RUNOEvank. Luth. seurakunnan kesäjuhlaan.

Sepitti J. Hannes Mäkitalo.Nyt juhliinrientää Herran kansa.Kutsu Luojamme kuuluu kaikillenTaas luonto on herännyt unestaanKesän ihanaan tuoksuun, kukassaan,Joka väsyneet mielemme virkistääElon suloutta rintaamme uudistaa.Tää kaunista katsella päällä maan,Mutt’ ihanin on taivahan kotimaaSieir ijäinen kesä ain kukoistaaSinne perinnössä Jeesuksen matkasi tee.

Sä ihmislapsi syntynyt oletTääir taivasta varten kasvamaan.Ja lapsena kasteen armoliitosJo taivahan perintöön juurtumaan.Näin opissa kasvaa ijäisyys ruusut,Isän hoidossa taivahan ainiaan.Näit’ seurakunnan enkeli opettaa,Kuin Mooses ja propheetat julistaa.Niin säilyös lapsena vaikoliljaKans’ tuoksuna uuden kotimaan.

Kuni lintuset lehdossa laulelee,Satakielisen rastaan sävelet soi,Niin soikohon Sionin kansan kannelSydänharppuna kiitosta Jeesuksen.Hän kun armosta syntisi kantoiJa verensä hinnalla lunasti sun.Oi verestä Karitsan kiittäin laula,Nyt riemua soikohon taivas ja maa.Täällä sun tulee hedelmää kantaa,Siis elon ajalla joukossa juhlikaa.

Nyt aika on kylvää taivaan viljaa,Tääll’ viinimäen työssä sun toimesi on.Näin voitosta voittoon armolapsetKaik’ kutsutut sankarit voimalliset.Ei vihollisen nuolet pystyä taidaKun Jeesus kilpenä edellä käyt.Elä pelkää kauhua maailman melskeenOle rohkeena Herran kädessä vaan.Tosin silmäsi näkee ja katsoo sitäJumalattomat kuinka kostaa hän.

Näin Raamatun sanassa Jumala puhuuJa toiseksi sanat ei muutukkaan.Näin toivossa Herran kansa kulkeeJa Ylimmäisen turvassa matkailee.Ei meitä mikään paha kohtaaEi vaiva majaasi tule lähestymään.Jumalan kutsu on rakkauden vitsa.Ehkä monesti lapsiaan etsiessään,Kun synnin tähden sä Aadamin tavoinLähdet kasvoja Jumalan pakenemaan.

Jos tuhlaajapokana eksynyt oletJa kasteesiliitosta luopunut pois,Ett’ sydän on tahrattu synnin lokaanJa perkele pauloilla kietonut sun,Niin synnin spitalilla tahrattu oletJa veripahkat polttaen kirvelee.Sillä salaiset rikokset tuomion tullenOn merkitty kirjahan tuomarin silloinOi heräjä syntinen poluilta maailmanSillä Kristus etsii ja pelastaa sun.

On monella maalliset ystävät,Rikkaudet kans’ pitovierahat,Kuin viettää aikaa surutontaKans’ maailman hekumaa nautiten,Vaipuen miljoonat vihan maljaanHelvetin liekkien tuomion vaivaan,Syystä kun rikoit sä JumalankäskytSekä Poikansa lunastuksen hyljäsitKun Jumala antoi vallan sulleValita tien jotas matkustat.

Ihanaa on tuomio armossa ajan,Kun syntiset tekosi ilmenee.Tuli’ Jeesus kurjan katuvan luoJa mätäpaiseet puristaa, puhkaiseeHän armosta syntisi anteeksi antaaSekä verensä pesossa sun puhdistaa.Ja Pyhä Henki uudesti synnyttääEvankeliumin sanan ja saarnan kautta.Kun eksynyt laumaan löydettiinNiin enkelit taivaan riemuitsee.

Pidä hengen miekka kädessäsi ain’Sä Kristuksen sankari päällä maanSanasta Jumalan voimasi tuleeJa uskon Pyhä Henki vahvistaa.Kyykäärmeen päällä sä silloin käytLohikäärmeen tallaat jalvoillas. >Älä kuuntele kuisketta kavalan kielen,Joka keikarin muodossa teeskentelee.Sillä Pyhä Henki sydämet tutkia taitaaJa salassa tehdyt ilmoittaa.

Totuuden hengessä uskovan sydänOn rukouksen kultainen alttari.Enkelin kädestä Jumalan eteen,Jossa sakramentin yhteys Karitsaan onPyhien rukous on suitsutus savuKulta-alttarilla edessä istuimen.Pyhän Hengen voima on alttarin tuliJoka Jeesukseen uskovat yhdistää.Näin elämänkirjassa taivaassa ylläOn armosta siunattu lapsi jo tääll’.

On kyynelten kylvöä korpimatkaJa uupumus usein saavuttaaVain Jeesushan lastensa ristiä kantaa

Sekä elämän vedellä virvoittaa.Kristushan syntimme päällensä ottiGolgatan ristiä kantaissaan.Ja kuolonsa kautta elämän voittiHän taivaaseen noussut, elämän tie,Johon vanhurskaat lapsesi saatat sä HerraKun ylösnousemuksen päivä saapuvi kerran.

Olen Kristuksen ansiossa autuaaksi tehty,Näin Golgatan kummulta kaikuilee.Oli katkera kalkki, rakkauden malja,Kun synteimme makso siell’ täytettiin.Ja vieläkin rukoilee Herramme KristusIsältä ain’ armoa lapsilleen.Niin tutkippa sydäntäs ihmislapsiOnko Kristuksen ansio autuutenas.Herramme rakkaus, uskomme lamppu,Yhteyden maailman katkaisee

Rakkauden henki on veljeyshenkiJonka rauhalla Pyhä Henki yhdistää.Sydämet kuonasta, kiukusta perkaa,Ja tekee sen omaksi asunnokseen.Ei rakkaus kadehti, vihaan ei sytySe kaikki vain kärsii kaikki se toivoo,Vielä vihamiehen edestäkin rukoilee.Sillä jokainen on Jeesuksen veren hintaJa taivasta varten armosta tääll'Siis uskon voima on rakkauden henki.

Iloitse Herrassa rauhan lapsiSinä taivahan pasuna päällä maan.;Xun sydämessä asuu Jeesus-lapsiJa hengen vilja kans’ keelimöi;Josta kasvaa ja kypsyy kultaviijaIsän aittahan taivahan kuninkaan.Näin Jumalan kunnia meissä täyttyyJota varten hän kansat etsinyt on.Jumalan sana on siemenen kylvö

-Jota Jeesus omissaan julistava on.

Kiitä Jumalaa armolapsiRakkauden sovintohinnasta.Kiittäin ylistä Jeesuksen tähdenKadotetun, tuomitun vapaudesta.Kiitä Pyhän Hengen lahjan tähdenJoka uskon voimasi vahvistaa.Kiitä Kristuksen rukouksen tähden,Että Herramme pahasta varjelis.Kiitä kaiken hyvyyden tähden,Jonka taivaan Isä siunannut on.

On varjelus-enkeli kaikilla meilläHän yhdessä kanssamme kuorohon käy.Niin laula sä sydämen puhtain mielinJuhliva joukko jo yhdessä tääll’.Silloin lahjasi oikein käytät.Karitsan morsiot kruunattu tääll’Meill’ matkamme päässä on päärlyportitJa uuden Saalemin suloisuus,Jossa kunnian Kuningas vastaan ottaaHääjuhlaan ijäisen kotimaan.

ONNEN VAIHDELLESSA.Kertomus nuorille.

(Jatkoa edelliseen numeroon).Kerttu päätti vasta illalla huoneessaan kir-

joittaa. «Kun kaikki toiset ovat levolle menneet,saan ajatukseni paremmin koossa pysymään»,ajatteli hän. Ja rauhaisena kesäiltana, kunkaikki nukkuivat rauhaisaa untaan, kirjoittaaKerttu seuraavan kirjeen:

«Rakas Irja serkkuni!Etpä arvaa kuinka iloiseksi tulin saadessani

kirjeesi. Olemme kaikin iloisia, ja minä erikoi-sesti, kun saamme teidät vieraaksemme. Eikötätikin voisi tulla? sekä eno viipyä pitemmänaikaa? Mutta jollei se sovellu, niin olen iloinen,että saan teidät pitää kauvemmin luonani. Mi-nulla olisi iloinen uutinen kerrottavana, jokakoskee elämäni onnea, mutta jätän sen kerto-misen siksi kun tänne saavutte. Sitte kerronsuullisesti. Meillä varmaan tulee täällä olemaanäärettömän hauskaa suloisen kesän ihanassaluonnossa, siitä olen varma. Terveiset Ingritil-le, tädille jaEvalle. Hyvästi! Terve näkemiin.

Kerttu.»J. K. Ole hyvä ja ilmoita koska saavutte ase-

malle että tiedämme tulla vastaan ottamaan.Sama.»

Kerttu sulki kirjeen, kirjoitti kuoreen osoit-teen ja laski sen pöydälle. «Kuinkahan hauskakesä tästä tuleekaan kaupunkilaisserkun seu-rassa, ja mitä mahtavat sanoa, kun saavatkuulla tulevan onneni! Varmaan iloitsevat suu-resti kanssani.» Niin tuumi hän, ja suuren on-nen hurmaamana käy hän levolle.

3 luku.Pääkaupungissa kauppias Reinilän talossa

tehdään kiireesti matkavalmistuksia. Irja, 20-vuotias, tanakka keskikokoinen. Hänellä oli si-niset silmät, tukka pellavan kellertävä. Olen-noltaan hieman hiljainen. Hän asetteli vaattei-ta matkakirstuun. Ingrid, häntä kaksi vuottanuorempi, oli kuin vastakohta sisarelleen. Ainahilpeän iloinen, suu hienossa naurunhymyssä,silmät ruskeat, tukka hieman tumma. Hän silit-ti vaatteita keittiön sivuakkunan luona.

«Joudu», kiirehti Irja, «etkö tiedä että kah-’en tunnin perästä on lähdettävä asemalle, että

ennätämme junan lähdölle».«Onpa sinulla kiire kerrankin», nauroi sisar

kiusaten.«Kiire, kun kiire», sanoi Irja vakavan totise-

Auttaja Torstaina Kesäk. 28 p:nä 1934na. »Matkaan täytyy aikanaan lähteä».

Vihdoin saatiin kaikki valmiiksi lähtöä var-ten. Matkakirstu nostettiin eteiseen odotta-maan asemalle vientiä. Tytöt omaan kamariin-sa pukemaan. Sieltä tultuaan oli heillä tum-mansiniset, yksinkertaiset matkapuvut. Äitikatseli mielihyvällä tyttäriään, nähtyään heidätniin yksinkertaisissa puvuissa. Tiesihän häntyttäriensä tavat ennastaan, etteivät he liiko-ja koristele, sillä hän tiesi heidän uskovan Jee-sukseen ja yksin Hänessä rauhaa nauttivan.Ainakin Irjan. Ja varmaan Ingridkin armon o-mistaa, vaikka onkin luonteeltaan iloinen. «Tot-takai tasaantuu, kun vanhenee», ajatteli äiti.

«Lapseni, tuleekohon teillä olemaan siellähupaisa kesä?» kysyy äiti. «Veljeni ainakin olisydämestään mammonaan kiintynyt silloin kunviimeksi olimme Lehtokummussa käymässä.Ei hän muusta tahtonut tietää eikä puhua kuinrahasta ja rikkaudesta. Mutta onhan hän voi-nut siitä muuttua. Emäntäänsä en oikeen tun-ne sisällisesti, mutta on hän ystävällinen jamiellyttävä. Älkää lapseni sielläkään hävet-kö Kristuksen evankeliumia, sillä se on Juma-lan voima», kehotti uskovainen äiti matkaanlähtijöitä.

«Mutta hyvänen aika, eikö isä aijokkaan läh-teä!» huudahtaa Irja ja samalla menee juostensaliin minne näki isän hetkinen sitte menevän.«Isä! täälläkö te vain rauhassa Raamattualueskelette ettekö tiedä että juna lähtee mää-rälleen?»

(Jatketaan.

ERÄS NYKYHETKENMARTTYYRI

(Jatkoa edelliseen numeroon)Matkan viimeinen osa oli vai-

kein. Vankilaivan neljännessäluokassa oli niin kuumaa kuinjossakin roomalaisessa kylvyssä.Seitsemän päivää ja seitsemänyötä meidän piti kulkea sillä ta-voin, meidän ei sallittu mennäkannelle edes hengähtämään ta-hi vilkaisemaan mihin matkavei. 150 henkeä meitä oli sullot-tuna laivan ruumaan.

Turuchanskissakin meidän pi-ti ensin istua vielä yksi kuukau-si, ennenkuin meidät lähetettiinJeniseille. Veli P. laskettiin mai-hin Bartassa n. 200 km. sen pai-kan alapuolella, missä minut vie-tiin maihin ja sain «vapauden».Se merkitsee: Nyt katso itse mi-ten elät, miten itsesi elätät jamiten selviydyt.

Ensiksi oli keksittävä jonkin-lainen olemassaolon mahdolli-suus. Kun en ollut tullut tänneomasta tahdostani ja Jumalankäsi ja johto valvoo kaikkialla,niin olen yhä uudelleen kokenuthänen ihmeellistä apuaan. Elä-mä täällä oli minulle yhtä uusikuin koko seutukin. Työtä ei o-le. Väestö harjoittaa pääasiassakalastusta. Sitä taitoa en olekyllä milloinkaan tutkinut, mut-ta koetan sitä opetella. Joka ta-pauksessa surkein tuloksin.

Suurin huoleni on ettei minul-la ole ainoaakaan ystävää, ei y-leensä ketään, joka olisi minualähellä. Tuo paino tulee päiväpäivältä raskaammaksi. Vaintuo ainoa uskollinen ystävä onaina luonani ja jos minulla ei o-iisi häntä, en voisi tätä kestää.En ole vielä milloinkaan ollutkauan ilman yhteyttä jumalan-lasten kanssa, mutta nyt olenjoutunut sellaiseen raskaaseenilmaan.

Väestö on kauttaaltaan raa-kaa mieleltään. Talopahanen,jossa asun 6 ruplan hinnasta,on täynnä kirouksia, ilkeyksiäja raakuuksia. Minulla ei ole ai-noatakaan ihmissielua, jonkakanssa voisin lukea Jumalan sa-naa.

Herra osoittaa minulle työtä,sitä on paljon, jos minulla vainolisi voimia. Ja niitä pyydän mi-nulle rukoilemaan. Täällä onpelkkää uutismaata, johon evan-keliumia ei ole milloinkaan kyl-vetty. Maaperä on ensin muo-kattava, jos mieli kylvää Juma-lan sanaa.

Samanlaisten vaikeuksien

kanssa minun on taisteltavamyös maallisessa elämässäni.Olen valinnut Kainin tien (1Moos. 4:2) ja ruvennut maatamuokkaamaan. Kyläneuvostoltaolen pyytänyt itselleni palasenmaata ja alan sitäkääntää. Tääl-lä vallitsevat olot, jollaisia tapaavain aarnioseuduissa. Niinpä o-len alkanut lokak. 3 pnä vään-tää kantoja ja kiskoa rikkaruo-hoja. Se ei ole kevyttä työtä,mutta näen että se käy Jumalanavulla. Puolet vihannesmaata onjo mustana.

Aluksi pelkäsin että minullenaurettaisiin ja sanottaisiin:«Hän on alkanut, mutta ei pystyviemään sitä päätökseen.* Jaitse asiassa, kuinka paljon työtäonkaan vielä edessä. Ensin onkaikki muokattava. Sitten onhankittava siemen, kylvettävä,kasteltava, korjattava sato jasäilytettävä se. Ja siihen kaik-keen ovat ruumiilliset voimat jaterveys tärkeimmät. Tarvitsentyökaluja ja varoja elääkseni sa-donkorjuuseen asti. Vasta sittentulevat erilaiset siemenet. Niin,paljon vaivaa ja huolia on edes-sä jollei ulkoa tule mitään apua,en tule yksin selviytymään.

Tämä on minulle hyvää ha-vainto-opetusta myös hengelli-seen peltooni nähden tässä villis-sä seudussa, johon Vapahtajanion minut rakkaudessaan kaik-kiin syntisiin lähettänyt. Ainoamitä voin sanoa on: tässäkäänen voi mitään tehdä ilman ulkoa-

| päin tulevaa apua, erittäinkin il-man ylhäältä tulevaa. Siksi pyy-dän ettävahvistaisitte käsiäni jarukoilisitte kanssani uskollisesti

j Herraa, että hän vahvistaisi minut voimallaan.

Tämän kirjeen lähetän viimei-sellä laivalla, joka lähtee Kras-nojarskiin. Sitten lakkaa kaikkipostiyhteys tammikuuhun saak-ka, jolloin joet ovat kokonaan

ja alkaa rekikeli. Mi-nulle voi kirjoittaa joko Mosko-van kautta tahi suoraan. Tahtoi-sin niin mielelläni tietää missäN. on. Ajattelen häntä alituises-ti. Kirjoita hänelle, jos mahdol-lista, minusta, jotta hänkin sul-kisi minut rukouksiinsa. Toivonettä ymmärrät minua, kuinkakallis jokainen «sanoma kaukai-sesta maasta» tällaiselle karkoi-tetulle on. Kuinka häntä lohdut-taa, kun tietää, että Kristuksenruumiin jäsenet ottavat osaatoisen jäsenen kärsimiseen ku-ten on luonnollista Kristuksenseurakunnan elävien jäsenien

kesken.On mahdotonta kuvata mitä

kaikkea sellaisessa tilassa kuinminun, kokee. Mutta yhden a-sian voin todistaa. Kristuksenilo ei ole jättänyt minua tähänhetkeen saakka vielä milloinkaanei suurimmissakaan vaikeuksis-sa.

Nyt kun kova talvi alkaa, mi-nun on tehtävä uusi kokemus,josta vielä voin oppia. Olen pa-kotettu istumaan koko pä vä:.sisällä, pakotettu kuuntelemaankaikkea ja katselemaan kuinkatalon «herra» pitää kovaa ko-mentoa. En ole minuuttiakaanyksikseni kohottaakseni ääneniJumalan luo. Ajattelen useinDavidin kokemusta 142 psalmis-sa. Niin minäkin olen kokonaisiapäiviä vaeltanut metsässä javiettänyt ihania hetkiä Jeesuk-seni kanssa. Hänelle yksin soilauluni ja kuulijoinani olivatlintuset.

Ikävä samanhenkisten yhtey-teen hengessä on niin tuskallisenraskas. Ja kuitenkin tiedän, ettäkaikki on vaikuttava parhaaksienkä aio Herran koulusta kara-ta. Minun on sanottava: Tapah-tukoon Sinun tahtosi, ei minun,vaan niinkuin sinä olet määrän-nyt. Niinpä odotan rauhassa Hä-nen hetkeään.

En ole sinulle vielä kuvannutkuinka kaunista tämä seutu on.Se pieni palanen maata, joka mi-nulle on annettu, on juuri Pod-kamennaja Tungusikan suulla.Tänne aion rakentaa itsellenipikku tuvan ja siihen on olemas-sa mahdollisuus. Puuta on pal-jon, on haettava se vain ja ra-kennettava. Karkotusaikanihanon 10 vuotta. Voiko sen uskoa?

Jotenkin minun on siis olonijärjestettävä. Jos siellä tiedättejonkun hyvän paikan mistä saakalastusneuvoja, niin lähettäkääminulle, samoin siemeniä vihan-nestarhaani varten. Olisi vieläpaljon kirjoitettavaa, mutta kyl-liksi tänään. Hebr. 13:18—21.

Lopetan sillä toivomuksella,että Herra soisi meidän kasvaatuntemisessaan, jotta meidän e-lämämme heijastaisi hänen ku-vaansa.

Teidän veljenne KristuksessaN. A.

Tuon miehen usko on kestä-nyt sanomattomat kieltäyty-mykset ja hädät, mutta hän tu-li tuosta koetusten tulesta puh-distuneena ja vahvistuneena,kuin kulta liekeistä. Sellainenusko on valmis kärsimysten hel-teessäkin laulamaan ylistystäHerralle Kristukselle ja kohtaa-

imaan vihollisen ilkeyden rakkau-della.

Mutta hänessä ei ollut vähää-kään raukkamaista pehmeyttä,joka orjamaisesti taipuu väki-vallan edessä. Ei, tämä veli oliesivallalle, joka hänelle teki vä-kivaltaa, alamainen 'vapaasta tah

No. 26dosta, mutta vain siihen astikuin Kristukseen sidottu oma-tunto myöntää. Hän ei nurisesortajiaan vastaan, mutta mit-kään kurinpitokeinot eivät saahäntä pakotetuiksi toimimaanvastoin Kristuksen käskyjä.

Kaksi vuotta hän eli noissa o-loissa ja sitten tuli surusanoma:Veli Nikolai Assijewin ovat pa-hat ihmiset murhanneet.

Armahtavaisuuteen kehoitetaaneräissä deporteerauskysymyk-

sissä.Leskeksi jääneen äidin säälit-

tävällä anomuksella, että sallit-taisiin hänen jäädä ainoan tyt-tärensä kanssa Yhdysvaltoihin,ei voi olla muuta vaikutustakuin vahvistaa yhä sitä käsitys-tä, että tämän maan nykyisettaipumattomat si i r tolaislaitsaattavat aiheuttaa käytäntöönpantuina epäinhimillisiä jul-muuksia. Mikään ei voi keskeyt-tää eikä estää Mrs KarolinaSzcygielin deporteerausta niinkauan kuin laki on sellainenkuinse nykyhetkellä on. Nainen asuuElizabethissa, N. J.

Mrs Szccygiel saapui ensi ker-ran Amerikaan 1904 ja menitäällä avioliittoon, synnyttäentyttölapsen. Pian sen jälkeentäytyi hänen terveytensä täh-den lapsensa kanssa matkustaatakaisin Puolaan. Hän oli val-mistautunut palaamaan takaisinAmerikaan, kun synttyi maail-mansota, jonka vuoksi hänen olipakko jäädä Puolaan. Hänenmiehensä teki kaikkensua saa-dakseen vaimonsa luokseen,mutta kaikki raukesi tyhjäksi.Mies kuoli 1920, vaimon ja lap-sen yhä ollessa Puolassa, mistäei heitä saanut tänne.

Sodan jälkeen Mrs Szczgiel te-ki useita yrityksiä saada kvoo-taviisa matkaa varten tänne.Lopulta 1926 sai tyttö passin it-selleen matkaa varten ja hänsaapui Yhdysvaltoihin. Äiti te-ki epätoivoisia yrityksiä saadapassi matkustusta varten tänne,mutta konsulivirasto kielsi pas-sin annon. Silloin muan tunno-toon keinottelija ilmoitti hänel-le voivansa hankkia tarpeellisetpaperit 400 dollarin maksusta.Näillä papereilla hän saapui tyt-tärensä luokse Amerikaan.

Kaksi vuotta sen jälkeen siir-tolaisviranomaiset vangitsivatvaimon, sillä he olivat saaneetselville, että ne paperit, joillahän saapui Amerikaan, eivät ol-leet lailliset ja kelvolliset. Hä-nen deporteerauksensa tuli sil-loin lain määräämäksi pakoksi.Hän todisti siirtolaisviranomai-sille, että hän työllään perhetyöntekijänä oli elättänyt itsensä javoi elättää edelleenkin, että hänoli itse itsensä elättävällä kan-nalla. Hän selitti vironmaisillo,että «velvollisuuteni on jäädäYhdysvaltoihin lapseni luokse,

"Jos” ja “Kun”Jos olette kärsineet ekonoomisista häviöistä, me voimme auttaa

teitä uudelleen rakentamaan omaisuus-arvonne.Jos te olette pastori, tohtori, lakimies, liikemies, pankkiiri, maan-

viljelijä taikka joku muu. meillä on rahastus-ohjelma tarjota teille.Kun saavutatte työstä syrjään vetäytymis-iän, mitä sitten?Taattu kuukautinen tulo lopuksi ikäänne, on teidän, jos ja kun han-kitte itsellenne yhden “Erikoisuuksistamme."

Täyttäkää allaoleva kuponki

LUTHERANBROTHERHOOD

(Leiral Reserve Life Insurance)FOR MEN, WOMEN, and CHILDREN

608 Second Ave. S. Minneapolis, Minn.

Lutheran BrotherhoodMinneapolis, Minn.

I would like Information about your monthly income pian. I wasbornNameAddress

Sivu 2