VANHEMMAN VOINNIN ARVIOINTI JA PERHEEN VARHAINEN TUKEMINEN LASTEN KALTOINKOHTELUN EHKÄISYTYÖSSÄ

HEIDI RANTANEN & EIJA PAAVILAINEN

Perheen vointia kuvaavan lomakkeen (BCAP) käyttö lapsi- ja perhepalveluissa

KIITOKSET

Tutkimus- ja kehittämisryhmä kiittää Sosiaali- ja Terveysministeriötä hankkeen rahoituksesta sekä kaikkia hankkeeseen osallistuneita toimijoi-ta, jotka ovat mahdollistaneet hankkeen, ja ovat olleet kanssakehittämässä, mukana kannusta-massa tai muutoin tukemassa lapsiperheiden hy-vinvointia edistävää ja lasten kaltoinkohtelua vä-hentävää yhteiskunnallista toimintaa Suomessa.

Kiitämme erityisesti hankkeeseen osallistunei-den yksiköiden hoitajia, osastonhoitajia, sosiaali-työntekijöitä, psykologeja, lääkäreitä sekä kaik-kia ohjausryhmän jäseniä, jotka edustivat lasten kaltoinkohtelun ehkäisytyön avaintoimijakuntaa, kuten kolmannen sektorin toimijoita, poliisiviran-omaisia, varhaiskasvatuksen toimijoita, koulutus-toimijoita sekä johtaja- ja esimieskuntaa.

Erityiskiitokset haluamme antaa Etelä-Poh-janmaan ja Pirkanmaan julkisen sektorin ja kol-mannen sektorin yhteistyökumppaneillemme, jotka suurella palolla avustivat monin tavoin hankkeemme toteuttamisessa. Näitä ovat mm. Ensi- ja turvakotien liitto ja sen alueelliset jäsen-yhdistykset, Maria Akatemia, Miessakit, Man-nerheimin lastensuojeluliitto, Väestöliitto, sekä Evankelis-Luterilainen seurakunta.

Erityiskiitos kuuluu TtT Tuija Leppäkoskel-le yhteistyöstä hankkeen aikana sekä oppaan kommentoinnista TtT Sari Lepistölle, samoin kuin koko ohjausryhmälle. Kiitämme lämpimästi myös terveyden ja Hyvinvoinnin laitosta Luo luot-tamusta, suojele lasta -verkkokoulutuksen luovut-tamisesta hankkeemme käyttöön.

” Violence against the most vulnerable members of our society – our children and adolescents – has a devastating impact and leads to a wide range of health and social problems. Yet much of it is predictable and preventable through programmes that address its causes and risk factors. ”WHO 2016, INSPIRE PRIORITY STATEMENT

ISBN 978-952-03-0920-6 (pdf) © Lasten kaltoinkohtelun riskin arvioinnin hankkeen (no. 201610044), tutkimus- ja kehittämisryhmä www.uta.fi/hes/tutkimus/tutkimusryhmat/Hoitotie-de/lasten_kaltoinkohtelun_ehkaisy.html Tampere 2018 Taitto ja visuaalinen ilme Manu Pärssinen / Alasin Media Oy Oppaan päivityksestä vastaa Eija Paavilainen, Tampereen yliopisto

SISÄLTÖ

Johdanto ........................................................................................................................................................... 4 Mitä perheessä tapahtuva lasten kaltoinkohtelu tarkoittaa? .............................................................. 5 Lasten kaltoinkohtelun seuraukset ........................................................................................................ 6 Miksi perheen vointia tulee systemaattisesti arvioida? ....................................................................... 8 Missä, milloin ja kenen on arvioitava perheen vointia? ....................................................................... 10 Miten ammattilaisten tulisi suhtautua lasten kaltoinkohtelun ennaltaehkäisyyn sekä siihen puuttumiseen? ...................................................................................................................... 11Perheen voinnin arvioinnin työkalupakki .................................................................................................... 12 Perheen voinnin arvioinnin työväline, BCAP ......................................................................................... 13 Työvälineen käytön edellytykset ............................................................................................................. 14 Dialogisuuden taito .................................................................................................................................. 15 Huolen puheeksi ottamisen taito ja siihen liittyvien työvälineiden hyödyntäminen ....................... 16 Ratkaisukeskeinen työskentelytapa huolten puheeksi ottamiseen ................................................... 17 Kuinka aloittaa dialogi ja viedä sitä eteenpäin? .................................................................................... 18 Voimavarojen tunnistamisen ja vahvistamisen taito ........................................................................... 24 Taito tarjota tukea .................................................................................................................................... 24 Dokumentointi .......................................................................................................................................... 25Monitoimijainen yhteistyö ............................................................................................................................. 26Lähteet ............................................................................................................................................................. 29

3

JOHDANTO

Tämä opas on koostettu lasten kaltoin-kohtelun riskinarvioinnin tutkimus- ja kehittämishankkeen (2016–2018) poh-jalta, ja se perustuu perheessä tapah-

tuvan lasten kaltoinkohtelun tunnistamisen ja ehkäisyn tutkimustietoon. Oppaassa esiintyvät viittaukset hankkeeseen liittyvät tähän hankkee-seen. Suomessa on systemaattisesti koottu hoi-tosuositukseksi keskeiset perheessä ilmenevät riskitekijät, jotka aiheuttavat lasten kaltoinkohte-lua (Paavilainen & Flinck 2015). Suositus sisältää ammattilaisille tutkittua tietoa siitä mitkä tekijät lapsessa tai vanhemmassa, heidän toiminnas-saan tai elämäntilanteissaan ovat riskinä lapsen turvalliselle ja terveelle kasvulle, millaisia oireita ja merkkejä kaltoinkohtelu aiheuttaa lapsessa ja millaiset menetelmät vähentävät lasten kaltoin-kohtelua. Suositusta päivitetään säännöllisesti. Riskitekijät on tärkeää saattaa ammattilaisten ja yhteiskunnallisten toimijoiden sekä myös van-hempien tietoon, jotta he voivat peilata omaa vanhemmuuttaan tutkittuun tietoon, ja muuttaa toimintatapojaan lapsen turvallista ja tervettä kasvua tukevaksi. Lisäksi yhteiskunnassa on tär-

keää lisätä tietämystä lasten kaltoinkohtelusta käsitteenä sekä sen tuhoisista ja usein elämän-mittaisista seurauksista (WHO 2016). Suomessa on koottu alueellisia viranomaisryhmiä lasten kaltoinkohtelun puuttumisen seurantaan sekä vi-ranomaisille tarkoitettuja ohjeistuksia esimerkik-si Tampereella (Tampereen kaupunki 2015). Mo-nitoimijaisia koulutuksia järjestetään vuosittain. Tutkimus- ja kehittämishankkeessa (2016–2018) on otettu käyttöön validoitu mittari (BCAP), jonka avulla arvioidaan vanhemman vointia. Käytännön työtä varten BCAP on nimetty Perheen vointia kuvaavaksi lomakkeeksi. Se soveltuu sekä lasten kaltoinkohtelun ennaltaehkäisyyn että kaltoin-kohtelun tunnistamiseen ja siihen puuttumisen tilanteisiin. Oppaan tavoitteena on mahdollistaa BCAP:in kansallinen käyttö lapsi- ja perhepalve-luissa kun arvioidaan perheen kokonaisvointia, erityisesti vanhempien kuvaamia huolia. BCAP:in avulla pyritään kansallisesti ehkäisemään ja vä-hentämään lasten suojelun tarvetta tukemalla varhain vanhemmuutta ja perheitä (vrt. Heino 2014).

4

MITÄ PERHEESSÄTAPAHTUVA LASTENKALTOINKOHTELUTARKOITTAA?

Perheessä tapahtuvaa lasten kaltoinkoh-telua (engl. child maltreatment) on alle 18-vuotiaan lapsen tai nuoren kaikenlai-nen suora ruumiillinen tai henkinen väki-

valta, rankaisu, vahingoittaminen ja pahoinpitely, laiminlyönti, välinpitämätön tai huono kohtelu mukaan lukien seksuaalinen väkivalta. Kaltoin-kohtelu kattaa myös epäsuoran väkivallan, jolloin lapsi joutuu todistamaan väkivaltaa, esimerkiksi vanhempien välillä. (WHO 2016, Asetus 60/1991). Lasten laiminlyöntiä ja välinpitämätöntä kohte-lua on täsmennetty tarkoittamaan lasten ruumiil-listen ja henkisten tarpeiden laiminlyöntiä, missä henkinen laiminlyönti tarkoittaa emotionaalisen tuen ja rakkauden puuttumista, jatkuvaa huo-miotta jättämistä, lasten vihjeiden ja viestien huomiotta jättämistä eli ”henkistä poissaoloa” sekä lapsen altistamista lähisuhdeväkivallalle ja huumausaineiden tai alkoholin väärinkäytölle. Fyysinen laiminlyönti tarkoittaa lapsen jatkuvaa vahingolta suojaamisen ja valvonnan sekä lapsen

perustarpeista ja -terveydenhuollosta huolehti-misen puutetta silloin kun lapsen hoidosta vas-taavalla on tarvittavat resurssit, tietämys ja pääsy palvelujen piiriin. Lisäksi lapsen laiminlyönti ja välinpitämätön kohtelu kattaa lapsen välttämät-tömän lääketieteellisen hoidon ja koulutukselli-sen laiminlyönnin sekä lapsen hylkäämisen. (YK 2011, katso myös Appleton & Sidebotham 2017, ”Was not brought”, Leppäkoski & Paavilainen 2015, Komulainen ym. 2017) Tutkimus- ja kehit-tämishankeen (2016–2018) tulosten perusteella löytyi heikkoja yhteyksiä vanhemman esiintuo-mien huolien ja osallisuuden kokemuksen välillä. (Lepistö ym. artikkelikäsikirjoitus)

Lastensuojelun Keskusliitto on tehnyt lasten kuritusväkivaltaan liittyen selvityksen vuonna 2017 ”Piiskasta jäähypenkkiin – Suomalaisten kas-vatusasenteet ja kuritusväkivallan käyttö”, jonka mukaan aikuisten asenteet lasten kuritusväkival-taa kohtaan ovat jyrkentyneet, mutta edelleen 13 % aikuisista ajattelee, että lapsia saa kurittaa ruumiillisesti (Hyvärinen 2017). Kansallinen las-ten ja nuorten turvallisuuden edistämisen ohjel-man tavoite- ja toimenpidesuunnitelma vuosille 2018–2025 Osa 1 (Korpilahti 2018) sisältää kuri-tusväkivallan vähentämisen ja ehkäisyn tavoitteet ja toimenpiteet. BCAP:in avulla pyritään myös ku-ritusväkivallan kitkemiseen perheissä.

5

LASTENKALTOINKOHTELUNSEURAUKSET

Lasten kaltoinkohtelu on maailmanlaajuinen ongelma, jolla on pahimmillaan tuhoisat ja usein elämänmittaiset seuraukset. Se ai-heuttaa lapsille vakavia haittoja, sairauksia

ja kauaskantoista kärsimystä. (WHO 2016.) Lapsiin kohdistuvalla väkivallalla on sekä suoria että epä-suoria vaikutuksia lapsiin (Kuva 1).

Krooninenkeuhko-

tauti Tahaton raskaus ja

teiniraskaus

Äidin/sikiönkuolema

Masennusja ahdis-

tuneisuus

Vähäinenliikunta

Sisäisetvammat

Murtumat

Päänvammat

Palo-vammat

Alkoholinja huumei-den käyttö

Vaarallinenseksikäyt-

täytyminen

Useatseksi-

suhteet

Raskaudenajan kompli-

kaatiot

Aivo-halvaus

Sydän-sairaudetLiha-

vuus

HIV

Seksinvälityksellätarttuvatsairaudet

Alkoholinkäyttö

Tupa-kointi

Trauma-peräinen

stressihäiriö

Väkivalta

Itsemurha

Syöpä Diabetes

Mielenter

veyden ongelmat

Vammat

Tarttum

attomat taudit ja riskikäyttäytyminen

Äidi

n ja

lapse

n te

rvey

song

elm

at

LAPS

IIN KO

HDISTUVA VÄKIVALTA

Tartuntataudit ja riskikäyttäytyminen

Suora vaikutus

Epäsuora vaikutus (WHO 2016)

6

Krooninenkeuhko-

tauti Tahaton raskaus ja

teiniraskaus

Äidin/sikiönkuolema

Masennusja ahdis-

tuneisuus

Vähäinenliikunta

Sisäisetvammat

Murtumat

Päänvammat

Palo-vammat

Alkoholinja huumei-den käyttö

Vaarallinenseksikäyt-

täytyminen

Useatseksi-

suhteet

Raskaudenajan kompli-

kaatiot

Aivo-halvaus

Sydän-sairaudetLiha-

vuus

HIV

Seksinvälityksellätarttuvatsairaudet

Alkoholinkäyttö

Tupa-kointi

Trauma-peräinen

stressihäiriö

Väkivalta

Itsemurha

Syöpä Diabetes

Mielenter

veyden ongelmat

Vammat

Tarttum

attomat taudit ja riskikäyttäytyminen

Äidi

n ja

lapse

n te

rvey

song

elm

at

LAPS

IIN KO

HDISTUVA VÄKIVALTA

Tartuntataudit ja riskikäyttäytyminen

Kuva 1

7

MIKSI PERHEENVOINTIA TULEESYSTEMAATTISESTIARVIOIDA?

Lapsuuden ajan turvallinen ja terve kasvami-nen on tärkein inhimillisen elämän hyvin-voinnin edellytys. Lapsen varhaisin ja tär-kein turvallisen kasvun ja kehityksen paikka

on koti. Vanhempi antaa lapselle tärkeimmät turvan ja kiintymyksen kokemukset, joiden varas-sa lapsesta kasvaa sosiaalisesti, henkisesti ja fyy-sisesti vahva ja terve aikuinen. Vanhemmuus on kuitenkin haastava tehtävä ja tuottaa päänvaivaa kaikille vanhemmille vanhemmuuden taidoista riippumatta. Vanhemman käyttäytymistavat siir-tyvät sukupolvelta toiselle (Flinck & Paavilainen 2016). Meitä on moneksi eikä vanhemmuuteen ole erillistä koulutusta. Sen vuoksi ei voi aina tie-tää mikä on haitallista lapselle. Perhe-elämässä ja vanhemmuudessa eteen tulevat arjen haasteet voivat tulla yllättäen ylivoimaisiksi tai ne voivat kasautua hiljalleen epämääräiseksi huolien vyyh-diksi, jota on vaikeaa ratkaista ilman ulkopuolista tukea. Lapsen näkökulmasta vanhempien vaikea elämäntilanne, esimerkiksi syrjäytyminen, työttö-myys, ihmissuhdeongelmat, päihteet tai perhe-väkivalta, vanhempien arjessaan kokemat huolet, kuten yksinäisyys, köyhyys ja ahdistus, tai huolet-tava toiminta, kuten kasvatuksellinen väkivalta, heijastuu usein haitallisesti lapseen. (Paavialinen & Flinck 2015, Flinck & Paavilainen 2016.) Viimei-simmän Lapsiperheiden hyvinvointi (2014) rapor-tin mukaan vanhemmuutta haastavat myös työn

ja perheen yhteensovittaminen. Työssä olo on hyvinvointia lisäävä tekijä, mutta työn vaativuus on lisännyt työn rasittavuutta. Yleisinä haastei-na nähdään työstä johtuvat ajanpuute perheen kanssa, tunne kodin asioiden laiminlyönnistä, huoli omasta jaksamisesta vanhempana sekä ko-titöiden jakamisen haasteet. Jopa 40 % äideistä ja isistä kokee huolta omasta jaksamisestaan. Tämä on yhteydessä uupumukseen ja masennukseen ja huolikokemuksen lisääntymiseen. (Salmi & Lam-mi-Taskula 2014.)

Suomalaisen palvelujärjestelmän haasteena on kokonaisnäkemyksen puute lapsen ja perheen tilanteesta. Lisäksi järjestelmä reagoi perheen ongelmiin vasta kun ne ovat vakavia (Paananen & Gissler 2014). Nykytiedon valossa on kuitenkin mahdollista ja siksi äärimmäisen tärkeää tunnis-taa kaltoinkohtelun riskitekijöitä varhain ja pyrkiä ennalta ehkäisemään kaltoinkohtelua tapahtu-masta (WHO 2016). On tärkeää, että vanhemmilla on riittävästi turvallisen ja terveen kasvun edel-lyttämää kasvatustietoa ja -taitoa, ja että he saa-vat aina tarvitessaan ja nopeasti tarvitsemaansa apua ja tukea voidakseen riittävän hyvin perheen nopeastikin vaihtelevissa elämäntilanteissa. Hal-meen ja Perälän (2014) mukaan vain kolmannes vanhemmista saa palvelujärjestelmästä tukea perheväkivaltaan, parisuhteeseen, talouteen, mal-tin menettämiseen tai vanhemmuuden taitojen riittävyyteen liittyvissä huolissa. Hyvinvointiongel-mat ilmenevät usein vasta pitkän ajan kuluttua. Sen vuoksi lapsen ja perheen hyvinvoinnin tuke-minen tulisi aloittaa jo ennen ongelmien ilmaan-tumista. (Paananen & Gissler 2014.) Lapsiperheitä hoitavien ammattilaisen on vaikeaa saada koko-naisvaltaista käsitystä lapsen ja perheen voinnista jos sitä ei arvioida systemaattisesti.

8

9

MISSÄ, MILLOINJA KENEN ONARVIOITAVA PERHEENVOINTIA?

Kun lapsi on asiakkaana lapsiperheiden palveluissa, hän on aina osa perhettään. Lasten kaltoinkohtelua tulee ehkäistä so-siaali- ja terveydenhuollon sekä muiden

lapsi- ja perhepalveluiden kaikilla tasoilla ja jatku-vasti. Varhainen perheen huolten tunnistamien ja niihin puuttuminen on keskeistä ja vaikuttavaa (Paavilainen & Flinck 2015, Halme & Perälä 2014). Erityisesti kaltoinkohtelua tai sen riskiä tulee arvi-oida ja tunnistaa aikuisten raskausajan sekä pien-ten lasten palveluissa, missä sitä on mahdollista jo varhain ehkäistä tukemalla perheitä tarpeiden mukaan ja oikea-aikaisesti. Lasten kaltoinkohte-lu ei ajoitu vain raskausaikaan ja varhaislapsuu-teen vaan sitä kokevat myös kouluikäiset lapset perheissään (Halme ym. 2018). Lisäksi aikuisten vointia vanhempana tulisi arvioida palveluissa sil-loin, kun hänellä on alaikäisiä huollettavia lapsia. Lasten ja perheiden hoitaminen ja auttaminen edellyttää kokonaisvaltaista näkökulmaa.

Lapsen turvallisen ja terveen hyvinvoinnin takaamiseksi heitä hoitavilla ammattilaisilla on lakeihin ja asetuksiin perustuva vastuu lasta hoi-tavien vanhempien voinnin selvittämisestä ja tukemisesta. Lasten kaltoinkohtelun ehkäisy on siten yhteiskunnallista toimintaa, joka perustuu ihmisoikeuksiin ja erityisesti YK:n Lasten oikeuk-sien sopimukseen (Asetus 60/1991). On tärkeää tiedostaa, että vanhemmilla on oikeus riittävään

tukeen kasvatustehtävässään. Vanhemmat eivät aina tiedä minkälaisia perheen tai omia henkilö-kohtaisia huoliasioita voi missäkin lapsiperheiden palveluissa tuoda esille. Yhteiskunnassamme on myös vahvasti vallalla ns. pärjäämisen kulttuuri, missä pärjäämättömyys on ajateltu heikkoudeksi ja kyvyttömyydeksi esimerkiksi vanhemmuutta koskevissa asioissa. Osittain tällaisen ajattelun taustalla piilevät uskomukset, joiden mukaan vanhemmuudessa ollaan joko riittäviä tai riittä-mättömiä, eikä myös aikuista nähdä alati kas-vavana ja kehittyvänä. Synnynnäisesti tai muu-tenkaan täydellistä vanhempaa ei ole olemassa. Me kaikki kasvamme läpi eliniän, niinpä vanhem-muudessakin on mahdollista ja tärkeää kasvaa ja kehittyä. Lasten kaltoinkohtelun kitkeminen ja ennaltaehkäisy ovat kaikkien lapsi- ja perhepal-veluita tuottavien ammattilaisten yhteiskunnalli-nen tehtävä.

10

MITEN AMMATTILAISEN TULISI SUHTAUTUA LASTEN KALTOINKOHTELUN ENNALTA-EHKÄISYYN SEKÄ SIIHEN PUUTTUMISEEN?

Lasten kaltoinkohteluun puuttuminen ja sen ehkäisytyö on yhteiskunnallisesti vel-voittavaa, ja siten osa jokapäiväistä työtä. Lasten kaltoinkohteluun tulisi suhtautua

ensikädessä sitä ehkäisevästi. On tärkeää pyrkiä tunnistamaan ja ratkaisemaan perheessä ilme-nevät huolet ennen kuin niistä tulee murheita. Perheiden huoliasioita ei tulisi koskaan vähätellä, yleistää tai jäädä seurailemaan vaan ne tulisi ot-taa nopeasti vanhemman kanssa yhteiseen rat-kaisukeskeiseen pohdintaan.

Perheen sisäisten huoliasioiden, lasten kal-toinkohtelun riskin tai kaltoinkohtelun ilmi tu-leminen aiheuttaa ammattilaisessa aina jonkin-laisen tunnetilan virittymisen. Tämä on aivan luonnollista, sillä työskentelysuhteessa ammat-tilaiselle muodostuu intuitiivinen kuva perheen tilanteesta. Tämä koostuu tiedosta joka syntyy kohtaamisen tilanteissa havainnoista, mieliku-vista, ajatuksista ja assosiaatioista sekä tilanteen ja vuorovaikutussuhteen herättämistä tunteista. Kuvaa täydentävät lisäksi velvoitteet eli tietoisuus siitä mikä on oikein, mikä väärin ja mikä on am-mattilaista velvoittavaa. (Eriksson & Arnkil 2012.) Ammattilaisen on tärkeää pohtia omaa suhtau-tumistaan kaltoinkohteluun sekä omia kokemuk-siaan suhteessa siihen, sillä myös ammattilaisilla saattaa olla vaikeita ja käsittelemättömiä lapsuu-den kokemuksia kaltoinkohtelusta tai kokemat-tomuutta, jolloin asia on itselle kokemuksena etäinen ja pelottava. On tärkeää, ettemme joudu

negatiivisten tunteiden vietäväksi vaan suhtau-dumme tilanteisiin mahdollisimman neutraalisti, vaikkakin määrätietoisesti noudattamalla autta-mistyön perusarvoja ja periaatteita. Perheväki-valtaa kohdanneiden pienten lasten vanhempien auttamistyössä perusarvoja ovat lähimmäisen rakkaus, oikeudenmukaisuus ja toiveikkuus sekä periaatteita lapsikeskeisyys, turvallisuus, per-helähtöisyys, yksilöllisyys, vuorovaikutuksellisuus sekä kasvun ja kehityksen tukeminen. (Rantanen ym. käsikirjoitus). Toivottomuuteen tarvitaan toivon virittämistä. Tämä avaa ovet tasavertai-selle yhteistyölle, auttaa tukihenkisen ilmapiirin luomisessa ja kannattelee vanhempia lapsensa auttamiseen osallistumisessa. Huolen puheeksi ottaminen sisältää lupauksen siitä, että asioille voidaan tehdä jotakin. (Eriksson & Arnkil 2012.)

Lapsiperhepalvelut mahdollistavat kokonais-valtaisen hoito- ja auttamistyön. Organisaation jaetut arvot ja periaatteet, yhteinen strategia ja resurssien laatu ja riittävyys vaikuttavat merkit-tävästi vanhempien voinnin systemaattisen arvi-oinnin toteutumiseen. Tärkeäksi nousevat erityi-sesti yhteinen tahtotila ja johdon sitoutuminen, osaamisen varmistaminen, aika- ja tilaresurssien riittävyys, selkeä moniammatillinen järjestäyty-minen ja toimintamalli sekä organisaation sisäl-lä että yhteistyökumppaneiden välillä. Lisäksi on erittäin tärkeää huolehtia riittävästä työnohjauk-sesta.

11

PERHEEN VOINNIN ARVIOINNIN TYÖKALUPAKKI

12

J otta voimme auttaa perheitä mahdollisim-man hyvin, meillä tulee olla keinoja tunnis-taa perheessä ilmenevää lasten kaltoin-kohtelun riskiä ja riskitekijöitä. BCAP (Brief

Child Abuse Potential) on validoitu lasten kaltoinkohtelun riskiä arvioiva mittari (Ondersma ym. 2005), joka on lyhennetty amerikkalaisesta CAP (Child Abuse Potential Inventory) mittarista (Milner 1986, Milner 1994, Milner & Crouch 2017). CAP on validoitu laajasti kansainvälisesti, ja myös Suomessa. (Ellonen ym. 2017, Lepistö ym. 2017a; 2017b) Se ennustaa hyvin erityisesti lasten fyysis-tä kaltoinkohtelua.

BCAP on todettu lyhennetyistä versioista luo-tettavimmaksi (Milner & Crouch 2017). Sen sisäl-tämät ulottuvuudet auttavat määrittämään per-heessä esiintyvää riskiä tai riskitekijöitä useasta näkökulmasta. Perheen huolet voivat olla moni-naisia, kuten ovat myös lasten kaltoinkohtelun syyt. Mittarin avulla tuodaan esiin onnettomuut-ta, taloudellista puutteellisuutta, sosiaalisten suh-teiden ongelmia, perheen riitaisuutta, ahdistus-ta, yksinäisyyttä tai ajattelun joustamattomuutta. Nämä ulottuvuudet ovat monilta osin yhteneväi-set hoitosuosituksen riskitekijöihin (Paavilainen & Flinck 2015) sekä viimeaikaisiin tutkimuksiin koskien vanhemmuuden huolitekijöitä (Halme & Perälä 2014). BCAP on 25–34 kohtaa käsittävä sa-

maa mieltä – eri mieltä väittämien kokonaisuus, jonka vanhempi täyttää yksin (suositeltu) tai yh-dessä toisen vanhemman kanssa. Se on todettu käytettävyydeltään helpoksi ja nopeaksi (Onders-ma ym. 2005) verrattuna alkuperäiseen CAP mit-tariin. Hankkeessa toteutetuissa tutkimuksissa mittarin reliabiliteetti todettiin hyväksi (.770). Se todettiin toimivaksi välineeksi vanhempien lasten kaltoinkohtelun riskin ja huoliasioiden varhaises-sa tunnistamisessa. Suuri osa perheistä voi hy-vin, mutta Vanhemmat ilmaisivat monenlaisia lasten kaltoinkohtelua lisääviä riskitekijöitä kuten yksinäisyyttä, ahdistusta, ajattelun joustamat-tomuutta, puutteellisuutta, perheen riitaisuutta sekä ongelmia muiden ihmisten kanssa. (Ellonen ym. käsikirjoitus., Lepistö ym. käsikirjoitus.)

Kaikki mittarin avulla vanhemman esiin tuo-mat huoliaiheet on nähtävä merkityksellisinä ja arvioitava, jotta perheen varhainen tukeminen mahdollistuu. On erityisen tärkeää kuunnella vanhemman kertomus huoliasiaa koskien ja poh-tia yhdessä perheen huolen määrää sekä mah-dollisen lisätuen tarvetta. Mittari sisältää riskiä määrittävän pisterajan, jonka ylittyessä perhe on saatettava ammatillisen tuen tarpeen arvioin-tiin. Lomakkeen avulla saamme esiin sellaisiakin asioita, joita vanhempi ei miellä huoleksi tai on-gelmaksi. Tämä on lapsen turvallisen ja terveen kasvun kannalta erityisen tärkeää, sillä silloin avautuu mahdollisuus lisätä vanhemman tietoja ja taitoja lapsen parhaaksi. Perheen vointia ku-vaava lomake (BCAP-mittari) käyttöohjeineen on saatavissa Tampereen yliopiston professori Eija Paavilaiselta.

PERHEEN VOINNIN ARVIOINNIN TYÖVÄLINE, BCAP

13

TYÖVÄLINEEN KÄYTÖN EDELLYTYKSET

BCAP:in käyttö edellyttää, että perheen voinnin systemaattiseen arviointiin sitou-dutaan organisaatioissa, ja että lomake sisältöineen ja käyttötarkoituksineen on

vähintäänkin tiedossa kaikilla lapsi- ja perhepal-veluita tuottavilla toimijoilla sekä organisaatioiden sisäisesti että niiden välisessä yhteistyössä. Asiat on hyvä saada alulle heti, sillä odottaminen saat-taa heikentää perheessä luottamusta avun saa-misesta. Lasten kaltoinkohtelun ehkäisyn työssä kaikilla ammattiryhmillä on tärkeä osa avoimen vuorovaikutuskulttuurin kehittämistyössä. Tämä lisää myös tehokkuutta, jolloin tiedetään, minne kulloinkin ollaan yhteydessä. (Eriksson & Arnkil 2012.)

Hankkeessa saadun kokemuksen mukaan lo-makkeen käyttö vaatii sekä alueellisesti että yksik-kötasolla yhteistä konsensusta sen käyttötilanteis-ta ja käytön ajoituksesta. Mm. terveydenhuollon ja sairaanhoidon eri toimintaympäristössä on tärkeää pohtia yhdessä lomakkeen annon ajoitusta sellai-seen hetkeen, kun perheen tilanne on tasainen tai rauhoittunut, tai kun se muutoin sopii parhai-ten hoidon kokonaisuuteen. Hankkeessa otettiin mukaan kaikki potentiaaliset yhteistyökumppanit. Organisaation sisäistä ja välistä yhteistyötä pyrittiin vahvistamaan kutsumalla toimijoita koolle poh-timaan lasten kaltoinkohteluun puuttumista, eh-käisyä ja BCAP:in käyttöä. Eri toimijat tulivat tietoi-siksi lomakkeesta ja yhteistyön kehittyminen jatkuu lomakkeen käytön yleistymisen myötä.

Lomakkeen käyttö edellyttää työntekijöiltä siihen tutustumisen ennalta. Kaltoinkohtelun il-miön tuntemus, lomakkeen myötä esiin tulevat huolet, niiden käsittely ja perheen varhainen tu-keminen edellyttää osaamista perheen auttamis-työssä. Tavoitteena on, että työntekijä:

• Tietää lasten kaltoinkohtelun ehkäisyyn liittyvän lainsäädännön, tunnistamisen periaatteet ja te-hokkaat menetelmät sekä alueelliset toimintaoh-jeet ja käytännöt.

• Osaa tunnistaa perheen riskiolosuhteita ja huolia perheen voinnin lomakkeen avulla.

• Osaa keskustella vanhemman/perheen huoli-asioista ratkaisukeskeisyyttä ja varhaista dialogia apuna käyttäen.

• Osaa arvioida huolen määrää, tuen tarvetta ja moniammatillisen yhteistyöverkoston tarvetta yh-teistyössä vanhemman kanssa.

• Tuntee lähiyhteistyökanavat ja toimintamallit, sekä osaa etsiä matalan kynnyksen tukipalveluita.

• Osaa suunnitella ja etsiä yhdessä vanhemman ja yhteistyötahojen kanssa tarvittavia perhelähtöisiä tukipalveluita.

• Osaa kirjata yhdessä vanhemman kanssa keskus-tellut asiat ja sovitut suunnitelmat asianmukaises-ti moniammatillisen yhteistyöverkoston tietoon, tuen jatkuvuuden ja arvioinnin turvaamiseksi yh-teistyössä vanhemman kanssa ja hänen luvallaan.

• Osaa hoitosuhteen jatkuessa uudelleen arvioida yhdessä vanhemman kanssa saadun tuen vaikut-tavuutta ja tarvittaessa auttaa vanhempaa eteen-päin yhteistyössä moniammatillisen tukiverkos-ton kanssa.

14

DIALOGISUUDENTAITO

Vygotskyn (1982) mukaan ihminen tu-lee tietoisemmaksi omista ajatuksis-taan, kun hän pukee ne sanoiksi. Aja-tusten sanoittaminen auttaa ihmistä

näkemään asioita selkeämmin, jolloin on usein myös helpompaa tehdä päätöksiä ja toimia tu-levaisuudessa viisaasti (Talvio & Klemola 2017). Perheen voinnin arvioinnissa on tärkeää olla ai-dosti läsnä ja kiinnostunut perheen tilanteesta sekä osoittaa kunnioittavaa asennetta. Oikealla asennoitumisella kohtaamiseen luottamuksen syntyminen, vuoropuhelu ja ymmärrys mah-dollistuvat. Dialogisuus ei ole erityinen metodi, vaan asenne toisen ihmisen kohtaamisen tilan-teissa. (Eriksson & Arnkil 2012). Vastavuoroista keskustelua sanotaan dialogiksi. Siinä korostuu toisen hyväksyntä ja kuuntelemisen taito sekä toiseuden kunnioittaminen (Pruuki 2016). Koh-taamiseen ja dialogin synnyttämiseen tarvitaan aikaa ja yhteinen tila. Meidän on hyvä muistaa, että vanhempi ei välttämättä itse tiedä mitä di-alogisuus tarkoittaa ja saattaa esimerkiksi aluksi puolustaa omaa kantaansa voimakkaasti. Asia-kastyössä vastuu vuorovaikutuksen onnistumi-sesta ja siten ”kemioiden kohtaamisesta” on aina ammattilaisella. Kun perhe ei tunnista huoliaan, heitä tuetaan tässä dialogin avulla. Perheen kanssa toimitaan yhteistyössä ja vanhempia py-ritään sitouttamaan oman hyvinvointinsa paran-tamiseen. Lapsen hyvinvointi sekä turvallinen ja terve kasvu on perheiden auttamistyössä aina lähtökohtana. Dialogisuudesta saa hyvän kuvan Väestöliiton nettiluennon avulla (30min): Miten

puhun ja kuuntelen? Dialogisuus monialaisessa yhteistyössä. Luennoitsijana esiintyy TT, dosent-ti, perhe- ja pariterapiakouluttaja sekä työnoh-jaajakouluttaja (Dialogic Oy) Lassi Pruuki.

Huolten puheeksi ottaminen perheen koko-naisvointiin liittyen voi olla haasteellista myös kulttuurisesti. Monikulttuurisissa kohtaamisissa tulkki ja vanhempi voi olla mm. eri sukupuolta ja tilanne voi olla vanhemmalle mm. tämän vuoksi vaikea. Tulkin tehtävä, vastuu sekä vaitiolovelvol-lisuus tulee sen vuoksi aina selkiyttää vanhem-mille, jotta avoin ilmapiiri ja dialogisuus voi syn-tyä keskusteluihin.

15

HUOLEN PUHEEKSI OTTAMISEN TAITO JASIIHEN LIITTYVIEN TYÖVÄLINEIDENHYÖDYNTÄMINEN

Huolten puheeksi ottamisen taustalla on konkreettinen huoli, joka tulee ilmi hoi-to- tai työskentelysuhteen aikana joko vanhemmalle tai perhettä hoitavalle

ammattilaiselle. Huolen kokeminen on subjek-tiivista. Vanhemmalla saattaa olla huoli, miten selviytyä kasvattajana ja ammattilaisella miten toimia tilanteessa ja miten voisi olla avuksi. Myös lapsella on omat huolensa. Huoli herää tilantees-ta tai tapahtumasta, jonka ajatellaan johtavan lapsen tai nuoren kannalta vahingolliseen suun-taan, ellei muutosta saada aikaan. (Eriksson & Arnkil 2012.) Huoli syntyy perheenjäsenten koh-taamisen tilanteissa tehtyjen havaintojen perus-teella. Vanhempi näyttää väsyneeltä eikä jaksa huomioida lasta, vanhempi on stressaantuneen tai hermostuneen oloinen tai vanhempi on alla-päin. Lapsi on hiljainen ja pelokkaan oloinen tai hyvin uhmakas ja rauhaton. Lapsi voi olla nälkäi-

nen ja likainen. Lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus on heikkoa tai vanhemman käytös lasta kohtaan on lasta loukkaavaa.

Huolet, pienetkin, on tärkeää ottaa puheeksi niin varhain kuin ne havaitaan. Hankkeessa tes-tatun perheen voinnin lomakkeen avulla saadaan esille vanhemman itsensä esiintuomia huoliasioi-ta. Tällöin niihin on helppoa tarttua ja keskittyä kuuntelemaan vanhemman huolitarinaa. Huoli voi olla myös lähtökohtaisesti ammattilaisilla. Tällaisissa tilanteissa, jos huolen puheeksi otta-minen tuntuu vaikealta, voi tilanteita ennakoida yksin tai yhdessä kollegojen kanssa hyödyntä-mällä huolen puheeksi ottamisen ennakoin-tilomaketta. Huolen määrää voidaan arvioida myös yhdessä vanhemman kanssa Huolen vyö-hykkeistön avulla. Tarkemmin näistä lomak-keista ja niiden käytöstä saa tietoa Erikssonin ja Arnkilin (2012) oppaasta.

16

RATKAISUKESKEINEN TYÖTAPAHUOLTEN PUHEEKSI OTTAMISEEN

Perheen kohdatessa huolia pyritään poista-maan ennen kuin ne kasaantuvat ja muut-tuvat murheiksi. Huolen puheeksi ottami-nen nähdään kunnioittavana varhaisena

puuttumisena ja sitä leimaa aina tukihenkisyys (Eriksson & Arnkil 2012). Ratkaisukeskeisyys läh-tee ajatuksesta, että huolet ja ongelmat kuuluvat elämään ja ne voidaan ratkaista, voimavarojen, vahvuuksien ja mahdollisuuksien kautta. Siinä keskeisenä nähdään mm. arvostaminen, asiakas-lähtöisyys, myönteisyys, luovuus, tavoitteellisuus, tulevaisuuteen suuntautuneisuus, erilaisten mah-dollisuuksien hyödyntäminen ja konstruktiivisuus, ratkaisujen ideointi, edistymisen huomioon-ottami-nen, voimavaraistuminen ja erilaisten tukijoukko-jen hyödyntäminen (Tamski & Huotari 2015). Jotta huolia voitaisiin ratkaista, ne tulee ensin tunnistaa ja tuoda ilmi. Vanhempi sitoutuu huoliensa pois-tamiseen paremmin kun hän kokee osallisuutta omissa asioissaan. On siksi tärkeää, että vanhempi otetaan yhteiseen keskusteluun ja huoliensa ratkai-suun aktiivisesti mukaan.

Ratkaisukeskeisyys voi tarkoittaa erilaisista läh-tökohdista peräisin olevaa ongelmien ja pulmien ratkaisuprosessia. Sen vuoksi se on saanut erilai-sia nimityksiä riippuen tulokulmasta. Huolten pu-heeksi ottamisessa voidaan edetä esim. Heinosen (2012) esittämän valmentavan dialogin avulla. Siinä käytetään ns. GROW-mallia. Perheen huoli-asioissa on kuitenkin hyvä muuttaa eteneminen RGOW- muotoon. R (= reality) eli todellisuuden tai huolitilanteen tunnistaminen, G (= goal) eli tavoite, mitä halutaan saada aikaan tai minkälainen muutos

toisi paremman asiantilan. O (= options) eli minkälaisilla vaihtoehtoisilla tavoilla tavoite voidaan saavuttaa ja W (= will) eli motivaatio ja yhteinen näkemys, miten edetään huoli-asiassa, mitä on yritetty tehdä, onko vaihto-ehtoisia tapoja, onko perheellä olemassa tukea antavia yhteistyötahoja ja minkälaisia voimavaroja ja vahvuuksia vanhemmalla on tavoitteiden saavuttamiseen. (mukailtu Hei-nonen ym. 2012).

Samansuuntaista mallia noudattaa ar-vostava haastattelu (Nummi 2016). Tätä voidaan käyttää erityisesti kun vanhemmalla on omakohtaisia huolikokemuksia. Haastat-telussa on neljä vaihetta: Vanhemman huo-litarinan (=Discovery) avulla tunnistetaan tarpeet, kuinka vanhemmat ovat kotona yrit-täneet ratkoa huoliasioita sekä elämän ja voi-man lähteet eli voimavarat ja vahvuudet. Toi-veiden (=Dream) avulla pohditaan tavoitetta, eli millainen vanhempien arki olisi silloin, kun he kokevat asioiden olevan hyvin ja mitä asioita tarvitaan sen toteutumiseksi lisää tu-levaisuudessa. Ideaalisessa rakenteessa (=Design) keskitytään tulevaisuuden raken-tamiseen, eli niihin keinoihin, joilla tavoitteet voitaisiin saavuttaa ja neljännessä vaiheessa suunnitellaan, miten konkreettisesti toimi-taan sekä ylläpidetään toimintaa (=Destiny). Menetelmässä on tärkeää positiivisuus ne-gatiivisuuden keskellä. Uskotaan asioiden kääntymiseen parhain päin kun toimitaan yhdessä. (mukailtu Nummi 2016.)

RGOW

17

KUINKA ALOITTAA DIALOGI JA VIEDÄ SITÄ ETEENPÄIN?

Kansallinen hoitosuositus toimii pohjana perheen riskiolosuhteiden tunnistami-sessa. Dialogia aloitettaessa on tärkeää, että ammattilaisella on kokonaisvaltai-

nen tietämys lapsen kaltoinkohtelun riskitekijöis-tä (Paavilainen & Flinck 2015). Perheen vointia kuvaavan lomakkeen (BCAP) avulla saadaan esiin kaltoinkohtelun riski ja vanhempi saa mahdol-lisuuden kertoa huoliasioitaan. Lomakkeessa väittämät sisältyvät lasten kaltoinkohtelun riskiä lisääviin tekijöihin (Onnettomuus, taloudellinen puutteellisuus, sosiaalisten suhteiden ongelmat, perheen riitaisuus, ahdistus, yksinäisyys tai ajat-telun joustamattomuus) (kuvio 1) Lomakkeessa vastataan väittämiin joko ”samaa mieltä” tai ”eri

mieltä”, jolloin erotellaan tarkoituksellisesti huoli ja huolettomuus. Hankkeessa tuli ilmi, että van-hemmat vastasivat myös ympyröimällä molem-mat väittämät, tai laittamalla väittämien vastaus-vaihtoehtojen keskelle ympyrän. Keskustelua tulee aina käydä huolen määrän arvioimiseksi myös näissä tapauksissa.

Seuraavassa on esitetty BCAP -lomakkeessa esiintyvien eri huolitekijöiden osalta ratkaisukes-keisyyteen perustuvia vastavuoroisia dialogeja vanhemman ja työntekijän välillä. Huolitekijöille on hyvä ajatella vastinpari, joita tavoitellaan ja joita kohti mentäessä hyvinvointi lisääntyy. Per-heen vointia arvioivan lomakkeen huolitekijät vastinpareineen ovat:

Kuvio 1 | Perheen vointia arvioivan lomakkeen huolitekijät vastinpareineen

ONNETTOMUUS

TALOUDELLINEN PUUTTEELLISUUS

SOSIAALISTEN SUHTEIDEN ONGELMAT

PERHEEN RIITAISUUS

AHDISTUS

YKSINÄISYYS

AJATTELUN JOUSTAMATTOMUUS

ONNELLISUUS

RIITTÄVÄ TOIMEENTULO

HYVÄT SOSIAALISET SUHTEET

PERHEEN SISÄINEN HARMONIA

TYYNEYS, TASAPAINOISUUS, RAUHALLISUUS

YHTEISYYS / YHDESSÄ JAKAMINEN

AJATTELUN JOUSTAVUUS

18

ONNETTOMUUTTA KUVAAVA RATKAISUKESKEINEN DIALOGI (VANHEMPI–TYÖNTEKIJÄ)

Olen eri mieltä siitä, että: ”Olen onnellinen ihminen””Elämäni on onnellista””Minulla on hyvä elämä”

• Kerro, millä tavalla onnettomuus näkyy arjessasi?

• Minkälaisia keinoja olet käyttänyt, jotta elämä olisi onnellista/onnellisempaa?

• Minkälaisena näet onnellisen elämän, min-kälaista arki olisi, jos se olisi onnellista?

• Oletko saanut ja minkälaista tukea perheen piiristä tai ulkopuolelta onnetto-muuden vähentämiseen?

• Minkälainen tuki helpottaisi arkeasi?

19

TALOUDELLISTA PUUTTEELLISUUTTA KUVAAVA RATKAISUKESKEINEN DIALOGI (VANHEMPI–TYÖNTEKIJÄ)

Olen samaa mieltä siitä, että:”Olen joskus huolissani, etten saa tarpeeksi syödäkseni””Olen joskus huolissani, että tarpeeni eivät täyty”

• Millä tavoin puutteellisuus/niukkuus/tar-peiden täyttymättömyys näkyy arjessasi?

• Millä tavoin olet yrittänyt ratkaista ahdin-koa?

• Mitä toivot, millä tavoin tilanne voisi per-heessänne kohentua?

• Oletko saanut tukea ulkopuolisilta tahoil-ta/perheen piiristä/lähipiiristä?

Olen samaa mieltä siitä että:”Ihmiset ovat aiheuttaneet minulle paljon kärsimystä””Muut ihmiset ovat tehneet elämäni onnettomaksi””Muut ihmiset ovat tehneet elämäni rankaksi”

• Minkälaiset asiat tai tilanteet ihmissuh-teissa aiheuttavat kärsimystä?

• Millä tavoin ihmiset tekevät elämästä on-nettoman/rankan, millä tavalla se näkyy arjessa?

• Millä tavalla olet yrittänyt ratkaista näitä hankalia tilanteita?

• Minkälaiset asiat muuttaisivat sosiaaliset suhteet hyviksi, niin että elämästä tulisi onnellista?

• Oletko saanut tukea ulkopuolisilta tahoil-ta/perheen piiristä?

SOSIAALISTEN SUHTEIDEN ONGELMIA KUVAAVA RATKAISUKESKEINEN DIALOGI (VANHEMPI–TYÖNTEKIJÄ)

20

Olen samaa mieltä siitä, että:”Tunnen itseni usein arvottomaksi””Tunnen usein olevani hyvin hermostunut””Ongelmani saavat minut helposti pois tolaltani””Olen usein masentunut””Olen usein poissa tolaltani””Olen usein poissa tolaltani enkä tiedä miksi”

• Millä tavalla arvottomuus/hermostunei-suus/masentuneisuus/tolaltaan poismeno ilmenee?

• Minkälaisissa tilanteissa? • Kuinka usein?• Onko sinulla aikaa itsellesi? • Saatko joltakin taholta apua tähän huoleesi?• Millä tavoin olet pyrkinyt saavuttamaan

tasapainoa, rauhallisuutta, tyyneyttä?• Minkälaisena näet itsesi kun olet tasapai-

noinen/tyyni/rauhallinen?• Oletteko saaneet tukea ulkopuolisilta

tahoilta/perheen piiristä/lähipiiristä?

Olen samaa mieltä siitä, että:”Joskus tunnen olevani täysin yksin maailmassa””Olen usein sisäisesti yksinäinen””Tunnen usein oloni hyvin yksinäiseksi””Tunnen usein oloni yksinäiseksi”

• Kuvaile arjen yksinäisyyttäsi• Kuvaile arjen tilanteita, joissa koet sisäistä

yksinäisyyttä• Oletko pyrkinyt pois yksinäisyydestä, ha-

keutunut esimerkiksi ryhmäharrastukseen?• Minkälaista elämä olisi ilman yksinäisyyt-

tä? Minkälaisia asioita toivot elämääsi yksinäisyytesi poistamiseen?

• Oletko hakenut tai onko sinulle tarjottu tukea yksinäisyyden poistamiseen?

AHDISTUSTA KUVAAVA RATKAISUKESKEINEN DIALOGI (VANHEMPI–TYÖNTEKIJÄ)

YKSINÄISYYTTÄ KUVAAVA RATKAISUKESKEINEN DIALOGI (VANHEMPI–TYÖNTEKIJÄ)

21

Olen samaa mieltä siitä, että:”Perheessäni tapellaan paljon””Perheelläni on vaikeuksia tulla toimeen keskenään” ”Perheelläni on monia ongelmia”

• Kuvaa tilanteita, jolloin perheessä tapellaan• Minkälaisissa tilanteissa teidän on vai-

keuksia tulla toimeen keskenänne?• Minkälaisia ongelmia näet perheelläsi

olevan?• Onko sinulla tietoa, kuinka perheen riitai-

suus voi vaikuttaa lapsen turvalliseen ja terveeseen kehitykseen?

• Ilmeneekö perheessänne mielestäsi lasten kaltoinkohtelua?

• Onko sinulla tietoa väkivallan eri muodoista?• Onko teillä vanhemmilla aikaa toisillenne

ja minkälaiset keskinäiset suhteet teillä on? • Miten selviydytte perheen arjesta?• Minkälaista perhe-elämä olisi ilman riite-

lyä/tappelua?• Oletko yrittänyt itse ratkaista ongelmia

tai hakenut apua perheen riitaisuuden ongelmaan?

PERHEEN RIITAISUUTTA KUVAAVA RATKAISUKESKEINEN DIALOGI (VANHEMPI–TYÖNTEKIJÄ)

Olen samaa mieltä siitä, että:”Kaiken kodissa pitäisi aina olla järjestyksessä””Lasten ei tulisi koskaan olla tottelemattomia””Lasten tulisi olla hiljaa ja kuunnella””Lapsi tarvitsee hyvin ankaria sääntöjä”

• Kuka auttaa sinua, tai molempia vanhem-pia lastenhoidossa ja arjessa?

• Millä tavalla lapsen tottelemattomuus näkyy arjessanne?

• Millä tavalla lapsen tottelemattomuus hait-taa arkeanne?

• Kuvaisitko arjen tilanteita, joissa lasten tulisi olla hiljaa ja kuunnella

• Kuvailisitko arjen tilanteita, joissa hyvin ankaria sääntöjä tarvitaan

• Millä tavoin olette yrittäneet ratkaista näitä tilanteita?

• Minkälaista on mielestäsi hyvä kasvatus?• Onko teillä tietoa kannustavan kasvatuksen

periaatteista?• Oletteko saaneet kannustavan kasvatuksen

tukea ulkopuolisilta tahoilta/perheen piiris-tä/lähipiiristä?

JOUSTAMATTOMUUTTA KUVAAVA RATKAISUKESKEINEN DIALOGI (VANHEMPI–TYÖNTEKIJÄ)

22

Joustamattomuutta koskevassa keskustelus-sa voidaan soveltaa lisäksi Hoitosuosituk-sen (Paavilainen & Flinck 2015) sisältämiä keskustelusuosituksia:

• Keskustele kurinpitoasenteista ja -keinoista ja pohdi niitä yhdessä vanhempien kanssa. Johtuu-ko kaltoinkohtelu kasvatuksellisesta kurinpidosta vai siitä, että vanhempi menettää tilanteen hallin-nan?

• Mitä teette, kun lapsen käytös hermostuttaa? Mitä teette, kun lapsi itkee?

• Millaista on hoitaa tätä lasta?

• Onko sinulla/vanhemmilla vaikeuksia lapsen kanssa ruokailussa tai nukkumaan mennessä?

• Ärsyttääkö lapsesi sinua?

• Selvitä, onko vanhemmilla tietoa lapsen normaa-leista kehitysvaiheista ja lapsen ikään liittyvistä asioista, esimerkiksi uhmaiästä.

23

VOIMAVAROJEN TUNNISTAMISEN JAVAHVISTAMISEN TAITO

Vanhemman voimavarojen eli vahvuuk-sien tunnistaminen ja tukeminen on kes-keistä. Merkittäviä voimavaroja antavia tai niiden puutetta aiheuttavia tekijöitä

ovat perheessä tapahtuneet suuret elämänmuu-tokset sekä parisuhteeseen ja terveyteen liittyvät asiat. (Halme & Perälä 2014.) Voimavara (engl. empowerment) käsitetään yksilön kykynä halli-ta omaa elämäänsä sekä osallistua ja vaikuttaa ympäröivään sosiaaliseen yhteisöön, siinä oleviin ihmisiin ja yhteiskuntaan. Se tarkoittaa samalla prosessia sekä tilaa (Koren ym. 1992). Huolten lisäksi työssä tulee aina tunnistaa myös per-heen voimavarat. Vanhemman ja perheen voi-mavaroja ja vahvuuksia voi tunnistaa esimerkiksi erityisten vahvuuskorttien avulla. Lisäksi apuna voi käyttää erilaisia oppaita kuten Omannäköi-nen elämä -Näin teet hyviä valintoja (Ståhlberg & Herlevi 2017).

Esimerkkejä voimavaroista eli vahvuuksista: Vastuunkantaja, rauhallinen, tarkka, yhteistyöky-kyinen, päättäväinen, aurinkoinen, miellyttävä, käytännöllinen, periksi antamaton, huomaavai-nen, syvällinen, avulias, herkkä, suora, vahva, ky-selevä, positiivinen, sydämellinen, pohtiva, keskus-televa, kuunteleva, suora, rehellinen, koskettava, uskalias, havaitseva, tarkkaileva, ihmisläheinen, ainutlaatuinen (Ståhlberg & Herlevi 2017)

Lisäksi vanhemman voimavaroja voivat esimerkiksi olla: Lapsen perustarpeiden turvaa-minen, hoitoon tuominen sovitusti, vanhempien

kyky hakea apua ja rajojen asettaminen lapselle (Eriksson & Arnkil 2012.)

TAITO TARJOTA TUKEA

Perheen arjen huolet, palveluiden saata-vuus ja niiden riittävyys ovat yhteydessä toisiinsa. Mitä enemmän vanhemmat ko-kevat perhe-elämän huolia, sitä vaikeam-

maksi he kokevat myös palvelujen saatavuuden ja tuen riittävyyden. (Halme & Perälä 2014.) Tuen tarvetta on tärkeä pohtia yhdessä vanhemman/perheen kanssa. (Ks. Huolen vyöhykkeistö: Eriks-son & Arnkil 2012, s.25). Julkisen palvelutarjon-nan lisäksi perheen tukemisessa hyödynnetään kolmannen sektorin palveluita erityisesti pienen huolen tilanteissa. Kolmas sektori tarjoaa myös ammatillista tukea. Tämä toteutuu usein yh-teistyönä sosiaalityön kanssa. Auttamistyössä pelkkä keskustelu voi tuoda vanhemmalle/per-heelle riittävän tuen. Keskustelun tueksi tarjo-taan matalan kynnyksen palvelutietoa erilaisista tukimuodoista, kuten esitteitä tai nettiosoitteita. On tärkeää tutustua vanhempien kanssa alueelli-seen perheiden tukitoimintaan ja innostaa heitä osallistumaan.

Vanhemmat tarvitsevat tietoa ymmärrettä-västi toivotun muutoksen tueksi. Esimerkiksi kasvatuksellinen väkivalta on yksi huolitekijä, joka saattaa tulla esille joustamatonta ajattelua kuvaavien väittämien kautta. Ensi- ja turvako-tien liitto käsittelee Virtuaalikirjassa (Keisala 2016) väkivaltaa ja laiminlyöntiä kasvatuksessa sekä sitä, miten sitä voi tunnistaa, miten siihen

24

voi puuttua ja miten auttaa lasta ja vanhempia. Kirjan kautta pääsee liiton sivuille, mistä löytyy runsaasti materiaalia näistä aihepiireistä. Ensi- ja turvakotien liitolla on esimerkiksi kattava materi-aalipankki. Suuri osa materiaalista on tilattavis-sa ja lisäksi luettavissa netissä. Esitteet tulee aina keskustelujen yhteydessä esitellä vanhemmalle. Tietomateriaalia on hyvä olla valmiina omassa työyksikössä ja esillä myös vanhemmille vapaasti luettavaksi. Myös lapsen oikeuksista on hyvää materiaalia saatavilla ja sitä tulisi olla saatavilla lapsille ja vanhemmille.

Väestöliiton Perheaikaa.fi -sivustolla on luen-toja, jotka on tehty yhteistyössä Ensi- ja turvako-tien liiton kanssa koskien kannustavaa kasvatus-ta ja kasvatuksellista väkivaltaa:

”Korvapuusteja ja kohtaamattomuutta. Mikä on lapsen kannalta kasvatuksessa haital-lista?” KM, erityispedagogi Satu Rauhala (2014). Kesto 30min.

”Kasvata kannustaen” Psykologi, psykotera-peutti Kaisa Lumijärvi (2014). Kesto 30min.

”Mitä on kannustava kasvatus?” Satu Keisa-la ja Johanna Matikka, Ensi- ja turvakotien liitto (2016). Kesto 30min.

DOKUMENTOINTI

Perheen tilanteen asianmukainen kirjaa-minen mahdollistaa perheen tuensaan-nin arvioinnin, suunnittelemisen, seuran-nan ja jatkuvuuden sekä saumattoman

monitoimijaisen yhteistyön ja kaikkien perheen-jäsenten oikeusturvan toteutumisen.

Perheen huoliaiheita kirjataan sillä tarkkuu-della, että jatkotyöskentely perheen kanssa mahdollistuu, eikä vanhemman tarvitse esittää samaa asiaa alusta alkaen useita kertoja eri ta-hoilla. Kirjaamisessa ammattilaisen omat ha-vainnot kirjataan tehtyinä havaintoina, ei tulkin-taa käyttäen. Kaikki tehdyt havainnot kirjataan mahdollisimman tarkkaan. Vanhemman kanssa käydyistä keskusteluista kirjataan vanhemman esiin tuomat huoliaiheet, ammattilaisen huoli-havainnot riskipisteet, validiteettiarvio, kuinka perhe on yrittänyt parantaa omaa tilannettaan sekä yhdessä keskusteltu perheen palvelujen tarve, suunnitelma, toimenpiteet ja yhteyden-otot. Kirjaamisen tulee noudattaa siihen liittyviä lakeja. Perhekeskeinen kirjaaminen tapahtuu yhteistyössä vanhemman kanssa ja vanhemman suostumuksella. On huomioitava, että esimerkik-si terveydenhuollon rakenteisessa kirjaamisessa vanhemman arkaluonteiset tiedot (Henkilötieto-laki 523/1999, 13§), jotka ovat lapsen hoidon tai

jatkohoidon kannalta merkityksellisiä, tulee kirjata erilliseen asiakirjaan vanhemman tai tiedonantajan henkilötunnusta käyttäen.

25

MONITOIMIJAINENYHTEISTYÖ

Perheenjäsenet ovat palvelujen keskiössä, sillä he ovat asiantuntijoita omissa asiois-saan. Perheet tarvitsevat tukea lasten kasvatuksessa sekä tietoa erilaisista pal-

veluista ja siitä minkälaisia oikeuksia ja velvolli-suuksia heille kuuluu. Esimerkiksi tutkimuksen mukaan neuvolapalveluja käyttävät äidit eivät aina tunne neuvolapalveluita ja palvelun tavoit-teita. Äideillä ei ole myöskään aina tietoa neuvo-lan lakisääteisistä tehtävistä (Flinck ym. hyväksyt-ty käsikirjoitus)

Monitoimijaisessa yhteistyössä korostuu lap-sen ja perheen kohtaaminen, lapsen ja perheen tarpeista lähtevä työskentely sekä kaikkien toimi-joiden välinen sujuva ja kunnioittava yhteistyö. Monitoimijainen yhteistyö koostuu verkostosta, johon kuuluu lapsi ja huoltajat sekä heille tärkeät läheiset, eri alojen työntekijät sisältäen kolman-nen sektorin toimijat. (Sankalahti ym. 2017.) Tieto siitä, minne kulloinkin ollaan yhteydessä, edistää toiminnan laatua, tehokkuutta sekä yhteistoi-minnan sujuvuutta. Arnkil ja Eriksson (2012) pu-huvat auttamistyöhön liittyen erityisestä tuen ja kontrollin yhdistelmästä, missä ammattilaisella on tuen ohella osavastuu kontrollista. Kontrolli tarkoittaa, että huoliasia on tullut yhteiseen tie-

toon ja sen poistumista edesautetaan ja seura-taan vanhemman kanssa yhdessä. On tärkeää huomioida, että toiset vanhemmat tarvitsevat enemmän rohkaisua ja kädestä pitäen neuvoja sekä saattaen perhettä eteenpäin vievää toimin-taa, kun toiset taas ovat omatoimisempia ja aktii-visempia. Esimerkiksi vanhemmalla saattaa olla voimia tapaamistilanteessa viedä asioita eteen-päin, mutta kotiin päästyään ei kykene viemään asioita eteenpäin. (Eriksson & Arnkil 2012.) On tärkeää antaa yhteistyötahoille persoona ja nimi, esimerkiksi: ”Voimmeko soittaa tai varata ajan yhdessä Liisalle, hän on siellä (vastaanottavassa tahossa) palvelujen ohjaajana ja vastaanottamas-sa teitä…”, tai ”Meillä Liisa voi paneutua asiaanne tarkemmin, voisimmeko ottaa yhteyttä häneen ja kertoa hänelle tämä huolitilanne, jotta saatte oikeanlaista tukea…”. Kontrolli tarkoittaa tässä huolehtimista tuen saattamisesta alkuun.

Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitoksen tuottama Luo luottamusta, suojele lasta -verkkokoulutus ja siihen liittyvä verkko-opas antaa erinomaiset eväät lasten kaltoinkohtelun moniammatilliseen ehkäisy-työhön organisaatioissa (Sankalahti ym. 2017). Se on toteutettu osana kansallista lapsi- ja perhepal-veluiden muutosohjelmaa (LAPE 2016–2018).

26

Lasten kaltoinkohtelun ehkäisytyössä kolmannen sektorin matalan kynnyksen sekä ammatillisia pal-veluja on saatavilla erittäin hyvin. Kolmannen sektorin toimijat tekevät aktiivista yhteistyötä kaikkien lap-si- ja perhepalveluiden toimijoiden kanssa. Palvelutietoa saa monipuolisesti ja sitä on saatavilla enene-vässä määrin eri kielillä. Kolmannen sektorin valtakunnallisia toimijoita ovat:

Ensi- ja turvakotien liitto Apua vanhemmille, lapsille sekä ammattilaisille erokysymyksissä, odotusaikana, päihdeasioissa, väkivalta-asioissa, nuorten asioissa, vanhemmuuden kysymyksissä.

www.ensijaturvakotienliitto.fiSuomen Mielenterveysseura

Mielenterveyden edistäminen ja ongelmien ehkäisy. Mielenterveysseura puolustaa kaikkien yhtäläistä oikeutta hyvään mielenterveyteen. Kriisipuhelinpalvelu sekä kriisikeskus netissä.

www.mielenterveysseura.fi/fiMannerheimin lastensuoleluliitto www.mll.fi Monipuolisesti tietoa, tukea ja apua perheen vaikeisiin tilanteisiin. Vanhempainnetti, Lasten ja

nuorten puhelin, netti, chat ja kirjepalvelu. www.mll.fi/nuorilleMaria-Akatemia ry Naisille, jotka käyttävät tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa. www.maria-akatemia.fi/ehkaiseva-vakivaltatyoMiessakit ry Miessakit ry pitää huolta miesten elämää tukevien yksilöllisten, yhteisöllisten ja yhteiskun-

nallisten rakenteiden vahvistamisesta parantaakseen miesten kokonaisvaltaista hyvinvointia. Lyömätön linja, väkivaltaa kokeneet miehet, isyyden tuki, erosta elossa -tuki, vieraasta veljeksi -maahanmuuttajan tuki.

www.miessakit.fi/fi/toimintamuodotMonika-Naiset liitto ry Erityispalveluja väkivaltaa kokeneille maahanmuuttajataustaisille naisille ja -lapsille. monikanaiset.fiNaisten linja Naisten Linja on tarkoitettu kaikenikäisille väkivaltaa kokeneille tai väkivallasta huolestuneille

naisille. www.naistenlinja.fiNollalinja Nollalinja auttaa kaikkia, jotka ovat kokeneet henkistä, fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai vä-

kivallan uhkaa läheisessä ihmissuhteessaan, väkivaltaa kokeneiden läheisiä sekä ammattilaisia

27

ja viranomaisia, jotka tarvitsevat neuvoja asiakastyöhönsä puh.080-005 005. www.nollalinja.fiPäihdelinkki Kattava sivusto päihteistä ja riippuvuuksista. www.paihdelinkki.fiRaiskauskriisikeskus Tukinainen Raiskauskriisikeskus Tukinainen antaa tukea, apua ja neuvontaa seksuaalirikosten uhreille,

heidän läheisilleen ja uhrien parissa työskenteleville. www.tukinainen.fiRikosuhripäivystys Perustehtävänä on parantaa rikoksen uhrin, hänen läheisensä ja rikosasian todistajan asemaa

vaikuttamalla ja tuottamalla tukipalveluita. www.riku.fi/fi/ohjaa+asiakkaasi+rikun+palveluunSeurakunnat Apua ja tukea esimerkiksi henkiseen hyvinvointiin, Ihmissuhteisiin, suruun ja kriisiin, arjen on-

gelmiin ja päihdeasioihin. evl.fi/apua-ja-tukeaVerneri netti Tietoa kehitysvammaisuudesta. Tuottajina Kehitysvammaliitto, Väestöliitto, Kehitysvammaisten

tukiliitto, erityishuoltopiirien kuntayhtymät ja alan säätiöt. www.verneri.netVoikukka Vanhemmuus huostaanoton jälkeen; tietoa vanhemmille. www.voikukkia.fiVäestöliitto Väestöliitto on sosiaali- ja terveysalalla toimiva asiantuntijajärjestö. Väestöliitto edistää perhei-

den, nuorten ja koko väestön hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta sekä onnellista ja tasapai-noista elämää. Toiminta painottuu nuorten ja perheiden hyvinvoinnin lisäämiseen, suomalaisen yhteiskunnan monikulttuurisuuden vahvistamiseen sekä seksuaaliterveyden edistämiseen.

www.vaestoliitto.fi/vaestoliittoYhden vanhemman perheiden liitto ry. Tukitoiminta sisältää mm. erotietoa, tukipuhelimen ja neuvoja arjen tilanteisiin, vastauksia

usein kysyttyihin kysymyksiin ja vertaistapahtumia. www.yvpl.fi/etusivuÄIMÄ (=äidit irti masennuksesta) Tarjoaa vertaistukea puhelimen tai netin välityksellä sekä alueesta riippuen myös kasvokkain.

www.aima.fi

28

LÄHTEETAppleton J.V. & Sidebotham P. 2017. Was not brought-Take note! Think Child! Take Action! Editorial. Child Abuse Review 26, 165–171. Asetus 60/1991. Valtiosopimukset. Asetus lasten oikeuksia koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta sekä yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta. FINLEX. https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1991/19910060 (11.8.2018)Ellonen N., Lepistö S., Helminen M. & Paavilainen E. 2017. Cross-cultural validation of the Child Abuse Potential Inventory in Finland: Preliminary findings of the study among parents expecting a baby. Journal of Social Service Research 43 (2), 308–318. http://dx.doi.org/10.1080/01488376.2017.1295008 (11.8.2018)Ellonen N., Lepistö S., Rantanen H., Helminen M. & Paavilainen E. The use of the Brief Child Abuse Potential In-ventory in the general population in Finland. Käsikirjoitus The Journal of Scandinavian Primary Health Care -lehteen.Eriksson E. & Arnkil T. 2012. Huoli puheeksi -opas varhaisista dialogeista. 8. painos. Stakes oppaita 60. Juvenes Print. Tampereen yliopistopaino oy. http://www.julkari.fi/handle/10024/90845 (11.8.2018)Flinck A. & Paavilainen E. 2016. Ylisukupolvisen lasten kaltoinkohtelun ehkäiseminen lasten ja perheiden palvelujen haasteena. Teoksessa K. Nousiainen, P. Petrelius & L. Yliruka (toim.). Puheista tekoihin! Ylisukupolvisten ongelmien ehkäiseminen lastensuojelussa, perhe- ja sosiaalipalveluissa. Työpaperi 20/2016. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos. 92–102. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130733/ty%c3%b62016_20_Puheista%20tekoihin_WEB.23.6.16.pdf?sequence=1 (11.8.2018)Flinck A., Rantanen H. & Paavilainen E. Äitien kokemuksia neuvolapalveluista ja neuvolan kyselylomakkeista -Ana-lyysi äitien kirjoituksista sosiaalisessa mediassa. Käsikirjoitus hyväksytty Yhteiskuntapolitiikka-lehteen.Halme N. & Perälä M-L. 2014 Lapsiperheiden huolet ja avunsaanti. Teoksessa Lammi-Taskula, Johanna & Karvonen, Sakari (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisuja. 216–227.Halme N., Hedman L., Ikonen R. & Rajala R. 2018. Lasten ja nuorten hyvinvointi 2017. Kouluterveyskyselyn tulok-sia. Helsinki: Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitoksen työpaperi 15/2018. http://www.julkari.fi/handle/10024/136748 (11.8.2018)Heino T. 2014. Lastensuojelun pirullinen tehtävä. Teoksessa Lammi-Taskula J. & Karvonen S. (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisuja. Helsinki. 286–308.Heinonen S., Klingberg L. & Pentti P. 2012. Kaikkien aivot käyttöön. 3. painos. Talentum.Henkilötietolaki 523/1999. FINLEX. Ajantasainen lainsäädäntö. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajanta-sa/1999/19990523?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=Henkil%C3%B6tietolaki (11.8.2018)Hyvärinen S. 2017. Piiskasta jäähypenkkiin – Suomalaisten kasvatusasenteet ja kuritusväkivallan käyttö. Lastensuojelun keskusliitto. https://www.lskl.fi/materiaali/lastensuojelun-keskusliitto/Piiskasta-jaahypenkkiin-1.pdf (11.8.2018)Keisala S. 2016. (toim.) Virtuaalikirja. Väkivalta ja laiminlyönti kasvatuksessa; Tunnista, puutu, auta. Ensi- ja turvakotien liitto. https://virtuaalikirja.fi/ensijaturvakotienliitto/ (11.8.2018)Komulainen J., Lepistö S., Helminen M., Kylmä J. & Paavilainen E. 2017. Tulevien vanhempien alkoholinkäyttö raska-usaikana. Sosiaalilääketieteellinen aikakausilehti 54 (4), 269–284.

29

Koren P. E., De Chillo N. & Friesen B. J. 1992. Measuring empowerment in families whose children have emotional disabilities. A brief questionnaire. Rehabilitation psychology 37(4), 305–321.Korpilahti U. 2018. (toim.) Kansallisen lasten ja nuorten turvallisuuden edistämisen ohjelman tavoite- ja toimen-pidesuunnitelma vuosille 2018–2015 OSA 1. Helsinki: Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitoksen työpaperi 11/2018. https://www.julkari.fi/handle/10024/136205 (21.8.2018)LAPE 2016–2018. Kansallinen lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma. Hallituksen kärkihanke. Sosiaali ja terveys-ministeriö. https://stm.fi/hankkeet/lapsi-ja-perhepalvelut (11.8.2018)Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. Lammi-Taskula, Johanna & Karvonen, Sakari (toim.) Helsinki: Terveyden ja hyvin-voinnin laitoksen julkaisuja. http://www.julkari.fi/handle/10024/116712Lepistö S., Ellonen N., Helminen M. & Paavilainen E. 2017(a). The family health, functioning, social support and child maltreatment risk of families expecting a baby. Journal of Clinical Nursing 26 (15-16), 2439-2451. https://onlinelibra-ry.wiley.com/doi/full/10.1111/jocn.13602 (11.8.2018)Lepistö S., Ellonen N., Helminen M. & Paavilainen E. 2017(b). Lapsiin kohdistuvan väkivallan arvioiminen. Yhteiskun-tapolitiikka 82 (2), 212–221.Lepistö S., Ellonen N., Rantanen H., Vuorenmaa M., Helminen M. & Paavilainen E. Parental empowerment con-cerning child and family services in families with and without risk of child maltreatment. Käsikirjoitus Child: Care, Health and Development -lehteen.Leppäkoski T. & Paavilainen E. 2015. Potilaiden perheväkivallan yleisyys, perheiden toimivuus, terveys ja sairaalasta saatu tuki. Tutkiva hoitotyö 13(3), 32–43.Milner J. 1986. The Child Abuse Potential Inventory manual. 2nd ed. Webster: Psytec. Milner J. 1994. Assessing physical child abuse risk: The Child Abuse Potential Inventory. Clinical Psychology Review 14, 547–583.Milner J.S., Crouch J.L. 2017. Child Physical Abuse Risk Assessment: Parent and family evaluations. In: Campbell J.C., Messing J.T., editors. Assessing dangerousness – Domestic violence offenders and child abusers. 3rd ed. New York: Springer, 55–88. Nummi Pepe. 2016. Fasilitaattorin käsikirja. Tarina siitä, miten Ykä Hirvi vie ryhmän tuskasta tulokseen. 10. painos. Helsinki: Edita Prima oy. Ondersma S.J., Chaffin N., Mullins S. & Le Breton J. 2005. A brief form of the child abuse potential inventory: Deve-lopment and validation. Journal of clinical child and adolescent psychology, 34(2), 301–311.Paananen R. & Gissler M. 2014. Hyvinvointi ulottuu yli sukupolvien. Teoksessa Lammi-Taskula J. & Karvonen S. (toim.): Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisuja. 208–215.Paavilainen E. & Flinck A. 2015. Lasten kaltoinkohtelun tunnistamisen tehokkaat menetelmät sosiaali- ja terveydenhuol-lossa. Hoitotyön tutkimussäätiö. http://www.hotus.fi/lasten-kaltoinkohtelun-tunnistamisen-tehokkaat-menetel-mat-sosiaali-ja-terveydenhuollossa-2 (11.8.2018)Pruuki L. 2016. Miten puhu ja kuuntelen? Dialogisuus monialaisessa yhteistyössä. https://www.perheaikaa.fi/netti-luennot/lapsi-perheessa/luento:4046/ (11.8.2018)Rantanen H., Kylmä J. & Paavilainen E. From The Shade To The Light – Interprofessional collaborative care for fami-lies with very young children who have experienced family violence. Käsikirjoitus Child Abuse Review -lehteen.Sankalahti K., Lindberg P. & Tervo J. 2017. (toim.) Luo luottamusta, suojele lasta – Opas yhteistyöstä lapsia ja perheitä työssään kohtaaville. Verkkokoulutus ja –opas. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://verkkokoulut.thl.fi/web/suojele-lasta/koulutukset (11.8.2018)Salmi M. & Lammi Taskula J. 2014. Työn ja perheen yhteensovittaminen hyvinvoinnin tekijänä. Teoksessa: Lam-mi-Taskula, Johanna & Karvonen, Sakari (toim.): Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoin-

30

nin laitoksen julkaisuja. 38–51.Ståhlberg L. & Herlevi M. 2017. Omannäköinen elämä -Näin teet hyviä valintoja. Juva: Bookwell Oy.Talvio M. & Klemola U. 2017. Toimiva vuorovaikutus. Juva: Bookwell Digital.Tampereen kaupunki. 2015. Kaltoinkohdeltu lapsi – käsikirja kaltoinkohdellun lapsen kanssa työskenteleville. https://www.tampere.fi/liitteet/k/unnamed_7426/Kaltoin_kohdeltu_lapsi_kasikirja.pdf (11.8.2018) Tamski E-L. & Huotari A. 2015. Tammenterhon tarinoita. Perhevalmentajan työkirja. Mikkeli: Porstua.Tutkimus- ja kehittämishanke 2016–2018. Lasten kaltoinkohtelua lisäävien tekijöiden tunnistaminen perhe-elämäs-sä, perheiden varhainen tukeminen moniammatillisesti ja ammattihenkilöstön koulutus hanke. http://www.uta.fi/hes/tutkimus/tutkimusryhmat/Hoitotiede/lasten_kaltoinkohtelun_ehkaisy.html (11.8.2018)Vygotsky L. S. 1982. Ajattelu ja kieli. Espoo: Weilin+Göös.YK 2011. YK:n lasten oikeuksien komitean (CRC) yleiskommentti nro 13. Lapsen oikeus olla joutumatta minkäänlai-sen väkivallan kohteeksi. http://www.refworld.org/docid/4e6da4922.html (11.8.2018)Was not brought. Rethinking did not attend. Nottingham City Safeguarding Children Board: https://www.youtube.com/watch?v=dAdNL6d4lpk (21.8.2018)WHO 2016. Seven strategies for ending violence against children. INSPIRE. Word Health Organization. http://apps.who.int/iris/bitstream/10665/207717/1/9789241565356-eng.pdf (11.8.2018)

31