TAIDE- JA KULTTUURIALAN AMMATTIJÄRJESTÖ TAKU ry

FACKORGANISATIONEN FÖR KONST- OCH KULTURSEKTORN rf

12013

s.4 Outi Heiskanen

An-arkisti

s. 20 Paloni

New Yorkissa

s. 31 Isä, käytä tilaisuus

hyväksesi

2 T A K U

Kansikuvan suunnitellut Outi Heiskasen työn ’Viesti’ pohjalta Tiina Jaanu /Hoop

T ä s s ä n u m e r o s s a

Julkaisija: Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry/ Fackorganisationen för konst- och kultursektorn rf Lehden toimituskunta: päätoimittaja Kirsi Herala p. 040 5111 200email: kirsi.herala@taku.fi. Mari Lankinen, Anne Mari Rautiainen, Merja Isotalo, Raisa Niemi, Kirsikka Heimonen ja Riina Virkkunen. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisuun tarkoitetuista artikkeleista ja niiden toimitusajoista on sovittavatoimituskunnan kanssa.

Jos kuvaajan nimeä ei ole mainittu, on lehdenkuvituksessa käytetty Ingram-kuvakirjaston kuvia. Taitto: Kirsi Herala/Anne Punttila Paino: Painokotka Oy, Kotka ISSN 1457-7003 ISSN 2243-030X Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

TAKU:n lehdessä olevat artikkelit ja niissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mieli-piteitä. Ne eivät välttämättä edusta TAKU ry:n virallista kantaa.

Puheenjohtajalta ......................................................................... 3

Anarkisti Outi Heiskanen ............................................................. 4RAisA Niemi

Keitä kuullaan, kun puhutaan taiteesta? ....................................... 7ANNe mARi RAUTiAiNeN

Paperittomat paperilla ................................................................. 8RAisA Niemi

syrjäytyneet sanat ..................................................................... 11LARi KOTiLAiNeN

Harunin matkassa – Amsterdamin maahanmuuttajalähiötavautuvat erilaisella pyöräretkellä ............................................... 12 RAisA Niemi

Nainen, ryhdy maahanmuuttajan mentoriksi ................................. 14PAULA LAUNONeN

Kulttuuria luotaamalla ................................................................. 16NOORA OLUiKPe

erilaiset ihmiset tulevat yhteen ja jokaiselle löytyy oma paikkansa ................................................. 18mAARiT KiNNUNeN

Paloni New Yorkissa ................................................................... 20sANNA POsTi sjömAN

Kaksintaistelua ........................................................................... 23LAURA LäHTeeNmäKi

Kahvilakulttuuri kukoistaa Wienissä ............................................ 24miLjA LAHTONeN eteläkorealainen musiikki on monien vaikutusten summa ............ 25ANNUKKA TimONeN

Kolea elämä ............................................................................... 26PANU HämeeNAHO

Taiteen ja ruoan liitto .................................................................. 27ULLA HOiKKALA

Tolkkua akavalaisten työaikoihin ................................................. 30TARjA ARKiO

isä, käytä tilaisuus hyväksesi ..................................................... 31jAANA PARKKOLA

Kaupunkinen kannustaja ............................................................. 32sANdRA LAmPPU

jäsensivut ................................................................................ 34

T A K U 3Kuva: Markku Ojala

P U H e e N j O H T A j A LT A

Vuoden alussa alkanut TAKUn puheenjohtajuus on tuonut mukanaan paljon mielenkiintoisia asioita ja kevätkausi on käynnistynyt vauhdikkaasti, vaik-ka ulospäin selkeästi näkyvät tulokset antavat vie-lä odottaa itseään. Sekä oman järjestön että liiton asioiden kartoittamiseen olen tarttunut innokkaasti ja nyt toiminnan linjaukseen ja kehittämiseen täh-täävät keskustelut alkavat olla arkipäivää. Toisaalta hallitus- ja työvaliokuntatyöskentely sekä TAKUssa että Akavan Erityisaloissa on tuonut eteen jo monta tärkeää käsiteltävää tai kommentoitavaa asiaa, joka on osaltaan konkretisoinut niitä tarpeita joihin mei-dän tulee vastata.

Kuluvan vuoden painopisteiksi olemme hallituksen kanssa linjanneet strategiaammekin keskeisesti kir-jatut edunvalvonnan ja jäsenet. Keskitymme siis olennaiseen.

Näen toimintamme perusrakenteet hyvinä: meillä on käytössämme ammattitaitoiset ja osaavat toimi-henkilöt, motivoitunut ja asiantuntemusta monelta eri sektorilta omaava hallitus sekä joukko kokemus-pääomaansa auliisti jakavia aktiivijäseniä. Itse aion myös hyödyntää sumeilematta aiempien puheen-johtajien tietotaitoa, kokemusta vaikuttamisesta ja verkostoja. Tästä sinänsä hyvästä lähtökohdasta huolimatta toiminnan kehittämisen tulee kuitenkin olla pysyvä olotila.

Ammatillisen edunvalvonnan jatkuvuus ja tehokkuus lepää tietysti käytännössä toiminnanjohtajan sekä järjestö- ja kehitysvastaavan harteilla. Henkilöstö-resurssien riittävyys on monessa kohtaa ohittamaton tosiasia, mutta tarkastelemalla voimavarojen koh-dentamista ja kehittämällä lisää tukitoimia pääsem-me varmasti parhaaseen mahdolliseen tulokseen.

Yksi suurimmista mahdollisuuksista mutta myös haasteistamme piilee aina siinä, että takulainen kent-tä on niin laaja ja moninainen. Keskiverto on yksi huonoimmista määreistä, jonka kautta jäsenistöm-me voisi yrittää kuvata. Juuri tästä syystä jäsenvai-kuttavuuden kehittäminen on erityisen tärkeää. Pait-si, että näen hallituksen aktiivisena toimijana TAKUn työskentelyssä, on tämä mielestäni laajennettavissa myös koko jäsenistöön.

Palautteen antamisen helpottaminen, tiedonkulun parantaminen ja uusien suorien vaikuttamismahdol-lisuuksien löytäminen tai kannustaminen keskuste-luun, kommentointiin, erilaisiin tilaisuuksiin osallis-tumisiin sekä niistä raportoimiseen sekä yhteistyö ja uusien verkostojen järjestelmällinen etsiminen,

vanhojen syventäminen, hyvien suhteiden ylläpito muihin järjestöihin, tärkeisiin sidosryhmiin ja Akavan Erityisaloihin ovat tulleet mieleen joinakin esimerk-keinä niistä keinoista, joilla voimme asiaa lähestyä.

Silloin kun mahdollista kiinnostustani puheenjohta-jan tehtävään tiedusteltiin, muistan vastanneeni ku-takuinkin näin: ”kyllä, mutta jos tulen valituksi niin en halua tehdä asioita yksin vaan yhdessä.” Nyt kiitän saamastani luottamuksesta ja tulen jatkos-sa raportoimaan edistymisestämme, mutta myös kohtaamistamme vaikeuksista. Teiltä toivon paljon rakentavaa palautetta, ehdotuksia ja osallistumista - ajankohtaista tietoa siitä, mitä takulaisessa maail-massa tapahtuu.

Mari Lankinen

T A K U 3

4 T A K U

Talossa asuu myös Outi Heiskanen, vuoden 2013 TAKU-lehden kansi-taiteilija.

”Taide ja kulttuuri – ne ovat minul-le ihan tuttuja juttuja”, Heiskanen ilmoittaa hymyillen haastattelun aluksi. Tuttu on Heiskanenkin suo-malaisille suurine valkeine hiuspeh-koineen. Hänen julkisuuskuvansa on hämmentävän yksimielisesti positii-vinen. ”Minulla on sellainen tuhan-nen hengen apuarmeija” Heiskanen kertoo. Matkaapa hän junissa, bus-seissa tai lentokoneissa, aina löytyy avuliaita nostamaan kapsäkkejä.

TAKU-lehden vUoden 2013 KAnsiTAiTeilijA ArvosTAA TArjA hAlosTA

Pankissa hän pärjää ilman henkilöl-lisyystodistusta, kun tutut ovat todis-taneet hänen puolestaan.

Heiskasen ateljee on kylmä. Ulkore-montin takia takassa ei voi pitää tul-ta ja viileä kivilattia hohkaa jalkojen alla. Taiteilija itse istuu sohvalla tak-ki päällä ja pelaa pasianssia. Seinil-le on ripustettu vieriviereen omia ja taiteilijaystävien töitä, sivupöydällä on hyvälle ystävälle omistettu alt-tari, joka on rakennettu Sangre de Toro -punaviinipullojen koristeena olevista pienistä muovisista mus-tista häristä.

”Sairastan byrofobiaa”, Heiskanen ilmoittaa. Ei hän tulta pelkää, vaan kyse on arkistoinnin kammosta.

heisKAnenLallukan taiteilijatalo, eteläisessä Töölössä liki Hesperian puistoa. Komean funkisrakennuksen aulaa vartioivat talon perustaneiden Juho ja Maria Lallukan rintakuvat. Rappukäytävän porrastaulua katsellessa tuntuu kuin lukisi taiteen kuka kukin on -listaa.

R a i s a N i e m i

Anarkisti

OutiK u v a t : R a i l i K i n n u n e n

T A K U 5

heisKAnenOnneksi Heiskasen apujoukkoihin kuuluu myös serkun leski, joka käy säännöllisesti järjestämässä paperit, jotta kaikki työt tulevat merkatuiksi ja palautetuiksi. Apu onkin tarpeen, sillä Outi Heiskanen on kuului-sa hajamielisyydestään ja tavaroi-den hukkaamisesta. Suurin esine, joka häneltä on kadonnut on viisi ja puolimetrinen lasiportti. Hukas-sa on myös myllynrattaasta tehty käsikäyttöinen ajanratas ja flyygeli. Tänä aamuna hävisi lompakko. Ava-jaisperformanssiin mukaan lupau-tuneen pikkutytön tiedot ovat nekin hukassa. Siitä tulee hänelle melkein itku. Mutta työntekoa huonomuisti-suus ei estä.

AAmUTossUissA TUKholmAAn

Outi Heiskanen kertoo, ettei ole kos-kaan hakenut näyttelyihin, aina on pyydetty. Kolmen viimeisen vuoden aikana hänen töitään on ollut esillä yli 30 näyttelyssä, laajimpana Did-richsenin taidemuseon 75-vuotis-juhlanäyttely ”Alkumeri” syksyllä 2012. Kuluvalle vuodellekin on ka-lenteri täyttynyt näyttelyistä ja esiin-tymisistä. Wäinö Aaltosen museossa Turussa avautuu loppuvuodesta laaja retrospektiivinen näyttely, jossa van-hempien töiden rinnalla nähdään ai-van uusia teoksia, installaatioita sekä Heiskasesta tehtyjä muotokuvia.

T A K U 5

6 T A K U

Heiskasen ura alkoi kuvaamatai-donopettajana. Hän kertoo, kuinka vei oppilaitaan ulos luokasta piirtä-mään ullakolle tai teatteriin. Samal-la syntyi lavasteita, teatteriesityskin. Pian opettaminen sai kuitenkin jää-dä ja tilalle tuli opiskelu ja taiteili-jan vapaus. Opetustyö jatkui tosin myöhemmin Kuvataideakatemiassa, jossa Heiskanen oli grafiikan linjan professorina vuosina 1992–95 ja rehtorina 1994–95. Hän oli varoit-tanut valitsijoitaan, että saisivat hä-nestä hajamielisen ja huonomuisti-sen opettajan. ”Lähdin työmatkalle Tukholmaan aamutossuissa. Mutta saihan sieltä ostettua kengät”, hän muistelee. Heiskanen muistaa läm-möllä oppilaitaan, mutta vapaudes-sakin on puolensa. ”Väitän, että olen kantanut oman osani Suomi-neitoa harteillani ja näyttänyt sille Euroop-paa ja muutakin maailmaa”, taiteilija Heiskanen sanoo.

KosmopoliiTTi An-ArKisTi

Matkustaminen ja kansainvälisyys on Heiskaselle luontevaa. ”Olen rotuintoilija”, hän sanoo ja kertoo innoissaan tarinan siitä, miten sai pikkutyttönä pudistaa ensimmäis-tä kertaa mustaihoisen kättä. Myö-hemmin matkat ovat vieneet hänet ympäri maailman, Aasiaan, Ame-rikkaan, Afrikkaan. Ruotsissa hän kokee olevansa ”tillbaka vandrare” - paluumuuttaja.

Himalajalla hän vieraili ensimmäi-sen kerran vuonna 1968. ”Pää oli liian täynnä ajatuksia”, Heiskanen kertoo. Kolme päivää hän istui Suo-messa nuotiolla ja ajatteli ajatukset loppuun. Tilalle tuli tyhjyys ja ääni, joka sanoi ”Minä lähden Tiibetiin”. Sen jälkeen hän on käynyt maassa useammankin kerran, Intiassa lä-hes kolmekymmentä kertaa. Karut maisemat, Afganistanin ja Tiibetin vuoristot, Mongolia, ja Pohjois-Ka-nadan tundra ovat hänen mielimai-semiaan. ”Kun olin ensimmäistä kertaa Himalajalla, oli kuin olisin tullut lapsuusmaisemiini, siellä on samat mäntymetsiköt”, Heiskanen selittää. Kauppojen kylttejäkin hän katseli lapsen silmin. Ne näyttivät samoilta kuin silloin, kun ei vielä osannut lukea.

Tiibetin ja Kiinan välinen jännite mietityttää. ”Pidän yhtä paljon kii-nalaisista kuin tiibetiläisistäkin”, hän toteaa ja jää pohtimaan, miksi

niin monet kannatettavat ja hienot ideologiat ovat muuttuneet johtaji-ensa myötä diktatuureiksi. ”Minä olen an-arkisti - kieltäydyn käyttä-mästä valtaa”.

Yksi elämän suurista haaveista to-teutui vuonna 2000, kun hän kol-mannella yrityksellä pääsi kiipeä-mään ystävänsä Tuula Karjalaisen kanssa Kailas-vuorelle. Taivaalta satoi ”räntänenäliinoja” ja opas oli varoittanut, että Himalajan rinteil-lä ”kuolee turisteja kuin kärpäsiä”.

”Olen tehnyt kärpästen kanssa so-vinnon ”, toteaa Heiskanen.

pAlKiTTU, rAKAsTeTTU AKATeemiKKo

Heiskanen kuuluu Record Singers ryhmään. Tämä Suomen ensimmäi-siin kuuluva performanssiryhmä syntyi vuonna 1973. Kokoonpanoon kuuluvat Heiskasen ohella taiteilijat Hannu Väisänen, Mirja Airas ja Pek-ka Nevalainen.

Ystävät, suku, sekä taiteilijaveljet ja -siskot ovat Heiskaselle tärkei-tä. Yksi läheisistä on kuvataiteilija Miina Äkkijyrkkä. ”Supersuuren-moinen taiteilija!” Heiskanen huu-dahtaa. ”Mutta arvaa kenen työt ovat myös kolahtaneet?” hän jatkaa. ”Tar-ja Halosen”. Heiskanen pääsi näke-mään presidentin pienoispronssipat-saita vieraillessaan Mäntyniemessä. ”Suvereeni taiteilija”, hän suitsuttaa. Lämmöllä hän kertoo myös Kolmen sisaren yhteistyöstä. ”Kolme sisar-ta” ovat kuvataiteilijat Lena Cron-qvist Ruotsista, Irina Zatulowskaja Venäjältä ja Heiskanen Suomesta. Naiset ovat pitäneet kymmenen yh-teisnäyttelyä.

Taide kulkee Heiskasen mukana ym-päri maailmaa. Piirros saattaa saada alkunsa vaikkapa vuoren rinteillä tai suurlähettilään residenssissä, mut-ta viimeistelyyn voi mennä vuosia, jopa kymmenen vuotta. Heiskanen on moneen kertaan palkittu, arvoni-millä silattu ja laajalla ystäväpiirillä siunattu, mutta hän tietää, että taide-maailma voi olla joskus julmakin. Siihen Heiskanen suhtautuu rau-hallisesti. ” Minun aamurukoukseni kuuluu: Anna minulle tänä päivänä minun jokapäiväinen nöyryytykseni, etten luulisi itsestäni liikaa.”

oUTi heisKAnen”lähdin TyömATKAlle TUKholmAAn AAmUTossUissA. mUTTA sAihAn sielTä osTeTTUA KengäT”

T A K U 7

Tiedetorilla

Kenellä on oikeus määrit-tää taiteen laatua? Sakarias Sokka etsi vastausta muun muassa tähän kysymykseen väitöskirjassaan, jossa hän tutki suomalaisten taidelau-takuntien historiaa.

Taiteen kentän rakenteet alkoivat syntyä jo autonomian ajalla. Tuol-loin taiteen sisältöjä arvottivat Suo-men Taideyhdistys ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, siis jo ennen valtionpalkinnon perustamista ja valtion mukaan tuloa taiteen laatu-keskusteluun. – Ajan yhdistyksillä oli päätäntä-valta. Järjestöjen rooli taiteen laa-dun määrittämisessä on suomalainen piirre, joka on säilynyt aina juuri pe-rustettuun Taiteen edistämiskeskuk-seen asti, arvioi marraskuussa väi-tellyt Sokka. Rakenteet ovat syntyneet ja vah-vistuneet vuosikymmenten saatos-sa. Juuri vanhan ajan tutkiminen oli paljastavaa: – Kun kausien määrää ei ollut ra-jattu, saattoivat samat jäsenet istua lautakunnissa vuosikymmenet. Toi-saalta lohdullista oli, että silti aina tuli uusia ihmisiä. Taide ei ole eikä ole ollut fiksattua.

Hän pohtii sidosryhmien ja suhde-verkostojen merkitystä. – Ne ovat mahdollistaneet monia hyviä juttuja, esimerkiksi vahvis-taneet taiteen asemaa. Mutta: valta keskittyy. Julkisten resurssien jakamisen perustana käytettävää taidekäsitystä olisi Sokan mielestä syytä puntaroi-da perusteellisemmin ja moniääni-semmin: – Eri näkökulmista taide määrittyy eri tavalla. Tarvittaisiin tilaa monen-laisille toimijoille ja aina uusille tai-teen alueille.

Lapsuuden mietteet jalostuivat tutkimukseksi

Sokan kiinnostus aihepiiriin syttyi kotona. Hänen äitinsä on kuvataitei-lija ja jo lapsena apuraha-asiat alkoi-vat mietityttää. Yliopistolla yleinen historia ja so-siologia kietoutuivat opinnoissa yh-teen. Sokka valmistui ensin filosofian maisteriksi pääaineenaan yleinen his-toria, sen jälkeen kulttuuripolitiikan maisteriohjelmasta yhteiskuntatietei-den maisteriksi pääaineenaan sosio-logia. Hän pääsi mukaan projektitut-kijaksi kulttuuripolitiikan historiaan liittyvään hankkeeseen. – Aineistot alkoivat kiinnostaa niin paljon, että hakeuduin jatko-opiske-lijaksi. Tutkimusasetelmani edustaa historiallista sosiologiaa. Väitöstutkimuksen alkupe-räisaineisto on kiehtovaa. Mukana on autonomian ajalta esimerkiksi Suomen Taideyhdistyksen ja SKS:n pöytäkirjoja sekä Senaatin ja Val-tiovaraintoimituskunnan taidetukia koskevia dokumentteja. Sotien väli-seltä ajalta Sokka kävi läpi taidelau-takuntien pöytäkirjoja ja toimintaker-tomuksia sekä aktiivisten keskeisten taidejärjestöjen tuottamaa aineistoa.

Tasa-arvoa vai elitismiä?

Historiallisesti suuntautunut väitös antaa hyvän pohjan seurata myös nykyistä kulttuuripoliittista keskus-telua. – Ihmetyttää ministeriön ylläpi-tämä keskustelu tasa-arvoisuudesta: että kaikilla tulisi olla tasavertainen mahdollisuus kokea ja luoda taidetta. Resurssit kuitenkin suunnataan aiko-jen saatossa muovautuneiden tapojen mukaan, jolloin tukirahat jakautuvat aika elitistisesti.

Sokka kaipaa avoimuutta keskus-teluun. Kysymykset perkaavat pe-rusteita: – Miltä pohjalta asioita tehdään, mihin päätökset perustuvat? Ketkä tulevat kuulluksi, ketkä eivät? Tähän liittyy myös hänen nykyi-nen tutkimuksensa, jossa selvitetään

kuntalaisten osallistumista kulttuuri- ja liikuntapalveluihin. Tutkimushan-ke on kulttuuripolitiikan ja liikunta-sosiologian yhteinen. – Tutkimme, millainen merkitys kulttuuri- ja liikuntapalveluilla on kuntalaisten vapaa-ajassa erityyp-pisissä kunnissa, millaisia esteitä kuntalaiset kokevat palvelujen saa-tavuudessa sekä osallistumisessa ja millaisia kokemuksia ja toiveita heillä on palvelujen laadun suhteen.

Keitä kuullaan, kun puhutaan taiteesta?

A n n e m a r i R a u t i a i n e n

Sakarias Sokan väitöskirja ”’Kansamme ky-kyyn itse arvostella ei voi luottaa!’ Taidelau-takunnat valtiollisina asiantuntijaeliminä ennen toista maailmansotaa” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa marraskuussa.

Kuva: Tarja Vänskä-Kauhanen.

8 T A K U

R a i s a N i e m i

Paperittomat paperilla

Suomi-palkitut Katja Tähjä ja Kaisa Viitanen tekevät näkymätöntä näkyväksi

Näkymätön lapsi sylissä

Pitkään Me Naiset -lehden toimit-tajana työskennellyt Kaisa Viitanen lähti vuonna 2008 vuorotteluvapaal-le Amsterdamiin. Tarkoitus oli vain lepäillä, mutta toimennaiselle jooga ja pyöräily ei pitemmän päälle riit-tänyt, joten hän ilmoittautui paikal-lisen vapaaehtoistyönvälityskeskuk-sen kautta kansalaisjärjestöön, joka auttaa paperittomia siirtolaisia. Kai-sa kiersi Amsterdamin lähiöissä aut-tamassa ilman työ- tai oleskelulupaa eläviä naisia ja lapsia selviytymään arkipäivän askareista. Freelancer ku-

”On mielenkiintoista, että Suomi valtiona on vaikuttamassa paperit-

tomien ihmisten syntymiseen ja samalla kulttuuriministeri palkitsee

meidät Suomi-palkinnolla” Kaisa Viitanen ja Katja Tähjä nauravat.

Naiset ovat kuitenkin aidosti otettuja ja innoissaan saamastaan tun-

nustuksesta. Aiemmin samaisen palkinnon saaneiden joukko on ar-

vovaltainen. Palkinto on myönnetty esimerkiksi Tove Janssonille,

akateemikko Erik Bergmanille sekä Rafael Wardille. Viitanen ja Tähjä

saivat ministeri Paavo Arhinmäeltä palkinnon työstään paperittomien

– ilman oleskelulupaa elävien ulkomaalaisten -aseman esiintuomi-

sesta. ”Aikaisemmin puhuttiin laittomista siirtolaisista” Katja Tähjä

huomauttaa. ”Onneksi paperittomat termi on jo vakiintunut. Eihän

kukaan ihminen ole laiton, eikä paperiton ihminen ole rikollinen.”

Paperittomat valtasivat Brysselin Béguinagen kir-kon pastorin luvalla 2009. Valtaus kesti melkein puoli vuotta, viimeiset 74 päivää paperittomat olivat näl-kälakossa

K u v a t : K a t j a T ä h j ä

T A K U 9

takaisin Amsterdamiin tarkoituksenaan ku-vata yhteiskunnan ulkopuolella ajautuneiden ihmisten arkea.

Ihmisten tarinoissa kiteytyy koko yhteiskunnan rakenne

Kaisa Viitanen lähti kuvauskierroksille aluk-si vain ystävänsä seuraksi, mutta toimittaja hänessä ei päästänyt irti. ”En ollut koskaan kuullut sellaisia tarinoita”, hän sanoo. ”On aivan uskomatonta, miten paljon ihmisille on tapahtunut. Yhden ihmisen tarinaan saat-toi kiteytyä koko yhteiskunnallinen rakenne” Viitanen toteaa. Niinpä naiset alkoivat kulkea yhdessä, Katja kuvaten ja Kaisa haastatellen.

Satunnaisena alkanut kiertely muuttui järjes-telmälliseksi dokumentoinniksi. Työmatkoja lavennettiin paperittomien tapaamisilla. Mat-koja tehtiin omalla kustannuksella, myös apu-rahoja haettiin ja saatiin. ”Olimme Brysselissä paperittomien kanssa kirkon valtauksessa kun kuulimme, että saimme tiedonjulkistamisneu-vottelukunnalta 1500 euron apurahan. Silloin tuli tunne, että joku oikeasti uskoo meihin” Kaisa ja Katja kertovat. Luottamus syntyi vähitellen myös haastettaviin. ”Painotimme kuitenkin kaikille, että emme ole lääkäreitä tai lakimiehiä. Emme pysty auttamaan heitä kuin oman työmme kautta, tekemällä asioita näkyväksi.” Haastateltavat ymmärsivät riskin jäädän kiinni, jos he esiintyvät julkisuudessa, mutta silti vapaaehtoisten tarinoita alkoi ker-tyä Suomesta, Hollannista ja Ruotsista. Nimet toki muutettiin turvallisuussyist.

Tapaamisia oli useita ja aikaa vietettiin paljon yhdessä. Ystävystyttiinkin. Viitanen ja Tähjä ovat yhden haastatellun lapsen kummeja. Hei-dät haettiin myös apuun kun Angolasta kotoi-sin oleva itsenäisyysliikkeen sissijoukoissa palvellut mies odotti Suomessa käännytystä. Pelättiin, että jos hänet palautetaan, armeija etsii hänet käsiinsä ja kostaa. Angolan pää-hän oli jo hälytetty apujoukkoja turvaamaan miehen pääsyn elossa ainakin lentokentältä pois. Katja oli pyörällä matkalla viimeiseen tapaamiseen vastaanottokeskukseen kun Kai-sa soitti ja kertoi, että Euroopan ihmisoikeus-tuomioistuimen päätöksellä miestä ei saakaan käännyttää. Lakimies soitti vielä perään ja sa-noi, että hakekaa mies äkkiä pois, kun hänet vielä päästetään. ”Tällaiset hetket ovat juhlaa” Viitanen ja Tähjä sanovat.

Monia syitä jäädä paperittomaksi

Syksyllä 2010 Katja ja Kaisa järjestivät Lasi-palatsin aukiolla ja galleriassa näyttelyn, joka oli samalla kaikille avoin Paperittomien olo-huone. Kolmen viikon ajan ohikulkijat sai-vat tulla katselemaan kuvia, juomaan teetä ja keskustelemaan luvattoman siirtolaisuuden eri puolista. Moni kuuli paperittomien ahdingosta ensimmäistä kertaa. Tarjolla oli myös teatte-ria, dokumenttielokuvia, pullaa ja musiikkia.

vaaja Katja Tähjä, Kaisan työkumppani usealta juttukeikalta tuli moikkaamaan ystäväänsä, ja lähti Kaisan mukaan. Yh-dellä käyntikerralla Katja sai syliinsä vauvan, paperittoman sudanilaisen Bes-sin lapsen, nelipäiväisen Vivian-tytön. Hän tajusi pitävänsä sylissään näkymä-töntä lasta. Lasta, jota ei oltu merkitty mihinkään rekistereihin.

”Kotiin palattuani ajatus ei jättänyt mi-nua rauhaan”, Tähjä kertoo. Hän palasi

Suomi-palkitut Katja Tähjä ja Kaisa Viitanen

Lasipalatsin näyttelytilaan sisustettiin vastaanottokeskus.

10 T A K U

Samaan aikaan Helsingin Sanomat julkaisi Viitasen ja Tähjän tarinoista ja kuvista Paperittomat -kirjan. Kirja on myöhemmin saanut useita palkin-toja, esimerkiksi kunniamaininnan Vuoden kaunein kirja–kilpailussa.

Paperittomat -hanke elää edelleen. Joulukuussa ilmestyi Paperittomat englanninkielisenä eKirjana nimel-lä Undocumented Lives. Kuopion kaupunginteatterissa sai ensi-iltansa tammikuussa Paperittomat -näytel-mä, jonka on käsikirjoittanut ja oh-jannut kirjan pohjalta Elina Izarra Ollikainen. Näytelmä on nähty aiem-min jo Porissa Rakastajat -teatterin esityksenä. Myös näyttelylle on ky-syntää. Viimeisin yhteydenotto tuli Suomen Madridin instituutista, jon-ne haluttaisiin Paperittomat -näyt-tely keväällä osaksi Suomi-viikkoa.

Kirja karkotetuista

Mikä ajaa ihmisen paperittomak-si? Viitanen ja Tähjä löytävät siihen monia syitä. Suomessa oleskelulu-paa voi hakea vain yhdellä statuk-sella, esimerkiksi työpaikan, avio-liiton tai opintojen takia. Mikäli

elämäntilanteessa tapahtuu muutos - työ irtisanotaan, tule ero, opinnot keskeytyvät – oleskelulupa voidaan perua. Suomeen on kuitenkin jo aset-tauduttu, perhe ja elämä ovat täällä. Halu jäädä on suuri, vaikkapa sitten ilman vaadittavia lupia ja papereita. Moni myös pakenee sotaa ja hakee turvapaikkaa, mutta kaikille sitä ei myönnetä. Tulija saattaa silloin jää-dä maahan salaa.

Suomi-palkinto on tuonut lisää liik-kumavaraa elämään. ”Ministeriön perusteluissa mainittiin myös, että meidän toivotaan jatkavan teke-määmme työtä paperittomien ja mui-den maahanmuuttajien parissa. Niin me jatkammekin.” Katja lupaa. Nai-silla on jo työn alla kirja karkotetuis-ta. ”Yritämme selvittää mitä tapah-tuu kiinnijääneille paperittomille” Kaisa kertoo. ”Heidät karkotetaan ja Eurooppa unohtaa heidät. Mutta me haluamme tietää mitä heille kuu-luu”, hän jatkaa.

Samaan aiheeseen tarttui Helsingin Sanomat sunnuntainumerossaan 20.1.2013. Toimittaja Pekka Myk-känen yritti selvittää yhden kenia-

laisen turvapaikanhakijan tarinan to-denperäisyyttä. Mykkänen kirjoittaa, että on iloinen, ettei joudu työkseen tekemään karkotuspäätöksiä. ”Mitä kaikille maasta käännytetyille ihmi-sille lopulta tapahtuu? Emme tiedä, koska mitään seurantaa ei ole” Myk-känen kirjoittaa.

Mutta Viitanen ja Tähjä aikovat ottaa selvää. He tekivät jo ensimmäisen haastattelumatkan Irakiin, Kurdista-niin. Apurahojakin on haettu, mutta uuden kirjan kokoamisessa on nyt tauko. Katja on 3 kk ikäisen Unnan äiti, eikä vielä voi irrottautua pitkille kuvausmatkoille. Kaisa on asettunut Amsterdamiin ja jatkaa kirjoittamis-ta suomalaisiin lehtiin. ”Hollannista käsin on ollut mielenkiintoista seura-ta suomalaista keskustelua, viimeksi Umayya Abu-Hannan kirjoitukses-ta noussutta kohua”, Kaisa sanoo ja muistuttaa, että Amsterdamin asuk-kaista yli puolet on syntynyt Hollan-nin ulkopuolella. Kaupungista löy-tyy useampia kansallisuuksia kuin New Yorkista, hän kertoo. Kertomat-tomia tarinoita riittää. Ja ministerin toiveen mukainen työ jatkuu.

Näyttely levittäytyi myös Lasipalatsin aukion vitriineihin.

T A K U 11

Uusia sanoja syntyy jatkuvas-ti. Ilmaveivit, salarakkaat ja il-meuudistukset ovat sanaston pop-tähtiä. Niistä koostetaan vuoden sanat -listoja ja ne li-sätään uusiin sanakirjoihin. Muutoksella on myös kääntö-puoli: sanamaailman syrjäyty-jät. Sanat, joita yhä harvempi tuntee ja käyttää.

Syrjäytyneet sanat

Kuva: Saša Tkalčan

L a r i K o t i l a i n e n

Lari Kotilainen on suomen kielen opettaja ja tutkija. Larin blogi Suomensuojelija löytyy osoitteesta www.suomensuojelija.fi

SUOMEA RAKKAUDELLA

H elpoimmin sivuraiteelle ajau-tuneita sanoja löytää sanon-noista. Mikä on se allikko, johon ojasta joudutaan? Missä

on tola, joka on hyvä? Nuoremmil-le polville voi euroihin siirtymisen seurauksena olla tuntematon myös se penni, joka ajatuksista annetaan. Edellisten lisäksi on joukoittain sanoja, joita kuulee yhä harvemmin: makeinen ja karamelli, limonaadi, farmarihousut ja jamekset, raappa-housut, pukine ja jalkine, tenho, vil-jalti, mankka, sylimikro. Sanojen hiipumisen huomaa sa-nakirjoistakin. Esimerkiksi Kieli-toimiston sanakirja on niin uusi, että tuntee taulutietokoneen eli tabletin uudessa merkityksessään. Toisaalta se tarjoaa paljon vanhaa. Heti aak-kosten alusta löytyy sellaisia hakusa-noja kuin ajastaika, akkumulaattori, ammattihaureus ja armastella. E:n kohdalta löytyy edemmä, edukas, ehtoisa ja ehtolainen. Tiedän tiedän. Moni teistä käyttää jotain tai joitakin mainituista sanois-ta. Ne eivät kuitenkaan ole neutraa-lia perussanastoa. Ei niitä juurikaan pullauteta suusta silloin, kun halu-taan vain ilmoittaa jokin asia ilman sen kummempaa tunnetta tai kauno-puheisuutta. Useilla edellä listatuista on myös samaa tarkoittava kaveri, joka on vallannut niiden käyttöalueen. Ma-keisista puhutaan karkkina. Sana makeinen on toki käytössä, mutta kuulostaa kovin viralliselta. Farma-rihousut ovat farkut. Jamekset taas haiskahtavat vahvasti suomalaisen nuorisokulttuurin syntyajoilta. Sy-

limikro on kannettava tai puheessa jopa läppäri. Jopa sana rautatiease-ma tuntuu olevan katoamisuhan alai-nen. Sen reviirille on työntymässä tylsemmän kuuloinen juna-asema.Kokonaan oma lukunsa ovat teknii-kan sanat, sillä niiden kiertokulku on erityisen vauhdikas. Minun ikäluok-kani tuntee ja tulee aina tuntemaan piirtoheittimen. Mutta mahtaako do-kumenttikameroiden ja älytaulujen parissa kasvava nuoriso olla sellai-sesta kuullutkaan? Korvalappuste-reoista nyt puhumattakaan. Entä taulutelevisio? Nyt kun kaik-ki televisiot alkavat olla littanaa mallia, ohuudesta ei tarvitse erik-seen mainita. Pelkkä televisio riit-tää. Taulutelevisio-sanan aktiivinen elämä jäi yhden vuosikymmenen mittaiseksi. Samoin lienee käymäs-sä digitelevisiolle. Monet uhanalaiset sanat ovat oi-keastaan aika vitsikkäitä. Niissä on mukana humoristinen pohjavire. On vaikea sanoa akkumulaattori naama peruslukemilla. Siksi onkin aina sääli, kun jokin sana unohtuu kokonaan. Onneksi vääjäämätöntä hiipumista vastaan myös taistellaan. Tarvitaan sopivan julkinen henkilö, sopiva konteksti ja harvinaisemmalla sanalla ryyditetty sopiva murjaisu. Näin koki renessanssin esimerkik-si nahkuri. Paavo Lipposen jyräytys nosti nahkurin orret pitkäksi aikaa takaisin aktiiviseen kielenkäyttöön. Tuoreempikin esimerkki löytyy: kukapa muisti ennen viime vuoden vaaleja vanhaa murresanaa jytky.

12 T A K U

Amsterdam on yksi suomalaisten suosikkikaupunkikohteista. Matkoja sinne saa edullisesti ja kaupungin tarjonta on laajaa. Paras tapa liikkua Amsterdamissa on pyöräily. Vuokraamoja löy-tyy joka kadunkulmasta ja pyörätieverkko on kattava. Mahtava pyöräilykulttuuri tekee fillaroinnista sekä helppoa että hauskaa. Harva kokenutkaan Damin kävijä suuntaa kuitenkaan reissuil-laan lähiöihin.

Harunin matkassa

Ghanalaissyntyinen Harun on asunut Amsterdamissa vuosia. Hän muut-ti veljensä perässä Eurooppaan

suurin haavein ja jäi maahan, vaikka oleskeluviisumi umpeutuikin. ”Silloin alkoi todellisuus iskeä”, Harun kertoo. Hän ei voinut aloittaa opintoja ilman pysyvää oleskelulupaa. Harunista tuli yksi Euroopan yli miljoonasta paperit-tomasta asukkaasta. Harun elätti itsen-sä sekalaisilla tilapäistöillä; siivoajana, tiskaajana, rakennustyöläisenä. Hän sai viimein pysyvän oleskeluluvan ja päätti tehdä taustastaan valttikortin ja paperit-tomien aseman näkyväksi.

Vuodesta 2012 lähtien Harun on järjes-tänyt opastettuja pyöräretkiä lähiöihin. Osallistujat pääsevät näkemään Ams-terdamin kääntöpuolen, kun pyöräily-reitit kulkevat säilöönottokeskusten, vankiloiden ja elementtikasarmien mai-

– Amsterdamin maahanmuuttajalähiöt avautuvat erilaisella pyöräretkellä

R a i s a N i e m i

12 T A K U

Ghanalainen Harun vie asiakkaita eksootti-selle pyöräretkelle.

K u v a t : K a t j a T ä h j ä j a H a r r i R ä s ä n e n

NÄIN MUUALLA

T A K U 13

semissa. Maahanmuuttajakodissakin päästään käymään. Ja retkiä höystää Harunin omakohtaiset tarinat pape-rittomana elämisestä tämän päivän Euroopassa.

Afrikkalaista ruokaa Lidlin muovikassissa

Jenni ja Harri osallistuivat kevääl-lä 2012 Harun järjestämälle pyö-räretkelle. Vinkin he olivat saa-neet ystävältään. ”Osallistuminen oli tosi helppoa. Nettisivujen kaut-ta varasimme ajan ja maksoimme osallistujamaksun”, Jenni kertoo. Pariskuntaa innosti retkessä poik-keuksellinen mahdollisuus päästä kokemaan paikallisuutta. Kaikista kaupunkioppaista löytyy tietoa van Gogh museosta ja Anne Frankin ta-losta. ”Mutta meille ei matkailijoi-na aina se kaikkein itsestään selvin riitä”, Harri kertoo.

Lähtöpaikka oli kätevästi keskustas-sa, mutta retki vei heidät Bijlmeriin, joka on yksi Amsterdamin suurim-mista – ja pelätyimmistä -lähiöistä. Siellä asuu yli 100 000 ihmistä jot-ka edustavat yli 150 kansalaisuutta. Alueelta löytyy massiivisia vuokra-kasarmeja, vallattuja taloja, mutta myös kaunis järvialue ja kodikkai-ta torialueita. Islamilaisuus näkyy katukuvassa vahvasti. Matkalaiset

pääsivät tutustumaan moskeijaan ja keskustelemaan paikallisen imaamin kanssa. ”Tuli tunne, että pääsimme kokemaan jotain paikallisille hyvin tärkeää”, Harri sanoo. Lounas ostet-tiin laittomasta ravintolasta ja nau-tittiin Harunin veljen kotona. Jenniä oli etukäteen mietityttänyt, tuleeko retkellä epämiellyttävä tirkistelyfii-lis. ”Kokemus oli kuitenkin saman-lainen, kuin olisi tehnyt retken ystä-väporukassa”, hän kertoo.

Sekä Harri että Jenni painottavat, että retken kiinnostavuus ja vaivatto-muus johtui paljolti Harunin persoo-nasta. ”Hän on aito, paikallinen ka-veri, joka jakoi avoimesti elämäänsä. Kuulimme kiinnostavia tarinoita”, Harri toteaa. ”Ja vaikka olimme ruokatorilla ainoat valkoihoiset, ei tullut ollenkaan ulkopuolinen olo”, Jenni jatkaa.

Jennin ja Harrin retki kesti yli 3 tun-tia, mutta retket voidaan räätälöidä aina seurueen toiveiden mukaan. Matkalaiset miettivät, mitä retkestä jäi käteen. ”Jos olisi nähnyt Harunin kyltin kanssa kadulla mainostamas-sa pyöräretkiä, tuskinpa olisimme osallistuneet,” Harri sanoo. ”Maa-hanmuuttajuus ja varsinkin paperi-ton siirtolaisuus on jäänyt paljolti uutisoinnin varaan ”, Jenni miettii. ”Nyt maahanmuutto sai ystävälli-set kasvot.”

Kiinnostuitko Harunin retkistä? Täällä voit ilmoittautua: https://gidsy.com/activities/amsterdam/11576/by-bike-to-bijlmer-neighbourhood/

Harva turisti eksyy Biljmeeriin Amsterdamin matkallaan.

Afrikkalainen kasviruokaateria nautit-tiin Harunin veljen kotona.

14 T A K U

Väestöliitto tarttui ajankohtaiseen haasteeseen ja käynnisti korkeasti koulutetuille maahanmuuttajanai-sille mentorointiohjelman. Jonos-sa on monta valmennettavaa odot-tamassa mentoria.

– Etsimme mukaan korkeasti koulu-tettuja naisia, jotka pystyvät sitoutu-maan säännöllisiin tapaamisiin ker-ran kuukaudessa noin vuoden ajan. Aiempaa kokemusta mentoroinnis-ta ei edellytetä; me perehdytämme, kertoo suunnittelija Inka Saarela Vä-estöliitosta.

Womento-ohjelmaan hyväksytyt ak-torit eli valmennettavat ovat asuneet Suomessa jo jonkin aikaa ja he pu-huvat suomea. Kielitaito kohenee sa-malla, kun naiset saavat mentoreilta yksilöllistä perehdytystä työelämän käytäntöihin. – Mukana olleet mentorit ovat pitä-neet yhteistä työskentelyä antoisana ja innostavana, Saarela kannustaa.

Mentoroinnista hyötyvät molemmat

Nokia Siemens Networksin Global Serivces -yksikön henkilöstöjohta-ja Riitta Silvennoinen on työuransa aikana toiminut mentorointiohjel-man organisoijana ja ollut itsekin sekä aktorina että mentorina. Tänä syksynä hän ryhtyi Womento-men-toriksi Sonia Pérez Alemánille, joka muutti Kanariansaarilta vuosi sitten Suomeen. Pérez Alemán on projekti-päällikkönä ja yrittäjänä työskennel-lyt tietojenkäsittelyn maisteri.

Silvennoinen kiteyttää perusidean:

– Mentori on opastaja, joka tarjoaa suuntaviivoja ja virikkeitä. Aktori määrittelee tiedontarpeensa ja esittää kysymyksiä. Mentori auttaa löytä-

mään ratkaisuja, mutta ei tee asioita aktorin puolesta.

Silvennoisen mielestä mentorointi on tehokas ja luonteva kehittämis-menetelmä, jossa osapuolet oppivat toisiltaan. Hän kertoo saaneensa Pé-rez Alemánilta tuoreita näkökulmia työelämään ja omiin asenteisiinsa.

Kielestä juuret

– Olen tähän asti ajatellut, ettei suo-mea tarvitse välttämättä osata, jos tekee töitä kansainvälisessä työyh-teisössä, Silvennoinen sanoo. Pérez Alemán haluaa kuitenkin kat-soa pidemmälle kuin lähimpään mahdolliseen työpaikkaan.

– Vaikka saisin nyt työpaikan kan-sainvälisestä it-alan yrityksestä, jos-sa käyttäisin vain englantia, jatkai-sin suomen opiskelua. Olen tullut Suomeen pysyvästi mieheni ja las-teni kanssa. Kieltä on osattava, mi-käli aikoo kunnolla juurtua osaksi paikallista yhteisöä, Pérez Alemán painottaa.

Silvennoinen ja Pérez Alemán tapaa-vat kerran kuukaudessa. Treffien vä-lillä yhteyttä pidetään sähköpostitse. He käsittelevät keskusteluissa ennal-ta sovittuja teemoja, kuten rekrytoin-tihaastatteluun valmistautumista.

– Jotta prosessi säilyisi tavoitteelli-sena, keskusteluilla on oltava raa-mit. Liian juhlallisesti agendaa ei kuitenkaan pidä noudattaa, jotta ti-laa jää myös vapaalle assosioinnil-le ja uusille ideoille, Silvennoinen huomauttaa.

Silvennoinen ja Pérez Alemán puhu-vat jokaisen tapaamisen päätteeksi puoli tuntia espanjaa, joka on akto-rin äidinkieli.

– Tämä on mainio tilaisuus elvyttää

aikanaan oppimaani katuespanjaa, Silvennoinen naurahtaa.

Suhde jatkuu

Viestintäalan yrittäjä Sari Selkälä ja Alycja* ystävystyivät vuoden mittai-sen Womento-mentoroinnin aikana. Luottamus syntyi jo ensimmäisel-lä tapaamisella, eikä keskusteluissa arasteltu kipeitäkään asioita.

Alycja on Krakovan taideakatemi-asta valmistunut graafinen suunnit-telija ja hän on tarvinnut Selkälän tukea työmarkkinoiden tutkimiseen. Molempien mielestä suomalaisyri-tyksissä voitaisiin hieman höllätä kielitaitovaatimuksia.

– Tuntuu omituiselta, etteivät hyvä suullinen ja välttävä kirjallinen kieli-taito riitä mainosalan graafikolle. Ei-hän hän työssään tarvitse muodolli-sesti oikeaa kirjallista ilmaisua, vaan visuaalista osaamista. Alycjalle on sanottu, että jäit kakkoseksi vain sik-si, että tarjolla oli ammatillisesti yhtä hyvä suomalainen, Selkälä kertoo.

Ainutlaatuista kannustusta

Alycja kiittää mentoriaan neuvoista ja kannustuksesta, joita ei olisi voi-nut saada mistään muualta.

– Kun olen tehnyt freelancetöitä, Sari on auttanut hinnoittelussa. Hän on myös ollut korvaamaton apu, kun olen täyttänyt erilaisia viranomais-kaavakkeita, esimerkiksi henkilö-tunnusta hakiessani, Alycja kertoo.

Selkälä ihmettelee ylimielisyyttä, jolla suomalainen työelämä suhtau-tuu tänne muuttaneisiin korkeasti koulutettuihin ihmisiin.

– Korkeasti koulutettu maahanmuut-taja voisi työpaikallaan toimia kolle-goidensa kansainvälistämismentori-na, hän ehdottaa.

NAiNeN, RYHdY mAAHANmUUTTAjAN meNTORiKsi P a u l a L a u n o n e n

T A K U 15

Maahanmuuttajat tarvitsevat tietoa edunvalvonnasta

Akavan työvoimapoliittinen asia-mies Heikki Taulu tervehtii ilolla Väestöliiton Womento-hanketta ja kannustaa akavalaisia naisia men-toreiksi. Taulun mukaan viralliset kotouttamisvalmennukset ovat läh-töviiva, jolta maahanmuuttajia pitäi-si opastaa eteenpäin.

– Kansalaisjärjestöjä ja vapaaehtoi-sia tarvitaan perehdyttäjiksi. Maa-hanmuuttajille on kerrottava heidän oikeuksistaan ja esimerkiksi ammat-tiliittojen toiminnasta. Työelämän pelisäännöt vaihtelevat maittain ja kulttuureittain. Tänne muualta muut-tanut ei voi automaattisesti tietää, mikä edunvalvontajärjestöjen ase-ma on suomalaisessa työelämässä.

Taulu toteaa, että maahanmuuttajien järjestäytymisaste on todella matala ja työttömyys kolminkertainen kan-taväestöön verrattuna.

– Suomalainen työelämä tarvitsee maahanmuuttajia tulevaisuudessa yhä enemmän. On koko yhteiskun-nan etu, että huolehdimme heidän kotouttamisestaan mahdollisimman hyvin.

*Alycja ei halunnut esiintyä jutussa omalla nimellään.

WOmeNTO-HANKe TARjOAA TUKeA, PeLisääNTöjä jA YHTeYKsiä

l Väestöliiton Womento-hankkeessa luodaan yhteyksiä maahan

muuttaneiden ammattilaisten ja saman alan suomalaisten

naisten välille.

l Vapaaehtoiset mentorit tukevat Suomeen muuttaneiden

naisten kotoutumista, kielitaitoa ja työllistymistä.

l Keskusteluissa hahmotetaan aktorin tavoitteita ja mentori

tukee aktoria näiden tavoitteiden saavuttamisessa.

l Mentori voi tukea aktoria koulutus-, harjoittelu- tai työpaikan

etsimisessä omien verkostojensa avulla ja auttaa esimerkiksi

ansioluettelon ja hakemuksen laatimisessa.

l Aktori ja mentori voivat keskustella myös suomalaisesta kulttuurista

ja työelämän tavoista.

l Aktori voi kertoa oman maansa elämästä.

Näin molemmat oppivat uutta.

l Mentori-aktori-pareille järjestetään lyhyt valmennuskoulutus.

l Valtakunnalliseen hankkeeseen etsitään jatkuvasti

mentoreita eri ammattialoilta.

Lisätietoja: www.vaestoliitto.fi

T A K U 15

16 T A K U

Avaruusluotainten tavoin myös kulttuuriluotaimet lähetetään ke-räämään ja palauttamaan mate-riaalia tuntemattomilta alueilta. Näille alueille tutkijan on vaikeaa tai mahdotonta päästä itse teke-mään havaintoja.

Käytännössä kulttuu-riluotain on mate-riaalipaketti, joka voi sisältää esimer-kiksi päiväkirjan, postikortteja, lei-

kekirjoja tai erilaisia karttatehtäviä. Tarkoituksena on innostaa osallistu-jia vapaaseen itsereflektointiin.

Arkielämä on luotaamisen arvoinen kohde, koska se häiriintyy helposti tutkijan läsnäolosta. Jos arkisia tilan-teita lähestytään kyselylomakkein tai haastatteluin, ne keskeytyvät ja voivat muuttua toisenlaisiksi.

Kulttuuriluotainten tarkoituksena on murtaa totuttuja kaavoja sekä pois-taa paineita vastata oikein tai tutkijaa miellyttäen. Materiaalipaketin suun-nittelussa käytetään apuna surrealis-mia ja dadaa. Mallia voi ottaa myös situationistien avantgardististisista tempauksista.

Kulttuuria yhteisvoimin

Keväällä 2012 kuulin ensimmäistä kertaa Forssan Wahren-keskuksen Kulttuuria yhteisvoimin-hankkeesta. Hankkeen tarkoituksena oli kehittää sekä Kehräämön perhelauantai -ta-pahtumia, että yhteistyötä kuntasek-torin ja kulttuuriyhdistysten välillä. Tapahtuman toteuttamiseksi halut-tiin luoda uusi toimintamalli. Melko varhaisessa vaiheessa mukaan astui myös toive osallistaa kuntalaisia ai-kaisempaa enemmän tapahtumien suunnitteluun.

Samoihin aikoihin tutustuin kult-tuuriluotaamiseen informaatiotut-kimuksen ja interaktiivisen median opinnoissani Tampereen yliopis-tolla. Menetelmä kuulosti innosta-valta, mutta tuossa vaiheessa vielä haastavalta toteuttaa käytännössä. Wahren-keskuksen Maarit Järve-läinen-Kannisto kuitenkin kannus-ti selvittämään, olisiko mahdollista käyttää menetelmää hankkeen toive-kartoituksessa.

epävarmuuden arvokkuus

Perinteisesti kulttuuriluotaaminen on nivoutunut tiukasti teknologian ja designin suunnitteluun. Luotaamista on käytetty muotoilijoiden inspiraa-tiotyökaluna. Erityisesti visuaalinen materiaali, kuten valokuvat ja pii-

rustukset ovat näppäriä apuvälineitä suunnitteluprosessissa. Jo nopealla vilkaisulla muistuu mieleen aiem-min heränneitä ajatuksia.

Suomessa kulttuuriluotaamista on tutkittu esimerkiksi Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakou-lussa. Tuuli Mattelmäen väitöskirja ”Muotoiluluotaimet” vetää yhteen kansainvälisiä luotaintutkimuksia ja esittelee muutamia kotimaisia projekteja.

Mattelmäen luotaimet perustuvat luotaamisen isänä pidetyn Willian H. Gaverin perinteisiin. Gaverin, Dunnen ja Pacentin ensimmäises-sä luotaintutkimuksessa tutustut-tiin ikäihmisten arkeen neljässä eri EU-maassa. Tavoitteena oli kehittää käyttäjälähtöistä teknologiaa paran-tamaan ikäihmisten osallistumis-mahdollisuuksia yhteisön elämään sukupolvirajojen yli.

Wahren-keskuksen luotaimeen vai-kuttivat erityisesti Gaverin ajatuk-set arvaamattomuuden ja epävar-muuden arvokkuudesta. Sen sijaan, että vastauksia oltaisiin lähdetty et-simään olemassa oleviin ongelmiin,

N o o r a O l u i k p e

Kulttuuria luotaamalla

Kuva: Kuvahaka Oy

T A K U 17

MiNNa SiRNöSTä TaiTeeN ediSTäMiSKeSKUKSeN JoHTaJa

Kulttuuri- ja urheilumi-nisteri Paavo Arhinmäki on nimittänyt filosofian maisteri, toiminnanjoh-

taja Minna Sirnön Taiteen edis-tämiskeskuksen johtajaksi. Sirnö aloittaa tehtävässä maaliskuun alussa. Tehtävä on määräaikainen ja se päättyy 28.2.2018.

Sirnöllä on vahva kokemus yh-teiskunnallisesta päätöksenteosta ja kulttuuripolitiikasta yhdistetty-nä taidehallinnon ja taidekentän tuntemukseen. Hänen erityisvah-vuuksiaan ovat taidepolitiikan, lainsäädännön ja taiteilijoiden toimeentulokysymysten tuntemus sekä erinomaiset verkostot yhteis-kunnan eri alueilla.

Filosofian maisteri Sirnö on työs-kennellyt Tampereella museoalan eri tehtävissä, Tampereen työvä-en teatterin tiedottajana vuosi-na 2000-2003, kansanedustajana vuosina 2003-2011 ja Suomen näytelmäkirjailijat ja käsikirjoit-tajat - Finlands dramatiker och manusförfattare ry:n toiminnan-johtajana vuodesta 2011.

Lisätietoja: johtaja Hannele Lehto, opetus- ja kulttuuriministeriö, puh. 0295 3 30185

Kirjoita TAKUunUudella lukijalta-palstalla tulemme julkaisemaan lukijoiden kirjoituksia ja mielipiteitä.

Kirjoita mielellään omalla nimelläsi. jos kirjoitat nimimerkillä, tulee kirjoittajan henkilöllisyys saattaa kuitenkin toimituksen tietoon. Toimitus voi tarvittaessa lyhentää liian pitkiä kirjoituksia.

TAKU/”Lukijalta” taku@taku.fi

katse haluttiin suunnata täysin uusil-le alueille. Lähdimme oletuksesta, että kuntalaisten arjesta tulee löyty-mään sellaisia merkityksiä ja mer-kittäviä asioita, jotka aiemmin ovat jääneet huomaamatta.

empaattinen ote

Empaattisuutta voidaan pitää kult-tuuriluotaamisen ominaispiirteenä. Empaattisuus tulee esille esimerkiksi tutkijan ja tutkittavien vuorovaiku-tuksen kautta, josta pyritään riisu-maan liika virallisuus. Toki osallis-tujille kerrotaan tutkimuksesta ja sen taustaorganisaatioista, mutta muuten titteleitä käytetään mahdollisimman vähän. Tutkijan tulee olla helposti lähestyttävä ja tavoitettavissa tutki-muksen kuluessa.

Kulttuuria yhteisvoimin -projektissa niin tutkijan kuin virkamiestenkin tavoitteena oli löytää ammatillisen roolinsa takaa oma arkiminä. Tär-keää oli nähdä itsensä kuntalaisena muiden joukossa ja tätä kautta tu-tustua myös vertaistensa toiveisiin. Perheiden kanssa työskennellessä pintaan nousivat väistämättä omat perhe- ja sukulaisuussuhteet sekä niiden merkitykset.

Wahren-keskuksen yksikönjohtajille järjestetyssä workshopissa perhei-den tuottamat materiaalit ohjasivat keskustelua. Kun käsillä oli lasten kirjoittamia postikortteja ja päivä-kirjamerkintöjä, empaattisuus löy-tyi kuin itsestään. Myös perheiden nuoret olivat antaneet oman panok-sensa toivekartoitukseen, erityisesti valokuvaamalla.

Aineistosta nousi esille monia tärkei-tä huomioita, joiden kautta keskus-telu syventyi kulttuuripalveluiden kannalta merkityksellisiin teemoi-hin. Työpajassa pohdittiin, mikä on kaupungin rooli perheiden arjessa. Olisiko kulttuuritoimijoilla jotakin sellaista tarjottavaa, mitä ei voi os-

taa marketista? Keskustelu sai osallistujat pysähtymään ja kiinnittämään huomiota myös oman perheen kanssa yhdessä vietettyyn aikaan.

Lisäarvoa kulttuuripalveluille

Toivekartoituksen myötä oma kiinnostukseni kulttuu-riluotaamista kohtaan on sy-ventynyt. Haluan erityisesti selvittää, millä tavoilla kult-tuuriluotaaminen lisää kun-talaisten osallistumismahdol-lisuuksia sekä osallisuuden kokemista. Wahren-keskuk-sen uuden Kulttuuriavain-projektin tarkoituksena on sen sijaan selvittää, miten kulttuu-riluotaamisen voisi yhdistää kaupungin strategiatyöhön.

Suunnitelmia ja ohjelmaa ku-luvalle vuodelle on siis pal-jon. Kaupungin työntekijöil-le toivon luotainprojektien olevan innostava ersimerkki siitä, miten tilastojen ja pe-rinteisten tutkimusten rinnalle voidaan hankkia myös värik-käämpää materiaalia. Keski-arvojen sijaan luotain antaa tulokseksi katsauksen yksit-täisten, mutta todellisten ih-misten onnenhetkistä, muis-toista, matkakuvauksista ja haaveista.

18 T A K U

T e k s t i : m a a r i t K i n n u n e n K u v a : j . P e k k a m ä k e l ä

"Erilaiset ihmiset tulevat yhteen ja jokaiselle löytyy oma paikkansa"

18 T A K U

T A K U 19

Kun kulttuuritapahtuma-kävijät kertovat elämyk-sestään, monet nosta-vat esiin tapahtumassa

koetun yhteisöllisyyden tunteen. Se syntyy yleisöstä, esiintyjistä, talkoolaisista ja paikallisista ih-misistä. Heistä muodostuu sta-tuksista ja rooleista vapaa yhteisö, joka on irti arkiympäristöstään ja jakaa yhteisen kokemuksen. Vic-tor Turner käytti tästä yhteisöstä nimitystä spontaani communitas. Yhteisöllisyyteen liittyy tasa-arvo, suvaitsevaisuus ja se, että tapah-tumaan osallistuminen on mah-dollista kaikille. Kulttuuritapah-tumien ja -festivaalien hengestä on jo muodostunut kilpailutekijä – ilman osallistujien välistä yh-teisyyden tunnetta, communita-sin syntyä, tapahtuma ei välttä-mättä menesty. Onko jotain, millä tapahtumajärjestäjä voisi edistää yhteisöllisyyttä?

”EI STARAILLA TAI VIP-SKEIdAILLA”

Yleisön jäsenten välille ei haluta status-eroja. Tämä näkyy vapaamuotoisen pu-keutumisen suosimisena ja VIP-palvelui-den vastustamisena. Vain 18 % kävijöistä kaipaa kulttuuritapahtumiin VIP-palveluja. Klassisen musiikin tapahtumissa peräti 58 % on sitä mieltä, että VIP-palveluja ei tarvita.

Kiinnostavaa on se, että myös esiintyjien välinen tasa-arvo nousee esiin. Kävijälle voi tulla hyvä mieli siitä, että hän näkee kokeneen tähden ja nuoren esiintyjän ole-van samanarvoisessa asemassa. Punaisia mattoja ei kaivata eikä haluta. Taiteilijat halutaan kansan pariin, heitä halutaan ta-vata ja heidän kanssaan halutaan keskus-tella. Kuopio Tanssii ja Soi -tapahtuman tunnelmaan kuuluu, että Jorma Uotinen kuljeskelee kansan joukossa torilla. Ta-pahtuma olisi pilalla, jos Uotista ei nä-kyisi. Sodankylän elokuvajuhlilla ohjaa-ja- ja näyttelijävieraita ei hyysätä. Siksi tapahtumakävijä muisteleekin ilolla sitä, että hän näki dome Karukosken juttelevan elokuvateltan ulkopuolella ihan tavallisen katsojan kanssa.

”LAAJA KIRJO ERILAISIA IHMISIä”

Yleisön jäsenillä on yhteinen kiinnostuk-sen kohde. He ovat samanhenkisiä, mut-ta kuitenkin erilaisia. Festivaalijärjestäjä voi suosia hinnoitteluratkaisuillaan tiettyä osallistujaryhmää. Klassisen musiikin ta-pahtumiin tarjotaan halvempia tai ilmais-lippuja nuorille kävijöille. Yli 65-vuotiaat pääsevät monille rockfestivaaleille ilmai-seksi. Eri ikäisistä ihmisistä koostuvaa yleisöä pidetään tunnelmaa parantava-na tekijänä.

Tasa-arvoon liittyy se, että osallistumis-mahdollisuus halutaan kaikille, myös vammaisille. Esittävän taiteen tapahtu-missa pyörätuolikatsomot ovat jo arkipäi-vää. Kaikki järjestäjät eivät kuitenkaan ole huomioineet sitä, että aistivammaisille tai monivammaisille osallistuminen saattaa olla mahdollista vain avustajan tuella. Avustajille tulisi tarjota ilmainen sisään-pääsy, jotta tapahtuma olisi aidosti mah-dollinen kaikille.

”LUONNOLLISET PAIKALLISET PUITTEET”

Oma yhteisöllisyysdiskurssinsa liittyy paikallisiin – tässä nousevat esille ko-tiseutuylpeys ja tapahtumasta nauttimi-nen muutenkin kuin yleisön jäsenenä. Kuhmon Kamarimusiikissa nimenomaan paikalliset nostivat vahvimmin esiin toi-veen vapaasti käytettävistä istumaryhmis-tä. Tapahtuman menoa voi olla kiinnosta-vaa seurata vain istumalla ja katselemalla. Monet paikalliset ostavat tapahtumab-rändätyn t-paidan, vaikka eivät itse ta-pahtumaan osallistuisikaan. Paita toimii osoituksena kotiseutuylpeydestä, jota ta-pahtuma on vahvistanut.

Tapahtumakävijöistä 73 % haluaa, että tarjolla on lähiruokaa ja paikallisia tuot-teita ja että tapahtumassa käytetään pai-kallisia lisäpalveluja. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että tapahtuman ajaksi raken-

nettaisiin uusia palveluja, vaan tapahtu-majärjestäjä voi ohjata kävijöitä käyttä-mään jo olemassa olevia, paikallisesti tuotettuja palveluja. Klassisen musiikin tapahtumissa paikallisuuden suosimista vaatii jopa 90 % osallistujista. Kyseessä on luonnollisesti toive siitä, että raha jää tapahtumapaikkakunnalle, mutta asiaa voi tarkastella myös yhteisöllisyyden näkö-kulmasta. Paikallisten palvelujen ja tuot-teiden tarjoaminen tuo paikalliset yrittäjät osaksi tapahtumayhteisöä.

”HYVäNTAHTOISIA IHMISIä ENEMPI?”

Kulttuuritapahtuman yhteisöllisyyteen liittyy omat norminsa. Ne ovat hiljaista tietoa, sosiaalisia sääntöjä siitä, miten muita kohtaan tulee käyttäytyä. Rockfes-tivaalit julkaisevat vuosittain huumorilla höystettyjä ohjeita siitä, miten festivaalilla tulee käyttäytyä, miten tuntemattomasta-kin tulee pitää huolta ja miten festivaalis-ta saa eniten iloa irti. Kuitenkin erilaiset, pikkuhiljaa muotoutuneet säännöt liittyvät kaikkiin kulttuuritapahtumiin.

Kulttuuritapahtumissa vietetään monesti aikaa läheisten kanssa. Silti useat kävi-jät muistavat erityisen suurella lämmöllä sitä, että ovat kohdanneet sattumalta van-han tutun. Tutun, jota ei ole vuosikausiin nähnyt. Toiset taas korostavat sitä, miten kulttuuritapahtumissa tutustuu uusiin ih-misiin. Tapahtumajärjestäjät voivat suosia sosiaalista kanssakäymistä tarjoamalla tilaa, jossa seurustella. Muutama istu-maryhmä sopivalla paikalla voi tuottaa positiivisia tuloksia.

Ihmiset muodostavat yhteisön, jonka synnyttämä henki voi olla tapahtuman tärkein vetovoimatekijä. Kaikki hyvinkin pienet tekijät, joilla yhteisöllisyyttä yri-tetään vahvistaa, ovat tervetulleita. Mitä vahvemmin ensikertalaiset tuntevat ole-vansa osa tapahtumayhteisöä, sitä var-memmin he tulevat uudestaan.

n Teksti pohjautuu kirjoittajan Lapin yliopistossa tekemään matkailututki-muksen pro gradu -työhön ”Todella hyvä meininki kylällä – Kulttuuritapahtu-man kokonaiselämykseen vaikuttavat tekijät”. Tutkimuksen aineisto koottiin kevään ja kesän 2012 aikana. Tutkimukseen kuuluivat Ilosaari-, Provinssi- ja Ruisrock, Kuhmon Kamarimusiikki ja LuostoClassic, Kuopio Tanssii ja Soi, Midnight Sun Film Festival, Art Ii Biennaali, Taidekeskus Honkahovi, Naivistit Iittalassa sekä Taidekeskus Retretti. Nettikyselyyn, haastatteluihin ja eläytymistarinoiden kirjoittamiseen osallistui yhteensä 818 kävijää. Li-sätiedot: maarkinn@ulapland.fi.

20 T A K U

paloni nEW YoRKiSSa

Minna särelällä on kiire. Illan suu-reen avajaisjuh-laan on ainoas-taan pari tuntia aikaa ja pop-up vaatii vielä hiuk-kasen hienosää-

töä. Särelä suoristaa kenkien ja laukkujen rivejä ja tarkastaa, että vaatteet roikkuvat oikeassa järjestyksessä. – Fiilis on aivan mahtava, hän to-kaisee. Täällä New Yorkissa tapahtuu joka päivä niin paljon ja tässä oppii tosi paljon. Tässä on ollut valtavasti työtä, mutta tämä on ollut todella hauska pro-jekti, varsinkin, koska meidän mukana olleet suunnittelijat ovat ottaneet tä-män projektin omakseen ja tämä kaikki on tehty yhdessä tosi hyvällä fiiliksellä. Palonin New Yorkin näyttelyssä oli mukana 37 suomalaista suunnitteli-jaa, joista 20 oli paikalla New Yorkissa. – Me ollaan otettu sellainen asenne tähän projektiin että me haluamme teh-dä tämän yhdessä. Uskon, että se näkyy myös ulospäin. Me ollaan täällä yömyö-hään maalailtu huonekaluja ja järjestelty esillepanoa, hän kertoo pop-up liikkeestä, joka huseeraa Ivana Helsingin New Yor-kin liiketilassa. Minna Särelä kertoo, että hän lähti teke-mään näyttelyä koska hän tahtoi viedä suomalaista osaamista maailmalle. – Valitsin tänne tuotteet sen mukaan, että ne ovat hyvän laatuisia ja toimivia ja että niissä on hyvät materiaalit. Tahdoin myös, että tuotteilla on jokin eettinen tai ekologinen pohja ja että sillä omalla te-kemisellä on semmoinen tunnistettava muotokieli ja punainen lanka, ne oli sem-moisia peruskriteereitä. Pyrin valitsemaan suunnittelijoista sellaisen kokoonpanon, että ne tukee toisiaan ja että siitä koko-naisvalikoimasta tulee asiakkaan näkökul-masta monipuolinen ja mielenkiintoinen, hän kertoo.

Palonin pop-up-liikkeessä oli esillä nais-ten vaatteita, koruja ja asusteita, mut-ta myös pehmoleluja, julisteita ja kort-teja, kodin sisustusta ja lahjaesineitä. Kun pyydän Särelää mainitsemaan kaksi lempituotettaan hän empii hetken ja to-kaisee sitten. – Kaikki suunnittelijat ja tuotteet on semmoisia, johon minä kovasti uskon, muuten en toisi niitä tänne New Yorkiin, mutta olen erityisen iloinen muutamien suunnittelijoiden mukanaolosta ihan sen takia, että heidän tuotteensa ovat sellai-sia, jotka sopivat hyvin kansainväliselle markkinoille. Yksi on Fiona Timantti, joka on modisti ja tekee näyttäviä luksushat-tuja käsin. Meillä oli myynnissä hänen kolme korvallista hattua, josta yksi ver-

NEW YORKIN KAUPUNgISSA VIETETääN TäLLä HETKELLä SUOMALAISTA dESIgN-JUHLAA. PALONIN POP-UP-LIIKE TARJOSI NYKILäISILLE LäHES NEL-JäNKYMMENEN SUOMALAISEN MUOTOILIJAN LUOMUKSIA IVANA HELSIN-gIN LIIKKEESSä MANHATTANIN NOLITASSA. TAKU VIERAILI LIIKKEESSä JU-TUTTAMASSA PALONIN PERUSTAJA JA TOIMITUSJOHTAJA MINNA SäRELää.

siointi on kuvattu Lady gagan päässä ja se on sellainen tuote joka ehdottomas-ti sopii tänne New Yorkin ympäristöön. Minna Särelä mainitsee toiseksi lemppa-rikseen suunnittelija Vilma Riitijoen, joka on valittu Suomessa vuoden nuoreksi suun-nittelijaksi ja hänen merkkinsä Vilmavan. – Hänellä on täällä muutamia haute couture pukuja, joissa on yli 200 työtun-tia per vaate, ne olivat ihan mielettömiä luomuksia. Ne ovat minusta täällä New Yorkissa aivan oikeassa ympäristössä, hän kertoo.

Teksti: SANNA POSTI SJöMAN Kuvat: PALONI

Minna Särelä toivoo, että Palonin pop-up-projekti osoittaisi New Yorkilaisille, että suomalainen suunnittelu on monipuolista. – Ja sen, että meillä on monenlais-ta osaamista ja että Suomessa tehdään upeita asioita, hän jatkaa. Suomalaisuus ei rajoita mihinkään tiettyyn muotokieleen tai estetiikkaan, jokaisella suunnittelijalla on se oma estetiikkansa ja toivon, että kä-vijät innostuivat siitä, että meillä on hyvin funktionaalista käyttövaatetta ja toisaalta juuri se kahden sadan tunnin yksittäispu-ku ja ihan kaikkea siltä väliltä.

T A K U 21

Paloni pop-up-store oli auki helmikuun 28. päivään saakka. www.paloni.fi/nyc2013 T A K U 21

22 T A K U

Aamu-uutisten säätiedotta-jan ääni on tavallista dra-maattisempi, kun hän varoit-taa tulevasta lumimyräkästä. – Lunta voi tulla lähes puoli met-riä. Lentokentät kiinni. Pysykää kotonanne, hän komentaa ankaras-ti telkkariruudun toiselta puolelta. Näen silmissäni kuinka Victoria Beckham kääriytyy designtakkiin-sa ja kahlaa korkkarit jalassa lu-mikinoksen halki kohti front row-tuoliaan. Kuinka Alexander Wang haroo pitkiä, kiiltäviä hiuksiaan hermos-tuksissaan, kun mallit eivät sään vuoksi ehdi Lincoln Centeriin ajois-sa. Kuinka Marc Jacobs istuu taksis-sa jumissa loputtomassa autojonos-sa Iphone korvaa vasten painettuna huutamassa säikyille assareilleen ohjeita. Puoli metriä lunta tai ei, mikään ei pysäytä New Yorkin muotiviikkoja. Ivana Helsingin näytös on torstai-na, päivää ennen suurta lumimy-räkkää suuressa valkoisessa loftis-sa jossa on loputtomasti ikkunoita kaikkiin ilmansuuntiin. Teemana on «Rotterdam». Hollantilaisen satamakaupungin särmää uhku-vaa mallistoa säestää fiilisleffa jos-sa on jäätä ja laivoja. Ja kaunii-ta naisia kauniissa vaatteissa. Me suomalaiset emme pelkää jäätä ja lunta, haemme siitä inspi-raatiota. Kun lumimyräkkä viimein iskee, selailen netissä suomalais-ruotsa-laisen valokuvaajaduo Therese + Joelin valokuvareportaasia Time Magazine lehdessä, cayennenpip-purilla maustettua kaakaota sie-maillen. Paloporras on ensimmäis-tä kertaa tänä talvena paksun lumen peitossa. Lumisade vaimentaa kau-pungin melun ja kevääseen on on-neksi vielä aikaa. SANNA POSTI SJöMAN

THERESE + JOELRuotsalais-suomalainen va-lokuvakaksikko - Therese + Joel - kuvat tasapainottelevat korkeataiteen ja muodin vä-lillä. Kuvat hakevat inspiraa-tiota elämän synkkyydestä ja kauneudesta. Voimakaksikon töitä on ollut esillä niin Sipe-riassa kuin Tokiossa ja New Yorkiin asettuneen kaksikon cv:llä on muun muassa The Wall Street Journal ja Time Magazine. Joel Jägerroos on kotoisin Rovaniemeltä ja The-rese öhrvall Tukholmasta. www.theresejoel.com

FASHIONISTAT LUMI-

MYRÄKÄSSÄKarkkipussi

LANA DEL REY - BURNING DESIRELana Del Reyn uusi musa-video huokuu vanhan ajan Hollywoodia: punaisia huu-lia, nopeita autoja ja naisia jotka ulkoiluttavat tiikereitä. Artisti kuvailee itseään “itse-stailatuksi gangsteriversioksi Nancy Sinatrasta”. “Burning Desire” on bonusraita Del Reyn debyyttipitkäsoittole-vyltä “Born to die” joka jul-kaistiin 2012 ja video on nyt nähtävänä artistin nettisivuilla www.lanadelrey.com

MARCEL PROUST - SWANIN TIE 100 V.Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun Marcel Prous-tin “Kadonnutta aikaa etsimässä”-romaanin ensimmäinen osa “Swanin tie” julkaistiin. Juhlavuotta juhlistetaan mm. Pariisissa ja New Yorkissa, The Morgan Library & Museumissa, jossa on esil-lä kirjailijan muistilehtiöitä, valokuvia ja kirjeitä. Seitsenosainen romaanisviitti kuuluu länsimaisen kirjallisuuden suurimpiin kir-jallisuusklassikoihin. Jos tahdot perehtyä romaanisviittiin toden teolla, vieraile Tempsperdu-sivustolla, joka on omistettu romaanille. www.tempsperdu.com

T A K U 23

Yhdeksänvuotiaani on lukenut Harry Potterinsa – lukuun ottamatta kak-sintaistelukohtauksia. Niistä olemme sopineet, että ne luetaan joskus myö-hemmin. Sama juttu on tehty muuta-man elokuvan kanssa: kaksintaistelut katsotaan niin, että lapsi pitää sor-mia silmillä ja vanhempi selostaa: kuka saa köniin ja millaisia miekko-ja käytetään. Vielä toimii.

Se mikä pelottaa äitiä ei välttämät-tä pelota lasta – ja toisinpäin. Esi-koinen jännitti Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamielen Katlaa, var-sinkin hirviön teatteriversiota (kun-nes näimme, miten Katlan lavastetta siirrettiin esityksen jälkeen). Minus-ta Katla oli aika kesy siihen nähden, mitä olimme nähneet muualla; itseä-ni hirvitti paljon enemmän veljesten päätös hypätä jyrkänteeltä Nangili-maan. Kun kysyin, mitä lapsi siitä ajatteli, oli vastaus, ettei mitään. Se oli hänestä aivan ymmärrettävää: veljekset halusivat olla ikuisesti yh-dessä. Onnellinen loppu siis?

Nuortenkirjailijakollegani kanssa olemme miettineet kohdeyleisöä toi-sesta suunnasta. Kirjoitamme ensi-sijaisesti lukioikäisistä tai vanhem-mista tytöistä, mutta miksi ihmeessä: eiväthän sen ikäiset lue enää nuor-tenkirjoja! Vaikka emme halua, että liian nuoret lukijat tarttuvat teks-teihimme, emme varmaankaan ala

myöskään sensuroida tekstejä liian nuorten lukijoiden pelossa tai pyytää kustantajalta kansiin K-13-merkkejä.

Näiden varoitusmerkkien symbo-liikasta sain yhdeksänvuotiaaltani oppitunnin: ”Sydän on tietty ro-mantiikkaa. Hämähäkki tarkoittaa ahdistusta aiheuttavaa. Kaksi toisi-aan kiertelevää nuolta on seksiä. Ja nyrkki pystyssä, sen sä nyt ainakin tiedät: väkivaltaa.”

Kasvu tapahtuu peittojen alla, soh-vanmutkissa, yksityisyydessä. Yhtä lailla kuin kuulemme huolestuttavia uutisia siitä, että Väestöliiton mu-kaan suurin osa kymmenvuotiais-ta on nähnyt aikuisviihdettä netistä tai älypuhelimistaan, muistamme it-sekin oppineemme aikuisten maa-ilmasta katsomalla tv-ohjelmia ja lukemalla kirjoja, joita ei ollut tar-koitettu ikäisillemme. Itselleni tällai-nen kirja oli Ulla-Lena Lundbergin Kuninkaan Anna, jossa Anna haki pessaarin Tukholmasta. Pessaarin? Siis minkä?

Pienemmän tyttäreni Puppe-kirjois-sa on merkki: 1> Rakkaampi kui-tenkin on läppäkirja, jossa on kuva dinosauruksesta. Kun hän koskettaa sormellaan dinosauruksen suuta, aikuislukija kähisee korvaan: Nam nam nam! Ja pikkuinen kikattaa her-vottomasti. Hänen kanssaan sapelit

kalisevat tulevaisuudessa kirjoista ja televisio-ohjelmista, joita ei ole vielä tehty.

Entä millaisia olisivat omat rajoi-tukseni, jos nelikymppiselle sellaisia asetettaisiin. K-45? Nyrkki? Tai ai-nakin merkki, joka varoittaisi, jos kir-jassa tapahtuu jotakin pahaa lapselle tai jos lasten isä putoaa jäihin… Jol-lekulle kun tällainen käänne oli viime joulun upeassa voittajateoksessa jär-kytys, josta ei toennut moneen viik-koon. – Toisaalta olisin kyllä närkäs-tynyt, jos takakannessa olisi lukenut: ”Ei niille, jotka eivät kestä elämän epäoikeudenmukaisuutta.”

**

Kirjoittaja on kahden lapsen äiti, nuortenkirjailija ja kustannuspääl-likkö.

KaksintaisteluitaL a u r a L ä h t e e n m ä k i

Kir ja i l i jan havainto ja

Kuva: Liisa Takala

24 T A K U

Ensivaikutelman perus-teella voisi luulla, että Wienissä tärkeintä on Mozart. Ensivaikutelma saattaa kuitenkin pettää:

pian käykin ilmi, että Mozartiakin tärkeämpiä ovat kahvilat.

Kun olin asunut Wienissä kuukau-den, eräs naapureistamme halusi tietää, mikä on lempikahvilani tääl-lä. Kerroin tykkääväni muun muas-sa Oberlaasta ja Gerstneristä, koska ne ovat onnistuneesti yhdistäneet vanhat kahvilaperinteet uudempiin tapoihin. Esimerkiksi Gerstneristä saa taivaallista apfelstrudelia, mut-ta myös suloisia cupcakeseja. Puo-len vuoden jälkeenkään ei ole näitä kahta paikkaa voittanutta, vaikka monia muitakin on suosikkilistalle-ni päässyt.

Jo ennen kuin tulin Wieniin, olin lu-kenut monesta paikasta, miten kah-vilakulttuuri on Wienissä ihan oma juttunsa. Wienin kahvilakulttuuri on jopa Unescon maailmanperintökoh-de, ja aivan ansaitusti. Kahviloiden rakastajille tämä on paratiisi. Uusia paikkoja löytyy koko ajan lisää ja tuntuu, ettei vuosi riitä millään nii-hin tutustumiseen. Minä olen jopa kirjoittanut listan paikoista, joissa haluan käydä! Jokaisella kahvilalla tuntuu olevan se joku oma juttun-sa, josta juuri se paikka on tunnettu.

Wieniläisissä kahviloissa on ymmär-retty jotain tärkeää: kakkujen maku. Vaikka kuinka rakastankin upeita koristeellisia kakkuja, vielä enem-män tykkään kakuista, joiden maku hipoo täydellisyyttä. Olen moneen kertaan maistanut täällä niin kek-

T E K S T I J A K U VAT : M I L J A L A H T O N E N

Was ist deine Lieblings-cafe? K A H V I L A K U LT T U U R I K U K O I S T A A W I E N I S S ä seliäitä makuyhdistelmiä, että saa-tan puhua niistä vielä monta kuu-kautta myöhemminkin. Esimerkiksi sanottakoon Glorietessa syömäni unikonsiemen-mangokakku. Kakut ovat koristelultaan yksinkertaisen kauniita ja kakkujen kerrokset ovat aina täydellisiä.

Tärkeimmät leivonnaiset Wienissä ovat tietenkin apfelstrudel ja Sacher-kakku, jotka molemmat ovat kotoi-sin täältä. Apfelstrudel on parasta, kun sen seuraksi saa paljon lämmin-tä vaniljakastiketta ja Sacher-kahvila

taas on jo sinänsä kokemisen arvoi-nen paikka. Ihan kuin astuisi ajassa sata vuotta taaksepäin, jopa asiak-kaat näyttävät olevan joltain muul-ta vuosikymmeneltä ihanine vaattei-neen ja koruineen.

Aivan niin kuin Sacher-kahvilakin, jotkut kahvilat voivat tarjota muu-takin kuin ihania makuelämyksiä. Varsinkin vanhemmissa paikois-sa kaikki on niin yhteensopivaa ja täydellistä. On ihanaa, että kahvi-loihin voi mennä hetkeksi pakoon muuta maailma. Istumapaikan voi

Oberlaan passionhedelmä-

suklaamousse-tartalette.

Perinteinen Sacher-kakku yllättää joka kerta iloisesti. Kaupungin parasta Sa-cher-kakkua todellakin saa aidosta Sa-cher-kahvilasta.

24 T A K U

T A K U 25

ottaa vanhojen rouvien läheltä, ja kuunnella heidän ihanaa mur-teellista saksaansa. Farkuissa ja tennareissa tulee tosin hieman alipukeutunut olo, kun naisilla on tyylikkäät mekot, helmikorvako-rut ja korkokengät.

Itsensä voi kuitenkin heti tuntea vähän tärkeämmäksi, kun frakkiin pukeutunut tarjoilija tulee tiedus-telemaan juuri minulta, mitä halu-an tilata. Wienissä onkin tärkeää muistaa pysyä etiketissä ja antaa tarjoilijan hoitaa kaiken asiakkaan vain istuessa pöydässä. Kahvilas-sa voi istua niin pitkään kuin ha-luaa, kunhan muistaa antaa tippiä.

Tiettyä turvallisuuden tunnetta luo myös se tieto, että Wienissä on aina lähellä ainakin yksi kah-vila. Wieniläisille on erittäin tär-keää, että milloin vain voi mennä kahville. Jokaisella täällä on oma turvaleivos, jonka voi käydä syö-mässä, kun maailma alkaa ahdis-taa liikaa. Itsekin joskus lähikon-ditoriaan kipaisseena voin todeta, että viisikerroksisella mango-suk-laakakulla on ihmeellisiä voimia.

Kirjoittaja on leipuri-kondiittori, joka opiskelee saksaa Sacher-ka-kun kotikaupungissa.

EtEläKorEalainEn musiiKKi ON mONieN vAiKUTUsTeN sUmmA

Korealaista musiikkia on koetellut sodat, erilaiset miehitykset ja diktatuuri. Sotien ja maahanhyökkäyksien seurauksena suurin osa perinteisen musiikin ensimmäisistä merkinnöistä on hävinnyt tai ne on hävitetty. Se ei kuitenkaan ole estänyt musiikin kehittymistä ja K-popin syntymistä.

Perinteinen korealainen musiikki sai vaikutteita Kiinasta aina 1400-luvulle asti. Silloin kuningas Sejong päätti uudistaa perinteen ja ensimmäistä kertaa instru-mentteja alettiin tehdä Koreassa samalla, kun nuotit ja rytmit kehitettiin uudelleen.

Savihahmojen ja instrumenttien palasten avulla National gugak Centeriin on jäljennet-ty malleja, miltä mahdolliset korealaiset perinteisen musiikin instrumentit ovat saat-taneet näyttää. Korvaamattomaksi on osoittautunut koriste esine, johon on kaiverrettu viisi eri hahmoa soittamassa eri soittimia. – Tämä on ainoa jäljellä oleva koriste-esine ja olemme ottaneet instrumenttien mallit siitä. Meillä ei ole kirjoitettua tietoa, sanoo Karam Kim, kansainvälisten suh-teiden päällikkö.

Sodat ja maahanhyöKKäyKSet Japanilaismiehitys vuosina 1910-1945 tuhosi paljon korealaiselle kulttuurille tyypillistä perimätietoa ja merkintöjä. Japanilaismie-hityksen aikana korealaista kulttuuria pyrittiin tukahduttamaan ja luomaan siitä mah-dollisimman negatiivinen kuva.

Samalla kun japanilaiset yrittivät hävittää korealaista perinteistä musiikkia, länsimaisia vaikutuksia alkoi virrata Koreaan. Amerikkalaisten sotilaiden mukana tulleet tyylisuun-nat ja tähtikultti muokkasivat korealaista musiikkia vahvasti ja 1920-luvulla Korea sai ensimmäiset tähtiartistinsa. Korean sodan alettua maa jakautui kahtia. Amerikkalais-ten sotilaiden läsnäolo Etelä-Koreassa vahvisti vaikutteita etenkin folk- ja rockmusii-kin kehittymisessä.

Uudet tyylisuunnat muovasivat myös korealaisten ajattelutapaa. Vielä tänäkin päivänä on havaittavissa, että länsimaista tulevaa arvostetaan enemmän kuin perinteistä ko-realaista musiikkia.

diKtatuurin vaiKutuKSet muSiiKKiin Etelä-Korealaista musiikkia on sotien lisäksi ravistellut maan sisäinen hallinto. Park Chung- Heen kaudella, 1970-luvulla, monet muusikot joutuivat vankilaan virallisen politiikan vastaisen musiikin tuottami-sesta. äänitteet tarkistettiin ennen julkaisua ja monia kappaleita kiellettiin. Tämä sai muusikot pehmentämään tyyliään ja 80-luvulla muotiin tulivat balladit. Pehmeitä rak-kauslauluja sai julkaista ongelmitta ja niiden arvellaan vaikuttaneen, yhdessä 1900-lu-vun Trot –tyylin kanssa, nykyisen K-Popin muotoon.

K-PoP ja GanGnam StyLe Länsimaalaisten suuntauksien seurauksena kehittyi Aasiassa suurta suosiota saanut K-pop. Tyylisuunta alkoi kehittyä 1990-luvulla Seo Taiji & Boys nimisen ryhmän noustessa suosioon. 1992 -luvulla korealainen populaa-rimusiikki alkoi tehdä nousua. K-popissa käytetään yhdistelmää suosituista genreis-tä kuten rap, rock ja pop. Ominaisia piirteitä musiikille ovat myös esiintyjien söpöys sekä ison ryhmän näyttävät tanssikoreografiat.

2000-luvulle mentäessä tyylisuunta on valloittanut internetin kautta myös muuta maa-ilmaa. Ilmiö on rantautunut myös Suomeen ja saanut faneja.

Kiteeläinen Taru Määttänen, 21, kertoo kuunnelleensa eteläkorealaista musiikkia jo viisi vuotta. Hän tutustui tyylisuuntaan japanilaisen rockin kautta ja ihastui sen tempoon, kieleen ja hyvännäköisiin laulajiin. – Ensin ajattelin, että mikä Backstreet Boys kopio tämä on, mutta sitten se vaan jossain vaiheessa kolahti.Tarun mukaan musiikissa on tarttuva rytmi ja toisinaan hyvät sanoitukset. Todelli-sia fani-piirteitä hän ei silti itsestään löydä, paitsi silloin, kun hän käy konserteissa. – Konserteissa saattaa tulla fanihetkiä. Hirveätä kiljumista ja tanssimista, sanoo Taru.

Lopullisesti eteläkorealainen musiikki löi itsensä läpi rap-artisti PSY:n gangnam Style -kappaleella, joka nousi vuonna 2012 You Tuben ladatuimmaksi biisiksi yli 800 mil-joonalla katsomiskerralla.

A n n u k k a T i m o n e n

26 T A K U

P a n u H ä m e e n a h o

T A K U 27

Kun Pentti ja Seija Hasu vihittiin vuonna 1961, hääpari sai mor-siamen vanhemmilta häälahjaksi Huotarin kubistisen työn. Runsaat 50 vuotta myöhemmin he istuvat Moision kartanon salissa ympäril-lään mittava kokoelma pääosin ko-timaista taidetta. Kartanon värikäs menneisyys antaakin erinomaiset puitteet eri aikakausien ja tyyli-suuntien kokoelmalle. Itseoikeu-tettuna kokoelmassa on mukana myös tuo ensimmäinen työ.

Taiteen ja ruoan liitto- MoiSion taide- ja pitokartano

Kouvolan perinteikäs kaup-pahalli on ollut Hasujen varsinaisen leipätyön näyttämönä jo lähes 50

vuotta. Myös se kuvastaa Hasujen rakkautta perinteisiin, sillä halua ei ole ollut siirtyä muualle. Yritys on jo siirtynyt toisen polven vetovastuul-le, vaikka Hasujen askel vie edelleen sujuvasti lihakaupan tiskin taakse. Nyt heillä on enemmän aikaa rak-kaalle taideharrastukselle.

Ensimmäisen ja toisen teoksen han-kinnan välillä ehti kulua useita vuo-sia, vaikka taide kiinnostikin yhä enemmän. Taiteen maailmaan sisälle

pääseminen vei oman aikansa. Tai-dehistorian opiskeluun ei varsinai-nen leipätyö antanut mahdollisuut-ta, mutta taidenäyttelyt ja museot tulivat tutuiksi.

Taiteen keräämisessä on painopiste ollut aina kotimaisessa taiteessa. Tyy-lisuunta ei ole ollut ratkaiseva, mutta omat mieltymykset ovat vaikuttaneet valintoihin. Kokoelmiin onkin kerty-nyt usean kymmenen kotimaisen tai-teilijan töitä Juhani Palmusta Fritz Ja-kobsoniin ja Johanna Oraksesta Soile Yli-Mäyryyn. Veistoksissa ehdotonta huippua edustavat Wäinö Aaltosen veistokset ja kipsivalut.

Kotiinpaluu. Sattumalta löytyneet kartanon rakennuttajien muotokuvat saatiin monen mutkan kautta Moisioon.

Wäinö Aaltonen: Sisarukset

T e k s t i j a k u v a t : U l l a H o i k k a l a

28 T A K U

Kun Pentti ja Seija Hasulta kysyy suhtautumista taiteen keräämiseen, he miettivät pitkään. Matkustelu ei ole koskaan ollut ”heidän juttunsa”. – Matkustuskärpänen ei puraissut meitä milloinkaan, mutta taidekär-pänen sitäkin lujemmin, naurahtaa Seija Hasu.

Tänä päivänä matkustelun voi hy-vin korvata internet-huutokaupoilla. – Netistä näkee kaiken tarvittavan ja voimme selata, millaisia töitä on tarjolla, toteaa Pentti Hasu. Yhteis-työkumppaneista tärkein on Went-zel Hagelstam, jonka juuret ovat seudulla.

Perheyrityksen voimaa– Yksin ei pitkälle pötkitä

Jos taideharrastus alkoi sattumal-ta, tuo samainen sattuma on tuonut matkan varrella myös laajan yhteis-työ- ja ystäväverkoston, jonka avulla kokoelmaa kartutetaan. Pentti Hasu puhuu johdatuksesta, joka vie aina uusien kohteiden äärelle. Nuoruu-den rahojen ja postimerkkien keräi-lyharrastukselle hän hymähtää, jos-kin mittava suomalaisten kolikoiden kokoelma saattaa olla jonain päivä-nä esillä.

Ajan myötä taiteen keräämiseen tuli mukaan ammattimainen ote. Yhteis-työverkoston ja ystävien korvaa-maton apu, keskustelut taiteilijoi-den, taiteen harrastajien ja kerääjien kanssa antoivat varmuutta hankin-toihin. Vaikka taidetta ostetaan yhä enemmän liiketoimintapohjalta, omat mieltymykset ovat aina pääl-limmäisinä hankinnoissa.

Ratkaisevana askelena muutoksessa Pentti Hasu mainitsee tutustumisen kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen lap-siin 1980-luvulla. – Olemme olleet paljon tekemi-sissä toistemme kanssa ja sitä kautta lähti liikkeelle myös hanke Aaltosen veistosten pienosmallikokoelman saamiseksi Moisioon, Pentti Hasu toteaa.

Wäinö Aaltosen lapset halusivat ko-koelman kokonaisuudessaan yleisön nähtäville. Kokoelmassa on noin 20-30 veistosta ja kipsivalua, sekä jou-kossa muutama harvinaisempi Aal-tosen maalaama taulu. Se on suurin yksityisessä omistuksessa oleva Aal-tosen kokoelma. Siitä voi syystäkin olla ylpeä.

Pentti ja Seija Hasun kokoelma on karttunut myös suvun toimesta. Pe-

Aateliskartanossa taidetta ja juhlia

– Kun Kouvolan kaupunki suunnit-teli kauppahallin purkamista joskus 1990-luvulla, mietimme erilaisia vaihtoehtoja tulevaisuuteen, muis-telee Pentti Hasu.

Niinpä hakuseen pantiin kartano jostain lähiseudulta. Tyttärellä Anne Hasulla oli toimintaidea ja konsepti selkeänä mielessä - riittävästi tilaa taiteelle ja pitopalveluyritykselle. Kun Hasuille oli kertynyt taidetta jo sen verran, että kodin tilat olivat käy-neet ahtaiksi, ajatus tuntui hyvältä.

Etsintä ei tuottanut tulosta, kiinnos-tavat kohteet olivat joko liian syrjäs-sä tai ajautuneet konkurssiin. Hasut päättivät luopua hankkeesta.

Vuonna 1997 Hasut huomasivat lehdessä ilmoituksen, että Elimäen kartanoon etsittiin uutta yrittäjää. Kartanon käyttö oli ollut pitkään ha-kusessa ja Elimäen kunta oli vuok-rannut tilaa erilaisiin tilaisuuksiin. - Ennen pääsiäistä otettiin ensi kos-ketus, vappuna tehtiin paperit ja syyskuussa päästiin töihin. Vaikka liikeidea tuntui silloin selkeältä, niin jos nyt katson 15 vuotta taaksepäin, ei ollut muuta selkeää kuin taide, muistelee Anne Hasu.

Elimäen kunta kunnostutti kartanoa huone huoneelta. Huoneita on kaik-kiaan 20 ja niistä kuusi on kunnos-tettu. Anne Hasu toteaa johdatuksen tuoneen myös KSAO:n Moisioon. – Pihalle kurvasi bussilastilli-nen oppilaita ja opettaja Reija Haa-paniemi tuli sisään, esitteli itsensä ja kysyi, onko meillä mitään enti-söitävää. Että oliko meillä? Rahaa ei ollut, mutta entisöitävää sitäkin enemmän. Siitä se lähti, tikkuaskin kokoinen pläntti päivässä ja huone lukukaudessa.

Suunnitelmissa on restauroida huo-neita yksi kerrallaan myös tulevai-suudessa.

Korkea taidenautinto kartanomiljöössä

Moision taide- ja pitokartanon tar-joama konsepti on osoittautunut hy-väksi ja toimivaksi kokonaisuudek-si. Ruokaa on tarjolla joka paikassa, mutta Moisio tarjoaa herkullisen ma-kunautinnon ja elämyksellisen vie-railun taiteen kautta.

Anne Hasu mainitsee yhdeksi tär-keäksi tavoitteeksi madaltaa kynnys-tä tulla nauttimaan kartanomiljööstä ja korkeakulttuurisesta taiteesta. Se ei ole elitististä harvojen huvia, vaan mahdollista ja ymmärrettävää kaikil-le. Niinpä Pentti ja Seija Hasu voivat hyvillä mielin hankkia edelleen koti-maista taidetta yleisölle nähtäväksi.

Anne Hasu on ymmärtänyt sen, että asiakkaat pitävät toimintaa yllä ja muokkaavat toiminnan suuntaa. Ny-kypäivän asiakkaat ovat vaativia ja odottavat uudistumista. Asiakkaiden mielenkiinto täytyy pitää yllä ja on-kin erittäin haasteellista vastata hei-dän toiveisiinsa.

Seija ja Pentti Hasun kokoelman kaksi ää-ripäätä. Huotarin kubistinen työ seinällä, josta kaikki alkoi. Välissä on kokoelmaan viimeisimmäksi hankittu Wäinö Aaltosen Aleksis Kiven patsas. Moision kartanossa on laaja kokoelma Wäinö Aaltosen töitä.

rintörahat on käytetty taiteen hank-kimiseen ja näin hankituilla esineillä on oma tarinansa kerrottavana. – Kakkien töiden ja tarinoiden dokumentointi ja tuominen osaksi näyttelyä on suuri haaveemme, Pent-ti ja Seija Hasu miettivät.

T A K U 29

MOISION KARTANON VAIHEITA

Wrede-suku 1605-1767Vuonna 1605 liivinmaalainen aatelismies Henrik Wrede luovutti ratsunsa Ruotsin kuningas Kaarle IX:lle Baltian niemimaalla-käydyssä Kirkholman taistelussa. Kuningas palkitsi taistelussa menehtyneen Wreden lesken ja jälkeläiset laajoilla läänityksil-lä Kymenlaaksossa. Wrede-suvun hallussa Moisio palveli 150 vuotta vaatimattomana karjakartanona.

Forsellesin-suku 1767 - 1880Itsenäiseksi asuinkartanoksi sen muutti majuri Fredrik Juhan Ulrik af Forselles, joka Carl Ludvig Engelin piirustusten mu-kaan rakennutti mäelle paikkakunnan ensimmäisen kivisen ra-kennuksen. Tiluksilla oli oma tiilitehdas, jossa valmistettiin ra-kentamiseen käytetyt tiilet.Moision majuri sai kahden vaimonsa kanssa yhteensä kymme-nen lasta. Forsellesin suvun tarina päättyi konkurssihuutokaup-paan 1880.

Bergin-suku 1880-1907Virolainen Bergin suku ei koskaan asunut kartanossa, sillä se ostettiin Friedrich Georg Magnus von Bergin pojanpojan vai-molle huomenlahjaksi. 20-huoneinen kartano oli rouvalle kui-tenkin liian pieni ja hän valitsi Sangasten kartanon Virossa, jos-sa oli 99 huonetta.Friedrich Georg Magnus von Berg jalosti Virossa Sangasteen ruis-lajikkeen, jonka toi Suomeen Elimäelle.

Elimäen kunta 1907-1997Elimäen kunta on ostanut kartanon kolme kertaa. Ensin 1907, jolloin kartanon maat pilkottiin ja alustalaiset hyödynsivät mah-dollisuutta lunastaa tilansa kunnalta. Syntyi 330 erillistä tilaa. Kartanon päärakennus oli seitsemän maanviljelijän yhteisomis-tuksessa muutaman vuoden. Vuosina 1910-1969 kartanossa oli Elimäen kunnan ”vaivaistalo”, yksi pohjoismaiden komeimmis-ta. Tämän jälkeen kartanon omisti Väestöliitto, jonka kotisisa-ropisto toimi siinä vuoteen 1984 saakka, jolloin Elimäen kunta osti kartanorakennuksen.

Pentti ja Seija Hasu 1997 –Viimeisimpänä lenkkinä “hallitsijasukujen” sarjassa ovat syk-syllä 1997 kartanon Elimäen kunnalta vuokrannut Hasujen per-heyhtiö. Syntyi Moisien taidekartano, jonka mamsellina toimii Anne Hasu.

Maalaishenkisyys, puhtaan ruoan ja lähiruoan puolestapuhujana Moision kartano on juhlien aatelia. Alueen imagon nostaminen taiteen ja ruoan yhdistelmän avulla on tavoite, mutta vaatii paljon yhteistyötä myös Kou-volan kaupungin taholta. Puitteet ja tuotteet ovat Moisiossa kohdallaan. – Onhan se merkittävää valtakun-nallisestikin, että vanha aateliskarta-no on tällaisessa yksityisessä käytös-sä, myhäilee Anne Hasu.

Tulevaisuus mietityttää. Kun ikä ei vähene vuosien myötä, miten turvata taidekartanon tulevaisuus. Mielessä on käynyt säätiöittäminen ja se on-kin yksi varteenotettava vaihtoehto jatkon kannalta. Toiminta halutaan kuitenkin myös tulevaisuudessa säi-lyttää perheen hyppysissä.

Hasut ovat halunneet antaa mahdol-lisuuden myös paikkakunnan omille, nuorille taiteilijoille, joilla on usein myyntinäyttely alakerran pitokarta-non tiloissa. – Mahdollisesti kunnostamme jossain vaiheessa huoneen paikal-liselle taiteelle. Taiteilijat ovat mo-nasti harmitelleet sitä, että ei ole tilaa jossa voisi pitää myyntinäytte-lyitä. Täällä se on mahdollista, ker-too Hasu.

Anne Hasu kertoo erään asiakkaan kommentit vierailun päätteeksi. – Nyt ei tarvitse enää mennä Hel-sinkiin. Ateneum on muuttanut Eli-mäelle.

Wäinö Aaltonen: Luotsi

30 T A K U

tolKKua AKAvALAisTeN työaiKoihinTYöTURvALLisUUsLAiN mUU-TOs AUTTAA PeLAsTAmAAN AKAvALAiseN TYöAiKAKULT-TUURiN RAPPiOLTA.

”Hei, olen lomalla. Minut tavoittaa puhelimitse tai sähköpostilla. Ren-toa kesää!”

Yhä useampi akavalainen on aina töissä. Työsuhdekännykkä ja -läp-päri kuljettavat työt paikkaan kuin paikkaan, tehtäväksi mihin vuoro-kaudenaikaan tahansa. Illat kuluvat raportteja viimeistellessä tai semi-naariesitelmien valmistelussa. Vii-konloppuisin lennetään työn takia valtamerten taakse. Lomilla hoide-taan ”isommat” rästityöt.

Johtajat ja johtavassa asemassa ole-vat toimivat näin työnsä puolesta. Suurin osa akavalaisista kuitenkin siksi, että työtä on liikaa normaalin työajan puitteissa tehtäväksi tai kos-ka työnantaja edellyttää jatkuvaa ta-voitettavissa oloa.

Kun työntekijä ei pääse irtautumaan työstään ja palautumaan, seurauk-set ovat tutkitusti haitallista. Aivo-työläisenkin tapaturmariski kasvaa, muistihäiriöt ja -katkokset yleistyvät ja unihäiriöt lisääntyvät. Työn tuot-tavuus laskee ja luova ote katoaa. Ääriesimerkki pitkään jatkuvasta työaikakuormituksesta on työkyvyn menetys ja sitä seuraava ennenaikai-nen eläköityminen.

TYöAiKOjeN viLLi LäNsi

Työaikasuojelu on monen akavalai-sen kohdalla puutteellista. Työnan-taja kikkailee työaikalailla ja rajaa työntekijöitä sen soveltamisalan ul-kopuolelle tehtävänimikkeillä. Työ-hön liittyvät matkat teetetään omal-la ajalla ilman korvausta, koska lain mukaan matka-aika ei ole työaikaa. Työpaikoilla työajan seuranta on puutteellista tai sitä ei ole.

Ongelman vakavuutta lisää se, että jatkuvasta työnteosta on tullut vallit-seva normi. Työpaikalla saattaa olla kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan liukuman päätyttyä leimataan ulos, mutta jatketaan työn tekemistä. Päi-vän rästityöt tehdään loppuun illal-la kotona, eikä tunteja kirjata ylös.

Usein ylitöiden todellista syytä, liian suurta työmäärää, ei uskalleta tuoda esiin työpaikan tai uramahdollisuuk-sien menettämisen pelossa. Jos us-kalletaan, esimiehillä ei ole valtuuk-sia järjestellä töitä uusiksi tai palkata lisäresursseja.

TYöAiKA ON TYöTURvALLisUUsAsiA

Tilanteeseen on kuitenkin tulossa pa-rannus, kunhan eduskunta hyväksyy työturvallisuuslakiin Akavan aloit-teesta tehdyn muutoksen. Työtur-vallisuuslakia muutetaan siten, että työajat kirjataan lakiin työhön, työ-tilaan, muuhun työympäristöön ja työolosuhteisiin verrattavaksi hait-ta- ja vaaratekijäksi.

Laki velvoittaa jatkossa työnantajat selvittämään ja tunnistamaan työ-ajoista aiheutuvat vaaratekijät ja arvioimaan niiden vaikutusta työn-tekijöiden turvallisuudelle ja terve-ydelle. Työturvallisuuslain sovelta-misala on työaikalakia laajempi, ja myös esimies- ja johtotehtävissä toi-mivat kuuluvat sen piiriin.

Työajoista aiheutuvat vaaratekijät on lain mukaan ymmärrettävä laa-jasti. Akavalaisittain on oleellista, että lain perusteluissa vaaratekijäk-si katsotaan työnantajan aloitteesta työntekijän työhön sidottuna oleva aika. Tätä on esimerkiksi matkusta-minen, jonka ei pääsääntöisesti kat-sota kuuluvaan työaikaan ja ne ti-lanteet, joissa työnantaja edellyttää työntekijän vastaavan puhelimeen tai sähköposteihin varsinaisen työ-aikansa ulkopuolella.

Vaarojen arvioinnissa on otettava huomioon myös työpäivien pituus, työntekijän mahdollisuus itse säätää työpäivän pituutta, kokonaistyöaika, ylityöt ja niiden määrä, työn suorit-tamisajankohta, työaikojen enna-koitavuus, työhön sidonnaisuuden aiheuttama kokonaiskuormitus sekä

työntekijöiden mahdollisuus riittä-vään palautumiseen työpäivän aika-na ja niiden välillä.

TYöPAiKOiLLA TARviTAAN RYHTiLiiKe

Akavalaisille työsuojeluvaltuute-tuille, luottamusmiehille ja muille edustajille lakimuutos tuo työkalu-ja työpaikkatason työaikakulttuurin muuttamiseksi. Tämä edellyttää, että oman työpaikan terveyttä vaaranta-vat työaikakäytännöt selvitetään ja niihin puututaan.

Työntekijöidenkin on oltava aktii-visia ja valmiita puuttumaan työ-paikan haitallisiin työaikakäytäntöi-hin. Oman jaksamisen ja oikeuksien eteen kannattaa tehdä töitä paitsi pi-demmän elämän, myös suurempien tulojen toivossa. Seitsemän tunnin viikoittainen palkaton ylityö aihe-uttaa vuositasolla tuhansien eurojen ansionmenetyksen, ja lisäksi valtiol-ta jää verotuloja saamatta. Käytän-nössä palkattomilla ylitöillä ruoki-taan harmaata taloutta.

Työturvallisuuslain muutos on par-haillaan eduskunnan käsittelyssä. Sen arvioidaan astuvan voimaan ke-vään aikana. Ylemmät Toimihenki-löt YTN ottaa asian esiin kevään 8 tuntia -kampanjassaan.

T a r j a A r k i o , a s i a n t u n t i j a

YTN KAmPANjOi HARmAATA YLiTYöTä vAsTAAN

Ylemmät toimihenkilöt YTN muistut-taa kevään aikana 8 tuntia -kampan-jassaan harmaan eli korvauksettoman ylityön haitoista ja riskeistä. YTN halu-aa nollatoleranssin äärettömälle työ-ajalle ja korvauksettomalle ylityölle.

Kampanja, joka näkyy julkisuudessa 13.3. alkaen, nostaa esiin yksityis-sektorin työaikaongelmat ja niiden seuraukset sekä pyrkii vaikuttamaan asenteisiin. Kampanja painottuu säh-köiseen mediaan. Voit osallistua it-sekin esimerkiksi jakamalla aineistoa ja vastustamalla ääretöntä työaikaa omalla kohdallasi.

Lisätietoa: www.8tuntia.fi (sivut avautuvat maaliskuussa)

T A K U 31

isä, Käytä tilaisuus hyväKsEsiisäN OmA vAPAA PiTeNee vUOdeN ALUssA 54 ARKi-PäivääN. vAPAAN PiTämiNeN YKsiNKeRTAisTUU jA PeR-HeeN ARjeN PYöRiTTämiNeN HeLPOTTUU. mUUTOs Lisää mYös TYömARKKiNOideN TA-sA-ARvOA.

Vuonna 2011 isyysrahaa maksettiin 73 prosentille isistä. Myös isäkuu-kauden käyttö on yleistynyt: viime vuonna sitä käytti jo 27 prosenttia isistä. Korkeasti koulutetut isät käyt-tävät oikeuttaan vapaisiin muita pal-kansaajia useammin ja pidempään.

– Isät käyttävät heille korvamerkit-tyä vapaata selvästi enemmän kuin molemmille vanhemmille tarkoit-tetua vapaata. Uudistus lisää var-masti isyysvapaiden käyttöä, Arkio ennustaa.

TAvOiTTeeNA 6+6+6 Isyysvapaan pidentyminen on tär-keä kehitysaskel, mutta Akavan ta-voite on jakaa perhevapaat vieläkin tasaisemmin: 6 kuukautta äidille, 6 kuukautta isälle ja 6 kuukautta mo-lemmille vanhemmille vapaasti jaet-tavaksi. Lisäksi Akava pitää tärkeä-nä osa-aikatyön mahdollisuuksien lisäämistä.

Arkion mukaan perhevapaiden ta-saisemmalla jaolla voidaan parantaa nuorten korkeasti koulutettujen nais-ten pääsyä pysyviin työsuhteisiin.

– Työanantajat pelkäävät edelleen, että naisen mahdollinen äitiys vie tä-män pitkäksi ajaksi pois töistä. Mie-het tulevat yhtä lailla isiksi, mutta koska vastuu pienten lasten hoidos-ta kasautuu naisille, isyyttä ei pide-tä samaan tapaan uhkana. Lisäksi naisten parempi työmarkkina-asema vaikuttaa myönteisesti naisen palk-kaukseen ja uramahdollisuuksiin.

j a a n a P a r k k o l a , A k a v a

Yksi raamisopimuksen hedelmistä päästiin poimimaan vuodenvaih-teessa, kun isälle korvamerkitty va-paa pitenee 54 arkipäivään. Akavan asiantuntijan Tarja Arkion mukaan isän oman vapaan pidentäminen on esimerkki siitä, että työmarkkinakes-kusjärjestöiltä löytyy tahtoa ja kykyä sopia asioista.

– Tämä kertoo rohkeudesta katsoa tulevaan myös vaikeina aikoina. On eurooppalaisittain poikkeuksellista, että etuuksia kasvatetaan tiukassa ta-loustilanteessa, Arkio kiittää.

Arkion mielestä perhevapaiden ta-saisempi jakautuminen tehostaa suo-malaisia työmarkkinoita.

– Saamme korkean osaamisen mo-nipuolisemmin käyttöön, kun kou-lutetut naiset ovat tasa-arvoisemmin työmarkkinoilla mukana. Yhtä tär-keää on, että miesten mahdollisuudet olla koti-isiä parantuvat ilman, että heidän työmarkkinakelpoisuutensa heikkenee.

Arkio pitää muutosta askeleena oi-keaan suuntaan myös perheen sisäi-sen vastuunjaon näkökulmasta.

– Isän pidempi jakso kotona luo tasa-arvoa arjen askareiden jakamiseen.

isYYsvAPAAN sUOsiO KAsvAA

Isyysvapaan käyttö on lisääntynyt viime vuosina. Kelan mukaan vuon-na 1995 vain puolet isistä käytti van-hempainrahaetuuksia hyväkseen.

KORvAmeRKiTTY isYYsvAPAA PiTeNee 1.1.2013

Tämän vuoden alusta isällä on:- oikeus 54 arkipäivän vapaaseen (noin 9 viikkoa), joista enintään 18 samanaikaisesti äidin kanssa- vapaa käytettävissä, kunnes lapsi täyttää 2 vuotta- lapsikohtainen vapaa: uuden lapsen syntymä ei poista oikeutta, tosin rajoittaa kestoa- mahdollisuus pitää vapaa neljässä jaksossa äitiys- tai vanhempain- rahakaudella, näiden ulkopuolella kahdessa jaksossa- oikeus säilyttää päivähoitopaikka vapaan ajan.

Kaikki perheet, joissa äiti jää vapaalle 1.1.2013 tai sen jälkeen, ovat uudistuksen piirissä.

Vanhempainrahakaudet kokonaisuudessaan: äitiysrahakausi 105 arkipäivää, heti sen jälkeen pidettävä, yhteisesti sovittava vanhempainrahakausi 158 arkipäivää ja isyysrahakausi 54 arkipäivää.

Näiden päättyessä lapsi on noin 1-vuotias.

32 T A K U

– Kruununhaka on kompakti kävelijän kaupungin-osa, Susan Forsblom sanoo kävellessämme lumi-sella Liisankadulla.

Hän on saanut tehtäväksi esitellä lempipaikkansa Helsingin Kruununhaassa, opinnäytetyönsä keski-össä. Yhtä lempipaikkaa ei ole, joten hän ehdottaa kävelykierrosta.

Forsblom teki opinnäytetyönsä otsikolla “Helsin-gin kaupunginosien brändääminen kulttuurilähtöi-sesti, Case Kruununhaka”.

TAKU ry palkitsi työn kulttuurituotannon opinnäy-tepalkinnolla joulukuussa 2012. Työ oli palkittu jo aikaisemmin saman vuoden keväänä ammatti-korkeakoulujen valtakunnallisessa Thesis-opin-näytetyökilpailussa.

Forsblomin opinnäytetyön tavoitteena oli luoda konkreettisia malleja hyväksi havaituista keinois-ta kehittää kaupunginosia kulttuurilähtöisesti. Esi-merkkialueena, eräänlaisena koekaniinina opin-näytetyössä toimi Kruununhaka.

– Krunassa on omalaatuinen ja rauhaisa tunnelma. Täällä voi aistia mennyttä fiilistä, historiallista tun-nelmaa, hän kuvailee.

Kulttuurituottaja Susan Forsblom teki opin-näytetyönsä aiheenaan kaupunkikulttuuri. Vuosi valmistumisesta hän jatkaa edelleen saman aiheen parissa, vain kaupunki on vaihtunut.

kaupunkienkannuStaja

T e k s t i j a k u v a : s a n d r a L a m p p u

T A K U 33

Välillä Forsblom hidastaa ja kertoo yksityiskohtia ja tietoa alueesta kuin kaupunkiopas.

Selviääkin, ettei Forsblom ole en-simmäistä kertaa asialla. Hän on paitsi asunut alueella, myös toiminut kaupunkioppaana ja esitellyt Kruu-nunhakaa erilaisille ryhmille.

Miksi Krunikka sitten tuli osaksi opinnäytetyötä? Alueen asukkaat olivat olleet yhteydessä Metropolia Ammattikorkeakouluun, sillä he toi-voivat ulkopuolista apua kaupungin-osan kehittämiseen.

– Kruununhaka on keskeinen osa kaupunkia ja lähellä kaikkea, mutta silti se on vähän jäänyt jemmaan mo-nilta, jotka eivät täällä toimi tai asu.

Loistava kehittämisen kohde siis. Forsblom vaikuttaa ihmiseltä, joka haluaa kehittyä ja kehittää. Ja yksi asia, joka hänestä loistaa, on into kaupunkikulttuuria kohtaan.

Häntä kiinnostaa, miten erilaisten toimintojen ja yhteistyön kautta voi-daan kehittää ja aktivoida asukkaita ja eri alueita.

Susan Forsblom sanoo saavansa suurta iloa siitä, kun saa konkreti-soitua asukkaiden, yrittäjien sekä yhdistysten tai seurojen jäsenien omia ideoita.

Tuottaja onkin Forsblomin mielestä mahdollistaja, välikappale.

Opinnäytetyössään Forsblom lai-nasi muun muassa kaupunkitutkija Richard Floridaa, jonka mukaan kai-kissa meissä on luovuutta

– Voi kuulostaa idealistiselta. Ol-koon niin. Uskon, että kun ihmisel-le antaa mahdollisuuden toteuttaa itseään, niin se on se into, joka voi parhaimmillaan levittää viihtyvyyttä kaupunginosissa, sitä että asukkailla on hyvä olla.

Forsblomilla on kulttuurituottajan koulutuksen lisäksi tutkinto matkai-lualalta ja hän on asunut ympäri maa-ilmaa työskennellen matkaoppaana.

– Huomasin täällä käydessäni ja takaisin muutettuani, että tänne on rantautunut samoja toimintamalle-ja, joita on ulkomailla.

Hän antaa käytännön esimerkin Hel-singistä.

– Kalliossa on aktiivisia nuoria per-heitä ja muita kaupunkilaisia, jotka elävöittävät tyhjäksi jääneitä tiloja tai ottavat haltuun katuja ja tuottavat niille ohjelmaa. Samanlaista toimin-taa on Berliinissä.

Kaupunkikulttuuria siis parhaim-millaan.

– Rohkeaa, mukaansatempaavaa ja ihanan luovaa toimintaa on täällä enenevässä määrin. Minua se aina-kin on innostanut.

Susan Forsblom työskentelee tällä hetkellä Espoon kaupunkikulttuu-riyksikössä Espoo-päivän tuottajana.

– Teen juuri sitä, mitä olen halunnut-kin. Toiveena on entisestään moti-voida espoolaisia toimijoita mukaan sekä kannustaa asukkaita ja yhtei-söjä lähikulttuurin tuottamiseen.

Viime vuonna kaupunkilaisille mak-suton Espoo-päivä rakentui yli sa-dasta yksittäisestä ohjelmasta ja päi-vään osallistui yli 30 000 ihmistä. Opinnäytetyö ei suoraan ollut syy työn saamiseen mutta sen tekemi-nen innoitti jatkamaan samojen ai-heiden parissa.

– Hain sen tyyppistä työtä. Opin-näytetyöprosessin vuoksi minulla oli valtava energia ja tarmo. Tulin melkein luuria pitkin työpaikalle jo ennen työn alkamista.

Opinnäytetyön alku ei ollut yhtä tarmokas. – Minulla oli vähän tahmea lähtö. Kun pääsi liikkeelle, sai kokonais-ajatusta ja omaksui prosessimaisen ja omanlaisen tavan työn toteutta-miseen.

Forsblom tykkää toimia, kirjoittaa ja pohtia sekä antaa kokemuksen vie-dä eteenpäin.

– Kun sai siihen luvan ja teki opin-näytetyötä itsesä näköiseksi, niin se tuntui paljon helpommalta kuin olin luullutkaan. Forsblom sai apua kollegaltaan, jon-ka kanssa hän työsti tekstiä yhdessä useita päiviä.

– Jokaisella pitäisi olla oma sparrari, kannustaja. Hän teki minulle samaa, mitä olin tehnyt muille opinnäyte-työssäni, Forsblom sanoo viitaten kruununhakalaisiin, joille hän veti ideariihen.

Ideariihen osallistujat Forsblom löysi muun muassa tutustumalla paikallisiin yrityksiin ja katukuvaan. – Ideariihestä jäi juuri se mielikuva, että jos antaa mahdollisuuden ja kannustaa, niin ihmisestä saadaan esiin juuri sitä, mitä siellä on jo olemassa. Usein se jää arjessa paitsioon.

KUKA?

Susan Forsblom

Asuu Helsingissä

Työskentelee: Espoon

kaupunkikulttuuriyksikössä

Espoo-päivän tuottajana

Valmistunut kulttuurituottajaksi

Metropoliasta 2012

Matkailualan restonomi,

työskennellyt mm. tv-tuotannoissa

OPINNÄYTETYÖ

Helsingin kaupunginosien

brändääminen kulttuurilähtöisesti

Case Kruununhaka, 2011

Ohjaaja Laura-Maija Hero

Palkinnot:

- TAKU ry:n ammattikorkeakoulujen

kulttuurituotannon

opinnäytetyöpalkinnon 2012

- Ammattikorkeakoulujen

valtakunnallisen Thesis-

opinnäytetyökilpailun palkinto 2012

34 T A K U

TYöTTö

mYYsKAssA

erityiskoulutettujen työttömyyskassa erko Asemamiehenkatu 2, 00520 Helsinki

Toimisto on avoinna 9.00-15.00Palvelunumero (09) 7206 4343

faksi (09) 272 1212

Puhelinpalveluaika on maanantaista torstaihin klo 12.00-15.00

sähköposti:erityiskoulutettujen.tk(at)erko.fi Kassan henkilökunta pyrkii vastaamaan sähköposti-

kyselyihin kolmen arkipäivän kuluessa. info-puhelin: info-puhelimesta 0600 944 94 etuuden

hakija saa tiedon viimeisimmästä maksupäivästä 24 tuntia vuorokaudessa.

Puhelun hinta on pvm + 0,37 euroa minuutissa.

ammatinharjoittajien ja yrittäjien työttömyyskassa ayt

Ratavartijankatu 2 B, 00520 HeLsiNKi maksuton palvelunumero 0800 9 0888

ma-to klo 9-16, pe klo 9-13 puhelin 09 2535 3100 sposti asiakaspalvelu@ayt.fi

j ä s e N s i v U T

Päivitä jäSentietoSiOvatko jäsentietosi muuttuneet?

ilmoitathan näistä muutoksista meille:

l osoitteen- ja nimenmuutos l työnantajatiedotl valmistumispäivä l sähköpostiosoitteen muutosl äitiys-, isyys- tai hoitovapaa l apuraha-

työskentely l työttömyys, lomautus tai vuorotteluvapaa l siirtyminen ammatinharjoittajaksi/

yrittäjäksi

tiedot on heLPointa iLmoittaa SähKöiSeSti jäSenSivuiLLa:

www.akavanerityisalat. fi -> jäsenkirjautuminentai taku@taku.fi

viitenumerot huKaSSa? Tilaa uudet jäsensivujen kautta

www.akavanerityisalat.fi -> jäsenkirjautuminen

iNFOA

maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Puh. 0201 235 340 fax (09) 147 242 Puhelinaika: ma klo 10–15, ti – pe 9–15s-postit: jasenpalvelut@akavanerityisalat.fi

l JäSENSIHTEERIThonni jaana, jäsenrekisteri puh. 0201 235 344Kosonen Katja, jäsenrekisteri, jäsenmaksut puh. 0201 235 346Luokkamäki mary, jäsenmaksut puh. 0201 235 348

l YKSITYIS- JA JäRJESTöSEKTORIN TYöSUHdENEUVONTAeskola, Kari, työmarkkinalakimies Yksityissektorin sekä yliopisto- ja amk-sektorin sopimus- ja neuvotte-lutoiminta sekä työsuhdeneuvonta (ti-ke). Yhteiskunnallinen edunval-vonta. Puhelin 0201 235 367, 040 590 5693 Leppänen juho-heikki, lakimies Yksityissektorin työsuhdeneuvontaPuhelin 0201 235 365, 040 582 5052 torvela, tuire, lakimies Yksityissektorin edunvalvonta ja työsuhdeneuvontaAmmatinharjoittajia ja yrittäjiä koskevat tehtävätPerhe- ja perintöoikeudellinen neuvonta Puhelin 0201 235 356, 0400 871 381

l KUNTAseKTORiN TYösUHdeNeUvONTAikonen harri, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 354, 040 722 4368 Kullanmäki tarja, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 353, 040 837 7984

l VALTIOSEKTORIN TYöSUHdENEUVONTAikonen harri, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 354, 040 722 4368 Kullanmäki tarja, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 353, 040 837 7984

l KORKEAKOULUSEKTORIN TYöSUHdENEUVONTAeskola Kari, työmarkkinalakimies Yksityissektorin sekä yliopisto- ja amk-sektorin sopimus- ja neuvotte-lutoiminta sekä työsuhdeneuvonta (ti-ke)Yhteiskunnallinen edunvalvonta Puhelin 0201 235 367, 040 590 5693 ikonen harri, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 354, 040 722 4368 Kullanmäki tarja, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 353, 040 837 7984

l KIRKON SEKTORIN TYöSUHdENEUVONTAjuntunen Kalevi, asiamies Valtio- ja seurakuntasektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta Puhelin 0201 235 351, 040 582 2780

l URA- JA PALKKANEUVONTA Koivunen riina, asiamies Puhelin 0201 235 342, 0400 324 180

T A K U 35

j ä s e N s i v U T

Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry l snellmaninkatu 19-21 e 15, 00170 Helsinki l puh. 0440 664 800 l s-posti taku@taku.fi

T A K U N H A L L i T U K s e N j ä s e N T e N Y H T e Y s T i e d O T 2 012

Petri KatajarinneHautomopäällikköLuovien alojen yrityshautomo Crevegsm 040 164 6665petri.katajarinne@taku.fi

Arja LaitinenAluepäällikköTaiteen Edistämiskeskuspuh. (09) 1607 7067gsm 0400 798 718arja.laitinen@minedu.fi

Kirsi Lajunentuottajagsm 050 340 7176kirsi.lajunen@taku.fi

veera LampiToiminnanohjaajaEtelän-SYLI rygsm 0400 861 199veera.lampi@helsinki.fi

Anna vesénSuunnittelijaTaiteen Edistämiskeskusanna.vesen@minedu.fi

HALLiTUKseN PUHeeNjOHTAjA mari LankinenTuottajaJyväskylän kesäSnellmaninkatu 19-21 E 1500170 Helsinkigsm 050 5363 231mari.lankinen@taku.fi

HALLiTUKseN vARAPUHeeNjOHTAjA ville NiutanenTuottajagsm 040 841 2066ville.niutanen@pp.inet.fi

HALLiTUKseN jäseNeT varsinaiset jäsenetjuha isotaloKoulutuspoliittinen sihteeriAalto-yliopiston ylioppilaskuntapuh. 050 531 8414juha@oranssi.org

matti KarhosKulttuuriasiainpäällikköLahden kaupungin kulttuurikeskuspuh. 050 387 8792matti.karhos@lahti.fi

vARAjäseNeT elise PedersenJohtava koordinaattoriTampereen kaupunkipuh. 050 553 8673elise.pedersen@tampere.fi

Pauli RautiainenJulkisoikeuden yliopisto-opettajaTampereen yliopisto

Riikka WallinKulttuurituottajaammatinharjoittajariikka.wallin@gmail.com

Opiskelija-asioiden asiantuntijaSusanna KoskimaaKirjallisuuden opiskelijaTampereen yliopisto

TOimiNNANjOHTAjA Kirsi Heralagsm 040 511 1200kirsi.herala@taku.fi

jäRjesTö- jA KeHiTYsvAsTAAvARiina virkkunengsm 0440 664 800riina.virkkunen@taku.fi

Harmaa_Talous_ilmoitus_A4_2012_2kpl.indd 1 7.9.2012 14.18