teollisuusmatkakohteena hämeenlinna · 2009. 1. 28. · idyllinen koulu-, hallinto- ja...

23. vsk | 9 eur | 1 • 2009

Kunnossapidon media

TeollisuusmatkakohteenaHämeenlinna

Parempi käyttövarmuus

etädiagnostiikan avulla

Kunnossapito onyhteis tuotantoa

Um iUscipisi exeraestrUd tie te loborer sUsciliqUat.

teo

lliS

uu

Sma

tK

all

a

hämeenlinna Vanajan vesien vartija1200-luvulta asti Hämeen linnan ikkunat ovat katselleet tarkasti jokaiseen neljään ilmansuuntaan. 370-vuotias Hämeenlinnan kaupunki on aina ollut ”kruunun” merkittävä varuskunta- ja hallintopaikkakunta.

Timo - Ol av i J a lk [email protected]

tässä sarjassa kierrämme suomea eri paikkakunnilla torniosta maarianhaminaan, vieraillen teollisuusyrityksissä. toimittajamme timo-olavi jalkanen on myös valokuvataiteilija, joten näemme matkalta myös kuvina mielenkiintoisia paikkoja ja henkilöitä.

häme-sanan alkuperän yleisim-mäksi selitykseksi tarjotaan maata tarkoittavaa muinais-baltilaista sanaa. Tunnelmal-

linen veikkaus nimen alkuperälle on hä-myinen metsä, havupuumetsäalue. Ovat-pa eräät löytäneet sille pohjaksi sisämaan väestöä tarkoittavan sanan. Oli miten oli, Häme-sana antoi nimen myös Hämeenlin-nan kaupungille.

Hämeenlinnan kaupunki on syntynyt Va-najaveden eteläpään lähes jokimaisen kape-an lahden molemmin puolin. Pohjoisessa au-

keaa 20 km pitkä Vanajanselkä, joka laskee kohti pohjoista Lempäälän Kuokkalankos-ken kautta Pyhäjärveen. Hämeenlinna sijait-see harjujen ja lukuisten kukkuloiden ympä-röimässä laaksossa. Siellä onkin paljon vuo-ri- ja mäki-sanoihin loppuvia paikannimiä. Lännessä ovat suuret Ahveniston ja Mylly-mäen harjut, etelässä Hattelmalan harju sekä pohjoisessa ja idässä Aulangon harju.

aulanko nousi ensimmäisenäJääkauden jälkeen Aulangon harjun huip-pu oli Suomen eteläisen maaperän ensim-

8 Promaint 1 • 2009

Sivuelementitirrota master-pohjasta: shift+cmd+hiiri

Kuvaajatiedot

linjasto palstanväliviivoille

taittopohja on jaettu 12 osayksiköön. taiton voi asemoida 4-, 3- tai 2-palstaiseksi.

Nosto. Pituus 3–4 riviä, leveys 4 palstayksikköä.


Pietari Brahe antoi Hämeenlinnalle kaupunkioikeudet vuonna 1639.

vuonna 1637. Toisen kerran Brahe poikke-si linnassa vuonna 1639 ja samana vuonna hän antoi Hämeenlinnalle kaupunkioikeu-det. Alkuperäinen kaupunki syntyi linnan pohjoispuolelle.

Kustaa iii oli Hämeenlinnassa kaksi viikkoaKuningas Kustaa III piipahti Hämeenlin-nassa ensimmäisen kerran 1775 samalla kiertomatkalla, jolla kävi myös Tampereel-la. Hämeenlinna teki ilmeisen vaikutuksen kuninkaaseen, sillä 1776 Uudenmaan-Hä-meenläänin maaherran istuin, joka siihen as-ti oli ollut Helsingin kaupungissa, muutet-tiin Hämeenlinnaan.

Hämeenlinnan alue oli Kustaa III:n suo-siossa, hän vieraili siellä peräti neljästi. 1777 kuningas päätti, että kaupunki siirretään lin-nan eteläpuolelle. Kesällä 1783 hän saapui jälleen kaupunkiin ja kävi Parolan leiriken-tällä tarkastamassa sinne kokoontuneita Suomen sotajoukkoja.

Kuningas viipyi Hämeenlinnassa peräti kaksi viikkoa. Syynä oli kylläkin se, että pa-remminkin henkisiä ja taiteellisia kuin soti-laallisia asioita harrastanut Kustaa III puto-si hevosen selästä taittaen jalkansa. Tämän vuoksi hän makasi kaksi viikkoa paikal-laan.

Hämeenlinnalaiset käyttivät pysähdyksen kuitenkin edukseen, sillä sinä aikana syntyi kaupunkilaisten kanssa sopimus uuden ki-vikirkon rakentamisesta. Kuningas lahjoitti

mäisiä vedestä esille nousseita alueita. Sinne syntyi asutusta jo rautakaudella. Hyvät ve-sikulkuyhteydet pitkälle pohjoiseen ja myös etelään tekivät Hämeenlinnasta luonnolli-sen keskuspaikan.

1100–1400-luvuilla nykyisen Pietarin ete-läpuolella sijaitsevan Novgorodin ympäril-le rakentunut valtio oli Hämeenlinnan alu-een uhkaaja. Alueen kukkuloille tehtiinkin puolustuslinnoja novgorodilaisten ja myös karjalaisten ryöstöretkien suojaksi. Ympäril-lä oli suoranainen ketju linnavuoria.

1200-luvulla Häme oli myös novgorodi-laisten ja ruotsalaisten välisen valtataistelun keskeinen alue. Päätös Hämeen linnan ra-kentamisesta liittyy Birger-jaarlin Hämeeseen tekemään ristiretkeen. Silloisen harmaakivis-tä rakennetun linnan perustaminen varmisti alueen ruotsalaisten valtapiiriin. Linnasta tu-li Hämeen linnaläänin hallinnon keskus. En-simmäisen kerran Hämeenlinnan nimi suo-menkielisenä tunnetaan vuodelta 1413.

Linnan ympärille syntyi sitä palvelevaa asutusta, linnakylä. Silloin kun Hämeen-linnasta tuli kaupunki, Ruotsia johti hol-hoojahallitus, koska kuningatar Kristiina oli vasta 11-vuotias. Hänen isänsä Kustaa II Aadolf oli kaatunut 30-vuotisessa sodas-sa 1632. Suomen kenraalikuvernööri Pieta-ri Brahe kävi linnassa ensimmäisen kerran

kaupungille rahat kuparikaton hankkimis-ta varten kirkkoon, edellytyksenä se, että kirkko rakennetaan hänen hankkimiensa pii-rustusten mukaan. Uuden kirkon suunnit-teli ranskalaissyntyinen taidemaalari ja ku-ninkaan hoviarkkitehti Louis Jean Desprez.

venäjän aika toi keisaritKun 1808 vuoden sota alkoi, kokoontui pääosa Suomen sotajoukoista Hämeenlin-naan. Osa niistä lähetettiin Suomen itära-jalle, mutta osa jäi puolustamaan linnaa ja kaupunkia. Kun venäläiset lähestyivät, to-dettiin taistelu turhaksi ja sotajoukot siir-rettiin pohjoiseen. Illalla maaliskuun 7 päi-vänä 1804 saapuivat venäläiset sotajoukot kaupunkiin ottaen seuraavana aamuna hal-tuunsa linnan, josta sotaväki oli edellisinä päivinä lähtenyt pois.

1819 myös keisari Aleksanteri I saapui juhlavalaistuun kaupunkiin. Piipahdettuaan välissä Tampereella yhden päivän ja yön kes-täneellä matkalla, hän palasi Hämeenlinnaan, ja sieltä Parolan leirikentälle tarkastamaan siellä kokoontuneita sotajoukkoja.

Vuonna 1831 suuri osa kaupungista pa-loi. Tulipalon jälkeen kaupunki sai uuden, yliarkkitehti C. J. Engelin laatiman asema-kaavan, jossa korttelit oli jaettu puuistutuk-sin toteutetuilla palokujilla. Syntyi uusi em-piretyylinen puukaupunki, jota leimasivat puistoalueet.

Kuninkaita ja keisareita männyn alla Parolannummen sotilasperinteet ulottuvat aina 1500-luvulle, Kustaa Vaasan ajoille. 30-vuotisen sodan aikana Parolannummel-le koottiin seudun jalkaväkimiehet ja hak-kapeliitat. Myös suuren Pohjan sodan ai-kana kenttä toimi sotaväen kokoontumis-paikkana. Parolannummi on ollut sotaväen harjoituskenttänä vuodesta 1777. Kustaa III vieraili leirillä kolmasti, Kustaa IV Adolf ja

Venäjällä asekaupalla suuren omaisuuden luonut Eversti Hugo Standertskjöld aloitti

valtaisat rakennusten ja ympäröivän luonnon rakennustyöt Aulangolla. Nykyisen

hotellin paikalla sijaitsi Karlbergin pää-rakennus. Tiettävästi eversti oli rakastunut

puolalaiseen kreivittäreen ja hän rakensi Aulangon juuri häntä varten. Kreivitär

ei koskaan saapunut ja eversti kuoli lapsettomana.


Kuvaajatiedot




9Promaint 1 • 2009


Aleksanteri I kerran ja Aleksan-teri II kahdesti.

Hämeenlinnan ja Hattulan rajalla kasvava, lähes 400-vuoti-as ”Keisarinmänty” on Suomen paksuin honka. Kuninkaat tuli-vat sinne pitkin Hämeen Härkä-tietä, jonka varrella mänty sijait-si. Perimätiedon mukaan män-nyn alla olisi leirivierailujen yhteydessä ruokaillut Kustaa III vuonna 1783 ja Kustaa IV Adolf vuonna 1802. Silloin puuta kut-suttiin vielä kuninkaanmännyksi. Aleksanteri I ruokaili puun juu-rella vuonna 1819.

Suomelle merkittävin puun alla vierailu kehkeytyi kuiten-kin keisari Aleksanteri II:n käyn-nistä. Keisari saapui 29. heinä-kuuta 1863 junalla Helsingistä Hämeenlinnaan väkijoukkojen hurratessa suositulle hallitsijalle. Junarata pääkaupungin ja Hä-meenlinnan välille oli valmistu-nut juuri edellisvuonna. Parolas-sa keisari tarkasti sotajoukot.

Puun läheisyydessä järjestet-tiin juhlat tätä tilaisuutta varten rakennetussa paviljongissa. Sin-ne kutsuttiin myös senaattori

J. V. Snellman. Hän esitteli kieli-asetuksen, jonka mukaan suomi tulisi kahdessakymmenessä vuo-dessa tasavertaiseksi ruotsinkie-len rinnalle oikeus- ja virkakiele-nä. Keisari allekirjoitti asetuksen Hämeenlinnassa heti seuraava-na päivänä.

Kohti teollistumista1800-luvun Hämeenlinna oli idyllinen koulu-, hallinto- ja va-ruskuntakaupunki.

Junaliikennettä täydensi poh-joiseen päin aloitettu höyrylaiva-liikenne, joka edelleen laajensi Hämeenlinnan vaikutuspiiriä.

Alueliitoksena vuoden 1948 alusta suuri osa Hämeenlinnan maalaiskunnasta liitettiin kau-punkiin. Vuonna 1952 Ahve-nisto oli Olympialaisten toinen järjestyspaikka Helsingin lisäksi. 1960–70-luvuilla Hämeenlinnaa kasvattivat alueliitokset ja suuri maaltamuutto.

Valtio ja julkisyhteisöt ovat edelleen Hämeenlinnan suu-rimmat työnantajat. Kaupungin teollinen kehitys alkoi todenteol-

Verkatehdas on Hämeenlinnan keskustassa sijaitseva uusi kulttuuri- ja kongressikeskus, joka on rakennettu vanhan tehtaan puitteisiin. Siellä on musiikki- ja kongressisali, kokous keskus ja ravintola. Tiloissa toimii myös lukuisia teatterin, taiteen ja muun kulttuurin yhteisöjä sekä media-alan yrityksiä.

Hämeenlinnan vanha punatiilinen rautatieasema rakennettiin vuonna 1862. Se tuhoutui kansalaissodassa 1918, kun kaupunkia valtaamassa olevien saksalaisten joukkojen ampuma tykistökranaatti osui ratapihalla seisseeseen punaisten ammusjunaan.

Venäjän vallan aikana Hämeenlinnaan nousi vuonna 1900 venäläinen sotilaskirkko. Mutta kun venäläiset sotilaat olivat kansalaissodan päätyttyä poistuneet, tsaarin ajan lopun rajun sorron symbolin, ortodoksi-kirkon, tornit kaadettiin ja talosta tehtiin kirjasto vuonna 1923.

Hämeenlinnan kadonneet maamerkit: vanha rautatieasema ja ortodoksinen sotilaskirkko

la vasta sotien jälkeen. Kaupun-kiin syntyi puunjalostus- ja graa-fisen teollisuuden lisäksi elintar-vike-, pakkaus- ja tekstiilialojen jalostuslaitoksia.

Metallia kaupungissa käsi-teltiin hienoimmista kultatuot-teista raskaimpiin teräslevyi-

hin. Nykyään kaupungin mer-kittävimpiä yrityksiä ovat mm. Ruukki, Polarcup, Patria, Kul-takeskus ja Aina Group. Kan-sainvälisesti tunnetuin brändi on Iittala, designyritys ja mo-dernin skandinaavisen muotoi-lun edelläkävijä.

hämeenlinnassa on syn-tynyt tai siellä on asunut lukuisa joukko näkyviä kulttuuripersoonia. hä-meenlinnassa ovat syn-tyneet esimerkiksi Rauni mollberg, vexi Salmi, ir-win Goodman, markku veijalainen, tauno Palo, Pertti ”veltto” virta-nen ja Simo Salminen. aulangon maisemien sa-nottiin olleen myös hä-meenlinnalaisen Jean Si-beliuksen innoituksen läh-de Finlandia-sävellykseen.

Hämeenlinnan ihmisiä



Kuvaajatiedot





Hämeenlinnan ihmisiä

Viesti Hämeenlinnasta:Ei synkistEllä vuonna 2009

Kultainen aurinko paistaa linnan yläpuolella ja alla on vettä sekä Hämeenlinnan vanhassa että uudessa vaakunassa.

juuri 370 vuotta täyttänyt Hämeenlin-na teki 1.1.2009 kuntaliitoksen Hauhon, Kalvolan, Lammin, Rengon ja Tuuloksen

kanssa, jolloin 48 000 asukkaan kaupungis-ta tuli 66 000 asukkaan kaupunki ja alue kasvoi yli 10-kertaiseksi. Kaupunginjohtaja Tapani Hellstén kuvaa tuntojaan:

– Kuntaliitos tuo paljon uutta. Tiivis ruu-tukaavaan rakennettu kaupunki täydentyy ja laajentuu myös maaseutumaisella alueella. Hämeenlinnassa on toki nyt myös uutta teol-lisuutta. Kaupunki on hyvässä kehitysvaihees-sa ja se on ollut muuttovoittoinen noin 600–

700 ihmisellä vuodessa, kertoo Hellstén.– Kokoamme kuntien yhdistymisellä voi-

mia. Sijaitsemme Helsingin ja Tampereen vä-lillä, mutta emme halua olla pelkkä nukku-malähiö. Pyrimme vahvistamaan elinvoimai-suuttamme yritysten ja teollisuuden kautta. Luomme yritystoiminnalle edellytyksiä pa-rantamalla palveluja, viihtyvyyttä ja tekemäl-lä kaupungista hyvän paikan asua.

Vaikka taivaanrannassa on synkkiä pil-viä, ei pidä ruveta synkistelemään. Asioita on katsottava pitkällä aikavälillä, ja on pidettä-vä kiinni osaajista, viestittää Hellstén.

iittala muuttaa PoHJanmeRen HieKan laSieSineiKSi Pöydille

iittalan lasitehdas perustettiin vuonna 1881, aikana jolloin Aleksanteri II oli Suomen suuriruhtinaskunnan hallitsija.

Alussa lasinpuhaltajat tulivat Ruotsista ja

Saksasta, koska Suomessa ei osaajia ollut. Aikoinaan hyvin pieneen Iittalan kylään

syntyneen lasituotannon symboliksi on var-sinkin 1990-luvulta alkaen voimakkaasti

noussut punapohjainen i-kirjain, yksi Suo-men tunnetuimmista tuotemerkeistä. Merkin suunnitteli Timo Sarpaneva vuonna 1956. Kalvolan kunta, jossa Iittala sijaitsee, tuli


Kuvaajatiedot






kuntaliitoksen kautta osaksi Hä-meenlinnan kaupunkia 1.1.2009 alkaen.

Nykyään Fiskars-konserniin kuuluvalla Iittalan lasitehtaalla on ollut monivaiheinen omista-jahistoria, mutta se on se brän-dinä säilynyt aina itsenäisenä. Ennen eri omistajien hallinnoi-mat Suomalaiset lasitehtaat Iitta-la, Nuutajärvi ja Humppila ovat tänä päivänä osa samaa konser-nia. Humppilan tuotanto siirtyi Nuutajärvelle vuonna 2008. Iit-talan tuotteet ovat sekä prässi-laseja että puhaltamalla tehtyjä tuotteita. Nuutajärvi keskittyy enemmän taidelasin valmistuk-seen. Esimerkiksi Oiva Toikan linnut tehdään siellä.

Hiekka muuttuu lasiksiPohjanmeren pohjasta ja Belgi-an rannikolta nostettava hiek-ka on puhdasta ja laadukasta raaka-ainetta lasiesineiden val-mistamiseen. Siinä on hyvin vä-hän rautaa, joka jo 0,02 % pi-toisuudella värjäisi muuten la-sin vihertäväksi. Rautapitoinen hiekka kelpaa kyllä pakkausla-siin, mutta ei esimerkiksi Iitta-lan tuotteisiin.

Lasissa noin 75 % on kvart-sihiekkaa. Puhdas kvartsihiekka sulaa juoksevaksi vasta yli 1800 asteessa. Sulamiseen tarvittava lämpötila laskee, kun kvartsi-hiekkaan lisätään potaskaa tai soodaa noin 15 %. Potaska ja sooda sulavat alle 900 asteessa, aiheuttaen sen, että kvartsihiek-

ka alkaa ”liueta” jo tuossa läm-pötilassa. Lasiuunien lämpötilak-si riittääkin 1450 astetta. Lasi-raaka-aineeseen lisätään lisäksi kalkkia (kalsiumkarbonaattia) noin 10 %. Sen ansiosta lasin vedenkestävyys paranee.

Pehmeä ja helposti hiotta-va lyijylasi painaa paljon, kos-ka siinä on noin 30% lyijyoksi-dia. Sitä ei Iittalassa kuitenkaan valmisteta.

Iittala Groupin työnjohtaja Reijo Virta ja kunnossapitopääl-likkö Tero Ilomäki tuntevat teh-taansa. He kertovat tehtaan lasi-raaka-aineen alkuperästä.

– Iittalaan erivärisiä lasia var-ten tarkoitetut lasiraaka-aineet tulevat Nuutajärveltä tilausten mukaisina, valmiina hiekan, li-sä- ja väriaineiden sekoituksina, ns. mänkinä. Niissä on mukana pieniä määriä myös omia ”salai-sia” lisäaineita. Värilasin osaami-nen on yksi Iittalan tärkeistä kil-pailuvalteista. Täällähän ei lasin värillä maalaamista käytetä lain-kaan, huomauttaa Ilomäki.

Iittalan vuosittaisessa tuote-luettelossa ja valmistusohjelmas-sa on useita kymmeniä eri tuot-teita: monentyyppisiä juomalase-ja, kaatimia, kulhoja, karahveja, lautasia, kynttilälyhtyjä ja mal-jakoita. Historiansa aikana teh-taassa on ollut tuotannossa usei-ta satoja eri tuotteita.

– Iittala on tunnettu ennen kaikkea käsin puhaltamalla tehdystä lasista, vaikka tääl-lä tehdään paljon pienempiä

tuotteita myös prässilasina, au-tomaattikoneilla muottiin vala-malla. Meillä on kaksi isoa jat-kuvatoimista vanna-allasta kirk-kaalle lasille, joissa molemmissa yli 40 tonnia sulaa lasia. Ne toi-mivat keskeytyksettä jopa vuosi-kymmenen. Toinen on käsityö-vanna ja toinen on konevanna. Värit lisätään kirkkaaseen mas-saan rakeina. Lisäksi käytössä on kymmenkunta liikuteltavaa potti-uunia, joissa on eri väris-tä lasia. Ne viedään tarpeen mu-kaan puhalluspisteiden viereen, opastaa Virta.

aalto-maljakkoa vuodesta 1936Ehkä kuuluisin Iittalan lasiesi-ne on Alvar Aallon maljakko, joka on yksi Aalto-kokoelman tuotteista. Sitä on yhtäjaksoi-sesti valmistettu vuodesta 1936, alussa Savoy-nimellä. Aalto-ko-koelmassa oli heti alussa kym-menkunta erikokoista ja erityyp-pistä ”aaltoilevaa” tuotetta. Tä-nä päivänä valmistetaan useita kymmeniä erilaisia ja erivärisiä tuotteita, pienestä tuikkukynt-tilämallista lähes metrin korkui-seen jättimäiseen lasimaljakkoon saakka.

Vaikka Suomessa Aalto-mal-jakot tuntuvat kuuluvan joka kodin vakioesineisiin, on maa-ilman markkinapotentiaali sil-le edelleen valtava. Aalto-mal-jakko onkin yksi Iittala-brän-din lippulaivoista. Sitä on nähty kansainvälisten sisustuslehtien

sivuilla, yhtä hyvin kuin presi-dentti Bushin käsissä.

Monet muutkin Iittalan tuo-temallit ovat muuttuneet klassi-koiksi, kuten Aino Aallon lasi-sarja ja Tapio Wirkkalan Ultima Thule ja Tapio. Niitä on valmis-tettu vuosikymmeniä ja edelleen niitä myydään paljon. Ajaton de-sign tekee niistä suosikkeja su-kupolvelta toiselle.

Suunnittelijat luovat tuotteenSuomi on maailmalla tunnettu laadukkaista lasituotteistaan. Mutta niiden takana on aina joku suunnittelija. Monet Suo-men lasitehtaille esineitä suun-nitelleista ovat kansalle tuttuja nimiä. Esimerkkeinä mainitta-koon Aino ja Alvar Aalto, Ta-pio Wirkkala, Timo Sarpaneva, Oiva Toikka, Kaj Franck, Heik-ki Orvola ja Nanny Still. Hei-dän suunnittelemiaan lasiesineitä löytyy miljoonien ihmisten pöy-diltä ympäri maailmaa.

Lasitehtaissa on toiminut lisäksi lukuisia suunnittelijoi-ta, jotka ovat suurelle yleisöl-le tuntemattomia, koska ovat keskittyneet suunnittelemaan ja tekemään uniikkilasiteoksia, joita ei tehdä sarjatuotannossa. He ovat enemmänkin lasitaitei-lijoita kuin suunnittelijoita. Esi-merkkinä mainittakoon vuosia Iittalassa asunut Taru Syrjänen, jonka teoksia myös Tarja Ha-lonen on antanut valtiovierail-le lahjaksi.

Tero Ilomäki ja Reijo Virta, taustallaan Aalto-maljakon nykyvariaatioita.

Tapio-lasin pohjassa oleva kupla syntyy työntämällä siihen märkä tikku, joka aiheuttaa vesihöyrypaineen.



Kuvaajatiedot





450 000 volttia lyö läpi 45 cm matkan. Koestustekniikan Paavo Lehtiselle ja Elektra sähkömuseon Kimmo Kyllöselle ilmiö on tuttu.

Paavo Lehtinen ja vanhan mallin sähkömoottori Elektra sähkömuseossa.

Vain reilun metrin pääs-sä katsojista Hämeenlin-nan Elektra sähkömuse-

on teslageneraattori tuottaa 450 000 voltin jännitteen. Ilmassa se lyö läpi puoli metriä pitkän kaaren.

– Koko laite on Faradyn hä-kin sisällä, jolloin se ei ole vaa-rallinen ulkopuolelle, kertoo museoamanuenssi Kimmo Kyl-lönen.

Koestustekniikka Ky:n Paavo Lehtinen valmistaa koestuslait-teita, joissa myös käytetään kor-keita jännitteitä läpilyöntien ha-vaitsemiseksi testattavissa sähkö-laitteissa. Testausjännitteet ovat toki enimmilläänkin vain muu-taman kymmenen tuhannen vol-tin luokkaa.

– Koestustekniikka suunnit-telee ja valmistaa testauslait-teita teollisuudelle, esimerkiksi

SäHKöä ilmaSSa

sähkömoottorin valmistajille ja korjaajille. Testauslaitteilla teh-dään mm. jännitekokeita ja kää-mityksen testauksia. Meidän te-kemiämme testereitä käytetään myös sähköturvatestauksessa teknisiä valaisimia valmistavis-sa tehtaissa. Niillä varmistetaan maadoituspiirin kunto, eristys-vastus ja sähkölujuus. Viimek-si mainittu todetaan jänniteko-keella, Lehtinen kertoo.

Yrityksen asiakaskunta löy-tyy sähkökone- ja sähkölaite-teollisuudesta sekä sähkökone-korjaamoista. Lehtinen toimii myös kouluttajana sähköko-neisiin ja sähköturvallisuuteen liittyvillä kursseilla, suunnitel-len usein koko koulutuksen si-sällön. Teollisuuden sähkölaittei-den kunnossapidon konsultoin-ti on yksi lisätoiminta-alue. Hän toimii myös Kunnossapitoteh-das Oy:ssä, joka on keskittynyt kunnossapitosektorin koulutuk-seen. Se tarjoaa sekä koneiden että mekaanisen kunnossapidon täsmäkoulutusta.

Lehtinen on myös Kunnos-sapitoyhdistyksen sähkö- ja au-

tomaatiotoimikunnan puheen-johtaja ja toimii myös kunnos-sapidon tutkintotoimikunnassa puheenjohtajana.

– Näyttötutkintojärjestelmä on tuonut uutta kiinnostusta op-pisopimuskoulutukseen. Oppi-sopimus edellyttää työpaikkaa, johon ammattitutkinto tuo lisä-arvoa sekä työntekijälle että yri-tykselle, kun tieto-taito kasvaa teoriajaksoilla. Oppisopimustoi-mintaa on hyvin erityyppisissä yrityksissä monella alalla, Leh-tinen kertoo.

elektra esittelee sähkön käytön historiaaElektra sähkömuseo esittelee Suomen sähköistyksen histori-aa 100 vuoden ajalta. Se on ko-ko perheen museo, jossa löytyy ihmeteltävää, katsottavaa ja ko-keiltavaa.

– Tämä on ehkä Suomen pa-ras sähköalan museo. Se pe-rustettiin noin 10 vuotta sitten. Museon taustana on jo IVO:n aikana kantaverkon parissa työskennelleitä henkilöitä, sekä vanha Hämeen sähkömuseon kokoelma, jonka viereisen voi-malaitoksen entinen päällikkö aikoinaan keräsi, museoamanu-enssi Kimmo Kyllönen sanoo yl-peydellä.

Museoon mittatilaustyönä tehty 450 000 voltin teslagene-raattori on näyttelyn kiinnosta-vimpia ja näyttävimpiä laitteita. Puolen metrin sähkönpurkauk-sessa sähkö todella näkyy. Niko-la Tesla toivoi kehitystyönsä joh-tavan langattomaan sähkönsiir-tojärjestelmään. Kodeissa olisi voinut olla antenni, jolla sähkö vastaanotettiin – sopisi nykyai-kana hyvin kannettaviin tieto-koneisiin.

Näyttelyssä on esillä lukui-sia sähköilmiöitä havainnollista-via laitteita, joita vierailijat voi-vat itse kokeilla. Museo esittelee myös valtakunnan sähkönjake-luverkon rakentumisen, ja näh-tävillä on vanhoja videoita kan-taverkon rakennuksesta.


Kuvaajatiedot






konecranesilla on kolme toiminta-aluetta: raskas-nostolaitteet, standardi-

nostolaitteet ja huoltotoiminta. Kukin niistä muodostaa noin kolmanneksen liikevaihdosta. Omia tuotteita ovat erityyppi-set nostolaitteet sekä niiden säh-kökäytöt ja automaatiojärjestel-mät. Myös konttien paikannus-järjestelmät ovat yksi tuotealue. Tärkeitä asiakassektoreina ovat mm. satamat, konepajateolli-suus, sellu- ja paperiteollisuus, voimalaitokset, autoteollisuus, petrokemia ja telakat.

nostureita on monenlaisiaYrityksen vuosituotanto on yli 30 000 nosturia ja köysinostin-ta, sekä kymmeniä tuhansia ket-junostimia. Vuodessa tuotetaan myös satoja raskaita prosessi-, satama-, terminaali- ja telakka-nostureita sekä trukkeja ja kont-tikurottajia. Pienet työpistenos-

turit nostavat parin tonnin taak-koja, kun taas suuret teollisuus-nosturit 100 tonnin taakkoja.

Konttien käsittelyssä käy-tettävät kumipyöräkonttinos-turit ovat päivän kuuma tuote-alue. Isoimpiin sellaisiin mah-tuu kerralla viisi konttia le-veyssuunnassa ja neljä konttia korkeussuunnassa. Erikoisnos-tureita ovat mm. kappaletavara- ja telakkanosturit. Yritys tuot-taa myös laivan kannelle tule-via nostureita.

Kunnossapito tärkeä toimialaYrityksen juuret ovat KONE Oy:ssä, joka aloitti toimintansa 1910 sähkömoottorien korjaus-pajana. Pian yritys aloitti nos-turien ja hissien tuotannon. En-simmäisen ennakoivan kunnos-sapidon sopimuksen yritys teki vuonna 1960. Siitä saakka kun-nossapitotoimialaan on voimak-kaasti panostettu. 1994 nosturi-

toiminta irtautui KONE Oy:stä itsenäiseksi yhtiöksi ja vuon-na 1996 se listautui Helsingin Pörssiin.

Pekka Mäntylä Konecranes Service Oy:n Hämeenlinnan toi-mistosta korostaa kunnossapi-totoiminnan merkitystä nostu-reiden koko pitkän elinkaaren aikana. Yritys huoltaa kaikkien valmistajien nostureita. Huolto-sopimuskannassa niitä on 330 000 kappaletta. Konecranes te-kee myös nosturitarkastuksia ja nostureiden modernisointia.

– Toiminta-ajatuksenamme on tarjota asiakkaalle pitkäaikais-ta palvelua. Olemme vielä sa-dan vuodenkin kuluttua kump-pani asiakkaillemme, jolloin he voivat luottaa meihin. Me tääl-lä Servicen puolella ajattelem-me niin, että olemme kunnos-sapitoyhtiö, joka myös valmis-taa nostureita.

– Kunnossapito on tämän yri-tyksen kivijalka. Sen osuus on

joskus ollut luokkaa 50 % lii-kevaihdosta. Kunnossapitolii-ketoimintamme korostuu aina taantuman aikana, kun uusien laitteiden markkinat hiljenevät, Mäntylä toteaa.

Nosturihuollon lisäksi yritys tekee asiakkailleen myös työs-tökonehuoltoa. Tämä sai alkun-sa silloin, kun nosturitoiminta oli vielä osa Kone Oy:tä. Alus-sa kunnossapito-osasto ylläpiti suurta määrää erilaisia yrityk-sen omia työstökoneita.

– Meidän työstökoneiden kun-nossapidon osaamisemme kasvoi korkealle. Kun huomasimme, et-tä Suomessa on pulaa pätevistä osaajista, rupesimme myymään työstökoneiden kunnossapitoa ulospäin. Nykyään olemme yk-si Suomen suurimmista sopimus-huoltajista myös työstökonealu-eella, kertoo Mäntylä.

Konecranesin oma kunnos-sapitojärjestelmä on toiminnan suuri vahvuus. Se mahdollistaa

Konecranesin satamanosturi.

Konecranes on yksi maailman suurimmista nostokoneratkaisujen valmistajista ja maailman suurin nosturihuoltoyhtiö. Yrityksen liikevaihto lähentelee kahta miljardia euroa ja työntekijöitä on lähes kymmenen tuhatta 43 maassa. Hämeenlinnan tehtaalla tehdään nostureiden ja nostimien kokoonpanoja. Järjestelmiä toimitetaan ympäri maailmaa.

KonecRaneS KeSKittyy noStamiSeen



Kuvaajatiedot





no

Stu

RiK

uv

at

: K

on

ec

Ra

ne

S Se

Rv

ice

oy

tuhansien eri laitteiden kun-nossapidon hallinnan. Järjestel-mä pitää sisällään vikakuvauk-sia, joiden avulla löydetään ky-seisiä vikoja joskus korjanneet henkilöt.

– Emme kolmena viimeisenä vuotena aina ole päässeet kun-nolla suorittamaan perusteel-lista kunnossapitoa asiakkail-le, vaikka heillä on ollut huol-tosopimus, kun yritykset ovat joutuneet ajamaan koneita täy-sillä koko ajan. Nyt kun mark-kinat hiljenevät, on aika laittaa kaikki hyvään kuntoon. Edelli-sestä lamasta opittiin se, että ne, jotka hiljaisena aikana hoitivat koneensa kuntoon, menestyivät parhaiten nousun alettua, muis-tuttaa Mäntylä.

oppilaitos ja tutkimustaKonecranes Nosturi -instituutti kouluttaa omaa ja asiakkaiden henkilökuntaa nostureiden käyt-töön ja kunnossapitoon. Toimi-henkilöille löytyy oma Konecra-nes Academy -ohjelma. Yhteis-toimintaa on lisäksi paikallisten oppilaitosten kanssa. Koulutus on koko ajan kasvanut alue.

Konecranesin tutkimus- ja tuotekehitysosasto sijaitsee Hy-vinkäällä. Nykyään siellä tutki-taan ja kehitetään paitsi tuottei-ta, myös kunnossapitoteknolo-gioita. Nostureissa, kuten missä tahansa muissakin pitkän elin-kaaren laitteissa, toimiva ja te-hokas kunnossapito on oleelli-nen osa koko tuotteen käyttö-kelpoisuutta.

– Nyt kun markkinat hiljenevät, on aika laittaa nosturit kuntoon, sanoo Konecranes Service:n huoltopäällikkö Pekka Mäntylä.

Monen kokoiset kumipyöräkonttinosturit ovat yleistyneet viime vuosina.Paperitehtaassa käytettävä nosturi.


Kuvaajatiedot





teollisuusmatkakohteena hämeenlinna · 2009. 1. 28. · idyllinen koulu-, hallinto- ja...

Documents