sivuillamme tÄnÄÄn mm. - kurkijokelainen · 2016. 12. 22. · siell’ on vihreät metsät ja...

Kurkijokelaisen, hiitolaisen ja karjalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä58. VUOSIKERTA Irtonumero 2 E (sis. alv 22 %)Nro 12 • Perjantaina 8. kesäkuuta 2007

Sivuillamme

TÄNÄÄN mm.Paluu juurilleni – muistelmaja kuvateos Kurkijoelta ......................4Tervehdin Sinua, kotilehmus .............6Vehviläisen suvun tapaaminen ..........7Karjalan palautuksestaSuomelle talousveturi .........................8Janne Tirri hyvän ruuan kokki .........9Tapanin muisteloi osa 4 ....................10

Sivuillamme

TÄNÄÄN mm.

X

Seuraavat Kurkijokelaiset ilmestyvät:29.6., 20.7., 3.8., 17.8., 31.8.

Toimitus aukitiistaisin ja perjantaisin klo 9-14.SIELL’ ON KAUAN JO

KUKKINEET OMENAPUUTKotiseuturetki Kurkijoelle alkukesällä 2006

SIELL’ ON KAUAN JOKUKKINEET OMENAPUUTKotiseuturetki Kurkijoelle alkukesällä 2006

Siell’ on kauan jokukkineet omenapuut,siell’ on siintävät seljät jasalmien suut,siell’ on vihreät metsät jamäet,siell’ on vilpoiset illat javarjokas koi,siell’ on lintujen laulu,mi lehdossa soi,siell’ on kaihoja kukkuvatkäet.

V.A. Koskenniemi

Alkukesä on kaunista ai-kaa, kun puiden lehdet ovatvielä hennonvihreitä. En-simmäiset kukat ja pensaatkukkivat ja kesä on vieläedessämme. Mielessäni onollut jo pidemmän aikaakirjoittaa viime kesän koti-seuturetkestä Kurkijoelle,mutta vasta puhjenneetomenankukat saivat kynänsauhuamaan tai nykyajantermein näppäimet laula-maan. Hallaöitä ei ole vä-hään aikaan ollut, joten toi-veissa on saada hyvä ome-nasato loppukesällä.

Matkaan Imatrankautta

Viime kesänä päätimmelähteä Kurkijoelle jo hetialkukesällä. Heinäkuunhelteet olimme nähneetKarjalassa jo aikaisempinavuosina, joten valitsimmehieman viileämmän ajan-kohdan kesäkuun alussa. Il-moittautuneita oli pikkuhil-jaa siunaantunut niin mon-ta, että Pohjolan Anja saitehtäväkseen koota ryhmänja tilata tutun Reijo Perälänkuskiksi. Ryhmä oli pieni ja

energinen. Äitini, Riitta Sa-volainen oli saanut parivuotta sitten uuden lonkan,joten matkanteko oli hänel-lä helpompaa kuin aiem-min. Matkaan lähti myöshänen kolme lastaan, AnjaPohjola miehensä Veijonkanssa, Marja Huttunenpoikansa Matiaksen kanssaja Veikko Savolainen ja vai-monsa Johanna. Mukaansaatiin vielä Riitan veli,Valde Rämänen ja serkkuPertti Hohtari sekä IrmeliLaihonen.

Tällä kertaa valitsimmeuuden matkareitin ja ylitim-me rajan Imatran kohdalta.Tie oli välillä aika huono-kuntoista, nimismiehen ki-haraista hiekkatietä. Aje-limme kolmenkympin täri-sevällä tuntivauhdilla, jotenoli aikaa katsella uusia mai-semia, metsää enimmäk-seen ja pieniä kyliä. Välillämutkan takaa syöksähtelitäysiä puurekkoja vastaankapealla tiellä. Johanna siu-naili kauhuissaan ”hospodi,hospodi” ja jälkeenpäin sa-noikin, että se oli kyllä vii-meinen kerta, kun sinnelähtee. Halusimme nauttiaeväät ehdottomasti vesiai-heen äärellä, mutta saimmeajaa pitkän tovin, ennenkuin löysimme pienen savi-sen valtaojan ja pellonpien-tareen, jonne Anja loihtipiknikeväät esille. Ruoka-huolto meillä oli erinomai-nen, kun sisko ammatti-ih-misenä oli etukäteen miet-tinyt, mitä matkaseurue eni-ten kaipaa ja arvostaa, noruokaa tietysti elämystenohella.

Illan suussa pääsimmeperille ja meitä odotti tuttukotimajoitus Lopotissa An-drein ja Nadjan luona. Petitoli pedattu ja ruoka valmii-na. Epäilin, että 10-vuotiaspoikani Matias olisi vainheilutellut lusikalla borsch-keittoaan, koska ei ollut ai-emmin sellaista ruokaa syö-nyt, mutta niin katosi keittopojan lautaselta ja vielä hy-väksi ruoaksi kehui. Unimaittoikin jo matkalaisille.

Kulleroita javerkonlaskua

Meillä oli kaksi koko-naista matkapäivää käytet-tävissä, joten heti aamullalähdimme ajelemaan Rä-mäsen kotipaikalle Räihä-vaaraan. Menomatkalla kä-vimme vanhalla hautaus-maalla oletetun Rämäsensukuhaudan paikalla. Veim-me pari vuotta sitten sinnemerkiksi pienen tiiliskiven,jossa oli Rämäsen nimi.Äiti istutti silloin kiven vie-reen särkyneen sydämen janarsisseja. Muutama ohutlehti oli nyt havaittavissa,mutta särkynyt sydän ei ol-lut jaksanut kasvaa.

Rämäsen piha oli nyt al-kukesän loistossaan.. Kul-lankeltaisia kulleroita kas-voi joka puolella. Keräsim-me niitä ison kimpun ja an-noimme Riitan syliin. Valo-kuvassa äiti poseeraa lap-suudenajan pihamaalla kul-lerot sylissään ja Veikonluonnosta löytämä koivui-

nen ryhmysauva tukenaan.Vanhemmat jäivät talon

kivijalan lähettyville lepäi-lemään ja nuoremmat hyvä-jalkaiset lähtivät alas joenrantaan laskemaan kala-

verkkoja. Valde kertoi, ettävanhoina hyvinä aikoina jo-esta nousi ihan mukavastikalaa. Tottahan tuo oli ko-keiltava tällä reissulla. Ka-peassa joenuomassa oli vet-tä vähän yli puoli metriä.Ilma oli aika viileä, muttaniin vain Veikko heitti hou-sut ja sukat pois ja kahlasitumman virran yli rohkeas-ti ja päättäväisesti viemäänverkon uoman toiselle puo-lelle. Verkon viejä näytti

aika humoristiselta etsies-sään reittiä toiselle rannal-le. Pertti piti verkon toises-ta päästä kiinni ja sittenkäytiin saalista odottele-maan. Leikittelimme aja-tuksella, että alkaisimmemyydä turisteille elämys-matkoja Rämäsen kala-maille, jossa voisi nähdäalkuperäiskansaan kuulu-van ”aboriginaalin” hank-kivan elantoaan kalasta-malla. Veikko päästikinmuutaman ”Ugh, Ugh”–äänen vedessä kahlates-saan. Katsojilla oli hauskaaja neuvoja sateli joka suun-nalta kalastajalle. Jotkutjoutuivat naurun lomassakäymään jalat ristissä pusi-kossakin.

Illalla miehet kävivätkeräämässä kalasaaliin.Isäntä-Andreilla ja Matiak-sella oli silloin naurussa pi-telemistä, sillä saaliina olivain risuja. Verkko sai jää-dä Andreille paikattavaksija hänen käyttöönsä. Vaik-ka tuore kala jäi vain haa-veeksi, illallispöydässäsaimme kuitenkin maistaaisäntäperheen purkittamaakalasäilykettä. Hyvin sekinnäytti porukalle kelpaavan.

RoskanheittäjätIllalla kävimme kävele-

mässä kirkon raunioilla.Katsoessamme Laatokallepäin, mieleen jäi Matias-pojan sanat: ”Kyllä täälläon hienot maisemat. Täälläon varmaan ollut hyväasua.” Luonnon kauneus jamonimuotoisuus näkyivieläkin, vaikka ympäristöei nyt ollutkaan enää hy-vässä kunnossa. Talojenkeskellä oli iso roskakasa,jonne asukkaat veivät jät-teitään ja muoviroskiaan.Alkukesällä oli vielä viile-

JATKUU SIVULLA 6Riitta Savolainen ja Räihävaaran kullerot.

Kullankeltaisiakulleroita kasvoi jokapuolella”

Perjantaina 8. kesäkuuta2 – 2007 – Nro 12

8 .6 .2007

Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU

Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700

Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547

Rikkaankinpitää ollanöyrä

Hartaus sunnuntaiksi10.6.2007

Kesä saapui jälleen

Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖwww.kurkijoki.fi

Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitusToimitus: V.a. päätoimittaja Jaakko Taitonen

ja kaikki Kurkijokelaisen ystävätToimitus: Koulukuja 7, 32200 Loimaa

Avoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14puh./fax (02) 762 2551, matkapuh. 050-521 3336

Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättä jääneistä nume-roista ei suoriteta korvausta. Toimitus pidättää oikeuden muokata ja ly-hentää lähetettyjä aineistoja. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestätai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituk-sesta maksetun hinnan palauttamiseen.

ILMOITUSHINNAT:4-väri .............. 60 centtiä/mm + alv 22 %Mustavalk. ...... 45 centtiä/mm + alv 22 %

Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alennus. Väri-ilmoituksetsopimuksen mukaan. Puhelimitse annettuihin ilmoituksiin sattuneista virheistälehti ei vastaa. Ilmoitusaineistojen jättöaika: keskiviikko klo 16 mennessä.

TILAUSHINNAT:

vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat ..... 39 euroaMuualle ........... 46 euroa

Lehti ilmestyy pääasiassa joka toinen perjantai. Painosmäärä 2000 kpl.

[email protected]: LSOP 523900-4897

Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki

ISSN 0782-5668

”Köyhän pitää olla nöyrä!” Kuulin nuo sanat äitini suustapienenä poikana potkukelkan kyydissä, kotikylän raitilla, kai-keti matkalla johonkin koulun juhlaan. En varmastikaan täy-sin ymmärtänyt tuolloin, mistä oli kysymys, mutta minulle syn-tyi jonkinlainen aavistus, että maailmassa on kahdenlaisia ih-misiä: rikkaita ja köyhiä.

Äidin sanojen takana oli myös käytännön esimerkki siitä,miten köyhänäkin voi elää suhteellisen tyytyväisenä ja onnelli-sena. Vaikka talossa oli vain yksi omena, siitä riitti kaikille, kunsen leikkasi lohkoiksi. Vanhoista vaatteista sai lapsille siistit jaaivan uudenveroiset kouluvaatteet, kun osasi ommella. Paperi-ja muovipussit kannatti viikata siististi laatikkoon, koska niillekaikille löytyi aina myöhemmin jotain käyttöä. Koulun joulu-juhlassa äiti silminnähden nautti esittäessään tonttumuoriameille lapsille. Köyhän nöyryys merkitsi hänelle sitä, että osasityytyä siihen, mitä oli tarjolla, nauttia siitä ja jakaa siitä myöstoisille.

Tuo potkukelkan kyydissä kuultu lause ja siihen liittyvä elä-mäntapa ovat opastaneet minua elämässä lähemmäs viiden-kymmenen vuoden ajan. Se on suuri perintö, josta ei koskaantarvinnut maksaa perintöveroa. Oma ja perheeni aineellinenhyvinvointi on nykyisin jotain aivan toista kuin tuolloin lap-suuteni kodissa. Ajatuksen köyhän nöyryydestä olen kuitenkinyrittänyt säilyttää – joskus valitettavan huonoin tuloksin. Kuin-ka helposti sitä kiintyykään aineelliseen hyvään ja alentuu va-littamaan kovin pienistä puutteista. Vaimollani oli tapanakäyttää liiaksi rahaan ja tavaraan kiintyneestä ihmisestä ku-vaavaa ilmaisua: ”Sitä ihmistä vaivaa ahneuden perkele!”

Ei köyhyyskään ole kristinuskon mukaan mikään tavoitelta-va tila. Toki kristikunnan historiassa on ollut sääntökuntia, jot-ka ovat korostaneet köyhyyttä, mutta ehkäpä Franciscus Assisi-lainenkin tavoitteli ennemminkin tuota köyhän nöyryyttä kuinköyhyyttä sinänsä. Vuorisaarnassa Jeesus muistutti kaikkienelämän antimen olevan Jumalan lahjaa: ”Katsokaa taivaanlintuja … katsokaa kedon kukkia”.

Katekismuksen mukaan voimme puutteenkin keskellä uskoaJumalan huolenpitoon. Isä meidän -rukous ohjaa meitä toistentarpeiden huomioon ottamiseen ja kohtuulliseen elämänta-paan kun rukoilemme: ”Anna meille tänä päivänä meidän jo-kapäiväinen leipämme”. Jumalan hyvyys velvoittaa meidät ja-kamaan omastamme ja huolehtimaan siitä, että kaikilla onriittävä toimeentulo.

Enkelit ovat uskoakseni vieneet äitini Saaran huomaan, ku-ten he Raamatun kertomuksen mukaan veivät köyhän Lasaruk-sen Abrahamin huomaan. Toivon, etten joutuisi joskus kuule-maan Saaran sanovan: ”Muista, poikani, että sinä sait eläessä-si hyvän osan, äitisi huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsalohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa.” (Luuk.16: 25mukaillen)

Rikkauksien keskelläkin meidän tulisi säilyttää köyhän nöy-ryys: kyky nähdä asioiden oikea arvo sekä kyky jakaa hyvästämyös toisille.

Ilkka HjerppeKirjoittaja on Tampereen seurakunta-

yhtymän yhteiskunnallisen työn pastori.

Tellervo MarjattaCARLSON

* 2.1.1924 Sortavalan maalaiskunnassat 16.5.2007 hartolassakiittäen ja syvästi kaivatenMattiHelena, Veikko, Teemu ja Silvia,Tiina ja TeroPekka, Anja-Riitta, Matti ja MariPirjo, Tuomo, Ville ja LauraKaarina ja Tapanimuut sukulaiset ja ystävät

Surren seisoo kotikoivuikävöivät kukkamaatkaipaa tuttu pihapolkurakkaan jalan astuntaa.

Siunaus toimitettu läheisten läsnäollessa. Lämmin kiitososanotosta. Lämpimät kiitokset myös Hartolan terveyskeskuksenvuodeosaston henkilökunnalle Tellervon pitkäaikaisesta erittäin

hyvästä hoidosta.

Rakas puolisoni, äitimme ja mummumme

O.s. HuittinenLauri KIISKI* 9.2.1922 Kurkijokit 11.5.2007 Kouvola

Rakkaus ei koskaan häviä.1 Kor. 13:8

Ikävöiden ja kiittäenMaireSammui loiste silmien valon,taukosi sykintä sydämen jalon,herposi käsi auttava, antava,rakkaus kaikkien kuormia kantava.Isää, Appea ja Ukkiarakkaudella ja kiitollisuudellamuistaen ja kaivatenPirjoKurt, Marcus ja JohannaSukulaiset ja ystävät

Siunaus on toimitettu 2.6.2007 läheisten läsnäollessa. Lämminkiitos kaikille, jotka ovat olleet Laurin tukena ja apuna sekäottaneet osaa suruumme.

Rakkaamme

1 . Mikä on Sibeliuksenkuuluisimpia sävellyk-siä?

2 . Mikä juhlapäivä? Senvanhoja nimiä ovatVakkajuhla j a Ukonjuhla.

3. Minkä sodan osapuoletolivat aikoinaan aate-listo ja talonpojat?.

4. Kuka Ranskan keisarisai lempinimen PikkuKorpraali?

5. Mikä on maailman suu-rin murtovesiallas?

6. Milloin ja mihin valmis-tui Suomen ensimmäi-nen lentokenttä?

7. Kuka Daavidin pojistasai surmansa noustuaanisäänsä vastaan?

8. Mikä joki on Euroopanpisin?

9. Mitkä joet kohtaavatRovaniemellä?

10. Minkä lajin yksilöitäkannibaalit syövät?.

Merkkipäiviä 75v.Reino Sahla

Synt. 11.6.1932 Kurkijo-en Räihävaarassa, elämän-työ: v:sta 1958 Matematii-kan, fysiikan ja kemian leh-torina Yläneellä ja Noor-markussa V:sta 1970 Ylä-neen yläasteen rehtorinaEläkkeelle v. 1992. Nykyi-nen kotipaikka Tampere. Eivastaanottoa.

Niin saapui kesä, yhtä yllättäen ja kovalla tohi-nalla kuin aina! Nyt saamme nauttia vihreästä luon-nosta, puiden lehtien havinasta, kukkien värikylläi-syydestä ja lintujen laulusta – ruohon leikkaamisenja muiden kesäisten askareiden ohella. Tänä vuo-denaikana iltaisin monilta pihoilta kantautuu myössavun ja grillattujen herkkujen tuoksua…

Nautitaan siis kaikki tästä odotetusta suvesta,vaikka ilmeisesti luvassa onkin aikapitkä ja helteinen kesä. Annetaan it-sellemme aikaa, pysähdytään hengit-tämään ja ihastelemaan luonnon mo-nimuotoisuutta.

Koivun lehdet ja tuoksu antavat oman lisänsämoniin juhliin. Juhannuksesta alkaa myös Suomenkesälomakausi, jolloin kaupungeista väki väheneeja siirtyy maalle nauttimaan hyvin ansaitusta lo-masta sekä Suomen erinomaisesta suvesta. Myösmonet hääparit näinä aikoina astuvat tasatahtiin en-simmäiset yhteiset askeleensa.

Näin väliaikaisena päätoimittajana on ollut hie-

noa todeta kuinka aktiivisesti Kurkijokelaisen luki-jat ovat osallistuneet lehden tekemiseen. Monetovat lähettäneet toimitukseen arvokasta materiaa-lia, juttuja ja kuvia. Monet ovat myös soittaneet tailähettäneet sähköpostia. Kiitos yhteydenotoista!

Kun kesään kuuluu aina jokin sadepäiväkin niinmitä jos kaivelisimme vanhoja kuvakätköjä ja se-laisimme albumeita – jospa sieltä vaikka löytyisi

joku sellainen kuva, joka olisi hauskaajakaa muiden lukijoiden kanssa? Vanhatkuvat tarinoineen ja teksteineen ovatkiinnostavaa katsottavaa ja luettavaa. Ne

avaavat ikkunoita jo usein unohtumassa olevaanmenneeseen. Uudet kuvat taas kertovat tämän het-ken ihmisistä ja onnen hetkistä. Vaalitaan niitämuistoja, otetaan ahkerasti kuvia ja jaetaan niitä ta-rinoita sitten muillekin lukijoille kesän päätyttyä.

Hauskaa ja rentouttavaa kesää kaikille!

Jaakko TaitonenVäliaikainen päätoimittaja

”Juhannuskin tullahumahtaa kohdalleaivan tuota pikaa”

Perjantaina 8. kesäkuuta 2007 – Nro 12 – 3

SananVoimaa

3.6. Jeesus vastasi: “Totisesti,totisesti: jos ihminen eisynny vedestä ja Hengestä,hän ei pääse Jumalanvaltakuntaan. Mikä onsyntynyt lihasta, on lihaa,mikä on syntynyt Henges-tä, on henkeä. Älä kum-meksu sitä, että sanoinsinulle: ‘Teidän täytyysyntyä uudesti. Joh. 3:5-7

4.6. Tuuli puhaltaa missätahtoo. Sinä kuulet senhuminan, mutta et tiedä,mistä se tulee ja minne semenee. Samoin on jokai-sen Hengestä syntyneenlaita. Joh. 3:8

5.6. Niin kuin Mooses au-tiomaassa nosti käärmeenkorkealle, niin on myösIhmisen Poika korotettava,jotta jokainen, joka uskoohäneen, saisi iankaikkisenelämän. Joh. 3:14-15

6.6. Ja minä sanoin: - Voiminua, minä hukun! Mi-nulla on saastaiset huulet,ja saastaiset huulet onkansalla, jonka keskelläelän, ja nyt minun silmäniovat nähneet Kuninkaan,Herran Sebaotin. Jes. 6:5

7.6. Hän kosketti sillä minunhuuliani ja sanoi: - Katso,tämä on koskenut huuliasi,sinun syyllisyytesi on pois-sa ja syntisi sovitettu. Jes.6:7

8.6. Kuinka ääretön onkaanJumalan rikkaus, kuinkasyvä hänen viisautensa jatietonsa!Kuinka tutkimattomat ovathänen tuomionsa ja jäljit-tämättömät hänen tiensä!Room. 11:33

9.6. Nyt iloiten laulakaa Her-ralle, kohottakaa hänelleriemuhuuto, hän on mei-dän turvakalliomme. Tul-kaa hänen kasvojensaeteen ja kiittäkää, virittä-kää hänelle riemuvirsi! Ps.95:1-2

10.6. Sitten köyhä kuoli, jaenkelit veivät hänet Abra-hamin huomaan. Rikaskinkuoli, ja hänet haudattiin.Luuk. 16:22

11.6. Mutta Abraham sanoi:‘Muista, poikani, että sinäsait eläessäsi hyvän osan,Lasarus huonon. Nyt hänsaa täällä vaivoihinsalohdun, mutta sinä saatkärsiä tuskaa. Luuk. 16:25

12.6. Joka rakastaa rahaa, eisaa sitä kyllin, eikä se, jokarakastaa rikkautta, saavoittoa tarpeekseen. Tämä-kin on turhuutta. Saarn.5:9

13.6. Rikkaan oli täältä läh-dettävä yhtä alastomanakuin hän oli äitinsä koh-dusta tullut, eikä hän voi-nut viedä mukanaan mi-tään siitä, minkä oli vaivaanähden koonnut. Saarn.5:14

14.6. Pelkoa ei rakkaudessaole, vaan täydellinen rak-kaus karkottaa pelon. Pe-lossahan on jo rangaistus-ta; se, joka pelkää, ei oletullut täydelliseksi rakkau-dessa.1. Joh. 4:17–18

15.6. Jos joku sanoo rakasta-vansa Jumalaa mutta vi-haa veljeään, hän valehte-lee. Sillä se, joka ei rakastaveljeään, jonka on nähnyt,ei voi rakastaa Jumalaa,jota ei ole nähnyt. 1. Joh.4:20

16.6. Älä kadehdi, kun jokurikastuu, kun hän kartuttaatalonsa omaisuutta. Kuol-lessaan hän ei ota mukaan-sa mitään, hänen omaisuu-tensa ei seuraa häntä hau-taan. Ps. 49:17–18

17.6. Kun pitojen oli määräalkaa, hän lähetti palveli-jansa sanomaan kutsutuil-le: ‘Tulkaa, kaikki on jovalmiina.’ Mutta yksi toi-sensa jälkeen nämä alkoi-vat esittää verukkeita.Luuk. 14:17-18

18.6. Silloin isäntä vihastui jasanoi palvelijalle: ‘Menekiireesti kaupungin kaduil-le ja toreille ja tuo tänneköyhät ja raajarikot, sokeatja rammat.’ Luuk. 14:21

19.6. Minä opetin Efraiminkävelemään, kannattelinsitä käsivarsista. MuttaEfraim ei käsittänyt, ettäminä sitä hoidin. Lempeäs-ti, rakkauden köysin minävedin sitä luokseni. Hoos.11:3-4

20.6. Jumala saa teissä ai-kaan sen, että tahdottetehdä ja myös teette niinkuin on hänen hyvä tarkoi-tuksensa. Fil. 2:13

21.6. Tehkää kaikki nurise-matta ja empimättä, jottaolisitte moitteettomia japuhtaita, nuhteettomiaJumalan lapsia tämänkieroutuneen ja turmeltu-neen sukukunnan keskellä.Fil. 2:14-15

22.6. Hän avasi minulle tienja päästi minut vapauteen,sillä hän oli mieltynyt mi-nuun. Herra, sinä oletuskollinen uskolliselle,vilpitöntä kohtaan sinä oletvilpitön Ps. 18:20, 26

23.6. Kahdeksantena päivänäkokoonnuttiin ympärileik-kaamaan lasta. Muut tah-toivat antaa hänelle isänmukaan nimeksi Sakarias,mutta hänen äitinsä sanoi:“Ei, hänen nimekseentulee Johannes.” Luuk.1:59-60

24.6. Jos jollakin teistä onsata lammasta ja yksi niistäkatoaa autiomaahan, niintotta kai hän jättää neyhdeksänkymmentäyhdek-sän, lähtee sen kadonneenperään ja etsii, kunneslöytää sen. Luuk. 15:4

25.6. Yhdestä syntisestä, jokakääntyy, iloitaan sielläenemmän kuin yhdeksästä-kymmenestäyhdeksästähurskaasta, jotka eivät oleparannuksen tarpeessa.Luuk. 15:7

26.6. Korkea ja Ylhäinen,hän, joka pysyy ikuisesti,jonka nimi on Pyhä, sanoonäin: - Minä asun korkeu-dessa ja pyhyydessä, muttaasun myös murtuneiden janöyrien luona. Jes. 57:15

27.6. Mutta nyt tahdon paran-taa tämän kansan, johtaasen askelia, tahdon antaasille lohdutuksen. Sensurevien huulille minäannan ylistyksen hedel-män. Jes. 57:18-19

28.6. Te kaikki: pukeutukaakeskinäiseen nöyryyteen,sillä Jumala on ylpeitävastaan, mutta nöyrille hänantaa armon. Nöyrtykääsiis Jumalan väkevän kä-den alle, niin hän ajantullen korottaa teidät. 1.Piet. 5:5-6

29.6. Pitäkää mielenne valp-paana ja valvokaa. Teidänvastustajanne Saatanakulkee ympäriinsä kuinärjyvä leijona ja etsii, kenetvoisi niellä. Vastustakaahäntä, uskossa lujina! 1.Piet. 5:8-9

Kolmen serkuksen kas-tejuhlaa vietettiin la 28.4Poytyalla Sinikka ja MikkoSimolan kotona, kun kaik-kien kolmen lapsen, kak-sospoikien Juhan ja Mikanseka Suvi-tyttaren vauvatkastettiin. Suvi ja MikkoSalosen poikavauva, Timinpikkuveli, syntyi 26.2.2007ja sai nimekseen Otto San-teri. Henna Anttilan ja MikaSimolan poikavauvasta,Juulian pikkuveljesta, tuliJoonas Mikael. Riikka(os.Simola) ja Juha Simo-lan tyttovauva, Annin jaKatrin pikkusisko kastettiinElina Aina Amandaksi.Joonas ja Elina syntyivatsamana paivana 19.3.

Seka Elinan ja Oton juu-ret vievat Kurkijoelle. Eli-

Kuvassa vasemmalla Joonas, keskella Elina ja oikealla Otto

Perheuutisia

nan mummo Aila Simola(os.Vehvilainen) Karinai-sista on syntynyt Saareksenkylassa. Oton mummo Lee-na Salosen (os.Poutanen)

isa-Mikko oli tervulaisia.Kastepappina toimi pas-

tori Timo Hukka. Nuoretperheet asuvat kaikki Poy-tyalla. Sinikka-mummulla

ja Mikko-papalla riittaavilsketta, kun on 7 alle 4-vuotiasta lastenlasta.

Kevatterveisin LeenaSalonen, Virttaa

pe 8.6. Salomon,Salomo

la 9.6. Ensiosu 10.6. Seppoma 11.6. Impi, Immiti 12.6. Eskoke 13.6. Raili, Railato 14.6. Kielo, Pihlape 15.6. Vieno, Vienala 16.6. Päivi, Päivikki,

Päiväsu 17.6. Urhoma 18.6. Tapioti 19.6. Siirike 20.6. Intoto 21.6. Ahti, Ahto

(kesäpäivän-seisaus)

pe 22.6. Paula,Pauliina, Liina

la 23.6. Aatu, Aatto,Aadolf

su 24.6. Johannes,Juhana, Juhani,Juho, Jukka,Jussi, Jani,Janne,Juhannuspäivä,Suomen lipunpäivä

ma 25.6. Uunoti 26.6. Jorma, Jarmo,

Jarkko, Jarno,Jere, Jeremias

ke 27.6. Elviira, Elvito 28.6. Leope 29.6. Pekka, Pekko,

Petri, Petteri,Pietari, Petra

Yleisöltä

Lauri Poutanen90 v.25.5. olleenkirjoituksen liitteeksi

Kiitos Raija Tammelinil-le mielenkiintoisesta ajan-kuvauksesta isä Laurinmerkkipäivän kunniaksi.Häneltä muistiinmerkityssähaastattelussa on mukanaelävää 30-lukua rautatie-läiskasarmeilta ja yleensä-kin asemanseudun elämän-

Helsingin Töölössä pal-jastettiin 30.5.2007 muisto-merkki, jolla tuodaan esiininkeriläisten ja itäkarjalais-ten uhria ja osuutta Suomenitsenäisyystaistelussa.

Muistomerkki on 1,9 mkorkea ja se on tehty Karja-lan punaisesta graniitista.Muistomerkki sijaitsee Sibe-liuksenkadun ja Välskärin-kadun kulmauksessa. Muis-tomerkissä on teksti: 1941-1944 Jatkosodassa Suomenarmeijassa taistelleiden 2400 itäkarjalaisen ja inkeri-läisen muistolle. Muisto-

Muistomerkki inkeriläisille jakarjalaisille heimoveteraaneille

merkin on suunnitellut ark-kitehti Yrjö Sormunen.

Ennen nyt paljastettuamuistomerkkiä on vuonna2002 paljastettu muistolaat-ta Riihimäen rautatiease-malle ja vuonna 2003 Raa-hen rautatieasemalle. Kum-mankin aseman kautta lähtimerkittävät heimovapaaeh-toisten palautuskuljetukset.

Muistomerkkihankkeitaovat ajaneet Inkeriläiset jakarjalaiset heimoveteraanitry, Suomen Sotaveteraa-niliitto ry ja muistomerkki-työryhmä. Muistomerkkien

hankintakustannuksiin onkeskeisesti osallistunut So-tavahinkosäätiö.

Sodissamme palvelikaksi heimoveteraaniyksik-köä HeimoP3 ja ErP6. Nemuodostettiin omasta tah-doistaan Suomen puolus-tusvoimiin siirtyneistä in-keriläisistä ja itäkarjalaisis-ta. Puolustusvoimissa pal-veli yhteensä 2 400 inkeri-läistä ja itäkarjalaista hei-movapaaehtoista.

Suomen Sota-veteraaniliitto ry

menosta.Moni elisenvaaralainen

itseni lisäksi tuntee taas tu-tun haikeuden – Suohovinpellot, Tervaportin tie, Ko-tavaaran joki, aseman tau-koamattomien äänten ai-nutlaatuinen syke…

Poutasen veljessarja tun-nettiin hyvin, olivathan hemonessa mukana. Koulu-muistelman johdosta minunon puututtava pariin koh-taan.

Saavanmäen Kiiskin ta-lon salissa (ei siis tuvassa)alkoi Elisenvaaran yhteis-koulu 1. 9. 1927 yhdellä

luokalla – on tämä juhla-vuosikin nyt käsillä! Seu-raavana syksynä 11-vuotiasLauri (oppilasmatrikkelinmukaan) aloitti oppikoulunja silloin toimittiin jo työvä-entalossa. Oma koulutalovalmistui v. 1930. Koulunjohdossa oli tuolloin äitiniSaimi Hukkanen. TätiniToini Sorri saapui Elisen-vaaraan vasta v.- 31 voimis-telunopettajaksi eikä ollutkoulussa johtoasemassa.

Hellikki Mattlar(koulun alkaessa

2 + -vuotias)

PoutastenseinänaapurinaElisenvaarassa

Vuoden 1930 tienoillaJuho Siiran perheessä odo-teltiin joulukuista suurta-pahtumaa, joulupukin tu-loa. Sitten pukki saapuikinja kehotti jossain vaiheessaMarttaa, silloin 6-vuotiasta:

-tulehan nyt Martta istu-maan pukin polvelle!

Siihen Martta vastasiettä enkä tule. Oli nimittäinjo oppinut pukin salaisuu-den. Joulupukin mentyäkauhisteli vuoden ja risatnuorempi Sulo:

- miten sie uskalsit pukil-le sillee sanoo?

Martan (nykyään MapeKorolainen) kertomastamuistiin merkitsi nuorempiveli Veikko. Mape lähettääonnittelut äskettäin 90

Sulo, miinanraivaajaveteraani ja Martta-sisko

vuotta täyttäneelle LauriPoutaselle eli joulupukille!Terveiset Poutasille!

Veikko Siira

OikaisuPahoittelemme että edel-

lisessä numerossa olleenHelsingin kurkijokelaistenkevätretkeä käsittelevän ju-tun kirjoittaja oli väärin.

Jutun kirjoitti LiisaKoistinen.


Seuraavassa Tiina Nau-lan puhe kirjan julkistamis-tilaisuudessa.

Olemme täällä julkista-massa Petter Sairasen kirjaaPaluu juurilleni. Teollisuus-neuvos Petter Sairanen ontäällä Loimaalla ja tokikoko suomalaisessa yritys-elämässä hyvin tunnettu jaarvostettu henkilö, sillä on-han hän Domus Yhtiöidenperustaja. Domus Yhtiöt onyksi Suomen johtavista ik-kunoiden, ovien, keittiö- jakylpyhuonekalusteiden val-mistajista.

Loimaalla toimivan teh-taan lisäksi Domus Yhtiöi-hin kuuluu Elimäellä olevaKorian Kaluste. KaikkiaanDomus Yhtiöt työllistää ny-kyään noin 300 henkilöä,josta noin 200 työskenteleeLoimaalla. Domus Yhtiötonkin Loimaan suurin yksi-tyinen työnantaja.

Domus Yhtiöiden histo-ria alkaa vuodesta 1948,jolloin Petter Sairanen pe-rusti Loimaan silloiseennaapuripitäjään Metsä-maalle puusepänverstaan.Se sai nimen MetsämaanPuutyötehdas. Puusepän-verstaan perustaminen olise tapa, jolla Karjalastaevakkoon lähtenyt PetterSairanen päätti ratkaistaammatinvalintansa ja toi-meentulonsa.

Domus Yhtiöt saialkunsa yhden miehenaloitteellisuudesta

Petter Sairasen taitavuu-den, ahkeruuden ja sinnik-kyyden ansiosta sen toimin-ta lähti laajenemaan ja ke-hittymään. Vuodesta 1957

Petter Sairasen kirjaPaluu juurilleni

julkistettiin Loimaalla24.5.2007

Kirjan on toimittanut Tiina Naula

lähtien yritys on toiminutLoimaalla.

Tämä kirja keskittyypääosiltaan MetsämaanPuutyötehtaan perustamistaedeltäviin vuosiin. Kirjanensimmäisessä osassa ker-rotaan Petter Sairasen lap-suus- ja nuoruusvuosista.Hän on syntynyt vuonna1924 Laatokan Karjalassa,Kurkijoella. Hänen syn-nyinkotinsa oli Elisenvaa-rassa, mutta muistorik-kaimmat lapsuus- ja nuo-ruusvuotensa hän vietti Sor-jon kylässä. Lapsuuden lei-keistä ja koulunkäynnistäjäi paljon onnellisia ja hy-viä muistoja. Niihin aikoi-hin lapsuuteen kuului kui-tenkin olennaisena osanamyös työnteko, joka olialoitettava heti kun vaanpystyi tekemään jotakin.Noihin aikoihin oli tavallis-ta, että samassa taloudessaasui Petter Sairasen lapsuu-denkodin tavoin toistakym-mentä henkeä ja maatalois-sa oli yleensä myös karjaaja ainakin yksi hevonen, janiin ihmisille kuin eläimil-lekin oli saatava elanto.Toimeentulo oli niukkaa,joten kaikki liikenevä aikaoli käytettävä elämisen eh-tojen parantamisen hyväk-si.

Kesken Petter Sairasennuoruusvuosien syttyi tal-visota, jonka päättyminenjohti lähtöön kotiseudulta jaasettumiseen Viitasaarelle.Jatkosodan alussa suoma-laiset valtasivat luovutetutalueet takaisin, ja myös Sai-rasen perhe pääsi palaa-maan kotiin. Pian kotiin pa-luun jälkeen Petter Saira-

nen lähti puolustamaanisänmaata. Pääosan rinta-mapalveluksestaan hän tekiLaatokan saarissa. Jatko-sodan loppuminen merkitsikuitenkin karjalaisille jäl-leen uutta raskasta evakko-matkaa, kun rakas kotiseu-tu oli jälleen jätettävä ja täl-lä kertaa lopullisesti.

Kurkijoelta tullut evak-koväestö sijoitettiin Loi-maalle ja sen lähipitäjiin.Uusille asuinsijoille asettu-minen ei ollut helppoa, silläkaipuu Karjalaan jäi syväl-le sydämeen. Karjalaisuusja sen perinteiden vaalimi-nen onkin aina ollut PetterSairaselle ja muille karja-laisille hyvin tärkeää. Tä-män kirjan yhtenä tarkoi-tuksena onkin tuoda esillekarjalaisuuden merkitystä.Petter Sairanen on myösvieraillut nyttemmin syn-nyinseuduillaan, ja myösnäiltä matkoilta on valoku-via tässä kirjassa.

Oma suku on myös ainaollut Petter Sairaselle tär-keä. Hän perusti Sairasensuvun sukuseuran vuonna1995. Hän on myös tehnytsukututkimusta ja selvittä-nyt sukunsa juuria aina1600-luvulle asti.

Tämän kirjan yhtenätarkoituksena onkin ker-toa Petter Sairasen lähisu-kulaisista ja myös kaukai-semmista esi-isistä ja –äi-deistä. Kirjan toisessaosassa on omat lukunsaniin hänen vanhemmistaan,sisaruksistaan, isovanhem-mistaan, isoisovanhemmis-taan, enoista, sedistä, tä-deistä ja eräistä muista su-kulaisista.

Kirjan toisessa osassakerrotaan myös hänenmuistoistaan lapsuudenko-distaan ja kotikylästäänSorjosta, jonka kaunis luon-to ja monet persoonallisetasukkaat ovat jääneet lähte-mättömästi Petter Sairasenmieleen.

Käsityön taitajia jomonessa polvessa

Sairasen suvulle ominai-sia asioita ovat aina olleetkäsityötaito, työteliäisyysja yritteliäisyys, joita perin-teitä Petter Sairanen onmyös omalla yritystoimin-nallaan jatkanut. Hänenisänsä Matti Sairanen tekiosan omasta elämäntyös-tään maanviljelijänä, muttahän oli 1920-luvulla muka-na myös Suomessa alkuunlähteneessä huopakenkäte-ollisuudessa. Hän perustiOtto-veljensä ja isänsä Ju-hanan kanssa Elisenvaa-raan oman huopakenkäteh-taan. Nimenomaan tämäJuhana Sairanen, Petter Sai-rasen isänisä, oli erittäin tai-tava käsityöläinen, joka tekimuun muassa huopakenkä-lestejä, puuastioita, vesisaa-veja ja oli myös kuulu ve-neentekijä.

Verenperintöä Petter Sai-rasen yritystoiminnalle onvarmasti tullut myös hänenäitinsä Ida Sairasen puolel-ta. Äiti oli omaa sukua Asi-kainen, ja monet suvun jä-senistä hakeutuivat liike-elämän palvelukseen.

Niin Petter Sairasen isänkuin äidinkin puolen su-vuista löytyy myös useam-pia musikaalisesti tai kirjal-lisesti lahjakkaita henkilöi-tä, esimerkiksi vuonna1823 syntynyt Petter Saira-sen isän äidin isä PekkaMatikainen oli aikanaantunnettu kansanrunoilija.

Äidin Ida Sairasen su-vusta löytyy myös useam-pia henkilöitä, joita nyky-päivänä voitaisiin kutsuanimityksellä julkkis. Myösnämä henkilöt esitellääntässä kirjassa.

Heitä ovat Petter Saira-sen täti, Lempi Asikainen,myöhemmin Ruuska. Hänoli 1920- ja 1930-lukujenvaihteen mestarihiihtäjä,

joka voitti muun muassakaksi Suomen mestaruutta.Hän voitti myös kolme ker-taa Salpausselällä ja sai en-simmäisenä naisena arvos-tetun Salpausselkä-mitalin.Hän oli myös uranuurtaja,joka oli osaltaan vaikutta-massa siihen, että myösnaisten hiihto nousi urhei-lulajina miesten hiihdonrinnalle.

Lempi Ruuskan tyttäres-tä Sari-Maria Ruuskastapuolestaan tuli kansainväli-sesti tunnettu laulaja. Tai-teilijanimellä Maria Sariesiintyvä mezzosopraanoon luonut merkittävän uranmuun muassa Keski-Eu-roopassa.

Alfred Asikainen,maailmanestaripainija

Petter Sairasen äidin tun-nettuihin sukulaisiin kuu-luu myös tämän serkku,painija Alfred Asikainen,joka voitti muun muassamaailmanmestaruuden.Hän jäi kuitenkin historiaanerikoisella tavalla. Hän saiTukholman olympialaisistavuonna 1912 pronssia, janäissä kisoissa hän painipainihistorian kaikkien ai-kojen pisimmän ottelun.Ottelu Venäjän edustajanMartin Kleinin kanssa kestiennätykselliset 11 tuntia ja40 minuuttia, kunnes tuo-marit määräsivät, että rat-kaistavana ollut loppuotte-lupaikka ratkotaan viidenminuutilla mattopainilla,

jonka Klein voitti.Ida Sairasen pikkuserk-

ku puolestaan oli kirjailijaLempi Jääskeläinen, jokaon julkaissut kaikkiaan 38teosta. Niitä on käännettyeri kielille ja julkaistu kaik-kiaan yli 500 000 kappalet-ta. Viipurissa vuonna 1900syntynyt kirjailija muiste-taan erityisesti synnyinkau-punkiaan kuvaavista teok-sista.

Mitä kaukaisempiin esi-vanhempiin mennään, sitävähemmän tietoja ja muis-tikuvia henkilöistä on luon-nollisesti säilynyt, muttanämäkin kirjaan sisällytetyttarinat kertovat kuitenkinosaltaan senaikaisista elä-mänoloista ja –tavoista.Esimerkiksi Petter Sairasenäidin vanhempien Pekka jaMaria Asikaisen kerrotaansolmineen avioliittonsaomien vanhempiensa teke-män sopimuksen mukaises-ti, mikä vielä 1800-luvunlopulla oli yleinen käytän-tö.

Sairasen suvun juuretParikkalassa jaSäämingin lähellä

Kirjan kolmanteen osaanon koottu joitakin taustatie-toja Petter Sairasen suvunvaiheista. Niistä käy ilmimuun muassa, että sukujuu-ret ovat Parikkalassa ja Sää-mingin ja Savonlinnan ym-päristössä. Sääminki on en-tinen kunta, joka on liitettyPunkaharjuun ja Savonlin-

Uusille asuinsijoilleasettuminen ei olluthelppoa, sillä kaipuuKarjalaan jäi syvällesydämeen.”


Ystäväni Erkki Miikku-lainen, jolla on HelsingissäMerimiehenkadulla Antin-pojan antikvariaatti, on lo-pultakin ryhtynyt vedosta-maan isänsä Antti Miikku-laisen ( Elisenvaarasta ) ne-gatiiveista valokuvia. Laajavarasto sisältää myös Erkinomia otoksia, mutta nehänovat Helsingistä - tosin his-toriallisesti todella mielen-kiintoisia.

Vanhat kuvat kertovat

Juhannushäät SortavalassaTuossa Antti Miikkulai-

sen ottamassa kuvassa pie-nempi pojista on Erkki jaisompi serkkunsa Eero,mutta koiran nimi ei minul-le jäänyt mieleen. Erkilläon aseenaan nallipyssy jaEerolla oikein perinteisennäköinen jousipyssy.

Niin kuin koiran asen-nostakin näkee, kyseessä ontodellinen tilanne: siellä

OravanmetsästystäElisenvaarassa

Pistäydyin liikkeeseen,kun näin ikkunassa tuonkuvan Kurkijoen Osuus-meijerin kuorma-autosta.Erkiltä sain perustiedot sii-tä, että kuva olisi vuodelta1939 ja on isän elikkä AnttiMiikkulaisen ottama. Erkkikäski soittaa serkulleenElvi Miikkulaiselle ja siel-tähän saatiin tärkeät lisätie-dot.

Kuva on otettu Sortava-

puussa on orava. Kuva ker-too elämästä Elisenvaaras-sa vuonna 1939 ja saattaapalauttaa lukijoidemmemieleen metsästysmuistojakotona Kurkijoella.

Tämänkin kuvan hankinErkki Miikkulaiselta, jonkaisä kuvaaja oli. Etsimme li-sää.

Kari Rahiala

lassa juhannusaattona 1939ja kyseessä on elisenvaara-laisen Heikki Miikkulaisenja sortavalalaisen Jennynhäät, joissa vihkimisen suo-ritti Heimo Kortesniemi.Kuvan henkilöitä ei Elvi-kään voi muistaa tai tunnis-taa, mutta auton ’kopin’kohdalla kävelee MattiPoutanen Elisenvaarasta jaauton lavalla olevat naisetnäyttävät olevan Heikin si-

saret Elsa ja Anni.Mitenkäs muuten häävi-

eraita olisi Sortavalaan kus-kattu kuin lainaamalla mei-jerin kuorma-autoa? Ehkä-pä lukijat tästäkin kuvastatunnistavat lisää mukana-olijoita Olisikohan tuo ra-kennus Jennyn kotitalo?

Kari Rahiala

naan ja Sairasen suku oneräs Säämingin kantasu-vuista. Löytyypä Petter Sai-rasen esi-isistä 1600-luvul-ta esimerkiksi Nils Sairain,joka toimi edustajana kol-milla valtiopäivillä Tukhol-massa. Hän toimi myös kä-räjien lautamiehenä Sää-mingissä peräti 48 vuodenajan, mikä lienee alallaanSuomen ennätys.

Kirjasta löytyy myösPetter Sairasen sukupuuisän puolelta 1700-luvulta

Kuvassa tilaisuuden kutsuvierasyleisöä.

aina nykypäivään asti.Kirjan loppuun on kerät-

ty karjalaista huumoria, sil-lä siinä on kokoelma sanan-laskuja, kaskuja, tupakkatu-rinoita ja hauskoja juttuja.Sodan kokeneiden sukupol-vien elämä on ollut raskas-ta, mutta karjalaiset ovatkuitenkin jaksaneet säilyt-tää elämänilonsa ja huumo-ria on usein löydetty joka-päiväisistä asioista ja tapah-tumista.

Tämä kirja perustuu Pet-

ter Sairasen kirjoittamiinmuistelmiin. Myös hänensisaruksensa ovat kirjoitta-neet muistiin omia muistel-miaan. Lisäksi olen käyttä-nyt kirjan lähteenä PetterSairasen kokoelmiin kuulu-via asiapapereita ja asiakir-joja, lehtiartikkeleita ja kir-joja. Olen myös haastatellutPetter Sairasta samalla, kunkävimme yhdessä läpi kir-jaan tulevaa aineistoa ja sentekstiä.

Petter Sairanen on vuosi-

en varrella kirjoittanutmuistiin elämäänsä liittyviätapahtumia ja ajatuksiaan,ja hän on myös säilyttänyttärkeät asiakirjat ja –pape-rit koulutodistuksiaan myö-ten eikä ole suinkaan heit-tänyt niitä pois. On ilahdut-tavaa, että hän on tehnyt tä-män kaikkien yrityselä-mään liittyvien kiireidenkeskellä, koska näin on ol-lut mahdollista koota tämäkirja ja välittää uusille su-kupolville arvokasta tietoa.

Petter Sairanen ja hänensisaruksensa ovat myös kir-joittaneet ylös muistikuvi-aan sukulaisistaan, ja sisa-rusten äidin Ida Sairasen jatädin Lempi Ruuskan omiamuistelmia oli myös tallen-nettu kasetille. Varmaankinmeistä jokaisen olisi hyvähaastatella iäkkäitä sukulai-siamme ja tallentaa muo-dossa tai toisessa heidänmuistelmiaan niin kauankuin se on mahdollista.

Monipuolinenkuvateos

Kirjassa on myös run-saasti valokuvia, kaikkiaannoin 300. On myös erittäinilahduttavaa, että huolimattakahdesta evakkomatkastaPetter Sairasella on tallellapaljon kuvia lapsuudenajoil-taan niin Elisenvaarasta kuinSorjosta. Vanhat valokuvatovat jälkipolville arvokas jatärkeä dokumentti, ja nyky-äänkin digitaalisten valoku-vien aikakaudella on syytätoivoa, että myös paperisiakuvia saataisiin säilymään.

Kuvia on saatu myösmuun muassa Raija Riiko-sen, Sirkka Ketolan, ValtoHeinosen, Veikko Hulkon,Olavi Kilpiön ja Jorma Pel-kosen kokoelmista, mistäkiitos heille.

Kiitos kuuluu myös Pek-ka Sairaselle avusta työn erivaiheissa ja Matti Norrille

kuvien käsittelystä, kirjantaitosta ja ulkoasusta.

Suurimmat kiitoksenikuuluvat Petter Sairaselle te-kemästämme yhteistyöstä,jonka tuloksena tämä kirjaon nyt toteutunut.

Petter Sairasen elämänta-rina kertoo mielestäni ennenkaikkea peräänantamattom-uudesta, ahkeruudesta, taita-vuudesta ja lujasta uskostaitseensä, omaan työhönsä jatulevaisuuteen. Verrattunameihin sotien jälkeen synty-neisiin Petter Sairanen kuu-luu siihen sukupolveen, jokaon joutunut elämään Suo-men historian kannalta erit-täin vaikeina vuosina. Hänon esimerkki niistä urheistamiehistä ja naisista, jotkapuolustivat Suomea raskainasotavuosina ja pelastivatmaamme itsenäisyyden. Pet-ter Sairanen on yksi niistäsotaveteraaneista, jotka an-saitsevat kunnioituksemme.

Hän kuuluu myös suku-polveen, joka kantoi vastuunSuomen jälleenrakentami-sesta sotavuosien jälkeen.Aloittamansa yritystoimin-nan kautta Petter Sairanenon antanut merkittävän pa-noksen Suomen jälleenra-kentamisen hyväksi, ja hä-nen perustamansa yritys luoedelleen työtä ja hyvinvoin-tia lukuisille ihmisille.

Tiina Naula


En tiedä,milloin sä versosi työnsitmuhevasta mullasta esiin.

Mut’ sen mä tiedän,et uhkean lehtevänäolet uskollisesti kotiamme suojannutmonen monen vuosikymmenen ajan.

Muistan jo lapsena ollessani,olit kuin iätön juureva olento.

Sinua me siskokset pikku käsillä halasimme.Sisälläsi lehvistössä linnut sirittivät pitkin kesää,ja onttoihin onkaloihin kottaraiset

löysivät pesänsä vuodesta toiseen.

Sitten tuli sota ja tuli jatkosota.Meidän oli jätettävä sinut vartioon,kärsimään ja itkemään kotimme kohtaloa.

Kaiken kestit, kertoa et voine,vaikka ympäriltä riistettiin koko pihapiiri,vain kivijalat jäljellä kertovat siitä.

Viisi vuosikymmentä kului.Palasimme ja halasimme.

Kaiken kärsimyksen jälkeen olit meitä vastassalatvalehvistö uljaana pystyssä.Osoitit kotimme paikan keskellä kukkaisloistetta

perhosten lennellessä uteliaastiampiaisten pöristessä villisti.

Annoit elon tuulahduksenkaukaa lapsuuden tunnoista.

Kahden vuoden päästä taasha myö tavattii.Uutta sukupolvea mukanamme ja taas halattiin.Olit taas majakka lapsuuskotiin.

Erotessa toivotin sinulle, lehmus,voimia kestää ja varjella juuriamme.

Mut’ toisin kävi, kohtalo, tuo vainolainensahasi vartesi vankan irti juuristasi.

Nyt olet kaatuneena siinä uskollisesti taistelleena.Suokoon Jumala kasvua uutta,kantoosi tuohon elämänversoja monta.Ovathan vielä juuresi maassa.

Meidän juuremme on katkaistu tai nyhdetty juurineen.

Siskokset mittaamassa kotilehmuksemme kannon pak-suutta. Ympärys oli noin neljä metriä ja halkaisija 120senttimetriä.

Kuva kotilehmuksestamme on otettu vuoden 1991 matkalla.Seisomme talon kohdalla. Vasemmalta Maikki-täti, Ilmi jaMaire.

ää, mutta jos kasa oli siinävielä heinäkuun helteillä-kin, voi vain kuvitella ha-juhaitat. Isäntämme Andreioli tarjoutunut viemään ka-san pois kuorma-autollaan,mutta kunnalta ei löytynytrahaa roskien kuormaami-seen. Muutenkin tuli hie-man surullinen olo, kunkylän asiat olivat menneetaiemmasta huonompaansuuntaan.

Hohtarin talon raunioil-la käydessämme huoma-

simme, että maastoa oli ku-lotettu aika huolettomasti.Tuli oli päässyt valloilleenja isoja puitakin oli päässytmustumaan. Laajat palotviime kesänä itärajan tuol-la puolen johtuivat myöshuolettomasta tulenkäytös-tä. Savuja tuli Suomenpuolelle jopa pääkaupunki-seudulle asti. Kioton sopi-mus ja yhteinen pyrkimyshiilidioksidipäästöjen vä-hentämiseksi velvoittaakaikkia maita. Jokaisen pi-täisi tuntea vastuuta luon-nosta ja sen suojelemises-ta, koska meillä on yhtei-

nen taivas kattona rajoistahuolimatta.

OmenankukatAsumattomia taipaleita

ajellessamme oli liikutta-vaa todeta, että vanhojentalon raunioilla ja jopametsän puiden joukossasinnitteli vielä valkokuk-kaisia omenapuita. Jostainmieleen tuli runon sanat:”Siell on kauan jo kukki-neet omenapuut.” Muutaen runosta sillä hetkellämuistanut, mutta riimi pyö-ri päässäni koko matkanajan. Halusin saada mat-

kalla otettua sellaisen ku-van, jossa näkyisi kukkivaomenapuu. Vihdoin se on-nistuikin Raholan kouluntakaisessa metsässä. Sielläkallion takana oli mitä kau-nein omenapuu täydessäkukassa.

Kotiin päästyäni selvitinrunon säkeen alkuperää.Netistä löytyi hakuvihjeil-lä runon kirjoittajaksi V. A.Koskenniemi. Runossa onkolme säkeistöä ja kaihoi-sista sanoista olisi voinutkuvitella sen kuvaavanluovutetun Karjalan maise-mia ja kaipuuta entisillekotiseuduille. Runo on kui-tenkin kirjoitettu jo vuonna1905 ja ilmeisesti se kuvaaeteläisen Suomen ranta-maisemia, koska Kosken-niemi vaikutti Turun yli-opistopiireissä vuosisadanalusta sotien aikaan asti.

Saares mielessäTällä matkalla meillä oli

aikomuksena käydä tutus-tumassa Saareksen kylään,koska Riitan isän vanhem-mat, Riitta os. Lakkonen jaPekko Rämänen olivat1880-luvun puolivälissämuuttaneet sieltä Räihä-vaaraan avioiduttuaan.Saaresta olisi voinut luullanimen perusteella vesienympäröimäksi kauniiksipaikaksi, mutta todellisuu-dessa pitäjän pohjoisosassasijaitseva kylä oli soidensaartama erämaa-alue.Olimme aika lähellä raja-seutua, koska SuomenGSM-verkot alkoivat toi-mia. Tästä oli edullistasoittaa kuulumisia Suomen

puolelle. Kännykkäpuhe-luthan ovat Venäjän ver-kosta soitettuna yllättävänkallista huvia.

Leveää päätietä pitkinvietiin puutavaraa Suomenpuolelle ja näimmekin tienvierellä isoja mäntypuu-kasoja odottamassa kulje-tusta. Saarekseen erkanevatie oli niin kapea ja kuop-painen, että emme lähte-neet sinne seikkailemaanisolla tila-autolla. Joimmevain taukokahvit tienhaa-rassa ja tutustuimme lähi-metsikköön. Näillä mainoli jatkosodan hyökkäys-vaiheen aikaan 1941 ollutkovat Tyrjän taistelut, javieläkin oli metsämaastos-sa nähtävissä venäläistenpuolustuspoteroiden jään-teitä.

Veikko löysi tien vierel-tä korvasieniä, joita sittenkerättiin muovikassiin.Kylmälaukussa ne kuljetet-tiin loppujen lopuksi Suo-meen asti. Elokuisilla mat-kamuisteloillamme oli tar-jolla pakastetuista kurkijo-kelaisista sienistä valmis-tettua muhennosta.

Paluumatkalla kävimmeAromäellä Savolaisen syn-nyinsijoilla. Kohta ei sin-nekään enää pääse autollalähelle, sillä peltoteitä eienää hoideta entiseen mal-liin. Kävelimme isämmeEino Savolaisen kodinjäänteille. Otin raunioiltamatkamuistoksi kokonai-sen punasavisen tiilen. Nytminulla on kappale mo-lempien vanhempieni lap-suudenkodeista oman talo-ni seinustalla. Äidin kodinsavupiipun tiilen olin tuo-nut mukanani jo aiemmin.

Kodin kaipuuKävimme myös Vätikän

hiekoilla, kun kuulimme,että saareen oli tehty silta jasinne pääsi jo autolla. Saa-ren läpi oli tehty leveä tieja luonnonkaunis kaunissaari lohkottu tonteiksi.Hienoja huviloita oli jo ko-vaa vauhtia nousemassamännikköön. Sillan puomioli menossa illan suussakiinni, joten auton kyytiläi-sineen oli lähdettävä aiem-min pois.

Jalkaisin kävimme hiek-karannalla ja muistelimmemuutaman vuoden takaistareissua, kun heinäkuun hel-teillä vilvoittelimme Laa-tokan aalloilla.

Paljon muutakin haus-kaa nopeatempoisella mat-kallamme tapahtui. Tapah-tumien järjestys saattaamukana olleiden mielestäolla ihan erilainen, muttatämä on kirjoittajan tulkin-ta. Julkisesti täytyy kai tun-nustaa, että matkamuistiin-panot ovat kadonneet kulu-neen vuoden aikana.

Laitan loppuun vieläV.A. Koskenniemen runontoisen säkeistön, joka var-maan kuvaa monen sieltäKurkijoeltakin sodan ja-loista lähteneen tunteita.

Mun on mieleni nääntyäikävään,kun tiedän, kun tiedänma kaiken täänja ma kaihoten kaipaansinne.Ja mun sieluni silmin manään sen näyn,salot, vihreät metsät, joskatuja käyn,jos kuljen, jos kätkeynminne.

Kirjoitti Marja Huttunen

Johanna Savolai-nen ihailee ome-nankukkia Kurkijo-ella.

Synnyinmaisemissa käydessämmetulee mieleen monenlaisia muistoja ja kaipuitalapsen silmin nähtyinälapsen korvin kuultuina.

Ne ovat toisia kuin aikuisten.Nämä matkaeväät ovat hyvin tärkeät.

Ja ne me viemme hyvin säilyneinälapsille ja lastenlapsillemme.

Se on meidän tehtävämme.Ei karjalaisuutta saa tukahduttaa,sitä on annettava eteenpäin.

Maire Pohjalainen o.s. Heinonen

Tervehdin sinua, kotilehmus

JATKOA SIVULTA 1


ParikkalanOronmyllyllä11. – 13.05.2007

PekkaVehviläisensuvuntapaaminen

Isää ja äitiä ,Yrjö ja Ida VehviläistämuistellenMerkittiin vuosi 1906,kun Kurkijoen Saarekselle,saapui Yrjö VehviläinenParikkalan palkisiltaviiden veljensä keralla,isä äiti etunenässä

Ostivat sieltä metsämaatatoista sataa hehtaaria.Metsä täysin hakattu,puhtahaksi puoskaroitu,suuri osa suomaata,kurkien kuherrusmättäitä.

Rakentaminen japellonraivausaloitettiin ensimmäisnä,ansiotyössä metsätöissä,piti käydä rahan takia.Ei tunnettu työn puutetta,näinä vuosikymmeninä.

Veljeksistä vanhimmaiset,siirtyivät pois pesueesta,naapurikyliin kuokkimahanomia tiloja tekemähän.Myivät Yrjölle osansa,Antillekin antoivat.

Yrjö varrelta vähäisin,veljeksistä pienimmäisin,sitkeä kuin piiskansiimaei antanut periksiäidin, isän elättelimuun toimensa ohella.

Tuli taloon naisen tarve,veti veri Vehviläisen.Lähti Yrjö laidunmailleTyrjänkylän tyttölöihin,toi sieltä Ida Kemppisentytön tervehen verevän.

Yhdessä nuoren vaimonkanssajatkettiin työntekoa.Päivät pellon raivaamista,yöt yhteisen peiton alla.,karjaakaan unohtamatta,joka kasvoi siinä sivussa.

Sikisi siinä lapsiparvi,kolmetoista kaikkiansa.Yhdeksän poikaavantterata,neljä tyttöä punaposkista.Vain yksi kuoli allevuoden,saavutus sinänsä siihenaikaan.

Kristillisen kasvatuksenantoivat he lapsillensa,evähiksi elontielleJumalahan turvaamaan,isänmaata rakentamaan,kehoittivat kaikin tavoin

Muistiin merkitsi v. 1982Oiva Vehviläinen

Yrjö Mikonpoika Vehvi-läisen sukupolven jälke-läisten sukutapaaminen pi-dettiin Parikkalan Oron-myllyllä 11. – 13.05.2007hienon keväisen sään valli-tessa ja Oronmyllyn mah-tavissa maisemissa.

Sukutapaamiseen osal-listui yli 80 Vehviläisen su-vun jäsentä neljästä eri su-kupolvesta. Suvun vanhinelossa oleva jäsen on Tau-no Yrjönpoika Vehviläinen83 vuotta, joka viettää elä-kepäiviään Kiskon pitäjäs-sä Varsinais-Suomessa.Suvun osanottajat muodos-tuivat Yrjö MikonpoikaVehviläisen jälkeläisistä,joita Tauno edustaa 7.polvessa. Näistä viidensukupolven asuinsijatovat olleet Parikkalan Jär-venpään kylä ja ympäris-töt, erityisesti myös Tyr-jän kylä.

Tyrjän kylä on sikäli su-vun historiassa merkityk-sellinen, että perinteisestisuvun miehet ovat hake-neet vaimoja Tyrjän kyläs-tä. Lisäksi Yrjö Mikonpoi-ka Vehviläisellä oli kaksitaloa, toinen Saareksessa jatoinen muutaman kilomet-rin päässä Tyrjän kylässä.Tyrjän talon hankinta onoma mielenkiintoinen tari-

nansa. Tauno kertoili tästänäin. ” Taloa asui poika-mies, joka ei halunnut mis-tään hinnasta antaa taloaanjälkeensä sisaruksilleen.Talon pelloilta Vehviläisenperhekunta kävi tekemässäheinää. Kerran isäntä sittentuumasi Yrjölle, että osta-kaa tämä talo. Yrjö tuohon,että millä rahalla? Isäntä –myykää tätä metsää ja anta-kaa minulle syytinkinä ela-tus”. Näin sitten tapahtui japerhe alkoi asumaan kahtaeri taloa. Yrjön vaimon Idaos. Kemppisen kotitalo oliTaunon kertoman mukaankilometrin päässä tästä ta-

losta.Pekka Vehviläisen suku

on lähtöisin Parikkalan Jär-venpään kylästä. Ensim-mäinen suvun tunnettu hen-kilö oli v. 1698 syntynyt Pe-ter Vehviläin. Käsityksem-me oli aikaisemmin ollut,että Vehviläisten suku onKurkijoen runsaslukuistenVehviläisten kanssa samaasukua, mutta Timo Pohjo-lan laatima sukututkimus

osoitti ,että näin ei olekaan.Pekka Vehviläisen suku onlähtöisin Parikkalasta, mut-ta se, mistä suku mahdolli-sesti on tänne tullut, ei oletiedossa. Kuitenkin histori-asta on pääteltävissä, ettäParikkalankin asutus onpääosin tuohon aikaan syn-tynyt idästä Karjalan kan-nakselta ja Laatokan Karja-lasta tulleiden asukkaidenjälkeläisistä.

KurkijoeltaParikkalaan jatakaisin

Viidennen sukupolvenedustaja Mikko PekanpoikaVehviläinen muutti vuonna1875 Kurkijoen Räihävaa-raan, mutta palasi jälleenParikkalaan v. 1895. Takai-sin Kurkijoelle hän tuli per-heineen jälleen Saareksenkylästä hankkimalleen tilal-le. Täällä sitten kasvoi 12lapsen suurperhe, joistavanhemmat lapset olivat joavioituneet ennen evakko-aikoja. Mikolla oli kaikki-aan 7 lasta, joista aikuisiksieli 8. Näistä osa muuttievakkoina takaisin Parikka-laan.

Mielenkiintoista onmuuten katsoa sukupolviensaatossa, millaisia etunimiäsuvussa oli käytössä.

Yleisin nimi on ollutPekka. Suvun ensimmäi-nen tunnettu jäsen oli Pek-ka, s. 1698. Hänen poikan-sa oli Pekka Pekanpoika, s.1731, hänen poikansa Mau-no Pekanpoika, s. 1774, hä-nellä poika Pekka Maunon-poika, s. 1806 ja hänen poi-kansa oli Mikko Pekanpoi-ka, s. 1845. Kaikki edellämainitut olivat kotoisin Pa-rikkalan Järvenpään kyläs-tä. Mikon vanhin poika oliPekka ja hänellä oli poikaPetteri (Pekka). Yrjö Mi-konpojan jälkeläispolvissaon nykyisin ainakin PekkaOivanpoika, Pekka Leonpoika, Pekka Armaanpoi-ka. Toinen monessa suku-polvessa toistuva nimi onJuho.

Sukutapaamisen pito-paikkana oli tällä kertaaKansanraamattuseuranOronmyllyn toimintakes-kus Parikkalassa, jonka joh-tajana toimii Reijo Ahteela.Reijo on Yrjö MikonpoikaVehviläisen Bertta- nimisentyttären poika. Oronmyllyympäristöineen tarjosi ke-säisenä viikonvaihteenaerinomaiset puitteet sukuta-paamiselle, varsinkin kunilmeni, että Pekka Vehviläi-sen suku Parikkalasta onlähtöisin eikä Kurkijoelta.

Sukutapaamiseen toimyös tervehdyksensä Pa-rikkalan kunnanjohtajaAlpo Kosunen, joka Parik-kalaa esitellessään toivoisuvun jäseniä paluumuutta-jiksi Parikkalaan hienojenvesistöjen äärelle rauhalli-seen, hyvät palvelut omaa-vaan maaseutuympäristöönisien asuinpaikoille.

Reijon kanssa saunanlauteilla istuessamme sel-vittelin hänelle Vehviläisensuvun alkujuuria. Totesin,että suku on lähtöisin Parik-kalan Järvenpään kylästätalo no 2:sta. Reijo katsoiminua pitkään ja totesi, ettäOronmyllyn toimintakes-kuksen alue on osa Järjen-päätä. Samalla hän totesi,että nyt sitten on maailmankiertolaisen ympyrä sul-keutunut, kun hän johtaa

Oronmyllyn toimintakes-kusta isiensä mailla.

Yrjö Mikonpoika Vehvi-läisellä ja Iida os. Kemppi-sellä, syntyisin Parikkalas-ta, oli 12 lasta, joista oli su-kutapaamisessa edustettuna10 sukuhaaran jälkeläisiäuseassa sukupolvessa. Eri-tyisesti ilahdutti se, ettämyös nuoremmat polvetolivat kiinnostuneita sukun-sa historiasta. Moni pikku-serkku tapasi toisiaan ja tu-tustui ensi kertaa toisiinsa.Lukuisa serkusten joukkotapasi myös toisensa, monetvuosien jälkeen. Tällaisissatilaisuuksissa on mielen-kiintoista testata, kuka tun-tee toisensa. Asiaa helpot-tamaan oli jokaiselle osal-listujalle tehty nimikyltti,

Vehviläis-ten taloKurkijoenSaarekses-sa.

Vehviläisen sukutapaaminen Parikkalan Oronmyllyllä 11. –13.05.2007 keskellä Tauno ja Helli Vehviläinen.

Ensimmäinen suvuntunnettu henkilö oli v.1698 syntynyt PeterVehviläin”

JATKUU SEUR. SIVULLA


Karjala onmonipuolinen käsite

Karjalan palautuksellatarkoitetaan tässä rauhan-omaista, Venäjän kanssa hy-vässä yhteistyössä tapahtu-vaa win-win –toimintaa,jossa Suomen ja Venäjänvälinen raja palautetaan Tar-ton rauhan 1920 määrittele-mälle paikalle.

Karjala-käsite on käytän-nöllisyyden vuoksi laajen-nettu Karjalan Kannaksen jaLaatokan Karjalan lisäksisisältämään myös Petsamonja Salla-Kuusamon alueetsekä Suomenlahden ulappa-saaret, jotka Suomi joutuiviime sotien seurauksenaeräänlaisena rauhan panttinaluovuttamaan Neuvostolii-tolle.

Historiallisesti katsoensuomensukuiset kansat ovatasuttaneet Karjalaa noin 10000 vuotta ja venäläiset noin60 vuotta. Karjala ja muutpakkoluovutetut alueet ovatnoin 12 % nykyisen Suomenja 0.25 % Venäjän pinta-alasta.

Taloudellisesti luovutettualue on ollut Suomelle erit-täin merkittävä. Sen pinta-ala on 45 000 km2 eli suu-rempi kuin nykyinen Etelä-Suomen lääni. Yhteiskun-nallisesti alue oli keskimää-räistä paremmin kehittynytja sen elinkeinorakenne ke-hittyi Pietarin metropolin jaPetsamon jäävapaan sata-

man vaikutuksesta nopeasti.Tässä alustuksessa Kar-

jalaa käsitellään erillisenäbrändinä ja markkinointini-menä koko palautettavallealueelle. Tarkastelu kohdis-tuu niihin keskeisiin vaiku-tuksiin, joita tämän brändinmuodostamisesta koituu.Olennaisimpana kysymyk-senä on se, muodostuukoPalautettu Karjala -brändiSuomen talousveturiksi, vaimuodostuuko siitä ta-loutemme luhistava kaivo.Miten periferiasta voi muo-dostua talousveturi?

Suomen ja Venäjäntalousnäkymät

Arvioitaessa palautuksentaloudellisia vaikutuksia onsamalla otettava kantaaSuomen ja Venäjän taloudenkehitysnäkymiin. Suomielää yhä korkeasuhdannetta,jossa teollisuuden tilauskir-jat ovat täynnä, mutta voi-mistuvat laman merkit ovatjo näkyvissä. Kun lama al-kaa, tarvitaan voimakas ta-lousveturi pitämään Suomikasvu-uralla.

Venäjän talousnäkymätovat ristiriitaiset. Energianmyyntitilanne näyttää erin-omaiselta ainakin seuraa-vaksi kymmenvuotiskau-deksi. Moskovan ja eräidenmuiden alueiden kasvu-vauhti on huima, samallamyös kustannusten nousu.Sen sijaan teollisuuden inf-rastruktuurin tila on pääosinhälyttävä. Venäjän hallintotekee jatkuvasti toimenpitei-tä, jotka heikentävät senluottamusasemaa ja häätä-vät ulkomaista omistusta

maasta. Kuitenkin valtio sa-malla houkuttelee uusia si-joittajia, pääomaa, teknolo-giaa ja know-how’ta. Tämäristiriitainen politiikka luke-mattomien muiden ongel-mien kanssa tuhoaa tehok-kaasti Venäjän teollisen tu-levaisuuden lupaavia näky-miä.

Jotta Eurooppa ja Venäjäselviäisivät globaalissa pu-ristuksessa ja blokkiutumi-sessa, niiden tulisi löytää ai-dosti toisensa ja kyetä yh-teistyöhön. Venäjällä on raa-ka-aineita ja energiaa, Eu-roopalla teknologiaa, know-how’ta ja managementia.

Karjalan nykytilaKarjala on esimerkki

kaksijakoisesta Venäjästä.Noin 1 300 kylästä yli 1 000on tyhjillään. Alueella onpaljon pysähtyneisyyttä,kurjuutta ja köyhyyttä. Vas-taavasti siellä on hyvin hoi-dettuja ja kehittyviä alueitaesim. Terijoella Pietarin tun-tumassa tai monipuolista öl-jylogistiikkaa, kuten Koi-vistolla ja Uuraassa. Sen si-jaan keskiaikaisen kivikau-pungin Viipurin kehitys onnegatiivinen.

Alueen maaperän ja van-hojen kiinteistöjen omistus-suhteet ovat riidanalaiset.YK:n ihmisoikeusjulistuk-sen ja Euroopan ihmisoike-ussopimuksen mukaan suo-malaiset edelleen omistavatKarjalan maat. Venäjä kui-tenkin estää omistajilta nii-den hyödyntämisen. Alueel-le sijoittaminen on siten Ve-näjän poliittisen ja taloudel-lisen riskialttiuden lisäksi

oikeudellisesti riskialtista.Luovutettu alue on pit-

kään ollut Venäjän valtion-hallinnolle mielenkiinno-tonta periferiaa. Niin se onvaltaosaltaan nytkin. Hallin-non otettua energiasektorinpääosin määräysvaltaansa,on Kannaksen merkitysnoussut voimakkaasti. Ener-gialogistiikkaa keskitetäänalueelle erittäin paljon. Uu-sia hankkeita on mm. Karja-lan halkaiseva ja Suomentalousvesialueella kulkevaNord Stream kaasuputki.

Suomi on ns. Naapuruus-sopimuksen 1992 pohjaltarahoittanut lähialueita yli1.2 mrd. euron edestä. SiitäVenäjälle menneen lähialue-tuen osuus on kokoluokka-na 800 milj. euroa. Lähi-aluerahoitus ei ole kohdistu-nut pakkoluovutetulle alu-eelle kuin erittäin vähäisiltäosiltaan.

Karjalan palautusKarjalan palautuksen tu-

lee olla rauhanomainen, hy-vin valmisteltu hanke, jonkatärkeimmät elementit ovatluottamus ja win-win –peri-aate. Suomen ja Venäjän tu-lee molempien voittaa pa-lautuksessa. Poliittiset kas-vot tulee säilyttää. Venäjänja muun maailman välit ei-vät voi koskaan muodostuatodella luottamuksellisiksija hyviksi, ennen kuin van-hat aggressiot korjataan. In-himillisesti on harhakuvitel-ma luulla, että hyökkäyksetja vuosikymmenien painos-tukset sekä taloudellisetpakko-otot korjautuisivatpoliittisen liturgian kautta.

Koetut suuret vääryydetovat kansakunnan geneetti-sessä muistissa.

Keskinäisten suhteittensuurin ongelma on sitenluottamuksen puute. Ilmanluottamusta ei synny aitoa jamittavaa yhteistyötä. Epä-luulon ilmapiiri pysyy niinkauan, kunnes asiat on sel-vitetty. Tähän tähtää myösEuroopan neuvoston25.01.2006 päätös totalita-rististen kommunistihallin-tojen rikosten tuomitsemi-sesta. Mitä Suomen tai Ve-näjän valtionjohto on tehnytasian edistämiseksi?

Alueiden palautuksen pe-riaate on yksinkertainen:koska Pariisin rauhansopi-muksessa vain raja siirret-tiin, se siirretään takaisinTarton rauhan mukaisellepaikalle. On luonnollista,että vanhojen omistussuh-teiden palauttaminen ja mo-net muut asiat vaativat tark-kaa suunnittelua ja voivataiheuttaa käytännön ongel-mia, mutta Porkkalan palau-tus on osoittanut, ettei nii-den tarvitse muodostua mi-tenkään ylivoimaisiksi.

Palautuksen esteiksi esi-tetään usein jälleenrakenta-misesta aiheutuvaa taloudel-lista katastrofia, suurta ve-näläisväestön määrää, sodansyttymisen pelkoa ja Kan-naksella olevia öljylogistisialaitteistoja. Eräät ihmisetväittävät Suomen maksamiasotakorvauksia siunauksel-lisiksi, mutta sen sijaan

meille erittäin arvokkaittenalueitten palauttamista kon-kurssiksi.

Pelkästään sotakorvauk-sissa menetettiin nyky-yh-teiskunnan rasitteeksi las-kettuna noin 60 mrd. euronarvosta tuottavaa omaisuut-ta. Voiko sellainen menetysolla maalle parempi kuin 45000 km2 arvomaan palau-tumista oikeille omistajil-leen?

Palautus on erittäin laajataloudellinen kysymys. Pa-lautettavien alueiden kun-nostus merkitsee 400 – 500000 miestyövuotta jälleen-rakentamiseen ensimmäi-sen 10 vuoden aikana. Pa-lautus on nykyiselle itäisel-le Suomelle ratkaisevanvoimakas elvytysruiske.Nyt alue kuihtuu luonnol-listen talousakseleidenpuuttuessa. Karjalan jäl-leenrakentaminen merkit-see valtavaa määrää työti-laisuuksia, raaka-aineidenmyyntiä, yöpymisiä, kaut-takulkua. Itäinen Suomi onKarjalan monipuolinen lä-hivarasto.

Pelkästään Kannaksen jaLaatokan Karjalan alueellesyntyy 150 – 200 000 pysy-vää työpaikkaa. Nämä työ-paikat eivät pääosiltaan olepois muualta Suomesta,koska alueelle muodostuuvaltaosaltaan uudet markki-nat. Avainsana kehitykselleonkin Suomen lähimarkki-noiden kaksinkertaistumi-nen. Leningradin oblastinväestö on luonnollinen uusilähimarkkina-alue.

Suomella on osaamistalaittaa palautettu alue nope-

KARJALAN PALAUTUKSESTA SUOMELLE TALOUSV

Palautus ontaloudellinen kysymys”

josta myös selvisi, mitäYrjö ja Ida Vehviläisen su-kuhaaraa kukin osanottajaedusti.

Pitkämatkalaiset kokoon-tuivat jo perjantai-iltana.Varsinainen sukujuhlapäiväoli lauantai. Aamiaisen jäl-keen tutustuimme sukujuhli-en ohjelmaan sekä Oron-myllyn toimintakeskuksenhistoriaan. Timo Pohjola va-lotti sukututkimuksiinsapohjautuen Vehviläisten su-vun historiaan Parikkalassa,Kurkijoella, evakkoaikoihinsekä suvun nykypäivään. Il-lalla nautimme juhlaillalli-sen sekä jatkoimme tutustu-mistamme ja menneidenmuisteloita. Samalla saim-me kuulla, että hyvin moni-naisia ovat ne ammatit, jois-sa suvun jäseniä nykyisintoimii ja on toiminut.

Kurkijoen aikoinasuvussa ensisijaisesti olimaanviljelijöitä sekäkäsityö-ammatinharjoittajia

Nyt suvusta löytyy lääkä-reitä, opettajia, insinöörejä,tietotekniikan suunnittelijoi-ta, yritysjohtajia, kaupalli-sen alan edustajia, lähetys-saarnaaja, sähkömiehiä, lvi-miehiä, maanviljelijöitä jne.Taiteellista puolta edustavatainakin Pekka OivanpoikaVehviläinen ja Pirjo Jokela,

Oivan tytär sekä osaltaanTuula Kanninen, Taunon ty-tär. Suku edustaa tavan-omaista, monipuolista am-mattijakautumaa. Suku onmyös levinnyt ympäri Suo-men, kuten tänä päivänä ontavanomaista. Kaukaisinedustaja oli Bertta Yrjön ty-tär Vehviläisen tytär RitvaSpindler Saksasta.

Erityisen mielenkiintoistaoli kuulla Tauno Vehviläisenkertomia katkelmia suvunKurkijoen ajoista sekä Sep-po Sahlan esittämiä katkel-mia Sahlan sukuhaaran al-kuvaiheista Kurkijoella.Sahlan sukuhaarassa tapah-tui ns. ristiin naimisia, kunOnni Vehviläinen meni avi-oon Martta Sahlan kanssa jaOnnin sisar Saimi avioituiTauno Sahlan kanssa. Sah-lan talo sijaitsi naapuriky-lässä Räihävaarassa, johonkylään Mikko PekanpoikaVehviläinen muutti vuonna1875.

Suvun taustoista kertovaakirjallisuutta valotti hienostiKurkijoki kylästä kyläänteos sekä Kurkijokelainen-lehden Saareksen kylänu-mero vuodelta 2002. Näihinsuvun jäsenet tutustuivatsuurella mielenkiinnolla.

Sunnuntainaehtoollismessu

Sunnuntaina sukujuhlienpäätteeksi oli järjestetty

Oronmyllyn toimintakes-kuksen kirkossa ehtoollis-messu ja juhlien päätöslou-naalla jokaiselle suvun äi-dille ojennettiin äitienpäi-väruusu, koska sunnuntaioli äitienpäivä, suvun äitienmuistamisen aikaa.

Sukujuhlien käytännönjärjestelyistä olivat vastan-neet Eija ja Timo Pohjolasekä Reijo VehviläinenOronmyllyn toimintakes-kuksen johtajana. Reijollepuolisoineen ja hänenmuulle joukolleen annam-me erityiskiitoksen erin-omaisesta ruoka- ja majoi-tuspalvelusta sekä ympäris-töstä, jossa saimme ko-koontua hyvän sään mer-keissä. Moni taisi heittäätalviturkkinsakin saunaran-nassa, vaikka vesi lienee ol-lut + 5 – 6 asteista, kylmänpuoleista.

Sukujuhlat järjestettä-neen seuraavankin kerranParikkalan Oronmyllyllä,hyväksi osoittautuneessapaikassa. Sovittiin alusta-vasti, että kaksi vuotta onsopiva aika odottaa seuraa-via juhlia. Tuolloin on toi-vottavasti valmiina jo laa-jempi Pekka Vehviläisensuvun sukututkimus ja su-vun historiaa kansiin pantu-na.

Timo Pohjola

Kuopiosta kotoisin ole-va Janne Tirri (s. 1978) val-mistui ravintolakokiksiPohjois-Savon ammatilli-sesta instituutista Savoni-asta keväällä 2003. Valmis-tumisensa jälkeen Tirrimuutti Helsinkiin ja työs-kenteli kokkina aluksi Ra-vintola Palacenrannassa jakesällä 2003 vastasi myösRavintola Klippanin kokintehtävistä.

Keväällä 2005 Tirrityöskenteli kokkina Ravin-tola Linnassa ja seuraavanakesänä jälleen RavintolaKlippanilla. Syksyllä 2005Tirri siirtyi kokiksi Ravin-tola Palace Gourmetiin jasaman vuoden marraskuus-ta alkaen aluksi kokin ja tä-män vuoden alusta vuoro-päällikön tehtäviin nykyi-seen toimipaikkaansa ra-vintola Klaus K Ilmatta-reen.

Janne Tirri tulee jatkos-sa luomaan terveellisiä jaherkullisia reseptejä jokai-sen suomalaisen ruoanlait-

Janne Tirriyhteistyöhön Daniscosweetenersin kanssa

tajan iloksi. Resepteissänoudatetaan matalan gly-keemisen indeksin (GI) ide-aa, ja tavallisen sokerin ase-mesta makeuttajana käyte-tään hedelmäsokeria (GI19).

Tavoitteena on luodahelppoja reseptejä ja ateria-kokonaisuuksia, joista saapitkäkestoista energiaa hie-nojen makuelämysten li-säksi.

Intia voimakkaastinouseva ruokatrendi

Tirrin toukokuun lopus-sa esittelemä ensimmäinenFruisana-menu koostuigrillatusta Tikka Masala -kanasta, jonka lisäkkeenä

tarjoiltiin makean kirpeäämangochutneyta. Menuntulisuutta viilensi raikasmangolassi.

Menussa hyödynnetäänintialaisia makuja, koskaIntia on juuri nyt erittäinvoimakkaasti nouseva ruo-katrendi maailmalla. Lisäk-si menu on hyvä kokonai-suus erilaisia makuja, jotkasopivat hienosti kesän gril-likauteen. Menu on myöshelppo valmistaa, mutta tar-joaa kuitenkin väriä ja vaih-telua tuttuihin arkimakui-hin, Tirri kuvailee ensim-mäistä hitaisiin hiilihyd-raatteihin perustuvaa ateria-kokonaisuuttaan.

Herkullista jaterveellistä

Tirri tietää kokemukses-ta, että hitaat hiilihydraatit

auttavat pitämään ve-rensokerin tasaisena janäin myös jaksamaanparemmin, esimerkiksipitkien työpäivien ajantai urheilusuorituksissa.

Lisäksi se auttaa painonhal-linnassa.

Tirri pitää terveellisenhedelmäsokerin makua

Terveellinen jaherkullinen ruoka onminulle sekä haaste ettäintohimo”

Artikkeli on kauppat.maisteri Veikko Saksinalustus helsinginsuomalaisella klubilla


asti kuntoon. Jälleenraken-tamisessa julkiset inves-toinnit ensimmäisen 10vuoden aikana ovat vajaa10 mrd. euroa ja yksityisetinvestoinnit noin 20 mrd.euroa.

Palautus antaa voimak-kaan kasvusysäyksen ja -pohjan Pietarin, Petroskoinja Petsamon lähialueille.Suuri teollisuus- ja kauppa-keskittymä Pietarin kupees-sa palvelee molempia mai-ta ja työllistää merkittävästivenäläistä väestöä. Kan-naksen ja Petsamon logis-tiikkakeskukset palvelevatglobaalia kauppaa. Karjalaon kiinnostava ja turvalli-nen portti Venäjälle, jostaon vain askel Venäjän puo-lelle, kun investoinnit sinneovat riittävän turvallisia.

Kasvu ja liiketoiminnankehitys alkavat nopeasti sä-teillä Itämeren talousalueel-le. Alue kokee mittavan yh-teistoiminnan edut. Itämerisaa mahdollisuuden pelas-tua öljykatastrofilta. Nytympäristöuhkaksi koettukaasuputkihanke voi muut-tua yhteiseksi maalla kulke-vaksi voittoputkeksi.

Karjalan palautus ja jäl-leenrakentaminen uusinemahtavine lähimarkkinoi-neen merkitsee Suomelleratkaisevaa talousveturivai-kutusta, jolla nyt kohti la-maa suuntaava kehitys saa-daan pysähtymään ja kas-vu-uralle. Karjalasta voi-daan rakentaa ekonometri-nen malli, jossa tarkastel-laan rahavirtojen vaikutus-ta kansantalouden lukuihin.Miljardien eurojen vuosit-

VETURI taiset sijoitukset muuttuvatmoninkertaisiksi rahavir-roiksi, jotka ulottuvat laa-jasti yhteiskunnan eri ker-roksiin.

Avainasemassa on koti-mainen ja kansainvälinenyritystoiminta. Karjalan,erityisesti Viipurin alueen,talousmaantieteellinen ase-ma on erittäin hyvä. Pieta-rin välitön läheisyys vetäävoimakkaasti puoleensamyös suuria kansainvälisiäyrityksiä. Ne oivaltavat,että Karjala on luotettavaportti Venäjälle.

Jälleenrakentamisenrahoittaminen

Suomen luottoluokituson hyvä, ei ole mitään on-gelmaa saada kaikki alueel-le tarvittavat asiallisethankkeet rahoitettua kan-sainvälisellä pääomalla.Sitä on tarjolla 70 kertaaenemmän kuin on tällaisiaselkeitä aluekehittämiskoh-teita.

Suomen tehtäväksi jääinfrastruktuuri-investointi-en osalta toimia pohjariskinkantajana. Rahoituksenhoitaminen yksityinen-jul-kinen-partnership –periaat-teella antaa myös hyvänpohjan kilpailuttamiselle jayksityisten resurssien hyö-dyntämiselle.

Yksityisen rahoitustar-peen osalta jokainen yritysja kotitalous hoitaa rahoi-tustarpeensa itse. Erityises-ti kansainvälisillä yrityksil-lä on sellaiseen hyvä osaa-minen.

KareliaFundin perusta-minen muodostaa hyvinkiinnostavan lähtökohdanjulkisten ja yksityisten in-vestointien hoitamiselle.Rahasto voidaan perustaa

jo etukäteen, antaa globaa-listi luotettavan tahon hoi-dettavaksi ja tukea senavulla palautusoperaatiota.

Venäläisten yritystenmerkitystalouskasvulle

Alueen taloudellisellakohenemisella on erittäinsuuri positiivinen vaikutusmyös Pietarin ja Petroskoinalueitten kehitysmahdolli-suuksiin. Mitä paremminnämä alueet menestyvät,sitä paremmin ne vuoros-taan auttavat Suomen puo-lella olevia alueita menes-tymään. Alueilla on tiivissymbioottinen yhteys.

Karjalassa ja Petsamossaolevien venäläisten yritys-ten osalta palautus on erit-täin merkittävä voitto, si-jaitsevathan ne sen jälkeenturvallisessa EU-maassa,EU:n sisämarkkinoilla.Suomessa ulkomaisten,myös venäläisten, yhtiöi-den asema on vakaa ja tur-vattu.

Palautus on voitto sekävenäläisille että suomalai-sille yrityksille ja siten mo-lemmille kansantalouksille.Venäjä saa käyttöönsä lisäälänsimaista teknologiaa jaosaamista. Suomi voi vah-vistaa asemaansa Venäjällehyvänä sillanpäämaana.

Karjalan palauttaminenluo täysin uuden ulottuvuu-den myös energiasektorille.Kaasuputkelle löytyy nope-asti turvallinen ja edullinenmaaratkaisu. Venäjän kokoenergialogistiikka luoteis-rajalla saa uusia ulottu-vuuksia, sijaitsevathanKannaksen öljylogistisetlaitteistot sen jälkeen tur-vallisessa EU-maassa. Uu-

dessa tilanteessa löytyy var-masti yhteisiä ratkaisuja,joissa paras vaihtoehto –pohjalta punnitaan esim. öl-jyn erittäin riskialttiita me-rikuljetuksia tai maaputki-vaihtoehtoja. Nykyisellä jär-jestelmällä Itämeren tuhou-tuminen on tosiasia, kyse onvain hetkestä, milloin se ta-pahtuu.

Alueella asuu nyt noin350 000 venäläistä. ProKa-relian laatiman skenaarionmukaan palautetulle alueel-le jää 200 – 250 000 henkeä.Ikärakenteen vuoksi tätäjoukkoa on jäljellä noin 130000 ensimmäisen 10 vuodenjälkeen. Suomi kohtelee ve-näläisiä paluumuuttajia nythyvin, eikä ole mitään syytäpelätä, että Suomi palaute-tulla alueella heikentäisi vä-estökysymyksessä kansain-välisten sopimusten täyttä-misvelvollisuuttaan.

Karjalan palautus onemergenssiä luovakatalyytti

Karjalan palautus on ka-talyytti, joka käynnistää voi-maperäisen myönteisen ke-hityksen suurimpien yhteis-ten ongelmien ratkaisemi-seksi. Eurooppa ja Venäjätarvitsevat kiinteästi toisi-aan. Pelkät omat eväät eivätriitä globaalissa kilpailussa.Tarvitaan ennakkoluuloton-ta yhteistoimintaa, sillä pe-rinteisin keinoin syömmemahdollisuuksien pää-omaamme yhä pienemmäk-si vuosi vuodelta.

Eikö yhteistoimintaa voi-si käynnistää ilman raja-muutosta? Eikö Karjalanvoisi vuokrata Suomelle taieikö Suomi voisi EU:n kans-sa lahjoittaa lisää lähialue-miljardeja?

Viime vuosikymmen onosoittanut, ettei aito laajayhteistyö käynnisty, koskasen tärkein perusta eli luot-tamus puuttuu. Sama koskeekaikenlaisia väliaikaisrat-kaisuja pakkoluovutettujenalueitten kohdalla. Niitä onkokeiltu jo yli 60 vuotta.Niin kauan kuin viime soti-en johdosta ihmisoikeus-loukkaukset ja ihmisyydensyvien arvojen loukkaami-nen jatkuvat, on todellistaluottamusta turha yrittäähankkia poliittisilla puheillaja vakuutteluilla. Tarvitaanaitoja tekoja, ei liturgiaa taikanonisen totuuden julistus-ta.

Poliittisten päättäjienkannalta ehkä mielenkiin-toisimman näkökulman tar-joaa tarkastelu, millaisiaemergenttisiä vaikutuksiaEuroopan ja Venäjän integ-raatiokehityksessä seuraisipalautuksen toimiessa kata-lyyttinä.

Palautus on monipuoli-sesti luottamusta herättävätoimenpide. Asenneilmastomuuttuu. Mutta samallamuuttuu myös Venäjän ase-ma. Palautus merkitsee, ettäjotain hyvin merkittävää ontapahtunut Venäjän politii-kassa. Luottamuksen asteit-tainen palautuminen lisäävoimakkaasti kansainvälis-tä rahoitusta ja investointe-ja Venäjälle. Luottamus onkaiken liiketoiminnan jayhteistoiminnan perusta jasideaines.

Karjalan palautus onvahvasti emergentti ja ho-listinen ilmiö, josta syntyykokonaan uusi toiminnan jayhteistyön taso. Syntyvä tu-los ylittää voimakkaastiosatekijöiden yhteenlaske-tun summan. Varsinainen

emergenssi syntyy koti-maisten ja kansainvälistenyritysten ja ihmisten vah-vasta panoksesta. Keskeis-tä on se, että toiminta orga-nisoituu alhaalta ylöspäinmarkkinaehtoisesti.

Poliittisen Suomen täysilamaannus palautusasianhoitamisessa vaikuttaa ou-doksuttavalta. Valtiojohtoei aja omien kansalaistensaoikeuksia. Asiasta ei uskal-leta keskustella. Karjalakuuluu vaiettujen asioittenlistalle, se on kanonisoitu.Kuitenkin useimmat poliiti-kot ovat kahden keskenmyönteisiä asialle.

Karjala, Suomen uusi ta-lousveturi –skenaariossa onyllättävä rakenne. Se onwin-win –pohjalle raken-nettu yhteistyömalli, jokasamalla vahvasti toteuttaaihmisoikeuksia ja ihmisyy-den vaatimuksia.

Tavoitteena ei siten oletoisen osapuolen painami-nen matalaksi. On asiallis-ta, että Venäjä tunnustaa ta-pahtuneet vääryydet. Senjälkeen onkin hyvä pohjarakentaa yhdessä parempaatulevaisuutta.

Karjalan palautuksen to-teuttamisen hyödyt ovatmolemmille osapuolilleerittäin merkittävä. Win-win on lähtökohtana parasmuutoskatalyytti. Vaikeintatässä prosessissa on luutu-neiden asenteiden korjaa-minen ja poliittisen rohkeu-den kehittäminen.

Globalisaation haastee-seen ja tulevaan selviytymi-seen sekä Suomi että Venä-jä tarvitsevat kaikki henki-set ja taloudelliset voima-varat. Karjala on pääosinkäyttämätön voimavara.

Pro Karelia

ehtoja suomalaisten arki-ruokailuun. Herkullinenmutta samalla terveellinenruoka on minulle haastesekä intohimo, toteaa Tirrilopuksi.

Janne Tirrin Fruisana-menu, 28.5.2007

MANGOLASSINeljälle hengelle

5 dl maustamatonta (vähä-rasvaista) jogurttia

1 tuore mango tai 2 purk-kia mangososetta

2,5 rkl Fruisana-hedelmä-sokeria

1 tl suolaa2 dl vettäjäitä tarjoiluun

Kuori ja paloittele man-go. Mittaa aineet tehose-koittimen kulhoon ja jauhajuoma tasaiseksi. Jos teho-sekoittemellasi voi murska-ta jäitä, laita mukaan myöshieman jääpaloja. Kaadajuoma laseihin jäiden päälleja nauti kylmänä.

KANAA TIKKAMASALANeljälle hengelle

4 kpl kanan rintafileetä

Marinadi2 tl jauhettua inkivääriä2 tl jauhettua valkosipulia

1,5 dl sitruunamehua4 rkl currya1 dl öljyä (esim. rypsiöl-

jyä)1 rkl suolaa2 rkl Fruisana-hedelmäso-

keria3 rkl jauhettua chiliä

(esim. piri-piri -mauste-sekoitusta)

5 dl maustamatonta jogurt-tia

Mittaa kaikki aineksettehosekoittimen kulhoon jasekoita tasaiseksi kastik-keeksi. Kaada kanafileidenpäälle ja anna marinoituakylmässä yön yli, mutta vä-hintään 4 tuntia.

Tikka Masala -kastike2 rkl öljyä

1 prk murskattua tomaattia1 hienonnettu sipuli4 hienonnettua valkosipu-

lin kynttä2 cm pala hienonnettua

tuoretta inkivääriä6 keskikokoista punaista

chiliä viipaleina2 tl suolaa3 rkl Fruisana-hedelmäso-

keria1,5 dl maustamatonta jo-

gurttia+ punttia tuoretta koriante-

ria

Kuullota kattilassa pie-nessä öljytilkassa sipuli,valkosipuli, chilit ja inki-

vääri, kunnes sipuli on läpi-kuultavaa. Lisää kattilaantomaattimurska sekä hedel-mäsokeri ja anna hautuahiljaisella lämmöllä vähin-tään 30 min, kunnes kastikesakenee. Jos haluat tasaisenkastikkeen, soseuta sauva-sekoittimella. Lisää jogurttija anna kiehahtaa. Viimeis-tele silputulla korianterilla.

Pyyhi kanoista talouspa-perilla ylimääräinen mari-nadi pois. Grillaa kanojagrillissä tai parillapannulla,kunnes fileissä on kauniitraidat. Siirrä fileet voidel-tuun uunivuokaan ja valelemarinadilla. Kypsennä 175-asteisessa uunissa 20 mi-nuuttia välillä marinadillavalellen. Anna vetäytyälämpimässä noin 5 minuut-tia. Leikkaa fileet vinottainkahtia ja tarjoile man-gochutneyn ja Tikka Masa-la -kastikkeen kanssa.

Mangochutney2 kokonaista mangoa

3 shalottisipulia tai 2 pien-tä keltasipulia

1 punainen chili1,5 cm pala tuoretta inki-

vääriä0,5 dl valkoviinietikkaa0,5 dl Fruisana-hedelmä-

sokeria2 rkl öljyä

Kuori mango ja poistakeskeltä kivi. Kuutio noin 1

puhtaana eikä liian makea-na. Hänen mielestään makuon raikkaampi kuin tavalli-sessa sokerissa.

– Tässä menussa tavalli-sen sokerin sijaan on käy-tetty hedelmäsokeria, eri-tyisesti korostamaan hedel-mien ja mausteiden maku-ja. Mangolassissa on lisäk-si käytetty maustamatontajogurttia, jonka GI arvo onmyös matala.

Tirin mukaan hedelmä-sokeri sopii hyvin jälkiruo-kiin, etenkin marja- ja he-delmäpohjaisiin jälkiruo-kiin. Hienostuneen makun-sa ja terveellisyytensävuoksi hedelmäsokeriakannattaa minusta käyttäämonipuolisesti ruuanlaitos-sa, hän toteaa.

Tavoitteenaterveellistenvaihtoehtojentarjoaminenarkiruokailuun

Tirri halusi lähteä mu-kaan yhteistyöhön DaniscoSweetenersin kanssa, koskaFruisana on kotimainenluonnontuote; lisäaineetonja puhdas vaihtoehto soke-rille. Henkilökohtaisena ta-voitteenaan Tirri pitää he-delmäsokerin käyttömah-dollisuuksien esilletuomis-ta reseptien kautta. Fruisa-na-yhteistyön kautta haluantarjota terveellisiä vaihto-

cm paloiksi. Kuori ja hie-nonna sipulit. Halkaise chi-li, poista siemenet ja hie-nonna pieniksi kuutioksi.Kuori inkivääri ja hienonnapieniksi kuutioksi. Kuullo-ta kattilassa pienessä öljy-tilkassa sipulit, inkivääri jachili, kunnes sipuli on läpi-kuultavaa. Pienennä läm-

pöä ja lisää hedelmäsokeri.Anna hedelmäsokerin su-laa. Lisää etikka ja annahautua, kunnes nesteestä onjäljellä noin kolmasosa. Li-sää viimeisenä kuutioitumango. Pyöristä makua tar-vittaessa hedelmäsokerilla.Voit tarjoilla chutneyn jokokylmänä tai lämmitettynä.


Tapani Merta:

TapaninMuisteloi

osa 4

Kun valkeni 13 päivämaaliskuuta oli tullut rauha.Kaikki hihkuivat riemusta.Mutta hetken päästä ilovaihtui kyyneliksi kun kuu-limme radiosta rauhan eh-dot: Karjala oli menetetty.Raja kulkisi jostain niiltämain jossa olimme. Ihmisetmasentuivat, kukaan ei teh-nyt mitään ja kaikki olivatlamaantuneita, niin kuinkarjaa. Äiti lähti vielä hiih-tämällä hakemaan vaatteitakotoa Lamminsalolta, re-pullisen minkä jaksoi kan-taa. Hänen palattuaan kou-lulle me Liisan kanssaolimme jo muitten mukanalähteneet asemalle junaan,joka oli Elisenvaarasta läh-tenyt henkilöjuna.

En ole eläessäni ollutniin täydessä junassa, eikääiti ehtinyt mukaan. OltiinLiisan kanssa kahdestaanvähine tavaroinemme.Pieksämäellä juna purettiinkouluille ja kirkkoon jajuna lähti takaisin hake-maan uutta lastia. Samaanaikaan tuotiin vielä haa-voittuneita vaikka sotaoli jo loppunut. Viholli-nen tulitti viimeiseensaakka ja kenttäsairaalatpiti tyhjentää. Tavaraju-nat ajoivat karjaa ja tavaroi-ta. Ruuhka oli kova. Lotatjakoivat hernekeittoa jokapäivä siinä asemalla. Äitilöysi meidät kyselemällä,olimme Tittolaisten kylänporukoissa. Nähtävästimeitä oli niin paljon ettämeidät piti väliaikaisesti si-joittaa jonnekin. Jouduim-me Jäppilä nimiseen paik-kaan. Talo oli suuri harmaarakennus johon ajettiin he-vospelillä jäätä pitkin. Vii-kon verran olimme siellä.

Pieksämäen kauttaKarstulaan jaKiiminkiin

Pääsimme taas Pieksä-mäelle ja junaan, joka ihmekyllä oli vieläkin aivantäynnä. Matka jatkui ja tu-limme Jyväskylään. Sielläoli Ruotsista tulleita linja-autoja vastassa, joilla ajet-tiin Karstulaan, jossa lopul-ta jäimme autosta pois Kii-mingin kylässä. Muita Ti-ton kyläläisiä ei ollut täh-teenä kuin 4 perhettä; Oja-laiset, Kiiskit ja Merrat .Kiiskejä oli oikeastaan 3perhettä; kolmen Kiiskinveljeksen perheet ja mum-mo ja Erkki joka ei ollutnaimisissa Kahden veljek-sen lesket lapsineen. KaksiKiiskin veljestä oli rajavar-tijoina Hyrsylän mutkassaja he kaatuivat heti sodanalussa. Vaimot lapsineen tu-livat Tittoon josta lähtivätevakkoon. Toivo, Erkki jamummo asuivat Titon van-hassa talossa. Toivon vaimoImpi oli Kylliäisen Tanelintytär. Tämä Taneli oli isäm-me serkku. Ojalaisen Jussiveljineen tuli naapuritaloonPäivölään. Talon, johonmajoituimme, nimi oliMöttölä ja se oli hyvin van-ha. Suomen sodan aikanaOtto von Fiand oli asunuttalossa. Talon asukkaita oli

huushollia pitävä vanhempinainen ja palvelija. Jussi,joka oli vanhapoika, oli so-tasairaalassa, sillä hän olisotareissulla haavoittunutjalkaan. Pirtti oli suuri10x10m. Meitä asettui per-he joka nurkkaan. Päässäoli kaksi kamaria. Isännänkamari ja vierashuone. Kes-kellä taloa oli eteinen jakeittiö. Toisessa päässä olisalin tapainen, joka ei ollutkäytössä. Metsää oli run-saat 1000 ha ja joskus sitäoli ollut 3000 ha. Pellotviettivät Kiiminkijärvenrantaan. Kaunis paikka.Jussi oli parhaita miehiä,joita olen elämässäni koh-dannut - ainakin meitäevakkoja kohtaan. Hän tie-si mistä olimme tulleet.

Sain Suolahdesta kevääl-lä –40 Jussilan Antin kir-joittaman koulutodistuksenIII luokalta, joka on talles-sa vieläkin. Syksyllä meninKiimingin kouluun, jossaopettajana oli Matti Kallo-nen Kannakselta.

Ruokatavarat olivatkortilla

Sotilaita kotiutettiin. Ee-meli ja Kiiskin Toivo sekänuorempi veli Erkki il-maantuivat. Myös isäntäJussi pääsi sairaalasta. Käy-

tiin hakemassa Kansan-huollosta Amerikan paket-tia ja syötiin kuivattua turs-kaa. Ruokatavarat olivatkortilla. Kortissa oli pistei-tä kutakin tavaraa varten.Kylässä oli Harjula nimi-nen isäntä, joka järjestelihuoltopuolta. Tuli kevät jaoli mukavaa katsella jäidenlähtöä. Alettiin käydä on-gella poikien kanssa. Äitikävi naapuri-talossa ompe-lutöissä. Siellä asui Jussinmorsian Kyllikki Männik-kö. Männiköt olivat joskusKokkolasta tulleita suo-menruotsalaisia. Heillä olilapsia: Kyllikki, Paavo jaTuulikki. Hän joutui jatko-sodan aikana partisaanienuhriksi jossain Kainuussa,oli kai siellä lottahommissa.

Karstulan suojan talollajärjestettiin isänmaallisetkevätjuhlat eli ohjelmallisetiltamat. Jostain olivat kuul-leet Liisasta ja minusta japyysivät meitä esiintymäänohjelman täytteeksi, muu-ten tilaisuudelle ei myön-

netty tanssilupaa. Ilmoituk-sissa sanottiin aina että oh-jelman lopuksi oli tuntitanssia. Lähdimme pyörillämatkaan. Meno sujui hyvin(15 km). Meitä Liisankanssa vähän jännitti, mut-ta mikään ei auttanut, me-nimme lavalle. Kuuluttajaoli ilmoittanut laulua. Aloi-timme “Männikkömetsät jarantojen raidat”, Liisa lau-loi ja minä yritin säestää(viululla). Toisena laulunaoli “Karjalan kunnail-la”. Liisa oli aikaisem-min esiintynyt radios-sa Markus -sedän oh-jelmassa. Hänen osuu-tensa onnistui hyvin,minun säestvkseni vähäntakelteli. Saimme kuitenkinhyvät taputukset.

Sillä reissulla tykästvinvähän Tuulikkiin. Kesämeni nopeasti uidessa jaonkiessa. Alkoi syysluku-kausi Kiimingin koulussa.En tiedä kuka oli käynytmeidän mökistä (Titossa)hakemassa äidin pakkaa-

mat tavarat ja lehmän.Muistaakseni Eemeli löysitavarat Suolahdelta. Sinneniitä oli koottu kaksi isoapuulaatikollista. Lehmää eilöytynyt.

Eemeli kävi töissä Kii-minkijärven takana veistä-mässä rata pölkkyjä. Veinusein eväitä työmaalle.

Töysästä LoimaalleLehdissä luki: “kurkijo-

kelaisten sijoituspaikaksi onmäärätty Loimaa, Turunseudulla. Siellä jaettaisiinmaata korvaukseksi Karja-laan jääneestä omaisuudes-ta. Eemeli ja Kiiskin Toivoalkoivat ilmojen lämmittyäsuunnitella muuttoa Pohjan-maalta etelään. Niinpä kaksiviikkoa ennen koulun Iop-pua meidän perhe lähti suun-nistamaan kohti etelää. Ky-län ainoa kuorma-autoilijalähti ajamaan kohti Töysänasemaa. Siihen aikaan oli johiilipöntöt käytössä. Välilläpiti lisätä pilkettä pönttöön

Sen verran oli tavaraa ettätilattiin umpivaunu. Vau-nuun kerättiin kaikki ja lo-pulta tultiin Kyrön asemalle,joka on lähellä Turkua. Pe-rillä oltiin jonkinlaisella seu-raintalolla. Tässä vaiheessaEemeli näytti osaamisensaja oli kännissä kuin ankka.En tiedä tänäkään päivänämiten kaikki järjestyi enkäsuuremmin välittänytkään.Olisin mieluimmin ollutKarstulassa. Täällä jou-duimme Turun läänin Mart-tilan pitäjään, Ollilan kyIäänja KorpiIon taloon. Talossaasukkaita olivat vanhahkoisäntä ja emäntä sekä aikui-set tytär ja poika sekä jo mi-nun ikäiseni ottopoika. Pääs-tiin asumaan uudehkoonmökkiin jossa oli vain yksihuone. Mökin oli isännänveli rakentanut mutta kuollakupsahtanut keuhkotautiin.

Niin alkoi sotaheinäkuussa 1941

Maailman tilanne oli jän-nittynyt. Saksa lähti sotaanja vaati Suomea mukaan.Saksalaiset miehittivät Nor-jan ja Pohjois-Suomen, Kar-jalan suunnalla suomalaisetetenivät vanhalle rajalle jaylittivät rajan kohti Itä- Kar-jalaa. Kannaksella oli enem-män vastusta. Elo- syyskuunaikana saatiin Kannas ja Vii-puri vallattua takaisin. Suo-malaiset joukot jumittuivatvanhalle rajalle Pietarin lä-helle, Saksalaiset olivat saa-neet Pietarin melkein mot-tiin, vain Laatokan suunnas-ta oli aukko. Eemeli sai mää-räyksen lähteä Satakunnankoulutuskeskukseen ja liit-tyä armeijaan, emmekäkuulleet hänestä kuin sieltäjostain, oli rintamalla.

Äiti sai Eemeliltä kirjeen,jossa hän kertoi olevansajossain Pohjois-Suomessarintamalla. Liittoutuneetauttoivat vihollista Muur-mannin rataa pitkin, joka piti

saksalaisten katkaista muttaeivät pystyneet. Sama pää-määrä oli myös suomalaisil-la, jossa eversti Martolanjoukot etenivät pitkälleKiestingin suunnalla. Vihol-linen oli ovela ja avasi kul-ku-uran korpeen ja pääsi is-kemään sivulta ja takaa.Näin oli motti valmis, silläolivat ottaneet oppia suoma-laisilta. Tähän mottiin joutuiEemeli täydennysmiehenä.Äiti sai aikanaan kirjeen,jossa Eemeli ilmoitettiin ka-donneeksi. Pataljoonan ko-mentaja oIi monta kertaapyytänyt apua hyökkäyksenpysäyttämiseksi, mutta isotherrat takana käskivät jat-kaa. Tästä turhautuneenaeversti oli keulassa, lähtipartion mukaan ja joutui rys-sien väijytykseen ja kaatui.Pataljoonan rippeet joutui-vat perääntymään samaasuoaukkoa pitkin, josta Ee-meli muutamaa päivää ai-kaisemmin. Hän joutui sak-salaisten vastuualueelle jasai saksalaisilta komennus-todistuksen takaisin joukkoosastoonsa. Sen avulla hänpystyi matkustamaan ympä-ri Suomea sinne, missä luulijoukko-osaston olevan.

Eemeli palasirintamalta

Eräänä päivänä Eemeli il-mestyi kotiovelle. Olimmekovin hämmästyneitä ja iloi-sia Liisan kanssa, koska luu-limme isämme kaatuneen taijoutuneen vangiksi. Sanoiolevansa lomalla ja viipyimuutaman päivän ja häipyitaas. Antoi Liisalle rahaakinluultavasti ja sopi lehmän jasian kaupoista isännän kans-sa. Näihin aikoihin vapautet-tiin v.1900 syntyneet rinta-mapalvelusta. Sota juuttuikahden vuoden ajaksi ase-masodaksi. Muurmanskinrata ja Kiestinki jäivät val-taamatta.

Liisa oli työssä Leppämä-en talossa. Talo oli iso. Isän-tä oli haavoittunut, emäntä japieni tytär oli talonväkeä.Karjalan naapurimme Nol-vit asuivat myös siellä. Heasuivat ison talon toisessapäässä. Kävin usein sielläErkkiä katsomassa. Hän olisairastanut polion eikä pääs-syt kunnolla kävelemään.Muistan kuinka kovaanmaahan hakattiin laitumenaidanseipäitä talon ottopojankanssa. Väsyin touhustaniin, että olin kipeä. Nukuinmelkein viikon yöt ja päivät.Äiti alkoi ihmetellä minununenlahjoja.

Kun Kurkijoki (Karjala)oli vallattu, äiti sai kutsunsiivous ryhmän kursseille.Hän lähti, ja me Liisan kan-sa jäätiin mökkiin, jossaasuimme. Liisa kävi Leppä-mäellä töissä. Minäkin olinjoukon jatkona ruokapalkal-la. Olin myös talon töissäheinänteossa. Liisa saiAnna-Liisalta tietää, ettäJussi oli taas haavoittunut jaoli sotasairaalassa Loimaal-la. Me hypättiin pyörille jaajettiin Loimaalle, jossa yh-teiskoulu oli muutettu sota-sairaalaksi. Jussi oli mielis-Merran perhe Marttilassa, Karstulasta tulon jälkeen

Ilo vaihtui kyyneliksikun kuulimme radiostarauhan ehdot: Karjala olimenetetty.”

Mökin oli isännän velirakentanut mutta kuollakupsahtanut keuhkotautiin.”


Esk

on p

uum

erk

ki

sään meidät nähdessään jakyseli missä olimme. Pyysituomaan meille korvikkeetkanttiinista. Sen jälkeen ku-lui vuosia ennen kuin ta-pasimme. Meillä ei juuri-kaan ollut rahaa ruokaan.Olimme aikaisemmin kir-joittaneet äidille rahatilan-teesta. Häneltä tuli vähän,että pääsimme eteenpäinsyyskuun lopulle.

TakaisinElisenvaaraan

Äidiltä tuli kirje, että pi-täisi taas alkaa pakkaamaan.Oli kirjoittanut talon isän-nälle, että auttaisi meidätLiisan kanssa matkaan. Soi-tin Kyrön asemalle ja tilasinvaunun toisen pään. Pyysinsoittamaan taloon, koskavaunu tulisi. Ei kulunut kau-aakaan, kun soitettiin, ettävaunu on asemalla. En tien-nyt mitä se maksoi vai olikokuljetus ilmainen. Pakka-simme tavarat kärryyn jaisäntä laittoi mukaan 3 säk-kiä ruista, keskikokoisensian ja 3 paalia heinää, pe-runoita sekä lehmän. Entullut koskaan kysyneeksiEemeliltä oliko hän ostanutsen lehmän ja sian. Tulim-me Kyrön asemalle. Kunkysyin vaunua se ei ollut-kaan saapunut. Niin loppui-vat eväät . Kokonaisen vii-kon ajan kävimme joka päi-vä kysymässä vaunua, jokaviimein tuli. Se oli umpi-vaunu, jonka toiseen pää-hän tavaramme mahtuivat.Jo ennen sitä olimme käy-neet kysymässä asemanluona olleesta ison näköi-sestä talosta lehmälle ja si-jalle paikkaa niin kauaksiaikaa kun saisimme vau-nun. Saimmekin viedä leh-mämme talon navettaan.Sika sen sijaan sai olla vä-hän kylmemmässä tallissa.Kävimme Liisan kanssajoka päivä sitä syöttämässämutta ei meidän heinäpaalitvajaantuneet. Siallakin olijauhoja nokan alle. Muuttavarat veimme aseman ta-varasuojaan. Muuten emmeolisi selviytyneet niin pit-kään, mutta saimme alkuunolla yötä äidin veljen Topi-aksen luona 3km:n päässäasemalta. Hänen vaimonsaIda lämmitti kvlmän huo-neen, pani pellit kiinni, et-tei kylmä karkaa ja teki jon-kinlaisen petin jossa nu-kuimme. Koska oli jo pime-ää antoi kynttilän mukaanja kamariin jossa peti oli.

Liisa raapaisi tikulla tu-len sytvttääkseen kynttilänja kuului humahdus. Aivankuin valo olisi välähtänyt.Meidän onneksi se oli vainhäkä, mikä paloi. Tämä olise mainitsemani Peuhkurin

nuuka Iida. Iida oli pannutpellin liian aikaisin kiinni.Elukoitten pitopaikan nimioli Korvalan talo. Alkoivatsiellä nähtävästi huolestuameidän tilanteesta, koskaisäntä oli käynyt asemalla

ja sanoi illalla että huomenaamulla olisi vaunu asemal-la. Emäntä sanoi, että oli-simme heillä yötä. Me tie-tysti olimme tyytyväisiä.Kävimme saunassakin jasaimme olla talon pirtissä.Meidät kutsuttiin syömäänoikein kamariin (olikohanisännän ja emännän ruoka-paikka.) Siellä oli tapanaettä isäntä ja emäntä, talonomistajat söivät eri huo-neessa kuin työväki, jokasöi pirtissä. Kysyivät min-ne olimme menossa. Emän-tä oli sijannut vuoteet var-maankin vierashuoneeseen.Nukuimme ruususen untakahden lakanan välissä. Aa-mulla vaunu oli asemalla.Mätettiin tavarat ja sika jalehmä ja heinät vaunun toi-seen päähän. Toiseen pää-hän tuli joku vanhempi nai-nen. En oikein muista kunhänellä oli vain tavaroitaeikä ollenkaan elukoita. Ta-lon emäntä laittoi ison ka-san voileipiä evääksi ja niinalkoi matkamme takaisinElisenvaaraan.

Mutkien kautta kotiinVaunumme pantiin kul-

kemaan Haapamäen ja Jy-väskylän kautta - ilmeisestisota-kuljetusten takia. Ris-teysasemilla jouduimmeodottamaan. Meidän tulom-me Elisenvaaraan kesti 4-5päivää. Jyväskylässä lehmäteki vasikan. Liekö matkarasittanut mutta vasikka olikuollut. Maidon tuloa se eikuitenkaan estänyt. Liisalypsi lehmän. Laitettiin sianrepimä viltti selkään läm-mitteeksi. Joimme maitoamahat täyteen ja loput mai-dosta myimme. Taas läh-dettiin eteenpäin. Matka su-juikin joutuisammin.

Pieksämäellä jouduim-me taas odottamaan. Lopul-ta tulimme Elisenvaaraan jakyseltiin junan vieressä kä-velevältä junamieheltä ettämissä ollaan. Tämä vastasi,että Elisenvaarassa. Emmetunteneet paikkaa, joka oliaivan autio, vain entisenaseman luona olevat lehti-kuuset näyttivät tutuilta.Lunta oli ainakin puoli met-riä ja vain muutama raidejäljellä entisten 13 sijaan.Rauniopiippuja oli pitkät ri-vit. Vaunumme työnnettiinlastauslaiturin viereen, jokaoli vastikään tehty. Oli joilta ja syötimme lehmän jasian niin hyvin kuin osa-simme. En muista mihinkanssamatkustajamme jou-tui.

Äiti oli kirjoittanut. Lit-tusen Matti sekä Anni olivatmyös tulleet ja asuivat Re-landerin talossa joka olimetsässä sivummalla ja säi-lynyt ehjänä. Liisa lähti sin-ne yöksi. Minä pyrin kyy-tiin armeijan autoon, jokaoli matkalla kirkonkylään.Oli kylmä kyyti autonlaval-la. Koppi oli täynnä solttu-ja. Oli lokakuu eikä lumienää sulanut. Tuli pitkä tal-vi.

jatkuu

Aivan kuin valoolisi välähtänyt.”

Ukonilmalla salamanis-ku rikkoo eniten koneita jalaitteita, mutta sytyttäämyös tulipaloja ja katkoopuita. If Vahinkovakuutus-yhtiö muistuttaa, että ukon-ilman aiheuttamilta laiteva-hingoilta vältytään, kun ko-jeet ja laitteet irrotetaan ver-kosta ukkosen ajaksi. Va-hinkoilmoituksen voi tehdänetissä tai puhelimitse vai-vattomasti ja nopeasti.

Salama rikkoo sähköisiätai verkkoon liitettyjä kojei-ta ja laitteita aiheuttaessaanylijännitteen sähkö- ja pu-helinverkkoon. Erityisenherkkiä jännitevaihteluilleovat atk-laitteet, muttamyös televisiot, videot ja

Ukkonen aiheuttaa vahinkojakojeille ja laitteille

puhelimet ovat vaarassarikkoutua, kertoo korvaus-päällikkö Mikko VaitomaaIF-vahinkovakuutusyhtiös-tä.

Kodin ja laitteiden tur-vaksi voi hankkia myös eri-laisia ylijännitesuojia.

Esimerkiksi tietokonei-siin ja fakseihin ylijännitevoi tulla sekä puhelin- ettäsähköverkon kautta, televi-sioihin ja videoihin anten-nin ja sähköverkon kautta,joten pelkkä pääsähkövir-ran katkaiseminen ei riitä,Vaitomaa tarkentaa. Näitärikkoutumisia voidaan ny-kyään myös tehokkaasti vä-hentää erilaisilla ylijännite-suojilla.

Varmuuskopiointi onhelpoin ja yksinkertaisintapa suojata tiedostot laite-ja ohjelmistovahinkojenvaralta, sillä vakuutukseteivät pääsääntöisesti katatiedostovahinkoja, MikkoVaitomaa sanoo.

Ukonilmojen aiheutta-mia tulipaloja korvataanpaloturvan sisältävistäomaisuus- ja irtaimistova-kuutuksista. Vahinkoilmoi-tuksen voi tehdä kätevästiinternetissä tai puhelimitse.Koti ja vapaa-ajan asunto-jen kotivakuutukseen kan-nattaa valita vähintään sel-lainen laajuustaso, jostakorvataan ylijännitteen seu-rauksena aiheutuneita va-

hinkoja, esimerkiksi televi-sion rikkoutuminen, MikkoVaitomaa lisää.

- Asunto-osakeyhtiönkiinteistövakuutus ei kataasukkaiden irtaimistova-hinkoja, joten asukkaat tar-vitsevat muun muassa ir-taimiston kattavan kotiva-kuutuksen turvakseen. Ta-lousmetsän puolestaan voivakuuttaa muun muassamyrsky- ja palovahinkojenvaralta metsävakuutuksel-la, Vaitomaa toteaa.

IF vahinkovakuutuswww.if.fi

Terveysjärjestöt SuomenSelkäliitto suosittaa hyö-dyntämään Suomen luon-nonvesistöjä selän tervey-den ylläpitämiseksi. Terve-ysliikunnan suosituksissakehotetaan liikkumaanmieluiten päivittäin taiuseimpina päivinä eli käy-tännössä 3-5 kertaa viikos-sa – miksei siis kesällä ve-dessä! Kohtuullisen rasitta-vaa liikuntaa tai muuta fyy-sistä tekemistä tarvitaan vä-hintään puolen tunnin ajanyhtenä tai useampana jak-sona päivässä.

Selkäkipuisille tutkitustiparas lääke on liikunta jalajeista suositeltavimpiaovat vesivoimistelu ja uin-ti. Monille selkäkipuisillevesi on hyvä paikka oles-kella ja vettä Suomessa riit-tääkin. Toisinaan pelkkävedessä oleminen poistaaselkäoireet veden nosteenaiheuttaman kuormituksenvähentymisen johdosta. Ve-dessä voi uida, jumpata ja

TerveysvinkkiPulahda veteen– kesä kivuttomasti

juosta. Veden vastus tekeeliikkumisesta tehokasta,mutta kuitenkin rentoutta-vaa. Vesi ei myöskään rasi-ta niveliä.

Eri uintitekniikoita kan-nattaa käyttää vaihdellennivelten kuormituksen ta-soittamiseksi. Paras uintita-pa on se, mikä itselle tun-tuu sopivimmalta. Jos tar-vitset apua uintitekniikois-sa, aikuisten uimakouluauttaa. Uimalla esimerkiksivuorotellen kroolia tai kyl-kiuintia molemmilla kyljil-lä voi välttää pitkäkestoistakuormitusta. Selkäuinnissakehittyvät yläselän lihaksetja rintarangan liikkeet. Ve-sijuoksussa pystyasento voiolla monille vielä sopivam-pi asento. Vesijuoksua kan-nattaa rohkeasti kokeilla.

Suomen Selkäliiton jä-senyhdistyksillä on myösvesiliikuntaryhmiä.

Kotisivu: http://www.selkaliitto.fi/

Kurkijokelaisen toimituksesta saatavana nyt myös:

teollisuusneuvosPetter Sairasenmuistelma- ja kuvateosPaluu JuurilleniHinta 30 + (+ postituskulut)


Asianajajia

AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja

Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 [email protected]

AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OY

AA, VT Jari HeikmanAA, VT Katri Ranta-Eskola

VT Kaarina NylamoTuruntie 8–14, II krs. Loimaa

Puh. (02) 762 4400, fax 763 [email protected]

www.heikman.com

ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.

Varatuomari

T I L A A

LAATUAEDULLISUUTTA

AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus

KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky

Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760

(Kaupungintaloa vastapäätä)

KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ

ERLUND-talo Hengittävä hirsitalo. Rakenteissa eimuoveja eikä epäorgaanisia aineita.Englannin MTV:n valinta Suomenedustajaksi Grand Designs-ohjelmaan.

Asu terveellisesti, hengitä vapaastiunelmiesi talossa, Erlund-talossa!

Kotimaan myynti:Juhani Eklund p. 0400-530 979e-mail: [email protected]

MELLILÄN HIRSITYÖYsitie 345, 32300 MELLILÄ

ERLUND-talo

KukkaBoxPuh. 762 2669

Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa

MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA

Puh. (02)7622 950Oikokatu 3, LoimaaAvoinna: ma-pe 12-18, la 10-14

EHT-liitonjäsenErikoishammasteknikko

MARKO ROSENDAHLVastaanotto Heimolinnankatu 14 Loimaa

Ajanvaraus puh. (02) 763 1179

ONKSTIETOOVASTAUKSET1. Finlandia.2. juhannus.3. Nuijasodan4. Napoleon Bonaparte5. Itämeri.6. v. 1935 Turkuun,

Artukaisiin7. Absalom8. Volga9. Kemijoki ja Ounas-

joki10. oman lajin

Kesäkuun nimikkokas-veiksi on valittu heti alku-kesästä kukkivat kiinan-laikkuköynnös ’Annikki’ jahopeahärkki. Yhteistä ku-kinta-aikaa lukuun ottamat-ta muuta yhteistä näillä kas-

veilla ei sitten olekaan.Upean kirjava, puna-vih-

reä-valkoinen laikkuköyn-nös kiipeilee ylöspäin ja senvahvasti kielolta tuoksuvatkukat tuottavat loppukesäs-tä maukkaita, kiivin kaltai-

sia hedelmiä. Karun ja kui-van maan hopeahärkki puo-lestaan verhoaa maat ja ki-vimuurit sielläkin, missävain harva muu kasvi viih-tyy.

Värikäslaikkuköynnös tuottaaherkullisia hedelmiä

Kiinanlaikkuköynnök-sen (Actinidia kolomikta)kookkaita vihreitä lehtiävärittävät valkoiset ja pu-naiset läikät, joka tekevätkasvista iloisen kirjavan jahyvin koristeellisen. Lehti-laikkuja kehittyy eniten he-dekasveihin. Syksyn tullenpunavalkoinen kasvustomuuttuu himmeän ruos-teenpunaiseksi ennen kuinyöpakkaset lakastuttavatlehdet.

Kirjavien lehtien kät-köissä, lähes näkymättö-missä kukkivat kiinanlaik-kuköynnöksen pienet val-koiset kukat. Vahvasti kie-lolle tuoksuvien kukkienpaikalle kehittyy loppuke-sästä parin sentin kokoisiavihreitä hedelmiä, jotka

Kesäkuussa kukkivatkarujen kasvupaikkojen hopeahärkki jakielon tuoksuinen kiinanlaikkuköynnös

maistuvat kiiville.Yleensä hedelmien muo-

dostumiseen tarvitaan vä-hintään kaksi eri sukupuol-ta olevaa taimea, hede- jaemitaimi. Suomalainen kii-nanlaikkuköynnös ’Annik-ki’ on kuitenkin poikkeustästä säännöstä. Se antaa sa-toa, vaikka taimia olisi vainyksi, sillä sen hede- ja emi-kukat ovat samassa taimes-sa.

Kiinanlaikkuköynnöksetkasvavat kotiseudullaanItä-Aasiassa valoisissa, vil-javissa ja tuoreissa lehto-metsissä pensaiden joukos-sa. Laji kestää talvet Etelä-Suomessa I-III-vyöhykkeil-lä, mutta kun taimi istute-taan lämpimälle kasvupai-kalle ja sen juuristo suoja-taan lehtikasalla talveksi,köynnös menestyy jopaOulun korkeudella V-vyö-hykkeellä. Kiinanlaikku-köynnös leikataan tarvitta-essa vasta elokuussa, sillämahlavuoto on hyvin voi-makasta keväällä.

Laikkuköynnösten 3-5metriä korkeat jäykät versoteivät tartu itse tukeen, jotenne sidotaan puun rungonympärille tai köynnöske-hikkoon tai oksien annetaanvalua muurilta alaspäin.

Hopeahärkki selviääennätyskuivista kesistä

Kuumissa ja kuivissaoloissa selviää vain anihar-va kasvi. Yksi tällainen onhopeahärkki (Cerastium to-mentosum), joka peittääkuivat rinteet ja kivikko-kasviryhmät hopeisilla ver-soillaan ja kesäkuussa val-koisilla kukillaan.

Kauttaaltaan nukkakar-vaisen hopeahärkin versotvaluvat kivimuurien päältäja verhoavat rinteitä. Kasviviihtyy auringon paisteessakaikenlaisilla kuivilla ja ka-ruilla mailla jopa muuta-man sentin paksuisessamullassa. Koska versot tal-vehtivat lumen alla, hopea-härkki alkaa kasvaa varhainkeväällä ja peittyy valkoi-siin kukkiin jo kesäkuunalussa. Se leviää nopeastimaanpäällisillä juurtuvillaversoillaan, kun se istute-taan 30 sentin etäisyyksin.Versojen leikkaus sillointällöin uudistaa kasvin jatekee siitä erityisen tuuhe-an.

Viljeltävät härkkilajiteroavat ulkonäöltään toisis-taan hyvin vähän. Esimer-kiksi valkohärkki ’Silber-teppich’ (Cerastium tomen-tosum var. columnae) muis-

tuttaa erehdyttävän paljonhopeahärkkiä, mutta tämämuunnos ei kasva yhtä vik-kelästi. Erittäin kestävä tun-turihärkki (Cerastium alpi-num) on hyvä vaihtoehtohopeahärkille etenkin Poh-jois-Suomessa.

Kuukauden kasvit valit-see Taimistoviljelijät rykullekin kasvukauden kuu-kaudelle. Valitut pensaat,

Turku-Tampere valtatieltä Loimaan kohdallakäännös risteyksestä, jossa tienviitat Loimaa,Alastaro, Hirvikoski. Liittymästä vasemmalleAlastaron ja Hirvikosken suuntaan. Tätä tietä n. 6km, jonka jälkeen käännytään oikealle Köyliönky-län suuntaan. N.3 km jälkeen oikealle edelleenKöyliönkylän suuntaan. Köyliönkyläntietä ajetaann. 4,5 km ja T-risteyksestä käännytään vasem-malle n. 200 m Alastaron suuntaan. Sillan jälkeenristeyksestä käännytään oikealle Kojonperänsuuntaan. Kojonperäntietä ajetaan n. 4,5 kmjonka jälkeen tien vasemmalla puolella vaalean-keltainen puutalo.Pori-Helsinki (VT 2) –tieltä ajetaan Helsinginsuunnasta n. 16 km Turku-Tampere (VT 9)risteyksen jälkeen. Käännös vasemmallepikkuristeyksestä, jossa tienviitta Kojonperä. Tätätietä ajetaan Kojonperän suuntaan n. 5 kmkunnes museo oikealla puolen tietä.

Kurkijoki-museollatapahtuu 2007

Tämän vuoden juhlateemana onElisenvaaran koulun näyttely

Avoinna kesäviikonloppuina la-su klo 12-16Muulloin sopimuksen mukaan

Huom.! Juhannusviikonloppuna museo on suljettuna

Pitäjäjuhlaviikonloppuna 11.-12.8.Avoinna klo 12.-18

Varsinais-Suomen museopäivänä 26.8.Avoimet ovet ja kahvitarjoilu

Yhteydenotot:(02) 76 76108 Antti Eklund, 0500 – 875211 Eino Vepsä

Tiehallinnon muuttuneiden säännösten vuoksi joudumme uusimaan opasteet museolle,mutta saamme ne vasta kesäkuun puolivälissä.Alla ajo-ohjeet museolle (kannattaa pitää mukana autossa):

puut ja perennat ovat hyvik-si havaittuja monivuotisiakoriste- ja hyötykasveja.Nimikkokasvien valinnallahalutaan myös muistuttaa,että monivuotisten kasvientaimia voi istuttaa kokokasvukauden ajan roudansulamisesta maan jäätymi-seen saakka.

Taimistoviljelijät ry

PORI – HELSINKI (VT2)

TURKU – TAMPERE (V

T 9)

SÄKYLÄ – LOIMAA

LOIMAA

METSÄ-MAA

KÖYLIÖNKYLÄ

ALASTARO

MUSEO

4 KM

4,5

KM

5 KM

sivuillamme tÄnÄÄn mm. - kurkijokelainen · 2016. 12. 22. · siell’ on vihreät metsät ja...

Documents