kalevala - kulttuurin historiaa (- esihistoriaa) · kalevala - kulttuurin esihistoriaa tutkiva...

Kalevala - kulttuurin esihistoriaa tutkiva esitelmä 24.2.2011, Seppo Liukko Sivu 1 / 38

Kalevala – aika ja – historiaa, artikkeli n. 40 siv.

Artikkeli selvityksineen liittyy Liukko- nimihistoriaan, tarkemmin Seppo Liukko kotisivuilta

Kalevala - kulttuurin historiaa (- esihistoriaa) Suomalaisen kulttuurin päivä 28.2.

Tarkoitukseni on selvittää Kalevala - kulttuurin historiallista taustaa.

Onko Kalevalaisen kulttuurin todellista historiaa (esihistoriaa) mahdollisuus selvittää

lähdetietojen pohjalta?

Usein väitetään Kalevala - eepos on vain kirja.

Kalevala - eepos ja Kalevala kulttuurin todellisuus?

Kuka yrittää selvittää Kalevalaisen kulttuurin historiaa, ottaa vaikean tehtävän.

On vaikea konkretisoida Kalevala – eepoksen historiallista taustaa.

Onko se nykytietämyksen perusteella mahdollista tutkia?

Yleensä sanotaan, että Kalevalaista historiaa - tai mitään Kalevalaista suomalaisten

esihistoriaa ei ole olemassa.

Tutkimuskysymykset:

Onko Kalevala Kirja vain mytologiaa, ilman mitään ”historiaa”?

Onko se vain jotain tutkimatonta varhaisaikojen suusanallista epiikkaa

(kertomarunoutta)?

Mitkä voisivat olla ne syyt tai tarpeet, että Kalevala- kulttuuria olisi tarvittu jo

kivikauden ajoista alkaen?

Kalevalan käsittelyssä käytetyt määritelmät yleensä poissulkevat tavallaan

historianäkemyksen, kun puhutaan mytologiasta tai myyteistä.

Mytologia: Myyttien tutkimusta. Myytti: Taianomainen, tarina, satu.

Onko Kalevala - kulttuuri, jopa perätön juttu?

http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/


Onko Kalevala vain kirja? Mitä peräisin? Onko se Elias Lönnrotin kirjoittama?

Mihin sellainen ”suomalaisten tarina” voisi perustua?

- ei kai sellainen voi olla tyhjästä syntynyt (yli 110.000 säettä SKVR- arkistoissa)?

SL väite:

Suomalaisten Kalevala - kulttuurilla on ollut niin vahva ja pitkäaikainen

esihistoriallinen tausta, että se on säilynyt vieraan vallan vaikutuksen yli, vaikka

puhdasoppisuuden yhtenä tavoitteena oli Kalevalaisen kulttuurin kitkeminen

(asiasta mm. Vahtola 2004:160, Suomen Historia).

Kalevala - kulttuuri ei ole yksistään myytti.

Tässä artikkelissa esitetään evidenssiä, miten, milloin ja missä Kalevala - kulttuuri on

mahdollisesti syntynyt ja vaikuttanut suomensukuisten väestöjen henkisenä

elementtinä. Mikä on todellisuus Kalevala myyttiin, onko Kalevala – aikaa ollut

suomalaisilla väestöillä? Onko Kalevala kulttuuria ollut esihistoriallisena aikana,

ennen ruotsinvaltaa ja ennen Kalevala - kirjan kirjoittamista?

Näyttö:

Historiallisen ajan Kalevalaisuus on varmasti perusteltavissa mm. kirjallisten

tietojen avulla (esimerkkejä tässä artikkelissa). Kalevalaisen kulttuurin esihistoriaa

on tarkasteltava poikkitieteellisesti mm. jatkuvuusteorian, arkeologisten kulttuurien,

genetiikka ja etymologiatutkimusten kautta, jolloin on mahdollista selvittää

suomensukuisten laajan alueen ja jatkuvuusteorian suuri merkitys Kalevalaisen

kulttuurin muodostumiseen ja muuttumiseen metsästäjien ajan jälkeen,

maanviljelyn ja kristinuskon vaikutusten vuoksi.

Onko olemassa suomalaisten Kalevalaista esihistoriaa?

Voitaisiinko Kalevala - kulttuuria tutkia nykyisen esihistorian, arkeologian,

genetiikan, kielitieteen, paikannimistötutkimuksen ja muiden tutkimustulosten

pohjalta?

Kuinka vanhaa Kalevalaisuus on?

- Onko kirjallisia lähteitä? Historiallisia dokumentteja todella löytyy, joten on

mahdollista todentaa Kalevala kulttuurin olemassa olo ainakin historiallisena aikana

1100– 1800 luvuilla.


Suomalaisten Kalevala - tutkijat mm. Kuusi – Anttonen toteavat mm.

tyylitutkimuksensa avulla että arkaaisin osa Kalevala kerronnasta viittaa jopa

metsästäjäkulttuurien aikaan ja Kalevalamittainen kerronta viittaisi vielä

kantasuomalaiseen aikaan, eli kaskiviljelyn aikaiseen kyläkulttuurin esihistoriaan.

Muitakin esihistoriaan liittyviä tutkimustuloksia on olemassa, joita on sovellettavissa

Kalevalaisen historian selvityksessä. On olemassa myös joitakin kansainvälisiä

kronikkatietoja, jotka viittaavat Kalevala kulttuurin olemassaoloon, ajalta ennen

kirjoitettua historiaa. Kronikkatieto on suullisen muistitiedon perusteella kirjoitettua

perimätietoa, joka on aina tarkistettava.

Kalevalainen perimätieto on näitä artikkelissa mainittuja kronikkakirjoituksia

huomattavasti vanhempaa ja kirjoitettu pääsääntöisesti talteen vasta 1800- luvulla.

Kuitenkin myös Kalevalaisen runouden keräysaineisto sisältää itsessään hyvin

vanhaa suomensukuisten suullista perimätietoa, mutta sen tulkitseminen

nykyajassa, näistä kuvaannollisista ajatuksista, on tietenkin lähes mahdotonta.

Kalevalaisen esihistorian ns. kirjoittamatonta historiaa on siksi tutkittava eri

tieteen alojen, vertailevien metodien avulla.

Tällaista vertailutietoa tarjoavat mm. arkeologia ns. faktatietojen pohjalta sekä

väestöliikkeisiin kytkeytyvän tiedon perusteella. Uusimpana geenitutkimukset, joissa

on selvitetty eri väestöjen vanhimman geneettisen haplotyyppien markkereita,

jotka osaltaan selvittävät tapahtuneita väestöliikkeitä ja siten myös näiden väestöjen

mahdollisten uusien kielien ja elinkeinojen vaikutusta alkuperäisten väestöjen

aikaisemmin puhumaan kieleen. Tällöin on mahdollista selvittä mm. lainasanojen

siirtymissuuntaa ja lainasanojen merkitystä kieleen, sekä näiden muutosten

ajankohtaa (terminus ante quem). Samalla on mahdollisuus perustellusti selvittää

murteiden syntymistä sekä onko tapahtunut ko. väestölle kielenvaihto.

Näillä edellä mainituilla seikoilla on huomattavaa merkitystä myös Kalevalaisen

kulttuurin esihistorian tarkastelussa.

Myös kielitieteen viimeisimpien etymologia - tutkimustietojen perusteella, voidaan

tarkastella suomensukuisten Kalevala- ajan elinkeinon muutoksia ja murteiden

kehittymistä, mikäli puhuttu kieli ei vaihtunut. Sillä luotettavaa etymologista näyttöä

on olemassa mm. lainasanaston iästä ja paikannimistön muodostumisesta.


Tässä artikkelissa tuodaan esiin mm. miten nykyinen paikannimistö liittyy

Kalevalaiseen suomensukuisten kulttuuriin jo n. 3000 vuotta ennen ajanlaskua.

Onko Kalevala - kulttuuri suomensukuisten esihistoriaa?

Kalevalainen kulttuuri on yksinomaan suomensukuisten (laajalta) alueelta alkanutta

suomenkielistä kulttuuria.

Kalevala - kulttuurin historiaselvitystä (SL):

Mikä olisi Kalevalaisuuden lähtökohta?

Tässä artikkelissa perustellaan Kalevala-ajan alkaneen jo metsästäjien aikana.

Tutkijoiden mielipiteet Kalevalan vanhimman osan arkaaisuudesta osoittavat, että

Kalevala – aika on vanhempaa ainesta, kuin tunnettu Gilgames - eepos. vertailu

myöhemmin (Gilgames- eepos; maanviljely - kaupunki kulttuurin ajalta- Uruk)

KALEVALA – kaudet (Kalevala tutkimus)

KALEVALAINEN TYYLIKAUSI.

Prof. Matti Kuusen käyttöönottama termi kaudesta, jonka henkinen kansanperinne

tyylipiirteiltään ja tendensseiltään eroaa muiden tyylikausien perinteestä

(vrt. arkaainen – esisuomalainen tyyli: on vanhin tyyli joka on ajoitettavissa ajalle

ennen maanviljelyä Euroopassa).

Prof. Matti Kuusen vuoden 1949 väitöskirja Sampo-eepos > Kalevala Kulttuurin

Historiatutkimus. Kalevalaisessa runoudessa erotetaan (tutk.perust.):

1-esisuomalainen (kalevalamitan syntyä varhempi)

2-varhaiskalevalainen (Suomeen muuttoa varhempi)

(SL: Suomeen muutto? Tarkennus nykytiedoilla; uutta tietoa suomensukuisten jatkuvuusteoriasta,

mm. Kayser-Lao, Rees-Frost, Takala)

3-sydänkalevalainen (ristiretkiä varhempi Kalevalamitta),

4-keskiajankalevalainen (uskonpuhdistusta vanhempi), sekä

5-myöhäiskalevalainen (uuden ajan alun) tyylikausi.


Aluksi artikkelin tiivistelmä ja Kalevala- ajan ajoitushypoteesi (jatkuvuusteorian pohjalta)

Kalevala- aika, Seppo Liukko

Suomensukuisten väestöjen väestöliikkeistä, etymologista ja genetiikasta uutta

tietoa, jonka perusteella on tehtävissä alla oleva Kalevala – aikajana (verrattuna

esim. 1900- luvun tietoihin).

1) Arkaainen Kalevala – aika, metsästäjä- kalastajien arkaainen tyyli,

mahdollisesti jo 12.000- 5000 eaa. aikana, laajan alueen suomensukuisen -

kielisen väestön käytössä - suomensukuisten jatkuvuusteoria, arkaainen osa

jatkui Suurriistan metsästyksestä, metsästykseen ja Kampakeramiikan ajoille

saakka (todennus; Arkeologia – genetiikka – väestöliikkeet - folklore tyyli)

2) Kaskimaanviljelyn talonpoikainen Kalevala - aika alkoi n. 3000 - 1500 eaa.

vasarakirvesgermaanien maanviljely ja esigermaanin lainasanat

suomensukuisten kieleen. Tällaista uutta ainesta on tullut Kalevalaiseen

suomenkieliseen kulttuurin ensimmäisen kerran Itämeren suomen kielen

alueella, on syntynyt uusi murre; varhaiskantasuomi > kantasuomeen

(todennus; Etymologia – arkeologia – väestöt - kieli)

3) Kalevalanmitta – aika n. 1500eaa. - 500 (1200) jaa. Tämä on

Kalevalamittaisen kerronnan itämerensuomalaista aikaa, kantasuomen-

kielisellä alueella (Baltia-Suomi) (tod. Kalevalan nimet vrt. etymologia - ja

paikannimitutkimus)

4) Kalevala - ajan kriittiset ajat n. 1200 jaa. – 1700 jaa. Keskiajan ruotsinvalta

K. Vaasan ja - poikien uskonpuhdistuksiin saakka, talonpoikainen Kalevala

kulttuuri ahtaalla (tod. historiallista tietoa mm. M. Agricola)

5) Kalevala ajan päättyminen, Kultakausi n. 1600 – 1800 - suomalaisten

oppineiden ja pappien Kalevalaisen aineiston keräily alkoi, tieto

Kalevalaisesta kulttuurista säilyi. Myöhemmin tapahtui (1700-luvulla) myös

suomalaiselle aatelistolle herääminen suomalaisuuteen, pääasiassa


Kalevalaisen esihistoriakerronnan kautta (ks. Anjalan liitto- suomalaisuus).

(Todennus; Kalevala SKVR keräykset, ennen Kalevalaa, ja huomattavasti

enemmän kuin Kalevala- kirjassa. Kalevala on muutakin kuin kirja, mm.

SKVR:n 110.000 säettä).

Tämän edellä olevan aikajana tapahtumien todentamiseen ja ajoitukseen liittyen

esitetään artikkelin asiasisältö ja - lähteet ko. (SL:n) väitteen- eli todennäköisen

Kalevala- ajan perustelemiseksi.

Yleisesti:

FOLKLORE on perimätietoa

• Folklorella tarkoitetaan henkistä kansankulttuuria yleensä ja etenkin suullista

perinnettä; nimitys johtuu englannin sanoista folk, "kansa" ja lore,

"perimätieto".

• Folklore on kulttuuriviestintää: sen sanoma voi välittyä sekä pystysuoraan

sukupolvelta toiselle että vaakasuoraan sosiaalisissa ryhmissä tai

maantieteellisiltä alueilta toiselle.

Kalevalainen perimätieto on suomensukuisten väestöjen laajan alueen viestintää

alueelta toiselle.

Kalevala kulttuurin aika (perimätieto)

Esihistoriassa:

Kalevala aika on pääteltävissä tosiasioiden pohjalta (väite- hypoteesi)

*Arkaainen Kalevala – aika (suom.kiel.) kerronta Suurriistan metsästäjien 12.000

jälkeinen aika, n. 3000 eaa. saakka, Kivikauden - Kampakeramiikan ajan

suomensukuisten metsästyskulttuurin aikaa, jatkuvuusteorian mukaisten

suomensukuisten laajojen alueiden välistä suullista viestintää.

http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/artikkelit/Anjalan_liitto-suomalaisuus,_SeppoLiukko14.1.2010.htm


Itämerensuomen alueella - uutta kulttuuria saapui vasarakirvesgermaanien

välityksellä, samassa yhteydessä Baltiaan ja Suomeen saapui maanviljely.

Maanviljelyn ja esigermaanikielten yhteisvaikutuksesta mm. Kalevalaiseen nimistöön

siirtyi n. 3000 eaa. - 1500 eaa. aikana esigermaanin lainasanoista muodostuneita

nimiä - ja paikannimiä (Baltia ja Suomi).

Kalevalaisten kyläyhteisöjen muodostuminen Lounais - Suomeen kaskiviljelyn

alkuajoilla. Kalevalamittainen korkeatasoisempi kerronta muodostui ja otettiin

käyttöön Itämeren suomensukuisten kaskiviljelyalueilla n. 1500 eaa. - 1200 jaa.

Pakanallisen ajan kyläyhteisön talonpojat harjoittivat Kalevalaisia menoja, jotka

olivat silloin vielä kansanuskon henkisessä merkityksessä, keskiajan lopulle saakka.

Tästä on historiallisesti merkittävänä mainintana mm. M. Agricolan toteamat

kaskiviljelijä – kalevanpojat, jotka ovat jo pronssikaudellta alkaen harjoittaneet

kaskiviljelyä Suomessa. Kalevalaisuus on ollut talonpoikaista kyläkulttuuria jo

pronssi- rautakauden kylien muodostumisesta alkaen.

Historiassa:

Kalevalan olemassaolo on todistettavissa (lähdeaineistoa):

Kalevalaisuus vieraan vallan alle; Kalevalamittaisen loitsujen käyttö

talonpoikaisväestön Kalevalaiset menot jatkuivat ruotsinvallan aikana 1100 - 1600-

luvulle saakka, vähentyen jatkuvasti.

Kristillinen vaikutus; Kalevalaisten pyhien paikkojen (pakko-) lahjoitukset kirkolle

(FMU) Puhdasoppisuuden vaikutus, Kalevalaisuus kuolemantuomiolla uhalla

kiellettyä toimintaa, Kalevalamittaiset runot ehtyivät, viimeisin on 1400- luvulta

oleva Elinan Surmaruno Vesilahdelta (Liukko - Laukko- Suomela ks. tarkemmin

Seppo Liukko kotisivut). Kalevalaisuus siirtyi Raja- Karjalaan turvaan ruotsinvallan

keskuksien ympäriltä 1600- luvulla.

Kalevalaisuus suomalaisuuden pohjaksi; Kalevalaisuuden säilyminen – keräysaika,

näitä seurasivat kansallistunteen muodostumisen ja taiteen kultakausi.

Muinaissuomalainen Kalevalainen nimistö on myös todellista paikannimistöä - ja

nimistöä nykyisissäkin kartoissa Suomessa ja Liettuassa (mm. Liuko- Lauko- nimistö)


Artikkelin perusteet väitteelle, että Kalevala - kulttuuri on ollut todellista

suomensukuisten viestintää kivikaudelta alkaen.

Onko Kalevalaisen kulttuurin perimätiedossa yhtymäkohtia

todellisuuteen?

Onko paikannimistö yksi mahdollisuus tutkia Kalavalaista aikaa?

Miksi jokin nimi on ajoitettavissa, etymologisesti? Miksi jokin paikannimistö

voidaan tunnistaa tapahtuneeksi esim. 2000 vuotta ennen ajanlaskua?

Onko tällaisia Kalevalaisia nimiä ja paikannimiä olemassa (sukuniminä tai

nykykartoissa), jotka esiintyvät myös Kalevalaisessa kerronnassa?

Tällainen yhtymäkohta, joka on tutkittavissa, on kaskiviljelyn aloituksen aika.

Koska silloin suomensukuisten alueelle on saapunut uusi vieraskielinen kulttuuri,

joka on samalla levittänyt maanviljelyä n. 3200- 2200 eaa. aikana.

Tämän Baltiaan ja Suomeen saapuneen vasarakirveskulttuurin kieli oli esigermaani.

Tarkemmin sanottuna nämä olivat tulijat (miesrymien migraatiot) kaksikielisiä

osasivat suomensukuisia kieliä ja esigermaania. Kieli ei vaihtunut. Mutta, näiden

esigermaanin lainasanoista on suomensukuisten kielien alueella muodostunut

sellaisia muinaissuomalaisia nimiä, jotka kytkeytyvät Kalevalaiseen nimistöön ja

ovat pohjaltaan esigermaanisia lainasanoja.

Kalevalainen kulttuuri ja vasarakirveskulttuurit ovat olleet

Suomessa samanaikaista tapahtumaa

Vasarakirveskulttuurien esigermaanikielen vaikutus todellisen paikannimistöön ja

samalla Kalevalaiseen nimistöön on todettavissa etymologiatutkimuksilla,

lainasanaston siirtymisajankohtien perusteella.

Samanaikaisuus on todettavissa myös paikannimistötutkimuksen metodien ja

genetiikan viimeisimpien tutkimustuloksien avulla, kun näitä tietoja samalla

verrataan ja yhdistetään todellisiin arkeologisiin tutkimustuloksiin.

Kalevala- kulttuurin aikaisempi olemassaolo ja vasarakirveskulttuurien

saapuminen näille Kalevalaisen kulttuurin suomensukuisten alueille Baltiaan ja

Suomeen, on nähtävissä genetiikka-, arkeologia- ja etymologiatutkimuksen lisäksi


myös yleensä suomensukuisten kielten muutoksien perusteiden pohjalta

(esigermaanin lainasanat ja vaikutus mm. suomensukuisten väestöjen murteisiin,

itämerensuomi: varhaiskantasuomi > kantasuomi jne..).

Kalevalainen - kulttuuri on ollut olemassa vasarakirveskulttuurien saapumisen

aikana, ja Kalevalaiseen – arkaiseen kerrontaan on tullut myös uutta ainesta

vasarakirveskulttuurien maanviljelyn alkuajoista alkaen mm. kaskiviljelyn

vaikutuksesta.

Kaskiviljelyn aloitus Suomessa on tapahtunut Kalevalaisena aikana, tämä on ko.

kulttuurien yhtymäkohta, jonka kautta Kalevalaa on mahdollista tutkia.

Kaskiviljely ja maanviljelysanasto liittyvät vasarakirvesgermaanien tuloon: -> Onko

Kalevalassa esigermaanisia lainasanoja > nimiä /paikannimiä?

Löytyykö Kalevalaisia nimiä, jotka ovat esigermaanikielten lainasanoja.

Tutkittavissa etymologisesti PERUSTELUT – lähteitä (ks. asiantuntijoiden

tutkimuslainaukset)

Evidenssiä: Vasarakirveskulttuurit samanaikaista tapahtumaa,

kuin Itämeren suomalaisten kantasuomalainen Kalevala- aika (n.

2800- 1600 eaa.)

Sanojen etymologia:

Nykysuomen etymologinen sanakirja, prof. Kaisa Häkkinen 2004.

mm. kaski; tuhka; äiti ; liuti* ovat (esi-) germaanisia lainasanoja (em.

lainasanat kaskiviljelyn ajoilta).

Paikannimistötutkimus:

Prof. Eero Kiviniemi 1974:78.

Paikannimistötutkimuksen professori Kiviniemi on vuonna 1974 maininnut, että

Suomesta voisi olla mahdollista löytää kaksi - kolmetuhatta vuotta vanha

suomalaisten käytössä ollut nimi

Vanhimpien kylien muodostumisajat (Ajan ammoisen oloista, 2008:180):

Vanhimmat kylien nimet Suomessa (Baltia) ovat pronssikaudelta (prof. Unto Salo)


Lainasanapohjaiset paikannimet (ikä):

Paikannimistö jotka ovat muodostuneet suomenkielisten käyttöön

esigermaanisista lainasanoista, esim. iu- diftongin sisältävät sanat, ovat vanhimpia

vasarakirveskulttuurin aikaisia lainasanoja, jonka vuoksi ne ovat tutkittavissa

etymologisesti ks. Liukolan kylä pronssi- rautakaudelta Nousiainen-Masku-Rusko

(nyk. Vahto).

Esigermaaniset lainasanat;

Näiden lainasanojen lainanantajakieli voidaan yhdistää ns. vasarakirves- kulttuuriin,

joka levisi Itämeren seuduille n. 2000 eKr.”.. Professori Kaisa Häkkinen

Arkeologiatutkimukset, vasarakirveskulttuurit (= nuorakeramiikka):

Alla arkeologien ja historiankirjoittajien määritelmä, milloin vasarakirveskulttuurit

ovat tulleet Suomeen Baltian kautta n. 3200- 2200 eaa. aikana (mm. Huurre /

Vahtola)

Kansanrunous (professorit Kuusi /Anttonen):

Arkaainen Kaleva on metsästyskulttuurien ajoilta ennen aikaa 3000 eaa.

KALEVALA - tutkimuksia -> lähteitä

Arkaainen Kalevala – kulttuuri (vanhin pohja Kalevalassa /SKVR)

Turun yliopiston Kalevala- instituutin johtaja prof. Lauri Honko toteaa kirjassaan

Eepoksia ja eepostutkimuksia Itämereltä Intiaan SKS, 2001: 69

• Kalevala vielä vanhempaa kuin Gilgames eepos

(kuvaa Urukin aikaa n. 2600- 2800 eaa.

Ja kirjoitettu sumeriksi n. 2200 eaa.):

• s.69: " Niinpä ikivanhana mainittu sumerilaisten Gilgames -eepos on tässä

suhteessa uudenaikaisempi kuin Kalevala”.

Kalevalaisen perinteen ikä on vanhempi kuin sumerilaisten Gilgames- eepos, joka

on n. 4700 vuotta vanhaa kerrontaa.


Kalevala kirjallisissa lähteissä

Kirjallisia lähteitä Kalevalaiseen historiaan

Vanhinta Kalevalaan liittyvää kirjallista kronikkatietoa löytyy 600-luvulta

mm. Beowulf ja Widsith, joissa on tallennettua / kirjattua tietoa suomalaisista ja

milloin suomalaiset on yhdistetty Kalevala kulttuuriin. (Vrt. Tacitus v. 98 tiesi vain

sisämaan metsästäjä hämäläiset eli Fennit / Finnit).

Widsith- säkeet Exeterin tuomiokirkon katedraalikirjastosta (MS 3501, ff84b-87a)

Englannista kertovat rautakauden ajan Kalevala – kulttuurista.

• Alla mainittu kirjallinen tieto Kalevala- kulttuurista Suomessa tarkoittaa, että

on ollut muidenkin kuin suomalaisten tuntemaa Kalevalaisuutta olemassa,

jo ainakin 600- luvulla.

Angolosaksisessa muinaisrunossa on ajalta n. 600 jaa. merkittynä mm. :

"Ja Caelic hallitsi finnejä" (rannikon kaskimaanviljelijöiden katsottiin jo n. 600-

luvulla olevan Kalevala- kulttuurin hallitsemia) sekä toisessa kohdassa scridefinnit

(sisämaan hiihtohämäläiset = ei maanviljelijät).

Widsith - runon säkeessä 20 ja 76 mainitaan Caelic sekä säkeessä 79 scridefinnit.

Tässä finnit ovat Lounais- Suomalaisia – pääasiassa rannikon kaskimaanviljelijöitä

(ks. Museoviraston kartta – vasarakirveskulttuurien alueet Suomessa - myöh.).

Vrt. kuten Mikael Agricola 1551 mainitsee Calevanpojat olivat kaskiviljelijöitä.

Novgorodin tuohikirjoitus ja Mikael Agricola Kalevala – aika ollut jo ns. laajan alueen suomensukuisilla ennen vasarakirves-

kulttuurien saapumista, ainakin Kampakeraamisella ajalla (tästä myös tarkemmin

myöhemmin)


Toinen kirjallinen Kalevalan liittyvä löytö on 1200- luvulta Novgorodin suomalais-

alueilta. Kalevalainen ns. salamaloitsu on tuohikirjeessä nro 292. Kirjoitettu

Novgorodin slaavin kyrillisin kirjaimin, mutta kieli on vepsäläisten (ks. mm. vepsän

viidennes)

Kolmanneksi myös piispa Mikael Agricola toteaa Kalevalaisuuden (ennen Kalevala

kirjaa).

• Kalevalainen kansanusko oli hämäläisten jokapäiväistä elämää, vielä 1551

Davidin Psalttarissa mainittu hämäläisten eli Kalevalaisten "epäjumalien"

luettelo mm. Calevanpojat.

Kalevalainen kansanusko oli talonpoikaisiin menoihin liittyvää toimintaa

keskiajalla (mm. Vahtola, Suomen Historia).

Kaski- maanviljelyelinkeinon liittyminen Kalevalaiseen

kerrontaan (maanviljelyn tuloajoitus)

Vasarakirvesgermaanit 3200- 2000 eaa., levittivät maanviljelyä ja

indoeurooppalaisen esigermaanin lainasanoja suomensukuisten väestöjen

alueelle.

Tutkijoiden lausumia:

Arkeologia:

Torsten Edgren tulkitsi jo vuonna 1970, että vasarakirveskansa Suomeen tullessaan

muodostui maanviljelijöistä, mutta ei ehkä suuremmin karjankasvattajista (Savon

Historia I, Esihistoria, Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander1988:91-95).

Historia:

Jouko Vahtola (lainausta lyhennetty)


• …maahanmuuttajat nuorakeraamiset eli vasarakirveskulttuurin kautena

3200- 2350 eaa. aiheuttivat Suomen lounais- osissa voimakkaan muutoksen,

suorastaan käännekohdan..

• …. toivat kielessään indoeurooppalaisia lainasanoja.

• Kehittyvään suomenkieleen tuli maanviljelyyn ja karjanhoitoon viittaavia

sanoja, kuten, kaski, kasvaa, itää, huhta (kaski), siemen, ohra, puuro, ja

mm. härkä.

Sanat edellyttävät kaskeamista ja karjanhoitoa.

Tarkemmin Prof. Jouko Vahtola, Suomen Historia 2004: 14- 15.

Mikael Agricola (maininta vahvistaa, että kaskiviljelyajan Kalevanpojista on

historiallinen maininta ennen Kalevala kirjaa)

Agricolan kirjoituksessa on tämän artikkelin kannalta myös merkittävä maininta

Kalevanpojista. Se on viittaus Kalevanpoikiin eli Kalevalaisiin kaskiviljelyajan

hämäläisiin.

Tässä alla mainitussa Mikael Agricolan vuoden 1551 kirjoituksessa Calevanpoikien

metsänkaato, kaskenpoltto ja niittyjen viljely, kuvaa vanhaa kaskiviljelyyn

liittyvää Kalevala – aikaa:

"Epejumalat monet tesse muinen palveltin cauan ja lesse. Neite cumarsit

Hemelaiset seke Miehet ette Naiset. Nämet olit Epejumalat cuin he rucolit. Eikö se

Cansa wimmattu ole joca neite wsko ja rucole. Calevanpoiat Niittut ia mwdh löit."

Kirjoitus viittaa samalla kaskiviljelyyn ja Kalevanpoikiin eli Kalevala - kulttuuriin

Kaskiviljely aloitus Suomessa ja Baltiassa 3000 / 2500eaa. > 1500 jaa.

(MA kirjoittanut tekstin vuonna 1551 Psalttari teoksessaan):

KALEVANPOJAT OLIVAT KASKIVILJELIJÖITÄ


Kalevalainen aika ja kaskiviljelyn aloitus ovat samanaikaista tapahtumaa:

Kaskiviljelyn aloittaminen tapahtui vasarakirveskulttuurien eli nuorakeramiikan

aikana Suomessa ja Baltiassa

Alla lainaus Viron esihistoriasta, prof. Aivar Kriiska, 2007:

”Pohjois- Viron nuorakeraamisilta löytöpaikoilta mm. järvien rannoilta

ja soista on löydetty ohran ja vehnän siitepölyä, joka on ajoitettu n.

vuoteen 2000 eaa.”

Prof. Aivar Kriiska 2007: 73-81.

• Nuorakeramiikan vasarakirvesajan esigermaaninkielisiä miesryhmiä muutti

Baltiasta Viron kautta Suomeen n. 2800- 2000 eaa.

Ks. kartta nuorakeramiikan eli vasarakirveskulttuurin aikaisen maanviljelyasutuksen

laajuus Suomessa, Museovirasto.


Maanviljelyn aloitusalueet Suomessa = ns. maanviljelyn Kalevala -

kulttuurin alueet

Siitepölyanalyysi osoittaa, että myös Turun alueella on viljelty viljaa jo 4000 vuotta

sitten. Tässä paikannimistön tutkimukseen ja arkeologiaan nojautuva tutkimus kysyy

" keitä olivat nämä kaskeajat silloin jo ns. Kiukaisten kulttuurin aikana?"

Tällaisen kysymyksen esittää suomenruotsalainen paikannimistötutkija Kurt Zilliacus

kirjasssa "Finska skären", ks. HS. fi - Kirjat, 9.12.1990.

Virolaiset Kalevalaa vastaavat kansanrunojen, mm. Kalevipoeg - eepoksen

lähes kalevalamittaisen runomitan säkeet kertovat näistä kaskimaanviljelijöistä ja

Kalevanpoikien vierailuista Suomessa (Viron sankarieepos, Kreutzwald,1862, mm. 4.-

8. luvut).

Miten perimätieto kertoo vanhemmista ajoista?

Kalevalamitta on ollut käytössä jo itämerensuomen aikana (Ks. alla professori tason tutkijat)

Kalevalamittaisen kerronnan/ - loitsuamisen ikä on noin 3000- vuotta (Balttia oli

silloin vielä suomensukuisten - kielien aluetta).

Kalevalamitta on muodostunut n. 1500-500 eaa.:

Prof. Pertti Anttonen ja Matti Kuusi, Kalevala Lipas, SKS, 1999

”Kalevalamitta näyttää syntyneen myöhäiskantasuomalaisena aikana,

2500- 3000 vuotta sitten”

Ko. Kalevalamitta on kivikauden ajalla ollut erityisen korkeatasoinen hengentuote,

sen kehitysaika on ollut ennen prof. Anttonen/Kuusi mainitsemaa myöhäiskanta-

suomalaista aikaa. Kalevalainen kulttuuri on levinnyt ns. kyläkulttuurina.

Kalevalainen – kulttuuri on ollut suomalaisten käytössä kalevalamittaisena kylien

muodostumisen alkuaikoina Baltiassa ja mm. Länsi- Suomessa jo pronssikaudella

(Prof. Unto Salo, Ajan ammoisista ajoista)..


Vanhin ns. arkaaisin osa Kalevalaista kerrontaa kuvaa

metsästäjäkulttuurien aikaa, eli aikaa ennen maanviljelyä.

Arkaaisin osa on mahdollisesti peräisin jo suurriistan metsästäjien prestiisiajalta

tai sitä seuranneelta metsästäjien laajan alueen suomensukuisten alueelta n.

12.000- 5000 eaa., kuitenkin viimeistään *Kampakeramiikan ajalla 5200- 3000 eaa.

Itämerenaltaan ympäristössä.

Milloin ko. vanhin Kalevalaisuus olisi voinut alkaa?

Vanhemman Kalevalaisen kulttuuriajan selvittämiseksi on tarkasteltava onko se

mahdollista? Onko suomensukuisten kieli riittävän vanhaa?

Kalevalaan liittyvät vertailevat tiedot on mahdollista tarkentaa

arkeologia- ja geeni- ja muiden tieteiden avulla.

Tähän vastaa mm. suomensukuisten jatkuvuusteoria.

• Suomensukuisia väestöjä on ollut ennen vasarakirves- kulttuureja

Euroopassa, Suomessa ja Baltiassa ja ennen ko. kampakeramiikan aikaa

Ks. Myöh. kartta suomensukuisten alueet 4500 eaa. Ja 900 jaa.

Kampakeramiikkaa Tikkurilassa

Kuva alla: Suomensukuisten aika n. 3000 eaa. Tikkurilan Satomäki.

Tämä on ollut aikaa hieman ennen vasarakirveskulttuurien vaikutusta.

Arkaaista Kaleva - aikaa Suomessa.


Geneettiset ja arkeologiset tutkimukset osittavat:

Suomensukuisten ovat Euroopan alkuperäväestöjä ja

suomensukuisten jatkuvuusteoria on mahdollista

Euroopan alkuperäisväestöjä ovat toisaalta Euroopan vaaleaihoiset suomensukuiset

(the Finns) Alppien pohjoispuolella ja toinen "alkuperä" lähtee Alppien

eteläpuolelta

13.8. 2008 julkaistu hollantilainen tutkimus;

Suomalaisista suurin osa polveutuu jo muinoin Suomen alueelle jääkauden jälkeen

asettuneesta väestöstä (= suomensukuisten jatkuvuusteoria)

Dr. M. Kayser, O. Lao* 2008

http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/artikkelit/Visual%20Science%20New%20York%20Times%20artikkeli%20suomalaiset%20geenit%20%20Euroopassa%2013.8.08.htm








The map also identifies the existence of two genetic barriers within Europe. One is

between the Finns and other Europeans. ...The other is between Italians and the

rest. This may reflect the role of the Alps in impeding free flow of people between

Italy and the rest of Europe."

Suomensukuisten jatkuvuusteoria

Suomensukuiset ovat Euroopan alkuperäväestöjä

Määritelmä vahvistaa samalla suomensukuisten jatkuvuusteorian Euroopassa

jääkauden jälkeisenä aikana laajalla -alueella ja sieltä Suomen alueelle n. 10.700

vuotta sitten.

Suomensukuisten genetiikka peräisin Ukrainan - refugin suurriistanmetsästäjien Tat

C / N1c ja R1a pohjalta

SUOMESSA: arkeologisten tutkimusten perusteella on todettu, että Lahden

Ristolan / Orimattilan kivikautisilla alueilla asuneet ovat saapuneet arkeologisten

vertailutietojen perusteella etelästä Kundan – kulttuurin suomensukuisten alueelta

Ks. mm. väitöskirja, Hannu Takala 2004.

Suomen kielen professori Pauli Saukkonen

Suomensukuiset ovat alkuperäisasukkaita (LGM)

"Baltia , Suomi, Venäjän Karjala ja Skandinavia ovat ainoita maita, jotka ovat

saaneet koko väestöpohjansa varmasti vasta jääkauden jälkeen, ja se näkyy myös

itämerensuomalaisessa kielellisessä erillisyydessä (Viitso 2000).

Eivät sinne rynnänneet ensimmäisinä eteläisen Euroopan ihmiset, vaan heidän

edellään jään reunan läheisyydessä eläneet (suomensukuiset).

Alkuperäisväestö on ja elää tutkituissa geenilinjoissa ja sen alkuperä voidaan

jäljittää. "Tuntematonta" väestöä ei ole enää olemassakaan, ei siihen voida vedota,

sillä genetiikka on antanut kaikille nimet.

Professori, Pauli Saukkonen 2006:107


On samalla lausuma suomensukuisten jatkuvuusteoriaan

Eurooppalaisten suomalainen alkuperä-

Kalevalaisen kulttuurin juuret

Juuri ilmestynyt tutkimus ja sen kartta Euroopasta osoittaa selkeästi, että

suomensukuisten vaaleus on ulottuu vieläkin yli jääkauden maksimin ja sen

jälkeiselle jäänjättöalueelle pohjoiseen, Ukrainan refugista:

Tutkimus Jonathan Rees* 2002 ja kartat 1 ja 2;

1) Peter Frost 2006; vaaleasilmäisten alueet Euroopassa

(sinisilmäiset suomalaisia)

2) Peter Frost 2006; vaaleahiuksiset alueet Euroopassa).

*Tutkimus 27.9.2002 Prof. Jonathan Rees, University of Edinburg

(BBC News, WORLD EDITION):

Researchers predict the last truly natural blonde will be born in Finland – the

country with the highest proportion of blondes.

Vaaleat hiukset (blondit) Euroopassa:

Tässä huomattava lähtökohta, alkuperäiset suomalaiset

metsästäjäväestöt (n. 75% eurooppalaisten genetiikasta)

levittäneet geneettistä vaaleutta Eurooppaan neoliittisen

vallankumouksen aikana tulleille indoeurooppalaisille (joiden

genetiikkaa on n. 25% eurooppalaisissa (S. Pääbo, Cavalli- Fortza).

http://cogweb.ucla.edu/ep/Frost_06.html

http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/artikkelit/c13a.%20lyhyt-Kalevalakulttuurin-aika-Suomessa.htm

























Alla kartta 1. prof. P. Frost

Vaaleat hiukset: Eniten Suomessa ja Skandinaviassa, jossa alkuperäisten

suomensukuisten geneettinen osuus väestöstä on edelleen vahvinta Euroopassa.

Tästä kuvasta näkyy parhaiten se, että indoeurooppalaisten tummempi geenistö on

neoliittisen vallankumouksen aikana työntynyt vaaleaihoisten (-hiuksisten)

metsästäjien alueille.

Vanhan Ukrainan refugin suomensukuisten vaalea väestö on siirtynyt kohti

pohjoista, kuten suomensukuisten kielten puhuma-alueetkin. Vaaleimmat alueet

ovat Suomessa ja Keski-Ruotsissa, jonne suomensukuisten geenistö on jäänyt

vallitsevammaksi ”perustaksi” jääkauden maksimin jälkeisen ns. suomensukuisten

jatkuvuusteorian mukaisesti. Lähialueet mm. Baltia, Skandinavian eteläosat ovat

edelleen n. 50-79%:sti vaaleita.


Vaaleus on suomalaisten perimää eurooppalaisissa:

Eurooppassa vaaleaihoinen-, vaalea hiuksinen- ja vaalea- (sini –) silmäinen perimä

on suomensukuisten alkuperäistä tundravaaleaa perimää eurooppalaisissa, se on

lähtöisin jääkauden maksimin jälkeen Ukrainan refugista.

Tähän väestöön on sekoittunut myös baskilaista Etelä-Euroopan väestöjen

genetiikkaan jo n. 12.000 Magdalenin kulttuurin saapuessa Hampurin

suomensukuisten kulttuurin alueelle (= pohjoissaamelaiset, siirtyivät sulaa Norjan

rannikkoa pitkin Komsaan) ja myöhemmin Eurooppaan tuli uutta

indoeurooppalaista tummempaa genetiikkaa kivikauden n. 5000 eaa. alkaen.

Neoliittisen vallankumouksen n. 5000 eaa. jälkeen metsästäjäväestöihin assimiloitui

maanviljelyä ja indoeurooppalaista kieltä levittäneitä indoeurooppalaisväestöjä

(joiden osuus on Euroopassa korkeintaan 25-35%). Suomensukuisten kieli vaihtui

Itämeren eteläosiin saakka, Weiksel - joelle saakka, koska maatalouden leviämiselle

olleet olosuhteet olivat sopivia n. 3500 eaa. saakka.

Kielenvaihtuminen loppui, koska maanviljelyn leviämisnopeus tyrehtyi ilmojen

kylmetessä. Keski- Euroopan alueella indoeurooppalaisten maanviljelykielestä ja

suomensukuisista kielistä muodostui ensiksi indoeurooppalainen esigermaanin kieli.

Tämän väestön kieli levisi lainsanoina maanviljelyn yhteydessä n. 3000 eaa. jälkeen

pohjoiseen Baltiaan ja Suomeen.

Suomensukuisten väestöjen vaaleus on edelleen nähtävissä myös alla olevassa

kartassa, jossa sinisilmäisyys on edelleen vahvinta myös nykyisen Baltian ja Puolan

pohjoisosissa.

Tämä on Ukrainan refugin väestöjen siirtymää pohjoiseen, koska uutta

indoeurooppalaista, tummempaa väestöä on saapunut Mustanmeren alueelta

etelästä Alppien pohjoispuolisille alueille.


Suomensukuisten alueiden vanha laaja alue on nähtävissä, sillä ns. Hampurin

kulttuurin alueet ovat sinisilmäisten suomensukuisten alueita, jääkauden maksimin

jälkeen eli suurriistanmetsästäjien n. 16.000 – 12.000 eaa. aikana, joka on

indoeurooppalaisten migraation (n. 25-35% maks.) vuoksi siirtynyt Ukrainan

refugista pohjoiseen ja länteen.

Sinisilmäisyys Euroopassa.

Alla kartta 2. prof. P. Frost


McEvedy 1967 kartta 4500 eaa. suomensukuisten tilanne. Indoeurooppalaiskielten ja maanviljelyn leviäminen Finn alueille on alkanut

Yllä oleva Mc Evedy kartta vuodelta 1967 osoittaa, että indoeurooppalainen kieli ja

maanviljely on levinnyt vallankumouksellisella tavalla metsästäjien alueille. Puhuttu

kieli vaihtui. Tässä näkyy, että maanviljelykieli ja maanviljely on jo vallannut

aikaisemmat metsästäjien alueet Mustanmeren ja Alppien välillä.

Siitä ylöspäin (SubNeolithic alueella) on vielä kaksikielistä uuden maanviljelykielen

ja vanhan metsästäjien kielen, suomensukuisten kielten puhujia (kieli vaihtumassa

esigermaaniksi).

Väestö oli maanviljelyn levitessä muuttumassa kaksikieliseksi, mutta maanviljelykieli

oli edelleen valtaamassa alueita. Pohjoisempana on edelleen nähtävissä

suomensukuisten väestöjen ja- kielisten alueet, mm. pääosa Skandinaviaa,

ainoastaan eteläisimmälle alueelle on noussut indoeurooppalaisia

esigermaanikielisiä väestöjä (näille on tapahtunut kielenvaihto suomesta

indoeurooppalaiseen kielen, syntyi uusi esigermaanin kieli).


Maanviljely ja indoeurooppalainen kieli Eurooppaan neoliittisen

vallankumouksen mukana n. 5500 eaa. alkaen.

Prof. Collin Renfrew määritelmä:

• Maanviljely levisi diffuusiona metsästäjien alueille, joitka vaihtoivat

elinkeinonsa ja puhumansa kielen maanviljely elinkeinon kieleen, Tämä on

tapahtunut Eurooppaan saapuneiden maanviljelyä levittäneiden

indoeurooppalais- kielisen väestöjen (n. 25-35% migraatio

alkuperäisväestöstä) saapuessa n. 5500 eaa. alkaen Mustanmeren ja

Alppien välisiltä alueilta (Ks. kartta MC Evedy 4500 eaa. tilanne).

Indoeurooppalainen kulttuuri saapui Euroopasta kaakkoon olevilta Anatolian -

Iranin alueilta

Tarkennus:

Indo- tarkoittaa jstkn kaakkoon.

Indoeuroopaksi kutsutaan aluetta, joka sijaitsee Euroopasta kaakkoon.

Tässä tapauksessa Eurooppaan saapunut indoeurooppalainen neoliittinen

vallankumous tarkoittaa, että maanviljely- ja indoeurooppalainen kieli on lähtöisin

Anatolia- Iran hedelmällinen puolikuun alueelta

Tämän neoliittisen (vallankumouksellisen) invaasion arkeologisena nimenä on

Euroopassa aluksi nauhakeraaminen kulttuuri ja myöhemmin vasarakirves-

nuorakeraaminen kulttuuri (mm. vasarakirveet ja tasapohjaiset keramiikka astiat).

Jyvä : kantagermaanissa jevo, muinaisintiassa yava,

vilja, ohra, muinaisiranissa yava-, indoeurooppalaisessa kantakielessä jevo- Siitä

tuli suomalaisugrilainen kantasana jeva (jyvä). (Sanojen synty, 1991).

Keski- Euroopan alueen suomensukuisille metsästäjäväestöille tapahtui

samanaikaisesti elinkeinonvaihto maanviljelyyn ja kielenvaihto indo-

eurooppalaisiin kieliin


Nauhakeraamisen kulttuurin aikainen (n. 5500- 3000 eaa.) maanviljelyn leviäminen

ja kielenvaihto indoeurooppalaiseen kieleen hidastui loppupuolella, ilmojen

kylmetessä, koska olosuhteet maanviljelyn leviämiseen heikkenivät. Myöhemmin n.

3000- 2000 eaa. aikana maanviljelyä levittivät esigermaanikieliset nuorakeramiikan-

eli vasarakirveskulttuurin miesryhmät.

Nuorakeramiikka Weikselin alueelta pohjoiseen

eli ie- kielisen kaskimaanviljelyn leviäminen Baltiaan ja

Suomeen

Nuorakeramiikka eli vasarakirveskulttuuri:

• Toisen aallon maanviljelykielen ja indoeurooppalaisen esigerm. kielen

samanaikainen leviäminen tapahtui n. 3000- 2200 eaa. aikana Weikselin

germaanialueelta mm. Baltiaan ja Suomeen (Skandinavia).

• Kuva alla. Museovirasto Vasarakirveskulttuurin alueet Suomessa

Neoliittisen vallankumouksen toisen aallon (Nuorakeramiikka)

vaikutukset Baltiaan ja Suomeen (Ruotsiin)

Levittäjänä oli pienempiä esigermaanikielisiä miesryhmiä, tällöin myös suomen

kieleen ryhmää - liutaa (määrää) merkitsevä lainasana liuti* >, josta mm. liuta >

liuko.

Koivulehto: mm. joukkoa - ryhmää kuvaavat sanat ovat tulleet suomensukuisiin

kieliin esigermaanista ennen 2000 eaa.. Silloin siirtyi muutoinkin erityisesti

kaskimaanviljelyyn ja talonpoikais-yhteiskuntaan liittyviä esigermaanisia lainasanoja.

Maanviljelykulttuurin ja lainasanojen siirtymäsuunta on indoeurooppalaisten

esigermaanista pohjoiseen, Baltian ja Suomen alueiden suomensukuisten kieliin.

Ko. alueiden suomensukuinen kieli ei vaihtunut, syynä on maanviljelyä

levittäneiden esigermaanikieltä puhuneiden miesryhmien assimiloituminen

hämäläisiin metsästäjiin. Silloin lasten äidit olivat alkuperäisiä suomensukuisia, siksi

lasten suomen kieli säilyi (ks. Genetiikka erot isä- äitilinjoilla).


Suomessa kieli ei vaihtunut, mutta esigermaanikielten lainasanojen vaikutuksesta

2800- 2000 eaa. aikana, syntyi uusi murre - kantasuomi.

Baltiassa ja Suomessa

KIELI EI VAIHTUNUT: Esigermaaniset miesryhmät assimiloituivat suom. naisten kanssa.

Arkeologisten tosiasioiden perusteella:

Vasarakirveskulttuuri Suomeen etelästä Baltian kautta, ja mahdollisesti myös

Suomen kautta myös Ruotsiin.

Saapumisaika Suomeen n. 2500 eaa. alkaen

Matti Huurre, 2004, 9000 vuotta Suomen Esihistoriaa s. 72.

Onko Kalevala aikaa tutkittavissa etymologia tutkimuksen

kautta?

Aikaisemmin on osoitettu, että vasarakirveskulttuurin esigermaanisia ryhmiä saapui

suomensukuiselle ja – kieliselle Kalevala - kulttuurin alueelle Baltiaan ja Suomeen n.

3200- 2200 eaa. aikana.

Kalevalaisiin nimiin siirtyi esigermaanin lainasanoja sekä mm.

iu- diftongi.

Milloin tämä etymologisesti tutkittavissa oleva sanavartalon osa iu - diftongi, on

saapunut suomensukuisille alueille Baltiaan ja Suomeen?

Alkuperäisessä suomenkielessä ei ole ollut iu- diftongeja. Diftongi on tuntematon

käsite alkuperäisille suomensukuisille vielä varhaiskantasuomen aikana. Diftongia ei

ollut suomalaiskielissä ennen ensimmäisten vasarakirveskulttuurien vaikutusaikaa

Suomessa (kielitiede).


Vielä varhaiskantasuomessa ei ollut diftongeja lainkaan, toteaa prof. Tapani

Lehtinen, Kielen vuosituhannet, SKS, 2007:139.

Vasarakirves- esigermaanin lainasanoja Suomeen 2800- 2000

eaa. mm. iu – diftongin sisältävät sanat

Koska varhaiskantasuomen kielessä ei ole ollut diftongeja lainkaan. On myös

tiedossa, että suomensukuisten kieliä huomattavasti nuremmissa kielissä kuten;

ruotsinkielessä , eikä nykyisessä baltinkielessä ole iu- diftongia. Näissä

nuoremmissa kielissä (muodostuneet vasta n. 400- 600 jaa.) toinen diftongin

vokaali liudentuu pois (esim. Liuko – sanasta tulee Luko ks. Seppo Liukko

kotisivut

iu / ui – diftongi Kalevalaiseen runouteen:

Edellä mainituista syistä johtuen, tällaisen sanavartalon osan eli iu- diftongin, on

kantasuomeen täytynyt tulla ensimmäisten varhaisimpien vasarakirveskulttuurien

saapumisen ja niiden lainasanojen yhteydessä.

diftongi kytkeytyy myös vasarakirveskulttuurien aikaisiin Kalevalaisiin nimiin

(esim. Liukko, Laukko jne.)

Vasarakirveskulttuurin maanviljelyelinkeino ja sen esigerm. kieli tulivat Baltiaan ja

Suomeen lainasanoina, mutta ko. alueiden kieli ei vaihtunut ndoeurooppalaisiksi

kieliksi (kuten oli aikaisemmin tapahtunut maanviljelyelinkeinon ekspansiivisessa

leviämisvaiheessa- nauhakeramiikan kulttuurin leviämisen yhteydessä).

Tämä mm. liuti - sanavartalon ui- diftongin esiintyminen ainoastaan vanhemmissa

esigermaanikielissä selittää, miksi ko. lainsanojen (nimet – ja paikannimet) on

täytynyt tulla suomensukuisten kielten alueelle maanviljelyä levittäneiden

vasarakirvesgermaanien assimiloitumisen seurauksena, siis 3200- 2200 eaa.

aikana.




iu- diftongin sisältäviä nimiä ja paikannimiä on otettu käyttöön

viimeistään kantasuomalaisena aikana mm. Baltiassa ja Suomessa

• Joukkoa kuvaava sana lainautui* pronssikaudella, ehkä 1000 eaa. -

germaaniselta kielialueelta varhaiskantasuomeen, sanan levikistä päätellen,

sillä diftongi* Suomessa on vanhempaa kuin sen skandinaavinen kehitys

Paikan ja joukon tulo kieleen, Koivulehto 1981:205

Esim. esigerm. sana liuti* > liuta > liuko (prof. E. Kiviniemi)

Liuti - tarkoittaa liutaa, joukkoa ryhmää, näistä paikannimet; Suomessa ja Baltiassa

ko. ajalta Liuko - Liukko (säilyneet propreina)

Liukko - nimessä esiintyvä iu - diftongi ei voi olla ruotsinkielistä (skandinaavista)

alkuperää (se on huomattavasti vanhempaa nimistöä):

Liukko- nimi on Kalevalainen nimi (etymologia)

Liukko - nimi ei ole ruotsinkielistä pohjaa, koska alkuperäisessä

varhaiskantasuomessa ei ollut diftongia, mutta jo kantasuomessa on diftongi.

Silloin diftongin on täytynyt tulla suomenkieleen varhaisimman migraation

vaikutuksesta, eli vasarakirvesgermaanien lainasanojen mukana n. 2500-2000

eaa., siis aikana ennen skandinaavien muuttoliikettä Suomeen.

Miksi Liukko - nimistö ei ole ruotsinkielen vaikutuksesta syntynyttä nimistöä?

Koska:

a) ruotsinkieli on nuorempaa kuin suomensukuiset kielet tai

vasarakirveskulttuurien (esi-) germaanikieli, jossa on ollut ko. diftongi ja

b) ruotsinkielessä ei ole iu- diftongia (toinen diftongin vokaaleista pyrkii

liudentumaan esim. Liukko > Luko, ks. tarkemmin Liukko- nimitutkimus,

esimerkki Värmlannista 400 – vuoden ajalta).


Baltian suomensukuinen väestö -

Itämeren suomalaisten Kalevala aikaa:

Kalevalaiset nimet (ks. Liukko –nimihistoria, myös Baltiassa)

• Liukko nimi esiintyy n. 30 kalevalaisessa loitsussa

Baltian väestö on alkuperältään myös suomensukuista ja kielistä väestöä, mihin

myös kampakeraamisen kulttuurin laajat alueet viittaisivat (ks. Museovirasto ja

geenitutkimus mm. M-L. Savontaus et.al.).

Ko. ajan kantasuomi - itämerensuomi; esigermaanin ja suomen alkuperäiset

vanhimmat sanat ovat jääneet baltin kieleen kielenvaihdossa (substraatteina).

Baltian väestön kieli vaihtunut n. 400 - 800 jaa. slaavin vaikutuksesta.

Historiassa mainittuna mm. vendit, slaavilainen väestön osa, oli siirtynyt Baltiaan

(ks. Wikipedian kartta n. 900- luvulta)

Slaavien nousu pohjoiseen n. 400 – luvulta alkaen – germaanit

länteen (kansainvaelluksen seurauksena).

Baltin ja Novgorodin suomensukuisten kieli on slaavin

vaikutuksesta vaihtunut.

Slaavien noususta myös alla oleva Wikipedian kartta n. 800- 900 jaa. Tilanne on

merkittävä jos verrataan nykyaikaan, sillä nyt suomensukuisia ei enää ole

eteläisimmillä Venäjän alueilla.

Tässä n. 900- luvulla, Novgorodista pohjoiseen, itään ja etelään on vielä monia

suomensukuisia väestöjä. Slaavilaiset ovat nousseet Novgorodin suomensukuisten

alueille saakka.


Myös Baltiassa slaavinkielisten vaikutus on ollut merkittävää, sillä Baltian

suomensukuisille väestöille tapahtui kielenvaihto saavinkielisen väestön

kontakteista johtuen vasta n. 400- 800 jaa. aikana.

Suomensukuisten kielten väestöjä on ollut vielä tämän kartankin perusteella n.

800- 900 luvulla, nykyisen Venäjän alueella, näitä väestöjä on ollut jopa Moskovan

eteläpuolella.

Nyt slaavilaiset väestöt ovat assimiloituneet näihin suomensukuisiin väestöihin,

historiallisesti osoitettavien tosiasioiden pohjalta, n. 1000 vuoden ajalla (n. 900-

1900 – luvuilla) ja tämä jatkuu edelleen.

Alueen kieli on vaihtunut suomensukuisten alkuperäväestöjen kielen ja

slaavinkielen vaikutuksista uudeksi indoeurooppalaiseksi venäjän kieleksi.

Kieli on vaihtunut Novgorodin vuoksi, koska Novgorod valitsi kirkkokielekseen

slaavinkielen.

Venäjän alueen, nykyisin jo kielenvaihtaneita, suomensukuisia on ko. alla olevassa

kartassa vielä nähtävissä, omine suomensukuisten väestöjen nimineen mm.

metserä, mordva, muroma, merva ja vaihtumassa on mari, komi, perma, vepsä

jne..

Eivät nämä väestöinä ole minnekään kuolleet, vaan jatkavat vaaleaa

suomensuisten genetiikkaa venäjänkielisenä väestönä edelleen.

Suomensukuisten alueiden supistuminen Euroopassa

Wikipedian kartta n. 900 jaa.

Tässä alla olevassa Wikipedian kartassa tsuudit ovat virolaisia suomensukuisia

(finnit suomalaisia, joita ei ole merkitty ko. karttaan).

Aikaisemmin Weiksel- joelle ja Itämeren etelärannoille saakka asuttaneet germaanit

ovat siirtyneet, tähän mennessä n. 900 – luvulla, myös slaavien nousun vuoksi ja

kansainvaelluksien seurauksena länteen (ko. aluetta ei näy kartassa).


Baltialaiset ovat myös alkuperäisiä suomensukuisia väestöjä

Suomalaisten isälinjoista n. 60% ja balttien n. 40%, olisi tätä Y-

kromosomin haplotyypin markkeria Tat C, se osoittaisi osaltaan, että

baltit ovat suomensukuisen kielen indoeurooppalaisiin kieliin vaihtaneita

väestöjä

em.. lainaus: Suomalaisten geneettiset alkujuuret, Idästä vai lännestä, Huopana,

Lappalainen, Savontaus 2006;12 (1);63-81).

Baltian Kalevalaisuus suomensukuisten kielten aikana:

Itämeren altaan suomensukuisten Kalevala kerronta oli Kalevalamittaista jo 1500

eaa. - 400 jaa. aikana, myös Baltiassa ennen, kuin Baltian alueen väestöjen kieli

vaihtui balttoslaaviin.


Baltian kielenvaihto slaavin on vaikutusta.

Slaavilaiset ovat tulleet vasta kansainvaellusten jälkeen n. 400 - 800- luvuilla Baltian

ympäristön alkuperäiselle suomensukuisten (-kielisten) alueelle.

Seurauksena oli suomensukuisten kielten vaihtuminen;

Novgorod > venäjän kieli (koko Venäjän alueen kieli),

Baltia > balttoslaavi (nykyinen baltin kieli).

Johtopäätelmät:

Kalevala – kulttuurin esihistoriallinen olemassaolo on todellista tapahtumaa:

Suomensukuisten Kalevalainen kulttuurin aika on ollut mahdollista itämeren

altaan ympäristössä jo Kampakeramiikan ajoilta alkaen (suomensukuisten

jatkuvuusteoria).

Kalevalaisuus on siirtynyt pohjoiseen (mm. Baltian eteläosista), kuten

suomenkielisten alueetkin. Venäjän alueen suomensukuiset ovat jättäneet Kalevala -

kulttuurin aineksia Venäjälle ja Baltiaan. Alueilla nykyisin tunnetut esihistorialliselta

ajalta peräisin olevat runot- loitsut, mm bylinat ovat Kalevala- kulttuurista lähtöisin.

Jatkuvuusteorian merkitys Kalevalaisen kulttuurin

historiatutkimuksessa:

Jatkuvuusteorian antaa mahdollisuuden ymmärtää Kalevala – kulttuurin syntyä ja

tarvetta suomensuisten laajalla alueella. Jatkuvuusteorian kautta on mahdollista

perustella suomensukuisten väestöjen tiedonvälitys eri alueille. Jatkuvuusteoria on

johdettu pääasiassa arkeologisten ja geneettisten tutkimustulosten kautta, joiden

avulla myös etymologia- kielitieteen on mahdollista ymmärtää jopa jääkauden

jälkeisen ajan vakiintunutta, lähes muuttumatonta väestö – ja kielitilannetta.

Vasta maanviljelykielen vallankumouksellinen leviäminen Euroopan Alppien

pohjoispuolelle muutti väestön puhuman kielitilanteen lähes täydellisesti.

Nyt Euroopan väestöt puhuvat n. 96 %:sti indoeurooppalaisia kieliä.

Kuitenkin Eurooppaan tulleiden migraatioiden määrän muutos genetiikkaan on


korkeintaan 25-35%. Se tarkoittaa, että on täytynyt tapahtua tässä artikkelissa

mainittu kielenvaihto metsästäjäväestöille.

Se tarkoittaa myös, että alkuperäasukkaiden suomensukuiset väestöt ovat

vaihtaneet puhumansa kielen ainakin Baltiassa.

On huomattava, että esimerkiksi germaanit ei tarkoita väestöryhmää (geneettistä

ryhmää), vaan sitä mitä kieltä ko. väestö puhuu. Esim. Baltiassa ja Venäjällä

väestöstä suuri osa on geneettiseltä pohjaltaan suomensukuista väestöä (Suurriistan

metsästäjien y- kromos. Tat C / N1c), joka nyt puhuu venäjää tai balttia.

Väestön puhuma kieli voi vaihtua, mutta genetiikka ei vaihdu, se korkeintaan

muuttuu assimiloitumisen seurauksena, alueelle saapuneen uuden genetiikan

verran (ei kokonaan). Esimerkiksi Eurooppaan on saapunut kautta aikain uutta

indoeurooppalaista maanviljelijöiden genetiikka, korkeintaan 35%, Euroopan

eteläisimmille alueille (S. Pääbo et.al.), silloin alkuperäisen metsästäjäväestön

genetiikka on vaihtunut maksimissaan 35%:n verran.

Yhteenveto (evidenssiä):

Kalevala- aika:

Kalevalainen kulttuuri on alkanut metsästyskulttuurien aikana

Kalevalaisen kulttuurin arkaainen osa on metsästys- kalastukseen perustuvaa

kerrontaa. Silloin kerronta Kalevalaisuus on ollut metsästäjäväestöjen käytössä

ennen maanviljelyn leviämistä Euroopan Alppien pohjoispuolisille alueille (n. 5000

saakka).

Varhaisen maanviljelyn vaikutus on muuttanut Kalevala kerronnan sisältöön 5000

eaa. alkaen. Itämerenaltaan ympäristöön Nuorakeraaminen maanviljely- kulttuuri

vaikutti n. 2500 eaa. - 1500 jaa. Kaskiviljely ja sen aikaiset nimet ilmenevät

Kalevalaisuudessa aikaisemmin selvitetyllä tavalla, sillä juuri näiden lainasanojen

alkuperän tutkiminen on etymologisesti mahdollista. Myös mainitut kaskiviljelyn –

Kalevanpojat osaltaan osoittavat mainittujen Calevanpoikien liittyvän kaski-

maanviljelyyn (Mikael Agricola).


Kalevalaisiin nimiin luettavia talojen - ja paikannimistöä on Suomessa edelleen.

Useita Kalevalaiseen kulttuuriin kuuluvia paikannimiä on nähtävissä mm.

paikannimistökartoissa. Hyvin monia em. Kalevalaisiin nimiin kuuluvien nimien

alkuperää voidaan tutkia etymologisesti. Näiden tutkimusten perusteella aikakausi

voidaan paikantaa vasarakirveskulttuurien saapumiseen Baltiaan ja Suomeen.

Tällöin esigermaaniset lainasanat ovat tulleet suomensukuisten kielten alueelle ja

nimistö on muotoutunut muinaissuomalaiseen muotoon ja jäänyt ko. asukkaiden

käyttöön.

Suomessa ko. kalevalaisen nimistön paikannimistö, on siirtynyt rannikolta

sisämaahan. Kaskiviljelyn aikana ko. kaskiviljelijät ovat siirtyneet paikasta toiseen

lähes yhtäaikaisesti ja tällaista nimien siirtymää kutsutaan nimiparisiirrynnäisiksi

nimiksi (Ks. vanhimpien kylien paikallishistoriat).

Nimi siirtymät ovat tapahtuneet maanviljelyn leviämisen yhteydessä, vanhimmalla

kaski- maanviljely alueilla Lounais- Suomesta alkaen (vasarakirveskulttuurien

saapumisalueilta) sisämaahan. Samalla Kalevalainen – kulttuuri on seurannut

mukana (ks. kaskiviljelyn Kalevanpojat).

Lyhyt loppuyhteenveto etymologiatutkimuksen pohjalta:

Kalevala – kulttuurin esihistoriaa ja historiaa

(Liukko- nimi on Kalevalainen nimi; ks. tarkemmin Seppo Liukko kotisivuilta)

Kalevalaiset muinaissuomalaiset sanat ja nimet ovat muodostuneet

suomenkielisellä alueella, mutta otettu käyttöön esigermaanisista lainasanoista.

Tällaisia alla lueteltuja Kalevalan liittyviä nimiä ja paikannimiä löytyy mm. Baltiasta ja

Suomesta.

Kyseiset nimet ovat tulleet esigermaanisten kaskiviljelijöiden

Vasarakirveskulttuurien n. 2800- 2200 eaa. aikana suomenkieliselle alueille (jotka

nyt tiedetään olevan ns. Kalevalaisia nimiä mm. SKVR luetteloissa)



• Liukko – nimi kytkeytyy monin tavoin Kalevalaisuuteen (tässä yksi syy

Kalevala- kulttuurin esihistoriallisten taustojen tutkimukselle):

• SKVR- Suomen Kansan Vanhat Runot kokoelmissa Liukko- nimipesyeen

nimiä on mainittu yli 30: loitsussa.

-esimerkkinä Kalevalaiset nimet Liukko – ja Laukko, jotka mainitaan usein

yhdessä. Esigermaanin lainasanoista muinaissuomalaisten käyttöön otetut

nimet on otettu käyttöön myös Kalevalaisten loitsujen sanastoon.

• Liukon ja Laukon – nimet esiintyvät suomensukuisten alueilla mm. Suomessa

ja Baltiassa esim. Liettuassa on mm. Liukon- kylä (Liukonys), jonka nimi on

jäänyt propriksi jo vasarakirves-kulttuurien ajoilta, sillä Baltiassa on sen

jälkeen tapahtunut kielenvaihto, jossa ei enää ole iu. diftongia.

• Suomessa Kalevalaiset nimet ovat kaskiviljelyn ajoilta muinaissuomalaisessa

muodossaan, kuten Liuko ja Lauko, viimeistään Kiukaisten kulttuurin aikana

tai pronssikaudella (kylien muodostumiset mahdollista jo pronssikaudella prof.

Unto Salo).

• Useat Kalevalaisessa runoudessa mainitut nimet esiintyvät lähekkäin mm.

Turun – Kiukaisten ympäristössä. Nimien vanhimpia ovat yleensä kylien nimet,

jotka ovat muodostuneet ko. kylän vanhimman talon mukaan. Rusko- Vahto

alueella ovat mm. Liukolan – ja Laukolan kylät.

• Talonpoikais- kyläyhteisö- kalevalamittainen kerronta Lounais-Suomessa

1000 eaa. – 1200 jaa. Kalevala loitsuissa mainittuja nimiä on mm. liukon-

laukon yhdistelmä, ja vanhimpana paikannimenä (Kalevalaisen nimenä)

mainittakoon Turun ympäristön Liukolan - kylä mahd. pronssi-

rautakaudelta. Vesilahdella on Laukko- säteri ja Liukko – suuri

talonpoikaistalo / rustholli jne. (ks. Liukko- paikannimistö kartta).

• Kalevala kulttuurin Pyhien paikkojen (pakko-) lahjoitukset (FMU) ovat

tapahtuneet jo 1200 -1400 luvuilla: esim. Liuksiala, joka on Liuko- Liukko –

nimipesyeen nimiä (prof. Vahtola), mahdollisesti myös Taipalsaaresssa, jossa

on vanha Liukkolan kylä (FMU).

• Vesilahden kalevalamittainen Elinan surmaruno, n. 1470- luvulta.

Sitä on säilytetty nimenomaan Liukko - talossa / rusthollissa 1800- luvun


alkuun saakka. Granlundille ja Lönnrotille surmarunon tiedot on välittänyt

Vesilahden Liukko – rusthollin poika (5.) Matti Liukko s. 1777 > Lindgren ja

välittynyt edelleen Liukon taloissa (Liukko - Jutila) asuneelle tunnetulle

Vesilahtelaiselle runolaulajalle Liisa Priiarille ja sitten Elia Lönnrotille

(Kanteletar).

• Puhdasoppisuuden ajan lait - säädökset olivat osaltaan tarkoitettu Kalevala-

kulttuurin kieltämiseksi. Kalevalaisen kulttuurin harjoittaminen oli kielletty,

kuolemantuomion uhalla Örebron jne. säädösten perusteella.

• Kuitenkin Kalevalaista – kulttuuria harjoitettiin sisämaassa mm.

Vesilahdella, seurauksena mm. talonpoika Olavi Luikko, Vesilahti, mestattu

1650. Noitavainojen kuolemantuomioita oli Suomessa yli 100.

• Kalevala - kulttuuri ja sen harjoittajat ovat siirtyneet Raja-Karjalaan pakoon

ruotsinvallan puhdasoppisuuden lakeja 1600 alussa—1800 aikana.

• Kalevalainen runous ikään kuin löydettiin Karjalasta ja Inkeristä 1800-

luvulla (joitakin keräyksiä oli jo 1700 luvulla), sinne puhdasoppisuutta

paenneiden henkilöiden ja 1600- luvun sotapolitiikan siirtojen seurauksena

1800- luvulta alkaen Kalevalainen – kulttuurin tietoisuus innoitti taiteilijoita

suomalaisuusaatteen levittämiseen, taiteen kultakauden aikana:

Kalevalainen kulttuuri on ollut todellista suomensukuisten esihistoriaa ja myös

todennettavissa tässä artikkelissa mainittujen tutkimustulosten kautta.

Historiallisella ajalla 1100- 1800 – luvuilla Kalevalainen kulttuuri on ollut

tosiasiallista talonpoikaiseen elämänmuotoon kuulunutta toimintaa, se on

nähtävissä asiakirjojen ja tapahtuneiden tosiasioiden välityksellä.

Kalevalaisuus on edelleen suomalaisuuden pohja.

Seppo Liukko


Kuva alla: Akseli Gallen – Kallela

Tarkempia tietoja:

Kalevala kulttuurin esihistoriatutkimus liittyy Liukko -

nimitutkimukseen.

Liukko- nimi on Kalevalaisessa loitsuissa esiintyvä nimi (SKVR). Liukko- nimi on

Kalevalainen nimi, ks. tarkemmin Seppo Liukko kotisivuilta.

Kotisivun nimitutkimuksen otsikko on: Suomalaisten esihistoriaa ja historiaa

muinaissuomalaisen – kalevalaisen Liukko - nimen etymologiatutkimuksen - ja

useiden muiden tutkimuslinjojen kautta.

Liukko - nimi on Kalevalainen nimi (mainitaan n. 30 loitsussa SKS /SKVR arkistot)

Alla karttakuva Liukko - nimipesyeen levinneisyydestä

Suomessa:



Paikannimistötutkimuksen metodien mukaan paikannimen laaja levinneisyys

osoittaa nimen vanhaa ikää.

Kalevalaisen historian perusteita, Seppo Liukko 24.2.2011

tästä SEPPO LIUKKO KOTISIVUN ETUSIVULLE: =>


http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/index.htm

http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/index.htm

kalevala - kulttuurin historiaa (- esihistoriaa) · kalevala - kulttuurin esihistoriaa tutkiva...

Documents