjoon maahanmuuttajien ja kantasuomalaisten yhteiseloa edistävät toimet.

aupungintalon ikkunoista avau-tuu levollinen maisema Pieliselle. Valtuustosalissa on alkamassa Pa-kolaisavun työntekijöiden vetämä

koulutus monikulttuurisen työn eri-tyispiirteistä. Mukana iltapäivässä on niin terveys-, sosiaali- kuin opetustoi-men työntekijöitä. Toive koulutuksesta tuli lieksalaisilta, ja se on osa Monikult-tuurinen Lieksa -hanketta.

Uusien tulokkaiden kuntaan muut-to tuo uusia haasteita myös kaupungin työntekijöille. Asiakastyössä luovitaan nyt esimerkiksi erilaisten arki- ja aika-käsitysten kanssa. Työhön tuo lisäsä-väyksen muiden kuntalaisten epäilyt muun muassa siitä, että maahanmuut-tajille maksettaisiin suurempaa toi-meentulotukea.

Viime vuosien aikana 12  800 asuk-kaan Lieksaan on muuttanut pari sataa maahanmuuttajataustaista ihmistä. Ar-kitodellisuudet ja kulttuuritaustat tör-määvät väistämättä.

»Tämä johtaa usein väärinymmär-ryksiin, mutta niitä voidaan korjata», toteaa Muqtar Nuur. Somaliasta ko-toisin oleva Pakolaisavun Kasvokkain-hankkeen vertaisohjaaja on asunut Lieksassa puolitoista vuotta. Hän on ak-tiivisesti kommentoinut Lieksan tapah-tumia painottaen sitä, että myös maa-hanmuuttajien joukosta löytyy »tört-töilijöitä».

Huhujen oikomista

Kotouttaminen ja kotoutuminen ovat kaksisuuntaisia prosesseja. Maahan-muuttajan sopeutumisen lisäksi myös vastaanottavan tahon pitää olla valmis käymään läpi käsityksiään siitä, miten arkea pitäisi Suomessa elää. Pakolaisten vastaanottoon onkin monessa kunnassa valmistauduttu etukäteen, muun muas-sa keskustelemalla pakolaisuuden taus-toista sekä kuntalaisten huolista avoi-missa keskustelutilaisuuksissa.

Yksi Lieksassa liikkunut perätön

rikäs matto on saanut jo hyvän alun. Vie-ressä Eeva Räsänen ompelee kasseja tule-vaa muotinäytöstä varten.

Maanantaisin tukipisteen käsityökahvi-laan kerääntyvät eläkkeellä olevat rouvat. Heidän taitonsa siirtyvät uusille lieksalai-sille. Tukipisteen Mahdollisuus-projektin ohjaaja Tuija Heinämäki toteaa, ettei van-husten ja maahanmuuttajien ystävystymi-nen tapahtunut hetkessä.

»Yhteisen kielen puuttuminen jännit-

teksti & kuvat mirjami rustanius

huhu oli, että kaupunginjohtaja olisi eri-tyisesti kutsunut somalialaiset asumaan Lieksaan. Todellisuudessa oleskeluluvan saaneilla maahanmuuttajilla on oikeus va-lita asuinpaikkansa. Muuttotappioiseen Lieksaan houkuttelee muun muassa va-paana olevat vuokra-asunnot.

Vääriä käsityksiä pitää oikoa ja tarjo-ta tietoa pakolaisuuden syistä sekä mää-ristä. Valtuustosaliin kokoontuneet lieksa-laiset toimijat painottavat kuitenkin arjen kohtaamisia. Kohtaamisissa myös pakolais-taustaisten monisyiset tarinat siitä, miksi Suomessa ollaan ja millaista arki on, tule-vat kantaväestön edustajille tutuiksi. Näin kaikkea ei tarvitse perustaa huhupuheisiin.

Paikalliset tulokkaiden tukena

Lieksan tukipisteessä kolisevat mattopuut. Somaliasta kotoisin oleva Safiyo Jamaale on vasta muutamaa päivää aikaisemmin opetellut kangaspuiden käytön, mutta vä-

Muqtar Nuur ja Anne Smura tukevat arjessaan maahanmuuttajien sopeutumista.

yyskuussa Pohjois-Karjalaan laajentunut Pakolaisavun Kasvokkain-toimin-ta aloittaa vuoden 2012 alusta vertaisryhmätoiminnan Lieksassa. Ryhmissä käydään maahanmuuttajien äidinkielellä läpi suomalaisessa yhteiskunnas-

sa askarruttavia asioita. »Suomalainen koulusysteemi mietityttää usein vasta maahan muuttaneita, ja

Lieksassa suunnitellaankin vertaisryhmää kouluikäisten lasten äidille», kertoo Kasvokkain-toiminnan Pohjois-Karjalan aluekoordinaattori Anne Korppinen. Lisäksi on tulossa sekaryhmä, jossa kohtaavat kantasuomalaiset sekä maahan-muuttajataustaiset nuoret. »Idea ryhmään tuli lieksalaisilta lukiolaisilta, jotka haluavat lisää kontakteja maahanmuuttajanuoriin».

Suomen Pakolaisapu on järjestänyt vertaistoimintaa maahanmuuttajille vuo-desta 2001 lähtien. Vertaisryhmät tarjoavat maahanmuuttajille ohjausta Suo-messa elämisen haasteisiin sekä mahdollisuuksia tutustua ohjatusti erilaisiin toimintoihin ja palveluihin. Vertaisryhmää ohjaa omassa kotoutumisessaan jo pidemmällä oleva maahanmuuttaja tarpeen mukaan suomalaisen ohjaajaparin kanssa. Kasvokkain-toiminta kouluttaa myös kuntia ja järjestöjä toimimaan ver-taisryhmiä järjestävänä tahoina.

kasvokkain-toiminnan vertaistukiryhmiÄ myös lieksaan

ti ja sitä kautta hidasti kontaktin ottamis-ta», Heinämäki miettii. Sukankutomisen lomassa ujous on hälvennyt ja kokemuksia on jaettu molemmin puolin.

Omaa osuuttaan maahanmuuttajien ko-touttamisen edistämisessä mietti myös Lieksan Sähkössä työskentelevä Anne Smura. »Olemme muun muassa laitta-neet ruokaa yhdessä. Lisäksi perheyrityk-semme on tarjonnut työharjoittelupaikko-ja Lieksassa asuville maahanmuuttajille.»

Nuurin Lieksa on hyvä paikka asua

»Pienessä kaupungissa on helpompaa op-pia suomenkieltä kuin esimerkiksi pää-kaupunkiseudulla, jossa suurin osa maa-hanmuuttajista asuu. Täällä ei ihmisillä myöskään ole niin kiire», toteaa Nuur.

Haasteita toki Lieksasta, niin kuin muil-takin paikkakunnilta löytyy. Työpaik-koja ei löydy kaikille, vaikka osaamista olisikin. Lieksaan muuttaneiden joukossa on monen alan ammattilaisia, mutta aina ei ole keinoja tunnistaa osaamista. Nuur muistuttaa, että harvalla sotaa paenneel-la on opiskelu- ja työtodistukset mukana.

Moni lieksalainen on pysäyttänyt Nuu-rin kylänraitilla. Ihmiset ovat halunneet kertoa hänelle, että kaikki paikalliset eivät ole rasisteja.

»Kotimme on nyt täällä, ja meidän pi-tää oppia elämään yhdessä. Samalla voim-me myös oppia toisiltamme paljon», Nuur miettii.

Kotoutuminen luonnonläheiseen Lieksaan vaatii totuttelua.

Abeer Al Adeli ja Safiyo Jamaale oppivat suomalaista käsityöperinnettä Lieksan tukipisteessä.

19Pakolainen #4 / 2011Pakolainen #4 / 2011

Unkarissa murhataan romaneja, Sveitsissä rajoitetaan muslimien uskonnonvapautta ja Saksassa uusnatsit pyörittävät nuorten urheiluseuroja. Toimittaja Lisa Bjurwaldin mukaan valtapuolueet ja media omaksuvat kritiikittä oikeistopopulistien luomaa muukalaisvihamielistä retoriikkaa – ja antavat sen vaikuttaa myös omiin poliittisiin linjauksiinsa.

uotsalaisen Lisa Bjurwaldin Euroo-pan häpeä: rasistien voittokulku on reportaasikirja tämän päivän eu-rooppalaisista rasistisista puolu-eista ja ryhmistä. Ääneen pääsevät puolueiden edustajat ja kannattajat

niin kansallisella kuin koko Euroopan ta-solla. Kuvaa täydentävät asiantuntijoiden haastattelut.

Äärioikeistolaiset terroriteot – joihin lu-keutuvat myös Saksassa hiljattain paljas-tuneen natsiverkoston tekemät useat hen-kirikokset – ovat herätelleet eurooppalais-ten kiinnostusta aiheeseen.

Kirja on järkyttävää luettavaa. Se nos-taa esiin paitsi liikkeiden olemassaolon, myös sen passiivisen hyväksynnän ja kas-vualustan, joka niille ja niiden propagan-dalle tarjotaan eurooppalaisissa valtioissa, tällä vuosikymmenellä.

Kahden uhkakuvan vaikeus

Euroopan häpeä julkaistiin Ruotsissa ke-väällä 2011, mutta erityisesti Norjan hei-näkuisen tragedian jälkeen Bjurwald on saanut runsaasti kutsuja luennoimaan ai-heesta. Hän ei silti ole kovin toiveikas tule-vaisuuden suhteen.

»On yksi asia kutsua joku luennoimaan aiheesta ja tilata antirasistinen aikakaus-lehti. Kokonaan toinen asia on tarttua toi-

meen ja tehdä asialle jotain», kirjailija sa-noo.

Bjurwaldin mielestä Norjan tragedia osoittaa pelottavalla tavalla sen, minkä luokan tapahtumia tarvitaan ennen kuin kiinnostus kasvavia äärioikeistolaisia ja rasistisia ryhmiä kohtaan herää.

»Osaselitys äärioikeistolaisen terroris-min vähättelyyn on se, että ihmisten on vaikeaa ylläpitää kahta uhkakuvaa saman-aikaisesti», Bjurwald esittää. Euroopassa pelätään nyt ainoastaan ääri-islamistista terrorismia, vaikka äärioikeisto luo yhtä todellisen uhan.

Sanoilla on väliä

Bjurwald on hämmästynyt siitä, kuinka amatöörimäisesti perussuomalaisten kan-sanedustajat vielä laukovat rasistisia kom-menttejaan. Hänen mukaansa ruotsalaiset oikeistopopulistit ovat aikaa sitten oppi-neet siistimään julkiset lausuntonsa.

»Rasistisiin lausuntoihin ei saa turtua, vaan niihin pitää tarttua kerta toisensa jäl-keen niin mediassa kuin puolueissakin», Bjurwald muistuttaa.

Mutta miten suhtautua siihen ylimie-lisyyteen, jota esimerkiksi osa perussuo-malaisten kansanedustajista osoittaa kiel-täytymällä toimittajien haastattelupyyn-nöistä ja kehottamalla ihmisiä lukemaan

teksti & kuva katri aalto

pelkoa ja vihaa euroopaSSa

heidän kantansa asiaan blogistaan?Bjurwald tunnistaa ongelman ja pitää

sitä huolestuttavana. »Jossain on mennyt pieleen, jos toimittajien ajatellaan olevan salaliitossa itseä vastaan.»

Asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä. Monikulttuurisen yhteiskunnan epäonnistuminen ja islamisoitumisen uh-ka ovat esimerkkejä ilmaisuista, jotka ovat levinneet oikeistopopulistien puheista laa-jempaan keskusteluun ilman, että niitä on kyseenalaistettu.

Bjurwald vertaa islamofobiaa antisemi-tismiin. Hän pohtii, millaisia reaktioita ruotsidemokraattien islamisoitumisen uh-kaa kuvaava retoriikka saisi, jos se koski-si muslimien sijaan juutalaisia. Bjurwald epäilee, että »meidän täytyy pysäyttää Ruotsin juutalaistuminen» -tyyppisiä il-maisuja tuskin siedettäisiin.

Rasismia vastaan yli puoluerajojen

Bjurwald pitää surullisena sitä, että rasis-minvastaisuudesta on tullut 2000-luvulla yksinomaan vasemmiston projekti. Hän uskoo, että antirasistisen liikkeen on en-nen kaikkea lähdettävä kansalaisyhteis-kunnasta ja ylitettävä puoluerajat.

»Euroopan taloudellinen kriisi syvenee, eikä ole mitään huonompaa ajankohtaa luottaa siihen, että poliitikot kantavat vas-tuun kuin taloudellisesti epävarmat ajat», Bjurwald muistuttaa. Valtansa säilyttääk-seen poliitikkojen on helpointa turvautua populismiin.

Rasististen kommenttien tuomitsemi-nen ei kuitenkaan yksin riitä. Kritiikin li-säksi Bjurwaldin mielestä on olennaista tarjota positiivinen vastakuva oikeistopo-pulistien luomalle uhkakuvalle maahan-muuttajista. Antirasistinen vaihtoehto voisi tuoda pontevammin esiin integraati-on mahdollisuuksia ja ihmisten välisen ta-sa-arvon tärkeyttä.

»Kukaan ei ole lopulta turvassa yhteis-kunnassa, joissa toisilla on enemmän oi-keuksia kuin toisilla», Bjurwald toteaa.

18

Lisa Bjurwald Euroopan häpeä: rasistien voittokulku Art House 2011

20 21Pakolainen #4 / 2011Pakolainen #4 / 2011

ssetiasta lapsena Suomen kautta Norjaan paennut Maria Amelie kuvaa turvapaikanhakijan ja myöhem-min paperittoman siirtolaisen arkea. Omaan elämään

perustuva esikoisteos Luvaton norjalainen on nostanut Norjassa paperittomien siirtolaisten aseman voimakkaas-ti julkiseen keskusteluun. Myös Suomessa uutisoitiin kir-jailijan karkotuspäätöksestä – ja tarinan onnellisesta lo-pusta: Maria Amelien työluvasta Norjaan.

Kirja tuo loistavasti esiin, kuinka paperittomuus vai-kuttaa jokaiseen elämän osa-alueeseen. Vaikka Maria Amelie onnistuu saamaan itselleen koulu- ja opiskelu-paikan, arki ilman pankkitiliä, työsopimusta ja huomista on hankalaa. »Onnea saattoi olla sekin, että tulevaisuut-

ta pystyi suunnittelemaan muutaman viikon eteenpäin, ostaa monta pakettia sokeria kun oli ostanut vuosikaudet vain yhden kerrallaan.»

Amelie haastaa lukijan näkemään yksilön ilmiön taka-na. Pakolaiset, maahanmuuttajat ja paperittomat siirto-laiset eivät ole vain massa, vaan jokaisella on tarina – ja useimmilla erittäin pätevä syy vastaanottavassa maassa oleskeluun, vaikkeivät viranomaiset sitä myönnäkään. Paperittomatkin alkavat vuosien mittaan kotiutumaan vastaanottavaan maahan. »Minut oli hyväksytty ja olin sopeutunut, en pelkästään siksi, että itse niin kovasti ha-lusin sitä vaan myös siksi, että norjalainen yhteiskunta halusi sitä.»

»Unohdin kokonaan toisen ongelman, sen ettei minua ollut olemassa.» Omaelämäkerrallinen esikoisteos näyttää amerikkalaisen unelman todellisen kuvan.luvaton norjalainen avaa PaPerittoman arkea

hmiset varastoituna vastaanottokeskukseen, »ei-enää-eikä-vielä-missään», jossa siivousvälineet ovat lukkojen takana eikä ihmisillä ole väyliä toteuttaa sivistyksellisiä

tarpeitaan. Juha Suorannan uusin pamfletti on karu kuvaus turva-

paikanhakijoiden arjesta Mäntyläksi nimeämässään vas-taanottokeskuksessa. Teoksessa lomittuvat asukkaiden kokemukset sekä työntekijöiden haastatteluista nousseet huomiot. Aika saa keskuksessa uuden merkityksen, kun maahanmuuttoviraston päätöstä saattaa joutua odotta-maan jopa vuosia.

Vastaanottokeskukset ovat pienoismaailmoja, joihin on pakattu maailman konfliktit. Ihme on, niin kuin Suoranta-kin toteaa, että keskuksissa ei useammin kuohahda. Asuk-kaiden toiveet ja tarpeet vaihtelevat. Osa kaipaisi tiukem-pia sääntöjä, jotta yhteiselo sujuisi paremmin, osa enem-män mahdollisuuksia oppia suomenkieltä, suomalaisen

yhteiskunnan koodeja sekä konkreettisia välineitä itsen-sä toteuttamiseen – kuten ompelukoneita.

Piilottajan päiväkirjan kirjoittanut Suoranta kirjaa kei-noja, joilla keskuksista muotoutuisi pikemmin asukkaiden aktivointikeskuksia kuin ihmisvarastoja. Luettelosta pais-taa läpi se, ettei Suoranta itse ole viettänyt pidempiä ai-koja vastaanottokeskuksissa. Kirja pohjautuu tutkimus-avustajan kuukauden mittaiseen pestiin Mäntylässä, se-kä siellä hänen tekemiinsä haastatteluihin.

Elämä keskuksissa »yhteiskunnan ja ihmisyyden reu-namille painettuna» ei ole syyttä Suorannan kritiikin alla. Toimintaa ohjaa yhteiskunnan niukkuuden mentaliteetti, jossa ihmisten ongelmat ja traumat joudutaan resurssien puuttuessa liian usein turruttamaan lääkkeillä. Vaikka pe-rustarpeiden täyttymisestä huolehditaan, »toteutuu ihmi-syys keskuksissa riisuttuna».

vastaanottokeskusten riisuttu ihmisyys

ieni hongkongilainen tyttö muuttaa äitinsä kanssa Yh-dysvaltoihin paremman elämän toivossa. Totuus val-kenee heille pian: New York ei tarjoakaan lähtömaata

parempia oloja vaan torakoita vilisevän asunnon ja uuvut-tavan työn vaatetehtaassa.

Jean Kwokin koskettava esikoisteos valaisee kiinalais-lähtöisten maahanmuuttajien ongelmia ja kritisoi siirto-laisten huonoja olosuhteita. Etenkin kielitaidon puute ai-heuttaa päähenkilöille hankaluuksia, mitä kuvataan oi-vallisesti läpi kirjan.

Käännöksiä pohjautuu osittain Kwokin omaan elämään, ja muistuttaa lähinnä sadunomaista tuhkimotarinaa. Teok-sen maailma on melko mustavalkoinen ja hahmot stereo-

tyyppisiä. Kirjan päähenkilö Kimberly on poikkeukselli-sen lahjakas ja älykäs tyttö, jonka elämä on amerikkalaisen unelman tyyppiesimerkki: menestystarina ryysyistä rik-kauksiin on mahdollista kenelle tahansa ahkeralle ja tun-nolliselle ihmiselle.

Todellisuudessa monen maahanmuuttajan amerikka-lainen unelma on vain unelmaa. Kurjuuden ja köyhyy-den kierre vie monilta unelmat tavoittamattoman kauas. Vaikka Käännöksiä on osittain elokuvamainen sankari-kertomus, on se myös rehellinen ja rankka romaani maa-hanmuuttajien arjen ahdingoista.

kÄÄnnöksiÄ ParemPaan elÄmÄÄnteksti aino koskelo

Painajaisista ja PettymyksistÄ toivoon

ansainvälisen Emmaus-liikkeen julkaisema A Visa for the World – Freedom of Movement for Migrants antaa äänen siirtolaisille ja heitä auttaneille. Palestiinassa

1949 perustettu poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutuma-ton liike syntyi aikanaan kahden ihmisryhmän kohtaami-sesta, joista toiset olivat tiedostaneet etuoikeutetun ase-mansa ja yhteiskunnallisen vastuunsa, toiset kadottaneet elämänsä tarkoituksen. »Auta ensin eniten kärsiviä»-mottonaan Emmaus on jo vuosikymmeniä auttanut myös siirtolaisia taisteluissaan.

Kirja piirtää kymmenien ihmiskohtaloiden tarinan niin auttajien kuin autettavien näkökulmasta. Se valottaa siir-tolaisten hyvin erilaisia, usein syvän traagisia, kohtaloita uudella tavalla. Tarinat kuvaavat pitkiä, rankkoja matko-ja ja loputonta kamppailua paremmasta elämästä, epäva-kautta ja tietämättömyyttä tulevasta. Auttajat uskovat ja ovat osoittaneet, että siirtolaiset voivat kaikesta huolimat-ta saavuttaa jalansijan yhteiskunnassa, rakentaa tulevai-

suutta ja saada uudelleen kasvot muiden silmissä, jos epä-luottamus ja hylkääminen eivät ole tuhonneet kaikkea.

A Visa for the World ottaa vahvasti kantaa siirtolaispoli-tiikan kysymyksiin. Vaatimuksena on uudelleenrakentaa väitetty totuus maahanmuuton vaikutuksista ja todelli-suudesta sekä tunnustaa sen positiiviset vaikutukset, tuo-mita ja taistella muukalaisvihaa ja ennakkoluuloja vas-taan sekä tuoda siirtolaisuus kansainväliseen keskuste-luun. Kirja tuo siirtolaisten todellisuuden lähelle lukijaa.

Emmaus International: A Visa for the World, 2010

teksti kaisu suopanki

teksti mirjami rustanius

teksti kaisa väkiparta

»Tulin Zimbabwesta 17-vuotiaan pikkuveljeni kanssa neljä kuukautta sitten. Matkustimme suoraan Etelä-Afrikkaan. Zimbabwessa ei ole työtä, emmekä yksinkertaisesti näe mitään taloudellisia mahdollisuuksia. Halu työskennellä töiden puuttuessa on stressaavaa. Se oli suurin pelkoni ennen tänne tuloa – matkustaa pitkä matka ja ottaa riskejä vain päätyäkseni samaan tilanteeseen, työttömyyteen.» - Etelä-Afrikka, Kassoum, zimbabwelainen siirtolainen

»haluan epäToivoiSeSTi Saada paperiT ja elää normaalia elämää.»– rehman, pakiSTanilainen SiirTolainen, ranSka

SiirTolaiSuuS näkYY SYkSYn kirjoiSSa Syksyn uutuuskirjoissa turvapaikanhakijat, paperittomat ja amerikkalaista unelmaa havittelevat siirtolaiset pääsevät ääneen.

Juha SuorantaVastaanotto­keskusInto Kustannus 2011

Maria AmelieLuvaton norjalainenInto-kustannus 2011

Jean KwokKäännöksiäBazar 2011

22 23Pakolainen #4 / 2011Pakolainen #4 / 2011 P� inteiset kunnon kirjallisuuden

myyjäiset nyt Kiasmassa 17.-23.12.

Paljon hyviä t� jouksia!Paljon hyviä t� jouksia!Paljon hyviä Ru as

valikoima!

Aukioloajat: la–su 10–18, ti 10–17, ke–pe 10–20. Ma suljettu.

w w w. r o s e b u d . f i

INTO KUSTANNUSw w w. i n t o k u s t a n n u s . f i

T� vetuloa!

Reippaasti ohjelmaa joka päivä, mukana mm. Reippaasti ohjelmaa joka päivä, mukana mm. Reippaasti ohjelmaa joka päivä, mukana mm Laura Gustafsson, Sofi Oksanen, Juha Vuorinen, Juha Suoranta, Otso Kantokorpi.

Presidenttiehdokkaat tentissä. Hannu Taanila käristääPresidenttiehdokkaat tentissä. Hannu Taanila käristää.Presidenttiehdokkaat tentissä. Hannu Taanila käristää

T� vetuloa!Presidenttiehdokkaat tentissä. Hannu Taanila käristää

Lukeminen on seksikästä

www.intokustannus.fi

10€ovh 17€

10€ovh 17€

10€ovh 17€

10€ovh 17€

Mervi Leppä korpiASIATON OLESKELU KIEL LETTY

Maria AmelieLUVATON NORJALAINENOssetiasta lapsena paennut Maria Amelie eli paperittomana Norjassa kahdeksan vuotta. Hänen ainutlaatuinen tarinansa kertoo siitä, millaisia seurauksia turvapaikkapolitiikalla voi olla yksittäiselle ihmiselle.

Pekka PeltolaAFRIKASSAMikä on kolonialismin syytä ja mikä ei? Onnistuuko mattokutomon pyörittäminen Maputossa? Miten kehitysapu ei toimi? Mikä oli Ahtisaaren todellinen rooli Namibian itsenäistymisessä?

Juha SuorantaVASTAANOTTO-KESKUSVastaanotto keskuksessa varastoidaan ihmisiä, joiden turvapaikka päätös viipyy. Suo-mi jää sen asukkaille vieraaksi, kun elämä pyörii masennus-lääkkeiden, siivousvuorojen ja kuukausittaisten kauppareissu-jen ympärillä.

Juha SuorantaPIILOTTA-JAN PÄIVÄ-KIRJA

Jussi FörbomHALLAN-VAARA

Tuomas MartikainenSUOMI REMIX

www.intokustannus.fi

18€ovh 23€

18€ovh 24€

18€ovh 26€

Jymytarjoukset Pakolainen-

lehden lukijoille!

Tilaukset myynti@intokustannus.� , mainitse tilauksen yhteydessä ”Pakolainen-lehti”. Hinnat sisältävät postikulut.

illoin kun on pakolainen, kaipaa varmasti ko-tiin», miettii kuudesluokkalainen Valtteri Pako-laisavun oppitunnilla Kannelmäen ala-asteella

Helsingissä. Oppilaiden mieliin jäi erityisesti tunnilla luettu karu tositarina afganistanilaisen pojan pakomat-kasta Suomeen. »Tarinaa kuunnellessa ymmärsi, kuin-ka vaikeita tilanteita voi kohdata. Koko perhe ei välttä-mättä pääse yhdessä määränpäähän», toteaa Yolanda.

Lapset ja nuoret saavat kouluvierailujen aikana käyt-tää mielikuvitustaan pohtiessaan pakolaisten elämää. Heillä on tuoretta eläytymiskykyä, mikä on välillä ai-kuisilta hukassa. Eläytymisen taito näkyy lasten vasta-uksissa ja puheissa.

Kannelmäessä oppilaat joutuivat tunnilla mietti-mään, mitä valintoja itse tekisivät, jos joutuisivat läh-temään pakomatkalle. »Olisi hirveää lähteä pakoon!», huudahtaa Sofia.

Muuttamisesta koituvia ongelmia pohdittiin tarkas-ti. Simo osasi sanoa, että pakomatkalla joutuu kohtaa-maan ongelmia muun muassa rajojen ylitysten, rahan ja sijoittumisen kanssa. Myös yhteydenpito voi tuottaa vaikeuksia.

»Sukulaisia ei näe samalla tavalla kuin täällä Suo-messa», huomauttaa Yolanda.

Oppilaat tietävät, että kotimaastaan lähteminen voi olla hyvin rankkaa eikä lapsena pakolaiseksi joutunut välttämättä muista mitään lähtömaastaan.

»Vaikka täällä Suomessa olisi hyvät elinolot, ei se ole sama asia kuin jos olisi kotona siellä, missä on synty-nyt», pohtii Simo.

Bara kertoo muille oppilaille omasta kokemuk-sestaan. »Irakissa oli vaikea olla, koska siellä oli so-ta. Muutin Jordaniaan, sitten takaisin Irakiin ja seu-raavaksi Syyriaan. Jatkuva muuttaminen oli vai-keaa. Nyt tykkään asua Suomessa.»Lapset näkevät maahanmuutossa paljon hyviä puolia. Monikulttuu-risuus nähdään etuna, koska maahanmuuttajat voivat esimerkiksi opettaa oman maansa kulttuurista ja us-konnosta. Mia uskoo, että maahanmuuttajat saattavat tuntea esimerkiksi parantavan kasvin, jota ei Suomes-sa vielä tunneta.

»On hyvä, ettei me olla vain yksmaalaisia», toteaa Sofia.

Jade on iloinen, että Suomesta voi saada turvapaikan. »On tärkeää tarjota edes joku paikka mihin pääsee tur-vaan. Olisi kauheaa lähteä, jos ei olisi paikkaa minne mennä.»

Kirjoittaja toimii Pakolaisavun kouluvierailijana.

Suomen Pakolaisapu on käynnistänyt tänä syksynä jälleen kouluvierailut. Vierailuja tehdään ympäri

Suomen pääosin yläkouluihin ja lukioihin. Toiminnalli-silla tunneilla pohditaan ihmisiä ilmiön takana sekä

haastetaan nuoria eläytymään pakolaisten asemaan.

nuoreT eläYTYväT

pakolaiSuuTeen

teksti & kuva johanna maliniemi

tilaa maksuton vierailija kouluusi! Lisätietoja: www.pakolaisapu.fi/tietoa/kouluvierailut

Kannelmäen ala-asteen oppilaat Erika, Mia ja Yolanda vaikut-tuivat afganistanilaisen pojan pakomatkasta.

WWW.PAREMPILAHJA.FI

Joulukuun ajan verkkokaupassamme on kalenteri, josta paljastuu joka päivä uusi lahjaidea. Lahjat

auttavat pakolaisia ja paluumuuttajia kohti uutta alkua. Seuraa joulukalenteriamme ja sujauta

parhaimmat lahjaideat pukin pussiin.

joulupukin pussiin Mita arvokkaammat lahjat

Joka paiva uusi

lahjaidea