Kurkijokelaisen, hiitolaisen ja karjalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä57. VUOSIKERTA Irtonumero 2 E (sis. alv 22 %)Nro 29–30 • Perjantaina 21. heinäkuuta 2006

Kauppiaan sukua

Uhkakuvia janegatiivisiaasioita ei kan-nata pyöritellämielessä päi-vääkään. Täy-tyy nähdämahdollisuuk-sia, ei uhkia,Mylén toteaa.

Kari Mylén

Sivuillamme

TÄNÄÄN mm.Lauri Hämäläisen muistolle ............ 2Martat kesäretkellä ......................... 4Säätiön historiikki julki................... 5Arja Havakka tanssittaa ................. 5Museonjohtaja Juha Kuisma.......... 6Terveisiä Vampulasta....................... 7Kurkijoki-Säätiön alku ................... 8

Sivuillamme

TÄNÄÄN mm.

Seuraavat Kurkijokelaiset ilmestyvät4.8., 25.8., 8.9., 22.9., 6.10.

Toimitus on kiinni 7.-20.8. loman vuoksi.

Kurkijoki-Säätiö, Kurkijoen Marttayhdistys ryja Vampulan Karjalaiset ry

Kurkijokelaisten 60. PitäjäjuhlaKurkijokelaisten 60. Pitäjäjuhla Olette sydämellisestitervetulleita!

Loimaan Hirvikoskella 29.-30.7.2006

Loimaan Rautia K-maa-taouden aulassa liikkuu ih-misiä heti aamusta alkaen.Tila on valoisa ja avara,siistillä pöydällä on asiak-kaille tarjolla aamukahvia.Sattumalta juuri tänäänkaksi mieshenkilöä keskus-telee pöydän ääressä mat-kasuunnitelmistaan Kurki-joelle, vieläpä mukavaltakuulostavalla tutulla mur-teella. Kauppias kiirehtiiliikkeen takaosasta paikalleeilisen ukkosmyrskyn teke-miä vahinkoja tarkastamas-ta, välillä tuttuja asiakkaitatervehtien.

- Kyllä erityisesti van-hemman polven kurkijoke-laiset asiakkaat osaavat yh-distää Mylén-nimen Kurki-jokeen, jotkut jopa kauppi-

as Juho Myléniin, LoimaanRautian yrittäjä Kari Myléntoteaa.

Juuret Kurkijoella jaHiitolassa

- Koko nimeni on KariMikko Juhani Mylén, olensyntynyt Vampulassa29.8.1963. Isäni MikkoMylén on syntynyt Kurki-joella 11.4.1939, äiti Hele-na o.s. Suisto on kotoisinVampulasta. Veljeni Juha-Pekka työskentelee tilintar-kastajana Turussa.

- Isä ja tätini Anneli syn-tyivät ennen sotia ja ehtivätsiis tehdä kaksi evakkomat-kaa. Viimeinen evakkomat-ka suuntautui Isoonkyröön,jossa perhe asui vajaan vuo-den ja Anneli kävi ensim-

mäisen vuoden koulua.Karin isän vanhemmat

olivat nimeltään TaunoMylén ja Alma o.s. Hynni-nen. Taunon syntymän ai-kaan 1901 perhe asui vieläHiitolassa, josta muuttiKurkijoelle. Taunon isäJuho Mylén toimi kauppa-apulaisena Kurkijoen kir-konkylässä, kunnes perustioman kaupan ja muuttiTervun kylään. Kauppiaanapulaisena ollessaan JuhoMylén toimi kirjurina mo-nissa kunnan asioissa. Täs-sä tehtävässä hän jatkoimyös myöhemmin, Ter-vuun muutettuaan.

Juholla oli neljä lasta:lapsena kuollut Aili, Aarne,joka muutti ennen sotiaAmerikkaan ja perusti per-

heen siellä, Karin isoisäTauno, ja Kerttu. - Isoisä jaisoäiti tapasivat Kurkijoel-la, jossa isoäiti Alma olitöissä karjakkona Tervuho-vissa. Karin lapsuuteenkuuluivat isoäidin kertomattarinat muun muassa evak-komatkoista, vapaussodanajoista ja Tervuhovista.1980-luvun alussa kuollutAlma Mylén avusti useinkirjoituksillaan Kurkijoke-laista, hänellä oli tarkkamuisti.

Lapsuus Vampulassa- Omassa lapsuudessani

karjalaisuutta ovat olleetvarsinkin isoäidin puhumamurre. Karjalanpaisti ja pii-raat samoin. Lapsuuteenkuuluivat myös lähisuvunyhdessä viettämät kesätVampulassa. Erityisestinuoren pojan mieleen jäi, eikovin mieluisana muistona,vanhemman polven viettä-mä ehdoton ruokalepo, jokatarkoitti tunnin mittaista pa-kollista hiljaisuutta.

Karin koti sijaitsi Har-junkylässä, ja isovanhempi-en siirtolaistalo neljän kilo-metrin päässä, VampulanKärväselässä. Hän asuu tätänykyä isovanhempien enti-sessä kodissa, jonka remon-tointiin pari vuotta sittenliittyy erikoinen sattuma.

Vanhasta ovenkarmista löy-tyi teksti Kurkijoki-Seinä-joki-I lmajoki-Loimaa-Vampula. Asia selittyy si-ten, että isovanhemmat oli-vat tilanneet jatkosodan ai-kana rakenteilla olleeseenuuteen taloonsa Kurkijoel-le ovet ja ikkunat. Toinenevakkoon lähtö oli sen ver-ran rauhallisempi, ettämyös ne ehdittiin lähettäämatkaan. Siten osia Vampu-lan uudesta kodista raken-nettiin aikanaan karjalaises-ta männystä.

- Esimerkiksi puisenevakkolaatikon olen ottanutkäyttöön, se toimii tasonatelevision alla. Historia voi

näkyä nykypäivässä monintavoin. Erityispiirteenäevakkoajasta on mainittavaystävyyssuhde, joka on säi-lynyt isokyröläisen Hirve-län perheen kanssa. Evak-koaikana tutustuneet per-heet tapaavat edelleen jokakesä.

Tie vie…Mylén kävi Vampulassa

peruskoulun ensimmäistenjoukossa alusta alkaen.Vampula kuului uudistuk-sen ensimmäisiin kokeilu-kuntiin. – Lukiota kävinvuoden verran, mies kertoo

Kauppias JuhoMylén Kurkijo-

en Tervussa.Kauppa-apulai-

sen nimi ei oletiedossa. ”Mylé-nin kauppa” oli

vahva nimieh-dokas myös

Kari Myléninomalle yrityk-

selle.

JATKUU SIVULLA 5

Kari Mylén

Perjantaina 21. heinäkuuta2 – 2006 – Nro 29–30

21.7 .2006

Iloisten tapaamisten odotuksissaVain Kristustäyttäärakkaudenlain

Hartaus sunnuntaiksi 23.7.7. sunnuntai helluntaista

”Te jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamie-hiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat”, sanoo Jeesusensi sunnuntain evankeliumitekstissä. Eikö ns. kultainen sään-tö riitäkään? Meneekö Jeesus liian pitkälle. Haluaako Hänikään kuin viestittää meille: me olemme Jumalan vihamiehiä,Jumalaa ja Jeesusta vastaan kääntyneitä. Juuri me olemme nii-tä ”vihamiehiä”, joita Jumala rakastaa.

Hyvän tekemistä vihamiehelle voidaan sanoa ”rakkaudenkultaisimmaksi säännöksi”. Sellaiseksi säännöksi, ettei kukaanpääse kerskaamaan. Sotiihan tällainen kaikkea oikeudenmu-kaisuutta vastaan. Tuleeko ihmisestä tahdoton ”nynny”, jolla eiole mitään tahtoa. Eikö esimerkiksi koulukiusaaminen useinkohdistu juuri niihin, jotka eivät uskalla tai kykene pistämäänhanttiin?

Taas kerran järjen päätelmät murretaan Jumalan suuressaarmotaloudessa. Vain Jumala tietää maan päällä olevien ihmis-ten keskinäiset suhteet. Löytyykö sellaista, joka riitelee yksin?Kaikesta yrityksistä huolimatta kukaan ihminen ei pysty rakas-tamaan toista oikealla tavalla ilman mitään pyyteitä tai vasta-rakkauden toivetta. Ihmiselämä on jatkuvaa myrskyisellä petty-mysten merellä olemista!

Rakkautemme on täällä ajassa vajavaista kuten tietomme-kin. Jäljelle jää vain oman ”vihamielisyytemme” tunnustettu-amme luottamus siihen, että voisimme nähdä omasta mieles-tämme ”langenneen” lähimmäisen Jumalan antamien ”anteek-siantamuksen” silmälasien läpi. Usein joudummekin vaihta-maan vanhat silmälasimme uusiin. Kirkko tarjoaa tätä vaihto-ehtoa joka päivä joka kirkossa – ilmaiseksi. Ota yhteyttä mah-dollisimman pian lähimpään Jumalan ”armomyymälään”.”Vanhat lasit” pitää luovuttaa vaihdossa ehdoitta! Näöntarkas-tuksesta ei peritä myöskään maksua.

Keijo Plit

Kirjoittaja on Vampulan seurakunnan kirkkoherra.

pe 21.7. Johanna,Hanna, Jenni,Jenna, Jonna,Hannele,Hanne, Joanna

la 22.7. Leena, Leeni,Lenita,Matleena

su 23.7. Oili, Olgama 24.7. Kristiina,

Tiina, Kirsti,Kirsi, Kiia,Krista

ti 25.7. Jaakko,Jaakob,Jaakoppi, Jimi

ke 26.7. Marttato 27.7. Heidi,

Unikeonpäiväpe 28.7. Atsola 29.7. Olavi, Olli,

Uolevi, Uotisu 30.7. Astama 31.7. Helena, Elenati 1.8. Maireke 2.8. Kimmoto 3.8. Nea, Linnea,

Neea, Vanamo

1. Monesko Suomen presi-dentti Tarja Halonenon?

2. Kuka oli Suomen kol-mas presidentti?

3. Mitä sakkaroosi on?4. Mikä oli sodanaikaisen

kotimaisen hävittäjäko-neen nimi?

5. Paljonko voissa on ras-vaa?

6. Miten Musta raamattuliittyy Raamatun kirjoi-hin?

7. Mikä ei kuulu joukkoon:hilla, lakka, muurain?

8. Paljonko voi yhden hiuk-sen varaan nostaa?

9. Mihin miilua käytetään?10. Minkä ikäisenä Pertti

”Spede” Pasanen meneh-tyi?

Kesäinen lauantai8.7.2006 valkeni kauniinaja kuumana. Kanta-Loi-maan kirkossa siunattiinLauri Hämäläinen haudan-lepoon.

Vuosikymmenien saa-tossa Laurista tuli hyvä ys-tävämme ja aina mukaansaottava marjakaveri. Olem-me samonneet nelistäänniin Metsämaan, Mellilän

sa. Se oli mielestäni luon-nollista, koska kyseessä oliLauri.

Myös minulla, Ritvallaja pojilla riittää muistojaLaurista. Esimerkiksi olin20 vuotta heidän vuokravil-jelijänsä. Laurille oli tärke-ää maa ja siitä saatu tuotto,vaikka niukkakin. Muttaomalla pellolla tehty työantoi elämälle tarkoituksenja tyydytyksen.

Myös se oli Laurille tär-keää, että vuokramies pär-jäsi maata hyvin viljellen janiin, että työt tehtiin ajal-laan. Näinä vuosina tunsinmonta kertaa olevamme”samalla aaltopituudella”.

Ja se keittiöpuoli sitten.Vaikka olimme töissä, oli

LauriHämäläisenmuistolle

Kuolleita

Rakkaamme

Lauri JuhaniHÄMÄLÄINEN* 19.4.1924 Kurkijokit 24.6.2006 Loimaa

Kaivaten ja kiittäen

Rakas Lassi kallehin,oot luona Taivaan Herran.Vaikka murhe on ja kaipaus,niin kohtaammehan kerran.Kultainen sydämesi hiljenikauniina juhannuspäivänälintujen laulaessa.Alli

Vaan ylitse kaikkien kyyneltentuhat muistoa meitä lohduttaa.Ne tallessa päivien menneiden- tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.

AiliRaija ja VeikkoSisarusten lapset perheineenKummilapsetMuut sukulaiset ja ystävät

Siunaus toimitettu 8.7.2006 Kanta-Loimaan kirkossa.Lämmin kiitos osanotosta.

Merkkipäivät

Pertti Väisänen täyttää 70 vuotta2.8. Vantaalla. Hän on syntynytJaakkimassa Iijärven kylässä. IsäMatti oli jaakkimalaisia ja äiti Emi-lia Suopalainen Saaren pitäjästä.Koti, josta perhe lähti evakkoonkaksi kertaa, oli Kurkijoen Aromä-essä.

Muistettavaa

Kalakurjet. Onkireissu Tammelaantänään 21.7. Lähtö Loimaan toriltaklo 15. Siimojen selvittelyt Meska-sella su 23.7. klo 16.

Maan mainio masinistipäivä Loi-maan Haaralla la 22.7. klo 9-17.Ilm. edellisessä Kurkijokelaisessa7.7. Järj. Loimaa PVY, Loimaan 4H-yhdistys ja Saviseudun Harmonik-kamiehet.

Loimaan Seudun Karjalaseuranretki Ypäjän kesäteatteriin pe 4.8.Linja-auto lähtee Loimaan toriltaklo 19.45.

Kurkijokelaisen toimisto on kiin-ni 5.-20.8. Toimittaja lomailee.

kuin Yläneenkin metsät.Myös Kittilän lakkamaatolemme tarponeet Pentti-veljeni opastuksella.

Mieliin painuvaksi Kitti-län lomamatkan teki poik-keaminen tulomatkalla Vii-tasaarella. Yövyimme Ra-vintola Pihkurin rantama-jassa. Aamu-uinnilla olles-samme alkoi vastarannankirkonkellot soida sunnun-

kuin olisi ollut talossa pi-dot. Välillä tuntui, ettei eh-tinyt muuta kuin käynnistääkoneet, kun jo huudettiinsyömään tai kahville.

”Näin Taivaan Isäpäätti sen

sydämen lyönninviimeisen.

Hän luokseen kutsuiväsyneen,

lepoon ja rauhaaniäiseen.”

Näitä muistellen - sillämuistoja, muistoja, kaunii-ta muistoja riittää - ja kai-pausta tuntien

Veikko Rastasperheineen

tairauhaa pääskysten len-nellessä veden rajassahyönteisiä noukkien. Se oliikimuistoinen hetki.

Alli ja Lauri sanoivat:”Tänään on meidän hääpäi-vämme eli 23.7.” Vuonna1949 olin heidän häissäänPetäjoen Ojasella. Häät jat-kuivat seuraavana päivänäPiltolan Hämäläisellä.

Rippikoulunkin Lauri olikäynyt Viitasaarella eva-kossa ollessaan. Huomasin,että tämä oli Laurille muis-torikas retki. Niin kuin Lau-rin luonteeseen kuului, mis-sään asiassa ei näytetty suu-rieleisesti iloa eikä surua.Pitkään mukana olleena senvain vaistosi.

Ollessamme Laurinmuistotilaisuudessa, jokaoli lämminhenkinen ja har-ras, kaipauksen kyyneleetolivat monen silmäkulmis-

Kurkijokelaiset ovat kokoontuneet pitäjäjuh-lilleen jo uskomattomat 59 kertaa. Viikon päästäon siis vuorossa jo 60. juhlat. Kurki-Säätiön 30-vuotishistoriikissa Arvi Heinonen ennusti, ettäjuhlat jatkuisivat kauas tule-vaisuuteen. Eikä hän ollut vää-rässä. Vaikka juhlista väki on-kin vähentynyt (alussa puhut-tiin tuhannesta tai tuhansistaosallistujista), tyhjille saleilleei esiintyjien ole koskaan tar-vinnut laulella tai soitella.

Vaikka ohjelman sisältö japuheitten sanomat ovatkin juh-liin saapuville tärkeitä, var-masti alusta asti on tuttujenheimoihmisten tapaaminen ol-lut se kaikkein merkittävinjuhlan anti. Muistan, mitenjoskus kuultiin kahden miehen”hoastelevan” keskenään ja toteavan, että lukisi-vat sitten Kurkijokelaisesta, mitä juhlapuhuja olisanonut. Ja jatkoivat rauhassa jutusteluaan.

Muistojen iltamissa seurustelu ja jutteleminenjärjestyy tanssin aikana ja vaikkapa tanssilattial-

la. Messun ja päiväjuhlan väliin jää myös aikaarupatteluun. Päiväjuhlan väliaikakin on mitoitet-tu puheliaan juhlaväen mukaan. Se on jo useam-man vuoden ajan määritelty tunnin mittaiseksi.

Hiitolaiset kulkevat vuodenkurkijokelaisten jäljessä. Heilläon tänä vuonna 59. pitäjäjuhlat,joita vietetään Porissa viikko Loi-maan juhlien jälkeen. Hiitolaisetpanostavat arkeologisten tutki-musten esille tuomiseen tänäkinvuonna ja järjestävät aiheesta se-minaarin lauantaina Porin kaup-paoppilaitoksella. Iltamat järjes-tetään Friitalassa, messu Keski-Porin kirkossa ja pääjuhla niinikään kauppaoppilaitoksella. Juh-lapuheen pitää Karjalan Liiton pi-täjätoimikunnan puheenjohtajaSatu Hallenberg.

Toivokaamme molempiin juhliin lupsakastayhdessäoloa ja paljon iloista puheensorinaa.

Raija Hjelm

”Kurki-Säätiön toimestajärjestettiin ensimmäinenkurkijokelaisille tarkoitettujuhla yhteistoiminnassaLoimaan seudun karjalaistenkanssa heinäkuun 27. päivänä1947. Tästä juhlasta lähtialkuun perinne, joka on erittäinelinvoimaisena jatkunut näihinpäiviin saakka ja joka ilmeisestitulee jatkumaan vielä kauastulevaisuuteenkin”, ArviHeinonen kirjoitti 30 vuottasitten Säätiön 30-vuotishistoriikissa.

Perjantaina 21. heinäkuuta 2006 – Nro 29–30 – 3

MurresanojaSanan Voimaa

22.7. Minä julistan sinunsuuruuttasi. Levitköönsanoma sinun hyvyytesirunsaudesta, kiitettäköönsinun vanhurskauttasiriemuiten. Ps. 145:6-7

23.7. Siunatkaa niitä, jotkateitä kiroavat, rukoilkaaniiden puolesta, jotkaparjaavat teitä. Jos jokulyö sinua poskelle, tarjoatoinenkin poski. Luuk.6:28–29

24.7. Anna jokaiselle, jokasinulta pyytää, äläkä vaaditakaisin siltä, joka sinultajotakin vie. Niin kuin tetahdotte ihmisten tekevänteille, niin tehkää te heille.Luuk. 6:30–31

25.7. Kansa sanoi Joosualle:“Me tahdomme palvellaHerraa!” Silloin Joosuasanoi kansalle: “Te olettenyt valinneet Herran jatahdotte palvella häntä. Teolette itse tämän todista-jia.” Joos. 24:21–22

26.7. Joosua vahvisti Sike-missä kansan päätöksenpalvella Herraa ja julistikansalle tämän liiton laitja säädökset. Joos. 24:25

27.7. Varokaa torjumastahäntä, joka puhuu! Kunisät Siinailla torjuivathänet, joka ilmoitti tahton-sa maan päällä, he eivätpäässeet rangaistuksetta.Hepr. 12:25

28.7. Olkaamme sen vuoksikiitollisia, kiittäkäämmeJumalaa ja palvelkaammehäntä hänen tahtonsamukaisesti, kunnioituksenja pyhän pelon tuntein,

sillä meidän Jumalammeon tuhkaksi polttava tuli.Hepr. 12:28–29

29.7. Kiitetty olkoon Herra!Hän on kuullut avunpyyn-töni. Herra on minunvoimani ja kilpeni, häneenminä luotan. Ps. 28:6-7

30.7. Hänen rukoillessaanhänen kasvonsa muuttui-vat ja hänen vaatteensasädehtivät kirkkaan val-koisina. Samassa siinä olikaksi miestä, Mooses jaElia, keskustelemassahänen kanssaan. Luuk.9:29–30

31.7. Pietarin puhuessa tulipilvi ja peitti paikan var-joonsa. Opetuslapset pe-lästyivät, kun näkivätmiesten peittyneen pil-veen. Pilvestä kuului ääni:”Tämä on minun Poikani,minun valittuni, kuulkaahäntä!” Luuk. 9:34–35

1.8. Kun Mooses laskeutuiSiinainvuorelta molemmatliitontaulut käsissään,hänen kasvonsa säteilivät,koska hän oli puhunutHerran kanssa. 2. Moos.34:29

2.8. Tultuaan israelilaistenluo hän kertoi, mitä Herraoli käskenyt, ja silloinisraelilaiset huomasivat,että hänen kasvonsa sätei-livät. 2. Moos. 34:34–35

3.8. Mutta kun heidän sydä-mensä kääntyy Herranpuoleen, peite otetaanpois. Herra on Henki, jamissä Herran Henki on,siellä on vapaus. 2. Kor.3:16–17

Viime numerossamme27-28/7.7.2006 kurkijoke-laisten murresanojen ja -il-maisujen vastaukset ovatPaulin muistin mukaan

1. sottuip = selvittää tu-lot ja menot, 2. kaipaap =kielii (kiusalla), 3. liehtaa =ohjaa oikeaan suuntaa, 4.kaarittaa = valittaa ja vaike-

roi, 5. äpärikkö = odelma,6. yle kumppuraisiaa = asi-at epäonnistuvat, 7. vuona =nuori lampaan karitsa, 8. jä-piköittää = kiukuttelee, 9.rievistää = avaa levälleen(vaikkapa silmät), 10. mie-lijäine = pesemätön ruokai-luväline.

Juolaht mielehein…

Silloin kun ei konehia taiparemminkin sähkövat-kaimia ollut vielä keksitty,onnistui kermavaahdon te-keminen hyvin muilla kon-steilla. Kevät oli sitä aikaa,jolloin jokaiseen huushol-liin tehtiin varpavispilöitä.

Nuorista koivuista taitel-tiin oksia, jotka sitten juuriparhaan kuortenlähdön ai-kaan kuorittiin ja sitten si-dottiin vispilöiksi. MeidänMaria-mummo varsinkinoli niin mahdottoman taita-va vispilöiden tekijä, etteitoista taitaisi löytyä. Hänentekemissään vispilöissä oliniin tavattoman hyvin tehtyse vispilän varsikin kaikki-ne pyöreine renkaineen.

Vispilöitäkin piti ollamonenvahvuisia. Meilläkin

Varpavispiläoli oikein ohuista varvuistatehty kermavispilä, sittenoli vähän paksummistavarvuista tehty puurovispi-lä. Kolmas vispilä oli tehtykaikkein paksummista var-pasista, sillä hämmennettiinkaikkein paksuimpia kei-toksia.

Tuo vispilänteko oli jo-kakeväistä puuhaa, silläkyllähän ne vuoden aikanakuluivat kovassa käytössänuo vispilätkin. Muistan,kuinka varpoja kuoriessasormenpäät muuttuivat pu-nertaviksi kuoresta irtoa-vasta nesteestä johtuen. Ei-vätkä sormet tahtoneet hetiensimmäisellä pesukerrallalähteä edes puhtaiksi.

Terttu Ketola

La 5.8. klo 13 Seminaari Porin Kauppaoppilaitoksella, Luvianpuistok.1. Arkeologisen tutkimuksen kuva Hiitolan seudun esihistoriasta,filosofian tohtori Petri Halinen. Tutkielma Karjalaisesta kupurasoljesta,artesaani Salla LankinenVapaa pääsy, kahvitarjoiluLa 5.8. klo 19 Iltamat Ulvilan Nuorisoseurantalossa, Välmäntie,Friitala. Ohjelmalliset iltamat ”Ovat juuremme Karjalassa”Perinteistä iltamaohjelmaa, lopuksi tanssiaPääsymaksu 10 + sis. väliaikakahvinSu 6.8. klo 10 Messu Keski-Porin kirkossa. Saarna ja liturgia pastoriRisto Auerma. Messun jälkeen kunnianosoitukset muistomerkeilläSu 6.8. klo 13 Pääjuhla KauppaoppilaitoksellaJuhlapuhe, Karjalan Liiton pitäjätoimikunnan puh.joht. Satu HallenbergOhjelmassa mm. ”Evakkoreki” Erkki LiikanenPääsymaksu 12 + sis. väliaikakahvin

Toivotamme kaikki lämpimästi tervetulleiksiHiitola-säätiö ja Hiitolan Pitäjäseura ry.

59. HiitolanPitäjäjuhlatPorissa 5.-6.8.2006

Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖwww.kurkijoki.fi

Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitusToimitus: Päätoimittaja Raija Hjelm

ja kaikki Kurkijokelaisen ystävätToimitus: Koulukuja 7, 32200 Loimaa

Avoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14puh./fax (02) 762 2551, matkapuh. 050-521 3336

Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättä jääneistä nume-roista ei suoriteta korvausta. Toimitus pidättää oikeuden muokata ja ly-hentää lähetettyjä aineistoja. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestätai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituk-sesta maksetun hinnan palauttamiseen.

ILMOITUSHINNAT:4-väri .............. 60 centtiä/mm + alv 22 %Mustavalk. ...... 45 centtiä/mm + alv 22 %

Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alennus. Väri-ilmoituksetsopimuksen mukaan. Puhelimitse annettuihin ilmoituksiin sattuneista virheistälehti ei vastaa. Ilmoitusaineistojen jättöaika: keskiviikko klo 16 mennessä.

TILAUSHINNAT:

vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat .....39 euroaMuualle ........... 46 euroa

Lehti ilmestyy pääasiassa joka toinen perjantai. Painosmäärä 2000 kpl.

toimitus@kurkijokelainen.inet.fiTilinumero: LSOP 523900-4897

Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki

ISSN 0782-5668

Vanhoja kuvia pitäjäjuhlilta

Isäntämiehiäluultavasti pitäjä-juhlien väliajalla.Toinen vasemmal-ta on Kurki-Sääti-ön pitkäaikainenluottamushenkilöJuho HeinonenKarinaisista. Hänoli ensin varajä-sen 1946-56 ja sit-ten varsinainenjäsen 1956-79,josta ajasta vara-puheenjohtajana1969-71 ja pu-heenjohtajana1971-78. Kuvassaoikealla Erkki Tu-kia Pöytyältä.Keitä muut mah-tavat olla?

Hymyähuuleen

Viime kesänä mehiläinenpisti ystäväni pientä poikaa,joka oli leikkimässä pihalla.Pojalla oli oma käsityksen-sä tapahtuneesta: ”Turkkiinpukeutunut kärpänen puriminua.”

* * *Oletteko kuulleet tiede-

miehestä, joka risteytti kirje-kyyhkyn ja tikan? Hän saiaikaan linnun, joka ei aino-astaan vie viestejä vaanmyös koputtaa oveen tulles-saan perille määränpäähän.

Yhdeksän lapsen isä poh-diskeli, kuinka hän oli kyp-synyt vuosien saatossa:”Kun esikoisemme yskäisitai aivasti, kutsuin ambu-lanssin. Kun kuopus nielaisikolikon, totesin vain, että seon pois hänen viikkorahois-taan.”

Kovin näyttää naisvaltaiselta pesäpallokentän katsomossa istunut yleisö. Ovatko miehet toisella puolella katsomoa vai vallanlähteneet keskustelemaan omiaan? Kuva taitaa olla 1960- ja 1970-lukujen taitteessa otettu.

Perjantaina 21. heinäkuuta4 – 2006 – Nro 29–30

Taas aika on vuodesta japaras hetkimarttojen tehdäkesälomaretki.Sitä talvella mietitty, toivottusalaa:se aika tulee, kun kesä taaspalaa.Sen yhdistys sitten hommaksisaikin,siihen sitten kerhotyhdyimme kaikin.

Torkville oli ensi kohde,siellä on kulttuurin anti,hohde.Oli naisia kuvattu edestä jatakaa,tyttö puusta katsoi, jokurannalla makaa.Hellan renkaista tehty olihieno vaasiseinällä; täynnä silmiä olevapaasi.Ei muutama rivi tiedoksiriitä:töitä paljon on tehty, kiitossiitä.

Sitten meillä olikin päivistäparhain.Oli Eevi keittänyt kahviavarhain,

Kurkijoen Marttayhdistyksen kesäretki 5.7.2006piiraat ja pullat saimmemaistaa,ja vielä kun aurinkokauniisti paistaa,niin kesästä olikin se parhainpuoli,oli poissa työt, harmit jahuoli.

Olkitalo oli matkammeseuraava kohde,silmää hiveli oljen kultainenhohde.Paljon työtä tämäkinharrastus vaatii,jota taidolla, tiedolla hellästivaalii.On koruja, hattuja, verhot jaraanutTuula rukiin oljista ne kaikkion saanut.Oli mukava kuunnellajuttua näistäkultaisen kauniistatähkäpäistäSieltä löytyi myös pikkuinen”pikapankki”,Kertunmäellä kun oli täytettytankki.

Maisemat kauniita oli, joitamaantie halkoi,kun seuraava kohteemmetulla alkoi.

Oli Marjalla tarhassa linnutsuuret,joiden Afrikassa sukujuuret.Niillä kaula on pitkä janotkea,sinne porkkanat menee, eitarvitse sotkea,ja suuret kynnet on koivissanäilläliki kolmen metrin jättiläillä.Sata kiloa tulee linnullepainoo,kun ahne isäntä sitä kirveellävainoo.Saa siitä naisetkin hattuunsasulat,laukut, kengät, myös strutsinmunat.Noista kaikista teki Marjameille juttua.Hänelle taisi olla hommakovasti tuttua.

Sitten…

Auton nokka kääntyi kohtimiljoonamäkkeekakkostielle, sieltä kauaksinäkkee.Entiset kodit ja tutut pellot,vaikka enää ei kuulu karjankellot.Tulimme kohti Lasitornia,Humppilaa,

kyllä vatsaa jo kovastikurnuttaa.Oli laatuja paljon ja ruokahyvää,siitä tunnemme kiitosta,tunnetta syvää.

Hetkisen aikaa vieläshoppaillaan,sitten Heljä Liukkoakatsomaan.Hienot oli hänellä taulut jatalo,ikkunat suuret, joista tulviivalo.Tuskin tauluja paljonostettiin,muutama kortti muistoksi,luulen niin.

Kotiinlähtö oli jo kaikillemieleen,auringonpaiste toi janoakieleen.Kollasen kautta auto tuli,Seijalle mieleen, jo hymykinsuli.Matka oli hyvä, kiitos teille,jotka järjestitte tämän lomanmeille.

Ulla-mummo

Loimaalla Niinijoen Torkvillessä martat tutustuivat professori Alpo Jaakolan ateljeekotiin. Humppilassa Ateljé Heljää esitteli taiteilijaprofessori Heljä Liukko-Sundström.

Loimaan Metsämaalla Marja Rautalan strutsitilan myymä-lässä martat tekivät ostoksia.

Tekstiilitaiteilija Tuula Launonen esitteli töitään Olkigalleri-assaan Alastarolla.

Hiitolaisten tapahtumienvuoden kohokohta eli pitä-jäjuhla on taas kohtapuoliinajankohtainen. Juhlia viete-tään Porissa ja Ulvilassaelokuun ensimmäisenä vii-konvaihteena. Juhlajärjes-telyt ja ohjelman suunnitte-lu on aloitettu hyvissäajoin, ja tässä vaiheessa neovatkin viime silausta vail-le valmiit.

Pitäjäjuhlien ensimmäi-nen tilaisuus on PorinKauppaoppilaitoksella lau-antaina 5.8. klo 13. Sielläpidettävän seminaarin ai-heena on Arkeologisen tut-kimuksen kuva Hiitolanseudun esihistoriasta. Siitäesitelmöi fil. tri Petri Hali-nen. Artesaani Salla Lanki-nen puolestaan esitteleeKape solki -tutkielman kar-jalaisen kupurasoljen histo-riasta sekä sen valmistuk-sesta suvun perintökoruksi.

Juhlintaa jatketaan lau-antai-iltana klo 19 iltamilla

Kaksi taidokasta muusikkoa,viulisti Titel Iacovache-Panàja hanuristi Vesa Formunenviihdyttivät viime vuodenjuhlayleisöä Porissa. Tänävuonna esiintyjänä on muunmuassa taiteilija Erkki”Evakkoreki” Liikanen.

59. Hiitolan pitäjäjuhlat 5.-6.8. PorissaUlvilan Nuorisoseuranta-lolla, Friitalassa. Siellä ontarjolla iltamaohjelmaa tee-malla ”Ovat juuremmeKarjalassa”. Perinteisesti il-tamiin kuuluvat myös arpa-jaiset ja ”puhvetti”, ja lo-puksi tanssitaan.

Sunnuntain 6.8. aloittaaklo 10 Messu Keski-Porinkirkossa. Saarnan pitää pas-tori Risto Auerma. Mukanaon kuoro Laatokan Laula-jat. Messun jälkeen viedäänkukkatervehdykset kirkko-puistossa oleville Sankari-vainajien ja Karjalaan jää-neiden vainajien muisto-merkeille.

JuhlapuhujanaSatu Hallenberg

Pääjuhlaa vietetään Po-rin Kauppaoppilaitoksella.Ohjelma alkaa klo 13, mut-ta jo sitä ennen on juhlapai-kalla mahdollisuus tavatatuttuja kirkkokahvien mer-keissä. Juhlapuheen pitää

Karjalan Liiton pitäjätoimi-kunnan puheenjohtaja SatuHallenberg.

Lisäksi pääjuhlan ohjel-massa ovat muun muassa”Evakkoreki” Erkki Liika-nen, Ulvilan Puhallinorkes-teri, ”Evakot” sekä nuorem-man polven edustaja, jokapitää oman puheensa. Jamikä parasta: väliaikakah-veilla voimme taas tavatatuttuja ja haastella sydämenhalusta. Juhlajärjestelyistävastaavat Hiitola-säätiö jaHiitolan Pitäjäseura ry.

Raija Laaksonen

Perjantaina 21. heinäkuuta 2006 – Nro 29–30 – 5

Kun kysyin Eino Vep-sältä, montako historiikkiahän on jo kirjoittanut, hänalkoi laskea ja sai tuloksek-si viisi kappaletta. Kurki-

Eino Vepsä on tehnytmittavan työn pistäes-sään kansiin Kurkijo-ki-Säätiön viimeisim-mät kymmenen vuot-ta. Historiikki julkais-taan Muistojen ilta-missa 29.7.

Vepsästähistoriikkienkirjoittaja

Omien sanojensa mukaan kauppias ei ole mikään erityisenvilkas luonne. Puhetta tulee kuitenkin taukoamatta.

JATKOA SIVULTA 1

hieman naureskellen. Kuu-lomuistilla ei pärjännytenää siellä, ja muuhun eikiinnostus riittänyt.

Seuraavaksi tie vei Loi-maan maamieskouluun,jonka jälkeen kesä ja syksykuluivat Oripäässä Kivilänkonepajalla. Samassa pai-kassa työskentelivät kaksienoa.

- Ensimmäiseen hitsaus-päivääni työpaikalla liittyyhauska tapaus. Oma kelloninäytti neljää, ja olin kädetpestynä valmiina kotiinläh-töön. Kaverit kuitenkin jat-koivat täysillä hommia.Hitsauslaitteiden magneet-tikenttä oli vaikuttanut mie-hen omaan rannekelloon, jatyöpaikan kello näytti vastakolmeatoista.

Armeija-aika syksystä1982 lähtien kului Hämeen-linnassa. Vapaaehtoistenpuuttuessa päädyin koko-päivätoimeen varusmiestoi-mikunnan puheenjohtajak-si. Työnkuvaan kuuluivatsosiaaliasiamiehen tehtä-vät, varusmiesten työhönliittyvät ehdotukset ja nii-den organisointi, sekä ylei-semminkin varusmiestenedustajana toimiminen.

Mylénin aikana muun mu-assa aloitettiin varusmies-ten lomakuljetukset.

Oma ala alkoi osittainselvitä jo armeijassa. Seu-raavaksi mies päätyi raken-tamaan Vampulan kalkki-tehdasta Nordkalkin leivis-sä. Kauppaoppilaitoksenmaatalouspohjakoulutuk-sen saaneille suunnattukurssi Loimaalla merkitsioman tulevan työnkuvanlöytymistä.

Loimaan Hirvikoskellajärjestettiin Suomen ensim-mäinen traktoreiden veto-kilpailu. Fendt-traktoreitamaahantuoneen Aatto Ok-sanen Oy:n edustaja UoleviOristo voitti. Mylénin seu-raava työtehtävä oli trakto-reiden esittely ja myyntikyseisen firman leivissä, japarin vuoden ajan hän kier-teli tässä työssä ympäriSuomea.

- Seuraava myyntityölöytyi Farmoksen torjunta-aineiden parista. SittenTuko organisoitiin uudel-leen, ja palasin Tukolletraktorimyyntiin. Kun Kes-ko ja Hankkija vuonna1993 ostivat Tuko-maatalo-uskaupan, Suomen Rehutarjosi työpaikkaa Loimaanalueella sikarehujen myyn-nissä. Suomen Rehulla olin

neljä vuotta.- Vuonna 1998 palasin

maatalouskonekaupan pa-riin Keskolle, jolloin työn-kuvaani kuului maatalous-työkoneiden Lounais-Suo-meen tukkumyynti. Lou-nais-Suomen konemyynninjohto oli tehtäväni seuraa-vat neljä vuotta, kun siirryinTurun K-maatalouden pääl-liköksi, kertoilee KariMylén.

KauppiaaksiLoimaalle

- Loimaalla aloitin Rau-tia K-maatalous -kauppiaa-na lokakuun lopussa 2005.Yrittäjän näkökulmastaLoimaan seutu on ihanteel-linen, kehittyvä, riittävänsuuri talousalue. Maatalo-uskaupalla on tietty jatku-mo ja vakiintunut asema.

Yrityksen nimeksi muo-toutui K. Mylen Oy. Mylé-nin aikana Loimaan Rauti-an uudistuksia on jatkettu,kaupan ilme on uudistettuja muun muassa myymälät-iloja laajennettu 25 %.

– Olemme lisänneet si-sustuspuolen valikoimaa,kuten laattojen ja tapettientarjontaa. Yrityksen toimi-alaan kuuluu maatalous-kauppa Loimaalla ja Kyrös-sä, puutavaramyynti K-puu

Loimaalla, ammattilaista-soinen LVI-tarvikeosasto,rakennustarvikemyyntisekä puutarhatarvikkeidenmyynti, nykyisin ympärivuoden.

- Kauppa on minun alaa-ni, Mylén toteaa. - Työnku-van vaihtelevuus ja ihmis-ten parissa tehty työ sopivat

minulle. Ihmiset - asiakkaatja oma henkilökunta, ovattämän työn suola. Omallaalallaan tietää olevansa,kun työpäivän jälkeen eikoe olleensa töissä, Mylénkuvaa.

- Kauppiaan on sisäistet-tävä tietty nöyryys ja asia-kassuhteen tärkeys. Asiak-

kaan on oltava ykkösenä ar-voasteikolla. Toisaalta tie-tynlainen kumppanuusajat-telu on nykyisin tullut mu-kaan asiakassuhteeseen.

Nykypäivänä jokaiseltayrittäjältä vaaditaan vahvaauskoa omaan tekemiseen.Positiivisen oloinen miestoteaa, että yrittäjänä jak-saa, kun tässä hetkessä jatulevassa näkee enemmänmahdollisuuksia kuin uh-kia. Se asenne on oltava jo-kaisen yrityksen taustalla.

- Ja kaiken tämän voitehdä hymyssä suin, kaup-pias lisää. Ikävienkin asioi-den keskellä täytyy säilyt-tää huumori. Pilke silmä-kulmassa viestittää, ettäyrittäjä Mylén myös elääsanojensa mukaisesti.

- Saan tehdä mielekkääl-tä tuntuvaa työtä. Lisäksikaupan asioita pääsee välil-lä pakenemaan siemenvil-jan viljelyssä kotitilalla.Minulla on kaksi lasta, 13-vuotias Matias, ja tässäkaupan kassalla nyt kesä-töissä työskentelevä 16-vuotias Laura. Lapsille ha-luan siirtää sen, että he tie-tävät mistä suku on kotoi-sin.

Taina Lehto

Säätiön 50-vuotishisto-riikki valmistui 10 vuottasitten. Nyt oli luontevaapyytää häntä kirjoitta-maan jatkoa, sillä viimei-

”Lokki”-valssin siivittä-mänä nousi tummaää-ninen Arja Havakkatanssibändin laulavastabasistista arvostetuksisolistiksi. Nuoremman-kin väen kannattaakerääntyä Arjan keikal-le kuulemaan, mitenvuosien rutiinilla irtoaavaikkapa ”Johnny BGood”.

Pitkän muusikkourantehnyt Havakka sai vuonna1995, siis jo varttuneellaiällä, itselleen superhitinvanhasta venäläisestä Lok-ki-valssista. Saman kappa-leen olivat levyttäneet mo-net muutkin, mutta vastaHavakan tulkinta teki siitä”elämää suuremman”. Tätäennen hän oli keikkaillut jalaulanut ammatikseen il-man yhtään levytystä jo 28vuotta.

Lokki-albumia myytiinnopeasti yli 30 000 kappa-letta eli yli nykyisen plati-nalevyrajan. Arja Havakas-ta tuli nopeasti maan kysy-tyin artisti, jolla oli huippu-kuukautena peräti 32 keik-kaa. Hän on perinteisentanssimusiikin ohella myöstaitava rock’n rollin tulkit-sija, mikä ei heti välttämät-tä tule mieleen ”Lokki-lei-man” jälkeen.

Kuudenkympin rajapyy-kin ylittänyt basisti-laulajaei ole jäämässä eläkkeelle,vaikka valtio on hänelleosataiteilijaeläkkeen myön-tänytkin, vaan keikkaileejatkossakin. Hän asuu Ro-

Basisti-laulaja Arja ”Lokki-valssi” Havakka orkesterinsaCascas kanssa takaa laatutanssit Kurkijokelaisten tämän-vuotisten pitäjäjuhlien Muistojen iltamissa.

Arja HavakkaMuistojen iltamissa

vaniemen Saarenkylässä jailmoittaa harrastuksikseensienestyksen ja marjastuk-sen. Hän nauttii ruskasta javiileän kauniista ilmoistaeikä siedä lainkaan hellettä.

Arja Havakan äiti on ko-toisin Kurkijoen Uudesta-kylästä, ja Arja pitääkinKurkijokea erittäin tärkeä-nä itselleen. Hän on Kurki-jokelaisen tilaaja, ja hänel-

lä on paljon Kurkijoki-kir-joja. Lopultakin saimme so-viteltua aikataulut niin, ettähän pääsee orkestereineenpitäjäjuhlillemme esiinty-mään. Arja toivotteleekinkaikki tervetulleiksi kuun-telemaan ja tanssimaan.Sunnuntaina hän on sittenyleisön joukossa. Sekin onrovaniemeläisartistille har-vinaista herkkua.

simmästä kymmenestävuodesta Eino Vepsä on ta-valla tai toisella ollut pe-räsimen pitäjänä suurim-man osan ajasta.

Eino Vepsä on kuulunutKurkijoki-Säätiön (ent.Kurki-Säätiön) hallituk-seen vuodesta 1988 vuo-teen 2003, mistä ajasta hänoli varapuheenjohtajanavuodet 1989-1996 ja pu-heenjohtajana vuodesta1996 vuoteen 2001. Vuo-den 2001 syyskuun alustaasti hän toimi Kurkijoke-laisen päätoimittajana jat-kaen siinä toimessa30.4.2003 asti. Vuodesta2003 asti hän on kuulunutSäätiön luottamushenki-löstöön ollen valtuuskun-nan jäsenen Lauri Kohonhenkilökohtainen varahen-kilö.

Toistaiseksi uusin Vep-sän kirjoittama historiikkijulkistetaan Kurkijokelais-ten 60. pitäjäjuhlan Muis-tojen iltamissa lauantaina29.7. Iltamissa historiikinesittelee kirjoittaja itse.Sitä on myynnissä juhlillakahdeksan euron hintaan.Saatavana on myös kolmenviimeisimmän historiikinpakettia 10 eurolla. Siisedellisille (40- ja 50-vuo-tis) historiikeille tulee hin-naksi vain euro/kappale.Yksittäin ostettuna niidenhinta on 2 euroa/kappale.

Raija Hjelm

Perjantaina 21. heinäkuuta6 – 2006 – Nro 29–30

Isoisä kunnallisneuvosAntti Kuisma oli aikoinaanmonessa mukana, muunmuassa 10 vuoden ajankansanedustajana. Sakko-lassa mies toimi pankinjoh-tajana sekä muun muassakunnanvaltuuston puheen-johtajana. Myös monetmuut luottamustoimet kuu-luivat Antti Kuisman arki-päivään Karjalassa.

Juha Kuisman isälleosoitettiin pieni asutustilaLempäälästä. Myös hän olimukana kunnalliselämässäja muissa tehtävissä kasvat-taen Lysti-Voloska –nimis-tä maatilaansa samaan ko-koon, kuin pakkoluovutet-tuun Karjalaan SakkolanHaitermaan kylään jäänytVoloska-tilakin oli aikoi-

Museonjohtaja Juha Kuis-ma on ollut noin kymmenenviimeisintä vuotta kiinnostu-nut karjalaisuudesta ja juu-ristaan Karjalassa. Hän onKurkijokelaisten 60. pitäjä-juhlan juhlapuhuja.

Toimittajasta museonjohtajaksi

naan ollut.Maatilan tarpeet olivat

ensimmäisellä sijalla. Kai-kesta muusta tingittiin.Myös lapset ymmärsivätsen ja puhalsivat yhteen hii-leen ”meidän talon” puoles-ta vanhempiensa kanssa.Isä oli löytänyt vaimon Hä-meestä. Perhe oli alkanutkasvaa 1950-luvun puoli-välissä, ensin kahdella po-jalla ja myöhemmin vielätyttärellä. Juhan veli pitäätilaa nykyään. Juhan osaksituli lähteä opintielle.

Kuisma muistaa, mitenvielä 1950- ja 1960-lukujenvaihteessa isä kylvi pellotkäsin. Mies ja vakka olivattuolloin yhtä. Traktoreistaei ollut tietoakaan, elettiinhevoskautta. Maatalouden

Talonpoikaiskulttuuri on jo pitkään kiinnostanutSuomen maatalousmuseo Saran johtajaa JuhaKuismaa. Hän on kylläkin opiskellut kansantalo-ustiedettä ja filosofiaa ja ollut toimittajana muunmuassa Aamulehdessä. Myös yhteiskunnallisetasiat kiinnostavat. Kunnallisia ja valtakunnallisia-kin luottamustehtäviä on viisikymppiselle Kuis-malle löytynyt. Hän on muun muassa toiminutpari vuotta pääministeri Esko Ahon avustajana,mikä oli ollut todellinen näköalapaikka. Politiikkaoli tullut miehelle tutuksi.

tanut muun muassa kirjan”Tuli leivän antaa”, jonkaon kustantanut Gummerus.Kirjastaan Juha Kuisma onjopa ylpeä. Se on myytyloppuun. Siinä Kuisma ker-too Suomen ekohistoriasta10 000 vuoden ajalta. Hänmainitsee muun muassa,että hänen päätelmiensämukaan Suomen sukuisetihmiset ovat tappaneetmammutit sukupuuttoon.

Nykyään Suomen maa-talousmuseo Saran muse-onjohtajana toimiva JuhaKuisma on kirjoitellut ko-lumneja myös MaaseudunTulevaisuuteen. Hän kertoojo 1990-luvun puolivälissäkirjoittaneensa artikkelintarpeesta perustaa maatalo-usmuseo. Asia on jo tuol-loin kiinnostanut.

Kun sittemmin todeksimuuttuneelle museolle ha-ettiin johtajaa, Kuisma luu-li aluksi, että tehtävään hae-taan museoalaa opiskellut-

Elvi Miikkulainen ja mu-seotoimikunnan naiset pys-

tyttivät Kurkijoki-museon”vaihtuvien näyttelyiden

huoneeseen” käsityönäytte-lyn. Kaikki työt ovat Elvin

tekemiä .

Kurkijoki-Säätiö onhankkinut lauantaiksi linja-auton kuljettamaan juhla-yleisöä Hirvihovin pihaltaKurkijoki-museolle. Linja-auto lähtee klo 17. Jos kaik-ki halukkaat eivät mahdulinja-autoon, toivotaan, ettäsiinä tapauksessa omiakinautoja otettaisiin käyttöön.

Museon pihalle on jär-jestetty pullakahvitarjoilu.Jos väkeä museolle ilmes-tyy paljon, voidaan ruuhkil-ta välttyä, kun osa yleisöstätutustuu ensin museoon jajuo kahvit jälkiruoaksi. Osa

PitäjäjuhliltaKurkijoki-museolle

puolestaan käy ensin kah-villa ja menee museoon si-sälle vasta kahvit juotuaan.

Tämän kesän ns. vaihtu-van näyttelyn kokosivatKurkijoki-Säätiön museo-toimikunnan jäsenet PirkkoRiikonen ja Leena Virtanenyhdessä ”päähenkilön” eliElvi Miikkulaisen kanssa.Näyttely nimittäin koottiinElvin eläkeaikaisesta har-rastuksesta, nurjattomallaetupistokirjonnalla koristel-luista käsitöistä. Tekniikkaon vienyt pikkutarkan Elvinmukanaan. Vain laulaminen

kehittymisen näkeminenehkä sai aikaan sen, ettäKuisma on ollut teknisessämielessä kiinnostunut maa-taloudesta. Koneet hankit-tiin ensin usealle tilalle yh-

teiskäyttöön, ja vasta myö-hemmin jokainen tila ostiomat pelit ja vehkeet.

Julkaisuista museoonJuha Kuisma on kirjoit-

ta. Mutta kun hänelle selvi-si, ettei tehtävään välttä-mättä etsittäisi museossapölyttynyttä ihmistä, vaantulevan museonjohtajan pi-täisi tuntea monipuolisestiSuomen yhteiskuntaa jauseita muitakin aihepiirejä,hän antoi merkin kiinnostu-neisuudestaan. Ja nyt hän jamaatalousmuseo Sarkaovat olleet ”yhtä” jo toistavuotta.

Huomaa selvästi, ettämies on ylpeä ja innostunutmyös Sarasta. Museo onkuulemma 200 vuoden pro-jekti. Joka vuosi sitä laajen-netaan, ja se kehittyy. Maa-talousmuseossa ei ole tar-koitus näyttää esineitä,vaan kertoa tarinoita esinei-den takaa. Se on helppo us-koa, kun museossa kiertää.

Kurkijokelaisilla on ti-laisuus tutustua museon-johtaja Juha Kuismaan pitä-jäjuhlillaan, sillä mies tuleesunnuntain juhlapuhujaksi.Aiheensa hän löytänee Kur-kijoen maataloudesta. YksiKuisman sydämenasia on-kin, että Karjalan maatalo-us pitäisi dokumentoida oi-kein professoritason tutki-muksin.

Raija Hjelm

Raimo Meronäänite julkais-tiin huhtikuunlopussa Fors-sassa. Karjalaaina sydämes-säni sisältää 13kappalettakaikkia karja-laisia kosketta-vaa laulua.Meroa säestääpianisti AniJärvinen-Vesa-la.

Raimo Mero on laulanutmonta kertaa tukkilaislaulu-ja säestäjänään Eero Kurki.Kuva vuodelta 2005. Kuvanon ottanut Kerttu Rautio-Mansikkaniemi.

Raimo Mero laulaamessussa Loimaalla

Tammelalainen RaimoMero teki Karjala-aiheisistalauluista levyn, koska sitähäneltä kyseltiin. Säestäjäk-seen hän sai toisen tamme-lalaisen Ani Järvinen-Vesa-lan.

Mero on syntynyt Karja-lan kannaksella Muolaassa.Kun hän laulaa Veikko La-

vin Evakonlaulua, voi häneläytyä lauluun täydellisesti,sillä myös hän on lapsena ol-lut evakkomatkalla. RaimoMero on työskennellyt Hel-singissä 1970-luvun loppu-puolelta 1990-luvun loppu-puolella tapahtuneeseeneläkkeelle jäämiseensä asti.Hän toimi Kannelmäen seu-rakunnan vahtimestarina,mutta opiskeli koko ajan lau-lua.

Laulunopettajikseen Rai-mo Mero sai Kerttu Rautio-Mansikkaniemen, JormaHuttusen, Jaakko Ryhäsensekä Anssi Hirvosen. Meroon ollut Helsingin kaupun-ginteatterin lavalla Teatteri-laiva-musikaalissa noin kol-me vuoden ajan ja kiinnitet-tynä Suomen Kansallisoop-peran kuoroon vuodesta1984. Eläkkeelle jäätyäänMero muutti takaisin Tam-melaan.

Laulamista Raimo Meroei ole jättänyt, sillä hän onsiten onnellisessa asemassa,että hänen äänensä on säily-nyt, vaikka ikävuosia on tul-lutkin. Tänä kesänä hänelläon viisi pitkää konserttiesi-tystä.

Kurkijokelaiset siis kuu-levat Raimo Meron lauluasunnuntaina 30.7. juhlames-sussaan Kanta-Loimaan kir-

kossa. Pitäjäjuhlilla Kurkijo-ki-Säätiön myyntipöydälläon myös myynnissä MeronKarjala aina sydämessäni –levyä. Sinne on taltioitumuun muassa Karjalan kun-nailla, Laps’ olen Karjalan,Kotimaani ompi Suomi,Reppurin, Vallinkorvan jaEvakon laulut sekä Veteraa-nin iltahuuto.

taitaa Elvin mielestä ollayhtä mukavaa kuin etupis-tokirjonta.

Näyttelyssä on käspaik-kojen ja liinojen lisäksi yksijakku. Mukaan on päässytmyös muutama neulakin-nastekniikalla tehty lapas-ja tossupari.

Perjantaina 21. heinäkuuta 2006 – Nro 29–30 – 7

Eri ikäisillä karjalaisillaon oikeastaan kullakin omakäsityksensä ja kuva Karja-lasta. Siellä syntyneillä jaeläneillä ovat omat, konk-reettiset, haikeat, kauniitkokemuksensa ja muiston-sa, ajan eri tavoin sävyttä-mät. Ensimmäisillä evakos-sa syntyneillä sukupolvillaon myös oma Karjala lap-suuden ja nuoruuden per-heen ja ympäristön elämäs-sä, tarinoissa ja muistoissa,joihin aina palattiin ja jois-ta toisinaan vanhemmanpolven kesken kinasteltiin-kin.

Mutta karjalaisuuteenliittyvät myös vanhempienponnistelut ja kova työ, kunasetuttiin uuteen ympäris-töön, sopeuduttiin ja elä-mänmeno vakiintui.

Mutta minkälainen onseuraavan ja sitä seuraavanpolven Karjala? Heidänkosketuksensa evakkojenkokemuksiin ja menetet-tyyn alueeseen ei väistä-mättä enää ole yhtä lähei-nen kuin viisikymmenlu-

vulla syntyneillä. Heille seon ehkä enemmänkin tietoi-suutta karjalaisista juurista,vilkasta luonteenlaatua,kulttuuriperintöä, piirakka-reseptejä – ja toivottavastimahdollisimman monenkohdalla myös itse koettuatunnetta Karjalan maise-missa kivijalkojen äärellä.

Siirtolaisten asuttamista1960- ja 1970-luvuilla seu-rannut toinen suuri muutto-liike vei useimmat kaupun-keihin ja muihin maihinkin.Emme enää elä saman ka-ton alla kolmen sukupolvenkesken, lyhyillä lomavie-railuilla eivät isovanhem-mat ehdi siirtää perinnet-tään samalla tavoin lasten-lapsilleen. Senkin vuoksikyläkirjoilla sekä sukupe-rinteiden ja muiden kerto-musten kokoamisella onkiire – jotta niitä löytyy,kun kiinnostus juuriin he-rää. Nykyinen tietotekniik-ka ja netti on tässä kyllämainio väline, sillä siihenvoi myös tallettaa paljonoman suvun perinnettä tar-

vitsematta painattaa kalliitakirjoja.

Toivon myös, että karja-laista perinnettä ja historiaaja kokemusta nuorille jalapsille välitettäessä koros-tetaan suvaitsevaisuutta jakäden ojentamista vierai-siin oloihin joutuville. Ny-kypäivänäkin muutetaansuurin joukoin uusille seu-duille, myös Suomeen, mo-net samaan tapaan sodan ja-loista etsimään parempaaelämää. Karjalaiset rikas-tuttivat muun Suomen kult-tuuria ja yhteiskunnallistaja elinkeinoelämää. Samal-la tavoin meidän on osatta-va ottaa vastaan uudet suo-malaiset, mistä he sittenalun perin ovatkin lähtöisin.

Näillä sanoilla haluantoivottaa Vampulan kunnanpuolesta Kurkijoen Pitäjä-juhlille menestystä ja haus-kaa yhdessäolon aikaa suo-malaisessa suvessa.

YstävällisestiPetri Liukku

vs. kunnanjohtaja

Vampulan kunnan tervehdysKurkijoen pitäjäjuhlille

Perinteidentallentamisella kiire

Vampulan Karjalaiset mukana pitäjäjuhlillaVampulan Karjalaiset ry

on perustettu vuonna 1945.Toiminta oli alkuaikoinaerittäin vilkasta. Uuno Var-jus oli voimakas persoona,ja hänen johdollaan pidet-tiin toimintaa vireillä, mut-ta voimien vähetessä toi-minta hiljeni ratkaisevasti1980-luvulla. Varjuksenjälkeen puheenjohtajanatoimi jonkin aikaa EinoHeikinmaa.

Karjalaan suuntautuvienkotiseutumatkojen alettua1990-luvun alussa toimintapiristyi jälleen.

Johtokunnassamme ta-pahtui myös puheenjohta-jan henkilövaihdos. KariKojo otti tarmokkaasti teh-tävän vastaan, ja niin alet-tiin jälleen pitää perinteisiätupailtojakin. Mukaan tuli-vat suuren suosion saavut-taneet saunaillat. Ruvettiinpitämään pikkujouluja,joissa useamman kerranvieraili Karjalakuoro Loi-maalta.

Talvisodan alkamispäi-vänä 30.11. ja päättymis-päivänä 13.3. sekä joulunaon viety aina kynttilät san-karihaudalle sekä Karjalaanjääneiden vainajien muisto-merkille, jonka lähelle istu-tettiin koivu, millä teollamuun muassa on pyritty pi-tämään karjalaisuutta esillä.

Seurakuntatalon seinälläkomeilee Helvi Heikin-maan maalaama erittäin on-nistunut Kurkijoen kirkonkuva. Suhteita seurakun-

taan on pidetty järjestämäl-lä karjalaisten voimin kirk-kopyhiä kesäisin. Viimeisintällainen kirkkopyhä oli vii-me sunnuntaina eli 16.7.

Vampulassa on vietettyperinteisesti Vampula-viik-koa, ja me olemme olleetmukana järjestelyissä. Lä-hes jokavuotinen tapahtu-ma on ollut meidän järjes-tämä ”kyykkä-turnaus”joka oli jo järjestyksessäänyhdestoista. Tänä vuonnakisaamassa oli ennätysmää-

rä joukkueita. Iltakuudeltaalkaneessa kisassa päästiinkesäisen iltahämärän ai-kaan eli kymmeneltä julis-tamaan turnauksen voittaja.

Muita suurempia tapah-tumia vuosien varrella onollut ”valokuvanäyttely”teemalla ”Kurkijoki ennenja nyt”. Näyttely saavuttivaltavan yleisömenestyk-sen. Siihen tutustui yli 400henkilöä. Tämä näyttely olikirjastossa.

Vampula-viikon tapahtu-

mia ovat olleet mm. kirjan”Kurkijoki sodasta evak-koon” sekä Kurkijoen kar-tan ja vaakunan luovuttami-nen kirjastoon. Noin kolmevuotta sitten luovutettiinkunnan kirjastoon valoku-vajäljennös Kurkijoen kir-kosta ja samalla kerrottiinkirkon historiaa. Se herättisuurta huomiota, mm. pai-kallisradio teki aiheesta lä-hes puolen tunnin ohjel-man.

Opiskelija Liisa Koho-

Kotitalon paikoilta Karjalasta löytyvät yleensä enää vain kivijalat. Jylhät ja karut kalliot ovat sentään ennallaan, niin kuintässäkin Laatokan rannalta Tervusta vampulalaisen Erkki Poutasen ottamassa kuvassa.

nen teki tutkielman karja-laisten sopeutumisestaVampulaan. Runsaidenhaastattelujen ja arkistojentutkimisen jälkeen hän saierittäin mielenkiintoisen jakattavan esityksen, joka onmm. julkaistu viime syksy-nä Kurkijokelaisessa.

Kotiseutumuseolle onlahjoitettu perinteinen”Kurkijoen piiska”, aitojakarjalaisia kalaverkkoja,sekä peruna-aura ”atra”.

Useat seuramme jäsenet

ovat käyneet kotiseutumat-kalla Kurkijoella. Näitämatkakertomuksia olemmesaaneet lukea Kurkijokelai-nen-lehdestä. PaikallisradioWest on tehnyt ohjelmasar-jan ”Kotiseutumatkoja Kar-jalaan”. Tämä ohjelma onCD-levyllä ja lainattavissaVampulan kirjastossa.

Eino Heikinmaa on teh-nyt erittäin arvokkaan jamielekkään jatkokertomuk-sen ”Lapsuusmuistoja” va-lokuvin Kurkijokelainen-lehteen. Muita merkittä-vimpiä avustajia on ollutmm. Raili Poutanen, jokaon tehnyt Kurkijokelaiseenjuttuja historiallisista merk-kipäivistä sekä runsaastihenkilöhaastatteluja.

Tänä vuonna olemmemukana Kurkijokelaistenpitäjäjuhlien järjestelyissä.Vietämme saunailtaa ja pi-dämme tupailtoja sekä pik-kujoulun.

Vampulan Karjalaistennykyinen johtokunta on pu-heenjohtaja Paavo Tuunai-nen, varapuheenjohtajaEino Heikinmaa, rahaston-hoitaja Mikko Mylén, sih-teeri Kaarina Leppämäki jajäsenet Erkki Poutanen,Tuulikki Sipolainen, ja Mir-ja Uotila. Toivomme toi-mintamme edelleen jatku-van aktiivisena.

Anja Kojo ja ErkkiPoutanen

Loimaan Seudun Karja-laseura on jälleen kerran pi-tänyt huolta Karjalaan jää-neiden vainajien loimaalai-sesta muistokivestä. Pesutapahtui tiistaina 16.5.Luonnon puut ja linnut tah-rivat hautausmaan kiviä,mutta patsasta mustuttavatja savustavat eniten isot roi-hut, jotka sijoitetaan kivenlähelle. Heti pesun jälkeise-nä sunnuntaina eli kaatu-

Loimaan Seudun Karjalaseuran aktiivit pesivät Karjalaan jääneiden vainajien muistopat-saan Kanta-Loimaalla. Alli Kihlanki otti pesijöistä kuvan: vasemmalta Ulla Lamminaho,Saini Repo ja Maija Levonpää.

Karjalaan jääneidenvainajien muistoksi

neiden muistopäivänä ki-ven viereen oli sijoitettu pa-lava roihu, jonka savu jättijälkensä kiven kylkeen.Kynttilät sopinevat parem-min tällaisen muistokivenjuureen.

Samaiselle muistokivel-le pitäjäjuhlaväki laskeekukkansa sunnuntaina 30.7.messun eli ehtoollisjuma-lanpalveluksen jälkeen.Kirkosta tullaan ulos kuk-

katervehdysten laskijoidenperässä. Karjalaan jäänei-den vainajien muistokivel-lä puheen pitää Kurkijoki-Säätiön hallituksen jäsen,everstiluutnantti evp TimoRouhiainen. Puheen ja vir-ren jälkeen kukkatervehdyskäydään laskemassa myössankarivainajien muistopat-saan juurelle.

Perjantaina 21. heinäkuuta8 – 2006 – Nro 29–30

Olimme evakkona Sul-valla Sundomissa. Sielläkerrottiin tarinaa naapuri-kylästä ja eläinlääkintäväls-käristä Härkösen Matista.Hän oli aikoinaan ollut Hii-tolan eläinlääkärin R. Mon-dellin kyytimiehenä ja apu-laisena ja oppinut siellämuutamia eläinlääkintätai-toja.

Matti oli muuan muassasalvannut oriin. Jollekin tulisilloin oivallus – lihasta kunoli kova puute vuonna 1945– että tehdään jäännöksistähyvä paketti ja pudotetaantielle. Jos vaikka joku löy-täisi…

Tarina tuli mieleeni, kunluin Olkinuoran Jussin kir-jaa ”Naura vähän”. SiinäJunu ja enonsa olivat suurinpiirtein samanikäisiä poi-kia, kun teurastettiin pässi.Teurastaja leikkasi pässinpallit ja antoi ne pojille:”Voitte pallotella näillä.”Pojille oli opetettu, etteiruuan kanssa saa leikkiä.Heille tuli kuitenkin ajatuspistää pallit pakettiin ja pu-dottaa paketti, jos joku senlöytäisi. Voitte tarkistaa kir-jasta ”Naura vähän”, kuin-ka pojille kävi.

Jussi Olkinuora on kir-joittanut monta hauskaa kir-jaa. Jos löydätte hänen kir-jojaan, lukekaa ne. Kirjaton kirjoitettu Antrean mur-teella, mutta kyllä niitä ym-märtää. Kirjan lopussa onselvitys murresanoista.

Jaakko Kolmosen kirjas-sa ”Karjalan ja Petsamonperinneruoat” kerrotaan,että pässinmunat olivat Lu-mivaaran perinneruokaa.Muistan, kun ennen syksyl-lä pässi teurastettiin ja isänmummo paistoi pässinmu-nat uunileualla kaalinleh-den päällä, kun uunissa olivielä hiillos. Ainoa mausteoli suola. Hyvää oli.

Tuli mieleeni tässä taan-noin järjestää pässinmunienpaistajaiset arvovaltaistenosanottajien läsnä ollessa.Kaikki söivät ja kehuivatkyseistä herkkua. Toisellakerralla oli mukana henki-lö, joka oli Islannissa syö-nyt pässinmunia. Islanninsilloinen presidentti VigdisFinnbogadottir oli tarjonnutpäivällisen, jossa oli lam-paasta kaikenlaista, myöspässinmunia.

Toisella kerralla, kunmeillä oli paistajaiset, lähti

meitä seuraavana päivänäKarjalatalolle Helsinkiinnoin parikymmentä henkeä.Heille tarjosin matkallapässinmunamaistiaisia.Kaikki söivät eikä kukaanmoittinut.

Helsingissä Motti-nimi-nen ravintola tarjosi aikoi-naan pässinmunia. En tiedä,onko kyseistä ravintolaaenää ja onko ruokalistallavielä pässinmunia. Munienmausteena suola on vielä-kin paikallaan. Kuuluuhanvanha sanontakin, että par-raton pusu on kuin muna il-man suolaa.

Kalevi Kokko

Toimitus: RavintolaMotti toimii edelleen Hel-singissä osoitteessa Töö-löntorinkatu 2. Alkupalalis-talta löytyvät myös pässinkivekset. Ravintola on pe-rustettu vuonna 1941 ja onvanhimpia samalla nimelläedelleen toimivia ravinto-loitamme. Tietoja lisää in-ternet-sivultawww.ravintolamotti.fi.

Muljahti mieleen”Aurinko paistaa porot-

taa pilvettömältä taivaalta.On hellettä kuten silloinkinkauan sitten Jatkosodan ai-kana.” Nuo sanat lausui joiäkäs veteraanimies labora-toriokokeisiin vuoroaanvartoillessaan. Toinen sor-meili vuoronumerolappu-aan ja sanoi lapun muistut-tavan ”saapasrenkiä”. Saa-pasrengin hän oli jo koulu-poikana veistotunnilla teh-nyt, jotenka sillä saapasren-gilläkin oli jo ikää.

Pienestä numerolappu-sesta syntyi alku monille ta-rinoille erilaisista koke-muksista. Se oli puhevirik-keen antajana sillä kertaaantoisa. Joku muisteli aiko-ja, kun ei noita lappusia vie-lä ollut lääkärinvastaanotol-lakaan, vaan jokainen pitiitse huolta omasta vuoros-taan eli muisti, ketkä kaikkiolivat olleet paikalla ennenhäntä. Niin pienissä sairaa-loissa kuin Noormarkussa-kin pelasi menetelmä kiitet-tävästi. Vaikka jotkut olisi-vatkin joutuneet odotta-maan kauankin, aika oli ku-lunut seurustellessa.

Nykyisin ei juurikaankauan odotella, vaan ajatvastaanotoille on tilattu jo

aiemmin puhelimella. Joi-takin vuosikymmeniä sittensaattoi vastaanotolle tunti-kaupalla odottavia ollauseita. Siinä tuli selvitettyäomat sekä kaverin vaivat,eikä kukaan pelännyt ”tie-toturvaansa”.

Toinen vanhus muistelisotaa, sielläkin oli numero-lappu kaulassa. ”Ei meillätarvitse nimeä ollakaan,olemmehan numeroihmi-siä. Jo lapsena sain lapun,kun laitettiin sotalapseksiTanskaan”, kertoi taas joku.Näin syntyi tuosta ”saapas-rengin” muotoisesta lappu-sesta puheenaihetta mo-neen muisteloon. Joillekinrouville tuntui saapasrenkiolleen tuntematon vekotus,mutta miehet tiesivät, mistäpuhuttiin.

Itse tunsin saapasrenginjo lapsena, kun isäni oli lau-danpaloista kyhännyt jon-kinlaisen ”rototyypin” li-kaisten saappaittensa riisu-miseen, ettei tarvinnut käsiäkäyttää. Siinä se vekotin olirappusten vierellä, ja siihenne hänen saviset tai lantai-set kumiteräsaappaansa jäi-vät ruokailun ajaksi. Muu-tenhan ei tuolloin ollut ta-pana riisua kenkiä jaloista

pois, elleivät ne olleet ko-vin likaiset.

Kyllä se olisi herättänythilpeyttä, jos miehet olisi-vat riisuneet kenkänsä tul-lessaan naapuriin illanistu-jaisiin. Tuolloinhan oli ta-pana käydä naapureissa il-man asiaa tai ”ennakkoil-moitusta”.

Nyt kun olemme EU:ssa,on muistettava pitää suukiinni toisen sairauksista jalieneekö tuo oikein ”luval-lista” itsekään niistä puhua.Siinä voisi tulla kerrottuasamalla, keitä näki esimer-kiksi verikokeissa.

”Seuraava numero”, jatarkistus saapasrenginmuotoisesta lapusta, olisi-kohan jo minun vuoroni.Näin numero numeroltaväki vaihtuu odotushuo-neessa ilman, että kenen-kään nimeä tarvitsee maini-ta. Samat säännöt pätevätvaikkapa lihatiskillä. Hyväniin. Olemmehan korkeankulttuurinkin kansaa, jotenjäämme odottamaan myösKurkijokelaisen seuraavaanumeroa.

Aino KoppiNoormarkku

Seuraava numero

Kysymys Kurkijoen pi-täjän säätiön perustamises-ta lienee ollut ensimmäisenkerran esillä Seinäjoellakunnanvaltuuston kokouk-sessa 11.12.1944. Tällöinvaltuusto asetti toimikun-nan ottamaan selkoa viran-omaisilta, mitä edellytyksiäolisi säätiön perustamiselle.Tähän toimikuntaan valit-tiin Kaapro Huittinen, EeroVeikkolainen, Pekka Kyyti-nen, K. K. Tyrni ja PekkaKiiski Elisenvaarasta.

Neuvottelut ja tunnuste-lut alkoivat. Ne johtivatpian tulokseen. Ilmajoellakokoontui 4.5.1945 entisenKurkijoen pitäjän eri alojenedustajia ja kunnan johto-miehiä yhteiseen neuvotte-luun. Yksimielisesti päätet-tiin perustaa pitäjän säätiö,jonka rahasto muodostuisitoimintansa lopettaneidenseurojen ja yhdistysten ra-havaroista.

Kokous valitsi valtuus-kunnan valmiselemaan asi-aa. Tähän valtuuskuntaantulivat Albert Eklund, Kaa-pro Huittinen, Vilho Piili-nen, Martti Koho, Juho Tu-kia, Hanna Veijalainen,Heikki Kiiski Savojalta,Heikki Kiiski Haavikolta,Juho Toiviainen, PekkaKyytinen, Johannes Kojo jaPekka Kiiski Elisenvaaras-ta. Entinen kunnanvaltuus-to päätti kokouksessaan7.12.1945 liittyä ”Kurkijo-

en-Säätiö” –nimiseen sääti-öön ja irrottaa kunnan kä-teisvaroista säätiölle 250000 markkaa. Samalla val-tuusto esitti, että kunnantoiminnan loputtua siirre-tään kaikki kunnan säästö-varat säätiölle.

Säätiö perustettiin5.5.1946 Kurki-Säätiön ni-misenä, koska pitäjien ni-meä ei saatu käyttää sääti-ön nimessä. Sen säännötvahvisti oikeusministeriö21.12.1946, ja vuosi 1947oli varsinaisesti ensimmäi-nen säätiön toimintavuosi.

Sääntöjen mukaan Kur-ki-Säätiön tarkoituksena onvaalia entisten kurkijoke-laisten ja heidän perillisten-sä keskuudessa karjalaistayhteishenkeä ja eri tavointukea heidän henkisiä ja ta-loudellisia tarpeitaan.

Karjalaisuuden ja kurki-jokelaisuuden vaalimistaentisten kuntalaisten kes-kuudessa ovat olleet esim.säätiön kustantamat julkai-sut, jotka sanoin ja kuvinselostavat Karjalassa sijain-neen entisen kotipitäjämmeluontoa ja asukkaiden tapo-ja. Näitä ovat v. 1952 jul-kaistu kuvateos Muistojem-me Kurkijoki, vuosina1958 ja 1960 ilmestynyt 4-osainen Kurkijoen historia,vuonna 1972 valmistunutkyläkohtainen kirja Kurki-joki kylästä kylään, ja sa-maan sarjaan kuuluu myös

tämä teos (v. 1978 julkaistuKurkijoki sodasta evak-koon sekä viimeisin eli v.1986 julkaistu Kurkijokikuvat kertovat, toim. lisä-ys). Säätiö on osallistunutmyös Kurkijoen kansallis-puvun toteuttamiseen javalmistuttanut pitäjän vii-rin.

Rahallisesti säätiö on tu-kenut monia eri tavoitteita.Se on myöntänyt opintolai-noja ja –avustuksia, tukenutnuorisoseuratyötä ja Kurki-joen marttayhdistystä. Kur-ki-Säätiö on myös avusta-nut v. 1966 perustettua Kur-kijoki-Seuraa, joka on sää-tiönkin puolesta huolehti-nut Kurkijoen perinteenvaalimisesta.

Säätiön ensimmäiseenvaltuuskuntaan kuuluivatAlbert Eklund, KaaproHuittinen, Jaakko Hämäläi-nen, Pekka Kiiski Elisen-vaarasta, Heikki Kiiski Sa-vojalta, Heikki Kiiski Haa-vikolta, Johannes Kojo,Arvi Kujala, Pekka Kyyti-nen, Elli Rahiala, Juho Toi-viainen ja Hanna Veijalai-nen. Ensimmäisessä halli-tuksessa olivat Pekka Kiis-ki Elisenvaarasta, HeikkiKiiski Haavikolta, JaakkoHämäläinen, Juho Toiviai-nen ja Juho Tukia. Näistäovat vielä tätä kirjoitettaes-sa (siis v. 1977, toim. lisä-ys) säätiön hallintoelimissäAlbert Eklund, Elli Rahiala

ja Juho Toiviainen.Kurki-Säätiön hallitus

lausui 29.9.1946 sanoma-lehti Kurkijokelaisen synty-sanat, ja marraskuussa 1949lehti ilmestyi ensimmäisenkerran. Sen toimittajinaovat olleet Toivo Taitonen,Juho Toiviainen, TeuvoAhokas, Kirsti Haavisto jaUuno Varjus. Lehti ilmes-tyy edelleen kerran viikos-sa ollen ainoa näin tiheäänilmestyvä luovutettujen pi-täjien lehti. Kurkijokelai-sella on ollut koko ilmesty-misensä aikana merkittäväosuus hajalleen joutuneidenkuntalaisten henkisenä yh-dyssiteenä.

Elisenvaaran ja sittem-min Suonenjoen PekkaKiiskin tyttäret Marjalii-sa Laine (oik.) ja TuulaRuuskanen (vas.) olivatkesäkuussa mukana Kur-kijokelaisen lukijamat-kalla. Se oli kummankinensimmäinen kerta Kur-kijoella aikuisena. Mikäriemu syntyikään, kun helöysivät kotitalonsa pai-kan. Monet asiat he ym-märtävät nyt paremmin.Myös isän suuri suru me-netetystä kodista tarttuityttäriin, kun he aikuisinsilmin katselivat kotipel-toja, jotka jo silloin olivatmuun muassa olleet sala-ojitetut. Kuva on otettukotimatkalla Viipurinpyöreän tornin portaikos-sa.

Evakossa syntyi ajatusKurkijoen Säätiöstä

Heti toimintansa alkuai-koina säätiön hallitus tekialoitteen pitäjänjuhlien jär-jestämisestä. Ensimmäisetjuhlat pidettiin Loimaallaheinäkuun 27. päivänä1947. Sen jälkeen juhlia jär-jestettiin Loimaan ympäris-tökunnissa kuten Pöytyällä,Mellilässä, Alastarolla, Ori-päässä, Vampulassa, Metsä-maalla ja Karinaisissa.Vuodesta 1961 lähtien onjuhlien vakinaisena pito-paikkana ollut Loimaa. Pi-täjänjuhlat saivat alusta al-kaen innostuneen vastaan-oton. Niiden esiintyjinä onollut lukuisia entisiä kurki-jokelaisia, ja juhlat ovat

saaneet muistojen iltoineenkurkijokelaisen perhejuh-lan tuntua.

Edellä oleviin sanoihinpäättyy vuonna 1978 jul-kaistu teos Kurkijoki so-dasta evakkoon. Kurki-Säätiön nimi on sittem-min muutettu Kurkijoki-Säätiöksi, ja paljon muu-takin on tapahtunut, on-han kirjan julkaisemisestakulunut jo 28 vuotta.Mutta Kurkijokelainenilmestyy edelleen, ja pitä-jäjuhlia on vietetty jokaheinäkuu, tänä vuonna jo60. kerran.

Perjantaina 21. heinäkuuta 2006 – Nro 29–30 – 9

Vaikka vuosi vuoden jäl-keen matkamme kohde onsama eli Hiitolan–Kurkijo-en seutu, on jokainen koti-seutumatka silti aina yksi-löllinen ja jokaisesta mat-kasta jää muistojen lokeroi-hin ainutkertaisia muistoja.Tämäkin viimeisinkin mat-kamme, johon oli lähtenytiso joukko serkkujani per-heineen, tarjosi lukuisiaupeita ja mieliin painuviatunnelmia.

Eräs muistojen lokeroi-hin jäävä tapahtuma olivatMaritta ja Jukka Leppäsen

hääjuhlallisuudet, jotka jär-jestettiin pariskunnan yllä-tykseksi Marittan isän ArviInkisen lapsuuskodin piha-piirissä Riekkalassa. Vihki-minen oli tosin tapahtunutjo pari kuukautta aiemmin.Jatkot kuitenkin vietettiinolosuhteissa, jossa hääpaik-ka kylpi kesäisessä aurin-gonlämmössä, linnut lau-loivat, niityt hehkuivat kuk-kaloistossaan ja ympärilläkaikki sisarukset ja isojoukko serkkuja sekä muu-ta ”hääväkeä”.

Tarjoiluna oli kahvia ja

”Täss’ mie synnyin”, esitteli Leo Inkinen ja heitti pitkäkseen.

HäätunnelmissaKurkijoenRiekkalassa

Mieluisa lahja

Kurkijoki-isännänviiri

KurkijokelainenKoulukuja 7, LOIMAApuh. (02) 762 2551

ja 050-521 3336

80 e + postitusPituus 4 m, yläosan

leveys 45 cm.

Tilaukset:Kurkijokelaisen toimitus, Koulukuja t32200 LOIMAA, puh. (02) 762 2551, 050-521 3336

UntoMiikkulaisenkokoamaNäin ikkeä– murresana-kirja sisältää yli4000 murresanaa.Eino Vepsä on lisäksi koonnut Kurkijoelta, Hiitolasta,Lumivaarasta ja Jaakkimasta sekä naapuristaParikkalasta yli 300 sananpartta, joista hän on osanmyös kuvittanut. Mainio lahjakirja, tärkeä hakuteos!

(Norm 20,- E)

Juhlatarjous

15,- E

maukkaita retkieväitä, tun-nelma ”katossa”. Paikka,jossa olimme, tuntui mel-keinpä pyhältä maalta. Tulimyös tunne, että nyt jo pois-nukkuneet vanhempammeseurasivat hymyssä suin las-tensa onnenhetkiä kotipi-halla Karjalassa.

Vanhan häätavan mu-kaan morsiamelle laulettiin”Sä kasvoit neito kaunoi-nen”, joka herkistikin mor-siamen niin kuin häävieraat-kin aina kyyneliin asti. Mor-sian kruunattiin myös sis-konsa tekemällä puna-apila-seppeleellä. Ja tietysti pok-sautettiin samppanjapullo.Koko juhlavuus sinetöitiinvielä Porin serkun huulihar-pulla soittamalla Porilaistenmarssilla.

Häävieraat olivat varan-

neet morsiusparille lahjak-si Karjalan kukkuvan käen,ja niin kuin isänsä aikoi-naan sai morsiankin lähteäjuuriltaan ”käet taskussa”.Tätä juhlavissa tunnelmis-sa alkanutta päivää oli mu-kava jatkaa tutkien saunankivijalkaa ja kertoillenmuistoja onnellisilta lap-suusajoilta. Ja iloksemme”pötkähti” Leo-serkku het-keksi loikoilemaan synty-mäsänkynsä paikalle.

Uskonpa, että hääparilleniin kuin meille muillekinjäi tästä päivästä lämminmuisto, joka palaa varmas-ti vielä monesti mieleen.”Mikään matka ei tunnupitkältä, kun vierellä kul-kee ystävä.”

Raija Laaksonen

Hääpari Maritta ja Jukka Leppänen Kurkijoella sukulaisten ympäröiminä.

Kurkijokelaisten 60. PitäjäjuhlaKurkijokelaisten 60. Pitäjäjuhla

Kuljetus Kurkijoki-museolle la 29.7. klo 17 Hirvihovin pihalta. Museollakahvitarjoilu. Vaihtuvana näyttelynä Elvi Miikkulaisen käsitöitä.HUOM. Museo auki la 29.7. klo 12-18.30 ja su 30.7. klo 12-18, Kojonperäntie 446.

Muistojen iltamat klo 19 HirvihovissaKurkijoki-Säätiön historiikin julkistaminen, yksinlaulua, nuortentanssiesitys, ”Loimaan Miina” ym.Elisenvaaran marttakerhon ravintolaOhjelman jälkeen tanssit tahdittaa

Arja Havakka & Cascas Liput 10 E, alle 15-v. ilmaiseksi

Juhlamessu su 30.7. klo 10 Kanta-Loimaan kirkossa, minkä päätteeksikukkatervehdykset Karjalaan jääneiden vainajien ja Sankarivainajienmuistomerkeille. Muistosanat evl evp Timo Rouhiainen. Virsi 577:1-3.Kirkossa laulaa Raimo Mero.

Keittolounas (5 E) srk-talossa, Kurkijoen Marttayhdistys ry

Päiväjuhla klo 13 HirvihovissaPerinteinen monipuolinen ohjelma: puhallinsoittokunta, kansantansseja,kuoro- ja yksinlaulua, lausuntaa, puheita.Juhlapuhe: museonjohtaja Juha Kuisma, Suomen maatalousmuseo Sarka.Kurkijoen Marttayhdistyksen ravintolaLiput 7 E, alle 15-v. ilmaiseksi

1947-2006

29.-30.7.2006 Loimaan Hirvikoskella

Hymyähuuleen

Maalainen tuli ensim-mäistä kertaa kaupunkiin.Eräässä ovessa luki “Pai-nakaa nappia”, ja maalai-nen painoi. Oven avasi tym-peä herra, joka sanoi:

- Mitä haluatte?

- En mitään, vastasimaalainen, painoin vainnappia ohjeen mukaan.

Mies katsoi häneen yli-mielisesti ja sanoi:

- Maalla kasvavat idioo-titkin pellosta...

- Paljon mahdollista,keskeytti maalainen, muttatäällä kaupungissa ne tule-vat esiin nappia painamal-la!

Perjantaina 21. heinäkuuta10 – 2006 – Nro 29–30

Eino Heikinmaan Lapsuusmuistoja-sarjan osa 32 Oi niitä aikojaentisiä ja lapsuusvuosia noitaMuistelmani alkavat aivan lapsuusvuosistani Kurkijoen Saa-reksen kylästä 16-vuotiaaksi nuorukaiseksi asti. 4.1.1942sain kutsun IS-joukkoihin Kurkijoelle, ja siitä alkoi Suomenarmeijan palveleminen aina 23.10.1945 saakka. Nämä tari-nat olen kirjoittanut aivan muistinvaraisesti, en ole mitäänmuistiinpanoja käyttänyt. Ne muutamat päivämäärät, jotkatästä löytyvät, on otettu teoksista, jotka on myös mainittu.

Eino Heikinmaa

Noin klo 16 silmiemmeeteen aukeni järkyttävä nä-kymä: täysin hävitetty, en-tinen vauras Elisenvaara.Suoraan sanoen kiveä ei ol-lut kiven päällä, kaikki olipoltettu tai muuten hävitet-ty. En millään olisi usko-nut, että hävitys olisi voinutolla niin täydellistä. Ei ol-lut asemarakennuksia, ta-vara-asemalla saattoi ollajoku parakki, en muistatarkkaan, mutta jonkunlai-nen lastauslaituri kuitenkinoli. Sen kohdalle vaunum-me oli pysäytetty, muutenvaunun purkamisesta ei oli-si tullut mitään, sillä meil-lähän oli lastina eläimiä.

Ratapiha oli aivan sur-kean näköinen. Mahtoikoolla kaksi ehjää raideparia,joita voitiin käyttää. Muutraiteet oli ajettu sellaisellakoneella, että se oli taivut-tanut ratakiskot vääriksi,välillä kiskot olivat aivanlähekkäin ja toisin paikoinhuomattavan leveällä.Myös Pusutunneli oli rä-jäytetty, ainoastaan toises-sa päässä oli hiukan ehjää,mistä voi liikennöidä.

Ratapihan toisessa pääs-sä olevat kaksi alikäytävääoli räjäytetty, ja niihin oli jotehty puiset väliaikaiset sil-lat, joissa oli myös alikul-kumahdollisuus. Siitä lähtitie Haapavaaraan ja edel-leen Parikkalaan. Ei ainut-takaan ehjää rakennusta nä-kynyt missään. Tämä en-simmäinen näköhavaintotakaisin vallattuun Karja-laan ei ollut mieltä ilahdut-tava. Mutta Elisenvaarahanoli pommitettu jo talviso-dan aikana melkein maantasalle, en tosin sitä silloinnähnyt.

Meillä ei ollut tämänenempää aikaa hävityksenihmettelemiseen, vaan oliruvettava järjestelemäänomia asioita, sillä olihanminulla vielä 15 kilometrinmatka kotiin. Sovittiin, ettäminä lähtisin ja Sylvi jäisivaunuun yöksi. Veisin sa-nan hänen isälleen, että ar-vaisi aamulla tulla häntähakemaan.

Minä rupesin siirtämäänensin kärryjä vaunustaulos, sillä niitä ainakin tar-vittiin. Siinä touhutessanihuomasin jonkun kävele-vän vaunulle päin. Kun häntuli lähemmäksi, tunsin hä-net Lipiäisen Oskariksi.Hän tuli kivääri olalla. Hänoli Is-keskuksesta hake-massa kivääriä, joka pitiolla jokaisessa taloudessa.Isäni oli hänelle sanonut:”Käyhän asemalla katso-massa, jos Eino ja AnttosenSylvi sattuisivat jo olemaanElisenvaarassa. Niin saatEinolta kyydin, ettei tarvit-se kävellä.”

Tällainen näkymä kohtasi Eino Heikinmaata, kun hän nousi junasta Elisenvaaran ratapi-halla heti valtauksen jälkeen. Kiskot oli revitty koneellisesti irti. Kuvan oikeassa reunassavenäläisten aloittama asemarakennus entisen 19.2.1940 palaneen paikalla. Valok. U. Mäen-anttila (Kurkijoki sodasta evakkoon).

Lopultakin Elisen-vaarassa ja kotona

Tämän jälkeen ei kauanmennytkään, kun saatiinkuorma valmiiksi. Ei siihenpaljon tavaroita laitettu,mutta sen verran, ettei tar-vinnut paljaalla lavalla is-tua. Sylvi jäi yksin lehmien-sä kanssa vaunuun, muutamahdollisuutta meillä ollut.

Niin me läksimme Oska-rin kanssa ajelemaan kohtiSaaresta. Ajoimme suoraanratapihan poikki, ettei tar-vinnut kiertää alikäytävienkautta, koska en tiennyt,mahtaisiko sieltä päästä.Olihan kärryillä kiskojenpoikki ajaminen vähän han-kala, mutta kun ei ollut pal-jon kuormaa, niin menihänse. Hevonen vähän sitä ou-doksui, mutta tultuammetielle ja käännyttyämme ko-tia kohti, niin heti huomasi,että hevonen tiesi mihinmennään. Ei tarvinnut yh-tään ohjastaa, ja vauhtikinoli aika reipasta.

Matka jatkui rattoisasti,kun meitä oli kaksi, ja toi-nen oli vielä kiväärimies,joten siltäkin osin asiat oli-vat kunnossa. Hevonenkinosasi kotiin vanhasta muis-

tista. Saavuttuamme Joki-rannan kylässä AnttosenTolvin kohdalle kävin sano-massa: ”Nyt sitä ollaan täs-sä. Sylvi jäi Elisenvaaraanlehmien kanssa viettämäänviimeistä yötä asemalle jaodottelee hakijoita aamulla.Meidänkin tavaroista suurinosa jäi vielä vaunuun, ja tu-lemme aamulla ne hake-maan.”

Jatkoimme matkaa edel-leen, siinä koskuin peltojenkohdalla oli laitettu heiniä-kin seipäille. Taisivat ollaAnttosten laittamia, koskaolivat siinä aivan lähellä.

Kovin näyttivät jo tummu-neilta ja olivat tainneet ollatummia jo seipäille laitet-taissakin. Mutta kai niillä-kin lehmät hengissä pysyi-sivät seuraavaan kevää-seen, ja sehän oli pääasia.

Hetken matkaa ajettu-amme saavuimme suon lai-taan, josta alkoi kangas-maasto ja niin sanottu pitkämäki, noin kilometrin mit-tainen loiva nousu, jota riit-ti aina Kirkkohonkoin puk-roille saakka. Kirkkohon-koin pukrothan olivat Saa-reksen ja Jokirannan koulu-laisten suosima mäenlasku-paikka. Siitä oli matkaaenää vain kaksi kilometriäkotiin, maantielle oli kilo-metri, ja siitä kotiin samanverran.

Pian olimme maantiellä,joka oli Sortavalan ja Vii-purin välinen maantie. Setuntui vähän oudon näköi-seltä, oli nimittäin paljonaukeampaa kuin ennen. Sitätietä ajettiin jonkun matkaa,ja sitten oikealle. Oli jo al-kanut hämärtää, joten näky-vyys oli jo huonontunut.Olisin ajanut vielä jonkun

matkaa Tyrjällepäin ja sitten kään-tynyt Saareksiille.Mutta hevonen ha-lusi toisin. Vaikka

kuinka kiristin vasenta oh-jasta, hevonen vain kääntyioikealle eikä suostunut me-nemään suoraan. Sitten vas-ta tajusin, että kyllä hevo-nen tietää mihin mennä.Sillä kertaa luontokappaleoli minua viisaampi.

Siitä oli matkaa enää ki-lometrin verran. Hevosen-kin vauhti tuntui kiihtyvän,kaikesta huomasi, että lä-hestyttiin paikkaa, jonne sehalusi mennä. Hetkessäolimmekin paikassa, jostaerkani Kelkutmäen tie jaNousiaiselle menevä tie.Laskeuduttuani pienen ala-

mäen olimme Saarentienristeyksessä, joka johti saa-renhaan portille. Sitä tietäolimme ajaneet kevätkesäi-sin lehmiä Saaren hakaan,joka sijaitsi äsken mainitunmaantien toisella puolella.Vastaavasti oikealla puolel-la alkoivat naapurimmeKalle Pulliaisen pellot.

Evakkoreissultakotiin

Ajettuamme pienenmäen ylös näkyi vasemmal-la mäen nyppylällä Pulliai-sen rakennukset, jotkanäyttivät aivan eh-jiltä täältä päinkatsottuna. Sa-maan aikaan il-mestyivät näky-viin myös meidänriihi ja asuinrakennuksenkatot. Tunne oli sanoinku-vaamaton: ”Onko totta, ettäpääsen kotiin?”

Hetken matkaa ajettu-amme avautui näkymä pi-hapiiriin, joka näytti aivanehjältä. Sydän pamppailirinnassa: ”Olenko minä nytsitten tulemassa kotiinevakkoreissulta, joka kestinoin 18 kuukautta?” Ajettu-amme kylätietä siihen saak-ka, mistä käännyttiin pi-haan, pysäytin ja laskin Os-karin pois kyydistä, sillätästä oli matkaa Oskarillepuolen kilometriä. Hän sa-noi kävelevänsä loppumat-kan. Kun oli istunut jo parituntia kärryillä, missä ei ol-lut mitään jousitusta, niinmielellään hän vähän käve-likin.

Kiitin häntä avusta jamatkaseurasta: ”Oli paljonrattosampi ajella näin kah-den kuin aivan yksin.” Niinme erkanimme. Hän lähtikävelemään eteenpäin, jaminä käännyin pihaan, jon-ne hevosella tuntui olevanjo kiire. Kun ajoin pihaan,tuntui uskomattomalta, että

nyt oltiin kotona ja evakko-reissu oli tehty ja oli palattujälleen omaan kotiin.

Vein hevosen talliin, jo-hon isäni oli sille putsannutpaikan ja laittanut jo heinät-kin eteen, ikään kuin tuliai-siksi kotiin. Kun menin si-sälle, paljastui se hävitys,mistä isä oli meille kerto-nut. En ollut oikein uskoasilmiäni. Seinät oli vuorat-tu sanomalehdillä ja uunis-ta oli kuoripellit osittain re-vitty pois. Mutta oli kotimiten huonossa kunnossatahansa, oli ihana tulla sin-

ne taas.Nukuttuani yön läksim-

me aamulla isän kanssa ha-kemaan loppuja tavaroita,jotka jäivät junanvaunuun.Sinne oli jäänyt myös Sylvikahden lehmän ja tavaroi-den kanssa. Kun saavuim-me Elisenvaaraan, niin Ant-toset olivat jo paikalla ja ta-varatkin jo ulkona ja val-miit lähtemään kotimatkal-le. Sylvi kertoi, että yö oliollut hyvin kylmä, sillävaunussa ei ollut kaminaa,millä olisi sitä lämmitellyt.Hengissä hän sentään selvi-si.

Saatuamme ajoreen jajauhot ja muut evästavaratkärryille olimme mekinvalmiit lähtemään kotimat-kalle. Ajoimme alikäytävi-en kautta emmekä suoraanniin kuin illalla. Puoleenpäivään mennessä olimmejälleen kotona, ja siitä alkoieläminen kotona, mikä tun-tui aivan mahtavalta.

Uteliaanakotiympäristössä

Kun sitten saavuimmekotiin ja olimme purkaneetkuorman, niin vähitellen al-koi tajuta, että oltiin koto-na. Mutta tuntui niin kurjal-ta, koska kaikki paikat oli-vat törkyä täynnä. Navetas-ta esimerkiksi puuttuivatmelkein kaikki ovet, jotkaisän kertoman mukaan oli-vat pellon reunassa ja kuo-pan kennäällä olevien kor-sujen ovina ja seininä.

Pian minua kuitenkin al-koi uteliaisuus vaivata.Mitä meidän nurkissa oi-kein oli? Isä kyllä varoittiminua liiasta uteliaisuudes-ta, sillä jäljellä saattoi ollavielä paljon räjähdysaineitaja ammuksia, vaikka pio-neerit olivat käyneet jo suu-rimman osan korjaamassapois.

Näin jälkeenpäin ajatel-len tuntuu uskomattomalta,ettei meille pojille mitään

suurempaa vahinkoa sattu-nut. Meillä täytyi olla vie-rellä Luojan lähettämä suo-jelusenkeli, joka meitä poi-kia suojeli kaikilta vahin-goilta, sillä mahdollisuuk-sia oli vaikka kuinka pal-jon.

Pari ensimmäistä päiväämeni lähiympäristöön tu-tustumisessa. Siellä oli pal-jon muutakin kuin sodassatarvittavaa materiaalia, olimyös maanviljelyskalustoakuten kärryjä ja muuta vas-taavaa kalustoa.

Oli siellä meidän piha-piirissä traktorivetoinen yh-distelmäkylvökonekin, jon-ka työleveys oli noin viisimetriä. Siinä oli sekä sie-menelle että apulannalle erisäiliöt ja vantaat, jotka si-joittivat lannoitteen ja sie-menen maahan. Se oli var-maankin tarkoitettu mais-sinkylvöön, koska rivivälioli parikymmentä senttiä jatoisessa laatikossa oli mais-sin siemeniä. Olivat kai ke-väällä jääneet kylvöt kes-ken, kun maissin kasvustoaei näkynyt missään.

Siellä olivat myös neisän kertomat puuakselisetkärryt, joissa olivat terva-kupit vieressä. Niistä saimatkan aikana tiputtaa ter-vaa akseliin. Kun olin koti-ympäristön päällisin puolinkatsellut, tein kierroksenkylälle. Menin koulunmäel-le katsomaan, miltä kylänäytti. Kyllä se päältä päinsuhteellisen ehjältä näytti.

Ahovainion Eemelintalo oli palanut, mutta myö-hemmin paikan päällä käy-tyäni totesin, että se oli pa-lanut jo aikaisemmin. Lähinnaapurimme Pulliaisen talooli saanut tykin ammuksenseinään, joten siinä oli sel-lainen iso aukko, mutta senenempää ei rakennuksiinollut sattunut.

Meidänkin rakennustenympärillä oli kymmenittäinammusten tekemiä kuop-pia, lähimmät aivan muuta-man metrin päässä navetanseinästä. Sirpaleet olivatvain puhkaisseet ulommai-sen tiilikerroksen, joten itserakennuksille ei ollut tullutmitään vaurioita.

Syyskyntöjäja pellonraivausta

Ensimmäinen tehtävänisiivouksen lisäksi oli lähteäLipiäisen Tolvin kanssakyntämään. Oli tullut mää-räys, että joka taloon, josvain mahdollista, pitäisikyntää vaikka perunamaaseuraavaa kevättä varten. Jakoska kummassakin talossaoli yksi hevonen, niin pan-tiin ne yhteen ja saatiin niis-tä pari. Minä olin Tolvillahevospoikana, ja hän van-

Ei ainuttakaan ehjäärakennusta näkynyt missään.”

Olivat kai keväälläjääneet kylvöt kesken, kunmaissin kasvustoa ei näkynytmissään.”

Perjantaina 21. heinäkuuta 2006 – Nro 29–30 – 11

Esk

on p

uum

erk

ki

hempana miehenä piteli au-raa. Niin me koskuilla kyn-telimme pari päivää kum-mallakin tilalla, koska neolivat aika lähekkäin.

Kotipeltoja kumpikinsitten kynteli yksikseen.Sovittiin Isän kanssa, ettäaloittaisin navetan takaatien vierestä. Siinä olisihyvä perunamaa seuraa-vaksi kesäksi, jos sattuisi,etten muuta ehtisikään kyn-tää. Sillä jos ParikkalanMaamieskoulu alkaisi, niinmenisin sitä jatkamaan. Isätaas ei ehtisi kyntöhom-miin, sillä hänellä oli siksipaljon muita tehtäviä.

Isä toimi Saareksen kou-lupiirissä viljelyspäällikkö-nä - tai mikä hänen tittelin-sä oli. Siihen kuuluivatsekä Metsikon että Jokiran-nan kylät. Kirkonkylään,jossa kunnanvirasto sijaitsi,oli matkaa 30 kilometriä, japolkupyörä oli ainoa kulku-neuvo juuri tuomani hevo-sen lisäksi. Puhelinyhteyk-sistä ei kannattanut puhua-kaan.

Minun huolekseni siisjäivät kyntöhommat, mikä-li vain ehtisin, sillä elettiinjo syyskuun loppua. Ja tun-tui siltä, että talvikin rupesitekemään tuloaan. Koulusaattoi alkaa milloin hyvän-sä. Isä lupasi kysyä asiaakäydessään kunnanviras-tossa, sillä sieltä oli puhe-linyhteys Parikkalaan. Siel-tä taas pääsisi Maamies-koululle, jossa varmaan tie-dettiin, alkaisiko koulu jajos, niin milloin. Niin isälähti ajamaan pyörällä kun-nantalolle, ja minä valjastinMirkun ja ryhdyin kyntö-hommiin.

Suutarit kainaloonja suohon

Katsoin sopivan aloitus-kohdan ja aloin kyntää, jamukavaltahan se tuntuikin.Maa oli sopivan pehmeäämultamaata, eikä kasvulli-suuskaan tuntuvan haittaa-van kyntämistä. Huomasinkyllä, että alueella oli aikapaljon tykin ammusten jät-tämiä kuoppia, mutta enminä niihin kiinnittänyt mi-

tään erityistä huomiota,vaikka toiset olivat huomat-tavasti suurempia kuin toi-set. Mutta sitten huomasin,että pienemmän kuopan lä-heisyydestä tuli kyntäessä-ni esiin räjähtämätön tykinammus, jonka paksuus olinoin kymmenen ja pituuttanoin 30 senttimetriä.

Ajattelin, että koska se eiollut maahan tullessaan-kaan räjähtänyt, niin ei senytkään räjähtäisi, ja jat-koin kyntämistä. Suutareitalöytyi sinä päivänä neljä.Hevosen huilatessa minäotin ammuksen kumpaan-kin kainaloon ja kannoinpellonreunassa olevaansuohautaan. Ajattelin, ettäsieltä niitä ei kukaan ei löy-täisi. Tuollaisen reissun teinkaksi kertaa.

Toisella kerralla minullaoli lisäksi ryssäläinen rupi-sammakko, joksi me pojatniitä myöhemmin nimitet-tiin. Se oli venäläinen sirpa-lekäsikranaatti, joka tarttuiauran kärjen ja puukon vä-liin. Ihmettelin, että mikäsiinä kärjessä oli, kun auraei mennyt maahan.

Oliko siellä kivi edessä?Otin hiukan takaisin ja huo-masin, että sehän se. Kallis-tin auran ja potkaisin ken-gän kärellä sen pois paikal-taan. Silloin huomasin, et-tei se mikään kivi ollut-kaan, vaan hyvin rosoinenrautamöykky, jossa oli il-meisesti joku laukaisulaite,koska se oli sokkanaulallasiihen kylkeen kiinnitetty.En silloin tiennyt, mikä seoli, mutta vaisto sanoi, ettäjoku kranaatti se oli, jotenvein senkin suohautaan.

Jatkoin kyntämistä iltaanasti, eikä niitä suutareita sit-ten sen enempää löytynyt,joten se asia jotenkin unoh-tui. En muista, mahdoinkoedes siitä isälle mitään ker-toa. Näin jälkeenpäin aja-tellen olisi tietysti pitänytkertoa, että hänkin olisi voi-nut varoa niitä pieniä kuop-pia. Tietääkseni mitään va-hinkoa ei sattunut kenelle-kään - ainakaan siinä lä-hiympäristössä.

Petsamon vaihtaminen Viipuriin ja Saimaan kanavaanMoskovan neuvottelut keväällä 1944, osa 4

Pöytäkirja Suomen jaNeuvostoliiton edustaji-en neuvottelukokouk-sesta Moskovassa27.3.1944

Moskovan rauhastaei voi keskustella

Paasikivi (ottaa esilleViipurin läänin kartan):”Ehdottaisin vaihtokaup-paa. Pohjoisosa Karjalaa,Viipuri, Saimaan kanava jaVuoksen teollisuusalueovat meille elintärkeitä, täl-lä alueella sijaitsevat teh-taat saavat raaka-aineensaSuomesta. Miksei voitaisiajatella vaihtokauppaa tä-hänkin alueeseen nähden?Olisimme valmiit luovutta-

maan teille Petsamon alu-een.”

Molotov: ”Petsamonasia muodostaa 6. kohdan,johon palaamme myöhem-min.”

Paasikivi: ”Miksei nytheti? Ottakaa Petsamo jataistelkaa siellä saksalaistenkanssa.” (Molotov ja Deka-nosov nauravat.)

Molotov: ”Tämähän onjotakin uutta. Olette toisinsanoen valmiit luovutta-maan Petsamon joko meilletai Saksalle? Emme ole vie-lä tulleet siihen.” M. korot-taa äänensä ja sanoo kolmekertaa: ”1940 vuoden rajansuhteen emme voi tehdäteille mitään myönnytyksiä.

Välirauhanehtomme ei-vät ole kovia. Ulkomaan

lehdistö ennusti kyllä, ettäNeuvostoliitto tulee asetta-maan hirmuehtoja Suomel-le, ja moni varmasti pettyi-kin, ettei niin käynyt.Emme ole vaatineet ehdo-tonta antautumista emmekähallituksenne uudelleenmuodostamista tai kaupun-kienne miehittämistä.

Moskovan rauhastaemme voi keskustella.Miksette suostuneet sopi-mukseen vuonna 1939?”

Paasikivi: ”Suomen kan-sa on aika naiivi. Se luottivuonna 1939 sopimuksiinja asiakirjoihin. – Olen teil-le muuten jo ennen useam-man kerran lausunut, ettäTanner ja minä luulimmesyksyllä 1939 palaavammetänne vielä kerran.”

Molotov: ”AinakaanSuomen hallitus ei ole naii-vi; kyllä se tiesi, mitä teki.”

Paasikivi: ”Katson, ettävoitte vaihtaa PetsamonHankoa ja Pohjois-Karjalaavastaan.”

Molotov: ”Emme suostusiihen. Kolme sotaa 25 vuo-dessa on jo liikaa.”

Enckell: ”Me olemmeaina taistelleet ainoastaanvapautemme ja itsenäisyy-temme puolesta, ja josemme olisi taistelleet, niinolisitte varmaankin halvek-sineet meitä, sillä minullaon korkea käsitys teidän so-tilaallisista ominaisuuksis-tanne. Suomen hallituksenpolitiikkaa vuodelta 1930voitaisiin ehkä arvostella,mutta tahdon kuitenkin ko-rostaa, että Suomi on tahto-nut pitää ikivanhat alueen-sa. Suomen taholta on mah-dollisesti tehty virheitä,mutta Neuvostoliiton täy-tyy ymmärtää meidänkinkantamme. Suomi taisteliepätoivon (lotsajanno) vim-malla ilman menestyksentoiveita valtavaa ylivoimaavastaan.”

Molotov: ”Myönnänkyllä, että olette taistelleeturhoollisesti. Neuvostoliit-to oli heikko vuonna 1918,mutta kolme sotaa on sen-tään kolme sotaa. Emmevoi sallia, että Suomi aina7-8 vuoden kuluttua hyök-kää kimppuumme.”

Enckell: ”Vuonna 1918emme hyökänneet.”

Molotov: ”Tarkoitan Itä-Karjalan sotaa.”

Enckell: ”Sehän ei ollutmikään sota valtioittemmevälillä.”

Molotov: ”Kyllä Suomisilloinkin kävi sotaa.”

Enckell: ”Olin vuonna1918 suomalaisen valtuus-kunnan puheenjohtajanaBerliinin rauhanneuvotte-luissa, jotka raukesivat senjohdosta, että Neuvostolii-ton taholta väitettiin, etteivuonna 1918 ollut mitäänsotaa. Suomi oli myös heik-ko vuonna 1918, paljon hei-kompi kuin Neuvostoliitto.”

Sotavangit ja heidänkohtalonsaselvitettävänä

Paasikivi: ”Puhukaam-me nyt sotavangeista.Omasta mielestäni katson,että vastavuoroisuusperiaa-tetta olisi noudatettava.”

Molotov: ”Vastavuoroi-suus voi tulla kysymykseenvain jos lopullinen rauhasolmitaan, muuten ei.”

Paasikivi: ”Suomessaolevien sotavankien jou-kossa voi olla sellaisia, jot-ka eivät halua palata Neu-vostoliittoon. Heitähän eivoi pakottaa siihen.”

Molotov: ”Emme tulevaatimaankaan sellaistenneuvostolaisten ja liittolais-ten henkilöitten palautta-mista, jotka ovat vapaaeh-toisesti siirtyneet Suomeen,mutta kyllä kaikkien sota-vankien palauttamista.”

Enckell: ”Suomessa ei

ole englantilaisia sotavan-keja.”

Molotov: ”Englanninpyynnöstä olemme sisällyt-täneet tämän kohdan ehtoi-himme.”

Paasikivi: ”Emme voiluovuttaa esimerkiksi Ees-tistä ja Inkerinmaalta paen-neita henkilöitä.”

Dekanosov: ”Kaikki so-tavangit on ehdottomastipalautettava riippumattasiitä, mihin he kuuluvat.”

Paasikivi: ”Mutta josheidän joukossaan on sel-laisia, jotka eivät halua pa-lata?”

Molotov: ”Kaikki sota-vangit ja keskitysleireilläolevat henkilöt on ehdotto-masti palautettava. Tämäon sotalain mukainen vaati-mus.”

Suomen armeijandemobilisaatio

Paasikivi: ”Mitä tarkoi-tatte sitten demobilisaatiol-la? Onhan aivan luonnollis-ta, että jos rauhansopimuson kerran allekirjoitettu, tu-lemme ilman muuta demo-bilisoimaan armeijammeniin paljon kuin mahdollis-ta, jo yksin taloudellisistasyistä.”

Molotov: ”Tämän kysy-myksen ratkaisu riippuuSuomen hallituksen käy-töksestä. (Etot vopros re-taetsja v. zavisimesti ot po-vedenija Finljanskova Pra-vitelstva.) Aluksi Suomenarmeijaa olisi vähennettävä50 prosentilla, myöhemminrauhanaikaiseen määrävah-vuuteen asti. Jos Suomi tar-vitsee neuvostojoukkoja in-ternoidakseen saksalaiset,emme tule vaatimaan mi-tään demobilisaatiota heti.

Paasikivi: ”Emme voisuostua tällaiseen vaati-mukseen. Demobilisaatioon meidän sisäinen asiam-me ja se riippuu kokonaan

vapaasta tahdostamme. En-nen kuin Suomen armeijaon lyöty, ei sitä voi meiltävaatia.”

Molotov: ”Tämä on kui-tenkin vaatimuksemme.Kuten sanottu, jos Suomiryhtyy internoimaan saksa-laisia, voidaan demobili-saatiota lykätä. Jollei, ondemobilisoitava heti, ensin50 %, sitten kokonaan, jos-ta sovitaan erikseen. Suur-sodan kestäessä Suomen ar-meijalla pitää olla rauhanai-kainen määrävahvuutensa.”

Paasikivi: ”Miksi niin?Rauhan solmimisen jälkeenemme tule enää taistele-maan kenenkään kanssa.”

Molotov: ”Mutta Neu-vostoliitto jatkaa sotaa Sak-saa vastaan, kun Suomi taason poissa sodasta.”

Enckell: ”Tämän ehdonmoraalinen puoli on arve-luttava.”

Paasikivi: ”Se on meitänöyryyttävä. (Eto unizitel-no dlja nas.)”

Molotov: ”Olisi luonnol-lista, jos Suomi rauhan jäl-keen ylläpitäisi vahvaa ar-meijaa.”

Enckell: ”Itse asiassa teolette vakuuttuneita siitä,ettei Suomi enää aloita mi-tään hyökkäystä.”

Molotov: ”Me emmepelkää, mutta kysymys eiole luottamuksesta.”

Paasikivi: ”Luuletteko,että heti rauhan solmittu-amme hyökkäisimmekimppuunne?”

Molotov: ”Turvallisuu-temme vaatii Suomen sota-väen demobilisointia. Jo-kainen puna-armeijalainenvarmasti ihmettelisi, miksiSuomen armeija on yhtävahva rauhan jälkeen kuinsitä ennen.”

Neuvottelupöytäkirjan4. osa on aiemmin julkais-tu Kurkijokelaisessa6.2.1954.

Perjantaina 21. heinäkuuta12 – 2006 – Nro 29–30

Asianajajia

AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja

Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 2313heikki.rantanen@kolumbus.fi

AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OY

Asianajaja, varat. Jari Heikmanvaratuomari Kaarina Nylamovaratuomari Katri Nieminenvaratuomari Anne RöppänenTuruntie 8–14, II krs. Loimaa,

puh. (02) 762 4400, fax 763 1301jari.heikman@aatsto.inet.fi

www.heikman.com

ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.

Varatuomari

LAATUAEDULLISUUTTA

AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus

KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky

Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760

(Kaupungintaloa vastapäätä)

KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ

ERLUND-taloERLUND-talo Hengittävä hirsitalo. Rakenteissa eimuoveja eikä epäorgaanisia aineita.Englannin MTV:n valinta Suomenedustajaksi Grand Designs-ohjelmaan.

Asu terveellisesti, hengitä vapaastiunelmiesi talossa, Erlund-talossa!

Kotimaan myynti:Juhani Eklund p. 0400-530 979e-mail: myynti@erlund-house.com

MELLILÄN HIRSITYÖYsitie 345, 32300 MELLILÄ

ERLUND-talo

EHT-liitonjäsenErikoishammasteknikko

MARKO ROSENDAHLVastaanotto Heimolinnankatu 14 Loimaa

Ajanvaraus puh. (02) 763 1179

KukkaBoxPuh. 762 2669

Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa

MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA

Puh. 7622 950,Oikokatu 3

Avoinna: ma-pe 10-17.30 la 10-14.00

LOIMAAN VIIALANKONDITORIA-KAHVIOKauppalankatu 2, puh. 763 2001Avoinna: Ma – pe 8.30–17

ONKSTIETOOVASTAUKSET1. Yhdestoista2. Pehr Evind Svinhufvud3. juurikassokeria4. Pyry5. 80 prosenttia6. Ei mitenkään. Musta

raamattu sisältää loit-suja, taikoja ja usko-muksia.

7. Kaikki ovat samanmarjan eri nimityksiä.

8. 80 gramman painon9. tervan ja puuhiilen

valmistukseen10. 71-vuotiaana

Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU

Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700

Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547Yli 100 vuotta Loimaan parhaaksi.

Tervehdimme Kurkijoki-Säätiötäja pitäjäjuhlayleisöä

LOIMAAN

LOIMAAN SEUDUN

Onnea!Onnea!

SPAR LOIMAAKauppias Sami Toivonenpuh. (02) 763 6850ma - pe 7-21, la 7-18, su 12-21

RuokakauppaSinun makuusi

762 2848

LOP-Kultapiste

763 2150

040-765 7028

Ritvanja OilinEines-keittiö

76368520762 4432

762 2062

762 1413

Ainutlaatuisellenaiselle ja lapselle

Tarjoukset voimassa: perjantai - sunnuntai 21. -23.7.2006

pkt

HK Porsaan sisäfileet

8,958,95kg8,95Spar Ranskanperunat

450 g (1,11 kg)

1002 pss

Atria Wilhelm Grillipihvi400 g (6,73 kg)

269rasia

Atria Saunapalvi350 g (7,11 kg)

249pkt

Valio Créme fraíche HYLA150 g (6,60 kg)

099prk

Saarioinen Iso vaaleakarjalanpiirakka

630 g (3,00 kg)

189ps

HK Kabanossioriginal 1kg

399pkt

Fazer Puikulat450-650 g (4,42-3,06 kg)

199ps

Hartwall JaffaAppelsiini tailight 2-pack1,5 l 2,19+0,80 299

pkt

AikuisuuteenKun se on lapsenkenkä,räsynukkeja punainenmansikkamaito.Kun se on tuoksuva aamuelämän suvessaja käenkukunnassa.

Kun se on kuritusja anteeksiantonousevassa nuoruudessa.Kun se on huomisen kaipuulapsenkengistäaikuisuuteen.

Aili Hellin Kurri