4. toimivat työaikamallit - osasto47.net · osa-aikaeläkkeen voi saada sekä yksityisten että...

50

4. toimivat työaikamallit

uusia työaikamalleja tarvitaan sekä tuotannollisiin ja työnvaatimuksiin liittyvien tekijöiden että työntekijöiden yksilöl-listen, perhe-elämään tai vapaa-ajan käyttöön liittyvien tarpei-den vuoksi. Tuotannollisilla työaikajoustoilla pyritään vastaa-maan kysynnän ja palvelujen vaihteluun. Uusista työaika-ratkaisuista käytetyimpiä ovat tiivistetyn työajan sovelluksetsekä erilaiset vuorojärjestelmät. Turvallisuuteen ja terveyteenliittyvät ns. ergonomiset suositukset usein kuitenkin unohde-taan tai niistä ei tiedetä uusia työaikamalleja laadittaessa.

Työajan yksilöllisen jouston eräs muoto on työajan lyhen-täminen, joko päivittäinen lyhentäminen tai työajan säätelemi-nen elinikäisen työajan näkökulmasta. Kokonaistyöajan ly-hentäminen työuran alku- tai keskivaiheessa esimerkiksi vuo-rotteluvapaan tai opintovapaajärjestelmän avulla tarjoaa mah-dollisuuden omatoimiseen ammattitaidon ylläpitoon ja kehit-tämiseen. Ikääntyvillä työntekijöillä puolestaan on mahdolli-suus lyhentää työaikaansa osa-aikaeläkkeen muodossa.

Kaikissa työaikamuodoissa on hyviä ja huonoja puolia.Yhtä parasta, kaikille ja kaikkialle soveltuvaa työaikamallia eiole olemassa. Työaikojen ergonomisella suunnittelulla voi-daan kehittää mahdollisimman hyvin toimivia työaikarat-kaisuja.

irja kandolin tarja hakola mikko härmä mikael sallinen

51

4.1 uudet työaikamallit

Uusia työaikamalleja on otettu käyttöön sekä tuotannollisen jouston että yksilöllisenjouston tarpeisiin. Tuotannollisilla työaikajoustoilla on pyritty vastaamaan kysyn-tään ja palvelujen tarpeeseen. Uusista työaikaratkaisuista käytetyimpiä ovat tällöintiivistetyn työajan sovellukset sekä erilaiset vuorojärjestelmät. Osin yksilöllisenjouston lisäämiseksi on tuolloin sovellettu työaikapankki -tyyppisiä ratkaisuja, jois-sa tietyn ajanjakson puitteissa kertynyttä työaikaa voi käyttää myöhemmin pitkäh-könä yhtäjaksoisena vapaana. Työajan lyhentäminen, etenkin päivittäisen työajanlyhentäminen osa-aikatyön puiteissa, on Suomessa kansainvälisesti verrattuna suh-teellisen harvinaista. Työaikaa voidaan säädellä myös elinikäisen työajan näkökul-masta. Tuolloin on mahdollista esimerkiksi lyhentää kokonaistyöaikaa työuranalku- tai keskivaiheessa vuorotteluvapaan tai opintovapaajärjestelmän avulla. Erää-nä tavoitteena työaikojen uudelleen järjestämisessä onkin elinikäisen oppimisenmahdollistaminen. Ikääntyvillä työntekijöillä puolestaan on mahdollisuus lyhentäätyöaikaansa osa-aikaeläkkeen muodossa.

Tilastokeskuksen työolotutkimuksen mukaan työajan uudistuksista ollaan kiin-nostuneita (taulukko 3). Eniten kiinnostusta herättää työaikapankki, yli puolet pal-kansaajista, niin naisista kuin miehistäkin, olisi kiinnostunut kokeilemaan työaika-pankkia. Myös tiivistetty työviikko oli monen kiinnostuksen kohteena. Miehet oli-vat siitä kiinnostuneempia kuin naiset, samoin nuoret kiinnostuneempia kuin ikään-tyvät työntekijät. Työajan lyhentäminen saa myös kannatusta, etenkin tuettu osa-aikatyö, kuten 6+6 tunnin vuorot koko palkalla ja osa-aikalisäjärjestely. Vuorottelu-vapaasta kiinnostuneita on runsas kolmannes niin miehistä kuin naisistakin.

Taulukko 3. Uusista työaikamuodoista kiinnostuneet. Tilastokeskuksen työolo-tutkimus 1997

olisi kokeilee tai kiinnostunut % on kokeillut %

työaikapankki 51 10tiivistetty työviikko 41 6vuorotteluvapaa 37 1tuettu osa-aikatyö 32 26+6 vuorot kokoaikatyön palkalla 45 16+6 vuorot pienemmällä palkalla 8 1

52

Tässä luvussa tarkastellaan erilaisia uusia työaikamalleja ja -järjestelyjä suomalai-sissa yrityksissä ja kerrotaan työaikakokeilujen seurantaan perustuvista toimivistaratkaisuista.

tiivistetty työaika

Työajan tiivistäminen voidaan toteuttaa joko säännöllisen ns. tiivistetyn työviikonjärjestelmässä tai epäsäännöllisemmin rytmittyen esimerkiksi työaikapankin järjes-telmässä. Tiivistettyä työaikaa käytetään etupäässä tuotannollisista syistä, useinennustettavan tuotannon kausivaihtelun tarpeeseen, mutta myös jatkuvan kysynnäntilanteessa laitteiden käyttöaikojen tai palveluaikojen pidentämiseen. Tiivistetyttyörupeamat voidaan tarpeen mukaan suunnitella eri pituisiksi. Työaikalaki määrit-tää työajan tasoittumisjakson pisimmillään 52 viikkoon, jonka kuluessa työaikatasoittuu keskimääräisesti korkeintaan 40 tunniksi viikossa. Vuoden 1996 alussatehdyssä yrityskyselyssä jo yli puolessa Suomen 50 suurimmasta yrityksestä sovel-lettiin tiivistettyä työaikaa.

tiivistetty työviikko

Tuotannollinen jousto oli syynä myös eräässä pääkaupunkiseudun korkean tekno-logian yrityksessä, jossa tuotantomäärien ja samanaikaisen tuotekehittelyn voimak-kaan kasvun vuoksi ei normaalilla 8 tunnin työajalla voitu vastata kysyntään. Aluksiturvauduttiin ylitöihin, jotka pidempään jatkuttuaan kuormittivat henkilöstöä. Kuor-mittuminen heijastui työtehon ja tuotteiden laadun laskuna, jolloin uudet työaika-ratkaisut tulivat ajankohtaisiksi. Työntekijät eivät halunneet siirtyä perinteiseenkaksivuorotyöhön, vaan suunnittelivat yhdessä johdon kanssa 12 tunnin työaika-mallin. Työvuorot olivat ns. päivävuoroja yleensä kello 07–19. Järjestelmä otettiinaluksi käyttöön vuoden mittaisena kokeiluna.

Työaikakokeiluun kuului kaksi työryhmää, jotka vuorottelevat viikoittain. Toi-nen ryhmä työskenteli torstaista lauantaihin 12 tuntia, piti sunnuntain vapaana ja jat-koi jälleen maanantaista keskiviikkoon 12 tuntia päivässä. Seuraavat seitsemän päi-vää olivat vapaat, kunnes torstaina tultiin taas töihin (kuva 17). 12 tunnin työpäiviinkuului puolen tunnin ruokailutauko. Kolmen kuukauden aikana työaika tasautuikeskimääräiseksi 40 tunniksi viikossa. Koneiden käyttöaika kasvoi uusien työaika-järjestelyjen myötä 72 tuntiin viikossa. Ylitöitä ei enää tehty.

53

Kuva 17. Tiivistetty työviikko, 12 tunnin vuorot

Yrityksen johdon mukaan työaikaratkaisun lähtökohtana on ollut myös yksilöllinenjoustavuus, mitä on lisännyt liukuman mahdollisuus, tunti kello 7:n molemmin puo-lin. Työaikojen yksilöllinen joustavuus ilmeni myös siten, että 12 tunnin mallinrinnalle otettiin 10 tunnin järjestelmä niitä varten, joille 12 tunnin vuorot osoittau-tuivat hankaliksi.

Vaikka työntekijät aluksi kokivat pitkät työrupeamat raskaina, oli suurin osatyöntekijöistä tottunut uuteen työaikaan vuoden koeajan kuluessa. Yhtenä syynä tä-hän oli ylitöiden jääminen pois, ts. todellisen kokonaistyöajan lyheneminen keski-määrin 40 tuntiin viikossa. Kaikkiaan 12 tunnin työpäivää tekevät olivat lähes poik-keuksetta tyytyväisiä työaikajärjestelyynsä. Näin siitä huolimatta, että pitkä työru-peama koettiin vähintään silloin tällöin rasittavana. Halukkuus siirtyä tekemäänlyhyempää, 10 tunnin työpäivää ei johtunut niinkään työrupeaman rasittavuudes-ta kuin vapaa-ajan ja perhe-elämän hankaloitumisesta. Tiivistetyn työviikon ja va-paa-ajan yhteensovittamisessa esiintyikin paljon yksilöllistä vaihtelua riippuen elä-mäntilanteesta ja harrastusten luonteesta. Itse asiassa juuri perhe-elämän häiriyty-minen oli syynä haluun siirtyä tekemään 10 tunnin työpäivää 12 tunnin sijasta.Mahdollisuus valita työaikansa yksilöllisesti vaikuttaakin toimivalta ratkaisulta.Yksilölliset työajat soveltuivat hyvin myös tiimityöskentelyn.

työaikapankki ja säästövapaa

Säästövapaa on yhteinen nimitys erilaisille mahdollisuuksille säästää pidempiä va-paita vuosilomapäivistä ja ylitöistä. Työaikapankki on samantyyppinen käytäntö,jonka puitteissa työaika sijoittuu aiempaa väljemmin ja vaihtelee pituudeltaan päi-vittäin. Työaikapankkia on käytetty sekä tuotannollisen että yksilöllisen joustontarpeisiin. Näillä järjestelyillä esimerkiksi ylityökertymiä korvataan rahan sijastavapaa-aikana. Keskeistä järjestelyissä on myös työaikojen itsesäätelyn lisääntymi-nen. Työaikapankki on etenkin enemmän koulutettujen, toimihenkilöasemassaolevien kiinnostuksen kohteena. Myös nuoremmat työntekijät ovat useammintyöaikapankin kannalla kuin ikääntyvät. Työajan säästäminen myöhempään käyt-töön ei sen sijaan sovellu juurikaan määräaikaisiin työsuhteisiin.

Eräässä korkean teknologian ja osaamisen teollisessa yrityksessä otettiin käyt-töön työaikapankki, ”työaikakeräily”, lähinnä tuotannon tarpeiden vuoksi. Työaikapyrittiin sopeuttamaan niin, että se vastaa kuormituksen ja kysynnän vaihteluita. So-pimus työaikapankista tehtiin yhteisymmärryksessä johdon ja työntekijöiden kanssa

1 2Ma Ti Ke To Pe La Su Ma Ti Ke To Pe La Su

A P P P P P P

B P P P P P P

54

vapaaehtoisuuden perusteella. Työaikapankkien liukumarajat vaihtelivat eri osas-toilla 40–80 tuntia ja tasoittumisjakso oli yksi vuosi. Tasoittumisjakson päättyessätyöaikasaldo tarkastettiin ja mahdolliset ylikertymät sovittiin maksettavaksi jokorahana tai vapaa-aikana. Ratkaisussa näkyi työaikaan liittyvä itseohjautuvuus javastuullinen työaikojen säätely, mikä perustui työntekijöiden tarkkaan tietoon työ-tilanteesta. Työaika menetti säännönmukaisuuttaan, mutta jossain määrin myösennakoitavuuttaan. Kokemukset työaikapankin toimivuudesta olivat pääosin myön-teiset. Työajasta tuli usein työntekijän omia tarpeita aikaisempaa paremmin huo-mioivaa. Tosin perheellisillä pienten lasten hoitopaikkojen sulkemisajat ja säännöl-lisen perhe-elämän vaatimukset eivät jatkuvasti salli pitkien työaikojen tekemistä.

Työaikapankki- ja säästövapaatyyppiset työaikaratkaisut on nähty hyvänä kei-nona hallita työajan ja vapaa-ajan välistä suhdetta. Työaikojen itsesäätelyn lisään-tyminen yleensä lisääkin työtyytyväisyyttä. Kuitenkin työajan ja ylitöiden tuntuva,pitkäaikainen kerääntyminen myöhempään käyttöön voi olla vahingollista, jos setapahtuu työntekijän voimavarojen äärirajoilla. Tällöin se todennäköisesti heijastuutyöuupumuksena ja henkisen hyvinvoinnin laskuna.

Yleisenä arviona tiivistytetyn työajan malleista on, että• tuotannollinen jousto lisää laitteiden käyttö- ja palveluaikoja• ikääntyville pitkät työrupeamat ovat usein rasittavia• pitkät tiivistetyt jaksot häiritsevät usein työn ja perhe-elämän yhteensovittamista.

Lyhennetty työaika

Työajan päivittäinen lyhentäminen eli osa-aikatyöhön siirtyminen voi lähteä sekätuotannollisen että yksilöllisen jouston tarpeista. Esimerkkinä tuotannollisestajoustosta on siirtyminen 6+6 päivävuorojärjestelmään. Yksilöllisestä osa-aikatyönvalinnasta esimerkkinä on terveydenhuollon osa-aikatyö. Yhteiskunnan tukemiatyöajan lyhentämismalleja ovat osa-aikalisä, osa-aikaeläke sekä vuorottelu- jaopintovapaa. Erilaiset työajan lyhentämismallit tarjoavat aikaa työkyvyn ylläpitoon,omaehtoiseen kouluttautumiseen ja henkilökohtaisen ammattipätevyyden kehittä-miseen.

Osa-aikatyö, 6+6 päivävuoromalli

Länsisuomalaisessa kaupunginsairaalassa työajan lyhentämisen tavoitteena olihelpottaa henkilökunnan työpaineita ja kohentaa työssä jaksamista ja siten paran-taa myös potilashoidon laatua. Työajan lyhentäminen 90 tuntiin kolmen viikon jak-sossa perustui vapaaehtoisuuteen. Uusien työvuoroluetteloiden suunnittelussa hen-kilöstön osallistumismahdollisuudet lisääntyivät selvästi. Kahden vuoden seuran-nan aikana juuri työyhteisön ilmapiiri ja toiminta paranivat ja työ koettiin aiempaa

55

mielekkäämpänä. Vaikka taloudellisen tilanteen kiristyminen nousi selvästi esilletyöaikakokeilun haittana, työajan lyhentämisen arvioitiin vaikuttaneen myönteisestityössä jaksamiseen sekä työn ja perheen yhteensovittamiseen.

Kuntasektorilla on vastaavia esimerkkejä vuorottelevan osa-aikatyön käytöstäpalveluaikojen laajentamiseen kotipalveluissa, hammashuollossa ja lasten päivähoi-dossa. Työaikakokeilu, jossa työaika lyhennettiin 30 tuntiin viikossa, toteutettiin 19kunnassa. Kahden vuoden kokeiluun osallistujat valittiin vapaaehtoisuuden perus-teella. Työajan lyhentymisen vaikutukset näkyivät selkeimmin työntekijöidenarjessa ja vapaa-ajassa. Lisääntyvä vapaa-aika käytettiin lähinnä rentoutumiseen,lepoon ja perheen kanssa olemiseen. Myös työuupumuksen väheneminen oli näh-tävissä.

Pääkaupunkiseudulla pienehkössä korkean teknologian tuotantolaitoksessa siir-ryttiin 6+6 päivävuorojärjestelmään tuotteiden kasvaneen kysynnän vuoksi. Alussakysyntään oli vastattu tekemällä ylitöitä. Pitkään jatkunut ylitöiden tekeminen kui-tenkin kuormitti työntekijöitä ja halukkuus ylitöihin väheni samalla, kun työteho jamyös tuotannon laatutaso heikkeni. Uusi työaikajärjestely nähtiin ratkaisuna piden-tää koneiden käyttöaikaa turvautumatta rasittaviin ylitöihin. Uuteen työaikajärjes-telmään siirtyi se osa tuotannosta, jossa työpaineet olivat suurimmat ja ylityöt jat-kuvia. Työaikojen suunnittelu toteutettiin yhteistyönä yrityksen johdon ja henkilös-tön kanssa.

6+6 tunnin vuorojärjestelmässä oli kaksi kuuden tunnin vuoroa, joista toinenaloitti työt aamulla kello 06 ja toinen jatkoi kello 12–18. Päivittäinen työaika lyheni8:sta 6:een tuntiin viikkotyöajan lyhentyessä vastaavasti. Koska ylitöitä ei enää tar-vinnut tehdä, todellinen kokonaistyöaika lyheni huomattavasti. Peruspalkka säilyiennallaan, mutta ylityölisät jäivät pois. Kokemukset 6+6 tunnin vuorojärjestelmästäolivat myönteisiä. Aikaisempi yleinen kiire ja stressi hellittivät, mikä puolestaanmahdollisti työntekijöiden paremman koulutuksen ja tuotteiden entistä korkeam-man laadun. Työyhteisössä kehittyi aikaisempaa keskustelevampi ilmapiiri niintyöntekijöiden kesken kuin johdon ja työntekijöiden välille. Päivittäisen työajanlyhentyminen helpotti selvästi myös työn ja vapaa-ajan yhteensovittamista. Läheskaikki olivat tyytyväisiä työaikoihinsa. Uuden työaikaratkaisun vaikutukset näkyi-vät selvästi myös työn tuottavuuden nousuna ja laatutason paranemisena.

Vaikka työajan lyhentämisestä esimerkiksi 6+6 tunnin vuorojärjestelmän mu-kaan on löydettävissä toimivia esimerkkejä, ei malli ole yleistynyt tuotannossa eikämyöskään palvelualoilla. Kokemusta on kertynyt paljon enemmän yhteiskunnantukemista osa-aikamalleista, kuten osa-aikalisän ja osa-aikaeläkkeen järjestelmistä.

56

osa-aikalisä

Osa-aikalisää voidaan myöntää ansionmenetyksen korvauksena kokoaikatyöstä va-paaehtoisesti määräajaksi osa-aikatyöhön siirtyvälle työntekijälle. Osa-aikalisää voi-vat saada työntekijät, virkamiehet ja viranhaltijat ja sen myöntää työvoimatoimisto.Työnantajan on palkattava osa-aikalisäkauden ajaksi osa-aikatyöhön työvoimatoi-miston osoittama työtön työnhakija.

Kenelle maksetaan• henkilölle, jonka kokoaikainen palvelussuhde samaan työnantajaan on yhtäjaksoi-

sesti kestänyt vuoden välittömästi ennen osa-aikatyöhön siirtymistä.

Osa-aikalisän määrä• on puolet kokoaikatyön ja osa-aikatyön palkan erotuksesta, kuitenkin enintään

normaali työllistämistuki korotettuna 70 prosentilla (n. 4 300 mk kuukaudessa).

Kuinka pitkältä ajalta osa-aikalisää voidaan maksaa• samalle henkilölle enintään 12 kuukauden ajan• osa-aikajärjestelyt voidaan myös jaksottaa siten, että jaksojen yhteinen pituus on

enintään 12 kuukautta.

Työaika• osa-aikalisään oikeuttavan työajan tulee olla 40–60 % osa-aikatyöhön siirtyneen

henkilön kokoaikaisesta säännöllisestä työajasta.

Osa-aikalisän maksamisen ehdot• työnantaja suostuu järjestelyyn• osa-aikalisäsijaiseksi voidaan osoittaa henkilö, joka on ollut viimeisten kuuden

kuukauden aikana vähintään viisi kuukautta työttömänä työnhakijana työvoima-toimistossa tai joka on yli 55-vuotias

• sijaista ei tarvitse palkata hoitamaan samoja tehtäviä, joita osa-aikatyöhön siirtyväon hoitanut.

Osa-aikaeläkemalli käynnistyi kesäkuussa 1994. Työministeriön työnvälitystilastonmukaan vuoden 1999 loppuun mennessä osa-aikalisällä tuettua osa-aikatyötä olitehnyt yhteensä 48 000 ihmistä. Malli on ollut lähinnä naisten käyttämä ja kohdis-tunut kuntasektorille ja julkisiin palveluammatteihin.

osa-aikaeläke

Osa-aikaeläkejärjestelmä tuli voimaan vuonna 1987. Tuolloin eläkkeen saannin ala-ikäraja oli 60 vuotta. Koska osa-aikaeläkkeen suosio oli alkuvaiheessa melko lai-

57

mea, ikäraja alennettiin 58 vuoteen. Ikäraja alennettiin edelleen kokeiluluonteisesti56 vuoteen vuonna 1998. Kokeilu kestää vuoden 2000 loppuun.

Osa-aikaeläkkeelle pyrkijän on ensin sovittava työnantajansa kanssa osa-aika-työhön siirtymisestä. Sovittavana on sekä palkan määrä että työaika. Arvion osa-aikaeläkkeen määrästä saa työnantajan eläkelaitokselta, kun osa-aikatyön palkka jatyöaika ovat selvillä.

Osa-aikaeläkkeen voi saada sekä yksityisten että julkisten työeläkelakien mu-kaan. Eläkkeelle pyrkivällä ei saa olla jo muuta omaa lakisääteistä työeläkettä. Yk-sityisen puolen (työeläkelait TEL, LEL, YEL, MYEL) osa-aikaeläkkeen edellytyk-set ovat:

• Ikä: vuoden 2000 loppuun mennessä 56 vuotta.

• Työhistoria: Viimeisen 18 kuukauden aikana pitää kokoaikaista työtä olla vähin-tään 12 kuukautta. Viimeisen 15 vuoden aikana pitää myös olla vähintään 5 vuottaeläkkeeseen oikeuttavaa ansiotyötä.

• Työaika: Työntekijän kokoaikatyön tulee lyhentyä niin, että jäljelle jää työaikaa16–28 tuntia viikossa. Työaikaa tarkastellaan 16 viikon jaksoissa. Osa-aikatyössäei saa olla yli kuuden viikon keskeytystä. Vuosiloma ja sairauspäivärahapäivät ei-vät keskeytä työaikaa. Yrittäjän tulee puolittaa yritystoimintansa.

• Ansiotulot: Työntekijän ansiotulojen tulee vähentyä niin, että ne ovat 35–70 pro-senttia aiemmista ansioista (kuitenkin vähintään 1 160 mk/kk) Yritystoimintansalopettanutta ja muuhun työhön siirtynyttä yrittäjää koskevat samat säännöt kuintyöntekijää.

Osa-aikaeläke on puolet vakiintuneen ansiotulon ja osa-aikatyön ansiotulon erotuk-sesta. Eläke saa kuitenkin olla enintään 75 prosenttia siitä eläkkeestä, jonka eläk-keelle siirtyjä on ansainnut osa-aikaeläkkeelle siirtymiseen mennessä.

Esimerkki osa-aikaeläkkeen vaikutuksesta tuloihin:

bruttopalkka 10 000 bruttopalkka 15 000

palkka 10 000 5 000 15 000 7 500eläke 2 500 3 750brutto 10 000 7 500 15 000 11 250ennakonpid. 3 220 2 250 5 730 3 940netto 6 780 5 250 9 270 7 310

tulot kokopäivä- tulot osa-aika- tulot kokopäivä- tulot osa-aika-työssä eläkkeellä työssä eläkkeellä

58

vuorotteluvapaa

Työntekijöiden elinikäisen työajan joustomuotona on käytetty vuorottelu- ja opinto-vapaata. Vuoden 1996 alussa käynnistyi Suomessa kaksivuotinen vuorotteluvapaankokeilu, jota on sittemmin jatkettu vuoden 2000 loppuun. Työntekijä voi jäädävuorotteluvapaalle työnantajansa suostumuksella, jos hän on ollut samassa työpai-kassa vähintään vuoden. Ehtona on, että työnantaja palkkaa hänen tilalleen työttö-män työnhakijan, joskin työnkierto on mahdollista. Omaehtoiseen ammatilliseenkoulutukseen osallistumisesta maksetaan kuukaudessa 1 100 markan korvaus ve-rottomana. Vuorotteluvapaakokeilussa yhdistyvät täten työttömyyden hoito ja työ-kyvyn ylläpito.

Vuorottelusopimus tulee lain mukaan tehdä ennen vuoden 2000 loppua ja vapaaon pidettävä vuoden 2001 loppuun mennessä.

• Pituus: Vuorotteluvapaa voi olla 90–359 päivän pituinen.

• Korvaus: Vuorotteluvapaan ajalta työntekijällä on oikeus vuorottelukorvaukseen,joka on 70 prosenttia siitä ansiosidonnaisesta työttömyyspäivärahasta, johon hä-nellä työttömänä olisi oikeus. Esimerkiksi 11 000 markan kuukausituloilla korva-us on noin 4 120 markkaa kuukaudessa. Työeläke karttuu vuorotteluvapaan aika-na, jos henkilö palaa työhönsä vapaan päätyttyä. Varmimmin työntekijän eläke-turva säilyy, jos vuorotteluvapaa pidetään yhden kalenterivuoden aikana.

Vuorotteluvapaa on lähtenyt käyntiin ripeästi. Työministeriön työvälitystilaston mu-kaan vuodesta 1996 vuoden 1999 lokakuuhun mennessä vuorotteluvapaalla on ollut32 000 palkansaajaa. Vuorottelijoista valtaosa, seitsemän kymmenestä, on ollut nai-sia, keskimäärin 43-vuotiaita. Vaikka vapaankäyttäjiä on ollut lähes kaikissaammattiryhmissä, yleisimmin vuorottelijat ovat olleet opetusalalta, terveydenhuol-lon ja sosiaalialan työntekijöitä sekä toimistotyöntekijöitä. Motiivina vapaalle läh-töön on yleisimmin ollut opiskelu (18 %), lisäajan tarve perheelle tai hoivatyölle(15 %), stressi ja työpaikan huono ilmapiiri (15 %) sekä kuntoutuksen tai levontarve (13 %). Vapaan koetut vaikutukset ovat yleensä varsin myönteisiä, yhdeksänkymmenestä arvioi käyttävänsä vuorotteluvapaata uudestaan, jos siihen tarjoutuutilaisuus. Suurin ongelma on ollut toimeentulon heikkeneminen. Vain muutamaprosentti vuorotteluvapaan päättäneistä kertoo kokeneensa sopeutumisvaikeuksiatöihin palatessaan. Työnantajan kannalta vuorottelun hyvänä puolena on pidettysitä, että se ehkäisee henkilöstön uupumista ja tuo uusia tuulia organisaatioon.

opintovapaa

Opintovapaa tarjoaa työssä oleville joustavan mahdollisuuden opiskeluun. Opinto-vapaan voi käyttää yhdessä tai useammassa jaksossa. Sen enimmäispituus on kaksi

59

vuotta viiden vuoden aikana. Palvelusuhde jatkuu opintovapaan aikana, mutta työn-tekijä ei saa palkkaa ilman erillistä sopimusta.

Opintovapaata voi käyttää:• julkisen valvonnan alaiseen koulutukseen (myös ulkomailla)• opetussuunnitelman mukaiseen käytännön harjoitteluun• työehto-, toimiehto- tai virkaehtosopimuksissa määriteltyyn ammatti-

yhdistyskoulutukseen ja tietyin edellytyksin maatalousyrittäjille järjestettyynkoulutukseen.

Työntekijät ja virkamiehet ovat oikeutettuja yhteensä enintään kahden vuodenopintovapaaseen, kun päätoiminen palvelusuhde on kestänyt yhdessä tai useam-massa jaksossa yhteensä vuoden. Jos päätoiminen palvelusuhde samaan työnanta-jaan on kestänyt vähintään kolme kuukautta, on työntekijällä oikeus enintään vii-den päivän opintovapaaseen.

Opintovapaan hakeminen:• yli viisi työpäivää kestävää opintovapaata haetaan kirjallisesti työnantajalta

vähintään 45 kalenteripäivää ennen opintojen alkamista• enintään viiden työpäivän opintovapaata haetaan suullisesti tai kirjallisesti

vähintään 15 kalenteripäivää ennen opintojen alkamista.

Työnantaja ilmoittaa ratkaisustaan viimeistään 15 kalenteripäivää ennen koulutuk-sen alkamista. Enintään viiden työpäivän opintovapaassa ilmoitusaika on 7 kalen-teripäivää ennen koulutusta.Työnantaja voi siirtää koulutusta, jos se haittaa tuntu-vasti yrityksen toimintaa. Yhteensä opintovapaata voi siirtää kerralla enintään 6kuukautta.

4.2 työajan jaksotus yritys-ja asiantuntijatyössä

Yritys- ja asiantuntijatyössä tehdään Suomessa pisimmät työpäivät. Kun vuoden1997 työvoimatutkimuksen mukaan palkansaajien keskimääräinen vuosityöaika oli1 687 tuntia vuodessa niin yrittäjillä ja yrittäjäperheenjäsenillä se oli keskimäärin2 316 tuntia vuodessa. Palkansaajien osalta pisimmät vuosityöajat olivat maa- jametsätaloudessa, jossa myös yrittäjät tekevät pisimpiä työpäiviä. Asiantuntijatyössäpuolestaan palkallinen ja palkaton ylityön tekeminen on lisännyt viime vuosinakokonaistyöaikoja. Esimerkiksi Akavan tekemän tutkimuksen mukaan akavalaistenkokonaistyöaika päätyössä vuonna 1998 oli keskimäärin 43 tuntia viikossa. Ylem-

60

mällä ja keskijohdolla sekä vaativaa asiantuntijatyötä tekevillä työaika vaihteli 47,5ja 44 tunnin välillä. Ylitöitä teki 76 % akavalaisista. Yli 80 % ylitöitä tehneistäkatsoi joutuvansa tekemään pääsääntöisesti itse päätöksen ylitöiden tekemisestä janoin puolet ilmoitti, ettei ollut saanut erillisiä korvauksia tehdystä ylityöstä.

Yrittäjän tai käytännössä ilman päivittäisiä työaikoja toimivan asiantuntijantyöaikasäännöstely lähtee omista tarpeista sekä työlle asetetuista tavoitteista ja aika-paineista. Usein työhön menee enemmän aikaa kuin on arvioitu ja tavoitteet saate-taan myös asettaa korkeammiksi kuin mihin voimavarat riittävät. Kun työn määräylittää jatkuvasti käytössä olevat voimavarat, on seurauksena uupuminen ja jopasairastuminen.

pitkien työpäivien terveyshaitat

työstressi ja työuupumus

Pitkien työpäivien tyypillinen seuraus on työstressi ja työuupumus. Työuupumuk-sen on todettu Suomessakin lisääntyvän selvästi, kun viikoittainen työaika venyyyli 55 tunnin. Tätä vähäisempi, jatkuvakin työnajan ylitys ilman työhön liittyviämuita poikkeavia stressitekijöitä tuskin on työuupumuksen synnyssä kovin oleelli-nen. Jos kuormittuminen on edennyt työstressin asteelle, tyypillisiä oireita ovatvallitseva jaksamattomuuden tunne, unettomuus, ärtyneisyys, työasioiden jatkuvaajatteleminen, vaikeus suoriutua työtehtävistä, myös sellaisista, jotka ennen ovatsujuneet, sekä työn mielekkyyden väheneminen. Sivuuttamalla toistuvasti työstres-sin oireet voi ajautua helposti varsinaiseen työuupumukseen. Tällöin jaksamatto-muuden tunne muuttuu täydelliseksi jaksamattomuudeksi ja työn mielekkyyden vä-heneminen kyynistymiseksi (millään ei enää ole mitään väliä) sekä vaikeudeksisuoriutua työtehtävistä ammatillisen itsetunnon kärsimättä (”olen surkea työnteki-jä”).

Olennaista kuitenkin on, että työstressi ja työuupumus ovat vain osittain suhtees-sa tehtyihin työtunteihin. Työstressiin vaikuttavat olennaisesti suoritettavat työteh-tävät ja niiden kuormittavuus, vaikutusmahdollisuudet valita ja muokata omia töi-tään sekä ympäristön tuki ja hyväksyntä. Luonnollisesti omat henkiset resurssit sekätyöstä saatava palkka tai palaute ovat tärkeitä. Yrittäjät ja asiantuntijat asettavat tyy-pillisesti itse omat tavoitteensa ja tietävät työstä mahdollisesti saatavan palkkion,mitkä ovat olennaisia tekijöitä sitoutumiselle ja työstä saatavalle tyydytykselle.

ylityön terveyshaitat

Ylitöiden yhteyttä terveyteen on tutkittu aika paljon. Jatkuvien ylitöiden on yleensätodettu liittyvän alentuneeseen koettuun terveydentilaan, yleiseen työtyytymättö-myyteen ja stressihormonien kohoamiseen. Ylitöiden on todettu lisäävän myös ris-kiä sairastua selkäsairauksiin, mahdollisesti kasvavan staattisen lihaskuormituksenja liikunnan puutteen johdosta. Runsaasti ylitöitä tekevillä naisille on todettu lisään-

61

tynyt riski ennenaikaiseen synnytykseen. Jatkuvan ylityön on todettu lisäävän riskiämm. miesten alkoholinkäytön lisääntymiselle ja itsemurha-alttiuden lisääntymiselle.

Tutkimuksissa jää kuitenkin epävarmaksi, miten ylityöt ovat itse asiassa yhtey-dessä terveydentilan heikkenemiseen. Ei tiedetä, ovatko ylityöt aina olleet väsy-myksen tai psyykkisten oireiden syynä. On myös mahdollista, että ylitöiden teke-minen on osaksi vain seurausta jostain muusta tekijästä, joka aiheuttaa työuupumus-ta ja taipumusta yliarvioida omia resurssejaan. On selvää, että eri ihmiset kokevatylityöt eri tavoin ja ylitöiden terveysvaikutukset ovat suuresti yksilöllisiä.

miten työajaton voi säädellä työaikaansaja -määräänsä?

ajan jakautuminen työn ja muun elämän välillä

Ratkaisut, joita teemme ajan jakamiseksi työn ja muun elämän välillä, liittyvät mo-niin asioihin. Nämä ulkoiset ja sisäiset tekijät vaikuttavat ajankäytöömme liittyviinratkaisuihin yhdessä. Ulkoisia tekijöitä ovat mm. taloudelliset realiteetit, yleisestikoettu työtahdin kiristyminen sekä työssä käytettävän tietoteknologian kehittymi-nen, joka mahdollistaa yhä suuremmassa määrin työn tekemisen työpaikan ulko-puolella. Sisäiset tekijät liittyvät meidän omiin arvoihimme, asenteisiimme, tavoit-teisiimme, omaan käsitykseen itsestämme, työhön sitoutumisen asteeseen sekäkykyymme kuunnella tuntemuksiamme ja toimia sen mukaan.

Silloin, kun työaikaa ei ole toisten ihmisten taholta säädelty, korostuu ihmisenoma kyky hallita ajankäytön kokonaisuutta. Tulokset, jotka osoittavat, että yrittä-jien ja asiantuntijoiden työaika on selvästi keskimääräistä pidempi, kuvaa osaltaansitä korkeaa motivoitumisen ja sitoutumisen tasoa, joka näillä ihmisillä työhönsäon. Toinen puoli asiaa on se, että korkea sitoutumisen aste työhön ja määrittelemä-tön työaika yhdessä saattavat johtaa pitkällä aikavälillä työkyvyn oleelliseen las-kuun, jos työaika ja -määrä jatkuvasti estävät työn rasituksesta palautumisen.

voimavarojen palautuminen

Työterveyslaitoksen Voiman lähteet: työn voimavarojen ABC -taskuoppaassa ontuotu esille asioita, jotka voivat edesauttaa voimavarojen palautumista työssä. Yksikeskeisiä seikkoja on aika ajoin pysähtyä kuuntelemaan omia tuntemuksiaan. Nekertovat paljon kuormittuneisuuden asteesta. Työuupumuksen yhteydessä on syy-tä hakea apua joko ystäviltä ja vakavassa tapauksessa ammattiauttajalta. Yksin eityöuupumuksen kanssa kannata jäädä. Omien tuntemusten kuuntelun lisäksi on tär-keää olla vastaanottavainen ympäristön palautteelle. Jos tutuilta ihmisiltä toistuvastikuulee olevansa ”väsyneen oloinen”, ”loman tarpeessa” tai ”pinna kireällä” on syy-tä jäädä tarkastelemaan omaa hyvinvointiaan ja ajankäyttöään.

62

Voimavarojen palautumisen kannalta on tärkeää kyky ja mahdollisuus irrottautuatyöstä. Tämä ei tarkoita vain sitä, että on tekemättä työtä, vaan myös henkistä irrot-tautumista työasioista ja -roolista. Voimavaroja palauttavia tekijöitä ovat työn ulko-puolinen sosiaalinen elämä, liikunta, riittävä uni ja lepo, mahdollisuus mielekkää-seen harrastukseen sekä kohtuuttoman alkoholin käytön ja epäsäännöllisen elämän-rytmin välttäminen. Silloin kun ihminen on alkanut määritellä itsensä pelkästään tailähes pelkästään työn kautta, irrottautuminen työstä saattaa olla vaikeaa, vaikkatähän olisi mahdollisuuskin. Tällaisessa tilanteessa on hyvä tarkastella omaa asen-nettaan työtä kohtaan, elämän eri osa-alueiden painoarvoa itselle sekä niitä konk-reettisia asioita, jotka mahdollisesti vaikeuttavat toimivan kokonaisuuden kehitty-misen työn ja elämän muiden osa-alueiden kesken. Muutoksen tekeminen tuntuualussa usein vaikealta, joskus jopa ylivoimaiselta. Itselleen kannattaa asettaa saavu-tettavissa olevia tavoitteita, jotka suuntaavat vähitellen kurssia lähemmäksi kestä-vämpää tasapainoa työn ja muun elämän välillä.

ajankäytön suunnittelu

Omaa ajankäyttöä mietittäessä on valaisevaa piirtää piirakka oman ajankäytön ja-kautumisesta elämän eri osa-alueiden, esimerkiksi työn, kotitöiden, perheen, ystä-vien, harrastusten, levon ja unen kesken. Lisäksi kannattaa viereen piirtää toinenpiirakka siitä, miten itse asiassa haluaisi aikansa ja voimavarojensa jakautuvan. Josnäissä on olennainen ero, on hyödyllistä nimetä ne asiat, jotka tuntuvat estävänmuutoksen kohti mielekkäämpää ajankäyttöä. Tämän jälkeen on mahdollista miet-tiä niitä käytännön keinoja, jotka voisivat johtaa parempaan ajankäytön ja voima-varojen jakautumiseen sekä palautumisen mahdollistumiseen.

Eräs käytännön keino oman ajankäytön muuttamisessa on suunnitella etukäteenitselleen sellainen aikataulu, jossa on otettu huomioon sekä työ että muut elämänosa-alueet ja ottaa se aluksi esimerkiksi kokeiluluontoisesti käyttöön kuukaudenajaksi. Kun suunnitelma on kirjattu, kynnys sen ”unohtamiseen” nousee. Toisaal-ta sitoutuminen muutokseen on helpompaa, kun kyse on rajallisesta ajasta, jonkajälkeen voi tilannetta arvioida taas uudelleen. Jos tällaisen aikataulun tekeminentuntuu mahdottomalta, vaikka selvästi kokee epätasapainon työn kuormittavuudenja siitä palautumisen välisessä suhteessa, on syytä pohtia, kuinka kauan voi kuvi-tella jaksavansa nykyistä työtahtia ja mitä seuraamuksia tilanteen jatkumisesta voiolla. Usein ajatus muutoksen tekemisestä ”sitten myöhemmin” on vain ongelmanlykkäämistä ja johtaa tilanteen ja oireiden kärjistymiseen.

työn organisointi

Keskeistä ajankäytön kannalta on myös oman työn organisoinnin tarkastelu sään-nöllisin väliajoin. Tämä tarkoittaa käytännössä sen määrittelyä, mistä on vastuus-

63

sa, mitkä ovat olennaisimpia asioita ja mitkä voi jättää vähemmälle huomiolle, mitätöitä voi antaa muitten suoritettavaksi, mikä on järkevä tehtävien suorittamisjärjes-tys ja mitkä ovat tehokkaimpia keinoja tehtävien suorittamiseksi. Suunnitelmalli-suus työssä säästää yleensä enemmän kuin siihen käytetyn ajan ja vähentää myösstressiä, koska tilanne on paremmin hallittavissa.

työ – yksi hyvinvoinnin peruspilari

Työ on yksi ihmisen hyvinvoinnin peruspilareista, mutta saattaa muuttua hyvin-vointia ja terveyttä nakertavaksi tekijäksi, jos sen kanssa samaan aikatauluun eivätsovi muut hyvinvoinnin perustekijät, kuten ihmissuhteet, riittävä uni ja lepo, mie-lekäs harrastaminen sekä terveelliset elämäntavat. Pitkällä aikavälillä tasapainoelämän eri osa-alueiden välillä takaa parhaan lopputuloksen myös työssä, mikähelposti unohtuu kiireessä ja työnpaineessa. Siksi oman ajankäytön ja voimavarojentarkastelu on aika ajoin hyödyllistä.

4.3 vuorotyön ergonomia

Työaikojen ergonomian kannalta käsite vuorotyö voidaan ymmärtää laajasti: kiin-teä, noin 8-tuntinen työvuorojärjestelmä, jossa pääosa työtunneista tehdään kello 08ja 17 ulkopuolella, esimerkiksi kaksivuorotyö, kolmivuorotyö ja säännöllinen ilta-tai yötyö.

työaikamuototyöaikajärjestely, jossa muuttujina ovat vuorokautisten työvuorojen lukumääräja viikoittaisten työpäivien määrä

työaikamallisamasta työaikamuodosta tehdyt vaihtoehtoiset esityksettyövuorojärjestelmäsamassa työaikamuodossa työvuorojen ajankohdat tietyllä ajanjaksollakolmivuorotyötyövuoroja järjestelmässä on kolme: aamu-, ilta- ja yövuoroviisivuorojärjestelmäsamaa työvuorojärjestelmää noudattavia henkilöryhmiä eli vuoroja on viisikeskeytyvä vuorotyövuorotyö viitenä tai kuutena päivänä viikossakeskeytymätön vuorotyövuorotyö seitsemänä päivänä viikossa

64

jatkuva yötyö vai kolmivuorotyö?

Nykyisessä yhteiskunnassa monet työtehtävät vaativat yötyön tekemistä. Mitenyötyön tekeminen tulisi järjestää haittojen minimoimiseksi? Eräs ongelma on se,kumpi on suositeltavampaa, jatkuva yötyö vai kolmivuorotyö. Toisaalta on myösaloja, joissa vaihtoehdot valita ovat rajoitetut, esimerkiksi vartiointityö. Organisaa-tiomuutoksen yhteydessä voidaan toteuttaa myös työaikojen uudelleen järjestely-jä. Yötyötä voidaan vähentää vain työtä ja tehtäviä uudelleen organisoimalla, jol-loin selvitetään tarpeellinen miehitys tietyssä työprosessissa pyrkien yötyön vähen-tämiseen. Yksintyöskentely yöllä ei kuitenkaan pidä olla tavoitteena.

vuorokausirytmit

Mahdollinen jatkuvaa yötyötä puoltava tekijä voisi olla se, että ihmisen fysiologisetvuorokausirytmit mukautuvat paremmin säännölliseen yövuoroon. Näin toiminta-kyvyn ja vireyden huippu sijoittuisivat ainakin lähemmäksi työaikaa. Lisäksi uni-velka saattaisi jäädä vähäiseksi, koska ihminen pystyisi sopeutuessaan nukkumaanparemmin päivällä.

Tutkimuksissa on voitu havaita, että fysiologisten vuorokausirytmien täydelli-nen mukautuminen yövuoroon on erittäin vaikeaa, mutta osittainen sopeutuminenon mahdollista. Suotuisissa oloissa sopeutumisvauhti uuteen vuorokausirytmiin onnoin tunti päivässä.

Yövuororytmiin mukautuminen ja sen ylläpitäminen on kuitenkin käytännöntyöelämässä vaikeampaa monien tekijöiden vuoksi. Tärkeitä sopeutumiseen vaikut-tajia ovat peräkkäisten yövuorojen määrä, altistuminen erityisesti aamulla auringon-valolle, työntekijän motivaatio, sosiaaliset seikat ja mahdollisuus säilyttää yövuo-rorytmi myös vapaa-aikana. Lisäksi yksilölliset erot, kuten ikä, aamu-iltatyyppi-syys, energisyys, nukkumistottumusten joustavuus sekä fyysinen kunto liittyvätfysiologisten rytmien sopeutumiseen.

Yksi esimerkki yötyöhön sopeutumisesta on Pohjanmeren öljynporauslautantyöntekijät, jotka sisätyössä, ilman päivänvaloa, todella kehittävät täysin käänteisetelintavat. Kahden, kolmen alkupäivän aikana yövuoron jälkeinen uni viivästyy.Nukkuminen ja vireystila saavuttavat normaalin päivätyötason sopeutumisajan jäl-keen. Näissä oloissa paluu päivätyöhön on kuitenkin yhtä vaikeaa kuin siirtyminenyötyöhön.

valikoituminen

Eräs keskeinen vuorotyön haitta on viikonlopputyö, jota viikolle sijoittuvat vapaa-päivät eivät aina korvaa. Etuna on puolestaan vapaa-aika, jolloin vuorotyöntekijälläon mahdollisuus auttaa kotitöissä ja lasten hoidossa. Yötyön tekeminen vaikeuttaaperhe-elämää erityisesti silloin, kun perheessä on pieniä lapsia. Silti osa ihmisistä

65

valitsee jatkuvan yötyön nimenomaan sosiaalisin perustein, koska se mahdollistaaesimerkiksi lasten päivähoidon, opiskelun tai sivutoimisen työn. Tällöin taloudel-liset syyt ovat yleensä keskeisenä vaikuttimena.

Vuorotyö ja erityisesti jatkuva yötyö vaikeuttavat yhteydenpitoa päivärytmissäoleviin ihmisiin. Ääritapauksessa tämä voi johtaa sosiaaliseen eristäytymiseen. Pää-asiallinen syy luopua vuorotyöstä liittyy terveyteen tai perhe- ja sosiaaliseen elä-mään. Usein työtä vaihdetaan yövuoroista maksettavien korvausten takia kuitenkinvasta, kun se on aivan välttämätöntä.

Jatkuvan yötyön ja kolmivuorotyön vertaaminen toisiinsa on hankalaa, koskatyöt eivät useinkaan ole vertailukelpoisia. Jatkuvaan yötyöhön valikoituu yleensä ih-misiä, joiden keskimääräiset edellytykset sopeutua yövuororytmiin ovat paremmatkuin kolmivuorotyötä tekevillä ihmisillä. Tämä johtuu siitä, että jatkuva yötyöon usein enemmässä määrin vapaaehtoinen valinta kuin kolmivuorotyö. Lisäksi tut-kimuksiin osallistuneet henkilöt ovat usein tehneet jo vuosia jatkuvaa yötyötä, kuntaas yötyöhön soveltumattomat ovat karsiutuneet. Sen sijaan kolmivuorotyössä yö-työhön melko huonosti sopeutuva työntekijä voi pysytellä pitkään, koska yötyötäon huomattavasti vähemmän.

Voidaan kuitenkin todeta, että jatkuva yötyö ei näyttäisi olevan ainakaan huo-nompi vaihtoehto kuin kolmivuorotyö silloin, kun se perustuu vapaaehtoisuuteenja työntekijällä on mahdollisuudet ja halu järjestää vapaa-aikansa siten, että jatkuvayötyö tulee huomioiduksi. Toisaalta se, että työntekijä oma-aloitteisesti hakeutuujatkuvaan yötyöhön, ei takaa sitä, että hänen elämäntilanteensa tai yksilöllisetominaisuutensa mahdollistaisivat keskimääräistä paremman sopeutumisen yövuo-rorytmiin. Näin on erityisesti silloin, kun jatkuvaan yötyöhön hakeudutaan yksin-omaan taloudellisista syistä. Myös huono työllisyystilanne voi pakottaa monethakeutumaan vähemmän haluttuihin yötöihin.

työvuorojen kiertonopeus

Kolmivuorotyössä peräkkäisten yövuorojen lukumäärä on tärkeä ratkaisu. Taulu-kossa 4 on esitetty eräitä huomioon otettavia seikkoja kiertonopeutta päätettäessä.Ergonomian kannalta suositellaan nopeaa työvuorokiertoa eli kahta tai kolmeayövuoroa peräkkäin. Yövuorojaksossa ensimmäinen yövuoro on aina vaikein jasiten yksittäisiä yövuoroja pitäisi pyrkiä välttämään. Toisaalta univelkaa kertyyuseamman yövuoron kuluessa, joten kolmivuorotyössä enemmän kuin viisi peräk-käistä yövuoroa on ergonomian kannalta arveluttavaa.

66

Taulukko 4. Kolmivuorotyön etuja ja haittoja

Kolme samaa vuoroa peräkkäin (A A A — I I I Y Y Y — — — — —)

Perinteisessä viisivuorojärjestelmässä (esimerkki1 1, 2 ja 3) peräkkäisiä yövuorojaon neljä. Lyhentämällä työvuorojaksoja ja sijoittamalla vapaapäiviä toisin voidaanyövuorojaksoa lyhentää (esimerkki 4). Samaa vuoroa tehdään kolme peräkkäin,aamu- ja iltavuorojakson välissä on 48 tunnin yhtenäinen lepoaika, joka sisältää yh-den kokonaisen vapaapäivän. Ilta- ja yövuorojakson väliin jää 24 tunnin lepoaikaja yövuorojakson jälkeen on sijoitettu viisi vapaapäivää. Haittana on kuusi peräk-käistä työvuoroa ilta- ja yövuorojaksolla. Kuuden peräkkäisen työvuoron jaksoavoidaan keventää rakentamalla peruskierto seuraavasti: A A A — I I I — Y Y Y —— — — (esimerkki 5). Ratkaisussa kuitenkin peräkkäisten vapaapäivien määrävähenee neljään.

Esimerkki 1. Eteenpäin hitaasti kiertävät vuorot

Esimerkki 2. Taaksepäin hitaasti kiertävät vuorot, vapaa yövuorojen jälkeen

1

ABCDE

A

IY

AI

Y

AIY

AIY

IY

A

I

Y

A

IY

A

IY

A

IY

A

Y

AI

Y

AI

Y

AI

Y

A

I

Y

AI

AIY

AIY

AIY

AIY

A

IY

A

IY

AI

Y

Ma Ti Ke To Pe La Su Ma Ti Ke To Pe La Su Ma Ti Ke To Pe La Su2 3

1

ABCDE

I

AY

IA

Y

IAY

IAY

AY

I

A

Y

I

AY

I

AY

I

AY

I

Y

IA

Y

IA

Y

IA

Y

I

A

Y

IA

IAY

IAY

IAY

IAY

I

AY

I

AY

IA

Y


1Esimerkit erilaisista työvuorojärjestelmistä ovat peräisin TTL Työaikapalveluun tulleista konsultaatioista. Malleis-sa A on aamuvuoro, I on iltavuoro, Y on yövuoro alkaen sen vuorokauden iltana mihin se on merkitty. Vuoronpituus on 8 tuntia. Malleista on esitetty 21 vuorokautta, tasoittumisjaksot vaihtelevat malleittain kierron pituudenmukaan.

Hitaasti kiertävä tai Nopeasti kiertävä,keskeytyvä keskeytymätönkolmivuorotyö kolmivuorotyö

vuorokausirytmien häiriintyminen enemmän - vähemmän +

univelan kertyminen enemmän - vähemmän +

suorituskyky yövuorossa alentunut - alentunut -

viikkoja ilman vapaailtoja enemmän - vähemmän +

viikonloput töissä ei + usein -

yhtenäiset vapaat kyllä + vähemmän -

sosiaalisen elämän hankaluudet enemmän - vähemmän +

67

Esimerkki 3. Taaksepäin kiertävät vuorot, yövuorot työvuorojakson alussa

Esimerkki 4. Kolme samaa vuoroa peräkkäin, eteenpäin kiertävät vuorot

Esimerkki 5. Kolme samaa vuoroa peräkkäin, eteenpäin kiertävät vuorot

Kaksi samaa vuoroa peräkkäin (A A I I Y Y — — — — )

Nopeasti kiertävässä mallissa päästään kahden peräkkäisen yövuoron jaksoihin(esimerkki 6). Kahden aamu-, ilta- ja yövuoron jaksot on sijoitettu peräkkäin ja työ-vuorojaksojen väliin jää neljän vuorokauden mittainen yhtenäinen vapaajakso (96t). Aamu- ja iltavuorojakson sekä ilta- ja yövuorojakson väliin jää kumpaankin 24tunnin yhtenäinen lepoaika. Esimerkki 6 etuna on nopea vuorokierto ja lyhyt yö-vuorojakso, jolloin elimistön vuorokausirytmin ja sosiaalisen elämänhäiriintyminen on vähäisintä. Haittana on kuuden peräkkäisen työvuoron jakso.

Esimerkki 6. Kaksi samaa vuoroa peräkkäin, nopea kierto eteenpäin

1

ABCDE

A

YI

A

YI

A

YI

A

YI

IA

Y

IA

Y

I

A

Y

YIA

YIA

YI

A

YIA

YIA

YI

A

YIA

YIA

A

YI

A

YI

IA

Y

IA

Y

A

YI

A

YI


1

ABCDE

A

IY

AI

Y

AIY

IY

A

I

Y

A

IY

A

IY

A

Y

AI

Y

AI

Y

A

I

Y

AI

AIY

A

IY

AI

Y

AIY

A

IY

IY

A

I

Y

A

IY

A

AI

Y

AIY


1

ABCDE

A

YI

A

YI

IA

Y

IA

Y

YIA

YIA

YIA

YIA

YIA

YIA

A

YI

A

YI

IA

Y

IA

Y

YIA

YIA Y

IA

YIA

A

YI

YIA

YIA


1

ABCDE

Y

IA

YI

A

YIA

YIA

IA

Y

I

A

Y

IA

Y

IA

Y

IA

Y

A

YI

A

YI

A

YI

A

Y

I

A

YI

YIA

YIA

YIA

YIA

Y

IA

Y

IA

YI

A


68

Lyhyet työvuorojaksot (A A A — — I I I — — Y Y Y— —)

Kuuden työvuoron jaksoa voidaan keventää sijoittamalla työvuorot ja vapaapäivättasaisesti (esimerkki 7 ja 8). Tämä järjestelmä on erityisen hyvä vaativiin työtehtä-viin. Heikkoutena on se, että yövuoron jälkeinen vapaajakso lyhenee. Se on riittäväpalautumisen kannalta, mutta työntekijät saattavat kokea vapaa-ajan pirstoutuvanja työhön sidonnaisuuden lisääntyvän. Pitempää vapaajaksoa arvostetaankin lähin-nä sosiaalisin syin, jos esimerkiksi työskennellään vaikka vieraalla paikkakunnal-la ja kotiin päästään vain harvoin.

Esimerkki 7. Lyhyet työvuorojaksot, eteenpäin kiertävät vuorot

Esimerkki 8. Lyhyet työvuorojaksot, taaksepäin kiertävät vuorot

työvuoron pituus

EU:n työaikadirektiivi määrää eräitä poikkeuksia lukuunottamatta mm. yövuoronenimmäispituudeksi 8 tuntia ja työvuorojen vähimmäisväliksi 11 tuntia. Nämä suo-situkset perustuvat erityisesti työsuojelunäkökulmaan. Työpäivän pituutta tulisikinaina tarkastella myös terveyden ja työssä suoriutumisen näkökulmasta.

Perinteisesti työpäivän pituus on noin 8 tuntia. Tätä pitempiä, ylipitkiä työpäi-viä muodostuu yleensä kahdella tavalla: tekemällä ylitöitä tai ns. tiivistettyä työviik-koa, jotka vuosittaisen kokonaistyöajan suhteen poikkeavat kuitenkin toisistaan.Erityistapaukseksi voi vielä luokitella päivystystyön, jossa ylityö on luonteeltaanenemmän varallaoloa kuin aktiivista ylityötä. Yleistä on edelleen sivutyön tai opis-kelun yhdistäminen päätyöhön. Tällöin ”työnantajia” on useita ja työtä tai opiskeluatehdään päivittäin määrittelemättömän pitkiä jaksoja ilman, että esimerkiksi työ-aikalainsäädäntö pystyy siihen puuttumaan.

1

ABCDE

A

I

Y

A

IY

AI

Y

I

YA

IY

A

I

Y

A

I

YA

IY

A

Y

AI

YA

I

Y

A

I

Y

AI

YA

I

A

IY

AI

Y

A

I

Y

I

YA

IY

A

I

Y

A

A

IY

AI

Y


1

ABCDE

Y

I

A

Y

IA

YI

A

I

AY

IA

Y

I

A

Y

I

AY

IA

Y

A

YI

AY

I

A

Y

I

A

YI

AY

I

Y

IA

YI

A

Y

I

A

I

AY

IA

Y

I

A

Y

Y

IA

YI

A


69

Tiivistetty työviikko on säännöllinen työaikajärjestelmä, jossa työvuorojen pi-tuus on tavallisesti 12 tuntia. Peräkkäisiä työvuoroja on yleensä kolme tai neljä, jon-ka jälkeen on vastaavasti neljä tai kolme päivää vapaata. Myös 16 tai 24 tunnin työ-vuoroja käytetään. Vapaapäiviä voi usein kerätä myös pitemmiksi jaksoiksi, josperäkkäisten työpäivien lukumäärää lisätään. Tiivistetty työviikko mahdollistaa si-ten enemmän vapaapäiviä vuodessa kuin normaali työaika. 12 tunnin työvuorotovatkin lisänneet suosiotaan nopeasti viime vuosina.

Tiivistetyn työviikon vaikutuksia vireyteen, työssä suoriutumiseen, työn laatuun,tuottavuuteen ja poissaoloihin on tutkittu sangen paljon sekä laboratoriotutkimuksinettä työpaikalla tehdyin kenttätutkimuksin ja kyselyin. Tutkimukset painottuvaterityisesti 12 tunnin työvuorojen vaikutusten selvittämiseen suhteessa 8 tunnintyövuoroihin. 16 ja 24 tunnin työvuoroja on tutkittu vähemmän. Tulokset ovat jos-sain määrin keskenään ristiriitaisia, sillä tutkimusasetelmat ja -tavoitteet vaihtele-vat. On olennaista huomata, että vertailtavat vuorojärjestelmät eroavat toisistaanmyös muiden piirteiden kuin työvuoron pituuden osalta. Lyhyitä (esimerkiksi 8tuntia) ja pitkiä (esimerkiksi 12 tuntia) työvuoroja käyttävät vuorojärjestelmät poik-keavat siten myös peräkkäisten työvuorojen ja vapaapäivien määrissä sekä työvuo-rojen välisten vapaajaksojen osalta. Mikäli tutkitut vuorojärjestelmät ovat lisäksiolleet eri yrityksissä, voi eroja esiintyä myös työn kuormittavuudessa ja muissa työ-järjestelyissä.

Tutkimusten perusteella turvallisin työvuoron pituus on 6–9 tuntia. Tapaturma-riski riippuu olennaisesti työn piirteistä (ammatti, ergonomia) ja erilaisia sekoittaviatekijöitä ovat mm. työn luonne, työmäärä ja työnjohto. Työolot voivat olla yöllä japäivällä erilaiset. Vaikka pitkät työvuorot ovat työntekijöiden suosiossa niiden tar-joamien edullisempien vapaa-aikajärjestelyjen vuoksi, pääsääntöisesti 12 tunnintyövuoroissa suoriutuminen on heikompaa ja väsymys kasvaa enemmän vuoronaikana kuin 8 tunnin työvuoroissa. Yöllä erot 8 ja 12 tunnin työvuorojärjestelmienvälillä korostuvat. Pitkien työvuorojen vaikutuksista työn tuottavuuteen ei ole riit-tävästi luotettavaa tietoa.

Pitkä työvuoro ei sovellu vaarallisiin eikä henkisesti tai ruumiillisesti kuormit-taviin töihin. Vaarallisia töitä ovat erityisesti kuljetustyö sekä julkisen turvallisuu-den kannalta keskeiset työtehtävät. Henkisesti kuormittavia töitä ovat erityisesti yk-sitoikkoiset tai erityistä tarkkaavaisuutta vaativat tehtävät. Edelleen on huomatta-va, että määräykset terveydelle vaarallisten aineiden altistumisajoista koskevat ai-noastaan 8 tunnin työaikaa. Lisäksi etenkin ikääntyvien työntekijöiden osalta on ol-tava erittäin tarkka pitkien vuorojen vaikutuksista terveyteen.

työvuorojen kiertosuunta

Pitäisikö työvuorojen kiertää eteen- vai taaksepäin? Viimeaikainen tutkimus ontuottanut ristiriitaisia tuloksia, kun otetaan huomioon järjestelmien hyvät ja huonot

70

puolet. Tulosten yksiselitteisyyttä vähentää usein se, että samanaikaisesti on toteu-tettu muitakin muutoksia, kuten vähennetty peräkkäisten vuorojen lukumäärää taion vaihdettu keskeytymätön järjestelmä keskeytyväksi.

Eteenpäin kiertävät työvuorot vaihtuvat aina myöhemmin alkaviin vuoroihin(aamuvuorot — iltavuorot — yövuorot). Tällöin päivä tavallaan pitenee ja valveillaollaan kauemmin. Viivästyvä rytmin vaihe sopii paremmin yhteen luonnollisenendogeenisen vuorokausirytmin kanssa. Sen jakson pituus on hieman yli 24 tuntia.Siten eteenpäin kiertäviä vuoroja suositellaan mieluummin kuin taaksepäin kiertä-viä. Toinen syy eteenpäin kiertävien vuorojen paremmuuteen on vuorojen väliinjäävä vapaa-aika, joka on vähintään 24 tuntia kaikissa vuoronvaihdoissa.

Tutkimuksissa eteenpäin kiertävien vuorojen yhteydessä on havaittu vähemmänfyysisiä, sosiaalisia ja psykologisia ongelmia sekä vähemmän väsymystä kuin taak-sepäin kiertävien vuorojen yhteydessä. Myös unen laatu on parempi ja sydäninfark-tin riskitekijät pienempiä. Lisäksi molempia järjestelmiä kokeilleet työntekijät ar-vioivat eteenpäin kiertävät paremmiksi. Unihäiriötutkimukset näyttävät suosivaneteenpäin kiertäviä järjestelmiä, mutta varmaa todistetta ei ole siitä, että nukkumi-nen eroaisi vuorokierron suunnan mukaan, vaikka viivästetty malli näyttäisi johta-van pitempään uneen.

Taaksepäin kiertävien työvuorojen peräkkäisten vuorojen alkamisajat aikais-tuvat (yövuorot — iltavuorot — aamuvuorot tai iltavuorot — aamuvuorot —yövuorot). Taaksepäin kiertäviä vuoroja tekevillä on havaittu huonompi fyysinen japsyykkinen hyvinvointi ja enemmän kroonista väsymystä kuin eteenpäin kiertäviävuoroja tekevillä. Kuitenkin erot ovat merkitseviä vain niissä taaksepäin kiertävissäjärjestelmissä, joissa oli nopeita vuoronvaihtoja, esimerkiksi 8 tunnin työvuoroväli.Taaksepäin kiertävät vuorot, joissa on nopeita vaihtoja, haittaavat myös eniten so-siaalista elämää ja perhe-elämää sekä alentavat työtyytyväisyyttä. Myös työnteki-jöiden henkilökohtaiset seikat vaikuttavat, vanhimmilla työntekijöillä taaksepäinkiertävissä järjestelmissä on todettu eniten unihäiriöitä ja väsymystä.

Osa vuorotyöntekijöistä suosii taaksepäin kiertäviä vuoroja, koska vapaa alkaaajoissa viimeisen aamuvuoron jälkeen. Työntekijöiden ei myöskään tarvitse aloit-taa vapaata yövuorosta palautumisella, vaan rytmien asettuminen tapahtuu työajallaaamuvuorojen kuluessa. Toisaalta tällaisiin vaikeisiin vuorojärjestelmiin valikoitu-vat työntekijät, jotka parhaiten sietävät hankalaa järjestelmää.

nopeasti eteenpäin

Eräällä terästehtaalla valittiin hitaasti kiertävän järjestelmän tilalle (esimerkki 1)työntekijöiden äänestyksellä vaihtoehto I I I — A A A Y Y Y — — — — — (esi-merkki 9). Kiertosuuntaa koskevia ergonomisia suosituksia painavampi peruste oliyhtenäisen vapaa-ajan määrä. Siirryttäessä yövuoroja seuraavien vapaapäivien jäl-keen aamuvuoron sijasta iltavuoroon, saavutettiin 8 tuntia pidempi vapaajakso.Ergonomisena heikkoutena on vaikeiden vuorojen (aikaiset aamut ja yövuorot) si-

71

joittuminen peräkkäin, jonka aiheuttamaa kuormitusta kahdeksan tunnin lisäysyhtenäiseen vapaaseen ei välttämättä korvaa. Valittu järjestelmä onkin osoittautu-nut työntekijöille raskaaksi ja terästehtaalla siirryttiin nopeasti eteenpäin kiertäväänvuorojärjestelmään (esimerkki 6).

Esimerkki 9. Kolme samaa vuoroa peräkkäin, taaksepäin kiertävät vuorot

pitkä vapaa

Pitkä yhtenäinen vapaa on tärkeä työntekijää houkutteleva vuorotyön etu. Esimerk-ki 3 on tilanne, jossa taaksepäin kiertävässä järjestelmässä saadaan laskennallisestiseitsemän päivää vapaata kuuden sijaan (esimerkki 1). Arvoitukseksi jääkin, kuinkapaljon kuormitus lisääntyy ja korvaako pitempi vapaa-aika sen. Suositeltavaa oli-si kuitenkin pyrkiä jakamaan kuormitus tasaisesti.

mitä vuoroja yövuorojen yhteydessä?

Työvuorojen kiertosuunta puhuttaa työntekijöitä esimerkki 7 ja 8 välillä. Ratkaise-vaa tässä tapauksessa on se, mitä vuoroja yövuoroon liittyy. Yövuorojen yhteydessävapaat ovat seuraavasti:

malli kiertosuunta vapaa ennen vapaa yövuorojenyövuoroja jälkeen

esimerkki 7 eteenpäin 72 t 48 t esimerkki 8 taaksepäin 80 t 56 t

Tällä kertaa suunta taaksepäin näyttäisi tosiaankin paremmalta.

keskeytyvä vai keskeytymätön

Keskeytymättömyyttä 8 tunnin järjestelmässä on harvoin tutkittu. Työelämässä voi-daan harvoin valita toteutetaanko keskeytyvä vai keskeytymätön järjestelmä. Kui-tenkin tietyt työvuorojärjestelmän piirteet, kuten lepoaikojen pituudet, määräytyvätyhdessä sekä kiertosuunnan että keskeytyvyyden tai keskeytymättömyyden perus-teella. Siten keskeytyvyys saattaa lieventää kiertosuunnan vaikutuksia vuorotyön-tekijän kuormitukseen. Joka tapauksessa vapaa viikonloppu on työntekijöiden kan-nalta arvokas.

1

ABCDE

I

YA

I

YA

I

YA

I

YA

AI

Y

AI

Y

A

I

Y

YAI

YAI

YA

I

YAI

YAI

YA

I

YAI

YAI

I

YA

I

YA

AI

Y

AI

Y

I

YA

I

YA


72

Keskeytyvässä järjestelmässä kiertosuunnan valinta ei ole yksiselitteistä, vaan tu-lee miettiä kokonaisuuden kannalta parasta ratkaisua. Keskeytyvässä kolmivuoro-työssä työvuorojen kiertosuunta riippuu myös keskeytyksen pituudesta (esimerk-ki 10 ja 11). Yövuoroa ei aina voi sijoittaa ”viimeiseksi”, vapaa sunnuntai katkai-see joka tapauksessa työvuorojakson.

Esimerkki 10. Keskeytys lauantai klo 22 – sunnuntai klo 22

Esimerkki 11. Keskeytys lauantai klo 22 – sunnuntai klo 22

vapaa-aika on tärkeää

Työntekijän kuormittumisen kannalta kiertosuuntaa oleellisempaa on vuorojen yh-distäminen ja vapaa-ajan pituus vuorojen välillä. Vapaa-ajan ja vapaajaksojen sijoit-tuminen on merkityksellistä riittävän unen määrän, väsymyksen torjumisen, hyvin-voinnin sekä tasapainoisen perhe- ja muun sosiaalisen elämän kannalta. Usein pit-kiä vapaita pidetään sosiaalisten syiden vuoksi tärkeämpinä kuin ergonomisempaakiertosuuntaa. Pitkät työvuorojaksot mahdollistavat pitemmät yhtenäiset vapaat,mutta monta peräkkäistä työpäivää aiheuttaa väsymyksen kertymistä. Tällaiset pit-kät työvuoroputket antavatkin aihetta pohdiskeluun kuormituksen ja elpymisenjakautumisesta.

Taaksepäin kiertäviin keskeytymättömiin järjestelmiin liittyy välittömiä kieltei-siä vaikutuksia: työvuoron aikainen vireystila heikkenee ja uni poikkeuksetta lyhe-nee. Vaikutukset alkavat heti, kun vuoroväli on alle 11 tuntia. Nopeissa vuoronvaih-doissa, esimerkiksi siirryttäessä iltavuorosta suoraan aamuvuoroon, työvuorojenväliin voi jäädä vain 8 tuntia, joka on liian lyhyt elpymisen kannalta. Työvuorojenvälinen aika kuluukin helposti työmatkoihin, ruokailuun ja muuhun virkistykseennukkumisen lisäksi.

1

ABCD

YIA

YIA

IAY

A

IY

A

IY

A

IY Y

IA

YIA

Y

IA

YA

I

YA

I

A

IY

A

YI

A

YI

IYA

I

AY

AY

I

IYA


1

ABCD

Y

IA

Y

IA

AYI

AYI

AIY

AI Y

AY

I

AY

I

I

AY

I

AY

AIY

AI Y

IAY

IAY

Y

AI

AI Y

YI

A

YI

A


73

Koska yövuoroista aamuvuoroihin siirtyminen on vaikeata myös eteenpäinkiertävissä järjestelmissä, vapaapäivät tulee pääsääntöisesti sijoittaa yövuoron jäl-keen. Vapaapäivän ajankäyttö riippuu edeltävästä työvuorosta, esimerkiksi perjan-taisen yövuoron jälkeen lauantain vapaapäivä käytetään nukkumiseen. Yövuorojenjälkeen tulisikin olla vähintään kaksi vapaapäivää. Vapaapäiviä siis on kolmivuo-rotyössä kahdenlaisia eli

• seuraava työvuoro ei ala samana päivänä, tosin yövuoro voi jatkua tälle päi-välle ja

• seuraava työvuoro ei ala eikä edellinen pääty samana päivänä.Yksittäiset vapaapäivät eivät elpymisen kannalta ole aina riittäviä.

lyhyet lepoajat

Seuraavat esimerkit ovat varottavia, koska lepoajat niissä jäävät lyhyeksi. Voima-lan nopeasti taaksepäin kiertävässä järjestelmässä (esimerkki 12) yövuoro on en-simmäisenä. Työvuorojen väli on vain 8 tuntia, mikä riittää juuri ja juuri elpymiseen(nukkuminen ja syöminen) vuorojen välillä, kun työmatkoihin ei tarvitse käyttääaikaa. Työntekijöiden mielestä ”k.o. vuorojärjestelmä takaa parhaiten yövuorostatoipumisen”. Toinen varottava esimerkki löytyy poliiseilta (esimerkki 13), joidentyövuorot vaihtuvat nopeasti taaksepäin, yövuoro viimeisenä. He puolestaan koke-vat järjestelmän kuormittavaksi lepoajan jäädessä liian lyhyeksi. Heillä yövuoronjälkeen on onneksi vapaa.

Esimerkki 12. Nopeasti taaksepäin kierto, yövuoro ensimmäisenä

Esimerkki 13. Nopeasti taaksepäin kierto, yövuoro viimeisenä

1

ABCDE

YA

I

I

YA

AY

I

I

AY

YA

I

I

YA

AY

I

IYA

YAI

I

AY

AY

I

IYA

YAI

I

AY

A

IY

YAI

A

IY

YAI

Y

I

A

Y

I

A

I

AY


1

ABCD

IA;Y

A;Y

II

A;Y

IA;Y

IA;Y

A;Y

II

A;Y

IA;Y

IA;Y

A;Y

II

A;Y

IA;Y

IA;Y

A;Y

1I

A;Y

IA;Y I

A;Y

IA;Y

IA;Y

IA;Y

A;Y

I


74

vuororyhmien lukumäärät

Paitsi päivittäinen ja viikoittainen lepoaika, myös vuosittainen loma-aika on tärkeäätyöntekijän jaksamisen kannalta. Perinteinen nelivuorojärjestelmä toimii nykyisentyöajan puitteissa ylimiehityksellä, mutta vapaat ovat ryhmän kesken sovittavissa,siksi järjestelmä on suosittu. Nykyisin yleisimmin on käytössä viisivuorojärjes-telmä, jossa kuitenkin on hankaluutena työntekijän kannalta lyhyt yhtenäinen ke-säloma. Yksi ratkaisu pitempään yhtenäiseen kesälomaan on tehdä työt kuudellavuorolla joko läpi vuoden tai esimerkiksi kesäkauden. Työajan kattamiseksi tarvi-taan tällöin lisävuoroja. Lisävuoroja voidaan käyttää koulutukseen, huoltotöihin,laiteasennuksiin, poissaolojen tuurauksiin jne. Lisävuorot voidaan toteuttaa eri ta-voin ja se vaikuttaa järjestelmän hyväksyttävyyteen:

• työnantaja järjestää kaikki lisävuorot lyhyellä varoitusajalla yrityksen tarpei-den mukaan

• työnantaja suunnittelee kaikki lisävuorot vuoden alussa• vuoden alussa osa lisävuoroista sijoitetaan kesälomatuurauksiin ja loput lisä-

vuorot järjestetään yrityksen tarpeiden mukaan nopealla varoitusajalla• työnantaja ilmoittaa, milloin lisävuorot ovat tarpeen ja vuororyhmät päättä-

vät, ketkä ne tekevät.Mitä useammin lisävuoroja teetetään lyhyellä varoitusajalla, sen epäsuositumpia neovat.

työvuoron alkamis- ja loppumisajat

Hyvin aikaisin alkava aamuvuoro muodostaa merkittävän ongelman monellevuorotyöntekijälle. Ongelmia on tähän saakka aliarvioitu eikä niitä ole tutkittu vielätarpeeksi.

Aikainen aamuvuoro lyhentää työvuoroa edeltävää unta, koska suurin osa työn-tekijöistä menee joka tapauksessa nukkumaan ”tavalliseen” aikaan. Lisäksi osastressaantuu odotettavissa olevasta aikaisesta ylösnoususta. Varhainen aamuvuoronalkaminen (kello 05–06) lisää väsymystä ja heikentää työvuoron aikaista suoritus-kykyä.

Kolmivuorotyössä myöhäisempi aamuvuoron alkamisaika merkitsee toisaaltamyöhäisempää yövuoron loppumista (esimerkiksi kello 07). Yövuoron päättymi-nen suhteellisen myöhään lisää väsymystä yövuoron lopussa ja voi vaikeuttaa yö-vuoron jälkeistä nukahtamista erityisesti ikääntyvillä työntekijöillä.

Työvuorojen alkamis- ja loppumisaikoja sovitettaessa on huomioitava työ–matkajärjestelyt, työn sisältö, riittävä yövuorojen jälkeinen uni, perhe-elämän tar-peet sekä työntekijöiden toiveet. Työvuorojen alkaminen tulisi ratkaista yksilöllises-ti siten, että aikaisia ja myöhäisiä työvuoron alkamisaikoja käytetään rinnakkainsamassakin työyhteisössä. Tämä on mahdollista ns. työajan suhteen itsenäistenpienryhmien avulla.

75

suositukset

Työvuorojärjestelmien suunnittelussa täytyy ottaa huomioon monia seikkoja. Lain-säädännön puitteissa tuotannollisten ja taloudellisten tekijöiden lisäksi huomionar-voisia ovat työntekijöiden omat tarpeet ja työaikamieltymykset. Olennaisen tärkeäkuitenkin on ns. työaikojen ergonomia eli työntekijän terveyden, turvallisuuden jatyötehon näkökulma. Taulukoihin 5–8 on koottu kaksikymmentä keskeytymättö-män kolmivuorotyön ergonomista suositusta ja odotettavissa olevia vaikutuksiasilloin, kun suositus toteutuu. Suositukset soveltuvat myös muiden työaikamuotojenarviointiin. Taulukko 9 avulla voi arvioida työvuorolistan ergonomisuutta.

Taulukko 5. Työvuorojaksot. Tärkeitä seikkoja ovat vuorojen kiertonopeus ja kierto-suunta sekä tietyt erikoistapaukset (A aamuvuoro, I iltavuoro, Y yövuoro, — vapaa)

Suositus Vaikutus

1. Peräkkäisiä yövuoroja kaksi tai kolme.

2. Pyritään välttämään jatkuvaa yötyötä. Jat-kuvan yötyön tulisi perustua vapaaehtoi-suuteen.

3. Hyvin aikaisin alkavia aamuvuoroja mah-dollisimman vähän peräkkäin (enintäänkolme).

4. Peräkkäisiä iltavuoroja mahdollisimmanvähän (enintään kolme).

5. Työvuorojen välin tulisi olla yli 11 tuntia,mikä toteutuu helpommin, jos työvuoro-jen kiertosuunta on eteenpäin (AIY—).Taaksepäin kiertävää järjestelmää(YIA—) tulisi välttää.

6. Jakson viimeisen yövuoron jälkeen olisivähintään kaksi vapaapäivää. Jaksoa Y—A tulisi välttää.

7. Vältetään yksittäisiä vapaapäiviä (esimer-kiksi Y—Y).

8. Vältetään yksittäisiä työpäiviä (—A—, —I—, —Y—).

Vuorokausirytmien mukautumison-gelmat vähenevät. Univelkaa kertyyvähemmän. Sosiaalinen vuorovaikutuskohentuu.

Mahdolliset pitkäaikaiset terveyshaitatvähenevät. Univelan kertyminen vä-henee. Sosiaalinen vuorovaikutus ko-hentuu.

Univelkaa kertyy vähemmän.

Sosiaalinen vuorovaikutus kohentuu.

Univelkaa kertyy vähemmän.Vuorokausirytmien mukautumison-gelmat vähenevät.

Uni lyhenee vähemmän aamuvuoronyhteydessä.

Vuorokausirytmien mukautumison-gelmat vähenevät.

Vapaajakso pysyy yhtenäisenä.

76

Taulukko 6. Työajan kesto ja jakautuminen. Tärkeitä seikkoja ovat peräkkäistenvuorojen lukumäärä, työvuoron pituus ja vapaa-aika vuorojen välillä

Suositus Vaikutus

Taulukko 7. Työajan ajoittuminen. Tärkeitä seikkoja ovat aamuvuoronalkamisaika, iltavuoron ja yövuoron loppumisaika sekä viikonloput

9. Peräkkäisiä työpäiviä on enintään 5–7.

10. Pitkiä työvuoroja (yli 8 tuntia) voidaanharkita vain, jos

- pitkä vuoro sopii työn luonteeseen jakuormittavuuteen

- tauotus on riittävää - vuorojärjestelmä on suunniteltu siten,

että uupumisen kertyminen vältetään elivuorojen väliin jää tarpeeksi aikaa

- poissaolot hoidetaan riittävällä vara-miehistöllä

- ylitöitä ei teetetä - altistuminen terveydelle vaarallisille ai-

neille on rajoitettu - täydellinen elpyminen työstä on mahdol-

lista.

11. Työvuorojen välissä tulisi olla riittäväs-ti lepoaikaa (yli 11 tuntia) palautumiseenja virkistymiseen (työmatkat, nukkumi-nen, yksityisasiat). Nopeita vuoron-vaihtoja tulisi välttää.

Väsymystä kertyy vähemmän.

Väsymystä kertyy vähemmän. Virheitävähemmän. Tapaturmia vähemmän.Mahdolliset pitkäaikaiset terveyshaitatvähenevät.

Unen lyhentyminen vältetään.

Suositus

12. Aamuvuoro ei saisi alkaa liian aikaisin,kello 6.30 on parempi kuin kello 6.00,joka on parempi kuin kello 5.00 jne.

13. Iltavuoro ei saisi loppua liian myöhään,kello 22 on parempi kuin kello 23, jokaon parempi kuin kello 24 jne.Erikoistapauksessa iltavuoro voisi lop-pua hyvin aikaisin, kuten kello 18 lau-antaisin.

14. Yövuoron tulisi loppua mahdollisim-man aikaisin. Lyhyempiä yövuorojakannattaisi harkita.

Vaikutus

Uni lyhenee vähemmän.

Uni lyhenee vähemmän. Sosiaali-nen vuorovaikutus kohenee.

Nukkumisaika öiseen aikaan pite-nee.

77

Perusteiden määrittely Ergonominen luokittelu

hyvin arveluttava pulmallinen kunnossaarveluttava

Peräkkäisten yövuorojen yli 5 vuoroa 52 vuoroa 4 tai 1 2 tai 3lukumäärä vuoroa vuoroa

Peräkkäisten iltavuorojen yli 5 vuoroa 5 vuoroa 4 tai 1 2 tai 3lukumäärä vuoroa vuoroa

Peräkkäisten ilta- ja yli 6 vuoroa 6 vuoroa 1 tai 2 3–5yövuorojen lukumäärä vuoroa vuoroa

Peräkkäisten työpäivien yli 7 päivää 7 päivää 1 tai 2 tai 6 3–5lukumäärä3 päivää päivää

Peräkkäisten työpäivien yli 10 päivää 9 päivää 8 päivää alle 8lukumäärä, joiden välissä päivää

vain yksi vapaapäivä

Taulukko 8. Sovitusta työvuorojärjestelmästä poikkeaminen. Säännöllisentyövuorojärjestelmän suosiminen helpottaa työn ja vapaan yhdistämistä.

Tilapäiset tai lyhytaikaiset poikkeamat voivat olla joko työnantajan määräämiätai työntekijöiden toivomia

Taulukko 9. Työvuorolistojen ergonominen luokittelu

Vaikutus

Mahdollisuus suunnitella vapaa-ajankäyttöä paranee.

Mahdollisuus suunnitella vapaa-ajankäyttöä paranee.

Työn ja yksityiselämän parempi yh-teensovittaminen.

Työn ja yksityiselämän parempi yh-teensovittaminen.

Suositus

17. Pyritään välttämään sovitusta listastapoikkeamista.

18. Sovitaan ennakkoilmoitusten ja korvaus-ten pelisäännöistä muutoksissa.

19. Työryhmät voisivat sopia keskenääntyöajoistaan ja ovat vastuussa töiden suo-rittamisesta ajallaan.

20. Joustavuus työajoissa on suotavaa (esi-merkiksi liukuvat työajat, vuorojen vaih-to, tms. aikaikkunat, aikaitsenäiset ryh-mät).

Suositus

15. Vältetään viikonlopputyötä.

16. Järjestelmässä tulisi olla joitakin vapaitaviikonloppuja, joissa vähintään kaksi pe-räkkäistä vapaapäivää (jos suositus 15 eitoteudu).

Vaikutus

Sosiaalinen vuorovaikutus kohenee.

Sosiaalinen vuorovaikutus kohenee.

78

suositukset ikääntyville

Vuoro- ja yötyön suhteen ikääntyneinä työntekijöinä pidetään yli 45-vuotiaita ja sitävanhempia. Ikääntyvän työntekijän terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavat työnpiirteet, yksilölliset ominaisuudet ja sosiaaliset seikat. Työvuorosuunnittelun kei-noin voidaan tukea ikääntyvien työntekijöiden vuoroja yötyössä pärjäämistä.

Iän myötä erilaiset unihäiriöt lisääntyvät ja terveyspulmia ilmenee, mutta suo-riutuminen työssä pysyy ennallaan ja kokemusta on karttunut. Iän myötä sopeutu-miskyky yötyöhön vähenee ja pitkäaikaissairauksien, kuten sydäntaudin riski kas-vaa. Muutokset perhe- ja sosiaalisessa elämässä ovat yleensä myönteisiä. Ikäänty-vien tarpeet työaikojen suhteen ovat erilaiset kuin nuorempien.

Suositeltavia keinoja työaikojen suunnittelussa ikääntyville ovat:• joustavuuden lisääminen• palautumisajan lisääminen• yötyön vähentäminen• nopeasti kiertävä työvuorojärjestelmä• aikaisemmat vuoronvaihtumisajat keskeytymättömässä vuorotyössä• lääkärintarkastukset ja neuvonta.

Peräkkäisten vuorojen 1 vuoroa 2 vuoroa 3 vuoroavähimmäismäärä

Vapaailtojen lukumäärä 0 1 ilta 2 iltaa yli 2 iltaa

Vapaa-aika yövuoron alle 30 tuntia yli 48jälkeen tuntia

Epäsuotuisa vuorojärjestys vältettävä yhdistelmiä:YÖ-AAMU (ei vapaata)YÖ-ILTA (vain 8 t vapaata)ILTA-AAMU (vain 8 t vapaata)YÖ-vapaa-AAMU (vain 24 t vapaata)4

2 Ongelmallisia ovat keskeytyvät järjestelmät, joissa viikkotyöaika on pitkä ja työvuorot lyhyitä.3 Ristiriita vapaiden viikonloppujen kanssa.4 Aiheuttaa ongelmia nukkumisessa, koska kerran nukkuminen ei riitä ja kaksi kertaa nukkuminen ei onnistu.

hyvin arveluttava pulmallinen kunnossaarveluttava

Perusteiden määrittely Ergonominen luokittelu

79

lisää joustovaraa työaikaan

Työvuorosuunnittelun päämääränä tulisi olla työntekijän mahdollisuudet vaikuttaapäivittäisen, viikoittaisen ja vuosittaisen työaikansa määrään, sijoittumiseen ja ja-kautumiseen.

enemmän palautumisaikaa

Yövuorojen yhteydessä tarjottavat lisävapaat ovat käytössä eräissä maissa. Lisä-vapaiden määrä vaihtelee 1–15 päivään alan, työaikamuodon, yötyön määrän jatyöntekijän iän mukaan. Vapaiden kerääminen yhtenäiseksi jaksoksi ei ole välttä-mättä paras ratkaisu. Palautumisen kannalta vuorokautinen lepoaika on tärkein, työ-vuorojen välin tulee olla riittävän pitkä kunnon elpymiseen. Erityisesti ikääntyväthyötyvät ylimääräisistä tauoista työvuoron aikana. Varsinkin fyysisesti raskaissatöissä tauotuksen tulee toimia.

vähemmän yötyötä

Ikääntyvät vuorotyöntekijät nukkuvat huonosti yövuorojen jälkeen. Toisaalta ikään-tyvillä on vähemmän pulmia aamuvuorojen kanssa kuin nuoremmilla. Yötyönhaittoja vanhemmilla voidaan vähentää:

• vähentämällä yötyötä kokonaisuudessaan, analysoimalla tarkkaan yövuoronmiehitystarve,

• siirtämällä ikääntynyt työntekijä päivävuoroon, jolloin kokenut työntekijä jääyritykseen tai

• teettämällä osa yövuoroista nuoremmilla, esimerkiksi vaihtamalla aamu- jayövuoroja eri ryhmien kesken vuorolistassa.

nopeasti kiertävät työvuorojärjestelmät

Peräkkäisiin yövuoroihin sopeutuminen hidastuu vanhemmiten. Toisaalta keski-ikäiset ja sitä vanhemmat ovat vähemmän herkkiä välittömälle univajeelle, kutenensimmäisen yövuoron vaikutukselle. Nopeasti kiertävät vuorojärjestelmät olisivatsiten parempia, kun yrityksen työntekijöiden keski-ikä on korkea.

aikaisemmat vuoronvaihtumisajat keskeytymättömässävuorotyössä

Aamutyyppisyys lisääntyy iän myötä. Vanhemmiten herätään aikaisemmin samoinkuin väsytään aiemmin eikä vapaa enää myöhään illalla ole arvossaan. Vanhemmatvuorotyöntekijät haluavat usein vuorojen alkavan aikaisemmin nuoriin verrattuna.Kuitenkin hyvin aikaiset aamuvuorot (ennen kello 05) lisäävät nukkumis- ja vireys-haittoja kaikilla vuorotyöntekijöillä.

80

tehostetaan lääkärintarkastuksia ja neuvontaa

EU-direktiivin (93/104/EC) mukaan yötyön aloittavalla on oikeus maksuttomaanterveystarkastukseen ennen työn aloittamista ja sen jälkeen säännöllisesti. Terveys-tarkastusten päämääränä on oireiden (unihäiriöiden, sydän- ja verenkierto-oireiden)havaitseminen ajoissa, siksi niitä tulee tehdä riittävän usein. Toisena tehtävänä onterveys- ja elämäntapaneuvonta vuoroja yötyössä pärjäämiseksi.

onnistunut ratkaisu perustuu yhteiseenpäätökseen

Kuten edellä kuvatut esimerkit osoittavat, kolmivuorotyö voidaan järjestää useal-la eri tavalla. Lisää joustoa esitettyjen vaihtoehtojen lisäksi saadaan esimerkiksi luo-malla työaikojen suhteen itsenäisiä ryhmiä tuotantoyksikön sisälle. Tällaisissa pien-ryhmissä työntekijät voivat yhdessä päättää työajoistaan käyntiaikojen ja suorite-vaatimusten asettamissa rajoissa. Elämäntilanteesta riippuen työntekijöillä saattaaolla erilaisia toiveita muun muassa vapaapäivien sijoituksen, työvuorojen vaihtu-misaikojen tai aamu- ja iltavuorojen valinnan suhteen. Tällainen yksilöllinen vaih-telu ei välttämättä vaikuta kokonaistyöaikaan, palkkaan tai käyntiaikaan. Se lisääkuitenkin merkittävästi työtyytyväisyyttä, vähentää työn kuormittavuutta ja helpot-taa vuorotyöhön sopeutumista.

Onnistuneen ja toimivan vuorojärjestelmän valinta perustuukin aina yhteiseenpäätökseen. Valinnassa tulee ottaa huomioon sekä työnantajan että työntekijän nä-kökulma, vuorosuunnittelun ergonomisia kriteerejä unohtamatta. Työaikajärjeste-lyjen muutoshanke on siten monimutkainen ja aikaa vievä prosessi, joka kuitenkinonnistuessaan vaikuttaa suotuisasti työn laatuun ja tuottavuuteen sekä työntekijöi-den hyvinvointiin ja työtyytyväisyyteen.

81

kirjallisuutta

Anttila T, Tyrväinen, P: Kuntasektorin työaikakokeilut. Tavoitteet, toteutus ja tulokset. Työ-poliittinen tutkimus 202. Työministeriö, Helsinki 1999.Hakanen J, Ahola K, Härmä M ym.: Voiman lähteet, työn voimavarojen ABC. Työterveys-laitos, Helsinki 1999.Härmä M: Ylipitkät työpäivät, terveys ja väsymys. Työterveyslääkäri 1:61–64, 1996.Kandolin I: Uudet työaikamallit. Työterveiset 2/1997, 7–8.Liikanen H: Strategisia selviytymissopimuksia? –Tutkimus neljän yrityksen työaika-järjestelyistä 1990-luvun puolivälissä. Työpoliittinen tutkimus 170. Työministeriö, Helsin-ki 1997.Nätti J, Ruuskanen S, Virmasalo I: Vähän mutta hyvää. Vuorotteluvapaakokeilun seuranta-tutkimuksen loppuraportti. Työpoliittinen tutkimus 180. Työministeriö, Helsinki 1997.Säästövapaan mahdollisuudet. Keskusjärjestöjen työryhmän raportti, 1999.

4. toimivat työaikamallit - osasto47.net · osa-aikaeläkkeen voi saada sekä yksityisten että...

Documents