hyvä kullankaivutapa - lapinkullankaivajat · hyvä kullankaivutapa 5 kullan merkit kultamaan...

Hyvä kullankaivutapa

Vapaasti kullankaivajien monistettavaksi ja jaettavaksi,

mutta ei kirjallisesti hyödynnettäväksi ilman tekijän lupaa.

Toimittanut: Antti Peronius

Kuvat ja piirrokset tekstissä: Antti Peronius

Kannen kuva: “Hiput”, Risto Sihvola(LKL:n valokuvauskilpailun 3. sija sarjassa Kullan murut 2013)

Takakannnen kuva: “Rännillä”, Tytti Tupuna Bräysy(LKL:n valokuvauskilpailun voittajakuva sarjassa Työn kuva 2013)

Julkaisija:Lapin Kullankaivajain Liitto Ry

PL 86, 99871 Inarisposti: [email protected]

kotisivut: www.kullankaivajat.fi

Graafinen suunnittelu ja taitto:Liisa Hertell, LH Viestintä

Paino: Tammerprint Oy, Tampere 2013

iime vuosina kullankaivu on saanut kylmää kyytiä. Vahvat vastus-tajat ovat onnistuneet vaikuttamaan moniin eri lakeihin niin, että

koko kullankaivu on nykymuodossaan uhattuna.Meidän tehtävämme on löytää toiminnalle uudet mallit, sellaiset että

muuttunut yhteiskunta ne hyväksyy. Tämän kirjasen tarkoitus on osaltaanvaikuttaa siihen, että kullankaivu kaikissa muodoissaan: ammattina, elä-mäntapana ja harrastuksena jatkuu.

Olen varma, että kipuvaiheen jälkeen opimme toimimaan niin, ettäkaikenlainen kitka, harmi, haitta ja paha mieli vähenee tai mieluiten pois-tuu kokonaan. Tyylikkäästi touhuamalla saamme kärjen pois meihinkohdistuneelta kritiikiltä.

Kahdessakymmenessä vuodessa kullankaivajan hallintotodellisuus ontäysin muuttunut. Aiemmin toimintamme ei kiinnostanut erityisemminketään. Nykyään meidän toimiamme seuraavat mm. Työ- ja elinkeino-ministeriö, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto, Ympäristöministeriö, SuomenYmpäristökeskus, ELY/ympäristöasiat, AVI/ympäristölupa-asiat, Metsähal-litus usean eri organisaatiolonkeron kautta sekä kuntien ympäristö- jarakennustoimi.

Erilaisilla ympäristönsuojelujärjestöillä on lisäksi kova halu kuohitakullankaivu hyvin pienimuotoiseksi, lähinnä perinteen ylläpitopuuhailuksi.

Meitä koskevat kaivoslain lisäksi moninaiset ympäristölain, kansallis-puistojen perustamislakien, maankäyttö- ja rakennuslain, erämaalain, jäte-lain, vesilain ja maastoliikennelain pykälät. Näitä lakeja sovelletaan erilai-sissa alemman tason järjestyssäännöissä ja ohjeissa.

Viranomaisten ohjeiden ja määräysten lisäksi teoksessa käsitellään laa-jasti kaikenlaisia hyviä käytäntöjä, tapoja joiden avulla asiat erämaassa saasujumaan pienimmän riesan tietä.

Ensimmäisten versioiden asiaproosa oli niin kuivaa, että en itsekäänjaksanut sitä lukea. Kirjoitin kaiken uudestaan rennommalla otteella.Tarkoitushan on, että tätä myös luetaan.

Törmäsen Alemmalla Mulkkujärvellä.28.6.2011 /26.3.2012 /29.9.2012 /23.6.2013

Antti Peronius, geologi

Kommentit, lisäykset, ehdotukset yms. osoitteeseen:[email protected]

VArvoisa Kullankaivaja,

4 Lapin Kullankaivajain Liitto Ry

Sisällys

Kullan merkit ......................................................................................................................... 5Työmaan aloittaminen ............................................................................................................ 6Leiri ja asuminen .................................................................................................................... 7Asuntovaunuilua teiden lähellä ............................................................................................... 8Asumisen sääntelyä ................................................................................................................. 9Puucee, jätteet ja komposti ................................................................................................... 11Polttopuut ............................................................................................................................ 13Liikkuminen ajoneuvolla ...................................................................................................... 14Ajoura vai tie ........................................................................................................................ 15Ammattimainen kullankaivu ja mahdolliset lupahelpotukset ............................................... 16Illalla kalaan ......................................................................................................................... 16Kaivospiirin, valtauksen tai kullanhuuhdonta-alueen merkitseminen................................... 17Kaivupaikan jättäminen talveksi ........................................................................................... 18Konekaivun luvat ................................................................................................................. 20Vesijärjestelyt kuntoon ......................................................................................................... 22Vettä on yleensä liikaa tai liian vähän ................................................................................... 23Maa-aineksen kulkeutuminen vedessä .................................................................................. 24Määräykset ja ohjeet ............................................................................................................. 26Patorakennelmat ................................................................................................................... 27Maaimetys ............................................................................................................................ 29Päiväkirjan täyttäminen ........................................................................................................ 30Maisemointi ......................................................................................................................... 30

pintamaat sivuun avauksessa .......................................................................... 30kasvunaikaien maisemointi ............................................................................. 31puron uoman muoto ja lammikot .................................................................. 33kaikki roskat pois ............................................................................................ 33muistoplakaatti ............................................................................................... 34

LIITTEET

Liite 1. Ilmoitettava maamäärä ................................................................................... 36Liite 2. Lupa-asioiden hoito, yleistä ............................................................................ 38Liite 3. Kullankaivun / kullankaivajan ammattimaisuus ............................................. 41

5Hyvä kullankaivutapa

Kullan merkit

Kultamaan etsiminen on jännittävää hommaa.Luontoemo on piilottanut haluttua metalliapieninä palasina vaikeisiin paikkoihin. Kullan-kaivajan pitäisi tietojensa ja taitojensa ja ahke-ran työn avulla ratkaista tämä arvoitus ja koo-ta hiput omaan taskuun. Pelkkä kirjaviisaus jahyvät teoriat eivät riitä, mutta ei riitä myös-kään vailla ajatusta tehty kova työ. Molempiatarvitaan ja sitä palkitsevampaa on sitten tui-jotella löydettyjä hippuja.

Vanha systeemi oli kuljeskella kiinnosta-villa seuduilla lapion ja vaskoolin kanssa. Kai-vella kuoppia, vaskailla pieniä koe-eriä ja mah-dollisesti tehdä pieniä koerännityksiä mukanakuljetettavalla minirännillä.

Tässä vanhassa systeemissä ei ole sinänsämitään erityistä vikaa – maailma on muuttu-nut ympärillämme ja kaivoslain lisäksi monimuukin meitä koskeva laki on muuttunut.

1.7.2012 voimaan tulleen kaivoslain mu-kaan ihan ensimmäisen vaiheen etsintätyökinpitää ilmoittaa maanomistajalle, mutta lupaasiihen ei tarvita.

Kaivoslain mukaan:

Jokaisella on toisenkin alueella oikeus kai-vosmineraalien löytämiseksi tehdä geologisiamittauksia ja havaintoja sekä ottaa vähäisiänäytteitä, jos toimenpiteistä ei aiheudu vahinkoaeikä vähäistä suurempaa haittaa tai häiriötä.”

Etsintätyöstä vastaavan on ennen näyt-teenoton aloittamista tehtävä kirjallinen ilmoi-tus etsintätyön kohteena olevaan alueeseen (et-sintäalue) kuuluvan kiinteistön omistajalle jahaltijalle, jonka etua tai oikeutta asia saattaakoskea.

Ilmoituksessa on esitettävä etsintätyöstävastaavan yhteystiedot, etsintäalueen tiedot janäytteenottoa koskeva suunnitelma. Suunni-telman tulee sisältää tiedot käytettävistä väli-neistä ja menetelmistä, näytteenoton aikatau-lusta ja tutkimuksen kohteena olevasta kaivos-mineraalista.”

Pienen, muutaman litran maanäytteen saatottaa ilman lupaa, mutta siivoa silloinkin jäl-kesi ja peitä kuoppasi. Nimenomaan näytteenotosta pitää maanomistajalle ilmoittaa. Muun-laista havainnointia voit tehdä vapaasti joka-miehenoikeuksien puitteissa.

Jos alueella ei ole voimassa olevaa kullan-huuhdontalupaa, tutkimusvaiheessa löytämä-si kulta kuuluu maanomistajalle. Tämän vuoksiedes mitään sellaista pientä kullan keräilyä eivoi ilman kullanhuuhdontalupaa harjoittaa –vain ihan pienen näytteen voit tutkimusmie-lessä ottaa, vähääkään isommat kaivutyöt eivätole edes tutkimusmielessä sallittuja.

Miinaharavan käyttö on geologinen mit-taus ja sitä voit vapaasti tehdä. Voit esitutkiauusia alueita miinaharavalla, mutta ilman il-

Hyväkullankaivutapa

“

“


moitusta et saa maata kaivella ja jos löydät isonhipun, se kuuluu maanomistajalle.

Kansallispuistoissa on vielä omat, erityisentiukat määräyksensä, vain maatarikkomatonhavainnointi on ilman lupaa sallittua. Puistonedeskäyvät voivat halutessaan antaa luvan pie-neen prospektaukseen, mutta ovat useimmitenantamatta. Käytännössä siis kuoppien kaive-luun tarvitaan kansallispuistoissa aina kullan-huuhdontalupa tai malminetsintälupa. Ja vainkullanhuuhdontaluvalla saa kultaa rikastaa.

KYSYMYS:Entä yksityismailla maaperässä olevakulta, kenelle se kuuluu? Saako sitärännittää?

VASTAUS:Tämä asia ei ole uuden lain myötämuuttunut: yksityismailla maaperässäoleva irtokulta kuuluu maanomistajalle.Laki antaa kullankaivajalle oikeudenhyödyntää vain valtion maalla olevaairtokultaa.

Jos maanomistaja haluaa kaivaakoneella kultaansa, niin omistusoikeusmaahan ei vapauta häntä ympäristöla-kien velvoituksista, vaan hänen tuleehommata samanlainen ympäristölupa,kuin mitä kullanhuuhdontaluvannojalla koneella kaivavakin tarvitsee.

Jos yksityismaalle perustetaan kaivos(aiemmin kaivoskirja, nyt kaivoslupa),niin sittenkään asia ei ole aivan yksiselit-teinen. Jos maakauppoja ei tehdä, niinmaanomistajan oikeus irtokultaansaattaa jopa säilyä - tämä asia on aikamonimutkainen ja harvinainen erikois-tapaus, eikä mietitä sitä nyt sen enem-pää.

Työmaan aloittaminen

Sitten kun ollaan niin pitkällä, että kulta onpaikallistettu ja lupa-asiat on hoidettu kuntoon,täytyy vielä ratkaista pari ongelmaa: Kuinkamonttu avataan niin, että kultaan päästään yli-päätään kiinni ja kuinka minimoidaan maansiirtäminen eli työ. Kuinka kultaesiintymä jat-kuu ja kuinka työn määrä voidaan minimoidamyös jatkossa. Kolmanneksi näkökulmaksi onviime vuosina tullut se, että jäljet täytyy siivotaja myös siihen käytettävä aika pitäisi osata ot-taa jatkossa huomioon.

Oikeasti tämä yhtälö ei ole niin vaikea kuinmiltä se kuulostaa. Kokenut kaivaja tekee tä-män kaiken aivan automaattisesti oikein. Jär-kevä kaivutapa yleensä minimoi myös ne ikä-vät lopputyöt.

On yleinen harhaluulo, että lapiokaivaja saavapaasti rännittää vaikka kuinka savista vettäsuoraan jokeen. Tämä harhakäsitys tulee siitä,että lapiokaivajan ei lähtökohtaisesti tarvitsehakea ympäristö- tai vesilain mukaista lupaa,eikä toimintaa paljoakaan valvota. Mutta tästähuolimatta kielto pilata vesistöjä koskee myöslapiokaivajaa.

Myös lapiokaivajan tulee toimia niin, ettäympäristö ei vahingoitu. Vaikka lapiokaivaja eitarvitsekaan automaattisesti ympäristölupaa,kielto pilata ympäristöä ja ehdoton kielto pila-ta vesistöjä koskee myös häntä. Kaivun aikanaei purovettä saa pilata. Mikäli toiminta koh-distuu vesistöön, voidaan myös lapiokaivajavelvoittaa hankkimaan ympäristölupa tai vesi-talouslupa.

Savista maata ei siis saa rännittää suoraanvesistöön. Jos samenemaa syntyy, täytyy lapio-kaivajankin rännityksessä käyttää maasuodatus-ta, laskeutusallasta tai mieluiten kiertovesial-lasta. Samenemaa pääsee hieman kaivualueeltaaina alavirtaan, mutta yleensä tämä häviäämuutaman sadan metrin matkalla.

Käytännössä tämä tarkoittaa aina lisätyö-


tä. Useimmiten työ ei kauhean paljon lisään-ny, kunhan asia vain suunnitellaan hyvin.

Lapiokaivajankin tulee jättää kaivupaik-kansa talveksi turvalliseen kuntoon. Montuttulee luiskata ainakin yhdestä reunastaan niin,että sinne ei jää eläimiä vangiksi.

KYSYMYS:Mitä ihmettä! Mikä laki muka kieltäärännittämisen puroon?

LKL VASTAA:No ei mikään laki kiellä rännittämästäsuoraan puroon. Mutta vesilaki kieltäävesistön pilaamisen. Jos rännitätpuhdasta soraa ja samenemaa syntyyvain vähän ja sekin katoaa puronpyörteisiin lyhyellä matkalla, niin

rännitä ihmeessä. Jos rännität savistamaata, joka jatkuvasti sotkee vedensatojen metrien matkalla, niin oletheikoilla jäillä. Suuntaa silloin rännisiniin, että saat veden virtaamaan pienenaltaan läpi, silloin kookkaammat maa-partikkelit jäävät altaaseen. Useissapaikoissa onnistuu maasuodatus.Oikein vaikeassa paikassa joudutrakentamaan kiertovesisysteemin.

Leiri ja asuminen

Välillä kullankaivajasta tuntuu siltä, että vaik-ka virkamiehet sallivat kullankaivun, niin asu-minen, liikkuminen ja maan kaivaminen onkielletty. No, nyt ei enää tilanne ole niin huo-no. Ymmärrys siitä, että jossain sitä täytyy nuk-

Kullankaivajain liiton agentti ottamassa vesinäytettä Palsiojan suulta kaivukauden ollessa kiivaimmil-laan. Ylävirrassa on näytteenoton aikana toiminnassa useita konehuuhtomoita ja kymmeniä lapiokai-vuita. Näytteen vesi poikkeaa luonnontilaisesta, mutta on huonoimmillaankin juomakelpoista jataustalla näkyvässä Ivalojoessa on juuri tällä kohdalla ehkä koko joen paras harjuspaikka.


kua, on levinnyt ja asuminenkin sallitaan.Jos leirillä oleskellaan vain lyhyitä aikoja ja

sekin vähä keskellä kesää, suosittelen telttalei-riä. Suosittelen asumukseksi telttaa, pesuhom-miin telttasaunaa, pressukatosta tai umpilaa-vua sapuskan tekopaikaksi ja sadepäivien mie-tiskelypaikaksi.

Tällainen telttaleiri on halpa ja hyvä. Tel-tan paikka täytyy miettiä huolellisesti. Alla eisaa olla kiviä, eikä sateella paikkaan saa tullalammikkoa. Sitten täytyy katsoa miten aurin-ko paistaa telttapaikkaan eri aikoina. Ilta- jayöaurinko saavat paistaa, aamuaurinko ei. Tä-män oppii, kun yhden kerran herää 50-astei-sesta teltasta silmät täynnä hikeä.

Itse suosin teltan päälle, hieman teltan ylä-puolelle viritettyä pressua. Se suojaa sateelta japaisteelta sekä antaa vähän suojaa pukeutumi-selle ja kenkien jalkaan laittamiselle. Teltan pi-tää olla tietysti tarpeeseen sopiva. Isolle perheel-le iso ja pienelle pieni.

Umpilaavussa, mitä etelässä kodaksi kut-sutaan, laitetaan ruokaa ja istutaan iltaa. Li-säksi siellä voi kuivatella vaatteita. Jos ei naa-purikaivajan kanssa pysty sopimaan saunankäytöstä, niin jonkinlainen pesupaikka tarvi-taan. Kultahommissa kastuu aina, eikä likaise-na viikkokausien oleminen ole mistään kotoi-sin. Kehikko rimoista, tukeva laude, pressupäälle, jonkinlainen ralli lattialle, fiksu lämpö-suojaus kiukaalle ja torven läpiviennille, niinsiinä se on. Olen kylpenyt kymmenissä kul-lankaivajien telttasaunoissa ja kehunut aihees-ta niitä kaikkia. Löylyt ovat nussakan pehmoi-set ja ilmaa riittää. Kun oleskelu kestää vainmuutamia viikkoja, ei ole mitään järkeä ruvetavirittelemään sen ihmeellisempää saunaa.

Pieni, mutta tärkeä asia pitempään samal-la paikalla leiriä pidettäessä, on astioiden tis-kauspaikka. Syömäastiathan eivät maastossapaljon tiskausta kaipaa, mutta iljetyskattila onsyytä silloin tällöin pestä. Vaikka kattilan pe-susta ei tule kerrallaan kuin pieni määrä lika-

vettä, eikä se aluksi tunnu ongelmalta, suosit-telen pesupaikan tekemistä. Taso pesuvadille onriittävä järjestely ja jos lapiolla vähän tekee kuo-pan alkua, ehkäpä alkeellista kivisilmääkin, niinsiihen on pesuvedet hyvä kaataa.

Talven varalle kannattaa rakentaa paikallevarustelaatikko, johon saat lukkojen taakse tur-vaan tarvekalut. Kun syksyllä tehdään loppu-siivous ja pressujen poisto, niin lumikuorma eiriko rakenteita. Ja kun eräänä päivänä sittenkultahommat paikalla päättyvät, niin paikkaon hetkessä siivottu.

Asuntovaunuiluateiden lähellä

Jos kultapaikalle pääsee autolla, niin vähänkinpitempään oleskeluun kannattaa harkita asun-tovaunua. Jos sinulla ei ole haluja investoidaluksukseen, niin voit hankkia jo kultamaillekuskatun kierrätysvaunun. Kullankaivajienvaunuja ei ole tapana katsastaa. Mutta se, ettäjulkisella tiellä ei saa vempelettä raahata, ei tie-tenkään haittaa asumista.

Metsäautoteillä ja isommilla teillä voit ri-pustaa asuntovaunuun irtovalot ja kiinnittääsiihen hitaan ajoneuvon kolmiomerkin. Ajo-urilla näitä koristuksia ei tarvita, mutta näilläsalaisemmilla reiteillä sinun pitää muistaa pyy-tää ajolupa Metsähallitukselta.

Asuntovaunu hoitaa sitten sapuskanlaitto-paikkaongelmat, ruokailutila-asiat ja ennenkaikkea lämpimän nukkumispaikan kuntoon.Ainoa asia, mistä ei kannata tinkiä, on kaasu-laitteiden kunto. Tällaisten asioiden laimin-lyöntien takia ovat rivimme aikoinaan ihanturhaan harvenneet.

Jos kaasulaitteista ei tule kalua, kannattaaniiden käyttö lopettaa ja käyttää pientä valo-petrolilämmitintä tai virittää kamiina vaunuun.Näissäkin virityksissä kannattaa olla huolelli-nen.


KAASUSTA TÄRKEÄÄ:Älä tuki asuntovaunun /- auton alapuolisia tuuletusaukkoja.Vuotavan kaasun on päästävä VALU-MAAN ulos. Se on ilmaa painavampaa.

Tiivistä veto pois ylhäältä, älä alhaalta.

Itse olen asunut kossupullolla ostetussa re-suvaunussa monta kesää. Muurahaiset olivatsyöneet styroksit ja sisustan pahvit olivat vet-tyneet. Pienellä paneloinnilla siitä selvittiin.Samalla heittelin komerot ja muut laatikotmäkeen. Liikuttelua varten ja talven lumikuor-man varalle piti sisälle asentaa erityiset tuet.vuotava katto paikattiin purkutalosta saadullamuovimatolla. Asumus oli rumuudessaan mel-kein kaunis, enkä voi sitä muistella liikuttu-matta.

Jos jostain syystä telttasauna ei kelpaa, niinsuosittelen jonkinlaista elementtisaunaa, jokapuretaan talveksi pois. Kesäsaunaa ei paljonkannata eristää. Jos sauna ei ole telttasauna, niin

sitä varten täytyy hankkia rakennuslupa. Tässärakennuslaki on ehdoton. Olen nähnyt ns. hy-bridisaunoja, jotka ovat ulospäin pressusauno-ja, mutta sisältä paneloitu parhailla puupanee-leilla. Säännöt eivät ole tarkoitettu venytettä-väksi, eikä Lapin Kullankaivajain Liitto tällai-sia rakennelmia suosittele.

Jos asumuksena on niin sanottu kullan-kaivajan jurtta – eli mikä tahansa kulkurima-joitteen kaltainen pressuviritys, niin suositte-len saunan integroimista siihen. Olen myösnähnyt näppäriä ratkaisuja, joissa metallirun-koiset ylösnostettavat lauteet on viritetty rat-tailla olevan parakin (= jonkinlainen asunto-vaunu) ulkoseinään ja siihen sitten laitetaantelttasauna. Tällä ratkaistaan se lauteiden riit-tävän tukevuuden ongelma, mikä telttasauno-ja vaivaa.

Asumisen sääntelyä

Asumiseen liittyvät lait ja varsinkin lakien tul-kinnat ovat viime vuosina vaihdelleet. Siksi

näihin asioihin liittyen liikkeellä onkaikenlaisia vankkoja luuloja. Uusikaivoslaki muuttaa asioita vielä hie-man, mutta näin asiat viranomais-ten mukaan jatkossa menevät:

Jos asustelet teltassa, niin lyhyt-aikainen oleskelu lasketaan joka-miehen oikeudeksi ja saat asustellavaltauksellasi ilman mitään lupia taiilmoituksia.

Sama koskee puolittain pysyviäleirejä. Ja juuri sellaisiahan useim-milla on – vahvistettuja telttoja,jurttia, kotia yms. häkkyröitä, joitaei oikein voi vielä rakennuksiksi ni-mittää. Et siis tarvitse lupaa, muttanämä rakenteet pitää kuitenkin pur-kaa talveksi pois alle metrin korkui-seksi kasaksi.

Tämä tuntuu monesti raskaal-

Palsin Kultalan leirialuetta kaivukauden päätyttyä.Keskellä kesää vaunuja on vielä enemmän. Osa van-hoista asuntovaunuista on suojattu talvea varten. Oikeallaon eräs kultamaiden fiksuimmista laavu-kenttäkeittiö-ruokapöytärakennelmista. Sen laavukankaat on poistettutulevan talven tieltä.


ta ja turhalta hommalta, mutta valinta on oma-si. Jos haluat jättää rakenteita pystyyn talveksi,silloin sinun pitää saada siihen maanomistajal-ta lupa – saatat saada sen, mutta erilaisille suo-jelualueille sen myöntämisen kynnys on kor-kea.

Jos rakenteesi vankistuu, niin sitten tarvi-taan jo maanomistajan luvan lisäksi kunnanrakennustoimesta toimenpidelupa tai ainakintoimenpideilmoitus. Tämä menettely koskeeniitä rakenteita, jotka eivät ole enää milläänteltaksi luettavissa, mutta eivät vielä täytä ra-kennuksen statusta.

Mitä enemmän ja mitä järeämpiä raken-teita valtauksellasi on, niin sitä korkeampi va-kuusmaksu sinulta voidaan vaatia; vanhan lainmukaan myönnetyissä valtauksissa vakuudet

vaati Metsähallitus – nyt ne asettaa Tukes.Asuntovaunun voit viedä asumukseksesi

ilman lupaa, mutta jos haluat säilyttää sitä myöstalven yli valtauksellasi, niin Metsähallitus myysinulle muutaman kymmenen euron hintaisensäilytysluvan. Jos valtauksellesi ei mene metsä-autotietä, niin joudut pyytämään siirtoa var-ten maastoajoluvan, mikä sekään ei ole ilmai-nen. Jos asuntovaunua ei voi viedä valtausalu-eelle, niin pitempiaikaiseen leiriytymiseen val-tion maalla tarvitaan maastoparkki-/leiriyty-mislupa, mistä myös pitää maksaa. Tällä het-kellä Metsähallitus antaa valtauksen ulkopuo-lelle asuntovaunun säilytysluvan vain kaivukau-den ajaksi.

Jos haluat rakentaa kunnollisen kämpän taisaunan, niin tarvitset rakennusluvan. Tätä var-

Peräkärryn päälle tehtyjä kenttäsaunoja on alkanut näkyä Laanilan – Sotajoen alueella viime vuosina.Sauna on kaivajalle välttämättömyys. Tällainenkin sauna tulee ilmoittaa kullanhuuhdontalupahake-muksessa, muutoin sitä kohdellaan kuten asuntovaunua. Talvisäilytystä varten siitä tulee maksaamaanomistajalle korvaus. Pysyvää jokivarressa pitämistä varten kunta voi vaatia toimenpideluvan.


ten tarvitset ensin luvan kaivosviranomaiselta.Kaivosviranomainen kysyy lausuntoa Metsähal-litukselta, joka kysyy tätä varten lausuntoa kai-vosviranomaiselta ja mahdollisesti muiltakintahoilta ja harkitsee ankarasti asiaa. Kultaval-taukseen pääsääntöisesti ei sisälly rakennusoi-keutta, mutta jos kaivosviranomainen luvanantaa, niin sitten kaivattu rakennusoikeus syn-tyy. Tämän kaivosviranomaiselta saamasi pa-perin liität sitten kunnan rakennustoimelleosoittamaasi rakennuslupahakemukseen.

Lemmenjoella on asioita puitu korkeintahallinto-oikeutta myöten ja siellä maanomis-tajan lupa varsinaista rakennuslupaa vartenhaetaan edelleen Metsähallitukselta.

Sitten edessäsi on normaali rakennuslupa-menettely valvojamenettelyineen ja kokouksi-neen. Lopputarkastuksen jälkeen rakennuslu-pasi on voimassa toistaiseksi, mutta jos mene-tät valtauksesi, niin joudut siirtämään tai hä-vittämään kämppäsi. Jos valtauksesi on vesis-tön lähellä, voit joutua hankkimaan vielä ELY-keskuksesta poikkeamaluvan.

LKL SUOSITTELEE:Jos haluat kämppäilyä varten kämpän,niin hommaa tontti ja rakenna sinnekämppä ja lomaile siellä. Kultapaikateivät ole mitään kesämökkipaikkoja.

Puucee, jätteetja kompostiFiksulla kullankaivajalla ei synny jätteitä juuriollenkaan. Biohajoavat jätteet, joita ei yleensäpaljoa kerry, viedään vessakuoppaan. Paperit,pahvit ja useimmat muovit poltetaan saunan-pesässä tai nuotiossa ja pieni nyssäkkä palama-tonta jätettä viedään kauppareissulla kunnanmolokkeihin tai jäteasemalle. Jos matka autol-le on pitkä, jätteen paluukuljetuksen voi hoi-taa talvihuollon yhteydessä moottorikelkkakyy-dillä.

Kuntien omistama jäteyritys Lapeco Oymuistuttaa tästä jätteiden vastaanottopalvelus-ta pienellä laskulla vuosittain. Osoitetiedot tu-levat suoraan kaivosviranomaisen rekisteristä.Vaikka Sinulla olisi loma-asunto kulta-aluei-den läheisyydessä, josta jo maksat jätehuolto-maksun, niin armoa ei tunneta – valtaukseenliittyen maksu on maksettava. Jos Sinulla onuseampi valtaus ja saat monta maksua, niin sil-loin reklamaatio auttaa ja selviät yhdellä mak-sulla.

Tämän maksusi ansiosta vanha lihapurk-kisi lähtee reissaamaan kunnan jätemolokistaTörmäsen siirtokuormausasemalle, siellä se las-tataan rekkaan ja kuljetetaan peräti Ouluun astisikäläisten iloksi. Miksikö se menee Ouluun

Sosiaalinen puoli on tärkeä osa kullankai-vua. Nykyisen huuhdonta-alueen maksimi-ala on vain viisi hehtaaria, mille alueelle onvaikea saada sopimaan kaikkia toimintoja.Tässä kaivupaikassa teltanpaikka ja ruokai-lulaavu on saatu sovitettua valtaukselle,mutta house-bändi joutuu esiintymäänhyvin ahtaassa paikassa Ivalojoen töyräällä.


asti – kaikkeen ei ole olemassa vastausta, mut-ta näin paljon meitä viisaammat ihmiset ovatpäättäneet luonnon pelastamiseksi.

Kun ottaa kultavaltauksella pissa- ja kak-kajärjestelyt puheenaiheeksi, räjähtää yleensävastaan aivan spontaani, rehevä röhönauru.Hyvät naurut tekevät terää, mutta tähänkinasiaan liittyy tärkeää osaamista, joka joskus onvähän hukassa. Ja onhan näitä kullankaivajiensuolen toimintaan liittyviä asioita aina joskustiedusteltu ympäristölupaprosesseissa.

Jos leirissä oleskellaan vuoden aikana vainmuutamia päiviä, toimii perinteinen riuku var-maankin ihan hyvin. Riukukuoppaan voi heit-tää maatuvat jätteet ja seuraavana vuonna luon-to on steriloinut paikan ja uusi kesä voi alkaahajuttomasti.

Jos porukkaa on enemmän ja paikalla vii-vytään koko kesä, vessa-asia täytyy järjestääkunnolla. Taas kerran pitää hakea tasapainomukavuuden, muille aiheutettujen haittojen jatyöhön kuluvan vaivan välillä. Tiedän koke-muksesta, miten ankeaa on aamuistunto vesi-sateessa, siksi kannatan kunnollista puuceetä.Seinät voivat olla pressusta ja vähän reikäiset-kin, mutta istuimen pitää olla tukeva ja katontäytyy ehdottomasti pitää vettä.

Puuceenkin rakentamisessa on helppo tö-peksiä. Vanha systeemi, kaivetaan jättimäinenkuoppa, jonka päälle rakennetaan häkkyrä, eiolekaan paras mahdollinen. Ja kun kullankai-vajille ominaiseen tapaan kuoppa tehdään kai-vinkoneella tai räjäyttämällä kerralla niin suu-reksi, että se ei ikinä täyty, ongelmia syntyy.

Jos ja kun usein jättikuoppa täyttyy osit-tain vedellä, siellä alkavat käynnistyä salaperäi-set kemialliset ja biologiset prosessit, jotkamyrkyttävät ilmaston. Tämän vielä voi kestää,mutta erityisen huono juttu on se, että jos poh-javesi vähänkään paikalla liikkuu, niin baktee-rit saastuttavat pohjaveden laajalta alueelta.Pilaantuminen ei tapahdu yhdessä eikä kahdes-sakaan kesässä, mutta vuosien varrella sen ete-

neminen on vääjäämätöntä.Eli ensimmäinen ja tärkeä juttu on se, että

vessakuoppa ei saa olla niin syvä, että siihentulee pysyvä vesi.

Pienen kuopan huono puoli on se, että setäyttyy äkkiä. Perinteinen ratkaisu on ollut, ettäkaivetaan viereen toinen kuoppa ja puucee ve-detään sen päälle. Tämä toimii hienosti. Toi-nen mahdollisuus olisi tietysti lapioida kakkapois, mutta sellaista en ole kuullut kultamaillakoskaan tapahtuneen, joten sitä ei tässä käsi-tellä sen enempää.

No mikä sitten on paras ratkaisu? Ehkäpäse on virtsaerotteleva saavi-puucee. Se tehdäänniin, että isoon saaviin porataan reikiä, joistavirtsa pääsee ulos. Äärimmäisessä ratkaisussavirtsaa varten on laakea astia, josta se haihtuuilmaan minimoiden viimeisetkin vaikutukset.Maassa virtsa ei ole kovin ongelmallista, silläsiinä eivät pöpöt elä. Väkevä liuos tappaa var-vikon, mutta vähän laimetessaan typpilisäysantaa kunnon kasvupiikin ympäristölle. Van-hojen kämppien rehevät ympäristöt johtuvatsiitä, että usein typpi on maaperän kasvun mi-nimitekijä – kämppäkartanoitten raitit on suo-raan sanottuna kustu reheviksi ja siksi niilläviihtyvät ne jännittävät suojelukasvit.

Jykevämpi jäte jää siis saaviin. Saavi täyt-tyy ja se täytyy välillä tyhjentää. Nyt tulee semielenkiintoinen juttu. Saavin sisältöä vartenkannattaa kaivaa lähettyville kuoppa. Täydel-lisyyden tavoittelija laittaa kuoppaan vielä parilaitalautaa ja kannenkin. Ja sinne se saavin si-sältö kipataan. Samaan kompostiin voi nakellabiojätteet ja tyhjentää tuhkat. Tuhka pitää pai-kan kärpäsvapaana. Tärkeää on siis se, etteivätjätökset lillu vedessä.

Tämän huippuratkaisun huono puoli onse tyhjentäminen. Miespuolisille tähän liittyyerityisen huonoja uutisia: Kun uroitten tehtä-viin lasketaan kullankaivun lisäksi kalastus,metsästys ja maanpuolustus, niin tämä viikoit-tainen tehtävä lasketaan maanpuolustustehtä-


viin kuuluvaksi ja se siis kuuluu leirin miehil-le. Jos hommaa ei lykkää liian pitkälle, se ei olemikään hankala työ – kestääkin vain viisi mi-nuuttia. Ja jos oikein iljettää, niin sielua voietukäteen vahvistaa ja jälkikäteen palkita pie-nellä konjakkitilkalla. Monilla leireillä tämäntekemiseen käytetäänkin sitten koko sunnun-taipäivä.

Tämän uhrauksen ansiosta puucee on kokokesän hajuton ja mauton. Ohessa resepti ves-satyhjennyksen sielunvahvistukseen liittyen:

TANTE ALLIS EUTHANASIA SHOT

ELI ALLI-TÄDIN ARMONLAUKAUS –TEHOJUOMA HELPOTTAMAAN

VESSATYHJENNYKSIÄ

Tällä rakastetulla juomalla on montareseptiä. Tässä niistä yksi toimivaksihavaittu: Sekoitetaan puoli litraa halpaabrandya (mieluiten jaloviinaa taiCoronaa) ja saman verran Viron pirtua.Lisätään sokeripala tai kaksi ja sekoite-taan. Kaverit luulevat konjakiksi jakehuvat sitä äänekkäästi. Ota vastaankehut ja annostele varoen.

Huussissa on hyvä käyttää lehtipuunhaketta – esimerkiksi koivuisten poltto-puiden sahanpurua, ei mäntyä. Run-saan hakkeen kanssa paketti on haju-ton. Käytä muovisaavia, joka on pohjas-taan reikäinen, nesteet valuvat jänkäänja tuote multautuu hyvin.Käyttökokemukset: Kolmen hengentuotokset: 1-3 tyhjennyskertaa / vuosi.(50 litran astia). Kasaa ei edes tarvitsepeittää vaan istuta siihen vierasvaravihannesmaa.

Sitä lehtipuuhaketta saat mahdollisesti kai-vun edistyessä kaadettavista pikkupuista. Muu-ten pystykoivua ei myydä polttopuukäyttöön.

Älä sotke mänty- tai kuusipurua kompostiinollenkaan. Toimiihan se toki kuivikkeena,mutta muuta lahoamista ei tapahdu lainkaan.

Polttopuut

Syvässä etelässä on vallalla sellainen harhakäsi-tys, että Lapissa kaikenlainen touhuaminen ontäysin vapaata. Erityisen yleinen harhakäsityson se, että polttopuuta on rajattomasti ja se onilmaiseksi kaikkien käytössä. Polttopuut ovatkuitenkin maanomistajan omaisuutta ja josniitä meinaat leirissäsi polttaa, on hankittavamaapuulupa. Kaivun yhteydessä kaatuneetpuutkin täytyy etukäteen ilmoittaa ja euroillalunastaa ja vasta sitten pilkkoa kuivumaan polt-topuuksi.

Kun tiedät, mistä aiot kaivaa ja kuinkapaljon puuta väkisinkin kaatuu, niin ota yh-teyttä Metsähallitukseen ja sovi asiasta jo etu-käteen.

Pystypuuta ei saa kaataa polttopuuksi ol-lenkaan. Ennen tämä oli mahdollista, muttavanhat käytännöt eivät ole voimassa enää.Maapuuluvan saat Saariselän, Ivalon tai Sodan-kylän Metsähallituksen toimipisteestä. Pääsään-töisesti se annetaan valtausalueelle tai sen lähi-alueelle, mutta pyynnöstä voidaan osoittaamyös jokin kaukaisempi paikka metsätalous-alueella, jossa on esimerkiksi paljon hakkuu-tähteitä. Kansallispuistossa (UK-puisto ja Lem-menjoki) säännöt ovat vielä tiukemmat ja pää-sääntöisesti polttopuu pitää kuskata puistonulkopuolelta.

Valmiita halkoja voit ostaa metsähallituk-selta. Inarin yhteismetsältä saattaa saada sellai-sia hyviä koivupöllejä, jotka norjalaiset poltto-puugrynderit ovat kuormasta hylänneet. LisäksiInarin kunnassa on yksityistä polttopuubisnestä.

Alueilla, joilla on kaivettu kultaa vuosisa-ta, polttopuut ovat vähentyneet. Leiripaikaltatäytyy kävellä vuosi vuodelta pitempiä matko-ja, että polttopuuta löytyy. Jotta kullankaivuun


tarkoitettu aika ei kuluisi polttopuun keräämi-seen, suosittelen puiden säästämistä. Komeaavotuli on suurin polttopuun syöppö. Kahvitkannattaa kiehauttaa kaasulla tai spriillä – polt-topuuta säästyy myös, jos vaivautuu rakenta-maan kivistä pienen metsähellan. Siinä pannukiehuu muutamalla risulla ja keittäminen onhelppoa, kun ei tarvitse touhuta keitistanko-jen kanssa ja pelätä keitoksen kaatumista.

Ekologisille eräretkeilijöille myydään myössellaisia parilla risulla ja kävyllä toimivia erään-laisia kehitysmaakeittimiä. Näiden käyttämi-nen tuntuu epämiehekkäältä, mutta kieltämättäse on tehokasta. Litra vettä kiehuu kourallisel-la puuta. Netistä voit katsella mainoksia vaik-kapa sveitsiläisestä Kuenzista ja irlantilaisestaKelly Kettlestä

Maastohellasi tai kehitysmaakeittimesi saat-taa olla kehitysasteestaan riippuen avotuleenrinnastettava, jolloin sitä ei tietenkään saa käyt-tää metsäpaloaikana. Metsäpalovaroituksen ai-kana Tunturi-ilmailijat tähystävät savuja len-tokoneesta. Koneen vaaputus ei ole ystävälli-nen tervehdys, vaan kehotus sammuttaa tulet.Koneesta voidaan pudottaa nauhoilla merkit-ty viestipulikka, joka sisältää palopäällikön ter-veisiä. Joskus kullankaivajia on näin ohjattusammuttamaan jossakin lähistöllä syttynyttäpaloa.

LiikkuminenajoneuvollaMaastoliikennelaki (1995) on melkoisen tyly:”Moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ei saa liikkuaeikä sitä saa pysäyttää tai pysäköidä maastossamaa-alueella ilman maanomistajan tai haltijanlupaa.” Laki koskee kaikkia moottorilla toimi-via vempeleitä, paitsi ei ilma-aluksia tai venei-tä.

Tähän ankaraan pääsääntöön on sitten eriammattikunnille, kuten poromiehille ja am-mattikalastajille, tehtailtu erilaisia helpotuksia,

mutta kullankaivajille tai malminetsijöille einäitä helpotuksia ole herunut.

Sen sijaan laissa on kyllä poikkeuspykäliävakituiseen asuntoon kohdistuvaan kulkemi-seen sekä liikuntakyvyttömän kuljettamiseenliittyen, mutta niiden tarkka sovellettavuus lie-nee vielä auki, kunnes joku oikeusaste sanansasanoo.

Eli liikennöinti maastossa on maanomis-tajan hallinnassa, ilman lupaa ei kultapaikallemoottorivempeleellä (auto, mönkijä, traktori,työkone) saa ajaa. Eikä ilman lupaa saa autoametsään parkkeerata. Kaivospiirillä saat ajellavapaasti millä vempeleellä haluat. Valtausalu-eella ja kullanhuuhdontaluvan alueella saat ajel-la, mikäli sinulla on ympäristölupa, jossa ope-raatiosi on kuvattu. Silloinkin siis liikennöin-tireitti alueen sisälle pitää sopia Metsähallituk-sen kanssa.

Viime vuosina myönnetyissä kaivosviran-omaisen luvissa on erikseen, huolellisesti ker-rottu nämä maastossa ajoneuvolla liikkumisenoikeudet, tai paremminkin näiden oikeuksienolemattomuus. Lupa kaikenlaisen maastolii-kenteen harjoittamiseen täytyy siis aina hom-mata maanomistajalta.

Kullankaivu on sellaista toimintaa, että senperusteella Metsähallitus myöntää lupia maas-toliikennöintiin. Hupiajoon lupaa ei saa. Nämäluvat vaihtelevat eri alueilla suojelustatuksenmukaan. Luonnonpuistoihin lupia ei saa ol-lenkaan, kansallispuistoihin nihkeästi, erämaa-alueille hieman helpommin, koskemattomilletalousmetsäalueille vieläkin helpommin jaMetsähallituksen hakkaamille alueille hyvinhelposti.

Metsähallitus sallii kuitenkin sen, että au-ton saa siirtää tieltä piiloon omalle valtaukselleilman lupaa, jos matka on lyhyt ja maasto eiturmellu. Jos matka metsäautotieltä valtauk-selle on pitkä, niin lupa ajamiseen täytyy hom-mata. Lupa jatkuvaan liikennöintiin on hen-kilökohtainen ja se on voimassa enintään lu-


pakauden loppuun – eli jos satut hakemaanluvan lupakauden alussa se voi olla monivuo-tinen, jos sattuu olemaan lupakauden loppu,niin saatat saada vain muutaman kuukaudenluvan. Nykyinen lupakausi on voimassa 2013loppuun. Lupa myönnetään vain, jos paikallaon jo olemassa oleva ura.

Jos valtaus on oikein kaukana tiestä kan-sallispuistossa tai erämaa-alueella, niin lupiamyönnetään hyvin rajoitetusti. Et todennäköi-sesti saa lupaa ajella vapaasti joka päivä, vaansaat luvan esimerkiksi neljään kuljetukseen ke-sän aikana – kertaluonteiset luvat pitää hank-kia etukäteen.

Kansallispuistoissa tarvitset luvan myösmoottoriveneen käyttöön. Sen sijaan talous-metsä- ja erämaa-alueilla voit veneillä vapaasti– niin ja talvella voit vesistöä pitkin huoltaaleirisi moottorikelkalla. Käytännössähän nämävapaudet koskevat oikeastaan ainoastaan Iva-lo- ja Sotajokea. Muista kuitenkin, että sekäveneily että kelkkailu näillä vesillä on yllättä-vän jännittävää hommaa. Kullankaivajia ei olenäihin vesiin hukkunut kymmeniin vuosiin,vaikka hyvää yritystä on toki ollut

Ajoura vai tie

Maastoliikenneluvissa törmätään koko ajan sii-hen, onko kyseessä metsäautotie vai pelkkä ajo-ura. Tästä rajanvedosta ovat oikeusoppineettehneet linjauksia. Jos reunoilta löytyy ojia, tie-leikkauksia on tehty, tiellä on penkkaa tai rum-puja laitettu, kyseessä on tie. Jos tällaisia ra-kenteita ei ole ollenkaan, niin kyseessä on ajo-ura. Metsäautotie on siis tie, jonka käyttöä eisaa rajoittaa. Ajoura on maastoa ja sillä liiken-nöinti on sallittua vain luvan saaneille.

Joskus ajoura voi olla isompi ja parempi-kuntoinen kuin metsäautotie – onhan selvää,että jos tie on tehty soratasanteelle, niin leik-kauksia tai ojia ei ole tehty, koska niitä ei oletarvittu, vaikka kyseessä on ilman muuta tie.

Tämän vuoksi rajanveto on vaikeaa.Metsähallitus on viisaudessaan tehnyt myös

karttoja, joissa on eri väreillä merkitty tiet jaurat. Kiinnostavaa on, että jos väylä meneekullankaivajan palstalle, kyseessä on herkästiura, mutta jos väylän päässä on Metsähallituk-sen vuokraama mökki, niin samanlainen reittion luontevasti vapaasti liikennöitävä tie.

Jos valtaukselle liikennöi jatkuvasti suurem-pi joukko, saattaa olla järkevämpää vuokrataMetsähallitukselta koko ura – eräänlainen mää-räaikainen rasite – pitemmäksi aikaa. Silloinjokaisen vieraan ei tarvitse hommata omaa eril-listä lupaa. Erämaalain alaisille alueille tällai-nen käyttöoikeus vaatii kuitenkin peräti val-tioneuvoston luvan, paitsi kalastusta, metsäs-tystä tai keräilyä varten.

Talvisin tehtävä perushuolto ei jätä maas-toon jälkiä ja on muutenkin järkevää hommaaja siksi Metsähallitus sitä suosittelee, suojelu-alueilla suorastaan edellyttää. Moottorikelkal-la kulkevat helposti polttoaineet, rakennustar-peet ja kuivamuonat. Lemmenjoella talvihuol-to on hyvin yleistä, muilla alueilla harvinaisem-paa.

Metsähallitus myöntää konekaivajille huol-tolupia koko talveksi (15.11.–30.4.), jos lumi-peitettä on riittävästi. Lapiokaivajien katsotaankykenevän huoltamaan palstansa kahdessakym-menessä päivässä. Jos ongelmia tulee, niin lisä-luvankin saattaa saada, kun asiansa tarpeeksiliikuttavasti perustelee.

Luvan saadakseen ei tarvitse olla kaivospii-rin tai valtauksen omistaja. Jos hakija on jokumuu, niin silloin tietysti täytyy olla kaivospii-rin osuuden omistajan tai valtauksen omista-jan valtuutus asialle. Näin estetään se, että huol-tolupia ei käytetä yleisinä ajelulupina. Ulko-paikkakuntalaisilta peritään luvasta maksu.Inarin kunnan asukkaille lupa on ilmainen.

Kaikenlaiset maastoliikenneluvat ovat hen-kilökohtaisia ja ne on pidettävä mukana maas-tossa. Valvontakorttinsa esittävälle kyselijälle ne


on esiteltävä. Luvassa kerrotaan minkälaisellavempeleellä maastossa saa liikkua. Esimerkiksimönkijäluvalla ei saa kuljettaa telakonetta eikämoottorikelkkaluvalla autoa. Lisäksi lupaanvoidaan kirjoittaa muita määräyksiä. Samassaluvassa voi olla yhtä aikaa oikeus käyttää hyvinerilaisia ajoneuvoja maastossa tai sitten lupa voiolla vain muutaman päivän voimassa ja koskeajotakin tietyn tyyppistä ajoneuvoa.

Ammattimainenkullankaivu ja mahdollisetlupahelpotukset

Metsähallituksella on oikeus arvioida kaiken-laisten lupien tarvetta. Oikeus tähän tulee eri-tasoisilla suojelualueilla siitä, että Metsähalli-tus on alueista vastaava viranomainen ja met-sätalousalueilla siitä, että Metsähallitus onmaanomistaja.

Tärkein kriteeri on luvan hakijan ammat-timaisuus kullankaivajana. Mitä pitempi kai-vuhistoria sinulla on ja mitä ammattimaisem-min olet toiminut, sitä laajempia oikeuksia voitsaada. Kriteerit liittyvät kultamäärään, kaivu-historiaan, käsiteltyyn maamäärään, tehtyihininvestointeihin yms. ja näitä samoja kriteereitäkäytetään muissakin asioissa, esimerkiksi silloinkun haet oikeutta rakentaa valtaukselle. Kaik-ki hakijat eivät saa samanlaista lupaa – valitetta-vasti aloittelijat ovat huonommassa asemassa.

Lapin Kullankaivajain Liitto osallistui 2007ammattimaisuuskeskusteluun ja teki asiastaMetsähallitukselle esityksen. Esityksen pohja-na oli sähköpostitse käyty laaja keskustelu. LKLesitti kuutta kriteeriä, joista kolmen täyttyessätoimintaa voitaisiin pitää ammattimaisena.Metsähallituksen kanssa asiaa hierottiin mones-sa palaverissa, mutta lopputuloksena oli, ettäkriteerejä ei otettu käyttöön. Niitä kuitenkinluvattiin käyttää, kun esimerkiksi maastoliiken-ne- tai kämppälupia arvioidaan.

Lapissa on ankarat alamittarajat. Lohikalojenalamitta on Sodankylässä 40 cm ja Inarissaperäti 45 cm. Sitä pienempien lohikalojen kalas-taminen tammukka-nimikkeellä on kiellettyä jatyperääkin se on. Annetaan taimenten kasvaaisoiksi ja pannaan ne pataan vasta sitten isoina.Kuvassa malliksi kirjoittajan saama mitantäyttävä saaliskala.

Tämä LKL:n esitys on kokonaisuudessaantämän oppaan liitteenä. Hakemuksissanne voit-te näitä yrittää käyttää ja joku saattaa jopa asi-assaan onnistua.

Illalla kalaan

Useimpien kultamaiden vesistöt ovat niin pie-niä latvavesiä, että kala ei niissä viihdy. Pienenmatkan päässä on onneksi kuitenkin kohtuul-


lisen hyviäkin kalavesiä, jonne vaihtelun vuoksiaina silloin tällöin kannattaa tehdä kalaretki.

Kullanhuuhdontalupa ei anna mitään eri-koisoikeuksia kalastukseen liittyen – ei valta-uksella ei kullanhuuhdontaluvan alueella eikäedes omalla kaivospiirillä. Jokamiehenoikeudennojalla saat kuitenkin onkia vapaasti. Nuoret(alle 18 v.) ja kokeneet (yli 65 v.) saavat myösvirvelöidä tai uistella vapaasti. Muut tarvitse-vat virvelöintiä varten sekä kalastuskortin (elikalastuksenhoitomaksusta kuitin) ja sen lisäk-si läänikohtaisen luvan tai Metsähallituksentoimipisteistä saatavan erityisen luvan.

Saaliskala on yleensä taimen ja harjus, jos-kus lammikoista voi saada myös hauen tai ah-venen. Taimenen alamitta on Sodankylässä 40cm ja Inarissa peräti 45 cm. Ja tämä alamittakoskee siis kaikkia taimenen variaatioita – myöstammukkaa. Harjuksen alamitta on 30 cm.

Lapissa ei saa käyttää virtaavissa vesissä elä-vää syöttiä. Keinomato ja perho ovat sen sijaansallittuja.

Kalastukseen liittyviä erityisiä rajoituksia,poikkeuksia sääntöihin ja poikkeuksia poik-keuksiin on paljon. Hallintoalamaisena sinul-la on velvollisuus olla tietoinen näistä asioista.Kun tiedät, missä ja miten haluat kalastaa, niinkysy Metsähallituksen neuvontapisteistä neu-voa.

Kaivospiirin, valtauksen taikullanhuuhdonta-alueenmerkitseminen

Uusi tai vanha kaivoslaki eivät sano valtaustentai kullanhuuhdontalupien merkinnästä paljonmitään. Sen sijaan kaivospiiri mitataan ja mer-kitään maanmittaustoimituksessa samalla taval-la nurkkamerkeillä ja metsälinjoilla, kuten ti-lan rajat merkitään.

Kultavaltauksilla pienet ja välillä suurem-matkin rajakiistat ovat olleet vuosikymmenien

aikana pieni, mutta kiusallinen riesa. Ongel-man taustalla olivat kehnot – vielä nykyäänkinpaljon käytetyt 1960-luvulla tehdyt topografi-set kartat. Näiden karttojen tarkkuus on niinhuono, että tarkkoja rajoja ei aina voi milläänmaastossa määritellä.

Erityisesti rajojen määrittämisessä ongelmiaon tullut vastaan viime vuosina, kun osa ra-joista on merkitty vanhoille pohjille ja osa uu-sille. Ongelma korjaantunee hiljalleen itsekseenmuutaman vuoden kuluessa.

Perinteinen tapa merkitä kultavaltaus onollut laittaa ns. keskimerkki näkyvään paikkaan.Lautaan kirjoitetaan lujalla tussilla valtauksennumero ja summittaiset rajan pituudet metri-määräisinä. Jalostuneempi versio on käyttääkeskimerkkinä laminoitua valtauskirjan kart-taa. Yleensä tämä riittää hyvin.

Silloin kun kullankaivajia on oikein pal-jon pienellä alueella ja valtaukset muistuttavatpalapeliä, on järkevää käydä naapurien kanssayhdessä pieni rajankäyntikävely. Tämä on vii-sasta tehdä ennen kuin merkittäviin työsuori-tuksiin montuilla ryhdytään. Laki on tältä osintyly: jos kaivat toisen valtauksella, niin kulta-saaliisi kuuluu sen valtauksen omistajalle. Josrettelöit asiasta, niin häviät käräjillä ja saatatjoutua maksamaan vielä vahingonkorvauksiaja hallinnan oikeuden loukkauksesta ehkä vie-lä pienen sakonkin.

Karttapohjaisesta Tukesin ja GTK:n yllä-pitämästä www-palvelusta nurkkakoordinaatitvoi poimia tarkasti ja hyvällä gps:llä ne saamerkittyä muutaman metrin tarkkuudellamaastoon. Osaavimmat voivat yrittää pyydys-tää kokonaisia karttarajatiedostoja omiin lait-teisiinsa. Netistä saatavien karttajärjestelmänkoordinaatit ovat kkj-muodossa ja joihinkingps:n voi joutua tekemään koordinaattimuun-noksia ennen kuin rajat asettuvat oikein.

Vähäistä näytteenottoa lapiolla, vaskoolil-la ja kivivasaralla voit tehdä ilman kullanhuuh-dontalupaa, silloinkin sinun tulee ilmoittaa ai-


keistasi maanomistajalle etukäteen. Ilmoituk-sessa tulee olla mukana kartta ja yhteystietosi,sekä aika, jolloin ilmoittamallasi alueella tou-huat.

KYSYMYS:Mitä?! Eikö jokamiehen oikeudetolekaan enää voimassa? Eikö vanhansysteemin mukaista vähäistäkäännäytettä saa ottaa? Aiemmin sai ottaamaasta kiven, lohkaista kalliosta näyt-teen tai kaivaa lapiolla vähäisen maa-näytteen.

VASTAUS:Jokamiehen oikeudet ovat voimassa.

Lupaa ei tarvita, mutta ilmoittaa pitää.Tämä on tulkinta nyt ja jos se muuttuujärkevämmäksi, niin muutetaan sittentätä ohjetta.

Kaivupaikanjättäminen talveksiKun jätät kaivupaikkasi talveksi, niin mietiensisijaisesti turvallisuutta. Sellaisia ansakuop-pamallisia koekuoppia, joihin ihmisiä tai eläi-miä saattaa pudota, ei saa jättää. Mieti mah-dollisia kulkijoita: syksyllä alueella voi liikkuametsästäjiä ja poromiehiä mönkijällä. Alkutal-vella poromiehet ajavat moottorikelkalla hyvinvähällä lumella. Kevättalvella sen sijaan paksu

Metsähallitus ja paliskunnat ovat auliisti antaneet ohjeita siitä, kuinka kullanhuuhdontapaikka tulisimerkitä maastoon. Merkintäohjeita on perusteltu porojen ja muiden luonnonkäyttäjien turvallisuudel-la sekä esteettisillä seikoilla. Samaa ohjetta estetiikan, harmonian ja turvallisuuden osalta sitoutuvatluonnollisesti ohjeiden antajat itsekin noudattamaan. Kuvassa porotalouden mallisuoritus Palsiojalta.


lumikerros peittää isotkin montut, silloin eivaaraa ole.

Syvän montun yhden laidan tulee olla niinloiva, että poro, poromies tai muu metsän eläinpääsee kiipeämään sieltä pois. Montut ja kai-vurintaukset tulee merkitä. Aiemmin tähänkäyttöön suositeltiin lippusiimoja tai merkin-tänauhoja. Niihin kuitenkin porot sotkevatsarvensa. Siksi on parempi käyttää heijastimel-la varustettuja huiskakeppejä. Heijastimet nä-kyvät paljon nauhoja paremmin mönkijän taikelkan valoissa ja tuulessa liikkuvat huiskatkarkottavat porot.

Muutenkaan mitään pingotettuja naruja eipitäisi jättää leiripaikalle – ei ollenkaan, eikä

varsinkaan talveksi. Ne ovat vaarallisia poroilleja kaikille moottorikelkalla liikkuville.

Toinen asia, minkä pitäisi mielessäsi pyö-riä, kun laitat kaivupaikkaasi talviteloille, onyleinen siisteys. Vaikka kaivoslaki tai ympäris-tölupa eivät tästä asiasta mitään täsmällistä sa-nokaan, siisteys on meidän kaikkien etujem-me mukaista. Satunnainen kulkija arvioi paik-kojen ulkonäön perusteella koko ammattikun-tamme ja elämäntapamme. Se että kalakentättai porokämppien ympäristöt ovat joskus sot-kuisia, ei ole mikään peruste tai oikeutus sii-hen, että meidän kentillämme vieraan silmäsairastaisi.

Roskat tulee luonnollisesti viedä pois. Pa-

Viime vuosien kaikkein eniten julkisuutta saanut kultahuuhtomo Vuotson eteläpuolella Roivaisissa.Tätä kaivua vastaan on koottu adresseja ja tehty hallinto-oikeusvalituksia. Kultaa on kallion raoissakohtuullisen hyvin. Montut ovat keskimäärin vaaksan syvyisiä ja valitusten mukaan uhkaavatporotaloutta sekä mm. alueen kenkäheinien saatavuutta. Maa raaputellaan sankoihin ja rännitetäänyhdellä kertaa kerran päivässä. Näitä ”kaivantoja” ja niiden väitettyjä laajoja ympäristövaikutuksiaon ihmetelty moneen kertaan monen viranomaisen voimin.


“

lavat roskat kannattaa polttaa. Ulkosalle jätet-tävät tarvikkeet; rännit, lapiot ja muut isom-mat kamppeet kannattaa kasata siististi esimer-kiksi puiden alle. Jos sinulla ei ole lukittavaatavaralaatikkoa tai vastaavaa turvallista paikkaa,niin ainakin nokipannu, kirves, vaskooli ja rih-lat kannattaa piilottaa. Kokemukseni mukaanjuuri ne lähtevät herkimmin ohikulkijoidenmukaan matkamuistoksi. Lapiot eivät yleensäkiinnosta ketään, sen sijaan olen kuullut rau-takankia eli maaneuloja joskus varastetun.

Tämän oppaan valmistelun aikana saim-me taas eri instansseista erilaisia ohjeita paljonenemmän kuin olisimme tarvinneet. Siksi Kul-lankaivajain Liitto linjasi siivousasiaa seuraa-vasti – ajatuksena on, että teemme kaiken vä-hintään yhtä hyvin kuin miten muut maan-käyttäjät homman hoitavat:

Lapin Kullankaivajain Liitto ry ohjeis-taa jäsenistöään, niin että kaivurintaukset luis-kataan, kuoppiin jätetään vähintään yksi reu-na loivaksi, mitään naruja ei jätetä maastooneikä mitään teräviä esineitä jätetä maahan jamuutenkin tehdään kaikki mahdollinen siis-teyden ja turvallisuuden parantamiseksi.

Mallisuorituksena on ne samat kriteerit,joita Metsähallitus ja Metsähallituksen tytär-yhtiö Morenia on käyttänyt sorakuoppienmaisemoinnissa Lapissa. Jyrkänteet on merkit-tävä siististi ja luontoon sopivasti sellaisinliinoin, huiskin ja merkein, mihin porot eivätvoi tarttua ja mitä poromiehet itsekin maas-tossa käyttävät esimerkiksi tiepaikkojen ja ve-sistöpaikkojen poroaitaliittymissä.”

Ennen vanhaan neuvottiin, että syksyn vii-meistä tiskiä ei tarvitse pestä, vaan ne voi jättääkämpän portaiden viereen ja luonto ne talvenaikana hoitaa. Tämäkin vanha, viisas neuvo onvanhentunut ja Kullankaivajain Liitto suosit-telee virallista lopputiskausta.

Konekaivun luvat

Konekaivun ympäristöohjeita on maailmallavaikka kuinka paljon (Alaska, Yukon, Uusi-Seelanti, Australia). Valitettavasti ne on sopeu-tettu omien maidensa luontoon, geologiaan jalainsäädäntöön ja vain pieni osa niiden ohjeis-ta on sovellettavissa sellaisenaan Suomeen.

Aloitetaan ytimekkäästi lupaluettelosta:kullanhuuhdontalupa, valtaus tai kaivoskirja,ympäristölupa, maastoliikennelupa ja mahdol-lisia rakennuksia varten tietysti tarvitaan vielärakennuslupa, polttopuulupa, asuntovaunulu-pa yms. Lisäksi täytyy huolehtia asianmukai-set vakuudet – vanhan käytännön mukaanmaanomistajalle ja uuden lain mukaan kaivos-viranomaiselle.

Imurikaivua ei nykyisin enää pidetä kone-kaivuna, mutta jos imurointi tapahtuu vesis-tössä, ja niinhän se yleensä tapahtuu, täytyyimurimiehen hankkia itselleen vesitalouslupa.Valitettavasti tämän luvan saaminen on suun-nilleen samanlainen prosessi kuin ympäristö-luvankin ja kun hintakin on suunnilleen sama,niin järkevää on hankkia saman tien ympäris-tölupa, se kun antaa vähän suojaa myös toi-minnanharjoittajalle.

Koekuoppien kaivamiseen ei tarvita ym-päristölupaa. Maanomistajalle, paliskunnalle,saamelaiskäräjille, kunnalle sekä ELY-keskuk-selle ja kaivosviranomaiselle tästä täytyy kui-tenkin ilmoittaa. Maanomistajan lupa kuiten-kin tarvitaan ja tarvitaan lupa viedä kone val-tausalueelle. ELY-keskus haluaa lisäksi vielätutkimussuunnitelman.

Koekuoppia kaivettaessa kaivajan täytyyolla tarkkana, että toiminta todellakin on tut-kimustoimintaa. Varsinainen koneellinen kul-lankaivu tarvitsee aina ympäristöluvan. Se onkirjattu oikein ympäristöasetukseen, eikä siitävoi viranomainen antaa vapautusta vaikka ha-luaisi. Koneellinen koerikastaminen taas on sii-nä rajoilla – viranomainen voi tulkita, että vaik-


ka se ei tarvitsisi ympäristölupaa, niin sellai-nen operaatio tarvitsee sitten luvan koelaitok-selle.

Yleensä koekuoppien tekeminen kuitenkineroaa varsinaisesta koneellisesta kullankaivus-ta niin selvästi, että ongelmia ei tule. Jos koe-kuopat peitetään välittömästi tai viimeistäänsaman kesän aikana, kysymyksessä on selkeästitutkimus ja silloin meitä kullankaivajia koske-vat samat säännöt kuin muitakin malmitutki-muksia tekeviä.

Tutkimusten perusteella tehdään sittenkulta-alueen hyödyntämissuunnitelma. Suun-nitteleminen on tärkeää. Hyvällä miettimiselläsaadaan kulta talteen kustannustehokkaasti jaympäristölle syntyvät haitat minimoitua.

Valitettavasti aika usein syntyy sellaisia ti-lanteita, että koneella tapahtuvaan tutkimus-kuoppien tekemiseen ei maanomistaja anna

lupaa. Silloin luvan saa vain ympäristölupame-nettelyn kautta. Lupaprosessissa pitäisi tietäämonta sellaista asiaa (kullan sijainti, maapeit-teen paksuus ja laatu, pohjavesitase), mitä saavain kunnollisella kuoppien tekemisellä, jonkavoi useimmiten tehdä vain koneella.

Voi käydä niinkin huonosti – ja on käy-nytkin – että kullankaivaja joutuu käymään läpikalliin ja raskaan ympäristölupamenettelyn vaintodetakseen, että alueella ei ole kultaa niin, ettäsitä kannattaisi koneella kaivaa.

Koneellisen kullankaivun pelkät lupakus-tannukset ovat aina tuhansia euroja. Muuten-kaan konehommaan ei kannata ryhtyä kovinkevytmielisesti. Lupaprosessi on tiukka ja sevaihtelee alueen, toimintatavan sekä toiminnanvolyymin mukaan. Koska tämä asia koskee vainpientä joukkoa, laitamme nettiin erikseen oh-jeita ympäristölupakuvion hoitamiseksi.

Koneellista kullankaivua Lemmenjoen Puskulla kesällä 2013. Kaivu on aloitettu oikeaoppisestisiirtämällä turvemaat sivuun. Turveauma suojaa samalla tulvaveden valumiselta kaivukuoppaan.Ylälaidassa näkyy lisäsuojaksi tehty ojasysteemi. Vanhat kaivukuopat toimivat kiertovesi- ja selkeytysal-taina. Aivan vasemmassa laidassa oleva erityisen vehreä niitty on aiemmin maisemoitua kaivualuetta.


Vesijärjestelyt kuntoon

Ensimmäiseksi täytyy kullankaivajan suunni-tella vesijärjestelyt. Tämä täytyy tehdä monenvuoden tähtäimellä.

Mikäli kaivualueella on vesistö (puro taijoki) ja sen kulkuun on tarkoitus puuttua, täy-tyy ympäristöluvassa olla siihen erikseen annet-tu lupa. Mikäli kaivualueella ei ole vesilain tar-koittamaa vesistöä, voi ohitusuoman kaivaa il-man lupaa – tosin ei ole mitään erityistä syytäolla kuvaamatta tätä operaatiota ympäristölu-vassa ja varmistaa sitä kautta oma selkänoja.

Vesistön rajaus on vesilain muuttuessamuuttunut. Nykyään vesistöksi lasketaan sel-lainen puro, jossa on merkittävä virtaama läpivuoden ja jonka valuma-alue on yli 10 km2.Puroa pienempiä, vesistöihin kuulumattomia

ovat noro tai oja. Ne ovat siis valuma-alueel-taan alle 10 km2, osittain kuivuvia vesiliruja,joihin ei kala sanottavasti nouse.

Vanhan vesilain mukaisista noroista osa onlakiuudistuksissa muuttunut puroiksi ja on nytsiis tarkemman kontrollin alla. Vesistön nimiei liity tähän luokitukseen millään lailla: joki(tai joen osa) voi olla oikeasti noro tai oja voiolla puro.

Lisäksi täytyy muistaa, että luonnontilai-sen puron uoman muuttamisluvalle on paljonsuurempi antamisen kynnys luonnontilaltaanmuuttuneen uoman muuttamiseen. Kullan-kaivajat ovat aina kiroilleet edeltäjiensä liiallis-ta ahkeruutta, mutta lupapolitiikan kannaltaon hyvä, että lukuisten kullankaivualueidenpurojen uomat ovat moneen kertaan eri vuosi-kymmeninä muutetut.

Tätäkin kaivupaikkaa on joskus viranomaisporukalla katselmoitu. Vasemmalla on soramonttu, jostaTielaitos ajoi kilokaupalla kultaa tienpohjaksi – se ei ole ongelma. Keskellä oleva n. 15 cm syväkaivanto on se ongelmallinen kultamonttu. Joskus kulta esiintyy hyvin rikkaana pintaesiintymänä,tässä kultaa oli yli 5 grammaa kuutiossa. Lisäksi paikka sijaitsi hyvien huoltoyhteyksien ääressä.


Jotta asia muuttuisi sekavammaksi, on tokimahdollista, että ympäristöviranomainen tul-kitsee vähäisen noron olevan vesistö ja silloinsitä koskevat vesistöasioita annetut lait ja ase-tukset.

Ojitusuomat täytyy mitoittaa mieluitentulvavedelle. Mikäli tämä ei ole isommissa pu-roissa mahdollista, niin mitoitus täytyy ollavähintään ns. kesän yläveden mukainen.

Jos uoma ei vedä tulvavettä, niin tulvave-den juoksu täytyy miettiä erikseen, niin ettämuu vesijärjestelmä ei tuhoudu.

Ulkomaisessa kirjallisuudessa neuvotaanohitusuomien suojaaminen äkillisten rankka-sateiden aiheuttamilta valuvesi- ja maavyöryil-tä. Nämä suojaukset voidaan tehdä joko val-leilla tai ojilla.

Suomen ilmasto ei aiheuta niin voimak-kaita, äkillisiä tulvia juuri koskaan. Lämpimis-sä maissa tai vuoristossa maan pinta ei ime vet-tä yhtään ja usean päivän kaatosade synnyttäävaltavan, lyhytkestoisen tulvan. Meillä maaimee lähes aina jonkin verran ja vaikka järviäei olisikaan alueella, niin suot keräävät altai-siinsa vettä ja hidastavat vesihyökyä.

Tämän vuoksi useimmilla konekaivoksillakesätulvasuojausten tekeminen on yleensä tur-haa. Lisäksi varsinkin vallit ovat iso visuaali-nen haitta. Sinänsä suojavallien tekeminen onhelppoa, koska useimmissa paikoissa pintamaatja ohitusojan kaivumaat täytyy joka tapauksessasijoittaa jonnekin – aivan yhtä hyvin läjitysvoidaan suunnitella vallirakenteeksi ja pienellätiivistämisellä saadaan siihen riittävästi pato-maisuutta.

Uoman suuntaiset tulvauomat ovat kevy-empi suojaustapa. Niiden ongelma on se, ettäkun niitä keväällä erityisesti tarvittaisiin, ovatne yleensä jäässä ja vesi virtaa niiden yli. Nii-den maisemavaikutus on pienempi kuin valli-en, mutta hyöty kyseenalainen.

Ohitusuomien kaivaminen ja varsinkinniihin veden johtaminen aiheuttaa aina same-

nemaa vesistöön. Kun sameneman syntyminenon etukäteen tiedossa, tulisi siitä ilmoittaa ELY/ympäristöyksikköön. Sameneman määrä riip-puu uoman pituudesta, vesimäärästä ja ennenkaikkea maalajista. Hienoainespitoisesta mo-reenista lähtee samenemaa kaikkein eniten jasellaisissa tilanteissa ohitusuoman puhdistumi-nen saattaa kestää monta päivää.

Jos toiminnastasi syntyy vesistöön merkit-tävää samenemaa – jos sattuu vahinko, patokarkaa tai polttoaine vuotaa – ilmoita siitä La-pin ELY:n ympäristöyksikölle mieluiten ihanheti. Kerro mitä on tapahtunut ja mitä olet jotehnyt ja mitä aiot tehdä ongelman hoitami-seksi. Ei kannata jäädä syyllisen näköisenä pä-lyilemään ja toivoa, että kukaan ei huomaa ta-pahtunutta.

Vettä on yleensäliikaa tai liian vähän

Pohjavettä on kaikkialla. On yleinen harhaluu-lo, että se esiintyisi maankamarassa olevissapohjavesisuonissa. Paljon oikeammanlaisenkuvan pohjavedestä saa, kun sitä ajattelee kaik-kialle ulottuvana maaperän kyllästeenä. Pohja-veden pinnan taso ja pohjaveden virtaus vaih-televat sen sijaan kovasti.

Kultamailla yleisin maalaji on hienoaines-pitoinen moreeni. Moreeni on hyvin tiivistä javaikka siinäkin on pohjavettä, ei se ole kuiten-kaan sellaista vapaasti virtaavaa pohjavettä kuinmitä esimerkiksi soraseutujen varsinaisilla poh-javesialueilla tavataan.

Hyvin monissa paikoissa vesi virtaa mo-reenin alla olevassa palarapakalliossa ja josmoreeni on oikein tiivistä ja laakso on laaja,pohjavesi saattaa virrata paineessa. Kun kullan-kaivaja kaivaa pintamaan pois ja raapaisee pa-larapakallion kiviä, äsken aivan kuiva monttuonkin täynnä vettä. Viimeistään aamulla kuop-pa on ääriään myöten täynnä ja saattaapa siitä


norua vettä uloskin. Useimmille kullankaiva-jille tämä on se suurin ongelman aiheuttaja.

Kullankaivajalla vettä on yleensä liikaa,joskus sitä on liian vähän. Mutta juurikoskaan sitä ei ole sopivasti.

On hyvin helppoa suunnitella kiertovesi-allassysteemi kirjoituspöydän ääressä karttapoh-jalle, mutta on hyvin vaikea rakentaa oikeastitoimiva vesisysteemi. Pohjasta tuleva ylimää-räinen vesi on se ongelma. Sellainen tilanne,että vettä on hieman liian vähän ja sitä joudu-taan ottamaan pumpulla kiertoon lisää, onpaljon helpompi toteuttaa.

Tämän ylimääräisen veden vähentämisek-si on kaivettava viemäri. Sen avulla voidaanpohjaveden pintaa alentaa paikallisesti. Viemä-reitä voidaan joutua rakentamaan laajaan uo-maan useampia, jopa kolmekin rinnakkain.Pituutta niillä voi olla satoja metrejä. Viemä-rin kaivun ongelmana ovat kovat kallionokat.

Vaikka viemäröinti olisi kuinka hyvä, niinvettä saattaa silti tulla järjestelmään liikaa. Sik-si kiertovesialtaiden lisäksi tarvitaan erillisetselkeytysaltaat, joiden kautta puhdistunut yli-määräinen vesi päästetään luonnonvesipuroon.

Ulkomaisissa oppaissa erotellaan huolelli-sesti, mikä allas on lieteallas, mikä taas kierto-vesiallas ja mitkä selkeytysaltaita. Vaikka var-sinkaan pienimuotoisessa konekaivussa kierto-vesiallasta ja selkeytysaltaita ei voi erottaa toi-sistaan, niin näiden pohjalta altaiden rakenta-minen kannattaa suunnitella.

Ränninsuun alapuolella ensimmäisenä onlieteallas. Jos erottelulaitetta siirretään päivit-täin eteenpäin, voi olla, että erotteluallasta eitarvitse ruopata, vaan joka kerta kun erottelu-laitetta siirretään, tehdään uusi monttu ja van-ha peitetään. Yleensä kuitenkin lieteallasta jou-tuu tyhjentämään monta kertaa päivässä. Siksisinne täytyy järjestää hyvä ajoväylä koneelle.Lisäksi tarvitaan paikka, käytännössä allas,

mihin lietettä läjitetään. Jos rännitettävä aineson rapakalliomoreenia tai rapakalliota, tätähyllyvää lällyä tulee aivan valtavia määriä. Lie-tealtaan avulla siitä suurin osa pyritään saamaankierrosta sivuun mahdollisimman pian.

Monilla kaivajilla lieteallas on pohjapadollajaettu kaksiosaiseksi. Tai joskus lietealtaita onselkeästi kaksi. Ero näitä seuraaviin kiertovesi-altaisiin on selvä: lietealtaita tyhjennetään jat-kuvasti, kiertovesiallasta vain harvoin.

Kiertovesialtaan optimimuoto on U-muo-to. Siinä vesi kiertää lenkin ja pumppausmat-ka altaasta erottelulaitteelle saadaan mahdolli-simman lyhyeksi. Kiertovesialtaan alkupää onlieteallasta, mutta isoonkin altaaseen kannat-taa rakentaa pohjapatoja sedimentaation edis-tämiseksi.

Maa-aineksenkulkeutuminen vedessäMaa-aines kulkeutuu vedessä monella eri ta-valla: pohjakuormana, suspensiona, kolloidei-na ja veteen liuenneena. Kokonaiskulkeutumis-määrään ja kulkeutumistapaan vaikuttavatmonet asiat: vesimäärä, virtausnopeus, uomankaltevuus, partikkeleiden ominaispaino, liuke-nevuus, rapautuneisuus ja muotofaktori.

Pohjakuormana maa-ainespartikkelitpomppivat virrassa pohjaa pitkin. Jos järjestel-män vedenkäyttö on 2000 litraa minuutissa,niin ensimmäisen lietealtaan teoreettinen mi-nimitilavuus on kaksi kertaa se, eli 4 m3. Sil-loin lietealtaaseen saadaan jäämään kaikki yli0,1 mm kokoiset partikkelit (0,1 mm partik-kelin laskeutumisaika on 0,5 metriä 1 minuu-tissa). Tätä hienompaa ainesta ei pystytä mär-känä läjittämään.

Yleensä ensimmäinen lieteallas on tietystitätä minimimitoitusta paljon suurempi, niinettä sitä ei aivan jatkuvasti tarvitsisi tyhjentää.

Lieteallas tai altaat pyydystävät siis pohja-kuorman ja karkeimman suspension. Kierto-


vesialtaalla pyritään saamaan laskeutumaannäitä hienompi aines eli hieta- ja hiesufraktiot.

Kiertovesialtaan minimimitoitus on kah-den tunnin työskentelyssä käytetty vesimäärä.Jos pumppusi pumppaavat 2000 litraa minuu-tissa, niin siitä voit laskea kiertovesialtaasi mi-nimikooksi 240 m3. Tämä sinulta vähintäänympäristöluvassa vaaditaan.

Jos kaivupaikallasi on tilaa, niin kiertove-siallas kannattaa mitoittaa seuraavasti: neljänmikronin hiesurakeen teoreettinen 1 metrinlaskeutumisaika on noin kymmenen tuntia. Josvedenkäyttösi on 2000 litraa minuutissa, niinkymmenen tunnin laskeutumisaika (eli kier-toaika) saadaan 1200 kuution altaalla (esim.100 x 6 x 2 metriä).

Tätä suurempi allas ei enää sanottavamminparanna tulosta, sillä hiesua pienempien par-tikkeleiden laskeutumisajat ovat niin pitkiä, ettäet saa niitä käytännössä kuitenkaan kierrostapois.

Oikeasti esimerkkialtaan puhdistuskyky eiole näin hyvä, sillä partikkelit eivät ole pallo-

maisia, vaan valitettavasti suurelta osin litteitä(verkkosilikaatteja) ja vesi virtaa ainakin osit-tain turbulenttisesti. Toisaalta puhdistusaikakasvaa, jos koko aikaa ei työskennellä.

Kiertovesialtaan pohjapadot lisäävät tehok-kaasti partikkeleiden sedimentaatiota. Samoinon tärkeää, että altaisiin ei pääse syntymäänturbulenttista virtausta. Virtaustahan altaissa onaina, mutta sen on oltava laminaarista. Jos al-taissa on turbulenttista virtausta, suspensiopar-tikkeleiden laskeutuminen hidastuu huomat-tavasti.

Kiertovesialtaan toisesta päästä erottelulait-teelle pumpattavan veden tiheys ei saa ylittää1200 grammaa / litra. Silloin vesi on jo niinsakeaa, että se huonontaa huomattavasti rän-nien toimintaa. Kullan saanto huononee ko-vasti ja koko hommasta katoaa viimeinenkinjärjenkipene. Samoin näin sakea mineraalipuu-ro on monille pumpuille korkein sallittu liete-pitoisuus. Ja vaikka pumput toimisivatkin sa-keammallakin mössöllä, niin pumppausteholaskee ja pumppujen elinikä lyhenee.

Teoriassa optimaalinen allassysteemi voisi olla vaikka tällainen. Todellisuus vain valitettavasti aikausein sotkee hyvät suunnitelmat. A. ränninsuuhiekat, B. lieteallas, C. kiertovesialtaat, D. pumppual-las, E. laskeutusallas, F. ylivuodon sadetus, G. puhdaspaluuvesi ohitusuomaan, H. pumppuasemaprosessivedelle, I. ohitusuoma.


NYRKKISÄÄNTÖ:Lietealtaalla pyydystetään pohjakuor-ma ja sen minimitilavuus on pumppaus-määrä minuutissa kerrottuna kahdella.Kiertovesialtaan optimitilavuus ontyypillisen työskentelyrupeaman aika-na pumpattu vesimäärän tilavuus.

Jos pumppaat 1200 litraa minuutissaja työskentelet päivässä kaksi neljäntunnin rupeamaa, niin lietealtaasivapaan vesitilavuuden minimikoko on1 x 1,2 x 2 = 2,4 m3 ja jos allasta tyhjen-netään kahden tunnin välein ja siihenkahdessa tunnissa on tullut lällyä 4 m3,niin lietealtaasi minimikoko on 6,4 m3.

Kiertovesialtaan tehtävä on pyytääsuurin osa suspensiosta sen vapaanvesitilavuuden minimikoko on tässäesimerkikissä 1,2 x 60 x 4 eli 288 m3.

Koot ovat minimimitoituksia ahtaita paik-koja varten. Jos sinulla on tilaa käytössäsi, niinrakentele kerralla heti aluksi isommat altaat.Sitä että on rakentanut kunnon altaat ja padotheti kerralla, tuskin kukaan on koskaan jälki-käteen katunut. Päinvastaisesta on esimerkke-jä runsaasti.

Itse mitoittaisin lietealtaan kymmenen ker-taa suuremmaksi, kuin ym. kansainvälinenmitoitusohje neuvoo. Jos kultamaasi on soraa,niin kuvatun kaltainen muutaman kuution lie-teallas on riittävä, useimmilla kultamaa on ra-pakalliomoreenia tai rapakalliota ja lietealtaantulee olla paljon suurempi, jotta sitä ei tarvitsi-si ihan jatkuvasti tyhjentää.

Jos kaivupaikallasi ei ole tilaa riittävästisuurelle kiertovesialtaalle, niin voit lisätä ala-virtaan laskeutusaltaiden määrää. Kierrätät siisrikastuspiirissäsi hieman likaisempaa vettä,mutta puhdistat sen ylimääräisillä laskeutusal-tailla.

Määräykset ja ohjeet

Ympäristöviranomainen voi antaa sinulle tar-kempia ohjeita tai määräyksiä altaiden koostajoko ympäristöluvassa tai maastotarkastustenyhteydessä. Muista että ympäristöluvassa an-nettu määräys on tosiaankin määräys ja sitä si-nun tulee noudattaa. Maastokäynnillä ympä-ristökeskuksen ystävällinen setä tai täti voi an-taa ohjeen ja ohje on vain ohje ja sitä sinun eiole aivan pakko noudattaa, mutta toisaalta joset toimi ohjeen mukaan ja kaivupaikastasi tu-lee jatkossakin rapaista vettä, niin kyllä se mää-räyskin sieltä sitten tulee. Toistaiseksi kaikkikullankaivajat ovat tällaisissa tilanteissa älyn-neet toimia ohjeen mukaan.

Kiertovesialtaasta vesi laskee laskeutusaltaa-seen tai paremminkin allasjonoon. Altaidensopiva määrä ja koko riippuvat täysin ylimää-räisestä vedestä, joka täytyy selkeyttää. Käytän-nössä osa kaivukuopista muuttuu laskeutusal-taiksi työn edistyessä ja niiden määrä siis kas-vaa kaivoksen työn edetessä.

Laskeutusaltaaseen pätevät samat asiat kuinkiertovesialtaallekin. Altaan virtaus pitäisi saa-da mahdollisimman hitaaksi, ja sen vähäisen-kin virtauksen tulee olla laminaarista. Pohja-padot edistävät altaan toimintaa, ja niitä voiolla useita joka altaassa. Altaan virtaus seuraa-vaan altaaseen tulisi olla mahdollisimman ta-saista – paras olisi jos altaiden välissä olisi tii-viin padon sijasta ränninsuukivistä tehty puo-liläpäisevä pato, jonka kautta veden suotautu-minen tapahtuu.

Laskeutusaltaan optimimuoto on uomaannähden poikittain, siten että vesi tulee toisestaja lähtee toisesta päästä. Tärkeintä on siis pyr-kiä maksimoimaan veden viipyminen allassys-teemissä. Oikein hienosti järjestetyssä altaassavesi pysyy parikin vuorokautta ja silloin kaikkikahta mikronia suuremmat hiukkaset ovat las-keutuneet kokonaan ja alimman altaan pinnas-sa on jo aivan kirkas kerros vettä.


Alle kahden mikronin mineraaliainespar-tikkeleille ei ole oikein mitään tehtävissä. Täl-laisten savipartikkeleiden täydellinen laskeutu-misaika on jopa kaksi vuotta. Savipartikkeliteivät juuri ehdi laskeutua kiertovesialtaassa,vaan niitä saadaan talteen laskeutusaltaissa.Teollisissa prosesseissa pieniä partikkeleita koa-guloidaan kemikaaleilla, mutta kultahommis-sa sellaiset kemikaalit ovat kiellettyjä.

Kanadalaisissa ja Yhdysvaltalaisissa tutki-muksissa on todettu, että pienimpien hiukkas-ten laskeutumista voidaan edesauttaa lisäämälläaltaan pohjan pinta-alaa. Tämä perustuu sii-hen, että pieni hiukkanen tekee heikon sähkö-kemiallisen sidoksen osuessaan johonkin kiin-teään pintaan, eikä lähde siitä liikkeelle, mikäliveden virtaus ei voimakkaasti kasva. Tällaisiaharsomaisia saostumiahan me kaikki olemmetottuneet konekaivoksilla eri mittakaavoissanäkemään. Jos pohjassa on erilaista tarttuma-pintaa mahdollisimman paljon, niin tämä tart-tuminen tehostuu.

Tämän takia laskeutusaltaassa eri kokois-ten kivien täyttämä pohja on parempi kuin si-leä pohja. Kanadassa neuvotaan tekemään säh-kösuojaputkista kennostoa altaan pohjalle.Köyhän miehen versio tähän on laittaa risu-kerppuja altaan pohjalle. Risukerput liettymi-neen täytyy sitten muistaa haudata ennen kuinlahoavat.

Tavoitteena on siis, että alimman altaanpinnasta noruu talousvedeksi kelvollista vettäluonnonpuroon. Tässä vedessä on väkisinkinsavipartikkeleita, humuspartikkeleita, kolloide-ja ja hieman liuenneita mineraaleja sekä hu-mushappoja. Näitä samoja aineksia on ainamyös läsnä luonnonvesissä. Kullankaivajan Lii-ton näytteenoton tulosten perusteella useim-miten nämä ylivuotovedet täyttävät talousve-den kriteerit.

Kuten alussa kirjoitin, paperilla suunnit-telu on helppoa. Käytännössä kullankaivajanriesana ovat hyvin kapeat, syvät kurut, joihin

on hyvin vaikea saada sopimaan ohitusuomiaja kiertovesisysteemeitä ja selkeytysaltaita. Li-säksi uuden lain mukaisten kullanhuuhdonta-lupien pieni maksimikoko on ongelma.

Aivan kaikkea vettä et voi saada mitenkäänaivan puhtaaksi. Kolloidien eli mikrohiukkas-ten laskeutumisaika voi olla useita kymmeniävuosia. Esimerkiksi 10 nanometrin hiukkasenteoreettinen yhden metrin laskeutumisaika onyli 200 vuotta. Jos kolloideja on vedessä pal-jon, ilmiö näkyy vihertävän sinertävänä väri-nä, kun aurinko veteen sopivasti paistaa ja sitäoikeasta kulmasta pää kallellaan osaa katsoa.

Patorakennelmat

Ympäristölain ja -asetuksen mukaan ainoastaankoneellinen kullankaivu tarvitsee ympäristölu-van. Koneellisen kullankaivun käsitettä ei olemissään täsmällisesti määritetty. Joskus aikoi-naan vallinnut tulkinta, että kaikki moottorin-pärinä pumppuja lukuun ottamatta tarvitseeympäristöluvan on kumottu aikoja sitten.

Jos valtauksella tehdään esimerkiksi tutki-muskuoppien kaivua koneella tai esimerkiksimaisemointia, ei ympäristölupaa tarvita. Joskaivinkonetyö koskettaa vesistöä, niin silloinvoi kaivaja kuitenkin olla velvollinen hankki-maan joko vesitalousluvan tai ympäristöluvan.Ja tällaisessa tilanteessa ilman muuta kannat-taa hankkia saman tien ympäristölupa, jokakattaa myös rikastustyön. Toiminnan ympäris-töluvanvaraisuutta tulkitseva viranomainen onLapin ELY:n ympäristöyksikkö.

Jos padot liittyvät konekaivutyöhön, neovat aina ympäristöluvanvaraisia. Lapiokaiva-jan vesialtaan ja siihen liittyvän padon saa teh-dä maanomistajan luvalla, silloin kun kysymyk-sessä ei ole vesistö. Vesistön äärellä operoitaes-sa tulee tilanne, että vaikka ympäristölupaa eitarvittaisikaan, niin tarvitaan kuitenkin vesi-lain mukainen lupa.

Konekaivussa tarvitaan monenlaisia patoja.


Kanadalaiset kollegat luokittelevat ne kiinteiksipadoiksi ja työpadoiksi. Työpato on mikä ta-hansa kaivunaikainen järjestely, joka ei elä yhtäkesää kauemmin. Se tehdään yleensä siitä, mitäon saatavilla; hiekasta, sorasta, moreenista, ki-vistä tai turpeesta. Työpadon tehtävänä onyleensä pitää maa-ainekset erillään tai ohjatapientä vesimäärää johonkin suuntaan. Hyväesimerkki on lietteen läjitysalueen matala reu-napato.

Oikea pato on osa pysyvää vesisysteemiä.Kokemus on osoittanut, että kukaan ei ole kos-kaan katunut sitä, että on tehnyt jonkin pa-don kerralla riittävän lujaksi. Hyvä pato on sel-lainen, että sen päällä voi ajaa kaivinkoneella.

Kunnollisella padolla on perustus, sydänja tiivistysmaa. Perustus estää alavuodon japohjan liukumisen. Sydän on mahdollisimmankarkeaa maa-ainesta ja pitää rakenteen ryhdis-sään. Tiivistysmaa luo veden pitävyyden.

Patojen murtumat johtuvat yleensä maa-aineksen vettymisestä. Pato murtuu kun padonsisäinen vedenpaine ylittää maa-aineksen pai-neen. Joskus padot murtuvat pohjavuodosta jahieman useammin ylivuodosta. Ylivuotoputkitai -uoma ei riitä tai on mennyt tukkoon javesi hakee uuden reitin vahvistamattomastakohdasta ja pato sortuu kulumalla. Hyvin har-voin pato sortuu siksi, että padotun veden pai-ne työntää patovallin rikki.

Kullankaivussa syntyy erinomaista maan-rakennusainesta. Ränninsuuhiekat ja seulaki-

vet ovat hyvin käyttökelpoisia teihin ja patoi-hin. Hienoainespitoinen moreeni on vaaralli-nen rakennusmateriaali. Kuivana se tuntuu erit-täin kestävältä, mutta märkänä se menettäälujuutensa ja kantavuutensa täysin ja muistut-taa rakennusteknisesti lähinnä piimää.

Maailmalla suositaan puoliläpäiseviä pato-ja, Suomessa täysin tiiviitä. Puoliläpäisevässäpadossa osa seinämää on tehty pelkistä seula-kivistä. Tälle seulakivikohdalle tehdään myösylivirtausoja. Rakenne on kestävä ja tehokas.Normaalitilanteessa vesi virtaa kivien välistä jasuodattuu siinä samalla. Pikkuhiljaa kivien raottäyttyvät padossa ja veden pinta kohoaa, mut-ta niin kohoaa yleensä altaaseen kertynyt sedi-menttikin. Lopulta puolipäisevä pato muuttuutiiviiksi ja vesi virtaa yli kivisen kohdan, muttasitä ennen se on ehtinyt pyydystää valtavanmäärän hienoainesta ja sen takana olevan al-taan voi tilanteen mukaan joko peittää tai tyh-jentää.

Pysyviä pato tarvitsee kunnollisen ylivuo-toputken ja sen lisäksi vielä ylivuoto-ojan. Ojaon padon heikko kohta ja jos vain tilanne sal-lii, se kannattaa rakentaa koskemattomaanmaahan padon sivulle, eikä padon päälle. Ohi-vuotokohdan tulee olla hyvin kivinen.

Mikäli altaiden väliin on voitu jättää kos-kematonta maata, on se yleensä paras mahdol-linen pohja padolle. Lapin kultamailla maa-ai-nes on hämmästyttävän tiukkaan painunuttaja osittain kiinni iskostunutta. Varsinkin hie-

Periaatepiirros pohjapadon toiminnasta ja altaan rakenteesta. Laaja ja matala allas on tehokkaampipuhdistaja kuin pieni ja syvä. A. mielellään kaivinkoneella ajettava padon harja, B. padon luiska 1:2-suhteella, C. laminaarinen virtaus altaassa, D. pohjapato kivistä tai sorasta, F. kivillä vahvistettupato, jossa ylivuotoputki tai – oja seuraavaan altaaseen.


man syvemmällä olevat sora- sekä moreenipat-jat tuntuvat lujuudellaan uhmaavan kaikkiamaamekaniikan ja geotekniikan lakeja. Muttatätähän on turha erikseen kertoa sellaiselle, jokaedes yhden kerran on yrittänyt lapiolla sellais-ta maata irrottaa.

Useimmiten tämä rakenteellisesti hyvä pa-don pohja on kuitenkin sitä parasta kultamaa-ta ja se täytyy kaivaa pois. Silloin padon perus-tukseen tarvitaan kaikenkokoisia kiviä. Yleen-sä kallio on hieman rikkonaista ja pato vuotaaaluksi alakautta kallion rakojen kautta. Jos pe-rustus on jämerä, tämä vuoto ei haittaa mitäänja se loppuu itsekseen, kun hienoaines tilkitseeraot.

Maaimeytys

Mikäli allasjärjestelmällä ei saada riittävän hy-vää puhdistustulosta, kannattaa käyttää maai-meytystä. Siinä maakerroksen avulla suodate-taan hienoaines vedestä.

Menetelmä on parhaimmillaan hyvin te-hokas, mutta käytännössä se voi olla vaikeastitoteutettava ja aina se aiheuttaa lisäkustannuk-sia.

Maaimeytysmahdollisuus kannattaa mai-nita ympäristöluvassa, jolloin sitä saa automaat-tisesti käyttää, jos poikkeuksellinen tilanne jatarve pumppaukseen syntyy. Valtaus- tai kai-vospiirialueella sitä saa käyttää, mutta omanalueen ulkopuolelle imeytettäessä tarvitaanmaanomistajan lupa. Suojelualueiden ulkopuo-lella sen saa Metsähallitukselta, mutta kansal-lispuistoissa lupakäsittelyn hoitaa ympäristömi-nisteriö. Hakuprosessi saattaa kestää vuosia japäätös voi olla myös kielteinen.

Maaimeytyksessä vesi pumpataan sivuunylimmästä selkeytysaltaasta tai kiertovesialtaastaja sen annetaan imeytyä maahan. Imeytymistävoi tehostaa sadettamalla – yksinkertaisen te-hokas sadettaja on reikiä täynnä oleva vanhaletku.

Imeytys voidaan tehdä myös kasvillisuu-den peittämälle alueelle. Usein kasvillisuudes-ta on jopa hyötyä, sillä se pidättää vettä ja estäähaitallisen pintavalunnan. Harmaa vesi likaakasvillisuuden, mutta ulkonäköhaitta poistuuseuraavaan kesään mennessä. Yleensä kasvilli-suus on tulevina vuosina sadetetulla paikallapaljon ympäristöään kukoistavampi.

Parhaita maaimeytyskenttiä ovat sora- jahiekka-alueet. Valitettavasti vain näitä ei oleyleensä lähimaillakaan käytettävissä. Hiekkai-nen moreeni kelpaa myös. Sen sijaan hienoai-nespitoinen moreeni ei ime vettä ja lopputulossaattaa olla katastrofi, vesi virtaa pintavalunta-na takaisin puroon ja huonoimmillaan se onsameampaa kuin mitä se alun perin oli. Kivisetalueet imevät hyvin vettä, mutta eivät puhdis-ta sitä ja samea vesi virtaa takaisin uomaan jos-sakin muualla.

Rahkaturve on mainio puhdistaja. Sen si-jaan tiivis, kostea saraturve ei ime vettä ollen-kaan ja kerää sadetetun veden lammikoiksisuon pintaan.

Aiemmin käsitellyistä maa-alueista saayleensä hyviä imeytyskenttiä. Ainoa poikkeuson rapakallio tai rapakalliomoreenialueet. Neovat läpikaivettuinakin vettä läpäisemättömiäja näin ollen imeytyskäyttöön sopimattomia.

Maaperän kyky puhdistaa vettä huononeeajan oloon. Tämä johtuu siitä, että maahuo-koset täyttyvät mineraalipartikkeleista. Tästä onkullankaivutyössä harvoin haittaa, koska työ-maa siirtyy eteenpäin ja käytettävissä on uusiapintaimeytyskenttiä.

Imeytysjärjestelmän osat kannattaa keräil-lä käyttövalmiiksi etukäteen ja säilyttää työ-maan vieressä. Tarvitaan siis tehokas pumppu,letkua ja sadetusosa. Yleensä siinä vaiheessa kunjärjestelmää tarvitaan, on osien haeskeleminenmyöhäistä. Tulvan tullessa tai muussa häiriöti-lanteessa letkujen vetäminen sopiviin paikkoi-hin tapahtuu alle tunnissa, kun tarvikkeet ovatkäsillä.


Häiriötilanteissa käytettynä maaimeytys-kenttä on tehokas keino vähentää ongelmia.Jatkuvassa käytössä pumppauskustannuksetalkavat äkkiä tympäistä. Lisäksi maaperän kyl-lästyminen vedellä ja mineraaliaineksella onjatkuvan käytön ongelma.

Päiväkirjantäyttämistä

Jostakin syystä useimmille kullankaivajille onaivan mahdoton ajatus pitää toiminnastaanpäiväkirjaa. Konekaivajat on siihen kuitenkinympäristöluvassa ja/tai velvoitetarkkailun mää-räyksissä velvoitettu.

Päiväkirjan ei tarvitse olla kovin ihmeelli-nen. Siitä tulee ilmetä kaivupäivät, kaivetutmaamäärät, vedenkäyttö, polttoaineenkäyttö jaennen kaikkea häiriötilanteet. Pitkiä runoilujatai muita selvityksiä siitä, miksi tänään ei ollaoltu työmaalla, ei tarvita.

Päiväkirjan tietoja tarvitaan, kun toimin-nasta raportoidaan ympäristöhallinnolle ja tä-män sisältöinen omavalvontapäiväkirja sinullatulee olla esittää, jos viranomainen sitä kysyy.

Esimerkiksi näin:

27.7.2011Konetunteja 9Rännitystunteja 4Pintavalutuskenttään pumpattu 2 tuntiaKoskematonta maata kaivettu 70 m3.Alimmasta altaasta ylivuotoa vesistöön,ei samenemaa

Muut tärkeät asiat, kuten geologiset ha-vainnot tai kullan määrän voit kirjata samaanpäiväkirjaan – tai omaan erityiseen päiväkir-jaasi. Näitä tietoja voit käyttää, kun raportoitkaivosviranomaiselle kaivukesäsi toiminnasta.

Kaivupäiväkirjasta on hyötyä myös toimin-nan kehittämisessä.

Maisemointi

Maisemointityöohjeen voiytimekkäästi lyhentää:

KIVET PIILOON JA PINTAAN

HIENOAINESTA TAI HUMUSTA.

Näin se vaan on; Jos tätä pikaohjettanoudatetaan, niin maisemointi onnis-tuu. Kun näin on toimittu, niin ei olelopultakaan oikeastaan minkäänlaistamerkitystä sillä, mihin kohtaan onmuotoiltu maastoon painanne taimihin pieni kumpare tai minkälaisetmutkat uusiopuroon tulee jne.

PINTAMAAT SIVUUN AVAUKSESSA:

Maisemointi alkaa kaivoksen avaamisesta. En-nen kuin teet ensimmäistäkään pintamaan ava-usta, sinun täytyy tietää edes suunnilleen, kuin-ka syvällä ja kuinka leveältä kultaa alueella on.Totta kai näihin näkemyksiin liittyy kaikenlai-sia yllätyksiä – mutta jonkinlainen perusteltukäsitys sinulla on oltava.

Yleensä päällimmäisenä on edes jonkinlai-nen kerros humusta. Joskus tämä kerros onparikin metriä paksu, mutta usein aivan ohut.Päältä märän tuntuinen jänkä on vain puoli-sen metriä syvä ja joskus humus/karikekerroson vain muutaman senttimetrin paksuinen.Ota se kaikki huolellisesti talteen ja läjitä sekaivun suuntaisiin pitkulaisiin aumoihin. Pai-kasta ja käytettävästä tilasta riippuu, kannat-taako pintamaan läjitys tehdä molemmin puo-lin kaivupaikkaa, vai ainoastaan toiselle puo-lelle, tärkeää on että turpeen läjitys tulee riittä-vän kauas.

Tämän humuskerroksen huolellisella si-vuun siirrolla saat lisäksi pari muutakin etua:Humuskokkareet ja siinä yleensä olevat juurettms. ovat nimittäin vihoviimeisiä pumpun tuk-kijoita ja veden värjääjiä.


Jos sinulla on pintakultapaikka ja ensim-mäiset mineraalimaan senttimetrit ovat ne kaik-kein arvokkaimmat, niin silloinkin se humuskannattaa kuoria. Opettele herkät otteet, kylläse ohutkin kerros siitä irtoaa ja mestarin ot-teella mineraaliainesta ei tule joukkoon. Jospintakultaa ei paikalla ole, niin varovaisuuttaei tarvita, sillä ei haittaa mitään, vaikka humus-/karikekerroksen läjitysaineksen seassa on puo-letkin soraa. Kivet täytyy sen sijaan kasata eril-leen.

Joskus on sitten vain sellainen tilanne, ettäpintahumusta ei kerta kaikkiaan ole. Yleensänämä tilanteet ovat vanhojen kaivupaikkojenuusia avaamisia. Ja jos humusta ei ole, niin sitäei sitten ole. Ota kuitenkin avauksesta valoku-va, niin voit myöhemmin näyttää oikein ku-vasta kiihtyneelle tarkastajalle, että sinulla ei olehumuspitoista maisemointimaata varastoitunasiksi, että sitä ei todella alun perin ollutkaan.

KAIVUNAIKAINENMAISEMOINTI

Kun kaivu etenee, niin onjärkevää käyttää kaivu-monttuja lisäaltaina. Mitäkauemmin saat vettä seis-otettua, niin sitä parempion puhdistustulos. Tämähyöty ei kuitenkaan kasvatasaisesti: jos Sinulla onkaksi allasta, niin saat kol-mannesta suuren hyödyn,mutta jos Sinulla on ennes-tään yhdeksän allasta, niinkymmenennen antama iloon melko pieni.

Yleisohjetta siitä, mikäon optimin maksimimää-rä, ei ole olemassa. Kaikkiriippuu kaivumäärästä,maalajista (ts. hienoainek-sen määrästä) ja pumpat-

tavasta vesimäärästä.Altaiden ylläpidossa ja suojaamisessa on

oma hommansa ja siksipä, kun olet arvioinutettä optimimäärä vettä kiertää altaissa, on aikaalkaa alempia altaita maisemoimaan. Kierros-ta sivuun siirretty allas on pelkkä riski.

Jos altaassa on vettä, laske tai pumppaa sevarovasti pois. Älä häiritse pohjaan kertynyttäliejua, vaan jätä se altaan pohjaan. Jos patora-kennelmissa on seulakivikasoja, lusikoi ne jamuutkin mahdolliset kiviainekset altaan syvim-pään kohtaan lällyjen sekaan. Älä päästä lällyävalumaan pois altaasta. Yritä saada maan pintamahdollisimman kivettömäksi.

Nostele työaikaisista läjityksistä ja padonosista maa-ainesta altaaseen niin, että liejunpäälle tulee puolesta metristä metriin paksui-nen kerros maata. Lieju sekä liejun ja kivienseos hautautuu piiloon ja pintavalunnalta suo-jaan. Maa kantaa kävelijän ja mönkijän, mutta

Mahdottoman hyvin maisemoitu kaivupaikka Vuotson eteläpuolel-la, Roivaisissa. Maisemointi on tehty pienellä kaivinkoneella javaikka humuspitoista pintamaata ei ole ollut käytettävissä, kasvilli-suus on jo alkanut vallata aluetta. Kullankaivun jälkiä verrataanjulkisuudessa maa-aineksen oton jälkiin, mutta yleensä unohdetaansellainen pikkuseikka, että kullankaivussa maata ei kuljeteta pois.


kaivinkoneella alueella myöhemmin liikutta-essa kannattaa varautua ihmeellisiin hetkiin.

Ennen kuin sotket välppäkivet liejuun,kävele hetki rinkiä ja mieti, että oletko ihanvarma, että tätä maakaistaa ei enää koskaantarvitse kaivaa – tai että ainakaan sinun itse eitarvitse. Liejun sekaisen kivikon käsittely onnimittäin erittäin tympeää hommaa.

Allaspaikat jäävät herkästi kohollaan ole-viksi tasaisiksi kentiksi, joihin silmä myöhem-min tarttuu, mutta jos saat luiskattua pintaanrinteen suuntaisen vieton, niin korostus katoaa.

Jos lieju ei ole aivan juoksevaa, niin sitä voihyvin käyttää pinnan maisemoinnista. Humuk-

sen jälkeen se onkin tähän tarkoitukseen toi-seksi parasta. Älä tasoita pintaa tasaiseksi ken-täksi, vaan jätä sinne se aaltoilu, pienet kum-mut ja kauhan jäljet, mitkä siihen luontaisestijäävätkin.

Jos tasoitat sen huolellisesti, niin se näyt-tää myöhemmin juuri siltä, mitä se on – tasoi-tetulta kentältä. Jäämeren tien varrella on muu-taman kilometrin välein tällainen täsmällisestitasoitettu joutomaan läjitysalue. Olen mietis-kellyt, että miksiköhän ne on tasoitettu aivantasaisiksi, sillä maisemoiduttuaan ne näyttävätaivan pieniltä asuntovaunualueilta, mihin nii-tä kesäisin käytetäänkin.

Ivalojoen laakso oli sata vuotta sitten kullankaivun jäljiltä lähes puuton ja täynnä ankaran kullankai-vun jälkiä. Nykyään matkailijat eivät enää tunnista vanhoja kaivualueita. Sotajoen suupankki oneräs suurimmista yhtenäisistä työmaista. Se erottuu ilmakuvista hyvin, sillä sinne kasvanut puusto onpoistettu talkoovoimin kulttuurisyistä. Ivalojoki ja Lemmenjoki ovat joko kullankaivun ansiosta taisiitä riippumatta Lapin suosituimpia retkeilykohteita.


Jos alueesi on laaja, eikä sinulla ole laajaaviemäri- ja ohitusojasysteemiä, niin voit tehdäsaman tien vanhalle kaivualueellesi lopullisen,täydellisen maisemoinnin. Usein kuitenkinvesijärjestelyjen takia lopullinen maisemointivoidaan tehdä vasta, kun toiminta alueella päät-tyy lopullisesti.

Työaikainen maisemointi kannattaa tehdäsyksyllä, sen jälkeen kun varsinaista rännitys-hommaa ei pakkasten alettua oikein voi tehdäja muut ulkotyöt tuntuvat vähän tympeiltä.Useimmissa ympäristöluvissa tuotantopuolimäärätään päätettäväksi syyskuun lopussa.Hieman jäätyvä maa, räntäsateet tai alkava pi-meys eivät haittaa näitä muita töitä millään lail-la. Pikku pakkasesta voi olla tässä työssä jopahyötyä.

Jos kaivutapasi ei ole ns. jatkuva kaivu, vaanteet avauksia ja rännität pääsääntöisesti maatsaman tien takaisin avausmonttuihin, on kaikkihelpompaa. Sinulla on maita auki paljon vä-hemmän, eikä tarvetta varsinaiseen kaivunai-kaiseen maisemointiin ole. Ainoa pieni, muttatärkeä seikka on huolehtia myös seulakivet sy-välle sinne monttuun.

PURON UOMANMUOTO JA LAMMIKOT

Puron uoma tulisi palauttaa mahdollisimmantarkasti alkuperäiselle paikalle. Joo, tiedän –useilla puroilla tämä ei ole enää mahdollista,koska uomaa ovat monet sukupolvet siirrelleetedestakaisin. Tällaisissakin tilanteissa pitäisialkuperäistämistä edes yrittää.

Selvästi sivuun kaivettu, yleensä suora,ohitusuoma ei kelpaa maisemoiduksi puroksi.

Kaiva uomaan sellaisia mutkia, kuin pu-rossa muuallakin on. Kaiva siihen syvempiä jamatalampia kohtia – leveämpiä ja kapeampia.Tämä on oikeasti hieman vaivalloista, sillä kai-vinkoneella on helpompaa kaivaa suoraa linjaakuin luontevasti mutkitella.

Jos sinulla on käytössäsi ränninsuun soraa,niin laita sitä paikoin uoman pohjalle virtaa-viin paikkoihin. Hienoainespitoiseen pohjaantulee kasvillisuutta, mikä antaa kaloille suoja-paikkoja. Kullankaivajan tekemiin sorapohjiinon taimenen hyvä läsäyttää kutu.

Älä turhaan yritä rakentaa mitään luonnon-nähtävyyksiä. Vaikka omasta mielestä ne tun-tuvat hauskoilta ja kiinnostavilta, niin ulkopuo-lisesta ne näyttävät keinotekoisilta virityksiltä.

Vaikka luonnonpuroissa usein turve ulot-tuu veteen saakka, aika usein jopa kiemurteleesisällä turpeessa, älä lisää pintaan tulevaa hu-muspitoista maata vesirajaan, vaan jätä parinmetrin mineraalimaapitoinen väli. Se estää ir-tohumuksen huuhtoutumisen vesistöön.

Jos Sinulla ei ole käytössä humusta, levit-tele painanteisiin altaan pohjiin kerrostunuttahienoainesta – liejua. Painanteisiin siksi, ettei-vät kevättulvat tätä huuhtoisi alavirran asuk-kaiden iloksi. Jos tulvat ovat paikassasi kovat,niin unohda koko juttu. Mutta sopivissa pai-koissa pienikin määrä hienoainesta pinnassanopeuttaa kasvillisuuden virkistymistä monel-la vuodella.

Tällä hetkellä meitä ohjeistetaan, niin ettämitään heinänkylvöjä ei maisemoidulle alueel-le tule tehdä. Tällä pyritään suojelemaan alku-peräisen luonnon lajeja. Monien maiden op-paissa taas jonkin nopeasti kasvavan, yksivuo-tisen heinän kylvö on pakollista. Tämä sitooyhdessä kesässä pintamaan, nopeuttaa muunkasvillisuuden juurtumista ja katoaa sitten, kunmuu kasvillisuus valtaa alueen. Vaikka se olisijärkevää, on se kiellettyä.

KAIKKI ROSKAT POIS

Kun maantasaustyöt on tehty, homma jatkuuviimeistenkin tavaroiden poiskuljetuksella. Kunkaivaja on touhunnut samalla alueella jopakymmeniä vuosia, on oma silmä tottunut joi-hinkin asioihin. Polun varressa on joku jään-


ne, joka omasta mielestä ei ole mikään roska,vaan paremminkin kulttuurillinen, dekoratii-vinen objekti.

Nämä muistorikkaat objektitkin täytyypoistaa. Jos se on luonnonaineksesta tehty –vaikkapa kelosta tehty tuoli tai koriste, ehkäsen silloin voi jättää. Kaikki luontoon kuulu-mattomat esineet täytyy kuitenkin poistaa.

Jos jäänteiden joukossa on jotakin, jolla onkulttuurihistoriallista merkitystä, niin Museo-viranomaiselta voi kysyä lausuntoa oman käsi-tyksen tueksi ja jos Metsähallitus sen perusteellaantaa luvan romppeen jättämiselle, niin mai-nio juttu.

MUISTOPLAKAATTI

Kun jokivarressa on eletty jopa vuosikymme-niä, tuntuu haikealta jättää paikka ilman asi-

anmukaisia seremonioita. Suomessa ei ole yleis-tynyt tapa jättää viestiä seuraaville kullankai-vupolville – niitähän tulee vääjäämättä – mut-ta ei se ehkä hullumpi systeemi ole.

Maailmalla olen nähnyt sopivaan sävyynkirjoitettuja, joskus piilotettuja muistotauluja.Tyyli voi hyvin olla hieman arrogantti – omaaerinomaisuutta korostava ja jälkipolvien tou-huja ylhäältä päin tarkasteleva. Liiallista peh-meyttä lienee syytä välttää.

Vaikkapa jotenkin näin:Kaivoimme täällä kultaa 1983–2001.

Aluksi kaivoimme lapiolla ja kuutena kesänäkaivinkoneella. Saimme runsaasti kultaa, myim-me sen, tuhlasimme rahat ja vietimme täällähyvää elämää.

Jälkeen tulevat voivat harmitella perusteel-lista työtämme.

Nimet vielä alle

Onkohan Jouko Korhosen Lemmenjoen Jäkälä-äytsiltä elokuussa 2009löytämä 88,3-grammainen “Rukkanen”-hippu kullaksi metamorfoitunutYrjö Korhosen työrukkanen.


Liitteet


Tähän saakka hallintoalamaiset ovat il-moittaneet viranomaisille käsiteltynä

maamääränä kuka mitäkin. Joku on ilmoitta-nut vain rännitetyt maat, toinen laitalinjaus onollut ilmoittaa kaikki maan siirrot. Näidenmaamäärien ero voi olla moninkertainen. Suu-rin osa kullankaivajista on noudattanut jota-kin käytäntöä näiden ääripäiden väliltä.

Kaivosasetusprosessissa nämä maamääräton nyt määritelty. Ilmoitettava ja tilastoitavamaa-aines on maasta irrotettava ns. koskema-ton mineraalimaa. Ilmoitetaan siis maahan syn-tyvän kuopan tilavuus.

Hallinnon kukkasista kaunein lienee kai-vosjätedirektiivin mukainen ilmoitus syntyväs-tä kaivosjätteestä. Suomi tulkitsee direktiiviähyvin tiukasti ja esimerkiksi kun turpeen otonyhteydestä läjitetään polttokelvotonta pintatur-vetta, niin nekin lasketaan kaivosjätteeksi. Jossamanlainen kasa tehdään metsänparannuk-seen liittyen, ei kysymyksessä ole kaivosjäte,eikä asia silloin synnytä toimenpiteitä.

Konekaivajan läjittäessä maata syntyy kai-vosjätedirektiivin mukaista kaivosjätettä. Täs-tä syntyvästä jätteestä pitää nykykäytännönmukaan tehdä ilmoitus ympäristöviranomai-selle eli tässä tapauksessa Lapin ELY:n ympä-ristöyksikölle ja kaivosviranomaiselle eli Tuke-sille.

Jos lapiokaivajalla syntyy jätemaata – ja ai-nahan sitä syntyy, täytyy myös ilmoitus tehdä.Syntyy ainakin ränninsuusoria ja heittokivika-soja ja ehkä pieni pintamaan poistokasakin.

Näitäkin maita koskee kyseinen direktiivi (taiainakin sen tulkinta).

Kaikesta tästä syntyvästä ns. kaivosjättees-tä täytyy tehdä ilmoitus. Kullankaivajan kai-vosjätteet ovat vähäisiä ja saastumattomia maa-aineskasoja, eikä mihinkään toimenpiteisiinniiden osalta tarvitse ryhtyä. Mutta ilmoitustäytyy silti tehdä. Myös jokaisen lapiokaivajan,jolla edes jonkinlaista kasaa syntyy, täytyy il-moitus tehdä.

Kullankaivajain liiton www-sivulla on val-mis lomakepohja, johon kaivaja voi lisätä omattietonsa.

Tämä paperi lähetetään Rovaniemen ELY:nja näin direktiivin henki ja kirjain täyttyy.

Mikä maa on kaivosjätettä? Katsotaanpaoheista listaa, mitä maita oikein ylipäätään kä-sitellään ja mikä pitää ilmoittaa kaivosjätteek-si: Läjitettävät pintamaat ja myöhemmin pro-sessoitavat kultamaat ovat kaivosjätteeksi tul-kittavaa ainesta. Myös ohitusojien, viemärienja koerikastuksien pitempiaikaiset läjityksetovat kaivosjätettä.

Sillä ei ole merkitystä, että kaikki maamyöhemmin käytetään maisemointiin. Vaik-ka muutamaksi vuodeksi varastoitu maisemoin-timaa tai rikastamista odottava kasa ei arkijär-jellä tunnu jätteeltä, niin jätteeksi se kuitenkintulkitaan, kun ylikansallista direktiiviä sovelle-taan.

Ympäristöluvan määräämien ja ympäristö-viranomaiselle raportoitujen kuutioiden tulisiolla tietysti samoja kuutioita, kuin mitä ilmoi-

Ilmoitettava maamäärä

Lomakkeiden täyttöohjeet, mallit ja yhteystiedotovat LKL:n www-sivuilla www.kullankaivajat.fi

Liite 1


tetaan kaivosviranomaiselle. Näitä kuutioitaovat maasta irrotetut ns. koskemattomat kuu-tiot.

Näitä kuutioita ei muuten ole ihan helppolaskea. Nimittäin maaperässäkin aineksella onerilainen tiiveys eri tilanteissa. Jos kaivinkoneenkauha on kuution kokoinen, niin täysi kauhatekee maahan hieman erikokoisen kuopan.Kun tämä kauhallinen läjitetään, syntyy hie-man erikokoinen kasa ja kun se tiivistetään jo-honkin rakenteeseen, tiehen tai patoon, täyt-tyy taas eri tilavuus.

Emme tässä perehdy tämän syvemmällenäiden maalajikohtaisien kertoimien (ryöstö-kerroin, löyhtymiskerroin, tiivistymiskerroin jatäyttökerroin) käyttöön, vaan toteamme, ettäkoska yleensä kultamaa on hyvin tiivistä tava-raa, maalajina useimmiten soraista moreenia,jonka rakenne kaivettaessa muuttuu, niin ryös-tökerroin on jopa 1,2 eli kuution kauhallinenjättää maahan 0,83 kuution kuopan (1/1,2 =0,833).

Ehkä voisimme tätä mittaamisen tuskaahelpottaa joillakin karkeilla nyrkkisäännöillä.Maassa 0,85m3 maata muuttuu koneen kau-hassa 1 m3 tilavuudeksi ja löysästi läjitettäessäse kasvaa n. 1,1 m3 maamääräksi. Kaivosviran-omainen ja Ympäristöviranomainen määräsi-vät kaivosasetukseen liittyvässä kokouksessaan,että ilmoitetaan se maahan syntyvän kolon ti-lavuus. Eli tässä esimerkissä tilastoidaan 0,85m3. Kun maalajit vaihtelevat ja sitä siirretääneri paikkoihin useita kertoja, välillä läjitetäänja välillä tiivistetään, on tuo määrä lopultakinse ainoa, johon jotenkin pääsee kiinni. Ja on-han se silloin se sama asia, kuin mitä käsitel-lään kulta-alueeseen liittyvissä tutkimuksissa.

Ohessa taulukko, joka selkeyttäätilannetta – mitä mihinkin ilmoitetaan

(a) Ilmoitetaan TEM:n raporttiin käsitel-lyksi maaksi – maaperästä irrotettukivennäismaa.

(b) Ilmoitetaan kaivosjätteeksi erillisessäraportissa – varastoon läjitetty maa

KAIVUTYÖT

1. prosessoitavat maamassat– heti prosessoitava irtomaa (a)– varastoitavat, myöhemminprosessoitavat irtomaat (a)(b)– kauhalla louhittava rapakallioaines (a)

2. ei-prosessoitavat maamassat– orgaaninen aines (turve, liekopuut,karikekerros) (a)– mineraalimaa (a)– lohkareet

APUTYÖT

1. viemärit (a, siltä osin kuin koskema-tonta maata)

2. altaat (a, siltä osin kuin koskema-tonta maata)

3. padot4. ajourat

TUTKIMUSTYÖT

1. koekuopat2. tutkimusojat3. koerikastukset (a)


Kullankaivajan täytyy osata täyttää nip-pu erilaisia papereita. Tärkeimpiä ovat

tietysti hakemukset. Periaatteessa voit jättäävaikka minkälaisen ruutupaperille kirjoitetunsepustuksen ja nimittää sitä hakemukseksi(nämä ovat siis hakemuksia, eivät anomuksia -ainoa anomus on presidentille osoitettu armon-anomus). Viranomaisen pitää se ottaa käsitte-lyyn ja antaa sinulle mahdollisuus täydentääsitä.

Mutta mutta…Vajaan hakemuksen jättämisessä ei ole pal-

jon järkeä. Yritä tehdä hakemus ohjeen mu-kaan. Sillä tavalla voit itse osaltasi nopeuttaasen käsittelyaikaa. Ainakin teoriassa voit saadamyös alennusta lupahinnasta, kun kaikki onhoidettu oikein ja kerralla kunnolla ja viran-omaisen työmäärä pienenee.

Hakemusten täyttämisessä on jotakin maa-gista, joka nostaa herkästi niin sanottua v-ta-soa. Työ tuntuu vaikeammalta ja tympeämmäl-tä kuin se oikeasti onkaan. Lomake kuitenkinoikeasti helpottaa työtä, vaikka julkisesti mekaikki olemmekin vastakkaista mieltä. Katseletästä ja LKL:n www-sivuilta mallitäyttöjä jasovella niitä.

Joku elämäntaitovalmentaja voisi nimittäänäitä hallinto-operaatioita henkisen kasvunpaikaksi. Ajattele vaikka niin, ehkä se helpot-taa.

KULLANHUUHDONTA-HAKEMUKSEN TÄYTTÖOHJE:

Vuosikaudet valtauksen hakemislomake oliyksinkertaisuudessaan lyömätön ja kartta kel-

Lupa-asioiden hoito – yleistäpasi, vaikka se oli vähän sinne päin. Uuden lainmukaan täytyy kirjailla vähän enemmän asioi-ta, mutta ei lomakkeen täytössä mitään oikeastivaikeaa ole. Katsele www.kullankaivajat.fi -si-vuilla olevaa mallilomaketta ja sovella sitäomaan operaatioosi.

Alueen rajaaminen kartalle on vähän työ-läämpää silloin kun haluat rajata uuden aluee-si tarkasti olemassa olevien valtausten väliin:

Hommaa hyvä karttapohja uusimmastakartasta, unohda se vanha 1960-luvun topo-grafikarttasi, ja ota siitä A4-kopio. PrinttaaGTK:n tai Tukesin www-palvelusta alueenkartta samassa mittakaavassa kuin mitä omakarttasi on (eli 1:10 000 tai 1: 20 000), niinettä siinä näkyy olemassa olevat kullanhuuh-dontapalstat. Laita kartat päällekkäin ja piirräikkunaa tai tietokoneen näyttöä vasten uudenpalstasi rajat puhtaalle karttapohjalle.

Lisäksi sinun pitää mitata rajapisteidenkoordinaatit. Se onnistuu vaikkapa GTK:nkarttapalvelun avulla, siis sillä englanninkieli-sellä versiolla. Tulokset saat KKJ-koordinaat-teina. Ne pitäisi muuttaa ETRS-TM35FIN-muotoon ja naputella taulukoksi vaikka Exce-liin. Koordinaatiston muunto-ohjelmia löytyynetistä. Hengentuotteen voit sitten lähettääsähköpostilla Tukesin väen ihmeteltäväksi.

KAIVANNAISJÄTTEENJÄTEHUOLTOSUUNNITELMA:

Kaiva esiin valmis lomake Tukesin www-pal-velusta. Istu alas ja ota paperista luja ote. Mekaikki kullankaivajat olemme samaa mieltä sii-tä, että tämä on turha paperi, mutta kun se

Liite 2


kaivannaisjätedirektiivin tulkinta on siihenkovanonnen lakiin kirjoitettu, niin tämäkinhomma vain täytyy hoitaa.

Ei tässä mitään ihmeellisiä asioita lopulta-kaan kysytä, voit lohduttautua ajatuksella, ettäpieni lapiokaivuusi ainakin tällä tasolla rinnas-tetaan jättiläiskaivoksiin.

Lueskele netistä löytyvää täyttömallia jasovella sen viisauksia omaan hankkeeseesi.

LUPIIN LIITTYVÄT LISÄTIETOPYYNNÖTJA MAHDOLLISUUS KOMMENTOIDAANNETTUJA HUOMAUTUKSIA:

Jos hakemuksesi on ollut puutteellinen, niinodotettavissa on virallisentuntoinen täydennys-pyyntö. Sinulle annetaan täydennykselle mää-räaika ja sitä sinun tulee noudattaa. Tarvittaes-sa voit pyytää lisäaikaa ja sitä pääsääntöisestitarvittaessa myös annetaan.

Melkoinen joukko erilaisia instansseja saalausua oikein viran puolesta kaikenlaista hake-mukseesi liittyen ja siinä yhteydessä usein esi-tetään erilaisia vaatimuksia mahdollisten hait-tojen vähentämiseksi.

Näitä esitettyjä näkökulmia sinunkin tuli-si lähtökohtaisesti kunnioittaa, vaikka et olisi-kaan niistä samaa mieltä. Ja jos vaatimukset ovatkohtuuttomia voit vastineessasi niitä pontevastivastustaa.

Tämä vastustamisnäkökulmasi sinun tuleeperustella. Perusteluksi ei riitä se, että olet erimieltä. Kerro miksi olet eri mieltä – juridiset,tekniset tai luonnontieteelliset faktat ovat hy-viä. Älä koskaan moiti muistutuksen jättänei-tä, sillä siitä ei ole mitään hyötyä.

Meidän kaikkien kullankaivajien täytyykasvaa ihmisinä vielä aika paljon lisää, ettäosaamme mieltää esimerkiksi Saamelaiskäräji-en ehdottoman kielteisen lausunnon tai hal-linto-oikeusvalituksen olevan yhteiskunnanmeidän hyväksemme tuottamia ns. hallinnol-lisia palveluja; tarpeellisia ja yhteisen hyvän

kehittämiseen tähtääviä.

ERILAISET LUVATMETSÄHALLITUKSELTA:

Kullanhuuhdontahommiin tarvitset ainakinmaastoliikennelupia, maastopysäköintilupia,lupia asuntovaunun talvisäilytykseen, poltto-puulupia, kalastuslupia.

Luonnonsuojelualueilla Metsähallituksellaon viranomaisoikeuksia ja -velvollisuuksia.Metsatalousalueilla oikeus myöntää erilaisialupia perustuu maanomistajan rooliin.

Useimmat lupa-asiat ovat hyvin pieniä jaosan hakemuksista voit esittää suullisesti suo-raan kulta-alueesi hallintoasioista vastaavalle,yksinkertaisimmat lupa-asiat hoituvat palvelu-pisteissä.

Erinomainen tapa hakea lupaa, on lähet-tää sähköposti. Silloin muistiin itselle jää ha-kemuksen sisältö ja jättöpäivä. Lupahakemuskoostuu hakijan tiedoista, kullanhuuhdonta-alueen yksilöinnistä, haettavan asian yksilöin-nistä ja mahdollisista lisätiedoista ja peruste-luista. Läheskään kaikkien lupien saaminen eiole mitenkään automaattista, joten perusteluillaon merkitystä.

Useimmiten saamaasi lupaan liittyy mak-su. Vasta sitten kun tuo maksu on maksettu,lupa astuu voimaan.

Jos saat järkevään pyyntöösi kieltävän pää-töksen, etkä halua siihen tyytyä, ota yhteyttäLKL ry:n päivystävään puhelimeen, niin mie-titään sitten yhdessä, kuinka tulee toimia ja mitäasialle voisi tehdä.

YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMINEN:

Ympäristöluvan hakeminen on paljon vaati-vampi prosessi kuin muiden lupien hakemi-nen. Taustalla on historia – ympäristölupa onvesioikeuden päätöksen perillinen.

Ympäristölupa tarvitaan koneellisen kul-


lankaivun harjoittamiseen. Muita koneellisiatöitä (koekuoppia, vesikuopan tekoa, maanavausta, maisemointia) kuin varsinaista kone-kaivua voit harjoittaa ilman ympäristölupaa-kin, mutta silloin sinulla täytyy olla maanomis-tajan lupa. Tällaiset aikeet täytyy kuvata kul-lanhuuhdontalupahakemuksessa ja maanomis-tajalle antamassasi ilmoituksessa.

Ympäristöluvan laatiminen tulee vastaanvain muutamalle kullankaivajalle vuosittain ja

siksi LKL ry ohjeistaa näitä asioita www-sivuil-laan.

Koneelliseen kullankaivutyöhön ja ympä-ristöluvan hakemiseen ei kannata ryhtyä kevyt-mieliseksi. Saat luvan myötä laajat oikeudet,mutta lupapäätökseen sisältyy myös paljon vas-tuita. Eikä se ihan ilmaistakaan ole – lupapro-sessin läpikäyminen maksaa joka tapauksessatuhansia euroja.


Antti PeroniusEsitys Metsähallitukselle 8.11.2007

TAUSTA:

LKL:n edunvalvontatyöryhmän ja Metsähalli-tuksen kokouksessa 27.8.2007 keskuteltiinammattilaisuudesta ja ammattimaisuuden kä-sitteestä. Tähän käsitteeseen todettiin liittyvänmoniin lupaehtoihin ja jatkossa sen merkitysedelleen kasvanee.

Sovittiin, että LKL valmistelee esityksen ko.kriteereistä 31.10.2007 mennessä. Antti Pero-nius pyysi sähköpostitse jatkoaikaa viikon 45loppuun (9.11.2007).

Asiaa käsiteltiin sähköpostitse LKL:n hal-lituksen ja edunvalvontatoimikunnan kesken(keskustelumateriaalia ja kommentteja yhteen-sä 14 sivua). LKL:n hallituksessa asiaa käsitel-tiin 9.10.2007 ja 6.11.2007. Lisäksi asia esi-teltiin ja hallitusta evästettiin LKL:n aktivis-tien kokouksessa 3.11.2007.

Keskustelujen taustaksi todettiin yksimie-lisyys siitä, että LKL ei aja kaikille jäsenilleenkaikkia mahdollisia oikeuksia, vaan on aivanoikein, että tiettyjä rajoituksia asetetaan. Kui-tenkin on väärin jos harrastajakaivajia silmäl-läpitäen asetetut rajoitukset vaikeuttavat am-mattimaista työskentelyä.

Todettiin, että termi ”ammattilainen” onhankala, koska käsitteeseen liittyy automaatti-sesti se sisältö, että kullankaivu on yksinomai-

Kullankaivun/ kullankaivajanammattimaisuus

nen elinkeino. Tällöin rajattaisiin esimerkiksipois ne, joille kullankaivu on merkittävä sivu-tulo tai joilla on muuten hankittu toimeentu-lo ja vaikka kultaa kaivetaan sinänsä ammatti-maisesti ja paljon, sitä ei ole tarve myydä.

Ammattilaisuuden käsitteen sijasta tulisi-kin käsitellä käsitettä ammattimainen kullan-kaivu.

Ammattimaista kaivua ei ole esimerkiksikesäloma-aikana tapahtuva 1–5 viikon kaivu.Sen sijaan mikäli muista töistä irrottaudutaankoko kesäksi, voi kysymyksessä olla ammatti-mainen kaivu, vaikka osa tuloista tai vaikkakoko tulo tulisikin muualta.

Ammattimaisuuteen liittyy lisäksi tiettytausta. Ammattilaiseksi ei ilmoittauduta, vaanse opitaan käytännön töissä. Ammattimaisuu-teen liittyy myös tietty tuloksellisuus – se ei olepelkkää oleilua kultamailla.

Keskusteluissa todettiin, että ei voida kek-siä yhtä kriteeriä, jolla asia ratkaistaisiin. Mikätahansa yksittäinen kriteeri on lähtökohtaises-ti yhtä epäoikeudenmukainen kuin nykyinenkriteeri, jossa koneellinen kaivu katsotaan am-mattimaiseksi, mutta mikään muu ei.

LKL esittää kriteereiksi kuuden kriteerinnippua, josta vähintään kolmen tulee täyttyä.Kriteereistä on pyritty tekemään mahdollisim-man yksinkertaisia ja jo olemassa oleviin asia-kirjoihin perustuvia.

Rajauksesta tulee jatkossa tärkeä ja se syn-nyttää kritiikkiä LKL:n jäsenistössä, koska suu-rin osa jäsenistöstä ei voi kriteereitä täyttää.

Liite 3


Jokaisen kriteerin tulee olla tämän takia hyvinperusteltu. Tärkeää on, että jo olemassaoleviaoikeuksia ei kavenneta harrastajakaivajilta tainiiltä jotka jo ovat ammattimaisen kaivun oi-keuksien piirissä.

Ehdotamme, että toiminta katsotaanammattimaiseksi, mikäli seuraavista kuudes-ta kriteeristä vähintään kolme täyttyy.

1. VÄHINTÄÄN KOLMEN VUODENHENKILÖKOHTAINENKULTAHISTORIA.

Kolme vuotta ei ole liian pitkä aika perehtyäkullankaivamiseen ja osoittaa aikeiden vaka-vuus. LKL:n varsinaisen jäsenyyden saavutta-minen kestää vähintään kolme vuotta. LKL:njäsenyyttä yksin ei voi edellyttää kriteeriksi, siksirinnalla pitää olla jokin vaihtoehtoinen tapaosoittaa oma henkilökohtainen kultahistoria(esim. omistettu valtaus, henkilön esiintymi-nen kaivutilastoissa tms.)

2. VOIMASSA OLEVAYMPÄRISTÖLUPA

Ympäristölupa osoittaa toiminnan vakavuut-ta, sillä sen hankintaprosessi on kallis ja vaati-va. Sen lisäksi voimassa oleva ympäristölupaosoittaa tietyn julkisen kontrollin olemassaolonja on selkeästi yksikäsitteinen; lupa on tai eiole.

3. KTM:N TILASTOT – SAALIS,KAIVUMÄÄRÄT, TYÖPÄIVÄT(VÄHINTÄÄN 40 G, 40 M3, 40 PVÄ)

Kriteerien tulee olla kohtuullisen tiukat. Pel-kästään kesälomalla kaivava lapiokaivaja ei saako. kriteerejä täytettyä. Pelkkä oleilu kaivok-sella ei myöskään riitä kriteerin täyttöön, vaantyötä täytyy tehdä ahkerasti.

4. AMMATTIMAISUUSVEROTTAJAN SILMISSÄ

Selviä kriteerejä ovat ammatinharjoittajan ve-roilmoitus, kultayhtiön (tmi, Ay, Ky tai Oy)joko kokonaan tai merkittävä omistaminen(rooli yrittäjänä) tai työssäkäynti kultayhtiös-sä. Näille vaihtoehtoisena ovat suoramyyntikui-tit - vähintään 2400 (= 4 kk x 600 e tulo) eu-roa/vuodessa.

5. TOIMINTAA VARTEN TEHDYTTALOUDELLISET INVESTOINNIT(50 000 EUROA)

Jos joku investoi kunnolla, niin silloin pitäämyös olla mahdollisuus pyörittää toimintaa.Mutta rajan pitää olla niin korkea, että kenel-lekään ei tule mieleen hommata kaivinkonettavain jotta saisi mönkijäluvan. Tämä pykälä eitäyty, mikäli tuodaan tuttavan kaivinkone taivuokrataan kaivinkone vähäksi aikaa töihin.

6. KYSYMYKSESSÄ ON KAIVOSPIIRI

Kaivospiirin hankinnassa on tehty paljon työ-tä ja sen yhteydessä on jo osoitettu tulevan toi-minnan tietty ekonomia ja investoitu maanhankintaan. Se osoittaa sitoutumista ja aiko-musta pitkäjänteiseen toimintaan.


Lapin Kullankaivajain Liitto Ry (LKL) on kullankaivajien amma-tillinen ja aatteellinen etujärjestö, joka toiminnallaan pyrkii tur-vaamaan kullankaivun tulevaisuuden Euroopan rikkaimmilla ir-

tokulta-alueilla ja vaalimaan kullankaivuperinnettä.LKL perustettiin jo 18. syyskuuta 1949 keskellä Lemmenjoen kulta-

ryntäystä. Alkuvuosina liiton tavoitteena oli luoda kultamaille keräänty-neestä mieslaumasta sosiaalinen, järjestäytynyt ja toimiva yhteisö, jonkaarkeen ja työoloihin pyrittiin kehittämään parannuksia mm. liikenneyh-teyksiä ja tavaran- ja postinkulkua kehittämällä. Pyrittiin myös kehittä-mään ammattimaista kullankaivua ja tutkimustoimintaa yhteistyössäGeologian tutkimuskeskuksen ja Kauppa- ja teollisuusministeriön kans-sa.

Omalta osaltaan LKL pyrkii säilyttämään laillisen oikeuden kaivaakultaa siellä missä sitä on, antamalla lausuntoja eri virkamiestahojen lain-muutosesityksiin, jakamalla asiallista informaatiota ja ennen kaikkea edel-lyttämällä jäsenistöltään asianmukaista ja järjestelmällistä kaivostoimin-taa.

Lapissa tuotetaan nykyään 20–25 kg huuhdontakultaa vuosittain.LKL on pyrkinyt kokoamaan varsinaisiksi jäsenikseen kaikki Suomessaammattimaista kullankaivua harjoittaneet henkilöt. Vuosien varrella lii-ton jäseninä ovatkin olleet lähes kaikki legendaariset kullankaivajat Kok-ko-Heikistä, Raumalan Nipasta ja Yrjö “Karhu” Korhosesta tämän päi-vän ammattikaivajiin.

Tärkeän osan liiton yli 3000 hengen jäsenistöstä muodostavat kui-tenkin kannattajajäsenet. Jokaisella kullankaivuusta kiinnostuneella onmahdollisuus liittyä kannattajajäseneksi tutustumalla liiton sääntöihin jalähettämällä jäsenhakemuskaavakkeen liiton toimistoon (sposti:[email protected]).

Jäsenmaksun vastineeksi LKL tarjoaa mm. neljä kertaa vuodessa il-mestyvän Prospäkkäri-jäsenlehden sekä vapaan vaskaus- ja rännitysoikeu-den liiton hallitsemilla valtauksilla.

Lapin Kullankaivajain Liitto Ry– jotta yksikään hippu ei hukkuisi!

hyvä kullankaivutapa - lapinkullankaivajat · hyvä kullankaivutapa 5 kullan merkit kultamaan...

Documents