Lapsen hoidollinen alkuarviointi Toimintamallin kuvaus

Ulla-Pia Kokko

terveydenhoitaja Eija Lemmetty-Jaakkonen psykiatrinen sairaanhoitaja

1.11.2011-30.6.2013

2 (32)

SISÄLLYSLUETTELO

Johdanto 3

1 LAPSEN HOIDOLLINEN ALKUARVIOINTI

1.1. Toimintamallin perusajatuksia 5

1.2. Toimintamallin perusperiaatteet 5

1.3. KONSTI-arvioinnin osa-alueet 7

1.4. Arvioinnin laajuus 9

2 MALLIN RAKENNE JA RUNKO

2.1. Mallin rakenne 10

2.2. Työskentelyn runko 11

2.3. Työskentelyn optimaalinen eteneminen 12

2.4. Vaikuttavuuteen liittyviä tekijöitä 13

3 TYÖNTEKIJÖIDEN AMMATTITAITO

3.1.Työntekijöiden ammattitaito ja yksilölliset ominaisuudet 13

3.2. Työparityöskentelyn edut 14

3.4. Eettisiä eriaatteita (ETENE) 15

LIITTEET 6 kpl

3 (32)

JOHDANTO

KONSTI-hanke (1.11.2011- 30.6.2013) on Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (Eksote) hanke, joka kuuluu Etelä-Suomen Lapsen ääni 2-kehittämisohjelmaan (2011-2013). Kehittämisohjelman päätavoite on lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen varhaisella tuella. Lapsen ääni 2 kehittämishanke on osa kansallista sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelmaa (Kaste), jonka avulla uudistetaan suomalaista sosiaali- ja terveyspolitiikkaa.

KONSTI- hankkeen tavoitteena on, että lapsen (3-12-v) ja perheen avunsaanti psykososiaalisissa huolissa aikaistuu. Hankkeessa vahvistetaan peruspalveluja ja lisätään keinoja vastata psykososiaalisiin huoliin sekä edistetään monitoimijaista työotetta. KONSTI-hankkeen palvelut järjestetään avoterveydenhuollon toimintana. Hankkeen toiminta-alueena on koko Etelä-Karjalan alue, lukuun ottamatta Imatra.

Hanke toimii Lappeenrannan perheneuvolan yhteydessä ja hankkeen toimintamallia (hoidollinen alkuarviointi) tarjotaan perheille, joiden arvellaan hyötyvän lyhytkestoisesta työskentelystä. Perhe saa käynneistä kirjalliset yhteenvedot.

KONSTI:n moniammatilliseen työryhmään kuuluu terveydenhoitaja, sosionomi, psykiatrinen sairaanhoitaja, psykologi, lastenpsykiatri, lastensuojelun sosiaalityöntekijä ja projektipäällikkö. Neljä työntekijää siirtyi Rajan lapset ja nuoret -hankkeesta suoraan KONSTI-hankkeen työntekijöiksi.

Työskentelymalli perustuu jo Rajan lapset ja nuoret-hankkeessa ( 2009-2011) kehitetyn strukturoidun tiedonkeruumenetelmän eli esitietolomakkeen käyttötapaan. KONSTI-hankkeessa esitietolomake muokattiin hoidollisen alkuarvioinnin pohjaksi eli Alkuarviointilomakkeeksi. (Liite 1) Lomake toimii tietojenkeruun pohjana ja intervention välineenä.

Työskentelymallin kehittämisessä on hyödynnetty myös Jyväskylän kaupungin perheneuvolassa kehitettyä OiVa- mallia.( Perheterapia-lehti 4/11) OiVa-mallissa oli hyväksi havaittu perheille ennen ensimmäistä tapaamiskertaa lähetettävä ennakkotehtävä. KONSTI-hankkeessa kehitettiin oma työskentelymalliin sopiva perheen ennakkotehtävä, jonka ajateltiin auttavan perhettä jäsentämään lapsen ja perheen huolta.

Lyhytkestoiseen työskentelyyn kuuluu 2-5 tapaamiskertaa, joiden avulla pyritään ratkaisemaan perheessä olevia ongelmia yhdessä perheen kanssa. Tässä työmallissa perhelähtöisyys tarkoittaa, että asiakkaana on koko perhe. Lyhytkestoista työtä tehdään aina työparina. Työskentelyn päättyessä perheiltä on kysytty palautetta kirjallisesti ja suurin osa perheistä on kokenut saaneensa apua. Perheiden antaman palautteen mukaan hyötyä on ollut esimerkiksi vaikeiden asioiden puhumisesta, työntekijöiden aidosta kiinnostuksesta ja tapaamisten hyvästä tunnelmasta, nopeasta avunsaannista sekä työskentelyn perhelähtöisyydestä. Palautteiden mukaan perheet kokivat tulleensa kuulluksi.

Lapsen ääni 2-kehittämisohjelmassa olevilta hankkeilta odotetaan asiakaspalautteita toiminnan kehittämiseksi. Hankkeen palautelomake perheille kehitettiin sellaiseksi,

4 (32)

jotta se antaisi kuvan työskentelyn vaikuttavuudesta ja samalla heille annettiin mahdollisuus auttaa työskentelytavan kehittämisessä (osallisuus).

Lyhytkestoiseen työskentelyyn on osallistunut 80 perhettä, joista noin viidesosa on ohjattu KONSTI -työskentelyn jälkeen tutkimuksiin tai pidempikestoisen avun piiriin. Hankkeessa on huomattu, että perheet ottavat yhteyttä palveluihin vasta sitten, kun kokevat huoltensa olevan suuria. Onkin tärkeää saada avun hakemisen kynnys perheille mahdollisimman matalaksi ja ensimmäinen aika mahdollisimman nopeasti eli 1-2 viikon kuluessa.

5 (32)

1 LAPSEN HOIDOLLINEN ALKUARVIOINTI

1.1. Toimintamallin perusajatuksia

Työmallin kehittämisen tavoitteena on oikea-aikaisesti annettu apu lasten (3- 12-v) psykososiaalisissa huolissa. Kun lapsella on vaikeuksia tunne-elämässä, mielialassa, ihmissuhteissa tai käyttäytymisessä ja ne eivät helpotu perheen ja esim. terveydenhoitajan, päiväkodin tai koulun työntekijän toimista huolimatta, voi hoidollinen alkuarviointi auttaa. Vanhempien huolen herättyä lapsensa oireilusta, on motivaatio tilanteen selvittelyyn yleensä suuri. Hakiessaan apua on tärkeää, että perhe pääsee hoidon piiriin juuri silloin eli jonottamatta. Tässä hoidollisessa vuorovaikutussuhteessa auttaminen lähtee asiakkaan eli perheen tarpeista. Vaikeista asioista suoraan puhuminen ja kysyminen ovat asiakkaan kunnioittamisesta ja selityksen hakemista lapsen oireilulle. Hyvä vuorovaikutus on keskeinen toimintamuoto ja työväline. Hoitosuhde on ammatillinen suhde, mutta siihen ovat vaikuttamassa mm. kaikkien osapuolten elämäntilanne, kasvatus, koulutus, asenteet, tunteet, ihmiskäsitys, sosiaaliset taidot. Työntekijän ja asiakkaan välille muodostuva dialoginen suhde määrittelee suurelta osin hoitosuhteen tuloksellisuuden.

Hoitosuunnitelmassa määritetään mikä on hoidon tarve ja ongelma, tavoite, toteutus (keinot), arviointi, tuki ja seuranta. Tässä toimintamallissa jokaisella käynnillä tarkastellaan ja arvioidaan edellä mainittujen osioiden toteutumista ja vaikuttavuutta. Hoidon päämääränä on työskennellä perheen määrittelemää tavoitetta kohti ja pyrkiä myötävaikuttamaan yksilön/perheen (perhesysteemin) terveyden ja hyvinvoinnin palauttamiseen.

1.2. Toimintamallin perusperiaatteet

Hoidollisen alkuarvioinnin tarkoituksena on realistisen perhelähtöisen hoitosuunnitelman laatiminen ja toteuttaminen yhdessä perheen kanssa. Työpari tapaa lasta ja hänen vanhempiaan samanaikaisesti tällaisessa lyhytkestoisessa työskentelymallissa noin 2-5 kertaa. Työntekijöiden tavoitteena on luoda jo ensimmäisellä käynnillä luottamuksellinen ja dialoginen hoitosuhde perheeseen. Turvallinen ja tunnelmaltaan hyvä ilmapiiri edesauttaa ongelman ratkaisussa. Kaikilla käynneillä lapsen kehitystä arvioidaan kokonaisvaltaisesti peilaten terveen lapsen kehitykseen; ikätasoiset kehitystehtävät huomioon ottaen. KONSTI:n hoidollisessa alkuarvioinnissa huomio kiinnitetään psykososiaalisiin tekijöihin mm. temperamentti, kiintymyssuhde, tunnetaidot, vuorovaikutus, kognitiiviset taidot, sosiaalisuus, toimintakyky, lapsen vuorovaikutus ympäristön kanssa.

Perheen tilannearvio koostuu lapsen oireiden kliinisestä tarkastelusta, perheen tavasta toimia, vanhemmuudesta ja lapsen kasvuympäristön tarkastelusta ( taulukko 1).

6 (32)

Lähtökohtana ovat ne tiedot ja vaikutelmat, jotka perhe välittää ja tuo tapaamisissa esiin. Jos työntekijöille syntyy vaikutelma (intuitio), ettei perheen tarina tuo tarvittavaa ymmärrystä lapsen oireiden etiologiasta, hankitaan lisätietoja. Perheille annettava neuvonta ja tiedonkeruumenetelmä ovat aina riippuvaisia perheen ongelman luonteesta; käytössä on erilaisia apulomakkeita ja -välineitä (esim. SDQ, ASSQ, VIIVI, LAPS, KESKY, sukupuun piirtäminen, tikapuut). Lisäksi on annettu kasvatusneuvontaa ja motivoitu perhettä työskentelemään asettamansa tavoitteen saavuttamiseksi. Vanhempien luvalla on soitettu päivähoitoon tai kouluun ja tarvittaessa pyydetty kuvaus lapsesta.

Hyvän hoidon toteutus edellyttää riittävää kliinistä oirekuvausta. Kliininen tarkastelu pitää sisällään lapsen oireilun vakavuusasteen arvioinnin terveys-sairaus-akselilla. Lyhytkestoisessa hoidossa arvioidaan psykososiaalisten tekijöiden, perhesysteemin, kasvuympäristön sekä perintötekijöiden merkitystä oireiden synnyssä ja kulussa. Oirekehityksen syntyhistorian kannalta on tärkeää arvioida lasta kokonaisvaltaisesti sekä yksilönä että osana perhettään. On tärkeää tiedostaa minkälaisessa sairastumisriskissä lapsi on ja toimia sen mukaan ts. oikea-aikainen palveluohjaus.

Hoidon tavoitteena on perheen itsensä määrittelemä muutos, jonka eteen jokainen työskentelee ja lapsikin otetaan työskentelyyn mukaan tasavertaisena toimijana. Lapsen kokemuksia tarkastellaan osana perhesysteemiä. Lapsen oireilu tai perheen ongelmat vaikuttavat koko perheen vuorovaikutukseen joko myönteisesti tai kielteisesti. On tuloksellisempaa kiinnittää huomio perheen aikaisempiin ongelmaratkaisutaitoihin ja onnistumisiin. Pienetkin positiiviset edistysaskeleet ja työntekijöiden antama tuki kannustaa lasta ja perhettä työskentelemään asettamansa tavoitteen eteen.

Perheen itsensä määrittelemään tavoitteeseen pyritään perheen voimavaratyöskentelyn avulla; lapsen ja vanhempien vahvuuksien korostamisella, asennemuokkauksella (uskon ja toivon vahvistaminen), kasvatusohjauksella sekä työntekijöiden huomioiden ja palautteen kautta. Perheen hyvät asiat ja suojaavat tekijät (Liite 2) tehdään näkyväksi sanoittamalla ne. Kun huomio kiinnitetään perheen ja lapsen voimavaroihin, vahvuuksiin ja tunneilmapiiriin, tapahtuu lapsen oireissa ja käyttäytymisessä usein odotettu muutos parempaan suuntaan. Käynneillä havainnoidaan ja arvioidaan perheenjäsenten keskinäistä vuorovaikutusta ja suhdetta työntekijöihin. Hoidollisia vaikutuksia on joskus vaikea nimetä ja mitata, koska ei voida tietää mitkä elementit ovat auttaneet perhettä. Syy-seuraus-suhteet nähdään sekä perheen sisällä tapahtuvina henkilö- ja tilannekohtaisina tekijöinä että hoitointerventiossa tapahtuvina monimutkaisina vuorovaikutusprosesseina, joiden vaikuttavuutta ja kausaalisuutta on mahdotonta yksilöidä.

7 (32)

1.3. KONSTI-arvioinnin osa-alueet

taulukko 1.

Lapsen hoidollinen alkuarviointi

Työskentelytapa-perusperiaatteet-mallin rakenne

Oireiden kliininen

tarkasteluVanhemmuusPerheiden tapa

toimiaLapsen

kasvuympäristö

Työntekijöiden ammattitaito ja

yksilölliset ominaisuudet

neurologinenkehitys

psyykkinen

kehitys

sosiaalinenkehitys

temperamentti

somaattisetsairaudet

oirehistoria

aiemmat

tutkimukset/hoidot

vuorovaikutustunteidenilmaisu

ongelmienratkominen

yksilöt

historia

verkostot

tunneilmapiirinlatautuneisuus

kasvatustaidot

rajatjarakkaus

parisuhde

ajankäyttö

arjensujuminen/toimintakykySosioekonominen

asema

kasvuympäristönkuvaus:

päivähoito

koulu

kaverit

harrastukset

ruutuaika

8 (32)

Oireiden kliininen arviointi NEUROLOGISET HÄIRIÖT

PSYYKKISET HÄIRIÖT SOMAATTISET SAIRAUDET

Motorisen kehityksen häiriö

Ahdistushäiriöt

Astma

Puheen ja kielen kehityksen häiriö

Mielialahäiriö

Allergiat

Lukivaikeus

Uhmakkuus- / käytöshäiriö

Epilepsia

Monimuotoiset oppimisen häiriöt

Traumaattiset kokemukset

Päänsärky

Sosiaalisen kehityksen häiriö

Pakko-oireinen häiriö

Kastelu/tuhriminen

Ylivilkkaus /keskittymisvaikeudet

Fobiat

Diabetes

Laaja-alaiset kehityshäiriöt (Autismin kirjo/Asperger)

Syömishäiriöt

Aistisäätelyn häiriöt Psykoottiset oireet

Vanhemmuutta ja perhettä kuormittavia tekijöitä:

VANHEMMAT

PERHE Erokriisit ja -riidat Uusperheen ongelmat Vanhemman sairaus/kuolema Sairaus/kuolema Päihdeongelma Perheväkivalta Mielenterveysongelma Monet muutot Työttömyys Rajattomuus Taloudelliset huolet Suku Työstressi/-kiireet Parisuhdeongelmat

taulukko 2 (mukailtu lastenpsykiatri Tuula Secomandin taulukosta)

9 (32)

Tarkkaavaisuus ja keskittyminen Hankala käyttäytyminen Syömisongelmat Traumat Tic-oireet

1.4.Arvioinnin laajuus

Perheen itsensä määrittelemä ongelma ja tavoite ovat lähtökohtana työskentelylle. Perhettä pyydetään täyttämään ennen ensimmäistä tapaamista KONSTI-hankkeen Perheen ennakkotehtävä-lomake, jossa mm. näitä asioita kysytään.

Alla olevassa kaaviokuvassa kuvataan, miten arviointia toteutetaan asiakaskäynneillä. Lyhyimmillään arviointi etenee "putken sisällä" perheen tuottaman tiedon varassa eli lomake & perheen kertomus riittävät ongelman ratkaisemiseksi yhdessä työntekijöiden kanssa. Dialoginen keskustelu on työskentelyn ydin ja joskus se auttaa perhettä riittävästi, eikä ole tarvetta lisäselvittelyyn. Perheen ennakkotehtävä yhdessä löydetty ratkaisumalli huoli poistuu perheeltä

työskentely päättyy Joskus tarvitaan laajempaa alkuarviointia lapsen oireiden lisäselvitykseen ja vakavuusasteen tarkentamiseksi esim. seulontalomakkeiden avulla.

Tiedonkeruu: esitiedot / taustatiedot:

-kehityshistoria, esim. motoriikka, aistiyliherkkyys,

-sairaudet, lääkitys

-perhetiedot, muutokset

-perhettä stressaavat tapahtumat / tekijät

-lapsen kokemus perhe-elämästä, vanhemmista, vahvuudet

-lapsen mieliala, vuorovaikutus, koulunkäynti, kaverisuhteet

-mitä on jo tehty

Ongelma-alueet /Tarkentavat kysymykset

Sosiaaliset taidot, kehityshistoria Eroahdistus Fobiat Pakkomielteet ja -toiminnot Ahdistuneisuus Depressio

Työskentelyssä on tärkeää tietää ja tuntea psykososiaalisten oireiden /sairauksien etiologiaa, terveys-sairaus-käsite ( normaalius kliinisessä mielessä), seulomismenetelmiä, hoitamista ja kuntoutusta. Tarvittaessa lapsi ohjataan palvelujärjestelmässä sellaiseen tahoon, jossa lapsi saa perheineen tarvittavaa hoitoa, tukea tai diagnosointia ja lääkitystä. Palveluohjauksen tulee perustua luotettavaan ammatilliseen arviointiin. Lapsen kehitystä arvioidaan ikätasoon nähden eri osa-alueilla tarkasteltuna sekä toimintakykyä eri ympäristöissä.

10 (32)

2 MALLIN RAKENNE JA RUNKO

2.1. Mallin rakenne

KONSTI-hanke sijoitettiin Lappeenrannan perheneuvolan yhteyteen ja hankkeen lyhytkestoinen työskentelymalli oli osa perheneuvolan palveluja. Perheen itse ilmoittauduttua perheneuvolaan kysyttiin heiltä lupa lapsen asian käsittelemiseksi KONSTI–hankkeen ja perheneuvolan yhteisessä tiimissä. Tiimistä ohjattiin ne perheet hankkeelle, joiden arveltiin hyötyvän lyhytkestoisesta työskentelystä. KONSTI:n moniammatillisesta työryhmästä pyrittiin valitsemaan perheelle sellainen työntekijäpari, joka parhaiten pystyisi auttamaan heitä lapseen liittyvässä psykososiaalisessa huolessa. Tämän jälkeen perheeseen otettiin yhteyttä puhelimitse muutaman päivän kuluessa. Puhelun aikana arvioitiin lapsen oireilun vakavuus ja tilanteen kiireellisyys. Ensimmäinen aika pystyttiin tarjoamaan perheille jo viikon kuluessa. Perheelle lähetettiin postitse ennakkotehtävä (liite 3), perustietolomake (liite 4) ja esite KONSTI- työskentelystä (liite 5). Lomakkeiden toivottiin olevan täytettyinä ensimmäiselle tapaamiselle. Ennakkotehtävässä perhe määrittelee huolensa; lapsen ja perheen vahvuudet; tekijät, jotka ovat vaikuttaneet ongelman syntymiseen; mitä on jo tehty ja perheen muutostavoitteet. Ennakkotehtävä on tärkeä ja sen tarkoitus on käynnistää perheessä työskentelyprosessi. Ennakkotehtävään palattiin työskentelyn loppuvaiheessa, kun työskentelyä arvioitiin.

Ensimmäisellä ja viimeisellä käynnillä jokainen perhe on arvioinut huolensa ja motivaationsa määrän Perheen tilannearviolomakkeeseen (liite 6). Perheet ovat olleet erittäin motivoituneita selvittelemään huolestuttavaa tilannettaan. Perheen motivaatioon vaikuttaa, miten nopeasti on päässyt palveluiden piiriin. Perheelle annettiin jokaisesta käynnistä potilastietojärjestelmään tehty kirjaus. Seuraavalla käynnillä palattiin edellisen käynnin keskusteluaiheisiin kirjauksen avulla ja päästiin sujuvasti jatkamaan keskustelua siitä mihin jäätiin. Perhe voi tarkastaa saamastaan kirjauksesta tietojen oikeellisuuden. Lisäksi kirjaus toimii muistin tukena, psykoedukaation välineenä ja lisää työskentelyn luottamuksellisuutta, avoimuutta ja jatkuvuutta. Jos työntekijät huomasivat, ettei lyhytkestoinen työskentely ollut riittävää, tehtiin palveluohjaus. Vanhemmilta pyydettiin viimeisellä käynnillä kirjallinen palaute työskentelystä ja heitä eniten auttaneista tekijöistä. Saadut palautteet auttoivat työntekijöitä edelleen kehittämään työskentelymallia. Lisäksi saatiin varmuutta siitä, että lyhytkestoinen työskentely on riittävää.

Perhe oli työskentelyn todellinen subjekti. Lapsen kuuleminen oli avainasemassa työparin työskennellessä samanaikaisesti koko perheen kanssa. Työskentely oli suunnitelmallista, tavoitteellista ja käyntimäärältään rajattua (noin 5 käyntiä). Käynnit olivat perheen tarpeen mukaan tiheämmin tai harvemmin.

11 (32)

2.2. Työskentelyn runko

1. ALOITUSVAIHE (1-2 tapaamiskerta)

Tutustuminen ja hankeinfo: lyhytkestoista (noin1-5 krt), apua nopeasti, asiakaslähtöisyys Käydään KONSTI-työskentely-esite läpi, työskentelytavan esittely lyhyesti Perheen tekemän Ennakkotehtävän läpikäynti edetään perheen tavoitteiden mukaisesti Annetaan vanhempien täytettäväksi Perheen tilanne-arvio (ts. koordinaatistoon

ensimmäiset raksit) Perheen tehtävä (välitehtävä) ja/tai SDQ, tarpeen mukaan

2. TYÖSKENTELYVAIHE Kuunnellaan jokaisen perheenjäsenen mielipide huolesta, jonka takia apua on lähdetty

hakemaan Annetaan edellisen käynnin yhteenveto vanhemmille, käydään se yhdessä perheen kanssa

läpi Välitehtävän/ SDQ:n läpikäyminen Suojaavat tekijät ensin käydään läpi perheen suojaavat tekijät keskustellaan

perhettä kuormittavista tekijöistä Tarvittaessa annetaan uusi Perheen tehtävä

3. LOPETUSVAIHE Työntekijöiden palaute perheelle, suullinen yhteenveto tapaamisista Perheen tilannearvioon raksi viimeisellä tapaamiskerralla+ palautelomakkeen täyttäminen Kysytään mahdollisuudesta olla heihin puhelimitse yhteydessä ½-vuoden päästä Annetaan Lapsen äänen palautelinkki-lappu Lähetetään viimeisen käynnin yhteenveto kotiin

Käytössä olevat lomakkeet/ esitteet

KONSTI-työskentely-esite Perheen ennakkotehtävä Perheen

tilannearvio/palautelomake Perheen tehtävä Suojaavat tekijät SDQ

Kirjaaminen

Tulosyy Huolet Esitiedot/käynti Perheen tavoitteet Suunnitelma Jakelu

12 (32)

oireiden kliininen tarkastelu perheen tapa toimia vanhemmuus lapsen kasvuympäristö perheterapeuttinen

työskentelyote hoidollinen dialogi voimavaratyöskentely

2.3. Työskentelyn optimaalinen eteneminen

1. käynti (kesto n.1 tunti) Tutustuminen Käydään läpi Perheen ennakkotehtävää Koko perheen kuuleminen Tietojen keruu( alkuarviointilomakkeelle): mm.oireanalyysi, riskianalyysi, suojaavat tekijät, mitä

on jo tehty Ohjaus, neuvonta Perheen tilannearvio, Perhetehtävä Suunnitelma, perheen toiveet, uusi aika Arvioinnin osuus 80%, hoidollinen osuus 20%

(Arviointi pitää sisällään arvioinnin lapsen oireilun vakavuudesta, lyhytkestoisen työskentelyn riittävyydestä, palveluohjausmahdollisuus pidetään jokaisella käynnillä mielessä) 2. Käynti (kesto noin 1 tunti)

Käydään läpi edellisen käynnin kirjaus Kysytään annetun tehtävän onnistumisesta Mitä tapahtunut käyntien välissä mahdolliset muutokset Koko perheen kuuleminen, lapsen osuus Ohjaus, neuvonta, tehtävän anto Arvioinnin osuus 60%, hoidollinen osuus 40%

3. Käynti (kesto noin 1 tunti)

Käydään läpi edellisen käynnin kirjaus Kysytään annetun tehtävän onnistumisesta Mitä tapahtunut käyntien välissä mahdolliset muutokset Koko perheen kuuleminen, lapsen osuus Ohjaus, neuvonta, tehtävän anto Arvioinnin osuus 50%, hoidollinen osuus 50%

4. Käynti (kesto noin 1 tunti)

Käydään läpi edellisen käynnin kirjaus Kysytään annetun tehtävän onnistumisesta Mitä tapahtunut käyntien välissä mahdolliset muutokset Koko perheen kuuleminen, lapsen osuus Ohjaus, neuvonta, tehtävän anto Arvioinnin osuus 40%, hoidollinen osuus 60%

5. Käynti (kesto noin 1 tunti)

Käydään läpi edellisen käynnin kirjaus Kysytään tehtävän onnistumisesta Mitä tapahtunut käyntien välissä mahdolliset muutokset Koko perheen kuuleminen, lapsen osuus Yhteenveto käynneistä sanallisesti + kirjauksen lähettäminen kotiin Palautteiden anto: perhe työntekijöille ( Perheen tilannearvio), työntekijät perheelle Arvioinnin osuus 20%, hoidollinen osuus 80%

13 (32)

2.4. Vaikuttavuuteen liittyviä tekijöitä

Vaikuttavuus perustuu perheenjäsenten ja työntekijöiden väliseen hoidolliseen dialogiin. Toimintamallin vaikuttavuus näkyy positiivisena muutoksena perheenjäsenten vuorovaikutuksessa.

Apua jonottamatta Koko perhe paikalla (systeemiteoreettinen näkemys, asiakkaana lapsi ja hänen perheensä),

miten vuorovaikutus sujuu Perheen motivaatio tilanteen selvittelyyn: riittävä halu/valmius työskennellä haluamansa

muutoksen eteen, perheen kannalta optimaalinen aika Avoin keskusteluyhteys myönteinen sosiaalinen vuorovaikutus Otetaan rohkeasti ja avoimesti puheeksi vaikeatkin asiat niiden oikeilla nimillä Työparityöskentely Perhelähtöisyys; perheen tavoitteiden mukainen eteneminen perheen kunnioitus Asiakkuuden kesto, käyntien lukumäärä Asiakkaiden mielipide, palaute hoidollisesta työskentelystä Huolen määrän vähentyminen työskentelyn aikana Seurantasoitto

3 TYÖNTEKIJÖIDEN AMMATTITAITO

3.1. Työntekijöiden ammattitaito ja yksilölliset ominaisuudet

Työntekijöillä tulee olla tietoa ja kokemusta lapsen normaalista psyykkisestä kehityksestä, mielenterveyden häiriöistä, psyykkisistä sairauksista ja niiden hoitamisesta. Sensitiivisyys on eduksi perheen kohtaamisessa sekä dialogisen hoitosuhteen luomisessa että ylläpitämisessä. Työntekijöiden aito kiinnostus sekä kunnioituksen osoitus perhettä kohtaan edesauttaa luottamuksellisen hoitosuhteen syntymistä. Perhe kohdataan yksilöllisesti huomioiden heidän tapansa toimia ja elää. Työskentelyssä nostetaan esiin perheen vahvuudet, toimintakyky ja valmius ratkaista omia ongelmiaan.

Työntekijöiden tulee olla valmiita ottamaan vastaan perheen kokemaa stressiä ja tunteenpurkauksia. Työntekijän empaattiset reaktiot perheen tai lapsen tilanteeseen antavat kuvan suvaitsevasta ja ymmärtävästä työntekijästä syyllistämättä ketään. Tällaisessa lyhytkestoisessa työtavassa työntekijöiden tulee kyetä ottamaan vaikeatkin asiat rohkeasti puheeksi. Työntekijän ammatillisuus näkyy hänen työtavoissa, arvoissa, normeissa, tiedoissa, taidoissa, tavassa ilmaista asioita.

Työntekijän ymmärtävä suhtautuminen perheeseen aikaansaa terveen syyllistymisen ja mahdollistaa muutoksen. Jos perheelle tulee tunne, että työntekijä syyttää heitä jostakin, niin perhe yleensä lähtee puolustautumaan, eikä näin ollen positiivinen muutosprosessi mahdollistu. Ilman tervettä syyllistymistä perheenjäsenissä ei yleensä tapahdu muutosta ja positiivista kehitystä.

Turvallisen hoitosuhteen syntymiseen vaikuttavat työntekijän sekä asiakkaan persoonalliset ominaisuudet kuten itsensä tunteminen, temperamentti, älykkyys, ongelmien ratkaisukyky, luovuus, tunnetilojen säätely, empatiakyky, kuuntelemisen taito. Työntekijöiden vastuulla on löytää perheen kanssa sopiva työskentelytapa, yhteinen ymmärrys, "sama aaltopituus", jotta perhe pääsisi asettamaansa tavoitteeseen. Hoitosuhde pyritään luomaan tasavertaiseksi ammatilliseksi yhteistyösuhteeksi.

14 (32)

Jos lyhytkestoisella työskentelyllä ei päästä perheen asettamaan tavoitteeseen tai oireiden vakavuus/monimuotoisuus vaatii ohjauksen toiselle taholle, tehdään palveluohjaus. Jatkohoitoa varten tulee olla riittävät ja ammattitaitoiset (koulutus ja työkokemus) perustelut sekä kirjaukset.

3.2. Työparityöskentelyn edut

Moniammatillisuus työntekijöiden erilaiset viitekehykset sekä työntekijöiden erilaiset tiedot, taidot ja kokemukset hyödynnetään

Perhetapaamisessa paljon huomioitavia asioita Reflektointi työparin kanssa (mm. käynnin aikana ja jälkeen) Fokus pysyy paremmin hallinnassa Suunnitelmallisuus; ennen ja jälkeen käyntien (havaintojen koonti) Luotettavuus Käyntien jatkuvuus turvattu; toisen työntekijän poissaolo aikaa ei peruta Asiakkailta saatu hyvä palaute: useampi näkökulma

15 (32)

3.4. Eettisiä periaatteita (ETENE)

Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta (ETENE) on listannut terveydenhuollon eettisiä periaatteita: oikeus hyvään hoitoon, ihmisarvon kunnioitus, itsemääräämisoikeus, oikeudenmukaisuus, hyvä ammattitaito ja hyvinvointia edistävä ilmapiiri, yhteistyö ja keskinäinen arvonanto. (1) Sosiaali- ja terveysalan toimijat kunnioittavat asiakkaidensa ja potilaidensa ihmisarvoa ja perusoikeuksia Ihmisarvon kunnioittaminen ja siihen liittyen yhdenvertaisuus, syrjimättömyys ja yksityisyyden suoja ovat sosiaali- ja terveysalan toiminnan perusta. Asiakkaalla ja potilaalla on perusoikeudet, kuten valinnanvapaus ja oikeus päättää asioistaan. Hoito ja palvelu edellyttävät asiakkaan ja potilaan osallisuutta ja suostumusta. Itsemääräämisoikeutta rajoitetaan ensisijaisesti vain vaaratilanteissa. Ihmisarvon ja perusoikeuksien kunnioituksen tulee näkyä myös asiakkaan ja potilaan omaisten ja läheisten kohtelussa. (2) Sosiaali- ja terveydenhuollon lähtökohtana on asiakkaan ja potilaan etu Jokaisella on oikeus tarvitsemaansa hoitoon ja palveluun. Hoidon ja palvelun tavoitteena on hyvän tekeminen. Se ohjaa ratkaisuihin, jotka tukevat palvelua, hoivaa ja hoitoa tarvitsevan ihmisen tarpeita. Hoito ja palvelu pohjautuvat tietoon sekä ammattitaitoiseen ja turvalliseen osaamiseen. Vahingon välttäminen on toinen keskeinen tavoite, ja sen mukaisesti toiminnasta on oltava enemmän hyötyä kuin haittaa. Asiakkaan ja potilaan etu edellyttää oikeudenmukaisesti järjestettyä hoitoa ja palvelua. Se on laadultaan hyvää, jatkuvaa sekä ajallisesti ja etäisyydeltään kohtuullisesti saatavissa. Hyvää hoitoa ja palvelua ovat myös asiakkaan ja potilaan inhimillinen ja yksilöllinen kohtelu, suvaitsevaisuus, terveyden ja hyvinvoinnin kokonaisvaltainen tarkastelu sekä kielellisen ja vakaumuksellisen taustan huomioon ottaminen. (3) Sosiaali- ja terveydenhuollossa on kysymys vuorovaikutuksesta Asiakkaiden ja potilaiden ja ammattilaisten välinen sekä ammattilaisten keskinäinen vuorovaikutus on toista arvostavaa ja inhimillistä. Se edellyttää keskinäistä luottamusta, rehellisyyttä ja molemminpuolista sitoutumista sovittuihin tavoitteisiin ja toimintaan sekä toinen toisensa tietämisen, osaamisen ja kokemuksen arvostamista sekä kuulluksi tuloa ja tiedonsaantia omassa asiassaan. Asiakas tai potilas itse tai tarvittaessa hänen edustajansa laativat yhdessä ammattilaisen kanssa hoito- ja palvelusuunnitelman. (4) Ammattihenkilöstö vastaa työnsä laadusta Ammattilaiset huolehtivat palvelujen laadusta, palvelukokonaisuuden oikeudenmukaisesta tarjonnasta ja jatkuvuudesta. Työssään he ottavat huomioon asiakkaan ja potilaan iän, kehitystason ja voimavarat sekä kohdistavat erityishuomion herkästi haavoittuviin asiakkaisiin ja potilaisiin. Ammattilaisten osaaminen on ajan tasalla, heillä on mahdollisuus kehittyä työssään sekä kehittää työtään ja siihen liittyviä käytäntöjä. Tämä edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon työyhteisöltä ja johdolta tukea, perehdytystä ja turvallisuutta sekä koulutusmahdollisuuksia työntekijöilleen. Eettinen osaaminen on osa ammattitaitoa. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ovat ylpeitä omasta alastaan ja osaamisestaan, ja heidän ammattitaitoaan arvostetaan yhteiskunnassa myös laajemmin. (5) Hyvä hoito ja palvelu edellyttävät vastuullisia päätöksiä ja toimintakulttuuria Eettisyys toteutuu sosiaali- ja terveydenhuollon päätöksenteossa kaikilla tasoilla. Osoitetut voimavarat ovat realistisessa suhteessa toiminnan vaatimuksiin. Yhteiskunnan koko lainsäädännön ja eettisten arvojen ja periaatteiden tulee osaltaan tukea sosiaali- ja terveydenhuollon pyrkimystä parempaan terveyteen ja hyvinvointiin. Työnantajan päätökset ja linjaukset ovat sopusoinnussa ammattihenkilöstön eettisten periaatteiden kanssa. Työyhteisöjen valinnat, resursointi ja työnjako tuottavat asiakkaille ja potilaille parhaan mahdollisen tuloksen. Hyvä työilmapiiri kannustaa ja sallii erilaisuutta. Työhyvinvointi edistää ammattihenkilöstön työn tuloksellisuutta. Taulukko 1. Eettiset suositukset sosiaali- ja terveysalalle Lähde: Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE (sivu 6) Sosiaali- ja terveysministeriö Helsinki 2012

16 (32)

LIITTEET

LIITE 1 Alkuarviointilomake

LIITE 2 Suojaavat tekijät

LIITE 3 Perheen ennakkotehtävä

LIITE 4 Perustietolomake

LIITE 5 KONSTI-työskentely; esite asiakkaalle

LIITE 6 Perheen tilannearvio/palautelomake

17 (32)

LIITE 1

18 (32)

19 (32)

20 (32)

21 (32)

22 (32)

23 (32)

24 (32)

LIITE 2

25 (32)

LIITE 3

26 (32)

LIITE 4

27 (32)

LIITE 5

28 (32)

29 (32)

30 (32)

31 (32)

LIITE 6

32 (32)