Ihmisoikeuksien puolesta. 1/ 2017

Hinta 5,50 €

SUOMEN KESKIPISTEESSÄ

Kuntavaalien alla moni suomalainen kunta voisi ottaa

oppia Kyyjärvestä: toivottaa turvapaikanhakijat tervetulleeksi

ja tarjota kuntapaikkoja.

Sote-uudistus • Petina Gappah • Ahtaalle ajetut rohingyat

3568172627283132333435

9

12

Ihmisoikeuksien puolesta. 1 / 2017

Kuntapäättäjät, hoi!

Amnestyn kuntaselvitys osoittaa, että päättäjien tietämys naisiin kohdistuvasta väkivallasta on heikkoa. Uusien kunta­päättäjien on tunnustettava väkivallan laajuus. Vain siten myös palvelut paranevat.

Dome ohjasi elokuvan Toukosta

Touko Laaksosen eli Tom of Finlandin pitkään kielletyt kuvat näkyvät nykyisin postimerkeissä, lakanoissa – ja valkokankaalla. ”Piirrokset kääntävät sorron riemuksi. Sen poliittisemmaksi ei taide voi tulla”, Dome Karukoski sanoo.

Tekijät: Laskiaispulla hillolla ja mantelimassalla

Pääkirjoitus: Pala kerrallaan

Lyhyesti: Vuosiraportin risut ja ruusut

Uskalla kysyä: Amnesty ja kuntavaalit 2017

Reportaasi: Pieni, suuri Kyyjärvi

Asiaa: Rohingya­kansan vaino kiristyy

Matkalla: Kuiva ja litimärkä Jordania

Teetä ja ihmisoikeuksia: Tuoko sote tasa­arvon?

Kulttuuri: Kirja albinismista ja Zimbabwesta

Aktivisti: Monika Peltola otti luurin käteen

Toimi! Hae Amnestyn feissariksi!

Kolumni: Totuuden jälkeen

Menot: Nauru karkaa WOW­festivaalilla

Tässä numerossaE

mm

i Jor

mal

aine

n

#m

inu

nk

un

tan

i

Tekijät.

Miksi juuri ihmisoikeudet, Veera Pennanen?“Ihmisoikeudet ovat kulmakivi rau­halle ja oikeudenmukaisuudelle. Työ­sarkaa niiden toteutumiseksi riittää. Tämä huolimatta siitä, että useam­mat asiat yhdistävät ihmisiä kuin erot­tavat.”

Miten juhlistat kansainvälistä naistenpäivää 8. maaliskuuta?“Naistenpäivänä muistan elämäni merkittäviä naisia. Pirautan äidilleni ja isoäidilleni ja odotan innolla puhelua mummoni kanssa. Jokaiseen jutuste­luumme kuuluu pieni tai suuri ’maail­manparannusosuus’, jossa pohdimme yhdessä maailman tilaa.”

Mistä tietää, että kevät on saapunut?”Kevät on täällä, kun mereltä puhalta­va tuuli tuoksuu suolalta ja ulkona on vielä hitusen liian kylmä farkkuta kille. Silti farkkutakki täytyy heittää nis­kaan, sillä onhan jo kevät!”

Pennanen on helsinkiläinen vapaa toimittaja ja opiskelee journalistiikkaa.

Mikä ihmisoikeuskysymys on ajatuksissasi juuri nyt, Kaisa Väkiparta?”Pakolaisten oikeuksia romutetaan Suomessa ja maailmalla sellaista tah­tia, ettei meinaa perässä pysyä. Ihmi­sille, jotka joutuvat jättämään kotinsa ja elämänsä taakse, pitää antaa muita vaihtoehtoja kuin kiikkerä matka Väli­merellä. Pakolaisuus ei ole ongelma – se on sotien ja ihmisoikeusloukkaus­ten aiheuttamien ongelmien seuraus.”

Miksi juuri ihmisoikeudet?”Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, epäoikeudenmukaisuus saa minut raivostumaan. Ihmisoikeuksien puo­lustaminen on helppo ja vaikuttava tapa kanavoida turhautumista. Vaik ka aitoon yhdenvertaisuuteen on mat­kaa, sinne päästään vielä.”

Laskiaispulla hillolla vai manteli-massalla?”Molemmilla! Miksi tyytyä yhteen?”

Väkiparta on Amnestyn tiedottaja ja lehden toimitussihteeri.

Millainen on hyvä ihmisoikeusvalo-kuva, Hanna-Kaisa Hämäläinen?”Se liikauttaa katsojaa toiminnan suuntaan ja lisää ymmärrystä maail­masta. Kaikki kuvat eivät voi olla sa­manlaisia teholtaan. Tarvitaan mo­nenlaisia ihmisoikeuskuvia, jotka pyr­kivät vaikuttamaan eri keinoin.”

Mitä odotat ihmisoikeusvuodelta 2017?”Poliitikoilta toivon suoraselkäisiä toi­mia ihmisoikeuksien puolesta. Yksilö­tasolla on katsottava ihan lähelle: jo­kainen meistä löytää ihmisiä, joiden elämään voi vaikuttaa – pienilläkin teoilla.”

Talvikengät vai kumisaappaat?”Talvikengät, koska olen ikuinen pa­lelija. Tosin kaipaan myös kunnon talvea, lumihankea ja kirpeitä pak­kasia.”

Hämäläinen on Muuramessa asuva vapaa valokuvaaja, joka on kiinnos-tunut dokumentaarisen valo kuvan vaikutusmahdollisuuksista.

PÄÄTOIMITTAJA Saara Manelius

TOIMITUSSIHTEERIT Marie Kajava & Kaisa Väkiparta

ULKOASU & TAITTO Aleksi Jalonen PAINO Lehtisepät Oy, Jyväskylä JULKAISIJA Amnesty International Suomen osasto ry. Kultti ry:n jäsen.

JOUKKOJULKAISU ISSN 1458-3879Ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Seuraava lehti ilmestyy 1.6.2017. Aineistot viimeistään 10.5.2017.

Lehti ei vastaa toimitukseen lähetetystä aineistosta, jonka julkaisusta ei ole sovittu etu­käteen.

Kirjoituksissa esiintyvät mielipiteet eivät ole Amnestyn virallisia kannanottoja. TOIMITUSKUNTA Anna Autio, Anu­Elina Ervasti, Reetta Haarajoki, Satu Helin, Hanna­Kaisa Hämäläinen, Noora Jussila, Jaakko Kaartinen, Evelin Kask, Kirre Koivunen, Teemu Kuusi murto, Nina Lindberg, Iina Lindeman, Anni Lindgren, Riikka Minkkinen, Veera Pennanen, Kirsi Pere, Alexandra Peth, Juha Peu­rala, Miikka Pirinen, Roni Reko­maa, Heidi Rostén, Paula Sundell, Ida Taavitsainen, Pinja Tavasti,

Katja Tähjä, Veera Vehka salo, Kaisa Viitanen, Jarkko Virtanen, Mari Waegelein, Timo Wright

KIRJOITTAJAT Marie Kajava, Anni Lindgren, Saara Manelius, Riikka Minkkinen, Jukka Muhonen, Veera Pennanen, Heli Sariola, Saana Sarpo, Kaisa Viitanen, Kaisa Väkiparta, Aishi Zidan

KUVAAJAT/KUVITTAJAT Hanna­Kaisa Hämäläinen, Emmi Jormalainen, Laura Lehtinen, Roni Rekomaa, Heikki Rönkkö, Ida Taavitsainen, Mari Waegelein, Elina Warsta

OIKOLUKUMeri Haikarainen

KÄÄNTÄJÄTUlf Särs, Christina Meitz

KANSIKUVA Hanna­Kaisa Hämäläinen Amnesty­lehti tehdään pääosin vapaaehtoisvoimin. Lehden avustajat ovat alan ammattilaisia.

Juttutarjoukset ja palautteet: marie.kajava@amnesty.fikaisa.vakiparta@amnesty.fi

Amnesty International Suomen osasto ryHietaniemenkatu 7A00100 HelsinkiPuh. 09 5860 440amnesty@amnesty.fi

3

Juuri nyt vaikuttamisen

paikka on suomalaisissa

kunnissa.

Pääkirjoitus.

Pala kerrallaan

VÄRLDEN HAR blivit kaotisk. Så känns det i varje fall nu när de mänskliga rättigheterna nonchaleras och trampas ner i alltför många stater.

Som en jättelik portion som hamnat på tallriken måste också vårens utmaningar klaras av bit för bit.

Om vi låter oss lamslås av de omfattande uppgifterna kommer de krafter som motarbetar de mänskliga rättighe­terna att segra på olika håll i världen. Vi måste agera där vi har en chans: just nu inför valet är det i landets kommuner vi ska arbeta. Kommunalvalet ordnas i Finland den 9 april.

DET ÄR YTTERST viktigt att de som fattar beslut om våra gemensamma ärenden i hemkommunen är just de männis­kor som tar de mänskliga rättigheterna på allvar.

Tillsammans med våra aktivister utmanar vi i Amnesty valets kandidater att förbinda sig att arbeta för två aktuel­la människorättskrav. Kvinnor som utsätts för våld måste få hjälp. Kommunerna får inte vända ryggen åt människor som flyr från krig eller förföljelse. Det är frågan om grund­

läggande mänskliga rättigheter.Den förestående landskapsreformen

är ännu i många avseenden ett fråge­tecken. Men det vi ändå vet är att kom­munerna fortsätter att ha ansvaret för kommuninvånarnas välfärd också efter landskapsvalet år 2018. Många blivande beslutsfattare i landskapen deltar i kom­munalpolitiken och kandiderar i vårens kommunalval. Att uppdatera och öka de­

ras insikter i människorättsfrågor ”här och nu” är en sats­ning också på landskapsnivå.

DEN MOTB J U DA N DE utveckling som bryter ner de mänskliga rättigheterna i världen är en följd av en lång­varig nötning av värdegrunden. Den eskalerar nu i enskil­da och samtidiga händelser som suger näring av varandra: I Ungern rider regeringen på hat, i Holland går extremhö­gern framåt, Donald Trump reser sina murar…

Vi är alla med och styr världen mot framtiden och kan påverka den kommande utformningen. Må kommunerna våren 2017 bli vår första munsbit på vägen mot en värld där de mänskliga rättigheterna igen respekteras.

Kom med! Kommunerna är en god utgångspunkt. Artik­lar om kommunalvalet hittar du med #minunkuntani. Till­läggsinformation på finska: amnesty.fi/kuntavaalit

MAAILMA ON MENNYT ihan sekaisin. Siltä ainakin tuntuu näinä aikoina, jolloin ihmisoikeuksia moukaroidaan maan ra­koon liian monessa valtiossa.

Kuten lautaselle päätynyt jättiläisan­nos, myös käsillä oleva kevät haasteineen on pureskeltava pala kerrallaan. Jos la­

maannumme urakan massiivisuuden edessä, ihmisoikeuk­sille vihamieliset voimat voittavat eri puolilla maailmaa. Meidän on toimittava siellä, missä ovi on auki: juuri nyt, vaalien alla, vaikuttamisen paikka on suomalaisissa kun­nissa. Kuntavaalit järjestetään 9. huhtikuuta.

ON ÄÄRIMMÄISEN tärkeää, että saamme kotikuntiim­me yhteisistä asioista päättämään juuri ne ihmiset, jotka suhtautuvat ihmisoikeuksiin vakavasti.

Vaalien alla me täällä Amnestyssa haastamme yhdes­sä aktivistiemme kanssa ehdokkaita sitoutumaan kahden ajankohtaisen ihmisoikeusvaatimuksen edistämiseen. Väkivaltaa kokevien naisten on saatava apua. Kunnat eivät saa kääntää selkään­sä sotaa tai vainoa pakeneville ihmisil­le. Kyse on perustavanlaatuisista ihmis­oikeuksista.

Lähestyvä maakuntauudistus on vie­lä monessa mielessä kysymysmerkki. Sen tiedämme, että kuntalaisten hyvinvoin­ti jää vuoden 2018 maakuntavaalien jäl­keenkin kuntien vastuulle. Monet tulevat maakuntapäättäjät ovat mukana myös kunnallispolitii­kassa ja ehdolla kevään vaaleissa. Heidän ihmisoikeus­tietämyksensä päivittäminen ja kartuttaminen ”tässä ja nyt” on satsaus myös maakuntatasolla.

VASTENMIELINEN ja ihmisoikeuksia murentava kehitys maailmalla on seurausta pitkään jatkuneesta arvopohjan nakertamisesta. Se eskaloituu nyt yksittäisinä ja saman­aikaisina tapahtumina, jotka saavat voimaa toisistaan: Unkarin vihalla ratsastava hallitus, äärioikeiston nousu Hollannissa ja Ranskassa, Donald Trump muureineen…

Me kaikki ohjaamme maailmaa kohti tulevaisuutta ja voimme vaikuttaa siihen, millaisena se avautuu edessäm­me. Kunnat olkoot keväällä 2017 ensimmäinen suupalam­me matkalla kohti maailmaa, jossa ihmisoikeudet ovat jäl­leen arvossaan. Tule mukaan! Kunnista on hyvä aloittaa. Kuntavaaliaiheiset jutut ovat tässä lehdessä tunnisteella #minunkuntani. Lisätietoja: amnesty.fi/kuntavaalit

VAPAALLA

1. Osallistun Amnestyn kevätseminaariin ja vuosikokoukseen, jotka järjestetään Helsingissä 25.–26. maaliskuuta. 2. Minua kiinnostaa Petina Gappahin uutuusromaani Muistojen kirja. Lue lisää Malawiin sijoittuvasta kirjasta lehden kulttuurisivulta.

3. Maailma kylässä ­festivaalin teemana on kansalaisyhteiskunta. Festivaali kuuluu ja näkyy Helsingin ydinkeskustassa 27.–28.5.

En bit åt gången

Saara ManeliusKirjoittaja on Amnestyn Suomen osaston vt. viestintäpäällikkö.

5

Tekstit Marie Kajava ja Heli Sariola

Lyhyesti.

Vastakkainasettelun politiikka voi romuttaa ihmisoikeudet

Suomalaiset ja pakolaisuus

+ Valtaosa suomalaisista eli 87 prosenttia on sitä miel­tä, että sotaa tai vainoa pakenevalla ihmisellä on oi­keus hakea turvapaikkaa kotimaansa ulkopuolelta.

+ Neljä viidestä olisi valmis ottamaan pakolaisia Suo­meen ja 61 prosenttia toivottaisi heidät tervetulleeksi omaan asuinkuntaansa.

+ Yli puolet suomalaisista kasvattaisi tai pitäisi pakolais­kiintiön vähintään ennallaan.

- Joka kymmenes suomalainen kieltäisi turvaa hakevil­ta pääsyn Suomeen.

- Kielteisimmin pakolaisiin suhtautuvat alle 25­vuotiaat, pienemmillä paikkakunnilla asuvat ja miehet.

- Yli joka neljäs suomalainen on sitä mieltä, ettei Suo­mella ole taloudellisista syistä varaa auttaa pakolaisia.

Lähde: Amnestyn pakolaiskysely (TNS Gallup)

MAAILMA. Amnestyn vuosiraportti nostaa esiin vihan ja vastakkainasettelun retoriikan, jol­la poliitikot ja valtiojohtajat loivat entistä jakautu­neempaa maailmaa vuonna 2016.

Järjestön katsaus sisältää kattavan arvion ih­misoikeuksien tilasta 159 maassa. Tulokset eivät yllätä: esimerkiksi Euroopassa ja Yhdysvallois­sa lisääntynyt ”me vastaan muut” ­ajattelu johti ihmisoikeusvelvoitteista perääntymiseen. Tämä näkyi myös valtioiden haluttomuutena puuttua maailmalla tapahtuviin julmuuksiin.

Syyttely, viha ja pelko saivat maailmalla eni­ten jalansijaa sitten 1930­luvun.

”Donald Trumpin kampanjapuheet olivat ää­rimmäinen esimerkki globaalista vihanlietson­nasta, mutta myös muiden maiden johtavat po­liitikot rakensivat valtaansa pelon ja ihmisten jaottelun ympärille”, Amnestyn Suomen osas­ton toiminnanjohtaja Frank Johansson sanoo.

PUHEILLA ON entistä suurempi vaikutus val­tioiden toimintaan. Vuonna 2016 hallitukset ym­päri maailman esimerkiksi sulkivat silmänsä so­tarikoksilta ja ajoivat läpi turvapaikan hakemista rajoittavia sopimuksia sekä sananvapautta ka­ventavia lakeja. Johtajuuden puute ihmisoikeus­asioissa näyttäytyi käynnissä olevien kriisien le­viämisenä. Poliittista tahtoa ei löytynyt esimer­kiksi Syyrian, Jemenin, Afganistanin, Irakin tai Etelä-Sudanin konfliktien ratkaisemiseksi.

Valtiot olivat vuonna 2016 piittaamattomia erityisesti pakolaisten suojelemisen suhteen. Vuosiraportista käy ilmi, että 36 maata rikkoi

Asiaa ihmisoikeuksista eri puolilta maailmaa

kansainvälistä oikeutta palauttamalla pakolaisia maihin, joissa heitä uhkaavat vakavat ihmisoikeus­loukkaukset. EU teki viime vuonna Turkin kans­sa häpeällisen pakolaissopimuksen. Australia pi­ti pakolaisia loukussa Nauru­ ja Manus­saarella.

”Jos kehitys jatkuu samansuuntaisena vuon­na 2017, myös muut ihmisryhmät joutuvat koh­teeksi. Silloin näemme hyökkäyksiä, joiden mo­tiivina on rotu, sukupuoli, kansallisuus tai uskon­to”, Johansson sanoo.

SUOMESSA ihmisoikeuksien rapauttaminen näkyi vuonna 2016 turvapaikkapolitiikan kiristyk­sinä. Kohtuuttoman suuren toimeentuloedellytyk­sen asettaminen perheenyhdistämisen ehdok­si uhkasi pakolaisten perhe­elämää. Oikeusavun rajaaminen ja valitusaikojen lyhennykset lisäsivät turvapaikanhakijoiden riskiä joutua käännytetyik­si maihin, joissa he ovat vaarassa joutua ihmis­oikeusloukkausten kohteeksi. Suomi jatkoi myös lasten ja perheiden säilöönottoa.

”Turvapaikkapolitiikan päätavoite on ollut, että henkensä edestä pakenevat ihmiset eivät eksyisi ainakaan Suomeen. Ihmisoikeuksia ky­seenalaistava kehitys vie lainsäädäntöä kohti kansain välisten velvoitteiden asettamaa vähim­mäistasoa”, Johansson toteaa.

Suomi saa vuosiraportissa moitteita myös nai­siin kohdistuvan väkivallan vastaisten palveluiden riittämättömyydestä. Avunsaanti riippuu asuin­paikkakunnasta, turvakotipaikkoja on liian vähän ja valtakunnallinen tukipalveluverkosto puuttuu Suomesta edelleen.

6

EUROOPPA. Useissa EU­maissa on hyväksytty terrorismin varjolla lakeja, jotka rajoittavat ihmisoi­keuksia. Lakimuutokset rajoittavat perusvapauksia ja purkavat ihmisoikeuksia suojaavia mekanisme­ja. Näin toteaa Amnesty raportissa, joka tarkasteli 14 Euroopan unionin jäsenvaltion terrorisminvas­taista lainsäädäntöä.

Euroopassa viime vuosina tehtyjen terrori­isku­jen jälkeen monet valtiot ovat tehneet perustuslail­lisia muutoksia. Ne helpottavat poikkeustilan julis­tamista tai turvallisuus­ ja tiedusteluviranomaisten toimivallan lisäämistä ilman riittävää oikeudellis­ta valvontaa. Esimerkiksi Unkarissa uusi lainsää­däntö antaa viranomaisille mahdollisuuden kieltää julkiset kokoontumiset, rajoittaa liikkumisvapaut­ta ja jäädyttää varoja. Ranskassa poikkeustila on uusittu viisi kertaa.

“Viime vuosien kammottavat iskut Pariisista Berliiniin ovat yksi toisensa jälkeen luoneet poh­jaa hallitusten suhteettomalle ja syrjivälle lainsää­dännölle”, Amnestyn oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen sanoo.

Useissa EU:n jäsenvaltioissa viranomaisille on myönnetty aiempaa laajemmat toimivaltuu­det yksilöiden tarkkailuun ja seurantaan. Uudet lait mahdollistavat massavalvonnan ja viranomais­ten pääsyn miljoonien ihmisten henkilökohtaiseen viestintään. Myös Suomessa työstetään uutta tie­dustelulainsäädäntöä. Sen osana luottamukselli­sen viestinnän suojaa voidaan rajoittaa laajemmin kansallisen turvallisuuden nojalla.

“Terrorismin uhka on hyvin todellinen ja siihen on suhtauduttava aina vakavasti. Valtioiden teh­tävänä on kuitenkin taata kansalaistensa turval­lisuus, jotta nämä voisivat nauttia vapauksistaan sen sijaan, että ne rajoittavat ihmisten oikeuksia turvallisuuden nimissä”, Mehtonen sanoo.

Veikkö Kähkönen

SUOMI. Joukko julkisuuden henkilöitä asettui Veikko Kähkösen kameran eteen poseeraamaan Tom of Finland ­hengessä, sillä tasa­arvoisuus koskettaa kaikkia ihmisiä. Touko Laaksosen piirtä­mät kuvat olivat aikanaan kiellettyjä. Nyt kuvien asenne on tallennettu valokuviin, ja kasvonsa roh­keudelle, rakkaudelle ja vapaudelle on antanut verkossa jo yli 130 000 suomalaista.

Terrorismin uhka kaventaa ihmisoikeuksia Euroopassa

7

Elina Warsta

Uskalla kysyä! #minunkuntani

Mitä Amnesty haluaa tulevilta kuntapäättäjiltä, Pia Puu Oksanen?

”VAADIMME muutosta naisten ja pakolais­ten oikeuksiin. Naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaa on ohjattava poliittisesti, selkeillä oh­jelmilla ja ihmisoikeusnäkökulmaan ankkuroi­duilla päätöksillä. Vaadimme kuntia budjetoi­maan rahaa väkivallan vastaiseen työhön ja varmistamaan, että keskeisillä työntekijöillä on aikaa, tietoa ja työkaluja kohdata väkival­taa kokeneet naiset arvostaen.

Kuntien pitää tarjota väkivaltaa kokeneille matalan kynnyksen palveluita, kuten vertais­ryhmiä. Niiden täytyy ottaa laajasti huomioon väkivallan eri muodot, esimerkiksi seksuaali­nen väkivalta ja eron jälkeinen vaino. Palvelui­den on oltava saavutettavissa erityisryh mille, kuten maahanmuuttajille tai vammaisille.

Kunnat eivät ole tarjonneet riittävästi kun­tapaikkoja kiintiöpakolaisille ja oleskeluluvan saaneille turvapaikanhakijoille. Pakolaiskiin­tiössä valitut joutuvat odottamaan pakolais­leireillä pitkiä aikoja kuntaan sijoitusta.

Haluamme, että kuntapäättäjät edistävät kansainvälistä suojelua saavien siirtymistä kuntiin niin, että lisäävät merkittävästi kun­tapaikkoja. Tämä heijastelee sitä, mitä vaa­dimme maailmanlaajuisestikin: sitoutumista yhteisen vastuun kantamiseen.”

Miten kuntapäättäjät voivat vaikuttaa ih-misoikeuksien toteutumiseen?”On ratkaisevaa, sitoutuvatko kuntapäättäjät ihmisoikeuksia puolustaviin arvoihin vai lähte­vätkö he toteuttamaan politiikkaa, joka jättää

huomiotta esimerkiksi velvoitteemme Istan­bulin sopimuksen suhteen. Sopimus suojaa naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväki­vallan uhreja. Kuntavaaliehdokkaat voivat si­toutua Amnestyn tavoitteisiin verkkosivuilla ja valituiksi tultuaan vaatia omalta kunnalta toi­mia tavoitteiden edistämiseksi.

Keskustelu varsinkin kasvokkain on valta­van hyvä keino edistää ihmisoikeuksia – oli sitten kuntalainen, aktivisti tai kuntapäättäjä. On otettava asioista selvää ja oltava valmis ky­seenalaistamaan omia näkemyksiä luopumat­ta kuitenkaan ihmisoikeusperustaisuudesta.”

Miten ihmisoikeuksien toteutumiseen voi vaikuttaa kotikunnassa? ”Kuntavaalikampanjamme verkkosivuilta löytyy ohjeita ja vinkkejä erilaisista tavoista osallistua. Vaikuttaa voi esimerkiksi kysymäl­lä vaalitilaisuudessa ihmisoikeuksiin liittyvän kysymyksen tai kertomalla ehdokkaan tuki­ryhmälle kampanjasta ja sen teemoista.

Vaalien jälkeen voi lähettää viestin ehdok­kaille, joihin on ollut yhteydessä ja muistut­taa Amnestyn vaatimuksista ja mahdollisesti päättäjän omasta sitoutumisesta niihin.”

Haastateltava työskenteli Amnestyn vt. ihmis-oikeustyön johtajana ja käynnisti kuntavaali-kampanjan 2017.

Teksti Riikka Minkkinen

133 SY YRIALAISELLE tai irakilaiselle tarjottiin mahdollisuus jättää perheenyhdistämistä koske­va hakemus Libanonin Beirutissa. Suomen ulko­ministeriö mahdollisti poikkeusjärjestelyn, koska ihmiset eivät päässeet matkustamaan Turkkiin, jossa lupa­asiat yleensä käsitellään. Monet pa­kolaiset eivät edelleenkään voi saada lapsia tai muuta perhettä Suomeen.

Lakimuutos jyrää naisten oikeuksia Venäjällä

VENÄJÄ. Presidentti Vladimir Putin hyväksyi helmikuun alussa perheväkivaltaa koskevan la­kiuudistuksen, joka lieventää rangaistuksia tilan­teissa, joissa väkivalta ei ole toistuvaa ja vakavaa.

”Venäjän hallitus väittää, että uudistus ’suoje­lee perhearvoja’, mutta todellisuudessa se jyrää naisten oikeuksia. Tämä on jälleen kerran yritys vähätellä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, jota halli­tus on jo pitkään ylenkatsonut”, Amnestyn Ve näjä­ ja Euraasia­työn varajohtaja Anna Kirey sanoo.

Kirey korostaa, että väkivallan tekijät välttyvät Venäjällä aivan liian usein vastuusta. Perheväkival­taa kohdanneet eivät voi luottaa siihen, että lain­säädäntö suojaisi heitä. Vain pieni osa tekijöistä saa vankeusrangaistuksen.

Venäjän viranomaiset ovat epäonnistuneet perheväkivallan uhrien suojelemisessa. Maa on kaukana jäljessä kansainvälisestä kehitykses­tä: esimerkiksi hallituksen rahoittamien turvako­tien määrissä ja poliisien koulutuksessa on suu­ria puutteita.

Myös kansainvälinen naisiin kohdistuvan syr­jinnän vastainen CEDAW­komitea on kritisoinut Venäjää erityisesti perheväkivallan vastaisten toi­mien riittämättömyydestä.

”Viranomaisten on kumottava törkeä lainsää­däntö, osoitettava perheväkivallan laajuus ja ra­kennettava sellainen verkosto, jolla väkivaltaan voi­daan puuttua Venäjällä entistä tehokkaammin”, Kirey sanoo.

8

Kuntapäättäjien tietämyksessä naisiin kohdistuvasta väkivallasta on vakavia puutteita. Tieto heijastuu palveluiden tasoon. Siksi on tärkeää, että huhtikuussa valittavat

päättäjät tunnustavat väkivallan laajuuden.

Nyt. #minunkuntani

NAISIIN KOHDISTUVA VÄKIVALTA ESIIN KUNTATASOLLA

JOTTA ONGELMAN voi ratkaista, se pitää ensin myöntää. Näin on myös naisiin kohdis­tuvan väkivallan kohdalla. Amnestyn tuoreesta kuntaselvityksestä käy ilmi, että Suomen kun­nissa ongelmaa ei vielä tunnisteta.

Vaikka on arvioitu, että joka kolmas suoma­laisnainen kokee elämänsä aikana väkivaltaa, osa kuntapäättäjistä epäilee selvityksen mukaan yhä väkivallan laajuutta.

On tärkeää, että huhtikuun kuntavaaleissa valitaan päättäjiä, jotka eivät lakaise naisiin koh­distuvan väkivallan ongelmaa maton alle. Se on ensimmäinen askel riittävien ja oikeanlaisten palveluiden turvaamiseksi.

AMNESTY K ARTOITTI naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen työn tilaa Suomessa lähettä­mällä kyselyn 129 kunnan sosiaalityöntekijöille

ja kuntapäättäjille. Tarkoitus oli selvittää, miten naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyvät ihmis­oikeusvelvoitteet toteutuvat kuntien päätöksen­teossa ja väkivaltatyön käytännöissä.

Vastauksia saatiin 118, ja ne tulivat yhteen­sä 88 kunnasta. Lisäksi selvityksestä vastannut tutkija Satu Lidman perehtyi syvähaastatteluilla viiden kunnan tilanteeseen.

Lidmanin mukaan väkivaltatyön parissa

9

puurtavat kuntien työntekijät ja järjestöt tunte­vat ongelman vakavuuden, mutta viesti pitäi­si saada perille myös budjetteja nuijiville kun­tapäättäjille. Heidän tietonsa naisiin kohdistu­vasta väkivallasta on yhä keskimäärin heikkoa.

”Muutama kunta jätti vastaamatta kyselyyn. Kun yritimme saada vastausta, joistakin kunnis­ta jopa kerrottiin, ettei heillä ole tätä ongelmaa”, Lidman toteaa.

Vaikka kukaan kyselyyn lopulta vastanneis­ta ei kiistänyt ongelmaa, osa piti sitä marginaa­lisena.

VALTAKUNNALLISESTI naisiin kohdistu­vasta väkivallasta on kerätty surullisia tilastoja jo vuosia. Tarve on suuri nimenomaan paikallista­solla kerättävälle tiedolle. Suurimmassa osassa kunnista naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyyt­tä ei ole selvitetty, eikä olemassa olevia viran­omaistilastoja hyödynnetä riittävästi.

Heikko tietotaso näkyy väkivaltatyön riittä­mättöminä budjetteina.

Vain 14,5 prosenttia Amnestyn kyselyyn vas­tanneista arvioi, että naisiin kohdistuvan väkival­lan esiintyvyystiedot vaikuttavat kunnan bud­jettiratkaisuihin. Yksi Amnestyn vaatimuksista kuntavaalien alla onkin, että naisiin kohdistuvan väkivallan laajuutta on seurattava riittävästi. Ja tietenkin, että väkivaltaa kokeneiden palvelut on saatava kuntoon.

Lidmanin mielestä on tärkeää, että päättäjien ja käytännön työtä tekevien välillä olisi enemmän

yhteydenpitoa. Kuntapäättäjät voisivat kutsua väkivaltatyön parissa työskenteleviä – poliise­ja, sosiaalityöntekijöitä ja muita auttajia – ker­tomaan, millaisia haasteita he kohtaavat arki­sessa työssä.

”Jotkut kuntapäättäjät lupasivatkin tehdä niin”, Lidman sanoo. ”Rahakirstujen päällä is­tuvat pitäisi saada ymmärtämään, että näin en­naltaehkäistään ja tuotetaan hyvinvointia huo­mattavasti laajemmalle porukalle kuin vain yh­delle väkivallan uhrille.”

AMNESTYN SUOMEN osaston edellinen kuntaselvitys julkaistiin vuonna 2006. Silloin annettiin iso joukko suosituksia, joita noudat­tamalla kunnat voisivat torjua naisiin kohdistu­vaa väkivaltaa ja tukea väkivaltaa kokeneita pa­remmin. Monet silloisista suosituksista ovat ko­konaan toteutumatta tai ovat toteutuneet vain osittain.

”Kymmenessä vuodessa ei ole edistytty niin paljon kuin olisi voinut kuvitella”, Lidman ku­vailee.

Harvassa kunnassa on toimintaohjelmaa naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiselle työl­le. Koulutuksessa on tapahtunut edistystä, mut­tei riittävästi. Kiristynyt taloustilanne ja asenne­ilmapiiri sekä muuttunut puoluepoliittinen kartta ovat jarruttaneet muutosta parempaan.

Myös valoisia kehityskulkuja on nähtävissä. Suomi on esimerkiksi ratifioinut naisiin kohdis­tuvan väkivallan ja perheväkivallan vastaisen Is­tanbulin sopimuksen, joka velvoittaa uusiin toi­miin.

Lupaavalta näyttää myös se, että entistä useammista kunnista löytyy niin sanottu MA­RAK­työryhmä. Lyhenteen takaa löytyy joukko eri alojen ammattilaisia, kuten sosiaali­ ja ter­veyspuolen henkilöstöä, poliiseja ja rikosuhripäi­vystyksen työntekijöitä.

MARAK­ryhmän avulla väkivaltaa kokeneel­le etsitään parhaita auttamiskeinoja yksilöllises­ti, sillä tarpeet ovat hyvin erilaisia. Yksi tarvitsee nopeasti asumisjärjestelyä, toinen taas mielen­terveyspalveluita.

”Se pitää myös erilaiset ammatilliset toimijat tietoisina toisistaan”, Lidman kuvailee.

Moniammatillisen työn arvo on ymmärretty kunnissa. Kyselyn mukaan 78 prosenttia mal­lin omaksuneista kunnista piti sitä tärkeänä tai erittäin tärkeänä. MARAK­ryhmiä on Suomes­sa yli 30 paikkakunnalla.

”Joistakin kunnista jopa

kerrottiin, ettei heillä ole

tätä ongelmaa.”

10

MAANTIEDE LUO omat haasteensa palve­luiden suhteen. Väkivaltaa kokeneet naiset ovat yhä eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, mis­sä päin Suomea he asuvat. Turvakoti on monel­le yhä aivan liian kaukana. Erikoispalvelut, ku­ten salainen asuminen tai raiskauskriisikeskuk­set, eivät ole kaikkien ulottuvilla.

Lidmanin mukaan palveluiden taso voi olla yllättävän epätasaista myös yhden paikkakun­nan sisällä.

Laatu riippuu yhä liikaa siitä, kenen yksittäi­sen työntekijän vastaanotolle sattuu pääsemään. Esimerkiksi Helsingissä tämä voi vaihdella kau­punginosittain.

”Avun taso ei saa riippua yksittäisen ihmi­sen motivaatiosta tai osaamisesta, vaan sen pi­täisi olla rakenteissa”, Lidman huomauttaa. Hy­vät tavat toimia pitäisi kirjata ylös niin, etteivät ne katoa esimerkiksi työntekijöiden vaihtuessa.

KUN TULEE PUHE kuntapalveluista, kaik­kien huulilla on yksi uudistus ylitse muiden. So­siaali­ ja terveyspalveluiden uudistus mullistaa tavan, jolla myös naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisia palveluita tulevaisuudessa tuotetaan. Vastuu palveluista siirtyy kunnilta maakunnille. Maakunnat voivat puolestaan tarjota palvelut it­se tai ostaa ne yksityisiltä tahoilta tai järjestöiltä.

Kuntaselvityksen tulokset kertovat, että pal­jon on vielä hämärän peitossa. Vain 15 pro­senttia vastanneista koki olevansa perillä so­te­uudistuksen haasteista naisiin kohdistuvan

väkivallan torjumisessa. Lidmanin mukaan vas­tauksista paistoi hämmennys ja jopa kauhunse­kainen tunnelma.

”Pelätään, että kontrolli palveluiden laadus­ta ja saatavuudesta tietyissä erityiskysymyksis­sä heikkenee.”

Suuri kysymys on erilaisten erityisryhmien huomioiminen. Erityisryhmien tunnistamiseen ja auttamiseen tarvitaan osaamista ja työkaluja. Tämä on Lidmanin mukaan kunnissa vielä hy­vin puutteellista. Ongelma voi kuulostaa margi­naaliselta, muttei ole sitä. Erityisryhmiä on pal­jon ja monenlaisia.

”Usein ajatellaan, että kaikille sama on ta­sapuolista. Nopeasti ajateltuna se kuulostaakin järkevältä. Mutta turvapaikanhakijanaisiin, vam­maisiin, nuoriin, ikääntyneisiin ja maahanmuut­tajanaisiin kohdistuu omanlaisiaan väkivallan ris­kejä. Heille voi olla vaikeampaa tuoda se esille. Silloin tavalliset palvelut eivät aina tuo riittävää apua”, Lidman sanoo.

On tärkeää ymmärtää, että myös erityisryh­mät ovat sisäisesti kirjavia. Esimerkiksi vammai­selle naiselle voi olla ongelmana liikuntarajoittei­suus tai se, että väkivallantekijällä on häneen valtasuhde. Myös maahanmuuttajanaiset tule­vat hyvin erilaisista taustoista. Väkivallan taustal­la voi olla kulttuurisia syitä, kuten kunniaan liit­tyvää väkivaltaa – tai sitten jotain aivan muuta.

Lidman huomauttaa, että esimerkiksi turva­koteihin liitetään yhä vahva hetero­olettama. Tä­mä voi vaikuttaa siihen, hakeeko väkivaltaises­

sa suhteessa elävä nainen turvaa, kun hänen kumppaninsa on nainen.

KYSELYSTÄ K ÄVI ILMI, että suurimmas­sa osassa kunnista puhutaan yhä lähisuhdevä­kivallasta, ei naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Lähisuhdeväkivalta sulkee terminä pois lukui­sia uhriryhmiä, vaikka sen käyttöä perustellaan usein juuri tasapuolisuudella.

”Lähisuhdeväkivalta ei sisällä esimerkiksi seksuaalista väkivaltaa muiden kuin kumppa­nin toimesta kokeneita tai naisia, jotka eivät ole parisuhteessa. Myös ikääntyneet naiset jäävät helposti katseiden ulkopuolelle.”

Termeistä vääntäminen voi kuulostaa nyh­räämiseltä. Mutta tässäkin kyse on ongelman laajuuden ymmärtämisestä, mikä vaikuttaa suo­raan siihen, miten rahaa jaetaan.

Haasteista huolimatta väkivaltatyötä tekevät ihmiset ympäri Suomen saavat kiitosta Lidma­nilta.

”Jäi tietynlainen luottamus, että kyllä kentäl­lä osataan ja nähdään vaivaa, vaikka ongelmat ovat isoja. Ihmiset ovat ammattilaisia ja heillä on voimaa ja vakaumusta työskennellä. Ja monia pystytään auttamaan”, Lidman summaa.

Kuntaselvitykseen voi tutustua Amnestyn si-vuilla www.amnesty.fi/kuntavaalit.

Teksti Aishi ZidanKuvitus Emmi Jormalainen

Erityisryhmien auttamiseksi tarvitaan osaamista ja työkaluja.

Tarve voi kuulostaa marginaaliselta, muttei ole sitä. Erityisryhmiä

on paljon.

11

VUONNA 2011 Tom of Finland oli ohjaaja Dome Karukos-kelle vain historiallinen henkilö muiden joukossa. Homo­eroottisen sarjakuvapiirtäjän taidetta ei vielä tuolloin pai­natettu postimerkkeihin tai patalappuihin, eikä nahkaan ja univormuihin puettuja piirroshahmoja mielletty suomalai­sen nykytaiteen menestyneimmäksi vientituotteeksi. Vielä tuntemattomampi Karukoskelle oli Touko Laaksonen, mies taiteilijanimen takana.

Käsikirjoittaja Aleksi Bardy ehdot­ti Touko Laaksosen tarinaa yhteisen elo­kuvan aiheeksi.

”Lähdin tekemään taustatyötä kuin mistä tahansa aiheesta. Hiljalleen mi­nulle valkeni, kuinka tärkeä hahmo hän on ollut esimerkiksi nahkayhteisölle ja yleisesti seksuaalivähemmistöille.”

Kuusi vuotta ja satoja keskusteluja, ta­paamisia ja piirroksia myöhemmin Ka­rukoski tuntee taiteilija Laaksosen elä­mäntyön läpikotaisin. Tom of Finland ­elokuva, jossa Amnes­tyn Suomen osasto on pääyhteistyökumppanina, saa Suomen ensi­iltansa 24. helmikuuta.

”Olen elokuvaa tehdessäni ihastunut ja voimaantunut Tou­kon piirroksista sitä enemmän, mitä paremmin ymmärrän niiden tarinan”, Karukoski kertoo.

K ARUKOSKELLE LAAKSONEN on siis paljon muutakin kuin ”kikkelikuvien piirtelijä”, joksi taiteilijaa elokuvassa parjataan.

Henkilö.

Vihaa vastaan - pilke silmäkulmassa

Elokuvaohjaaja Dome Karukoskella on työssään sama tavoite kuin kuvataiteilija Tom of Finlandilla oli aikanaan: muuttaa

maailmaa hieman paremmaksi viihteen avulla.

Suosikikseen Laaksosen töistä hän nimeää lyhyen sarja­kuvan, jonka alkutilanteessa kaksi miestä harrastaa keske­nään seksiä. Paikalle tulee poliisi, joka hetken mietinnän jäl­keen liittyy mukaan ilonpitoon.

”Auktoriteeteilta riisutaan valta ja siinä samalla riisutaan myös pelko. Piirrokset kääntävät sorron riemuksi. Sen poliit­tisemmaksi ei taide voi tulla”, Karukoski sanoo.

Tom of Finland on jäänyt historiaan taiteilijana ja aktivis­tina, vaikka Laaksonen pyrkikin välttä­mään jälkimmäistä nimikettä pitkään. Karukoski ihailee Laaksosen rohkeutta osallistua ja ottaa kantaa.

”Vanhempana hän vihdoin myönsi, että ’kai minä vähän olin aktivisti’. Siinä oli ehkä kyse suomalaisesta vaatimat­tomuudesta. Jo pelkästään Use a rubber ­kampanja oli puhdasta aktivismia”, Ka­rukoski sanoo. Kampanjalla hän viittaa Tom of Finlandin 1980­luvun julistei­

siin, joiden tarkoituksena oli estää hi­viruksen leviämistä Ka­lifornian homopiireissä.

Karukoski pystyy samaistumaan Laaksoseen taiteilijana, sillä hän haluaa vaikuttaa maailmaan viihteen kautta ja olla muutakin kuin hiljainen sivustaseuraaja. Samaa teki Laak­sonen kunniakkaan uransa aikana. Kummankin tavoittee­na on tehdä työtä häpeilemättömästi ja pilke silmäkulmassa.

Huumori on tärkein työkalu muiden näkökulman ym­märtämiseen. Se auttaa vapautumaan kuristavasta vihas­

”Piirrokset kääntävät sorron

riemuksi. Sen poliittisemmaksi ei taide voi tulla.”

12

ta silloinkin, kun tulee kohdelluksi väärin. Karukoskelle tä­mä tarkoittaa lapsuuden kiusaamiskokemuksia, Laaksoselle homoseksuaalien kohtaamaa väkivaltaa ja sortoa 1950­lu­vun Suomessa.

”Touko ei rakentanut maailmankuvaansa vihan kautta. Tällöin maailmaa on myös helpompi humorisoida. Piirroksis­sa poliisit eivät jää alakynteen, he ovat mukana. Valtasuhde seksissä vaihtelee, eikä siinä ole vihaa, kostoa tai katkeruut­ta. Se on keino huvittaa itseä ja muita.”

Tom of Finland ­elokuva kertoo romantisoimatta Suomen historiasta. Touko Laaksonen eli ystävineen aikana, jolloin homous luokiteltiin rikokseksi ja sairaudeksi. Homot saattoi­vat joutua tuolloin lobotomian tai pakkokastraation uhreiksi. Lehtien sivuilla julkaistiin näkyvästi ihmisen nimi, jos hän jäi kiinni ”homoseksualismista”. Rikosnimikkeen ja tautiluo­kituksen poistuttua lakiin jätettiin julkisesti homouteen ke­hottamisen kielto, joka kumottiin lopullisesti vasta vuonna 1999, kun uusi perustuslaki astui voimaan.

TÄMÄN PÄIVÄN SUOMI halutaan nähdä rohkeana ja moni­muotoisena, Karukoski ajattelee. Paljon kertoo esimerkiksi se, että Tom of Finland ­elokuvan yhteistyökumppanina on Suomi 100 ­kampanja.

”Osa nyky­yhteiskuntaamme on, että hyväksymme val­tiovallan taholta seksuaalivähemmistöt ja halaamme Tom of Finlandin kaltaisia taiteilijoita.”

Vaikka asenteet ovat kehittyneet positiivisemmiksi, län­simaista populaarikulttuuria vaivaa edelleen homoseksuaa­lisen kuvaston puute. Karukoski sanoo, että vapaan seksin ja yhden yön jutut hyväksyvästä homorakkaudesta oli vaikea löytää aiempia kuvauksia tai materiaalia.

”Tom of Finlandin maailma on meidän heteronormatiivi­sen maailmamme vastakohta. Piirrokset levittävät polyga­mian eli moniavioisuuden sanomaa, se voi olla monelle vai­kea hyväksyä.”

Ironista on eritoten se, kuinka eri tavoin seksiä käsitellään homojen ja heteroiden kohdalla. Televisiosarjoissa ja elokuvis­sa nähdään seksuaalivähemmistöjä mutta näkökulma on ka­pea. Karukosken mukaan esimerkiksi amerikkalaisessa me­diassa rooleja on – hieman yksinkertaistaen – kaksi: hassu ja naisellisen ”harmiton” homo sekä yksiavioisessa suhteessa elävä pariskunta.

Samat säännöt eivät päde heterohahmoihin.”Meillä voi olla elokuvassa tai sarjassa miespuolinen rok­

kistara, jolla on kolme mimmiä odottamassa sängyssä. Sel­lainen on populaarikulttuurissa kova tyyppi”, Karukoski huo­mauttaa.

Valtavirtaelokuvan tekeminen homoikonista on myös pe­lottanut ohjaajaa. Karukoski kertoo pohtineensa, kastroiko henkilöhistoriaan painottuva versio Laaksosen piirroksien voimaa. Hän kuitenkin uskoo, että laajan levityksen elokuvas­ta on lopulta paljon hyötyä. Monelle katsojalle voi olla mata­

lampi kynnys katsoa ”Mielensäpahoittaja­ohjaajan” elokuva kuin mennä esimerkiksi Laaksosen taidenäyttelyyn.

AMNESTY ON NIMENNYT Tom of Finland ­elokuvan ihmis­oikeusteoksi. Karukoski ottaa tämän kiitollisena vastaan. Elo­kuvassa ihmisoikeusloukkausten tai muiden ongelmien esiin tuomisen on kuitenkin tapahduttava tarinan kautta. Sanan­ ja yksilönvapauden edistäminen ovat olleet elokuvatiimin tär­keimpiä tavoitteita, mutta fiktioelokuvaa ei tehdä saarnaten.

Dome Karukoski kertoo, että hänellä on aina ollut eloku­vissaan tavoitteena avartaa maailmaa.

”Jos ihminen on ollut vakaumuksellinen koko elämänsä, ei yksi elokuva muuta vakaumusta. Mutta se voi muuttaa viisi prosenttia ihmisen ajattelusta, mikä on hyvä alku.”

Karukosken viime vuosien elokuvat ovat olleet kassamag­neetteja ja kuvanneet samalla suuria yhteiskunnallisia teemo­ja. Leijonasydän (2013) kuvasi uusnatsismia, Kielletty hedelmä (2009) lestadiolaisuutta ja siitä irtautumista. Hittikomedia Napapiirin sankarit (2010) kuvaa huumorin keinoin työttö­myyttä ja syrjäytymistä pohjoisessa Suomessa.

Enemmän kuin suurelle yleisölle, Tom of Finland ­elokuva on kuitenkin tehty nahkahomoyhteisölle ja seksuaalivähem­mistöille. Karukoski kertoo, että elokuvanteossa oli koko ajan mukana edustajia ”nahkahomoyhteisön ytimestä” kommen­toimassa käsikirjoitusta, seuraamassa kuvauksia ja avusta­vina näyttelijöinä. Kohtaukset haluttiin luonnollisiksi ja yk­sityiskohtia myöten uskottaviksi. Elokuvanteossa mukana olleiden reaktiot Tom of Finlandiin ovatkin olleet paras mah­dollinen kiitos ohjaajalle.

”Siellä on ollut ihmisiä, jotka on rusikoitu maahan. Sitten he näkevät tämän elokuvan ja tulevat itkien halaamaan. Joil­lekin on todella voimaannuttava kokemus, että heitä tehdään näkyväksi populaarikulttuurissa.”

Koeyleisön vastaanotto on luonut uskoa siihen, että eloku­va onnistuu kertomaan totuudenmukaisesti miehestä Tom of Finland ­nimimerkin takana. Karukosken mielestä nykyajas­

Tom of Finland -elokuva kertoo

romantisoimatta Suomen

historiasta.

sa on tärkeää näyttää tarina ihmisestä, joka olemalla oma it­sensä toi maailmaan hieman lisää huumoria, iloa ja hyväk­syntää.

”Touko toivoi, että myös heteroseksuaalit voisivat muuttaa käsityksiään homoseksuaaleista hänen piirrostensa avulla. Voimme olla hyvin ylpeitä siitä, että Tom of Finland tulee näil­lä näkymin olemaan valtavirtaelokuva. Sen parempaa palve­lusta ei voi Touko Laaksoselle tehdä.”

Teksti Anni LindgrenPotretti Roni Rekomaa

Elokuvan still­kuvat Josef Persson

15

Metsän ja peltojen keskeltä paljastuva Kyyjärvi on perinteinen suomalainen

kunta. Moni voisi oppia sen asukkailta: nousta pelon kuopasta ja toivottaa

turvapaikanhakijat tervetulleiksi. Nuo ansiot toivat Kyyjärven kunnalle myös

Amnestyn kynttiläpalkinnon.

PIENI, SUURI KYYJÄRVI

Teksti Marie Kajava Kuvat Hanna-Kaisa Hämäläinen

Reportaasi. #minunkuntani

kijat avosylin vastaan myös sitoutunut tarjoamaan 20 kun­tapaikkaa myönteisen päätöksen saaneille.

ALKU EI OLLUT Kyyjärvellä ruusuinen, kun vuonna 2015 suunniteltiin vastaanottokeskuksen perustamista.

”Tilanne oli vähän pelonsekainen Kyyjärvellä. Suomeen oli tullut paljon turvapaikanhakijoita, ja oli sattunut ikä­viäkin juttuja. Ehkä siksi ihmiset olivat varpaisillaan: osa myönteisiä ja osa jyrkästi vastaanottokeskusta vastaan”, Saarijärven vastaanottokeskuksen johtaja Tomi Kuos-manen sanoo.

Kyyjärven kunnanvaltuusto äänesti täpärästi vastaan­ottokeskuksen puolesta.

”Tänne olisi tultu joka tapauksessa. Silloin oli pakko pe­rustaa nopeasti vastaanottokeskuksia, sillä ihmisiä tuli

ULKONA PAUKKUU pakkanen. Ovi käy. Nai­nen nuhtelee sisään saapuvaa nuorta miestä,

jolla ei ole lapasia käsissään. Kaisa Tam-minen on kuin äiti Afganistanista ja Ira­kista tulleille nuorille miehille – se käy luo­

kanopettajalta luontevasti.Kyyjärvi on hiljainen ja iltataivas musta.

Tammisen keittiössä ilma on kuuma, kostea ja täynnä erilaisten mausteiden vivahteita. Keit­

tiössä ja olohuoneessa hääräävät Tamminen ja yh­teensä 12 miestä. He ovat turvapaikanhakijoita, joista

suurin osa on asunut Kyyjärvellä jo vuoden ajan. Vaikka elämä on odotustilassa, miehet ovat kotiutuneet

Keski­Suomen metsikköön. Hulppein sanakääntein suitsu­tettu piskuinen Kyyjärvi on paitsi ottanut turvapaikanha­

Kyyjärvi

18

”Meillä on Suomessa sanonta, että

ensivaikutelman voi tehdä vain kerran.”

Tungos jatkuu, kun ruoka on valmista. Tammisen perheen pöydän ääressä syö-dään yhdessä ja vaihdetaan kuulumisia. Muhammad Nabi Nazari (vas.) odottaa vielä vuoroaan, kun Nasirudin Zadran (kesk.) on päässyt jo syömään.

Abdul Qader Qiami ja Muhammad Nader Amiri kokkaavat afga-nistanilaista ruokaa.

Tammisen per-heen vieraskirja on täynnä nimiä ja tervehdyksiä.

niin paljon Suomeen hakemaan turvaa”, Kuosmanen sanoo.Ei ole kunnan asia päättää, perustetaanko vastaanotto­

keskus, mutta kunta päättää esimerkiksi asuntojen antami­sesta turvapaikanhakijoiden käyttöön – ja tietysti yhteis­työ on helpompaa, jos asenne on myönteinen.

Yksi kielteisesti äänestäneistä on valtuuston jäsen Hel-mi Kotanen, joka asuu aivan vastaanottokeskuksen vie­ressä. Hänellä ei ollut varsinaista mielipidettä keskuksen perustamisen suhteen, mutta lähellä asuvien ihmisten mielipiteet vaikuttivat.

”Naapuri oli sitä mieltä, että jos vastaanottokeskus tu­lee tuohon ihan viereen, niin se saattaa aiheuttaa häiriöi­tä. Lupasin naapurille, että äänestän ’ei’”, Kotanen sanoo.

Myöhemmin Kotasta on kaduttanut. Hän on aina pyr­kinyt elämään niin, ettei suhtaudu mihinkään kielteises­ti, vaan yrittää löytää muita ratkaisuja. Mutta kun ei ollut parempaa tietoa, oli vain epävarmuus ja pelko.

Turvapaikanhakijat tulivat naapuriin, ja Kotanen on heiluttanut kättään tiellä tervehdyksen merkiksi. Hän on lukenut paikallisesta mediasta Nopola Newsistä, että tur­vapaikanhakijat on otettu hyvin vastaan.

”Itse olen lähinnä kotona ja töissä. Minä en ole semmoi­nen kyläluuta. Se on minun oma vikani: kun olen tämmöi­nen erakko, niin en ole sillä tavalla tutustunut heidän kans­saan”, Kotanen sanoo.

”SATAA LUNTA. Minä kävelee kauppaan, ja se on tosi kau­kana. Minulla on hyvä englanti, mutta kukaan ei puhu mi­nulle”, nykyisin sujuvaa suomen kieltä puhuva Noor Mu-hammad Noori kuvailee ensimmäistä päivää Kyyjärvellä.

Itäisestä Afganistanista paenneen, 25­vuotiaan nuoren­miehen elämä kuitenkin muuttui. Kotoutumisen keskiössä on ollut ystävyys. Kun vastaanottokeskus kerran päätettiin perustaa Kyyjärvelle, kunnan asukkaat käärivät hihansa.

”Minulla on uusi perhe, ja se on auttanut kielen oppimi­seen ja arjessa selviytymiseen. Totta kai haluaisin jäädä Kyyjärvelle”, Noori sanoo.

”Meillä on Suomessa sanonta, että ensivaikutelman voi tehdä vain kerran, ja Kyyjärvellä tässä onnistuttiin lois­tavan hyvin. Yhteisön aktiivisuus on ollut hienoa, ja kun­nanjohtaja Eero Ylitalo ansaitsee kaikki pisteet”, Tomi Kuos manen sanoo.

Kasvottomissa suurissa kaupungeissa turvapaikanhaki­joiden voi olla vaikea löytää ystäviä tai yhteisöä. Kyyjärvel­lä ihmiset tuntevat toisensa ja asioista voidaan sopia vailla raskasta byrokraattista koneistoa. Turvapaikanhakijoilla on nimet, kasvot, historia sekä tulevaisuus, ja he liikkuvat kadulla toisten joukossa.

”Ajattelin, että on ihanaa, jos voin olla ystävä turvapai­kanhakijalle. Tiedän, miten vaikea on sopeutua ja kuinka ihminen tarvitsee arjessa rinnalla kulkijaa”, kertoo Tiina Liuhanen. Hän pitää sylissään neljän kuukauden ikäistä vauvaa Tiina Salimia.

Isisin hyökkäyksiä ja uhkailuja paennut Salimin kurdi­perhe on nimennyt Suomessa syntyneen vauvansa kyyjär­veläisen Liuhasen mukaan. Viiden eri perheen ystävänä

19

Vastaanottokeskuksen työntekijä Terttu Niskanen ja ystävä Tiina Liuhanen vieraile-vat Salimin perheen luona. Liuhasen sylissä on niin ikään Tiina-niminen vauva. Muu perhe eli äiti Chnar Rahman, vanhempi poika Rowiar, isä Halo Salim ja veljeksistä nuorempi Fiar Salim tutkivat joululahjoja.

Liuhanen ajattelee, että hänen roolinsa on olla perheiden tukena ja auttaa arjessa. Ystävä rauhoittaa, kun elämä on raskasta. Sen sijaan esimerkiksi terveyteen, päiväkotipaik­koihin ja turvapaikkaprosessiin liittyviin asioihin hän on pyytänyt apua vastaanottokeskuksesta.

Tapetoiduilla seinillä on joulukoristeita. Halo Salim ja Chnar Rahman asuvat kolmen lapsen kanssa rivitalo­asunnossa Kyyjärven keskustan tuntumassa. Tiina­vau­van isoveljet Rowiar ja Fiar Salim pelaavat kivi, paperi, sakset ­leikkiä lattialla ja hörppivät cappuccinoa.

Sitten he jo kyllästyvät. Veljekset kirmaavat avaamaan joululahjoja, jotka vastaanottokeskusta pyörittävä Suomen Punainen Risti toimittaa hiukan myöhässä.

”Mikäs siellä!” kiljuu nuorempi veli.”Auto!” huutaa vanhempi.He juoksevat auton kanssa omille teilleen vikkelästi

kuin elohopea. Chnar­äiti istuu sohvalla vakavana. Hän on huolissaan pienestä Tiina­vauvasta, jolla on leikkauksen vaativa keuhkovika. Välimeren ylityksessä kahdeksannel­la kerralla onnistunut perhe sai loppuvuodesta 2016 kiel­teisen päätöksen.

”Muistan sen hetken. En saanut Chnaria rauhallisek­si. Hän oli kauhuissaan ja sanoi, että Tiina sinä et ymmär­rä, ei lapset voi palata Irakiin, ei kukaan voi palata sinne!” Liu hanen sanoo.

Tuolloin hän jäi sanattomaksi eikä tiennyt, miten aut­taa.

Perhe haluaisi jäädä Kyyjärvelle, sillä olo on turvalli­nen ja kunnasta löytyvät peruspalvelut. Myös perheen ys­tävä toivoo sitä. Liuhanen korostaa, että kunta ja asukkaat ovat saaneet turvapaikanhakijoilta paljon.

”Katukuvassa tervehditään useammin, jopa taputellaan selkään tai halataan. Joillekin vanhuksille se tervehdys voi olla päivän ensimmäinen tai ainoa”, Liuhanen sanoo.

TURVAKYPÄR ÄPÄISET MIEHET asentavat seinäele­menttiin verkkoraudoitusta, viereisellä muotilla kovettuu betoni. Työmiehistä yksi on syntynyt Irakissa, yksi Suo­messa ja kaksi Afganistanissa.

”Pelon kuopasta ymmärryksen kautta kohti lempeäm­pää suhtatumista lähimmäiseen”, Betset Oy:n toimitus­johtaja Lasse Happonen summaa muutosta ilmapiirissä.

Betset otti alkuvuodesta 2016 betonielementtitehtaalle turvapaikanhakijoita työharjoitteluun. Myöhemmin heis­tä osa on jatkanut työssä.

”Mediaryöpytys aiheutti Kyyjärvelläkin pelkoa. Val­tio säätää lait, jotka koskevat tiettyjä asioita, mutta jokai­sen ihmisen on muodostettava itse omat käsityksensä.

”Valtio säätää lait, mutta jokaisen ihmisen

on muodostettava itse omat käsityksensä.”

20

kuuden keskellä. Jotain on jäänyt meiltä huomaa matta”, Happonen pohtii.

Ystävyys ja työ yhdistävät. Toisaalta Happonen koros­taa sitä, että betonitehdas on ensisijaisesti työpaikka. Siel­lä tekevät työtä hyvät työmiehet.

Myös vastaanottokeskuksen johtaja Tomi Kuosmanen korostaa tavallisen arjen ja työn tärkeyttä. Esimerkik­si Kyyjärvellä ei ole ollut levottomuuksia eikä poliisia ole tarvittu. Vastaanottokeskuksen ja sen asukkaiden kannal­ta merkittävintä on, että ne eivät eristäydy – eivät fyysises­ti eivätkä henkisesti.

Kyyjärvellä oli rohkeita ihmisiä, jotka pelon sijaan tutus­tuivat”, Happonen kuvailee.

Happonen korostaa, että tehtaan työntekijät oppivat tun­temaan turvapaikanhakijat työkavereina. Samalla he huo­masivat, että tulijat halusivat kantaa kortensa kekoon, olla aktiivinen osa suomalaista yhteiskuntaa. Sillä tavoin pelon kuopasta noustiin: yhdessä työtä tekemällä, tutustumalla ihminen ihmiseen.

”Turvapaikanhakijoiden murheet ovat ihan eri koko­luokkaa kuin meidän. Mutta myös toisesta välittäminen on eri tasolla kuin meillä suomalaisilla kaiken tämän tehok­

Irakissa synty-nyt Omar Saddam viihtyy työssään kyyjärveläisellä betonielementti-tehtaalla.

Kun pakkanen laskee ja on

aina valoisaa, Kyyjärven

teillä ei nähdä turvapaikan-

hakijoita?

Noor Muhammad Noori on asunut vastaanotto-keskuksessa yli vuoden. Vaikka elämä on odous-tilassa, Noori viihtyy Kyyjärvellä.

22

HUOLIMATTA SIITÄ, että Kyyjärven asukkaat ovat ot­taneet turvapaikanhakijat omakseen, vastaanottokeskus on pian historiaa. Tieto keskuksen lakkauttamisesta tuli vuoden 2016 keväällä. Kuntalaiset vastustivat sulkemista ja toimittivat adressin sisäministerille ja Maahanmuutto­virastoon. Kyyjärven vastaanottokeskus saa jatkaa Saari­järven alaisuudessa kesäkuuhun 2017.

Kun pakkanen laskee ja on aina valoisaa, Kyyjärven teil­lä ei nähdä turvapaikanhakijoita?

”Me menetämme paljon. Kovasti suren, jos meidän ky­lältä kaikki turvapaikanhakijat lähtevät ja elo sekä väri häipyvät katukuvasta kokonaan”, opettaja Kaisa Tammi­nen sanoo.

Tammisen perhe on ollut reilun vuoden ajan ystävänä nimenomaan yksintulleille nuorille miehille.

”Turvapaikkaa hakeville perheille oli jo aluksi paljon halukkaita ystäviä. Mutta kukaan ei puhunut näistä mei­dän – niin kuin itse sanomme – meidän pojista”, Tammi­nen sanoo.

Hänen perheessään on kolme saman ikäistä poikaa kuin turvapaikanhakijat.

”Jos omat poikamme joutuisivat lähtemään maailmal­le, niin emmekö me toivoisi, että joku huolehtii ja välittää

heistä, on heidän kanssaan ja tarjoaa heille hieman kotia?” Kun Tammisten auto on pihassa, nuoret turvapaikan­

hakijat ovat aina tervetulleita. He ovat olleet remonttiapu­na; on urheiltu, opeteltu suomen kieltä, käyty kauppareis­suilla ja laitettu ruokaa. Tamminen korostaa, että yhdessä oleminen koostuu tavallisista asioista. Tärkeintä on se, et­tä on tekemistä – ja tietysti suomen kielen oppiminen, luo­kanopettaja korostaa.

Kun ruoka on valmista, pöydän ääressä syödään ja pu­hutaan, tiedustellaan mitä toisen perheelle kuuluu, millai­nen on synnyinkodin tiskipöytä, uuni tai nuotio ja mikä on kenenkin lempiväri.

”Yhteinen huumori helpottaa elämää – ja tilanneko­miikka! Jos on kulunut viikko etten ole nähnyt poikia, on mentävä katsomaan, että mitä heille kuuluu”, Tamminen sanoo.

Nykyään Kyyjärven vastaanottokeskuksessa ei ole enää työntekijöitä, ja Tamminen käy ”tarkastamassa”, että po­jat ovat muistaneet siivota ja tehdä ruokaa. Hän on saanut antaa ainoastaan kehuja.

”Siinä on vapaaehtoistyön ydin: ilman sen suurempaa tarkoitushakuisuutta olen halunnut olla mukana heidän elämässään. Odotan, että positiivisen turvapaikkapäätök­

Helmi Kotanen asuu Kyyjärven vastaan-ottokeskuksen naa-purissa. Hän kertoo olevansa erakkoluon-ne, eikä sen tähden ole tutustunut turva-paikanhakijoihin.

23

sen juhlia päästäisiin viettämään lisää. Vielä ei ole monia juhlia saatu viettää.”

Illallista kauhova Noor Muhammad Noori nyökkää ja laskee lusikkansa pirttipöydän toisella puolen.

”Aivan. Pitää tarkistaa tarkkaan se, mikä mies on ja ku­ka yksilönä. Ei vain yleistää, esimerkiksi mistä maasta hän tulee”, nuorimies sanoo.

ULKONA PAKK ANEN kiristyy ja tähdet kimmeltävät. Lau­ma nuoria miehiä kiittää ruoasta, vie likaiset astiat keit­tiöön ja häipyy pimeään. He ovat matkalla urheiluhalliin pelaamaan lentopalloa.

Vastaanottokeskuksen johtaja Tomi Kuosmanen koros­taa, että Kyyjärveltä ei yksikään turvapaikanhakija jatka matkaansa ajatellen, että suomalaisten kanssa ei pärjää, että suomalaiset eivät ole mukavia tai että ihmiset jopa vi­haavat. Ensivaikutelmalla on merkitys.

”Myönteinen kokemus Suomeen saapumisesta, ajasta vastaanottokeskuksessa ja ihmisistä ympärillä on iso asia kotoutumisen näkökulmasta. Jos kokemus on kielteinen, niin vastaanottokeskuksesta voi lähteä ulos hyvin pettynyt, turhautunut ja jopa vihainen ihminen”, Kuosmanen sanoo.

Hänen mukaansa Kyyjärvi on loistava esimerkki hyvin hoidetusta vastaanottotoiminnasta. Sellainen tukee hyvää kotouttamista. Amnesty myönsi vuoden 2016 kynttiläpal­

kinnon Kyyjärven kunnan asukkaille. Palkinto annetaan ihmisoikeuksien puolustamisesta, ja kyyjärveläiset saivat sen tunnustuksena myönteisestä ja kotouttamista edistä­västä asenteesta turvapaikanhakijoita kohtaan.

Vaikka vastaanottokeskuksen toiminta loppuu, Kyyjär­vi haluaa kantaa vastuunsa jatkossakin. Suomessa on pu­la kuntapaikoista. Myönteisiä oleskelulupapäätöksiä teh­dään enemmän kuin on paikkoja, joissa ihminen voi aloit­taa uuden arjen. Kyyjärvi on tässäkin suhteessa poikkeus Suomen kartalla: pieni 1 400 asukkaan kunta sitoutui tar­joamaan kokoonsa nähden ennätykselliset 20 kuntapaik­kaa – tämän valtuusto hyväksyi yksimielisesti. Kunta toi­vottaa oleskeluluvan saaneet tervetulleiksi ja kaipaa ni­menomaan myönteisiä päätöksiä.

Kyyjärven harvaan asutussa maisemassa, ihmisten ko­deissa ja työpaikoilla on takana vuosi, jonka aikana ennak­koluulot selätettiin; vuosi, joka muutti ja opetti paljon.

”Tämä on ollut älyttömän rikas vuosi. Omien lasten syn­tymien jälkeen rikkain!” Kaisa Tamminen sanoo.

Tamminen toivoo, ettei välittämisen ketju katkea. Hän kaipaa virkamiehiltä inhimillisyyttä ja sitä, että ajateltai­siin ihmisten elämää. Hän on kriittinen sen suhteen, että Irakin tai Afganistanin kaltaisiin valtioihin palautetaan kansainvälistä suojelua hakevia ihmisiä.

”Suomi sivistysmaana voi tarjota enemmän turvaa.”

Muhammad Nadir Amiri, Noor Mu-hammad Noori, Abdul Qader Qiami ja Kefajat Qurban Poor eivät palele Kyyjärven pimene-vässä illassa.

Kyyjärvi sitoutui tarjoamaan 20 kuntapaikkaa.

24

Yllätyksellinen kuntavaalipaneeli, tietoa ihmisoikeus­työstä ja kevään teemoista, jäsenille huikea mahdollisuus käyt­tää äänioikeuttaan vuosikokouksessa. Keväinen viikonloppu kanssamme on kaikkea tätä!

Kootaan rivit – ihmisoikeuksien ystäviä tarvitaan. Tervetuloa mukaan!

LAUANTAI 25.3.

9–10 Aamukahvi ja ilmoittautuminen

10–12 Pakolaiskampanjan Turvassa-verkoston tapaaminen. Lisäk-si työpaja, jossa keskustellaan Amnestyn kuntatutkimuksesta, joka käsittelee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Tule rohkeasti mukaan!

12–13 Lounas

13–13.45 Seminaarin avauspuheenvuorot Seminaarissa pääpuhujana ministeri Elisabeth Rehn

13.45–15.15 Kuntavaalipaneeli

15.15–16 Kahvitauko

16.30–19.30 Tom of Finland -elokuva ja muuta ohjelmaa Elokuvasäätiön teatterissa

20 alkaen Vapaamuotoinen illanvietto

ILMOITTAUDU MUKAAN joko koko viikonlopulle tai yksittäisiin osioihin 24.3. mennessä osoitteessa amnesty.fi/kevatseminaari tai (09) 586 0440. Huom! Mikäli osallistut yhteisille lounaille tai tarvitset majoituksen, ilmoittau­duthan jo 10.3. mennessä. Lauantain seminaariohjelma tulkataan viittomakielelle. Amnesty osallistuu jäsenten ja tukijoiden välittömiin matkakuluihin.

Lisätiedot: toimistosihteeri Tiia Martiskainen tiia.martiskainen@amnesty.fi.

Helsingin Wanhassa Satamassa 25.–26.3.2017

AMNESTYN KEVÄTSEMINAARI JA VUOSIKOKOUS

SUNNUNTAI 26.3.

10–11 Mahdollisuus keskustella johtokunnan kanssa ajankoh-taisista aiheista

11–16 Vuosikokous (Lounas pidetään joustavasti kokouksen lomassa.)

MÖTESKALLELSE Amnesty International Finländska sektionen rf:s stadgenliga årsmöte hålls i Helsingfors söndagen den 26 mars kl. 11–16. Före det egentliga årsmötet ordnas en seminariedag lördagen den 25 mars kl. 9–20. På söndagen före årsmötet välkomnar styrelsen er alla till en diskussion om aktuella ärenden inom Amnestys beslutsfattande, medlemsdemokrati samt aktivism. Mötesplatsen är Gamla Hamnen, Lilla Hamngatan 3­5, 00161 Helsingfors.

Medlemsmotioner Medlemmarna har en möjlighet att lämna in motioner för behandling på mötet. Motioner­na bör vara hos styrelsen (johtokunta@amnesty.fi) eller på kontoret (Sanduddsgatan 7 A, 00100 Helsingfors) senast fredagen den 3.3.2017.

Föredragningslista

1.Kokouksen avaus 2.Kokouksen puheenjohtajan valinta 3.Kokouksen sihteerin valinta 4.Kahden pöytäkirjantarkastajan ja kahden ääntenlaskijan valinta5.Kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus6.Esityslistan hyväksyminen7.Katsaus vuoden 2016 toimintaan 8.Vuoden 2016 tilinpäätöksen käsittely ja tilintarkastajien lausunto 9.Tilinpäätöksen vahvistaminen ja vastuuva­pauden myöntäminen johtokunnalle10.Vuosikokoukselle tiedoksi osaston päi­vitetty tasa­arvo­ ja yhdenvertaisuussuun­nitelma sekä vapaaehtoisten tasa­arvo­ ja yhdenvertaisuusohje11.Jäsendemokratia ja osallisuus Amnes­tyssa ­suunnitelman vahvistaminen12.Keskustelu Amnestyn Suomen osaston

kannoista kansainvälisen edustajainkokouk­sen (ICM) asialistalla oleviin asioihin13.Tilintarkastajan valinta14.Katsaus vuoden 2017 toimintaan 15.Vuoden 2017 talousarvion vahvistaminen16.Jäsenmaksun suuruus vuodelle 201817.Puheenjohtajan valinta jäljellä olevalle toi­mikaudelle 2017–201818.Taloudenhoitajan ja kolmen johtokunnan jäsenen valinta toimikausille 2017–201919.Rekrytointiryhmän valinta toimikaudelle 2017–201820.Jäsenten vähintään kolme viikkoa ennen kokousta johtokunnalle jättämien aloitteiden käsittely 21.Vuoden 2018 vuosikokouksen ajasta ja paikasta sopiminen 22.Muut mahdollisesti esille tulevat asiat 23.Kokouksen päättäminen

1.Mötet öppnas 2.Val av ordförande för mötet 3.Val av mötessekreterare 4.Val av två protokolljusterare och två rösträknare5.Mötets lagenlighet och beslutsmässighet6.Godkännande av föredragningslistan7.Översikt av verksamheten år 2016 8.Behandling av bokslutet för år 2016 och revisorernas utlåtande 9.Fastställande av bokslutet och beviljande av ansvarsfrihet för styrelsen10.Årsmötet informeras om den uppdate­rade jämställdhets­ och likabehandlingspla­nen samt anvisningar om jämställdhet och likabehandling för frivilliga11.Fastställande av medlemsdemokrati och delaktighet i Amnesty ­planen 12.Diskussion om Amnestys Finlandska

sektions ståndpunkter angående ärenden som behandlas på det internationella råds­mötet13.Val av revisorer14.Översikt av verksamheten år 2017 15.Fastställandet av budgeten för år 201716.Beslut om medlemsavgiftens storlek17.Val av styrelseordförande för återstående mandatperioden 2017–2018 18.Val av kassör och tre andra styrelsemed­lemmar19.Val av rekryteringsgruppen för mandat­perioden 2017–201820.Behandling av motioner som av med­lemmarna lämnats in till styrelsen tre veckor före mötet21.Årsmötets tidpunkt och plats år 2018 22.Eventuella övriga ärenden23.Mötets avslutning

KOKOUSKUTSU Amnesty International Suomen osasto ry:n sääntömääräinen vuosikokous järjestetään Hel­singissä sunnuntaina 26. maaliskuuta 2017 klo 11–16. Varsinaista kokousta edeltää semi­naaripäivä lauantaina 25. maaliskuuta klo 9–20. Vuosikokousta ennen sunnuntaina klo 10 olette tervetulleita keskustelemaan johtokunnan kanssa ajankohtaisista Amnestyn päätöksen­tekoon, jäsendemokratiaan ja aktivismiin liittyvistä asioista.Kokouspaikka on Wanha Satama, Pikku Satamakatu 3­5, 00161 Helsinki.

Aloitteet jäseniltäJäsenillä on mahdollisuus tehdä aloitteita kokouksen käsiteltäviksi. Aloitteiden tulee olla joh­tokunnalla (johtokunta@amnesty.fi) tai toimistolla (Hietaniemenkatu 7 A, 00100 Helsinki) viimeistään perjantaina 3.3.2017.

Esityslista

Helsingissä 10. joulukuuta 2016, Johtokunta I Helsingfors den 10 december 2016, Styrelsen

Asiaa.

ISLAMINUSKOISET rohingyat ovat eläneet jo pitkään ahtaalla Myanmarissa, mutta viime lokakuussa valtion armeijan toimet yltyivät Rak­hinen osavaltiossa varsinaiseksi sotilasoperaa­tioksi.

Taustalla on tilanne, jossa yhdeksän poliisia kuoli, kun raja­asemalle hyökättiin Rakhinessa. Iskusta syytettiin rohingya­vähemmistöön kuu­luvia miehiä. Laajamittainen sotilasoperaatio al­koi, ja sen jälkeen Myanmarista on tihkunut toi­nen toistaan järkyttävämpiä tietoja: Rohingyoja on joukkoraiskattu ja tapettu sattumanvaraises­ti. Ihmisiä on pidätetty mielivaltaisesti, heitä on kateissa ja koteja sekä jopa kokonaisia kyliä on tuhottu.

Myanmarin viranomaiset ovat estäneet lähes kokonaan avun viemisen Rakhinen osavaltion pohjoisosiin, jossa yli miljoonan ihmisen musli­mivähemmistö elää.

VÄKIVALTAISUUKSISSA ON kuollut tu­hat tai jopa tuhansia ihmisiä, arvioivat YK:n edustajat, joita uutistoimisto Reuters haastat­teli. YK:n helmikuun alussa julkaiseman raportin

Rohingya-vähemmistöön kohdistuvat väkivaltaisuudet jatkuvat Myanmarissa. YK:n mukaan armeijan toimia voidaan pitää etnisenä puhdistuksena ja rikoksena ihmisyyttä vastaan.

MYANMARIN ARMEIJA JATKAA SILMITÖNTÄ VÄKIVALTAA

mukaan armeijan toimia voidaan pitää etnisenä puhdistuksena ja rikoksena ihmisyyttä vastaan.

Amnesty on samoilla linjoilla. Järjestön tut­kijat ovat haastatelleet rohingyoja Myanmarissa ja Bangladeshissa sekä analysoineet satelliitti­kuvia, valokuvia ja videoita.

“Myanmarin armeija on kohdistanut rohin­gya­siviilejä vastaan säälimätöntä ja järjestel­mällistä väkivaltaa. Kokonaisia perheitä ja kyliä vastaan on hyökätty”, Amnestyn oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen sanoo.

Hänen mukaansa toimet, joita armeija on kohdistanut siviiliväestöön, voivat olla rikoksia ihmisyyttä vastaan.

KYSYVÄT K ASVOT OVAT kääntyneet kohti ihmisoikeuksien ikonia. Myanmarin siviilihallin­toa johtaa nykyään entinen mielipidevanki, pit­kään kotiarestissa istunut Aung San Suu Kyi. Odotukset olivat korkealla, kun hän vuonna 2016 nousi johtamaan Myanmarin demokraat­tisesti valittua hallitusta.

Todellisuudessa kaikki päätösvalta Myanma­rissa on jaettu hallituksen ja sotilasjuntan kes­

ken, ja hallituksen on vaikea puuttua sotilas­juntan toimiin.

Aung San Suu Kyitä on kuitenkin arvosteltu – ja aivan syystä – rohingya­kansan vainon sivuut­tamisesta. Juntta on vastuussa teoista, mutta Aung San Suu Kyi ei ole tuominnut tai nosta­nut puheissaan esiin ainakaan julkisesti rohin­gya­vähemmistöön kohdistuneita ihmisoikeus­loukkauksia ja vainoa.

Jännitteet buddhalaisen enemmistön ja muslimivähemmistön välillä ovat jatkuneet jo pitkään. Sotilasjuntta on häätänyt moneen ot­teeseen rohingyoja pois Rakhinen osavaltiosta, jossa vähemmistökansa on asunut sukupolvien ajan. Heille ei myöskään myönnetä Myanmarin kansalaisuutta.

Lokakuussa alkaneen sotilasoperaation myö­tä lähes 70 000 rohingyaa on paennut väkival­taisuuksia. Suurin osa hakee turvaa Myanmarin naapurimaasta Bangladeshista, joka on tiuken­tanut rajavalvontaansa entisestään ja käännyt­tänyt tuhansia ihmisiä.

Teksti Marie Kajava

Rohingya-kalastajat vetävät muovisäiliöis-tä tehtyjä lauttoja Bengalinlahdella. Myan-marin viranomaiset kielsivät lujat kalas-tuveneet, jotta rohingya-kapinalliset eivät pääse pakenemaan Rakhinesta vesiteitse. E

sthe

r Htu

san

/ A

P / L

ehti

kuva

MARRASKUU ilman jatkuvaa harmaata pilvipeitettä ja kylmää tihkua kuulostaa suomalaiseen korvaan taivaalliselta – siksi en Jordanian pääkaupunki Amma­

niin saapuessani varsinaisesti harmitellut sateen puutetta. Pian sateesta ja vedestä tuli kuitenkin keskeinen osa arkipäivää. Jordaniassa vettä on liian vähän, mutta joskus sitä tulee liian paljon yhdellä kertaa. 

Minun asuinalueelleni vesi tulee sunnuntai­ iltaisin. Silloin kerrostalomme pohjakerroksen vesitankki alkaa täyttyä, ja vesi täytyy pumpa­ta katolla olevaan säiliöön, josta käyttövetem­me tulee.

Mikäli pumppaus unohtuu, vesi saattaa vii­kon aikana loppua seitsemän hengen taloudes­samme. Jokainen meistä käy kuitenkin suihkus­sa ainakin silloin tällöin. Juomaveden ostamme pullotettuna. 

JATKUVAN VESIPULAN takia useimmilla seuduilla Jordaniassa tilanne on samanlainen. Valtioiden vesivarojen riittävyyttä mitattaessa

Matkalla.

Arabimaa Jordaniassa vettä on aivan liian vähän. Mutta kun sade tulee, se sotkee arjen.

KUIVUUDESTA KURITTOMIIN TULVIIN

Jordania on listan häntäpäässä, eivätkä viime vuosien pitkät kuivat jaksot ole parantaneet ti­lannetta. Jordan­joessa virtaa yhä vähemmän ja huonolaatuisempaa vettä, ja Kuollutmeri kutis­tuu kiihtyvällä tahdilla. Ilmastonmuutoksen vai­kutukset näkyvät jo Lähi­idässä.

Vesivarojen riittämättömyyteen vaikuttaa myös Jordanian nopeasti kasvava väestö, joka on 2000­luvulla puolitoistakertaistunut. Myös Lähi-idän konfliktit ovat vaikuttaneet Jorda­nian väkilukuun: maassa arvioidaan olevan yli 2,5 miljoonaa pakolaista. Veden tarve kasvaa, mutta sen tuotanto ei kykene vastaamaan ku­lutukseen.

Haastava tilanne on johtanut myös yhteis­työhön. Israelin ja Jordanian välisen suurhank­keen tarkoituksena on paikata Kuolleenmeren vedenhukkaa pumppaamalla vettä Punaisesta­merestä. 

VESIPULA ON viimeisenä mielessäni, kun toi­mistorakennuksen edessä aukeaa jalkakäytävän sijaan kapea joki, jossa kuohuvat autojen nos­tattamat aallot. 

Kun Ammanissa sataa, vedellä ei juuri ole pakopaikkoja, vaan se muuttaa mäet vesipu­touksiksi ja liikenneympyrät pieniksi järviksi. Täl­löin saatan nousta sellaisen taksin kyytiin, jossa on jo valmiiksi matkustajia. Useista kyytiläisistä huolimatta jokaisen matkustajan on maksetta­va täysi hinta matkastaan.

Lainehtivat kadut eivät aiheuta vain ku­misaappaiden kaipuuta ja liikenneruuhkia. Tul­vat tekevät hallaa infrastruktuurille, ja jälkiä kor­jaillaan päivätolkulla. Lähikatumme on saanut uuden päällysteen useaan kertaan, kun sateen muodostama puro on vienyt mukanaan laatoi­tuksen ja hiekan sen alla. Myös onnettomuuksia sattuu, kun vesi tulviessaan romahduttaa jopa talojen seiniä. Vaikuttaisi siltä, että vahinkojen korjaaminen on helpompaa ja myös edullisem­paa kuin uusien järjestelmien rakentaminen. 

Silti minä mieluummin kastelen kenkäni läpi­märiksi kadulla lainehtivassa vedessä, kuin tui­jotan tyhjiä säiliöitä talojen katoilla.

Teksti Saana Sarpo Kuvitus Heikki RönkköE

sthe

r Htu

san

/ A

P / L

ehti

kuva

27

Teetä ja ihmisoikeuksia. #minunkuntaniKeskustelua oikeasti tärkeistä asioista

Tuoko sote tasa-arvon?

Paljon puhuttanut sote-uudistus luo uuden hallinnon tason sekä muuttaa sosiaali- ja terveys palveluiden tuottamisen mallit.

SOSIAALI- JA terveyspalveluiden uudis­tus, tuttavallisemmin sote­uudistus, on ollut niin päättäjien kuin kansankin huulilla vuosia. Palveluiden lisäksi uudistuksessa luodaan ko­konaan uusi hallinnon taso, maakuntahallinto.

Sote­uudistuksessa palveluiden hoitami­nen siirtyy nykyiseltä 140 kunnalta ja kun­tayhtymältä 18 uudelle maakunnalle. Maa­kunta huolehtii siitä, että perustuslaissa tarkoitetut sosiaali­ ja terveyspalvelut ovat saatavilla kaikille Suomessa asuville. Uute­na lakisääteisenä velvoitteena maakuntien tulee antaa kunnille hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden asiantuntijapalveluita. Kun­nille jää yleisvastuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä.

”Herra Soteksi” kutsuttu Tuomas Pöysti toimii tämän valtavan hankkeen vetäjänä. So­siaali­ ja terveysministeriön alivaltiosihtee­ri ja oikeustieteen tohtori on luottavainen: uudistus on tarpeellinen ja parantaa kunta­laisten tasa­arvoa.

Myös Ensi­ ja turvakotien liiton pääsihteeri Riitta Särkelä pitää uudistusta tarpeellisena. Hän on kuitenkin huolissaan lopputulokses­ta: miten varmistetaan, että uusi järjestelmä on hallittavissa, kun näin isoa muutosta teh­dään kovalla kiireellä?

Vuosia sosiaalialalla toiminut Särkelä pitää nykytilannetta huolestuttavana perusoikeuk­sien toteutumisen kannalta. Palveluiden saa­tavuus ja laatu riippuvat asuinkunnasta, mikä on asettanut kuntalaiset epätasa­arvoiseen asemaan keskenään. Kuntien väliset erot ovat

tällä hetkellä niin isoja, etteivät ne ole enää perustuslain näkökulmasta hyväksyttäviä.

”Iso kysymys onkin, onko meillä uskotta­vaa suunnitelmaa näiden erojen kaventami­seksi”, Tuomas Pöysti sanoo.

Hän uskoo, että uudistuksen myötä so­siaalisten oikeuksien toteuttaminen lepää vahvempien hartioiden varassa.

”Maakuntiin kootaan asiantuntemusta, ja kunnat jatkavat tärkeää rooliaan lähellä ih­mistä”, Pöysti visioi.

ERIARVOISUUS NÄKY Y muun muas­sa väkivaltaa kokeneiden naisten palveluissa. Amnestyn tammikuussa julkaistu kuntaselvi­tys osoitti, että alueellinen epätasa­arvo on esimerkiksi turvakotipalveluissa räikeää.

Joka kolmas suomalainen nainen kohtaa elämänsä aikana väkivaltaa lähisuhteissa.

”Jatkossa täytyy maakuntien tasolla turva­ta lähisuhdeväkivallan tietotaso, mutta myös riittävät mekanismit siihen puuttumiseen”, Riitta Särkelä sanoo.

Turvakotien rahoitus ja väkivallan uhrien auttava puhelin jäävät uudistuksen jälkeen­kin valtion vastuulle.

”Sote ei ratkaise esimerkiksi turvakotitoi­mintaan liittyviä maantieteellisiä katvealueita, vaan kyse on rahasta. Välimatkat turvakotei­hin voivat olla todella pitkiä, ja meiltä puut­tuu edelleen satoja turvakotipaikkoja”, Sär­kelä muistuttaa.

Järjestöt tuottavat sosiaalipalveluista noin viidenneksen, mutta turvakoti­ ja väkivalta­

työssä järjestöjen vastuulla on 80 prosenttia palveluista. Järjestöjen rooli on iso erityisesti matalan kynnyksen palveluiden ja avopalve­luiden tuottajana ja osaajana. Tällä työllä on merkittävä ennaltaehkäisevä rooli.

Suuri kysymys on, miten juuri matalan kynnyksen palvelut turvataan. Järjestöjen kanssa palveluntuottamisesta kisaavat jat­kossa yksityiset toimijat, ja Särkelä pelkää järjestöjen jäävän niiden jalkoihin.

”Kunnat kamppailevat budjettiniukkuu­den piirissä. Jos matalan kynnyksen palvelut saadaan toimimaan hyvin, ne johtavat mer­kittäviin kustannussäästöihin. Nämä palvelut eivät kuitenkaan ole kovin vahvasti lakisäätei­siä, jolloin lyhytnäköinen budjettisuunnittelu voi vaikuttaa halukkuuteen tuottaa palvelui­ta”, Tuomas Pöysti pohtii.

Hänen mukaansa painopisteen siirtämi­nen matalaan kynnykseen voisi auttaa monia ihmisiä, niin tekijöitä kuin uhreja.

”On ihmisten ja yhteiskunnan etu, että olemassa olevat resurssit ja osaaminen säily­vät. On viisasta turvata kunnissa ja maakun­nissa toiminta­avustukset tähän työhön jär­jestöille. Väkivaltakysymyksissä huippuosaa­minen löytyy järjestöistä”, Särkelä sanoo.

Hän uskoo, että uudistus voi tuoda mu­kanaan toimivia malleja, jotka voivat olla hel­postikin toteutettavissa. Esimerkiksi apua ha­keneiden ihmisten kokemuksia tulisi käyttää järjestelmän kehittämisessä.

”Ei tällaiseen malliin tarvita hallintouudis­tusta vaan orientaation muutos. Uskallamme­

Viime kädessä äänestäjä ratkaisee, mitä asialistalle nostetaan

– niin kunnissa, maakunnissa kuin valtion ja EU:n tasolla.

29

ko me sosiaali­ ja terveydenhuollossa luottaa siihen, että ihmisillä on vaikeasta elämäntilanteestaan huo­limatta paljon kerrottavaa niin palveluista kuin sel­viytymisestä ja sen edellytyksistä?” Särkelä pohtii.

AMNESTYN SELVITYKSEN mukaan erityis­ryhmien tarpeiden huomioimisessa on paljon paran­nettavaa. Väkivallan uhreiksi joutuneilla vammaisilla, ikääntyneillä tai huonosti suomea puhuvilla on omat erityistarpeensa. Myös Pöysti tunnistaa ongelman. Nopeita ratkaisuja ei kuitenkaan ole tiedossa, kun osaamista lähdetään kehittämään.

Pöystin mukaan auttamisen ammattilaiset saat­tavat varoa ottamasta väkivallan uhkaa puheeksi erityisryhmien kanssa leimautumisen pelossa. Esi­merkiksi maahanmuuttajanaisten kanssa ei uskalleta puhua väkivallasta, koska pelätään rasistin leimaa.

”Väkivalta on väkivaltaa, vaikka taustatekijän ha­luaisikin selittää sosiologisesti. Hyväksyä sitä ei kui­tenkaan voi. Ihmisoikeudet ovat universaaleja, nii­den nojalla pitäisi rohjeta ottaa vaikeatkin asiat esil­le”, Pöysti sanoo.

Tulevaisuudessa uutena erityisryhmänä voivat ol­la esimerkiksi maahanmuuttajataustaiset vanhukset, jotka kohtaavat väkivaltaa. Muistisairaus voi aiheut­taa kielen unohtamista, ja palvelujen piiriin hakeutu­minen ja tuen saaminen voivat olla vaikeaa.

Yhtenä vastauksena tähän Pöysti näkee vähem­mistöjen nykyistä paremman edustuksen palvelu­tehtävissä.

”Me tarvitsemme palvelu­ ja tukijärjestelmään

lääkäreitä, sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä ja psykologeja, joilla on tausta samassa yhteisössä, mutta jotka pystyisivät kuitenkin näkemään ihmi­sen taustan takaa”, Pöysti kaavailee.

Riitta Särkelän mukaan asiaan on puututtava nyt, sillä tulevaisuudessa Suomi tulee olemaan entistä monikulttuurisempi.

”Meillä täytyy olla entistä paremmat valmiudet ja erilaisten kulttuurien tuntemus ja ymmärrys. Voimme rakentaa erilaisia monikulttuurisia kohtaamispaikko­ja. Kohtaamisten kautta osataan ottaa oikealla taval­la väkivaltakysymyksetkin huomioon.”

AMNESTYN selvityksessä kävi ilmi, että vain har­va kuntapäättäjä on tietoinen naisiin kohdistuvaan vä­kivaltaan liittyvistä ongelmista tai ilmiön laajuudesta. Tilastoja ei ole, ja jos onkin, ne eivät vaikuta budjet­tipäätöksiin. Monessa kunnassa palvelut ovat vaka­vasti aliresursoituja. Eteenpäin on kuitenkin menty.

”Käynnistimme Ensi­ ja turvakotien liitossa vuon­na 1979 turvakotitoimintaa. Silloin tuli aikamoisia hyökkäyksiä: ’ei Suomessa ole perheväkivaltaa, em­me me tarvitse turvakoteja’. Nyt meillä on kuitenkin vakiintunut turvakotiverkosto, josta valtio on ottanut rahoitusvastuun”, Särkelä muistelee.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen lisäk­si maakunnan tehtäväksi on nostettu arjen turval­lisuuden näkökulma. Maakuntien tulee myös tar­jota asiantuntijapalvelut kunnalle. Pöystin mukaan tämä muutos pyrkii vastaamaan tietämättömyyden ongelmaan.

”Väkivaltakysymyksissä huippuosaaminen löytyy

järjestöistä.”

”Maakuntiin kootaan asiantuntemusta, ja kunnat

jatkavat tärkeää rooliaan lähellä ihmistä.”

”Se ei vielä takaa mitään, että lakiin tällätään joku hyvä asia, mutta antaahan se vahvan viestin. Maa­kunnan on huolehdittava siitä, että sillä on osaamis­ta. Kunnat saavat maakunnista sellaisen ystävällisen opaskoiran”, Pöysti uskoo.

”Uudistuksessa on varattu pöytäpaikka myös nai­siin kohdistuvan väkivallan näkökulmalle. Rakenne on olemassa, nyt täytyisi lähteä tekemään sisältöä.”

LOPULTA VASTUU on meillä kaikilla. Viime kä­dessä äänestäjä ratkaisee, mitä asialistalle nostetaan – niin kunnissa, maakunnissa kuin valtion ja EU:n tasolla.

”Yhteiskuntien ja yksilöiden kestävä hyvinvointi rakentuu sille, että sekä aito sosiaalinen ja yhteisöl­linen osallisuus että osallisuuden tunne toteutuvat. Siihen kuuluvat toimiva demokratia ja vaikutusmah­dollisuudet eri rooleissa: kuluttajana, palveluiden käyttäjänä, kansalaisena”, Pöysti sanoo.

Vaaleihin perustuva demokratia ei ole vain sitä, että käydään neljän vuoden välein äänestämässä. Se on myös sitä, mistä politiikan asialista tulee, ja mikä tärkeä kysymys sinne milloinkin nostetaan.

”Meidän pitää olla osallisena agendan määritte­lyssä ja systemaattisesti nostaa naisiin kohdistuvan väkivallan kysymyksiä esiin. Eivät ne sinne nouse, jos me emme itse niitä nosta”, Särkelä sanoo.

Teksti Kaisa VäkipartaKuvat Mari Waegelein

30

Kulttuuri.

NUORI NAINEN nimeltään Memory istuu syyttömänä malawilaisessa vankilassa. Hänet on tuomittu kuolemaan syytettynä valkoisen mie­hen murhasta. Tuo mies nimeltään Lloyd osti Memoryn, kun tämä oli vasta lapsi.

Tässä lähtöasetelmassa olisi jo kylliksi jän­nitystä ja dramatiikkaa, mutta kirjailija Petina Gappahin romaanin Muistojen kirja kirpaisevin sisältö liittyy muuhun: kirjan päähenkilöllä on al­binismi. Hän elää maassa, jossa henkilöiden joil­la on albinismi, arkea seuraavat jatkuva syrjintä ja taikauskoon nojaavat ennakkoluulot.

ALBINISMI ON harvinainen perinnöllinen ti­la, jolle on ominaista heikkonäköisyys ja vaihtele­vasti ilmenevä pigmentin vähäisyys. Ihmiset joil­la on albinismi ovat erityisessä vaarassa niissä eteläisen ja itäisen Afrikan maissa, joissa usko­taan, että heidän luunsa sisältävät kultaa ja ruu­miinosissaan on taikavoimaa.

Malawissa arvioidaan olevan noin 7 000–10 000 ihmistä, joilla on albinismi. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat naiset ja lapset, joita rikollisjengit jahtaavat ruumiinosista mak­settavan hinnan houkuttelemina. Hyökkäysten määrät ovat kasvaneet viime vuosina.

ZIMBABWESSA LAPSUUTENSA ja nuo­ruutensa eläneen, sittemmin Geneveen muut­taneen kirjailija ja juristi Petina Gappahin tuo­tanto on laajasti palkittu. Hänen ensimmäinen suomennettu teoksensa on novellikokoelma Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta.

Toinen suomennettu teos Muistojen kirja on upea, sivistävä ja subjektiivinen välähdys Zim­babween, maan historiaan ja nykypäivään. Ra­kenne, jossa liikutaan vankilan naistenosaston nyt­hetken ja Memoryn muistojen välillä, on pai­koitellen hiukan tekninen ja tasarytminen. Mutta romaanin aiheet todella kiinnostavat: ne nivoutu­vat kysymyksiksi oikeudenmukaisuudesta, rak­kaudesta ja siitä, miksi ihminen toimii niin kyl­mästi toista kohtaan.

Muistojen kirjan Memory on Malawin ainoa kuolemaantuomittu nainen. Tuomioon johtanut oikeusprosessi ei kestä päivänvaloa, ja Memo­ry pelkää tuomion täytäntöönpanoa. Hän kir­joittaa elämästään muistojen kirjaa yhdysvalta­laiselle toimittajalle, jonka toivoo auttavan tuo­mion kumoamisessa.

Kirjailija Petina Gappahin romaanin keskiössä ovat syrjintä, rakkaus ja arki malawilaisen vankilan naistenosastolla.

MUISTOJEN HAURAS VERKOSTO

Sana sanalta Memoryn menneisyys tarken­tuu – tuo muistojen hauras verkosto. Eletty elä­mä palaa ydinhetkeen, jolloin vanhemmat myivät Memoryn. Rahaa vaihdettiin. Romaani paljas­taa hiljalleen todellisuuden raa’alta vaikuttavan teon takana.

Muistojen kirja ilmestyy helmikuussa Tammen kustantamana. Kirjailija Petina Gappah vie-railee HelsinkiLit -kirjallisuusfestivaalilla, joka järjestetään 12.–13. toukokuuta.

Teksti Marie Kajava

Patrick Bertschmann

31

Aktivisti. #minunkuntani

”PÄÄTTÄJILTÄ PUUTTUU KYKY EMPATIAAN”

1. OMA TAUSTA JOHTI AKTIVISMIIN”Haluan tehdä töitä naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi, koska olen itse kohdannut elämässäni väkivaltaa. Opiskelin aiem­min Englannissa psykologiaa ja tutustuin Amnestyyn. Kun puoli­toista vuotta sitten palasin Suomeen, liityin heti Amnestyn jäse­neksi ja Joku raja! ­verkostoon. Aktivismi tukee opintojani. Teen parhaillaan Tampereen yliopistolla sosiaalipsykologian gradua vallasta ja väkivallasta.”

2. VÄLINPITÄMÄTTÖMYYS ESTÄÄ TASA-ARVON”Pääsin tekemään Amnestyn kuntaselvitystä, jonka tavoittee­na oli tutkia, miten suomalaiset kuntapäättäjät suhtautu­vat naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Soittelin sel­laisiin kuntiin, jotka eivät olleet määräajassa vastanneet Amnestyn lähettämään ky­selyyn. Vastaanotto oli tyrmistyttävä. Ensinnäkin, ehdottomasti suurin

osa vastaajista oli miehiä, ja asiani kuultuaan monista heistä vä­littyi totaalinen välinpitämättömyys. Muut asiat olivat tärkeäm­

piä. Ei siis ihme, että Suomi saa kansainvälisiä moitteita tur­vakotipaikkojen ja raiskauskriisikeskusten puutteesta. Toivon päättäjillemme parempaa kykyä asettua toisen asemaan.” 

3. UUSILLE AKTIIVEILLE ON AINA TARVETTA”Joku raja! ­verkostossamme on reilu kymmenen aktiivis­ta jäsentä, jotka tulevat kuukausittaisiin tapaamisiimme. Lisääkin saisi olla, tervetuloa vaan mukaan! Kokous­tamme Amnestyn toimistolla Helsingissä, ja nyt kun­

tavaalien lähestyessä jatkamme taatusti näiden tee­mojen parissa.”

Teksti Kaisa ViitanenKuva Ida Taavitsainen

Joku raja! -aktivisti Monika Peltola soitteli kuntapäättäjille ja tyrmistyi. 

Hae nuoriso-konferenssiin Osloon

Amnestyn Pohjoismaiden osas­tot järjestävät 16–25­vuotiail­le nuorille suunnatun konferens­sin Oslossa 23.–27.7. Luvassa on inspiroivia työpajoja, kiinnosta­via keskusteluja niin Amnestyn asiantuntijoiden kuin muiden nuorten kanssa sekä unohtumat­tomia hetkiä aktivismin parissa! Haku aukeaa huhtikuussa. Lisätietoja: ihmisoikeuskasvatuksen

asiantuntija Maarit Pihkala, maarit.pihkala@amnesty.fi amnesty.fi/nordic-youth-confe-

rence

Feissariksi Amnestylle!

Toimi.

Lisää vapaaehtoistyön

muotoja osoitteessa:

amnesty.fi/osallistu

Verkkokurssi pakolaisten oikeuksista

Amnesty järjestää kaikille avoi­men ja ilmaisen verkkokurssin pakolaisten ja siirtolaisten oi­keuksista. Kansainvälinen oppi­materiaali koostuu mm. videois­ta, tarinoista ja tehtävistä.

Opiskelukielet ovat englan­ti, ranska tai espanja. Kurssi so­veltuu yli 15­vuotiaille, ja se on avoinna marraskuuhun 2017 saakka.

Lisätietoja: ihmisoikeuskasvatuksen

asiantuntija Maarit Pihkala, maarit.pihkala@amnesty.fi amnesty.fi/tapahtumat

Amnesty somessa

Facebookista ja Twitteristä bongaat Amnestyn tuoreimmat uutiset, raportit ja vetoomukset.

Twitterissä @amnestyfinlandFacebookissa facebook.com/amnestyfinlandHaemme feissareita ja tiiminvetäjiä ympäri Suomea. Tarjoamme

sinulle mahdollisuuden työskennellä maailman suurimassa ihmis­oikeusjärjestössä, mukavan ja kannustavan tiimin sekä kilpailuky­kyisen palkkauksen. Työajat ovat joustavat ja koulutus työhön pe­rusteellinen.

Hae meille, jos olet ulospäin suuntautunut, rohkea, sanavalmis ja uskot Amnestyn työhön. Toivomme, että et pelkää uusia haasteita tai työn tulostavoitteellisuutta. Takaamme haastavan, palkitsevan ja hauskan työn!

Lisätietoja: F2F-koordinaattori Niina Kari, niina.kari@amnesty.fi,

puh. 044 3236128

Kuv

itus:

Fre

epik

/ A

mne

sty

Mukaan sateenkaari-verkostoon

Sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Seksuaalisen suuntautu­misen perusteella syrjitään ih­misiä ympäri maailmaa – myös Suomessa.  Jos olet samaa miel­tä edellisten väitteiden kanssa ja haluat toimia yhdenvertaisuuden puolesta, olet tervetullut Amnes­tyn sateenkaariverkostoon.

Kevään ensimmäinen tapaa­minen on maanantaina 27.2. Am­nestyn toimistolla Helsingissä. Tarvitsemme aktivisteja, jotta muutoksia saadaan aikaan nyt!

Lisätietoja: asiantuntija Pia Puu Oksanen,

pia.oksanen@amnesty.fi

Joku raja! tempaisee

Joku raja! ­verkosto tempaisee Helsingissä, Jyväskylässä, Kuo­piossa, Oulussa, Tampereella ja Turussa lauantaina 4.3. naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Tule mukaan!

Lisätietoja: jrverkosto@gmail.com

Tee ihmisoikeus-työtä arjessasi

Tilaa Aktivistiviesti eli Amnes­tyssa toimivien oma uutiskirje, jonka saat sähköpostiisi kerran kuukaudessa. Aktivistiviesti ker­too ajankohtaisista kampanjois­tamme ja siitä, miten sinä voit osallistua – olipa sinulla aikaa pieni hetki tai useampi tunti.

Lisätietoja: amnesty.fi/tilaa-aktivistiviesti

Tule mukaan kuntavaali-kampanjaan Millaisessa kunnassa haluat asua? Kampanjoimme kunta­vaalien aikaan, jotta yksikään kunta ei jättäisi väkivaltaa ko­keneita naisia yksin eikä sulkisi oviaan vainoa ja sotaa pakenevil­ta. Haasta oman paikkakunta­si kuntavaaliehdokkaat sitoutu­maan Amnestyn vaalivaatimuk­siin. Tilaa ohjeet kampanjointiin.

Lisätietoja: amnesty.fi/kuntavaalit

#minunkuntani

33

Kolumni.

Totuuden jälkeen Efter sanningen

Jukka MuhonenKirjoittaja on Amnestyn Suomen osaston johtokunnan puheenjohtaja.

IHMINEN R AK ASTAA hyviä tarinoita. Käymme eloku­vissa ja luemme kirjoja. Kuuntelemme musiikkia ja sen lyriikkaa. Jotkut näistä tarinoista pohjautuvat tositapah­tumiin, useimmat eivät. Elokuvan viihdearvoa ei himmen­nä se, ettei Darth Vaderia oikeasti ole olemassa. Joulukin tuntuu jännittävämmältä, kun perheessä vierailee joulu­pukki. Tarinan vetävyys on joskus tärkeämpää kuin to­tuus.

POLITIIK ASSA TOIVOISI asioiden olevan toisin. Yhteis­ten asioiden hoitaminen on liian arvokasta, jotta totuuden voisi uhrata hyvälle tarinaniskennälle. Oxford Dictiona-ries valitsi vuoden 2016 sanaksi termin post-truth, totuu­denjälkeinen. Sanalla viitataan olosuhteeseen, jossa objektiiviset faktat vaikuttavat julkiseen mieli­piteeseen vähemmän kuin vetoa­minen tunteisiin ja henkilökohtai­siin uskomuksiin.

Maailmassa vallitsee niin sa­nottu totuudenjälkeinen aika. Iso­Britannia ja Yhdysvallat ovat esiintyneet maailman arvojoh­tajina, mutta viime vuonna kelk­ka kääntyi. Vaalit voittivat populistit, joille äänten ka­lastus negatiivisiin tunteisiin vetoavilla valeuutisilla oli tärkeämpää kuin totuuden kertominen kansalaisille. Do-nald Trumpin hallinto on jatkanut vaalivoiton jälkeen­kin ”vaihtoehtoisten totuuksien” kertomista. Totuudenjäl­keisyyden tauti on syytä pysäyttää, sillä tämä tie vie kohti lisämuurien pystyttämistä ja vihapuheen yltymistä. Sen tien loppu on luettavissa historian kirjoista.

MEIDÄN ON USKOTTAVA, että enemmistö ihmisistä ar­vostaa faktaa enemmän kuin fiktiota. Faktoja ei voi muo­kata itselle sopiviksi. Tosiasioita kerrottaessa on kuitenkin tärkeää vedota tunteisiin ja henkilökohtaisiin uskomuk­siin. Amnestyn ydinosaamista on faktojen kertominen tunteikkaasti ja arvopohjaisesti.

Vuonna 2017 työmme on tärkeämpää kuin aikoihin. Ei ole yhdentekevää, millaisilla mielikuvilla maailmaamme johdetaan. Rakennetaan yhdessä tarina, jossa ihmisoikeu­det, vapaus ja turva toteutuvat meille kaikille.

MÄNNISK AN ÄLSK AR berättelser. Vi går på bio och lä­ser böcker. Vi lyssnar på musik och på lyriken i den. Som­liga berättelser bygger på verkliga händelser, de flesta inte. Filmen blir inte sämre underhållning för att Darth Vader inte finns på riktigt. Julen känns litet mera spännande, om julbocken hälsar på i familjen. Ibland är det viktigare att en historia är bra än att den är sann.

I POLITIKEN HOPPAS man att det skall vara annorlunda. Skötseln av de gemensamma angelägenheterna är alltför viktig för att låta sanningen offras på historieberättandets altare. Oxford Dictionaries valde post-truth, postsanning, till årets ord 2016. Ordet hänvisar till en situation, där all­

männa opinionen påverkas mind­re av objektiva fakta än av vädjan­de till känslor och personliga fö­reställningar.

Den så kallade tidsåldern ef­ter sanningen har tagit över i världen. Storbritannien och USA har framstått som förebilder för gemensamma värderingar, men i fjol vände kälken. Val vanns av populister, för vilka det var vik­

tigare att fiska röster med falska nyheter som vädjar till känslorna än att berätta sanningen för medborgarna. Do-nald Trumps förvaltning har också efter valsegern fort­satt berätta ”alternativa sanningar”. Det är skäl att stop­pa postsanningsepidemin innan den leder till att fler mu­rar byggs och hatretoriken tilltar. Historien vittnar om var den vägen slutar.

VI MÅSTE TRO att majoriteten av människorna sätter större värde på fakta än på fiktion. Fakta kan inte mani­puleras efter eget gottfinnanden. Också då man berättar fakta är det viktigt att vädja till känslor och personliga fö­reställningar. Det hör till Amnestys kärnkompetens att berätta fakta med känsla och utgående från värderingar.

År 2017 är vårt arbete viktigare än någonsin. Det är inte likgiltigt vilka föreställningar som styr vår värld. Vi ska­par tillsammans den berättelse, där mänskliga rättigheter, frihet och säkerhet bli verklighet för oss alla.

Amnestyn ydinosaamista on

faktojen kertominen tunteikkaasti ja arvopohjaisesti.

34

Menot.

kysaaren Naurunkarkailu­gaala, jossa vaikeita asioita käsitellään huumorin kautta. Tapahtu­massa voi esimerkiksi kokeilla kuntonyrkkeilyä ja veivata lanteitaan tanssikoreografi Sonya Lind-forsin johdolla.

H­hetki koittaa maaliskuun 11. päivänä Tam­pere­talossa, joka toteuttaa festivaalin yhteis­työssä feministisen Ajatushautomo Hatun ja Suomen Lontoon instituutin kanssa.

Vaikka oikeastaan festivaali on jo alkanut.

VUODEN 2016 aikana festivaalin työryhmä keräsi ympäri Suomea mielipiteitä siitä, millai­sen festivaalin ihmiset haluaisivat. 690 ihmistä kertoi mielipiteensä. Vastauksista nousivat esil­le arjen sankarit, inspiroivat roolimallit sekä ko­timaiset ja kansainväliset tähdet.

Jaetut tarinat ja kokemukset ovatkin festivaa­lin keskiössä. Yhtenä uraa uurtavana henkilönä festivaalilla vierailee Islannin entinen pääminis­teri Jóhanna Sigurðardóttir.

Pohjoismaiden ensimmäinen Women of the World -festivaali järjestetään Tampereella.

NAURUNKARKAILUA JA POHDINTAA TASA-ARVOSTA

M A ALISKU USSA Tampere­talon täyttää Suomessa ennennäkemätön tapahtuma, Wo­men of The World ­festivaali. Festivaalin kes­kiössä ovat erityisesti naiset ja tytöt. Konsepti syntyi vuonna 2011 Lontoossa.

”Itsenäisyyden juhlavuonna haluamme juh­listaa tasa­arvoa, suvaitsevaisuutta, diversiteet­tiä ja sitä, mitä kaikkea hyvää ne yhdessä ovat tuottaneet Suomelle”, Tampere­talon johtaja Paulina Ahokas kertoo ajatuksesta festivaalin takana.

FESTIVAALEILLA NÄHDÄÄN stereoty­pioita rikkovia elokuvia Lähi­idästä ja Pohjois­ Afrikasta. Lisäksi ruoditaan mediassa esiin nousseita sukupuolten välisen tasa­arvon ky­symyksiä ja kuullaan taiteilijoiden kokemuksia siitä, millaista on toimia naisena kulttuurin ja taiteen maailmassa.

WOW Finland ­festivaalin ohjelmaan kuuluu muun muassa toimittaja­juontaja Jenni Pääs-

”Kun Islannissa tuli täydellinen taloudellinen ja sosiaalinen katastrofi, taidetaustainen nainen kutsuttiin hätiin pelastamaan tilanne”, Ahokas kertoo.

Lauantaina Sigurðardóttir, maailman ensim­mäinen julkisesti lesbo valtionjohtaja, kertoo puolisonsa näytelmäkirjailija Jónína Leósdótti-rin kanssa heidän tarinansa. Lisäksi Sigurðar­dóttir kertoo näkemyksiään muun muassa ta­sa­arvon kysymyksistä ja naisista politiikassa.

Women of the World -festivaali järjestetään Tampere-talossa 11.–12.3. Ohjelmaa on tar-jolla suomeksi ja englanniksi. Osa festivaalin ohjelmasta on maksutonta. Lisätietoja ja tark-ka ohjelma www.wowfinland.fi

Teksti Veera PennanenKuvitus Laura Lehtinen

35

amnesty.fi/kuntavaalit

Haluatko kunnan, joka taistelee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan ja auttaa pakolaisia uuden elämän alkuun? Niin mekin. Kampanjoimme kuntavaalien aikaan,

jotta yksikään kunta ei jättäisi väkivaltaa kokeneita naisia yksin eikä sulkisi oviaan vainoa ja sotaa pakenevilta. Tarvitsemme siihen sinun apuasi: tule mukaan!

Minkälaisen kunnan sinä haluat?

#minunkuntani