sujuvampi arki...

Toinen linja 14PL 200, 00101 HelsinkiPuh. (09) 7711Faksi (09) 771 2291

Helsinki 2004ISBN 951-755-843-1Tilausnumero 505996

ANNAMARI RUONAKOSKI

Sujuvampi arkiikääntyville

SUJUVAMPI ARKI IKÄÄNTYVILLE

Yhdyskuntien suunnittelu, rakentaminen ja ylläpitoväestön ikääntyessä


Oma koti, asuinalue, lähipalvelut ja liikenneyhteydet ovat tärkeä osajokapäiväistä elämää ja muodostavat perustan myös ikääntyvien itsenäiselleselviytymiselle. Väestön ikääntyessä koko elinympäristöä kannattaakehittää esteettömäksi. Tämän oppaan tarkoituksena on herättää eri alojentoimijat huomaamaan omat mahdollisuutensa vaikuttaa ikäihmisille paremminsopivan ympäristön luomiseen. Työssä tarvitaan niin ympäristönsuunnittelijoiden, rakentamisen toteuttajien, ylläpidosta vastaavien kuinsosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnankin osaamista ja yhteistyötä.Lisäksi haasteena on ikääntyvien oman käytännön kokemuksen hyödyntäminenympäristöä muokkaavissa toimenpiteissä.

SU

JU

VA

MP

I AR

KI IK

ÄÄ

NT

YV

ILL

E

3

Lukijalle 5

1. Tavoitteena omatoiminen ikäihminen 7Väki vanhenee, entä sitten? 7Elinympäristö vaikuttaa palvelutarpeeseen 9Ikääntyminen tuo mukanaan muutoksia 10Kohti kaikille soveltuvaa ympäristöä 14Taloudellisia näkökohtia 15Yhteistyö avainasemassa 15

2. Ikäihmisten omatoimisuuden edellytyksiä 192.1 A s u i n y m p ä r i s t ö 19

Yhdyskuntarakenteen vaihtoehtoja 19Välimatkat ja jalankulkureittien esteettömyys 21Ympäristön laatu ja viihtyisyys 22Omatoimisuuden uhkatekijöitä asuinympäristössä 23Kunnan toimintatapoja ikäihmisille sopivien asuinympäristöjenlisäämiseksi 24Pieniä, mutta vaikuttavia toimenpiteitä 25

2.2 A s u m i n e n 27Tarvitaan monipuolisia asumisvaihtoehtoja 27Esteettömyyttä asumiseen uutta rakentamalla ja vanhaakorjaamalla 29Hyviä ratkaisuja sisätiloihin ja pihapiiriin 30Omatoimisen asumisen uhkatekijöitä 33Kunnan toimintatapoja ikäihmisille sopivien asuntojenlisäämiseksi 34Esteettömän rakentamisen ohjauskeinoja 35Pieniä, mutta vaikuttavia toimenpiteitä 36

2.3 L ä h i p a l v e l u t 41Palveluiden tarve ja tarjonta 41Palveluiden saavutettavuus 43Palveluihin liittyviä omatoimisuuden uhkatekijöitä 44Kunnan toimintatapoja lähipalveluiden turvaamiseksi 45Pieniä, mutta vaikuttavia toimenpiteitä 49

Sisällys

palmuni

Konekirjoitusteksti

palmuni

Konekirjoitusteksti

TEKIJÄ Annamari Ruonakoski KUVAT Ulla-Maija Upola TAITTO Merja Sainio ISBN 978-952-293-221-1 (pdf 2014) ISBN 951-755-843-1 (painettu 2004) Suomen Kuntaliitto Toinen linja 14 PL 200 00101 Helsinki Puh. 09 7711 www.kunnat.net

palmuni

Konekirjoitusteksti

4

2.4 L i i k e n n e 51Iäkkäät autoilijat 51Joukkoliikenne, palveluliikenne ja matkojen yhdistelyhoukuttelevammiksi 53Kevyen liikenteen ympäristö turvallisemmaksi 54Omatoimisen liikkumisen uhkatekijöitä 55Kunnan toimintatapoja ikäihmisten liikkumismahdollisuuksienparantamiseksi 56Pieniä, mutta vaikuttavia toimenpiteitä 57

3. Kunta ikäihmisten elinympäristön kehittäjänä 61Erilaisia kuntia 61Tulokset edellyttävät selkeitä tavoitteita 63Tiedotus, neuvonta, valvonta ja seuranta 64Koulutus ja kampanjointi 67Ratkaisujen tekijät 67Pieniä, mutta vaikuttavia toimenpiteitä 69

Lähteet 73

Taulut

Elinympäristön ongelmakohtia 12Esteettömän rakentamisen ohjauskeinoja 35Toimenpiteitä ikäihmisten ja muidenkin elinympäristönparantamiseksi 65Ratkaisujen tekijöitä 68Ideoista toteutukseen 70

5

TÄMÄN OPPAAN TARKOITUKSENA on herättää eri alojen toimijat huomaa-maan omat mahdollisuutensa vaikuttaa ikäihmisille paremmin sopivanympäristön luomiseen. Väestön keski-ikä nousee Suomessa nopeasti jaasettaa haasteita kunnille. Ikääntymiskysymykset mielletään usein sosi-aali- ja terveyssektorin huoleksi, mutta tosiasiassa ikääntymisen huo-mioon ottamisen tulee ulottua paljon laajemmalle. Fyysinen ympäristömuodostaa perustan ihmisten asumiselle ja elämänlaadulle. Ympäristöäkoskevat ratkaisut vaikuttavat ikäihmisten selviytymiseen ja palvelutar-peeseen. Tämän oppaan näkökulmana on elinympäristön kehittäminenkaikille asukasryhmille sopivaksi erityisasumisen ja -ympäristöjen lisää-misen sijaan.

Opas on suunnattu pääasiassa kunnissa toimiville eri alojen asiantunti-joille ja viranhaltijoille. Se tarjoaa tietoa iäkkäille soveltuvan elinympä-ristön eri osa-alueista ja esimerkkejä pienistä arkea parantavistatoimenpiteistä sekä antaa eväitä kunnan eri toimijoiden yhteistyön järjes-tämiselle. Opaskirja soveltuu hyvin myös luottamushenkilöiden ja mui-den ikääntyvän väestön elinoloista kiinnostuneiden käyttöön. Opas kä-sittelee yhdyskuntaa neljänä osa-alueena, joita ovat asuinympäristö,asuminen, lähipalvelut ja liikenne. Jako on osin päällekkäinen, koska esi-merkiksi asuinympäristö sivuaa kaikkia muita teemoja. Työn taustama-teriaalina on käytetty eri aloilla viime aikoina tehtyjä tutkimuksia, selvi-tyksiä ja strategioita sekä käytännön kokemuksia maamme eri kunnista.Tavoitteena on ollut koota laajojen aihepiirien keskeisimmät asiat helpos-ti lähestyttäväksi tietopaketiksi.

Opas on laadittu Suomen Kuntaliitossa yhteistyössä ympäristöministeriönkanssa. Työn ohjauksesta vastasi ohjausryhmä, johon kuuluivat yhdyskun-tatekniikan päällikkö Jussi Kauppi, erityisasiantuntija Eero Hiltunen, lii-kenneinsinööri Silja Siltala ja erityisasiantuntija Eevaliisa Virnes SuomenKuntaliitosta sekä ylitarkastaja Raija Hynynen ja yliarkkitehti CaritaStrandell ympäristöministeriöstä. Ryhmän puheenjohtajana toimi yliark-kitehti Ritva Laine Suomen Kuntaliitosta ja kirjoitustyöstä vastasi pro-jektitutkija Annamari Ruonakoski. Lisäksi työn toteuttamisen apuna ovatolleet keskustelut monien muiden eri alojen asiantuntijoiden kanssa.

Tekijä kiittää lämpimästi kaikkia työhön osallistuneita.

Annamari Ruonakoski

Lukijalle

6 7

1. Tavoitteena omatoiminen ikäihminen

Väki vanhenee, entä sitten?

Suomen väestö vanhenee vauhdilla tulevina vuosikymmeninä. Vuonna

2000 suomalaisista 15 prosenttia oli täyttänyt 65 vuotta, mutta vuon-

na 2030 tähän ikäryhmään kuuluu jo yli 26 prosenttia väestöstä eli

useampi kuin joka neljäs suomalainen. Tämä merkitsee 65 vuotta täyt-täneiden määrän kasvua vajaasta 800 000:sta peräti 1,4 miljoonaan elinoin 600 000 ikäihmisen lisäystä. Kehitys on samansuuntaista muualla-kin Euroopassa, mutta Suomessa väestön ikärakenteen muutos on Euroo-pan nopeimpia. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan eniten kasvavatvanhimmat ikäluokat eli yli 85-vuotiaiden ryhmä, joka kasvaa yli kaksin-kertaiseksi vuoteen 2030 mennessä, sekä 75–84-vuotiaiden ryhmä, jokasekin lähes kaksinkertaistuu. Sen sijaan 65–74-vuotiaiden määrä alkaalaskea jo vuoden 2020 jälkeen. Muutoksen taustalla on suurten ikäluok-kien (1945–55 syntyneet) tulo eläkeikään, joka tapahtuu vuoteen 2020mennessä. Tämän jälkeen eläkkeelle siirtyvien ikäluokkien koko alkaa vä-hitellen pienentyä.

Väestön ikärakenne on hyvin erilainen eri kunnissa, ja sen kehi-tykseen vaikuttaa myös maan sisäinen muuttoliike. Tällä hetkellä yli

8

65-vuotiaiden osuus vaihtelee eri kunnissa reilusta 5 prosentista yli 31prosenttiin. Moni kunta kamppailee jo nyt niiden ongelmien kanssa,

joiden arvioidaan yleistyvän vähitellen koko maassa. Alueelliset erottulevat kuitenkin säilymään: Lapissa ja Kainuussa eläkeikäisten osuusnousee lähelle 40 prosenttia, kun taas Uudellamaalla ja Pohjois-Pohjan-maalla vastaava osuus jäänee 20 prosentin tuntumaan. Ikääntyneidenlukumäärä puolestaan kasvaa eniten Uudellamaalla, jossa on tarkastelu-jakson lopussa noin 200 000 eläkeikäistä enemmän kuin vuonna 2000.

Kun suurten ikäluokkien jälkeen tulevat ikäluokat ovat edeltäjiäänpienempiä, muuttuu myös huoltosuhde eli työikäisten määrän suhde huol-lettavien eli lasten ja työiän ohittaneiden määrään. Uuttamaata lukuunottamatta huoltosuhde ylittää ykkösen koko maassa vuoteen 2030 men-nessä eli huollettavia on enemmän kuin työikäisiä. Koko maan huolto-suhde on tällöin 1,13 ja vanhushuoltosuhde 0,69 eli kymmentä työikäistäkohti on noin 7 eläkeikäistä1. Myös huoltosuhteen alueelliset erot ovathuomattavia.

Julkisuudessa on maalailtu hälyttäviä visioita ikääntyvän Suomentulevaisuuden näkymistä. Eläke- ja hoivapalvelumenojen pelätään kasva-van kohtuuttomiksi. Optimistit näkevät ongelman ratkeavan hyvän talous-kasvun avulla: tällöin edellä mainittujen menojen osuus bruttokansantuot-teesta pysyisi kohtuullisena, vaikka summa sinällään olisikin huomattavansuuri. Heikon, noin puolen prosentin talouskasvun tilanteessa eläke- jahoivamenot tulisivat viemään bruttokansantuotteesta jopa kolmanneksen2.Huolta aiheuttaa myös huoltosuhteen heikkeneminen: miten vähenevätyövoima tulee riittämään tuotannon ja palvelujen ylläpitämiseen, varsin-kin kun vanhuspalvelujen tarpeen odotetaan kasvavan selvästi nykytasos-ta? Helpotusta tähän vaikeaan yhtälöön antaa tieto siitä, että tulevien ikä-ihmisten terveyden ja toimintakyvyn arvioidaan olevan paremmat kuintämän päivän ikätovereillaan, joten apuakin tarvitaan keskimäärin van-hempana kuin nykyisin. Tulevaisuuden eläkeläiset ovat myös keskimäärinvarakkaampia kuin nykyisin, joten he pystyvät kustantamaan suuremmanosan tarvitsemistaan palveluista itse. Silti varsinkin pitkiä työttömyysjak-soja työiässä kokeneet tulevat olemaan pienituloisia eläkeläisinä ja myösheidän palvelutarpeensa pitää pystyä tyydyttämään.

1. Luvuissa on huomioitu muuttoliikkeen vaikutus. Työikäisiksi on laskettu20–59-vuotiaat. Lähde Nivalainen ja Volk 2002, 50.2. Pekka Parkkinen, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimuspäällikköHelsingin Sanomissa 3.7.2003. Nykyisellä kahden prosentin talouskasvulla eläke-ja hoivapalvelumenojen osuus olisi noin neljännes BKT:sta vuonna 2030. Tällähetkellä vastaava osuus on runsas viidennes BKT:sta.

1 . T AV O I T T E E N A O M AT O I M I N E N I K Ä I H M I N E N

9

Elinympäristö vaikuttaa palvelutarpeeseen

Ikääntyneiden palvelutarvetta voidaan vähentää tukemalla heidän toimin-takykynsä säilymistä ja ehkäisemällä tapaturmia ennalta. Rakennetunympäristön ominaisuuksilla on tässä huomattava merkitys: esteetön

asunto ja lähiympäristö antavat iäkkäälle mahdollisuuden liikkua ja

suoriutua arjestaan oman aktiivisuutensa avulla sekä asua omassa

kodissaan mahdollisimman pitkään. Lisäksi rakennetulla ympäristölläluodaan puitteet sosiaaliselle elämälle, joka on myös osaltaan vaikutta-massa ikäihmisten hyvinvointiin ja selviytymiseen. On järkevää ottaa ikä-poliittinen näkökulma ja väestön ikärakenteen muutokset entistä selvem-min huomioon yhdyskuntien kehittämisessä.

Asumistaso on ongelma vielä tuhansille suomalaisille ikäihmisille,sillä he asuvat keskimääräistä useammin puutteellisesti3 varustetuissaasunnoissa etenkin maaseudulla. Vuonna 2001 erittäin puutteellisesti va-rustetuissa asunnoissa 65 vuotta täyttäneitä asui 69 000, joista yksinasujiaoli lähes 26 000. Maaseutumaisissa kunnissa 17 prosenttia vanhusasunto-kunnista asui erittäin puutteellisesti varustetuissa asunnoissa ja kaupunki-maisissa kunnissakin 5 prosenttia. Taajamissa huonosti liikkuvalle ihmi-selle ongelmia ja kotipalvelun tarvetta aiheuttaa etenkin asuminenhissittömässä kerrostalossa. Vuonna 2001 yli satatuhatta ikäihmistä asui

3. Vuoden 2001 tietoja. Tilastokeskuksen määritelmien mukaan erittäin puutteel-lisesti varustetusta asunnosta puuttuu ainakin yksi seuraavista: viemäri, vesijohto,sisä-WC tai lämmin vesi. Asunto on hyvin varustettu, jos siinä on edellisten lisäksipeseytymistilat ja keskus- tai sähkölämmitys. (Tilastokeskus: Asuminen 2002:9.)


Iäkkäiden kannalta hyvä,esteetön, turvallinen jahelppokäyttöinen yhdys-kunta on vetovoimainenmyös muiden asukasryh-mien silmissä.

Kokemuksia kunnista

Vantaalla 1999 tehdyn selvi-tyksen mukaan kaupunginkaikista kotipalvelun asiak-kaista 3 prosenttia käyttääsäännöllistä kotipalveluapelkästään talon hissittö-myyden vuoksi. Lukuuneivät sisälly hissittömyydenvuoksi epäsäännöllisestikotipalvelua saavat, joidenlukumäärä ei ollut tiedossa.(Hissien rakentamistarve 2001.)

10

hissittömässä kerrostalossa. Heistä 29 000 asui yli 3-kerroksisissa kerros-taloissa ja 3-kerroksisissa kerrostaloissa 73 000.

Asumisen lisäksi ikääntyneiden selviytymiseen voidaan vaikut-

taa myös yhdyskuntarakennetta, asuinympäristöä, liikennettä ja lä-

hipalveluja kehittämällä. Tämän oppaan tarkoituksena on auttaa huo-maamaan, miten monien eri alojen suunnittelun, päätöksenteon jatoteutuksen valinnoilla vaikutetaan iäkkäiden selviytymismahdollisuuk-siin. Samalla hahmotellaan toimintamalleja ja käytännön toimenpiteitä,joilla ikäihmistä tukevaa ympäristöä voidaan luoda. Työhön kannattaaryhtyä heti. Vaikka tehtävää on paljon, pienilläkin toimenpiteillä voidaansaada aikaan merkittäviä parannuksia.

IKÄIHMISTEN PALVELUTARPEISTA JA KUNNILLE AIHEUTUVIS-

TA KUSTANNUKSISTA SUURI OSA SYNTYY:

• Ympäristöstä ja asumisesta johtuvien ongelmien ratkaisemi-sesta palveluita lisäämällä.

• Asunnossa tarvittavien selviytymistä tukevien korjausten vii-västymisestä toimintakyvyn heiketessä ja sosiaalisesta turvat-tomuudesta. Nämä lisäävät tarpeettomasti laitospaikkojen,palveluasuntojen ja muiden erityisratkaisujen kysyntää.

• Hajanaisesta yhdyskuntarakenteesta ja palvelujen keskittymi-sestä, jotka lisäävät koti- ja kuljetuspalveluiden tarvetta sekäpidentävät kotipalvelun matkoja.

• Kaatumisista ja muista tapaturmista, joiden seurauksena toi-mintakyky heikkenee usein pysyvästikin.

Ikääntyminen tuo mukanaan muutoksia

Ikääntyneistä puhuttaessa tarkoitetaan yleisimmin 65 vuotta täyttäneitä elieläkeiän saavuttaneita, ja tämä ikäraja on käytössä myös tilastoissa muunmuassa vanhusasuntokunnan määritelmässä. Lisäksi usein erotetaan se-niorit, aktiivista ja itsenäistä elämää viettävät, yleensä alle 80-vuotiaat elä-keläiset, joiden elämää ikääntymisen mukanaan tuomat muutokset eivätvielä suuremmin haittaa. Vanheneminen tapahtuu hyvin yksilöllisesti,joten selviä ikärajoja seniori-iän ja ”varsinaisen vanhuuden” välille onvaikea määritellä. Tavallisesti merkittävämmät liikkumisongelmat al-

kavat yleistyä iän ylittäessä 75 vuotta, mutta silti vain 30–35 prosenttia


11

75 vuotta täyttäneistä käyttää varsinaisia vanhuspalveluita. Vanhuksiksikutsutaan paljon vanhuspalveluita tarvitsevia, usein yli 80-vuotiaita hen-kilöitä.

Ikääntyminen tuo muutoksia sekä elämäntapaan että ihmisen fysiik-kaan. Aluksi keskeisin muutos elämäntapaan tulee eläkkeelle jäämisenmyötä, jolloin vapaa-aika lisääntyy ja päivittäinen liikkuminen kodin jatyöpaikan välillä jää pois. Yleensä tämä merkitsee lisääntynyttä oleskeluakotona ja sen lähiympäristössä. On kuitenkin huomattava, että tulevai-suudessa seniorien tyyli elää on entistä liikkuvampi ja muistuttaa toden-näköisesti enemmän keski-ikäisten elämäntapaa kuin nykyisin. Tähän vai-kuttavat niin parantunut terveys, lisääntynyt varallisuus kuin aktiivi-iässäomaksutut tottumuksetkin. Moni odottaakin eläkeikää voidakseen toteut-taa itseään rakkaiden harrastusten tai ihmissuhteiden parissa.

Fyysiset muutokset lisääntyvät vähitellen: krooniset sairaudet lisään-tyvät, tapaturma-alttius kasvaa ja toimintakykyyn tulee rajoituksia. Myösaistit alkavat heiketä vaikuttaen muun muassa kykyyn ajaa autoa ja liik-kua liikenteessä turvallisesti. Muisti voi huonontua ja liikkumisesta tuleetyöläämpää, mutta muutoksia kompensoi lisääntynyt vapaa-aika ja tarvit-taessa liikkumisapuvälineet. Liikuntakyvyn heiketessä itsenäisen liikku-misen reviiri voi vähitellen supistua käsittämään oman asuinalueen,myöhemmin ehkä vain pihan tai parvekkeen. Ikäihminen ei enää pystyhakemaan mieleisiään palveluja kauempaa, vaan yrittää sopeutua asuin-ympäristön tarjoamiin mahdollisuuksiin. Omasta kodista, lähiympäristös-tä ja paikallisyhteisöstä tulee yhä keskeisempiä tekijöitä hyvinvoinnin jaitsenäisen selviytymisen kannalta.

Ikääntyneen sosiaaliseen elämään tulee muutoksia, kun ystävien jaomaisten verkko alkaa harveta. Tämä yhdessä liikuntakyvyn rajoittumi-sen kanssa johtaa helposti yksinäisyyden ja turvattomuuden kokemiseen.Jos asuinympäristö on riskialtis ja asunnon puutteet vielä lisäävät yksin-elävän vanhuksen ongelmia, voi hoivakoti tai palvelutalo muuttua halut-tavammaksi asumisvaihtoehdoksi kuin oma koti, vaikka fyysistä toimin-takykyä olisi vielä jäljellä. Toisaalta muutaman luotettavan naapurin taituttavan apu ja kotona jo ajoissa tehdyt parannukset voivat kallistaa vaa-kakupin toiseen suuntaan. Myös hyvä ja toimiva lähiympäristö, johon

ikäihminen on kiintynyt, auttaa omalta osaltaan sekä fyysisten rajoi-

tusten voittamisessa, sosiaalisten suhteiden ylläpitämisessä ettähenkisessä jaksamisessa.


Liikkumisen huomattavaväheneminen iän mukanaei useinkaan ole iäkkäänhenkilön oma valinta.Liikuntakyvyn alentuessaliikkuminen vaikeutuu taikäy mahdottomaksi,jos ympäristössä ei oleotettu huomioon liikku-misesteisten tarpeita.

12

Elinympäristön ongelmakohtia

Liikenne- ja viestintäministeriön esteettömyysstrategiassa ympäristönongelmat on ryhmitelty alla olevan luettelon mukaisesti (Kohti esteetöntäliikkumista 2003, 19). Jo ottamalla tämän listan ohjeet huomioon voi-daan ikäihmisten itsenäistä selviytymistä parantaa merkittävästi.

Tasoero-ongelma on vaikein liikkumisesteisten ongelma. Sitä voidaanhelpottaa järjestämällä sekä sisä- että ulkotiloissa tasaisia, portaattomiaja kynnyksettömiä kulkuyhteyksiä sekä rakentamalla hissejä ja loivialuiskia.

Tilantarveongelma koskettaa erityisesti pyörätuolin käyttäjiä ja lasten-vaunujen kanssa liikkujia. Kulkuväylät, luiskat, oviaukot, hissit, wc-tilatjne. tulee mitoittaa riittävän väljiksi.

Etäisyysongelma korostuu kantamusten kanssa liikuttaessa. Kulku-etäisyydet tulee suunnitella lyhyiksi ja tarvittaessa on järjestettävä leväh-tämismahdollisuuksia.

Orientoitumisongelma haittaa eniten näkövammaisia. Ongelmaa hel-pottavat selkeä kulkuväylien suunnittelu ja rakennusten helposti hahmo-tettava pohjaratkaisu, oikein valitut materiaalit ja värit sekä hyvät opas-teet ja äänimerkit.

Tasapaino-ongelma korostuu portaissa ja luiskissa sekä liikenneväli-neissä. Kulkuväylien luistamattomat pintamateriaalit, liukkauden torjuntasekä käsijohteet ja tukitangot helpottavat ongelmaa.

Ulottumisongelma koskee lapsia, lyhytkasvuisia ja pyörätuolin käyttä-jiä. Erilaiset käyttöpainikkeet, automaatit ja palvelutiskit on suunniteltavakaikkien käytettäviksi.


13

Voimattomuusongelma ilmenee tyypillisesti raskaita ovia avatta-essa. Se liittyy usein ikään tai sairauteen. Ratkaisuna on kevyt-toimisten heloitusten ja ovenaukaisulaitteiden käyttö.

Monimutkaisuusongelma liittyy ennen muuta erilaisten laitteidenja automaattien käyttöön tai informaation sisältöön. Erityisesti sevaikeuttaa näkövammaisten toimintaa. Tuotteiden hyvä käytettä-vyys ja ergonomia sekä niitä täydentävä opastus ja henkilökohtainenneuvonta palvelevat myös laitteiden käyttöön tottumattomia.

Turvallisuusongelma liittyy mm. portaisiin, kulkutiellä oleviinesteisiin, työmaakaivantoihin ja suojateiden johdattavuuteen.Erityisesti ne ovat ongelmia näkövammaisille. Tilat ja kulkuväyläton suunniteltava huolellisesti, valaistava riittävästi ja mahdollisetvaaranpaikat merkittävä hyvin. Myös vaaralliseksi koettujen tilojenkuten pimeiden tunnelien syntymistä tulee välttää.

Allergiaa aiheuttavat tekijät ja hengitysilman epäpuhtaudetvoivat rajoittaa tai hankaloittaa allergiasta ja hengityselinten sai-rauksista kärsivien ihmisten liikkumista. Yleisimpiä ongelmia ovateläinallergeenit ja tupakan jäämät liikennevälineissä sekä keväinenkatupöly jalankulkuympäristössä.

Tasa-arvo-ongelma syntyy, kun ympäristö tai palvelu asettaakäyttäjänsä eriarvoiseen asemaan. Ratkaisut ovat paitsi rakenteisiinja suunnitteluun, myös palvelukulttuuriin liittyviä.


14

Kohti kaikille soveltuvaa ympäristöä

Ympäristöä on perinteisesti totuttu suunnittelemaan täysikasvuisia, tervei-tä ja toimintarajoitteettomia henkilöitä varten. Kuitenkin ihminen on jol-lain tapaa toimintarajoitteinen jopa 40 prosenttia elämästään: lapsena,lastenvaunuja työntäessään, ikääntyneenä, sairaana tai vammaisena. Pe-rinteisesti toimintarajoitteinen on joutunut sopeuttamaan toimintansaympäristön ehtoihin tai turvautumaan jonkun toisen apuun. Usein toimin-tarajoitukset on otettu huomioon vain laitoksissa tai muissa erityisympä-ristöissä. Kuitenkin hyvin todennäköisesti jokaisessa asunnossa asuu

jossain vaiheessa henkilö, joka on jossain määrin toimintarajoittei-

nen, puhumattakaan julkisista tiloista, joissa esteettömyydestä hyö-

tyviä henkilöitä vierailee päivittäin.

Nykyisin kuva ympäristön käyttäjästä on monien suunnittelijoidensilmissä monipuolistunut ja alkanut lähestyä todellisuutta: käyttäjien ym-märretään olevan erilaisia ikänsä, toimintakykynsä ja apuvälineidensäpuolesta. On otettu askel kohti heikoimpien ehdoilla tapahtuvaa suunnit-telua. Tällöin ympäristöstä pyritään tekemään mahdollisimman monillesopiva ja itsenäistä selviytymistä helpottava. Jo nyt tehdyissä kokeiluissaon huomattu, että kaikille soveltuvalla suunnittelulla on paitsi parannettuikäihmisten ja muidenkin asukkaiden elämänlaatua, myös saavutettu mer-kittäviä säästöjä kuntien palvelumenojen pienenemisenä.

Suunnittelijoiden käytössä on jo kymmenen vuoden ajan ollut käsiteDesign for All (DfA), kaikille soveltuvuus, jolla ymmärretään pyrki-

mystä suunnitella eri ryhmiä tasavertaisesti kohtelevia tuotteita, ym-

päristöjä ja palveluita sekä edistää käytettävyyttä, esteettömyyttä ja

saavutettavuutta. Kaikille soveltuvuuteen liittyy läheisesti myös yhdys-kuntien sosiaalisen kestävyyden tukeminen. Tarkoituksena on saadaaikaan asuinympäristöjä, joissa eläminen tuntuu mielekkäältä ja jotkaasukkaat voivat kokea omikseen. Sosiaaliseen kestävyyteen sisältyykinajatus monipuolisesta asukasrakenteesta ja asukkaiden omasta aktiivisuu-desta asuinalueensa ja toistensa hyväksi.

Ikääntyneen kannalta kaikille soveltuvuus merkitsee käytännössäviihtyisää ja helppokulkuista ympäristöä, jossa välimatkat eivät ole liianpitkiä, lähipalvelut toimivat, liikenneympäristö on helposti hahmotettavaja jossa on mahdollisuus tulla toimeen myös ilman omaa autoa. Sosiaali-set verkostot tukevat henkistä hyvinvointia ja turvallisuuden tunnetta sekämahdollistavat vertaistuen saatavuuden.


Tavoitteeksi kannattaaottaa sellainen yhdys-kunta ja ympäristö, jossamahdollisimman monienryhmien kotona asuminenja itsenäinen selviytymi-nen on luontevaa. Asuin-alueen esteettömyysparantaa viihtyisyyttä janostaa alueen arvostusta.

15

Taloudellisia näkökohtia

Useimpien ikäihmisten toiveena on asua mahdollisimman pitkään ja itse-näisesti omassa kodissaan, jos terveys vain sallii. Kotona asuminen on

tavoiteltavaa myös kuntien taloutta ajatellen, sillä kotona asuvan ikä-

ihmisen kunnalta tarvitsemat taloudelliset panokset ovat useimmis-

sa tapauksissa selvästi pienemmät kuin muissa asumisvaihtoehdois-

sa. Asuntojen korjaaminen iäkkäiden tarpeita vastaaviksi laitostenrakentamisen sijaan on myös sikäli järkevää, että asuntoihin ja esimerkik-si hissien rakentamiseen kohdistetut investoinnit tulevat täysipainoisestihyödyttämään myös tulevia sukupolvia, kun suurten ikäluokkien jälkeenvanhusten määrä taas pienenee. Sen sijaan tyhjilleen jääville laitoksillevoi olla vaikea löytää uusia käyttötarkoituksia.

Ympäristön parantaminen ei välttämättä ole kallista, vaan sa-

moilla tai vain hieman korkeammilla kustannuksilla voidaan halut-

taessa luoda ikääntyvien kannalta parempaa ympäristöä. Usein onkyse asioiden huomaamisesta ja oikea-aikaisesta toteuttamisesta. Edulli-sinta on rakentaa ympäristö ja rakennukset jo alusta alkaen liikuntarajoit-teisille sopivien standardien mukaan. Asunnoissa tehtävien korjaustöidenvaatimat kertakustannukset voivat tuntua mittavilta verrattuna kotipal-velutunnin hintaan. Kotipalvelusta tekee kuitenkin kalliin avuntarpeenjatkuvuus, ja erityisen kalliiksi tulee siirtyminen laitosasumiseen. Niinpäuseissa laskelmissa asuntojen ja ympäristön parannuksiin tehdyt inves-toinnit ovat osoittautuneet taloudellisesti ja inhimillisesti kannattaviksi,kun niiden avulla on voitu pidentää itsenäistä asumista ja ehkäistä toi-mintakykyä uhkaavia tapaturmia. Myös palveluasuminen on yleensä kun-nalle laitoshoitoa taloudellisempi vaihtoehto.

Rakennetun ympäristön parantamiseksi tehtyjen investointien

kannattavuutta tulisi aina tarkastella kunnan kokonaistalouden kan-

nalta. Investoinnista saadaan hyötyä useiden vuosien ajan eivätkä hyöty-jiä ole yksinomaan ikääntyneet, vaan – etenkin asuin- ja liikenneympäris-töön kohdistuvien toimenpiteiden osalta – kaikki kuntalaiset. Jos vaikkapaliikenneinvestoinneilla tai liukkauden torjunnalla voidaan vähentää on-nettomuuksia, kohoavat yhteiskuntataloudelliset säästöt nopeasti huomat-taviksi. Asuinkiinteistöjen korjaukset puolestaan vaikuttavat sekä kiinteis-töjen arvoon että asukkaiden avuntarpeeseen.

Yhteistyö avainasemassa

Rakennetun ympäristön suunnittelussa ja toteuttamisessa voidaan hyvinehkäistä ennalta ikääntymisen mukanaan tuomia ongelmia, mutta tehtä-


Laitospaikka ei saisi ollaainoa asumisratkaisutoimintarajoitteisellehenkilölle, jolla vielä löytyykykyä ja halua huolehtiaselviytymisensä perus-asioista itse.

Ikääntyneiden itsenäistäselviytymistä tukevien inves-tointien kannattavuudesta ontehty useita mallilaskelmia.Esimerkiksi hissi maksaavuositasolla suunnilleensaman kuin viikoittainen koti-palvelu neljälle asukkaallekerrostalossa. Keskimääräi-nen pesutilaremontti on kan-nattava, jos sillä voidaanlykätä yhden ihmisen laitos-hoitoon siirtymistä parillakuukaudella.(Stakes Ideakortti 6/99;Nurkat kuntoon 2/2001,Vanhustyön keskusliitto.)

16

vässä onnistuminen vaatii monialaista yhteistyötä. Monen kunnan voi ollahyödyllistä harkita myös yhteistyötä naapurikuntien kanssa saavuttaak-seen synergiaetuja. Ollakseen vaikuttavaa yhteistyön tulisi alkaa heti

suunnitteluun ryhdyttäessä ja sitä tulisi jatkaa koko suunnittelun,

toteuttamisen ja ylläpitoa koskevan päätöksenteon ajan. Kunnanmaankäytöstä ja rakentamisesta vastaavien tulisi saada käyttöönsä niinsosiaali- ja terveyssektorin kuin ikäihmisten itsensäkin näkemykset hyväs-tä toimintakykyä tukevasta ympäristöstä. Myös vanhus- ja vammaisjärjes-töillä on usein hyödyllistä tietoa esteettömästä rakentamisesta.

Sosiaali- ja terveysministeriön ja Suomen Kuntaliiton tekemässä val-takunnallisessa ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskevassa laatusuosituk-sessa toivotaan kuntien laativan vanhuspoliittisen strategian, joka si-sältää muun muassa ikääntyneiden kuntalaisten hyvinvointia koskevattavoitteet sekä eri hallintokuntien ja sidosryhmien vastuut niiden toteutta-misessa. Rakennetun ympäristön kehittäminen on osa vanhuspoliittistastrategiaa4. Strategiatyö tarjoaa hyvän lähtökohdan yhteistyölle, jossamaankäytön ja rakentamisen tavoitteet sovitetaan yhteen vanhuspoliittis-ten näkökohtien kanssa. Käytännön yhteistyövälineenä voi toimia myösympäristövaikutusten arviointi, joka tulee tehdä eri asteisista kaavoistasekä muista ympäristöön vaikuttavista suunnitelmista ja ohjelmista. Arvi-oinnissa tulee kuulla kaikkia osapuolia, joihin arvioinnin kohteena olevakaava tai suunnitelma vaikuttaa, eli myös kuntalaisia ja kuntasektorin ul-kopuolisia toimijoita.

Kunta voi saada paljon aikaan noudattaessaan itse johdonmukaisestikaikille soveltuvan suunnittelun ja ikääntymisen huomioon ottamisenperiaatteita toiminnassaan. Varsinkin asumisessa ja yksityisten palvelu-jen sijoittumisessa on kuitenkin monia asioita, joihin kunta ei voi suoraanvaikuttaa. Näissä tapauksissa kunnan roolina on tiedon jakaminen ja

kannusteiden luominen niille toimijatahoille, joiden panos voi olla rat-

kaiseva ympäristökokonaisuutta toteutettaessa. Rakentamisen, kiin-teistönhoidon, liikennesuunnittelun ja palvelujen tuottajat tarvitsevattietoa ikäihmisten huomioon ottamisesta jo ennen toimenpidesuunnitel-mien tekemistä. Samoin ikääntyvän kuntalaisen on hyvä tietää vanhuus-päivien arkea helpottavista ratkaisuista jo silloin, kun omat taloudellisetja toiminnalliset edellytykset muutosten toteuttamiseen ovat vielä hyvät.

4. Kuntaliiton vuonna 2002 tekemän kyselyn mukaan strategiatyö etenee hyväävauhtia: puolet vastanneista kunnista oli jo laatinut vanhuspoliittisen ohjelman jakolmanneksessa ohjelman valmistelu oli kesken.


17

VÄESTÖN IKÄÄNTYMISEEN VARAUTUVA KUNTA

• laatii vanhuspoliittisen strategian ja sisällyttää ikäpoliittisennäkökulman kaikkiin toimintasuunnitelmiin.

• nostaa ikääntymisnäkökohdat esiin omassa organisaatiossaanja lisää teknisen sekä sosiaali- ja terveyssektorin välistä yh-teistyötä näissä kysymyksissä.

• toteuttaa toimivaltansa puitteissa ikääntyneet huomioon otta-via ratkaisuja esimerkiksi lupapäätöksissä, kaavoituksessa, lii-kennesuunnittelussa, viheralueilla, rakentamisessa ja omista-missaan kiinteistöissä.

• kannustaa myös muita toimijoita toteuttamaan ikääntyneillesopivia ratkaisuja ja tarjoaa neuvontaa käytännön toimenpi-teiden suunnitteluun ja toteuttamiseen.

• informoi luottamusmiehiä ikääntymisen huomioon ottamiseenliittyvistä tavoitteista ja toimenpiteistä erityisesti valtuusto-kauden alussa.

LISÄTIETOA

Design for All – Suomen DfA-verkosto. Stakes. www.stakes.f i/dfa-suomi/

DfA-verkosto välittää tietoa esteettömyyden edistämisestä.

Holma Tupu. 2003. Laatua vanhustyön arkeen. Suunta ja välineet kehittämistyöhön.Suomen Kuntaliitto. Helsinki. 72 s. + liitteet. Vanhustyön kehittämishaasteita ja-menetelmiä.

Ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskeva laatusuositus. 2001. Sosiaali- ja terveys-ministeriö. Suomen Kuntaliitto. Oppaita 2001:4. 24 s. Suositus vanhuspoliittisenstrategian luomisesta.

Jokiniemi Jukka. 1998. Toimiva ympäristö jokaiselle. Heikkonäköiset henkilötarvioimassa rakennettua ympäristöä. Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastonjulkaisuja 1998/48. 140 s. Konkreettiset arviot pääkaupunkiseudun julkisista tiloistaja liikennevälineistä antavat eväitä paremman ympäristön suunnittelulle.

Nivalainen Satu ja Volk Raija. 2002. Väestön ikääntyminen ja hyvinvointipalvelut:alueellinen tarkastelu. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen raportteja 181.199 s. Selkeitä, ajatuksia herättäviä tilastoja ja kehitysnäkymiä.


18 19

2. Ikäihmisten omatoimisuuden edellytyksiä

2 . 1 A su in ym pär i s t ö

Yhdyskuntarakenteen vaihtoehtoja

Väestön ikääntyminen nostaa yhdyskuntarakenteen toimivuuden tarkas-teltavaksi uudella tavalla. Monet arkielämän toiminnot kuten asuminen,liikkuminen ja palveluiden saatavuus ovat sidoksissa elinympäristön pe-rusrakenteeseen. Kun esteettömyydestä hyötyvien ja lähipalveluita arvos-tavien ikäihmisten joukko kasvaa, voivat suunnittelun prioriteetit kaivatatarkistamista. Tärkeimmät yhdyskunnan erilaisten toimintojen sijaintia jayhdyskuntarakennetta koskevat ratkaisut tehdään kaavoituksen eri tasoil-la, etenkin yleiskaavoituksessa.

Hajautuneessa yhdyskuntarakenteessa liikkuminen perustuu

pääasiassa yksityisautoiluun, koska asukaskeskittymät ovat pieniäja sijaitsevat etäällä toisistaan. Toimivan joukkoliikenteen järjestämi-nen on vaikeaa ja usein taloudellisesti kannattamatonta. Kaupalliset pal-velut keskittyvät helposti suuriin yksiköihin, joihin tullaan asioimaan pit-kienkin matkojen takaa. Ikäihmiset kokevat suurmyymälät usein, paitsivaikeasti saavutettaviksi, myös persoonattomiksi ja hankaliksi asiointi-

20

ympäristöiksi. Toisaalta hajautunut yhdyskuntarakenne tarjoaa luonnon-läheisiä ja rauhallisia asuinympäristöjä kuntalaisille. Autoileva ikäihmi-nen voi kokea maaseudun rauhan tuttuna ja turvallisena kotiympäristönätai kauan kaivattuna idyllinä. Hajautuneessa yhdyskunnassa asuminennäyttäytyy ongelmallisena vasta fyysisten vaivojen lisääntyessä ja palve-lutarpeen kasvaessa. Varsinkin autoilun lopettaminen voi tehdä itsenäisenasioinnin hyvin vaikeaksi. Ikääntyneiden asioinnin organisointi vaatiikinusein erityisjärjestelyjä joko räätälöityjen liikkumispalveluiden tai asioin-tiavun muodossa.

Keskitetty yhdyskuntarakenne puolestaan rakentuu voimakkaan

keskuksen varaan, josta löytyy palveluita ja asuntoja läheltä toisi-

aan. Palvelut ovat monipuolisia ja usein pienemmissä yksiköissä kuin ha-jautuneessa yhdyskunnassa. Liikkumaan pääsee hyvin kävellen, pyöräil-len tai joukkoliikenteellä. Omatoimisen liikkumisen esteet liittyvätetupäässä julkisten tilojen ja liikennevälineiden rakenteellisiin ratkaisui-hin eivätkä niinkään välimatkojen pituuteen. Räätälöityjä kuljetusjärjes-telyjä ikäihmiset tarvitsevat vain vähän eikä kotipalveluhenkilöstönkäänaikaa kulu kohtuuttomasti matkustamiseen. Toisaalta kaupunkimainenasuminen voi tuntua ahdistavalta, varsinkin jos muutto on tapahtunutvasta hiljattain ja viheralueet ovat vaikeasti saavutettavissa. Kaupunki-asumiseen liittyy helposti myös pelko rikollisuudesta ja toisaalta myösnaapurien ja palveluntarjoajien kasvottomuudesta. Kiireinen elämänryt-mi ja vilkas, meluisa liikenne voivat lisätä sivullisuuden tunnetta. Monel-le kaupunkielämään tottuneelle taas samat asiat voivat merkitä osallisuut-ta elämän sykkeessä.

Usein ideaalisena yhdyskunnan rakennevaihtoehtona pidetään

niin sanottua hajakeskitettyä mallia, jossa keskeisimmät palvelut löy-

tyvät aluekeskuksista ja kaupunkikeskuksessa asiointia tarvitaan

harvoin. Tällöin voidaan saavuttaa molempien edellä kuvattujen yhdys-kuntamallien etuja kuten suhteellisen rauhallinen asuinympäristö, toimi-vat palvelut ja riippumattomuus autoilusta. Perinteinen, nykyisin harvi-naistuva kyläkeskuksista ja kirkonkylän taajamasta koostuva kuntamallion hyvä esimerkki hajakeskittämisestä, samoin suurimpien kaupunkiseu-tujen aluekeskuksiin perustuva rakenne.

Kaavoitusratkaisuilla voidaan vaikuttaa merkittävästi toimivien

pienyhteisöjen syntymahdollisuuksiin. Tämä kannattaa ottaa huomioonvarsinkin kasvavilla seuduilla, joissa kaavoitetaan maata asuntojen uus-tuotantoa varten. Supistuvissa kunnissa tilanne on hyvin erilainen, eivätkäresurssit ja asukasmäärä aina riitä kyläkeskusten elävinä pitämiseen pon-nisteluista huolimatta. Huomattava osa ikäihmisistä asuu juuri maaseudun

2 . 1 A S U I N Y M P Ä R I S T Ö

Joka kolmas ikäihminentuntee olonsa ainakinvälillä yksinäiseksi. Yksi-näisyyttä kokevat enitenkaupungin tai kunnankeskustaan iäkkäinämuuttaneet, sillä uudensosiaalisen verkostonluominen ei suju yhtähelposti kuin nuorempa-na. Ihmissuhteidenkannalta voi olla parempiasua kotona mahdollisim-man pitkään tai muuttaakeskustaan huomattavastiaikaisemmin.(Lappalainen 1995.)

21

haja-asutusalueilla, joilla ympäristön muuttaminen ikääntyneiden tarpeisiinsopivaksi on usein kohtuuton urakka. Tällöin kunnan on syytä varautuaväestörakenteen muutokseen esimerkiksi lisäämällä kotipalveluresursseja,osallistumalla kuljetuspalvelujen järjestämiseen ja huolehtimalla ikäänty-neille soveltuvien asuntojen riittävyydestä kuntakeskuksen lähellä.

Välimatkat ja jalankulkureittien esteettömyys

Asuinaluekohtaisessa tarkastelussa ikäihmisen itsenäisen toiminnan mah-dollisuuksia määrittävät hyvin pitkälle alueen esteettömyys sekä väli-matkat useimmin tarvittaviin palveluihin. Myös liikennejärjestelyt ovatkeskeisiä etenkin asuinalueen ulkopuolella sijaitsevien palveluiden saa-vutettavuuden kannalta (katso luku 2.4). Asuinalueiden sisäinen järjestysmääritellään asemakaavojen avulla. Kaavoituksessa voidaan esimerkiksisijoittaa rakennukset ja kulkuväylät maastoon siten, että ympäristöstä tu-lee mahdollisimman esteetön.

Asuinalueen sisäisistä matkoista ikääntyneenkin tulisi voida suoriu-tua kävellen, polkupyörällä, rollaattorilla tai muun apuvälineen turvin.Mitä suurempia liikuntarajoitteet ovat, sen lyhyempiä ovat matkat, joidenkulkeminen tuntuu vielä miellyttävältä ja turvalliselta. Koska liikuntakykykeskimäärin heikkenee ikääntymisen myötä, voidaan myös sanoa, ettämitä iäkkäämmistä asukkaista on kyse, sen lähempänä kotia palve-

luiden tulisi sijaita, jotta omatoiminen asiointi olisi mahdollista.

Reitin pituuden lisäksi sen kuljettavuuteen vaikuttavat myös muuttekijät kuten korkeuserot, turvallisuus ja selkeys. Koko reitin tulisi olla

esteetön, sillä jo yksi esteellinen kohta voi tehdä koko matkan mah-

dottomaksi. Tämän vuoksi myös reitin kunnosta kertova informaatio ontärkeää: päätös liikkeelle lähtemisestä saattaa jäädä tekemättä, jos matkanonnistumisesta on epäilyksiä. Satunnaisista esteistä, kuten kadulla tehtä-vistä töistä ja niiden kestosta, tulisikin tiedottaa hyvissä ajoin etenkin sil-loin, kun töiden ajaksi ei voida tarjota esteetöntä kulkureittiä samallakatuosuudella.

Ikäihmisten paljon käyttämien reittien ja keskeisimpien palvelu-

jen ympäristön kunnossapitoon tulisi kiinnittää erityistä huomiota.

Tämä tarkoittaa muun muassa asvaltin kunnossapitoa ja vaurioiden kor-jaamista mahdollisimman pian. Matka on huonosti liikkuvalle helpompikulkea, jos reitin varrelta löytyy penkkejä tai muita levähdyspaikkoja.Myös kaiteet voivat olla tarpeen ainakin mäkien kohdalla. Mainosteli-neiden ja muiden kadulle asetettujen irrallisten esineiden sijoittelun tulisiolla tarkkaan harkittu. Talvisin lumitöiden ja hiekoituksen osalta näiden


Kokemuksia kunnista

Helsingin Maunulaan raken-netaan toimintarajoitteisil-le sopivaa lenkkipolkuakahden vanhainkodin lähei-syyteen. Idea saatiin asukas-aloitteesta. Tarkoituksenaon tehdä itsenäisen ulkoilunmahdollistava reitti, jokasopii sekä heikkonäköisille,huonomuistisille että rollaat-torilla tai pyörätuolilla liikku-ville. Reitin perusosa on250 metriä pitkä ja sen var-rella on 5 levähdyspaikkaa.Maunulapolun hankesuunni-telma löytyy internetistä jasopii sovellettavaksi myösmuualle.

www.hel.fi/HKR/tied/maunula_suursuonpolku.pdf

22

reittien kunto tulisi pitää erityisen hyvänä. Riittävä valaistus vähentää ri-kollisuuden pelkoa ja auttaa varsinkin heikkonäköisiä havaitsemaan hel-pommin reitillä mahdollisesti olevat epätasaisuudet.

Ympäristön laatu ja viihtyisyys

Ikäihmiselle lähiympäristön laatu ja viihtyisyys ovat erityisen tärkeitä,sillä monet ikääntyneet viettävät suurimman osan ajasta omalla asuinalu-eellaan. Alueen laatu ja viihtyisyys vaikuttavat voimakkaasti myös ikäih-misten muuttohalukkuuteen, mikä on syytä pitää mielessä ikääntyneilletarkoitettujen asuntojen sijainnista päätettäessä. Varsinkin silloin, kunkunta haluaa muuttaa olemassa olevaa asuntokantaansa ikäihmisille sopi-vaksi, on ympäristön laatutekijöihin suhtauduttava vakavasti, sillä esimer-kiksi koettu turvallisuus määrittyy enemmän asuinalueen kuin asunnonperusteella. Siksi huonoksi koetusta asuinalueesta ei tule suosittua

pelkästään asuntoja korjaamalla. Esteettömyyden, helppokulkuisuudenja palvelujen läheisyyden lisäksi merkittäviä vetovoimatekijöitä ovat alu-een monipuolisuus, siisteys ja turvallisuus, samoin hyvät naapurisuhteetja paikallisyhteisö. On hyvä, jos lähellä asuu monenikäisiä ihmisiä ja siel-tä löytyy sekä rauhallisia että vilkkaita paikkoja. Elämisen kirjo kuuluumyös ikääntyville.

Laadukkaassa ja viihtyisässä ympäristössä on palvelujen, viheraluei-den ja asumisen keskinäinen sijainti tarkkaan harkittu. Kevyen liikenteenreitit tarjoavat mahdollisuuden myös terveysliikuntaan. Alueen ilmapiiriin

vaikuttavat merkittävästi erilaiset kohtaamispaikat ja muut yhteisöl-

lisyyden muodostumista edistävät tilat. Osa viheralueista voidaan ra-kentaa erityisesti liikuntarajoitteisia varten riittävän helppokulkuisiksi jaturvallisiksi. Puistoja voidaan kehittää myös kasvien värin, tuoksun taikosketuksen kautta eri aisteihin vetoaviksi. Ikäihmisten lepopenkkien si-joittaminen lasten leikkipaikkojen läheisyyteen luo tervetulleita kontak-teja eri sukupolvien välille.

Hyvä ympäristö on useiden aistien varaan rakennettu, jotta heikenty-neitä aisteja voisi kompensoida toisilla aisteilla. Näin esimerkiksi liiken-neinformaatiota välitetään valoin, äänimerkein ja jalkakäytävän tai suoja-tien pinnoituksen tai reunakiveyksen avulla. Hyvä akustiikka puolestaanauttaa hyödyntämään kuuloaistia täysipainoisesti. Hyvässä ympäristössäei ole aistihavaintoja hämärtäviä ratkaisuja. Tiloista tulisi löytyä esimer-kiksi selviä pysty- ja vaakalinjoja, joihin katse voi kiinnittyä tasapainoatukemaan. Myös laajojen heijastavien tai tummien pintojen välttäminenjulkisissa tiloissa helpottaa heikkonäköisen orientoitumista.


Kokemuksia kunnista

Viihtyisät ympäristöt jalevähdyspaikat penkkei-neen houkuttelevat toisinaanpuoleensa myös epäsosiaali-sesti käyttäytyviä asukkaita.Tilanne korjataan usein pois-tamalla penkit. Vaihtoehtonapenkkien poistamiselle voiolla alueen valvonnan lisää-minen. Epäsosiaalisille asuk-kaille voidaan järjestää myösvaihtoehtoisia oleskelu-paikkoja penkkeineen jasadekatoksineen vähemmänhäiritsevään paikkaan.Yksi onnistunut katoshanke,Pylvässali, toteutettiinHelsingissä Vuosaaren poh-joisella ostoskeskuksella1997. Hankkeen kokemuksiinvoi tutustua internetissä.

www.stakes.fi/neuvoa-antavat/julkaisut/yhteisö l l istä_elämää_pylvässalis.htm.

23

Viihtyisäksi ja toimivaksi rakennetun ympäristön säilyminen tarkoi-tetun kaltaisena ei ole itsestäänselvyys. Sosiaalisten ongelmien kasautu-mista voidaan välttää asukasrakenteen monipuolisuudesta huolehtimallaja mahdollisesti häiriöitä aiheuttavaa erityisasumista hajauttamalla. Sa-moin julkisten alueiden kunnon ja siisteyden ylläpidolla vaikutetaan alu-eesta välittyvään mielikuvaan ja sitä kautta asukkaiden käyttäytymiseen.Järjestyksenvalvonta ja ripeä puuttuminen häiriöihin parantaa koettuaturvallisuutta ja ehkäisee rikollisuutta. Edellä mainitut keinot luovat sosi-aalisen turvallisuuden ulkoisia puitteita, mutta vähintään yhtä merkittäväon alueen asukkaiden oma panos ympäristönsä viihtyisyyden ja turvalli-suuden kohentamiseksi. Yhteisöllisyyden kehittäminen sekä asukkaidenvaikutusmahdollisuuksien ja paikallisen harrastustoiminnan lisääminenkannattaa, sillä asuinalueeseensa kiintyneet asukkaat ovat paras vakuutusviihtyisyyden säilymiselle.

Omatoimisuuden uhkatekijöitä asuinympäristössä

Yhdyskuntarakenteen hajanaisuus sekä siihen liittyvät pitkät asioin-

timatkat ovat keskeisimpiä asuinympäristöön liittyviä ikäihmisten avuntarpeen aiheuttajia. Hajanaisilla alueilla asuvien ikäihmisten ongelmat

kärjistyvät silloin, jos autokyytiä ei ole tarjolla ja liikuntakykyalkaa muutenkin alentua. Vähäinen joukkoliikenne ei useinkaanmahdollista asioiden omatoimista hoitamista ja räätälöityjen kul-jetuspalveluiden järjestämiseen ei kunnalla välttämättä ole mah-dollisuuksia. Matkojen yhdistelystäkään ei aina saada hyötyä,jos kuljetusta tarvitsevat asuvat kaukana toisistaan.

Vaikka päivittäisen asioinnin omatoiminen hoitaminen kä-visikin mahdottomaksi, voi kotona asumista jatkaa erilaistenpalveluiden turvin. Usein kaukana asuville vanhuksille järjeste-täänkin kotiin monia sellaisia palveluita, jotka lähempänä kes-kuksia asuvat saavat palvelukeskuksista, joissa he voivat itsekäydä. Hajallaan asuville ikääntyneille vietävät palvelut sitovatpaljon resursseja, sillä kotipalveluhenkilöstön työajasta huomat-tava osa kuluu matkustamiseen.

Asuinympäristön liikkumisesteet ja huono suunnittelu

tai ylläpito voivat myös heikentää ikäihmisen itsenäisen selviy-tymisen mahdollisuuksia merkittävästi. Asuinympäristön kulku-

reiteillä voi olla esimerkiksi tarpeettomia portaita, reunakiveyksiä tai vai-keasti ylitettäviä katuja. Kevyen liikenteen väylillä on usein huomattaviakorkeuseroja ja jyrkkiä ala- ja ylämäkiä, joista heikkokuntoisen on vaikea


24

selvitä. Autoilun esteeksi asetetut betoniporsaat voivat olla niin tiheässä,ettei ohi pääse myöskään rollaattorilla tai lastenvaunuilla. Jalankulkurei-tit on voitu suunnitella tarpeettoman mutkaisiksi tai pitkiksi esimerkiksiostoskeskusten läheisyydessä. Kulkureittien huono ylläpito ja valaistus ai-heuttavat tapaturmariskejä etenkin talvisin. Ikäihmisten kaatumistapa-turmien hoitokulut ovat suuret ja kaatumisista toipuminen usein hidasta.

Myös asuinalueen sosiaalinen turvattomuus pelottaa ja vähentäähalua itsenäiseen liikkumiseen. Sosiaalisen turvattomuuden riskiä lisää-vät anniskelupaikkojen läheisyys sekä epäsiistit viheralueet, jotka muo-dostuvat helposti häiritsevästi käyttäytyvien jengien kokoontumispaikoik-si. Turvattomiksi koetut alueet voivat muodostua liikkumisesteiksi, jotkamieluummin kierretään. Ikäihmiset vähentävät helposti liikkumista iltai-sin levottoman asuinympäristön vuoksi, mikä vaikeuttaa sosiaalista kans-sakäymistä ja harrastamista. Vähäinen liikkuminen puolestaan vaarantaasekä fyysisen että psyykkisen terveyden.

Kunnan toimintatapoja ikäihmisille sopivienasuinympäristöjen lisäämiseksi

Väestörakenteen muutos kannattaa ottaa yhdeksi lähtökohdaksi kuntaakehitettäessä, uusia alueita kaavoitettaessa ja kaavamuutoksia tehtäessäsekä ympäristön rakentamisessa ja ylläpidossa. Jotta ajatus muuttuisi to-dellisuudeksi, kunnassa täytyy suunnittelijoiden, rakennuttajien ja yllä-pidosta huolehtivien työn pohjaksi selvittää, mitä ikääntyneiden tarpeetja esteettömyys edellyttävät ympäristöltä ja julkisilta tiloilta juuri tässäkunnassa.

Ikäihmisten kannalta toimivassa ympäristössä keskeisintä on esteet-tömyys, turvallinen liikkuminen, kaikille soveltuvuus sekä viihtyisyys.Käytännössä näitä tavoitteita voidaan toteuttaa suunnittelemalla ja yllä-

pitämällä monipuolisia, eläviä ja peruspalvelut kävelyetäisyydellä

tarjoavia asuinalueita. Riippuvuutta autoilusta voidaan vähentää sijoit-tamalla erityisesti ikääntyneille sopivat asunnot kiinteästi yhdyskunta-rakenteeseen palvelujen lähelle.

Käytännön suunnittelutyö helpottuu, kun lähipalveluverkostoa ja

asumista tarkastellaan kaavatöissä yhtenä kokonaisuutena. Samallaotetaan huomioon palvelujen vaatimukset liikenne- ja liikkumisympäris-tölle sekä asukaspohjalle. Palveluille tehdään riittävät tilavaraukset jarakennetaan muunneltavia tiloja esimerkiksi talojen ensimmäisiin ker-roksiin. Asukkaiden omatoimisuutta ja yhteisöllisyyttä tuetaan mahdol-listamalla yhteistilojen rakentaminen ja järjestämällä kohtaamisen ja


25

kanssakäymisen mahdollistavia ulkotiloja kuten aukioita, puistoja, ul-koilureittejä, petankkikenttiä ja viljelypalstoja. Vanhainkodeilta, palve-lutaloilta ja ikäihmisten suosimilta asuinalueilta liikekeskuksiin, kirk-koon ja asukastaloihin johtavien reittien esteettömyys tarkistetaan

paikan päällä, sillä kartta ei paljasta päällysteen epätasaisuuksia taipuuttuvia kaiteita ja penkkejä. Näiden reittien kunnossapitoluokitustanostetaan tarpeen vaatiessa. Taajamissa palvelubussien reitit suunnitel-laan ikääntyneille tärkeiden kohteiden mukaan. Palvelua voidaan täy-dentää jakamalla tiedote reitin varrella olevien kohteiden senioriohjel-masta matkustajille.

ESTEETTÖMÄN ASUINYMPÄRISTÖN HYÖTYJÄ

• Ikääntyneet voivat liikkua turvallisesti lähiympäristössään janäin ylläpitää toimintakykyään. Suuren osan asioinnista voihoitaa itsenäisesti. Tapaturmia sattuu vähemmän. Elävä ja toi-miva asuinyhteisö luo sosiaalista turvallisuuden tunnetta.

• Kiinteä yhdyskuntarakenne on kunnalle edullinen. Kotipalve-lun matkoihin kuluu vähemmän aikaa.

• Esteettömät, viihtyisät ja sosiaalisesti kestävät asuinalueetovat hyvä ympäristö kaikille kuntalaisille.

Pieniä, mutta vaikuttavia toimenpiteitä

� Jaetaan ikäihmisille tietoa lähiympäristön liikkumismahdollisuuksis-ta. Rohkaistaan heitä itse kertomaan lähiympäristön liikkumisesteis-tä ja ylläpidon puutteista kunnan yhteyshenkilölle. Selvitetään liik-kumisesteitä yhteisten kävelykierrosten avulla.

� Järjestetään lähiympäristön katu-, putki- ja muut vastaavat työt siten,että esteetön liikkumismahdollisuus säilyy korjattavalla katuosuudel-la. Tiedotetaan myös töiden kestosta.

� Priorisoidaan ikäihmisille tärkeimpiä reittejä alueiden ylläpitotöitäjärjestettäessä. Varsinkin jalkakäytävien talvikunnossapito hoidetaanlaadukkaasti huolehtimalla muun muassa siitä, etteivät aurauslinjanreunoille syntyvät lumikasat muodosta estettä muuten hoidetulle rei-tille.

� Huolehditaan ikäihmisten tärkeimpien liikkumisympäristöjen riittä-västä valaistuksesta ja rikkoutuneiden lamppujen vaihdosta viivytte-lemättä.


Liikkumisesteiden poista-miseksi kannattaa toimiaviivyttelemättä varsinkinsilloin, kun kyse ei olesuuresta toimenpiteestä.Näin ehkäistään tapatur-mia ja ikäihmiset pääseväthyötymään parantuneestareitistä heti.

26

LISÄTIETOA

Esteetön asuinkortteli. Heli Koukkari, Tuula Petäkoski-Hult, Kimmo Rönkä, ElinaRegårdh, Veijo Lappalainen, Miia Eerikäinen, Markku Norvasuo ja Jaana Koota.VTT Tiedotteita 2090. Espoo 2001.

Hyvä ympäristö – yhteinen etu. Opas maankäyttö- ja rakennuslain soveltamiseen.1999. Suomen Kuntaliitto. 79 s.

Mäkäräinen Jouni. 2003. Askel kohti ihmistä. Kaavoituksen sosiaalisten vaikutustenarviointia kehittäneen Sva-projektin loppuraportti. Jyväskylän sosiaali- ja terveys-palvelukeskuksen julkaisuja. 1/2003. Sosiaali- ja terveyspalvelukeskus. Kaupunki-suunnittelutoimisto. 85 s. Kokemuksia ja toimintamalli sosiaalisten vaikutustenarvioinnista kaavoituksessa.

Möjligheternas trädgård – en trädgård för alla. Hjälpmedelsinstitutet och SverigesUtbildningsradio AB. 1999. 168 s. ISBN 91-26-99250-7. Neuvoja toimintarajoittei-sille sopivan puutarhan tai puiston suunnitteluun ja toteutukseen.

Tapaninen Annikka ja Kauppinen Tapani. 1999. Ehkäisevä kaava – Voiko terveyttäja hyvinvointia edistää kaavoituksella? Aiheita 41/1999. Stakes. 52 +13 s. Konkreet-tisia välineitä heikoimmat ryhmät huomioon ottavan kaavoituksen avuksi.

Internet:

Elli – Elinympäristö ja liikenne: www.mintc.f i/www/sivut/suomi/ymparis-

to/el l i / Liikenne- ja viestintäministeriön Elli-sivuille on koottu ajankohtaista jahelppotajuista perustietoa sekä linkkejä elinympäristön ja liikenteen välisistävuorovaikutussuhteista.

Equalcity: www.equalcity.com Equalcity on palvelu, joka voidaan liittääkunnan omille kotisivuille. Se kertoo erilaisten tilojen saavutettavuudesta ja katujenja jalkakäytävien soveltuvuudesta liikkumisesteisille.


27

2 .2 Asuminen

Tarvitaan monipuolisia asumisvaihtoehtoja

Ikäihmiset ovat yhä enenevässä määrin heterogeenista joukkoa, jonkaarvostukset, toiveet ja tottumukset asumisen suhteen vaihtelevat. Useim-mat haluavat säilyttää yksilölliset elämäntapansa mahdollisimman ennal-laan myös vanhetessaan. Vaihtelevista toiveista johtuen ikäihmisille suun-natun asuntotarjonnan tulisi olla monimuotoista vastatakseen kysyntää.

Ikäihmisille suunnatun asuntotarjonnan tulisi pääsääntöisesti

sijaita lähellä palveluita ja hyviä kulkuyhteyksiä. Ikääntyneiden sosiaa-lisen kanssakäymisen ja identiteetin kannalta paras asuinpaikka on kiin-teästi muun asuntokannan yhteydessä, monipuolisen asukasrakenteenalueella. Esimerkiksi ympäristöministeriön teettämässä kyselyssä suurinosa ikääntyneistä kerrostaloasukkaista toivoi, että talossa asuisi paljon eriikäisiä ihmisiä, ei pelkästään iäkkäitä. Useimmat ikäihmiset pitävät myösasuinalueen rauhallisuutta viihtyisyyden keskeisenä edellytyksenä.

Pysyvyys ja tuttuus merkitsevät useimmille ikäihmisille turvallisuut-ta. Tutussa ympäristössä toimiminen tuntuu helpommalta ja miellyttäväm-

28

mältä kuin uuden opettelu, joten asumisen järjestämisessä tulisi pyrkiävälttämään turhaa muuttamista. Sen sijaan, että ihmisiä siirreltäisiin iänmukana asunnosta toiseen, tulisi asunnoista rakentaa eri ikäkausiin ja

erilaisiin tarpeisiin sopeutuvia, helposti muunneltavia yksiköitä.

Ikääntymisen mukanaan tuomista asumistarpeiden ja -toiveidenmuutoksista ei kuitenkaan aina selvitä omaa kotia korjaamalla, vaan vas-taan voi tulla myös muutto uuteen asuntoon. Muuttoa suunnitteleville ikä-ihmisille ja heidän omaisilleen olisikin hyvä tarjota tietoa asunnon vaih-toon liittyvistä kysymyksistä ja siitä, millaisessa asunnossa eläminensujuu mahdollisimman vaivattomasti myös toimintakyvyn heiketessä.Vaikka eläkepäivien vietto kesäasunnolla reipasta ulkoilmaelämää viet-täen on monien haaveissa, ei silmiä kannata sulkea siltä tosiasialta, ettäainoana asuinvaihtoehtona mökki tai maatila voi jossain vaiheessa käydäliian raskaaksi pitää yllä. Iän karttuessa monet muuttavat omakotitalois-takin kerrostaloihin lähemmäs keskustapalveluja. Vuoden 1998 Asukas-barometrin mukaan kerrostaloasuminen onkin suosituinta juuri yli50-vuotiaiden keskuudessa. Vanhusasuntokunnista5 lähes puolet piti ker-rostaloasumista parhaana asumismuotona. Toisaalta hissitön kerrostalovoi muuttua lähes vankilaksi, jos portaista selviytyminen vaikeutuu.

Yksityiset rakennuttajat ovat reagoineet väestörakenteen muutok-seen tuomalla markkinoille erilaisia senioriasuntoja. Niiden suunnitte-lussa ja toteutuksessa on pyritty kiinnittämään huomiota esteettömyys-näkökohtiin ja taloissa on usein tarjolla myös erilaisia palveluita.Parhaimmillaan senioritalo voi olla ikäihmiselle miellyttävä omaeh-

toinen asumismuoto, mutta asunnon ostajan on itse varmistettava

tarjotun asunnon laatu ja esteettömyys. Palveluiden suhteen kannat-taa selvittää, voidaanko palveluita tarjota myös silloin, kun niillä onennakoitua vähemmän käyttäjiä.

Koska kaikilla ei ole varaa tai halua sijoittaa omaisuuttaan vanhuus-päivien asuntoon, on tarjolla oltava myös sopivia vuokra-asuntoja. Ikään-tyneiden asumiseen voidaan liittää myös erilaisia tukipalveluita vaikkapasosiaalisen isännöinnin tyyppisinä talokohtaisina ratkaisuina. On vielämuistettava, että kotihoidon kehittämisestä huolimatta tarvitaan aina

myös palvelutaloja ja laitospaikkoja, jotta heikkokuntoinen vanhus saatarvitsemansa hoidon ja turvan. Näissäkin on hyvä lisätä ryhmäkoteja jamuita kodinomaisia ratkaisuja.

5. Tilastoissa vanhusasuntokunnaksi kutsutaan asuntokuntaa, jossa on vähintään yksi65 vuotta täyttänyt henkilö (esim. Tilastokeskus: Asuminen 2002:9).

2 . 2 A S U M I N E N

Kokemuksia kunnista

Porin KiinteistönomistajainKeskusjärjestö ry on käynnis-tänyt Porin kaupungin jaSatakunnan TE-keskuksenrahoittaman Kylätalkkari-projektin. Projektilla työllis-tetään pitkäaikaistyöttömiäauttamaan ikääntyneitä jatoimintarajoitteisia omakoti-asukkaita kiinteistön- jakodinhoidon tehtävissä. Sa-malla mahdollistetaan ikään-tyneiden asuminen kodeis-saan pidempään. Kylätalkka-rin palvelut ovat olleet mak-suttomia, ensi vuoden alustaniistä peritään nimellinenkorvaus. Toimintamalli pyri-tään vakiinnuttamaan Poris-sa ja se on leviämässä myösmuihin kaupunkeihin.

www.verkkotieto.fi/~pkk48/page7.html

29

Esteettömyyttä asumiseen uutta rakentamallaja vanhaa korjaamalla

Parhaassa tapauksessa koti ja sen ympäristö on alun perin rakennettu jokoesteettömäksi tai muunneltavaksi siten, että esteettömyys on helppo to-teuttaa. Myös pihasuunnittelu tulee tehdä huolellisesti ja edelleen esteet-tömyyttä silmällä pitäen. Esteetön uudisrakentaminen on edullisem-

paa kuin esteellisten rakenteiden muuttaminen jälkikäteen.

Esteettömyys ja eri elämäntilanteisiin muunneltavuus toteutuvat uu-disrakentamisessa parhaiten silloin ja valitettavan usein vain silloin, kunasiasta on olemassa selvä määräys6. Maankäyttö- ja rakennuslaki ohjaaottamaan esteettömyyden paremmin huomioon, mutta se sisältää tulkin-nanvaraisuuksia sen suhteen, mitä vaikkapa ”liikkumisesteiselle sopiva”tarkoittaa. Asuntorakentamisen esteettömyyttä tarkemmin käsittelevätSuomen rakentamismääräyskokoelman osat G1 ja F1 ovat tätä kirjoitetta-essa uudistamisvaiheessa ja esteettömyysvaatimuksia ollaan lisäämässä.Kuntien rakennusvalvonnassa voidaan kokea vaikeaksi esittää vaatimuk-sia esteettömästä rakentamisesta yksiselitteisten määräysten puuttuessa,ja käytännöt eri kunnissa ovat vaihtelevia. Omassa asuntotuotannossaankunta voi luonnollisesti toteuttaa esteettömyyttä niin laajasti kuin pitäätarpeellisena.

Suomen asuntokanta uusiutuu kuitenkin hitaasti: vuotuinen uusienasuntojen tuotanto vastaa noin 1,2 prosenttia asuntokannasta. Varsinkinsupistuvilla alueilla suuri osa asuntojen kysynnästä tulee omakotitaloistapois muuttavien ikäihmisten taholta. Uusrakentaminen on näillä alueillavähäistä ja tulee kysymykseen ikäihmisten asumisen ratkaisuna lähinnäsilloin, kun kunnostettavissa olevia asuntoja ei löydy riittävästi hyvienpalvelujen ääreltä. Yleensä korjausrakentaminen on keskeisessä ase-

massa ikäihmisille sopivien asuntojen tarjonnasta huolehdittaessa.

Asuntojen peruskorjauksiin ei ole olemassa omia rakentamismääräyksiä.Niihin sovelletaan uusia rakennuksia koskevia rakentamismääräyksiä vainsiltä osin kuin toimenpiteen laatu, laajuus ja käyttötapa edellyttävät.

Korjaamisessa onnistuminen edellyttää tietoa ja osaamista, jottasuunnitelmat saadaan tehtyä ja toteutettua tarkoitetulla tavalla. Myöskorjauksen rahoittamisesta ja siihen tarjolla olevista avustuksista sekäavustusten hakemisesta tarvitaan tietoa. Korjausneuvonta onkin usein

tarpeen erityisesti ikäihmisten remontteja alulle pantaessa. Korjaus-neuvonta on tehokas tapa parantaa ikääntyneiden asumistasoa ja se on

2 . 2 A S U M I N E N

Kokemuksia kunnista

Helsingissä kaupungin-valtuusto, kaupunginhallitusja kiinteistölautakunta ovat1990-luvun alusta lähtienedellyttäneet, että kolmekerrosta korkeisiin taloihin onrakennettava hissit jaettä kaikkiin asuntoihinon päästävä esteettömäs-ti. Tämä tahto on kirjattutontinluovutuspäätöksiin jasen toteutumista on ohjattuensisijaisesti Hitas-järjestel-män avulla.(Hissit stadin kerrostaloihin.2003,12.)

6. Sipiläinen ym. 2001.

30

kunnille edullista sikäli, että asukkaalle koituvien hyötyjen lisäksi kuntasaa verotuloja lisääntyneen taloudellisen aktiivisuuden ja parantuneentyöllisyyden myötä.

Valtion asuntorahaston varoista myönnetään avustuksia van-

husten ja vammaisten asuntojen korjaamiseen, terveyshaittojen pois-tamiseen, hissien rakentamiseen ja korjaamiseen, liikuntaesteiden poista-miseen sekä asuntojen kuntoarviointiin ja perusparannuksen suunnitte-luun. Myöntämispäätökset tekee kunta. Vammaispalvelulain perusteellatehtävien muutostöiden avustukset taas kustantaa kunta. Kunnat voivatmyös itse päättää tärkeinä pitämiensä toimenpiteiden avustamisesta: esi-merkiksi monet suuret kaupungit tukevat hissien rakentamista omalla 10prosentin osuudella valtiolta saatavan avustuksen lisäksi. Vanhusten javammaisten asuntojen korjaamiseen tarkoitettua avustusta voidaan myön-tää, jos ainakin yksi asuntokunnan jäsen on vähintään 65-vuotias tai vam-mainen eivätkä asetetut tulo- ja varallisuusrajat ylity. Avustuksen osuuson yleensä enintään 40 prosenttia toteutuneista kustannuksista. Eräissäpoikkeustapauksissa ja rintamaveteraaneilla avustus voi olla jopa 70 pro-senttia kustannuksista.

Kunnissa päätoimisten korjausneuvojien määrä on vähentynyt val-tionosuusuudistuksen jälkeen, jolloin korjausneuvojien palkkakustannuk-set jäivät kokonaisuudessaan kuntien maksettaviksi. Kuntaliiton kyselynmukaan päätoimisia korjausneuvojia oli vuonna 1998 enää 32 prosentissakuntia ja heidän määränsä on edelleen vähentynyt. Korjausavustusta

saaneiden vanhusasuntokuntien määrä on vähentynyt huippuvuosien1996 ja -97 yli 16 000 kappaleesta lähes neljäsosaan eli 4 431 asuntokun-taan vuonna 2001. Tähän ovat vaikuttaneet niin avustuksiin budjetoidunrahasumman muutokset, tulo- ja varallisuussäännösten tarveharkinta-perusteiden kiristyminen, ikäihmisten varallisuuden kasvu kuin korjaus-neuvojien määrän väheneminenkin.

Hyviä ratkaisuja sisätiloihin ja pihapiiriin

Liikkumisen vähetessä asunnon ja asuinkiinteistön laatu ja toimivuus nou-sevat ensiarvoisen tärkeiksi elämänlaadun määrittelijöiksi. Pienetkinasunnon esteet, joita aiemmin tuskin huomasi, voivat muodostua ratkai-seviksi itsenäisen selviytymisen kannalta. Esteettömyyden lisäksi

ikääntyneen kodissa keskeisiä ovat viihtyisyys, tapaturmien ennal-

taehkäisy ja riittävän väljät tilat, jotka mahdollistavat apuvälineiden

käytön. Kodin ja oman pihapiirin toimivuus muodostavat perustan ikä-ihmisen itsenäiselle selviytymiselle.

2 . 2 A S U M I N E N

Jos asunnon korjaami-sella voidaan lykätä ikään-tyneen siirtymistä pitkä-aikaiseen laitoshoitoontai muuten merkittävästivähentää avuntarvetta,kannattaa kunnan harkitaosallistumista korjauskus-tannuksiin ainakin niidenpienituloisten vanhus-asuntokuntien kohdalla,joille korjaukset ovattaloudellisesti mahdotto-mia valtion korjausavus-tuksesta huolimatta.

Vanhustyön keskusliitollaon 16 alueellista korjaus-neuvojaa, jotka avustavatsotainvalideja ja veteraanejaasunnossa tarvittavien muu-tostöiden kartoittamisessa,suunnittelussa, korjausavus-tusten hakemisessa ja muu-tostyöt suorittavan urakoitsi-jan löytämisessä. Vuodesta1994 lähtien on kunnostettuyli 10 000 asuntoa. Tavoittee-na on neuvonnan tuominenmyös muiden vanhustenulottuville.(Nurkat kuntoon 1/2001,Vanhustyön keskusliitto.)

31

Korjauksia suunniteltaessa kannattaa ensin arvioida kiinteistön so-veltuvuus esteettömyyden toteuttamiselle. Jos talon kylpyhuoneet ovathyvin ahtaat, jos kyseessä on hissitön kerrostalo, johon hissiä ei ole suun-nitteilla tai jos taloon johtavilla kulkureiteillä on suuria korkeuseroja, voiesteettömyyden toteuttaminen kohtuullisin kustannuksin olla mahdoton-ta. Luonnollisesti myös asunnon huono kunto voi olla syynä korjauksistaluopumiselle.

Kaikkia asuntoja ei kannata korjata samalla tavalla, vaan lähtökohta-na on pidettävä asukkaan tarpeita, jotka ovat erilaiset esimerkiksi pyörä-tuolin käyttäjillä, rollaattoria käyttävillä ja näkövammaisilla. Kunnan suo-rittaessa korjauksia omissa vuokra-asunnoissaan osa asunnoista voidaanmitoittaa valmiiksi näitä ryhmiä silmällä pitäen ja tehdä asunnon hieno-säätö myöhemmin asukkaan tarpeiden mukaan. Käytännössä on osoittau-tunut edullisemmaksi tehdä väliseinien siirtämistä vaativat mitoituksenmuutokset useisiin asuntoihin kerralla peruskorjauksen yhteydessä sen

2 . 2 A S U M I N E N

Kokemuksia kunnista

Ylitornion kunnassa (5 330 asukasta) on Valtion asuntorahaston korjausavustuksia saatu vuosina1995–2001 yhteensä yli 14 miljoonaa markkaa eli 2,35 miljoonaa euroa. Kunnan rakennustarkastajaon ollut erittäin aktiivinen vanhusasuntojen korjaustarpeiden selvittämisessä ja lisäksi kunnassa tehtiintestamenttivaroin rahoitettu vanhusasuntojen korjaustarvekartoitus vuonna 2000. Puumalassa(2 930 asukasta) korjaustarvekartoitus tehtiin osana ympäristöministeriön SOKORA-projektia(sosiaalisen korjausrakentamisen EU-projekti) 1990-luvun jälkipuoliskolla. Kartoituksen myötä kunnas-sa käytettyjen ARA:n korjausavustusten määrä nousi 5–10 avustuskohteen vuositasolta 25–35 avus-tettavaan kohteeseen. Nyt määrä on jälleen pudonnut alle kymmeneen kohteeseen vuodessa.

Ylitornion ja Puumalan kokemusten mukaan– Ikäihmisten asuntojen korjaustarvekartoitukset ovat hyödyllisiä, sillä ikääntyneet eivät itse usein-kaan puhuneet kotiympäristönsä ongelmista vaan sopeutuivat niihin muun muassa vähentämällä liik-kumista.– Puumalassa yhteydenotot vanhusasuntokuntiin tehtiin ensin kirjallisesti, sitten puhelimitse ja lopuksikotipalveluhenkilö ja rakennusmestari tekivät kotikäynnin. Kirjalliseen yhteydenottoon reagoi muuta-missa tapauksissa omainen, joka piti korjauksia tarpeellisina siitä huolimatta, että asukas itse vähätteliongelmia.– Rakentamisen ja hoivatyön asiantuntijoiden yhdessä tekemät kotikäynnit auttoivat selvittämäänkorjaustarpeet ja -mahdollisuudet toimintakyvyn kehitystä ennakoiden. Kartoitusprojektin arvioitiinparantaneen näiden asiantuntijatahojen välistä yhteistyötä pysyvästi.– Vanhukset ovat pystyneet asumaan kotonaan selvästi pidempään kuin aikaisemmin ja asunnonhuonosta kunnosta aiheutuvat ongelmat asumisessa ovat harvinaistuneet. Kotipalvelukäyntien määräon noussut, mikä osaltaan kertoo pidentyneestä kotona asumisesta.

32

sijaan, että niitä toteutetaan pikku hiljaa asunto kerrallaan vuosien varrel-la. Kun perusmitoitus on kunnossa, on muutkin esteettömyyttä edis-

tävät muutokset helpompi toteuttaa.

Jotta ikäihmisen olisi helppo tarvittaessa käyttää liikkumisapuväli-neitä, on kaikkien tilojen parveke ja kylpyhuone mukaan lukien oltavasamassa tasossa. Jos kynnyksiä tarvitaan, tulee niiden olla matalia sekäoviaukkojen riittävän leveitä. Kylpyhuoneen ja keittiön tulee olla niintilavia, että niissä voi toimia pyörätuolin kanssa tai avustettuna. Kylpy-ammeen vaihtaminen suihkuun helpottaa peseytymistä. Keittiössä onhyvä suosia alakaappien tilalla laatikostoja ja vähentää myös kurkotteluavaativia yläkaappeja. Hyvässä kodissa on huolehdittu myös tarkoituksen-mukaisesta valaistuksesta. Se tarkoittaa hyvää yleisvalaistusta ja häikäi-semättömiä kohdevaloja. Reitti wc-tilaan voidaan valaista myös yöllä.Heikkonäköisen kotia voidaan jäsentää myös värikontrastein. Kodin toi-mivuutta voidaan parantaa vielä erilaisilla teknisillä apuvälineillä, joitakehitellään lisää koko ajan.

Esteettömyyden vaatimus ulottuu luonnollisesti myös uloskäyn-

tiin ja kerrostalossa porrashuoneisiin ja yhteistiloihin. Uloskäynnintulisi sujua myös liikkumisapuvälineen kanssa. Siksi erityistä huomiotatulisi kiinnittää ovien helppoon avattavuuteen ja uloskäynnin tasoeroihin.Tärkein esteettömyyden osatekijä kerrostalossa on hissi, joka tekee ylem-missä kerroksissa asumisen mahdolliseksi myös liikuntarajoitteisille.Ylemmät asuinkerrokset mielletään usein alakertaa turvallisemmiksi, kos-ka niihin on ulkopuolisten vaikeampi tunkeutua, ja iäkkäät asuvat niissämielellään. Saunassa ja muissa yhteistiloissa liikkumista voidaan helpot-taa sopivien tukikahvojen, kaiteiden, luiskien, liukuestemattojen ja tur-vallisten lattiapinnoitteiden avulla. Rollaattorien turvallista säilyttämistävarten tulisi talosta löytyä tarkoitukseen sopiva suoja.

Vain esteetöntä pihaa voivat kaikki asukkaat käyttää turvalli-

sesti. Pihan esteettömyyteen vaikutetaan merkittävästi jo suunnitteluvai-heessa, jolloin päätetään tarvittavista pihan toiminnoista kuten mattoteli-neistä, oleskelu- ja leikkipaikoista, istutuksista ja pihan eri kohteisiinjohtavista reiteistä. Toisen kriittisen kohdan muodostaa pihan ylläpito,jonka laiminlyönnillä hyväkin piha muuttuu liikuntarajoitteiselle saavut-tamattomaksi paikaksi. Hyvässä taloyhtiössä liikkumisreittien talvikun-nossapito on hoidettu ajoissa ja huolellisesti. Tähän tarvitaan ymmärtä-vää ja motivoitunutta taloyhtiötä, joka ottaa huomioon ikääntyneidentarpeet.

Asumisratkaisuilla vaikutetaan myös sosiaalisiin suhteisiin. Kans-sakäymisen perusedellytyksiin kuuluu, että kodista on mukava lähteä

2 . 2 A S U M I N E N

Kokemuksia kunnista

Iisalmessa huonokuntoi-seen opiskelija-asunto-laan remontoitiin 32asuntoa ikääntyneille.Kaksi niistä on ryhmäkoti-tyyppisiä heikkokuntoisillevanhuksille tarkoitettujaasuntoja, muut tavallisiaasuntoja. Kaikilla asukkaillaon normaali huoneenvuokra-sopimus ja siten mahdolli-suus hakea asumistukea.Kaupungin kotipalvelu huo-lehtii avun tarvitsijoista. Suuriosa asukkaista oli aiemminsijoitettu terveyskeskuksenvuodeosastolle.(Hiltunen ja Eskola 2002, 37.)

33

liikkeelle ja sinne on helppo tulla kylään. Liikkuminen lisää kontakteja japitää samalla kuntoa yllä. Myös pihapiiri tarjoaa mahdollisuuden ulkonapuuhastelulle ja naapuriverkoston syntymiselle. Tutut naapurit lisäävät tur-vallisuuden tunnetta; heiltä voi pyytää apua ja he huomaavat, jos päivittäi-set kohtaamiset keskeytyvät. Naapurit muodostavat parhaimmillaan tärkeänosan sosiaalista turvaverkkoa.

Hyvin toimiva asukasyhteisö voi ehkäistä myös rikollisuutta, muttapahimmillaan häiriköivät naapurit ja ohikulkijat aiheuttavat lisää pelkoja.Hyvän kotikiinteistön piha ei houkuttele asiattomia kulkijoita ja on hel-posti valvottavissa. Myös yhteistilat on suojattu murroilta ja ilkivallalta.Oman asuntonsa rikosturvallisuutta voi itse kukin parantaa hyvällälukituksella ja ovisilmällä: sisään ei tarvitse päästää ketä tahansa. Myöspaloturvallisuuteen vaikutetaan sekä rakentamisratkaisuilla että asuk-kaan itsensä tekemillä hankinnoilla kuten palovaroittimilla ja kodinkone-valinnoilla. Kotipalveluhenkilöstö voi yhteistyössä pelastusviranomaistenkanssa selvittää asunnon paloturvallisuusriskejä ja ehdottaa toimenpiteitäniiden poistamiseksi. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö on julkaissuttoimintarajoitteisten henkilöiden asuntojen paloturvallisuusselvityksenlaatimista varten oppaan7.

Omatoimisen asumisen uhkatekijöitä

Kerrostaloissa suoran palvelutarpeen aiheuttajana on usein hissittö-

myys: se vaikeuttaa ikääntyneen liikkumista, asioimista, ulkoilua ja sosi-aalisia suhteita. Samoin pesutilojen puutteellisuus suhteessa asukkaan toi-mintakykyyn aiheuttaa välittömän avuntarpeen. Varsinkin vanhoissa

omakotitaloissa puutteelliset lämmitys- ja viemärijärjestelmätvoivat tehdä itsenäisen selviytymisen kotona mahdottomaksi.Omakotitalon asukasta voi pihan hoito auttaa pysymään vet-reämpänä, mutta toisaalta lumityöt ja jalkakäytävän kunnossa-pito voivat muuttua ylivoimaisiksi ja tällöin niihin tulisi ollaapua ja helpotuksia saatavilla.

Kaatumiset ja putoamiset ovat ikääntyneiden yleisimpiätapaturmia ja niiden vaikutukset toimintakykyyn ovat usein dra-maattisia. Monet asiat kuten kynnykset, märät tai liukkaat lat-tiat, korkeareunaiset ammeet, puuttuvat kaiteet ja tilojen ahtausaiheuttavat kaatumisriskejä ja vaikeuttavat liikuntaesteisen sel-viytymistä. Ulkotiloissa ongelmana ovat reittien epätasaisuudet

2 . 2 A S U M I N E N

7. Männikkö 2002.

Pääseekö vaari ristiäisiin?Esteettömyys ei oletärkeää vain ikääntyneenomassa asunnossa jalähipalveluissa. Kyläilyvirkistää, mutta huonostiliikkuva vieras voijäädä kadulle kyläpaikanhissittömyyden taihuonosti suunniteltujensisäänkäyntien vuoksi.

34

ja huono talvikunnossapito. Vaikka tapaturmilta vältyttäisiinkin, heikke-nee elämänlaatu jo silloin, kun liikkuminen alkaa tuntua pelottavalta.Arjen pienet mukavuudet, kuten sauna tai pihakeinu, voivat muuttua saa-vuttamattomiksi kohteiksi. Ympäristön esteet ja niiden aiheuttamat

pelot aiheuttavat pahimmassa tapauksessa eristäytymisen asun-

toon, jolloin sosiaaliset kontaktit vähenevät ja mielenterveysongelmientodennäköisyys kasvaa.

Kunnan toimintatapoja ikäihmisille sopivienasuntojen lisäämiseksi

Voidakseen sopeuttaa asuntotuotantonsa väestörakenteensa muutoksiinkunta tarvitsee aluekohtaiset tiedot koko kunnan alueelta väestön iän,määrän ja terveydentilan kehityksestä. Kunnassa vuokra-asuntokannanmuutokset ja palveluasuntotarjonta suunnitellaan tältä pohjalta pyrkientarjoamaan riittävästi ja monipuolisesti ikääntyville sopivia asuntoja pal-velujen läheltä. Ikäihmisten asumista koskevien tavoitteiden lähtökohdak-si kannattaa ottaa mahdollisuus asua kotona mahdollisimman pitkään jatoimintakyvyn mukaisten asumismuotojen tarjoaminen. Tavoitteidenmäärittely voidaan tehdä esimerkiksi osana vanhuspoliittista strategiatyö-tä. Väestöennusteet, asuntotuotannon ja korjausrakentamisen tavoitteetsekä niiden saavuttamiseen tähtäävien toimenpiteiden tarve on hyvä ker-toa myös kuntalaisille, jotta myös kunnan muut toimijat voivat ottaa nehuomioon toiminnassaan. Tavoitteiden toteutumista seurataan vuosittain.

Esteettömyyden ja muunneltavuuden toteutuminen asuntorakentami-sessa vaatii näiden tavoitteiden tiedostamista ja määrätietoista toimintaakoko suunnittelun, rakentamisen ja ylläpidon ketjulta. Kunta voi kuiten-

kin vaikuttaa suoraan vain omistamissaan kiinteistöissä toteutetta-

viin ratkaisuihin. Näiden suhteen kunnat voivat halutessaan toimia es-teettömän rakentamisen edelläkävijöinä. Kunta voi vaikuttaa muuhun

rakentamiseen mm. kaavamääräyksillä ja rakennusjärjestyksellä,

mutta tärkeä merkitys on myös neuvonnalla ja yhteistyöllä asukkai-

den, rakennuttajien ja taloyhtiöiden kanssa. Rakennusvalvontaviran-omainen voi tarvittaessa puuttua rakennuksen kunnossapidon laiminlyön-teihin, mutta yksityisten kiinteistöjen ylläpitoon kunnalla ei ole muitavaikutusmahdollisuuksia kuin tiedon jakaminen.

Kunnan kannattaa tarjota rakentajille ja asunnonvaihtoa tai remont-tia harkitseville ikäihmisille ja heidän omaisilleen tietoa ikääntymisenhuomioon ottavasta rakentamisesta, perusparannuksiin ja vammaispalve-lulakiin perustuviin muutostöihin saatavista avustuksista sekä tehdä omia

2 . 2 A S U M I N E N

Kokemuksia kunnista

Lahden rakennusvalvonta-virasto vaatii täytetyn Estee-tön rakennus ja ympäristö-kartoituslomakkeenrakennuslupahakemuk-sen liitteeksi. Lomakkees-sa kysytään, täyttävätkörakennuksen ja pihan eri osatesteettömyysmääräykset.Eräissä tapauksissa kaupun-ki edellyttää vammais-neuvoston rakennusjaoksenlausuntoa hankkeesta.Lomake löytyy internetistä.

http://www.lahti.fi/rakva/lomakkeet/Esteeton.pdf

35

2 . 2 A S U M I N E N

Esteettömän rakentamisen ohjauskeinoja

Ympäristöministeriön antamat määräykset ja ohjeet liikkumisesteet-tömästä asuntosuunnittelusta ja rakentamisesta löytyvät Suomenrakentamismääräyskokoelman osista G1 ja F1. Molemmissa osissakäsitellään myös tontin tai rakennuspaikan saavutettavuutta ja käyt-tömahdollisuutta liikkumisesteisten kannalta. Rakentamismääräys-kokoelmassa annetut määräykset ovat sitovia ja ne muodostavatperustan rakentamisen esteettömyydelle. Ohjeet puolestaan kuvaa-vat hyväksyttäviä ratkaisuja.

Siltä osin kun asiasta ei ole mainittu Suomen rakentamismääräys-kokoelmassa, kunta voi rakennusjärjestyksessä antaa paikallisistaoloista johtuvia määräyksiä myös esteettömyyttä koskien. Tämänlisäksi kunta voi esimerkiksi rakentamistapaohjeilla määritellä sään-nöksissä asetettujen joustavien vaatimusten kuntakohtaiset tulkin-nat.

Kaavoituksella voidaan edesauttaa esteettömyyden toteutumistaantamalla mahdollisuuksien mukaan tarkempia määräyksiä. Asema-kaavassa voidaan antaa yksityiskohtaisia määräyksiä esimerkiksikorkeusasemista ja uloskäynneistä, ja näin pyrkiä varmistumaanrakentamisen esteettömyydestä. Ongelmana on etukäteisarvioinninvaikeus, mikä voi synnyttää tarpeen kaavasta poikkeamiselle taikaavan muuttamiselle jälkikäteen. Joka tapauksessa kaavaselostuk-sessa tulisi kertoa selkeästi se, mihin esteettömyyttä koskevilla mää-räyksillä tarkkaan ottaen pyritään.

Vanhan rakennuslain aikana kaavoitetuilla kerrostalotonteilla onmahdollista rakentaa taloon maanpäällinen kellarikerros, jota ei las-keta talon kerroslukuun, ellei tätä ole erikseen kielletty. Käytännössätämä tarkoittaa mahdollisuutta rakentaa nelikerroksisia hissittömiäkerrostaloja, joissa tosin ei ole asuntoja ensimmäisessä kerroksessa.Jos kunnassa on tällaisia rakentamattomia tontteja, kannattaakunnan harkita kaavojen ajanmukaistamista väestön ikääntymisenja esteettömyysnäkökohtien vuoksi. Uuden maankäyttö- ja raken-nuslain mukaan maanpäällinen kellarikerros luetaan mukaan kerros-lukuun.

Kunnat voivat edistää hissien rakentamista myös tontinluovutus-ehtojen ja maankäyttösopimusten kautta. Asemakaavamääräyksillävoidaan sallia hissin rakentaminen muutoin sallitun kerrosalan lisäksi.Esteettömyyden edistämistä voidaan pitää tapauskohtaisesti harki-ten eräänä perusteena poikettaessa sallitusta rakennusoikeudestahissin jälkiasennuksen yhteydessä.

36

hyvää rakentamistapaa edustavia esimerkkikohteita. Jos kunnassa ei olekorjausneuvojaa, pitäisi kunnan kuitenkin pystyä kertomaan, mistä neu-voja korjaamiseen saa. Korjaukset on järkevää suunnitella hyvissäajoin ennen tilanteen muuttumista akuutiksi, sillä korjausten organi-

sointi, avustusten hakeminen ja töiden toteuttaminen vievät aikaa.

Esimerkiksi ehkäisevät kotikäynnit tarjoavat mahdollisuuden kunnan ikä-ihmisten asumistason ja asuntojen korjaustarpeiden alustavaan kartoitta-miseen. Kun tiedot korjauksia kipeimmin tarvitsevista asuntokunnista onvalmiiksi koottu, on avustusten hakemista helppo tehostaa.

ESTEETTÖMÄN ASUMISEN HYÖTYJÄ

• Ikääntyneen arkielämä kotona helpottuu, hän säilyttää elämän-laatunsa, itsenäisyytensä ja omatoimisuutensa pidempään. Ta-paturmat ja avun tarve vähenevät.

• Kunta tarvitsee vähemmän laitospaikkoja suhteessa ikäänty-neen väestön määrään. Kiinteistöjen korjaukset vähentävätmyös kotipalvelujen tarvetta. Sosiaalisektorin kustannuspai-neet helpottuvat.

• Esteettömät tai sellaiseksi muunnettavissa olevat asunnot so-veltuvat kaikille asukkaille ja vähentävät tarvetta muuttaa elä-mäntilanteiden muuttuessa. Hissi-investoinnit sekä pihaan jayhteistiloihin kohdistuvat parannukset palvelevat talon kaik-kia asukkaita.


� Väliaikaiseen toimintakyvyn heikkenemiseen vastataan ensisijaises-ti kotipalvelun lisäämisellä, ei laitoshoidolla. Informoidaan ikäänty-nyttä saatavilla olevasta teknisestä ja muusta avusta.

� Kotipalveluhenkilöstö jakaa asiakkailleen tiedotteen tarjolla olevistakorjausavustuksista ja on mukana kartoittamassa korjaustarpeita.

� Korjausavustusten hakuohjeet ja myöntämisperusteet esitellään pai-kallislehdissä ja niistä tiedotetaan myös kunnan nettisivuilla: korjaus-avustuksista tiedottaminen on kuntien käsissä.

� Kunta auttaa selviytymistä helpottavien muutostöiden järjestämises-sä sellaisia ikäihmisiä, jotka eivät tähän itse kykene. Tällaisia töitäovat esimerkiksi tukikahvojen asennukset asuntoon, kynnysten pois-

2 . 2 A S U M I N E N

37

taminen ja suihkuistuimen hankkiminen. Avuksi voi riittää jo luotet-tavan remonttimiehen yhteystietojen antaminen.

� Kunta ja kiinteistöhuoltoyhtiöt tekevät yhteistyötä jalkakäytävien jakulkureittien kunnossapidon kehittämiseksi mm. lumen aurauksen jahiekoituksen oikean ajoituksen suhteen esimerkiksi palvelutalojenympäristöissä.

� Taloyhtiöitä informoidaan yhteistilojen esteettömyyttä parantavista toi-menpiteistä (tukikahvat, liukuestematot, valaistus, kynnykset), oviensäätämisestä heikkovoimaisen avattaviksi sekä mahdollisuuksista pois-taa uloskäyntien tasoerot.

� Kunta jakaa alueen kiinteistönvälittäjille tietoa ikääntyneiden asunnon-ostajien kannalta tärkeistä asuntojen ominaisuuksista. Esteettömyys onmyyntivaltti: esteetön asunto sopii kaikkiin elämänvaiheisiin.

� Kunnassa suunnitellaan täsmätoimenpiteitä ikäihmisten selviytymi-sen parantamiseksi: esimerkiksi haja-asutusalueiden yli 75-vuotiai-den kotitalouksiin jaetaan hiekoitussorapussit syksyllä.

LISÄTIETOA

Esteetön asuinrakennus. 2003. Maija Könkkölä. Kuvat Heli Koivu. Invalidiliitto ry /Vammaisten yhdyskuntasuunnittelupalvelu. 135 s. Yksityiskohtaisia suunnittelu- jamitoitusohjeita asuntoihin, porrashuoneisiin ja piha-alueelle. Runsas havainnollinenkuvitus.

Esteetön rakennus ja ympäristö. Kaikille soveltuva liikkumis- ja toimimisympäristö.Suunnitteluopas 1998. Rakennustieto Oy. Helsinki. 75 s. Käytännön ohjeitaesteettömään rakentamiseen.

Helppoa asumista. Opas taloyhtiöille ja asukkaille sisä- ja ulkotilojen toteuttamisestaesteettömiksi. 2003. Helsingin kaupungin rakennusvirasto. Helsinki kaikille -projekti. 28 s. Erittäin selkeä ja käytännönläheinen opas, löytyy myös osoitteestahttp://www.hel.f i/helsinkikaiki l le/tavoitteet/helppoa_asumista_

kokoteksti .html . Mukana hyödyllisiä linkkejä esteettömyyttä käsittelevillesivustoille.

Kaikille soveltuva asunto korjaamalla. 1996. Sosiaali- ja terveysministeriö jaSosiaalikehitys Oy. 63 s. Edelleen käyttökelpoinen, selkeä ja käytännönläheinenopas korjausrakentamisen mahdollisuuksista ja kannattavuudesta.

Korjauskonsepti. Korjausrakentamisella asunto kaikkiin elämänvaiheisiin. UlpuTiuri, Asko Sarja & Juhani Laine. VTT Tiedotteita 2082. Espoo 2001.

Nurkat kuntoon. Korjausneuvonta. 1/2001, Vanhustyön keskusliitto.

2 . 2 A S U M I N E N

38

Olsbo-Rusanen Leena ja Väänänen-Sainio Rauni. 2003. Ikäihmisten asuminen japalvelut paremmiksi. Selvitys ikääntyvien kotona asumisen kehittämiseen liittyvistätoimenpiteistä. Suomen ympäristö 646. Ympäristöministeriö. 61 s.

Saari Arto, Åkerblom Satu ja Sipiläinen Pirjo. 2002.Vanhusten asumisen mahdollis-tava peruskorjaus. ARVI – Asunnon arviointimenetelmä -tutkimuksen osaraportti 1.Teknillinen korkeakoulu. Sosiaali- ja terveydenhuollon tekniikan ja rakentamiseninstituutti SOTERA. Arkkitehtiosaston julkaisuja 2002/82. 57 s. + liitteet. Käytän-nön esimerkkejä toimintaesteisille suunnitelluista korjausratkaisuista.

Sipiläinen Pirjo, Åkerblom Satu ja Koivu Heli. 2001. Esteettömyys asuntorakenta-misessa. Suomen rakentamismääräyskokoelman osa G1 suunnitteluperiaatteidentoteutuminen. Suomen ympäristö 481. Ympäristöministeriö. 73 s. Kertoo, mitä G1määrää ja miten määräyksiä kierretään. Huomaa, että G1 osan uudistamistyö onkesken (vuonna 2003).

Internet:

Asunnon arviointimenetelmä ARVI: http://www.arvi .projekti .com . Sisäänpääset toistaiseksi käyttäjänimellä ”arvi” ja salasanalla ”ar358vi”, mutta sivujenkäyttöoikeuksia ollaan muuttamassa. Kertoo erilaisten käyttäjäprofiilien (esimerkik-si rollaattorin käyttäjä tai sokea) vaatimukset asunnon eri tilojen suhteen ja muunmuassa suunnittelualoittain. Kannattaa tutustua.

www .vyh.f i/asuminen/oppaat/tuki/O3-korjav.htm ja www.ara.f i/

index2.htm Molemmista osoitteista saa tiedot korjausavustusten hakemisesta jamyöntämisperusteista. Kannattaa lisätä linkiksi kunnan omille sivuille.

Esteettömän asumisen www-sivut: www.hel.f i/sosv/toimivakoti/

toimivakoti5/ Suositeltava sivusto, sisältää käytännöllistä tietoa esteettömyydenedellytyksistä ja toteuttamisesta. Neuvoja myös oma-aloitteisiin esteettömyys-korjauksiin.

Lehtola Sari: Ikäihmisten asuinympäristö turvalliseksi. Hyvien käytäntöjen opaskaatumisten ehkäisyyn. Stakes, Oppaita 50. Verkko-opas. http://www.stakes.f i/

verkkojulk/kir ja/opas50/sivut/ index.html Sisältää muun muassa turvalli-sen kodin tarkistuslistan.

www.ymparisto.f i/asuminen/ Ympäristöministeriön sivuilta löytyy monipuo-lista tietoa asumisesta. Katso erityisesti kohta kuntapalvelut. Ympäristöministeriönasunto- ja rakennusosasto julkaisee kuntakirjeinä sellaiset valtioneuvoston päätök-set, joita ei julkaista Suomen säädöskokoelmassa, ympäristöministeriön päätöksetsekä asuntoja rakennusosaston määräykset, ohjeet ja suositukset osoitteessahttp://www.ymparisto.f i/asuminen/kuntap/kuntakir/ index.htm .Kokeile myös www.asuminen.f i -sivustoa.

http://www.asuntotieto.com/asuntotietokeskus/projektit/

lahiouutiset_2000.html sisältää monipuolisen kokoelman esteettömyyttä erinäkökulmista tarkastelevia asiantuntija-artikkeleita ja esimerkkejä. Kannattaatutustua.

2 . 2 A S U M I N E N

39

Oppaita hissin hankkimiseen:

Hissi on kotiinpäin. 2001. Helsingin kaupunginkanslia ja Vantaan asuntotoimi.

Hissiopas. Hissi vanhaan kerrostaloon. Hankkeen suunnitteluja toteutusopas. 2001.Ympäristöministeriö.

Hissi on hintansa arvoinen. Ideakortti 6/99. Stakes.

Hissi stadin kerrostaloihin. Helsingin kaupunginkanslia A5/2003.

2 . 2 A S U M I N E N

40 41

2 .3 Lä h ipa l ve lu t

Palveluiden tarve ja tarjonta

Ikäihminen tarvitsee arkielämässään suunnilleen samoja kaupallisia palve-luita kuin muutkin. Terveyspalveluita hän käyttää keskimääräistä runsaam-min ja asioi mielellään lähikaupoissa. Ikäihmiselle palvelujen sijainti käve-lyetäisyydellä merkitsee huomattavaa helpotusta arjen sujumiseen, koskaliikkuminen on usein vaikeaa eikä autokyytiä ole kaikilla saatavilla. Lähi-palvelujen käyttäminen pitää yllä myös fyysistä toimintakykyä. Mahdolli-suudet asioida tutussa ympäristössä, tehdä itse ostoksia ja tavata tuttua hen-kilökuntaa ja muita ihmisiä tukevat omanarvon tunnetta ja tuovat lisäarvoapalvelulle. Asiointiin liittyvä seurustelu ja vuorovaikutus on monille ikään-tyneille myös tärkeä osa sosiaalista kanssakäymistä varsinkin silloin, josystäviä tai omaisia ei asu lähistöllä eivätkä voimat tai kiinnostus riitä enääaktiiviseen harrastustoimintaan.

Lähipalveluiden säilymisen kannalta lähikauppa on olennaisessaasemassa. Kaupan olemassaolo houkuttelee paikalle usein myös mui-

ta palveluita kuten kampaajan, kukkakaupan ja kioskin. Terveysasema

42

puolestaan luo edellytyksiä myös apteekin toiminnalle. Myös posti- japankkipalvelujen tai ruoka- ja lääkejakelun järjestäminen kyläkaupan yh-teyteen parantavat kaupan säilymismahdollisuuksia. Esillä on ollut myöskunnan palvelujen tuominen kauppojen yhteyteen. Edelleen muistamisenarvoinen tapa parantaa varsinkin haja-asutusalueiden palvelutarjontaa onmyymäläauto ja siihen mahdollisesti liitettävät oheispalvelut. Toisaaltahaja-asutusalueilla elintarvikkeita myyvät huoltoasemat ovat usein otta-neet kyläkaupan roolin oheispalvelujen tuottajana ja muiden yritystenhoukuttelijana. Asutuskeskuksissa elintarvikekioskit ovat kokeneet vas-taavan kehityksen, mutta niiden valikoimat eivät riitä tyydyttämään koti-talouden ruokahuollon kaikkia tarpeita.

Ihminen ei elä vain leivästä, ja niinpä henkistä ja fyysistä hyvinvoin-tia edistävät erityisesti ikääntyneille suunnatut harrastus-, liikunta- ja kult-tuuripalvelut ovat suosittuja, samoin hengelliset tilaisuudet. Toiminnankäynnistymiseen ja jatkuvuuteen vaikuttavat paljon alueen asukkaidenoma aktiivisuus ja yhdistystoiminta, mutta kunta voi edistää näitä tar-joamalla toiminnalle sopivat tilat ja palkkaamalla työntekijän toiminnantueksi. Usein pienikin yhteiskäyttöön varattu tila riittää tarjoamaan

puitteet harrastustoiminnalle.

Kauppapalvelujen kehityssuuntana on ollut yhä voimistuva keskitty-minen suuriin yksiköihin, mikä on vaikeuttanut lähikauppojen kannatta-vuutta ja säilymistä. Tutkimusten mukaan hyväkuntoiset seniori-ikäisetkäyttävät paljon myös marketteja, mutta niissä asiointi vähenee jyrkästiyli 75-vuotiaiden keskuudessa eli samassa iässä kuin liikkumisongelmatalkavat yleistyä. Kaupan suuryksiköiden yleistyminen jakaa muutenkinväestön kahtia asiointimahdollisuuksien suhteen: autottomat, pienituloi-set ja yksin asuvat eli lähipalveluita yleisimmin käyttävät huomaavatasiointinsa vaikeutuvan, kun taas autoilevat ja hyvätuloiset ovat useim-miten tyytyväisiä suuryksiköissä asiointiin ja nauttivat laajentuneista va-likoimista. Kaupan keskittyminen on lisännyt ostosten kotiinkuljetuspal-veluiden kysyntää.

Kuntien mahdollisuudet tarjota asiointiapua ovat vähentyneet, eikäkuntien muitakaan kotipalveluita ja erilaisia tukipalveluita ole tällä het-kellä saatavilla siinä määrin kuin kysyntään vastaaminen edellyttäisi.Tiukka taloustilanne ja palvelujen kasvava kysyntä ovat johtaneet valin-tojen tekemiseen myös palvelutarjonnan suhteen. Erityisesti siivous- jakuljetuspalvelujen saanti on vaikeutunut, sillä monet kunnat ovat jättä-neet näiden palvelujen tarjoamisen kokonaan yksityisten tahojen huolek-si. Tämä kehityssuunta voi tehostaa kunnan oman palvelutuotannon suun-taamista sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Myös palveluja tarvitsevien

2 . 3 L Ä H I PA LV E L U T

Kokemuksia kunnista

Helsingin Maunulassa pankitsulkivat konttorinsa ja aluejäi ilman pankkipalveluja.Kaupunginosayhdistys keräsinimilistan asukkailta, jotkasitoutuivat käyttämäänalueen omaa Otto-automaat-tia kerran viikossa, jos sellai-nen saataisiin alueelle. Neu-votteluja käytiin monientahojen, mm. pankkien jaasunto-osakeyhtiöiden kans-sa. Sosiaalitoimisto tulimukaan hankkeeseen, koskavanhusvaltaisen alueen pal-veluiden säilymisen arvioitiinvähentävän kotipalveluntarvetta. Automaatti avattiinliikekeskuksessa vuonna2000. Alueen päivittäistava-raliikkeen liikevaihto on senjälkeen kasvanut 25 prosent-tia, liikekeskus on vilkastunutja automaatti on alkanut kan-nattaa itse itsensä. Automaa-tin käyttäjämäärien kehitystäon voinut seurata kaupungin-osayhdistyksen kotisivuilta.Hankkeesta hyötyivät kaikkiosapuolet, mutta kukaanyksinään ei olisi saanut han-ketta toteutettua.(Päivänen ym. 2002.)

43

tilanne voi parantua, jos muita palveluntarjoajia on riittävästi. Hallitus onesittänyt palvelusetelien käyttöön ottamista sosiaali- ja terveydenhuollonpalvelujen ostamisessa yksityisiltä palveluntuottajilta. Asiaa koskeva lakitulee voimaan vuoden 2004 alusta.

Myös muiden kuin kauppapalveluiden verkko on harventunut eten-kin haja-asutusalueilla, mutta myös asutuskeskuksissa. Postitoimistot ovatvähentyneet tai muuttuneet asiamiesposteiksi ja pankkipalveluita on oh-jattu enenevässä määrin tietoverkkoon. Myös suuren osan ostoksista voijo tehdä verkossa. Internetissä toimivia verkkopalveluita pidetään mer-kittävänä tapana korvata fyysisen palveluverkon harvenemista. Ikäihmis-ten atk-taitoja kehitetään kursseilla ja useimmille tulevien vuosikymmen-ten eläkeläisille internet on tuttu jo työelämästä.

Ikääntyneille sopivia ohjelmia ja palveluita kehitetään jatkuvasti. Tie-toverkosta avautuukin runsas virikemaailma kaikille asuinpaikkaan kat-somatta, jos vain tekniset edellytykset ja riittävät taidot ovat olemassa.Parhaassa tapauksessa sähköisten palvelujen käyttö lisää elämänhallintaaja itsenäisyyttä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että virtuaalikontaktit eivätsaisi kokonaan korvata elävää kanssakäymistä. Vaikka internet tarjoaakinpalvelun asiakkaan saataville, jäävät asioinnin oheishyödyt kuten liikun-ta, kohtaamiset ja eri ympäristöjen tarjoamat elämykset toteutumatta. Pel-kässä verkkomaailmassa eläminen voi hämärtää todellisuudentajua, jotenverkkopalvelujen lisäksi ja rinnalle tarvitaan aina myös henkilökoh-

taiseen läsnäoloon perustuvia palvelumuotoja.

Palveluiden saavutettavuus

Palvelujen saavutettavuus kuvaa ihmisen mahdollisuuksia käyttää ole-massa olevia palveluja. Saavutettavuus tarkoittaa vaivaa, jonka kotitalouskokee tavaroita ja palveluja hankkiessaan. Saavutettavuuden kokemiseenvaikuttavat muun muassa palveluiden ja palvelun käyttäjän ominais-piirteet sekä ympäristötekijät, joita ovat palvelun sijainti, sinne johtavanreitin pituus, esteettömyys, miellyttävyys, hoito, liikennejärjestelyt jamaasto. Hyvä saavutettavuus merkitsee helppoutta palveluiden ja hyödyk-keiden hankinnassa.

Matka on yksi saavutettavuuden keskeinen osatekijä, mutta autoile-va ja autoton kokevat matkan eri tavalla. Autoilevasta voi tuntua helpom-malta hurauttaa muutaman kilometrin päässä olevaan ruokakauppaan kuinkäyttää puolen kilometrin etäisyydellä sijaitsevaa lähikauppaa. Samoinhyvät joukkoliikenneyhteydet voivat vaikuttaa saavutettavuuden kokemi-seen enemmän kuin kilometreissä mitattu matka. Useimpien toiminta-


Kauppaa kehitetäänostovoimaisten kuluttajienehdoilla. Ikäihmistenosuus väestöstä kasvaa jaheidän ostovoimansaparanee, minkä tulisinäkyä myös kaupan ra-kenteessa. Hajautettu,vanhuksia ja autottomiahyvin palveleva myymälä-verkko on sosiaalisestikestävä vaihtoehto.

Kokemuksia kunnista

Helsingissä, Mellunkylässäon kehitetty uusi työmallivanhusten kotipalveluun.Sosiaalipalvelutoimisto ostaapaikalliselta vanhustyönjärjestöltä, Hely:ltä Kauppa-kassipalveluja. Hely onpalkannut kolme työntekijää,jotka hoitavat kaupassakäyn-nit kodinhoitajien sijasta.Lähikaupat Kontumarket jaSesto päästävät Hely:n työn-tekijät aamulla ennen kaup-pojen avautumista kerää-mään vanhusten ostokset.Kodinhoitajat tekevät ostos-listat vanhusten kanssa etu-käteen. Helyn työntekijätkuljettavat ostokset vanhuk-sille rakennusviraston ympä-ristöystävällisellä sähköautol-la ja Hely ry laskuttaa ostok-set vanhuksilta sekä maksaalaskut kauppiaille.

www.hel.fi/tietokeskus/tutkimuksia/Kauppakassi.html

44

rajoitteisten ihmisten kannalta hyvään saavutettavuuteen kuuluvat

kuitenkin lyhyet, esteettömät matkat tai räätälöity kuljetuspalvelu

sekä palveluiden helppokäyttöisyys.

Ympäristötekijöitä lukuun ottamatta pystyy palvelun tuottaja paljoltiitse vaikuttamaan palvelunsa saavutettavuuteen. Osa palvelun käytettävyyt-tä parantavista asioista on hyvinkin pieniä, osa laajempia, koko palvelu-konseptia koskevia. Joka tapauksessa palvelun tuottajan on hyvä olla tietoi-nen sekä palvelun käyttäjien tarpeista että omista mahdollisuuksistaanparantaa palvelun saavutettavuutta myös toimintarajoitteiset huomioon ot-taen. Tämä koskee sekä yksityisiä että julkisten palveluiden tuottajia.

Palvelun fyysistä saavutettavuutta voidaan parantaa huolehtimallaesteettömästä sisäänkäynnistä esimerkiksi kynnysten, ovien ja mainos-telineiden sijoittelun osalta. Sisätiloissa kuljettavien välimatkojen tulisiolla lyhyitä, tilojen tarpeeksi väljiä ja levähdyspaikkoja riittävästi. Myy-mälöissä tavaroiden tulisi olla sellaisella korkeudella, että niihin on help-po ulottua. Elektroniset vaa’at ja muut laitteet kannattaa sijoittaa siten,että myös lyhyiden ja heikkonäköisten on mahdollista käyttää niitä. Kos-ka kaikkien erikoisryhmien tarpeisiin on usein mahdoton tai vaikea vas-tata itsepalveluolosuhteita muokkaamalla, tulisi tarjolla olla aina myös

henkilökohtaista palvelua.

Palvelun käyttäminen edellyttää myös, että ikääntyneellä on tieto senolemassaolosta, sisällöstä, aukiolosta ja hinnasta. Palvelun valintaan vai-kuttaa myös käsitys palvelun laadusta: luotettavuus, tuttuus, varmuus asi-oinnin onnistumisesta sekä omaa makua vastaava tuotevalikoima ovat tär-keitä valintaperusteita. Ikäihmiset ovat uskollisia asiakkaita ja usein myöshalukkaita maksamaan hyväksi kokemastaan palvelusta tai tuotteestahieman korkeampaa hintaa. Pitää kuitenkin muistaa, että osa eläkeläisistäon pienituloisia, joten myös korkea hinnoittelu voi muodostaa esteen pal-velun käyttämiselle.

Palveluihin liittyviä omatoimisuuden uhkatekijöitä

Lähipalvelut ovat vakavimmin uhattuina maaseutualueilla, joilla väes-tö vähenee ja muuttuu nopeimmin vanhuspainotteiseksi. Kaupallisten pal-veluiden kannattavuus heikkenee ja ne siirtyvät lähemmäs keskusten laa-jempaa asiakaspohjaa tai keskittyvät suuremmiksi yksiköiksi. Useinkaupan lopettamista on edeltänyt muiden palvelujen katoaminen kylältä.Palvelujen paetessa maaseudun autottomien ikäihmisten asiointi vaikeu-tuu ja edessä voi olla muutto kuntakeskuksen tuntumaan, ellei asiointi-mahdollisuuksia saada muuten järjestettyä. Näin on jo tapahtunut monilla


Seurakunnat tekevätvapaaehtoistyötä ja jär-jestävät toimintaa ikäihmi-sille. Kunnan ja seurakun-nan keskeisiä yhteistyö-alueita voivat olla avo-palvelujen ja diakonianyhteistyö sekä kunnan jaseurakunnan omistamientilojen käytöstä sopimi-nen.

Kokemuksia kunnista

Turussa ennakkoluulotonCitymarket-kauppias on al-kanut kehittää myymälään-sä iäkkäitä paremminpalvelevaksi yhteistyössäIkäinstituutin organisoimanLiikkeessä!-projektin kanssa.Myymälään on tuotu penkke-jä lepohetkiä varten, hyllyjenhintamerkintöjä on suuren-nettu ja osa hedelmävaaoistaon sijoitettu pyörätuolikor-keudelle. Lisäksi kaupassaon neuvontapiste, jossa an-netaan kerran kuussa neuvo-ja terveyttä ja toimintakykyäparantavasta liikunnastasekä talvijalankulusta. Kaup-pias on järjestänyt myösHyvän olon teemapäivänyhteistyössä Turun liikunta-viraston kanssa. Liikkeessä!-projektin tavoitteisiin kuuluumuun muassa iäkkäidentoimintakyvyn säilyttäminenasiointiliikkumisen avulla.

45

paikkakunnilla. Ilmiö on osa laajempaa alue- ja elinkeinokehitys-tä, joka ilmenee voimakkaana muuttoliikkeenä kasvukeskuksiinja maaseudun tyhjenemisenä. Tilanteeseen on vaikea vaikuttaamerkittävästi niin kauan kuin maanlaajuinen trendi pysyy muut-tumattomana. Paikallisen aktiivisuuden, yhteistyön ja kylätoimin-nan elvyttämisellä on kuitenkin mahdollista saada olemassa ole-vat resurssit tehokkaampaan käyttöön ja mahdollisesti myös lisätäikäihmisten tarvitsemien palvelujen saatavuutta kylissä.

Hajanaisen yhdyskuntarakenteen alueilla voi ikäihminenkohdata samanlaisia ongelmia palveluiden saatavuudessa kuinmaaseudullakin. Asioinnin suhteen kriittinen tekijä on se, teh-däänkö matka autolla vai selviääkö siitä kevyemmän liikkumis-muodon turvin. Huonosti liikkuvan autottoman ihmisen kannaltaei ole paljon eroa siinä, onko lähin kauppa kolmen vai kymme-

nen kilometrin päässä, jos autokyytiä tai joukkoliikenneyhteyttä ei olesaatavilla. Kun matka on liian pitkä käveltäväksi, asiointi perustuu yhtäkaikki räätälöityihin kuljetuspalveluihin tai toisten apuun.

Liikuntarajoitteiselle päivittäistavaroiden suurmyymälä on vai-

keasti käytettävä asiointikohde: pitkät matkat pysäköintialueella ja kau-pan sisällä voivat muodostaa ylivoimaisen esteen asioinnille siinäkin ta-pauksessa, että kyyti kauppaan on saatu järjestettyä. Suuret ostoskärrytovat usein liian raskaat ja myyjän löytäminen vaikeata. Ostosten kerää-minen ei onnistu helposti heikkovoimaiselta ja asiointi voi muuttua ahdis-tavaksi ponnisteluksi.

Ikäihmisen omatoimisuus on usein hyvin pienistä asioista kiinni. Josomasta sosiaalisesta verkostosta ei löydy apua arjen ongelmiin, etsitäänapua kunnalta, vapaaehtoistyöstä tai kaupallisilta palveluyrittäjiltä. Josapua ei ole saatavana tai se on liian kallista, voi iäkäs henkilö joutuahakeutumaan palvelutaloon, vaikka tuettu kotona asuminen olisi ollutmahdollista. Koti- ja kuljetuspalveluiden huono saatavuus heikentääikäihmisten selviytymistä ja voi johtaa erityisasumistarpeiden lisään-

tymiseen.

Kunnan toimintatapoja lähipalveluiden turvaamiseksi

Ikäihmisten tarvitsemia palveluja tuottavat monet eri toimijat: kauppa,kunnan eri hallintokunnat, seurakunnat, järjestöt ja eri alojen yrittäjät.Kunta voi ohjata eri toimijoita tuottamaan palveluita tehokkaasti siten,ettei turhia päällekkäisyyksiä synny ja toimijat voivat tehdä luontevastiyhteistyötä. Palvelutuotannon suunnittelu voidaan liittää esimerkiksi


Hyvinvointipalvelujentarpeet ovat s u h t e e l l i -s e s t i suurimmat sekätaloudellisiin että henki-siin voimavaroihin nähdenmaaseutualueilla, missäon vähän väkeä ja prosen-tuaalisesti eniten iäkkäitä.Määrällisesti hyvinvointi-palveluita tarvitaan enitensuurissa kaupungeissa,joissa ikääntyvien luku-määrä on suuri.(Hyvinvointipalvelujen tulevai-suus maaseudulla, 2003.)

46

vanhuspoliittisen strategiatyön yhteyteen. Kun kunta on huolehtinutikääntyneiden tarvitsemien palveluiden koordinoinnista, on kunnan työn-tekijöiden myös helpompi ohjata ikääntyvä elämänvaiheensa edellyttä-mien palvelujen pariin.

Kuntien toimintamahdollisuudet lähipalvelujen turvaamiseksi silloin,kun ne ovat vaarassa hävitä esimerkiksi haja-asutusalueilta asukaspohjankapenemisen tai kiristyvän kilpailun vuoksi, ovat varsin rajalliset varsin-kin yksityisten tuottamien palveluiden osalta, sillä kilpailulainsäädäntöestää yrittäjien suosimisen kunnan hankinnoissa sijainnin perusteella.Käytettävissä ei ole juurikaan suoraan yrityksen liikevaihtoon vaikuttaviakeinoja, vaan kyse on pikemminkin toimintaedellytysten parantamisesta.Palveluyritysten toimintaedellytyksiin vaikutetaan ennen kaikkea

maankäytön ja liikenteen suunnittelulla sekä kunnan omien palvelui-

den sijoittamisella aluerakenteeseen.

Maankäytön ohjauksella kunnan on syytä pyrkiä luomaan yhdyskun-ta- ja aluerakenne, jossa asukaskeskittymät ja liikenneratkaisut tukevatpalveluiden kannattavuutta. Jo rakennetuilla alueilla tämä voi merkitä täy-dennysrakentamista ja liikenteen ohjaamista siten, että paikallisten palve-luiden käyttö sujuu luontevasti ohikulkijoiltakin. Myös monipuolinen


Eri tahojen omistamiatiloja voidaan käyttäävastavuoroisesti, vuokratatoiselle toimijalle tai sopiatilan käyttöehdot muuten.Uusia kiinteistöjä raken-netaan vain silloin,kun toiminnan määrä sitäedellyttää. Käyttäjän jaliikkumisen kannalta onlisäksi miellyttävämpää,jos useat toiminnot löyty-vät samasta toimitilastatai yhteispalvelupisteestä.

Kokemuksia kunnista

Iäkkäille suunnattu asukastupatoiminta parantaa ikäihmisten mahdollisuuksia asua kotona. OulunLintulammen asukasyhdistys on tuottanut kotipalveluja alueensa asukkaille jo vuodesta 1991 javastannut asukastuvan toiminnasta 6 vuotta. Toiminta koostuu useista toisiaan tukevista projekteista,joilla on omat rahoittajansa. Kaupunki tarjoaa toiminnalle tilat ja osallistuu pienehköllä summalla työn-tekijöiden (38 kpl) palkkakustannuksiin. Työntekijöistä suurin osa on työllistettyjä pitkäaikaistyöttömiä.Lisäksi asukastuvalla tehtävän vapaaehtoistyön määrän on arvioitu vastaavan 3–4 henkilön vuosittais-ta työpanosta.

Asukastuvan ikäihmisille suunnatut palvelut täydentävät kunnan kotipalveluita ja tavoittavat myösmonia kunnallisten palveluiden ulkopuolella olevia ihmisiä. Asukastupa tarjoaa muun muassa kodin-hoito-, remontti- ja asiointiapua sekä asukkaiden tarpeista lähtevää toimintaa. Esimerkiksi lauan-taikerho perustettiin, kun ikäihmisten huomattiin ahdistuvan viikonloppuisin, jolloin kunnallisia palvelui-ta ei ollut saatavilla. Alueella tehdyssä kyselyssä selvisi, että asukastuvan ja kerhon olemassaolo lisäämyös niiden asukkaiden turvallisuuden tunnetta, jotka eivät aktiivisesti osallistu tuvan toimintaan.Heitä auttoi tieto siitä, että tarpeen tullen oli olemassa paikka, josta löytyisi seuraa ja apua. Asukas-yhdistys on ollut mukana myös tekemässä alueen esteettömyyskartoitusta ja ikäihmisten asuntojenkorjaustarpeiden kartoitusta. Lintulammen asukastuvan toimintaan voi tutustua internetissä.

http://www.ouka.fi/osataan/yhdistyksia/lintulampi/vanhoille.htm

47

asukaspohja parantaa kauppapalveluiden kannattavuutta. Kunnan palve-lujen sijoittaminen kaupallisten palveluiden yhteyteen tai läheisyyteenlisää usein kaikkien palvelujen käyttöä, kun samalla matkalla voi hoitaamonta asiaa. Näin esimerkiksi koulun, terveyspalvelujen, kirjaston,harrastustilojen ja vaikkapa jätepisteiden sijoittelulla voidaan ohjata asuk-kaiden asiointireittejä siten, että muidenkin lähipalvelujen käyttö lisään-tyy. Samalla asuinalueen keskus pysyy elävänä ja mahdollistaa asukkai-den kohtaamiset ja yhdessäolon.

Lähipalveluita sijoitettaessa paljon käytetyt palvelut on hyvä sijoit-taa alueen keskukseen lähelle toisiaan ja vähemmän käytetyt palvelut jatoimistot näiden ympärille. Tällöin asiointi sujuu tehokkaasti ja asioin-tiympäristö on helpompi hallita. Mahdollisesti asiakkaita häiritsevät toi-minnat on paras sijoittaa alueen reunoille ja samalla etäälle ikäihmisten jalasten tarvitsemista palveluista.

Suunniteltaessa uusia kaupan suuryksiköitä on syytä tarkastel-

la lähikauppojen ja muiden lähipalvelujen säilymismahdollisuuksia.

Samoin tulee selvittää muut mahdollisuudet turvata autottomien ryhmienasiointi, mahdollinen asiointia korvaavien palveluiden8 tarpeen lisään-tyminen sekä mahdollisuudet tarjota näitä palveluita. Tarkasteltavaksitulevat esimerkiksi eri kaavoitusvaihtoehtojen vaikutukset kuljetusten jakotipalvelujen tarpeeseen sekä kotipalvelujen ajankäyttöön. Kunnan tu-lee olla yhteistyössä sekä kaupan edustajien että asukasyhdistysten kans-sa kaavan valmisteluvaiheessa.

Kunnalliset palvelut on sopeutettava väestörakenteen muutoksiinjoko painopistettä muuttamalla tai palvelujen määrää mukauttamalla. Jonyt on käynnissä päiväkotien ja koulujen määrän supistaminen alueilla,joissa lasten määrä on alkanut vähetä. Vapautuvia tiloja ja henkilöstöä ontarkoituksenmukaista ohjata ikäihmisten kasvavan joukon käyttöön. Myösmuut mahdollisuudet tilojen joustavaan käyttöön eri ikäryhmien ja palve-luntuottajien kesken voivat tuottaa kaikkia osapuolia hyödyttäviä ratkai-suja. Vähenevien palvelujen tilanteessa on hyvä selvittää mahdollisuudetyhdistää eri palveluiden tarjonta samalle yrittäjälle tai saman katon alleesimerkiksi vuokrausjärjestelyin. Kunta voi pyrkiä tilakysymyksissä yh-teistyöhön muun muassa seurakuntien ja yksityissektorin kanssa. Kulje-tuspalvelujen järjestämisessä puolestaan yhteistyö naapurikuntien kanssavoi tuoda säästöjä kaikille osapuolille.


On laskettu, ettävanha kauppa toimiikannattavasti jopa puoltapienemmällä väestö-pohjalla kuin uusi(Kauppa 2005, 2000).

Väestöltään supistuvankunnan on siis järkeväm-pää pyrkiä luomaanedellytykset olemassaolevan kaupan säilymisel-le kuin yrittää houkutellapaikalle uusia yrittäjiä.

8. Asiointia korvaavilla palveluilla tarkoitetaan tässä niitä eri tahojen (kunnan,yritysten, järjestöjen, omaisten tai muiden) tuottamia palveluita, joilla järjestetäänomatoimiseen asiointiin kykenemättömien tavarahuolto ja muu asiointi.

48

Kokemuksia kunnista

Kalvolan kunnan alueellasijaitsevaan Pirttikoskenkylään kaavaillaan asukas-lähtöistä monipalvelukeskus-ta, joka vastaisi osaltaanalueen lapsiperheiden ja yli65-vuotiaiden palvelutarpei-siin kunnallisten ja maa-kunnallisten rajojen yli.Ajatuksena on tukea maallaasumista ja asukkaidenviihtyvyyttä paikallisin voima-varoin.(Kuntalehti 14/2003.)

Lähipalveluiden säilyminen edellyttää niiden aktiivista käyttöä. Sik-si kuntalaisten motivointi oman alueen palveluiden käyttämiseen

kannattaa. Tieto asiakasuskollisuuden merkityksestä ja asuinalueen tar-joamista palveluista vaikuttaa kulutuskäyttäytymiseen. Samoin alueen ko-tiseutuhenki ja asukastoiminta ovat suuri mutta usein vielä käyttämätönvoimavara. Hyviä kokemuksia on saatu muun muassa asukastuvista sekäpaikallisista yhdistyksistä ja osuuskunnista, jotka tarjoavat kohtuuhintai-sia asiointi-, siivous- ja muita palveluita alueen ikäihmisille.

Kunnan kannattaa panostaa myös tietotekniikan tarjoamiin

mahdollisuuksiin tiedottamisessa, palvelujen käytössä sekä tiedon kerää-misessä kunnan oman toiminnan kehittämistä varten. Pääsyä tietoverk-koon helpottaa asukastilojen kiinteä internet-yhteys ja jatkossa myös ikä-ihmisille suunniteltuihin asuntoihin on hyvä asentaa laajakaistayhteydet.Kunnan omien verkkosivujen kehittämisessä olisi huomioitava ikäänty-neiden mahdollisuus hyödyntää sivuja täysipainoisesti. Lisäksi verkko-yhteydet muodostavat sujuvan kanavan palautteen keräämiseksi vanhus-palvelujen käyttäjiltä ja apua esimerkiksi esteettömyyden kehittämisessätarvittavien kehittämisehdotusten kokoamiseen.

LÄHIPALVELUJEN HYÖTYJÄ

• Ikääntynyt saa mahdollisuuden pitää yllä toimintakykyään asi-oimalla itsenäisesti tai avustettuna. Samalla hän saa liikuntaaja ylläpitää sosiaalisia suhteitaan.

• Asiointiavun ja kuljetuspalveluiden tarve vähenee.• Yrittäjät hyötyvät kunnan toimista toimintaedellytystensä pa-

rantamiseksi. Jos kunta jakaa tietoa alueen yrittäjistä, tukee seyritysten markkinointia.

• Kaikki alueen asukkaat ja varsinkin autottomat kotitaloudethyötyvät helposti saavutettavista monipuolisista palveluista jaaluekeskukset pysyvät elävinä.

• Lähipalvelut ovat myös ekologisesti edullisia, jos niiden avul-la voidaan vähentää moottoriliikennettä.


49


� Kerätään tietoa kunnasta puuttuvista palveluista aluekohtaista tietoa,joka on vapaasti yritystoimintaa harkitsevien saatavilla. Tällaisia tar-peita voivat olla vaikkapa tavaroiden keräily- ja toimituspalvelut sekäosina myytävien tuotteiden kokoaminen ja käyttöönoton opastus.

� Varsinkin pienissä kunnissa voidaan kerätä tietokanta myös olemas-sa olevista paikallisista palveluiden tarjoajista, suuremmissa kunnis-sa tietokanta voi olla aluekohtainen. Näin asiakkaiden on helpompihalutessaan suosia paikallisia yrityksiä.

� Kunta voi tarjota tietoa asukasyhdistysten ja palveluosuuskuntien pe-rustamisesta.

� Lisätään tilojen yhteiskäyttöä: esimerkiksi päiväkodin tiloissa voi il-lalla kokoontua ikäihmisten harrastuspiiri.

� Selvitetään mahdollisuudet hankkia kiinteä internetyhteys kunnanvuokrataloihin ja palvelutaloihin sekä tarjotaan tietoa nettiyhteyksienhankkimisesta myös muille taloyhtiöille.

� Paikallislehteen ja kunnan verkkosivuille pannaan muistutus osto-käyttäytymisen vaikutuksesta lähipalvelujen säilymiseen.

� Kunnan verkkosivut voivat tarjota foorumin myös pienyrittäjien yh-teistyökumppanien tai toimitilojen etsinnälle.

� Huolehditaan siitä, että kunnan omat verkkosivut ovat riittävän sel-keät ja myös heikkonäköisten luettavissa.

LISÄTIETOA

Kaupan suuryksiköiden vaikutusten selvittäminen ja arviointi. 2001. Maankäyttö-ja rakennuslaki 2000 -julkaisusarja. Ympäristöministeriö. 87 s. Samassa sarjassa ontekeillä (2003) myös opas Kaupalliset palvelut kaavoituksessa.

Kauppa 2005. Kauppa yhdyskuntasuunnittelussa. 2000. Edita Helsinki. 104 s.Käsikirja kauppapalvelujen sijainnin suunnittelusta lähinnä kaupan näkökulmasta.

Koski Kimmo, Ritakallio Veli-Matti, Huhdanmäki Aimo ja Vuorenhela Turo. 1998.Myymäläverkon muutosten sosiaaliset ja sosiaalitoimeen kohdistuvat vaikutukset.Tapaustutkimus Itä-Turusta. Suomen ympäristö 255. Ympäristöministeriö, sosiaali-ja terveysministeriö ja Turun kaupunki. 117 s.

Kunta ja seurakunta – yhteistyössä yhteisön hyväksi. 2002. Suomen Kuntaliitto.Helsinki. 75 s. Tietoa kunnan ja seurakunnan yhteistyömahdollisuuksista.

Laine Päivi. 2002. Kauppakassiprojekti. Innovatiivisesta kokeilusta käytännöksi.Helsingin kaupungin tietokeskus, tutkimuksia 2002:6. Kokemuksia ostostenkotiinkuljetuspalvelun kehittämisestä.


50

Niemi Päivi. 1997. Mäkeä ylös. Lähiöparannuksella kohti esteettömyyttä, lähipalve-luverkostoa ja sosiaalista kanssakäymistä. Aiheita 31/1997. Stakes. 33 s. Käytännönesimerkkejä lähiöparannuksen vaihtoehdoista. Liitteenä muun muassa arviointiohjeasuinkerrostalon kaikille soveltuvuudesta.

Internet:

www.hyva-arki . f i Hyvä arki on esimerkki espoolaisesta yhdistyksestä, jokatarjoaa apua eri ikäryhmien arkeen.

www.kaupunginosat.net/maunula/kehittaminen/osku-

laajakaista.htm Ohjeet edullisen taloyhtiökohtaisen laajakaistayhteydenhankkimiseen.

www.oskut.net Oppivat seutukunnat on tietoyhteiskunnan kehittämisprojekti,jolla tietotekniikkaa sovelletaan paikallisyhteisön käyttöön kansalaisia hyödyttä-mään.


51

2 . 4 L i i ken ne

Iäkkäät autoilijat

Autoilu on monelle ikäihmiselle tuttu ja mieluisa tapa liikkua. Se on suh-teellisen turvallista ja mahdollistaa itsenäisen asioinnin pidemmänkinmatkan päässä. Monelle liikkumisesteiselle auto on välttämätön liikku-misen apuväline. Autoileva ikäihminen ei ole niin riippuvainen asuin-alueellaan tarjolla olevasta julkisesta liikenteestä ja lähipalveluista kuinei-autoileva ikätoverinsa, joten asuminen haja-asutusalueellakin sujuuusein ongelmitta.

Iäkkäiden autoilijoiden onnettomuuksien yleisimpänä syynä on vai-keus seurata muuta liikennettä. Tämä johtuu ikääntymisen mukanaan tuo-mista muutoksista kuten näön heikkenemisestä ja reaktioajan pitenemi-sestä sekä sairauksista. Toisaalta ikäihmiset ovat kokeneita ja varovaisiakuljettajia, jotka välttävät turhaa riskinottoa. Heille myös autoilun turval-lisuus voi olla matka-aikaa merkittävämpi asia reiteistä ja liikkumisenajankohdasta päätettäessä. Kuljettajien keski-iän nousu lisää vaatimuk-

sia liikenneympäristön kehittämiselle, jotta liikenneturvallisuudesta ei

52

tarvitse tinkiä ja autoilijoiden toiveisiin pystytään vastaamaan. Kuljetta-jien ikääntymisen huomioon ottaminen tarkoittaa käytännössä toimen-piteitä, joilla lisätään kaikkien tielläliikkujien turvallisuutta. Liikenneym-päristöä kehitetään selkeämmäksi ja yksinkertaisemmaksi samalla, kunreagointiin varattua aikaa pidennetään esimerkiksi nopeuksia alentamal-la. Turvallisuutta voidaan parantaa muun muassa kiertoliittymillä, liiken-nevaloilla, liikennemerkkien ja tiemerkintöjen selkeällä käytöllä sekävalaistuksella, teiden kunnossapidolla ja hyvällä talvihoidolla.

Autoilun ympäristöön kuuluvat myös levähdys- ja pysäköintipai-

kat, joiden kehittämisessä on kiinnitettävä huomiota esteettömyydenlisäämiseen. Riittävän tiheässä olevat levähdyspaikat mahdollistavat pit-killä matkoilla tarpeelliset lepotauot, ja esteettömiksi rakennetut ja kalus-tetut palvelualueet sopivat kaikkien käyttäjäryhmien virkistäytymiseen.Taajamissa pysäköinti on usein hankalaa ja pysäköintipaikkoja niukasti.Tämä voi olla osa kunnan valitsemaa liikennestrategiaa, jolla autoilunkasvua pyritään hillitsemään. Liikkumisesteisille varattuja pysäköinti-paikkoja on kuitenkin varattava riittävästi. Erityisen tärkeää on pysäköin-tipaikan löytyminen keskeisimpien palveluiden läheisyydestä. Monelleliikkumisesteiselle autoilu on välttämätöntä itsenäisen liikkumisen kan-nalta, jolloin esteetön pysäköinti on tärkeässä roolissa liikkumisen tasa-arvoa toteutettaessa.

Iäkkäistä miehistä ajaa autoa paljon suurempi osa kuin iäkkäistä nai-sista. Niistäkin naisista, joilla ajokortti on, jättää joka kolmas sen uusi-matta 70-vuotiaana, jolloin aiemmin hankitun ajokortin voimassaolo päät-tyy. Yhdeksi ongelmaksi on nähty se, että ajokortin uusiminen karsiiturhaan osan täysin ajokykyisistä ikäihmisistä, etenkin naisista. Toisaaltalääkärintarkastuksen läpäisevät monet sellaisetkin henkilöt, jotka eivätenää pysty autoilemaan turvallisesti. Iäkkäiden autoilijoiden terveyden-tilan seurantaa ja ajolupia koskevaa lainsäädäntöä ollaan parhaillaan

muuttamassa siten, että määräaikaistarkastuksia kevennetään ja tiedon-kulkua lääkäreiden ja poliisin välillä parannetaan.

Vaikka autoilu on luonteva osa monen seniorin elämää, on muistet-tava, että suurin osa ikäihmisistä lopettaa autoilun jossain vaiheessa elä-määnsä ajokyvyn heikentyessä. Muita aikuisia ikäryhmiä vähäisempiautoilu on tärkeimpiä huomioon otettavia asioita ikääntyneiden liikku-misoloja kehitettäessä, jolloin keskeisiksi nousevat kevyen liikenteen olo-suhteet, joukkoliikenne sekä erilaiset palveluliikenteen muodot.

2 . 4 L I I K E N N E

53

Joukkoliikenne, palveluliikenne ja matkojen yhdistelyhoukuttelevammiksi

Joukkoliikenne tarjoaa parhaimmillaan hyvän ja turvallisen ratkaisunikäihmisten liikkumiselle. Sen käyttäminen on suhteellisen edullista eikäliikkuminen ole kiinni ajokyvystä tai auton omistamisesta. Toimiva jouk-

koliikenne vähentää erityisratkaisujen tarvetta iäkkäiden liikkumismah-dollisuuksista huolehdittaessa. Joukkoliikenteen kehittämisessä ikäänty-välle väestölle paremmin sopivaksi erityistä huomiota kannattaa kiinnittäähelppokäyttöisyyteen, houkuttelevuuteen ja koko ovelta ovelle ulottuvanmatkaketjun esteettömyyteen ja toimivuuteen.

Joukkoliikenteen fyysisen esteettömyyden pitää toteutua sekäliikennevälineissä, pysäkeillä että terminaaleissa. Joukkoliikenneväli-neissä suurin ongelma on tavallisesti liikennevälineeseen nouseminen,jota voidaan helpottaa matalalattiaisella kalustolla ja esimerkiksi esiinvedettävillä tai käännettävillä luiskilla, joita pitkin myös rollaattori taipyörätuoli saadaan turvallisesti sisään. Myös liikennevälineiden sisätilois-sa voidaan panostaa entistä enemmän käytettävyyteen esimerkiksi istuin-järjestelyin, tukikahvoin ja pyörätuolien kiinnitysmahdollisuuksia paran-tamalla. Vastaavasti pysäkeillä ja terminaaleissa laiturien korottaminen javälittömän ympäristön esteettömyys ja väljyys helpottavat liikenneväli-neeseen nousemista. Pysäkkien suunnittelussa on huomioitava myösriittävä valaistus, penkit sekä pysäkin käytettävyys talviolosuhteissa.Linja-auto- ja rautatieasemat ovat usein vanhoja rakennuksia, joiden kor-jaamisessa helppokulkuisuuteen ja käytettävyyteen kannattaa panostaa.Varsinkin vuokratiloissa toimivilla linja-autoasemilla saattavat esteettö-myyttä parantavat korjaukset lykkääntyä, ellei kunta puutu asiaan.

Joukkoliikenteen käytettävyyteen vaikuttavat myös reitit, aika-

taulut, palvelua koskevan tiedon saatavuus sekä maksujärjestelmä.

Aikatauluja ja reittejä suunniteltaessa kannattaakin ottaa huomioon nii-den sopivuus myös ikääntyneiden käyttäjien asiointitarpeisiin. Tiedon lii-kennepalvelusta tulee olla helposti saatavissa sekä kotona matkaa suunni-teltaessa että matkan aikana varsinkin silloin, jos matka sisältää vaihtoja.Aikataulujulkaisut voidaan jakaa suoraan ikäihmisten koteihin ja tietojentulisi olla helposti saatavilla myös puhelimitse tai internetin kautta. Omanhaasteellisen kokonaisuutensa muodostaa pysäkki- ja terminaalikohtainentiedottaminen. Varsinkin terminaaleissa ja matkakeskuksissa tietoa on tar-koituksenmukaista välittää paitsi visuaalisesti myös kuulutuksin, jolloinse helpottaa lähtöjen muistamista ja heikkonäköisten tiedonsaantia. Mak-sujärjestelmien kehittämisessä kannattaa kiinnittää huomiota selkeyteenja helppokäyttöisyyteen. Varsinkin elektronisten maksutapojen haasteena

2 . 4 L I I K E N N E

VTT:ssä on tutkittu jalan-kulkijoille suunnattuaajantasaista kelitiedotta-mista. Tehtyjen kokeilujenperusteella tiedottamistapidettiin tarpeellisenaja sillä vaikutettiin lähinnäjalkineiden valintaanja matkaan varattuunaikaan. Jalankulkuväylienliukkaus ajoittui usein eripäiville kuin ajoratojenliukkaus, joten autoilijoillesuunnatut tiedotteet eivätpalvelleet jalankulkijoita.(Anttila 2001.)

54

on yksiselitteisen ja myös heikkonäköisiä palvelevan maksujärjestelmänluominen.

Fyysisten esteiden poistamisella, tiedotuksella ja käytettävyyden pa-rantamisella päästään pitkälle joukkoliikenteen kehittämisessä ikäihmisiäentistä paremmin palvelevaksi liikkumismuodoksi. Vielä on muistettava,että kaikilla matkustajilla ja varsinkin erityisryhmillä ilmenee välillä ti-lanteita, joiden hoitamisessa tarvitaan henkilökohtaista apua. Varmuusavun saatavuudesta tekee matkustuspäätöksestä helpon ja vähentää mat-kustamisesta aiheutuvaa stressiä. Avun saatavuutta voidaan parantaahenkilökunnan töiden organisoinnilla, koulutuksella sekä laajemmin ih-misten asenteisiin vaikuttamalla. Koulutuksessa on mahdollista oppiahuomaamaan avun tarve ja oikeat auttamistavat esimerkiksi liikkumis-esteisten tai näkövammaisten kohdalla. Työt matkakeskuksissa ja termi-naaleissa voidaan järjestää siten, että joku henkilökunnasta on irrotetta-vissa antamaan henkilökohtaista apua sitä tarvitsevalle. Henkilökunta voimyös opetella havainnoimaan työympäristöään esteettömyysnäkökulmas-ta siten, että pienimmät korjaukset saadaan nopeasti tehtyä ja suuremmatkorjaustarpeet kirjataan ylös myöhempiä toimenpiteitä varten.

Palveluliikenne on kehittynyt muun joukkoliikenteen täydennyksek-si tarjoamaan liikkumismahdollisuuksia ikääntyville ja toimimisesteisille.Lisäksi palveluliikenne voi tarjota taksia edullisemman liikkumismahdol-lisuuden alueilla, joilta joukkoliikennepalvelut muuten puuttuvat. Myöspalveluliikenteessä henkilökohtaisen avun saatavuus on ensiarvoisen tär-keää. Samoin kaluston laatua, palveluliikenteen reittejä ja liikenteestä tie-dottamista kannattaa kehittää mahdollisimman hyvin asiakkaiden tarpeitavastaaviksi, jotta palveluliikenne koettaisiin miellyttäväksi ja käyttökel-poiseksi liikkumismuodoksi. Matkojen yhdistely on toinen tapa luodakunnalle edullisempia mutta silti käyttäjiä hyvin palvelevia ratkaisujavammaispalvelulain mukaisille matkoille. Sekä palveluliikenteen ettämatkojen yhdistelyn kehittämisessä on hyvä tehdä yhteistyötä naa-

purikuntien kanssa, jotta myös kunnan rajan tuntumassa asuvien matkatsaadaan järjestettyä mahdollisimman järkevästi ja kustannustehokkaasti.

Kevyen liikenteen ympäristö turvallisemmaksi

Jokaiseen matkaan liittyy jalankulkuosuus ja suuri osa ikäihmisten mat-koista tehdään kokonaan jalan tai liikkumisapuvälineen turvin. Erityisestikevyen liikenteen onnettomuudet ovat kohtalokkaita iäkkäille ja niissäsaadut vammat ovat keskimäärin vakavampia kuin muissa ikäryhmissä.Tavallisimpia tapaturmia ovat kaatumiset ja liukastumiset, joiden seurauk-

2 . 4 L I I K E N N E

Kuolemaan johtaviakaatumis- ja liukastumis-tapaturmia sattuuSuomessa vuosittain nointuhat eli kaksi kertaaenemmän kuin liikenne-kuolemia. Kahden kol-masosan liukastumisistaarvioidaan tapahtuvanjäisillä tai lumisillaalustoilla. (Aschan 2003.)

Suomessa loukkaantuuvuosittain noin 70 000henkilöä kaatumistapa-turmissa. Niistä koituunoin 420 miljoonan euronkustannukset yhteiskun-nalle. Lisäksi tulevat vieläinhimilliset kärsimykset.(Lehmuskoski ym. 2002.)

Tilastojen valossalisäpanostus kevyenliikenteen väylien kun-nossapitoon ja liukkaudentorjuntaan vaikuttaatarpeelliselta.

55

sena arkiaskareista selviytyminen voi vaikeutua jopa pysyvästi.Osa ikäihmisistä vähentää liikkumistaan kaatumistapaturmanpelossa etenkin talvisin. Jalankulkuympäristön turvallisuudenkehittämisessä korostuvatkin kunnossapito ja talvihoito sekäesteetön suunnittelu ja toteutus. Jalankulkuympäristön suun-nittelua on käsitelty tässä oppaassa jo aiemmin asuinympäristö-jä käsittelevässä luvussa 2.1 muun muassa reittien ominaisuuk-sien, esteettömyyden ja sosiaalisen turvallisuuden osalta.

Monet ikäihmiset liikkuvat paljon myös polkupyörällä. Iäk-käille pyöräilijöille tapahtuu onnettomuuksia erityisesti risteys-alueilla. Pyöräilijöiden tarpeet ovat pitkälti samat kuin jalankul-kijoidenkin: suorat selkeät reitit, pienet korkeuserot, väyläntasaisuus ja hyvä hoito sekä turvalliset risteykset. Myös näky-vyyden tulisi olla riittävä, jotta edessä oleviin esteisiin olisi tar-peeksi aikaa reagoida.

Kevyen liikenteen turvallisuus paranee myös silloin, kun kohtaamisetmuun liikenteen kanssa ovat hallittuja. Niinpä ajonopeuksien hillitsemi-

nen ja risteysten selkeyttäminen parantavat myös jalankulkijoiden ja

pyöräilijöiden turvallisuutta. Suojateitä pyritään kehittämään toimivam-miksi sekä näkövammaisten että liikkumisapuvälineitä käyttävien kannal-ta. Liikkumisympäristön selkeys, levähdyspaikat, reittien suoruus ja jat-kuvuus sekä informaation saatavuus helpottavat ikäihmisten liikkumista.Erityisryhmistä mainittakoon näkövammaiset ja dementikot, joille ympä-ristön helppo hahmotettavuus on vielä tärkeämpää kuin muille liikkujille.

Talvikunnossapidon haasteita:

– sula- ja rännivesien ohjaaminen pois jalankulkualueilta– jääsohjon ja lammikoiden poistaminen– aurausvallit, joiden taakse jäävät helposti pysäkit, painonapit ja kai-

teet sekä reitti kadulta jalankulkualueille– sadevesiviemärien tukkeutuminen ja jäätyminen– jäinen jalkakäytävän pinta varsinkin mäkisillä osuuksilla.

Omatoimisen liikkumisen uhkatekijöitä

Fyysiset esteet ovat omatoimisen liikkumisen keskeisimpiä ongelmia. Nevoivat olla monenlaisia aina oman asunnon uloskäynnistä kävelyreitinepätasaisuuteen tai joukkoliikennevälineen jyrkkiin askelmiin. Yksikin

fyysinen este missä hyvänsä matkaketjun osassa voi pysäyttää mat-

kanteon, joten esteettömän liikkumisympäristön luomisessa ja ylläpitä-misessä yhteistyö eri toimijoiden välillä on ehdottoman tärkeää.

2 . 4 L I I K E N N E

Kokemuksia kunnista

Porin kaupunki nastoittaaasukkaidensa kengän-pohjat veloituksetta. Toi-minnan kustannukset jäävätalle tuhanteen euroon vuo-dessa. Panostuksen arvioi-daan tuottavan moninkertai-set hyödyt vähentyneinäliukastumisina.(Helsingin Sanomat 3.12.2003.)

56

Esteeksi voi muodostua myös liikkumisessa tarvittavan tiedon

puute tai epävarmuus koko matkan onnistumisesta. Tietoa tarvitaanvarsinkin joukkoliikennettä käytettäessä esimerkiksi aikatauluista, mak-sujärjestelmästä, vaihdoista, matkakeskusten palveluista ja niin edelleen.Esimerkiksi epävarmuus elektronisen maksujärjestelmän toiminnasta voivaikuttaa matkustamispäätöksen tekemiseen. Myös kuljettaessa jalan tie-to kävelyreittien keliolosuhteista, mahdollisista tietöistä ja vaihtoehtoisis-ta reiteistä helpottaa liikkumista ja vähentää tapaturmariskiä. Myös tietoavun saamisesta tarvittaessa vaikuttaa päätökseen lähteä liikkeelle.

Omatoimista liikkumista voi rajoittaa myös matkan hinta varsin-kin pienituloisten liikuntaesteisten henkilöiden kohdalla. Tällöin kuntientukemat kuljetukset ovat ensiarvoisen tärkeässä asemassa itsenäisen sel-viytymisen kannalta.

Kunnan toimintatapoja ikäihmistenliikkumismahdollisuuksien parantamiseksi

Kunnan rooli on olennaisen tärkeä ikäihmisille ja samalla kaikille muille-kin kuntalaisille sopivan, helpon ja turvallisen liikkumisympäristön luo-misessa. Tämä koskee niin jalankulkuympäristöä, katuja ja niiden ylläpi-toa, julkisia rakennuksia kuin kuntien ostamia joukkoliikennepalveluitaja palveluliikennettä.

Liikenneympäristön kehittämisestä esteettömämmäksi ja turvalli-semmaksi on olemassa paljon materiaalia, ja ongelmana näyttäisikin lä-hinnä olevan tämän tiedon välittyminen käytännön toimenpiteisiin. Kun-tien kannattaa panostaa liikenneratkaisuista vastaavien henkilöiden

koulutukseen ja yhteistyön kehittämiseen, jotta esteettömyyden huo-mioon ottaminen tulisi itsestään selväksi osaksi suunnittelukäytäntöjä jaliikennehankkeiden toteutusta. Liikenne- ja viestintäministeriön esteettö-myysstrategian mukaan esteettömyyden tulisi sisältyä suunnittelun perus-ohjeisiin niin, ettei asiasta tarvittaisi erillisiä suunnitteluohjeita.

Joukkoliikennejärjestelmän laatuun kunta pystyy vaikuttamaan

parhaiten ostaessaan liikennepalveluja. Tällöin kunta voi sisällyttää es-teettömyyden ja helppokäyttöisyyden vaatimuksia kilpailuttamisehtoihin javaatia liikenteenharjoittajilta tiettyä laatutasoa. Kunta voi myös yhteyden-otoin ja neuvotteluin pyrkiä vaikuttamaan siihen, että yritysvetoinen linja-liikenne parantaa kalustonsa esteettömyyttä erityisesti sellaisilla linjoilla,joilla on tai tulee tulevaisuudessa olemaan runsaasti iäkkäitä käyttäjiä.

2 . 4 L I I K E N N E

57

Liikkumisympäristö muodostuu yhteistyönä. Sen parantaminen

vaatii eri toimijoiden mukana oloa. Tehokkaita keinoja ovat

– tiedotus, joka mahdollistaa yksilöiden tarkoituksenmukaiset valinnat,– auditoinnit, joilla selvitetään ympäristöjen ja suunnitelmien toimi-

vuutta,– kampanjointi, jolla monet tahot saadaan toimimaan yhtäaikaisesti va-

litun teeman edistämiseksi,– koulutus, jolla hyviä käytäntöjä saadaan levitettyä sekä– valvonta, jolla havaittuihin epäkohtiin voidaan puuttua.Valtionhallinnossa valmistellaan esteettömyyttä paremmin palvelevia sää-döksiä ja ohjeita. Niiden toteuttamisvastuu jää suurelta osin kunnille.Kunnan kannattaa tehdä aluekohtaista suunnitteluyhteistyötä ainakintiepiirin, liikenteen- ja muiden elinkeinonharjoittajien, talo- ja kiinteistö-yhtiöiden, vanhusneuvostojen, vammaisjärjestöjen ja asukkaiden kanssa.Lisäksi arvokasta tietoa suunnittelun tueksi voi saada sosiaalitoimelta,poliisilta ja pelastustoimelta sekä vakuutusyhtiöiltä, joilla on hyvä tuntu-ma käytännön ongelmien ja onnettomuuksien syntyyn ja ehkäisemiseen.

KAIKILLE SOVELTUVAN LIIKKUMISYMPÄRISTÖN HYÖTYJÄ

• Iäkkäiden tai muuten liikkumisrajoitteisten liikkuminen hel-pottuu ja omatoimisuus säilyy pidempään. Liikkumismahdol-lisuudet kohentavat myös terveyttä ja mielialaa.

• Kunnan kotipalveluja kuljetuskulujen kasvupaineet vähe-nevät.

• Turvallinen ja esteetön liikkumisympäristö lisää alueen vetovoi-maisuutta myös muiden, esimerkiksi lapsiperheiden silmissä.

• Onnettomuuksien väheneminen säästää yhteiskunnan kulujaja vähentää inhimillisiä kärsimyksiä.


� Jaetaan paikallisliikenteen aikataulut ikäihmisten koteihin. Tarvit-taessa tehdään erikoispainos tavallista suuremmalla kirjasinkoollaaikataulujen luettavuuden parantamiseksi.

� Kunta tarjoaa työntekijän pitämään tietoiskuja joukkoliikenteessä japalveluliikenteessä tapahtuvista muutoksista ikäihmisten kerhoihintai muihin kokoontumisiin.

2 . 4 L I I K E N N E

Kokemuksia kunnista

Hyvinkäällä kampanjoitiinvuonna 1999 jalankulku-ympäristön hyvän talvikun-nossapidon puolesta. Talvi-kelien alkaessa haastettiinkiinteistö- ja huoltoyhtiötkilpailemaan parhaasta talvi-kunnossapidosta. Kunnossa-pitoa tarkkailivat muun mu-assa kotipalveluhenkilökuntaja ikääntyneet itse seuranta-lomakkeiden avulla. Seuraa-vana syksynä parhaat yhtiötpalkittiin.(Tapaturmien torjuntakokeiluHyvinkäällä vuosina 1998–2000.)

58

� Kokeillaan tiedotuksia jalankulkukelistä ja keskeisimpien kevyen lii-kenteen väylien esteistä (kadulla tehtävistä töistä ym.) tiedottamistapaikallisradiossa ja kunnan verkkosivuilla. Suurista kadulla tehtä-vistä töistä ja niiden kestosta sekä vaihtoehtoisista reiteistä voidaankertoa myös paikallislehdissä.

� Tarjotaan ikäihmisille kunnan kevyen liikenteen väylien hoitoluoki-tuksesta kartta, josta löytää parhaiten hoidetut reitit esimerkiksi tär-keimpien palveluiden luo. Samalla voidaan tarkistaa hoitoluokituk-sen muutostarpeet.

� Selvitetään ongelmallisimmat kunnossapidon riskialueet ja kehite-tään niille täsmähoitoa.

� Käynnistetään kampanja liukuesteiden käytön puolesta. Kampanjaankannattaa liittää penkkien lisääminen kauppojen ja julkisten tilojensisäänkäynnin yhteyteen, jotta liukuesteet on helpompi riisua ulkoasisätiloihin siirryttäessä.

� Tehdään esteettömyyskartoitus liikenne- ja hoitosuunnittelun poh-jaksi.

LISÄTIETOA

Esteetön ympäristö kaikille. Miten huomioimme ikääntyneet sekä liikkumis-ja toimimisesteiset tienpidossa. 2002. Tiehallinto. 30 s. Esteettömän ympäristönperusasiat eri liikkumismuotojen kannalta.

Henkilökuljetusopas – Ohjeita kuntien henkilökuljetusten järjestämiseksi. 2001.Suomen Kuntaliitto. Kuntien työn apuvälineeksi laadittu opas käsittelee henkilö-kuljetuksia ja joukkoliikennettä koskevia säädöksiä, liikenteen suunnittelua,kuljetuspalvelujen ostomenettelyjä ja seurantajärjestelmää.

Kevyen liikenteen suunnittelu. 1998. Tiehallinto ja Suomen Kuntaliitto. 151 s.Ohjeet jalankulku- ja pyöräliikenteen suunnitteluun taajamissa ja haja-asutus-alueilla.

Kohti esteetöntä liikkumista. Liikenne- ja viestintäministeriön esteettömyysstrategia.2/2003. Liikenne- ja viestintäministeriö. 87 s. Tietopaketti esteettömän ja tasa-arvoisen liikkumisen edistämisestä jalankulusta lentomatkustamiseen.

Liikenteen rauhoittaminen – ohjeita ja esimerkkejä. 2001. LYYLI -raporttisarja 28.Ympäristöministeriö, Liikenne- ja viestintäministeriö, Tielaitos, Suomen Kuntaliitto,Espoon, Helsingin, Joensuun, Jyväskylän, Rauman ja Tampereen kaupungit.Esisuunnittelijat Oy. 43 s. Käytännöllisiä ja yksityiskohtaisia neuvoja autoliikenteenrauhoittamisesta.

Taajamien nopeusrajoitusten suunnittelu. 2000. Tielaitos, Tiehallinto. 31 s. Ohjeettaajamien nopeusrajoitusten määrittelyyn.

2 . 4 L I I K E N N E

Kokemuksia kunnista

Vuosaaren keskusta-aluettakehitetään esteettömäksiosana Esteetön Helsinki-projektia. Työ aloitettiinesteettömyysselvityksel-lä, jossa inventoitiin kevyenliikenteen väylät, suojatiet,bussipysäkit, levähdys- jaleikkipaikat, aukiot, puistotsekä julkiset palveluraken-nukset ja tärkeimmät yksityi-set palvelurakennukset. Sel-vityksessä huomioitiin myösvanhus- ja vammaisväestönsijoittuminen. Yksityiskohtai-nen ja havainnollinen selvityslöytyy internetistä.

www.hel.fi/helsinkikaikille/toteutuskohteet/vuosaari.html

59

Yhteiskunnallisten kuljetuspalvelujen kehittäminen 2003, Liikenne- ja viestintä-ministeriö. Tietopaketti löytyy myös osoitteesta www.mintc.f i kohdasta liikenne-tietoa, henkilöliikenne/joukkoliikenne. Mukana myös esimerkkejä palveluliikenteenjärjestämisestä.

Internet:

Liikenneturvan kotisivut: www.l i ikenneturva.f i/suomi/turvatieto/Iakas/

Iakasl i ikenteessa.htm Tietoja iäkkäiden henkilöiden ominaispiirteistä eriliikennemuotojen käyttäjinä.

Palvelulinjan tarjousasiakirjat löytyvät www.mintc.f i kohdasta liikennetietoa,henkilöliikenne/joukkoliikenne.

2 . 4 L I I K E N N E

60 61

3. Kunta ikäihmisten elinympäristön kehittäjänä

Erilaisia kuntia

Kuntien mahdollisuudet ja strategiat yhdyskuntarakenteensa ja asuinalu-eidensa kehittämisen suhteen vaihtelevat suuresti. Suurella ja kasvavallakunnalla on enemmän valinnanmahdollisuuksia kuin pienellä tai supistu-valla kunnalla. Samoin taajamassa ja haja-asutusalueella ollaan hyvin eri-laisessa suunnittelutilanteessa. Monissa maaseutukunnissa on jo nyt pal-jon ikäihmisiä ja lasten määrä vähenee nopeammin kuin kaupungeissa.Tällaisessa kunnassa on tarve supistaa lapsiin ja nuoriin liittyviä palvelu-ja ja samalla laajentaa iäkkäiden tarvitsemia palveluja. Kaupunkikunnis-sa taas ikäihmisten palveluita on lisättävä muiden palveluiden tarpeen säi-lyessä ennallaan. Koska väestön ikääntyminen on jo pitkällä monissamaaseutukunnissa, nousevat siihen liittyvät kustannukset enemmän kau-pungeissa.

Väestön omatoimisuuden lisääminen on kunnille tärkeä keino ikä-

rakenteen muutoksesta selviytymisessä, ja supistuvissa kunnissa se onvielä merkittävämmässä asemassa kuin kasvualueilla. Useat kunnat ovat joalkaneet selvittää väestön ikääntymisen vaikutuksia asuntopolitiikkaansa.Kuntaliiton vuonna 1998 tekemässä kyselyssä sadalla kunnalla oli jo

62

vanhusten asumiseen liittyvä erityissuunnitelma tai ohjelma. Noin 50 kun-nalla oli tekeillä jokin ikääntyneiden asumiseen liittyvä selvitys tai kehittä-mishanke. Tämän lisäksi väestön ikääntymiseen on reagoitu erilaisillaesteettömyysprojekteilla ja hissikampanjoilla, jotka ovat toki perusteltujamuidenkin asukkaiden hyvinvoinnin kannalta.

Maankäytön ja infrastruktuurin suunnittelun lähtökohdaksi kannat-taa ottaa väestöennusteen pohjalta arvioidut realistiset tarpeet: kuinka suu-relle ja millaisia tarpeita omaavalle asukasjoukolle alueita kannattaa suun-nitella, jotta asuntojen kysyntä ja tarjonta kohtaisivat. Tällä hetkelläkasvupaikkakunnilla on useimmiten pulaa varsinkin pienistä asunnoista.Supistuvilla alueilla puolestaan ongelmana on tarpeettoman laaja infra-struktuuri ja asuntojen ylitarjonta. Niukkuuden olosuhteissa kunnassa jou-dutaan tekemään priorisointipäätöksiä myös resurssien alueellisen koh-dentamisen suhteen. Tällöin voi vastuu kylien kehittämisestä jäädäenenevässä määrin asukkaiden omatoimisuuden varaan, jos kunta päättääkeskittää voimansa kuntakeskuksen elinvoiman säilyttämiseen. Näidenseikkojen olisi hyvä olla myös kuntalaisten ja kuntaan muuttamista har-kitsevien tiedossa.

Vanhustenhuollon vaihtoehdoiksi käsitetään usein palveluiden kul-jettaminen ihmisten luo tai ihmisten kuljettaminen palveluiden luo. Käy-tännössä edellinen tarkoittaa kotona asumisen tukemista ja jälkimmäinenkuntakeskuksien ja usein myös palvelutalojen sekä laitoshoidon kehittä-mistä. Jo pitkään sosiaali- ja terveyssektorin palveluissa on painopistettäsiirretty suurista laitoksista pienempien yksiköiden ja avohuollon suun-taan. Fyysisen ympäristön kehittämisen voidaankin nähdä täydentä-

vän avohuoltoon painottuvaa palvelurakennetta.

Vaikka avopalvelujen vieminen koteihin palvelujen käyttäjien luonähdään suotavana toimintaperiaatteena, ei siitä aina voida pitää kiinnivarsinkaan haja-asutusalueilla. Kaukana ja hajallaan asuvien ikäihmistenolosuhteista ja palveluista huolehtiminen on ongelmallisempaa ja useinmyös kalliimpaa kuin taajama-alueilla tai niiden tuntumassa asuvien.Resurssien järkevä kohdentaminen voi vaatia avuntarvitsijoiden ko-

koamista lähelle kuntakeskusta, jotta kotipalveluhenkilöstön matkus-tamiseen käyttämä aika ei kasvaisi suhteettoman suureksi. Tällöinkin kun-nan kannattaa tarjota ikäihmisille monipuolisia asumisvaihtoehtoja, jotkavastaavat heidän toiveitaan ja toimintakykyään. Kyseeseen voivat tullakeskustan tuntumassa sijaitsevat esteettömät asunnot sekä erilaiset palve-lu- ja senioritalot vanhainkotien ja sairaaloiden lisäksi.

3 . K U N T A I K Ä I H M I S T E N E L I N Y M P Ä R I S T Ö N K E H I T T Ä J Ä N Ä

63

Tulokset edellyttävät selkeitä tavoitteita

Ikäihmisten tarpeet huomioonottava yhdyskunta syntyy monien osateki-jöiden summana ja lukuisien toimijoiden työn tuloksena. Kunnan rooliyhdyskunnan kehittämisessä on keskeinen. Suurin vaikutus on kunnanoman toiminnan koordinoinnilla, mutta lähes yhtä tärkeää on muiden toi-mijoiden motivointi ja toimintaedellytysten tukeminen. Toiminnan tu-loksellisuus edellyttää selkeitä yhdessä sovittuja tavoitteita, ohjeistustaniiden saavuttamiseksi sekä tavoitteiden toteutumisen seurantaa. Elinym-päristön kehittämistä koskevat konkreettiset tavoitteet on hyvä sisällyttääkunnan laajempiin strategioihin ja luonnollisesti myös kunnan vanhus-poliittiseen strategiaan.

Edellytykset yhdyskuntien kehittämiselle luodaan poliittisessa

päätöksenteossa:

– Maapoliittiset ratkaisut: maapolitiikalla luodaan edellytykset hyväl-le yhdyskuntarakenteelle.

– Elinkeinopoliittiset ratkaisut: kunnan elinkeinorakenne ja palvelujensijoittamispäätökset vaikuttavat lähipalveluiden saatavuuteen.

– Liikennepoliittiset ratkaisut: liikennemuotojen kehittämispäätöksillävaikutetaan ihmisten liikkumismahdollisuuksiin.

– Sosiaalipoliittiset ratkaisut: sosiaali- ja terveyspalveluiden sijaintiaja painopistealueita valittaessa vaikutetaan ikäihmisten mahdolli-suuksiin asua kotona.

– Pitkäjänteisyys ja koordinointi: strateginen toimintaote mahdollistaatulosten saavuttamisen alueiden kehittämisessä.

Ikäihmiset huomioonottavan yhdyskunnan suunnittelun taustaksi tarvi-

taan ajantasaisia tilastotietoja muun muassa kunnan väestörakenteestaja siinä tapahtuvista muutoksista, ikääntyvien asumisoloista ja asuinym-päristöstä sekä näissä ilmenevistä puutteista. Myös ennusteet ikäihmistentoimintakyvyn ja terveydentilan kehityksestä ovat hyödyksi. Tärkeää tie-toa ikäihmisten käytännön ongelmista saadaan esimerkiksi ehkäisevienkotikäyntien yhteydessä. Pääasiassa voidaan käyttää samoja tietoja, joitatarvitaan palvelurakenteen tavoitteiden määrittelemiseksi vanhuspoliitti-sessa strategiatyössä9.

Hallinnonalakohtaisten tavoitteiden tulee muodostaa toisiaan tukevakokonaisuus ja niitä muotoiltaessa kannattaa kuulla myös ikäihmisiä itse-ään ja heitä edustavia järjestöjä. Tavoitteet ja niitä tukevat toiminta-

suunnitelmat on hyvä kohdentaa alueittain ja niistä pitäisi selvitä,

9. Katso Ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskeva laatusuositus 2001, s. 12. Sosiaali-ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto.

3 . K U N TA I K Ä I H M I S T E N E L I N Y M P Ä R I S T Ö N K E H I T T Ä J Ä N Ä

Tällä hetkellä ikäänty-neiden väestöosuudella jakunnan talouden tilallaei ole tilastollista yhteyttätoisiinsa. Tähän vaikuttaatoimiva sosiaali- ja tervey-denhuollon valtionosuus-järjestelmä.(Hyvinvointipalvelujen tule-vaisuus maaseudulla 2003.)

64

millaisia muutoksia esimerkiksi asumisen, liikkumisen ja lähipalvelujensuhteen lähivuosina on tarkoitus toteuttaa. Kaikille kuntalaisille pitää tar-jota mahdollisuus tutustua tavoitteisiin, jotta he voivat seurata tavoittei-den toteutumista sekä osallistua kehittämistarpeiden kartoitukseen sekäparannusten ideointiin. Myös lähiö- ja kyläprojektien mahdollisuudet ollamukana toteuttamassa kunnassa määriteltyjä tavoitteita kannattaa tarkis-taa, sillä asukkaiden kanssa tehtävällä yhteistyöllä toimenpiteiden sosiaa-liset ulottuvuudet toteutuvat paremmin.

Käytännössä yhteistyön organisoiminen voi vaatia yhteistyöko-

kouksia, päätösvaltaisten vastuuhenkilöiden nimeämistä eri sekto-

reilta tai toimikunnan perustamista. Rakennetun ympäristön ongelma-kohtia ja parantamismahdollisuuksia voi olla järkevää kartoittaa yhteisilläkävelykierroksilla eri sektorien edustajien ja liikuntaesteisten kuntalais-ten kanssa sekä erilaisin kyselyin. Suunnittelun apuna voidaan käyttääpalvelurakennekartoituksia sekä kotipalvelutyöntekijöiden havaitsemiapuutteita ja ratkaisuehdotuksia. Hyviä kokemuksia on saatu esimerkiksisosiaali- ja terveyssektorin muotoilemista ympäristöä koskevista tavoit-teista, jotka ovat olleet mukana eri tasoisten kaavojen valmistelussa.

Yhteistyön onnistuminen vaatii oppimista ja uusia kommunikointi-taitoja, joita eri sektoreiden toimijoiden työssään käyttämä kieli sekäsuunnittelussa ja budjetoinnissa käytetyt erilaiset aikajänteet edellyttävät.Ikäihmisten ympäristöön kohdistuvien tarpeiden konkretisoiminen suun-nitelmiksi ja toimenpiteiksi edellyttää, että eri toimijoiden asiantuntijuustunnustetaan. Myös liikkumisesteisten ja heidän kanssaan työskente-

levien ihmisten arkikokemus on nähtävä arvokkaana tietolähteenä.

Tyypillisiä kompastuskiviä yhteistyössä voivat olla totutuista suun-nittelu- ja toimintamalleista ja sektorirajoista kiinnipitäminen, jolloin käy-ty vuoropuhelu ei pääse vaikuttamaan laadittaviin suunnitelmiin ja toi-menpide-ehdotuksiin. Joskus ongelmaksi voi muodostua myös liiallinenhienotunteisuus tai tottumattomuus monialaisiin strategiakeskusteluihin.Parhaimmillaan yhdyskunnan rakennetun ympäristön ja sen ylläpi-

don suunnittelu sosiaalisektorin näkökulma huomioon ottaen voi kui-

tenkin antaa tilaisuuden eri hallinnonalojen tavoitteiden ja asukkai-

den tarpeiden yhteenvedolle.

Tiedotus, neuvonta, valvonta ja seuranta

Kunta voi suoraan päättää ja toteuttaa vain osan ikäihmisten elinympäris-tön kehittämiseksi tarvittavista toimenpiteistä. Varsinkin yksityisten omis-tamissa kiinteistöissä ja palveluissa tapahtuvat parannukset ovat kiinni


On tärkeää, että kunnantavoitteet ja strategiatovat selvillä ja koottunayhteen yksityiskohtai-sempaan suunnitteluunryhdyttäessä. Muutenniiden välittyminentoimenpidesuunnitelmiinestyy tai vaikeutuu.Esimerkiksi kaavoituksentehtävänä on mahdollistaaennalta päätettyjentavoitteiden toteutuminen,mutta se on mahdollistavain jos tavoitteet ovattiedossa.

Kokemuksia kunnista

Jyväskylässä laadittiin ase-makaavoituksen sosiaalistenvaikutusten arvioinnin (sva)yhteydessä toimintamalli,jolla kaavaprosessin sosiaa-listen vaikutusten arviointiavoidaan jatkossa ohjata.Arviointiprosessiin osallistu-minen on saanut eri alojenasiantuntijat laajentamaannäkökulmiaan ja tutustumaantoistensa työtapoihin. Lisäksisosiaalisektorin asian-tuntemus on saatu hyö-dyttämään kaavoitusta jokaavojen valmisteluvai-heessa. Myös eri ikäistenväestöryhmien selviytyminenon ollut esillä sva-työssä.(Mäkäräinen 2003.)

65

Toimenpiteitä ikäihmisten ja muidenkin elinympäristön parantamiseksi


ASUINYMPÄRISTÖ

• Asuminen ja palvelut sijoitetaan siten, ettävälimatkat pysyvät kohtuullisina ja samallajoukkoliikenteelle ja lähipalveluille luodaantoimimisedellytykset.

• Suunnittelussa, toteuttamisessa ja yllä-pidossa panostetaan laadukkaisiin, viihtyisiinja esteettömiin asuinympäristöihin.

• Fyysisestä turvallisuudesta huolehditaanesteettömiä ratkaisuja lisäämällä, liikennettärauhoittamalla, kävelyreittejä selkeyttämällä,valaistusta parantamalla sekä lähiympäristönhoitoa ja ylläpitoa tehostamalla.

• Sosiaalisesta kestävyydestä huolehditaanalueprojekteja tukemalla, yhteis- ja harrastus-tiloja osoittamalla sekä ihmisten kohtaamisel-le ja seurustelulle sopivan lähiympäristönluomisella.

• Sosiaalisesta turvallisuudesta huolehditaantoimintojen järkevällä sijoittelulla ja epä-sosiaalista käytöstä houkuttelevien paikkojenvähentämisellä.

• Eri kaavatasoilla hyödynnetään sosiaali- jaterveyssektorin sekä ikäihmisiä edustaviensidosryhmien asiantuntemusta.

ASUMINEN

• Huolehditaan korjausneuvonnan saatavuu-desta.

• Tiedotetaan korjausavustuksista.• Kartoitetaan ikäihmisten asuntojen korjaus-

tarpeet.• Valvotaan esteettömyysmääräysten noudat-

tamista ja esitetään suosituksia esteettömyy-den lisäämiseksi.

• Rakennetaan kaikille sopivia esimerkki-kohteita.

• Huolehditaan kunnan omien kiinteistöjenesteettömyydestä.

• Jaetaan tietoa kaikille sopivasta asumisestasidosryhmille, ikäihmisille ja heidän omaisil-leen.

LÄHIPALVELUT

• Koordinoidaan alueellista palvelutarjontaa.• Sijoitetaan yksityiset ja kunnan palvelut alue-

rakenteeseen siten, että ne tukevat toistensamenestymistä.

• Koordinoidaan liike-, harrastus- ja kunnanomistamien tilojen käyttöä turhaa rakenta-mista ja päällekkäisyyksiä välttäen.

• Suunnitellaan liikenneratkaisut lähipalvelujensäilymistä silmällä pitäen.

• Hyödynnetään asukastoiminnan mahdolli-suudet lähipalvelujen säilyttämisessä ja tuot-tamisessa.

LIIKENNE

• Rauhoitetaan liikennettä asuin- ja asiointi-ympäristöissä, hillitään nopeuksia ja paran-netaan risteyksiä ja suojateitä.

• Huolehditaan liikkumisympäristöjen yllä-pidossa ja talvihoidossa esteettömyydentoteutumisesta.

• Otetaan esteettömyys mukaan joukkoliiken-teen suunnitteluun ja toteutukseen.

• Rakennetaan uudet liikenneterminaalit japysäkit esteettömiksi ja parannetaanvanhoja.

• Selkeytetään autoiluympäristöä ja paranne-taan turvallisuutta.

• Parannetaan liikkumisessa tarvittavan tiedonsaatavuutta.

• Kehitetään palveluliikennettä ja matkojenyhdistelyä.

66

omistajien kiinnostuksesta ja prioriteeteista. Yhteistyön kulmakiviä ovat

tiedottaminen ja neuvonta. Kuntalaiset on tehtävä tietoiseksi ikäpoliit-tisista elinympäristön kehittämistavoitteista sekä keinoista toimia omaltaosaltaan tavoitteita vastaavasti. Tämä tarkoittaa neuvonnan saatavuuttaniin korjausrakentamisessa, esteettömyysasioissa, sosiaalisen kestävyy-den kysymyksissä kuin asukkaiden ikärakenteen ja asukasluvun kehitystäkoskevien tietojen tarjoamista yritystoimintaa tai sen kehittämistä suun-nitteleville. Suomen Kuntaliiton ja sosiaali- ja terveysministeriön laati-massa ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskevassa laatusuosituksessa eh-dotetaan, että kunnassa nimetään yhteyshenkilö, joka vastaa ikääntyvienpalveluja koskeviin kysymyksiin. Samoin elinympäristön kehittämisky-symyksistä vastaamaan voidaan nimetä joko yksi yhteyshenkilö tai hal-linnonalakohtaiset yhteyshenkilöt.

Valvonnalla varmistetaan, että annettuja ohjeita ja määräyksiänoudatetaan ja samalla varmistetaan suunnitelmien ja toimenpiteidentoteutuminen tarkoitetulla tavalla. Tämä tarkoittaa esimerkiksi rakennus-valvonnan erityishuomiota esteettömyyden toteutumiseen, poliisin puut-tumista ihmisten turvallisuutta uhkaaviin rikkomuksiin ja kunnan viran-omaisten nopeaa reagointia kuntalaisilta tuleviin aloitteisiin esteettömyy-den lisäämiseksi ja häiriöiden poistamiseksi.

Tavoitteiden toteutumista tulee seurata esimerkiksi vuosittain

ennalta valittujen indikaattoreiden avulla: minkä verran on korjattu jarakennettu asuntoja ikäihmisille sopiviksi, paljonko rakennettu hissejä,mitä on tehty esteettömyyden ja turvallisuuden parantamiseksi asuinalu-eilla, mikä on lähipalvelujen tilanne ja mitä parannuksia on tehty liiken-neolojen ja joukkoliikenteen helppokäyttöisyyden edistämiseksi. Seuran-taan kuuluu myös kuntalaisilta saadun palautteen käsittely: muuttuukovalitusten ja parannusehdotusten määrä ja onko ehdotettuja parannuksiatoteutettu. Välillä voidaan tehdä myös ikäihmisten tyytyväisyyttä elinym-päristöönsä mittaavia kyselyitä.

Seurannan tuloksia kannattaa käsitellä kunnan päätöksenteos-

sa ja eri sektorien hallinnossa. Tällöin luottamushenkilöt saavat selkeänkuvan ikäihmisten elinympäristön kehityksestä ja voivat tehdä tarvittavatpäätökset jatkotoimista, rahoituksesta ja tavoitteiden suuntaamisesta.Kunkin hallinnonalan tulee tehdä johtopäätöksiä oman osuutensa onnis-tumisesta yhdyskunnan kehittämisessä.

Seurannan tulokset tuodaan myös muiden toimijoiden ja kuntalais-ten tietoisuuteen joko erillisenä tiedotteena tai paikallislehden ja tietover-kon välityksellä. Keskustelussa kannattaa kertoa myös tavoitteiden saa-vuttamisessa ilmenneistä ongelmista ja niiden ratkaisumahdollisuuksista,


Kun kunta alkaa toimiaesteettömyysasioidenedelläkävijänä, onjärkevää ottaa seudunlähikunnat työhön mu-kaan. Näin rakentamisenehdot saadaan samanlai-siksi koko lähialueellaeikä kuntien keskinäinenkilpailutilanne rakentamis-hankkeiden suhteenmuutu esteettömyysvaati-musten vuoksi.

Kokemuksia kunnista

24 turvallista tuntiaHyvinkäällä. Hyvinkää onliittynyt kansainväliseen SafeCommunity (turvallinen yh-dyskunta) -verkostoon, jokapyrkii vähentämään tapatur-mia kaikkien väestöryhmienkeskuudessa. Jäseneksipääseminen edellyttää aktii-vista moniammatillista toi-mintaa ja omista kokemuk-sista raportointia. Hyvinkäälläon Safe Community -toimin-nan puitteissa toteutettumuun muassa esteettömyys-kartoitus, hiekoitus- jaaurauskampanja sekävanhustentalon ympäristönturvallisuuden parantamis-ohjelma.

www.hyvinkaa.fi/turvallisuus/

67

jotta mahdollisimman monet motivoituisivat osallistumaan keskusteluunikäihmisten elinympäristöstä ja myös vaikuttamaan omalta osaltaan on-gelmien ratkaisuun.

Koulutus ja kampanjointi

Viime kädessä kaikki ihmiset ovat muovaamassa ympäröivää yhdys-

kuntaa ja sen ilmapiiriä omilla valinnoillaan ja käytöksellään. Esimer-kiksi ostopaikan valinnat vaikuttavat lähipalvelujen kannattavuuteen jajokainen asukas antaa oman panoksensa – hyvän tai huonon – alueensa so-siaalisuuteen, turvallisuuteen ja avun saatavuuteen samoin kuin liikenne-kulttuuriin. Myös ikääntyvät itse ovat muokkaamassa yhteisöään henkilö-kohtaisella käyttäytymisellään ja merkittävällä ostovoimallaan. Lisäksiikäihmiset muodostavat merkittävän osan äänestäjistä kaikissa kunnissa.

Tietoisuutta esteettömyyden merkityksestä ja toteuttamismahdolli-suuksista voidaan parantaa kunnassa muun muassa henkilökunnan täy-dennyskoulutuksella. Koulutusta olisi syytä kehittää koko teknisellä jarakentamisen alalla esteettömyyskysymykset paremmin huomioon otta-vaan suuntaan. Esteettömyyden ei pitäisi olla erikseen muistettava ja

toteutettava asia vaan itsestään selvä osa suunnittelua ja rakenta-

mista. Liikkumisesteiden ja rakennetun ympäristön turvallisuusriskienkartoittaminen kannattaa sisällyttää myös sosiaali- ja terveyssektorintyöntekijöiden toimenkuvaan, sillä he tuntevat ikäihmisten käyttämätympäristöt ja tekevät kotikäyntejä heidän luokseen. Niinpä myös sosiaa-lipuolen henkilöstön kouluttaminen rakentamisratkaisujen havainnointiinon tarpeen. Oman tietämyksen laajentaminen koskemaan myös toisellasektorilla työskenteleville keskeisiä kysymyksiä parantaa myös yhteistyönedellytyksiä.

Koko kunnan laajuista kaikkia väestöryhmiä koskevaa tiedon lisäys-tä voidaan saada aikaan esimerkiksi kampanjoita, tietoiskuja, kilpailuitaja tapahtumia järjestämällä. Tiedon jakaminen on hyvä aloittaa jo koulu-ikäisistä, jotta esteettömyyden ja turvallisuuden vaatimukset sisältyisivätluonnollisena osana seuraavien rakentaja- ja päätöksentekijäsukupolvienkäsitykseen hyvästä elinympäristöstä. Kunnassa kannattaa harkita myösmahdollisuutta liittyä ikäihmisten omatoimisuuden edellytyksiä paranta-viin projekteihin, esimerkiksi Esteetön kunta -verkostoon.

Ratkaisujen tekijät

Kunnat ovat keskenään hyvin erilaisia kokonsa ja organisaationsa puo-lesta. Ikääntymisen huomioon ottamisen tulisi ulottua laajasti kunnan


Suunnitelmien ja toimen-piteiden taloudellisuuttaon vaikea arvioida vainsektorikohtaisten tavoit-teiden ja budjettien perus-teella. Toimenpiteenvaikutukset koko kunnantalouteen jäävät helpostiselvittämättä ja pahimmil-laan säästöt yhdessäkohteessa lisäävät moninverroin menoja toisaalla.Vasta k o k o n a i s t a l o u -d e l l i s u u d e n tarkastelukertoo toimenpiteentodellisen kannattavuudenkunnan kannalta. Tällöinesimerkiksi rakentamis-päätöksen arvioinnissavoitaisiin ottaa huomioonsosiaalitoimessa muodos-tuvat säästöt sekä asuk-kaille koituvia aineettomiahyötyjä.

68

Asuntotoimi


RATKAISUJEN TEKIJÖITÄ KUNTAORGANISAATIOSSA

YHTEISTYÖTAHOJA

Sosiaali- ja terveystoimi

Viran- ja toimenhaltijat

Tekninen toimi

Rakennusvalvonta

Luottamushenkilöt

Kulttuuritoimi

Kaavoitus Kaduilla tehtävien töidentoteutus

Liikennesuunnittelu

Palo- ja pelastustoimi

Korjausneuvonta

Liikuntatoimi

Ympäristötoimi

Yleisten alueiden suunnitteluja rakentaminen

Tilapalvelu

Rakennusvirasto

Asukasyhdistykset,kaupunginosayhdistykset

ja kylätoimikunnat HissiasiamiesIkäihmiset

Kiinteistönhuoltoyhtiötja talonmiehetKiinteistönvälittäjät

LiikennöitsijätMatkailuyrittäjätNaapurikunnat

Paikallismediat Palvelujen tuottajat ja muutelinkeinonharjoittajat

Poliisi Rakennussuunnittelijat Rakennuttajat

RakentajatRemontoijat

Seurakunta

Taloyhtiöt ja isännöitsijätVanhusneuvostot, eläkeläis-

ja vammaisjärjestöt

69

kehittämisen eri osa-alueille. Siksi on liki mahdotonta antaa yleispäteviäohjeita siitä, miten ja kenen toimesta ikäpolitiikan luominen ja toteutta-minen tulisi kunnan kullakin sektorilla hoitaa. Paras tieto tästä löytyy kun-kin kunnan sisältä. Olennaista on se, että työnjako on selvä: asiaa hal-linnonalallaan tai yksikössään hoitava on tietoinen häneen kohdistuvistaodotuksista ja muut tietävät, kuka ikänäkökulmaan liittyvistä asioista vas-taa. Lisäksi voidaan koko kunnan ikäpoliittisten kysymysten koordinoin-nista nimetä vastaamaan yksi henkilö, joka pidetään ajan tasalla eri hal-linnonalojen suunnitelmista ja toimenpiteistä, ja joka näin pystyyhuolehtimaan ikäpolitiikasta tiedottamisesta ja kuntalaisten kysymyksiinvastaamisesta. Myös hankkeen tai toiminnan kunnan talouteen kohdistu-vien kokonaisvaikutusten arviointiin ja aineettomien hyötyjen selvittämi-seen kannattaa määrätä tarkasteltavien hallinnonalojen ulkopuolelta tule-va henkilö, jolloin sektorirajat eivät häiritse kokonaishyötyjen arviointia.

Viereiselle sivulle on koottu joukko yhdyskunnan kehittämiseen osal-listuvia toimijoita. Lista ei ole kattava, mutta antaa kuvan toimijoiden kir-josta. Jokainen kunnan hallinnonala ja viranhaltija voi pohtia osaltaan,kuinka ikäpolitiikka voisi näkyä omassa työssä.

Esteettömyydestä ja sen toteuttamisesta on saatavana jo paljon tie-toa. Silti toimintarajoitteisille vaikeita, vaarallisia tai mahdottomia liik-kumisympäristöjä rakennetaan edelleen. Tämän päivän haasteena on

saada tieto ja tavoitteet muuttumaan todellisuudeksi, laadukkaiksi

kaikkien käytettävissä oleviksi arjen ympäristöiksi.


� Ikääntymiseen liittyviin kysymyksiin vastaavien henkilöiden puhe-linnumerot kunnan verkkosivuille, terveyskeskusten ilmoitustauluil-le, ikäihmisten harrastustiloihin ja muihin ikääntyneiden käyttämiinpaikkoihin.

� Pieni lehtinen tai moniste kunnan ikäihmisille tarjoamista palveluis-ta ja niiden vastuuhenkilöistä yhteystietoineen jaetaan yli 65-vuoti-aille. Harkinnan mukaan lehtiseen voidaan sisällyttää myös järjestö-jen ja yritysten palveluita.


Ikääntymisen huomioonottamisen tulee olla mu-kana koko suunnittelun,rakentamisen ja ylläpidonketjussa. Mikä hyvänsälenkki voi tehdä tyhjäksitoisten saavutukset.

70


HYVIN SUUNNITELTU ON

PUOLIKSI TEHTY

• Sekä uuden rakentamisessa että vanhankorjaamisessa tarvitaan tietoa esteettömyy-destä ja ikäihmisten tarpeista. Tietoa saaesimerkiksi julkaisuista, sosiaalisektorilta jaikääntyneiltä itseltään. Myös täydennyskoulu-tus voi olla hyvä vaihtoehto.

• Suunnitteluosaamiseen kuuluvat taito ja halusoveltaa tietoa niin, että suunniteltu rakenta-minen palvelee kuntalaisen tarpeita eri elä-mänvaiheissa.

• Hyvän suunnitelman tekemiseen tarvitaanriittävästi aikaa ja resursseja.

• Suunnittelussa säästäminen kostautuu hel-posti, sillä suunnitteluvirheiden korjaaminenon kallista. Rakentamisen kokonaisbudjettiinverrattuna suunnittelukustannukset10 eivätole kovin merkittäviä.

• Ikäihmiset ja taloyhtiöt voivat tarvita suunnit-teluapua ja teknistä tukea omaehtoisiinkorjaustöihin asunnoissa, yhteistiloissa japihapiirissä. Ellei kunnalla itsellään olekorjausneuvojaa, olisi sen ainakin tarjottavatietoa siitä, mistä suunnitteluapua saa.

INVESTOINNIT RATKAISEE

KOKONAISUUS

• Investoinnit on kohdennettava oikein: useinikäihmiset itse tai sosiaalisektori tietävät,mitkä parannukset ovat tehokkaimpia.

• Kustannuksista kannattaa hankkia vertaile-vaa tietoa: tekninen parannus voi vähentäämerkittävästi kotipalveluiden tai laitos-

paikkojen tarvetta. Säästöä kertyy useanvuoden ajan.

• Rakentamisessa, remontoinnissa ja yllä-pidossa ikäihmisen kannalta hyvän ja huononvaihtoehdon hinnoissa ei aina ole merkittävääeroa. Sen sijaan kalliita erikoiskalusteita eikannata hankkia, ellei niitä todella tarvita.

• Joskus tarvittavat parannukset ovat hinnal-taan vähäisiä: kyse voi olla pikemminkinasioiden huomaamisesta, tiedottamisesta jamuutostöiden järjestämisestä.

• Ikäihmiset voivat usein rahoittaa suurimmanosan asuntojensa muutostöistä itse, jos saa-vat riittävästi tietoa ja apua muutosten orga-nisointiin.

• Investointien kannattavuutta on tarkasteltavakoko kunnan talouden kannalta ja riittävänpitkällä aikavälillä.

TOTEUTTAMISESSA JA YLLÄPIDOSSA

ON OLTAVA TARKKANA

• Esteettömyys on usein pienestä kiinni. Jos-kus esteettömäksi suunniteltu yksityiskohtavoikin toteutettaessa muuttua esteelliseksi.Rakentajilla pitää olla osaamista ja ratkaisu-jen tavoitteet tiedossa, jotta yksityiskohdatsaadaan toteutettua oikein suunnitelmienmukaan.

• Ylläpidon toimivuus ja toimenpiteiden oikeaajoitus viimeistelevät esteettömyysketjun.Ylläpito täytyy organisoida esteettömyyshuomioon ottaen niin, että toiminnan tavoit-teet ja prioriteetit ovat myös toteuttavan hen-kilöstön tiedossa.

10. RAKLIn vuonna 1990–92 tekemän selvityksen mukaan asuntorakentamisen suunnittelukustannukset olivatkeskimäärin 3,8 % rakennuskustannuksista, eivätkä ne ole tiettävästi muuttuneet merkittävästi.

Ideoista toteutukseen

71


LISÄTIETOA

Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi. Ideakortti 2/99. Stakes. 4 s. Ohjeitaesimerkiksi eri tavoin painottuvien vanhushuoltomallien vertailuun.

Kaavoitus – Yhteisen vaikuttamisen paikka. Ideakortti 4/99. Stakes. 4 s. Sosiaalistentavoitteiden huomioon ottaminen kaavoituksessa.

Kurenniemi Marja. 1997. Kymmenen tarinaa – Asuntojen korjauksen vaikutusvanhuspalvelujen kustannuspaineisiin. Aiheita 7/1997. Stakes. 22 + 11 s. Esimerkke-jä vertailevasta kustannuslaskennasta.

Kurkkaa rohkeasti huomiseen. Ideakortti 1/99. Stakes. 4 s. Ajatuksia hallinnonalojenyhteistyön kehittämisestä ja tarpeellisuudesta.

Lasketaan kustannuksia. Ideakortti 5/99. Stakes. 4 s. Hyvinvoinnin kustannuslasken-nan perussääntöjä.

Mäkäräinen Jouni. 2003. Askel kohti ihmistä. Kaavoituksen sosiaalisten vaikutustenarviointia kehittäneen sva-projektin loppuraportti. Jyväskylän sosiaali- ja terveys-palvelukeskuksen julkaisuja. 1/2003. Sosiaali- ja terveyspalvelukeskus. Kaupunki-suunnittelutoimisto. 85 s. Kokemuksia sosiaalisten vaikutusten arvioinnista,eri hallintokuntien yhteistyöstä ja hahmotelma muihin projekteihin sovellettavastatoimintamallista.

Pidot voivat parantua väen vähetessä. 2001. Ympäristöministeriön moniste numero74. Raportti ja suosituksia väestöltään supistuvien alueiden asuntopolitiikasta.

Selviytymisen käsikirja maankäyttäjille. Miten varautua vähenevään kysyntään?2002. Suomen Kuntaliitto. Käytännön neuvoja taantuville kunnille.

72 73

LÄHTEET

Anttila Virpi. 2001. Talvijalankulku, liukastumistapaturmatja kelitiedottamisen kehittäminen. VTT tiedotteita 2110.Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Rakennus- jayhdyskuntatekniikka. 51 s.

Aschan Carita. 2003. Iäkkäiden talvijalankulun edistämis-keinot. Työterveyslaitos. Fysiikan osasto. EsitelmäIäkkäät ja ulkona liikkuminen -seminaarissa14.10.2003.

Design for All – Suomen DfA-verkosto. Stakes. Myöswww.stakes.f i/dfa-suomi

Eskola Tuomas ja Hiltunen Eero. 2002. Tyhjät asunnot.Ratkaisuja perusparantamisesta purkamiseen. SuomenKuntaliitto. 108 s.

Esteetön rakennus ja ympäristö. Kaikille soveltuva liikkumis-ja toimintaympäristö. Suunnitteluopas. 1998. Raken-nustieto Oy. 73 s.

Esteetön Vuosaari. Vuosaaren keskustan yleisten alueittenesteettömyysselvitys. Kehityshanke 2002. Helsinginkaupungin rakennusviraston julkaisut 2002:12. EsteetönHelsinki-projekti. 41 s.

Esteetön ympäristö kaikille. Miten huomioimme ikääntyneetsekä liikkumis- ja toimimisesteiset tienpidossa. 2002.Tiehallinto. 30 s.

Hallitus esittää palvelusetelin käyttöön ottamista. Sosiaali- jaterveysministeriön tiedotteita. http://www.stm.f i/

suomi/t iedote/t ied01fr.htm

Helppoa asumista. Opas taloyhtiöille ja asukkaille sisä- jaulkotilojen toteuttamisesta esteettömiksi. 2003.Helsingin kaupungin rakennusvirasto. Helsinki kaikille-projekti. 28 s.

Hiltunen Eero ja Mynttinen Marjut. Kysely asuntoasioista1998. Yhteenveto. Suomen Kuntaliitto 1999. 41s. +liitteet.

Hissien rakentamistarve. 2001. Hissityöryhmä II:n selvitys.Vantaan asuntotoimen julkaisusarja 1:2001. 19 s.

Hissit stadin kerrostaloihin. 2003. Helsingin kaupungin-kanslia A5/2003.

Holma Tupu. 2003. Laatua vanhustyön arkeen. Suunta javälineet kehittämistyöhön. Suomen Kuntaliitto.Helsinki. 72 s. + liitteet.

Hyvinvointipalvelujen tulevaisuus maaseudulla. 2003.Hyvinvointipalvelujen teemaryhmän raportti. Maa-seutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisu 1/2003. 79 s.

Hyvä ympäristö – yhteinen etu. Opas maankäyttö- jarakennuslain soveltamiseen. 1999. Suomen Kuntaliitto.79 s.

Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi. Ideakortti 2/99.Stakes. 4 s.

Ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskeva laatusuositus. 2001.Sosiaali- ja terveysministeriö. Suomen Kuntaliitto.Oppaita 2001:4. 24 s.

Ikääntyvät ja kaupunkisuunnittelu -visio. 2003. Helsinginkaupunki, Ikääntyvät ja kaupunkisuunnittelu -työryhmä.7 s.

Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden kaatumistapaturmat. 2000.Tielaitoksen selvityksiä 48/2000. Tiehallinto. Tie- jaliikennetekniikka. 84 s.

Jokiniemi Jukka. 1998. Toimiva ympäristö jokaiselle.Heikkonäköiset henkilöt arvioimassa rakennettuaympäristöä. Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastonjulkaisuja 1998/48. 140 s.

Jokiniemi Jukka. 2003. Esteetön ulkovalaistus lisää saavutet-tavuutta. Artikkeli RY. Rakennettu ympäristö -lehdessänro 3/2003.

Kaavoitus – Yhteisen vaikuttamisen paikka. Ideakortti 4/99.Stakes. 4 s.

Kauppa 2005. 2000. Edita, Helsinki. 93 s.

Kevyen liikenteen suunnittelu. 1998. Tiehallinto ja SuomenKuntaliitto. 151 s.

Kevyen liikenteen väylien kunnossapitotaso. Talvikaudenosaraportti. 2000. Tielaitoksen selvityksiä 49/2000.Tiehallinto. Tie- ja liikennetekniikka. 83 s.

Kohti esteetöntä liikkumista. Liikenne- ja viestintäministeriönesteettömyysstrategia. 2/2003. Liikenne- ja viestintä-ministeriö. 87 s.

74

Koivukoski Marita, Lounamaa Anne ja Merjamaa Juha.Tapaturmien torjuntakokeilu Hyvinkäällä vuosina1998–2000. 2002. 24 turvallista tuntia Hyvinkäällä-hanke. Stakes, Liikenneturva, Työterveyslaitos jaHyvinkään kaupunki. 84 s.

Koukka Sirpa, Malinen Tanja, Nurkka Henna ja Yli-TokolaMinna. 2001. Kaatumistapaturman vaikutuksetikääntyvän kotona selviytymiseen. Tiehallinnonselvityksiä 5/2001. Tiehallinto, Tie- ja liikennetekniik-ka. 63 s.

Koukkari Heli, Petäkoski-Hult Tuula, Rönkä Kimmo,Regårdh Elina, Lappalainen Veijo, Eerikäinen Miia,Norvasuo Markku ja Koota Jaana. 2001. Esteetönasuinkortteli. VTT Tiedotteita 2090. Espoo 2001.

Kunta ja seurakunta – yhteistyössä yhteisön hyväksi. 2002.Suomen Kuntaliitto. Helsinki. 75 s.

Kurenniemi Marja. 1997. Kymmenen tarinaa – Asuntojenkorjauksen vaikutus vanhuspalvelujen kustannuspainei-siin. Aiheita 7/1997. Stakes. 22 + 11 s.

Kurkkaa rohkeasti huomiseen. Ideakortti 1/99. Stakes. 4 s.

Lappalainen Ulla. 1995. Vanhustyön strategia – Ideastayhteistyöhön. Suomen Kuntaliitto ja VanhustyönKeskusliitto. 85 s.

Lasketaan kustannuksia. Ideakortti 5/99. Stakes. 4 s.

Lehmuskoski Ville, Rönkä Kimmo, Wiik Maarit ja KallioRiikka. 2002. Ikääntyneiden liikkuminen ja tienpito.Tiehallinnon selvityksiä 14/2002. Tiehallinto. 63 s.

Liikenteen rauhoittaminen – ohjeita ja esimerkkejä. 2001.LYYLI -raporttisarja 28. Ympäristöministeriö, liikenne-ja viestintäministeriö, Tielaitos, Suomen Kuntaliitto,Espoon, Helsingin, Joensuun, Jyväskylän, Rauman jaTampereen kaupungit. Esisuunnittelijat Oy. 43 s.

Lind Tuula ja Pietala Jorma. 1997. Kotipalveluja käyttävienvanhusten kauppamatkat Lahdessa. Suomen ympäristö95. Ympäristöministeriö. 20 s.

Liukuesteiden käyttö liukkauden torjunnassa. Raportti26.7.2001. Helsingin kaupunki, Rakennusvirasto.Katuosasto.

Manninen Mariikka. 2000. Sosiaalinen ulottuvuus kaavoituk-sessa. Aiheita 32/2000. Stakes. 39 s.

Männikkö Seppo. 2002. Turvallisuusselvityksen laadinta-opas. Paloturvallisuuden suunnitteluun, toteutukseen jaylläpitoon vanhusten palvelutaloissa ja hoitolaitoksissasekä muissa toimintakyvyltään alentuneiden tairajoitettujen henkilöiden kohteissa. Suomen Pelastus-alan Keskusjärjestö. 49 s.

Niemenmaa Vivi (toim.) 1999. Näkökulmia sosiaaliseenkestävyyteen. Paikallinen Agenda 21 -projektin julkaisu.Suomen Kuntaliitto. 80 s.

Niemi Päivi. 1997. Mäkeä ylös. Lähiöparannuksella kohtiesteettömyyttä, lähipalveluverkostoa ja sosiaalistakanssakäymistä. Aiheita 31/1997. Stakes. 33 s. +liitteet.

Nivalainen Satu ja Volk Raija. 2002. Väestön ikääntyminenja hyvinvointipalvelut: alueellinen tarkastelu. Pellervontaloudellisen tutkimuslaitoksen raportteja 181. 199 s.

Nurkat kuntoon. Pesuhuoneet ja saunat. 2/2001. Vanhustyönkeskusliitto. Esite. 4 s.

Olsbo-Rusanen Leena ja Väänänen-Sainio Rauni. 2003.Ikäihmisten asuminen ja palvelut paremmiksi. Selvitysikääntyvien kotona asumisen kehittämiseen liittyvistätoimenpiteistä. Suomen ympäristö 646. Ympäristömi-nisteriö. 61 s.

Ouluun syntyy vanhuksille kokonainen palvelukortteli.Caritas-kylässä voi asua vuokralla tai omassa seniori-asunnossa. Helsingin Sanomat 31.5.2003.

Penttinen Merja, Nygård Magnus, Harjula Virpi ja EskelinenMinna. 1999. Jalankulkijoiden liukastumiset, vaikeim-mat kelit ja niiden ennustaminen sekä tiedottamis-kokeilu pääkaupunkiseudulla. VTT tiedotteita. VTTyhdyskuntatekniikka ja ilmatieteen laitos. 49 s.

Pidot voivat parantua väen vähetessä. 2001. Ympäristömi-nisteriön moniste numero 74.

Päivänen Jani, Kurki Hannu ja Virrankoski Lauri. 2002.Parempaan kaupunginosaan. Aluefoorumi kehittämisenmenetelmänä. Suomen ympäristö 589. Ympäristöminis-teriö. 93 s.

75

Rakennukset, asunnot ja asuinolot 2001. Asuminen 2002:9.Tilastokeskus. Helsinki 2002. 156 s. + liitteet.

Ruonakoski Annamari. 2001. Arvioituja vaikutuksia.Pääkaupunkiseudun julkaisusarja B 2001:5. Pääkaupun-kiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV. 80 s.

Saari Arto, Åkerblom Satu ja Sipiläinen Pirjo. 2002. Vanhus-ten asumisen mahdollistava peruskorjaus. ARVI –Asunnon arviointimenetelmä -tutkimuksen osaraportti1. Teknillinen korkeakoulu. SOTERA. Arkkitehtiosas-ton julkaisuja 2002/82. 59 s.

Selviytymisen käsikirja maankäyttäjille. Miten varautuavähenevään kysyntään? 2002. Suomen Kuntaliitto.

Sipiläinen Pirjo ja Kylmäaho Ella. 1998. Asunto työympäris-tönä – kotipalvelun ja kotisairaanhoidon henkilö-kunnan fyysisen työympäristön laatu. Teknillinenkorkeakoulu. SOTERA. Arkkitehtiosaston julkaisuja1998/47. 127 s.

Sipiläinen Pirjo, Åkerblom Satu ja Koivu Heli. 2001.Esteettömyys asuntorakentamisessa. Suomen rakenta-mismääräyskokoelman osa G1 suunnitteluperiaatteidentoteutuminen. Suomen ympäristö 481. Ympäristöminis-teriö. 73 s.

Sonkin Leif, Petäkoski-Hult Tuula, Rönkä Kimmo jaSödergård Hans. 1999. Seniori 2000. Ikääntyvä Suomiuudelle vuosituhannelle. Sitra 233. Suomen itsenäisyy-den juhlarahasto Sitra. Taloustieto Oy 1999. 217 s.

Strandell Anna. 1999. Asukasbarometri 1998. Asukaskyselysuomalaisista asuinympäristöistä. Suomen ympäristö343. Ympäristöministeriö. Vantaa 1999. 97 s.

Taajamien nopeusrajoitusten suunnittelu. 2000. Tielaitos,Tiehallinto. 31 s.

Tapaninen Annikka ja Kauppinen Tapani. 1999. Ehkäiseväkaava – Voiko terveyttä ja hyvinvointia edistää kaavoi-tuksella? Aiheita 41/1999. Stakes. 52 +13 s.

Tapaninen Annikka, Kauppinen Tapani, Kurenniemi Marja jaKotilainen Helinä. 1998. Sosiaalinen kohtaa teknisen.Palvelurakenteen ympäristöt -projekti 1994-1997.Aiheita 9/1998. Stakes. 62 s.

Tapaninen Annikka, Kauppinen Tapani, Kivinen Kirsti,Kotilainen Helinä, Kurenniemi Marja ja PajukoskiMarja. 2002. Ympäristö ja hyvinvointi. WSOY. Porvoo.221 s.

Tiuri Ulpu, Sarja Asko & Laine Juhani. Korjauskonsepti.Korjausrakentamisella asunto kaikkiin elämänvaihei-siin. 2001.VTT Tiedotteita 2082. Espoo 2001.

Vanhuuden sairaudet salakavalia liikenteessä. HelsinginSanomat 7.8.2003.

Vanhuusmenoista selvitään talouskasvun avulla. PekkaParkkinen, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus.3.7.2003. Helsingin Sanomien kirjoitussarja Väestövanhenee.

Virkamäki Mikko. 2003. Turvallisuus ja valaistus. ArtikkeliRY. Rakennettu ympäristö -lehdessä nro 3/2003.

YHTEYDENOTOT PUHELIMITSE JA SÄHKÖPOSTITSE

Eteläinen AilaLintulammen asukasyhdistyksen puheenjohtaja, Oulu

Fränti-Pitkäranta Marttiinayliarkkitehti, ympäristöministeriö

Ilen SusannePorin Kiinteistönomistajain Keskusjärjestö ry:nTalkkari-projekti

Immonen Paavoprojektilakimies, Pori

Kiiskinen Mattikehityspäällikkö, Suunnittelu- ja konsulttitoimistojenliitto SKOL ry

Kostiainen Marjaylitarkastaja, Valtion asuntorahasto

Lahtela Maaritvs. vanhustyön johtaja, Ylitornio

Leukumaa Eevasosiaalijohtaja, Ylitornio

Niemelä HeikkiKelan tutkimusosasto

Pesonen Saarasosiaalijohtaja, Puumala

Uusimaa Jormarakennustarkastaja, Ylitornio

Toinen linja 14PL 200, 00101 HelsinkiPuh. (09) 7711Faksi (09) 771 2291

Helsinki 2004ISBN 951-755-843-1Tilausnumero 505996

ANNAMARI RUONAKOSKI

Sujuvampi arkiikääntyville

SUJUVAMPI ARKI IKÄÄNTYVILLE



Oma koti, asuinalue, lähipalvelut ja liikenneyhteydet ovat tärkeä osajokapäiväistä elämää ja muodostavat perustan myös ikääntyvien itsenäiselleselviytymiselle. Väestön ikääntyessä koko elinympäristöä kannattaakehittää esteettömäksi. Tämän oppaan tarkoituksena on herättää eri alojentoimijat huomaamaan omat mahdollisuutensa vaikuttaa ikäihmisille paremminsopivan ympäristön luomiseen. Työssä tarvitaan niin ympäristönsuunnittelijoiden, rakentamisen toteuttajien, ylläpidosta vastaavien kuinsosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnankin osaamista ja yhteistyötä.Lisäksi haasteena on ikääntyvien oman käytännön kokemuksen hyödyntäminenympäristöä muokkaavissa toimenpiteissä.

SU

JU

VA

MP

I AR

KI IK

ÄÄ

NT

YV

ILL

E

sujuvampi arki...

Documents