Torpparivapautus

. Berverly Silver ja Giovanni Arrighi ovat tutkineet kirjassaan The Chaos and Governance in the Modern Worldsystem aina 1600-luvulta lähtien eri valtioiden valtasuhteissa tapahtuneiden muutosten oireita ja syitä. Tutkimuksensa perusteella he ovat kiteyttäneet murroksille tunnusomaisia ominaisuuksia ja prosesseja, jotka ovat olleet yhteydessä valtioiden keskinäissuhteiden uudelleenryhmittymisissä.

Silver ja Arrighin analyysin mukaan murroksen taustana ovat mm. kulloinkin hegemonisen valtion tuotannollisen mallin vanheneminen, tuloerojen kasvu ja siitä aiheutuvat sosiaaliset ongelmat ja konfliktit, jotka nousevan hegemonisen valtion systeemi kykenee ratkaisemaan aiempaa systeemiä paremmin.

Torpparivapautus oli avain taloudellisen tuottavuuden kasvattamiseen uudessa maailmankaupan tilanteessa, uudessa itsenäisessä valtiossa. Vapaakaupan halpa vilja oli osoittautunut suureksi yhteiskunnalliseksi riskiksi eivätkä suurtilojen karjataloussuuntaus ja kartanotalouden maiden huono käyttöaste mahdollistaneet ruokaomavaraisuutta kasvaneelle väestölle. Väestökasvu oli lisännyt maannälkää ja sitä torpparivapautus tyydytti ainakin jonkin verran. Katse kääntyi siksi maanviljelyyn, että eräänä syynä sisällissodan syntyyn nähtiin nälänhätä, joka taas oli johtunut siitä, ettei kotimainen viljanviljely suurtiloilla kyennyt kriisien aikana turvaamaan ravintoa kansalaisilleen. Suomen koko leipäviljasta oli tuotu enemmän kuin puolet Venäjältä, mutta vallankumouksen jälkeen tuonti tyrehtyi kokonaan.

Torpparivapautus oli valtava maareformi. Lunastetut alueet käsittivät n. 900 000 hehtaaria. Kun otetaan huomioon myös muut lait, nousi itsenäisiksi muodostettujen tilojen määrä 126 000. Torppia oli eniten Lounais-Suomessa ja vähiten Kaakkois-Suomessa sekä Lapissa. Torppia itsenäistettiin 66 084 ja mäkitupa-alueita24 271.

Venäjän viljasta viljatulleihin, maannälän osittainen tyydyttäminen, pienviljelykseen perustuva ruokaomavaraisuus ja edullinen työvoima muodostivat seuraavan jakson hegemonian yhteyden. Muutos ei kuitenkaan syntynyt niin, että maan johtavat ajattelijat kokoontuivat rauhassa analysoimaan tilannetta, vaan pakon edessä kansan ollessa Suomessa ja muualla maailmalla kaduilla ja veren virratessa. Suomessa ei siirrytty kapitalismista sosialismiin, mutta jonkinlainen tasoittava korjausliike kyllä tapahtui. Se mahdollisti osalle väestöä paremmat mahdollisuudet elättää itsensä ja ottaa laajempaan ja tehokkaampaan hyötykäyttöön maa-alueet.

Karu ja kauhistava prosessi näyttäisi tuottaneen jotenkin aiempaa

toimivamman yhteiskunnan.

Vanha puoliproletaarinen pienviljelyshegemonia

Pienviljelystä pidettiin tehokkaimpana maatalouden tuotantomuotona, kun ihmiset raatoivat perheineen omilla tiloillaan yötä päivää. Sunilan, Gebhardtin ym. tutkimukset

Omavaraistuotanto ja oikeistokomento mahdollistivat edullisen työvoiman puunjalostukseen, mutta myös muuhun teollisuuteen – Wallerstein -

Oletettiin olevan sosialististen aatteiden tukkeena-Pienviljelys tuotti hyvää sotilasainesta

-Väestöpoliittiset seikat puolsivat viljelystä, tiloilla syntyi paljon lapsia (komiteamietinnöt)

Vanhan hegemonian talous- ja sosiaalipolitiikka

- ”Yövartijavaltio- Suorat raha-avustukset rappeuttavat kansan- Tuet viljelykseen, pellonraivaukseen, työttömyystöihin,

asutustoimintaan - -Suojatullit maataloudelle, kansaneläkerahastoilla rakennettiin

infrastruktuuriaYksilöiden sosiaaliturvan perustana: - Omavaraistalous, keräily, loputon työnteko – ihmisen kunnian mitta

– pakon ohjaama sisäistetty ideologia -- Lasten lakisääteinen elatusvelvollisuus vanhemmistaan- Yksityinen säästäminen sairauden ja vanhuuden varalle- Huoltoapulain pykälät, kunnallinen sosiaalitoimi, ”huutolaiset”

(stigmatisoiva)- Tehtaiden palstatoiminta, sairaus- ja eläkejärjestelmät ja oma-

apukassat

Sota-ajat ja pitkään 1950-luvulle vanha hegemonia /maannälkä yhdisti kansaa ja puolueita

• Pika-asutuslaki / Itä-Karjalan asuttaminen• Sodan jälkeinen asutustoiminta• Siirtokarjalaiset• Rintamamiehet• Sodan jälkeen tavoitteena vähintään 300 000 ha uutta peltoa• -ongelmia jo silloin• Ei todellista maareformia, kaikki halukkaat eivät saanet maata,

tilakoot liian pieniä, alueet osin huonosti viljelyyn sopeutuvia.• yhteensä asutustoiminnan piirissä oli 126 210 tilaa tai tonttia.

• Yksimielisyys toiminnan välttämättömyydestä, vasemmisto vaati enemmän ja parempaa peltoa, oikeisto valtion metsien asuttamista ja kylmien tilojen pystyttämistä.

Eräänlainen demokraattisen pienviljelyvaltion vaihe 1945-1956

• Asutustoiminta, pellonraivaus, laidun- ym maatalouden tuet tärkein sosiaalipoliittinen malli – muistetaan sotalesket ja orvot

• Voin ja viljan hintasuhde muuttui • Lapsilisät• Maataloustuotteiden hintasubventiot• Poliittiset koukkaukset / Kekkosen kuningastie• Viimeinen tämän vaiheen suuri uudistus: kansaneläkejärjestelmän

uudistaminen.• Sosiaalivakuutusta ei vain synny…

• SKP:n 12. Edustajakokouksen korostetaan vuoden 1956 merkitystä pienviljelijäin aseman muutokselle. ”Suunnilleen vuoteen 1956 voidaan katsoa päättyneen ensimmäisen vaiheen maamme maatalouden sodanjälkeisessä kehityksessä. Sille oli luonteenomaista laajojen maanhankinta. ja pika-asutuslain mukaisten maareformitoimenpiteiden toteuttaminen, käytännöllisesti katsoen koko maaseudun kytkeminen raha- ja markkinatalouden piiriin, maamme maatalouden historiassa ennen näkemättömän voimakas maatalouden koneellistaminen ja maatalouden palauttaminen sodan edelliselle tasolle siitä taantuman tilasta, johon se sodan aikana oli joutunut…osoittautui ettei maataloutemme tärkeimmällä haaralla, karjataloudella ja ennen kaikkea maitotaloudella ollutkaan laajenemisen mahdollisuuksia…pienviljelijäin laajat joukot temmattiin yhtäkkiä eräänlaisista ”juhlatunnelmista” kapitalismin arkiseen todellisuuteen…

Maatalouden määrärahat prosenttia budjetin loppusummasta vuosina 1946-1960

0

5

10

15

20

25

1946 1947 1948 1949 1950 1951 1952 1953 1954 1955 1956 1957 1958 1959 1960

Vuosi

Pros

entti

a

Hintapoliittiset Peruskorjaus Asutustoiminta Yhteensä

Vanha hegemonia rapautuu1950-luvun puolen välin jälkeen hyvin monelta taholta tulevat yhdensuuntaiset tekijät ajoivat vanhan

hegemonian tuotannollisen mallin, pienviljelyyn ja monimuotoistalouteen perustuvan elinkeino- ja elämisen tavan dramaattisella tavalla nurkkaan.

1. Pienviljelytilojen kannattavuus jäi heikoksi, eivätkä ne kyenneet rationalisoimaan ja koneistamaan toimintaansa varakkaampien tilojen vauhdissa. Perinteinen käsitys pientilojen tuotannollisesta etevämmyydestä todettiin vanhentuneeksi.

2. Asutustaajamien työväestön palkat ja elintaso nousivat nopeammin kuin pientilallisten eikä pientilaa voitu kokea enää parhaaksi tai ainoaksi turvaksi nälkää ja puutetta vastaan. Ay-liikkeen toiminnalla saatiin tuloksia poliittisen sorron vähennettyä. Syrjäseutujen kylmillä tiloilla elävien taloudellinen ahdinko ja suoranainen kurjuus oli hyvin tunnettua.

3. Pienten tilojen viljelijöille välttämättömät sivuansiot heikkenivät sekä asutustoiminnan hiipumisen myötä että puun korjuun rationalisoinnin vuoksi. Kun asutustoiminnan uudet kylät, tiet, koulut, postit, navetat ja talot oli rakennettu, ei kirvesmiehille ja muurareille ollut enää paljonkaan töitä etenkään maan itäisillä ja pohjoisilla alueilla. Metsäteollisuus ei enää myöskään tarvinnut entisessä määrin pientilojen työpanosta.

4. Elintarvikkeiden omavaraisuus oli saavutettu ja karjatalouden tuotannossa oli jo ylijäämää. Pientilojen karjatuotannon tukemiselle ei näyttänyt löytyvän enää muita kuin sosiaalipoliittisesti järkeviä perusteluja, mutta toisaalta maatalouden vientiongelmien takia niitä oli helppo vastustaa.

5. Pienviljelyshegemoniaa alettiin kyseenalaistamaan sekä tutkijoiden että poliitikkojen piirissä ja tilanne synnytti puolueiden sisällä ristiriitoja. Keskisuurten tilojen viljelijöiden painopiste kasvoi maalaisliitossa ja he suuntautuivat vaatimaan rationalisointeja ylikilpaillussa maataloudessa; poliittiset painopisteet vaihtuivat toisenlaisiksi ja maataloustuet alkoivat suuntautua enemmän keskisuurten tilojen viljan viljelijöille.

6. Ei estänyt yhteiskunnallisen radikalismin lisääntymistä vaan päinvastoin – etenkin uudet asutusalueet Kainuussa ja Lapissa pysyivät hyvin radikaaleina.

Ankaraa taistelua valtion roolista 1953-1963

Helsingin Sanomat 11.2.1956PääkirjoitusSäännöstelyn seurauksia

Artikkelissa pohditaan palkkatilannetta ym. ”niin kuin tunnettua ovat subventioihin käytetyt miljardit lisänneet valtion menoja ja sitä tietä kansalaisten verorasitusta. Jo kaksi kertaa on osakeyhtiöiden muiden yhteisöjen tuloverotusta korotettu 32%:sta 38:iin ja omaisuusvero 8%:sta 10%:iin.

Luonnollisille henkilöille on myönnetty alennuksia vain asteikkojen alapäässä. Tässä ilmenee ryhmäpyrkimys, joka liittyy muihin yhteiskuntaan pesiytyneisiin ryhmäpyrkimyksiin. Pyritään eräiden ryhmien kannettavaksi sälyttämään menoja, jotka aiheutuvat toisten ryhmien suosimisesta. Tähän sisältyy selvästi pyrkimys eri yhteiskuntaryhmien tulojen ja varallisuuden tasaamiseen verotuksen avulla. Sillä tavoin on loitonnuttu verotuksen alkuperäisestä tarkoituksesta, joka oli valtionhallinnon välittömien kustannusten peittämiseen tarvittavien varojen hankinta

Yleislakon jälkeiset vuodetolivat raju siirtymävaihe uuteen aikakauteen

- Pienviljelysideologian lahoaminen ja maaltamuutto

- Yleislakon merkitys, työväestön lukumäärä ja voima kasvoi – Arabian ja Kemin tapahtumat eivät toistuneet

- Taistelu valtion roolista ja pääomista / valtiontalouden leikkauslinja

- Kansalaisliikehdintä, lapsilisäjarrutus

- Vasemmistoenemmistön kausi 1958-1962

- Työttömyysturva, työeläke, lomaviikko ym.ym

- Kysymys maan ulkopoliittisesta linjasta ja kauppapolitiikasta

- SDP:n ja maalaisliiton, kokoomuksen ja kansanpuolueiden puoluehajaannukset

- Eliitin hajoaminen ja korruptio-oikeudenkäynnit, herjauskampanjat

- Uusi hegemonia – hyvinvointivaltio alkaa muodostua

Sosiaalivakuutus syntyi

• 1.3.1956 yleislakko• Kesä 1957 estettiin lapsilisien lykkäys • Kesä 1958 eduskuntaan itsenäisyyden ajan

ensimmäinen vasemmistoenemmistö• Kevät 1960 työttömyysturvajärjestelmän

täysremontti• Kevät 1961 työeläkejärjestelmä• Kevät 1963 sairausvakuutuslait• Alkuvuosi 1964 sopimus asteittaisesta

siirtymisestä 40-tunnin työviikkoon vuoteen 1970 mennessä

Kansalaistoimintaa

Muutoksen agentit

• Etenkin elintarvike- rakennus- ja metallialojen ammattiosastot järjestivät näiden vuosien suuria mielenosoituksia, laittoivat liikkeelle lähetystöt ja kirjelmät uudenlaisen sosiaalisen järjestyksen puolesta. Valtava joukkoliike!

• Kyselyaineisto /johtolankateoria • Keitä ja millaisia he olivat – vanhan

maailman lähettiläät uusissa oloissa?

• Punkalaitumella 1933 syntynyt lihanleikkaaja, luottamushenkilö.

• ”Synnyin pappani ja mummun keskimmäisen tyttären aviottomana lapsena vuonna 1933. Kun äitini 3 vuotta myöhemmin meni naimisiin, jäin pappan ja mummun luokse..

• Kun täytin 7-vuotta, olin hyvin pienikasvuinen, joten minua ei lähetetty vielä kouluun. Kun kylän postinkantaja samana syksynä lopetti työnsä, katsottiin että minä olen kyllin vahva kantamaan postia. Seuraavana kesä ostin kaksi kania, jotka lisääntyivät hyvää vauhtia, niiden lihat syötiin ja nahat myytiin. 12-vuotiaana pääsin Länsi-Suomen työlaitoksen suolle aumaamaan turvetta, työstä tullessa jaoin postin ja ruokin kanit. Niitä oli tuolloin jo 150.

• Sinä syksynä kun täytin 15-vuotta myin kanit, lopetin postin kantamisen ja menin lähitaloon rengiksi. Pappa oli kuollut pari vuotta aikaisemmin. Jatkoluokat kävin iltakouluna. Joskus pappan kuoleman aikoihin pari kunnanhallituksen miestä kävi meillä ilmoittamassa, että kunnanhallitus oli päättänyt maksaa meille avustusta, olikohan ollut 350 mk kuussa. Tähän mummuni pontevasti ilmoitti, että ”ei me tarvita, kyllä me tullaan omillamme toimeen.” Tähän miehet vastasivat, ”että kyllä me nyt maksetaan, koska niin on päätetty” ja mummoni itki monta kertaa kun hänestä tehtiin ilman aihetta ”kunnanvaivainen”. Mummo kuoli 1950, olin silloin 16-vuotias. Siitä lähtien olen tullut omillani toimeen.

• Kyläyhteisömme oli omaksunut sosiaalisia tapoja mm. lämpimäisleivän tavan. Jos jossakin mökissä leivottiin, niin naapureille vietiin lämpimäisleipä, sillä tavalla syötiin tuoretta leipää useamman kerran viikossa. Kun tapettiin sika, naapureille vietiin pala lihaa. Jos kuttu lypsi hyvin, naapurille vietiin juusto, jos tuli hyvin kalaa, osa annettiin naapureille ja myös työt tehtiin talkoilla. Raha ei naapureiden välillä ollut vaihdonväline, vaan aina oli jotakin annettavaa köyhimmälläkin.

Maanviljelijän kirvesmiespoika Varkaudesta. s. 1943, luottamustehtävissä – oma kuvaus.

Peltotöitä kyläläisille, sain rahaa, halkoja, saatiin rahaa, heinätöitä, jotta saatiin lisää heinämaata vuokrattua. Puunnostotalkoita, talosta taloon, kerättiin polttopuut. Puintitalkoot, meillä oli kylän ainoa puimakone jolla sitten mentiin talosta taloon. Hirvipeijaisia. Metsästettiin oravannahkoja myyntiin, piisamin nahkoja myytiin, hevosen jouhia myytiin. Peltotöitä kesäisin syksyyn asti. Ennen lumentuloa tein propsia + halkoja firmoille.

Lumen tultua hevosella ajoin rahtia, ropsit, halot, tukit. Keväällä lumen sulettua propsin kuorintaa, koivun kuorintaa peltotöihin asti ja siinä ohessa keräsin männyn siemenkäpyjä. Keväällä mentiin maantien varteen odottelemaan porsasautoa, josta sai ostaa pikkuporsaita kasvatettavaksi. Ostimme kaksi porsasta kerralla. ” Sanonta, älä osta sikaa säkissä”, me ostimme, minä kannoin toista perunakangassäkillä porsaan kotio, kuului vain säkistä kröh kröh. Porsaat kasvoivat isoiksi noin 90-100 -kiloiseksi. Toinen sioista meni teurastamolle, toinen teurastettiin naapurin kanssa, naapuri osti toisen puolen ruhosta. Saatiinhan veripalttua, sylttyä, kinkkua, ryynimakkara, läskisoositarpeet. Oli kunnia asia, kellä oli siansilava (läski) paksuus suurin, pitihän se naapurille kertoa. Särki – lahnakalat kuivattiin aurinkossa kuivaksi, sitten vaan pärekoriin ja aittarakennukseen varastoon. leivän päälle laitettiin, ei ollut kaupan makkaroita kovin usein. Metsätöissä käydessä oli leivän päällä oli kalaa, läskisärvintä. Nuotiolla keitettiin kahvi..

Se etteikö ruokaa ollut 3 hehtaarin peltoa viljellessä, saatiin perunat, vihannekset, jauhot, kalastus, polttopuut. Metsätöistä rahaa, rahalla ostettiin sitten muut esim. suola, kahvi, vaatteita, työkaluja ym. ym. sellaista, joka oli teollista tuotantoa. Jossakin vaiheessa tuli koneita metsätöihin, ne vei metsätyökohteet, kun ei ollut enää hevosilla käyttöä. Metsätyötkö loppu hevosilta, loppui meiltä käteisraha, jolla olisi voitu ostaa vaatteita ym. ym. Hevostyö oli se avainsana, kun loppui työt hevosilta, loppui isänniltä rahat. Seuraus, maaltapako!

Sosiaaliturvasta

• Isä kuoli 1942. Meillä ei ollut säästöjä. Äiti haki apua sosiaalitoimistosta, asuimme Tampereella. Äidille ehdotettiin, että hän lähettää nuorimmat lapset Ruotsiin. Äiti ei suostunut luopumaan lapsistaan. Minä olin 16 -vuotias. Äiti meni töihin. Minun täytyi keskeyttää koulu. Muutimme Keravalle ja minäkin menin töihin. Elimme ilman sosiaaliapua. Siskoni oli 14 ja hän hoiti pikkupojat päivisin. Nykyään on sosiaaliturva parempaa. Ei tarvitse viiden lapsen yksinhuoltajan antaa lapsiaan pois. Lapset saavat opiskella, eikä tarvitse lopettaa koulua ja alkaa elättämään perhettä niin kuin minä jouduin. Sitä ei paheksuttu silloin. Oli vähän niin kuin kehitysmaissa nykyään, vaikka elettiin 40-lukua.

• Pienestä pitäen oman tilan maataloustöitä, peltotyöt, heinän ja viljan ym. korjuut ja polttopuun teot. Talvisin lumityöt, vedenkanto eläimille, heinien, polttopuiden ym. ajot hevosella viikonloppuisin. Myös hevosella ajo naapureille. 12 v. oli koko koulun kesäloman töissä tukki- ja propsiniputtajalla Saimaalla poissa kotoa. 13 v. yksin tukinajossa joululomalla n. 3 viikkoa. 14 v. sain keväällä oma propsipinon noin 100 m2 kuorittavaksi koulun jälkeen ja viikonloppuisin. Kesälomalla olin lautatarhalla töissä. Lapsuuteni oli vaiherikasta, joskin raskaan työn täyteistä ja vapaa-ajat olivat vähissä. Oli pakko selvitä. Isäni sairastui sodassa keuhkosairauksiin, vettä keuhkoissa ja tuberkuloosi. Ei saanut korvauksia eikä pystynyt työhön. Sodan jälkeinen aika oli lapsillekin työtä ja puutetta. Näen lapsuuteni kehittävänä ja rikkaana. Vastusta nykyaikaa rajoituksineen, jossa nuorilta ja lapsilta kielletään ansiotyö ja oma raha.

Tutkimustilastoa

0

5

10

15

20

25

30

35

40

45

Helsinki

Uusimaa

Turku&Pori

KymiP-Karjala

P-Savo

Keski-Suomi

Vaasaluovutettu

Helsinki 1950 SEL 1953-1968 Helsinki 2006 Sel 2008 Rakennus

Kotieläimiä lapsuudenkodissa

• Lehmä kotona 517 60,6 %

• Muita elämiä kotona 569 66,7%

• Yhteensä vastaajia 853

Puoliproletaarisen yhteiskunnan ammatteja – vastaajien isiä ja äitejä

• Pienviljelijä kalastaja. • Pienviljelijä, seppä, suutari. • Autokoneasentaja, sorvari, hitsari. valuri, autokoulun opettaja, puna-karjalan kaartin

aseseppä, livahti vuonna 1918 keväällä johonkin, palasi 1919 syksyllä maisemiin, eivät saaneet tuomituksi. -

• Mylläri ja vuoden 1940 jälkeen maanviljelijä -• Kirvesmies, suutari, teurastaja, pienviljelijä• Kirvesmies ja suutari , perheessä 10 lasta ja 5 hehtaaria maata, hevonen, lehmiä ja

lampaita -• Kyläsuutari, pienviljelijä, sekatyömies –• Metsuri, maatyöläinen, rakennusmies • Maanviljelijä, kirvesmies ja muurari. 6 ha maata ja kaikkia eläimiä, kaikki kyselyn

ruoka omasta takaa. • Haitaria soittava maanviljelijä, kirvesmies, metsätyömies. -• Äiti oli ”Torimummo, joka elätti meidät 13 lasta jäätyään leskeksi v.1937 • 1938 Loimaalla syntynyt rakennusmies, isä renki, kuoli v. 1946, äiti piika, vuodesta

1946 pienviljelijä ja samasta vuodesta perheen kanssa asui veli perheineen samalla tilalla.

• Koneasentaja Pielavedeltä s. 35, isä maatyömies, äiti karjanhoitaja, asuivat vuokralla maatalossa, työhön vaihdettiin osin polttopuut, maito jauhot, peruna, omasta takaa marjat ja kalat, lapsia 6.

Polttopuut /”omavaraisuusindeksi”

Lukumäärä Prosenttia

Ostettiin 139 16,3Vaihdettiin työhön 38 4,5Kerättiin jätepuuna 108 12,7Yhdistelmä 259 30,4Omasta metsästä 268 31,4• Ei tarvittu puuta 30 3,5• Yhteensä 842

Töihin menoikä/rahaa kotiin

• Ajattelitteko itse nuorena, että teidän velvollisuutenne oli tukea vanhempianne ja sisaruksianne taloudellisesti

• Lukumäärä Prosenttia• Kyllä 182 21,3• Tarvittaessa 345 40,4• En ajatellut 302 35,4• Yhteensä 829 97,2• Puuttuvat 24 2,8• Yhteensä 853 100,0

Ay-aktiivisuus/elatusvelvollisuuden käsitys

Osa muuttajista järjestäytyi organisatorisesti ja taloudellisesti vahvoihin järjestöihin, joilla oli tarjota innostava sosiaaliturvavisio.

Ja mikä merkittävintä, nämä järjestöt asennoituivat itsetietoisesti ja kyseenalaistavasti valtiovaltaan, ja ne tarjosivat jo sotia edeltävältä ajalta periytyvän joukkotoiminnan mallin.

Näiden järjestöjen työpaikoilla oli riittävästi ihmisiä, jotka samastuivat merkittävästi maaseudun väestöön ja olivat valmiita – ei pelkästään miedosti kannattamaan ammattiyhdistysliikkeen perinteistä universalistista linjaa työttömyysvakuutuskamppailun yhteydessä – vaan myös toimintaan ja uhrauksiin asian puolesta.

Helsingin Sanomat 17.2.1962 PääkirjoitusVanha lähti"Eikä sosiaalisen lainsäädännön tavoitteekseen ottaneella vasemmistoenemmistöisellä eduskunnalla, vaikka se ei saanutkaan kaikkea mitä olisi halunnut ole suremisen aihetta...Eläkelain aikaansaamista pitivät muutkin eduskuntaryhmät välttämättömän kiireellisenä... Muista sosiaalisen lainsäädännön alaan kuuluvista uudistuksista mainittakoon kansaneläkelain ja sotavammalain muutokset, työtekijäin vuosilomalain uudistaminen, työttömyysvakuutus- ja työttömyyskorvauslait ja rinnan näiden kanssa säädetty uusi työnvälityslaki, metsä- ja uittotöiden minimipalkkalaki, erityislapsilisät, laki lapsiperheiden asumistuesta, ja raittiushuoltolaki joten luettelo on kunnioitettavan pitkä. Muina tärkeinä lakeina artikkelissa mainitaan monia pitkään vireillä olleita lainsäädäntötöitä kuten vesilainsäädännön uudistus, tekijänoikeuslaki, kirjastolaki, metsästyslaki, palolaki, tuberkuloosilaki…Tärkeimpänä asiana lehti näki liittymisen Eftaan. "Hajaantuneen eduskunnan työssä on siten loppujen lopuksi ollut paljon tunnustusta ansaitsevaa, jos myös sellaista mikä ei kestä arvostelua ennen kaikkea valtion taloudenhoidon ja elinkeinoelämän kannalta. Eduskuntatyön rasituksena on ollut vasemmistopuolueiden keskinäinen kilpailu, jossa kommunistit suurimpana ryhmänä ovat parhaansa mukaan pitäneet huolta asiallisten näkökohtien syrjäyttämisestä, mutta syytä on ollut muissakin ryhmissä ja varsinkin maalaisliiton johtamissa vähemmistöhallituksissa, jotka eivät vähimmässäkään määrin kyenneet eduskunnan työtä ohjaamaan eivätkä sitä todenteolla yrittäneetkään tietäen tiukan paikan tullen kuitenkin saavansa eduskunnalta luottamuslauseen kommunistien avulla.

Puoliproletaarisesta järjestelmästä palkansaajayhteiskuntaanUusi kompromissi – uusi hegemonia kypsymässä

Kaksi rinnakkaista järjestelmää sekä työttömyysturvaan että eläkkeisiinSairausvakuutusjärjestelmä kaikilleSuojatullipolitiikasta vahvaan idänkauppaan ja länsi-integraatio Eftaan-mahdollisti teollisuuden kehittämisen ja maatalouden ylijäämän viennin NL:oonja toisaalta puunjalostusteollisuuden edut länteen. Työeläkejärjestelmärahastot tukemaan teollisuuden investointejaWestermarckin komitean suositukset asutustoiminnan lopettamiseksi 1962 -

raivattu 300 000 ha liikaa peltoa

Helsingin Sanomat 28.1.1962Pääkirjoitus ”Selvittely odottaa””Usein viitataan siihen, että menojen lakisidonnaisuuksien vuoksi suuremmat

muutokset ovat mahdottomia... on eduskunnalla toki aina oikeus muuttaa säätämiään lakeja. Ikävä kyllä, täytynee menojen supistamisen tietä pitää epärealistisena ”

Helsingin Sanomat 30.1.1962 Muut lehdetKauppalehti kutsuu Suomea verokolhoosiksi. Me emme huomaa, ”että

Suomesta ollaan tekemässä verokolhoosia, jonka jäsenet saavat yhä pienemmän osan työstään ja ansioistaan itse käytettäväkseen. Sen sijaan kolhoosin johto huolehtii yhä suuremman tulomäärän jakamisesta kansalaisille. Arvellaan kai, että olisi kohtuutonta sallia esim. jonkun ahkeran ja menestyvän työntekijän nauttia itsekkäästi yksin ansioistaan."...