Opintojen työelämäpainotteisuuden

kahdet kasvot

Anne-Mari Souto

Tutkijatohtori, Yhteiskuntatieteiden laitos

•Nuorisotutkija ja ammatillisen koulutuksen työntekijä (esim. ohjauksen lehtorina, projektipäällikkönä Ohjaamossa ja avoimessa ammattiopistossa, opiskelijahuoltoon liittyviä tehtäviä)

•Nuorten haastatteluja:

– Koulutuksen keskeyttäneitä nuoria (Ohjaamon asiakkaita)

– Maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita

– Suosituimpien alojen (parturikampaaja-, kosmetologi-, av-viestintä- (valokuvaus), sähkö- ja pelialan) opiskelijoita

1.4.2014 Anne-Mari Souto 2

1.4.2014 Anne-Mari Souto 3

Ammatillisen koulutuksen työelämälähtöisyys

• Ammatillisen koulutuksen keskeinen lähtökohta

• Nuorten opiskelijoiden näkökulmasta se ”tärkein ja motivoivin” juttu

– Käytännönläheisyys ”amiksen juttu” ja ero suhteessa muihin kouluihin ja niiden pedagogisiin käytäntöihin; sanoitetaan oppimisena (Herranen 2014)

• Osatekijä myös ammattiopintojen suosion nousussa

– Nuorten toive saada suoraan ammatti – jatko-opintokelpoisuutta unohtamatta (Souto & Herranen 2014)

• Yhtäältä nuoret ovat omaksuneet koulutuspolitiikan korostaman työelämälähtöisyyden tärkeyden, toisaalta he samalla haastavat perinteistä koulutuksellista hierarkiaa toisella asteella

• Käytetty keino nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä

– Keino motivoida etenkin niitä nuoria, joita teoria painotteinen opiskelu ei motivoi (esimerkiksi oppisopimuskoulutuksen kehittäminen)

• Voisiko ammatillinen koulutus ja sen käytännönläheisyys antaa aineksia laajemminkin (perus)koulutuksen ja pedagogiikan kehittämiseen? Uskalletaanko tätä kysymystä esittää Suomessa?

Toisaalta työelämälähtöisyydessä on se riski, että se asettaa toissijaiseksi

kysymykset kasvatuksesta ja nuoruuden huomioimisesta

• Työelämälähtöisyys nostaa koulutukseen kuulumisen rimaa?

– Sosiaalisuus, oma-aloitteisuus, vastuullisuus, ahkeruus, tunnollisuus, kuuliaisuus ammatilliseen koulutukseen kiinnittymisen ehtoina palautuvat työelämässä arvostettuihin ominaisuuksiin (Souto 2014)

– Ammatilliset oppilaitokset sosiaalisesti vaativia ympäristöjä: kaikilla ei rahkeet riitä

• Nuorilla on myös negatiivisia kokemuksia työssäoppimisjaksoilta

– Työyhteisön jäsen vai ilmaistyövoimaa? Sattumanvaraisuus (Lappalainen 2011)

– Koetaan liian vaativaksi tai pelottavaksi (työn sisällöt, oma-aloitteisuus, arvioinnit)

• Edellyttääkö ammatillisen koulutus nuorilta aikuismaista työelämäkykyisyyttä?

• Työelämän pelisääntöjen nimissä nuorten tukeminen ja auttaminen voi näyttäytyä jopa ”hyysäämisenä”: ei siellä työelämässäkään perään soitella

• Missä määrin ammatillisessa koulutuksessa on herkkyyttä huomioida ja tukea nuoruutta ikävaiheena ja nuorille merkityksellisiä asioita? Miten nämä sovitetaan työelämän tarpeisiin?

– Miten työvaltaisuutta opetuksessa toteutetaan (oppilaitoksessa/ työpaikalla)? Miten nuorten ohjaus järjestetään? Miten nuorten ryhmät ja vertaissosiaalisuus otetaan huomioon? Mitä nuorelle kuuluu?

1.4.2014 Anne-Mari Souto 4

1.4.2014 Anne-Mari Souto 5

Lähteet:

• Herranen, Jatta (2014) ”Kaikki on ihan jees”. Opiskelijat ammatillisen koulutuksen institutionaalisten käytäntöjen arvioijina. (artikkelin käsikirjoitus)

• Lappalainen, Sirpa (2011) ”Tää on oikeesti outoo”: Työssäoppimisen käytännöt ja nuorten toimijuus lähihoitajakoulutuksessa. Teoksessa Anne Laiho & Tarita Ruoholinna (toim.) Terveysalan ammatit ja koulutus. Tallinna: Gaudeamus, 158–179.

• Souto, Anne-Mari (2014 tulossa) Kukaan ei kysy, mitä mulle kuuluu? Koulutuksen keskeyttäjät ja ammatilliseen koulutukseen kuulumisen ehdot. Hyväksytty Nuorisotutkimus 32 (2).

• Souto, Anne-Mari & Herranen, Jatta (2014) Toisin valinneet. Ammatillinen koulutus koulutusmyönteisten nuorten tietoisena valintana. Teoksessa Päivi Harinen, Mari Käyhkö & Anni Rannikko (toim.) Mutta mikä olikaan tutkimuksen teoreettinen kysymys? Joensuu: University Press Of Eastern Finland, 138–160.