Työkierrosta positiivisia kokemuksia LU E L I S Ä Ä S I V U LTA » 17

Mitä tekevät sonograaferit?

LU E L I S Ä Ä S I V U LTA » 13

VSSHP ja Turku yhdistämässä psykiatrian palveluitaan LU E L I S Ä Ä S I V U LTA » 10

4 2015Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin henkilöstölehti Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikts personaltidskrift

KUUKAUDEN KIRJOITUS I MÅNADENS SKRIVELSESISÄLTÖ 2.11. 2015

KANSI: Kokeneet sonograaferit Leila Pahta ja Seija Lempiäinen työskentelevät ultraäänitutkimusten paris-sa. Ammattiesittely sivulla 13. (kuva: Marjo Peltoniemi)

K U U K AU D E N K I R J O I T U S

Työsuojelua Amerikan malliin . . . . . . . 2

M Å N A D E N S S K R I V E L S E

Arbetarskydd enligt amerikansk modell . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2

12.-13.11.2015 tarjolla tietoa työturvallisuudesta. . . . . . . . . . . . . . . . 3

Hospitaalin lukijakyselyn tuloksia. . . . 3

Kansainvälisenä elvytyspäivänä peruselvytysharjoituksia . . . . . . . . . . . 3

Asiakasraadissa myös ruotsinkielinen näkökulma esiin. . . . . 3

Aloitteen tekeminen on helppoa . . . . . 4

Harvinaissairauksien yksikkö rakentaa toimivia hoitopolkuja . . . . . . 5

Uusiin tiloihin totuttelua A-sairaalassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6

Tila- ja saneerausohjelmat toiminta edellä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7

Medisiina D -rakennuksen rakennustyöt alkaneet . . . . . . . . . . . . . 7

»Silmät avaava kokemus» . . . . . . . . . . 8

Lääkehuolto valmistautuu puhdastilojen remonttiin . . . . . . . . . . . 8

Sähköiset lomakkeet – tietoiskut marraskuussa. . . . . . . . . . 9

Mobiilikirjaus nopeuttaa ja helpottaa työntekoa . . . . . . . . . . . . . . . 9

VSSHP ja Turku yhdistämässä psykiatrian palveluitaan . . . . . . . . . . .10

Tyksiin Suomen ensimmäinen magneetin ja ultraäänen yhdistävä laite . . . . . . . . . . . . . . . . . . .10

Studieivern är både resurs och utmaning . . . . . . . . . . . . .11

S A R V E S TA h ä R K ä ä

Tieto lisää tuskaa – ainakin ajoittain 12

Koulutus ja vapaa-ajanvietto-paikkamme sairaanhoitopiirissä. . . .12

T U O R E K A S V O

Oikeaa tietoa oikeaan aikaan oikealle kohderyhmälle . . . . . . . . . . .13

A M M AT T I N A

Erikoistumisopinnot ja harjaantunut silmä vaatimuksena . . . . . . . . . . . . .13

Ulkomailta palataan reppu täynnä tärkeitä ajatuksia . . . . . . . . . .14

Laura Airakselle merkittävä tutkimusapuraha etenevän MS-taudin hoitoon . . . . . . . . . . . . . . .15

»Farmasia on lakipykälien keskellä elämistä» . . . . . . . . . . . . . .15

Lapsille ja nuorille sujuvia hoitoreittejä T3-sairaalaan . . . . . . . .16

Esimiesten mentorointi-ohjelma käynnistyy tammikuussa! . . . . . . . . .16

K U R K I S T U S M U S E O N KO KO E L M I I N

Mikroskoopiset näytelasit . . . . . . . . .16

Työkierrosta positiivisia kokemuksia. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .17

Influenssarokote osa potilas-turvallisuuden toteuttamista . . . . . . .18

U-sairaalassa käynnistyi lokakuussa uusia remonttiprojekteja . . . . . . . . . .18

ACS-apuraha LL Anna Lautamäelle Tyksin Sydänkeskukseen . . . . . . . . . .18

Varsinais-Suomen alueen Vuoden Mielenterveystyöntekijä 2015 Mia Blomqvist . . . . . . . . . . . . . .19

Tyksin sosiaalityö 70 vuotta . . . . . . . .19

Vuoden Menestyjät 2016 -palkinnon haku käynnistyy marraskuussa. . . . .19

M U LTA S O R M E L L A O N A S I A A

Halikon sairaalan uusi elämä . . . . . .20

h A R R A S T U K S E N A

Kansallisharrastus kiehtoo sukupolvesta toiseen . . . . . . . . . . . . .20

Onko kaikki mitä ei ole kielletty sallittua? Saako työssä käyttää tervettä järkeä? Mikä on työntekijän osuus työ-suojeluvastuusta? Mikä on esimiehen vastuulla?

Työsuojelun tason kehittyessä koko ajan entistä paremmaksi myös lainsäädännöllä asetetut vaatimukset muuttuvat vastaa-maan uusia tarpeita. Olemme tottuneet siihen, että työntekijällä on vastuu omista tekemisistään ja omasta työturvallisuudestaan. Terveellä järjellä on pärjännyt pitkälle niin kotipiirissä kuin työ-tehtävissäkin. Yhteiskunnan pelisäännöt elävät nyt murroksen aikaa ja se edellyttää meiltä jokaiselta kulttuurimuutosta suh-tautumisessamme turvalliseen työntekoon.

Terveydenhuoltoalalla katseet suunnataan usein potilasturval-lisuuteen. Se onkin oikein, sillä hyvä potilaiden hoitaminen on kaiken toimintamme perusta. Henkilökunnan hyvinvoinnista ja turvallisuudesta huolehtiminen vaikuttaa suoraan myös po-tilasturvallisuuteen. Kun henkilöstö voi hyvin, potilaat saavat parempaa palvelua eikä henkilökunnasta itsestään tule potilai-ta. Kannattaa siis kiinnittää huomiota myös omiin työmenetel-miin ja -ympäristöön.

Työturvallisuuden lainsäädännössä lähdetään siitä periaat-teesta, että toisen terveydelle tai turvallisuudelle ei saa aiheut-taa haittaa. Näin ollen työnantajan on esimiesten kautta huoleh-dittava siitä, että työntekijä saa tehdä työnsä itseään vahingoitta-matta. Lainsäädännössä on myös nimetty keinoja työturvallisuu-den toteuttamiseksi. Työpaikan riskit tulee tunnistaa ja arvioida. Tunnistettujen riskien alentamiseksi on tehtävä suunnitelmat ja niitä on toteutettava. Lisäksi työntekijä on perehdytettävä tehtä-viinsä ja ohjeistettava turvallisiin työmenetelmiin.

Työturvallisuuslaissa määritellään myös työntekijälle roo-li työsuojelun toteuttamisessa. Työntekijällä on velvollisuus il-moittaa havaitsemistaan epäkohdista viipymättä lähiesimiehel-leen. Esimiehen tehtävä on huolehtia korjaavien toimenpiteiden toteuttamisesta tilanteen parantamiseksi. Jos lähiesimiehen kei-not loppuvat, hänelläkin on oma esimiehensä. Asioita tulee siis

viedä eteenpäin, vaikka itse ei pystyisikään niitä korjaamaan. Tärkeää on myös antaa palautetta työntekijöille toimenpiteistä, joihin ryhdytään sekä niiden aikataulusta.

Lain mukaan työntekijällä on velvollisuus noudattaa esimie-hensä antamia työturvallisuusohjeita ja -määräyksiä. Tämä tulee ymmärtää myös niin, että esimiehen tehtävä on antaa työturval-lisuusmääräyksiä. Turvallisuusohjeiden tulee olla yksiselitteisiä siten, ettei työntekijä voi ymmärtää niitä väärin. Esimiesroolissa työskentelevän kannattaa muotoilla antamansa turvallisuusoh-jeet määräyksiksi, koska pelkkä suosittelu ei riitä. Turvalaitteita ja henkilökohtaisia suojaimia on käytettävä, jotta ne ovat tehok-kaita. Turvallisia työmenetelmiä on noudatettava. Lähiesimie-hen on valvottava tämän kaiken toteutumista. Laiminlyönteihin ja rikkomuksiin on puututtava. Jos työtapaturma sattuu, työn-antajan on esitettävä, että on yrittänyt tehdä parhaansa estääk-seen tapaturman.

Maalaistettuna työturvallisuuslain nykyistä henkeä voi kuvata siten, että maatilan isäntä saa rakentaa tikkaat itse ja kiivetä nii-tä pitkin katolle. Renki ei kuitenkaan saa kiivetä samoja tikkai-ta pitkin edes itse niin päättäessään, jollei putoamisriskistä ole huolehdittu muilla työnantajan ohjeistamilla keinoilla. Renki ei voi päättää ottaa työturvallisuusvastuuta itselleen. Ei vaikka vesi-rännien puhdistaminen olisi helpompaa ja nopeampaa isännän kyhäämiltä tikkailta kuin maasta.

Täällä sairaanhoitopiirissähän me kaikki olemme rengin ase-massa. Emme voi tehdä itsenäisiä valintoja siitä, minkä työtur-vallisuusriskin otamme. Meidän on noudatettava yhteisiä ohjeita ja kerrottava epäkohdista lähiesimiehellemme.

Kun noudatamme annettuja turvallisuusohjeita, vaikutam-me myös työkavereidemme turvallisuuteen. Isommassa koko-naisuudessa on suunniteltu tehtävät niin, että se oma pieni yk-sityiskohtamme onkin tärkeä osa kollegan turvallisuutta. Teh-dään siis työmme ohjeita noudattaen, huolellisesti ja työkaveria kunnioittaen.

TyöSuojElua amErikan malliin

Är allt som inte är förbjudet tillåtet? Får man använda sunt förnuft på jobbet? Vad är den anställdas del i arbetars-kyddsansvaret? Hurdant ansvar har chefen?

Då nivån på arbetarskyddet ständigt stiger förändras också kra-ven som ställs på lagstiftningen för att svara på de nya behoven. Vi är vana vid att arbetstagaren ska ansvara för sina egna sysslor och sin egen arbetssäkerhet. Med sunt förnuft har man klarat sig långt både hemma och på jobbet. Samhällets spelregler lever nu i en brytningstid och det förutsätter av var och en av oss en kultur-förändring angående hur vi förhåller oss till säkerheten på jobbet.

Inom vårdbranschen riktas blickarna ofta mot patientsäker-heten. Det är också rätt och riktigt, eftersom en god vård av pa-tienterna ligger som grund för all vår verksamhet. Att se till att personalen har det bra och tryggt påverkar även patientsäker-heten. När personalen mår bra, får patienterna bättre service och de anställda själva blir inte patienter. Det lönar sig alltså att också fästa uppmärksamhet vid de egna arbetsmetoderna och den egna arbetsmiljön.

Arbetarskyddets lagstiftning utgår från principen att andras hälsa eller säkerhet inte får riskeras. Det betyder att arbetsgiva-ren via förmännen bör se till att den anställda kan göra sitt jobb utan att skada sig själv. I lagstiftningen har man också uppgett sätt genom vilka arbetssäkerheten kan förverkligas. Arbetsplatsens risker bör identifieras och bedömas. För att minska på de risker man känner till bör det göras upp planer och dessa bör också följas. Utöver det bör den anställda också introduceras i sina ar-betsuppgifter och instrueras i hur man jobbar på ett säkert sätt.

I arbetarskyddslagen definieras också den anställdas roll i ar-betarskyddets förverkligande. Arbetstagaren är skyldig att utan dröjsmål meddela om observerade missförhållanden till sin när-maste förman. Förmannens uppgift är att se till att det vidtas kor-rigerande åtgärder för att rätta till situationen. Om den när-maste förmannen inte vet hur, har denna sin egen för-man. Saker bör alltså föras vidare också om själv inte har verktygen för att rätta till dem. Det är också viktigt att ge de anställda respons på de åtgärder som kom-mer att vidtas och deras tidtabeller.

Enligt lagen är den anställda skyldig att följa de av förmannen givna säkerhetsanvisningarna och föreskrifterna. Det här ska också förstås som att det är förmannens uppgift att ge ar-betarskyddsföreskrifter.

Anvisningarna bör vara entydiga så att de inte går att missför-stås. För den som jobbar som förman lönar det sig att formulera anvisningarna som uppmaningar eftersom enbart ett förordan-de inte räcker till. Säkerhetsanordningar och personlig skydds-utrustning ska användas för att de ska vara effektiva. Säkra ar-betsmetoder ska följas. Den närmaste förmannen bör övervaka att så sker. Förekommer det försummelser och avvikelser krä-ver det ett ingripande. Vid en arbetsolycka ska arbetsgivaren kunna påvisa att man gjort sitt bästa för att förhindra den.

Förenklat skulle den nuvarande andan in arbetarskyddslagen kunna beskrivas som att det nog är tillåtet för gårdens husbonde att bygga en stege och använda för att klättra upp på taket. Där-emot får drängen inte använda samma stege fastän det skulle vara frågan om ett eget beslut, ifall fallriskerna inte setts över på något annat av arbetsgivaren angivet sätt. Drängen kan inte besluta att själv ta på sig arbetarskyddsansvaret. Inte fastän det skulle vara lättare och snabbare att rensa takrännorna från den av husbonden hopsatta stegen än det är från marken.

Inom sjukvårdsdistriktet är vi alla i samma sits som drängen. Vi kan inte göra egna val av vilka säkerhetsrisker vi tar på job-bet. Vi bör följa de allmänna anvisningarna och rapportera om missförhållanden till våra närmaste förmän. När vi följer säker-hetsanvisningarna, påverkar vi också på våra arbetskamraters säkerhet. I en större helhet är uppgifterna planerade så att den egna lilla detaljen i själva verket är en viktig del av kollegans sä-kerhet. Låt oss alltså jobba enligt givna anvisningar, noggrant och med respekt för arbetskamraten.

arbETarSkydd EnligT amErikanSk modEll

Saana Leppä, Miia Puukka & Saija Jokinen

4 2015Hospitaali2

HOSPITAALI Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin henkilöstölehti − Personaltidskrift för Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikt. 9. vuosikerta. Julkaisija: Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri.

Ilmestyminen: 5 kertaa vuonna 2015. ISSN 1796-8062. Seuraava lehti ilmestyy 21.12.2015. Aineistopäivä 30.11.2015Mediatiedot: www.vsshp.fi > Sairaanhoitopiiri > Media, tiedotteet, viestintä > Julkaisut > Hospitaali-lehdet

Osoitteenmuutokset: VSSHP:n työntekijät ilmoittavat esimiehelleen, muut lehden saajat osoitteeseen tiedotus@tyks.fi tai puh. 02 313 1103. Toimituksen osoite: Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, Viestintäyksikkö, PL 52, 20521 Turku.

Toimittajat:Marjo Peltoniemi, Tuula Vainikainen, Mathias Luther (Inter Folia Press)Taitto: LetterheadPaino: I-print Oy, Seinäjoki. Painos noin 10 000 kpl. Jakelu: Itella Oyj. Osoitteet: Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin osoiterekisterit.

Toimituskunta: (suluissa varajäsenet) Kristiina Andreasson,Esa Halsinaho, Marjut Kahilainen, Leena Kähäri (Helena Haapalehto-Gaebler), Anneli Lautaro (Johanna Siiriäinen), Pirjo Marjamäki (Eija Järvelä), Jussi Rantanen (Sari Rannikko), Marja-Leena Veijola (Päivi Huhtala).

Toimitus: Päätoimittaja Esa Halsinaho, puh. 02 313 1083, esa.halsinaho@tyks.fi. Toimituspäällikkö Kristiina Andreasson,puh. 050 599 5620, kristiina.andreasson@tyks.fi

T-sairaalan elvytysryhmän toiminnasta vastaa kahdeksan elvytysvastuuhenkilöä. Elvytysvastuuhenkilöt huolehtivat myös teho-osaston henkilökunnan elvytys- ja hätätila-koulutuksesta. Koulutuksissa käydään elvytyksen lisäksi läpi muitakin tehopotilaan hätätiloja.

Teho-osaston sairaanhoitajista joku kantaa työvuoros-saan Elvytyspuhelin 1:stä oman työnsä ohessa. Hänen pa-rinaan oleva elvytyshoitaja voi olla kuka tahansa tehon sairaanhoitajista. Puhelun tai hälytyksen tultua mistä ta-hansa T-sairaalan osasta lähtee elvytyshoitaja toisen teho-hoitajan ja teholääkärin kanssa potilaan luokse. He otta-vat mukaan ns. elvytyskärryn joka on varustettu hätätila-potilaan hoitoa vaativilla varusteilla ja lääkkeillä.Henkilöstölehti Hospitaalin kautta aikojen

ensimmäiseen lukijakyselyyn vastasi 785 lukijaa Kysely oli avoinna Santrassa 23.9.-2.10.2015.

Lukijakyselyssä Hospitaali sai kokonaisarvosanaksi 8,04 ja ulkoasusta 7,93. Lehden ilmestymistiheys on enemmistön (92 %) mielestä sopiva. Vastaajista 47 % haluaa lehden postissa kotiin. 30 % suosi vaihtoeh-toa, jossa lehti jaetaan työpisteisiin ja postitetaan eläkeläisille ja postitusta toivoville työntekijöille.

Lähes puolet (48 %) pitää Hospitaalia melko tai erittäin tärkeänä tiedonlähteenä. Vastanneista 70 % lukee lehdestä yhden tai useamman jutun. Vakio-palstoista suosituimmiksi nousivat Työyhteisö tu-tuksi, Ammattiesittely sekä Kuukauden kirjoitus. Toivotuimpia juttutyyppejä ovat yksikkö-, ammatti- ja työntekijäesittelyt. Seuraavaksi eniten toivottaisiin juttuja VSSHP:n toiminnasta ja käytännöistä sekä ajankohtaisista asioista. Isossa vastaajajoukossa mie-lipiteet hajaantuivat: samoja juttutyyppejä toivottiin sekä nykyistä enemmän että vähemmän!

Parasta Hospitaalissa ovat vastaajien mukaan yh-teisöllisyys ja kiinnostavat jutut. Huonointa ovat puolestaan liian pitkät jutut, valokuvien määrä ja laatu sekä vanhanaikaiseksi koettu ilme.

Taustatiedoista käy ilmi, että suurin osa (85 %) vastaajista oli naisia. Ammattiryhmittäin tarkas-teltuna vastaajissa oli eniten hoitohenkilökuntaa (62 %). Työsuhteen keston mukaan jaoteltuna yli 10 vuotta työskennelleet (61 %) olivat suurin vas-taajaryhmä.

12.-13.11.2015 tarjolla tietoa työ-turvallisuudestaValtakunnallista tapaturmapäivää vietetään tänä vuonna 13. marraskuuta. Varsinais-Suomen sai-raanhoitopiirissä (VSSHP) tapaturmapäivään liit-tyviä tapahtumia on 12.-13.11.2015. Tarjolla on monentyyppistä tietoa, esimerkiksi VSSHP:n juuri uusitusta päihdeohjeistosta ja polkupyöräilyn tur-vallisuudesta. Luvassa on myös työkenkäesittelyjä.

Valtakunnallinen tapaturmapäivä kiinnittää vuosittain kaikkien suomalaisten huomion tapa-turmiin ja niiden ehkäisyyn. Suomessa sattuu vuo-sittain yli miljoona tapaturmaa, joista suurin osa olisi ennakolta ehkäistävissä.Valtakunnallista tapa-turmapäivää on vietetty vuodesta 1995, aina per-jantaina ja 13. päivä. Alusta asti päivän tavoitteena on ollut kiinnittää kansalaisten huomio keinoihin, joilla jokapäiväisiä vaaratilanteita voi välttää. Tä-nä vuonna valtakunnallisen tapaturmapäivän tee-mana on kiire ja vaaratilanteiden ennaltaehkäisy.

Lisätietoja: tapaturmapaiva.fi/ facebook.com/tapaturmapaiva

Hospitaalin lukijakyselyn tuloksia

asiakasraadissa myös ruotsin-kielinen näkökulma esiin

kansainvälisenä elvytyspäivänä peruselvytysharjoituksia

Jo toisena vuonna peräkkäin oli 16. lokakuuta T-sairaalan elvytysryhmä vetämässä ihmisiä opettelemaan ja kokeilemaan paineluelvytystä. Kuvat: Kristiina Andreasson

Paineluelvytystä opettivat Sunneva Ollila (vas.), Patricia Bertènyi, Saija Heikkinen ja Anna Knifsund.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä (VSShP) käynnistyi tänä syksynä asiakasraatitoiminta. Asiakasraadin kokoa-misessa on otettu huomioon myös ruotsinkielinen näkö-kulma. Ruotsinkielisiä edustavat raadissa Leif Westerén ja Renate hakkarainen.

LEIF WESTERÉN, 73 år, Åbo; Specialist i barnsjukdomar, pensionerad.

– Jag har länge följt med hälso- och sjukvården inom vår region och jag är fortfarande intresserad av att vara med och utveckla den, nu också som konsument av häl-sotjänsterna.

– En lättförståelig kommuni-kation mellan patient (och vid behov anhöriga) och personal,

ett flexibelt samarbete mellan primärvården och spe-cialsjukhusvården samt ett smidigt informationsutbyte mellan sjukhusets olika enheter är viktiga.

– Speciellt följer jag med utvecklingen av tjänsterna för Åbo-regionen, skärgården och den svenskspråkiga befolkningen.

Jag är medlem i äldre rådet i Åbo. Mina intressen är bl.a. körsång och övrig föreningsverksamhet.

RENATE HAKKARAINEN, 55 år, Åbo (suppleant)

Renate hakkarainen arbetar vid Åbo Universitets IT Service som systemex-pert. Till hennes hobbyer hör språk-studier, att arbeta med händerna, att läsa och gregoriansk sång.

– Jag är intresserad av hur de som hör till minoritetsspråkgrupper förstår och blir förstådda i sjukvården. Under de senaste 10 åren blivit tvungen att

bekanta mig med olika enheter i sjukvårdsdistriktet antingen som patient eller anhörig. även om jag talar flytande finska, har jag konstaterat att då man är sjuk är det inte alls lätt att ut-trycka sig på ett främmande språk så att man blir förstådd. än-nu svårare är det för dem som inte talar finska eller bara litet.

4 2015 Hospitaali 3

T E K S T I J A K U VA » K r I S T I I n A A n d r E A S S o n

Oletko havainnut korjaamista vaativan epäkohdan? Älä jää piilottelemaan ratkaisuehdotusta! Käytä aloite-järjestelmää ja kerro oma ideasi pielessä olevan asian korjaamiseen.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä (VSSHP) tuli kesäkuussa käyttöön uusi aloitejärjestelmä.

– Aiemmin tuli vuodessa 50-60 aloitetta. Nyt on neljässä kuukaudessa tullut 45 aloitetta, sanoo henkilös-tösihteeri Henna Mäkelä.

Rekrytointisuunnittelija Sanna-Mari Heinosen mu-kaan aloitteiden alkuryöppyä osattiin odottaa, sillä aloi-tetoiminta oli ollut keskeytettynä joitain vuosia.

Aloitteiden isohkosta määrästä huolimatta palautet-ta järjestelmän käytöstä ei ole saatu. Selitys on varmasti järjestelmän käytön helppous: Aloitteen tekeminen ja sen etenemisen seuraaminen on yksinkertaista. Järjestelmää itse kokeillessani ainoa pientä pähkäilyä tuottanut kohta oli henkilöiden lisääminen. Aloitteen voi siis lähettää yh-dessä jonkun toisen kanssa – eikä mikään estä lähettämäs-tä aloitetta koko yksikön voimin. Yhtään ryhmänä jätettyä aloitetta ei lokakuun alkuun mennessä ollut vielä tullut.

Käsitellään aloitetyöryhmässäAloite voi olla parannus-, ratkaisu-, toimenpide- tai kehit- tämisehdotus. Aloitteen pitää sisältää käyttökelpoinen ratkaisu epäkohdan korjaamiseen. Määrällisesti eniten on ensimmäisten kuukausien aikana tullut työympäris-töön ja -hyvinvointiin liittyviä aloitteita.

Kaikki aloitteet käsitellään aloitetyöryhmässä. Aloite-työryhmä esittää henkilöstöjohtajalle aloitteiden palkitse-mista ja toteuttamista, seuraa aloitetoimintaa ja tekee esi-tyksiä aloitetoiminnan kehittämiseksi. Alun perin aloite-työryhmän piti aloitetoiminnan ohjeen mukaan kokoon-tua kaksi kertaa vuodessa.

– Nyt kokoonnutaan ehkä joka toinen kuukausi tai joustavasti tarpeen mukaan, sanoo Henna Mäkelä.

Ennen aloitetyöryhmän käsittelyä aloitteelle etsitään lausunnonantaja, joka ottaa kantaa mm. toteuttamiskel-poisuuteen.

– Ja siihen täyttyykö aloitteen kriteerit, Henna Mäkelä sanoo.

Lausunnonantajaksi pyydetään aloitteen kohteena ole-van asian tunteva. Lausunnonantaja saa ohjeen, jonka mukaan arvioida aloitteen kustannuksia ja hyötyjä. Lau-suntojen saamiseen menee eripituisia aikoja.

– Ennen haasteena oli nimenomaan se, ettei lausuntoja saatu. Nyt järjestelmä muistuttaa lausunnonantajaa, sa-noo Henna Mäkelä.

– Lausunto on merkittävä. Aloitetyöryhmän olisi vai-keaa ohittaa sitä aloitteen käsittelyssä, sanoo Sanna-Mari Heinonen.

Henkilöstöjohtaja tekee aloitetyöryhmän esityksen pohjalta päätöksen palkittavista aloitteista. Henkilöstö-johtaja myös esittää palkittavia aloitteita toimi- ja palve-lualuilla toteutettavaksi. Tiedon aloitteen palkitsemisesta saa tekijän lisäksi yhteistyötoimikunta. Palkitut aloitteet julkaistaan myös uutisena Santrassa. Aloitejärjestelmässä palkitut aloitteet näkyvät odottaa toteutusta -statuksella.

Aloitteentekijälle pikapalkintoAloitetyöryhmän ensimmäisessä kokouksessa käsitel-tiin 17 aloitetta, joista kolme sai rahapalkinnon. Pää-töksen palkintosummasta tekee aloiteryhmä. Palkinto voi yksittäiselle aloitteelle olla suurimmillaan 500 eu-roa. Suurimman palkintosumman (400 euroa) sai en-simmäisessä kokouksessa käyttämättömiin kuulokojei-siin liittyvä aloite.

– Maija Pramin palkittu aloite liittyi hoitotyöhön, se oli tarkkaan suunniteltu jo aloitteessa ja lausunnosta kä-vi ilmi, että aloite on toteutettavissa, kertoo Sanna-Mari Heinonen palkitsemisen taustoja.

Myös aloitteen kokoluokka vaikuttaa palkintosum-maan.

– Kaikkia aloitteita ei voida [rahallisesti] palkita, vaikka ne olisivatkin hyviä. Toteuttamiskelpoisuus on olennai-nen tekijä, sanoo Sanna-Mari Heinonen.

Jokainen aloitteentekijä saa pienen pikapalkinnon. Mu-kavaa mielestäni oli, että järjestelmän automaattiviestin lisäksi tuli sisäpostissa kiitoslappu, jossa oli tietoa aloit-teeni käsittelyn alustavasta aikataulusta.

Aloitetyöryhmän kokoonpano: Katariina Similä, hen-kilöstöjohtaja, puheenjohtaja; henna Mäkelä, henkilös-tösihteeri ja Sanna-Mari heinonen, rekrytointisuunnit-telija; Leena Koskelin-Nurminen, toimistopäällikkö; Tuija Lehti, sairaalaylihoitaja; Samuli Saarni, johtajaylilääkäri; Tapani Kosonen, työnjohtaja; heljä Lundgren-Laine, ke-hittämisylihoitaja; Riku Luoto, Tehy; Katri Rantala, Super

Aloitejärjestelmä: Santra > henkilöstöasiat > Yhteistoiminta ja henkilöstöjärjestöt > Aloitteet

Aloitteen tekeminen on helppoa

Aloitteiden isoa määrää heti järjestelmän käyttöönoton jälkeen osattiin odottaa sanovat Sanna-Mari Heinonen (vas.) ja Henna Mäkelä.

Maija Pramille aloitepalkinto kuulokojepotilaiden palvelun parannus-ehdotuksestaT E K S T I J A K U VA » E S A H A L S I n A H o

Turhautuminen lisääntyvän työmäärän aiheuttamaan palvelun heikkenemiseen ja ylitöiden kertymiseen sai Tyksin Loimaan sairaalassa työskentelevän audio-nomi Maija Pramin keksimään paremman palvelu-konseptin kuulokojeita käyttäville henkilöille. Hän sai aloitteestaan syyskuussa 400 euron palkkion.

– Kuulokojeissa on kiinni paljon rahaa, joten ne on hy-vä saada täyteen käyttöön. Potilailla on kotonaan paljon käyttämättömiä kuulokojeita. Varsinkaan vanhukset ei-vät aina osaa niitä käyttää. Joskus ne menevät epäkun-toon tai jäävät käyttämättä jonkin pienen asian vuoksi, esimerkiksi paristojen virran loppuessa, kun vanhus ei osaa vaihtaa uutta, Prami kertoo.

– Kuulokojepotilaita tulee yhä enemmän, enkä täällä Loimaalla ainoana audionomina pysty kunnolla palvele-maan kaikkia. Yksi käynti ei potilaille riitä. Lääkärin vas-taanoton jälkeen potilaat tulevat kuulontutkimukseen ja sen jälkeen otetaan malli korvakappaletta varten. Toisel-la käynnillä sovitetaan kuuloje, jonka jälkeen koje anne-taan kotikokeiluun ja kolmas käynti on kontrollikäynti. Kontrolleja pitäisi usein olla enemmänkin kuin vain yksi, mutta aika ei oikein riitä, hän harmittelee.

Jatkossa asiat ovat toivottavasti paremmin, kun Pra-min aloitteen mukainen toimintamalli tulee käyttöön.

– Syntyi ajatus, että korvahoitajamme, jotka ovat perushoitajia, voisivat hoitaa osan minun tehtävistä-ni. Tässä on monta asiaa, joihin ei tarvita audionomin koulutusta.

– Korvahoitajat voivat vaihtaa kuulokojeiden paris-toja ja letkuja ja puhdistaa kojeita, hoitaa puhelinpal-velua ja ajanvarausta, postittaa rikkinäisiä kojeita huol-toon. Jatkossa he voisivat jopa tehdä kotikäyntejä sellai-sille vanhuksille, joiden on vaikea tulla tänne, ja auttaa heitä käyttämään kojeitaan, Prami sanoo.

– Tähän liittyy sekin, että meidän vuodeosasto- uudistuksemme toteutuessa korvahoitajat eivät enää työskentele osastoilla, vaan pelkästään polilla. Sen an-siosta heille jää enemmän aikaa näille uusille tehtävil-le. Korvahoitajille tulee oma vastaanottopäivä, jolloin he voivat keskittyä ottamaan vastaan potilaita, joilla on ongelmia kojeen kanssa. He voivat kyllä ohjata poti-laat tarvittaessa minun vastaanotolleni, mikäli itse ei-vät osaa auttaa.Maija Prami toivoo aloitteensa parantavan kuulokojepotilaiden palvelua Loimaan alueella. Kuva: Heidi Laaksovirta

4 2015Hospitaali4

Tyksin uusi harvinaissairauksien yksikkö uudistaa haja-naiset hoitopolut ja tekee tiivistä yhteistyötä muiden yli-opistosairaaloiden ja potilasjärjestöjen kanssa. Yksikkö kehittää, auttaa ja koordinoi harvinaissairauksien hoi-dossa sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.

Vaikka harvinaisia sairauksia ei nimensä mukaan sai-rasta monikaan potilas, erilaisia harvinaisia saira-uksia tiedetään olevan yli 6000. Varsinais-Suomen

sairaanhoitopiirin alueella (VSSHP) harvinaisiin sairauk-siin saa hoitoa jopa 25 000 – 30 000 potilasta, joten harvi-naissairauksien yksikölle on selkeästi tarvetta.

– Potilas saattaa kiertää useilla erikoislääkäreillä, mutta jää silti ilman diagnoosia, kun monista erilaisista oireista ei osata epäillä harvinaista sairautta, kertoo yksikön koor-dinaattori, dosentti ja erikoislääkäri Heikki Lukkarinen.

Uudella toimintamallilla pyritään helpottamaan ja no-peuttamaan diagnostisia prosesseja ja hoitamaan poti-las entistä kokonaisvaltaisemmin. Kun resurssit voidaan kohdistaa oikein, sekä potilas että sairaala hyötyvät.

Toimintaperiaate uudessa yksikössä on vielä Lukkari-sen mukaan suunnitteluvaiheessa. Harvinaissairauksien yksikkö ei hoida varsinaista potilastyötä, vaan rakentaa toimivia hoitopolkuja kaikkien erikoisalojen kanssa yh-dessä niin VSSHP:n ja valtakunnan kuin Euroopan Unio-ninkin tasolla.

– Koska harvinaissairauksien osaamiskeskuksia ja yksi-köitä rakennetaan tällä hetkellä koko EU:n alueella, iso osa tämänhetkisestä työpanoksesta kuluu valtakunnalliseen ja kansainväliseen suunnittelutyöhön, Lukkarinen sanoo.

Harvinaissairaudet ovat mullistaneet erikoissairaanhoi-don monissa maissa. Rakennemuutokset rajojen ulko-puolella tulevat heijastumaan myös toimintaan Suomessa.

– Eli kysymys ei ole vain alueellisesta projektista, vaan uudet rakenteet saattavat muokata koko erikoissairaan-hoidon toimintamallia. Toiminnan keskittämistrendi on siis myös harvinaissairauksien osalta selkeä, hän lisää.

Moniammatillinen hoitotiimi vastuussa potilaan hoidosta

Yksiköllä ei ole omia poliklinikkatiloja, vaan potilaat tul-laan ohjaamaan lähetteiden perusteella oikeaan hoitopol-kuun, jossa moniammatillinen hoitotiimi ottaa vastuun potilaan hoidosta. Lähtökohtana on että harvinaista sai-rautta epäilevä lääkäri voi kirjoittaa potilaalleen lähetteen Tyksin harvinaissairauksien yksikköön, jossa lähete arvi-oidaan ja siirretään oireen tai jo diagnosoidun sairauden perusteella oikeaan hoitopolkuun. Hoitopolussa voi olla yksiköitä myös eri yliopistosairaaloista Suomesta tai jopa ulkomailta. Potilaalle pyritään aina ensisijaisesti järjestä-mään hoitoa omasta lähisairaalasta, mutta harvinaissairau-

den hoitovastuu voi olla muualla. Vastaavanlaisia malle-ja on jo olemassa esimerkiksi syöpäsairauksien hoidossa.

– Suomessa potilasjärjestöjen osallistaminen potilas-hoidon kehittämiseen on ollut valitettavan vähäistä, jol-loin usein potilaiden arkeen vaikuttavat ongelmat ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Tämän vuoksi uusi toi-mintamalli pyrkii osallistamaan yhteistyötahot aiempaa tiiviimmin mukaan toimintaan.

Harvinaissairauksien yksikkö tekee tiivistä yhteistyötä muiden yliopistosairaaloiden kanssa. Uusien toimintamal-lien myötä sirpaloituneet hoitokokonaisuudet, harvinais-sairauksien kokonaiskuva ja lääkehoidon tehokkuus ovat helpommin hallittavissa ja tarkkailtavissa. Kehitettävän tie-tojärjestelmän avulla dataa pystytään hyödyntämään valta-kunnan laajuisesti, mikä tulee helpottamaan vuorovaiku-tusta potilaan, hänen hoitajiensa ja eri yksiköiden välillä.

Toisena esimerkkinä toiminnan laaja-alaisuudesta toi-mii yhteistyö lääkeyritysten kanssa. Harvinaissairauksien lääkehoidon tutkimus ja saatavuus on koettu ongelmana varsinkin pienissä ja keskisuurissa maissa. Hoidot ovat tyypillisesti hyvin kalliita ja kustannuksia saattaa syntyä vuodessa jopa 500 000 euroa potilasta kohden. Lääkkeiden saannin turvaamiseksi tarvitaan uusia yhteistyö- ja rahoi-tusmalleja, koska nykyjärjestelmä ei pysty vastaamaan kas-vaviin kustannuksiin. Suomeen perustettavat harvinais-sairauksien yksiköt joutuvat yhdessä Sosiaali- ja terveys-ministeriön sekä sidosryhmien kanssa pohtimaan uusia toimintamalleja ja vastauksia niitä koskeviin kysymyksiin.

Tyksin Harvinaissairauksien yksikön tehtävät

• Yksikkö vastaa Tyksin erityisvastuualueella niiden lapsi- ja aikuispotilaiden diagnostiikkaan ja hoitoon ohjautumista, joilla on harvinaissairauteen sopivia oireita, mutta joille ei ole löydetty diagnoosia perusterveydenhoidossa tai muissa erikoissairaanhoidon yksiköissä.

• Yksikkö koordinoi Tyksin erityisvastuualueella yhteis-työtä sairaanhoitopiirien ja perusterveydenhuollon välillä, sekä tarjoaa palveluja Ahvenanmaan keskussairaalalle.

• Yksikkö edistää yhteistyötä VSSHP:n tulos-, toimi- ja vastuualueiden välillä, huomioiden erityisesti kliinisen gene-tiikan yksikön yhteistyön roolin.

• Yksikkö ylläpitää asiantuntijaverkostoa. Potilaiden diag-nostiikka ja hoito tapahtuvat tähän parhaiten soveltuvissa yksiköissä harvinaissairauksien asiantuntijaverkostoa hyö-dyntäen.

• Yksikkö ylläpitää moniammatillista työryhmää, joka kä-sittelee diagnoosia vailla olevat potilaat, joiden oireet sopi-vat harvinaissairauteen. Työryhmään kutsutaan kunkin poti-laan kohdalla tarpeellinen määrä asiantuntijoita.

• Yksikössä koordinoidaan sellaisten harvinaissairauksien kuntoutusta ja tukitoimia, joille ei löydy sopivaa koordi-noivaa tahoa osaamiskeskuksista tai miltään erikoisalalta.

• Yksikkö edistää harvinaissairauksien tutkimusta, koulu-tusta ja tiedotusta.

• Yksikkö edistää Tyksin erityisvastuualueella perustetta-vien osaamiskeskusten toimintaa.

• Yksikkö tekee yhteistyötä toisten harvinaissairauksien yksiköiden, osaamiskeskusten, kansainvälisten verkostojen ja potilasjärjestöjen kanssa.

Harvinaiset Haasteet III -seminaari keräsi Johan Haartman salin täyteen

Harvinaiset Haasteet III -seminaari järjestettiin yhteis-työssä VSSHP:n, Turun ammattikorkeakoulun terve-ysalan ja Invalidiliiton kanssa 7.10.2015. Seminaari oli kohdennettu erityisesti VSSHP:n alueella työskenteleville sosiaali-, terveys-, kasvatus- ja kuntoutusalan ammatti-henkilöille, jotka kohtaavat työssään harvinaista sairautta sairastavia henkilöitä ja heidän perheitään.

Seminaarissa kuultiin mm. vastasyntyneiden seulon-nasta, Vanhemmat Vahvasti Mukaan -projektin koke-muksista perheen näkökulmasta, lasten kaularangan instabiletiteeteistä ja kampurajalan hoidosta.

T E K S T I J A K U VA : S U V I L Ä H T E E n m Ä K I

Harvinaissairauksien yksikkö rakentaa toimivia hoitopolkuja

Lasten ja nuorten klnikan toimialuejohtaja Jussi Mertsola luennoi Harvinaiset Haasteet III -seminaarin aluksi Tyksin uudesta Harvinaissairauksien yksiköstä ja sen tehtävistä.

Tyks Harvinaissaira-uksien yksikön koor-dinaattori, dosentti ja erikoislääkäri Heikki Lukkarinen.

• Valtakunnan tasolla harvinaisia sairauksia sairastavia potilaita on n. 300 000. Euroopan harvinais-sairauksien yhdistys (EURORDIS) arvioi EU:n tasolla potilaita olevan jopa 6–8 % väestöstä, eli 27–36 miljoonaa ihmistä.• Sairaus luokitellaan harvinaiseksi, mikäli sitä sairastaa enintään 5/10 000 henkilöä Suomessa• Suuri osa harvinaisista sairauksista on geneettisiä (n. 80 %)

4 2015 Hospitaali 5

T E K S T I » K r I S T I I n A A n d r E A S S o n

Takana on liki puolitoistavuotinen remontti ja muutto; edessä totuttelua uusiin tiloihin. Silmäklinikalla ja näytteenottolaboratoriossa tuntemukset ovat positiivisia.

Uusiin tiloihin totuttelua A-sairaalassa

– Hengissä selvittiin, muttei vielä tiedä, miltä oikein tuntuu, sanoo silmäklinikan vastuualuejohtaja Hanna Vaahtoranta-Lehtonen ensin, mutta jatkaa: – Plussan puolelle tämä jää: väki on yleisesti tyyty-väistä ja poliklinikalla ihmiset ovat aurin-koisen näköisiä. Palaute on ollut pääasias-sa positiivista.

– Ihan kivalta tuntuu, sanoo silmäkli-nikan osastonhoitaja Pirjo Jokinen tunte-muksistaan reilu kuukausi klinikan muu-ton jälkeen.

Remontissa paljon vartijana

Pirjo Jokinen kehuu tilojen raikkaita väre-jä, joskin poliklinikan sireeninväriset ovet olivat »pysähdyttävä kokemus». Heikos-ti näkevien potilaiden kannalta oranssi-sävyinen aula sekä ovien tummat karmit ovat hyviä ratkaisuja. Värit tulivat suoraan arkkitehdin suunnitelmasta.

– Ainoastaan taukotilan väreihin sai vaikutettua, Pirjo Jokinen sanoo.

Muuttoa edeltäneen remontin aikana Pirjo Jokinen tunsi olevansa paljon var-tijana:

– Yksiköstä ei ketään irrotettu tähän projektiin. Tuntui, että olisi pitänyt osata kaikkea: lvi, sähköt Välillä tuntui, etteivät

omat ehdotukset menneet eteenpäin, Pirjo Jokinen miettii. – Onneksi oli [rakennus-suunnittelun edustaja] Annika Lindblom, joka suomensi asioita.

– Olimme mukana suunnittelussa niin paljon kuin annettiin olla. Osa asioista päätettiin meitä kuulematta. Ehkä aika-taulutus oli niin tiukka, ettei ehditty ky-sellä kaikkea, pohtii Hanna Vaahtoranta-Lehtonen.

Vaahtoranta-Lehtonen mainitsee verhot esimerkkinä yksityiskohdasta, josta olisi pitänyt kysellä tilojen tulevilta käyttäjiltä:

– Silmälääkärit tarvitsevat työskentely-tiloihinsa pimennysverhot, mutta huonei-siin asennettiin tavalliset rullaverhot. Nyt jälkikäteen joudutaan asentamaan kun-non pimennysverhot.

Erikoisjärjestelyjäkin on tiloissa jou-duttu jo remontin jälkeen tekemään: Il-moittautumispaikka piti saada rakenne-tuksi viikossa, kun itseilmoittautumis- automaatin tulo viivästyi.

– Ilmoittautumisautomaattia päästään ehkä pilotoimaan joulukuussa, arvioi Pirjo Jokinen.

Silmäklinikan käytävälle ei ilmoittautu-mistilaa voi sijoittaa kapeuden takia.

– Jouduimme kyhäämään hissikuilun viereen kolmanteen kerrokseen ilmoit-

tautumiskopin. Se on aiheuttanut kinaa paloturvallisuudesta. Jos ilmoittautumis-koppi joudutaan purkamaan, minne siir-retään ilmoittautuminen?, kysyy Hanna Vaahtoranta-Lehtonen.

Ei lisäneliöitä muutossa

Hanna Vaahtoranta-Lehtosen mukaan päivät vaihtelevat toiminnallisesti: joinain päivinä on enemmän poliklikkatoimintaa kuin toisina.

– Silmäklinikan tiloissa hoidetaan noin 300 potilasta päivässä, hän kertoo.

Potilailla voi olla tarvetta saattajalle, pyörätuolille tai rollaattorille: Käytävä käy ahtaaksi. Muutto ei tuonut silmäklinikalle neliömääräisesti lisää tilaa.

– Hyvän ilmoittautumispaikan löytymisen lisäksi hankalinta on odotustilojen niuk-kuus. Tuolitkin ovat loppuneet jo hetkit-täin kesken. Meille hankittiin tilan säästä-miseksi klaffituolit poliklinikan käytävälle. Niiden kiinnityksessä on ollut huomatta-via ongelmia.

Silmätaudit lisääntyvät väestön ikäänty-essä ja siihen pitää varautua:

– Me muutimme toimintatapaamme Leanin mukaan. Asiakkaat ottavat vuoro-numeroautomaatista numeron ja odotta-vat nopeimmin vapautuvaa hoitajaa, sa-noo Pirjo Jokinen.

– Uudet tilat mahdollistavat uuden toiminnallisen systeemin, sanoo Hanna Vaahtoranta-Lehtonen.

Pirjo Jokisen mukaan ainoastaan taukotilan väreihin sai vaikutettua. Muut värit tulivat arkkitehdin suunnitelmista. Kuva: Kristiina Andreasson

Näytteenottoa varten rakennettiin kuusi uutta huonetta A-kanttiinin vanhaan aulatilaan. Kuva: Esa Halsinaho.

– Uudet tilat mahdollistavat uuden toiminnallisen systeemin, sanoo Hanna Vaahtoranta-Lehtonen. Kuva: Kristiina Andreasson

4 2015Hospitaali6

Medisiina D -rakennuksen rakennustyöt ovat käynnistyneet Tyksin Kantasairaalan alueella osoitteessa Kiinanmyllynkatu 10.

Medisiina D rakennetaan Varsinais-Suo-men sairaanhoitopiirin (51 %), Turun yli-opiston (31 %), Turun ammattikorkeakoulun (11 %) sekä Terveyden ja hyvinvoinnin lai-toksen (7 %) yhteiskäyttöön (suluissa tilojen jakautuminen toimijoiden kesken). Medisii-na D:stä muodostuu opetuksen-, tutkimuk-sen- ja diagnostiikan synergiatalo, jossa toi-mii päivittäin 1400 opiskelijaa ja 600 työn-tekijää. Tilaratkaisuissa on tavoiteltu tilojen monikäyttöisyyttä ja joustavuutta. Medisiina D -rakennus vastaa hyvin synergian ja inno-voinnin tavoitteisiin kootessaan eri toimijoi-ta saman katon alle.

Medisiina D:n rakennuttaa Suomen Yli-opistokiinteistöt Oy. Rakennuttajakonsult-tina hankkeessa toimii A-Insinöörit Raken-nuttaminen Oy. Kohteen urakkamuotona on projektinjohtourakka. Urakoitsijana toimii NCC Rakennus Oy. Kohteen arkkitehtisuun-nittelusta vastaa Schauman Arkkitehdit Oy.

Kahdeksankerroksisen uudisrakennuksen pinta-alaksi tulee noin 26 000 brm2. Tontilla

on aloitettu työmaan perustaminen, käyn-nistetty työmaa-alueen aitaaminen, liiken-nejärjestelyiden toteutus sekä työmaati-lojen rakentaminen. Nykyisen Medisiinan etupiha sekä parkkialueet tulevat työmaa-alueen käyttöön. Lähiajan töinä puretaan Medisiinan junaradan puoleisesta C-osan päästä asuntosiipi. Myös Medisiinan takana oleva Externum-luentosali puretaan uudis-rakennuksen tieltä. Medisiina D:n louhinta

Medisiina D -rakennuksen rakennustyöt alkaneet

ja maanrakennusvaihe alkavat vielä tämän vuoden puolella. Louhinnan on arvioitu kes-tävän noin neljä kuukautta. Rakennustyöt jatkuvat vuoden 2017 loppupuolelle. Raken-nus otetaan käyttöön syksyllä 2018.

hankkeen etenemistä voi seurata Sant-rassa > Medisiina D

H A n n A P E TÄ j Ä , projektipäällikkö hanna.petaja@tyks.fi

Havainnekuvassa näkymä etupihalta. Kuva: Schauman Arkkitehdit Oy

– Annika Lindblom oli linkki arkkitehdin ja meidän yksikön välillä projektissa, sa-noo Maiju Manelius. – Jokainen työntekijä on saanut kertoa toiveensa työpisteistä ja niiden järjestämisestä. Syksystä 2014 alka-en olemme käyneet keskusteluja. Tiloihin tuleva henkilökunta oli koko ajan mukana suunnittelussa. Osastonhoitaja Terhi Tetri hoiti käytännön asioita. Tila-asiaa käsitel-tiin säännöllisesti osastokokouksissa.

Kaikki uusiin tiloihin muuttavat toi-minnot liittyvät toisiinsa, mutta toisaalta ne liittyvät myös U-sairaalan 12. kerrok-seen jääviin toimintoihin. Toimintaa to-teutetaan työkierrolla.

– Me ajattelimme järjestelyissä tulevai-suutta, Medisiina D:n tuloa ja sen yhteisiä tiloja, sanoo Maiju Manelius.

Tilojen mittailua mittanauhalla

– Olen positiivisesti yllättynyt. Tilat ovat ulkoisestikin mukavan näköisiä, olen tyy-tyväinen väreihin, sanoo Tykslabin hallin-nollinen osastonhoitaja Maiju Manelius uusista tiloista. – Toivotaan, että toimin-takin tulee sujumaan yhtä hyvin.

Syyskuun viimeisellä viikolla haastatte-lua tehtäessä Tykslabin näytteenotossa ei vielä ollut käytännön kokemusta uusista tiloista: polikliininen näytteenoton muut-to uusiin tiloihin oli vasta meneillään. Laboratorio sai uudet tilat vanhasta A-sai-raalan kanttiinista, jossa tulipalon jälkeen oli väistötiloissa ollut ensiapu. Remontoin-tiprojekti kesti Maneliuksen arvion mu-kaan kaiken kaikkiaan liki 1,5 vuotta.

Hauskana yksityiskohtana remontis-ta Maiju Manelius kertoo, että tiloja mit-tailtiin mittanauhalla, kun niitä ruvettiin muokkaamaan laboratorion tarpeisiin. Remontissa mm. rakennettiin kuusi uutta huonetta näytteenottoa varten A-kanttiinin vanhaan aulatilaan. Tiloja lähdettiin suun-nittelemaan yhdessä Tykslabin osastonhoi-taja Terhi Tetrin, erikoissuunnittelija Heli Heinosen ja rakennussuunnittelun edusta-jan Annika Lindblomin kanssa.

Maiju Manelius muuton keskellä uusissa tiloissa. Kuva: Kristiina Andreasson

Tila- ja saneeraus-ohjelmat toiminta edellä

Tilankäytön sekä saneerausratkai-sujen näkökulmasta VSSHP:n toimintaan vaikuttavia muuttu-

jia ovat tällä hetkellä mm. Yksi sairaala -hanke, vuodeosastouudistus, VSSHP:n ja Turun kaupungin psykiatrian yhdis-täminen sekä hoitotyön kehittyminen.

– On todennäköistä, että tila-asiat tullaan ratkaisemaan alueittain, kun toiminnan tasolla asiat kirkastuvat, sa-noo VSSHP:n teknillinen johtaja Juha Rantasalo. – Tila- ja saneerausohjelmia ei voida aikatauluttaa pelkkinä raken-nusteknisinä projekteina. Aina men-nään toiminta edellä.

Esimerkkeinä toiminnallista ratkai-sua – ja saneerausta – odottavista koh-teista ovat Tyks Salon sairaalan vanha osa ja Tyks Loimaan sairaala.

– Salon sairaalan [vanhassa osassa] tekniikka on vanhaa ja siellä on paikal-lisesti sisäilmaongelmia, Juha Rantasalo sanoo. – Tarvittavien määrärahojen va-raamiseksi tilanne pitäisi ratkaista ensi

T E K S T I » K r I S T I I n A A n d r E A S S o n

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirillä (VSSHP) ei ole kirjoitettua koko piirin tasoista strategista tilankäytön suunnitelmaa. Karkealla tasolla on lähivuosille olemassa nykyisten tilojen jatkokäyttösuunnitelmia.

vuoden aikana ja varata tulevien vuosien investointisuunnitelmaan määrärahat Sa-lon kiinteistön peruskorjaukseen.

Yksi sairaala -hankkeen tuomien muu-tosten vuoksi Tyks Loimaan sairaalan leik-kausosaston saneeraus odottaa toiminnal-lista suunnitelmaa. Vuodeosastouudistus vaikuttaa rakennus- ja saneeraussuunni-telmiin Tyks Loimaan ja Tyks Vakka-Suo-men sairaaloiden osalta. Toimintojen kes-kittämisen myötä on tyhjentynyt Paimi-on sairaala kokonaisuudessaan ja lisäksi jo joitain vuosia sitten eräitä kiinteistöjä Tyks Vakka-Suomen sairaalassa.

– Halikon, Raision ja Paimion sairaala-kiinteistöjen omistuksesta halutaan luo-pua niin pian kuin ostaja löytyy, Juha Ran-tasalo sanoo.

Paimion sairaalasta on yli puolet vuok-rattu Mannerheimin lastensuojeluliitolle. Halikon sairaala on tällä hetkellä vastaan-ottokeskuksena. Raisiossa ratkaisua hae-taan ensisijaisesti kaupungin, mutta myös yksityisten tahojen, kanssa.

– On ainutlaatuista, että sairaanhoitopii-rillä on näin paljon tiloja vapaana, myyn-nissä tai vuokrattavana, Rantasalo sanoo.

Tarvitaan myös reservitilaa

Tyksin Kantasairaalassa saneerausta odot-tavia kohteita ovat esimerkiksi A-sairaa-lassa C-siipi ja D-osan ensimmäinen ja toinen kerros. C-siiven nykyisistä toimi-joista vain osalle on tiedossa uudet tilat.

– D-osan toisessa kerroksessa kuvanta-miskeskuksen tiloissa tullaan korjaamaan kosteusvaurioita ja uudistamaan vanhen-tunutta tekniikkaa.

U-sairaala tyhjenee T3:n valmistuttua. Rantasalo ei ota kantaa purkamishake-muksen ajankohtaan tai purkamisen aika-tauluun. U-sairaalan purkamisen jälkeen jäävälle tyhjälle tontinosalle ei ole hänen mukaansa suunnitelmia.

– Tänne tarvitaan myös reservitilaa, Rantasalo sanoo.

Vuosikymmenen lopun rakennushank-keisiin kuuluu Tyksin kantasairaalan lä-helle tuleva VSSHP:n ja Turun kaupungin yhteinen kiinteistö, johon keskitetään psy-kiatrinen laitoshoito.

A-sairaala silloin ennen. Nyt A-sairaalassa saneerausta odottavia kohteita on mm. C-siivessä ja D-osassa.

4 2015 Hospitaali 7

T E K S T I » K r I S T I I n A A n d r E A S S o n

Tykslabin päivystyslaboratoriossa työskentelevä bioanalyytikko Han-na Seppänen otti ennakkoluulotto-

masti ja rohkeasti yhteyttä Tyks-Sapa -lii-kelaitoksen toimitusjohtaja Hanna Mäkä-räiseen etsiessään opiskeluprojektin aihet-ta. Yhteydenotto kannatti.

– Halusin tehdä jotain omaan organi-saatioon liittyvää, sanoo Hanna Seppä-nen, joka suorittaa parhaillaan ylempää amk-tutkintoa Johtamisen ja kehittämisen koulutusohjelmassa.

Seppänen kannustaa muitakin työn-sä ohessa opiskelevia ottamaan yhteyttä ylemmille tasoille opiskeluprojekteissa: Yhteydenotto Hanna Mäkäräiseen toi Joh-tamis- ja kehittämisosaamisen soveltami-nen -opintojaksoon aiheeksi Tyks-Sapa -liikelaitoksen johtoryhmätyöskentelyn ja sen kehittämisen. Projektissa kohtee-na olivat Tyks-Sapan sekä kahden palve-lualueen, Tykslabin ja Varsinais-Suomen välinehuollon, johtoryhmät.

– Omien työntekijöiden opinnot ovat meille tärkeitä. Investoimme oman hen-kilökunnan osaamiseen. Heitä tuetaan ja autetaan kehittymään, mutta opintojen tu-lokset täytyy tuoda esille. Projektiehdo-tuksille on olemassa valmis pohja ja opis-kelijat voivat itse tarjota ideoitaan, sanoo Hanna Mäkäräinen.

– Opiskelijoiden töistä tulee johtoryhmän puheenjohtajalle ryhtiliikettä, sanoo Var-sinais-Suomen välinehuollon johtaja Han-na Mäkilä, jolle on tullut kokemusta eri-laisista ja -tasoisista opiskeluprojekteista.

– Hanna Seppäsen projekti on hyvä esi-merkki omaan henkilökuntaan kuuluvan työntekijän jatko-opintojen hyödyntä-misestä organisaatiossa, sanoo Tykslabin johtaja Paula Grönroos.

Työntekijän opintojen ja töiden yhteen-sovittaminen vaatii ylimääräistä panos-tusta yksiköissä ja työntekijältä itseltään. Työn ohessa opiskelua ei Hanna Seppäsen mielestä voi väittää helpoksi, mutta oma motivaatio ja työnantajalta tullut jousto työvuorosuunnittelussa ovat olleet iso apu:

– Olen tehnyt paljon yötöitä. Päivät ovat vapautuneet opintoihin, palavereihin ja [opintojen] lähipäiviin. Lisäksi olen hyö-dyntänyt vuosilomia. Olen pystynyt hoita-maan opintoni ilman opintovapaita, Han-na Seppänen kertoo ja jatkaa ehkä hivenen huumorilla: – Nukkuminen on jäänyt vä-hemmälle!

»Johtaminen on joukkuelaji»Hanna Mäkäräisen mukaan johtoryhmä-työn kehittämiseen on ollut kiinnostusta jo pidempään, myös arviointia tarvitaan määräajoin.

»Silmät avaava kokemus»

Hanna Mäkäräisen (vas.) ja Hanna Mäkilän mukaan opiskelija-tarkkailijan paikallaolo ei vaikuttanut johtoryhmien kokouksiin. Kuva: Esa Halsinaho.

Hanna Seppäsen mielestä opintoprojektin aineistosta olisi saanut tehtyä vaikka lopputyön. Kuva: Kristiina Andreasson.

T E K S T I J A K U VA » E S A H A L S I n A H o

Varsinais-Suomen lääkehuolto valmis-telee puhdastiloissa toimivien lääke-valmistuslaboratorioiden väliaikaista muuttoa vanhoihin puhdastiloihin, jotka sijaitsevat U-sairaalan kyljessä, Tyksin rakennuksessa nro 2. Tulevan muuton syynä on uuden lääkehuoltorakennuk-sen puhdastilassa ilmenneet kosteus-ongelmat.

– Puhdastilassa toimineessa solunsalpaaja- laboratoriossa tapahtui kesäkuussa vie-märivuoto, jonka jälkeisissä tutkimuksis-sa havaittiin kosteusongelmia puhdastilan muillakin alueilla, käyttöpäällikkö Marko Vuorinen kertoo.

Viemärivettä purkautui puhdastilaan silmähätäsuihkun viemäröinnin kautta, koska siihen liittyvä puhdastilan ulko-puolella sijaitseva runkoviemäri oli men-nyt tukkoon. Viemärivuodon seuraukse-na solunsalpaajalaboratoriosta löytyi myös merkkejä homesienistä, kun lattiapäällys-teitä jouduttiin avaamaan.

– Solunsalpaajavalmistus on jo siirretty T-sairaalaan. Viemärivuodon jälkeen ilmenneiden laajempien kosteusongel-mien takia joudumme tyhjentämään ko-ko 650 neliömetrin laajuisen puhdastilan korjaustöiden ajaksi, sairaala-apteekkari Kirsti Torniainen harmittelee.

Kyseessä on iso muutto, minkä vuoksi se pitää suunniteltu huolella. Vielä haas-tatteluhetkellä ei tiedetty, koska muutto voidaan aloittaa ja kuinka kauan evakos-sa pitää olla.

Remontin laajuus selviää myöhemmin

Vuorisen mukaan tarvittavan remontin lo-pullinen laajuus selviää vasta sitten, kun puhdastilat ovat tyhjät ja niitä päästään tutkimaan tarkemmin.

– Tehtyjen kosteus- ja materiaalinäy-teanalyysien perusteella tiedämme, että kosteus- ja mikrobiraja-arvojen ylityk-set kohdentuvat joka tapauksessa useisiin puhdastilahuoneisiin, Vuorinen kertoo.

Homesieniä ei ole havaittu puhdastilo-jen sisäilmassa lukuun ottamatta viemäri-

Lääkehuolto valmis-tautuu puhdastilojen remonttiin

– Hanna Seppäsen hanke palveli strate-gian toimeenpanoa, Hanna Mäkäräinen sanoo. - Projekti myös käynnisti keskus-telun, sillä johtoryhmässä on nyt uusia jäseniä, kun Turun yliopistosta siirrettiin uusia toimintoja mukaan Tyks-Sapaan.

Hanna Seppänen istui tammikuus-ta kesäkuulle johtoryhmissä työsken-telyä tarkkailemassa, seinäkukkasena kuten hän itse ironisesti kuvaa. Hanna Mäkäräinen, Paula Grönroos ja Hanna Mäkilä ovat yhtä mieltä siitä, ettei Sep-päsen paikallaolo vaikuttanut johto-ryhmien kokouksiin.

– Olen tehnyt suorittavaa työtä ja pääsin äkkiä loikkaamaan oman or-ganisaation johtoportaaseen. Se oli sil-mät avaava kokemus, Hanna Seppänen kuvaa. – Myös oma työ näyttäytyy nyt eri tavalla.

Kokouksissa Hanna Seppäselle tu-li tunne tekemisen meiningistä. Työs-kentely oli jämptiä ja organisoitua.

– Johtaminen on joukkuelaji, sanoo Hanna Mäkäräinen.

Hanna Seppänen pääsi esittelemään projektin tavoitteet ja tulokset elokuus-sa Tyks-Sapan johtoryhmässä. Esittelys-sä oli mahdollista myös saman tien vas-tata kysymyksiin. Ennen tätä tilaisuutta Seppänen tapasi Hanna Mäkäräisen ja sai vielä henkilökohtaista ohjausta.

– Tästä aineistosta olisi saanut tehtyä vaikka lopputyön, mutta oli pakko ra-jata, Hanna Seppänen sanoo.

Seppänen kokosi vahvuudet ja kehit-tämisehdotukset selkeiksi listoiksi. Vah-vuuksia ovat mm. kokousaikataulujen julkaiseminen puolivuosittain, hyvät esityslistat ja kokouskutsujen lähettä-minen ajoissa. Kehittämisehdotukset-listassa on esimerkiksi kokousasioiden aikataulutuksen suunnittelu ja uutena ideana teemoitetut kokoukset. Eri pal-velualueet ovat eri kohdissa prosesseis-sa: Hanna Mäkilä mainitsee Varsinais-Suomen välinehuollon johtoryhmän haasteiksi nimenomaan esityslistojen liian myöhäisen lähettämisen.

– Jäi positiivinen kuva projektista. Se oli virkistävä kokemus, sanoo Hanna Mäkilä.

– Asiakkaan odotukset ylittyivät pro-jektissa!, sanoo Hanna Mäkäräinen tyy-tyväisenä.

Hanna Seppäsen blogikirjoitus projektin aiheesta löytyy Santrasta

Tyks-Sapan sivuilta.

Lääkehuolto-rakennuksen kosteusongelmat työllistävät Kirsti Torniaista ja Marko Vuorista.

4 2015Hospitaali8

T E K S T I J A K U VA » m A r j o P E LT o n I E m I

Mobiilikirjaus otettiin Tyksissä käyttöön toukokuussa sisätautiosasto 1:llä ja neu-rokirurgian osastolla. Hyvien käyttäjäkokemusten perusteella sovellusta kehite-tään edelleen ja käyttöönottoa suunnitellaan laajennettavaksi muillekin osastoille.

henevät, potilasturvallisuus paranee ja saadaan kustannussäästöjä. On arvioitu, että ajansäästöä tulee noin 15 minuuttia yhtä hoitajaa kohden yhdessä vuorossa, kehittämisylihoitaja Heljä Lundgren-Lai-ne toteaa.

Mobiilikirjauksen käyttäjien mukaan potilailta mitattavat arvot siirtyvät käte-västi hoitotaulukkoon ja aikaa potilaalle jää enemmän. Tekniset verkkoyhteys- ja tiedonsiirto-ongelmat on saatu selätettyä ja tekninen tuki ollut käyttäjien mukaan erinomaista. Samantyyppinen hoitotyön langattoman kirjaamisen ratkaisu on käy-tössä tällä hetkellä jo 14 Suomen sairaan-hoitopiirissä. Hoitajien päätelaitteina on kämmentietokoneita (PDA-laitteita) ja älypuhelimia. VSSHP on ollut edelläkävi-jöiden joukossa, sillä ensimmäiset kokei-lut mobiilikirjauksessa aloitettiin jo viiti-sen vuotta sitten verisuonikirurgian osas-tolla. Hanke jäi kuitenkin muhimaan ja tekniikka kehittyi sillä aikaa. Aktiivinen kehitystyö aloitettiin uudestaan vuosi sit-ten ja sovellus otettiin uudelleen käyttöön myös verisuonikirurgian osastolla.

Tulevaisuuden mahdollisuudet kehitteillä

Pilotointi suunniteltiin yhteistyössä: Pro-jektin kokonaisvastuu oli Medbitillä, joka loi tekniset edellytykset mobiilisovelluksen

Mobiilikirjaus nopeuttaa ja helpottaa työntekoa

vuodosta kärsinyttä solunsalpaajalabora-toriota, joka sulkutiloineen on hermeet-tisesti eristetty. Siksi puhdastilan muissa laboratorioissa voi edelleen työskennellä.

Vaikka väistötilaksi nyt - onneksi - on tarjolla lääkehuollon vanhat puhdastilat, siitä seuraa haittoja muille. Vuorinen ker-too, että kakkosrakennuksen puhdastilaan on jo suunnitelma isotooppiyksikön laa-jentumista varten.

– Heidän täytyy nyt laittaa oma suun-nitelmansa tämän osalta jäihin, Vuorinen toteaa.

Torniaisen mukaan evakkoon lähtö kos-kee suoranaisesti ja välittömin heijastein noin kolmeakymmentä henkilöä, eli noin puolta lääkehuollon Turun henkilökun-nasta, mutta vaikuttaa lopulta koko lää-kehuoltoon,

Väistötilaan lähtö on myös henkisesti raskasta. – On kuin kuollutta puhaltaisi henkiin, Torniainen toteaa.

Vuorinen arvioi, että parhaassa tapa-uksessa väistötila saadaan tekniikan osal-ta käyttökuntoon vuoden loppuun men-nessä.

– Mutta se tarkoittaa, että mitään uu-sia ongelmia ei saa tulla. Myös mahdol-liset laitehankinnat viivyttävät muuttoa väistämättä.

P U H dA S T I L A S S A T o I m I VAT L A b o r AT o r I o T

•antibioottilaboratorio (mikrobilääkeinjekti-oiden ja -infuusioiden keskitetty käyttökun-toon saattaminen)• aseptinen laboratorio (tavallinen steriili lääkevalmistus)• geenilaboratorio (steriilien geenimanipu-laatiovalmisteiden käsittely)• isotooppilaboratorio (steriilien radioaktii-visten lääkkeiden valmistus, soluleimaus)• liuosjakelulaboratorio (steriilien parente-raalisten nutritioliuosten valmistus)• solunsalpaaja-annosten valmistusabora-torio (steriilien potilaskohtaisten injektioi-den ja infuusioiden käyttökuntoon saatta-minen).Lisäksi puhdastila-alueella ovat siihen liit-tyvät välinehuollon ja valmistusanalytiikan tarvitsemat erilliset tilat sekä raaka-ainei-den ja steriilien kertakäyttötarvikkeiden materiaalivarastot, autoklaavit, laboratorio-pesukoneet ja kuumailmasterilaattorit.

Lääkehuolto valmis-tautuu puhdastilojen remonttiin

Sekä sisätauti 1 -osastolla et-tä neurokirurgian osastolla on käytössä kahdeksan kännykkää,

jotka ovat potilaskierroilla ja päivän mittaan muutenkin hoitajien mukana. Kännykällä kirjataan hoidon yhtey-dessä suoraan potilastietojärjestelmän hoitotaulukkoon potilaasta mitattavat arvot, joita on olemassa satoja (esi-merkiksi verenpaine, lämpö, verenso-keri); tarvittavat mittaukset ovat eri-laisia eri potilasryhmillä. Kännyköil-lä voidaan myös siirtää mittaustieto-ja potilasmonitoreilta automaattisesti suoraan hoitotaulukkoon. Kännykällä potilaan tunnistaminen tapahtuu suo-raan potilasrannekkeen viivakoodista tai valitsemalla potilas osaston potilas-listalta. Kirjaaja tunnistetaan henkilö-kortista. Ohjelmaan pystyy myös kir-joittamaan lyhyitä vapaita komment-teja liittyen esimerkiksi verenpaineen tai sydämen rytmin muutoksiin.

Reaaliaikaisesta tiedosta on hyötyä esimerkiksi lääkäreille sekä osastoille, joilla on potilasvalvontapaikkoja.

– Henkilöstölle kyse on uudesta työtavasta ja kulttuurista, joka hel-pottaa ja nopeuttaa työntekoa, kun potilaan hoidon yhteydessä mittaus-tuloksia ei tarvitse merkitä moneen kertaan. Samalla kirjaamisvirheet vä-

käytölle sekä kehitti potilastietojärjestel-mää. Medbit vastaa myös tulevista käyt-töönotoista osastoille vuosina 2015-2016. Mobiilisovelluksen toteutuksesta vastan-nut Medanets tuottaa langattomia työ-kaluja ja ratkaisuja hoitoalalle. Myös toi-mitusjohtaja Juha-Matti Ranta on ollut vahvasti mukana projektissa. Sisällölli-nen puoli oli Kehittämispalvelut-yksi-kön vastuulla. Yhdessä sovelluksen pi-lottikäyttäjien kanssa suunnittelija Riitta Danielsson-Ojala, kehittämisylihoitaja Heljä Lundgren-Laine ja tietohallintoyli-lääkäri Pirkko Kortekangas tulkkasivat teknisille kehittäjille, miten sairaalassa toimitaan, ja mitä ominaisuuksia ja toi-mintoja tarvitaan.

– Tämä »arvoketjuyhteistyö» on mah-dollistanut toimivan lopputuloksen ja käyttäjien palaute on ollut olennaisessa roolissa, Riitta Danielsson-Ojala sanoo.

Pilotoinnin pohjalta on tarkoitus jatkaa järjestelmää kehittämällä ja lisäämällä käyttöönottoa eri osastoilla. Ensi vuoden alusta ohjelmaan on tulossa myös lääke-kirjausmahdollisuus. Käyttäjäpalautteessa on toivottu mahdollisuutta muuttaa aikoja ja päivämääriä kirjauksissa myös yövuo-rossa ja tähänkin on tulossa korjaus.

Tulevaisuudessa on visioitu, että järjes-telmä voi esimerkiksi antaa päätöksente-on tukea ja ohjeita hoitajalle, esimerkiksi neuvoa mitä hänen pitäisi tehdä, kun hän merkkaa tietyn mittausarvon. Hoitosuo-situkset ja potilasohjeet ovat haettavissa nopeasti tai potilas voi itse käyttää mo-biilisovellusta oman kipunsa arviointiin.

Anna Koivumäki neurokirurgian osastolta (vas.) sekä Jenni Müller ja Juha Roni sisätauti 1 -osastolta jatkavat mielellään mobiilikirjauksen käyttämistä.

Sähköiset lomakkeet – tietoiskut marraskuussahenkilöstöhallinnollisten lomakkeiden sähköistäminen on edennyt suunnitel-lusti. Ensimmäisen aallon mukana tu-levat hakemus ulkopuolisiin koulutuk-siin, omailmoitus sairauspoissaolosta sekä lupapyyntö toimia VSShP:n tilois-sa ilman palvelussuhdetta.Käyttöönottoaikataulu on seuraava:• lomakkeet valmiit 31.10. mennessä • tietoiskut marraskuun aikana• lomakkeet käytettävissä 1.12. alkaen

Työkaluna tulee olemaan CGI:n selain-pohjainen järjestelmä, joka mahdollistaa lomakkeen täytön ja hyväksynnän sähköi-sesti. Valmis lomake jää talteen itse järjes-telmään ja siirtyy myös sähköiseen arkis-toon. Lisäksi erikseen määriteltävät tiedot (kuten virkavapausaika) siirtyvät auto-maattisesti Primaan. Järjestelmä on suhteellisen helppokäyt-töinen ja selkeät ohjeet toivottavasti hoi-televat muutamat haastavammat kohdat.

Lomaketietoiskujen aikataulut julkais-taan Santrassa lokakuun lopulla, seuraa siis Santraa! Toisen aallon mukana tulevat mm. työsopimukset, työaikakorvaukset ja henkilötietojen muutoslomakkeet. Työt aloitetaan lokakuun loppupuolella ja paketti valmistuu maaliskuussa 2016.

M A R J U T K A h I L A I N E N ,

projektipäällikkö

4 2015 Hospitaali 9

T E K S T I J A K U VA : E S A h A L S I N A h O

Varsinais-Suomen kuvantamiskeskus (VSKK) saa joulu-kuussa T-sairaalaan uuden tutkimus- ja toimenpidelait-teen, HIFUn (High Intensity Focused Ultrasound), joka on magneettikuvauslaitteen ja ultraäänilaitteen yhdistelmä.

– Tämä avaa meille aivan uusia hoito- ja tutkimusmahdolli-suuksia, VSKK:n johtaja Roberto Blanco toteaa tyytyväisenä.

Esimerkiksi gynekologit odottavat uutta laitetta innok-kaasti.

– Me aloitamme hIFUn käytön kohdun myoomien pois-toilla, erikoislääkäri Kirsi Joronen kertoo.

MRI-laitteeseen liitetty hIFU toimii siten, että potilaan ku-dokseen kohdistetaan magneettikuvan avulla hyvin tarkka ultraäänifokus, jonka voimakkuutta voidaan säätää portaat-tomasti.

– Voimakkuus valitaan käyttötarkoituksen mukaan. Pie-nellä teholla kudos saadaan resonoimaan, hieman suurem-malla lämpiämään ja täydellä teholla tuhoutumaan, Blanco selvittää. Suurinta tehoa tarvitaan esimerkiksi juuri myoomi-en poistossa, mutta menetelmä sopii myös syöpäkasvainten tuhoamiseen. Pienellä teholla voidaan esimerkiksi valmistel-la kudosta ottamaan tehokkaammin vastaan lääkeaineita.

Korvaa leikkauksia, nopeuttaa toipumista

hIFUn suuri hyöty tulee siitä, että se korvaa perinteisiä leik-kaushoitoja.

– Esimerkiksi myoomien takia tehtävä kohdunpoistoleik-kaus tarkoittaa potilaalle 3– 4 viikon pituista sairauslomaa, mutta hIFUlla tehtävän toimenpiteen jälkeen potilas toipuu parissa päivässä, Joronen vertaa.

Jorosen mukaan Suomessa tehdään vuosittain noin 6 000 kohdunpoistoa, joista parituhatta myoomien takia. – Meillä Tyksissä tehdään vuodessa toistasataa myooman tai koko kohdun poistoa myoomien aiheuttamien oireiden vuoksi. Näistä yli kolmannes voidaan korvata hIFUlla. Lisäksi voim-me ottaa potilaita piirimme ulkopuolelta, Joronen sanoo.

VSKK hankkii MRI-hIFUn Philipsiltä, joka valmistaa laitteen Suomessa. Käyttöönottokoulutus aloitetaan tammikuussa. hankinta maksaa kokonaisuudessaan 1,95 miljoonaa euroa. Kyseessä on VSKK:n seitsemäs magneettikuvauslaite. Enim-mäkseen sitä käytetään kliinisiin tutkimuksiin, mikä samalla vähentää ostopalvelujen tarvetta.

hankintaan liittyy yhteistyösopimus, jonka perusteella VSKK ja Philips kartoittavat tekniikoita ultraääni- ja sädehoi-don kohdistamiseen magneettikuvauksen avulla.

Lähin vastaava laite on Tukholman Karoliinisessa instituu-tissa. Pohjoismaiden ulkopuolella hIFU on jo verraten laajas-sa käytössä. Ensimmäiset kaupalliset laitteet tulivat markki-noille 2000-luvulla.

Lisätietoja saa esimerkiksi Philipsin (Sonalleve MR-hIFU) internetsivuilta ja englanninkielisestä Wikipediasta.

Tyksiin Suomen ensimmäinen magneetin ja ultraäänen yhdistävä laite

T E K S T I J A K U VAT » E S A H A L S I n A H o

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirillä ja Turun kaupun-gilla on varsin vahva yhteinen näkemys siitä, että kaikki maakunnan psykiatrinen osastohoito ja eräät avohoi-topalvelutkin pitäisi keskittää yhteen organisaatioon ja yhteisiin tiloihin Turkuun.

Näin kiteyttävät pitkään vireillä olleen asian VSSHP:n aikuispsykiatrian tulosaluejohtaja, ylilää-käri Hasse Karlsson ja Turun kaupungin psykiatri-

an tulosyksikköjohtaja, ylilääkäri Jyrki Heikkilä. He kuu-luvat sairaanhoitopiirin ja Turun kaupungin psykiatrian organisaatioiden yhdistymistä valmistelevaan työryhmään.

He näkevät yhdistämisen samalla valmistavan toimi-joita tulossa olevaan sote-uudistukseen.

– Sote myös haastaa poistamaan perusterveydenhuol-lon ja erikoissairaanhoidon rajoja mielenterveyspalve-luissa, Heikkilä toteaa.

– Kansallinen mielenterveys- ja päihdeohjelma Mie-li 2000 esittää myös psykiatristen hoito-osastojen siirtä-mistä yleissairaaloiden yhteyteen, Karlsson muistuttaa.

Karlssonin mukaan Tyksin T-sairaalan yhteispäivys-tykseen alkuvuonna perustettu psykiatrian päivystyspiste on jo askel sote-uudistuksen suuntaan.

Yksi iso tavoite tässä on psykiatrisen potilashoidon yh-tenäistäminen ja laadun parantaminen. Molemmat usko-vat, että hoidon keskittäminen yhteen paikkaan nykyisten viiden sijasta parantaisi hoidon laatua.

Yhdistämissuunnitelma koskee noin tuhatta mielen-terveys- ja päihdetyön ammattilaista, joista noin 650 on sairaanhoitopiirin ja 350 Turun palveluksessa.

Pitkä valmisteluSairaanhoitopiirin ja Turun kaupungin erillisten psykiat-rian palveluiden yhdistämissuunnittelu alkoi käytännös-sä vuosien 2013–2014 vaihteessa, kun VSSHP:n hallitus ja Turun sosiaali- ja terveyslautakunta päättivät perustaa asiaa valmistelevan työryhmän. Sairaanhoitopiirin halli-tus oli teettänyt jo sitä ennen, vuonna 2010, psykiatriaa koskevan tilatarveselvityksen.

Työryhmä julkaisi työstään kesällä 2014 välirapor-tin, jonka esitysten mukaan VSSHP ja Turku päätti-vät syyskuussa 2014 jatkaa yhdistämisen valmistelua. Raportissa esitettiin muun muassa Turun kaupun-gin psykiatrisen erikoissairaanhoidon sekä sairaan-hoitopiirin psykiatrisen osastohoidon ja keskitetty-jen avohoidon palveluiden sijoittamista yhteisiin ti-loihin Turkuun.

Sen jälkeen tila- ja organisaatiorakennetta selvit-tänyt työryhmä antoi keväällä 2015 raportin Varsi-nais-Suomen psykiatrian tila- ja organisaatiorakenne – Toiminnallinen suunnitelma tilatarvesuunnittelun pohjaksi. Työryhmä ehdotti raportissaan, että psy-kiatriset palvelut tuotetaan koko sairaanhoitopiirin alueella yhtenä kokonaisuutena yhteisessä tuottaja-organisaatiossa.

Raportin mukaan psykiatrinen sairaalahoito ja sai-rausryhmien mukaan erikoistuneet avohoidot tulisi tuottaa keskitetysti Turussa, somaattisen sairaalahoi-don välittömään läheisyyteen sijoittuvassa rakennuk-sessa. Osa avohoitopalveluista tuotettaisiin alueelli-sina, helposti saatavina matalan kynnyksen palvelui-na, jotka tarpeen mukaan jalkautuisivat niitä tarvitse-ville. Mielenterveys- ja päihdepalvelut järjestettäisiin jatkossa yhtenä kokonaisuutena.

Sekä VSSHP:n hallitus että Turun hyvinvointilau-takunta päättivät jatkaa valmistelua raportin mukai-sesti. Sen jälkeen yhdistämistä on valmisteltu poliitti-sessa ohjausryhmässä, organisaatioiden yhdistymistä valmistelevassa työryhmässä ja tilarakennetta valmis-televassa työryhmässä. Nämä pitivät syyskuussa 2015 yhteisen kokouksen ja ovat sen jälkeen kokoontuneet myös erikseen.

– Seuraava puoli vuotta suunnitellaan ja kokouste-taan tiivisti ja sitten meillä varmaan on jo tarkempia esityksiä aikatauluista ja siitä, mitä halutaan, Heikkilä ja Karlsson arvioivat.

Roberto Blancon ja Kirsi Jorosen odotukset uudesta HIFU-laitteesta ovat korkealla.

VSSHP ja Turku yhdis-tämässä psykiatrian palveluitaan

Jyrki Heikkilä (vas.) ja Hasse Karlsson eivät juuri näe vaihtoehtoa edustamiensa organisaatioiden toiminnan yhdistämiselle.

4 2015Hospitaali10

T E X T O C h B I L D » m AT H I A S L U T H E r

En gång sjukskötare, alltid sjukskötare? Ja och nej. En energisk vårdare kan fortbilda sig vid sidan om arbetet, också avlägga akademiska examina. Det är i arbetsgi-varens intresse att den anställda inte då behöver lämna sitt jobb, säger barn- och ungdomsklinikens överskö-terska Wiveka Kauppila.

– Om någon är länge tjänstledig så händer det ofta att nå-gon annan kniper hen, och så förlorar jag en bra arbets-tagare. Tanken är att arbetsplatsen skall vara så attraktiv att man kan utveckla både sig själv och sin arbetsplats.

– Sådant är en win-win-situation, säger hon. – Arbetstagaren fortbildar sig på egen tid och bekost-

nad, och arbetsplatsen utnyttjar resurserna som finns in-om personalen.

Sjukskötare skall enligt kollektivavtalen få fortbilda sig minst tre och gärna fem dagar per år. Arbetsledningens möjligheter att stödja mera fortbildning än så är begrän-sade, men inte betydelselösa. Det finns flera små åtgär-der som tillsammans ger den känsla av stöd som behövs.

Främst kan arbetsplatsen möjliggöra deltidsjobb och tidvisa tjänstledigheter för studier. Man kan också beak-ta studierna då man gör arbetsscheman och vara flexibel med arbetstiden.

– Det är ett pussel, det krävs förståelse och vilja för att få det att fungera. Man förlorar en resurs, men å andra sidan får man in en vikarie som man lär upp och blir en ny re-surs medan en annan är ute och studerar, säger Kauppila.

Bevara kunnandet Resurs är ett viktigt ord för henne. Hon säger att man re-dan kan se en resursbrist hägra – en personalbrist inom vården.

– Vi försöker vara lite proaktiva, se hur vi kan använda våra resurser bäst. Då hälsovården drabbas av nedskär-ningar och belastningen ökar på personalen, hur kan vi använda resurserna så att kunnandet bevaras? Resurs-användning är dagens ord.

Och just där har Wiveka Kauppila fått hjälp av ett forsk-ningsprojekt som gjorts av en av hennes 270 underly-dande på barn- och ungdomskliniken, sjukskötaren Outi Tuominen. Hon, sjukvårdsdistriktet och ett elektronik-företag har tillsammans utvecklat ett elektroniskt perso-nal-system som nu används inom såväl Egentliga Fin-lands sjukvårdsdistrikt, i Jyväskylä, Tammerfors och snart i Satakunta.

– Resursbanken som vi har i användning här är Outis skapelse. Ett fint jobb, säger Kauppila.

Tuominen jobbar på en avhandling i vårdvetenskap med just hanteringen av personalresurser som tema. Det blir kronan på en lång karriär av aktiva vuxenstudier se-dan hon blev närvårdare 1995. Sedan över två år är hon biträdande avdelningssköterska för reservpersonalen.

Det är personalen som folkligt kallas för »barnklini-kens gerilla».

Sparrar varandraEn av gerillorna som på den stora fotoplanschen i entrén till kliniken på U-sjukhuset pysslar om den symboliska patienten Nalle är Sirkku Boucht – redan veteran som klinikanställd sedan 1992 då hon blev färdig sjukskötare, sedan i fjol en av klinikens sju akademiska studerande.

Hon startade i fjol med en magisterexamen i vårdve-tenskap. Vad slutarbetet skall handla om är ännu i var-dandet, men grovt taget handlar det om hur man säkrar personalens grundläggande kompetens.

Ett projekt kring handledningen av vårdstuderande på avdelningen som inspirerade Sirkku Boucht. Wiveka Kauppila engagerade henne i projektet och hon också i kontakt med kollegan Outi Tuominen.

– Outi har varit en stor hjälp för mig, säger Boucht.Det är inte bara arbetsplatsen som kan stöda och upp-

muntra de studievilliga.– De sparrar varandra, säger Wiveka Kauppila. Hon kallar också sig själv en evig studerande – mitt i

karriären fick tevekvällar, romaner, man och barn vänta på sin tur medan hon pusslade in tid för en pol.mag. -examen på Åbo akademi.

Bara hunden väntade inte på sin tur. – Med den måste jag ut och gå varje dag, det är den som

har hållit mig sund, säger hon. Outi Tuominen inflikar att Kauppilas exempel varit

viktigt.– Jag kunde inte njuta så mycket av jobbet och av stu-

dierna om vi inte hade en översköterska som stöder oss och hjälper oss att få allt att passa ihop.

Outi Tuominen och Sirkku Boucht har inga hundar – men vardera har hamster! De har också barn.

– Mamma och barn studerar på samma universitet, skrattar Boucht.

Saknad länkWiveka Kauppila konstaterar att läkarutbildningen och specialiseringen har ett fungerande system för att behålla förankringen i arbetsplatsen. Den medicinska fakulteten och sjukhuset fungerar ju som en helhet.

– Men på vårdsidan finns det inte något motsvarande, och det är nog en brist.

Barn- och ungdomskliniken har ändå en mycket vetenskapstillvänd arbetskultur och den har gott samar-

bete med både institutionen för vårdvetenskap på Åbo universitet och med Åbo yrkeshögskola.

För vuxenstuderandena är arbetsplatsen inte bara en belastning utan också en tillgång – här får man idéer, problemställningar, utmaningar, forskningsmaterial, kon-takter.

– På universitetet kan jag fördjupa mig i sådant som in-tresserar mig, och här kan jag hjälpa till med sådant som jag har lärt mig, om inte annat så med att ta fram infor-mation, säger Sirkku Boucht.

Man skall absolut inte dra sig för att börja studera vid sidan om sig jobbet – det ger så mycket, säger Tuominen och Boucht med en mun.

Wiveka Kauppila påpekar att det inte heller bara behö-ver vara ett akademiskt intresse, utan också påverkar den personliga karriären.

– Kompetenskraven stiger hela tiden. Nu krävs det re-dan att en avdelningssköterska eller översköterska har en magisterexamen eller högre yrkeshögskoleexamen.

SANASTOA Entré – sisääntuloaula Forskningsmaterial – tutkimusaineisto Fortbildning – (ammatillinen) koulutus Kollektivavtal – työehtosopimus Kompetens – pätevyys Kunnande – osaaminen Skapelse – luomus Studieiver – opiskeluinto Tidvis – ajoittainen Tjänstledighet – virkavapaa Utmaning – haaste

Studieivern är både resurs och utmaning

Wiveka Kauppila (th), Outi Tuominen och Sirkku Boucht tycker att studier vid sidan om jobbet är en rikedom. Men organisationen måste tänka på hur man kan både stöda och utnyttja studieviljan.

4 2015 Hospitaali 11

Tieto lisää tuskaa – ainakin ajoittainP I r j o P E n g E r » VSShP:n Jytyn pääluottamusmies

Toki suuri osa tiedosta on tärkeää ja tar-peellista. Varsinkin oikeaan aikaan saa-tu tieto esimerkiksi silloin, kun omaa elämää koskettava organisaatiomuutos on edessä. Miten se vaikuttaa minuun; pitääkö siirtyä toisen työnantajan pal-velukseen, pitääkö siirtyä toiseen työ-pisteeseen, toiseen kaupunkiin. Täm-möinen tieto olisi äärimmäisen tär-keä saada mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Ja mielellään niin, ettei yh-tä ammattiryhmää jätetä roikkumaan epätietoisuuteen viikoiksi sen jälkeen, kun muut ovat tiedon sijoituspaikas-taan jo saaneet. Ei niin, että jos työnte-kijät yrittävät miettiä ja kysellä, miten heidän työnsä jatkuvat, niin esimieheltä saa ikävää palautetta. Pitää vain kiltisti odottaa, mitä ylhäältä tulee...

Aikoinaan, kun työskentelin toimis-tosihteerinä omissa pikku ympyröissä-ni, puuhaa riitti, mutten tiennyt pinnan alla kuohuvista asioista. Siinä vaihees-sa, kun astuin pääluottamusmiehen saappaisiin, tuli tuskaa lisäävä tietokin

kuvioihin. Kaikenlaista tuntuu työympy-röissä tapahtuvan.

Kaksi vuotta sitten jouduimme sairaan-hoitopiirissä tutustumaan yt-neuvottelu-jen saloihin, mikä sinänsä oli meidän yh-teisössämme suuri yllätys. Ja pettymys. Työntekijöitä lomautettiin ja vaihtoehtona tarjottiin ns. vapaaehtoista talkoovapaata. Silloin kantautui korviin tietoja suoranai-sesta kiristyksestä; ellet ota talkoovapaata vapaaehtoisesti, saattaa olla että jatkossa vaikeutuvat koulutukseen pääsy, loma-ai-kojen suunnittelu ym. työsuhdeasiat.

Monesti työntekijä lähestyy jonkin on-gelman kanssa ja laittaa mukaan kommen-tin, että tätä et sitten voi mistään kysellä. Pelätään esimiehen kostotoimenpiteitä. Monelle esimiehelle kun tuntuu olevan punainen vaate se, että työntekijä on ot-tanut yhteyttä luottamusmieheen. Ei ym-märretä (hyväksytä?) sitä, että tähän työn-tekijällä on täysi oikeus.

Meillä tuntuu olevan mahdollista, että esimieskoulutuksessa ollut voi jättää kou-lutuksen kesken, mutta voi silti toimia esi-

miehenä. Tai että esimies toteaa marttyy-rin elkein työntekijöille, ettei ole virheetön ja esittää riskien kartoitukseen lisättävän, että esimies on vaarallinen.

On käynyt niinkin, että esimies edellyt-ti työntekijän lukevan lomallaan työsäh-köpostiaan, jotta tämä olisi ollut tietoi-nen loman jälkeisestä työvuoron muu-toksesta. Ja mahdollisuus postin lukemi-seen oli vain työpaikalla. Toisessa yksi-kössä taas lomanjälkeiset työvuorot eivät olleet tiedossa ennen lomia, jolloin työn-tekijät saivat soitella osastolle saadakseen tietää, mihin vuoroon ovat tulossa lomal-ta töihin.

Melko käsittämätöntä on määräaikais-ten työsopimusten jatkuva ketjuttaminen. Monet ovat olleet vuosikausia määräaikai-sena avoimessa vakanssissa. Perusteluna tuntuvat olevan menneet, käynnissä olevat tai tulevat muutokset. Miksi tätä sallitaan, selkeästi kuitenkin kyseiset tehtävät pitää tehdä. Työnantaja tuntuu pelkäävän vaki-naistamista, mutta eikö ennemmin pitäisi pelätä sitä, että osaava sijainen lähtee heti,

kun näköpiirissä on vakipaikka jossain muualla?

Monet ovat nykyisin ne saamani viestit, joiden sisältö on: Ennen niin mukava työpaikka on muuttunut täy-sin mahdottomaksi, ei ole enää kiva tulla töihin aamulla. Olen aina viihty-nyt tässä työssä ja paikassa, mutta nyt alkaa mitta täyttyä. Liikaa töitä, palk-ka ei vastaa tehtävän vaativuutta, työil-mapiiri on huonontunut, esimies ei ota kantaa asioihin, ei saa tukea. Paljon pu-hutaan hienoja sanoja työhyvinvoinnis-ta ja työssä viihtyvyydestä, pelkkää sa-nanhelinää. Jospa edes joskus toteutui-sivat nuo asiat.

Meillä on laadittu monenlaista strate-giaa, politiikkaa ja suunnitelmaa työhy-vinvoinnin lisäämiseksi, ongelmien rat-kaisemiseksi alkuvaiheessa, henkilöstön ottamiseksi mukaan muutoksia suunni-teltaessa jne. Kunpa vielä niiden sanoma saataisiin eläväksi ja istutettua arkiseen työhön. Näin voisi tuskaa lisäävän tie-don määrä vähentyä ilahduttavasti.

koulutus- ja vapaa-ajanviettopaikkamme sairaanhoitopiirissäVarsinais-Suomen sairaanhoitopiiri (VSSHP) omistaa neljä vapaa-ajanviettokohdetta ja on vuokrannut käyttöömme yhden kohteen vuoden 2017 loppuun. Tiedätkö missä nämä paikat sijaitsevat? Oletko käynyt niissä?

Uudessakaupungissa on Tammilehto, Halikossa Ristinkallio, Salossa Jaa-nan maja (vuokralla) ja Naantalis-

sa Metsä-Jukola, sekä Saariselällä Tunturi-Jukola. Loimaan lähisairaalan henkilökun-nalla on lisäksi Rauha Maunula- niminen vapaa-ajanviettopaikka käytettävänään. Sitä ei omista VSSHP, vaan omistajana on paikallinen säätiö.

Suurin osa näistä vapaa-ajan viettopaik-kojen tiedoista ja varauskäytänteistä löy-tyy Santrasta (> liikunta ja vapaa-aika> vapaa-ajanviettopaikat), mutta tiedot ei-vät ole vielä kaiken kattavat. Työnantaja – omistajan oikeudella - haluaakin nämä paikat oikeasti kaikkien VSSHP:n työn-

tekijöiden käyttöön,

näin työnantaja voi sitoutua olemaan mu-kana kehittämässä ja ylläpitämässä kaik-kia neljää omistamaansa kohdetta. Osana työhyvinvointia nämä paikat ovat mieles-täni mitä parhaimpia ja kehittämiskelpoi-sia. Jo nyt työyksiköt sekä yksittäiset työn-tekijät nauttivat kiitettävissä määrin näi-den paikkojen tarjoamista mahdollisuuk-sista, tulevaisuudessa käyttäjiä on toivot-tavasti vielä useampia. Työyksiköt voisivat käyttää kohteita entistä enemmän myös koulutustilaisuuksiin.

Odotankin yhteistyötä kaikkien vapaa-ajanviettopaikkojen toiminnasta ja vara-uksista vastaavien henkilöiden kesken, jotta voimme työnantajan kanssa yhdessä kehittää toimivat varausjärjestelmät katta-maan oikeudenmukaisesti koko VSSHP:n

henkilöstön. Tällöin kaikilla olisi yhtäläinen

oikeus hakea varattavia kohteita mistä vain. Voimme yhdessä vaikuttaa vapaa-ajanviettokeskusten olemassaoloon ke-hittämisideoita antamalla, vastaamalla toiminnasta yhdessä ja tiedottamalla käyt-tömahdollisuuksista. Työnantaja puoles-taan vastaa vapaa-ajanviettopaikkojen huollosta, korjauksista ja rakentamisesta.

Itse vastaan Metsä-Jukolan ja Tunturi- Jukolan toiminnasta. Metsä-Jukola on Naantalin Luonnonmaalla sijaitseva VSSHP:n henkilökunnan vapaa-ajanviet-topaikka. Metsä-Jukola koostuu kolmes-ta eri rakennuksesta: päärakennus, jossa yläkerrassa suurimmat koulutustilat ja

alakerrassa seitsemän majoitus-huonetta, ranta-

sauna Ranta-Venla vapaa-ajan viettoon ja Metsä-Venla, jossa osastojen koulutusti-laksi sopiva oleskelutila sekä kaksi saunaa. Tunturi-Jukola on VSSHP:n tunturimaja, joka sijaitsee Inarin kunnassa Saariselän alueella Kaunispään etelärinteellä. Majoi-tustilaa siellä on neljässä eri huoneessa yh-teensä 16 hengelle.

Paljon on näissäkin kohteissa uudis-tettavaa, huomioitavaa ja parannettavaa. Käyttäjät ovat olleet ahkerasti yhteydessä minuun kertoen parannusideoistaan. Yh-dessä hyvää huolta pitäen ja ahkerasti va-paa-ajanpaikkoja käyttäen takaamme nii-den olemassaolon pitkälle tulevaisuuteen.

Tutustukaa kaikkiin Santrassa jo ole-viin sairaanhoitopiirin koulutus- ja va-paa-ajanviettokohteisiin. Valitkaa mielei-senne niin vapaa-aikaan, kuin koulutuk-seenkin. Viikot 53–17 Tunturi-Jukolaan olivat haettavissa 31.10 mennessä, mutta vapaista viikoista löytyy tietoa Santrasta.

Hyvää loppusyksyä kaikille toivottaen

r I K U L U o T o, Tyksin koulutus- ja vapaa-ajanviettokeskuksen säätiön puheenjohtaja

Upeat revontulet Tunturi-Jukolan maisemissa.

Tunturi-Jukola Saariselällä

4 2015Hospitaali12

AMMATTINA

oikeaa tietoa oikeaan aikaan oikealle kohderyhmälleT E K S T I J A K U VA » K r I S T I I n A A n d r E A S S o n

Mari Siimar aloitti Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin (VSSHP) uudessa tietopalvelupäällikön tehtävässä elo-kuussa. Tehtävän tarpeellisuus nousi esiin hallintokes-kuksen palveluiden uudelleenorganisoinnin yhteydessä viime vuonna.

Tietopalvelupäällikkö kuuluu talouspalveluihin, mutta tehtävässä kyse on taloustiedon lisäksi henkilöstöön, asiakkaisiin, palveluihin, toimipaikkoihin ja koko or-

ganisaatioon liittyvästä tietopääoman hallinnasta. Tietopalvelun tehtävänä on tuottaa oikeaa tietoa oike-

aan aikaan oikealle kohderyhmälle.– Tietotuotannon tietopyynnöt, palvelut, prosessit,

osaamiset ja vastuut halutaan keskittää sairaanhoitopii-rissä synergiaedun nimissä. Tähän asti tieto ja tiedontarve ovat eläneet omaa elämäänsä ja kehittäminen on edennyt hajanaisesti, kuvailee Mari Siimar.

Mari Siimarin työhön kuuluu mm. tiedon hyödynnet-tävyyden lisäämistä sekä käsitteiden yhtenäistämistä.

– Erityisesti asiakas-, toiminnan- ja taloustietojen yh-distäminen ja hyödyntäminen yli organisaation hallinto-rajojen on haaste. Nyt tiedon jalostaminen on optimoitu tukemaan yksittäisiä johtamisprosessin tehtäviä tai tie-don käyttötapauksia. Keskittämällä saadaan selville mm. olemassa olevan tietopohjan eri käyttötapaukset organi-saatiossa, jolloin tiedon tuottamisesta tulee kustannus-tehokkaampaa. Viranomaisille raportoitavien erilaisten tietopyyntöjen tietoaineistot pitäisi olla myös täällä käy-tössä oman toiminnan johtamista varten.

VSSHP:ssä on tarkoitus perustaa eri asiantuntijoista koostuva tietopalvelutiimi joka valmistelee ja toteuttaa tiedolla johtamisen ja tiedon hallinnan kehittämistyötä.

Mari Siimar on aiemmin työskennellyt seitsemän vuo-den ajan Turun kaupungilla eri tehtävissä, viimeksi tieto-johtamisen asiantuntijana strategia- ja kehittämisyksikös-sä. Ennen kaupunkia hänen työnantajansa oli Itämeren alueen Terveet Kaupungit ry. Koulutukseltaan Mari Sii-mar on kauppatieteiden maisteri. Pääaineena hän opis-keli johtamista ja tietojärjestelmätiedettä. Hän on myös valmistunut työnohjaajaksi ja prosessikonsultiksi Turun ylipoistosta.

Uusi työ innostaa:– Lähtötilanne ja ihmisten tietotaso on hyvä. Tiedon

oikea-aikaisuuden ja kaikkien saatavilla olemiseen on vie-lä matkaa, mutta harjoitellaan yhteistä toimintatapaa ja lisätään osaamista tarvittavilta osin.

Mari Siimarin harrastukset ovat liikunnallisia:– Aion hyödyntää kuntosalia ja osallistua koripallo-

jaoston toimintaan.

Mari Siimarin työhön kuuluu mm. tiedon hyödynnettävyyden lisäämistä sekä käsitteiden yhtenäistämistä.

TUORE KASVO

T E K S T I J A K U VA » m A r j o P E LT o n I E m I

Sonograafereiden ammattinimike saattaa olla monelle yhä tuntematon, vaikka näitä ammattilaisia on työsken-nellyt yliopistollisissa keskussairaaloissa jo yli kymme-nen vuotta. Kyseessä on ultraääänitutkimusten tekoon erikoistunut röntgenhoitaja, joka on suorittanut tar-vittavat erikoistumisopinnot ammattikorkeakoulussa. Tyksissä työskentelee tällä hetkellä kaksi sonograafe-ria, Seija Lempiäinen ja Leila Pahta.

Sekä Leila Pahtalla että Seija Lempiäisellä on rönt-genhoitajan tausta, mikä onkin yleisin pohja sono-graafereiksi kouluttautuneilla. Molemmat valmis-

tuivat ammattiin Helsingin Metropoliasta 2010. – Kyseessä on aika harvakseltaan järjestettävä erikois-

tumiskoulutus ja ammattilaisia on vain joitakin kymme-niä Suomessa, Seija Lempiäinen sanoo.

Vatsan alueen 1,5 vuotta kestäneeseen koulutukseen ja vuoden kestäneeseen verisuonten koulutukseen vaadit-tiin molempiin vähintään 250 ultraäänitutkimusta, jotka tehtiin normaalin päivittäisen työn yhteydessä nimetyn vastuulääkärin alaisuudessa sekä näyttötutkinto.

Suoritettuaan tutkinnon sonograaferi saa osastonylilää-käriltä luvan suorittaa tutkimuksia itsenäisesti. Ääniaal-toihin perustuvia ultraäänitutkimuksia tekevät Tyksissä muutkin ammattiryhmät kuten kätilöt ja röntgenhoitajat, mutta sonograaferit ovat erikoistuneet yksinomaan vatsan alueen sekä verisuonten tutkimuksiin. Toiminnan aloitta-misen tavoitteena on ollut parantaa ultraäänitutkimusten saatavuutta kasvavaan tarpeeseen sekä vapauttaa lääkärei-den resursseja vaativiin tutkimuksiin ja toimenpiteisiin.

Monipuolinen tutkimusrepertuaariSeija työskentelee radiologian puolella verisuoniultraää-nitutkimusten eli doppler-tutkimusten parissa neljä päi-vää viikossa ja yhden päivän viikossa hän tekee vatsan ultraäänitutkimuksia Turunmaan sairaalassa. Leila tekee pääasiassa vatsan ja alaraajan trombiepäilyn ultraäänitut-kimuksia TKS-Röntgenissä.

– Verisuonitutkimuksissa tutkitaan muun muassa kä-sien ja jalkojen verisuonia, kaulavaltimoita, munuaissiir-rännäisen, munuaisten ja maksan valtimoita sekä laski-moita ja vatsa-aorttaa. Vatsan ultraäänitutkimuksessa tehdään vatsan perustutkimuksia, joissa haetaan esi-merkiksi vatsakipujen syytä, tulehdusperäisiä muutoksia,

Erikoistumisopinnot ja harjaantunut silmä vaatimuksena

kiviä tai mahdollisia pahanlaatuisia muutoksia. Osa vat-san tutkimuksista on ns. vaativia vatsan ultraäänitutki-muksia, joissa kontrolloidaan muilla menetelmillä tutkit-tuja seurantaan tulevia löydöksiä. Lisäksi tehdään paljon virtsaelinten tutkimuksia ja niihin erilaisia kontrolleja, sonograaferit kertovat.

Sonograaferi antaa tekemistään ultraäänitutkimuksista ns. kuvailevan lausunnon. Lausunnosta ilmenee tarkiste-tut elimet, niiden mahdolliset löydökset mittoineen, ra-diologin konsultaatio, yhteenveto sekä tutkimuksen teki-jä. Epäselvissä tapauksissa tai jatkotoimia vaativissa löy-döksissä sonograaferi konsultoi aina radiologia ja muul-loinkin kynnys konsultoinnille on matala. Sonograaferi ei aseta diagnoosia eikä määrää jatkotutkimuksia, sillä taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta päät-tää lääkäri.

Seija Lempiäinen ja Leila Pahta kertovat, että silmä har-jaantuu näkemään useiden toistojen jälkeen muutamien millimetrien muutoksia kudoksista. Ultraäänellä etsitään muutoksia, joista potilaan oireet kuten erilaiset kiputilat voisivat johtua. Tutkimuksia on Seijan ja Leilan mukaan keskimäärin 8–12 päivässä.

– Käymällä lävitse jälkeenpäin omia tehtyjä tutkimuk-sia ja tarkistamalla mihin ne ovat johtaneet, pystyy toden-tamaan näkikö oikein, Leila Pahta toteaa.

Sammumaton tiedonjano– Muistan harvoin kontrolleissa potilaan kasvoja, mutta kun katson antureiden lähettämää kuvaa näytöltä, muis-tan, että ai hän olikin tämä, Leila Pahta nauraa.

Sekä Leila että Seija ovat jo kokeneita sonograafereita eli ultraäänitutkimuksen tekijöitä. Työ on vastuullista ja itsenäistä, jopa hieman yksinäistäkin, vaikka yhteistyötä tehdään radiologien lisäksi esimerkiksi röntgenhoitajien, toimistosihteerien sekä terveyskeskuslääkärien kanssa. Lääkäreiltä haetaan paitsi tarvittaessa konsultaatiota, heille ollaan myös vastuussa työstä.

– On hienoa tulla joka päivä töihin yhtä suurella mielenkiinnolla – tiedonjano ei ole sammunut. Yh-tenä edellytyksenä ammattiin hakeutuvalla onkin, et-tä jaksaa opiskella koko loppuelämän. Tarkkuus sekä oman ammattitaidon kehittäminen tuovat työssä var-muutta. Etua on myös siitä, että tulee potilaiden kans-sa toimeen, pystyy kommunikoimaan ja olemaan ystä-vällinen, jotta kokemus on potilaalle miellyttävä, Seija Lempiäinen listaa.

– Kohde tutkitaan ultraäänilaitteen anturilla ja kuva muodostuu tietokoneen avulla laitteen kuvaruudulle, sonograaferit Seija Lempiäinen (vas.) ja Leila Pahta kertovat.

4 2015 Hospitaali 13

T E K S T I » T U U L A VA I n I K A I n E n

Tyksin kliinikkotutkijat hankkivat uusia tärkeitä ajatuk-sia työskentelemällä välillä ulkomailla. Matkat pisim-millään valtamerten taakse vaativat rahoituksen lisäksi sitoutumista myös perheeltä.

Tähtiset BostonissaLasten korvatulehduksista vuonna 2012 väitellyt ja lasten-tauteihin erikoistuva Paula Tähtinen suuntasi perheineen Bostoniin elokuussa 2013.

– Vuosi ennen lähtöä kävin tapaamassa Bostonissa kol-men eri tutkimusryhmän edustajia. Professori Stephen I. Pelton, jonka ryhmän valitsin, työskenteli Boston Univer-sity School of Medicinessä. Hänet olin tavannut aiemmin korvatulehduskonferenssissa. Liittyminen ryhmään sujui kivuttomasti ja porukka tuntui heti samanhenkiseltä. Oli tärkeää, että kaikki ryhmän jäsenet myös hoitivat potilai-ta. Itse en voinut tehdä kliinistä työtä, mutta olin mukana potilasmeetingeissä ja koulutuksissa. Bostonissa on ihmisiä ympäri maailmaa. Siellä näki todella globaalin sairastavuu-den koko kuvan, vakavia infektioita ja eksoottisia tauteja.

Toinen Yhdysvalloissa vaikuttava asia liittyy sairausva-kuutuksen puutteeseen. Raha painoi hoitoratkaisuissa, ja ensimmäisiin selvitettäviin asioihin kuului tarkistaa mil-lainen vakuutus perheellä oli.

– Lähdin Bostoniin hakemaan yleisesti kokemusta sii-tä, kuinka muualla toimitaan. On tärkeää katsoa omaa kotimaista tekemistä uusin silmin ja etsiä uusia ideoita ja taitoja. Siihen sain mahdollisuuden. Opiskelin myös vuoden Harvard Medical Schoolin tutkijakoulutukses-sa. Huomasin, että suomalaisia tutkijoita arvostetaan, olemme ahkeria ja tunnollisia ja meidän pitäisi oppia paremmin luottamaan itseemme ja markkinoimaan osaamistamme. Ilmapiiri Bostonissa oli innostunut ja innovatiivinen, siellä uskalletaan ehkä ottaa enemmän riskejä ja innostua uusista asioista herkemmin kuin meillä. Tämä näkyi myös kliinisessä työssä, uusimpia tutkimustuloksia etsittiin säännöllisesti hoitopäätösten tueksi. Tutkimusta arvostettiin muutenkin kovasti ja myös erikoislääkärin tutkintoon kuului tutkimuspro-jekti toisin kuin meillä.

– Toin kotiin lisää itseluottamusta. Kahden vuoden ai-kana löytyi paljon yhteistyökumppaneita. Suomessa jat-kan edelleen tutkimusyhteistyötä yhden Boston Univer-sityn ja yhden Harvardin ryhmän kanssa. Kokemus oli erinomainen ja suosittelen lähtöä ehdottomasti muillekin. Rahoitusta kannattaa etsiä ainakin säätiöiden post doc -poolin kautta.

Koko perheen siirtäminen toiselle mantereelle ei ole ihan pikku juttu. Tähtisillä lähtöä helpotti huomattavasti se, et-tä Perkin-Elmerillä IT-tehtävissä työskentelevän Miikka Tähtisen työnantaja tarjosi mahdollisuutta työskennellä globaalin yrityksen pääkonttorissa Bostonissa. Näin per-heen molemmat vanhemmat keräsivät tärkeää ammatil-lista kokemusta. Kotiasioiden ylläpidossa ratkaiseva apu olivat au pairit, sillä työpäivät venyivät helposti pitkiksi.

– Olimme tehneet poikkeuksellisen paljon ennakkoval-misteluja ja perheen sopeutuminen sujui siksi aika vaivat-tomasti. Paula oli hoitanut asunnon vuokrauksen ja Vil-man koulu oli tiedossa. Siitä huolimatta oli luonnollisesti alkukankeutta ja hoidettavaksi ilmaantui kaikenlaista by-rokratiaa. Auton ostoon tarvittiin sosiaaliturvatunnukset ja muuta vastaavaa, kertoo Miikka.

Perheen 8- ja 6-vuotiaat tyttäret Vilma ja Olivia solah-tivat amerikkalaiseen elämänmuotoon kuin kalat veteen. Hyvin pian tyttöjen leikkikieleksi vakiintui englanti.

– Tyttöjen saama kielitaito on yksi tärkeimpiä tuliaisia. Vilma on nyt koulun kielikerhossa ja saksan kielikin tun-tuu aukenevan mukavasti, pohtii Paula.

– Bostonissa oli paljon hyviä puolia – viehättävä kaupun-ki, meren läheisyys ja hyvä ruoka, joka minulle kokkausta harrastavalle oli iso bonus, muistelee Miikka.

Tärkeintä matkassa oli ehkä kuitenkin perheen yhtei-nen kokemus.

– Kun ollaan kokonaan toistemme varassa, oman per-heen merkitys korostuu. Vaikka skypet, sähköpostit ja muu sähköinen tiedonvälitys pelasi, olimme siellä kuiten-kin omillamme, vaikkakin ystävällisten alkuasukkaiden joukossa. Tuo kokemus tiivisti perhesuhdettamme. Tosin olemme tähän saakka selvinneet jo Paulan väitöksestä ja talon rakentamisesta, jossa ehdimme asua kaksi viikkoa ennen lähtöä. Kyllä tuolle pohjalle ulkomaankomennus-kin rakentui, hymyilevät Miikka ja Paula.

Juonalat MelbournessaSisätautiopin professori ja ylilääkäri Markus Juonala työs-kenteli yhdeksän kuukautta Australiassa, josta palattiin kesäkuussa 2015. Murdoch Childrens Research Institute Melbournessa valikoitui aiempiin, mm. lasten sepelvali-motaudin tutkimusprojekti-LASERIn yhteistyökuvioihin International Childhood Cardiovascular Cohort-konsor-tion pohjilta.

– Olimme matkustaneet Australiassa muutamia ker-toja aiemminkin ja pidimme maasta. Matkaan houkutti mahdollisuus keskittyä tilapäisesti ainoastaan tutkimus-työhön, kun Suomessa työni on sekoitus kliinistä työtä, opetusta ja tutkimustyötä. Lisäksi tavoitteena oli aiempi-en tutkimusverkostojen vahvistaminen ja uusien yhteis-työkontaktien hankkiminen. Matkan aikana tutustuinkin useisiin uusiin tutkimuskollegoihin ja -projekteihin, joi-den kanssa on mahdollista jatkossa laajentaa omaa tut-kimustyötä, kertoo Markus Juonala.

Koska tutkimuspaikassa oli useita aiemmasta tuttuja kol-legoita, joiden kanssa käyntiä oli etukäteen suunniteltu, asettumisessa ei tullut vastaan suurempia yllätyksiä. Alus-sa suurin haaste oli työpaikan internetyhteyksien kanssa.

– Teen tutkimustyötä seurantatutkimusten parissa. Meillä Turussa ja Suomessa saamme olla tyytyväisiä sii-hen, kuinka aktiivisesti tutkimushenkilöt osallistuvat jat-koseurantoihin. Lisäksi työtämme helpottavat useat erin-omaiset rekisterit, joita Suomessa on pitkään ylläpidet-ty, ja joista tieto on helposti saatavilla henkilötunnusten avulla. Australiassa ei tietosuojasyistä ole henkilötunnuk-sia, vaan henkilöitä yritetään jäljittää nimen, syntymäajan ja osoitteen avulla, kertoo Markus.

Australiaan seurasivat puoliso Silja ja koululaiset 11-vuotiaat kaksospojat Elias ja Rasmus ja 8-vuotias El-li. 4-vuotias Liinu maisteli Australian arkea muutaman tunnin viikossa kindergartenissa. Silja työskentelee omas-sa Sisustustoimisto Bellava-yrityksessään.

– Laitoin yritystoimintani tauolle ja otin reissun sapat-tivapaan ja perheen arjen pyörittämisen kannalta. Asuim-me kaksi ensimmäistä viikkoa kalustetussa vuokra-asun-nossa, ja etsimme pysyvämpää kotia toivomaltamme alu-eelta läheltä koulua ja Melbournen lahden rantaa. Muu-tamassa viikossa sopiva talo löytyikin, ja saimme sen vai-vattomasti kalustettua, kiitos pohjoismaisen halpahuone-kaluketjun, joka toimitti kalusteet moitteettomasti perille asti. Koululaiset kävivät paikallista Beaumaris Primary School -alakoulua, jonne matkaa oli vain 800 metriä. Kun kouluajat olivat kaikilla kolmella samat, he saivat kulkea yhtä matkaa. Koulusta löytyi huilunsoitonopettaja, ja pai-kallinen jalkapalloseura otti poikakaksikon sydämellises-ti vastaan. Kaikki vain loksahti ihmeellisesti paikoilleen. Kun lapset viihtyivät, vanhempinakin oli helppo olla, Sil-ja muistelee.

Parhaita muistoja kertyi paljon: – Upea australialainen luonto, Melbournen huikeat ur-

heilutapahtumat, lämminhenkinen kouluyhteisö ja kin-dergarten ja ennen kaikkea uudet ystävät pienimmästä suurimpaan, joihin nyt pidämme tiiviisti yhteyttä. Ja vaik-ka elimme Australiassakin tavallista arkea harrastuksi-neen kaikkineen, jäi meille kuitenkin enemmän sitä pal-jon kaivattua perheaikaa. Erityisenä bonuksena jäi käteen tietysti lasten saama englanninkielen taito ja toivottavasti kyky katsoa maailmaa hiukan uusin silmin: avoimem-min, ystävällisemmin ja »no worries» -asenteella höys-tettynä, listaavat Markus ja Silja.

Ulkomailta palataan reppu täynnä tärkeitä ajatuksia

Paula Tähtisen mukaan tyttöjen saama kielitaito on yksi tärkeimpiä tuliaisia. Kuva: Paula Tähtinen

Elimme Australiassakin tavallista arkea harrastuksineen kaikkineen sanovat Markus ja Silja Juonala. Kuva: Markus Juonala

4 2015Hospitaali14

GMSI-apurahaa haki tänä vuonna 145 tutkijaa ja tutkimusryhmää 25 eri maas-ta. Apurahalautakunta valitsi hakijoista neljä innovatiivisiksi arvioimaansa tutki-musta apurahan saajiksi. Airaksen tutki-mussuunnitelmaa mikroglia-solujen mer-kityksestä etenevän MS-taudin kehittymi-sessä pidettiin lupaavana.

Laura Airaksen tavoitteena on selvittää taudin mekanismeja ja kehittää tähän tau-tivaiheeseen tehoavaa lääkitystä. Turussa käytettävissä olevan PET-kuvauksen avul-

laura airakselle merkittävä tutkimusapuraha etenevän mS-taudin hoitoon T E K S T I » T U U L A VA I n I K A I n E n

Tyksissä neurologian erikoislääkärinä työskentelevä dosentti Laura Airas on saa-nut 200 000 euron GMSI-apurahan (Grant for Multiple Sclerosis Innovation) etenevän MS-taudin tutkimukseen. Lääkeyritys Merck Seronon myöntämä apuraha luovutet-tiin Airakselle Barcelonassa 8.10.2015 MS-tautikonferenssissa.

la tutkimusryhmä pystyy tutkimaan pato-fysiologisia tautimekanismeja MS-taudin kuvantamisessa yleisesti käytössä olevaa magneettikuvausta tarkemmin.

– MS-tautiin liittyvien tulehduspesäkkei-den ulkopuolella aivokudoksessa nähdään mikroglia-solujen aktivaatiota ja mikroglia- solukon aktiivisuusaste korreloi taudin vaikeusasteeseen. Mikroglia-aktiivisuus saattaakin suoraan vaikuttaa hermosolu-rappeutumisen kehittymiseen. Tutkimus-ryhmäni tarkoitus onkin vaikuttaa suoraan

mikroglia-soluihin ja sitä kautta taudin ete-nemiseen, tiivistää Laura Airas.

GMSI-tutkimusapurahalla Merck Sero-no tukee lupaavia akateemisia tutkimus-projekteja tarkoituksena lisätä tietoa MS-

taudista. MS-tauti (Multippeliskleroosi) on autoimmuunitauti, jossa immuuni-solut tuhoavat keskushermoston myelii-niä. Tämä johtaa neurologisiin oireisiin ja toimintakyvyn heikkenemiseen. Tau-din taustaa ei täysin tunneta, sen taustalla voivat vaikuttaa tulehdus, perimä ja ympä-ristötekijät. MS-tauti on yleisin toiminta-kyvyn heikkenemistä aiheuttava nuorten ihmisten neurologinen sairaus. Se on ylei-sempi naisilla kuin miehillä. Suomessa on noin 7000 MS-tautia sairastavaa henkilöä.

MS-taudin oireet ja niiden voimakkuus vaihtelevat. Yleisimpiä oireita ovat liike-ratojen vaurion aiheuttama lihasheikko-us ja lihasjäykkyys, kävely-, näkö- ja tasa-painohäiriöt ja huimaus, rakon ja suolen toimintahäiriöt ja poikkeava uupumus. Keskimäärin 15 vuoden kestoisen aalto-maisen tautijakson jälkeen MS-tauti siir-tyy yleensä toissijaisesti etenevään vai-heeseen, jossa neurologisia oireita kertyy tasaisesti ja kävelykyky heikkenee. Koska pitkälle edenneen taudin mekanismit tun-netaan huonosti, lääkehoitoa ei ole toistai-seksi pystytty kehittämään.

»Farmasia on lakipykälien keskellä elämistä»

aktiivisesti Farmasialiiton toimielimissä ja Euroopan sairaalafarmasistien järjestön EAHP:n (European Association of Hospi-tal Pharmacists) tieteellisessä neuvostossa. Torniainen on ollut valmistelemassa lääke- alaan liittyviä määräyksiä ja toiminut eri ministeriöiden alaisissa työryhmissä.

Työn ohessa opintojaJo opiskeluaikanaan Kirsti Torniainen oli töissä Tyksin apteekissa, jonne hän val-mistuttuaan palasi vuonna 1983 provii-soriksi ja eteni seuraavana vuonna ap-teekkariksi.

– Moni asia on muuttunut. Kun aloitin täällä, ei ollut edes olemassa termiä sai-raala-apteekki, Kirsti Torniainen sanoo.

Termit sairaala-apteekki ja -apteekkari

T E K S T I » K r I S T I I n A A n d r E A S S o n

Pitkän työuran Varsinais-Suomen sai-raanhoitopiirissä (VSSHP) tehnyt Kirsti Torniainen on valittu Vuoden Proviisorik-si. Vuoden Proviisori valitaan joka toinen vuosi. Valitut ovat huippuammattilaisia, jotka ovat vaikuttaneet alan kehitykseen ja tunnettuuteen yhteiskunnallisesti.

– Valinta oli mieluisa, iloinen asia, sillä se tuli oman ammattijärjestön sisältä, sanoo Varsinais-Suomen lääkehuollon johtaja Kirsti Torniainen.

Farmasialiiton valintatiedotteen mu-kaan Torniainen on kehittänyt suoma-laista sairaalafarmasiaa kansallisesti ja kansainvälisesti. Hän on myös toiminut

tulivat julkiseen terveydenhuoltoon 1980-luvun lopulla Lääkelain myötä. Tyksissä sairaala-apteekkarin nimike tuli käyttöön 1990-luvulla.

– Vuonna 1983 Tyksin apteekissa oli 14 työntekijää. Apteekki sijaitsi A-sairaalan C-siivessä ja sen koko oli 600 neliötä, Kirsti Torniainen kertoo. – Nyt työnte-kijöitä on 78 ja tilaa uudessa toimitalossa noin 4500 neliötä.

Volyymien kasvu ja oman lääkevalmis-tuksen lisääntyminen selittävät osaltaan henkilöstömäärän muutosta ja isompien tilojen tarvetta.

Työnsä ohessa Torniainen suoritti sai-raalafarmasian erikoispätevyysopinnot 1992 ja väitteli vuonna 1997 Helsingin yliopistossa farmasian tohtoriksi.

Isoja muutoksiaTorniainen työskenteli kolmisen vuotta muualla, mutta palasi Tyksiin sairaala-apteekkariksi vuonna 2002. Torniaisen uraan Tyksissä mahtuu monia isoja muu-toksia, mm. tietojärjestelmien kehittymi-nen, joka näkyy koko lääkehuollon toi-minnassa. Nykyisin automaatio ohjaa lää-kelaatikot pesuprosessista varastorobotil-le, jolle tulevat tarvittavat tilaustiedot sekä tiedot lähtevää asiakaslaskutusta varten.

– Myös lääkevalmistusprosessit on tar-koitus saada tietotekniikkaohjatuiksi, esi-merkiksi välivaiheille tulisi sähköiset kuit-taukset ja käyttöön saataisiin vaakainteg-raatio, suunnittelee Kirsti Torniainen. – Solusalpaaja-annosvalmistukseen on jo olemassa meillekin soveltuvia robotteja maailmalla.

Tietotekniikka- ja automaatiosovellus-ten avulla voidaan lisätä varmistuksia sekä parantaa laatua ja työturvallisuutta.

Myös koko lääkehuollon toiminta on muuttunut: 2000-luvun alussa tehtiin laaja palvelukartoitus ja alettiin miettiä prosesse-ja uusiksi. Vuonna 2006 alkoi lääkehuollon organisaation kehittäminen. Seuraavana vuonna muodostettiin aluesairaaloiden ja Turunmaan sairaalan liikelaitoksen lääke-keskuksista sekä Tyksin sairaala-apteekista sairaanhoitopiirin laajuinen lääkehuollon yksikkö, Varsinais-Suomen lääkehuolto.

– Osastofarmasia, panostus moniam-matilliseen yhteistyöhön ja potilaan lääke-turvallisuuden varmistamiseen, aloitettiin kokopäivätoimintana vuonna 2006, ker-too Kirsti Torniainen.

– Vuodesta 2009 on oltu osa Tyks-Sapa liikelaitosta. Sairaanhoitopiirin näkökul-masta Varsinais-Suomen lääkehuolto vas-taa toiminnasta. Fimean näkökulmasta ju-ridinen asema on vain lääkekeskuksilla ja sairaala-apteekilla.

– Farmasia on lakipykälien keskellä elä-mistä. Normit on tunnettava, työ on do-kumentoitava, jäljitettävyys varmistettava sekä riskit ja poikkeamat arvioitava. Näin toimiva lääkehuolto on osaltaan vankka potilaan lääketurvallisuuden varmistaja, sanoo Kirsti Torniainen.

Seuraava iso kehittämisprojekti on lää-kehuollossa jo meneillään: sähköinen do-kumenttihallintajärjestelmä on rakenteilla ja valmistuu joulukuuhun 2016 mennessä.

Kirsti Torniaisella on erittäin kattava julkaisuluettelo ja hän on suosittu luennoitsija terveydenhuollon ja

farmasian koulutuksissa. Kuva: Esa Halsinaho

4 2015 Hospitaali 15

KURKISTUS MUSEON KOKOELMIIN

Esimiesten mentorointi-ohjelma käynnistyy tammikuussa!

Mitä on mentorointi ja mihin sillä pyritään?

Mentoroinnilla tarkoitetaan tiedon ja-kamista ja kokemusten hyödyntämistä. Sen tavoitteena on edistää ja tukea akto-rin kehittymistä esimiestyössä.

Aktorina sinulla on mahdollisuus ammentaa mentorilta käytännön ko-kemuksen kautta tullutta johtamisosaa-mista sekä hiljaista tietoa. Mentorina si-nulla on mahdollisuus jakaa ja jäsentää omaa, arvokasta osaamistasi. Opit var-masti itsekin jotain uutta!

Mitä mentorointiohjelma pitää sisällään?

Esimiesten mentorointiohjelma kestää vuoden. Se muodostuu

• neljästä ½ päivää kestävästä valmen-nuksesta

• mentoriparin keskinäisistä, tavoit-teellisista keskusteluista (noin 8 tapaa-mista) Mentorointivalmennuksessa asiantunti-jana toimii Seija Raesola Humap Oy:stä.

Miten pääsee mukaan?Haku mentorointiohjelmaan on mar-raskuussa Santrasta Henkilöstöpalve-luiden tiedotteista löytyvällä lomak-keella. Tavoitteena on muodostaa kym-menen mentorointiparia. Ohjelmaan valittuja informoidaan parin löytymi-sestä joulukuussa.

Mentorilta toivotaan useamman vuo-den kokemusta esimiestyöstä. Lisäk-si hänellä on oltava halu kuunnella ja tehdä havaintoja sekä edesauttaa toisen esimiehen ammatillista kasvua. Akto-riksi voi hakeutua kuka tahansa; joko uusi tai kokeneempikin esimies. Tär-keintä on avoin mieli ja halu kehittyä.

Mentorointi vaatii molemmilta osa-puolilta vahvaa sitoutumista!

Lisätietoja: henkilöstöpalvelut Sirpa Saarni sirpa.saarni@tyks.fi • p. 31129Marjut Kahilainen marjut.kahilainen@tyks.fi • p. 30137

Mentoreilta kuultua » Lähdin mukaan kokeilumielessä ja halusta jakaa pitkähkön johtamisuran kokemuksia. Olen ollut myönteisesti yllättynyt aktorinja minun yhteisistä hetkistä.

» On ollut virkistävää vaihtaa ajatuksia ja huomata, että pikku vinkit ovat auttaneet toista yli pulmatilanteiden.

» Keskustelut aktorin kanssa aktivoivat myös mentoria. Olen huomannut konkreettisemmin, miten olen ratkaissut asioita omassa yksikössäni ja mitä olen saanut linjattua sujuvasti.Toisaalta huomaan sellaista, mitä itsekin voin edistää aiempaa tehokkaammin. Jokaisen tapaamisemme yhteydessä olemme molemmat todenneet, kuinka antoisia tapaamiset ovat.

MENTOROINTIOHJELMAN 2015 SATOA…Aktoreilta kuultua» Olen opetellut näkemään asioita eri kantilta. Neuvottelu-taitoni on myös kehittynyt.

» Olen tehnyt pieniä toiminnan muutoksia omassa työssäni. Lisäksi olen ajatellut laajemmin ja nähnyt eri vaihtoehtoja.

» Ajanhallinta on kohentunut

» Olen saanut kannustusta toimintaani

» Olen saanut käytännön sovelluksia, joilla olen voinut tehostaa omaa johtamistani.

Kuukauden esine on mikroskooppisia näytelaseja (objektilaseja) sisältävä tarjo-tin vuodelta 1907.

Jokainen näytelasi on omassa kuopas-saan pahvista valmistetussa levyssä jonka reunat voidaan kääntää kanneksi suojaa-maan laseja. Kukin lasi on standardikokoi-nen 2,5 cm x 7,5 cm. Toisessa päässä näkyy näyte, joka on parafiiniin valetusta forma-liiniin fiksoidusta kudoksesta mikrotomil-la veistetty läpikuultavan ohut leike. Leike on värjätty hematoksyliini-eosiini –mene-telmällä jossa väritön kudos muuttuu sini-sen ja punaisen eri sävyiksi solukon raken-

K U U K AU d E n E S I n E on nähtävänä Turun Lasarettimuseossa. Museo on avoinna kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 14 −18 sekä sopimuksesta muina aikoina. Yhteydenotot ja tiedustelut: museonhoitaja Satu Rantala, satu.rantala@tyks.fi, p. 050 5714 030

teesta riippuen. Lopuksi värjätyn leikkeen päälle on laitettu pienempi peitinlasi, joka on kiinnitetty alustaansa havupuun hart-sista peräisin olevalla kanadabalsamilla.

Näytelasin toiseen päähän on liimattu lappu, johon kauniilla käsialalla on kirjoi-tettu päivämäärä tai vain vuosiluku, näy-tenumero, potilaan nimi ja latinaksi diag-noosi. Patologi voi vielä tänäänkin vaivat-ta tutkia näytelasin ja päätyä vaikkapa ni-milapussa mainittuun syöpädiagnoosiin vaikka kanadabalsami on vuosien saatos-sa kellastunut.H E I K K I A H o , osastonylilääkäri

mikroskoopiset näytelasit

Aloitusseminaaritammikuussa:Mentoroinnin periaatteet ja

tavoitteet

Yhteinen valmennushuhtikuussa:

Valmentava keskustelu ja

muita työkaluja

Yhteinen valmennussyyskuussa:Mitä opimme

ja opitun hyödyntäminen

Päätöstilaisuusjoulukuussa

MIRJA OKSANEN-SAINIO PÄÄTOIMISENA KOORDINOIJANA

lapsille ja nuorille sujuvia hoitoreittejä T3-sairaalaanT E K S T I J A K U VA » E S A H A L S I n A H o

Uuden sairaalan suunnittelu etenee Lasten ja nuorten klinikalla rivakasti, kun kokenut osastonhoitaja Mirja Oksanen-Sainio on kiinnitetty hankkeeseen päätoimiseksi koordinoijaksi. Ratkaisu on osoittautunut järkeväksi, kun resursseja on vähän. Yhtään vakanssia ei ole sen takia lisätty.

vuus henkilöstön ja tilojen suhteen saa-daan maksimoitua.

Yksi isoimpia uudistuksia on T3:een tu-leva lasten ja nuorten oma yhteispäivys-tys. Siellä otetaan vastaan 14 000–16 000 lasta vuodessa. Nykyisin lasten ja nuorten päivystyksen kautta tulee vain noin 4 000 potilasta, kun pääosa menee T-sairaalan yhteispäivystykseen.

Myös perheiden tarpeiden huomioon ottaminen on yksi keskeinen näkökulma. T3:ssa vanhemmat voivat olla lastensa lä-hellä vuorokauden ympäri ja tukea ja seu-rata näin lastensa hoitoa.

– Perhehuoneissa pitää olla yöpymis-mahdollisuus ja toivottavaa olisi lisäksi ruokailumahdollisuus osaston tiloissa. Ihan joka paikkaan ei varsinaisia perhehuoneita saa, mutta otamme avuksi myös laivahytti-en tapaisia seinäsänkyjä, Mirja kertoo.

Lasten ja nuorten sairaanhoitopalvelui-ta sijoittuu tulevassa kahdeksankerroksi-sessa T3-sairaalassa kuuteen kerrokseen. Vain kuudes ja seitsemäs kerros jäävät niistä paitsi.

Hän kokoaa klinikan asiantuntijoil-ta tietoja T3-hankeryhmälle ja hel-pottaa näin kaikkien työtä. Asiat

etenevät sujuvammin ja tulevat paremmin ymmärretyiksi, kun tiedot ja kysymykset kulkevat aina samaa reittiä.

– Käytännössä keskustelen noin viiden-toista meidän asiantuntijamme kanssa, ennen kuin esittelen hankeryhmälle jon-kun asian, hän kertoo.

– Olemme tehneet jo potilasvirtojen kartoitusta. Sovittelemme toimintoja eri kerroksiin niin, että potilaat kulkevat nii-den välillä mahdollisimman sujuvasti, lean-ajattelun mukaisesti.

Lapsipotilaiden siirtely minimoidaan. Tilat suunnitellaan niin, että tarvittavat tutkimukset ja hoitotoimenpiteet voidaan tehdä mahdollisimman pitkälle potilaan omassa huoneessa tai ainakin samassa kerroksessa.

Esimerkiksi lasten leikkausosasto, teho ja vuodeosasto sijoitetaan samaan kerrok-seen siten, että osastot liitetään toisiinsa ilman tarkkoja rajapintoja, jolloin jousta-

Mirja koordinoi T3-hanketta. Sairaalan suunnittelu voi olla myös hauskaa palapeliä. Tässä Mirjalla on koottuna neljäs kerros, johon tulee lasten päiki ja kirurgia, teho, vuodeosasto ja perhehuoneet.

4 2015Hospitaali16

Työkierrosta positiivisia kokemuksia

Työkiertoon osallistuivat Anne Saari (alh. vas.), Kirsi Pernu, Merja Puukka sekä Päivi Hutri (ylh. oik.). Kuvassa myös työ-kiertokokeilun järjestämisessä keskeisesti mukana ollut Leena Koskelin-Nurminen (ylh. vas.).

Esimiesten mentorointi-ohjelma käynnistyy tammikuussa!

T E K S T I J A K U VA » K r I S T I I n A A n d r E A S S o n

Neljä hallintokeskuksessa työskentelevää johdon sihteeriä kokeili työkiertoa reilun kahden kuukauden ajan. Kokemus oli positiivinen: haastattelussa pelättiin jopa lipsahtamista liialliseen kehumiseen.

Työkiertoon 7.4.-14.6.2015 osallistuivat Anne Saari, Päivi Hutri, Merja Puukka ja Kirsi Pernu.

Anne Saari työskentelee Varsinais-Suo-men sairaanhoitopiirin (VSSHP) johtaja-ylilääkärin Samuli Saarnin kanssa. Anne Saari on lisäksi johtoryhmän sihteeri. Työ-hön kuuluvat myös mm. muistutukset ja kantelut. Työkierrossa Anne Saari vaihtoi Päivi Hutrin tehtäviin.

Päivi Hutri työskentelee hallintojohtaja Lauri Tannerin kanssa. Päivi Hutrille kuu-luvat VSSHP:n hallituksen ja valtuuston esityslistojen kokoaminen sekä lähipalve-lulautakunnan sihteerin tehtävät. Hän val-mistelee vahingonkorvauspäätöksiä. Hä-nen työhönsä liittyy myös erilaisia neu-vonta- ja päivitystehtäviä. Työkierrossa Päivi Hutri hoiti Kirsi Pernun tehtäviä.

Kirsi Pernu työskentelee talousjohta-ja Arja Pesosen sihteerinä. Kirsi Pernul-le kuuluvat mm. tutkimussopimusten ra-hoituspäätösten valmistelu, VSSHP:n ar-vopapereiden sekä takausten ja vakuuksi-en hoito ja hän toimii vakuutusasioiden yhdyshenkilönä. Työkierrossa Kirsi Pernu oli Merja Puukan paikalla.

Merja Puukka on hallintoylihoitaja Päivi Nygrenin ja sairaalaylihoitaja Tuija Lehden sekä Tyksin johtoryhmän sihteeri. Merja Puukalle kuuluu myös hallintojaos-ton esityslistan laatiminen yhdessä kon-sernilakimies Jari-Pekka Tuomisen kanssa.

taavaa: hekin joutuivat miettimään omaa työtapaansa tällaisessa muutoksessa.

– Työkierron aikana myös esimiehet joutuivat skarppaamaan. Tehtävien antoa piti selittää laajemmin kuin omalle tutulle työparille, tiivistää Kirsi Pernu.

Merja Puukan mukaan joitain asioita voi tehdä jatkossa eri tavalla - edes ajatuksen tasolla. Hänen kohdallaan työkierrossa tul-lut konkreettinen muutos oli lisätä esitys-listojen lähettämistä kalenterikutsujen liit-teenä. Työkierrosta saatujen kokemusten jälkeen kaikkien neljän sihteerin töitä on jaettu vähän eri tavalla kuin aiemmin. Töi-tä on kokeilun jälkeen haastateltavien mu-kaan helpompi siirrellä ja tasata. Sijaistami-nenkin tullee jatkossa helpommaksi.

– Nyt osaa tarvittaessa nopeasti hakea toisenkin huoneesta tarvittavat paperit, sanoo Kirsi Pernu.

– Työkierrossa nähtiin enemmän, mi-ten meidän työt liittyvät toisiinsa. Koko-naisuus valkeni paremmin, sanoo Merja Puukka.

Työkiertokokemusten sekä alku- ja lop-pukyselyn tulosten pohjalta mietitään, mi-tä viedään eteenpäin hyvinä käytäntöinä tai konkreettisina ehdotuksina.

Toiveissa lisää työkierto- mahdollisuuksia

Haastateltavien keskustelussa singahte-lee esimerkkejä työkierron lisäämisestä. Kiertoon sopivista tehtävistä esimerkkei-nä mainitaan toimialuejohtajien sihteeri-en paikat. Myös hallintokeskukseen toivo-taan lisää mahdollisuuksia työkiertoon. Pitkille virkavapaille siirtyvistä ei nykyi-sin tule tietoa. Olisi hyvä, jos pitkiin - ja myös lyhyempiin - sijaisuuksiin voisi ha-kea talon sisältä.

– Esimerkiksi henkilöstöpalvelujen si-jaisuuksiin voisi hakea sisäisesti, sanoo Merja Puukka.

– Tai hankintapalvelujen sijaisuuk-siin, ehdottaa Kirsi Pernu. – Annettai-siin mahdollisuus, vaikka valittaisiinkin ulkopuolelta.

Sisäinen työkierto antaisi haastatelta-vien pohdintojen mukaan uramahdolli-suuksia ja mahdollisuuksia itsensä kehit-tämiseen myös sihteereille.

Työkierron mahdollisuudesta keskus-teltiin hallintokeskuksessa jo vuon-na 2011.

– Aika ei ollut silloin vielä kypsä kokei-lulle, sanoo toimistopäällikkö Leena Kos-kelin-Nurminen.

Keväällä 2015 ajatus työkierrosta viri-si uudestaan ja se toteutettiin nopealla ai-kataululla.

– Kun päätettiin, niin tehtiin, sanoo työ-kiertokokeilun järjestämisessä keskeisesti mukana ollut Leena Koskelin-Nurminen. – Kaikki lähtivät innolla mukaan.

Leena Koskelin-Nurmisen mukaan hen-kilöstöpalveluissa ei ollut tiedossa koke-muksia hallinnon tehtävien työkierrosta.

– Ehkä niitä olisi ollut osastoilla, muttei se olisi auttanut meitä. Toteutimme työ-kierron omalla tavalla ja se oli hienoa!, sa-noo Leena Koskelin-Nurminen.

»Yksi tuoli vasemmalle»Työkierron järjestämiseksi tarjolla oli nel-jä erilaista vaihtoehtoa. Malliksi valikoitui kuulemma »yksi tuoli vasemmalle». Työ-kiertoon valmistauduttiin hyvissä ajoin ja monin tavoin, mm. hoitamalla kuntoon tarvittavien ohjelmien oikeudet. Anne Saari muistuttaa, että kokeilusta myös tie-dotettiin ennakkoon.

Ennen työkierron alkua tehtiin ennak-kokysely kokeiluun osallistuville ja heidän tehtäviensä kannalta keskeisille henkilöille.

Merja Puukan ehkä eniten näkyvyyttä (mm. Santrassa) saama tehtävä on sulku-aikataulujen ylläpito. Työkierrossa Merja Puukka hoiti Anne Saaren tehtäviä.

Oman ja toisten työn arvostus nousi

Leena Koskelin-Nurmisen mukaan työ-kierto lisäsi yhteishenkeä ja vahvisti yh-teisöllisyyttä. Lisäksi se osoittautui erittäin hyväksi tavaksi oppia ja jakaa tietoa.

– Ehdottoman kannattava juttu!, sanoo Päivi Hutri epäröimättä ja jatkaa sano-malla, että lähti mielenkiinnolla opette-lemaan uutta.

– Kaikki oli positiivisen puolella, tukee Kirsi Pernu.

– Kierron jälkeen arvosti toisen työtä enemmän, sanoo Merja Puukka.

– Työkierto muutti käsityksiäni toisen työtehtävistä, sanoo Anne Saari.

Hän kannustaa lähtemään työkiertoko-keiluun ennakkoluulottomasti ja rohkeasti.

– Hyvällä asenteella pärjää aina ja työ-kierto on erinomainen tapa oppia uutta, Anne Saari sanoo.

Kirsi Pernun mielestä oli tärkeää myös se, että oman työn arvostus nousi:

– Oli aika rankkaa aluksi neuvoa toista ja samalla opetella itse uutta, Kirsi Pernu ker-too. – Aloin myös miettiä, miksi olen teh-nyt näin: omia töitään katseli eri näkökul-masta, kun joutui neuvomaan niitä toiselle.

Toisten neuvomista ei koettu rasittee-na. Siitäkin saatiin hyötyä ja opittiin uu-sia asioita.

Työkierrossa vaihtuivat työhuone ja lä-hikollegat, Päivi Hutrin kohdalla vaihtui myös kerros. Näiltäkin osin kokemukset olivat positiivisia: joku sai rauhallisem-man työhuoneenkin. Kollegojen vaihtu-minen oli sekin osa uuden oppimista:

– Kahvi- ja ruokatauoilla tutustui pa-remmin oman yksikön vieraammiksi jää-neisiin ihmisiin, joiden kanssa oli aiem-min ollut vain vähän tekemisissä, Kirsi Pernu sanoo.

Leena Koskelin-Nurminen painottaa työkiertoon osallistuneiden hyvää asen-netta. Myös työkaverien ja esimiesten ta-holta työkiertokokeiluun suhtauduttiin hyvin. Osa esimiehistä toivookin lisää vas-

4 2015 Hospitaali 17

Suomen Kardiologisen Seuran hallitus on myöntänyt ACS-apurahan jaettuna kahdelle tutkimustyölle: LL Anna Lau-tamäki tutkimukseen »Coronary revas-cularization in special patient groups» ja LL Juho Viikilä väitöskirjatutkimuk-seen, joka käsittelee ST-noususydän- infarktipotilaiden hoitoa. Apurahan kokonaisarvo on 12 500 euroa; kumpi-kin tutkija sai 6 250 euroa.

Tyksin Sydänkeskuksessa työsken-televän Lautamäen tutkimus käsittelee kajoavan hoidon tuloksia ja siihen liit-tyviä tekijöitä valituissa potilasryhmis-sä, kuten vaikeaa munuaisten vajaatoi-mintaa sairastavilla. Lautamäki on tut-kinut alle 50-vuotiaiden potilaiden en-nustetta sekä työkyvyttömyyseläkkeen

Muistatko, mitä kuului hoitajan tehtäviin tai millaisia rutiineja osastollanne oli? Millaisia työvälineitä käytettiin ja mitä tehtiin itse? Miten työsi on vuosien mittaan muuttunut? Turun Lasarettimuseo kaipaa hoitajien muistoja eri ajoilta. Tulethan kertomaan omia kokemuksiasi

tiistaina 10.11. klo 15.30 T-sairaalan kokoustilaan g3.001.Ennen tilaisuuden alkua on mahdollista tutustua Tervetuloa osastolle! -näyttelyyn TG3 käytävällä klo 15.00 lähtien.

Tervetuloa muistelemaan!Lisätiedot: Turun Lasarettimuseo, museonhoitaja Satu Rantalap. 050 571 4030, satu.rantala@tyks.fi

muistatko ensimmäisen työpäiväsi Tyksissä?

12. lokakuuta allekirjoitettiin urakkasopi-mukset kolmesta uudesta remonttiprojek-tista U-sairaalassa.

Remonttien aloituskokoukset pidettiin jo samalla viikolla kahdessa kohteessa: UB 1 (synnytysosaston laajennus) sekä UA3 (naistentautien poliklinikka). Naisten-tautien poliklinikalle väistötilat löytyi-vät UA 6:ssa. Synnytysosaston laajennus liittyy synnytysten siirtymiseen Salosta Tyksin Kantasairaalaan.

Kolmas käynnistymässä oleva sisäilma-remonttikohde on UA 1 (äitiyspoliklinikka).

Äitiyspoliklinikka sai väistötilat UB 3:sta, jossa aiemmin oli silmäpoliklinikka.

– Henkilökunta on ollut tyytyväinen sisäilmaan väistötiloissa. Heidän oireilun-sa ovat vähentyneet, sanoo U-sairaalan sisäilmaremonteista vastaava projektipääl-likkö Timo Miikkulainen.

Synnytysosaston laajennus ja naisten-tautien poliklinikan remontti valmistuvat ensi vuonna tammikuun lopussa. Äitiys-poliklinikan osalta sisäilmaremontti val-mistuu maaliskuun puolivälissä.

Tyksin Kantasairaalan alueen työntekijöi-den pysäköintilupien hallinta siirtyi Q-Park Finland Oy:lle 1.11.2015. Pysäköinti-lupien hallinta-asiat (varaaminen,

lopettaminen) hoidetaan olevassa Q-Park asiakaspalvelupisteessä. Palvelupiste on avoinna maanantaista perjantaihin klo 8.30-15.30.Lisätietoja: Q-Park asiakaspalvelu: p. 020 7812442, s-posti: tyks@q-park.fi

Tyksin kantasairaalan työntekijöiden pysäköinti-lupien hallinta Q-Parkille

Influenssa on vakava infektiotauti. Suomessa sairastuu 250 000–750 000 henkilöä vuosittain jokaisen influenssakauden aikana. Kolmasosa tai jopa puolet sairastaa in-fluenssan oireettomana. Tällaiset henkilöt ovat siis tartuttavia jo ennen influenssaoi-reiden alkua ja voivat levittää influenssaa tietämättään.

Merkittävä influenssatartunnan lähde on terveydenhuollon henkilöstö: Sairaalois-sa potilailla on kaksinkertainen riski sai-

rastua influenssaan verrattuna siviili-elämään.

– Henkilöstön influenssaroko-tuksen on osoitettu vähentävän

työntekijöiden ja potilaiden sairastumisia, sanoo yli-

lääkäri Esa Rintala Var-sinais-Suomen sairaan-hoitopiirin (VSSHP) Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksi-köstä. – Myös potilas-kuolemien määrä on vähentynyt, kun hen-kilökuntaa rokote-taan kattavasti. Lisäksi

Myös työturvallisuuslaki edellyttää työntekijöiltä (ja työnantajalta) itsen-sä ja työtovereiden suojaamista työn aiheuttamilta riskeiltä. Vaihtoehto-na rokotukselle on käyttää kirurgista suunenäsuojusta potilaslähityössä ko-ko influenssakauden ajan.

Missä pääsee rokotettavaksi?

Vaihtoehtoja on monia: osastot voivat tilata rokotteet VSSHP:n lääkehuollos-ta ja henkilökunta rokottaa toisensa. (Lähiesimiehen pitää huolehtia, että rokotustiedot lähetetään työterveys-huoltoon.) Työterveyshuolto myös tulee osastoille tiettyinä päivinä ja ro-kottaa henkilökunnan.

– Yleinen rokotuspiste on tänäkin vuonna henkilöstöruokala Saviruu-kun lähellä erikseen ilmoitettavana aikana. Ja aina voi käydä työterveys-huollossa Lemminkäisenkadulla otta-massa rokotteen, kertoo Esa Rintala.

Tänä vuonna VSSHP palkitsee yksi-kön, jonka rokotuskattavuus vuoden-vaihteeseen mennessä nousee eniten viime kauteen verrattuna.

Influenssarokotuksista on tulossa lisätietoa Santraan.

henkilökunnan sairastavuus ja influens-sasta johtuvat sairauspoissaolot vähenevät.

Rintalan mukaan VSSHP:ssa influenssa-rokotuksen kattavuus on ns. riskiosastoilla kuten hematologisilla tai tehohoidon osas-toilla hyvä. Sen sijaan koko henkilöstön ro-kotuskattavuus on vain luokkaa 25–30%. HUS:n vastaava luku on 75 %.

– Jos vertaa HUS:n lukuun, voi todeta, että meillä on rutkasti parantamisen va-raa!, huomauttaa Esa Rintala. – Tämän syksyn henkilökuntakyselyyn vastanneista onneksi valtaosa aikoo ottaa rokotuksen.

Rintalan mukaan influenssarokotteen ottaminen on osa potilasturvallisuuden toteuttamista. Lain edellyttämässä poti-lasturvallisuussuunnitelmassa, on henki-lökunnan influenssarokotus mainittu yh-tenä keinona lisätä potilasturvallisuutta.

u-sairaalassa käynnistyi lokakuussa uusia remonttiprojekteja

aCS-apuraha ll anna lautamäelle Tyksin Sydänkeskukseen

tarvetta ja esiintyvyyttä kajoavan hoi-don jälkeen. Lautamäen tutkimus tar-joaa kliinikoille tietoa nuorten sekä munuaisten vajaatoimintaa sairasta-vien potilaiden pitkäaikaisennustees-ta kajoavan hoidon jälkeen.

Lautamäen kiinnostus selvittää se-pelvaltimotaudin riskitekijöiden vai-kutusta heräsi jo syventävien opinto-jen aikana. Hän on kiinnostunut siitä, kuinka riskitekijöitä voidaan tulevai-suudessa ennakoida ja vaikuttaa poti-laiden hoidon valintaan.

ACS-apuraha luovutettiin Suomen Kardiologisen Seuran syyskokoukses-sa Helsingin messukeskuksessa per-jantaina 2.10.2015. AstraZeneca on apurahan taustatukija.

Q_Parkin asiakaspalvelupiste sijaitsee T-sairaalan pääsisään-käynnin edustalla.

influenssarokote osa potilas-turvallisuuden toteuttamista

4 2015Hospitaali18

Suositun ja arvostetun Vuoden menestyjät -palkinnon haku käynnistyy taas marraskuussa.

Ehdotuksen Vuoden menes-tyjät 2016 -palkinnon saa-jista voi tehdä kuka tahansa

Varinais-Suomen sairaanhoitopiirin palveluksessa olevan henkilö tai esi-merkiksi yksikön johto. Palkintoa voi ehdottaa myös yli yksikköra-jojen!

Ohjeet ja lomake Vuoden Me-nestyjien etsintään ilmestyvät Santran etusivulle marras-kuun puolivälissä!

Myöhäissyksyllä on jäsenillemme seuraavaa ohjelmaa:Liikunnallinen jaosto lähtee kävelylle Turun Tuomiokirkolta joka maanantai klo 10.30 jatkuen 14.12 saakka. Pilates-jumppa U-sairaalan 12 kerroksen aulassa on aina tiistaisin klo 16.30 -18, jatkuen 8.12 asti.Käden taitojen jaosto tapaa klo 13 kuukauden ensimmäisenä tiistaina 3.11 ja 1.12.Hengellinen piiri kokoontuu klo 12-13 joka toinen tiistai 10.11, 24.11 ja 8.12Lukupiiri keskustelee ke. 25.11 klo 13 kahvila Elvinassa Taina Latvalan kirjasta Välimatka.retki-ja juhlajaosto järjestää puurojuhlan U-sairaalan ruokasalissa 26.11 klo 15 ja Tallinnan-matkan 2-3.12. juuri sopivasti Tallinnan joulutorin aikaan.

Katso tarkemmat tiedot ja ilmoittautumisohjeet jäsenkirjeestä 4/2015.Jos olet lähiaikoina siirtymässä eläkkeelle tai jo olet eläkkeellä, liity yhdistyksen jäseneksi. Se käy helposti täyttämällä liittymislomakkeen joka löytyy Tyksin sivuilta kohdasta ammattilaisille ja vasemmasta palkista Tyksin seniorit kohdan alta.

Puheenjohtaja Leo mikkola • p. 044 3838387 • leomikkola@hotmail.fi Sihteeri Taru Luukkala-Viitanen • p. 044 0331464 • tyksseniorit.sihteeri@gmail.com

Muistatko, mitä kuului hoitajan tehtäviin tai millaisia rutiineja osastollanne oli? Millaisia työvälineitä käytettiin ja mitä tehtiin itse? Miten työsi on vuosien mittaan muuttunut? Turun Lasarettimuseo kaipaa hoitajien muistoja eri ajoilta. Tulethan kertomaan omia kokemuksiasi

tiistaina 10.11. klo 15.30 T-sairaalan kokoustilaan g3.001.Ennen tilaisuuden alkua on mahdollista tutustua Tervetuloa osastolle! -näyttelyyn TG3 käytävällä klo 15.00 lähtien.

Tervetuloa muistelemaan!Lisätiedot: Turun Lasarettimuseo, museonhoitaja Satu Rantalap. 050 571 4030, satu.rantala@tyks.fi

Kiitos yhteisistä vuosista koko keuhkoklinikan henkilökun-nalle. Erityiskiitos keuhko-osasto yhden työkaverit. On ollut hienoa kuulua niin upe-aan työyhteisöön. Kiitos myös SuPerin ao 607:n aktiiveille vuosien yhteistyöstä. Kaikki saamani lahjat, kukat ja yllärit lämmittävät eläkeläisen mieltä pitkään. A r j A P E I P P o n E n

Suurkiitos eläkeläisjuhlieni järjestäjille ja kaikille, jotka minua muistivat lahjoin, puhein ja monin yllätyksin. r I A P E LT o L A

Kiitos

TYKSIN SENIORIT

Varsinais-Suomen alueen Vuoden mielenterveystyön-tekijä 2015 mia blomqvist

Varsinais-Suomen mielenterveys-omaiset – FinFami ry:n hallitus on valinnut verkostopsykoterapeutti, psykiatrinen erikoissairaanhoitaja Mia Blomqvistin Varsinais-Suomen alueen vuoden 2015 mielenterveys-työntekijäksi. Valinnalla halutaan kiittää Mia Blomqvistia työstä omais-ten hyväksi ja kunnioittaa hänen te-kemäänsä työtä omaisten hyvinvoin-nin edistämiseksi.

Kunniakirja luovutettiin Mia Blomqvistille 9.10.2015.

Halikon sairaalassa työskentelevä Mia Blomqvist valittiin Varsinais-Suomen alueen Vuoden Mielenterveystyöntekijäksi.

Vuoden menestyjät 2016 -palkinnon haku käynnistyy marras-kuussa

Tyksin sosiaalityöntekijät juhlivat 70. toimintavuottaan 7.10.2015 T-sairaalan Lahesmaa-salissa. Kelan pääjohtajan Liisa hyssälän puheessa oli tiukan asia-sisällön lisäksi mukana myös huumoria. Juhlaseminaarin ohessa, salin ulkopuolella, pääsi tutustumaan Tyksin sosiaalityön menneisiin vuosikymmeniin. Kuvat: Kristiina Andreasson

Tyksin sosiaalityö 70 vuotta

9. lokakuuta tarkas-tettiin LL Kati Alakur-tin väitöskirja suo-menkieliseltä nimel-tään Dopamini D2/3 reseptorien kuvanta-minen korkean reso-luution PET kameral-la ja [11C]raclopridi

merkkiaineella. Alakurtti toimii erikoistuvana lääkärinä Varsinais-Suomen kuvantamiskes-kuksessa. Väitös kuuluu kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen alaan.

15. syyskuuta tar-kastettiin FM Mirkka heinosen väitöskir-ja suomenkieliseltä nimeltään Pelaajat Th-solujen erilaistu-misessa ja immuni-häiriöissä - keskiössä GIMAP perheen gee-

nit. heinonen työskentelee geneetikkona. Väitös kuuluu mikrobiologian ja immunolo-gian alaan.

4 2015 Hospitaali 19

HARRASTUKSENA

Yhteiskunnan rattaita haukutaan hitaiksi, mutta nyt tapahtui halikon sairaalan koh-dalla paljon ja todella nopeasti. Muutama kuukausi sitten oli »Salkkaris-sa» kyläyhteisöistä kertovan sarjan viimei-nen kirjoitus, jossa olin osallisena »katkerana puutarhurina». Näytti siltä, että halikon sai-raalan ja melkein omin käsin tekemäni puis-toalueen taru olisi kerta kaikkiaan lopussa. Omasta mielestäni keskitetty vanhusten-hoito sairaalan käytöstä poistuviin tiloihin olisi ollut järkevää. Nyt onkin tosiasia, että tänne tuli pakolaiskeskus. Toiminnan lopet-tamisen sijaan löytyi käyttötarkoitus, joka

kieltämättä liittyy myös ihmisten auttami-seen. Jokaisen on vain tajuttava, ettei ilman sairaalaa olisi 1500 ihmisen kylääkään.   Maanantaina 5.10. oli h-hetki, eli ensim-mäiset pakolaiset saapuivat. Oli kiva seurata töitä tehdessä tilannetta aitiopaikalta. Polii-sit kävivät kysymässä, mihin rakennukseen pakolaiset tulevat. Tekivät kaksi kierrosta, sitten tuli Ylen auto, Salkkarin toimittaja jne. Lopuksi tuli valkoinen pakettiauto, jossa var-maan oli muutama pakolainen. Miksi koko kylä on mennyt sekaisin? On puolustajia, vastustajia, on ollut mielen-ilmauksia, hakaristiäkin piirrettiin seinään

Halikon sairaalan uusi elämäjne.  Aiemmin täällä on ollut monta julkkista »latauksessa», ja kaikilta on tullut kiitosta alu-een kauneudesta ja rauhallisuudesta. heistä ei otettu kuvia eikä tehty lehtijuttuja. Miksi pakolaiset nyt poikkeavat sairaalan vanhois-ta säännöistä? EU:n tasolla rajojen vapaus meni vähän liiankin vapaaksi, mutta sieltä tämän asian korjaamisen on lähdettävä. Itse sain positiivisen kokemuksen pakolai-sista Irakin ensimmäisen sodan jälkeen, kun tutustuin erääseen Firuziin. Tällä miehellä oli ainakin oikeat syyt lähteä pois kotimaastaan. Firuz oli ollut jo jonkin aikaa Salon pakolais-

MULTASORMELLA ON ASIAA

Sairaalan nuorille potilaille aikanaan lahjoitetut maalit saivat nyt uuden elämän, jalkapallohan yhdis-tää kaikki kansalaisuudet. Kuva: Hannu Väinälä

keskuksessa, siksi pystyimme keskustelemaan suomen kielellä. Työharjoittelusta oli kyse. Firuzin perheestä oli moni kuollut, samoin ystäväpiiristä. Firuzia oli myös kidutettu, jäl-jet olivat pysyviä, mutta hänen paetessaan luodit eivät osuneet. Oli ihmeellistä nähdä, miten positiivisesti kaveri suhtautui elämään tuon kaiken jälkeen. Elämyksen minäkin tarjosin halikon lo-manviettopaikan siivouksen yhteydessä. Eli otin virvelin mukaan, ja annoin hänen väsyt-tää muutaman hauen. Firuz halusi myös val-mistaa saadut kalat itselleen, ja kohtalotove-reilleen. Asunnot olivat silloin Salon sairaalan alapuolella kerrostalossa. harmittaa, ettei tullut enempää pidettyä yhteyttä. Tavoite hänellä oli selvä, eli palata kotimaahansa, kunhan tilanne rauhoittuu. Jos palasi, saattoi käydä huonosti siinä Bush juniorin sodassa. Kylän elämä on kieltämättä sekaisin, mut-ta haluaisin viestittää, että eletään ihmisiksi – mitä kylvää, sitä niittää.

H A n n U VÄ I n Ä L Ä

Viikolla 42 halikon vastaanottokeskuksen väliaikaisessa majoitustilassa, halikon sai-raalan entisessä ruokalarakennuksessa, oli majoitettuna 54 turvapaikanhakijaa.

viimeisen kahden vuoden aikana kulke-nut yhdessä metsissä ja myös kalastanut. Yleensä hän koettaa vielä saada lomaa syk-syyn, että voi mennä metsään ajan kanssa.

– Minulla on aina kamera mukana, sil-lä metsässä voi törmätä vaikkapa peuraan. Olen kotoisin Sauvosta, jossa 93-vuotias äitini vielä asuu. Samalla kun käyn häntä katsomassa, hilpaisen yleensä metsään, jos on marja- ja sieniaika. Sauvossa on suo-alueita, joissa on mustikoiden ja puolukoi-den lisäksi juolukoita. Kaupunkialueelta-kin löytyy paljon rauhallisia metsiä. Vaikka voisi kuvitella, että paikat tyhjenevät, kun on paljon asutusta, mustikoitakin vaan riit-tää, Varissuolla asuva Marketta sanoo.

Puhdasta marjaa halutessaan on Mar-ketan mielestä paras mennä itse met-sään ne noukkimaan. Hän noukkii mar-jat usein suoraan pakastusrasiaan ja kun pääsee kotiin, niin laittaa ne suoraan pak-

kaseen. Sieniä hän rohkaisee suosimaan monipuolisesti.

– Jotkut eivät arvosta muuta kuin kanta-relleja, mutta löytyy paljon muitakin hyviä sieniä kuten suppilovahveroita, herkkutat-teja, kehnäsieniä, erilaisia haperoita, kan-gassieniä ja karvarouskuja, joista kaikista saa hyviä suolasieniä. Sienet olen oppinut tunnistamaan äidiltäni. Ei tarvinnut al-kuun kuin mennä äidin luo, niin hän tun-si aina, mikä sieni on kyseessä. Tunnista-mattomat sienet jätän yleensä poimimatta.

Luonnonantimet kulinaristin unelma

– Suolasienet sopivat salaattiin ja kuivatut sienet liharuokiin ja kastikkeisiin sekä pa-taruokiin. Suppilokeitto on mielettömän ihanaa ja samoin kuin kantarellisoosi. Puolukat joko survon tai teen niistä puo-lukkahillon. Mustikat syödään meillä sel-laisenaan tai niistä saa ihanaa rahkaherk-kua, kun laittaa lisäksi mustia viinimarjo-ja ja pilkkoo vähän appelsiinia joukkoon.

Marketta kehottaa ennen metsällä käy-mättömiäkin kokeilemaan ainakin ker-ran. Hän on iloinen siitä, että suomalaiset sukupolvi toisensa jälkeen löytävät har-rastuksen pariin kuten hänenkin per-heessään on käynyt.

meiset kolme vuotta T-sairaalassa työsken-nellyt Marketta toimittaa niitä työkavereil-le, mutta ei niin paljon kuin takavuosina.

– Olen poiminut pääasiassa mustikkaa ja puolukkaa. Parhaina vuosina esimerkik-si mustikkaa tuli 150 litraa. Määrä tuli hel-postikin, jos vaan marjaa oli. Syksyt ovat joka vuosi erilaisia marja- ja sienisadon suhteen. Tänä vuonna mustikkaa ja puo-lukkaa on ollut tosi hyvin, mutta ei ole ollut paljon sieniä, lähinnä vain kantarelleja. Vii-me vuonna ei puolestaan ollut marjaa, mut-ta oli todella hyvä tattivuosi. Poimin silloin 35 kiloa herkkutatteja. Niitä kuivatettiin ja pakastettiin ja nyt onkin voinut syödä nii-tä, mitä on laitettu viime vuonna talteen.

Luontoharrastus yhdistääAikaisemmin Marketta kiersi metsissä yk-sin, mutta sittemmin rinnalle löytyi saman-henkinen miesystävä, jonka kanssa hän on

T E K S T I J A K U VA » m A r j o P E LT o n I E m I

Metsän tuoksu huumaa. Mieli ren-toutuu. Sinne on vain pakko päästä. T-sairaalan välinehuol-

lossa laitoshuoltajana työskentelevän Mar-ketta Niemisen lempiharrastus on suosittu syyspuuha, jota voisi kutsua lähes suoma-laisten kansallisharrastukseksi eli marjas-tus- ja sienestys.

Marketta, 54, on harrastanut marjas-tusta ja sienestystä jo parikymmentä vuotta ja nauttii metsässä oleilusta syk-syisin suunnattomasti. Aina näin ei ole kuitenkaan ollut.

– Kun olin teinityttö ja kävin viimeisiä vuosia koulua, äiti oli intohimoinen met-sässä kävijä. Aina, kun tulin koulusta ko-tiin, meillä tuoksui sienet – oli paistettuja, keitettyjä ja vaikka mitä – ja inhosin nii-tä valtavasti. Kolmikymppisestä eteenpäin tuli muutos ja metsänantimet alkoivat it-seäkin kiinnostaa. Sieniruokien tuoksu-kin on nykyisin minusta vallan huumaava.

Koukuttava tunnelmaEnsimmäisen kerran metsään uskaltaudut-tuaan Marketta koukuttui fiilikseen täysin.

– Metsässä on mahtavaa olla omien aja-tusten kanssa reppu selässä mukana juo-mapullo ja pienet eväät, joita voi nauttia vaikka kaatuneen puunrungon päällä. Harva se päivä syksyisin töiden jälkeen olenkin heittänyt repun selkään ja mat-kannut marja- ja sienipaikkoja etsimään välillä pyöräillen ja välillä kävellen ja se on jotain aivan ihanaa.

Marjojen myynnistä saa lisäksi pien-tä lisätuloa. Marketta aloitti työt Tyksissä 1992. Hän työskenteli aiemmin hallintora-kennuksessa, jossa oli sopiva rinki työpo-rukkaa, joka tilasi häneltä marjoja ja sieniä niin paljon kuin niitä tuli. Nykyisinkin vii-

Kansallisharrastus kiehtoo sukupolvesta toiseen

Laitoshuoltaja Marketta Nieminen on vuosien var-rella toimittanut lukuisat litrat marjoja ja kiloittain sieniä työkavereille ja samalla nauttinut raikkaasta ulkoilmasta ja metsämaisemista itse.

4 2015Hospitaali20