TYÖRAUHAHÄIRIÖ OPPILAITOKSESSA Lainsäädäntöön perustuvat keinot ja menettelytavat sen ratkai-semiseksi OPPIMISPORTFOLIO

PRO FORMA DIDACTICA Kevät 2005 Oulun seudun ammattikorkeakoulu Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu Opinnäytetyön ohjaaja: Kaija Kvist

2

OULUN SEUDUN AMMATTIKORKEAKOULU PRO FORMA DIDACTICA AMMATILLINEN OPETTAJAKORKEAKOULU TIIVISTELMÄ

Maarit Junkkari Kevät 2005 Ohjaaja: Kaija Kvist

TYÖRAUHAHÄIRIÖ OPPILAITOKSESSA Lainsäädäntöön perustuvat keinot ja menettelytavat sen ratkaisemiseksi Tavoite Minkälaisia lainsäädäntöön perustuvia keinoja voi käyttää oppilai-

toksen työrauhaan liittyvissä häiriötilanteissa? Kuinka tulee mene-tellä kun näitä keinoja käyttää? Kuinka oppilaitos voi jo ennakolta edistää hyvää työrauhaa eikä puuttua työrauhahäiriöihin pelkästään jälkikäteen?

Menetelmät Työssä on koottu yhteen aiheeseen liittyvä säännöstö, siitä kirjalli-

suudessa esitetyt kommentit ja lainvalmistelumateriaali. Lisäksi työ-hön on koottu aiheeseen liittyviä oikeustapauksia opetustoimen kir-jallisuudesta, opetusalan ammattijärjestön ohjeista ja finlexissä ole-vista tuomioistuinten ratkaisuista sekä oikeuskanslerin ratkaisuista.

. Tulokset Oppilaitoksen työrauhahäiriöissä kysymykseen voivat tulla ojenta-

miskeinojen ja kurinpitorangaistusten käyttö sekä aiheutettujen va-hinkojen korvaaminen, joskus jopa rikosoikeudellinen vastuu. Me-nettelytavat on lainsäädännössä tarkkaan säännelty. Säännökset ovat kuitenkin hajallaan useassa eri laissa. Käytettävissä olevien keinojen valikoima on laajentunut vuoden 2003 lakiuudistusten myötä. Oppilaitoksen käytettävissä olevia keinoja työrauhan edistä-miseksi ovat laadukas oppilashuolto, vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö, järjestyssääntöjen laatiminen yhdessä oppilaiden kanssa sekä opettajien yhtenäinen ja johdonmukainen toiminta, kun työrau-hahäiriöitä ilmenee.

Avainsanat työrauha, kurinpitomenettely, vahingonkorvausvastuu, rangaistuk-

set, oppilashuolto, opiskelijahuolto, perusopetus, lukio, ammatilli-nen koulutus, ammatillinen aikuiskoulutus

.

3

SISÄLTÖ

1 JOHDANTO................................................................................................................... 1

2 OPPILAAN JA OPISKELIJAN OJENTAMINEN JA KURINPITO ................................. 4

2.1 OPPILAIDEN JA OPISKELIJOIDEN OIKEUKSISTA JA VELVOLLISUUKSISTA .......................... 4 2.2 HALLINNON OIKEUSTURVAPERIAATTEIDEN NOUDATTAMISVELVOLLISUUS....................... 5 2.3 OJENTAMISKEINOT JA KURINPITORANGAISTUKSET ...................................................... 7

2.3.1 Yleistä........................................................................................................... 7 2.3.2 Laiminlyötyjen kotitehtävien teettäminen....................................................... 7 2.3.3 Luokasta poistaminen ................................................................................... 8 2.3.4 Opetuksen epääminen jäljellä olevan työpäivän ajaksi ................................. 8 2.3.5 Jälki-istuntoon määrääminen ........................................................................ 9 2.3.6 Kirjallinen varoitus ja erottaminen määräajaksi ........................................... 10 2.3.7 Opiskelusta pidättäminen rikostutkimuksen ajaksi ...................................... 11 2.3.8 Asiallisen, ajallisen ja alueellisen yhteyden vaatimus.................................. 12 2.3.9 Muita ojentamiskeinoja ja kurinpitorangaistuksia ei saa käyttää.................. 13 2.3.10 Kaksinkertaisen rangaistuksen kielto .......................................................... 15

2.4 OJENTAMIS- JA KURINPITOMENETTELY..................................................................... 16 2.4.1 Kuuleminen ja tapahtumien selvittäminen mahdollisimman hyvin ............... 16 2.4.2 Häiritsevän tai turvallisuutta vaarantavan oppilaan tai opiskelijan poistaminen

18 2.4.3 Kirjaaminen ja valituskelpoinen päätös ....................................................... 20 2.4.4 Oppilas- ja opiskelijahuolto ......................................................................... 21 2.4.5 Muutoksenhaku .......................................................................................... 22 2.4.6 Päätöksen täytäntöönpano ......................................................................... 23

3 OPPILAAN JA OPISKELIJA VASTUU VAHINGOSTA .............................................. 25

3.1 TAHALLISUUS TAI TUOTTAMUS VASTUUN PERUSTEENA .............................................. 25 3.2 VAHINGONKORVAUKSEN MÄÄRÄ.............................................................................. 25

4 OPISKELIJAN RIKOSOIKEUDELLINEN VASTUU .................................................... 27

4.1 VASTUU ALKAA 15-VUOTIAANA................................................................................ 27 4.2 LOUKKAAVA KIELENKÄYTTÖ .................................................................................... 27 4.3 FYYSINEN VÄKIVALTA ............................................................................................. 29

5 MUITA TILANTEITA.................................................................................................... 32

5.1 JOKAMIEHEN KIINNIOTTO-OIKEUS ............................................................................ 32 5.2 HÄTÄVARJELU ....................................................................................................... 32 5.3 ERILAISTEN LELUJEN JA LAITTEIDEN OTTAMINEN POIS ............................................... 33 5.4 HENKILÖÖN KOHDISTUVA ETSINTÄ........................................................................... 33

6 HYVÄN TYÖRAUHAN EDISTÄMINEN OSANA OPPILAITOKSEN TOIMINTAA....... 35

6.1 TYÖRAUHAN EDISTÄMINEN JA OPETUSSUUNNITELMAN PERUSTEET............................. 35 6.2 TYÖRAUHAN EDISTÄMINEN JA OPETUSSUUNNITELMA................................................. 35 6.3 SUUNNITELMA VÄKIVALLALTA, KIUSAAMISELTA JA HÄIRINNÄLTÄ SUOJAAMISEKSI .......... 36 6.4 JÄRJESTYSSÄÄNNÖT.............................................................................................. 36 6.5 OPPILAITOKSEN OMAT MENETTELYTAVAT................................................................. 38

4

7 POHDINTA.................................................................................................................. 39

LÄHTEET........................................................................................................................... 45

1 Johdanto Oppilaalla ja opiskelijalla on oikeus saada opetusta. Oikeuden opetukseen tur-vaa myös Suomen perustuslaki. Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus saa-da maksuton perusopetus sekä kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta opetusta. Oppilaalla ja opiskelijalla on oikeus myös turvalliseen opiskeluympäristöön. Se tarkoittaa oikeutta sekä fyysisen että psyykkisen turvallisuuteen. Oppilaalla ja opiskelijalla on oikeus käydä koulua ilman, että hän joutuu väkivallan tai muun kiusaamisen kohteeksi. Koulutuksen järjestäjällä on puolestaan velvollisuus toimia siten, että oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön toteutuu. (Lahtinen ym. 2004, 252 - 253.) Opettaja-lehdessä kirjoitettiin vuosina 1999 - 2004 vilkkaasti koulujen kurinpito-vallasta. Kirjoitukset olivat kurinpitovallan lisäämistä puoltavia. Kirjoitusten hen-keä kuvaa hyvin seuraava kommentti: ”Kouluissakin on oltava kurinpitomahdollisuudet, eikä kuri tässä yhteydessä tar-koita simputusta, kiusaamista tai mielivaltaa vaan järjestystä. Opiskeluedelly-tykset on nostettava kunniaan. Kouluhäiriköinti ei ole uusi asia, mutta se on pahentunut samassa tahdissa opetustoimen leikkausten, säästöjen sekä huu-mausaine- ja muiden yhteiskunnallisten pahoinvointiongelmien kanssa. Opetta-jien mahdollisuudet puuttua häiriköintiin ovat olleet rajallisia ja käytettävissä olevat keinot hitaita ja hankalia. Oppilaat ovat tienneet tämän ja käyttäneet sitä jopa hyväkseen. Pahimmillaan häirikköoppilas on voinut terrorisoida opetusryh-mää niin, ettei muilla oppilailla ole käytännössä ollut opiskeluedellytyksiä juuri lainkaan. Häiriökäyttäytymiseen on viime vuosina pyritty puuttumaan pehmein keinoin, puhumalla ja ohjaamalla. Häiriöoppilas on voinut viedä opettajan ajasta valtaosan. Muu ryhmä on joutunut tyytymään vähempään, mikä on saattanut lisätä häiriökäyttäytymistä heidän joukossaan. Kaiken lisäksi tällainen tilanne ei ole yleensä ajoittaista, vaan jatkuu pitkään, pahimmillaan koko lukuvuoden.” (Opettaja 32/2000.) Työrauhan ja työrauhahäiriön käsitettä ei ole määritelty perusopetuslaissa, lukiolaissa, ammatillisesta koulutuksesta säädetyssä laissa eikä ammatillisesta aikuiskoulutuksesta säädetyssä laissa. Vaikka nimenomainen määritelmä puut-tuu lainsäädännöstä, lainsäädännössä puhutaan sellaisista asioista kuin opiske-lun esteetön sujuminen, asianmukainen käyttäytyminen, turvallinen opiskelu-ympäristö, väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä suojaaminen, oppilaitoksen omaisuuden asianmukainen käsittely ja oppilaitoksen järjestyssääntöjen nou-dattaminen. Vastinpareina näille lainsäädännössä puhutaan opetuksen häiritse-misestä, kotitehtävien laiminlyömisestä, epäasiallisesta käyttäytymisestä, oppi-laitoksen järjestyssääntöjen rikkomisesta, vilpillisestä menettelystä ja väkival-taisesta tai uhkaavasta käyttäytymisestä.

2

Aho puolestaan määrittelee työrauhahäiriöiksi sellaiset oppilaiden toiminnan muodot, jotka haittaavat luokan oppimistapahtumaa ja rikkovat sovittuja sään-töjä. Aho luokittelee työrauhahäiriöt kahdeksaan ryhmään: 1. verbaaliset häiriöt, kuten luvaton puhuminen, huuteleminen, toisten oppilaiden pilkkaaminen, nimittely, arvostelu ääneen ja kiroilu, 2. motoriset häiriöt kuten turha paikalta poistuminen, jaloilla tömistely, tavaroihin piirtely ja kuljeskelu ympäri luokkaa, 3. aggressiivisuus kuten lyöminen, potkiminen, töniminen ja tukasta vetäminen, 4. esinemeluhäiriöt kuten pulpetin kannen kolistelu ja esineiden heittely, 5. tun-nepurkaushäiriöt kuten tirskunta, turha nauraminen, laulaminen ja viheltely, 6. huolimattomuushäiriöt kuten lunttaaminen, myöhästely, kotitehtävien laiminlyö-minen, koulutavaroiden unohtaminen ja välinpitämättömyys opetusta kohtaan, 7. negatiiviseen auktoriteettiasenteeseen liittyvät häiriöt kuten opettajan nimit-tely, asiaton arvostelu, pilkkaaminen, vastustaminen ja sääntöjen rikkominen, 8. koulutyöskentelyn kannalta epäadekvaatti toiminta kuten toisten tavaroiden ottaminen, tavaroiden turmeleminen, tavaroilla leikkiminen, lehtien ja kirjojen lu-keminen ja pelaaminen. Ahon mukaan työrauha on subjektiivinen, suhteellinen ja muuttuva ilmiö. Siihen vaikuttavat opetustilanne, oppiaine, opettajan persoo-nallisuus, oppilaan ikä ja kouluyhteisön asenteet. (Aho 1980, 2.) Työrauhahäiriöt ovat osa sitä oppilaitosten arkea, jossa joudutaan toimimaan. Lääninhallitukset tekivät vuonna 2001 valtakunnallisen arvioinnin, joka koski peruskoulujen oppilashuoltoa ja oppimisympäristöjen turvallisuutta. Sen perusteella eri kouluissa on oppimisympäristön turvallisuutta vaarantavia riskitekijöitä seuraavasti: oppituntien vakava häirintä yli 60 prosentissa kouluista, oppilaiden keskinäistä väkivaltaa noin 50 prosentissa kouluista, varkaudet ja näpistykset lähes 40 prosentissa kouluista, opettajiin kohdistuvaa uhkailua, väkivaltaa ja kiusaamista lähes 20 prosentissa kouluista, erilaisten päihteiden aiheuttamaa uhkaa lähes 10 prosentissa kouluista, oppilas on uhannut yhteisön muita jäseniä jollakin teräaseella tai muulla aseella noin 5 prosentissa kouluista. Nämä uhat osoittavat, että koulupäivän aikana on olemassa oppilaiden oppimista, terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia vaarantavia tekijöitä. (Hallituksen esitys 205/2002 vp, 10.) Toisen asteen koulutuksen oppilashuoltoa ja oppimisympäristöjen turvallisuutta ei ole arvioitu valtakunnallisesti. On kuitenkin syytä uskoa, että samat tekijät, jotka uhkaavat perusopetuksen oppilaiden turvallisuutta, ovat olemassa myös toisen asteen koulutuksessa. (Hallituksen esitys 205/2002 vp, 10.) Tutkimustehtäväni on selvittää lainsäädäntöön perustuvia keinoja ja menettelytapoja oppilaitoksen työrauhahäiriöiden ratkaisemisessa. Tutkimustehtäväni koostuu seuraavista osakysymyksistä:

1) Minkälaisia lainsäädäntöön perustuvia keinoja voi käyttää oppilaitoksen työrauhaan liittyvissä häiriötilanteissa?

3

2) Kuinka tulee menetellä, kun näitä keinoja käyttää? 3) Kuinka oppilaitos voi jo ennakolta edistää hyvää työrauhaa eikä puuttua työrauhahäiriöihin pelkästään jälkikäteen? Työni käsittelee oppilaan ja opiskelijan ojentamista ja kurinpitoa, velvollisuutta korvata aiheuttamansa vahinko sekä opiskelijan rikosoikeudellista vastuuta op-pilaitoksessa tapahtuneissa häiriökäyttäytymistilanteissa. Työn lopuksi olen sijoittanut tutkimustehtäväni laajempaan yhteyteen ja pohdin niitä keinoja, joi-den avulla oppilaitos voi edistää hyvää työrauhaa. Käsittelen aihetta perusopetuksen, lukion, ammatillisen koulutuksen ja ammatil-lisen aikuiskoulutuksen näkökulmasta. Työrauhahäiriöitä on kaikilla kouluasteil-la. Koska säännökset ovat pitkälti samanlaiset sekä perusopetuksessa, lukiossa että ammatillisessa koulutuksessa, niitä on ollut mahdollista käsitellä samassa työssä. Siltä osin kuin eroja on, olen tuonut ne esille. Tällä ratkaisulla saadaan esille tietoa, jota voidaan soveltaa usealla kouluasteella. Työn hyödynnettävyys paranee tällä valinnalla. Tutkimus on aiheellinen sekä teorian että käytännön kannalta. Lainsäädäntö on uudistunut ojentamis- ja kurinpitokeinojen osalta 1.8.2003 alkaen, eivätkä kovin monet opettajat vielä tunne uuden lainsäädännön sisältöä. Ja vaikka tuntisivat teoriassa, käytännön menettelytavat ovat monelle vieraita. Kun uusi lainsäädän-tö on nyt ollut voimassa toista vuotta, lääninhallitukset tekivät kouluille kyselyn uuteen lainsäädäntöön liittyen. Myös tässä kyselyssä tuotiin esille opettajien tar-ve saada enemmän tietoa asiasta. (Liiten 2005a, A 6.) Opettajan ja rehtorin, kuten myös oppilaan ja opiskelijan on tärkeä tietää toimi-vallan rajat ja menettelytavat oppilaitoksen työrauhaan liittyvissä ongelmatilan-teissa. Tämä on ennen kaikkea oppilaan ja opiskelijan oikeusturvaan liittyvä ky-symys. Kyseessä on myös opettajan ja rehtorin sekä koulutuksen järjestäjän oikeusturva, ettei jälkikäteen tultaisi sanomaan, että rehtori, opettaja tai koulu-tuksen järjestäjä ovat toimineet väärin ja rikkoneet lakia. Työni pohjautuu lakiteksteihin, opetustoimen kirjallisuuteen sekä lakiuudistusten yhteydessä syntyneeseen lainvalmistelumateriaaliin. Jotta työni ei jäisi teoreet-tiseksi, vaan olisi käytännönläheinen, olen yhdistänyt teoriaan esimerkkejä elä-västä elämästä. Olen koonnut työhöni esimerkkejä opetustoimen kirjallisuudes-ta, opetusalan ammattijärjestön ohjeista ja finlexissä olevista tuomioistuinten ratkaisuista sekä oikeuskanslerin ratkaisuista. Työssäni olen kerännyt nämä tie-dot yksiin kansiin. Näin tieto on helpommin löydettävissä ja käytettävissä ole-vien keinojen muodostama kokonaisuus hahmottuu paremmin.

4

2 OPPILAAN JA OPISKELIJAN OJENTAMINEN JA KURINPITO

2.1 Oppilaiden ja opiskelijoiden oikeuksista ja velvollisuuksista

Perusopetuslaissa, lukiolaissa, ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa säädetään oppilaiden ja opiskelijoiden oikeuksista ja velvollisuuksista. Nämä säännökset ovat perusope-tuslain 29 - 30 §:ssä ja 35 §:ssä, lukiolain 21 - 22 §:ssä ja 25 §:ssä, ammatil-lisesta koulutuksesta säädetyn lain 28 - 29 §:ssä ja 34 §:ssä ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta säädetyn lain 11 §:ssä. Lainkohdat kuvaavat oppilaan ja opiskelijan käyttäytymistä koskevat perussään-nöt. Perusopetuksen oppilaan sekä lukion ja ammatillisen koulutuksen opiske-lijan tulee osallistua opetukseen. Lisäksi oppilaan ja opiskelijan pitää tehdä teh-tävänsä tunnollisesti ja käyttäytyä asiallisesti. Jo nämä säännökset velvoittavat oppilaita ja opiskelijoita käyttäytymään niin, että työrauha säilyy oppilaitoksessa. Oppilaan ja opiskelijan velvollisuuksia täsmentävät vielä oppilaitoksen työsken-telyyn liittyvät järjestyssäännöt, jotka sitovat oppilaita ja opiskelijoita ja velvoit-tavat heitä toimimaan niiden mukaisesti. (Lahtinen ym. 2004, 270.) Toisaalta paitsi velvollisuuksien kautta, työrauhaan liittyviä kysymyksiä voi lä-hestyä myös toisten oppilaiden ja opiskelijoiden oikeuksien kautta. Edellä mai-nittujen lainkohtien mukaan opetukseen osallistuvalla on työpäivinä oikeus saa-da opetussuunnitelman mukaista opetusta. Oikeuden opetukseen turvaa myös Suomen perustuslaki (11.6.1999/731). Sen 16 §:ssä puhutaan sivistyksellisistä oikeuksista. Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus saada maksuton perus-opetus. Lisäksi julkisen vallan on turvattava jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perus-opetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien toteutuminen. Jos jonkun oppilaan tai opiskelijan häiriökäyttäytyminen estää muiden oikeuden saada opetusta, näiden muiden oppilaiden ja opiskelijoiden lakiin ja myös pe-rustuslakiin perustuva oikeus jää toteutumatta. Niin perusopetuksessa kuin lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa oppilaalla ja opiskelijalla on edellä mainittujen opetustoimen lainsäädännön lainkohtien mukaan oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Oikeus turvalliseen opiskelu-ympäristöön tarkoittaa sekä opiskelijan oikeutta fyysisesti turvalliseen opiskelu-ympäristöön että psyykkisesti turvalliseen opiskeluympäristöön. Se edellyttää

5

toisaalta, että opetukseen tarkoitetut tilat ja välineet ovat turvallisia, mutta se edellyttää toisaalta myös sitä, etteivät oppilaat tai opiskelijat joudu vä-kivallan tai muun kiusaamisen kohteiksi oppilaitoksessa tai muussa oppilaitoksen toimin-nassa. Lain säännökset velvoittavat koulutuksen järjestäjää toimimaan siten, että oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön myös toteutuu. (Lahtinen ym. 2004, 253.) Koulun ojentamis- ja kurinpitokysymyksillä on liityntä myös kansainvälisiin sopimuksiin. Asiasta säätää YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista (16.8.1991/1130, SopS 60). YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 28 artikla sisältää periaatteen jokaisen lapsen oikeudesta saada opetusta ja periaatteen siitä, että kurinpidon kouluissa tulee tapahtua tavalla, joka on lapsen ihmisarvon mukaista.

2.2 Hallinnon oikeusturvaperiaatteiden noudattamisvelvollisuus

Kun oppilaita tai opiskelijoita ojennetaan tai rangaistaan kurinpidollisesti, täytyy noudattaa yleisiä hallinnon oikeusturvaperiaatteita. Nämä ovat objektiviteetti-periaate, yhdenvertaisuusperiaate, tarkoitussidonnaisuuden periaate ja suhteel-lisuusperiaate. Objektiviteettiperiaate tarkoittaa, että ojentamisen ja kurinpidon tulee perustua asiallisiin, yleisesti hyväksyttyihin ja objektiivisiin syihin (Lahtinen ym. 2004, 275). Yhdenvertaisuusperiaatteen mukaan samanlaisista teoista tulee määrätä samanlaisia ojentamiskeinoja ja kurinpitorangaistuksia riippumatta siitä, kuka on teon tekijä (Lahtinen ym. 2004, 275). Yhdenvertaisuusperiaate on kirjattu myös perustuslakiin, sen 6 §:än. Perustuslain mukaan ihmiset ovat yhdenvertaiset lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Perustuslain mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä. Tarkoitussidonnaisuuden periaate edellyttää, että päätöksentekijä käyttää toimivaltaansa ainoastaan siinä tarkoituksessa, jonka käyttämiseen toimivaltaa on hänelle annettu. Tämä tarkoittaa sitä, että ojentamiskeinoja ei saa käyttää esimerkiksi kostamis- tai loukkaamistarkoituksessa. (Lahtinen ym. 2004, 275.) Siten, kun opettaja esimerkiksi poistaa oppilaan tai opiskelijan opetustilasta voimakeinoja käyttämällä, kysymyksessä täytyy olla selkeästi järjestyksen turvaamistilanne, eikä opettaja saa missään tapauksessa käyttää voimakeinoja

6

henkilökohtaisten antipatioiden purkamiseen. (OAJ:n opettajan pykäläpankki, 9.) Seuraava päätös kuvaa tarkoitussidonnaisuuden periaatteen huomioon ottamis-ta. Rovaniemen hovioikeuden päätös Peruskoulun lehtori oli oppitunnin aikana piirtänyt luokkahuoneen taululle niin sanotun tikkuukko -kuvan ja selittänyt oppilaille sanallisesti, että kuvassa esiintyi pieni lapsi kassalla karkkihyllyn edessä lattialla makaamassa ja it-kuisena. Tämän jälkeen opettaja oli kysynyt eräältä oppilaalta, että ”tällainenko sinä olet”, jolloin osa luokan oppilaista oli alkanut nauraa. Hovioikeus katsoi, että teko oli objektiivisesti arvioiden ollut loukkaava eikä se ollut kas-vatuksellisesti eikä kurinpidollisesti hyväksyttävä. Hovioikeus katsoi, että opettaja oli teollaan syyllistynyt solvauksen ohella myös virkavelvollisuuden rikkomiseen, kun hän oli virkasäännön vastaisesti laiminlyönyt suorittaa vir-kaansa kuuluvat tehtävät asianmukaisesti sekä rikkonut virkatoiminnassaan virkasäännössä edellytettä-vän tasapuolisen ja oikeudenmukaisen kohtelun vaatimuksia. Teko oli oikeuden mukaan tehty tahallisesti loukkaamistarkoi-tuksessa, ja koska se oli kohdistunut opettajaan nähden alisteisessa asemassa olevaan oppilaaseen, ei tekoa voitu kokonaisuudessaan arvostellen pitää vä-häisenä. (OAJ:n opettajan pykälä-pankki, 15.) Suhteellisuusperiaate liittyy ojentamis- ja kurinpitokeinon muodon valintaan. Kun mietitään, mikä ojentamis- tai kurinpitokeino valitaan, valitun ojentamis-keinon tai kurinpitorangaistuksen pitää olla ankaruudeltaan oikeassa suhteessa toimenpiteen perusteena olevan teon tai laiminlyönnin moitittavuuteen. Suhteel-lisuusperiaatetta kuvaa vanha kansanomainen sanonta "omenavarasta ei saa ampua". (Lahtinen ym. 2004, 275.) Oppilaan tai opiskelijan rikkomuksen takia ei saa käyttää ankarampaa menettelyä kuin mikä on tarpeen työrauhan palaut-tamiseksi ja sen ylläpitämiseksi (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 163). Kun mietitään, minkälaista kurinpidollista toimenpidettä tulisi käyttää, tulee ottaa huomioon epäasiallisen käyttäytymisen laatu ja epäasiallisen käyttäytymisen toistuminen. Kurinpidolliset toimenpiteet on lainsäädännössä porrastettu. Perus-opetuksen oppilaalle annettu jälkiistunto on rankaisukeinona lievempi kuin kir-jallinen varoitus, joka luetaan jo kurinpitorangaistukseksi. Kirjallinen varoitus on puolestaan lievempi rangaistus kuin oppilaan erottaminen oppilaitoksesta. (Lahtinen ym. 2004, 272.)

7

2.3 Ojentamiskeinot ja kurinpitorangaistukset

2.3.1 Yleistä

Ojentamiskeinot ja kurinpitorangaistukset on lueteltu perusopetuksen osalta perusopetuslain 36 §:ssä, lukio-opetuksen osalta lukiolain 26 §:ssä, amma-tillisen koulutuksen osalta ammatillisesta koulutuksesta säädetyn lain 35 §:ssä ja ammatillisen aikuiskoulutuksen osalta ammatillisesta aikuiskoulutuksesta säädetyn lain 11 §:ssä. Säännöksiä on myös perusopetusasetuksen 18 §:ssä ja lukioasetuksen 12 §:ssä. Mahdollisia ojentamiskeinoja ja kurinpitorangaistuksia ovat laiminlyötyjen koti-tehtävien teettäminen, luokasta poistaminen, opetuksen epääminen jäljellä ole-van työpäivän ajaksi, jälki-istuntoon määrääminen, kirjallinen varoitus ja erot-taminen määräajaksi oppilaitoksesta tai asuntolasta ja opiskelusta pidättäminen rikostutkimuksen ajaksi. Se, mitä ojentamiskeinoa tai kurinpitorangaistusta saa käyttää, riippuu kouluas-teesta. Vaikka käytettävissä olevat ojentamiskeinot ja kurinpitorangaistukset ovat suurelta osin samanlaiset perusopetuksessa, lukiossa, ammatillisessa kou-lutuksessa ja ammatillisessa aikuiskoulutuksessa, yksittäisiä eroja on. Kaikkia ojentamiskeinoja ja kurinpitorangaistuksia ei saa käyttää kaikilla kouluasteilla. Kurinpitorangaistusten välillä on myös yksittäisiä sisällöllisiä eroja eri kouluas-teiden välillä.

2.3.2 Laiminlyötyjen kotitehtävien teettäminen

Perusopetuksen oppilas, joka on laiminlyönyt kotitehtäviään, voidaan määrätä tekemään tehtäviään valvonnan alaisena enintään tunniksi kerrallaan työpäivän päätyttyä. Päätöksen voi tehdä oppilaan opettaja. Tarkoituksena on, että op-pilas tekee tehtävänsä tunnollisesti. Oppilasta ei saa jättää yksin, vaan luokassa on oltava valvoja. (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 163.) Menettely ei ole käytettävissä lukiossa eikä ammatillisessa koulutuksessa, sillä niitä koskeva lainsäädäntö ei tunne vastaavaa oikeutta (Lahtinen ym. 2004, 272).

8

2.3.3 Luokasta poistaminen

Jos perusopetuksen oppilas tai lukion tai ammatillisen koulutuksen opiskelija häiritsee opetusta, hänet voidaan määrätä poistumaan jäljellä olevan oppitunnin ajaksi luokasta tai muusta tilasta, jossa opetusta annetaan. Hänet voidaan myös määrätä poistumaan koulun järjestämästä tilaisuudesta, esimerkiksi juhlasta. Perusopetuksessa ja lukiossa oppituntia tai muuta opetustilaisuutta pitävä opettaja voi määrätä oppilaan tai opiskelijan poistumaan luokkahuoneesta tai muusta opetustilasta. Rehtori tai opettaja voi määrätä poistumaan oppilaitoksen järjestämästä tilaisuudesta. Ammatillisen koulutuksen lainsäädännössä ei ole säädetty päätöksentekijästä, joten koulutuksen järjestäjä ratkaisee, kuka voi tehdä vastaavia päätöksiä (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 162). Kun oppilas tai opiskelija määrätään poistumaan opetustilasta oppitunnin jäljellä olevaksi ajaksi tai poistumaan oppilaitoksen tilaisuudesta, toimenpiteen ensi-sijaisena tarkoituksena on turvata muiden oppilaiden ja kouluyhteisössä työs-kentelevien työrauha. Oppilaan näkökulmasta kyseessä on myös ojentamis-keino. (Lahtinen ym. 2004, 273.) Oppilas ja opiskelija saadaan poistaa luokasta vain, jos hän häiritsee opetusta. Luokasta poistamisen perusteena ei voi olla sellainen oppilaitoksen järjes-tyssääntöjen vastainen toiminta tai muu epäasiallinen käyttäytyminen, joka ei häiritse opetusta. Samalla tavalla syynä täytyy olla tilaisuuden häirintä, jotta oppilas tai opiskelija voidaan määrätä poistumaan tai poistaa oppilaitoksen tilaisuudesta. (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 162.) Perusopetuksen oppilasta ei saa jättää ilman valvontaa, jos hänet on poistettu luokasta tai oppilaitoksen järjestämästä tilaisuudesta. Näin säätää perusope-tuslain 31a §.

2.3.4 Opetuksen epääminen jäljellä olevan työpäivän ajaksi

Jotta toisten työrauha pystytään turvaamaan, perusopetuksen oppilaalta ja lukion ja ammatillisen koulutuksen opiskelijalta voidaan evätä oikeus osallistua opetukseen pidemmäksikin ajaksi, kuitenkin enintään työpäivän jäljellä olevaksi ajaksi.

Opetuksen epäämistä jäljellä olevan työpäivän ajaksi saa käyttää, jos on olemassa vaara, että toisen oppilaan tai opiskelijan tai koulussa tai muussa opetustilassa työskentelevän turvallisuus kärsii oppilaan väkivaltaisen tai

9

uhkaavan käyttäytymisen vuoksi. Kyseessä on nimenomaan henkilöön kohdis-tuva uhka ja käyttäytymisen tulee joko jo olla väkivaltaista tai ainakin uhkaavaa (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 162). Opetus voidaan evätä jäljellä olevan työpäivän ajaksi myös silloin, kun opetus tai siihen liittyvä toiminta vaikeutuu kohtuuttomasti oppilaan häiritsevän käyttäy-tymisen vuoksi. Kun vaikeutumisen edellytetään olevan kohtuutonta, sen on oltava suhteellisen suurta siten, että muiden oppilaiden tai opiskelijoiden osal-listuminen opetukseen estyy (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 162). Opetuksen epäämistä jäljellä olevan työpäivän ajaksi ei ole tarkoitus käyttää tavanomaisena ojentamiskeinona. Kyseessä on turvaamistoimenpide, joka on tarkoitettu äärimmäisen poikkeuksellisia tilanteita varten. (Hallituksen esitys 205/2002 vp, 22.) Opetuksen epäämisestä päättää perusopetuksessa ja lukiossa rehtori. Amma-tillisessa koulutuksessa koulutuksen järjestäjä määrää, kuka päätöksen tekee (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 162). Jos perusopetuksen oppilaalta on evätty osallistuminen opetukseen jäljellä olevan työpäivän ajaksi, häntä ei saa jättää ilman valvontaa. Sääntely on tältä osin samanlainen kuin silloin, kun oppilas on poistettu luokasta jäljellä olevan oppitunnin ajaksi

2.3.5 Jälki-istuntoon määrääminen

Perusopetuksen oppilas, joka häiritsee opetusta, rikkoo koulun järjestystä muu-ten tai menettelee vilpillisesti, voidaan määrätä enintään kahdeksi tunniksi jälki-istuntoon. Päätöksen jälki-istuntoon määräämisestä tekee oppilaan opettaja. Jälki-istunto on käytössä vain perusopetuksessa. Lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa sitä ei voi sen sijaan käyttää, koska niitä koskeva lainsäädäntö ei tunne menettelyä (Lahtinen ym. 2004, 272). Jälki-istunnossa pitää aina olla valvoja, eikä oppilasta saa jättää yksin. Tarkoituksenmukaisinta olisi, että jälki-istunto pystyttäisiin järjestämään samana päivänä, kun se määrätään. Se ei kuitenkaan aina onnistu esimerkiksi koulu-kuljetusten vuoksi. (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 162.)

10

2.3.6 Kirjallinen varoitus ja erottaminen määräajaksi

Kurinpitorangaistukset ovat perusopetuksessa osittain erilaiset kuin lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa. Perusopetuksessa kurinpitorangaistuksia ovat kirjallinen varoitus ja oppilaan erottaminen koulusta enintään kolmeksi kuukau-deksi. Lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa kurinpitorangaistuksia ovat kirjallinen varoitus ja opiskelijan erottaminen oppilaitoksesta enintään yhdeksi vuodeksi. Lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa opiskelija voidaan erottaa kurinpidollisesti myös asuntolasta, jos hänelle on osoitettu opiskelija-asunto-lasta maksuton majoitus. Oppilaalle tai opiskelijalle, joka häiritsee opetusta, rikkoo muuten järjestystä tai menettelee vilpillisesti, voidaan antaa kirjallinen varoitus. Jos rikkomus on vaka-va tai oppilas tai opiskelija jatkaa epäasiallista käyttäytymistä saatuaan kirjalli-sen varoituksen, hänet voidaan erottaa oppilaitoksesta määräajaksi. Käytännös-sä erottaminen voi tulla kysymykseen vain vakavissa tai usein toistuvissa rikko-muksissa. (Lahtinen ym. 2004, 271 - 272.) Lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa opiskelija voidaan erottaa asuntolasta joko määräajaksi tai opintojen jäljellä olevaksi ajaksi. Jos opiskelija erotetaan määräajaksi oppilaitoksesta, hänet erotetaan yleensä myös asuntolasta. On myös mahdollista, että opiskelija erotetaan järjestysongelmien vuoksi asunto-lasta ilman, että häntä erotettaisiin oppilaitoksesta. (Lahtinen ym. 2004, 271 - 272.) Lainsäädännössä ei ole määrätty, kuka päättää kirjallisen varoituksen antami-sesta. Päätösvalta määritellään oppilaitoksen johtosäännössä tai vastaavassa asiakirjassa. Opetuksen tai koulutuksen järjestäjällä voi olla käytössään myös useamman asteisia kirjallisia varoituksia, kuten rehtorin ja johtokunnan antama varoitus. (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 161.) Vain toimielin, ei yksittäinen viranhaltija, voi päättää oppilaan tai opiskelijan erottamisesta. Tämä johtuu kuntalain (17.3.1995/365) 14 §:n säännöksestä, jonka mukaan toimivaltaa hallinnollisen pakon käyttämistä sisältävissä asioissa voidaan siirtää vain toimielimelle. Kuntalaissa ei ole tarkemmin määritelty, mitä hallinnollisella pakolla tarkoitetaan. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että hallinnollisella pakolla tarkoitetaan henkilöön kohdistuvia tahdonvastaisia toimia, jotka rajoittavat henkilön oikeuksia. Tällä perusteella hallinnollisen pakon käyttämisenä on pidetty myös oppilaan tai opiskelijan määräaikaista erottamista. (Lahtinen ym. 2004, 275, 332; Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 161, 165 - 166.) Toimielin on päätösvaltainen, kun paikalla on puheenjohtaja tai varapu-heenjohtaja ja vähintään puolet muista jäsenistä. Päätökset tehdään yksinker-taisella äänten enemmistöllä. Jos kävisi niin, että äänet menevät tasan, kurin-

11

pitoasian päätökseksi tulee rangaistuksesta vapauttava päätös tai lievempää kurinpitorangaistusta koskeva ehdotus. (Lahtinen ym. 2004, 335.) Seuraavassa ratkaisussa kurinpitovaltaa on yritetty siirtää opettajakunnalle laajemmin kuin mihin laki antaa mahdollisuuden. Valtioneuvoston oikeuskanslerin ratkaisu 19.01.1993 412/1/91, Kysymys ku-rinpitovallan delegoimisesta ammatillisen oppilaitoksen johtokunnalta opetta-jakunnalle Opiskelijayhdistyksen tekemässä kantelussa pyydettiin selvittämään, voitiinko kaupungin ammatillisen koulutuksen ja aikuiskasvatuksen johtosäännön mää-räyksellä laillisesti siirtää kurinpidollista rankaisuvaltaa kauppaoppilaitoksen johtokunnalta opettajakunnalle. Apulaisoikeuskansleri totesi päätöksessään, että ammatillisista oppilaitoksista annetun lain (487/87) 23 §:ssä ja kauppaoppi-laitoksista annetun asetuksen (493/87) 28 §:ssä oli tyhjentäviksi tarkoitetut säännökset kurinpitoseuraamuksista ja -toimivallasta sellaista opiskelijaa kohtaan, joka rikkoi oppilaitoksen järjestyssääntöjä. Ku-rinpitotoimivaltaa ei voitu siirtää opettajakunnalle myöskään vapaakuntakokeilusta annetun lainsää-dännön nojalla. Kanteluasian käsittelyn aikana kaupunginvaltuusto oli muuttanut johtosääntöä sillä tavoin, että kurinpitovallan käyttämisen osalta viitataan asetuksen säännöksiin. Apulaisoikeuskansleri lausui käsityksenään, että ase-tuksessa säädettyä kurinpitotoimivaltaa ei voitu siirtää opettajakunnalle johto-säännössä olevalla määräyksellä.

2.3.7 Opiskelusta pidättäminen rikostutkimuksen ajaksi

Jos lukion tai ammatillisen koulutuksen opiskelija on tutkimuksen alaisena rikoksesta, häneltä voidaan pidättää oikeus opiskeluun tutkimuksen ajaksi, jos se on perusteltua opiskelijan tekemän rikoksen tai siihen liittyvien seikkojen vuoksi. Opiskelija on tutkimuksen alaisena rikoksesta aina esitutkinnasta tuomion julis-tamiseen asti. Jos opiskelijalta pidätetään täksi ajaksi oikeus opiskeluun, syynä täytyy olla joko epäilty rikos tai siihen liittyvät seikat. Tällaisina rikoksina, jotka oikeuskirjallisuuden mukaan olosuhteista riippuen saattavat antaa perusteen pidättää opiskelija opiskelusta, on mainittu esimerkiksi pahoinpitely, raiskaus, huumeiden tai muiden päihteiden välittäminen tai muu sellainen rikos, joka osoittaa tarvetta suojella muita opiskelijoita. Vastaavasti rikokseen liittyvinä syinä on mainittu se, että teko on tehty erityisen raa´alla tavalla, kohdistunut lapsiin, avuttomassa tilassa oleviin, asiakkaisiin tai potilaisiin. Syynä voisi olla myös muu vastaava, muiden henkilöiden suojelun tarvetta ilmentävä seikka. (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 166.)

12

Samalla tavalla kuin määräaikaisen erottamisen ollessa kyseessä, vain toimielin, ei yksittäinen viranhaltija, voi päättää oppilaan tai opiskelijan opis-kelusta pidättämisestä rikostutkinnan ajaksi. Tämäkin johtuu kuntalain 14 §:n säännöksestä. (Lahtinen ym. 2004, 275, 332; Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 161, 165 - 166.)

2.3.8 Asiallisen, ajallisen ja alueellisen yhteyden vaatimus

Jotta oppilaitos voisi käyttää ojentamis- ja kurinpitokeinojaan, teon täytyy olla oppilaille tai opiskelijoille asetettujen käyttäytymissääntöjen tai velvoitteiden vastainen (Arajärvi & Aal-to-Setälä 2004, 160). Oppilaitoksen toimivalta ulottuu vain koulunkäyntiin ja siihen liittyviin olosuh-teisiin. Tämä rajoittaa sekä alueellisesti että ajallisesti koulun ojentamis- ja kurinpitokeinojen käytön mahdollisuutta. Ojentamis- ja kurinpitokeinoja voidaan käyttää, kun tapahtuma on sattunut oppilaitoksen alueella eli niin sanotulla koulutontilla. Oppilaitoksen alueeseen on tässä tarkoitetussa mielessä katsottu kuuluvan koulukuljetusten johdosta koulun toimipiiriin kuuluvat alueet eli oppilaille kuljetusten odottamiseen varatut tilat ja liikennevälineet. Samoin oppilaitoksen toimivaltaan on katsottu kuuluvan myös oppilaitoksen järjestämä majoitus tai asuntola. Joskus aluemäärittely voi olla vaikeaa ja kiistanalaista. (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 160.)

Tapahtumalla pitää olla myös ajallinen yhteys koulunkäyntiin, jotta epäasian-mukainen käyttäytyminen voisi johtaa koulun ojentamis- ja kurinpitotoimiin. Tätä kautta oppilaan ja opiskelijan rikkomukset saattavat olla koulun toimivallan piirissä, vaikka alueellinen yhteys kouluun olisi heikko. Jos oppilas tai opiskelija poistuu välitunnin ajaksi koulun ulkopuolelle, hän on silti ajallisen yhteyden kautta koulun toimivallassa. Ajallinen yhteys on olemassa silloin, kun on kysymys koulunkäynnistä tai olosuhteista, jotka liittyvät siihen välittömästi. Tämä tarkoittaa koulupäivää oppitunteineen ja välitunteineen. Se tarkoittaa myös koulumatkoja, ovatpa oppilaat kuljetuksessa tai kulkevat itse. Sen on katsottu pitävän sisällään myös kouluun liittyvät muut toiminnot, kuten oppilaskerhot. Kootusti voidaan sanoa, että rikkomuksen tulee olla tapahtunut kouluaikana, koulunkäyntiin liittyvien toimintojen aikana tai matkalla niihin. (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 160.) Seuraava valtioneuvoston oikeuskanslerin ratkaisu kuvaa sitä, että kurinpito-rangaistuksen käytöltä on puuttunut sekä ajallinen että alueellinen yhteys opis-keluun.

13

Valtioneuvoston oikeuskanslerin ratkaisu 04.10.2000 8/50/00, Oppilaitoksen oppilaille järjestetyt huumetestit Julkisuudessa esiintyneiden tietojen perusteella otettiin omasta aloitteesta tutkittavaksi erään ammattioppilaitoksen oppilailleen järjestämät huumetestit. Saadun selvityksen mukaan testejä oli järjestetty sekä yksittäisille huumeiden käytöstä epäillyille oppilaille että pistokokeen omaisesti kokonaisille luokille. Positiivisen testituloksen seurauksena oli määräaikainen erottaminen oppilai-toksesta. Testiin osallistuminen oli vapaaehtoista, mutta oppilaitoksessa oli pää-tetty, että mahdollisen testistä kieltäytymisen syy selvitetään opiskelijahuolto-ryhmän, oppilaan ja opettajan välisissä keskusteluissa. Päätöksessään apulaisoikeuskanslerin sijainen on todennut, että huumetesteillä puututaan perustuslaissa suojattuun henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja testillä saatujen tulosten käsittelyllä samoin perustuslailla suojattuun yksityis-elämän suojaan. Testien suorittaminen on mahdollista vain, mikäli siihen saadaan testattavan aidosti vapaaehtoinen suostumus tai testeistä säädetään lailla. Kun testistä kieltäytyminen johti kieltäytymisen syyn selvittämiseen, ei suostumusta voinut tältä osin pitää aidosti vapaaehtoisena. Oppilaitoksen kurinpitovalta ei ulotu oppilaitten toimintaan muulloin kuin opetusaikana tai oppilaitoksen alueella. Oppilaitos ei voi määrätä kurinpitoseu-raamusta pelkän positiivisen testituloksen perusteella, ellei se voi muuten osoittaa, että oppilas on käyttänyt huumeita tai ollut huumeitten vaikutuksen alaisena opetusaikana tai oppilaitoksen alueella. Ammattioppilaitoksen vakavaa huomiota kiinnitettiin sekä menettelyyn huu-metestejä järjestettäessä että pelkän positiivisen testituloksen perusteella määrättävän kurinpitorangaistuksen ongelmallisuuteen.

2.3.9 Muita ojentamiskeinoja ja kurinpitorangaistuksia ei saa käyttää

Ojentamiskeinot ja kurinpitorangaistukset on lueteltu tyhjentävästi lainsäädän-nössä. Muita kuin lain tuntemia ojentamiskeinoja ja kurinpitorangaistuksia ei saa käyttää. (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 161.) Opiskelijaa voidaan kuitenkin nuhdella ja puhutella sellaisen moitittavan käyttäytymisen takia, joka ei vielä edellytä oppilaan tai opiskelijan ojentamista tai kurinpitorangaistusta (Lahtinen ym. 2004, 274). Sitä, että muita kuin lain tuntemia ojentamiskeinoja ja kurinpitorangaistuksia ei saa käyttää, kuvaavat seuraavat ratkaisut.

14

Valtioneuvoston oikeuskanslerin ratkaisu 18.01.1993 4 ja 130/1/92, Käsitys peruskoulun opettajien käyttämistä virheellisistä oppilaiden ojentamiskeinoista Koululautakunta oli päättänyt, ettei opettajia rangaistu kurinpidollisesti, koska ei ollut kiistatonta näyttöä siitä, että opettajat olisivat syyllistyneet oppilaiden ruumiilliseen kurittamiseen tai virheelliseen ojentamiseen. Koululautakunta oli kuitenkin huomauttanut vastaisen varalta koulun rehtoria ja opettajia määräyksistä ja niiden rehtoreille ja opettajille asettamista velvoitteista. Apulaisoikeuskansleri on koululautakunnan huomautuksen lisäksi kiinnittänyt huomiota siihen, että ruumiillinen kuritus, joksi käsiksi käyminen usein voidaan mieltää, on peruskoulussa kielletty. Asiassa ei kuitenkaan ollut ilmennyt aihetta ryhtyä selvittämään, olisiko joku opettajista syyllistynyt sillä tavoin virkavelvolli-suuksien rikkomiseen, että se oli ollut vielä kurinpitomenettelyn päätyttyä saa-tettava tuomioistuimen käsiteltäväksi. Sen johdosta, että kaksi opettajaa oli leirikoulussa määrännyt eräänä iltana nukkumaan menon jälkeen noin kello 22:n ja 23:n aikaan kaikki leirikoulun noin 20 poikaa poikien vallattomuuden vuoksi ulos kävelemään noin runsaan kilometrin matkan ja suorittamaan joitakin kyykkyhyppyjä, apulaisoikeuskansleri on katsonut, että opettajat olivat käyttäneet väärää ojentamistapaa. Opettajien menettely ei kuitenkaan antanut aihetta enempiin apulaisoikeuskanslerin toi-menpiteisiin kuin että hän on saattanut opettajien tietoon arvostelunsa heidän menettelytavastaan tuon leirikoulussa rangaistusluontoisena järjestetyn ulkoilu-tapahtuman yhteydessä. Kouvolan hovioikeus 2025, 17.12.1991 (Iitin käräjäoikeus 156/20.11.1990, Dnro R 91 40) Opettaja oli luokassa tukistanut oppilasta niin voimakkaasti, että oppilaan ta-karaivolta oli lähtenyt hiuksia noin 4 x 5 senttimetrin alueelta ja ihoon oli tullut punoitusta. Opettaja oli virkaansa toimittaessaan tahallaan jättänyt täyttämättä peruskoululain 59 §:än ja peruskouluasetuksen 115 §:n 5 kohtaan perustuvan velvollisuutensa käyttäytyä asemansa mukaisesti ja kohdella oppilasta oikeu-denmukaisesti. Opettaja jätettiin rikoslain 3:5 §:n nojalla rangaistukseen tuomit-sematta, mutta hänet tuomittiin maksamaan vahingonkorvausta vanhemmille lääkärinlausunnosta, matka- ja puhelinkuluista ja valokuvista sekä vahingon kärsineelle kivusta ja särystä. (Suopohja & Liusvaara 2000, 274.) Turun hovioikeus 192, 6.2.1989 (Eurajoen käräjäoikeus R 61, 18.5.1988 Dnro 88/402) Lukion rehtori kuljetti oppilaan, joka ei ollut noudattanut opettajan kehotusta saapua luokkaan, niskasta oppitunnille. Rehtorin katsottiin tahallaan aiheut-taneen oppilaalle kipua. Rehtori jätettiin rikoslain 3:5 §:n 3 momentin nojalla rangaistukseen tuomitsematta. Teko oli ollut vähäinen ja anteeksiannettava ja rangaistus olisi ollut kohtuuton. Julkisyhteisö oli vahingonkorvauslain 3:2 §:n 1 momentin mukaan velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen

15

tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon. Rehtori oli käyttänyt virka-asemaansa perusteetta. Kunnan, jonka palveluksessa rehtori oli, tuli myös vastata perusteettomasta virkatoiminnasta aiheutuneista vahingoista. Rehtori ja kunta tuomittiin yhteisvastuullisesti maksamaan vahingonkorvausta holhoojan matkakuluista lääkäriin sekä oppilaan kivusta ja särystä, mutta vaatimus henkisen kärsimyksen korvaamisesta hylättiin. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. (Suopohja & Liusvaara 2000, 273 - 274.)

2.3.10 Kaksinkertaisen rangaistuksen kielto

Asioiden päällekkäinen käsittely eri viranomaisissa sekä opiskelijoiden rankai-seminen useampaan kertaan samasta teosta on pyritty estämään lailla. Tästä on otettu säännökset lukiolain 26c §:än ja ammatillisesta koulutuksesta sääde-tyn lain 35c §:än. Ojentamiskeinoja ja kurinpitorangaistuksia voidaan käyttää vain yhtä kerrallaan ja samasta rikkomuksesta vain kerran (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 161). Sinä aikana, jolloin opiskelijaa vastaan on yleisessä tuomioistuimessa vireillä syyte, häntä vastaan ei saa saman syyn takia aloittaa kurinpitomenettelyä. Jo aloitettu kurinpitomenettely on keskeytettävä syytteen vireilläoloajaksi. Jos tuomioistuin vapauttaa opiskelijan syytteestä, kurinpitomenettelyä ei saa aloittaa tai jatkaa saman syyn takia, jota oikeudessa on käsitelty. Jos opiskelija on kuitenkin todistettavasti syyllistynyt moitittavaan tekoon, joka ei ole ollut rikos, häntä voidaan rangaista kuitenkin poikkeuksellisesti kurinpidollisesti. Tämä voisi olla mahdollista esimerkiksi silloin, kun opiskelija on käyttäytynyt oppilaitoksen järjestyssääntöjen vastaisesti ja oppilaitoksessa on sellainen yleinen käytäntö, että tällaisesta teosta on tapana rangaista oppilaitoksessa kurinpidollisesti (Lahtinen ym. 2004, 275 - 276). Jos tuomioistuin on jo tuominnut opiskelijan rangaistukseen rikoksesta, ei hänelle lain mukaan saa määrätä enää kurinpitorangaistusta samasta syystä. Tämä on pääperiaate. Poikkeuksellisesti opiskelijan saa lain mukaan kuitenkin erottaa määräajaksi tai erottaa opiskelija-asuntolasta, jos se on perusteltua opiskelijan tekemän rikoksen tai siihen liittyvien seikkojen perusteella. Jotta opiskelija tuomioistuimessa saadun tuomion lisäksi voitaisiin erottaa kurinpi-dollisesti oppilaitoksesta, voi olla mahdollista lähinnä silloin, kun rikos on kohdistunut muihin opiskelijoihin tai oppilaitoksen henkilöstöön näitä syvästi loukkaavalla tavalla. Kirjallisuudessa on katsottu, että esimerkiksi silloin kun opiskelija on tuomittu tuomioistuimessa muihin kouluyhteisön jäseniin kohdis-tuneesta väkivallasta ja opiskelijan teko loukkaa syvästi muita kouluyhteisön jäseniä, opiskelija voitaisiin lisäksi erottaa kurinpidollisesti oppilaitoksesta.

16

(Lahtinen ym. 2004, 276.) Kaiken kaikkiaan perusteet erottamiselle voisivat olla samantapaisia kuin perusteet, joilla opiskelijalta on pidätetty oikeus opiskeluun rikostutkimuksen ajaksi (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 167).

2.4 Ojentamis- ja kurinpitomenettely

2.4.1 Kuuleminen ja tapahtumien selvittäminen mahdollisimman hyvin

Perusopetuslain 36a - 36b §:stä ja 42 §:stä, lukiolain 26a - 26b §:stä ja 34 §:stä, ammatillisesta koulutuksesta säädetyn lain 35a - 35b:stä ja 44 §:stä ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta säädetyn lain 11 §:stä ja 16 §:stä löytyvät menettelyohjeet, kun opiskelijaa joudutaan ojentamaan tai hänelle joudutaan antamaan kurinpitorangaistus. Menettelyssä on noudatettava myös hallintolakia (6.6.2003/434). On tärkeää, että ojentamiseen ja kurinpitoon liittyvissä tilanteissa tehdään riittä-vä ja puolueeton esitutkimus, jossa selvitetään tapaukseen liittyvät tosiseikat. Tämä on tärkeää oikeudenmukaisen lopputuloksen saavuttamiseksi. (Suopohja & Liusvaara 2000, 143.) Asianosaista pitää kuulla. Siihen velvoittaa hallintolaki. Periaate näkyy myös perustuslaissa. Perustuslain 6 §:n mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Myös oikeus tulla kuulluksi sisältyy näihin takeisiin. (Perustuslakivaliokunnan lausunto 70/2002 vp, 5 - 6.) Poikkeuksellisesti oppilaan tai opiskelijan nimenomaisesta kuulemisesta ei ole säädetty eikä sitä voitane edellyttää tilanteen vuoksi, kun opettaja määrää oppilaan tai opiskelijan poistumaan luokkahuoneesta. Sen sijaan ennen kuin opetus evätään jäljellä olevan työpäivän ajaksi, oppilasta ja opiskelijaa pitää kuulla. (Hallituksen esitys 205/2002 vp, 22.) Ennen kuin perusopetuksen oppilas määrätään jälki-istuntoon, hänelle annetaan kirjallinen varoitus tai hänet erotetaan koulusta määräajaksi, oppilaalle on yksilöitävä toimenpiteeseen johtava teko tai laiminlyönti, oppilasta pitää kuulla ja lisäksi pitää hankkia muu tarpeellinen selvitys. Ennen kuin lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa opiskelijalle annetaan kirjallinen varoitus, hänet erotetaan oppilaitoksesta määräajaksi tai erotetaan asuntolasta määräajaksi tai opintojen jäljellä olevaksi ajaksi, pitää toimia

17

vastaavalla tavalla. Samoin pitää toimia, jos opiskelijalta lukiossa tai ammatilli-sessa koulutuksessa pidätetään oikeus opiskeluun rikostutkinnan ajaksi. Asianosaisen kuulemiseen ja vastaselvityksen laatimiseen tulee varata riittäväs-ti aikaa. Tapauskohtaisesti ratkeaa se, mitä on kussakin tapauksessa pidettävä riittävänä aikana. Jonkinlaisena ohjeaikana on pidetty viikkoa tai kahta sen mukaisesti, haluaako kuultava jättää asiassa myös kirjallisen selvityksen vai tyytyykö hän suulliseen kuulemiseen. (Suopohja & Liusvaara 2000, 143.) Kun on kyseessä kurinpitorangaistuksen antaminen, alaikäisen oppilaan tai opiskelijan huoltajalle pitää lain mukaan varata tilaisuus tulla kuulluksi ennen kuin päätös tehdään. Perusopetuksessa ennen kirjallisen varoituksen antamista ja määräaikaisen erottamispäätöksen tekemistä oppilaan huoltajalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Vastaavasti ennen kuin lukiossa opiskelijalle annetaan kirjallinen varoitus tai lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa opiskelija erotetaan oppilaitoksesta määräajaksi tai hänet erotetaan asunto-lasta, opiskelijan huoltajalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Sen sijaan, kun opetus evätään oppilaalta tai opiskelijalta jäljellä olevan työpäivän ajaksi, tilanteen on katsottu vaativan siinä määrin nopeita toimenpiteitä, että oppilaan huoltajan kuulemista ei edellytetä (Hallituksen esitys 205/2002 vp, 22). Lastensuojelulain (5.8.1983/683) 15 §:ssä säädetään lapsen edun valvonnasta. Lastensuojelulain mukaan sosiaalilautakunnan edustajan on tarvittaessa oltava läsnä oppivelvollisen lapsen koulusta erottamista koskevaa asiaa koululauta-kunnassa käsiteltäessä. Sosiaalilautakunnan edustajan on valvottava lapsen etua sekä mahdollisuuksien mukaan yhdessä huoltajien kanssa tuettava lapsen kasvamista vastuullisuuteen. (Hallituksen esitys 205/2002 vp, 7.) Oppilaan ojentamiseen ja kurinpitoon liittyvät tapahtumat pitää kaiken kaikkiaan pyrkiä selvittämään mahdollisimman hyvin esimerkiksi kuulemalla todistajina myös muita oppilaita ja koulun henkilökuntaa. Heidän kuulemisensa on parasta kirjata. (Lahtinen ym. 2004, 274.) Useissa tilanteissa on jälkikäteinen lakiin perustuva ilmoittamisvelvollisuus oppilaan tai opiskelijan huoltajalle. Jos perusopetuksessa oppilas on määrätty suorittamaan laiminlyötyjä kotitehtäviä työpäivän päätyttyä tai jos oppilas on määrätty jälki-istuntoon, asiasta pitää ilmoittaa oppilaan huoltajalle. Jos oppilas tai opiskelija on perusopetuksessa, lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa poistettu luokasta tai muusta opetustilasta jäljellä olevan oppitunnin ajaksi tai oppilaitoksen järjestämästä tilaisuudesta tai hänen osallistumisensa on evätty jäljellä olevan työpäivän ajaksi, pitää menetellä samoin. Ammatillisessa koulutuksessa opiskelijan huoltajalle pitää ilmoittaa opiskelijalle annetusta kirjallisesta varoituksesta. Opiskelijan huoltajalle pitää niin ikään ilmoittaa, jos opiskelijalta lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa on pidätetty oikeus opiskeluun rikostutkinnan ajaksi.

18

2.4.2 Häiritsevän tai turvallisuutta vaarantavan oppilaan tai opiskelijan poistaminen

Jos perusopetuksessa, lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa oppilas tai opiskelija häiritsee opetusta tai vaarantaa turvallisuutta, häntä täytyy ensin kehottaa poistumaan luokkahuoneesta, muusta opetustilasta, oppilaitoksen tilaisuudesta tai oppilaitoksen alueelta. Jos oppilas tai opiskelija ei poistu kehotuksen saatuaan, hänet voidaan poistaa. Oppilaan saa poistaa rehtori tai opettaja. Järjestyksen ja turvallisuuden valvonta koulussa on haluttu antaa rehtorille ja opettajalle heidän asemansa vuoksi (Hallituksen esitys 205/2002 vp, 16). Keinona tulee ensisijaisesti käyttää oppilaan tai opiskelijan taluttamista tai nostamista ulos luokkahuoneesta tai muusta tilasta tai tilaisuudesta. Keinojen tulee olla sellaisia, että ne eivät vahingoita poistettavaa. (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 165.) On oletettavaa, että jo pelkkä tieto voimakeinojen käytön mahdollisuudesta hillitsee oppilaan tai opiskelijan vastarintaa siten, että voimakeinojen käyttämi-nen tulee olemaan hyvin poikkeuksellista (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 165). Jos voimankäyttöön ylipäätään joudutaan turvautumaan siksi, että poistettava oppilas tai opiskelija koettaa vastarintaa tekemällä välttää poistamisen, lakiin on kirjattu periaate, että oppilas tulee poistaa mahdolli-simman vähäisellä voiman käytöllä. (Lahtinen ym. 2004, 273.) Voimakeinojen käytön salliminen ei tarkoita tarpeettoman tai liiallisen voiman käyttöä eikä se oikeuta käyttämään väkivaltaa. Tämä näkyy lain sanamuodosta. Lain mukaan perusopetuksessa vain välttämättömiä voimakeinoja saa käyttää oppilaan poistamisessa. Vastaava lain sanamuoto on lukion ja ammatillisen koulutuksen osalta, että opiskelija saadaan poistaa tarpeellisia voimakeinoja käyttämällä. Siihen, mikä on sallittua toimintaa, mikä ei, vaikuttaa lain mukaan oppilaan tai opiskelijan ikä, tilanteen uhkaavuus, vastarinnan vakavuus ja tilanteen koko-naisarviointi. Laki kieltää voimankäyttövälineiden käyttämisen oppilaan tai opiskelijan poistamisessa. Lisäksi on muistettava, että taitamaton voimalla uhkaaminen tai taitamaton voiman käyttö voi muodostua riskiksi myös rehtorille tai opettajalle itselleen (Perustuslakivaliokunnan lausunto 70/2002 vp, 4). Jos opettaja tai rehtori käyttää liikaa voimakeinoja, hän syyllistyy itse voi-makeinojen käytön liioitteluun, joka on rikoslain mukaisesti rangaistava teko. Tarvittaessa oppilaitoksella on oikeus saada poliisilta virka-apua vastarintaa tekevän oppilaan tai opiskelijan poistamiseksi. (Perustuslakivaliokunnan lausun-to 70/2002 vp, 4.)

19

Seuraavat tapaukset kuvaavat liialliseen voimankäyttöön liittyviä tilanteita. Itä-Suomen hovioikeuden päätös Itä-Suomen hovioikeuden päätöksessä n:o 3471/83 katsottiin opettajalla olleen oikeus niskasta ja olkavarresta ohjaamalla poistaa luokasta häiritsevästi käyt-täytynyt oppilas. Opettaja oli kuitenkin saatettuaan oppilaan käytävälle läimäyt-tänyt tätä kämmenellä pakaroille. Tätä tekoa oikeus piti pahoinpitelynä, joka kuitenkin tässä tilanteessa jäi rankaisematta, koska oikeus katsoi teon johtu-neen anteeksiannettavasta ajattelemattomuudesta ja että yleinen etu ei vaatinut siitä rangaistuksen tuomitsemista. Tapauksessa on vedetty linjaa väkivallan käyttämiselle järjestyksen ylläpitämiseksi ja toisaalta oppilaan rankaisemiseksi. (OAJ:n opettajan pykäläpankki, 9.) Helsingin hovioikeuden päätös Helsingin hovioikeus katsoi päätöksessään opettajan syyllistyneen järjestyksen ylläpidossa liialliseen väkivallan käyttöön. Opettaja oli välituntia valvoessaan mennyt erottamaan kahta keskenään nahistelevaa oppilasta, jotka eivät olleet kehotuksesta huolimatta lopettaneet. Opettaja oli tuolloin tarttunut toista nahis-televaa oppilasta kurkusta kaksin käsin ja painanut tämän polvilleen maahan. Tästä aiheutui oppilaalle kaulalle punoittavat juovat, joissa oli ollut vähäistä ihonirhaumaa. Opettaja tuomittiin pahoinpitelystä kolmeen-kymmeneen päivä-sakkoon. (OAJ:n opettajan pykäläpankki, 9 - 10.) Liikaa ei voine korostaa sitä, että opettaja tai rehtori ei saa käyttää fyysisiä voimakeinoja oppilaan rankaisumielessä. Ehdottoman kiellettyä on myös fyysis-ten voimakeinojen käyttö mahdollisten henkilökohtaisten antipatioiden purkami-seen. Jos opettaja tai rehtori käyttää voimakeinoja, kyseessä täytyy aina selkeästi olla järjestyksen ylläpitämistilanne. (OAJ:n opettajan pykäläpankki, 9.) Koko voimankäytön sallimiseen liittyvä sääntely on uutta. Sen soveltamiseen liittyy myös oikeusturvariskejä. Voiman käyttöön turvautuneen rehtorin tai opet-tajan pitää lain mukaan laatia tapahtumasta kirjallinen selvitys koulutuksen järjestäjälle. Tämä on tarpeen, jotta pystytään arvioimaan eri osapuolten oikeus-turvan toteutumista (Perustuslakivaliokunnan lausunto 70/2002 vp, 4). Näin tulee tuoreeltaan merkittyä muistiin voimakeinoja käyttäneen opettajan tai rehtorin käsitys tapahtumista. Myös voimankäytöstä mahdollisesti syntyneet mustelmat ja muut jäljet tulevat kirjatuiksi niin, että niiden syntyhistorian selvit-täminen on jälkikäteen mahdollista. (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 166.)

20

Laki ei edellytä, että voimankäyttötilanteelle olisi ulkopuolinen todistaja. Tämä on kuitenkin hyödyllistä, jotta voimankäyttö minimoidaan. Ulkopuolisen todistajan käytöstä on myös hyötyä mahdollisissa tapahtuneen jälkiselvitte-lytilanteissa. (Lahtinen ym. 2004, 273; Sivistysvaliokunnan mietintö 18/2002 vp, 6.) Opettajan oikeuksia voimakeinojen käyttöön opettajan valvoessa koulun tilaisuuksia ei ole erikseen määritelty. Opettaja voi toimia esimerkiksi valvojana tai järjestysmiehenä koulun oppilaille järjestetyssä iltatilaisuudessa. Järjestyk-senvalvojista annetun lain säännökset eivät koske opettajia. Siksi opettajalla ei ole järjestyksenvalvojan oikeuksia voimakeinojen käyttöön. Opettajalla ei ole järjestyksenvalvojan oikeuksia, koska koulun tilaisuudet eivät ole järjestyk-senvalvojista säädetyn lain tarkoittamia yleisiä kokouksia, vaan yksityisiä, sillä niihin osallistuminen normaalisti edellyttää kouluyhteisöön kuulumista joko oppilaana, opettajana tai vanhempana. Opettajan voimakeinojen käyttöön tällaisissa koulun tilaisuuksissa soveltuvat samat periaatteet kuin varsinaisessa koulutyössä järjestystä ylläpidettäessä. Jotta opettajalla on kurin- ja järjestyksenpitovalta, hänen täytyy olla tilai-suudessa virkaansa tai toimeensa liittyvää työtä hoitamassa. Opettajan kurin- ja järjestyksenpitovalta rajoittuu oppilaisiin. Kun opettaja toimii, hänen on noudatettava lievimmän mahdollisen voimankäytön periaatetta. Jos jär-jestyksenpidon tarve kohdistuu muuhun kuin koulun oppilaaseen, opettajan valtuudet rajoittuvat suullisiin poistumiskehotuksiin. Enempään opettajalla ei ole valtuuksia. Häiriötä aiheuttavan ulkopuolisen henkilön poistaminen voiman käytöllä ei ole mahdollista. Jos opettaja näin menettelee, opettaja saattaa itse joutua syytteeseen. Näissä tilanteissa joudutaan kutsumaan virkavalta paikalle järjestyksen ylläpitämiseksi. (OAJ:n opettajan pykäläpankki, 8 - 9.)

2.4.3 Kirjaaminen ja valituskelpoinen päätös

Jos perusopetuksen oppilas on määrätty jälki-istuntoon, perusopetuksen oppilas tai lukion tai ammatillisen koulutuksen opiskelija on määrätty poistu-maan jäljellä olevan oppitunnin ajaksi luokkahuoneesta tai muusta opetustilasta tai oppilaitoksen tilaisuudesta tai osallistuminen opetukseen on evätty jäljellä olevan työpäivän ajaksi, toimenpide tulee kirjata. Opetuksen järjestäjä saa päättää kirjaamisen toteutustavasta. Kirjaaminen voidaan tehdä esimerkiksi oppilaitoksessa pidettävään päiväkirjaan tai rangais-tuskirjaan. Kirjaaminen on kuitenkin syytä toteuttaa siten, että toimenpide voidaan jälkikäteen todeta. (Lahtinen ym. 2004, 275.)

21

Kurinpitorangaistuksesta pitää antaa päätös. Jos perusopetuksessa, lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa oppilaalle tai opiskelijalle on annettu kirjallinen varoitus tai hänet on erotettu oppilaitoksesta määräajaksi tai jos lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa opiskelija on erotettu asuntolasta määräajaksi tai opintojen jäljellä olevaksi ajaksi tai häneltä on rikostutkimuksen ajaksi pidätetty oikeus opiskeluun, siitä annetaan päätös. Päätöksen pitää olla kirjallinen ja siihen pitää antaa valitusosoitus (Lahtinen ym. 2004, 274). Päätös pitää perustella ja perustelujen huolellisuuteen pitää kiinnittää erityistä huomiota (Suopohja & Liusvaara 2000, 127). Perusteluissa pitää hallintolain 45 §:n mukaan ilmoittaa, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset. Valitusosoi-tuksessa on hallintolain 47 §:n mukaan mainittava valitusviranomainen, mihin valituskirjelmä on toimitettava, valitusaika, mistä se lasketaan sekä vaatimukset valituskirjelmän sisällöstä ja liitteistä ja valituksen perille toimittamisesta. Päätös pitää antaa tiedoksi oppilaalle tai opiskelijalle ja alaikäisen oppilaan tai opiskelijan ollessa kysymyksessä hänen huoltajalleen. Oppilaalle tai opiskeli-jalle annettavat kurinpitorangaistuksia koskevat päätökset tulee antaa tiedoksi todisteellisesti postitse saantitodistusta vastaan tai haastetiedoksiantoa käyttä-en tai luovuttamalla päätös suoraan asianosaiselle tai tämän edustajalle. Oikea tiedoksiantotapa ei ole toimittaa päätöstä postitse kirjeellä. (Lahtinen ym. 2004, 286 - 287.) Tämä johtuu siitä, että valitusaika alkaa kulua päätöksen tiedoksi saamisesta, eikä tarkkaa tiedoksisaantiaikaa pystytä tietämään, jos päätös on lähetetty postitse kirjeellä.

2.4.4 Oppilas- ja opiskelijahuolto

Ojentamiseen ja kurinpitorangaistusten antamiseen liittyy oppilas- ja opiskeli-jahuollon järjestäminen. Perusopetuslain 31 a §:n mukaan opetuksen järjestäjän pitää huolehtia siitä, että oppilaalle, jolta on evätty opetus jäljellä olevan työpäivän ajaksi tai jonka käyttäytyminen on aiheuttanut kirjallisen varoituksen tai erottamisen määräajaksi, on järjestettävä tarvittava oppilashuolto. Lukiokou-lutuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa opiskelijaa on vastaavissa tilanteis-sa ohjattava hakeutumaan hänen käytettävissään oleviin terveydenhuollon ja sosiaalihuollon palveluihin (Hallituksen esitys 205/2002 vp, 1; Opetushallituksen muistio 21.5.2003, liite 1). Jos oppilaan käyttäytyminen aiheuttaa opetuksen epäämisen, kirjallisen varoituksen tai määräaikaisen erottamisen, oppilaan ongelmiin on syytä etsiä ratkaisuja myös oppilashuollon avulla. Tarkoituksena on ohjata häiritsevä oppilas muuttamaan käyttäytymistään. (Hallituksen esitys 205/2002 vp, 13, 21.)

22

Eduskunnan sivistysvaliokunta korosti, että on välttämätöntä, että oppilas-huollolliset toimenpiteet aloitetaan tällaisissa tapauksissa välittömästi. On tärkeää, että koulukuraattori, koulupsykologi, opettaja tai muu oppilashuollon asiantuntija ottaa vastuulleen välittömästi tällaisen oppilaan ohjauksen ja huollon. (Sivistysvaliokunnan mietintö 18/2002 vp, 4.) Paitsi että näin autetaan oppilasta itseään, näin menetellään myös siksi, että oppilashuollon välittömien tukitoimien avulla voitaisiin vähentää häiriökäyttäy-tymisen siirtymisvaikutuksia. On nimittäin mahdollista, että opetuksen epää-minen tai määräaikainen erottaminen johtavat ilman oppilashuollon tukitoimia siihen, että häiriökäyttäytyminen siirtyy ainoastaan toiseen paikkaan. (Sivistysvaliokunnan mietintö 18/2002 vp, 5.)

2.4.5 Muutoksenhaku

Perustuslain turvaama lähtökohta on, että jokaisella on oikeus saada oikeuk-siaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumatto-man lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Näin säätää perustuslain 21 §. Perusopetuksen oppilaan määräämiseen suorittamaan laiminlyötyjä kotitehtäviä työpäivän jälkeen tai määräämiseen jälki-istuntoon ei saa kuitenkaan hakea muutosta. Jos perusopetuksen oppilas tai lukion tai ammatillisen koulutuksen opiskelija on määrätty poistumaan luokkahuoneesta, muusta opetustilasta tai oppilaitoksen järjestämästä tilaisuudesta tai opetus on evätty jäljellä olevan työpäivän ajaksi, myöskään näihin päätöksiin ei saa hakea muutosta. Muutoksenhakukielto koskee näitä päätöksiä siksi, että näitä päätöksiä koskevat määräykset pannaan yleensä täytäntöön hyvin pian määräyksen antamisen jälkeen, jolloin muutoksenhaulla ei olisi enää käytännön merkitystä. (Sivistysvaliokunnan mietintö 18/2002 vp, 6.) Opetuksen tai koulutuksen järjestäjän päätökseen, joka koskee oppilaalle tai opiskelijalle annettavaa kirjallista varoitusta tai oppilaitoksesta erottamista määräajaksi sekä lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa opiskelijan erottamista asuntolasta tai opiskelijan pidättämistä opiskelusta rikostutkimuksen ajaksi, haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Valitus pitää tehdä 14 päivän kuluessa siitä, kun päätös on annettu tiedoksi. Muutosta saa hakea oppilas tai opiskelija ja jos hän on alaikäinen, hänen huoltajansa. Jos alaikäinen on täyttänyt 15-vuotta, hänellä ja hänen huoltajallaan on kummallakin erikseen puhevalta asiassa. (Lahtinen ym. 2004, 283 - 284.)

23

Asiat käsitellään hallinto-oikeudessa kiireellisenä. Jos asiasta valitetaan hallinto-oikeuteen, hallinto-oikeus voi määrätä lainvoimaa vailla olevan päätöksen täytäntöönpanon keskeytettäväksi (Hallituksen esitys 205/2002 vp, 15 - 16). Hallinto-oikeuden valituksesta antamaan päätökseen ei ole jatkovalitusoikeutta. Tätä on perusteltu asioiden kiireellisyydellä ja koulutyön jatkuvuuden turvaamisella (Hallituksen esitys 205/2002 vp, 26).

2.4.6 Päätöksen täytäntöönpano

Päätöstä, johon saa hakea muutosta valittamalla, ei saa normaalisti panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman. Päätös voidaan kuitenkin panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevana, jos laissa tai asetuksessa niin säädetään. (Hallituksen esitys 205/2002 vp, 8 - 9.) Opetustoimen lainsäädäntö sisältää tällaisen poikkeuksen. Erottamisrangaistus oppilaitoksesta voidaan panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevana. Aiemmin tällaista mahdollisuutta ei ollut, mutta nykyinen laki antaa siihen mahdolli-suuden. (Hallituksen esitys 205/2002 vp, 1.) Perusopetuksessa määräaikainen oppilaitoksesta erottaminen voidaan panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevanakin, jos oppilas on käyttäytynyt niin väkivaltaisesti tai uhkaavasti, että toisen oppilaan tai koulussa tai muussa opetustilassa työskentelevän turvallisuus on kärsinyt tai vakavasti vaarantunut ja lisäksi on olemassa ilmeinen vaara, että väkivaltainen tai uhkaava käyttäyty-minen toistuu. Myös lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa määräaikainen erottaminen ja asuntolasta erottaminen voidaan panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevanakin. Samanlaisia väkivaltaisuuteen tai uhkaamiseen liittyviä seikkoja kuin perusope-tuksen osalta ei ole lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa edellytetty. Erotta-mispäätöksen täytäntöönpanoon lainvoimaa vailla olevana täytyy kuitenkin olla perustellut syyt. (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 164.) Säännökset tekevät mahdolliseksi sen, että ongelmatilanteisiin voidaan välittömästi puuttua silloin, kun se on välttämätöntä työrauhan palauttamiseksi. Jos määräaikainen erottaminen tai asuntolasta erottaminen halutaan panna täytäntöön heti lainvoimaa vailla olevana, täytäntöönpanosta lainvoimaa vailla olevana on päätettävä samalla kun päätetään erottamisesta. (Hallituksen esitys 205/2002 vp, 15 - 16.) Erottamispäätöksen täytäntöönpano lainvoimaa vailla olevana on perusteltava (Hallituksen esitys 205/2002 vp, 16). Kun perusopetuksen oppilas on erotettu määräaikaisesti oppilaitoksesta, täytyy muistaa eräs tärkeä seikka. Perusopetuksen oppilaita koskee oppivelvollisuus.

24

Jotta lapsen oppivelvollisuus toteutuisi, perusopetuslain 36a §:n mukaan oppilaalle pitää antaa opetusta ja ohjausta myös erottamisen aikana. Opetus voidaan toteuttaa siten, että oppilaalle järjestetään opetusta toisen opetuksen järjestäjän ylläpitämässä koulussa tai muulla sopivalla tavalla. Erotetulle oppilaalle pitää laatia henkilökohtainen suunnitelma, joka perustuu opetus-suunnitelmaan. Sinä aikana, kun oppilas on erotettuna, oppilaan opetus toteutetaan tämän suunnitelman mukaisesti ja oppilaan oppimista seurataan sen mukaan. Tavoitteena on, että määräajaksi erotettu oppilas ei jää jälkeen vuosiluokkansa ja opetusryhmänsä edistymisestä. (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 161.

25

3 Oppilaan ja opiskelija vastuu vahingosta

3.1 Tahallisuus tai tuottamus vastuun perusteena

Jos oppilaat tai opiskelijat ovat aiheuttaneet oppilaitoksessa vahinkoa, he voivat joutua korvaamaan aiheuttamansa vahingon. Jos oppilas tai opiskelija on aiheuttanut vahinkoa toiselle oppilaalle tai opettajalle tai muulle henkilökunnalle tai toisen omaisuudelle tai oppilaitoksen omaisuudelle, hänen velvollisuutensa korvata vahinko määräytyy vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) periaatteiden mukaan. Velvollisuus korvata vahinko voi perustua joko tahallisuuteen tai tuottamukseen. Tuottamus tarkoittaa varomattomuudella tai huolimattomuudella aiheutettua vahinkoa. Jos vahinko on syntynyt pelkästään tapaturmaisesti, tällaisesta vahingosta ei synny tekijälle vahingonkorvausvelvollisuutta. (OAJ:n opettajan pykäläpankki, 17.) KKO 1978 II 120 Lento-oppilas oli kokemattomuudesta johtuneiden käsittely- ja arviointivirheiden takia laskeutunut virheellisesti, jolloin lentokone oli vaurioitunut. Hänen ei kat-sottu olevan vastuussa koneelle syntyneestä vahingosta, koska hänen ei ollut näytetty rikkoneen hänelle annettuja määräyksiä lennon suorittamisesta tai häntä velvoittavia ilmailumääräyksiä eikä myöskään sitoutuneen vastaamaan kokemattomuudesta johtuvista vahingoista. Ratkaisu kuvaa sitä, minkälaista huolellisuutta ja varovaisuutta opiskelijalta voidaan edellyttää. Opiskelijalle ei voida asettaa ammattitaitoisen lentäjän vaatimuksia. Ei myöskään voida asettaa mitään yleistä huolellisuustasovaati-musta, jota aina ja kaikilta oppilailta ja opiskelijoilta voitaisiin vaatia. Perus-opetuksen oppilaan ja ammatillisen aikuiskoulutuksen opiskelijan tuottamusar-viointi perustuu aivan eri lähtökohtiin. Vahinkovastuun arviointiin vaikuttavat oleellisesti oppilaan tai opiskelijan ikä ja kehitystaso. (Suopohja & Liusvaara 2000, 258.

3.2 Vahingonkorvauksen määrä

26

Vahingonkorvausoikeudellinen vastuu alkaa jo alle 15-vuotiaana, joten 15-vuotta nuorempikin voidaan tuomita vahingonkorvauslain nojalla maksamaan vahingonkorvauksia. Sitä, minkä ikäinen voi joutua korvaamaan aiheuttamansa vahingon oppilaitoksessa, ei ole laissa tarkkaan määrätty. Käytännössä nuorimmat vahingonkorvaukseen tuomitut ovat olleet noin 7-vuotiaita. Tämä tarkoittaa sitä, että periaatteessa jo kaikki perusopetusta saavat oppilaat ovat vastuussa vahingoista, joita he ovat aiheuttaneet joko tahallisesti tai huolimattomuuttaan tai varomattomuuttaan. (Lahtinen ym. 2004, 276.) Vahingonkorvauksen pääsääntö on täyden korvauksen periaate. Vahingonkor-vauslaki tuntee kuitenkin laajan kohtuusharkinnan ja sovittelun alle 18-vuoti-aiden aiheuttamissa vahingoissa. (Suopohja & Liusvaara 2000, 251.) On mahdollista, että alle 18-vuotiasta ei tuomita korvaamaan täyttä vahinkoa. Jos vahingon on aiheuttanut 18-vuotta nuorempi, hän on vahingonkorvauslain 2 luvun 2 §:n perusteella velvollinen korvaamaan vahingosta määrän, joka hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa, teon laatuun, vahingon aiheuttajan ja vahingon kär-sineen varallisuusoloihin sekä muihin olosuhteisiin katsoen harkitaan kohtuulliseksi. Käytännössä, kun vahingon aiheuttanut on ollut peruskoulun alimpien vuosiluokkien oppilas, vahinkoja ei ole aina vaadittu korvattavaksi tai korvauksia on kohtuullistettu siten, että korvaus on ollut vain osa vahingon todellisesta määrästä. Monet huoltajat ovat myös ottaneet vastuuvakuutuksia, jotka korvaavat lasten aiheuttamia vahinkoja. (Lahtinen ym. 2004, 276.) Oikeus vaatia vahingonkorvausta vanhenee kymmenen vuoden kuluessa vahingon tapahtumisesta. Vahinkoa kärsineellä on oikeus saada korvaus sai-raanhoitokustannuksista, särkyneistä silmälaseista tai rikkimenneistä vaatteista. Esinevahingon korvauksen määrän perusteena ovat esineen korjauskus-tannukset sekä tuhoutuneen tai hukatun esineen jälleenhankinta-arvo. Lisäksi voi olla oikeus saada korvausta kivusta ja särystä, viasta tai muusta pysyvästä haitasta. Henkisestä kärsimyksestä voi vaatia korvausta vain tiettyjen rikosten yhteydessä, esimerkiksi kunniaan kohdistuneen rikoksen yhteydessä. Tuomitut korvaukset henkisestä kärsimyksestä ovat käytännössä olleet pikemmin pieniä kuin suuria. (OAJ:n opettajan pykäläpankki, 18.) Luonnollisin ja paras tapa ratkaista oppilaitoksissa syntyvät vahinkovas-tuutilanteet on sopia korvausten suorittamisesta vapaaehtoisesti (Suopohja & Liusvaara 2000, 251). Jos oppilaan tai opiskelijan aiheuttaman vahingon vahingonkorvauksen suuruudesta ei päästä yksimielisyyteen, riidat ratkaistaan tuomioistuimessa (Lahtinen ym. 2004, 276). Jos oppilaan tai opiskelijan aiheutettua vahinkoa vahingonkorvauksesta ei päästä sopimukseen oppilaan ja hänen huoltajiensa kanssa, vahingonkorvauskanne pitää nostaa tuomiois-tuimessa oppilasta eikä tämän vanhempia vastaan, sillä oppilaan vanhemmat eivät ole vastuussa oppilaan aiheuttamasta vahingosta (OAJ:n opettajan pykäläpankki, 18).

27

4 OPISKELIJAN RIKOSOIKEUDELLINEN VASTUU

4.1 Vastuu alkaa 15-vuotiaana

Opiskelijan rikosoikeudellisesta vastuusta säätää rikoslaki (19.12.1889/39). Alle 15-vuotiasta ei voida syyttää hänen oppilaitoksessa tekemästään rikoksesta eikä alle 15-vuotiasta voida myöskään tuomita. Tämä johtuu siitä, että Suomen lain mukaan rikosoikeudellinen vastuu alkaa vasta 15-vuoden iässä. Kun epäillään, että alle 15-vuotias lapsi on syyllistynyt rikolliseen tekoon, poliisi voi kuulustella lasta teon takia ja tehdä asiassa esitutkinnan. (OAJ:n opettajan pykäläpankki, 13.) Alle 15-vuotiaaseen voidaan rikosoikeudellisen vastuun sijasta kohdistaa lastensuojelutoimenpiteitä. Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi avohuollon tukitoimet, lapsen huostaanotto, sijaishuolto, sijoittaminen lastenkotiin, nuoriso-kotiin tai koulukotiin. (Lahtinen ym. 2004, 276 - 277.)

4.2 Loukkaava kielenkäyttö

Aivan samalla tavalla kuin kaikkien muidenkin kansalaisten opettajan ja kenen tahansa kouluyhteisön jäsenen pitäisi olla suojattu henkilökohtaisilta loukkauk-silta. Valitettavasti näin ei aina ole. Vuosien mittaan tapojen muuttuessa oppilaiden opettajaan kohdistamat kunnianloukkaukset ovat jääneet vähälle huomiolle. On ajateltu, että erilaiset haistattelut ja solvaaminen kuuluvat opettajan "luontaisetuihin", eikä niihin kannata reagoida. Tällainen toimintatapa merkitsee joissakin tapauksissa jopa rikokseksi katsottavan toiminnan salli-mista ja joka tapauksessa ei-toivottavan käyttäytymisen hyväksymistä. (OAJ:n opettajan pykäläpankki, 2.) Opettajiin kohdistuva loukkaava kielenkäyttö hoidetaan usein oppilaitoksen sisäisin keinoin. Tällainen menettelytapa on usein järkevää ja johtaa toivottuun tulokseen eli loukkaavan kielenkäytön loppumiseen. Karkeimmissa tapauksissa kunnianloukkaukseksi luettavasta haistattelusta, kirjoituksesta tai muusta ilmaisusta voidaan tehdä poliisille tutkintapyyntö oppilaitoksen kurinpitome-nettelyn sijasta. (OAJ:n opettajan pykäläpankki, 3.) Kunnianloukkauksesta ja törkeästä kunnianloukkauksesta säädetään rikoslais-sa (rikoslain 24:9 ja 24:10). Kunnianloukkaus ja törkeä kunnianloukkaus ovat

28

asianomistajarikoksia. Tämä tarkoittaa sitä, että virallinen syyttäjä ei voi nostaa syytettä ilman, että loukattu haluaa syytteen nostettavaksi. Kunnianloukkauk-sesta tai törkeästä kunnianloukkauksesta asianomistajarikosluonteen vuoksi tutkintapyyntöä ei voi tehdä rehtori tai opettajakollega, vaan loukatun opettajan pitää itse tehdä tutkintapyyntö. Syyteoikeus vanhenee yhdessä vuodessa siitä, kun loukattu sai tiedon rikoksesta ja sen tekijästä. Tämän ajan kuluessa loukatun opettajan on tehtävä poliisille tutkintapyyntö. (OAJ:n opettajan pykäläpankki, 4.) Näytön esittäminen kunnianloukkauksen tapahtumisesta on usein hankalaa. Ongelmaksi muodostuu se, miten pystyy todistamaan suullisen puheen. Ajatellaan esimerkiksi opiskelijan tekemää opettajan suullista solvausta koulun käytävällä. Näytön kannalta olisi parasta, jos kunnianloukkauksen pystyisi todistamaan useampi aikuinen todistaja. Myös opiskelijoita voi käyttää todista-jina, mutta kokemus on kuitenkin osoittanut, että opiskelijoiden ker-tomukset ovat monesti keskenään ristiriitaisia. Kirjallinen kunnianloukkaus tai sähköpos-tilla tehty kunnianloukkaus on sen sijaan helpompi näyttää toteen. (OAJ:n opet-tajan pykäläpankki, 4 - 5.) Lohjan tapaus vuodelta 1983 Neljä juuri viisitoista vuotta täyttänyttä oppilasta olivat täyttäneet löytämänsä toimenhakulomakkeen opettaja-avioparin nimellä ja lisänneet lomakkeeseen epäsiveellisiä ja häväiseviä mainintoja. Tämän jälkeen lomaketta oli kierrätetty oppilaiden keskuudessa koulussa. Opettajat tekivät asiasta rikosilmoituksen. Syyttäjä teki poliisitutkinnan jälkeen syyttämättäjättämispäätöksen. Opettajat vaativat tämän jälkeen omalla kanteellaan oppilaille rangaistusta solvauksesta ja vahingonkorvauksia. Syyttäjä ei yhtynyt rangaistusvaatimukseen. Kihlakun-nanoikeus katsoi neljän syytetyn oppilaan syyllistyneen nuorena henkilönä tehtyyn solvaukseen ja tuomitsi heidät kunkin viiteen päiväsakkoon sekä kor-vaamaan vahingonkorvauksia aiheuttamistaan henkisistä kärsimyksistä. Lisäksi heidät velvoitettiin korvaamaan opettajien oikeudenkäyntikulut. Hovioikeus puolitti vahingonkorvauksen määrän, mutta jätti muilta osin kihlakunnanoikeu-den päätöksen ennalleen. (OAJ:n opettajan pykäläpankki, 5.) Kunnianloukkauksen tunnusmerkistö ei helposti täyty opettajan opetuksen arvostelun osalta. Opettaja joutuu sietämään ankaraakin työhönsä kohdistuvaa arvostelua. Sallittuna voidaan pitää sitä, että esimerkiksi huoltajat arvostelevat opettajan opetusta ja toimintaa. Arvostelun täytyy kuitenkin pysyä asiallisena ja rajoittua toiminnan arvosteluun. (OAJ:n opettajan pykäläpankki, 2 - 3.) Loukkaavan kielenkäytön kohteena voivat olla myös toiset oppilaat tai opiske-lijat. Kun kiusaamista epäillään esiintyneen, epäiltyyn kiusaamiseen pitää puut-tua heti. Huoltajat arvostelevat usein juuri sitä, ettei kiusaamiseen ole puututtu, vaan on sallittu sen jatkua. Kun kiusaamisepäilyä ryhdytään heti selvittämään,

29

asiat ovat tuoreeltaan muistissa. Se kertoo myös huoltajille, että oppilaitos on vakavasti ja viipymättä puuttunut asiaan. (Poutala 2003, 6.) Kiusaamisesta on vastuussa kiusaamiseen syyllistynyt oppilas tai opiskelija. Kun kiusaaja on saatu selvitetyksi luotettavalla tavalla, kysymykseen voivat tulla oppilaitoksen kurinpitomenettely ja toisaalta oppilashuollolliset toimet. Kun kiusaamista havaitaan, voi olla tarkoituksenmukaista pohtia sitä myös yhdessä kaikkien oppilaitoksen sidosryhmien ja tukipalvelujen edustajien, kuten sosiaalihuollon tai terveydenhuollon edustajien kanssa. (Poutala 2003, 6.) Oppilaita pitää valistaa siitä, mikä on kiusaamista. Toisten oppilaiden tai opiskelijoiden henkinen kiusaaminen on vaikeammin havaittavaa kuin fyysinen kiusaaminen. Asianmukainen valvonta estää tehokkaasti kiusaamista ja edistää sen varhaista huomaamista. Oppilaitoksen koko henkilökunnan on syytä suhtautua samalla tavalla kiusaamiseen. Jos suhtautuminen on erilaista ja jos jokainen opettaja hoitaa kiusaamisen omalla tavallaan, se synnyttää epävarmuutta oppilaiden ja opiskelijoiden keskuudessa, koska he eivät tiedä, milloin ja miten asioihin reagoidaan. (Poutala 2003, 5.

4.3 Fyysinen väkivalta

Oppilaiden ja opiskelijoiden kesken voi olla nahistelua. Voi olla epätarkoi-tuksenmukaista tehdä oppilaiden ja opiskelijoiden keskinäisestä nahistelusta poliisijuttua, jos asiat saadaan selvitetyksi oppilaiden tai opiskelijoiden ja huoltajien kesken niin, että kaikki osapuolet pääsevät sopimukseen keskenään. Oppilaiden ja opiskelijoiden välisissä nahisteluissa oppilaitos voi yrittää selvittää tapahtumien kulun ja syylliset. Oppilaitos voi tapahtumiltaan riidattoman tilan-teen jälkeen kuulla oppilasta tai opiskelijaa, kutsua huoltajat keskustelemaan ja pyrkiä edistämään sovintoa asiassa. Oppilaitoksen keinona syyllisten rankai-semisessa on kurinpitomenettely. Vaikka sovittelukeskusteluja on käyty, se ei kuitenkaan estä huoltajia halutessaan ryhtymästä jatkotoimiin ja käynnistämästä rikos- ja vahingonkorvausprosessia. (Poutala 2003, 4.) Silloin kun kysymyksessä ei ole nahisteluksi luettava nujakointi, vaan pahoin-pitely, on syytä tehdä tutkintapyyntö poliisille. Kenenkään ei tarvitse joutua väkivallan kohteeksi oppilaitoksessa. Alle 15-vuotiaaseen kohdistuva pahoin-pitely on aina virallisen syytteen alainen rikos. Rehtori tai opettaja ovat oikeutet-tuja tekemään asiasta tutkintapyynnön poliisille. (Poutala 2003, 4.) Kun asioihin tartutaan määrätietoisesti, autetaan väkivallan kohteeksi joutunutta ja vahinkoa kärsinyttä. Samalla autetaan myös syyllistä itseään, ettei tilanne

30

pääse pahemmaksi. Menettelyllä on myös ennalta estävä vaikutus. Oppilaat ja opiskelijat ja koko yhteisö tietää, ettei toisten satuttamista hyväksytä. Oikean ja väärän raja hämärtyy lepsuilulla ja loputtomalla ymmärtämisellä. Opettajan on kerrottava oppilaille ja opiskelijoille oppilaitoksen säännöt ja seuraamukset niiden rikkomisesta. Samaten pitää kertoa, minkälainen toiminta on laissa säädetty rikolliseksi teoksi, josta seuraa rangaistus. (Poutala 2003, 3 - 4.) Jos lapset ja nuoret syyllistyvät oppilaitoksessa lainvastaisiin tekoihin, siitä on yleensä myös seurauksena, että ryhdytään selvittämään, onko opetushenkilö-kunta täyttänyt oman valvontavastuunsa ja toimintavelvollisuutensa asianmukai-sesti kyseisten tekojen ja vahinkojen estämiseksi. (Suopohja & Liusvaara 2000, 43.) Myös opettaja voi joutua työssään väkivallan kohteeksi. Tekijänä voi olla oppilas tai joskus harvoin myös oppilaan vanhempi. Lähtökohta on, että opettajan on syytä tehdä rikosilmoitus poliisille aina, kun hän joutuu pahoinpidellyksi. OAJ:n opettajan ohjeissa suositellaan rikosilmoituksen tekoa, vaikka pahoinpitelijä olisi alle 15-vuotias eikä häntä tämän vuoksi voitaisi tuomita rangaistukseen. Rikosilmoituksen tekoa näissäkin tapauksissa perustellaan sillä, että asiassa suoritetaan kuitenkin poliisitutkinta, mikä menettely ja poliisin puhuttelemaksi joutuminen voivat estää vastaavien tekojen toistumisen tulevaisuudessa. OAJ:n ohjeissa suositellaan, että rikosilmoituksen tekemisestä luopumista tulisi harkita ainoastaan lievissä tapauksissa, joissa tekoon syyllistynyt on nuori ja tekijän aikaisempi tausta on sellainen, että hyvällä syyllä voidaan uskoa, että tekoon syyllistynyt ojentuu oppilaitoksen kurinpitokeinoin. (OAJ:n opettajan pykälä-pankki, 7.) Lievä pahoinpitely on asianomistajarikos, josta syyttäjä ei voi syyttää, ellei asianomistaja vaadi rangaistusta. Lievän pahoinpitelyn tunnusmerkistö täyttyy melko helposti. Pahoinpitelyn uhrille ei tarvitse aiheutua pahoinpitelystä mitään ruumiinvammaa, kipu riittää (rikoslain 21:7). Pahoinpitely (rikoslain 21:5) ja törkeä pahoinpitely (rikoslain 21:6) ovat virallisen syytteen alaisia rikoksia, joista syyttäjä voi syyttää, vaikkei asianomistaja vaatisi rangaistusta. (OAJ:n opettajan pykäläpankki, 7.) Seuraavissa tapauksissa on ratkottu fyysiseen väkivaltaan liittyviä kysymyksiä. Itä-Suomen hovioikeus 30.09.1983, 655/83 Peruskoulun oppilas oli kieltäytynyt noudattamasta erään paikalle tulleen opettajan kehotusta poistua koulun aulasta ja siirtyä ulos toisen opettajan johtamalle liikuntatunnille. Opettaja oli käsivarresta kiinni pitäen taluttanut oppilaan ulos aulasta. Oppilas oli tällöin uhkaillut opettajaa nyrkkiään heristäen pahoinpitelyllä. Opettajan virkatehtäviin järjestyksen ylläpitämiseksi katsottiin kuuluneen poistumiskehotuksen antaminen ja niskoitelleen oppilaan poistaminen aulasta. Koska kuitenkin oli jäänyt näyttämättä, että oppilaalla olisi

31

ollut tarkoitus panna uhkauksensa toteen tai että opettaja olisi käsittänyt uhkaukset todellisiksi, syyte virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta hylättiin. Ennen asian ratkaisemista hovioikeus pyysi kouluhallituksen lausunnon. Helsingin tapaus joulukuulta 1999 Helsingin käräjäoikeus katsoi tuomiossaan joulukuussa 1999, että oppilas oli syyllistynyt nuorena henkilönä tehtyyn laittomaan uhkaukseen. Käräjäoikeus totesi, että opettajalla oli ollut perusteltu syy tuntea turvallisuutensa olevan vakavassa vaarassa. Oppilaan väite siitä, että kyse olisi ollut pelkästä pilapuheesta, ei vaikuttanut asiaan. Käräjäoikeus tuomitsi oppilaan nuorena henkilönä tehdystä laittomasta uhkauksesta sakkoihin sekä velvoitti oppilaan suorittamaan opettajalle vahingonkorvausta. Oppilas valitti asiasta hovioikeuteen. Helsingin hovioikeus katsoi tuomiossaan 21.9.2000 oppilaan, joka oli ollut teot tehdessään juuri 15 vuotta täyttänyt, tekojen johtuneen pikemminkin ymmärtämättömyydestä tai harkitsemattomuudesta, kuin piittaamattomuudesta lain kieltoja ja käskyjä kohtaan. Tästä syystä oppilas jätettiin rangaistukseen tuomitsematta, mutta oppilaan tuli kuitenkin maksaa opettajalle vahingonkorvausta henkisistä kärsimyksistä. (OAJ:n opettajan pykäläpankki, 6 - 7.)

32

5 MUITA TILANTEITA

5.1 Jokamiehen kiinniotto-oikeus

Tarpeen tullen opettajalla on pääsääntöisesti kiinniotto-oikeus oppilaitoksessa tapahtuvien rikosten osalta. Jokamiehen kiinniotto-oikeus kattaa suurimman osan mahdollisista oppilaitoksissa ajateltavissa olevista rikoksista. (OAJ:n opettajan pykäläpankki, 10 - 11.) Pakkokeinolain (30.4.1987/450) 1 §:ssä säädetään, että jokainen saa ottaa kiinni verekseltä tai pakenemasta tavatun rikoksentekijän, jos rikoksesta saattaa seurata vankeutta. Jokamiehen kiinniotto-oikeus koskee myös lievää pahoin-pitelyä, näpistystä, lievää kavallusta, lievää luvatonta käyttöä, lievää vahingon-tekoa sekä lievää petosta. Jokamiehen kiinniotto-oikeus koskee siis myös varkaus- ja näpistysrikoksia. Jos oppilas tai opiskelija jää oppilaitoksessa verek-seltä kiinni edellä mainituista rikoksista, opettajalla on kiinniotto-oikeus. (OAJ:n opettajan pykäläpankki, 10 - 11.)

5.2 Hätävarjelu

Hätävarjelusta säädetään rikoslaissa (rikoslain 3:6). Samalla tavalla kuin muillakin kansalaisilla opettajalla on oikeus puolustautua oikeudetonta hyök-käystä vastaan. Opettajan teon rangaistavuus poistuu, jos opettajan menettely on ollut välttämätön hyökkäyksen torjumiseksi. Opettaja saa puolustaa omaan-sa ja toisen henkeä ja terveyttä oikeudetonta hyökkäystä vastaan. Opettajaa saa myös puolustaa omaa ja toisen omaisuutta oikeudetonta hyökkäystä vastaan. Keskeiseksi hätävarjelutilanteessa muodostuu voimankäytön oikea arviointi. Opettajan toimenpiteiden täytyy olla oikeassa mittasuhteessa teon vaaralli-suuteen nähden. Sen mitä opettaja tekee, täytyy olla välttämätöntä hyökkäyk-sen torjumiseksi. Jos opettaja ylimitoittaa toimenpiteensä, opettaja syyllistyy hätävarjelun liioitteluun (rikoslain 3:9). Opettaja syyllistyy hätävarjelun liioitteluun, jos opettaja jatkaa väkivallan käyttöä vielä senkin jälkeen, kun hyökkääjä on jo saatu lannistetuksi. Hätävarjelun liioittelusta tuomitaan joko täyteen tai alennettuun rangaistukseen tai jos olosuhteet ovat olleet sellaiset, ettei opettaja ole voinut mieltänsä malttaa,

33

jätetään rangaistukseen tuomitsematta tuomioistuimen harkinnan mukaan. (OAJ:n opettajan pykäläpankki, 8.)

5.3 Erilaisten lelujen ja laitteiden ottaminen pois

On mahdollista, että oppilailla ja opiskelijoilla on oppilaitoksissa mukana esi-neitä ja tarvikkeita, joita eri syistä ei voida sallia tuotavaksi sinne. Se, mitä kaikkea voidaan kieltää tuomasta oppilaitokseen, ei ole yksiselitteistä. OAJ:n ohjeissa kiinnitetään huomiota siihen, että vaikka oppilaitos olisi kieltänyt tuomasta tietynlaisia esineitä oppilaitokseen, ei niitä voida ottaa oppilaalta tai opiskelijalta pois vastoin hänen tahtoaan ainoastaan sillä perusteella, että oppilaitoksessa on kielletty niiden tuonti sinne. (OAJ:n opettajan pykäläpankki, 10.) Harkittavaksi voivat kuitenkin tulla kurinpitokeinot. Hyvin monenlainen menettely voi häiritä opetusta. On mahdollista, että erilaisten lelujen tai laitteiden käyttä-minen tunnilla tai välitunnillakin aiheuttaa häiriötä. Jos oppilas käyttää esinettä luvatta tai häiritsevästi ja jos tämä on työrauhan palauttamiseksi tarpeen, OAJ:n ohjeiden mukaan esine voidaan ottaa oppilaalta tilapäisesti pois erityisesti, jos oppilas jatkaa esineen käyttämistä kiellosta huolimatta. Ohjeissa katsotaan, että vaikka tällöin puututaan lyhytaikaisesti oppilaalla olevaan esineen hallintaoi-keuteen, muiden oppilaiden oikeus saada opetusta on niin tärkeä oikeushyvä, että lyhytaikainen oppilaalla esineeseen olevan hallintaoikeuden loukkaaminen on mahdollista. Lisäksi tilanne on useimmiten sellainen, että oppilaalle ei menettelystä aiheudu mitään haittaa. OAJ:n ohjeissa korostetaan, että esine pitää palauttaa oppilaalle tai tämän huoltajalle viimeistään koulupäivän päättyessä. Esimerkiksi sellainen menettely ei ole sallittua, että opettaja ottaa oppilaiden tai opiskelijoiden omaisuutta haltuunsa ja palauttaa sen lukuvuoden päätyttyä. (OAJ:n opettajan pykäläpankki, 10 - 11.)

5.4 Henkilöön kohdistuva etsintä

Opettajalla ei ole oikeutta suorittaa henkilöön kohdistuvaa etsintää. Henkilöön kohdistuvalla etsinnällä tarkoitetaan sen tutkimista, mitä tarkastettavalla on vaatteissaan tai muuten yllään. Tämä tarkoittaa sitä, että opettajalla ei ole oikeutta suorittaa oppilaan tai opiskelijan taskujen tai laukun tutkimista. Vain poliisi voi päättää henkilöön kohdistuvasta etsinnästä. Jos tällaiseen on tarvetta, tulee ottaa yhteyttä poliisiin. Vain jos oppilas tai opiskelija antaa luvan, opettaja voi tutkia heidän taskunsa ja laukkunsa. Oppilaat voivat esimerkiksi vapaaeh-toisesti tyhjentää taskunsa ja laukkunsa. Oppilaiden vapaaehtoisuuden tulee

34

kuitenkin olla aitoa ja harkittua myös tilannetta jälkikäteen arvioitaessa. Oppi-laille ei saa syntyä sellaista käsitystä, että jos he eivät anna lupaa, heille voi olla siitä haitallisia seurauksia. (OAJ:n opettajan pykäläpankki, 11.) Jos oppilas tai opiskelija jää verekseltä kiinni oppilaitoksessa varkaus tai näpistysrikoksesta eikä suostu palauttamaan ottamaansa toisen omaisuutta, opettajalla ei ole oikeutta tutkia oppilaan tai opiskelijan taskuja tai laukkua, vaan paikalle kutsuttu poliisi tekee tarvittaessa henkilöön kohdistuvan etsinnän. (OAJ:n opettajan pykäläpankki, 11.) Tätä kuvaa seuraava tuomioistuimen päätös. Rovaniemen hovioikeuden päätös Rovaniemen hovioikeus 13.8.2001 antamassaan ratkaisussa tuomitsi perus-koulun luokanopettajan virkavelvollisuuden rikkomisesta. Tapauksessa luokano-pettajan katsottiin toimineen vastoin kaupungin virkasäännön määräyksiä, joiden mukaan viranhaltijan on suoritettava virkaan kuuluvat tehtävät asianmu-kaisesti ja viivytyksettä noudattaen asianomaisia säännöksiä, määräyksiä sekä esimiehensä toimivaltaan kuuluvia ohjeita. Hovioikeus katsoi, että toimiessaan vastoin virkasäännön määräyksiä, luokanopettaja oli syyllistynyt samalla rikoslain virkarikossäännösten nojalla virkavelvollisuuden rikkomiseen. Tapauk-sessa opettaja oli luokkaretken aikana varkausepäilyjen johdosta tutkinut erään oppilaan laukut ja vaatteet päältäpäin sekä lisäksi pyytänyt oppilaita riisuu-tumaan alushoususilleen varastettujen rahojen löytämiseksi. Hovioikeus katsoi, että opettajalla ei ollut oikeutta menettelyynsä varkausepäilyjen johdosta, jolloin hän oli tahallaan ylittänyt toimivaltansa ja siten laiminlyönyt virkaan kuuluvien tehtävien asianmukaisen hoitamisen. (OAJ:n opettajan pykäläpankki, 14.) Vaaralliseen teräaseen hallussapito julkisella paikalla on kielletty järjestyslaissa (27.6.2003/612) vankeusrangaistuksen uhalla. Jokamiehen kiinniotto-oikeuden perusteella kellä tahansa, myös opettajalla, on oikeus ottaa vaarallista teräasetta hallussaan pitävä opiskelija kiinni. Opettajalla on oikeus ottaa opiskelijalta teräase kiinniottamisen yhteydessä pois, jos poisottaminen ei edellytä henkilöön käyvää tarkastusta. Kiinniotettu sekä vaarallinen teräase on luovutettava viipymättä poliisille. (OAJ:n opettajan pykäläpankki, 11.) Huumausaineiden hallussapito on kielletty kaiken ikäisiltä rikoslain 50 luvun perusteella. Koska näistä rikoksista voi seurata vankeutta, opettajalla on oikeus ottaa jokamiehen kiinniotto-oikeuden perusteella huumeita hallussaan pitävä opiskelija kiinni. Vastaavasti kuin teräaseiden osalta, opettajalla on oikeus ottaa huumeet kiinniottamisen yhteydessä pois, jos poisottaminen ei edellytä henkilöön käyvää tarkastusta. Huumausaineet on heti luovutettava poliisille. (OAJ:n opettajan pykäläpankki, 11.)

35

6 HYVÄN TYÖRAUHAN EDISTÄMINEN OSANA OPPILAITOKSEN TOIMINTAA

6.1 Työrauhan edistäminen ja opetussuunnitelman perusteet

Koko kouluyhteisöllä on vastuu oppilaitoksen työrauhan säilymisestä (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 159). Vastuu siitä, että kaikki sujuu hyvin eikä häiriöitä esiinny, ei ole pelkästään oppilaiden ja opiskelijoiden harteilla. Voisi sanoa pikemminkin, että asia on päinvastoin. Vastikään toteutetuilla lakimuutoksilla (477-480/13.6.2003) vastuuta on siirretty kouluyhteisölle aivan eri tavalla kuin ennen. Säännökset tästä ovat perusopetuslain 29 §:ssä, lukiolain 21 §:ssä, ammatillisesta koulutuksesta säädetyn lain 28 §:ssä ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta säädetyn lain 11 §:ssä. Oppilaitoksen työrauhan edistäminen lähtee liikkeelle jo opetussuunnitelman perusteista, jossa häiriökäyttäytymisen ehkäiseminen on otettu tavoitteeksi. Kun opetussuunnitelman perusteita laaditaan, laki velvoittaa opetushallitusta ottamaan opetussuunnitelman perusteisiin määräykset opiskelijahuollon tavoitteista ja kodin ja oppilaitoksen yhteistyön ja opiskelijahuollon keskeisistä periaatteista. Opetussuunnitelman perusteissa on myös määräykset, joiden perusteella koulutuksen järjestäjän pitää omassa opetussuunnitelmatyössään laatia suunnitelma oppilaiden ja opiskelijoiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä. (Hallituksen esitys 205/2002 vp, 12.)

6.2 Työrauhan edistäminen ja opetussuunnitelma

Kun oppilaitos laatii omaa opetussuunnitelmaansa, opetushallituksen antamat määräykset tulee siirtää käytännön toiminnaksi. Opetussuunnitelmatyön kautta pyritään koulun työilmapiirin hyvään ylläpitämiseen ja vaikuttamaan koulun työrauhaan siten, että häiriökäyttäytyminen vähenee (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 159). Tässä oppilashuolto sekä kodin ja oppilaitoksen välinen yhteistyö ovat tärkeässä asemassa. Pelkkien mainintojen ottaminen opetussuunnitelmaan kodin ja oppilaitoksen yhteistyöstä ja opiskelijahuollosta ei vielä yksistään riitä, vaan opetussuun-

36

nitelmassa pitää myös määrätä kodin ja oppilaitoksen yhteistyön ja opiskelija-huollon järjestämistavasta. Oppilaitoksen pitää myös olla aloitteellinen kodin ja oppilaitoksen välisen yhteistyön käynnistämiseksi (Sivistysvaliokunnan mietintö 18/2002 vp, 4). Opetussuunnitelmat, jotka toteuttavat lain vaatimukset, pitää perusopetuksessa ottaa viimeistenkin vuosiluokkien osalta käyttöön viimeistään 1 päivänä elokuuta 2006. Lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen osalta vaati-mukset täyttävät opetussuunnitelmat pitää ottaa käyttöön viimeistään 1 päivänä elokuuta 2005. (Hallituksen esitys 205/2002 vp, 27.

6.3 Suunnitelma väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä suojaamiseksi

Lainsäädäntö velvoittaa oppilaitosta laatimaan suunnitelman, jonka tarkoitus on suojata oppilasta ja opiskelijaa väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä. Suunnitelma pitää laatia opetussuunnitelman yhteydessä. Suunnitelma pitää myös panna toimeen eikä pelkkä toimeenpanokaan vielä riitä, vaan suunnitelman noudattamista ja toteutumista pitää lain mukaan myös valvoa. Suunnitelman tulee olla tarkoituksenmukainen, käytännöllinen ja toimiva. Molemmat sekä opettajat että oppilaat pitää saada sitoutumaan sen noudat-tamiseen, jotta sillä on tosiasiallista merkitystä työrauhan edistäjänä. (Sivistysvaliokunnan mietintö 18/2002 vp, 5.) Suunnitelmat laaditaan ja otetaan asteittain käyttöön opetushallituksen määrää-minä ajankohtina viimeistään elokuuhun 2006 mennessä sitä mukaa, kun opetushallitus on ottanut opetussuunnitelman perusteisiin niitä koskevat mää-räykset (Lahtinen ym. 2004, 253).

6.4 Järjestyssäännöt

Myös järjestyssäännöillä voidaan edistää työrauhaa. Lakimuutosten myötä järjestyssäännöt tulivat oppilaitoksissa pakollisiksi 1.8.2003 alkaen. Lain mu-kaan opetuksen ja koulutuksen järjestäjän tulee hyväksyä järjestyssäännöt tai antaa muut oppilaitoksessa sovellettavat järjestysmääräykset. Käytännössä useimmilla oppilaitoksilla oli järjestyssäännöt jo ennen lakimuutosta. (Hallituksen esitys 205/2002 vp, 14.)

37

Järjestyssäännöillä voidaan antaa tarpeellisia määräyksiä käytännön järjestelyistä, joiden avulla lisätään kouluyhteisön turvallisuutta ja viihtyisyyttä sekä annetaan tarpeellisia määräyksiä asianmukaisesta käyttäytymisestä. Järjestyssäännöt voivat sisältää määräyksiä oppilaitoksen omaisuuden käsittelystä ja oleskelusta ja liikkumisesta oppilaitoksen tiloissa ja sen alueella. Oppilaitoksen järjestyssääntöjen vastainen luvaton ja perusteeton menettely voi johtaa kurinpitotoimeen. (Hallituksen esitys 205/2002 vp, 7.) Järjestyssäännöt eivät saa loukata perustuslaissa säädettyjä perusoikeuksia eivätkä ne saa olla muutoinkaan ristiriidassa lainsäädännön kanssa. Jos järjestyssääntö on ristiriidassa lainsäädännön kanssa, tällaista järjestyssäännön määräystä ei saa soveltaa. (Lahtinen ym. 2004, 254.) Oppilaitoksen omilla järjestyssäännöillä ei esimerkiksi voida määrätä oppilaan tai opiskelijan vahingonkorvausvelvollisuutta laajemmaksi kuin mitä vahingonkorvauslaissa säädetään (Hallituksen esitys 205/2002 vp, 7,14). Käytännössä oppilaitosten järjestyssäännöt ovat vaihtelevia. "Jokaisella on oikeus leikkiä välituntileikkejään muiden häiritsemättä. Lumi-pallojen heittäminen on turvallisuussyistä kielletty. Katolle ei mennä", sanotaan esimerkiksi turkulaisen Lausteen koulun säännöissä. "Oppilas ei heittele esineitä eikä mitään luonnosta löytyvää (käpyjä, risuja, keppejä, lumipalloja, kiviä, jääkokkareita)", määrätään heinolalaisessa Jyrängön koulussa. Välituntikäyttäytymistä koskee siellä yhteensä 20 sääntöä. "Välitunnit vietetään ulkona. Koulun alueella ei saa liikkua polkupyörillä, potkulaudoilla yms. Polkupyörät säilytetään niille varatuilla paikoilla", sanotaan espoolaisen Revontulen koulun säännöissä. (Liiten 2005b, A 10.) Kun lääninhallitukset tekivät kunnille ja kouluille kyselyn, kävi ilmi, että osalla oppilaitoksista on tarvetta panna aiemmat järjestyssäännöt ajan tasalle. Käytössä on järjestyssääntöjä jopa 1970-luvulta. Useimmissa oppilaitoksissa säännöt on kuitenkin uudistettu 2000-luvun puolella. Esimerkiksi Etelä-Suomen kouluista löytyi järjestyssääntöjä, jotka oli vahvistettu 1970- ja 1980-luvun vaihteessa, mutta noin 60 prosentissa kouluista ne oli vahvistettu lukuvuoden 2003-2004 aikana. Oulun läänissä vanhimmat järjestyssäännöt olivat vuodelta 1979, mutta suurin osa oli jo vuosilta 2003 ja 2004. Joissakin kunnissa uudistusvuodeksi oli ilmoitettu tämä vuosi. (Liiten 2005b, A 10.) Kun järjestyssääntöjä ryhdytään laatimaan, on tarkoituksenmukaista kuulla kaikkia osapuolia. Kun oppilaat ovat itse olleet mukana laatimassa järjestyssääntöjä, he myös ymmärtävät niiden sisällön ja sisäistävät niiden noudattamisen tärkeyden. (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 160.)

38

Järjestyssääntöjen sisällöstä on tiedotettava aina uudelle oppilaitokseen sisään tulevalle luokalle. Samaten niistä pitää tiedottaa myös alaikäisten oppilaiden huoltajille, jotta heidätkin saadaan mukaan koulun työrauhan edistämiseen. (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 160.)

6.5 Oppilaitoksen omat menettelytavat

Jos kurittomuutta esiintyy, saattaa olla tarkoituksenmukaista, että oppilaan elämäntilanteen selvittämiseksi rehtori, koulukuraattori tai koulupsykologi ja opettaja pyrkivät keskustelemaan oppilaan ja hänen huoltajansa kanssa ja selvittämään, mikä on syynä kurittomuuteen ja millä tavoin asia olisi korjat-tavissa. Myös muiden oppilaiden ja opiskelijoiden kanssa voidaan tarvittaessa keskustella. Tarkoituksena ei ole, että menettely tuntuu oppilaasta rangaistuk-selta, vaan tarkoituksena on löytää positiivisia keinoja oppilaan käyttäytymisen parantamiseksi. (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 159.) Opettajat ja rehtori kantavat keskeisen vastuun oppilaitoksen kasvatuksellisesta toiminnasta. Opettajat voivat itse käytännössä omalla toiminnallaan poistaa työrauhan toteutumisen esteenä olevia seikkoja. (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 159.) On tärkeää, että koko oppilaitoksen henkilökunta suhtautuu samalla tavalla työrauhahäiriöiden hoitamiseen. Erilainen suhtautuminen ja toisistaan poikkeava ojentamiskeinojen käyttö synnyttää epävarmuutta oppilaassa. Jos kukin opettaja noudattaa omia erilaisia periaatteitaan, ojentamiskeinojen käytös-tä tulee helposti sattumanvaraista ja ennalta arvaamatonta. Siksi on tärkeää, että koko opettajakunta sitoutuu yhteisiin sääntöihin ja kasvatusperiaatteisiin.

39

7 POHDINTA Oppilaitoksen työrauhahäiriöissä on käytettävissä useita erilaisia lainsäädännön hyväksymiä menettelytapoja. Suuri osa näistä menettelytavoista on perus-opetusta, lukiokoulutusta ja ammatillista koulutusta koskevassa lainsäädän-nössä. Mahdollisia ojentamiskeinoja ja kurinpitorangaistuksia ovat laiminlyötyjen koti-tehtävien teettäminen, luokasta poistaminen, opetuksen epääminen jäljellä olevan työpäivän ajaksi, jälkiistuntoon määrääminen, kirjallinen varoitus ja erot-taminen määräajaksi oppilaitoksesta tai asuntolasta ja opiskelusta pidättäminen rikostutkimuksen ajaksi. Se, mitä ojentamiskeinoa tai kurinpitorangaistusta saa käyttää, riippuu kouluasteesta. Vaikka käytettävissä olevat ojentamiskeinot ja kurinpitoran-gaistukset ovat suurelta osin samanlaiset perusopetuksessa, lukiossa, amma-tillisessa koulutuksessa ja ammatillisessa aikuiskoulutuksessa, yksittäisiä eroja on. Kaikkia ojentamiskeinoja ja kurinpitorangaistuksia ei saa käyttää kaikilla kouluasteilla. Ojentamiskeinojen valikoima on laajin perusopetuksessa. Kun mietitään, mikä ojentamiskeino tai kurinpitorangaistus valitaan, valitun ojentamiskeinon tai kurinpitorangaistuksen pitää olla ankaruudeltaan oikeassa suhteessa toimenpiteen perusteena olevan teon tai laiminlyönnin moititta-vuuteen. Huomioon on otettava epäasiallisen käyttäytymisen laatu ja epäasial-lisen käyttäytymisen toistuminen. (Lahtinen ym. 2004, 275.) Oppilaan tai opiskelijan rikkomuksen takia ei saa käyttää ankarampaa menettelyä kuin mikä on tarpeen työrauhan palauttamiseksi ja sen ylläpitämiseksi (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 163). Perusopetuslaki, lukiolaki ja laki ammatillisesta koulutuksesta antavat mahdolli-suuden useampiin konkreettisiin puuttumiskeinoihin työrauhaan liittyvissä häiriötilanteissa kuin mitä oli mahdollista aiemmin. Aiemmin ainoastaan perus-opetuslaissa oli säännös, jonka mukaan oppilas voitiin määrätä poistumaan luokkahuoneesta oppitunnin jäljellä olevaksi ajaksi. Nyt tämä mahdollisuus on laajennettu myös lukioihin ja ammatilliseen koulutukseen. Lisäksi sekä perusopetukseen että lukioopetukseen ja ammatilliseen koulutukseen on tullut uutena keinona mahdollisuus evätä opetus oppilaalta tai opiskelijalta koko jäljellä olevan työpäivän ajaksi. Aiempi lainsäädäntö ei tuntenut tällaista mahdollisuutta minkään kouluasteen osalta. Oppilaitoksen mahdollisuuksia erottaa väkivaltainen oppilas tai opiskelija määräajaksi oppilaitoksesta on lisätty. Nykyisen lainsäädännön mukaan erottamispäätös oppilaitoksesta voidaan panna täytäntöön tarvittaessa heti, eikä sen lainvoimaiseksi tuloa tarvitse ensiksi odottaa. Aiemman lainsäädännön perusteella tämä ei ollut mahdollista.

40

Niin ikään voiman käyttöön liittyvä sääntely on uutta. Jos oppilas tai opiskelija vakavasti häiritsee oppilaitoksen työrauhaa, hänet voidaan tarvittaessa poistaa luokkahuoneesta tai oppilaitoksen alueelta, jopa viime kädessä voimakeinoja käyttämällä. Voimakeinojen käyttäminen merkitsee puuttumista henkilökoh-taiseen koskemattomuuteen, joka on turvattu jokaiselle perustuslaissa. Turvautuminen voiman käyttöön voi tulla kysymykseen kuitenkin vain hyvin poikkeuksellisesti. Käytettävissä on myös vahingonkorvauksen vaatiminen, jos oppilaat tai opiskelijat ovat aiheuttaneet oppilaitoksessa vahinkoa. Vahingonkorvausvelvolli-suudesta säätää vahingonkorvauslaki. Vahingonkorvausvelvollisuus syntyy, jos oppilas tai opiskelija on aiheuttanut vahinkoa joko tahallisesti tai huolimatto-muudellaan tai varomattomuudellaan. Oppilaan tai opiskelijan ikä ja kehitystaso sekä menettelyn tahallisuuden tai huolimattomuuden tai varomattomuuden aste vaikuttavat vahingonkorvauksen määrän arviointiin. Työrauhahäiriö voi olla myös sellainen, että oppilaan tai opiskelijan menettely täyttää rikoksen tunnusmerkistön. Tällöin on syytä tehdä poliisille tutkintapyyntö. Sääntelyllä ei ole merkitystä pelkästään sitä kautta, että työrauhan ylläpitämiseksi annettuja keinoja käytetään. Sääntelyllä on merkitystä myös ennalta estävässä mielessä. Jo itse puuttumiskeinojen olemassa olo ehkäisee ennalta työrauhahäiriöiden syntymistä. (Laaksola, Opettaja 33/2003.) Perusopetuslain, lukiolain ja ammatillisesta koulutuksesta säädettyjen lakien uudistuksilla on suuri periaatteellinen merkitys. Ne kertovat periaatteellisella tasolla tapahtuneesta tärkeästä muutoksesta. Myös muiden eli toisten oppilaiden ja opiskelijoiden, opettajien ja muun koulun henkilökunnan oikeudet aletaan vähitellen tunnustaa. Oikeus saada opetusta ja oikeus työskennellä pelotta ja häiriöttä alkavat saada konkreettista suojaa koulutuksen lainsää-dännön kautta myös muissa kuin ääritilanteissa. Lainsäädännön uudistettujen ojentamiskeinoja ja kurinpitorangaistuksia koske-vien säännösten avulla on luotu välimuoto puuttumattomuuden ja poliisille ilmoittamisen välille. Tämä välimuoto on ollut tarpeen. Vahingonkorvauslain ja rikoslain keinot ovat olleet käytössä jo aiemmin, mutta niitä on sovellettu vain harvoissa tapauksissa. Aiemmin jäi laaja välimaasto, jossa olisi ollut tarvetta toimia työrauhan ylläpitämiseksi, mutta jossa toimimiseksi lainsäädäntö ei antanut keinoja. Nyt näitä keinoja on. Uudistusten myötä oppilaitos on saanut lisää työvälineitä pitää yllä työrauhaa. Lääninhallitukset tekivät vuoden 2004 lopulla kyselyn kaikille kunnille ja kouluille järjestyksenpitoa koskevien uudistusten toimivuudesta ja vaikutuksista. Valtaosa kouluista vastasi tähän kyselyyn. Uudet kurinpitosäännökset olivat tuolloin olleet voimassa runsaan vuoden. Kysely osoittaa, että ojentamis-

41

keinojen ja kurinpitorangaistusten käyttö on varsin yleistä. Mistään harvoin vastaan tulevasta asiasta ei ole kysymys. Lääninhallitusten kyselyn mukaan yleisin kurinpitokeino on yhä jälki-istunto, jota käyttää valtaosa kouluista. Toiseksi yleisin on määräys poistua lopputunniksi. Etelä-Suomen läänissä oppilas oli määrätty poistumaan jäljellä olevan oppitunnin ajaksi lähes 80 prosentissa kouluista. Opetuksen epääminen loppupäiväksi on harvinaisempaa. Opetuksen epäämistä loppupäiväksi oli käytetty Etelä-Suomen läänissä 143 koulussa eli joka viidennessä koulussa. Voimakeinoja oli käytetty Etelä-Suomen läänissä 56 koulussa eli 8 prosentissa kyselyyn vastanneista kouluista. Erityiskouluissa luokasta uloskanto oli ollut yleisempää. Jonkin verran käytetään myös kirjallisia varoituksia ja määräaikaisia erottamisia. Kirjallisia varoituksia oli annettu yli sadassa koulussa eli 16 prosentissa kouluista. Etelä-Suomen läänissä oli erotettu joko yksi tai useampia oppilaita määräajaksi 32 koulussa eli neljässä prosentissa kouluista. Erottamisen kesto oli ollut enimmäkseen alle kuukauden. (Liiten 2005a, A 6.) Lakimuutosten myötä opettajan ja rehtorin toimivallan rajat häiriökäyttäyty-mistilanteissa on entistä tarkemmin säännelty. Menettelyn tarkempi sääntely entiseen verrattuna lisää rehtorin ja opettajan oikeusturvaa, kun he nyt voivat toimintansa tueksi nojautua lain säännöksiin. Ojentamiskeinojen ja kurinpitorangaistusten käytössä noudatettava menettely on tarkkaan säännelty. Vaikeaa opettajan kannalta voi olla se, että huomioon otettavia säännöksiä, joiden mukaisesti pitää toimia, on monessa eri laissa. Osa menettelyohjeista on perusopetuslaissa, lukiolaissa, ammatillisesta koulutuk-sesta säädetyssä laissa ja vielä lisäksi ammatillisesta aikuiskoulutuksesta säädetyssä laissa on viittaussäännös ammatilliseen koulutukseen. Osa menet-telyohjeista on puolestaan hallintolaissa. Lisäksi pitää noudattaa hallinnon oikeusturvaperiaatteita. Oppilaitoksissa tapahtuneita vahinkoja koskeva säänte-ly on puolestaan vahingonkorvauslaissa ja oppilaitoksissa tapahtuneita rikollisia tekoja koskeva sääntely rikoslaissa. Kaikesta tästä muodostuu kokonaisuus, joka koskee työrauhaan liittyviä häiriötilanteita. Opettajan ja rehtorin pitää hallita tämä säännöstö. Siihen, ettei ole tuntenut lain säännöksiä, ei voi jälkikäteen vedota. Uuden lainsäädännön myötä käytössä on ollut myös lainvastaisia menettely-tapoja. Sen sijaan, että oppilas olisi erotettu lailliseksi määräajaksi oppilaitok-sesta, vanhempia on pyydetty anomaan lapselleen ylimääräistä lomaa tai lääkäriä kirjoittamaan sairaslomaa. Tämä ei ole lainsäädännön tarkoitus. Ylimääräinen loma ei ole mikään rangaistus huonosta käytöksestä. Lisäksi on vaarana, että toisetkin ottavat mallia häiritsevästi käyttäytyvästä saadakseen vapaata. Ylimääräinen joutenolo vauhdittaa vain syrjäytymiskierrettä eivätkä häiriköinnin taustalla olevat vakavat ongelmat ratkea kotona oleillen ilman mitään tukea. Perusopetuksen oppilailla on oppivelvollisuus ja oikeus saada opetusta erottamisensa aikana siten, että hän voi opiskella sopivassa

42

pienryhmässä oppilashuoltopalveluiden tukemana. (Helsingin Sanomat, pääkirjoitus 9.5.2005, A 4; Liiten 2005a, A 6.) Opettajankoulutukseen tulee lisätä työrauhan ylläpitämiseen painottuvaa koulutusta ja ohjeistusta (Perustuslakivaliokunnan lausunto 70/2002 vp, 3 - 4; Sivistysvaliokunnan mietintö 18/2002 vp, 4 - 5). Sama ohjeistuksen ja koulutuksen tarve jo työssä oleville opettajille tuli esille myös lääninhallitusten kouluille tekemässä kyselyssä (Liiten 2005a, A 6). Häiritsevästi käyttäytyvän oppilaan oikeuksien näkökulma on huomioitu lainsää-dännön tasolla hyvin. Oppilaitoksen käytettävissä olevat ojentamis- ja kurin-pitokeinot on tarkkaan säännelty. Säännökset voimakeinojen käytöstä ovat pe-rusoikeussuojan toteutumisen kannalta riittävän täsmälliset. (Samoin perus-tuslakivaliokunnan lausunto 70/2002 vp, 3.) Oppilaan tai opiskelijan henkilö-kohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä. Perusopetuksen oppilaalle, jolta on evätty opetus jäljellä olevan työpäivän ajaksi tai jolle on annettu kirjallinen varoitus tai joka on erotettu määräajaksi, pitää järjestää tarvittava oppilashuolto. Lukiokoulutuksessa ja ammatillisessa koulu-tuksessa opiskelijaa on ohjattava hakeutumaan hänen käytettävissään oleviin terveydenhuollon ja sosiaalihuollon palveluihin. Periaatteessa asiat ovat siis työrauhaa häiritsevän oppilaan tai opiskelijan näkökulmasta hyvin, kun asiaa arvioi lainsäädännön periaatteellisella tasolla. Toinen kysymys sen sijaan on, kuinka häiritsevästi käyttäytyvää oppilasta tai opiskelijaa supistuvien taloudellisten resurssien vallitessa todella pystytään oppilashuollon tukitoimien kautta auttamaan niin, että hän lopettaa koulun työrauhaa häiritsevän käyttäytymisen. Lääninhallitusten kyselyyn antamissaan vastauksissa koulut totesivat, että koulukuraattoreita ja koulupsykologeja on aivan liian vähän (Liiten 2005a, A 6). Oppilaitoksen työrauhaan liittyvissä kysymyksissä on paneuduttava ongelmien ennalta ehkäisyyn lisäämällä oppilashuoltoa. Kunnat eivät ajattele asioita loppuun asti, kun ne säästöjä saadakseen karsivat erityisopetusta ja koulukuraattorien ja koulupsykologien määrää. (Helsingin Sanomat, pääkirjoitus 9.5.2005, A 4.) Tulevaisuudessa vastaan saattaa tulla myös koulusta riippumaton turvallisuus-ongelma, josta lehtikirjoittelussa on ollut jo viitteitä. Oppilaitokset ovat joutuneet ulkopuolisten tunkeilijoiden valitsemiksi kohteiksi, joissa on käytetty väkival-taisesti myös "kättä pitempää". Suomalainen koulutusjärjestelmä on perin-teisesti edustanut avointen ovien politiikkaa. Kuka tahansa on voinut tulla oppilaitokseen ilman, että ovella kysytään tulijan aikeita. (Loima, Opettaja 8-9/2005.) Koulutuksen lainsäädäntö ei sisällä suojautumiskeinoja tällaisia tilanteita varten. Jotta vahingoilta vältyttäisiin, toiminta on pitkälti opettajien neuvokkuuden ja poliisin paikalle hälyttämisen varassa. Opettaja voi joutua turvautumaan myös hätävarjeluun ja jokamiehen kiinniotto-oikeuteen.

43

Häiriökäyttäytymistilanteissa ei ole kysymys pelkästään siitä, että häiritsevästi käyttäytyvä oppilas tai opiskelija voidaan velvoittaa poistumaan tai tarvittaessa voidaan jopa poistaa opetustilasta tai oppilaitoksen tilaisuudesta, vaikka tämä kysymys onkin saanut kaikkein eniten julkisuutta. Tämä on liian suppea näkemys asiasta. Kysymys on laajemmasta kokonaisuudesta, johon liittyy myös häiriökäyttäytymistä ennalta ehkäisevä toiminta. Lakimuutosten (477-480/13.6.2003) tarkoituksena on parantaa oppilaitoksen työrauhaa ja auttaa häiriötä aiheuttavaa oppilasta tai opiskelijaa itseään. Ennalta estävästä toiminnasta ja jälkikäteisistä puuttumiskeinoista muodostuu kokonaisuus, jonka molemmat osat ovat tärkeitä. Ojentaminen ja kurinpito ovat vain osa tätä kokonaisuutta. Oppilaitoksen pitää aktiivisesti omalla toiminnallaan edistää työrauhaa. Laki velvoittaa, että opetuksen ja koulutuksen järjestäjän täytyy laatia opetus-suunnitelman yhteydessä suunnitelma oppilaiden ja opiskelijoiden suojaa-miseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä. Opetushallitus antaa opetus-suunnitelman perusteissa määräykset suunnitelman laatimisesta. Suunnitelma täytyy myös panna täytäntöön ja sen noudattamista pitää seurata, jotta sillä olisi tosiasiallista merkitystä. Myös järjestyssääntöjen laatiminen on ollut pakollista 1.8.2003 alkaen. Oppilaitoksen pitää puuttua työrauhaan liittyviin häiriöihin jo niiden ensi oireiden ilmaantuessa. Tavoitteena pitää olla, että oppilaitoksissa ei häiritä opetusta eikä toisten oikeutta oppia, ei aiheuteta vahinkoa, ei kiusata toisia eikä käyttäydytä väkivaltaisesti tai uhkaavasti. Tämä ei ole liikaa vaadittu. Jos aikuisten maailmassa näitä periaatteita ei noudata, seuraa heti puuttuminen. Myös lapsilla ja nuorilla on oikeus samaan hyvään kohteluun kuin aikuisilla. Koko oppilaitoksen henkilökunta pitää saada sitoutumaan yhteisiin sääntöihin ja kasvatusperiaatteisiin. Myös vanhemmat on saatava mukaan yhteistyöhön edis-tämään työrauhaa. Olen työssäni koonnut käytettävissä olevat oppilaiden ja opiskelijoiden ojenta-miskeinot ja kurinpitorangaistukset, velvollisuuden korvata aiheutettu vahinko, opiskelijan rikosoikeudellisen vastuun oppilaitoksessa tapahtuneissa häiriö-käyttäytymistilanteissa sekä näissä tilanteissa noudatettavaa menettelyä koske-van tiedon yksiin kansiin. Tieto on nyt helpommin löydettävissä, kun työrauhan palauttamiseksi käytettävissä olevia keinoja on käsitelty yhtenä kokonaisuutena menettelyvaihe menettelyvaiheelta. Tällainen lähestymistapa saattaa tuntua lukijasta raskaalta ja välillä jopa tylsältä. Aihetta olisi voinut lähestyä myös lennokkaammin ja yleispiirteisemmin, jolloin työstä olisi tullut helppolukuisempi. Käytännön hyödynnettävyys olisi kuitenkin tällöin kärsinyt ja työstä olisi muodostunut enemmän mielipidekirjoitus.

44

Tavoitteeni oli, että työstäni löytyisi vastauksia käytännön pulmatilanteissa ja siksi valitsin ensimmäiseksi mainitsemani, vaikkakin raskaamman, käsittely-tavan. Olen miettinyt paljon aiheen liityntöjä laajempaan kokonaisuuteen, kuten perustuslain turvaamaan oikeuteen saada opetusta. Tämä perustuslain takaama oikeus ei toteudu, jos joku häiriökäyttäytymisellään estää toisten oi-keuden saada opetusta. Lisäksi olen pohtinut paljon sitä, miten häiriö-käyttäytymistä voisi ennalta ehkäistä. Vaikka akuutin toiminnan menettelytavat ovat työrauhan palauttamiseksi ja ylläpitämiseksi tärkeitä, tärkeitä ovat myös työrauhahäiriöitä ennalta estävän toiminnan keinot. Vasta näistä molemmista muodostuu kokonaisuus. Toivottavasti nämä laajemmat pohdinnat välittyvät työssäni myös lukijalle. Vaikeinta työssä oli säilyttää käytännönläheinen ote ja samalla hahmottaa kokonaisuus. Olen tyytyväinen työni lopputulokseen. Olen mielestäni saanut aikaan hyvän ja tiiviin perusokonaisuuden. Työ synnytti valmistuessaan suuren joukon uusia kysymyksiä. Aihe kiinnostaa minua edelleen eikä se tunnu loppuun käsitellyltä. Aiheen tutkimista voisi jatkaa selvittämällä niitä epävirallisen toiminnan keinoja, joita oppilaitokset ovat kehittäneet työrauhan edistämiseksi ja akuutin työrauhahäiriön ratkaisemiseksi.

45

LÄHTEET

Aho, S. 1980. Liedon - Tarvasjoen työrauhakokeilu ja siihen liittyvä tutkimus. Kouluhallitus, kokeilu- ja tutkimustoimisto. Tiedonantoja koulukokeiluista No 5. Helsinki: VAPK. Arajärvi, P. & Aalto-Setälä, M. 2004. Opetuslainsäädännön käsikirja. Helsinki: Edita Publishing Oy. Hallituksen esitys 205/2002 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi perus-opetuslain, lukiolain, ammatillisesta koulutuksesta annetun lain sekä ammatil-lisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 11 ja 16 §:n muuttamisesta. Tulostettu 12.1.2005 http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2002/20020205.pdf Laaksola, H. 2003. Ei pelkkä voimankäyttölaki. Opettaja 33. Tulostettu 1.11.2004 http://www.oaj.fi/Resource.phx/opettaja/index.htx Lahtinen, M., Lankinen, T., Penttilä, A. & Sulonen. A. 2004. Koulutuksen lainsäädäntö käytännössä. 3. uudistettu painos. Pieksämäki: Tietosanoma Oy. Lakeja rikkovat koulut ohjattava oikealle tielle. 2005. Helsingin Sanomat, Pääkirjoitus 9.5.2005, A 4. Liiten, M. 2005a. Harvoissa kouluissa turvaudutaan voimakeinoihin luokasta poistettaessa. Helsingin Sanomat 6.5.2005, Kotimaa, A 6. Liiten, M. 2005b. Järjestyssäännöissä vielä tarvetta päivitykseen monissa pe-ruskouluissa. Helsingin Sanomat 16.5.2005, Kotimaa, A 10. Loima, J. 2005. Mureneeko turvallinen kouluympäristö? Opettaja 8-9. Tulostettu 1.5.2005 http://www.oaj.fi/Resource.phx/opettaja/index.htx Opettajan pykäläpankki. Opettajan toimivallan rajat erilaisissa häiriökäyttäytymistilanteissa.Tulostettu10.11.2004 http://www.oaj.fi/dman/Document.phx Opetushallitus. 2003. Muistio oppilas- ja opiskelijahuoltoa, kodin ja koulun /oppilaitoksen yhteistyötä sekä turvallisuutta koskevista lakimuutoksista. Muistio 21.5.2003. Tulostettu 10.11.2004 http://www.edu.fi/peruskoulu/oppilashuolto/ohmuistio.pdf

46

Opetushallitus. 2003. Oppilas- ja opiskelijahuoltoa, kodin ja koulun/ oppilaitoksen yhteistyötä sekä turvallisuutta koskevien lakimuutosten vaikutuk-set koulujen ja oppilaitosten toimintaan. Tiedote 14, 21.5.2003. Opiskeluedellytykset kunniaan. 2000. Opettaja 32. Tulostettu 1.11.2004 http://www.oaj.fi/Resource.phx/opettaja/index.htx Perustuslakivaliokunnan lausunto 70/2002 vp. Annettu hallituksen esityksestä 205/2002 laeiksi perusopetuslain, lukiolain ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain sekä ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 11 ja 16 §:n muuttamisesta. Tulostettu 23.2.2003 http://www.eduskunta.fi/thwfakta/tmp/uta26088.htm Poutala, M. 2003. Mitä voimme tehdä koulukiusaamisen ja väkivallan ehkäisemiseksi?Tulostettu2.11.2004 http://www.oaj.fi/Resource.phx/oaj/yleiset/020.htx Sivistysvaliokunnan mietintö 18/2002 vp. Annettu hallituksen esityksestä 205/2002 laeiksi perusopetuslain, lukiolain ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain sekä ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 11 ja 16 §:n muuttamisesta. Tulostettu 23.2.2003 http://www.eduskunta.fi/thwfakta/tmp/uta28289.htm Suopohja, H. & Liusvaara, L. 2000. Oikeudellinen vastuu opetustoimessa. 3. uudistettu painos. Helsinki: Mediator Legis Oy.