MAAILMA PERINTÖNÄ –

KESTÄVÄ KEHITYS

Valtioneuvoston kanslian ennakointineuvoston koulutus

26.1.2016

Dosentti, FT Katriina Siivonen

Kulttuuriperintö tulevaisuuteen osallistavaksi

prosessiksi• Käsittelen luennollani sitä, miten tulevaisuudentutkimuksen

menetelmillä voidaan vastata ajankohtaisten kansallisten ja

kansainvälisten kulttuuriperintösopimusten osoittamiin tarpeisiin

• Luennon kulku:

– Kulttuuri ja globalisaatio; murros kohti muutoksia

– Kulttuuri, perinne ja kulttuuriperintö tulevaisuuksina

– Ajankohtaiset kulttuuriperintöprosessit Suomessa

– Kulttuurinen kestävyys; kulttuurikohde vai ihminen keskiössä

– Osallistava, läpinäkyvä tulevaisuusprosessi kestävän kulttuuriperinnön

työvälineenä; esimerkkihanke

Globalisaation murros

• Ihmiset, tavarat ja ideat ovat hyppäyksenomaisesti entistä

intensiivisemmässä liikkeessä

• Sosiaalisten suhteiden nähdään muodostuvan yhä mutkikkaammista

glokaaleista verkostoista medioituneessa ympäristössä

• Kulttuuristen symbolien poliittisen ja taloudellisen painoarvon on

katsottu kasvavan globaalissa ja glokaalissa vuorovaikutuksessa

• Huomion (esim. huomiotalous) hakeminen houkuttelee tuottamaan

koko ajan uusia tai uudenlaisia aineettomia ja aineellisia kulttuurin

piirteitä

• Kulttuurin heterogeenisyys vahvistuu

• Systeemiajattelun mukaan systeemi pyrkii olemassaolonsa

jatkuvuuteen eli tässä kulttuuri ylläpitämään totunnaisuutta,

jatkuvuutta ja vakautta

Perinne muutoksena ja jatkuvuutena

• Katson kulttuuria yksittäisten ihmisten ja heidän ajatustensa,

toimintansa ja yhteistoimintansa suunnasta

• Ihmiset välittävät toisilleen aineellisia ja aineettomia kulttuuripiirteitä

eli perinteitä

• Perinne välittyy ihmiseltä ihmiselle, vanhemmilta nuorille, mutta myös

nuoremmilta vanhemmille

• Perinteen välittymisen ketju voi olla pitkä, mutta myös hyvin lyhyt

• Jokainen havainto, kokemus, ajatus, lausahdus ja teko vie

perinteestä jotakin entistä tulevaisuuteen ja tuottaa siihen samalla

jotakin aineellista ja/tai aineetonta uutta

– Kulttuurin muutosta ei voi estää

• Mukana tilanteesta riippuen vaihtelevasti tulevaisuustietoisuutta

Miten kulttuuria suunnataan tulevaan?

• I Perinteen jatkuvuudesta huolehtiminen

– Menneen ajan ilmiöiden ylläpitämistä, perinteen nostamista

kulttuuriperinnön arvoon

– Jatkuvuutta tuottava intentionaalinen kulttuurinen toimintatapa

• II Perinteen uusiutumisesta huolehtiminen

• Uutuuksien hakemista, innovointia

• Muutosta tuottava intentionaalinen toimintatapa

• Molemmat yllä olevat vaativat paljon aktiivista työtä, ja maailman

muuttamista haluttuun suuntaa: säilyttävään tai uudistavaan

• III Perinteen jatkuva ja huomaamaton uusiutuminen ja variointi

– Kulttuurin kulkeutumista kohti tulevaa

– Totunnaisuus ja rutiini eivät ole muuttumattomia

– Hallitun tai hallitsemattoman tuntuinen muutos

• Meillä on useita kansainvälisiä prosesseja meneillä

• Kulttuuriperintöprosesseja viedään yhä osallistavampaan suuntaan

ja lähelle yksittäisten ihmisten elämää

• Ajankohtaisia ovat

– Unescon yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta

– Euroopan neuvoston puiteyleissopimus kulttuuriperinnön

yhteiskunnallisesta merkityksestä (ns. Faron sopimus)

– Kansallinen maailmanperintöstrategia hiljan uusittu, taustalla Unescon

yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi

Nyt Suomessa tapahtuu paljon

kulttuuriperintöasioissa

Unescon yleissopimus maailman kulttuuri- ja

luonnonperinnön suojelemisesta

Hyväksytty 1972, Suomi ratifioinut 1987

• ”Rakennusmuistomerkit: rakennustaiteen teokset, monumentaaliset veisto- ja

maalaustaiteen teokset, arkeologiset kohteet tai rakennelmat, piirtokirjoitukset,

luola-asumukset sekä muut kohteet, jotka ovat historian, taiteen tai tieteen

kannalta yleismaailmallisesti erityisen arvokkaita

• Rakennusryhmät: erilliset ja toisiinsa liittyvien rakennusten ryhmät, jotka ovat

arkkitehtuurinsa, yhtenäisyytensä tai maisemallisen sijaintinsa takia historian,

taiteen tai tieteen kannalta yleismaailmallisesti erityisen arvokkaita

• Paikat: ihmisen taikka luonnon ja ihmisen yhteisesti luomat teokset sekä alueet

mukaan lukien arkeologiset paikat, jotka ovat historialliselta, esteettiseltä,

etnologiselta tai antropologiselta kannalta yleismaailmallisesti erityisen arvokkaita”

• Unesco 1972, artikla 1

Unescon yleissopimus aineettoman

kulttuuriperinnön suojelemisesta

• Hyväksytty YK:ssa 2003, ratifioitu Suomessa toukokuussa

2013

• "Aineettomalla kulttuuriperinnöllä" tarkoitetaan käytäntöjä, kuvauksia, ilmauksia,

tietoa, taitoja – sekä niihin liittyviä välineitä, esineitä, artefakteja ja kulttuurisia tiloja

– jotka yhteisöt, ryhmät ja joissain tapauksissa yksityishenkilöt tunnustavat osaksi

kulttuuriperintöään. Tätä aineetonta kulttuuriperintöä, joka siirtyy sukupolvelta

toiselle, yhteisöt ja ryhmät luovat jatkuvasti uudelleen suhteessa ympäristöönsä,

vuorovaikutuksessa luonnon ja oman historiansa kanssa, ja se tuo heille tunteen

identiteetistä ja jatkuvuudesta, edistäen siten kulttuurisen moninaisuuden ja

inhimillisen luovuuden kunnioitusta. Tässä yleissopimuksessa keskitytään

ainoastaan sellaiseen aineettomaan kulttuuriperintöön, joka vastaa nykyisiä

ihmisoikeuksia koskevia asiakirjoja sekä täyttää vaatimukset yhteisöjen, ryhmien

ja yksilöiden välisestä kunnioituksesta ja kestävästä kehityksestä.

• Unesco 2003, artikla 2

Kulttuuriperintö on työväline

• Kulttuuriperintö on eri asia kuin perinne

• Kulttuuriperintö on keskeinen käsite suomalaisessa,

eurooppalaisessa ja globaalissa kulttuuripolitiikassa: kulttuurin

instrumentaalinen eli välineellinen käyttö

• Esimerkiksi Unesco, Euroopan unioni, valtiot ja erilaiset

alueelliset hallinnolliset organisaatiot esityttävät, esittävät ja/tai

käyttävät välineellisesti hyödyksi alueensa kulttuuriperintöä

• Tavoitteena on hallita ja ohjata kulttuurin avulla ajankohtaisen

globaalin murroksen tuomia muutoksia

– vahvistaa ihmisten paikallisidentiteettiä ja hyvinvointia ja tukea

suotuisaa taloudellista ja poliittista kehitystä

• Euroopan neuvoston puitteissa solmittu 2005, Suomessa

valmisteltu ratifiointia

• Sopimuksessa on vahvasti mukana ajatus kulttuuriperinnön

hyödyntämisestä kulttuuripolitiikan tavoitteiden mukaisesti

• Taloudellisesti

• Osallistavasti yhteisöjen identiteetin ja yhteisöllisyyden rakentamisessa

• Hyvinvoinnin tukena

• Itseisarvoinen ja välineellinen kulttuuriperinnön ilmenemismuoto

ovat hyvin tiiviisti toisiinsa kietoutuneina

• Suomessa keskeiset jäsentävät käsitteet ratifioinnin

valmisteluvaiheessa olivat avoin hallinto, kulttuuriperintö yksilöiden

ja yhteisöjen arjessa sekä kestävä kehitys

Faron kulttuuriperinnön puiteyleissopimus

• Kulttuurisen kestävyyden voi nähdä arvokkaana pidetyn

kulttuuriperinnön suojeluna

• UNESCOn sopimus maailmanperinnön suojelemiseksi on

esimerkki tästä ajattelusta

• Erilaiset kansalliset ja alueelliset kulttuuri- ja luonnonperinnön

suojeluperiaatteet noudattavat tämän sopimuksen kanssa

samoja linjauksia

• Kulttuurinen kestävyys on myös mahdollista nähdä sen

kulttuurisen prosessin suojeluna, jossa aineellista ja aineetonta

perinnettä kuljetetaan ajassa

• Muuntelu, luovuus, muutos

• Kulttuurinen yksilöistä lähtevä itsemäärittämisoikeus

(ihmisoikeudet)

• Suhde muihin kestävän kehityksen dimensioihin

• Tavoittelun keinoina osallistavat tulevaisuudentutkimuksen

menetelmät

Kulttuurinen kestävyys

Esimerkki: verstastyöllä kulttuuristrategiat

KULMA-hankkeessa

• Kulttuuri maaseudun voimavarana –hanke KULMA oli kesäkuussa 2005

päättynyt kaksivuotinen EU-hanke, jossa tehtiin mukaan lähteneille

kunnille monen toimijan yhteiset, verkostopohjaiset kulttuuristrategiat

• Strategiatyö tehtiin neljässä kulttuurin tulevaisuusverstaassa kunnittain

tai kuntaryhmittäin

– Osallisina oli yhteensä 267 henkeä

• Hankkeen toteuttajat olivat 21 varsinaissuomalaista kuntaa, Varsinais-

Suomen taidetoimikunta ja Tulevaisuuden tutkimuskeskus

• Hankkeessa oli töissä yhteensä 11 henkeä osin osa-aikaisina,

heistä 8 työskenteli Tulevaisuudentutkimuskeskuksessa, 3

Varsinais-Suomen taidetoimikunnassa (yht. noin 5 htv)

Verstastyö osana laajasti osallistavaa

prosessia

• Hankkeen markkinointi kuntiin

• Yhteys kunnanjohtajaan ja kulttuuriasioista vastaavaan

viranomaiseen (osa-aikaisia, vaihtelevien virkojen yhteydessä)

• Sopimus kunnan kanssa mukaan lähtemisestä

• Yhteistyö ja kustannusten jakaminen pienten kuntien

kuntaryhmissä

• Toimintalinjojen määritys ja paikallistiedon kerääminen

• Kokous kunnan viranomaisten ja päättäjien kanssa

• Dokumentointi muistioksi

• Kuntakohtaisen tietopankin kokoaminen

• Laaja tiedotus paikkakunnalla

• Hankkeesta ja paikkakunnan kulttuurin tulevaisuustyöryhmän

kokoamisesta tiedottaminen

• Julkinen, kaikille asukkaille avoin käynnistystilaisuus joka

kunnassa/ kuntaryhmässä

• Dokumentointi muistioksi

• Tiedotus ja maksullinen ilmoitus paikallisissa tiedotusvälineissä

• Kirjeet paikallisille toimijoille, laaja jakelu

• Kaikille avoimen kulttuurin tulevaisuustyöryhmän kokoaminen

• Aito avoimuus keskeistä

• Edellyttää toimintaympäristön tuntemusta

• Jäseninä 10-25 monipuolisesti eri tahoja kunnassa

edustavaa ihmistä

Verstastyö osana laajasti osallistavaa

prosessia

Verstastyö osana laajasti osallistavaa

prosessia

• Työskentely neljässä tulevaisuusverstaassa (yhteensä 20

verstastuntia) kuntaa tai kuntaryhmää kohti

• Dokumentointi keskustelumuistiinpanoina ja puhtaaksi

kirjoitettuina verstaslaisten verstaan aikana kirjaamina ajatuksina

• Puhtaaksi kirjoitetun materiaalin postitus verstaan osanottajille

tiedoksi ja seuraavan verstaan perustaksi

• Jalkauttaminen: tiedotus työn välituloksista paikallisissa

tiedotusvälineissä

• Tiedossa että kaikki halukkaat eivät päässeet mukaan

• Hyvä myös niiden kannalta, jotka eivät olleet huomanneet

alkutiedotusta (lisäksi hyvä osata kertoa dokumentoidusta

alkutiedotuksesta)

• Strategioiden kirjoittaminen verstaiden aineiston pohjalta

• Kirjoittajina hankkeen työntekijät

• Kommentit kaikilta tulevaisuustyöryhmien jäseniltä, otettiin

huomioon lopullisissa versioissa

• Kaikki yhdessä kirjassa

• Toivottavaa, että ajatuksia lainataan ja yhteistyötä tehdään

kuntarajojen yli

• Strategioiden julkistus ja käyttöönotto, laaja jakelu

• Kaikki prosessiin osallistuneet

• Kaikki varsinaissuomalaiset kirjastot

• Kaikkien osallisten kuntien kunnanhallitusten ja kulttuuriasioista

vastaavien lautakuntien jäsenet ja ao. viranomaiset

Verstastyö osana laajasti osallistavaa

prosessia

KULMAsta syntyi yhteistyöverkostoja ja

apuvälineitä toimintaan

• KULMAn verstastyössä mukana olleet ovat kokeneet verstastyössä

yhteisistä tavoitteista käydyn keskustelun yhteistyöverkostoja

tiivistävänä ja uusia toiminta-ajatuksia virittävänä

• Hankkeessa mukana olevat saivat strategioista itselleen työkalun,

jolla he lähtivät luomaan uutta toimintaa ja uusia yhteistyömuotoja:

verkoston eri osat kukin tavallaan

• Esimerkiksi Naantalin Aurinkoiset Sukkamatamit ry:

https://www.facebook.com/sukkamatamit/?fref=ts

• Vrt. World Wide Knit in Public Day, 2005 alkaen:

http://www.wwkipday.com/

• Euroopan unionin luovuuden ja innovatiivisuuden vuosi 2009,

KULMA nostettiin esimerkkihankkeeksi

• Esimerkkihankkeita eri maista, Suomesta kaksi

• http://www.create2009.europa.eu/projects/participating_countries/suomi_f

inland.html