22011Kirkonpalwelija

2 Kirkonpalwelija

Arjen askelissaKiristynyt ilmapiiri kirkon sisäl-

lä, seurakuntaliitokset ja seurakun-tien heikentyvä talous on lisännyt monen työntekijän epävarmuut-ta omasta työpaikasta. Joissakin seurakunnissa keskustellaan jo tar-peesta vähentää virkoja. Toiminta-malleja ja rakenteita käydään nyt läpi tiheällä kammalla. Tällainen ra-sittaa koko työyhteisön ilmapiiriä ja näkyy myös ammattiliitossamme kasvavina pinoina lakimiestemme pöydillä.

Tehokkuudesta ja tuottavuudesta on toki syytä pitää elämää ja näi-tä kiistattomasti tarvitaankin. Mut-ta vastaako suuruuden ekonomi-aa tukeva, seurakuntien yhdistymi-sen myötä paikallisseurakuntien it-sehallinnon vievä palvelurakenne-uudistus tähän problematiikkaan? Itse väitän, että suuri ei aina ole kaunista. Pienessä organisaatios-sa tiedetään mitä jokainen käsipa-ri tekee, mutta tiedetäänkö se suu-ressa ja massiivisessa organisaati-ossa. Tästä tulemme saamaan lähi-vuosina tietoa ja kokemuksia.

Joka tapauksessa työn haasteet muuttuvat nopeasti ja siksi omasta ammatillisesta osaamisestaan on pidettävä kiinni. Kirkonpalvelijoi-den opinto- ja koulutuspäivät Mik-kelissä 28.-29. 6. antavat tähän tilai-suuden. Koulutuksesta saa omaan työhönsä aika ajoin tarvittavaa päi-vitystä. Tarpeellista tietoa ja suh-teellisuudentajua saa myös työto-vereiden kanssa käydyistä keskus-teluista. Meille jokaiselle on tärke-ää tietää miten asioita muualla rat-kotaan.

Seurakuntien arki on täynnä toi-mintaa, mutta työntekijät jaksa-vat jos työvälineet ja puitteet se-kä muut ulkoiset asiat ovat kun-nossa ja tarkoituksenmukaiset. Kuluneina vuosina on myös kirkon piirissä kiinnitetty huomiota työssä jaksamiseen. Paljon onkin tapah-tunut ja työkyvyn ylläpitoon täh-täävät toimet ovat lisääntyneet. On korostettu hyvän johtamisen merkitystä. Johdon merkitys työ-hyvinvointiin onkin kiistaton. Ei rii-tä, että työntekijä itse pitää itses-

tään ja terveydestään huolta. Esi-miehen tulee kannustaa, valaa us-koa ja luottamusta tulevaisuuteen. Kun työ on mielekästä, esimies kan-nustava ja työtovereiden välit ovat avoimet, työssä viihdytään ja voi-daan hyvin.

Tätä kirjoittaessani eletään tou-kokuun loppua. Loma on useimmil-la vielä edessäpäin. Joku haluaa lo-mallaan matkustaa ja kokea jat-kuvasti jotain uutta, toinen viihtyy koko lomansa mökillä. Tarpeet ja unelmat ovat elämän eri tilanteissa erilaisia. Onneksi on lukuisia vaih-toehtoja joista jokainen voi valita itselleen mieluisimman tavan lo-mailla. Pääasia että loma on mah-dollisimman vaivatonta ja antaa ai-kaa lepäämiseen ja akkujen lataa-miseen.

Rentouttavaa lomaa ja siunausta elämääsi, tavataan Mikkelissä.

Kaarina Yli-Someropuheenjohtaja

Kansikuva: Kimmo Hällback.

Mikkelistä on moneksi. Arkkien-keli Mikaelin mukaan nimensä saa-nutta kaupunkia pidetään savolai-sen asutuksen synnyinpaikkana. Nuijasodan keskeinen taistelupaik-ka oli Kenkäveron pappila, joka ny-kyisin toimii Mikkelin vetovoimai-simpana ja kauneimpana matkailu-kohteena. Strategisen sijaintinasa johdosta Mikkeli toimi neljän viimei-simmän sodan päämajakaupunki-na. Sen vuoksi Mikkeli on Suomen ainoa paikkakunta, jolle on myön-netty vapaudenristi miekkoineen ja vaakunassa on marsalkan sauvat. Sodan aikana Mikkeli oli asemansa vuoksi yksi Suomen pommitetuim-mista kaupungeista.

Mikkelin hiippakunta perustet-tiin vuonna 1897 ja sen tuomiokirk-kona toimi silloin Savonlinnan tuo-miokirkko. Vuonna 1924 päätettiin hiippakunnan keskus siirtää Viipu-riin. Kuten kaikki tiedämme Viipu-ri on nykyisin venäläinen kaupunki jatkosodan menetysten vuoksi. Sii-tä johtuen hiippakunnan tuomioka-pituli siirrettiin sodan jälkeen Mik-keliin.

Mikkeliä on sanottu ihmisen ko-koiseksi kaupungiksi. Sitä se minun-kin mielestäni on.

Saimaa ja muut lukuisat kauniit järvet ja lammet ovat houkutelleet Mikkelin alueelle runsaasti kesä-asukkaita.

Kun te rakkaat ja kunnioitetut kir-konpalvelijakolleegani saavutte ke-säkuun lopulla tänne itsenäisyy-temme historiaa ja luonnonkau-neutta huokuvaan enkelin kaupun-kiin, toivon että käyntinne täällä jäi-si teille ja myös meille mieleenpai-nuvaksi ja lämpimäksi muistoksi, jonka voimin voisimme taas jaksaa palvella Herraa ja seurakuntaa iloi-sella mielellä.

Lämpimät ja aurinkoiset tervetu-lotoivotukset Teille kunnioitetut kir-konpalvelijaveljeni ja -sisareni Jee-suksessa Kristuksessa. -Mikkelissä tavataan!

Arvo Katajamäkijuhlatoimikunnan puheenjohtaja

Opinto- ja koulutuspäivät lähestyvät

3Kirkonpalwelija

Tätä kirjoittaessani on Suomes-sa käyty hallitusneuvotteluja jo epätavalliset 13 päivää. STTK in-formoi päivittäin neuvottelujen kulusta. Sen verran informoi, mi-tä tietoa käytäville on kantautu-nut. Aluksi viestit olivat innostunei-ta, jopa hauskoja. Nyt lobbarit vies-tivät tiettyä kyllästymistä ja mara-tonväsymystä. Alussa ei nimittäin osattu varautua näin pitkiin veny-

neuvottelujen alkamisesta. Saman 13:nnen päivän iltana saimme kuul-la Kataisen katkaisseen neuvot-telut. Aikaamme leimaa epävar-muus kautta linjan. Epävarmuutta lisää laajat ja merkittävät taloustu-et Portugalille ja Kreikalle. Tuet ovat siinä määrin merkittävät, että Eu-roopan talous horjuu vakavasti, mi-käli homma ei toimi. Tämän vuok-si Euroopan sisällä kuohuu. Varak-kaampien valtioiden asukkaat ovat alkaneet kritisoimaan suunnatto-mia summia, joita annetaan köy-hemmille jäsenvaltioille. Köyhem-missä jäsenvaltioissa ollaan myös sitä mieltä, ettei näitä saatuja sum-mia koskaan pystytä maksamaan takaisin.

Asiaa ei virallisesti sanota ää-neen, mutta näin puhuu kummankin maan kansat. Siinä sitä on merkillis-tä taloudenpitoa kerrakseen. Van-hassa suomalaisessa kertosäkees-sä sanotaan, että ainahan on mak-settava, eikös juu, mitä tässä maail-massa velkaantuu. Tätä oppia eivät muut kansat jaa, eikä muilla kansoil-la ole välttämättä suomalaista vel-vollisuuden- ja kunnian tuntoa.

Euroopalla saattaa olla edessään lama, jota se ei ole pahimmissa painajaisissaankaan nähnyt. Näin tapahtuu, mikäli talouspiirustuk-set eivät Portugalin, Kreikan, Irlan-nin ja Espanjan kohdalla toimi. Löy-lyä painajaiseen tulee lisää omas-ta kotoisesta Nokiastamme. ”Oma” Nokiamme antoi tulosvaroituksen. Pessimistisimmät väittävät, että kehitys enteilee jättiläisen konkurs-sia. Tämä kaikki laittaa miettimään onko edessä lama, jollaista emme ole koskaan aikaisemmin kyenneet edes kuvittelemaan. Vai pelastaa-ko meidät jokin ihme? Kreikkalai-set, siis kansalaiset, sanovat, että ainoa, joka pelastaa Kreikan talou-den on ihme, ei EU:n jakama talous-apu, vaan ihme.

Talouden heikot kantimet aiheut-tavat oman kirkkomme sisällä jat-kuvaa kitinää. Suomalaiset on jo jaettu uudestaan köyhiin ja rikkai-siin. Vähän niin kuin n. 100 vuotta sitten. Nyt näyttää siltä, että kir-kossamme jaetaan väki ykkös- ja kakkosketjuun. Jaottelu on hyvin yksinkertainen, suorastaan banaa-li. Siinä vain unohdetaan, että kaik-ki kirkon ammattiryhmät ovat syn-tyneet tiettyyn tarpeeseen, tietty-jä tehtäviä hoitamaan. Nämä tar-peet ja tehtävät eivät ole mihin-kään hävinneet. Nyt täytyy kysyä, onko kirkosta muodostumassa pie-ni sisäänpäin lämpiävä, hyvien ka-verien porukka, vai välitämmekö ai-dosti toisistamme ja, mikä tärkein-tä, seurakuntalaistemme tarpeista. Saammeko jokainen olla jatkossa-kin tässä pyhien yhteisössä toteut-tamassa omaa kutsuamme ja teh-täväämme.

Toivotan lämmintä ja toivon mu-kaan makean mansikan kesää itse kullekin.

Tiina Heino, puheenjohtajaKirkon alat ry

Painajaisia ja uhkakuvia

Pyhä Jumala, kiitos Johannes Kastajasta, jonka tinkimätön hahmo nousee Raamatun lehdiltä kysymysmerkkinä ja huutomerkkinä. Tee mei-dätkin tietoisiksi kutsumuk-sestamme ja tehtävästäm-me, oli se sitten tienraivaa-jan osa niin kuin Johannek-sella tai joku muu kutsu, jon-ka meille tahdot esittää. Pidä meidät yhtä nöyrinä kuin Jo-hannes, joka ei etsinyt omaa kunniaansa, vaan kaikessa valmisti tietä sinulle.

viin neuvotteluihin. Eri puolilta kuu-luu jo epäilys, tuleeko tästä kos-kaan valmista. Katugallupit kuvas-tavat kansalaisten epäuskoa ja ih-metystä siitä, että prosessi vie näin pitkään. Joku on kommentoinut, et-tä kokeneemmissa käsissä maas-samme olisi jo hallitus. Joku toinen, että poliittisesti ääripään tavoittei-ta ei saada yhdistettyä tiukan ta-louden hallitukseen, verotuloja kun on tavalla tai toisella saatava lisää. Ja toiselle kelpaa vain se toinen ta-pa, toiselle taas ei. Saa nähdä vaih-tuuko tunnustelija, vai onko lehden lukijalla tieto uudesta hallituksesta.

Edellinen kappale tuli kirjoitet-tua iltapäivällä 13 päivää hallitus-

Kaarina Yli-Somero ja Tiina Heino.

4 Kirkonpalwelija

Mitä on tehokas vuorovaikuttami-nen? Kauanko kannattaa rakentaa dialogia, jos kerta toisensa jälkeen vain pettyy? Mistä löytäisi ymmär-rystä toisen erilaiseen toimintamal-liin? Käyttäytymisemme on itsem-me sijoittamista sopivaan käsikirjoi-tukseen ja tarinaan elämässä.

Hyvä vuorovaikutus rakentuu työ-paikan avoimesta ja armollisesta kulttuurista.Jokaisella työyhteisön jäsenellä on parhaillaan paikkansa yhteisössä ja mahdollisuus osallis-tua oman työnsä kehittämiseen se-kä kirkastaa aika ajoin työnsä mer-kitys. Vaivaannumme ja pohdim-me sekä pähkäämme monia asioi-ta vuorovaikutustilanteissa ihan suotta yrittämällä ymmärtää tois-ta osapuolta ja tuntematta hänen tarinaansa.

Itsetuntemus vuorovaikutuksessaVuorovaikutus tehostuu itsetun-

temuksen kautta ja sitä jatkuvasti kehittämällä. Kun tiedämme ja tie-dostamme, miten eri tilanteissa rea-goimme voimme suunnata huomi-omme vastaavissa tilanteissa myö-hemmin asioihin, jotka vähentävät ei-toivottua käyttäytymistämme, esimerkiksi ajatteluumme.

Työ ja tunteetSe todellisuus, jossa työtä teem-

me ja vuorovaikutamme muuttuu jatkuvasti. Otamme päivittäin työs-sä kantaa erilaisiin työhömme liit-tyviin asioihin ja kysymyksiin. Asi-at eivät aina suju oman suunnitel-mamme mukaan ja meiltä vaadi-taan kanttia sekä erilaisuuden sie-tokykyä. Tämä vaatii mieleltä laa-ja-alaista asioiden ymmärtämistä ja käsittelyä, mihin työpäivän aika-na harvoin on aikaa.

Kokemuksen kautta opimme luo-maan erilaisia toimintamalleja vuo-rovaikutustilanteista selviämiseksi. Samoin siihen, minkä verran työstä palautumiseen milloinkin tarvitsee aikaa sekä työn kuormasta selviä-miseen. Jo parin minuutin mikroel-pymishetki työpäivän aikana antaa nopeasti etäisyyttä mielelle meneil-lään olevien asioiden käsittelyyn se-kä tehostaa vuorovaikutusta.

Ajatukset ajatuksinaSelviytymisemme vuorovaiku-

tustilanteista riippuvat pitkälti sii-tä, miten asioita käsittelemme ja ratkaisemme. Taito käsitellä mie-lemme tuottamia ajatuksia ja nii-den aikaansaamia tunnetiloja aut-tavat löytämään keinoja käyttäyty-misemme muuttamiseksi ja tunne-tilojen hallitsemiseksi.

Tulkinta ja sen merkitysVuorovaikutustilanteissa tunnem-

me lukuisia tunteita. Tulkintamme asioista, ihmisistä ja ilmiöistä ra-kentuu jo varhaisten ihmissuhtei-den kautta. Ensimmäisenä vanhem-mat tulkitsevat lapselle maailmaa ja opettavat, mitä saamme tehdä ja mitä emme tai miten tulee milloinkin toimia ja miksi ja sitten muut. Opittu tulkintatapa voi sopia meille tai sit-ten ei, ja pahimmillaan ahdistaa.

Ellemme muista tarkistaa, mitä tuo toinen oikeastaan tarkoitti, saatam-me tulkita väärin kuulemamme sa-nat, näkemämme eleet ja ilmeet. Ih-miskuvamme ja –käsityksemme vai-kuttaa tulkintaamme. Pidämme ih-misiä yleisesti joko enemmän myön-teisinä tai negatiivisina, samanlaisi-na tai erilaisina kuin itse olemme. Työ voi saada tekijänsä tuntemaan syyl-listäviä, arvottomia ja hallinnan tun-teen puuttumisen tunteita tai onnis-tumisen, arvostuksen ja itsensä hy-

väksymisen tunteita. Tunteissa on valtavasti energiaa ja ne voivat myös tuoda sitä. Aina ympäristö ja ihminen eivät välttämättä sovi yhteen.

EnergiavarkaatTyöpaikan karvaat pettymykset,

kirkastamattomat toimintatavat, pölyiset ajattelumallit tai epäonnis-tumiset ovat kaikki tarinoita, joissa on paljon kielteistä energiaa ja kah-litsevat työntekijöitä. Samoin työn-tekijöiden väliset ristiriidat ja ratkai-semattomat mielipide-erot voivat varastaa energiaa perustyön teke-miseltä.

Vuorovaikutus voi olla sujuvaa, kasvattavaa, kehittävää ja muka-vaa, jos olet valmis kehittämään it-setuntemusta ja vaihtamaan välillä näkökulmaa.

Näitä asioita minulla on tarkoi-tus käsitellä luennollani Mikkelissä ti 28.6. klo 10.30 Kirkonpalvelijoiden opinto- ja koulutuspäivillä.

Jokainen ihminen on jollain ta-voin samanlainen kuin kaikki muut, mutta erilainen kuin ku-kaan muu, enemmän joidenkin ihmisten kaltainen kuin muiden.

Alfred Korzybski

Terhi MäkiniemiMarkkinointiviestinnän koulutta-ja, freelance-toimittajaNLP Master PractitionerVuorovaikutustaitojen kouluttaja

Hyvillä vuorovaikutustaidoilla elämänhallintaa

Kuvaaja: Jukka Mustasilta

5Kirkonpalwelija

Kirkonpalvelijan työ on ollut 2000-luvulla monenlaisten muutos-ten kohteena. Nuo monet muutok-set ovat ainakin osalle kirkonpalve-lijoista aiheuttaneet hämmennys-tä ja ihmettelyä sen suhteen, missä nyt oikein mennään tässä kirkossa.

Toimintaympäristössä puhalta-vat uudet haasteet. Näitä ovat mm. jäsenmäärän kiihtyvä lasku, nais-pappeuskysymys, piispainkokouk-sen antama pastoraalinen ohje va-paamuotoisesta rukouksesta pari-suhteensa rekisteröineiden kanssa ja heidän puolestaan, raamattuky-symys, seurakuntien yhdistymiset, syrjintä, yhdenvertaisuus ja yhteis-kunnan moniarvoistuminen.

Näihin kysymyksiin kirkonpalveli-ja törmää työssään tulevaisuudes-sa entistä useammin. Tällöin hän joutuu miettimään omaa etiikkaan-sa ja työnäkyään sen suhteen, mi-ten pitäisi yksittäisen ihmisen tai työkaverin kohdalla menetellä, jos hänen tapansa ja ajatuksensa ovat erilaiset kuin hänen itsensä.

Uskon tulkinnan erilaisuus voi osalle kirkonpalvelijoista olla ahdis-

tavaa. Arvoristiriitojen keskellä ole-minen ei ole mukavaa, vaan se voi olla henkisesti kuormittavaa. On eh-kä raivostuttavaa sietää eri taval-la ajattelevia työkavereita ja seu-rakuntalaisia, kun ei enää ole ole-massa yhtenäistä kulttuuria eikä si-tä, että kaikki ajattelisivat samalla tavalla vaikeista eettisistä asiois-ta kuin itse ajattelee esim. sen suh-teen: mikä on oikein ja mikä on vää-rin.

Kirkonpalvelijalta kysytään tänä päivänä rohkeutta katsella kirkos-sa tapahtuneita ja tapahtuvia uu-distuksia uusista näkökulmista. On-ko tilaa uuden oppimiselle ja oman ajattelun kriittiselle tarkastelulle vai ei?

Tätä hämmennystä, arvoristirii-toja, erilaisuuden sietämistä ja syr-jintää minulla on tarkoitus käsitellä laajemmin ja tarkemmin Kirkonpal-velijat ry:n opinto- ja koulutuspäivil-lä keskiviikkona 29.6.2011 klo 12.00.

Keijo ToivanenKunniasuntio, rovastiTyöyhteisökonsulttiTyönohjaaja

Kirkonpalvelijahämmennysten keskellä

Mikkelin kaupunki on nimetty ark-kienkeli Mikaelin mukaan. Seudulla oli 1300-luvulta lähtien koko Savon kattava Savilahti-niminen kirkko-pitäjä. Katolisella ajalla Savilahden kirkon suojeluspyhimyksenä oli en-keli Mikael. Mahdollisesti arkkienke-li ”on tullut” Mikkelin seudulle jo jos-kus 1200-luvulla perustetun orto-doksisen kirkon myötä. Koko kirk-kopitäjän nimi muuttui 1600-luvul-la Mikkeliksi.

Ruotsiksi paikkakunnan nimi liit-tyy suomeakin selvemmin juuri en-

keli Mikaeliin, onhan se ”Pyhä Mika-el” (St. Michael). Tämän innoittama-na nimettiin jopa seudun upea kult-tuurikeskus Mikaeli vuonna 1988 taivaallisten sotajoukkojen johtajan mukaan.

Myös kaupungin kirkoissa paikka-kunnan nimikkohahmo tulee esille. Ortodoksisen seurakunnan pääkir-kon suojelija on ylienkeli Mikael. Mik-kelin tuomiokirkon kuorin oikean-puoleisen ikkunan lasimaalauksen keskushahmona on kaupungin ni-mikkopyhimys arkkienkeli Mikael,

jota ympäröivät Savon ja Mikkelin vaakunat, Olavinlinna sekä Mikkelin keskiaikainen kivisakasti.

Tekstiilitaiteilija Helena Vaari suunnitteli ja toteutti Mikkelin piis-pan uuden liturgisen asun vuonna 2010. Piispankaavun takaosassa, clipeuksessa, on arkkienkeli Mikael. Hän on piispan ja hiippakunnan suo-jelusenkeli, auttaja ja puolustaja.

Kun Kirkonpalvelijoiden opinto- ja koulutuspäivät järjestetään tänä vuonna Mikkelissä, voimme muis-taa enkeli Mikaelia. Hänen tehtävä-nään oli Jumalalta saamansa tehtä-vän mukaisesti taistella pahaa vas-taan sekä suojella ja puolustaa ih-misiä. Hän sopii esikuvaksi meille kaikille kirkon työntekijöille. Samal-la se kertoo siitä, kuinka me kirkko-na ja sen työntekijöinä tarvitsem-me suojelusta, varjelusta ja siuna-usta. Teemme työtä suuren työn-antajamme antamin voimin.

Tervetuloa Mikkeliin Kirkonpalve-lijat ry:n opinto- ja koulutuspäivil-le. Hyvä Jumala siunatkoon teidät ja kokoontumisenne.

Seppo HäkkinenMikkelin hiippakunnan piispa

Tervetuloa arkkienkelin kaupunkiin

Mikkelin hiippakunnan piispankaavun takaosaan on kuvattu arkkienkeli Mi-kael.

6 Kirkonpalwelija

Pyhtään keskiaikaisen kivikirkon vaiheita

Rentoutusterapeutti Marja Repokangas

Eteläisen Suomen keskiaikai-set kivikirkot ovat tutkija Mar-kus Hiekkasen mukaan yhtenäi-sen rakentamis suunnitelman mu-kaan tehtyjä. Katolisen ajan Suo-men merkittävin piispa Maunu Ta-vast (1357-1452) laati suunnitelman. Sen kuitenkin toteutti hänen kuole-mansa jälkeen Tavastin ottopoi-ka (mahd. sisarenpoika) Olavi Mau-nunpoika.

Pyhtää oli kirkkopitäjä jo ennen kivikirkon rakentamista. Nykyisen kirkon paikalla on ollut puukirkko, joka on purettu pois, eikä siitä ole jäänyt jäljelle edes mitään kuva-usta. Kivikirkon rakentamista juu-ri Pyhtäälle saattoi edesauttaa se, että kirkon rakentamisen aikoi-hin Pyhtään kirkkoherrana oli Jop Olofsson, jonka äiti oli piispa Mau-nu Tavastin sisar. Kosketus ylim-pään rälssiin oli vahva.

Pyhtään kirkko rakennettiin van-han kauppareitin varrelle, jota alet-tiin myöhemmin kutsua Kunin-kaantieksi, koska se Ruotsin vallan aikana yhdisti Turun ja Viipurin lin-nat ja sotaväenjoukkoja siirrettiin tätä tietä pitkin. Perimätiedon mu-kaan kirkko on rakennettu vanhalle kauppapaikalle ja pakanalliselle uh-ripaikalle.

Pyhtään kirkko muodostui emo-kirkoksi alueelle, joka on noin vii-si kertaa nykyisen Pyhtään rajo-ja suurempi. Pyhtään kirkon vaiku-tusalueeseen kuului Pyhtään lisäk-si Elimäki, Lapinjärvi, Anjalankoski ja osia Kymistä. Kirkon arkkitehtuu-ri on alun perin goottilainen, johon lähinnä myöhempi irtaimisto on tuonut barokin mausteita. Keskiai-kaiseen kauneuskäsitykseen kuului käsitys oikeista mittasuhteista, osi-en yhteensopivuu desta ja lukujen kauneudesta. Arkkitehtuurissa ar-vostettiin suuruutta, valoisuutta ja kokonaisuuden hyviä suhteita. Va-lot, värit ja harmonia kuuluvat kes-

kiajalla vaikuttaneen fi losofi Tuo-mas Akvinolaisen muotoile maan kauneuskäsitykseen, johon kuuluu myös yhtenäisyyden tavoittelu ko-ko elämän kaikilla alueilla. Kau neus maailmassa edusti moraalia, uskoa ja Jumalan kauneutta.

Venäläisten yllätyshyökkäykses-tä meren jään yli Pyhtäälle vuon-na 1571 on muistoina seinän kalki-tuksen alle peitetty nokikerros. Ve-näläiset pitivät kirkkoa hevostalli-na ja lähtiessään polttivat kirkon si-säosat. Tuli palosta turvaan saatiin vietyä kuusi kirkon veistosta. Ve-näläiset veivät kirkon kellon muka-naan tarkoitukse naan sulattaa se tykkien materiaaliksi, mutta Ruot-sin sotajoukot onnistuivat estä-mään hankkeen.

Pyhtään kirkko on omistettu 1155 Köyliön järven jäällä talonpoika Lallin toimesta surmansa saaneen piispa Henrikin muistolle. Kirkon ko-ko nimi on Pyhtään Pyhän Henrikin kirkko. Kirkon vanhin veistos esit-tää Henri kiä, jolla on jaloissaan Lal-li. Veistos on tutkimusten mukaan

muokattu myöhemmin Henrikik-si: alun perin se on esittänyt Smyr-nan piispa Nikolausta, hyväntekijää ja joidenkin mielestä myös jonkin-laista joulupukin esikuvaa.

Tulipalon jälkeen kirkko oli kym-meniä vuosia huonossa kunnos-sa, eikä köyhällä seurakunnalla ol-lut varaa kunnostaa kirkkoa. Kun aatelisto sai patronaattioikeuden, vaikutti se Pyhtään seurakunnas-sa kirkon arvo tuksen nousuun. Pat-ronaattioikeus eli suojelusherruus merkitsi aatelisille oikeutta ottaa pappi seurakun taan, jossa hänellä oli säteritila.

Kreivi, vapaaherra Lorenz Greuz puolisonsa Elsa Duvallin kanssa hallitsi kahden suvun rälssimaita ja heillä oli paikallinen veronkanto-oikeus. Tämän hankitun oikeuden luoman varallisuuden turvin kreivi kunnostutti kirkon sisältä ja pääl-tä. Kreivin lahjoituksia ovat kirkon saarnatuoli, suuri alttarilaite, kirk-kohopeat, messu kasukka, pappila ja viljaa viljamakasiinin perustami-seen. Kreivi ei ollut turhan vaatima-

Pyhän Henrikin kirkon alttarikaapissa on kolme veistosryhmää. Vasemmalla on arkkienkeli Mikael ja pahuuden lohikäärme. Keskellä on Neitsyt Marian kruunaus. Oikealla on Pyhä Henrik jalkojensa juuressa hänet surmannut Lalli.

7Kirkonpalwelija

ton mies: hän halusi vastapalveluk-seksi kunnostuttaa suvulleen hau-takappeliksi kirkon asehuoneen.

Asehuoneen kunnostus aloitettiin purkamalla alun perin siinä ollut sa-tulakatto ja puinen sisäkatto pois. Tilalle rakennettiin korotusosa, jo-hon muotoiltiin ikkuna-aukot, uu-si oviaukko ja kirkon muuta holva-usta jäljittelevä kahdeksankulmai-nen kattoholvaus. Ulkokatto tehtiin vastaamaan holvauksen mittasuh-teita. Kreivi sai kuitenkin komen-nuksen kruunun tehtäviin ja joutui lyhyen koulutuksen jälkeen Ruotsin kunin kaallisen sotalaivaston joh-tajaksi ja lippulaiva Kronanin kap-teeniksi. Kosketus viholliseen Got-lannin edus talla koitui kreivin koh-taloksi. Kreivi ohjasi Kronanin liian jyrkkään käännökseen, jolloin laiva kallistui ja kaa tui ja ruutivarastos-sa tapahtunut massiivinen räjähdys viimeisteli tuhon. Kreivi on haudat-tu Pernajan kirkon pihalla olevaan von Bornien hautakappeliin.

Sadan vuoden hautakappeliajan jälkeen Pyhtään kirkon asehuone palautettiin kirkon omaan käyt-töön. Kirkon merkittävin kunnostus Greuzin rahoittaman kunnostuksen jälkeen oli vuoden 1907 kunnos-tus, jossa kirkon pohjoisseinän ta-kaosan kallistuma haluttiin pysäyt-tää rakentamalla kaksi harmaaki-vistä tukiraken nelmaa ulkopuolel-le ja tekemällä uusi ikkuna-aukko muurin painon keventämiseksi. Pe-rustan jäykkyyttä vahvistettiin lat-tian betonilaatalla. Samassa yhte-ydessä 1600-luvulla piiloon kalkit-tuja maalauksia etsittiin ja maalat-tiin uudelleen esiin vanhan mallin mukaan puhtaalle kalkkimaalipin-nalle.

Vuonna 1952 maalauksia löy-dettiin lisää ja ne maalattiin uu-delleen esiin. Samalla myös kirkon sisäjärjeste lyä muokattiin: Greutzin suuri alttarilaite siirrettiin sivualt-tariksi ja varsinaisen alttarilaitteen muodostivat alttarikaappiin sijoite-tut, alkuperäiset keskiaikaiset Pyh-

tään kirkon veistokset, jotka olivat olleet Porvoon museossa jo restau-roituina esillä, sekä triumfi krusifi k-si, joka siirrettiin kuoriholvista alt-tarikaapin yläpuolel le. 1992 kirkon ja kellotapulin kattotuolirakenteet korjattiin, kattojen paanutus tar-kastettiin ja suurelta osin uusittiin ja katto tervattiin. 1998 kirkko sai uudet urut, joita varten urkuparven rakennetta muutettiin. Sei nät puh-distettiin ja kaikkien seinämaalauk-sien väritystä vahvistettiin. Penk-kien maalaus vaihdettiin alkupe-räistä vuoden 1952 maalausta vas-taavaksi. Valaistus ja kaikki säh-köistykset uusittiin samalla. 2010 tehtiin kirkon ja kellotapulin ulko-puolinen kunnostus. Kirkon histo-riaan liittyviin tarinoihin ja tapah-tumiin olen joutunut perehtymään työhöni liittyvän kirkon esittelijä-nä toimimisen vuoksi hyvin perus-teellisesti.

Työssä Pyhtäänseurakunnassa 25 vuoden aikana, mitkä olen ol-

lut Pyhtäällä seurakuntamestarin virassa, on moni paikka kirkossa uusittu. Työn sisältö on sen sijaan säilynyt ytimeltään samana, vaikka joitakin, vähäisiä uudistuksia siinä-kin on ta pahtunut. ATK on tullut hel-pottamaan työtä, datanomina viih-dyn tietotekniikan parissa hyvin, ja hautaus maakoneita on tullut lisää. Kirkonpalvelijan työnä on yhä val-mistella kirkko ja kappeli tilaisuuk-siin ja palvel la seurakunnassa kaik-kia silloin, kun heidän elämäntilan-teensa liittyy kirkollinen tilaisuus.

Hautojen kaivatus, valmistelu ti-laisuutta varten ja hautakivien siir-to tarjoavat arjen keskellä myös reipasta ulkoilmaliikuntaa, joka vir-kavuosien myötä on tarjonnut si-vutuotteena myös mukavan kos-ketuksen Suomen luontoon eri vuodenaikoina. Pakkanen ja lumi nostavat työn vaikeusastetta, sekä yksintyöskentely työtapaturmaris-kiä vaikeissa olosuhteissa. Aikapai-neen lisääntyminen on harmillisim-

pia asioita tällä työ alalla, missä pie-teetti on etusijalla ja ihmisten koh-taaminen oikealla tavalla on tärke-ää.

Arkisen työn kannalta hyvä asia on keskitetty työehtosopimusjär-jestelmä. Kun olin pyrkimässä Pyh-täälle, silloinen kirkkoherra ilmoit-ti jo tulohaastattelussa, että meil-lä ei sitten noudateta työehtosopi-muksia, kun silloin pyhätyöstä tulisi liian kallista. Sopimuksetonta tilaa kesti pari vuotta. Sitten tiedustelin kirkkoneuvos tolta kirjallisesti, mi-ten asian tulisi seurakunnassam-me olla ja siitä lähtien sopimukset ovat olleet aina yh teistyön perus-ta. Lipsumista on ollut lähinnä vain vapaapäivien ja työn yhteensovit-tamisessa.

Työn kuva, minkä virka tällä paik-kakunnalla sisältää, muodostuu hautausten, siunaustilaisuuksien, kirkon messujen, vihkimisten, kas-teitten ja konserttien järjestelyis-tä huolehtimisesta. Hautausmait-ten puutarha töissä ei toimitus-ten järjestelyvastuun vuoksi voi ol-la työntekovastuuta, vaan lähinnä esimiesvastuu kausi työntekijöistä, joita on noin kymmenen henkeä neljällä eri hautausmaalla. Hau-tausmaakoneitten huolloista olen halunnut huolehtia itse autonasen-tajan koulutukseni vuoksi. Kuntara-jan muutoksen myötä Pyhtää sai Ruotsinpyhtään Haaviston hauta-usmaan ja kyläkirkon hoitovastuun. Niissä kohteissa haastetta riittää lä hinnä pitkän, 21 km, välimatkan vuoksi. Erikoisuutena voisi maini-ta Kaunissaaren hautausmaan, jo-ka kuu luu myös Pyhtääseen, mut-ta jossa saaren asukkaat hoitavat hautausmaansa itsenäisesti hauta-uksia myö ten. Saaren tilaisuuksiin pyydetään vain pappi ja kanttori.

Kari Kasurinen SeurakuntamestariKirkon Alat ry:n luottamusmiesPyhtään seurakunta kari.kasurinen@evl.fi

8 Kirkonpalwelija

TIISTAI 28.6.2011

8.00 Ilmoittautuminen ja tulokahvit * Sokos Hotel Vaakuna, kokoustila, toinen kerros, Porrassalmenkatu 9, Mikkeli

9.30 Kesäpäivien avaus * Puheenjohtaja Kaarina Yli-Somero * Juhlatoimikunnan puheenjohtaja Arvo Katajamäki * Vt. kirkkoherra Ilkka Paukkala * Hallintojohtaja Markku Salmi * Piispa Seppo Häkkinen

10.30 Hyvillä vuorovaikutustaidoilla elämän hallintaan Ihmistuntemus, ihana erilaisuus * Terhi Mäkiniemi Kouluttaja, freelance-toimittaja

12.00 Lounas * Sokos Hotel Vaakuna

13.00 Itsensä löytämisen pitkä matka * Seppo Jokinen Kirjailija, terapeutti

14.00 Kahvit * Sokos Hotel Vaakuna

14.30 Mikä ajaa uupumiseen ja masennukseen? * Seppo Jokinen Kirjailija, terapeutti

16.00 Seurakuntien kiristyvä talous ja sen vaikutus kirkonpalvelustyöhön * Risto Voipio, kirkkoneuvos Kirkon työmarkkinalaitos, KiT * Ritva Rasila, toiminnanjohtaja Kirkon alat ry 17.00 Päivällinen * Sokos Hotel Vaakuna

18.00 Vuosikokous * Sokos Hotel Vaakuna kokoustila, toinen kerros, Porrassalmenkatu 9, Mikkeli

KESKIVIIKKO 29.6.2011

8.30 Kirkon esittely * Mikkelin tuomiokirkko Ylivahtimestari Kimmo Hällback

9.00 Messu * Mikkelin tuomiokirkko * Saarnaa piispa Seppo Häkkinen

10.30 Valokuvaus * Mikkelin tuomiokirkon edustalla

11.00 Lounas * Sokos Hotel Vaakuna

12.00 Kirkonpalvelija hämmennysten keskellä • Arvoristiriidat • Erilaisuuden sietäminen * Sokos Hotel Vaakuna, kokoustila, toinen kerros, Porrassalmenkatu 9, Mikkeli * Keijo Toivanen Kunniasuntio, rovasti

13.30 Kaupunkikierros Päämajamuseo - Jalkaväkimuseo - Viestikeskus Lokki

15.30 Kesäpäivien päätös * Sokos Hotel Vaakuna * Seuraavat opinto- ja koulutuspäivät 26.–27.6.2012 Kuusamo * Puheenjohtaja Kaarina Yli-Somero

16.00 Lähtökahvit * Sokos Hotel Vaakuna

Kirkonpalvelijat ry:nOPINTO- JA KOULUTUSPÄIVÄT

Mikkelissä 28.– 29.6. 2011

Majoitus: Sokos Hotel Vaakuna, Mikkeli

571: 1-4

472

472

462

509

511

523: 1-3

9Kirkonpalwelija

Kirkonpalvelijat ry:n

VUOSIKOKOUSpidetään 28.6.2011 klo 18.00 Sokos Hotel Vaaku-nassa, osoite Porrassal-menkatu 9, Mikkeli.

Esillä sääntömääräiset se-kä sääntömuutosasiat.

Tampereella 15.02.2011

Kirkonpalvelijat ry:n hallitusKaarina Yli-Somero puh.johtajaKari Hartikainen sihteeri

Kirkonpalvelijoiden opinto- ja koulutuspäivillä Mikkelissä keskity-tään ihmisten välisen vuorovaiku-tuksen ja työhyvinvoinnin osa-alu-eiden tarkasteluun. Näillä teemoil-la on suora yhteys tekemämme kir-kon työn laatuun. Toimivassa työ-yhteisössä hyvin voiva työntekijä saa paljon aikaan uupumatta. Töi-hin on mukava tulla ja työpäivän jälkeen pystyy palautumaan myös yksityiselämän haasteisiin ja har-rasteisiin.

Työhyvinvointia ei synnytetä pel-killä työnantajan järjestämillä pal-veluilla työterveydenhuoltoineen ja tyky-toimintoineen. Se syntyy monesta asiasta, joita työnteki-jöiden ja työnantajan on yhdessä vaalittava ja kehitettävä. Siinä teh-tävässä jokaisen työyhteisön jäse-nen rooli on tärkeä. On ennen kaik-kea osattava kuunnella enemmän kuin puhua. Mutta toisinaan on us-kallettava myös avata suunsa, jos oikeudenmukaisuuden toteutumi-nen työyhteisössä sitä vaatii. Us-kallusta lisää se, että tietää tule-vansa kuulluksi ja vakavasti otetta-vaksi asiansa kanssa.

Mikkelin seurakuntayhtymässä toteutettiin pari vuotta sitten työ-yhteisöjen kehittämishanke. Eri työntekijäryhmien kuuleminen en-nen hanketta nosti sen keskiöön

esimiesten valmentamisen. Esille nousi erityisesti jokaisen työnteki-jän oikeus läsnä olevaan sekä kuun-televaan ja palautetta antavaan esimieheen. Tähän liittyen kaivat-tiin myös enemmän jämäkkyyttä, tasapuolisuutta ja oikeudenmukai-suutta yhtymän eri työyhteisöihin ja niiden käytäntöihin.

Työntekijöiden toiveet haluttiin kuulla ja ottaa vakavasti. Esimie-het koottiin vuoden kestäneeseen valmennukseen, jossa he perehtyi-vät johtamisen osa-alueisiin. Ta-voitteena oli lisäksi se, että suureh-kon seurakuntayhtymän eri seura-kuntien ja yksiköiden esimiehet tu-tustuvat toisiinsa sekä löytävät yh-teisen kielen työyhteisöjen asioista ja työn tekemisen prosesseista pu-huttaessa.

Yksi tärkeimmistä esimiesval-mennuksen löydöistä oli se, et-tä esimiehet huomasivat olevansa luonteeltaan ja johtamistavoiltaan erilaisia. Mutta samalla huomattiin ja opittiin, että nimenomaan tämä erilaisuus tekee tiimistä vahvan ja dynaamisen. Kukin tiimin jäsen tuo työn tekemiseen ja johtamiseen omat vahvuutensa täydentäen toi-nen toisiaan.

Joku saattaa työelämän pyörteis-sä erehtyä luulemaan, että elämä olisi helppoa, jos kaikki toimisivat ja ajattelisivat samalla tavalla. Ja

tietysti mieluiten minun tavallani. Työhyvinvointi ei kuitenkaan synny samanlaisuudesta, vaan erilaisuu-desta ja sen hyödyntämisestä. Yh-dessä olemme vahvoja ja annam-me vahvan todistuksen kirkon työs-tä siinä tavallista korkeammassa aallokossa, jossa näinä päivinä pur-jehdimme. Samalla luomme mer-kitystä ja tulevaisuutta työllemme kirkon työntekijöinä.

Tervetuloa Mikkelin kesään viet-tämään opinto- ja koulutuspäiviä!

Markku Salmi, hallintojohtaja, Mikkelin seurakuntayhtymä

Työhyvinvointi syntyy erilaisuudesta

Arvoisat Kirkonpalvelijat !Vielä ehditte ilmoittautua Opinto- ja Koulutuspäiville Mikkeliin.Ilmoittaudu sihteeri Kari Hartikaisellepuh. 050 520 7003email: kirkonpalvelijat@kolumbus.fi www.kirkonpalvelijat.fi

10

Kuka on kukin ja mikä on mikin– eli hiippakunnallisten käsitteiden lähes syvin olemus

Uusien luottamushenki-löiden aloittaessa työnsä on hyvä kerrata keskei-siä hiippakunnallisia kä-sitteitä ja niiden taustoja.

HiippakuntaHiippakunta-sanan alkuosa viit-

taa piispan juhlalliseen pääkappa-leeseen. Mutta miksi suomen kie-lessä piispan mitraa kutsutaan hii-paksi?

Kielitoirnisto kertoo, että hiippa on aito, omaperäinen suomalainen sana. Vanha sanakirja tuntee sen myös hunnun merkityksessä (hi(i)ppi, hip(p)iö). Hiipalla ja sen muun-nelmilla voi olla myös kuvailevaa merkitvstä, kuten hyyppä, piippa, joilla on osittain samanlaisia merki-tyksiä (piippalakki). Samaa sanuet-ta voi olla myös leikin nimitys hiip-pa eli hippa, koska leikin välineenä on paikoin käytetty korkeaa päähi-nettä.

Toisaalta on kansanrunojen hi(i)ppa, hiippo tai viippo tarkoittanut myös metsänhaltijaa. Tämän ta-kana voisi olla henkilönnimi Hilppa, joka taas tulee Philippos-nimestä. Piispanhiipasta puhuttaessa jokin yhteys saattaa olla myös hiipalla ja huipulla.

Sanan jälkiosa on epäselvempi:kunta-sanan alkuperästä ei ole var-maa tietoa. Se on kuulunut suomen kirjakieleen Agricolasta asti. Yleen-sä sitä pidetään vanhana suoma-lais-ugrilaisena sanana, ja se on merkinnyt erilaisia epämääräisen lukuisia yhteisöjä. Erilaisia kuntia olivat mm. heimokunta, perhekun-ta, sukukunta, venekunta, pöytä-kunta ja pirttikunta.

Kehityksen myötä sana on siirty-nyt myös alueelliseen hallinto-or-ganisaatioon: piirikunta, maakunta, seurakunta, hiippakunta. Moni muu kieli on tyytynyt lainaamaan kreik-kalaisen kantasanan dioikeisis, jol-la ei alun perin esimerkiksi Plato-nin sanastossa ollut mitään teke-mistä uskonnon kanssa. Se tarkoit-ti temppelihallinnon vastakohtaa, taloushallintoa. Tämän kaavan mu-kaan suomalaisen hiippakuntahal-linnon keulilla nykyään olisikin siis valtiovarainministeri eikä piispojen porukka.

PiispaHiippakunnan paimenta kutsu-

taan suomeksi piispaksi. Tässä sa-nassa ollaan ruotsalais-saksalai-sen lainatavaran varassa. Saksan Bischof tarkoittaa sanakirjan mu-kaan myös ’punaviinistä valmistet-tua kylmää juomaa, jossa on muka-na sokeria ja pomeranssinkuorta’.

Toisaalta lomamatkalla Italiassa on muistettava, että kaikki saman-

näköiset sanat eivät kuulu yhteen: biscotto (keksi) kuuluu sekin kahvi-pöytään eikä kirkkoon (paitsi ehkä kirkkokahveille).

Piispa-sanan perimmäinen taus-ta on kreikan episkooppi, päälle-katsoja. Syyrian Antiokian mart-tyyripiispa Ignatios kirjoitti toisella vuosisadalla ”piispan hiljaisuudes-ta”: piispaa on kunnioitettava sitä enemmän, mitä visummin hän vai-kenee. Episkooppi-sanaa voi verra-ta myös sanoihin mikroskooppi ja periskooppi.

TuomiokapituliTuomiokapitulia esiteltäessä pa-

kollinen punkti on itse sanan se-litys. Tuomiokapitulissa niin kuin tuomiokirkossa ja tuomiorovastis-sakaan ei ole kysymys suomen kie-len tuomiosta vaan latinan sanasta domus — talo. Kyseessä on siis ta-lo, jossa luetaan kapitteleita, kap-paleita Raamatusta.

Perinteeseen pitäydytään viran-kin puolesta, sillä tuomiokapitulin

Kirkonpalwelija

11

jokainen istumo alkaa psalmin lu-kemisella.

AsessoriKolme tuomiokapitulin jäsen-

tä kulkee juhlallisella virkanimel-lä asessori. Vanhassa Roomassa asessori oli avustava virkamies. Sa-nanmukaisesti assessor on se, j oka istuu vieressä. Nimike on nykyisel-lään varsin harvinainen. Vanhem-pi kansa saattaakin muistaa sen lä-hinnä elokuvasta Asessorin nais-huolet (1937).

HiippakuntadekaaniDekaani tulee latinan decanus-

sanasta ja tarkoittaa kymmenen miehen päällikköä – kymmenys-päämiestä. Kyse on siis alun pe-rin sotaväen termistä. Dekaani joh-ti conturbeniumia eli kahdeksan le-gionaalaisen joukkoa, joka asui sa-massa teltassa. Koska roomalaiset osasivat laskea, avusti näitä kah-deksaa kaksi avustajaa. Tuomioka-pitulissa dekaanin alaisten hiippa-kuntasihteereiden ei tarvitse nykyi-sin asua saman teltan alla. Heitä ei myöskään voi rangaista tai palki-ta conturbeniumin tavoin yhdessä. Jos kirkko olisi johdonmukainen ni-mien käytössä, sopisi piispan titte-liksi kenturio – sadanpäämies.

HiippakuntasihteeriHiippakuntasihteerit eli hiipparit

ovat sekatyöhenkilöitä, jotka toimi-vat hiippakunnan alueella mm. dia-konian, kasvatuksen ja lähetyksen tehtävissä. Hiippari-nimitys tunne-taan laajemminkin: ”Poliisi pidät-ti yöllisen hiipparin” (iltapäiväleh-den lööppi).

LääninrovastiJo vuoden 1686 karoliinisessa

kirkkolaissa määrättiin, etta ”jo-ca Prowassticunnas Maalla pitä yxi Prowasti oleman, johon Pispan si-jttecuin Contractistat owat heidän hvwäx tiedä andanet pitä walitze-man ne jotca muiden Pappein seas owat sijhen soweliaimmat etta hä-

nellä heistä sitä enä apua olis Kir-con Asiois”.

Tämä tyyli jatkuu edelleen ja lää-ninrovastit övat piispan arvokkai-ta apureita hiippakunnan hoidos-sa. Sinänsä rovasti-sanan takana on latinan praepositus, eteen ase-tettu.

Augustinus muistuttaa saarnas-saan paimenista, että rovasteja olemme vain muiden hyväksi, it-semme vuoksi kristittyjä.

NotaariTuomiokapitulin sihteerinä toi-

mii notaari. Antiikissa notarius tar-koitti pikakirjoittajaa, jota kreikaksi kutsuttiin nimellä takygrafi . Notaa-rilla ei kuitenkaan – toivottavasti – ole viran puolesta vaivana takykar-diaa (pumppu käy liian kovilla kier-roksilla, vaikka muuten painetaan-kin täysillä).

ToimistosihteeritTuomiokapitulin toimintoja tuke-

massa on neljä toimistosihteeriä. Sihteeri-sanan taustalla on latinan secretarius – se, jolle on uskottu salaisuuksia.

Piispan sihteerin – piispan salai-suuksien haltijan – lisäksi tuomio-kapitulin kolmen toimistosihteerin virkojen aikaisemmat virkanimik-keet ovat valaisevia.

RahastonhoitajaTuomiokapitulin vähäisiä fi nans-

seja hoitaa rahastonhoitaja-toi-mistosihteeri. Perinne on pitkä, sillä jo vuoden 1686 kirkkolaissa sääde-tään, että jokaisessa tuomiokirkos-sa pitää olla oeconomus, ”jonga pi-tä sen perän catzoman, mitä Kircon tarwe yhdel ja toisel tawal waati”.

Rahastonhoitaja-toimistosihtee-ri pitää edelleen kiinni kovasta ka-roliinisesta ordningista: “Ei pidä Oe-conomuxen sijtä cuiin hänen hallus-sans on pienindäkän uloslainaman ilman Pispan ja Capitlumin kirjallis-ta asetusta ja käskyä paljo wähem-min jotain poisandaman.”

KanslistiVanha kanslistin virkanimi juon-

taa latinan sanasta cancelli, jo-ka tarkoittaa aitausta. Tärkeimpiä asioita hoidettiin kaltereiden takaa kansliasta. Kollegat, kanslistit ja kanslerit, ovatkin voineet olla vaik-ka mitä, portsareista sihteereihin ja muihin huippuvirkamiehiin.

PedelliKaarle-kuninkaan säädöksen mu-

kaan jokaisessa tuomiokapitulissa pitää olla notaarin lisäksi myös ”yxi Pedel’. Käytännössä kyse oli vahti-mestarin virasta, jota nykyisin vas-taa tuomioka pitulin vastaanoton toimistosihteerin virka. Virkaa hoi-tavan vahtimestarin yksi monis-ta tehtävistä on peräisin jo vuoden 1686 laista: pedelli hoitaa kapitulin sinettiä, ”jota ei mihingän muuhun pidä pandaman cuin ainoastans niihin Asioihin cuin Consistoriumin owat ja sijnä toimitetan”.

PiispansauvaYksi hiippakunnan tärkeistä tun-

nuksista on piispansauva. Piispan-sauva, monessa kielessä sananmu-kaisesti pastoraali, on paimenen sauva. Sen yläpään lenkillä voi ve-tää ja nostaa uupuneita, alapään piikillä voi tarvittaessa antaa vauh-tia veltoille ja pitkällä varrella voi antaa kyytiä pedoille.

Latinan sana on baculum ja sau-vaton eli suojaton, sauvan suojaa vaille jäänyt henkilö on im-becillus eli imbesilli.

Alun perin oheisen sanakirjan kir-joitti piispan teologinen sihtee-ri Antti Saarelma (julkaistu Hiippa-kuntauutisissa 2/99). Päivittämisen suoritti notaari Heikki Hämäläinen.

Kirkonpalwelija

12 Kirkonpalwelija

Kirkkotekstiilit eli para-mentit ovat kirkoissamme jumalanpalveluksessa ja kir-kollisissa toimituksissa käy-tettäviä tekstiilejä. Kirkko-tekstiilit ovat osa kirkko-taidetta. Ne suunnitellaan usein tilaustyönä tiettyyn kohteeseen ja valmistetaan laadukkaasti.

Useimmiten kirkkotekstiilien suun-nittelija on tekstiilitaiteilija, jos-kus kirkon tai sen saneerauksen suunnitellut arkkitehti. Kirkkoherrat ovat tekstiilien teolo-gisen sisällön asiantuntijoita, mutta me kirkonpalvelijat olemme käytän-nön kysymysten ratkaisijoita.

Vuosisatojen perinteetKirkoissamme käytettävät kirkko-

tekstiilit ovat pitkän kehityksen tu-losta. Niissä kuvastuvat sekä uskon-käsitykset että kirkollisen elämän kehittyminen.

Alkukristityt kokoontuivat yksityi-sissä kodeissa, joissa ei ollut käy-tössä sakraaliesineistöä. Kristilli-set tekstiilit otettiin erityiskäyttöön varhaiskeskiajalla. Kirkkotekstiileihin alettiin liittää teologisia merkityksiä. Ne liitettiin hyveisiin, pelastushisto-riaan ja uskon opillisiin kysymyksiin ja myöhemmin myös Kristuksen kär-simykseen.

Onneksi Luther suhtautui myöntei-sesti kirkon kuvalliseen esineistöön, eikä uskonpuhdistus hävittänyt ku-via ja kirkkotekstiilejä kirkoistamme. Vaikka luterilaisuus on sananjulistuk-sen uskonto, kirkollisten kuvien mer-kitys lukutaidottomien seurakunta-laisten opetuksessa on ollut tärkeä.

Paramenttien hankinta seurakun-tiin lisääntyi 1920-luvulta alkaen. Suunnittelu siirtyi enemmän teolo-giseen oppisisältöön. Kirkko nähtiin kokonaisuutena, jossa kaikki esineet edustivat samaa muotokieltä. Ny-kyiset kirkkotekstiilisarjat syntyivät.

Kirkkotekstiilien nykyinen käyttö Kirkkotekstiilisarjaksi tai liturgisek-

si värisarjaksi kutsutaan viiden teks-tiilin kokonaisuutta, jota käytetään jumalanpalveluksissa. Värisarjoja tehdään yleensä valkoinen, punai-nen, vihreä, violetti ja/tai sininen ja musta. Kirkoissamme nykyään käy-tettävät värisarjan viisi paramenttia ovat alttarivaate, saarnatuolin ja lu-kupulpetin kirjaliinat, kalkkiliina, sto-la ja messukasukka. Liturgisia tekstii-lejä eli kirkon sisustukseen liittyviä ja sen liturgisia keskipisteitä korostavia tekstiilejä ovat näistä alttarivaate ja kirjaliinat sekä ehtoollisen viettoon kuuluva kalkkiliina. Papiston käyttä-miin liturgisiin vaatteisiin eli juma-lanpalveluspukuun alban lisäksi kuu-luvat stola ja messukasukka.

Alttaripöydän päällä pidetään ta-vallisesti valkoista alttariliinaa, jos-sa on usein pitsireunus. Ehtoollises-sa käytettäviä valkoisia paramentte-ja ovat puhdistusliinat ja korporaali-liina, jonka päälle siunatut ehtool-lisaineet alttaripöydällä katetaan. Korporaalia säilytetään erityisessä bursa-kotelossa.

Kirkkotekstiilit toimivat käyttö-tekstiileinä. Kankaiden materiaaliva-linnassa tulee ottaa huomioon teks-tiilien käytön ja huollon vaatimukset. Messukasukan täytyy olla käytössä mukava ja monenkokoisille papeille sopiva. Jumalanpalveluspuvulle ase-tetaan taiteellisesta luonteestaan huolimatta samoja vaatimuksia kuin vaatteille.

Ehtoollistekstiilien tulee olla mate-riaaleiltaan helposti puhdistettavia, sillä ehtoollisviini tahraa usein. Alt-tarivaatteen ja kirjaliinan laadun ja valmistustavan tulisi olla sellainen, että kuva-aihe pääsee oikeuksiin-sa. Kun tekstiilejä vaihdetaan altta-rilla ja saarnatuolissa kirkkovuoden kalenterin mukaan, niiden tulisi py-syä hyvänä käsittelystä huolimatta. Jumalanpalveluksessa kirkkotekstii-

lit ovat yksi osa liturgiaa. Sanan ju-listus ja paramentit kuuluvat yhteen. Paramentit korostavat näkyvällä ta-valla jumalanpalveluksen sisältöä ja kunnioitusta Jumalaa kohtaan.

Kirkkotekstiilisarjantekstiilit ja niiden tehtävätAlttarivaate, antependium, peit-

tää alttaripöydän etuseinän joko ko-konaan tai osittain. Alttari on kirkon tärkein paikka, armon väline joka toi-mii sekä koko jumalanpalveluksen että ehtoollisen ja rukouksen kes-kuksena. Alttarivaate korostaa visu-aalisesti alttarin merkitystä juma-lanpalveluksessa. Sanomassa kes-keisenä ovat Kristus, armonvälineet, sakramentit ja Sana.

Kirjaliina, pulvinarium, ripuste-taan saarnatuolissa ja lukupulpetis-sa kirjatelineen ylä-reunaan, jolloin se riippuu vapaasti seurakuntaan päin. Saarnatuoli on julistuksen kes-kus, kuten lukupulpettikin, jolloin kir-jaliinojen kuvioaiheiksi sopivat evan-kelistat ja Sanaan liittyvät symbo-lit. Alttarivaatteen ja kirjaliinojen ku-viointia on erilainen, jolloin juma-lanpalveluksen sisältö jäsentyy sel-keämmin.

Kalkkiliina, velum, on ehtoollismal-jan päällä pidettävä neliönmuotoi-nen tekstiili. Kalkkiliina valmistetaan yleensä kaikissa liturgisissa väreissä, mutta se voi olla myös pelkästään valkoinen. Kalkkiliina kuvaa ehtoolli-sen sisältöä, Kristuksen kärsimystä

Kirkkotekstiilit – käden evankeliumia

13Kirkonpalwelija

ja pelastustehtävää, ja kuvioina käy-tetään mm. ristiä, viini-köynnöstä ja Kristuksen symboleja. Ehtoollisteks-tiilit osoittavat kunnioitusta Kristusta kohtaan ja samalla käytännössä hel-pottavat ehtoollisen jakamista.

Stola on papin tunnus ja sen aja-tellaan kuvaavan Kristuksen iestä, taakkaa, jota pappi kantaa. Stola val-mistetaan liturgisissa väreissä ja se on usein samaa kangasta kuin mes-sukasukka. Perinteisesti stolan ku-viona on ainakin ristinmerkki.

Messukasukka, casula, on juma-lanpalveluksessa näkyvin kirkko-tekstiili, joka kuuluu yksinomaan eh-toollisen yhteyteen. Se on pään yli pujotettava viittamainen ja yhtenäi-nen vaatekappale, jonka jumalanpal-velusta johtava pappi, liturgi, pukee alban ja stolan päälle. Messukasuk-ka symboloi Jumalan kaikki peittä-vää armoa. Risti on yksi tärkeimmis-tä kasukan symbolikuvioista.

Liturgiset värisarjatKirkollinen värikalenteri on lähtöi-

sin antiikin perinnöstä, samoin kuin liturginen vaatetuskin. Evankeliumi-kirjassa on määritelty eri pyhien ai-heet ja tekstisisältö sekä kulloinkin käytettävä liturginen väri.

Kirkolliset värit näkyvät selvim-min kirkkotekstiileissä. Liturgiset vä-rit tuovat jokaiseen tekstiiliin lisä-ominaisuuksia, mutta värin täytyy soveltua kunkin tekstiilin perusmer-kitykseen. Jokaisella värillä on oma symboliikkansa ja jokaiseen väriin sopii oma kuviosymboliikkansa, jo-ka korostaa värin sisällön merkitys-tä. Merkitysjärjestyksessä ensin on tekstiili, toisena väri ja viimeisenä kuviointi.

Valkoinen kuvaa liturgisena väri-nä iloa, kiitosta, viattomuutta ja puh-tautta. Raamatussa se on taivaalli-sen valon ja enkelien väri. Valkoista käytetään Kristus-juhlina muistutuk-sena Kristuksen tuomasta pelastuk-sesta ja mm. Mikkelin-päivänä en-keleiden symbolina. Valkoinen sopii kaikkiin kirkollisiin toimituksiin.

Punainen on kristityille tulen ja veren väri, joka ilmaisee Pyhää Hen-keä, uskoa ja Kristuksesta todista-mista. Sitä käytetään mm. hellun-taina Pyhän Hengen ja pyhäinpäivä-nä marttyyrien muistoksi. Punainen mielletään myös rakkauden ja läm-mön väriksi, joten sitä voidaan käyt-tää myös avioliittoon vihkimisessä. Punainen merkitsee sekä Jumalan rakkautta ihmiseen että lähimmäi-senrakkautta.

Vihreä on elämän, toivon ja kas-vun väri, jota käytetään suurimmas-sa osassa kirkkopyhiä vuoden arki-jaksoina. Vihreään sisältyy viesti sii-tä, miten uskon tulisi ilmetä jokapäi-väisessä elämässä. Vihreän merki-tys luonnon ja elämän voittamisena merkitsee myös ylösnousemusta, kuolemattomuutta ja ikuista elä-mää.

Violetti on liturgisessa värikalen-terissa katumuksen, parannuksen ja odotuksen tai valmistautumisen vä-ri. Sitä käytetään ennen pääsiäistä ns. suuren paaston aikana ja ennen joulua ns. pienen paaston aikana.

Sininen on kirkollisessa käytössä taivaasta tulevan Jumalan siunauk-sen väri, mutta katolisilla myös Ma-rian väri. Sinistä käytetään joko vio-letin rinnalla tai itsenäisesti violetin tilalla. Joissakin seurakunnissa, näyt-tää violetin käyttö vakiintuneen pää-siäistä edeltävän suuren paaston ai-kaan ja sinisen käyttö adventtiai-kaan.

Mustaa, murheen ja katovaisuu-den väriä, käytetään ainoastaan pit-käperjantaina. Paramentit korostu-vat kiirastorstai-illan messun lopuk-si, sillä hiljaisuuden vallitessa viole-tit paaston ja odotuksen ajan tekstii-lit riisutaan kirkkotilasta pois ja tilalle asetetaan mustat tekstiilit.

Kuviointi ja symboliikkaKirkkotekstiilien kuviointi ei ole

välttämätöntä, sillä jo yksivärinen paramentti ilmaisee kristillisen sa-noman. Symbolit antavat kuiten-kin ehtymättömän mahdollisuuden tekstiilien suunnittelussa ja sano-

man viestimisessä. Kristillisiä sym-boleita on tuhansia, ja niiden mer-kitykset vaihtelevat eri yhteyksis-sä. Suurin osa symboleista kuvaa us-konopin ja tapakulttuurin keskeisiä asioita, mm. Jumalan ominaisuuk-sia, Pyhää Henkeä, Kristuksen sovi-tustyötä ja olemusta, uskonelämää ja ikuista elämää. Kuvat ja symbolit ovat mahdollistaneet sellaisen ilmai-sun, jota ei sanoin voi kuvata. Ne tuo-vat Kristuksen seurakunnan keskelle, jolloin visuaalinen välittää hengellis-tä sanomaa.

Vanhimpia kristillisiä kuvioita ovat risti ja Kristuksen symboli kala, josta kristityt varhain tunnistivat toisensa. Kirkkoa on vaikea kuvitella ilman ris-tiä, joka merkitsee Jumalan ja ihmi-sen, taivaallisen ja maallisen kohtaa-mista. Kristus toi ristiin sovituksen merkityksen. Kala-symbolin lähtö-kohta on kreikankielen kalaa tarkoit-tava sana ICHTYS, joka merkitsee al-kukirjaimina Jeesus Kristus Jumalan Poika Vapahtaja. Kristukseen liitty-vää symboliikkaa on runsaasti, mm. P-risti, kirjaimet IHC ja voitonlippua kantava karitsa. Jumala on kuvat-tu tavallisesti erilaisin kolminaisuut-ta merkitsevin kuvioin, esim. kolmi-ona, jonka sisällä on kaikki näkevä silmä, tai symbolein, mm. kultaise-na aurinkona. Pyhä Henki on useim-miten kuvattu kyyhkysenä, joka las-keutuu taivaasta maan päälle. Tun-netuimpia kristillisiä symboliyhdis-telmiä ovat risti, ankkuri ja sydän ku-vaamassa uskoa, toivoa ja rakkautta.

Laaja symbolien kirjo antaa mah-dollisuuden rikkaaseen kirkkoteks-tiilien kuviointiin. Symbolit voidaan tosin tulkita monella tavalla, kos-ka symbolikieli on syntynyt toisena ajankohtana kuin niiden tulkinta ta-pahtuu. Keskiaikainen runsas kuva-symboliikka, jota aikalaiset osasivat lukea, ei ole enää nykyisin niin tut-tua. Erilaiset tulkintatavat eivät ai-na kuitenkaan johda viestin varsinai-seen väärinymmärrykseen. Kristilli-sen kuvaperinteen tunteminen kui-tenkin helpottaa sanoman oikein ymmärtämistä.

Maija InkinenSuntio

14 Kirkonpalwelija

Kirkon työn tulevaisuuden näky-mät ovat lyhyessä ajassa muuttu-neet. Viime vuoden loppupuolella alkoi voimakas kirkosta eroamisen aalto, joka merkitsee seurakuntien toimintaedellytysten heikkenemis-tä. Surullista yhteisten huolten kes-kellä on se, että kirkon sisällä – va-litettavasti myös kirkon johdossa – on ryhdytty asettamaan ammat-tiryhmiä tärkeysjärjestykseen ja näin heikentämään työpaikkojen il-mapiiriä. Tätä ei voi pitää vastuulli-sena johtamisena.

Ammattiliittona Kirkon alat ry seuraa aktiivisesti sekä taloudel-lisen tilanteen kehitystä että eri-tyisesti jäsentensä hyvinvointia. Olemme valinneet tietoisesti joh-donmukaisen toimintatavan, em-me säntäile hätäisesti eri suuntiin, vaan pyrimme analysoimaan asiat huolellisesti eri näkökulmista ja toi-mimaan niin, että jäsenemme voi-vat luottaa liiton haluun ja taitoon toimia parhaalla mahdollisella ta-valla nykytilanteessa.

Seuraamme tarkasti seurakun-tien talouden kehitystä ja työan-tajapolitiikkaa. Toisin kuin heikolla asiantuntemuksella kirjoitetuista kirkollistenkin lehtien arvioista voisi päätellä, seurakunnat pääsääntöi-sesti toimivat vastuullisina työnan-tajina ja tekevät pitkän tähtäimen suunnitelmiaan myös henkilöstö-ään ajatellen. Suurehkoja työnteki-jävähennyksiä harkitsevat työpai-kat kuten esim. Tampereen yhty-mä tai Jyväskylän seurakunta ovat ulottaneet suunnitelmansa vuo-sikymmenen lopulle saakka ja si-toutuneet saneerauksissaan sii-hen, että vähennykset tapahtuvat vain luonnollisen poistuman, lähin-nä eläköitymisen kautta.

Seurakuntien työntekijät joutuvat siis lähivuosina tilanteeseen, jossa

työn tekeminen omalla työpaikalla muuttuu, työtehtävät entisestään laaja-alaistuvat ja joitakin toimipis-teitä saatetaan sulkea. Kirkonpal-velustehtävissä tarvitaan siis en-tistäkin parempaa ammattitaitoa, joustavuutta ja kykyä palvella seu-rakuntalaisia mitä moninaisimmis-sa tilanteissa.

Tähänhän suntion ammattitut-kinto ja useimpien jo ennen sitä hankkima ammattitaito ja elämän-kokemus juuri valmentavat ! Ky-kyyn toimia yllättävissäkin tilan-teissa, olla se seurakunnan työn-tekijä, joka osaa luoda turvallisen olon seurakunnan tiloihin tai hauta-usmaalle tulevalle olipa tämän asia mikä hyvänsä.

Liittomme tulee jatkamaan edel-leen määrätietoisesti kirkon työn-tekijöiden palvelussuhteen ehto-jen kehittämistä, yritämme myös ennakoida entistä enemmän alan työhön liittyviä uusia tarpeita.

Selkeä alue, johon panostamme, on työhyvinvointi. Haluamme edis-tää työntekijöiden jatkuvaa amma-tillista varustautumista yhä muut-tuvaan työelämään, vahvistaa kir-kollisen työn ammatti-identiteettiä ja luoda hyvää työpaikkakulttuuria. Kaikki työntekijät seurakunnassa ovat tärkeitä, hyvä työilmapiiri syn-tyy reilun pelin hengestä.

Toivotan kaikille Kirkonpalvelijat ry:n jäsenille rentouttavaa lomaa ja tarmoa monien työelämän haas-teiden keskellä.

Ritva RasilaToiminnanjohtajaKirkon alat ry

Määrätietoisella otteellatulevaisuuteen

Asemamiehenkatu 200520 HELSINKIpuh. 0207 912 530fax 0207 912 531www.kirkonalat.fi etunimi.sukunimi@kirkonalat.fi

Ritva RasilaToiminnanjohtaja0207 912 534, 040 828 0656

Chanthy HengToiminnanjohtajan sihteeri0207 912 536

Paula KokkoJärjestösihteeri0207 912 539

Anna-Maria NumminenLakimies0207 912 538

Heidi Halonen Lakimies 0207 912 537

Hannele Halinen Jäsenpalvelusihteeri 0207 912 530

Galina Voloshina Toimistopalvelusihteeri,0207 912 533

15Kirkonpalwelija

Kirkonpalvelijat ry:nhallitus 2011KAARINA YLI-SOMEROpuheenjohtajapuh. 0400 797 230kaarina.yli-somero@kirkonpalvelijat.fi EIJA JAAKOLAvarapuheenjohtajapuh. 040 595 7001eija.jaakola@evl.fi KARI HARTIKAINEN, sihteeriPL 421, 70101 KUOPIOpuh. 050 520 7003kirkonpalvelijat@kolumbus.fi MAARIT ILONENpuh. 050 339 2903maarit.ilonen@evl.fi JOUNI HONKANENpuh. 050 404 7194jouni.honkanen@evl.fi

TUULA TUOMINENpuh. 044 374 0410tuula.tuominen@evl.fi TUOMAS LEMINENpuh. 044 744 0049tuomas.leminen@evl.fi SAILA KOSTIAINENpuh. 050 3377 148saila.kostiainen@evl.fi OSMO NISSIpuh. 050 326 5874osmo.nissi@evl.fi KRISTIINA SANAKSENAHOpuh. 040 515 7538kristiina.sanaksenaho@evl.fi

Olen saanut kutsun saapua mu-kaan opinto- ja koulutuspäivillenne Mikkeliin 28.6. 2011. Ajattelin jakaa kanssanne ajatuksiani itsensä löy-tämisestä ja masennuksesta ja uu-pumisesta.

Aiheeni käsittelevät jokaisen elä-mään kuuluvia kehityskriisien vai-heita, jotka käymme tavalla tai toi-sella läpi eri ikäkausina. Toisaalta elämäämme kuuluvat satunnaiset kriisit, jotka tulevat kuin pommi rä-jäyttäen elämänhallinnan palasiksi.

Miten jaksaa, miten löytää taas itsensä ja kykynsä tehdä työtä, ra-kastaa ja ilmaista tunteitaan – eli elää psyykkisesti terveenä.

Psyykkisesti tervettä elämää ra-sittavat myös varhaisemmat elä-mänkokemukset jotka on jäänyt käsittelemättä tai käsitelty puut-teellisesti. Me ihmiset olemme ra-keenteeltamme ihmeellisiä, sillä kehomme ja tunteemme muista-vat kaiken kokemamme koko elä-män ajalta.

Näiden kokemuksien kanssa pi-täisi selvitä sitten työelämässä, jo-ka tänään on usein hyvin hektistä ja vaativaa. Me etsimme erilaisia rat-kaisuja joiden avulla jaksaisimme selviytyä ja suoriutua huomiseen. Aina emme jaksa!

Mitä sitten kun uupumus hiipii mukaan, tai yhtenä päivänä tuntuu että enää en jaksa?

Toivottavasti voin jotain jakaa kertomalla myös omista kipeistä-kin kokemuksistani omalla etsimi-sen ja löytämisen matkallani.

Terveisin Seppo Jokinen, näkemisiin!

Itsensä löytämisenpitkä matka

Kanta-Hämeen alaosastojärjestää perinteisen

Kesäillanvietonperjantaina 26.8.11 klo 17.30 alkaen Rii-himäen seurakunnan Hirvijärven leiri-keskuksessa osoitteessa Hirvijärventie 760, Riihimäki.Saunomista, yhdessäoloa, kevyt ilta-pala, iltahartaus. Mukana myös Päi-jät-Hämeen alaosaston jäseniä. Ilmoit-tautumiset Jouni Honkaselle joko jouni.honkanen@evl.fi tai gsm 050 4047194 viimeistään 17.8.11.Tervetuloa ! Toimikunta

Kirkonpalvelijat ry:n jäsenten

Koulutus- javirkistyspäiväti 16.8.2011Tervetuloa koulutukselliseen tapaami-seen ja virkistyspäivään Verlaan tiis-taina 16.8.2011. Päivämme alkaa Ver-lan tehdasmuseosta klo 10.00 museo-mestari Jussi Lemminkäisen pitämäl-lä museoesittelyllä. Kokoonnumme n. 9.45 autojen pysäköintialueella teh-taan edessä.Verlan osoite on: Verlan tehdasmu-seo, Verlantie 295, Verla. Tarkat ajo-ohjeet karttoineen löytyvät interner-sivuilta: http://www.jaalannakotorni.net/ Ilmoittaudu alaosaston sihteerille tai puheenjohtajalle pe 5.8.2011 men-nessä mieluiten sähköpostitse. Kiitos. Tervetuloa mukaan !!! Nina Palm Kari Kasurinenalaosaston siht. alaosaston puh.joht. nina.palm@evl.fi kari.kasurinen@evl.fi gsm: 050 336 7592 gsm: 044 753 3212

N:o 2/2011 – 58. vuosikerta

Julkaisija/Tilaukset:Kirkonpalvelijat r.y. - Kyrkotjänare r.f.Puh. 050 520 7003E-mail: kirkonpalvelijat@kolumbus.fi http://www.kirkonpalvelijat.fi

Lehden toimitus:PL 421, 70101 KUOPIOToimitussihteeri Kari Hartikainen

Toimituskunta:Yhdistyksen hallitus

Ilmoitushinnat:Kokosivu 350,-1/2 sivua 200,-1/3 sivua 150,-

Pankit:Nordea 202718-136346Sampo Pankki 800015-252706OP 560005-293207

Paino:Suomen Graafi set Palvelut OyTaitto: Jarmo Salonen aineisto@graafi setpalvelut.comSeuraava lehti ilmestyy 09/2011.

ISSN 0 355-8258

Kirkonpalwelija

Jumalan luonto humahtaa meihin kuin valo verkkokalvolle.Vihreys viestii Jumalan kädenjäljestä kaikkien kulkijoiden poluilla.

Syksyn väriloisto avaa maiseman uuteen uskallukseen, katoavan keskellä Jumalan siunaus.Katson käsiäni: työhön ja toimeen Jumala on kutsunut,

muistamaan toisiamme, huolehtimaan tulevaisuudesta.Tarpeeseen, ei ahneuteen, on Jumala haasteen heittänyt.

Hän kulkee viljapeltojen laitamilla, maan vehreyden hän siunaa laitumiksemme.Tulevaisuus on toivon valaisema.